Kohti kestävämpää tulevaisuutta: Tutkimuksia ja näkökulmia vastuullisuusodotuksista

14.4.2025

Artikkelikokoelma

Kaisa Lammi (toim.)

Liiketoiminta ja yrittäjyys
Yhteiskunta

Artikkelikokoelma YAMK-opinnäytetöiden tuloksista

Toimitus ja esipuhe:

Kaisa Lammi, KTM, lehtori, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu

Artikkelien kirjoittajat:

Tiina Heikkilä, insinööri, YAMK-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
Tuomas Hietaranta, tradenomi, YAMK-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
Paavo Holmevaara, tradenomi, YAMK-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
Anni Inkinen, tradenomi, YAMK-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
Jeremia Koistinen, insinööri, YAMK-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
Rasmus Lumirotko, restonomi, YAMK-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
Pihla Salminen, tradenomi, YAMK-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
Essi Simoska, sairaanhoitaja, YAMK-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
Heli Tervamaa, tradenomi, YAMK-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
Laura Väänänen, tradenomi, YAMK-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu

Tiivistelmä

Tässä artikkelikokoelmassa tarkastellaan vastuullisuuden merkitystä laaja-alaisesti organisaatioiden toiminnan ja sidosryhmäsuhteiden näkökulmasta. Kokoelma koostuu neljästä erillisestä artikkelista, jotka syventyvät vastuullisuuden osa-alueisiin eri toimialoilla. Kokoelman tavoitteena on tarjota kattava kokonaiskuva vastuullisuuden merkittävyydestä ja hyödyntämismahdollisuuksista. Tarkoituksena on esittää organisaatioille käytännön ratkaisuja ja keinoja vastuullisuustyöhön.

Vastuullisuus on noussut keskeiseksi teemaksi yhteiskunnallisessa keskustelussa kiristyneen lainsäädännön ja kasvaneiden vastuullisuusodotusten myötä. Kokoelma yhdistää teoreettisen tarkastelun ja monipuoliset tutkimusmenetelmät, kuten sidosryhmähaastattelut ja tapaustutkimukset, tarjoten käytännönläheisiä vastauksia ajankohtaisiin vastuullisuuskysymyksiin.

Aiheen ajankohtaisuus ja kokoelmassa esiin nousevat havainnot tekevät työstä hyödyllisen erilaisille organisaatioille. Artikkelikokoelma tuo esille, kuinka vastuullisuus ei ole vain velvollisuuksiin vastaamista, vaan strateginen mahdollisuus. Kokoelmasta saa teoreettisen tietopohjan ja käytännön esimerkkien avulla laajan näkökulman aiheeseen. Tulokset osoittavat, että vastuullisuus voi toimia kilpailuetuna, mutta se edellyttää syvällistä sidosryhmä tuntemusta ja jatkuvaa vastuullisuuskäytäntöjen soveltamista. Tulokset ja johtopäätökset antavat arvokkaita näkökulmia erilaisiin vastuullisuusodotuksiin ja kestävien toimintatapojen omaksumiseen.

Vastuullisuuden merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa entisestään sidosryhmien vaatimusten ja odotusten sekä sääntelyn kehityksen myötä. Tämä artikkelikokoelma tarjoaa pohjan jatkotutkimuksille sekä käytännön kehittämistyöhön, joka auttaa organisaatioita ennakoimaan ja valmistautumaan tulevaisuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

Esipuhe

Nyt ja tulevaisuudessa vastuullisuuden ja kestävyysajattelun merkitys ja teemat korostuvat läpi organisaatioiden ja sidosryhmien toiminnan unohtamatta niiden yhteiskunnallisesta vaikutusta. Vastuullisuutta käsitellään tässä neljän artikkelin artikkelikokoelmassa laaja-alaisesti ja käytännönläheisesti erilaisten toimintakenttien ja organisaatioiden näkökulmista. Artikkelit tarjoavat käytännön ratkaisuja ja työkaluja vastuullisuustyöhön, auttaen organisaatioita ymmärtämään sidosryhmiensä odotuksia ja kehittämään kestäviä toimintatapoja eri toimialoilla.

Vastuullisuus on määritelty tässä artikkelikokoelmassa ESG-termin kautta. (Environmental = ympäristö, Social = sosiaalinen, Governance = hallinto). Environmental tarkoittaa vastuullisuutta ympäristöstä, jossa huomioidaan erilaiset ympäristöön liittyvät termit. Social (Sosiaalinen) vastuullisuus pitää sisällään muun muassa ihmisoikeudet ja turvalliset työolosuhteet. Governance eli hallinto ottaa huomioon hyvän hallintotavan näkökohdat sisältäen myös riskienhallinnan.

Tulevaisuudessa vastuullisuuden merkitys kasvaa entisestään erilaisten säädösten ja juridisien muutoksien sekä sääntelytapojen myötä. Kestävyysraportointidirektiivi eli (Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD) on muuttanut ja tulee muuttamaan lähivuosia yrityksien raportointia vastuullisuudesta. CSRD koskettaa nykyisellään pääosin suuria yrityksiä, mutta alihankintaketjujen ja toimitusketjujen kautta raportointi ulottuu osaltaan myös pk-yrityksiin. Osa suuremmista yrityksistä on joutunut jopa vaihtamaa alihankkijoitaan ja tekemään muutoksia toimitusketjuihinsa johtuen raportoinnin vaatimuksista. Tulevaisuudessa vastuullisuusraportointi tulee laajenemaan pienempiin yrityksiin ja heidän toimiensa raportointiin. Koska vastuullisuutta tarkastellaan kestävyysraportoinnissa ja CSRD direktiivissä muun muassa sidosryhmien näkökulmista, ovat sidosryhmät yksi kantavista teemoista tässä artikkelikokoelmassa. Sidosryhmien huomioiminen raportoinnissa on teema, joka haastaa niin sidosryhmiä kuin organisaatiota tiedonkeräämisessä, raportoinnissa ja raportoinnin kokonaisvaltaisessa toteuttamisessa sekä arvioinnissa läpi yritys- ja organisaatiokentän.

Raportoinnin ja sen vaatimuksien lisäksi vastuullisuus ja kestävyys voidaan nähdä kilpailuetuna niin organisaation liiketoiminnan kuin työntekijöiden rekrytoinnin näkökulmasta. Vastuullisuuden ja kestävyyden näkökulmat nostavat laaja-alaisesti esille organisaation toimitapoja ja valintoja, joilla on merkitystä työntekijöiden rekrytoinnin ja työssä pysymisen kannalta. Myös työntekijöiden sitouttaminen organisaation strategisiin vastuullisuus ja kestävyysvalintoihin on tärkeää niin organisaation kuin työntekijöiden näkökulmasta. Vastuullisuus- ja kestävyysvalintoihin sitouttamisen tulee olla aitoa työntekijät huomioivaa ja heidän mielipiteensä kuulevaa. Erityisesti nuoremmat sukupolvet ovat kiinnostuneita siitä vastaavatko yrityksen arvot ja valinnat heidän omia arvojaan. Vastuullisuus ja kestävyys strategisina valintoina parantavat organisaation mainetta luoden siitä houkuttelevan liiketoimintakumppanin ja sitä myöden myös kilpailuetua.

Tämän artikkelikokoelman havainnot, tulokset ja johtopäätökset auttavat organisaatioita ennakoimaan tulevaisuuden haasteita ja mahdollisuuksia, tarjoten samalla ekologisen ja sosiaalisen vastuullisuuden näkökulman, joka voi ohjata käytännön kehittämistyötä ja jatkotutkimuksia.

Tämän julkaisun aloittaa Lapin AMK Master Schoolin Riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan kehittämisen asiantuntija -koulutuksen 10 opiskelijan yhteisesti kirjoittama tietoperusta, joka kokoaa yhteen eri näkökulmia vastuullisuudesta ja vastuullisuusraportoinnista sekä kestävästä kehityksestä. Valitut aiheet ovat kaikkia opinnäytetyöartikkeleita yhdistäviä teemoja. Lisäksi yhteisessä osiossa tarkastellaan tutkimus- ja kehittämismenetelmiä sekä tutkimuksen luotettavuuden näkökohtia.

Lapin AMK Master Schoolin Riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan kehittämisen asiantuntija -koulutuksen monialainen opinnäytetyöprosessi käynnistyi syksyllä 2023 teemojen valinnalla. Tämän teemaryhmän opiskelijat olivat kiinnostuneita vastuullisuuden, vastuullisuusraportoinnin ja kestävän kehityksen teemoista. Opiskelijoiden toimeksiantoina saamat aiheideat liittyivät toisiinsa vastuullisuuden ja kestävyyden teemojen ympärille. Valitut teemat antoivat uusia näkökulmia töiden toimeksiantajille KKS Energia, Levi Ski Resort, Opetushallitus ja DHL Global Forwarding Finland Oy. Kokoomajulkaisun artikkelit ovat löydettävissä myös Theuseuksesta erillisinä julkaisuina.

Opiskelijoiden osaaminen kehittyi laaja-alaisesti opinnäytetyöprosessin aikana. Osaaminen toimia monialaisessa ryhmässä, kerätä ja käyttää eri alojen tutkittua tietoa ja näkemyksiä vastuullisuuden teemoista lisääntyi. Opiskelijat saivat valmiuksia vastuullisuuden eri näkökulmien kehittämiseen ja uuden tiedon tuottamiseen erilaisia tutkimus- ja kehittämismenetelmiä hyödyntäen.

