Eila Seppänen toimii projektipäällikkönä ja asiantuntijana ja FM Ani Ruusila ja FM Johanna Vuokila lehtoreina Lapin ammattikorkeakoulun Digitaaliset ratkaisut -osaamisryhmässä. Ani ja Johanna toimivat myös Highway to ICT -hankkeessa IT-asiantuntijoina.

Vanha suomalainen sanonta neuvoo kokeilemaan jäätä kepillä ennen kuin sille astuu. Mutta entä jos myös tutkintoon johtavaa koulutusta voisi ensin vähän kokeilla kepillä?

Mahdollisuus tutustua uuden alan opintoihin käytännössä ennen tutkintokoulutukseen hakeutumista voi madaltaa kynnystä alanvaihtoon. Omakohtainen kokemus opintojen sisällöistä ja vaatimuksista voi myös helpottaa koulutusvalintaa ja vähentää epävarmuutta usean vuoden tutkintokoulutukseen sitoutumisesta.

Aikuisena päätös opiskelusta ei ole pelkkä koulutusvalinta. Mukana kulkevat työ, toimeentulo, perhe, oma jaksaminen ja muu elämäntilanne. Mistä tietää etukäteen, sopiiko ala itselle, riittävätkö omat taidot, jaksaminen tai miltä korkeakouluopiskelu tuntuu?

JTF-rahoitteinen Highway to ICT-hanke tarjosi mahdollisuuden kokeilla ennen isompaa päätöstä.

Puoli vuotta aikaa kokeilla

Highway to ICT -hankkeen tavoitteena oli tarjota matalan aloituskynnyksen korkeakoulutasoista ICT-koulutusta ja ohjata uusia osaajia ICT-alan tehtäviin. Aiempi ICT-osaaminen ei ollut osallistumisen edellytys, itse asiassa koulutukseen pystyi hakeutumaan jopa pelkästään peruskoulun käynyt henkilö. Hankkeen kohderyhmään kuuluivat erityisesti työttömät, työttömyysuhan alaiset sekä uudelleenkouluttautumisesta ja uusien ICT-taitojen hankkimisesta kiinnostuneet. Koulutuksen esittelyssä kuvattiin, että koulutus antaa osallistujalle mahdollisuuden kokeilla onko ala kiinnostava (Lapin ammattikorkeakoulu, 2024.)

Koulutuksia toteutettiin neljä kierrosta vuosina 2024–2026. Kuuden kuukauden kokonaisuus oli 45 opintopisteen laajuinen, ja siihen kuuluivat opiskelu- ja tietotekniset taidot, projektiosaaminen ja tiimityö, low-code- ja no-code-kehittäminen, ohjelmistotestauksen perusteet ja menetelmät sekä harjoittelu. Palautteissa nousi esiin kiinnostava havainto low-code/no-code-osiosta (Lapin ammattikorkeakoulu, 2026). Osio koettiin yhtenä koulutuksen haastavimmista erityisesti siihen sisältyneen koodauksen vuoksi. Haastavuudesta huolimatta osio sai kuitenkin erittäin myönteistä palautetta ja nousi osallistujien suosikkien joukkoon.

Puolessa vuodessa ehtii jo oppia paljon, mutta samalla ehtii muodostaa käsityksen siitä, miltä ala tuntuu. Mikä kiinnostaa? Missä omat vahvuudet ovat? Tuntuuko opiskelu mielekkäältä? Näkeekö itsensä tulevaisuudessa ICT-alan tehtävissä?

Kun hyppy tuntemattomaan muuttuu hypyksi tuttuun

Koulutus toimi osalle osallistujista kokeilu- ja nivelvaiheena kohti tutkintotavoitteisia opintoja. Osa koulutuksen käyneistä koki, ettei tutkinto-opintoihin olisi ehkä lähdetty suoraan ilman Highway to ICT:n kautta saatua ensikosketusta korkeakouluopiskeluun. Kun takana oli jo kuukausien kokemus opinnoista, opiskeluun liittynyt epävarmuus oli vähentynyt ja käsitys omasta pärjäämisestä muuttunut konkreettisemmaksi. Kun kokemusta on jo kertynyt, hyppy tuntemattomaan voikin muuttua hypyksi tuttuun.

