Digitaaliset palvelut hyvinvoinnin tukena 9.12.2025 Artikkelikokoelma, Opinnäyte Eija Jumisko, Milla Immonen & Ulla Timlin (toim.) Hyvinvointi ja kulttuuri Metatiedot Tyyppi: Kokoomajulkaisu Julkaisija: Lapin ammattikorkeakoulu Oy Julkaisuvuosi: 2025 Sarja: Pohjoisen tekijät – Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 27/2025 ISBN: 978-952-316-567-0 ISSN: 2954-1654 PDF-linkki: Pohjoisen tekijät 27 2025 Jumisko Immonen Timlin.pdf Oikeudet: CC BY Kieli: suomi © Lapin ammattikorkeakoulu ja tekijät URN: urn:isbn:978-952-316-567-0 Kirjoittajat Eija Jumisko, Milla Immonen & Ulla Timlin (toim.) Sisällysluettelo Näytä sisällysluettelo Artikkelikokoelma YAMK opinnäytetöiden tuloksista 2025TiivistelmäEsipuheOSA 1 Etäyhteyksien ja digitaalisten palveluiden mahdollisuudet terveydenhuollossaKouluterveydenhoitajien digiosaaminen ja odotukset digitaalisten palveluiden hyödyntämisestä hyvinvointialueellaAvoimen dialogin hoitomallin toteuttaminen etäyhteyden välitykselläVideovastaanoton mahdollisuudet psykofyysisessä fysioterapiassaHoitajien näkemyksiä mobiilisovelluksen hyödyntämisestä osana diabetesta sairastavan henkilön hoitosuunnitelmaaPuettavan teknologian datan hyödyntäminen äitiysneuvolan ohjaustyössäIkääntyneiden arvioita digitaalisista terveyden edistämisen palveluistaOSA 2 Asiakaskeskeinen hoidon ja palveluiden kehittäminenElämäntavoite ja vanhenemisen kokemukset finger-tutkittavillaKuvaileva kirjallisuuskatsaus pään ja kaulan alueen syöpäpotilaan kivun arvioinnista ja kirjaamisesta sädehoidossaAivotalo.fi-palvelun aivoverenkiertohäiriösisällön hyödyntäminen potilaiden ohjauksessa neurologisella vuodeosastollaLasten ja nuorten näkemyksiä Tornion lapsiystävällisyydestäNuorten interventionavigaattori – ammattilaisten arvioimanaOSA 3 Työhyvinvointi ja työympäristöValtakunnallisen digivarahenkilöstön mahdolliset hyödyt terveydenhoitajien työn tukenaHybridityön vaikutukset esihenkilöiden työhyvinvointiinTyöikäisille kohdennetun poikkihallinnollisen liikuntaneuvonnan palveluketjun vakiintumiseen vaikuttavat tekijät Lapin kunnissa Jaa somessa Jaa Facebookissa Jaa Facebookissa (avautuu uuteen ikkunaan) Jaa LinkedInissä Jaa LinkedInissä (avautuu uuteen ikkunaan) Jaa Blueskyssa Jaa Blueskyssa (avautuu uuteen ikkunaan) Jaa Threadsissa Jaa Threadsissa (avautuu uuteen ikkunaan) Artikkelikokoelma YAMK opinnäytetöiden tuloksista 2025 Toimitus ja esipuhe: Eija Jumisko, FT, yliopettaja, Osallisuus ja toimintakyky, Lapin ammattikorkeakoulu Milla Immonen, FT, yliopettaja, Tulevaisuuden terveyspalvelut, Lapin ammattikorkeakoulu Ulla Timlin, TtT, johtava tutkija, Pohjoinen hyvinvointi ja palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu Artikkelien kirjoittajat: Anu Hankonen, terveydenhoitaja (AMK), YAMK-opiskelija Lapin ammattikorkeakoulu Hanna Kiviharju, sairaanhoitaja (AMK), YAMK-opiskelija Lapin ammattikorkeakoulu Satu Kujansuu, sairaanhoitaja (AMK), YAMK-opiskelija Lapin ammattikorkeakoulu Sari Koivisto, fysioterapeutti (AMK), YAMK-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu Nana Nevala, terveydenhoitaja (AMK), YAMK-opiskelija Lapin ammattikorkeakoulu Auli Nurmela, sairaanhoitaja (AMK), YAMK-opiskelija Lapin ammattikorkeakoulu Maaret Pitkänen, fysioterapeutti (AMK), YAMK-opiskelija Lapin ammattikorkeakoulu Leena Periniva, terveydenhoitaja (AMK), YAMK-opiskelija Lapin ammattikorkeakoulu Paula Romppanen, terveydenhoitaja (AMK), YAMK-opiskelija Lapin ammattikorkeakoulu Marja-Liisa Rautio, terveydenhoitaja (AMK), YAMK-opiskelija Lapin ammattikorkeakoulu Jenni Saarelainen, sairaanhoitaja (AMK), YAMK-opiskelija Lapin ammattikorkeakoulu Laura Salminen, sairaanhoitaja (AMK), YAMK-opiskelija Lapin ammattikorkeakoulu Riikka Schroderus, sairaanhoitaja (AMK), YAMK-opiskelija Lapin ammattikorkeakoulu Kaisa Simo, fysioterapeutti (AMK), YAMK-opiskelija Lapin ammattikorkeakoulu Hanna-Mari Smale, terveydenhoitaja (AMK), YAMK-opiskelija Lapin ammattikorkeakoulu Sanna Sadinmaa, terveydenhoitaja (AMK), YAMK-opiskelija Lapin ammattikorkeakoulu Milla Suokanerva, terveydenhoitaja (AMK), YAMK-opiskelija Lapin ammattikorkeakoulu Terhi Sunnari, terveydenhoitaja (AMK), YAMK-opiskelija Lapin ammattikorkeakoulu Terhi Takalahti, terveydenhoitaja (AMK), YAMK-opiskelija Lapin ammattikorkeakoulu Julia Tiitinen, sairaanhoitaja (AMK), YAMK-opiskelija Lapin ammattikorkeakoulu Pia Turunen, sairaanhoitaja (AMK), YAMK-opiskelija Lapin ammattikorkeakoulu Minna Vehmanen, terveydenhoitaja (AMK), YAMK-opiskelija Lapin ammattikorkeakoulu Mari Vuorjoki, sairaanhoitaja (AMK), YAMK-opiskelija Lapin ammattikorkeakoulu Tiivistelmä Tämä kokoomateos esittelee Digitaalisten terveyspalveluiden ja terveyden edistämisen YAMK-koulutuksessa opiskelleiden opiskelijoiden opinnäytetöitä vuosilta 2024–2025. Opinnäytetöiden kirjoittajat ovat taustaltaan fysioterapeutteja, sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia. Heillä kaikilla on useiden vuosien työkokemus ja vankka osaaminen alaltaan. Tällä on ollut merkittävä vaikutus heidän valitsemiinsa ajankohtaisiin opinnäytetyön aiheisiin ja töiden toteutukseen yhteistyössä toimeksiantajien kanssa. Opinnäytetöiden toimeksiantajia ovat olleet useat hyvinvointialueet, THL, Tornion kaupunki, yksityinen sektori, YTHS ja Lapin ammattikorkeakoulu. Teos tarjoaa tutkittua tietoa ja käytännön ratkaisuja, joita voidaan hyödyntää työelämän kehittämisessä ja korkeakoulujen opetuksessa. Opinnäytetöiden kautta avautuu myös uusia jatkotutkimuspolkuja, jotka tukevat alan uudistumista ja resurssien tarkoituksenmukaista kohdentumista työelämän jatkuvien muutosten keskellä. Esipuhe Digitaalisten terveyspalveluiden merkitys ja niiden kehitystyö on kasvanut voimakkaasti koronapandemian jälkeisenä aikana. Yksityisen sektorin digitaalisten palveluiden kasvu vauhdittaa myös julkisen sektorin digitaalisten palvelujen kehittymistä. Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2024 valmistuneessa julkaisussa digitaalisten palveluiden todetaan vyöryvän terveydenhuoltoon, mihin suhtautuminen vaihtelee hyvinvointialueittain. Optimistiset alueet tekevät näihin merkittäviä taloudellisia panostuksia, kun taas jotkut alueet ovat huomattavasti varovaisempia. Hyvinvointialueiden suhtautumiserojen taustalla on osin puute luotettavasta tiedosta. (Haaga ym. 2024, 7–8). Sosiaali-, terveys- ja liikuntapalvelujen toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti. Huoli talous- ja henkilöstöresurssien niukkuudesta vaatii etsimään ja kehittämään uusia ratkaisuja, jotta ihmiset saavat laadukkaita ja kestäviä palveluja mahdollisimman tasapuolisesti eri puolilla maata. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategian 2023–2035 yhtenä tavoitteena on, että ”digitaalinen asiointi on ensisijaista kaikilla hyvinvointialueilla, niissä palveluissa, joihin se sopii tai niille asiakkaille, jotka siihen kykenevät” (Sosiaali- ja terveysministeriö 2023, 21). TYÖ2030-Työn ja hyvinvoinnin kehittämisohjelmassa painotetaan tulevaisuutta, osaamisen ja uudistumiskyvyn parantamista, tutkimustoimintaa sekä toimintatapojen uudistamista (Sosiaali- ja terveysministeriö). Digitaalisten palveluiden kehittämisessä on huomioitava palveluita käyttävien henkilöiden erilaiset tarpeet sekä mahdollisuudet ja halu käyttää digitaalisia palveluita. Esimerkiksi ikääntyneet aikuiset arvostavat digitaalisia palveluja, mutta niiden ei tulisi kokonaan korvata perinteisiä luonnollisia ihmiskontakteja. Heille palveluiden turvallisuus, helppokäyttöisyys, elämäntilanteen mukainen muunneltavuus, selkeys ja huolettomuus ovat tärkeitä asioita (Valkonen, Kujala, Savolainen & Helminen 2025). Palveluita käyttävien asiakkaiden ja ammattilaisten tulisi voida osallistua digitaalisten palveluiden kehittämistyöhön työn eri vaiheissa. Haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten esimerkiksi pitkäaikaissairauksien kanssa elävien ihmisten osallisuudesta, itsemääräämisoikeudesta ja yhdenvertaisuudesta digitalisoituvassa yhteiskunnassa tulee myös huolehtia. Kaikilla ei ole tarvittavia laitteita eikä taitoja digitaalisten palveluiden käyttöönottoon. (Kaihlainen ym. 2025.) Uusien digitaalisten palveluiden ja toimintamallien kehittäminen ja käyttöönotto on vaativaa, myös johtajuuden osalta. Ilman selkeää johtamista digitalisaation mahdollisuudet voivat jäädä vajaiksi. Esimerkiksi etätyön johtajuus ja digitalisaation hyödyntäminen vaatii erilaista osaamista. Toisistaan etäällä ja eri paikkakunnilla toimivat tiimit ovat hyvin erilaisessa tilanteessa verrattuna tiimeihin, jonka jäsenet ovat johtajiensa kanssa samoissa rakennuksissa ja tiloissa. Kaihlainen ym. (2025) muistuttavat sote-ammattilaisten digitaalisesta työkuormasta, joka on seurausta digitalisaation tuomista muutoksista mm. työvälineisiin, työn sisältöön, rooleihin sekä osaamisvaatimuksiin. Digitaalisten palveluista, niiden kehittämisestä, vaikutuksista ja vaikuttavuudesta tarvitaan lisää tietoa, eri näkökulmista. Lisäksi tarvitaan tietoa kanavista, joissa ihmisiä informoidaan digituesta ja sen riittävyydestä. Tieto on tärkeää myös julkisten resurssien tarkoituksenmukaisen kohdentamisen vuoksi. (Kärkkäinen, Virtanen, Kainiemi, Heponiemi & Vehko 2024, 24.) Tässä kokoomateoksessa on 14 YAMK-opinnäytetyöartikkelia. Kirjoittajina on toiminut yhteensä 23 Digitaalisten terveyspalveluiden ja terveyden edistämisen asiantuntijakoulutuksen YAMK-opiskelijaa. Töiden aiheet ovat syntyneet opiskelijoiden kiinnostuksen ja työelämän tarpeiden pohjalta. Kokoomateoksen Osaan 1 sisältyy kuusi artikkelia, joissa tarkastellaan etäyhteyksien ja erilaisten digitaalisten palveluiden mahdollisuuksia terveydenhuollossa ammattilaisten ja asiakkaiden näkökulmasta Osaan 2 sisältyviä viittä artikkelia yhdistää vahva asiakaskeskeisyyden perusta hoidon ja palveluiden kehittämisessä. Osassa 3 on kolme työhyvinvointiin ja työympäristöön erityisesti keskittyvää opinnäytetyöartikkelia. Haluamme kiittää kaikkia teoksen artikkeleiden kirjoittajia asiantuntevista opinnäytetöistä, jotka on tehty eri puolilla Suomea ja erilaisissa ympäristöissä. Haluamme kiittää myös kaikkia töiden toimeksiantajia, jotka omassa roolissaan ovat tukeneet opiskelijoita heidän työssään. Tämä kokoomateos toimii paitsi opiskelijoiden asiantuntijuuden osoituksena, myös ajankohtaisena puheenvuorona siitä, miten digitaaliset terveyspalvelut voivat uudistaa sosiaali- ja terveysalan käytäntöjä. Se kutsuu lukijan pohtimaan, miten teknologia voi palvella ihmistä – ei päinvastoin. Kemi & Rovaniemi 8.10.2025 Eija Jumisko, Milla Immonen & Ulla Timlin Lähteet Haaga T., Herzig, M., Kortelainen, M., Nokso-Koivisto,O., Saxell, T., & Sääksvuori, L. 2024. Digitaalisten terveyspalvelujen käyttö, käyttäjät, tuotanto ja vaikuttavuus. Esiselvitys. Viitattu 8.10.2025 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165522/STM_2024_12.pdf?sequence=6 Kaihlanen, A., Borodulin, K., Kouvonen, A., Kujala, S., Rantanen, T., Taipale, S., Buchert, U., Juujärvi, S., Järveläinen, E., Kainiemi, E., Silvennoinen, P., Simola,S., Virtanen, L. & Heponiemi, T. 2025. Ratkaisuja sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatioon-näin tuet asiakkaisen yhdenvertaisuutta ja ammattilaisten työtä. THL Päätösten tueksi 5/2025. Viitattu 7.10.2025. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/151106/URN_ISBN_978-952-408-480-2.pdf?sequence=1 Kärkkäinen, E., Virtanen, L., Kainiemi, E., Heponiemi, T., Vehko, T. 2024. Digitalisaatio ja sen strateginen johtaminen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä: Tilannekuva reilu vuosi hyvinvointialueiden toiminnan aloittamisen jälkeen. THL. Työpaperi 45/2024. Helsinki 2024. Viitattu 6.10.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-343-0 Sosiaali- ja terveysministeriö 2023. Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategia 2023–2035. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:32. Viitattu 8.10.2025 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165288/STM_2023_32.pdf?sequence=1&isAllowed=y Sosiaali- ja terveysministeriö. Työ 2030 – Työn ja hyvinvoinnin kehittämisohjelma. Viitattu 8.10.2025 https://stm.fi/tyo2030 Valkonen, P., Kujala, S., Savolainen, K., Helminen, RR. 2025. Exploring older adults’ needs for a healthy life and eHealth: Qualitative interview study.JMIR Hum Factors 2025;12: e50329. Viitattu 8.10.2025 doi: 10.2196/50329PMID: 39778194PMCID: 11754987 OSA 1 Etäyhteyksien ja digitaalisten palveluiden mahdollisuudet terveydenhuollossa Kouluterveydenhoitajien digiosaaminen ja odotukset digitaalisten palveluiden hyödyntämisestä hyvinvointialueella Anu Hankonen, Terhi Sunnari Johdanto Digitalisaatio ja digitaaliset terveyspalvelut ovat tulleet osaksi terveydenhuoltojärjestelmää täydentäen ja korvaten perinteisiä vastaanottokäyntejä. Covid-19-pandemia lisäsi tarvetta kehittää nopeasti uudenlaisia digitaalisia ratkaisuja (Valtioneuvosto 2023.) Maailman terveysjärjestö (jatkossa WHO) suosittelee edistämään digitaalisten ratkaisujen käyttöönottoa. WHO:n Euroopan alueen digitaalista terveyttä koskevassa strategiassa 2023–2030 korostetaan näyttöön perustuvien ratkaisujen kehittämistä, potilaslähtöisyyttä sekä terveydenhuollon ammattilaisten osaamisen huomioimista. (WHO 2022.) Suomessa terveydenhuollon ammattilaisten digiosaaminen on yksi tärkeimpiä hallitusohjelman tavoitteita (STM 2023 c). Digitaaliset palvelut tuovat kansalaisille lisää mahdollisuuksia edistää omaa terveyttään sekä hyödyntää sairauksien hoidossa erilaisia hoitoratkaisuja kuten esimerkiksi etävastaanottoja (Euroopan komissio 2023). Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestäminen siirtyi kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueiden vastuulle vuoden 2023 alussa. Tämän rakenneuudistuksen tavoitteena oli muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluiden yhdenmukaistaminen ja saatavuuden parantaminen, hyvinvointi- ja terveyserojen vähentäminen sekä ammattitaitoisen työvoiman riittävyydestä huolehtiminen (Valtioneuvosto 2022; Sosiaali- ja terveysministeriö 2023a). Hyvinvointialueiden yhtenä tavoitteena on saada perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelut toimimaan paremmin yhteen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2023a). Kouluterveydenhuolto on hyvinvointialueiden järjestämää lakisääteistä palvelua peruskoululaisille ja heidän perheilleen. Kouluterveydenhoitajat ja koululääkärit ovat merkittävässä roolissa ongelmien varhaisessa havaitsemisessa ja tuen tarjoamisessa. (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2023.) Terveydenhoitaja on perusterveydenhuollon asiantuntija, jonka työ on ennaltaehkäisevää ja terveyttä edistävää. Terveydenhoitajan työhön sisältyy ohjausta ja neuvontaa niin kansanterveystyön kuin sähköisten palveluidenkin osalta. (Mäenpää, Hakulinen, Parisod & Uotila-Laine 2022.) Digitaalisten palveluiden käyttöönotto on tuonut muutoksia terveydenhuollon ammattilaisten työtehtäviin ja osaamistarpeisiin, mikä osaltaan lisää koulutustarpeita (Tuomikoski, Liljamo, Reponen & Kanste 2022; Saranto ym. 2020). Digitaaliset terveyspalvelut edellyttävät monipuolista osaamista terveydenhuollon ammattilaisilta etenkin, kun kaikkia terveydenhuollon toimintatapoja ei voida täysin digitalisoida. Terveydenhuollon ammattilaisilta vaaditaan taitoja yhdistää digitaalisia ratkaisuja perinteisiin hoitomenetelmiin. (Jarva ym. 2022.) Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue on mukana kehittämässä kansallisia digitaalisia palveluita ja tavoitteena on myös yhtenäistää alueellisia palveluita digitaalisia ratkaisuja hyödyntäen (Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue 2023b). Digitaalisten palveluiden tarjonnassa on alueellisia eroja, ja palveluiden saatavuutta on tarpeen yhtenäistää sekä selkiyttää (Ruotanen ym. 2021). Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen (Pohde) kouluterveydenhoitajien digiosaamista sekä odotuksia digitaalisten palveluiden hyödyntämisestä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisessä yhteistyössä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa hyvinvointialueelle tietoa, jota on mahdollista hyödyntää digitaalisten palveluiden kehittämisessä, siten että terveydenhuollon ammattilaisten osaaminen ja odotukset on otettu huomioon. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset olivat: 1. Millaista osaamista kouluterveydenhoitajilla on digitaalisten palveluiden käyttöönottoon? 2. Millaisia odotuksia kouluterveydenhoitajilla on digitaalisten palveluiden hyödyntämisestä hyvinvointialueella? Digitaaliset palvelut terveydenhuollossa Digitalisaatio ja digitaaliset terveyspalvelut Valtionvarainministeriö määrittelee digitalisaation olevan toimintatapojen uudistamista, sisäisten prosessien digitalisointia ja palveluiden sähköistämistä. Määritelmä toimii mm. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjausten lähtökohtana. (Valtioneuvosto 2016.) Digitaalisilla terveyspalveluilla tarkoitetaan tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvia ratkaisuja, joita voidaan käyttää sairauksien ehkäisyssä, diagnosoinnissa ja hoidossa sekä terveydentilan ja siihen vaikuttavien elämäntapojen hallinnassa (Euroopan komissio 2023). Suomessa on hyvät sähköiset terveydenhuollon palvelut ja ihmiset käyttävät niitä yhä enemmän. Terveydenhuollon sähköiset palvelut tarjoavat erilaisia keinoja ja mahdollisuuksia vastata terveydenhuollon kustannusten nousuun sekä lisääntyneiden potilasmäärien hoitoon. (Arak & Wójcik 2017; Sharma, Fleicshut & Barchi 2017.) Digihoitopolkujen on todettu vaikuttaneen ammattilaisten ja potilaiden väliseen yhteistyöhön lisäämällä potilaiden osallisuutta sekä muuttamalla ammattilaisten ja potilaiden välistä vuorovaikutusta. Digihoitopolun käyttöönoton myötä ammattilaisten toimintaprosessit uudistuivat, työnjako ja työajan käyttö tehostuivat. (Tuomikoski, Liljamo, Reponen & Kanste 2022.) Digitaaliset terveyspalvelut sujuvoittavat ammattilaisten työtä sekä parantavat hoidon laatua (Seibert ym. 2020). Valtioneuvoston teettämän ”Digitaalisten palveluiden vaikuttavuus sosiaali- ja terveydenhuollossa” -hankkeen tavoitteena oli luoda ajantasainen kuva digitaalisten palveluiden vaikutuksista Suomessa. Hankkeen loppuraportissa suositellaan kansallisen strategian luomista ohjaamaan digitaalisten palveluiden kehittämistä. Kehittämiseen on varattava riittävästi resursseja ja kustannusvaikuttavuuden arviointiin ja palveluiden saavutettavuuteen tulee kiinnittää huomiota. (Valtioneuvosto 2023.) Digitaalisten palveluiden kehittäminen ja ylläpito vaatii eri alojen ammattilaisten yhteistyötä sekä henkilökunnan kouluttamista ja sitoutumista työpaikoilla (Ahonen, Kinnunen, Kouri, Liljamo & Saranto 2016; De Leeuw, Woltjer & Kool 2020). Kouluterveydenhoitajien digiosaaminen Terveydenhoitajat tarvitsevat monipuolista osaamista. Osaaminen koostuu ammatillisesta erityisosaamisesta ja yleisistä työelämän vaatimuksista. Tietojen, taitojen ja kykyjen lisäksi motivaatiolla sekä henkilökohtaisilla ominaisuuksilla on vaikutusta ammatilliseen osaamiseen. (Kyrönlahti 2022.) Terveydenhuollon ammattilaisten digiosaamiseen sisältyvät tietotekniset perustaidot, potilastietojärjestelmien hallinta, digitaalinen viestintä, eettisyys sekä tietosuoja- ja tietoturvataidot (Nazeha ym. 2020). Hoitajilla on hyvät valmiudet sähköisten potilastietojärjestelmien käyttöön, mutta perehdytys ja täydennyskoulutus on tärkeä huomioida uusien palveluiden käyttöönotossa (Saranto ym. 2020). Terveydenhuollon ammattilaisten digiosaamisessa on myös huomioitava digitaalisissa palveluissa tarvittava uudenlainen vuorovaikutusosaaminen sekä eettiset näkökulmat hoidon toteuttamisessa (Jarva ym. 2022). Terveydenhuollon ammattilaisten mukaan digitaalisten palveluiden käyttö ja niiden integraatiot edellyttävät yhä enemmän osaamista, erityisesti perusterveydenhuollossa (Lehtoaro, Juujärvi & Sinervo 2019). Terveydenhuollon ammattilaisina hoitajat ovat avainasemassa digitalisaation kehittämisessä, sillä työhön kuuluu erilaisten tietojärjestelmien käyttämistä sekä asiakkaiden ja heidän läheistensä ohjaamista digitaalisissa palveluissa. (Hyppönen ym. 2018.) Digitaalisten palveluiden onnistunutta käyttöönottoa voidaan edistää työyhteisön positiivisella ilmapiirillä sekä organisaation ja kollegoiden riittävällä tuella, lisäksi ammattilaisten omalla motivaatiolla on merkitystä (Konttila ym. 2018). Digitaalisten palveluiden hyödyntäminen hyvinvointialueella Sosiaali- ja terveysministeriön vastuulle kuuluu sosiaali- ja terveyspolitiikka, terveydenhuollon suunnittelu, lainsäädännön valmistelu ja toimeenpanon tuki sekä ohjaus ja strateginen kehittäminen. Julkisiin terveyspalveluihin kuuluu perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2023b.) Erikoissairaanhoidossa digitaalisia palveluita on laajemmin käytössä kuin perusterveydenhuollossa. Palvelutarjonnassa on eroja eri sairaanhoitopiirien alueilla ja digitaalisten palveluiden saatavuuden yhtenäistäminen ja selkiyttäminen nähdään tarpeellisena. (Ruotanen ym. 2021.) Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhdessä kehittämän potilasohjauksen on todettu tuottavan hyviä tuloksia potilaiden hoidossa, parantavan tiedon kulkua eri organisaatioiden välillä ja luovan yhteistyötä näiden välille (Lipponen 2014, 72). Digitaaliset palvelut ovat herättäneet terveydenhuollon ammattilaisissa sekä positiivisia että negatiivisia tunteita. Positiivisena on koettu potilaisiin ja heidän hoitoonsa liittyvät asiat, kuten hoitoon sitoutuminen. (Laukka ym. 2020.) Perinteisten hoitomenetelmien ja digitaalisten palveluiden yhdistäminen on koettu positiivisena (Jarva ym. 2022). Negatiivisena on koettu digitaalisten palveluiden toimimattomuus, riittämätön koulutus ja vähäiset resurssit (Laukka ym. 2020). Digitaalisten palveluiden vahvuutena on mahdollisuus käyttää palveluita ajasta ja paikasta riippumatta (Koivuluoma, Haverinen & Reponen, 2022). Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen yhtenä tavoitteena on kehittää ja käyttöönottaa uusia digitaalisia palveluita sekä yhtenäistää alueen digitaalista palvelutarjontaa (Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue 2023a). Tutkimuksen toteutus Toimeksiantajan kuvaus Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue (Pohde) on yksi Suomen laajimmista hyvinvointialueista, johon kuuluu yhteensä 30 kuntaa. Alueen väestömäärä on yhteensä 416000. Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen palvelulupauksessa nostetaan tavoitteeksi olla edelläkävijänä uusien innovatiivisten teknologioiden ja toimintamallien kokeilemisessa sekä niiden hyödyntämisessä. Hyvinvointialueen yhtenä painopistealueena on luoda palvelujärjestelmä, joka on yhteensovitettu eri toimijoiden välillä. (Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue 2023a.) Tutkimusmenetelmät ja aineiston keruu Tutkimuksessa yhdistettiin määrällistä eli kvantitatiivista ja laadullista eli kvalitatiivista lähestymistapaa. Määrälliset ja laadulliset tutkimusaineistot voivat täydentää toisiaan käytettäessä menetelmiä rinnakkain (Hirsjärvi ym. 2010, 136–137). Määrällisessä tutkimuksessa tavoitteena on perustella tutkimusaineiston muuttujia numeroiden ja tilastollisten yhteyksien kautta (Vilkka 2021, 94). Määrällistä lähestymistapaa käytettiin kouluterveydenhoitajien digiosaamisen selvittämisessä kyselylomakkeen suljetuilla, strukturoiduilla kysymyksillä. Laadullinen menetelmä soveltuu hyvin tutkimukseen, jossa tavoitteena on tutkia ihmisten kokemuksia ja näkemyksiä. Ominaista laadulliselle tutkimukselle on, ettei sen tehtävä ole löytää totuutta tutkittavasta aiheesta, vaan ihmisten kokemusten ja näkemysten pohjalta luoda jotain uutta. (Vilkka 2021, 118–120.) Laadullista lähestymistapaa käytettiin selvitettäessä avoimilla kysymyksillä kouluterveydenhoitajien odotuksia digitaalisten palveluiden hyödyntämisestä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisessä yhteistyössä. Digiosaamisen kartoittamisessa käytettiin Jarvan (2022) kehittämää digiosaamisen (DigiHealthCom) ja siihen vaikuttavien tekijöiden (DigiComInf) validoitua mittaria. DigiHealthCom-mittari koostuu viidestä tekijästä, joita ovat: ihmislähtöinen etäohjausosaaminen, digi osana työtä, ICT osaaminen, digitaalisten ratkaisujen hyödyntäminen ja arviointi sekä digitaalisten ratkaisujen eettinen osaaminen. DigiComInf-mittari koostuu kolmesta tekijästä, joita ovat: johtajien tuki, organisaation ja yksikön käytänteet digiosaamisen kehityksen tukena ja kollegoiden omaksuminen ja vaikutus. (Jarva 2022.) Kyselylomakkeelta jätettiin pois DigiHealthCom-mittarin ihmislähtöinen etäohjausosaaminen, koska alueen kouluterveydenhoitajat eivät käytä etäohjausta, eikä sen kartoittaminen ollut tutkimukselle tarpeellista. Päätös tehtiin yhteistyössä mittarin kehittäjän ja toimeksiantajan kanssa. Aineistonkeruu toteutettiin sähköisellä Webropol-kyselylomakkeella, jossa oli suljettuja ja avoimia kysymyksiä (Liite 2). Kysymystyyppien yhdistämisen tavoitteena on lisätä tutkimuksen kattavuutta ja vähentää luotettavuusvirheitä (Vilkka 2021, 70). Kyselylomakkeen huolellinen suunnittelu ja testaaminen ovat merkittävässä asemassa tutkimuksen onnistumisen kannalta. Kyselylomakkeen perusta rakentuu tutkimussuunnitelmassa määriteltyjen tavoitteiden ja tutkimuskysymysten pohjalta. