Artikkelikokoelma YAMK-opinnäytetöiden tuloksista

Tekijät

Toimittaja:

  • Anssi Tarkiainen, KTT, yliopettaja, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu

Artikkelien kirjoittajat:

  • Jaana Haikara, insinööri, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Eetu Helminen, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Janne Hirvonen, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Satu Kapanen, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Mathias Kaukas, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Ida Kemi, sosionomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Jessi Laurila, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Markus Pellikka, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Sarianna Rairama, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Emmi Rantavuo, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Henri Ryönänkoski, insinööri, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Sofia Topra, sairaanhoitaja, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Johanna Vaittinen, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Heidi Vuorela, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Anu Yijälä, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu

Esipuhe:

  • Anssi Tarkiainen, KTT, yliopettaja, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu

Tiivistelmä

Ennakoinnin ja kehittämisen asiantuntija YAMK-koulutuksessa opiskelijat tekevät opinnäytetyönsä pääosin monialaisissa pienryhmissä. Tässä julkaisussa esitetyt tulokset ovat syntyneet MONT-prosessissa, joka käynnistyi tammikuussa 2023 ja päättyi toukokuussa 2024. Prosessin aikana opiskelijat muodostivat kaikkiaan kolme teemaryhmää: 1) Ennakointi, 2) Johtaminen ja 3) Vaikuttavuus. Kukin teemaryhmä muodosti opinnäytetyöprosessin aikana kotipesän, jossa ryhmäohjaus tapahtui säännöllisesti ja tavoitteellisesti. Tämä julkaisu kokoaa Ennakointi-teemaryhmän työskentelyn tulokset. Ryhmän julkaisun otsikoksi muotoutui prosessin aikana: ”Tulevaisuusvallan äärellä – ennakointi kehittämisen työkaluna”.

Tulevaisuusajattelun ytimessä on ajatus siitä, että ymmärrystä tulevaisuudesta ja siihen liittyvistä valinnoista voidaan jäsentää tietoisen ajattelun avulla. Organisaation tasolla korostuu ajatus tulevaisuuteen valmistautumisesta ja vaikuttamisesta. Tulevaisuusvalmius organisaatiossa vaatii tulevaisuuksien tutkimisen menetelmien hallintaa, tulevaisuusajattelua tukevaa toimintakulttuuria ja kykyä sitoa tulevaisuuteen liittyvät pohdinnat osaksi päätöksentekoa ja strategiaa. Tämän artikkelikokoelman yhteisessä tietoperustassa avataan ennakoinnin, tulevaisuusajattelun ja -vallan määritelmiä ja viimeaikaisia tutkimustuloksia.

Tässä artikkelikokoelmassa esiteltävät opinnäytetyöt on tehnyt kuudentoista (16) monialaisen opiskelijan ryhmä. Opiskelijat työskentelivät sekä yksityisellä että julkisella sektorilla erilaisissa asiantuntija- ja kehittämistehtävissä. Julkaisun artikkeleissa käsiteltyjen kehittämistöiden toimeksiantajat olivat Helsingin kaupungin strategiaosasto, Holvi Payment Services Oy, Lapin ammattikorkeakoulu & Rovaniemen koulutuskuntayhtymä REDU, HUS Sydän- ja keuhkokeskus, Kohti tulevaa -hanke, Hämeen työ- ja elinkeinopalvelut, sekä Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keuda.

Esipuhe

Ennakoinnin ja kehittämisen asiantuntija YAMK-koulutus vastaa ajankohtaisiin työelämän osaamistarpeisiin. Organisaatioiden toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa ja tästä syystä ennakoinnille on tarvetta toiminnan kehittämisessä. Ennakointi ei tarkoita ennustamista, vaan ennakoinnissa korostuu epävarmuuksien ja mahdollisten vaihtoehtoisten kehityskulkujen tunnistaminen. Ennakointiin liittyy vahvasti myös ajattelu tulevaisuuteen vaikuttamisesta kehittämistyön tuloksena. Niinpä organisaatiot tarvitsevat ennakointitiedon tuottamisen lisäksi myös sisäisen ennakointiosaamisen kehittämistä. Nämä työelämälähtöiset tarpeet korostuvat myös tässä kokoomajulkaisussa, joka kokoaa yhteen keväällä 2023 Ennakoinnin ja kehittämisen asiantuntija YAMK-koulutuksessa aloittaneiden viidentoista opiskelijan opinnäytetyöt ja niitä pohjustavan tietoperustan.

Ennakoinnin ja kehittämisen asiantuntija YAMK-koulutuksen ydinopinnot korostavat ennakointia, työelämän kehittämistä ja kehittämistyön vaikuttavuutta. Tätä osaamista opiskelijat vievät työelämään erityisesti opinnäytetöissä, jotka tehdään aitoina työelämän kehittämiseen liittyvinä toimeksiantoina eri organisaatioille. Koulutuksen monialaiset opinnäytetyöt (MONT) tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden syventää TKI-osaamistaan monialaisessa työryhmässä ja hyödyntää vertaispalautetta työskentelyssään. Opiskelijat työskentelivät yhteisessä monialaisessa teemaryhmässä, joka keskittyi temaattisesti ennakointiin ja sen kehittämiseen organisaatioissa. Opinnäytetyöartikkeleita tässä kokoomajulkaisussa on seitsemän, jotka liittyvät ennakointiin toimeksiantajaorganisaation työelämälähtöisen tarpeen näkökulmasta. Toimeksiantajina kehittämistyössä olivat Helsingin kaupungin strategiaosasto, Holvi Payment Services Oy, Lapin ammattikorkeakoulu & Rovaniemen koulutuskuntayhtymä REDU, HUS Sydän- ja keuhkokeskus, Kohti tulevaa -hanke, Hämeen työ- ja elinkeinopalvelut, sekä Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keuda. Kuten toimeksiantajien listasta voi päätellä, opinnäytteet käsittelivät ennakointia työelämässä eri näkökulmista.

Työskentely ennakointiin keskittyvässä teemaryhmässä synnytti runsaasti keskustelua ja ajatustenvaihtoa. Monialaisessa teemaryhmässä ovat työskennelleet Jaana Haikara, Eetu Helminen, Janne Hirvonen, Satu Kapanen, Mathias Kaukas, Ida Kemi, Jessi Laurila, Markus Pellikka, Sarianna Rairama, Emmi Rantavuo, Henri Ryönänkoski, Sofia Topra, Johanna Vaittinen, Heidi Vuorela, ja Anu Yijälä. Ryhmän opiskelijoiden pohjakoulutukset ovat insinööri (AMK), tradenomi (AMK), sosionomi (AMK), ja sairaanhoitaja (AMK). Opiskelijat työskentelevät erilaisissa asiantuntija- ja kehittämistehtävissä, erilaisissa organisaatioissa niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Teemaryhmä on edennyt aikataulussa puolentoista vuoden ajan muiden opintojen rinnalla. Opiskelijat osallistuivat aktiivisesti yhteisiin ryhmätapaamisiin, antaen toisilleen tärkeää vertaispalautetta ja -tukea.

Omien opinnäytetyöartikkeliensa ohella opiskelijat ovat yhdessä laatineet teemaryhmän yhteisen tietoperustan. Tämä yhteinen tietoperusta avaa lukijalle ennakoinnin käsitteistöä. Ennakoinnin lähikäsitteistönä esitellään tulevaisuusajattelua ja tulevaisuusvaltaa. Ennakoinnin osaamisen kehittämiseen liittyy keskeisesti ennakointikyvykkyyden ja tulevaisuuskunnon käsitteet. Ennakointiin liittyy keskeisesti myös tulevaisuudentutkimukseen lukeutuvat menetelmät, kuten vaikkapa skenaariotyöskentely, tulevaisuustyöpajat tai delfoi-menetelmä. Tämän kokoomateoksen yhteinen tietoperusta esittelee näitä, ja myös muita, ennakointiin liittyviä menetelmiä. Tämä yhteinen tietoperusta toimii erinomaisena johdantona artikkelimuotoisille opinnäytetöille, joista tämän kokoomajulkaisun loppuosa koostuu.

