Arctic Sport -verkoston alueellinen ja paikallinen kehittäminen 7.10.2024 Artikkelikokoelma Petteri Pohja (toim.) Books in English Hyvinvointi ja kulttuuri Rahoittajat Metatiedot Tyyppi: Kokoomajulkaisu Julkaisija: Lapin ammattikorkeakoulu Oy Julkaisuvuosi: 2024 Sarja: Pohjoisen tekijät – Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 9/2024 ISBN: 978-952-316-522-9 (nid.) 978-952-316-523-6 (pdf) ISSN: 2954-1654 PDF-tiedosto: Pohjoisen tekijät 9 2024 Pohja Petteri.pdf Oikeudet: CC BY 4.0 Kielet / Languages: suomi / English © Lapin ammattikorkeakoulu ja tekijät Kirjoittajat Petteri Pohja (toim.) liikunnanohjaaja (YAMK), lehtori, Vastuulliset palvelut, Lapin AMK Sisällysluettelo Näytä sisällysluettelo TekijätTiivistelmäEsipuheArctic Sport -verkoston toiminnan kehittäminen ja vakiinnuttaminen 2024INSHAPE: European Interregional Collaboration on Innovations in SportsLiFt – Liikunnan ja fysioterapian kehittämisympäristöistä elinvoimaa LappiinUnelmien paikkatietosovelluskonsepti liikunnan, kulttuurin ja pelillisyyden kokeilukenttänäNavigating the Unknown: Unveiling the Significance of Adventure Pedagogy in Modern Education (Reflections on the EOE-Conference 2023 in Metsäkartano)Project Lab -ajattelun jalkauttaminen: tapausesimerkkinä OpTe-hankekokonaisuusKestävä urheilu ja liikunta: Yritysten ja seurojen haasteiden paikantaminen ja pilotointiKokeilu sosiaalisen median hyödyntämisestä opintojen ohjauksessaPsyykkisen valmennuksen interventioRiittävä energiansaanti – ultraurheilijan tärkein harjoittelua ja palautumista tukeva tavoiteMotivaatiolla kohti tavoitettaLuonto ja moniammatillinen yhteistyö suomalaisen urheiluvalmennuksen valttikorttiLopuksi Jaa somessa Jaa Facebookissa Jaa Facebookissa (avautuu uuteen ikkunaan) Jaa LinkedInissä Jaa LinkedInissä (avautuu uuteen ikkunaan) Jaa X:ssä Jaa X:ssä (avautuu uuteen ikkunaan) Liikunnan koulutuksen verkostoyhteistyö, TKI-toiminta ja otteita YAMK opiskelijoiden maailmasta Tekijät Toimittaja: Pohja Petteri, Liikunnanohjaaja (YAMK), Lehtori, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu Artikkelien kirjoittajat: Ahola Tiia, KM, Lehtori, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu Fricke Nele, Global Project and Change Management Student, Windesheim UAS Haapakangas Tommi, LitM, Lehtori, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu Kunelius Taija, Liikunnanohjaajaopiskelija (AMK), Lapin ammattikorkeakoulu Laaksonen Jami, Liikunnanohjaajaopiskelija (AMK), Lapin ammattikorkeakoulu Niemisalo Niko, YTM, Projektipäällikkö, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu Nikupeteri Tuomas, Liikunnanohjaaja (YAMK), Tuntiopettaja, Sedu Nivala Tuuli, KM, Asiantuntija, Digitaaliset ratkaisut, Lapin ammattikorkeakoulu Pohja Hanna, Liikunnanohjaajaopiskelija (AMK), Lapin ammattikorkeakoulu Pohja Petteri, Liikunnanohjaaja (YAMK), Lehtori, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu Reina Suvi-Tuulikki, Liikunnanohjaajaopiskelija (AMK), Lapin ammattikorkeakoulu Varjus Riikka, LitM, Asiantuntija, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu Väyrynen Mira, TtM, Asiantuntija, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu Esipuhe: Petteri Pohja, Liikunnanohjaaja (YAMK), Lehtori, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu Tiivistelmä Liikkumattomuus on vakava yhteiskunnallinen haaste. Tämä yhteisjulkaisu avaa osaltaan, Lapin ammattikorkeakoulun näkökulmasta, voimakkaassa kasvussa olevaa liikunnan ja hyvinvoinnin verkostomaista kehittämistyötä, jossa julkiset toimijat, yritykset, kolmas sektori ja kansalaiset yhdessä toimivat liikkumisen ja elinvoimaisuuden vetureina. Pohjoisten alueiden haasteet, kuten maantieteelliset etäisyydet ja kylmät olosuhteet, edellyttävät luovia ratkaisuja, joita tämä verkosto pyrkii tuottamaan. Yhteistyö on ollut keskeisessä roolissa liikunnan ja hyvinvoinnin edistämisessä, ja tämä julkaisu tarjoaa katsauksen tehtyyn työhön ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Toivomme, että se innostaa lukijoita jatkamaan kehitystyötä näiden tärkeiden aiheiden parissa. Esipuhe Petteri Pohja Tässä yhteisjulkaisussa kuvataan useiden artikkeleiden kautta Lapin AMK liikunnan koulutuksen toimintaa moninaisissa alan verkostoissa, erilaisissa kehittämis- ja vaikuttamisfoorumeissa sekä kurkistetaan Liikunnan ja urheiluvalmennuksen asiantuntija -YAMK-koulutuksen opiskelijoiden osaamiseen. Yhteisjulkaisu on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa keskittyy kahdeksan artikkelin kautta avaamaan liikunnan eri verkostojen toimintaa Rovaniemellä ja Lapissa ja Lapin AMK osallisuutta niissä, liikunnan ja fysioterapian kehittämisympäristöjen toiminnan jalostamista monialaisesti sekä antaa pari poimintaa ajankohtaisista kehittämishankkeista. Toinen osio luo näkymää liikunnan korkeakoulutuksen maailmaan, erityisesti Liikunnan ja urheiluvalmennuksen asiantuntija YAMK-koulutuksen opiskelijoiden osaamista esitellen. Kokonaisuudesta rakentuu ammattikorkeakoulun kahden kivijalan ruohonjuuritason kuvaus, jossa alueellinen kehittämisvastuu sekä koulutusvastuu omilla sektoreillaan täyttävät roolinsa ja artikkeleiden kautta kertoen tuovat esille, miten yhteistyö ja osaamisen kehittäminen näyttäytyvät juuri tällä hetkellä liikunnan koulutuksen arjessa. Ajoittainen pysähtyminen tekemisen ääreen, tekemisen sanoittaminen ja niputtaminen dokumentoi hetkiä myös ammattikorkeakoulun toiminnan historiaan, mikä sinällään jo on tärkeää. Arctic Sport -verkoston alueellinen ja paikallinen kehittäminen on ajankohtainen ja tärkeä aihe, joka kytkeytyy Lapin alueen liikunnan ja hyvinvoinnin edistämiseen. Pohjoiset alueet, joissa ilmasto-olosuhteet ja maantieteelliset etäisyydet asettavat omat haasteensa, vaativat innovatiivisia ja yhteisöllisiä ratkaisuja liikunnan ja urheilun kehittämiseksi. Tässä kontekstissa Arctic Sport -verkosto on noussut merkittäväksi toimijaksi, jonka tavoitteena on yhdistää alueelliset ja paikalliset voimavarat liikunnan koulutuksen, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) sekä työelämäyhteyksien vahvistamiseksi. Liikunnan koulutuksen verkostoyhteistyö on erityisen tärkeässä roolissa Arctic Sport -verkoston toiminnassa. Lapin korkeakoulukonserni, ammatilliset oppilaitokset ja muut koulutustoimijat tekevät tiivistä yhteistyötä koulutuksen kehittämisessä, jotta alueen liikunta-alan ammattilaisilla on ajantasainen osaaminen ja valmiudet vastata sekä paikallisiin että kansainvälisiin haasteisiin. Verkostoyhteistyö luo vahvan perustan osaamisen jakamiselle ja innovatiivisten ratkaisujen kehittämiselle liikunnan saralla. Arctic Sport -verkoston TKI-toiminta kytkeytyy tiiviisti alueen kehittämiseen ja liikunnan alalla toimivien organisaatioiden tarpeisiin. TKI-toiminnan kautta etsitään ratkaisuja, jotka tukevat paitsi liikunnan ja urheilun kehittämistä, myös alueen elinkeinoelämän elinvoimaisuutta ja asukkaiden hyvinvointia. Tutkimus- ja kehittämistyö tuottaa uutta tietoa ja luo mahdollisuuksia kokeilla uusia toimintamalleja, jotka voivat levitä laajemmallekin ja hyödyttää koko yhteiskuntaa. Tämän julkaisun kautta pääsemme myös kurkistamaan YAMK-opiskelijoiden maailmaan ja siihen, millaisia innovaatioita ja kehittämishankkeita he ovat toteuttaneet osana Arctic Sport -verkoston toimintaa. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnot tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden yhdistää teoreettinen tieto ja käytännön osaaminen ainutlaatuisella tavalla, ja monissa tapauksissa opiskelijat ovatkin olleet tärkeässä roolissa uusien toimintamallien kehittämisessä. Heidän näkemyksensä ja osaamisensa ovat korvaamattomia resursseja alueellisessa kehittämistyössä. Arctic Sport -verkosto on loistava esimerkki siitä, kuinka yhteistyön ja jatkuvan kehittämisen kautta voidaan vastata pohjoisten alueiden haasteisiin ja samalla edistää paikallista hyvinvointia ja liikunnan saavutettavuutta. Tämä julkaisu toimii ikkunana tähän merkittävään työhön ja tuo esiin niin koulutuksen kuin TKI-toiminnan ja opiskelijoiden innovatiiviset panokset Arctic Sport -verkoston kehittämisessä. Toivomme, että tämä julkaisu inspiroi lukijoita ja antaa uusia näkökulmia sekä työkaluja liikunnan ja hyvinvoinnin kehittämiseen pohjoisilla alueilla. Arctic Sport -verkoston toiminnan kehittäminen ja vakiinnuttaminen 2024 Petteri Pohja Arktinen alue tarjoaa poikkeuksellisen ympäristön monille eri urheilulajeille ja liikuntamuodoille. Sen luonto ja haastavat olosuhteet ovat houkutelleet jo vuosikymmeniä paikallisia yhteisöjä, urheilijoita ja liikuntaharrastajia. Arktisen alueen liikunta ja urheilu kukoistavat, mutta ne voivat hyötyä entisestään yhteistyöstä ja resurssien jakamisesta. Arctic Sport -verkoston toiminnan kehittäminen ja vakiinnuttaminen on keskeinen tavoite ja sen toiminnan merkitys arktisen liikunnan edistämisessä on saatava kasvamaan. Arctic Sport -verkosto perustettiin vastaamaan kasvavaan tarpeeseen yhdistää arktisen alueen liikunta- ja urheilutoimijat. Verkoston tavoitteena on edistää yhteistyötä, tiedonvaihtoa ja parhaiden käytäntöjen jakamista arktisessa liikunnassa. Se pyrkii myös vaikuttamaan päätöksentekoon ja politiikkoihin, jotka liittyvät arktisen alueen liikuntaan ja sen ympäristövaikutuksiin. Kuva 1. Arctic Sport – Lappi -verkostomallinnus Arctic Sport -verkosto on saavuttanut useita merkittäviä askeleita sen perustamisen jälkeen. Tietoisuuden lisääminen liikkumisen merkityksestä ihmisen hyvinvointiin, toimintakykyyn sekä kansalliseen turvallisuuteen ja työkykyisyyden ylläpitämiseen on yhä korostuneemmin noussut esille. Verkosto on edistänyt myös tietoisuutta arktisen alueen valtavista hyvinvointi- ja liikuntamahdollisuuksista. Se on tuonut esille muun muassa alueen ainutlaatuiset urheilu- ja liikuntatapahtumat, jotka houkuttelevat paikallisia ja kansainvälisiä osallistujia. Verkosto on mahdollistanut yhteistyön eri toimijoiden välillä. Paikalliset yhteisöt, urheiluseurat, tutkijat ja yritykset ovat voineet yhdistää voimansa ja kehittää uusia tapahtumia ja hankkeita. Keskeisin ja merkittävin edistysaskel on saatu Rovaniemellä, kun Rovaniemen kaupunki on aloittanut yhdessä Lapin ammattikorkeakoulun, Lapin Yliopiston, Rovaniemen koulutuskuntayhtymän, Luonnonvarakeskuksen sekä paikallisen liike-elämän edustajien yhteistyöllä Arctic Sport Hub Rovaniemi -teemaisen kehittämistyön. Sport Hubin ensi askeleet on otettu kevään 2024 aikana ja Hub lanseerataan syksyllä 2024. (Business Rovaniemi 2024) Arctic Sport verkosto tarjoaa yhteistyöstä kiinnostuneille foorumin laajalle tiedonvaihdolle ja koulutukselle koko maakunnan alueella. Seminaarit ja koulutustapahtumat ovat edistäneet parhaiden käytäntöjen jakamista ja osallistujien tietämystä arktisen alueen liikunnasta ja sen mahdollisuuksista. Erilaiset työryhmät ovat kokoontuneet eri kehittämistarpeiden näkökulmista työstämään ja taustoittamaan Sport Hubin toiminnan aloittamista. Verkostomainen toiminta ja sen kehittämistarpeet on määritelty seuraavien teemojen alle: Infrastruktuuri, osaamisen kehittäminen ja koulutus sekä TKI-toiminta ja liiketoiminta. Lisäksi kokonaisuutta vahvistaa rahoitustyöryhmä, joka pohtii ja valmistelee Sport Hubin toiminnan resursointia pidemmällä näkökulmalla. Kuva 2. Arctic Sport Rovaniemi työryhmiä kevät 2024 Kuva 2. Arctic Sport Rovaniemi työryhmiä kevät 2024 Vaikka Arctic Sport -verkosto on mahdollistanut jo paljon, tarpeita on edelleen kehittää toimintaa. Verkoston jatkuva toiminta ja kasvu vaativat vakaan rahoituksen. Tämä tarkoittaa sitoutuneiden organisaatioiden yhteistä näkemystä, hankkeiden hankkimista sekä mahdollisesti yhteistyötä kansallisten ja kansainvälisten urheilujärjestöjen kanssa. Kansalliset ja kansainväliset yhteydet muihin vastaaviin verkostoihin ja järjestöihin, tuovat uusia mahdollisuuksia ja resursseja. Poikkileikkaavana teemana Arctic Sport Hub Rovaniemi työstössä on ympäristövastuu. Kestävyys, vastuullisuus ja ympäristönäkökulmat ovat tärkeitä arktisessa liikunnassa ja sen kehittämisessä keskiössä monella tapaa. Arctic Sport -verkoston tulisikin tehdä tiivistä yhteistyötä ympäristöjärjestöjen kanssa ja edistää kestäviä liikuntakäytäntöjä kauas tulevaisuuteen. Innovaatiotoiminnan ekosysteemisopimus Rovaniemen kaupungin ja valtion välillä (TEM 2024) erityisesti velvoittaa tämän kaltaiseen toimintaan ja vastuun kantamiseen. Arctic Sport -verkoston merkitys arktisen alueen toimijana liikunnan ja urheilun edistämisessä tulee kasvamaan. Sen toiminnan kehittäminen ja vakiinnuttaminen ovat tärkeitä askelia kohti kestävää ja menestyksekästä tulevaisuutta. Yhteistyön ja resurssien jakamisen avulla verkosto voi edistää paikallista yhteisöllisyyttä, urheilullisia saavutuksia ja ympäristövastuuta arktisella alueella. Jatkuva sitoutuminen ja tavoitteellinen kehittäminen varmistavat, että verkosto voi jatkaa merkityksellistä työtään myös tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Lähteet Business Rovaniemi (2024). Tiedote: Rovaniemen kaupunki tavoittelee asemaa kansainvälisenä liikunnan, hyvinvoinnin ja urheilun keskittymänä. Viitattu 4.4.2024. https://businessrovaniemi.fi/news/Rovaniemen-kaupunki-tavoittelee-asemaa-kansainvalisena-liikunnan,-hyvinvoinnin-ja-urheilun-keskittymana/35566/5c18cbc5-0264-4ac4-9814-6a6b5df2202c Business Rovaniemi (2024). Arctic Sport Hub kickoff tapahtuma. Virkkunen, Tapio. Esitys Arctic Sport Hub johtoryhmälle. Työ- ja elinkeinoministeriö (2024). Innovaatiotoiminnan ekosysteemisopimus Rovaniemen kaupungin ja valtion välillä. Viitattu 4.4.2024 https://tem.fi/documents/1410877/0/Rovaniemi+sopimus+FINAL.pdf/763258c0-5f95-d21b-bde9-056818f7ebf4/Rovaniemi+sopimus+FINAL.pdf?t=1615882499957 INSHAPE: European Interregional Collaboration on Innovations in Sports Petteri Pohja Picture 1. Innovation Ecosystem for Healthy Active People in Europe INSHAPE Picture 1. Innovation Ecosystem for Healthy Active People in Europe INSHAPE Sports are more than just games. They represent a realm of constant innovation and progress, on and off the field. Europe, with its rich history of sports and a commitment to fostering innovation, has recognized the importance of interregional collaboration to drive advancements in the sporting world. The collaborative efforts to explore across European regions is aimed at spurring innovations in sports, from high-performance training techniques to fan engagement technologies to healthy active lifestyle of every other man. For us in Lapland UAS and in the INSHAPE project the main networks of sports innovations are EPSI (The European Platform for Sport Innovation 2024) and ClusSport (2024), the working group of EPSI that brings together regional authorities, clusters as well as actors from the field of research, education, innovation and technology. European interregional collaboration in sports innovation leverages the strengths and expertise of multiple regions to create a comprehensive and more holistic approach to advancing the world of sports. Each region in Europe brings unique experiences, knowledge, and traditions in sports which gives us more diverse perspectives to all issues at hand. And we can collaborate the way that can lead to more innovative ideas and solutions. Interregional collaborations facilitate also the sharing of resources, such as research facilities, training centers, and funding opportunities. This pooling of resources benefits all participating regions. The main objective in such collaborative efforts is to lead to the development of products and services that can be marketed internationally. This expansion can help regions tap into the global sports industry. Innovations Shaping Sports in Europe The interregional collaboration in Europe has already given rise to a range of innovations in sports. Training and performance analysis puts up cutting-edge technologies are used to track athletes’ performance, assess physical condition, and prevent injuries. Innovations like wearable sensors and video analysis tools help athletes optimize their training. Such a development has been possible due to our investments to Sports Hub and Sports Labs that are located in Rovaniemi and Lapland University of Applied Sciences. In Eindhoven they have developed stadium experiences. Fan engagement technologies, such as augmented reality experiences, interactive stadium technology, apps, and smart stadium infrastructure, have transformed how can fans interact with sports events and matches. These examples show how the sports business can change and is changing. Sporttech SME’s and startups that has been observed in Europe, are working on projects related to data analytics, virtual reality