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2010, 202–204; Vilkka 2021, 105–108.) Sähköisen kyselyn etuna on helppous ja nopeus sekä se, että sillä voidaan kysyä laajalta kohderyhmältä paljon erilaisia asioita. (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2015, 4.) Tutkimuksessa käytettiin sähköistä kyselylomaketta, koska siten oli mahdollista tavoittaa helposti ja nopeasti laajalla alueella työskentelevät kouluterveydenhoitajat. Kyselylomake testattiin kolmella henkilöllä ja testauksesta saadun palautteen jälkeen kysely välitettiin sähköpostitse esihenkilöiden kautta noin sadalle kouluterveydenhoitajalle. Webropol-kyselylomake oli avoinna 22.4.–6.5.2024. Kyselystä lähetettiin esihenkilöiden kautta muistutusviesti ja kyselyn vastausaikaa jatkettiin 17.5.2024 saakka mahdollisimman korkean vastaajamäärän saavuttamiseksi. Kyselyyn vastasi 39 kouluterveydenhoitajaa, joten arvioitu vastausprosentti oli 39. Aineiston analyysi Kyselylomakkeen suljettujen kysymysten vastaukset analysoitiin tilastollisen analyysin keinoin hyödyntäen Webropol-ohjelmaa. Tilastollisessa analyysissä käytettiin kuvailevia tunnuslukuja kuten prosentteja ja keskiarvoja. Määrällisessä tutkimuksessa tavoitteena on perustella tutkimusaineiston muuttujia numeroiden ja tilastollisten yhteyksien kautta. Määrällinen aineisto ryhmitellään taulukkomuotoon tietojen käsittelyn helpottamiseksi. (Vilkka 2021, 94–109.) Kysymyslomakkeen avointen kysymysten vastaukset analysoitiin hyödyntämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Aineistolähtöisessä eli induktiivisessa sisällönanalyysissä edetään aineiston ehdoilla (Kyngäs ym. 2011). Sisällönanalyysiin sisältyy kolme erilaista vaihetta: valmisteluvaihe, analyysivaihe ja raportointivaihe. Valmisteluvaiheeseen kuuluu aineiston litterointi eli auki kirjoittaminen sekä aineiston lukeminen. Analyysivaiheeseen kuuluu aineiston pelkistäminen ja tiivistäminen tekemällä ylä- ja alaluokkia. Raportointivaiheessa tulokset suositellaan raportoimaan niin, että ne vastaavat tutkimuskysymykseen. (Elo, Kajula, Tohmola & Kääriäinen 2022, 219–220.) Sisällönanalyysin eri vaiheet nivoutuvat toisiinsa ja tulkintaa aineistosta tehdään koko toteutuksen ajan. (Vilkka 2021, 6.) Tutkimuksen tulosten analyysi eteni aineistolähtöisesti. Aluksi vastaukset pelkistettiin. Pelkistämisvaiheessa kiinnitettiin erityisesti huomiota, että vastaajien näkemykset säilyivät muuttumattomina ja tutkijat eivät tehneet omia tulkintoja vastauksista. Pelkistämisvaiheen jälkeen vastaukset ryhmiteltiin saman sisältöisiin aiheisiin. Ryhmittelystä muodostettiin alaluokat. Alaluokat yhdistettiin yläluokiksi, jonka jälkeen muodostettiin pääluokka. Sisällönanalyysin etenemisen vaiheita on kuvattu liitteessä 3. Keskeiset tutkimustulokset Tutkimukseen osallistuneiden taustatiedot Kysely lähetettiin esihenkilöiden arvion mukaan noin sadalle Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen kouluterveydenhoitajalle. Vastaajia oli 39 eli arvioitu vastausprosentti oli 39. Vastaajien ikäjakauma oli 24–62 vuoden välillä ja työkokemusta vastaajilla oli sosiaali- ja terveysalalta keskimäärin 15 vuotta. Vastaajista hieman yli puolet (n=22) oli työskennellyt kouluterveydenhoitajana alle 10 vuotta ja vajaa puolet (n = 17) yli 10 vuotta. Kouluterveydenhoitajien digiosaaminen Tutkimustulosten mukaan kouluterveydenhoitajat osaavat hyödyntää työssään erilaisia digitaalisia ratkaisuja (kuvio 1). Kouluterveydenhoitajista 79 % arvioi digitaalisiin palveluihin siirtymisen olevan positiivinen muutos. Digitaalisten palveluiden aiempaa laajempi hyödyntäminen sosiaali- ja terveyspalveluluissa nähtiin tärkeänä (69 %). Kouluterveydenhoitajat olivat motivoituneita käyttämään digitaalisia ratkaisuja työssään (87 %) sekä halukkaita oppimaan uutta digitaalisista ratkaisuista (85 %). Digitaalisten ratkaisujen arvioitiin kuitenkin jossain määrin hidastavan työtä (41 %). Kuvio 1. Digi osana työtä Kouluterveydenhoitajat arvioivat osaavansa käyttää tietokoneen yleisimpiä ohjelmia, potilastietojärjestelmiä sekä muita tietoteknisiä laitteita. Valtaosa (87 %) vastaajista totesi kykenevänsä ratkaisemaan työssään ilmeneviä yleisiä tietoteknisiä ongelmia, kuten kirjautumisongelmia. Vastaajat arvioivat osaavansa turvata asiakkaan yksityisyyden, käsitellä asiakastietoja tietoturvallisesti digitaalisia ratkaisuja käyttäessään sekä huomioida eettiset näkökulmat (92 %). Kouluterveydenhoitajat osaavat kertoa asiakkaille digitaalisista sosiaali- ja terveyspalveluista, hyödyntää näitä ratkaisuja asiakasohjauksessa sekä tunnistaa yleisimmät sosiaali- ja terveydenhuollossa käytössä olevat digitaaliset ratkaisut (kuvio 2). Kuvio 2. Digitaalisten ratkaisujen hyödyntäminen ja arviointi Digiosaamiseen vaikuttavat tekijät Esihenkilöiden tuki digiosaamisen kehittymisessä koettiin riittämättömänä (kuvio 3). Kyselyyn vastanneista 71 % arvioi, ettei saa esihenkilöltä palautetta digiosaamisensa kehittymisestä. Vastaajista kolmasosa (32 %) arvioi, ettei esihenkilö tue omalla esimerkillään digiosaamisen kehittymistä eikä mahdollista osallistumista digiosaamista vahvistavaan täydennyskoulutukseen. Osa vastaajista (42 %) arvioi, ettei esihenkilö osaa johtaa digiosaamisen kehittymistä. Toisaalta esihenkilön (76 %) ja ylimmän johdon (74 %) arvioitiin tukevan digitaalisten ratkaisujen käyttöönottoa. Kuvio 3. Johtajien tuki Kouluterveydenhoitajien mukaan perehdytys digitaalisiin ratkaisuihin ei ole ollut yksikössä järjestelmällistä eikä koulutus työssä käytössä oleviin digitaalisiin ratkaisuihin ole ollut riittävää (kuvio 3). Digiosaamisen kehittämistä ei ole suunniteltu yksilöllisten tarpeiden mukaisesti (64 %) eikä organisaation käytänteiden koettu tukevan riittävästi digiosaamisen kehittymistä (49 %). Kuvio 4. Organisaation ja yksikön käytänteet digiosaamisen kehityksen tukena Kouluterveydenhoitajat (63 %) arvioivat, etteivät heidän kollegansa ole innokkaita kehittämään omaa toimintaansa digitaalisten ratkaisujen parissa (kuvio 5). Vastaajien mukaan kollegat eivät ole vaikuttaneet positiivisesti heidän digiosaamisensa kehittymiseen (41 %), eivätkä kollegat ole halukkaita ottamaan käyttöön uusia digitaalisia ratkaisuja (42 %). Toisaalta kollegoiden digiosaamisen arvioitiin olevan pääosin hyvällä tasolla (78 %). Kuvio 5. Kollegoiden omaksuminen ja vaikutus Digitaalisten palveluiden hyödyntäminen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyössä Kouluterveydenhoitajien mukaan digitaalisten palveluiden hyödyntäminen yhteistyön tukena oli vielä kohtalaisen vähäistä, mutta sen kehittäminen koettiin tärkeänä. Vastaajista osa oli hyödyntänyt yhteistyössä Teams-sovellusta sekä yhteisiä digitaalisia palveluita kuten Kanta-arkistoa. Haasteena koettiin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon erilaiset potilastietojärjestelmät. Vastaajat toivoivat perusterveydenhuollossa käytössä olevan Omaolo-palvelun sisällön ja käytön laajentamista. Eri toimijoiden välisen yhteistyön sujuvoittamiseksi esitettiin sähköisten konsultaatioiden mahdollisuutta ja etäyhteyksin toteutettavia verkostoneuvotteluita. Yhteistyön kannalta nähtiin tärkeänä yhteneväisten palveluiden kehittäminen koko hyvinvointialueelle. ”Yhteydenpito perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välille voisi muuttua helpommaksi esim. konsultaatiokanavan tai muun yhteydenpitomenetelmän avulla.” ”Tiedon kulku erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä, ettei esim. kasvukäyriä tarvitse tulostaa mukaan käynnille erikoissairaanhoidossa tai että erikoissairaanhoidon käynnit pystyisi näkemään kouluterveydenhuollon käynnillä ilman, että katsoo kannasta käyntitekstit.” Digitaalisten palveluiden kehittämisessä koettiin tärkeänä suunnitelmallisuus ja yksikön omien työntekijöiden mukaan ottaminen kehittämistyöhön. Kouluterveydenhoitajat toivat esiin toimivien teknisten välineiden ja tietojärjestelmien sekä riittävien resurssien sujuvoittavan uusien palveluiden käyttöönottoa. Käyttöönotossa tulisi huomioida myös riittävä ja käyttäjälähtöinen koulutus. Koulutusmahdollisuuksista esitettiin sisäistä koulutusta, jossa oman yksikön osaava kollega opastaisi muita sekä työpajamuotoista koulutusta, joka voisi edistää yhteistä ideointia ja tukea ajattelutavan muutosta. ”Kuuntelisin enemmän työntekijöitä, että minkälaisista palveluista voisi olla hyötyä. Tällä hetkellä ulkopuolelta sanelua, eikä niinkään kohtaan tarvetta ja hyötyä. Eli kuulisin, mitä toiveita on.” ”Työyhteisössä tarvittaisiin säännöllisesti opastusta eri palveluiden käytöstä käyttäjän näkökulmasta. Osalla työntekijöistä on varovaisuutta uutta järjestelmää kohtaan. Kun järjestelmä tulee tutummaksi, niitä hyödynnetään paremmin.” Kouluterveydenhoitajien mukaan uusia palveluita otetaan liian nopeasti käyttöön ja perehdytys niihin on usein riittämätöntä. Tekniset välineet eivät ole aina ajantasaisia eikä ICT-palveluista saa apua riittävän nopeasti ongelmatilanteissa. Vastaajat korostivat kasvokkain tapahtuvien palveluiden merkitystä digitaalisten palveluiden rinnalla. ”Kehityksen lomassa unohtuu käytännön asiat, vaikka tietoa ja taitoa olisi niin esim. välineet eivät ole ajantasaisia näitä hoitamaan. ICT- palveluissa viive on liian suuri saada apua nopeasti. Lisäksi olisi hyvä huomioida se, että digipalveluiden ei tule korvata kaikkea – edelleen on asiakkaan päästävä halutessaan kasvotusten keskustelemaan.” Vastaajien mukaan digitaalisten palveluiden käyttöönotossa lapset ja nuoret ovat sopiva kohderyhmä, sillä he ovat tottuneet käyttämään älylaitteita. Digitaalisista hoitopoluista esimerkiksi lasten lihavuuden, elintapojen ja unenhoidon sekä mielenterveyden ja ADHD:n digihoitopolkujen kehittäminen koettiin tarpeellisena. Sähköinen ajanvaraus, chat-palvelu, sähköinen oirearvio ja terveyskyselyt sekä mahdollisuus tallentaa terveystietoja sähköisesti olisivat tarpeellisia tulevaisuuden digitaalisia palveluita (kuvio 6). Kuvio 6. Kouluterveydenhoitajien arvio eri digitaalisten palveluiden hyödyntämisestä tulevaisuudessa Johtopäätökset ja pohdinta Tämän tutkimuksen kohderyhmänä oli Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen peruskoulujen kouluterveydenhoitajat. Tarkoituksena oli kartoittaa kouluterveydenhoitajien digiosaamista sekä odotuksia digitaalisten palveluiden hyödyntämiseen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisessä yhteistyössä. Tuloksissa tunnistettiin kouluterveydenhoitajien digiosaamiseen vaikuttavia tekijöitä sekä odotuksia digitaalisten palveluiden hyödyntämiseen hyvinvointialueen yhteistyössä. Tuloksia voidaan hyödyntää digitaalisten palveluiden kehittämisessä sekä hyvinvointialueen yhteisten digitaalisten ratkaisujen suunnittelussa. Kouluterveydenhoitajilla on monipuolista digiosaamista Tässä tutkimuksessa kouluterveydenhoitajien digiosaaminen näyttäytyi vahvana. Aiemmassa tutkimuksessa terveydenhuollon ammattilaisten korkean digiosaamisen on todettu vaikuttavan myönteisesti heidän kokemuksiinsa käyttää digitaalisia ratkaisuja (Odendaal ym. 2020). Matalan digiosaamisen on todettu vaikuttavan negatiivisesti terveydenhuollon ammattilaisen haluun käyttää digitaalisia palveluja työssään. Tästä huolimatta ammattilaiset ovat olleet halukkaita oppimaan lisää digitaalista palveluista. (DeLeeuw, Woltjer & Kool 2020.) Kouluterveydenhoitajat arvioivat heillä olevan hyvät tietotekniset taidot sekä hyvin tietoa erilaisista digitaalisista palveluista. Tämä on linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, jossa todettiin perusterveydenhuollon ammattilaisilla olevan hyvät tieto- ja viestintätekniikkataidot (Reponen ym. 2021). Viimeaikaisten tutkimusten mukaan digiosaamisen määritelmä on laaja-alainen ja sisältää muutakin kuin tietotekniset perustaidot (Jarva 2024; Koivisto 2023). Jarvan mukaan digiosaaminen sisältää ihmiskeskeisen etäneuvontaosaamisen, digitaaliset ratkaisut osana työtä, tieto- ja viestintätekniikan osaamisen, digitaalisten ratkaisujen hyödyntämisen ja arvioinnin osaamisen sekä digitaalisiin ratkaisuihin liittyvän eettisen osaamisen (Jarva 2024). Kouluterveydenhoitajilla on motivaatiota hyödyntää digitaalisia palveluita omassa työssään sekä halua oppia niistä lisää. Myönteiset kokemukset vaikuttavat terveydenhuollon ammattilaisten motivaatioon kehittää omaa työtään ja hyödyntää työssä enemmän digitaalisia palveluita (Jarva 2024). Digitaalisten palveluiden käyttöönotossa on motivaatiolla ja myönteisellä asenteella vaikutusta käyttöönoton sujuvuuteen (Yli-Leppälä ym. 2023). Tämän tutkimuksen mukaan kouluterveydenhoitajat osaavat huomioida eettisiä näkökulmia käyttäessään digitaalisia palveluita. Sosiaali- ja terveydenhuollossa eettiset arvot ovat läsnä kaikissa toiminnoissa, ja terveydenhuollon ammattilaisilla on vahva eettinen osaaminen. Digitaaliset palvelut ovat tuoneet mukanaan uusia eettisiä kysymyksiä. (Keskitalo ym. 2023.) Aiemman tutkimuksen mukaan terveydenhuollon ammattilaisilla on todettu olevan hyvät ja kattavat tietosuojataidot (Reponen ym. 2021). Tulevaisuudessa on otettava huomioon, että digitaalisten palveluiden käytön lisääntyminen haastaa terveydenhuollon henkilöstön tietoturva- ja tietosuojaosaamista. Tämän vuoksi terveydenhuollon ammattilaiset tarvitsevat säännöllistä koulutusta, konkreettisia näyttöön perustuvia suosituksia ja selkeitä toimintaohjeita (Blek & Solankallio-Vahteri 2023; Keskitalo ym. 2023; Kuha ym. 2023). Tietoturvan huomioiminen on olennainen osa potilasturvallisuuden varmistamista (Blek & Solankallio-Vahteri 2023). Esihenkilöiden ja työyhteisön merkitys digiosaamisessa Tässä tutkimuksessa kouluterveydenhoitajien digiosaamiseen vaikuttavista tekijöistä merkittävinä nousi esille esihenkilöiden riittämätön tuki, organisaation ja yksikön käytänteiden haasteet sekä kollegoiden kielteiset vaikutukset. Jarvan (2024) mukaan esihenkilö voi omalla toiminnallaan mahdollistaa digitaalisten palveluiden sujuvaa käyttöönottoa sekä edistää työntekijöiden digiosaamisen kehittymistä. Esihenkilöiden positiivisen tuen ja kannustavan johtajuuden on todettu vaikuttavan myönteisesti työntekijöiden digiosaamisen kehittymiseen (De Leeuw ym. 2020; Haines ym. 2023). Kouluterveydenhoitajat toivat esiin esihenkilöiden ja ylemmän johdon tukevan digitaalisten palveluiden käyttöönottoa. Toisaalta kouluterveydenhoitajat kokivat, etteivät heidän kollegansa suhtaudu yhtä myönteisesti digitaalisten palveluiden käyttöönottoon. Kollegoiden innokkuudella ja myönteisellä suhtautumisella on merkittävä vaikutus työyhteisöön sekä yksilöiden digiosaamisen kehittymiseen (Jarva 2024; Konttila ym. 2018). Sen sijaan jo muutamat kielteisesti digitalisaatioon suhtautuvat työntekijät voivat vaikuttaa vahvasti koko työyhteisön näkemykseen sekä osaltaan estää yksilöiden digiosaamisen kehittymistä (Jarva 2024). Digitaalisten palveluiden käyttöönottoa voidaan sujuvoittaa riittävällä perehdytyksellä sekä täydennyskoulutuksella (Jarva 2024; Saranto ym. 2020). Kouluterveydenhoitajien mukaan perehdytys ja koulutus digitaalisiin palveluihin ei ole ollut riittävää eikä uusien palveluiden käyttöönottoon ole ollut riittävästi resursseja. Liian vähäiset resurssit ovat yksi merkittävimmistä haasteista digitaalisten palveluiden käyttöönotossa (Kujala ym. 2018). Suomen kestävän kasvun ohjelma tukee uusien digitaalisten ratkaisujen käyttöönottoa (STM 2024d). Uusien digitaalisten palveluiden käyttöönottoon tarvittavien resurssien, riittävän perehdytyksen ja koulutuksen varmistamiseksi hyvinvointialueilla voidaan hyödyntää erilaisia hankerahoituksia. Digitaalisten palveluiden hyödyntäminen hyvinvointialueella Kouluterveydenhoitajilla on odotuksia digitaalisten palveluiden hyödyntämiseen osana perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä yhteistyötä. Toimiva yhteistyö perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä voi edistää hoidon jatkuvuutta ja potilastyytyväisyyttä sekä ammattilaisten verkostoitumista (Lemetti 2020). Yhteistyön sujuvuus lisää ammattilaisten työtyytyväisyyttä ja sitoutumista sekä organisaation tehokkuutta ja innovaatioita (Morley & Cashell 2017). Tässä tutkimuksessa yhteistyöhön yhdeksi ratkaisuksi esitettiin digitaalisia hoitopolkuja. Terveyskylä tarjoaa mahdollisuuden kehittää perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteiskäyttöisiä digihoitopolkuja. Esimerkkinä yhteisestä digihoitopolusta on pitkäaikaissairaan palvelupolku, jossa osa hoidosta tapahtuu perusterveydenhuollossa ja osa erikoissairaanhoidossa. Tavoitteena yhteisellä digihoitopolulla on yhtenäistää ja automatisoida hoitoprosessia sekä vähentää seurantakäyntejä. (Terveyskylä 2023b.) Osalle kouluterveydenhoitajista digitaalinen hoitopolku oli vielä käsitteenä aika vieras ja lisätiedottamiselle koettiin olevan tarvetta. Eettisyys ja luotettavuus Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus huomioitiin koko tutkimusprosessin ajan noudattaen tutkimuseettisen neuvottelukunnan 2023 ohjeistusta. Tutkimusetiikalla tarkoitetaan hyvän tieteellisen käytännön noudattamista koko tutkimusprosessin ajan (Vilkka 2021, 41; Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023). Tutkimus eteni suunnitelman mukaisesti ja tutkimuksen tarkoitus ja tavoite määriteltiin tarkasti huomioiden kohderyhmä. Tutkimusluvat hankittiin Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen tutkimuslupaprotokollan mukaisesti. Kyselytutkimuksen saatekirjeessä kerrottiin tutkimuksen periaatteista (Liite 1). Kyselytutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista ja vastaaminen tapahtui anonyymisti. Kyselytutkimuksessa ei kysytty tarkkoja henkilötietoja tai kysymyksiä, joista vastaajan voisi tunnistaa. Kyselyn vastaukset olivat nähtävissä vain tutkijoilla. Tutkimuksen eettisyyttä arvioitaessa otettiin huomioon, että toinen tutkimuksen tekijöistä kuuluu kohderyhmään. Tutkija ei osallistunut kyselyyn vastaamiseen eikä hyvien tutkimuskäytänteiden mukaisesti millään tavalla pyrkinyt vaikuttamaan tutkimukseen osallistujiin. Tieteellisen tutkimuksen tavoitteena on mahdollisimman luotettavan tiedon tuottaminen tutkittavasta ilmiöstä. Laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arvioinnissa kriteereinä ovat uskottavuus, vahvistettavuus, reflektiivisyys ja siirrettävyys. (Kylmä & Juvakka 2012, 127–129.) Tutkimusprosessi on kuvattu tässä artikkelissa, joten tutkimusasetelma on toistettavissa. Tutkimuksen luotettavuutta voidaan lisätä esitestauksilla (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 189–205). Tutkimustulosten raportoinnissa käytettävät alkuperäiset lainaukset sekä sisällön analyysin vaiheita kuvaava taulukko lisäävät tutkimuksen luotettavuutta (Elo, Kajula, Tohmola & Kääriäinen 2022, 224–225). Tutkimuksen luotettavuutta lisättiin esitestaamalla kyselylomake ennen kuin se lähetettiin tutkittaville. Tutkimustulosten raportointiin sisällytettiin vastaajien alkuperäisiä ilmaisuja. Molemmat tutkijat osallistuivat sisällön analysoinnin vaiheisiin. Analyysin vaiheita kuvaava taulukko on liitetiedostona. Luotettavuutta lisättiin tutkijoiden välisellä vuoropuhelulla sekä ohjaavan opettajan ohjauksella. Jatkotutkimusaiheet ja kehittämisehdotukset Digitaaliset palvelut ovat tulleet osaksi terveydenhuollon palvelujärjestelmää. Tämän myötä terveydenhuollon ammattilaisten digiosaaminen ja siihen vaikuttavat tekijät sekä digitaalisten palveluiden hyödyntäminen ovat jatkossakin merkittäviä tutkimuskohteita. Digiosaamista laajemmin tutkimalla saadaan hyödyllistä tietoa palveluiden kehittämiseen. Digitaalisten palveluiden hyödyntämistä hyvinvointialueen yhteistyössä olisi tarpeen tutkia myös erikoissairaanhoidon näkökulmasta. Esihenkilöiltä edellytetään uudenlaista osaamista digitaalisten palveluiden käyttöönotossa ja toimintatapojen muutoksessa. Esihenkilöiden digiosaamisen sekä siihen vaikuttavien tekijöiden, kuten arvojen ja asenteiden, vaikutus voi näkyä työyksikön digimuutoksen sujuvuudessa. Jatkossa olisikin tarpeen tutkia, millaista tukea esihenkilöt kokevat tarvitsevansa digiosaamiseensa sekä digimuutoksen johtamiseen. Terveydenhuollon ammattilaiset tulisi ottaa mukaan digitaalisten palveluiden kehittämiseen. Kehittämisen eri vaiheisiin osallistuminen voi vahvistaa ammattilaisen halua käyttää digitaalisia palveluita sekä lisätä ymmärrystä digitaalisten palveluiden hyödyistä. Digitaalisten palveluiden käyttöönottoa voi sujuvoittaa työyksikköön nimetyt digimentorit, jotka omalta osaltaan tukevat työntekijöiden digiosaamisen kehittymistä. Digimentorit voivat tuoda avoimella ja innostuneella asenteellaan myönteisiä näkökulmia digitaalisten palveluiden käyttöönottoon. Tämän opinnäytetyön aihe on ajankohtainen, sillä digitaalisten palveluiden kehittäminen ja käyttöönotto terveydenhuollossa on lisääntynyt viime vuosina. Terveydenhuollossa on jo käytössä monia digitaalisia palveluita, kuten Omaolo, Kanta-palvelut ja Terveyskylän digihoitopolut. Hyvinvointialueilla eri toimijoiden välinen yhteistyö sekä yhteiset digitaaliset palvelut sujuvoittavat toimintaa. Parhaimmillaan digitalisaatio voi tuoda merkittäviä parannuksia perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliseen yhteistyöhön, mikä johtaa parempaan hoidon laatuun. Lähteet Ahonen, O., Kinnunen, U.-M., Kouri, P., Liljamo, P., & Saranto, K. 2016. Sähköisten terveyspalvelujen strategia hoitotyöhön – nyt on sen implementoinnin aika. Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 8(4), 231–233. Viitattu 21.3.2023 https://journal.fi/finjehew/article/view/60200. Arak, P. & Wójcik, A. 2017. Transforming eHealth into a political and economic advantage: Polityka Insight. European Commission. Viitattu 4.4.2023 https://digital-strategy.ec.europa.eu/en/library/transforming-ehealth-political-and-economic-advantage. Blek, T. & Solankallio-Vahteri, T. 2022. Information and cybersecurity competence of healthcare care personnel. Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 14(4), 352–363. Viitattu 17.7.2024 https://doi.org/10.23996/fjhw.115829. De Leeuw, JA., Woltjer H. & Kool, RB. 2020. Identification of Factors Influencing the Adoption of Health Information Technology by Nurses Who Are Digitally Lagging: In-Depth Interview Study J Med Internet Res 2020; 22 (8). Viitattu 24.9.2023 https://doi: 10.2196/1563. Elo, S., Kajula, O., Tohmola, A. & Kääriäinen, M. Laadullisen sisällönanalyysin vaiheet ja eteneminen. Hoitotiede 2022, 34 (4), 215–225. Euroopan komissio 2023. Sähköiset terveyspalvelut: Terveys- ja hoitoalan digitaaliset ratkaisut. Viitattu 31.10.2023 https://health.ec.europa.eu/ehealth-digital-health-and-care/overview_fi. Haines, K.J., Sawyer, A., McKinnon, C., Donovan, A., Michael, C., Cimoli, C., Gregory, M., Berney, S. & Berlowitz, D.J. 2023. Barriers and enablers to telehealth use by physiotherapists during the COVID-19 pandemic. Physiotherapy, 118, 12–19. Viitattu 12.7.2024. https://doi.org/10.1016%2Fj.physio.2022.09.003. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2010. Tutki ja kirjoita. Hämeenlinna: Tammi. Hyppönen, H., Lääveri, T., Hahtela, N., Suutarla, A., Sillanpää, K., Kinnunen, U.-M., Ahonen, O., Rajalahti, E., Kaipio, J., Heponiemi, T., & Saranto, K. 2018. Smart systems for capable users? Nurses’ experiences on patient information systems 2017. Finnish Journal of eHealth and eWelfare (FinJeHeW) 10 (1), 30–59. Viitattu 13.4.2023 https://doi.org/10.23996/fjhw.65363. Jarva, E. 2024. YAMK-opinnäytetyön kyselylomake (DigiHealthCom & DigiComInf). Yksityinen sähköpostiviesti 16.2.2024. Viestin saaja: Anu Hankonen & Terhi Sunnari. Jarva, E. 2024. Digital health competence of healthcare professionals in healthcare settings. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Viitattu 14.7.2024 https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202404152739. Jarva, E., Oikarinen, A., Andersson, J., Tomietto M., Kääriäinen M. & Mikkonen K. 2023. Healthcare professionals’ digital health competence and its core factors; development and psychometric testing of two instruments. International Journal of Medical Informatics, Vol 171, March 2023,104995. Viitattu 25.11.2023 https://doi.org/10.1016/j.ijmedinf.2023.104995. Jarva, E., Oikarinen, A., Andersson, J., Tuomikoski, A.