14 puheenvuoroa sosionomitutkinnon (AMK ja ylempi AMK) kompetensseista ja yhteiskunnallisista taustoista

Tekijät

Toimittajat:

• Leena Viinamäki, YTT, dosentti, yliopettaja, Lapin AMK
• Jari Helminen, YTT, yliopettaja, Diakonia AMK
• Sirppa Kinos, VTT, yliopettaja, Turun AMK

Artikkelien kirjoittajat:

• Martti Ainonen, YTM, lehtori, Lapin AMK
• Satu Hakanen, KM, lehtori, Metropolia AMK
• Taina Heininen-Reimi, YTM, lehtori, LAB-ammattikorkeakoulu
• Jari Helminen, YTT, yliopettaja, Diakonia AMK
• Tiina Järvelä, YTM, lehtori, Vaasan AMK
• Tarja Kauppila, YTT, johtaja, Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus (ISO)
• Sirppa Kinos, VTT, yliopettaja, Turun AMK
• Jyrki Konkka, VTT, dosentti, yliopettaja, Metropolia AMK
• Taina Konttinen, YTM, lehtori, Metropolia AMK
• Jenni Koivumäki, FM, lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
• Timo Marttala, YTM, lehtori, Lapin AMK
• Kirsi Moisanen, YTT, yliopettaja, Kajaanin AMK
• Leila Nisula, YTT, lehtori, Lapin AMK
• Marko Palmgren, YTM, erityisasiantuntija, Lapin AMK
• Niina Pietilä, VTL, lehtori, Metropolia AMK
• Eija Raatikainen, KT, dosentti, yliopettaja, Metropolia AMK
• Katriina Rantala-Nenonen, YTM, lehtori, Metropolia AMK
• Teemu Rantanen, VTT, dosentti, yliopettaja, Laurea AMK
• Elina Savolainen, YTT, lehtori, Metropolia AMK
• Pirjo Turunen, YTL, sosiaalialan yliopettaja, Savonia AMK
• Leena Viinamäki, YTT, dosentti, yliopettaja, Lapin AMK
• Petteri Väkiparta, sosionomi (ylempi AMK), lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu
• Anne Walden YTT, tutkimuspäällikkö, Pohjois-Savon hyvinvointialue

Esipuhe:

• Heidi Pyyny, YTM, HTT, osaamispäällikkö, Lapin AMK
• Taina Heininen-Reimi, YTM, lehtori, LAB-ammattikorkeakoulu

Tiivistelmä

14 puheenvuoroa sosionomitutkinnon (AMK ja ylempi AMK) kompetensseista ja yhteiskunnallisista taustoista -artikkelijulkaisu tehty sosionomikoulutukseen hakemista pohtivalle ja erityisesti sosionomikoulutuksen opiskelijalle. Julkaisusta hyötyy myös sosiaalialalla ja varhaiskasvatuksessa työskentelevä ammattilainen, joka ohjaa sosionomiopiskelijan oppimista ja osaamisen kehittymistä esimerkiksi ammattitaitoa edistävän harjoittelujakson aikana. Sosiaalialan ja varhaiskasvatuksen työantajat voivat perehtyä julkaisun avulla sosionomitutkinnon suorittaneen osaamiseen.

Artikkelijulkaisussa kuvataan sosionomitutkinnon (AMK ja ylempi AMK) kompetenssit sekä valotetaan kompetenssien yhteiskunnallisia taustoja. Artikkelijulkaisussa esiteltävät kompetenssit on päivitetty ja hyväksytty Sosiaalialan ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutuksen verkostossa (SOAMK) keväällä 2023. Sosionomien (AMK & ylempi AMK) reaaliaikaiset kompetenssikuvaukset on dokumentoitu Suomen ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutuksen verkoston www-sivuilla osoitteessa https://www.sosiaalialanamkverkosto.fi.

Esipuhe

Sosiaalialan työ on monipuolista ja vaativaa työtä, joka vaatii laaja-alaista osaamista. Tässä julkaisussa ammattikorkeakoulujen sosionomikoulutusten asiantuntijat ovat tarkastelleet sosiaalialan työssä tarvittavia keskeisiä kompetensseja: eettistä osaamista, asiakastyön osaamista, palvelujärjestelmäosaamista, kriittistä ja osallisuutta edistävää yhteiskuntaosaamista, tutkimuksellista kehittämis- ja innovaatio-osaamista sekä työyhteisö-, johtamis- ja yrittäjyysosaamista. Kompetenssi tarkoittaa yksilön tai yhteisön potentiaalista kykyä selviytyä menestyksellisesti eri tilanteista. Tässä julkaisussa tilannekonteksti on sosiaalialan työn erilaiset ja muuttuvat toimintaympäristöt.

Kompetenssit on yhteisesti päivitetty ja hyväksytty Suomen ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutusten verkostossa (SOAMK) keväällä 2023. Edellisen kerran kompetensseja oli päivitetty vuonna 2016. Syvin ydin sosiaalialan työssä ei ole muuttunut, mutta toimintaympäristössä ihmisten elämään vaikuttavien tekijöiden muuttuessa myös kompetenssien sisältö vaatii ajantasaistamista ja toimintaympäristön muutosten mukaista kuvausta.

Julkaisun ensisijaisena tarkoituksena on toimia ns. käsikirjana alan opiskelijoille heidän omalla opintopolullaan kohti sosionomi (AMK) tai sosionomi (YAMK) -tutkintoa. Kompetenssien mukainen osaamisen kehittyminen on jatkuva prosessi, joka alkaa sosiaalialan opintoihin tultaessa, mutta ei pääty koskaan. Tutkinnon jälkeinen työ sosiaalialalla tuo uutta näkemystä ja kokemusta kompetenssien sisältöihin syventäen ja laajentaen niitä. Näihin olisi myös jo työelämässä olevien hyödyllistä palata aika ajoin reflektoiden omaa ja työyhteisönsä toimintaa ja osaamista suhteessa kompetensseihin. Tästä syystä julkaisu on suunnattu myös ammattikorkeakoulujen yhteistyökumppaneille, joiden kanssa tehdään vahvaa opetus- ja TKI-yhteistyötä. Myös yhteistyökumppanien on hyvä olla tietoisia, millaisiin osaamisiin tutkinnoilla tähdätään.  

Julkaisun ensimmäisen osan artikkeleissa kuvataan ja kontekstoidaan tämänhetkistä sosiaalialan työvoiman kysynnän ja tarjonnan tilannetta (artikkeli 2) sekä työelämän osaamistarpeita (artikkeli 3).

Artikkelissa 4 käsitellään sosiaalisesti kestävää kehitystä osana sosiaalialan osaamista. Sosiaalisesti kestävä kehitys ja siihen liittyvä osaaminen ovat viime vuosina nousseet entistä tärkeämmiksi teemoiksi, joka näkyy kaikkien organisaatioiden toiminnassa entistä vahvemmin niin julkisella, yksityisellä kuin 3. sektorilla. Sosiaalisesti kestävän kehityksen tärkeyden ymmärtämisen laajentuminen tuo sosiaalialan asiantuntijoille uusia mahdollisuuksia oman tietotaitonsa ja osaamisensa käyttöön ja levittämiseen myös oman sektorinsa ulkopuolelle.

Tulevaisuuden ennakointi on tunnetusti vaikeaa, mutta artikkelissa 5 pyritään tätä tulevaisuushorisonttia avaamaan sosiaalihuollon ja sosiaalialan työn osaamistarpeiden näkökulmasta.

Sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen kompetensseja on kuvattu artikkeleissa 6–11. Artikkelissa 12 on tarkastelussa varhaiskasvatuksen sosionomin kompetenssit. Varhaiskasvatuksen sosionomin kompetenssien pohjana ovat yhteiset sosionomi (AMK) -tutkinnon kompetenssit, mutta sovellettuna varhaiskasvatuksen kontekstiin.

Erillinen artikkeli (13) on varattu sosionomi (YAMK) -tutkinnon kompetensseille.

Sosiaalialan työntekijöillä, sosionomi (AMK) ja sosionomi (YAMK) -tutkinnon suorittaneilla, on äärimmäisen tärkeä ja merkityksellinen rooli suomalaisessa sosiaali-, kasvatus- ja terveydenhuoltojärjestelmässä. Lukuisat ihmiset perheineen ja lähiverkostoineen ovat saaneet tukea ja apua elämän eri vaiheissa nimenomaan sosiaalialan palveluista ja sosiaaliturvaan luettavista etuuksista. Myös erilaisten yhteisöjen parissa tehtävä työ on merkityksellistä sosiaalisen osallisuuden ja yhteiskuntarauhan näkökulmasta. Avun ja tuen tarve ei todennäköisesti tule muuttumaan: entistä useammat tulevat tarvitsemaan entistä vahvempaa tukea selviytymiseen arkielämän haasteista esimerkiksi taloudellisen tilanteensa vuoksi. Tilastojen mukaan vuonna 2023 7,5 %henkilöistä kuului kotitalouksiin, jotka kokivat suuria vaikeuksia tai vaikeuksia kattaa tuloillaan tavanomaiset menot. Henkilöosuus oli merkittävästi suurempi kuin edeltävinä vuosina. Vuonna 2022 vastaava luku oli 6,2 % ja vuonna 2021 noin 5,9 %. Lapsia oli suurin vaikeuksin tai vaikeuksin toimeen tulevissa kotitalouksissa 8,7 % kaikista lapsista vuonna 2023. Vuosina 2021 ja 2022 lasten osuudet olivat tällaisissa kotitalouksissa noin 6,5 %. (Tilastokeskus, 2023.)

Globaalit tilanteet heijastuvat myös suomalaiseen yhteiskuntaan tuoden uusia haasteita (esim. ilmastomuutos, maahanmuutto). Sosiaalialan työntekijöiden on oltava tietoisia näiden haasteiden vaikutuksista asiakkaisiin. Yhteiskunnan rakenteiden ymmärtäminen on pohjana oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon ilmentymien tunnistamiselle ja miten osallisuutta yhteiskuntaan voidaan edistää. Osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun sosiaalialan työntekijät voivat edistää tasa-arvoisempaa, sosiaalisesti kestävää ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa.

Lähde

Tilastokeskus. Elinolotilasto 2023. 873 000 henkilöä köyhyys- tai syrjäytymisriskissä vuonna 2022.Viitattu 22.8.2024 https://stat.fi/julkaisu/cln2vlqod3dee0bvz2nohmdt8

29.8.2024 Kemissä ja Lahdessa

Heidi Pyyny & Taina Heininen-Reimi

---

I OSA

Sosionomitutkinnon (AMK ja ylempi AMK) kompetenssien yhteiskunnallisia taustoja

---

1. Toimituskunnan alkusanat artikkelijulkaisulle

Jari Helminen, Leena Viinamäki & Sirppa Kinos

Suomen koulutusjärjestelmän monet ulottuvuudet

Hyvinvointipalveluiden, sosiaalialan ja myös sosiaalialan koulutuksen kehittämiseen heijastuu yhteiskunnallinen tilanne erilaisine kehityspiirteineen. Suomi on eriytymässä enenevässä määrin 2020-luvulla alueittain muuttovoitto- ja muuttotappioalueisiin; koulutusmarkkinakansalaisuuden, työmarkkinakansalaisuuden, hyvinvointiyhteiskuntakansalaisuuden ja digikansalaisuuden osalta sekä alueittain että kansalaisryhmittäin hyvä- ja huono-osaisiin (esim. Aluekehityksen laaja tilannekuva 2021; Fina ym. 2021; Leino 2022). Elinkeinorakenteen muutoksen myötä on siirrytty alkutuotannosta palvelu- ja tietotyöhön, mikä antaa omat reunaehtonsa työmarkkinoilla toimimiseen myös sosiaalialan näkökulmasta (Väänänen & Turtiainen 2014; Pylkkänen 2022). Lisäksi Suomi monikulttuuristuu ja moninaistuu (Monimuotoisuudesta menestystä – tietoa … 2022; Muuttoliike 1950–2022).

Väestön koulutustason nousu heijastuu myös sosiaalialalle. Alalla toimivien henkilöiden suorittamien tutkintojen määrä on niin ikään noussut myötäillen toteutettuja koulutusjärjestelmäuudistuksia (Kolme neljäsosaa 15 vuotta …, 2023; 11c3 — Tutkintotavoitteisen koulutuksen opiskelijat … 2022). Kuviossa 1. kuvataan sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden määrän kehitystä sosiaalialan AMK-koulutuksissa koko maassa vuosina 2002–2023.

Kuvio 1. Sosionomi (AMK & ylempi AMK) -tutkinnon suorittaneet koko maassa vuosina 2002–2023. Lähde: 13k9 — Ammattikorkeakoulujen opiskelijat … 2023.

Vuosina 2002–2023 yhteensä 42 998 henkilöä on suorittanut sosionomi (AMK) -tutkinnon, josta 31 515 henkilöä päivätoteutuksen mukaan ja 11 483 henkilöä monimuotototeutuksen mukaan. Vuoteen 2014 asti koulutustyypit olivat AMK-tutkintoon johtava nuorten koulutus (AMK-tutkinto, päivätoteutus) ja AMK-tutkintoon johtava aikuiskoulutus (AMK-tutkinto, monimuotototeutus) (13k9 — Ammattikorkeakoulujen opiskelijat …, 2024).

Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon kokeiluvaiheessa (Opetusministeriön kirje ammattikorkeakouluille 23.8.2001) sosiaalialan jatkokoulutusohjelmassa vuosina 2004–2008 sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnon suoritti 62 henkilöä. Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen vakiinnuttua vuosina 2007–2023 sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnon on suorittanut sosiaalialalle suuntaavissa koulutusohjelmissa 4 773 henkilöä. Yhä useammassa ammattikorkeakoulussa sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut voivat hakea monialaisiin ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin koulutusohjelmiin. Niihin hakukelpoisuuden antavien tutkintojen määrä on laaja – joissakin ammattikorkeakouluissa myös yliopistossa suoritetut tutkinnot antavat hakukelpoisuuden ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen.

Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä sosiaalialan korkeakoulutuksen ammatillista pilaria edustavat ammattikorkeakoulututkinnot ja akateemista pilaria yliopistoissa suoritettavat tutkinnot (Kuvio 2).

Kuvio 2. Suomen koulutusjärjestelmä 2022. Lähde: Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Sosionomi (AMK) -koulutuksen hakija on tavallisesti joko toisella asteella, lukiossa ylioppilastutkinnon tai ammatillisella toisella asteella sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon (lähihoitaja) suorittanut henkilö. Ammatillisen osaamisen ja asiantuntijuuden jatkuva kehittäminen on merkityksellistä elinikäisen oppimisen lähtökohdat huomioon ottaen. Sosionomi (AMK) -tutkinnon suorittanut voi hakea, kaksi vuotta työkokemusta kerrytettyään, ylemmän (AMK) -tutkinnon opiskelijaksi. Lisäksi yliopistojen tutkinto-ohjelmat avaavat sosionomille (AMK) mahdollisuuksia osaamisen ja asiantuntijuuden kehittämiseen sekä sosiaalialan että varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Lisensiaatin ja tohtorin tutkinnon suorittaminen on mahdollista yliopistossa. Myös Suomen ammattikorkeakoulut ovat etsineet ja rakentaneet mahdollisuuksia tohtorin tutkinnon suorittamiseen.

Kompetenssien monet ulottuvuudet

Kompetensseilla tarkoitetaan laajoja osaamiskokonaisuuksia, yksilön tietojen, taitojen ja asenteiden yhdistelmiä. Suomen ammattikorkeakouluissa tutkintojen tuottama osaaminen on määritelty kaikille aloille yhteisinä ja toisaalta tutkinto-ohjelmakohtaisina kompetensseina. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene uudisti sekä AMK- että ylempi AMK-tutkintojen yhteiset kompetenssit vuonna 2022. Kuviossa 3. on kuvattuna AMK-tutkintojen yhteiset kompetenssit. Suurimmat muutokset verrattuna aiempaan kompetenssikuvaukseen liittyvät kestävään kehitykseen, digitalisaatioon ja monikulttuurisuuteen. (Arene 2022.) AMK-tutkintojen ja ylempien AMK-tutkintojen yhteiset kompetenssit on kuvattu Liitetaulukossa 4.

Kuvio 3. Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisiksi kompetensseiksi (Arene 2022).

Ammattikorkeakoulujen kaikille aloille yhteiset kompetenssit kuvaavat osaamista ja ammatillisesti suuntautunutta sivistystä, joka jokaisella ammattikorkeakoulusta valmistuneella tulisi olla. Ne ovat osaamisalueita, jotka luovat perustan työelämässä toimimiselle, yhteistyölle ja asiantuntijuuden kehittymiselle. Niiden erityispiirteet ja tärkeys voivat vaihdella eri ammateissa ja työtehtävissä. (Arene 2022.)

AMK- ja ylempi AMK-tutkintojen yhteisten kompetenssien lisäksi niiden osaamistavoitteita määrittelevät tutkinto-ohjelmakohtaiset kompetenssit, jotka kuvaavat tutkinnon tuottaman ammatillisen asiantuntijuuden perustaa. Erityisesti sosiaali- ja terveysalalla valtakunnalliset kompetenssikuvaukset on nähty tärkeiksi koulutusten yhtenäisyyden ja työelämävastaavuuden näkökulmista. Sosionomin (AMK) -tutkinto-ohjelman kompetenssit on päivitetty määräajoin. (Rantanen & Marjanen 2019, 30.)

AMK- ja ylempi AMK-tutkintojen kompetenssien rakentumiseen vaikuttavat monet ulottuvuudet. Liitetaulukoissa 1.–3. kuvataan sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen kompetenssit (sosionomi AMK ja ylempi AMK). Liitetaulukossa 4. on Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n suositukset ammattikorkeakoulututkintojen yhteisiksi kompetensseiksi. Liitetaulukossa 5. on Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä (EQF) tasojen 6–7 osalta tiedosta ja taidosta sekä vastuusta ja itsenäisyydestä. Liitetaulukoiden 1.–5. osaamismäärittelyt ja tasotavoitteet realisoituvat sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinnoissa (AMK- ja ylempi AMK-tutkinto).

Ammattikorkeakoulun yhteiset ja koulutusohjelmakohtaiset kompetenssit kuvaavat siis pätevyyttä, suorituspotentiaalia ja kykyä suoriutua ammattiin kuuluvista työtehtävistä. Kompetenssit voidaan nähdä myös osaamislupauksina opiskelijalle. Ne auttavat ammattikorkeakouluopiskelijaa hahmottamaan, minkälaista osaamista häneltä edellytetään. Lisäksi ne auttavat opiskelijaa jäsentämään ja arvioimaan omaa oppimistaan. Opettajia kompetenssit ohjaavat keskittymään olennaiseen. Työelämän edustajille ne ilmaisevat, minkälaista osaamista ja valmiuksia ammattikorkeakoulusta ja tutkinnosta valmistuvilta voidaan odottaa. Ne muodostavat perustan opetussuunnitelmatyölle ja osaamisen arvioinnille. (Arene 2022.)

Osaamisperusteisuuden monet ulottuvuudet

Eurooppalaista ja sen osana suomalaista ammattikorkeakoulutusta on kehitetty koko 2000-luvun ajan osaamisperusteiseen suuntaan. Osaamisperusteinen ajattelu pohjaa pitkälti konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen, jonka mukaan oppija on aktiivinen tiedon muokkaaja: uusi tieto tulkitaan aina aikaisempien tietojen, käsitysten ja kokemusten pohjalta. Osaamisperusteisen ajattelun kehittämistä vauhdittivat siirtyminen ECTS-järjestelmään (European Credit Transfer and Accumulation System) ja kansallisen tutkintojen ja muun osaamisen viitekehyksen (National Qualifications Framework, NQF) käyttöön ottaminen eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (European Qualifications Framework, EQF) mallin mukaisesti (Rantanen & Marjanen 2019, 28–29). EQF sisältää kahdeksan tasoa. Osaaminen on jaoteltu tietoihin, taitoihin ja pätevyyteen. Tasot kuvaavat sitä, mitä oppija tietää, ymmärtää ja osaa tehdä. Ammattikorkeakoulututkinnot sijoittuvat tasolle kuusi ja ylemmät AMK-tutkinnot tasolle seitsemän.

Osaamisperusteisen lähestymisen koulutuspoliittisina tavoitteina on ollut edistää eri maiden ja koulutusjärjestelmien tuottamien tutkintojen vertailua ja sitä kautta kansalaisten liikkuvuutta ja elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia. Tavoitteina on ollut myös vastata työelämän osaamisvaatimuksiin, vahvistaa ammattikorkeakoulutuksen työelämälähtöistä profiilia ja yhtenäisyyttä sekä helpottaa aiemmin hankitun osaamisen tunnustamista. (Rantanen & Marjanen 2019, 25–28.)

Opetussuunnitelmatyössä työelämän kehitystarpeiden ennakoinnista käytetään usein myös termejä työelämävastaavuus tai työelämärelevanssi. Olennainen osa ammattikorkeakoulupedagogiikkaa ovat osaamisperustaiset opetussuunnitelmat. Sillä tarkoitetaan opetussuunnitelmaa, jossa oppimisen tavoitteet kuvataan työelämässä tarvittavina osaamisina ja pätevyyksinä.

Työelämälähtöisyys on tärkeä osa ammattikorkeakoulupedagogiikkaa. Työelämän tarpeisiin pyritään vastaamaan opetuksessa. Työelämälähtöisyys edistää valmistuvien opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksia ja varmistaa, että koulutus vastaa työelämän osaamisvaatimuksiin. Koulutuksen tehtävänä on lisäksi arvioida, kehittää ja uudistaa työelämää. Työelämälähtöisyys liittyy myös ammattikorkeakoulujen oppimisen käytännönläheisyyttä korostavaan näkökulmaan, jolloin tiedon ja teorian soveltaminen aidoissa oppimisympäristöissä on oppimisen ytimessä. Ammattikorkeakoulupedagogiikka onkin varsin pragmaattista: tieto auttaa toimimaan käytännössä ja tietoa arvioidaan suhteessa sen kykyyn ratkoa käytännön ongelmia.

Sosionomikoulutuksen monet ulottuvuudet

Suomessa sosionomikoulutusta järjestää kaksikymmentä ammattikorkeakoulua. Koulutus toteutuu suomen kielellä kahdeksassatoista ammattikorkeakoulussa ja kahdessa ruotsin kielellä. Lisäksi sosionomikoulutusta järjestään englannin kielellä (Bachelor’s Degree Programme in Social Services). Sosionomikoulutusta järjestävissä ammattikorkeakouluissa on sosionomitutkinnon suorittaneille soveltuvia ylempiä AMK-tutkintoja, tavallisimmin kehittämisen ja johtamisen ylempi AMK-tutkinto.

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen julkaisussa painotetaan, että ammattikorkeakoulusta valmistuneella sosionomilla on laaja-alainen ja moniulotteinen sosiaalialan osaaminen. Hänellä on myös erikoisosaamista liittyen ihmisen elämänkaaren eri vaiheisiin. Lisäksi sosionomilla on erikoisosaamista sosiaalialan asiakasryhmistä ja ammattialan työmenetelmistä. Sosionomikoulutuksessa ainutlaatuista on se, että opiskelija voi suuntautua myös varhaiskasvatukseen, ja työskennellä valmistuttuaan varhaiskasvatuksen sosionomina (ks. artikkeli Hakanen, Väkiparta ja Järvelä tässä julkaisussa). Sosionomitutkinnon suorittaminen avaa ovet moninaisiin sosiaalialan ja varhaiskasvatuksen työtehtäviin. (Arene 2017, 5.)

Ammattikorkeakoulujen toiminta, kuten myös sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen järjestäminen käynnistyi Suomessa 1990-luvun alkupuolella. Sosionomikoulutusta toteuttavat ammattikorkeakoulut ovat tehneet verkostomaista yhteistyötä yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Verkosto on nimeltään Suomen ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutuksen verkosto (SOAMK). Verkosto teki Sosionomi (AMK) ydinosaaminen -julkaisun vuonna 2001 (Borgman ym. 2001). Se oli ensimmäinen verkoston yhdessä tekemä julkaisu sosionomikoulutuksen keskeisistä osaamisalueista. Verkosto on jatkanut tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti sosionomikoulutuksen kompetenssien kuvaamista ja kehittämistä.

Laaja, uudistettu kuvaus sosionomikoulutuksen kompetensseista tehtiin vuonna 2010, ja se päivitettiin vuonna 2016. Runsaan kahdenkymmenen vuoden ajan sosionomikoulutuksen kompetenssien kuvaamisen lähtökohtana on ollut – otsikoita ja sisältöjä ajantasaistaen ja uudistaen – kuusi osaamisaluetta, jotka tästäkin julkaisusta ilmenevät. Osaamisalueet ovat

1. Sosiaalialan eettinen osaaminen
2. Sosiaalialan asiakastyön osaaminen
3. Sosiaalialan palvelujärjestelmäosaaminen
4. Kriittinen ja osallisuutta edistävä yhteiskuntaosaaminen
5. Tutkimuksellinen kehittämis- ja innovaatio-osaaminen ja
6. Työyhteisö-, johtamis- ja yrittäjyysosaaminen (Liitetaulukot 1.–2.).

Tämä 14 puheenvuoroa sosionomitutkintojen (AMK & ylempi AMK) kompetensseista ja yhteiskunnallisista taustoista -julkaisu perustuu SOAMK-verkoston 20.4.2023 hyväksymään sosionomi (AMK- ja ylempi AMK) -tutkintojen kompetenssikuvauksiin. Julkaisussa kuvataan sosionomi (AMK- ja ylempi AMK) -tutkintojen kompetenssit ja niiden taustat.

Sosionomikoulutuksen (AMK ja ylempi AMK) kompetenssien kehittäminen edellyttää jatkuvaa maapallollisten, kansallisten ja ammattialan muutosten seuraamista. Kompetenssien rakentaminen perustuu uusimpaan tutkittuun tietoon, kokeneiden sosiaalialan ammattilaisten käytäntötietoon ja sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen piirissä työskentelevien näkemyksiin sosionomikoulutuksen kehittämistarpeista. Sosiaalialalla jo työskentelevien näkemyksiä on selvitetty muun muassa ammattikorkeakoulujen erilaisissa alumnitapahtumissa ja -kartoituksissa.

Julkaisu on tehty sosionomikoulutukseen hakemista pohtivalle ja erityisesti sosionomikoulutuksen opiskelijalle. Julkaisusta hyötyy myös sosiaalialalla ja varhaiskasvatuksessa työskentelevä ammattilainen, joka ohjaa sosionomiopiskelijan oppimista ja osaamisen kehittymistä esimerkiksi ammattitaitoa edistävän harjoittelujakson aikana. Sosiaalialan ja varhaiskasvatuksen työantajat voivat perehtyä julkaisun avulla sosionomitutkinnon suorittaneen osaamisen.

Lähteet

Aluekehityksen laaja tilannekuva 2021. MDI. Viitattu 21.5.2024 https://www.mdi.fi/aluekehitys-nyt/

Arene. 2017. Sosionomi tuottaa hyvinvointia läpi elämänkaaren. Ammattikorkeakoulutus sosiaalialan muutoksen edistäjänä. Helsinki: Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry. Viitattu 4.6.2024 https://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2018/arene_sosionomiselvitys_pitka_raportti_fin.pdf?_t=1526901428

Arene 2022. Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisiksi kompetensseiksi. Viitattu 12.8.2024 https://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2022/Kompetenssit/Suositus%20ammattikorkeakoulujen%20yhteisiksi%20kompetensseiksi.pdf?_t=1642539572

Borgman, M., Dal Maso, R., Hakonen, S., Honkakoski, A. & Lyhty, T. 2001. Sosionomin (AMK) ydinosaaminen. Sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen verkoston raportti. Pohjolan Painotuote Oy. Rovaniemi.

Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä (European Qualifications Framework, EQF) elinikäisen oppimisen edistämiseksi 2017. Viitattu 3.5.2024 https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32017H0615(01)&from=EN

Fina, S., Heider, B., Mattila, M., Rautiainen, P., Sihvola, M-W. & Vatanen, K. 2021. Eriarvoisuuksien Suomi. Alueelliset sosioekonomiset erot Manner-Suomessa. FES Pohjoismaat. Viitattu 21.5.2024 https://library.fes.de/pdf-files/bueros/stockholm/17740.pdf

Kolme neljäsosaa 15 vuotta täyttäneistä suorittanut perusasteen jälkeisen tutkinnon vuonna 2022. Tiedote 11.10.2023 | Väestön koulutusrakenne 2022. Tilastokeskus. Viitattu 3.4.2024 https://stat.fi/julkaisu/cl8mz3a272d130cvzwa7nz195

13k9 — Ammattikorkeakoulujen opiskelijat ja tutkinnot (koulutuskoodi), 2002–2023, sosiaaliala. Tilastokeskus. Viitattu 3.4.2024 https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__opiskt/statfin_opiskt_pxt_13k9.px/

Leino, M. 2022. Asuinympäristöt erilaistuvat, yhteiskunta polarisoituu. Kuinka alueellinen eriarvoistuminen ja asuinalueiden eriytyminen edistävät yhteiskunnan kahtiajakautumista? Politiikka 64:3, 234–257. Viitattu 20.5.2024 https://doi.org/10.37452/politiikka.119902

Monimuotoisuudesta menestystä – tietoa ja työkaluja työnantajalle 2022. TEM oppaat ja muut julkaisut 2022:1. Viitattu 20.5.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-720-5

Muuttoliike 1950–2023. Tilastokeskus. Viitattu 20.5.2024 https://stat.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html

Opetusministeriön kirje ammattikorkeakouluille 23.8.2001. Haku ammattikorkeakoulujen jatkotutkintoon. 31/401/2001.

Pylkkänen, E. 2022. Työvoiman saatavuusongelmia. Viitattu 20.5.2024 https://valtioneuvosto.fi/documents/1410877/104583605/Talous_ja_tyollisyys_Elina_Pylkkanen_01112022.pdf/42a5f43b-94b4-5aeb-9aa1-56c7cb892406/Talous_ja_tyollisyys_Elina_Pylkkanen_01112022.pdf?t=1667295842733

Rantanen, T. & Marjanen, P. 2019. Osaamisperusteisuus ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmien kehittämisen lähtökohtana – Näkökulmia osaamisperusteisuudesta käydyn keskustelun arvolähtökohtiin. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 21(3), 25–34. Viitattu 12.8.2024 https://journal.fi/akakk/article/view/87499/46391

Suomen koulutusjärjestelmä 2022. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 3.5.2024 https://okm.fi/documents/1410845/15514014/Suomen+koulutusjarjestelma/8aa97891-0e44-b10d-7228-cf1c04c301d0/Suomen+koulutusjarjestelma.pdf?t=1663149843625

SOSIAALIALAN AMMATTIKORKEAKOULUTUKSEN KOMPETENSSIT. https://www.sosiaalialanamkverkosto.fi/wp-content/uploads/2023/04/SOSIAALIALAN-AMMATTIKORKEAKOULUTUKSEN-KOMPETENSSIT-2023.pdf

SOSIONOMI (Ylempi AMK) KOMPETENSSIT. https://www.sosiaalialanamkverkosto.fi/wp-content/uploads/2023/04/SOSIONOMI-YAMK-KOMPETENSSIT-2023.pdf

SUOSITUS AMMATTIKORKEAKOULUJEN YHTEISISTÄ KOMPETENSSEISTA JA NIIDEN SOVELTAMISESTA 2022. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry. Viitattu 3.5.2024 https://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2022/Kompetenssit/Suositus%20ammattikorkeakoulujen%20yhteisiksi%20kompetensseiksi.pdf?_t=1642539572

11c3 — Tutkintotavoitteisen koulutuksen opiskelijat ja tutkinnot (koulutuskoodi), 2004–2022, sosiaaliala. Tilastokeskus. Viitattu 7.8.2024 https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__opiskt/statfin_opiskt_pxt_11c3.px/

VARHAISKASVATUKSEN SOSIONOMIN KOMPETENSSIT. https://www.sosiaalialanamkverkosto.fi/wp-content/uploads/2023/12/Varhaiskasvatuksen-sosionomikompetenssit-2023.pdf

Väänänen, A. & Turtiainen, J. 2014. Suomalaisen työntekijyyden muutos 1945–2013. Teoksessa Väänänen, A. & Turtiainen, J. (toim.) Suomalainen työntekijyys 1945–2013. Tampere: Vastapaino, 261–302.

Liitetaulukko 1.

Liitetaulukko 2.

Liitetaulukko 3.

Liitetaulukko 4.

Liitetaulukko 5.

---

2. Sosiaalialan työvoiman kysynnän ja -tarjonnan kohtaantotilanne

Niina Pietilä & Leena Viinamäki

Johdanto

Väestön ikääntyminen ja ikäluokkien pieneneminen näkyy työmarkkinoilla työvoiman tarjonnan vähentymisenä (Väestö ja väestöennuste ikäryhmittäin 2024). Työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät enää kohtaa optimaalisesti toimialoittain tai alueittain eri puolella Suomea. Työvoiman kohtaanto-ongelman keskeisiä taustatekijöitä ovat:

• väestömäärän kehitys kohti pieneviä ikäluokkia, jolloin on tärkeää pohtia työvoiman riittävyyden kysymystä sosiaalialan osalta
• väestön ikääntyminen kohti yhä vanhempia ikäluokkia, jolloin on tärkeää pohtia kansalaisten palvelutarpeiden muutoksiin liittyviä kysymyksiä
• elinkeinorakenteen muutos kohti palvelu- ja tietotyötä, jolloin etsitään vastausta työvoiman osaamistarpeiden muutokseen

Artikkeli muodostuu kolmesta työvoimatilannetta kuvaavasta tilastotarkastelusta. Ensimmäiseksi kuvaamme sosiaalialan työllisyyskehitystä suhteessa muihin toimialoihin. Toiseksi kuvaamme Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantotilannetta. Kolmanneksi kuvaamme sosiaalialan viiden henkilöstöryhmän työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantotilannetta.

Hyödynnämme artikkelissa ilmaista Työ- ja elinkeinoministeriön Työvoiman saatavuus ja kohtaanto -tietokantaa (Työvoiman saatavuus ja kohtaanto 2023) sekä Tilastokeskuksen Virallista tilastoa (Virallinen tilasto, Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito 2024). Artikkelissa kuvaamme sosiaalialan työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa sekä trenditilaston (Tilastokeskus) että poikkileikkaustilastojen (TEM, KEHA-keskus) avulla. Trenditilasto on poimittu vuosilta 2000–2022, ja Työvoiman saatavuus ja kohtaanto -tietokannasta poimittu poikkileikkaustilasto ensimmäisestä saatavilla olevasta ajankohdasta viimeisimpään saatavilla olevaan ajankohtaan artikkelin kirjoittamisaikataulun mukaisesti. Tilastokatsaus kontekstoi sosiaalialan paikkaa suomalaisilla työmarkkinoilla ja osana suomalaista hyvinvointipalvelujärjestelmää. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä ja vastuut 2023. (Lähde: Sosiaali- ja terveyspalvelut, Sosiaali- ja terveysministeriö 2023.)

Sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän perustan muodostaa valtion tuella toteutettu julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto, minkä lisäksi palveluja tuottavat yksityiset toimijat sekä sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimijat (Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä … 2023).

Sosiaalialan työllisyys suhteessa muihin toimialoihin

Kun tarkastellaan työllisten määrää Suomessa vuosina 2000–2022 (Taulukko 1.), on havaittavissa erityisesti sosiaalipalveluissa työskentelevien määrän vuosi toisensa jälkeen kasvava osuus. Sosiaalipalvelut ovat terveyspalveluita suurempi työllistäjä ja yhdessä ne ovat Suomen työllistävin toimiala.

Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialojen on arvioitu edelleen myös tulevaisuudessa olevan työvoimavaltainen ala. Sosiaali- ja terveysalojen erityisenä haasteena on pula koulutetuista ammattilaisista, minkä epäillään jatkuvan myös tulevina vuosina. Tämän taustalla on ikääntyvä väestö, minkä myötä palveluiden tarve kasvaa ja samalla työikäisten määrä vähenee. (Hellman 2023, 7.)

Taulukossa 1. kuvataan työllisten (1 000 henkeä) määrän kehitystä toimialoittain koko maassa vuosina 2000–2022.

Taulukko 1. Työlliset (1 000 henkeä) toimialoittain koko maassa vuosina 2000–2022. (Lähde: Virallinen tilasto, Tilastokeskus) Ennakkotieto vuodelta 2022.

Terveys- ja sosiaalipalvelut kuuluvat suurimpien toimialojen ryhmään arvioitaessa työllisten määrää. Tarkasteluajanjaksolla toimialoista työllisten määrä on lisääntynyt eniten terveys- ja sosiaalipalvelut -toimialalla tultaessa vuodesta 2000 vuoteen 2022. Vuodesta 2007 alkaen terveys- ja sosiaalipalvelut -toimialalla sosiaalipalveluissa on ollut enemmän työllisiä kuin terveyspalveluissa.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden työvoiman kohtaantoa voidaan kuvata muiden toimialojen tapaan tuotannon siirrettävyysindeksillä eli missä määrin toimialan tuotanto voidaan siirtää muualle ja kuinka maantieteellisesti etäälle tuotanto on siirrettävissä tuotannon loppukäyttäjistä (Huovari 2012, 15–21). Sosiaali- ja terveyspalveluiden siirrettävyysindeksi on matala, koska sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotanto tapahtuu edelleen digitalisaatiosta ja sote-palveluiden keskittämisestä huolimatta pääosin paikallisesti tai alueellisesti lähimmillään kotiin tuotavina palveluina ja laajimmillaankin laajan väestöpohjan palveluina (ks. esim. Viinamäki ym. 2019).

Kuviossa 2. kuvataan toimialoittaista työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantotilannetta koko maassa heinäkuussa 2014 ja helmikuussa 2024.

Kuvio 2. Toimialoittain työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantotilanne koko maassa heinäkuussa 2014 ja helmikuussa 2024. (Lähde: Työvoiman saatavuus ja kohtaanto. TEM, KEHA-keskus. 5.4.2024)

Heinäkuusta 2014 tultaessa helmikuuhun 2024 havaitaan, että koko maassa sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantotilanne on siirtynyt tasapainotilanteesta kohti työvoimapulaa ja työvoiman kohtaanto-ongelmaa muiden toimialojen tapaan. Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan työttömyysaste oli 6,36 % heinäkuussa 2014 ja helmikuussa 2024 se oli 4,41 %. Kohtaanto-ongelman laajuus oli 0,94 % heinäkuussa 2014 ja helmikuussa 2024 se oli noussut ollen 3,80 %. (ks. tark. kohtaanto-ongelman määrittelystä Liitteestä 1.) Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointiala toimialana kilpailee muiden toimialojen kanssa alan kiinnostavuudesta toimialalle opiskelemaan ja palkkatyöhön hakeutumisen sekä alan työtehtävissä pysymisen osalta, mikä heijastuu myös toimialan työvoiman kohtaantotilanteeseen.

Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantotilanne

Työvoimapulaa ja työvoiman kohtaanto-ongelmaa erityisesti sosiaali- ja terveysalalla on koko maassa. Sosiaali- ja terveysalan työvoimapula vaihtelee alueittain – esimerkiksi tammikuussa 2024 työvoimapulaa oli eniten Pohjanmaalla ja vähiten sitä oli Etelä-Karjalassa. (Tuomaala 2024, 10–11.)

Kuviossa 3. kuvataan sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantotilannetta maakunnittain heinäkuussa 2014 ja helmikuussa 2024.

Kuvio 3. Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantotilanne maakunnittain heinäkuussa 2014 ja helmikuussa 2024. (Lähde: Työvoiman saatavuus ja kohtaanto. TEM, KEHA-keskus. 5.4.2024)

Heinäkuusta 2014 tultaessa helmikuuhun 2024 havaitaan, että jokaisessa maakunnassa sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantotilanne on siirtynyt tasapainotilanteesta kohti työvoimapulaa. Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan työttömyysaste (keskiarvo) oli manner-Suomessa korkein Keski-Suomessa (9,96 %) ja matalin Pohjanmaalla (4,08 %) heinäkuussa 2017 ja helmikuussa 2024 se oli korkein Pohjois-Karjalassa (5,47 %) ja matalin Etelä-Pohjanmaalla (2,56 %). (Ks. tark. työttömyysasteen määrittelystä Liitteestä 1.)  Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan työttömyysasteen lasku osaltaan indikoi siirtymää kohti työvoimapulaa toimialalla jokaisessa maakunnassa. Tällaisen kehityksen taustalla on mm. hyvinvointipalveluita tarvitsevan väestön lisääntyminen sekä sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan henkilöstön ikääntyminen (Tevameri 2023).

Liitetaulukossa 1. kuvataan TOP 3 -periaatteella sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan ammattien kehitystä seuraavilla tarkastelu-ulottuvuuksilla: työvoimapula (yli 16 €/h), kohtaanto-ongelma, tasapaino, ylitarjonta, työttömyysaste (%) maakunnittain helmikuussa 2024 (Työvoiman saatavuus ja kohtaanto 5.4.2024).

Kun tarkastellaan sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialojen eri ammattinimikkeitä, on havaittavissa se, että monet niistä kuuluvat aloihin, jotka ovat lähes koko maassa tasapainossa sekä ammattilaisten että työpaikkojen osalta. Lähes koko maassa työvoimapulaa on sairaanhoitajien osalta. Sosiaalialla sosiaalityön erityisasiantuntijat ovat se ryhmä, josta osassa alueista on työvoimapulaa.

Lisäksi Liitetaulukko 1. osoittaa esimerkiksi Uudenmaan osalta, että sosiaalialan ohjaajien ja neuvojien osalta työpaikkojen ja ammattilaisten määrä on vuoden 2024 alkupuolella ollut tasapainossa. Tässä muodossa olevat tilastot eivät kuitenkaan kerro sitä, onko tasapainotilanne olemassa kaikissa sosiaalialan ohjaajien ja neuvojien mahdollisissa työpaikoissa. Esimerkiksi Talentian tekemässä kyselyssä erityisesti kuntien ja hyvinvointialueiden palveluksessa olleet vastaajat kokivat työssään haasteita, kun taas oppilaitoksissa ja järjestöissä työskentelevät kokivat työssään olevan haasteita vähemmän (Nurmela 2024, 14). Julkisissa keskusteluissa on tuotu myös esiin sosiaaliohjaajapulaa erityisesti lastensuojelussa, varsinkin sijaishuollossa. Työntekijäpulan on todettu vaikuttavan esimerkiksi siihen, että uusia yksiköitä ei ole voitu avata. (Laine, Lötjönen & Pietilä 2022, 1.)

Sosiaalialan viiden henkilöstöryhmän työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantotilanne

Sote-aloille on muita aloja tyypillisempää, että rekrytoitaessa haetaan työntekijää lyhyisiin määräaikaisuuksiin. Sote-palveluissa rekrytoinnissa ei useimmiten ole kyse uusien työpaikkojen syntymisestä, vaan uusia ammattilaisia haetaan työntekijöiden poistuman ja vaihtuvuuden vuoksi. On myös esitetty, että määräaikaisten ja lyhyiden työsuhteiden määrä vaikuttaa siihen, että monet näihin työllistyvät pitävät työnhakunsa voimassa määräaikaisten työsuhteiden aikana. Tämä lisää työnhakijoiden lukumäärää tilastoissa. (Tevameri 2023, 43.) Myös vakinaisen henkilökunnan palkkaamisessa on terveys- ja sosiaalipalveluissa ollut vaikeuksia. Yksi yleisistä työvoimapulasta kärsineistä ammateista oli sosiaalialan hoitajat. (Räisänen & Ylikännö 2022, 55.)

Yleisesti Suomen työmarkkinoilla on todettu olevan kohtaanto-ongelma. Tällöin samaan aikaan on työtöntä työvoimaa melko runsaasti, mutta samaan aikaan kaikkiin avoimiin työpaikkoihin ei kuitenkaan riitä ammattitaitoista työvoimaa. Kohtaanto-ongelma voi keskittyä tiettyyn ammattiin, toimialaan tai alueeseen. Yksi kohtaanto-ongelman syistä ovat ammattisiirtymät, jolloin jokin ammattiala voi saada lisää työntekijöitä heidän vaihtaessaan alaa tai menettää työntekijöitä. (Opetushallitus 2023.) Sosionomeista ja sosiaalityöntekijöistä joka kolmas pohtii alan vaihtoa ja työskentelyä jollakin kokonaan toisella alalla. Myös alan sisällä on odotettavissa vaihtuvia työntekijöitä, kun joka toinen vastanneista vastasi harkitsevan hakeutumista johonkin muuhun oman alan työhön. (Landgrén 2024, 28.) Näiden tulosten perusteella sosiaalialalla on ainakin osassa tehtävissä odotettavissa työntekijävajetta, mikäli siirtyjiä sosiaalialan tehtäviin ei ole muista ammateista.

Sosiaalialan korkeakoulutetuista valtaosa ei pidä sosiaalialaa kovin vetovoimaisena. Tuloksissa nousee esiin kuitenkin eroja alueittain. Pääkaupunkiseudulla asuvat vastaajat pitivät sosiaalialan töitä houkuttelevampina ja vetovoimaisempina kuin maaseutumaisissa kunnissa asuvat. (Landgrén 2024, 29.) Tämän voi ajatella kuvaavan sitä, että pääkaupunkiseudulla työmarkkinat ovat moninaisemmat ja ne pystyvät paremmin tarjoamaan erilaisia vaihtoehtoja ja esimerkiksi urapolkuja kehittämistehtäviin.

Suomalaisten työmarkkinoiden kannalta väestön ikääntymisellä ja eläköitymisellä on keskeisiä vaikutuksia työmarkkinoihin. Sote-alan ammattilaisia on arvioitu poistuvan työmarkkinoilta suuren määrän seuraavien alle kymmenen vuoden kuluessa. Sosiaalialan ammattialoista erityisesti sosiaalityöntekijöiden kohdalla on arvioitu olevan tulevaisuudessa alitarjontaa. (Opetushallitus 2023.) Esimerkiksi Satakunnassa tehdyissä laskelmissa on arvioitu alueelta poistuvan neljänneksen sosiaalityöntekijöistä ja kodinhoitajista sekä esimerkiksi 17 % sosiaalialan ohjaajista ja neuvojista (Pusila 2022).

Kuviossa 4. kuvataan sosiaalialan viiden henkilöstöryhmän työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantotilannetta koko maassa heinäkuussa 2017 ja helmikuussa 2024.

