Kirjoittajat: Ella Kananen, opiskelija, Lapin yliopisto, harjoittelija, Lapin ammattikorkeakoulu; Elisa Hartikainen, koulutuspäällikkö, Arktiset luonnonvarat ja talous, Lapin ammattikorkeakoulu ja Sari Pramila-Savukoski, koulutuspäällikkö, Pohjoinen hyvinvointi ja palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu.

Tässä blogitekstissä tarkastellaan tietotyöarkeen liittyviä ilmiöitä, kuten asiantuntijuuden kehittymistä, kognitiivista hyvinvointia, työn imua ja työstä palautumista.

Harjoittelu koulutuksen kehittämisen parissa

Harjoittelussa perehdytään alan ammatillisiin ja tieteellisiin näkökulmiin käytännön työssä, ja samalla se toimii tärkeänä osana opiskelijan kasvua oman alansa asiantuntijaksi. Harjoittelu kehittää valmiuksia toimia oman alan vaativissa asiantuntija- ja kehitystehtävissä, mikä on yksi ylempään korkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen tavoitteista (Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista ja erikoistumiskoulutuksista, 794/2004, 3:12 §). Harjoitteluita toteutetaan erilaisissa organisaatioissa riippuen harjoittelun tavoitteista.

Etenkin yliopisto-opinnoissa on tyypillistä, että tutkinnon harjoittelu toteutuu tietotyössä. Tietotyö määritellään työksi, jossa tietoa vastaanotetaan, käsitellään ja työssä muodostetaan uutta tietoa (Sanastokeskus ry, päiväämätön). Tietotyö edellyttää laajojen asiakokonaisuuksien hahmottamista, monimutkaisten ongelmien ratkaisemista yhdessä muiden kanssa sekä tiimityö-, itseohjautuvuus- ja työnhallintataitoja. Tässä blogissa tarkastellaan tietotyötä ammattikorkeakoulun asiantuntijatehtävissä.

Lapin AMKissa koulutus, opetus ja ohjaus perustuvat strategisiin valintoihin ja pedagogisiin linjauksiin (Lapin AMK, 2025; Lapin AMK, 2026). Koulutusta kehitetään jatkuvasti sekä osaamisen, hyvinvoinnin ja koulutuksen laadun että tuloksellisuuden osalta. Koulutuksen laatutyö rakentuu useiden toisiinsa kytkeytyvien toimintojen varaan, minkä vuoksi se edellyttää tiivistä yhteistyötä ja jatkuvaa vuorovaikutusta eri toimijoiden välillä. Koulutuksen kehittämisen parissa työskentelee laaja joukko asiantuntijoita, päälliköitä ja johtajia, jotka toimivat osana korkeakouluyhteisöä koulutuksen laatua kehittäen.

Asiantuntijuus kehittyy pikkuhiljaa

Asiantuntijuudella tarkoitetaan pitkäaikaisen oppimisen ja harjoittelun kautta rakentunutta syvällistä tietojen ja taitojen kokonaisuutta, joka mahdollistaa korkeatasoisen suoriutumisen tietyllä alalla (Ericsson, 2006). Asiantuntijuuden kehittyminen ei aina ole helposti havaittavaa, ja erityisesti opintojen alkuvaiheessa asiantuntijuus voi näyttäytyä kaukaisena päämääränä. Vaikka osaamista karttuu opintojen, työtehtävien ja kokemuksen kautta jatkuvasti, oman kehityksen tunnistaminen voi olla haastavaa. Oppimista ei aina huomaa, sillä sitä tapahtuu myös tiedostamatta. Kokemusten myötä on todettava, että asiantuntijuus kehittyy usein vähitellen käytännön tilanteissa, keskusteluissa ja yhteisessä ongelmanratkaisussa.

Harjoittelussa erilaiset ajatukset, ideat ja oivallukset kohtaavat ja vuorovaikutuksessa voi syntyä jotakin uutta. Asiantuntijuus kehittyy vähitellen yhteisessä vuorovaikutuksessa (Heilmann, 2022) osallistumisen, havainnoinnin, keskustelujen ja käytännön työtehtävien kautta. Monialainen ajattelu mahdollistaa asioiden tarkastelun erilaisista näkökulmista, ja harjoittelija voi koulutuksen kehittämistyössä tuoda esiin korkeakouluopiskelijan näkökulmaa. Työyhteisön jäsenten erilaiset kokemukset, kommentit ja kehitysehdotukset jalostuvat yhteisessä vuorovaikutuksessa uusiksi näkemyksiksi ja ratkaisuiksi. Tieto rakentuu siis vuorovaikutuksessa.

