Tavoite

Lapissa kulutetaan elintarvikkeita vuosittain n. 450 miljoonan euron edestä. Tästä 100 % omavaraisuusasteella laskettuna voisi Lapin osuus olla 210 miljoonaa euroa, mikäli kaikki se mikä voidaan tuottaa ja jalostaa Lapissa täällä myös tuotettaisiin. Tämä summa on laskettu tuotteen vähäarvoisimmalla hinnalla koko tuotekategoriaan. Esimerkiksi maitotuotteiden kulutusarvo on laskettu kulutusmaidon hinnalle. Todellinen summa voisi olla näin ollen huomattavasti suurempi. Tämän lisäksi viennin kautta lähinnä keruutuotteilla erikoistetuilla elintarvikkeilla nähdään olevan merkittävä potentiaali tuoda uutta liiketoimintaa Lappiin.Lappi on kuluttajatuotteeksi jalostetun elintarvikkeen perusteella omavarainen ainoastaan poronlihan, lampaan lihan ja nauriin osalta. Maito viedään maakunnan ulkopuolelle jalostettavaksi, josta se toimitetaan Lappiin nautittavaksi eri muodoissa. Maidon osalta vuosittainen jalostusarvon menetys on vähintään 10 miljoonaa euroa. Naudanlihassa menetys on 6,5 miljoonaa euroa. Naudan lihasta jalostetaan Lapissa arviolta n. 30 %. Mansikan kulutus Lapissa on n. 4,1 miljoonaa euroa. Omaa tuotantoa mansikalla on n. 120 000 euroa, katettavaksi jää 4 milj. euron tuotanto, joka tuodaan nyt muualta Suomesta. Porkkanalla vajaus on n. miljoona euroa, sipulilla 514 tuhatta euroa. Yllättävää on, että perunan tuotannon vajaus Lapissa on lähes 2,4 miljoonaa euroa (ruokaperunan hinta).Luonnonmarjoja Lapissa toimitettiin kaupallisille toimijoille vuosien 2011 – 2015 aikana vuosittain n. 2,4 miljoonaa kg. Tämä ei kata kaikkea myyntiä. Poimijat myyvät tuotteita myös suoraan kuluttajille, ravintoloille, leipomoille, suurtalouksille sekä yksityisille henkilöille esim. turisteille. Tämä kerätty määrä kattaa vain n. 5 % olemassa olevasta satopotentiaalista.Hankkeen suunnitteluvaiheessa on haastateltu kuuden lappilaisen elintarvikeyrityksen edustajia. Nämä yritykset ovat myös ilmaisseet olevansa mukana hankkeen yritysverkostossa. Haastatteluissa kävi ilmi, että vaikka yrityksillä on jo erilaisia digitaalisia ratkaisuja käytössään, on myös paljon potentiaalia, jota arkipäivän tasolla on vaikea ottaa käyttöön. Markkinoinnin ja sosiaalisen median mahdollisuuksiin elintarvikeyrityksissä on tartuttu kiitettävästi, mutta esimerkiksi varastokirjanpidon, laskutuksen, vastaanotettavan raaka-aineen ja lähetettävään tuotteen seurantaan sekä ravintoarvojen laskemiseen liittyviä digitaalisia sovelluksia on käytössä hyvin vaihtelevasti. Sopivien työkalujen löytämiseen ja käyttöönottoon ei yrityksissä ole tarpeeksi resursseja. Lisäksi yritysten toiminnassa on sellaisia tehtäviä, joihin ei ole olemassa sopivia digitaalisia ratkaisuja, vaikka ne voisivat olla suhteellisen yksinkertaisestikin toteutettavissa. Kuten eräs yrittäjä totesi ‘ruutuvihkoista pitäisi jo päästä eroon’.On jo selvää, että digitaalisten teknologioiden yleistyminen arjessa tunkeutuu kaikille yhteiskunnan osa- alueille. Se on jo muuttanut ja edelleen muuttaa radikaalisti yritysten, julkisen sektorin ja kuluttajien tapaa toimia. Kehitys koskee luonnollisesti myös ruokaketjuja ja -verkostoja. Tuotantoprosessit ovat jo nyt osittain pitkälle koneistettuja ja automatisoituja (‘Smart farming’) ja elintarviketeollisuus hyödyntää digitaalisia järjestelmiä ostojen, tuotannon sekä myynnin aloilla. Liikenteen digitalisaation, robotisaationja esineiden internetin kaltaiset megatrendit tulevat tulevaisuudessa entisestään tehostamaan ruokaketjun logistiikkaa ja madaltamaan kustannuksia. Pk- yrityksissä ei kuitenkaan helposti päästä osalliseksi suuremman luokan teollisuudelle suunnitelluista digitaalisista ratkaisuista, eivätkä ne ole aina sopiviakaan pienemmän mittakaavan toiminnalle. Oikein mitoitettuna ja paikallisiin olosuhteisiin sovitettuina digitalisaation avulla voidaan tuottaa palveluita ja toimintoja, jotka tukevat ja helpottavat yrityksen ydintehtävän ja liiketoiminnan toteuttamista. Digitalisaatio mahdollistaa liiketoimintaketjujen kestävän kehityksen ratkaisuja, ehkäisee ‘europakoa’ alueelta ja tuottaa esimerkiksi vahvistuvan