Kuvio 4. Sosiaalialan viiden henkilöstöryhmän työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantotilanne koko maassa heinäkuussa 2014 ja helmikuussa 2024. (Lähde: Työvoiman saatavuus ja kohtaanto. TEM, KEHA-keskus. 5.4.2024)

Sosiaalialan viiden henkilöstöryhmän työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantotilannetta kuvaava vakanssiaste oli heinäkuussa 2014 paras sosiaalihuollon johtajat -ammattiryhmässä (vakanssiaste: 0,3 %) ja heikoin kodinhoitajat (kotipalvelutoiminta) -ammattiryhmässä (vakanssiaste: 2,5 %). Helmikuussa 2024 vakanssiaste oli paras sosiaalihuollon johtajat -ammattiryhmässä (vakanssiaste: 0,9 %) ja heikoin lähihoitajat -ammattiryhmässä (vakanssiaste: 6,3 %). (Ks. tark. vakanssiasteen määrittelystä Liitteestä 1.) Ylempää korkeakoulututkintoa edellyttävät sosiaalialan ammattien (sosiaalihuollon johtajat, sosiaalityön erityisasiantuntijat) työllisyystilanne näyttää pysyneen varsin vakaana, mutta variaatiota on havaittavissa erityisesti toisen asteen ammatillista tutkintoa (kodinhoitajat (kotipalvelutoiminta), lähihoitajat) edellyttävissä ammattiryhmissä.

Kuvio 4. osoittaa, kuinka erityisesti lähihoitajien työttömyys on laskenut selvästi ja samaan aikaan heidän työpaikkojensa määrä on kasvanut merkittävästi. Kymmenessä vuodessa myös kodinhoitajien työttömyysaste on laskenut. Kummankin ammattiryhmän kohdalla työvoimapulan onkin arvioitu olevan tällä hetkellä merkittävä. Kotipalvelun työntekijöiden kohdalla pula kohdistuu erityisesti vammaisten ja vanhusten kanssa työskentelevään henkilöstöön. Näiden ammattiryhmien lisäksi sote-aloilla on lukumääräisesti suurta pulaa myös sairaanhoitajista. (Tevameri 2023.)

Sosiaalihuollon erityisasiantuntijoiden eli pääosin sosiaalityöntekijöiden osalta vaje ei henkilömääränä ole yhtä suuri kuin sairaanhoitajista tai lähihoitajista. Pula sosiaalityöntekijöistä tulee esiin kuitenkin, kun vaje suhteutetaan ammattiryhmän kokoon. (Tevamari 2023, 60.) Kuvio 4. osoittaa myös sosiaalihuollon erityisasiantuntijoiden työttömyysasteen alentuneen viimeisen kymmenen vuoden aikana, minkä lisäksi myös kysyntä on kasvanut. Myös sosiaalialan ohjaajien ja neuvojien kysyntä on kasvanut ja työttömyysprosentti laskenut. Kun heistä kymmenen vuotta sitten on ollut ylitarjontaa, on tilanne kysynnän ja tarjonnan välillä tällä hetkellä tasapainoisempi. Sosiaalihuollon johtajien osalta tilanne tasapainoinen.

Loppupäätelmät

Kaiken kaikkiaan koulutus- ja työmarkkinat ovat murroksessa väestön ikääntymisen, pienevien ikäluokkien, elinkeinorakenteen ja palkkatyön merkityksen muuttumisen sekä automatisaatio-, digitalisaatio- ja globalisaatiokehityksen myötä. Jatkuvan oppimisen merkitys korostuu tulevaisuuden työelämässä pärjäämisessä ja on yksi ratkaisukeino työvoimapulaan. (Osaaminen turvaa tulevaisuuden … 2020; Eerola, ym. 2023.)

Työvoiman ja työpaikkojen kohtaanto-ongelman ratkaisumahdollisuus myös on alueellisen liikkuvuuden ja monipaikkaisuuden lisääntyminen. Liikkumisen infrastruktuurin kehitys ja yhä nopeammat liikkumistavat mahdollistavat työmarkkina-alueiden laajentumisen ilman työmatkoihin käytettävän ajan kasvamista. Pitkän aikavälin trendinä on työpaikan, työn ja asumisen eriytyminen – yhä useampi muuttaa työn perässä, pendelöi, tai tekee etätyötä digitalisaation mahdollistamana. (Alasalmi ym. 2020, 10–12.) Työmarkkina-alueiden laajentuminen ja etätyön lisääntyminen sekä onnistunut henkilöstöpolitiikka luovat osaltaan ratkaisuedellytyksiä sosiaalialan työvoimapulaan erityisesti harvaan asutulla maaseudulla.

Sosiaali- ja terveysalojen veto- ja pitovoimaan panostaminen on herättänyt viime vuosina erityistä huomiota. Tilanteen on todettu edellyttävän innovatiivisia ratkaisuja, joista yhtenä on nostettu esiin olemassa olevien yhteistyö- ja työnjakomallien kehittäminen. (Hellman 2023, 7.) Koulutuksen osalta tulee kiinnittää erityisesti huomiota siihen, miten sosiaalialan työpaikat kuvataan houkutteleviksi opintoja pohtiville. Työpaikoilla taas on kiinnitettävä huomiota siihen, millä tavalla koulutettu työvoima saadaan pysymään alalla. Tämä edellyttää riittävää ymmärrystä siitä, mitkä ovat työntekijöiden kannalta keskeiset pitovoimatekijät ja mitkä tekijät puolestaan työntävät pois alalta.

Lähteet

Alasalmi, J., Busk, H., Holappa, V., Huovari, J., Härmälä, V., Kotavaara, O., Lehtonen, O., Muilu, T., Rusanen, J. & Vihinen, H. 2020. Työn ja työvoiman alueellinen liikkuvuus ja monipaikkainen väestö. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:12. Viitattu 13.8.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-928-8

Eerola, E., Obstbaum, M. & Vanhala, J. 2023. Osaava työvoima, työllisyys ja työmarkkinoiden kireys. SUOMEN PANKIN AJANKOHTAISIA ARTIKKELEITA TALOUDESTA. Viitattu 13.8.2024 https://www.eurojatalous.fi/fi/2023/artikkelit/osaava-tyovoima-tyollisyys-ja-tyomarkkinoiden-kireys/

Hellman, N. 2023. Yhteistyö- ja työnjakomallit sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2023:7. Viitattu 24.2.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164636/STM_2023_7_rap.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Huovari, J. 2012. Globalisaatio ja tuotannon sijoittuminen. PTT raportteja 235. Viitattu 13.8.2024 https://www.ptt.fi/wp-content/uploads/media/liitteet/rap235.pdf

Laine, S., Lötjönen, H. & Pietilä, S. 2022. Vaihtuvat aikuiset, tuntemattomat työkaverit. Ohjaajien vaihtuvuus lastensuojelulaitoksissa lasten ja työntekijöinä kokemana. Osaamista sijaishuoltoon –hankkeen raportti. Viitattu 29.4.2024 https://osaamistasijaishuoltoon.fi/wp-content/uploads/2022/01/Vaihtuvat-aikuiset-tuntemattomat-tyokaverit.pdf

Landgrén, S. 2024. Vastavalmistuneiden urapolut 2023. Vuosina 2021–2022 valmistuneiden Talentian jäsenten sijoittuminen työelämään sekä kokemukset saadusta koulutuksesta. Viitattu 5.4.2024 https://www.talentia.fi/wp-content/uploads/2024/01/talentia_vastavalmistuneiden-urapolut-2023.pdf

Nurmela, S. 2024. Talentia – työolobarometri 2024. Viitattu 13.8.2024. https://www.talentia.fi/wp-content/uploads/2024/03/talentia_tyoolobarometri_2024_yhteenveto.pdf

Osaaminen turvaa tulevaisuuden. Jatkuvan oppimisen parlamentaarisen uudistuksen linjaukset 2020. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:38. Viitattu 13.8.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-610-5

Opetushallitus 2023. Työvoiman kohtaanto ammattialoittain vuonna 2028. Viitattu 22.8.2024. https://www.oph.fi/fi/tilastot/tyovoiman-kohtaanto-ammattialoittain-vuonna-2028

Pusila, J. 2022. Työvoiman kysynnästä ja poistumasta SoTE-klusterissa Varsinais-Suomi 2020–2030. Ennakointiakatemia. Turun tutkimus- ja ennakointipalvelu. Viitattu 24.4.2024 https://ennakointiakatemia.fi/wp-content/uploads/2022/10/Tyovoiman-tarve_SOTE-klusteri.pdf

Räisänen, H. & Ylikännö, M. 2022. Minne uudet työpaikat syntyivät vuonna 2021? Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 24.4.2023 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164428/Minne%20uudet%20ty%C3%B6paikat%20syntyiv%C3%A4t%20vuonna%202021_.pdf

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä ja vastuut 2023. Sosiaali- ja terveyspalve-lut. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 13.8.2024 https://stm.fi/sotepalvelut/jarjestelma-vastuut

Tevameri, T. 2023. Sote-palveluala. Työvoima, yksityisen sektorin rooli ja kansainvälistyminen. TEM toimialaraportit 2023:2. Viitattu 5.4.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-605-5

Tuomaala, M. 2024. Työvoiman saatavuus ja kohtaanto 1/2024. TEM-analyyseja • 119/2024. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 13.8.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165485/Ty%C3%B6voiman%20saatavuus%20ja%20kohtaanto%201_2024.pdf

Työvoiman saatavuus ja kohtaanto. TEM, KEHA-keskus. Tilaston hakupäivä 5.4.2024. Viitattu 5.4.2024 https://tyomarkkinatori.fi/teemasivut/tyovoiman-saatavuus-ja-kohtaanto

Viinamäki, L., Silvenius, R. & Raasakka, E. 2019. Turvallisuus osana kehittyviä hyvinvointipalveluja. Teema-artikkeli. Lumen. Lapin ammattikorkeakoulun verkkolehti 2/2019. Viitattu 13.8.2024 https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=a6b21928-6c75-490c-a297-641d40ce0b9b

Virallinen tilasto, Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito, StatFin / Kansantalouden vuositilinpito / 11ws — Työllisyys ja työtunnit, vuosittain, 1975–2022*. Tilaston hakupäivä 26.4.2024. Viitattu 26.4.2024. https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vtp/statfin_vtp_pxt_11ws.px/

Väestö ja väestöennuste ikäryhmittäin 2024. Väestö ja yhteiskunta Tilastokeskus. Viitattu 5.5.2024 https://www2.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html#vaesto-vaestoennuste-ikaryhmittain

Liite 1.

Liitetaulukko 1.

---

3. Sosiaalialan osaamistarpeet aikalaistiedon perusteella

Jenni Koivumäki, Eija Raatikainen & Elina Savolainen

Johdanto

Tulevaisuuden sosiaalialan osaamistarpeita ajatellessa on hyvä tuntea menneisyys, sillä aikaisemmin määritetyt tarpeet näkyvät nykyhetkessä. Maailman ennakoimattomat haasteet ja mahdollisuudet vaativat laaja-alaista osaamista, muutos- ja ennakointikykyä sekä kykyä sopeutua ja keksiä uusia ratkaisuja. Sosiaalialan perustavana ja pysyvänä osaamistarpeena ovat sosiaalialan eettinen perusta ja arvot sekä transversaalit taidot, alakohtaisten taitojen rinnalla.

Keskeinen kysymys ei ole vain tarvittava osaaminen, vaan myös se, mitä emme vielä tiedä tulevaisuudessa tarvittavan. Katse tulee kohdistaa siihen, kuinka tarvittavaa osaamista ja sen kehittymistä voidaan tukea. Työntekijöiden vaihtuvuus, ikärakenne, moninaisuus ja organisaatioiden jatkuva uudelleen organisoituminen vaativat resilienssiä ja muutoskykyä. Enää ei ole kyse vain oman osaamisen päivittämisestä vaan tarvitaan myös kykyä elää muutoksessa ja luoda uutta. Tämän lisäksi tulee huomioida työpäivän arkiset haasteet ja yllätykselliset tilanteet. Globaalit ja yhteiskunnalliset muutokset korostavat jatkuvuuden tarvetta. Ammattispesifin osaamisen lisäksi tarvitaan laaja-alaisia siirrettävissä olevia taitoja (transversaalit taidot). Transversaaleilla taidoilla ei ole olemassa yhtä määritelmää, mutta erään määritelmän mukaan ne voidaan jakaa kolmeen pääteemaan. Nämä ovat i) kriittinen ja luova ajattelu, ii) ihmissuhde-, vuorovaikutus ja tunnetaidot sekä iii) oppimaan oppimisen taidot. (Raatikainen & Rantala-Nenonen 2022.)

Työn murros Suomessa 2023-tutkimusraportin (2023) mukaan viisi työn trendiä ovat polarisoituminen, muuttuva työ, työntekijän markkinat, uuden työn johtaminen ja kestävä johtaminen. Opetushallituksen ennakointifoorumin (2023) mukaan sosiaalialan tärkeimmät osaamistarpeet ovat asiakaslähtöisten palveluiden kehittäminen, hyvinvointiteknologian tuntemus ja hallinta, oppimis- ja paineensietokyky, joustavuus, luovuus ja monitaitoisuus, ammattieettinen osaaminen, moniammatillinen osaaminen sekä vuorovaikutus- ja digitaidot. Sosiaalialan uudistukset liittyvät hyvinvointialueiden uusiin toiminta- ja palvelumuotoihin. Keskeisiä osaamistarpeita ovat palvelujärjestelmän tuntemus ja asiakaslähtöisten palvelukokonaisuuksien yhteensovittaminen. Nykyhetken ja tulevaisuuden keskeisimpiä osaamistarpeisiin vaikuttavia asioita ovat rakenneuudistuksen vuosina 2023-2026 toteutuva sosiaali- ja terveydenhuollon palvelulainsäädännön ja ohjauksen uudistus (=palvelureformi).

Sosiaali- ja terveysministeriö korostaa osaamisteemojen määrittämistä ja pedagogisten ratkaisujen etsimistä. Keskeisiä teemoja ovat asiakaslähtöisyys, eettisyys, palvelujärjestelmä, digitalisaatio ja monialainen yhteistyö. Lisäksi STM määrittää tärkeäksi tulevaisuuden osaamisen kannalta työelämän ja koulutuksen välisen yhteistyön sekä hyvinvointialueiden tutkimus- ja osaamiskeskittymien roolin. (STM 2024.)

Sosiaalialan työelämän osaamistarpeet ovat sidoksissa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmään ja organisaatioon – mutta myös ihmisiin, jotka muutokset toteuttavat. Tarvitaan systeemistä ymmärrystä ja osaamista ihmisistä ja ihmisten välisistä suhteista työelämässä. Sosiaalialan työn asiakaskohtaamisessa rakenteelliset, organisatoriset ja yhteiskunnalliset muutokset heijastuvat myös asiakkaille.

Artikkelissa tarkastellaan sosiaalialan työelämän osaamistarpeita kolmella tasolla: globaalilla ja yhteiskunnallisella tasolla, organisaation ja palvelujärjestelmän tasolla sekä asiakastyön osaamisen tasolla. Tarkastelun pohjana ovat sosionomin kompetenssit ja ajankohtaiset lähteet. Osaamistarpeiden tarkastelua on suunnattu ennakoimalla tulevaisuuden ilmiöitä ja megatrendejä ja jokaiselta tasolta olemme valinneet tarkasteluun muutaman tulevaisuuden kannalta keskeisen osaamistarpeen.

Globaalin ja yhteiskunnan tason osaamistarpeet

Sosiaalialan osaajilla täytyy olla kykyä asettaa oma työnsä osaksi laajempaa viitekehystä ja kokonaisuutta. Globaalin ja yhteiskunnallisen tason osaamistarpeet lähtevät liikkeelle sosiaalialan työn paikasta yhteiskunnassa, jota tieto, politiikka ja talous raamittavat. Esimerkkinä globaalin tason muutoksesta on digitalisaation murros, johon myös sosiaalialan tulee vastata. Toisaalta sosiaalialan osaajalla täytyy olla kykyä kestävän tulevaisuuden rakentamiseen, jossa ekosysteemiajattelun periaatteet ovat keskeisiä ja planetaariseen hyvinvointiin tähtäävä työote merkityksellinen. Nykypäivän jatkuvassa muutoksessa oleva työ vaatii kokonaisresilienssiä sekä varautumisen- ja kriisinhallinnan taitoja kohdata eteen tulevat haasteet, joista yhtenä voidaan mainita esimerkiksi polarisoituminen, jota voidaan yrittää haastaa antirasistinen työotteen avulla. Sosiaalialalla on mahdollisuus vaikuttamiseen, mikä korostaa globaalin ja yhteiskunnallisen tason osaamisen merkitystä.

Yhteiskuntaamme sekä sosiaali- ja terveyspolitiikkaan vaikuttavat tulevaisuudessa erityisesti muuttuva väestörakenne, globalisaatio, työn murros ja teknologinen kehitys sekä ilmastonmuutos. Tulevaisuuden kannalta sosiaalialan työn keskeisiä yhteiskunnallisia tehtäviä on tukea yhteiskunnan vakautta ja turvallisuutta, sosiaalista kestävyyttä ja vaikuttaa eriarvoisuuteen sekä tukea yksilöiden ja yhteisöjen osallisuutta.

Tulevaisuuden talousosaaminen liittyy sosiaalialan työn näkökulmasta esimerkiksi rahoitus- ja projektiosaamiseen sekä taloudelliseen vaikuttavuuden ja kestävyyden arviointiin. Keskeisiä ovat sosiaalisen talouden eli oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon, eriarvoisuuden ja sosiaalisen kestävyyden kysymykset. Talouteen liittyvä osaaminen ei ole perinteisesti sosiaalialan ydinosaamista, mutta siihen kohdistuu myös koko ajan kasvavassa määrin osaamistarve asiakastyön resurssien käyttöön liittyen. Kestävä talous mahdollistaa paremman huomisen edellytyksiä. Näin sosiaalinen kestävyys ja talousosaaminen kietoutuvat toisiinsa.

Tiedon, tekoälyn ja digitalisaation mahdollisuudet sosiaalialan työssä on ajankohtainen yhteiskunnallinen kysymys. Maailmassa on meneillään digitalisaation murros. Yli 120 maata on kehittänyt strategian digitalisaation edistämiseksi. YK:n (2020, 9) yleiskokouksen mukaan digitaalisten taitojen kehittäminen ja kouluttamisen tulee nojautua yksilöllisiin ja kansallisiin olosuhteisiin ja muovautua niiden mukaan. Väestön digitaalisten taitojen lisääminen on yksi EU:n suurimmista haasteista. Tulevaisuudessa tarvitaan sosiaalialan ammattilaisia, joilla on taito auttaa myös asiakkaita digipalvelujen kanssa sekä tunnistaa digitaalisten valmiuksien ja toimintaedellytyksien näkökulmasta haavoittuvassa asemassa olevia asiakkaita kuten ikääntyneitä, asunnottomia, paperittomia, osatyökykyisiä, kielitaidottomia tai muita, joilla on haasteita digitaitojen ja -laitteiden kanssa.

Tulevaisuuden työyhteisöt ja asiakkaiden tilanteet ovat entistä moninaisempia, verkostomaisempia ja moniammatillisempia, joten on hyödyllistä tarkastella osaamista myös systeemisen ajattelun näkökulmasta. Systeemisessä ajattelussa asiakkaan tilannetta tarkastellaan kokonaisuutena, jossa kaikki elämän osa-alueet ja ihmiset muodostavat toinen toisiinsa vaikuttavan systeemin. Esimerkiksi asiakkaan haasteet voidaan nähdä johtuvan elinympäristön vuorovaikutussuhteista, jolloin haasteeseen pyritään vaikuttamaan tarkastelemalla koko systeemiä ja sen muutostarpeita. 

Resilienssi on kykyä kohdata ja selviytyä muutoksista ja haasteista. Resilienssiin liitetään usein uhkien vääjäämättömyys. Sosiaalialalle ominainen tapa onkin lähestyä kriisejä ennaltaehkäisyn näkökulmasta eikä ainoastaan varautumis – ja valmistautumistoimenpiteiden näkökulmasta. Resilienssin määrittely vain kriisinsietokyvyksi ei tavoita sen merkitystä sosiaalialan työn näkökulmasta. Olennaista on kokonaisresilienssin tarkastelu sekä kyky luoda sosiaalista turvallisuutta epävarmuuden ja muutosten leimaamassa maailmassa. Kokonaisrelienssissä on niin yhteiskunnallisella kuin yksilöllisellä tasolla kyse luottamuksesta, oikeudenmukaisuudesta ja yhteisöllisyydestä, eriarvoisuuden, polarisaation ja individualismin sijaan sekä kyvystä kriittisyyteen. Kyse on positiivisen sopeutumisen edellytyksistä kuten yhteisöllisyys, solidaarisuus, toimivat ja luotettavat rakenteet, kyky oppia ja uudistua. (Juntunen & Hyvönen 2020.) Resilienssillä on selvä yhteys transversaaleihin taitoihin, jotka ovat siirtymiä tukevaa osaamista.

Yhteiskunnallisesta ja globaalista näkökulmasta on tulevaisuudessa kiinnitettävä entistä vahvemmin myös sosiaalialalla huomiota ilmaston muutokseen ja planetaariseen hyvinvointiin. Ilmaston muutos, luontokato ja luonnonvarojen ylikulutus vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja lisää eriarvoistumista. Planetaarinen hyvinvointi tarkoittaa, että ihmisen ja muun luonnon terveys ja hyvinvointi ovat riippuvaisia toisistaan.  Planetaarinen hyvinvointi on myös osa kokonaisresilienssiä. (THL 2024.) Sosiaalialalla tulee olla tavoite ja käytännön toimia osaltaan edistää yhteiskunnallisen ja ekologisen kantokyvyn yhteensovittamista sekä vaikuttaa eriarvoistumiseen niin paikallisesti kuin globaalilla tasolla.

Organisaation ja palvelujärjestelmän tason osaamistarpeet

Organisatorisesta ja palvelujärjestelmän näkökulmasta tarkasteltuna osaamistarpeena korostuu taito kehittää systeemistä työotetta ja monialaista yhteistyö- ja palvelujärjestelmää. Se vaatii asiakaslähtöisyysosaamista ja katseen kiinnittämistä tulevaisuuteen. (STM 2024.) Sosiaalialan organisaatio- ja palvelujärjestelmätason osaamistarpeet voidaan jakaa toisiaan täydentäviin ammatillisiin ydintaitoihin ja transversaaleihin taitoihin. Transversaalit taidot ovat laaja-alaisia, alalta toiselle siirrettävissä olevia taitoja, mutta niille voi kuitenkin olla luonteenomaista myös alakohtainen ydinosaaminen (esimerkiksi vuorovaikutustaidot).

Rakentavasti ja kestävällä tavalla toimivissa työyhteisöissä tarvitaan transversaaleja taitoja. Transversaalit taidot ovat yli ammattialat ylittäviä taitoja, jotka voivat esimerkiksi edistää vuoropuhelua monialaisessa ja -ammatillisessa työssä (Raatikainen & Rantala-Nenonen 2022a; 2021). Vaikka transversaalit taidot ovat yksilön taitoja, niin myös työyhteisössä voi olla tunnistettavissa yleisesti käytössä olevia ja yhteisesti jaettua osaamista, kuten esimerkiksi vahvat vuorovaikutus-reflektio- tai ihmissuhdetaidot. Ihmissuhdetaidoista esimerkkinä on se, että työntekijä “osaa rakentaa positiivista ja emotionaalisesti turvallista vuorovaikutusta sekä kehittää ja luoda yhdessä tiimityötä” (Raatikainen & Rantala-Nenonen 2021; 2022a). Transversaalit taidot voivat edistää osaamisen tunnistamista ja tunnustamisesta työyhteisön jäsenten kesken mutta myös muissa konteksteissa, esimerkiksi asiakkaan osaamisen ja voimavarojen esille tuomisessa ja jäsentämisessä. Työelämässä tarvitaan taitoja, joita voidaan käyttää kentällä eri työympäristössä ammattispesifin osaamisen rinnalla (Raatikainen & Rantala-Nenonen 2021, 56).

Työelämässä toimimisessa tarvitaan taitoja soveltaa, ideoida uutta, kehittää ja ratkaista haasteita. Se vaatii myös kriittistä ja luovaa ajattelua. Erityisesti uuden kehittämisessä, kuten projektityössä tarvitaan toisistaan poikkeavia ja toisiaan täydentäviä näkökulmia. Tällöin luovuus voi olla avain tekijä uuden löytämisessä. Kriittistä osaamista tarvitaan myös jokapäiväisissä niin kohtaamisissa asiakastyössä kuin hallinnollisessa työssä.

Sen sijaan tarkasteltaessa ihmissuhde-, vuorovaikutus- ja tunnetaitoja transversaaleina taitoina, voidaan osaamisen ulottuvuuksiksi todeta esimerkiksi kumppanuus, verkosto ja yhteistyö, ristiriitatilanteiden hallinta tai kulttuurisensitiivisyys. Organisaatiotasolla ristiriitojen hallinta voi ilmetä siten, että “pystyy edesauttamaan ristiriitatilanteiden ratkaisua, pysyy rauhallisena paineen alla ja pystyy säätelemään omia tunteitaan ristiriitatilanteissa. Kun puolestaan ihmissuhdetaidot “osaa reflektoida ja hallita emotionaalista säätelyä ja itsesäätelyä sekä osoittaa empatiaa ammatillisissa suhteissa”. Kulttuurisensitiivisyys on yksi ihmissuhde-, vuorovaikutus- ja tunnetaitojen ulottuvuus (Raatikainen & Rantala-Nenonen 2022a).

Oppimaan oppimisen taidot mahdollistavat ajan tasalla olemisen ja uuden tiedon käyttöönoton ja luomisen. Elinikäinen oppiminen on tärkeä osa työelämätaitoja. Organisaatiotasolla tulee vastaan monia oppimaan oppimisen taitoja. Tällaisia ovat esimerkiksi itsesäätely- ja metakognitiiviset taidot. Myös työntekijän digitaaliset taidot, esimerkiksi tekoälyn käyttö, vaatii jatkuvaa uuden oppimista (Raatikainen & Rantala-Nenonen 2022a). Oppimaan oppiminen voidaan nähdä myös kykynä tunnistaa omaa ammatillisesta kehittymistä tukevia non-formaalin (epävirallisen) oppimisen mahdollisuuksia, esimerkiksi vapaa-ajan harrastuksissa. Työssä viihtymistä edistää työn ulkopuolisen osaamisen käyttäminen työssä. Tällaista osaamista voi olla esimerkiksi taide-, talous- ja verkosto-osaaminen. Oppimaan oppimisen taidot henkilökohtaisella ja organisaatiotasolla luovat joustavuutta työntekemiseen.

Luottamus on tärkeä tekijä sosiaali- ja terveysalalla. Luottamusta voidaan tarkastella myös taitona. Luottamus voi ilmetä kykynä luoda luottamuksellinen tilanne-, kohtaaminen tai pidempiaikaisempi prosessi (asiakas-, työyhteisö-, johtamis- tai kehittämisprosessi). Luottamuksen rakentaminen, vahvistaminen tai sen murtuminen syntyy arjen tilanteissa, joskus jopa huomaamatta. Näin ollen siitä ja sen vaikutuksista kokonaisuuteen tulee olla tietoinen. Sosiaalialan ammattilaiselta vaaditaan kykyä toimia rakentavasti, parempaa tulevaisuutta ja mielekästä arkea edistäen.

Luottamus taitona voi ilmetä taitona rakentaa ja ylläpitää dialogia, kykynä noudattaa aikatauluja ja lupauksia (myös olla lupaamatta liikoja), käyttäytyä ennakoivasti, kykynä osoittaa hyvää tahtoa muille, olla selkeä ja hahmotella yhteiset tavoitteet, edut ja riskit. Se on myös kykyä asettaa ammatilliset rajat menettämättä ystävällisyyttä ja välittävää asennetta, tehdä yhteistyötä muiden kanssa ja ottaa huomioon erilaisia tunteita ja osoittaa ihmissuhde- ja sosiaalisemotionaalisia taitoja (Raatikainen & Rantala-Nenonen 2022b). Kuitenkaan, yksin työntekijällä ei voi pelkästään olla vastuu, vaan myös johtajien ja koko työyhteisön tulee tukea työntekijöitä, jotta he voivat onnistua työssään. Luottamus ja psykologinen turvallisuus ovat sidoksissa toisiinsa, ja näin ollen toisiaan vahvistamalla myös työyhteisön tasolla voidaan edistää niitä. Edellytyksenä on asioiden tunteminen, ja halu vaikuttaa niihin. Luottamus organisaatiotaitona (Raatikainen ym. 2023) on osaamista, jota tarvitaan myös tulevaisuudessa.

Monialainen osaaminen ja moniammatillinen toiminta korostuvat tulevaisuudessa entisestään asiakkaiden monialaisen palveluntarpeen ja sosiaali- ja terveydenhuollon integraation myötä. Kansainvälistyvä ja globaalimaailma tuovat esille tarpeen kansainvälisestä monialaisesta työstä. Moniammatillisen työn onnistumisen edellytys perustuu eri toimijoiden kykyyn kuunnella, jakaa osaamistaan sekä ymmärtää toisten esittämiä näkökulmia. Kyky työskennellä tarkoituksenmukaisesti yhdessä, on moniammatillisen osaamisen ydintä (Mönkkönen & Kekoni 2020). Sosiaalialan työssä tarvitaan moninaisuus- ja kielitietoisuusosaamista suhteessa asiakkaisiin, mutta toisaalta osana organisaatiokulttuurien muutosta, sillä myös organisaation sisällä on entistä enemmän moninaisuutta. Moninaisuusosaamisella tarkoitetaan sellaista työn tekemisen tapaa, jossa otetaan huomioon ihmisten kulttuurisista eroista lähtevät haasteet, ja jossa työntekijä tulee tietoiseksi omasta kulttuuritaustastaan ja sen vaikutuksesta oman työhön ja palveluihin. (Hyväri & Sahonen 2021 (toim.).)

Kielitietoinen toimintakulttuuri organisaatioissa on tietoisuutta kielistä yksilötason taitona, ymmärryksenä ja toimintana, jolla luodaan yhteistä ymmärrystä ja voidaan vuorovaikuttaa joustavasti ja luovasti. Kielitietoisuus on myös osa strategista ulottuvuutta, jossa kielet, kielivaranto ja monikielisyys tehdään näkyväksi ja niitä arvostetaan. Kielitietoisuus voidaan jakaa kielellisen osaamisen ulottuvuuksiin; kielen huomioiminen, kielellinen luovuus, metakielellinen taito, metakielinen pohdinta ja kieliyhteisöihin kohdistuvat asenteet. Kieliin ja kieliyhteisöihin kohdistuu sekä positiivisia että negatiivisia asenteita ja organisaation tasolla onkin tärkeää, että kielitietoisuutta edistetään luomalla yhteiset kieliperiaatteet ja mahdollisiin syrjiviin käytänteisiin puututaan.

Digitalisaatiotuo tullessaan sekä mahdollisuuksia että haavoittuvuuksia monikielisyyden näkökulmasta. Digitaaliset järjestelmät voidaan rakentaa entistä monikielisemmiksi ja asiakaslähtöisemmiksi, mutta toisaalta taustalle tarvitaan myös ko. kielten osaajia. Näin ollen monikielinen ammatillinen osaaminen täytyy tunnistaa jo rekrytointitilanteissa entistä herkemmin, jotta uutta teknologiaa hyödyntävät järjestelmät sekä monikielisten osaajien potentiaali voidaan hyödyntää kokonaisvaltaisesti. (Hyvari & Sahonen (toim.) 2021; Granholm, Merikoski & Kulmala 2023.)

Asiakaslähtöisyyteen liittyvät osaamistarpeet

Sosiaalialan työ perustuu vahvasti etiikkaan, ihmisoikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kunnioittamiseen ja edistämiseen (Talentia 2022). Asiakkaiden ja heidän haasteellisten tilanteidensa kohtaaminen asiakas- ja tarvelähtöisesti on keskeinen sosiaalialan kompetenssi. Sosiaalialan työntekijällä täytyy olla kykyä monialaiseen ja osallistavaan työotteeseen, jossa huomioidaan moninaisuuden erilaiset ulottuvuudet. Eettisyyden ja asiakaslähtöisyyden lisäksi työn tekemisen täytyy perustua tietoon.

Asiakaslähtöisyys ja kohtaava asiakastyö ovat vakiintuneita osia sosiaalialan ammattieettistä perustaa ja toimintakulttuuria. On tärkeää määrittää osaamisteemat ja kehittää osaamista huomioiden esimerkiksi paljon palveluita käyttävien tai erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden tarpeet (Heikkilä & Marjamäki 2024).

Ammatillinen etiikka on sosiaalialan työn kivijalka, ja eettisyys tulee arvioitavaksi jokaisessa arkipäivän asiakaskohtaamisessa. Kohtaaminen on sosiaalialan työn merkityksellisin menetelmä, sillä ilman dialogista ja aitoa kohtaamista työn perusta, luottamus, jää luomatta.

Työtä tehdään entistä enemmän myös etätyönä, mikä lisää työn autonomisuutta ja eettisyyden merkitystä. Eettistä koodistoa on avattava entistä paremmin yhteisen ymmärryksen ja luottamuksen perustaksi. Antirasistinen työote on yksi eettistä koodistoa palveleva työote, sillä ammattieettisiin näkemyksiin vaikuttavat tieto, tunteet, kulttuurit, kielet, uskonnot ja uskomukset. Antirasismi tarkoittaa aktiivista ja tietoista toimintaa syrjintää ja kielteisiä ennakkoluuloja vastaan. (Hyvari & Sahonen (toim.) 2021.)

Kohtaava asiakastyö on sosiaalialan osaajan kykyä ja valmiutta kohdata asiakas ja hänen tilanteensa kokonaisuutena. Asiakastilannetta luodaan osallistavasti ja asiakaslähtöisesti, jolloin asiakas kokee tulleensa aidosti kuulluksi. Kohtaava asiakastyö perustuu tunnistetulle asiakkaan tarpeelle ja keskittyy nykyhetkeen, rakentaen asiakkaan sisäistä motivaatiota, toimijuutta ja sitoutuneisuutta. (Lahti 2021, 4.) Porrastuneisuus korostaa, että sosiaalihuollon ammattilaisten osaamisen tulee vastata asiakkaiden tarpeisiin ja elämäntilanteiden vaativuuteen. Tiedon ja osaamisen täytyy liikkua asiakkaan tarpeen mukaan. Tulevaisuudessa sosiaalihuollossa tulisi käyttää aiempaa enemmän tutkimustietoa asiakkaiden tarpeisiin vastaamiseksi ja palveluiden vaikuttavuuden lisäämiseksi. (Heikkilä & Marjamäki 2024.)

Sosiaalialan työssä tarvitaan entistä enemmän moninaisuuden kohtaamisen tietoa ja taitoa. Monikulttuurinen ohjausosaaminen edellyttää kulttuurientuntemusta, kielitietoisuutta, tietoa kotoutumisen edistämisestä, kohtaamis- ja vuorovaikutusosaamista, tulkkivälitteisen työn hallintaa sekä uskontolukutaitoa, mutta ennen kaikkea avointa ja joustavaa suhtautumista erilaisuuteen. Kielitietoisuus on taitoa ja herkkyyttä huomioida kielellinen moninaisuus vuorovaikutuksessa ja kohtaamistilanteissa. Kielitietoisessa ohjauksessa huomioidaan asiakkaan oma kieli ja kulttuuri siten, että ohjauksen tukena käytetään esimerkiksi tulkkipalveluita, selkokieltä tai muita tapoja sopeuttaa viestintää asiakaslähtöisesti. (Hyvari & Sahonen (toim.) 2021.)

Sosiaalialan työolobarometrissa (Talentia 2024, n=2427) nousi keskeisimpänä haasteena haasteelliset asiakastilanteet. Haasteelliset asiakastilanteet voivat liittyä niukkoihin resursseihin, työturvallisuuteen, ammattietiikkaan, työn kuormittavuuteen tai puutteelliseen ammatilliseen erityisosaamiseen. Sosiaalialan työelämä, yhteiskunta, palvelujärjestelmä ja asiakkaiden tilanteet edellyttävät kykyä ratkaista viheliäisiä ongelmia ja haastavia asiakastilanteita asiakas- ja potilasturvallisuus huomioiden.

Asiakas- ja potilasturvallisuus on keskeinen näkökulma sosiaalialan työelämän osaamistarpeiden näkökulmasta. Asiakasturvallisuus on laaja käsitteellinen, eettinen ja käytännöllinen kokonaisuus, joka perustuu asiakkaan edun ja laadun toteutumiseen. Keskeistä on kehittää ammattilaisten toimintaa ja moniammatillista yhteistyötä asiakasturvallisuuden vahvistamiseksi. On tärkeää tarkastella kriittisesti työelämän potentiaalisia tilanteita, joissa sosiaalihuollon ammattihenkilön toiminta tai puutteellinen osaaminen voivat uhata asiakasturvallisuuden toteutumista.

Perustutkintokoulutuksen näkökulmasta on keskeistä muodostaa valtakunnallisesti yhtenevä asiakas- ja potilasturvallisuusosaaminen. Täydennyskoulutuksen avulla voidaan taata turvallisuusosaamisen säilyminen ja kehittyminen läpi koko työuran. Vahva yhteistyö käytännön työelämän, koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden sekä osaamiskeskusten välillä on tärkeä tekijä asiakas- ja potilasturvallisuuden saavuttamiseksi. On olennaista muistaa, että asiakas- ja potilasturvallisuus on asiakasta varten ja turvallisuus syntyy yhdessä asiakkaan kanssa. Tulevaisuudessa asiakkaan osallisuus ja itsemääräämisoikeus sekä asiakkaiden ja heidän läheisverkostojen rooli osana turvallisuustyötä tulisi huomioida aiempaa vahvemmin. (STM 2022.)

Väestön ikääntyminen ja väheneminen edellyttävät merkittäviä muutoksia kestävyyden säilyttämiseksi. Väestön väheneminen vaikuttaa ihmisten hyvinvoinnin toteutumiseen, kun sosiaaliturvaa joudutaan leikkaamaan ja sosiaali- ja terveydenhuoltoa tarvitsevien määrä lisääntyy. Mikäli hyvinvointia tukevia palveluita ei ole mahdollista järjestää aiemman mallin mukaisesti, herää kysymys, mikä rooli tässä voisi olla sosiaalialalla. Sosiaalialan työelämän osaamistarpeiden näkökulmasta väestön ikääntyminen edellyttää entistä vahvemmin huomion kiinnittämistä työhyvinvoinnin kysymyksiin, koska tulevat työntekijäsukupolvet pääsevät eläkkeelle aiempia sukupolvia huomattavasti myöhemmin mikä korostaa työkyvyn merkitystä.  Hyvinvoivat ja osaavat ammattilaiset ovat asiakas- ja potilasturvallisuuden perusedellytys (STM 2022, 27–31).

Loppupäätelmät

Sosiaalialan työolobarometrissä (Talentia 2024) on tunnistettu viisi keskeisintä kehittämisen kohdetta sosiaalialan lähitulevaisuudelle: palkkauksen kehittäminen työn vaativuuden mukaiseksi ja kilpailukykyiseksi, työntekijäresurssien riittävyyden ja työhyvinvoinnin varmistaminen, työmäärän hallittavuus sekä taloudellisten resurssien riittävyys. Sosiaali- ja terveysalan asiakkaan edun toteutumisen näkökulmasta alan tehtäväperusta tulisi muodostaa ensisijaisesti osaamisperustaisesti, ei työmarkkinatilanteen mukaan.  Alan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden varmistamiseksi on tärkeää kiinnittää huomiota tehtävärakenteisiin, työnjakoon ja osaamisen joustavaan käyttöön palvelujärjestelmässä. Pula pysyvistä ja osaavista sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista on konkreettinen uhka asiakas- ja potilasturvallisuudelle sekä laajemmin hyvinvointiyhteiskunnalle. (STM 2022, 27; 2024.)  

Sosiaalialan työ on työtä työyhteisöissä. Sosiaalialan ammattilaisella tulee olla vastuu ja osaaminen toimia taitavana työyhteisön jäsenenä edistäen psykologista turvallisuutta. Psykologinen turvallisuus tarkoittaa, että ihminen voi avoimesti kysyä, ihmetellä ja esittää mielipiteensä, ilman, että häneen suhtaudutaan negatiivisesti tai hänen mielipiteensä ohitetaan ja tyrmätään. (Edmonson 1999.)  Työyhteisöjen ja tiimien psykologisen turvallisuuden edistäminen edellyttää yhtä aikaa selkeitä ja toimivia rakenteita sekä sujuvaa vuorovaikutusta (Raatikainen & Otonkorpi-Lehtoranta 2023). Psykologinen turvallisuus ja luottamus tukevat toinen toisiaan.

Sosiaalialan asiantuntijuuden paikka ja siihen kohdistuvat osaamistarpeet asiantuntijuus- ja osaamisjärjestelmässä eivät ole staattisia, vaan ne muodostuvat systeemisessä suhteessa muiden alojen asiantuntijoiden osaamiseen, palvelujärjestelmään ja ennen kaikkea asiakkaiden ja yhteiskunnan tarpeisiin. Sosiaalialan työ ja asiantuntijuus ovat siltoja rakentavaa raja-alueasiantuntijuutta, koska asiakkaiden ja yhteiskunnalliset tarpeet ja ongelmat sijoittuvat usein sektoreiden raja-alueille. (Savolainen 2021.) Sosiaalialan työssä on kyse muutostyöstä, joka vaatii ammattilaiselta vahvoja luonteentaitoja sekä tunne- ja vuorovaikutustaitoja, taitoa kohdata ennakoimatonta ja kykyä sietää epävarmuutta. Oman alan substanssiosaamisen lisäksi tarvitaan transversaaleja taitoja. (Raatikainen & Rantala-Nenonen 2021, 67.)

Lähteet

Edmondson, A. C. 1999. Psychological safety and learning behaviour in work teams. Administrative Science Quarterly, 44, 350–383.

Granholm, C., Merikoski, P. & Kulmala, M. 2023. Haavoittuvuus ja osallisuuden haasteet digitalisoituvissa sosiaalipalveluissa. Teoksessa  Renvik, T. & Säävälä, M. (toim.). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2023: Näkökulmana väestösuhteet. Työ- ja elinkeinoministeriö oppaat ja muut julkaisut 2024:1, 155–165. Viitattu 5.5.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165441/TEM_oppaat_1_2024_Kotoutumisen_kokonaiskatsaus_2023.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Heikkilä, M. & Marjamäki, P. 2024. Sosiaalihuollon porrasteisuus uusissa soterakenteissa. Nykytila ja ehdotukset. Sosiaali- ja terveysministeriö raportteja ja muistioita 2024: 5.

Hyväri, S. & Sahonen, P. (toim.). 2021. Monikulttuurisen ohjausosaamisen kehittäminen – Virtaa ohjauksesta -koulutushankkeen tulokset. Diak, Työelämä 22 julkaisuja. Helsinki: Diakonia ammattikorkeakoulu.

Lahti, J. 2021. Kohtaava asiakastyö ohjauksellisena lähestymistapana ja käytännön työotteena. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen raportteja 3/2021. Viitattu 8.8.2024 https://www.doria.fi/handle/10024/180459

Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Monitoimijaisuus työntekijän voimavarana ja haasteena. Teoksessa Anneli Hujala & Helena Taskinen (toim.), Uudistuva sosiaali- ja terveysala (2020). Tampere: Tampere University Press, 215–240. Viitattu 12.8.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-022-9

Osaamisen ennakointifoorumi – Osaamiskorttipakka. 2023. OPH materiaalia. Viitattu 1.5.2024 https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/osaamiskortit_verkkoversio_1.pdf

Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2021. Transversaaliset taidot ammatillisen kasvun jäsentäjänä. Teoksessa Jakonen, M., Houni, P., Mutanen, A., Halonen, I. & Aali, P. Työn järjestyksiä. YFI julkaisuja 11. Jyväskylän yliopisto.

Raatikainen E. & Rantala-Nenonen K. 2022a. Pedagogical framework. Teoksessa Carrió, M. & Rosa, N. (toim.) Learning strategies to promote transversal skills on health and social care studies: a methodological guide. Barcelona: ITSHEC, 7-20. Viitattu 12.8.2024 https://hdl.handle.net/10230/54598

Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2022b. Transversaalit taidot – uudenlaista osaamista kansainvälistyvään työelämään. Journal of Finnish Universities of Applied Sciences 7.12.2022. Viitattu 12.8.2024 https://uasjournal.fi/4-2022/transversaalit-taidot-uudenlaista-osaamista-kansainvalistyvaan-tyoelamaan/

Raatikainen, E., & Otonkorpi-Lehtoranta, K. 2023. Psykologista turvallisuutta tukeva työkulttuuri: Esteet ja edellytykset opetus- ja sosiaalialalla. Aikuiskasvatus, 43(4), 257–272. Viitattu 12.8.2024 https://doi.org/10.33336/aik.130393

Raatikainen, E., Savolainen, T., Järvensivu, A., Isacsson, A., Simola-Alha, N. & Heinilä, H. 2023. “Trust at work – described by young professionals in the early stages of their careers”, Higher Education, Skills and Work-Based Learning. Viitattu 12.8.2024 https://doi.org/10.1108/HESWBL-04-2022-0093

Savolainen, E. 2021. Sosiaalipedagogiikka asiantuntijuuden markkinoilla. Tutkimus sosiaalipedagogisen asiantuntijuuden tulkinnoista metaforien kautta. Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 241. Kuopio: University of Eastern Finland.

STM 2022. Asiakas- ja potilasturvallisuusstrategia ja toimeenpanosuunnitelma 2022–2026. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022: 22.

STM 2024. Soteintegraation edellyttämä osaaminen: Jaoston raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2024: 2.

Talentia, 2022. Arki, arvot, elämä ja etiikka. Sosiaalialan ammattilaisen eettiset ohjeet. Helsinki: Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry, ammattieettinen lautakunta.

Talentia, 2024. Talentia- työolobarometri 2024. Verian. Viitattu 8.5.2024 https://www.talentia.fi/wp-content/uploads/2024/03/talentia_tyoolobarometri_2024_yhteenveto.pdf

THL, 2024. Planetaarinen hyvinvointi ja terveys. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkosivut. Viitattu 23.8.2024 https://thl.fi/thl/tietoa-meista/vaikuttamistavoitteet/planetaarinen-terveys-ja-hyvinvointi

Työn murros Suomessa, 2023. Tutkimus työnantajien ja työntekijöiden kokemuksesta CGI People Consulting.