Lisäksi on olemassa niin sanottua hiljaista tietoa, joka määritellään ei-ilmaistuksi, kokemukselliseksi tiedoksi. Se on uskomuksia, asenteita ja arvoja, jotka voidaan kuvata yksilöiden tai organisaatioiden resurssina (Pohjalainen, 2012). Hiljaista tietoa voi olla vaikea määritellä, mutta sitä voi havaita osana asiantuntijoiden työtä. Hiljainen tieto siirtyy työntekijältä toiselle yhdessä työskentelemällä ja kokemuksia jakamalla (Pohjalainen, 2012).

Psykologinen ilmapiiri osana asiantuntijuuden kehittymistä

Omien ajatusten, ideoiden, näkökulmien ja kehitysehdotusten esille nostaminen vaatii yksilöltä rohkeutta, mutta myös työyhteisöltä psykologisesti turvallista ilmapiiriä. Psykologisesti turvallisella ilmapiirillä tarkoitetaan jaettua uskomusta siitä, että ryhmässä voi olla oma itsensä (Työterveyslaitos, 2021).

Psykologinen turvallisuus tukee oppimista, tiedon jakamista ja yhteistyötä, minkä vuoksi sillä on tärkeä merkitys myös asiantuntijuuden kehittymiselle harjoittelussa. Harjoittelijan näkökulmasta turvallinen ilmapiiri madaltaa kynnystä pyytää apua, kysyä neuvoja ja tuoda esiin omia havaintoja. Samalla se tukee ammatillista kasvua ja vahvistaa tunnetta siitä, että harjoittelija on arvostettu osa työyhteisöä.

Kognitiivinen hyvinvointi

Asiantuntijatyössä korostuvat työntekijän kognitiiviset resurssit, sillä asiantuntijuus rakentuu muun muassa oppimisesta, ongelmanratkaisukyvystä, innovatiivisuudesta ja kyvystä hahmottaa laajoja kokonaisuuksia (Heilmann, 2022). Toisin kuin fyysisessä työssä, työn kuormitus ja palautumisen tarve eivät aina näy ulospäin, vaikka niiden merkitys hyvinvoinnille on suuri. Samalla tavalla kuin fyysisesti aktiivisessa työssä on tärkeää pitää huolta kehon fyysisestä kunnosta, on tietotyössä tärkeää pitää hyvää huolta kognitiivisesta ergonomiasta eli aivojen hyvinvoinnista (Kumar & Muller, 2026). Vaikka aivojen kuormittuminen ei välttämättä näy ulospäin tai tunnu kipuna samalla tavalla kuin fyysinen rasitus, myös aivot tarvitsevat palautumista ja huolenpitoa.

Tietotyössä työn tekeminen perustuu pitkälti kognitiivisiin toimintoihin. Työajan ulkopuolella tapahtuva palautuminen ei kuitenkaan ole ainoa keino palautua työn kuormituksesta, vaan myös työpäivän aikana tapahtuva palautuminen ylläpitää hyvinvointia (Kinnunen, 2024). Yleisesti ottaen samat asiat, jotka auttavat palautumaan työpäivän jälkeen, tukevat palautumista myös työpäivän aikana pidetyillä tauoilla (Kinnunen, 2024).

Organisaation tuki hyvinvoinnille

Tietotyössä työntekijällä on tärkeä rooli oman kuormituksensa tunnistamisessa ja hallinnassa, mutta myös organisaation toimintatavat voivat tukea hyvinvointia. Työhyvinvoinnin kehittäminen edellyttääkin ratkaisuja sekä yksilö- että organisaatiotasolla (ks. esim. Bes ym., 2023).

Työnantajan tarjoamat aamu- ja iltapäiväkahvit ovat yksi käytännön keino kannustaa taukojen pitämiseen ja yhteisiin hengähdyshetkiin. Palautumista voidaan tukea työyhteisössä myös esimerkiksi jättämällä palavereiden väliin riittävästi siirtymäaikaa, kannustamalla työtovereita pieniin taukoliikuntahetkiin tai liikkumiseen yleisesti sekä muistuttamalla siitä, että lyhytkin hengähdystauko työpäivän aikana on investointi sekä hyvinvointiin että työn laatuun.

Tietotyön harjoittelussa on tärkeää korostaa palautumista, sillä opiskelijalla ei välttämättä ole kokemusta tietotyöstä sillä intensiteetillä, mitä harjoittelu voi vaatia. Harjoittelussa kuormitusta voivat tuoda uudet järjestelmät, ihmiset, toimintatavat, aktiivisuus ja työtehtävät, jolloin kuormitus voi tuntua myös helposti liialliselta. Harjoittelu on myös tutustumista työelämään, ja käytännön esimerkit hyvinvoinnin ylläpitämisestä osana tietotyön arkea ovat opiskelijalle kultaakin kalliimpia.