Seitsemässä opinnäytetyöartikkelissa opiskelijat raportoivat opinnäytetyönä tehdyt tutkimus- ja kehittämistyönsä yksityiskohtaisemmin. Toimeksiannoissa korostuvat yllä kuvatut työelämän tarpeet. Osa artikkelimuotoisista opinnäytetöistä keskittyy ennakointitiedon tuottamiseen toimeksiantajaorganisaatioille hyödyntäen ennakoinnin menetelmiä. Osa artikkelimuotoisista opinnäytetöistä keskittyy kehittämään toimeksiantajaorganisaatioiden ennakointiosaamista erilaisissa organisaatioissa. Ensimmäinen artikkeli (Kaukas, Rantavuo, Vaittinen, & Yijälä) tutki julkisen sektorin ennakointia ja kehitti ennakointityötä Helsingin kaupungin strategia osastolla. Toinen artikkeli (Helminen & Laurila) loi skenaarioita työn ja palveluiden digitaalisten markkinapaikkojen tulevaisuudesta. Kolmas artikkeli (Hirvonen & Pellikka) selvitti ennakoinnin ja ennakointitiedon hyödyntämistä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeiden valmistelussa. Neljäs artikkeli (Kapanen & Topra) tarkasteli lääkinnällisten laitteiden riskinarviointia. Viides artikkeli (Kemi) tuotti tietoa ja työkaluja järjestöjen vapaaehtoistoiminnan kehittämisen tueksi. Kuudes artikkeli (Haikara, Rairama, & Vuorela) kehitti ennakointiosaamista työ- ja elinkeinopalveluissa. Seitsemäs artikkeli (Ryönänkoski) selvitti ja ennakoi puusepänteollisuuden osaamistarpeita koulutuksen kehittämisen tueksi.

Kokonaisuutena tämä kokoomateos tarjoaa kattavan tietoperustan ennakoinnin käsitteistä ja siinä hyödynnettävistä menetelmistä, ja mielenkiintoisia artikkelimuotoisina opinnäytteinä esitettyjä työelämälähtöisiä ennakoinnin kehittämistöitä.

Lämmin kiitos koko ryhmälle antoisasta ja opettavaisesta prosessista, sekä ahkerasta työskentelystä. Suuret kiitokset kuuluvat myös toimeksiantoja antaneille organisaatioille ja töiden ohjauksesta toimeksiantajaorganisaatiossa vastanneille henkilöille. Ja kiitokset viestinnän opettaja Sisko Häikiölle kirjoittamisprosessin ohjaamisesta.

Rovaniemellä 23.9.2024

KTT Anssi Tarkiainen, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu.

Yhteinen tietoperusta

Jaana Haikara, Eetu Helminen, Janne Hirvonen, Satu Kapanen, Mathias Kaukas, Ida Kemi, Jessi Laurila, Markus Pellikka, Sarianna Rairama, Emmi Rantavuo, Henri Ryönänkoski, Sofia Topra, Johanna Vaittinen, Heidi Vuorela, Anu Yijälä

Johdanto

Tässä artikkelikokoelmassa käsitellään ennakointia työelämässä eri näkökulmista tarkasteltuna. Kokoelman artikkelit ovat Ennakoinnin ja kehittämisen asiantuntijan koulutusohjelman opinnäytetöitä. Kokoelma johdattelee yhteisen tietoperustan ja artikkeleiden kautta lukijan ennakointiin ja sen merkitykseen eri organisaatioissa yksityisellä, julkisella ja kolmannella sektorilla.

Kokoelma koostuu seitsemästä artikkelista, jotka käsittelevät monipuolisesti eri alojen ennakointia. Artikkeleissa lähestytään ennakointia eri aiheiden, kuten puusepänteollisuuden osaamisvaatimusten, lääkinnällisten laitteiden riskinarvioinnin, ennakointiosaamisen kehittämisen, ennakointimenetelmien tutkimisen ja hyödyntämisen sekä TKI-hankevalmistelun näkökulmista. Lisäksi tarkastellaan työn ja palveluiden markkinapaikkojen kehityspolkuja sekä nuorten roolia vapaaehtoistoiminnassa ja kansalaistoiminnassa. Yhteenvetona kokoelma tarjoaa näkemyksiä niin ennakoinnin menetelmistä kuin tulevaisuuden haasteista ja mahdollisuuksista eri aloilla.

Yhteiskirjoittamisen kautta tuotettu tietoperusta käsittelee ennakoivaa ajattelua ja toimintaa sekä tarjoaa käsityksen erilaisista menetelmistä tulevaisuuden hahmottamiseksi. Osiossa käsitellään tulevaisuusajattelua ja -valtaa, trendejä, megatrendejä sekä yllättäviä tekijöitä monialaisesti. Lisäksi esitellään ennakointimenetelmiä, kuten skenaariotyöskentelyä, backcastingia, Delfoita ja tulevaisuustyöpajoja. Lopussa tarkastellaan tämän julkaisun artikkeleissa käytettyjä aineistonkeruu-, tutkimus- ja kehittämismenetelmiä sekä luotettavuutta ja eettisyyttä.

Ennakointi

Organisaatioiden toimintaympäristöt muuttuvat nopeammin kuin koskaan. Muutoksia tapahtuu niin taloudessa, teknologiassa, yhteiskunnallisissa järjestelmissä, työn tekemisen muodoissa kuin organisaation sisäisen ja sitä ympäröivän yhteiskunnan arvomaailmassa. (Aalto 2022, 348.) Ennakoinnissa ei pyritä ennustamaan tulevaisuuden muutoksia tai tapahtumia, vaan tunnistamaan epävarmuuksia ja johtamaan havainnoista kuvauksia mahdollisista tulevaisuuksista (Dufva 2018). Ennakoinnin ei ole tarkoitus korvata lähestymistapana historiallisen datan perusteella tehtäviä ennusteita, vaan toimia toiminnan tukena silloin, kun muutoksia tapahtuu nopeasti toimintaympäristössä, eikä data ole tulevan suunnittelun kannalta tarpeeksi luotettava perusta (Hammoud & Nash 2014, 2). Tärkeintä on erilaisten kehityskulkujen hahmottaminen, mutta tarpeen on tarkastella myös eri signaalien ja ilmiöiden merkityksiä. Tarvitaan mielikuvitusta, rohkeutta, näkemyksellisyyttä, oivallusta sekä kykyä hahmottaa ilmiöitä, joilla voi olla merkitystä kehityskulkujen kannalta. (Aalto 2022, 349–352.)

Ennakointia voi hyödyntää suunnittelun, päätöksenteon ja toiminnan perustana, mikä antaa merkityksen nykyhetkessä tehdyille valinnoille. Muokattaessa tapaa nähdä tulevaisuutta, vaikutetaan toimijoiden käyttäytymiseen ja näin myös tulevaisuuden muodostumiseen. (Aalto 2022, 349–350; Vecchiato 2015, 19.) Dufvan (2018) mukaan omien ajatusten haastamisen ja muovaamisen taito tukee erilaisten tulevaisuuksien omaksumista. Tulevaisuuslukutaito on kykyä hahmottaa erilaisia tulevaisuuksia, tarkastella oletuksia kriittisesti ja ymmärtää päätösten vaikutuksia kehityskulkuihin.

Tulevaisuuden tutkimuksella pyritään auttamaan päätöksentekoa ja näin edistämään tulevaisuuden suunnitelmien toteuttamista (Rubin 2014). Ojasalo, Moilanen ja Ritalahti (2015, 39) kuvaavat ennakointia tutkimusmenetelmäksi, johon kuuluvat tulevaisuutta koskevan tiedon tuottaminen, hankinta, käsittely, muokkaus, analysointi ja raportointi. Vecchiaton (2015, 5) mukaan ennakointi voidaan kuvata sarjana erilaisia tekniikoita, käytäntöjä ja prosesseja, joilla pystytään havaitsemaan muutoksia toimintaympäristössä, tutkimaan organisaation todennäköisiä kehityssuuntia ja niiden vaikutuksia sekä määrittelemään reagointitoimenpiteitä. Järvenpään, Kuntun ja Mäntynevan (2020, 41) mukaan organisaatioilla tulee olla tehokkaita ja käytännöllisiä lähestymistapoja ja työkaluja tulevaisuuden muutosten ennakoimiseen ja niihin varautumiseen. Ennakoinnissa tuotetaan tyypillisesti tietoa päätöksenteon tueksi, esimerkiksi organisaatioiden strategiatyöhön. (Ojasalo ym. 2015, 39; Vecchiato 2015, 5.)

Ennakoitaessa on tarpeen määrittää, mitä ennakoidaan, mitä ennakoinnilla tavoitellaan ja millaisiin kysymyksiin etsitään näkemystä. On hyvä pohtia ennakoinnin motiiveja sekä sitä, kenelle ennakointia tehdään. Toimijoiden osallistaminen ja vuorovaikutus ovat myös olennainen osa ennakointia. Osallistujille mahdollistetaan näkemyksen tuominen tulevaisuuskeskusteluun. Yhteinen toiminta sitouttaa osallistujat ennakoinnin myötä luotuihin kehittämistavoitteisiin. Ennakointi voi myös lisätä luovaa ajattelua, henkistä joustavuutta sekä toivoa ja uskoa tulevaisuuteen. (Aalto 2022, 350–352.) Ennakoinnin menetelmien avulla tulevaisuuden moninaisuuden tai useiden erilaisten tulevaisuuksien ymmärtäminen helpottuu. Lisäksi hyödyiksi koetaan lisääntynyt muuntautumis- ja reagointikyky sekä organisaation eri osastojen yhdenmukaistuminen, erityisesti organisaation tulevaisuuden rakentamisen aktiviteeteissa. Ennakointi vakiintuneena toimintamallina eheyttää ja yhtenäistää organisaatiota sekä lisää kollektiivista tulevaisuustietoisuutta. (Hammoud & Nash 2014, 11.)

