Opiskelijoiden kohtauttaminen eri organisaatioiden kanssa tuntui luontevalta tavalta opiskella liiketaloutta, ja se korosti Lapin AMKin modernisuutta, tehokkuutta, ja kansainvälisiä verkostoja.

Näin sodankyläläisenä sitä tiesi aina, että Rovaniemestä tulee todennäköisesti oma opiskelijakaupunkini vielä jossain vaiheessa.

Olin opiskellut koronavuoteni merkonomiksi Torniossa, ja elokuussa 2022 suuntaviivat alkoivat näyttää siltä, että minun kannattaisi seuraavaksi lähteä polkuopintojen kautta tradenomiopiskelijaksi Rovaniemen kampukselle. Näin lopulta teinkin, ja siinä sitä sitten oltiin – solis korkeakouluelämä edessä.

Lappilainen SALSTREET-vaatemerkkini oli isoimmassa nosteessaan ikinä kun avasin Rovaniemellä Jokiväylän koulun ovet ensimmäistä kertaa, ja en vielä silloin tiennyt, että opiskelijaelämästäni tulisikin täyteläisempää kuin mitä olin ajatellut: Seuraavat kaksi vuotta Rovaniemellä värittyivät SALSTREET-puhekeikoista ympäri Lappia ja Helsinkiä, kurssitehtävien palauttamisesta Moodleen eri hotellihuoneissa juuri ennen keskiyön deadlineä, ja kouluun luennoille menemisestä vielä pynttäytyneenä firman vaatteisiin edeltävän illan juontokeikalta.

”Eiks se olis Santeri helpompaa, jos kävisit tän koulun etänä niin sulle jäis enemmän aikaa sun firman hommiin?”

Ymmärsin kavereideni pointin täysin. Olin kuitenkin vastavalmistunut merkonomi korona-ajoilta, joten jos kiireen tuntu yrityselämän kanssa on se hinta minkä maksan siitä, että pääsisin vihdoin tutustumaan omanikäisiin ihmisiin samaan aikaan koulussa, niin antaa tulla vaan! Se, että Rovaniemi mahdollisti kontaktiopetuksen, oli isoin syy minkä takia tulin tänne.

Tradenomiopintojeni ensimmäinen vuosi koostui Napalaakso-yrityspelistä, minkä kautta opeteltiin yrityksen pyörittämistä ja B2B-kaupankäyntiä luokan kesken useamman kuukauden verran. Tämän lisäksi opiskelimme mm. kirjanpitoa, markkinointia, myyntiä ja henkilöstöjohtamista. Aika meni kuin siivillä, ja sitten olikin jo aika valita suuntautuminen omille opinnoille seuraavaa lukuvuotta varten. Taloushallinnon sijaan valitsin palveluliiketoiminnan puolen, sillä brändäys ja markkinointi on se ”mun juttu”. Ainoa kirjanpito mitä olen valmis tekemään on omalle yritykselleni, ja sen pituinen ura taloushallinnon puolella riittää minulle vallan mainiosti.

Toinen lukuvuosi alkoi. Olin odottanut sitä koko kesän.

Suosikkikurssejani olivat Asiantuntijabrändäys- ja Brändijohtaminen- opintojaksot. Yllätyin positiivisesti siitä, että asiantuntijabrändäyksen kurssin tehtävät keskittyivät pääosin LinkedIn-sivustolla. Minulla oli LinkedInistä jo kokemusta ennen koulun alkua, ja olin ennakkoon huomannut LinkedIn- verkoston rakentamisen hyödyt. Brändijohtaminen-opintojaksolla keskityttiin nimensä mukaisesti suosikkiaiheeseeni eli brändin rakentamiseen, ja case-esimerkkinä hyödynnettiin vireillä olevaa Lappi-brändi 2.0 -hanketta.

Myös muilla kursseilla oli vahva lähestyminen ”oikean elämän esimerkkeihin”. Rovaniemen Likiliikkeen konseptia päivitettiin yhdellä kurssilla, ja toisella paneuduttiinkin sitten OP:n senioriasiakkaiden palvelupaketin laatimiseen tulevaisuutta varten. Opiskelijoiden kohtauttaminen eri organisaatioiden kanssa tuntui luontevalta tavalta opiskella liiketaloutta, ja se korosti Lapin AMKin modernisuutta, tehokkuutta, ja kansainvälisiä verkostoja. Ja hei olinhan mie muuten yhdessä vaiheessa suunnittelemassa vaihtoakin ulkomaille Englantiin, mutta sitten päätin, että priorisoin valmistumistani maailmanmatkailun sijasta.