training, and sports equipment innovations. As a public innovation facilitator role that is laid upon academias and researchinstitutes, here lies the great common benefit that Sport Hub activities can and should provide. Picture 2. INSHAPE European Consortium Picture 2. INSHAPE European Consortium The Role of Research and Academia Universities and research institutions are vital participants in the interregional collaboration for sports innovation. They conduct studies, develop new technologies, and provide a platform for knowledge exchange. Collaborative research initiatives have contributed to advancements in sports science, biomechanics, and sports medicine. In Lapland UAS within INSHAPE collaboration and our flagship SME Comeback Center Ltd. (2024) we have joint our efforts to further development and innovation in SME genre. This collaboration develops understanding and skills for academia employees to support and local SME’s and industries. With this in mind we have found a path to promote vigor and vitality for regional economy and healthy active lifestyle for people. Challenges and Future Directions While European interregional collaboration in sports innovation has made significant strides, it also faces new challenges. Here’s few that has been detected. First is standardization across the board, which can mean for example harmonizing training methods, regulations, and technology standards across regions. That can be a complex task, but it is essential for effective collaboration. Funding is the second finding. Maintaining consistent funding for collaborative projects can be a challenge, and secure funding streams should be established. Third finding is talent retention. Regions must work to keep talented athletes and professionals from leaving for other parts of the world where opportunities may seem more lucrative. Fourth notice is data privacy and ethics around sports industry. Innovations in sports data collection raise ethical concerns and issues related to data privacy that require careful consideration. And last but not least sustainability. Regions collaborate on developing environmentally friendly sports facilities, promoting sustainable practices in sports events, and encouraging green transportation to stadiums. Conclusion European interregional collaboration on innovations in sports exemplifies the continent’s commitment to excellence in the sporting world. Through the collective efforts of diverse regions, sports in Europe have witnessed tremendous advancements in training, fan engagement, sustainability, and technology. As this collaboration continues to grow through INSHAPE, addressing challenges and ensuring standardization and ethical practices will be crucial. Europe’s approach to fostering a culture of innovation in sports sets a global benchmark for excellence, and the future holds the promise of even more exciting developments in the world of sports. References Comeback Center Oy 2024. https://comebackcenter.fi/. Viitattu 19.8.2024 INSHAPE 2024. https://epsi.eu/project/inshape/. Viitattu 19.8.2024 The European Platform for Sport Innovations 2024. https://epsi.eu/. Viitattu 19.8.2024 LiFt – Liikunnan ja fysioterapian kehittämisympäristöistä elinvoimaa Lappiin Mira Väyrynen & Riikka Varjus Liikunnan ja fysioterapian kehittämisympäristöistä elinvoimaa Lappiin (LiFt) on toukokuussa 2023 alkanut kolmevuotinen hanke. Hankkeessa tuetaan Lapin hyvinvointialan yritysten toimintaa. Tavoitteena on, että Lapin alueen yritykset, julkiset organisaatiot, liikuntaseurat ja yhdistykset pystyisivät hyödyntämään Lapin ammattikorkeakoulun liikunnan ja fysioterapian kehittämisympäristöjä, Sports Labia ja Semppiä, oman toiminnan, palveluiden ja liiketoiminnan kehittämiseksi. Hankkeessa pyritään vahvistamaan osaamista, ennakointi- ja innovointitoimintaa sekä edistämään työelämän tarpeista nousevia palvelu- ja teknologiaratkaisuja. LiFtissä luodaan alat yhdistävä toimijoiden verkosto ja pilotoidaan uudenlaisia palvelupolkuja yrityksille ja organisaatioille. Hankkeen toteuttavat Lapin ammattikorkeakoulun liikunnan ja vapaa-ajan sekä fysioterapian koulutusohjelmat. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama, ja sen kokonaisbudjetti on 329 398 euroa, josta EAKR- ja Valtion osuus on 263 518 (80 %). LiFt-hankkeessa etsitään hyvinvointi- ja terveysalojen (kuten fysioterapeutit, liikunnanohjaajat, valmentajat, urheilijat, seuratoimijat, alakohtaiset yhdistykset, asiantuntijat) tai aloihin liittyvien teknologiayritysten edustajia, jotka haluaisivat hyödyntää Lapin ammattikorkeakoulun liikunnan ja fysioterapian ympäristöjä heidän palveluiden tai liiketoiminnan kehittämiseksi. Yritykset pääsevät toteuttamaan ympäristöissä erilaisia kehittämis-caseja tarpeidensa mukaisesti. Caset voivat olla eri tasoisia eli ne voivat koskea esimerkiksi tilojen, laitteiden ja ohjelmistojen vuokrausta tai hyödyntämistä, uusien palveluiden, konseptien, tuotteiden tai testausmenetelmien kehittämistä tai testaamista ympäristöissämme, kuntouttavan toiminnan tai terveyden edistämisen tukemista, koulutusten ja tapahtumien järjestämistä. Myös alat yhdistävän verkoston rakentaminen ja aktiivinen toiminta on LiFt-hankkeessa keskeistä, sillä alat yhdistävä moniammatillinen verkosto nähdään tärkeänä tulevaisuuden terveyden ja hyvinvoinnin haasteiden taklaamiseksi. Verkostoitumiskahveilla korostui viestinnän ja yhteistyön tärkeys LiFt-hankeessa järjestettiin ensimmäiset terveys- ja hyvinvointialan toimijoiden verkostoitumiskahvit 11.12.2023 Lapin ammattikorkeakoulun Simulaatiokeskus Aurorassa. Paikalla oli edustajia Lapin ammattikorkeakoulusta, yksityisistä yrityksistä, julkisesta organisaatiosta sekä kolmannelta sektorilta, joten hankkeen kohderyhmät olivat tapaamisessa hyvin edustettuina. Verkostoitumiskahveilla tutustuttiin liikunnan ja fysioterapian kehittämisympäristöihin Sports Labiin ja Semppiin hankkeen asiantuntijoiden esittelemänä. Myös Lapin Liikunnan terveysliikunnan kehittäjä Riina Jänkälä piti puheenvuoron järjestöyhteistyöstä ympäristöjen kanssa, ja Comeback Centerin toimitusjohtaja ja fysioterapeuttiopiskelija Tanja Poutiainen-Rinne esitteli alustuksessaan, miten hän on yrityksen edustajana ja opiskelijana hyödyntänyt kehittämisympäristöjä. Alustusten jälkeen osallistujat ja hankkeen edustajat keskustelivat LiFt-hankkeesta ja mahdollisesta yhteistyöstä. Ryhmätyöpajojen muodossa pohdittiin, miten ympäristöt voisivat vastata tulevaisuudessa paremmin Lapin alueen hyvinvointi- ja terveysalan toimijoiden tarpeita, millaisia toiveita ja kehitysehdotuksia toimijoilla on ja millaista yhteistyötä toimijat tulevaisuudessa ympäristöiltä toivoivat. Työpajatyöskentelyn yhteenvetona todettiin, että yhteistyö eri toimijoiden välillä on Lapissa tärkeää. Verkoston muodostaminen ja aktiivinen toiminta nähtiin tärkeänä. Lisäksi toimijat kokivat, että ympäristöjen tarjoamissa mahdollisuuksissa ja jo olemassa olevissa palveluissa on paljon potentiaalia, mutta niistä tulisi viestiä laajemmin ja selkeämmin. Verkostoitumistapaaminen koettiin tarpeelliseksi ja hyväksi tilaisuudeksi, ja niinpä hankkeessa jatketaan verkostoitumiskahveja säännöllisesti sekä lähi- että etätapaamisina huomioiden näin myös alueemme pitkät etäisyydet. Sports Lab: Yksi palanen liikunnan ja urheilun osaamiskeskittymää Ounasvaaralla Sports Lab on Lapin ammattikorkeakoulun liikunnanohjaajakoulutuksen oppimis- ja kehittämisympäristö, mutta toimii myös muiden koulutusten kehittämisympäristönä. Sports Labia hyödynnetään niin oppimis- ja koulutusympäristönä, TKI-ympäristönä kuin opinnäyte- ja harjoitteluympäristönäkin. Ympäristö on suhteellisen uusi, vain pari vuotta vanha. Sports Lab sijaitsee Lapin urheiluopistolla, Santasportilla, tarkemmin sanottuna Olympic Training Centerissä. Kuva 1. Sports Lab Rovaniemen Ounasvaaralla. Sports Labissa on moderneja laitteita ja ohjelmistoja liikunnan, urheilun, valmennuksen ja kuntoutuksen kentälle. Laitteilla ja ohjelmistoilla saadaan parempaa ymmärrystä ihmisen kokonaisvaltaisesta toiminnasta, niin ihmisen fysiologiasta ja biomekaniikasta, fyysisestä suorituskyvystä kuin myös taito- ja havaintomotorisistataidoista. Laitteita ja ohjelmistoja voidaan hyödyntää monipuolisesti esimerkiksi opetuksessa, tutkimuksessa, testauksessa, mittaamisessa, harjoittelussa ja valmennuksessa. Suurin osa labran laitteista on kannettavia, eli niitä pystytään hyödyntämään paikasta ja ajasta riippumatta. Labran ainutlaatuisimpia laitteita on Motek Grail kävely- ja juoksuanalyysikokonaisuus, jota ei muualla Suomessa ole. Motek Graililla voidaan tehdä kokonaisvaltaisia liikeanalyysejä, mutta laitetta voidaan käyttää myös harjoitus- ja kuntoutusvälineenä. Lisäksi Motek Grailin virtuaaliympäristö tarjoaa havaintomotorisen aspektin, jonka avulla voidaan harjoituttaa myös havaintomotoriikkaa. Toivottavasti tulevaisuudessa voimme lisätä Motek Grail kokonaisuuteen EMG mittaamisen eli lihasaktiivisuuden mittaamisen Delsys Trigno-laitteella. Desmotec D. ja F. Full ja E. Board soveltuvat sekä testaamiseen että harjoitteluun. Laitteilla voidaan muun muassa mitata tehon- ja voimantuottoa, puolieroja ja teettää erilaisia hyppy- ja tasapainoharjoitteita ja -testejä. Nykyaikaista ja modernia teknologiaa edustavat Tobii Pro 3 silmänliikelasit, joilla voidaan tutkia silmänliikettä esimerkiksi eri liikunta- ja urheilutilanteissa tai laseja pystytään hyödyntämään valmennuksessa – mihin valmentajat kiinnittävät huomiota esimerkiksi pelitilanteissa tai tekniikan opetuksessa. Myös labran VR-lasit antavat mahdollisuuden nykyaikaiselle opetukselle, harjoittelulle ja tutkimuksille. Kokonaisuudessaan Sports Lab on moderni laboratorio, joka tarjoaa monipuolisia ja uudenlaisia mahdollisuuksia niin liikunnan, urheilun, valmennuksen kuin kuntoutuksenkin kentälle. Semppi: Monipuolinen ympäristö toimintakyvyn arviointiin ja harjoittamiseen Semppi on fysioterapian koulutuksen oppimis- ja kehittämisympäristö, jossa opiskelijat ja eri sidosryhmät pääsevät tekemään monipuolista toimintakyvyn arviointia ja harjoittamista erilaisia välineitä ja ohjelmistoja hyödyntäen. Semppi on toiminut oppimisympäristönä jo pitkään Lapin ammattikorkeakoulun Jokiväylän kampuksella, mutta se koki täydellisen muodonmuutoksen kesällä 2023 toteutetun remontin myötä. Semppi-ympäristöä hyödynnetään laaja-alaisesti koulutuksessa sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa. LiFt-hankkeen myötä tavoitteena on, että Semppi ja sen fasiliteetit olisivat vielä ketterämmin lappilaisten yritysten ja muidenkin toimijoiden käytettävissä. Kuva 2. Semppi toimintakyky-ympäristö Lapin ammattikorkeakoulun Rovaniemen kampuksella. Sempissä on monenlaisia laitteistoja ja ohjelmistoja toimintakyvyn arviointiin ja harjoittamiseen. Laitteistolla voidaan monipuolisesti muun muassa analysoida kävelyä, arvioida kestävyyskuntoa ja keuhkojen toimintaa, mitata lihasvoimaa ja kehonkoostumusta sekä testata tasapainoa. Suurin osa välineistöstä on kannettavia, ja niitä voidaan siirtää organisaation tarpeen mukaan eri toimintaympäristöihin, kuten yrityksen omaan toimipisteeseen tai tapahtumapaikoille. Tällaisia siirrettäviä välineitä ovat esimerkiksi GAITRite kävelyanalyysijärjestelmä liikkumisen objektiiviseen ja luotettavaan analysointiin, HUR SmartBalance tasapainon testaamiseen ja harjoittamiseen sekä pienemmät välineet, kuten digitaalinen dynamometri MicroFET2 lihastenvoiman mittaamiseen, puristusvoimamittarit, kehonkoostumuksen mittaamiseen Omron BF300-mittari, sykemittarit, Medikro Pro spirometri keuhkojen tilavuuden ja virtauksen mittaamiseen ja monet muut toimintakyvyn mittauksen välineet. Lisäksi Sempissä on kiinteitä laitteistoja, kuten juoksumatto ja polkupyöräergometrit kestävyyskunnon arviointiin, HUR Extension/Curl –laite polven ojentajien ja koukistajien lihasvoiman mittaamiseen ja harjoittamiseen, InBody kehonkoostumuksen mittauslaite sekä erilaisia fysikaalisia tutkimus- ja hoitolaitteita. Kaikki Sports Labin ja Sempin laitteistot ja ohjelmistot ovat niin opiskelijoiden kuin yksityisten asiakkaiden, yritysten, julkisten organisaatioiden ja yhdistysten käytössä. Ympäristöt tekevät tiivistä yhteistyötä myös Hyvinvointipiste Vireen kanssa, jossa liikunnanohjaaja- ja fysioterapeuttiopiskelijat toteuttavat monipuolisia toimeksiantoja yritysten ja yhteisöjen tarpeisiin asiantuntijoiden ohjaamana. Unelmien paikkatietosovelluskonsepti liikunnan, kulttuurin ja pelillisyyden kokeilukenttänä Tuuli Nivala On olemassa useita retkikäyttöisiä paikkatietosovelluksia, mutta monet niistä ovat maksumuurin takana tai puutteellisia paikallisten kohteiden sijainneista tai kuvauksista. Sovellukset ovat pääosin reittikeskeisiä, eikä liikuntaa ja kulttuuria osata paikkatietosovellusten kontekstissa usein yhdistää. ”Unelmien paikkatietosovellus” voisikin tuoda yhteen paikkaan kulttuurihistorialliset kohteet ja liikuntareitit, jolla mahdollistetaan niin tiedonjakamista paikallisista kohteista kuin madalletaan kynnystä hyötyliikuntaan. Mutta millä tavoin digitaalisuudella ja pelillisyydellä voitaisiin lisätä vetovoimaa kohteisiin? Tätä konseptikehitystä toteutetaan Rovaniemen innokaupungissa monipuolisella kehittäjäverkostolla. Liikunta ei ole aina suorittamista, vaan toisinaan vain kehon liikuttamista Liikkumattomuus on Suomessa laaja ongelma, joka aiheuttaa vuosittain yli 3 miljardin euron kustannuksia (ukkinstituutti.fi, 2024). Maailmanlaajuisesti arvioidaan, että jopa kolmasosa aikuisista ei saavuta suositeltua viikoittaista aerobista fyysistä aktiivisuutta (Kolu ym. 2022). Liikunta-aktiivisuuteen vaikuttaa monimutkaiset tekijät yksilön ja yhteiskunnan tasolla, mutta yleisiä syitä liikkumattomuudelle voivat olla ajan, energian ja motivaation puute, tottumattomuus liikkumiseen, epäesteettinen ympäristö sekä niukat psyykkiset voimavarat (Appelqvist-Schmidlechner ym. 2019). Miten liikkumattomuuden ongelmia voitaisiin ratkoa paikallisesti? Aihetta ollaan lähestytty Lapin ammattikorkeakoulun FrostBit ohjelmistolaboratoriossa digitalisoinnin kautta. Liikunnan aloittaminen itsessään on jo monelle suuri kynnys. Monissa kaupungeissa toteutetaan matalan kynnyksen liikuntatoimintaa ja liikuntaneuvontaa, joita kautta ihmiset voivat saada otetta liikunnan aloittamiseen (Muukkonen ym. 2022, 4). Tällaiseen toimintaan lähteminen on kuitenkin jo itsessään vaikeaa monille. Helposti lähestyttävää liikkumista voidaankin edistää suoraan ympäristön kehityksen kautta, ja tehdä esimerkiksi ympäristössä olevista liikunta-, retki-, ja kulttuurinähtävyyskohteista näkyvämpiä, monipuolisempia ja saavutettavampia kaikille kohderyhmille. Liikunta ei perusliikkujalle olekaan aina suorittamista, vaan sitä voidaan lähestyä yksinkertaisesti vain kehon liikuttamisena ja sitä kautta hyvinvoinnin edistämisenä. Kaikki liikkuminen lisää ensisijaisesti ihmisen hyvinvointia, ja siksi ajatus liikunnasta tulisi saada madallettua kevyeenkin liikkumiseen. Raitis ulkoilma ja lyhytkin kävely tuovat hyvän olon tunnetta, ja kevyt liikehdintä madaltaa kynnystä lisätä yleisesti oman liikunnan aktiivisuutta. Kaupunkiympäristöjä ja kohteita voidaan kehittää ja mainostaa siten, että kaikenlaiset kohderyhmät kiinnostuisivat lähtemään liikkeelle pienellä kynnyksellä, eikä sillä painostuksella, että liikunnan täytyisi olla fyysistä suorittamista. Digitalisoinnin yhteys erityisesti ulkoliikuntaan voi nopeasti tuntua etäiseltä. Monille kuitenkin on tavallista katsoa jostakin verkko- tai paikkatietopalvelusta ulkoilureittien ominaisuuksia vähintäänkin etukäteen, ja urheilu- tai älykellot voivat kulkea ranteessa mittaamassa kuljettua matkaa ja kehon aktiivisuutta. Digitalisoinnin ratkaisut voivat siis yltää myös reittien ulkopuolelta kotitietokoneille ja älypuhelimiin. Paikallisissa kohteissa on mahdollisuuksia digitaalisille innovaatioratkaisuille, joilla voidaan tehdä kohteita paitsi näkyvämmäksi, myös monipuolisemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi sellaisille kohderyhmille, jotka eivät välttämättä normaalisti lähtisi käymään kohteissa. Näitä ratkaisuja voidaan lähestyä esimerkiksi pelillisyyden kautta. Monipuolista paikkatietosovellusta voidaan konseptoida pelillisyyden avulla Perinteisiin systeemeihin ja sovelluksiin voidaan lisätä mielenkiintoa ja uudenlaista otetta osallistavin keinoin. Pelillisyydellä viitataan laajaan käsitteeseen, jossa pelielementtejä ja pelimekaniikkoja sovelletaan ei-pelillisiin ympäristöihin tai systeemeihin. Yleensä pelillisyydellä pyritään lisäämään osallistumista ja sitoutumista tekemiseen, ja sitä kautta monesti myös edistää oppimista tai toiminnan laatua. (Deterding, Dixon, Khaled ja