HT Reijo Tolppi työskentelee projektijohtajana Lapin ammattikorkeakoulussa.

Keskitalvella Lapissa on tunnetusti pimeää aamusta iltaan. Pimeyden myötä havahduin siihen, kuinka monet työhuoneet olivat koko päivän pimeitä eli selvästikin käyttämättömiä. Kampuksen parkkipaikkojen vähäinen käyttö ja olemattomat jonot ruokalaa tuli rekisteröityä jo aikaisemmin. Se ei vielä samalla tavalla havahduttanut kuin aamu toisensa jälkeen kokonaiset kerrokset toimistotiloja ilman ainuttakaan paikan päälle vaivautunutta.

Etätyö ja korona

Ainahan kouluissa on etätöitä tehty. Perinteisesti opettajien työehtosopimuksessa on ollut tarkka määrä työajasta, jonka ajan ja paikan opettaja itse määrää, mutta koronan myötä etätyö levisi kertapamauksella kaikkiin muihinkin ammattiryhmiin. Kansainvälisesti verrattuna Suomi oli etätyöhön siirtymisessä kärkioppilas, ja etätyötä teki parhaimmillaan yli puolet palkansaajista, eli yli miljoona suomalaista (Sutela 2021).

Taustalla varmasti vaikutti kansalaisten luja usko koronarajoitusten voimaan, hyvät digitaaliset valmiudet sekä suhteellisen vahva luottamus työntekijöiden ja työnantajan välillä. Lisäksi Suomessa tehtiin etätyötä jo ennen koronaa enemmän kuin useimmissa muissa maissa. (Selander, Alasoini & Hakonen 2022, 13.)

Etätyöbuumin voittajat ja häviäjät

Etätyön voimakkaan yleistymisen juurisyy eli koronaepidemia ei enää normaalia elämää rajoita, tästä huolimatta paluu konttorille ei näytä houkuttavan. Toki yksilön näkökulmasta tämä on helppo ymmärtää: ei tarvitse panostaa aikaa eikä rahaa työmatkoihin, kotona on mukavan rauhallista, ja työpäivän mittaan voi pyöräyttää koneellisen pyykkiä tai kolata pihan, mikä muuten olisi väsynyttä raatajaa odottamassa, jos olisi viettänyt päivänsä konttorilla.

Töissä voi olla mukavasti verkkarit jalassa, kunhan vaan muistaa laittaa siistimpää kuosia ylävartalon suojaksi kokousten ajaksi. Aivan tutkitusti etätyötä tekevät näyttävät olevan tyytyväisempiä työn sisältöön, innostuneempia työstään ja sitoutuneempia työnantajaansa kuin lähityötä tekevät (Sutela & Pärnänen 2021, 58 – 73).

Sen verran luotan protestanttiseen työmoraaliin, että uskon työnantajan kuitenkin saavan valtaosasta etätyöntekijöitä vähintään saman työpanoksen ulos kuin aikaisemminkin, mutta on tässä menossa omat häviäjänsäkin. Viime syyskuussa ammattikorkeakoulun talouspalveluissa aloitti uransa ensimmäisessä vakituisessa työpaikassaan tuore talousalan asiantuntija. Hän tilitti isossa kahvihuoneessa kanssani kahden istuessamme, ettei hän reilu puoli vuotta töissä oltuaan tunne oikeastaan ketään työkavereistaan, ja kun hänellä uutena työntekijänä on luonnollisesti paljonkin kysyttävää hommien hoitamisesta, ei hänellä ole yksinkertaisesti ketään kenen puoleen kääntyä.

Mun paras työkaveri on toi google, totesi apea neito kahvikuppiansa tuijotellen.

Vähän sääliksi käy esimiehiäkin. Jos joltakin työntekijältä jää korkki auki tai ahdistus puristaa vanteena päätä, on sitä kuvaruudun läpi vaikea havaita.

Nimenomaan sellaiset, jotka hyötyisivät eniten työyhteisön tuesta ovat kuulemma kaikista innokkaimpia etätyönmahdollisuuden käyttäjiä. Esimiestyön haasteet eivät etätyössä ole ainakaan vähentyneet: kyllä verkossakin kollegaa kiusata osataan, ja etätyötä tekevät pitävät työtään henkisesti entistä kuormittavampana (Lyly-Yrjänäinen 2023, 55-69). Etätyön luonteesta kuitenkin seuraa, että viiveet ongelmiin puuttumiseen entisestään kasvavat, mikä ei ole hyvä juttu kenenkään kannalta.

Korkeakoulun keskeinen tehtävä olisi tuottaa uusia ideoita, mikä lähes aina on ryhmätyötä. Teams-kokoukset ovat oivia tilaisuuksia päivittäisten rutiiniasioiden hoitamiseen, mutta ainakin useimmat meistä saavat itsestään enemmän irti aidossa vuorovaikutustilanteessa. Ei se sattumaa ole, että hankalista asioita pääsee helpoiten ylitse saunassa, tupakkipaikalla tai kahvihuoneessa.

Linjaus etätyön maksimista tarpeen?

Koronaa edeltäneeseen työnteon malliin ei varmaan kenelläkään ole isoa halua palata, mutta jotenkin tuntuu siltä, että nykytilanne on heilahtanut liian pitkälle toiseen äärireunaan. Monet suuret työnantajat ovat jo linjanneet, että päivä-pari viikossa pitäisi olla ihan fyysisesti läsnä työpaikalla. Sellainen toimintatapa, jossa yksittäinen työntekijä päättää etätyön tekemisestä on IT-ala poislukien lähes tuntematon (Selander, Alasoini & Hakonen 2022, 19).

Meillä Lapin ammattikorkeakoulussa ollaan ainakin lähellä tilannetta, jossa etätyökäytännöt ovat todellisuudessa työntekijän omista valinnoista kiinni. Lopputulema näyttää olevan se, että joukossamme on melkoinen määrä työntekijöitä, jotka käyvät harvemmin kuin kerran kuukaudessa kampuksella. Mielellään teitä useamminkin näkisi.

Lähteet:

Lyly-Yrjänäinen, Maija: Työolobarometri 2022. Työ- ja elinkeinoministeriö: Helsinki, 2022. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2023:13.

Selander, Kirsikka, Alasoini Tuomo & Hakonen Niilo: Työnantajien näkemyksiä etätyöstä. Kuinka etätyöstä päätetään koronaepidemian jälkeen? Työterveyslaitos: Helsinki, 2022)

Sutela, Hanna & Pärnänen, Anne: Koronakriisin vaikutus palkansaajien työoloihin. Tilastokeskus, Helsinki 2021.

Sutela, Hanna (2021) Uusi normaali kutsuu – vanhaan ei ole paluuta, jos työntekijöiltä kysytään. Tilastokeskus, Helsinki. Luettu 24.4.2023 osoitteessa https://www.stat.fi/tietotrendit/blogit/2021/uusi-normaali-kutsuu-vanhaan-ei-ole-paluuta-jos-tyontekijoilta-kysytaan/