Vastuullisuus vs. kestävyys 2.1.2024 Pohjoisen tekijät – Lapin AMKin asiantuntijablogi Julkaisija Lapin ammattikorkeakoulu Oy, Jokiväylä 11, 96300 Rovaniemi Lisenssi Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0) ISSN 2954-145X Yhteydenotot viestintäkoordinaattori Heli Lohi Asiasanat Kestävä kehitys Liiketoiminta Resurssiviisaus Teollisuus Vastuullisuus Nelly Korteniemi (TaM) toimii liiketalouden opettajana Lapin ammattikorkeakoulun Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä. Hän on mukana asiantuntijana Kestävyysraportoinnin tilannekartoitus Lapin alueen pien- ja mikroryrityksissä -hankkeessa. Vastuullisuus ja siitä viestiminen trendaavat nyt yritysmaailmassa. Yrityksiä kannustaa vastuullisuustoimenpiteisiin yritysjohdon motivaatio, sidosryhmiltä tuleva paine ja tietenkin asiakkaat. Yhdysvalloissa suurista pörssilistatuista yrityksistä jo 98 prosenttia tekee ESG-raportointia eli raportoi suhdettaan ympäristöön, yhteisöön ja liiketoimintatapaan. (G&A 2023) EU julkaisi vapaaehtoisuuteen perustuvan vastuullisuusraportoinnin direktiivin (NFRD) 2014. Kyseisen direktiivin kohderyhmästä 95 prosenttia julkaisee raporttia säännöllisesti. Vastuullisuusraporteissa ja -viestinnässä kuvataan monenkirjavasti yrityksen vastuullisuutta, mutta vaikuttavuus jää pääsääntöisesti pimentoon. 82 prosenttia Euroopan raportoivista yrityksistä viestii ilmastoon liittyvistä toimintatavoistaan, mutta vain 35 prosenttia on asettanut jotain tavoitteita toiminnalleen ja lopulta vain 28 prosenttia julkaisee toiminnan tulokset. (Alliance for Corporate transparency 2020) Vastuullisuus yritystoiminnassa tarkoittaa sitä, että toimitaan lakien mukaan ja ehkä hieman paremmin. Vastuullisuus perustuu vapaaehtoisuuteen, se liittyy käytännössä kaikkeen toimintaan ja ESG-linssinkin läpi katsottuna työkenttä on lähes maailmaa halaava. Vastuullisuus yrityksen arvona onkin hieman sama kuin listan perässä oleva jne tai yms. (Tommi Lehtonen 2023). Tämä ei tarkoita sitä, että vastuullisuus olisi nounou-hommia liiketoiminnassa. Se tarkoittaa sitä, että termi täytyy jollakin tavalla konkretisoida, jotta sillä olisi toimintaa ohjaava vaikutus. Vastuullisuuden inflaatio Vastuullisuutta ja kestävyyttä käytetään yrityssanastossa sekaisin ja sekavasti. Molempien määrittelyssä pyöritetään sanoja liiketoiminta, ympäristö ja yhteisö. Yritystoiminnassa vastuullisuutta on se, että asetettuja päämääriä ja keinoja niiden saavuttamiseen arvioidaan kriittisesti. Yritys on vapaa valitsemaan päämääränsä ja toimintamallinsa ja näistä valinnoista se on vastuussa sidosryhmilleen. Käytännössä vastuullisuus on sitä, että teot ja sanat vastaavat toisiaan. (Pihlström S. 2021 s. 141 – 145) Vastuullisuus on alun perin systeeminen ilmiö eli kyse on liiketoiminnan ja ympäristön vuorovaikutussuhteesta, jossa molempien tarpeet tulevat huomioiduksi. Käytännössä vastuullisuus on kuitenkin yrityksen lähtökohdista tapahtuvaa toimintaympäristön tarkastelua, jossa ympäristölle vähemmän vahingolliset toimet pyöräytetään kilpailueduksi. (Hahn 2022 s. 456 – 458) Vastuullisuusväittämiä ei tarkasteta aktiivisesti. Niiden todenperäisyys paljastuu sattumien kautta. Esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto puuttui Aino-jäätelön markkinointiin elokuussa, koska vastuullisuustermiä käytettiin liian suurpiirteisesti, sen perustelut olivat vaillinaisia ja kuluttajaa harhaanjohtavia (Kilpailu- ja kuluttajavirasto 2023). Vastuullisuus