Opinnäytetyö on opintojen loppupuolella häämöttävä loppupuristus. Siihen kiteytyy kaikki aikaisemmin kerrytetyt opit ja osaaminen, ja sen prosessin aikana pystyy vielä kehittämään omaa työskentelyä.

Itselleni, ja monille muillekin, opariprosessi oli kuin mörkö, joka odottaa uhkaavana opintojen lopussa. Sitä pelkää, että opari on tämä ylitsepääsemätön työläs urakka, vaikka todellisuus ei ole aivan niin. Oparin ympärille on jostain tullut kauhun mielikuvia, vaikka oikeasti oparia ei tarvitsisi pelätä. Siitä voi tehdä itsensä näköisen, aihealueita on runsaasti ja toimeksiantajien löytäminen ei ole haasteellista.

Opinnäytetyöprosessi on lisäksi suunniteltu niin, että opiskelija pystyy ohjaajien tukien ja neuvojen avulla ottamaan itse vastuun työnsä edistymisestä. Työskentely on itsenäistä, mikä on myös palkitsevaa. Silloin pääsee keskittymään itse valitsemansa aihealueen tutkimiseen. Täysin yksin opiskelija ei opariprosessinsa kanssa kuitenkaan ole, sillä ohjaajat auttavat ratkomaan eteen tulevat solmut.

Minun työstäessä parini kanssa opariamme, maailmaa vallitseva Covid-19 pandemia laittoi omat esteensä projektin tielle. Tämä oli sekä haaste, mutta myös mahdollisuus. Sopeuduimme sen tuomiin erikoisjärjestelyihin, ja väittäisin että nämä kokemukset vahvistivat meidän ongelmanratkaisu-, sekä sopeutumistaitoja.Vaikka koko maailma oli kiinni ja kaikki etänä, oparin työstö jatkui. Vaikka kirjastot olivat kiinni, lähdeteokset piti hankkia. Näissä avuksi tuli verkkokirjat, blogipostaukset, podcastit, ja muu informatiivinen verkkomedia. Ajanhallinta on tärkeässä osassa oparin työstöä, ja vaikka itse koin että en ole kovin hyvä ajanhallinnassa, oli opariprosessi oiva mahdollisuus työstää tätä ja tulla paremmaksi. Sama oli myös lähdekriittisyyden kannalta. Molempia taitoja kuitenkin tarvitsee omassa työelämässä.

Oma oparini aihe liittyi markkinointiin. Selvitimme toimeksiantajamme kohdeyleisön mielikuvia toimeksiantajan brändistä, ja pohdimme miten näihin reagoida saamiemme tulosten perusteella. Käytimme erilaisia menetelmiä sekä tiedon keruuseen että sen käsittelyyn. Olennaisessa osassa oli myös ajantasainen informaatio eri markkinointimenetelmistä, ja kaikista sen kikoista. Näihin aiheisiin oli mielenkiintoista perehtyä, varsinkin kun itsekin suunnittelee uraa markkinointialalta. Huomasin myös itsestäni tämän projektin aikana, että nautin informatiivisten podcastien kuuntelusta, ja saatoin uppoutua pitkiksikin ajoiksi kuuntelemaan esimerkiksi sosiaalisen median kikoista kertovia podcasteja. Kun oparin aihe on itselleen kiinnostava, on sen työstäminenkin helpompaa. Siksi aihe kannattaakin miettiä huolella, tuleehan sen kanssa vietettyä monen monta työtuntia. Myös lopputulos on itselleen palkitsevampi. Kaiken kaikkiaan, tämän aiheen työstäminen oli itselleni palkitsevaa, ja uskon että tulen hyötymään prosessin aikana kertyneitä oppeja myöhemmässä työelämässänikin.Olen kuullut samaa myös muilta oparin tehneiltä opiskelijoilta. Moni on myös sanonut sitä, että ei opari olekaan niin hankala ja pelottava tehdäkään, kuin he aluksi pelkäsivät. Oparia ei kannatakaan ajatella uhkaavana, vaan mahdollisuutena itselle oppia ja syventää omaa osaamistaan.

Julia Autio, restonomiopiskelija