Ennakointi nähdään usein erillisenä ja muusta toiminnasta irrallisena prosessina, jossa tuotetaan ennakointitietoa. Kiinnitettäessä huomio vain lopputuotokseen ja tuotettuun tietoon jää itse prosessi varjoon. Kun ennakointi nähdään tulevaisuusorientoituneena keskusteluna siitä, mikä on toivottavaa ja mahdollista, tulevaisuustieto muuttuu irrallisesta kokonaisuudesta verkostotyöksi. (Dufva 2018.) Ennakointiprosessin kehittymisen kannalta on tärkeä kokoontua säännöllisesti, huomioida ryhmän dynamiikkaa ja työskentelytapoja sekä keskittyä myös pehmeämpiin arvoihin. Yhdessä tekeminen on ennakoinnissa suuressa roolissa. (Aalto 2022, 50.)

Tulevaisuusajattelu ja tulevaisuusvalta

Dufva, Grabtchak, Ikäheimo, Lähdemäki-Pekkinen ja Poussa (2021) tarkoittavat tulevaisuusajattelulla kykyä hahmottaa tulevaisuuksia ja peilata niitä nykyhetkeen. Yksilötasolla puhutaan myös tulevaisuuslukutaidosta tai tulevaisuustietoisuudesta ja organisaatiotasolla esimerkiksi tulevaisuusvalmiudesta. Tulevaisuusajattelun ytimessä on ajatus siitä, että ymmärrystä tulevaisuudesta ja siihen liittyvistä valinnoista voidaan jäsentää tietoisen ajattelun avulla. Organisaation tasolla korostuu ajatus tulevaisuuteen valmistautumisesta ja vaikuttamisesta. Tulevaisuusvalmius organisaatiossa vaatii tulevaisuuksien tutkimisen menetelmien hallintaa, tulevaisuusajattelua tukevaa toimintakulttuuria ja kykyä sitoa tulevaisuuteen liittyvät pohdinnat osaksi päätöksentekoa ja strategiaa.

Aalto (2022, 350–352) toteaa, että tulevaisuuskuvia luotaessa on tärkeää miettiä, kenelle ennakointia tehdään. Suomen itsenäisyyden rahasto Sitra on nostanut esille toisen tärkeän asian eli kenen ääni löydetyissä ja kuvatuissa vaihtoehtoissa tulevaisuuksissa kuuluu (Dufva, Lähdemäki-Pekkinen, Poussa & Rekola 2024). Dufva ym. (2024) toteavat myös: “Tulevaisuusvalta on yksi vallankäytön muoto. Se on valtaa määritellä tulevaisuusnäkymiä, eli sitä, mitä tulevaisuudessa pidetään mahdollisena tai toivottavana.” Gomezin (2022) mukaan ennakoinnissa on tärkeää pitää huolta siitä, että kaikille tarjotaan mahdollisuus kertoa toivotuista tulevaisuuksista.

Ennakointikyvykkyys ja tulevaisuuskunto

Ennakointikyvykkyydellä tarkoitetaan organisaation kykyä tehdä järjestelmällistä ja tuloksellista ennakointia eli tulevaisuustyötä. Organisaatio toteuttaa tulevaisuustyötä hyödyntämällä erilaisia ennakointimenetelmiä kuten toimintaympäristön muutossignaalien seurantaa, skenaariomenetelmiä ja asiantuntijapohjaisia tulevaisuusarviointeja (Ahvenharju, Pouru-Mikkola, Minkkinen & Ahlqvist 2020, 7.) 

Ennakointitiedon hyödyntäminen organisaation eri tasoilla läpileikkaavasti edistää ennakointikyvykkyyden kehittymistä koko organisaatiossa. Samalla se mahdollistaa henkilöstön osallistamisen ennakointityöhön laajemmin organisaation eri tasoilla (Pouru, Dufva, & Niinisalo 2019, 87–89). 

Ennakointikyvykkyyttä voidaan edistää organisaatioissa ja yksilötasolla kehittämällä tulevaisuuslukutaitoa osallistaen henkilöstöä erilaisiin ennakointiharjoituksiin, jolloin ennakointiosaaminen, ennakointilukutaito ja menetelmien hyödyntämistaito kasvavat koko organisaatiossa kumulatiivisesti. Näiden toimenpiteiden avulla organisaatiossa pystytään poimimaan käytettävissä olevasta ennakointitiedosta keskeiset kehittämistä vaativat asiat. Ennakointikyvykkyyden kehittäminen lisää organisaation tulevaisuusresilienssiä ja mahdollistaa joustavan reagoinnin ennakoitaviin tulevaisuuskuviin (Ahvenharju ym. 2020, 22). Ennakointikyvykkyyden tasoa organisaatioissa voidaan arvioida Vásquezin, Pazosin ja Ariaksen (2022) kehittämän ennakointikyvykkyyden matriisin avulla. Yhdistämällä ennakointikyvykkyyden innovaatiotoiminnan kanssa organisaatio kehittää tulevaisuuskuntoaan. Tulevaisuuskunto tarkoittaa kyvykkyyttä tuottaa uusia innovaatioita tulevaisuustyön tulosten avulla. (von der Gracht, Vennemann & Darkow 2010, 388–389.)

Kehittämistöissä käytettyjä ennakointimenetelmiä

Ennakointia voi lähestyä monipuolisin menetelmin; eri tarkoituksia, tavoitteita ja asiayhteyksiä varten on olemassa erilaisia menetelmiä. Ennakointimenetelmät eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan niitä voidaan yhdistää monin tavoin. (Kohler 2021, 15.) Menetelmien ryhmittelyä voidaan tarkastella esimerkiksi Popperin (2008a, 66) visuaalisen tulevaisuustimantin (The Foresight Diamond) avulla (kuvio 1). Timantti antaa yleiskuvan menetelmien kirjosta, joka on todellisuudessa tässä esitettyä laajempi. Tulevaisuustimantissa menetelmät on asemoitu kaksiulotteisesti: vaaka-akseli osoittaa ennakointimenetelmien asiantuntija- ja vuorovaikutteisuuspohjaisia ominaisuuksia, pystyakseli taas määrittää, kuinka luova tai todistuspohjainen menetelmä on.

Kuvio 1. Tulevaisuustimantti (Popper 2008a, 66)

Ennakointimenetelmiä voidaan eritellä myös esimerkiksi niiden laadullisuuteen tai määrällisyyteen pohjautuen; tämä tarkastelunäkökulma osuu usein päällekkäin Popperin (2008, 66) Tulevaisuustimantin tietoon pohjautuvien ja luovempien tai strukturoitujen tai ei-strukturoitujen menetelmien osalta. Määrällisiä menetelmiä (timantissa kursivoituna) hyödynnetään usein toimintaympäristön tarkastelussa, varhaisten merkkien havainnoinnissa ja lyhyen aikavälin ennusteissa. Laadullisia menetelmiä (timantissa lihavoituna) puolestaan hyödynnetään normatiivisiin tarkoitusperiin, kuten monimutkaisten järjestelmien vuorovaikutuksen tarkasteluun tai skenaarioiden tai rakenteellisten trendien seurausten tutkimiseen. (Kohler 2021, 16.)

Seuraavaksi esitellään keskeisiä käsitteitä ja ennakointimenetelmiä, jotka nousevat esille tämän julkaisun artikkeleissa. Esiteltyjä menetelmiä on hyödynnetty vaihtelevasti niin ennakointityön menetelminä, työkaluina kuin tutkimusmenetelminäkin julkaisun kehittämistöissä.

Trendit ja megatrendit

Trendi voi olla yleinen kehityssuunta tai tilanteessa tapahtuva muutos, jolla on pitkäaikaisia vaikutuksia (London Future Academy 2021). Erilaisia trendejä pyritään seuraamaan laajalti niin pyrittäessä ennakoimaan lähemmäs kuin kauemmaksikin tulevaisuuteen ulottuvia tapahtumakulkuja.

Erilaisia muutoksia on meneillään jatkuvasti. Kun yhdistetään samansuuntaisia, samaan teemaan liittyviä muutoksia yhteen, saadaan megatrendejä. (Dufva 2023.) Megatrendit tapahtuvat yleensä globaalilla tasolla (Sitra 2023). Vuonna 2023 määritellyt megatrendit ovat: 1. Luonnon kantokyvyn mureneminen 2. Hyvinvoinnin haasteiden kasvu 3. Demokratian kamppailun koveneminen 4. Kiihtyvä kilpailu digivallasta 5. Talouden perustan rakoilu. (Sitra 2023.) Megatrendien ja trendien kartoittaminen (Trend Extrapolation) on Popperin (2008b) luokittelussa määrällinen, todistuspohjainen menetelmä ja se on yksi kauimmin käytettyjä ennakoinnin työkaluja.

