Sosiaalihuollon porrasteisuus-selvitys tuo uudenlaista ajattelua sijaishuollon osaamisen tarkasteluun

Kirjoittajat: Susanna Helavirta, YTT, lehtori (VAASI-hankkeen Lapin AMK:n vastuuhenkilö) ja Sari Halttunen, YTM, lehtori, (VAASI-hankkeen Lapin AMK:n asiantuntija), Osallisuus ja toimintakyky -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu

Lastensuojelun sijaishuolto – kodissa tai laitoksessa

Suomessa on tällä hetkellä THL:n tilastojen mukaan kodin ulkopuolelle on sijoitettuja lapsia yhteensä 17 299 (Lastensuojelu 2023, 3).

Lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle perhe- tai laitoshoitoon, jos hänen hyvinvoinnistaan ei voida kotona riittävästi vastata. Sijoitus kodin ulkopuolelle on merkittävä lapsen ja perheen yksityisyyteen kohdistuva toimenpide, joka tehdään aina lastensuojelulakiin perustuen. Lähtökohtaoletuksena on, että sijaishuollossa pystytään tarjoamaan jotakin enemmän ja/tai paremmin kuin muissa olosuhteissa on mahdollista. (Hoikkala & Lavikainen 2015, 6.)

Suomen lainsäädännön mukaan sijaishuolto on aina väliaikaista ja pysyvä kodin ulkopuolelle sijoittaminen ei lähtökohtaisesti ole mahdollista. Sijaishuoltopaikkaa valittaessa lapselle on etsittävä juuri hänen tarpeisiinsa parhaiten vastaava sijaishuoltopaikka. Sijaishuoltopaikan valinta vaatii erityistä osaamista lapsen yksilöllisten tarpeiden arvioinnissa.

Lastensuojelulain mukaan lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle yksityiseen kotiin, perhehoitoon, on lähtökohtaisesti ensisijainen ratkaisu. Aina sijaishuoltoa ei kuitenkaan voida järjestää lapsen edun mukaisesti perhehoidossa. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on tällöin arvioitava lapsen sijoittamista lastensuojelulaitokseen, koulukotiin tai jopa lastensuojelulain rajoitustoimenpiteenä toteutettavaan erityisen huolenpidon yksikköön.

Koulukodit toimivat viimesijaisena sijaishuoltopaikkana niille lapsille ja nuorille, joita ei voida tarkoituksenmukaisesti kasvattaa ja hoitaa muussa lastensuojeluyksikössä (Laki terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisista lastensuojeluyksiköistä 2010/1397).

Yksityiset palveluntuottajat vaativan sijaishuollon erityisosaajina

Sijaishuoltopalveluiden järjestämisvastuu on julkisella sektorilla, mutta se tuottaa palveluista enää vain pienen osan. Palveluiden tuottaminen on tällä hetkellä pitkälti yksityisten toimijoiden (järjestöt ja yrityspohjaiset toimijat) vastuulla. Sosiaalihuollon porrasteisuus selvityksen mukaan yksityisen palveluntuotannon osuus lastensuojelun laitos- ja perhehoidossa on peräti 71 prosenttia. Vastaava luku esimerkiksi ikääntyneiden laitoshoidossa on 10 prosenttia. Lastensuojelun vaativa erityisosaaminen on näin ollen keskittynyt vahvasti yksityisille palveluntuottajille. Meillä on joitakin hyvinvointialueita, joilla erityisosaaminen vaativissa lastensuojelun sijaishuollon palveluissa on lähes kokonaan ulkoistettu yksityisille toimijoille. (Heikkilä & Marjamäki 2024, 58-59.)

Kuva. Sijaishuoltoyksikön eteinen (Tavaton media)

Uudenlaista porrasteisuus-ajattelua sosiaalihuoltoon

Orpon hallitusohjelman tavoitteisiin liittyen Suomessa julkaistiin alkuvuonna selvitys sosiaalihuollon porrasteisuudesta (Heikkilä & Marjamäki 2024). Palveluiden porrasteisuus kuten porrasteisuus-käsitekin on sosiaalihuollon kentällä uusi asia. Terveydenhuollossa esimerkiksi jako perus- ja erityissairaanhoitoon on ollut olemassa jo pitkään.

Porrasteisuus-käsitteen vieraus ja monimerkityksellisyys aiheuttikin Sosiaalihuollon porrasteisuus- selvityksen tekijöiden mukaan alussa monia haasteita ja se käsitteenä koettiin jopa osin vastenmielisenä sosiaalihuollon kentässä (Heikkilä & Marjamäki 2024, 14). Porrasteisuus liitettiin terveydenhuollon jäykkään ja hierarkkiseen porrastukseen ja huolta herätti muun muassa asiakkaiden siirtäminen portailta toiselle (emt., 20).

Selvityksen tekijät korostavat, että porrasteisuutta on syytä tarkastella ennen kaikkea ammattilaisten osaamiseen liittyvänä rakenteena, ei hierarkkisena palvelupolkuna, jossa asiakkaat liikkuvat portailta toiselle. Selvityksessä esitetäänkin porrasteisuus-käsitteen käyttöönottoa sosiaalihuollossa juuri osaamispohjaisen porrastuksen tarkastelun näkökulmasta. Samalla selvityksessä todetaan, että tähän liittyvää tutkimusta ja muuta tietopohjaa on sosiaalihuollossa liian vähän. (Heikkilä & Marjamäki 2024, 75.)