-M., Kääriäinen, M., Meriläinen, M., & Mikkonen,K. 2022. Healthcare professionals’ perceptions of digital health competence: A qualitative descriptive study. Nursing Open, 9, 1379–1393. Viitattu 22.9.2023 https://doi.org/10.1002/nop2.1184. Kankkunen, P. & Vehviläinen-Julkunen, K. 2013. Tutkimus hoitotieteessä. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Keskitalo, N., Viljamaa, S., Xiong, E., Jauhiainen, J., & Paalimäki-Paakki, K. 2023. Introducing technology to support older people living at home – a qualitative study of ethics from the perspective of care professionals. Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 15(3), 322–337. Viitattu 17.7.2024 https://doi.org/10.23996/fjhw.128070. Koivisto T. 2023. Digitoimijuus terveydenhuollon ammattilaisen työssä. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Viitattu 15.7.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3102-3. Koivuluoma, M., Haverinen, J., & Reponen, J. 2022. Digital health services as part of care processes. Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 14(3), 284–298. Viitattu 22.9.2023 https://doi.org/10.23996/fjhw.111788. Konttila, J., Siira, H., Kyngäs, H., Lahtinen M., Elo S., Kääriäinen, M., Kaakinen, P., Oikarinen, A., Yamaka, M., Fukui, S., Momoe, U., Higami, Y., Higuchi, A. & Mikkonen, K. 2018. Healthcare professionals’ competence in digitalisation: A systematic review. J Clin Nurs. 2019; 28: 745–761. Viitattu 25.9.2023 https://doi.org/10.1111/jocn.14710. Kuha, S., Xiong, E., Hammarén, M., Ylisirniö, M., Haverinen, J., Suominen, J., Leikas, J., & Kanste, O. 2023. Privacy protection, data security and protection in technology utilization in home care services for the older people: A survey study of managers. Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 15(3), 338–352. Viitattu 17.7.2024 https://doi.org/10.23996/fjhw.127242. Kujala S., Hörhammer I., Ervast M., Kolanen H. & Rauhala M. 2018. Johtamisen hyvät käytännöt sähköisten omahoitopalveluiden käyttöönotossa. FinJeHew, 10(2-3), 221-235. Viitattu 17.7.2024. https://doi.org/10.23996/fjhw.69140. Kylmä, J. & Juvakka, T. 2007. Laadullinen terveystutkimus. Helsinki: Edita. Kyngäs, H., Elo, S., Pölkki, T., Kääriäinen, M. & Kanste, O. 2011. Sisällönanaalyysi suomalaisessa hoitotieteellisessä tutkimuksessa. Hoitotiede. Vol. 23. No 2, 138–148. Kyrönlahti, E. 2022. Terveydenhoitajan ammatillisen osaamisen kehittäminen. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 12(1), 14–23. Viitattu 8.10.2023 https://journal.fi/akakk/article/view/114581. Laukka, E., Huhtakangas, M., Heponiemi, T., Kujala, S., Kaihlanen, A.-M., Gluschkoff, K., & Kanste, O. 2020. Health Care Professionals’ Experiences of Patient-Professional Communication Over Patient Portals: Systematic Review of Qualitative Studies J Med Internet Res 2020;22(12):e21623. Viitattu 22.9.2023 https://doi.org/10.2196/21623. Lehtoaro, S., Juujärvi, S. & Sinervo, T. 2019. Sähköiset palvelut ja palvelujen integraatio haastavat osaamisen – Sote-ammattilaisten näkemyksiä tulevaisuuden osaamistarpeista. Tutkimuksesta tiiviisti 2019_003. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 16.4.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-266-6. Lemetti, T. 2020. Nurse-to-nurse collaboration between hospital and primary health care on older people’s nursing care – Model, instrument and results. Väitöskirja. Turun yliopisto. Viitattu 28.7.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8268-4. Lipponen, K. 2014. Potilasohjauksen toimintaedellytykset. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Viitattu 8.5.2023 https://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526203720.pdf. Morley, L. & Cashell, A. 2017. Collaboration in Health Care. Journal of Medical Imaging and Radiation Sciences 48(2), 207–216. https://doi:10.1016/j.jmir.2017.02.071. Mäenpää, T., Hakulinen, T., Parisod, H. & Uotila-Laine, H. 2022. Terveydenhoitajan työn osaamisen haasteet ja tukeminen. Terveydenhoitajaliitto. Viitattu 3.4.2023 https://www.terveydenhoitajaliitto.fi/uutishuone/blogi/terveydenhoitajan_tyon_osaamisen_haasteet_ja_tukeminen.1569.blog. Nazeha, N., Pavagadhi, D., Kyaw, B.M., Car, J., Jimenez, G. & Tudor C.L. 2020. A Digitally Competent Health Workforce: Scoping Review of Educational Frameworks J Med Internet Res 2020;22(11):e22706. Sivut 1–20. Viitattu 22.9.2023 https://doi:10.2196/22706. Odendaal, W.A., Watkins, J.A., Leon, N., Goudge, J., Griffiths, F., Tomlinson, M. & Daniels, K. 2020. Health workers’ perceptions and experiences of using mHealth technologies to deliver primary healthcare services: a qualitative evidence synthesis. The Cochrane database of systematic reviews, 3(3), CD011942. Viitattu 14.7.2024 https://doi.org/10.1002/14651858.CD011942.pub2. Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2015. Kehittämistyön menetelmät. Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue 2023a. Alueen kunnat. Viitattu 3.4.2023 https://pohde.fi/tietoa-meista/. Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue 2023b. Tavoitetila ja palvelulupaus. Viitattu 9.4.2023 https://pohde.fi/tietoa-meista/strategia/tavoitetila-ja-palvelulupaus/. Reponen, J., Keränen, N., Ruotanen, R., Tuovinen, T., Haverinen, J. & Kangas, M. 2021. Tieto- ja viestintäteknologian käyttö terveydenhuollossa vuonna 2020. Tilanne ja kehityksen suunta. Raportti 11/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 13.7.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-771-5. Ruotanen, R., Kangas, M., Tuovinen, T., Keränen, N., Haverinen, J., & Reponen, J. 2021. Finnish e-health services intended for citizens – national and regional development. Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 13(3), 283–301. Viitattu 24.4.2023 https://doi.org/10.23996/fjhw.109778. Saranto, K., Kinnunen, U.-M., Koponen, S., Kyytsönen, M., Hyppönen, H. & Vehko, T. 2020. Nurses’ competences in information management as well as experiences in health and social care information system support for daily practice. Finnish Journal of eHealth and eWelfare 12(3). Viitattu 20.5.2023 https://doi.org/10.23996/fjhw.95711. Seibert, K., Domhoff, D., Huter, K., Krick, T., Rothgang, H. & Wolf-Ostermann, K. 2020. Application of digital technologies in nursing practice: Results of a mixed methods study on nurses’ experiences, needs and perspectives. Zeitschrift für Evidenz, Fortbildung und Qualität im Gesundheitswesen. Vol 158. 94–106. Viitattu 23.9.2023 https://doi.org/10.1016/j.zefq.2020.10.010. Sharma, R., Fleischut, P. & Barchi, D. 2017. Telemedicine, and its transformation of emergency care: a case study of one of the largest US integrated healthcare delivery systems. Int J Emerg Med, 10(1):21. Viitattu 23.9.2023 https://doi.org/10.1186/s12245-017-0146-7. Sosiaali- ja terveysministeriö 2023a. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus (sote-uudistus). Viitattu 3.4.2023 https://stm.fi/soteuudistus. Sosiaali- ja terveysministeriö 2023b. Terveyspalvelut. Viitattu 10.4.2023 https://stm.fi/terveyspalvelut. Sosiaali- ja terveysministeriö. 2023c. Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi: Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategia 2023–2035. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:32. Viitattu 13.7.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-9889-6. Sosiaali- ja terveysministeriö. 2023d. Suomen kestävän kasvun ohjelma. Viitattu 25.8.2024 https://stm.fi/kestavan-kasvun-ohjelma. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2023. Kouluterveydenhuolto. Viitattu 10.4.2023 https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/sote-palvelut/opiskeluhuolto/kouluterveydenhuolto. Terveyskylä 2023a. E-terveyspalveluiden sanasto. Viitattu 3.4.2023 https://www.terveyskyla.fi/terveyskyl%C3%A4n-palvelut/e-terveyspalveluiden-opas/e-terveyspalveluiden-sanasto#termid=174. Terveyskylä 2023b. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteiset digihoitopolut yhtenäistävät prosessia. Viitattu 3.4.2023 https://www.terveyskyla.fi/terveyskyl%C3%A4-sotessa/ajankohtaista/perusterveydenhuollon-ja-erikoissairaanhoidon-yhteiset-digihoitopolut-yhtenaistavat-hoitoprosessia. Tuomikoski, K., Liljamo, P., Reponen, J. & Kanste, O. 2022. The effects of digital care pathways on the healthcare professionals’ processes in specialized health care. Viitattu 4.4.2023 https://doi.org/10.23996/fjhw.112648. Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) 2023.Hyvä tieteellinen käytäntö. Viitattu 25.9.2023 https://tenk.fi/fi/tiedevilppi/hyva-tieteellinen-kaytanto-htk. Valtioneuvosto 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Verkkojulkaisu. Viitattu 4.4.2023 https://verkkojulkaisut.valtioneuvosto.fi/stm/zine/2/article-41. Valtioneuvosto 2022. Mikä sote-uudistus? Viitattu 3.4.2023 https://soteuudistus.fi/uudistus-lyhyesti-. Valtioneuvosto 2023. Digitaalisten palvelujen vaikuttavuus sosiaali- ja terveydenhuollossa. Viitattu 23.9.2023 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-059-2. Vilkka, H. 2021. Tutki ja kehitä. Jyväskylä: PS-kustannus. World Health Organization 2022. Regional digital health action plan for the WHO European Region 2023-2030. Regional Committee for Europe, 72nd session. EUR/RC72/5. Viitattu 23.7.2024 https://iris.who.int/handle/10665/360950. Yli-Leppälä, A., Hammaren, M., Jarva, E. & Kanste, O. 2023. Digitaalisten terveyspalvelujen kehittäjien näkemyksiä omista osaamisvaatimuksista erikoissairaanhoidossa. Tutkiva Hoitotyö 21(1), 29-37. Viitattu 16.7.2024. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052245756. LIITTEET Liite 1. Saatekirje kouluterveydenhoitajille Liite 2. Kyselylomake kouluterveydenhoitajilleLiite 3. Odotukset digitaalisten palveluiden hyödyntämisestä Avoimen dialogin hoitomallin toteuttaminen etäyhteyden välityksellä Satu Kujansuu, Riikka Schroderus, Terhi Takalahti Johdanto Avoimen dialogin hoitomallia on toteutettu Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä jo 1970-luvulta asti ja sen avulla on luotu arvoperustaa sairaanhoitopiirin psykiatrian tulosalueen kaikelle toiminnalle (Alakare, Karttunen & Kurtti 2018). Tässä hoitomallissa asiakkaan avunpyyntöön reagoidaan nopeasti, asiakkaan verkosto otetaan mukaan hoitoon sekä työskennellään koko ajan ryhmässä (Kuronen 2018; Seikkula 2022, 33). Hoito suunnitellaan ja toteutetaan aina asiakkaan ja perheen tarpeiden mukaan (Alakare, Karttunen & Kurtti 2018). Vuoden 2019 lopussa maailmanlaajuisen COVID-19 pandemian vuoksi sosiaali- ja terveydenhuollossa jouduttiin haastavaan tilanteeseen ja hoitotyön toteuttamiseen keksittiin nopeasti uusia toteutustapoja (Anttila 2023). Myös avoimen dialogin hoitomallia alettiin toteuttamaan etäyhteyden välityksellä. Pandemian päätyttyä Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä palattiin lähityönä toteutettavaan avoimen dialogin hoitomalliin, jonka rinnalla jatkui osittainen etäyhteyden hyödyntäminen. Kun asiakas ei pysty fyysisestä tai psyykkisestä terveydentilasta johtuen osallistumaan hoitokokoukseen paikan päällä tai joku työntekijöistä työskentelee etäyhteyden välityksellä, toteutetaan avoimen dialogin hoitomallia edelleen etäyhteyden välityksellä. Opinnäytetyön aiheena on avoimen dialogin hoitomallin toteuttaminen etäyhteyden välityksellä. Aihe-ehdotus tuli avoimen dialogin hoitomallia työssään käyttävältä organisaation työntekijältä. Valitsimme aiheen, koska etäyhteyden välityksellä toteutettava hoito liittyy hyvin vahvasti opintoihimme. Myös mediassa paljon huomiota saaneet suomalaisten lisääntyneet mielenterveysongelmat ja mielenterveyspalveluiden heikko saatavuus vaikuttivat haluumme tutkia mielenterveyspalvelun toteuttamista etäyhteyden välityksellä. Lapin korkeakoulukonsernilla on tavoitteena olla harvaan asuttujen alueiden palveluratkaisujen, tasa-arvoisen koulutuksen, palveluiden saavutettavuuden ja hyvinvoinnin kansainvälisesti tunnustettu asiantuntija. Sen vuoksi opinnäytetyössä näkyy useampi Lapin ammattikorkeakoulun osaamisen ja kehittämisen painopiste: toimintakykyä ylläpitävät teknologia-avusteiset palveluratkaisut kuten etähoito, sekä toimintakykyä, terveyttä ja hyvinvointia edistävät ratkaisut pitkien etäisyyksien yhteisöissä. (Lapin Ammattikorkeakoulu 2023.) Opinnäytetyön toimeksiantaja on Lapin hyvinvointialueen mielenterveyden ja riippuvuuksien hoidon vastuualue. Opinnäytetyössä tutkimme henkilökunnalle lähetettävän kyselylomakkeen, ja moniammatilliselle tiimille toteutettavan fokusryhmähaastattelun avulla avoimen dialogin hoitomallin toteuttamista etäyhteyden välityksellä, sekä sen etuja ja haittoja työntekijälle. Avoimen dialogin hoitomallin toteuttamista etäyhteyden välityksellä ei ole tutkittu aiemmin. Toimeksiantaja voi hyödyntää opinnäytetyön tutkimustuloksia omassa kehittämistyössään. Myös muut psykiatriset yksiköt, jotka suunnittelevat etäyhteyden käyttöönottoa palveluissaan, voivat hyödyntää opinnäytetyöstä saatuja tuloksia. Toimintaympäristön kuvaus Lapin hyvinvointialueen mielenterveyden ja riippuvuuksien hoidon vastuualueella on tavoitteena edistää koko väestön mielenterveyttä. Keskiössä on varhainen toteaminen ja hoito peruspalveluissa sekä tilanteen arviointi ja selvittely. Hoitona käytetään keskusteluapua, lääkehoitoa sekä ohjausta. Vastuualueella autetaan kaikissa päihteisiin ja riippuvuuksiin liittyvissä ongelmissa. Päihdepalveluissa väestöä avustetaan esimerkiksi sosiaalisen tuen, katkaisuhoidon ja erilaisten terapioiden avulla. Palveluissa selvitetään myös toimeentuloon ja asumiseen liittyviä kysymyksiä. Päihdepalveluiden tavoitteena on ehkäistä ja vähentää päihteiden ongelmakäyttöä ja siihen liittyviä terveydellisiä, taloudellisia ja sosiaalisia haittoja. (Lapin hyvinvointialue 2023.) Tutkimuksen tarkoitus, tavoite ja tutkimuskysymykset Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää avoimen dialogin hoitomallin toteutumista etäyhteyden välityksellä. Opinnäytetyön tavoitteena on, että Lapin hyvinvointialueen, mielenterveyden ja riippuvuuksien hoidon vastuualueen organisaatio voi hyödyntää opinnäytetyön tutkimustuloksia omassa kehittämistyössään. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset ovat: 1. Toteutuvatko avoimen dialogin hoitomallin periaatteet etäyhteyden välityksellä? 2. Mitkä ovat etäyhteyden välityksellä toteutettavan avoimen dialogin hoitomallin edut työntekijöille? 3. Mitkä ovat etäyhteyden välityksellä toteutettavan avoimen dialogin hoitomallin haasteet työntekijöille? Avoimen dialogin hoitomalli Avoimen dialogin hoitomalli on Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin ja Jyväskylän yliopiston yhteistyössä kehittämä perhekeskeinen, mielenterveysongelmiin keskittyvä varhaisen puuttumisen malli (Alakare, Karttunen & Kurtti 2018; Valtanen 2019, 2; Toikkanen 2021). Avoin dialogi on mielenterveyshoitoon epätavanomainen ja humanistinen lähestymistapa, jota on toteutettu jo monissa maissa (Lennon ym. 2022, 95.) Hoitomalli on otettu käyttöön jo yli 30 maassa muun muassa Pohjoismaissa, Irlannissa, Italiassa ja Puolassa, ja sen osia on kokeiltu myös useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa (Razzaque & Stockmann 2016; Von Peter ym. 2021, 1). Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissa psykiatrian tulosalueella avoimen dialogin hoitomalli on jo 1990-luvulta lähtien ohjannut psykiatrisen hoitotyön käytäntöjä ja arvoperustaa, ja mallia käytetään kaikkien mielenterveysongelmien hoitoon (Alakare, Karttunen & Kurtti 2018). Avoin dialogi on terapeuttinen interventio sekä yksi palveluiden järjestämistapa (Abigail ym. 2019, 46). Avoimen dialogin malliin kuuluu nopea reagointi avunpyyntöön, verkoston mukaan ottaminen hoitoon sekä ryhmätyöskentely (Kuronen 2018; Seikkula 2022, 33). Tärkeitä asioita ovat myös hoidon liikkuvuus, joustavuus, vastuullisuus, psykologinen jatkuvuus, epävarmuuksien sietäminen sekä dialogi kaikkien hoitoon osallistuvien kesken (Kuronen 2018). Dialogisuus on perustana kaikessa toiminnassa; hoidon järjestämisessä ja ihmisten sekä verkostojen kohtaamisessa. Tässä mallissa asiakas ja hänen perheensä tai muu lähiverkosto otetaan mukaan hoidon suunnitteluun ja toteutukseen, eikä asiakasta pidetä vain hoidon kohteena. Hoitoa ja tukea suunnitellaan ja annetaan asiakkaan ja perheen tarpeiden mukaan. (Alakare, Karttunen & Kurtti 2018; Valtanen 2019, 3.) Avoimen dialogin hoitomallissa töitä tehdään aina työpareina, ettei työmäärä kasaannu yhden työntekijän tehtäväksi. Työparityöskentely helpottaa myös tilanteen aiheuttamaa epävarmuutta ja minimoi esimerkiksi liian äkillisiä tulkintoja, ennakko-oletuksia tai hoitopäätöksiin liittyviä ongelmia. Työntekijät ja verkoston muut jäsenet, asianosainen mukaan lukien, ovat kokouksessa tasavertaisessa asemassa. Työntekijät pyrkivät siis olemaan tilanteessa enemmänkin kanssaihmisinä kuin ammattilaisina. (Bergström 2022, 162.) Avoin dialogi ei perustu diagnooseille, vaan ainutkertaisen hädänalaisen tilanteen kuulemiselle, kuuntelulle ja tilanteeseen osallistuvien ymmärryksen käytölle sen tulkinnassa. Kenelläkään ei ole suoraa vastausta siihen mikä on paras tapa alkaa selvittämään tilannetta. Kaikkien hoitokokoukseen osallistuvien voimavaroja yhdistämällä on saatu erinomaisia kuntoutustuloksia ja tällä tavoin vältetty osastohoito. Myös psyykelääkkeiden käyttö sekä määrääminen on asettunut avoimen dialogin käyttämisessä alemmalle tasolle. (Salo 2017, 62.) Bergström ym. (2024) ovat toteuttaneet tutkimuksen, jossa kuvataan Länsi-Pohjassa mielenterveyshoitoa saaneiden nuorten selviytymistä suhteessa muihin sairaanhoitopiireihin. Tutkimuskohortti muodostui kaikista 13–20 vuotiaista nuorista, joilla oli hoitoilmoitusrekisterissä yksi tai useampi hoitojakso tai käynti psykiatrian erikoissairaanhoidossa 10 vuoden tutkimusjakson aikana. Tutkimuksessa havaittiin alueellisia eroja mielenterveyspalveluiden ja sosiaalietuuksien pitkän aikavälin käytössä, jotka eivät selity vain ensimmäisen hoitopaikan maantieteellisellä sijainnilla. Länsi-Pohjassa avoimen dialogin hoitojärjestelmässä nuorisopsykiatrisen hoitonsa aloittaneilla nuorilla työkyvyttömyystuet, vakioitu kuolleisuussuhde ja mielenterveyshoidon pitkittymisen riski olivat matalalla tasolla. Pitkän aikavälin palveluiden käyttö ja kuolleisuus eivät kuitenkaan pääosin poikenneet Husin, Itä-Savon ja Vaasan alueilla hoitonsa aloittaneiden nuorten tuloksista. Tutkimuksen mukaan dialogisen hoitomallin mahdollisuuksia mielenterveyspalveluiden tehostajana on syytä edelleen selvittää. (Bergström ym. 2024.) Avoimen dialogin hoitomallin periaatteet Avoimen dialogin hoitomallin ensimmäisenä periaatteena on välitön avun tarjoaminen kriisitilanteessa, jotta ongelmat eivät pitkity tai kasaannu (kuvio 1). Apua tarjotaan kaikille, ja sitä voidaan järjestää ilman lähetteitä ja diagnooseja. Sen vuoksi psykiatrian poliklinikalla täytyy olla ympärivuorokautinen päivystys, joka ottaa vastaan yhteydenottoja ja alkaa heti valmistelemaan ensimmäistä hoitokokousta. (Andersen 2022, 186; Bergström 2022, 161.) Ensimmäinen kokous järjestetään asiakkaan kodissa tai muussa hänen valitsemassaan paikassa välittömästi ensimmäisen päivän aikana yhteydenotosta. (Andersen 2022, 186; Bergström 2022, 161; Seikkula 2022, 26.) Tapaaminen henkilön omassa elinympäristössä auttaa integroimaan hoitoa tiiviimmin ihmisten todelliseen elämään ja samalla se voi lieventää perinteisiä asiakkaan ja ammattilaisen vuorovaikutusrooleja (Bergström 2022, 162). Työntekijä, jolle avunpyyntö on osoitettu, ottaa vastuun ensimmäisen hoitokokouksen järjestämisestä. Ensimmäisessä kokouksessa päätetään juuri apua tarvitsevalle asiakkaalle ja hänen perheelleen sopiva hoitava työryhmä. Tarkoituksena on luoda moniammatillinen työryhmä, jonka avulla rakennetaan psykologista jatkuvuutta. Työryhmässä voi siis olla eri ammattiryhmien edustajia eri yksiköistä niin avo- kuin erikoissairaanhoidon puolelta. (Seikkula 2022, 26–27.) Mikäli tarvitaan muuta asiantuntemusta, voidaan tapaamiseen kutsua henkilöitä myös muista palveluista yli organisaatiorajojen. (Andersen 2022, 186; Bergström 2022, 161; Seikkula 2022, 33–34.) Hoidon alussa ja sen aikana asiakkaan sosiaalinen verkosto otetaan mukaan hoitoon, mutta vastuu hoidon järjestämisestä, hoitopäätöksistä ja yhteydenotoista on aina hoitavalla työryhmällä (Seikkula 2022, 26–27). Ensimmäiseen tapaamiseen pyritään saamaan mukaan asiakkaan lisäksi kaikki, joita asia koskettaa. Tarkoituksena on saada apua koko läheisverkostolle, ei vain asiakkaalle. Asiakkaalla itsellään on mahdollisuus päättää, keitä tapaamiseen osallistuu esimerkiksi perhettä, ystäviä, työkavereita tai viranomaisia. Hoidon aikana verkoston kokoonpanoa voidaan tarvittaessa muuttaa ja myös yksilötapaamisia on mahdollista järjestää, mikäli niitä tarvitaan. (Andersen 2022, 186; Bergström 2022, 161; Seikkula 2022, 33–34.) Hoidon alkuvaiheessa ensisijaisena tavoitteena on löytää eri hoitomenetelmiä, palveluja ja ammattilaisia yli organisaatiorajojen yhdistellen, hoitokokonaisuus, joka palvelee yksilön ja hänen lähipiirinsä elämäntilannetta. Työntekijät, jotka ottavat vastuun ensimmäisen tapaamisen järjestämisestä, jatkavat hoitovastuussa niin kauan kuin on tarpeen. Heidän vastuullaan on turvallisten puitteiden luominen, jotta hankalien asioiden käsittely onnistuu avoimen dialogin mallin mukaisesti. Tämän vuoksi työntekijöiltä vaaditaan riittävää psykoterapeuttista koulutusta ja osaamista. (Bergström 2022, 162.) Jokaisen asiakkaan ja hänen perheensä ainutlaatuiset hoitotarpeet otetaan joustavasti huomioon ja valitaan heille parhaiten sopivat hoitomenetelmät. Joustavuus ilmenee muun muassa niin, että hoitava työryhmä liikkuu asiakkaan ja perheen tarpeen mukaan esimerkiksi heidän kotiinsa tai muuhun heille sopivaan paikkaan. Lääkityksen tarve arvioidaan aina yksilökohtaisesti ja yleensä esimerkiksi psykoosilääkitystä ei aloiteta ennen kuin muut aktiiviset psykososiaaliset toimenpiteet on kokeiltu. Asiakkaan hoidossa voidaan käyttää erilaisia psykoterapia- tai muita menetelmiä osana kokonaisuutta. (Seikkula 2022, 26–27.) Avoimessa dialogissa työn lähtökohtana on aina avoimuus ja läpinäkyvyys. Kaikki asiat keskustellaan ja päätetään aina yhdessä asiakkaiden ja heidän läheistensä kanssa hoitokokouksen aikana. Myös hoitosuunnitelma muotoillaan yhdessä. (Bergström 2022, 162.) Periaatteena on, ettei asiakkaasta keskustella ollenkaan, jos hän ei itse ole läsnä. Tämä johtaa siihen, että ymmärrys ja tulkinnat tilanteesta on aina tehty aidosti yhteistyössä asianosaisten kanssa. (Andersen 2022, 187; Bergström 2022, 162.) Avoimen dialogin hoitomallissa on ajatuksena, että hoidosta muotoutuu prosessi, joka sietää epävarmuutta. Kaikkien hoitokokoukseen osallistuvien, niin asiakkaan kuin perheenjäsentenkin äänet ja mielipiteet ovat samanarvoisessa asemassa. Yksi tärkeimmistä periaatteista on se, että hoidossa pyritään keskittymään ensisijaisesti siihen, että perheen elämästä ja kriisistä saadaan luotua yhteinen ymmärrys. Tämän tarkoituksena on synnyttää dialogia, ei niinkään poistaa asiakkaan oireita tai muuttaa perhettä. (Seikkula 2022, 27.) Hoitokokous Hoitokokous on tilanne, jossa on mahdollisuus tavoitella dialogisuutta. Tilanne on asiakkaalle vahvasti liikuttava ja henkilökohtaisesti koskettava sekä suuri tapahtuma myös hoitokokoukseen osallistuville asiakkaan läheisille. Hoitokokouksiin liittyy usein vahvoja tunteita ja paljon keskustelua. (Haarakangas 2008, 74–75.) Hoitokokous on myös hoidon perustapahtuma, johon kutsutaan asiakkaan ja hänen omaisiensa lisäksi hoitava työryhmä sekä asiaan osallistuneet viranomaiset (Haarakangas 1997; Seikkula & Alakare 2004). Tämä voi olla ensimmäinen paikka, missä puhutaan huolesta, joka on tullut asiakkaalle ylivoimaiseksi kantaa (Haarakangas 2008, 75). Hoitokokouksessa pyritään integroimaan kaikki mahdolliset käytettävissä olevat hoitomuodot mukaan lukien lääkitys (Seikkula & Alakare 2004). Siinä yhdistyvät sosiaaliset ja ammatilliset verkostot, jotta psykologisen hoidon jatkuvuus voidaan mahdollistaa yli palvelurajojen. Kokouksessa kannustetaan perheitä tapaamaan viipymättä ja usein lähetteen saamisen jälkeen, jotta akuutteja mielenterveyskriisejä voitaisiin käsitellä avoimesti. (Abigail ym. 2019, 46.) Hoitokokouksen tavoitteina on avoin keskustelu, jossa pyritään luomaan uutta ymmärrystä, asiakkaan ja hänen läheistensä voimavarojen ottaminen käyttöön akuuteissa kriisitilanteissa sekä terapeuttisen ymmärryksen edistäminen. Hoitokokouksissa useimmiten etsitään vastauksia asiakkaan ja hänen perheensä arjen ongelmiin sekä huoliin. (Haarakangas 2008, 81; Seikkula & Alakare 2004.) Haarakankaan (2008, 86) mukaan hyvät hoitokokouksen tunnusmerkit ovat tasa-arvoinen, turvallinen ja kiireetön ilmapiiri sekä avoimuus. Avoimen dialogin hoitomallissa verkostohoitokokouksia järjestetään akuuttien psykologisten kriisien yhteydessä (Seikkula, Alakare, Aaltonen 2011). Kriisi aiheuttaa tilanteen, jossa elämä ei voi jatkua aiemmalla tavalla, vaan tarvitaan muutos. Kriisiin sisältyy aina mahdollisuus romahdukseen, mutta myös mahdollisuus uuteen sopeutumiseen sekä kehitykseen. Kriisin vaarana on, että ihminen juuttuu menetykseen, ja yrittää elää vanhassa, koska ei halua luopua. (Haarakangas 2008, 67.) Kriisi koskettaa asiakkaan lisäksi myös hänen omaisiaan. Kriisitilanteissa hoitavan työryhmän tulee vastata kaikkien asiakkaan sekä hänen läheistensä tarpeisiin. Jokainen asiakasarvioidaan yksilönä eli hoito, lähestymistavat, hoidon kesto ja terapeuttiset menetelmät arvioidaan yksilöllisesti. (Seikkula & Alakare 2004.) Bergström, Seikkula, Holma, Köngäs-Saviaro, Taskila ja Alakare (2022) tutkivat, miten avoimen dialogin hoitomallin mukaista hoitoa saaneet kokivat hoidon jälkikäteen. