Kirjoittajat: Sanna Viinonen, projektipäällikkö, lehtori, Osallisuus- ja toimintakyky -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu; Johanna Ponkala, kuvataiteilija-yrittäjä, Websie; Marjukka Rasa, projektityöntekijä, yliopettaja, Osallisuus- ja toimintakyky -osaamisryhmä, Lapin ammattikorkeakoulu

Vuosina 2021-2023 toteutettiin ESR-rahoitteisessa Henki ja elämä -luonto toipumisen lähteenä hankkeessa laajalla skaalalla taide- ja kulttuurilähtöistä toimintaa Oulun, Kemi-Tornion ja Rovaniemen seutukunnissa. Toiminta järjestettiin julkisen ja kolmannen sektorin mielenterveystyössä osana osallistujien muuta arkikuntoutusta.

Taidelähtöinen työskentely suunniteltiin toimintakyvyltään eritasoisten mielenterveyskuntoutujien sekä kuntoutujayhteisöjen tarpeiden ja toiveiden mukaan. Taidelähtöisen työskentelyn lähtökohtana oli kunnioittaa jokaisen yksilön omia tavoitteita ja keskittyä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten mahdollisuuksien ja osallisuuden vahvistamiseen.

Yhteisin askelin luotu taidelähtöinen toimintamalli

Taidelähtöinen työskentely tarkoittaa toimintaa, jossa yksilön terveyttä ja hyvinvointia pyritään lisäämään muun toiminnan ohella taiteen ja kulttuurin keinoin. Taiteen avulla haetaan uusia näkökulmia vaikeasti lähestyttäviin ilmiöihin ja asioihin. (Känkäinen 2013, 75.)

Kuvaamme tässä kirjoituksessa Meän talon yhteisötaidetyöskentelyn kokonaisuuden ja tarkastelemme sitä Huhtinen-Hilden & Isolan (2019) ja hankkeessa kehittämämme taiteen ja kulttuurin toimintamallin (kuvio 1) näkökulmasta (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023). Tutkimuksellinen kehittämistoiminta toteutettiin kolmikantaisesti yhteistyössä kuntoutujien, taiteilijoiden sekä mielenterveystyön ja sosiaalisen kuntoutuksen ammattilaisten kanssa.

Me

Hankkeessa toteutettiin yhteensä yli 150 erillistä taidelähtöistä tuokiota, joista osa Tornion Asuntopalvelusäätiö sr:n Meän Talolla. Kuvataiteilija ja luovan alan yrittäjä Johanna Ponkala perusti luovan valokuvauksen ryhmän kevättalvella 2023.

Taidelähtöinen työskentely toteutettiin osin lähiluonnossa Torniojokisuistossa sekä Tornion keskustan kaupunkiluontoympäristöissä. Näin työskentelyyn oli mahdollista sisällyttää osallisten omaa arkiympäristöä, joissa koettua yhteistä arkea ja sen merkitystä sekä niihin liittyvät muistoja oli helppo jakaa. Työskentelyssä tarkasteltiin lähiympäristöjä taiteen ja estetiikan silmin. Yhteisötaidetyöskentelyn tuloksena syntyi leikekirja, josta tehtiin sekä sähköinen että fyysinen versio.

Meän talon yhteisötaidetyöskentely koostui kuuden erillisen tapaamisen sarjasta. Huhtinen-Hilden & Isolan (2019) ovat tarkastelleet luovan ryhmätoiminnan rakennetta (kuvio 1) viisivaiheisena kronologisesti etenevänä prosessina. Vaiheet voivat olla osin päällekkäisiä ja limittäin.

Kuvio 1 Viinonen ja Rasa.png

Kuvio 1. Luovan ryhmätoiminnan malli (Huhtinen-Hilden & Isola 2019)

Virittäytyminen

Luova ryhmätoiminta käynnistyy virittäytymällä. Meän talon ja Ponkalan työpajassa virittäytyminen aloitettiin osallistujien esittäytymisellä ja esittelyllä työpajassa käytettäviin välineisiin ja materiaaleihin (kuva 1). Virittäytymisen ajatuksena on valmistella ryhmää tulevaan vuorovaikutukseen ja synnyttää työskentelylle hyväksyvä ja turvallinen ilmapiiri (Huhtinen-Hilden 2019).