Teemaryhmän työskentely oli myös ohjaajalle antoisa ja uutta opettava kokemus. Ryhmä työskenteli aikataulun mukaisesti ja opinnäytetyöprosessin etenemisestä, onnistumisista ja haasteista keskusteltiin avoimesti ja luottamukse ilmapiiri oli vahva. Yhteisissä ryhmätapaamisissa edettiin sujuvasti ja ohjaajana pystyin luottamaan siihen, että ryhmä etenee itseohjautuvasti ja aikataulussa kohti asettamiaan tavoitteita. Kiitos koko teemaryhmälle mielenkiintoisesta ja antoisasta opinnäytetyöprosessista, opin itsekin paljon uutta vastuullisuudesta eri näkökulmista!

Toivottavasti, että tämä artikkelikokoelma inspiroi lukijaansa syventämään vastuullisuustyötään ja tarttumaan niihin mahdollisuuksiin, joita vastuullisuus ja kestävyys laajoina teemoina tarjoaa.

KTM Kaisa Lammi
lehtori, Vastuulliset palvelut Lapin ammattikorkeakoulu

Yhteinen tietoperusta

Tiina Heikkilä, Tuomas Hietaranta, Paavo Holmevaara, Anni Inkinen, Jeremia Koistinen, Rasmus Lumirotko, Pihla Salminen, Essi Simoska, Heli Tervamaa, Laura Väänänen

JOHDANTO

Vastuullisuuden käsite ja vaatimukset ovat olleet jatkuvassa muutoksessa. 1970- luvulla yrityksiin kohdistuneista yhteiskunnallisista vaatimuksista peräisin oleva yritysvastuun käsite on ollut merkittävä ponnahduslauta vastuullisuuden kehittymiseen. Tämän ajan yritysvastuu käsitti lähinnä yrityksen toiminnan vaikutukset ympäröivään yhteiskuntaan huomioimatta esimerkiksi ympäristöllisiä vaikutuksia. Vastuullisuuden ulottuvuus on laajentunut kattamaan yrityksen toiminnan aiheuttamat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset sekä arvoketjun ja roolin yhteiskunnassa. Tästä käytetään termiä ESG (Environmental = ympäristö, Social = sosiaalinen, Governance = hallinto). Vuonna 2020 koronapandemian aikana vahvistuivat taloudellisen ja sosiaalisen vastuullisuuden näkökulmat, mutta merkittävimpänä vastuullisuuskulmana korostuu edelleen ilmastonmuutos. (Hellström & Parkkonen 2022, 14–15.) Yritysten vastuullisen toiminnan kannustimet ovat muuttuneet pehmeämmistä arvoista kovempiin. Uusia vastuullisuuden liiketoiminnallisia motiiveja voidaan jaotella muun muassa taloudellisiin, lainsäädännöllisiin, riskienhallinnallisiin, uusiin liiketoimintoihin ja sidosryhmien vaatimuksiin. (Silvola, Peill, Aspholm & Kaisanlahti 2024.)

Lähivuosien suurimpana ajurina vastuullisuutta koskevissa muutoksissa voidaan nähdä olevan rahoitusmarkkinat. EU:n kestävän rahoituksen toimintaohjelmaa ohjaavat tavoitteet matalahiilisestä yhteiskunnasta, markkinoiden pitkäjänteisyydestä ja rahoitusjärjestelmän kestävyydestä. Kestävyystavoitteiden toteutumisen kannalta yritysrahoitus on merkittävässä roolissa ja siten ESG-tekijät ohjaavat merkittävästi liiketoiminta- ja investointipäätöksiä. Viimeaikaisten tutkimusten perusteella ESG:n ja taloudellisen menestyksen välillä on löydetty positiivinen yhteys pitkällä aikavälillä, joka voi selittyä esimerkiksi paremmasta riskienhallinnasta, resurssitehokkuudesta, rahoituksen saatavuudesta ja rahoituksen alhaisista kustannuksista. Muun muassa koronapandemian aikana korkean ESG-luokituksen yrityksillä oli parempi resilienssi epävarmassa toimintaympäristössä verrattuna heikon ESG-luokituksen yrityksiin. Lisäksi muutokseen vaikuttaa yleistyneet kestävän yritysrahoituksen ratkaisut kuten vihreät joukkovelkakirjat (green bonds), vihreät lainat (green loans) ja vastuullisuustavoitteisiin sidotut lainat (sustainability-linked loans). Vastuullisuustavoitteisiin sidottu laina eroaa perinteisestä lainasta niin, että sen korkomarginaali sidotaan vastuullisuustavoitteiden saavuttamiseen ja siten toteutuessaan pienentää lainamarginaalia. Trendi lainamarginaalien sitomisessa ESG-tavoitteisiin on kasvava ja tulevaisuudessa yrityksen kestävyyden odotetaan vaikuttavan rahoituksen saatavuuteen vieläkin enemmän. (Silvola ym. 2024.) Tätä varten on laadittu taksonomia-asetus, jolla tarkoitetaan kestävää rahoitusta. Sillä viitataan prosessiin, jossa sijoituspäätöksenteossa otetaan asianmukaisesti huomioon ympäristöön, sosiaalisiin tekijöihin ja hallintoon liittyvät seikat. EU-lainsäädännön kautta kehitetty taksonomia tulee vaikuttamaan merkittävästi kestävien toimintojen rahoittamiseen esimerkinomaisesti samalla tavalla kuten energiamerkinnät ohjaavat kuluttajien valintoja energiatehokkaiden tuotteiden suuntaan. Taksonomian tavoitteena on ohjata sijoittajien valintoja ympäristön kannalta kestävien toimintojen sijoituksiin. Lisäksi tavoitteena on ratkaista erimielisyydet ja estää uusien sisämarkkinoille kohdistuvien esteiden syntyminen määrittämällä standardi EU-tasolla sille, mikä katsotaan ympäristön kannalta kestäväksi taloudelliseksi toiminnaksi. (Sustainable finance – EU taxonomy 2018, 2.) Kesäkuussa 2020 hyväksytyssä taksonomia-asetuksessa määritellään, mitä sijoituskohteita voidaan pitää ympäristön kannalta kestävinä. Säännöt luovat yhtenäisen eurooppalaisen luokittelujärjestelmän, minkä avulla sijoitukset ja investoinnit pyritään kohdentamaan ilmastotavoitteita tukeviin kohteisiin. Asetuksessa on kuusi ympäristötavoitetta, jotka on esitelty alla olevassa kuviossa 1.

Kuvio 1. Taksonomia-asetuksen kuusi ympäristötavoitetta (Euroopan parlamentti 2023)

Sellainen taloudellinen toiminta, joka edistää vähintään yhtä yllä mainittua asetuksen ympäristötavoitetta, voidaan luokitella kestäväksi. Edellytyksenä on, että toiminta ei vahingoita muita ja hankkeiden tulee kunnioittaa ympäristön lisäksi ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia. (Euroopan parlamentti 2023.)

Tässä artikkelikokoelmassa käsitellään vastuullisuuden lainalaisuuksia erilaisista yritysten liiketoiminnallisista motiiveista ja tarpeista käsin. Artikkelikokoelma sisältää neljä Riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan koulutusohjelman opinnäytetyötä, jotka on esitetty alla olevassa kuviossa 2.

Kuvio 2. Artikkelikokoelma

Artikkelikokoelman yhteisen tietoperustan ensimmäisessä osiossa tarkastellaan vastuullisuutta avaamalla keskeisiä käsitteitä. Toinen osio kattaa kuvauksen tutkimus- ja kehittämismenetelmistä. Kolmannessa osiossa perehdytään aineiston keruumenetelmiin ja aineiston analysointiin. Neljännessä osiossa kuvaillaan tutkimuksen luotettavuutta ja eettisyyttä. Lopuksi on yhteenveto.

KESKEISET KÄSITTEET

Vastuullisuus

Mötön (2022) mukaan vastuullisuus tarkoittaa päätöksentekoa ja käytännön toimia, joilla pyritään parempaan liiketoimintaan ottamalla huomioon ympäröivät ihmiset, yhteiskunta ja tavalla tai toisella toimintaympäristökokonaisuus. Vastuullisuus on yrityksen vastuuta sen toiminnan sosiaalisista, taloudellisista ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksista. Yhteiskuntavastuusta (Corporate Social Responsibility, CSR) käytetään myös nimeä yritysvastuu ja sijoitusmarkkinoilla käytetään usein termiä ESG. (Hellström & Parkkonen 2022, 14.)

Tutkimusten mukaan organisaatiot, jotka ovat implementoineet vastuullisuuden toimintaansa, ovat saavuttaneet merkittäviä hyötyjä. Näitä ovat muun muassa lisääntynyt tehokkuus, pienentyneet ympäristövaikutukset, organisaation ja henkilökunnan sitoutuminen sekä parempi julkisuuskuva. Yritysjohdolla on keskeinen rooli vastuullisuuden implementoinnissa, ja sen tehtävänä on edistää vastuullista toimintaa tukevia strategioita ja prosesseja, joita toteutetaan tavoitteellisesti. (Boeske 2023, 2.) Nykypäivänä vastuullisuus nähdäänkin osana yrityksen arvonmuodostusta ja sijoittajia kiinnostavana investointikohteena (Hellström & Parkkonen 2022, 6).

Ympäristöasiat liittyvät laajasti globaaliin kauppaan ja talouteen, minkä vuoksi yritykset ja asiakkaat ovat yhä enemmän kiinnostuneita tuotteista, jotka ovat ympäristön kannalta kestäviä. Sääntelemättömät ja vastuuttomat käytännöt uhkaavat kestävyyttä, joten yritysten on otettava enemmän vastuuta kestävän toiminnan varmistamisesta koko toimitusketjussaan. Jum’an, Alkalhan ja Alarajn (2023, 1–2) tutkimukset ovat osoittaneet, että kestävän toimitusketjun ylläpitäminen parantaa paitsi ympäristön tilaa myös organisaation suorituskykyä. Tämän vuoksi yritykset ovat alkaneet kehittämään vastuullisuusjohtamisen käytäntöjä ja työkaluja.