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista piti verkostohoitokokouksia tärkeänä osana hoitoaan, koska ne mahdollistivat vuorovaikutuksen muiden ihmisten, kuten perheen kanssa, ja antoivat mahdollisuuden käydä läpi vaikeita kokemuksia. Osallistujista 60 % oli sitä mieltä, että verkostohoitokokoukset olivat olleet tärkeä osa heidän mielenterveyshoitoaan. Pienellä osalla oli vaihtelevia kokemuksia perheen osallistumisesta hoitokokouksiin. Etäyhteyden välityksellä toteutettava hoito Viime vuosikymmenten aikana ja globaalin COVID-19-pandemian alettua vuonna 2020, on sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita digitalisoitu palvelujen saavutettavuuden sekä kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Potilaille tarjottavilla etäpalveluilla tarkoitetaan terveydenhuollossa sitä, että asiakkaan tutkiminen, diagnostiikka, seuranta, tarkkailu, hoitaminen, hoitoon liittyvät päätökset tai suositukset perustuvat esim. videon välityksellä verkossa tai älypuhelimella välitettyihin tietoihin ja dokumentteihin. (Valvira 2024.) COVID-19 aiheutti 40 prosentin kasvun mielenterveyspalveluiden käyttöön vuoteen 2023 mennessä, ja suurin kysyntä on perusterveydenhuollossa. COVID-19-pandemian odottamaton puhkeaminen teki virtuaalihoidosta olennaisen tärkeän hoitokeinon; videokonsultaatioiden käyttö on levinnyt laajalti kliinisillä erikoisaloilla (Sheik ym 2023; Weiste, Rydman & Kurki 2022, 2). Iso-Britanniassa tutkittiin lääkärien mielipiteitä etävastaanottojen toimivuudesta mielenterveysasiakkaiden hoidossa. Tutkimuksessa selvisi, että lääkäreiden mielestä sekä nuoremmat että työikäiset hyötyvät etävastaanotoista eniten, koska se auttaa vähentämään mielenterveyteen liittyvää leimautumista ja tuo samalla säästöjä kustannuksissa ja kuluneessa ajassa. Iäkkäät puolestaan taas ovat usein epäedullisessa asemassa, koska he eivät välttämättä osaa käyttää etävastaanottoihin liittyvää tietotekniikkaa. (Sheik ym 2023.) Etäpalveluja hyödynnetään usealla terveydenhuollon saralla, kuten vastaanotoilla ja terveysneuvonnassa sekä kotihoidossa. Jarnilan ja Elorannan (2024, 4) mukaan etäkotihoito saattaa tuoda säästöjä yhteiskunnalle ja saattaa palveluita maantieteellisesti laajemmalle alueelle palvellen näin syrjäseutujen asukkaita ja laajentaa palveluiden saatavuutta. Etäkotihoito ja etäpalvelut ovat kasvussa, mikä vastaa osaltaan resurssipulaan, joka on yleisesti tiedossa sosiaali- ja terveysalalla. Etäpalvelut säästävät aikaa ja näin tärkeää resurssia saadaan kohdennettua paremmin. Asiakkaiden tyytyväisyyttä etäpalvelujen käyttöön on tutkittu ja näyttöä on sekä sen puolesta että vastaan. Etäpalvelut vaativat myös henkilöstöltä uusia taitoja, esimerkiksi etäkotihoidossa työntekijän on pystyttävä arvioimaan asiakkaan terveyttä ja toimintakykyä videon tai äänen perusteella ja näiden välityksellä saadut havainnot ovat suppeampia kuin läsnä tavattaessa. Etäpalvelun toteuttamiseen liittyy Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran (2024) mukaan seuraavia edellytyksiä: asianmukaiset tilat, laitteet ja toimivat yhteydet on varmistettava ja toiminnan edellytyksenä on asianmukaisen koulutuksen saanut henkilökunta. Kun tarjotaan etäpalveluja, on varmistuttava siitä, että potilastietojen tallentamiseen ja tietojen välitykseen käytettävät tietojärjestelmät täyttävät salassapitoa, tietosuojaa sekä tietoturvaa koskevien säännösten vaatimukset. Palvelujen antajalla on velvollisuus tietosuojasta ja tietoturvallisuudesta niin etäpalveluissa käytettävien yhteyksien kuin siinä syntyvien henkilötietojen käsittelyn osalta. Etäpalveluita toteutettaessa on huomioitava potilasturvallisuus ja se, että annettava etäpalvelu on lääketieteellisesti asianmukaista. Suomessa digitalisaation linjauksena sekä tavoitteena on ollut, että digitaalisilla palveluilla kasvatetaan asiakasosallisuutta. Asiakasosallisuudella tarkoitetaan sosiaali- ja terveyspalveluja käyttävien asiakkaiden ja heidän läheistensä osallistumista omaan tai läheistensä palveluun, sekä asiakkaiden mukaan ottamista palvelujen ideointiin, kehittämiseen, suunnitteluun, arviointiin tai toteuttamiseen. (Weiste, Rydman & Kurki 2022, 2.) Etäpalvelujen säännöksiä ei ole määritelty kattavasti voimassa olevassa lainsäädännössä, mutta Valvira on antanut yleisiä ohjeita etäpalveluiden tarjoamiseen. Ohjeissa painotetaan useita asioita, joissa terveydenhuollon ammattihenkilön päätöksenteolla on suuri merkitys. Etäpalveluja käytettäessä on aina oltava asiakkaan tietoinen suostumus. Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee lisäksi aina arvioida yksilöllisesti, soveltuuko asiakas tai asiakkaan asia hoidettavaksi etäyhteyden välityksellä. Soveltuvuuden arviointi korostuu etenkin mielenterveys- ja päihdepotilaiden kohdalla. Näiden lisäksi on aina arvioitava kattavasti, soveltuuko annettava palvelu etäpalveluna toteutettavaksi. Jos hoidon tarpeen arviointi edellyttää asiakkaan fyysistä tutkimista tai etäpalveluna tulee hoitotilanne, jossa arvioitavaksi tulee ja voi tapahtua asiakkaan itsemääräämisoikeuden rajoittaminen, ei etäpalvelun katsota soveltuvan näissä tapauksissa. (Valvira 2024.) Jotta asiakkaan potilas- ja tietoturva taataan, on asiakkaan tunnistauduttava luotettavasti vahvalla tunnistautumisella ja tunnistamiseen käytetty menetelmä on pystyttävä todentamaan jälkikäteen. Tunnistautuminen säädetään laissa vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista (617/2009). Etäpalvelusta laaditaan asianmukaiset potilasasiakirjamerkinnät ja potilasrekisteriä on ylläpidettävä annettujen säännösten ja määräysten mukaisesti lähivastaanottojen tapaan. (Valvira 2024.) Tutkimuksen toteutus Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin triangulaatio eli monimetodinen tutkimus, jolla yksinkertaistettuna tarkoitetaan erilaisten tutkimusmenetelmien, tutkimusaineistojen, lähestymistapojen tai tutkijoiden yhdistämistä. Tässä tutkimuksessa käytettiin metoditriangulaatiota eli yhdistettiin laadullinen ja määrällinen tutkimusmenetelmä. (Vilkka 2021, 58.) Tämä lähestymistapa valittiin, koska halusimme lisätä tutkimuksen kattavuutta ja vähentää sen luotettavuusvirheitä. Aineisto kerättiin Webropol-kyselylomakkeella ja fokusryhmähaastattelulla mielenterveyden ja riippuvuuksien hoidon vastuualueen työntekijöiltä. Toteutimme ensin verkkokyselyn, jonka vastauksia hyödyntämällä muodostimme haastattelun kysymykset. Näin pyrimme varmistamaan, että saamme kerättyä aiheesta syvällisempää ja monia eri näkökulmia sisältävää aineistoa. Kyselytutkimus ja fokusryhmähaastattelu aineistonkeruumenetelminä Määrällinen tutkimus on tieteellisen tutkimuksen menetelmäsuuntaus, joka pohjautuu kohteen kuvaamiseen ja tulkitsemiseen numeroiden sekä tilastojen keinoin. Määrällisessä tutkimuksessa ollaan usein kiinnostuneita erilaisista syy- ja seuraussuhteista, luokitteluista, tarkastelusta ja numeerisiin tuloksiin perustuvasta tapauksen selittämisestä. (Jyväskylän yliopisto 2015.) Määrällisen tutkimuksen tavallisimpana aineistonkeruumenetelmänä käytetään kyselytutkimusta (Vilkka 2021, Kappale 4). Kyselylomake (liite 2) toteutettiin Webropol kysely- ja raportointisovelluksen avulla. Ohjelma luo automaattisesti raportin tutkimustuloksista. Määrälliseen analyysiin kuuluu erilaisia tilastollisia ja laskennallisia menetelmiä. Tavallisesti määrällinen analyysi aloitetaan tilastollisella kuvaavalla analyysillä. (Jyväskylän Yliopisto 2021.) Toimeksiantaja lähetti tutkijoiden laatiman kyselylomakkeen ja saatekirjeen (liite 3) lääkäreille, hoitajille, kuntoutusohjaajille, fysioterapeuteille, psykologeille sekä toimintaterapeuteille. Kyselylomake välitettiin sähköpostilla noin sadalle työntekijälle. Lähetettyjen kyselyiden tarkka lukumäärä ei ole tiedossa. Vastausaika oli yhteensä kolme viikkoa ja vastaajille lähetettiin muistutusviestejä vastaamisesta. Kyselylomakkeessa oli kymmenen monivalintakysymystä ja vastausvaihtoehdot oli merkitty Likert-asteikolle. Monivalintakysymysten lisäksi kyselylomakkeessa oli kaksi avointa kysymystä. Kyselylomakkeeseen vastattiin anonyymisti. Laadullisessa tutkimuksessa haastattelu on yleensä päämenetelmänä. Haastattelussa ollaan suorassa kielellisessä vuorovaikutuksessa tutkittavien kanssa, joten se on tiedonkeruumenetelmänä ainutlaatuinen. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 204.) Haastattelulla saadaan nopeasti kerättyä syvällistäkin tietoa kehittämisen kohteesta. Vähän tutkitusta kehittämiskohteesta haastattelulla saadaan kerättyä uusia näkökulmia avaavaa aineistoa. (Ojasalo ym. 2015, 106.) Haastattelun yhtenä etuna on, että haastatteluun voidaan valita vain sellaisia osallistujia, joilla on kokemusta tutkittavasta aiheesta tai ilmiöstä (Tuomi & Sarajärvi 2018, 86). Tähän tutkimukseen valikoitui haastattelun menetelmäksi fokusryhmähaastattelu, jossa on keskeistä tutkijan ennalta suunnitellun haastattelurungon pohjalta ylläpitämä ryhmäkeskustelu valikoitujen osallistujien välillä (Stevanonic & Weiste 2018, 15). Menetelmä valittiin, koska halusimme käyttää valmista haastattelurunkoa, jonka avulla saimme vastaukset tutkimuskysymyksiin. Haastattelijat myös rohkaisivat ja kannustivat kaikkia osallistumaan keskusteluun. Haastattelu toteutettiin fokusryhmähaastatteluna Kemissä 28.11.2023 seitsemälle Lapin hyvinvointialueen mielenterveyden ja riippuvuuksien hoidon vastuualueen työntekijälle. Toimeksiantaja antoi vastuualueen esihenkilöille tehtäväksi valita haastatteluun osallistujat. Kaksi haastateltavista osallistui haastatteluun etäyhteyden välityksellä. Haastatteluun osallistuneet työntekijät ovat käyttäneet työssään avoimen dialogin hoitomallia 5–40 vuotta, suurin osa 5–12 vuotta. Kaikki haastatteluun osallistuneet olivat myös käyttäneet avoimen dialogin hoitomallia etäyhteyden välityksellä. Haastatteluun osallistui sairaanhoitajia, lähihoitajia ja psykologeja. Haastattelun kysymykset (liite 1) valikoituivat aiemmin lähetetyn kyselylomakkeen perusteella, haastattelulla haimme tarkennuksia kyselylomakkeen kysymyksiin sekä laadullista aineistoa ja vastauksia tutkimuskysymyksiin. Haastattelu kesti noin 90 minuuttia. Tutkijoista kaksi toimi haastattelijoina ja yksi havainnoijana. Aineiston analysointi sisällönanalyysilla Sisällönanalyysin tarkoituksena on kuvata tutkittavaa ilmiötä. Sen avulla voidaan muodostaa tutkittavasta asiasta käsitteitä, kuvaavia ilmiöitä, malli tai käsitekartta. Tällä tarkoitetaan tutkittavasta asiasta kuvailevaa kokonaisuutta, jossa esitellään niiden hierarkia, käsitteet ja mahdolliset suhteet toisiinsa. Tämän vuoksi sisällönanalyysin onnistuminen edellyttää, että tutkija pystyy pelkistämään aineistoa ja muodostamaan siitä käsitteet, jotka kuvaavat luotettavasti tutkittavaa ilmiötä. (Kyngäs, Elo, Pölkki, Kääriäinen & Kanste 2011, 139; Tuomi & Sarajärvi 2018, 117–118.) Analysoinnissa noudatettiin Elo, Kajula, Tohmola & Kääriäinen (2022) artikkelissa mainittuja sisällönanalyysin vaiheita. Tämän tutkimuksen sisällönanalyysi jaettiin kolmeen vaiheeseen, jotka olivat valmisteluvaihe, induktiivinen analyysivaihe ja tulosten raportoiminen. Kaikki vaiheet toteutettiin tutkijoiden yhteistyönä. Valmisteluvaiheessa analyysiä ohjasi opinnäytetyön kolme tutkimuskysymystä. Haastattelu litteroitiin huolellisesti manuaalisin keinoin. Induktiiviseen analyysivaiheeseen siirryttäessä aineistosta poimittiin relevantit tutkimuskysymyksiin vastaavat alkuperäisilmaukset, jotka pelkistettiin. Tämän jälkeen aineisto luokiteltiin ala-, ylä- ja pääluokiksi (liite 4). Lopuksi tulokset raportoitiin tutkimuskysymyksittäin ja tuloksia verrattiin aikaisempiin aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Keskeiset tulokset Kyselylomakkeeseen vastasi 25 organisaation työntekijää. Vastausprosentin voidaan arvioida olevan noin 25 %. Monivalintakysymyksiin olivat vastanneet kaikki vastaajat, avoimiin kysymyksiin 22 vastaajaa. Vastaajista 16 % koki, ettei ollut saanut riittävää perehdytystä etäyhteydellä toimimiseen avoimen dialogin hoitomallin mukaisesti. 16 % koki, että oli saanut riittävästi perehdytystä (kuvio 1). Kuvio 1. Työntekijöiden kokemus perehdytyksen riittävyydestä Vastaajista suurin osa (60 %) oli sitä mieltä, että avoimen dialogin hoitomalli ei toteudu joustavammin etäyhteyden välityksellä (kuvio 2). Vain 16 % vastaajista mielestä avoimen dialogin hoitomalli toteutuu joustavammin etäyhteyden välityksellä. Kuvio 2. Avoimen dialogin hoitomalli ja joustavuus etäyhteydellä toteutettuna Kyselyssä selvitettiin myös, saako asiakkaan ja hänen sosiaalisen verkostonsa elämästä ja siihen liittyvästi kriisistä yhtä kattavan kuvan etäyhteyden välityksellä kuin paikan päällä. Ainoastaan kahdeksan prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että etäyhteyden välityksellä saa yhtä kattavan kuvan (kuvio 3). Kuvio 3. Asiakkaan ja hänen sosiaalisen verkostonsa kattava ymmärtäminen Kyselylomakkeen viimeisessä monivalintakysymyksessä kysyttiin, toteutuuko avoimen dialogin hoitomallinperiaatteet etäyhteyden välityksellä. Suurin osa vastaajista 52 %, ei ollut samaa eikä eri mieltä. Täysin eri mieltä oli 12 % ja täysin samaa mieltä myös 12 % vastaajista (kuvio 4). Kuvio 4. Avoimen dialogin hoitomallin periaatteiden toteutuminen etäyhteyden välityksellä Avoimen dialogin hoitomallin periaatteiden toteutuminen etäyhteyden välityksellä Kyselylomakkeesta ja fokusryhmähaastattelusta saatujen tuloksien mukaan avoimen dialogin hoitomallin periaatteet toteutuvat etäyhteyden välityksellä osittain. Vastausten perusteella työntekijät kokivat, että kaikkia avoimen dialogin hoitomallin periaatteita ei voi täysin toteuttaa etäyhteyden välityksellä. Sekä haastattelussa että kyselyn vastauksista käy ilmi, että muun muassa akuutit kriisitilanteet eivät sovi etäyhteyden välityksellä toteuttavaksi vaan tämä vaatii asiakkaan ja työntekijän paikalla olon läsnä. Tulosten mukaan nopea ensivaste voidaan tarvittaessa toteuttaa etänä mutta se ei ole ensisijainen vaihtoehto eikä etänä toteutettava ensikäynti nopeuta hoidon aloitusta. Etäyhteyden koettiin antavan mahdollisuuden joustavuudelle mutta joissain tilanteissa on osa hoitosuunnitelmaa ja oleellista hoidon kannalta, että asiakas poistuu kotoa hoitotapaamiseen. ”Niihin tilanteisiin, joissa piti jotenkin yrittää olla akuutissa kriisitilanteessa avuksi ihmisille niin etäyhteys ei ole silloin hyvä. Kontakti täytyy ihmisiin olla. ” Tuloksista selvisi myös, että avoimen dialogin hoitomallin periaatteista dialogisuus ei toteudu etäyhteyden välityksellä yhtä hyvin kuin paikan päällä tavattaessa. Tämä vaikeuttaa yhteisen ymmärryksen syntymistä ja haastaa reflektiivisen keskustelun toteutumista turvallisesti. Haastateltavat arvioivat, että etäyhteyttä käytettäessä kameran välityksellä ei saada selville asiakkaan ilmeitä tai tunteita niin hyvin kuin läsnä ollessa paikan päällä tapaamisessa. Asiakkaat eivät aina halua käyttää kameraa tapaamisissa. Vastaajat kokevat, että keskustelut eivät ole yhtä luontevia ja sujuvia etäyhteyden välityksellä. Etäyhteys vaikeuttaa avoimen dialogin syntyä ja tästä syystä dialogisuuden toteutuminen on vaikeampaa etäyhteyden välityksellä. Tästä syystä vastaajat kokivat, että merkittäviä hoitoon liittyviä elementtejä voi jäädä puuttumaan toteutettaessa hoitoa etäyhteyden välityksellä. Vastausten mukaan avoimen dialogin hoitomallin periaatteista jatkuvuus ja joustavuus voivat onnistua etäyhteyden välityksellä. Periaatteista epävarmuuden sietäminen ja psykologinen jatkuvuus tulevat haastetuksi etäyhteyden välityksellä toimiessa. Psykiatrinen hoitotyö perustuu työntekijän ja asiakkaan väliseen suhteeseen ja luottamukseen. Tuloksista käy selvästi ilmi, että koska hoitoa ei voi toteuttaa täysin etänä, eivät kaikki avoimen dialogin hoitomallin seitsemän periaatetta voi toteutua täysin (taulukko 1). Haastattelun ja kyselylomakkeen tulokset olivat yhtenäiset. Taulukko 1. Avoimen dialogin hoitomallin periaatteiden toteutuminen etäyhteyden välityksellä Avoimen dialogin hoitomallin periaatteetPeriaate toteutuuPeriaate toteutuu osittainPeriaate ei toteuduVälitön apu kriisitilanteessa x Perhe- ja verkostokeskeisyys x Joustavuus ja liikkuvuus x Psykologinen jatkuvuus x Vastuullisuus x Epävarmuuden sietäminen x Dialogisuus x Etäyhteyden välityksellä toteutettavan avoimen dialogin hoitomallin edut työntekijälle Kyselylomakkeesta ja fokusryhmähaastattelusta saatujen tuloksien mukaan etäyhteyden välityksellä toteutettavan avoimen dialogin hoitomallin edut työntekijöille olivat eri tahojen välisen yhteistyön vaivattomuus ja joustavuus (liite 5). Eri tahoilla tarkoitetaan muita asiakkaan hoitoon liittyviä osapuolia kuten koulut, lastensuojelu ja yhdistykset. Tulosten mukaan myös tapaamiset eri tahojen välillä järjestyivät ajoittain paremmin ja vuorovaikutus oli sujuvampaa. Tuloksista ilmeni myös, että potilastyö koettiin osin sujuvampana ja kattavampana etäyhteyden välityksellä. Tuloksien toistettavuus kävi ilmi haastattelun ja kyselylomakkeen vastauksissa. Tulosten perusteella eri toimijoiden välinen yhteistyö oli ajoittain sujuvampaa ja joustavampaa. Työntekijöiden mukaan aikataulutus oli joustavampaa, koska välimatkoilla ei ollut merkitystä. Pitkätkään välimatkat eivät olleet esteenä hoitokokouksiin osallistumiselle. Aikataulujen yhteensovittamisen katsottiin olevan sujuvampaa etäyhteyden avulla. Voidaan siis todeta, että etäyhteyden välityksellä yhteistyö eri tahojen välillä helpottui välimatkojen poistumisen myötä sekä aikataulutus oli sujuvampaa ja joustavampaa. ”Helpottaa useammin hoitokokouksiin osallistumista sen hetkisestä sijainnista riippumatta, jos aikataulu muuten sallii. ” ”Kaukana olevia verkostonjäseniä saadaan osallistumaan keskusteluihin (perhe- ja verkostokeskeisyys).” Potilastyö koettiin osittain kattavampana ja sujuvampana etäyhteyden välityksellä, koska asiakkaan omaiset saatiin osallistumaan potilaan hoitokokouksiin paremmin. Pitkätkään välimatkat eivät olleet esteenä hoitokokouksiin osallistumiseen, mikä mahdollisti hoidon kannalta tärkeiden omaisten osallistumisen. Vastauksien mukaan myös tiedonkeruu oli osittain parempaa etäyhteyden välityksellä sekä asiakkaat osallistuivat ajoittain paremmin omaan hoitoonsa etäyhteyden välityksellä. Esimerkiksi käyntien peruuntumisia ei ollut niin paljon sekä potilaat olivat paremmin tavoitettavissa. ”Asiakkaan kauempana olevilla läheisillä on mahdollisuus osallistua etäyhteyden avulla.” ”Henkilöt, joilla muuten on vaikea tulla sovittuun tapaamiseen aikataulullisista syistä tai pitkistä etäisyyksistä johtuen, voivat helpommin osallistua tuolloin etänä.” ”Asiakkaat voi olla helpommin tavoitettavissa, eikä perumattomia käyntejä tule niin paljoa. Kauempana olevat asiakkaan läheiset saa helpommin mukaan hoitoprosessiin. Myös viranomaisverkostotyö on joustavampaa.” Tapaamiset ja yhteistyö eri tahojen välillä koettiin järjestyvän paremmin ja vuorovaikutus oli sujuvampaa, koska vuoropuhelu koettiin ajoittain helpommaksi etäyhteydellä. Hoitoon liittyvät yhteistyökumppanit ja potilaan omaiset saatiin paremmin osallistumaan potilaan hoitoon. Tähän vaikutti välimatkojen poistuminen ja aikataululliset syyt, jotka helpottuivat etäyhteyden myötä. ”Toimii ehkä taustatietojen kartoittamisessa ja työjaon sopimisessa eri toimijoiden kanssa aika ajoin. ” ”Muut auttajatahot pääsevät paremmin paikalle. Samoin tulkit.” Etäyhteyden välityksellä toteutettavan avoimen dialogin hoitomallin haasteet työntekijälle Kyselylomakkeesta ja fokusryhmähaastattelusta saatujen tuloksien mukaan etäyhteyden välityksellä toteutettavan avoimen dialogin hoitomallin haasteet työntekijöille olivat laitteiden ja yhteyksien toimimattomuus, perehdytyksen puute, asiakkaan kokonaisvaltaisen havainnoinnin vaikeus, työntekijän kuormitus ja pelot sekä se, että etäyhteyden mahdollisuus on muuttanut avoimen dialogin hoitomallin toimintamalleja (liite 6). Tuloksista ilmeni, että työntekijät saavat vähemmän tukea toisistaan etäyhteyden välityksellä työskennellessä, toiminnallisten ja kehollisten menetelmien käyttäminen on haastavaa ja asiakkaan kokonaistilanteesta ei saa yhtä kattavaa kuvaa etäyhteyden välityksellä. Myös haasteita tutkiessa tuloksien toistettavuus kävi ilmi haastattelun ja kyselylomakkeen vastauksissa. Työntekijät toivat esiin, että etäyhteyden välityksellä työskentelyyn tarvittavien laitteiden ja yhteyksien toimimattomuus on yleistä, ja se aiheuttaa haasteita työntekijälle. Välillä myös asiakkailla on vaikeuksia laitteiden ja yhteyksien kanssa, ja osalla asiakkaista ei ole tarvittavia laitteita ja yhteyksiä kotona. Hoitokokouksen aikana äänet eivät välttämättä kuulu kunnolla eikä videoyhteys toimi. Osa asiakkaista on myös haluttomia käyttämään videoyhteyttä hoitokokouksen aikana. ”Ja sitten tietenkin tuli nämä tekniset ongelmat ja muut, ja se jännitys liittyy oikeastaan lähinnä siihen, että pelaako yhteydet. ” ”Välissä on niin, että kamera ei toimi ja puhe kuuluu. Siinähän jo menetetään paljon.” Fokusryhmähaastattelun aikana useimmat osallistujista toivat esille, että perehdytys etäyhteyden välityksellä työskentelyyn ei ollut riittävää tai sitä ei ollut ollenkaan. Työntekijöiden mukaan vuonna 2020 yhtäkkiä alkanut koronaviruspandemia pakotti organisaation muuttamaan työskentelytapoja nopeasti ja perehdytyksen puute johtuu osittain siitä. Työntekijät kuitenkin kuormittuivat, koska eivät saaneet perehdytystä etäyhteyden välityksellä työskentelyyn eikä uusien laitteiden ja sovellusten käyttöön. ”No ei kyllä hirveästi keretty saamaan, että silloinhan alettiin etäyhteyksiä käyttään, kun tuo korona-aika alkoi ja ei kauheasti perehdytyksiä saanut. ” ”No jos vastaus oli se, että ei ole ollut oikein semmosta varsinaista perehdytystä, niin ehkä se ei sitten ole kovin riittävä.” Ryhmähaastattelusta ja kyselylomakkeen avointen kysymysten vastauksista nousi esille, että asiakkaiden kokonaisvaltainen havainnointi on ajoittain haastavaa etäyhteyden välityksellä. Asiakkaiden ilmeiden, eleiden ja tunteiden tulkitseminen on vaikeaa ja reaktioita voi jäädä huomaamatta. Myös asiakkaiden ja perheiden välistä vuorovaikutusta ja suhteita on ajoittain haastavaa havainnoida etäyhteyden välityksellä. Työntekijöiden mukaan ihmisten välinen vuorovaikutus on erilaista etäyhteyden välityksellä. Heidän mielestään jotain tärkeää asiakkaan voinnissa voi jäädä huomaamatta tai tilanteen vakavuutta ei välttämättä huomata. ”Asiakkaan havainnointi on haastavaa ja osittain mahdotonta ruudun välityksellä.” ”Kokonaiskuva jää asiakkaasta arvioimatta ruudun välityksellä.” Haastateltavat toivat esille, että etäyhteyden välityksellä työskentely aiheutti työntekijöille kuormitusta, pelkoa, jännitystä ja epävarmuutta. Osalle työntekijöistä se loi myös turvattomuuden tunnetta. Työntekijöitä jännitti, miten työskentely etäyhteyden välityksellä onnistuu. Turvattomuuden tunteita aiheutti esimerkiksi, jos työntekijä jäi asiakkaan kanssa kahdestaan samaan tilaan ja kaikki muut hoitokokoukseen osallistujat olivat etäyhteyden päässä. Epävarmuutta aiheutti myös se, että työntekijällä ei ollut aina tietoa oliko videokuvan ulkopuolella hoitoon kuulumattomia ihmisiä kuuntelemassa. ”Ollaan kahdestaan päihdeasiakkaan kanssa ja kaikki muut on siellä jossain kaukana. Mistä uskaltaa edes puhua, koska se tilanne on jotenkin niin turvatonkin. Tuli tunne, että jos ei ole pakko pitää palaveria niin ei pidetä.” Vastausten mukaan etäyhteyden mahdollisuus on muuttanut avoimen dialogin hoitomallin toimintamalleja. Etäyhteydellä toteutettava hoito on vähentänyt kotikäyntejä ja työntekijöiden liikkuvuutta, joka on vaikuttanut toimintaan negatiivisesti. Myös osalla asiakkaista kotoa poistuminen on vähentynyt etäyhteysmahdollisuuden vuoksi. Työntekijöiden mukaan reflektiivistä keskustelua on vaikea toteuttaa turvallisesti etäyhteyden välityksellä ja myös kuulluksi tuleminen on haastavaa. Aidosti tilanteessa läsnä oleminen ja yhteisen ymmärryksen syntyminen on myös