MMM Agronomi Laura Post työskentelee asiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä.

Tarvitaanko lappilaista ruoantuotantoa? Mielestäni kysymys on yhtä typerä, kuin jos kysyttäisiin, tarvitaanko ruokaa. Jos ajatellaan, että Lapissa tarvittava ruokamäärä on kuin pisara valtameressä ja sen voi korvata muualla tuotetulla ruoalla, koskee sama itseasiassa ihan koko Suomen volyymiä: esimerkiksi Suomen viljantuotanto on 1–2 prosenttia Euroopan viljantuotannosta (Eurostat 2024). Lisäksi vahvasti keskittynyt ruoantuotantojärjestelmä on haavoittuvainen.

Jo nyt noin 40 prosenttia Suomessa kulutetusta ruoasta tuotetaan ulkomailla (Sojamo ym. 2017). Maailmalla ja Euroopassakin tapahtuvat mullistukset muistuttivat hetkellisesti kansallisen ruoantuotannon tärkeydestä. Meidän on vain yltäkylläisyydessämme vaikea kuvitella tilannetta, että kaupasta ei saisi ruokaa rahallakaan.

Ilman märehtijöitä Lapin ruoantuotanto olisi minimaalista

Vaikka kansallisissa ravitsemussuosituksissa lihan osuus ruoankulutussuosituksista pieneni (Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024), ruuan alueelliset tuotantomahdollisuudet eivät ole paljon muuttuneet. Lapissa voidaan vain suotuisimmilla kasvualueilla tuottaa ravintoa suoraan ihmisille.

Ilmastonmuutoksesta johtuva kesien lämpeneminen on parantanut viljan viljelymahdollisuuksia Lounais-Lapissa (Post ym. 2024), mutta koko maakunnan mittakaavassa ylivoimaisesti suurin osa ruoantuotannosta perustuu ihmisille käyttökelvottomiin nurmiin ja niiden jalostamiseen lihaksi ja maidoksi märehtijöiden avulla. Lapin pelloista noin viidellä prosentilla viljellään viljaa, ja sekin lähes kokonaan karjalle, ja perunaa 0,2 prosentilla (Suomen virallinen tilasto 2023). Valkuaiskasvien tuotantomahdollisuudet ovat lähes olemattomat, joten paikallinen proteiinin saanti perustuu joka tapauksessa joko lihaan, maitoon tai muualta tuotuun ruokaan.

Lihantuotanto kuluttaa paljon vettä, joten tuotanto on järkevää alueilla, joissa pohjavesivarannot ovat hyvät, kuten Lapissa tai ylipäätään Suomessa. Poronlihantuotannon kestävyyttä lisää se, että vaikka nykyisin harvoin pystytään tuottamaan poronlihaa täysin ilman talvista lisäruokintaa, edelleen huomattavan suuri osa poron tarvitsemasta ravinnosta tulee suoraan Lapin karuilta luonnonlaitumilta.

Mikä saa lappilaisen viljelijän kylvämään vielä 2050-luvulla?

Raha. Lopulta se, että työstä saa riittävän toimeentulon mahdollistaa elinkeinon jatkumisen, sukupolvenvaihdokset ja ylläpitoinvestoinnit sekä toisaalta myös eläinten hyvinvoinnin. Jo nyt lappilainen ruoantuotanto perustuu muuta maata vahvemmin maataloustukiin. Poronlihantuotanto on poikkeus. Tuet eivät lisää viljelijän ammattiylpeyttä, vaikka kuinka vakuutettaisiin, että tärkeään asiaan halutaan panostaa yhteiskunnassa myös taloudellisesti. Soraäänet tukien suuruudesta heikentävät eritoten viljelijöiden arvostuksen tunnetta heikossa kannattavuustilanteessa.

Myös tutkimukseen ja kehitykseen tulee panostaa. Poronlihantuotannosta suurin osa on Lapissa, jolloin alan kehitystyönkin tulee luonnollisesti olla paikallista. Viljelyolosuhde poikkeaa muusta Suomesta, talvi on ankara, kasvukausi lyhyt ja nopeatempoinen sekä kesä valoisa, mikä vaikuttaa kasvien selviämiseen ja kehitykseen, jolloin paikallista tutkimusta ja kehitystyötä tarvitaan.

Markkinoilta on vaikea saada katetta nykyisillä menetelmillä

Pitkällä aikavälillä kaupan osuus kuluttajahinnasta on kasvanut samalla kun tuottajahinnan osuus on pienentynyt (Kuosmanen ja Niemi 2009). Hieman ristiriitaisesti maatalouden tuottavuuden kasvaessa prosentilla, tuottajahinta on heikentynyt keskimäärin saman verran, sillä saadut kustannussäästöt ovat kilpailutilanteessa vain laskeneet kuluttajahintoja (Kuosmanen ym. 2009).