Nacke 2011, 10-11). Pelillisyyttä onkin tutkittu paljon oppimisen motivoivana työvälineenä, ja sillä on tutkitusti positiivisia tuloksia osallistumiseen ja toimintaan sitoutumiseen, mikäli sitä on osattu toteuttaa oikein (Hamari ym. 2016). Pelillisyys ei siis ole oikotie onneen, vaan sen suunnittelu ja toteuttaminen vaatii tarkkaan harkittuja prosesseja. Mitä pelillisillä elementeillä konkreettisesti tarkoitetaan? Tuttuja pelillisiä elementtejä voivat olla esimerkiksi pisteytysjärjestelmät, tasolliset haasteet, kilpailullisuus, etenemispalkit ja erilaiset palkinnot suorituksesta (Deterding ym. 2011, 11). Pelillisiä elementtejä voidaan toteuttaa tekemisen eri vaiheissa, jolloin se palkitsee käyttäjää sekä tekemisen aikana ja sen lopussa. Välittömät palautteet kannustavat henkilöä jatkamaan suorittamista ja tavoittelemaan esimerkiksi lopussa olevaa palkintoa tai ”high scorea”, eli korkeimpia pisteitä. Paikkatietosovelluksessa pelilliset elementit voidaan nähdä esimerkiksi yllä kuvatuin tavoin liikunta- tai kulttuurikohteisiin kiinnitettynä. Ulkokuntoportaille voitaisiin toteuttaa eri tasoisia digitaalisia porrashaasteita, jossa kävijät voivat kilpailla omia tai muiden suorituksia vastaan. Kulttuurikävelyreiteille voidaan tuottaa moniaistillisia kokemuksia tarinallisten kuunteluaudioiden avulla. Kaupungin arkkitehtuurille, patsaille tai muille nähtävyyskohteille voisi tehdä informatiivisia suunnistus- tai etsintäreittejä, joiden lopussa myös odottaa jokin palkinto. Näillä esimerkeillä voidaan kuvailla pelillistä paikkatietosovellusta, jolla voisi potentiaalisesti olla merkittäviä vaikutuksia niin paikallisten kuin matkailijoiden kiinnostukseen kohteisiin liikkumiseen. Eri lähtötasot, ikäluokat ja tavoitteet määrittelevät ulkoilemisen luonnetta Paikallisiin liikunta-, nähtävyys- tai kulttuurihistoriakohteisiin lähdetään kuitenkin eri syistä. Aktiiviurheilijan lähtemistä paikalliselle retkeilyreitille saattaa motivoida maaston haasteellisuus ja oma tavoitteellisuus liikuntasuorituksessa. Vaikeammin liikkuva ikäihminen suuntaa samalle reitille vetreyttämään lihaksiaan ja rentoutumaan luontoon. Lintuharrastelija kulkee retkireittiä rauhallisesti katse puiden latvoissa ja pysähtelee usein. Suunniteltaessa digitaalisia tai pelillisiä ratkaisuja, tuleekin huomioida useiden kohderyhmien tarpeita ja kiinnostuksen kohteita. On mahdotonta keksiä sellaista digitaalista ratkaisua ja pelillistä toteutusta, joka palvelee yhtä aikaa kaikkia kohderyhmiä. Kokonaisvaltainen pelillinen paikkatietosovellus toimii pääasiallisesti reittien ja kohteiden tiedonvälittäjänä, josta löytyy käyttäjälähtöisesti tuotettuja pelillisiä tehtäviä tai suorituksia. Näissä kohteissa voi olla mahdollisuus esimerkiksi eri tasoisiin suorituksiin. Kilpailulliset liikuntapelisuoritukset saattavat motivoida esimerkiksi urheilijaa, mutta aiheuttaa vastustusreaktion muille – eikä jokaisessa kohteessa välttämättä pystytäkään toteuttamaan kaiken tasoisia sisältöjä. Kuva 1: Erilaiset seikat motivoivat ihmisiä liikkeelle paikallisiin kohteisiin Lisäksi teknisessä konseptointiprosessissa tulee huomioida se, että digitaalisten välineiden käytön ei tulisi irtaannuttaa liikkujaa tai ulkoilijaa liikaa ympäristöstään. Digitaalisen tiedon ja tekemisen tulee siis sijoittua varsinaista liikkumista edeltävään ja sen jälkeiseen hetkeen – eikä toiminnan aikana tulisi tuijottaa digitaalista ruutua. Tässä pelillinen paikkatietosovellus eroaa esimerkiksi Pokémon Go:n kaltaisista mobiilipeleistä, joissa pelaaminen tapahtuu jatkuvasti ruudun välityksellä liikkuessa. Laaja kehittäjäverkosto mahdollistaa monipuolista innovaatioyhteistyötä Sisällöllisesti ja teknisesti pelillisten elementtien toteuttaminen tuottaa tietysti haasteita paikkatietosovelluksissa, koska sovelluksen täytyisi pystyä tukemaan monimutkaisempia teknisiä prosesseja. Paikkatietojen ja pelillisten toteutusten informaatiosisältöön tarvitsee myös suunnittelijoita, toteuttajia ja erityisesti kulttuurihistorian validointia. Kokonaisvaltainen kehittäminen on työläs ja pitkä prosessi, jonka vuoksi FrostBit ohjelmistolaboratorio Lapin ammattikorkeakoulussa toteuttaa sovelluskonseptointia Liikunta- ja kulttuurikohteiden digitalisoinnin muotoilu -hankkeessa laajan kehittäjäverkoston kanssa. Tarkoituksena on toimia Rovaniemen innokaupungin TKI-kehityskentällä ja tuoda yhteen niin julkiset kuin yksityiset toimijat suunnittelemaan uutta ja mielenkiintoista kaupunkikehittämistä. Kuten Muukkonen ja muut (2022, 5) toteavat YLLI-hankkeen tuottamassa teoksessa, esimerkiksi liikuntapaikkojen rakentamisella yksinään ei ole tuotettu toivottuja vaikutuksia koko väestön tasolla – erityisesti niukemmin liikkuvien ryhmien keskuudessa. Liikkumattomuuden haasteita tulisi siis tarkastella laajemmin ja yhteiskehittämisprosessien kautta. Innokaupunki-hankkeet mahdollistavat otollisen tilanteen juuri tämän tavoitteen kehittämiselle. LIIKKU-hankkeessa kaupunkikehittämistä toteutetaan sovelluskonseptoinnin avulla. Konsepti käsittää pelilliset sovelluspilotit ja varsinaisen konseptisuunnitelman, joita voidaan hyödyntää suoraan esimerkiksi kunnan ylläpitämässä paikkatietopalveluiden kehityksessä. Hankkeen yhteiskehittämisessä mukana on esimerkiksi paikallisia yrityksiä, kunta, TKI-toimijoita ja muita hankkeita. Pilotteja tehdäänkin yhteistyössä suoraan olemassa oleviin paikkatietosovelluksiin tai palveluihin, jotka toimivat otollisesti innovaatiokehityksen validointiprosessissa. Julkisesti tuotettua sovelluskonseptia voi hyödyntää kuka tahansa, ja sovelluskehitystä voi kuka tahansa viedä tulevaisuudessa esimerkiksi tuotantoprosessiin asti. Hyvät ideat eivät synny yksin Liikunnan ja kulttuurin kohtaamisella on monia hyödyllisiä vaikutuksia niin paikallisiin kuin matkailijoihin. Rovaniemen kaupunkiympäristö sisältää lukemattoman paljon reittejä ja kohteita, jotka palvelevat monia käyttäjäryhmiä eri kiinnostusten pohjalta. Tiedon saaminen yhteen paikkaan olisi tärkeää, jotta niihin saadaan näkyvyyttä ja houkuttelevuutta, ja ennen kaikkea lisää käyttöä ja ihmisten lisääntynyttä liikkumista. Teknologisilla innovaatioilla voidaan vaikuttaa merkittävästi kaupunkikehittämiseen nyt ja tulevaisuudessa. Digitaaliset ratkaisut eivät lähde ainoastaan ohjelmistokehityslaboratorioista tai -yrityksistä, vaan ideat syntyvät yhdessä. Kehittäjäverkosto mahdollistaa monipuolisten näkökulmien ja osaamisen yhdistämisen, mikä johtaa rikkaaseen innovaatiokehitykseen. Kun eri tahot tuovat mukaan oman panoksensa, ideat kehittyvät paitsi monipuolisemmaksi, myös käyttäjäläheisemmäksi. Unelmien paikkatietosovellus onkin yhteiskehitetty innovaatioratkaisu, jossa jokainen löytää jotain mielenkiintoista ja jossa liikunta, kulttuuri ja pelillisyyden ilo kohtaavat. Lähteet Appelqvist-Schmidlechner, K., Vaara, J., Vasankari, T., Häkkinen, A., Mäntysaari, M. & Kyröläinen, H. 2019. Liikunta-aktiivisuus ja mielen hyvinvointi: Liikkumattomuuden syyt niukat psyykkiset voimavarat omaavilla nuorilla miehillä. Suomen psykologisen seuran Terveyspsykologian jaos ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Terveyspsykologian päivät, abstraktit 29.10.-30.10.2019. Deterding, S., Dixon, D., Khaled, R., Nacke, L., 2011. From Game Design Elements to Gamefulness: Defining Gamification. Proceedings of the 15th International Academic MindTrek Conference: Envisioning Future Media Environments, MindTrek 2011. 11. 9-15. 10.1145/2181037.2181040. Hamari, J., Shernoff, D J., Rowe, E., Coller, B., Asbell-Clarke, J., Edwards, T. 2016. Challenging games help students learn: An empirical study on engagement, flow and immersion in game-based learning. Computers in Human Behavior, 54. 170-179. Kolu, P., Kari, JT., Raitanen, J., ja muut 2022. Economic burden of low physical activity and high sedentary behaviour in Finland. J Epidemiol Community Health 2022;76:677-684. https://jech.bmj.com/content/76/7/677 Muukkonen, P., Ehnström, E., Hasanen, E., Hintsanen, L., Laakso, T., Nurmi, M., Pyykönen, J., Salmi, L., Salmikangas, A-K., Simula, M., Virmasalo, I. & Vänttinen, L. 2022. Matkalla kohti liikunnan yhdenvertaisuutta – työkaluja monialaiseen liikuntasuunnitteluun. Department of Geosciences and Geography C22. ISSN-L 1798-7938 UKKinstituutti.fi 2024. Liikkumattomuuden kustannukset Suomessa. Viitattu 10.4.2024. https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumattomuuden-kustannukset/liikkumattomuuden-kustannukset-suomessa/ Navigating the Unknown: Unveiling the Significance of Adventure Pedagogy in Modern Education (Reflections on the EOE-Conference 2023 in Metsäkartano) Tommi Haapakangas, Nele Fricke & Taija Kunelius Prioritizing Sustainable Education for Future Generations The natural rejuvenation of humanity has been occurring over an extended period through agricultural and industrial advancements. Present generations are now beginning to witness its impacts in their daily lives. The degradation of biodiversity and the escalating effects of climate change are increasingly testing humanity. Without exposing ourselves to weather, elements and natural phenomena, it’s easy to overlook the changes transpiring around us. In a climate-controlled environment, we fail to appreciate the severity of weather patterns and extreme events. The role of education in addressing this formidable challenge is pivotal. Alongside technological innovations, we must prioritize imparting future generations with education centered on fostering connections with nature and promoting more sustainable, regenerative practices. Experiential learning and adventure education serve as invaluable tools across all levels of academia, offering tangible experiences that enrich educational endeavors. Embarking on the Journey: A Paradigm Shift in Education The European Institute for Outdoor Adventure Education and Experimental Learning (EOE) conference was held in Metsäkartano, Finland this year guided by the question, “How to cope with the future?” Serving as a nexus for insightful conversations, the conference delved into the potential of outdoor and adventure education to effectively navigate the uncertainties of our ever-evolving world, arming the youth with indispensable skills for the future. A consensus emerged on the potent role of outdoor adventure education in reestablishing human nature connectedness and nurturing individuals as catalysts for much-needed change. It was established that the impact of this form of education transcends youth and resonates across diverse groups, irrespective of age or social background. And not only should adventure-based learning be goal-oriented, but the ongoing development of outdoor and adventure education requires a clear direction, with the theory of change identified as one effective approach to guide future endeavors. The Imperative in Our Evolving Landscape In our rapidly changing world, uncertainties abound as technological advancements, geopolitical shifts, and environmental challenges reshape the landscape. The speed of innovation introduces unpredictability, making it crucial for today’s youth to cultivate adaptable skills. Flexibility, critical thinking, and a willingness to embrace change are essential traits, enabling them to navigate uncertainties with resilience. Moreover, the disconnect from nature in our society poses its own set of challenges. As urbanization and technology dominate our daily lives, many individuals, particularly the youth, may find themselves detached from the natural world. This disconnection raises concerns about environmental awareness, sustainable living, and the importance of preserving our planet. To thrive in this dynamic environment, the youth must develop a holistic set of skills. Digital literacy becomes imperative as technology continues to integrate into every aspect of our lives. Emotional intelligence is crucial for building meaningful connections in a digitally connected yet emotionally distant world. Additionally, fostering environmental consciousness and an appreciation for nature is vital to address the disconnection from the natural world, promoting a sustainable and balanced lifestyle. Weaving the Tapestry of Insights: Adventure Education in Action Throughout the event, a rich tapestry of insightful perspectives, methodologies, research findings, and innovative ideas unfolded in an inspiring and multicultural setting. The discussions gained momentum by placing a growing emphasis on themes such as (self-)reflection to enhance cognitive connectedness, questioning how this should be executed and the methodologies that should be considered. For instance, the discourse delved into resilience, exploring where this resilience manifests in both societal and individual well-being. As emphasized in Eeva Mäkelä’s keynote speech on adventure education, resilience is cultivated through the ability to plan and implement outdoor activities safely and with purpose, offering tools to navigate interpersonal dynamics and a changing world. The discussions further explored multi-sensory experiences and their correlation with nature, learning, and well-being. The inquiry centered on the significance of learning by doing and engaging all senses, fostering a sense of being part of nature. In addition, emotional intelligence came under scrutiny, with a focus on its social benefits and how nature and adventure education can contribute to its enhancement. The discourse highlighted the development of good situational awareness, listening skills, and their role in improving group cohesion, providing adventure education as a valuable tool for group dynamics. A pivotal aspect underscored in the discussions was the crucial role of adventure and outdoor education in developing skills aligned with the Green Comp. While acknowledging this importance, there was a call to explore ways to open up the Green Comp to enhancements, considering avenues for improvement. The integration of adventure and outdoor education into traditional educational concepts was critically examined, challenging the notion of treating it as a standalone subject. Notably, the Ministry of Education and Culture shared a success story of a community education project that employed adventure and outdoor education principles to teach the Finnish language. This innovative approach not only enhanced language proficiency but also deepened cultural understanding and connection among participants. The immersive and experiential nature of adventure education was a key factor in fostering heightened engagement, curiosity, and active participation, resulting in a more profound and lasting grasp of the Finnish language. The conference also illuminated the synergy between technology and nature, exemplified by the use of the Actionbound application in a climate change escape game. This highlighted the potential for technology to enhance experiential learning by offering immersive and interactive elements that complement traditional outdoor education methods. As the intersection of tech and nature is navigated, the importance of a thoughtful and purposeful integration of digital platforms emerges as a promising avenue. This approach ensures that technology not only complements but also amplifies the transformative impact of adventure education, preparing individuals for the challenges of our dynamic world. A Personal Journey through Adventure Pedagogy: Illuminating Transformations Embarking on the adventure pedagogy course unfolded as a profoundly transformative journey, offering insights that proved invaluable for personal and collective growth. The course acted as a compass, guiding participants through the intricacies of adventure pedagogy and highlighting its inherent inclusivity. It was here that we discovered ways to navigate personal discomfort, unlocking the power of adventure education to foster a profound sense of belonging and collaboration. The EOE conference, an integral part of this transformative expedition, served as a gateway to international perspectives, magnifying the impact of adventure pedagogy on a global scale. It wasn’t merely an opportunity; it was a chance to immerse ourselves in a world of exploration, learning, and connection with like-minded individuals from diverse backgrounds. This international gathering reinforced the notion that adventure pedagogy extends beyond borders, transcending cultural differences to unite individuals in a shared passion for transformative education. Through the course, we were not just recipients of knowledge but architects of change, armed with newfound insights and a shared commitment to