Tavoite

SOKU- Nuorten työelämäosallisuuden ja sosiaalisen kuntoutuksen kehittäminen- hankkeen tavoitteiden ja toimintojen keskeisenä kivijalkana oli sosiaalihuoltolaki. Siinä on määritelty sosiaalinen kuntoutus sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annetuksi tehostetuksi tueksi sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi. Lain mukaan tähän kuuluvat sosiaalisen toimintakyvyn ja kuntoutustarpeen selvittäminen, kuntoutus- neuvonta ja – ohjaus sekä tarvittaessa kuntoutuspalvelujen yhteensovittaminen, valmennus arkipäivän toiminnoista suoriutumiseen ja elämänhallintaan, ryhmätoiminta ja tuki sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin sekä muut tarvittavat sosiaalista kuntoutumista edistävät toimet.  Nuorten sosiaalisella kuntoutuksella tuetaan nuorten sijoittumista työ- ja työkokeilu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikkaan sekä ehkäistään näiden keskeyttämistä (Sosiaalihuoltolaki 2014).

Hankkeen tarkoituksena on ollut kehittää lappilaista toimintatapaa nuorten sosiaalisen kuntoutuksen edistämiseksi, lisätä asiakaslähtöisyyttä nuorten ohjauksessa, edistää uuden sosiaalihuoltolain mukaisten aktiivisuussuunnitelmien tekemistä ja toteuttamista sosiaalisen kuntoutuksen paikallisissa monialaisissa verkostoissa sekä kehittää tätä systeemiä koordinoivaa kokonaisjärjestelmää.

Päätavoitteeksi asetettiinkin nuorten ja nuorten aikuisten työelämäosallisuutta ja toimijuutta edistävä sosiaalisen kuntoutuksen toimintamallin kehittäminen sellaisille alle 30 – vuotiaille nuorille aikuisille, joilla on erilaisia työ- ja toimintakyvyn vajeita.

Sosiaalisen kuntoutuksen toimintamuotoina hankepaikkakunnilla Kemissä ja Sodankylässä ovat olleet POTKURI- kohtaamispaikoissa ja TuPa Tulevaisuuspaja-toiminnassa: nuorten ohjaaminen ja neuvonta,   nuoria osallistava ja kuntouttava monipuolinen harrastus-ja ryhmätoiminta, psykologinen tutkimus ja konsultaatio, sosiaalisen tilanteen, työ- ja toimintakyvyn kartoitusta sekä erilaiset opintopiirit ja työpajat. 

Hankkeen toiminnan kohderyhminä olivat 18-30-vuotiaat sosiaalista kuntoutusta tarvitsevat nuoret, joiden elämänkulkuun liittyy koulutuksen ja/tai työn puute, työ- ja toimintakyvyn vajeita, huono-osaisuutta, itsenäistymiseen ja elämänhallintaan liittyviä pulmia, kulttuuritaustasta johtuvia kiinnittymättömyysongelmia sekä osallistumattomuutta yhteiskunnan toimintaan. Hankkeessa tehtiinyhteistyötä edellä mainittujen asiakasryhmien kanssa toimivien julkisen ja yksityissektorin ammattilaisten sekä järjestötoimijoiden ja viranomaistahojen kanssa. Hankkeessa osatoteuttajina olivat Kemissä Meriva SR (aik. Meri-Lapin työhönvalmennussäätiö), Sodankylässä Seitasäätiö ja Lapin Yliopisto. Lapin Yliopisto osatoteuttajana osallistui hankkeessa järjestettävän koulutuksen ja hankearvioinnin suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Tulokset

Hankkeen alusta alkaen erilaista nuorten matalan kynnyksen periaatteella toteutettua ryhmä- ja työpajatoimintaa, palveluohjausta, neuvontaa ja tukea on toteutettu monissa nuorten tavanomaisissa kohtaamispaikoissa ja hankkeessa perustetuissa POTKURI-kohtaamispaikoissa Kemissä ja Sodankylässä.

POTKURI- kohtaamispaikkojen toiminnan keskeisiä tehtäviä olivat sosiaalisen kuntoutuksen I vaiheena nuorten ohjaaminen ja neuvonta, nuoria osallistava ja kuntouttava monipuolinen harrastus- ja ryhmätoiminta sekä opintopiirit ja työpajat. Nuoria on valmennettu kokemustoimijaksi ja heitä on ollut mukana hankkeen toimintojen suunnittelutyössä ja ovat olleet kertomassa kokemuksiaan koulutustilaisuuksissa ja seminaareissa. Hankekunnissa Kemissä ja Sodankylässä nuorille oli koko hankekauden tarjolla monipuolinen valikoima palveluja, joiden avulla voitiin vastata moniin nuoren tuen tarpeisiin. Lisäksi useissa ‘sisarhankkeissa, etenkin Kemi- Tornion seutukunnassa toimittiin ja kehitettiin yhdessä nuorten palveluja.

Toimintatapojen kehittämisessä hyödynnettiin alueellisia olemassa olevia verkostoja eli tehtiin tiivistä yhteistyötä hankepaikkakunnilla nuorten kanssa toimivien yksiköiden ja ammattihenkilöstön kanssa. Näin pyrittiin kumppanuuden kautta identifioimaan nuorten arkielämän, koulutus- ja työelämäpoluilla olevia esteitä ja poistamaan niitä tarkoituksenmukaisella yhteistyöllä. Keskinäisellä avoimella dialogilla varmistettiin myös asiakassuunnitelmien toteutumisen joustava eteneminen. Tästä huolimatta on tarvetta edelleen kehittää yhteisiä työkäytäntöjä, vahvistaa nuorten osallisuutta, jatkaa hyviä käytäntöjä ja luoda uuttakin.

