Lapin elintarvikealan nykytilan arviointi ja tulevaisuuden koulutuksen suuntaviivat – Koulutustarvekyselyn analysointi, johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset

Tekijät

• Romakkaniemi, Hanna-Mari, insinööri (AMK), asiantuntija, Tulevaisuuden biotalous, Lapin ammattikorkeakoulu
• Pekkala, Hannu, insinööri (YAMK), asiantuntija, REDU-Edu Oy

Metatiedot

Tyyppi: Monografia
Julkaisija: Lapin ammattikorkeakoulu Oy
Julkaisuvuosi: 2023
Sarja: Pohjoisen tekijät – Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 8/2023
ISBN: 978-952-316-471-0 (pdf)
ISSN: 2954-1654 (verkkojulkaisu)
Pdf-linkki: https://lucit.sharepoint.com/:b:/s/Julkisettiedostot/EcmoP9WcBZxErkBZYY1U7PgBr56z1Ilb2j3XPb-McazNFw?e=26XpeJ
Oikeudet: CC BY 4.0
Kieli: suomi
Etusivun kuva: Jenny Silvennoinen

Tiivistelmä

Kirja toimii Lapin elintarvikealan koulutuksen ja opetuksen kehitystyön tukena. Siinä otetaan kantaa Lapin elintarvikealan nykytilaan elintarviketuotannon näkökulmasta ja annetaan ratkaisun avaimia elintarviketuotannon kehittämistyön tueksi. Kirjassa otetaan kantaa mm. siihen, miksi Lappi tarvitsee laaja-alaista, monipuolista ja kaikkia alkutuotannon raaka-aineiden jalostusta tukevaa ja vahvistavaa opetusta.

Tämä sähköinen kirja on Lapin elintarvikealan koulutuskartoitus -hankkeen tiedonkeruun ja yrityskyselyn pohjalta laadittu elintarvikealan koulutuksen kehittämissuunnitelma Lappiin. Hanke toteutettiin Lapin Liiton myöntämän EAKR-rahoituksen avulla 1.9.2021 – 31.12.2022.

Sisällysluettelo

Johdanto

1.  LAPIN ELINTARVIKEALA JA NYKYTILAN ARVIOINTI
1.1      Elintarvikeala ja -tuotanto Lapissa
1.2      Elintarvikealan mahdollisuudet Lapin työllisyydelle

2.  OSAAMISEN JOHTAMINEN JA KEHITTÄMINEN SEKÄ ELINTARVIKEALAN TULEVAISUUDEN OSAAMISTARPEET
2.1      Osaaminen ja sen johtaminen
2.2      Osaamisen kehittäminen
2.3      Elintarvikealan tulevaisuuden osaamistarpeet

3.  LAPIN ELINTARVIKEALAN KOULUTUSKARTOITUS – KYSELYN TOTEUTUS JA TULOKSET
3.1      Tutkimuksen tarve ja tavoitteet
3.2      Yrityskyselyn toteutus ja tulokset

4.  KYSELYN JOHTOPÄÄTÖKSET

5.  KEHITTÄMISTOIMENPITEET LAPIN ELINTARVIKEALALLE
5.1      Koulutusmahdollisuudet

6.  LAPIN ELINTARVIKEALAN OSAAMISKESKUSKOKONAISUUDEN SUUNNITELMALUONNOS

7.  KYSELYN PERUSTEELLA NOUSSEET KOULUTUSTARPEET

YHTEENVETO

KIRJALLISUUS

LIITE 1.

Johdanto

Tämä kirja on laadittu avuksi Lapin elintarvikealan koulutuksen kehittämistyön tueksi. Siinä tuodaan esiin tärkeimmät tulokset yrityskyselyssä esiin nousseista osaamistarpeita. Lisäksi haastateltiin oppilaitosedustajia käyden keskustelua vaihtoehtoisista tavoista turvata osaaminen Lapin elintarvikealan yrityksissä. Tässä työssä yrityksissä esiintyviä osaamistarpeita peilataan Lapin sekä muiden maakuntien elintarvikealalle tarjottavaan ammattikorkeakoulutasoiseen opetukseen. Tarkastelussa huomioidaan myös lyhyemmät koulutuskokonaisuudet, joita käsitellään tarkemmin luvussa Osaamisen kehittäminen ja alaluvussa Vaihtoehtoisia tapoja turvata elintarvikealan osaaminen.

Kirjan pääpaino on Lapin elintarvikealalle tarjottavan koulutuksen kehittämisessä. Lisäksi tässä kirjassa tuodaan esiin toisen asteen oppilaitosympäristöissä meneillään olevia kehittämissuunnitelmia siltä osin, kuin niitä on avattu tekijän tietoon.

Lapin elintarvikealan koulutuksen kehittämistyölle syntynyt tarve on noussut esiin elintarvikealalla näkyvien, valtakunnan tasollakin hyvin havaittujen muutosten myötä. Alan teknologinen kehittyminen ja tietotekniikan voimakas lisääntyminen ovat tulleet yhä voimakkaammin myös Lapin elintarvikealan yrityksiin. Kuluneiden vuosien aikana on pohjoiseen syntynyt muutama uusi, pitkälle koneellistettu laitos, samaan aikaan lukuisia pieniä toimijoita lopettaa alan heikon kannattavuuden vuoksi. Pienten toimijoiden määrä on kuitenkin pysynyt suhteellisen vakaana jo pitkän aikaa.

Elintarvikealan osaamistarvekartoitusta ei Lapissa ole aiemmin toteutettu, ja alan muutokset ovat entisestään vauhdittaneet tarvetta kehittää yritysten toimintaa. Kehittämistoimien yhtenä keskeisenä työkaluna on alan koulutuksen kehittäminen vastaamaan yritysten tarpeita. Koulutuksen keskeinen tehtävä on myös osaavan ja ammattitaitoisen työvoiman tuottaminen alalle. Kasvanut huoli osaavista työntekijöistä sekä puutteet nuorten valmistuvien opiskelijoiden taidoissa huolestuttavat kaikkia alan toimijoita. Hankkeessa kartoitetaan Lapissa tarjottavan toisen asteen koulutuksen vastaavuus yrityskyselyssä esiin nostettuihin kehittämistarpeisiin.

Kartoitustyö toimii elintarvikealan koulutuksen kehittämistyön tukena ja keskeisenä työkaluna, kun rakennetaan suuntaviivoja Lapin elintarvikealan tulevaisuudelle. Kehittämissuunnitelmassa otetaan kantaa huomioiden osaamisvaje suhteessa muissa ammattikorkeakouluissa tarjottavaan elintarvikealan korkeakouluopetukseen nähden. Osaamisen täydentämiseen tähtäävän koulutustarjonnan laajentamisessa myös pohjoisen yrittäjille ja elintarvikealan työntekijöille helposti tarjottavassa muodossa huomioidaan avoimen ammattikorkeakoulun tarjonnassa oleva elintarvikealan korkeakoulu tasoinen opetus sekä erilaiset valmiit koulutustarjottimet. Näistä esimerkinomaisesti nostetaan esille Seinäjoen Ammattikorkeakoulussa tarjottava elintarvikekehittäjä sekä usean ammattikorkeakoulun yhteistyönä tarjoama elintarviketietäjä -koulutuskokonaisuudet.

Hanke, Lapin elintarvikealan koulutuskartoitus, toteutettiin Lapin Liiton myöntämän EAKR-rahoituksen avulla. Hankkeen kokonaisbudjetti oli 80 350,00 €, omarahoitusosuuden ollessa 20 % ja EAKR- ja valtion osuus 80 %. Hankkeen toteutusaika oli 1.9.2021 – 31.12.2022. Hanketta toteutti Lapin Ammattikorkeakoulu.

Tämä raportti, Lapin elintarvikealan nykytilan arviointi ja tulevaisuuden koulutuksen suuntaviivat, sisältää tiivistetysti tulokset Hanna-Mari Romakkaniemen Seinäjoen Ammattikorkeakoulussa toteuttamasta opinnäytetyöstä, joka koostaa ja analysoi kyselytutkimuksen tulokset johtopäätöksineen laajasti osana tätä hanketta. Tämän raportin pääpaino on siten Lapin elintarvikealan koulutuksen kehittämisen toimenpide-ehdotuksissa, jotka esitetään laajasti raportin loppupuolella. Raportissa laaditaan suunnitelma elintarvikealan koulutuksen päivittämiselle ja täydentämiselle.

1.   LAPIN ELINTARVIKEALA JA NYKYTILAN ARVIOINTI

1.1       Elintarvikeala ja -tuotanto Lapissa

Elintarviketeollisuus on Suomen neljänneksi suurin teollisuuden ala ja edelle menevät ainoastaan metalli-, metsä- ja kemianteollisuuden alat (Hyrylä 2020, 11). Lapin mittakaavassa teollisuuden osuus on toiseksi suurinta 6663 työpaikalla heti sosiaalialan jälkeen. Kotieläintuotannon muutos ja tilojen määrän aleneva kehitys koko maassa sekä Lapissa näkyvät taulukossa 1. (Lapin Luotsi 2022, Luonnonvarakeskus 2022).

Taulukko 1. Kotieläintilojen määrän muutos vuoden 2000 tilanne sekä 2021. Taulukossa myös tuotantomäärät Lapissa vuoden 2021 tilastoissa (Mukaillen Luonnonvarakeskus 2022).

Maa- ja puutarhataloudessa ilmoitettua maatalousmaata Lapissa on yhteensä 1240 tilalla. Näistä puutarhatuotantoon lukeutuu noin 52 tilaa, joilla viljellään niin yksi- kuin monivuotisia puutarhakasveja mukaan lukien hedelmäpuut ja marjapensaat. Lisäksi kasvihuonetuotantoa harjoitetaan 13 tilalla (Luonnonvarakeskus 2022.). Luonnonvarakeskuksen tilastoissa (2022) perunan viljelyala Lapissa oli vuoden 2021 osalta 114 hehtaaria tilojen lukumäärän ollessa 119 kappaletta ja puutarhakasveja tuotettiin 40 hehtaarin alalla tilojen määrän ollessa 35. (Luonnonvarakeskus 2022).

Viimeisimmän tilaston mukaan poronhoitajia on 4298 henkeä (Paliskuntain yhdistys 2022). Poronhoitajien määrä on ollut laskeva pitkään. Paliskuntainyhdistyksen (2022) tilastojen mukaan Vuosien 1999-2000 taitteessa poronhoitajia oli Suomessa noin 5800 henkeä. Ollilan (2022) mukaan porotalouden käytössä oleva maatalousmaa sisältyy mukaan kasvinviljelytiloihin, eikä sen osalta ole tarkkoja tietoja käytettävissä. Suurin sallittu eloporomäärä Suomessa on noin 203 700 vuosittaisen teurasmäärän vaihdellessa huippuvuosien reilusta 124 000 teuraasta vuoden 2021 56 900 teurasporoon. Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa tuotettiin poronlihaa vuonna 2021 noin 1,4 milj. Kg. (Paliskuntain yhdistys 2022, Ollila 2022).

Kaupallista kalastusta harjoitti Lapin ELY-keskuksen alueella sisävesillä vuonna 2021 yhteensä 244 kalastajaa, näistä 60 kuului ryhmään 1 ja 184 ryhmään 2. Aktiivisten kalastajien määrä oli ryhmän 1 osalta 54 ja ryhmän 2 osalta 101 kalastajaa. Kaupallisen kalastuksen arvo sisävesillä oli vuoden 2021 osalta yhteensä 1,16 M€. Tästä kalaston osuus oli 1,116 M€, rapujen osuus 0,012 M€ sekä mädin osuudeksi tuli 0,032 M€. Kaupallisen kalastuksen tuotantomäärät ja tärkeimmät kalalajit viimeisen 5 vuoden ajalta käyvät ilmi taulukosta 2. (Luonnonvarakeskus 2022).

Taulukko 2. Kaupallisen kalastuksen saalis Lapin ELY-keskuksen sisävesialueella vuosien 2017-2021 aikana sekä kaupallisen kalastuksen arvo vuonna 2021, (Mukaillen Luonnonvarakeskus 2022).

Luonnonmarjojen osalta merkittävimmät kaupalliset marjat ovat mustikka, puolukka ja lakka (Ruokavirasto 2022). Lapissa myytiin mustikkaa vuoden 2021 tilastoissa 2,6 Mkg, puolukkaa 0,1 Mkg ja lakkaa runsaat 169,1 Mkg. Lapista kerättiin vuonna 2021 73 % kaikesta Suomen myyntiin tulleesta kaupallisesta lakasta. Edellä esitetyt määrät huomioivat ainoastaan kaupallisen poiminnan ja sieltä puuttuvat kokonaan esimerkiksi torimyynti sekä suuri osa suoramyyntiä suoraan kuluttajille, ravintoloille, leipomoille, suurtalouksille sekä yksityisille henkilöille. (Ruokavirasto 2022).

Elintarvikkeiden kulutus Lapissa

Lapissa asui vuoden 2021 lopussa 176 494 asukasta (Lapin Luotsi 2022). Elintarvikkeiden kulutuksen osuus Lapissa on arviolta noin 450 M€/v (Häyrynen, Kuha ja Asiala 2017, 10). Tarkasteltaessa elintarvikkeiden kulutusta Lapissa tuotettujen elintarvikkeiden osalta, huomioiden asukasmäärä, saadaan taulukon 3 mukaiset elintarvikkeiden kulutusmäärät. (Lapin Luotsi 2022, Häyrynen, ym. 2017, 10).

Nykyisellä tuotantomäärällä Lappi on omavarainen lampaan- ja poronlihan osalta sekä vihanneksista nauriin osalta. Nautoja teurastettiin Lapin ELY-keskuksen alueella noin 2,93 M kg maakunnan kulutuksen ollessa noin 3,4 M kg, maitoa tuotettiin maakunnassa yli 85 miljoonaa litraa kulutuksen ollessa nestemäisten maitotuotteiden osalta vajaa 23 M litraa, poronlihaa tuotettiin noin 1,4 M kg, kulutuksen ollessa muun lihan, kuten poro ja riista, noin 0,35 M kg. Lampaanlihaa tuotettiin Lapissa noin 0,08 M kg vuonna 2021. (Luonnonvarakeskus 2022).

Taulukko 3. Elintarvikkeiden kulutus Lapissa. Taulukko huomioi Lapissa tuotettujen elintarvikkeiden osalta kulutuksen henkilön keskimääräisen kulutuksen perusteella jokaista Lapin asukasta kohden (Mukaillen Luonnonvarakeskus 2022).

Viljatuotteita, kasviksia, vihanneksia ja luonnonmarjoja Lapissa kulutetaan yhteensä noin 28,4 miljoonaa kiloa (taulukko 4). Tieto käy ilmi Luonnonvarakeskuksen (2022) sekä Ruokaviraston (2022) tilastoista, mutta puutarha- ja luonnonmarjojen osalta tieto ei sisällä kuin kauppaan tuodun marjan. Marjoja myydään paljon myös kuluttajille suoraan, sekä marjanpoimijat harjoittavat suoramyyntiä myös yrityksille ja suurtalouksille suoraan. (Luonnonvarakeskus 2022, Ruokavirasto 2022).

Taulukko 4. Kulutuksen arvo viljatuotteiden, vihannesten sekä puutarha- ja luonnonmarjojen osalta Lapissa vuonna 2021 (Mukaillen Luonnonvara-keskus 2022, Ruokavirasto 2022).

Jalostusaste on alhainen monen elintarvikkeen osalta. Jalostusta on eniten lihatuotteiden osalta, niin porolla kuin naudalla. Lihanjalostusta olisi vara lisätä maakuntaan reilusti huomioiden Lapin lihankulutus vuoden 2021 tilastoissa. Maidonjalostusta on Lapissa äärimmäisen vähän. Käytännössä kaikki Lappilaisten kuluttama maito jalostetaan maakunnan ulkopuolella. (Luonnonvarakeskus 2022, Ruokavirasto 2022).

Lapin elintarvikeala on pienyritysvaltainen

Kuvasta 1 käy ilmi, että elintarvikkeita jalostavia yrityksiä Lapissa on vuoden 2020 tilastoissa 154 kpl (Aitojamakuja.fi 2022). Näistä valtaosa, eli noin 79 % lukeutuu pieniin, alle 5 henkeä työllistäviin mikroyrityksiin. Suuria, yli 50 työntekijää työllistäviä yrityksiä oli samaan aikaan vain 3 kappaletta ja 20–49 henkeä työllistäviä yksi yritys (Aitojamakuja.fi 2022). Lapin elintarvikejalostuksen voidaan karkeasti laskea työllistävän maakunnassa noin 750–800 henkilötyövuoden verran joka vuosi, kun tätä arvioidaan yritysten lukumäärään ja koon perusteella. (Aitojamakuja.fi 2022).

Kuva 1. Elintarvikealan yritykset Lapissa vuoden 2020 lopussa kokoluokittain (n=154) (Aitojamakuja.fi 2022).

Kuvassa 2 ovat Suomen maakuntien elintarvikealan yritykset jaoteltu toimialoittain (Aitojamakuja.fi 2022). Kuten kuvasta näkyy, Lapin ja koko maan välillä toimialojen jakaantuminen maakunnissa noudattaa melko hyvin saman suuntaista linjaa. Eniten yrityksiä on leipomoalalla, seuraavina tulevat teurastus ja lihanjalostus, sekä muiden elintarvikkeiden valmistus. (Aitojamakuja.fi 2022).

Kuva 2. Elintarviketoimialojen jakaantuminen maakuntavertailussa 2020 (Aitojamakuja.fi, 2022).

Toimialat elintarvikesektorin sisällä

Lapin elintarvikesektorilla on eniten yrityksiä teurastuksen ja lihankäsittelyn, leipomoteollisuuden sekä muiden elintarvikkeiden valmistuksessa (kuva 3). Näillä toimialoilla myös työpaikkojen osuus maakunnan kaikista elintarvikealan työpaikoista on suurinta. Rekisteröityjen laitosten lisäksi Lapissa toimii yksinkertaistetun hyväksymismenettelyn kautta toimivia liha-alan pieniä yrityksiä. (Ruokavirasto 2022).

