Halusin kertoa miten päädyin hakemaan vaihtoon, miten sain järjestettyä asiat ja millaista on olla aikuisopiskelija, joka lähti puoleksi vuodeksi tuntemattomaan.

Olen unelmoinut vaihtoon lähtemisestä 16-vuotiaasta lukiolaisesta saakka. Silloin päätin, että lähden vaihtoon jatko-opintojen aikana. Päästyäni opiskelemaan ensimmäistä AMK-tutkintoani tarkoituksenani olikin lähteä Espanjaan vaihtoon, mutta äkkillinen sairastumiseni muutti suunnitelmat. Minua motivoi opintojen suorittaminen nopeasti, jotta voisin tehdä töitä ja tienata rahaa mahdollista ulkomailla asumista varten. 

Aloittaessani toisen korkeakoulututkinnon opiskelun Lapin AMKissa, en muistanut enää unelmaani, sillä elämäni oli Suomessa.  Kuitenkin yhtenä kesäyönä 2021 mieleeni tuli, että voisin nyt lähteä opiskelemaan ulkomaille.  Otin heti yhteyttä opettajaan ja keskustelimme siitä, mitä minun pitäisi tehdä. Olin varma, että haluan kokeilla siipiäni maailmalla, joten hain vaihto-ohjelmaan. Viikon kuluttua siitä sain sähköpostiviestin, että minut oli hyväksytty. Itkin onnesta.

Ei siinä sitten muuta, kun irtisanoin asuntoni, kävin läpi tavaroitani ja yritin päästä ylimääräisestä eroon, valmistelin asiakirjat, hain viisumia ja pakkasin matkalaukut siinä samalla. Viime syksy kaikkine valmisteluineen ei todellakaan ollut helppo ja pariin otteeseen tuntui, etten pystyisi siihen, mutta taistelin tahtoni läpi. Muutto maailman toiselle puolelle puoleksi vuodeksi tuntui mahdottomalta, inspiroivalta, jännittävältä ja samalla pelottavalta. Tunsin, että minun on pakko toteuttaa unelmani!

Muutin Yhdysvaltoihin missä itse asiassa olen nyt asunut muutaman kuukauden ja en ole katunut päivääkään päätöstäni. Toki asioitteni ja esimerkiksi talouden järjestäminen on vaatinut paljon. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että koululta sekä valtiolta saa rahallista avustusta ja lisäksi olin ehtinyt säästämään rahaa vaihtokokemustani varten. Vain se harmittaa, että en lähtenyt vaihtoon aikaisemmin. 

 – Veronika, liiketalouden opiskelija