On tärkeää kulkea aina omaa polkua ja valita se tie mikä itselle tuntuu parhaalta. Minä haluan toivottaa sinut tervetulleeksi alalle, jossa itse tykkään tehdä töitä.

Kävelet leikkausosaston käytävällä ja kohtaat siniasuisen sairaanhoitajan, joka hymyilee. Se olen minä, Jenni Vittaniemi- Pietilä ja teen pääsääntöisesti töitä Mehiläinen Länsi-Pohjassa sairaanhoitajana leikkaus- ja anestesiaosastolla. Olen toiminut sairaanhoitajana kymmenen vuoden ajan monissa eri yksiköissä. En kaihda vaihtelua tai haasteita, joten esimerkiksi ensihoidosta, nuorisopsykiatriasta, sekä synnytys- ja naistentautien yksiköstä on kertynyt työkokemusta vuosien varrella.

Pohjakoulutukseltani olen sairaanhoitaja, mutta ensihoitajan työtä tehdessäni huomasin voimakkaan palon myös siihen ammattiin ja päädyinkin suorittamaan ensihoitaja AMK 30 op lisäkoulutuksen. Tämä koulutuspääoma antoi hyvää ponnetta ajatellen omaa itsevarmuutta ja teoriatietopohjaa jatkoa ajatellen. Teen siis edelleen ajoittain työvuoroja kelta- vihreän pakettiauton kyydissä. Koen vahvasti, ettei tällä alalla mikään tieto ole turhaa ja taitoja voi soveltaa kaikessa toiminnassa.

Matkani aloitin Kemi-Tornion AMK:sta hoitotyön koulutusohjelmasta. Opinnon sujuivat jouhevasti ja tykkäsin monipuolisesta kurssivalikoimasta. Anatomian ja fysiologian, tilastotieteen, liikunnan ja hoitotieteen kautta farmakologiaan. Teoriatieto karttui huimaa vauhtia. Tehtiin muiden opiskelijoiden kanssa yhdessä ja erikseen. Välillä harjoiteltiin kädentaitoja opettajan johdolla kanyloiden, kipsaten, elvyttäen tai infuusionesteiden parissa tuumaillen. Ringer, plasmalyte, nacl, normofundin, natriumbikarbonat ja kaikki nuo lukuisat muut vaihtoehdot. Mikä neste tulisi missäkin tilanteessa valita??

Suuntaavissa opinnoissa mielenkiinto oli huipussa. Oma polku oli löytynyt harjoitteluiden kautta. Oma intohimon tie johdatti suoraan leikkauspöydän toiselle puolen kirurgia vastapäätä. Sain loistavan opin mahtavilta perehdyttäjiltä jo viimeisessä harjoittelussa, silloisessa Länskässä ja nykyisessä Mehiläinen Länsi-Pohjan leikkausosastolla. Tämä polku on johtanut siihen, että koen saavani edelleen uusia haasteita päivittäin. Teen kahden puolen työtä. Tänään haastan itseni anestesiahoitajana yleisanestesian parissa ja huomenna ojennan uusia tekoniveliä ortopedille leikkaushaavalla.

Kymmenen vuoden aikana paljon on muuttunut. Monessa mielessä todella hyvään suuntaan. Ennen kirjoiteltiin anestesiakaavake käsin, tänään se tehdään sähköisesti. Vielä muutama vuosi takaperin umpilisäke poistettiin avoimesti, tänään muutaman reiän kautta laparoskooppisesti. Autonominen työvuorosuunnittelu antaa paljon vapauksia muuhun elämään ja harrastuksiin. Hyvää työyhteisöä unohtamatta, joka on kaikille etuoikeus. Meidän kaikkien yhteinen tavoite on aina potilaan hyvinvointi, elintason ylläpitäminen ja paraneminen.

Toivon, että sinä, joka edes pienesti koet sydämessä palon ihmisten auttamiseen, olet motivoitunut tekemään työtä, joka haastaa, kehittää, palkitsee ja antaa laajat mahdollisuudet jatkokouluttautumiselle, harkitset alalle opiskelemista.

On tärkeää kulkea aina omaa polkua ja valita se tie mikä itselle tuntuu parhaalta. Minä haluan toivottaa sinut tervetulleeksi alalle, jossa itse tykkään tehdä töitä.

Tämä oli minun alumpitarinani, ehkä sinä joskus saat kirjottaa omasi?

Jenni