Rohkea rokan syö – Opiskelijakunta hanketoteuttajana

VIERASKYNÄ | Niina Piispanen, Martti Muraja ja Kaisa Keihäskoski työskentelevät Opiskelijakunta ROTKOn EtEne-hankkeessa.

Koronapandemia mullisti maailmamme monilla tavoin. Vaikka opiskelijakunnissa on totuttu jatkuvaan muutokseen ja kehittämiseen, vaihtuvathan päättäjämme ja suunnannäyttäjämme vuosittain, tuntuivat uuden tilanteen aiheuttamat haasteet vuorelta. Samaan aikaan, kun resurssit pienenivät merkittävästi jäsenmäärän romahduksen ja tapahtumien peruuntumisen vuoksi, työmäärä lisääntyi samassa suhteessa.

Kaikki prosessit piti miettiä uusiksi, luoda nopeassa tahdissa uusia toimintamalleja ja miettiä, miten tässä hässäkässä pidetään huolta luottamustoimijoiden ja ylipäätään opiskelijoiden eduista ja hyvinvoinnista.

Tilanteesta poiki kuitenkin jotain hyvääkin. Organisaatiomme sisällä nousi sinnikkyys ja päätimme lähteä valloittamaan tuota vuorta epätoivoon vaipumisen sijasta. Eri vaihtoehtoja pyöriteltyämme tulimme siihen tulokseen, että ainoa realistinen vaihtoehto tähän on sukeltaa pää edellä hankemaailmaan.

Vaikka korkeakoulut ovat hanketoiminnan pesäkkeitä, opiskelijakuntien niukat resurssit eivät ole mahdollistaneet aiemmin kuin korkeintaan pieniä paikallisia toteutuksia tai yhteistyökuvioita.

Yhdessä kuitenkin sovimme, että emme anna tämän haitata. Totesimme, että meillä ei varsinaisesti ole mitään hävittävää, ainoastaan saavutettavaa, joten sama se on yrittää, meni syteen tai saveen. Ja onneksi yritettiin.

Hommat EtEnee

Pitkän hakuprosessin, lukemattomien muokkausten ja verottajan ennakkopäätöksen jälkeen käynnistimme tammikuussa 2022 Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman EtEne-hankkeen.

Hankkeiden maailma ei ollut täysin vieras, sillä vuotta aiemmin aloitimme OKMn erityisrahoituksella rahoitetun MoTo-hankkeen. Mutta, kuten jokainen hankkeiden kanssa toiminut tietänee, ovat eri rahoittajien hankkeet aina ihan eri maailmansa.

EtEne-hankkeessa kehitetään, suoraan hankehakemuksesta lainattuna, vertaisohjaajien digitaalisia ja etäohjaustaitoja sekä vertaisohjauksen saavutettavuutta ja esteettömyyttä.

Lisäksi tavoitteena on vertaisohjaajien kouluttajien ja ohjattavien opiskelijoiden digitaitojen kehittyminen sekä lisääntynyt tietämys digitaalisista alustoista ja työvälineistä sekä niiden hyödyntämisestä erilaisissa ympäristöissä.

Toiminnan ensisijaisena kohderyhmänä ovat Lapin AMKin vertaisohjaajat, eli kotoisemmin tuutorit, sekä tuutoroitavat opiskelijat. Hankkeella on kuitenkin tarkoitus myös kartuttaa vertaisohjaajien kouluttajien, opinto-ohjaajien ja ohjaustyötä tekevien sekä opettajien ja opetuksen kehittäjien tietotaitoa. Eli lähes koko Lapin AMKin poppoo kuuluu kohderyhmään joko suoraan tai välillisesti.

Hankkeen piti alunperin kestää 1,5 vuotta, mikä oli hakuvaiheessa määritelty maksimikesto. Viime vuoden lopulla avautui kuitenkin mahdollisuus hakea jatkoaikaa, ja nyt meilläkin on hakemus vetämässä, jotta saisimme jatkaa työskentelyä lokakuun loppuun ja tukea tuutoreita myös itse toiminnan alkaessa syksyllä.

Lennokas lähtö

Usein hankkeiden aloitusprosessiin kuuluvat olennaisena osana huolelliset suunnittelu-, kartoitus- ja tutkimustehtävät. Tätäkin toki tehtiin, mutta hankkeen aloitusajankohdan vuoksi toimenpiteissä piti hypätä liikkuvaan junaan. Tuutoreiden rekryäminen ja kouluttaminen ei voinut odottaa, sillä syksyllä oli jo oltava koulutettua väkeä ottamaan vastaan uusia opiskelijoita. Näinpä toimenpiteet käynnistettiin välittömästi yhtä aikaa pohjatöiden kanssa. Hankehallintoon perehdyttiin touhuamisen ohessa.

Syksyllä sitten tarkasteltiin, mitä kävi ja mitä voisi ehkä vielä kehittää. Ja löytyihän niitä kohteita, aika lailla koko systeemi päätettiin mullistaa uusiksi. Samaan aikaan on tasaiseen tahtiin tuotettu koulutusmateriaalia tulevaisuuden varalle, sitä mukaan kun on voitu varmistua siitä, että tietyn osa-alueen voi lyödä varmuudella pakettiin. Valmiiksi vanhentunuttahan ei kannata toki tuottaa.

Mitä on jäänyt käteen

On vaikea poimia edes muutamia esimerkkejä siitä, mitä toistaiseksi on opittu ja koettu. Alun jännitys on alkanut taittua onnistumisten myötä, mutta vielä toki riittää stressattavaa.
Positiivinen palaute, jota on saatu myös rahoittajalta, on auttanut paljon antanut uskoa omaan tekemiseen.

Hankkeen toimenpiteitä tehdessä on tullut myös huomattua yhteistyön sekä verkostojen merkitys. Opiskelijakuntakentällä monet muutkin painivat samojen asioiden kanssa ja vaikka eroja korkeakouluissa on lukemattomia on opiskelijoiden tarpeet ja ongelmat yleensä opiskelupaikkaa laajempia. Onkin hyvä, että näistä yhteisistä asioista keskustellaan ja etsitään ratkaisuja yhdessä, eikä yritetä luoda kilpailua tai kilpailun ilmapiiriä sinne, missä sitä ei tarvita.

Viime vuosien aikana on myös huomattu, että koronan aiheuttama digiloikka ei koske pelkästään koulutusta tai opiskelijoita. On tärkeää, että lähdemme rakentamaan uutta digitaalista toimintaympäristöä myös työelämän kanssa. Tähän me tähtäämme esimerkiksi opettamalla vertaisohjaajille uusia sosiaalisia ja digitaalisia keinoja tavoittaa myös kampusten ulkopuolella olevat opiskelijat. Pystymme yhdessä eri toimijoiden kanssa luomaan ympäristöä joka ei ole vain kouluun sidonnainen vaan taitoja ja kykyjä pystyisi käyttämään valmistumisen jälkeen myös työpaikalla tai töitä tehdessä.