Trauman monimuotoiset vaikutukset lasten ja nuorten elämässä

YAMK Tarja Jussila ja YTM Johanna Majala työskentelevät sosiaalialan lehtoreina ja OPPIVE-hankkeen asiantuntijoina Lapin ammattikorkeakoulussa.

Traumaattiset kokemukset

Ihminen voi kohdata elämässään traumaattisia kriisejä. Nämä ovat psyykkisiä tilanteita, joissa jokin ulkoinen tapahtuma uhkaa ruumiillista olemassaoloa, sosiaalista identiteettiä, turvallisuutta tai tyydytysmahdollisuuksia. Yksilö voi kokea olevansa kuolemanvaarassa tai joutua todistamaan läheisensä kuolemanvaaraa.

Jo yhden erittäin voimakkaan traumatisoivan tapahtuman seurauksena saattaa kuva maailmasta ja elämisen luonteesta muuttua. Puhutaankin akuutista stressitilanteesta, joissa trauman tunnusmerkkeinä ovat taistelu, pako jähmettyminen tai täydellinen alistuminen tilanteeseen. Kokemukset voivat synnyttää myös ehdollistuneita pelkoreaktioita, jolloin aiemmin neutraalit asiat alkavat aiheuttaa pelkoa.

Tilanteeseen, joka voi aiheuttaa stressihäiriön joutuu länsimaiden väestöstä noin 35 – 90 prosenttia elämänsä aikana. Noin neljännekselle vaikean stressitapahtuman kokeneista kehittyy PTSD, eli traumaperäinen stressihäiriö. Traumaattiseen stressihäiriöön liitetään esimerkiksi negatiiviset kognitiiviset muutokset. Yleensä oireet alkavat viimeistään kuusi kuukautta traumatapahtuman jälkeen. (Duodecim 2015.)

Lapsuuden traumakokemukset

Lapset kokevat elämänsä aikana erilaisia stressaavia hetkiä, jotka ovat tyypillisesti lyhytkestoisia. Nämä eivät aiheuta estettä lapsen kehitykselle. Kuitenkin arvioiden mukaan noin joka neljäs lapsi kokee vakavan trauman ennen aikuisikää.

Trauma vaikuttaa lapsiin hyvin eri tavoin, sillä lapsen ikä ja kehitysvaihe sekä jokaisen lapsen yksilölliset riski- ja haavoittuvuustekijät määrittävät lopputuloksen. Pieni lapsi ei kykene hallitsemaan traumaan liittyvää stressiä, sillä kehon stressijärjestelmä ja mieli ei ole vielä kehittynyt. Näin ollen mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä alttiimpi hän on traumatisaatiolle. Keskeistä traumaattisissa tilanteissa on säilyttää perusturvallisuus sekä vanhempien kyky turvata ja suojata lastaan. Kouluikäinen voi tukeutua myös perheen ulkopuolisiin ihmissuhteisiin. Tutkimusten mukaan traumalta suojaavia tekijöitä ovat lapsen älykkyys ja hyvä kielellinen kyky ja hyvä sekä turvallinen kiintymyssuhde. (Duodecim 2015.)

Lapsuudessa vakavasti kaltoinkohdelluilla voi olla kymmenen erilaista psykiatrista diagnoosia ennen kuin traumaperäinen oirekuva huomioidaan. Kun traumaperäistä oirekuvaa ei havainnoida, hoidetaan pitkänä jatkumona vaihtelevia oireita yksitellen oireenmukaisina hoitoina. Lapsena kaltoinkohtelevissa olosuhteissa eläneiden oireet ovat usein lapsuuden selviämiskeinoja. Tapoja, miten lapsi on selvinnyt sietämättömissä olosuhteissa. Kun nämä selviämiskeinot irrotetaan alkuperäisistä yhteyksistä, tulee niistä usein häpeällisiä oireita. (Suokas 2023, 11.)

Useissa tutkimuksissa on löydetty yhteys siihen, että jos jonkin trauman oli kokenut aikaisemmin, toistui se usein seurannan aikana. Esimerkiksi väkivaltaa kokeneet joutuivat kokemaan sitä yhä uudelleen. (Ojanen 2018,115.)

Nuorten kohtaamat traumaattiset asiat

Traumatisaation riskitekijöitä on tutkimusten mukaan muun muassa oppimis- ja erityisvaikeudet, aiemmat psyykkiset häiriöt, aiemmat traumakokemukset ja menetykset. Lisäksi riskiä lisäävät vanhemman psyykkinen sairaus ja sosiaalisen tuen ja turvan puute. (Duodecim 2015.)