Tälle kokeilemisen ajatukselle löytyy kiinnostava vastinpari Everett Rogersin Diffusion of Innovations -teoriasta. Rogers (2003) tarkastelee sitä, miten uudet ideat, innovaatiot, teknologiat ja toimintatavat leviävät ja miten ihmiset tai organisaatiot päätyvät omaksumaan niitä.

Yksi teoriassa käytetyistä käsitteistä on trialability, kokeiltavuus. Sillä tarkoitetaan mahdollisuutta kokeilla jotakin uutta rajatussa mittakaavassa ennen varsinaista käyttöönottoa tai suurempaa sitoutumista. Ajatuksena on, että omakohtainen kokeilu vähentää epävarmuutta ja helpottaa uuden asian arvioimista ennen lopullista päätöstä. (Rogers, 2003.)

Kuvio 1. Innovaation kokeiltavuus (trialability) vähentää omaksumiseen liittyvää epävarmuutta ja voi edistää innovaation omaksumista (mukaillen Rogers 2003, 258).

Rogers ei kirjoittanut korkeakouluun hakeutumisesta, eikä teoriaa ole rakennettu selittämään koulutusvalintoja. Se käsittelee innovaatioiden omaksumista aivan toisessa yhteydessä. Silti ajatuksessa on jotakin hyvin tuttua myös Highway to ICT:n kokemuksia tarkasteltaessa.

Jos tuotteen tai teknologian testaaminen mahdollistaa helpomman omaksumisen, niin päteekö sama myös kouluttautumiseen?

Työelämä toi mukaan myös haasteita

Highway to ICT:hen kuulunut harjoittelu vei opittua käytäntöön ja tarjosi väylän työelämään. Harjoittelujen kautta syntyi myös työllistymisiä. Samalla juuri harjoittelupaikkojen löytyminen osoittautui yhdeksi koulutuksen hankalimmista kohdista.

Haaste koski erityisesti osallistujia, joilla ei ollut aikaisempaa ICT-alan työkokemusta. Tilanteeseen vaikutti myös koulutusten ajankohta: yleinen talouden taantuma ja yritysten kiristynyt rekrytointitilanne vaikeuttivat sekä harjoittelu- että työpaikkojen löytymistä.

Tästä jäi myös selvä oppi tulevaisuutta varten. Yritysyhteistyötä ja harjoittelumahdollisuuksia kannattaa rakentaa jo koulutuksen alusta lähtien, ja perinteisen harjoittelun rinnalle tarvitaan erilaisia yritysten todellisiin tarpeisiin kytkeytyviä kehittämistehtäviä ja projekteja.

Koulutusten toteuttajille tuli vastaan muitakin käytännön havaintoja ja oivalluksia. Yksi niistä oli saavutettavuus. On yllättävän suuri ero siinä, että tietää saavutettavuuden olevan tärkeää, ja siinä, että materiaalit, tehtävät, oppimisympäristöt ja käytettävät digitaaliset työkalut todella toimivat saavutettavasti erilaisissa tilanteissa. Kokemus vahvisti ajatusta siitä, että saavutettavuus pitää rakentaa osaksi koulutusta jo suunnitteluvaiheessa. Sitä on vaikea liimata kokonaisuuden päälle jälkikäteen. ICT-ala tuo tähän vielä omat erityishaasteensa nopean teknologisen kehityksen vuoksi, jolloin maksimaalisen saavutettavuuden ylläpitäminen voi syödä kohtuuttomasti resursseja.

Aloituspaikkojen lisäksi tarvitaan ehkä väyliä

Highway to ICT:n kokemuksia on kiinnostavaa tarkastella myös Suomen koulutustavoitteiden näkökulmasta. Hallituksen tavoitteena on nostaa korkeakoulutettujen nuorten aikuisten osuus mahdollisimman lähelle 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Tavoitetta edistetään muun muassa lisäämällä korkeakoulujen aloituspaikkoja. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2026.)

