Tavoite

Osatoteuttaja, Lapin amk

Toimenpiteen 5.3, jossa Lapin amk on aktiivinen toimija, tavoitteena on tuottaa välineitä ja menetelmiä elinikäisen oppimisen (jatkuvan oppimisen) mahdollistavien aikuiskoulutusten vaikutuksien ja vaikuttavuuden arvioinnille. Kangasniemen ym. (2018) mukaan nykyinen osaamisen kehittäminen on keskittynyt yksilöihin ja yksittäisten ammattiryhmien osaamiseen. Jatkossa tulee kiinnittää huomiota osaavaan yhteisöön ja siten muuttaa toimintakulttuuria osaamista arvostavaan, yhteistä päämäärää tavoittelevaan, kollegiaaliseen suuntaan. (Kangasniemi ym. 2018.) Koulutuksissa hankitun osaamisen hyödyistä, vaikutuksista ja vaikuttavuudesta yksilöille ja työelämälle on vaikea todentaa ilman menetelmiä tai välineitä. Tässä toimenpiteessä on tarkoitus testata ja arvioida näiden menetelmien ja välineiden käyttökelpoisuutta ja luotettavuutta. Tuloksilla vastataan tarpeeseen osoittaa erilaisten koulutuksellisten toimenpiteiden hyödyt kohderyhmille ja niiden tukijatahoille. Lapin ammattikorkeakoulun rooli ja tehtävä on olla toimenpiteen toinen toteuttaja.

Kehittämisprosessissa hyödynnetään palvelumuotoilun periaatteita (kts. Ojasalo ym. 2015.) Prosessi käsittää kolme vaihetta, jotka ovat valmistelu, testaus- ja muotoilu sekä tiedon ja tulosten jakaminen. Työelämän edustajilla, erikoistumiskoulutukseen osallistujilla ja opettajilla on prosessissa tärkeä rooli tiedonantajina ja testaajina.

Kehittämisprosessissa vaihdetaan tietoja ja käydään suunnitelmallisesti keskustelua työpaketti 5 muiden toimenpiteiden tuottajien kanssa.

Lisäksi Lapin amk osallistuu aktiivisesti hankkeen yhteiseen, kaikkia toimenpiteitä koskevaan keskusteluun.

Tulokset

Kirjallisuuskatsaukset 11 geneerisestä osaamisesta. Sote-alan ammattilaisten käsityksiä geneerisistä osaamisista kartoitettiin verkkokyselyllä ja tietoa syvennettiin tulevaisuusfoorumeilla. Geneeristen osaamisten olennaisuutta arvioitiin eDelfoi-menetelmällä. Erilaiset menetelmät mahdollistivat sote-alan ammattilaisten käsitysten huomioon ottamisen.

Toiminnalliset geneeriset osaamiskuvaukset kuvattiin ja muotoiltiin kvalifikaatioiksi, jotka sote-alan ammattilaiset arvioivat. Kvalifikaatiot määriteltiin NQF-tasoille 6 ja 7, joissa otettiin huomioon myös tulevaisuusnäkökulma.

Kehitettiin sähköinen geneerisen osaamisen itsearviointimenetelmä, Arviointipysäkki (sisältä osaamisen käsitteen kuvauksen, osaamisen itsearviointiittarit ja niiden vastaamisohjeet sekä palautteet ja linkit osaamista tukevaan opintojen hakuportaaliin). Osaamisen itsearviointimenetelmä on tehty sekä suomeksi että ruotsiksi. Arviointimenetelmä on ensisijaisesti tarkoitettu sote-alan työntekijän osaamisen itsearviointiin.

Kartoitus geneeriseen osaamiseen liittyvästä verkko-opintotarjonnasta sotealan koulutusta tuottavissa korkeakouluissa. Kartoituksen tuloksena löydettiin mm. ne geneeriset osaamiset, joista verkko-opintoja löytyi vähiten: asiakaslähtöisyysosaaminen, ohjaus- ja neuvontaosaaminen, kestävän kehityksen osaaminen, viestintäosaaminen sekä monialainen yhteistoimintaosaaminen. Yhteiskehittely korkeakoulujen toimijoiden kanssa tuotti suositukset opintojen järjestämiseksi.