Kuva 3. Elintarviketoimialojen jakaantuminen ja yritysten määrä Lapissa vuoden 2020 lopussa (n=154) (Aitojamakuja.fi 2021).

Iso osa poronhoitajista leikkaa ja jalostaa omissa toimitiloissaan itse omat teurasporonsa. Muuttorannan ja Ollilan (2022) arvioiden mukaan yli puolet poronlihasta menee suoraan poromiehen tai hänen edustamansa yrityksen myymänä kuluttajille, mutta jalostustoimintaa harjoittavien määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Muuttorannan (2022) mukaan porotarhalla teurastetaan suoraan arviolta noin 30 % kaikista ruhoista. Poroista suuryrityksille myytiin 2000–luvun alkupuolella noin 70 %, kun vastaava luku vuoden 2016 osalta oli enää noin 50 % ja vähenee koko ajan (Muuttoranta 2022). Porotalouden jalostustoiminnan osalta tiedossa on lukumäärät ainoastaan laitoshyväksytyistä toimijoista.  (Muuttoranta 2022, Ollila 2022).

Kala-alan rekisteröityjä laitoksia Lapin kunnista löytyy hyvien kalastusvesien läheisyydestä. Joukossa on niin kalasatamia kuin alan yrityksiä. Lapin kala-alan toimijoiden joukossa ei ole isoja yrityksiä. Pohjois-Pohjanmaan puolella Kuusamossa sijaitsee Pohjois-Suomen suurin kala-alan toimija. (Ruokavirasto 2022).

 Leipomoita on Lapin alueella Fonecta Finderin mukaan reilut 40 kpl. Kun tähän lisätään hakusanan konditoria antamat vastaukset, saadaan leipomo-konditoria-alalle noin 50 toimijaa (Fonecta.fi 2022). Konditoria- ja leipomotoiminnan vahvuutta selittää leipä- ja viljatuotteiden suuri suosio kuluttajien keskuudessa. Viljan keskikulutus henkeä kohti (84,1 kg) selittyy sen monipuolisella käytöllä niin suolaisissa kuin makeissa tuotteissa. (Fonecta.fi 2022).

 Maitoalan laitoksia on Lapissa yksittäisiä, lisäksi Pohjois-Pohjanmaan puolella, Kuusamossa on kaksi laitosta (Ruokavirasto 2022). Lapin alueen kaikki maitoalan laitokset ovat pieniä toimijoita, Kuusamosta löytyy yksi yli 50 henkeä työllistävä laitos. (Ruokavirasto 2022).

1.2       Elintarvikealan mahdollisuudet Lapin työllisyydelle

Lapin mahdollisuuksista linjataan Lapin maaseutuohjelmassa (2019). Ohjelman ennakointityö huomioi Lapin maaseudun peruselinkeinot, eli maa- ja metsätalous, elintarviketuotanto, porotalous sekä kalatalous. Näiden elinkeinojen ympärille kietoutuvat myös Lapin elintarvikealan vahvuudet ja mahdollisuudet aluetalouden ja työllisyyden näkökulmasta. Häyrysen ym. (2017, 10) ja Kuhan (2022) mukaan Lapin elintarvikkeiden kokonaiskulutuksen arvo on noin 450 M€ ja kulutuksen omavaraisuusaste noin 10 % (kuva 4). (Häyrynen ym. 2019, 10, Lapin liitto 2019, 15, Kuha 2022).

Kuva 4. Lapin elintarviketuotannon rahallinen arvo vuoden 2020 hintatasolla, huomioiden myös matkailun aiheuttama kulutuksen lisääntyminen (Kuha 2022).

Maaseudun elinkeinot tuottavat elintarvikkeita ja elintarvikeraaka-aineita perusmaataloudesta kuin puutarha- ja kasvihuonetuotannosta. Maaseudun elinkeinot luovat Lappiin ja maaseudun kyliin elinvoimaa. Elävät, elinvoimaiset ja elinkeinorakenteeltaan monipuoliset maaseutualueet tarkoittavat myös toimivaa infraa, mikä laajentaa maaseudun elinkeinojen mahdollisuuksia.

Kuhan (2022) mukaan esimerkiksi Lapin julkisten keittiöiden elintarvikehankintojen kokonaisarvo vuonna 2021 oli noin 19,2 M€ (kuva 5). Elintarviketuotannon ja –jalostuksen omavaraisuusasteen korottaminen nykyisestä noin 10 %:sta 30 %:iin toisi kulutuksen kokonaisarvosta laskettuna noin 5,8 M€ lisää tuloja jalostuksen kautta sekä lisäisi vuositasolla työllisyyttä 57 henkilötyövuoden verran (Kuha 2022).

Kuva 5. Esimerkki Lapin maakunnan julkisten elintarvikehankintojen arvosta (Kuha 2022).

Omavaraisuusasteen kasvattaminen alkutuotannossa ja elintarvikejalostuksessa vahvistaa Lapin maakunnan ruokaturvaa ja huoltovarmuutta. Kriisien myötä esiin on noussut huoli ruokaturvasta, mutta myös huoltovarmuus ja elintarvikkeiden saatavuus ovat nousseet isoon osaan julkisissa keskusteluissa.  Hajautetun ruoantuotannon puolesta puhuu meneillään oleva ilmastonmuutos. Keskittämällä tuotantoa liikaa voidaan pahimmassa tapauksessa menettää yhdellä alueella isojakin satomääriä esimerkiksi kuivuuden tai rankkasateiden vuoksi.

Elintarvikealalle syntyy yrityksiä enemmän kuin lopettaa

Elintarvikealalle syntyy jatkuvasti uusia yrityksiä. Tilastokeskuksen (2022) tilastojen perusteella uusia elintarvikealan yrityksiä syntyy enemmän kuin on toimintansa lopettavia. Kuvassa 6 on Lapin tilanne aloittaneiden ja toimintansa lopettaneiden elintarvikealan yritysten kehityksestä (elintarvikkeiden valmistus sekä juomien valmistus). Aloittavien yritysten suurempi määrä lopettaviin verrattuna vahvistaa näkemystä, että elintarvikealalle tarjottavaa koulutusta tulee kehittää ja edistää koko ajan.

Kuva 6. Lapin elintarvikesektorin aloittaneet ja lopettaneet yritykset vuosien 2013–2021 tarkastelussa. Juomateollisuuteen syntyy huomattavasti vähemmän yrityksiä kuin elintarvikkeiden valmistukseen. (Tilastokeskus 2022).

2.    OSAAMISEN JOHTAMINEN JA KEHITTÄMINEN SEKÄ ELINTARVIKEALAN TULEVAISUUDEN OSAAMISTARPEET

2.1       Osaaminen ja sen johtaminen

Osaamista on monenlaista. Voidaan puhua alan vaatimasta erikoisosaamisesta, mutta samaan aikaan esiintyy myös osaamista, jota tarvitaan kaikilla elinkeinoelämän aloilla. Osaaminen ryhmitellään usein Hanhisen (2010, 77; 186) kehittämän kvalifikaatioiden, eli työn osaamisvaatimusten luokituksen mukaisesti. Hanhinen määrittelee työelämäosaamista tavoitteena, joka tähtää onnistuneeseen työsuoritukseen, mikä puolestaan johtaa työorganisaation menestykseen. Tässä yhtenä merkittävänä lähtökohtana ovat työelämän vaatimuksista johdetut osaamisvaatimukset, joita työntekijältä edellytetään. Hanhinen jakaa osaamisen kuuteen ryhmään seuraavasti:

• Yleistaidot ja -tiedot
• Tutkimus- ja kehitysosaaminen
• Liiketoimintaosaaminen
• Asiakassuhteiden hallinta ja työyhteisöosaaminen
• Henkilökohtaiset ominaisuudet
• Elintarvikkeisiin liittyvä erityisosaaminen

Raportti käsittelee vain elintarvikealaa, siten kuudes osaamisen ryhmä on nimetty elintarvikkeisiin liittyväksi. Kuva 7 Hanhista (2010, 97) mukaillen kertoo työelämäosaamisen rakentumisesta työyhteisössä ja sen työntekijöillä. Työelämäosaamisella tarkoitetaan niitä tietoja, taitoja ja asenteita, jotka mahdollistavat työntekijälle ja organisaatiolle joustavuutta vastata työelämän muutoksiin. Työ määrittää työntekijöiltä edellytettävät osaamisvaatimukset, jotka työntekijän tulee hallita. Työntekijän kyvyt ja valmiudet määrittävät työntekijän omia mahdollisuuksia hankkia ja täydentää osaamista oma-aloitteisesti sekä vahvistavat potentiaalia selviytyä työn vaatimuksista. Lisäksi työntekijän ammattitaito kuvaa työntekijän kykyä selviytyä työstä ja todentaa työntekijällä olevaa osaamista. Työn osaamisvaatimukset sekä työntekijän kyvyt ja valmiudet muodostavat yhdessä ammatillisen kasvun ja kehittymisen ympäristön, joka tukee työntekijän ammattitaidon kehittymistä ja siten parantaa työntekijän kykyä ja valmiuksia selvitä työn vaatimusten kohotessa. (Hanhinen 2010, 97).

Viitalan mukaan (2002, 49) osaamisen johtamisessa tavoitteena on organisaatiolle kolme keskeistä asiaa, hyödyllisen osaamisen hankkiminen, kehittäminen ja säilyttäminen.  Siten osaamisen johtamisessa korostuu myös tieto, millaista osaamista tarvitaan. Organisaation osaamisen johtaminen ja tietopääoman kehittäminen edellyttää myös kyvykkyyttä tunnistaa yksilötason osaamista. Ja jotta yksilön osaamistarpeen kehittäminen ja osaamisvajeen tunnistaminen voi palvella organisaation tarpeita, tulee ne Oikarisen ja Pihkalan (2009, 48) mukaan määritellä johdon taholta osaksi organisaation strategiaa ja visiota. Strategia ja visio ohjaavat organisaation toimintaa, joiden pohjalla on myös eriasteinen ennakointityö alan toimintaympäristön muutoksista sekä ydinosaamisen kehittämistarpeista. Edelleen Oikarinen ja Pihkala vertaavat osaamisen johtamista muihin resursseihin ottaen esimerkiksi omaisuuden inventoinnin. Inventoinnissa mitataan ja tarkastellaan yksilön tietojen ja taitojen nykytilaa, asetetaan tavoitteita sekä laaditaan kehityssuunnitelmia osaamisen päivittämisen tueksi. Nykytila-arvioinnista on luonteva edetä tavoitteiden asettelun kautta kohti osaamista edistäviä toimenpiteitä. Osaamisen johtamisessa saa huomion myös osaamisresurssin säilyttäminen organisaatiossa, kun sen saattamiseksi korkeammalle tasolle on myös panostettu organisaatiosta käsin. (Viitala 2002, 49, Oikarinen & Pihkala 2009, 48).

Kuva 7. Henkilöllä oleva työelämäosaaminen muodostuu kolmen keskeisen tekijän yhdessä muodostamasta osaamiskokonaisuudesta. (Mukaillen Hanhinen 2010, 97).

Hong ja Ståhle (2005, 130) toteavat osaamisen johtamisen muodostavan nykyaikana merkittävän osaamisen trendin, jonka merkitys korostuu erityisesti keinoa uusien organisaatioiden johtamisessa.  Edelleen he korostavat myös koko organisaation osaamista nykyaikaisessa johtamisajattelussa. Näistä on tullut yhä merkittävämpiä organisaation menestymisen ja erottumisen keinoista, ja ovat kiinteässä osassa myös strategiaa. Berio ja Mounira (2006) puolestaan nostavat esiin osaamisen johtamisen neljänä erillisenä kokonaisuutena. Kokonaisuudet he ryhmittelevät vielä kahtia, joista seuraavassa esitetyt kohdat 1. ja 2. ovat vaadittavan osaamisen tunnistamisen keinoihin lukeutuvia, sekä kohdat 3. ja 4. muodostavat vaadittavan osaamisen hankinnan kokonaisuudet. (Hong & Ståhle 2005, 130, Berio & Mounira 2006).

1. Osaamisen tunnistaminen
2. Osaamistarpeen arviointi
3. Osaamisen hankkiminen, ja neljäntenä
4. Osaamisen täydentäminen muualta hankittavan osaamisen avulla.

Näistä neljästä kokonaisuudesta muodostuu siten osaamisen johtaminen, jossa erityisesti Berio ja Mounira (2006) korostavat kykyä tunnistaa tarvittavan ja hankitun osaamisen väliin muodostuva osaamisvaje, jonka täydentämiseen tähtää osaamisen hankkiminen organisaation ulkopuolelta muin erilaisin keinoin. Berio ja Harzallah (2005, 25) puolestaan tuovat esiin osaamisvajeen kartoitukseen sopivana menetelmänä haastattelun, mutta toteavat edelleen, että haastattelun tekijältä edellytetään vahvaa ammattitaitoa, että hän osaa muodostaa juuri oikeat kysymykset. (Mounira 2006, Berio & Harzallah 2005, 25).

Yleistaidot ja –tiedot

Kilpelän (2013, 44–52) mukaan yleistaitoihin ja -tietoihin kuuluvat teknologiaosaaminen, ympäristö- ja vastuullisuusosaaminen, tieto- ja viestintätekniikan osaaminen, tiedon ja kokonaisuuksien hallintaosaaminen, lainsäädäntöön liittyvän osaaminen, kädentaidot ja muotoilu- ja designosaaminen. Elintarvikealan yrityksissä näistä korostuvat erityisesti teknologiaosaaminen, ympäristö- ja vastuullisuusosaaminen sekä tieto- ja viestintätekniikan, (eli ICT) osaaminen. Lisäksi elintarvikealan pk- ja mikroyrityksistä korostuvat teknologiaosaamisen lisäksi lainsääntöön ja säädöksiin liittyvä osaaminen ja kädentaidot. (Kilpelä 2013, 44–52).

Tutkimus- ja kehitysosaaminen

Elintarvikealan yritys ilman tarvittavaa tutkimus- mutta erityisesti kehitysosaamista on vailla keskeisiä kehittyvän yrityksen kilpailuvaltteja. Kilpelä (2013, 52–56) liittää mukaan tutkimus- ja kehitysosaamiseen kuuluvan lisäksi kaksi muuta kehitysosaamista kuvaavaa osa-aluetta, eli työn ja osaamisen kehittäminen, sekä innovatiivisuus ja luovuus yrityksen sisällä. Kilpelä tarkastelee tutkimus- ja kehitysosaamista näkökulmasta, jossa yritysten on usein haastavaa säilyttää perustoiminta kannattava sekä parantaa sen kannattavuutta ja saman aikaisesti pitää yllä jatkuvaa kehittämistä uudistumisen kautta.  (Kilpelä 2013, 52–56).

Liiketoimintaosaaminen

Hanhisen järjestelmässä (2010, 172) liiketoimintaosaaminen pitää sisällään lisäksi kansainvälistymiseen liittyvän osaamisen, logistiikkaan, jakeluun ja hankintaan liittyvän osaamisen, myynti-, markkinointi- ja talousosaamisen, sekä vielä ennakointiin liittyvän osaamisen ja yrittäjyys- ja liikkeenjohdollisen osaamisen. Kilpelä (2013, 56–62) tuo esiin liiketoimintaosaamisen tärkeyden erityisesti kehitysosaamisen rinnalla, jossa korostuu taito uusien innovatiivisten tuotteiden markkinoille saattamiseksi. Logistiikan, kuljetusten ja hankinnan osaaminen korostuu arktisessa Lapissa, jossa pitkät etäisyydet ja logistisesti usein valtaväyliltä sivuun sijoittuneet yritykset edellyttävät toimivia kuljetuksia. Kilpelän (2013) mukaan logistiikan kaikkien osa-alueiden onnistuminen edellyttää ennen kaikkea kykyä hallita ja hahmottaa isoja kokonaisuuksia osana oman yrityksen toimintoja. (Hanhinen 2010, 172; Kilpelä 2013, 56–62).

Asiakassuhteiden hallinta ja työyhteisöosaaminen

Kilpelä (2013, 62–65) liittää asiakassuhteiden hallinta ja työyhteisöosaamiseen kuuluviksi kuluttajakäyttäytymisen ja toimintaympäristön tuntemisen, palveluosaamisen sekä esimiestyön ja johtamisen osaamisen. Elintarvikealalla erittäin tärkeässä roolissa on tietoisuus kuluttajakäyttäytymisestä. Kuluttajakäyttäytymistä mittaavia tutkimuksia tehdään vuosittain ja niistä saatavan informaation avulla yritysten on mahdollisuus kehittää omia tuotteitaan ja toimintatapojaan myös kuluttajien suuntaan. Tulevaisuuden kuluttajien vaatimustason kasvaessa yksi keino lisätä elintarvikkeen lisäarvoa on hyvä palvelukokemus asiakkaalle.  (Kilpelä 2013, 62–65).

Yritystoiminnan hallinta ja johtaminen edellyttävät koko ajan enemmän johtamisosaamista. Kilpelän (2013, 65) mukaan tulevaisuuden johtamisosaamisesta tulee korostumaan taito ryhmäyttää yrityksen sisällä juuri oikeanlaisia henkilöitä. Yritykset, joissa työntekijöiden määrä on suurempi, korostuvat tulevaisuudessa myös taidot luoda henkilöstölle sellaiset työskentelyolosuhteet, joissa työmotivaatiota ruokitaan ensisijaisetsi yrityksen sisältä käsin. (Kilpelä 2013, 65).

Henkilökohtaiset ominaisuudet

Kilpelä (2013, 65–70) listaa henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kuuluviksi verkosto-, yhteistyö-, vuorovaikutus-, elinikäisen oppimisen taidot sekä muutoskyvyn ja joustavuuden. Sekä edellä luettujen lisäksi erikoisosaamisen, laaja-alaisen osaamisen, päätöksenteko- ja ongelmanratkaisukyvyn, sosiaaliset taidot ja asenteen. Asenne nostettiin esille myös puhuttaessa yrittäjämäisestä asenteesta, joten osittain tämä liittyy myös yrittäjyysosaamiseen ja liikkeenjohdolliseen taitoon. Erityisesti elintarvikealalla näistä korostuvat tulevaisuudessa verkosto-, yhteistyö ja vuorovaikutustaidot. (Kilpelä 2013, 65–70).