Kokonaisrahavirrankasvu alalla on ollut heikkoa edelleen vuosina 2013–2022 (Arovuori ym. 2024). Viime vuosikymmeninä kaupan osuus kuluttajahinnasta on pienentynyt johtuen kaupan hinnoittelustrategioista ja hinnan roolin korostuksessa ostokriteerinä (Piipponen ym. 2018), mutta kasvanut hieman ihan viime vuosina (Heinonen ym. 2024). Vuosina 2008–2016 maito- ja viljasektorilla alkutuottajan osuus pysyi lähes vakiona, naudan ja siipikarjan osalta hieman parani sekä sianlihan osalta heikkeni (Piipponen ym. 2018).

Myöhäisempään kehitykseen on vaikuttanut voimakkaasti Venäjän pakotteet (Arovuori ym. 2024). Etenkin kuluttajahintojen voimakas nousu 2021 Ukrainan sodan vuoksi lisäsi edullisempien tuotteiden kulutusta (Heinonen ym. 2024). Kuluttajista yli 70 prosenttia mainitsee hinnan keskeiseksi ostopäätökseen vaikuttavaksi tekijäksi, kun kotimaisuus vaikutti ostopäätökseen vain 46 prosenttiin kuluttajista (Forsman-Hugg ym. 2024). Valitettavan harvoin elintarvikekauppa myöskään tavoittelee kuluttajia muulla kuin halvalla ruoan hinnalla.

Ruoankin hinta on noussut viime vuosina ja ruoan suhteellinen osuus kotitalouksien kulutusmenoista kääntyi pitkän hitaan laskun jälkeen pieneen nousuun vuonna 2022. Pienituloisilla ruokaan menee 18  ja suurituloisilla 12 prosenttia kulutusmenoista (Suomen virallinen tilasto 2024b). Prosentit eivät kuulosta suurilta niinkin välttämättömään asiaan kuin ruoka, mutta kokonaisuudessaan välttämättömien kulutustarvikkeiden osuus kulutusmenoista on kasvanut. Esimerkiksi asumisen kulut ovat kallistuneet jatkuvasti vuodesta 2012 saakka (Suomen virallinen tilasto 2024b) eli sieltä ei ole löytynyt säästökohteita toisin kuin ruoasta.

Lappi on asukaslukuaan suurempi elintarvikkeiden kuluttaja

Suomen naudoista, kuten ihmisistäkin, hieman yli kolme prosenttia asustelee Lapissa (Suomen virallinen tilasto 2024a, Tilastokeskus 2024 a). Lampaita on suhteellisesti hieman enemmän (Suomen virallinen tilasto 2024a). Suotuisimmilla alueilla Lounais-Lapissa tuotetaan yli puolet maidosta ja naudanlihasta ja muualla Lapissa tuotantomäärät vähenevät (Kuha ym. 2021).

Poron merkitys lappilaisessa lihantuotannossa on suuri. Sitä tuotetaan koko poronhoitoalueella noin 1,8 miljoonaa kiloa (Paliskuntain yhdistys 2024), kun nautaa ja lammasta tuotettiin Lapissa vuonna 2023 yhteensä 2,5 miljoonaa kiloa (Suomen virallinen tilasto 2024a).

Lapissa kulutetaan kuitenkin suhteellisesti selvästi enemmän ruokaa valtavien matkailijamäärien takia. Lapissa rekisteröitiin matkailijoiden yöpymisiä ennakkotietojen mukaan viimeisen vuoden aikana 3,3 miljoonaa (Tilastokeskus 2024 b). Luvusta puuttuvat rekisteröimättömät yöpymiset, yöpymiset omassa vapaa-ajan asunnossa tai ilmaisessa majoituksessa, joiden arviointi on haastavaa, mutta voitaneen todeta, että Lapissa yöpyy vuosittain jopa enemmän kuin Suomen väkiluvun verran eli 5,6 miljoonaa matkailijaa (Ilola ym. 2017). Onko matkailijoiden tuomaa potentiaalia hyödynnetty kokonaisuudessaan ruokaketjussa?

Lappilaista ruokaa on vaikea löytää kaupasta – pitäisikö lappilainen lähiruoka brändätä?

Elintarvikkeiden paikallinen jalostusaste on poroa lukuun ottamatta matala eli raaka-aine menee jalostettavaksi muualle. Takaisin tullessaan tuotteen alkuperä on pääsääntöisesti hävinnyt. Järjestelmä ei siis mahdollista lappilaisen lähiruoan brändäystä. Luulisi, että maailman puhtaimmassa ilmassa, yöttömässä yössä ja revontulten alla kasvatetulle ruoalle löytyisi markkinoilta keskiarvoista parempi hinta.