Aloituspaikkoja tarvitaan, mutta ehkä yhtä tärkeä kysymys on, millä tavoin uusia ihmisiä rohkaistaan hakeutumaan niihin.

Highway to ICT:n kokemukset nostavat esiin yhden mahdollisen vastauksen. Lyhyempi korkeakoulutasoinen kokonaisuus voi toimia väylänä ihmiselle, joka ei vielä ole valmis sitoutumaan kokonaiseen tutkintoon. Hän saa kokeilla alaa, opiskelua ja omia voimavarojaan. Jos kokemus on myönteinen, seuraava askel on jo helpompi.

Tällaiset koulutukset saattaisivat tavoittaa myös ihmisiä, jotka eivät muuten ehkä koskaan painaisi tutkintokoulutuksen hakunappia. Korkeakoulutettujen määrän lisäämisessä ei ehkä ole kysymys ainoastaan siitä, kuinka monta opiskelupaikkaa on tarjolla, vaan myös siitä, kuinka monta erilaista reittiä niihin johtaa. Mahdollisuus kokeiluun voi myös vaikuttaa siihen kuinka moni keskeyttää opintonsa vähentämällä keskeyttäneiden määrää.

Lopuksi

Highway to ICT toi osallistujille uusia ICT-taitoja, kokemusta korkeakoulutasoisesta opiskelusta ja mahdollisuuden kokeilla osaamista myös työelämässä. Jollekin tärkein tulos oli oman osaamisen päivittäminen, toiselle uusi työelämän suunta. Osalle koulutus antoi rohkeutta hakeutua tutkinto-opintoihin.

Hankkeen kokemuksista jäi myös kehittämisen aiheita. Harjoittelupaikkojen saatavuuteen ja saavutettavuuteen pitää tulevissa koulutuksissa kiinnittää huomiota jo varhaisessa vaiheessa. Samalla vaikuttavuusaineisto kertoo joustavan verkkototeutuksen, tallenteiden ja opettajilta saadun tuen olleen koulutuksen selviä vahvuuksia.

Ehkä Highway to ICT:n kiinnostavin anti löytyy kuitenkin jo sen perusajatuksesta: kokeile ennenkuin päätät. Joskus juuri pieni kokeilu antaa riittävästi kokemusta, tietoa ja varmuutta siihen, että uskaltaa ottaa seuraavan askeleen.

Highway-ajatus on saamassa myös jatkoa. Suunnitteilla olevassa Tekoälypolku (TELO) – hankkeessa näkökulma siirtyisi ICT-alan ammattilaisten osaamisen päivittämiseen tekoälyaikaan. Tarve oppia uutta ei katoa tutkinnon tai työpaikan myötä, ja ehkä tulevaisuudessa tarvitaankin entistä enemmän erilaisia väyliä, joiden kautta omaa osaamistaan voi täydentää ilman, että joka kerta täytyy aloittaa kokonaan uusi pitkä matka.

Joskus ennen jäälle astumista kannattaa kokeilla kepillä. Jos jää kantaa, uskaltaa ehkä ottaa toisenkin askeleen.

Lähteet

Lapin AMK (2024). Highway to ICT. Viitattu 20.8.2026 https://lapinamk.fi/en/hanke/highway-to-ict-3/

Lapin AMK (2026). Highway to ICT – vaikuttavuusraportti. Koulutuksen tulokset ja vaikuttavuus. Julkaisematon raportti.

Rogers, E. M. (2003). Diffusion of innovations (5th ed.). Free Press.

Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2026. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan talousarvioehdotus vuodelle 2027. Valtioneuvosto. Viitattu 20.8.2026 https://valtioneuvosto.fi/-/1410845/opetus-ja-kulttuuriministerion-hallinnonalan-talousarvioehdotus…