Vastuullisuusraportointi

Yrityksillä voi olla useita motiiveja vastuullisuusraportoinnin toteuttamiseen. Michelo, Pilonato ja Ricceri (2014, 2) nostavat esiin kaksi pääasiallista motiivia: symbolinen ja aineellinen. Symbolisessa vastuullisuusraportoinnissa yritykset pyrkivät ensisijaisesti luomaan itsestään positiivisen kuvan vastuullisena toimijana. Tavoitteena on parantaa yrityksen mainetta ja uskottavuutta sidosryhmien silmissä. Michelo ym. (2014, 8) kuvaavat tätä lähestymistapaa, viitaten Meyer ja Rowan (1977) tutkimukseen,

”seremoniallisena yhdenmukaisuutena”, jossa yritykset omaksuvat näkyviä käytäntöjä vastatakseen yhteiskunnallisiin odotuksiin tekemättä kuitenkaan merkittäviä muutoksia varsinaiseen toimintaansa. Toisin sanoen, symbolisessa raportoinnissa keskiössä ovat viestintä ja mielikuvien luominen, ei niinkään todelliset teot. Aineellisessa vastuullisuusraportoinnissa yritykset puolestaan keskittyvät raportoimaan toimintansa todellisista vastuullisuusvaikutuksista ja niiden hallinnasta. Tavoitteena on antaa sidosryhmille relevanttia ja hyödyllistä tietoa yrityksen toiminnasta ja toiminnan vaikutuksista. Tällainen raportointi edellyttää yritykseltä vastuullisuusasioiden integroimista osaksi liiketoimintastrategiaa ja -toimintaa. (Michelo ym. 2014, 8.) Tutkimuksessa havaittiin, että tiettyjen vastuullisuusraportointikäytäntöjen, kuten erillisten raporttien tai GRI-ohjeiston, hyödyntäminen ei keskimäärin parantanut sidosryhmille tarjottavan tiedon laatua. Tämä viittaa siihen, että käytännöt saattavat olla symbolisia, eivätkä välttämättä heijasta todellisia muutoksia. Toisaalta GRI-ohjeiston mukainen suorituskykyyn liittyvä raportointi tarjosi todennäköisemmin tasapainoista ja vertailukelpoista tietoa. (Michelo ym. 2014, 30.) Vastuullisuusraportoinnin vaikutus yrityksen arvoon on monimutkainen ja edellyttää usein organisaatiomuutoksia sekä strategista sitoutumista vihreään siirtymään. (Silvola ym. 2024.)

Vastuullisuusraportointi on olennainen osa organisaation vuorovaikutusta sidosryhmiensä kanssa. Laadukas vastuullisuusraportointi lisää läpinäkyvyyttä organisaation toiminnassa, vahvistaa luottamusta sidosryhmien keskuudessa ja toimii signaalina organisaation sitoutumisesta vastuulliseen liiketoimintaan. Frisken, Hoelscherin ja Nikolovin (2022, 2, 6) tekemä tutkimus osoittaa, että vastuullisuusraportoinnin vaikutus organisaation arvoon (mitattuna Tobinin Q-mallilla) on aluksi negatiivinen. Ajan myötä tästä suhteesta tulee kuitenkin positiivisempi, kun yritykset oppivat viestimään kestävän kehityksen toimistaan tehokkaammin ja sijoittajat oppivat arvioimaan raportteja paremmin. Vastuullisuusraportointi voi myös parantaa analyytikkojen ennusteiden tarkkuutta.

Raportoinnin tarkoituksena on palvella yrityksen ja sen sidosryhmien tarpeita. Raporttimallin valinnassa korostuu tarkoituksenmukaisuus, joka vaihtelee yrityksen koosta ja toimialasta riippuen. Raportoinnin uskottavuutta voidaan lisätä kolmannen osapuolen varmennuksella. (Koipijärvi & Kuvaja 2020, 48.) Yhtiön kannattaa valita vastuullisuusraportointiin ohjeistuksia, jotka ovat relevantteja sen toimialalle ja vastaavat sidosryhmien odotuksia. Ohjeistukset auttavat yhtiöitä raportoimaan vastuullisuudestaan tavalla, joka on vertailukelpoista, luotettavaa ja läpinäkyvää.

Vastuullisuusraportoinnin käytänteitä ja ohjeistuksia

YK:n Global Compact -aloite on keskeinen osa yritysten vastuullisuusraportoinnin kehitystä. Se edustaa globaalia yritysten kestävän kehityksen sitoumusta, joka kannustaa yrityksiä integroimaan periaatteet ihmisoikeuksista, työvoimasta, ympäristöstä ja korruption vastaisesta toiminnasta osaksi liiketoimintaansa ja strategioitaan. Aloitteen kautta yritykset raportoivat edistymisestään näiden periaatteiden toteuttamisessa, joka puolestaan tukee vastuullisuusraportoinnin läpinäkyvyyttä ja vertailukelpoisuutta. Tämä on merkittävä askel kohti yhdenmukaistettuja ja standardoituja raportointikäytäntöjä, jotka ovat olennaisia vastuullisuusraportoinnin luotettavuuden ja vaikuttavuuden kannalta. Global Compact-aloite tarjoaa myös viitekehyksen, jonka puitteissa yritykset voivat osoittaa sitoutumistaan kestävään kehitykseen ja vastuulliseen liiketoimintaan. (United Nations Global Compact 2021.)

GRI (Global Reporting Initiative) on kansainvälinen standardi, joka tarjoaa organisaatioille yhtenäisen viitekehyksen taloudellisten, ympäristöllisten ja sosiaalisten vaikutusten raportointiin. GRI-standardit ovat maailmanlaajuisesti käytetyimpiä kestävän kehityksen raportointistandardeja, jotka kattavat aihealueita biodiversiteetistä verotukseen ja jätteistä päästöihin sekä monimuotoisuudesta ja tasa-arvosta terveyteen ja turvallisuuteen. GRI:n mukaan raportointi on avain läpinäkyvyyteen ja vuoropuheluun yritysten ja niiden sidosryhmien välillä. (Global Reporting Initiative 2024.)

Tammikuussa 2023 voimaan astunut Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD) on EU:n direktiivi, joka tähtää yritysten kestävyysraportoinnin laadun ja kattavuuden parantamiseen. Sen tavoitteena on varmistaa, että yritykset raportoivat luotettavasti ja vertailukelpoisesti ympäristöllisistä ja sosiaalisista vaikutuksistaan sekä hallintotavoistaan. Direktiivin mukaiset kestävyysraportointia koskevat vaatimukset otetaan käyttöön vaiheittain. Direktiivi laajentaa raportointivelvoitteiden piiriin suuren määrän yrityksiä, aluksi koskien suuria yli 500 henkilöä työllistäviä pörssiyhtiöitä. Vuodesta 2025 lähtien vaatimukset laajenevat yrityksiin, jotka täyttävät vähintään kaksi seuraavista kolmesta kriteeristä: yrityksessä on vähintään 250 työntekijää, taseen loppusumma on vähintään 20 miljoonaa euroa ja liikevaihto on vähintään 40 miljoonaa euroa. Vuonna 2026 nämä raportointivelvoitteet ulotetaan myös pieniin ja keskisuuriin listattuihin yrityksiin. CSRD pyrkii tehostamaan ja yhdenmukaistamaan kestävyysraportointia EU-tasolla, mikä auttaa sijoittajia ja muita sidosryhmiä tekemään parempia päätöksiä kestävyyteen liittyvissä asioissa. (European Comission n.d.)

CSRD-linjauksia kuvatessa keskitytään usein termiin suuret yritykset, mutta käytännön tasolla direktiivi vaikuttaa suoraan myös pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Pohjoismaiden yrityssektori koostuu monista pääomaintensiivisistä listaamattomista yrityksistä, kuten kiinteistö- ja logistiikka-alan toimijoista, joiden raportointivelvoite täyttyy tase- ja liikevaihtokriteereiden täyttyessä. Tuoreissa ennusteissa on arvioitu, että raportointivelvollisuus koskee Suomessa suoraan noin 1300 yritystä, joista 10 % on listattuja yrityksiä. (Silvola ym. 2024.)

CSRD-asetuksen mukainen kestävyysraportointi toteutetaan toimintakertomuksessa tilinpäätöksen yhteydessä, jolloin ESG-tiedot sisältyvät yrityksen taloudelliseen raportointiin. Tämä tarkoittaa, että kestävyystiedot kuuluvat taloudellisen valvonnan piiriin samalla tavalla kuin muut yrityksen julkaisemat taloudelliset tiedot. Suomessa pörssiyhtiöitä valvoo Finanssivalvonta ja muiden yritysten valvonnasta vastaa Patentti- ja rekisterihallitus. (Silvola ym. 2024.)

CSRD edellyttää raportointia European Sustainability Reporting Standards (ESRS) – standardien mukaisesti (European Comission n.d). ESRS-standardit sisältävät kaksi kaikille yleistä standardia, viisi ympäristöstandardia, neljä sosiaalista standardia ja yhden hallintotapastandardin. Nämä standardit ovat osa laajaa standardipakettia, joka sisältää yli 1100 datapistettä. Kaikki standardit eivät tule olemaan kaikille pakollisia, koska osa niistä riippuu olennaisuusanalyysista saatavista tuloksista.