Verkostoja yritykset muodostavat luonnollisesti heti toiminnan käynnistämisvaiheesta lähtien, kuten rahoittajista, raaka-aineiden toimittajista, kuljetusliikkeiden ja logistiikan kautta, asiakkaista, jälleenmyyjistä ja niin edelleen (Kilpelä 2013, 66–67). Kuismanen ym. (2022, 41) havaitsivat pk-yritysbarometrissa yritysten alhaisen yhteistyön todeten samalla, että myös yhteistyö koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden kanssa on hieman laskenut. Tämä saattaa heikentää valmiutta tehdä yhteistyötä, mikä voi olla osatekijä korkeamman kustannustason osalta esimerkiksi hankintojen ym. suhteen. (Kilpelä 2013, 66–67; Kuismanen ym. 2022, 41).

Muutoskyky, joustavuus ja elinikäisen oppimisen taito ovat tämän päivän työntekijällä lähes yhtä välttämättömiä perustaitoja, kuin lukemisen taito. Alan kehittyminen edellyttää yrityksiltä joustavuutta ja muutosnopeutta sopeutua uusiin haasteisiin (Kilpelä 2013, 67–68). Kilpelän mukaan erikoisosaaminen korostuu erityisesti erikoistuotteiden ja korkean jalostusarvon tuotteiden valmistuksessa, myynnissä ja markkinoinnissa. Erikoisosaamisen merkitys on edelleen korostunut myös alan yleisen kehityksen ja erilaisten asiakassegmenttien myötä. Kilpelän mukaan etenkin pk-yrityksissä erikoistuminen pidemmälle jalostettuihin tuotteisiin sekä erikoistuotteiden viennissä menestyminen edellyttää erikoisosaamista. (Kilpelä 2013, 67–68).

Elintarvikkeisiin liittyvä erityisosaaminen

Erityisosaamisella tarkoitetaan elintarvikkeisiin liittyen terveys- ja ravitsemusosaamista, turvallisuus- ja hygieniaosaamista, riskinhallinnan osaamista, laatu- ja jäljitettävyysosaamista, tuotanto- ja prosessiosaamista, lähiruokaosaamista, sekä luomu- ja pakkausosaamista (Kilpelä 2013, 70–79). Osaaminen 2035 –raportissa (Opetushallitus 2019, 29) todetaan toimialakohtaisen asiantuntemuksen merkityksen korostuvan erityisesti palveluiden kehittämisessä, mutta myös alakohtaisessa eettisyys- ja ympäristöosaamisessa. (Kilpelä 2013, 70–79; Opetushallitus 2019, 29).

2.2       Osaamisen kehittäminen

Osaamisen kehittämisen näkökulmasta maakunnan koulutustarjonnalla on iso rooli. Koulutuksen avulla saadaan niin uusia osaajia elintarvikealalle kuin kehitettyä alan osaajien ammattitaitoa ja tietoa elintarvikealasta vastaamaan paremmin osaamisvaatimuksiin. Osaamisen kehittäminen tulee nähdä maakunnissa pito- ja vetovoimatekijänä, jonka avulla sosiaalinen tietopääoma alueella kasvaa. Ruuskasen (2001) mukaan sosiaalisena pääomana on käsitelty esimerkiksi henkilöstön tietovarantoa, jonka avulla turvataan tuotannon edellytysten varastoa yrityksissä. Siten sosiaalisen pääoman voidaan katsoa kuvaavan tietoa ja taitoa henkilöstöllä, jonka avulla mahdollistetaan yrityksen toimintaa. Myöhemmin sosiaalisen pääoman käsitteen katsottiin pitävän sisällään myös esimerkiksi sosiaalisten suhteiden muodostumista ja verkostoja niin yrityksen sisällä kuin läheistenkin keskuudessa, joiden avulla vahvistettiin yksilön sitoutumista työyhteisön jäseneksi (Ruuskanen 2001). Piri (2005) toteaa omassa tutkimuksessaan pk yrittäjien usein vähättelevän esimerkiksi omaa tietopääomaa yrityksissä ja tämä voidaan nähdä yhtenä haasteena motivoida yrittäjiä kouluttautumaan sekä kouluttamaan henkilöstöään. (Ruuskanen, 2001, Piri, 2005).

Yritysten monimuotoisuus luo haasteita

Elintarvikeala on monipuolinen työllistäjä. Myös kansainvälisesti tarkasteltuna elintarvikealan yritysten jakautuminen pieniin ja suuriin näyttäytyy saman suuntaisena, kuin Lapin maakunnan sisällä. Mulder (2008) toteaakin Euroopan tasolla elintarvikealan yritysten monimuotoisuuden vaikuttavan alan työllisyysnäkymiin myös laajemmin. Mulderin (2008) mukaan esimerkiksi sosioekonomista asemaa vertailtaessa pieni yksinyrittäjä tarvitsee usein ihan eritasoista koulutusta kuin kansainvälinen suuryritys. Osaamisen tasoa tarkasteltaessa teollisuudessa korkeakoulutettujen osaajien suhteellinen määrä kasvaa, kun taas pienissä ja mikroyrityksissä matalan ja keskitason koulutuksen saaneiden henkilöiden osuus on huomattavan paljon suurempi kuin teollisuudessa ja suuryrityksissä. (Mulder 2008.) Samaan hengenvetoon Mulder myös toteaa, että tuotannon keskittäminen halpatyömaihin ei ole pitkässä juoksussa kestävää, mikä tukee entistä vahvemmin hajautetun ruokajärjestelmän vahvistamista niin elintarviketuotannossa kuin elintarvikejalostuksessa. (Mulder 2008.)

Vaihtoehtoisia tapoja turvata elintarvikeosaamisen kehittäminen

Vaihtoehtoisia tapoja turvata elintarvikeosaamisen kehittäminen tarkasteltiin Lapin ulkopuolelta tarjottavan korkeakouluosaamisen avulla. Tarkastelussa huomioitiin elintarvikealalle korkeakouluopetusta tarjoavat ammattikorkeakoulut Oulussa, Seinäjoella ja Hämeenlinnassa. Yliopistojen tarjonta todettiin tässä raportissa lyhyesti. Tarkastelussa huomioitiin muualta hankittava kehittämisosaaminen peilaten siihen, millaista opetusta elintarvikealalle on Suomen korkeakouluissa saatavilla.

Elintarvikealalle kaivataan yhä enenevissä määrin korkeakoulutasoista opetustarjontaa myös pohjoisemmaksi. Lapin Ammattikorkeakoulu on mukana Oulun, Seinäjoen ja Hämeenlinnan Ammattikorkeakoulujen kanssa yhteisesti avoimen ammattikorkeakoulun kautta tarjottavassa Elintarviketietäjä -koulutuskokonaisuudessa. Elintarviketietäjä-koulutuskokonaisuudessa opiskelijalla on mahdollisuus suorittaa elintarvikealan opintoja enintään 60 opintopisteen edestä. Opinnot ovat mahdollista hyväksilukea myöhemmin, jos opiskelija siirtyy opiskelijaksi johonkin opintojaksoja tarjoavista ammattikorkeakoululuista, elintarvikealan tutkinto-ohjelmaan.

Alarinnan (2022) mukaan lyhyempiä kehittäjä- ja tietäjä -koulutuskokonaisuuksia valitsevien opiskelijoiden joukossa on paljon sellaisia, jotka ovat koulutuksen jälkeen hakeutuneet myös tutkinto-opiskelijoiksi. Erilaiset elintarvikealalle tarjottavat lyhyet tai sisällöltään suppeammat koulutuskokonaisuudet ovat kuuluneet Seinäjoen AMK:n koulutustarjontaan jo pidemmän aikaa. Tällaiset suppeammat korkeakouluopetusta tarjoavat kokonaisuudet tulevat jatkossa varmasti laajenemaan ja mahdollistavat nk. kurkistuksen elintarvikealan korkeakouluopintoihin myös kauempana oppilaitoksista asuville. (SeAMK 2022, Alarinta 2022).

Koulutus nord – toisen asteen ravintola- ja cateringalan opetusta Ylitorniolla

Koulutus Nordilla keskusteluja käytiin IT-, ravintola- ja terveysalojen koulutusjohtajan (haastateltava 1) kanssa. Haastateltava 1:n mukaan opiskelijamäärä on laskenut alhaiselle tasolle osittain koronan aiheuttaman lomautus- ja irtisanomisaallon myötä. Koulutus Nord tarjoaa ravintola- ja cateringalalle perustutkintotason koulutusta. Vuosittain tarjotaan opetusta niin nuoriso- kuin aikuisopiskelijoille. Aiemmin aloitti joka syksy yksi täysi ryhmä, mutta koronan jälkeen opiskelijamäärä elintarvikealan koulutuksessa on laskenut alle viiteen/vuosi. Oppilaitoksella on toimivat oppimisympäristöt alalle, ja opiskelijoilla on mahdollisuus tehdä opintoihin kuuluvia työssäoppimisjaksoja ja perehdytystä koulun omassa keittiössä.

Nuorisoasteen opetuksessa Koulutus Nord tekee myös toimivaa yhteistyötä Matarengissä toimivan koulun kanssa, joka ostaa ravintola-ala opetusta. Alalle on kutenkin hankala löytää tällä hetkellä opiskelijoita. Opiskelijoiden vähäinen määrä vaikuttanee jonkin verran myös oppimisympäristöihin, mutta oman ravintolan ansiosta vaikutus ei merkittävästi näy opiskelijoille. Övertorneålla on vuosittain ollut muutama opiskelija Suomesta, lisäksi Ruotsista sekä Norjasta haetaan kouluun opiskelemaan.

Oulun ammattikorkeakoulu (OAMK)

Haastateltava 2 kommentoi Oulun ammattikorkeakoulun näkökulmasta asiaa sähköpostitse. Haastateltavan 2 mukaan Oulun Ammattikorkeakoulu Oy:ssä ei ole tarjolla varsinaisia tutkintoon johtavia elintarvikealan korkeakouluopintoja. Elintarvikealalle kytkeytyy siten vain yksittäisiä opintojaksoja, tarjolla on haastatteluhetkellä ainoastaan yksi, elintarvike- ja ympäristökemian opintojakso. Muita ruoka-alalle kytkeytyviä opintojaksoja Oulun AMK:n tarjonnasta löytyy esimerkiksi pohjoinen ruoantuotanto, laajuus 5 op, sekä vastuullinen ruoantuotanto, laajuus 5 op, jotka avaavat laaja-alaisesti ruoantuotannon alkutuotantoa ja alkupäätä.

Oulun Ammattikorkeakoulun tarjonnasta elintarvikealalla hyödynnettävissä on esimerkiksi osa prosessitekniikan opinnoista (Oulun AMK, 2022). Bioprosessit ja prosessitekniikka ovat keskeisessä osassa biologisten materiaalien, kuten ruoantuotannon ja elintarvikejalostuksen sivuvirtojen käsittelyssä. (Oulun AMK, 2022)

Haastateltavan 2 mukaan Lapin tarpeeseen elintarvikealan korkeakoulutetuista osaajista on vaikea Oulun Ammattikorkeakoulun puolesta vastata, pois lukien yksittäisiä opintojaksoja silloin, kun ne tukevat muuta koulutusta. Oulun AMK:ssa ei myöskään ole tällä hetkellä suunnitelmissa tuoda elintarvikealalle tutkintoon johtavaa koulutusta Ouluun. Haastateltavan 2 näkemys on, että Lappi ja Pohjois-Pohjanmaa, vaikka erityisesti maatalousmaakuntana ovat isoja, ei ole Oulun AMK:n taholta mahdollista tarjota elintarvikealan tutkintoon johtavaa opetusta kannattavasti. Haasteeksi noussee erityisesti työmarkkinoiden vetovoima, jonka ei katsota tällä hetkellä olevan vahvaa.  Haastateltava 2 myös arvioi Lapin maakunnan tarpeen korkeakoulutetuissa osaajissa aika pieneksi, lukumäärää vuositarpeesta hän ei kuitenkaan halua mainita.

Seinäjoen ammattikorkeakoulu (SeAMK)

Seinäjoen Ammattikorkeakoulu Oy on ruoka-alan koulutusta tarjoava oppilaitos, joka on vuosien saatossa profiloitunut yhä vain vahvemmin koko ruokaketjun kehittäjäksi. Korkeakoulu on takavuosina markkinoinut itseään vahvasti esimerkiksi Ruoka-yksikkönä, mikä on nostanut Seinäjoen AMK:n vahvan ruoka-alan koulutusorganisaation. Ruoka-alalle on tarjolla tutkintoon johtavana koulutuksena restonomi (AMK) sekä restonomi (YAMK), ruokaketjun kehittäjä, insinööri (AMK) Bio ja elintarviketekniikka sekä insinööri (YAMK) ruokaketjun kehittäjä. Lisäksi Seinäjoella on mahdollista valita englanninkielinen korkeakoulutason tutkinto-ohjelma. Bio- ja elintarviketekniikan insinöörin koulutusohjelma tarjoaa suuntautumisvaihtoehdot lihateknologiaan, meijeriteknologiaan, viljateknologiaan sekä kasvis- ja marjavalmisteiden teknologiaan, sekä huomioi erilaiset elintarviketuotannon biomateriaalit ja -sivuvirrat osana kaikkia tutkintoja (SeAMK, 2022).

Seinäjoen tarjoamista mahdollisuuksista Lapin elintarvikealan koulutuksen kehittämiselle keskusteltiin bio- ja elintarviketekniikan insinööriopintojen koulutuspäällikön (Haastateltava 3) kanssa. Haastateltavan 3 näkemyksen mukaan Lapin toisen asteen koulutuksen haasteet noudattavat valtakunnassakin havaittua suuntaa, jossa opiskelijoiden hakeutuminen ruoka-alan opintoihin vähenee ja alan vetovoima heikkenee. Haastateltava 3 nostaa esiin esimerkin Seinäjoelta toisen asteen opetuksen suurtalouskeittiö – ravintola-alalta, jossa ennen aloitti neljä opiskelijaryhmää ja viime syksynä 2021, enää vain yksi ryhmä. Haastateltava 3 tunnistaa alan haasteisiin myös opiskelijoiden motivaation ylläpitämisen, opiskelu edellyttää opiskelijalta luontaista uteliaisuutta ja kiinnostusta. Luontainen uteliaisuus ja kiinnostus alaa kohtaan on huomattu myös Seinäjoen AMK:n tarjonnassa olevalla Elintarvikekehittäjä -koulutuskokonaisuudessa. Opiskelijoina on paljon sellaisia, jotka ovat valinneet pienemmän Elintarvikekehittäjä -koulutuskokonaisuuden, koska se avaa helpon tien kurkistaa elintarvikealan opintoihin ammattikorkeakoulussa. (Seinäjoen AMK 2022).

Haastateltavan 3 mukaan nykyajan vaatimukset helposta saavutettavuudesta luovat muutosvaateita niin opiskelulle kuin korkeakouluillekin. Korkeakoulujen on jatkossa entistä helpommin ja nopeammin kyettävä vastaamaan erilaisten opiskelijoiden vaatimuksiin niin helposta ja joustavasta opiskelusta kuin erilaisten ja -tasoistenkin opiskelijoiden oppimismahdollisuusien turvaamisesta. Tämä haastaa erityisesti sellaisten opintojaksojen kohdalla, joissa edellytetään jo tiettyjen opintokokonaisuuksien hallintaa ennen kurssille ilmoittautumista. Kurssitarjonnan tulee kuitenkin olla helposti kaikkien saavutettavissa ja mahdollisuus oman osaamisen kehittämiseen tulee tarjota myös avoimen tarjonnan avulla. Erilaisten väyläopintojen mahdollisuus tulee jatkossa laajenemaan. Seinäjoella voi nyt suorittaa restonomin opinnot kokonaan etänä, edellyttäen että opiskelijalla on opintojen alkaessa tietynlainen työpaikka jo valmiina. Tällöin osa opetuksesta tapahtuu itsenäisesti työpaikalla ja opiskelija osoittaa oman työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja osaamisen raportoimalla opintojaksosta vastaavalle opettajalle.

Sivuvirtojen mahdollisuudet tulevaisuuden innovaatioissa ja yritysten huipputuotteina on tiedostettu myös Seinäjoen AMK:ssa. Haastateltavan 3 mukaan sivuvirroista saatavat uudet tuotteet ja innovaatiot tulevat olemaan kaikkien kehittyvien suuryritysten kehityskohteina tulevaisuudessa, ja asian ympärille on SeAMK:ssa käynnissä useita hankkeita myös kansainvälisten verkostojen kanssa. Seinäjoen ammattikorkeakoulu myös uudistaa oppimisympäristöjään laboratorioiden osalta vastaamaan entistä paremmin erilaisten elintarvikealan yritysten sivuvirtoihin keskittyvää kehitystyötä tukeviksi. Reilu pari vuotta sitten valmistuneiden märkätuotteiden FoodLab:n ympärille tulevat laboratoriotilat myös kuivatuotteille sekä näiden prosessoinnin vaatimat kone- ja laiteinvestoinnit. (SeAMK 2022).

Hämeenlinnan ammattikorkeakoulu (HAMK)

Tutkintokoulutuksena tarjotaan Bio- ja elintarviketekniikan insinöörin koulutusohjelma, ja tutkinnon sisältö huomioi niin biomateriaalit kuin lihateknologia, meijeriteknologian, viljateknologian ja marja- ja kasvisvalmisteiden teknologian. Hämeen ammattikorkeakoulu on lisäksi profiloitunut vilja- ja panimoalan, sekä meijeriteknologian aloilla. (Hämeen AMK, 2022).