näyttääkin käytännössä taipuvan maineenhallinnan työkaluksi ja sillä on vahva markkinoinnillinen ulottuus. Kestävyysraportointi korjaa viestinnän suuntaa Yritysten toiminnalla on ympäristöön ja yhteisöihin suuri vaikutus. YK julkaisi Agenda 2030 väliraportin heinäkuussa. Asetetuista noin 140 tavoitteesta puolet on edennyt suunnitelmista poikkeavaan suuntaan ja 30 prosenttia ei ole edennyt lainkaan tai jopa taantunut lähtötilanteesta. (YK 2023). EU:n muun kuin taloudellisen tiedon raportointistandardi (NFRD) on saanut laajasti kritiikkiä siitä, että tuotettu tieto on usein kestävän kehityksen näkökulmasta merkityksetöntä, vertailukelvotonta ja epäluotettavaa. (Hahnkamper-Vandenbulcke N. 2021) Vapaaehtoisuus ei ole tulosten perustella toiminut kovin hyvin. EU korjasi aiemman standardin (NFRD) puutteita ja julkaisi sen tilalle kestävyysraportointistandardin (ESRS), joka veloittaa osaa yrityksistä raportoimaan kestävyystoimenpiteistään määrämuotoisesti. Raportteja käsitellään jatkossa samoin kuin tilinpäätöksiä. Ne tarkastetaan ja tietojen oikeellisuudesta vastaa yrityksen johto. Uudella standardilla tavoitellaan tuotetun tiedon läpinäkyvyyttä, vertailukelpoisuuttaa ja tietenkin sitä, että tieto on yhteydessä toimenpiteisiin, jotka edistävät kestävää kehitystä ja EU:n hiilineutraaliuustavoitetta 2050. Suuryritykset aloittavan raportoinnin uuden standardin mukaisesti 2024 ja perässä seuraavat 2025 yritykset, joissa täyttyy kaksi kolmesta seuraavista ehdoista: liikevaihto 40 miljoonaa, tase 20 miljoonaa ja henkilöstö 250. Vaikka raportointivelvollisuus ei koske suoraa pieniä yrityksiä, tulevat raportoinnin vaikutukset näkymään niissä arvoketjujen kautta. Kuva 1 kestävyysraportoinnin aikataulu Suuryrityksistä yli 80 prosenttia ilmoittaakin nyt, että niillä on tarve tarkastaa alihankintaketjuun liittyviä vaatimuksia kestävyys- ja vastuullisuussitoumusten vuoksi. Niiden vuoksi yli 40 prosenttia suuryrityksistä on jo vaihtanut alihankkijoitaan ja 45 prosenttia tulee tekemään niin lähitulevaisuudessa. (Osuuspankki 2023) Myös rahoittaja arvioi yritysten liiketoimintasuunnitelmaa kestävän kehityksen näkökulmasta. Arvio voi vaikuttaa rahan hintaan ja käytettyihin rahoitusinstrumentteihin. Myös kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia yritysten toimintatavoista. He odottavat yritysten aktiivisesti ratkaisevan ongelmia ja mahdollistavan kestävän kuluttamisen (Winston 2019). THL:n Terve Suomi -tutkimuksessa naisista 38 prosenttia ja miehistä 26 prosenttia ilmoitti olevansa hyvin tai erittäin huolissaan ilmastonmuutoksesta. Kaikista vastanneista 70 prosenttia torjuu ilmastomuutosta vähentämällä kuluttamista ja säästämällä energiaa. (THL 2023) Ja suuntana on uudistava talous Gro Harlem Brundtlandin määrittelyn mukaan “Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.” Tällä viitataan ohjattuun ja jatkuvaan muutoksen, jossa ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon. Tämä edellyttää systeemiä, jossa toimenpiteiden vaikuttavuutta seurataan. (Hahn 2022 s. 456-457) EU:n yksi kestävä kehityksen tavoite on hiilineutraalius 2050 ja se muuttuu mitattavaksi ilmiöksi hiilijalanjäljenlaskemisella. Käytännössä kysymys on visiosta ja strategisesta mittarista, jonka avulla toimenpiteiden onnistumista arvioidaan. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja laajenevat sosiaaliset ongelmat haastavat myös yritykset miettimään nykyistä liiketoimintalogiikkaansa, joka perustuu yrityksen hyötyyn ympäristön kustannuksella. Yritysten vastuullisuus on vaikutusten kontrollointia, mutta pitkällä tähtäimellä se ei enää riitä. Vähitellen liiketoiminnan pitäisi olla toiminnan jälkiä korjaavaa ja lopulta ympäristöä uudistavaa. (Gräber J.) Kestävä kehitys edellyttää liiketoimintamalleja, joissa yritykset toimivat vuorovaikutussuhteessa ympäristönsä kanssa. Uudistava talous voisi olla suunta, johon liiketoimintaa pitäisi kehittää. Sinne ei voi kuitenkaan hypätä. Kestävä kehitys on prosessi, jossa toivottavasti edetään vahinkojen vähentämisestä korjaaviin toimenpiteisiin ja lopulta uudistavaan liiketoimintaan. Uudistavat liiketoimintamallit ovat vielä pitkälti startup-ainesta. Esimerkki uudistavasta liiketoiminamallista on Origin by Ocean (https://www.originbyocean.com/), joka hyödyntää rehevöitymisen vuoksi lisääntynyttä levää elintarvikkeissa, kosmetiikassa ja lääketeollisuudessa. Painetaan nyt kuitenkin vielä jarrua. Yrityksillä ei ole osaamista tai työkaluja kestävän kehityksen edistämiseen liiketoiminnassa. Asian tärkeys ja ajankohtaisuus on kyllä havaittu ja 27 prosenttia Business Finlandin asiakasyrityksistä näkee, että kestävä kehitys on heillä strategian ja liiketoiminnan ytimessä. Lähes kaikki tunnistavat teemaan liittyvän liiketoimintapotentiaalin, mutta noin 80 prosenttia myöntää, että kestävän kehityksen liittämisessä liiketoimintaan on haasteita. (Business Finland 2022). Kestävyysraportointi on se kaivattu työkalu Vastuullisuus terminä ja raportoinnin kohteena on jäänyt melko epämääräiseksi. Uusi kestävyysraportointistandardi (ESRS) määrittelee hyvin tarkasti, mitä yrityksen tulee kestävyystoimistaan kertoa ja miten. Jos yrityksiltä kysyy mielipiteitä uudesta standardista (ESRS), lähtee keskustelu rönsyilemään byrokratiasta kohti valtavaa työmäärää. Kyllä ja kyllä: molempia on luvassa. On kuitenkin kaikkien etu, että yritysten toimintaa voidaan arvioida myös tästä näkökulmasta. Suuret yritykset määrittävät pelisääntöjä markkinoilla. Arvoketjujen kautta vyörytettävät vastuut aiheuttavat kritiikkiä lisääntyvien kustannusten ja työmäärän vuoksi. Pitää kuitenkin muistaa, että raportointivelvollisuuden ulkopuolelle jää noin 90 prosenttia yrityksistä. Jos niiden toimintaa ei millään tavalla ohjata, jäävät saavutettavat tulokset yhä melko vaatimattomiksi. Kestävyysraportointistandardin tavoitteena on kannustaa yrityksiä vihreän siirtymän toimenpiteisiin. Se on työkalu kestävyystoimenpiteiden johtamiseen, kilpailu- ja muutoskyvyn ylläpitämiseen Tulostuva raportti on julkinen dokumentti. Julkinen raportti tekee näkyväksi yrityksen kestävyystoimenpiteet ja niiden tulokset. Toisaalta raportointiprosessin ytimessä oleva kaksoisolennaisuus toimii yrityskehittämisen työkaluna. Kaksoisolennaisuus tarkoittaa sitä, että yritys arvio vuorovaikutussuhdettaan ympäristöön ja yhteisöön. Arviointia tehdään toimintaympäristön vaikutuksista strategiaan ja liiketoimintamalliin sekä näiden vaikutuksista ympäristöön. (EU 2023) Tätä vuorovaikutussuhdetta tarkastellaan kestävyyden elementtien (ESG) näkökulmista. Jos vaikutus on oleellinen lyhyellä tai pitkällä aikavälillä, täytyy se raportoida, muodostaa prosessi vaikutusten kontrollointiin sekä asettaa tavoitteet tälle prosessille. Kuva 2. Kaksoisolennaisuus Lopuksi Yritykset ovat tehneet paljon töitä vastuullisuudestaan eteen. Ongelmana on ollut päämäärättömyys tai kestävän kehityksen kannalta