“Paikanpäälä ekana päivänä tammikuussa 2020 ja tänään vikana päivänä joululahjan haussa.” Näin kirjoitin Facebookiin 23.12.2022, kun olin hakenut todistuksen opintotoimistosta.

Oli syksy 2019 ja tiedossa hanketöiden päättyminen vuoden lopussa. Ajatus siitä, että 44-vuotiaana olisin ensimmäistä kertaa elämässäni työttömänä, toisaalta arvelutti, mutta toisaalta vapaampi arki myös houkutteli. Työskentelin verkostokoordinaattorina vastaten ainoana työntekijänä hankkeesta, jossa kehitettiin erilaisten toimijoiden yhteistyötä rovaniemeläisten lapsiperheiden parhaaksi. Tätä ennen olin työskennellyt toisessa lappilaisessa järjestössä järjestösihteerinä 17 vuotta, vastaten ainoana työntekijänä järjestön moninaisista tehtävistä. Tänä aikana olin ”vain” tehnyt töitä (ja yhden lapsen).

Työmarkkinoita seurasin koko vuoden 2019 ja huomasin, että monissa kiinnostavissa työpaikoissa, joihin minulla mielestäni oli osaamista, vaadittiin korkeakoulututkintoa. Ymmärsin, että 90-luvulla hankitut tutkinnot (markkinointimerkonomi ja nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja) ja 20 vuoden aikana karttunut monipuolinen osaaminen järjestö- ja hanketyössä, ei ehkä avaakaan työmarkkinoita. Oli lähdettävä hakemaan korkeakoulututkintoa.

Merkonomiopinnot olivat aikanaan erinomainen lukion korvaava vaihtoehto minulle ja nyt ajattelin, että liiketalouden opinnot kasvattaisivat monipuolista osaamistani ja tutkintotodistuksella todistaisin osaamiseni työmarkkinoilla. Tunnustettava on, että merkonomitutkinnon hyväksiluvut olivat toki mielessä, päätavoitteeni kun oli se tutkinto. Tutut liiketalouden termit palautuivat mieleen viimeistään silloin, kun kaivoin varastosta esille opiskelumuistiinpanot 90-luvulta.

Onneksi olin alkuvuoden 2020 työttömänä ja sai opiskella opiskelemista – oli hiukan homma 20 vuodessa muuttunut. Toukokuussa pääsin töihin (sillä 20 vuoden aikana töissä karttuneella osaamisella) Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n järjestösihteeriksi. Tuttu järjestötyö kuljetusyritysten maailmassa ja liiketalouden opinnot tukivat erinomaisesti toisiaan.

Minulle oli selvää, että osallistun järjestetyille tunneille, koska nauhoitteet olisivat kasaantuneet ja kymmenien tuntien kuuntelu olisi ollut lopulta mahdotonta. Tunnustettava on, että lukea olisi voinut/pitänyt enemmän, mutta pääsin hyvin arvosanoin päätavoitteeseeni ja sain korkeakoulututkinnon. Kun opiskelemaan hain, ei suuntautumisvaihtoehdot olleet mielessäkään, vain se tutkinto. Siksi suuntautuminen mielenkiintoiseen riskienhallintaan ja yritysturvallisuuteen oli onni ja erinomainen mahdollisuus, työskentelenhän kuljetusyritysten maailmassa.

Opintojaksojen teemoja peilasin kokemuksiini järjestömaailmassa ja -organisaatioissa. Mielestäni liiketalouden opintojaksojen sisältöihin tulisi ottaa enemmän näkökulmia järjestöjen ja julkisten toimijoiden toimintaympäristöistä. Järjestöissä ja pienemmissä yhdistyksissä tarvitaan substanssiosaajia, mutta esimerkiksi tradenomit voisivat tuoda näihin organisaatioihin monenlaista osaamista ja uusia näkökulmia, vaikka voittoa niissä ei tavoitellakaan.

Opiskelu täysin etänä (ja korona-ajan etätyöt ja kokoontumiskielto) mahdollisti opiskelun työn ohessa ilman opintovapaita. Aika kultaa muistot, mutta kirkkaana muistissa on myös ne päivät, kun kotona työkoneen laittoi kiinni klo 16 ja kotikoneen avasi klo 17. Tunnin aikana piti syödä ja ottaa etäisyyttä tietokoneen näyttöön ulkona, mutta usein happihyppely jäi tiskikoneen täyttämisen varjoon. Onneksi siirtymä (työhuone-keittiö) oli lyhyt ja puoliso hoiti ruokahuoltoa. Ja onneksi oli langattomat kuulokkeet!

Parasta sparrausta sain eräältä opiskelukaveriltani, vaikka tapasimme vain ruudun kautta. Hän etsi Moodlen alustalla paria Englannin paritehtävään ja uskaltauduin laittamaan viestin ”en osaa englantia yhtään, mutta mulla ei ole paria”. Tästä alkoi yhteistyö, josta olen enemmän kuin kiitollinen. Ylempää AMK-tutkintoa voisikin lähteä hakemaan samaan aikaan, jolloin hyvä yhteistyö voisi jatkua tutun sparraajan kanssa – mutta ei ihan vielä.

Jos olet nyt pitkän tauon jälkeen pohtimassa opintoja aikuisena ja monimuotona, kannustan sinua antamaan itsellesi aikaa oppia opiskelemaan. Vasta ensimmäisen vuoden jälkeen löysin omalle rimalle sopivan kohdan ja ymmärsin, miten eri opintojaksoihin suhtaudun. Muista, että opiskelet itseäsi varten ja kohti omaa tavoitettasi.

Opintojen aikana monipuolinen osaamiseni kasvoi ja tutkintopaperilla voin sen nyt todistaa. Missään en ole vieläkään mestari, mutta uskon, että työmarkkinat tarvitsevat tulevaisuudessa entistä enemmän meitä moniosaajia.

Tutkinto taskussa tulevaisuutta tutkaillen,

Mervi Saukkoriipi
järjestösihteeri, Tradenomi (AMK), Rovaniemi