Olen 36-vuotias nainen ja asun Tyrnävällä, Pohjois-Pohjanmaalla. Olen toisen vuoden geronomiopiskelija. Aiemmalta koulutukseltani olen koulunkäynninohjaaja, joten olen tehnyt töitä enimmäkseen lasten parissa.

Myös muita töitä on tullut kokeiltua, kuten myyntineuvottelijan töitä. Opiskelujen ohella teen välillä keikkatyötä lastenhoitajana eri päiväkodeissa. Suoritin pari vuotta sitten myös kasvatustieteen perusopinnot avoimessa yliopistossa ja pohdin, mitä oikein haluaisin tehdä isona. Pikkuhiljaa alkoi kiinnostaa vanhustyö. Pari tuttuani oli opiskellut Lapin ammattikorkeakoulussa geronomiksi, ja kiinnostukseni ikääntymiseen liittyvistä asioista heräsi. Olen aina ajatellut että sosiaali- ja terveysala on minua varten, joten hain kouluun ja onnekseni pääsin. Opiskelujen myötä minulle on herännyt tunne, että tämä on sitä mitä tulevaisuudessa haluan tehdä. 

Monimuoto-opinnot sopivat minulle, koska asun Tyrnävällä ja kampus on Kemissä. Olin kyllä valmistautunut matkustamaan lähipäivinä Kemiin, sillä ei se niin kovin kaukana kuitenkaan ole. Meitä geronomiopiskelijoita on ympäri Suomea. Koronan vuoksi meillä on ollut harmillisesti ainoastaan yksi training camp ennen harjoittelua Kemissä, muutoin opiskelut ovat hoituneet etänä AC:n välityksellä. Nuo lähipäivät olivat tosi mielenkiintoisia ja oli hienoa nähdä opettajat ja lähes kaikki opiskelukaverit ensimmäistä kertaa. Sai äänille kasvot. Toivottavasti ensi vuonna tilanne paranisi koronan osalta ja pääsisimme olemaan yhdessä enemmän. 

Monimuoto-opinnoista olen tykännyt sen takia, koska niissä on tietynlainen vapaus. Toki omaa ajankäyttöään täytyy suunnitella tarkasti, jotta saa tehtävät ajallaan tehtyä työn ja perheen ohessa. Tämä toisen vuoden syksy on ollut mielestäni melko tiukka tehtävien osalta, ryhmätyöskentelyä on ollut paljon ja välillä on pitänyt järjestellä menoja, jotta ryhmäläisten aikataulut kohtaavat. Opinnot linkittyvät työelämään mm. erilaisten projektien ja hankkeiden kautta. Kirjallisia tehtäviä on myös paljon. Vaikka opiskelemmekin tällä hetkellä etänä, on esiintymisharjoitusta saanut ryhmätöiden ja esitelmien pitämisenä AC-luokassa kameran avulla.

Ensimmäiseen opiskeluvuoteen kuului mm. gerontologiaa, lainsäädäntöä, etiikkaa ja vuorovaikutustaitoja sekä hoitotyöhön ja anatomiaan liittyviä asioita. Toisena vuonna olemme keskittyneet mm. gerontologiseen kuntoutukseen ja geronteknologiaan. Myös englannin kurssi on mahtunut tähän syksyyn, ja saimme tehdä ryhmässä videon. Oli hauskaa työstää videota yhdessä muutaman opiskelukaverin kanssa, onnekkaasti pääsimme näkemään toisemme livenä ja kuvaamaan.

Opintoihimme kuuluu myös harjoitteluja. Ensimmäisen vuoden syksyllä meillä, joilla ei ollut aiempaa kokemusta vanhustyöstä oli lyhyt orientoiva harjoittelu, keväällä oli viisi viikkoa kestävä harjoittelu. Toisen vuoden harjoittelujakso on ensi keväällä, se on kestoltaan 8 viikkoa. Myöhemmin tulossa on vielä ikääntyvän väestön palveluiden kehittäjä- ja johtamisosaamisen harjoittelu sekä syventävä harjoittelu. Kaikki kurssit ovat olleet mielenkiintoisia ja valmistavat mainiosti tulevaan ammattiin.

Vaikka opinnot tällä hetkellä ovatkin pääasiassa etänä, luokallemme on muodostunut hyvä yhteishenki ja yhteisestä WhatsApp-ryhmästä saa aina tukea. Olen myös saanut muutaman hyvän ystävän opintojen kautta, pidämme yhteyttä vapaa-ajallakin. Jotta elämä ei keskittyisi pelkästään opintoihin tai työhön, on mielestäni tärkeää pitää huolta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista. Minulle hyvinvointia tuo esimerkiksi valokuvaus, luonnossa liikkuminen, käsitöiden tekeminen ja ystävien seura.

Geronomi voi työskennellä monessa eri tehtävässä, esimerkiksi palveluohjaajana, sosiaaliohjaajana, projektityöntekijänä, palveluesimiehenä tai kotihoidonohjaajana. Koulutus on laaja-alainen ja tulevaisuuden ala, joten uskon että geronomille löytyy koulutusta vastaava työ. Tällä hetkellä itseäni kiinnostaa eniten palveluohjaus.

Lapin AMKin arvoihin (luottamus, ennakkoluulottomuus, yhteisöllisyys) on hyvä samaistua ja koen opettajat helposti lähestyttäviksi ja Kemin kampuksen lämminhenkiseksi paikaksi.

– Johanna Ylilehto, geronomiopiskelija