Innostuskin vaatii palautumista

Harjoittelussa voi parhaimmillaan kokea niin sanottua työn imua. Työn imulla tarkoitetaan työhön liittyvää myönteistä mielentilaa, jolle ovat ominaisia tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen työhön (Schaufeli & Bakker, 2004; Työterveyslaitos, päiväämätön). Työn imu on tutkitusti yhteydessä parempaan työssä suoriutumiseen (Corbeanu & Iliescu, 2023). Parhaimmillaan se tuo työhön energiaa, merkityksellisyyden kokemuksia ja innostusta.

Uuden työn tai harjoittelun alkaessa moni kokee samanaikaisesti sekä innostusta että jännitystä. Uudet työtehtävät, vastuut ja oppimismahdollisuudet tarjoavat mahdollisuuksia ammatilliselle kasvulle, vaikka uusien asioiden tulva voi myös kuormittaa. Kiinnostavat työtehtävät ja niiden tarjoamat haasteet voivat innostaa jopa liikaa, ja johtaa siihen, että keho ja mieli käyvät ylikierroksilla ja palautuminen vaikeutuu. Työhön liittyviä ideoita, ratkaisuja ja oivalluksia voi nousta mieleen myös työajan ulkopuolella, vaikkapa keskellä yötä. Tällöin on tärkeää tarkastella innostuksen ja kuormituksen välistä tasapainoa.

Innostuminen on siis tärkeä voimavara työssä, mutta ilman riittävää palautumista se voi muuttua kuormitustekijäksi (ks. esim. Toivanen ym., 2016). Jos jokin asia todella imaisee mukaansa, työn tauottaminen ja siitä irrottautuminen vaikeutuvat, jolloin palautumiseen ja työstä irrottautumiseen täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota. Palautumisen onnistuessa innostus säilyy hyvinvointia tukevana voimavarana eikä käänny itseään vastaan. Siksi myös harjoittelun suunnittelussa ja ohjauksessa on tärkeää kiinnittää huomiota työn kuormittavuuden ja palautumisen väliseen tasapainoon.

Tietotyöstä palautuminen

Työn ominaisuudet vaikuttavat työstä palautumiseen (Sonnentag ym., 2022). Tietotyöstä palautumisen kannalta keskeistä on psykologinen työstä irrottautuminen eli työhön liittyvien ajatusten unohtaminen ja mielestä pois siirtäminen (Sianoja ym., 2020). Tietotyössä työstä irrottautuminen ei aina tapahdu automaattisesti työvälineiden sulkemisen myötä, vaan se voi vaatia tietoisia palautumista tukevia rutiineja.

Ponnistelujen ja palautumisen mallin mukaan työstä palautuu silloin, kun työssä kuormittuneita psykofysiologisia järjestelmiä ei kuormiteta enää vapaa-ajalla (Meijman & Mulder, 1998, viitattu teoksessa Sianoja ym., 2020). Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jatkuvaa keskittymistä vaativasta työstä ei välttämättä palaudu toisella runsaasti keskittymistä vaativalla toiminnalla.

Monille toimiva palautumisen keino voi olla esimerkiksi liikunta, ulkoilu tai muu toiminta, joka auttaa siirtämään huomion pois työasioista. Yksi tietty palautumiskeino ei kuitenkaan toimi kaikille, ja palautumisen hyödyt ovat suurimmillaan silloin, kun käytetyt palautumiskeinot ovat yksilölle mielekkäitä (Kinnunen, 2024). Tämän vuoksi on tärkeää tunnistaa juuri itselle sopivat palautumisen tavat oman hyvinvoinnin tukemiseksi.

Lopuksi

Harjoitteluympäristön tuki, ohjaus ja mahdollisuus osallistua monipuolisiin työtehtäviin ovat keskeisiä tekijöitä oppimisen ja asiantuntijuuden kehittymisen kannalta. Asiantuntijuus rakentuu vähitellen kokemusten, vuorovaikutuksen, onnistumisten sekä yritysten ja erehdysten kautta. Samalla asiantuntijaksi kasvamiseen liittyy ymmärrys siitä, että oppiminen on jatkuva prosessi, ja kehitettävää löytyy työuran jokaisessa vaiheessa.

Tietotyö tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia oppimiselle ja ammatilliselle kasvulle, mutta se edellyttää myös kykyä tunnistaa työn kuormitustekijöitä sekä huolehtia palautumisesta. Asiantuntijatyössä kognitiivinen ergonomia ei synny itsestään, vaan sen tukeminen vaatii tietoista huomiota omiin toimintatapoihin, työskentelyrutiineihin ja palautumisen mahdollisuuksiin.

