Ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden ohjaus työelämässä

TtT Anniina Tohmola työskentelee lehtorina ja projektipäällikkö Tulevaisuuden terveyspalvelut -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.

Tulokset SILTA – siirtymät maahanmuuttajien urapoluilla -hankkeen työpajasta

Lapin alueen oppilaitoksissa opiskelee ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita eri tutkinnoissa. Opiskeluun kuuluu työelämässä toteutettavia harjoitteluita, joita suoritetaan opintojen eri etenemisen vaiheissa erilaisilla tavoitteilla ja erilaisissa paikoissa.

SILTA – siirtymät maahanmuuttajien urapoluilla -hankkeen tuottamassa työelämäedustajille tarkoitetussa työpajassa pohdittiin ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden ohjausta työelämässä. Työpajaan osallistui työelämän edustajia sairaalasta, palveluohjauksesta, oppilaitoksesta ja harjoittelukoordinaatiosta.

Harjoitteluissa kohdatut onnistumiset

Työpajassa pohdittiin harjoitteluissa kohdattuja onnistumisia ja isona tekijänä nähtiin harjoittelijoiden tuottama hyöty työyhteisölle. Monikulttuurisuuden kuvattiin kartuttavan henkilöstön kielitaitoa ja rikastuttavan työyhteisön kulttuurista osaamista.

Vieraan kielen puhumisen todettiin olevan kielitaidon kehittäjä, ja keskustelijat rohkaisivatkin puhumaan, vaikkei itsellä olisikaan täydellistä englannin kielen taitoa. Ulkomaalaistaustaisten työharjoittelijoiden kohtaaminen rikastutti työtekijöiden lisäksi myös asiakkaan ja potilaan arkea kulttuurin ja kielen moninaisuuden muodossa.

Opiskelijan näkökulmasta onnistuneessa harjoittelussa suomen kielen taito kehittyy ja hän kasvattaa edellytyksiään työskennellä Suomessa, ja parhaimmillaan jää töihin alueelle. Tämä nähtiin suurena vahvuutena ja työvoimaa lisäävänä tekijänä. Opiskelijat tulevat nopeasti osaksi koko tiimiä, etäyhteyksienkin välityksellä, ja taustoista riippuen he voivat tuoda osaamistaan harjoitteluorganisaatioihin ja näin vahvistaa henkilöstön osaamista.

Onnistuneen opiskelijavalinnan taustalla voi olla hyvä ja kehittynyt harjoittelijoiden rekrytointiprosessi, jossa työharjoitteluun tulijat haastatellaan työhaastattelun tavoin. Tämä vahvistaa harjoitteluorganisaatioon sitoutumista ja tuottaa hyviä harjoittelukokemuksia niin opiskelijan kuin harjoittelun ohjaajan näkökulmista.

Psykologinen turvallisuuden tunne on yksi edellytys hyvälle harjoittelukokemukselle. Tämä ilmenee siten, että opiskelija tulee huomioiduksi, otetaan mukaan, tuntee olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi. Yhteistyötä tukee myös avoimuus opiskelijan mukanaan tuomille tavoille, ajatuksille ja kehittämisideoille.

Riittävä tuki kannustaa opiskelijaa harjoittelussa ja työelämässä, motivoiden ja voimaannuttaen häntä työelämässä. Hyvässä ja turvallisessa harjoittelupaikassa opiskelijan taidot ja oma-aloitteisuus kasvavat, ja ammatillinen osaaminen kehittyy ammattiin vaadittavalla tavalla.

Opiskelijan harjoitteluissa kohtaamat haasteet

Kulttuurierot

Työpajaan osallistujien mielestä yleisin ja moninaisin haaste harjoittelussa oli suomalainen kulttuuri ja kieli. Suomalaisessa työelämässä opiskelija voi kohdata kulttuuriin sidonnaisia asioita, kuten erilaisen aikakäsitteen (esimerkiksi milloin työt alkavat, milloin palaverit alkavat), huumorin erilaisuuden (jolloin voi tulla väärinymmärryksiä tai loukkaantumisia), kulttuurierot sosiaalisessa kanssakäymisessä (suomalaisten ujous tai hiljaisuus voidaan tulkita epäkohteliaana ja tylynä) tai fyysisen etäisyyden laajuus voi hämmästyttää verrattuna moneen muuhun kulttuuriin.

