Luontolähtöistä ryhmätoimintaa Rovaniemellä

YtM Sanna Viinonen työskentelee sosiaalialan lehtorina Lapin ammattikorkeakoulun Osallisuus- ja toimintakyky -osaamisryhmässä ja yrittäjä Maria Kerola on psykoterapeutti, sairaanhoitaja (AMK), puutarhaterapeutti ja puutarhuri

Tarkastelemme tässä kirjoituksessamme vuosien 2021-2023 aikana Henki ja elämä -luonto toipumisen lähteenä -hankkeessa järjestettyjä Rovaniemellä toimineita luontoryhmiä. T:mi Puutarhaillen yrittäjä Maria Kerola toteutti luontolähtöistä ryhmätoimintaa Nuorten Ystävien Roihulan Klubitalon, Rovaniemen Setlementin sekä Humanan asumispalveluiden asiakkaille. Lisäksi Kemi-Tornion ja Rovaniemen seutukunnissa järjestettiin useita yksittäisiä avoimia luontolähtöisiä työpajoja Kansalaistalo Neuvokkaan sekä Tornion Asuntopalvelusäätiö sr:n Meän talon kävijöille.

Osallistujat olivat pääosin 17-64 -vuotiaita työelämän ulkopuolella olevia mielenterveyskuntoutujia. Ryhmätoiminta rakentui palvelun tuottajan osaamisen ja yhteistyökumppanin sekä kuntoutujien toiveiden ja toimintakyvyn myötä erityyppisiksi. T:mi Puutarhaillen luontoryhmien tapaamisia ja avoimia työpajoja toteutettiin yhteensä 33 kappaletta, hankkeessa kokonaisuudessaan noin 80. Toiminta rakentui suunnitelmallisesti yhteistyössä kuntoutujien, hankekumppanin ja yrittäjän kanssa osin ekopsykologiseen viitekehykseen.

Yhdessäoloa ja iloa luonnossa sekä puutarhoissa

Hankkeen luontoryhmätoiminta suunniteltiin, toteutettiin ja ohjattiin luontoalan asiantuntijan ja pääasiassa sote-alan ammattilaisen yhteistyönä kuntoutujien ja yhteistyökumppanien (yhdistykset) tarpeet, toiveet, toimintakyky ja ympäristö huomioiden. Kaiken toiminnan tavoitteena oli tukea osallistujien luontosuhdetta ja lisätä heidän hyvinvointiaan luontokokemuksin pienryhmissä. (Hankesuunnitelma, Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä 2021). Toiminnan suunnittelussa huomioitiin myös vuodenajat ja luonnon kiertokulku.

Ohjattu luontokokemus tarkoittaa ammattilaisen ohjaamaa luontokokemusta, joka eroaa ns. omaehtoisesta luontotoiminnasta. (ks. Salonen 2021, 23). On todettu (mm. Salonen 2021), miten ohjattu luontokokemus rohkaisee lähtemään luontoon vuodenajasta riippumatta ja kokemus on kokonaisvaltaisempi kuin yksin toteutettu. Ohjattu luontokokemus vaikuttaa myös koettujen vaikutusten tiedostamiseen, jolloin niiden hyödyntäminen psyykkisessä prosessoinnissa on mahdollista. (Salonen 2021, 58.) Luontotoimintaa voi toteuttaa ja ohjata eri tavoin.

Hankkeen luontoryhmissä huomioitiin vuodenkierto. Keväällä esimerkiksi suunniteltiin toimintaa yhdessä, kylvettiin siemeniä ja hoidettiin taimia. Kesällä istutettiin taimia, hoidettiin kasveja, kerättiin villiyrttejä, keskusteltiin ja ohjattiin niiden käytössä, tehtiin kukka-asetelmia ja käytiin luontoretkillä. Syksyllä oli sadonkorjuun aika, niin puutarhassa kuin metsässäkin. Jouluaikaan tehtiin kukka-asetelmia.