Hämeen Ammattikorkeakoulun osalta keskustelua käytiin Bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelmista vastaavan koulutuspäällikön (haastateltava 4) kanssa. Haastateltavan 4 mukaan Hämeen Ammattikorkeakoulun koulutustarjonta huomioi työssäkäyvät monimuotokoulutuksen kautta. Tämä avaa mahdollisuuksia myös pohjoisen elintarvikealan osaamisen kehittämiselle. Hämeen AMK:ssa elintarvikealan opiskelijat otetaan sisään yhtenä ryhmänä, ja opiskelija tekee itse opiskelupaikan hyväksynnän jälkeen valinnan siitä, opiskeleeko päiväryhmän mukana vai siirtyykö monimuoto-opiskelijaksi. Esimerkiksi vuoden 2022 aloittaneista yli puolet valitsi suoritustavaksi monimuoto-opiskelun.

Haastateltavan 4 mukaan Hämeen AMK:n koulutustarjonnassa näkyy alueen vahva meijerialan yritystoiminta. Meijerialan painotuksen lisäksi myös kasvisruokapuolen sekä juoma- ja panimoteollisuuden vahva osaamisen tarve alueella on tunnistettu ja näkyy koulutustarjonnassa. Elintarvikealan yritysten suuri määrä alueella poikii jatkuvasti uusia osaamistarpeita, kuten Seinäjoen ja Oulun korkeakoulujen yhteydessä mainitut sivuvirrat. Biotuote- ja sivuvirtojen kehitystyön tueksi on tarjolla jalostus- ja prosessiosaamista myös Hämeen AMK:n koulutustarjonnassa.

Yksittäisten kurssien osalta haastateltava 4 nostaa esille esitietovaatimukset, joita esimerkiksi prosessitekniikan opintojaksoilla edellytetään. Tämä luo sen haasteen, että ilman olemassa olevaa esitietoa opiskelijan mahdollisuudet tiettyjen kurssien ja opintokokonaisuuksien osalta rajataan, ellei ole mahdollisuuksia suorittaa ensin esitietovaatimuksia tasolle, mitä jatkokursseilla edellytetään. Haastateltavan 4 mukaan kaikkia kursseja ei ole mahdollista tarjota avoimen ammattikorkeakoulun kautta. Prosessitekniikassa matematiikka, fysiikka ja kemia kuuluvat vahvojen perusaineiden joukkoon, näiden aineiden opiskelu etänä on jossain määrin mahdollista, pois lukien tietyt kemian ja fysiikan laboratoriotyöt.

2.3       Elintarvikealan tulevaisuuden osaamistarpeet

Elintarvikeala kehittyy jatkuvasti ja alaa eteenpäin vievä muutosvauhti on ollut nopeaa niin digitalisaation kuin teknologioidenkin kehittymisen myötä. Alan kehittymistä vauhdittavat etenkin teknologioiden käyttöönotto sekä digitalisaation voimakas lisääntyminen, mutta myös vastuullisuuden ja ympäristön huomioiminen tuotannossa. Valtaosa elintarvikealalla vaikuttavista muutoksista on globaaleja näkyen myös muualla Euroopassa ja maailmalla. Toisaalta alalla vaikuttavat myös globaalit ja kansalliset kriisit sekä trendit.

Tulevaisuuden osaamistarpeita ennakoidaan Osaamisen ennakoinnin foorumissa, joka on Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen yhteinen ennakoinnin asiantuntijaelin. Foorumin tehtävänä on koulutuksen ja työelämän vuorovaikutuksen edistäminen. Osaamisen ennakointifoorumiin kuuluu 9 ennakointiryhmää, jotka toimivat ennakointiprosessissa omien alakohtaisten osaamis- ja koulutustarpeiden asiantuntijoina. Viimeisin osaamisen ennakointiprosessi on toteutettu alkaen kesällä 2017 ja päättyen helmikuussa 2019. (Opetushallitus, 2022).

Elintarvikeosaamisen kehittämisen tarpeita ja esteitä

Koko maassa toteutetun pk-yritysbarometrin (2021, n=113 elintarvikealan yritystä) mukaan elintarvikealan yritysten viiden suurimman kehittämisen tarpeen ja esteen joukossa ovat markkinointi ja myynti (59 % vastaajista), tuotanto ja materiaalitoiminnot, tietotekniikka, tuotekehitys ja laatu (30 %), henkilöstön kehittäminen ja koulutus (28 %), rahoitus, talous ja laskentatoimi (20 %) sekä yhteistyö/verkottuminen tuotannollisessa toiminnassa (17 %). Lisäksi kyselyssä nousi esille vienti ja kansainvälistyminen (16 %) ja johtaminen (14 %), yhteistyö/verkottuminen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa (12 %) sekä ympäristö- ja muiden säädösvaatimusten huomioonottaminen (10 %). (TEM-toimialapalvelut 2021).

Yritysbarometri (2021, n=113) selvitti myös pk-yritysten pahimmat ulkopuoliset kehittämisen esteet, joissa viiden pahimmat joukkoon elintarvikealan yritykset nostivat seuraavat; yritystoiminnan sääntely (21 % vastaajista), yleinen suhdannetilanne/ taloustilanne (17 %), kustannustaso (14 %), kilpailutilanne (11 %) sekä työvoiman saatavuus (8 %). Lisäksi ulkopuolisissa kehittämisen esteissä nousi näkyviin muut resurssitekijät, kuin työvoima 6 %:lla vastaajista sekä rahoitus 5 %:lla vastaajista. Viidennes vastaajista (19 %) ei osannut nimetä ulkopuolista kehittämisen estettä lainkaan. (TEM-toimialapalvelut 2021).

Kraftin ja Tossavaisen (2022) mukaan esimerkiksi tuotannon pilotointiin soveltuvien tilojen puute on haaste. Pienet toimijat aloittavat tuotannon kokeiluluontoisesti liian pienissä tiloissa. Kraft (2022) on tunnistanut yritysyhteistyön aikana myös puutteita yrityksille tarjottavasta ja saatavilla olevasta neuvonnasta esimerkiksi liiketoiminnan, myynnin ja markkinoinnin puolelle. Kraft ja Tossavainen (2022) nostavat esiin myös tuotekehitystilat yhteiskäyttöön soveltuviksi, jossa olisi tarjolla yrittäjän niin halutessaan myös asiantuntija-apua muun muassa tuotekehitystyön tueksi. (Kraft 2022, Tossavainen 2022).

Digitaalisuus osana liiketoimintaa

Pk-yritysbarometrissä (2021, n=114 elintarvikealan vastaajaa) näkyy vastauksissa hyvin selkeästi digitaalisuuden merkitys elintarvikealalla. Vastaajista 81 % on yrityksellä omat internet-kotisivut, samoin 81 % käyttää sosiaalista mediaa, kuten Facebook, LinkedIn, Instagram. Pilvipalveluita käyttää 37 % vastaajista. Pilvipalveluilla tarkoitetaan erilaisia verkkopalveluina käytettäviä sovelluksia, kuten verkkokansiot tiedostojen tallennus- ja käsittelypaikkoina, erilaisten verkon kautta tapahtuvat tuotannon- ja laitteiden ohjaus, ym. Verkossa yrityksen ostoja, kuten tuotteet ja palvelut, tekee 31 % vastaajista ja tuotteita ja palveluita myy verkkokaupassa 20 % vastaajista. Muita digitaalisten sovellusten käyttöä barometrista nousivat esille mm. tekoälysovellukset ja ohjelmistorobotiikka (9 %), Big datan käyttö esimerkiksi markkina-analyyseissä (5 %), sekä erilaisten digitaalisten jakelualustojen -ja kanavien käyttö oli käytössä 3 %:lla vastaajista. Vastaajista 5 % ei nimennyt mitään digitaalista alustaa. (TEM-toimialapalvelut 2021)

Elintarvikealan yrityksissä koetaan markkinointi ja myynti yhdeksi suurimmista kehittämisen tarpeista. Myyntiä ja markkinointia tehdään paljon vieläkin niin puhelimitse, messuilla kuin paikan päällä asiakkaiden luona face – to – face kohtaamisissa, mutta digitaalisuuden ja erilaisten digitaalisten sovellusten käyttöönotto on yrityksissä haastavaa, ellei osaamista ole tarpeeksi. Toiseksi eniten vastauksia saaneiden vaihtoehtojen joukossa on myös tietotekniikka. Yritysten haasteet tietotekniikan sovellusten kanssa sekä digitaalisuuden käyttö muodostavat yhdessä ison koulutustarpeen tulevaisuudelle. (TEM-toimialapalvelut 2021)

Tulevaisuuden tärkeimmät osaamiset

Nyyssölä & Leveälahti ym. (2019) tarkastelevat tulevaisuuden osaamisten merkitystä ja näissä tapahtuvia muutoksia osaamistyypeittäin Osaamisen ennakointifoorumin työn pohjalta. Geneeristen taitojen osalta merkitykseltään kasvavia osaamistyyppejä tulevat tarkastelun mukaan tulevaisuudessa olemaan esimerkiksi ongelmanratkaisutaidot, itseohjautuvuus, kokonaisuuksien hallinta, luovuus ja oppimiskyky. Geneerisillä taidoilla tarkoitetaan esimerkiksi kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisua, tietolähteiden arviointia, perustelemisen taitoa, vuorovaikutustaitoja, oman toiminnan säätelytaitoa sekä kirjoittamisen taitoa. On arvioitu, että merkitykseltään eniten tulee vähenemään mm. fyysisen vahvuuden, sormitaitojen ja sorminäppäryyden tarve. Tämä kertoo omalta osaltaan automaation ja digitalisaation lisääntymisestä entisestään. (Nyyssölä & Leveälahti ym. 2019)

Osaamisen ennakointifoorumissa (2019) tarkasteltiin lisäksi yleisiä työelämäosaamisia ja merkitystään tulevat kasvattamaan tulevaisuudessa esimerkiksi digitaalisten ratkaisujen ja alustojen hyödyntämisosaaminen, digitaalisten toimintojen hallinta- ja ohjaustaidot, erilaiset kehittämis- ja innovointitaidot, kuten asiakaslähtöinen palvelujen kehittämisosaaminen. Myös henkilökohtaisen osaamisen kehittäminen ja johtaminen tulee jatkossa entisestään kasvattamaan merkitystään. Yleisten työelämätaitojen osalta merkittäviä tulevat tulevaisuudessa olemaan myös verkosto-, kumppanuus- ja sidosryhmäosaaminen, moniammatillinen osaaminen, muutososaaminen, sekä yrittäjyys-, liiketoiminta ja johtamisosaaminen. (Opetushallitus 2019)

3.   LAPIN ELINTARVIKEALAN KOULUTUSKARTOITUS – KYSELYN TOTEUTUS JA TULOKSET

3.1       Tutkimuksen tarve ja tavoitteet

Tutkimuksen tarve konkretisoitui, kun huomattiin ettei vastaavaa osaamistarvekartoitusta ole aiemmin elintarvikealan yrityksille toteutettu. Samaan aikaan liikkui elintarvikealan toimijoiden keskuudessa huoli muun muassa liha-alan koulutuksen ja opetuksen jatkumosta Rovaniemellä Redun yksikössä. Aiemmissa luvuissa esitetyt tuotannon ja -jalostuksen luvut mahdollistavat jalostuksen lisäämisen Lapissa tuotettuja elintarvikeraaka-aineita hyödyntäen. Vahvan yritysrakenteen luominen ja Lapin elintarvikealan kehittäminen edellyttävät laaja-alaista elintarvikealan koulutuksen säilymistä maakunnassa. Lapin elintarvikealan koulutuskartoitus -hankkeessa haettiin teemahaastatteluiden (liite 1) avulla lisää tietoa elintarvikealan yrityksistä, millaista osaamisvajetta heillä esiintyy yrityksen sisällä, esiintyykö työvoimapulaa ja kuinka paljon sekä millaisena yrittäjät näkevät koulutustarpeen Lapissa tällä hetkellä.

Lisäksi tarkasteltiin vastausten pohjalta muun muassa seuraavia näkökulmia. Minkä verran osaamistarpeissa nousi esille sellaista, jota kannattaisi edistää muualla tarjottavan koulutuksen turvin. Tarkastelussa huomioitiin Oulun, Seinäjoen ja Hämeenlinnan Ammattikorkeakoulut, sekä lyhyesti Itä-Suomen, Oulun ja Helsingin yliopistot.

Keskeiset tutkimuskysymykset

Haastattelututkimuksen kysymyksiä pohdittaessa kaksi keskeistä tavoitetta oli saada selvitettyä,

1. millaista osaamista yrityksissä tarvitaan ja millaista osaamisvajetta esiintyy, sekä
2. vastaako tarjolla oleva koulutus, kuinka hyvin yritysten osaamisvajeeseen.

Lisäksi tarkastellaan muun muassa, millainen koulutus antaisi parhaan vastaavuuden yritysten tarpeisiin nähden. Mikäli sellaista koulutusta ei löydy tarjonnasta, pohditaan, millaisella täydennyksellä koulutus saataisiin vastaamaan paremmin yrityskentän tarpeita.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimus toteutettiin teemahaastattelun avulla, jossa haastattelija esitti haastateltavalle kysymyksiä liitteen 1 mukaisesti. Haastattelutilanteissa hyödynnettiin puhelinta ja Teams-sovellusta, sekä osa toteutettiin yritysvierailun yhteydessä kasvotusten.

3.2       Yrityskyselyn toteutus ja tulokset

Teemahaastattelu (Liite 1.) koostui seuraavista aihealueista, yrityksen perustiedot, yrityksen työvoiman koulutustarve suhteessa yrityksen sisäisiin prosesseihin, tulevaisuuden koulutustarpeet ja ulkopuolisen työvoiman tarve, yrityksen ja toimialan tulevaisuuden näkymät sekä yleinen ilmapiiri elintarvikealalla ja yhteiskunnan taholta tulevat muutostarpeet. Kysely käsitti kaiken kaikkiaan 26 kysymystä.

Kyselyyn tavoiteltiin 50 Lapin elintarvikealalla toimivaa yritystä, lopulta vastaukset saatiin 25 yritykseltä, jolloin vastausprosentiksi muodostui 50,0 %. Yritykset jakaantuivat eri sektoreille taulukon 5 osoittamalla tavalla ja eniten vastauksia saatiin liha-alan yrityksistä. Liha-alan yritysten vastaukset jakaantuivat lähes tasan poro- ja kala-alan yritysten kesken. Lisäksi mukana oli kolme maidonjalostusta harjoittavaa yritystä, neljä luonnontuotealan toimijaa sekä 4 yritystä muilta aloilta.

Taulukko 5. Haastateltujen yritysten jakaantuminen eri elintarvikealan toimialoille, lukumäärät sekä %-osuus kaikista vastanneista yrityksistä sekä yrityksen vakituisen henkilöstön määrän mukaan (n=25).

Yritysten henkilöstön koulutustaso

Kyselyyn vastanneissa yrityksissä vakituisen henkilöstön koulutustaso yritysten välillä poikkesi paljon.  Koulutustaso on suurimmissa yrityksissä keskimäärin hieman paremmalla tasolla kuin pienemmissä yrityksissä. Kausityövoiman koulutustasossa näkyy myös töiden kausiluontoisuus. Usein kausityövoimaa käytetään niiden työvaiheiden tekemiseen, johon vakituisella henkilöstöllä ei aika riitä, sekä tasaamaan työpainetta hetkittäisten työhuippujen aikana. Siten kausityövoima on myös usein kouluttamatonta. Monet yrittäjät nostivat esille, että kausityövoimana käytetään esimerkiksi elintarvikealan opiskelijoita, jolloin opiskelija suorittaa tutkinnon yhteyteen kuuluvia työssäoppimisjaksoja elintarvikealan yrityksessä. Tällaisella henkilöllä on siten elintarvikealalta joitain perusopintoja taustalla. Harjoittelijoiden osaaminen on yrittäjien mukaan usein kuitenkin niin heikolla tasolla, että yrittäjät joutuvat esimerkiksi hygienia-asioissa kouluttamaan työntekijöitä itse hyvin paljon.

Kyselystä tuli selkeästi esille, että elintarvikealalla osaaminen on vahvinta yritysten perusliiketoimintoihin kuuluvien työvaiheiden ympärillä, kuten lihanleikkuu, kalan perkaus ja fileointi ja leivonta. Näiden osaamisalueiden ympärille on kietoutunut myös suurin työvoiman tarve, jonka yritykset nostivat esille. Työvoiman tarve nousi esille kyselyssä jokaisen yrityksen kohdalla jossain vaiheessa – viimeistään silloin, kun kysyttiin mitkä ovat ne osaamisen alueet, joihin tarvittaisiin kiireellisimmin koulutusta. Monet totesivat tässä kohden, että tarvitaan työntekijöitä enemmän kuin koulutusta.

Taulukko 6. Yrityksissä työskentelevän henkilöstön, vakituinen sekä kausityövoima, koulutustaso eri kokoluokan yrityksissä.

Osaamisvajeen esiintyminen yrityksissä

Kyselyssä selvitettiin ensin yleisellä tasolla, esiintyykö yrityksessä osaamisvajetta. Tätä lähdettiin tarkentamaan apukysymysten avulla, mm. millaista osaamisvajetta esiintyy. Kuva 8 kertoo osaamisvajeen osalta, että suurin tarve yrityksillä on perustyön osaajista. Perustyö käsittää yritysten ydinliiketoimintoihin, kuten liha-alan jalostusyksikössä lihanleikkaamisen ja leipomossa leivonnan alalle, kytkeytyvän osaamisen ja työn.

Kuva 8. Kaikkien vastanneiden yritysten osaamisentarve, jota yritykset tarvitsevansa eniten seuraavien 5 vuoden aikana (% kaikista yrityksistä n=25).