Työpajojen tuloksena syntyi kuvio asiakas- ja palveluohjauksesta, jossa mm. palvelun erilaiset tasot tulevat näkyviin. Saatua tietoa asiakas- ja palveluohjauksen osaamisvajeista hyödynnettiin myös pilotoidun 20op laajuisen asiakas- ja palveluohjauksen koulutuksen sisältöjen suunnittelussa.

Koulutuspilotin jälkeen luotiin neljä 2op laajuista Mooc-kurssia. Tuotettiin myös koulutuspolku-kuvio, joka selventää asiakas- ja palveluohjauksen osaamisen syventämisen eri mahdollisuuksia sote- ammattilaiselle.

Sotetie.fi -sivuston osaksi rakennettiin automatisoitu hakutyökalu, joka etsii geneerisiin osaamisiin liittyviä opintojaksoja opintopolku.fi palvelusta. Automatisoitu työkalu etsii koneoppimismalleja käyttäen sopivia opintojaksoja ja näyttää ne osana sivustoa.

Jatkuvan oppimisen toiminnan/kehittämisen malli, joka löytyy Sotetie.fi –sivuston Jatkuva oppiminen – osiosta ja sen alaosioista: 1. Koulutukseen hakeutumisen lähtökohdat ja mahdollisuudet, 2. Jatkuvan oppimisen koulutuksen työelämälähtöinen suunnitteluprosessi, 3. Koulutuksen vaikuttavuuden arviointi ja 4. Keinoja ja palveluja jatkuvaan oppimiseen.

Työelämälähtöisen koulutuksen erikoisosaamisen ja osaamisen kehittämisen mallin ainekset ovat rakentuneet työelämälähtöisten työpajojen myötä, jotka ovat toimineet kehittämisen foorumina ja näin tuottaneet tavoitellun tuloksen. Sotetie.fi -sivustolla kuvataan hankkeessa toteutettu jatkuvan oppimisen koulutuksen työelämälähtöinen suunnitteluprosessi.

Tulosten hyödynnettävyys

sote-alalla tarvitaan erikoisosaamista, jonka tulee vastata työelämän ja asiakkaiden muuttuvaan tarpeeseen. Erikoisosaaminen vaatii pidempikestoista kouluttautumista ja tätä varten luotiin Suomeen uusi koulutusmuoto eli ammatilliset erikoistumiskoulutukset, ja ne käynnistyivät vuonna 2015. Sote alalla erikoisosaamisen tarvetta kartoitettiin Sosiaali-, terveys-, liikunta- ja kauneudenhoitoalan erikois- tumiskoulutustarpeiden kartoittamisen -hankkeessa 2016–2017. (Kukkonen ym. 2017), ja tältä pohjalta kehitettiin ensimmäiset sote alan erikoistumiskoulutukset. Erikoistumiskoulutuksen tavoitteena on tuottaa työelämään erikoisosaamista, jonka tarve on todennäköisesti pitkäaikainen. Erikoistumiskoulu- tukset ovat käynnistyneet sote-alalla hyvin, ja niitä on käynnistynyt 11. Uusina sote-alan erikoistumis- koulutuksia ollaan suunnittelemassa palveluohjaukseen ja aivoterveyteen, jotka nousivat erikoisosaa- misen alueina esille SoTeLiKa erikoistumistarpeiden kartoittamisen -hankkeessa (Kukkonen ym. 2017). Erikoistumiskoulutusten jatkon ja uusien erikoisosaamisen alueiden tunnistamiseen ei ole olemassa kansallista toimintamallia, jolla työelämän kanssa vuoropuhelussa voitaisiin helposti tunnistaa erikois- osaamisen tarve ja käynnistää yhdessä erikoistumiskoulutuksen suunnittelu.