Kuva 1. Retket taimistolle olivat moniaistisia kokemuksia: värejä, tuoksuja, makuja sekä erilaiset tekstuurit tuottivat yhteisen ilon elämyksen koko ryhmälle.

Luontoryhmän toiminnalla pyrittiin siis tukemaan osallistujien luontosuhdetta. Ryhmätoiminnalla tuotiin luonto lähelle osallistujia, kokonaisuudeksi heidän arkeensa. Luontoryhmän toiminnassa oli elementtejä puutarhaterapiasta, jolla pyritään lisäämään osallistujan psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia sekä vahvistaa yleistä terveyttä ja hyvinvointia (Haller & Kramer 2006, 5).

Kasvin, luonnon ja ihmisen vuorovaikutus koetaan hyvänä ja rauhoittavana sekä mieltä hoitavana kokemuksena (Salonen 2021, 52; Korpela & Ylen 2007). Luonto, ympäristö, kasvit, luonnonmateriaalien työstäminen ja sosiaalisuus olivat ryhmätoiminnan ytimenä. Ryhmätoiminnan aikana osallistujien vuorovaikutukseen ja sosiaalisuuteen kannustettiin yhteisen toiminnan avulla ja ohjaajan tukemana.

Luonnonmateriaalien valinnassa ja käytössä huomioitiin osallistujien toiveet ja mielenkiinto sekä uuden oppiminen. Nuorten Ystävien Klubitalo Roihulan suljetussa luontoryhmässä yhdessä osallistujien kanssa päätettiin kylvää, istuttaa ja hoitaa hyöty- ja koristekasveja pihalla. Kasvatettavat kasvit valittiin ryhmäläisten kanssa keskustellen ja käyttötarkoituksen mukaan. Valituksi tuli syötäviä kasveja, kuten hernettä, erilaisia lehtisalaatteja, retiisiä ja ruohosipulia. Sekä koristekasveja tuomaan värikkyyttä, kuten erilaisia krassilajikkeita ja orvokkia. Myös ötökkähotelli asennettiin pölyttäjiä varten. Samantyyppiseen toimintaan päädyttiin myös Rovaniemen Mäntylän ryhmäkodissa (kuva 2).

Kuva 2. Istutettu tuomi ja sen hoitaminen muodostui tärkeäksi osaksi kuntoutujien arkea.

Ryhmän toiminta aloitettiin ennen kasvukautta tarvikehankinnoilla sovitusta puutarhatarvikeliikkeestä, yhdessä suunnittelupalaverissa laaditun listan mukaisesti. Osallistuminen yhteisen toiminnan suunnitteluun, esimerkiksi ryhmän materiaalihankintoihin, tukee osallistujan osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia sekä sitouttaa osallistujat ryhmän toimintaan vakaammin (Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023, 99).

Osallistujat kylvivät koriste- ja hyötykasvien siemeniä idätettäväksi sekä esikasvattivat koristekasvin sipuleita istutettavaksi myöhemmin pihalle. Ryhmän toimintaympäristö toi kasvit lähelle osallistujia sekä muiden talossa asioivien ulottuville.

Luonnonmateriaalien työstäminen lisää moniaistisuutta ja mahdollistaa erilaisten taitojen esiintulon ja oppimisen ryhmässä. Ryhmätoiminnassa opitaan vuorovaikutuksessa, jota valittujen ympäristöjen ja materiaalien monipuolisuus tukee (Mouhi 2017, 29.).

Luontoryhmässä kasvatettavat kasvit tarvitsivat kasvutukia, joita osallistujat punoivat pajuista. Pajun punontaan ohjattiin ja tukirakennelmista tuli yksilöllisiä. Paju materiaalina oli uusi monelle osallistujalle ja herätti ennakkoluuloakin. Salliva ja kannustava ilmapiiri sekä uuden oppiminen ryhmässä kuitenkin toivat onnistumisen kokemuksia osallistujille. Innostipa pajun punonta erästä osallistujaa tekemään sitä itsenäisesti ryhmätoiminnan ulkopuolellakin. Ryhmän tapaamisten välille laadittiin kylvöjä ja istutuksia varten kastelukalenteri, josta osallistujat huolehtivat itsenäisesti. Tämä lisäsi ryhmän jäsenten osallisuutta ja merkityksellisyyden kokemusta.

