YTM Johanna Majala ja YTM Merja Hjulberg YTM työskentelevät sosiaalialan lehtoreina Lapin ammattikorkeakoulun Osallisuus ja toimintakyky -osaamisryhmässä.

Perheiden sosiaalipalvelut muutoksessa

Hyvinvointialueiden muotoutumisen myötä on tullut mahdolliseksi erikoistua ja koota sosiaalialan osaamista ja palveluja yhteen.  Ero aikaisempaan on siinä, miten muutoksen tarpeellisuutta perustellaan. Aikaisemmin sosiaalipalveluiden lähtökohtana on ollut yhdenvertaisuus, tasa-arvoisuus ja saavutettavuus. Nämä ovat arvoja, joille suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on aikoinaan rakennettu.  Näitä arvoja korostettiin vielä sote-uudistuksen yhteydessä. 

Hyvinvointialueet tukevat vanhemmuutta laajasti sekä varhaisen tuen palveluissa että erityistä tukea tarvitseville suunnatuissa palveluissa. Vanhemmuuden tukemisen tavoitteena on turvata lapsen terve kasvu ja kehitys. Perheiden, joilla on tarve palveluun, ei tulisi jäädä palveluiden ulkopuolelle.  Lisäksi palvelujen tulisi olla saatavilla riippumatta yksilöllisistä teki­jöistä kuten osaamisesta, tulotasosta tai asuinpai­kasta. Palvelutarpeen arvioinnissa voidaan kohdentaa palveluita, mutta kriteerien tulee olla yhdenmu­kaiset.

Sosiaali- ja terveysministeriön raportin (Heikkilä & Marjamäki 2024, 12) mukaan nykyisin ei enää ensisijaisesti korosteta palvelujen tasa-arvoista saatavuutta, vaan kustannusvaikuttavia palveluja, järkevää työnjakoa ja sen myötä säästöjä.  Muutosta perustellaan koulutetun sosiaalihuollon henkilöstön pulalla.  Ratkaisuja henkilöstöpulaan ja kustannuspaineisiin haetaan muun muassa porrastamalla sosiaalipalveluja. Ammatillista osaamista on vahvistettu sosiaalihuollon lainsäädäntöä vahvistamalla ja uudistamalla.

Yhteiskunnan osalta lapsiperheiden palveluissa painopistettä on pyritty siirtämään korjaavista palveluista kohti varhaisempaa tukea ja apua. Sosiaalihuoltolaki edellyttää monialaista työskentelyä perheiden parissa. Lain yhtenä tarkoituksena on turvata riittävät ja moninaiset palvelut perheille, jotta perheiden avunsaanti pystytään turvaamaan. Tässä blogissa käsittelemme erityisesti lapsiperheille suunnattua perhetyötä.

Mitä perhetyö on?

Perhetyö määritellään sosiaalihuoltolaissa (SHL 18§) perheille tarkoitetuksi palveluksi, jolla tuetaan lapsen ja hänen perheensä hyvinvointia. Sosiaalihuoltolain mukaista perhetyötä voidaan järjestää laaja-alaisesti ja matalalla kynnyksellä, esimerkiksi lastensuojelun tarvetta ehkäisevänä toimintana. Lastensuojelulain (LSL 36§) mukainen tehostettu perhetyö on puolestaan intensiivistä, usein perheen kriisitilanteeseen liittyvää tukea. Työskentelyyn liittyy myös kontrollin näkökulma.  

Perhetyöllä tarkoitetaan yleensä perheen kotona tehtävää työtä, joka voi sisältää esimerkiksi keskusteluapua ja tukea arjen eri toiminnoissa. Sosiaaliohjaus on yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen neuvontaa, ohjausta ja tukea palvelujen käytössä sekä yhteistyötä eri tukimuotojen yhteensovittamisessa. Työn tavoitteena on yksilöiden ja perheiden hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen vahvistamalla elämänhallintaa ja toimintakykyä. (SHL 16§.)  Perhetyön kohderyhmän rajaaminen on hidastanut perhetyön kehittämistä ja perhetyön tarjoamista perheille oikea-aikaisesti.

Joillakin hyvinvointialueilla on pyritty vastaamaan perhetyön keinoin perheiden varhaisen tuen palvelutarpeisiin. Säästösyistä osa hyvinvointialueista on jäänyt tämän kehittämistyön ulkopuolelle.  Alueilla, joissa kehittämistyötä on tehty, on tullut sekavuutta perhetyön sisältöihin ja ammatillisuuteen sekä ammattinimikkeisiin liittyen. Esimerkiksi sosiaaliohjauksen ja perhetyön palvelut ovat voineet sekoittua tai saman niminen palvelu voi olla eri paikoissa ja kunnissa sisällöltään erilaista. 

Perhetyön porrastaminen

Lapsiperheiden palveluiden porrastaminen tarkoittaa, että palveluita tarjotaan eri tasoilla perheen tarpeiden ja tilanteen mukaan. Lapsiperheiden palveluiden porrastaminen viittaa siihen, että perheille tarjottavat palvelut on jaoteltu eri tasoille sen mukaan, kuinka paljon tukea perhe tarvitsee. Porrastaminen on perusperiaate lapsiperheiden palvelujärjestelmässä, jossa tukea annetaan asteittain lisää tilanteen vaativuuden mukaan. Porrastaminen auttaa kohdentamaan resurssit oikein: osa perheistä pärjää kevyemmällä tuella, kun taas osa tarvitsee intensiivisempiä ja monialaisia palveluja.