vaikeampaa. Etäyhteyden välityksellä hoitokokousta pidettäessä puheenvuorot eivät välttämättä jakaudu tasapuolisesti ja kaikkien ääntä ei saada kuuluviin. Vaikeiden asioiden puheeksi otto on myös vaikeampaa. Työntekijät kertoivat, että eivät välttämättä uskalla kysyä asiakkaalta kaikkia kysymyksiä etäyhteyden välityksellä. Esimerkiksi itsetuhoisuuteen tai perheväkivaltaan liittyvät kysymykset tuntuivat vaikeilta. ”Tää on vähän kärjistetysti sanottu, mutta mieluummin kysyn, että onko teillä kaikki hyvin kuin, että kysyisin että, onko sulla itsetuhoajatuksia just tällä hetkellä siellä kameran päässä.” Johtopäätökset ja pohdinta Johtopäätökset Kyselylomakkeesta ja fokusryhmähaastattelusta saatujen tuloksien mukaan avoimen dialogin hoitomallin periaatteet toteutuvat etäyhteyden välityksellä osittain. Avoimen dialogin hoitomallissa yksi tärkeimmistä periaatteista on välitön avun tarjoaminen kriisitilanteessa, jotta ongelmat eivät pääset pitkittymään ja kasaantumaan (Andersen 2022, 186). Monessa vastauksessa tuotiin esiin, että akuutit kriisitilanteet eivät sovellu käsiteltäväksi etäyhteyden välityksellä, vaan niissä vaaditaan niin työntekijän kuin asiakkaankin läsnäoloa samassa tilassa. Myös Laukan ym. (2021, 57) tutkimuksessa tuodaan esille, että etäasiointi ei sovellu kaikkeen avopsykiatriseen toimintaan. Erityisen haastavaksi koettiin ennestään tuntemattomien, vaikeasti oireilevien ja lapsiasiakkaiden arviointi ja heidän kanssaan työskentely etänä. Sirnelä-Rif, Holttinen & Haapasalo-Pesu (2020, 1788) tutkimuksessa korostetaan, että erityisesti psykoottiset asiakkaat, psyykkisesti huonokuntoiset ja vaikeasti oireilevat, hyötyvät enemmän perinteisistä tapaamisista. Avoimen dialogin hoitomallin periaatteista jatkuvuus ja joustavuus voivat onnistua etäyhteyden välityksellä, mutta dialogisuus ei toteudu yhtä hyvin kuin paikan päällä tavattaessa. Etäyhteys tuo haasteita myös epävarmuuden sietämiseen ja psykologiseen jatkuvuuteen. Avoimen dialogin hoitomallissa joustavuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jokaisen asiakkaan ja hänen perheensä ainutlaatuiset hoitotarpeet otetaan joustavasti huomioon ja valitaan heille parhaiten sopivat hoitomenetelmät (Seikkula 2022, 26–27). Myös etäyhteyttä käytettäessä asiakkaan ja perheen hoitotarpeet voidaan ottaa hyvin huomioon. Psykologista jatkuvuutta hoitomallissa rakennetaan luomalla moniammatillinen työryhmä, joka hoitaa asiakasta ja hänen perhettään (Seikkula 2022, 26–27). Myös etäyhteyttä käytettäessä saadaan koottua moniammatillinen työryhmä, ja joskus yksittäisen työryhmän jäsenen voi olla jopa helpompaa osallistua hoitokokoukseen etäyhteyden välityksellä. Seikkulan (2022, 17) mukaan avoimen dialogin hoitomallissa kaikkien hoitokokoukseen osallistuvien, niin asiakkaan kuin perheenjäsenten äänet ja mielipiteet ovat samanarvoisessa asemassa. Fokusryhmähaastattelussa useampi työntekijä toi esille, että etäyhteyden välityksellä työskennellessä kaikkien ääni ei tule kuuluviin ja vuorovaikutus on erilaista kuin samassa tilassa keskustellessa. Haastattelusta ja kyselylomakkeesta saatujen vastausten perusteella merkittäviä avoimen dialogin hoitomalliin liittyviä elementtejä voi jäädä puuttumaan toteutettaessa hoitoa etäyhteyden välityksellä. Kun avoimen dialogin hoitomallia toteutetaan etäyhteyden välityksellä, siitä aiheutuu työntekijälle etuja ja haasteita. Keskeisimmät edut työntekijälle etäyhteyden välityksellä työskennellessä olivat eri tahojen välisen yhteistyön vaivattomuus ja joustavuus, vuorovaikutuksen sujuvuus sekä tapaamisten järjestäminen helpommin eri tahojen välillä. Myös potilaan omaiset saatiin paremmin osallistumaan hoitokokouksiin etäyhteyden välityksellä. Keskeisimmät haasteet työntekijälle olivat perehdytyksen puute, työntekijän kuormitus ja pelot, asiakkaan kokonaisvaltaisen havainnoinnin vaikeus sekä laitteiden ja yhteyksien toimimattomuus. Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus Eettiset ohjeet ovat tieteellisen toiminnan perusta. Tutkimusetiikka ryhmitellään normatiiviseksi etiikaksi, koska sen avulla halutaan vastata oikeista säännöistä, joita täytyy noudattaa tutkimusta työstäessä. Tutkimukselle on kahdeksan eettistä edellytystä: älyllinen kiinnostus, kollegiaalinen arvostus, vaaran eliminoiminen, tunnollisuus, rehellisyys, sosiaalinen vastuu, ihmisarvon kunnioittaminen ja ammatinharjoituksen edistäminen. Tärkein asia etiikan täyttymiselle on se, että tutkimusaineistoa ei väärennellä tai luoda tyhjästä. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2009, 172–173.) Nämä edellä mainitut eettiset edellytykset on huomioitu läpi tutkimuksen. Aihe oli sekä tutkijoille ja tutkittavalle organisaatiolle kiinnostava. Aihe on myös ajankohtainen lisääntyneiden mielenterveysongelmien ja mielenterveyspalveluiden heikon saatavuuden vuoksi. Tutkimus tehtiin eettisten ohjeiden mukaisesti esimerkiksi huomioimalla vastaajien anonyymisyys ja korostamalla tutkimukseen osallistumisen vapaaehtoisuutta. Tutkimus eteni suunnitellussa aikataulussa ja tulokset on esitetty todenmukaisesti vastaajia kunnioittaen. Tutkimuksen luotettavuus turvataan sillä, että käytössä on riittävästi luotettavia lähteitä ja tutkimuskysymykset ovat mietitty tarkkaan (Kangasniemi ym. 2013, 291–292). Raportti kirjoitetaan selkeästi, ja lähdeviitteet ovat selkeitä ja oikein merkitty. Näin lukija ymmärtää, millaisin menetelmin tutkimus on toteutettu ja analysoitu. Luotettavuuden kriteereiksi on luokiteltu riippuvuus, uskottavuus ja siirrettävyys. (Kankkunen & Julkunen 2009, 160.) Tutkimuksen luotettavuus varmistettiin keräämällä tietoperustan aineisto luotettavista ja tuoreista lähteistä sekä käyttämällä kahta aineistonkeruumenetelmää. Kyselylomakkeen ja haastattelun avulla saimme kattavasti tietoa tutkittavasta asiasta. Kyselylomakkeen ja haastattelun kysymykset testattiin ennen käyttöönottoa, tällä varmistettiin niiden toimivuus. Elo, Kääriäinen, Kanste, Pölkki, Utriainen ja Kyngäs (2014) ovat tutkineet sisällönanalyysin luotettavuutta. Laadullisissa tutkimuksissa sisällönanalyysi on yleinen tapa analysoida tutkittava aineisto. Induktiivisessa sisällönanalyysissa kategoriat luodaan tutkijoiden toimesta kokonaisesta datasta, jonka vuoksi on tärkeää saavuttaa luotettavuus. Luotettavuuden tavoitteena on puolestaan tukea väitettä tulosten huomionarvoisuudesta. Luotettavuutta lisää myös sisällönanalyysin prosessin vaiheiden mahdollisimman tarkka raportointi. Sisällönanalyysi koettiin luontevammaksi tavaksi analysoida tämän tutkimuksen aineistoa, koska se antoi selkeitä kokonaisuuksia. Luotettavuuden lisäämiseksi tutkijoiden on pohdittava sitä, mikä on ennakkoasetelman ja aineistonkeruumenetelmän välinen suhde, eli pitäisikö tutkijan käyttää kuvailevia vai puolistrukturoituja kysymyksiä. (Elo ym. 2014). Haastattelukysymykset valittiin ja esitettiin haastateltaville tarkasti, jotta heitä ei johdateltaisi. Tuloksia ei ole ylitulkittu tai vääristelty. Kyselylomakkeen vähäinen vastaajamäärä vaikuttaa tutkimuksen luotettavuuteen. Kysely lähetettiin noin sadalle työntekijälle, mutta vastausprosentti jäi pieneksi. Fokusryhmähaastattelun osallistujamäärä jäi myös vähäiseksi, mutta tutkimusta varten saatiin kerättyä riittävä aineisto, jolla tutkimuskysymyksiin saatiin vastaukset. Pohdinta Opinnäytetyön tavoitteena oli, että Lapin hyvinvointialueen mielenterveyden ja riippuvuuksien hoidon vastuualueen organisaatio voi hyödyntää opinnäytetyön tutkimustuloksia omassa kehittämistyössään. Opinnäytetyön tulokset antavat tietoa avoimen dialogin hoitomallin käytöstä etäyhteyden välityksellä. Kolme tarkasti valittua tutkimuskysymystä ohjasivat tutkimuksen etenemistä ja kyselylomakkeen sekä fokusryhmähaastattelun muotoilua. Ensimmäinen tutkimuskysymys oli, toteutuuko avoimen dialogin hoitomallin periaatteet etäyhteyden välityksellä. Kyselylomakkeesta ja haastattelusta saatujen vastausten perusteella periaatteet eivät voi täysin toteutua etäyhteyden välityksellä. Kun avoimen dialogin hoitomallia toteutetaan etäyhteyden välityksellä, dialogisuuden toteutuminen on vaikeaa ja yhteisen ymmärryksen syntymisessä voi olla ongelmia. Toinen tutkimuskysymys oli, mitkä ovat etäyhteyden välityksellä toteutettavan avoimen dialogin hoitomallin edut työntekijöille. Vastauksien mukaan nousi selvästi esille, se miten etäyhteydellä välityksellä toteuttava hoito oli joustavampaa aikataulullisista syistä sekä potilaan läheiset osallistuivat paremmin hoitoon. Eri tahojen välisen yhteistyön vaivattomuus ja joustavuus nousivat myös selvästi esille. Välimatkojen poistuminen heijastui suoraan positiivisesti aikataulullisiin asioihin ja työpäivien järjestämiseen. Myös Laukka ym. (2021, 58) nostavat tutkimuksessaan etäasioinnin eduiksi muun muassa ajansäästön, mahdollisuuden välttää pitkiä välimatkoja, toimivat etäverkostot sekä etäasioinnin soveltuvuuden ja tuttuuden psykiatrisissa avohoitopalveluissa. Heidän mukaansa etäasioinnilla on ollut suuri merkitys koronaepidemian aikana ja se on mahdollistanut koronaepidemian aikana psykiatristen avohoitopalveluiden tarjoamisen niille asiakkaille, jotka kykenevät etäasiointiin, ja joille se soveltuu. Muuttuvat työelämän haasteet ja koko ajan lisääntyvä digitalisaatio vaativat jatkuvaa kehittämistä. Lapin hyvinvointialueen strategiassa mainitaan tavoitteeksi ihmisten ja palveluiden kohtaaminen oikeissa paikoissa oikeaan aikaan (Lapin hyvinvointialue 2024). Digitaalisten palveluiden tarjoamista asiakkaille ja etäyhteyden välityksellä hoidon toteuttamista voidaan käyttää apuna strategiaa toteutettaessa. Lapin hyvinvointialueella välimatkat ovat pitkiä, ja saavutettavaksi suunnitellut digitaaliset palvelut sekä etäyhteyden välityksellä toteutettava hoito, ovat asuinpaikasta riippumatta kaikkien ulottuvilla. Kolmas tutkimuskysymys oli, mitkä ovat etäyhteyden välityksellä toteutettavan avoimen dialogin hoitomallin haasteet työntekijöille. Vastausten perusteella voidaan todeta, että työntekijöiden mielestä avoimen dialogin hoitomallin toteuttamiseen etäyhteyden välityksellä liittyy paljon erilaisia haasteita teknisistä ongelmista työntekijöiden kuormitukseen ja pelkoihin. Työntekijät eivät saa keskusteluista yhtä luontevia ja sujuvia etäyhteyden välityksellä kuin kaikkien ollessa samassa tilassa. Myös reflektiivistä keskustelua on vaikea toteuttaa etäyhteyden välityksellä ja vaikeiden asioiden puheeksi ottaminen on haastavampaa. Yksi suurimmista huolenaiheista oli, että työntekijät eivät saa asiakkaan kokonaistilanteesta tarpeeksi kattavaa käsitystä, koska asiakkaan eleitä, ilmeitä, reaktioita ja ihmisten sekä perheiden välisiä suhteita on vaikeampaa havainnoida etäyhteyden välityksellä. Vastaavia haasteita esiintyi myös Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa (2023), jossa selvitettiin digitaalisten palvelujen vaikutuksia sosiaali- ja terveydenhuollossa eri toimijoiden näkökulmista. Selvityksestä ilmeni, että ammattilaisia huolestutti digitaalisissa palveluissa käytettävien työkalujen ja mittareiden soveltuvuus hoidon tarpeen sekä kiireellisyyden arviointiin ja asiakkaan terveydentilan sekä voinnin tarkkailuun. (Pennanen ym. 2023, 41.) Tutkimuksen vastausten perusteella ammattilaiset eivät ole saaneet riittävästi perehdytystä etäyhteyden välityksellä työskentelyyn ja myös asiakkailla on ongelmia teknisten laitteiden ja yhteyksien kanssa. Laukka ym. (2021, 59) toteavat omassa tutkimuksessaan, että riittävän tuen tarjoaminen ammattilaisille on tärkeä etäasioinnin käytön edistäjä. Jotta digitaalisista palveluista ja etäyhteyden välityksellä tarjottavasta hoidosta saadaan toimivaa ja kustannustehokasta, on tärkeää tukea työntekijöiden ja asiakkaiden digitaitojen kehittymistä koulutuksien avulla. Asiakkaiden koulutuksessa kannattaa tehdä yhteistyötä kolmannen sektorin, esimerkiksi järjestöjen kanssa. Laukka ym. (2021, 49, 57) ovat selvittäneet tutkimuksessaan myös, miten koronaepidemia on vaikuttanut psykiatristen avohoitokäyntien toteutusmuotoon ja kuvailleet psykiatristen erikoissairaanhoidon palveluiden johtajien kokemuksia etäasioimisesta. Myös heidän tutkimuksessaan nousee esille, että etäasiointiin liittyy etujen lisäksi myös haasteita. Haasteiksi nostettiin välineiden riittämättömyys ja toimimattomat ohjelmat, yhteydet ja tilat, asiakkaiden puuttuvat laitteet, etäasioinnin soveltumattomuus kaikkeen toimintaan, ammattihenkilöiden ja asiakkaiden negatiivinen asennoituminen, riittämätön osaaminen etäasioinnin käyttöön ja organisatoriset ongelmat. Tutkimuksessa yleisimmin esiintynyt estävä tekijä psykiatrisissa avohoitopalveluissa etäasioinnille olivat etäyhteyksiin, tekniikkaan ja ohjelmiin liittyvät ongelmat. Tutkimuksen merkitys Tutkimuksen tuloksien avulla voidaan kehittää etäyhteyden välityksellä toteutettavaa psykiatrista hoitoa ja tarkastella muun muassa sitä, saadaanko etäyhteyden välityksellä kehitettyä asiakaskokemusta. Jos avoimen dialogin hoitomallia halutaan jatkossa toteuttaa etäyhteyden välityksellä, olisi hyvä pohtia, millaisissa tilanteissa sitä käytetään. Mallin käyttöä etäyhteyden välityksellä olisi tärkeä miettiä myös asiakaskohtaisesti, koska tutkimuksen tuloksien perusteella toisille asiakkaille se sopii hyvin, mutta toisten kanssa sen käyttäminen aiheuttaa haasteita. Jatkokehittämisaiheeksi ehdotamme selkeiden ohjeiden ja toimintaperiaatteiden kokoamista avoimen dialogin hoitomallin toteuttamiseen etäyhteyden välityksellä. Kannustamme ottamaan hoitomallia työssään käyttävät ammattilaiset mukaan kehittämistyöhön. Lapin hyvinvointialueen hyvinvointistrategiaan (2024) on kirjattu työn murroksen ja resurssitilanteen vaikutukset. Tämä muuttaa työn tekemisen rakenteita yhä enemmän kohti digitalisaatiota. Koska osaavasta työvoimasta on pulaa, tiukkenevat resurssit lisäävät tarvetta tuottavuuden kehittämiseen ja tämän tutkimuksen toisena jatkokehittämiskohteena ehdotammekin digitalisaation hyödyntämistä ja sen etujen sekä haittojen laajempaa tarkastelua. Tutkimuksen tuloksia voi peilata hyvinvointialueen strategian painopisteisiin ja jatkokehittää monipuolisempaa tarkastelua aiheesta. Myös muut organisaatiot, jotka tuottavat psykiatrisia palveluita ja kehittävät etäyhteyden välityksellä toteutettavaa hoitoa sekä digitaalisia palveluita, voivat hyödyntää saatuja tuloksia. Erityisesti tutkimuksessa esiin nousseet etäyhteyden välityksellä työskentelyn edut ja haasteet työntekijöille tuovat uusia näkökulmia palveluiden kehittämiseen. Riittävän perehdytyksen merkitys sekä teknisten laitteiden ja yhteyksien toimivuus korostuvat etäyhteyden välityksellä työskennellessä. Riittävä perehdytys varmistaa asiantuntijalle mahdollisuuden toteuttaa asiakastyötä laadukkaasti ja luotettavasti. Lähteet Abigail ,M., Freeman, B.,Sc., M.Sc., Rachel H. Tribe, B.Sc., M.Sc., Joshua C. H. Stott, D.Clin.Psy., Stephen Pilling, M.Sc & Ph.D. 2019. Open Dialogue: A Review of the Evidence. Psychiatric Services 70:1, January 2019. Viitattu 22.10.2023 https://ps.psychiatryonline.org/doi/epdf/10.1176/appi.ps.201800236. Alakare, B., Karttunen, M. & Kurtti, M. 2018. Avoimen dialogin hoitomalli – Keroputaan malli. Ratkes 3–4 (2018). Viitattu 4.4.2023 https://ratkes.fi/wp-content/uploads/2021/10/ratkes3_4_2018_keroputaan_malli.pdf. Andersen, T. 2022. Matkantekoa ja käännekohtia. Kirja dialogisesta vuorovaikutuksesta ja kosketetuksi tulemisesta sekä psykiatrian toimintatapojen muutoksesta. Porvoo: Kuva ja mieli Oy. Anttila, V.-J. 2023. Koronavirus (SARS-CoV-2, COVID-19). Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 15.8.2023 https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01257. Bergström, T., Seikkula, J., Holma, J., Köngäs-Saviaro, P., Taskila, J.J. & Alakare, B 2021. Retrospective Experiences of First-Episode Psychosis Treatment Under Open Dialogue-Based Services: A Qualitative Study. Community Ment Health J 58, 887–894 (2022). Viitattu 2.4.2024 https://doi.org/10.1007/s10597-021-00895-6. Bergström, T. 2022. Mieletön häiriö. Psykiatrian ongelma ja sen ratkaisu. Jyväskylä: PS-kustannus. Bergström, T., Taskila, J, J., Kurtti, M., Miettunen, J., Seikkula, J. & Valtanen, K. 2024. Avoin dialogi toimi Länsi-Pohjan nuorisopsykiatriassa. Suomalainen Lääkärilehti 2024; 79. www.laakarilehti.fi/e38742 (Julkaistu 25.1.2024). Viitattu 4.2.2024 https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/alkuperaistutkimukset/avoin-dialogi-toimi-lansi-pohjan-nuorisopsykiatriassa/. Elo, S., Kajula, O., Tohmola, A. & Kääriäinen, M. 2022. Laadullisen sisällönanalyysin vaiheet ja eteneminen. Hoitotiede. 34 (4), 215–225. Viitattu 24.3.2024 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301203939. Elo, S., Kääriäinen, M., Kanste, O., Pölkki, T., Utriainen, K., & Kyngäs, H. 2014. Qualitative Content Analysis: A Focus on Trustworthiness. Sage Open, 4(1). Viitattu 24.3.2024 https://doi.org/10.1177/2158244014522633. Haarakangas, K. 1997. Hoitokokouksen äänet. Dialoginen analyysi perhekeskeisen psykiatrisen hoitoprosessin hoitokokouksenkeskusteluista työryhmän toiminnan näkökulmasta. Jyväskylä studies in education. Psychology and social research, 130. Viitattu 3.5.2023 https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/69962/Haarakangas_Kauko_screen.pdf?sequence=4&isAllowed=y. Haarakangas, K. 2008. Parantava puhe. Helsinki: Magentum Oy. Jarnila, I & Eloranta, S. 2024. Iäkkäiden asiakkaiden kokemuksia etäkotihoidosta. Gerontologia 38(1). Viitattu 25.3.2024 https://journal.fi/gerontologia/article/view/130934/90993. Kankkunen, P. & Vehviläinen-Julkunen, K. 2009. Tutkimus hoitotieteessä. Helsinki: WSOYpro Oy. Kangasniemi, M., Utriainen, K., Ahonen, S.-M., Pietilä, A.-M., Jääskeläinen, P. & Liikanen, E. 2013. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus: eteneminen tutkimuskysymyksestä jäsennettyyn tietoon. Hoitotiede 2013, 25 (4), 291–301. Viitattu 25.10.2023 https://journal.fi/hoitotiede/article/view/128286/77409. Kuronen, M. 2018. Psykiatrisen kotisairaalatoiminnan taustaa. Duodecim Oppiportti. Viitattu 6.4.2023 https://www.oppiportti.fi/op/kts00061/do?p_haku=avoimen%20dialogin%20hoitomalli#q=avoimen%20dialogin%20hoitomalli. Lapin ammattikorkeakoulu 2023. Tulevaisuuden palvelut ja etäisyyksien hallinta. Viitattu 30.8.2023. https://www.lapinamk.fi/fi/Esittely/Strategia/Tulevaisuuden-palvelut-ja-etaisyyksien-hallinta. Lapin hyvinvointialue 2023. Mielenterveys- ja riippuvuuspalvelut. Viitattu 24.9.2023 https://lapha.fi/mielenterveys-ja-riippuvuuspalvelut. Lapin hyvinvointialue 2024. Lapin hyvinvointialueen strategia. Viitattu 10.2.2024 https://lapha.fi/tietoameista/meidan-strategiamme. Laukka, E., Gluschkoff, K., Kaihlanen, A.-M., Suvisaari, J., Kärkkäinen, J., Vorma, H., & Heponiemi, T. 2021. Muutos psykiatristen avohoitokäyntien toteutuksessa ja johtajien kokemukset etäasiointia estävistä ja edistävistä tekijöistä COVID-19 aikakaudella. Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 13(1), 49–62. Viitattu 24.2.2024 https://doi.org/10.23996/fjhw.98228. Lennon, E., Hopkins, L., Einboden, R., McCloughen, A., Dawson, L & Buus, L. 2022. Organizational Change in Complex Systems: Organizational and Leadership Factors in the Introduction of Open Dialogue to Mental Health Care Services. Community Mental Health Journal (2023) 59:95–104. Viitattu 22.10.2023 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9813114/pdf/10597_2022_Article_984.pdf. Pennanen, P., Jansson, M., Torkki, P., Harjumaa, M., Pajari, I., Laukka, E., Lakoma, S., Härkönen, H., Verho, A., Martikainen, S., Kouvonen, A & Leskelä, R-L. 2023. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:52. Digipalvelujen vaikutukset sosiaali- ja terveydenhuollossa. Viitattu 2.4.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165147/VNTEAS_2023_52.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Razzaquq, R. & Stockmann, T. 2016. An introduction to peer-supported open dialogue in mental healthcare. BJPsych Advances, 22(5), 348–356. Viitattu 5.11.2023 doi:10.1192/apt.bp.115.015230. Salo, M. 2017. Hyvien käytäntöjen hautajaiset? Kuntoutus, 40(2), 61–65. Viitattu 24.9.2023 https://journal.fi/kuntoutus/article/view/112400. Sheikh, Y., Ali, A., Khasati, A., Hasanic, A., Bihani, U., Ohri, R., Muthukumar, K., Barlow, J. Benefits and Challenges of Video Consulting for Mental Health Diagnosis and Follow-Up: A Qualitative Study in Community Care. International Journal of Environmental Research and Public Health. 2023; 20(3):2595. Viitattu 7.11.2023 https://doi.org/10.3390/ijerph20032595. Seikkula, J. & Alakare, B. 2004. Avoin dialogi: Vaihtoehtoinen näkökulma psykiatrisessa hoitojärjestelmässä. Duodecim 120(3), 289–96. Viitattu 12.4.2023 https://www.duodecimlehti.fi/duo94071. Seikkula, J., Alakare, B., & Aaltonen, J. 2011. The Comprehensive Open-Dialogue Approach in Western Lapland: II. Long-term stability of acute psychosis outcomes in advanced community care. Psychosis, 3(3), 192–204. Viitattu 2.4.2024 https://doi.org/10.1080/17522439.2011.595819. Seikkula, J. 2022. Dialogi parantaa – mutta miksi? Tallinna: Kuva ja mieli Oy. Sirnelä-Rif, E., Holttinen, T. & Haapasalo-Pesu, KM. 2020 Nuorten hoitosuunnitelmaan tehtävä kirjaus etähoidon osuudesta. Lääkärilehti. 2020; 36:1787–9. Viitattu 24.2.2024 https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/172439/SLL362020-1787.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Sosiaali- ja terveysministeriö 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Helsinki: STM; 2016. Viitattu 10.2.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952- 00–3782–6. Stevanonic, M & Weiste, E. 2018. Keskusteluanalyysi ja fokusryhmien diskursiivinen tutkimus. Teoksessa Haapanen L. Kääntä L. & Lehti L. (toim.) Diskurssintutkimuksen menetelmistä. Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 2018/n:o 11. Viitattu 24.3.2024 file:///C:/Users/k033574/Downloads/5355-492-PB.pdf. Toikkanen, U. 2021. Suomalainen mielenterveyshoidon malli osaksi WHON:n hoitosuosituksia. Lääkärilehti 11.6.2021. Viitattu 4.4.2023 https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/suomalainen-mielenterveyshoidon-malli-osaksi-who-n-hoitosuosituksia/?public=6dffe019eaa99e9d2225d862808fb4c5&utm_source=facebook&fbclid=IwAR1JAYsWrhLdc2hwVvu_1nqJJ33Ql_JlRdW03GDOyiiLP2Ir_-W5efZQXzc. Valtanen, K. 2019. The Psychiatrist’s Role in Implementing Open Dialogue Model of Care. Australian and New Zealand Journal of Family Therapy, 40(3), 319–329. Viitattu 4.4.2023 https://doi.org/10.1002/anzf.1382. Valvira Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto. 2024. Etäpalvelut sosiaali- ja terveydenhuollossa. Viitattu 10.2.2024 https://valvira.fi/sosiaali-ja-terveydenhuolto/etapalvelut. Vilkka, H. 2021. Tutki ja kehitä. 5., päivitetty painos. Jyväskylä: PS.kustannus. Von Peter, S., Bergstrøm, T., Nenoff-Herchenbach, I., Hopfenbeck, MS., Pocobello, R., Aderhold, V., Alvarez-Monjaras, M., Seikkula, J. & Heumann, K. 2021. Dialogue as a Response to the Psychiatrization of Society? Potentials of the Open Dialogue Approach. Front. Sociol. 6:806 437. Viitattu 5.11.2023 doi: 10.3389/fsoc.2021.06437. Weiste, E., Rydman, V. & Kurki, A.-L. 2022. Involvement or inequality? Perceptions of client involvement in digital services among social and health care professionals and clients. Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 14(3), 299–308. Viitattu 29.4.2023 https://doi.org/10.23996/fjhw.112893. LIITTEET Liite 1. Ryhmähaastattelun kysymyksetLiite 2. KyselylomakeLiite 3. SaatekirjeLiite 4. Sisällönanalyysin eteneminenLiite 5. Etäyhteyden välityksellä toteutettavan avoimen dialogin hoitomallin edut työntekijälleLiite 6. Etäyhteyden välityksellä toteutettavan avoimen dialogin hoitomallin haasteet työntekijälle Videovastaanoton mahdollisuudet psykofyysisessä fysioterapiassa Kaisa Simo Johdanto Sähköisillä terveyspalveluilla tarkoitetaan Euroopan unionin määritelmän mukaan tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä terveydenhuollossa. Sähköisten terveyspalveluiden tarkoituksena on parantaa kansalaisten terveyttä sekä terveyspalveluiden tehokkuutta ja tuottavuutta, ottaen huomioon taloudellinen ja sosiaalinen arvo (Euroopan komissio 2018, 4). Digitaalisia palveluita otetaan käyttöön maailmanlaajuisesti kasvavassa määrin, sillä niiden katsotaan olevan tärkeä väline terveysturvan saavuttamiseksi. Digitaalisten palveluiden avulla voidaan tarjota kaikille asiakkaille mahdollisuus saada terveyspalveluita (WHO 2023). Suomessa toteutettiin vuosina 2020–2023 digitalisaation kehittämisohjelma, jonka päämääränä oli edistää ja tukea viranomaisten siirtymistä digitaalisiin palveluihin. Kustannusten jatkuva nousu, kuntalaisten tarpeiden kasvu ja terveyden edistämisen tavoitteet ovat lisänneet painetta tarjota palveluja entistä taloudellisemmin. Tämän vuoksi etäpalveluiden käyttö on kasvanut merkittävästi palvelujen tuottamisessa. (Digitalisaation edistämisen ohjelma 2023). Etäkuntoutus on yksi digitaalisten terveyspalveluiden muoto. Suomessa etäkuntoutuksen kehittämistä on edistetty erilaisten kehittämishankkeiden myötä 2000-luvulta alkaen, mutta vasta COVID-19-pandemian myötä etäkuntoutus alkoi kasvaa voimakkaasti. Etäkuntoutusta kehittäessä kohderyhmäksi on valikoitunut useimmiten ikääntyneet. Lisäksi etäkuntoutus on vakiintunut vammaisten palveluihin sekä psykoterapiaan, jota tutkitaan ja kehitetään jatkuvasti (Salminen ym. 2016; Vuonovirta 2016, 13). Yksi fysioterapian erikoisaloista on psykofyysinen fysioterapia, jonka tavoitteena on huomioida ihmisen liikkumis- ja toimintakyky sekä voimavarat kokonaisvaltaisesti. Psykofyysisessä fysioterapiassa fyysinen ja psyykkinen puoli nähdään yhtenä kokonaisuutena, ja ne ovat vahvassa vuorovaikutuksessa toisiinsa. Psykofyysisestä fysioterapiasta hyötyvät ihmiset, joilla on esimerkiksi pitkittyneitä tuki- ja liikuntaelinkipuja, kehonkuvaan liittyviä häiriöitä, stressioireita tai jotka ovat toipumassa traumasta. Psykofyysisen fysioterapian avulla opitaan esimerkiksi tiedostamaan erilaisten tunnetilojen, stressin, uupumuksen tai kiputilojen aiheuttamia kehollisia oireita ja säätelemään tunnetiloja haastavissakin elämäntilanteissa (Kauranen 2021, 536–537; Psyfy 2023). Valitsin opinnäytetyön aiheeksi videovastaanoton mahdollisuudet psykofyysisessä fysioterapiassa, sillä sähköiset terveyspalvelut ja sitä kautta etävastaanottojen tarve on lisääntynyt viime vuosien aikana. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää fysioterapeuttien kokemuksia videovastaanottojen hyödyntämisestä psykofyysisessä fysioterapiassa. Lisäksi opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten psykofyysisen fysioterapian palveluita voidaan toteuttaa fysioterapian videovastaanottojen kautta. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimii Lapin ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö toteutettiin kyselytutkimuksen avulla. Kyselyyn osallistujat rajattiin vähintään 15 opintopisteen psykofyysisen fysioterapian täydennyskoulutukseen osallistumisen perusteella. Työn tavoitteena oli tuottaa lisätietoa psykofyysisen fysioterapian toteuttamisen mahdollisuuksista sekä kehittää fysioterapian etäkuntoutuspalveluita. Henkilökohtaisena tavoitteenani oli kehittää tietämystäni etäkuntoutuksen hyödyntämisessä. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset olivat: Kuinka paljon psykofyysistä fysioterapiaa toteutetaan videovastaanottojen avulla? Millaisia kokemuksia ja ajatuksia fysioterapeuteilla on psykofyysisen fysioterapian videovastaanottoihin liittyen? Millaiset asiakasryhmät ja harjoitusmenetelmät soveltuvat psykofyysisen fysioterapian videovastaanotolle? Etäkuntoutus osana fysioterapiapalveluita Etäkuntoutus määritellään terapiaksi, jota toteutetaan erilaisten teknologiaratkaisuiden kautta. Teknologian avulla voidaan esimerkiksi toteuttaa videovastaanottojen kautta tapahtuva terapiaa. Laitteina voidaan hyödyntää esimerkiksi tietokonetta, älypuhelinta tai tablettia. (Sarsak 2020, 93). Salmisen ym. (2016, 11) mukaan etäkuntoutuksella tarkoitetaan erilaisten etäteknologioiden, kuten matkapuhelimien tai tietokoneiden, hyödyntämistä kuntoutuksessa. Etäkuntoutus tapahtuu etävastaanotolla, jossa ammattilainen ohjaa asiakasta kuntoutusprosessissa. Etäkuntoutus ja sen kehittäminen Fysioterapian etäkuntoutuksen kehittäminen ja tutkiminen ovat nostaneet suosiotaan COVID-19-pandemian myötä, kun kuntoutuspalveluita jouduttiin keskeyttämään. Kehittämisen ja tutkimisen tavoitteena on ollut löytää keinoja, joilla kuntoutusta voidaan jatkaa muulla tavalla kuin vastaanotolla kasvokkain kohdaten. Etäkuntoutuksen avulla on ollut mahdollista alentaa muun muassa asiakkaiden infektioriskiä. (WHO 2020; Amin ym. 2022, 2–3.) Etäkuntoutuksessa luodaan aina selkeät tavoitteet, kuten kuntoutuksessa yleensäkin. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira 2022) mukaan etäpalveluilla, joihin etäkuntoutus luetaan, tarkoitetaan esimerkiksi videon tai älypuhelimen välityksellä toteutettavaa hoitoa, diagnosointia, tarkkailua tai seurantaa. Etäpalvelun käyttöön on saatava asiakkaan suostumus sekä terveysalan ammattilaisen huolellinen arvio siitä, soveltuuko asiakas etäyhteyden kautta hoidettavaksi. Suomen sosiaali- ja terveysministeriön (STM 2023) mukaan etänä toteutettavia palveluita voidaan verrata tavanomaisiin vastaanottokäynteihin. Asiakkaalla on mahdollisuus valita, haluaako hän vastaanottokäynnin etävastaanoton kautta vai niin sanotulla perinteisellä vastaanottokäynnillä (Valvira 2022; Sosiaali- ja terveysministeriö 2023). Etäkuntoutusta käytetään erityisesti perusterveydenhuollon fysioterapiassa, mutta palveluiden käytössä on alakohtaisia eroja. Fysioterapeuttien kokemusten mukaan digitaalisten palveluiden käyttö ei ole vielä jokapäiväistä, mutta etäkuntoutuksen avulla odotetaan saavan lisäarvoa fysioterapeutin työhön (Vader 2017, 5). Salmisen ja Hiekkalan (2019, 289) mukaan etäkuntoutuksen on todettu soveltuvan sen eri muodoissaan lähes jokaiselle diagnoosista tai sairaudesta riippumatta. Sen on koettu olevan yhtä tehokasta niin etänä kuin kasvokkain toteutettuna. Teknologian avulla ja sen kehittymisen myötä voidaan odottaa etäpalveluiden tulevan osaksi kuntoutusta. Se vaatii kuitenkin teknologian opettelua ja uusien toimintatapojen käyttöä tulevaisuudessa. Kokemuksia etäkuntoutuksesta Etäkuntoutusta on tutkittu ja kehitetty Suomessa jo melko kattavasti. Jacobsson (2021) on esimerkiksi tutkinut Itä-Suomen yliopistossa digitaalisen ryhmäkuntoutuksen yhteyttä sydänkuntoutujien elämänlaatuun, terveyden edistämiseen ja motivaatioon. Digitaalinen ryhmäkuntoutus soveltuu sydänkuntoutujille, sillä se mahdollistaa osallistumisen aikaan ja paikkaan riippumatta sekä huomioi hyvin erilaiset elämäntilanteet. (Jacobsson 2021, 71–72). ”Kokemuksia etäkuntoutuksesta: Kelan etäkuntoutushankkeen tuloksia” tutkittiin hyväksymis- ja omistautumisterapiamenetelmien vaikutuksia yli 60-vuotiaille omaishoitajille. Hankkeessa haluttiin selvittää, millaisia vaikutuksia etäkuntoutuksella on omaishoitajien psyykkiseen hyvinvointiin. Tulosten mukaan etäkuntouksen avulla saatiin vähennettyä omaishoitajien masennusoireita, elämänlaatu parani sekä psykologinen joustavuus koheni. (Pakkala ym. 2019, 94–111). Salmisen ja Hiekkalan (2019) toimittamassa julkaisussa on koottu 13:n eri tahon toteuttamien kehittämishankkeiden tuloksia etäkuntoutukseen liittyen. Kaikkien 13 kehittämishankkeiden tulokset kertovat, että etäkuntoutus täytti pääosin kuntoutukselle luodut tavoitteet ja se oli tuloksellisesti hyvää kaikille hankkeissa oleville kohderyhmäläisille. Kyseisissä hankkeissa etäkuntoutukseen osallistujat olivat eri-ikäisiä, ja heillä oli erilaisia rajoitteita työ- ja toimintakyvyssä, kuten mielenterveyshäiriöitä, sydänsairauksia tai tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Etäkuntoutukseen osallistuvilla lapsiasiakkailla oli taustalla muun muassa autisminkirjon häiriöitä ja liikuntavammoja. Etäkuntoutus nähtiin yhtä tehokkaana kuin kasvokkain tapahtuva kuntoutus. Tärkeänä asiana koettiin etäteknologiaa hyödyntäen palvelun saatavuus ja käytettävyys. Etäkuntoutuksen edelläkävijänä on ollut erityisesti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS), joka on kehittänyt verkkosivuston Mielenterveystalo.fi. Sivusto toimii niin ammattilaisten työkaluna kuin asiakkaiden tietopankkina. (Mielenterveystalo.fi, 2023). Kokemuksia etäkuntoutuksesta on kerätty kansainvälisesti tutkimusten ja hankkeiden avulla, ja etäkuntoutuksesta käytetään yleisesti termiä eHealth tai telehealth (Vader 2017, 5–6). Positiivisia tuloksia on saatu muun muassa sydänkuntoutuksesta ja keuhkopotilaiden kuntoutuksesta (Bernocchi ym. 2018, 86). Aminin ym. (2022, 2–3) mukaan kasvokkain tapahtuva kuntoutus yhdistettynä etäkuntoutukseen on ollut toimiva ratkaisu. Yleisin tapa etäkuntoutuspalvelujen tuottamisessa on ollut digitaalisten laitteiden ja kuntoutuksen tukemiseksi käytettävien välineiden, kuten tekstiviestien ja nettilinkkien, hyödyntäminen. Etäkuntoutuksessa on tärkeää varmistaa myös laitteiden ja ohjelmistojen toimivuus (Ganapathy 2021, 5–7). Asiakastyytyväisyys ja elämänlaadun parantuminen ovat olleet samantasoisia etäkuntoutuksessa ja kasvokkain toteutettavassa kuntoutuksessa. Etäkuntoutus on nähty hyödyllisenä myös kotona tapahtuvan kuntoutuksen tukena, mikä on rohkaissut asiakkaita harjoittelemaan aktiivisemmin kotona (Amorim ym. 2023; Muñoz-Tomás ym. 2023). Psykofyysinen fysioterapia Yksi fysioterapian erikoisaloista on psykofyysinen fysioterapia, jonka tavoitteena on tukea, vahvistaa ja edistää ihmisen kokonaisvaltaista liikkumis- ja toimintakykyä. Psykofyysinen fysioterapia on lähestymistapa, jonka avulla voidaan hyödyntää monenlaisia menetelmiä ja tavoittaa erilaisia kohderyhmiä. Sitä voidaan soveltaa kaikessa fysioterapiatyössä. Psykofyysisen fysioterapian perusajatus on kokemuksellinen oppiminen, jonka avulla asiakas voi löytää selviytymismalleja ja ratkaisukeinoja elämäänsä (Härkönen ym. 2016, 6). Psykofyysisen fysioterapian taustalla on psykofyysinen ihmiskäsitys, jonka mukaan keho ja mieli ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Asiakasta kohdatessa on tärkeää ymmärtää, että keho ja mieli muodostavat kokonaisuuden ja ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Kehon tuntemukset liittyvät mieleen, ja tunteet sekä ajatukset vaikuttavat liikkumiseen ja keholliseen kokemukseen. Psykofyysinen fysioterapia toimii kuntoutusmuotona useilla asiakasryhmillä, kuten neurologisessa kuntoutuksessa, kroonisen kivun hoidossa ja mielenterveyskuntoutuksessa. Tavoitteena on lähestyä asiakasta kehon ulkopuolelta, ottaen huomioon myös ihmismieli ja ympäristön vaikutukset. Fysioterapian sisältö ja asetetut tavoitteet määräytyvät aina asiakkaan omia tavoitteita ja voimavaroja kuunnellen. Psykofyysisessä fysioterapiassa korostetaan erityisesti asiakkaan oman kehollisen kokemuksen tunnistamista ja hyväksymistä (Kinnunen 2016; Psyfy, 2023). Psykofyysinen fysioterapia on saanut alkunsa Ruotsista ja Norjasta, joissa on hyödynnetty kehotietoisuuden lähestymistapaa terveydenhuollossa. Menetelmä on syntynyt psykologien, psykiatrien ja fysioterapeuttien yhteistyössä (Kauranen 2021, 536–537). Muualla maailmassa psykofyysinen fysioterapia tunnetaan nimillä ’physiotherapy in mental health’ tai ’psychosomatic physiotherapy’ (Härkönen ym. 2016, 8–9; Probst & Skajaerven 2018, 2–12). The International Organization of Physical Therapy in Mental Health (IOPTMH, 2023) korostaa, että fysioterapiassa tulisi huomioida fyysisen aktiivisuuden lisäksi myös psyykkinen näkökulma. Yhdistys painottaa moniammatillista yhteistyötä, joka on kliinisesti ja tieteellisesti todettu tehokkaaksi. Psykofyysisen fysioterapian täydennyskoulutus (15–20 op) antaa fysioterapeuteille valmiudet työskennellä psykofyysisen fysioterapian viitekehyksessä. Koulutusta voi suorittaa muun muassa Tampereen, Turun, Seinäjoen, Lapin ja pääkaupunkiseudun ammattikorkeakouluissa. Täydennyskoulutuksen jälkeen fysioterapeutti osaa soveltaa psykofyysistä fysioterapiaa asiakkaan voimavarat ja tarpeet huomioiden sekä kehittää ja käyttää psykofyysisen fysioterapian asiantuntijuutta työelämässä (Psyfy 2023; Kinnunen, 2016). Psykofyysisen fysioterapian työvälineet ja asiakasryhmät Psykofyysinen fysioterapia soveltuu käytettäväksi hyvin erilaisten asiakasryhmien kanssa. Psykofyysistä fysioterapiaa hyödynnetään Suomessa muun muassa neurologisessa kuntoutuksessa (esim. MS- tai Parkinson -kuntoutujat), vammaisten henkilöiden kuntoutuksessa tai mielenterveyteen liittyvässä ongelmissa, kuten stressiperäisten ongelmien, unihäiriöiden tai syömishäiriöiden hoidossa. Psykofyysistä fysioterapiaa voidaan käyttää myös esimerkiksi toiminnallisten liikehäiriöiden tai kipuasiakkaiden hoidossa, kuten kroonisten kiputilojen, fibromyalgian ja migreenin hoidossa. (Härkönen ym. 2016, 7–8.). Psykofyysistä fysioterapiaa voidaan toteuttaa mm. erilaisten hengitys- ja kehotietoisuusharjoitusten, rentoutusmenetelmien, liikeharjoitteiden, pehmytkudoskäsittelyn sekä vuorovaikutusta vahvistavien harjoitteiden avulla. (Kinnunen 2016.) Psykofyysisen fysioterapian avulla asiakkaalla on mahdollisuus: saada turvaa ja varmuutta omaan tapaansa olla. Saada kontakti itseensä. oppia aistimaan ja arvostamaan omaa kehoa ja miten keho reagoi erilaisissa tilanteissa. oppia rentoutumisen keinoja ja stressinhallintaa. säädellä kuormitustaan löytää keinoja liikkumiseen ja sen kokemiseen oppia oivaltamaan ja havainnoimaan kipua ja oireiden syitä kehittää vuorovaikutustaitoja ja yhdessä toimimista vahvistaa itsetuntemustaan (Psyfy, 2023.) Kokemuksia psykofyysisestä fysioterapiasta Etäkuntoutusta on tutkittu vielä vähän psykofyysisen fysioterapian näkökulmasta. Psykofyysisen fysioterapian etäkuntoutuksessa voidaan kuitenkin soveltaa mahdollisesti muiden terapia-alojen tutkimuksia etäkuntoutuksesta. Soveltavia tutkimuksia löytyy esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien etäpalveluista ja etäkohtaamisista. Etäpalveluiden on koettu tuovan tukea mm. yksinäisyyden lieventämiseen ja tukemiseen haastavassa elämäntilanteessa. Kuntoutujat ovat kokeneet videovälitteisen kohtaamisen ammattilaisen kanssa vähentävän ahdistuneisuutta. Etäkohtaamisen avulla on opittu käsittelemään stressiä ja ahdistusta (Virtanen ym. 2021, 19–25; Häll 2023, 25.). Shemeikka ym. (2017) ja Zhang ym. (2018) ovat tutkineet omaishoitajien psyykkisen oireilun tukemista verkkopohjaisten tukitoimien avulla. Lisäksi etäpalveluihin pohjatuvat mallit voivat lisätä omaishoitajien psyykkistä terveyttä, tukea psykososiaalista toimintakykyä sekä vähentää muun muassa masennusoireita, kuormittuneisuutta ja stressiä. Nuorten aikuisten kroonisen niskakivun hoidossa etäkuntoutus koettiin toteuttamiskelpoiselta vaihtoehdolta verrattaessa kuntoutusta kasvokkain tapahtuvaan kuntoutukseen (Yiting ym. 2023.) Tutkimuksen toteutus Toimeksiantajan kuvaus Opinnäytetyön toimeksiantajana on Lapin ammattikorkeakoulu, joka aloitti toimintansa vuonna 2014, kun Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu ja Rovaniemen ammattikorkeakoulu lakkautettiin ja niiden toiminnot yhdistettiin. Lapin ammattikorkeakoulun osaaminen keskittyy kestävään matkailuun, tulevaisuuden palveluihin, etäisyyksien hallintaan sekä arktiseen globaaliin vastuullisuuteen (Lapin ammattikorkeakoulu, 2023). Lapin ammattikorkeakoulussa voi opiskella fysioterapiatutkinnon AMK-tasolla sekä jatkokoulutuksena YAMK-tason fysioterapiatutkinnon. Opinnäytetyö kuuluu ”Digitaaliset terveyspalvelut ja terveyden edistäminen” -opintokokonaisuuteen (Fysioterapeutti YAMK). Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää opetuksessa sekä täydennyskoulutuksissa, joissa pyritään syventämään ammattitaitoa. Lisäksi tutkimustuloksia voidaan hyödyntää digitaalisten kuntoutuspalveluiden kehittämisessä. Tutkimusmenetelmät ja aineiston keruu Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin määrällinen tapaustutkimus, ja opinnäytetyö toteutettiin kyselytutkimuksena. Tapaustutkimuksessa pyritään ymmärtämään tutkittavaa kohdetta sen omassa ympäristössä eri näkökulmista ja tietolähteistä (Vilkka 2021, 94). Tämän tutkimuksen kohderyhmänä olivat fysioterapeutit, joilla on suoritettuna vähintään 15 opintopisteen psykofyysisen fysioterapian täydennyskoulutus. Tutkimuksessa haluttiin saada asiaan perehtyneiden ammattilaisten kokemuksia psykofyysisen fysioterapian videovastaanotoista ja niiden kehittämisestä. Aineistonkeruumenetelmänä hyödynnettiin Lapin ammattikorkeakoulun Webropol-ohjelmalla luotua kyselylomaketta. Kysely esitestattiin aluksi kolmella koevastaajalla, jotka olivat kuntoutuksen ammattilaisia (fysio- ja toimintaterapeutteja) ja kiinnostuneita työskentelemään psykofyysisessä viitekehyksessä asiakkaidensa kanssa. Testauksen jälkeen kyselyä hiottiin kysymysten järjestyksen ja kirjoitusasun osalta, jonka jälkeen se lähetettiin tutkimuskohderyhmälle syyskuussa 2024. Tutkimuksen kohderyhmän väylät löytyivät tutkijan oman ammatillisen osaamisen kautta, sillä tutkija on psykofyysisen fysioterapian viitekehyksessä työskentelevä fysioterapeutti. Väylät olivat tutkijalle tuttuja tämän ammatillisen taustan ansiosta, mutta tutkija ei tuntenut henkilökohtaisesti ryhmien kaikkia jäseniä. Kyselyt toimitettiin kahdella väylällä: suljetussa Facebook-ryhmässä ja kahdessa WhatsApp-ryhmässä, jotka on suunnattu psykofyysisen fysioterapian ammattilaisille. Näillä väylillä pyrittiin saamaan mahdollisimman suuri vastaajamäärä. Kyselystä lähetettiin yksi muistutusviesti, jonka avulla saatiin vielä kuusi lisävastausta. Kyselyyn vastaaminen oli vapaaehtoista ja anonyymiä. Kohderyhmän koko arvioitiin olevan noin 60–80 henkilöä, vaikka Facebookin suljetussa ryhmässä on huomattavasti enemmän jäseniä. Kohderyhmän koon arvioinnissa otettiin huomioon myös se, että kaikki eivät ole välttämättä nähneet kyselyä ja osa saattoi nähdä kyselyn molempien väylien kautta. Kyselyyn haluttiin vastauksia fysioterapeuteilta, joilla oli suoritettuna vähintään 15 opintopisteen psykofyysisen fysioterapian täydennyskoulutus. Facebook-ryhmässä on myös fysioterapeutteja, jotka ovat kiinnostuneita psykofyysisen fysioterapian viitekehyksestä, mutta eivät ole suorittaneet täydennyskoulutusta. Tämän vuoksi todellinen vastausprosentti ei ole tiedossa. Kyselyyn vastasi yhteensä 42 psykofyysisen fysioterapian täydennyskoulutuksen suorittanutta fysioterapeuttia Kyselylomake laadittiin tutkimuskysymyksiin pohjautuen, ja sen tarkoituksena oli selvittää psykofyysisen fysioterapian videovastaanottojen tulevaisuutta. Kysymykset muotoiltiin siten, että ne kattavat tutkimuksen keskeiset teemat: videovastaanottojen soveltuvuuden, toteutuksen eri asiakasryhmillä ja fysioterapeuttisten harjoitusten mahdollisuudet etäkuntoutuksessa. Likert-asteikko valittiin, koska se mahdollisti vastaajien mielipiteiden arvioimisen asteikolla ja tarjosi tilastollista tietoa. Avoimet kysymykset puolestaan lisäsivät tutkimuksen kattavuutta ja mahdollistivat vastaajien omien kokemusten ja ideoiden keräämisen etäkuntoutuksen kehittämisestä. Kysymykset perustuvat tutkijan omiin ammatillisiin havaintoihin ja kokemuksiin psykofyysisen fysioterapian kentältä, sekä tutkimuskysymyksiin, jotka keskittyvät psykofyysisen fysioterapian videovastaanottojen kehittämiseen. Aineiston analyysi Määrällistä aineistoa analysoitaessa hyödynnettiin Webropol-ohjelman omaa analyysityökalua. Työkalun avulla laskettiin määrällisten kysymysten prosenttiosuudet valmiiksi. Kysymyksissä, joissa oli Likert-asteikko, tarkasteltiin vastausten jakautumista eri osioiden välillä. Webropol-ohjelman avulla selvitettiin myös psykofyysisen fysioterapian soveltuvuuden ja videovastaanottojen käytön välistä yhteyttä siihen, koettiinko videovastaanotot mahdollisina psykofyysisessä fysioterapiassa. Määrällisten kysymysten analysoinnissa on huomioitu vastausten keskiarvo ja mediaaniarvo. Analyysi on luonteeltaan kuvailevaa, sillä siinä keskitytään aineiston jakauman ja keskeisten piirteiden esittämiseen ilman syvällistä tilastollista testausta tai syy-seuraussuhteiden määrittämistä (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara, 2020). Avoimet kysymykset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, mukaillen Elo ym. (2022, 219–220) esittämää lähestymistapaa. Elo ym. (2022) mukaan sisällönanalyysi on erityisen soveltuva laadulliseen tutkimukseen, sillä se mahdollistaa aineiston tarkastelun systemaattisesti ja objektiivisesti. Aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä tarkoitetaan sitä, että saman aiheen käsitteet ryhmitellään ja yhdistetään omiksi luokikseen. Avoimet vastaukset pelkistettiin ja ryhmiteltiin alaluokiksi, jotka yhdistettiin neljään pääluokkaan. Pelkistämisvaiheessa oli erityisen tärkeää, että vastaukset säilyivät alkuperäisinä eikä tutkijan omia tulkintoja päässyt syntymään. Sisällönanalyysin etenemistä on kuvattu tarkemmin liitteessä 3. Analyysin selkeyden takaamiseksi myös sisällön kuvailua ja nimeämistä korostettiin. Opinnäytetyön kyselylomakkeessa fysioterapeutit vastasivat neljään avoimeen kysymykseen omilla sanoillaan. Tulosten tulkintaa varten avoimien kysymysten otsikointi tehtiin tutkimuskysymykset huomioiden. Sisällönanalyysimenetelmän avulla aineiston analysointi onnistui systemaattisesti, ja aineistosta saatiin tiivis kuvaus (Tuomi & Sarajärvi, 2018, 100–103). Yksi avoimista kysymyksistä oli pakollinen, ja siihen vastattiin pääosin laajasti. Muut avoimet kysymykset olivat vapaaehtoisia, ja niihin saadut vastaukset olivat melko suppeita. Vastausten määrä vaihteli 7 ja 17 vastauksen välillä kysymystä kohden. Näiden kysymysten vastauksista oli helppo poimia avainsanoja ja nostaa esiin toistuvia ja korostuvia asioita. Avoimien kysymysten vastauksia käytettiin osittain myös suorina lainauksina tutkimustulosten analyysissa. Keskeiset tutkimustulokset Tutkimukseen osallistuneiden taustatiedot Videovastaanoton mahdollisuudet psykofyysisessä fysioterapiassa kartoittavaan kyselyyn (liite 2) vastasi 42 fysioterapeuttia (n = 42). Vastaajista 71 % oli opiskellut 15–20 opintopisteen laajuisen psykofyysisen fysioterapian täydennyskoulutuksen, ja loput vastaajista olivat käyneet täydennyskoulutuksia 21–30 opintopisteen verran. Enemmistö vastaajista (45 %) työskenteli fysioterapeuttina yksityisellä palveluntarjoajalla. Lisäksi vastaajat työskentelivät fysioterapeutteina avoterveydenhuollossa (19 %), erikoissairaanhoidossa (19 %), ammatinharjoittajana (14 %) tai yrittäjänä (3 %). Psykofyysisen fysioterapian ammattilaisten arvio videovastaanotoista Tutkimustulosten mukaan psykofyysisen fysioterapian ammattilaisten kokemus videovastaanotoista on vähäistä. Vastaajista 62 % toteutti fysioterapiaa vain lähivastaanottojen kautta ja 36 % pääosin lähivastaanottojen kautta. Videovastaanottoja ja lähivastaanottoja tasaisesti toteutti 2 %. Kukaan vastaajista ei toteuttanut psykofyysistä fysioterapiaa ainoastaan videovastaanottojen kautta. Lähes kaikilla (88 %) vastaajilla olisi välineet videovastaanottojen toteuttamiseen. Videovastaanottojen soveltuvuus psykofyysisessä fysioterapiassa Kyselyyn vastanneista psykofyysisen fysioterapian ammattilaisista 40 % arvioi psykofyysisen fysioterapian soveltuvan videovastaanotoille. (Kuvio 1). Videovastaanotoilla asiakkaan haastattelu videoyhteyden kautta arvioitiin toimivana (65 %). Sen sijaan asiakkaan kohtaaminen (57 %) nähtiin haastavana ja asiakkaan havainnointi (50 %) jakoi soveltuvuuden suhteen ajatuksia tasaisesti. Noin kolmasosa (33 %) arvioi psykofyysisen fysioterapian videovastaanotot turvalliseksi toteuttaa videovastaanoton kautta ja lähes puolet vastaajista näki psykofyysisen fysioterapian videovastaanotot osana tulevaisuutta (45 %). Kuvio 1. Asiakkaan tapaaminen videovastaanotolla Kyselyyn vastanneista fysioterapeuteista 48 % arvioi, että videovastaanotot soveltuvat parhaiten psykofyysisen fysioterapian oikea-aikaisuuden arviointiin. Kolmasosa vastaajista (33 %) piti videovastaanottoja sopivina psykofyysisen fysioterapian loppuarvioon, ja saman verran arvioi, että ryhmämuotoisen terapian toteuttaminen voisi olla mahdollista videovastaanotolla. 