Kuvassa 9 näkyy osaamisvajeen esiintyminen jaottelulla, jossa huomioidaan erikseen Lapille tärkeät liha-alan toimijat, eli poro ja kala. Toisena jaottelu huomioi poron ja kalan lisäksi myös muut luonnontuotteita jalostavat, eli nämä kolme yhdessä. Kolmantena huomioidaan liha-alan yritykset ilman poroon ja kalaan erikoistuneita ja neljäntenä huomioidaan liha-alan toimijat kaikki yhdessä. Myös maitoalan toimijoita katsotaan omana kokonaisuutena, vaikka kolme yritystä on suhteellisen alhainen määrä. Se on kuitenkin Lapin maitoalan toimijoista 50 % (Ruokavirasto 2022). Muihin elintarvikesektoreihin luettiin kaikki ne, joiden vastaajamäärä jäi alle 3 yrityksen. Lukemassa on mukana mm. juomateollisuuden, elintarvike- ja valmisruokateollisuuden, sekä leipomo-konditoria-alan toimijoita.

Kuva 9. Osaamisvajeen esiintyminen erilaisissa yrityksissä. Jaottelu huomioi erikseen ainoastaan eri toimialat silloin, kun vastaajien määrä kyselyssä on >/=3 (n=25).

Osaamisvaje vaikuttaa aina yritysten työtapoihin, mutta se, millä tavalla tämä näkyy yritysten sisällä ja sen eri prosesseissa on pitkälti yrityskohtainen asia. Kyselyssä selvitettiin osaamisvajeen vaikutusta yrityksen prosesseihin, ohjaako tai rajaako osaamisvaje prosessien toteutusta.  Kuvassa 10 nähdään, että kaikissa luokitteluryhmissä eniten vastauksia saatiin osaamisvaje ei rajoita. Määrällisesti suurimmiksi nousi kolmessa luokitteluryhmässä vaihtoehto, osaamisvaje rajoittaa. Luokitteluryhmässä muut elintarvikesektorit yksi yrittäjä totesi, että osaamisvaje ohjaa prosesseja yrityksen sisällä.

Kuva 10. Kysyttäessä, rajoittaako tai ei, tai ohjaako osaamisvaje prosessien toteutusta yrityksen sisällä, jakaantuivat vastaukset seuraavasti (n=25).

Sanallisissa vastauksissa tuli esiin muun muassa, että osaamisvaje ei vaikuta yrityksen kaikissa prosesseissa. Silloin kun osaamisvajeella on vaikutusta, on se joko ohjaava tai rajoittava tekijä.

”On tiettyjä prosesseja, joissa rajoittaa.”

Sanallisissa vastauksissa tuotiin myös esiin, että osaamisvajeen vaikutus yrityksen sisällä on paljon laajempi, kuin vain prosessien toteutuksessa. Mitä enemmän on osaamisvajetta, sen suuremman painoarvon tämä asettaa muun muassa työnjohdolle. Työnjohdon taito tunnistaa osaamisvaje korostuu sitä enemmän, mitä isommasta yrityksestä on kyse. Myös osaamisen johtamisella tulee olemaan suurempi merkitys isoissa yrityksissä. Tällöin korostuu myös yrityksen kyky kehittää osaamista, niin henkilökohtaisia oppimispolkuja hyödyntäen kuin koko tiimiä koskevienkin koulutusten kautta

”Rajoittaa tietenkin. Se vaatii, mitä enemmän on sitä osaamisvajetta, niin sitä tärkeämpää on työnjohto. Tuotannonohjaukselta se vaatii aina enemmän, mitä enemmän on osaamisvajetta. Sitä vähemmän voi jättää henkilöstön tekemään töitä “omin päin”.”

Yrityksissä on myös taito katsoa asioita tulevaisuuteen. Kyky nähdä tulevaisuuden muutoksia ja haasteita vaikuttaa yritysten kykyyn selviytyä niistä. Tietoisuus osaamisvajeen merkityksestä yrityksen tulevaisuuden koulutustarpeisiin on äärimmäisen arvokasta, kun halutaan yritysten selviävän eteen tulevien muutosten keskellä. Alla olevat sitaatit kuvastavat hyvin sitä, että Lapin elintarvikealan yrityksissä ymmärretään, millaisia muutoksia ja uudistuksia tulevaisuudessa on edessä. Tietoisuus jatkuvan osaamisen päivittämisen tarpeesta helpottaa yritysten mahdollisuuksia vastata tulevaisuuden haasteisiin ja luo myös koulutusorganisaatioille aitoa, yrityslähtöistä tarvetta vastata näiden tarvitsemaan osaamisvajeeseen koulutusten kautta.

”Ehkei nyt mutta tulevaisuudessa varmaan voi rajoittaa”

”Ei hankaloita, mutta lainsäädäntö hygienian suhteen muuttuu koko ajan. Tietoisuus elintarvike- ja hygienialainsäädännöstä vaatisi ylläpitoa enemmän. Varmasti lihan myynti on hankalaa osakkailla, koska ei ole tietoa markkinointikanavista ja kuluttajanäkemys hukassa. Tavallaan, miten vastataan tämän päivän kuluttajan tarpeisiin ja elintarvikkeiden hiilijalanjälki ja kestävyys vierasta”

Elintarvikealan rinnalla Lapille tärkeät toimialat

Kyselyssä kysyttiin vastaajilta (kuva 11), Mitkä toimialat tulisi sisällyttää koulutuksen kärkihankkeisiin Lapissa seuraavien 5–10 vuoden aikana? Yritykset nostivat tärkeimmäksi elintarvikealan, mutta todella moni tunnisti myös matkailu- ja ravitsemisalan sekä alkutuotannon ja maaseudun elinkeinojen merkityksen koko Lapin elintarvikealalle. Luonto- ja ympäristöala nousi myös esille Lapin Ammattikorkeakoulun uuden Agrologien opetussuunnitelman myötä, jossa tulevaisuuden painopiste on luonnontuotteissa, niin poro ja kala, kuin myös muut luonnosta saatavat elintarvike- ja myös muut raaka-aineet.

Kuva 11. Mitkä toimialat tulisi sisällyttää mukaan koulutuksen kärkihankkeisiin Lapissa (n=25).

Yleistaidot ja -tiedot

Yleistaidot ja -tiedot käsittävät seuraavat osa-alueet; teknologiaosaaminen, ympäristö- ja vastuullisuusosaaminen, tieto- ja viestintätekniikan osaaminen, tiedon ja kokonaisuuksien hallintaosaaminen, lainsäädäntöön liittyvän osaaminen, sekä kädentaidot ja muotoilu- ja designosaaminen.

Tutkimukseen vastanneissa yrityksissä yleistaidoissa ja -tiedoissa löytyi parannettavaa monissa yrityksissä. Kuvasta 7 (s. 39) näkyy, miten osaamisen tarve jakaantui kyselyyn vastanneiden (n=25) yritysten joukossa. Seuraavassa poimituista sanallisissa vastauksissa nousi esiin esimerkiksi kielitaito, tietotekniikan hallinta, yrittäjien oma talous-, kirjanpidon- ja yritysjohtamisen osaaminen, jne.

”En näkisi että elintarvikkeiden valmistuksen osalta, mutta muilla alueilla, esimerkiksi kielitaito ja tietotekniset valmiudet.”

”Ehkä yrityksen finanssijohtaminen, jossain vaiheessa lisää mm. anniskelupasseja, ajankohtaista myös EA-koulutus koko henkilöstölle”

”Kielitaitoa, ranskalaisia on paljon. Ranskan kielen kurssi mahdollisesti”

Muutama yritys nosti esiin myös tuotannon kestävyyteen ja hiilijalanjäljen laskemiseen tarvittavan osaamisen. Tuotannon kestävyys ja siihen vaikuttaminen esimerkiksi vihreässä siirtymässä esiin nostettujen keinojen avulla loi kuitenkin yrittäjille enemmän huolta ja epätoivoa kuin toimisi kannustimena. Kysyttäessä kuinka hyvin tunnet Green Dealin, vastauksissa vilahtelivat toistuvasti sanat huonosti, aika huonosti, kustannukset nousevat, maatalous ja ruoantuotanto kärsivät. Nämä ovat myös niitä asioita, jotka luovat yrittäjien arkeen uhkakuvia oman toiminnan jatkumosta. Varsinkin alkutuotannon ja lihantuotannon tila ja imago tällä hetkellä huolestuttavat niin alkutuottajia kuin elintarvikkeita jalostavia yrittäjiäkin.

”Lainsäädännölliset asiat, että osataan toimia elintarvikelainsäädännön puitteissa. Tuotannon kestävyys ja hiilijalanjäljen laskeminen – tulevat olemaan myyntivaltteja tulevaisuudessa.”

”Terminä tuttu, sen mitä on kohtuu helposti saatavilla, on tietoa. Tämä on yksi niistä syistä, miksi lihapuolen tulevaisuus huolestuttaa.”

Lapissa on myös niitä yrityksiä, jotka kykenevät tunnistamaan tuotannon kestävyyteen vaikuttavia asioita ja näkevät yritystoiminnassa paljon parannettavaa, jonka avulla oman tuotannon hiilijalanjälkeä saadaan samalla alennettua. Keinoiksi vaikuttaa yrityksen sisällä tuotannon kestävyyteen mainittiin esimerkiksi keinot pyrkiä pois fossiilisia polttoaineita käyttävistä laite- ja pakkausmateriaalitoimittajista. Yrityksissä tehtävän pakkaussuunnittelun avulla tavoitteena on päästä mahdollisimman suuriin ja taloudellisiin rahtipakkauksiin ja -kuljetuksiin, tämän lisäksi kuljetuskustannuksia saadaan alennettua lisäämällä yhteiskuljetuksia toisten yritysten kanssa. Keinoiksi säästää energiakustannuksissa ja parantaa energiatehokkuutta yritykset mainitsivat esimerkiksi laitekannan uudistamisen ja pyrkimykset siirtyä vähemmän kuluttaviin ja energiatehokkaampiin koneisiin ja laitteisiin.

Elintarviketuotannossa ja -valmistuksessa tuotannossa syntyy aina jonkin verran sivuvirtoja. Lapin elintarvikealan yrittäjillä on jonkin verran osaamista sivuvirtojen tunnistamiseen. Sivuvirtojen vähentäminen esimerkiksi jalostusasteen nostamisen avulla on ala, jossa osaamista ja lisätietoa kuitenkin tarvitaan edelleen. Sivuvirtojen määrän ja synnyn kautta yritykset ovat alkaneet kiinnostumaan koko ajan enemmän ja enemmän myös kestävän kehityksen mukaisesta edistämistyöstä omassa yritystoiminnassaan. Hävikin vähentämisellä ja heikompiarvoisen tuotteen jalostusasteen nostamisella tiedetään olevan iso merkitys myös yrityksen tulonmuodostuksessa.

” No, en osaa sanoa. Joku varmasti tuntee, mutta tietoisuutta tarvitaan lisää. Kyllähän se sivuvirroissa näyttelee isoa osaa kaikki kestävän kehityksen osa-alueet.”

Yllä olevissa sitaateissa kiteytyy myös hyvin oman toiminnan kehittämisen kipupisteet. Myynti- ja markkinointiosaamisen kasvattaminen nousi esille niin pienten kuin isompien yritysten kohdalla. Myös yrityksen johtamiseen kaivattiin lisää osaamista. Markkinoinnin lisäksi nostettiin esille IT-osaaminen ja siihen tarvittava koulutus. Tämä kertoo myös siitä, että kaikissa tämän päivän yrityksissä on automaation avulla ohjattavia koneita ja laitteita. Muutamissa yrityksissä nostettiin esille myös yrityksen päivittäisten toimintojen edellyttämä kirjaamisvelvoite, sekä esimerkiksi raporttien ja reseptiikan sekä prosessien edellyttämä dokumentointiosaaminen. Lisäksi esille nostettiin esimerkiksi tarve elintarvikealan yritystoiminnan sertifioinnille. Laatusertifikaatin saaminen ei ole mahdollista, ellei suurta osaa yrityksen jalostavan yksikön työvaiheita ole laadittu kirjalliseen prosessikaaviomuotoon tai muulla tavoin avattu prosesseja kirjallisesti ja riittävän tarkasti ennen haettavaa laatujärjestelmää. Elintarvikealan yrityksiltä edellytettävä omavalvontasuunnitelma vaatii myös dokumentointi- ja IT-taitoja.

Yrityksistä suurin osa totesi, että vihreä siirtymä ja kuluttajien erilaiset toiveet näkyvät yrityksen tuotannossa. Kyllä ja jonkin verran antoi vastauksia yhteensä lähes 68 %. Vain 12,5 % vastasi Ei (kuva 12).

Kuva 12. Näkyykö vihreä siirtymä ja kuluttajien erilaiset toiveet yrityksenne tuotannossa, mukana kaikki kyselyyn vastanneet yritykset (n=25).

Vastaajista lähes 63 % oli sitä mieltä, että lähiruoka hyödyttää yritystä. Jos mukaan otetaan kaikki Jonkin verran vastanneet, on tulos yli 90 % (kuva 13).

Kuva 13. Kysyttäessä yrityksiltä, hyödyttääkö lähiruoka yritystä, vastaukset ovat hyvin selkeät. Vain noin 4 % vastaajista koki, ettei lähiruoka tuo yritykselle mitään etua tai hyötyä (n=25).

Tutkimus- ja kehitysosaaminen

Tutkimus- ja kehitysosaaminen pitää sisällään taidon kehittää uusia tuotteita ja palveluita. Taito kytkeytyy hyvin voimakkaasti yhteen yritysten uudistumisvalmiuksien ja kehitysmyönteisyyden kanssa. Yritykset, joiden tutkimus- ja kehitysosaaminen ovat korkealla, on valmiuksia luoda ja kehittää koko ajan uusia tuotteita ja palveluita markkinoille.

Yrityskyselyssä nousi esille, että valmiuksia uusien tuotteiden kehittämiseen sekä olemassa olevien parantamiseen tarvitaan. Kuten kuvasta 7 (s. 39) näkyy, noin 30 % vastanneista yrityksistä tarvitsee lisää osaamista yrityksen tuotekehitykseen ja jatkojalostukseen. Tuotekehitys- ja jatkojalostusosaaminen vaikuttaa myös yritysten mahdollisuuksiin tarjota uusia ja innovatiivisia tuotteita niin yritysasiakkaille kuin kuluttajamarkkinoille.

Seuraavassa on kyselyn vastauksista poimittuja sitaatteja, jotka kiteyttävät paljon Lapin elintarvikealan yritysten työvoiman osaamistarvetta sekä toiveita tulevaisuudessa tarjottavalle koulutukselle. Elintarvikkeiden jalostusosaaminen on myös prosessien ja prosessitekniikan hallintaa.

”Prosesseihin mitä lihanjalostuksessa on, niin kattoisin että hyvä olla koulutus siihen. Kestolihatuotteisiin tietty siinäkin ihan hyvä. Jalosteet, tulis sitä varmuutta itselle kanssa.”

Edellä oleva sitaatti tuo esille myös tutkimus- ja kehitysosaamisen kehitystarpeen. Pitkälle jalostettujen tuotteiden, kuten kestolihatuotteet, prosessien hallinta ja uusien tuotteiden kehitystyö edellyttävät jatkuvaa omien tietojen päivittämistä. Niin lihan- kuin kalanjalostukseen erikoistuneissa yrityksissä nousi selkeänä osaamistarpeena esille jalostusosaaminen, jonka eräs kala-alan yritys kiteyttää toisessa sitaatissa lyhyesti ja ytimekkäästi.

”Lihapuolen jalosteet.”

Sanalisissa vastauksissa leipomo-konditoria-alan yritys nosti esille Lapin luonnontuotealalla hyvin tunnistetun haasteen, eli luonnontuotepuolen hallintaosaaminen kokonaisuutena. Tähän kuuluu niin keruutoiminta ja sen organisointi ja kerääjien koulutus, kuin myös alalla toimiville ja uusille yrittäjiksi haluaville luonnontuotteiden tunnettuus, jalostusosaaminen ja tuotekehitystyön kautta luonnontuotteiden hyödynnettävyyden ja mahdollisuudet myös muiden Lapin puhtaiden raaka-aineiden jalostustyössä.

Myös muiden luonnontuotealan toimijoiden vastauksista nousi esille jalostusosaaminen, kuten neljäs sitaatti kertoo. Jalostusosaamisen ja uusien tuotteiden kehitysosaamisen kasvattaminen nähdään myös keinona nostaa oman yrityksen mahdollisuuksia pärjätä taloudellisesti paremmin. Alalla ymmärretään hyvin, että puhuttaessa korkean jalostusasteen tuotteista, puhutaan samalla myös sellaisista tuotteista joiden avulla yrityksellä on mahdollisuus saada myös suurempaa katetta myymiensä tuotteiden hinnasta. Korkeampi jalostusaste nähdään yrityksen kilpailuvalttina, joka mahdollistaa erottumisen muiden saman alan yritysten joukosta. Vahva tutkimus- ja kehitysosaaminen yrityksen sisällä on yksi tärkeä kilpailutekijä tämän päivän markkinoilla.

”Joitain erityisosaamisalueita pitää varmasti täydentää, konditoria, leivontapuolelle pieniä nyansseja lissää, luonnontuotepuoli paremmin hyödynnettäväksi.”

” Jalostusasioita liha- ja marjapuolella, että saataisiin mahdollisimman pitkälle omia tuotteita jalostettua ulos”

Liiketoimintaosaaminen

Liiketoimintaosaaminen pitää sisällään myynti-, markkinointi- ja talousosaamisen lisäksi myös kansainvälistymisosaamisen, logistiikka-, hankinta- ja jakeluosaamisen, ennakointiosaamisen sekä liikkeenjohdollisen osaamisen.

Kyselyyn vastanneiden yritysten liiketoimintaosaamisessa oli puutteita noin 26 % vastaajista.

Alle poimituista sitaateista tulee selkeästi esille se, että myynnin, markkinoinnin ja johtamisen koulutusta kaivataan lisää Lapin elintarvikealan yrityksissä yrityksen koosta riippumatta. Yrityksen johtamisen taito ja osaaminen nousivat esille kokoon katsomatta usealla eri elintarvikealan sektorilla.

