FM Ani Ruusila ja FM Johanna Vuokila toimivat Lapin ammattikorkeakoulun Digitaaliset ratkaisut -osaamisryhmässä tietojenkäsittelyn koulutusohjelman lehtoreina. Ani ja Johanna toimivat myös Koulutuksella laatua ja toimintavarmuutta etähoitoon -hankkeessa IT-asiantuntijoina.

Hanketoimijoiden ja rahoittajien logot rinnakkain.

Terttu Terkkari kilauttaa videopuhelun mummolle. Mummo odottaa jo innoissaan puhelua, jotta saa kertoa päivän kahvittelusta Siiri-kissan kanssa. Terttu ja mummo vaihtavat kuulumisia ja samalla tarkistetaan mummon koholla ollutta verenpainetta.

Onneksi tällainen toimintatapa on tullut jo käytänteeksi monissa kunnissa. Isoon työvoimapulaan on saatu apua teknologiasta, hoitajan ei tarvitse mennä paikanpäälle asiakkaan luokse, vaan yhteys asiakkaaseen saadaan videopuhelulla (Laurila. 2020).

Hoitajan työ etähoidossa

Etähoidolla hoitaja saa yhteyden asiakkaaseen nopeasti ja turvallisesti, myös tietoturvallisesti. Hoitaja tarkistaa asiakkaan voinnin ja lääkkeiden saannin turvallisesti vain 15 minuutissa. Kun hoitajan ei tarvitse mennä asiakkaan luokse fyysisesti, se säästää aikaa, rahaa ja ympäristöä. Tämä tuo suuria säästöjä kunnille ja säästää vähäisiä resursseja. Myös ikäihmisen omaiset voivat hyödyntää etäyhteyksiä monin tavoin, ja tarkkailla läheisen ihmisen hyvinvointia.

Hoitajilta tämä on kuitenkin vaatinut pientä panostusta teknologiaan ja It-osaamisen päivittämiseen. Tietotekniset asiat ja osaaminen on joko päässyt unohtumaan tai niitä ei ole (Jäkkö. 2018). Tähän huutoon on vastattu tarjoamalla koulutusta Koulutuksella laatua ja toimintavarmuutta etähoitoon -hankkeessa. Hankkeen koulutuksella tarjotaan hoitajille hyvät edellytykset palvella asiakkaita teknologiaa hyödyntäen kehittämällä etähoitopalveluita.

Koulutuksella laatua ja toimintavarmuutta etähoitoon -hankkeessa kartoitettiin koulutuksen tarpeisiin erilaisia etähoivateknologioita, joista monet sopivat myös omaisten käyttöön. Seuraavissa kappaleissa esitellään hankkeessa IT-asiantuntijoiden kartoitusten esille nousseita asioita. Ensimmäisessä kappaleessa kerrotaan minkälaisia turvalaitteita ja palveluita on tarjolla ikäihmisten kotona selviytymisen auttamiseksi. Toisessa kappaleessa esitellään pohjoisen Suomen sairaanhoidon kokemuksia etähoidosta. Kolmannessa kappaleessa otetaan esille miten hoitajat ovat kokeneet hankkeen tarjoaman koulutuksen koskien heidän tietoteknisten taitojen parantamista.

hankelogo Ruusila ja Vuokila.png

Turvalaitteet ja palvelut ikäihmisen apuna

Markkinoilla on laaja kirjo erilaisia kotona selviytymisessä auttavia turvalaitteita ja palveluita. Saman teknologian käytöstä voivat hyötyä sekä ikäihminen, hänestä huolta kantava omainen että terveydenhoitohenkilökunta. Vaikka saatavilla on ollut jo pitkään erilaisia teknologioita, niiden käyttö on voinut jäädä vähäiseksi, koska ne on koettu liian monimukaiseksi käyttää. Nykyiset palvelut ja tekniikat mahdollistavat ikäihmisen asumisen häiriöttä kotona, ilman että hänen tarvitsee tehdä mitään, tai häiriintyä häntä havainnoivista sensoreista. Tämä lisää turvalaitteiden käyttömukavuutta, ja kynnys niiden käyttämiseen on pienempi kuin aikaisemmin.

Turvarannekkeet

Monelle tutut turvarannekkeet palvelevat hätätapauksessa kun ikäihminen tarvitsee nopeasti apua. Turvaranneke auttaa jos henkilö esimerkiksi kaatuu, eikä pysty menemään puhelimen luo. Rannekkeen hälytys voidaan ohjata menemään joko omaiselle, terveydenhuoltoon tai molempiin.

Etäaukaistava videoyhteys

Viime vuodet ovat osoittaneet, että on tilanteita joissa fyysinen vierailu ikäihmisen luona ei ole mahdollinen. Videoyhteys voi tässä tilanteessa antaa enemmän pelkän puhelun sijaan. Toisen henkilön kasvojen näkeminen tekee kommunikoinnista realistisempaa.