ESRS-standardien ytimessä on Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteeseen rajaava lämpenemistavoite. Standardit velvoittavat yritystä linjaamaan muun muassa ilmastotavoitteet julkisesti ja sitä kautta tarvitaan strategista pohdintaa ja päätöksentekoa. Haasteita voi syntyä esimerkiksi silloin, kun vastuullisuutta on korostettu markkinoinnissa, mutta raportointi osoittaa luodut vastuullisuusmielikuvat perättömiksi. Samoin haasteita voi syntyä, jos vapaaehtoisessa raportoinnissa on tarkasteltu ainoastaan positiivisia asioita ja riskit on sivuutettu. Nämä ovat tärkeitä huomioitavia seikkoja, kun jatkossa ESG-tiedot ovat helposti saatavissa keskitetyssä eurooppalaisessa yhteyspisteessä European Single Access point (ESAP). (Silvola ym. 2024.)

Kestävä kehitys

Kestävä kehitys tarkoittaa jatkuvaa yhteiskunnallista muutosta, jonka tavoitteena on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät mahdollisuudet elämiseen maapallolla. Silloin ihminen, ympäristö ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon niin päätöksenteossa, kuin toiminnassakin. (Ympäristöministeriö 2023.) Kestävän kehityksen ajatuksen taustalla on käsite, että ihmisten tulisi täyttää tarpeensa heikentämättä tulevien sukupolvien mahdollisuutta omien tarpeidensa täyttämiseen (Lamba, Kumar & Dhir 2022, 1).

Vuonna 2015 YK:n jäsenmaat perustivat Agenda2030-toimintaohjelman, joka koostuu 17 tavoitteesta (Kong ym. 2024, 2). Ohjelman kestävän kehityksen päätavoitteet ovat äärimmäisen köyhyyden poistaminen, eriarvoisuuden vähentäminen ja ilmastonmuutoksen torjuminen (Kowszyk & Maher 2018). Russell-Bemmett, Rosenbaum, Fisk & Raciti (2023, 1–2) kuvailevat Agenda2030 olevankin kiireellinen kehotus kaikille toimia hyvinvoinnin parantamiseksi ja talouden sekä maailmanrauhan edistämiseksi. Vaikka talouskasvua pyritään vauhdittamaan, tulee sen kuitenkin tapahtua ympäristöä ja luonnonvaroja säästämällä. Alla olevassa kuviossa on esitetty kaikki Agenda2030 toimintaohjelman 17 tavoitetta.

Kuvio 3. Agenda2030 (VNK)

Agenda2030-toimintaohjelma on merkittävä sen vuoksi, että sen sisältämät tavoitteet ovat kaikille maailman maille samat. Se korostaa keskinäisriippuvuutta eli ympäristöllistä, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä yhdessä. Vastuu Agenda2030:n tavoitteiden saavuttamisesta on eri maiden hallituksilla. Suomessa tuorein päivitetty toimintasuunnitelma on laadittu vuonna 2020. (Valtioneuvoston kanslia 2024.)

Kong ym. (2024, 2) kertovat YK:n arviosta vuodelta 2023, joka osoittaa, että Agenda2030:n tavoitteet ovat vaarassa jäädä saavuttamatta. Edistymiseen ovat vaikuttaneet negatiivisesti talouden suhdannevaihtelut ja ilmastokriisi. Koska yli 50 % tavoitteista on heikolla tasolla ja 30 % jopa pysähtyneenä, tulee kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista edistää kiireellisesti. Viime vuosikymmenien aikana globaali kulutus on kasvanut kahdeksankertaiseksi. On ennustettu, että vuoteen 2050 mennessä maailman luonnonvarojen käyttö kasvaa tästä vielä kolminkertaisesti. (Lamba, Kumar & Dhir 2022,1.) Ratkaisuja tähän tilanteeseen on esitetty mm. kiertotaloudesta (Lamba, Kumar & Dhir 2022), Design Thinkingistä eli systeemiajattelusta (Baldassarre, Calabretta, Karpen, Bocken & Hultink 2024) sekä vakaasta rakenteellisesta muutoksesta yhteiskuntaan (Kong ym. 2024).

TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISMENETELMÄT

Tutkimuksellinen kehittämistyö

Tutkimuksellisen kehittämistyön avulla organisaation on mahdollista hakea keinoja tai menetelmiä muutosten toteuttamiseen ja toimintansa kehittämiseen. Kehittämistyön tarkoitus on luonnostella, kehittää tai ottaa käyttöön ratkaisuja, kehittämistyön tavoitteena taas on etsiä parempia vaihtoehtoja ja viedä asiaa tai käytäntöä eteenpäin. Kehittämistyössä ei ole edellytyksenä uuden tietopohjan luominen, mutta uuden tiedon hankkimisen myötä on mahdollista ottaa uutta tietoa organisaation toimintaan. Organisaation pitää pystyä viemään pitää pystyä viemään havaitut kehittämisesitykset käytäntöön saadakseen kehittämistyöstä hyödyn irti. Käyttöön viemisessä pitää yhdistellä olemassa olevaa tietopohjaa ja käytäntöä maksimaalisen hyödyn mahdollistamiseksi. Kehittämistyön tutkimuksellisuuteen kuuluu valintojen, prosessien, näkökulmien ja tulosten kriittinen arviointi. (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2015, 20–22.)

Puusa & Juuti (2020, 78–81) mukaan tutkija tutustumalla kirjallisuuteen syventää ymmärrystään aiheesta siihen liittyvine käsitteineen ja niiden merkityksineen. Tutustumalla tietopohjaan monipuolisesti tutkija pystyy tekemään päätöksiä tutkimuksen lähestymistavasta ja työn rajauksesta näkökulmineen. Tutkimuksen tieteellisyys edellyttää vuoropuhelua aiemman teoreettisen tiedon ja tutkimuksesta tuotettavan tiedon välillä. Ojasalo ym. (2015, 28–30) toteaa myös, että tietopohjatieto mahdollistaa ja auttaa luomaan kokonaiskuvaa kehittämistyön kohteesta ja siihen vaikuttavista asioista. Kehittämishanke edellyttää, että on olemassa riittävä käsitys kehittämistyön toimialasta ja kehittämistyön organisaatiosta arvoineen ja strategioineen. Riittävä toimialatuntemus mahdollistaa sen, että tietopohjasta pystytään nostamaan asioita esille organisaation käytännön tasolla, eikä pelkästään teoreettisella, yleisellä tasolla.

Laadullinen tutkimusmenetelmä

Hirsjärven, Remeksen & Sajavaaran (2014, 161) mukaan laadullinen tutkimus on kokonaisvaltaista tiedonhankintaa, jossa aineisto kootaan luonnollisissa ja todellisissa tilanteissa. Kanasen (2013, 26–27) mukaan laadullisessa tutkimuksessa on lähtökohtana luoda ymmärrys tutkittavasta ilmiöstä ja selittää ilmiötä kokonaisuutena, sekä selittää tutkittavaan asiaan liittyviä tekijöitä ja niiden välisiä keskinäisiä suhteita. Laadullisen tutkimuksen tutkimusaineiston keruussa on kyse tutkijan ja tutkittavien vuorovaikutuksesta, huomion ollessa tutkittavien näkökulmissa, merkityksissä ja näkemyksissä.

Tarkoituksena on kerätä yhteen pohjatietoja, joiden avulla pystytään muodostamaan kokonaiskuvaa käsillä olevasta asiasta. Esimerkkinä pohjatiedoista voi olla kohderyhmästä jo olemassa oleva tieto, organisaation nykytilanne sekä tulevaisuuteen kohdistuvat suunnitelmat. (Tuulaniemi 2011, 136.) Olemassa olevan pohjatiedon lisäksi tietoa voidaan kerätä erilaisilla, pääsääntöisesti laadullisilla tiedonkeruumenetelmillä. Yksi tiedonkeruun perusmenetelmä, jota voidaan hyödyntää, on haastattelu. (Koivisto 2019, 44.) Ojasalon ym. (2015, 40–45) mukaan laadullisessa tutkimuksessa on tarkoitus tuottaa käsillä olevasta aineistosta analysoitavaa tietoa, jonka avulla tutkittavaa asiaa pyritään ymmärtämään kokonaisuutena. Aineistonkeruumenetelminä laadullisessa tutkimuksessa voivat toimia esimerkiksi havainnointi, kyselyt, dokumentit ja haastattelut.

Laadullinen tutkimus on termi monenlaisille eri lähestymistavoille ja menetelmille luonnollisten asioiden tutkimiseen. Tiedot on kerätty ja analysoitu ensisijaisesti tekstimateriaaleista, kuten haastatteluista, kyselyistä, virallisista asiakirjoista tai materiaaleista. Monet tutkimukset perustuvat haastatteluihin, jotka ovat tehokas tapa hankkia tietoa sekä henkilökohtaisia näkemyksiä, kokemuksia, arvoja tai asenteita tutkittavaa asiaa kohtaan. (Saldana 2011, 4–12.) Laadullisessa tutkimuksessa on kaksi vaihetta: havaintojen pelkistäminen ja itse ongelman ratkaiseminen. Laadullinen tutkimus voi myös jossain määrin jäljitellä lomaketutkimusta, joka voidaan jakaa kahteen eri vaiheeseen, jossa ensimmäisessä vaiheessa määritellään muuttujat ja kerätään aineisto, josta tehdään tilastolliset analyysit. Toisessa vaiheessa itse tulokset tutkitaan. Näissä molemmissa tutkimustyypeissä havaintojen tuottamiseen kuuluu eri tekniikoita, joilla mahdollisia havaintojen määriä rajoitetaan hallittavamman kokoiseksi. Lomaketutkimuksessa rajoittavana tekijänä voidaan pitää jo itse lomakkeen suunnittelua ja sen rakentamista ja laadullisessa tutkimuksessa aineiston määrä on rajoittava tekijä. Aineisto, joka luo tietopohjaa tutkimukselle rajaa tutkimuksessa käytettävää olemassa olevaa tietoa sekä itse tutkimusta. (Alasuutari 2011, luku 2.)