väärät päämäärät. Uusi direktiivi asettaa vaatimuksia viestinnälle ja nostaa esiin kestävyystoimenpiteiden vaikuttavuuden. Velvoittavuuden lisäksi raportoinnin prosessi ohjaa yritykset pohtimaan vuorovaikutussuhdettaan ympäristöön ja toiminnan vaikutusten analyysiin. Tämä tarkastelu ja vaikutusten systemaattinen korjaaminen on ehkä se työkalu, jolla kestävän kehitys tulee osaksi yritysten liiketoimintamalleja ja strategiaa. Prosessi lähtee liikkeelle EU:n tasolla 2024 ja se tulee muuttamaan niin strategiaprosesseja kuin toiminnasta viestimistäkin, toivottavasti kestävämpään suuntaan. Lähteet Alliance for Corporate Transparency 2020. 2019 Research Report An analysis of the sustainability reports of 1000 companies pursuant to the EU Non-Financial Reporting Directive. Osoitteessa https://www.allianceforcorporatetransparency.org . Viitattu 12.12.2023. Business Finland 2022. Pk-yrityksissä kolmanneksella liiketoimintastrategia perustuu kestävän kehityksen ympärille. Osoitteessa https://www.businessfinland.fi/ajankohtaista/uutiset/tiedotteet/2022/kysely-pk-yrityksissa-kolmanneksella-liiketoimintastrategia-perustuu-kestavan-kehityksen-ymparille. Viitattu 30.11.2023 EU 2023. Eurooppalaiset kestävyysraportointistandardit – ensimmäinen osa. Osoitteessa https://ec.europa.eu/info/law/better-regulation/have-your-say/initiatives/13765-Eurooppalaiset-kestavyysraportointistandardit-ensimmainen-osa_fi. Viitattu 12.12.2023. G&A 2023. Sustainability Reporting In Focus. Osoitteessa https://www.ga-institute.com/research/ga-research-directory/sustainability-reporting-trends/2023-sustainability-reporting-in-focus.html. Viitattu 12.12.2023. Gräber J. The pressure for regenerative economy. Osoitteessa https://impact-festival.earth/en/regenerative-economy/ Hahnkamper-Vandenbulcke N. 2021. Non-financial Reporting Directive Briefing. Osoitteessa https://www.europarl.europa.eu/thinktank/en/document/EPRS_BRI(2021)654213. Viitattu 12.12.2023 Kilpailu- ja kuluttajavirasto 2023. osoitteessa https://www.kkv.fi/ajankohtaista/tiedotteet/vastuullinen-on-usein-markkinoinnissa-liian-epamaarainen-termi-aino-jaatelon-pakkausvaittamat-kuluttaja-asiamiehen-syynissa/. Viitattu 30.11.2023 Lehtonen 2021.Vastuullisuus ja kestävä kehitys – hellunen nuoripari. Osoitteessa https://blogs.uwasa.fi/ajatusyhteys/2021/03/31/vastuullisuus-ja-kestava-kehitys-hellunen-nuoripari/. Viitattu 12.12.2023 Pihlstörm S. 2021. Arvot, päämäärät ja vastuullisuus. Teoksessa Vastuullinen viestintä. PROCOMMA ACADEMIC 2021. Osoitteessa https://doi.org/10.31885/2021.00001. Ramm-Schmidt M 2023. Pelastuuko maailma nykymenolla vai onko vastuullisuus rikki?. osoitteessa https://fibsry.fi/uutishuone/blogit/pelastuuko-maailma-nykymenolla-vai-onko-vastuullisuus-rikki/. Viitattu 14.11.2023 THL 2023. Terve Suomi -tutkimus: Huoli ilmastonmuutoksesta on yleistä, ja moni tekee kestäviä valintoja arjessaan. Osoitteessa https://thl.fi/fi/-/terve-suomi-tutkimus-huoli-ilmastonmuutoksesta-on-yleista-ja-moni-tekee-kestavia-valintoja-arjessaan. Viitattu 14.1.22023 United Nations 2023: The Sustainable Development Goals Report 2023: Special editionTowards Rescue Plan for People and Planet. DESA. Osoitteessa unstats.un.org/sdgs/report/2023/The-Sustainable-Development-Goals-Report-2023.pdf. Viitattu 14.12.2023 Winston, Andrew S.2019. The World in 2030: Nine Megatrends to Watch. MIT Sloan Management view. BlogsMassachusetts Institute of Technology, Cambridge, MA. May.