YK, 2020. Road map for digital cooperation: Implementation of the recommendations of the High-level Panel on Digital Cooperation. Report of the Secretary-General. 29 May 2020. Viitattu 12.8.2024 https://undocs.org/en/A/74/821

---

4. Sosiaalisesti kestävä kehitys ja osaaminen

Martti Ainonen & Marko Palmgren

Johdanto

Globaalissa, eurooppalaisessa ja kansallisessa toimintaympäristössämme on meneillään monia haasteellisia tilanteita ja muutoksia, joilla on vaikutuksensa ihmisten arkiseen elämään ja toimintamahdollisuuksiin. Esimerkiksi taloudellinen epävakaus, ilmastonmuutos, digitaalisuus, disinformaatio, sosiaalinen epätasa-arvo ja muut hyvinvoinnin haasteet vaikuttavat ihmisten arkipäivään. Sosiaalisesti kestävässä kehityksessä on kyse yksittäisten ihmisten, yhteisöjen ja erilaisten väestöryhmien arvostamisesta sekä hyvinvoinnin turvaamisesta vihreän siirtymän toteutuksen ja taloudellisten leikkausten ristiaallokossa. Meneillään olevat “kriisit” haastavat nykyiset toimintamallit ja luovat tarpeen tarkistaa sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikkaa sekä strategioita. Sosiaalinen kestävyys on tarpeen huomioida läpileikkaavasti kaikissa toimissa.

Edellä mainittu kehitys heijastuu osaamisvaateina meille kaikille mutta myös sosionomi (AMK) -tutkintoihin.  Sosionomi -tutkinnon neljäntenä kompetenssina on kriittinen ja osallisuutta edistävä yhteiskuntaosaaminen. Sosionomi (YAMK) -tutkinnon ensimmäisenä kompetenssina on sosiaalialan asiantuntijaosaaminen. Näissä kompetensseissa korostetaan yhteiskunnallisten ilmiöiden ja muutosten kriittistä analysointia ja kykyä edistää yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen osallisuutta sekä toimijuutta muuttuvassa toimintaympäristössä. Sosiaalisesti kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen edellyttää osaamista, joka lisää sosiaalialan ammattilaisten kyvykkyyttä edistää asiakkaiden, asiakasryhmien sekä yhteisöjen osallisuutta ja toimijuutta yhteiskunnassa sekä toimia osana verkostoja (erityisesti YAMK-tutkinto), joissa haetaan sosiaalisesti kestäviä ratkaisuja yhteiskunnallisiin ilmiöihin.

Megatrendit ja sosiaalinen kestävyys

Megatrendit kuten vihreä siirtymä, digitalisaatio ja tekoäly, globalisaatio, ilmastonmuutos ja väestörakenteen muutos sekä lisäksi käynnissä oleva sota Ukrainassa ja taloudelliset kriisit haastavat nykyiset toimintamallit ja luovat tarpeen tarkistaa sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikkaa ja strategioita. Kuluvan vuosisadan suuri haaste on ristiriitaisten ja monilta osin globaalien kehityskulkujen yhteensovittaminen siten, että kestävän kehityksen eri osatavoitteet – mukaan lukien sosiaalinen kestävyys – tulevat huomioiduksi.

Ongelmien laajuus ja mittakaava on tunnistettu ja YK:n kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma Agenda2030 julkaistiin lähes kymmenen vuotta sitten. Monet näistä kestävän kehityksen tavoitteista liittyvät sosiaaliseen kestävyyteen. Myös Euroopan unioni on tunnistanut haasteet ja tarpeet ja pyrkinyt vastaamaan niihin monin eri keinoin kuten edistämällä digitaalista ja vihreää siirtymää sekä oikeudenmukaista siirtymää kohti ilmastoneutraaliutta (Euroopan komissio 2024a). Lisäksi Euroopan komission vuonna 2017 antamalla tiedonannolla perustettiin Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari, jonka tarkoituksena on parantaa elin- ja työoloja EU:ssa.

Sosiaalinen pilari toimii viitekehyksenä myös työllisyys- ja sosiaalipolitiikan tuloksellisuuden seurannassa ja siinä on otettu käyttöön uusi lähestymistapa sosiaalisten painopisteiden sisällyttämiseksi kaikkiin EU:n poliittisiin ohjelmiin ja linjauksiin. Sosiaalisten oikeuksien pilarin toimintasuunnitelman mukaan seuraavat kolme päätavoitetta on saavutettava vuoteen 2030 mennessä:

• vähintään 78 % 20–64-vuotiaista on työelämässä
• vähintään 60 % kaikista aikuisista osallistuu koulutuksiin vuosittain
• köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien määrä pienenee ainakin 15 miljoonalla. (Euroopan komissio 2024b)

Euroopan unionin alueella on edistetty sosiaalisen pilarin tavoitteita muun muassa luomalla kaikkia yrityksiä sitovaa lainsäädäntöä yritys- ja sosiaalisen vastuuseen liittyen sekä konkreettisemmin kehittämällä sosiaalitaloutta (Social Economy). Sosiaalitalouden avulla tavoitellaan työpaikkoja ja taloudellisia mahdollisuuksia, jotka auttavat etenkin nuoria ja ikääntyneitä sekä heikossa työmarkkina-asemassa olevia ryhmiä työllistymään ja integroitumaan työelämään. (European Commission 2021a.)

Tarkastelua Suomen osalta

Suomi ja muut Pohjoismaat ovat olleet esimerkillisiä edistäessään Agenda2030 ohjelman sosiaalisen kestävyyden tavoitteitta, jotka liittyvät esimerkiksi köyhyyden lievittämiseen, terveyteen, koulutukseen ja eriarvoisuuden vähentämiseen. Eniten haasteita on sen sijaan ollut ekologisen kestävyyden saralla. (Valtioneuvosto 2022a). Suomen kansallisessa Agenda 2030 -tiekartassa on yhtenä muutosalueena hyvinvointi, terveys ja yhteiskunnallinen osallisuus, minkä edistäminen kohdentuu sosionomien osaamiskompetensseihin. Tiekartassa todetaan, että myönteisestä kehityksestä huolimatta osa väestöstä ei ole päässyt mukaan myönteiseen kehitykseen ja useita tunnistettuja ongelmia tuodaan esiin. Visiona on, että 2030-luvulla on edetty parempaan suuntaan ihmisten hyvinvoinnissa, terveydessä ja työllisyydessä ja että Suomi on maailman huippua sosiaalisten ja terveysongelmien ennaltaehkäisyssä sekä hyvinvoinnin ja terveyden tukemisessa. (Valtioneuvosto 2022b, 12–30.)

Sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta on tärkeää kiinnittää huomiota myös yritysten toimintaan. Yritykset lähestyvät asiaa yritysvastuu käsitteen kautta.  Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) julkaisussa vastuullisuuden suunnannäyttäjät (2019, 4) on määritelty vastuullisuutta seuraavasti:

”Vastuullisuudella tarkoitamme sitä, että yritys huomioi toimintansa taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset. Vastuullinen yritys toimii mahdollisimman kestävällä tavalla ja sovittaa yhteen yrityksen ja sen sidosryhmien tavoitteet ja odotukset. Parhaimmillaan vastuullisuus on yrityksen kilpailuetu ja strategian ytimessä.”  (EK 2019,4.)

Yritysvastuuseen liittyen EK on ollut aktiivinen toimija ja se tuo esille ajantasaista tietoa. EK arvioi, että EU-lainsäädäntö ja vaatimukset koskevat ensi vaiheessa suuria tai keskisuuria yrityksiä, mutta kohdejoukko laajenee vääjäämättä. Vaatimukset tulevat heijastumaan myöhemmin myös toimitusketjuihin eli alihankkijoina toimiviin pk-yrityksiin. Arvio on, että EU tulee asettamaan hyvin tiukkoja vaatimuksia yritysten vastuullisuudelle. Suomalaisyritysten korkean lähtötason ansiosta yritykset ovat hyvissä asemissa vastaamaan lainsäädännön vaatimuksiin. (EK 2023.)

Suomessa on esitetty huolta, niin edellisen kuin nykyisen hallituksen osalta, työllisyysasteen, väestön koulutustason kuin syrjäytymiskehityksenkin osalta. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyydestä on muodostunut Suomessa vaikea ongelma (Maunu, Räisänen, & Tuomaala 2023). Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM 2021) julkaisi asiaan liittyvän yhteiskunnallisten yritysten strategian vuonna 2021. Strategian tavoitteena on lisätä yhteiskunnallisen yritystoiminnan tunnettuutta sekä vahvistaa toimintaedellytyksiä. Strategian keskeinen tavoite on parantaa osatyökykyisten ja muiden heikossa työmarkkinatilanteessa olevien työllisyyttä.

Suomen julkisten menojen kasvu on ollut useampana vuotena nopeampaa kuin talouskasvu ja tämän seurauksena julkinen talous on velkaantunut. Petteri Orpon kesäkuussa 2023 aloittanut hallitus asetti tavoitteeksi hillitä julkisen talouden velkaantumista valtiovarainministeriön ehdottaman kahden vaalikauden mittaisen 6 + 3 miljardin euron sopeutuspolun mukaisesti. Tämä on näkynyt muun muassa hallituksen mittavina leikkauksina sosiaaliturvaan kuten esimerkiksi asumistukeen, työttömyysturvaan ja sosiaali- ja terveyspalveluihin. (Valtioneuvosto 2024.)

Aika tulee näyttämään, kuinka nämä ns. talouden tervehdyttämistoimet ja taloudellisen kestävyyden tavoittelu, tulevat vaikuttamaan sosiaaliseen kestävyyteen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Tärkeää on, kuinka lainsäädännöllä ja erilaisilla poliittisilla päätöksillä halutaan edistää yritysvastuun toteutumista ja sosiaalisesti kestävää taloutta (Social Economy) kuten esimerkiksi yhteiskunnallisen yrittäjyyden toimintaedellytyksiä. Vaikka eri maiden kokemuksia ja oppeja ei voida suoraan siirtää maasta toiseen, on kuitenkin hyvä tiedostaa esimerkiksi Italian sosiaalisten osuuskuntien synnyn taustalla ollut tilanne: riittämättömät sosiaalipalvelut, valtion krooninen rahapula, työttömyysongelma ja monella tapaa jännitteinen poliittinen ilmapiiri (Pirkkalainen 2016). Sosiaalisesti kestävän talouden rakenteiden ja toimintamallien edistäminen voisi olla osa ratkaisua työttömyys- ja syrjäytymisongelmaan, ihmisten osallisuuteen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjoamiseen; tukien näin EU:n sosiaalisen pilarin tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi on tärkeä muistaa EU:n hyväksymä tavoite sosiaalisten painopisteiden sisällyttämiseksi kaikkiin EU:n politiikkoihin.

Uudenlaista osaamista ilkeiden yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuun

Käsillä ja tiedossa olevat ongelmat ja haasteet ovat mittaluokaltaan sellaisia, että tarvitaan systeemistä muutosta, jossa huomioidaan kestävän kehityksen eri osa-alueet: taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys kaikessa toiminnassa. Työ on jo aloitettu, mutta erilaisten intressien yhteen sovittaminen vaatii aikaa ja päämäärätietoista työtä. Sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta merkityksellistä on sekä YK:n Agenda2030 edistäminen, että tehty työ EU:n sosiaalisen pilarin edistämiseksi. Nostamme tässä artikkelissa esiin kaksi tärkeää näkökulmaa sosiaalisesti kestävän talouden edistämiseksi: yritysvastuun edistämisen sekä sosiaalitalouden edistämisen. Yritysvastuun edistäminen on välttämätöntä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta työmarkkinoiden jatkuvan muutoksen vuoksi on samanaikaisesti kehitettävä työmarkkinarakennetta, joka huomioi myös heikossa työmarkkina-asemassa olevat. Seuraavassa kuviossa olemme jaotelleet yritykset niiden voitonjaon mukaan ja havainnollistamme tilannetta sen avulla.

Kuvio 1. Sosiaalisesti kestävän talouden organisaatiot kuvattuna niiden voitonjaon mukaan (Lähteet: European Commission 2021b, 3; YYO 2023, 6).

Kuvio havainnollistaa sosiaalitalouden organisaatioiden erilaisia organisoitumistapoja ja kentän monimuotoisuutta. Julkinen sektori luo toiminnan puitteet ja edellytykset muun muassa lainsäädännöllä erilaisille organisoitumistavoille. Kuviossa äärimmäisellä oikealla ovat vastuullisesti toimivat yritykset, jotka huomioivat kaikessa toiminnassaan taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset. Toiminta on taloudellisesti kannattavaa ja ne jakavat omistajalleen voittoa.

Kuvion keskellä ovat yhteiskunnalliseen yrittämiseen perustuvat organisaatiot, joiden toiminnan tarkoituksena on selkeät, yleisesti hyväksytyt ja tunnustetut päämäärät edistää ihmisten hyvinvointia ja osallisuutta tai positiivisia ilmastoon- tai ekologiaan liittyviä ympäristötekoja. Yhteiskunnalliset yritykset tekevät liiketoimintaa, mutta niiden voitto käytetään pääasiassa toiminnan kehittämiseen tai voitonjakoa on rajoitettu. (YYO 2024.)

Kuviossa äärimmäisenä vasemmalla ovat perinteinen yhdistys- ja järjestötoiminta, joilla on tärkeä merkitys esimerkiksi sosiaali- ja terveysaloilla hyvinvointia ja terveyttä sekä ihmisten toimijuutta edistävässä toiminnassa.  Nämä organisaatiot eivät jaa voittoa toiminnastaan.  Niiden toiminnalle on merkittävää Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n sekä sosiaali- ja terveysministeriön (2024) vuosittain myönnettävät avustukset (n. 400 milj. euroa vuonna 2024), jotka rahoitetaan rahapelituotoilla. Hallituksen julkisen talouden sopeutukseen liittyvät leikkaukset tulevat kohdistumaan myös näihin avustuksiin.

On tärkeä tunnistaa ja tiedostaa, että jo tänä päivänä meillä on organisaatiotasolla monia erilaisia käytännön tapoja edistää sosiaalista kestävyyttä. Niiden toiminnasta ja kehittämismahdollisuuksista on tärkeää pitää huolta. Tätä kehittämistyötä on tehty esimerkiksi kehittämällä Lapin sosiaalinen kädenjälki -toimintamallia. Toimintamallissa ja hankeperheessä on kyse avoimeen verkostoyhteistyöhön perustuvasta yhteiskehittämisestä, jossa haetaan ratkaisuja heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymiseen ja työvoiman kohtaanto-ongelmaan. Sosiaalinen kädenjälki tarkoittaa jonkin palvelun, tuotteen tai toiminnan tuottamaa yhteiskunnallista vaikutusta. Mitä suurempi kädenjälki on, sitä paremmin sosiaalinen kestävyys, vastuullisuus ja oikeudenmukaisuus toteutuvat. (Palmgren, Ainonen, Hirvonen & Puisto 2023.)

Työllistymiseen ja työvoiman kohtaantoon liittyvät ongelmat ovat yhteiskunnallisia haasteita, jotka ovat sekä sosiaalisesti että taloudellisesti kestämättömiä. Lapin sosiaalinen kädenjälki -hankeperheessä on lukuisia eri toimijoita ja noin 15 hanketta, joilla haetaan hyviä käytäntöjä sekä yritysten yhteiskuntavastuun toteuttamiseen että heikossa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten työllistymiseen. Kohtaanto-ongelmaa ei mikään taho tai hanke voi ratkaista yksin, vaan ratkaisuja haetaan monen eri toimijan ja kehittämistoimenpiteen yhteisvaikutuksessa. Sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta tärkeintä on, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus löytää paikkansa työelämästä osaamisensa ja voimavarojensa pohjalta. (Palmgren, Ainonen, Hirvonen & Puisto 2023.)

Loppupäätelmät: Systeemiset ongelmat ja osaaminen tulevaisuudessa

Sosionomi AMK -tutkintojen osaamisen näkökulmasta tässä hahmoteltu systeeminen muutos korostaa kompetenssien, sosiaalialan asiantuntijaosaamisen sekä kriittisen ja osallisuutta edistävän yhteiskuntaosaaminen, merkitystä. On osattava ja on välttämätöntä toimia kaikilla eri tasoilla: yksilö-yhteisö-kunta-alue-valtakunta-EU-YK-tasoilla. On tärkeää, että on osaavia ammattilaisia, asioihin perehtyviä ja aktiivisia kansalaisia sekä poliittisia päätöksentekijöitä, jotka ymmärtävät kestävän kehityksen haasteet ja sosiaalisen kestävyyden merkityksen ja tärkeyden systeemisen muutoksen yhteydessä.

Oppiminen on kriittistä totuuden etsintää, joka mahdollistaa erilaisten arvolähtökohtien huomioimisen erilaisten yhteiskunnallisten ilkeiden ongelmien ratkaisemisessa. Oppimisen tavoitteena on, että kansalaiset voivat kasvaa ihmisyydessään ja kehittää osaamistaan, jotta yhteiskunnallisiin haasteisiin löydetään kestäviä ja vastuullisia ratkaisuja. Voimakas ja välttämätön vihreä siirtymä muuttaa työmarkkinoita ja osaamisvaateita. Sosiaalisen kestävyyden, mutta myös taloudellisen kestävyyden näkökulmasta, on tärkeää, että kansalaisten osaaminen kehittyy muuttuvien työmarkkinoiden ja muuttuvan maailman mukana. Koulutussektorin tulee olla tärkeä muutosvoima yhteiskunnassa, joka uudistaa perustavanlaatuisia käsityksiämme ihmisenä olemisesta ja suhteestamme ympäröivään todellisuuteen sekä mahdollistaa muutoksen kestävämpään ja vastuullisempaan yhteiskuntaan. (Joutsenvirta & Salonen 2020, 199–200.)

Joutsenvirta ja Salonen (2020, 207–210) pitävät tässä tilanteessa tärkeänä kehittää systeemistä yhteisoppimista. Tämä edellyttää eri aloilta tulevan tiedon yhdistämistä ja pehmeiden taitojen, kuten vuorovaikutustaitojen, ongelmanratkaisutaitojen ja tunnetaitojen, korostamista. Lisäksi tarvitaan menetelmiä, jotka auttavat ihmisiä näkemään ilmiöt toisiinsa vaikuttavina kokonaisuuksina. On tärkeä ymmärtää ongelmien dynaamista luonnetta ja esimerkiksi kestävyystematiikan eri osa-alueiden keskinäisriippuvaisia suhteita. Uuden tietämisen tason luominen edellyttää atomistisen ajattelun ja lineaarisen logiikan ylittämistä. Systeeminen yhteisoppiminen on väline päästä uudelle tietämisen tasolle, jossa yksilö, yhteisö ja yhteiskunta uudistuvat yhteisessä prosessissa.

Viimeiset vuosikymmenet ovat osoittaneet, että erilaisia yhteiskunnallisia haasteita ja kriisejä nousee esille jatkuvasti, eivätkä nykyiset toimintatavat ja ratkaisumallit riitä. Esimerkiksi kestävän kehityksen haasteet on tunnistettu jo vuosikymmeniä, mutta ratkaisujen poluilla ollaan vasta alkuvaiheessa. Etenenkin sosiaalinen kestävyys ja sen osaaminen on jäänyt ekologisen ja taloudellisen kestävyyden varjoon. On tärkeä lisätä osaamista sosiaalisesta kestävyydestä ja nostaa se muiden kestävyyden osa-alueiden rinnalle, jotta siirtymä kohti kestävää tulevaisuutta on oikeudenmukainen. Sosiaalisen kestävyyden vahvistaminen vaikuttaa kompetensseihin, joita sosionomikoulutusten tulee tuottaa.

Sosiaalisen kestävyyden vahvistaminen ei ole vain sosiaalialan ammattilaisten tehtävä, vaan se on kaikkien tehtävä. Sosionomien osaamisen näkökulmasta on kuitenkin tärkeää, että sosionomit ovat keskeisiä muutosvoimia sosiaalisen ulottuvuuden esille nostamisessa ja kehittämisessä asiakastyöstä yhteiskunnalliseen muutokseen. Sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseen on oikeutus, tahtotila ja rahoitus, mikä on tuotu esille alueellisissa, kansallisissa sekä EU-tason ohjelmissa.

Lähteet

European Commission 2021a. Building an economy that works for people: An action plan for the social economy. Viitattu 22.4.2024 https://ec.europa.eu/social/BlobServlet?docId=24986&langId=en

European Commission (2021b) Scenarios towards co-creation of a transition pathway for a more resilient, sustainable, and digital Proximity and Social Economy industrial ecosystem. Commission staff working document. Brussels, 9.12.2021. SWD (2021) 982, final. Viitattu 22.4.2024 https://ec.europa.eu/social/BlobServlet?docId=24990&langId=en

European Commission 2022. Final Report on Social Taxonomy. Platform on Sustainable Finance. Viitattu 22.4.2024 https://commission.europa.eu/system/files/2022-03/280222-sustainable-finance-platform-finance-report-social-taxonomy.pdf

Euroopan komissio 2024a. Euroopan teollisuusstrategia. Viitattu 22.4.2024 https://commission.europa.eu/strategy-and-policy/priorities-2019-2024/europe-fit-digital-age/european-industrial-strategy_fi#accelerating-twin-transitions

Euroopan komissio 2024b. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin 20 periaatetta. Viitattu 22.4.2024 https://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=1606&langId=fi

Elinkeinoelämän keskusliitto 2019. Vastuullisuuden suunnannäyttäjät. Käytännön työkaluja ja esimerkkejä yritysvastuun johtamiseen. Viitattu 16.4. 2024 https://ek.fi/wp-content/uploads/EK_Vastuullisuusjulkaisu_final_net_11.9.2019.pdf

Elinkeinoelämän keskusliitto 2023. Kartalle EU:n vastuullisuussääntelyssä – missä mennään? Viitattu 16.4.2024 https://ek.fi/ajankohtaista/uutiset/eun-vastuullisuussaantely-etenee-keskeiset-hankkeet-5-minuutissa/

Joutsenvirta, M. & Salonen, A. 2020. Sivistys vaurautena. Radikaalisti, mutta lempeästi kohti kestävää yhteiskuntaa. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu.

Maunu, T., Räisänen, H. & Tuomaala, M. 2023. Pitkä Työttömyys. TEM-analyyseja 114/2023. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 18.4.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-834-9

Meager, E. 2022. Why the social taxonomy is no longer an EU priority? Capital Monitor. New statesman media group ltd. Viitattu 22.4.2022 https://capitalmonitor.ai/regions/europe/why-social-taxonomy-no-longer-eu-priority/

Palmgren, M., Ainonen, M., Hirvonen, J. & Puisto, I. 2023. Lapin sosiaalinen kädenjälki – Yhteinen toimintamalli työn ja tekijöiden kohtaamiseen. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 35/2023. Lapin ammattikorkeakoulu. Rovaniemi 2023. Viitattu 16.4.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-501-4

Pirkkalainen, J. 2016. Italian sosiaaliset osuuskunnat. Esimerkki julkisten palveluiden yhteistuotannosta. Helsinki: Kansan sivistyön keskusliitto. Viitattu 18.4.2024 https://www.ksl.fi/app/uploads/2022/01/Italian_sosiaaliset_osuuskunnat_web_versio.pdf

Sosiaali- ja terveysministeriö 2024. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimintaan 383,59 miljoonaa euroa vuonna 2024. Viitattu 26.4.2024 https://stm.fi/-/sosiaali-ja-terveysalan-jarjestojen-toimintaan-383-59-miljoonaa-euroa-vuonna-2024

Työ- ja elinkeinoministeriö 2021. Yhteiskunnallisten yritysten strategia. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2021:41. Viitattu 22.4.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-884-4

Valtioneuvosto 2022a. Suomi jälleen 1. sijalla kestävän kehityksen maavertailussa. Kestävän kehityksen toimikunta. Viitattu 16.4.2024 https://valtioneuvosto.fi/en/-/10616/finland-once-again-ranks-first-in-international-comparison-of-sustainable-development?languageId=fi_FI

Valtioneuvosto 2022b. Kestävän kehityksen toimikunnan Agenda 2023 -tiekartta. Suomen kestävän kehityksen toimikunta. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2022:9. Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 16.4.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-024-0

Valtioneuvosto 2024. Pääministeri Orpon hallitus: Pitkäjänteinen talouden sopeutus jatkuu, samalla katse käännetään kasvuun. Viitattu 22.4.2024 https://valtioneuvosto.fi/-/paaministeri-orpon-hallitus-pitkajanteinen-talouden-sopeutus-jatkuu-samalla-katse-kaannetaan-kasvuun

Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus (YYO) 2024. Tulevaisuuden yhteiskunnan rakentajille. Viitattu 26.4.2024 https://yyo.fi

Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus (YYO) 2024. Tulevaisuuden yhteiskunnan rakentajille. Viitattu 26.4.2024 https://yyo.fi

---

5. Näkymiä sosiaalihuoltoon ja tulevaisuuden osaamistarpeisiin

Pirjo Turunen, Tarja Kauppila & Anne Waldén

Tilannekatsaus Sote-järjestämisvastuun siirtymään

Sote-uudistus on edennyt vuoden 2023 alusta palvelujen järjestämisvastuun siirtymisenä hyvinvointialueille. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) kriittistä arviointia ensimmäisestä toimintavuodesta voi luonnehtia tiivistetyksi ohjauspuheenvuoroksi tulevaisuuden kehitystoimista: hyvinvointialueiden toiminnan ja talouden muutosohjelmat on konkretisoitava, palveluja on uudistettava, yhteistyöalueiden (YTA) yhteistyösopimukset on laadittava, valtakunnalliset sote-tavoitteet on otettava toiminnan suunnittelupohjaksi sekä kaikessa uudistamisessa on otettava huomioon ratkaisujen paitsi taloudellinen myös sosiaalinen kestävyys. (Selvitys hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun toteutumisesta 2023).

Hyvinvointialueita koskevan tietopohjan arvioidaan olevan vasta kehittymässä. Erityisesti sosiaalihuoltoa vaivaavat osin vielä tutut kuntajärjestäjävaiheen tietopuutteet. Sosiaalihuollon seurantarekisteri (THL) kokoaa kuitenkin jo Kanta-palveluihin tallennettua ja hyvinvointialueiden erikseen toimittamia sosiaalihuollon tietoja, joita tullaan julkaisemaan syksystä 2024 alkaen säännöllisinä tilastoina. Sosiaalihuollon tietojen kirjaaminen rakenteisesti ja arkistointi Kanta-palveluihin tulevat pakolliseksi hyvinvointialueilla vasta vuonna 2026. (Ensimmäinen arvio sosiaalihuollon asiakasmääristä julki: sosiaalihuolto on arjen tukena 770 000 suomalaiselle – THL) STM:n arvion (2024) mukaan erot väestön terveydessä ja hyvinvoinnissa ovat tällä hetkellä edelleen merkittäviä. Maantieteellinen ja sosioekonominen eriytyminen on todettu paitsi hyvinvointialueiden välillä myös niiden sisällä, mikä on perustuslain hengessäkin huolestuttavaa. Esimerkiksi sairastavuus on suurinta Itä- ja Pohjois-Suomessa. (Selvitys hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun toteutumisesta 2023).

Sote-uudistuksen keskeinen tavoite on yhdenvertaisuus – vastakohtana eriarvoisuudelle. Yhdenvertaisuutta on edistettävä, henkilöstövajeeseen on vastattava ja peruspalveluja on vahvistettava (Selvitys hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun toteutumisesta 2023). Valtakunnalliset tavoitteet sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle on sittemmin vielä päivitetty STM:ssä (Valtakunnalliset tavoitteet sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle 2024) pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman ja Kansallisen palvelureformin pohjalta. Keskeisiksi sote-tavoitteiksi kirkastuivat yhdenvertaisuuden lisäksi kustannusvaikuttavuus, yhteistyö ja tieto. Näistä kuvauksista löytyvät ylipäätään peruspalvelujen vahvistamisen ja erityisesti sosiaalihuollon kehittämisen tulevaisuustarpeet.

Pohjolan ja Muurin selvityshenkilötyö sosiaalihuollon sisältöohjauksesta (Sosiaalihuollon sisältöohjaus hyvinvointialuerakenteessa. Nykytila ja toimenpide-ehdotukset 2024) tuo lisävalaisua ajankohtaiseen tilannekuvaan hyvinvointialueilta: Sosiaalihuollon kokonaisuus näyttää olevan hukassa, kehittämisvelkaa on paljon, sote-uudistuksessa on jääty vielä sivurooliin, sosiaalihuollon YTA-taso on määrittelemättä sekä valtakunnallisesti yhdenmukainen tutkimus-, koulutus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKKI) kokonaisrakenne on organisoimatta. 

Hyvinvointialueiden alkuvaiheessa lähinnä hallinnollinen uudelleen organisoituminen on vienyt aikaa ja energiaa, ja sisällöllistä uudistettavaa on edessä vielä paljon. Heikkilän ja Marjamäen (Sosiaalihuollon porrasteisuus uusissa sote-rakenteissa. Nykytila ja ehdotukset 2024) Sosiaalihuollon porrasteisuutta käsittelevässä selvityshenkilötyössä todetaan esimerkiksi YTA-yhteistyörakenteen olevan sosiaalihuollolle vielä täysin uusi malli, jonka suhteen sosiaalihuollon toimijat kaipaisivat yhteistä prosessia: miten, kuka ja missä järjestyksessä sosiaalihuollon palvelut ja TKKI-toiminta tulevaisuudessa järjestettäisiin. Näköpiirissä on osavastausta selvityshenkilöiden peräänkuuluttamaan TKKI-toiminnan organisoitumiseen sen myötä, että alueellisen sosiaalialan osaamiskeskustoiminnan toimialueita koskeva STM:n asetusmuutoksen lausuntokierros on päättynyt elokuussa. Lähiaikoina selvinnee se, muotoutuvatko alueellisten sosiaalialan osaamiskeskusten (5) toimialueet YTA-laajuisiksi, ja jos muotoutuvat, millaisessa aikataulussa tämä tapahtuu.  

Hyvinvointialueiden taloudellinen ahdinko on ollut paljon esillä mediassa. Aika näyttää, miten alkuperäinen hyvinvointialuejoukko selviää jatkosta, vai onko edessä esimerkiksi hyvinvointialueiden yhdistymisiä. Kun uudistettavaa on jo tähän mennessä tunnistettu paljon, on selvää, että soten TKKI-toiminta on jatkossa yksi kriittinen menestystekijä kaikilla hyvinvointialueilla – ja näin ollen myös yhteistyöalueilla. Miten TKKI-toiminta organisoituu, miten sitä johdetaan ja jatkuvasti uudistetaan, miten toimintaa resursoidaan ja miten tässä kokonaisuudessa saadaan sosiaalihuollon tutkimuksellinen johtamis- ja kehittämisote nykyistä vahvemmaksi? On selvää, että tähän vastaamiseksi tarvitaan sosiaalihuolloltakin yhtenäistä ja kirkasta tulevaisuusnäkyä siitä, minne haluamme päästä. Lisäksi tarvitaan systemaattista, tutkimuksellista ja ennakoivaa osaamisen kehittämistä sekä rohkeaa osallistumista uudistustyöhön. Näitä ei saavuteta ilman selkeitä TKKI-toimintamandaatteja, säädösten tukea ja asianmukaista, kestävää rahoitusta.

Osaamista uudistamassa hyvinvointialueella

Hyvinvointialueiden arjessa kaiken kaikkiaan taloudellinen kestokyky, palvelutarpeen kasvu, henkilöstöpula sekä uudenlaisten järjestelmien, toimintatapojen ja menetelmien käyttöönotto muuttavat työelämää ja edellyttävät osaamisen ennakoivaa kehittämistä. Toimintatapojen ja -ympäristön muuttuessa henkilöstöltä vaaditaan sinnikästä joustavuutta, jatkuvaa osaamisen kehittämistä ja motivaatiota ammatilliseen kasvuun. Työnantajilta ja oppilaitoksilta vaaditaan ketteryyttä osaamisvajeisiin vastaamiseen ja sosiaalialan vetovoimaisten urapolkujen kehittämiseen. Työtehtävien ja osaamisvaatimusten uudistuessa tarvitaan ammatillisten perustaitojen täydentämistä, uudenlaisia keinoja osaamisen kehittämiseen sekä aiemmin hankitun osaamisen hyödyntämiseen. Osaamisen ennakoiva kehittäminen sekä ketterät urapolut ovat oleellinen ja kestävä osa arjen työtä. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2021). 

Osaamisen uudistamista on tehty sosiaalialalla sisällöllisenä kehittämistyönä vuosikymmeniä rakenteellisen sote-uudistuksen rinnalla. Osaamista on jaoteltu työelämäosaamiseen, alakohtaisen geneeriseen osaamiseen ja ammattispesifiin osaamiseen (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistiota 2024:2, 14.)

Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus (2018) tutkimuksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollossa työntekijöiltä on vaadittu erityisesti vahvaa oman alan substanssiosaamista. Muuttuvassa toimintaympäristössä tarvitaan kuitenkin vahvan sosiaalialan substanssiosaamisen lisäksi geneeristä asiakastyöosaamista, palvelujen kehittämisosaamista sekä työntekijyyden ja yhteistoiminnan muutososaamista. Sote-integraation edellyttämä osaaminen on eettisyyttä, asiakaslähtöisyyttä, systeemisyyttä palvelujärjestelmässä, digitaalisuuden hyödyntämistä ja monialaista yhteistyötä (emt. 2024:2).

Sosiaali- ja terveydenhuollon osaamisen koulutusinterventioiden tutkimus on kohdistunut pääosin lääkäreiden ja hoitotyöntekijöiden osaamiseen kliinisissä taidoissa. Sosiaalialan ja -työntekijöiden osaamisen koulutusinterventiotutkimukset puuttuvat vielä lähes kokonaan. (Optimoitu sote-osaaminen.pdf). Lieneekö tämäkin osaltaan vaikuttanut siihen, että sosiaalihuollon kentällä tutkimus ja kehittäminen on käytännössä jäänyt pitkälti ulkopuolisen, määräaikaisen ja satunnaisen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen varaan? Kun ei ole riittävästi tutkittua tietoa, osaamisen kehittämistä on vaikeampi linjata ja toiminnan vaikuttavuutta on vaikeampi perustella. Ulkopuolisella tutkimus- ja kehittämisrahoituksella toteutetut hankkeet olivat aiemmin, sosiaali- ja terveydenhuollon kuntajärjestäjävaiheessa, keskittyneet useimmin suurimpiin yliopistokaupunkeihin sekä yhteistyö oppilaitosten kanssa oli kuntakohtaista ja osin pirstaleista.

Järjestämisvastuun siirtyminen hyvinvointialueille on mahdollisuus yhtenäistää tutkimus- ja kehittämistyön rakenteita ja resursseja sekä eri alueiden mukaan pääsyä uudistustyöhön. Käytännössä sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämishenkilöstö on hyvinvointialueiden TKKI-rakenteissa kuitenkin vielä hyvin vähäistä. Sosiaalialan osaamiskeskukset selvittivät keväällä 2024 osana omaa perustyötään, että sosiaalialan asiantuntijoiden osuus hyvinvointialueiden TKKI- henkilöstöstä on noin 5–20 %, käytännössä kuitenkin vain muutamia henkilötyövuosia. Toisaalta tutkimus- ja kehittämisrahoituksen määräaikaisuus haastaa edelleen voimakkaasti sosiaalihuollon pitkäjänteisen tutkimus- ja kehittämistyön. Tämä tilanne vaikuttaa myös alan osaamisen systemaattiseen kehittämiseen. Hyvinvointialueiden yhteinen TKKI-työ tarvitsee tuekseen yhteistyöalueiden kehittämisrakenteen. YTA- kehittämisrakenne mahdollistaa sosiaalihuollon TKKI-toiminnan yhteensovittamisen alueiden palvelutarpeeseen ja henkilöstön osaamisen kehittämiseen – kunkin alueen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen profiilit huomioonotettuna.

Hyvinvointialuetyö ja laajempi koko yhteiskunnan toimintaympäristön muutos edellyttää myös uudenlaista työyhteisö- ja johtamisosaamista sekä joustavaa organisaatiorajat ylittävää yhteiskehittämistä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi oman osaamisen ja koko organisaation osaamisen tunnistamista ja arviointia sekä panostamista henkilöstön perehdytykseen, mentorointiin ja valmentavaan johtamiseen. Johtajat ja henkilöstö tarvitsevat osaamista hajautetuissa verkosto-organisaatioissa toimimiseen ja verkostojen sekä moniammatillisten työyhteisöjen johtamiseen (Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa 2019). Tämä kerryttää yhtenäistä monialaista osaamispohjaa.

Hyvinvointiorganisaatiot ovat massiivisia useimpiin aikaisempiin kuntaorganisaatioihin verrattuna, ja siksi vaaditaan vielä paljon työtä yhdenvertaisuuden edistämiseksi niin hyvinvointialueiden sisällä kuin niiden välillä. Iso organisaatio toki mahdollistaa osaamisen kumuloitumisen, mutta se ei tapahdu ilman systemaattista kehittämistyötä, ohjausta ja johtamista. Niukkenevien henkilöstöresurssien vallitessa on yhä tärkeämpää löytää ja kohdentaa sosiaalialan erityisosaaminen mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja vaikuttavuutta vahvistaen. On syntynyt tarve kehittää opiskelija- ja työelämälähtöistä jatkuvaa oppimista joustavina polkuina. Meidän tulisi pystyä kehittämään sosiaalihuollon työtä siten, että tutkimus- ja kehittämistyö tulee osaksi työntekijöiden perustyön sisältöä ja sosiaalihuollon arkea. Tämä on merkittävä sosiaalialan veto-, pito- ja uudistusvoimatekijä.

Työntekijöiden ja opiskelijoiden urapolut ovat yhä moninaisempia. Siksi sosiaalialalla tarvitaan uudenlaisia mahdollisuuksia asiantuntijuutta vahvistavien opintojen suorittamiseen työn ohessa. Tunnistamalla työelämän osaamisen tarpeet ja panostamalla henkilöstön osaamisen jatkuvaan kehittämiseen voimme vastata työn ja toimintakulttuurin muutokseen osaamisen kehittämistä ja henkilöstön ammatillista kasvua tukevalla tavalla (vrt. https://www.savonia.fi/artikkelit/jatkuva-oppiminen-osaksi-sote-alan-arkea-joppi-hanke-kaynnistyi-pohjois-savossa).

Sosiaalihuollon uudistuvan osaamisen merkitys

Sosiaalihuollon kentällä kompetenssien merkitys korostuu entisestään yhteiskunnan ja sote-rakenteiden muutoksessa. Ammatillisten osaamisalueiden ja kykyjen ymmärrys on keskeistä, kun pyritään vastaamaan yhteiskunnan vaatimuksiin ja asiakkaiden jatkuvasti muuttuviin tarpeisiin. Sosiaalihuollon eettinen arvoperusta velvoittaa tarkastelemaan palvelujärjestelmää, palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta kansalaisten yhdenvertaisuuden, tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden perusteella. Vahva eettinen osaaminen, kyky tehdä eettisesti kestäviä päätöksiä sekä ymmärrys oman työn laajoista vaikutuksista on asiantuntijuuden perusta. (Tiitinen 2019, Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet/Talentia 2022). Osaamisen ydintä on sosiaalihuollon asiakkaan/perheen/läheisten elämäntilanteeseen liittyvien ongelmien ehkäisy, lievittäminen, korjaaminen ja selviytymistä tukevien muutosten tukeminen. Varhaiseen vaiheeseen suunnattu tuki on inhimillisesti kestävin ja taloudellisin keino ylläpitää hyvinvointia.

Alan asiantuntijuusosaaminen kytkeytyy alan pito-, veto- ja uudistusvoimaan. Huomioidaanko sosiaalihuoltoa kehitettäessä alan ammattilaisten erityisosaaminen ja eettiset näkemykset hyvinvointialueiden kehittämistyössä? Onko sosiaalialan henkilöstöllä ja näkemyksillä työn kehittämisen tarpeista ja havainnoista asiakkaan hänen perheensä tai läheistensä avun tarpeesta arvoa ja merkitystä, mikäli hyvinvointialueiden kehittämistyössä painottuvat taloudelliset seikat? Hyvinvointialueiden ja sosiaalihuollon kehittämistyössä tarvitaan laajaa yhteiskunnallista keskustelua työn ja sitä kautta osaamisen kehittämisen painopisteistä.

Sosiaalihuollon ammattilaisilta edellytetään jatkossa valmiutta jatkuvaan reflektiiviseen oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen: uteliasta asennetta uuteen, kykyä ja kriittisyyttä omaksua tietoa sekä rohkeutta soveltaa sitä vaikuttavasti työssä. On otettava aikaa perehtyä uusien teknologioiden mahdollisuuksiin ja niiden tietoturvallisiin sovelluksiin alan työssä (vrt. Leveälahti 2022, Rautiainen, Taskinen & Rissanen 2020, Timperi 2022).

Tutkimukselliseen kehittämisosaamiseen kuuluu tutkimustiedon analysointi ja reflektointi keskeisenä osana työtä. TKKI- toiminta on yksi hyvinvointialueiden ja yhteistyöalueiden tehtävä, joka auttaa kehittämään uusia ratkaisuja alan vaikuttavuuden, kustannusvaikuttavuuden sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Miten tutkimuksellinen kehittämisosaaminen toteutuu sosiaalialan haastavassa arjessa? Nähdäänkö tutkimus/kehittäminen keskeiseksi osaksi työtä? Millaista osaamista tarvitaan sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämisosaamisen varmistamiseksi? Vaikuttavan ja kustannustehokkaan sosiaalihuollon toteuttaminen onnistuu, mikäli sosiaalialan henkilöstön osaaminen on ajantasaista (vrt. täydennyskoulutusasetus 57/2024) ja osaamispotentiaalia osataan hyödyntää tarkoituksenmukaisesti.

Tulevaisuudessa sosiaalialan työtä tehdään nykyistä useammin monipaikkaisesti ja virtuaalisessa vuorovaikutuksessa. Uudenlainen monialainen yhteistyöosaaminen korostuu (https://stm.fi/hyvinvointialueet). Monialaisissa – myös monikulttuuristuvissa työyhteisöissä edellytetään kaikkien tasa-arvoista kuulemista, huomaamista ja huomioon ottamista. Kyky työskennellä kulttuuritaustoiltaan erilaisten ihmisten kanssa ja avoin asenne edistää inhimillistä hyvinvointia ja osallisuutta. Työyhteisötaitojen perusteet sisältävät sinänsä jo vastuullisen toiminnan, ammatillisen työkäyttäytymisen ja myönteisen asennoitumisen työtä, työyhteisön jäseniä ja koko alaa kohtaan (vrt. Sote-integraatioraportti 2:2024, uusi lähde). Monialaisuus vaatii hyvät viestintä- ja tiimityöskentelytaidot sekä kykyä ymmärtää ja arvostaa aidosti eri alojen asiantuntemusta ja keskinäistä yhteistyötä. Hyvinvointialueella monialaisuutta tarvitaan erityisesti vastaamaan paljon palveluja edellyttävien ja kustannuksia tuottavien tilanteiden ratkaisemiseen – mikä on ylipäätään keskeinen edellytys laadukkaille ja vaikuttaville palveluille. 

Mahdollisuuksiin on tartuttava! 

Sosiaalihuollon yhteiskunnallinen merkitys määrittyy myös sen pohjalta, miten alalla kyetään tarttumaan osaamisen kehittämisen rakenteisiin ja resursseihin sekä ajassa tarjolla oleviin uudistamisen mahdollisuuksiin ja velvollisuuksiin. Kyse on myös tarvittavien säädösten tuesta uudistamistyölle: miten alan ohjausta konkretisoidaan, johdetaan ja toimeenpannaan. Vahva yhteiskunnallinen keskustelu alan kehittämisen ja osaamisen uudistamisesta on merkittävä, mutta pitkälti vielä talouspuheen varjossa käymättä. Sote-uudistuksessa palvelujen järjestämisvastuun siirto ei vielä ole lisännyt tavoitteena olevaa yhdenvertaisuutta perus- ja erityispalvelujen välille, palvelujen tuottamisen ja niiden kehittämisen välille eikä sosiaali- ja terveydenhuollon välille.

Palvelujen kehittämisessä sekä strateginen että operatiivinen johtamisote sosiaalihuollossa edellyttäisi esimerkiksi sitä, että lainsäädäntöön tulisivat määritellyiksi sosiaalihuollon ylimmän viranhaltijan tehtävät hyvinvointialueilla – vaikkapa sosiaalijohtajan tehtävänimikkeellä. Sosiaalihuollon vaikuttavuuden edistäminen ja asianmukainen sosiaalipalvelujen priorisointi edellyttävät välttämättä sosiaalihuollon YTA-tasoisen arviointijohtajan lakisääteisen tehtävän määrittelyä. Käynnistyneen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainsäädännön kokonaisuudistustyössä näille määrittelylle olisi tuhannen taalan paikka ja luontevasti ajassa tarjoutuva mahdollisuus.

Tuoreet selvityshenkilötyöt sosiaalihuollon porrasteisuudesta (Sosiaalihuollon porrasteisuus uusissa sote-rakenteissa: Nykytila ja ehdotukset 2024) ja sisältöohjauksesta (Sosiaalihuollon sisältöohjaus hyvinvointialuerakenteessa: Nykytila ja toimenpide-ehdotukset 2024) odottavat vielä toteuttamistaan. Sosiaalihuollossa porrasteisuuden soveltaminen tarkoittaisi ennen muuta tiedon ja osaamisen liikkumista asiakkaan tarpeiden mukaan sen sijaan, että asiakas lähetettäisiin palvelupisteestä toiseen. Tunnistamalla sosiaalihuollon uudistamisen ja osaamisen kehittämisen tarpeet voidaan hahmottaa myös tarvittavia uusia innovatiivisia urapolkuja ja niiden etenemisen tukea. Sosiaalialan ammattilaiset kaipaavat työnsä yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja substanssiosaamisensa systemaattista ja nykyistä selvästi laajempaa mukaan ottamista sotekentän kehittämistyössä. Oman työn merkityksellisyys on mitä voimaannuttavinta, mikäli uudistaminen on käytännössä mahdollista sekä asianmukaisesti resursoitua. Myönteisiin muutoksiin tarvitaan kannustusta, aikaa ja rahaa.

On oltava rohkeutta tunnustaa, että sosiaalihuoltoon on kertynyt paljon kehittämisvelkaa. Sosiaalihuollon tutkimusperusteisuus on edelleen ohutta verrattuna terveydenhuoltoon. Alan uudistamistyö on edelleen suhteellisen heikosti resursoitua ja enimmäkseen määräaikaisten tutkimus- ja kehittämisrahoitusten varassa. Sote-talouden kriisiytyminen herättää automaattisesti keskustelua palvelujen priorisoinnista, jonka periaatteiden kirkastaminen ja palvelujen tilannekuva edellyttäisivät tutkittua tietoa sekä vahvaa alan osaamista myös sosiaalihuollossa.