Kuhan (2023) arvion mukaan Lapissa tuotettu ja jalostettu ruoka kattaa enintään 10–15 prosenttia kulutuksesta. Porotaloudesta löytyy hyvä esimerkki elintarvikeketjun lyhentämisen positiivisesta vaikutuksesta tuottajahintaan. Poronlihan tuottajahinta on viimeiset kymmenen vuotta ollut noin kolminkertainen (Paliskuntain yhdistys 2024) lampaaseen ja nautaan verrattuna (Suomen virallinen tilasto 2024a). Vuosituhannen alussa sai poronlihasta alle viisi euroa kilosta. Sen jälkeen poronhoitajat ovat alkaneet merkittävissä määriin itse teurastaa ja jatkojalostaa tuottamaansa lihaa, mikä on vaikuttanut suotuisasti tuottajahintaan. Toisaalta samalla petotilanne on verottanut reilusti tuotantomääriä. Toki poro on myös eksoottista, mutta miksei sitä voisi olla myös lappilainen lammas tai jäätelö?

Lapinlehmä talvisessa tunturimaisemassa.

Kuva 1. Lapin tuotanto-olosuhteisiin liittyy vahvuuksia, joita ei laajamittaisesti hyödynnetä markkinoinnissa. Kuva luotu Copilot-tekoälyohjelmalla.

Miksi ruoan alkuperällä on merkitystä?

Suomalaisilla on varaa ostaa ruokaa ulkomailta, mutta onko se vastuullista? Miten varmistutaan siitä, että viljelijä maailman toisella puolella saa riittävän hinnan ruokaketjussa? Saako kyseisen maan kuluttaja tarvitsemansa ruoan, jos länsimaiset maksavat siitä paremman hinnan? Miten taataan, ettei viljelyä tehdä ympäristön kustannuksella toisella mantereella? Entä eläinten hyvinvointi? Yhteiskunnallista keskustelua seuratessa tuntuu, ettei kotimaan järjestelmä kaikkia vakuuta. Haluaisinpa kysyä heiltä, että millä tavalla tuotanto on vastuullisempaa muualla?

Vastuullisuus on yksi tärkeä näkökanta, miksi mielestäni ruoantuotanto alana soveltuu huonosti globaaliin markkinatalouteen, varsinkaan kun tuotantotapojen kestävyyden vertailu maailmanlaajuisesti on erittäin haastavaa. Ruoantuotantoa ohjataan poliittisesti rajoitusten ja tukien kautta, mutta silti kaupan hyllylle päätyy maailmalta elintarvikkeita, jotka on tuotettu menetelmin, jotka Suomessa olisivat laittomia (esimerkiksi kasvuhormonien ja antibioottien ennaltaehkäisevä käyttö).

Maatilojen tulos riippuu huomattavasti sääoloista, joten pikavoittoja tavoittelemalla muutama perättäinen huono viljelyvuosi voi koitua muuten kannattavien tilojen kohtaloksi. Toisaalta luonnonvarojen käyttöä on toivottavasti pystytty globalisaation ansiosta keskittämään suotuisimmille viljelyalueille. Viljelyolosuhteiden heikentyessä maailmanlaajuisesti ilmastonmuutoksen myötä pohjoisen ruoantuotannon merkitys tulee kasvamaan (Peltonen-Sainio ym. 2009).

Viljely ja eläintuotanto ovat pitkäjänteistä ja pääomavaltaista työtä. Infran päivitys vaatii jatkuvia investointeja. Jos näyttää siltä, että tällä hetkellä ei Lapissa kannatakaan tuottaa oikeastaan yhtään mitään, ei kerran lopetettua tuotantoa nosteta pystyyn vuodessa eikä välttämättä vuosikymmenessäkään. Pellot ehtivät pusikoitua, tuotantotilat sekä kaikki koneet ja laitteet rappeutua, puhumattakaan osaamisesta ja muusta ruokaketjusta. Omasta ruoantuotannosta on pidettävä kiinni siis nyt ja jatkuvasti.

Toivon, että vielä 2050-luvulla ja niin kauan kuin Lapissa ylipäätään on ihmisiä, syödään täällä paikallisesti tuotettua ja jalostettua ruokaa. Sen toteutuminen vaatii panostuksia, poliittista tahtotilaa ja vastuullista kuluttamista. ”Menestytään olosuhteiden ansiosta, ei niistä huolimatta.”