adventure pedagogy. The acknowledgment that not everyone feels at ease in nature or within a group laid the foundation for understanding the inclusive nature of adventure pedagogy. Together, we explored ways to overcome personal discomfort and witnessed the profound impact adventure education can have in fostering a sense of belonging and collaboration. The course illuminated how essential skills like teamwork and problem-solving, instilled through adventure pedagogy, have the potential to contribute to meaningful change, particularly in the lives of teenagers. It affirmed that, collectively, we hold the power to drive positive transformations, not only within ourselves but also in the broader landscape of education and personal development. The adventure pedagogy course, with its rich tapestry of experiences, has indeed equipped us to be architects of profound and impactful change, united in our dedication to the transformative potential of adventure education. Changing the mindset of the European outdoor sports profession A change is taking place in European outdoor education. For outdoor professionals, nature is a working environment that has shaped their relationship with nature. However, performance and sport orientation have dominated thinking in the European outdoor sports framework. However, nature cover and the fragile state of ecosystems, climate change has made the outdoor sports community concerned. Will there be more environments for recreation in the future? The problem has been tackled through a transformative change of mindset and the promotion of nature education. Nordic expertise in developing a relationship with nature has proven to be an important resource in this transformation. The nature guides of the future will also be professionals in providing sustainable experiences for their clients while supporting their clients’ attachment to nature. Before you can protect you must love. Project Lab -ajattelun jalkauttaminen: tapausesimerkkinä OpTe-hankekokonaisuus Niko Niemisalo & Petteri Pohja Johdanto Projektit ovat osa modernia työelämää. Projekteilla voidaan tarkoittaa yhteistä tuotosta tai tekemistä, voimakkaasti päämääräsuuntautunutta toimintaa tai esimerkiksi EU-rahoitteista toimintaa, jossa viedään eteenpäin yhteisesti sovittua tavoitetta. Lisäksi yritysmaailman kehittämisprojektit ovat keskeinen osa yksityisen sektorin tutkimus- tuotekehitys ja innovaatiotoimintaa. Valtiot vertailevat innovatiivisuuttaan tunnusluvulla – kuinka paljon TKI:aan kussakin maassa satsataan. Käytännössä TKI tarkoittaa erilaisia tutkimus- ja kehittämisprojekteja, joilla voidaan kehittää omaa toimintaa ja infraa. Projekteja on tehty kautta aikain, tarkoituksena tukea tai strukturoida muutosta kohti jotakin parempaa. Projekteja tehtäneen myös tulevaisuudessa. Korkeakoululle projektitoiminta ja sitä kautta aluekehitys ovat mittareita onnistumiselle ja perusrahoituksen kriteeri. Sikälikin se on tärkeää. Project Labin toimintaperiaatteita Lappilaisen Project Labin ajatus syntyi Arctic sport -verkostossa. Ideana on ollut jatkojalostaa ”läheltä” johtamisen (agile) ja ”lähellä” tai aluelähtöisesti syntyvää tki-toiminnan ideointia urheilussa ja liikunnassa. Living laboratory -mallissa tavoitellaan asiakkaan äänen kuulemista kehittämistoiminnassa, ja Project Lab on siitä jatkokehitelty ajatus, joka on konkretisoitunut eri nimellä myös muualla maailmassa (triple helix, quadrum helix jne). (Gleland ym. 2006) Keskeisenä ideana on se, että hanke ja projektitoiminta syntyy siellä alueella missä toteutuskin ja elinkeinotoiminta (lisäksi seurat, palvelujen käyttäjät jne.) ovat, että projektintoiminnan osaajat ovat läsnä, osallistumassa ja kuulolla mitä ideoita syntyy. Tämä sitouttaa toimijoita mukaan yhteiseen kehittelyyn ja mahdollistaa asioiden tarkastelun eri näkökulmista. Lisäksi, kyse on ideoiden välittämisestä eli jos Eurooppa-tasolla syntyy ”jotain” ollaan kuulolla sielläkin ja tuodaan niitä ideoita ja hankerahoitusta edelleen kotialueelle. Kyse on siis liikenteestä kumpaankin suuntaan, tapauksessamme Euroopasta ja Eurooppaan. (Kettunen 2009, Holmström 2010) Kuva 1. Ehdotus Project Lab -palvelupolusta Arctic Sport -verkostossa Tapausesimerkki: OpTe – Oppimis- ja testaus kokonaisuus – suunnittelu, toteutus ja raportointi 1,5 MEUR (EAKR, alueelliset vahvuudet ja energiatehokkuus/uusiutuvat/energ.teh.) tarkoitus: uudistaa lappilaista urheilun opetukseen ja testausmenetelmiin liittyvää infrastruktuuria, ja rakentaa Ounasvaaran urheilukeskusta toimijoiden tarpeiden mukaan tarve: alueelta ja toimijoilta, uudistaa merkittävästi testauslaitteistoa -> reformi valmistelu ja suunnittelu: ripeästi ja yhteistyössä toimijoiden välillä, pro aktiivinen asenne muutoksiin -> muokkaukset ripeästi toteutus: sitoutunut tiimi, läpivienti aktiivisesti ja käyttäjiä kuunnellen, keskeisenä asiana projektin läpivienti, keskiössä myös vihreä siirtymä ja tulevaisuuden suunnittelu toimintatapa: agiili johtamisen tapa ja yhteistyö, ryhmätyö ja selkeät roolit ja vastuut, viestinnässä ohjattiin ryhmää, mutta jätettiin pelivaraa myös mukana oleville tehdä heidän ”oman näköistä” viestintää raportointi – jälkihoito: raportoinnissa erillinen kirjoitusperiodi, joka mahdollisti asioiden jäsentämisen hyvin ja asianmukaisesti, jälkihoito -> jatkuvuus ja verkoston aktiivinen ylläpito: alue-kansallinen-kv mikä ehkä jäi puuttumaan: olisi enemmän voitu tehdä konkreettisia case-tutkimuksia ja niistä attraktiivisia somenostoja? -> miten taklataan jatkossa: Digital sport-yhteishankkeessa ehdotetaan tällaista menettelytapaa toteutukseen, kytkeytyen YAMK opetukseen, nostot kv-tasolle InShape-yhteishankkeessa -> kv-kehittäminen (ideoiden vienti ja tuonti) Kansallisia ja kansainvälisiä vertailukohtia Lappilaisen Sport hubin ja sen project labin vertailukohtia on haettu esimerkiksi Hollannin Sports and Technology -klusterista ja yleiseurooppalaisesta EPSI-verkostosta, minkä lisäksi kehittämistä on edesauttanut se, että kansallisista kumppaneistamme samankaltaista kehittämistä tapahtuu esimerkiksi Jyväskylässä, Kainuussa ja Lahdessa. InShape-hankeverkosto tarjoaa vielä seuraavat kaksi vuotta luontaisen kanavan käydä näitä keskusteluja myös ulkomaisten, etenkin eurooppalaisten toimijoiden kanssa. Toimijaverkostossa on samankaltaisuutta, mutta myös eroja lappilaiseen ympäristöön. Näin varmistetaan yhteiskehittäminen ja oppiminen puolin ja toisin. (Gleland ym. 2006, Pellin 1999) Tulevaisuuden näkymiä Project Lab -ajattelun johdattelema työskentely on jo tuottanut hedelmää. Paikallinen Sport Hub toiminta on epäsuorasti hautonut jo useiden eri toimijoiden ja toimintojen kautta uudeksi tulevaisuuden kehittämiskohteeksi. Sport hubin laaja-alaisuus ja eri julkisorganisaatioiden rooli liikunta-, urheilu- ja hyvinvointialojen elinkeinotoiminnan mahdollistajana on erinomainen esimerkki yhteisen kehittämistyön potentiaalista. Ja työ on vasta alussa. Lisäksi ”hautomotyön” hedelmäksi voidaan laskea monialainen yhteistyöhanke MOCAP järjestelmät urheilu- ja hyvinvointianalyysin pelillistämisessä, jossa Frosbit-ohjelmointilaboratorion insinöörit ja liikunta-alan ja yliopiston asiantuntijat lyövät viisaat päänsä yhteen. (Hiltunen 2012, Ollikainen 2012) Rovaniemen ekosysteemisopimuksen edistämisessä toteutuu myös project lab pohjainen toiminta ja osin ekosysteemisopimuksen Sport Hub juonteen sisälle rakentuukin jo täsmällisempi ja rakenteellisesti jäsentyneempi moniorganisatorinen project lab -mallinuksen kehitelmä. Haasteena tulevaisuuteen on tunnistettu ja tunnustettu asioiden ja toimintamallien jalkauttaminen Lapin alueelle. Tämä työ tulee ottamaan oman aikansa, joten pikavoittoja ei ole luvassa. Jalkauttamistyötä liikuntayhteisöihin kuitenkin jatketaan projektiomaisen kehittämistyön kanssa ja ohessa. (Hiltunen 2012, Ollikainen 2012) Lähteet Gleland, David ja Gareis, Roland (2006) Global Project Management Handbook: Planning, Organizing and Controlling International Projects, 2nd Edition. New York ym: McGraw Hill Ltd. Hiltunen, Arto (2012). Johtamisen taito: elämänmittainen matka. Helsinki: SanomaPro Oy. Holmström, Mika (2010). Projektinhallinnan kahdeksan sudenkuoppaa. Julkaisematon verkkomateriaali. Kettunen, Sami (2009). Onnistu projektissa. Helsinki: Alma Talent. Ollikainen, Aaro (2012). Avain: muutosprojektista menestys. Keuruu: Otava. Pelin, Risto (1999). Projektihallinnan käsikirja. Jyväskylä: Projektijohtaminen Oy Risto Pelin. Kestävä urheilu ja liikunta: Yritysten ja seurojen haasteiden paikantaminen ja pilotointi Petteri Pohja Urheilu ja liikunta koskettavat monin osin lähes jokaisen ihmisen elämää, mutta niiden moninaiset ympäristövaikutukset ovat jääneet näkymättömiin. Liikkumisen vaikutukset ympäristöön ovat kasvaneet huomattavasti viime vuosikymmeninä ja ovat luonnollisesti oltava osa kestävän kehityksen kokonaisuutta käsiteltäessä. (Suomen Valmentajat 2021) Kestävyyden käsite onkin viime vuosina saanut yhä suurempaa huomiota niin yhteiskunnassa kuin yritysmaailmassa. Kestävän kehityksen periaatteiden soveltaminen urheilun ja liikunnan alalle on perusteltua, erityisesti tarkastellen yritysten ja seurojen kohtaamia haasteita. Kestävän kehityksen hankkeessa (Keli 2024) pyritään tunnistamaan kestävän kehityksen haasteet ja kääntämään ne voimavaraksi ja kehitysaskeleiksi tulevaisuuden toiminnassa. Kestävyysajattelu urheilussa ja liikunnassa viittaa usein toimenpiteisiin, joilla pyritään vähentämään yleisten toimintojen ympäristövaikutuksia sekä edistämään yhteiskunnallista vastuullisuutta. Tätä ajattelua voisi laajentaa myös kattamaan useita muita osa-alueita, kuten energiankulutusta, jätehuoltoa, liikkumisen ympäristövaikutuksia ja sosiaalista vaikutusta yhteisöihin. Yritysten ja seurojen on ymmärrettävästi usein vaikeaa sijoittaa resurssejaan kestävien käytäntöjen kehittämiseen. Näin on tulkittavissa myös Keli-hankkeen aikana tehdyistä kartoituskeskusteluista rovaniemeläisten urheiluseurojen kanssa. Kestävyyden integroiminen vaatiikin aluksi ymmärrystä sekä investointeja, jotka voivat olla lisäksi yhdistystoimijoille taloudellisesti haastavia. Tämän ongelman muodostaminen haasteeksi ja sitä kautta ratkaisuksi mahdollistaa toiminnan kehittämisen kestävästi ja kannattavasti. Keli-hankkeessa Lapin ammattikorkeakoulu toteutti yhdessä salibandyseura Santa’s United ja Lappi Areena Oy:n kanssa kestävyysteemaiset pilotit, joilla yhteiseen haasteeseen pyrittiin löytämään vastauksia. Keli-hankkeen kyselyistä ja kartoituksista ilmeni, että monilla yrityksillä ja seuroilla ei yksinkertaisesti ole riittävästi tietoa kestävyyden hyödyistä tai siitä, miten kestävyysajattelua voidaan soveltaa käytännössä. Tietoisuuden puute onkin merkittävä este kestävien käytäntöjen omaksumiselle. Joissain tapauksissa perinteiset ajattelumallit ja vastustus kestävyysajattelua kohtaan voivat olla esteenä sen toteuttamiselle. Ihmiset saattavat vastustaa muutoksia, jotka he kokevat vaikeuttavan toimintaansa tai kuuluvansa ydintoiminnan ulkopuolelle. Keli-hankkeen mahdollistamat pilotoinnit ovat tehokas tapa kokeilla kestäviä käytäntöjä ennen niiden laajempaa käyttöönottoa. Yritykset ja seurat voisivat laajemminkin hyödyntää matalan kynnyksen pilotointia toiminnoissaan. Yritykset ja seurat voivat valita yhden tai muutaman hankkeen kokeiltavaksi ennen niiden laajempaa toteuttamista tai pysyvää toimintaa. Tämä auttaa arvioimaan hankkeiden vaikutuksia ja mahdollisia haasteita, sekä lisää ymmärrystä käsiteltävästä teemasta. Yhteistyö muiden yritysten, seurojen ja asiantuntijoiden kanssa auttaa samaan ja jakamaan sekä osaamista että työresursseja sekä asiantuntijuutta kestävyyden edistämisessä. Jokaisen ei tarvitse olla joka asian asiantuntija, kun yhteistyö on rakennettu eri toimijoiden vahvuuksien varaan. Mahdollisten pilotointien vaikuttavuuden kannalta on kuitenkin syytä huolehtia myös tehtyjen toimenpiteiden seurannasta ja arvioinnista. Pilotointiprojekteja tulee seurata ja arvioida huolellisesti, jotta niiden vaikutukset voidaan selvittää. Tulosten perusteella voidaan sitten tehdä tarvittavia muutoksia. Podcast-sarjan luominen – Kestävä Kehitys Liikunnassa Osana hanketta toteutettiin tietoisuuden lisäämiseksi ja levittämiseksi neliosainen podcast-sarja. Podcastit ovat osoittautuneet tehokkaaksi välineeksi tiedon jakamiseen ja keskustelun herättämiseen. Sarjan tuottaminen alkoi teemojen valintana. Podcast-sarjan tuottajana toiminut liikunnan lehtori Petteri Pohja pyrki kartoittamaan sisältöjä eri asiantuntijoilta ja verkostoilta sekä integroimaan sisältöjen rakentamisen Lapin amk luontoliikuntaopiskelijoiden opintoihin. Pääteema podcast sarjaan tuli luonnollisesti suoraan Keli hankkeelta ja podcastin alateemoiksi valikoitui ao. otsikot. Podcastien aiheet olivat: Kestävä urheilu ja liikunta Luonto ja kestävyyskasvatus Kehotuntemus luontoliikunnassa Seikkailukasvatus varhaiskasvatuksessa Studioisäntänä toimi asiantuntija Jaakko Lahtinen Lapin ammattikorkeakoululta ja vierailevina asiantuntijoina Miia Hautakangas Liike ry:stä, Lapin yliopiston väitöskirjatutkija Marjo Vesterinen, Johanna Alppi Santasport Lapin urheiluopistolta sekä Jani Heinonen Vantaan kaupungilta. Lisäksi keskusteluihin osallistuivat luontoliikuntaopiskelijat Eemil Myllyneva, Miia Haanpää ja Eveliina Turunen. Näin saatiin jokaiseen osaan asiantuntijuutta, joka toi syvällisempää ymmärrystä kulloiseenkin aiheeseen ja opiskelijakokemuksia, joka tarjosi erilaisia näkökulmia keskustelun sisältöön. Jaksot on julkaistu Lapin ammattikorkeakoulun Pohjoisen Tekijät -podcastissa sekä sosiaalisessa mediassa. Lähteet Kestävä urheilu ja liikunta: Yritysten ja seurojen haasteiden paikantaminen ja pilotointi. Viitattu 2.4.2024. https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Lapin-AMKin-hankkeet?RepoProject=4203300240. Kujala Urho (2016). Kestävä kehitys, urheilu ja liikunta. https://www.lts.fi/media/liikunta-tiede-lehden-artikkelit/4_2016/lt416_117-119_lowres.pdf Liike ry (2024). Viitattu 3.4.2024. https://liike.fi/ Pohjoisen Tekijät -Podcast, Lapin ammattikorkeakoulu 2024. Viitattu 3.9.2024. https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Julkaisut/Podcast. Suomen Valmentajat ry (2021). Ympäristöohjelma 2021-2025. https://www.suomenvalmentajat.fi/site/assets/files/5320/suval_ymparistoohjelma.pdf Suomen Olympiakomitea (2023). https://www.olympiakomitea.fi/uploads/2020/02/ee3bcc3b-urheiluyhteison-vastuullisuusohjelma-2020-2024.pdf. Viitattu 2.4.2024. Kokeilu sosiaalisen median hyödyntämisestä opintojen ohjauksessa Tiia Ahola Johdanto Valmistuin vuosi sitten keväällä 2023 JAMK:n erillisistä opinto-ohjaajan opinnoista. Olin ehtinyt tehdä opintojen ohjausta jo parisen vuotta sitä ennen Lapin ammattikorkeakoulussa liikunnanohjaajakoulutuksessa, mutta täytyy sanoa, että kyllä formaali koulutus antaa aina uusia eväitä ja mahdollistaa kokeilemisen. Opinto-ohjaajan opintoihini liittyi kehittämistehtävä, jonka tuli liittyä omaan työhön jollain tavalla. Pohdin melko pitkään, että millaisia prosesseja haluaisin lähteä kehittämään. Viettäessäni aikaa opiskelijoiden kanssa huomasin, että he elävät jatkuvasti tavallaan kahdessa ulottuvuudessa; jossain somealustalla ja sitten tässä reaalimaailmassa. Seurasin vierestä myös kerran, kun eräs opiskelija kylmänviileästi poisti kaikki lukemattomat sähköpostit tutustumatta yhtään niiden sisältöihin. Siitä virisikin ajatus, että voisinko jotenkin olla myös siellä, missä opiskelijatkin. Valitsin kehittämistehtäväksi tutkia ja testata sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa ohjausta (some-ohjaus) Lapin ammattikorkeakoulun liikunnanohjaajakoulutuksessa. Nyt kun moni Lapin ammattikorkeakoulun tutkintokoulutuksista on monimuotoisia tai verkkokoulutuksia, niin opiskelijoita ei samalla tavalla tapaa oppilaitoksen käytävillä. Pääasiassa opiskelijoiden kanssa viestitään opintojaksoilla, Moodlen oppimisympäristössä tai sähköpostitse. Nämä toki ovat opiskelijalle opintojen kannalta ensisijaisia, saavutettavia ja tärkeitä sähköisiä yhteydenottokanavia. Pohdin kuitenkin, että pääsisimmekö vielä lähemmäs opiskelijan arjessa käyttämiä sähköisiä yhteydenpitokanavia ja tähän yhtenä vastauksena oli some. Sosiaalinen media tuntui kokeilemisen arvoiselta jutulta ja nythän jopa opintopisteitäkin voi ansaita somessa, kun Haaga-Helia lanseerasi maailman ensimmäisen korkeakoulukurssin, jonka voi suorittaa yhteisöpalvelu Tiktokissa (Lehmusvesi 2024). Sosiaalisen median käyttö ohjauksessa Tilastokeskuksen (2020) mukaan 92 prosenttia 16–24-vuotiaista ja 92 prosenttia 25–34-vuotiasta seuraa yhteisöpalveluita. Yleisemmin käytetty yhteisöpalvelu vuonna 2020 oli