Lähteet

Arki, arvo ja etiikka. Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet. Talentia 2022. Viitattu 7.9.2024 https://talentia.lukusali.fi/#/reader/4fb08bf6-d9e1-11ed-bdad-00155d64030a

Ensimmäinen arvio sosiaalihuollon asiakasmääristä julki: sosiaalihuolto on arjen tukena 770 000 suomalaiselle. THL. Viitattu 22.8.2024 https://thl.fi/-/ensimmainen-arvio-sosiaalihuollon-asiakasmaarista-julki-sosiaalihuolto-on-arjen-tukena-770-000-suomalaiselle

Hyvinvointialueet vastaavat sote-palvelujen ja pelastustoimen järjestämisestä. Viitattu 19.3.2024 https://stm.fi/hyvinvointialueet

Juujärvi, S. Sinervo T., Laulainen S., Niiranen V., Kujala S., Heponiemi T ja ja Ilpo Keskimäki I. 2019. Soteammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa: THL – Päätösten tueksi 3/2019. Helsinki. Viitattu 23.8.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-338-0

Karsikas, E., Tuomikoski, A-M., Jarva, E., Oikarinen, A., Mikkonen, K., Kääriäinen, M., Koivunen, K., Jounila-Ilola, P., Kanste, O. & Meriläinen, M. 2022. Tavoitteellinen osaamisen johtaminen edistää sosiaali- ja terveysalan kilpailukykyä. Oamk Journal 59/2022. Viitattu 9.8.2024 http://urn.fi/urn:nbn:fife202205053277

Leveälahti S. 2022. Valtakunnalliset osaamiskapeikot – ennakointituloksia ja tilannekuva vuodelle 2022.  Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus 17.3.2022.

Mönkkönen K. ja Roos J. 2023: Työyhteisötaidot digiajassa. Gaudeamus.

Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus 2018. Viitattu 16.8.2024. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-545-7

Rautiainen P., Taskinen H. & Rissanen S. 2020. Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen – virstanpylväitä menneestä ja suuntia tulevasta. Teoksessa: A. Hujala & H. Taskinen (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere University Press. 15–45.

Savonia-artikkeli Jatkuva oppiminen osaksi sote-alan arkea- (Joppi)-hanke käynnistyi Pohjois-Savossa. Viitattu 23.8.2024 https://www.savonia.fi/artikkelit/jatkuva-oppiminen-osaksi-sote-alan-arkea-joppi-hanke-kaynnistyi-pohjois-savossa

Selvitys hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun toteutumisesta 2023. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain (612/2021) 31 §:n mukainen sosiaali- ja terveysministeriön vuosittainen valtakunnallinen selvitys. Sosiaali- ja terveysministeriön Raportteja ja muistioista 2024:1. Viitattu 23.8.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5408-3

Siirilä, J., Mäki, K., & Kinnari, H. 2021. Jatkuva oppiminen oppilaitosten ulkopuolella – yhteisiä tulkintoja ja merkityksiä rakentamassa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 23(2), 65–82. Viitattu 15.8.2024 https://journal.fi/akakk/article/view/109879

Sosiaalihuollon porrasteisuus uusissa sote-rakenteissa: Nykytila ja ehdotukset. Sosiaali- ja terveysministeriön Raportteja ja muistioista 2024:5. Viitattu 23.8.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5432-8

Sosiaalihuollon sisältöohjaus hyvinvointialuerakenteessa: Nykytila ja toimenpide-ehdotukset. Sosiaali- ja terveysministeriön Raportteja ja muistioita 2024:3. Viitattu 23.8.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5416-8

Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen -hanke, loppuraportti. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:15. Viitattu 18.8.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164706

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutuksesta 57/2024. Viitattu 23.8.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2024/20240057

Timperi T. 2022. Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen: Selvityshenkilön raportti.  Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2022:22. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Viitattu 7.9.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5399-4

Terveydenhuollon sisältöohjauksen kehittäminen hyvinvointialuerakenteessa: Dosentti Samuli Saarnin selvitys. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2023:19. Viitattu 7.9.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8425-7

Työ- ja elinkeinoministeriö 2021. Toimialaraportit. Katsaus sote-alan työvoimaan. Toimintaympäristön ajankohtaisten muutosten ja pidemmän aikavälin tarkastelua. Työ- ja elinkeinoministeriö Helsinki 2021. Viitattu 7.9.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-812-7

Valtakunnalliset tavoitteet sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:2. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 7.9.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5427-4

---

II OSA

Sosiaalialan (AMK & ylempi AMK) -tutkintojen kompetenssit

---

6. Sosiaalialan eettinen osaaminen

Jyrki Konkka

Tausta

Eettisen osaamisen katsotaan kuuluvan sosiaalialan ammatillisen osaamisen ytimeen. SOAMK:n verkostokokouksessa (2023) määriteltyjen sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen kompetenssien listassa mainitaan eettinen osaaminen ensimmäisenä. Sen lisäksi että eettinen osaaminen nimetään omaksi erilliseksi ammattikorkeakoulutuksen kompetenssikseen, jokainen verkostokokouksessa listattu osaamisen alue sisältää eettisiä tekijöitä, jotka olisi voitu yhtä hyvin sisällyttää eettisen osaamisen alle. Tämä seikka puhuu sen puolesta, kuinka tärkeänä eettistä osaamista sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksessa pidetään. Voisi odottaa, että jokaisessa sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen tutkinto-ohjelman opintosuunnitelmassa olisi eettinen osaaminen mainittu eksplisiittisesti otsikkotasolla esimerkiksi opintojaksojen nimissä. En kuitenkaan ole tehnyt kartoitusta asiasta, enkä tässä kirjoituksessa tarkastele asiaa sen enempää. Sen sijaan keskityn tarkastelemaan mitä eettinen osaaminen itse asiassa on. Toisin sanoen, pyrkimykseni on eksplikoida eettisen osaamisen käsitettä siten, että se paremmin palvelisi sosiaalialan korkea-asteen koulutusta koulutuksen eri tasoilla.

Kun eettistä osaamista tarkastellaan yleisesti, eikä vain sosiaalialan erityisosaamisen näkökulmasta, painopiste on eettisen ajattelun osaamisessa. (Ks. Watson & Guidry-Grimes, 2018; Selinger & Crease, 2006; Dreyfus & Dreyfus, 1990; Singer, 1972; Fook, Ryan & Hawkins, 2000.). Ajattelun – oikeastaan kriittisen ajattelun, jollaista eettinen ajattelukin on – osaaminen muodostuu määrätyistä tiedoista, taidoista ja asenteista (Ks. Browne & Keeley, 2015, 4; Watson & Guidry-Grimes, 2018.). Nämä ajattelun osaamisen elementit ovat myös EQF- järjestelmän (2018) oppimistavoitteiden lähtökohta. Näkemykseni on, että myös sosiaalialan eettinen osaaminen tulisi määritellä eettisen ajattelun osaamisen ja sen elementtien kehikossa. Tässä kirjoituksessa pyrin edesauttamaan tätä asiaa.

Tarkasteluni kehyksenä on EQF-järjestelmä (2018), erityisesti EQF:n tasot 6 ja 7, sekä Hubert ja Stuart Dreyfusin (1980; 1990; 2006) suositta osaamisen kasvun (tai pikemminkin taitojen kehittymisen) malli, erityisesti eettisen osaamisen kehittymisen ja sen vaatimusten näkökulmasta.

Taulukossa 1 on kuvattu korkea-asteen opintojen yleiset oppimistavoitteet. Samat oppimistavoitteet soveltuvat niin yleisen eettisen osaamisen kehittymiseen kuin erikoistuneeseen ammatti- ja oppialakohtaiseen eettisen osaamisen kehittymiseenkin. Eettisen osaamisen kehittymisessä on ennen kaikkea kysymys käytännöllisen (normatiivisen) ajattelun kehittymisestä. Kysymyksessä on älyllisesti monimutkainen taito – opittavissa oleva asia – jonka omaksuminen edellyttää (kriittisen) ajattelun taitoja. (Ks. Annas, 2006, 286.).

Taulukko 1. EQF 2018: Tiedot, taidot sekä vastuullisuus ja autonomia; tasot 6–8 (korkea-asteen opinnot):

	Tiedot	Taidot	Vastuullisuus ja autonomia
Taso 6	Edistyneet ammatti- ja oppialan tiedot, erityisesti teorian ja periaatteiden kriittinen ymmärrys.	Edistyneet taidot, jotka osoittavat osaamista ja innovatiivisuutta, jollaista tarvitaan monimutkaisten ja ennustamattomien ongelmien ratkaisemiseen erikoistuneilla ammatti- ja oppialoilla.	Monimutkaisten teknisten tai ammatillisten toimenpiteiden ja projektien hallinta sekä vastuunotto ennakoimattomissa ammatillisissa ja opintoihin liittyvässä päätöksenteossa. Vastuunotto yksilöiden ja ryhmien ammatillisesta kehittymisestä.
Taso 7	Pitkälle erikoistunut, osin eturivin, tietämys ammatti- ja oppialalta omintakeisen ajattelun ja/tai tutkimuksen perustana. Kriittinen tietoisuus oman alan ja eri alojen rajapintojen tiedollisista kysymyksistä.	Tutkimuksessa ja /tai innovaatiotoiminnassa uuden tiedon tuottamiseen ja uusien käytäntöjen kehittämiseen sekä eri alojen tietämyksen integroimiseen vaaditut erikoistuneet ongelmanratkaisutaidot.	Monimutkaisten ja ennakoimattomien uusia strategisia lähestymistapoja vaativien ammatti- ja oppiympäristöjen hallinta ja muokkaaminen. Vastuunotto ammatillisen tiedon tuottamisesta ja käytäntöjen kehittämisestä ja /tai työryhmien strategisen suoriutumisen arvioimisesta.
Taso 8	Kaikkein edistynein tietämys ammatti- ja oppialalla sekä eri alojen rajapinnoilla.	Kaikkein edistyneimmät ja erikoistuneimmat taidot ja menetelmät, ml. synteesien tekemisen ja arvioinnin menetelmät, jotka ovat edellytys tutkimuksessa ja innovaatiotoiminnassa kriittisten ongelmien ratkaisemiseksi sekä olemassa olevan tiedon laajentamiseksi tai ammatillisten käytäntöjen uudelleenmäärittelyksi.	Opillisen ja ammatillisen integriteetin sekä kestävän sitoutumisen ja niihin liittyvän merkittävän hallinnan, innovatiivisuuden ja autonomian osoittaminen ammatti- tai oppialan eturivin, ml. tutkimus, kontekstissa tapahtuvassa uusien ideoiden tai käytäntöjen kehittämisessä.

Tätä taustaa vasten voidaan alkaa tarkastella lähemmin, mitä eettinen osaaminen ja ajattelu yleisesti ja ytimeltään on, ja samalla mitä se on osana sosiaalialan osaamista.

Eettisen osaamisen ydin

Eettisyyden lähtökohta on autonomisessa ja vastuullisessa toiminnassa. Ilman sitä ei voida puhua moraalista tai moraalisista arvoista. Tällainen toiminta perustuu harkintaan sekä valintojen ja ratkaisujen perusteltavuuteen. Jotta voisimme puhua eettisistä valinnoista ja ratkaisuista, näiden tulee olla toimijan itsensä itsenäisesti tekemiä ja vain silloin toimijaa voidaan pitää vastuullisena teoistaan, ratkaisuistaan ja valinnoistaan. Se edellyttää kykyä eettiseen ajatteluun. Eettinen ajattelu on ytimeltään käytännöllisestä – normatiivista – ajattelua. (Annas, 2006, 286). Tavoitteena on selvittää, mikä on oikein, mikä väärin, tarkastellussa tilanteessa toimijan itsensä kannalta (normatiivinen ajattelu) tai laajemmin yhteisten arvojen ja ideaalien kannalta (eettinen ajattelu). Eettinen ajattelu pyrkii selvittämään sitä, mikä on moraalisesti oikein tai väärin, moraalisesti vaadittua, sallittua tai kiellettyä.

Esimerkiksi bioeettisessä eettisen osaamisen ja asiantuntijuuden tarkastelussa juuri eettisen ajattelun taitojen omaksumista on pidetty keskeisenä (Watson & Guidry-Grimes, 2018), mutta näin on asianlaita myös sosiaalialan eettisen osaamisen omaksumisen tarkastelussa (ks. esim. Fook et al. 2000; Akhtar, 2013). Fokus on tällöin esitettyjen ehdotusten perusteltavuudessa, perusteiden antamisen mahdollisuudessa ja perusteiden antamisessa tehdyille valinnoille ja ratkaisuille. Eettisen ajattelun peruskäsite monissa metaeettisissä tarkasteluissa on perustelu, oikeutus. (Ks. Scanlon, 1998, 17; Parfit, 2011, 33; Kagan, 2023, 281.). Keskeistä on, että eettisen osaamisen ytimessä on taito perustella, antaa asianmukaiset ja riittävät, mutta etenkin ratkaisevat perustelut tehdyille valinnoille ja päätöksille.

Eettinen osaaminen edellyttää tietenkin kulloistakin tilannetta koskevien tekijöiden huomioimista. Yksi ajatus liikaa voi johtaa eettiseen katastrofiin tilanteessa, jossa on toimittava välittömästi (Williams, 1981, 18). Eettinen osaaminen vaatii siten tasapainon tunnistamista harkinnan ja toiminnan välillä. Mutta tällaista osaamista ei voi opettaa luokkahuoneessa, ainakaan ilman huomattavia eettisiä riskejä. Vaikka eettinen ajattelu on teoriassa varsin yksinkertaista – ei tarvitse osata muuta kuin huomioida erilaiset eettisesti merkitykselliset tekijät ja niiden suhde toisiinsa – käytännössä se silti on äärimmäisen vaativaa ja monimutkaista (Ks. Kagan, 2018; Watson & Guidry-Grimes, 2018). Eettisesti merkityksellisten tekijöiden joukko kasvaa nopeasti musertavan suureksi ja monimutkaiseksi. Eettisen ajattelun oppiminen vaatii nöyryyttä oppijalta.

Samaa nöyryyttä vaaditaan myös käytännöllisiä eettisiä valintoja ja ratkaisuja tehtäessä silloin, kun on kysymys sosiaalialan ammatillisesta toiminnasta asiakastyössä, palvelujärjestelmässä, työyhteisössä tai yhteiskunnassa. SOAMK-verkoston (2023) määrittelemät kompetenssit osoittavat selkeästi, että korkea-asteen oppimisen tavoitteena ovat juuri eettisen osaamisen ydinkompetenssit, ja siten tehtyjen valintojen ja ratkaisujen perusteltavuus ja kyky antaa ratkaisevat perustelut päätöksille.

Eettinen osaaminen, niin kuin minä sen ymmärrän, on ennen kaikkea ymmärrystä normatiivisista, erityisesti moraalisista kysymyksistä ja niihin vastaamisen vaatimuksista. Eettisesti kestävin ratkaisu antaa ratkaisevat perustelut normatiiviseen miksi-kysymykseen, toisin sanoen kysymykseen siitä, mikä puhuu tehdyn ratkaisun puolesta, mikä sitä vastaan ja miten ratkaisu esitettyjen tekijöiden välillä tehtiin ja perusteltiin. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna SOAMK-verkoston (2023) määrittelemät kompetenssit eivät anna oppimistavoitteita eettisen ajattelun taidolle. Sen sijaan listassa esitetään sosiaalialan kannalta keskeisiä ideaaleja ja näkökulmia, joiden esille tuominen on tärkeää. Ennen kuin tarkastelen lähemmin eettisiä ideaaleja näkökulmia yleisimmällä tasolla, on tarkasteltava osaamisen lisääntymistä ja yleisiä eettisen osaamisen elementtejä lähemmin.  

Eettisen osaamisen kehittymisen malli

Asiantuntijuuden, taidon ja osaamisen kehittyminen on monisyinen asia, jota voidaan tarkastella yksilöllisen oppimisen, institutionaalisten rakenteiden tai näiden vuorovaikutuksen näkökulmasta. Oppimisesta ja osaamisen kehittymisestä puhuttaessa on luonnollista tarkastella itse oppijaa. Niin teen minäkin tässä tekstissä, jossa tarkastellaan eettisen osaamisen kehittymistä. Tällä näkökulmavalinnalla en halua vähentää rakenteiden ja vuorovaikutuksen merkitystä eettisen osaamisen kehittymisen olennaisina tekijöinä. Itse asiassa rakenteellisiin ja vuorovaikutuksellisiin tekijöihin tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomioita korkea-asteen osaamisen kehittämisessä. Korkea-asteen koulutus on EQF- järjestelmän mukaan jaettu oppimistavoitteiden mukaisesti erilaisille erikoistuneen osaamisen (ekspertiisin) tasoille (Ks. taulukko 1). Tässä järjestelmässä EQF-6 asettaa tavoitteet kanditason osaamiselle, EQF-7 maisteritason ja EQF-8 tohtoritason osaamiselle.

Ydinkysymys oppimistavoitteiden saavuttamisesta puhuttaessa on, mitä oppijan suoriutuminen edellyttää, ja miten oppija suoriutuu tavoitteiden mukaisesta toiminnasta, tässä tapauksessa eettistä osaamista edellyttävistä tehtävistä. Suositun mallin, joka painottaa suoriutumista eri osaamisen tasoilla, on esitellyt Dreyfus & Dreyfus (1980; 1990; 2006).

Hubert Dreyfusin (2006) taitojen omaksumisen asteikko koostuu kuudesta “taitavan” suorittamisen tasosta. Olen lisännyt asteikkoon myös 0-tason, joka kertoo osaamisesta ja ymmärrystä ennen, että tulevalla oppijalla olisi edes tietoa sellaisesta ymmärryksestä ja oppimisesta, josta oppimisessa ja opiskelussa on kysymys. Tällainen taso on valitettavasti lisääntymässä korkea-asteen koulutuksen todistusvalintojen yleistyessä:

• Naiivi
• Noviisi
• Edistynyt aloittelija
• Kompetentti
• Profisientti
• Asiantuntija
• Mestari
• Viisas opettaja

Kolme boldattua osaamisen kehittymisen tasoa kuvaavat sitä osaamista, johon muodollinen korkea-asteen koulutus tähtää. Alan opiskelija saattaa aloittaa tasoilta 0–2, mutta EQF-asteikon tason mukaan kyseisen tason osaamistavoite on jokin boldatuista tasojen mukaan tavoiteltavasta korkea-asteen koulutuksen EQF-kompetenssista. Kyseinen malli on käytännöllisen osaamisen kehittämistä koskevissa tarkasteluissa sen verran suosittu, että en tässä tekstissä yritä argumentoida sen puolesta tai sitä vastaan.

Dreyfusin taitojen omaksumisen malli kohdistuu erityisesti käytännöllisen tiedon – ‘tietämisen miten’ pikemminkin kuin ‘tietämisen että’ – kysymyksiin. Käytännöllinen tieto ei aina edellytä tietoista harkintaa onnistuneen suorituksen takaamiseksi (Dreyfus and Dreyfus, 1990, p. 244). Eettisen osaamisen kohdalla näin ei kuitenkaan ole, vaan eettinen taito tai asiantuntijuus käytännöllisenä tietona edellyttää kykyä selittää tai perustella, miksi jokin ratkaisu on oikein, toinen väärin tai miksi jokin ratkaisu on (kaikki asiat huomioiden) parempi kuin toinen (Annas, 2006, 287).

En tässä yhteydessä käy kuin viittauksenomaisesti läpi Dreyfusin mallin (2006) tasoja. Tasolla 0 (naiivi) oppijalla ei ole varsinaista tietoa tai ymmärrystä opittavasta asiasta (ei mainittu ko. tekstissä), tasolla 1 (noviisi) oppija omaksuu intensiivisen harjoittelun kautta sääntöjä, periaatteita ja käytäntöjä, joita aihepiirin alla on noudatettava. Pelkkä sääntöjen seuraaminen ei kuitenkaan takaa onnistumista käytännön arjen vaihtelevissa tilanteissa. Seuraavalla tasolla 2 (edistynyt aloittelija) oppija alkaa ymmärtää sääntöjen ja käytäntöjen merkitystä sekä näiden välisiä suhteita käytännön konteksteissa, esim. työelämäharjoittelussa. Vasta tällöin sääntöjen ja käytäntöjen todellinen merkitys alkaa valjeta oppijalle. Mutta oppijan on yhä seurattava sääntöjä ja käytäntöjä ja kohdattava niihin liittyviä kysymyksiä useissa erilaisissa tilanteissa saavuttaakseen kompetentin osaamisen tason, johon EQF-6:n tasolla tavoitellaan.

Boldatut taitojen omaksumisen tasot ovat keskeisiä korkea-asteen oppimistavoitteiden tarkastelun kannalta. Varhaisessa paperissaan Dreyfusit (1980) olettivat, ja he ovat toistaneet oletuksensa myöhemminkin, että asiantuntijan osaaminen ei varsinaisesti lisäänny enää asiantuntijan tason saavuttamisen jälkeen. Tai ainakaan osaamista ei voida enää muodollisen koulutuksen ja arvioinnin keinoin lisätä. Mestaritason osaaja ei enää ole kenenkään oppilas. Pikemminkin hän on opettaja – myös asiantuntijan opettaja. (Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö mestarilla tai viisaalla opettajalla voisi olla jotakin opittavaa, mutta sellainen ei ole hänen oman asiantuntijuusalaansa liittyvää opittavaa, ts. käytännöllistä tietoa – osaamista.)

Tasolla 3 (kompetentti) potentiaalisesti relevanttien sääntöjen, periaatteiden, käytäntöjen ja muiden oppijan kohtaamien relevanttien tekijöiden määrä alkaa olla musertava. Saavuttaakseen vaaditun osaamisen tason oppijan on kyettävä rajaamaan huomionsa muutamaan relevanttiin vaihtoehtoon monien, kenties yhtä hyvien vaihtoehtojen, joukosta. Oppijan on kyettävä ratkaisemaan vaihtoehtoisia ratkaisuja koskeva päätöksenteon ongelma kyetäkseen toteuttamaan oppimistehtävänsä (Dreyfus, 2006, 202). Tehtävä ei ole helpoimmasta päästä. Aloittelijalla on sääntönsä, opaskirjansa ja luentomuistiinpanonsa, joihin hän voi tukeutua. Sellaiset eivät ole enää kompetentin toimijan saatavilla kaikissa mahdollisissa kuviteltavissa olevissa tilanteissa, joita hän voi kohdata. Tämä käy hyvin ilmi myös taulukon 1 tason 6 oppimistavoitteista. Erityisesti eettisen osaamisen ja niihin liittyvien oppimistehtävien ollessa kysymyksessä moraalisääntöjen ja periaatteiden noudattamisesta tulee nopeasti miltei mahdotonta, sillä eri säännöt, periaatteet, käytännöt ja teoriat tuottavat keskenään ristiriitaisia tuloksia. Tasolla 4 (profisientti) oppijan kokemus ja erikoistunut osaaminen auttaa häntä välittömästi huomaamaan mahdollisia päämääriä, tavoitteita, ratkaisuja ja niiden erilaisia tunnistettavia piirteitä. Mutta hän ei vielä aina ymmärrä, mitä hänen on tehtävä tavoitteensa saavuttamiseksi (Dreyfus, 2006, 204). Oppijalla ei tässä vaiheessa ole vielä riittävää kokemusta erilaisten tilanteiden monimuotoisuudesta, ja kussakin tapauksessa oppijan on palattava aikaa vievään ja rasittavaan sääntöjen ja käytäntöjen seuraamiseen yhä uudelleen. Oppija kyllä ymmärtää, mitä hänen pitäisi tehdä, mutta hänen on silti vielä tehtävä päätöksiä siitä, miten asia tehdään. Tasolla 5 (asiantuntija) on saanut jo riittävästi kokemusta nähdäkseen välittömästi, kuinka hänen tavoittelemansa päämäärä on saavutettavissa (Dreyfus, 2006, 205). Asiantuntijuuden saavuttaminen ei kuitenkaan ole pelkästään yksinkertainen ja tekninen tehtävä, joka toteutuu käymällä läpi paljon erilaisia tapauksia. Asiantuntijaksi tuleminen vaatii emotionaalista sitoutumista itse oppimiseen – oppimisen näkemistä itsessään arvokkaana asiana, ei pelkästään välineenä jonkun oppimisen ulkopuolisen itseisarvoisesti arvokkaan asian tavoittamiseksi. Lyhyesti, asiantuntijuus on olennainen osa oppijan elämänpäämäärää, ei pelkkä väline jonkun elämänpäämäärän saavuttamiseksi (Bloomfield, 2014, 126).

Eettisen osaamisen kehittyminen ja oppimistavoitteet

Yhdistämällä EQF-asteikon (2018) oppimistavoitteet tasoilla 6–7 ja Dreyfusin (2006) taitojen omaksumisen tasot 3 (kompetentti) ja 4 (profisientti) olen konstruoinut seuraavanlaiset eettisen osaamisen ydintekijät, joiden toivon auttavan kirkastamaan myös sosiaalialan eettisen osaamisen oppimistavoitteita.

EQF-6 –tason eettinen osaaminen:

Oppija:

1. ymmärtää yleisen (käytännöllisen tai moraalisen) periaatteen ja perusteen oikeuttaessaan ratkaisuja ja päätöksiä,
2. osaa soveltaa periaatetta käytännölliseen esimerkkiin,
3. ymmärtää käytännöllisten ja eettisesti relevanttien tekijöiden painoarvon merkityksen ja tarkoituksen kaikki asiat huomioiden parhaan ratkaisun etsimisessä,
4. osaa arvioida tarkasteltavan tapauksen kannalta merkityksellisten eettisten tekijöiden painoa ja suhdetta toisiinsa,
5. osaa tehdä eettisen periaatteen mukaisen ratkaisun tarkastellussa tilanteessa, ja
6. osaa yleistää ja yksinkertaistaa päätöksen oikeuttavan käytännön (periaatteen) samankaltaisuuteen viitaten

Näiden oppimistavoitteiden saavuttaminen ei vielä edellytä käytännöllistä kokemusta erilaisista vaihtelevista tilanteista, joita oppija kohtaa osaamisensa karttuessa työkokemuksen tai jatko-opintojen myötä pyrittäessä saavuttamaan EQF-7-tason osaaminen.

Eettisten taitojen EQF-7 –taso sisältää EQF-6 –tason oppimistavoitteet, mutta myös syventää tavoiteltua oppimista. Oppijan taidot syventyvät sääntöjen ja periaatteiden seuraamisesta intuitiivisemmalle ’know how’ –tasolle: oppija tunnistaa eettisesti relevantit vastausta kaipaavat kysymykset, mutta hänen on kuitenkin vielä selvitettävä mahdollinen vastaus. Oppija tiedostaa, mitä pitää tehdä, mutta hänen on vielä haettava ratkaisua, miten asia tehdään (Dreyfus, 2006, 204). Tässä ovat oppijan tavoitteet yhä erikoistuneempaa ymmärrystä ja osaamista tavoittelevalle:

EQF-7 –tason eettinen osaaminen:

Oppija:

• ymmärtää syvällisesti oman ammatti- ja oppialansa sekä eri alojen rajapintojen erityiset eettiset kysymykset ja niiden reunaehdot.
• ymmärtää eettisten periaatteiden moninaisuuden ja rajallisuuden etsittäessä mahdollisia ratkaisuja eettisiin pulmakysymyksiin, erityisesti tapauskohtaisen sensitiivisyyden vaatimukset tarkastelluissa tapauksissa.
• tunnistaa mahdolliset ratkaisut oman kokemuksensa sekä ammatti- ja oppialan perehtyneisyytensä nojalla ja osaa hakea ratkaisua ongelmaan.
• palaa tarpeen mukaan eettisen ajattelun perusteisiin ja periaatteisiin (EQF-6), joita hän osaa soveltaa vaihtoehtoisten ratkaisujen arvioimiseen löytääkseen parhaan ratkaisun ja keinon ratkaisuun pääsemiseksi.

Tämän tason oppiminen ja osaaminen edellyttää huomattavaa kokemusta vaihtelevista tilanteista teoreettisen tarkastelun lisäksi. Mutta erityisesti se edellyttää erilaisten näkökulmien ja tilanteiden yhteensovittamiseen liittyvää näkemystä. Lopuksi esittelen vielä valikoidusti ja lyhyesti sosiaalialan eettisen osaamisen kannalta relevantteja ideaaleja ja näkökulmia.

Eettisen ajattelun substanssin oppimisen haaste

Yllä esitetyt eettisen osaamisen oppimistavoitteet eivät vielä kerro mitään eettisen ajattelun substanssista. Sosiaalialan kannalta relevanttia substanssia voi etsiä mm. sosiaalialan ammattieettisistä ohjeistoista (ks. esim. Talentian, SSR:n ja NASW:n koodistot). Tilan puutteen vuoksi en avaa eri ammattieettisten ohjeistojen sisältöjä. Sen sijaan tarkastelen lopuksi esimerkinomaisesti muutamaa sellaista ideaalia tai näkökulmaa, jotka sosiaalialan yleisessä eettisessä ajattelussa tulisi huomioida. Nämä ideaalit ovat welfarismi, egalitarismi, prioritarismi ja perfektionismi. Näkökulmia ja tekijöitä on muitakin, eikä tällä valinnalla ole merkitystä tarkasteluni ydinajatuksen, eettisen osaamisen lisääntymisen, kannalta.

Welfarismin ajatuksena on huomion kiinnittäminen kokonaishyvinvoinnin maksimoimiseen, egalitarismin ajatuksena hyvinvoinnin jakautumiseen yhtäläisen ja yhdenmukaisen kohtelun ansaitsevien kesken, prioritarismin ajatuksena heikoimmassa asemassa olevan etusija kokonaisuutta tarkasteltaessa, ja perfektionismin ajatuksena on edistää parhaita inhimillisiä ja globaaleja saavutuksia (ks. Temkin, 2012, 314). Nämä yleiset eettiset ideaalit ovat kiistatta keskeisiä myös sosiaalialan työssä ja siten alan eettisen osaamisen kannalta. Mutta tässä ei ole vielä kaikki. Yleisimpien ideaalien ja näkökulmien alle asettuu vielä kaikki tapauskohtaisen tarkastelun erityispiirteiden huomioiminen ja niiden eettinen punninta. Oppijan tehtävänä on oppimistavoitteen saavuttaakseen osata tarkastella mainitun kaltaisia ideaaleja ja näkökulmia sekä erillisiin tapauksiin liittyviä tekijöitä sillä vaatimustasolla, jollaisen osaamiseen hän pyrkii. Sellainen vaatii pitkäjänteistä työskentelyä, opiskelemista, vaatimustason mukaan. Mitä korkeamman asteen osaamisesta on kysymys, sitä enemmän yksityiskohtia pitää osata hallita.

Lähteet

Akhtar, F. 2013. Mastering Social Work Values and Ethics. London: Jessica Kingsley Publishers.

Annas, J. 2006. ‘Moral Knowledge as Practical Knowledge’. Teoksessa E. Selinger & R. P. Crease (toim.): The Philosophy of Expertise. New York: Columbia University Press. 280 – 301.

Bloomfield, P. 2014. The Virtues of Happiness – A Theory of Good Life. Oxford: Oxford University Press.

Browne, M. N. & Keeley, S. M. 2015. Asking the Right Questions – A Guide to Critical Thinking. 11th Edition. Boston: Pearson.

Dreyfus, H. 2006. ’How Far Is Distance Learning from Education?’ Teoksessa E. Selinger & R. P. Crease (toim.): The Philosophy of Expertise. New York: Columbia University Press. 196–212.

Dreyfus, H. & Dreyfus, S. 1990. ‘What is Morality? A Phenomenological Account of the Development of Ethical Expertise’. Teoksessa D. Rasmussen (toim.) Universalism vs. Communitarianism: Contemporary Debates in Ethics. Cambridge: MIT Press. 237–264.

European Qualifications Framework: Supporting Learning, Work, and Cross-Border Mobility. 10th Anniversary. 2018.

Fook, J., Ryan, M. & Hawkins, L. 2000. Professional Expertise: Practice, Theory and Education for Working in Uncertainty. London: Whiting & Birch.

Kagan, S. 2018. Normative Ethics. New York: Routledge.

Kagan, S. 2023. Answering Moral Skepticism. Oxford: Oxford University Press.

Parfit, D. 2011. On What Matters. Volume One. Oxford: Oxford University Press.

Scanlon, T. M. 1998. What We Owe to Each Other. Cambridge: The Belknap Press of University of Harvard Press.

Selinger, E. & Crease, R. P. (Toim.) 2006. The Philosophy of Expertise. New York: Columbia University Press.

Singer, P. 1972. ‘Moral Experts’. Analysis, Vol. 32, No. 4, 115–117.

SOAMK. 2023. Sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen kompetenssit. Verkostokokouspaperi.

Temkin, L, S. 2012. Rethinking the Good – Moral Ideals and the Nature of Practical Reasoning. Oxford: Oxford University Perss.

Watson, J. C. & Guidry-Grimes, L. K. 2018. Moral Expertise: New Essays from Theoretical and Clinical Bioethics. e-book: Springer.

Williams, B. 1981. Moral Luck: Philosophical Papers 1973-1980. Cambridge: Cambridge University Press.

---

7. Sosiaalialan asiakastyön osaaminen

Jari Helminen

Johdanto

Sosionomi (AMK) -tutkinnon kompetenssikuvauksessa sosiaalialan asiakastyön osaaminen on saanut järjestyssijan kaksi. Sosionomi voi työskennellä yksilön, perheen, ryhmän ja yhteisön kanssa. Hänen asiakkaansa voivat olla lapsia, nuoria, aikuisia ja ikääntyneitä. Hän voi tarkastella asiakkaidensa kanssa muun muassa taloudelliseen toimeentuloon, asumiseen, mielenterveyteen ja päihteiden käyttöön liittyviä asioita kuten myös moninaisia muita sosiaalisia ongelmia. Hänen työtehtävänsä voivat sijoittua sekä sosiaalisten ongelmien ennalta ehkäisemisen että korjaamisen alueelle. Lisäksi sosionomin työn toteutusympäristöt voivat olla moninaisia. Hän voi työskennellä asiakkaan kotona, toimistossa ja erilaisissa muissa ympäristöissä. Hän voi kohdata asiakkaansa ja työskennellä hänen kanssaan myös digitaalisissa toimintaympäristöissä. (Arene 2017, 6–9; Helminen 2022, 168–171.) Sosionomin asiakastyöosaaminen on laaja-alaista.

Sosionomi asiakastyöosaaminen rakentuu tiedon, taidon ja asenteen, kuten asiakaslähtöistä työskentelyä edistävän tahdon kokonaisuudesta. Asiakastyössä sosionomi tarvitsee tietoa muun muassa ihmisen kehityksestä ja toiminnasta sekä sosiaalialan palveluista, avustuksista ja tuista. Hän käyttää asiakastyössä soveltaen teoreettista, tutkimukseen perustuvaa ja käytännöllistä tietoa. Hän pohjaa työnsä ammattialan arvoihin ja eettisiin periaatteisiin. Olennaista on ammatillisen kriittisen reflektion toteutuminen, asiakastyön toteutuksen tarkastelu tietolähteitä käyttäen. Reflektio edistää jatkuvaa kehittymistä ammattilaisena ja sosiaalialan asiantuntijana (kuvio 1). (Raunio 2009, 100–130; Helminen 2013, 120–129; Arene 2017, 10–13.) Tässä artikkelissa tarkastellaan sosionomin asiakastyöosaamista yleisesti sosiaalialalla.

Asiakastyöprosessin osaaminen

Sosionomin asiakastyöosaamista kuvaa asiakasprosessin hallinta. Sosiaalialan asiakastyön tulee olla suunnitelmallista ja tavoitteellista. Näiden asiakastyön kulmakivien toteutumista varmistaa se, että toimitaan selvän ja tunnistettavan prosessin puitteissa. Lisäksi niiden toteutumista edistää se, että prosessin osapuolet tietävät, mitä on tapahtumassa ja miksi. Sekä asiakkaan että sosionomin tulee ymmärtää, mitä tavoitellaan, ja miten tavoitteet pyritään saavuttamaan. Lisäksi heillä tulee olla tieto, mistä tunnistetaan se, että tavoitteet on saavutettu. Kun asiakastyöprosessi on suunnitelmallinen ja tavoitteellinen voidaan myös seurata ja arvioida työn vaikutuksia asiakkaan hyvinvointiin ja elämäntilanteeseen prosessin aikana. (Niskala 2008, 39; Helminen 2013, 133–134; Helminen 2016, 17–19.)

Kuvio 1. Asiakasprosessi ja ammatillisen osaamisen lähtökohdat.

Asiakastyöprosessin eri vaiheissa toiminnan tulee perustua yhdessä tekemiseen asiakkaan mutta myös hänen läheis- ja ammattilaisverkostojensa kanssa. Asiakkaan ja sosionomin vuorovaikutus- ja yhteistyösuhteen suhteen tule olla arvostava, hyväksyvä, avoin ja luottamuksellinen. Se varmistaa osaltaan asiakasturvallisuuden toteutumista (Lähteinen, Pehkonen & Pohjola 2022, 349–354). Arvostuksen ja hyväksynnän osoittamisella, avoimuudella ja luottamuksellisuudella voidaan lujittaa myös asiakkaan motivaatiota ja sitoutumista yhteiseen työskentelyyn ja asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. (Niskala 2008, 98; Helminen, 2013, 81–91; Helminen 2016, 21–23; Helminen 2022, 172–173.)

Sosiaalialan asiakastyön ominaispiirteitä on kokonaisvaltaisuus. Asiakkaan elämäntilanne huomioon ottaen pyritään jäsentämään asiakkaan palvelujen ja tuen tarpeita, työskentelyn tavoitteita, työskentelyn toteutuskäytäntöjä ja -menetelmiä sekä työskentelyn arviointikäytäntöjä ja -menetelmiä. Asiakkaan palvelujen ja tuen tarpeita analysoitaessa tulee hahmottaa asiakkaan elämään vaikeuksia aiheuttavat, ja niitä ylläpitävät asiat sekä asiat, joita kehittämällä ja vahvistamalla asiakas pärjää ja selviytyy elämässään ja arjessaan. Asiakkaalle rakennetaan hänen tarpeensa ja toiveensa huomioon ottaen tarkoituksenmukainen palvelujen ja tuen lähteiden kokonaisuus. (Helminen 2013, 62–64, 132–140; Helminen 2022, 173–179.) Asiakkaan palvelujen ja tuen tarpeisiin vastaamisessa olennaista on vankka palvelujärjestelmäosaaminen (ks. Konttinen ja Rantala-Nenonen tässä julkaisussa).

Asiakasprosessia ohjaava asiakassuunnitelma tulee nähdä työvälineenä, jonka käytöllä voidaan lisätä asiakkaan mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä ja itseään koskeviin päätöksiin. Asiakkaalla tulee olla mahdollisuus omien näkemystensä ja toiveidensa esiin tuomiseen ja niiden asiakassuunnitelmaan kirjaamiseen. Asiakkaan tulee olla osallisena asiakassuunnitelman tekemisessä ja asiakasprosessin dokumentoinnissa. Asiakassuunnitelma tulee nähdä myös työvälineenä, joka lujittaa ja selkiyttää asiakkaan asemaa ja roolia monialaisessa ja -ammatillisessa verkostotyössä. (Sosiaalihuoltolaki 2014/1301 § 39; STM 2017, 118–121; Helminen 2022, 175–176.)

Sosiaalialan asiakastyötä tehdään tavallisesti erilaisissa verkostoissa, koska yksin sosiaalialan työllä ei useinkaan kyetä vastaamaan asiakkaan kaikkiin palvelujen ja tuen tarpeisiin. Monialainen ja -ammatillinen verkosto voi etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja ja toimintatapoja asiakkaan elämäntilanteeseen yhdessä asiakkaan ja hänen läheisverkostonsa kanssa. Sosiaalialan asiakastyöprosessia voikin tarkastella eri toimijoiden yhteisenä ongelmanratkaisuna ja etenemisväylien rakentamisen prosessina. (Sosiaalihuoltolaki 2014/1301 § 41; STM 2017, 124–125; Helminen 2022, 179–180.)

Sosionomilla on osaaminen asiakasprosessin suunnittelemiseen ja tavoitteelliseen toteuttamiseen. Hän osaa laatia asiakassuunnitelman. Hän kykenee asiakkaan ohjaamiseen ja tukemiseen ottaen huomioon asiakasturvallisuuden ja tietosuojan. Hän työskentelee asiakkaan läheis- ja omaisverkostojen kanssa. Hänellä on osaaminen asiakasprosessin eri vaiheiden seuraamiseen, dokumentointiin, analysointiin ja arviontiin. Olennaista on, että asiakastyöprosessin suunnittelu, toteutus, dokumentointi ja arviointi toteutuvat asiakaslähtöisesti, yhdessä asiakkaan ja hänen ammattilais- ja läheisverkostojensa kanssa.

Asiakaslähtöisyyteen kuuluu se, että asiakkaan näkemyksiä kuullaan ja niitä kunnioitetaan. Asiakkaan palvelujen ja tuen tarpeet sekä odotukset tunnistetaan. Asiakkaan kykyyn asettaa itselleen tavoitteita ja määritellä niiden saavuttamisen keinoja luotetaan. Asiakkaalla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten hänen asiassaan edetään. Asiakaslähtöisessä työskentelyssä asiakas osallistuu tarvitsemiensa palvelujen ja tukimuotojen suunnitteluun, toimenpanoon ja arviointiin. Asiakasprosessin aikana asiakkaan muuttuneisiin palvelujen ja tuen tarpeisiin reagoidaan oikea-aikaisesti ja joustavasti. Asiakaslähtöinen työskentely edistää asiakkaan sitouttamista työskentelyyn, kun asiakas on työskentelyssä aktiivinen toimija, omaa arkeaan ja elämäänsä työstävä subjekti. (Raunio 2009, 83–84; Helminen 2013, 65–66; Sosiaalihuoltolaki 2014/1301 § 30–31; STM 2017, 93–97.) Sosionomilla on osaaminen asiakaslähtöiseen työskentelyyn.

Riski- ja suojatekijöiden tunnistamisosaaminen

Ihmisen hyvinvointiin ja hänen toimintaansa vaikuttavat monet asiat. Ihminen on fyysinen, psyykkinen, emotionaalinen ja sosiaalinen toimija ja kokija. Hänen toimintaedellytyksensä ovat sidoksissa yhteiskunnan rakenteisiin, kuten koulutus- ja työ- mutta myös vaikuttamismahdollisuuksiin. Sosiaalialan asiakastyössä on olennaista hahmottaa yksilön ja ympäristön välinen suhde laaja-alaisesti, kuten myös sen vaikutukset ihmisen hyvinvointiin ja toimintamahdollisuuksiin. (Raunio 2009, 58–61; Helminen 2013, 62–64; Helminen 2022, 174–175.)

Asiakkaan ja sosionomin tulee tarkastella yhdessä asiakkaan hyvinvointiin, arjen sujuvuuteen ja elämänhallintaan sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksiin heijastuvia sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä (Helminen 2013, 62–66, 73–76). Puhutaan suojaavista tekijöistä ja riskitekijöistä. Suojaavat tekijät ovat vaikutuksia, jotka vahvistavat suotuisia reaktiota johonkin ympäristössä olevaan uhkaan. Suojaavat tekijät auttavat ihmistä sopeutumaan pulmalliseen tilanteeseen. Lisäksi ne vahvistavat elämänhallintaa ja toimintakykyä. Suojaavilla tekijöillä viitataan siis ominaisuuksiin, jotka parantavat sopeutumista, kun taas riskitekijät lisäävät sopeutumattomuuden todennäköisyyttä. Esimerkiksi mielenterveyteen vaikuttavat suojaavat tekijät ja riskitekijät voidaan jakaa sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin (tauluko 1). (Heiskanen ym., 2011, 12–13.)

Taulukko 1. Mielenterveyteen vaikuttavia suojaavia ja riskitekijöitä (Heiskanen ym., 2011, 12). Alt-teksti:

Suojaavat tekijät ja riskitekijät vaikuttavat ihmisen kykyyn sopeutua vastoinkäymisiin olosuhteista huolimatta. Sosionomin on ymmärrettävä, mitä suojaavia tekijöitä vahvistamalla ja riskitekijöitä torjumalla voidaan vahvistaa asiakkaan kykyä sopeutua vastoinkäymisiin ja selviytyä elämässä ja arjessa. Suojaavien tekijöiden ja riskitekijöiden tunnistaminen ja vahvistaminen on keskeistä sosionomin asiakastyöosaamisessa.

Kasvun ja kehityksen edistämisen osaaminen

Sosionomi työskentelee yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen kanssa. Olennaista on, että hän tunnistaa ja tunnustaa jokaisen ihmisen ainutlaatuisuuden. Jokainen ihminen on arvokas yksilö, jota tulee arvostaa ja kunnioittaa. Tämä on keskeistä myös sosionomin eettisen osaamisessa (ks. julkaisun alkuosan liitetaulukko 1). Sosionomi rakentaa työllään kasvun ja kehityksen mahdollisuuksia ottaen huomioon ihmisen yksilöllisyyden ja arjen sekä elämän puitteet. (Helminen 2013, 64–65; Helminen 2022, 170–171.)

Sosiaalialan asiakastyön lähtökohtia on luottamus siihen, että ihminen pyrkii kehittymään, ja että hän kykenee muutokseen, kun hänelle on kehitykseen ja muutokseen oikeat ja riittävät resurssit. Resurssit ovat muun muassa taloudelliseen toimeentuloon ja fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin sekä toimintakykyyn liittyviä asioita. Resursseihin vaikuttavat myös ihmisen asuinympäristöön ja esimerkiksi koulutus- ja työmahdollisuuksiin liittyvät rakenteelliset tekijät. (Raunio 2009, 140–146.)

Sosionomin tulee huomata asiakkaassa oleva potentiaali, jolloin hän voi ohjata ja tukea asiakasta sekä ilmeisten että piilevien resurssien käyttöön ottamisessa. Asiakasta kuullen sosionomi ohjaa asiakasta tunnistamaan voimavaransa, vahvuutensa ja kehittymismahdollisuutensa. Sosionomin tulee myös ajaa asiakkaan etua ja oikeuksia esimerkiksi monialaisissa ja -ammatillisissa verkostoissa, jotta asiakas saa käyttöönsä tarvitsemansa resurssit. Sosionomilla on osaaminen ihmisen kasvun ja kehityksen edistämiseen ja tukemiseen.