Heikot signaalit

Heikko signaali on merkki mahdollisesti nousevasta teemasta, joka ei ole vielä tässä hetkessä merkittävä, mutta jolla voi olla vaikutusta tulevaisuudessa (Dufva 2019, 4). Sitä voidaan pitää aikaisena informaationa ja muutoksen ensioireena (Rubin 2023a). Heikko signaali on jokin tapahtunut ja olemassa oleva asia tai uusi ilmiö. Siinä voidaan ajatella olevan kolme osaa: 1. asia tai ilmiö, 2. signaali, jonka kautta ilmiö tulee tietoisuuteen, ja 3. tulkinta signaalista. Heikot signaalit voivat olla uusia asioita tai vanhojen asioiden uusia puolia. Ne ovat usein yllättäviä ja pakottavat haastamaan oletuksia. (Dufva 2019, 5.) 

Heikot signaalit ovat luonteeltaan monesti hämmentäviä ja odottamattomia ja edustavat jotain uutta ilmaantuessaan. Heikko signaali asettaa aiemmat uskomukset ja käsitykset tulevaisuuden kehityskulusta kyseenalaiseksi. Heikkoja signaaleja ovat paitsi uutta trendiä ilmentävät noususignaalit, myös vanhojen trendien laskusignaalit. (Rubin 2023a.) Heikkojen signaalien havainnointi on yleensä asiantuntijavetoista ja yhdistelee luovuutta ja dataa (Popper 2008b).

Villit kortit

Villit kortit ovat äkillisiä, harvinaisia, yllättäviä ja keskeyttäviä tekijöitä, jotka voivat muokata tulevaisuuden suuntaa. Ne ovat muutoksia ja tapahtumia, joiden toteutuminen on epätodennäköistä, mutta toteutuessaan niiden vaikutukset ovat merkityksellisiä ja jopa radikaaleja. Villit kortit voivat parantaa kapasiteettiamme kuvitella ja navigoida kohti vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Lisäksi ne auttavat meitä valmistautumaan äkillisiin, harvinaisiin ja negatiivisiin tulevaisuuden tapahtumiin. (Sihori & Mäki-Teeri 2023.) Villit kortit eroavat heikoista signaaleista siinä, että villin kortin yllättävyys on tapahtuman äkillisyydessä ja heikoissa signaaleissa tapahtuman kehityskaaressa. Villi kortti on luonteeltaan kertaluontoinen, ei jatkuva. Villit kortit ovat täydellisen yllättävästi ilmestyviä ja ne muuttavat tapahtumien kulun epävarmaksi. (Rubin 2023b.)

Villeillä korteilla on usein maailmanlaajuisia vaikutuksia. Vaikutukset voivat olla positiivisia tai negatiivisia tai molempia. Ne voivat haastaa ihmisten toiveita, pelkoja ja odotuksia. Koska villit kortit tapahtuvat yllättäen, niihin ei aina ole aikaa varautua, mutta jatkuva ennakointityö voi vaikuttaa asiaan suuresti. Villien korttien tunnistamisessa tarvitaan luovaa ajattelua ja nykyisen ymmärryksen – kuten olemme viime vuosien aikana kouriintuntuvasti huomanneet. (Sihori & Mäki-Teeri 2023.) Popper (2008b) luokittelee villit kortit laadulliseksi, asiantuntemusta ja luovuutta vaativaksi menetelmäksi.

Skenaariotyöskentely

Skenaariot ovat tulevaisuuden kuvia, joiden taustalta voidaan hahmottaa vaikuttavia syy-seuraussuhteita (Lätti, Malho, Rowley & Frilander 2022, 313–316). Skenaariotyöllä pyritään vastaamaan kysymykseen ”mitä mahdollisesti saattaa tapahtua?” (Voros 2005, 9–10). Chermack ja Lynham (2002, 376) sanoittavat skenaariotyöskentelyn olevan tietoon perustuvaa, uskottavaa ja kuviteltavissa olevaa vaihtoehtoista tulevaisuutta määrittelevä prosessi, jossa tulevaisuudessa tarvittavia päätöksiä voidaan pohdiskella. Tavoitteena on haastaa nykyistä ajattelua, edistää yksilöiden ja organisaation oppimista sekä parantaa organisaation suorituskykyä (Chermack & Lynham 2002, 376). 

Skenaarioissa on tärkeää kuvata tulevaisuuden toimintaympäristön vaihtoehdot kokonaisvaltaisesti, johdonmukaisesti ja uskottavasti (Rubin). Luomisvaiheessa on tärkeää kuvata eri toimijoiden vaikutukset tapahtumasarjassa, jonka pohjalta pystytään luomaan käsitys siitä, miten ja minkälaisilla toimilla voi vaikuttaa tulevaisuuteen. (Lätti ym. 2022, 313–316; Wade 2017, 10.) Skenaariotyöskentely kehittää kykyä huomata heikkoja signaaleja ja epäjatkuvuuksia sekä luo pohjaa kestävämmälle toiminnalle. (Schwenker & Wulf 2013, 175–195.)  

Skenaariotyöskentelyn tarkoituksena on lisätä ymmärrystä, helpottaa strategista päätöksentekoa ja laskea tapahtumakulkujen/tapahtumien todennäköisyyksiä, jotta merkityksellisiä muutoksia ei jää tiedostamatta (Fahey & Randall 1997, 12–15). Skenaariotyöskentely toimii parhaimmillaan organisaatiossa tutkan kaltaisena varoitusjärjestelmänä, jolla pystytään tunnistamaan ennalta toimintaympäristöön kohdistuvia muutoksia (Chermack, Bodwell & Glick 2010, 143). Skenaariotyö on yleensä useampien ennakointimenetelmien yhdistelmä (Popper 2008b) ja työstetyt skenaariot voidaan liittää organisaation strategiatyöhön. (Kettunen & Meristö 2011, 36.)

Skenaariotyöskentelyn perusprosessin vaiheet

Uskottavien skenaarioiden luominen vaatii monivaiheista työtä. Prosessin voi jakaa esimerkiksi Ojasalo ym. (2015) ja Rubinin (2023c) vaiheistusta mukaillen kuuteen työvaiheeseen (kuvio 2). Esimerkkiprosessissa skenaarioista muodostetaan myös visio ja missio, mutta skenaariot voivat toimia itsenäisinä työkaluina myös ilman niitä.


Kuvio 2. Skenaariotyöskentelyn vaiheet (mukaillen Rubin 2023c, Ojasalo ym. 2015)

Ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu nykytilan kartoitus. Toimintaympäristön muutosvoimien ja kokonaisvaltaisen kuvan luomiseksi on huomioitava myös megatrendit, trendit ja epävarmuudet yllättävine tapahtumineen. (Rubin 2023c. Lätti ym. 2022, 321.) Toisessa vaiheessa muodostetaan tulevaisuuskuvan kautta esimerkiksi neljä skenaariota: mahdollinen, todennäköinen, toivottava ja ei-toivottava (Lätti ym. 2022, 316–317). Näiden pohjalta luodaan neljännessä vaiheessa visio eli näkemys tulevaisuuden tavoitetilasta ja missio (Ojasalo ym. 2015, 148.) Visio ja missio keskustelevat keskenään viidennessä vaiheessa. Kuudennessa vaiheessa palataan skenaarioprosessiin uusien käytettävissä olevien tietojen ja taitojen perusteella (Rubin 2023c).

Esimerkki skenaarioviitekehyksestä

Syvemmälle strategisen päätöksenteon skenaarioiden luomisessa menee esimerkiksi Mäntysalo, Granqvist, Duman ja Mladenovicin (2023, 632) skenaariosuunnitteluviitekehys (kuvio 3). Perustaksi luodaan trendiskenaario (A), “tavalliseen tapaan” etenevä kehityskulku vähintään 20 vuoden päähän. Seuraavaksi luodaan tutkivia eli eksploratiivisia skenaarioita (B). Näiden pohjalle määritetään strategiseen suunnittelun ja toiminnan ongelmakohdat sekä tunnistetaan ympäristön muutosajurit. (Mäntysalo ym. 2023, 631.)

Eksploratiiviset skenaariot rakennetaan skenaariomatriisilla, jossa kuhunkin osaan tulee muutostekijöiden muodostamia kokonaisuuksia. Muutostekijät teemoitellaan yhtenäisiksi ryhmiksi, joiden avulla luodaan erillisiä skenaarioita. Pyrkimyksenä on muodostaa kehityskulkuja, joissa muutostekijät heijastavat organisaation toimenpiteitä kussakin tulevaisuudessa. Skenaarioittain nähdään, mitä strategisia ja operatiivisia toimenpiteitä on tehtävä, jotta pystytään joko mukautumaan tai vaikuttamaan muutostekijöihin. Luotu skenaario voi kuvata myös vähemmän toivottua kehityskulkua. (Mäntysalo ym. 2023, 631–633.)