Ehtii sitä maailmaa nähdä myöhemminkin.

Ikimuistoisin kurssi oli opintojakso, jossa minä ja kaksi muuta opiskelijaa konseptoimme ja toteutimme yhdessä LähiTapiola Lappi kanssa Tulevaisuuden Päivät-tapahtuman. Olin ollut kyseisessä tapahtumassa puhujan roolissa edeltävänä vuonna, joten oli erittäin mielenkiintoista päästä kiinni tapahtumatuotannon saloihin nyt myös itse työryhmän näkökulmasta käsin.

Ja ikimuistoisuudesta sanottakoon vielä sen verran, että oli myös ihan sairaan hauskaa toimia kampustuutorina parin muun luokkalaiseni kanssa uusille fukseille omien opintojeni ohessa!

Hyväksiluin opintojeni ensimmäisen työharjoittelun SALSTREET-vaatemerkilläni, ja tein toisen työharjoitteluni Lapin Yrityskylässä kyläkoordinaattorina elo-joulukuussa 2024. Yrityskylässä työtehtävinäni oli vastata tilojen toimivuudesta, varmistaa että opettajat luokkineen löytävät Yrityskylään perille, ohjata vastuuohjaajien kanssa kyläpäiviä, huoltaa ja uudistaa yrittäjyyskasvatukseen liittyvää pelimateriaalia, vastata sähköposteihin ja tehdä muita toimistohommia. Minulla oli aikaisempaa kokemusta Nuorten yrittäjyys ja talous NYT-organisaation alumnina ja lähettiläänä toimimisesta ennen työharjoitteluani, joten olen kiitollinen siitä, että pääsin tuttuun paikkaan suorittamaan opintojeni työharjoittelun.

Sitten nykyhetkeen. On vuosi 2025.

”Se mikä on itselle tuttua.”

”Kirjoita siitä, mikä on itselle mielenkiintoista.”

Muun muassa näitä lauseita kuulin ympäriltäni, kun oli aika aloittaa opparin kirjoittaminen. Koska tradenomiopintoni olivat harkkoja myöten yrittäjähenkisiä, jatkui sama meno opinnäytetyöni aiheen valintaan. Olin toisena lukuvuotena käynyt vapaasti valittavan Musiikkimanagerointi- ja välittäjäosaaminen- opintojakson, mikä varmisti ilmassa enteilleen aavistukseni siitä, että minun kannattaisi kirjoittaa oppari musiikkiurani kehittämisestä.

Olen 16-vuotiaasta saakka unelmoinut urasta musabisneksessä sekä lavalla että levy-yhtiön leivissä, ja nyt oli aika pistää SALSTREET epäviralliselle tauolle ja pistää kaikki kehiin omaan Alecsanteri-artistiprojektiini.

Opinnäytetyön kirjoittaminen uuden biisini markkinoimisesta meni alusta loppuun saakka yllättävän sutjakasti. Etäohjauskertoja oli kourallisen verran kevään 2025 aikana, ja ohjaajaltani saamat palautteet selkeyttivät kirjoitustyötä huomattavasti. Minulla oli eniten hankaluuksia hahmottaa teknisiä asioita siitä, miten opinnäytetyötä oikeastaan edes kirjoitetaan lähdekirjallisuutta myöten, mutta 2-3 viikon jälkeen kirjoitustyö liikkui jo ajatuksenvirtana Wordilleni.

Laskin, että olin palauttanut opparini ohjaajalle kevään aikana kuusi kertaa. Seitsemänteen ei tarvinnut mennä, ja nyt Theseuksessa komeileekin arvosanalla 4 varustettu työni ”Biisin näkyvyyden kasvattaminen markkinointisuunnitelman avulla: Case Kahaville”.

Niin, ja löytyy se myös Spotifystäkin. Kahaville-biisi, siis.

Oman yrittäjähenkisyyteni vuoksi minulla oli selkeät pitkän tähtäimen kuviot työllistymiseni suhteen jo ennen koulun alkua. Nyt vastavalmistuneena tradenomina voin kuitenkin sanoa, että käsitykseni tradenomien työllistymismahdollisuuksista on laajentunut mittavasti jokaiselle teollisuudenalalle.

En malta odottaa mitä mahdollisuuksia tuore tutkintoni minulle vielä tarjoaakaan – sekä omien projektieni että muiden hommien parissa!

Santeri
Tradenomi AMK