Vuorovaikutus- ja yhteistyöosaaminen

Sosiaalialan asiakastyö perustuu toimivaan vuorovaikutus- ja yhteistyösuhteeseen asiakkaan ja työntekijän välillä. Asiakkaan ja työntekijän välistä vuorovaikutusta kuvaa dialogisuus. Näin ollen sosionomi pyrkii asiakkaan kanssa työskennellessään luomaan arvostavalla, hyväksyvällä ja suvaitsevalla suhtautumisellaan turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin. Hän pyrkii tavoittamaan asiakkaan äänen, kuulemaan asiakasta ja ottamaan huomioon hänen näkemyksensä. Sosionomin tulee kyetä rakentamaan asiakkaaseen sellainen suhde, jonka puitteissa asiakkaan vaikeitakin asioita voidaan käsitellä hänen omanarvontuntoaan, itseluottamustaan ja tulevaisuudenuskoaan vahvistaen sekä hyvän ja mielekkään elämän edellytyksiä lisäten. (Niskala 2008, 75–81; Helminen 2013, 81–85; Sayed 2015, 12–14, 18–19; Helminen 2022, 172–174.)

Asiakkaan ja sosionomin vuorovaikutussuhteessa olennaista on vastavuoroisuus. Puhutaan samalle aaltopituudelle asettumisesta. Vuorovaikutustilanteessa asiakas ja sosionomi pyrkivät rakentamaan yhteisen kuvan asiakkaan elämäntilanteesta ja siinä etenemisen mahdollisuuksista. He pyrkivät rakentamaan yhteiselle ymmärrykselle väyliä. Sosionomin tulee myös osoittaa ymmärtävänsä asiakasta. Hän kertoo asiakkaalleen, mitä on asiakkaan kertomasta ymmärtänyt, jolloin asiakkaalla on mahdollisuus kommentoida asiaa. (Emt.)

Sosionomi ohjaa yhteistyösuhteen rakentumista ja prosessin kulkua vuorovaikutuksen keinoin. Avoin ja yhteistä ymmärrystä rakentava vuorovaikutus- ja yhteistyösuhde on tärkeä, kun asiakas ja sosionomi määrittävät työskentelylle yhteisiä tavoitteita ja työskentelyssä etenemisen vaihtoehtoja. Asiakas ei myöskään voi tietää työskentelyn käynnistyessä, mitä hän voi siltä odottaa, vaan odotukset muodostuvat työskentelyn aikana. Asiakas ja sosionomi etsivät yhdessä sellaisia toimintamahdollisuuksia, jotka ovat molemmista hyväksyttävissä, ymmärrettävissä ja toteutettavissa. (Emt.)

Vuorovaikutus- ja yhteistyötilanteissa sosionomi voi tutustua asiakkaan ajatteluun ja toimintatapoihin sekä elämään. Vastaavasti asiakas voi tututusta sosionomi ammatilliseen ajatteluun ja työkäytäntöihin. He voivat oppivat ymmärtämään toisiaan. Heidän ei tarvitse olla samaa mieltä toinen toisensa kanssa, mutta he voivat ymmärtää toisiaan. Asiakkaan ja sosionomin yhteistyösuhde on parhaimmassa tapauksessa yhteinen oppimisprosessi. (Raunio 2009, 127–130.)

Sosionomin on säilytettävä yksilöllisyytensä suhteessa asiakkaaseen, jotta hän voi ohjata ja tukea asiakasta elämäntilanteensa jäsentämisessä. Hänen tulee olla tietoinen sekä ammatillisen toiminnan mahdollisuuksista että rajoista. (Raunio 2009, 91–93, 124–130.) Hänen tulee myös tiedostaa, että asiakas ja työntekijä eivät ole vuorovaikutus- ja yhteistyösuhteessa samankaltaisessa asemassa. Sosionomin tulee tunnistaa oma asemansa ja roolinsa sekä niihin sisältyvä valta-asetelma (ks. Helminen 2013, 86–89.). Vuorovaikutus- ja yhteistyöosaaminen on sosionomin asiakastyöosaamisen ydintä.

Kriisi- ja muutostilanteissa tukemisen osaaminen

Sosionomilla on osaaminen asiakkaan psykososiaaliseen ohjaukseen ja tukemiseen. Psykososiaalisen ohjaksen ja tuen keinoin sosionomi auttaa kriisissä tai muutosprosessissa olevaa ihmistä hahmottamaan tilannettaan, voimavarojaan ja eteenpäin pääsen mahdollisuuksiaan. (Raunio 2009, 140–149; Sayed 2015, 8–24.)

Sosionomi tukee asiakasta erilaisissa kriisi- ja muutostilanteissa. Hän auttaa asiakasta elämäntilanteensa ja vaikeuksiensa hahmottamisessa. Jotta asiakkaan ohjaus ja tukeminen mahdollistuvat, sekä asiakkaan että sosionomin on haluttava työskennellä yhdessä. Yhteistyösuhteen osapuolten tulee kokea keskinäistä arvostusta, hyväksyntää ja luottamusta, jolloin asiakkaan vaikeidenkin asioiden käsittely mahdollistuu. (Raunio 2009, 140–146; Helminen 2013, 67–71, 81–85; Helminen 2022, 177–179.)

Puhutaan asiakkaan rinnalla kulkemisesta. Sosionomi on asiakkaan rinnalla pohtimassa, miten asiakkaan on tarkoituksenmukaista elämäntilanteessaan toimia. Hän auttaa asiakasta tukemalla häntä vaihtoehtoisten toimintatapojen hahmottamisessa ja valintojen tekemisessä. Lisäksi hän vahvistaa asiakkaan roolia toimijana. Asiakkaan itsemääräämisoikeuden, voimavarojen ja toimintakyvyn lujittaminen toteutuu parhaiten, kun asiakas ja työntekijä tekevät yhteistyötä siten, että asiakkaan toimijuutta lisätään ja vahvistetaan kaiken aikaa. (Emt.)

Sosiaaliohjauksen työmenetelmien osaaminen

Sosiaaliohjaus on sosionomin erityinen työalue. Sosiaaliohjausta tehdään varhaiskasvatuksessa mutta eritoten sosiaalialan eri työalueilla. Sosiaaliohjaus voi painottua muun muassa hyvinvoinnin edistämiseen, varhaisen tukeen, taloudellisen huolenpitoon ja sosiaalisen kuntoutukseen. (Helminen 2022, 24–30, 43–167). Työalue ja työn painotus vaikuttavat työorientaatioon, lähestymistapaan (ks. Sayed 2015, 10–21; vrt. Raunio 2009, 147–158). Työorientaatio puolestaan vaikuttaa työn tavoitteisiin ja käytettäviin menetelmiin.

Varhaiskasvatuksessa ja sosiaalialan eri työalueilla sosiaaliohjauksessa käytettävissä työmenetelmissä on samanlaisuutta mutta myös ominaispiirteitä. Työmenetelmien käytön tulee perustua erityisesti asiakkaan tilanteeseen, tavoitteisiin ja tuen tarpeisiin. Sosiaaliohjauksessa käytettävät menetelmät sosionomi valitsee yhdessä asiakkaan kanssa. Asiakastyötilanteet ovat muuttuvia. Sosionomin tuleekin joustavasti valita työmenetelmä asiakkaan tarpeet ja tilanne huomioon ottaen. (STM 2017, 55; Helminen 2022, 177–180.)

Vuorovaikutukseen – dialogiin – perustuvien työmenetelmien asema on keskeinen sosiaalialan asiakastyössä (Sayed 2015). Lisäksi sosionomi osaa käyttää erilaisia toiminnallisia menetelmiä (Tanskanen 2015). Vuorovaikutukseen ja toimintaan perustuvia työmenetelmiä sosionomi voi käyttää soveltaen sekä asiakkaan, asiakasryhmän että asiakasyhteisön ohjauksessa (Helminen 2013, 135–137).

Sosiaaliohjauksessa pyritään asiakkaan hyvinvoinnin ja osallisuuden edistämiseen vahvistamalla hänen elämänhallintaansa ja toimintakykyään (Sosiaalihuoltolaki 2014/1301 § 16; STM 2017, 55). Sosiaaliohjaus pohjaa tyypillisesti neuvonnan, ohjauksen ja tuen piirissä käytettäviin erilaisiin työmenetelmiin. Työmenetelmät voivat perustua vuorovaikutukseen ja toimintaan. Ratkaisu- ja voimavaralähtöisyys yhdistää sosiaaliohjauksessa käytettäviä työmenetelmiä. Sosionomilta edellytetään kuitenkin erilaisten työmenetelmien soveltavan käytön osaamista, kun työmenetelmät valitaan asiakkaan, asiakasryhmän ja asiakasyhteisön tilanteen, tavoitteiden ja perusteella. (Helminen 2022, 178–179.)

Loppupäätelmät

Sosiaalialan asiakastyöosaamisessa yhdistyy tieto, taito ja asenne, kuten asiakaslähtöistä työskentelyä edistävä työskentelytahto. Ihmisten ainutkertaisuus ja yksilöllisyys sekä asiakastilanteiden jatkuva muutos edellyttävät sosionomilta kykyä jatkuvaan oppimiseen ja oman asiakastyöosaamisen kehittämiseen. Hänellä tulee olla kyky ja valmius, teoreettisen ja tiedollisen osaamisensa, käytännöllisen osaamisensa ja ammatillisten arvojen ja eettisten periaatteiden toteutumisen jatkuvaan arviointiin. Ammatillinen kriittinen reflektio – itsereflektio ja esimerkiksi kollegoiden yhteinen vertaisreflektio – tukee ammatillisen osaaminen ja asiantuntijuuden jatkuvaa kehittämistä (Raunio 2009, 123–130; Helminen 2013, 106–110).

Sosionomikoulutuksessa teoreettiset ja käytännön opinnot eli ammattitaito edistävä harjoittelu linkittyvät toisiinsa. Asiakastyöosaamisen kehittämisessä niiden yhteys on tärkeä. Asiakastyössä tapahtuvat harjoittelut mahdollistavat teoreettisen ja tutkitun tiedon soveltavan käytön. Ne tarjoavat mahdollisuuden opetella ja oppia ammatillisen kriittisen reflektioon perustuvaa työskentelyä. Asiakastyöosaamisen kehittämisen ja uudistamisen tulee edetä jatkuvana prosessina, jolloin sosionomilla on osaaminen vastata asiakkaiden muuttuviin palvelujen ja tuen tarpeisiin. (Helminen 2013, 92–116; ks. Raunio 2009, 110–130.)

Lähteet

Arene. 2017. Sosionomi tuottaa hyvinvointia läpi elämänkaaren. Ammattikorkeakoulutus sosiaalialan muutoksen edistäjänä. Helsinki: Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry. Viitattu 4.6.2024 https://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2018/arene_sosionomiselvitys_pitka_raportti_fin.pdf?_t=1526901428

Heiskanen, T., Salonen, K., Kitchener, B. & Jorm, A. 2011. Käsikirja mielenterveydestä ja ensiavusta. Helsinki: Suomen Mielenterveysseura.

Helminen, J. 2013. Päämääränä sosiaalialan ammattilaisuus. Sosiaaliohjaajien näkemyksiä ammattialasta ja alan tulevaisuuskuvasta. Väitöskirja, Lapin yliopisto. Viitattu 4.6.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-647-9

Helminen J. 2016. Sosiaaliohjauksen lähtökohtia ja käytäntöjä. Teoksessa J. Helminen (toim.). Sosiaaliohjaus – lähtökohtia ja käytäntöjä. Edita, Helsinki, 14–28.

Helminen J. 2022. Sosiaaliohjauksen tekijät ja tehtävät. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu. Viitattu 4.6.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-400-8

Lähteinen, S., Pehkonen, A., & Pohjola, A. 2022. Asiakasturvallisuuden ulottuvuudet sosiaalihuollossa. Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti, 30(4), 343–358. Viitattu 4.6.2024 https://doi.org/10.30668/janus.113603

Niskala, A. 2008. Salatusta suhteesta kahden kimppaan. Analyysi sosiaalityön prosessin rakentumisesta. Väitöskirja, Lapin yliopisto. Viitattu 4.6.2024 https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-20111141044

Raunio, K. 2009. Olennainen sosiaalityössä. Helsinki: Gaudeamus.

Sayed, T. 2015. Ohjaus keskusteluun perustuvana menetelmänä. Teoksessa P. Näkki & T. Sayed (toim.). Asiakastyön menetelmiä sosiaalialla. Edita: Helsinki, 8–24.

Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301. Viitattu 4.6.2024 https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301

STM, Sosiaali- ja terveysministeriö. 2017. Sosiaalihuoltolain soveltamisopas. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:5). Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Viitattu 4.6.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3959-2

Tanskanen, S. 2015. Toiminnallisuus ryhmämuotoisessa asiakastyössä. Teoksessa P. Näkki & T. Sayed (toim.). Asiakastyön menetelmiä sosiaalialla. Helsinki: Edita, 105–126.

---

8. Sosiaalialan palvelujärjestelmäosaaminen

Taina Konttinen & Katriina Rantala-Nenonen

Johdanto

Sosiaalialan työtä tehdään yhteiskunnallisessa kontekstissa, jolloin sosiaalipoliittiset päätökset ja taloudelliset raamit muovaavat ja määrittävät sosiaalialan työn käytäntöjä ja sisältöjä merkittävästi. Siksi sosionomin (AMK) on olennaista tuntea hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta tukevia palvelujärjestelmiä, etuuksia sekä palveluiden järjestämiseen ja toteuttamiseen vaikuttavia säännöksiä.

Sosionomi (AMK) -tutkinnon kolmas kompetenssi on sosiaalialan palvelujärjestelmäosaaminen, joka pitää sisällään monipuolisesti osaamistarpeita yhteiskunnallisen vaikuttamisen osalta aina lainsäädännön osaamiseen ja palveluohjaukseen saakka. Kun kompetenssin sisältöjä katsoo, huomaa nopeasti sen, että sisällöt liittyvät vahvasti useisiin muihinkin kompetensseihin. Esimerkiksi sosiaalialan eettisessä osaamisessa nostetaan sosionomin toimiminen ihmis- ja perusoikeussäädösten mukaisesti, ja asiakastyön osaamisen kompetenssin mukaisesti sosionomi toimii ja työskentelee asiakasturvallisuus, muun muassa tietoturva- ja suojavaatimukset huomioiden. Kriittisen ja osallisuutta edistävän yhteiskuntaosaamisen kompetenssi taas sisältää yhteiskunnallisten ilmiöiden ja valtarakenteiden merkityksen ymmärtämistä ja muun muassa hyvinvointia tuottavien rakenteiden ja prosessien vaikutuksen huomioimista marginalisoitumisen ehkäisemisessä. Kompetenssin mukaan sosionomin on tunnettava päätöksentekojärjestelmän toimintaperiaatteet asiakkaan etua ajaakseen.

Palvelujärjestelmäosaaminen vaikuttaa siis käytännössä kaikissa kompetensseissa, ja voi siksi herättää opiskelijoissa epäilystä siitä, pystyykö opintojen aikana todella oppimaan tämän kaiken. Mitä sosionomi voi opintojensa aikana palvelujärjestelmästä oppia, ja mitä palvelujärjestelmäosaaminen sosionomin osaamisen kannalta tarkoittaa? Tarkoittaako se esimerkiksi jokaisen sosiaaliavustuksen, sosiaalivakuutuksen sekä sosiaalihuollon palvelun ulkoa osaamista vai jotain muuta?

Tuoreimmat tiedot kertovat, että kansalaiset luottavat muun muassa sosionomien osaamiseen. Luottamus sosiaalipalvelujen henkilöstön ammattitaitoon on kohentunut, ja yli 70 prosenttia kansalaisista luottaa sosiaalipalveluiden henkilöstön ammattitaitoon ja siihen, että palvelut lisäävät tasa-arvoa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen ollessa myllerryksessä, on ihmisten luottamus sosiaalipalvelujen toimintaan hieman heikentynyt, ja tällä hetkellä noin 60 prosenttia luottaa siihen, että sosiaalipalvelut toimivat hyvin. Luottamus palvelujärjestelmään on kuitenkin suomalaisten keskuudessa korkealla tasolla. (Aalto, Muuri, Ilmarinen & Ikonen 2022, 294, 299.)

Tässä artikkelissa on tarkoitus luoda lyhyt katsaus siihen, mitä sosionomin palvelujärjestelmäosaamisella tarkoitetaan ja mitä se voi opintojen ja tulevaisuuden osaamisen osalta tarkoittaa. Palvelujärjestelmäosaamisen kompetenssi ei tietenkään tarkoita kaiken opettelemista ulkoa, ei palvelujärjestelmän eikä lainsäädännön. Tavoitteena sen sijaan on se, että sosionomi (AMK) tuntee työtä ohjaavan lainsäädännön, lain hengen ja työtä ohjaavat yleiset linjat, ja tarvittaessa osaa tarkastaa yksityiskohtaiset lain pykälät asianmukaisista laista. Muun muassa lainsäädännön ja juridisen säädöspohjan, palveluiden järjestämisen ja tuottamisen tapojen, ohjauksen ja valvonnan sekä sosiaaliturvan toimintaperiaatteiden ymmärtäminen on perusasioita toteuttaaksemme palveluohjausta ja asiakkaan edun ajamista.

Palvelujärjestelmäosaamisen ytimessä: Sosionomin (AMK) monipuolinen rooli

Kompetenssin mukaan sosionomi (AMK) osaa jäsentää hyvinvointiin ja kestävään kehitykseen liittyviä alueellisia, kansallisia ja kansainvälisiä haasteita sekä niiden vaikutuksia sosiaali-, terveys- ja kasvatuspalveluihin. Maailmankaupan vapautuminen ja globalisaatio, teknologian kehitys ja digitalisaatio, ympäristöongelmat, väestön ikääntyminen sekä työelämässä tapahtuneet muutokset ovat muuttaneet hyvinvointivaltion toimintaympäristöä. Maahanmuuton ja pakolaisuuden johdosta väestö on lisäksi yhä monikulttuurisempaa. Tämä kaikki tarkoittaa tarvetta sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden ja palveluiden uudistamiseen, lainsäädännön muutoksiin, palveluita koskeviin vaikuttavuuden haasteisiin sekä tiedon tarpeisiin. (Raatikainen, Rahikka, Saarnio & Vepsä 2020, 53.) Sosionomi ei siis toimi pelkästään yksilötasolla, vaan sosionomin tulee huomioida ja tunnistaa koko globaalin maailman ilmiöt, joilla on vaikutusta yksilötason toiminnassa. Päivi Heimonen ja Minna Niemi (2021) muistuttavat, että kestävän kehityksen arvot tukevat sosiaalityön arvoja ja työtä, jota sosiaalialalla on tehty. Kestävä kehitys vaatii yhteistyötä: niin yhteiskunnallisia ja kansainvälisiä päätöksiä ja toimenpiteitä kuin yhteisöllisistä lähtökohdista kumpuavia tekoja, sillä sosiaalista muutosta tehdään alhaalta ylöspäin eli vaikuttajien omista lähtökohdista ja pyrkimyksistä käsin. Jokainen toimija nähdään arvokkaana, ja jokaisella on omannäköisensä tehtävä. Yhteisötyön mahdollistaminen ja ekososiaaliseen työhön kannustaminen nähdäänkin sosiaalialan ammattilaisten yhtenä tehtävänä (Närhi 2004, 56).

Globaalin ja yhteiskunnan tasolta yksilöiden kanssa työskentelyyn siirryttäessä sosionomin (AMK) tulee tuntea alan juridinen säädöspohja ja toimia keskeisen lainsäädännön mukaisesti. Helminen, Juujärvi, Koivisto, Rinne & Rusi (2020, 6) toteavat, että lainsäädäntö määrittelee sosiaalihuollon tavoitteet ja lähtökohdat, ja on siten asiakasturvallisuuden perusta. Alan keskeinen lainsäädäntö koostuu sosiaali- ja terveyspalveluja koskevasta lainsäädännöstä, joka lähtee Suomen perustuslain (731/1999) ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevan lain (612/2021) sekä erilaisten kansainvälisiin sopimuksiin perustuvien ihmisoikeuksien myötä sosiaalipalveluiden lainsäädäntöön. Olennaista on tuntea sosiaalihuoltolaki (1301/2014) ja sen soveltamisopas (2024), laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000), laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (703/2023) sekä laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista (254/2015). Tämän lisäksi on tunnettava omaa työtä ohjaava erityislainsäädäntö, joka ohjaa yksittäisen asiakasryhmän kanssa työskentelyä; esim. lastensuojelulaki (417/2007) tai laki toimeentulotuesta (1442/1997). Lakeja tulee käyttää aktiivisesti, sillä ne luovat yhdenmukaiset järjestämispuitteet, asettavat tavoitteita sekä turvaavat asiakkaiden oikeuksia ja toiminnan laatua. Sosionomin tulee siis osata lukea konkreettisesti lakia ja seurata lainsäädännön muutoksia, mm. ajankohtainen mielenterveys- ja päihdelainsäädännön uudistus. Sosionomin tulee lainsäädännön osalta ymmärtää normihierarkia eli se, että erityislainsäädäntö sääntelee erityistä toimintaa, joka merkitsee poikkeusta yleislaista. Erityislainsäädäntö täydentää yleislakia ja antaa siitä poikkeavia säännöksiä. Sosionomin vastuulla on seurata ajankohtaisia muutoksia lainsäädännössä sekä noudattaa erilaisia kansallisia toimenpideohjelmia ja tulevaisuuteen sijoittuvia strategioita. Pelkkä tutkinnon suorittaminen ei siis tee valmista sosiaalialan ammattilaista, vaan ammattilaiseksi tai asiantuntijaksi kehittyminen vaatii koulutuksen lisäksi työkokemusta, reflektointitaitoa ja muutososaamista eli ajassa elämistä ja siihen liittyviin ilmiöihin tutustumista (Raatikainen ym. 2020, 27). Raatikainen ym. (2020,18) jatkavat, että erityisesti sosiaalialalla vaaditaan kykyä elinikäiseen ja jatkuvaan oppimiseen työn kytkeytyessä vahvasti yhteiskunnallisiin ja poliittisiin muutoksiin ja niiden johdosta muuttuviin lakeihin, säädöksiin ja moniin muihin uudistuviin työtä ohjaaviin ohjeistuksiin.

Työtä ohjaavan lainsäädännön tunteminen on tärkeää siinä, että sosionomi (AMK) tunnistaa hyvinvointialueiden, kuntien, yksityisen ja kolmannen sektorin sosiaali-, terveys- ja kasvatuspalvelujen järjestämisen ja tuottamisen tavat, ohjauksen ja valvonnan sekä ymmärtää sosiaaliturvan toimintaperiaatteet. Suomen sosiaaliturvajärjestelmää on rakennettu useiden vuosikymmenten ajan, ja siksi nykyinen järjestelmä näyttäytyy monille kansalaisille vaikeasti hahmottuvana (Hiilamo, Niemelä, Pykälä, Riihelä & Vanne 2012). Tämä korostaa sosionomin roolia ja palvelujärjestelmäosaamisen merkitystä, vaikka ei juuri sen parissa käytännössä työskentelisikään. Sosionomi ohjaa työssään asiakkaita etuuksien pariin, ja koska sosiaaliturvajärjestelmän uudistamiseen on viime vuosina kohdistunut paineita muun muassa työnteon kannustimien, etuuksien ja työtulon yhteensovittamisen sekä perusturvan riittävyyden uudelleen tarkastelemisen myötä, on moni sosionomin työssään kohtaama asiakas epätietoisuuden vallassa siitä, mihin hän on oikeutettu ja mitä muutokset hänelle tarkoittavat. Lainsäädännön ja palveluiden tuntemus mahdollistavat sen, että asiakas tulee tietoiseksi olemassa olevista palveluista ja oikeuksistaan ja hän saa tarvitsemansa avun (Helminen ym. 2020, 9).

On hyvä huomata, että sosiaalihuollossa oikeudet palveluihin on lainsäädännössä määritelty terveydenhuoltoa tarkemmin, mutta lakeihin ja ohjeisiin on jätetty työntekijöille harkinnanvaraa ja mahdollisuus ottaa yksilöllisesti huomioon asiakkaan elämäntilanne. Oikeus palveluun tapahtuukin käytännössä asiakkaan ja työntekijän yhdessä tekemässä palvelutarpeen arvioinnissa. (Aalto, Ilmarinen, Muuri & Ikonen 2022, 227.) Sosionomin tulee toteuttaa kokonaisvaltaista palveluohjausta ja ymmärtää palveluohjauksen merkityksen. Helminen yms. (2020, 9) muistuttavat, että palvelujärjestelmäosaaminen konkretisoituukin palvelutarpeen arvioinnissa sekä palveluohjauksessa, kun sosionomi (AMK) toimii ”tulkkina” asiakkaan tarpeiden ja palvelujärjestelmän tarjoamien mahdollisuuksien välillä. Yhdessä asiakkaan kanssa palvelutarpeita arvioidessa muodostetaan kokonaiskuva asiakkaan tilanteesta sekä palvelujärjestelmän tarjoamista mahdollisuuksista.

Sosiaalihuollossa keskeisenä arvoperustana on asiakaslähtöisyys, ja asiakkaan tarpeet ovat sosiaalipalvelujen järjestämisen perustana. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että asiakas osallistuu itse alusta saakka palvelujen suunnitteluun yhdessä palvelujen tarjoajien kanssa. Palvelujen tarve arvioidaan tekemällä palvelutarpeen arviointi, ja arviointia tehtäessä asiakkaalle on selvitettävä hänen yleis- ja erityislainsäädäntöön perustuvat oikeutensa ja velvollisuutensa (SHL 2014 / 36 §). Palvelujärjestelmän ja lainsäädännön osaamisen näkökulmasta on tärkeää, että sosionomi (AMK) osaa arvioida asiakkaan tarpeita, hankkia tietoa asiakasta tukevista palveluista ja arvioida niiden soveltuvuutta, saavutettavuutta ja esteettömyyttä asiakkaan tilanteessa. Tuntemalla järjestelmää sosionomi (AMK) osaa informoida asiakasta palveluiden olemassaolosta ja niihin hakeutumisesta, laatia suunnitelmia ja toteuttaa niitä tavoitteellisesti. Koska palvelujärjestelmä on pirstaleinen, on sosionomin tärkeää osata koordinoida palvelut asiakasta tukevaksi kokonaisuudeksi. (Helminen 2020, 21–22.)

Kaiken kompetenssin sisällön toteutumisen varmistamiseksi tarvitaan moniammatillista yhteistyötä, joka kuuluu sosionomin (AMK) työnkuvaan ja työorientaatioon. Sosionomi (AMK) toimiikin aktiivisena sosiaalialan asiantuntijana asiakkaan edun mukaisesti monitoimijaisessa verkostoyhteistyössä. Useilla työpaikoilla sosionomi (AMK) työskentelee ainoana oman alansa asiantuntijana monialaisessa työryhmässä. Tällöin hänen vastuu tuntea oma osaamisalueensa on erityisen suuri, ja sosionomin tulee tunnistaa oman osaamisensa lisäksi ulkopuolisen konsultaation tarve. Sosionomin tehtävänä on tuoda yhteistyöhön yhteiskunta- ja sosiaalipoliittinen näkökulma sekä sosiaalipedagoginen työote ja osaaminen. Sosionomi edustaa monelle yhteistyökumppanille ja asiakkaalle koko sosiaalialan palvelumahdollisuuksien kirjoa. (Raatikainen ym. 2020, 70–71, 74.) Helminen (2017, 26) lisää, että sosiaalipalveluiden piirissä asiakkaat nähdään aktiivisina toimijoina monialaisessa ja moniammatillisessa tekemisessä, eivätkä asiakkaat ole vain palveluohjauksen kohteita.

Helminen (2017, 25) muistuttaa, että kun sosionomi ja asiakas ovat muodostaneet yhdessä näkemyksen tarvittavista palveluista, palveluiden saatavuus voidaan varmistaa asiakaslähtöisellä palveluohjausprosessilla. Palveluohjauksessa konkretisoituu koko palvelujärjestelmäosaamisen kompetenssi, sillä palveluohjaus on asiakkaan tarpeiden, lainsäädännön, hallinnollisten ja taloudellisten lainalaisuuksien sekä palvelujärjestelmävalikosta löytyvien mahdollisuuksien yhteen sovittamista. Palveluohjaus toteutuu monialaisessa yhteistyössä, kun palvelutarpeen arviointi, palvelusuunnitelman laatiminen, palvelupäätöksen tekeminen, palveluiden järjestäminen ja toteutus muodostavat yhtenäisen prosessin.

Palvelujärjestelmäosaaminen muuttuvassa toimintaympäristössä

Yleiset toimintaympäristön muutokset kuten väestön ikääntyminen, maahanmuutto, ilmastonmuutos, taloudellisen tilanteen muutokset, teknologinen kehitys ja digitalisaatio heijastuvat myös sosiaalialan toimintaympäristöön ja sitä kautta sosiaalialan työn painopisteisiin (Kangasniemi ym. 2018, 9; Opetushallitus 2023, 14 -16). Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen ja tuottamisen tavat ovat uudistuneet hyvinvointialueiden myötä, mikä vaikuttaa ammattilaisilta edellytettävään osaamiseen. Osaamistarpeet liittyvät uusiin toiminta- ja palvelumuotoihin, asiakaslähtöiseen toimintakulttuuriin ja uuden palvelujärjestelmän tuntemiseen sekä palvelukokonaisuuksien yhteensovittamiseen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2024, 13). Palvelujärjestelmäosaamiseen liittyy uudistuksen myötä kiinteästi monialainen, verkostomainen tai systeeminen työote sosiaali- ja terveyspalvelujen rajoja ylittäen myös muihin hyvinvointia edistäviin palveluihin, kuten kulttuuri- ja liikuntapalveluihin. Sosiaali- ja terveyspalvelujen integraation ja monialaisen yhteistyön on nähty olevan välttämätöntä yhteisasiakkaiden palvelujen toimivuudelle. Tärkeänä tavoitteena on myös ehkäistä paljon palveluja tarvitsevaksi asiakkaaksi ajautumista, mikä on tunnistettu kriittiseksi kysymykseksi palvelujen kehittämisen ja järjestämisen kannalta (Hujala ym. 2019, Sosiaali- ja terveysministeriö 2024, 22).

Ikääntyvän väestön osuus kasvaa sekä työelämän näkökulmasta että palvelujen käyttäjinä.  Työurien pidentyminen haastaa työkyvyn tukemista. Pitkäaikaistyöttömät tarvitsevat räätälöityjä tukitoimia. Tulevina vuosina työkyvyn tukitoimien vahvistaminen sekä työkyvyn varhainen tuki nousevat ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta yhä keskeisemmäksi kysymykseksi. (Bergbom ym. 2020, 53–57.) Koko työikäisen väestön osalta tarvitaan erilaisia tapoja lisätä työelämään osallistumista. Eriytyvässä työyhteiskunnassa tulee todennäköisesti olemaan erilaistuvia työkyvyn heikkenemisen polkuja, joihin ei voida tarjota samankaltaisia ratkaisuja. Erilaisten toimenpiteiden yhdistäminen on todettu usein vaikuttavaksi. (Ervasti ym. 2022, 85–86.) Sosionomin työn näkökulmasta ohjauksessa on keskeistä työllisyys- sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen hyvä tuntemus, niiden tarkoituksenmukainen yhteensovittaminen vuoropuhelussa asiakkaan ja muiden ammattilaisten kanssa lähtökohtana asiakkaan toiveet ja tarpeet hänen psykososiaalista vahvistumistaan mahdollistaen.

Maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden osuus kasvaa muun muassa valtaväestöä nuoremman ikärakenteen sekä työvoiman tarpeen seurauksena. Hiljattain maahanmuuttaneilla voi olla kielitaitoon, järjestelmän tuntemukseen ja omiin sosiaalisiin verkostoihin liittyviä haasteita. (Ervasti ym. 2022, 87.) Maahanmuuttajien työllistymisvaikeus on edelleen ajankohtainen kysymys. Lisääntyvä maahanmuutto edellyttää sosiaalialan ammattilaiselta monikulttuurista osaamista asiakkaan ohjaamisessa tarpeen mukaisiin palveluihin ja työllistymistoimiin. Kohtaamistyön ytimessä on se, miten mahdollistuu maahanmuuttajataustaisten henkilöiden integroituminen yhteiskuntaan ja miten ammattilainen ja asiakas tekevät yhdessä näkyväksi ihmisten potentiaalin uudessa yhteiskunnassa.

Työelämässä tarvitaan yhä edistyneempää digitaalista osaamista, ja asiakkaan palvelujen käyttöön liittyvän digituen merkitys kasvaa. Osa kohtaamistyöstä asiakkaiden kanssa on siirtynyt tietoverkkoihin. Sosiaalialalla työskennellään tyypillisesti ihmisten kanssa, jotka ovat haavoittuvassa asemassa myös digitaalisten palvelujen saavutettavuuden ja turvallisuuden näkökulmasta. Sosionomilla tulee olla yhä edistyneempää digitaitojen osaamista, taitoa arvioida palvelujen soveltuvuutta asiakkaalle ja ymmärrystä ohjata asiakkaita digitaalisten palvelujen käytössä selkokielisesti, tietoturvallisesti ja asiakkaan yksityisyyttä ja tahtoa kunnioittaen. Tietoturvaan ja henkilötietojen suojaan liittyvien kysymysten lisäksi myös tiedon käsittelyn ja luokittelun osaamisen tarve vahvistuu niin ammattilaisten kuin asiakkaidenkin näkökulmasta (Nikander, Juntunen, Holmberg & Tuominen-Thuesen 2017, 6). Tekoälyn hyödyntäminen palvelujärjestelmässä tuo omat kysymyksensä tulevaisuuden palvelujärjestelmäosaamiseen.

Loppupäätelmät

Jotta ihminen voidaan kohdata palvelujärjestelmässä kunnioittavasti ja asiakasturvallisesti, edellyttää se palvelujärjestelmän ja lainsäädännön tuntemusta. Sosionomin palvelujärjestelmäosaaminen mahdollistaa siten ihmisen oman potentiaalin esiin tulemisen ja arvostuksen.

Tavoitteena on palveluiden tarkoituksenmukainen yhteensovittaminen yhteistyössä asiakkaan kanssa. Lainsäädännön, palvelujen ja toimintaympäristön jatkuva kehittyminen edellyttää sosionomilta jatkuvaa oppimista sekä mahdollisten epäkohtien esiin tuomista. Muuttuvissa palveluissa sosionomin palveluohjauksellinen osaaminen korostuu. Asiakkaan sosiaalisten oikeuksien toteutumisen varmistaminen on keskeinen ihmisoikeudellinen kysymys.

Lähteet

Aalto, A.-M., Ilmarinen, K., Muuri A. & Ikonen J. 2022. Sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuus ja asiakaskokemukset. Teoksessa Karvonen, S., Kestilä, L. & Saikkonen, P. (toim.). 2022. Suomalaisten hyvinvointi 2022. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, 226–250. Viitattu 11.4.2024 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/145692/Suomalaisten%20hyvinvointi%202022%20verkko.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Aalto, A.-M., Muuri, A., Ilmarinen, K. & Ikonen, J. 2022. Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä toimintaympäristön myllerryksessä – miten on käynyt väestön kokemalle luottamukselle? Teoksessa Karvonen, S., Kestilä, L. & Saikkonen, P. (toim.). 2022. Suomalaisten hyvinvointi 2022. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, 289–309. Viitattu 11.4.2024 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/145692/Suomalaisten%20hyvinvointi%202022%20verkko.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Bergbom, B., Lantto, E., Leino-Arjas, P., Ruokolainen, M., Tarvainen, K. & Varje, P. 2020. Ikääntyvä ja monimuotoistuva työväestö. Teoksessa Kokkinen, L. (toim.) 2020. Hyvinvointia työstä 2030-luvulla. Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Työterveyslaitos. Viitattu 29.4.2024.  https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140712/Hyvinvointia%20ty%c3%b6st%c3%a4%202030-luvulla.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Ervasti, J., Kausto, J., Leino-Arjas, P., Turunen, J., Varje, P. & Väänänen, A. 2022. Työkyvyn tuen vaikuttavuus. Tutkimuskatsaus työkyvyn tukitoimien työkyky- ja kustannusvaikutuksista. Valtioneuvoston selvitys – ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:7. Viitattu 29.4.2024. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163779/VNTEAS_2022_7.pdf

Heimonen, P. & Niemi, M. 2021. Yhteisötyö sosiaalialan ratkaisuna kestävään kehitykseen. Viitattu 11.4.2024 https://www.talentia.fi/talentia-lehti/yhteisotyo-sosiaalialan-ratkaisuna-kestavaan-kehitykseen/

Helminen, J. 2017. Yhdessä tekeminen monialaisuuden ja moniammatillisuuden syventäjänä Teoksessa Helminen, J. (toim.). Asiakkaan moniammatillinen ohjaus sosiaali- ja terveydenhuollossa. 2017. Helsinki: Edita, 14–31. E-kirja. Viitattu 11.4.2024 https://www.ellibslibrary.com/diak/978-951-37-7841-4

Helminen, J., Juujärvi S., Koivisto, M., Rinne, P. & Rusi, M. 2020. Sosionomin (AMK) osaamisen arviointi asiakasturvallisuuden näkökulmasta. Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkosto. Viitattu 11.4.2024 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/333773/978-952-493-351-3_verkko.pdf?sequence=5

Hiilamo, H., Niemelä, H., Pykälä, P., Riihelä, M. & Vanne R. 2012. Sosiaaliturva ja elämänvaiheet. Suomen sosiaaliturvan kehitys esimerkkien ja tilastojen valossa. Kelan tutkimusosasto. Viitattu 24.4.2024 https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/35738b5f-430f-4369-b868-d235ce6c24ae/content

Hujala A., Taskinen, H., Oksman E., Kuronen, R., Karttunen, A. & Lammintakanen, J. 2019. Sote-ammattilaisten monialainen yhteistyö. Paljon palveluja tarvitsevat asiakkaat etusijalle. Yhteiskuntapolitiikka 84 (2019):5–6. Viitattu 29.4.2024. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019112744444

Kangasniemi, M., Hipp, K., Häggman-Laitila, A., Kallio, H., Karki, S., Kinnunen, P., Pietilä, A.-M., Saarnio, R., Viinamäki, L., Voutilainen, A. & Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018. Viitattu 29.4.2024. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-545-7

Laaja-alainen osaaminen 2030-luvulla. Laaja-alaisten osaamistarpeiden kehitys vuoteen 2030 mennessä. Osaamisen ennakointifoorumin 2021–2024 tuloksia. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2023:1. Viitattu 29.4.2024. https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/laaja-alainen-osaaminen-2030-luvulla

Nikander, J., Juntunen, E., Holmberg, A. & Tuominen-Thuesen, M. 2017. Aikuisten parissa tehtävän sosiaalialan työn osaamistarpeet. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2017:13. Viitattu 29.4.2024.  https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/aikuisten-parissa-tehtavan-sosiaalialan-tyon-osaamistarpeet

Närhi, K. 2004. The eco-social approach in Social Work and the Challenges to the expertise of Social Work. Jyväskylä: University of Jyväskylä. Viitattu 11.4.2024 https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/13326/9513918343.pdf

Raatikainen, E., Rahikka, A., Saarnio, T. & Vepsä, P. 2020. Ammattina sosionomi. 3. uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy. E-kirja. Viitattu 11.4.2024 https://www.ellibslibrary.com/diak/978-952-63-5880-2

Sosiaali- ja terveydenhuollon integraation edellyttämä osaaminen. Jaoston raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2024:2. Viitattu 29.4.2024. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165386/STM_2024_2_rap.pdf?sequence=1

---

9. Kriittinen ja osallisuutta edistävä yhteiskuntaosaaminen

Taina Heininen-Reimi

Johdanto

Sosionomin neljäs kompetenssi kriittinen ja osallisuutta edistävä yhteiskuntaosaaminen kuvaa sosionomin yhteiskunnallista osaamista. Yhteiskunnallinen osaaminen edellyttää   sosiaalialan eettisen osaamisen, asiakastyön osaamisen ja palvelujärjestelmäosaamisen hallittavuutta ja päinvastoin. Kriittisen ja osallisuutta edistävän yhteiskuntaosaamisen kompetenssissa erityistä on yhteiskunnallinen osaaminen, joka on ymmärrystä sosiaalisesta yhteiskunnassa. Sen toteuttaminen edellyttää yhteiskunnan toiminnan ja roolin jatkuvaa ja uudenlaista tarkastelua. Olennaista on yhteiskunnallisen makrotason ja ihmisten elämänpiirin mikrotason toimintatason tarkastelu rinnakkain (Laitinen & Pohjola 2003, 278).  Kompetenssissa on keskeistä ymmärtää mitä tarkoittaa sosiaalisesti kestävä yhteiskunta. Sosiaalisesti kestävälle yhteiskunnalle hyvinvointi ja sen jakautuminen on keskeinen tarkastelukohta.

Hyvinvoinnin jakautumisen tarkastelu on myös yksi keskeinen teema kriittisessä ja osallisuutta edistävässä yhteiskuntaosaamisen kompetenssissa. Teema herättää useita kysymyksiä. Mitä hyvinvoinnin jakautumisen taustalla on? Miksi hyvinvointi jakautuu? Millä tavoin hyvinvointi, eriarvoisuus ja huono-osaisuus näyttäytyvät yksilöiden ja yhteisöjen elämässä? Mikä on valtarakenteiden merkitys? Miten edistää haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ja ryhmien osallisuutta ja toimijuutta? Näitä ja oletettavasti paljon muitakin kysymyksiä herää sosionomiopiskelijalle tarkasteltaessa yhteiskuntaamme. Edellä olevien kysymysten pohjalta on hyvä kysyä olennainen kysymys, minkälaista osaamista sosionomilla tulee olla, jotta hän voi työssään edistää sosiaalisesti kestävää yhteiskuntaa ja ihmisten sosiaalista osallisuutta?

Tässä artikkelissa tarkastellaan kompetenssin sisältöä, tehdään huomioita eriarvoisuudesta ja rakenteellisesta sosiaalialan työstä. Artikkelin lopussa on esimerkki omaehtoisen toimijuuden edistämisestä toipumisorientaation  näkökulmasta.

Sosionomin kompetensseja päivitettiin keväällä 2023. Kriittiseen ja osallisuutta edistävän yhteiskuntaosaamisen kohdalla kompetenssityöryhmä pohti miten muotoilla tässä kompetenssissa sen kyky huomioida laaja-alaisesti ja samalla yhdenvertaisesti yhteiskunnan monimuotoisuus ja eriarvoisuuden moniulotteisuus. Kompetenssiin ei ole sisällytetty erikseen nimettyjä asiakasryhmiä. On huomioitava, että ammattikorkeakouluissa ei ole valtakunnallista opetussuunnitelmaa ja näin ollen ammattikorkeakoulut painottavat opetuksen sisällöissään erilaisia haavoittuvassa asemassa olevia asiakasryhmiä. Myös ajassa olevat muuttuvat ja moninaiset ilmiöt yhteiskunnassa näkyvät ammattikorkeakoulun opetussisällöissä erilaisilla painotuksilla.

Eriarvoisuus ja haavoittuvat asiakasryhmät

THL:n väestön terveys- ja hyvinvointikatsauksessa määritellään sosiaalisesti kestävä yhteiskunta seuraavasti:” Sosiaalisesti kestävässä yhteiskunnassa sen jäsenet voivat elää hyvää elämää ilman köyhyyttä, syrjintää ja eriarvoisuutta” (THL 2023). Lisäksi kestävän hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että väestö voi mahdollisimman hyvin. Hyvinvoiva väestö kykenee esimerkiksi opiskelemaan, tekemään töitä, on toimintakykyistä ja löytää elämäänsä merkityksiä. Eli väestön fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky nähdään yhteiskunnan taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden kivijalkana. (THL, 2023, 1–3.) Sosionomi kohtaa työssään yksilöitä, perheitä ja yhteisöjä erilaisissa toimintaympäristöissä ja elämäntilanteissa. Näissä kohtaamisissa tulee todeksi arkitodellisuus, jossa suomalaisessa yhteiskunnassa eletään. Ihmisten elämässä on erilaisia kriisejä, riippuvuuksia, toimintakyvyttömyyttä, ulkopuolisuutta ja elämänhallintaan liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisen elämään sosiaalisesti, psyykkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti.  Tutkimusten mukaan edelleen väestöryhmien väliset terveyden ja hyvinvoinnin erot ovat kuitenkin suuria. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus näyttäytyy ihmisten elämässä ja mahdollisuuksissa monin tavoin. Köyhyys, osallistumismahdollisuudet, terveys, elämänlaatu ja palvelukokemukset ovat esimerkkejä eriarvoisuuden ilmenemisestä. Eriarvoisuuden vähentäminen on monitahoinen ja monitoimijuutta edellyttävää. (THL, 2023, 3.) Sosionomilla tulee olla kyky toimia monitoimijaisissa verkostoissa, tämä osaaminen tulee esille palvelujärjestelmäkompetenssissa.

Kriittisen ja osallisuutta edistävän yhteiskuntaosaamisen kompetenssissa sosionomin tulee osata arvioida yhteiskunnallisten ilmiöiden ja valtarakenteiden merkityksiä sekä niiden vaikutuksia ihmisten mahdollisuuksiin toimia yhteiskunnassa. Tähän osaamiseen linkittyy myös kyky analysoida eriarvoisuutta, huono-osaisuutta sekä hyvinvointia tuottavia rakenteita ja prosesseja sekä marginalisoitumisen ehkäiseminen.

Eriarvoisuus määritellään tilaksi, jossa ihmisten välillä on epäoikeudenmukaisia tai eettisesti vääriä, vältettävissä olevia eroja (THL, 2019). Eriarvoisuuden tarkastelu sosionomiopinnoissa havahduttavat usein myös tarkastelemaan opiskelijan omia arvoja, ennakkokäsityksiä ja asenteita.  On myös ymmärrettävää, että eriarvoisuuden tarkastelu herättää opiskelijassa tunteita ja kriittisiäkin ajatuksia esimerkiksi oikeudenmukaisuudesta ja yhteiskunnan rakenteista ja toimintaperiaatteista. Kompetenssin toteuttamiseen kytkeytyy vahvasti sosiaalialan ammattietiikan lähtökohdat ihmisarvo, ihmisoikeudet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja toimiminen niiden mukaisesti. Opintojen alkuvaiheesta on jo hyvä luoda ammattieettistä valmiutta, kypsyyttä ja harkintaa. Sosiaalialan työssä joutuu kohtaamaan tilanteita, joissa on pohdittava ja pidettävä yllä sosiaalialle keskeisten arvojen merkitystä. (Talentia 2022, 7–10.)

Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tarkastelu pitää sisällään moninaisia käsitteitä, ilmiöitä ja mekanismeja. Ammattieettisyyden lisäksi opintojen alkuvaiheessa on tärkeää perehtyä yhdenvertaisuuden käsitteisiin (kuva 1). Kattavaa kokonaiskuvaa käsitteistä saa THL:n Sosiaali -ja terveyspalvelujen yhdenvertaisuuden käsitteet -julkaisuista (2019). Käsitteiden lisäksi on tunnistettava mekanismeja, jotka tuottavat eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Tärkeää on, että opiskelijat voivat keskustella ja pohtia yhdessä eriarvoisuuden tematiikka. Kriittinen ja analyyttinen ote, joka kompetenssissa on läsnä, edellyttää sosionomilta muun muassa monilukutaitoa. Monilukutaitoinen sosionomi osaa toimia tilanteen edellyttämällä tavalla monimuotoisten tekstien ja erilaisten informaatiomuotojen kanssa. Hän osaa tulkita, tuottaa ja arvioida kriittisesti tekstejä eri alustoilla ja erilaisiin tilanteisiin sopivin tavoin sekä lisäksi on tietoinen siitä, että tekstit ja erilaiset ilmaukset ilmentävät laatimiskontekstinsa kulttuuria, arvoja, tarkoitusperiä ja näkökulmia. (OPH 2021, 10–12.)

Göran Therborn (2014, 69–70) kuvaa teoksessaan Eriarvoisuus tappaa eriarvoisuutta tuottavia mekanismeja. Eriarvoisuutta tuottavia mekanismeja ovat  Therbormin mukaan etäännyttäminen, riisto, ulossulkeminen ja hierakisointi. Yhteiskunnallista eriarvoisuutta tuottavat ja pitävät yllä niin yhteiskunnalliset rakenteet ja prosessit ja samalla myös yksilöiden ja yhteisöjen toiminta. Sosionomin työssä nämä mekanismit voivat näyttäytyä esim. koulukiusaamisena, NEET-nuorien kohtaamisena, lähisuhdeväkivaltana tai saavuttavuuden haasteina.

Kuva 1. Yhdenvertaisuuden käsitteitä sanapilvessä.

Tässäkin kompetenssissa kohtaaminen on sosionomin työn ydintä. Haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien kohtaaminen ja moninaisuus tulee sosionomin työssä tutuksi. Yhteistä näille väestöryhmille on se, että: ”Heillä oman vaikutusvaltansa ulkopuolella olevista tekijöistä johtuen ei ole samoja mahdollisuuksia kuin muilla väestöryhmillä ja heillä on tästä syystä riski joutua eriarvoiseen asemaan.  Haavoittuvassa asemassa olevaan väestöryhmään kuuluvilla ihmisillä voi olla yksi tai useampia terveyteen, toimeentuloon, sosiaalisiin suhteisiin tai elinolosuhteisiin liittyviä riskejä, jotka toteutuessaan voivat johtaa yhteiskunnallisesti heikkoon asemaan .” (THL 2019.) Haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä voivat yksittäisessä tilanteessa tai palvelussa olla esimerkiksi lapset, vanhukset, työttömät, maahanmuuttajat, vammaiset henkilöt, pitkäaikaissairaat, mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät ja romanit. (Kuva 2) (THL 2019). Asiakastyön kompetenssi- artikkelissa on avattu suojaavia ja haavoittavia tekijöitä, joista tietoisuus on myös olennaista, kun työskennellään erilaisten haavoittavassa asemassa olevien ihmisten kanssa. Tässä on myös hyvä esimerkki siitä, miten eri kompetenssien osaaminen limittyy. Haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ja yhteisöjen kanssa työskentely edellyttää sosionomilta tietoa, taitoa ja sensitiivisyyttä.

Kuva 2. Haavoittuvassa asemassa olevia väestöryhmiä.

Osallisuutta ja rakenteita

Eriarvoisuus ja haavoittuvat asiakasryhmät-kappaleessa mainittiin neljä eriarvoisuutta tuottavaa mekanismia. Näiden vastavoimana on neljä eriarvoisuutta poistavaa mekanismia, jotka tuottavat tasa-arvoa.  Eriarvoisuutta poistavat mekanismit ovat Therbornin mukaan: lähentyminen, osallistaminen, hierarkioiden purkaminen, madaltaminen ja puhkominen sekä uudelleenjako (Therborn 2014, 78–80). Keskeistä kaikissa näissä mekanismeissa on tavoitella muutosta yksilön tai yhteisön tilanteeseen. Se mitä tavoitellaan, lähtee asiakkaan tai yhteisön tarpeesta. Muutostyö voi olla ohjaavaa ja asiakasta/yhteisöä tukevaa vierellä kulkemista, motivoivaa ja innostavaa tai kontrolloivaa. Joskus nämä kaikki elementit ovat samanaikaisesti läsnä muutostyössä. (Raatikainen ja kump., 2019, 91–92.)

Kriittisen ja osallisuutta edistävä yhteiskuntaosaamisen kompetenssissa sosionomin tulee tuntea julkishallinnollisen päätöksentekojärjestelmän toimintaperiaatteet ja osaa toimia niiden mukaan asiakkaan etua ajaen. Lisäksi sosionomin tulee edistää asiakkaiden, asiakasryhmien ja yhteisöjen osallisuutta ja osallistumisen mahdollisuuksia sekä kyetä yhteiskunnalliseen rakenteelliseen vaikuttamistyöhön. Kun tarkastelee eriarvoisuutta poistavia mekanismeja ja edellä mainittuja kompetenssin sisältöjä, huomaa yhteneväisyyksiä. Poimin kaksi eriarvoisuutta poistavaa mekanismia, joita peilaan kompetenssin sisältöön.

Sosionomin on tunnettava lainsäädäntöä ja päätöksentekojärjestelmän toimintaperiaatteita, jotta hän voi ohjata ja tukea yksilöitä ja yhteisöjä työssään ja ajaa asiakkaiden etua. Eriarvoisuutta poistavien mekanismeja tarkasteltaessa se voi tarkoittaa esim. lähentymisen mekanismissa positiivista erityiskohtelua. Kaikkien ihmisten samanlainen kohtelu ei välttämättä takaa haavoittuvassa asemassa olevan ihmisryhmän yhdenvertaista mahdollisuutta esim. kouluttautua tai työllistyä. Epäedullisempaan asemaan voi joutua ihminen esim. vammaisuuden, alkuperän tai iän vuoksi. Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutuminen voi edellyttää haavoittuvassa asemassa olevan väestöryhmän erityistarpeiden huomioon ottamista. Tällöin kyseeseen voivat tulla esimerkiksi positiivinen erityiskohtelu sekä vammaisten henkilöiden kohdalla kohtuulliset mukautukset. (Yhdenvertaisuuden edistäminen ja positiivinen erityiskohtelu, 2024 4–6.) Tällaisessa tilanteessa sosionomin lainsäädännön, päätöksenteko- ja palvelujärjestelmän tunteminen on olennaista, jotta hän voi ohjata ja tukea asiakasta. Toinen tasa-arvoa tuottava mekanismi on hierarkioiden purkaminen, madaltaminen ja puhkominen. Tätä mekanismia tarkasteltaessa sosionomin osaamiseen, jossa hänen tulee edistää asiakkaiden, asiakasryhmien ja yhteisöjen osallisuutta ja osallistumisen mahdollisuuksia sekä kyetä yhteiskunnalliseen rakenteelliseen vaikuttamistyöhön, tulee esille sosiaalialan työn menetelmiä ja orientaatioita. Yhdyskunta- ja yhteisötyössä toteutetaan työtä lähellä ihmisten elämisympäristöä ja arkea. Jalkautuvassa ja etsivässä työssä mennään ihmisten luokse, jotka tarvitsevat apua ja tukea. Jalkautuvaa ja etsivää työtä tehdään esimerkiksi nuorten, ikäihmisten, asunnottomien ja päihteidenkäyttäjien parissa. Näissä työmuodoissa sosionomin työympäristönä voi olla hyvin moninaiset toimintaympäristöt. Työtä voidaan tehdä esimerkiksi kaduilla, kauppakeskuksissa, haavoittuvien ryhmien erilaisissa kokoontumispaikoissa ja ihmisten kodeissa. Tämä edellyttää sosionomilta kykyä toimia muuttuvissa ja yllättävissäkin toimintaympäristöissä. Hierarkioiden purkamisen, madaltamisen ja puhkomisen “henki” tulee esille mielenterveys- ja päihdetyössä käytetyn toipumisorientaation toteuttamisessa. Toipumisorientaatioon palataan artikkelissa lopussa. Sosionomin työtä tehdään usein matalan kynnyksen toiminnassa tai työtä tehdään esim. asiakasraatien, kehittäjäasiakkaiden tai kokemusasiantuntijoiden kanssa. Näissä edellä minituissa on vahvasti läsnä ei- hierarkisuus ja ihmisten sosiaalisen osallisuuden vahvistaminen.

Kompetenssissa mainitaan valtarakenteisiin vaikuttaminen, joka on yksi rakenteellisen sosiaalityön keskeinen tavoite. Artikkelin alussa mainitsin   yhteiskunnallisen makrotason ja ihmisten elämänpiirin mikrotason toimintatason tarkastelun rinnakkain, jotta saadaan ymmärrys sosiaalisesta yhteiskunnassa. Kati Närhi toteaa artikkelissaan saman asian näin:” Rakenteellisen sosiaalityön kaksoissidoksen ideana on yhdistää yksilön henkilökohtaiset kysymykset laajempiin yhteiskunnallisiin olosuhteisiin” (Närhi 2024, 27). Tästä Kati Närhin toteamasta ajatus suuntautuu sosiaalipedagogiikkaan ja erityisesti Paulo Freiren sorrettujen pedagogiikkaan, jossa keskeisenä ajatuksena on se, että yhteiskunnassa vallitseva eriarvoisuus, valtarakenteet ja köyhyys estävät ihmistä tavoittelemaan ihmisyyttä. Alistava ja eriarvoistava järjestelmä tulee poistaa. Muutoksen tiellä ei ole vain alistava ja eriarvoistava järjestelmä, vaan myös alistettujen ihmisten subjektiivinen tapa hahmottaa maailmaansa. Muutos edellyttää sorrettujen ryhmien kykyä tiedostaa tilanteensa. (Närhi, 27.) Kompetenssissa kuvataan asiakasryhmien osallisuuden ja osallistumisen mahdollisuuksien lisäämistä. Freiren ajatuksessa on myös voimaannuttava elementti. On olennaista auttaa ja tukea ihmisiä tunnistamaan tilanteensa, voimavaransa, kykynsä ja samalla myös ihmisarvonsa.

Kriittisen ja osallisuutta edistävän kompetenssin sisällöissä on paljon rakenteellisen sosiaalityön elementtejä. Rakenteellinen sosiaalityö on muutostyötä, jossa muutoksen kohteena on ihmisten henkilökohtaiset tilanteet, palvelurakenteiden toiminta ja päätöksentekoon vaikuttaminen (Pohjola 2014, 31). Sosionomin työssä toimitaan yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen arjessa. Hän pääse havainnoimaan läheltä mitä esim. kodeissa tapahtuu. Systeeminen työote on entistä enemmän mukana moniammatillisessa työskentelyssä esim. lastensuojelussa. Systeemisessä työotteessa on läsnä henkilökohtaisuus, muutos ja rakenteet. Systeemisessä työotteessa keskeistä on mm:

• Tarkastella yksilön ja ympäristön vuorovaikutussuhdetta
• Pohtia yhdessä mitä on ongelmatilanteiden takana ja etsitään keinoja, jotka voisivat auttaa
• Keskeinen tulkinta ongelmista: ratkeavat siinä järjestelmässä ja ympäristössä, jossa ne ovat syntyneet
• Keskeinen oletus: jos asiakkaan ongelmaan tartutaan monitoimijaisesti ja palvelut saadaan paremmin vastaamaan hänen tarpeitaan, voidaan vaikuttaa myös ongelmien juurisyihin. (Hovi, 2022.)

Omaehtoinen toimijuus

Artikkelissa ei ole käsitelty erillisiä asiakasryhmiä. Tässä yhteydessä on kuitenkin perusteltua tarkastella omaehtoista toimijuutta mielenterveystyön näkökulmasta. THL:n hyvinvointikatsauksessa tulee esille mielenterveyden merkitys yhteiskunnassa ja työelämässä. Mielenterveyden häiriöt heikentävät osallisuutta yhteisöihin, yhteiskuntaan sekä lyhentävät kouluttautumista ja työuria. (THL 2023, 4.) Otan tässä esille toipumisorientaation omaehtoista toimijuutta edistävänä orientaationa ja työotteena.  Toipumisorientaatio ja kokemusasiantuntijuus sisältyvät myös mielenterveys-, päihde- ja riippuvuustyön opetussisältösuosituksiin ammattikorkeakoulujen sosiaali -ja terveysalankoulutuksissa (STM 2023). Toipumisorientaatiossa ihmisen toipuminen nähdään laaja-alaisemmin kuin kliinisessä toipumisessa tai palveluiden näkökulmasta. Kliinisessä toipumisessa ajatus on, että ihminen palaa vanhaan, eli siihen mitä hän oli ennen sairastumistaan. Toipumisorientaatiossa keskeistä on ihmisen oma kokemus mielekkäästä elämästä, riippumatta siitä, onko hän toipunut kliinisten kriteereiden mukaan. Toipumisorientaation periaatteissa: kumppanuus, toivo ja optimismi, identiteetti, elämän tarkoitus ja voimaantuminen välittyy vahvasti mm. yhteisöön kuuluminen, vertaisuus, motivaatio muutokseen, toivo, positiivinen näkemys itsestä, mielekäs elämä, elämänhallinta ja stigman voittaminen. ( Nordling 2023, 31–32.) Omaehtoisen toimijuuden eetos on läsnä. Yksi syy toipumisorientaation tarkasteluun tässä yhteydessä on se, mitä toipumisorientaatio edellyttää sosionomilta. Työskentely edellyttää valtarakenteiden purkamista ja kumppanuuden jakamista. Myös ajatus siitä, että mielenterveyden häiriöt ja sairaudet eivät estä ihmistä toimimaan yhteiskunnassa vaan ihmisellä on kykyjä ja voimavaroja sairaudestaan huolimatta. Tähän tarvitaan aitoa kohtaamista,rinnalla kulkemista ja tukea.

Loppupäätelmät

Kriittisen ja osallisuutta edistävän yhteiskuntaosaamisen kompetenssin tarkastelu osoittautui kiinnostavaksi ja samalla myös haastavaksi. Osaamisen kuvaukset ovat laajoja ja niiden sisällä on useita erilaisia asiakasryhmiä, ilmiöitä, prosesseja ja käsitteitä. Yhteiskunnan muutokset, ilmiöt ja poliittiset ratkaisut ovat läsnä kokonaisuudessa. Keskeistä kompetenssissa on kuitenkin se, että sosionomi ymmärtää sosiaalisesti kestävän yhteiskunnan ja sosiaalisen osallisuuden merkityksen ja osaa tarkastella yhteiskuntaa ja sen rakenteita kriittisesti erilaisin tavoin ammatillisesti eettisesti toimien.

Lähteet

Hovi, M. 2022. Systeemisen työotteen käsikirja. Viitattu 23.8.2024 https://innokyla.fi/sites/default/files/2022-12/Systeemisen%20ty%C3%B6otteen%20k%C3%A4sikirja.pdf

Laitinen M., Pohjola A., 2003. Loppusanat. Teoksessa Sosiaalisen vaihtuvat vastuut. Juva: PK-kustannus, 275–278.

Nordling, E. 2023. Toipumisorientaatio mielenterveystyössä. Helsinki: Edita.

Närhi, K., 2024. Kansainvälinen ja suomalainen rakenteellisen sosiaalityön perinne, 22–48. Teoksessa: Närhi, K., Kannasoja, T., Kokkonen, N., Rantamäki & Ruonakangas, S.(toim.) Teoksessa Rakenteellisen sosiaalityön tila ja tulevaisuus Suomessa. Viitattu 11.6.2024 https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/88884/SoPhi%20154%201.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Raatikainen, E., Rahikka, A., Saarnio, T., Vepsä, P. 2019: Ammattina sosionomi. Helsinki: SanomaPro.

OPH, 2022. Kansallinen lukutaitostrategia 2030. Viitattu 20.8.2024 https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Kansallinen_lukutaitostrategia_2030.pdf

Pohjola A. 2014. Rakenteellisen sosiaalityön paikannuksia s. 16–32. Teoksessa Pohjola, A., Laitinen, M. & Seppänen M. (toim.) Rakenteellinen sosiaalityö. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2014. EU:UnitedPress

STM 2023. Mielenterveys-, päihde- ja riippuvuussisällöt kohtaavien alojen koulutuksissa: Suosituksia osaamisen vahvistamiseksi. Viitattu 23.8.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165169

Talentia, 2022. Arki, arvot ja etiikka. Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet.

Therborn, G., 2014. Eriarvoisuus tappaa. Tampere: Vastapaino

THL, 2019: SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUJEN YHDENVERTAISUUDEN KÄSITTEET Versio 2.0. Viitattu 9.8.2024 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/139000/Sosiaali-_ja_terveyspalvelujen_yhdenvertaisuuden_k%c3%a4sitteet_versio_2-0_saavutettava06032020.pdf?sequence=3&isAllowed=y

THL, 2023. Väestön terveys- ja hyvinvointikatsaus 2023: tavoitteena sosiaalisesti kestävä Suomi. Viitattu 11.6.2024 https://www.julkari.fi/handle/10024/146429

Yhdenvertaisuuden edistäminen ja positiivinen erityiskohtelu. Viitattu 20.8.2024 https://yhdenvertaisuusvaltuutettu.fi/documents/25249352/34271289/Positiivisen+erityiskohtelun+opas.pdf/34593484-7b08-47da-a662-cceb6e4df28e/Positiivisen+erityiskohtelun+opas.pdf?version=1.1&t=1709109035952

---

10. Tutkimuksellinen kehittämis- ja innovaatio-osaaminen

Teemu Rantanen, Leena Viinamäki & Sirppa Kinos

Johdanto

Yhteiskunta ja sosiaalialan työelämä ovat jatkuvassa muutoksessa sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tämä haastaa myös sosionomien (AMK) osaamisen. Heidän tulee kyetä ammatilliseen toimintaan yhteiskunnallisen muutoksen keskellä ja samalla myös toimimaan alansa kehittäjinä, jotka aktiivisesti edistävät uusien työkäytäntöjen ja toimintatapojen kehittämistä ja käyttöönottoa sosiaalialalla. Tarvitaan tutkimuksellista kehittämis- ja innovaatio-osaamista, joka onkin sosionomin (AMK) viides kompetenssi. Tässä kompetenssissa yhdistyy erilaisia osaamisalueita. Tutkimuksellisuudesta puhuttaessa korostetaan tiedontuotantoa ja analyysiä, kun taas kehittämisessä painottuu tavoitteellinen toiminta muutoksen aikaansaamiseksi (Toikko & Rantanen 2009). Innovaatio-osaamisella puolestaan tarkoitetaan valmiutta toiminta- ja ajattelumallien uudistamiseen sekä uusien palveluinnovaatioiden käyttöönottoon.

Tässä artikkelissa tarkastelemme tutkimuksellista kehittämis- ja innovaatio-osaamista aluksi työelämän ja sen muutosten näkökulmasta. Tämän jälkeen erittelemme kompetenssiin sisältyviä osaamistavoitteita sekä sen kehittymistä sosionomi (AMK) -koulutuksen aikana.

Työelämän näkökulma – sosiaalialan kehittämisen suunnat

Palveluvaltaistuvan ja digitalisoituvan yhteiskunnan uudentyyppiset työelämän osaamisvaatimukset heijastuvat myös sosiaalialan palveluita käyttävien kansalaisten ja sosiaalialan palveluja tuottavien tahojen (ml. julkinen, yksityinen ja kolmas sektori) toimintaan. Lisäksi sosionomi (AMK) -tutkinnon suorittaneiden työmarkkinoilla tarvittavaa osaamista määrittää sosiaali- ja terveydenhuollon integraation edellyttämä yhteinen osaaminen myös TKI-toiminnan osalta. Palveluiden tutkimus- ja kehittämisosaaminen sekä vaikuttavuuden todentaminen ja arviointi ovat osa palvelujärjestelmäosaamisen kokonaisuutta. (Sosiaali- ja terveydenhuollon integraation edellyttämä …, 2024.)

Sosiaalialan TKI-toiminnan rakenteelliset reunaehdot ulottuvat kansainväliseltä ja kansalliselta tasolta opiskelijakohtaiselle opintojaksojen suorittamisen tasolle. Sosiaalialan TKI-toiminnassa on tärkeää ymmärtää mitä ja miksi kehitetään, mikä korostaa sosiaalialan ilmiöperustaisten kvalifikaatioiden hallitsemisen merkitystä. Hyvinvointipalveluiden monituottajamallin (welfare mix -malli) yleistyessä sosiaalialan TKI-toimintaa toteutettaessa on tärkeää myös osata arvioida tapauskohtaisesti, mitkä tutkimusstrategiat ja -menetelmät ovat relevantteja, jolloin puolestaan korostuvat sosiaalialan tutkimusmenetelmäkvalifikaatioiden sekä tutkimuseettisten toimintaperiaatteiden hallitseminen. (Viinamäki & Saari 2018.)

On tärkeää, että sosionomi (AMK) -tutkinnon suorittaneet osaavat hankkia ja analysoida relevanteista tilastoista sosiaalialan keskeisiä kansallisia, alueellisia ja paikallisia kehitystrendejä kansainvälistä ulottuvuutta unohtamatta hyvinvointipalveluiden kehittämistyön perustaksi, jotta hyvinvointipalvelut vastaisivat kansalaisten palvelutarpeisiin. Suomessa tilastointi on edistyksellistä ja mittavaa (ks. esim. Tilastokeskuksen ilmaiset Tilastotietokannat; THL:n ylläpitämä Sotkanet.fi -tilastotietokanta). Lisäksi Suomessa on mahdollista hyödyntää kansainvälisiä tilastotietokantoja (esim. Eurostat; OECD:n tilastotietokanta). Myös erilaisten palvelutarve- ja palvelutyytyväisyys -kyselyiden laatimisen merkitys korostuu hyvinvointipalveluiden monituottajamallin yleistyessä, jolloin hyvinvointipalveluja tuottavat julkinen, yksityinen ja järjestösektori. – On tärkeää osata toteuttaa erilaisia kyselyjä (ml. verkkokyselyt, postikyselyt) enenevässä määrin selkokielisyys huomioiden erilaisten vastaajaryhmien tavoittamiseksi (Selkokieli 2024). Sosiaalialalla haastattelu on sekä työmenetelmä että tutkimusaineistonkeruumenetelmä. Tutkimus- ja kehittämishaastatteluiden tekeminen on tärkeä osaamisalue hyvinvointipalveluiden kehittämisessä (Hyvärinen ym. 2024). Sosionomi (AMK) -tutkinnon suorittaneen on hyvä tietää myös kirjallisuuskatsauksen laatimisen perusteet. Kirjallisuuskatsaus kuuluu lähtökohtaisesti kaikkeen tieteelliseen tutkimukseen. Kirjallisuuskatsaus on tutkimusongelmaan liittyvän aiemman tutkimuksen ja kirjallisuuden kriittinen, tiivis erittely ja sen pohjalta tutkijan oman päämäärän ohjaamana tehty synteesi. Empiirisen aineiston keruun tapaan lähtökohta kirjallisuuskatsaukselle on tutkimuskysymys (Mannila 2021).

Sosiaalialalle on tyypillistä sosiaalipalveluja käyttävien kansalaisten osallistaminen palveluiden kehittämiseen. Osallistaminen tarkoittaa kehitettävän toiminnan avainryhmien osallistumista kehittämistoiminnan eri vaiheisiin. Puhutaan osallistavasta toimintatutkimuksesta, toimintatutkimuksesta, osallistavasta tutkimuksesta ja yhteistoiminnallisesta tutkimuksesta (Vuokila-Oikkonen & Hyväri 2015, 66.) Sosiaalialalle on myös tyypillistä työntekijöiden toiminta oman työnsä kehittäjinä tutkivan työotteen periaattein, jolloin sosiaalialan perustyössä on mahdollisuus aktiivisesti tutkia omaa työtä ja työympäristöä. Näin on mahdollista hyödyntää erilaisia tutkimusmenetelmiä oman työn selkiyttämisessä. (Heinonen 2007, 41.)

Kuviossa 1. kuvataan esimerkinomaisesti sosionomi (AMK) -tutkinnon suorittaneen TKI-osaamista eriteltynä lähestymistavan, tutkimusmenetelmien ja kehittämismenetelmien mukaan, joskin ammattikorkeakoulujen painotukset varioivat jossain määrin.

Kuvio 1. Sosionomi (AMK) -tutkinnon suorittaneen TKI-osaaminen eriteltynä lähestymistavan, tutkimusmenetelmien ja kehittämismenetelmien mukaan.

Käytännössä lähestymistapa ja käytetyt menetelmät määrittyvät aina tapauskohtaisesti. Ne riippuvat tutkimus- ja kehittämistoiminnan tavoitteista, aikatauluista ja monista käytännön tekijöistä. Olennaista on, että valmistunut sosionomi (AMK) hallitsee riittävästi erilaisia lähestymistapoja ja menetelmiä, jotta hän kykenee osallistumaan työelämän kehittämiseen tarkoituksenmukaisella tavalla. Lisäksi lähestymistapojen ja menetelmien ohella tarvitaan monenlaisia tutkimus- ja kehittämisprosessin hallintaan liittyviä tietoja ja taitoja.

Tutkimukselliseen kehittämis- ja innovaatio-osaamiseen sisältyvät osaamistavoitteet

Tutkimuksellisen kehittämis- ja innovaatio-osaamisen kompetenssi kattaa monia tutkimiseen ja kehittämiseen liittyviä ammatillisia valmiuksia. Se sisältää erilaisia sosiaalialan työssä tarvittavia tietoja ja taitoja, mutta myös metataitoja, jotka mahdollistavat ammatillisen toiminnan ja osaamisen kehittymisen muuttuvissa olosuhteissa. Tavoitteena on, että sosionomi (AMK) “kykenee ennakoivaan ja innovatiiviseen ongelmanratkaisuun sosiaalialan kehittämisessä”.

Asiakaslähtöisyys korostuu kaikessa kehittämisessä. Asiakaslähtöisyys helpottaa asiakkaan tarpeita vastaavien palvelujen kehittämistä. Toisaalta osallisuuden edistäminen on myös sosiaalialan keskeinen arvo (Talentia 2022). Osallisuus on keskeistä tukitoimien ja asiakasta koskevien päätösten kohdalla sekä sosiaalialan kehittämisessä. Kehittämistoiminnassa yhdistyykin asiakasosallisuus ja näyttöön perustuvuus. Niinpä sosionomin (AMK) tulee osata ”kehittää asiakaslähtöisesti sekä tutkimus- ja kokemustietoa hyödyntäen asiakastyön käytäntöjä, menetelmiä ja palveluprosesseja”.

Nykyisessä sosiaalialan työelämässä kehittämistä tapahtuu monilla tasoilla, palvelujärjestelmien ohella kehittäminen ulottuu erilaisiin työprosesseihin ja käytäntöihin sekä omaan ammatilliseen toimintaan. Jatkuva muutos ja kehittäminen ovat osa sosiaalialan organisaatioiden jokapäiväistä toimintaa. Kuitenkin merkittävä osa kehittämisestä on organisoitu hankkeiksi, jotka toteutetaan eri toimijatahojen yhteistyönä. Näissä sosionomi (AMK) “suunnittelee, toteuttaa ja arvioi sosiaalialan kehittämishankkeita yhteistyössä eri toimijoiden kanssa”.

Keskeinen osa tutkimuksellista kehittämis- ja innovaatio-osaamista on myös erilaisten menetelmien riittävä hallinta. Tutkimusmenetelmien osalta tämä tarkoittaa sekä tiedontuottamisen menetelmien että analyysimenetelmien osaamista. Menetelmät voivat tarkoittaa paitsi varsinaisia tutkimusmenetelmiä, niin myös muun tyyppisiä tiedontuotannon välineitä ja esimerkiksi erilaisia osallistamiseen ja kehittämisprosessin hallintaan liittyviä menetelmiä (Toikko & Rantanen 2009). Olennaista on kyky valita sellaiset menetelmät, joita hyödyntämällä voidaan tukea ihmisten ja ihmisryhmien hyvinvointia. Sosionomi (AMK) ”soveltaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiomenetelmiä sekä tuottaa ja analysoi tietoa hyvinvoinnin edistämiseksi”.

Sosiaalialan tutkimus- ja kehittämistoiminta perustuu arvoihin ja sen tavoitteena on hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen, yhteiskunnallisen epätasa-arvon lievittäminen ja syrjäytymisen ehkäisy. Sitä säätelee ammattieettisten periaatteiden ohella kestävän kehityksen tavoitteet ja yleiset tutkimuseettiset periaatteet. Kaiken sosiaalialan kehittämistoiminnan tulee noudattaa hyvää tieteellistä käytäntöä (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2024) ja erityisesti haavoittuvia ihmisryhmiä koskeva tutkimus- ja kehittämistoiminta edellyttää huolellista eettistä arviointia. Sosionomi (AMK) ”toimii tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotyössä kestävän kehityksen ja tutkimuseettisten periaatteiden ja ohjeiden mukaisesti”.

Kaikilta AMK-tutkinnon suorittaneilta edellytetään ennakoivan kehittämisen valmiuksia, mikä tarkoittaa muun muassa valmiuksia luovaan ongelmaratkaisuun, projektityöhön ja yhteistyössä tapahtuvaan kehittämiseen sekä tutkimus- ja kehittämismenetelmien soveltamiseen ja ratkaisujen etsintää asiakaslähtöisesti, kestävästi ja ennakoiden (Arene 2022). Sosiaalialan työssä eettinen arvopohja on erityisen korostunut, mikä asettaa tiettyjä vaatimuksia tehtävälle kehittämis- ja innovaatiotoiminnalle. Kehittäjältä edellytetään erityistä herkkyyttä ja reflektiivistä otetta – muutosten tueksi tarvitaan tutkimus- ja kokemustiedon ohella eettistä harkintaa. Niinpä sosionomi (AMK) -tutkinnon tuottama tutkimuksellisen kehittämis- ja innovaatio-osaamisen kompetenssi on painotuksilta nimenomaan sosiaalialan kehittämiseen suuntaava, vaikka sisältääkin monia samoja elementtejä kuin vastaava Arenen määrittämä yhteinen kompetenssi.

Miten tutkimuksellinen kehittämis- ja innovaatio-osaaminen kehittyy?

Tutkimuksellisen kehittämis- ja innovaatio-osaamisen oppimista tapahtuu eri yhteyksissä koulutuksen aikana, ja sen tueksi tarvitaan erilaisia pedagogisia ratkaisuja. Tutkimuksellisen kehittämis- ja innovaatio-osaamisen kehittymisessä tärkeitä elementtejä ovat TKI-toiminta ja työelämälähtöiset oppimisympäristöt, mutta myös tutkimus- ja kehittämisprosessien ja -menetelmien sekä tutkimusetiikan perusteiden teoreettinen hallinta on tärkeää.

Perinteisesti työelämän kanssa tehtävä yhteistyö on painottunut yksittäisiin työharjoitteluihin ja opinnäytetöihin. Yhä suurempi merkitys niin oppimisen kuin ammattikorkeakoulujen rahoituksenkin kannalta on ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnalla, jonka osana toteutetaan erilaisia työelämän kehittämishankkeita ja toimeksiantoja. Niissä tuotetaan uusia ratkaisuja ja uutta tietoa työelämän tarpeisiin. On tärkeää, että opetus ja TKI-toiminta eivät ole siiloutuneet erilleen, vaan että opetus integroidaan TKI-toimintaan. Tällöin syntyy oppimisympäristöjä, joissa opiskelijoiden tutkimuksellinen kehittämis- ja innovaatio-osaaminen voi kehittyä. Kotila ja Mäki (2014, 10) korostavat autenttisen työn ja oppimisen integraation olevan ammattikorkeakoulun opetuksen ydin. Myös tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tulee rakentua tämän ytimen ympärille. Teoria-, kokemus- ja käytäntötietoa hyödyntämällä, yhdessä oppien syntyy osaamista, uusia ideoita ja toimintaa.

Innovaatio-osaaminen on kykyä uusien arvoja tuottavien asioiden luomiseen. Se merkitsee jatkuvan parantamisen periaatteelle nojaavaa osaamisen kehittämistä, joka johtaa työelämässä hyödynnettävään kestävään ideaan, osaamiseen tai muuhun käytäntöön (Räsänen 2014, 5). Innovaatio-osaamisen olennaisia elementtejä ovat kriittinen ajattelu, aloitteellisuus, luovuus sekä tiimi- ja verkosto-osaaminen. Keinäsen (2019, 5) mukaan innovaatiokompetenssit kehittyvät oppimisympäristöissä, joita luonnehtivat monialaisuus, työelämälähtöisyys ja TKI-integraatio, yrittäjyys ja kansainvälisyys. Myös aktivoivat oppimis- ja opetusmenetelmät, kuten aidot projektit ja toimeksiannot ja työskentely monialaisissa ryhmissä ovat tärkeitä. Monialaisissa verkostoissa ja tiimeissä tehtävät kehittämisprojektit tukevat innovaatioiden syntyä ja kehittävät niissä toimivien TKI-osaamista. Yhdessä ongelmia ratkoen, tietoa hakien ja kokemusten kautta osaaminen voi kehittyä. Joustava opetussuunnitelma on osa innovatiivisuutta tukevaa oppimisympäristöä. Se syntyy yhteistyössä työelämän kanssa ja reagoi yhteiskunnan ja työelämän kehittämistarpeisiin. Opiskelijalle se tarkoittaa mahdollisuutta yksilöllisiin oppimispolkuihin.

Opinnäytetyöt tehdään pääsääntöisesti yhteistyössä työelämän kanssa. Näin opinnäytetyöt voivat myös kehittää ammattialaa ja sen palveluja. Oppimisen näkökulmasta opinnäytetyön tarkoituksena on edistää opiskelijan valmiuksia soveltaa koulutuksessa hankittuja tietoja ja taitoja, kuten oman alan tutkittua tietoa, menetelmäosaamista sekä kriittistä ajattelua. Opiskelija voi laajentaa ja syventää ammatissa tarvittavia tietoja ja taitoja sekä paneutua juuri häntä kiinnostavaan aiheeseen. Moni opiskelija suorittaa työharjoittelua tai työskentelee yrityksessä tai organisaatiossa, jolle hän tekee opinnäytetyön. Prosessin aikana saattaa myös syntyä kontakteja ja kumppanuuksia, jotka voivat edistää opiskelijan työllistymistä.

Opinnäytetyössä yhdistyvät tiedon ja taidon karttumisen sekä ammatillisen kriittisen reflektion prosessit, jotka edistävät alan asiantuntijaksi kehittymistä. Sanan mukaisesti hankittu “oppi” myös näytetään opinnäytetyössä. Opinnäytetyö on sosionomi (AMK) -tutkinnossa laajuudeltaan yleensä 15 opintopistettä. Laaja-alaisuudessaan se yleensä kattaa kaikki kompetenssit, ei ainoastaan tutkimuksellista kehittämis- ja innovaatio-osaamista. Aiheen mukaan osoitetuksi tulevat myös eettinen, asiakastyön ja palvelujärjestelmien osaaminen, samoin kuin kriittinen ja osallisuutta edistävä yhteiskuntaosaaminen sekä työyhteisö-, johtamis- ja yrittäjyysosaaminen. – Huomattakoon, että tutkimusetiikka yhdistyy kiinteästi sosiaalialan eettiseen osaamiseen (ks. Jyrki Konkan artikkeli tässä teoksessa). Sosiaali- ja kasvatusalan työssä ollaan usein tekemisissä vaikeissa elämäntilanteissa ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten kanssa. Sosiaalialan ammattilaisilla on eettinen velvollisuus asettua yhteiskunnalliselta asemaltaan heikoimpien ryhmien puolelle. Tutkimusetiikan keskeiset osa-alueet kuten tiedon intressin etiikka, tiedon hankkimisen ja julkistamisen etiikka sekä sosiaalisen vastuun etiikka kytkeytyvät näin mitä suuremmassa määrin sosiaalialan ammattieettisiin kysymyksiin.

Ennen opinnäytetyön aloittamista opiskellaan perustiedottutkimusprosessista ja kehittämisen prosessista, tutkimus- ja kehittämismenetelmistä, analyysimenetelmistä, tutkimusetiikasta ja tutkimusviestinnästä. Opiskelu tapahtuu monessa ammattikorkeakoulussa erillisillä opintojaksoilla, joskin opetussuunnitelmissa on ammattikorkeakoulukohtaisia eroja.

Tutkimuksellisen kehittämis- ja innovaatio-osaamisen kehittymisen näkökulma vie huomion myös arviointimenetelmien merkitykseen. Arviointi on tekijä, joka ohjaa voimakkaasti opiskelua ja oppimista. Luova ajattelu, ongelmanratkaisutaidot ja arviointiosaaminen kehittyvät parhaimmin, kun ei pitäydytä vain perinteisessä summatiivisessa arvioinnissa. Tärkeitä ovat sellaiset arviointitavat, joissa opiskelija on aktiivinen toimija, kuten itsearviointi ja vertaisarviointi. Oppimista edistävä arviointi tarkoittaa rakentavan palautteen antamista, motivaation tukemista, tavoitteista ja tuloksista keskustelua opiskelijan kanssa sekä luottamusta opiskelijan kykyyn oppia. (Vesalainen & Huhtala 2018.)

Rauhalan ym. (2022, 31) mukaan ammattikorkeakoulupedagogiikassa on tapahtunut painopisteen siirtymää yksittäisistä oppimistapahtumista pedagogisiin malleihin. Ammattikorkeakoulut toteuttavat erilaisia ongelmaperusteisen oppimisen ja projektioppimisen tapoja, ja monet niistä ovat kehittäneet omia pedagogisia mallejaedistämääntutkimuksellisen kehittämis- ja innovaatio-osaamisen kehittymistä. Näitä ovat esimerkiksi Laurea-ammattikorkeakoulussa tuotettu kehittämispohjaisen oppimisen toimintamalli (Learning by Developing), Turun ammattikorkeakoulun innovaatiopedagogiikka, XAMK:n tulevaisuussuuntautunut koulutus ja Diakonia-ammattikorkeakoulu Diakin dialoginen muutospedagogiikka.

Loppupäätelmät

Tutkimuksellinen kehittämis- ja innovaatio-osaaminen sisältää monenlaisia tietoja, taitoja ja metataitoja, ja se on pitkälti yhtenevä Arenen määrittämien yhteisten kompetenssien, erityisesti ennakoivan kehittämisen kanssa. Kuitenkin sosiaalialan tutkimuksessa ja kehittämisessä korostuu erityisen vahvasti eettisyys. Tämä merkitsee hyvän tieteellisen käytännön mukaista tuomintaa, mutta myös sosiaalialan ammattietiikan keskeisyyttä kehittämistä ohjaavana lähtökohtana.

Tutkimuksellisen kehittämis- ja innovaatio-osaaminen kehittyy ennen muuta aidoissa työelämäyhteyksissä esimerkiksi opinnäytetyöprosessin myötä. Tärkeässä asemassa on ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta, joka usein tarjoaa monipuolisen oppimisympäristön osaamisen kehittymiselle. Ei voida unohtaa myöskään tutkimus- ja kehittämismenetelmien sekä tutkimusetiikan perusteiden teoreettisen hallinnan ensiarvoista merkitystä osana sosionomin (AMK) TKI-osaamista, mikä luo perustan käytännön työelämässä tapahtuvalle sosionomien (AMK) työnkuvaan kuuluvalle sosiaalialan kehittämiselle.

Lähteet

Arene 2022. SUOSITUS AMMATTIKORKEAKOULUJEN YHTEISISTÄ KOMPETENSSEISTA JA NIIDEN SOVELTAMISESTA. Viitattu 15.8.2024 https://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2022/Kompetenssit/Suositus%20ammattikorkeakoulujen%20yhteisiksi%20kompetensseiksi.pdf?_t=1642539572

Eurostat. Viitattu 21.5.2024 http://ec.europa.eu/eurostat/

Heinonen, H. 2007. Kohti syvempää ymmärrystä sosiaalityössä. Tutkiva ja arvioiva työote sosiaalityöntekijöiden jäsentämänä. SOCCAn ja Heikki Waris -instituutin julkaisusarja nro 16. Viitattu 21.5.2024 https://www.socca.fi/files/72/Tutkiva_arvioiva_tyo-ote_sosiaalityontekijoiden_jasentamana.pdf

Hyvärinen, M., Suoninen, E. & Vuori, J. 2024. HAASTATTELUT. Teoksessa Vuori, J. (toim.) Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [ylläpitäjä ja tuottaja]. Viitattu 20.5.2024 https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/

Keinänen, M. 2019. Educating Innovative Professionals. A case study on researching students´ innovation competences in one Finnish University of Applied Sciences. Turun ammattikorkeakoulun julkaisuja. Viitattu 25.8.2024 https://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522167255.pdf

Kotila, H. & Mäki, K. (toim.) 2015. 21 tapaa tehostaa korkeakouluopintoja. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Viitattu 25.8.2024 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/132959/HH_21tapaa_verkkoversio.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Mannila, M. 2021. Kirjallisuuskatsaus opinnäytetyön muotona. Viitattu 21.5.2024 http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102114568

OECD:n tilastotietokanta. Viitattu 21.5.2024 https://stats.oecd.org/

Rauhala, P., Kantola, M., Friman, M., Mäki, K. & Kotila, H. 2022. Ammattikorkeakoulupedagogiikan lyhyt historia. Teoksessa K. Mäki & Vanhanen-Nuutinen, L. (toim.) Korkeakoulupedagogiikka – Ajat, paikat ja tulkinnat, 30–46.

Räsänen, M. (toim.). 2014. Innovaatiokompetensseja mittaamassa. Opas innovaatiovalmiuksien arviointiin. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 90. Viitattu 25.8.2024 https://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522164988.pdf

Selkokieli. Selkokeskus. Viitattu 20.5.2024 https://selkokeskus.fi/selkokieli/

Sosiaali- ja terveydenhuollon integraation edellyttämä osaaminen 2024. Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon ammattihenkilöiden neuvottelukuntien jaosto. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2024:2. Viitattu 25.4.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5412-0

Talentia 2022. Arki, arvot ja etiikka. Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet. Viitattu 5.9.2024: https://talentia.lukusali.fi/#/reader/4fb08bf6-d9e1-11ed-bdad-00155d64030a

Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK), Hyvä tieteellinen käytäntö (HTK) 2024. Viitattu 25.8.2024 https://tenk.fi/fi/hyva-tieteellinen-kaytanto-htk

THL. Sotkanet.fi. Viitattu 21.5.2024 https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/index

Tilastokeskuksen ilmaiset Tilastotietokannat. Tilastokeskus. Viitattu 20.5.2024 https://stat.fi/tup/tilastotietokannat/index.html

Toikko, T. & Rantanen, T. 2009. TUTKIMUKSELLINEN KEHITTÄMISTOIMINTA. Näkökulmia kehittämisprosessiin, osallistamiseen ja tiedontuotantoon. Tampere University Press. Viitattu 25.8.2024 https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/100802/Toikko_Rantanen_Tutkimuksellinen_kehittamistoiminta.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Vesalainen, M. & Huhtala, A. 2018. Arviointi muutoksessa myös kieltenopetuksessa? Opettajien ja opettajaksi opiskelevien käsityksiä arvioinnista. Yliopistopedagogiikka 30.11.2018. Viitattu 14.8.2024 https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2018/11/30/arviointi-muutoksessa-myos-kieltenopetuksessa-opettajien-ja-opettajaksi-opiskelevien-kasityksia-arvioinnista/

Viinamäki, L. & Saari, E. 2018. Sosiaalialan TKI-toimijoiden kvarttikvalifikaatiot. Lumen. Lapin ammattikorkeakoulun verkkolehti 2/2018. Viitattu 21.5.2024 https://blogi.eoppimispalvelut.fi/lumenlehti/2018/09/26/sosiaalialan-tki-toimijoiden-kvarttikvalifikaatiot/

Vuokila-Oikkonen, P. & Hyväri, S. 2015. Toimijoita osallistava kehittämisprosessi – esimerkkinä Oulun mielenterveyspalvelujen rajapintatyön mallintaminen Teoksessa Gothóni, R., Hyväri, S., Kolkka, M. & Vuokila-Oikkonen, P. (toim.) OSALLISUUTTA, OPPIMISTA JA ARVIOINTIA. Diakonia-ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan vuosikirja 2015, 65–79. Viitattu https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/87751/DiakB%2060_vuosikirja1.pdf?sequence=1&isAllowed=y

---

11. Työyhteisö-, johtamis- ja yrittäjyysosaaminen

Timo Marttala & Leila Nisula

Johdanto

Yhteiskunnat ovat jatkuvassa muutoksessa. Vallitsevaa muutosta leimaa yksiulotteinen talouskeskeisyys, ympäristöongelmat ja epävarmuuden kasvu. Sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen kuudentena kompetenssina on työyhteisö- johtamis- ja yrittäjyysosaaminen. Sosiaalialan työssä tarvitaan osaamista työelämään liittyvistä muutoksista ja niiden vaikutuksista, muutosten johtamisesta sekä työn ja työorganisaatioiden kehittämisestä. Tavoitteena on, että työntekijä ja lähiesihenkilö osaa toimia työorganisaatiossa kokonaisvaltaisen hyvinvointiajattelun mukaisesti. Taloudellisesti, ekologisesti, eettisesti ja sosiaalisesti kestävämmän tulevaisuuden rakentaminen edellyttää ajattelutavan muutosta ja työntekemisen tapojen muutosta. Olennaista ovat sellaiset työn tekemisen muodot, joiden keskiössä on kokonaisvaltainen hyvinvointiajattelu. Kokonaisvaltaisessa hyvinvointiajattelussa huomioidaan sekä taloudelliset, ekologiset, eettiset ja sosiaaliset kysymykset.