Ohjaaja tukee pienryhmän vuorovaikutusta ja rohkaisee yksilöä osallistumaan

Retkikohteiden valinta tehtiin yhdessä osallistujien kanssa. Sosiaalisen ryhmätoiminnan tavoitteita on lisätä ja ylläpitää vuorovaikutusta ryhmän jäsenten välillä. Ryhmän vuorovaikutus tukee kokemusta hyvinvoinnista (Hirvonen 2014, 46). Luontoryhmän aikana tulikin uudenlaisia kohtaamisia osallistujien kesken ohjaajan tukemana.

Ryhmä teki kaksi laavuretkeä, toinen lähiympäristöön ja toinen kaupunkialueen ulkopuolelle. Retki kaupunkialueen ulkopuolelle, merkittävään luontokohteeseen, toi tutummaksi parille osallistujalle uuden kotikaupungin ympäristöä ja lisäsi heidän mielenkiintoaan alueeseen. Ryhmäläisten kanssa käytiin myös taimistolla, jossa osallistujat valitsivat istutettavia kesäkukkia ja yrttejä pihalle istutuslaatikoihin ja ruukkuihin. Taimistolla vierailu oli useamman osallistujan mukaan uusi kokemus, elämyksellinen ja mieleenpainuva. Kasvien runsaus ja värit taimistolla tuottivat iloa, kertoi eräs osallistuja.

Kuva 3. Mustikkasatoa keräämässä. Lähiympäristöt mahdollistavat erilaiset retket vuodenaikojen vaihtelun myötä.

Osallistujien palaute ryhmätoiminnasta oli pääosin myönteistä. Palautteena oli toive ryhmän tapaamisten keston pidentämisestä sekä toimintakaaren pidentämisestä. Toiveena oli kalastusretken järjestäminen sekä yhdistelmä kalastuksesta ja uimisesta. Palautteen mukaan ohjaaja osasi luoda ryhmään välittömän ilmapiirin.

Luontolähtöisen toiminnan ohjaajan tulee itse sisäistää konkreettisesti käsillä oleva toiminta, sen tavoitteet ja tehtävät, jotta voi tukea osallistujia ja olla aidosti luontolähtöisessä vuorovaikutuksessa läsnä (Haller & Kramer 2006, 73–75; ks. Peavy 2021, 49). Lisäksi tärkeää on ohjaajan kokemus ryhmän ohjauksesta sekä erilaisista vuorovaikutustilanteista ja ymmärrys osallistujien taustoista. Myös kiireettömyys tukee luontoryhmän toimintaa. (Salonen 2020, 52, 59.)

Luontoryhmä ekopsykologisen toimintamallin näkökulmasta

Hankkeen kehittämistyössä koottiin näkemyksiä ja kokemuksia toteutuksista työpajoissa ja asiakasraadeissa. Tuloksena luotiin kolme erillistä toimintamallia, joissa osapuolten kokemus ja niiden kohtaamispinnat kirjoitettiin näkyviin. Ekopsykologisessa toimintamallissa luontolähtöisen työskentelyn keskeiset hyvinvointia tukevat tekijät yhdistettiin ja osapuolten näkemys- ja kokemuspintaa koottiin näkyviin (kuvio 1).

Kuvio 1. Luontolähtöinen ekopsykologinen toimintamalli

Ekopsykologisessa toimintamallissa sen kuntoutumista tukeva ydin on kiteytynyt luontoyhteyteen ja ympäristöön sekä paikkaan. Luontolähtöinen toiminta rakentui hankkeessa vuodenkiertoon ja pohjoisiin elämänolosuhteisiin. Luonnonkierto toimi monella tavoin metaforana tukien yhtymäkohtien tunnistamista omassa elämässä. Kun kevät on metaforana uuden alkua, on kesä kasvua ja syksy kypsymistä sekä lahoamista. Talvesta alkaa ankaruus, mutta myös lepo ja toivo edessä siintävästä keväästä. (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023, 73.) Luontoyhteys liittää yksittäisen osallistujan osaksi maailmaa. (Heiskanen 2006, 167.)

