Uuden vertaistukimallin avulla tukea adhd-lasten vanhemmille 05.02.2020 Uutinen Julkaistu ennen 11/2024 Jaa somessa Jaa Facebookissa Jaa Facebookissa (avautuu uuteen ikkunaan) Jaa LinkedInissä Jaa LinkedInissä (avautuu uuteen ikkunaan) Jaa X:ssä Jaa X:ssä (avautuu uuteen ikkunaan) Arviolta jokaisessa koululuokassa on vähintään yksi lapsi, joka täyttää adhd-oirekuvan diagnostiset kriteerit. Oirekuvan yleisyydestä huolimatta moni perhe ei saa tarvitsemaansa tukea, vaan joutuu kipuilemaan lapsen adhd:n mukanaan tuomien haasteiden kanssa yksin. ADHD-liitossa haluttiin edistää adhd-diagnosoitujen lasten vanhempien hyvinvointia ja parantaa järjestölähtöisiä tuen muotoja siten, että vertaistukea on saatavilla helpommin, ajasta ja paikasta riippumatta. Tähän tarpeeseen Lapin ammattikorkeakoulun sosionomi YAMK-opiskelija Elina Seppänen on kehittänyt opinnäytetyönään ADHD-liitolle uudenlaisen vertaistukimallin, vertaisvanhempitoiminnan. Arki perheessä, jossa on adhd-diagnosoitu lapsi, voi olla monella tapaa erilaista verrattuna muihin perheisiin. Oirekuva näkyy ja tuntuu jokapäiväisessä elämässä. Toiminnot, jotka muissa perheissä sujuvat ongelmitta, vaativat useimmiten adhd-oireisen lapsen perheessä selkeää ja johdonmukaista ohjeistusta, satoja toistoja, jatkuvaa muistuttelua ja kannustamista. Yhteiskunnan tarjoamien tukimuotojen saanti on adhd-oireisten lasten perheissä sattumanvaraista ja vaatii vanhemmilta usein omaa aktiivisuutta ja taistelua byrokratiaa vastaan. Ylimääräistä kuormitusta aiheuttaa myös muiden, jopa läheisten ymmärtämättömyys ja kritiikki diagnoosia kohtaan. – Vanhempia saatetaan syyllistää kasvatusmenetelmistä tai pikemminkin niiden puutteesta, vaikka he yrittävät kaikkensa. Hyvää tarkoittavia neuvonantajia voi löytyä paljonkin, mutta ne eivät vie perheen arkea eteenpäin, Elina Seppänen kuvailee. Tukea ajasta ja paikasta riippumatta Elina Seppänen kehitti osana YAMK-opintojaan ADHD-liitolle vertaisvanhempitoiminnan mallin. Sen myötä adhd-diagnosoitujen lasten vanhemmille on tarjolla voimavaralähtöistä ja ennaltaehkäisevää vertaistukea. Mallissa koulutetut vapaaehtoiset vertaisvanhemmat toimivat rinnalla kulkijoina ja luottamuksellisena tukena. Elina Seppäsen mukaan vertaisvanhempien omakohtainen kokemus elämästä adhd-diagnosoidun lapsen vanhempana on arvokasta pääomaa, jota hyödynnetään vertaissuhteessa. -Yhteydenpito tukea toivoneen kanssa tapahtuu kahdenkeskisesti, etäyhteyksiä hyödyntäen, eikä näin ollen ole sidottu aikaan tai paikkaan. Vertaistuki kantaa Elina Seppänen kertoo, että ensimmäisen toimintavuoden aikana saadun palautteen mukaan mallin luomisessa on onnistuttu hyvin ja se vastaa tavoitteisiinsa. Tuen muoto on merkityksellinen niin tukea tarvitseville kuin myös vapaaehtoisille vertaisvanhemmille. Tukea kaivanneet ovat kokeneet keskustelut vertaisvanhemman kanssa hyödyllisiksi. Ne ovat edistäneet vanhemman arjessa jaksamista sekä lisänneet uskoa ja toiveikkuutta tulevaisuutta kohtaan. Vertaistuellisuus on toiminnassa toteutunut toivotulla tavalla. – Vertaisvanhemmille puolestaan iloa on tuottanut tukea kaivanneen voimaantuminen yhteisten keskustelujen myötä ja se, että kertomalla omista kokemuksistaan on voinut olla avuksi muille. Vertaisvanhempitoiminta on tuonut merkittävän lisän järjestölähtöisiin tuen muotoihin ja se täydentää arvokkaalla tavalla ammatillisia tuen muotoja. Toimintamalli on ADHD-liitossa aktiivisessa käytössä ja halutaan vakiinnuttaa pysyväksi osaksi muuta liiton toimintaa. Lisätietoja: www.adhd-liitto.fi/vertaisvanhempi Elina Seppänen, elina.seppanen(ät)adhd-liitto.fi tai 050-309 6556