Määrällinen tutkimusmenetelmä

Vilkka (2007, 13) määrittelee määrällisen eli kvantitatiivisen tutkimusmenetelmän tutkimustavaksi, jossa tietoa tarkastellaan numeerisesti. Menetelmän avulla halutaan saada vastauksia kysymyksiin, kuinka paljon, kuinka moni tai miten usein. Määrällinen tutkimus pyrkii esimerkiksi ymmärtämään, miten ihmiset käyttäytyvät. Tämä tapahtuu numeerisen datan ja tilastollisten menetelmien avulla, mikä tekee tutkimuksesta tieteellisesti toistettavan ja luotettavan. Määrällinen tutkimus on usein selittävää, mikä tarkoittaa, että sen tavoitteena on löytää ja selittää syy–seuraus -suhteita. Tutkimuksessa voidaan esimerkiksi selvittää, miten jokin taustatekijä, kuten ikä tai tulotaso, vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin tai käyttäytymiseen. (Vilkka 2007, 23–26.)

Määrällisen tutkimusmenetelmän aineiston kerääminen voidaan toteuttaa kyselylomakkeella, haastattelulla ja systemaattisella havainnoinnilla. Kysely on aineistonkeruumenetelmä, jossa kaikilta vastaajilta kysytään samat kysymykset samassa järjestyksessä ja samalla tavalla. Se soveltuu hyvin laajojen ja hajallaan olevien vastaajajoukkojen tutkimiseen sekä henkilökohtaisten asioiden, kuten terveyteen liittyvien tietojen tai kulutuskäyttäytymisen, kartoittamiseen. Kysely voidaan toteuttaa postitse tai internetissä. (Vilkka 2007, 27–28.) Ojasalon ym. (2018, 104) mukaan määrälliset tutkimusmenetelmät sopivat esimerkiksi tilanteisiin, joissa halutaan testata tietyn teorian paikkansapitävyys. Teoriasta tehdään hypoteesi eli väittämä, sekä oletus, jota kyselyllä aiotaan testata. Kun kysely on tehty ja analysoitu, saadaan selville, onko hypoteesi pitänyt paikkansa. (Ojasalo ym. 2018, 104.)

Monimenetelmällinen tutkimusmenetelmä

Monimenetelmällisessä tutkimustavassa yhdistetään määrällistä ja laadullista tutkimustapaa. Yksi tutkimuksen elementeistä on, että eri aineistoja ja lähestymistapoja yhdistetään samassa tutkimuksessa. Aineisto voi koostua haastattelu-, havainnointi- tai kyselyaineistosta. Myös pelkästään yksittäinen aineistokokonaisuus voi olla monimenetelmällinen, esimerkiksi kyselyaineisto, joka sisältää sekä avoimia että strukturoituja kysymyksiä. Vaikka laadullista ja määrällistä tutkimustapaa erotellaan usein niin, että laadullisessa käsitellään sanoja ja määrällisessä numeroita, ei jako ole aina ihan selvä. Tutkimustavoissa on paljon yhtäläisyyksiä ja molemmissa lopulta pyritään selittämään monimutkaisia ilmiöitä ja niiden suhteita. (Åkerblad & Seppänen-Järvelä 2024, luku 1.)

McKim (2017) kertoo, kuinka on tärkeä ymmärtää, mitä lisäarvoa monimenetelmällisyys antaa tutkimukselle. On esitetty, että monimenetelmäiset tutkimukset saisivat syvemmän ja laajemman ymmärryksen ilmiöstä, kuin yhdellä tutkimustavalla tehdyt. Monimenetelmällisyydellä voidaan myös paremmin varmentaa tulokset, ja aineiston integraation avulla voidaan antaa lukijalla enemmän luottamusta tuloksiin. Integroinnilla tarkoitetaan mm. erilaisten aineistokokonaisuuksien, menetelmien, havaintojen ja tekniikoiden yhdistämistä tutkimusprosessissa. Integraatio on monimenetelmällisen tutkimuksen ydinasioita, jossa tutkija täsmentää eri asioiden välisiä suhteita läpi tutkimusprosessin. (Åkerblad & Seppänen-Järvelä 2024, luku 1.)

Tapaustutkimus

Tapaustutkimus toimii Ojasalon ym. (2018, 52–55) mukaan hyvin kehittämistyön lähestymistapana silloin, kun tarkoituksena on ymmärtää kohdetta syvällisemmin ja tuottaa kehittämisehdotuksia. Tapaustutkimuksella tuotetaan tietoa nykyajassa tapahtuvasta ilmiöstä sen todellisessa toimintaympäristössä. Tavoitteena on tuottaa tapauksesta syvällistä ja tarkkaa tietoa rajatusta kohteesta, mikä mahdollistaa kehittämisen kohteen ymmärtämisen kokonaisvaltaisesti. Tapaustutkimuksella usein selvitetään, miten ja miksi jokin asia tapahtuu. Ennen tutkimuksen aloittamista on tärkeää tutustua aiemmin tutkittuun tietoon aiheelle oleellisista asioista, mikä mahdollistaa todellisen kehittämistehtävän alustavan määrittelyn. Kehittämiskohteen sallitaan täsmentyä prosessin edetessä. Tapaustutkimusta voi tehdä sekä määrällisin että laadullisin menetelmin. (Ojasalo ym. 2018, 52–55.)

AINEISTON KERUUMENETELMÄT JA AINEISTON ANALYSOINTI

Kyselyt

Kysely on Vilkan (2015, 76) mukaan yleisin aineistonkeruun tapa määrällisessä tutkimusmenetelmässä, ja se sopii erityisen hyvin laajalle tai hajallaan olevalle joukolle, tai jos kysymykset ovat arkaluontoisia. Ojasalon ym. (2018, 121) mukaan kyselytutkimuksella on mahdollista kerätä laaja määrä tutkimusaineistoa suhteellisen tehokkaasti. Pääosin numeroihin perustuvia tuloksia käsitellään tilastollisesti vakiintuneita analyysitapoja, ohjelmistoja ja raportointitapoja hyödyntäen. Kyselytutkimuksen heikkous, kuten määrällisillä tutkimusmenetelmillä yleisestikin, on tuotetun tiedon pintapuolisuus. Internetkyselyn heikkoutena on se, ettei haastattelija ole fyysisesti paikalla avustamassa vastaamisessa. (Ojasalo ym. 2018, 121.) Kysymyksien suunnitteluun on käytettävä erityistä huolellisuutta, ja muuttujien valinta tulee aina perustella vasten tutkimuksen teoreettista viitekehystä ja tavoitteita (Vilkka 2015, 83). Hätäisesti suunniteltu kysely aiheuttaa ajanhukkaa ja merkittäviä ongelmia myöhemmissä työvaiheessa sekä laskee tutkimuksen laatua (Ojasalo ym. 2018, 131).

Avointen kysymysten lisääminen kyselyyn antaa vastaajille mahdollisuuden perustella omia näkemyksiään tarkemmin. Avointen kysymysten etuna on myös, että vastaaja voi ajatella ja vastata vapaammin kuin valmiiksi annetuissa monivalintakysymyksissä. (Vilkka 2007, 68.) Avoimet kysymykset voivat muodostua kyselyssä riskiksi, jos vastaajat eivät vastaakaan niihin. Jos vastaajien tiedetään olevan aktiivisia ja kantaa ottavia, voidaan vastauksista saada arvokasta informaatiota. Vastausten käsittelyyn ja purkamiseen täytyy myös varata riittävästi aikaa. (Ojasalo ym. 2018, 132.)

Alasuutarin (2011, luku 2) mukaan kyselytutkimuksessa esitetään ainoastaan tutkimukselle keskeisiä ja tutkimuskysymyksen kannalta olennaisia kysymyksiä, joissa vastausvaihtoehdot pyritään määrittämään etukäteen. Laadullisen tutkimuksen näkökulmasta on puolestaan tärkeää rajoittaa kerättävän aineiston määrää ja keskittyä ainoastaan tutkittavaan teemaan liittyviin asioihin.

Haastattelut

Puusan & Juutin (2020, luku 4) mukaan laadulliseen tutkimukseen valitaan mukaan mahdollisimman paljon tutkittavasta ilmiöstä tietäviä henkilöitä ja joilla on relevanttia kokemukseen perustuvaa tietoa tutkimuksen aihealueesta. Haastattelu on pohjimmiltaan vuorovaikutteista kanssakäymistä haastattelijan ja haastateltavan välillä, jossa molemmat vaikuttavat lopputulokseen. Tämä mahdollistaa sen, että haastattelulla saadaan enemmän näkemyksiä kuin esimerkiksi kyselytutkimuksen avulla. (Pessoa, Harper, Santos, & Gracino 2019, 8.)