”Äkkiseltään, jos vaikka itseä miettii, myynti – markkinointi ja johtaminen. Että jos meinaa lähteä oikeasti kasvamaan, niin silloin tarvii vähän lisää paukkuja siihen, että pystyy itse alkaa hallita isompaa kokonaisuutta.”

”…kaupallinen, yrityksen laajentaminen, kaikki yritystoiminnan pyörittämiseen liittyvä”

Elintarvikkeisiin liittyvä erityisosaaminen

Elintarvikealan erityisosaamisessa korostuvat tuoteturvallisuus ja yleinen tuotannon turvallisuus, jonka kanssa tiiviisti yhteen kytkeytyy myös hygieniaosaaminen ja riskienhallinnan osaaminen. Lisäksi kriiseihin varautuminen sekä laatu- ja järjestelmäosaaminen. Kyselyn sanallisissa vastauksissa nousi esille muun muassa yrityksen laatujärjestelmiin, laadunhallintaan ja dokumentointiosaamiseen liittyen huomioita, kuten että laatujärjestelmä ja sen ylläpito vaatisi jo hieman isommassa yrityksessä yhden ihmisen sitä hallinnoimaan ja pyörittämään. Laatujärjestelmän ylläpito on itsessään jo kohtuu vaativaa, mutta erityisesti laitoksen toiminnan sertifiointi laatujärjestelmiä vastaavalle tasolle edellyttää järjestelmän asiantuntijaa ja siihen perehtynyttä työntekijää, jonka hallussa ovat myös yrityksen tuotantoprosessit.

“Ennen kaikkea tämän järjestelmän osaamista, vaatisi yhden ihmisen sitä pyörittämään, sen päivittämistä. Pitäisi käydä kovasti läpi järjestelmiä, miten ne toimivat, dokumentointia jne.”

Eläinten teurastus on osa-alue, jossa edellytetään lainsäädännön kautta lopetusasetuksen mukaista koulutusta sekä vahvaa ammattitaitoa. Yksi yritys toi tämän selkeästi esille. Saamelaisalueen koulutuskeskuksen porotalouteen suuntautuvissa tutkintokoulutuksissa lopetusasetuksen mukainen koulutus on huomioitu. Useimmat poronhoitajista tekevät teurastuksia myös tarhalla, ja kaikessa teurastustoiminnassa koulutus on pakollinen.

Teurastuspuolen kurssitarjontaa tulee olla jatkossakin, esimerkiksi lopetusasetuksenmukainen koulutus. Uusia nuoria tulee lisää paljon seuraavien 5-10 v. aikana, joiden koulutus tulee kyetä säilyttämään ajantasaisena. Teurastamo ei voi itse kouluttaa kuitenkaan. Henkilö, joka käy poropuolen koulutuksen SAKKissa (pt. tai amm.t.) saa lopetusasetuksen mukaisen koulutuksen. Esim. Redu ei liha-alan pt. tätä automaattisesti tarjoa. Ennen kokemuspohja huomioitiin, nyt vaatimuksena näyttötutkinto. 2 v. sitten voimaan tullut asetus, joka edellyttää mm. elinten tarkastajille teurastamolla erillisen terveys- ja hygieniakoulutuksen.

Yritysten kehitysnäkymät Lapissa

Osalla yrittäjistä usko oman yrityksen pärjäämiseen ja selviämiseen tulevaisuuden haasteissa horjuu. Vaikka joukossa on myös tulevaisuuteen uskovia ja omaa toimintaansa innovatiivisesti kehittäviä toimijoita, ei näiden yrittäjien usko näy koko toimialalla. Innovatiivisuus on voimavara, jonka avulla saadaan luotua intoa myös isommassa porukassa, mutta se edellyttää innovatiivisten ja tulevaisuuteen katsovien elintarvikealan toimijoiden saattamista myös yhteen.

Vaikea sanoa. Maailmantilanne on vaikea ja kustannukset nousevat kuin pullataikina. Hintoja ei ehditä laittamaan tuotteisiin niin nopeasti, kuin mitä hinnat nousevat tuotantopanoksissa.

Alalla on kuitenkin yhä uskoa tulevaisuuteen. Yrityksissä tunnistetaan esimerkiksi puhtaan Lappilaisen tuotannon imagotekijöitä jo hyvin, josta kertoo myös alla olevat sitaatit.

Kehittyy myönteiseen suuntaan. Koko ajan tarvitaan entistä enemmän tuotteita, jotka ovat suoraan luonnosta. Terveystietoisten ihmisten määrä lisääntyy, puhtaita tuotteita tarvitaan. Lappilaisuus on kova juttu, joka mielletään puhtaaksi.

Uskon, että tullaan kasvamaan. Haasteita riittää kun mietitään ihan alkutuotannosta alkaen mm. kustannusrakennetta, raaka-aineen riittävyys tulevaisuudessa huolettaa, uskoa on.

Korona toi muutoksia ihmisten ajattelutapoihin, luonto on alkanut kiinnostamaan enenevissä määrin. Luonnontuottee kiinnostavat. Näkyy myös voimakkaasti kasvaneena opiskelijamääränä hakutilanteessa. Meidän ala on iso ja laaja, useilla opiskelijoilla on ajatuksia yrityksen perustamisesta jo ennen kuin opinnot ovat edes alkaneet. Noususuhdanne tulee jatkumaan.

Varmasti kasvaa todella paljon, mikäli osaajat riittää ja raaka-aineet riittää. Puhutaan varmasti monen sadan pros. kasvuista.

Yrityksissä tunnistetaan myös kehittymisen esteitä, joita on havaittu myös kansallisesti esimerkiksi alan yritysbarometrissa. Puhtaan ja eettisesti tuotetun riistan ja poron markkinoinnissa tarvitaan yhä lisää tietoa, että tämä voisi onnistua parhaalla mahdollisella tavalla. Toisaalla on myös menty kehityksen mukana, ja ollaan aktiivisesti myös TKI-toimintaa tekevien yritysten kanssa kehittämässä omaa tuotantoa eteenpäin. Toisaalta nähdään, että jos kehitys- ja innovaatiohankkeille ei saada rahoitusta, niin keinot yrityksen kehittymiseen positiiviseen suuntaan joudutaan silloin hakemaan muuta kautta. Yksi tällainen on talousosaamisen kasvattaminen.

Todella vaikea sanoa. Riistan menekki kasvaa koko ajan, poro on kaikilta käytännössä loppu. Poro/riista on merkittävä ja kasvu mahdollisuus on olemassa. Niitä pitäisi sosiaalisessa mediassa markkinoida ja näiden tuotteiden tarinallistaminen olisi tärkeää.

Edelleen, mikäli yksi projekti menee läpi, on mahdollisuus tuotekehityksen kautta kasvuun, jos ei mene läpi niin talousosaamista tarvitaan. Kehityssuunta on silloin alaspäin.

4.   KYSELYN JOHTOPÄÄTÖKSET

Kysely nosti esiin samoja osaamisen kipupisteitä, mitä nähdään myös valtakunnallisesti esimerkiksi elintarvikealan yritysbarometrissa. Haasteet ovat osittain samanlaisia niin pienissä kuin isommissakin yrityksissä. Osaamista kaivataan eniten yrityksen perustoimintoihin mutta yhtä lailla osaamista tarvitaan lisää myös myynnissä, markkinoinnissa, yrityksen johtamisessa ja talousasioissa jne. Kolme suurinta aluetta, joissa kaivataan osaamisen päivittämistä, olivat perustyö (48 % vastaajista), tuotekehitys ja jatkojalostus (30 %) sekä yrityksen johtaminen ja talous (26 %).  Näiden jälkeen korostuivat seuraavina prosessitekniikka sekä IT-, myynti ja markkinointi.

Kyselyn esille nostamien osaamistarpeiden kehittämisessä suuri osa vastanneista korosti alueellisen koulutustarjonnan olemassaoloa sekä kehittämistä. Erityisesti liha- ja poroelinkeinojen parissa toimivat yrittäjät nostivat esille huolen Rovaniemellä sijaitsevan, Redun Jänkätien yksikön tulevaisuuden uusien osaajien ja kehittäjien kouluttajana. Rovaniemen yksikköön ei ole haettu liha-alan osaamisalalle opiskelijoita enää muutamaan vuoteen perustellen tätä sillä, ettei alalle ole tulijoita. Oppilaitos onkin siirtänyt koulutuksellisen painopisteen luonnontuotteiden ja kasvispainotteisten ruokien suuntaan, mikä ei vahvista pohjoisen liha-alan osaamista. Liha-ala on kuitenkin Lapissa todella vahva poro- ja nautakarjatalouden ansiosta.  Redun osalta huolta on herättänyt myös suuntaus teollisen tuotannon ja valmistuksen opetukseen. Lapissa isoja elintarviketeollisuuden toimijoita on vain muutama. Muuten yrityskenttä on pienyritysvaltaista. Riittääkö pohjoisen elintarvikealan oppilaitoksen vetovoima myös lähimaakuntiin, Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuuseen näillä investointisuunnitelmilla? Ja kuinka käy käsityövaltaisen valmistavan opetuksen tulevaisuudessa?

Koulutus on keino, jolla kyetään parhaiten vastaamaan alueella olevaan osaajapulaan, mutta ei pidä sulkea pois vaihtoehtoisia osaamisen kehittämisen keinoja, joita kyselyssä nousi myös esille. Tarkastelussa erityisesti erilaisilla etä- ja monimuotototeutuksilla toteutettavat koulutuskokonaisuudet tulee saattaa kaikkien alueen yrittäjien tietoon oman osaamisen kehittämisen mahdollistajana.

Kotimaisen ruoantuotannon tilan heikkeneminen vaikuttaa myös elintarvikkeita jalostaviin yrityksiin. Raaka-aineen saatavuuden heikkeneminen tekee sen hankinnasta kalliimpaa, joka väistämättä johtaa edelleen elintarvikkeiden jalostusasteen kohoamiseen ja ruoan hinnan kallistumiseen. Tuotannon hintatason kallistuessa tulee erityisesti prosessien ja tuotteiden kehitystyö kyetä säilyttämään maakunnassa. Osaava, ketterä, muuntautumiskykyinen ja joustava, mutta myös taloudellisesti vakaa ja vahva elintarvikeala on keino menestyä tulevaisuuden haasteiden edessä.

5.   KEHITTÄMISTOIMENPITEET LAPIN ELINTARVIKEALALLE

 Lapin elintarvikealan koulutuksen kehittämissuunnitelmassa on kartoitettu yritysten nykytilaa ja tulevia tarpeita koulutuksen osalta. Tässä selvityksessä on tehty kysely yrittäjille, jonka pohjalta on tehty kehittämissuunnitelma mahdollisista koulutuksista alalle. Otamme kantaa selvityksessä koko elintarvikealan tilaan Lapissa, huomioiden koulutuksen lisäksi myös opetustilat.  Elintarvikealan koulutus on alkanut hankekoulutuksina ns. tupakoulutuksina mm. poroalalla jo parikymmentä vuotta sitten. Myöhemmin on koulutettu paljon oppisopimuskoulutuksena työn ohessa perustutkintoja. Myös päiväkoulutuksessa on ollut jonkin verran osallistujia. (Pekkala 2022).

Toisen asteen jälkeen ammattikorkeakoulutusta on ollut lähinnä agrologeille, jotka suuntautuvat nykyisin mm. poro- tai luonnontuotealalle. Suurin osa koulutuksista tähän saakka on tapahtunut hankkeiden kautta. (Pekkala 2022).

 Tulevaisuudessa ammatin harjoittaminen vaatii tutkinnon olemassaolon, jotta kiristyneessä kilpailutilanteessa pärjää markkinoilla ja lisäksi erilaiset rahoitusmuodot saattavat vaativat perus- tai ammattitutkinnon suorittamista. (Pekkala 2022).

Toive olisi, että polku toiselta asteelta ammattikorkeakoulun opintoihin ja myös yliopisto-opintoihin olisi joustava. Tällä turvataan, että kehittyvä ja kasvava elintarviketeollisuus saa laadukkaita työntekijöitä tuotanto-, jalostus ja esimiestehtäviin. Lapissa tarvitaan siihen soveltuvat koulutus- ja tuotekehitystilat, jotka ovat jänkätiellä olemassa. Lisäksi Lappialla on suunnitelmat elintarvikeosaamiskeskuksen perustamisesta Louen yksikköön. (Pekkala 2022).

5.1       Koulutusmahdollisuudet

Elintarvikealalla on mahdollisuus kouluttautua elintarvikealan perustutkintoon, jossa suuntautumisvaihtoehdot ovat, liha-alan osaamisala, elintarviketeknologian osaamisala ja leipomoalan osaamisala. Perustutkinnon suorituksen jälkeen ja jos osaamista on karttunut työpaikalla perustutkinnon verran, on mahdollista suorittaa elintarvikejalostuksen tai elintarviketeollisuuden ammattitutkinnon. Lisäksi mm. esimiestehtäviin voi suorittaa elintarvikealan erikoisammattitutkinnon. (Opintopolku.fi 2022b).

 Seuraavassa vaiheessa voi suorittaa elintarvikealan insinöörin tutkinnon ammattikorkeakoulussa Seinäjoella, Hämeenlinnassa tai Vantaalla. Lisäksi mm. Rovaniemellä voi suorittaa agrologin tutkinnon, johon voidaan sisällyttää myös elintarvikejalostusopintoja.

Yliopistossa voi suorittaa esimerkiksi elintarviketieteiden maisterin tutkinnon. Lisäksi on mahdollista tehdä lisensiaattityö ja suorittaa tohtorin väitös elintarvikealan aiheesta. (Pekkala 2022).

Elintarvikealan perustutkinto

Elintarvikealan perustutkinnon suorittanut työskentelee elintarvikkeiden valmistajana, leipuri-kondiittorina, lihatuotteiden valmistajana tai meijeristinä yritystoiminnan periaatteiden ja kestävän toimintatavan mukaisesti myös vaihtelevissa olosuhteissa ja kansainvälisessä ympäristössä. Hän noudattaa elintarvikealan laatu- ja hygieniavaatimuksia, valmistaa, pakkaa ja varastoi elintarvikkeita kuten ruokavalmisteita, makeisia ja juomia, leipomotuotteita, lihatuotteita ja maitotuotteita, seuraa ja säätää elintarvikkeiden valmistusprosessia sekä käyttää koneita ja laitteita. Hän toimii luotettavasti, vastuullisesti ja oma-aloitteisesti ja työyhteisössään yhteistyökykyisesti ja asiakaspalveluhenkisesti. Hän suunnittelee omaa työtään ja tulkitsee ohjeita. Hän ottaa vastuun omista töistään, arvioi omaa työsuoritustaan ja kehittää ammattitaitoaan. (Opintopolku.fi, 2022b).

 Elintarvikealan perustutkinnon suorittanut henkilö voi toimia osaamisalansa mukaisesti seuraavissa työtehtävissä (Opintopolku.fi 2022b).:

• elintarvikkeiden valmistaja työskentelee valmistus-, pakkaus- ja varastointitehtävissä elintarviketuotantolaitoksissa tai elintarviketeollisuudessa tai elintarvikeliikkeiden myynti- ja esittelytehtävissä
• leipuri-kondiittori työskentelee leipomoissa ja konditorioissa tai teollisuusleipomoissa, paistopisteissä, kahvila-konditorioissa, suurtalous- ja ravintola-alan toimipisteissä tai pitopalveluyrityksissä valmistus-, pakkaus- ja myyntitehtävissä
• lihatuotteiden valmistaja työskentelee esimerkiksi lihanleikkaamoissa, lihavalmistetuotannossa tai teurastamoissa tai lihan käsittely – ja myyntitehtävissä
• meijeristi työskentelee prosessinohjaus-, valmistus-, pakkaus- tai varastointitehtävissä sekä laadunhallinnan tehtävissä meijerialan yrityksissä mm. maidon, kerman, hapanmaitovalmisteiden, juustojen ja maitojauheiden valmistuksessa

Elintarvikejalostuksen ammattitutkinto

Elintarvikejalostuksen ammattitutkinnon laajuus on 120 osaamispistettä. Elintarvikejalostuksen ammattitutkinto jakaantuu elintarvikealan osaamisalaan, liha-alan osaamisalaan, meijerialan osaamisalaan ja alkoholijuomien valmistuksen osaamisalaan. Elintarvikejalostuksen ammattitutkinto muodostuu yhdestä tai kahdesta pakollisesta tutkinnon osasta (30 osaamispistettä tai 60 osaamispistettä) ja valinnaisista tutkinnon osista (60 osaamispistettä tai 90 osaamispistettä). (Opintopolku.fi, 2022c).

Tutkinnon osat:

• Elintarviketurvallisuuden hallinta
• Pakkaaminen ja varastointi
• Elintarvikkeiden valmistaminen
• Kalatuotteiden valmistaminen
• Kasvistuotteiden valmistaminen
• Lemmikkieläinruokien valmistaminen
• Marja- ja hedelmätuotteiden valmistaminen
• Myllytuotteiden valmistaminen
• Rehujen valmistaminen
• Valmisruokien valmistaminen
• Elintarvikkeiden myynti
• Tuotekehitys elintarvikeyrityksessä
• Lihanleikkaus
• Lihatuotteiden valmistaminen
• Teurastaminen
• Hapanmaitotuotteiden valmistaminen
• Jäätelöiden ja jälkiruokien valmistaminen
• Kypsytettyjen juustojen valmistaminen
• Ravintorasvojen ja levitteiden valmistaminen
• Tuorejuustojen valmistaminen
• Hiilihapollisten alkoholijuomien valmistaminen
• Liköörien valmistaminen
• Pienpanimo-oluiden valmistaminen
• Tilaviinien valmistaminen
• Tisleiden valmistaminen

Elintarviketeollisuuden ammattitutkinto

Elintarviketeollisuuden ammattitutkinnon suorittanut henkilö osaa työskennellä elintarvikelainsäädännön sekä yrityksen ja työkohteen omavalvontasuunnitelman mukaisesti. Hän osaa noudattaa hyvää työskentelyhygieniaa ja huolehtia työympäristön siisteydestä. Lisäksi tutkinnon suorittanut henkilö osaa työskennellä yrityksen laatujärjestelmän mukaisesti ja arvioida valmiin tuotteen laatua. Lisäksi tutkinnon suorittanut henkilö työskennellä elintarviketeollisuuden tuotantoprosessissa sekä noudattaa työturvallisuus- ja ergonomiaohjeita. Hän osaa työskennellä ympäristötietoisesti ja kestävän toimintatavan mukaisesti. Valitun osaamisalan mukaisesti tutkinnon suorittanut henkilö osaa valmistaa elintarviketeollisuuden valmistusprosessissa yhtä tai kahta elintarviketta kaikkiaan kuudestatoista tuoteryhmästä. Hän hallitsee valmistusprosessin raaka-aineiden vastaanotosta tuotteen valmistukseen, koneiden ja laitteiden puhdistukseen sekä valmiin tuotteen laadun arviointiin asti. Liha-alan osaamisalalla tutkinnon suorittanut henkilö hallitsee lopetusasetuksen mukaisen toiminnan sekä valitun eläinlajin teurastamisen, lihanleikkauksen tai lihantarkastuksen. Tutkinnon suorittanut henkilö osaa toimia tuotantoa tukevissa tehtävissä meijerialan osaamisalan valmistusprosessissa. Valinnaisista tutkinnon osista riippuen tutkinnon suorittanut henkilö osaa pakata, varastoida tai lähettää elintarviketarviketeollisuuden tuotteita. (Opintopolku.fi 2022d).

