TtT Anniina Tohmola työskentelee lehtorina ja Satu Mäkilä opiskelee sairaanhoitajaksi Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden terveyspalvelut -osaamisryhmässä. 

Kotihoito tukee ikääntyneen henkilön kotona asumista ja päivittäisistä toimista selviytymistä,  ja vuonna 2022 noin 15 prosenttia kotona asuvista yli 75-vuotiaista sai säännöllistä kotipalvelua (THL 2024). Perinteisesti kotihoito toteutuu hoitajan siirtymisillä asiakkaan luota toisen luo, ja käynnin syitä voivat olla esimerkiksi voinnin tarkistus, lääkkeenoton tarkistus, toimintakyvyn tai kotona asumisen tukeminen.  

Hoitotyö on monipuolistunut viime vuosina kehittyneen digitalisaation myötä, ja etäkotihoito on tullut yhdeksi tavaksi toteuttaa hoitotyötä. Etäkotihoito on nimensä mukaisesti etänä toteutettavaa kotihoitoa, joka tapahtuu etäyhteyksien välityksellä kuva- tai/ja äänivälitteisesti hoitajan ja asiakkaan ollessa fyysisesti eri paikoissa. Etähoito voi olla asiakkaan ainoa kotihoidon palvelu, tai asiakkaan kotihoito voi toteutua hybridisti; etäkohtaamisten lisäksi asiakas kohdataan säännöllisesti myös kasvotusten. Kotona asumista voi olla helpottamassa muutakin teknologiaa, joka on yhteydessä kotihoidon laitteistoon, esimerkiksi ovihälyttimiä, lääkeautomaatteja ja turvapuhelimia. 

Laadullinen kysely kokemuksista etäkotihoidosta 

Lapin ammattikorkeakoulussa toteutettu AMK-opinnäytetyö (Mäkilä 2024) koski etäkotihoidossa työskentelevien ammattilaisten kokemuksia etäkotihoidosta. Sen tarkoituksena oli kartoittaa eräällä hyvinvointialueella toimivan palvelualueen etäkotihoidon työntekijöiden kokemuksia sekä kehitysehdotuksia koskien etäkotihoitoa. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana laadullisena tutkimuksena vuoden 2024 aikana.  

Etäkotihoidon työntekijöille lähetettiin sähköinen kysely, joka koski etäkotihoidon hyviä ja huonoja puolia sekä kehitysehdotuksia. Kysymykset olivat avoimia, jolloin työntekijöillä oli mahdollista antaa pitempikin vastaus kysymyksiin. Näiden vastausten pohjalta tehtiin sisällönanalyysi, jonka avulla tulokset saatiin muodostettua. Seitsemän hoitajaa vastasi kyselyyn. Hoitajat olivat iältään noin 50–60 –vuotiaita. Etäkotihoidosta heillä oli kokemusta yhdestä kuukaudesta kolmeen vuoteen. Myös perinteisestä kotihoidosta oli kokemusta, joten heillä oli kykyä myös verrata näitä kahta keskenään.  

Etäkotihoidon hyviä ja huonoja puolia  

Etäkotihoidon hyväksi puoleksi tunnistettiin autonominen ja yksilöllinen asiakastyö. Tämä pitää sisällään työn vaihtelevuuden, resurssien ja ajan säästymisen ajon pois jäämisen vuoksi sekä kokemuksen riittävästä työskentelyajasta asiakkaan kanssa. Hoitajat kokivat tärkeäksi, että heillä on aikaa kommunikoida asiakkaan kanssa. Ajamiseen kulunut aika siirtyi etätyön myötä varsinaiseen asiakastyöhön. Mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön koettiin merkityksellisenä, ja työympäristön mielekkyys ja rauhallisuus nousi tärkeänä tekijänä tuloksissa.  