Puusan & Juutin (2020) mukaan laadullisessa tutkimuksessa nousee esiin haastateltavien henkilöiden subjektiivisia näkemyksiä ja kokemuksia aiheesta, jonka vuoksi haastateltavia valittaessa pitää varmistua heidän riittävästä kokemuksesta tutkimuksen aihepiiriin liittyen. Voidaan todeta, haastateltavien valintaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota sen varmistamiseksi, että haastattelun tulokset ovat mahdollisimman hyvin todellista tilannetta esille tuovia. Liian vähäisellä kokemuksella olevat haastateltavat eivät pysty tuomaan esille asiaan liittyviä asioita riittävällä tiedon syvyydellä, jolloin tiedonhankinta voi jäädä liian pinnalliseksi. Haastattelut toimivat keskeisenä tiedonhankintamenetelmänä laadullisessa tutkimuksessa, joten huonosti valitut haastateltavat voivat aiheuttaa koko tutkimuksen kannalta erittäin suuren haasteen ja on mahdollista, ettei tutkimuksella päästä asetettuihin tavoitteisiin tutkijan huonojen valintojen vuoksi. Puusa, Juuti ja Kananen nostavat esille laadullisen tutkimuksen kokonaisvaltaisen otteen, jossa tutkittavaa asiaa pyritään tarkastelemaan moniulotteisesti ja ymmärtämään asiaa laajemminkin kuin tutkimuksen näkökulmasta pelkästään olisi tarpeellista.

Laadullisen aineiston analysointi

Laadullisessa tutkimuksessa yleisimpiä aineistonkeruumenetelmiä ovat erilaiset haastattelut, kyselyt, havainnointi sekä eri dokumenteista kerätty tieto. Eri menetelmiä voidaan käyttää joko rinnan tai yhdisteltynä tutkittavan aiheen tai resurssien mukaan. Aineiston analyysissa voidaan käyttää perusanalyysimenetelmänä tunnettua sisällönanalyysiä. Analyysimenetelmällä voidaan dokumentteja analysoida systemaattisesti ja objektiivisesti. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 27.)

Sisällönanalyysissä ensimmäisessä vaiheessa aineisto klusteroidaan eli ryhmitellään, jolloin aineistoista etsitään samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia kuvaavia käsitteitä. Tämän jälkeen seuraa aineiston käsitteellistäminen, jossa olennainen tieto tutkimukselle erotetaan muusta tiedosta. Sisällönanalyysi voidaan myös muodostaa täysin teorialähtöisesti, jolloin aineiston analyysin luokittelu perustuu aikaisempaan teoriaan tai malliin, jossa ensimmäinen vaihe on analyysirungon muodostaminen. Runko muodostetaan erilaisia luokituksia ja kategorioita noudattaen, jolloin aineistoista poimitaan ne asiat, jotka kuuluvat määritettyyn runkoon. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 120.)

Laadullisen analyysin pullonkaulana voidaan pitää, että aineistoista voi löytyä useita kiinnostavia aiheita, asioita tai mielipiteitä, joita ei etukäteen ole mietitty käsiteltävän itse tutkimuksessa. Analyysin kannalta on siis tärkeä valita jokin tarkkaan rajattu ilmiö ja keskityttävä analysoinnissa tähän. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 120.)

Määrällisen aineiston analysointi

Vilkan (2007, 119) mukaan määrällisessä tutkimuksessa analyysimenetelmäksi valitaan se menetelmä, joka antaa tietoa juuri siitä, mitä ollaan tutkimassa. Analyysimenetelmä pyritään ennakoimaan, jotta se soveltuu tutkimusongelmaan ja – kysymyksiin. Kananen (2011, 85) toteaa, että määrällisessä tutkimuksessa selvitetään määriä, riippuvuuksia sekä syy-seuraussuhteita. Tilastollisen päättelyn lähtökohtana voidaan hänen mukaansa pitää sitä, että saatuja tuloksia voidaan yleistää koskemaan sitä perusjoukkoa, josta havaintoyksiköt on poimittu.

Määrälliseen tutkimukseen kuuluu kolme aineiston käsittelyn vaihetta: lomakkeiden tarkistus, aineiston muuttaminen numeraaliseen muotoon sekä tallennetun aineiston tarkistus (Vilkka 2007, 105). Kerätty tutkimusaineisto on muutettava ensin muotoon, jossa aineistoa voidaan käsitellä tilastollisesti. Aineisto tulee myös tarkistaa, ennen kuin sitä voidaan alkaa analysoimaan. Tarkistuksella vähennetään aineistossa mahdollisesti olevia virheitä ja näin parannetaan sekä aineiston laatua sekä tutkimustulosten tarkkuutta. (Vilkka 2007, 117.)

TUTKIMUKSEN EETTISYYS

Tutkimusetiikka tarkoittaa yleisesti sovittuja pelisääntöjä muun muassa toimeksiantajaan, tutkimuskohteeseen sekä kollegoihin (Vilkka 2015, 41). Eettisten näkökulmien huomioiminen on keskeistä kaikessa tutkimuksessa. Tutkijan on noudatettava tutkimusetiikkaa ja oltava riippumaton, eikä hänen tule vaikuttaa tutkimustulokseen: näin saadusta tuloksesta saadaan objektiivinen. Tutkimuksessa pätevät samat eettiset säännöt kuin yhteiskunnassa ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa muutenkin. (Ojasalo ym. 2018, 48.)

Kehittämiskohdetta valittaessa pohditaan miten ja miksi kehittämistehtävä valitaan, ja kuka päättää ja rajaa lopullisen aiheen. Alkuperäinen aihe voi täsmentyä opinnäytetyöprosessin edetessä, ja myös toimeksiantaja voi mahdollisesti joutua miettimään kehittämisen uutta suuntaa. Kehittämistyössä olisi hyvä muistaa myös työn yhteiskunnallinen merkittävyys. (Ojasalo ym. 2018, 49.)

Kyselytutkimuksessa saatuja tuloksia on käsiteltävä eettisesti ja siten, että yksittäisiä vastaajia ei voi tunnistaa. Aitoja ja todellisia vastauksia kohderyhmältä saa erityisesti, kun vastaajien nimettömyys ja anonymiteetti taataan (Ojasalo ym. 2018, 48). Tulosten analysoinnissa tutkijan on oltava rehellinen ja puolueeton, eikä tuloksia saa esittää harhaanjohtavasti (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 26).

Tutkimuksen luotettavuuden ja eettisyyden varmistaminen on keskeistä kaikissa tutkimusprosesseissa, riippumatta siitä, käytetäänkö määrällisiä vai laadullisia menetelmiä. Eettisyys on huomioitava tutkimuksen kaikissa vaiheissa, alkaen suunnittelusta ja päättyen raportointiin ja julkaisuun. Hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti on varmistettava, että tutkimuksen osallistujille annetaan riittävästi tietoa tutkimuksen tarkoituksesta, menetelmistä, mahdollisista riskeistä ja osallistumisen vapaaehtoisuudesta. Informed consent -periaate on olennainen osa eettistä tutkimusta. Periaatteen mukaisesti tutkittaville on annettava riittävästi tietoa tutkimuksen tavoitteista ja mahdollisista seurauksista, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvan päätöksen osallistumisestaan. (Israel & Hay 2006, 60.) Suostumuksen on oltava yhtä helppoa peruuttaa kuin antaa ja osallistujille on tarjottava riittävästi harkinta-aikaa osallistumispäätöksen tekemiseen (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2020, 8). Osallistujille on erityisesti kerrottava, että heillä on oikeus keskeyttää osallistumisensa milloin tahansa ilman negatiivisia seurauksia. Tämä oikeus koskee myös tilanteita, joissa tutkittavalla on riippuvuussuhde, joka voisi luoda painetta osallistua tutkimukseen. Keskeyttäminen tarkoittaa tutkittavan oikeutta vetäytyä tutkimuksesta tai sen yksittäisestä vaiheesta ilman erityistä syytä, eikä sitä tarvitse perustella. Tutkimuksen keskeyttäminen ei kuitenkaan estä aiemmin kerättyjen tietojen käyttöä tutkimuksessa. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2020, 8.) Eskola ja Suoranta (1998, 42) toteavat Burgess (1984) ja Kimmel (1988) teoksiin viitaten, että tietoon perustuva suostumus -periaate ei kuitenkaan sovellu havainnointitutkimukseen. Havainnointitutkijan onkin kiinnitettävä erityistä huomiota tutkimuskäytäntöjensä eettisyyteen ja varmistettava, että tutkimus toteutetaan eettisesti hyväksyttävällä tavalla.

Eettisyyden näkökulmasta on erityisen tärkeää suojella tutkimukseen osallistuvien henkilöiden yksityisyyttä ja varmistaa heidän tietojensa luottamuksellinen käsittely (Eskola & Suoranta 1998, 43). Tämä voidaan tehdä esimerkiksi käyttämällä pseudonyymejä tai nimettömiä koodeja, jotka estävät osallistujien tunnistamisen tutkimustuloksista. Tiedonkeruun yhteydessä on huolehdittava myös siitä, että aineisto tallennetaan asianmukaisesti ja turvallisesti ja että vain tutkimuksen vastuuhenkilöillä on pääsy tietoihin. Haastattelut tulisi aina toteuttaa tavalla, joka kunnioittaa osallistujien yksityisyyttä ja luottamuksellisuutta. Kaikki nauhoitukset ja kirjalliset materiaalit tulee säilyttää suojatuissa ympäristöissä, jotta tietosuoja voidaan taata koko tutkimusprosessin ajan. Kun tutkimus on päättynyt, aineisto on hävitettävä huolellisesti ja tietosuoja-asetusten, kuten GDPR:n, vaatimukset huomioiden, jotta aineisto ei ole jälkikäteen yhdistettävissä yksittäisiin henkilöihin (Eskola & Suoranta 1998, 43; Euroopan komissio 2018).

