YTM Sari Halttunen ja YTM Johanna Majala toimivat sosiaalialan lehtoreina Osallisuus- ja toimintakyky -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Oppimisympäristöt opettajana, opettaja ohjaajana?

Sosiaalialan koulutuksessa olemme pohtineet, miten erilaiset oppimisympäristöt mahdollistavat ja tukevat monimuotoista oppimista perinteisen luokkaopetuksen sijaan ja rinnalla.

  • Miten oppimisympäristöt sekä tavat opettaa tukevat erilaisia oppijoita?
  • Voiko opetusta elävöittämällä, käyttämällä ja yhdistämällä monenlaisia pedagogisia ratkaisuja ja oppimisympäristöjä vahvistaa opiskelijoiden osallisuutta ja muuttaa heidän rooliaan enemmän kuulijasta osallistujaksi?

Ajatuksellisena lähtökohtana on saada opiskelija aktiiviseksi tiedon hankkijaksi toiminnallisen tekemisen ja tiedon itsenäisen hankkimisen kautta. Oppimisen voi nähdä laajana, fyysisestä tilasta riippumattomana prosessina, jossa opettajalla on vahva ohjaava rooli.

Oppimisen näkökulmia ja opettajan rooli ohjauksessa

  • Onko mahdollista, että opettaessamme toiselle jotakin estämme häntä itse oppimasta sitä?

Opetuksessa lähtökohtana on hyvä olla oppilaan aktiivinen ja aloitteellinen rooli, jolloin opettajan roolina on toimia tukijana ja ohjaajana. Opettajan tehtävänä on toimia oppijan kasvun tukemisen lisäksi motivoijana. Opettajalta tämä edellyttää ihmissuhdetaitojen lisäksi aitoa kiinnostusta opiskelijoista.

Yhtenä opetus- ja ohjaustoiminnan tavoitteena on kehittää ja lisätä opiskelijoiden ymmärrystä ja suhdetta tietoon sekä asiantuntijamaista työskentelytapaa mahdollisimman aidoissa oppimisympäristöissä. Opettajan ja opiskelijan yhteistyö, oppimisen ohjaaminen sisältää tiedon luomista, ongelmanratkaisua ja asiantuntijuuden kehittymistä vuorovaikutuksessa. (Luettu 21.4.2022 http://positiivarit2014.blogspot.com/p/opettajana-ohjaajana.html.)

Opettajan työssä tulevaisuusnäkökulma on välttämätön, koska tulevaisuuden hahmottaminen vaikuttaa tämän hetken valintoihin opettajan työssä. Tavoitteena on turvata opiskelijoille valmiuksia, joilla he kohtaavat tulevaisuutensa, josta ei vielä ole varmaa tietoa. (Patrikainen 2009, 20.)

Kompleksisessa yhteiskunnassamme, jossa muuttuvat kiihtyvällä tahdilla niin arvot, elinolosuhteet, koulutukselliset ja ammatilliset rakenteet, työelämän vaatimukset kuin teknologian mahdollisuudetkin. Näiden lisäksi työntekijöiden erilaistuminen, kriisit ja globaalin maailman muutokset ovat todellisuutta. (Luukkainen 2005, 144; Patrikainen 2009, 20).

Monialaiset oppimisympäristöt yhteisenä kehittämisen kohteena

Lapin ammattikorkeakoulussa on jo pitkään toiminut monialaisina opiskelijoiden avoimina oppimisympäristöinä ja harjoittelupaikkoina Kemissä Hyvinvointipysäkki (hoitotyön sekä vanhustyön koulutusohjelmien oppimisympäristönä) ja Rovaniemellä Hyvinvointipiste Vire (hoitotyön, liikunnan ja fysioterapian koulutusohjelmissa).

Sosiaalialan koulutuksessa on nähty tärkeänä laajentaa ja kehittää Hyvinvointipysäkki-toimintaa myös sosiaalialan oppimisympäristönä. Sosiaalialan oppimisympäristöjä ovat perinteisten luokkatilojen ohella kotiympäristö, aistihuone ja toiminnallinen tila.

Lisäksi oppimisympäristönä voi olla luonto, jolloin käytössä on luontolähtöiset oppimismenetelmät. Sosionomikoulutuksessa ekopsykologisina menetelminä voidaan nähdä esimerkiksi eläinavusteiset menetelmät, maatilojen ja puutarhojen käyttäminen kuntouttavana toimintana sekä erilaiset luontotyypit kuntouttavina ympäristöinä. (Luettu 21.4.2022 https://www.gcfinland.fi/green-care-/menetelmat)

Hyvinvointipysäkki yhteistyön mahdollistajana

Hyvinvointipysäkki-toiminta tapahtuu opettajien ohjauksessa, osana eri opintojaksojen kokonaisuuden toteuttamista. Hyvinvointipysäkki-toiminnan vahvistaminen sosionomikoulutuksessa laajentaa opiskelijoiden mahdollisuutta monialaiseen oppimiseen. Tämä tarkoittaa eri koulutusohjelmien välisen yhteistyön lisäämistä, esimerkiksi sosionomi- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden toteuttamat ikäihmisten hyvinvointi-ikäterveys -kyselyissä.