Siksi harjoittelussa asiantuntijuuden kehittymisen rinnalla on tärkeää tarkastella myös niitä tekijöitä, jotka tukevat hyvinvointia ja työssä jaksamista pitkällä aikavälillä. Ohjaajilla on iso merkitys esimerkin näyttämisessä ja työelämätaitojen opastamisessa. Parhaimmillaan harjoittelu tarjoaa arvokkaan mahdollisuuden tarkastella näitä ilmiöitä käytännössä osana korkeakoulutuksen kehittämistyötä.

Lähteet

Bes, I., Shoman, Y., Al-Gobari, M., Rousson, V. & Guseva Canu, I. (2023). Organizational interventions and occupational burnout: A meta-analysis with focus on exhaustion. International archives of occupational and environmental health, 96(9), 1211-1223. https://doi.org/10.1007/s00420-023-02009-z

Corbeanu, A. & Iliescu, D. (2023). The Link Between Work Engagement and Job Performance: A Meta-Analysis. Journal of personnel psychology, 22(3), 111-122. https://doi.org/10.1027/1866-5888/a000316

Ericsson, K. A. (2006). An introduction to Cambridge handbook of expertise and expert performance: Its development, organization, and content. Teoksessa K. A. Ericsson, N. Charness, P. J. Feltovich & R. R. Hoffman (toim.), The Cambridge handbook of expertise and expert performance (s. 3–19). Cambridge University Press.

Heilmann, P. (2022). Asiantuntijuuden käsite ja osa-alueet. Hallinnon Tutkimus, 41(4), 278–292. https://doi.org/10.37450/ht.111274

Kinnunen, U. (2024). Palautuminen työstä vapaa-ajalla ja tauoilla: Toimintojen ja psykologisten kokemusten merkitys. Psykologia, 59(4), 371–386. https://doi.org/10.62443/psykologia.v59i4.141126

Kumar, E. & Muller, A. (2026). Reframing cognitive overload as an ergonomic risk in contemporary workplaces: a perspective. Frontiers in Organizational Psychology, 4, 1812361. https://doi.org/10.3389/forgp.2026.1812361

Lapin ammattikorkeakoulu. (2025). Strategia ja profiili. Haettu 28.9.2026 osoitteesta https://lapinamk.fi/lapin-amk/strategia-ja-profiili/

Lapin ammattikorkeakoulu. (2026). Pedagogiset linjaukset. Haettu 28.9.2026 osoitteesta https://lapinamk.fi/koulutus/pedagogiset-linjaukset/

Pohjalainen, M. (2012). Hiljaisen tiedon käsite ja hiljaisen tiedon tutkimus: Katsaus viimeaikaiseen kehitykseen. Informaatiotutkimus, 31(3), 1–10. https://journal.fi/inf/article/view/7079

Sanastokeskus ry. (Päiväämätön). Tietotyö. TEPA-termipankki. Haettu 28.9.2026 osoitteesta https://termipankki.fi/tepa/fi/haku/tietoty%C3%B6

Schaufeli, W. B. & Bakker, A. B. (2004). Job demands, job resources, and their relationship with burnout and engagement: A multi-sample study. Journal of Organizational Behavior, 25(3), 293-315. https://doi.org/10.1002/job.248

Sianoja, M., Mäkikangas, A. & Kinnunen, U. (2020). Työstä palautuminen tauoilla ja vapaa-ajalla: Palautumisprofiilit ja niiden yhteys työhyvinvointiin. Psykologia, 55(2–3), 84–100. https://doi.org/10.62443/psykologia.v55i2-3.88297

Sonnentag, S., Cheng, B. H. & Parker, S. L. (2022). Recovery from Work: Advancing the Field Toward the Future. Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior 9, 33–60. https://doi.org/10.1146/annurev-orgpsych-012420-091355

Toivanen, M., Yli-Kaitala, K., Viljanen, O., Väänänen, A., Turpeinen, M., Janhonen, M. & Koskinen, A. (2016). AikaJärjestys asiantuntijatyössä. Työterveyslaitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-261-699-9

Työterveyslaitos. (2021). Pelotta töissä: Psykologinen turvallisuus työyhteisössä. https://www.ttl.fi/sites/default/files/2022-12/Pelotta%20t%C3%B6issa%20%E2%80%93%20psykologinen%20turvallisuus%20tyoyhteis%C3%B6ss%C3%A4.pdf

Työterveyslaitos. (Päiväämätön). Työn imu. Haettu 18.9.2026 osoitteesta https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyon-imu

Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista ja erikoistumiskoulutuksista 19.8.2004/794. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2004/794