Se, miten yhteiskunnassa ymmärretään ylivoimaiset traumaattiset kokemukset, on hyvinkin häilyvää. Välillä traumakokemukset nostetaan voimakkaasti esille, kun toisinaan ne katoava ja niiden merkitystä vähätellään. Tämä traumaan suhtautuminen muistuttaa paljon myös trauman olemusta. Trauma työnnetään välillä syrjään ja sitä vältellään, kun taas toisinaan se tunkeutuu hyvinkin voimakkaasti näkösälle. (Suokas 2023, 9.)

Nuoret reagoivat erityisen herkästi tietynlaisiin traumoihin, kuten kaltoinkohteluun ja hyväksikäytetyksi tulemiseen, kun taas luonnonmullistusten ja suuronnettomuuksien jälkeinen oireilu on havaittu vähäiseksi, mikäli nuoren menettämä läheinen ei ole suoraan koskettanut nuorta itseään tai tämän lähipiiriä. Trauman takia nuoruusiän kehitystehtävät saattavat hidastua tai pysähtyä kokonaan. Näitä ovat persoonallisuuden kehittyminen, itsenäistyminen ja oman identiteetin ja seksuaalisuuden vahvistuminen. Näiden vaikeutumisella on pitkäkestoisia vaikutuksia aikuisiän mielenterveydelle. (Aronen & Suomalainen 2016.)

Lapsena koettu väkivalta-altistus voi vaikuttaa nuoren kykyyn luottaa aikuiseen sekä aiheuttaa vaikeutta kiinnittyä ihmissuhteisiin. Tämä näkyy esimerkiksi läheisyyden välttelemisenä, vaikeutena pyytää apua, ankaruutena itseä kohtaan sekä häpeän tunteina. Turvattomassa kiintymyssuhteessa kasvaneella nuorella on usein vaikeuksia luottaa itseensä ja omiin kykyihinsä. Hyvin ristiriitaisissa tai jäsentymättömissä kiintymyssuhteissa kasvaneet voivat puolestaan liioitella uhkaa tai vaaraa. Tällöin nuori testaa uudet aikuiset vihan, epätoivon ja pettymyksen tunteiden kautta. (Duodecim 2015.)

Muuttuvat sosiaalityön toimintaympäristöt

Sote-uudistus muotoilee parhaillaan sosiaalipalveluiden toimintaympäristöä. Suuri osa kunnissa työskennelleistä ammattilaisista on siirtynyt hyvinvointialueiden palvelukseen. Sote-uudistuksella tavoiteltu palveluiden integroituminen tuo mukanaan eri ammattiryhmien sekä asiantuntijoiden välisen yhteistyön. Monialaisuus näyttäytyy siis vahvemmin. Tänä päivänä palveluissa näyttäytyy tärkeänä osa-alueena myös asiakasosallisuus eli palvelunkäyttäjien ja kokemusasiantuntijoiden osallisuus.

Jäppisen (2023, 53) mukaan sosiaalityö muuttuu ajassa. Sosiaalityön kehitys heijastaa ympäröivän yhteiskuntamme muutoksia. Esimerkiksi viime vuosikymmeninä yksi iso muutos on ollut asiakaskunnan moninaistuminen. Ihmisten liikkumista yli valtakunnan rajojen on aina ollut; samoin kulttuurista ja etnistä moninaisuutta. Sosiaalityötä on rakennettu kuitenkin pitkään kansallisen yhtenäisyyden varassa. Tärkeää on kuitenkin, ettei sosiaalityössä moninaisuutta tarkastella vain asiakkaita koskevana kysymyksenä. Paljon tehtävää olisi siinä, että myös sosiaalityöntekijät olisivat monitaustaisempi ja moninaisempi ammattikunta.

Yhteiskunnalliset järjestelmäkriisit ovat myös sosiaalityön kriisejä. Ilmastonmuutos ja luontokato uhkaavat muuttaa myös sosiaalityön toimintaympäristöä peruuttamattomasti. Ekososiaalinen sosiaalityö painottaakin luonnon ja sosiaalisen ympäristön suhdetta sosiaaliseen hyvinvointiin ja sosiaalisiin ongelmiin.

Sosiaalityö edellyttää tekijöiltään kykyä jatkuvaan liikkeeseen mikron ja makron; yksilöiden ja rakenteellisen tason välillä. Aina lopulta sosiaalityössä on kyse vuorovaikutuksesta ja kohtaamisista. Suhdeperustaisen sosiaalityön rinnalle on noussut kehittyvä systeeminen työote. Tässä työotteessa ovat tarkemmassa tarkastelussa eri tekijöiden väliset monitahoiset vaikutussuhteet. Esimerkiksi perhesysteemissä keskiössä ovat perheenjäsenten väliset suhteet, mutta systeemi koostuu myös suhteista perheen, sen ympäristön ja yhteiskunnan välillä. (Jäppinen 2023, 53-54.)