Taiteilija toimi esittäytymisessä vetäjänä. Virittäytymistä jatkettiin pohtien kukin itselleen mieluista motivoivaa runoa tai mietelausetta. Valitun runon tai mietelauseen ajatuksena oli toimia myös etäännyttäjänä ja tuoda esiin ryhmän yhteistä voimavaraistamiseen ja hyvinvointiin liittyvää fokusta.

Aloitusvaiheessa on tärkeä asettua yhteisen tekemisen äärelle, jutella ja kuunnella. Läsnäolo ja keskittyminen tilanteeseen synnyttää keskustelua, joka vei toimintaa eteenpäin. (Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023, 102.) Osallistujat tunsivat toisensa osittain entuudestaan. He saapuivat ryhmään pääosin Meän talon ohjaajien vinkkaamina. Virittäytymisen yhteydessä Meän talon ryhmä toi esiin työskentelyyn liittyvää jännitystä ja hämmennystä (ks. Huhtinen-Hilden 2019), josta keskusteltiin rohkaisevasti ja positiiviseen sävyyn kannustaen luovaan työskentelyyn.

Kuva 1 Viinonen ja Rasa.jpg

Kuva 1. Leikekirjan välineitä ja materiaaleja (kuvaaja: Johanna Ponkala)

Etäännyttäminen ja työstäminen

Meän talo sijaitsee Tornion kaupungin keskustassa, Tornionjoen pohjoispuolella. (kuva 3). Ensimmäinen kuvausretki suunnattiin Tornionjoen rannalle ja Pikisaaren alueelle. Osallistujat ohjeistettiin pohtimaan miten oman runon tai mietelauseen tunnelmaa voisi välittää valokuvin. Tekniikan sijaan tärkeämmäksi päätettiin keskittyä tunnelman välittämiseen kuvien avulla.

Toiminnan sujuvuuden ja onnistuneen kokemuksen varmistamiseksi käytettävät tekniikat on hyvä valita osallistujien toimintakyvyn suhteen sopiviksi. Ne eivät saa olla liian vaativia eivätkö toisaalta liian yksinkertaisiakaan. (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023).

Valokuvaten haettiin etäisyyttä ja uutta näkökulmaa mietelauseen teemaan. Etääntyminen luo luovassa toiminnassa osallistujille henkistä tilaa ja väljyyttä, jolloin heille vapautuu resurssia oivaltaa, kuvitella ja tuntea. (Huhtinen-Hilden & Isola 2019, sivu.)

Kuvia katsottiin retken aikana luonnonhelmassa sekä työtiloissa Meän talolla sekä itse kuvauskerralla että jälkikäteen. Tarkoitus oli, että valokuva ja mietelause muodostaisivat yhteisen kokonaisuuden, joissa valokuva tukee mietelauseen sanomaa ja toisin päin.

Kuva 2 Viinonen ja Rasa.jpg
Kuva 2. Tornion Pikisaari (kuva: Johanna Ponkala)

Sanoittaminen

Luovan ryhmätoiminnan kolmas vaihe on sanoittaminen. Sen syvyys ja laajuus on osin riippuvainen edellisen vaiheen monipuolisesta ja vuorovaikutteisesta työskentelystä: mitä paremmin ihminen tavoittaa kokemuksensa ja sen merkityksistä, sitä helpompi se on jakaa ja myös sanoittaa. (Huhtinen-Hilde & Isola 2019, 2).

Leikekirjan kokoaminen aloitettiin tarkastelemalla henkilökohtaisesti kuvia, runoja sekä mietelauseita yhdessä. Työskentely johdatteli kuin huomaamatta osallistujat keskustelemaan leikekirjan sivuistaan ja elämästään ylipäänsä. Osallistujat jakoivat omia kokemuksiaan, ajatuksiaan ja tunteitaan kuvien sekä runojen ja mietelauseiden myötä. Pohdintojen syvällisyys riippuu ryhmän valmiuksista sekä siitä, kuinka turvalliseksi oman tilanteen jakaminen ryhmässä koetaan.

Taiteilijan ja ohjaajan yhteistyöskentelyssä työpajalle saatiin luotua turvallinen ilmapiiri, hyväksyvän toisia kuuntelevan jutustelun myötä. (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023). Osa mukana olijoista kuitenkin viihtyi mieluummin kuuntelijan roolissa, osallistuen harvemmin yhteiseen keskusteluun.

