Tavoite

Digikansalaisuuden rajat ja mahdollisuudet –hankkeen arvoidaan sähköisten palveluiden saavutettavuutta ja toimivuuta monitahoarviointiin perustuvasta näkökulmasta, jossa sitä arvioidaan käytettävyyden kannalta (ml. heikkoudet ja vahvuudet sekä kehittämiskohteet) arvioidaan a) palveluiden käyttäjänäkökulmasta ja b)     palveluiden tuottajanäkökulmasta toteuttamalla molemmille intressiryhmille kysely. Lisäksi em. kyselyjä kontekstoivina tutkimusaineistoina hyödynnetään tutkimuteeman kannalta relevanttia kansallista ja kansainvälistä tilastodataa sekä paikallisia digitalisaatiostrategioita. Pohditaan sähköisten paveluiden digikansalaisuuden muotoutumisen reunahtoja (ml. vaikutus) sekä käyttäjä että  tuottajanäkökulmistaDigikansalaisuus ja palveluiden saavutettavuus maaseudulla –hanke kytkeytyy Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) rahoitushaun teemaan Digitalisaatio ja sähköiset palvelut maaseudun mahdollisuuksina ja sen alakohtaan Sähköisten palveluiden saavutettavuus erityisesti harvaan asutulla maaseudulla. Digikansalaisuuden rajat ja mahdollisuudet –hanke etsii vastauksia Mahdollisuuksien maaseutu. Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman 2014–2020 -julkaisun alalukuun 3.2 Asuminen ja palvelut internet- ja verkkoasioinnin käyttäjälähtöisen saavutettavuuden sekä alueellisen ja väestöryhmittäisen tasa-arvon näkökulmista (Mahdollisuuksien maaseutu. Maaseutupoliittisen … 2014, 31?37). Digikansalaisuus ja palveluiden saavutettavuus maaseudulla –hankkeessa tutkitaan verkkoasioinnin (ml. internet ja mobiili) rajoja ja mahdollisuuksia erityisesti saavutettavuuden näkökulmasta, jolloin tarkastelun keskiössä on verkkopalveluiden helppokäyttöisyys, käyttönopeus ja palvelutarpeeseen vastaaminen kansalaisryhmittäisen ja alueellisen tasavertaisuuden näkökulmista erityisesti harvaanasutulla maaseudulla asuvan väestön keskuudessa (Emt. 33?34; Taulukko 1.). Hankkeessa selvitetään sekä palveluiden käyttäjien että palveluiden tuottajien käsityksiä verkkoasioinnin käyttöintensiteettiin vaikuttavista tekijöistä. Keskeisiä vastatattavia kysymyksiä ovat käyttöintensiteettiä edistävien ja hidastavien tekijöiden tunnistaminen sekä kehittämiskohteiden paikantaminen hyödyntäen käyttäjälähtöistä kokemustietoa suhteessa digitalisaatiota kuvaaviin paikallisiin ja alueellisiin asiakirjadokumentteihin (vrt. Draper 1988; Saari ym. 2014; Suikkanen ym. 2105, 114?116). Hankkeessa järjestetään maakunnalliset työpajat (Lapin, Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maakunnat), joissa pyydetään osallistujilta kommentteja ja jatkokehittämisideoita tutkijaryhmän laatimiin keskeisistä tutkimustuloksista ja kehittämistoimenpiteistä. Lisäksi hankkeessa pyritään tunnistamaan verkkopalvelujen käyttäjälähtöisen reaalimaailman ja verkkopalveluiden kehittämistä linjaavan dokumenttilähtöisen ideaalimaailman välistä jännitettä.Hankkeen tutkimus- ja kehittämistehtävänä on selvittää, missä määrin verkkoasiointi pystyy kompensoimaan kasvoista kasvoihin palvelutilanteita, kun perinteiset asiantuntija- ja viranomaispalvelupisteet sekä ns. kivijalkakauppapisteet harvenevat. Tilalle tulevat yhteispalvelupisteet, sähköiset palvelut ja verkkokaupat (Vakkala 2013; Asiakaspalvelu2014 … 2014, 15?31; Väestön tieto- ja viestintätekniikan … 2014). Samaan aikaan väestö ikääntyy ja asutus keskittyy (Helminen ym. 2014, 19). Tutkimusaiheen näkökulmasta harvaan asuttu maaseutu on monella tapaa erityisen haasteellinen. Väestö on vähentynyt harvaan asutulla maaseudulla voimakkaasti. Lisäksi palveluiden saavutettavuus on yleisesti heikointa harvaan asutuilla maaseutualueilla ja haja-asutusalueilla. Niin ikään harvaan asutulla maaseudulla väestön ikäryhmistä yli 64-vuotiaiden suhteellinen osuus on muita maaseututyyppejä ja maan keskiarvoa korkeampi. (Ponnikas ym. 2014.)