Facebook, jonka jälkeen tulivat WhatsApp ja Instagram. Nuoret kuitenkin käyttävät WhatsAppia ja Instagramia useammin, kuin vanhemmat ikäryhmät. (Suomen virallinen tilasto SVT 2020.) Ohjausalan kansainvälisen keskusjärjestön (IAEVG) puheenjohtaja Jaana Kettunen (2016) kirjoittaa artikkelissaan ”Sosiaalisen median taidot ohjauksessa”, että sosiaalinen media on tullut jäädäkseen tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluihin. Elinikäisen ohjauksen strategiassa vuosina 2020-2023 on ollut savutettavuus asiakaslähtöisesti muun muassa edistämällä monikanavaista ohjausta. Internet ja digitalisaatio avaavat uusia välineitä, kanavia ja toimintatapoja tavoittaa ja tukea mahdollisesti ohjauksen tarpeessa olevia. Palvelut ovat myös helpommin saatavilla, jos ajatellaan, että palvelu on siellä missä nuoret viettävät muutenkin aikaa ja viestivät eli somessa. Tämä ei tietenkään koske kaikkia ammattikorkeakoulun opiskelijoita, mutta valtaosaa. Teknologian integroimisesta ohjaukseen on vielä vähän tutkimusnäyttöä. Kuitenkin voidaan todeta, että esimerkiksi olemassa olevien teknologisten ratkaisujen liittäminen osaksi ohjausta riippuu käyttäjien taidoista ja halusta hyväksyä se osaksi palveluntarjontaa. (Valtioneuvosto 2020, 14, 44–45.) Kettunen (2016) on tutkinut ohjaajien sosiaalisen median käyttöä ohjauksessa. Hän on tunnistanut neljä erilaista tapaa käyttää sosiaalista mediaa ohjaustarpeisiin. Suppein tapa on jakaa tietoa sosiaalisen median kautta. Se on nopea tapa levittää tietoa suurelle yleisölle, mutta haasteena ohjaajalle on tiedon pirstaleisuus ja olennaisen löytäminen jakamisen kohteeksi. Toinen tapa on kahdenvälinen viestintä. Sosiaalinen media toimii paremmin saavutettavissa olevana ja ohjattavan nimettömyyden mahdollistavana kanavana ohjaukselle. Reaaliaikaisuus mahdollistaa myös monikanavaisen vuorovaikutuksen, jossa voidaan käyttää videoita, kuvia ja ääntä sekä työstää sisällöllisiä kysymyksiä yhdessä. Verkkokirjoittamisen taito toki korostuu, sillä valtaosa vuorovaikutuksesta käydään verkossa tekstimuodossa. (Kettunen 2016.) Kolmas tapa käyttää sosiaalista mediaa ohjauksessa on käyttää sitä verkkovaikutteisena työtilana. Tällöin sosiaalinen media nähdään erottamattomana osana ohjaustoimintaa eikä niinkään vaihtoehtoisena työvälineenä ohjaustoiminnalle. Ohjaajalta ja ohjattavilta vaaditaan tässä verkkokeskustelemisen taitoja. Käsiteltävää teemaa tulee osata myös jäsentää mukaansa tempaavalla tavalla. Aktiivinen tuki ja ohjaus ovat myös tärkeitä. (Kettunen 2016.) Neljäs tapa on käyttää sosiaalista mediaa osallistavana sosiaalisena ympäristönä, jossa työstetään ohjauksellisia kysymyksiä yhteisöllisesti. Tällöin korostuu verkkoläsnäolo, joka koostuu luotettavan ja aidon mielikuvan luomisesta yhteisöissä, verkkoprofiilin aktiivista ylläpitoa ja päivittämistä sekä ymmärrystä siitä, että miten verkkovälitteisesti voidaan välittää tietoa siitä, että ohjaaja on tosiaan läsnä verkossa. (Kettunen 2016.) Saavutettavuus verkko-ohjaamisessa Saavutettavuus on hyvä huomioida käytettäessä sosiaalista mediaa ohjauksessa. Digitaalisten palveluiden tarjoamista koskevassa laissa on kirjattu saavutettavuusvaatimukset, jotka tulee huomioida myös sosiaalisessa mediassa (Saavutettavasti.fi 2023). Ohjauksella pystytään tukemaan opiskelijoiden ja ohjattavien opintoja, urasuunnittelua ja yleistä elämänhallintaa liittyen opintoihin vain, jos ohjaus on saavutettavaa. Saavutettavuuteen liittyviä verkko-ohjauksen (mm. some-ohjaus) näkökulmia ovat esimerkiksi asenteellinen saavutettavuus, saavutettavuus eri aistien avulla, tiedollinen saavutettavuus ja ymmärtämisen tukeminen, sosiaalinen saavutettavuus, taloudellinen saavutettavuus ja viestinnän saavutettavuus. Verkossa tapahtuva ohjaus mahdollistaa saavutettavuuden ajasta ja paikasta riippumatta. Kynnys hakeutua ohjaukseen madaltuu, kun välimatka ohjaajaan tai esimerkiksi työssä käyminen eivät olekaan esteinä ohjauksen saamiselle. Some-ohjaus onkin matalan kynnyksen ohjausta, jossa opiskelija saa nopeasti ja helposti yhteyden ohjaajaan sekä saa ohjausta juuri silloin, kun sitä tarvitsee riippumatta esimerkiksi sijainnistaan suhteessa ohjaushenkilöön. Opiskelija voi myös valita verkko-ohjauksessa itselleen mielekkään tai sopivan tavan vuorovaikuttaa ohjaajan kanssa sekä myös vaikuttaa itse missä fyysisesti on ohjaushetkellä. Tällä voi olla vaikutuksia esimerkiksi ohjattavan kokemaan jännitykseen liittyen hänen mielessään pyöriviin ajatuksiin, kun hän saa valita itse tilan, josta käsin on yhteyksissä ohjaajaan. Kuitenkin tiedon ja neuvonnan saavutettavuus on turvattava kaikille tasavertaisesti huomioiden, että ohjausta on saatavilla verkossa sekä kuitenkin tarvittaessa myös kasvokkain. (Kolehmainen, Mäenpää, Peltola & Ylönen 2017, 26– 29.) Some-ohjauksessa saavutettavuuden näkökulmasta kriittisiä kohtia ovat esimerkiksi opiskelijoiden omat laitteet ja niiden toimivuus, opiskelijoiden sosiaalisen median tilit ja niihin liittymisen pakollisuus tai velvoittava tarve, opiskelijan oma osaaminen sekä ohjaajan viestinnälliset taidot. Olen tietoinen siitä, että kaikki ohjattavani eivät ole sosiaalisessa mediassa. Tästä syystä kaikki olennainen tieto tuleekin olla saavutettavissa myös muuta kautta, kuten verkkosivuilla, sähköpostitse ja Moodlen kautta. Ajattelen, että sosiaalisesta mediasta ei voi tulla ainoata tapaa välittää tietoa tai olla kontaktissa opiskelijoihin korkeakoulussa. @Tiiaopon kokemuksia some-ohjaamisesta Liikunnanohjaajakoulutuksen opiskelijoista suurin osa on 20–30-vuotaita. Kyselin satunnaisilta opiskelijoilta alkukevään 2023 aikana, että jos perustaisin some-tilin, niin mikä olisi sellainen kanava, josta heidän parhaiten tavoittaisin ja he ehdottivat TikTokia tai Instagramia. Tilastokeskuksen (2020) mukaan 80 prosenttia 16–24-vuotiasta käyttää nimenomaan Instagramia ja 25–34-vuotiasta 65 prosenttia, kun sen sijaan TikTokia käyttää 16–24-vuotiasta vain 34 prosenttia ja 25–34-vuotiaista 9 prosenttia. Instagramin käyttöaste opiskelijoideni keskuudessa on ainakin tilastollisesti korkeampi kuin TikTokin. TikTok oli minulle uusi ja latasinkin sen opiskelijoideni avustuksella tutustuakseni siihen, mutta tutustumisen jälkeen päädyin kuitenkin luomaan itselleni tiiaopo-nimisen Instagram-tilin maaliskuussa 2023. Instagram oli myös sovelluksena minulle jo entuudestaan tuttu oman henkilökohtaisen tilini kautta, joten sen käyttöä ei tarvinnut ensiksi opetella. Kyselin vuosi sitten keväällä valmistuttuani opinto-ohjaajaksi, että säilytänkö tilini ja se sai pelkästään kannatusta. Tästä syystä olen jatkanut tilin käyttöä osana ohjaustyötä. Yleensä somen kautta informoin opiskelijoita ohjaustilaisuuksista, (mm. opotunnit), opintojaksoille ilmoittautumisista, lukuvuosi-ilmoittautumisista, kiinnostavista alan työpaikoista ja jaan välillä myös omaa työarkeani opiskelijoille. Kuva 1. Some-ohjaus @tiiaopon toteuttamana Suurta suosiota ovat saaneet etenkin hassuttelut työkavereiden kanssa, kuten pienet pränkit (lue työkenkien piilotteluita ja lappuja hiiren alla; paljon ei vaadita, että yleisö villiintyy). Samat tiedotukset viestin opiskelijoille myös sähköpostitse, lukuun ottamatta omaa työarkeani – minkä jakaminen ei kuulu mielestäni sähköpostin piiriin. Jaan myös satunnaisesti opiskelijoidemme ylläpitämän, Lapin AMK:n Sports Labin, Lapin AMK:n kuraattoreiden ja Lapin AMK:n Instagram tilin sisältöjä omalla tililläni. Ajattelen, että mielenkiintoisen tapahtuman tai opiskelijan arkea hyödyttävän jutun uudelleen jakaminen voi ohjata opiskelijan hänen tarvitsemansa tiedon ja avun piiriin. Pidän tililläni myös AlumniLivejä, joissa keskustelen meiltä valmistuneiden opiskelijoiden kanssa heidän urapoluistaan. Nämä livet jäävät tallenteiksi tilille ja ovat siellä katsottavissa myös myöhemmin. Tällä hetkellä minulla on 208 seuraajaa. Valtaosa seuraajistani on liikunnanohjaajaopiskelijoita tai liikunnanohjaajaksi valmistuneita. Tilini on julkinen, joten minua voi alkaa seuraamaan kuka vain. Välillä joudunkin tekemään pientä siivousprosessia, kun kaikenlaiset ehdottelijat alkavat seuraamaan tiliäni ja lähestyvät yksityisviesteillä tarjoten mukavia kuukausisummia ilman mitään velvoitteita. Tällaiset tilit pystyn estämään ja epäasialliset tilit myös ilmiantamaan. Näppärää on, että näen itse seuraajat halutessani ja pystyn saamaan tarinoihini ja postauksiini liittyvää dataa, kuten katsomisminuutteja ja toistokertoja. Hyvänä esimerkkinä on 8.4. kuvaamani AlumniLive, joka on kerännyt 667 toistokertaa ja noin 20 minuutin tallennetta on katsottu jo 8 h 16 min. Tämä datan tarkastelu mahdollistuu Instagramissa, kun tili on ns. vaikuttajatili tai yritystili. Dataa ihmettelemällä saan itselleni ainakin illuusiota siitä, että viesti on saavuttanut varmasti mahdollisimman monen. Sähköpostista kun ei lukukuittauksia tule. Eräs opiskelija kertoi, että hänen mielestään olen lähempänä opiskelijoita, kun jaan myös omaa työarkeani somessa. Kommentti hämmensi minuakin, koska täytyy myöntää, että somessa tällainen vaikuttajavuorovaikutus on kyllä aika yksisuuntaista; minä vuorovaikutan, seuraajat vaikuttuvat. Kuitenkin ilmeisesti oman persoonan ja arjen tuominen esille tekee minusta heille tutumman, mikä tuntuu seuraajista sille, että olen tullut heitä lähemmäs. Eräs opiskelija kommentoikin kerran, että opoa on kiva nähdä, vaikkei koululla paikan päällä pyöri. Saankin säännöllisesti palautetta opiskelijoilta siitä, että on hyvä, että olen myös somessa. Monet ilmoitusluotoiset asiat, kuten: ”Nyt voi ilmoittautua syksyn opintojaksoille.” menevät herkästi ohi sähköpostitulvassa ja ilmoittautumisiin liittyviin kyselyihin saa vastailla sitten sähköpostitse vapaajakson lähestyessä. Oman kokemukseni mukaan opiskelijat eivät myöskään lue säännöllisesti koulun sähköpostia. Tähän voi olla monia syitä, kuten ihan yksinkertaisesti se, että arjessa on käytössä jokin toinen sähköpostiosoite. Toisaalta opiskelijat lähestyvät kyllä sähköpostitse monissakin asioissa, jolloin sähköposti toimii virallisena yhteydenottokanavana. Keskustelin Jaana Kettusen kanssa helmikuussa 2024 valtakunnallisilla OPO-päivillä täällä Rovaniemellä aiheesta ja hän totesi, että moni nykykorkeakouluopiskelija seuraa ennemmin sosiaalista mediaa kuin sähköpostia. Olenpa kerran myös vaihdossa ollutta opiskelijaa auttanut somen kautta, kun hänellä meni koulun tunnukset jotenkin lukkoon, eikä muistanut siinä kohtaa opon puhelinnumeroa – onneksi oli opo-tili IG:ssä. Suosittelisinko kokeilemaan some ohjaamista? Sanoisin, että kyllä. Some ohjaaminen toki vaatii sen, että olen jollain tapaa läsnä myös siellä virtuaalitodellisuudessa. Ajattelen myös, että jokainen tekee somea omalla tavallaan. Jos jaksat miettiä hetken, että mikä olisi se sinun oma tapasi, niin uskoisin, että myös sinä voisit löytää itsestäsi jonkinasteisen somevaikuttajan. Toki ei ole pakko, jos ei halua. Ja kuten jo aikaisemminkin kirjoitin, niin some-ohjaus ei missään nimessä saa korvata virallisia ohjauksen tapoja, mutta ainakin omaan ohjaukseeni se on tuonut mukavan lisän, jossa saan toteuttaa visuaalista tapaani tuoda asioita esille, näyttää omaa persoonaani ja tarjota opiskelijoille viikoittain jonkinlaista sisältöä. Onnistunut kokeilu siis. Lähteet Kettunen, J. 2016. Sosiaalisen median taidot ohjauksessa. Ruusupuiston kärkiuutiset. Uu-tisarkisto. 4/2016. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 8.4.2024 https://peda.net/jyu/ruusupuisto/uutisarkisto/4-2016/2-some-taidot-ohjauksessa#top. Kolehmainen, A., Mäenpää, K., Peltola, S. & Ylönen, H. 2017. Ohjausprosessit ja toimintatavat verkko-ohjauksessa. Teoksessa Guttorm, T., Hakkarainen T., Kolehmainen, A., Mä-enpää K., Peltola, S. & Ylönen, H. (toim.) 2017. Verkko-ohjaaja. Opas ohjaukseen sekä tieto- ja neuvontatyöhön verkossa. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehi-tystyön julkaisut 38, 16–41. Viitattu 8.4.2024 http://www.oamk.fi/epooki/2017/verkko-ohjaaja/. Lehmusvesi, J. 2024. Haaga-Heliassa voi jatkossa suorittaa opintopisteitä Tiktokissa: ”Kriittistä keskustelua käytiin”. Helsingin sanomat 14.3.2024. Viitattu 8.4.2024 https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010293447.html. Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö. Verkkojulkaisu. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu: 8.4.2024 https://stat.fi/til/sutivi/2020/sutivi_2020_2020-11-10_fi.pdf. Valtionevosto 2020. Elinikäisen ohjauksen strategia 2020–2023. Viitattu 8.4.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162576/VN_2020_34.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Psyykkisen valmennuksen interventio Tuomas Nikupeteri & Petteri Pohja Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana urheilun jokaisella tasolla on herännyt keskustelua entistä enemmän psyykkisestä valmennuksesta tai valmentautumisesta. Esimerkiksi Arajärvi ja Thesleff (2020) toteavat, että psyykkinen suorituskyky nousee usein ratkaisevaksi tekijäksi, kun taidollisesti ja fyysisesti yhtä hyvät urheilijat ottavat mittaa toisistaan. Samalla tavoin kuin taidollisia tai fyysisiä ominaisuuksia kehittämällä, myös psyykkisen suorituskyvyn kehittäminen antaa mahdollisuuden lisätä joko omaa tai toisten suorituskykyä ja varmuutta. (Arajärvi ja Thesleff 2020, 32-35.) Valmennuksen tai valmentautumisen psykologia onkin kokonaisvaltainen prosessi, joka sisältää yhteisö-, ryhmä- ja yksilötason menetelmiä sekä sellaisia valmennukseen liittyviä ratkaisuja, jotka tukevat niin urheilijoiden kuin valmentajien psyykkistä hyvinvointia ja persoonallisuuden kehittymistä. Valmennuksen psykologialla tarkoitetaan niitä valintoja sekä interventioita, jotka harjoittavat psyykkisiä taitoja ja jotka auttavat kohtaamaan urheiluun liittyviä stressitilanteita ja hoitamaan psyykkisiä ongelmia. Valmennuksen psykologiaa sisältyy jokaiseen valmennustilanteeseen jokaisella suoritustasolla. (Lintunen, Rovio, Haarala, Orava, Westerlund & Ruiz 2012, 30-31, 32-37.) Psyykkisellä valmentautumisella tai valmentamisella viitataan yleensä niiden menettelytapojen systemaattisen opetteluun, jotka lisäävät urheilijan kykyä käyttää mieltään sekä ajatuksiaan tehokkaasti ja jotka valmistavat häntä urheiluun liittyvien tavoitteiden toteuttamiseen sekä saavuttamiseen. Tärkeää psyykkinen valmennuksen toteuttamisessa on integroida se osaksi päivittäistä valmennustoimintaa. (ks. Gould & Carson 2007, 115-119; Weinberg & Gould 2007, 250-251, 255.) Lisäksi psyykkisen valmennuksen onnistuneeseen toteutukseen vaikuttaa laaja-alainen vuorovaikutus kaikkien osallistujatahojen välillä. (Blumenstein, Lidor & Tenenbaum 2007, 8-9.). Psyykkisen valmennuksen lopullisena tavoitteena voidaan nähdä urheilijoiden itsesäätely. Itsesäätely on sellaista tavoitteiden mukaista toimintaa, jossa urheilija jatkuvasti tunnistaa ja tarkkailee sekä hallitsee omia ajatuksia, tunteita sekä käyttäytymistä. (Weinberg & Gould 2007, 257.) Viime vuosina psyykkisen valmennuksen interventioita on toteutettu runsaasti ja hyvin monella eri tavalla. Esimerkiksi Larsenin ja Henriksen (2015) tutkimuksessa joukkueen valmentaja ja psyykkinen valmentaja sisällyttivät psykologisen voimakkuuden (psychological momentum) kehittämisen päivittäisiin harjoituksiin ammattilaisjalkapallojoukkueella. Kahdeksantoista kuukauden interventio sisälsi menetelmän käyttöönoton, ryhmäkeskusteluja, suunnitelmia että harjoitusten sisällä tapahtuvaa psykologisen voimakkuuden (momentum) harjoittelua. Tutkijoiden mukaan valmentajan rooli tämän toteutuksen onnistumisessa oli erittäin merkittävä. Valmentaja oli osoittanut kiinnostusta, osallistui keskusteluihin, piti asiaa esillä niin pukuhuoneessa kuin kentällä sekä muokkasi myös harjoituksia tukemaan tätä tavoitetta. Interventiossa valmentajan ja pelaajien tulkinnat toivat uusia näkökulmia ja ajatuksia olemassa olleeseen teoriaan ja sen soveltamiseen. (Lar-sen & Henriksen 2015, 27, 36-37.) Claver, Jimenez, Gil-Arias, Moreno ja Perla Moreno (2017) halusivat nuorilla lentopalloilijoilla tehdyssä interventiossa selvittää, kehittääkö se autonomiaa sekä kyvykkyyttä, itsestä lähtevää motivaatiota, tietoa prosessinomaisesta toiminnasta, koettua suoriutumista sekä urheiluun liittyvää sitoutumista. Koeryhmälle saatiin tilastollisesti merkitseviä parannuksia kaikissa kyseisissä muuttujissa. Tutkijat käyttivät koeryhmälle kahta isoa tapaa näiden kehittämiseksi kolmen kuukauden aikana (24 harjoitusta), valinnanmahdollisuuden lisäämistä tehtyihin harjoitteisiin sekä kognitiivisen prosessin tukemista kysyvällä valmennustyylillä. (Claver ym.2017, 72.) Vidic (2021) taas tutki kauden mittaisessa interventiossa psyykkisten taitojen harjoittelun ja mindfullnessin