kansainvälisen matkailun myötä uusia liiketoimintamahdollisuuksia elintarvikeketjun yrittäjille. Digitalisaatio vahvistaa ja luo alueellisen, paikallisen ja kansainvälisen verkottumiseen edellytyksiä ja mahdollistaa tehokkaan kuluttajien tavoittamisen.Lapin elintarviketoimijoilla on menestystekijöitä, joita muualta Suomesta puuttuu, kuten Euroopan puhtain ilma ja kesän ympärivuorokautinen valo. Maailman mittakaavassa Lappi on hyvin poikkeuksellinen alue. Lapissa voi arktisuudesta huolimatta viljellä ja kasvattaa erilaisia tuotteita. Pitkä talvi, matalat kasvukauden lämpötilat ja valon spektri aktivoivat kasveissa sekundaariaineenvaihduntaa, jossa syntyy terveysvaikutteisia yhdisteitä ja aromiaineita. Näitä arvoaineita kerääntyy Lapin kasveihin poikkeuksellisen suuria määriä. Lisäksi Lapissa on maailman suurin luomukeruualue ja täällä on Euroopan puhtaimmat luonnonvarat ja tuotantoympäristöt.Pohjois-Suomen vilkastunut turismi tuo lisämahdollisuuksia myyntiin ja Pohjois-Suomen lähiruokayrittäjät näkevätkin tulevaisuuden valoisampana ja suunnittelevat investointeja enemmän kuin Etelä-Suomessa. Suunnitellut investoinnit painottuvat oman tuotantoympäristön uudistamiseen, kuten tuotantokoneisiin, laitteisiin ja kalusteisiin sekä tuotanto-, pakkaus- ja työtiloihin. Investointeja suunnitellaan myös markkinointiin, varastoihin, asiakastiloihin, logistiikkaan ja esimerkiksi lisäpellon hankintaan. Hieman yllättäen verkkokauppa koetaan lähiruokayritysten parissa kaikista kannattamattomimpana jakelukanavana. Digitalisaatio ei siis ole yltänyt pienillä elintarviketoimijoilla myymisen ja ostamisen työkaluksi, vaikka se muuten alkaa olla arkipäivää elintarvikeketjuissa.Digitalisaatio ei poista sitä tosiasiaa, että viime kädessä tärkein ‘driving force’ -tekijä elintarvikeketjuissa on aina kuluttaja. Kuluttajan asemaksi vuonna 2030 on arvioitu mm. seuraavaa: Kuluttaja voi helposti saada tietoa ostamansa elintarvikkeen alkuperästä, tuotantotavasta ja muista haluamistaan asioista Verkko-ostaminen lisääntyy ja ostaminen monikanavaistuu Edelläkävijät haluavat yksityiskohtaista tietoa, kun taas osa luottaa suomalaisuuden takaavaan merkkiin Kuluttajalla on oma profiili, johon tallentuvat aikaisemmat ostot ja kuluttaja voi profiilissaan korostaa itselle tärkeitä asioita, kuten terveyttä, lähituottajia tai eläinten hyvinvointia tai reilua tuottajahintaa Kuluttaja voi helposti myös antaa palautetta elintarvikeketjun toimijoille elintarvikkeista Kuluttajakasvatuksen myötä kuluttajalla on realistisempi käsitys tuotannostaHankkeella luodaan edellytyksiä yritysten kilpailukyvyn parantamiseen ja yritysten uudenlaiseen verkostoitumiseen digitalisaation avulla. Hankkeessa tuotetaan ja tarjotaan lappilaisille elintarvikealan yrityksille tietoa ja tiedotusmateriaalia digitalisaation mahdollisuuksista ja haasteista. Digiarkkitehtuurin tiekartan tuotannossa hyödynnetään hankkeen toteuttajien asiantuntemusta ja taustatietoa (LUKE; Lapin amk; Lapin yliopisto AK ja Taiteiden tiedekunta), hankkeen työpajoissa kerättävää yritysnäkökulmaa, sekä yrittäjien kokemuksia digitalisaatiosta.Hanke tähtää siihen, että1. lappilaisissa elintarvikealan yrityksissä ja muiden elintarvikealan toimijoiden keskuudessa havaitaan digitalisaation mahdollisuudet ja haasteet, ja ryhdytään miettimään, minkälaisia muotoja digitaalisuus voisi ruokaketjussa saada yritystoiminnan näkökulmasta2. lappilaisissa elintarvikeyrityksissä otetaan tiedonvälityksen myötä käyttöön jo olemassa olevia digitaalisia ratkaisuja ja palveluita,3. ruokaketjuissa syntyy digitaalisuutta hyödyntäviä verkostoja ja vuorovaikutus yritysten ja muiden elintarviketoimijoiden välillä ja myös yritysten ja asiakkaiden välillä paraneeHankkeen tavoite on palvella pk-yrityksiä ja sen tuloksia voidaan suoraan hyödyntää etenkin niissä ruokaketjuissa, joiden digitalisaatio on vasta aluillaan. Tavoitteena on luoda lisäarvoa lappilaisille ruokaketjuille ja tukea niiden kehittymistä nykyaikaisiksi, mutta samalla omaleimaisuutta ja traditiota säilyttäviksi arvoverkostoiksi.