Työtehtäviä, joissa tutkinnon suorittanut voi toimia

Elintarviketeollisuuden työntekijät ovat toimialansa (elintarvikeala, liha-ala tai meijeriala) tuotteiden ammattitaitoisia valmistajia, pakkaajia ja lähettämötyöntekijöitä. He työskentelevät tuotannon eri vaiheissa valmistus-, pakkaus-, varastointi- ja lähettämötehtävissä pienissä ja isoissa yrityksissä. Liha-alalla työntekijät toimivat lisäksi teurastajina ja lihanleikkaajina sekä virallisena avustajana lihantarkastuksessa, lihantarkastajana tai tarkastusavustajana. (Opintopolku.fi 2022d).

Osaamisalojen kuvaukset – Elintarvikealan osaamisala

Elintarviketeollisuuden ammattitutkinnon suorittanut henkilö toimii toimialansa (elintarvikeala, liha-ala tai meijeriala) tuotteiden ammattitaitoisena valmistajana, pakkaajana ja lähettämötyöntekijänä. Hän osaa työskennellä tuotannon eri vaiheissa valmistus-, pakkaus-, varastointi- ja lähettämötehtävissä pienissä ja isoissa yrityksissä. Hän valmistaa elintarviketeollisuuden valmistusprosessissa yhtä tai kahta elintarviketta kaikkiaan kuudestatoista tuoteryhmästä. Elintarviketeollisuuden ammattitutkinnon suorittanut henkilö hallitsee valmistusprosessin raaka-aineiden vastaanotosta tuotteen valmistukseen, koneiden ja laitteiden puhdistukseen sekä valmiin tuotteen laadun arviointiin asti. (Opintopolku.fi 2022d).

Osaamisalojen kuvaukset – Liha-alan osaamisala

Elintarviketeollisuuden ammattitutkinnon suorittanut henkilö osaa työskennellä lihateollisuuden tuotantoprosessissa sekä noudattaa työturvallisuus- ja ergonomiaohjeita. Hän osaa työskennellä ympäristötietoisesti ja kestävän toimintatavan mukaisesti. Hän hallitsee lopetusasetuksen mukaisen toiminnan sekä valitun eläinlajin teurastamisen, lihanleikkauksen tai lihantarkastuksen. Valinnaisista tutkinnon osista riippuen elintarviketeollisuuden ammattitutkinnon suorittanut henkilö osaa valmistaa, pakata, varastoida tai lähettää lihateollisuuden tuotteita. Liha-alalla työntekijät toimivat lisäksi teurastajina ja lihanleikkaajina sekä virallisena avustajana lihantarkastuksessa, lihantarkastajana tai tarkastusavustajana. (Opintopolku.fi 2022d).

Osaamisalojen kuvaukset – Meijerialan osaamisala

Elintarviketeollisuuden ammattitutkinnon suorittanut henkilö toimii toimialansa (elintarvikeala, liha-ala tai meijeriala) tuotteiden ammattitaitoisena valmistajana, pakkaajana ja lähettämötyöntekijänä. Hän osaa työskennellä meijeriteollisuuden tuotantoprosessissa sekä noudattaa työturvallisuus- ja ergonomiaohjeita. Hän osaa työskennellä ympäristötietoisesti ja kestävän toimintatavan mukaisesti. Lisäksi hän osaa pakata, varastoida tai lähettää meijeriteollisuuden tuotteita. Elintarviketeollisuuden ammattitutkinnon suorittanut henkilö toimii tuotantoa tukevissa tehtävissä meijerialan osaamisalan valmistusprosessissa. (Opintopolku.fi 2022d).

 Elintarvikealan erikoisammattitutkinto

Tutkinnon laajuus on 180 osaamispistettä. Tutkinto muodostuu yhdestä pakollisesta tutkinnon osasta (80 osaamispistettä) ja kahdesta valinnaisesta tutkinnon osasta (yhteensä 100 osaamispistettä). (Opintopolku.fi 2022a).

Pakollinen tutkinnon osa:

Toiminnan ohjaaminen elintarvikeyrityksessä. Elintarvikealan erikoisammattitutkintoon voi sisällyttää valinnaiseksi tutkinnon osaksi tutkinnon osan ammattitutkinnosta tai toisesta erikoisammattitutkinnosta. (Opintopolku.fi 2022a).

PAKOLLINEN TUTKINNON OSA, 80 OSP

Toiminnan ohjaaminen elintarvikeyrityksessä, 80 osp,

VALINNAISET TUTKINNON OSAT, 100 OSP

Tehdaspalvelu elintarvikeyrityksessä, 50 osp

Tuotekehitys elintarvikeyrityksessä, 50 osp

Esimiestyö elintarvikeyrityksessä, 50 osp

Tuotannon suunnittelu, 50 osp

Tutkinnon osa ammattitutkinnosta tai toisesta erikoisammattitutkinnosta, 50 osp

Ammattikorkeakouluopinnot

 Seinäjoen ammattikorkeakoulu

Elintarviketeollisuus on monipuolinen, kehittyvä ja kansainvälinen ala, jossa bio- ja elintarviketekniikan insinöörin työtehtävät ovat monipuolisia ja työntekijöiltä edellytetään korkeaa ammattitaitoa.

 SeAMKissa bio- ja elintarviketekniikan insinöörin (AMK) opinnoissa pääsee seuraamaan koko ruoan kiertokulun alusta loppuun. Opiskelija tutustuu ruoan raaka-aineisiin ja kehittää tuotteita, esimerkiksi härkiksen ja mifun seuraajia, sipsejä, jäätelöitä, oluita, kakkuja, makkaroita ja muita valmisruokia. (SeAMK 2022).

Elintarvikeinsinöörin opinnot

Bio- ja elintarviketekniikan insinöörin opinnoissa pääsee seuraamaan koko ruuan kiertokulun alusta loppuun. Opiskelija tutustuu ruuan raaka-aineisiin kulkien läpi kehityspolun päätyen aina lopulliseen tuotteeseen. (SeAMK 2022).

Opintojen alkaessa pääpaino on elintarviketeknologiassa. Opintojen alussa on mahdollista laboratoriotyöskentelyn kautta perehtyä ja syventää osaamistaan elintarvikkeiden kemian, mikrobiologian ja biotekniikan soveltamiseen. Seinäjoen AMK:ssa on nykyaikaisella tekniikalla varustetut laboratorio-, koekeittiö- ja tuotantolaitostasoiset oppimisympäristöt, joilla kyetään vastaamaan opintojen ja oppimisen tarpeita. SeAMK:ssa pääsee työskentelemään esimerkiksi biotekniikan ja mikrobiologian sekä elintarvike- ja kemian laboratorioissa. Yhteistyötä tehdään myös Foodwest Oy:n ja SEDU toisen asteen oppilaitoksen kanssa. (SeAMK 2022).

Toisena vuonna osaamista syvennetään esimerkiksi meijeri-, vilja-, kasvis- ja marjatuotteiden sekä liha- ja valmisruokatuotteiden teknologiasta aina elintarviketuotteiden kehittämiseen ja valmistamiseen saakka. Suuntautumisvalinta näiden osalta tehdään toisena opiskeluvuotena. (SeAMK 2022).

Monialainen ja kansainvälinen SeAMK tarjoaa myös bio-ja elintarviketekniikan insinööreiksi opiskeleville mahdollisuuden laajentaa osaamistaan oppilaitoksen sisältä aina kansainväliselle bio- ja elintarvikealalle asti. Osa opinnoistasi järjestetään yhdessä agrologi- ja restonomikoulutusten kanssa, mutta opiskelijalla on mahdollisuus valita myös muita SeAMKin opintoja. Uusia kokemuksia halutessaan opiskelijalla on mahdollisuus lähteä ulkomaanvaihtoon tai suorittaa työharjoittelun ulkomailla. (SeAMK 2022).

Opiskelu bio- ja elintarviketekniikan insiööriksi työn ohessa

Monimuoto-opiskelussa itsenäinen ja verkon välityksellä tapahtuva opiskelu vuorottelee noin kerran kuukaudessa toteutettavien lähijaksojen kanssa. Opiskelu onnistuu myös työn ohessa, jolloin työn ja opintojen yhdistäminen mahdollistuu erilaisten oppimistehtävien kautta. Oppimistehtävät voivat liittyä myös SeAMK:n kumppaniyritysten kehittämishankkeisiin. (SeAMK 2022).

Bio- ja elintarviketekniikan insinööri työelämässä

Bio- ja elintarviketekniikan insinöörit ovat kysyttyjä asiantuntijoita elintarviketeollisuudessa ympäri Suomen. Elintarviketeollisuus kasvaa teknologian kehittymisen, tuotteiden jalostuksen ja uusien innovaatioiden myötä luoden uusia työpaikkoja perinteisten työtehtävien rinnalle. (SeAMK 2022).

Valmistumisen jälkeen voit työllistyä esimerkiksi suureen maito- ja meijeriteollisuuden tai lihanjalostus- ja valmisruokateollisuuden yritykseen tai suunnittelutehtäviiin insinööritoimistoon. Insinöörit voivat toimia myös oman yrityksensä vastuullisena ja menestyvänä luotsina esimerkiksi panimo-, alkoholi- ja juomateollisuudessa. (SeAMK 2022).

SeAMK:ssa bio- ja elintarviketekniikan insinöörin opinnoissa opiskelijalle tulee tunnetuksi koko ruoan kulku pellolta pöytään saakka. Opiskelija tutustuu monipuolisesti erilaisiin ruoan raaka-aineisiin ja kehittää uusia tuotteita, esimerkiksi härkiksen ja mifun seuraajia, sipsejä, jäätelöitä, oluita, kakkuja, makkaroita ja muita valmisruokia. (SeAMK 2022).

Hämeen ammattikorkeakoulu

Bio- ja elintarviketekniikan insinöörinä sinulla on vahvat käytännön taidot ja hallitset biomateriaalin käsittelyn, bioteknisten tuotantojen käsittelyprosessit, teollisen biotekniikan, prosessiautomaation, kone- ja laitetekniikan sekä teknis-taloudellisen ajattelutavan. Opintojen kuluessa hahmotat elintarviketeollisuuden tuotantoa, kone- ja laitetekniikkaa, automaatio- sekä materiaalitekniikkaa sekä energia-, talous-, ympäristö- ja turvallisuusnäkökohtia. (HAMK 2022).

Koulutuksen sisältö

Hämeen ammattikorkeakoulussa bio- ja elintarviketekniikan koulutus painottuu elintarvikeketjun hallintaan eli elintarvikkeiden valmistukseen, tuotekehitykseen ja pakkaamiseen, bioenergiaan ja ympäristöbiotekniikkaan. Bioenergian ja ympäristöbiotekniikan opinnoissa hyödynnät biologisia raaka-aineita ja opit, kuinka niitä jatkojalostetaan lannoitteiksi, biopolttoaineiksi tai muiksi biotuotteiksi. (HAMK 2022).

Työelämässä

Valmistuttuasi bio- ja elintarviketekniikan insinööriksi (AMK) voit sijoittua monenlaisiin alan tehtäviin teollisuuteen tai julkiselle sektorille. Ammattinimikkeitä ovat mm. prosessi-insinööri tai prosessivastaava , tuotanto- tai käyttöinsinööri, kehitys- tai suunnitteluinsinööri, tuotekehittäjä tai tuotekehitysinsinööri, tuotannon esimies tai tuotannonsuunnittelija, terveystarkastaja, laatupäällikkö ja ympäristövastaava. (HAMK 2022).

Bio- ja elintarviketekniikan koulutus, päivätoteutus

Bio- ja elintarviketekniikan insinööriksi valmistunut opiskelija hallitsee biomateriaalin käsittelyn, bioteknisten tuotantojen käsittelyprosessit, teollisen biotekniikan, prosessiautomaation, kone- ja laitetekniikan sekä teknis-taloudellisen ajattelutavan. Opintojen kuluessa opiskelija hahmottaa elintarviketeollisuuden tuotantoa, kone- ja laitetekniikkaa, automaatio- sekä materiaalitekniikkaa sekä energia-, talous-, ympäristö- ja turvallisuusnäkökohtia. (HAMK 2022).

 Bio- ja elintarviketekniikan AMK-insinööri voi sijoittua monenlaisiin alan tehtäviin teollisuuteen tai julkiselle sektorille. Ammattinimikkeitä ovat mm. prosessi-insinööri tai prosessivastaava, tuotanto- tai käyttöinsinööri, kehitys- tai suunnitteluinsinööri, tuotekehittäjä tai tuotekehitysinsinööri, tuotannon esimies tai tuotannonsuunnittelija, tuotanto- tai osastopäällikkö, osaston esimies, projekti-insinööri tai -päällikkö, terveystarkastaja, laatupäällikkö ja ympäristövastaava. (HAMK 2022).

Koulutuksen sisältö

Bio- ja elintarviketekniikan koulutus vastaa elintarviketeollisuuden sivu- ja jätevirtoja ja muita biomassoja hyödyntävien biojalostamoiden sekä kiertotalouspalveluita tuottavien yritysten osaamistarpeisiin. Laatu-, turvallisuus- ja vastuullisuusosaaminen ovat tärkeässä roolissa. Koulutuksessa valmistuvalla on myös ympäristö- ja terveysvalvonnan viranomaistehtäviin vaadittava osaaminen. (HAMK 2022).

Opintojen ydinosaamiseen kuuluvat kemiaa, matematiikkaa, fysiikkaa, mikrobiologiaa, hygieniaa ja aistinvarainen arviointi. Opinnoissa perehdytään myös bio- ja elintarviketeollisuuden raaka-aineisiin, niiden turvalliseen käsittelyyn sekä elintarviketeollisuuteen. Insinöörin prosessitekniset työkalut ja laadun tekemisen ja valvonnan tekniikat tulevat opinnoissa tutuksi, ja osaamista käytetään eri projekteissa tuotannon vastuullisuuden parantamiseen ja ilmastoystävällisten ratkaisujen kehittämiseen. (HAMK 2022).

 Profiloivien opintojen avulla opiskelija voi painottaa opintoja kiinnostuksensa mukaan elintarviketeollisuuteen, biojalostamotoimintaan ja/tai yrittäjyyteen. Opinnoissa työskennellään paljon tiimeissä, työelämälähtöisesti. Moduuleihin sisältyy yrityksille tehtäviä projektitöitä. Profiloiviin opintoihin voi sisällyttää tutkimus-, tuotekehitys- tai muun kehitysprojektin, jonka aihe on yritykseltä tai HAMK Bio -tutkimusyksikön hankkeesta. (HAMK 2022).

Yliopisto-opinnot

Elintarviketieteet

Hyvä ruoka ja ravitsemus ovat yksi laadukkaan elämän perusedellytyksiä. Ruoan tulee olla turvallista, ravitsevaa ja maittavaa, ja sen tuotannon ja kulutuksen tulee olla kestävää.  Usein ajatellaan myös, että ruoan tulee olla helposti käytettävässä ja valmistettavassa muodossa, jolla on riittävän pitkä säilyvyysaika. Nämä kaikki edellä esitetyt ovat mukana elintarviketieteiden tutkimuksessa, joka tapahtuu monialaisesti yhdistellen ja soveltaen kemiaa, fysiikkaa ja biologiaa. (Opintopolku.fi 2022e).

Elintarviketieteet soveltuvat sinulle, mikäli sinua kiinnostaa, kuinka erilaisilla valmistustavoilla ja -menetelmillä voidaan vaikuttaa ruoan ravitsemukseen sekä laatutekijöihin. Koulutus antaa vastauksia myös eri ainesosien hyödynnettävyyteen, lisäaineiden käyttöön, sekä millä eri tekijöillä on vaikutusta esimerkiksi valmistettavan ruoan mikrobiologiseen ja ravitsemukselliseen laatuun. Elintarviketieteissä perehdytään myös eri elintarvikeraaka-aineiden biologisiin, kemiallisiin ja fyysisin reaktioihin, eli perehdytään elintarviketekniikan avulla elintarvikkeeseen pintaa syvemmälle. (Opintopolku.fi 2022e).

Elintarviketieteiden kandidaattina tunnet elintarvikkeiden tuotantoketjun raaka-aineista kulutukseen ja osana kestävää biotaloutta, ymmärrät elintarvikkeiden ravintoarvoon, laatuun ja kemialliseen sekä mikrobiologiseen turvallisuuteen vaikuttavien tekijöiden luonnontieteellisen perustan, osaat soveltaa luonnontieteellistä tietoa elintarvikkeisiin, osaat työskennellä erilaisissa laboratorioympäristöissä. (Opintopolku.fi 2022e).