Erilaiset koulutusvaateet eritasoisissa sijaishuoltopalveluissa

Sijaishuoltopalveluiden osaamisen eroihin vaikuttavat osaltaan lainsäädännön luomat erilaiset koulutuksen ja koulutustason ehdot. Perheisiin (perhehoitoon) sijoitetun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaava henkilö voi toimia tehtävässään joko koulutuksensa, kokemuksensa tai henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella.

Perhehoitajalta ei varsinaisesti siis edellytetä ammatillista koulutusta, mutta kaikki saavat ennakkovalmennuksen perhehoitajan tehtävään. Mikäli toimii ammatillisena perhehoitajana (luvan varaista toimintaa), vaaditaan lain mukaan vähintään yhdeltä lasten hoitoon osallistuvalta soveltuva koulutus. (Perhehoitolaki 2015/263.)

Lastensuojelulaitoksessa toimivien ammattilaisten osalta koulutusvaateet ovat vahvemmat ja tarkemmat. Lain mukaan lastensuojelulaitoksissa on oltava lasten ja nuorten tarvitsemaan hoitoon ja kasvatukseen nähden riittävä määrä ammattihenkilölaissa tarkoitettuja sosiaalihuollon ammattihenkilöitä, esim. sosionomi, kuntoutuksen ohjaaja, lähihoitaja jne. (Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä 2015/817).

Viimesijaisena palveluna toimivien valtion koulukotien ohjaajien osalta koulutuksellisena osaamisen ehtona on soveltuva korkeakoulututkinto (Laki terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisista lastensuojeluyksiköistä 2010/1397).

Myös hyvinvointialueiden (aiemmin kuntien) kilpailutuksissa on saatettu asettaa ehtoja sijaishuollossa toimivien ammattilaisten riittävän ja sopivan koulutuksen osalta. Osin tähän voinee olla vaikuttamassa myös se, että meillä Suomessa ei tällä hetkellä ole mitään yhteistä sijaishuollon kysymyksiin liittyvää peruskoulutusta. On myös tunnistettu, että sosiaalihuollon tutkimus, kehittämis- ja koulutustoiminta ei tuota systemaattisesti sellaista erityisosaamista, joka palvelisi vaativinta asiakastyötä (Heikkilä & Marjamäki 2024).

Joissakin kilpailutuksissa on lähdetty siitä, että sosionomitutkinto on sellainen tutkinto, joka antaa hyviä valmiuksia sijaishuollon ammatilliseen työhön.

Porrasteisuus-ajattelu VAASI-hankkeen kehittämistyön tukena

Olemme mukana kansallisessa VAASI-hankkeessa (vaativan sijaishuollon osaamisen kehittäminen) yhdessä neljän muun korkeakoulun kanssa (Turun AMK, Kaakkois-Suomen AMK, Savonia ja Tampereen yliopisto). Viime vuonna käynnistyneessä EU-rahoitteisessa hankkeessa on parhaillaan käynnissä sijaishuollon osaamiskartoitus.

Sen tuloksia hyödyntäen hankkeessa luodaan sijaishuollossa toimivan henkilöstön ja organisaatioiden käyttöön helposti saatavilla oleva jatkuvan oppimisen verkko-oppimateriaali. Näiden lisäksi hankkeessa laaditaan vaativan sijaishuollon osaamisprofiilit. Osaamisprofiilien laadinnan tavoitteena on tukea eritasoisissa sijaishuoltopalveluissa tarvittavan osaamisen tunnistamista tekemällä näkyväksi niissä vaadittavan osaamisen eroja ja erityisyyttä.

Porrasteisuus-käsite toimii innovatiivisena työvälineenä VAASI-hankkeessa. Se tarjoaa hankkeen kehittämistyötä oivallisesti tukevan apuvälineen ja vahvistaa hankkeen tavoitteen mukaista osaamisen erojen tunnistamisen tarvetta eri tasoisissa palveluissa. Käsite auttaa myös jäsentämään sitä, mistä kaikesta osaamisen erot ja erityisyydet syntyvät sijaishuollon eri palveluissa.

Lähteet:

Heikkilä, M. & Marjamäki, P. 2024. Sosiaalihuollon porrasteisuus uusissa sote-rakenteissa: Nykytila ja ehdotukset. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2024:4: Helsinki.

Hoikkala S & Lavikainen, J. 2015. Sattumuksia vai suunnitelmallisuutta. Lastensuojelun keskusliitto: Helsinki.
Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä 26.6.2015/817. Viitattu 21.5.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150817

Laki terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alaisista lastensuojeluyksiköistä 30.12.2010/1379. Viitattu 21.5.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101379.

Lastensuojelu 2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoraportti 19/2024. THL: Helsinki.

Perhehoitolaki 20.3.2015/263. Viitattu 21.5.2024. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150263