Lasten ja nuorten pahoinvoinnin syitä

Lasten ja nuorten pahoinvointiin yhteiskunnassamme voivat vaikuttaa monet taustalla olevat syyt. Isot muutokset yhteiskunnassamme; koettu korona-aika, sodat, taloudellinen epävarmuus ja köyhyys voivat vaikuttaa negatiivisesti lasten ja nuorten elämään ja hyvinvointiin.

Koulukiusaaminen on tänä päivänä ongelma, joka voi johtaa ahdistukseen, masennukseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin. Perheiden hajoaminen, yksinäisyys ja eristäytyminen voivat aiheuttaa stressiä ja ahdistusta lapsille ja nuorille. Kasvava paine suorittaa ja menestyä; lasten ja nuorten odotetaan suoriutuvan hyvin koulussa, harrastuksissa ja sosiaalisessa elämässä.

Teknologian liiallinen käyttö; lasten ja nuorten viettämä aika teknologian parissa on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmeninä. Liiallinen ruutuaika voi vaikuttaa negatiivisesti heidän fyysiseen terveyteensä, keskittymiseen, jaksamiseen ja myös sosiaaliseen elämään, kun kavereille ei jääkään aikaa tai ei hakeuduta kontakteihin muuta kuin sosiaalisen median kautta.

Turvallisessa arjessa

Me kaikki sotealan toimijat sekä kasvattajat tarvitsemme tietoa ja ymmärrystä siitä, mikä meidän lastemme ja nuortemme hyvinvointia alentaa ja tietoa myös siitä, kuinka voimme heidän pahoinvointiaan ennaltaehkäistä ja hoitaa. Tarvitsemme työkaluja ja keinoja osataksemme toimia lasten ja nuorten kanssa; näitä ovat muun muassa tunne- ja vuorovaikutukseen, sekä kehotietoisuuteen liittyvät työkalut. Kaikki me tarvitsemme turvallisen arjen.

On tärkeää huomata, että jokainen lapsi ja nuori on yksilö, ja heidän pahoinvointinsa syitä voidaan selittää monin eri tavoin. Tärkeintä on tarjota lapsille ja nuorille turvallinen ja tukeva ympäristö, jossa heidän tarpeitaan kuunnellaan ja heitä autetaan käsittelemään haasteitaan. Tarvitsemme uusia hyvinvointia tukevia käytäntöjä.

Vakauttavan työotteen merkityksestä

Traumatisoivat kokemukset voivat vaikuttaa lapsen ja nuoren käyttäytymiseen, tunteisiin ja ajatteluun monella eri tapaa. Vakauttava työote voi olla erittäin tärkeä traumalapsille ja nuorille, koska se auttaa heitä tuntemaan olonsa turvalliseksi ja vakaammaksi. Tämä voi auttaa heitä käsittelemään traumaattisia kokemuksiaan ja vähentämään stressiä ja ahdistusta. Lapsi ja nuori tarvitsee arjessaan lämpöä, turvallisuutta ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Turvallisilla aikuisilla ja heidän antamalla tuellaan on tässä merkittävä rooli.

Vakauttava työote sisältää monia erilaisia käytäntöjä, kuten johdonmukaisen ja ennustettavan ympäristön luomisen, jossa rutiinit ja rajoitukset ovat selkeitä ja selkeästi määriteltyjä. Traumatisoituneet nuoret tarvitsevat myös positiivista vuorovaikutusta ja tukea, jotta he voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja luottavaisiksi.

Kun keho tuntee olonsa turvalliseksi, kykenevät aivot vastaanottamaan uutta informaatiota ja muodostamaan uutta todellisuutta. Yhtenä mallina tässä voi toimia elämäntarinatyöskentely. Se on parhaimmillaan tässä- ja nyt- tilanteiden ja tuntemuksien tutkimista. Kun tilanne on turvallinen, voidaan lähteä tutkailemaan menneisyydessä tapahtuneita asioita ja kurkotella tulevaan. Elämäntarinatyöskentelyssä on kyse työntekijän ja lapsen tai nuoren välisestä vuorovaikutuksesta. Se on tavoitteellista toimintaa, jolla tuetaan lapsen tai nuoren kasvua ja kehitystä. Työskentely antaa mahdollisuuksia tarkastella lapsen tai nuoren kanssa hänen elämänsä tärkeitä kysymyksiä juuri hänen tahdissaan ja ehdoillaan.