Lähteet:

Arovuori, Kyösti, Hanna Karikallio ja Pekka Kinnunen (2024). Elintarvikeketjun rahavirtojen kehitys. Pellervon taloustutkimus. PTT raportteja 289. 35 s. https://www.ptt.fi/wp-content/uploads/2024/05/PTTrap289.pdf

Eurostat. 2024. Crop production in EU standard humidity. Viitattu 3.4.2024 https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/apro_cpsh1__cus-tom_10679027/default/table?lang=en

Forsman-Hugg, S., Kinnunen, P. & Yli-Liipola, M. 2024. Kuluttajien näkemyksiä ruuan hinnan nousun vaikutuksista kulutukseen ja ostokäyttäytymiseen. Pellervon taloustutkimus PTT. PTT raportteja 288. 36 s. https://www.ptt.fi/wp-content/uploads/2024/04/PTTraportteja288.pdf

Heinonen, M., Pöyry, K., Väätäjä, S. & Buri, R. 2024. Katsaus elintarvikemarkkinan kehitykseen vuosina 2016–2023. Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Kilpailu- ja kuluttajaviraston Katsauksia 3/2024. 58 s. https://www.kkv.fi/uploads/sites/2/03-2024-katsaus-elintarvikemarkkinan-kehitys.pdf

Ilola, H., Satokangas, P. & Tapaninen, M. 2017. Tilastoja tutkimassa – Lukuja Lapin matkailusta. Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin julkaisuja. Lapin korkeakoulukonserni. https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/63143/Ilola.Heli%3B%20Satokangas.Pasi%3B%20Tapaninen.Mirva.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kuha, R. 2023. Ajankohtaista Lapin maataloudesta. Esitys Lapin Agronomeille 6.7.2023.

Kuha, R., Hallikainen, V., Hannukkala, A., Leppälä, J., Rajavaara, R., Sorvali, J. & Uusitalo, A-M. 2021. Lappilainen maatila ja maatilametsätalous : Repullinen eväitä ja tiivistelmä julkaisusta Elinvoimaisen maatilan avaimia. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 96/2021. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 19 s. https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/551168/luke-luobio_96_2021.pdf;jsessionid=2A84B91FDD276723E96F9E3F09D80A77?se-quence=1

Kuosmanen, T. & Niemi, J., 2009. What explains the widening gap between the retail and producer prices of food? Agricultural and Food Science 18: 317-331. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015090311176

Kuosmanen, T., Niemi, J. & Sipiläinen, T. 2009. Maataloustuen ja tuottavuuden vaikutukset elintarvikkeiden hintamarginaaleihin ja hinnanmuodostukseen. MTT Kasvu 3. 49 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-487-245-4

Paliskuntain yhdistys. 2024. Poronlihan tuotanto. https://paliskunnat.fi/py/materiaalit/tilastot/poronlihan-tuotanto/ Viitattu 6.11.2024

Peltonen-Sainio, P., Jauhiainen, L., Hakala, K. & Ojanen, H. 2009. Climate change and prolongation of growing season: changes in regional potential for field crop production in Finland. Agricultural and Food Science 18: 171-190. Climate change and prolongation of growing season: changes in regional potential for field crop production https://doi.org/10.2137/145960609790059479

Piipponen, J., Arovuori, K., Lehtosalo, H. & Niemi, J. 2018. Elintarvikkeiden hintamarginaalit. Pellervon taloustutkimus PTT. PTT työpapereita 196. 56 s. https://www.ptt.fi/wp-content/uploads/media/tyopaperit/tp196.pdf

Post, L., Simonaho, E., Romakkaniemi, H-M. & Jokela, K. 2024. Arktinen vilja – Kannattavaa viljanviljelyä kasvualueen pohjoisella äärilaidalla. Pohjoisen tekijät – Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 7/2024. Lapin ammattikorkeakoulu Oy. https://lapinamk.fi/e-kirja/arktinen-vilja-kannattavaa-viljanviljelya-kasvualueen-pohjoisella-aarilaidalla/

Sojamo, S., Keskinen, M., & Kummu, M. (2017). Kestävästi vettä ja ruokaa kaikille. teoksessa S. Ahola (Toimittaja), Kirjava käsikirja kestävään kehitykseen (Sivut 115-136). Tammi. https://winlandtutkimus.fi/wp-content/uploads/2018/03/SojamoKeskinenKummu2017.pdf

Suomen virallinen tilasto. 2023. Käytössä oleva maatalousmaa. Luonnonvarakeskus. https://www.luke.fi/fi/tilastot/kaytossa-oleva-maatalousmaa

Suomen virallinen tilasto. 2024a. Maataloustilastot. Tilastokeskus. https://statdb.luke.fi/PxWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous/

Suomen virallinen tilasto. 2024b. Kotitalouksien kulutus.  Tilastokeskus. https://stat.fi/tilasto/ktutk Viitattu 3.12.2024

Tilastokeskus. 2024a. Väestörakenne. https://stat.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html#vaestotietoja-maakunnittain Viitattu 6.11.2024

Tilastokeskus. 2024b. Majoitustilasto. https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__matk/ Viitattu 6.11.2024

Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2024. Kestävää terveyttä ruoasta – kansalliset ravitsemussuositukset 2024. Helsinki: PunaMusta Oy, 2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-405-5