Haluttua tulevaisuutta kuvaa tavoitteellinen eli normatiivinen skenaario (C), joka toimii strategisen vision pohjana. Lopussa vision toteutumiseksi hyödynnetään Backcasting-menetelmää (D), jossa palataan tulevaisuudesta nykyhetkeen, josta edelleen muodostetaan kehityskulku eri vaiheineen kohti visiota. (Mäntysalo 2023 ym., 633.)  Backcasting-menetelmästä seuraavassa luvussa.

Kuvio 3. Skenaariosuunnitteluviitekehys (mukaillen Mäntysalo ym. 2023, 632)

Backcasting

Backcasting tarkoittaa työskentelyä ajassa taaksepäin toivottavan tulevaisuuden päätepisteestä takaisin nykyhetkeen. Pyrkimyksenä on määrittää, miten ja millä toimenpitein toivottava tulevaisuus voidaan saavuttaa (Dreborg 1996, 814). Menetelmä mahdollistaa konkreettisen suunnitelman luomisen vision tai tavoitteen saavuttamiseksi (Talvela & Stenman 2012, 56). Tämä voi tarkoittaa erilaisten tekijöiden, toiminnallisuuksien tai sääntelyn vaikutusten ja vallitsevien ilmiöiden huomioimista toivotun lopputuloksen aikajänteellä.

Backcasting tarjoaa hyödyllisen metodin monimutkaisten ja pitkäaikaisten ongelmien käsittelyyn. Se voi haastaa perinteistä ajattelua ja tarjota uusia näkökulmia kysymysten ratkaisemiseen (Dreborg 1996, 825). Tämä menetelmä on tehokas, kun käsitellään laajasti yhteiskunnan eri osa-alueisiin vaikuttavia monimutkaisia ongelmia. Se on hyödyllinen erityisesti silloin, kun tarvitaan vahvoja muutoksia ja tilanteissa, joissa ulkoiset tekijät ovat merkittävässä roolissa. (Dreborg 1996, 816.)

Backcasting on lähestymistapana normatiivinen, koska se keskittyy toivottavien tulevaisuuksien saavuttamiseen, ei ennustamaan todennäköisiä tulevaisuuksia. Menetelmän tai työkalun sijaan sitä tulisi pitää yleisenä lähestymistapana. (Dreborg 1996, 814). Työskentelyssä tehdyt valinnat vaikuttavat siihen millaisia ongelmia valitaan tutkittavaksi, kuinka laajoja ratkaisuvaihtoehtoja voidaan hahmottaa ja millaiset arvot valintojen taustalla vaikuttavat (Dreborg 1996, 818). Menetelmää hyödynnettäessä tulisi ottaa huomioon eri intressiryhmien näkemykset. sekä tunnistaa ja käsitellä menetelmän arvoihin perustuvaa luonnetta. Lisäksi olisi hyvä pyrkiä avoimeen keskusteluun sekä selkeyteen siitä, miten ehdotetut ratkaisut ja erilaiset asenteet ja näkökulmat vaikuttavat toivottuihin tuloksiin.

Asiantuntemusta vaativa, luovuuden ja tietopohjaisuuden yhdistävä (Popper 2008a) backcasting on täydentävä menetelmä toisen ennakoinnin menetelmän kanssa. Sitä voidaan käyttää hyvin vision ja toivottujen tulevaisuuskuvien luomisessa yhdessä tulevaisuustaulukon kanssa. Samassa yhteydessä voidaan hyödyntää muitakin menetelmiä, kuten tulevaisuusmaisemaa, tulevaisuuspyörää ja tulevaisuuskolmiota.  Backcasting on menetelmä, jota käytetään yleensä ennakointiprosessin loppuvaiheessa. (Talvela & Stenman 2012, 56.)

Delfoi-menetelmä

Delfoi-menetelmä (myös Delphi, Delfi) on yleisesti tulevaisuuden skenaarioiden kehittämiseen käytetty menetelmä, jossa hyödynnetään asiantuntijoiden ymmärrystä ja näkemyksiä. Esimerkiksi Ojasalo, Moilanen ja Ritalahti toteavat, että Delfoi soveltuu yksinkertaisista kyselyistä satojen kokousten komiteatyöskentelyyn (Ojasalo ym. 2015, 148). Delfoissa on aina vähintään kaksi kommenttikierrosta (Ojasalo ym. 2015, 148) ja sitä voi myös kutsua kontrolloiduksi väittelyksi (Theodor 2009, 4). Tällä tarkoitetaan sitä, että menetelmää käytettäessä edellisen kierroksen tulokset altistetaan aina uudelleen asiantuntijoiden arvioitavaksi, kunnes konsensus saavutetaan.

Delfoi soveltuu ennakointiin ja skenaarioiden luomiseen myös muista syistä. Sevelius (2022) pitää Delfoi-menetelmää käyttökelpoisena, kun ongelmaa ei voida tutkia täsmällisin analyyttisin menetelmin; yhteiset näkemykset ovat todennäköisesti hyviä lähteitä ongelman ratkaisemisessa; ja yhteiset tapaamiset ovat mahdottomia; ongelman ratkaisuun tarvitaan suurehko joukko asiantuntijoita (Sevelius 2022). Popper (2008b) sijoittaa Delfoin semikvantitatiiviseksi, sillä tutkittavan ilmiön mukaan se voi sisältää erityyppistä dataa, mutta vaatii myös rationaalista ajattelua ja todennäköisyyksien arviointia. 

Tulevaisuustyöpaja

Tulevaisuustyöpaja, myös tulevaisuusverstas (Armanto, Lauttamäki & Siivonen 2022, 227), on metodi, joka syntyi 1950-luvulla itävaltalaisen kirjailijan Robert Jungkin toimesta. Jungk kokosi yhteen kylän asukkaita, joita yhdisti heidän kyläänsä kohdistuva ongelma. Tiimityön ideana oli, että ihmiset saatiin ryhmänä toimimaan yhdessä sekä ideoimaan ja luomaan strategioita oikeaa elämää koskevista haasteista. Tulevaisuustyöpajan nimi juontuukin juuri Jungktin käytetystä metodista, joka auttoi pienen kylän asukkaita. (Vidal 2005, 2.)

Tulevaisuustyöpajat ovat monipuolisia ja sisällöltään vaihtelevia, sillä niiden toteutuksessa käytettävät menetelmät ja yksityiskohdat voivat vaihdella suuresti. Menetelmät valitaan ja niitä voidaan soveltaa erilaisissa organisaatioissa ratkomaan tulevaisuuteen liittyviä ongelmia tai kehittämään tulevaisuusstrategioita ja visioita. (Apel 2004, 6–7.)   Työpajamenetelmiä on kehitetty useisiin erilaisiin käyttötarkoituksiin, mutta niille kaikille on yhteistä korostaa yhdessä tekemistä ja osallisuutta (Dufva 2021).   

Fasilitaattorin tehtävä tulevaisuusverstaassa on keskeinen. Hänen tehtäviinsä kuuluu mm. varmistaa, että työpaja tuottaa halutun tuloksen. Fasilitaattori ohjaa osallistujia työpajan eri vaiheissa ja kannustaa heitä luovuuteen. Fasilitaattorin rooli voi vaihdella aktiivisemmasta opastamisesta pelkkään ajankäytöstä huolehtimiseen, kuitenkaan fasilitaattori ei vaikuta lopputulokseen. (Lauttamäki 2014, 10). 

Klassisempaa versiota tulevaisuustyöpajasta edustaa Jungktin ja Müllerin tulevaisuusverstas, joka koostuu viidestä keskeisestä elementistä: 1) Kritiikki, jossa osallistujat pyrkivät rakentamaan käsityksen ongelmasta ja siihen johtavista syistä. 2) Fantasia, osallistujia kannustetaan ajattelemaan vapaasti ja luovasti mahdollisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. 3) Realismi, osallistujat arvioivat kuinka käytännöllisiä luodut ideat ovat. 4) Implementaatio, osallistujat kehittävät konkreettisia toimintasuunnitelmia. 5) Seuranta: osallistujat arvioivat sitä, miten toimintasuunnitelmat on saatu käytäntöön. (Apel 2004, 4–5.) Työpaja ennakointimenetelmänä on yleensä luova ja voi olla joko pitkälle strukturoitu tai toisaalta hyvinkin vapaamuotoinen (Popper 2008b).

