Olisi paljon hienompaa kirjoittaa valmistuneen tarinaa, jos sen voisi kirjoittaa suoraan koulunpenkiltä työllistyneen asemasta. Aika on kuitenkin haasteellinen, keväällä 2020 alkanut pandemia on vienyt monelta työt, rekrytointiprosesseja on keskeytetty ja itsekin jouduin luopumaan alkuperäisestä tavoitteestani viimeistellä opintoni taloushallinnon tehtävissä.

Se, että tilanne on nyt mikä on tämä, ei ole kuitenkaan syy toivottomuuteen. Kun kävin opinto-ohjaajan kanssa valmistumiskeskustelua, aloin päässäni summata opiskeluistani käteen jäänyttä rikkautta. Kolme ja puoli vuotta sitten hain ammattikorkeakouluun, liiketalouden ollessa hakutoiveissa vasta toisella sijalla. Olin hakenut ensisijaisesti geronomikoulutukseen, koska uskoin niiden työllistävän. Onneksi geronomiksi valikoituivat sopivammat henkilöt, sillä liiketalouden opinnoista löysin jotain uutta ja innostavaa. 

Olen pohjakoulutukseltani ylioppilas ja hienopuuseppä. Vuoden opiskelin teatterialaa ja siivoojan töissä vierähti paremman puutteessa viitisen vuotta. Kokemusta alkoi siis olla, opiskelusta, työn tekemisestä ja elämästäkin. Ensimmäinen lapseni syntyi vuonna 2016 ja äidiksi tulo yhtä aikaa kannusti opintoihin, sekä aiheutti pelkoa taloudellisesta pärjäämisestä. Lopulta opintoihin hakeutumiseen ei enää ollutkaan vaihtoehtoja, sillä halusin olla lapselleni esimerkki siitä, että asiat tapahtuvat tekemällä. Jos muutosta haluaa, on parasta aloittaa sen toteuttaminen itse.

Ensimmäisen opiskeluvuoden painin suuntautumisvalinnan kanssa. Markkinointi tuntui luonnollisemmalta valinnalta luovalle persoonalle, mutta lopulta taloushallinto vei voiton, sillä halusin haastaa itseäni. Taloushallinnon puolella kevyestä, abstraktista luovuudesta jalostuikin konkreettinen luovan ongelmanratkaisun taito! Ensimmäisen vuoden keväällä aloitin myös opinnot avoimen yliopiston puolella johtamis- ja hallintotieteissä. Yliopiston opinnoissa sain sukeltaa syvemmälle teorioihin ja hieman erilaiseen tapaan oppia. Ammattikorkeakoulun puolella pyritään enemmän konkreettisuuteen ja tekemiseen ja minun on vaikea kuvitella parempaa tapaa taloushallinnon taitojen opetteluun. Vapaus yhdistellä eri koulujen ja alojen opintoja on mieletön mahdollisuus rakentaa omasta asiantuntemuksestaan juuri itsensä näköinen kokonaisuus.

Toisen opiskeluvuoden keväällä toinen lapseni ilmoitti tulostaan. Olin jo varautunut siihen, että lykkäisin harjoittelujeni toista puolikasta vauvavuoden jälkeiseen aikaan, kun minulle soitettiin ensimmäisestä harjoittelupaikastani ja kysyttiin halukkuutta kesätöihin. Ilmoitin heti kättelyssä raskaudestani, mutta päädyin kuitenkin hakemaan paikkaa ja lopulta sainkin sen. Olin siis hallinnon asiakaspalvelutehtävissä äitiyslomani alkuun saakka.

Kun vauvani oli puoli vuotta, päätin ottaa mielen virkistykseksi hieman opintoja. Vauva oli pari kertaa mukanani oppitunneilla vetelemässä läppäreistä virtapiuhoja irti, vaikka suurin osa — jos ei kaikki — opinnot oli mahdollista suorittaa myös täysin kotoa käsin. Oli todella virkistävää nähdä opiskelukavereita ja tehdä ajatustyötä! Kaiken kaikkiaan puolisoni usein toistama viisaus piti paikkansa: AMK:ssa kaikesta voidaan sopia. Ongelmat löytävät aina ratkaisun.

Seuraavana keväänä, pandemian sekoitettua arkemme täysin, aloitin opinnäytetyön. Halusin hyödyntää aikaisempaa kokemustani oparin aiheessa, niinpä tein balanced scorecardin paikalliselle puusepänliikkeelle. Kiinnostus kehittämistyön eri menetelmiin heräsivät minulla ammattikorkeakoulun opinnoissa, kiinnostus strategiatyöhön avoimessa yliopistossa. Opinnäytetyössä nämäkin yhdistyivät. Oli kertakaikkisen hienoa tehdä opinnäytetyö, joka kokosi yhteen niin monta opinnoissa oppimaani asiaa.

Hiukan reilu kolme vuotta opintojen aloittamisesta, pari kuukautta ennen alkuperäisen suunnitelman valmistumisaikaa, yhden lapsen rikkaampana, valmistuin tradenomiksi. Vaikka työpaikkaa ei vielä ole, uskon sen kyllä löytyvän. Harjoittelut hallinnon parissa rohkaisivat pyrkimään julkisen puolen työtehtäviin, mutta tulevaisuus näyttää, mikä urapolku tästä urkenee. Jokaiselle, joka pohtii pärjäämistä opinnoissa lapsiperhearjen keskellä: kyllä se sujuu. Vanhemmuus on voimavara ja motivaation lähde. Parempaa tulevaisuuttahan tässä tehdään.

– Sanna Turkia, tradenomi –