Paljonko rehujen tuottaminen maksaa lappilaisilla kotieläintiloilla?

MMM Agronomi Laura Post työskentelee asiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä.

Arktinen vilja (ARVI) on tiedonvälityshanke, jossa kootaan yhteen viljanviljelyn tutkimus- ja kokemustietoa viljelijöiden, asiantuntijoiden ja sidosryhmien vapaaseen käyttöön. Pohjois-Suomi on maailmanlaajuisesti niitä harvoja viljelyalueita, joita ilmastonmuutos osittain jopa hyödyttää pidentyvien kasvukausien ansiosta (Peltonen-Sainio ym. 2009).

Viljan tuottaminen on yleensä kannattavaa vain hyvillä satotasoilla

Keskinkertainen tekeminen on hyvin harvoin riittävää, kun tähtäimessä on kannattava viljantuotanto. Poikkeuksen teki Ukrainan sodan syttymisen jälkeinen aika, kun viljan markkinahinta nousi saatavuusongelmien takia nopeasti ennätyksellisen korkeaksi (Kuvio 1). Myös kuivuudesta johtuvat mittavat satotappiot maailmalla ovat nostaneet viljan hintaa reilusti. Suomella ei ole neuvotteluasemaa viljamarkkinoilla, sillä Suomen tuottama viljamäärä on kokonaisuudessaan vain 1–2 prosenttia EU:n tuotantomääristä (Eurostat 2024). Silti kotimaan ruokaturvasta olisi pidettävä huolta.

Kuvio 1. Rehuohran perushinnan kehitys. Viljelijöille tilitetty perushinta sisältää kuljetuksen ensimmäiseen vastaanottopisteeseen. Perushinnasta on vähennetty viljelijöiltä perityt välityspalkkiot ja muut maksut (esim. jaostopalkkiot). Alv 0 %. (SVT 2024a)

Yleisesti voidaan sanoa, että tuotantokustannukseen eniten vaikuttaa satotaso. Ohran keskimääräinen satotaso Suomessa on vain noin 3 500 kg/ha (SVT 2024b), mutta tilojen välinen vaihtelu on suurta.

ProAgrian ennusteen mukaan ensi vuonna satovaatimus rehuohralle jopa 4 900 kg/ha, kun hintaoletus vuodelle 2024 on vain 190 €/tn. Hehtaarisatovaatimus on tehty muuten Lohkotietopankin keskimääräisillä kustannuksilla, mutta lannoitteen hinnalla 595 €/tn.

Satovaatimus on kova keskimääräiseen satotasoon nähden. Yli 4 900 kg hehtaarisatoihin yltää Lohkotietopankin mukaan vain paras neljännes tiloista. Onko olemassa jokin tekijä, joka lähtökohtaisesti estää huippuluokan viljasatojen saavuttamisen Lounaisessa-Lapissa, jossa lämpösummaa on riittävästi? Ei pitäisi olla.

Huippusadon resepti on kohtuullisen yksinkertainen, jossa maan kasvukunto korostuu: vesitalous, maan rakenne ja elävyys, kalkitus sekä lannoitus ja kasvinsuojelu. Omat lohkot tulee tuntea ja valita niille sopivat lajikkeet, joka paikkaan viljaa ei kannata edes kylvää. Keväällä ei kestä myöhästyä senkään takia, että sadon saa korjattua kurkien tieltä pois. Hyvällä kasvukauden aikaisella seurannalla vaadittavat toimenpiteet tulee tehtyä oikea-aikaisesti. Sen jälkeen ollaan säiden armoilla, kuten muuallakin. Lapissa kuivuuden aiheuttamat satotappiot ovat olleet verrattain maltilliset ja lumen sulamisesta jäänyt kosteus auttaa kriittisimpänä hetkenä.

Kustannuserät tarkasteluun

Tuotantokustannusten laskeminen auttaa arvioimaan, millaista satotasoa vaaditaan, jotta viljely pysyy kannattavana. Lisäksi siitä nähdään ne kustannuserät, jotka nostavat eniten kustannuksia ja pystytään tarvittaessa niihin vaikuttamaan.

