OTM, HTM, MMM Tia Lämsä työskentelee lehtorina Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Olemme valitettavasti saaneet viime aikoina lukea, että tavanomaisissa nuorten ensimmäisissä työpaikoissa on monesti haasteita johtamisen eri osa-alueilla. Välillä työpaikoilla näyttää tapahtuvan selvästi jopa työlainsäädännön rikkomuksia, olivatpa nämä sitten tahallisia tai tahattomia.

Kukaan tuskin on voinut välttää syksyn 2021 Hesburger -keskustelua ja sen vanavedessä seuranneita muita nostoja pikaruoka-alalta. Myös Espresso House on noussut valitettavaan julkisuuteen muun muassa työolojensa vuoksi. Ilmiö on erittäin huolestuttava. Ehkäpä yrityksissä joissain tilanteissa luotetaan myös siihen, että nuoret eivät tunne oikeuksiaan tai eivät uskalla niitä puolustaa.

Koulutuksella osaamista ja oikeuksien tuntemista

Meillä Lapin ammattikorkeakoulussa koulutetaan liiketalouden koulutusohjelmassa tulevaisuuden tradenomeja työelämään. Vastuullisuusnäkökulmasta on olennaista, että myös työelämän pelisäännöt tulevat tutuksi näille tuleville työntekijöille, asiantuntijoille ja esimiehille.

Oltiinpa työelämässä missä roolissa tahansa, on jokaisen syytä tuntea siihen liittyvän oikeudelliset perusperiaatteet. Siksi opinnoissa käydään läpi työoikeudellisia perusteita ja näin pyritään istuttamaan tiedonjanon siemen myös näiltä osin opiskelijoiden mieleen.

Tarkoituksena on, että toimiessaan myöhemmin työelämän kentällä, valmistuneilla on ymmärrys myös työlainsäädännön merkityksestä ja osaaminen sen soveltamiseen eri tehtävissä. Lisäksi he tietävät, mistä asioista pitää ottaa selvää ja mistä tietoa löytyy, kun pohditaan miten työelämässä missäkin tilanteessa toimitaan. Luonnollisesti myös työelämän pelisäännöt ja vastuut myös työntekijäroolissa on erittäin tärkeää osata.

Opintojakson oppimispäiväkirjoista saankin lukea, kuinka omaan työsopimukseen, oman alan työehtosopimukseen ja yleisestikin lainsäädäntöön on kiinnitetty opintojen jälkeen paljon enemmän huomiota kuin aiemmin. Osa on jopa ensimmäistä kertaa lukenut oman työsopimuksensa huolella läpi. Samoin on ollut ihanaa lukea, miten opiskelijat kokevat nyt voivansa keskustella aiheista työkavereidensa kanssa.

Mielenkiintoisia ovat olleet myös kommentit, että luennoilla käytyjen keskustelujen perusteella osa opiskelijoista on uskaltanut ottaa keskusteluun myös oman palkkauksensa ja palkkauksen periaatteet. Tässä varmasti tukena on ollut nimenomaan kanssaopiskelijoiden kokemukset ja pohdinnat palkkauksen perusteista.

Työoikeudellisen osaamisen taso vaihtelee paljon

Opintojaksoja pitäessäni ja monissa muissakin eri keskusteluissa olen huomannut, että perustietämys työsopimuslain (55/2001) määrittämistä työsopimuksista, työsuhteen määräaikaisuuksien perusteista, palkanmaksusta ja vuosilomalain (162/2005) määrittämistä lomapäivistä on hyvin vaihtelevaa. Samoin esimerkiksi työaikalain (872/2019) säädökset eivät ole aina tuttuja, eikä näin omista oikeuksista osata pitää kiinni. Myös työehtosopimusten merkitys ja niiden rooli suhteessa lainsäädäntöön on välillä hämärää.

Sama osaamisvaje on todettu korkeakouluopiskelijoiden työelämätietoa selvittävässä raportissa vuodelta 2012, jossa todettiin, että jo tuolloin ammattikorkeakouluopiskelijat kaipasivat enemmän tietoa työelämän lainsäädäntöä ja työsopimuksia koskevaan työelämätietouteen. (Korkeakouluopiskelijat ja työelämätieto – katsaus nykytilaan ja tarpeisiin (helsinki.fi) 2012, s. 19.)

Voin hyvin todeta, että osalla opiskelijoista osaaminen aiemmin mainituista perusasioista on ennen opintojakson alkua jopa olematonta. Saati kun puhutaan tasa-arvolaista (laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 609/1986), yhteistoimintalaista (334/2007) tai yhdenvertaisuuden periaatteista (yhdenvertaisuuslaki 1325/2014) työelämässä. Monista edellä mainituista osa ei ole koskaan edes kuullut. Sama pätee valitettavasti laajemminkin; työelämässä toimivatkaan eivät läheskään aina tiedä näistä asioista juuri mitään.