vaikutuksia coping-taitoihin, resilienssiin, stressiin ja mindfullnessiin sekä urheilijoiden tulkintoja tästä interventiosta. Tilastollisesti merkitsevää kasvua hän löysi urheilijoiden coping-taidoista, resilienssistä sekä mindfullnessista. Urheilijoiden tulkinnoista Vidic nosti esiin hyötyjä sekä varsinaiseen lajisuoritukseen liittyen mutta myös laajemmin urheilijoiden muihin elämänalueisiin. Vaikka psyykkisten taitojen harjoittelun (PST) nähdään vaikuttavan yleisellä tasolla positiivisesti urheilusuorituksiin, Vidic toteaa aiemmista tutkimuksista PST-interventioilla olevan haasteita erityisesti siinä, että se aikataulutetaan heikosti tai sen kokonaiskesto on epäselvä. Toisaalta hän näkee haasteeksi myös joitain hallinnollisia esteitä. (Vidic 2021, 469-471.) Chu & Petrie (2021) tunnistavat myös tutkimuksessaan aika- ja saavutettavuushaasteita urheilupsykologien toteuttamille interventioille, joita suunnataan nuorille urheilijoille amerikkalaisessa kouluympäristössä. He toteavatkin, että lyhyiden ja hyvin määriteltyjen kehittämisohjelmien muodostaminen on välttämätöntä tällaisessa ympäristössä. Chu ja Petrie toteuttivat ohjelman, jossa hyödynnettiin ratkaisukeskeistä terapiaa sekä psyykkisten taitojen harjoittelua 15 minuuttia päivässä 15 päivän ajan. Urheilijoiden näkemykset tukivat ohjelman tehokkuutta. Itse he näkivät ohjelman eri vaiheiden positiiviseksi vaikutukseksi yksilöllisen harjoittelun tukemisen ja haasteeksi sen, että valmentajat eivät osallistuneet tarpeeksi toteutukseen. (Chu & Petrie 2021, 168.) Koska näitä interventioita toteutetaan monien eri suuntausten ja tausta-ajatusten pohjalta, tulee tutkijoiden käydä jatkuvaa vuoropuhelua käytännön toimijoiden kanssa. Varsinkin tutkijoiden ja psykologien tai psyykkisten valmentajien tulisi varmistaa, että interventiossa sovellettava teoria ymmärretään siellä, mihin sillä yritetään vaikuttaa. (Arajärvi ja Thesleff 2020, 47.) Sen lisäksi, että kaikki ymmärtäisivät, mitä eri menetelmillä tai interventioilla halutaan kehittää, on oleellista myös, miten se tehdään. Joidenkin tutkijoiden mielestä urheilupsykologien tai psyykkisten valmentajien interventioissa on tapana keskittyä hyvin usein intervention sisältöön eikä niinkään urheilijoiden kohtaamiseen, suhteiden rakentamiseen tai niin sanottuun terapeuttiseen prosessiin. Heidän mielestään esimerkiksi motivoivaa haastattelua voisi käyttää hyvin viitekehyksenä, jossa psyykkisiä taitoja harjoitellaan. (Mack, Breckon, O’Halloran & Butt 2019, 159.) Tutkimusongelmat ja empiirinen toteutus Tässä artikkelissa tarkastellaan lähemmin yhden psyykkisen valmennuksen menetelmän/intervention toteutumista urheiluympäristössä nuorten urheilijoiden näkökulmasta. Tarkasteltava aineisto pohjautuu Lapin urheiluakatemiassa toteutettuun arvioivaan tapaustutkimukseen, jossa selvitettiin akatemian toteuttamaa psyykkisen valmennuksen interventiota lukuvuonna 2012–2013. Tutkimuksessa selvitettiin, miten Lapin urheiluakatemian nuoret urheilijat ovat kokeneet heille toteutetun psyykkisen valmennuksen (intervention). Urheilijoiden näkemysten pohjalta ja toisaalta urheilupsykologisen kirjallisuuden avulla pohditaan sitä, mitkä asiat tässä toteutetussa interventiossa tukivat valmentautumista ja miten tätä psyykkistä valmennusta voitaisiin kehittää. Urheilijoiden mielipiteitä selvitettiin tapaustutkimusta varten rakennetulla kyselylomakkeella. Tässä tarkastellaan vain avointen kysymysten tuottamaa aineistoa. Tutkimusaineiston nuoret urheilijat ovat iältään 14–20-vuotiaita ja heitä on yhteensä 61. Aineisto on hankittu psyykkisen valmennuksen intervention toteutumista arvioineella kyselylomakkeella, jossa yhdistettiin sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä. Avointen kysymysten analysoinnissa on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysiä Tuomen ja Sarajärven ajatuksia soveltaen. (ks. esim. Tuomi – Sarajärvi 2009, 91, 103, 108-110.). Analysoinnin taustalla vaikuttaa myös joiltain osin Eskolan (2007, 159-183) näkemykset sisällönanalyysistä. Ryhmittelyä ja käsitteellistämisestä on analysoinnissa ohjannut viitekehyksenä toimiva urheilupsykologinen kirjallisuus. Psyykkisen valmennuksen positiiviset tekijät ja koetut vaikutukset Tutkielman kohdehenkilöinä olleet nuoret urheilijat kertoivat useita positiivisia tekijöitä ja vaikutuksia, joita toteutetulla psyykkisen valmennuksella heille oli. Ensinnäkin urheilijat olivat tyytyväisiä siihen, että suorituksen profilointi- ja tavoitteenasettelulomakkeiden avulla he saivat lisättyä sekä kehitettyä itsetietoisuuttaan ja itsetuntemustaan. Lisäksi suorituksen profiloinnin avulla urheilijat kertoivat pystyvänsä ja onnistuvansa löytämään sekä hyvät että kehitettävät kohteet itsestään. Useampi urheilija kertoi kokeneensa, että toteutettu psyykkisen valmennuksen menetelmä lisäsi motivaatiota omaa harrastustaan ja itseään kehittämistä kohtaan. Urheilijoiden esittämät näkemykset tämän valmennuksen toteutumisesta olivat hyvin samansuuntaisia aiemman tutkimuskirjallisuuden kanssa. Esimerkiksi tietoisuuden vahvistuminen on itsearvioinnin tärkeä tehtävä ja sen tuoma hyöty. Tietoisuus omasta tekemisestä tai omista vahvuuksista sekä heikkouksista mahdollistaa oman toiminnan jatkuvan kehittämisen. (ks. Hulkari 2006, 64-66; ks. Nikander 2005, 55-56.) Tavoitteiden asettamisen yksi tärkeimmistä tehtävistä oli myös mukana urheilijoiden mielipiteissä. Tavoitteiden tuoma vaikutus motivaatioon ja sen lisääntymiseen nähdään laajasti urheilupsykologisessa kirjallisuudessa (ks. Cox 2012, 247; ks. Weinberg & Gould 2007, 346, ks. myös Rovio 2002, 19). Jotkut urheilijat olivat vastauksissaan sitä mieltä, että he pystyivät paremmin ja tarkemmin suuntaamaan sekä selkeyttämään omaa tarkkaavaisuutta ja toimintaa toteutetun psyykkisen valmennuksen menetelmän avulla. Urheilijoiden mielestä heidän oma harjoittelunsa oli menetelmän avulla muuttunut järjestelmällisemmäksi ja suunnitelmallisemmaksi. Lisäksi tavoitteet auttoivat ja ohjasivat urheilijoita suunnittelemaan omaa toimintaa pidemmälle, jonka he kokivat hyödylliseksi tai positiiviseksi asiaksi. Urheilijoiden tarkkaavaisuuden ja toiminnan selkeytymisen lisäksi tämän psyykkisen valmennuksen koettiin kokonaisuudessaan selventävän tavoitteita sekä niiden asettelua. Muutama urheilija oli myös sitä mieltä, että toteutettu psyykkisen valmennuksen menetelmä oli muuttanut ja kehittänyt toimintaa saamalla aikaan yksilöllisempää valmennusta. Toiminnan suuntaamisen tärkeys tavoitteenasettelun yhteydessä onkin todettu sekä urheilupsykologian perusteoksissa ja tarkemmin erilaisia tavoiteohjelmia tutkittaessa. (Cox 2012, 247; ks. Weinberg & Gould 2007, 346, 351; ks. myös Rovio 2002, 19-20). Suorituksen profiloinnilla nähdään olevan myös toiminnan suuntaamiseen liittyviä tehtäviä (ks. Gleeson ym. 2005). Toisaalta sillä tavoitellaan joidenkin tulkintojen mukaan juuri sitä, että urheilijoille rakennettaan yskilölliset valmennusohjelmat, johon he ovat motivoituneita ja sitoutuneita. (ks. Newman & Crespo 2008, 12.) Psyykkisen valmennuksen (toteutetun intervention) haasteet, heikkoudet ja muutostarpeet Psyykkisen valmennuksen haasteiden tarkastelussa useampi urheilija oli sitä mieltä, että yleisesti erilaisten valmennukseen liittyvien lomakkeiden täyttö tai henkilökohtaisten tavoitteiden asettaminen vaatii runsaasti aikaa ja vaivaa sekä on muutenkin haastavaa. Lisäksi moni urheilija toi esiin, että erityisesti suorituksen profilointi on haastavaa, sillä he eivät tienneet itsensä arvioinnin vertailukohtia ja –perusteita tai niitä ei tuotu tarpeeksi selvästi esiin. Urheilijoiden mielestä on myös oleellista, missä ja milloin nämä psyykkiseen valmennukseen liittyvät lomakkeet täytetään ja kuinka kauan siihen käytetään aikaa. Niin tässä kuin suorituksen profiloinnin haastavuuden yhteydessä urheilijat kaipasivat ja toivoivat valmentajat suurempaa ja merkittävämpää roolia. Psyykkisen valmennuksen sekä tavoitteenasetteluohjelmien toteuttaminen on aina riippuvainen sitä toteuttavien yksilöiden vuorovaikutuksesta sekä siitä tilanteesta, joissa nämä urheilijat ja valmentajat toimivat. Toteutuksissa tuleekin kiinnittää huomiota vielä enemmän siihen, miten ja missä sekä kenen ohjeiden avulla psyykkiseen valmennukseen kuuluvat lomakkeet täytetään (ks. Weinberg & Gould 2007, 267-268, 351). Urheilijat mainitsivat itsensä arvioinnin ole-van haastavaa. Itsearviointi on onneksi taito, jota voi harjoitella ja jota voi oppia, kun sii-hen ohjataan sekä kannustetaan (ks. Nikander 2002, 65; ks. myös Sääkslahti ym. 2008). Esimerkiksi tämän kaltaisessa valmentautumisessa itsearviointia tai suorituksen profilointia voisi harjoitella erillään enemmän aikaa vievästä tavoitteenasettelusta. Toinen erittäin iso haaste tai heikkous psyykkisen valmennuksen toteutumisessa oli urheilijoiden mukaan se, että tavoitteiden asettaminen ja suorituksen profilointi- sekä tavoitteenasettelulomakkeiden täyttö ei vaikuttanut valmennukseen millään tavalla. Urheilijat kokivat lomakkeiden täyttämisen olevan irrallaan päivittäisestä toiminnasta. Näin ollen useampi urheilija koki menetelmän tältä osin merkityksettömäksi. Lisäksi monien urheilijoiden mielestä asetettuja tavoitteita ei huomioitu tarpeeksi hyvin ja yksilöllisesti. Urheilijat toivoivat, että tavoitteiden toteutumista seurattaisiin paremmin sekä mahdollisesti toteutettaisiin useammin prosessin aikana ja että tavoitteiden läpikäynti olisi huolellisempaa sekä kattavampaa. Urheilijat olivat vielä kriittisiä saamansa palautteen määrästä sekä psyykkisen valmennuksen arvioinnista sen toteuttamisprosessin aikana. Urheilupsykologisessa kirjallisuudessa esitetään näkemyksiä niin psykologisten asioiden käytäntöön soveltamisen haasteellisuudesta (ks. Matikka ja Roos-Salmi 2012, 12-13, 20) kuin ongelmien muodostumisesta interventioissa, silloin kun käytettävän valmennuksen toteutumista ja prosessia ei seurata tarpeeksi tarkasti (ks. Weinberg & Gould 2007, 267-268). Tähän psyykkisen valmennuksen arvioinnin, seurannan sekä myös urheilijoille annettavan palautteen kokonaisuuteen tulee vastaavanlaisissa toteutuksissa kiinnittää erityistä huomiota. Urheilijoille tulisi kehittää konkreettisia keinoja ja menetelmiä tavoitteiden saavuttamiseksi, tarjota jatkuvasti henkilökohtaista tukea sekä arvioida ja antaa palautetta tavoitteista sekä niiden saavuttamisesta. (Weinberg & Gould 2007, 351-352.; ks. myös Gould & Carson 2007, 121-125; Theodorakis ym. 2007, 24.) Jotkut urheilijat olivat hyvin epätietoisia koko toteutetun menetelmän tarkoituksesta ja tavoitteista. Toisaalta muutama urheilija ei ollut tietoinen edes siitä, että tällainen suorituksen profilointi ja tavoitteenasettelu ovat psyykkistä valmennusta tai psykologisten tekniikoiden ja taitojen harjoittelua. Psyykkisen valmennuksen toteuttamisessa tulee jatkossakin korostaa urheilijoille syntyviä merkityksellisiä vaikutuksia (Gould & Carson 2007, 122-125). Toisaalta sen toteuttamisesta tiedottaminen ja teoreettinen opettaminen tulee huomioida ja muistaa tehdä huolellisesti. (ks. Weinberg & Gould 2007, 358-360.) Pohdinta Käytettäviä psyykkisen harjoittelun menetelmiä ja harjoitusohjelmia sekä niiden tehokkuutta tulee jatkuvasti arvioida sekä kehittää. (Gould & Carson 2007, 119-120.) Psyykkisen valmennus epäonnistuu tai siinä esiintyy ongelmia yleisimmin silloin, kun urheilijoita ja valmentajia ei saada vakuutettua harjoiteltavan psykologisen taidon tai menetelmän tärkeydestä sekä hyödyllisyydestä, taitojen harjoitteluun ei varata tarpeeksi aikaa, urheilijat ja valmentajat kokevat, ettei psyykkisen valmennuksen intervention toteuttajalla ole lajitietoja ja –taitoja sekä silloin, kun psyykkisen valmennuksen toteutumista ja prosessia ei seurata tarpeeksi tarkasti. (Weinberg & Gould 2007, 267-268.) Psyykkisen valmennuksen interventioista, joilla on tavoiteltu urheilusuorituksen parantamista, 85 prosenttia on osoittanut positiivisia vaikutuksia suoritukseen. Nämä interventiot ovat vaikuttaneet tehokkaasti ainakin itseluottamuksen lisääntymiseen, tarkkaavaisuuden kohdentamiseen, yrittämisen innokkuuteen sekä suorituksen parantumiseen. (Cox 2012, 303-305.) Psyykkisen valmennuksen interventioiden hyötyä ja tehokkuutta arvioitaessa tulee kuitenkin muistaa, että siinä olevia muuttujia sekä tapahtuvia asioita ei voida tarkkaan kontrolloida, joten suoria syy-seuraussuhteita tällaisten interventioiden vaikutuksista ei voida määritellä. Myös niiden yleistämisessä tulee olla varovainen. Lisäksi se, kuinka henkisten ja psykologisten taitojen harjoittelu määritellään, vaikuttaa intervention tehokkuuteen. Tällä tarkoitetaan sitä, tutkitaanko esimerkiksi yhden vai useamman psykologisen taidon, psyykkisen valmennuksen tekniikan vai menetelmän vaikutusta urheilijan tuloksiin tai suoritukseen. (Gould & Carson 2007, 120.) Henriksen ym. (2019) ovat selvittäneet urheilupsykologian ammattilaisten näkemyksiä sekä nuoremmille että vanhemmille hyvin toimivista interventioista tai niiden piirteistä. He antavatkin muutamia käytännön toimintaohjeita interventioita toteuttaville tahoille. Ensimmäisenä tulisi selvittää tarkasti useammalla eri tavalla tai lähteestä, mitä urheilijat haluavat ja tarvitsevat. Nuoremmille urheilijoille tulisi sen jälkeen soveltaa selkeä suunnitelma sisältöineen tietylle ryhmälle ja varmistaa, että sen tarkoitus ymmärretään. Vanhempien kanssa tulisi taas edetä suoremmin yksilön ja joukkueen tarpeiden mukaan. Nuorille olisi hyvä opettaa tarkoituksen mukaisia psyykkisiä taitoja interventioon liittyen mutta sisällyttää niihin myös muita elämänhallintaan liittyviä asioita. Vanhempia tai ammattilaisurheilijoita olisi järkevää käsitellä interventioissa hyvin kokonaisvaltaisesti sekä laajasti koko uraa ajatellen. (Henriksen, Kamuk Storm, Stambulova, Pyrdol ja Hvid Larsen 2019, 90-93.) Nuorilta toki tulisi myös muut elämänalueet ottaa huomioon ja yrittää aktivoida heidän lähipiiri sekä lajivalmentajat tukemaan opeteltavissa asioissa, kun taas vanhempiin urheilijoihin on tärkeämpää pitää yllä jatkuvaa vuorovaikutusta sekä kommunikaatiota. Toki valmentajan tukea tarvitaan heidänkin kanssaan. Viimeisenä nuorten kanssa tulee arvioida tehtyä toimintaa useiden lähteiden avulla sekä keskittyä kehittymiseen ja kehittämiseen ennen suorittamista. Vanhemmilla urheilijoilla arviointia voi taas tehdä enemmän heidän antaman palautteen kautta sekä keskittyä tasapainoon kehittymisen ja suoriutumisen välillä (Henriksen, Kamuk Storm, Stambulova, Pyrdol ja Hvid Larsen 2019, 90-93.) Lähteet Arajärvi, P. & Thesleff, P. 2020. Suorituskyvyn psykologia. VK-kustannus. Blumenstein, B., Lidor, R. & Tenenbaum, G. 2007. Sport Psychology and the Theory of Sport Training: An Integrated Approach. Teoksessa B. Blumenstein, R. Lidor & G. Tenenbaum (toim.) Psychology of Sport Training. Perspectives on Sport and Exercise Psychology, Vol 2. Oxford: Meyer & Meyer Sport Ltd, 8-18. Chu, T. L. & Petrie, T. A. 2021. Assessing and Maximizing Collegiate Athletes’ Psycholog-ical Skills Under Constraints: A Preseason Brief Intervention Approach. The Sport Psychologist, 2021, 35, 168-176. Claver, F., Jimenez, R., Gil-Arias, A., Moreno, A. & Perla Moreno, M. 2017. The Cognitive and Motivation Intervention Program in Youth Female Volleyball Players. Journal of Human Kinetics volume 59/2017, 55-65. Cox, R. H. 2012. Sport Psychology. Concepts and Applications. Seventh Edition. New York: McGraw-Hill Companies Inc. Eskola, Jari 2007. Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat. Laadullisen aineiston analyysi vaihe vaiheelta. Teoksessa J. Aaltola & R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin. 2. korjattu ja täydennetty painos. Jyväskylä: PS-Kustannus, 159-183. Gleeson, N. P., Parfitt, G., Doyle, J. & Rees, D. 2005. Reproducibility and Efficacy of the Performance Profile Techinique. Journal of Exercise Science and Fitness. Vol 3. No 2, 66-73. Gould, D. & Carson, S. 2007. Psychological Preparation in Sport. Teoksessa B. Blumen-stein, R. Lidor & G. Tenenbaum (toim.) Psychology of Sport Training. Pers-pectives on Sport and Exercise Psychology, Vol 2. Oxford: Meyer & Meyer Sport Ltd, 115-136. Henriksen, K., Kamuk Storm, L., Stambulova, N., Pyrdol, N. & Larsen, C. H. 2019. Suc-cessful and Less Successful Interventions With Youth and Senior Athletes: Insights From Expert Sport Psychology Practitioners. Journal of Clinical Sport Psychology, 2019, 13, 72–94. Hulkari, K. 2006. Työssäoppimisen laadun käsite, itsearviointi ja kehittäminen sosiaali- ja terveysalan ammatillisessa peruskoulutuksessa. Acta Electronica Universita-tis Tamperensis 541. Tampere: Tampereen yliopisto. Saatavilla www-muodossa: http://urn.fi/urn:isbn:951-44-6684-5 . (Luettu 15.9.2013) Larsen, C.H & Henriksen, K. 2015. Psychological Momentum in Team Sport: An Interven-tion Program in Professional Soccer. Sport Science Review, vol. XXIV, no. 1-2, 2015, 27 – 40. Lintunen, T., Rovio, E., Haarala, S., Orava, M., Westerlund, E. & Ruiz, M. 2012. Urheilu-psykologia, liikuntapsykologia ja valmennuksen psykologia. Teoksessa L. Matikka & M. Roos-Salmi (toim.) Urheilupsykologian perusteet. Liikuntatie-teellisen seuran julkaisu nro 169. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura ry, 30-39. Mack, R. J., Breckon, j. D., O’Halloran, P. D. & Butt, J. 2019. Enhancing Athlete Engage-ment in Sport Psychology Interventions Using Motivational Interviewing: A Case Study. The Sport Psychologist, 2019, 33, 159-168. Matikka, L. 2012. Urheilupsykologian kehitys tieteen ja ammattikäytäntöjen vuorovaiku-tuksessa. Teoksessa L. Matikka & M. Roos-Salmi (toim.) Urheilupsykologian perusteet. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 169. Helsinki: Liikuntatie-teellinen seura ry, 23-29. Matikka, L. & Roos-Salmi, M. 2012. Aluksi. Teoksessa L. Matikka & M. Roos-Salmi (toim.) Urheilupsykologian perusteet. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 169. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura ry, 11-22. Newman, J. & Crespo, M. 2008. Performance Profiling in Tennis. International Tennis Federation. ITF Coaching and Sport Science Review 15 (44), 12-16. Saatavil-la www-muodossa: www.itftennis.com/shared/…/io_32582_original.pdf (Luet-tu 15.9.2013) Nikander, A. 2002. Pelaajille vastuuta. Interventiotutkimus 17-19-vuotiaiden poikien jalka-pallovalmennuksessa. Liikuntapsykologian lisensiaatintutkimus. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Saatavilla www-muodossa: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/9675 . (Luettu 15.9.2013) Rovio, E. 2002. Joukkueellinen yksilöitä. Toimintatutkimus psyykkisen valmennuksen ohjelman suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista poikien jääkiekko-joukkueessa. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 133. Jyväskylä: Lii-kunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Sääkslahti, A., Huotari, P., Luukkonen, E., Huotari, K. & Luukkonen, U. 2008. Kuudennen luokan oppilaiden itsearvioidun ja mitatun fyysisen kunnon yhteydet. Liikun-ta & Tiede 45 (6), 38-43. Theodorakis, Y., Hatzigeorgiadis, A., Chroni, S. & Goudas, M. 2007. Goal Setting in Phys-ical Education. Teoksessa J. Liukkonen, Y.V. Auweele, B. Vereijken, D. Alfermann & Y. Theodorakis (toim.) Psychology for Physical Educators. Stu-dent in Focus. Toinen painos. Champaign, IL: Human Kinetics, 13-34. Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällön analyysi. 5. uudistettu lai-tos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Vidic, Z. 2021. Sharpening the Mental Edge in Ice-Hockey: Impact of a Season-Long Psy-chological Skills Training and Mindfulness Intervention on Athletic Coping Skills, Resilience, Stress and Mindfulness. Journal of Sport Behavior 2021 Vol. 44(4) 468-486. Weinberg, R. S. & Gould, D. (2007). Foundations of Sport and Exercise Psychology. Fourth Edition. Champaign, IL: Human Kinetics. Riittävä energiansaanti – ultraurheilijan tärkein harjoittelua ja palautumista tukeva tavoite Hanna Pohja & Petteri Pohja Terveyttä ja hyvinvointia edistävän ravinnon kriteerit, määrä, laatu ja monipuolisuus, kuuluvat jokaiselle. Urheilijoiden on lisäksi otettava huomioon lajin tuomat vaatimukset ravitsemuksessa. Etenkin harjoittelumäärältään suuret ja pitkäkestoiset kestävyyslajit lisäävät energiantarvetta, nesteytyksen sekä ravinnon ajoituksen merkitystä. Energiansaanti vaikuttaa suoraan harjoittelun laatuun, kehittymiseen, motivaatioon, suorituskykyyn ja palautumiseen. Ultraurheilijan ravitsemuksen perussäännöt Ultraurheilussa, jossa suoritus kestää vähintään 4 tuntia (esimerkiksi pitkän matkan triathlon), hiilihydraattien osuus tulee olla etenkin raskaina harjoituspäivinä 60 % päivittäisestä kokonaisenergiansaannista. Suureen harjoitusmäärään nähden ultraurheilija tarvitsee hiilihydraatteja noin 5-8 g painokiloa kohden, esimerkiksi 55 kg painavalle triathlonistille se on 275-440 g hiilihydraatteja päivässä. Yleisesti ruokavaliossa tulee suosia maltillisesti verensokeria nostavia ravintoaineita, hitaasti imeytyviä matalan glykemiaindeksin (GI) lähteitä, kuten täysjyväviljavalmisteita, vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. Näissä hiilihydraatin lähteissä on hyvä ravintoainetiheys eli ne sisältävät paljon kivennäis- ja hivenaineita, vitamiineja ja kuituja suhteessa energiasisältöön. Proteiinilla on tärkeä rooli lihasvaurioiden korjaamisessa ja uudelleen rakentamisessa. Päivittäinen ultraurheilijan proteiinin tarve on noin 1,6-2 g painokiloa kohden, minkä saa parhaiten katettua hyvistä ja korkean proteiinimäärän sisältävistä lähteistä, kuten kaloista, siipikarjasta, tofusta ja kananmunasta. Ultraurheilijan tulee huolehtia myös riittävästä hyvien rasvojen saannista. Vain ravinnosta saatavat välttämättömät rasvahapot, omega-3- ja 6, ovat tärkeitä muun muassa hormonitoiminnan ylläpitämisessä ja hermoston toiminnassa. Hyviä rasvoja sisältäviä lähteitä ovat muun muassa rasvainen kala, oliivi- ja rypsiöljy, pähkinät ja avokado. Rasvan osuus ultraliikkujan kokonaisenergiansaannista on noin 1-2 g painokiloa kohden. Riittävällä nesteytyksellä taataan ultraurheilijan mahdollisimman hyvä suorituskyky. Nestetasapainosta tulee huolehtia juomalla päivittäin jokaisen aterian yhteydessä 1-3 lasia nestettä ja aterioiden välissä 1-2 litraa nestettä. Päivittäistä nesteannosta tulee lisätä harjoittelun tehon ja määrän kasvaessa suuntaa antavasti 1 litra nestettä per jokainen harjoitustunti. Riittävän energiansaannin varmistaminen Ultraliikkujan suurin haaste on riittävä energiansaanti. Energiavaje voi lyhyellä aikavälillä vaikuttaa vireystilaan ja suoritusten laatuun. Pidempikestoisena energiavaje laskee suorituskykyä ja palautuminen vaikeutuu. Lisäksi energiavaje voi aiheuttaa elimistölle stressitilan, hormonitoiminnan häiriintymisen sekä lisää riskiä sairastumisille ja loukkaantumisille. Pahimmillaan energiavaje voi johtaa ylirasittumiselle, josta palautuminen voi kestää jopa vuosia. Urheilija voi arvioida subjektiivisesti omaa energiansaannin riittävyyttä käyttämällä mittareina jaksamistaan, vireystilaa, palautumista, kehonpainon pysymistä vakaana ja esimerkiksi naisilla kuukautisten säännöllisyyttä. Ultraurheilijan on joskus lisäksi tarpeellista hyödyntää ravitsemusalan asiantuntijaa varmistaakseen riittävän energiansaannin, joka voidaan selvittää pitämällä ruokapäiväkirjaa. Liikunnan aikainen energiankulutus voidaan mitata laboratorio-oloissa tai saada arvio sykemittarin avulla. Luotettavimmaksi energiansaannin arvioimiseksi on käytetty energian saatavuutta (EA, Energy Availability), joka tarkoittaa sitä energian määrää, joka elimistöllä jää liikunnanaikaisen energiankulutuksen jälkeen käytettäväksi peruselintoimintoihin ja muun muassa palautumisprosesseihin. Energian saatavuus suhteutetaan kehon rasvattomaan massaan (FFM, fat free mass) ja lasketaan kaavalla: EA = energiansaanti – liikunnan aikainen energiankulutus / FFM. Korkean energian saatavuuden viitearvoksi on määritelty 45 kcal / vrk / FFM, 40-45 kcal / vrk / FFM kohtalainen, 30-40 kcal / vrk / FFM matala, alle 30 kcal / vrk / FFM kertoo erittäin alhaisesta energiansaannista. Esimerkiksi 55 kg triathlonistin, jonka rasvaton massa on 48,4 kg (rasvaprosentti 12 %), energiansaanti 3000 kcal / vrk ja liikunnan aikainen energiankulutus 1000 kcal, energiansaatavuus on 41 kcal / vrk / FFM, eli kohtalaisella tasolla. Suuren energiantarpeen turvaamiseksi ultraurheilijan on tarpeellista suosia laadukkaan ruokavalion ohella epäterveellisempiä hiilihydraattien lähteitä, jotka myös hyödyttävät palautumisprosessia. Tällaisia elintarvikkeita ovat nopeasti imeytyvät korkean glykemiaindeksin (GI) hiilihydraatit, muun muassa mehut, urheilujuomat, sokeriset jugurtit ja palautusjuomat. Tasainen ruokarytmi, ateria 5-8 kertaa päivässä, on helpompi saavuttaa sallimalla myös vähän ”huonompia” ja helposti nautittavia energianlähteitä. Energiansaannin rooli ultraurheilijan suorituksen jälkeisessä palautumisessa Ultraurheilijan elimistö käy perusteellisen korjaustyön suorituksen jälkeisessä palautumisprosessissa, jossa ravinnon tavoitteena on täydentää lihasten ja maksan glykogeenivarastoja eli hiilihydraattivarastoja, edistää lihasvaurioiden korjaamista ja toimia lihasproteiinin rakennusaineina sekä palauttaa neste- ja elektrolyyttitasapainoa. Merkittävimpänä vaatimuksena palautumisessa on täyttää hiilihydraattivarastoja. Tehokkaimmin varastot täydentyvät nauttimalla heti suorituksen jälkeen helposti imeytyviä sokerisia hiilihydraatin lähteitä 1-1,2 g painokiloa kohti. Parhaimmillaan hiilihydraattivarastojen muodostuminen on tunti suorituksesta. Proteiinilla on hiilihydraatin ohessa tärkeä rooli kovan kestävyyssuorituksen jälkeen. Heti suorituksen jälkeen nautitut proteiinit auttavat parhaiten suorituskyvyn kehittymiseen ja lihasten toimintakyvyn palautumiseen. Proteiinia on hyvä saada 0,3 g painokiloa kohden, joten 55 kg triathlonisti tarvitsee 16,5 g proteiinia, jonka saa nauttimalla esimerkiksi noin 1,5 dl rahkaa. Nesteyttäminen on hyvä aloittaa heti suorituksen jälkeen. Nestettä on nautittava 1,2-1,5 kertainen määrä suorituksen aikana menetettyä painoa kohden. Urheilusuorituksen aikainen nestemenetys selviää parhaiten punnitsemalla painon ennen ja jälkeen suorituksen. Nestetasapainon palauttamiseksi voi nauttia heti natrium- ja hiilihydraattipitoista palautusjuomaa, johon on lisäksi sekoitettu esimerkiksi proteiinijauhetta. Tämän jälkeen nestetasapainoa palautetaan juomalla aterioiden yhteydessä tavallista enemmän vettä (2-3 lasia) ja muita nesteitä ruoka- ja juomisrytmin mukaisesti. Suorituksen jälkeistä nestetasapainon palauttamista voidaan pitää kehoa valmistavana toimenpiteenä seuraavaa kovaa suoritusta varten. Lähteet Ilander Olli ym. (2018). Liikuntaravitsemus – tehoa tuloksia ja terveyttä ruoasta. Lahti: VK-Kustannus Oy. Valtanen Tomi (2024). Urheilijan ravitsemus. https://urheilijanravitsemus.fi/. Viitattu 9.8.2024 Terve urheilija -ohjelma (2024). https://terveurheilija.fi/. Viitattu 9.8.2024 TriathlonSuomi Oy (2024). https://triathlonsuomi.com/. Viitattu 9.8.2024 Motivaatiolla kohti tavoitetta Suvi-Tuulikki Reina & Petteri Pohja Ihmisten liikuntakäyttäytymistä tutkittaessa on hyödynnetty erilaisia käyttäytymis-vaiheteorioita. Näistä teorioista ns. Prochaskan malli on ollut käytetyin 2000-luvulla. Mallin mukaan henkilön käyttäytymisen muutos kohti tiettyä tavoitetta tapahtuu vaiheittain. (Duodecim 2024) Malli on hyödynnettävissä niin kuntoliikunnassa kuin kilpaurheilussa ja soveltuu myös esim. mielenterveyskuntoutujille hoitosuunnitelman tueksi (Duodecim 2024). Mallissa edetään esiharkinnan, harkinnan, valmistelun, toiminnan ja ylläpidon kautta tilanteeseen, jossa toiminta on vakiintunutta (UKK-instituutti 2024). Tähän tilanteeseen päästäkseen tulee henkilön toiminnalle olla asetettuna sopivan tasoiset välitavoitteet ja päämäärä. Tavoitteen lisäksi henkilöllä tulee olla motivaatiota eli toimintaa liikkeelle laittavaa voimaa (Kopakka 2023). Motivaatioteoriat Motivaatiota voidaan tarkastella eri taustateorioiden pohjalta. Suoritusmotivaatioteoria sopii hyvin kuvaamaan etenkin urheilijan tapaa edetä kohti tavoitteita. Urheilija on tavoitteellinen, haluaa haastaa itseään ja osaa vertailla itseään kriittisesti muihin urheilijoihin. Suoritustavoiteteoria puolestaan kuvaa urheilijan henkilökohtaisia kokemuksia tavoitteiden saavuttamisessa. Suoritusta voidaan tarkastella sekä henkilön omakohtaisten tuntemusten tai taitojen kehittymisen kautta. (Kopakka 2023) Huippu-urheilija ei aina saavuta asetettuja tavoitteita ja etenkin median edessä urheilijalla on tapana selitellä epäonnistumista esim. väärällä suksivalinnalla tai heikoilla keliolosuhteilla. Kyse on attribuutioteoriasta, jossa urheilija arvioi omaa tekemistään ja hänellä voi olla tarve hakea syyllistä tapahtuneelle itsensä ulkopuolelta. Lopulta kuitenkin on kyse oikeanlaisesta asenteesta. Pystyykö urheilija kääntämään epäonnistumiset voimavaroiksi ja kehittää omaa toimintaansa aiemmat virheet huomioiden. (Kopakka 2023) Kopakan (2023) mukaan itsemääräämisteoriassa on puolestaan kyse siitä, että urheilija voi itse määritellä tekemisensä ja tavoitteensa. Urheilija on oma-aloitteinen ja luottavainen omiin kykyihinsä. Hänen tekemistään ja oman arvon tunnetta tukevat hyväksytyksi tuleminen ja saavutetut tulokset. Motivaatio Motivaatio on yleisesti käytetty ilmaisu, jonka taustalta löytyy jokin motiivi esim. ihmisen perustarpeet, vietit, saavutukset tai sanktio. Motivaatio määrittelee näiden pohjalta urheilijan innokkuuden toimia ja suunnata mielenkiintoaan (Duodecim 2024) Voisi ajatella, että urheilija motivoituu paremmin, jos saa itse määrittää toimintansa. Toisaalta urheilijaa voi motivoida asetetut tavoitteet, mikäli hän itse uskoo niiden olevan realistisia ja mahdollisia saavuttaa. (Pietikäinen & Pasanen 2023, 134) Pietikäisen ja Pasasen (2023) mukaan urheilijoiden motivaatio-ongelmat ovat yleisiä. Urheilijan on tällöin hyvä pohdiskella tavoitteiden saavuttamisen merkitystä itselleen. Hyvä on myös huomioida, että vaikka urheilijalla olisi motivaatiota harjoitteluun voi hänen muut elintapansa olla vahingollisia harjoittelun edistymiselle ja saavutuksiin pääsemiselle. Riittävä uni, lepo harjoittelusta, säännöllinen ja terveellinen ruokavalio edesauttavat motivaation säilymistä. Sisäinen ja ulkoinen motivaatio Sisäisessä motivaatiossa toiminta lähtee urheilijasta itsestään. Toimintaa ylläpitää positiiviset kokemukset, urheilija voi psyykkisesti hyvin ja on aktiivinen harjoittelija. Valmennuksen näkökulmasta ajatellen onkin tärkeää ylläpitää tätä sisäistä motivaatiota. Riskinä kuitenkin hyvän sisäisen motivaation omaavalle urheilijalle on liikaharjoittelu, jolloin mm. loukkaantumiset voivat lisääntyä. Tällöin on merkittävää, että valmennus seuraa etenkin urheilijan harjoittelumääriä ja palautumista sekä antaa säännöllisesti palautetta. (Liukkonen ym. 2006, 68-69) Liukkosen ym. (2006) mukaan ulkoista motivaatiota rakentavat urheilijan saamat palkkiot tai määräykset. Ulkoiset motiivit voivat toimia tehokkaasti hetkellisesti mutta etenkin valmentajan antama negatiivinen palaute heikentää motivaatiota. Rahallinen korvaus etenkin korkeammilla sarjatasoilla on hyvä motivaattori edellyttäen, että seuran talous on kunnossa ja mikäli maksuissa on viivästyksiä pystyvät urheilija ja seura näistä yhteisymmärryksessä sopimaan. Korvausepäselvyydet poistavat harjoittelumotivaatiota. Motivaatioilmasto Pohja motivaatio-orientaatioon ja tavoitteelliseen tekemiseen alkaa kehittymään jo varhaislapsuudessa. Myöhemmässä vaiheessa sosiaalistajina toimivat niin koulu, kaverit ja harrastusympäristöt. Jo varhaisessa vaiheessa onkin tärkeää, että toiminnalle saadaan luotua positiivinen motivaatioilmasto. Hyvän motivaatioilmaston tunnusmerkkejä ovat viihtyvyys, urheilijan hyvinvointi ja jatkaminen toiminnan parissa. (Liukkonen ym. 2006, 83-84) Motivaatioilmasto määrittelee itse toiminnan tavoitteita. Valmentajalla on merkityksellinen rooli siinä, millaiseksi motivaatioilmasto muodostuu. Vahva kilpailuhenkisyys valmentajassa luo myös kilpailullisen motivaatioilmaston. (Liukkonen, Jaakkola, Kataja 2006, 85) Tämä voi lisätä urheilijoiden keskinäistä kilpailua ja vähentää motivaatiota. Valmennuksen olisikin syytä pyrkiä luomaan tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto, jonka kautta useampi urheilija voi kokea onnistuvansa ja motivoitua lisää. Motivaation tukeminen Valmennuksella on merkittävä rooli hyvän motivaatioilmaston säilymisessä. Harjoitteiden tulee olla suunniteltuja siten, että ne palvelevat kaikkia urheilijoita. Esimerkiksi lentopallojoukkueessa voi olla hyvin eritasoisia pelaajia, jolloin on hyvä eriyttää harjoittelua pieniin ryhmiin eri taitotasoa vastaten. Tietty auktoriteetti on valmentajalla hyvä olla mutta tärkeää on antaa myös pelaajille itselleen mahdollisuus vaikuttaa omaan harjoitteluun ja ottaa vastuuta tekemisestään. Valmentajan positiivinen palaute on tehokas keino motivaatiota lisäävä keino. Palautteen anto voi toki toimia päinvastaisesti, jos palaute on negatiivista ja huonosti perusteltua. Hyvänä muistisääntönä voi käyttää ns. hampurilaispalautetta, jossa ensin annetaan myönteistä palautetta esim. kehuja kehittymisestä, keskivaiheessa annetaan korjaava palaute ja lopuksi vielä myönteinen kokonaiskuva harjoittelun tilanteesta. Vaikka