Kulttuurierojen vuoksi voi tapahtua vääriä tulkintoja: opiskelijan pidättäytyvyys voidaan tulkita negatiivisena, vaikka kyse onkin opitusta tavasta, tai tietämättömyyttä ei välttämättä ilmaista, vaan ohjaajalle voi tulla käsitys, että opiskelija ymmärtää, vaikkei niin olisikaan. Opettajienkin velvollisuus olisi kertoa ulkomaalaistaustaiselle opiskelijalle, että on tärkeää tarkentaa ja kysyä, jos jotain asiaa ei ymmärrä, sekä sen mitä riskejä väärinymmärryksistä voi seurata.

Opiskelijalla voi olla itseohjautuvuuden haasteita, sillä joissain kulttuureissa opetus tai työelämä on hyvin autoritääristä, minkä vuoksi on totuttu siihen, että tarvitaan lupa kaikkeen tekemiseen. Tällöin passiivisuus on opittu toimintamalli, mikä voidaan tulkita suomalaisessa työkulttuurissa väärin, kun Suomessa perinteisesti arvostetaan ja odotetaan omatoimisuutta.

Kulttuurieroja voi olla päivittäisessä tai ammatillisessa toiminnassa, kuten sairauksien hoidossa ja ammattilaisten työnkuvissa, varsinkin jos vastaavaa ammattia ei ole kotimaassa. Tämän vuoksi asioita on tärkeää selittää mahdollisimman kattavasti, että opiskelijalle tulee laaja käsitys suomalaisesta työelämästä ja eri ammattien tehtävistä.

Turvallisuuden tunne ja kielitaito

Työpajassa todettiin, että työelämässä toimiminen on opiskelijalle haastavaa monella eri tasolla ja sen vuoksi sensitiivinen kohtaaminen erityisen tärkeää, ettei loukata. Ohjaajan ja muun henkilöstön tulisikin huomioida, että antaa palautetta ja mahdollista kritiikkiä asiallisesti ja rakentavasti. Opiskelijalle nimetty oma mentori voisi tukea ohjaussuhteen kehittymistä ja vähentää syrjintää ja rasismia sekä ulkopuolisuuden tunnetta työyhteisössä, kuten kahvipöytäkeskusteluissa.

Turvallisen ilmapiiri luomiseen tulisi kiinnittää huomiota ja resursseja. Suomalaisessa kulttuurissa ammatillisuus on tärkeää ja erityisesti ero oman henkilökohtaisen elämän ja ammattiminän välillä tehdään selkeästi. Tämä saattaa eri kulttuurista tulevan opiskelijan näkökulmasta tuntua omituiselta.

Kielitaitoon liittyvät asiat voivat tuoda haasteita harjoittelussa. Opiskelija voi kokea arkuutta puhua suomea ja hänellä voi olla vaikeuksia ymmärtää kieltä murteen tai nopean puherytmin vuoksi. On tärkeää ohjaajina kannustaa puhumiseen ja kielen käyttämiseen, myös kirjoittamiseen tarvittava ajan käyttö tulee ottaa huomioon.

Tulisi myös pysähtyä miettimään, annetaanko työyhteisössä tilaa opiskelijalle, joka tarvitsee enemmän aikaa puhumiseen ja sanojen tuottamiseen ja ymmärtääkö ulkomaalaistaustainen opiskelija todella työpaikan ohjeita ja infoja? On tärkeää, että opiskelija tietää harjoittelupaikan säännöt ja henkilöt, keneen voi olla yhteydessä. Harjoittelupaikoissa ei välttämättä ole montaa ulkomaalaistaustaista opiskelijaa harjoittelussa, ja opiskelija voi kokea vertaistuen puutetta ja yksinäisyyttä.

Harjoittelun ohjaukseen tulisi olla riittävästi resursseja, jotta nämä asiat ehditään huomioimaan.