Huonona puolena etäkotihoidossa nähtiin toimintamallien ja teknologian puutteet. Työ koettiin ajoittain kuormittavana, sillä soittoja kasaantui usein runsaasti ilta-aikaan, jolloin työskenneltiin yksin. Palvelu oli joskus kohdentunut asiakkaille, jotka eivät saaneet siitä tarpeeksi apua ja se ei sopinut heille esimerkiksi huonon kuulon tai muistisairauden vuoksi.  Hoitajat kokivat huonona seikkana sen, että esihenkilöitä ja toimipisteitä oli useita, ja käytännön erot eri paikkakuntien välillä aiheuttivat epätietoisuutta toimintatavoista. Tärkeimmät työvälineet, eli etälaitteet eivät myöskään olleet hoitajien kokemusten mukaan täysin moitteettomia, vaan niiden välittämä kuva-alue oli liian pieni, ja se vaikutti paljolti siihen, mitä kaikkea hoitajalla oli mahdollista havaita ollessaan asiakkaan kanssa vuorovaikutuksessa.  

Kehittämisehdotuksia etäkotihoitoon 

Kehittämisehdotukset olivat selkeitä ja pohjautuivat hyviin ja huonoihin puoliin. Hoitajat toivoivat kiteytetysti parempaa organisointia selkeyttämään omaa työtään. Laajemmin tämä tarkoittaa, että toiminnan yhtenäistämistä toivottiin, jotta toimintatavat olisivat samanlaiset kaikkialla ja aina tiedettäisiin, miten erilaisia tilanteissa tulisi toimia ja kehen ottaa yhteyttä. Potilastietojärjestelmässä olevien asiakastietojen toivottiin olevan selkeämpiä ja laajempia: mitä asiakkaalle soitettaessa tulee käydä läpi, saako avata videoyhteyttä ja kehen otetaan yhteyttä, mikäli asiakas ei vastaa. Myös toivomus rauhallisesta työympäristöstä nousi esiin. Kehittämisehdotuksena tuli esille myös se, että etälaitteistojen ääniä olisi mahdollista säädellä hoitajien toimesta, jotta työnteko helpottuisi. Toisinaan taustaäänet asiakkaan kodista tekivät työnteon hankalaksi.  

Tulosten vertaamista aiempaan tutkimukseen 

Muualla Suomessa toteutettujen tutkimusten tulokset ovat samansisältöisiä tämän opinnäytetyön tulosten kanssa. Työntekijöiden kuormituksen on koettu vähentyneen ajamisen jäätyä pois. (Hammar, Vainio & Sarivaara 2017; Rytkönen 2018, 26.) Etäkotihoidosta on ollut työntekijöille hyötyä myös silloin, kun fyysiset rajoitteet ovat uhanneet keskeyttää työuran: työtehtävän muuttaminen keveämpään etätyöhön on mahdollistanut työnteon jatkumisen. (Heinonen, Lindfors & Nygård. 2022, 137.) 

Kotona asumisen teknologiat ikäihmisille -hanke selvitti, miten kotiin viety teknologia helpotti hoitajien työtä ja vaikutti työntekijöiden riittävyyteen. Etäkäynteihin yhdistettynä tekijät, esimerkiksi lääkeautomaatit, vähensivät fyysisiä käyntejä asiakkaiden kotona ja näin ollen vapauttivat resursseja. Käyntejä oli näin ollen helpompi organisoida ajankohtiin, jolloin ei ollut kiireistä. Tämä tuki myös asiakkaiden omatoimisuutta. (THL 2023.) Kotihoidon työntekijät kokevat keskitetysti organisoidun etäkotihoidon hyvin tärkeänä asiana ja se tulisi priorisoida korkealle. Tutkimuksen mukaan se selkeyttää ja rauhoittaa sekä tehostaa työntekoa. (Eloranta ym. 2023.)  

Merkittävää on, että etäkotihoito tukee asiakkaan tarpeita. Jo asiakkaaksi valinnan vaiheessa tulisi keskittyä tarpeisiin eli tarkoin arvioida sitä, sopivatko teknologiavälitteiset palvelut asiakkaalle. Pelkästään asiakkaan kyky käyttää palvelua ei riitä; myös halua etänä tapahtuvaan hoitoon on oltava. (Eloranta ym. 2023.) 