Tulevaisuustaulukko

Tulevaisuustaulukon avulla rakennetaan usein skenaarioidenkin luomisessa käytettyjä tulevaisuuskuvia. Tämä tehdään valitsemalla taulukosta ensiksi kullekin tulevaisuuskuvalle uskottavat, toisiaan tukevat kehitysvaihtoehdot, jonka jälkeen niistä kirjoitetaan tulevaisuuskuvat. (Lätti & ym. 2022, 326.) Tulevaisuustaulukolla tutkitaan tulevaisuuksien potentiaalista monimuotoisuutta, sekä havainnollistetaan skenaarioiden aiheen kannalta keskeisiä ja mielenkiintoisimpia epävarmuuksia ja niiden kehitysvaihtoehtoja. (Lätti, Malho, Rowley & Frilander 2022, 317.)

Tulevaisuustaulukko perustuu morfologiseen analyysiin. Se soveltuu erityisesti tilanteisiin, joissa on tarve luoda kokonaisvaltainen kuva ongelmasta. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi skenaarioiden rakentamiseen. (Ritchey 2009, 3.) Muutosvoimat, ilmiöt tai tekijät määritellään riveille ja sarakkeille taulukkoon, jonka laatikoihin kirjataan näiden muuttujien yhteisvaikutuksena syntyviä tapahtumia.  Tulevaisuustaulukkoon on hyvä valita vain rajattu määrä muuttujia, esimerkiksi 5–10 muuttujaa. (Ritchey 2009, 3–4, Lätti ym. 2022, 326.) Popperin (2008a) timantissa tulevaisuustaulukko (Morphological Analysis) sijoittuu sekä luovuuden, että asiantuntijuuden osalta keskivaiheille. 

Toimintaympäristön analyysi

Ennakointityössä on tärkeää tarkastella toimintaympäristön muutoksia, erityisen tärkeää se on skenaariotyöskentelyssä (Rubin 2022). Toimintaympäristön analyysi sijoittuu menetelmänä strategiatyön ja ennakoinnin rajakohtaan ja mahdollistaa moninaisten signaalien analysoinnin ja kompleksisten ilmiöiden tarkastelun (Slaughter 2004, 442). Analyysissä on hyvä käyttää erilaisia menetelmiä kuten sidosryhmäanalyysiä, tulevaisuuspyörää, PESTEL-kaavioita ja laajentaa tutkimusta erilaisiin kysymyksiin, kuten taloudelliset ja poliittiset vaihtoehdot ja niiden mahdolliset vaikutukset. Tällöin tunnistetaan merkittävät tapahtumat, trendit ja muutokset ympäristössä, jotka voivat vaikuttaa organisaation strategiseen suunnitteluun ja päätöksentekoon.  (Gordon & Glen 200, 49, 53.) Toimintaympäristön analysointiin käytettävät menetelmät ovat Popperin (2008a) luokittelussa semikvantitatiisia.

Artikkeleissa käytetyt aineistonkeruumenetelmät

Artikkelikokoelmassa hyödynnettiin useita eri lähestymistapoja tutkimusongelmien ratkaisemiseksi. Kehittämismenetelmät valikoituivat työelämän yhteistyökumppaneiden tarpeista nousseiden tutkimuskysymysten perusteella.

Kirjallisuuskatsaus

Kirjallisuuskatsauksen avulla voidaan tunnistaa ja koota alkuperäistutkimusten pohjalta nousevaa tutkittua tietoa. Sopiva katsausmenetelmä valitaan muun muassa tavoitteiden ja tutkimuskysymysten pohjalta. Yksi kirjallisuuskatsauksen menetelmistä on systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Sen pohjalla on täsmällinen tutkimuskysymys, johon vastataan järjestelmällisen ja toistettavissa olevan toimintatavan mukaan. Tutkimusaineisto on yleensä vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita. Sisällön analysoinnissa peilataan alkuperäistutkimusten tuloksia omiin tutkimuskysymyksiin (Vilkka 2023, luku 1–3.1). Analysoitujen tulosten pohjalta muodostetaan synteesi (Salminen 2023, 10). Katsauksen avulla ei ole tarkoitus referoida alkuperäisiä tutkimuksia, vaan tavoitteena on tuottaa ja koota uutta oleellista tietoa aihealueesta (Vilkka 2023, luku 4.1.2). Kuvaileva kirjallisuuskatsaus puolestaan pyrkii tuottamaan aineiston pohjalta kuvailevan ja laadullisen vastauksen asetettuun kysymykseen (Kangasniemi ym. 2013, 296). Integroivassa kirjallisuuskatsauksessa taas näkökulma voi olla systemaattista monipuolisempi ja laajempi (Salminen 2023, 10–11).

Kysely

Kysely- tai lomaketutkimus on strukturoitu tiedonkeruun menetelmä. Strukturoituja kyselyjä ovat esimerkiksi puhelin-, posti- ja internet-kyselyt. Kyselyä hyödynnettäessä tutkittavaan aiheeseen perehtyminen ja ennakkosuunnittelu on tärkeää. Huomiota tulee kiinnittää esimerkiksi lomakkeen ulkoasuun, pituuteen, kysymysten ymmärrettävyyteen ja tietosuojaan. (Tietoarkisto 2024; Valli 2018.) Verkossa toteutetun kyselyn etuja ovat nopeus ja mahdollisuus saavuttaa laaja joukko vastaajia (Valli & Perkkilä 2018).

Havainnointi

Havainnointia voidaan käyttää useilla eri tavoilla aineistonkeruumenetelmänä (Vilkka 2005, 119). Yksinkertaisimmillaan havainnoinnilla tarkoitetaan toisen henkilön käyttäytymisen tai ilmiön kehittymisen seuraamista ja huomioiden kirjaamista (Vilkka, 120). Havainnointia alettiin käyttämään yhteiskuntatieteissä sosiaalisien tilanteiden tutkimisessa (Iacono, Brown & Holtham 2009, 39). Hyödyntämällä laadullista havainnointitutkimusta aineistonkeruumenetelmänä mahdollistetaan tutkijan pääsyn mahdolliseen hiljaiseen tietoon, joka on ennakoimaton tutkimuksen alkaessa (Vilkka 2005, 120–122). Yleisesti havainnointia käytetään henkilöiden tai ilmiöiden autenttisessa ympäristössä, jolloin tutkimusmenetelmää voidaan hyödyntää myös dokumentteihin, prosesseihin, kuviin ja videoihin (Kananen 2012, 94–95). Havainnointi soveltuu tutkimukseen hyvin silloin, kun tutkittavasta aiheesta tai prosessista ei tiedetä paljoa ja tutkijoille täytyy jättää mahdollisuus laajakatseiseen asian havainnointiin (Kananen 2012, 95). Havainnoinnin käytössä tutkijan on huomioitava menetelmän heikkoudet sekä tutkimuksen suorittamisen eettisyys ja luotettavuus. Tutkijan täytyy tuntea tutkittava asiakokonaisuus tai ymmärtää tutkittava ilmiö. (Abdullah & Raman 2001, 125–126.)

Teemahaastattelu

Tässä artikkelikokoelmassa teemahaastatteluja on käytetty aineistonkeruumenetelmänä. Teemahaastattelu on puolistrukturoitu haastattelumenetelmä, jossa haastattelun aiheisiin rinnastuvat teemat jäsentävät keskustelua. Kysymysten muoto ja järjestys voivat vaihdella, mutta kutakin teemaa käsitellään ainakin jossain määrin kaikkien haastateltavien kanssa. (Hirsjärvi & Hurme 2008, 47–48; 141–143.) Käytännön ongelmiin ratkaisuja hakevissa tutkimuksissa myös haastatteluaineiston analyysissa voidaan käyttää teemoittelua (Eskola & Suoranta 1998, 160, 174–180), jossa haastatteluissa nousseita kokonaisuuksia prosessoidaan teemoittain.

Osallistavat työpajat

Työpajoja voidaan toteuttaa useilla eri menetelmillä ja esimerkiksi tässä artikkelikokoelmassa on hyödynnetty mm. tulevaisuusverstas -menetelmää. Tulevaisuusverstas-työpajalla mahdollistetaan osallistujien kontribuutio ja näin ollen voidaan saada selville toimeksiantajien menneisyyttä ja tulevaisuutta yhdistettynä. (Ojasalo, Moilanen, Ritalahti 2014, 153; Vilkka 2007, 43.) 

Fasilitoidut työpajat on havaittu merkitykselliseksi toimenpiteeksi yrityksen tai organisaation tietämyksen ja osaamisen lisäämiseksi (Ellis, Howard, Larson & Robertson 2005, 89). Työpajan toteuttaja suunnittelee prosessin ja osallistujat tuottavat sisällön (Kantojärvi 2012, 11). Keskustelu ja kokemusten jakaminen avoimessa luottamuksellisessa tilassa mahdollistaa uusien oivalluksien syntymistä (Nummelin 2007, 62). Kompleksisten asioiden ymmärtämisessä ja strategisissa suunnitteluissa fasilitoitujen keskusteluiden on havaittu olevan hyödyllisiä ja käytettäviä (Hogan 2005, 13). 