Luotettava aikuinen toimii kannattelijana lapselle ja nuorelle. Turvassa mieli ja keho voivat rauhoittua. Kun lapsi tai nuori aistii olevansa turvassa, on hän valmiimpi vuorovaikutukseen. Kun suhde on syntynyt, voidaan kartoittaa lapsen tai nuoren elämän tärkeät asiat. Turvallisuuden tunne vapauttaa ajattelua, mikä puolestaan mahdollistaa puheen ja itseilmaisun. Turvallisuuden tunne voi koostua tunteiden ja vireystilan säätelytaidoista, omien tarpeiden tunnistamisesta ja hyväksymisestä, häpeän voittamisesta sekä itseä ja maailmaa koskevista uskomuksista. Osoitus lapselle tai nuorelle siitä, että tarina on tärkeä ja arvokas ja se halutaan kuulla, on tärkeää. (Barkman & Hipp 2023, 100-104.)

Lopuksi

Haitallisten lapsuusajan kokemusten huomioiminen sosiaali- ja terveyspalveluissa on ensisijaisen tärkeää. Traumainformoitu työtapa ja sen käyttöön ottaminen on siinä keskeistä. Haitalliset lapsuusajan kokemukset koskettavat merkittävää osaa väestöstä. Osa kantaa itse haitallisia kokemuksia tai ainakin tuntee jonkun, joka niitä kantaa. Tällä on yhteys monenlaiseen pahoinvointiin, ihmissuhteiden haasteisiin ja sairastavuuteen.

OPPIVE – Oppivelvollisuudesta eteenpäin -hankkeen päätavoitteena on pyrkiä tehostamaan ja kehittämään nuorten nivel- ja siirtymävaiheita koulutukseen sekä ehkäistä koulupudokkuutta kohdistamalla suoria toimenpiteitä nivel- ja siirtymävaiheissa oleville laajennetun oppivelvollisuuden ja sijaishuollon piirissä oleville nuorille, joilla on haasteita päästä peruskoulun jälkeen opiskelemaan. Usein näillä nuorilla on opiskelumotivaatioon liittyviä haasteita, mielenterveydellisiä haasteita, oppimisen haasteita tai neuropsykologisia kehityshäiriöitä.

Yhtenä tavoitteena on tukea nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia, järjestämällä tarvittavaa koulutusta. Oppive -hanke järjestää nuorten traumakokemuksiin ja vakauttamiseen liittyvän webinaarin. Sen tavoitteena on tuoda ammattilaisille ymmärrystä ja välineitä nuorten kanssa työskentelyyn.

Lähteet

Aronen, E. & Suomalainen, L. 2016. Akuutin stressireaktion/häiriön ja traumaperäisen stressihäiriön diagnoosi ja kliininen kuva. Teoksessa Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Kustannus Oy Duodecim 2016. Helsinki.

Barkman, J. & Hipp, T. 2023. Elämäntarinatyöskentely vakauttavana työmuotona lastensuojelun sijais- ja jälkihuollossa. Teoksessa J.Linner Matikka & T. Hipp (toim.) Traumainformoitu työote. PS-kustannus, Keuruu, s. 100-115.

Duodecim 2015. Traumaperäinen stressihäiriö. Viitattu 31.3.2023 Traumaperäinen stressihäiriö (duodecimlehti.fi)

EMDREurope. Viitattu 6.4.2023 Trauma – Suomen EMDR-yhdistys

Jäppinen, M. 2023. Sosiaalityö tänään. Teoksessa J.Linner Matikka & T. Hipp (toim.) Traumainformoitu työote. PS-kustannus, Keuruu, s.48-56.

Korhonen, Laura 2021. Traumaattiset kokemukset ja traumaperäiset häiriöt. Pulassa lapsen kanssa. Viitattu 31.3.2023 Traumaattiset kokemukset ja traumaperäiset häiriöt – Terveyskirjasto

Matikka, J. Tre-harjoitus ja 2-tyypin trauma. Viitattu 7.4.2023 TRE Finland | Johanna Matikka: TRE -harjoitus ja II-tyypin trauma

Ojanen, M. 2018 Onnellisuuksien oivaltaja. Mitä tiede kertoo onnesta. PS-kustannus.

Peltoniemi, M. & Nordlund, T. 2017. Tietoisuutta pakeneva trauma yksilön ja yhteiskunnan haasteena. Päivitetty 28.11. 2017. Viitattu 7.4.2023 Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry. https://www.disso.fi/tietoa_traumasta_ja_dissosiaatiosta/traumatisoituminentietoa_traumasta_ja_dissosiaatiosta/tietoisuutta-pakeneva-trauma-yksilon-jayhteiskunnan-haasteena

Suokas, Anne 2023. Alkusanat. Teoksessa Linner Matikka J. & Hipp T. (toim.) Traumainformoitu työote. PS-kustannus.