Kehittämisen kohteita ja ratkaisuvaihtoehtoja yhteistyön kehittämiseen

Yhteistyön kehittämisen kohteina työpajassa nousi esille oppilaitosten ja työyhteisön konkreettisen yhteistyön lisääminen. Käytännössä se voisi olla lähitapaamisia ohjaustilanteissa (opettaja työharjoittelupaikalla) sekä muut säännölliset tapaamiset oppilaitoksen ja työyhteisön kanssa. Tapaamisissa voisi keskustella onnistumisista ja haasteista, vahvistettaisiin yhteistyötä ja tunnettuutta, kehitettäisiin yhtenäisiä käytänteitä ja vahvistettaisiin yhteistä ymmärrystä.

Toisena kehittämiskohteena tulivat ohjaajien taidot. Ratkaisuvaihtoehtona tähän olisi ohjaajien osaamisen kehittäminen ja päivittäminen esimerkiksi ohjaajakoulutuksilla. Ja jotta ohjaustilanteesta ja harjoittelusta tulisi onnistunut, myös työnohjausta voisi olla tarjolla henkilökunnalle ja opiskelijoille.

Toisaalta ohjaajat voisivat olla armollisia oman ohjaajuuteensa kanssa ja epäonnistumisen sallimista olisi hyvä kehittää. Myös puhumisen kulttuurin vahvistaminen lisäisi rohkeutta käydä keskusteluja, ja samalla saataisiin vähennettyä väärinymmärryksiä.

Kolmantena kehittämiskohteena nähtiin monikulttuurisuusosaamisen kehittäminen. Monikielisyys ja kielitietoisuuden tukeminen lisäisivät monikulttuurisuusosaamista. On myös tärkeää ymmärtää monikulttuurisuuden merkitys osana suomalaista työvoimaa ja uudistaa työelämää siihen suuntaan.

Konkreettisina ratkaisuvaihtoehtoina nähtiin harjoitteluorganisaatioihin tehtävä vinkkilista monikulttuurisen opiskelijan kohtaamiseen, josta löytyisi työkaluja ulkomaalaistaustaisen opiskelijan ohjaamiseen. Opiskelijan näkökulmasta hyödyllistä olisi tuottaa työelämäopas, jossa opastetaan suomalaisessa työkulttuurissa opiskelevaa.

Kehittämisen kohteena nähtiin myös tulevaisuudessa muotoaan muuttavat työharjoittelut. Ne voivat kehittyä niin, ja niitä voidaan enenevässä määrin toteuttaa etäharjoitteluna, kuten vastaanottotyön harjoittelu. Etäharjoittelussa opiskelija voi toteuttaa esimerkiksi potilasohjausta etänä niin, että ohjaaja toimii samalla linjalla ja avustaa opiskelijaa taustalta, esimerkiksi opiskelijan ja ohjaajan keskinäisen chatin avulla. Tähän tarvitaan yhteiskehittämistä työpaikkojen kanssa.

Lopuksi

Ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden ohjaus työelämässä on monipuolista ja antoisaa, ja on tärkeää vahvistaa hyviä käytänteitä sekä oppilaitosten ja harjoitteluorganisaatioiden välistä yhteistyötä. Harjoittelut ovat parhaimmillaan opiskelijoiden osallisuutta vahvistavia sekä ammatillista osaamista ja suomalaisen kulttuurin ja kielen osaamista lisääviä.

Yhteiskehittämisellä voimme saada opiskelijoiden opiskelusta sujuvaa ja ohjaajien osaamisesta parempaa kaikille hyvän harjoittelukokemuksen takaamiseksi.

SILTA-hanke

SILTA – siirtymät maahanmuuttajien urapoluilla -hankkeessa kehitetään opiskelijan urapolkua aikuisten perusopetuksesta toiselle asteelle ja sitä kautta työelämään ja korkeakouluun. Hankkeen päätoteuttajana on Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia ja osatoteuttajina ovat Rovaniemen koulutuskuntayhtymä REDU, Peräpohjolan Kansanopiston Kannatusyhdistys ry, Lapin ammattikorkeakoulu Oy ja Lapin yliopisto.

Hanke toteutetaan 1.4.2021–31.8.2023 ja sitä rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta. Kokonaisbudjetti on 878 562 euroa.