Työelämämuutokset työyhteisö- johtamis- ja yrittäjyysosaamisen taustalla

Työelämässä tällä hetkellä tapahtuvat muutokset ovat nopeita ja vaikuttavat kaikkiin työntekijöihin. Ammattikorkeakoulusta valmistuvan sosionomin tulee olla tietoinen tulevaisuuden työn suuntauksista ja muutoksista sekä ymmärtää niiden merkitys sekä työntekijän, työn tekemisen ja työorganisaation sekä johtamisen näkökulmista. Työterveyslaitoksen 2020 tekemän selvityksen mukaan (Kokkinen, 2020) työelämään vaikuttavat keskeisiä erilaisia muutosvoimia ovat mm. ajattelutapojen muutos, ikääntyvä ja monimuotoistuva väestö, ilmaston muutos ja teknologian muutos.

Kaikkien em. muutosvoimien osalta tärkeää on työyhteisön ja jokaisen työntekijän hyvinvointi. (Kokkinen, ym. 2020, 8). Kokkinen ym. (2020, 8) toteavat myös, että hyvinvointivaltion perusta on tulevaisuudessa mahdollinen vain, kun väestö on monipuolisesti osaavaa ja työkykyistä. Työn tekemisen monimuotoistuminen (mm. työsuhteiden ja ansainnan moninaisuus, muuntuvat työurat ja hajaantuneet työn teon paikat) haastavat erityisesti työhyvinvointia. Työhyvinvoinnin vahvistaminen ja kehittäminen edellyttävät työntekijöiltä ja johdolta työlainsäädännön osaamista. Työlainsäädännön avulla turvataan työorganisaation työntekijän oikeusturvaa. Viimekädessä työhyvinvoinnin edistäminen on organisaation johdon vastuulla ja lähiesihenkilö tukee tiimi- ja työyksikkötasolla sen jäsentensä kokonaisvaltaista hyvinvointia (Rauramo, P. 2020).

Sosiaalialan ammattilaiselta edellytetään osaamista toimia monialaisissa tiimeissä ja työyhteisöissä sekä kykyä tunnistaa alueellisten, kansallisten ja kansainvälisten verkostojen mahdollisuudet työskentelyssä. Monialaista työskentelyä edellyttävät niin uudistuva sosiaalilainsäädäntö kuin uudistuva ja kehittyvä sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne. Tulevaisuuden sosiaalialan työ edellyttää yhteistyömuotojen kehittämistä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa sekä paikallisesti että alueellisesti ja valtakunnallisesti. Monialaisuudella ja moniammatillisuudella viitataan usein yhteiseen tekemisen muotoon, jossa tavoitteena on hyödyntää eri ammattiryhmien osaamista. Tiimipohjaista, asiakaslähtöistä ja yhteisöllistä asiantuntijatyötä kutsutaan moniammatilliseksi yhteistyöksi (Isoherranen, 2012). Eri ammattiryhmien asiakastyössä vastaan tulevat tilanteet edellyttävät vahvaa tiimityöskentelyn osaamista, jota tulee harjoitella Mönkkösen ja Kekonin (2020) mukaan jotta työskentely eri alojen yhdys- ja rajapinnoilla on mahdollista onnistua.

Kansallisen yhteiskunnan muutoksen lisäksi sosiaalialaan ja sen kehittymiseen vaikuttavat myös kansainvälisiset ja globaalit muutokset. Työyhteisön johtaminen muutoksessa edellyttää lähijohtajalta kykyä ja osaamista tukea työyhteisöään. Vaikka työelämään vaikuttavia muutoksia on usein hankala ennakoida, tulisi opiskelijalla olla valmiudet perehtyä kansainvälisiin tutkimuksiin, tunnistaa globaaleja muutoksia ja ymmärtää niiden merkitystä omalla alallaan.

Yhteiskunnan kansainvälistyessä yhteistyö myös muiden kuin oman alueen verkostoihin vahvistuu tulevaisuudessa. Kansainvälistyminen näkyy sekä sosiaalialan asiakastyössä, että työorganisaatioiden monimuotoistumisessa ulkomaalaistaustaisten asiakkaiden ja työntekijöiden lisääntyessä. Työntekijöiltä edellytetään osaamista luoda asiakas- ja työntekijäverkostoja oman kulttuurin ulkopuolelle. Tiimi- ja verkostomainen työskentely vahvistaa parhaimmillaan osaamista ja työntekijöiden tietämystä. Organisaatioiden tulisikin vahvistaa sellaisia toimintatapoja, jotka tukevat ammatillisten verkostojen kykyä luoda uutta tietoa ja osaamista. (Väänänen, ym. 2020, 20.) Alueellisten, kansallisten ja kansainvälisten verkostojen merkityksen ymmärtäminen sekä verkostomaisten yhteistyötapojen kehittymisen ja teknologian edistymisen myötä kehkeytyy myös uusia tapoja hallita työprosesseja.

Organisaatioiden kehittyessä entistä monimuotoisimmiksi tulee opiskelijalla olla riittävä osaaminen tukea erilaisista taustoista tulevien työntekijöiden inkluusiota ja osallisuutta työyhteisöön sen lisäksi, että hänellä on valmiuksia vahvistaa niin asiakkaiden kuin työntekijöiden osallisuutta edistäviä työmuotoja omassa organisaatiossaan.

Esihenkilötyön merkitys osana työn hallintaa, organisointia ja eettisesti kestävää toimintaa

Sosionomi voi valmistumisensa jälkeen toimia lähiesihenkilönä omalla alallaan. Esihenkilötyö edellyttää riittävää osaamista johtaa tiimejä ja työyksiköitä organisaation strategisten tavoitteiden ja kansallisten ohjeistusten puitteissa. Tämä edellyttää sitä, että opiskelijalla on valmius hyödyntää työskentelyssään tietoa organisaation asioiden ja prosessien johtamisesta, tietoa ihmisten johtamisesta sekä tietoa keinoista kehittää omalta osaltaan organisaation osaamista. Tulevaisuuden esihenkilöiden työssä korostuvat hierarkkisen johtamisen sijasta Kallion, Suhosen ja Wiikin (2021) mukaan organisaation yhteisten tavoitteiden saavuttamisen mahdollistaminen, ohjaus, tuki sekä henkilöstön ja organisaation toiminnan ja kehittymisen arviointi. Lisäksi johtamisosaamisella mahdollistetaan henkilöstön osaamisen kehittyminen ja moniammatillinen toiminta, sekä organisaatioiden jatkuva kehittyminen. (Kallio, ym. 2021.)

Tiedolla johtaminen nousee entistä enemmän esille työorganisaatioissa työn monimutkaistuessa. Tiedolla johtamisella tarkoitetaan sellaisten olosuhteiden ja rakenteiden luomista työorganisaatioon, jossa tietoa, tiedon tuotantoa ja jakamista hyödynnetään kokonaisvaltaisesti. Tämä edellyttää tietojohtamisen osaamista, johon sisältyvät organisaation strategisten näkökulmien huomioon ottaminen, henkilöstön tietämyksen ja osaamisen johtaminen. (Salovaara, Silén, Surakka & Lääveri, 2023.)

Työn laadun kehittäminen sosiaalihuollon palveluissa edellyttää sitä, että palvelujen kehittämisessä pystytään hyödyntämään erilaisia tiedon lähteitä, joita ovat Salovaaran ym. (2023) mukaan hallinnollinen informaatio, asiantuntijatieto, palveluiden käyttäjien kokemustieto, menettelytapatieto ja tutkimustieto. Palveluiden laadun kehittämisen lisäksi tiedon hyödyntämisen osaaminen on tärkeää myös opiskelijan oman asiantuntijuuden kehittymisessä. Erilaisten tiedon lähteiden hyödyntäminen työssä on tärkeää mutta opiskelijalla tulisi kehittyä myös valmiuksia tuottaa tietoa oman työnsä kehittämiseksi.

Työskenneltäessä sosiaalialalla esihenkilöllä tulee olla riittävät tiedot lainsäädännöstä, eettisestä johtajuudesta ja hyvään hallintoon liittyvistä käytänteistä. Lisäksi esihenkilötyössä on tunnettava henkilöstöhallinnon periaatteet sekä ja työ- ja virkasuhteen perusteet.  Ammattieettinen valmius, kypsyys ja harkinta ovat keskeinen osa työntekijän taitoja ja osaamista. Sosiaalialan työssä korostuu lähtökohtaisesti eettisyys työn kaikilla tasoilla. Eettisyyteen sisältyy sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen ulottuvuus. Eettistä toimintaa vahvistaa sosiaalialalla työskentelevien sitoutuminen työtä määrittävään lainsäädäntöön ja oman ammattialansa etiikkaan. Lisäksi sosiaalialan lähtökohtana ja ovat ihmisoikeudet ja niiden noudattaminen. Monimutkaistuvassa yhteiskunnassa ja työelämässä eteen tulevat ilmiöt haastavat sekä esihenkilöinä työskentelevien että organisaation työntekijöiden eettistä osaamista, jossa eettisyyden eri ulottuvuudet tulevat huomioiduksi. Työssä on tunnistettava myös kustannus- ja taloustehokas toiminta taloudellisesti kestävällä tavalla, joka edellyttää riittävää talous- ja budjetointiosaamista.

Nykyaikaisissa yhteiskunnissa mitkään työt eivät voi jatkua, jos niiden rahoituspohja ei ole turvattu. Oleellista on huolehtia siitä, että kaikilla kansalaisilla on yhtäläiset mahdollisuudet osallistua työelämään. On myös tärkeää huolehtia siitä, että työelämässä eri ihmisiltä vaaditut uhraukset ja saadut palkkiot jakautuvat oikeudenmukaisesti. Sopeuttamistoimista ja niiden aiheuttamista suorituspaineista huolimatta työ pitäisi järjestää niin, että kaikilla työikäisillä ja työkykyisillä kansalaisilla on edellytykset säilyttää terveytensä ja työkykynsä. Töiden sisällöllisestä mielekkyydestä on tärkeää huolehtia siten, että ihmiset ovat halukkaita koulutuksen päätyttyä hakeutumaan työelämään ja että he ovat valmiita jatkamaan työntekoaan tarkoituksenmukaisena pidettyyn eläkeikään saakka. Olennaista on, että ihmiset voivat työtä tehdessään toteuttaa itseään sekä voivat käyttää niitä ominaisuuksia, joista heillä on eniten annettavaa. Tämä on tärkeää sekä ihmisille itselleen, että työn tuloksellisuudelle. Myös toimeentulon tulee olla riittävää, jotta taloudellisista tarpeista voi huolehtia asianmukaisesti. (Kasvio, 2014, 122–123.)

Ekologinen kriisi haastaa kysymään, pitäisikö rahaa luoda palvelemaan sitä tarkoitusta, että ihmisarvoinen elämä ylipäätään on mahdollista maapallolla. Tämä tarkoittaa sen tunnistamista mikä on luovuttamatonta elämän kannalta. Ihmisarvoisen elämän edellytykset palautuvat esimerkiksi puhtaaseen veteen, hengityskelpoiseen ilmaan, terveydestä huolehtimisen mahdollisuuksiin. Ilman näitä inhimillinen elämä ei voi kukoistaa. Sivistymisen ymmärtäminen vaurautena haastaa päättäjiä ja kansalaisia myös siinä, miten edistymistä pitäisi arvioida. (Joutsenvirta & Salonen, 2020.)

Inhimillisen työn sovittaminen käytettävissä olevien luonnonvarojen ja maapallon ekologisen järjestelmän mukautumiskyvyn rajoihin on ensiarvoisen tärkeää, välttämätöntä sivilisaation jatkumiselle edes osapuilleen nykyisissä muodoissa. (Kasvio, 2014, 121.)

Yrittäjyys sosiaali- ja terveysaloilla

Yksityisten yritysten, järjestöjen ja säätiöiden osuus koko sote-palvelualasta on noin 22 prosenttia. Yksityiset toimijat täydentävät julkisia palveluja. Yritykset voivat myydä palvelujaan joko hyvinvointialueille, kunnille tai suoraan asiakkaille. Hyvinvointialueelle tuotettavia palveluita voivat olla kaikki palvelut, joiden hankkimista ei ole erikseen laissa kielletty kuten esimerkiksi sosiaalipäivystys. Hankittavien palveluiden on oltava sellaisia, että hyvinvointialue kykenee huolehtimaan kaikissa tilanteissa järjestämisvastuunsa asianmukaisella tavalla.

Väestön ikääntyessä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve kasvaa edelleen. Jotta lisääntyvään tarpeeseen voitaisiin vastata, tarvitaan sekä julkisia, että yksityisiä palveluja. Sosiaalihuollon palvelujen antaminen on luvanvaraista koskien ympärivuorokautisia palveluja. Muista kuin ympärivuorokautisista yksityisistä sosiaalipalveluista täytyy tehdä kirjallinen ilmoitus sille hyvinvointialueelle, jossa palveluja annetaan. Myös terveydenhuollon palvelujen antaminen yksityisesti on luvanvaraista. Lupaa ei tarvita silloin, kun palveluja annetaan itsenäisenä ammatinharjoittajana tai kun työnantaja järjestää itse työterveyshuollon lakisääteiset palvelut. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralla vastaa valtakunnallisesta sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta. Aluehallintovirastoilla on pääasiallinen valvontavastuu palveluista alueillaan. Hyvinvointialueella yksityisten palveluiden valvonnasta vastaa sosiaali- ja terveystoimi tai muu vastaava toimija. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2023.)

Yrittäjäosaamisella tarkoitetaan yleensä taitoja, jotka ovat tärkeässä roolissa yrityksen menestyksellisessä hoitamisessa. Euroopan komission laatiman EntreComp-viitekehyksen mukaan yrittäjyysosaaminen on kykyä muuntaa ideoita sellaiseksi toiminnaksi, joka tuottaa arvoa muille. Viitekehyksen mukaisesti yrittäjäosaaminen koostuu ideoista ja mahdollisuuksista, resurssien hallinnasta ja toimeenpanosta. (YES ry, 2024.). Yrittäjä tarvitsee vahvaa osaamista alalta, jolla yritys toimii. Yrittäjän on hyvä ymmärtää yritystoiminnan ja taloushallinnon periaatteet sekä tietää yrittäjyyteen liittyvät velvollisuudet. (Suomi.fi, 2019 b.)

Yrittäjämäiset valmiudet tarkoittavat yksilön yrittäjämäisiä tietoja, taitoja ja asenteita eli kyse lähes samasta asiasta kuin yrittäjämäinen osaaminen, yrittäjyysosaaminen ja yrittäjyyskompetenssi. Yrittäjämäinen toimintakulttuuri kannustaa kehittämään omia vahvuuksia, hankkimaan osaamista ja kokeilemaan uusia oppimismenetelmiä. Yrittäjämäisessä toimintakulttuurissa vallitsee luottamuksellinen toimintatapa. (YES ry, 2024.) Yrittäjänä menestymiseen ei riitä pelkät taidot, vaan yrittäjän oma hyvinvointi on myös tärkeässä roolissa. Jotta yrittäjä voi hyvin hänellä tulee olla hyvä työkyky, riittävät voimavarat ja tunne mahdollisuudesta onnistua työssään. Perhe, ystävät, ammatillinen verkosto ovat tärkeitä yrittäjälle. Menestyvä yrittäjä osaa järjestää aikaa myös itselleen ja palautumiselle. (Elo, 2021.)

Yrittäjyyttä tukevat yleensä tietyt persoonallisuuspiirteet. Kaikilla yrittäjillä ei kuitenkaan ole kaikkia samoja piirteitä, eivätkä pelkät sopivat piirteet tee kenestäkään yrittäjää. Toisille yrittäjyys sopii paremmin kuin toisille. Yrittäjälle on välttämätöntä itsenäisyys, koska päätökset tehdään itse. Jos henkilökohtainen vastuu pelottaa voi vaihtoehtona olla tiimiyrittäjyys. Riskinottokyky, sen sietäminen kuuluu yrittäjyyteen. Tärkeää on kuitenkin ottaa vain hallittuja riskejä. Kunnianhimo liittyy yrittäjyyteen. Tämä näkyy haluna suoriutua työssä hyvin ja tavoitteena pyrkiä jatkuvasti parempiin tuloksiin. Innovatiivisuus tukee yrittäjyyttä. Tämä näkyy esimerkiksi kykynä tehdä asioita tavanomaisesti poikkeavalla tavalla. (Suomi.fi, 2019 a.)

Sisäinen yrittäjyys liittyy asenteeseen kuten esimerkiksi luovaan, joustavaan, ahkeraan suhtautumistapaan työhön. Se ei edellytä omaa yritystä. Sisäinen yrittäjyys motivoi yhteisössä työskenteleviä, joita kannustetaan toteuttamaan uusia ideoita ja joille annetaan vapaus luoda omia ajatuksia. Sisäiseksi yrittäjäksi ryhtymiseen vaikuttaa henkilön persoonallisuus, jossa yhdistyy luovuus, rohkeus ja motivaatio. Lisäksi tilanne- ja ympäristötekijät vaikuttavat sisäisen yrittäjyyden kehittymiseen. Merkittäviä sisäiseen yrittäjyyteen vaikuttavia ympäristötekijöitä ovat yksilön viiteryhmät sekä työnteon mielekkyyteen vaikuttavat asiat.

Sisäinen yrittäjä haluaa oppia uusia asioita. Sisäisen yrittäjyyden omaksunutta työntekijää arvostetaan työyhteisöissä. Hän on arvokas työntekijä työnantajalle ja myös hyvä työtoveri. Sisäinen yrittäjä tietää omat erityisosaamisen alueet ja hän kykenee markkinoimaan omaa osaamistaan. Hän arvostaa omaa työtään ja kokee pääsääntöisesti iloa työstä. Kaikkein tärkein sisäisen yrittäjyyden tunnusmerkki on kuitenkin se, että hän on merkityksellinen asiakkaiden hyvinvoinnille (Mäkisalo-Ropponen, 2011, 91–93). Sisäinen yrittäjä saattaa saada myös kuraa niskaansa. Kun innokas asenteiden ja toimintatapojen muuttaja huomaa yrityksen toiminnassa tehottomuutta ja johtamisen puutetta, saattaa hän saada osakseen voimakastakin vastarintaa. Sisäinen yrittäjä saatetaan nähdä anarkistina ja hänet koetaan uhkana. Ihmiset voivat pelätä tuttujen tehtäviensä puolesta. Yrittäjähenkisissä yrityksissä, joissa riskien ottaminen, innovatiivisuus, tuloskeskeisyys ja jatkuva kehitys ovat ydinajatuksia, tietynlainen anarkisti näyttäytyy kuitenkin ihannetyöntekijänä. (Ukko.fi, 2021.)

Pohdinta

Vallitsevan sivistysvajeen uhatessa tulevaisuuttamme sekä ekologisesti, eettisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti on selvää, että tarve näkökulman laajentamiselle työelämässä on suuri nyt ja tulevaisuudessa.  Ammattikorkeakouluilla on tässä muutoksessa oma tärkeä rooli. Niiden on perusteltua kiinnittää entistä vahvempaa huomiota yhteiskuntavastuun kysymyksiin eli miten koulutuspoliittisella toiminnalla voidaan muuttaa maailmaa kestävämpään suuntaan. Yksi keino kohti kestävämpää tulevaisuutta on muuttaa taloudellista ajattelutapaa kestävämmäksi suunnittelemalla, mahdollistamalla, toteuttamalla kestävää yrittäjyyttä, kestäviä työn tekemisen muotoja ja kestäviä toimintoja työyhteisöissä ja -organisaatioissa.

Lähteet

Ranta, E., Lehtinen, U., Sulkakoski, S., Turunen, H., Niemi, P., Järveläinen, M., Maria, M., Rantanen, P. & Sosiaalialan opiskelijat TaSO ry. 2022. Ammattieettinen lautakunta 2021–2024. Arki, arvot ja etiikka. Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry. Punamusta. Oy 3. painos. Viitattu 24.3 2024 https://talentia.lukusali.fi/#/reader/4fb08bf6-d9e1-11ed-bdad-00155d64030a

Elo. 2021. Mikä on menestyvän yrittäjän salaisuus? Viitattu 22.3.2024 Mikä on menestyvän yrittäjän salaisuus? (elo.fi)

Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Valtiotieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopistopaino. Viitattu 27.3 2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7664-0

Joutsenvirta, M. & Salonen, A. 2020. Sivistys vaurautena. Radikaalisti, mutta lempeästi kohti kestävää yhteiskuntaa. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu.

Kallio, H., Suhonen, M. & Wiik, H. 2021. Johtajuuden kehittyminen moniammatillisessa sosiaali- ja terveydenhuollon johtamiskoulutuksessa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2021: 58: 158–169. Viitattu 9.4 2024 https://doi.org/10.23990/sa.86077

Kasvio, A. 2014. Kestävä työ ja hyvä elämä. Tammerprint Oy, Tampere.

Kokkinen, L. (toim.) Hyvinvointia työstä 2030-luvulla. Skenaarioita suomalaisen työelämän muutoksesta. Työterveyslaitos. (11–31). Viitattu 9.4 2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-261-943-3

Mäkisalo-Ropponen, M. 2011. Vuorovaikutustaidot sosiaali- ja terveysalalla. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Hämeenlinna.

Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Monitoimijaisuus työntekijän voimavarana ja haasteena. Julkaisussa Anneli Hujala & Helena Taskinen (toim.). Uudistuva sosiaali- ja terveysala (2020). Tampere: Tampere University Press, 215–240. Viitattu 5.4 2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-022-9

Rauramo, P. 2020. Työsuojelu ja työhyvinvointi asiantuntija- ja toimistotyössä. Työturvallisuuskeskus. Viitattu 9.4.2020. https://ttk.fi/wp-content/uploads/2022/04/Tyosuojelu-ja-tyohyvinvointi-asiantuntija-ja-toimistotyossa.pdf

Salovaara, S., Silén, M., Surakka, A. & Lääveri, T. 2023. Tietojärjestelmät ja sosiaalipalveluiden tiedolla johtaminen. Focus Localis 2023. s. 42–61. Viitattu 9.4 2024 https://journal.fi/focuslocalis/article/view/122193/78880

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2023. Yksityiset sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajat. Viitattu 18.3.2024 Yksityiset sosiaali- ja terveyspalvelut – Sosiaali- ja terveysministeriö (stm.fi)

Suomi.fi. 2019a. Yrittäjän persoonallisuuspiirteet. Viitattu 20.3.2024 Yrittäjän persoonallisuuspiirteet – Suomi.fi

Suomi.fi. 2019b. Yrittäjän taidot. Viitattu 28.3.2024 Yrittäjän taidot – Suomi.fi

Ukko.fi. Sisäinen yrittäjyys on asenne, joka saa yrityksen kukoistamaan. Viitattu 19.3.2024 Mitä on sisäinen yrittäjyys ja miten sitä voi edistää? | UKKO.fi

Väänänen, A., Smedlund, A., Törnroos, K., Kurki, A-L., Soikkanen, A., Panganniemi, N. & Toppinen-Tanner, S. 2020. Ajattelu- ja toimintatapojen muutos.  Julkaisussa Lauri Kokkinen (toim.) Hyvinvointia työstä 2030-luvulla. Skenaarioita suomalaisen työelämän muutoksesta. Työterveyslaitos. (11–31). Viitattu 10.4 2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-261-943-3

YES. 2024. Yrittäjyyskasvatuksen käsitteitä. Viitattu 18.3.2024 Yrittäjyyskasvatuksen käsitteitä – YES ry (yesverkosto.fi)

---

12. Varhaiskasvatuksen sosionomin kompetenssit: Lapsi muuttuvassa maailmassa – Varhaiskasvatuksen sosionomin kompetenssia tarvitaan

Satu Hakanen, Tiina Järvelä & Petteri Väkiparta

Johdanto

Varhaiskasvatuksen sosionomi on uudehko tehtävä varhaiskasvatuksessa ja käytännössä uuden tehtävänkuvan identiteetti on muodostumassa ja vahvistumassa. Ensimmäisiä varhaiskasvatuksen sosionomin ammatillisen kelpoisuuden saaneita on jo valmistunut ammattikorkeakoulujen sosiaalialalta ja varhaiskasvatuksen sosionomin kelpoisuutta vaativia työpaikkoja on tarjolla enenevissä määrin. Varhaiskasvatuksen sosionomin kompetenssit ovat rakentuneet sosionomin kompetenssien myötävaikuttamana, kohdentuen varhaiskasvatuksessa tarvittavaan osaamiseen. Varhaiskasvatuksen sosionomi työskentelee varhaiskasvatuslain 540/2018 tavoitteiden mukaisesti ymmärtäen lapsuuden ja perheiden asemaa ja ilmiöitä yhteiskunnassa laajasti. Varhaiskasvatuksen sosionomi edistää lasten oikeuksia, tukee varhaiskasvatuksen lapsia ja heidän perheitään voimaan hyvin sekä kokemaan olevansa yhteiskunnan toimijoita, joilla on mahdollisuus vaikuttaa.

Muutokset 2010-luvulla ovat tuoneet varhaiskasvatuksen lähemmäs kasvatus- ja koulutusjärjestelmää sen hallinnonalan muuttuessa, uuden varhaiskasvatuslain myötä sekä varhaiskasvatussuunnitelman velvoittavuuden myötä (Karila, Kosonen & Järvenkallas 2017, 17). Varhaiskasvatuksen rakenteiden, yhteiskunnan ja maailman muutokset vaikuttavat myös lasten elämään ja varhaiskasvatukseen. Nopeasti muuttuvat varhaiskasvatuksen toimintaympäristöt uudenlaisine vaatimuksineen edellyttävätkin vahvaa ammatillista osaamista (Varhaiskasvatuksen koulutuksen kehittämissuositukset 2021, 3). Tehtävien muutokset ja laadukkaan varhaiskasvatuksen on todettu kansainvälisestikin vaativan henkilöstöltä riittävää koulutusta ja näin ollen myös Suomessa on nostettu korkeakoulutetun osuutta varhaiskasvatuksessa (Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisohjelma 2021–2030, 26).

Muutoksia onkin tullut myös varhaiskasvatuksen kasvatus-, opetus- ja hoitotehtävien henkilöstörakenteeseen, varhaiskasvatuksen sosionomin ollessa siis uusi tehtävä vuonna 2018 säädetyn varhaiskasvatuslain (2018/540 § 7:37) mukaan varhaiskasvatuksen opettajan ja lastenhoitajan rinnalla. Ammattikorkeakoulujen sosionomitutkinnossa on voinut valita varhaiskasvatukseen painottuvat opinnot pidemmän aikaa. Vuoden 2018 varhaiskasvatuslaki vaikutti sosionomiksi valmistuvien varhaiskasvatuksen ammatillisiin kelpoisuuksiin. Varhaiskasvatuslain (2018/540 § 14:75) perusteella heinäkuuhun 2023 saakka ammattikorkeakoulun sosiaalialan varhaiskasvatuksen suuntautumisvaihtoehdon valinneet opiskelijat valmistuttuaan saivat ammatillisen kelpoisuuden toimia varhaiskasvatuksen opettajina varhaiskasvatuksessa. Elokuusta 2023 alkaen sosionomiopiskelija, joka valitsee opinnoissaan varhaiskasvatukseen suuntautumisen, saa kelpoisuuden toimia varhaiskasvatuksen sosionomina. Varhaiskasvatuslain mukaan 1.1.2030 kasvatus-, opetus- ja hoitotehtävissä toimivan henkilöstön rakenteesta vähintään kahdella kolmasosalla tulee olla varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin kelpoisuus, josta vähintään puolella varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuus. Muilla tulee olla vähintään varhaiskasvatuksen lastenhoitajan kelpoisuus (Varhaiskasvatuslaki 2018/540 § 7:37).

Varhaiskasvatuksen sosionomin kelpoisuusvaatimuksena varhaiskasvatuksen sosionomin tehtäviin on vähintään sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, johon sisältyvät varhaiskasvatukseen ja sosiaalipedagogiikkaan suuntautuneet vähintään 60 opintopisteen laajuiset opinnot, joista voidaan säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella, tai sosionomin tutkinto, jota on täydennetty mainituilla opinnoilla (Varhaiskasvatuslaki 2018/540 § 6:27). Sosionomiopiskelijat voivat valita varhaiskasvatuksen suuntautumisvaihtoehdon osaksi opintojaan. Varhaiskasvatusopintojen kokonaisuus on vähintään 60 opintopistettä (useassa ammattikorkeakoulussa paljon enemmän), varhaiskasvatuslain mukaisesti, 210 opintopisteen sosionomin tutkinnosta. Sosionomin muut opinnot, enintään 150 op, kuten lapsen ja perheiden hyvinvoinnin kokonaisvaltainen tukeminen, verkosto-osaaminen ja moninaisuuden ymmärtäminen tukevat myös varhaiskasvatustyössä tarvittavaa osaamista ja varhaiskasvatuksen sosionomin ammatillinen kelpoisuus pohjautuukin koko 210 opintopisteen korkeakoulututkintoon.

Varhaiskasvatus (ent. päivähoito) siirtyi hallinnonalasiirrossa sosiaali- ja terveysministeriöltä opetus- ja kulttuuriministeriölle vuonna 2013 (Karila, Kosonen & Järvenkallas 2017, 16). Vaikka varhaiskasvatus on täten tärkeä alkupolku koulujärjestelmään, koskee varhaiskasvatuslain ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden 2022 tavoitteet lapsen laaja-alaista osaamista ja hyvinvointia. Lapsen kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä ja oppimista tuetaan yhteistyössä huoltajien kanssa. Varhaiskasvatuksen tavoitteissa on aihepiirejä, jotka liittyvät erityisesti varhaiskasvatuksen sosionomin keskeiseen osaamiseen kuten ihmisoikeuksia edistävään työhön, sosiaalisen hyvinvoinnin, yhdenvertaisuuden ja osallisuuden vahvistamiseen. Varhaiskasvatus, esi- ja perusopetus ovat sivistyspalveluja, lapsen tärkeimpiä arjen ympäristöjä, joissa lasten toimijuus ja osallisuus toteutuvat (Lapsistrategia 2021, 45). Varhaiskasvatusta toteutetaan lasten, henkilöstön ja ympäristön vuorovaikutuksessa kasvatuksen, opetuksen ja hoidon nivoutuen yhteen mahdollistaen kokonaisvaltaisen lähestymistavan lasten kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022, 24–25).

Varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatuksen järjestäjän on toimittava yhteistyössä opetuksesta, liikunnasta ja kulttuurista, lastensuojelusta ja muusta sosiaalihuollosta, neuvolatoiminnasta ja muusta terveydenhuollosta vastaavien sekä muiden tarvittavien tahojen kanssa (Varhaiskasvatuslaki 2018/540 § 2:7). Varhaiskasvatuksen sosionomin erityistä osaamista onkin myös sosiaalialan asiantuntijana tietää ja ymmärtää varhaiskasvatuslain lisäksi myös muita lapsia ja perheitä koskevia palveluja ja niitä säätäviä lakeja. Varhaiskasvatus nähdään myös ennaltaehkäisevänä lastensuojeluna. Laadukkaana ja yhdenvertaisena toteutuessaan varhaiskasvatus tasoittaakin lasten taustasta johtuvia hyvinvointieroja ja eriarvoisuutta (Lapsistrategia 2021, 44).

Viimeaikaisessa sosiaalipedagogisessa ajattelussa korostuu ihmisen monitasoisen, kestävän vuorovaikutuksen merkitys luonnon kanssa (Nivala & Ryynänen 2024, 84–85) ja tämä onkin tärkeää lasten kanssa ja heidän tulevaisuudelleen. Varhaiskasvatuksen sosionomi työskenteleekin sosiaalisesti, kulttuurisesti, eettisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla ja hän edistää varhaiskasvatuksen terveellistä ja kestävää arvopohjaa. Varhaiskasvatus luo perustaa ekososiaaliselle sivistykselle niin, että ihminen ymmärtää ekologisen kestävyyden olevan edellytys sosiaaliselle kestävyydelle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022, 23).Varhaiskasvatuksen sosionomin kompetensseissa on keskeistä sosiaalipedagoginen ajattelu ja toiminta. Ihminen nähdään yksilönä, mutta häntä ymmärretään ja tuetaan sen lisäksi yhteisöjen, yhteiskunnan jäsenenä ja osana ympäristöä (Nivala & Ryynänen 2024, 111). Tämä sosiaalipedagoginen ajattelu, varhaiskasvatukseen suuntautuen, on ohjannut myös tätä artikkelia.

Lapsen oikeudet perustana arvokkaassa ja turvallisessa varhaiskasvatuksen asiakastyössä

Varhaiskasvatuksessa on erilaisia työtehtäviä perustuen erilaisiin koulutustaustoihin. Päiväkodissa tarvitaan monenlaista, toisiaan täydentävää osaamista ja siellä annettava kasvatus, opetus ja hoito nivoutuvat toisiinsa. Lapsille tärkeitä ovat jokaiset tilanteet, eteisessä, leikkitilanteissa, ulkoilussa, ruokailussa sekä ohjatuissa hetkissä. Moniammatillinen yhteistyö lasten hyväksi, edellyttää sekä oman että muiden ammattiryhmän osaamista ja työtehtävien ymmärtämistä. (Karila, Kosonen & Järvenkallas 2017, 86.) Kukin ammattiryhmä edistää varhaiskasvatuslain 540/2018 ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteita 2022 oman tehtävänkuvan mukaisesti. Ennen kaikkea, kun tarkastellaan varhaiskasvatuksen lasten kanssa tehtävää työtä, on kaikkien siellä toimittava varhaiskasvatuksen arvojen ja tavoitteiden mukaisesti. Yksi varhaiskasvatuksen arvoista on vaalia lapsuuden itseisarvoa, suojella ja edistää lasten oikeutta hyvään ja turvalliseen lapsuuteen (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022, 22). Lasten kunnioittaminen, kuuleminen, huomioon ottaminen yksilönä ja ryhmän jäsenenä, ainutlaatuisuus, onkin työn edellytyksiä jokaiselle ammattiryhmälle, joka varhaiskasvatuksessa työskentelee. Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisohjelmassa 2021–2030 (2021, 75–77) on esitetty suosituksia varhaiskasvatushenkilöstön yhteiselle varhaiskasvatusosaamiselle.  

Sosionomin tutkinnon tärkeitä perusteita on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen. Varhaiskasvatuksen sosionomille on luontevaa ja tärkeää edistää erityisesti lasten oikeuksia. Varhaiskasvatuksen ja koulutuksen merkitys on tärkeä myös muiden ihmisoikeusvelvoitteiden toteuttamisessa (Kansallinen lapsistrategia, 46). Varhaiskasvatuksen sosionomin asiakastyössä korostuu luonnollisesti työskentely lasten kanssa. Hän suunnittelee, toteuttaa, dokumentoi ja arvioi varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa yhteistyössä muun henkilöstön kanssa osana moniammatillista tiimiä.  Varhaiskasvatuksessa työskennellessä tulee kaikilla olla osaamista lapsen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta sekä ymmärtämistä lapsuuden merkityksestä. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden arvojen mukaan (2022, 21) lapsella tulisi olla oikeus leikkiin, oppia leikkien ja iloita oppimistaan sekä rakentaa käsitystä itsestään, identiteetistään ja maailmasta omien lähtökohtiensa mukaisesti.

Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisohjelma 2021–2030 (2021, 78–86) suosittaa varhaiskasvatuksen ammattilaisille eriytyneitä osaamisvaatimuksia ja näitä suosituksia hyödynnettiin varhaiskasvatuksen sosionomin kompetensseja päivittäessä.  Varhaiskasvatuksen sosionomi pystyy ymmärtämään lasten ja perheiden hyvinvointiin ja voimavaroihin vaikuttavia tekijöitä sekä osaa vahvistaa niitä tuen eri muotoja käyttämällä. Varhaiskasvatuksen sosionomilla on osaamista sosiaalipedagogiikasta, jossa keskeistä on lasten osallisuuden tukeminen. Sosiaalinen osallisuus toteutuu yhteisöllisesti niin, että lapsi on ja toimii ryhmän jäsenenä saaden hyviä kokemuksia toisten kanssa toimimisesta arvostaen samalla itseään ryhmän jäsenenä (Nivala 2021, 54). Ryhmää tulee rakentaa ja vaalia niin, että sen jokainen lapsi saisi mielipiteensä ja ajatuksensa kuuluviin ja tuntisi kuuluvansa yhteisöön. Kokonaisvaltaisen turvallisuuden, tunnekasvatuksen ja lasten minäkäsitykseen ja itsetunnon tukemiseen tarvitaan vankkaa tietotaitoa ja lämmintä vuorovaikutusta. Myös Lapsistrategiassa (2021, 45) mainitaan, että varhaiskasvatuksessa oppimisen rinnalla on huomioitava lasten hyvinvointia. Oppiminen ja hyvinvointi edistävät toisiaan. (Lapsistrategia 2021, 45).

Varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta ja arvioinnista vastaa varhaiskasvatuksen opettaja. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen liittyy erilaisia vaiheita kuten havainnointia, suunnittelua, toteuttamista ja arviointia ja tähän prosessiin osallistuvat kaikki lapsen opetuksesta, kasvatuksesta ja hoidosta vastaavat henkilöt, yhdessä lapsen ja huoltajan kanssa. Varhaiskasvatuksen sosionomin osaamista voidaan hyödyntää erityisesti lasten ja perheiden palvelujärjestelmän tuntemuksen osalta. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022, 12–13.) Varhaiskasvatuksen sosionomi tuntee ja tunnistaa lasten hyvinvointiin ja voimavaroihin vaikuttavia tekijöitä sekä osaa vahvistaa niitä tuen eri muotoja käyttämällä. Varhaiskasvatuksen sosionomi osaa käyttää osallistavia ja yhteisöllisiä pedagogisia menetelmiä lapsen ja lapsiryhmän ohjauksessa sekä ymmärtää leikin ja luovan toiminnan merkityksen keskeisenä toimintatapana oppimiselle, kehitykselle ja hyvinvoinnille sekä kiusaamisen ehkäisemiselle. Jokainen henkilöstön jäsen edistää inkluusion toteutumista varhaiskasvatusyhteisössään.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2022, 25–26) mukaan lapsen laaja-alaiseen osaamiseen ja sen tukemiseen liittyy kuusi eri aluetta: 1) ajattelu ja oppiminen 2) kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu 3) itsestä huolehtiminen ja arjen taidot 4) monilukutaito 5) digitaalinen osaaminen 6) osallistuminen ja vaikuttaminen.  Lapsen laaja-alaisen osaamisen tukemisessa varhaiskasvatuksen sosionomi hyödyntää omaa osaamistaan. Siinä hän soveltaa sosiaalipedagogista käytännön työtä, joka esimerkiksi painottaa lapsen ja kasvattajan pedagogista suhdetta, jossa lapsi kohdataan kokonaisena (pää, sydän, kädet: tiedon, tunteiden ja taitojen kehittymisen tukeminen), tunnistetaan ainutlaatuisena ja hänen potentiaalejaan ja toimijuutta tuetaan (Nivala, 2023). Sosiaalipedagogisen varhaiskasvatuksen perusperiaate on välittäminen (Nivala & Ryynänen 2024, 271) ja varhaiskasvatuksen sosionomi ymmärtääkin kokonaisvaltaisen kasvatuksen ja hoivan, välittämisen, merkityksen lapsen hyvinvoinnille, myös tulevaisuuden elämänvaiheita varten.

Hyvinvoivat lapsiryhmät ja perheet varhaiskasvatuksen yhteisöissä

Olemme luonnoltamme laumaeläimiä ja haluamme tulla kohdatuksi aidolla ja syvällisellä tavalla (Baumeister & Leary, 1995). Martelan (esimerkiksi 2011) mukaan ihminen ei olekaan pohjimmiltaan yksilö, vaan suhdelo. Varhaiskasvatus tarjoaa sekä lapsille, vanhemmille että työntekijöille erilaisia laumoja ja yhteisöjä, joihin kiinnittyä. Varhaiskasvatuksessa oleva lapsi kuuluu erilaisiin yhteisöihin. Lapsi kuuluu varhaiskasvatusyhteisöön, johon kuuluvat lapsiryhmä vertaissuhteineen, varhaiskasvatuksen työyhteisö sekä laajempi moniammatillinen yhteisö. Lapselle tärkeä yhteisö on tietysti myös hänen perheyhteisönsä. (Nivala 2023.) Lisäksi voidaan ajatella, että myös lapsiryhmän tai päiväkodin lasten huoltajat voivat muodostaa oman yhteisönsä osana varhaiskasvatusyhteisöä. Näiden yhteisöjen hyvinvointia tukemalla voidaan tukea myös yksittäisen lapsen hyvinvointia. Varhaiskasvatuksen sosionomin kompetensseihin kuuluu erilaisten yhteisöjen parissa tehtävä hyvinvointia tukeva työ. Sosionomin tehtävänä on esimerkiksi tarkastella lasta ja perhettä yhteisöidensä jäseninä ja edistää lasten ja perheiden kuulluksi tulemista vaikkapa päiväkodin arkea koskevissa asioissa.

Varhaiskasvatuslain (2018/540 § 1:3) yhtenä tavoitteena on turvata lasta kunnioittava toimintatapa ja mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä. Lasta kunnioittava toimintatapa perustuu sosionomin eettiseen osaamiseen varhaiskasvatuksessa, johon kuuluu Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan toimiminen. Sosionomi edistää lapsiryhmien ja perheiden toimijuutta, osallisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa, turvallisuutta, jotka luovat perustan myös yhteisöllisyydelle varhaiskasvatuksessa. Vaikkakin varhaiskasvatuksen asiakastyössä lapsi on keskiössä, nähdään olennaisena osana myös hänen perheensä. Varhaiskasvatuksen sosionomi ymmärtää perheiden moninaisuutta ja osaa ja tukea perheitä kasvatustyössä.

Varhaiskasvatuslain (2018/540 § 1:3) yksi tavoite on, että varhaiskasvatuksessa toimitaan yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tuetaan lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä. Myös eri ammattilaisten kanssa tehtävä yhteistyö on merkittävää lapsen parasta ajatellen. Varhaiskasvatuksen sosionomin keskeistä osaamista on edistää lapsuuden ja perheiden asemaa ja tilannetta muuttuvassa yhteiskunnassa ja tällä hetkellä epävakaassakin maailmassa.

Lapsistrategian (2021, 50, 60) mukaan yhteisöllisyyttä, tunne- ja vuorovaikutustaitoja tuetaan lasten arjessa, varhaiskasvatuksessa ja koulussa, vapaa-aikana ja harrastustoiminnassa. Varhaiskasvatuslain (2018/540 § 1:3) yhtenä tavoitteena on kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimista vertaisryhmässä sekä ohjata eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toisten ihmisten kunnioittamiseen ja yhteiskunnan jäsenyyteen. Sosionomin asiakastyön osaamiseen kuuluu osallistavien ja yhteisöllisten pedagogisten menetelmien soveltaminen niin lapsen ja lapsiryhmän kuin huoltajien ja perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä. Eettinen osaaminen ja vastuullisuus ovat sosionomiuden ydintä eri varhaiskasvatuksen yhteisöissä työskenneltäessä.

Kansallisen Lapsistrategian (2021, 45) mukaan toimiva monialainen yhteistyö tukee lapsen ja perheen hyvinvointia ja oppimista. Varhaiskasvatuslain (2018/540 § 1:3) yhtenä tavoitteena on tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukea varhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä.  Varhaiskasvatuksen sosionomi edistää monialaista yhteistyötä lasten ja perheiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseksi. Sosiaalialan ammattilaisena varhaiskasvatuksen sosionomi tuntee sosiaali- ja terveysalan palvelut sekä toimii siltana näihin palveluihin kehittäen palveluja ja palvelupolkuja. Lapsistrategia (2021, 49) linjaa, että varhaiskasvatuksessa tulee varmistaa monialaisen yhteistyön toteutuminen hyödyntämällä olemassa olevia palveluja ja etsimällä uusia keinoja syrjäytymisen ehkäisyyn.

Usean kunnan ja yksityisen palveluntarjoajan varhaiskasvatuksen sosionomin tehtäväkuvassa painottuu verkosto- ja palvelujärjestelmäosaaminen. Sosionomin verkosto- ja palvelujärjestelmäosaamiseen kuuluu varhaiskasvatuksen ja sivistys-, sosiaali- ja terveyspalveluiden monialainen yhteistyö sekä lasten ja perheiden hyvinvoinnin varmistavien palvelujen tunteminen ja niihin ohjaaminen. Toimiva monialainen yhteistyö tukee lapsen ja perheen hyvinvointia ja oppimista (Lapsistrategia, 45).

Varhaiskasvatuksen sosionomi rakentaa siltoja yhteiskuntaan

Ekososiaalisen hyvinvointikäsityksen mukaan inhimillinen hyvinvointi rakentuu ensisijaisesti ihmisten välisissä suhteissa: jakamisesta, välittämisestä, yhteistyöstä ja läheisyydestä sekä niiden kautta saavutettavista elämän merkityksellisyyden ja mielekkyyden tunteista. Sosiaalipedagogisessa kasvatustoiminnassa ekososiaalinen näkökulma voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kyseenalaistetaan yksilö- ja kulutuskeskeinen elämäntapa samoin kuin toisten ihmisten, eläinten ja luonnon välineellistäminen sekä luottamus jatkuvaan kasvuun. (Nivala & Ryynänen 2019, 300–301).

Lapsen kehitykseen vaikuttavat paitsi perhe myös perheen ulkopuolella olevat rakenteet, kuten päiväkoti, koulu ja harrastusmahdollisuudet. Lisäksi lapsen kehitykseen vaikuttavat ympäröivä yhteiskunta: mm. sosiaali- ja terveys- ja koulutuspoliittiset päätökset vaikuttavat perheiden asemaan, vanhempien saamaan tukeen ja lapsen kehitykseen (Kalland 2015, 304). Parin viime vuosikymmenen aikana lasten asemassa on ollut nähtävissä kehitystä huonompaan suuntaan. Suomalainen hyvinvointivaltio on jatkuvien haasteiden edessä, ja siihen ovat vaikuttaneet yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset, joita ovat muun muassa pienenevät ikäluokat, nopea kaupungistuminen ja digitalisaatio. Myös työelämässä tapahtuva polarisaatio koskettaa monia lapsiperheitä aiheuttaen sosiaalista eriarvoistumista. Vaikka ongelma on monisyinen, se on johdettavissa mm. peruspalveluiden heikentämiseen. Lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kehittäminen on painottunut matalan kynnyksen palveluihin. Myös erilaiset matalan kynnyksen yhteydenottokanavat ovat lisääntyneet. Palvelupolkuja on kehitetty moniammatillisesti ja -alaisesti useita tarpeita varten. Henkilöstövajeet ovat kuitenkin hidastaneet kehittämistä, mikä haastaa palvelujen riittävyyttä vielä tulevaisuudessakin. (Croell ym. 2023, 22.)