Teemoittelu

Teemoittelu on sisällönanalyysin menetelmä, jossa aineistosta nostetaan esiin aiheeseen liittyviä teemoja. Menetelmän avulla aineistosta voi poimia tutkimusaiheen kannalta olennaista tietoa. (Eskola & Suoranta 2008, 126–131.) Teemoittelu auttaa jäsentämään aineistoa tekemällä näkyväksi siinä usein esiintyviä ja keskeisiä asioita. Teemat ovat aineistoissa toistuvia asioita. Niitä ei siten määritellä etukäteen, vaan ne syntyvät analyysin tuloksena. (Juhila 2023.)

Tutkimusten luotettavuus ja eettisyys

Tutkimusetiikka on keskeinen osa tieteellistä tutkimusta. Yhteisessä tietopohjassa ja kunkin opinnäytetyön tutkimusprosessissa on noudatettu tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) laatimia hyvän tieteellisen käytännön periaatteita, joihin kuuluvat muun muassa rehellisyys, huolellisuus ja avoimuus. (TENK 2023.)

Tieteelliseen tutkimukseen kuuluu tutkimuksen luotettavuuden arviointi. Tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan perinteisesti kriittisen tarkastelun ja tutkimuksen yleistettävyyden kautta. Tutkimustulosten laatua arvioidaan teoreettisen viitekehyksen ja tutkimuskysymysten kautta. Tutkimuksen kokonaisluotettavuutta arvioitaessa huomioidaan tutkimuksen objektiivisuusnäkökulma. (Vilkka 2015, 195–198.) Opinnäytetyöhön kriittisesti valitut tutkimukset ovat pääsääntöisesti tuoreita ja vertaisarvioituja, mikä lisää tutkimuksen kokonaisluotettavuutta. 

Tutkijatriangulaatio lisää tutkimuksen luotettavuutta. Useamman tutkijan työ lisää tutkimuksen tarkkuutta ja syvyyttä. (Denzin 2012.)

LÄHTEET

Aalto, H. 2022. Ennakointi – tulevaisuuksiin varautumisen ja virittäytymisen näkökulma. Teoksessa: Aalto, H., Heikkilä, K., Keski-Pukkila, P., Mäki, M. & Pöllänen, M. Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. Viitattu 16.10.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-249-563-1.

Aalto, H-K., Heikkilä, K., Keski-Pukkila, P., Mäki, M. & Pöllänen, M. 2022. Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja. Vol. 1. Turun yliopisto. Viitattu 16.7.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-249-563-1. 

Abdullah, S. H. & Raman, S. 2001. Quantitative and qualitative research methods: Some strenghts and weaknesses. Juran Pendidik dan Pendidikan, Julid. 120–134. Viitattu 11.4.2024 http://eprints.usm.my/34082/1/Jilid_17_Artikel_10.pdf.

Ahvenharju, S., Pouru-Mikkola, L., Minkkinen, M. & Ahlqvist, T. 2020. Tulevaisuustiedon lähteillä. Analyysi ennakointiraporteista ja tulevaisuuden ilmiöistä. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 2020:6. Viitattu 10.4.2024 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022020818066.

Apel, H. 2004. The future workshop. Deutsches Institut für Erwachsenenbildung. März 2004. Viitattu 20.4.2023 https://www.die-bonn.de/esprid/dokumente/doc-2004/apel04_02.pdf.

Armanto, R. Lauttamäki, V. & Siivonen, K. 2022. Monimuotoinen tulevaisuusverstas. Tulevaisuudentutkimus. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-249-563-1

Chermack, T. J., Bodwell, W. & Glick, M. 2010. Two strategies for leveraging teams toward organizational effectiveness: Scenario planning and organizational ambidexterity. Advances in Developing Human Resources Vol 12 Nro 1, 137–156. https://doi.org/10.1177/1523422310365669.

Chermack, T. J. & Lynham, S. A. 2002. Definitions and outcome variables of scenario planning. Human Resource Development Review, Vol 1 Nro 3, 366–383. https://doi.org/10.1177/1534484302013006.

Denzin, N. 2012. Triangulation 2.0. Journal of Mixed Methods Research, Vol 6 Nro 2, 80–88. Viitattu 18.1.2024. https://doi.org/10.1177/1558689812437186.

Dreborg, K. H. 1996. Essence of Backcasting. The Futures, Vol 28 Nro 9, November 1996. Viitattu 20.2.2024 https://slunik.slu.se/kursfiler/SH0119/40148.1415/Dreborg_essence-of-backcasting_1996_futures.pdf. 

Dufva, M. 2018. Ennakointitieto – palikka, verkosto vai kyvykkyys? Sitra. Viitattu 16.10.2023 https://www.sitra.fi/blogit/ennakointitieto-palikka-verkosto-vai-kyvykkyys/.

Dufva, M. 2019. Heikot signaalit tulevaisuuden avartajina. Sitran selvityksiä, 142. Viitattu 16.10.2023 https://www.sitra.fi/julkaisut/heikot-signaalit-tulevaisuuden-avartajina/.

Dufva, M. 2021. Klinikka, verstas ja talkoot – tulevaisuustyöpajoja on moneen lähtöön. Sitra 2021. Viitattu 20.4.2023 https://www.sitra.fi/blogit/klinikka-verstas-ja-talkoot-tulevaisuustyopajoja-on-moneen-lahtoon/.

Dufva, M, Lähdemäki-Pekkinen, J., Poussa L. & Rekola S. 2024. Tulevaisuusvalta, lisää ääniä tulevaisuuskeskusteluun. Sitra. Viitattu 11.4.2024 https://www.sitra.fi/julkaisut/tulevaisuusvalta 

Dufva, M., Grabtchak, A., Ikäheimo, H., Lähdemäki-Pekkinen, J. & Poussa, L. 2021. Vaikuta tulevaisuuteen. Haasta, kuvittele ja toimi. Sitran selvityksiä 174. Viitattu 13.4.2024 https://www.sitra.fi/julkaisut/vaikuta-tulevaisuuteen/.

Ellis, I., Howard. P., Larson, A. & Robertson, J. 2005. From Workshop to Work Practice: An Exploration of Context and Facilitation in the Development of Evidence-Based Practice, Vol 2 Nro 2 (2005) 84–93. Viitattu 7.4.2024 https://doi.org/10.1111/j.1741-6787.2005.04088.x.

Eskola, J. & Suoranta, J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.

Eskola, J. & Suoranta J. 2008. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.

Fahey, L., & Randall, R. M. 1997. Learning from the future: Competitive foresight scenarios. New York: John Wiley & Sons.

Gomez, K. 2022. Ennakoinnin ”happy hour”, Sitra 8.11.2022. Viitattu 11.4.2024 https://www.sitra.fi/blogit/ennakoinnin-happy-hour/.

von der Gracht, H.A., Vennemann, C.R. & Darkow, I-L. 2010. Corporate foresight and innovation management. A portfolio-approach in evaluating organizational development. Futures, Vol 42 Nro 4 (2010) 380–393. Viitattu 11.4.2024 https://doi.org/10.1016/j.futures.2009.11.023.

Gordon J. T., Glenn, J. C. 2009. Teoksessa J. Glenn & T. Gordon (toim.)  Futures Research Methodology V3.0, luku 2. New York: The Millennium Project.

Hammoud, M. & Nash, D. 2014. What corporations do with foresight. European Journal of Futures Research, Vol 2 Nro 42 (2014), 42–62. Viitattu 13.2.2024 https://doi.org/10.1007/s40309-014-0042-9.

Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2008. Tutkimushaastattelu – Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press. 

Hogan, C. 2005. Understanding Facilitation. Theory and principles. London: Kogan Page Limited.

Iacono, J., Brown, A. & Holtham, C. 2009. Research methods. A case example of participant observation. Electronic Journal of Business Research Methods, Vol 7 Nro 1, 39–46.  Viitattu 11.4.2024 https://academic-publishing.org/index.php/ejbrm/article/view/1241/1204.

Juhila, K. 2023. Teemoittelu. Kvantitatiivisen tutkimuksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/kvali/analyysitavan-valinta-ja-yleiset-analyysitavat/teemoittelu/

Järvenpää, A-M., Kunttu, I. & Mäntyneva, M. 2020. Using Foresight to Shape Future Expectations in Circular Economy SMEs. Technology Innovation Management Review, Vol 10 Nro 7 (2020), 41–50. Viitattu 14.5.2023 http://doi.org/10.22215/timreview/1374.

Kananen, J. 2012. Kehittämistutkimus opinnäytetyönä. Kehittämistutkimuksen kirjoittamisen käytännön opas. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja – sarja. Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print.