ARVI-hankkeessa tarkasteltiin esimerkkilaskelmin viljan tuotantokustannusta lounaislappilaisilla kotieläintiloilla. Esimerkissä olevan luomutilan (b) pienistä kustannuseristä oli huomattavaa hyötyä:

a) 3500 kg ka keskisato tehokkaalla koneketjulla – tuotantokustannus ilman tukea 432 €/tn
b) luomutilan tuotantokustannus edullisilla kiinteillä kustannuksilla 2000 kg ka keskisadolla – tuotantokustannus ilman tukea 398 €/ tn

Jos ottaa tuet huomioon, ollaan a-esimerkin tuotantokustannuksessa 300 €/tn tietämillä. Edelleen ollaan kuitenkin kaukana rehuohran vuoden 2024 hintaoletuksesta, 190 €/tn. Rahtia saa tulla vielä reilustikin, että vilja olisi kannattavampaa ostaa toiselta viljelijältä. Jos ostetaan tasalaatuista viljaseosta rehufirmalta, voidaan olla jo lähempänä oman tilan tuettua viljan tuotantokustannusta (Taulukko 1).

Yleisesti kustannuksia voisi järkevästi pienentää yhteiskoneilla, laajentamalla koneiden käyttöä sekä tuotantopanosten yhteistilauksilla. Lisäksi lannoitteiden ostoajankohdalla on ollut viime vuosina poikkeuksellisen suuri merkitys kustannuksiin.

Esimerkkilaskelmissa viljan alla on ollut nurmensiemen eli viljasta on hyötyä nurmikierrossa. Oma vilja on myös rauhoittanut yöunia ylikuumenneissa viljamarkkinoissa, jotka kuluvana talvena ovatkin onneksi olleet odotettua rauhallisemmat. Tulokset eivät kuitenkaan liiemmin rohkaise puhtaan viljan viljelyyn, ennen kuin vuosittainen satotaso on 5 tn huitteilla. Täytynee jatkaa harjoituksia?

Viljan tuotantokustannuslaskuri vapaaseen käyttöön löytyy: https://kustannuslaskuri.mtech.fi/

Paljonko säilörehun tuottaminen maksaa?

Valtakunnallisesti myös säilörehun tuotantokustannus vaihtelee huomattavasti tiloittain, ProAgrian Lohkotietopankin mukaan 15–36 snt/kg ka. Tämä ero tarkoittaa 50 lehmän tilalla 44 000 euroa vuodessa!

Lapin tuotantokustannuslaskelmissa päästiin yllättävästi lähes samaan tulokseen (valtakunnan keskiarvon paikkeille, 21 snt/kg ka) kahdella hyvin erilaisella taktiikalla:

a) 180 ha pinta-alalta tehokkaalla koneketjulla 6 600 kg ka/ha keskisadolla
b) luomutuotannossa edullisilla konekustannuksilla 3 100 kg ka/ha keskisadolla

Karkeasti voi sanoa, että satotaso määrittää eniten tuotantokustannusta. Tämäkin esimerkki kuitenkin rohkaisee laskelmaan omalle tilalle todellisia kustannuksia ja tarkastelemaan eri kustannuseriä.

Nurmelle löytyy vapaasti saatavilla oleva tuotantokustannuslaskuri: https://www.atriatuottajat.fi/tuotannonkehitys/nautasuomi/palvelut/sailorehulaskuri/

Vaikka erilaisten rehujen hintavertailu ei ole täysin mielekästä, sillä ne eivät ole toisillaan kokonaisuudessaan korvattavissa, kannattaa haarukoida, mikä rehu omalle tilalle todellisuudessa on edullisinta (Taulukko 1).

Taulukko 1. Eri rehujen hinnat.

Lähteet

Eurostat. 2024. Crop production in EU standard humidity. https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/apro_cpsh1__custom_10679027/default/table?lang=en Viitattu 3.4.2024

Peltonen-Sainio, P., Jauhiainen, L., Hakala, K. & Ojanen, H. 2009. Climate change and prolongation of growing season: changes in regional potential for field crop production in Finland. Agricultural and Food Science 18: 171-190.

SVT. 2024a. Maataloustuotteiden tuottajahinnat. Luonnonvarakeskus. Viljan, rypsin ja rapsin tuottajahinnat muuttujina Kuukausi, Hinta ja Laji. PxWeb (luke.fi) Viitattu 5.4.2024

SVT. 2024b. Satotilasto. Luonnovarakeskus. https://www.luke.fi/fi/tilastot/satotilasto/sato-ja-luomusato-2023 Viitattu 6.3.2024