Huonoksi puoleksi todetaan opinnäytetyön tulosten tavoin työkuormitus, joka johtuu kiireestä ja soittojen runsaasta määrästä tiettynä aikana päivästä. Myös henkilöstön vaihtuvuus oli koettu negatiivisena asiana. Fyysinen kuormitus liittyy huonoon ergonomiaan istumatyössä. (Eloranta ym. 2023.) 

Tulevaisuuden etäkotihoito 

Etäkotihoitoa voisi kehittää kullakin hyvinvointialueen palvelualueella sille sopivalla tavalla; esimerkiksi käyttämällä erilaisia mittareita ja laitteita mittaamaan asiakkaan vointia kotioloissa ja välittämään sitä tietoa ammattilaisille, ja näin muokkaamalla kotihoidon ja etäkotihoidon käytänteitä ammattilaiselle ja asiakkaalle sopiviksi. 

Terveydenhuollossa on jo käytössä videovälitteisiä lääkärivastaanottoja. Niihin liittyen käytössä on erilaisia terveydentilan tutkimisessa käytettäviä mittareita, kuten verenpaine- sekä verensokerimittareita. (Lääkäriliitto 2022.) Epäilemättä nämä yleistyvät tulevaisuudessa myös kotihoidossa, ja erityisesti pitkien etäisyyksien alueilla niistä saataisiin hyötyjä. Kotihoidon käyntien toteutusta voisi monipuolistaa, jolloin hoitaja olisi asiakkaan luona tekemässä mittauksia ja yhteys kotihoidon lääkäriin tai muuhun tiimiin olisi videovälitteinen. Tämänkaltaisessa tilanteessa ei olisi välttämätöntä mennä asiakkaan luo, kun mittaukset hoituisivat asiakkaan tai läheisen toimesta ja laite olisi etäluettava, tai asiakkaan käyttämä puettava teknologia tuottaisi tietoa kotihoidon tietojärjestelmään. Toiminnan vakiinnuttamiseen tarvitaan kehitystyötä sosiaali- ja terveydenhuollolta, ja terveyden lukutaitoa asiakkaan puolelta. 

Lähteet:  

Eloranta, S., Hoffrén-Mikkola, M., Komulainen, M., Mikkola, T., Teeri, S. & Roivas, M. Onnistunut etäkotihoito. TAITO-sarja. Metropolia ammattikorkeakoulu. Viitattu 13.11.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328- 409-8. 

Hammar, T., Vainio, S. & Sarivaara, S. 2017. Kotihoidossa käytettävän teknologian kirjo on laaja, mutta kaikkia mahdollisuuksia ei vielä hyödynnetä. Tutkimuksesta tiiviisti 27/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 11.11.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-912-5. 

Heinonen, T., Lindfors, P. & Nygård, C-H. 2022. Etäkotihoitotyön sisältö ja kuormittavuus sekä mahdollisuudet työurien pidentäjänä. Gerontologia, 36(2). Viitattu 13.11.2024 https://doi.org/10.23989/gerontologia.109921. 

Lääkäriliitto 2022. Etälääketieteen suositus. Viitattu 13.11.2024 https://www.laakariliitto.fi/laakarin-tietopankki/kuinka-toimin-laakarina/etalaaketieteen-suositus/. 

Mäkilä, S. 2024. Etäkotihoito henkilökunnan näkökulmasta. Opinnäytetyö, Lapin ammattikorkeakoulu. Viitattu 3.12.2024. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024100125881 

THL. 2023. Teknologia tarjoaa helpotusta vanhuspalveluihin – olennaista on tunnistaa asiakkaat, joille ne soveltuvat. Viitattu 11.11.2024 https://thl.fi/- /teknologia-tarjoaa-helpotusta-vanhuspalveluihin-olennaista-on-tunnistaa-asiakkaat-joille-ne-soveltuvat. 

THL. 2024b. Suurin osa iäkkäistä ihmisistä asuu kotonaan. Viitattu 8.11.2024 https://thl.fi/aiheet/ikaantyminen/muuttuvat-vanhuspalvelut/kotihoito.