Kangasniemi, M., Utriainen, K., Ahonen, S.-M., Pietilä, A.-M., Jääskeläinen, P. & Liikanen, E. 2013.  Kuvaileva kirjallisuuskatsaus: eteneminen tutkimuskysymyksestä jäsennettyyn tietoon. Hoitotiede, Vol 25 Nro 4 (2013), 291–301. Viitattu 23.11.2023 https://journal.fi/hoitotiede/article/view/128286/77409.  

Kantojärvi, P. 2012. Fasilitointi luo uutta. Menesty ryhmän vetäjänä. Helsinki: Talentum Media Oy.

Kettunen, J & Meristö, T. 2010. Seitsemän tarinaa ennovaatiosta. Rohkea uudistaa ennakoiden. Teknologiainfo Teknova 2010. Tampere: Tammerprint Oy.

Kohler, K. 2021. Strategic foresight knowledge, tools, and methods for the future. Risk and resilience report. Center for Security Studies (CSS), ETH Zürich. Viitattu 9.3.2024 https://doi.org/10.3929/ethz-b-000505468.

Lauttamäki, V. 2014. Practical guide for facilitating a futures workshop. Finland Futures Research Centre. Turku School of Economics, University of Turku. October 2014. Viitattu 20.4.2023 https://www.utu.fi/sites/default/files/public:/media/file/Ville-Lauttamaki_futures-workshops.pdf.

London Future Academy. 2021. Trending Questions: What is a trend and what is foresight? Viitattu 16.10.2023 https://futurelondonacademy.co.uk/en/articles/trendingquestions.

Lätti, R., Malho, M., Rowley, C. & Frilander, O. 2022. Skenaarioiden rakentaminen tulevaisuustaulukkomenetelmällä. Teoksessa H.-K. Aalto, K. Heikkilä, P. Keski-Pukkila, M. Mäki, & M. Pöllänen (toim.)  Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä, Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022.

Mäntysalo, R., Granqvist, K., Duman, O. & Mladenovic, M. 2023. From forecasts to scenarios in strategic city-regional land-use and transportation planning. Regional Studies, Vol 57 Nro 4, 629–641. Viitattu 12.2.2024 https://doi.org/10.1080/00343404.2022.2058699.

Nummelin, T. 2007. Keskusteleva esimiestyö. Opitaan kokemuksesta. Juva: WS Bookwell Oy.

Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2015. Kehittämistyön menetelmät, Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2014. Kehittämistyön menetelmät. Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: Sanoma Pro Oy.  

Popper, R. 2008a. How are foresight methods selected? Foresight, Vol 10 Nro 6, 62–89. Viitattu 22.2.2024 https://doi.org/10.1108/14636680810918586.

Popper, R. 2008b. Foresight Methodology. Teoksessa L. Georghiou, J. Cassingena, M. Keenan, I. Miles, & R. Popper (toim.), The Handbook of Technology Foresight, 44–88. Cheltenham: Edward Elgar.

Pouru, L., Dufva, M. & Niinisalo, T. 2019. Creating organisatinal futures knowledge in Finnish companies. Technological Forecasting and Social Change, Vol 140 (2019), 84–91. Viitattu 10.4.2024. https://doi.org/10.1016/j.techfore.2018.06.048.

Rubin, A. 2023a. Heikot signaalit. Topi – tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaali. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Turun Kauppakorkeakoulu & Turun Yliopisto. Viitattu 16.10.2023 https://tulevaisuus.fi/menetelmat/toimintaympariston-muutosten-tarkastelu/heikot-signaalit/.

Rubin, A. 2023b. Villit kortit. Topi – tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaali. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Turun Kauppakorkeakoulu & Turun Yliopisto. Viitattu 17.10. 2023 https://tulevaisuus.fi/menetelmat/toimintaympariston-muutosten-tarkastelu/villit-kortit/.

Rubin, A. 2023c. Skenaariotyöskentely tulevaisuuksientutkimuksessa. Metodix. Viitattu 17.10.2023 https://metodix.wordpress.com/2015/01/31/skenaariotyoskentelytulevaisuuksientutkimuksessa/#Skenaariomenetelmä päämääränä vai välineenä.

Rubin, A. 2014. Tulevaisuuksientutkimus tiedonalana ja tieteellisenä tutkimuksena. Viitattu 22.6.2023 https://metodix.fi/2014/12/02/anita-rubin-tulevaisuuksientutkimus-tiedonalana-ja-tieteellisena-tutkimuksena/.

Ritchey, T. 2009. Morphological Analysis. Teoksessa J. Glenn & T. Gordon (toim.) 2009. Futures Research Methodology, luku 17. New York: The Millennium Project V3.0.

Salminen, A. 2023. Mikä kirjallisuuskatsaus? Johdatus kirjallisuuskatsauksen tyyppeihin ja joihinkin hallintotieteellisiin sovelluksiin. 2. painos. Vaasa: Vaasan yliopisto. Viitattu 9.4.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-395-081-8.

Sihori, O. & Mäki-Teeri, M. 2023. Wild cards and science fiction: Free imagination. Futures Platform. Foresight Best Practices. Viitattu 17.10. 2023 https://www.futuresplatform.com/blog/wild-cards-and-science-fiction.

Sitra. 2023. Megatrendit. Viitattu 19.5. 2023 https://www.sitra.fi/aiheet/megatrendit/.

Sevelius D. 2022. Delfoi-työskentely, The Delphi method – Theoretical base for the use of Delphi method. TOPI – tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaali. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Viitattu 2.8.2023 https://tulevaisuus.fi/menetelmat/delfoi-tyoskentely/. 

Slaughter, R. A. 1999. A New Framework for Environmental Scanning. Foresight, Vol 1 Nro 5, 441–45. Viitattu 11.4.2024 https://doi.org/10.1108/14636689910802331.

Schwenker, B. & Wulf, T. 2013. Scenario-based Strategic Planning Developing Strategies in an Uncertain World. Wiesbaden: Springer Gabler.

Theodor, J.G. 2009. Delphoi. Teoksessa J. Glenn & T. Gordon (toim.) 2009. Futures Research Methodology, luku 5. New York: The Millennium Project V3.0.

Tietoarkisto 2024. Kyselylomakkeen laatiminen. Teoksessa Kvantitatiivisen tutkimuksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 14.4.2024. https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/kvanti/kyselylomake/laatiminen/.

Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Viitattu 1.8.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-249-563-1.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) 2023. Hyvä tieteellinen käytäntö. Viitattu 9.4.2024 https://tenk.fi/fi/tiedevilppi/hyva-tieteellinen-kaytanto-htk.

Valli, R. 2018. Vastausten tulkinta määrällisessä tutkimuksessa. Teoksessa R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: PS-kustannus.

Valli, R. & Perkkilä, P. 2018. Sähköinen kyselylomake ja sosiaalinen media aineistonkeruussa. Teoksessa R. Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Jyväskylä: PS-kustannus 

Vecchiato, R. 2015. Creating value through foresight: First mover advantages and strategic agility. Technological Forecasting and Social Change, Vol 101 (2015), 25–36. Viitattu 14.3.2024 https://doi.org/10.1016/j.techfore.2014.08.016.  

Vidal, R. 2005. The future workshop: Democratic problem solving. Informatics and mathematical modelling. Technical University of Denmark. October 2005. Viitattu 20.4.2023 https://www.researchgate.net/publication/46542051_The_Future_Workshop_Democratic_problem_solving.

Vilkka, H. 2023. Kirjallisuuskatsaus metodina, opinnäytetyön osana ja tekstilajina. Helsinki: Art House. 

Vilkka, H. 2007. Tutki ja havainnoi. Helsinki: Tammi.

Vilkka, H. 2005. Tutki ja kehitä. Helsinki: Tammi.

Voros J. 2005. A generic foresight process framework. Foresight. 5. 10-21. https://doi.org/10.1108/14636680310698379.

Artikkelit

Julkaisuun kuuluvat artikkelit on listattu alla. Ne ovat liitteineen luettavissa julkaisun pdf-tallenteelta.

Ennakointi  kaupunkipoliittisessa tulevaisuustarkastelussa
Mathias Kaukas, Emmi Rantavuo, Johanna Vaittinen, Anu Yijälä

Menestyvät työn ja palveluiden markkinapaikat
Eetu Helminen & Jessi Laurila

”Jos et ennakoi, tulee yllätyksiä!” Ennakoinnin hyödyntäminen TKI-hankevalmistelussa
Janne Hirvonen ja Markus Pellikka

Nuoret tulevaisuuden vapaaehtoisina, vaikuttajina ja kansalaistoimijoina
Ida Kemi

Ennakointiosaamisen kehittäminen Hämeen työ- ja elinkeinopalveluissa
Heidi Vuorela, Jaana Haikara ja Sarianna Rairama

Puusepänteollisuuden osaamistarpeiden ennakointi ammatillisen koulutuksen kehittämiseksi
Henri Ryönänkoski