Sosiaalisen kuntoutuksen II vaiheena on hankkeessa kehitetty ja toteutettu myös sosiaalisen toi­mintakyvyn ja kuntoutustarpeen selvitystä, neuvontaa sekä tarvit­taessa koulutus- ja urasuunnittelua sosiaalityötekijän ja psykologin toteuttamassa niin kutsussa TuPa-TulevaisuusPaja toiminnassa. Tähän toimintakokonaisuuteen on sisältynyt nuoren sosiaalisen tilanteen selvitys, Kykyviisari-työ- ja toimintakyvyn kuvaaminen, ammatinvalinnanohjaus ja siihen liittyvät tutkimukset, palaute- ja yhteenvetokeskustelu ja suunnitelluissa toiminnoissa ja verkostoissa jatkaminen. TuPa –palveluiden psykologisen ammatinvalinnan ohjauksen ytimenä ovat olleet ohjauskeskustelut, joita on tuettu psykologisten testien tuottamalla tutkimustiedolla. Psykologisen tutkimuksen tarkoituksena on ollut lisätä asiakkaalle hänen tietoisuuttaan omista koulutus- ja työelämävalmiuksistaan. Tutkittuun tietoon pohjautuva ohjauskeskustelu lisää ohjauskeskustelujen realistista luonnetta ja mahdollistaa tehokkaiden ja tarkoituksenmukaisten tukitoimien suunnitteluun. Useasti se säästää myös aikaa ja rahaa, kun soveltuvimmat ratkaisut löytyvät nopeammin.

Suuri osa asiakkaista on tunnistanut tai löytänyt prosessin aikana toteuttamiskelpoisen koulutus- tai/ja työllistymissuunnitelman, johon sitoutumisen aste lyhyellä tähtäimellä on vaihdellut. Suurin osa tarvitseekin TuPa –toiminnan jälkeen muita ohjauksellisia tukitoimia, esim. yksilövalmennusta. Yksilövalmentajat, kuntien työntekijät sekä työhallinnan virkailijat etc. ovat jatkaneet asiakkaiden kanssa työskentelyä pitempikestoisen ratkaisun löytämiseksi. Osa asiakkaista on aloittanut koulutuksen ja joidenkin koulutusmotivaatiota tuetaan tukikeskusteluilla tai Potkuri –toiminnalla. TuPa –toiminnan jälkeen suurin osa asiakkaista tarvitsee edelleen sosiaalista kuntoutusta.

TuPa-toiminnassa sovellettu ammatinvalinnan ohjauksen prosessi näyttää toimivan yhtenä tehokkaana palasena osana asiakaslähtöistä kunnallista palvelua ja se olisi sellaisenaan sovellettavissa mihin tahansa Lapin kuntaan. Edellytyksenä on, että kunnasta puuttuvat erityisasiantuntijat olisivat hankittavissa toisista kunnista tai ostettavissa yksityisiltä palvelun tuottajilta. Koska työ muistuttaa perinteisten työklinikoitten työtä ko. asiantuntijoiden osalta, voitaisiin puhua esim. mini –työklinikoista, joiden asiantuntijoilla tulisi olla työmarkkinoiden ja koulutuselämän erityisasiantuntemusta. Ruotsissa kyseiset palvelut kuuluvat työhallinnon palveluvalikkoon

Nuoret ovat ohjautuneet hankkeen toimintoihin kunnissa toimivien yhteistyökumppaneiden, toisten nuorten sekä oppilaitosten kautta. Toimintaa koordinoineen ja toteuttaneen projektihenkilöstön keskeisenä tavoitteena työssä on ollut myötävaikuttaa nuoren ammatillisen polun ja mielekkään tulevaisuuden rakentumiseen.

SOKU-hankkeen yksi keskeinen kokemus oli se, että nuorten työelämäpolkujen vaikeudet eivät ole yksittäisen syyn seurausta, vaan monimutkaisen yksilöllisen kehityshistorian ja ajankohtaisen verkoston pulmien seuraamusta. Yksilölliset polulla kävelemisen pulmat ovat kerroksellisia ja samanaikaisia, kuten tässä hankkeessa havaitut nuorten oppimisvaikeudet, psykologiset pulmat, elämäntilanteeseen liittyvät vaikeudet, yksinäisyys sekä motivaatio-ongelmat. Johonkin palaseen puuttuminen voi vain osaltaan vaikuttaa kokonaisuuteen ja jonkin ulkopuolisen täytyy ottaa vastuu kokonaisuudesta jonkin matkaa asiakkaan kanssa.

Sosiaalinen kuntoutus on ihmisen toimintavalmiuksia ja -mahdollisuuksia tukevaa ja hyvin kokonaisvaltaista työtä ja toimintaa. Siinä ovat läsnä yhteen nivoutuneina niin yksilölliset, yhteisölliset kuin rakenteelliset tekijät. Sosiaalisessa kuntoutuksessa käytännön toimintana ja sitä ohjaavina keskeisinä käsitteinä ovat osallisuus, valtaistuminen sekä toimintavalmius- ja toimintakyvyn vahvistaminen. Sosiaalisessa kuntoutuksessa on tärkeää avoin yhteisöllinen toiminta, jossa nuorta tuetaan osana paikallisyhteisöään ja sosiaalisia verkostojaan. Monialaisen yhteistyön merkitys korostuikin sosiaalisen kuntoutuksen toteuttamisessa.