  • Voisiko Lapin ammattikorkeakoulussa kehittää Hyvinvointipysäkki-toiminnan alle laajemmin eri koulutusohjelmien välistä yhteistyötä, koskemaan koko ammattikorkeakoulua?

Opinnollistaminen oppimisympäristöissä

Hyvinvointipysäkki-toiminnassa yhtenä näkökulmana on myös opintojen opinnollistaminen. Tämä tarkoittaa työelämässä tapahtuvan oppimisen hyödyntämistä korkeakouluopinnoissa, esimerkiksi silloin kun tehdään ohjatusti harjoitustöitä työelämälle tai hankkeille.

Kotila (2017) on määritellyt opinnollistamista seuraavasti: Työn opinnollistaminen on uusi, vaihtoehtoinen tapa opiskella ammattikorkeakoulussa. Oppiminen viedään luokkahuoneista työpaikoille. Tutkinnossa edellytettävää osaamista hankitaan tekemällä työtä ja kytkemällä työelämässä hankittua kokemusta aiheeseen liittyvään tietoperustaan. Työn opinnollistaminen edistää työssä käyvän opiskelijan ammatillista kehittymistä ja nopeuttaa opintojen etenemistä ja tutkintoon valmistumista.

Opinnollistamisen ideana on koulutuksen ja työn tekemisen ketterä yhdistäminen eli työnteon ja korkeakouluoppimisen kytkeminen yhteen.

  • Voisiko työn ajasta tulla koulun aikaa ja koulun ajasta työn aikaa?

Siinä tilanteessa ei enää olisi kahta aikaa, jotka kilpailevat toisiaan vastaan. Opinnollistamisen lähtökohtana on ajatus, että työtä tekemällä opitaan ja kehitytään hyvin monitasoisesti. Käytännön työssä esiin nousevat kysymykset ja työtä ohjaavat teoriat yhdistyvät korkeakoulun antamaan pohjaan. Ammattikorkeakoulujen toiminnassa korostuu työelämäyhteistyö sekä työelämäläheisissä oppimisympäristöissä hankittava osaaminen (Jankkila & Kangastie 2014, 5).

Lopuksi

Opetusala muuttuu oppisympäristöjen laajenemisen, sähköisen viestinnän lisääntymisen, yksilöllisten koulutustarpeiden ja median roolin kasvun myötä.

  • Pitäisikö oppilaitoksen olla pienoismalli ja peili yhteiskunnasta, joka ohjaa opiskelijoita toimimaan sen prosesseissa?

Siihen opettaja tarvitsee kykyä ja halua ymmärtää ja analysoida yhteiskuntaa, sietää muutosta ja kyetä elämään muutospaineiden keskellä vaikuttamalla aktiivisesti muutosten suuntaan. Opettajan tulisi muistaa mennyttä, havainnoida ja ymmärtää nykyhetkeä ja tarkastella ja pitää huolta tulevaisuudesta (Luukkainen 2005, 144-145).

  • Kuulostaako tämä vaativalta ja moniulotteiselta?

Lähteet

Jankkila, H. & Kangastie, H. (toim.). 2014. Työelämälähtöisyys ja -läheisyys Lapin ammat-tikorkeakoulussa: Toimintamallin avaus. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Raportit ja selvitykset 21/2014. Rovaniemi: Lapin ammattikorkeakoulu. Luettu 21.4.2022 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-045-3

Hyvinvointipiste Vire: Hyvinvointipiste Vire – Lapin AMK

Hyvinvointipysäkki: Hyvinvointipysäkki – Lapin AMK

Kotila, H. 2017. Verkkovirta – työn opinnollistamista verkostoyhteistyönä hankkeen taustaa ja alustavia tuloksia. Teoksessa Kangastie, H (toim.) Työtä opinnollistamassa. Sarja B. Tut-kimusraportit ja kokoomateokset 12/2017. Haettu 22.4.2022. https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=aa1afad0-48c5-43f5be30-1bbb7d205f75

Luukkainen, O. 2005. Teoksessa Luukkainen, O. & Valli, R. (toim.) Kaksitoista teesiä opet-tajalle. Otava. Jyväskylä.

Menetelmät (gcfinland.fi)

Opettajan monet roolit ja tehtävät: Opettajana ohjaajana (positiivarit2014.blogspot.com)

Patrikainen, R. 2009. Opettajan ja ohjaajan professio. Teoksessa Blomberg, Komulainen, Lange, Lapinoja, Patrikainen, Rohiola, Sahi & Turunen. Opettajuuteen ohjaaminen. PS-Kustannus. Jyväskylä.