Tulokset

Hankkeen välittömänä kohderyhmänä ovat Lapin maakunnassa toimivat pienet ja keskisuuret elintarvikealan yritykset, ja välillisesti mukana voi olla myös muita elintarvikeketjuun liittyviä sidosryhmiä, kuten julkisten keittiöiden henkilökuntaa. Digitalisointia lähestytään hankkeessa yritysten näkökulmasta ja tiedonvälityksellä luodaan edellytyksiä erityisesti yritystoiminnan kehittämiselle, mutta digitaaliset ratkaisut ja palvelut voivat tukea tulevaisuudessa myös esimerkiksi julkisten keittiöiden toimintaa.Mukana hankkeessa on myös Lapin yliopiston ja Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijoita, jotka pääsevät kosketuksiin yrityskentän kanssa.Hankkeen tehtävänä on tuottaa ja välittää tietoa digitalisaatiosta elintarvikeyrityksille ja muille ruokaketjun toimijoille. Hanke muodostuu kolmesta työpaketista sekä kaikki yhteen kokoavasta neljännestä työpaketista, jonka tuloksena on digiarkkitehtuurin tiekartta – hankkeen tuotokset ja tulokset yhteen kokoava sähköinen tiedotusmateriaali.1. Ensimmäisessä työpaketissa tehdään digitaalista maailmaa tutuksi kentällä ja tuodaan esille jo olemassa olevia mahdollisuuksia. Samalla kerätään yrityksistä hyviä käytäntöjä kentälle jaettavaksi. Työpajatyöskentelyn kautta työpaketti pureutuu elintarvikeyritysten tarpeisiin ja sitouttaa kentän toimijoita suunnittelemaan digitalisaation hyödyntämistä omassa liiketoiminnassa ja ruokaketjun verkostoissa.2. Toinen työpaketti koskee arktisuuden ja paikallisuuden ruokatuotantoon luomaa lisäarvoa ja sen välittämistä asiakkaille digitaalisuuden keinoin.3. Kolmannessa työpaketissa käsitellään turvallisuutta toimittaessa digitaalisessa ympäristössä.4. Neljännessä työpaketissa hankkeen toiminnassa syntyneestä materiaalista (videot, raportit, julkaisut, haastattelut) koostetaan digiarkkitehtuurin tiekartta, joka ohjaa ja opastaa lappilaisia elintarvikeyrityksiä digitalisoimisen polulla.Työpaketit koostuvat työpajapäivistä, tehtävämäärityksistä ja tiedotusmateriaalin tuottamisesta. Hankkeen asiantuntijavetoiset työpajapäivät ovat avoimia kaikille kiinnostuneille ja niitä markkinoidaan etenkin elintarvikealan yrityksille. Kunkin työpajan tarkoituksena on lisätä yrityskentän tietoa digitalisaation mahdollisuuksista eri näkökulmista. Työpajat rakentuvat asiantuntijan puheenvuorosta sekä vuorovaikutteisesta työpajatyöskentelystä. Työpajoissa hyödynnetään Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan Sinco -laboratoriota. Hankkeelle perustetaan sosiaalisen median ryhmä, jossa voidaan käydä keskustelua workshopien välillä. Hanke on rakenteeltaan asiantuntijaosaamiseen ja -tietoon perustuva, korostaen vuorovaikutusta sekä jatkuvaa keskustelua yritysten ja toimijoiden välillä. Tämä johtaa kustannusrakenteeseen, jossa asiantuntijatyön kustannukset muodostavat pääosan haettavasta rahoituksesta. Hankkeessa mukana oleva yritysverkosto, Lapin yliopisto, Luonnonvarakeskus ja Lapin ammattikorkeakoulu ovat vahva konsortio hankkeen toteutuksessa.

Tulosten hyödynnettävyys

Hankkeessa tuotetaan nykytilaselvityksiä ja niihin liittyviä toimenpidesuosituksia. Ko. toimenpidesuositukset toimivat pohjana laajemmalle hankkeelle. Hanke syventää myös osaltaan Lapin amk:n/TeLun ja Arktisen keskuksen välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä.