Olen ollut visuaalinen ihminen pienestä saakka. Piirtelin ja maalailin paljon ennen kuin 15-vuotiaana ostin ensimmäisen kamerani ja aloin valokuvaamaan. Kuvankäsittely tuli kuvioihin valokuvaamisen yhteydessä, ja myöhemmin olen hankkinut myös piirtopöydän ja alkanut piirtämään digitaalisia teoksia. Ammattiopisto Lappiassa luin itseni kuva-artesaaniksi ja vietin vielä vuoden Limingan taidekoulussa.

Ammattikorkeakouluopiskeluni Torniossa oli sen jälkeen kivuton jatkumo opintoihin. Lähes kaikki ystäväni asuvat Meri-Lapin alueella, joten tänne oli helppoa jäädä kun seuraa löytyi. Opiskelijayhteisöt ovat tiiviitä, ja koska Ruotsin rajakin on lähellä, niin meininki oli myös kansainvälistä. Kuvataiteen koulutusohjelmassa ovat ammattitaitoiset opettajat. He ovat rentoja ja hyväntuulisia, ja aina kannustamassa opiskelijoita monipuolisesti kaikenlaisessa taiteeseen ja kulttuuriin liittyvässä.

Koulutus painottui digitaaliseen taiteeseen. Opiskelimme muun muassa digitaalista maalaustaidetta, grafiikkaa ja 3D-mallinnusta, valokuvausta, kuvankäsittelyä, animaatioita, multimediaa, media- ja verkkotaidetta. Kävimme myös lyhyet kurssit liittyen videoiden äänten editointiin ja valaisuun. Meille opetettiin myös perinteisiä taiteenmuotoja, kuten piirtämistä, maalaamista, veistoa ja myös teoriaa liittyen semiotiikkaan ja tekijänoikeuksiin. Koulutukseen kuului myös vähintään yhden taidenäyttelyn järjestäminen.

Opiskelutapoja käytetään opiskelussa monipuolisesti. Välillä istuimme taidehistorian tunneilla auditoriossa, kun taas piirustus- ja maalauskurssilla saatoimme hahmotella elävää mallia. Opiskelimme taiteilijan ja freelancerin tekijänoikeuksia. Kahden viikon pituisen veistokurssin tein osallistumalla muutaman luokkakaverin kanssa viikonlopun pituiseen Lumenveiston SM-kisatapahtumaan Kemissä. Kolmessa päivässä tuli tehtyä rankkaa fyysistä työtä 27h ja nukuttua alle seitsemän tuntia. Rankin viikonloppu mitä olen koskaan kokenut, mutta samalla myös yksi parhaista. Lumenveistoyhteisö otti meidät aloittelijat lämpimästi vastaan ja olivat aina auttamassa, jos tarvitsimme työkaluja tai neuvoja.

Innomaraton kurssista jäi myös mukavia kokemuksia. Suoritimme sen yhdessä viestinnän opiskelijoiden kanssa. Meidät jaettiin ryhmiin, ja kaikkien piti toteuttaa jokin projekti. Meidän ryhmämme hommaksi tuli suunnitella Lapin Yliopiston taiteiden tiedekunnalle mainosvideo. Oli hienoa päästä muiden alojen opiskelijoiden kanssa tekemään töitä.

Myös opiskelijoilla oli mahdollisuus vaikuttaa kurssitarjontaan, esimerkiksi kunhan tarpeeksi ajoissa teki porukalla toiveen kurssista, niin opettajat ottivat sen harkintaan.

Koska koulutusohjelmamme painottui digitaaliseen taiteeseen, meillä on kattavat työllistymismahdollisuudet. Itse olen ollut mm. Tornion maakuntamuseolla kuvankäsittelijänä. Oppilaskunnalle tein myös opintojen aikana valokuvaushommia. Jos digitaaliset hommat eivät sytytä, niin kuvataiteilijan ammattinimikkeen turvin voi hakea myös apurahaa taideprojekteille ja alkaa elämään boheemia taiteilijaelämää tai ryhtyä freelanceriksi. Kaikki on itsestä kiinni mitä aikoo tehdä. Taivas on vain rajana!

-Juho Nevalainen, kuvataiteen alumni