Toisaalta yhteistoimintalaki tarkoittaa monille vain ja ainoastaan irtisanomislakia. Onhan se juuri se yhteys, missä yhteistoimintalaista monesti julkisuudessa kuulemme. Todellisuudessahan lain merkitys on paljon laajempi ja vielä tämän vuoden alusta lähtien se on yhä enemmän jatkuvaan vuoropuheluun kannustava laki. Siksi onkin hyvä, että nämä lait käydään läpi erilaisine sovellusesimerkkeineen opintojakson aikana.

Toki monella työelämän kokemusta omaavalla saattaa olla hyvin vahva osaaminen ainakin työlainsäädännön osalta, mutta myös monesta muusta lainsäädännön osa-alueesta. Monesti tunneilla syntyykin mielenkiintoisia keskusteluja työelämän kokemuksista ja niiden peilaamisesta lainsäädäntöön ja erilaisiin työehtosopimuksiin sekä erilaisiin oikeustapauksiin. Nämä vertaiskeskustelut ovat todella hedelmällisiä ja näistä opiskelijat kokevat saavansa todella paljon. Myös opettajan näkökulmasta ne ovat opintojaksojen innostavaa antia.

Hyvä esimerkki runsaasti keskustelua nostavasta asiasta on laki yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004). Terveydentilaa koskevien tietojen käsittely on lain perusteella hyvin rajoitettua. Kuitenkin tunneilla kuulee valitettavan paljon esimerkkejä siitä, miten tätä rikotaan edelleen yleisesti. Pahimmillaan jopa sairauslomaan oikeuttavat todistukset jäävät muiden työntekijöiden nähtäville. Näiden asioiden osaamista pitäisi ehdottomasti tuoda vahvasti kaikkeen esimiestyöhön.

Työlainsäädännöllä on merkitystä kaikille

Kokonaisuutena voi todeta, että työoikeudellisten kokonaisuuksien opettaminen on todella tärkeää. Jos näitä tietoja ei viimeistään tutkintoon johtavassa koulutuksessa käydä läpi, missä niihin liittyvien perusasioiden osaaminen otetaan haltuun?

Moni opintojaksoni opiskelija on todennut, että työoikeudelliset asiat ovat äärimmäisen tärkeitä ja että niitä soisi opiskeltavan enemmänkin ja käytävän läpi tarkemmin myös esimerkiksi toisen asteen opinnoissa. Tätä samaa olen miettinyt itsekin kuluneen syksyn aikana. Omista oikeuksista ei taatusti osata pitää kiinni, jos niitä ei edes tunneta.

Myös esimiestyössä on tärkeää tuntea työntekijöiden ja työnantajien vastuut, velvoitteet ja toisaalta myös oikeudet. Kukapa haluaa päästä julkisuuteen sillä, että omassa organisaatiossa ei toimita lakien ja sovittujen pelisääntöjen mukaisesti, vaan selviä rikkeitäkin ilmenee. Valitettavasti tätä tapahtuu ilmeisesti edelleen todella paljon.

Työturvallisuuslain (738/2002) vaatimuksetkaan eivät aina ole kunnossa. Monista opiskelijoiden kanssa käydyistä keskusteluista nousee esiin, että esimerkiksi häirintää ja epäasiallista kohtelua työpaikoilla edelleen esiintyy, vaikka näiden epäkohtien poistaminen lainsäädännön tasolla on määritelty työnantajan tehtäväksi.

Kun puhutaan hyvästä johtamisesta, näkisin, että kaiken perustana on toimia erilaisten velvoittavien säädösten mukaisesti. Hyvä henkilöstöjohtaminen rakentuu sen pohjalle ja jos pohja ei ole kunnossa, ei toimivaa organisaatiotakaan voi rakentaa.

Perusteiden on oltava kunnossa, lainsäädäntöä ja mahdollisia työehtosopimuksia on noudatettava. Tästä ei voida tinkiä missään tilanteessa. Tämän jälkeen tulevat toimenpiteet, joilla henkilöstö saadaan viihtymään ja kokemaan organisaatio omakseen ja lisäämään työhyvinvointia. Tähän toki tarvitaan myös paljon muutakin kuin pelkkää säädösten noudattamista.

Lähteet:

Korkeakouluopiskelijat ja työelämätieto – katsaus nykytilaan ja tarpeisiin 2012, Ykkösketju -hanke 1/1/2012. Saatavilla: Korkeakouluopiskelijat ja työelämätieto – katsaus nykytilaan ja tarpeisiin (helsinki.fi)