jako tasoryhmiin on toisinaan perusteltua, on pelaajia hyvä ryhmitellä myös siten, että kaikki pääsevät tutustumaan paremmin toisiinsa, jolloin luodaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Harjoitteluilmapiirin tulee sallia myös epäonnistumiset ilman eriarvoistamista. Toimintaa tulee myös arvioida säännöllisesti ja arvioinnin pohjalta pyrkiä kehittämään. On hyvä huomioida myös eri pelaajien tarvitsema aika tietyn taidon oppimiseen ja luoda henkilökohtaisempia harjoittelusuunnitelmia. (Liukkonen ym. 2006, 89) Tavoitteet Kun urheilijalla on joku tavoite, niin myös motivaatio vahvistuu. Toisaalta hyvä motivaatio harjoitteluun edesauttaa pääsemään tavoitteeseen. Tavoite on mitattavissa eli ne voidaan saavuttaa tai sitten ei. (Liukkonen ym. 2006) Tavoitteet voidaan jakaa tulostavoitteisiin, suoritustavoitteisiin, prosessitavoitteisiin sekä ryhmätavoitteisiin. (Kopakka 2023) Urheilu on yleensä aika tulostavoitteista esim. tavoitellaan SM-mitalia. Suoritustavoite taas korostaa itse suoritusta ja sen parantamista. Prosessitavoitteessa suoritetta käsitellään eri osissa/prosesseissa esim. lentopallossa ponnistuksen ajoitus. Ryhmätavoitteet ovat tyypillisiä joukkuelajeissa ja näissä korostuu tulosta enemmän yhteisölliset ominaisuudet kuten vuorovaikutus. (Liukkonen ym. 2006, 120) Matkalla tavoitteeseen on hyvä pohtia myös omia arvoja eli millainen arvomaailma ohjaa tavoitteeseen pääsyä. Tavoitteita asetettaessa on syytä tarkastella kokonaisvaltaisesti urheilijan elämän tilannetta. Hän joutuu mahdollisesti muuttamaan, luopumaan sosiaalisista verkostoistaan tai taloudellinen tilanne voi heikentyä. Tässä vaiheessa on hyvä pohtia, mikä on juuri itselle merkityksellistä ja onko tämä tässä ja nyt tavoittelemisen arvoista ja omien arvojen mukaista. (Pietikäinen ym. 2023, 116-117) Joukkuelajeissa on hyvä olla ryhmätavoitteita pelaajien omien henkilökohtaisten tavoitteiden lisäksi. Ryhmätavoitteet tulee laatia yhdessä valmennustiimin kanssa, jotta pelaajat ja valmennus ovat samalla linjalla harjoittelun suhteen. Tavoitteiden tulee olla myönteisiä, realistisia ja selkeitä ymmärtää. Tärkeää on, että tavoite on koko joukkueen tahtotila. Pohdinta Koska motivaatiolla ja tavoitteilla on suuri merkitys urheilijan tulevaisuuteen, tulisi tämä huomioida jo vielä varhaisemmassa vaiheessa. Etenkin pienten urheiluseurojen ongelmana on riittämättömät resurssit ja koulutuksen puute. Harjoittelussa keskitytään itse tekemiseen mutta esim. valmentajan käytös ja palautteen anto voi olla hyvin asiatonta eikä kannusta eteenpäin. Isoissa seuroissa ja korkeammilla sarjatasoilla psyykkiseen valmennukseen on panostettu enemmän ja pelaajat saavat itse enemmän roolia oman harjoittelun suunnittelussa. Vahvan joukkuehengen ja yhteisöllisyyden luominen on tärkeää jo alkuvaiheessa sillä etenkin teini-iässä urheilija on herkkä drop-outille jos hän kokee esim. olevansa ulkopuolinen tai suoriutuvansa riittämättömästi. Heikko sitoutuminen joukkueen toimintaan latistaa koko joukkuetta. Tässä kohden on hyvä pysähtyä yhdessä valmennuksen kanssa tarkastelemaan joukkueen tavoitteita. 2020-luvulla on keskusteltu enenevässä määrin mielen hyvinvoinnista ja tähän puoleen on tulevaisuudessakin panostettava myös urheilun saralla. Lähteet Finnish Institute of Health and Fitness Oy (2024). https://www.terveysverkko.fi/tietopankki/terveysliikunta/motivaatio/. Viitattu 30.4.2024 Kopakka I. (2023). Soveltava valmennuksen psykologia, luentomateriaali. Lapin amk. Kustannus Oy Duodecim (2024). https://www.terveysportti.fi/. Viitattu 30.4.2024 Liukkonen, J., Jaakkola, T., Kataja, J. (2006). Psyykkinen valmennus lentopallos-sa. Suomen Lentopalloliitto. SLU paino. Pietikäinen, A., Pasanen, R. 2023. Joustava mieli urheilussa. Helsinki. Duodecim. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim (2024). https://www.kaypahoito.fi/nix02543/. Viitattu 30.4.2024. UKK-Instituutti (2024). https://ukkinstituutti.fi/elintapaohjaus/liikuntaneuvonta/terveys-ja-liikuntakayttaytymisen-muutos/. Viitattu 30.4.2024 Luonto ja moniammatillinen yhteistyö suomalaisen urheiluvalmennuksen valttikortti Jami Laaksonen & Petteri Pohja Suomalaisen mäkimaajoukkueen psyykkisen valmennuksen asiantuntija Joona Vazanan valmennusprosessissa osallistetaan niin valmentajia kuin valmennettavia. Joona Vazana oli yksi vierailevista luennoitsijoista Lapin AMK:n ylemmän korkeakoulututkinnon liikunnan ja urheiluvalmennuksen asiantuntijuus koulutusohjelman lähijakson päivillä Rovaniemellä 20.–22.4 2023. Lähijaksolla vierailevat myös luontoliikunnasta väitöskirjaa kirjoittava Tommi Haapakangas ja seikkailu- ja turvallisuuskouluttaja Oula-Matti Pelkonen. Lisäksi etäyhteyden päässä koettiin tanssivalmentaja Ansku Bergströmin tanssitunti. Moniammatillinen asiantuntijuus on osa modernia nykypäivän valmennusosaamista Urheiluvalmennuksessa asiantuntijuus on lisääntynyt valtavasti. Ei olekaan enää ihmeellistä, mikäli valmennushenkilöstöön kuuluu lajivalmentajien lisäksi myös psyykkisiä sekä fyysisiä valmentajia. Miten sitten suurempia valmennushenkilöstöä voidaan johtaa tai miten asiantuntijoiden vahvuudet saatetaan hyötykäyttöön valmennettaville? Vazana nosti luennossaan tärkeyden olla asiantuntijana osana valmennusprosessia ja ennen kaikkea osata olla johdettavana. Vazana kertoi, kuinka psyykkisenä valmentajana hänen roolinsa ensisijaisesti määrittää vastuuvalmentaja. Roolista riippumatta oleellista on tuottaa asiantuntijuutta kokonaisvaltaisesti niin valmennustiimin kuin valmennettavien arkeen. Tuloksellisuuden näkökulmasta myös psyykkisen valmennuksen prosesseissa on oleellista olla mukana seurantavaiheissa. Modernin valmennusosaamisen erityistaidoiksi Vazana luetteli nöyryyden, avoimuuden ja johdettavana olemisen taidot. Tunnettu Decin ja Ryanin itseohjautuvuusteoria, jossa korostuvat omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys näkyvät myös Vazanan käytännön esimerkeissä urheiluvalmennuksessa. Psyykkinen valmennusosaaminen on päivittäin tapahtuvaa valmennustoimintaa. Iloisesti valmennettaviaan tervehtivä ja positiivisesti kohtaava turvallinen aikuinen on sitä parhaimmillaan. Käänteisesti, negatiivisesti ajateltuna, on pahimmillaan ympäristö turvaton. Yksittäiset ja arjesta irralliset ammattilaiset jäävät etäisiksi kokonaisuuksiksi ja näyttäytyvät täten sellaisilta myös valmennettaville. Moniammatillisessa yhteistyössä arjen suunnitteluun osallistetaan jokainen, jotta paras osaaminen saadaan valmennettavien käyttöön. Vazanan käytännön esimerkissä hän kertoi, kuinka jo ennen ensimmäistä harjoitusta, valmennustiimi oli suunnitellut psyykkisen valmennuksen prosessin osaksi kokonaista valmennusta. Psyykkinen valmennusprosessi kytkeytyi osaksi valmennettavien arkeen ja esiintyi siellä toistuvasti. Lisäksi prosessia myös seurattiin ja analysoitiin yhdessä. Urheiluvalmennuksessa moniammatillista osaajaverkostoa johtaa useimmiten vastuuvalmentaja. Parhaimmillaan moniammatillinen osaaminen kehittää ihmisiä arjessa ja mahdollistaa myös tuloksellisesti positiivisia kokemuksia. Vastuuvalmentajanakin tärkeää huolehtia omasta jaksamisestaan Lähijaksolle saimme Vazanan lisäksi myös muita asiantuntijoita. Yhtenä luennoitsijana toimi väitöskirjaansa kirjoittava lehtori Tommi Haapakangas. Haapakangas on syventynyt luontoliikunnan yhteyteen mielenterveyteen. Ihmiskunnan urbanisoituminen on tuonut mukanaan stressin, ahdistuksen ja muut mielenterveysongelmat. Ennustettua on, että vuonna 2050 yli kolmannes ihmiskunnasta elää urbaaneissa ympäristöissä. Luonnon merkitys on todettu olevan yhteydessä ihmisen hyvinvointiin. Luontokokemus saattaa auttaa ihmistä irtaantumaan arjesta, joka parhaimmillaan mahdollistaisi palautumisen. Palautunut ihminen on rauhallinen, kykenee loogiseen päätöksen tekoon ja luottaa itseensä sekä ympäristöönsä. Urheiluvalmentajan arki voi pahimmillaan olla erittäin raadollista ja raskasta. Valmennustyö on useimmiten vahvaa intohimoa lajiin. Työuupumistakin kokee noin kolmannes. Haapakangas nosti luennossaan tulevaisuuden tärkeäksi taidoksi resilienssin ja psyykkisen joustavuuden. Suomalainen luonto voi olla mahdollisuus ja hyödyllinen arjen työkalu myös valmentajille. Tunnetaidot ja intohimo kuorruttavat valmennusosaamisen Kuten mainittua, niin iloisesti tervehtivä valmentaja on parasta valmennettavalle. Turvallisessa ympäristössä kasvava urheilija voi olla edistyksellinen suomalainen vientituote. Valmentajan tunnetaidot yhdessä vuorovaikutustaitojen kanssa kuorruttavat modernin valmennusosaamisen. Tunnetaitojen tärkeydestä esimerkkiä lähijaksolla saatiin, kun Oula-Matti Pelkonen luennoi taidon oppimisesta ja pelosta. Urheilussakin pelko saattaa olla osana taidon oppimisen kokemusta. Pelkotiloja kohtaava urheilija tarvitsee tuekseen tunnetaitavan valmentajan, joka antaa urheilijan tuntemuksille tilaa. Pelkonen muistutti myös, että vastavuoroisestikin tunne ihmisistä välittyy toisiin. Valmentajalle tämä on oleellista ja hyödynnettävissäkin oleva lisätyökalu. Lähijaksolla päästiin myös vierailemaan tanssivalmentaja Ansku Bergströmin tanssitunnilla. Bergströmin intohimo välittyi myös etätyökalujen avulla Helsingistä Rovaniemelle asti. Valmentajan intohimo on välillä liiankin itsestään selvyytenä pidetty asia. Intohimo liimaa kiinni lajiin ja sytyttää lajirakkauden. Parhaimmillaan yhdessä työskentelevät intohimoiset urheilijat ja valmentajat. Elämme ajassa, jossa meillä on mahdollisuudet toteuttaa paljon erilaista ennaltaehkäisevää ja esimerkillistä toimintaa. Urheilu ja liikunta on välineenä yhteiskunnassamme tähän parhaimmillaan loistava. Suomalainen urheiluvalmennusasiantuntijuus voi halutessaan olla edelläkävijä ja esimerkki. Terveelliset urheilijat tuottavat kestäviä ja kirkkaita tuloksia. Kuva 1. Oula-Matti Pelkosen demossa koettiin ja ylitettiin pelkotiloja taitojen oppimisen kontekstissa. Lopuksi Arctic Sport -verkosto ja klusteritoiminta asettuu monitasoisesti ja monitoimijaisesti laajalle vertikaalisesti ja horisontaalisesti liikunnan ja hyvinvoinnin kenttään. Kokonaisuus on haastava hahmottaa ja sen johtaminen sekä kehittäminen ovat myös haasteellista. Silti teemme tätä työtä yhdessä, koska uskomme sen tuovat Suomelle ja suomalaisille paremman tulevaisuuden. Arctic Sport -verkosto kattaa koko Lapin ja lappilaisten toimijoiden kentän. Klusteri toiminta Lapissa painottaa elinkeinolähtöistä kehittämistä sekä yritysvetoista verkostoa. Tässä julkisilla toimijoilla on asiantuntijuuden lisäksi tärkeä mahdollistajan ja tukijan rooli. Arctic Sport Lappitasoisen toiminnan sisällä on tarvetta paikallisille verkostoille ja hubityyppiselle toiminalle. Rovaniemen Arctic Sport & Wellnes Hub (työnimi) on erinomainen osoitus, miten yhteistyllö luodaan kasvua ja hyvinvointia, jossa huomioidaan paikalliset asukkaat ja yritysyhteistyö. Paikallisen ja maakunnallisen toimintatason on hyvä heijastaa ja vuorovaikuttaa keskenään ja siinä koko Lapin tasolla toimivat organisaatiot tuovat lisäarvoa kumuloituvalle yhteistyölle. Lisäksi julkiset organisaatiot ovat hyvin verkostuneita kansallisesti ja kansainvälisesti, mikä mahdollistaa osaamisen ja ideoiden ja taloudellisten resurssien tehokkaamman jakamisen ja keräämisen. Kansallisesti merkittäväksi kokonaisuudeksi on kasvamassa urheilun TKI-verkosto, jota Huippu-urheilun Instituutti (Kihu) koordinoi ja organisoi, se mahdollistaa kansallisesti merkittävän toiminnan kehittämistä alueiden ja organisaatioiden välillä. ClusSport ja EPSI ovat puolestaan Eurooppalaisia verkostoja, joiden kaksi pääteemaa ovat Sport & Vitality sekä Innovation ja Investments. Näiden teemojen takana on eurooppalaisittain samankaltaiset taustahaasteet, yleinen kansalaisten liikkumattomuus ja siitä seuraavat henkilökohtaiset ja yhteiskunnalliset ongelmat sekä uuden talouskasvun luominen liikunnan ja hyvinvoinnin toimialaoilla. Lappi brändinä ja vetovoimaisen alueena on kiinnostava kumppani monissa verkostoissa. Luontoliikunta ja siihen liittyvä matkailu nostavat vahvasti päätään ja ovat varmasti keskeinen osa tulevaa kehittämistyötä ja vastausta yhteisiin yllä mainittuihin haasteisiin. Tätä työtä tehdään myös paikallisesti ja alueellisesti yhdessä Santasport Lapin urheiluopisto kanssa sekä kansainvälisesti kumppaniyliopistojen ja muiden alan verkostojen, kuten European Network of Outdoor Sports (ENOS). Tulevaisuus näyttäytyykin työn täyteisenä sekä innostavana. Mukana on valtaisa määrä toimijoita, joilla haasteet tavoitteet ovat hyvin samankaltaisia. Julkisten toimijoiden vahva sitoutuminen on avain pitkäjänteiselle kehittämiselle, jonka kaveriksi tarvitaan yrittäjämäistä asennoitumista ja ketteryyttä sekä resurssiviisautta ja uutta tuotteliaisuutta. Kriittinen arviointi ja johtopäätökset Arctic Sport -verkoston alueellinen ja paikallinen kehittäminen on herättänyt paljon positiivisia odotuksia, mutta samalla se on kohdannut myös haasteita, jotka vaativat kriittistä tarkastelua. Verkoston vahvuus on sen kyky yhdistää eri toimijat, kuten koulutuksen tarjoajat, kuntatoimijat, yritykset ja kolmannen sektorin toimijat, yhteisen tavoitteen – liikunnan ja hyvinvoinnin kehittämisen – ympärille. Tästä huolimatta yhteistyöverkoston kehittäminen ja ylläpitäminen on vaativa tehtävä, joka edellyttää jatkuvaa resursointia, sitoutumista ja kommunikointia. Resurssien niukkuus, kuten rahoituksen ja ajan puute, voi olla keskeinen este pitkäjänteiselle kehitystyölle. Lisäksi, vaikka verkostoyhteistyö on alueella vahvaa, paikallisten erityispiirteiden huomioiminen ja joustavuus on tärkeää, sillä erilaiset maantieteelliset, kulttuuriset ja sosiaaliset tekijät voivat vaikuttaa toimintojen onnistumiseen eri tavoin. Liikunnan verkostoyhteistyö on selvästi tuottanut merkittäviä tuloksia, erityisesti osaamisen jakamisen ja koulutuksen kehittämisen osalta. Kuitenkin on tärkeää tunnustaa, että teknologian ja digitaalisten ratkaisujen kehitys etenee nopeasti, ja tämä asettaa uusia vaatimuksia myös liikunta-alan koulutukselle. Verkoston on varmistettava, että koulutuksen sisältö vastaa paitsi alueellisia tarpeita myös globaaleja trendejä ja innovaatioita, jotta sen vaikutukset olisivat pitkäkestoisia ja kilpailukykyisiä myös kansainvälisesti. TKI-toiminnassa Arctic Sport -verkostolla on ollut huomattava rooli uusien toimintamallien ja ratkaisujen kehittämisessä. Kuitenkin TKI-toiminnan vaikuttavuuden varmistamiseksi tarvitaan selkeämpää tiedon siirtoa käytännön toimijoille ja päättäjille. Monet hankkeet voivat jäädä paikallisiksi tai lyhytkestoisiksi, ellei löydetä tapoja integroida TKI-tuloksia laajemmin julkisiin rakenteisiin ja liikuntapalveluiden suunnitteluun. Toiminnan vaikuttavuuden mittaaminen ja pitkäaikaisten hyötyjen seuranta ovatkin kriittisiä tulevaisuuden kehittämisessä. YAMK-opiskelijoiden panos verkostossa on ollut merkittävä, ja heidän tuottamansa innovatiiviset ratkaisut ovat rikastuttaneet verkoston toimintaa. YAMK-opinnoissa korostuu teoriatiedon soveltaminen käytännön työelämän tarpeisiin, ja opiskelijoiden hankkeet ovat usein suoraan yhteydessä paikallisiin haasteisiin ja kehitystarpeisiin. Tulevaisuudessa on tärkeää luoda yhä tiiviimpiä yhteyksiä opiskelijoiden, työelämän ja tutkimusmaailman välille, jotta kehitystyö saisi entistä vahvemman jalansijan käytännön toiminnassa. Katsaus tuleviin vuosiin Tulevat vuodet tarjoavat Arctic Sport -verkostolle sekä mahdollisuuksia että haasteita. Verkoston menestys riippuu pitkälti sen kyvystä vastata muuttuvan maailman ja paikallisten olosuhteiden haasteisiin. Ilmastonmuutos, kaupungistuminen ja teknologinen kehitys tuovat uusia kysymyksiä myös pohjoisten alueiden liikunnan ja hyvinvoinnin kehittämiseen. Esimerkiksi ulkoliikuntamahdollisuuksien sopeuttaminen vaihteleviin sääolosuhteisiin ja digitaalisten työkalujen hyödyntäminen liikunnan saavutettavuuden parantamisessa ovat keskeisiä teemoja tulevaisuudessa. On myös tärkeää varmistaa, että verkostoyhteistyö jatkuu saumattomasti ja laajenee entisestään. Alueellinen ja paikallinen kehittämistyö vaatii jatkuvaa vuoropuhelua, ja erityisesti pohjoisten alueiden asukkaiden ja heidän tarpeidensa kuuleminen on olennaista. Verkoston on oltava joustava ja reagoiva, jotta se voi toimia muutosvoimana sekä paikallisella että alueellisella tasolla. Yhteenvetona voidaan todeta, että Arctic Sport -verkosto on ottanut tärkeitä askeleita kohti kestävää alueellista ja paikallista kehittämistä, mutta sen tuleva menestys vaatii jatkuvaa yhteistyötä, innovointia ja kriittistä tarkastelua. Tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen edellyttää vahvaa sitoutumista, resursseja ja kykyä hyödyntää sekä paikallisia että kansainvälisiä mahdollisuuksia. Petteri Pohja