Lasten ja perheiden palvelut ovat se substanssialue, jolla sosiaalipalveluita on porrastettu kaikkein eniten. Koko lasten ja perheiden palveluiden porrastuksesta on tehty useita malleja. Alla on esimerkki Helsingin kaupungin mallista. (Heikkilä & Marjamäki 2024, 37–38).

Kuvio 1. Helsingin kaupungin lasten ja perheiden palvelujen porrastus. (Heikkilä & Marjamäki 2024, 38.)

Suurin osa lapsiperheistä pärjää ohjauksella ja neuvonnalla, mikä voi olla myös sosiaalihuoltolain mukaista palvelua (SHL 6§).  Matalan kynnyksen tuki on myös sosiaalihuoltolain mukaista tukea, jota kaikilla lapsiperheillä on mahdollisuus saada (SHL 3. luku).

Porrastamisen tavoitteena on, että jokaiselle lapsiperheen tarpeelle löytyisi oikea-aikaisesti sopivia palveluita. Näin estetään tilanteiden vaikeutuminen ja palvelutarpeen kasvu. Lisäksi erityistason tukeen ja suojeluun on kehitetty paljon uusia palveluita. Sosiaali- ja terveysministeriön raportin mukaan vaarana voi olla lasten ja perheiden palvelurakenteen monimutkaistuminen ja hierarkkisoituminen.  (Heikkilä & Marjamäki 2024, 38.) Riskinä voi olla asiakkuuskriteerien kiristäminen ja asiakasmäärien rajoittaminen sekä alueellinen eriarvoisuus.  Näin ollen ammattilaiset toimivat palvelujen saamisen portinvartijoina, jolloin heidän arvioonsa ja har­kintaansa perustuu, täyttyvätkö tuen saamisen edellytykset ja onko asiakkaalla oikeus palve­luihin. (Ilmarinen & Vuorenmaa & Karvonen & Lammi-Taskula, 2023, 3–4.)

Haastaako palvelujen porrastaminen perhetyön toteutumisen?

Palveluiden porrastaminen haastaa hyvinvointialueita, sillä palveluiden saatavuus voi vaihdella alueittain. Lisäksi lapsiperheet eivät aina tiedä, mitä palveluita on tarjolla ja kynnys avun hakemiseen voi olla korkea, erityisesti kun ongelmat kärjistyvät. Haastetta aiheuttaa myös yhteistyö eri toimijoiden välillä, joka voi olla jopa puutteellista. Toteutuuko kaikissa tapauksissa sosiaalihuoltolain (SHL 35§) mukainen yhteydenotto sosiaalitoimeen, jotta tuen tarve saadaan kartoitettua?

Vaarana on, että jos perhetyön palvelua tarjotaan ainoastaan erityistä tukea tarvitseville lapsiperheille, muut lapsiperheet voivat jäävät palvelun ulkopuolelle. Lisäksi perheen tilanteeseen soveltuvia palveluja voi muutenkin olla vähän tarjolla tai ne voivat puuttua kokonaan. Sosiaalihuollossa voi korostua liikaa palvelutarpeen arvioiminen, ei niinkään palvelun saaminen.  Kunnat, joissa perheet ovat saaneet varhaisen tuen perhetyötä, ovat saaneet asiakkailta myönteistä palautetta. Huolena on, ettei perhetyön palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta ole kansallisesti kyetty turvaamaan.  (Alatalo & Miettunen & Liukko & Kettunen & Normia-Ahlsten 2019, 12.)

Tulevaisuudessa perhetyöstä tulisi kyetä rakentamaan sisällöllisesti ja käsitteellisesti yhdenvertainen koko Suomen kattava palvelujärjestelmä, jossa porrastuneisuus täydentää kokonaisuutta. Tämä takaisi, että lapsiperheet saisivat apua ja tukea varhaisen tuen muodossa tai matalan kynnyksen palveluna ilman sosiaalihuoltolain tai lastensuojelulain asiakkuutta.

Kuva 1. Lapsiperheiden varhaisen tuen palvelut. (Kuva tehty tekoälyllä.)

Kuvan mukaisesti toiveena on, että lapsiperheet saisivat tuekseen matalan kynnyksen palveluita. Näin perheiden haasteet havaittaisiin varhaisessa vaiheessa, ennen niiden syventymistä ongelmiksi. Panostaminen pitkällä tähtäimellä varhaisen tuen palveluihin tuo myös säästöjä hyvinvointialueille.

Lähteet

Alatalo, M. & Miettunen, N. & Liukko, E. & Kettunen, N. & Normia-Ahlsten. L.  2019. Porrasteisuus lapsiperheiden sosiaalipalveluissa. THL Työpaperi 39/2019. Viitattu 14.5.2025. Porrasteisuus lapsiperheiden sosiaalipalveluissa

Heikkilä, M. & Marjamäki, P. 2024. Sosiaalihuollon porrasteisuus uusissa sote-rakenteissa. Nykytila ja ehdotukset. Viitattu 19.5.2025. Sosiaalihuollon porrasteisuus uusissa sote-rakenteissa – Nykytila ja ehdotukset

Ilmarinen, K. & Vuorenmaa, M. & Karvonen, S. & Lammi-Taskula, J.  2023. Tyydyttymätön palvelutarve lapsiperheitä tukevissa sosiaalipalveluissa. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 2023: 60: 38–56.

Lastensuojelulaki 417/2007. Viitattu 21.5.2025.  Lastensuojelulaki | 417/2007 | Suomen säädöskokoelma | Finlex 

Sosiaalihuoltolaki 1361/2014. Viitattu 21.5.2025.  Sosiaalihuoltolaki | 1301/2014 | Lainsäädäntö | Finlex