Luotettavuus on tutkimuksen laadun peruspilari ja sen arviointikriteerit vaihtelevat tutkimusmetodin mukaan. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa luotettavuus perustuu tutkimuksen toistettavuuteen sekä mittaustulosten johdonmukaisuuteen ja objektiivisuuteen. Tutkimuksen validiteetti ja reliabiliteetti ovat olennaisia tekijöitä, jotka varmistavat tulosten paikkansapitävyyden ja toistettavuuden. Validiteetti tarkoittaa, että mittaus todella kuvaa sitä ilmiötä, jota oli tarkoitus mitata, kun taas reliabiliteetti liittyy mittauksen tarkkuuteen. Validiteetti kertoo siitä, onko tutkimusasetelma ja käytetyt instrumentit sopivia vastaamaan tutkimuskysymyksiin ja tavoitteisiin. Validiteetin merkitystä tutkimuksen luotettavuuden arvioinnissa on korostunut, sillä jotta reliabiliteetilla olisi merkitystä, mittarin tulee kuvata tutkimuksen kannalta oikeaa asiaa. (Vehkalahti 2019, 41–42.) Toistettavuus tarkoittaa, että mikä tahansa tutkimuksen menetelmät tunteva tutkija voisi toistaa tutkimuksen ja saavuttaa samat tulokset. Validiteetin käsite on myös olennainen. Sisäinen validiteetti viittaa siihen, kuinka luotettavasti tutkimus pystyy osoittamaan, että havaittu syy- seuraussuhde riippuu tutkittavasta muuttujasta eikä muista ulkopuolisista tekijöistä, kun taas ulkoinen validiteetti viittaa tulosten yleistettävyyteen. (Bryman 2016, 47–48.)

Reliabiliteetti eli tutkimuksen mittauksen tarkkuus arvioi toistettavuuden astetta useiden mittausten välillä. Yksi reliabiliteetin muodoista on test-retest -menetelmä, jossa arvioidaan yksilön vastausten johdonmukaisuutta kahtena eri ajankohtana. Menetelmä pohjautuu siihen, että eri ajankohtina toteutettujen vastausten tulisi olla riittävän samanlaisia, jotta mittaustulos on luotettava. (Hair ym. 2019, 161; Krippendorff 2004, 362.)

Luotettavuuden näkökulmasta on tarpeen varmistaa, että tutkimuksessa käytetyt mittausmenetelmät ja tiedonkeruumenetelmät ovat asianmukaisia ja soveltuvat hyvin tutkittavan ilmiön analysoimiseen. Kvantitatiivisissa tutkimuksissa, kuten kyselyissä, otoskoko ja sen edustavuus ovat keskeisiä luotettavuuden kannalta. Otoskoon tulee olla riittävän suuri, jotta tuloksia voidaan yleistää koko perusjoukkoon ja vastausprosentin on oltava riittävä, jotta tutkimus ei vääristy alhaisen osallistujamäärän vuoksi. Otosta tärkeämpää kuitenkin on, että otanta on suunniteltu hyvin. (Vehkalahti 2019, 43.)

Kyselytutkimuksissa on myös olennaista kiinnittää huomiota kysymysten muotoiluun ja siihen, että ne kattavat tutkimusongelman kaikki osa-alueet. Huonosti muotoillut tai moniselitteiset kysymykset voivat johtaa alhaiseen vastausprosenttiin tai tulosten vääristymiseen ja siten heikentää tutkimuksen validiteettia. Kyselylomakkeen kysymysten selkeys on olennainen osa tutkimuksen luotettavuutta. Selkeys varmistetaan huolellisella kysymysten suunnittelulla ja kyselyn pilotoinnilla pienellä testiryhmällä, jonka palautteen avulla voidaan tunnistaa ja korjata keskeisimmät kysymysten ymmärrettävyyteen ja yksiselitteisyyteen liittyvät ongelmat. Mikäli vastausprosentti jää alhaiseksi, tutkimuksen luotettavuus saattaa heikentyä ja saadut tulokset voivat olla harhaanjohtavia. (Vehkalahti 2019, 20, 44, 48.)

Laadullisissa tutkimuksissa luotettavuuden arviointi on monimutkaisempaa, koska tutkimus perustuu usein tutkijan subjektiivisiin tulkintoihin ja analyysiin. Eskola ja Suoranta (1998, 151–152) korostavat, että laadullisessa tutkimuksessa tutkija itse toimii keskeisenä tutkimusvälineenä ja hänen roolinsa osana tutkimusprosessia on merkittävä. Tämä tekee laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arvioinnista erityisen haastavaa, sillä perinteiset mittauskäsitteet, kuten reliabiliteetti ja validiteetti, eivät aina sovellu laadullisen tutkimuksen arviointiin. Näin ollen laadullisen tutkimuksen luotettavuutta tulisi tarkastella suhteessa koko tutkimusprosessiin ja erityisesti siihen, miten tutkija reflektoi omaa rooliaan ja subjektiivisuuttaan osana analyysia.

Tutkimuksen luotettavuuden varmistamiseksi tulee kiinnittää myös erityistä huomiota aineistonkeruun ja analyysin yhdenmukaisuuteen. Aineistonkeruu on toteutettava johdonmukaisesti ja kaikki kerätty tieto on analysoitava systemaattisesti käyttäen luotettavia menetelmiä, kuten teemojen ja kategorioiden tunnistamista ja vertailua (Krippendorff 2004, 362). Systemaattinen lähestymistapa mahdollistaa sen, että tutkimustulokset ovat paitsi perusteltuja myös toistettavissa. Analyysin huolellinen dokumentointi ja sen perusteiden selkeä esittäminen parantavat tutkimuksen läpinäkyvyyttä ja luotettavuutta. Tämä edellyttää, että tulokset tuodaan esille yksiselitteisesti ja ymmärrettävästi, mikä auttaa ehkäisemään virheellisiä tulkintoja. (Mäkinen 2006, 121, 124.)

YHTEENVETO

Artikkelikokoelma käsittelee yritysten vastuullisuus- ja ympäristöstrategioiden kehittämistä eri näkökulmista. Artikkelit valottavat vastuullisuuden merkitystä liiketoiminnassa, uutta vastuullisuuslainsäädäntöä, kestävyysraportoinnin käytäntöjä sekä henkilöstön sitouttamista ympäristövastuullisuuteen.

Ympäristöasioiden merkityksen kasvu globaalissa taloudessa on saanut yritykset miettimään enenemässä määrin, miten muuttaa liiketoimintamallejaan ja toimitusketjujaan kokonaisvaltaisesti kestävämmiksi ja vastuullisemmiksi (Jum’a, Alkalha & Alaraj 2023, 1–2). Heikkilän, Hietarannan ja Holmevaaran artikkelissa ympäristövastuullisuutta käsitellään sen kehittämisen näkökulmasta liiketoiminnassa ja sen prosesseissa. Ympäristövastuullisuutta tarkastellaan osana yritysten liiketoimintaa. Sen nykytilan sekä teemahaastattelujen kautta pyritään löytämään kehityskohteita, joiden kautta prosesseja tai tuotteita voidaan muuttaa vastuullisemmiksi ja ympäristön kannalta kestävämmiksi.

Uusi vastuullisuuslainsäädäntö ja sitä kautta muuttuneet vastuullisuusvaatimukset eri sidosryhmien toimesta vaativat uutta strategista lähestymistapaa vastuullisuustyöhön ja sen liiketoiminnalliseen hyödyntämiseen. Salmisen ja Simoskan artikkelissa tarkastellaan vastuullisuustyön kehittämistä sidosryhmien tarpeista käsin. Olemassa olevia tutkimuksia ja teemahaastatteluita hyödynnetään prioriteettimatriisin luomiseen. Prioriteettimatriisin pyrkimyksenä on ohjata vastuullisuustyön painopisteitä ja löytää alueita, joilla on mahdollista luoda kilpailuetua.

Inkisen, Koistisen ja Väänäsen artikkelissa perehdytään uuden VSME ESRS – standardin mukaiseen vapaaehtoiseen kestävyysraportoinnin vastuullisuuden teemoihin sidosryhmien näkökulmasta. Työssä on tehty kyselytutkimus toimeksiantajan sidosryhmille kaksinkertaista olennaisuusanalyysiä hyödyntäen. Kyselyn tuloksista pyrittiin tunnistamaan ne olennaisimmat asiat, joista toimeksiantajan halutaan raportoivan kestävyysraportoinnissaan sekä mitä positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia sidosryhmät tunnistivat vastuullisuuden teemoista kaksoisolennaisuuden mukaisesti. Lisäksi kyselyssä on kerätty kommentteja ja huomioita toimeksiantajan vastuullisuuteen liittyen ja pohdittu, onko kyselylomake tarpeeksi hyvä tapa kerätä vastuullisuuden teemoista vastauksia kaksoisolennaisuutta hyödyntäen.

Lumirotkon ja Tervamaan artikkeli kertoo määrällisiä ja laadullisia elementtejä yhdistelevästä tapaustutkimuksesta, joka pureutuu toimeksiantajaorganisaation henkilöstön sitouttamiseen ympäristövastuullisuusstrategiaansa. Tutkimuksen tavoitteena on kyselyn avulla selvittää sitoutumisen nykytilannetta ja tarjota kehitysehdotuksia sitouttamisen tehostamiseksi. Ympäristövastuullisuusstrategian onnistunut toteuttaminen vaatii kokonaisvaltaisia toimia organisaation sisällä, ja näihin sitoutuminen alkaa yksittäisten työntekijöiden arvoista, asenteista ja toimintatavoista.

Artikkelikokoelma tarjoaa monipuolisen kuvan vastuullisuuden merkityksestä yrityksissä tämän päivän liiketoiminnassa sekä käytännön ratkaisuja sen kehittämiseen eri näkökulmista.

LÄHTEET

Alasuutari, P. 2011. Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Vastapaino.