Tulokset

Kansalaiskyselyn tulosten mukaan sujuva internetperustainen asiointikokemus on ensiarvoisen tärkeää, kun kansalaiset arvioivat internetperustaisen asioinnin valintaa suhteessa henkilökohtaisiin asiointikanaviin eli käyntiasiointiin ja puhelinasiointiin. Kansalaiskyselyyn vastanneet haluavat pitää internetasioinnin rinnalla perinteiset palvelut sekä niiden toimivuuden että luotettavuuden takia. Kansalaisille internetperustainen asiointi ei näyttäydy ainoastaan niiden osuuden määrällisenä lisäämisenä, vaan myös palvelumuotojen kehittämisenä ja rinnakkaisena olemassaolona. Hankkeessa hyödynnetyn paikkatietopohjaisen, kuntatasolle yleistetyn kaupunki–maaseutu -alueluokituksen näkökulmasta kaupunkikuntien ja kaupungin läheisten maaseutukuntien asukkailla näyttäisi olevan ainakin jossain määrin paremmat valmiudet ja edellytykset digitalisaation hyödyntämiseen kuin kaupunkikunnista syrjäisempien maaseutukuntien asukkailla. Kansalaisten ja julkisrahoitteisten palveluiden tuottajat olivat varsin samaa mieltä internetperustaisten asioinnin eduista ja reunaehdoista. Tärkeimpinä digiasioinnin reunaehtoina pidettiin internetliittymän toimintavarmuutta ilman teknisiä ongelmia ja helppokäyttöisyyttä ja tärkeimpänä etuna asioinnin ajasta ja paikasta riippumattomuutta. Lisäksi niin kansalaiset kuin viranomaiset pitivät digiasiointia ainakin jossain määrin hyvänä vaihtoehtona viranomaiskäynnille. Infrastruktuuri ei kuitenkaan palveluiden tuottajien näkökulmasta mahdollista digipalveluiden täysimääräistä hyödyntämistä Pohjois-Karjalan ja Lapin harvaan asutuilla alueilla, kansalaisten eriarvoisuus koettiin ongelmaksi ja tietohallinnon kykyä ratkaista kohdattuja ongelmia pidettiin varsinkin Lapissa riittämättöminä. Maakuntien viranomaiset pitivät digitalisaatiota Suomessa liian tuottajavetoisena, eikä hallinnon vanhoja toimintamalleja ole digitalisaatiosta maakunnissa vastaavien viranomaisten mukaan kyetty tarpeeksi uudistamaan digitalisaatiota tukemaan. Kansalaisten ehdotuksissa internetperustaisten asioinnin kehittämiseksi korostui sivustojen muuttaminen helppokäyttöisemmiksi ja käytettävämmiksi sekä palautepalvelun kehittäminen esimerkiksi chat-palveluiden käyttöönoton muodossa. Viranomaisten ehdotuksissa taas korostui vahvasti, että valtion tulisi ottaa selkeä rooli internetperustaisten palvelujen kehittämisessä. Tähän liittyy sekä toimivien tietoliikenneyhteyksien takaaminen koko maahan että yhtenäiset eri palveluntuottajien tarjoamat palvelut.

Digitalisaatio lisää alueiden elinvoimaisuutta ja kansalaisten elämisen mahdollisuuksia myös harvaan asutulla maaseudulla, jos digitalisaation mahdollisuudet otetaan optimaalisesti hyötykäyttöön niin palveluja tuottavien tahojen kuin palveluja käyttävien kansalaistenkin keskuudessa. Ennakoiva, alueiden tilanneanalyysiin perustuva resurssointi digitalisaation mahdollistavaan perusinfraan luo positiivisen kehityssuunnan maamme eri alueilla asuville kansalaisille ja toimijatahoille.