Mutta kuinka saada videoyhteys varmasti toimimaan ilman monimutkaisia klikkauksia, yhteyden avauksia tai sovelluksen käyttämisiä? Tampereen yliopiston tutkimuksesta kävi ilmi, että korona-ajan rajoitukset pienensivät merkittävästi ikäihmisten sosiaalisia piirejä, ja samaan aikaan he kokivat pelkoa uusien tietoteknisten laitteiden käyttöönottoa kohtaan (Kulmala, Tiilikainen, Lisko, Ngandu, Kivipelto, Solomon 2021). Etäavattava videoyhteys poistaa tämän esteen.

Etäavattava yhteys tarkoittaa käytännössä vaikka sitä, että ikäihmisen kotona on tabletti, joka on tietyssä paikassa. Tablettia ei tarvitse osata käyttää ikäihmisen toimesta. Ainoastaan istua tabletin eteen sovittuun aikaan ja odottaa, että toinen pää avaa etäyhteyden. Etäyhteyden voi avata vaikka omainen tai hoitaja. Tällöin henkilön teknologiaosaaminen ei ole kynnyskysymys, vaan toinen osapuoli huolehtii tabletin toiminnasta ”herättämällä” ikäihmisen päätelaitteen yhteyden alussa. Kun etäyhteys on kiinni, on myös tabletti toimettomassa tilassa, sitä ei tarvitse sammuttaa tai käynnistää ikäihmisen toimesta.

Kuvassa huone, jossa keinutuoli ja tablettitietokone pitsiliinaisella pöydällä.

Kuva 1.
Kuvateksti: etäaukaistava videoyhteys ei vaadi ikäihmiseltä muita toimenpiteitä kuin istua sovittuna aikana päätelaitteen eteen.

Suomessa on useita palveluntarjoajia, jotka tarjoavat valmiita ratkaisuja sisältäen sekä tabletit että niihin asennetut ohjelmistot. Toinen tabletti sijoitetaan asiakaspäähän, toinen omaiselle tai terveydenhuoltoon. Tällöin he pääsevät kauempaakin seuraamaan ja kommunikoimaan läheisen ikäihmisen kanssa, vaikka Kanadasta saakka, kuten eräs asiakaskokemus kertoo. Tämä tuo turvallisuudentunnetta kaikille osapuolille.

Sensorit ja anturit havainnointia varten

Erilaisilla sensoreilla ja antureilla voidaan kerätä tietoa siitä onko ikäihmisen toiminta asunnossaan normaalia. Sensoreiden tallentamista tiedoista voidaan päätellä onko normaaleissa arkirutiineissa havaittavissa jokin poikkeus, johon tulisi reagoida. Asuntoon asennettavilla pienillä sensoreilla ja antureilla voidaan havainnoida onko henkilö vaikkapa liikkunut asunnossaan.

Liikesensori voi antaa myös hälytyksen jos asunnossa ei tapahdu mitään liian pitkään aikaan. Painoantureilla voidaan kerätä tietoa siitä kuinka paljon sängyssä on levätty. Liikesensoreilla voidaan tarkkailla onko henkilö vaikkapa käynyt ollenkaan kylpyhuoneessa. Sensori voidaan myös asentaa ulko-oveen, jolloin se tunnistaa ulko-oven avauksen.

Turvalaitteilla saadaan tietoa siitä kun jotakin poikkeavaa tapahtuu. Tekniikoilla havainnoidaan yksityisyyttä kunnioittavalla tavalla ikäihmisen arkea. Sensorit ja muuta palvelut otetaan käyttöön sopimalla ikäihmisen kanssa haluaako hän auttaa muita tarkkailemaan hänen hyvinvointia.

Havainnekuvassa sensoreita sijoitettuna asunnon pohjapiirrokseen.

Kuva 2: Sensoriratkaisut ikäihmisen kotona. Sensoreilla ja antureilla voidaan havainnoida arkea ja hälyttää apua automaattisesti havaittuaan poikkeavuutta. Arkea häiritsemättömät havaintoyksiköt turvaavat asumista niin kotona kuin palvelutalossa. Muun muassa Lapin ammattikorkeakoulun kumppani Suvanto Care tarjoaa oheisia palveluita. Kuva: SuvantoCare 

Etämittauslaitteet ja palvelut

Ikäihmisen kotiin voidaan sijoittaa terveydentilaa mittaavia laitteita, joista tiedot siirtyvät automaattisesti esimerkiksi hoitajan käyttämään sovellukseen analysoitavaksi. Laitteilla voidaan saada tietoa esimerkiksi painosta, verensokerista, happisaturaatiosta, verenpaineesta tai vaikka kuumeesta. Ikäihminen opetetaan käyttämään laitetta, joka siirtää tiedon automaattisesti etähoivan käyttöön, tai omaiselle.

Muita ikäihmisen elämää tukevia laitteita ovat esimerkiksi lääkemuistutin, paikantava turvapuhelin, tai vaikka etäohjattava älylukko, jolloin omainen voi avata oven matkapuhelimellaan jos avaimet ovat jääneet sisälle.

Terveydenhuollon kentältä saadut huomiot

Asiakkaat ovat ottaneet etäyhteyden hyvin vastaan. Erityisesti uudet kotihoidon asiakkaat kokivat mielekkäämmäksi etäyhteyden hoitajaan, kuin se että vieras ihminen tulee kotia käymään. Hoitajat myös kertoivat olevansa tyytyväisiä uusiin työtapoihin.

Etähoitajat olivat pääsääntöisesti osatyökykyisiä, joille normaalien fyysisten tehtävien suorittaminen ei enää luonnistunut, mutta kokemusta ja osaamista hoitoalalta oli runsaasti. Näin on saatu hyödynnettyä heidän osaamistaan ja työuria pidennettyä.

Pohjoinen Suomi on harvaanasuttua aluetta ja etäisyydet ovat pitkiä. Tämä tuo oman haasteensa kuntien hoitotarjonnalle ja kotona-asuville ikäihmisille ja heidän tarpeilleen. Etähoito ja -yhteydenpito on yksi ratkaisu kotihoidossa oleville asiakkaille ja vähäiselle henkilökunnalle. Pitkissä etäisyyksissä ja pienissä asuinyhteisöissä on kuitenkin epävakaat verkkoyhteydet. Joissakin tapauksissa on jouduttu kokeilemaan monen operaattorin toimintakykyä.

Ongelmia oli runsaasti tietoteknisissä asioissa. Laitteistojen yhteensopivuus joidenkin ohjelmistojen kanssa oli ongelmia. Joidenkin laitteiden kohdalla ainut toimiva laite etäyhteyden pitoon asiakkaalla oli käytännössä Windows-käyttöjärjestelmällä varustettu laite. Muissa käyttöjärjestelmälaitteissa esiintyi niin suuria vaikeuksia, että niitä ei enää suositeltu asiakkaalle. Esimerkkejä ongelmista: yhteydet pätkivät, äänet eivät kuuluneet sekä verkkoyhteydet olivat huonoja.

Hankekoulutuksessa saadut huomiot

Hankkeen puitteissa tarjottiin koulutusta kahdelle ryhmälle, toinen oli syksyllä 2021 ja toinen keväällä 2022. Ryhmät koostuivat sairaanhoitajista ja lähihoitajista sekä Rovaniemen kaupungilta että Lapin keskussairaalasta. Hankekoulutus toi hoitajille uusia ja päivitettyjä IT-osaamista ihan perusasioita MS Officen käytöstä sekä videoyhteydenpitoa MS Teamsilla ja SuvantoCaren laitteilla.

Hoitajat kokivat koulutuksen antaneen heille varmuutta ja rohkeutta tietokoneen ja erilaisten sovellusten käytöstä. Tietoturvaosuudessa he saivat uutta ja ajankohtaista tietoa suojata itseään ja asiakkaitaan tietoturvarikkomuksilta.

Lopuksi

Söiköhän mummo tänään? Tai pappa.

Liikesensorit voidaan asentaa havaitsemaan onko henkilö käynyt keittiössä, avannut jääkaapin tai mikroaaltouunin oven. Näillä keinoin voidaan saada arvokasta tietoa omaisille tai terveydenhuollon henkilökunnalle siitä onko omainen ehkä syönyt. Toki sensori ei kerro paniko mummo jääkaappiin kengät vai ottiko lounaan syötäväksi. Kuitenkin tämän kaltaiset palvelut ja ratkaisut tuovat turvallisuudentunnetta kaikille osapuolille (Kauppila. 2017).

Lähteet:

Suvanto Care: https://www.suvantocare.fi/

Kulmala, J., Tiilikainen, E., Lisko, I., Ngandu, T., Kivipelto, M., Solomon, A., 2021. Personal Social Networks of Community-Dwelling Oldest Old During the Covid-19 Pandemic—A Qualitative Study. Viitattu 20.5.2022 DOI=10.3389/fpubh.2021.770965
https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpubh.2021.770965/full

Jäkkö, M. 2018 Digitalisaatio-osaaminen terveysalalla. Systemoitu kirjallisuuskatsaus. Metropolia ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö terveydenhoitaja YAMK. Viitattu 27.5.2022

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/151531/Jakko_Marika.pdf?sequence=1&isAllowed=
Kauppila M. (2017) Hoitajien kokemuksia etähoidon toimivuudesta Helsingin kotihoidossa. Laurea ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö. Viitattu 27.5.2022. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/140884/Kauppila%20Minna.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Laurila Jenni. 2020. Tulevaisuuden etähoito kotihoidossa. Satakunnan ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö. Viitattu 27.5.2022.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/333637/laurila_jenni.pdf?sequence=2&isAllowed=y