Baldassarre, B., Bocken, N., Calabretta, G., Hultink, E. & Karpen, I.O. 2024. Responsible Design Thinking for Sustainable Development: Critical Literature Review, New Conceptual Framework, and Research Agenda. Viitattu 30.5.2024 https://doi.org/10.1007/s10551-023-05600-z.

Boeske, J. 2023. Leadership towards Sustainability: A Review of Sustainable, Sustainability, and Environmental Leadership. Sustainability, 15(16), 12626. Viitattu 31.5.2024 doi:10.3390/su151612626.

Eskola, J., & Suoranta, J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.

Euroopan komissio 2018. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679. Viitattu 1.7.2024 https://eur-lex.europa.eu/legal- content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:02016R0679-20160504.

European Comission. n.d. Corporate sustainability reporting. Viitattu 10.3.2024 https://finance.ec.europa.eu/capital-markets-union-and-financial-markets/company- reporting-and-auditing/company-reporting/corporate-sustainability- reporting_en?prefLang=en.

Euroopan parlamentti 2023. EU:n taksonomia määrittää kriteerit vihreälle rahoitukselle. 7.11.2023. Viitattu 10.5.2024 https://www.europarl.europa.eu/topics/fi/article/20200604STO80509/eu-n- taksonomia-maarittaa-kriteerit-vihrealle-rahoitukselle.

European Parliament 2018. Sustainable finance – EU Taxonomy. A framework to facilitate sustainable investment. 24.5.2018. Viitattu 7.10.2024 https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/BRIE/2019/635597/EPRS_BRI(201 9)635597_EN.pdf.

Friske, W., Hoelscher, S. & Nikolov, A. 2022. The impact of voluntary sustainability reporting on firm value: Insights from signaling theory. Journal of the Academy of Marketing Science. 51. https://doi.org/10.1007/s11747-022-00879-2.

Global Reporting Iniative 2024. About GRI. Viitattu 12.3.2024 https://www.globalreporting.org/about-gri/.

Hair, J. F., Black, W. C., Babin, B. J., Anderson, R. E. 2019. Multivariate Data Analysis. Pearson Education Limited.

Hellström, E. & Parkkonen, P. 2022. Vastuullisuuden tulevaisuus: Miten vastuullisuus kohtaa kestävyyden ja vaikuttavuuden? Sitran selvityksiä. Viitattu 31.5.2024 https://media.sitra.fi/app/uploads/2022/06/sitra_vastuullisuuden_tulevaisuus_fin_0822.pdf

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2014. Tutki ja kirjoita. 19. painos. Helsinki: Tammi.

Hirsjärvi S., Remes P. & Sajavaara P. 2009. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.

Israel, M., & Hay, I. 2006. Research Ethics for Social Scientists. SAGE Publications.

Jum’a, L., Alkalha, Z. & Alaraj, M. 2024. Towards environmental sustainability: The nexus between green supply chain management, total quality management, and environmental management practices. The International journal of quality & reliability management, 41(5), 1209–1234. Viitattu 30.5.2024 doi:10.1108/IJQRM-05-2022-0145.

Kananen, J. 2013. Case-tutkimus opinnäytetyönä. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu.

Koipijärvi, T. & Kuvaja, S. 2020. Yritysvastuu 2.0 – Johtamisen uusi normaali. 2. painos. Helsinki: Kauppakamari.

Koivisto, M. 2019. Palvelumuotoilun kehittämisote ratkaisuna. Teoksessa Forsberg, S., Koivisto, M. & Säynäjäkangas, J. Palvelumuotoilun bisneskirja. Helsinki: Alma Talent, 30–51.

Kong, L., Sofuoğlu, E., Ishola, B. D., Abbas, S., Guo Q. & Khudoykulov. K. 2024. Sustainable development through structural transformation: a pathway to economic, social, and environmental progress. Economic change and restructuring, Vol 57(2), 27. Viitattu 30.5.2024 https://doi.org/10.1007/s10644-024-09583-3.

Kowszyk, Y. & Maher, R. 2018. Case studies on Circular Economy models and integration of Sustainable Development Goals in business strategies in the EU and LAC. Viitattu 25.2.2024 https://eulacfoundation.org/en/system/files/case_studies_circular_economy_eu_lac.p df.

Krippendorff, K. 2004. Content Analysis: An Introduction to its Methodology. Thousand Oaks, CA: Sage.

Lamba, H. K., Kumar, N. S. & Dhir, S. 2024. Circular economy and sustainable development: A review and research agenda. International journal of productivity and performance management, 73(2), 497–522. Viitattu 30.5.2024 doi:10.1108/IJPPM-06-2022-0314.

Mitchell, R. K., Agle, B. R., & Wood, D. J. 1997. Toward a Theory of Stakeholder Identification and Salience: Defining the Principle of Who and What Really Counts. The Academy of Management Review, 22(4), 853–886. Viitattu 1.3.2024 https://doi.org/10.2307/259247.

McKim, C. A. 2017. The Value of Mixed Methods Research: A Mixed Methods Study. Journal of mixed methods research, 11(2), 202–222. Viitattu 28.10.2024 https://doi.org/10.1177/1558689815607096.

Mäkinen, O. 2006. Tutkimusetiikan ABC. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Möttö, K. 2022. Vastuullisuus tieliikenteen tavarankuljetustoiminnassa. Julkaisussa: Hallinnon Tutkimus. Viitattu 18.3.2024 https://doi.org/10.37450/ht.113325.

Ojasalo, K., Moilanen T. & Ritalahti, J. 2018. Kehittämistyön menetelmät – Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: SanomaPro.

Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2015. Kehittämistyön menetelmät: Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. 3.–4. painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Pessoa, A. S. G., Harper, E., Santos, I. S. & Gracino, M. C. d. S. 2019. Using Reflexive Interviewing to Foster Deep Understanding of Research Participants’ Perspectives. International journal of qualitative methods Vol. 18. No 160940691882502, 1–9. Viitattu 12.9.2024. http://dx.doi:10.1177/1609406918825026.

Puusa, A. & Juuti, P. 2020. Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Helsinki: Gaudeamus.

Russell-Bennett, R., Rosenbaum, M. S., Fisk, R. P. & Raciti, M. M. 2024. SDG editorial: Improving life on planet earth – a call to action for service research to achieve the sustainable development goals (SDGs). The Journal of services marketing, 38(2), 145–152. Viitattu 30.5.2024 doi:10.1108/JSM-11-2023-0425.

Saldana, J. 2011.Fundamentals of Qualitative Research. Oxford University Press, Inc.

Silvola, H., Peill, E., Aspholm, I. & Kaisanlahti, T. 2024. ESG ja kestävyysraportointi: Yritysjohdon vastuu ja mahdollisuus. Helsinki: ST-Akatemia Oy.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2020. Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019. Viitattu 12.9.2024 https://tenk.fi/sites/default/files/2021- 01/Ihmistieteiden_eettisen_ennakkoarvioinnin_ohje_2020.pdf.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki & Tampere: Tammi.

Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Helsinki: Alma Talent.

United Nations Global Compact. 2021. UN Global Compact Strategy 2021-2023. Policy Document. Viitattu 11.3.2024 https://ungc-communications- assets.s3.amazonaws.com/docs/about_the_gc/UN-GLOBAL-COMPACT- STRATEGY-2021-2023.pdf.

Valtioneuvoston kanslia 2024. Kestävä kehitys. Viitattu 25.3.2024 https://kestavakehitys.fi/kestava-kehitys.

Vehkalahti, K., 2019. Kyselytutkimuksen mittarit ja menetelmät. Helsinki: Finn Lectura. Viitattu 10.9.2024 https://doi.org/10.31885/9789515149817.

Vilkka, H. 2021. Näin onnistut opinnäytetyössä: ratkaisut tutkimuksen umpikujiin. Jyväskylä: PS-kustannus.

Vilkka, H. 2015. Tutki ja kehitä. Jyväskylä: PS-kustannus.

Vilkka, H. 2007. Tutki ja mittaa – määrällisen tutkimuksen perusteet. Helsinki: Tammi.

Ympäristöministeriö 2023. Mitä on kestävä kehitys? Viitattu 5.3.2024 https://ym.fi/mita-on-kestava-kehitys.

Åkerblad, L. & Seppänen-Järvelä, R. 2024. Monimenetelmällinen tutkimus: Opas suunnitteluun ja toteutukseen. Helsinki: Gaudeamus.

Vastuullisella toiminnalla kestävämpää kumppanuutta: Mitä sidosryhmät odottavat vastuulliselta energiakonsernilta?

Pihla Salminen ja Essi Simoska

Fostering Sustainable Partnerships through Responsible Practices: What Do Stakeholders Expect from a Responsible Energy Company?

This article examined KSS Energia Oy’s responsibility efforts and their development from the perspective of suppliers and B2B customers. The aim of the study was to understand the expectations these stakeholders had regarding the company’s sustainability reporting and responsibility initiatives, as well as how these expectations could be utilised to improve KSS Energia’s responsibility work. The theoretical framework was based on stakeholder theory and corporate responsibility literature, which emphasised the importance of responsibility actions for a company’s competitiveness and stakeholder relationships.

The study was conducted as a qualitative interview study, involving eight of KSS Energia’s key suppliers and B2B customers. The interviews were conducted as semi-structured interviews, and the data were analysed using qualitative thematic coding. The analysis focused on themes derived from KSS Energia’s selected responsibility priorities, such as energy efficiency and supply chain responsibility.

The results indicated that stakeholders expected KSS Energia to provide transparent and proactive sustainability communication, as well as concrete actions to promote environmental responsibility and transparency. Based on the findings, a priority matrix was developed to

enhance KSS Energia’s responsibility efforts. The matrix aimed to strengthen stakeholder engagement.

Keywords: corporate responsibility, sustainability reporting, stakeholder groups