Varhaiskasvatuksen sosionomien osaamista tarvitaan entistä enemmän kompleksissa verkosto- ja palvelujärjestelmissä. Sivistys-, sosiaali- ja terveyspalveluiden monialaisessa yhteistyössä varhaiskasvatuksen sosionomi vastaa lapsiryhmän osalta erityisesti perheiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä, varhaisesta tuesta ja ehkäisevän lastensuojelutyön suunnittelusta, toteuttamisesta ja kehittämisestä. Myös lapsuuden sosioekonominen asema vaikuttaa lasten hyvinvointiin. Viime aikoina tutkijat ovat kiinnostuneet siitä, miten aineellinen köyhyys vaikuttaa lapsen kehitykseen länsimaissa, joissa absoluuttinen köyhyys on melko harvinaista. Köyhyys ei siis ole vain absoluuttinen tila, vaan myös suhde ja prosessi. Tällä tarkoitetaan sitä, että köyhyyteen liittyy muutakin kuin sitä, että nähdään nälkää tai ollaan vailla asuntoa, kunnollisia asumisolosuhteita tai vaatetusta. (Kalland 2015, 306.) Vaikka enemmistö lapsista ja perheistä voi hyvin, tiedetään, että lasten ja perheiden hyvinvoinnin eriarvioisuus on lisääntynyt. Myös syntyvyyden aleneminen ja perheiden monimuotoistuminen vaikuttavat perheiden kanssa vaadittavaan työn osaamiseen. (Lapsen aika Kohti kansallista lapsistrategiaa 2040 2019; 22–23, 26–28.)

Varhaiskasvatuksen sosionomi on opintojensa aikana tutustunut laaja-alaisesti sivistys- ja sote- palveluihin, ja hän tunnistaa asiakkaiden palveluun liittyvän yhteistyön velvoittavuuden osana ammattinsa perustehtävää. Asiakas voi samanaikaisesti olla sekä kunnan että hyvinvointialueen yhteinen, vaikka lainsäädännöllisesti molemmilla palveluntuottajilla on omat tehtävänsä. Tästä esimerkkinä on kunnallisessa varhaiskasvatuksessa oleva lapsi, joka saa samanaikaisesti sekä kunnan tuottamia varhaiskasvatuspalveluita (Varhaiskasvatuslaki 2018/540 § 2:5) että hyvinvointialueen järjestämiä lastensuojelulain mukaisia palveluita (Lastensuojelulaki 2007/417 § 3:11). Asiakas eli tässä tapauksessa lapsi on palvelutuottajien yhteinen. Palvelutuottajilta edellytetään hyvää yhteistyötä lapsen edun mukaisesti. Palveluiden onnistunut toteuttaminen edellyttää tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden välillä ja vahvaa eettistä osaamista. Kaiken keskiössä on lapsen edun toteutumisen edistäminen. Ei riitä, että työntekijä tunnistaa alakohtaisen lainsäädännön, vaan hänen tulee osata aktiivisesti edistää lastensuojelulain mukaisen asiakassuunnitelman tavoitteiden toteutumista varhaiskasvatuksen arjessa.

Varhaiskasvatuksen sosionomin laaja-alainen osaaminen sosiaalihuollon palveluista auttaa häntä tunnistamaan lasten ja perheiden mahdollisen sosiaalihuollon palveluiden tarpeen. Hän vastaa osaltaan lasten hyvinvoinnin edistämisestä sekä lasten perheiden ja huoltajien ohjauksesta. Tarvittaessa hänen on ohjattava henkilö hakemaan sosiaalipalveluja tai henkilön antaessa suostumuksensa otettava yhteyttä hyvinvointialueen sosiaalihuollosta vastaavaan viranomaiseen, jotta tuen tarve arvioitaisiin. (Sosiaalihuoltolaki 2014/1301 § 4:35). Päivittäinen työskentely monimuotoisten lasten ja perheiden kanssa antaa siten hyvät mahdollisuudet puuttua ennaltaehkäisevästi lapsiperheiden tuen tarpeisiin. Varhaiskasvatuksen sosionomilla on ymmärrys siitä, kuinka eriarvoisuuteen tulee kiinnittää huomiota jo varhaisessa vaiheessa. Hän tunnistaa vertaisryhmän merkityksen lapsen kasvulle ja kehitykselle ja on siten ehkäisemässä eriarvoistumista suomalaisessa yhteiskunnassa jo varhaisessa vaiheessa.

Loppupäätelmät

Varhaiskasvatuksessa rakennetaan kivijalka lasten oppimiselle ja hyvinvoinnille. On tarpeen arvioida myös sosiaalisen hyvinvoinnin jatkumon merkitystä lasten oppimiselle varhaiskasvatuksesta koulumaailmaan. Jos sosiaalisia ongelmia pystytään ehkäisemään jo varhain, sillä on pitkälle ulottuvia vaikutuksia lasten oppimiselle ja kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Kiesiläinen (2001) muistuttaa, että lapsi on aina osa perhettä ja sen kokonaistehtävää. On tarkasteltava kotia ja sen kulttuuria laajemminkin. Lapsi kasvaa aina kokonaiskulttuurissa, josta voi harvoin irrottaa yksittäisiä paloja korjattavaksi. (Kiesiläinen 2001.) Myös varhaiskasvatuslain (2018/540 § 1:3) tavoitteissa painotetaan yhdessä toimimista lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan tukemista kasvatustyössä.

Kasvatustyössä toiminnan osapuolista puhutaan kasvattajana ja kasvavana, opettajana ja oppilaana, työntekijänä ja osallistujana (Nivala & Ryynänen 2019, 186). On hyvä muistaa, että varhaiskasvatuksen sosionomi hallitsee sosiaalipedagogisen työotteen, jolla pyritään kasvatuksellisin keinoin ehkäisemään, lievittämään ja korjaamaan erilaisia sosiaalisia ongelmia ja huono-osaisuutta. Hänellä on oma erityinen tehtävänsä vahvistaa ja rakentaa inhimillisempää yhteiskuntaa yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Hänen erityisosaamisensa perustuu sosiaalipedagogiselle työotteelle. Hän edistää lasten hyvinvointia ja osallisuutta voimavarojen näkökulmasta ja vahvistaa näin omalta osaltaan lapsen sosiaalista kasvua yhteiskunnan jäseneksi. Varhaiskasvatuksen sosionomin osaaminen vahvistaa laaja-alaista ymmärrystä lasten ja perheiden erilaisuudesta ja heidän tarvitsemistaan hyvinvointipalveluista. Varhaiskasvatuksen sosionomi toimii linkkinä kunnan ja hyvinvointialueen palvelurakenteiden välillä.

Kuten artikkelissa on aiemmin todettu, varhaiskasvatuksen sosionomilla on myös kehittämisosaamista. Tutkimuksellinen kehittämis- ja innovaatio-osaaminen auttaa tunnistamaan keskeisiä varhaiskasvatuksen laatutekijöitä sekä antaa valmiuksia toimia kasvatusyhteisön yhteisen laadun arvioinnissa ja sen kehittämisessä. Hän rakentaa yhdessä tiimin ja työyhteisönsä kanssa lapsiryhmänsä toimintakulttuuria ja oppimisympäristöä sekä suunnittelee, arvioi ja toteuttaa varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa sekä tukee lasten yksilöllistä oppimista. Varhaiskasvatuksen sosionomi soveltaa työntekijyys-, johtajuus- ja tiimityötaitoja toimiessaan osana varhaiskasvatuksen moniammatillista työyhteisöä. Hän työskentelee sosiaalisesti, kulttuurisesti, eettisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla.

Varhaiskasvatuksen sosionomin kompetenssien viimeisimmän päivittämisen jälkeen vuonna 2024 on julkaistu muun muassa Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Varhaiskasvatuksen koulutusten arviointi ja Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisfoorumin toisen toimintakauden raportti. Näiden tuloksia ja kehittämissuosituksia ei siis voitu huomioida varhaiskasvatuksen sosionomin kompetenssien päivityksessä. Sen sijaan Suomen ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutuksen verkoston (SOAMK) varhaiskasvatuksen alatyöryhmä on ottanut ne huomioon ammattikorkeakoulujen sosiaalialan tutkinnoille suunnatussa varhaiskasvatuksen ammatillisen kelpoisuuden tuottavien opintosisältöjen suosituksessa. Koska varhaiskasvatuksen sosionomin tehtäväkuvaa ei ole määritelty varhaiskasvatuslaissa (2018/540), ammattikorkeakouluille on ollut haasteellista tuottaa osaamista määrittelemättömään tehtäväkuvaan. Varhaiskasvatuksen sosionomin kompetenssien määrittelyä ja kohdentumista on edesauttanut merkittävästi SOAMKin laatimat sosionomi AMK-tutkinnon kompetenssit, Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022, varhaiskasvatuslain (2018/540 § 1:3) tavoitteet, Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisohjelma 2021–2030 (2021) ja saatavilla olevat varhaiskasvatuksen sosionomin tehtäväkuvat sekä kunnallisilta että yksityisiltä varhaiskasvatuksen järjestäjiltä.

Kuten artikkelissa on todettu, varhaiskasvatuksen sosionomin tehtäväkuva ja rooli varhaiskasvatuksessa tarkentuu edelleen. Jää nähtäväksi, toteutuuko varhaiskasvatuslain (2018/540 § 7:37) mukainen henkilöstörakennetavoite vuoteen 2030 mennessä. Tällä hetkellä varhaiskasvatuksessa työskentelevät varhaiskasvatuksen opettajaksi kelpoiset sosionomit ja varhaiskasvatuksen sosionomit ovat osaltaan viemässä varhaiskasvatuksen sosionomin kompetensseja käytäntöön. Jatkuvasti muuttuvassa maailmassa ja yhteiskunnassamme on jatkossakin tarvetta tarkastella, millaista sosiaalisen hyvinvoinnin ja sosiaalialan osaamista varhaiskasvatuksessa tarvitaan. Osaamista pohdittaessa eri tahojen kanssa tehtävä yhteiskehittäminen on tärkeää niin lasten, perheiden, henkilöstön, työnantajien, koulutusinstituutioiden kuin päättäjienkin välillä.

Lähteet

Baumeister, R. F., and Leary, M. R., 1995. “The need to belong: Desire for interpersonal attachments as a fundamental human motivation.” Psychological bulletin, 117(3), 497–529.

Croell, K., Hetemaa, T., Knape, N., Leipälä, J., Louet- Lehtoniemi, T., Nieminen, J., Ridanpää, H., Suomela, T., Syrjä, V. & Syrjänen, T. Tiedosta arviointiin. Tavoitteena paremmat palvelut. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen Suomessa. Valtakunnallinen asiantuntija-arvio, syksy 2023. THL. Päätösten tueksi 42/2023. Viitattu 27.5.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-199-3

Kalland, M. 2015. Millaista on olla lapsi tämän päivän Suomessa? Teoksessa Pikkulapsesta koululaiseksi. Psykodynaaminen näkökulma tunne-elämän ja ihmissuhteiden kehitykseen. Tammerprint Oy.

Karila, K., Kosonen, T. & Järvenkallas, S. 2017. Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017   ̶ 2030. Opetus ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017: 30. Viitattu 21.8.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80221/okm30.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kiesiläinen, L. 2001. Vuorovaikutus ammattina. Teoksessa Pienet päivähoidossa. Alle kolmivuotiaiden lasten varhaiskasvatuksen perusteita. WSOY.

Lapsen aika Kohti kansallista lapsistrategiaa 2040. 2019. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:4. Viitattu 5.9.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161441/VN_2019_4_Lapsen_aika.pdf

Lapsistrategia. 2021. Lapsistrategia-julkaisut. Viitattu 22.8.2024 https://lapsistrategia.fi/wp-content/uploads/2023/10/lapsistrategia-FIN.pdf.

Lastensuojelulaki 13.4.2007/417. Viitattu 29.4.2024 https://finlex.fi/fi/laki/smur/2007/20070417

Martela, F. 2011. Viitattu 23.8.2024 https://frankmartela.fi/2011/03/25/ala-puhu-yksilosta-puhu-suhdelosta/

Nivala, E. 2021. Osallisuuden vahvistaminen yksinäisyyden ehkäisemisenä varhaiskasvatuksessa. Journal of Early Childhood Education Research, 10(1), 33–59.

Nivala, E. 2023. Sosiaalipedagogiikka varhaiskasvatuksessa. Videotallenne. Suomen sosiaalipedagoginen seura ry.

Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka: Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus.

Nivala. E. & Ryynänen, S. 2024. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa ja kestävää elämää. Gaudeamus.

Sivistys ja sote. Viitattu 29.4.2024 https://www.kuntaliitto.fi/yhteistyo-ja-yhdyspinnat/sivistys-ja-sote

Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301. Viitattu 30.5.2024 https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=sosiaalihuoltolaki

Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisohjelma 2021–2030. 2021. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021: 3.  Viitattu 21.8.2024 https://okm.fi/documents/1410845/55628624/Varhaiskasvatuksen+koulutusten+kehitt%c3%a4misohjelma+2021-2030.pdf/24ae436a-5c74-38d0-64c9-2dd542aa217f?t=1619443561569

Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämissuositukset. 2021. Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisohjelma 2021–2030. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Julkaisut. Viitattu 21.8.2024 https://okm.fi/documents/1410845/55628624/Varhaiskasvatuksen+koulutusten+kehitt%c3%a4missuositukset.pdf/e1f7fe14-d81e-e7b0-12f0-6572b22ee72e?t=1619443561397

Varhaiskasvatuslaki 13.7.2018/540. Viitattu 22.8.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2018/20180540

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. OPETUSHALLITUKSEN MÄÄRÄYKSET JA OHJEET 2022: 2a. Viitattu 13.9.2024 https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_2.pdf

YLEISSOPIMUS lapsen oikeuksista. Viitattu 29.4.2024 https://finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1991/19910060/19910060_2.

---

13. Sosionomi (ylempi AMK) -tutkintokoulutuksen kompetenssit: tutkimusosaaminen, johtamisosaaminen ja asiantuntijaosaaminen

Kirsi Moisanen & Teemu Rantanen

Johdanto

Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat olleet osa suomalaista korkeakoulujärjestelmää jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Tutkinnon avulla on pyritty vastaamaan työelämän lisääntyneisiin osaamistarpeisiin ja innovaatiopolitiikan haasteisiin. Ammattikorkeakoululain (14.11.2014/932) 11§:n mukaan ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja eli rinnastuvat tasoltaan yliopistojen maisteritutkintoihin. Suomalaisen korkeakoulujärjestelmän duaalimallin mukaisesti ylemmät korkeakoulututkinnot poikkeavat kuitenkin profiililtaan yliopistollisista tutkinnoista. Ne ovat luonteeltaan työelämälähtöisiä ja työelämän kehittämiseen suuntautuneita. Tämä työelämälähtöinen luonne on ilmennyt muun muassa siinä, että ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyö ovat työelämän kehittämiseen suuntautuneita. Tätä duaalimallin mukaista profiloitumista on haluttu vahvistaa myös hakukelpoisuusvaatimuksien kautta. Tutkintoa suorittavilta opiskelijoilta edellytetään aiemman korkeakoulututkinnon ohella vähintään kahden vuoden työkokemusta tutkinnon suorittamisen jälkeen.

Ylemmän AMK-tutkinnon suorittaneiden kompetensseja on määritelty yleisellä tasolla tutkintojen viitekehyksessä ja toisaalta Arenen (2022) suosituksessa yhteisiksi kompetensseiksi. Eurooppalaisessa tutkintojen viitekehyksessä (EQF) ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osaamista määritellään tietoihin, taitoihin sekä vastuuseen ja itsenäisyyteen liittyvien oppimistulosten kautta. EQF:n taso 7 määrittelee ylemmän korkeakolututkinnon suorittaneiden oppimistulokset seuraavasti (Euroopan Unioni, 2017):

• Pitkälle erikoistuneet, osittain työ- tai opintoalan huippuosaamista vastaavat tiedot, joita käytetään itsenäisen ajattelun ja/tai tutkimuksen perustana. Alan ja eri alojen välisten rajapintojen tietoihin liittyvien kysymysten kriittinen ymmärtäminen.
• Erikoistuneet ongelmanratkaisutaidot, joita vaaditaan tutkimus- ja/tai innovaatiotoiminnassa uusien tietojen ja menettelyjen kehittämiseen ja eri alojen tietojen yhdistämiseen.
• Monimutkaisten, ennakoimattomien ja uusia strategioita vaativien työ- tai opintoympäristöjen johtaminen ja muuttaminen. Vastuun ottaminen ammattialan tietojen ja käytäntöjen kartuttamisesta ja/tai ryhmien strategisen suorituksen arvioinnista.

Näissä tavoitteissa korostuu itsenäinen ja kriittinen ajattelu, tutkimus, innovaatiotoiminta ja kehittämien. EQF ei tee eroa yliopistollisten tutkintojen ja ylempien AMK-tutkintojen välillä, mutta on oletettavaa, että ylemmässä AMK-tutkinnossa painottuu työalan huippuosaaminen ja innovaatiotoiminta.

Arenen (2022) suosituksissa puolestaan on määritelty kuusi kompetenssia, jotka kukin vastaavat laajoja osaamiskokonaisuuksia: oppimaan oppiminen, työelämässä toimiminen, eettisyys, kestävä kehitys, Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus sekä ennakoiva kehittäminen. Nämä kompetenssit ovat samoja AMK-tutkinnossa ja ylemmässä AMK-tutkinnossa, mutta ylemmässä tutkinnossa osaamisvaatimukset ovat luonnollisesti vaativammalla tasolla.

Sosiaalialan (ylempi AMK) -tutkinto on sosiaalialan ydinosaamista syventävä tutkinto. Käytännössä sosionomi (ylempi AMK) -tutkinto voidaan suorittaa useissa eri tavoin profiloituneissa koulutuksista. Näistä osa rajattu vain sosionomi (AMK) -tutkinnon suorittaneille (ja mahdollisesti rajatusti joillekin muille) ja osa laajemmin koko sosiaali- ja terveysalalle. Sosiaalialan tutkinnot puolestaan ovat profiloituneet mm. eri sosiaalialan osa-aleille tai kehittämiseen ja johtamiseen. Sosiaali- ja terveysalan yhteisistä koulutuksista suuri osa on suuntautunut johtamiseen ja kehittämiseen.

Erilaisista profiileista huolimatta sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnon suorittaneiden kompetenssit on pyritty määrittämään yhtenevästi. Taustalla tässä on ajatus siitä, että tutkinnot ovat kuitenkin painotuseroistaan huolimatta sosiaalialan yleisiä tutkintoja, jotka tuottavat nimenomaan sosiaalialan osaamista. Tässä mielessä painotusero esimerkiksi erikoistumiskoulutuksiin ja erilaisiin täydennyskoulutuksiin on ainakin periaatteessa selkeä.

Sosionomi (ylempi AMK) -tutkinto on pitkään etsinyt paikkaansa työelämässä. Yhtenä haasteena tässä on ollut se, että ylempi AMK-tutkinto ei anna mahdollisuutta hakea erillistä sosiaalihuollon ammattioikeutta. Sosionomi ja sosiaalityöntekijä ovat laillistettuja ammattihenkilöitä, mutta ylemmän AMK-tutkinnon merkitys on toisenlainen. Se kyllä tuottaa ylemmän korkeakoulututkinnon ja sitä kautta lisää henkilön työelämäpätevyyttä, mutta se ei pyri olemaan mihinkään spesifiin sosiaalihuollon ammattitehtävään pätevöittävä.

Sosionomi (ylempi AMK) -koulutusten kompetenssit on päivitetty sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulun verkostossa vuosien 2021–2022 välisenä aikana. Sosionomi (ylempi AMK) -koulutuksen kompetenssit sisältävät sosiaalialan asiantuntijuusosaamisen, johtamisosaamisen sekä tutkimuksellisen kehittämisosaamisen.

Sosiaalialan asiantuntijuusosaaminen

Toimintaympäristön nopeat muutokset asettavat haasteita työelämälle ja ammatilliselle asiantuntijuudelle. Sosiaalialan asiantuntijuusosaamisen kompetenssissa korostuu yhteiskunnallisten ja globaalien muutosten kriittinen analysointi ja niiden sosiaalisten vaikutusten ennakointi kansalaisten elämänkulkuun. Työelämän muutoksissa mukana pysyminen edellyttää, että sosiaalialan asiantuntijalla on valmiudet seurata muutoksia ja hankkia ajantasaista tietoa analysoinnin ja vaikutusten ennakoinnin perustaksi. 

Asiakasprosessien suunnittelu, johtaminen ja arviointi sekä niiden vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointi sekä asiakas- että yhteiskunnallisesta näkökulmasta, on sosiaalialan asiantuntijuusosaamista. Sosiaalipalvelujen kohteena on usein yksilö, mutta yksilö elää yhteiskunnassa, jolloin vaikutukset heijastuvat esimerkiksi perheeseen ja työnantajiin. Yhteiskunnalliset vaikutukset ovat sen sijaan ulkoisvaikutuksia, joilla haetaan oikeutusta hyvinvointipalvelujen rahoittamiseksi verovaroilla (Meklin 2009, 7.) Vaikuttavuuden ja sen arvioinnin ymmärtäminen auttaa sosiaalialan asiantuntijoita toteuttamaan sekä organisaatiolle asetettuja perustavoitteita että kohdentamaan resurssit niihin palveluihin ja toimenpiteisiin, jotka tuottavat asiakkaille hyvinvointia (Miettinen, Selander & Linnosmaa 2020, 78). Vaikuttuvuuden johtamisen avulla ohjataan toimintaa vaikuttavien toimintatapojen ja palveluiden aikaansaamiseksi. Tämä edellyttää tuekseen arviointia, mittaamista ja tietoperustan jatkuvaa kehittämistä (Laihonen ym., 2024, 87–88), mitä osaamista sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulun opiskelijat koulutuksensa aikana vahvistavat. Lisäksi kompetenssien mukaan sosionomi (ylempi AMK) hallitsee sosiaalialan asiantuntijaosaamista vastaavat käsitteet, tietoperustan ja keskeiset työmenetelmät.

Yksi sosiaalialan asiantuntijuusosaamisen kompetensseista on oman osaamisen arviointi ja aktiivinen kehittäminen. Oman nykyisen osaamisen arviointi ja tulevaisuudessa tarvittavan osaamisen tunnistaminen ovat kriittisiä tekijöitä asiantuntijuuden kehittämisessä, sillä sosionomi (ylempi AMK) työskentelee itsenäisesti vaativissa asiantuntijatehtävissä ja edistää sosiaalialan asiantuntijana monitoimijaista yhteistyötä. Kompleksinen ja monitoimijainen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristö edellyttää jaettua asiantuntijuutta ja tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Merkityksellistä on, että asiakkaat saavat hyvää palvelua ammattilaisten tehdessä tiivistä yhteistyötä. Moniammatillisuus voidaan määritellä yhteistoiminnaksi, dialogisuudeksi, moniäänisyydeksi ja yhteiseksi tiedon muodostamiseksi. (Mönkkönen ym. 2019, 15–16, 89.) Moniammatillisissa verkostoissa toimijuuden lisäksi sosionomi (ylempi AMK) osaa luoda kansallisia ja kansainvälisiä yhteistyöverkostoja ja edistää niiden toimintaa.

Yhteiskunnan digitalisoituminen on ollut nopeaa viimeisten vuosien aikana. Muutos on ollut merkittävä sekä kansalaisten, palvelujen käyttäjien, että palvelujen tuottajan näkökulmasta, sillä se on tarkoittanut muutosta työvälineissä, toimintatavoissa että toimintaympäristössä (Saranto, Kinnunen, Jylhä & Kivekäs 2020,180). Sosionomi (ylempi AMK) koulutuksen kompetenssien mukaan sosiaalialan asiantuntija osaa arvioida laaja-alaisesti yhteiskunnan digitalisoitumiseen liittyviä ilmiöitä ja osaa hyödyntää digitalisaation mahdollisuuksia. Sosiaalialan kontekstista tarkasteltuna digitalisaatio tarkoittaa sekä toimintatapojen uudistamista että sisäisten prosessien ja palveluiden sähköistämistä (Saranto, Kinnunen, Jylhä & Kivekäs 2020, 179). 

Johtamisosaaminen

Sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnon johtamisen kompetenssi korostaa sosiaalialan asiantuntijan strategisen johtamisen, talouden johtamisen, henkilöstöjohtamisen ja laatujohtamisen näkökulmia. Sosionomi (ylempi AMK) osaa edistää ja kehittää strategia- ja laatutyötä.  Strategialla ja strategisella johtamisella on vahva rooli organisaation nykyhetken hallinnan lisäksi myös pitkän ajan tasapainoiseen kehittymiseen (Mitronen & Raikaslehto 2019, 246). Merkityksellistä on integroida strategiatyöskentely luonnolliseksi osaksi arjen toimintaa (Kamensky 2014, 131). 

Talouden seuranta, ennakointi sekä kestävien tulevaisuutta ennakoivien ratkaisujen tekeminen, joka sisältyy myös sosionomi (ylempi AMK) -koulutuksen kompetenssiin, on välttämätöntä erityisesti nyt, hyvinvointialueiden taloudellisten paineiden alla. Hyvinvointialuetalouden näkymissä vuoteen 2028 (Valtionvarainministeriö 2024) alueiden kustannuksia rasittavat hintojen nopeat nousut, ostopalvelut sekä henkilöstömenojen kasvu sopimuskorotusten ja palkkaohjelmien vuoksi.

Sosionomi (ylempi AMK) osaa kehittää ja johtaa työyhteisön toimintaa ja moniammatillista yhteistyötä sekä edistää työhyvinvointia yhteistyössä monitoimijaisen yhteisön kanssa. Sosiaalialan johtamisessa tarvitaan johtajuutta, jossa mahdollistuu organisaation eri tasojen ja toimijoiden välinen aito vuoropuhelu, sillä johdettavat ja johtajat muodostavat sosiaalisen kokonaisuuden (Hjelt & Karila 2021, 114). Myös työhyvinvoinnin ylläpitämistä vastaavat sekä työnantajat että työntekijät yhdessä. Toimintaympäristön muutosten vuoksi työhyvinvointi on sosiaalialalla entistä tärkeämpää. Sen edistäminen edellyttää suunnittelua, arviointia ja toimenpiteitä, joissa voidaan hyödyntää laatutyönmenetelmiä, kuten laadun omavalvontaa. (Paltamaa, Janhunen & Räsänen 2023, 351.) Palvelujen laatu varmistetaan sosiaali- ja terveyspalveluissa ensisijaisesti omavalvonnan avulla (Valvira 2023), ja omavalvonnan toimivuus integroituu henkilöstön kokemaan hyvinvointiin (Kiljunen, Välimäki & Kankkunen 2024).  Sosionomilta (ylempi AMK) edellytetään kykyä johtaa henkilöstön osaamisen kehittymistä sekä sosiaalialan työkäytäntöjen kehittämistä sekä palvelujen muotoilua monimutkaisissa ja ennakoimattomissa toimintaympäristöissä ja verkostoissa.

Tutkimuksellinen kehittämisosaaminen

Sosionomi (ylempi AMK) -koulutuksen yhteisissä kompetensseissa kuvataan, että sosionomi (ylempi AMK) hallitsee TKI-toiminnan menetelmiä ja osaa kehittää sosiaalialan työtä analysoiden nykyhetkeä ja ennakoiden tulevaisuutta.  Sosionomi (ylempi AMK) osaa myös innovoida, valmistella ja johtaa projekteja sekä arvioida niiden prosessia ja vaikuttavuutta. Sosiaali- ja terveysalan muutokset edellyttävät ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneelta myös osaamista työelämää palvelevasta projekti-, tutkimus- ja kehittämistoiminnasta. Sosionomi (ylempi AMK) osaa kriittisesti arvioida yhteiskunnan ja työelämän kehittämistarpeita sekä osaa ratkaista niitä eettisten periaatteiden mukaisesti. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan osaamista edellytetään erityisesti muutostilanteessa esimerkiksi uusien yhteistoiminnallisten hankkeiden ja kokeilujen laatimisessa ja johtamisessa. TKI-toiminnan avulla voidaan tuottaa sujuvasti ja kustannustehokkaasti uutta arviointitietoa sosiaalialan päätöksenteon ja kehittämisen tueksi. (Arene 2017, 29.) 

Sosiaalialan koulutuksessa, ja erityisesti sosionomi (ylempi AMK) -koulutuksessa, korostuu eettisen osaamisen merkitys sekä valmius arvioida sekä omaa toimintaa, asiakastyötä että yhteiskunnan rakenteita (Arene 2017, 31). Kompetenssien mukaan sosionomi (ylempi AMK) osaa kehittää toimintaansa ja sosiaalialan käytäntöjä ajantasaiseen tutkimukseen perustuen, asiakaslähtöisesti ja yhteiskehittämistä hyödyntäen. 

Loppupäätelmät

Sosionomin (ylempi AMK) osaaminen rakentuu siis asiantuntijuusosaamisesta, johtamisosaamisesta ja tutkimuksellisesta kehittämisosaamisesta. Nämä osaamisalueet voivat luonnollisesti painottua eri tavoin eri tutkinto-ohjelmissa ja riippuen opiskelijan omasta henkilökohtaisesta oppimissuunnitelmasta. Kuitenkin ajatuksena on, että kompetenssimäärittelyyn osaamisvaatimukset koskevat periaatteessa kaikkia tutkinnon suorittaneita.

Eri ammattikorkeakouluissa sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnot ovat profiloituneet eri tavoin ja varsinaisten sosiaalialan koulutusten lisäksi sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnon voi suorittaa myös erilaisissa sote-alan yhteisissä koulutuksissa, joista suuri osa painottuu johtamiseen ja kehittämiseen. Siten myös valmistuneiden sosionomien (ylempi AMK) osaamisprofiilit ovat käytännössä keskenään erilaisia. Onkin perusteltua kysyä, miten voimme varmistaa sen, että myös monialaisissa tutkinnoissa saavutetaan sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnon kompetenssit. Kun koulutuksen pakolliset opinnot painottuvat kehittämiseen ja johtamiseen, erityisesti sosiaalialan asiantuntijuusosaamiseen liittyvien oppimistavoitteiden saavuttaminen voi jäädä opinnäytetyön ja valinnaisten opintojen varaan.

Sosiaalihuollon porrasteisuuden tilannekuvaa koskevassa raportissa korostetaan erityisosaamisen merkitystä sosiaalialalla. Raportissa korostetaan tarvetta kehittää “sosionomien jatkokoulutuksen sisältöjä siten, että ne tuottaisivat osaamista myös vaativimpaan asiakastyöhön eri palvelutehtävissä” (Heikkilä & Marjamäki, 2024, 84). Voidaankin kysyä, miten tämä sopii yhteen ylempien AMK-tutkintojen nykyisen painotuksen kanssa. Toistaiseksi on kuitenkin liian varhaista vastata tähän. Ainakin tähän saakka tutkintoja on kehitetty enemmänkin yleisinä sosiaalialan ydinosaamista syventävinä tutkintoina, ei niinkään asiakastyön erityisosaamista tuottavina koulutuksina.  

Joka tapauksessa ylemmän AMK-tutkinnon vahvuutena on sen työelämälähtöisyys. Toisaalta keskeistä on työelämälähtöisyyttä ei ymmärretä pelkästään työelämän nykyisiin vaatimuksiin vastaamisena, vaan olennaista on tulevaisuusorientaatio. Sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnon tulee tuottaa valmiuksia työskennellä myös sellaisessa sosiaalialan työelämässä, joka poikkeaa nykyisestä.

Lähteet

Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932. Viitattu 16.8.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932

Arene 2017. Sosionomi tuottaa hyvinvointia läpi elämänkaaren Ammattikorkeakoulutus sosiaalialan muutoksen edistäjänä. Viitattu 14.8.2024 https://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2018/arene_sosionomiselvitys_pitka_raportti_fin.pdf?_t=1526901428

Arene 2022. SUOSITUS AMMATTIKORKEAKOULUJEN YHTEISISTÄ KOMPETENSSEISTA JA NIIDEN SOVELTAMISESTA. Viitattu 15.8.2024 https://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2022/Kompetenssit/Suositus%20ammattikorkeakoulujen%20yhteisiksi%20kompetensseiksi.pdf?_t=1642539572

Hjelt, H. & Karila, K. 2021. Varhaiskasvatustyön johtamisen paradoksit. Journal of Early Childhood Education Research 10(2), 97–119

Heikkilä, M. & Marjamäki, P. 2024. Sosiaalihuollon porrasteisuus uusissa sote-rakenteissa: Nykytila ja ehdotukset. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 12.8.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165424

Euroopan Unioni, 2017. Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä (European Qualifications Framework, EQF) elinikäisen oppimisen edistämiseksi 2017. Viitattu 13.8.2024 https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32017H0615(01)&from=EN

Kamensky, M. 2008. Strateginen johtaminen – Menestyksen timantti. Kariston kirjapaino Oy. Hämeenlinna.

Kiljunen, O., Välimäki, T. & Kankkunen, P. 2024. Omavalvonnan toimeenpanon haasteet iäkkäiden asumispalveluyksiköissä. Janu 32(1), 37–53.

Laihonen, H. Kork, A-A., Lunkka, N., Sinervo, L-M., Sillanpää, V., Kokko, P. & Hyvärinen, J. 2024. Vaikuttavuuden johtamisen mekanismit – lähtökohtia ja edellytyksiä hyvinvointialueille. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 61(1), 75–92.

Meklin, P. 2009. Vaikuttavuudella on monta näkökulmaa. Premissi 3, 6–9.

Miettinen, J., Selander, K. & Linnosmaa, I. 2020. Sosiaali- ja terveyspalvelujen vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden tutkiminen. Teoksessa A. Hujala & H. Taskinen (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere. Tampere University Press, 77–128.

Mitronen, L. & Raikaslehto, T. 2019. Voittajan strategia. Lyhytjänteisyydestä kestävään kehitykseen. Alma Talent. Helsinki. Viitattu 3.6.2024 https://kamezproxy01.kamit.fi:2335/teos/HAJBFXDTEB#/kohta:((20)Voittajan((20)strategia/piste:tYK

Mönkkönen, K., Kekoni, T., & Pehkonen, A. 2019. Moniammatillinen yhteistyö: Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Gaudeamus.

Paltamaa, J., Janhunen, E. & Räsänen, R. 2023. Työyhteisö ja omavalvonta vanhuspalveluiden henkilöstön työhyvinvointia tukemassa. Gerontologia 37(4), 334–354

Saranto, K., Kinnunen, U-M., Jylhä, V. & Kivekäs, E. 2020. Digitalisaatio ja sähköiset palvelut uudistuvassa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Teoksessa A. Hujala & H. Taskinen (toim.), Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere: Tampere University Press, 179–212. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-022-9

Valvira 2023. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2020–2023. Päivitys vuodelle 2023.

Valtionvarainministeriö 2024. Hyvinvointialuetalouden näkymät 2024–2028. Muistio 8.5.2024. Viitattu 15.8.2024 https://vm.fi/documents/10623/0/Hyvinvointialuetalouden+n%C3%A4kym%C3%A4t+vuosina+2024-2028.pdf/1eaaec2f-9594-4e45-6643-81796fdffb05/Hyvinvointialuetalouden+n%C3%A4kym%C3%A4t+vuosina+2024-2028.pdf?t=1715152380777

---

14. Toimituskunnan loppusanat artikkelijulkaisusta

Jari Helminen, Leena Viinamäki & Sirppa Kinos

Tässä artikkelijulkaisussa on dokumentoitu sosionomi (AMK ja ylempi AMK) -tutkintoon johtavien yksialaisten koulutusten reaaliaikaiset kompetenssit. Sosionomi (AMK) -tutkinnon kompetensseista ensimmäinen julkaisu tehtiin jo runsas 20 vuotta sitten, vuonna 2001 (Borgman ym. 2001). Kun sosionomi (AMK ja ylempi AMK) -tutkintojen kompetenssit kuvattiin noin viisitoista vuotta sitten, niiden dokumentointi toteutui silloisen Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun koordinoiman ja opetusministeriön rahoittaman Sosiaalialan AMK-osaaminen alan työkentällä -verkostohankkeessa (2007–2010) (Viinamäki (toim.) 2010), josta valmistui yhteensä 4 julkaisua (yht. 979 sivua). Hankkeen julkaisuissa pohdittiin eri näkökulmista sosiaalialan ammattikorkeakouluissa suoritettavien tutkintojen (AMK ja ylempi AMK) koulutus- ja työmarkkinapaikkaa sekä reaaliajassa että tulevaisuutta ennakoiden ja visioiden. Myös noin kymmenen vuotta sitten toteutetusta kompetenssien uudistamisesta on artikkeleja (esim. Näkki 2016) ja muuta raportointia.

Sosionomien (AMK & ylempi AMK) reaaliaikaiset kompetenssikuvaukset on dokumentoitu Suomen ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutuksen verkoston www-sivuilla osoitteessa https://www.sosiaalialanamkverkosto.fi.

Sosiaalialan kompetenssimäärittelyissä heijastuu yhteiskunnallisen tilanteen kehitys kohti yhä moninaisempaa ja monikulttuurisempaa suomalaista yhteiskuntaa, jossa keskustelun keskiössä sosiaalialan näkökulmasta on väestön ikääntyminen, sote-menojen kasvun hallinta sekä jatkuvasti vaikeutuva sote-alojen työvoimapula (ks. esim. ARTTU2-julkaisut; Monimuotoisuudesta menestystä – tietoa … 2022; Tilasto Suomen eläkkeensaajista 2022; Baumgartner 2023; Sosiaali- ja terveydenhuollon resurssit 2024; Tevameri 2023). Nykyisessä tilanteessa tutkimus- ja ammattieettiset kysymykset ovat sosiaalialan hyvinvointityön keskiössä niin arjen asiakastyössä kuin TKI-työssäkin. Myös jatkuvan oppimisen merkitys korostuu etsittäessä ratkaisuja kansallisen kestävyyden ja hyvinvoinnin kannalta välttämättömien osaamis- ja koulutustasotavoitteiden saavuttamiseksi työelämätarpeet ja yksilölliset elämäntilanteet huomioiden (Yhdessä jatkuvaa oppimista … 2023).

Kuvio 1. kuvaa sosiaalialan ammattikorkeakoulututkintojen (AMK ja ylempi AMK) tuottamaa osaamista hyvinvointipalvelujärjestelmän tarpeisiin hyvinvointialueilla (Sosiaalialan tutkinnot, kompetenssit ja suositukset 2024). Sosionomi (AMK ja ylempi AMK) -tutkintojen kompetenssien työelämävastaavuuden varmistaminen – tulevaisuutta ennakoiden – edellyttää jatkuvaa tutkimuksen ja ammattialan uudistumisen seuraamiseen perustuvaa kehittämistyötä.

Kuvio 1. Sosiaalialan ammattikorkeakoulututkintojen (AMK ja ylempi AMK) tuottamaa osaamista hyvinvointipalvelujärjestelmän tarpeisiin. (muokattu puheenvuoromateriaalista Viinamäki 2024).

Varhaiskasvatuksen sosionomi on varsin uusi tehtävä kasvatus- ja koulutusjärjestelmässä ja oivallinen mahdollisuus tuoda laaja-alaista, sosiaalipedagogista osaamista lasten ja perheiden kanssa tehtävään työhön. Ensimmäiset varhaiskasvatuksen sosionomit ovat aloittaneet työnsä 2020-luvulla. Varhaiskasvatuksen sosionomin tehtäväkuva ja ammatti-identiteetti ovat selkiintymässä ja vahvistumassa niin julkisissa kuin yksityisissäkin varhaiskasvatuspalveluissa. Nopea yhteiskunnallinen muutos sekä eriarvoisuuden ja lapsiperheköyhyyden luomat uhat haastavat lasten ja perheiden hyvinvointia. Pedagoginen viitekehys ei yksinään riitä näiden haasteiden ymmärtämiseen ja niihin vastaamiseen, vaan tarvitaan myös laajempaa näkökulmaa. Varhaiskasvatuksen sosionomi tunnistaa yhteiskunnallisia ilmiöitä ja osaa työskennellä huono-osaisuutta vähentäen sekä lasten ja perheiden toimijuutta vahvistaen. Hän tuo moniammatilliseen tiimiin erityisesti palvelujärjestelmäosaamista ja verkostotyön osaamista sekä uusia lähestymistapoja ja menetelmiä perheiden kanssa tehtävään työhön. Varhainen tuki ja ehkäisevä lastensuojelutyö varhaiskasvatuksessa saavat nyt tilaisuuden kehittyä vastaamaan lasten ja perheiden moninaistuviin hyvinvoinnin haasteisiin.

Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon hakukelpoisuusehtona erotuksena yliopistoissa suoritettaviin ylempiin korkeakoulututkintoihin on ollut työkokemusvaade. Työkokemusvaade asianomaiselta alalta korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen oli jatkotutkintokokeiluvaiheesta 2002 vuodesta alkaen vuoteen 2019 saakka kolme vuotta ja vuodesta 2020 alkaen työkokemusvaade on kaksi vuotta (Laki ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon kokeilusta 645/2001; Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932; Suomen koulutusjärjestelmä 2022). Sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen (sosionomi ylempi AMK) uutena haasteena on sosiaali- ja terveydenhuollon integraation edellyttämän yhteisen osaamisen tarve sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen (sote-uudistus) myötä, jolloin on tärkeää pohtia, miten varmistaa sosiaalialan riittävä ja välttämätön substanssiosaaminen myös jatkuvasti lisääntyvissä sote-alan yhteisissä ja monialaisissa ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavissa koulutusohjelmissa (Kuvio 2.).

Kuvio 2. Sosiaali- ja terveydenhuollon integraation edellyttämä yhteinen osaaminen.

Sosionomi (AMK ja ylempi AMK) -tutkinnon suorittaneilla on ymmärrys sosiaali- ja terveysalan mutta myös varhaiskasvatuksen yhteisistä lähtökohdista, joka mahdollistaa ammattialojen keskinäisen yhteistyön ja verkostoitumisen. Lisäksi sosionomi (AMK) -tutkinnon ja erityisesti sosiaalialalle suuntaavan ylemmän AMK-tutkinnon suorittaneilla on monipuolinen ja laaja sosiaalialan substanssiosaaminen. Ne luovat vahvan perustan sosiaalialan hyvinvointityölle sekä hyvinvointipalvelujen welfare mix -monituottajamallissa että sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiokehityksen näkökulmasta.

Lähteet

Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932. Finlex. Viitattu 26.8.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932#a28.12.2018-1368

ARTTU2-julkaisut 2017. ACTA-julkaisut. Kuntaliitto. Viitattu 25.8.2024 https://www.kuntaliitto.fi/osallistuminen-ja-vuorovaikutus/johtaminen-ja-kehittaminen/arttu2-tutkimusohjelma/arttu2-tutkimusohjelma/julkaisut

Baumgartner, T. 2023. Maahanmuuttajien osaamista jää käyttämättä työ­markkinoilla. Tieto & Trendit, Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit, Tilastokeskus. Viitattu 25.8.2024 https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2023/maahanmuuttajien-osaamista-jaa-kayttamatta-tyomarkkinoilla/

Borgman, M., Dal Maso, R., Hakonen, S., Honkakoski, A. & Lyhty, T. 2001. Sosionomin (AMK) ydinosaaminen. Sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen verkoston raportti. Pohjolan Painotuote Oy. Rovaniemi.

Laki ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon kokeilusta 645/2001. Finlex. Viitattu 26.8.2024 https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2001/20010645

Monimuotoisuudesta menestystä – tietoa ja työkaluja työnantajalle. TEM oppaat ja muut julkaisut 2022:1. Viitattu 25.8.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-720-5

Näkki. P. 2016. Sosionomin uudistuneet kompetenssit ja uudistuvat työelämän kehittämisvalmiudet. Teoksessa R. Gothóni, A-L. Karjalainen, P. Koistinen, M. Kolkka & P. Näkki (toim.). Osallistavaa oppimista ja kehittämistä. (Diak opetus 3). Diakonia-ammattikorkeakoulu: Helsinki, 67–78. Viitattu 2.9.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-280-6

Suomen koulutusjärjestelmä 2022. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 25.8.2024 https://okm.fi/documents/1410845/15514014/Suomen+koulutusjarjestelma/8aa97891-0e44-b10d-7228-cf1c04c301d0/Suomen+koulutusjarjestelma.pdf?t=1663149843625

Sosiaali- ja terveydenhuollon integraation edellyttämä osaaminen. Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon ammattihenkilöiden neuvottelukuntien jaosto (2024), Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2024:2. Viitattu 25.4.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5412-0

Sosiaali- ja terveydenhuollon resurssit 2024. THL. Viitattu 25.8.2024 https://thl.fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/sosiaali-ja-terveydenhuollon-resurssit

Sosiaalialan tutkinnot, kompetenssit ja suositukset. SOAMK. Viitattu 25.4.2024 https://www.sosiaalialanamkverkosto.fi/sosiaalialan-tutkinnot-ja-kompetenssit/

Suomen ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutuksen verkosto. SOAMK. Viitattu 25.8.2024 https://www.sosiaalialanamkverkosto.fi

Tevameri, T. 2023. Sote-palveluala. Työvoima, yksityisen sektorin rooli ja kansainvälistyminen. TEM toimialaraportit 2023:2. Viitattu 25.8.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-605-5

Tilasto Suomen eläkkeensaajista 2022. Eläketurvakeskuksen  tilastoja 3/2023. Viitattu 25.8.2024 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/147335/tilasto-suomen-elakkeensaajista-2022.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Viinamäki, L. (toim.) 2010. Sosionomin ammatti ja työ 2010–2025 – Havaintoja ja päätelmiä sosionomien (AMK & ylempi AMK) profiilista Suomen hyvinvointiasiantuntijajärjestelmässä. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia 3/2010. Viitattu 25.8.2024 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/54727/viinamaki%20A%203%202010.pdf?sequence=1

Viinamäki, L. 2024. Tutkimusavusteinen kehittäminen sosiaalialalla – kolme lappilaisesimerkkiä. Puheenvuoro SOAMK verkostopäivällä 18.4.2024. Viitattu 25.4.2024 https://www.sosiaalialanamkverkosto.fi/verkostopaivat-ja-seminaarit/

Yhdessä jatkuvaa oppimista uudistamassa Jatkuvan oppimisen uudistus -hankkeen loppuraportti 2023. VALTIONEUVOSTON JULKAISUJA 2023:11. Viitattu 2.9.2024 e https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-950-2