Kuva 4. Ystävyyden silta – Luonto yhdistää meitä.

Toivo ja toiveikkuus tulivat esiin toiminnassa monin tavoin. Inhimillisesti tarkastellen luonnossa kasvit ja eläimet, eliöt laajemmin kohtaavat haasteita. Ihminen säätelee itsevalitsemissaan, miellyttäväksi kokemissaan luontopaikoissa olotilaansa terveyttä edistävään suuntaan esim. myönteisten tunteiden vahvistuessa (Korpela 2007, 369; Korpela & Ylen 2007). Haasteista selviytymisen, vuodenkierron ja lempeän luontometaforan myötä on mahdollista rakentaa toiveikas, uusi ajatus elämästä: mitä säilytän, mitä hoidan ja ylläpidän. (Salonen 2021, 55-56; Heiskanen 2006, 167.)

Hankkeen osapuolet: kuntoutujat, yrittäjät ja hankekumppanit toivat toiminnan myötä esiin eri tavoin luonnon voimavaraistavan merkityksen. Luonto todettiin toimintaympäristöksi, mutta myös kiinteäksi osaksi arkea ja paikaksi, joka luo positiivisia tunteita ja muistoja elämään.

Lähteet:

Haller, R. & Kramer, C. 2006. Horticultural Therapy Methods. Making Connections in Health Care, Human Service and Community Programs. New York: The Haworth Press Inc.

Hankesuunnitelma, Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä 2021. Hakemusnumero: 105743. Hankekoodi: S22284. Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020. Suomen rakennerahasto- ohjelma (ESR).

Heiskanen, I. 2006a. Lauluinen luontomme. 2006. Teoksessa Ekopsykologia ja perinnetieto. Heiskanen, I. & Kailo, K. (toim.) Green Spot. Helsinki, 143–175.

Hirvonen, J. 2014. Luontohoivan asiakasvaikutukset. Mikkelin Ammattikorkeakoulu. A: Tutkimuksia ja raportteja 86.

Korpela, K. 2007. Luontoympäristöt ja hyvinvointi. Psykologia, 42, 364-376.

Korpela, K. & Ylén, M. 2007. Perceived health is associated with visiting natural favorite places in the vicinity. Health & Place (13) 1, 138–151. Viitattu 24.4.23. Perceived health is associated with visiting natural favourite places in the vicinity – ScienceDirect

Leppänen, T. & Jääskeläinen, A. (toim.) Luontoa elämään – toimintamalleja osallisuuden ja toimintakyvyn vahvistamiseksi. Lapin Ammattikorkeakoulu. Sarja B. Tutkimusraportit ja kokoomateokset 24/2017. Viitattu 13.9.2023. Luontoa elämään – toimintamalleja osallisuuden ja toimintakyvyn vahvistamiseksi : Luontoa elämään, luontoa kuntoutukseen -teemajulkaisu 3/3 – Theseus

Peavy, R. 2021. Sosiodynaaminen ohjaus. Konstruktivistinen näkökulma 21. vuosisadan ohjaustyöhön. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 1.9.2023. Sosiodynaaminen ohjaus: Konstruktivistinen näkökulma 21. vuosisadan ohjaustyöhön (jyu.fi)

Salonen, K. 2020. Kokonaisvaltainen luontokokemus hyvinvoinnin tukena. PunaMusta Oy – Yliopistopaino Tampere 2020. Viitattu 4.7.2023. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/121602

Viinonen, S., Rasa, M. & Viinamäki, L. 2023. Henki ja elämä -luonto toipumisen lähteenä. Viitattu 29.8.2023. Henki ja elämä – Luonto toipumisen lähteenä (lapinamk.fi)