Elintarvikeala on tärkeä työllistäjä sekä Suomessa että kansainvälisesti tarjoten monipuoliset työmahdollisuudet. Pääosa hakeutuu työelämään maisterina.  Tutkinto antaa kelpoisuuden maisteriopintoihin elintarviketieteiden, elintarviketalouden ja kulutuksen, ihmisen ravitsemuksen ja ruokakäyttäytymisen sekä mikrobitieteiden ja mikrobibiotekniikan maisteriohjelmissa. Voit pyrkiä myös muihin maisteriohjelmiin Suomessa tai ulkomailla. (Opintopolku.fi 2022e).

Uramahdollisuudet

Kandidaatin tutkinnon lähtökohtana on antaa hyvät valmiudet maisteriopintoihin Suomessa ja kansainvälisesti. Pääosa opiskelijoista jatkaakin maisterin tutkintoon saakka. Maisterin tutkinnon suorittaneilla on hyvät työllistymismahdollisuudet elintarviketeollisuudessa ja elintarvikealan tutkimus-, kehitys-, opetus- ja valvontatehtävissä. (Opintopolku.fi 2022e).

Valmistuttuaan on mahdollisuudet työskennellä esimerkiksi tuotekehitys- tai laatupäällikkönä, valvontaviranomaisena, asiantuntijana, tutkijana tai yrittäjänä. Elintarviketieteissä tehdään paljon yhteistyötä yritysten ja tutkimuslaitosten kanssa esimerkiksi opetukseen kuuluvina ekskursioina, projektitöinä ja tutkielmina. (Opintopolku.fi 2022e).

Elintarvikealan korkein arvo on tohtorin arvo. Tohtorikoulutus kestää n. 4 vuotta, jonka aikana suoritetaan perusopintoja ja tehdään väitöskirja.

Kuva 14. Elintarvikealan koulutusmahdollisuudet lyhytkursseista perustutkinnon kautta eteen päin. (Pekkala, H. 2022).

Kuva 15. Opintoprosessi. (Pekkala 2022).

6.   LAPIN ELINTARVIKEALAN OSAAMISKESKUSKOKONAISUUDEN SUUNNITELMALUONNOS

Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappialla on suunnitelmia elintarvikealan kehittämiseksi koko Lapin alueella. Oppilaitoksen Lappian toimipaikkaan Tervolaan suunnitellaan elintarvikeosaamiskeskusta, jossa keskeisenä ja kantavana ajatuksena on samalla toimia lähiruokaosaamiskeskittymänä. Vastaavia oppimisympäristökokonaisuuksia Lapissa ei tällä hetkellä ole, jossa toimipaikan omassa pihapiirissä tuotetaan runsaasti raaka-ainetta suunnitteilla olevan osaamiskeskittymän käyttöön yhtä paljon kuin Lappialla tällä hetkellä. Koulutilan navetasta on mahdollista saada lihaa ja maitoa, lisäksi oppilaitoksella on muita kasveja, kuten Luonnonvarakeskuksen geenipankkiin kuuluvia alkuperäiskasveja, kuten ryvässipuli, sekä muun muassa nokkosta, humalaa ja tyrniä. Lapin luonnosta on saatavilla runsas valikoima erilaisia luonnontuotteita. (Romakkaniemi 2022).

Kuva 16. Lappian Louen yksikköön on suunnitteilla tulevina vuosina laaja-alainen elintarvikealan osaamiskeskus, jossa tulevaisuudessa pystytään kokonaisvaltaisesti toimimaan alan kärkenä opetus-, kehittämis-, tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä. (Pekkala 2022, Saariniemi 2022)

7.   KYSELYN PERUSTEELLA NOUSSEET KOULUTUSTARPEET

 Kyselyn perusteella osaavasta ja sitoutuneesta työvoimasta on pula. Koulutustarpeita on niin leipomoalalla, elintarvikealalla kuin liha-alalla. Perustaitojen kehittämistä kaivataan. Lisäksi kyselyn perusteella havaitaan kokonaisvaltaisen osaamisen kehittämistarpeita olevan paljon niin kädentaidoissa, prosessiosaamisessa, hygieniassa, laadussa, myynnissä kuin markkinoinnissa. Digimarkkinointi on päivän sana, lehtimainonta ei enää tehoa, vaan pitää osata käyttää somea monipuolisesti. Myöskään ala ei ole vetovoimainen palkkauksen osalta ja työoloja tulisi parantaa nykypäivän tarpeiden mukaisiksi. Kun alalla tienaa hyvin ja työyhteisö on hyvähenkinen, silloin työvoimastakaan ei ole pulaa. (Pekkala 2022).

Oppimisympäristöt

Vuonna 2018 tehdyn lainsäädännön uudistuksen yhteydessä korostettiin työpaikkojen roolia. Oppiminen tapahtuisi käytännön osalta pitkälti työpaikoilla. Tämä on tuonut lisätyötä työpaikoille ja se on osoittautunut huonoksi ratkaisuksi. Perustaidot pitää oppia koulun oppimisympäristöissä, jotta työharjoitteluun tulevilla on perustaidot hallussa, ja ettei työpaikan vastuulle jää koko kädentaitojen opetus. On tärkeää, että REDUN jänkätien elintarvike-, liha- ja leipomotilat pysyvät perustaitojen opetuksen tiloina. Ne vaatisivat jo päivittämistä niin pintojen kuin elintarviketeknologian osalta, sillä ala on kehittynyt valmisruokapuolella valtavasti. Tuotekehityskeittiön tilat tulisi päivittää teknologian osalta sopiviksi. Leipomopuolelle tulisi saada tilat ja mahdollisuus opettaa myös pakasteleivontaa. Lihahuone toimii edelleen hyvin nykytarpeille. (Pekkala 2022).

Ammattiopisto Lappian Louen yksikköön on suunnitteilla laaja-alainen elintarvikealan koulutuksen, kehittämisen ja tutkimuksen yksikkö. (Pekkala 2022).

Lapin ammattikorkeakoulun Biolaboratorio antaa mahdollisuuden tuotekehitystoiminnan ja aistinvaraisen arvioinnin kehittämiseen. Laboratorion tilat ja laitteet on suunniteltu palvelemaan alueellista elintarvikkeisiin keskittyvää kehitystyötä ja uusien innovaatiivisten tuotteiden luomista. Tilojen toiminnallisuus, sijoittelu, ja osastointi on suunniteltu siten, että ne eivät sulje pois esimerkiksi alkutuotannon tarpeita. Lapin ammattikorkeakoulun biolaboratorion toiminta on ajateltu siten, että rehuihin, maaperään ym. tutkimusta pystytään tehdä, vaikka niiden hygienia poikkeaa merkittävästi elintarvikealan vaatimuksista. Biolaboratorio mahdollistaa innovatiivisten ja eteenpäin katsovien toimijoiden tutkimus-, innovointi- ja kehitystyön koko elintarvikesektorilla aina alkutuotannosta valmiiseen elintarvikkeeseen saakka. (Pekkala 2022).

Tämän työn pohjalta on tultu johtopäätökseen, että Lapissa ei ole tarvetta aloittaa omaa elintarvikealan AMK-tutkintoa. Ammattikorkeakoulu tasoinen opetus alueen elintarvikealaa vahvistamaan tulee tehdä yhteistyössä Seinäjoen, Hämeenlinnan ja Vantaan ammattikorkeakoulujen kanssa. (Pekkala 2022).

8.   YHTEENVETO

 Elintarvikeala on merkittävä työllistäjä ja ala koko Suomessa ja myös Lapissa. Ihmiset syövät joka päivä ja maailman tilanne on muuttunut siten, että lähellä tuotettu ruoka ja huoltovarmuus pitää taata kaikille suomalaisille. Kokonaisvaltainen ajattelu elintarvikealan kehittämisestä on tärkeää. Lapissa on raaka-ainetta luonto pullollaan, mutta siitä hyödynnetään vaan murto-osa. Raaka-aineet metsästä ja järvistä tulee voida jalostaa tuotteiksi. Elintarvikejalostuksen lisäyksestä hyötyvät suomalaiset ja jalostusasteen lisäyksen avulla myös vientiin saadaan lisää vauhtia. Kun saadaan koko ketjun volyymiä nostettua, niin elintarvikealan eri ketjujen vaiheisiin syntyy lisää työpaikkoja. Raaka-aineiden keräily, alkutuotanto, jalostus, myynti ja markkinointi maailmalle tuovat jokainen lisää työtä ja työpaikkoja. Yksi työpaikka elintarvikealalla tuottaa noin 3 muuta työpaikkaa. Tässä ketjussa pitää olla kunnossa myös koulutuksen, jonka kautta alalle saadaan lisää ammattilaisia.  Koulutukset perustuvat täällä Lappilaisiin raakaa-aineisiin, kuten poro, nauta, karitsa, maito, kala, luonnontuotteet, marjat ja kasvikset. Oppimisympäristöjen pitää olla kunnossa ja nykyaikaiset, jotta opetuksen taso ja laatu voidaan taata kaikille opiskelijoille tasapuolisesti. Sitä kautta syntyy lisää työpaikkoja ja kehittyy pieniä, keskisuuria ja suuria elintarvikeyrityksiä. Tätä visiota kohti tulee kaikkien elintarvikealalla toimivien pyrkiä.

KIRJALLISUUS

Alarinta, J. (2022) Puhelinkeskustelu 1.7.2022. Seinäjoen Ammattikorkeakoulu (SeAMK).

Berio, G. & Harzallah, M. (2005). Knowledge management for competence management. Journal of Universal Knowledge Management, vol. 1. Viitattu 5.10.2022. https://citeseerx.ist.psu.edu/document?repid=rep1&type=pdf&doi=0b275094b9a1c1ea21abc14ac79a5911d16fa5c8

Berio, G. & Mounira, H. (2006). Towards an integrating architecture for competence management. Elsevier. Volume 58. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0166361506001588?casa_token=DMP2fQcss-gAAAAA:88j9Z2Bc9wT9yaB4kbbR_sE4nlhQq3zcAdJOWsE7o-vQARLzCpSYHWlz_FZBvq-_Q8Y-aMNGFg

Fonecta. 2022. Finder. Viitattu 5.10.2022. https://www.fonecta.fi/

Hanhinen, T. (2010). Työelämäosaaminen. Kvalifikaatioiden luokitusjärjestelmän konstruointi. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta. Tampereen yliopiston ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus. Viitattu 5.10.2022. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/66674/978-951-44-8290-8.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Hong, J. & Ståhle, P. (2005). The coevolution of knowledge and competence management. Lappeenranta University of Technology. Int. J. Management Concepts and Philosophy, Vol. 1, No. 2, 2005, s. 129-145. Viitattu 23.2.2023. https://www.researchgate.net/profile/Pirjo-Stahle/publication/228363775_The_coevolution_of_knowledge_and_competence_management/links/0912f508a21e044a06000000/The-coevolution-of-knowledge-and-competence-management.pdf.

Hyrylä, L. 2020. Elintärkeä, monimuotoinen elintarvikeala. TEM toimialaraportti 2020:2. Viitattu 5.10.2022. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162570/TEM_2020_2_T.pdf

Hyrylä, L., Lehtonen, K. & Koskela, P. 2021. Toimialaraportti, elintarvikeala. Päivittäistavarakaupassa voimakasta kasvua, vienti Kiinaan jatkuu vahvana. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 10.8.2022. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163252/Elintarvikealan_nakymat.pdf?sequence=4&isAllowed=y.

Hämeen Ammattikorkeakoulu Oy (HAMK). 2022. Viitattu 2.11.2022. https://www.hamk.fi/

Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK). 2022. Bio- ja elintarviketekniikka, insinööri (AMK). Viitattu 25.11.2022. https://www.hamk.fi/amk-tutkinto/bio-ja-elintarviketekniikka-insinoori-amk/

Häyrynen, T., Kuha, R. & Asiala, J. 2017. Lapin elintarvikeohjelma. Lapin liitto. Viitattu 5.10.2022. https://www.lapinliitto.fi/wp-content/uploads/2021/03/Lapin-elintarvikeohjelma-2017.pdf

Itä-Suomen yliopisto. 2022. Viitattu 27.11.2022. https://uef.fi/fi

Kilpelä, A. 2013. Elintarvikealan tulevaisuuden osaamistarpeet. Helsingin yliopisto. Viitattu 5.10.2022.  https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/39561/Kilpel%E4.pdf?sequence=1

Kraft, M. 2022. Lapin AMK. Sähköinen tiedonanto 27.10.2022.

Kuha, R. 2022. Julkisten ruokapalveluiden maakunnallinen kumppanuusmalli lähiruoan edistämiseksi -hanke. Luonnonvarakeskus. Viitattu 18.11.2022. https://www.biotalous.fi/wp-content/uploads/2022/09/08_Alkutuotannon-taloudellinen-merkitys-Lappi_Kuha-Rauno.pdf

Kuismanen, M., Malinen, P., Ohlsbom, R & Vehmanen, E-S. 2022. Pk-yritysbarometri. Suomen Yrittäjät ry. Viitattu 7.12.2022. https://www.yrittajat.fi/wp-content/uploads/2022/09/sy_pk_barometri_syksy2022.pdf

Lapin liitto. 2019. Lapin maaseutuohjelma. Viitattu 5.10.2022. https://www.lapinliitto.fi/wp-content/uploads/2020/12/Lapin-maaseutuohjelma.pdf.

Lapin Luotsi. 2020. Elinkeinorakenne ja työpaikat. Viitattu 12.11.2022. https://lapinluotsi.fi/elinkeinojen-nakymia/elinkeinot/elinkeinorakenne/.

Leveälahti, S., Nieminen, J., Nyyssölä, K., Suominen, V. ja Kotipelto, S. (toim.). 2019. Osaamisrakenne 2035, Alakohtaiset tulevaisuuden osaamistarpeet ja koulutuksen kehittämishaasteet – Osaamisen ennakointifoorumin ennakointituloksia. Opetushallitus. Viitattu 12.11.2022. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/osaamisrakenne_2035.pdf

Luonnonvarakeskus. 2022. Tilastotietokanta. Viitattu 18.11.2022. https://www.luke.fi/fi/tilastot/tietoa-tilastoista/tilastotietokanta

Mulder, M. 2008. From Tradition to Innovation. Skill Need in the Agri-Food Sector. Wageningen University. Viitattu 2.9.2022.  https://www.mmulder.nl/PDF%20files/2008-02-01%20Future%20Skills%20Needs%20in%20AgriFood.pdf

Muuttoranta, K. 2022. Lapin AMK. Sähköpostitiedonanto 5.10.2022.

Ollila, A. 2022. Paliskuntain yhdistys ry. Sähköpostitiedonanto 26.10.2022.

Opetushallitus, 2019. Osaaminen 2035. TEM-Toimialapalvelut. Viitattu12.10.2022. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/osaaminen_2035.pdf

Opetushallitus, 2022. Osaamisen ennakointifoorumi. Viitattu 12.10.2022. https://www.oph.fi/fi/palvelut/osaamisen-ennakointifoorumi-oef

Opintopolku.fi. 2022a. Elintarvikealan erikoisammattitutkinto. Viitattu 25.11.2022. https://opintopolku.fi/konfo/fi/koulutus/1.2.246.562.13.00000000000000002415

Opintopolku.fi. 2022b. Elintarvikealan perustutkinto. Viitattu 25.11.2022. https://opintopolku.fi/konfo/fi/koulutus/1.2.246.562.13.00000000000000000172

Opintopolku.fi. 2022c. Elintarvikejalostuksen ammattitutkinto. 2022. Viitattu 25.11.2022.   https://opintopolku.fi/konfo/fi/koulutus/1.2.246.562.13.00000000000000000056

Opintopolku.fi. 2022d. Elintarviketeollisuuden ammattitutkinto. Viitattu 25.11.2022. https://opintopolku.fi/konfo/fi/koulutus/1.2.246.562.13.00000000000000000057

Opintopolku.fi. 2022e. Elintarviketieteiden kandiohjelma. Viitattu 25.11.2022. https://opintopolku.fi/konfo/fi/toteutus/1.2.246.562.17.00000000000000009081

Oulun Ammattikorkeakoulu (OAMK). 2022. https://www.oamk.fi/fi/

Paliskuntain yhdistys. 2022. Viitattu 26.10.2022. https://paliskunnat.fi/py/

Piri, A. E. 2005. Sosiaalisen pääoman ulottuvuudet, tiedonvaihtomotivaatio ja uusi tietopääoma. Laadullista tarkastelua Verkostopajatoiminnan hyödyllisyydestä henkilöstön kehittäjille ja pienyrittäjille. Helsingin yliopisto. Sosiaalipsykologian Laitos. Helsinki. Viitattu 18.11.2022. https://core.ac.uk/download/pdf/14914059.pdf

Ruokavirasto. 2022. Marsi 2021 Luonnonmarjojen ja –sienten kauppaantulomäärät vuonna 2021. Viitattu 18.11.2022. https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/viljelijat/tuet-ja-rahoitus/marsi-2021-raportti.pdf

Ruuskanen, P. 2001. Sosiaalinen pääoma – käsitteet, suuntaukset ja mekanismit. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. Helsinki. Viitattu 18.11.2022. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/148499/t81.pdf

Seinäjoen ammattikorkeakoulu (SeAMK). 2022. Bio- ja elintarviketekniikan insinööri. Viitattu 25.11.2023. https://www.seamk.fi/kaikki-koulutukset/insinoori-amk-bio-ja-elintarviketekniikka/

Suomen virallinen tilasto (SVT). 2022. Aloittaneet ja lopettaneet yritykset. Tilastokeskus. Viitattu 18.11.2022. ISBN 1796-0479. https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__aly/statfin_aly_pxt_11yq.px/table/tableViewLayout1/

Tossavainen, A. 2022. Lapin AMK. Sähköinen tiedonanto 2.11.2022.

Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM). 2021. Pk-toimialabarometri. Elintarviketeollisuus. TEM Toimialapalvelu. Viitattu 12.10.2022. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163671/Pk-toimialabarometri-Elintarviketeollisuus-Syksy-2021.pdf?sequence=1&isAllowed=y

LIITE 1.