Jakaminen

Jakamisesta voidaan vaiheena erottaa kielelliset ja ei-kielelliset keinot. Taidelähtöinen työskentely tapahtuu aistien varassa, jolloin esimerkiksi ääni, laulu, liike ja visuaaliset kohteet laajemmin ovat erityisessä asemassa. Hiljaisuuden salliminen ja omaan tahtiin etenemisen mahdollisuus on mielenterveyskuntoutujien näkökulmasta tärkeää. (ks. Viinonen, Rasa & Viinamäki 2023, 103.)

Taidekokemuksen jakaminen vahvistaa ihmisten välistä yhteyttä ja luo siten vertaisuutta. Meän talolla tarkasteltiin yhteisesti omaa leikekirjan sivua, mutta myös yhteistä leikekirjan kokonaisuutta. Jokaisen panos oli tärkeä osa yhteistä teosta ja toi osallistujille yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden tunnetta.

Palaute ja hyväksyminen

Hyväksytyksi tulemisen ja palautteen antamisen on luovan ryhmätoiminnan neljäntenä ja viidentenä loppuvaihetta. Loppuvaiheessa jaetaan yhteisesti kokemusta sekä työskentelystä että sen aikana heränneistä tunteista ja ajatuksista. Ohjaajan näkökulmasta on tärkeä synnyttää ja pitää yllä ilmapiiriä, jossa myötätunto ja ymmärrys välittyy.

Meän talon osallistujat toivat esiin voimaantumistaan sekä itsensä että muiden elämäntilanteiden hyväksymistä. Työskentely herätti uteliaisuutta ja halun oppia uutta. Näin, vähitellen taidelähtöinen työskentely vahvisti tunnetta hyväksytyksi tulemisesta sekä loi uskoa itseen, omaan toimintaan ja tulevaisuuteen. (ks. Huhtinen-Hilden & Isola 2019.)

Kuvio 11 Viinonen ja Rasa.jpg

Kuvio 1. Taiteen ja kulttuurin toimintamalli.

Lopuksi

Henki ja elämä -hankkeen kehittämistyössä (kuvio 2) esiin nousi hyvän taidelähtöisen toteutuksen vaatima toimijoiden välinen yhteistyö ja -suunnittelu. Asiantuntijuuksien tunnustaminen sekä osaamisen jakaminen kuntoutujia osallistaen varmisti onnistuneen toteutuksen.

Kuntoutujien näkökulmasta mahdollisuus työskennellä omaan tahtiin ja saatu kannustava palaute toi rohkeutta ja hyvää mieltä työskennellä. Osallistujat huomioiva vaiheittainen ja rauhallinen työskentely edesauttoi myös Meän talon yhteisötaideteoksen loppuun saattamista. Teos on yhteisesti jaettu ja luettavissa osoitteessa Luovan valokuvauksen työpajan leikekirja by Lapin AMK – Issuu

Hanketoimijat

Lapin ammattikorkeakoulu on päätoteuttajana ESR-rahoitteisessa Henki ja elämä – luonto toipumisen lähteenä -hankkeessa. Tornion Asuntopalvelusäätiö sr oli yksi hankekumppaneista. Hankkeen kohderyhmänä oli työelämän ulkopuolella olevat työikäiset mielenterveyskuntoutujat.

Hanke toteutettiin 1.1.2021-30.6.2023 välisenä aikana Kemi-Tornion, Rovaniemen ja Oulun seutukunnissa. Hanke toimi kiinteässä yhteistyössä seutukuntien kolmannen sektorin yhdistysten sekä talli-, maatila- ja luontopalveluyrittäjien sekä soveltavan taiteen osaajien kanssa.

Lähteet:

Huhtinen-Hildén L. & Isola, A-M. 2019. Luova ryhmätoiminta lisää hyvinvointia. Tutkimuksesta tiiviisti 13, Huhtikuu 2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Viitattu 14.6.2023. https://www.julkari.fi/handle/10024/137914

Känkäinen, P. 2013. Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa – kohti tilaa ja kokemuksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, tutkimus 109. Viitattu 14.6.2023. https://www.julkari.fi/handle/10024/104494

Viinonen, S., Rasa, M. & Viinamäki. 2023. Henki ja elämä – luonto toipumisen lähteenä. Lapin Ammattikorkeakoulun julkaisuja. https://pohjoisentekijat.fi/2023/06/06/henki-ja-elama-luonto-toipumisen-lahteena/