29 % vastaajista mainitsi avoimessa kohdassa, että videovastaanotot voisivat olla hyödyllisiä myös välitapaamisiin fysioterapiajakson aikana, erityisesti tilanteissa, joissa vastaanotolle saapuminen on haastavaa esimerkiksi sairauden, matkan tai kehollisten haasteiden vuoksi. Vain 17 % arvioi, että psykofyysisen fysioterapian kokonaisuudessaan voisi toteuttaa videovastaanotoilla, kun taas 14 % ei pitänyt videovastaanottoja soveltuvina psykofyysiseen fysioterapiaan (Kuvio 2). Kuvio 2. Soveltuvuus videovastaanotolla Psykofyysisen fysioterapian videovastaanotoille soveltuvat asiakasryhmät Psykofyysisen fysioterapian täydennyskoulutuksen suorittaneiden fysioterapeuttien mukaan asiakkaat, joilla on stressiä tai uupumusoiretta (74 %), tai univaikeuksia (72 %) koettiin soveltuvan hyvin videovastaanoton asiakkaiksi (Kuvio 3). Kuvio 3. Soveltuvat asiakasryhmät Sen sijaan asiakkaat, joilla on traumaperäisiä oireita (83 %) sekä kehon hahmottamisen ja kehonkuvan häiriöitä (52 %), arvioitiin olevan haastavampi kohderyhmä videovastaanotoilla. Jännitystilat ja lihaskireydet, erilaiset pelkotilat tai paniikkioireet, tunnesäätelyn haasteet, liikkumisen haasteet ja pitkittyneet kiputilat jakoivat ajatuksia puolesta ja vastaan (Kuvio 3). Psykofyysisen fysioterapian harjoitusmenetelmät ja niiden soveltuvuus videovastaanotoilla Psykofyysisen fysioterapian ammattilaisten mukaan erilaiset harjoitusmenetelmät saivat yleisesti kannatusta videovastaanotoilla toteutettavaksi. Hengitysharjoitteet (69 %) ja rentoutusmenetelmät (64 %) koettiin soveltuvimmiksi videovastaanotoille. Vastaajat arvioivat myös liikeharjoitteet ja kehotietoisuusharjoitteet toimiviksi videovastaanotolla. Sen sijaan vuorovaikutusta vahvistavat harjoitteet koettiin haastaviksi toteuttaa videovastaanotolla (36 %). Vastaajilla oli mahdollisuus valita myös vaihtoehto ”muu” ja tarkentaa vastaustaan avoimen kysymyksen avulla. Avoimessa kohdassa mainittiin, että videovastaanotolle soveltuvat myös luovat harjoitteet ja musiikin hyödyntäminen harjoittelussa (Kuvio 4). Kuvio 4. Harjoitusmuodot ja miten niiden onnistuminen nähtiin psykofyysisen fysioterapian videovastaanotoilla. Avoimet vastaukset ja kokemukset psykofyysisen fysioterapian videovastaanotoista Avoimissa vastauksissa nousi esiin sekä kiinnostus kokeilla videovastaanottojen käyttöä psykofyysisessä fysioterapiassa, että epävarmuus niiden soveltuvuudesta. Vastaajat toivat esiin ristiriitaisia ajatuksia: toisaalta halukkuus kokeilla, mutta toisaalta huolia luottamuksen ja sitoutumisen luomisesta etäyhteyksien kautta. Videovastaanottojen soveltavuutta epäiltiin erityisesti psyykkisesti vaikeasti sairaiden asiakkaiden kohdalla. Kevyempien asiakasryhmien osalta monet kokivat etävastaanotot mahdollisiksi ja jopa hyödyllisiksi. Esimerkki avoimista kommenteista: ”Vieraita ajatuksia, sillä en ole tehnyt koskaan videovastaanottoja. Ehkä joihinkin tilanteisiin ne voisivat kuitenkin soveltua, kuten ahdistus/pelko tulla paikalle fyysisesti.” ”Kokeilun halua, mutta jäin pohtimaan onko luottamus vaikeampi luoda etänä tai onko sitouttaminen vaikeampi luoda näin. Ensimmäisenä tuli mieleen psyykkisesti kovinkin sairaat potilaat, mutta kevyemmille potilasryhmille tämä voisi toimia.” Vastaajat, joilla oli kokemusta videovastaanotoista, jakoivat myös käytännön kokemuksiaan. Useat mainitsivat tilanteita, joissa asiakkaan tarpeet huomioiden videovastaanotto oli parempi vaihtoehto kuin perinteinen lähivastaanotto. Monille asiakkaille kotona oleminen toi turvallisuuden tunnetta ja mahdollisti paremman keskittymisen harjoituksiin. Erityisesti aistiyliherkkyydet ja muut haastavat oireet helpottivat asiakkaita videoavusteisessa fysioterapiassa. Esimerkkejä positiivisista kokemuksista: ”Asiakkaalla oli mm. aistiyliherkkyyttä, ja erityisesti valot, äänet ja toiset ihmiset kuormittavat voimakkaasti. Lähivastaanotoille oli vaikea tulla, mutta kohtaaminen videon kautta oli mieluista ja harjoituksiin keskittyminen oli helpompaa omassa kodissa, joka tilana loi turvaa.” ”Asiakkaan tilanteeseen oli optimaalista alkuun ottaa vastaanotto etänä. Omien voimavarojen vahvistuessa ja oman kehotyöskentelyn kehittyessä asiakas pääsi tulemaan vastaanotolle.” Epäonnistuneet kokemukset liittyivät pääasiassa teknisiin ongelmiin, kuten laitteiden toimimattomuuteen tai katkenneisiin yhteyksiin. Näihin liittyen vastaajat nostivat esiin tärkeitä kehityskohteita, kuten tarvittavat koulutukset ja toimintatapojen mukauttaminen etäpalveluiksi. Lisäksi useat vastaajat toivoivat, että välineet ja tilat olisi varmistettava huolellisesti etäyhteyksien onnistumiseksi, erityisesti tietyissä asiakasryhmissä, joiden osalta videovastaanottojen soveltuvuus vaatii erityistä harkintaa. Esimerkkejä kehittämisajatuksista: ”Koulutus. Rohkeus lähteä kokeilemaan. Kyky arvioida, kenelle videovastaanotto soveltuu ja kenelle ei.” ”Kokemusten jakamista, kuinka tarvittaessa voi muuttaa totuttua tapaa työskennellä. Jos tarpeen muuttaa tapaamiset etäpalveluksi.” ”Ympäristö, rauhallinen tila, miten luoda turvaa ja luottamusta, tilavaatimukset ja välineet.” Johtopäätökset ja pohdinta Tämän tutkimuksen tulokset tarjoavat arvokasta tietoa psykofyysisen fysioterapian videovastaanottojen soveltuvuudesta ja haasteista. Vaikka etävastaanottojen käyttö psykofyysisessä fysioterapiassa on vielä rajallista, tutkimus osoittaa niiden potentiaalin erityisesti kevyempien asiakasryhmien hoidossa. Suurin osa vastaajista toteuttaa edelleen fysioterapiaa lähivastaanotoilla, mutta videovastaanotot voivat tarjota hyödyllisen vaihtoehdon esimerkiksi stressistä, uupumuksesta tai univaikeuksista kärsiville asiakkaille. Tämä on linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa, joissa on todettu etäkohtaamisten olevan hyödyllisiä mielenterveyskuntoutujille esimerkiksi stressin hallinnassa ja ahdistuksen hoidossa (Virtanen ym. 2023, 19–25; Häll 2021, 25). Sen sijaan kehon hahmottamisen ja kehonkuvan häiriöt nähtiin haasteina etävastaanotoilla. Tämä viittaa siihen, että lähivastaanottojen aistillinen ja vuorovaikutteinen luonne on tärkeä osa psykofyysisen fysioterapian prosessia (Kauranen, 2021). Psykofyysisen fysioterapian videovastaanottojen soveltuvuus Psykofyysisen fysioterapian perusta on kehon ja mielen välinen yhteys, joka vaatii tiivistä vuorovaikutusta ja aistillista läsnäoloa (Kauranen, 2021). Etäyhteyksien kautta tapahtuva kommunikointi tuo haasteita, sillä kehon kokemus välittyy vähemmän suoraan ja aistillinen läsnäolo jää rajoitetummaksi. Biocca ym. (2003) korostavat, että videovastaanotot voivat toimia käytännön ratkaisuna, mutta ne eivät täysin korvaa lähivastaanottojen läheisyyttä ja vuorovaikutteisuutta. Vaikka videovastaanotoilla voidaan tukea asiakkaan kuntoutumisen edistymistä, etäyhteyksien kautta tapahtuva vuorovaikutus jää rajoitetummaksi verrattuna lähivastaanottoihin, mikä on erityisen merkityksellistä psykofyysisessä fysioterapiassa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että videovastaanotot voivat olla hyödyllisiä erityisesti hoidon oikea-aikaisuudessa ja loppuarvion arvioinnissa. Sen sijaan asiakkaan kehon reaktioiden ja tilan havainnointi etäyhteyksien kautta on haastavampaa. Tämä vahvistaa ajatuksen siitä, että videovastaanotot voivat täydentää hoitoprosessia, mutta eivät voi täysin korvata perinteisiä lähivastaanottoja. Turvallisuusnäkökohdat ja asiakasryhmät Psykofyysisen fysioterapian ammattilaisten mukaan videovastaanottojen suurin haaste on asiakasryhmien turvallisuus ja hyvinvointi. Psykofyysisen fysioterapian erityispiirteet, kuten kehon kuuntelu ja liikkeenhallinta, tekevät etävastaanotoista haasteellisia erityisesti asiakasryhmille, joilla on traumaperäisiä oireita tai kehon hahmottamisen häiriöitä. Etävastaanotot eivät tarjoa samanlaista turvallisuuden tunnetta kuin lähivastaanotto, jossa fysioterapeutti voi tarkasti arvioida asiakkaan kehollista tilaa ja reaktioita. Näissä tapauksissa lähivastaanotto voi tarjota paremman mahdollisuuden kehon havainnointiin ja turvallisuuden tunteen luomiseen (Psyfy, 2023). Etäkuntoutus on kuitenkin osoittautunut tehokkaaksi tukea asiakkaita, erityisesti silloin, kun perinteiset kuntoutusmuodot eivät ole mahdollisia tai käytettävissä. Etäkuntoutuksen joustavuus, joka mahdollistaa osallistumisen aikaan ja paikkaan riippumatta, on saanut kiitosta tutkimuksissa (Jacobsson 2021, Pakkala ym. 2019). Esimerkiksi sydänkuntoutujat ja omaishoitajat ovat kokeneet etäkuntoutuksen auttaneen psyykkisten oireiden lievittämisessä ja elämänlaadun parantamisessa (Pakkala ym. 2019; Salminen & Hiekkala 2019). Tämä viittaa siihen, että etäkuntoutus voi olla yhtä tehokasta kuin perinteinen kuntoutus, erityisesti monimuotoisille asiakasryhmille ja toimia näin ollen myös psykofyysisessä fysioterapiassa osana kuntotusprosessia. Harjoittelun ja etäkuntoutuksen mahdollisuudet Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että etäkuntoutus mahdollistaa useiden psykofyysisen fysioterapian harjoitusmenetelmien toteuttamisen, kuten hengitys- ja rentoutusharjoitusten, jotka tukevat asiakkaita erityisesti stressinhallinnassa ja univaikeuksien hoidossa. Kauranen (2017) korostaa kehon kokemuksen, tunnistamisen ja hyväksymisen tärkeyttä psykofyysisessä fysioterapiassa, ja näitä elementtejä voidaan tukea myös etäyhteyksien kautta. Etäkuntoutus voi toimia välikäyntinä, joka tukee asiakkaan edistymistä ja mahdollistaa harjoitusten jatkamisen kotona ilman fysioterapeutin fyysistä läsnäoloa. Erityisesti kevyempien asiakasryhmien kanssa tämä lähestymistapa voi olla erittäin hyödyllinen. Vaikka etäyhteyksien kautta ei voida saavuttaa täsmälleen samaa kokemusta kuin kasvokkain tapahtuvassa kuntoutuksessa, harjoittelu etävastaanoton kautta voi kuitenkin tukea asiakkaan hyvinvointia (Virtanen ym. 2021). Etäkuntoutus voi täydentää psykofyysisen fysioterapian hoitoprosessia erityisesti silloin, kun asiakas ei voi osallistua lähivastaanotolle esimerkiksi etäisyyksien, sairauden tai muiden esteiden vuoksi (Jacobsson 2021, 71–72; Salminen & Hiekkala, 2019). Tämä mahdollistaa asiakaskeskeisempien hoitomuotojen toteuttamisen ja tukee asiakkaan yksilöllistä hoitoprosessia. Psykofyysisen fysioterapian videovastaanottojen tulevaisuus Videovastaanottojen tulevaisuus psykofyysisessä fysioterapiassa on lupaava, mutta niiden käyttö edellyttää vielä monia kehitystoimia. Tärkeimmät kehityskohteet liittyvät asiakasryhmien tarkempaan arviointiin, turvallisuusnäkökohtiin, teknisten ratkaisujen parantamiseen sekä tarvittaviin koulutuksiin. Etäkuntoutus voi toimia erityisesti välikäyntinä psykofyysisen fysioterapian prosessissa, mutta se ei voi täysin korvata perinteistä lähivastaanottoa, joka tarjoaa tarkempia mahdollisuuksia kehon havainnointiin ja aistilliseen läsnäoloon. (Kauranen 2021, 536–537; Psyfy 2023). Etäkuntoutuksen käyttö tulee todennäköisesti kasvamaan psykofyysisessä fysioterapiassa, erityisesti kevyempien asiakasryhmien hoidossa ja tilanteissa, joissa lähivastaanotolle saapuminen on vaikeaa. Tällöin videovastaanotot voivat tarjota tärkeän lisän hoitoprosessiin ja mahdollistaa joustavuuden ja käytännön helpotuksen asiakkaalle. Esimerkiksi Munoz-Tomas ym. arvioivat etäkuntoutuksen tulevaisuuden suuntauksia ja toteavat, että teknologian kehittyessä etäkuntoutus voi tarjota entistä tarkempia ja yksilöllisempiä hoitomuotoja (Munoz-Tomas ym. 2023, 1.). Ganapathy (2021) korostaa, että etäkuntoutuksen laitteiden ja ohjelmistojen toimivuus on keskeistä palvelun onnistumisessa. Tämä nostaa esiin kysymyksen, kuinka tärkeää on varmistaa, että asiakkailla on käytössään toimivat välineet ja ohjelmistot, erityisesti psykofyysisen fysioterapian kaltaisissa, kehoon liittyvissä terapioissa. Etäkuntoutus vaatii asiakkaalta myös aktiivista osallistumista ja itseohjautuvuutta, mikä saattaa olla haaste joillekin asiakasryhmille, kuten ikääntyneille tai neurologisista sairauksista kärsiville (Jacobsson 2021). Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) korostaa hyvän tieteellisen käytännön perusperiaatteina rehellisyyttä, luotettavuutta, arvostusta ja vastuullisuutta, ja nämä periaatteet pohjautuvat eurooppalaisiin tutkimuseettisiin ohjeisiin (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023, 12). Näiden lisäksi on erityisesti huomioitava tutkimuksen kohteena olevien henkilöiden oikeudet ja kohtelu. Eettisesti on tärkeää varmistaa, että tiedonhankintatavat toteutetaan asianmukaisesti, ja että tutkimukseen osallistuvat henkilöt saavat riittävästi tietoa tutkimuksesta, sen etenemisestä ja sen sisällöstä. Heillä on oikeus tietää, miten mahdollisia henkilötietoja käsitellään ja mitä heidän osallistumisensa tutkimukseen tarkoittaa. Osallistujilla tulee olla selkeä ja totuudenmukainen käsitys tutkimuksen tavoitteista ja omasta roolistaan siinä (Hirsjärvi ym. 2009, 25–28; Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2019, 8–9). Näitä eettisiä periaatteita on noudatettu läpi koko tutkimusprosessin. Tutkijalla ei ole aikaisempaa kokemusta YAMK-tason opinnäytetyön tekemisestä, mutta hänellä on kokemusta psykofyysisestä fysioterapiasta ja etäkuntoutuspalvelujen toteuttamisesta. Koska tutkimusaihe oli tutkijalle tuttu, hän otti erityisesti huomioon eettiset näkökohdat tutkimuksen toteutuksessa. Tutkija ei osallistunut kyselyyn eikä pyrkinyt vaikuttamaan tutkimuksen osallistujien vastauksiin, kuten hyvät tutkimuskäytännöt edellyttävät. Kyselytutkimus toteutettiin Webropol-kyselylomakkeella, ja se lähettiin sähköisessä muodossa nettilinkin avulla. Kyselylomakkeen (liite 2) liitteenä olivat saatekirje (liite 1) sekä tietosuojaselosteet. Tutkimukseen vastaaminen oli vapaaehtoista ja tapahtui anonyymisti, joten henkilötietoja ei kerätty eikä käsitelty. Vastausaikaa annettiin tarpeeksi ja huomioitiin vastausajan aikana lähetetyt muistutusviestit, jolloin vastausprosentti vielä hieman kasvoi. Ennen kyselyn varsinaista lähettämistä toteutettu esitestaus auttoi parantamaan kyselylomakkeen selkeyttä ja sisältöä. Kyselytutkimuksen avoimet vastaukset kerättiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla (liite 3), jolloin tuloksista voitiin nostaa keskeisimmät asiat riippumatta siitä, että aikaisempiin tuloksiin ei ollut mahdollisuutta suoranaisesti vertailla (Elo ym. 2022, 215–217). Jokaiseen tutkimuskysymykseen saatiin vastaukset. Tutkimuksen luotettavuutta tukevat useat tekijät. Ensinnäkin tutkimus toteutettiin huolellisesti, noudattaen selkeästi määriteltyjä tutkimusmenetelmiä ja varmistettiin, että kysymykset olivat asianmukaisia ja ymmärrettäviä. Kyselylomakkeen kysymykset testattiin asiantuntijoilla, jotka olivat kiinnostuneita etäkuntoutuksesta sekä psykofyysisestä viitekehyksestä. Tutkimuksen luotettavuus on koettu paremmaksi esitestauksen avulla (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 189–205). Vaikka vastausprosentti ei ollut tarkalleen tiedossa, tutkimuksessa saavutettu vastausmäärä tukee myös tutkimuksen luotettavuutta, sillä se osoittaa, että osallistujilla oli riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia vastata kyselyyn. Tutkimuksen tulokset ovat linjassa aikaisempien etäkuntoutusta käsittelevien tutkimusten kanssa, mikä vahvistaa niiden yleistettävyyttä ja vertailukelpoisuutta. Taustamateriaalin rajoitteiden vuoksi tutkimuksessa hyödynnettiin vertailevia lähteitä, myös kansainvälisiä, mikä paransi tutkimuksen luotettavuutta ja laajensi sen näkökulmaa. Näin ollen tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa etäkuntoutuksesta hyötyvien asiakasryhmien arviointiin. Jatkotutkimusaiheet Opinnäytetyön aihe on hyvin ajankohtainen, sillä hyvinvointialueiden perustamisen seurauksena digitaaliset terveyspalvelut ovat lisääntyneet, ja näiden myötä tavoitteena on ollut lisätä palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta. Psykofyysisen fysioterapian tarve on lisääntynyt ja se soveltuu monelle asiakasryhmälle. Jatkotutkimuksissa voisi keskittyä systemaattisesti tutkimaan asiakkaiden kokemuksia videovastaanotoista psykofyysisessä fysioterapiassa. Erityisesti voisi tarkastella, miten asiakaslähtöisyys ja teknologian kehittyminen vaikuttavat etävastaanottojen hyväksyttävyyteen ja vaikutuksiin. Lisäksi vertaileva tutkimus lähivastaanottojen ja videovastaanottojen välillä voisi tuoda lisää tietoa siitä, kuinka kummatkin kuntoutusmuodot vaikuttavat asiakkaiden hyvinvointiin ja hoitotuloksiin. Lähteet Amin, J., Ahmad, B., Amin, S., Siddiqui, A.A., & Alam, M.K. 2023. Rehabilitation professional and patient satisfaction with telerehabilitation of musculoskeletal disorders: A systematic review. BioMed Research International. Viitattu 24.5.2023. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC9363217/pdf/BMRI2022-7366063.pdfhttps://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9363217/ Amorim, P., Paiva, J., Silva de Lima, J., Portugal da Fonseca, L., Martins, H., & Alexandra Silva, P. 2023. Lessons learned from investigating patients’ and physiotherapists’ perspectives on the design of a telerehabilitation platform. Disability and Rehabilitation: Assistive Technology. 19(6). Viitattu 24.5.2023. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/17483107.2023.2287160/ Biocca, J., Harms, C., & Burgoon, J. K. (2003). Toward a more robust theory and measure of social presence: Review and suggested criteria. Presence: Teleoperators and Virtual Environments, 12(5), 456–480. Elo, S., Kajula, O., Tohmola, A., & Kääriäinen, M. 2022. Laadullisen sisällönanalyysin vaiheet ja eteneminen. Hoitotiede, 34(4), 215–225. Euroopan komissio. 2018. Terveys- ja hoitoalan digitaalimurrosta koskeva tiedonanto. Komission yksiköiden valmisteluasiakirja SWD 126. Viitattu 20.5.2023. https://eurlex.europa.eu/legalcontent/FI/TXT/?uri=COM:2018:233:FIN Ganapathy, K. 2021. Telerehabilitation: An overview. Telehealth and Medicine Today, 6, 4. Ganapathy, K. 2021. Telerehabilitation: An overview. Telehealth and Medicine Today, 6, 4. Viitattu 24.5.2023. https://telehealthandmedicinetoday.com/index.php/journal/article/view/285 Gentili, A., Failla, G., Melnyk, A., Puleo, V., Di Tanna, G., Ricciardi, W., & Cascini, F. 2022. The cost-effectiveness of digital health interventions: A systematic review of the literature. Institute for Global Health, University of New South Wales. Verkkojulkaisu. Viitattu 27.12.2023. https://doi.org/10.3389%2Ffpubh.2022.787135 Heikkilä, T. 2022. Tilastollinen tutkimus (9. uudistettu painos). Edita Publishing Oy. Hirsjärvi, S., Remes, P., & Sajavaara, P. (2020). Tutkimusmetodit (16. painos). Tammi. Häll, P. 2023. Videomenetelmän käytettävyystutkimus psykoterapiassa. Lisensiaatintutkimus, Jyväskylän yliopisto. Viitattu 27.12.2024. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/88612/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-202308224710.pdf?sequence=1&isAllowed=y Härkönen, U., Muhonen, M., Matinheikki-Kokko, K., & Sipari, S. 2016. Psykofyysinen fysioterapia kuntoutusmuotona. Kuntoutuksen vaikutukset ja hyödyt asiakas- ja ammattilaiskokemusten sekä kirjallisuuskatsauksen valossa. Työpapereita 97 | 2016. Helsinki: Kela. Viitattu 30.4.2023. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/164282/Tyopapereita97.pdf?sequence=1 Jacobsson, J. 2021. Digitaalisen ryhmäkuntoutuksen yhteys sydänkuntoutujien elämänlaatuun, terveyden edistämiseen ja motivaatioon. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. 71–72. Viitattu 2.5.2023. Kankkunen, P. & Vehviläinen-Julkunen, K. 2013. Tutkimus hoitotieteessä. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Kauranen, K. 2023. Fysioterapeutin käsikirja. Sanoma Pro Oy. Kinnunen, M. 2023. Mielekäs keho – Kehon tarinoita. Minna Kinnunen. Kuusisto, O., Merisalo, M., Kääriäinen, J., Hänninen, R., Karhinen, J., Korpela, V., Pajula, L., Pihlajamaa, O., Taipale, S., & Wilska, T.-A. 2022. Digiosallisuus Suomessa – hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston julkaisuarkisto Valto. PDF-dokumentti. Viitattu 18.12.2023. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163789/VNTEAS_2022_10.pdf Lapin ammattikorkeakoulu. 2024. Viitattu 8.10.2024. https://www.lapinamk.fi/fi Muñoz-Tomás, M.T., Burillo-Lafuente, M., Vicente-Parra, A., Sanz-Rubio, M.C., Suarez-Serrano, C., Marcén-Román, Y., Franco-Sierra, M.Á. 2023. Telerehabilitation as a therapeutic exercise tool versus face-to-face physiotherapy: A systematic review. International Journal of Environmental Research and Public Health, 20(5). 1–2. Viitattu 10.1.2024. https://www.mdpi.com/1660-4601/20/5/4358 Ojasalo, K., Moilanen, T., & Ritala, J. 2023. Kehittämistyön menetelmät – Uudenlaista osaamista liiketoimintaan (3.–4. painos). Sanoma Pro Oy. Probst, M., & Skjaerven, L.H. 2023. Introduction to physiotherapy in mental health and psychiatry. In M. Probst & L.H. Skjaerven (Eds.), Physiotherapy in Mental Health and Psychiatry: A scientific and clinical based approach (pp. 2–12). Elsevier. Salminen, A.-L., & Hiekkala, S. (Eds.). 2023. Kokemuksia etäkuntoutuksesta: Kelan etäkuntoutushankkeen tuloksia. Kela. Viitattu 26.5.2023. https://www.helsinki.fi Salminen, A.-L., Hiekkala, S., Heiskanen, T., Naamanka, J., Stenberg, J.-H., & Vuononvirta, T. 2023. Suositukset etäkuntoutukseen. In A.-L. Salminen & J.-H. Stenberg (Eds.), Etäkuntoutus (pp. 205–207). Juvenes Print. Shemeikka, R., Buchert, U., Pitkänen, S., Pehkonen-Elmi, T., & Kettunen, A. 2017. Omaishoitajien tarvitsemat tukitoimet tehtävässä selviytymiseen. Valtioneuvoston 42 selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja, 37/2017. Viitattu 22.1.2024. https://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/37_Omaishoitajien+tarvitsemat+tukitoimet+teht%C3%A4v%C3%A4ss%C3%A4+selviytymiseen_.pdf Suso-Marti, L., et al. 2024. Effectiveness of telerehabilitation in physical therapist practice: An umbrella and mapping review with meta–meta-analysis. Physical Therapy & Rehabilitation Journal. Viitattu 27.9.2024. https://academic.oup.com/ptj/article/101/5/pzab075/6145901 Sarsak, H. 2024. Telerehabilitation services: A successful paradigm for occupational therapy clinical services? International Physical Medicine & Rehabilitation Journal, 5(2), 93. Viitattu 28.4.2024. https://medcraveonline.com/IPMRJ/IPMRJ-05-00237.pdf Sosiaali- ja terveysministeriö. 2023. Sosiaali- ja terveysministeriön linjaus terveydenhuollossa annettavista etäpalveluista. Viitattu 28.4.2023. https://stm.fi/documents/1271139/1408010/STM_linjaus_terveydenhuollon_et%C3%A4palvelut.pdf Suomen Psykofyysisen Fysioterapian yhdistys. 2023. Psykofyysinen fysioterapia. Viitattu 30.4.2023. https://psyfy.net/psykofyysinen-fysioterapia/ Tuomi, J., & Sarajärvi, A. 2024. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi (Uudistettu painos). Tammi. Tutkimuseettinen neuvottelukunta. 2024. Hyvä tieteellinen käytäntö (HTK). Viitattu 14.1.2024. https://tenk.fi/fi/tiedevilppi/hyva-tieteellinen-kaytanto-htk Vader, M. 2023. eHealth in Dutch physiotherapy practices: A national survey. Clinical Health Sciences, Utrecht University. Viitattu 20.5.2023. https://studenttheses.uu.nl/handle/20.500.12932/27506 Valvira. 2023. Yksityisen terveydenhuollon luvat. Potilaille annettavat terveyspalvelut. Viitattu 1.11.2023. https://valvira.fi/documents/152634019/181812753/Yksityisten-terveyspalvelujen-lupahallinto.pdf/f46f0608-90b2-b2f3-876b-d14613cb919b/Yksityisten-terveyspalvelujen-lupahallinto.pdf?t=1697528084028 Vehkalahti, K. 2019. Kyselytutkimuksen mittarit ja menetelmät. Helsingin yliopisto. Viitattu 12.1.2024. Kyselytutkimuksen mittarit ja menetelmät (helsinki.fi) Vilkka, H. 2021. Tutki ja kehitä. Jyväskylä: PS-kustannus. Virtanen, L., Kaihlanen, A.-M., Isola, A.-M., Laukka, E. & Heponiemi, T. 2021. Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia etäpalveluiden hyödyistä COVID-19-aikakaudella: Laadullinen kuvaileva tutkimus. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 58(3). https://doi.org/10.23990/sa.107405 Virtanen, M. 2022. Digitaaliset potilasohjauksen mahdollisuudet. Teoksessa Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Toim. M. Elomaa-Krapu & A. Vuorijärvi. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 19–25. Vuononvirta. T. 2016. Muita etäkuntoutuksen kohderyhmiä. Teoksessa Etäkuntoutus. Kela, Etäkuntoutus. Salminen, A, Hiekkala, S. & Stenberg, J-H.(toim.) Kelan tutkimus. Helsinki. 13). World Health Organization. 2020. Digital Health. Viitattu 28.4.2023. https://www.who.int/westernpacific/health-topics/digital-health#tab=tab_1 World physiotherapy. International Organization of Physical Therapy in Mental Health (IOPTMH). Viitattu 20.5.2023. https://world.physio/subgroups/mental-health. Yiting, L., Raymond, T., Jinzhuo, H., Ning, Z., Xinyu, Z., Jiangshan, L. & Jinghua, Q. 2023. Effects of online exercise intervention on physical and mental conditions in young adults with chronic neck pain. iScience. Viitattu 16.1.2024. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC10755041/ Zhang, L., Shair, J. Y., Wang, Y., Li, R. & Chen, H. 2018. Usability assessment of a web-based Self-Directed Learning (SDL) system for Chinese dementia caregivers. Teoksessa J. Zhou & G. Salvendy (toim.) Human Aspects of IT for the Aged Population. Applications in Health, Assistance, and Entertainment. 2018. Lecture Notes in Computer Science, vol 10927. Cham: Springer, 165–176. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC6241555/pdf/igx004.167.pdf LIITTEET Liite 1. Saatekirje Liite 2. KyselylomakeLiite 3. Esimerkki aineistoanalyysistä Hoitajien näkemyksiä mobiilisovelluksen hyödyntämisestä osana diabetesta sairastavan henkilön hoitosuunnitelmaa Hanna Kiviharju, Laura Salminen Johdanto Diabetes on yksi nopeimmin yleistyvistä kansansairauksista sekä Suomessa että maailmalla. Arviolta yli 500 000 suomalaista sairastaa diabetesta ja sairauden hoitokustannukset ovat 15 % terveydenhuollon kokonaismenoista. (Käypä hoito 2020.) Vuoden 2021 tiedon mukaan yli 500 miljoonaa ihmistä elää diabeteksen kanssa eri puolilla maailmaa ja ennusteen odotetaan nousevan vauhdilla. (International Diabetes Federation 2022, 5). Kakkostyypin diabeteksen esiintyvyyden lisääntymisen myötä myös perusterveydenhuollon resurssit ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Tyypin 2 diabetes on pitkäaikainen sairaus, jossa keho ei käytä insuliinia tehokkaasti, tai haima ei tuota sitä tarpeeksi. Tämä johtaa kohonneeseen verensokeriin. Se kehittyy usein iän, ylipainon ja epäterveellisten elämäntapojen seurauksena, ja sen hoitoon kuuluu ruokavalio, liikunta sekä tarvittaessa lääkitys tai insuliini. (Niskanen 2019.) Työnjaon uudistaminen tai potilaslähtöiset toimintamallit eivät enää riitä vastaamaan kysynnän ja tarjonnan epätasapainoon. Digitaaliset ratkaisut ja työkalut voivat vapauttaa resursseja sekä mahdollistaa toiminnanohjauksen liittyen prosessien ja työnkulkujen optimointiin, työn järkevään resursointiin, potilaan omahoidon ja moniammatillisen tiimityön tukemiseen sekä ammattilaisen ja potilaan ajankäytön optimointiin. (Laivuori & Ilanne-Parikka 2018, 2273.) Nopeasti kehittyvät teknologiset menetelmät monipuolistavat hoitokäytäntöjä ja luovat uusia mahdollisuuksia terveyden edistämiseen. Digitaalisten ratkaisujen on tärkeää parantaa hoidon mahdollisuuksia ja saatavuutta. (Mikkola & Petäjä 2023, 12.) Tieto eri hoitomenetelmistä sekä sairauksista on lisääntynyt teknologian myötä, mikä on myös edistänyt ihmisten mahdollisuutta huolehtia omasta terveydestään ja lisätä terveystietoa, esimerkiksi terveellisistä elämäntavoista ja sairauksien hoidosta. Terveystiedon lisäännyttyä myös vastuu omasta hoidosta, toipumisesta ja terveydestä on siirtynyt yhä enemmän potilaille itselleen sekä heidän läheisilleen. Terveydenhuollon teknologiseen kehitykseen liittyy informaatio- ja kommunikaatioteknologia eli eHealth, jolla tarkoitetaan erilaisia terveydenhuoltoon liittyviä sovelluksia, palveluita ja tekniikoita. Ehealth pitää sisällään erilaisia ohjelmistoja ja laitteita, kuten sähköposti, internet, matkapuhelimet, sekä lisäksi niihin suunnitellut erilaiset sovellukset. Käsite kattaa myös tietokoneavusteisen kirurgian, robotit, puettavat monitorointilaitteet, virtuaalitodellisuuden, multimedian sekä terveysportaalit (Leino-Kilpi & Välimäki, 2015, 15.) Tämän ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa tietoa mobiilisovelluksen hyödyntämismahdollisuuksista osana diabetespotilaan hoitosuunnitelmaa. Työn toimeksiantaja on Sensotrend Oy. Tavoitteena on arvioida, minkälaisia hyödyntämismahdollisuuksia mobiilisovelluksella on diabetespotilaan hoitosuunnitelman toteutuksessa hoitajien näkökulmasta. Aihetta tutkitaan laadullisen sähköisen kyselytutkimuksen avulla. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat diabeteshoitajat. Jokaisella diabetesta sairastavilla henkilöillä tulisi olla hoitosuunnitelma, jonka käytön ja ylläpidon tukena mobiilisovellus voi tulevaisuudessa toimia. Sovelluksen avulla käyttäjä voi seurata omia terveystietojaan ja jakaa niitä hoitotiimin kanssa. Toimeksiantajallamme Sensotrendillä ei ole vielä käytössä olevaa mobiilisovellusta, mutta kehitteillä olevan sovelluksen aikaansaamiseksi tarvitaan tietoa siitä, millainen sovelluksen tulisi olla tukeakseen hoitosuunnitelman laatimista ja ylläpitoa mahdollisimman hyvin. Mobiilisovelluksen käytöstä osana diabeteksen hoitoa löytyy vain vähän tutkimustietoa. Sen vuoksi onkin ajankohtaista tutkia ja kehittää mobiilisovelluksen hyödyntämistä osana diabetespotilaan hoitosuunnitelmaa. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset ovat: 1. Miten mobiilisovellusta voitaisiin hyödyntää diabetesta sairastavan henkilön hoitosuunnitelmassa? 2. Millaiset ominaisuudet mobiilisovelluksessa tukisivat diabetesta sairastavan henkilön hoitosuunnitelman tekemistä ja ylläpitämistä? Diabetes ja sen hoito Diabetes mellitus on energia-aineenvaihdunnan häiriö, jossa plasman glukoosipitoisuus on kohonnut. Diabetesta on eri tyyppejä, joista yleisimmät ovat tyypin 1 ja tyypin 2 diabetes. Diabeteksessa insuliinineritys on riittämätön suhteessa verenglukoosipitoisuuteen tai se voi olla merkittävästi alentunut tai loppunut kokonaan. Diabetesta hoidetaan ruokavaliohoidolla, tabletti- ja pistoslääkkeillä sekä insuliinilla. Tärkeä osa diabeteksen hoitoa ovat kokonaisvaltainen seuranta sekä muiden oheissairauksien ja valtimotautien vaaratekijöiden hoito. Riski muihin sydän- ja verisuonisairauksiin on merkittävästi kohonnut diabetesta sairastavalla. (Ilanne-Parikka & Niskanen 2019, 10–11.) Diabeteksen hoidossa keskeisintä on fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvin-voinnin tukeminen, akuuttien komplikaatioiden ehkäisy, pitkäaikaisten mikro- ja makrovaskulaarikomplikaatioiden ehkäisy. Oikeanlaisella elämäntapaohjauksella on myös suuri merkitys diabeteksen hoidossa ja ohjauksessa. (Käypä hoito-suositus 2020.) Tyypin 1 diabeteksen syntyä ei voida estää, mutta 2 tyypin diabetekseen sairastumiseen voidaan vaikuttaa. Varhainen diagnostiikka parantaa elämänlaatua sairauden kanssa. Tämän vuoksi perusdiagnostiikan kuten verensokerin mittauksen tulisi olla helposti ihmisten saatavilla perusterveydenhuollossa. (WHO 2023.) Diabetesta sairastavan henkilön omahoito ja hoitoon sitoutuminen Pitkäaikaissairauksien hoidossa ja elintapamuutosten toteuttamisessa potilas on itse tärkeässä roolissa. Omahoidon valmiuksia pyritään varmistamaan terveyshyötymallilla. (Ilanne-Parikka 2019, 41.) Terveyshyötymalli sisältää kuusi keskeistä elementtiä, jotka ovat: yhteisön linjaukset, voimavarat ja toimijat, palveluntuottajan johdon sitoutuminen ja toiminnan suuntaaminen, kliiniset tietojärjestelmät, päätöksen teon tuki, palveluvalikoima ja omahoidon tuki. (Ilanne-Parikka 2019, 40.) Diabetesta hoidetaan Suomessa perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa, työterveyshuollossa tai hoitovastuu on jaettu (Koski 2019, 31). Diabetesta sairastavan henkilön hoitosuunnitelma Hoitosuunnitelmilla on mahdollisuus parantaa diabeteksen hoidon laatua ja kannattavuutta yhteiskunnallisella tasolla, mutta historiallisesti sitä ei ole kestävästi tuettu terveydenhuollon piirissä. Kuitenkin tällä vuosituhannella, Wagnerin kroonisen hoidon mallin (CCM) myötä, terveydenhoidon fokus on siirtynyt akuuttien sairauksien hoidosta kroonisten sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn. Data sekä paikallisista että kansainvälisistä ohjelmista tukevat virallisen hoitosuunnitelman toteutusta osana diabeteksen hoitoa. Glukoosin monitorointiohjelmien ja etävastaanoton kehityksen myötä, kaikista tehokkain ratkaisu diabeteksen hoitosuunnitelmassa vaikuttaa olevan keino, jossa yhdistetään tavoitteellinen hoito sekä etävastaanoton mahdollisuudet. (Del Valle & McDonnell, 2018.) Diabetesta sairastavan hoitosuunnitelman käytöstä löytyy vain vähän tutkimustietoa, eikä sen toteutumista Suomessa ei ole tutkittu. Kansainvälisessä tutkimuksessa todetaan, että yksilöllinen diabeteksen hoitosuunnitelma tarjoaa potilaille parhaat mahdolliset diagnostiset, terapeuttiset ja ennaltaehkäisevät menetelmät heidän tilanteeseensa sopivina, vähentäen samalla sivuvaikutusten riskiä. Yksilöllinen hoitosuunnitelma on tehokas, mutta yksilöllisen hoidon toteutumisessa vielä paljon kehitettävää, ja erilaisia haasteita on ratkaistava ennen sen laajempaa käyttöönottoa. Haasteisiin kuuluu tietojen puute diabeteksen luonteesta eri väestöryhmissä sekä epätasa-arvoiset diagnostisten ja terapeuttisten menetelmien saatavuus ja kustannukset. (Unnikrishnan, Radha, & Mohan, 2021, 332.) Hoitosuunnitelma tehdään yhdessä potilaan kanssa, potilaan tarpeita vastaavaksi. Hoitosuunnitelman tulee kuvata potilaan hoidon kokonaisuutta varmistaen potilaalle suunnitelmallisen, asianmukaisen ja tehokkaan hoidon. Kirjallista hoitosuunnitelmaa ei ole kaikilla diabetesta sairastavilla ja potilaat, joilla se on ovat kokeneet, että ymmärtävät hoidon tavoitteet paremmin. Suuri osa diabetesta sairastavista kuitenkin on kokenut saaneensa olla mukana hoidon suunnittelussa. (Lahtela, Koski, Ruotsalainen, Prami, Pölkki, Aalto & Stenman 2023, luku ’’Tulokset’’.) Tutkimuksen mukaan kirjallinen hoitosuunnitelma on käsitteenä hankala potilaalle. Hoitosuunnitelman käyttö ja ymmärtäminen on ollut pienillä paikkakunnilla yleisempää. Resurssit ja hoito tulisi kohdentaa hoitosuunnitelman avulla potilaan tarpeita vastaavaksi, se olisi taloudellisestikin kannattavaa. (Lahtela, Koski, Ruotsalainen, Prami, Pölkki, Aalto & Stenman 2023, luku ’’Päätelmät’’.) Digitaaliset ratkaisut osana diabeteksen hoitoa Digitaalisia ratkaisuja voidaan käyttää osana monien pitkäaikaissairauksien, kuten diabeteksen hoitoa, jossa hoidon omaseuranta on erityisen tärkeää. Terveyssovellukset voivat auttaa ja motivoida käyttäjiä oman terveyden hallinnassa sekä toimia apuna terveydenalan ammattilaisten työssä ja potilaan terveydentilan arvioinnissa. (Årsand, Frøisland ym. 2012, 1.) Sovellukset voivat auttaa käyttäjiä säilyttämään kotimittauksien tuloksia, kuten verensokeriarvoja tai verenpainearvoja. Arvot voidaan lisätä manuaalisesti tai automaattisesti tietoverkkoa apuna käyttäen. Sovellukset voivat myös auttaa tukemaan terveellisiä elämäntapoja ja antaa yksilöityä tietoa oman terveyden edistämiseen. Ennen kaikkea diabeteksen hoidossa mobiilisovelluksilla pyritään terveyshyödyn optimointiin potilaan ohjauksessa, hoidossa ja omahoidon tukemisessa potilaslähtöistä hoitomallia noudattaen sekä mahdollisimman kustannustehokkaasti. Samalla lisätään myös palvelujen saatavuutta ja tehostetaan terveydenalan ammattilaisten ajankäyttöä. (Laivuori & Ilanne-Parikka 2018, 134.) Mobiilisovellukset osana diabeteksen hoitoa Mobiiliteknologian kehityksen myötä myös erilaiset terveysteknologiasovellukset (mHealth, mobile health) ovat yleistyneet maailmanlaajuisesti ja niitä on ollut jo vuonna 2015 tarjolla eri sovelluskaupoissa arviolta lähes 100 000. Niiden joukkoon lukeutuvat kuluttajille suunnatut sovellukset, kuten liikunta- ja urheilusovellukset, sekä myös terveysalan ammattihenkilöstön työn tueksi luodut sovellukset, liittyen esimerkiksi etäkonsultaatioihin, lääketieteellisiin kuviin, potilastietojen käsittelyyn, terveystietoihin, potilaan seurantaan tai lääkehaittojen raportointiin. Mobiilisovellusten laaja tarjonta ja käyttäjien kokeilukulttuuri luovat haasteen, toisaalta myös mahdollisuuden sovellusten kehittäjille käyttäjälähtöisen mallin aikaansaamiseksi. Tämä mahdollistaa sovellusten helppokäyttöisyyden, yksinkertaisuuden, esteettömyyden ja runsaan sisällön, ja niiden tulisi olla mukautettavissa käyttäjän tarpeisiin. Näillä sovelluksilla nähdään olevan mahdollisuus laajentaa terveysalan palvelujen saatavuutta ja mahdollistaa myös uusien palvelujen kehitystä. Ennen kaikkea niiden nähdään lisäävän käyttäjien mahdollisuuksia oman terveyden edistämisessä. (Holopainen 2015, 131.) Mobiilisovelluksiin kerättävät tiedot diabeteksesta, kuten verensokeriarvot ja niiden vaihtelut antavat potilaalle itselleen tietoa taudista ja sen käyttäytymisestä. On todettu, että mHealth interventiot diabeteksen itsehallintaan ja hyvinvointiin liittyen voivat auttaa diabetesta sairastavaa aineenvaihdunnan säätelyssä, ehkäisemään ja hallitsemaan komplikaatioita sekä parantamaan elämänlaatua kustannustehokkaasti. Tutkimukset ovat osoittaneet, että mobiilisovellusten hyödyntäminen osana hoitoa on laskenut pitkäaikaissokeriarvoja diabetespotilailla sekä parantanut verensokeritasapainon ylläpitämistä. Sovellusten antaman palautteen on katsottu edesauttavan merkittävästi onnistunutta interventiota. (Alanzi 2018, 536–358.) Terveysteknologisten sovellusten käyttöä diabeteksen omahoidossa sekä hoitosuunnitelmien käytössä on tutkittu kansainvälisesti ja on havaittu, että mobiilisovellusten käyttö on vaikuttanut merkittävästi paremman glukoositasapainon saavuttamiseen ja terveyden edistämiseen. Keskeisessä vaikuttavassa asemassa olevat tekijät olivat erityisesti potilaan tuottaman terveystiedon arviointi, henkilökohtainen vuorovaikutus, yksilöity hoidonohjaus ja palautteen antaminen. (Ilanne-Parikka & Laivuori, 2019, 134.) Intiassa tehdyn tutkimuksen mukaan Diahome-mobiilisovellus paransi glukoositasapainoa tehokkaammin kuin perinteiset hoitomenetelmät tyypin 2 diabeetikoilla. 56 % käyttäjistä piti sovellusta erinomaisena, ja 71,5 % piti etäkonsultaatiota parhaana ominaisuutena. Sovelluksen pitkäaikaisvaikutuksia ja kustannustehokkuutta tulisi tutkia lisää. (Raghavan ym. 2022, 844-848.) Kiinassa tehdyn tutkimuksen mukaan mobiilisovellukset diabeteksen hoidossa on koettu tehottomiksi johtuen potilaiden heikosta sitoutumisesta, riittämättömästä ohjauksesta, puutteellisesta diabetestietoudesta sekä sovellusten rajallisista ominaisuuksista. Hyödyllisimmiksi ominaisuuksiksi koettiin diabetespäiväkirja ja viestintämahdollisuus potilaiden ja terveydenhuollon välillä. (Zhang, Li, Luo, Liu, Liu & Zhou 2018, 9–10.) Tutkimustiedolle siitä, miten ammattilaiset hyödyntävät olemassa olevia mobiilisovelluksia käytännössä, ja sovellusten käytön soveltuvuudesta sekä yleisyydestä on todettu olevan tarvetta. Lisäksi vuonna 2019 tehdyssä tutkimuksessa on todettu, että olisi tarpeellista selvittää sitä mitkä potilasryhmät hyötyisivät eniten mobiilisovellusten hyödyntämisestä ja miten osallisuutta voitaisiin parantaa. (Shan, Sarkar & S.Martin 2019, 884–885.) Sovellusten laajasta valikoimasta huolimatta mobiilisovellukset, joissa on runsaasti erilaisia ominaisuuksia aktivoimaan pitkäaikaiskäyttäjiä ovat tarpeellisia, jotta diabeetikkoja saadaan kannustettua omahoitoon. (Brzan, Rotman ym. 2016, 40). Mobiilisovelluksia käytetään monissa sairauksissa osana hoitoa ja sen suunnittelua. Esimerkiksi astmaa sairastaville on olemassa omia mobiilisovelluksia, joita hyödynnetään osana hoitoa. Sovelluksiin on mahdollista tallentaa omia PEF-mittaustuloksia sekä muita sairauden hoitoon liittyviä arvoja, lisäksi sovellusten avulla on usein mahdollista yhteydenpito terveydenhuollon ja asiakkaan välillä. (Kagen & Garland 2019, 5, 7, 11.) Mobiilisovellusten avulla voidaan tavoittaa nopeasti suuria potilasryhmiä ja terveydenhuollon saatavuuden parantavuutta voidaan helpottaa asiakkaan näkökulmasta (Shan, Sarkar & S. Martin 2019, 877). Terveysteknologian alue kehittyy jatkuvasti ja erityisesti terveydenalan ammattilaisten digitaalisen terveyslukutaidon edistämisessä ja koulutuksessa on kehitettävää. Terveydenhuollon henkilöstön näkökulmasta mobiilisovellukset voivat lisätä arvokasta terveystietoa osaksi konsultaatiota. Asiakkaat saattavat tuoda vastaanotolle keskeistä terveystietoa, kuten tuloksia kotimittauksista, jotka ammattilaisen tulee arvioida varsin nopeasti. Parhaimmillaan tämä voi auttaa päätöksenteossa, mutta voi toisaalta myös hankaloittaa päätöksentekoa hoidossa. (Nguyen, Frensham, ym. 2019, 20.) Haasteena terveysteknologisissa sovelluksissa on myös saada käyttäjiksi niiden pääkohderyhmä. Sovellukset ovat pääsääntöisesti kaikkien saatavilla ja oikeanlainen käyttäjäprofilointi on haastavaa. Eräänä ideana on kehitelty terveyspelejä. Niillä tavoitellaan toimintakyvyn, kuntoutuksen ja terveyden edistämisen tekemistä tavoitteelliseksi, mielekkääksi, hauskaksi ja osallistavaksi. Suomessa näiden mobiilisovellusten luomiselle on hyvät mahdollisuudet, sillä sekä teknologian käyttö terveydenhoidossa että peliteollisuus ovat aktiivisia ja nopeasti kasvavia aloja ja Suomessa on ollut lukuisia digihankkeita liittyen uusien työkalujen, digialustojen ja tietojärjestelmien käyttöönottoon. (Holopainen 2015, 131.) Shan ym. (2019, 886) mukaan haasteeksi on nähty myös sovellusten kustannukset, kestävyys ja integrointi terveydenhuollonjärjestelmiin. Mobiilisovelluksen hyödynnettävyyden kartoittaminen laadullisen kyselytutkimuksen avulla Laadullinen tutkimusmenetelmä valittiin tutkimusmenetelmäksi, koska aiheesta ei löydy paljon aiempaa tutkimustietoa. Laadullisen tutkimusmenetelmän avulla kerätään laadullista dataa ja analysoidaan sitä. Laadullisessa tutkimuksessa käytetään tiedonkeruussa kyselyjä, haastatteluja, havainnointia ja erilaisista dokumenteista kerättyä tietoa. Laadullinen tutkimus antaa tutkijalle mahdollisuuden ymmärtää tutkittavaa aihetta ja luoda siitä hyvä kuvaus. Esimerkiksi ihmisten asenteita ei pystytä kuvaamaan numeroiden avulla, vaan laadullisen tutkimuksen antama kirjallinen tuotos mahdollistaa tämän. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 62; Kananen 2015, 70–71.) Aineiston keruu ja analysointi Tutkimus toteutettiin laadullisena kyselytutkimuksena Diabeteshoitajat ry:n jäsenille. Diabeteshoitajat ry:ssä on vuonna 2021, ollut jäseniä 1043 (Diabeteshoitaja ry toimintakertomus 2021). Diabeteshoitajat ry:n yhteyshenkilö jakoi kyselyaineiston vastaajille sähköpostitse. Kysely lähetettiin 253 henkilöille, joista 34 vastasi kyselyyn. Kyselyyn vastanneet joko työskentelevät tai ovat työskennelleet diabetesta sairastavien henkilöiden hoitosuunnitelmien parissa. Vastausprosentti oli 13,44 %. Kysely toteutettiin sähköisesti Webropol-kyselynä. Hirsjärven ym. 2014 mukaan kyselylomake on tarpeellista testata ennen sen varsinaista käyttöönottoa, näin saadaan selville vastaako kyselylomake tutkittavaa aihetta ja näyttäytyykö se vastaajalle selkeänä. Tutkimuksessamme ennen varsinaisen kyselytutkimuksen lähettämistä osallistujille esitestattiin kahdella esitestaajalla. Saimme esitestauksessa palautetta lomakkeen rakenteesta ja kysymysten muotoilusta ja hyödynsimme tätä saamaamme palautetta muokatessa kyselylomaketta. Muokkasimme kyselylomakkeen kysymysten sanajärjestystä ja tarkensimme kysymyksiä niin, että kysymyksiin saataisiin mahdollisimman tarkat ja tarkoituksenmukaiset vastaukset. Myös toimeksiantaja antoi palautetta kyselylomakkeesta ennen sen julkaisemista. Kysely lähetettiin kohderyhmälle yhteensä 3 kertaa. Muistutusviestien jälkeen saimme yksittäisiä lisävastauksia kyselyyn. Aineisto alkoi lisävastauksien myötä saturoitumaan eikä uusia näkökulmia tai teemoja tullut enää vastauksista esille. Vastaajat saivat kyselylomakkeen mukana saatekirjeen, joka heille oli nähtävissä ennen kyselyyn vastaamista (liite 1.). Saatekirjeessä kerrottiin tutkimuksen taustoista ja kyselyyn vastaamisesta. Saatekirjeen jälkeen vastaaja pystyi suoraan siirtymään sähköiselle kyselylomakkeelle (liite 2.). Aineisto analysoitiin käyttäen sisällönanalyysiä, sillä vastaukset olivat sisällöltään ja rakenteeltaan siihen soveltuvia. Sisällönanalyysi menetelmänä sopii laadullisen tutkimuksen analysointiin, mikäli kyselylomakkeen vastaukset ovat riittävän laajoja sisällönanalyysin toteuttamiseksi. (Tuomi & Sarajärvi, 2018, 103; Kyngäs, Elo, Pölkki, Kääriäinen, Kanste 2011, 146). Elo ym. 2022 mukaan tutkimusaineiston systemaattinen ja objektiivinen tarkastelu on mahdollista sisällönanalyysin avulla. Koska tutkimukseemme liittyen aiempi tutkimustieto on vähäistä, induktiivinen lähestymistapaa sisällönanalyysia tehtäessä oli sopiva. Sisällönanalyysin prosessi koostuu valmistelusta, analysoinnista ja luokittelusta sekä tulosten raportoinnista. (Elo, Kajula, Tohmola & Kääriäinen 2022, 218–221). Sisällönanalyysia tutkimuksessa tehtäessä etenimme näiden vaiheiden mukaisesti. Ensimmäisenä luimme aineiston kokonaisuudessaan läpi. Saadut vastaukset vastasivat tutkimuskysymyksiimme ja olivat pääosin kattavia. Seuraavassa vaiheessa aineiston analysointia etsimme saaduista vastauksista alkuperäisilmaisut, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiimme, tämän jälkeen ne pelkistettiin. Pelkistetyt vastaukset olivat lyhyitä lauseita saaduista vastauksista. Pelkistetyt vastaukset ryhmiteltiin alaluokkiin, jotka yhdistettiin kolmeksi eri pääluokaksi. Pääluokka on laajempi yläkategoria, joka kattaa tutkimuksen keskeiset teemat tai ilmiöt. Se tarjoaa yleisen kuvan siitä, mitä aineistossa käsitellään. Alaluokka on tarkempi alajaottelu pääluokan alla, joka kuvaa yksityiskohtaisempia ilmiöitä tai näkökulmia. Esimerkki sisällönanalyysin tekemisestä liitteenä (liite 3.) Luokittelua on syytä tehdä niin pitkälle, kuin se on tutkimuskysymysten osalta tarkoituksenmukaista. (Elo, Kajula, Tohmola & Kääriäinen 2022, 220). Saadut tulokset esitetään pääluokkien mukaisesti tutkimustulokset osiossa. Tutkimustuloksia mobiilisovelluksen käyttömahdollisuuksista osana diabetesta sairastavan henkilön hoitosuunnitelmaa Diabeteshoitajille suunnatun kyselyn alussa kartoitimme vastaajien taustatietoja, kuten heidän työkokemustaan ja kokemuksiaan mobiilisovellusten hyödyntämisestä diabetesta sairastavien hoidossa. Vastaajista 91 % oli työskennellyt diabeteksen hoitosuunnitelmien parissa yli kuusi vuotta, kun taas muilla oli 2–5 vuoden työkokemus. Kyselyyn vastanneista 50 % oli käyttänyt mobiilisovellusta osana diabetesta sairastavien hoitosuunnitelmaa, kun taas toinen puolisko ei ollut hyödyntänyt sovellusta hoidossaan. Vastaajat ilmoittivat käyttäneensä mobiilisovelluksia tai muita työkaluja potilaan hoidossa sensoroinnin, opetuksen ja hoitotyön kirjaamisen tukemiseksi. Heillä oli käytössä erilaisia digitaalisia työkaluja ja oppaita, kuten Terveyskylän omahoitopolut ja hiilihydraattien laskemiseen tarkoitettu sovellus, joita he hyödyntivät potilastyössään. Mobiilisovellus tukemassa diabetesta sairastavan henkilön omahoitoa ja hoitoon osallistamista Vastaajat korostivat tarvetta kehittää helppokäyttöinen ja joustava mobiilisovellus, joka tukee sekä potilaiden että terveydenhuollon ammattilaisten tarpeita. Mobiilisovelluksen tulisi tarjota automaattisia hoitosuunnitelmaehdotuksia, jotka perustuvat Käypä hoito -suosituksiin, mutta jotka ovat muokattavissa käyttäjäkohtaisesti. Vastaajat esittivät erilaisia kirjaamiseen liittyviä ominaisuuksia, kuten kirjaamismallit. Kirjaamismallit sisältävät valmiin otsikoinnin sisällölle erilaisia potilaskontakteja varten. Mobiilisovelluksen toivottiin tekevän hoitosuunnitelmista yksilöllisempiä. Mobiilisovelluksen toivottiin tarjoavan erilaisia ohjeita ja oppaita, jotka auttaisivat diabetesta sairastavan henkilön hoitotyössä ja hoitosuunnitelman tekemisessä. Mobiilisovellukselta toivottiin myös hoitoa helpottavia ominaisuuksia, kuten hiilihydraattikäsikirja ja ateriainsuliini laskuri. Näiden toimintojen toivottiin helpottavan diabetesta sairastavan potilaan omahoitoa ja sitouttavan sairauden hoitoon. Vastauksista nousi erilaisten muistutteiden tarpeellisuus, käyttäjiä tulisi voida muistuttaa sovelluksen kautta tulevista laboratoriokäynneistä ja muista hoitoon liittyvistä toimista. Mobiilisovellukseen esitettiin oppimisalustoja diabetesta sairastavan omahoidon tueksi. ”Järjestelmään kirjataan hoitosuunnitelma, joka näkyy sekä hoitajille että potilaalle. Mahdollisuus ohjelmoida kalenterimerkintöjä ja muistutuksia. Samantyyppinen ehkä kuin terveyskylän omapolku tällä hetkellä, mutta hienoa olisi saada sovellus, joka kommunikoi suoraan potilastietojärjestelmän kanssa. Omapolulta ei myöskään tule tietoa esimerkiksi täytetyistä omaseurannoista.” (Vastaaja 5, Webropol-kysely) ”Potilaalle jotain oppimisalustoja, hiilihydraatit, ketoaineiden mittaus yms. Ennen vastaanottoa nykyhetken kysely, onko jotain mielenkiintoista mielen päällä. Miten on mennyt ja omat tavoitteet eteenpäin.” (Vastaaja 10. Webropol-kysely) Mobiilisovelluksen käytettävyys ja ominaisuudet Vastauksista voidaan todeta, että toimivan mobiilisovelluksen tulisi olla ennen kaikkea helppokäyttöinen, selkeä ja käyttäjäystävällinen. Vastaajat korostivat, että riittävän yksinkertainen sovellus mahdollistaa käytön eri ikäryhmille Käyttöliittymän tulisi olla selkeä ja kirjaisinkoko suuri. Sovelluksen toivottiin sisältävän kaikki ydinasiat. Lisäksi sen tulisi olla houkutteleva nuorille sekä tukea eri tarpeita tarjoamalla vaihtoehtoja yksinkertaisista toiminnallisuuksista monimutkaisempiin. Kielituen merkitys korostui erityisesti maahanmuuttajien kohdalla. Sovelluksen tulisi tarjota selkokielisiä ja englanninkielisiä versioita, ja tekoälyn tulisi auttaa kääntämään sisältöä suomeksi. Tämä parantaisi sovelluksen käytettävyyttä laajemmalle käyttäjäkunnalle. Vastaajien mukaan sovelluksen tulee olla integroitavissa olemassa oleviin potilastietojärjestelmiin sekä mahdollistaa tiedonsiirto helposti ilman kaksoiskirjaamista. Integraation myötä tiedot, kuten verensokerimittaukset, siirtyisivät automaattisesti potilastietojärjestelmään ja diabetesrekisteriin, mikä tehostaisi hoidon seurantaa ja suunnittelua. Lisäksi sovelluksen tulisi pystyä linkittymään muihin potilaan käyttämiin sovelluksiin ja laitteisiin, kuten insuliinipumppuihin ja glukoosisensoreihin. Hoitohenkilökunnan ja diabetesta sairastavan henkilön yhteydenpitoon toivottiin sovelluksen avulla helpottuvan. Vastaajat toivoivat mobiilisovelluksen sisältävän myös etävastaanoton mahdollisuuden. Muita vastauksissa esiin tulleita toimintoja olivat mobiilisovelluksen oma asiakaspalvelu ja tuki ongelmatilanteiden varalle. Potilaan lääkitystietojen toivottiin näkyvän sovelluksessa ajantasaisina, jotta tietoja voidaan hyödyntää ajasta ja paikasta riippumatta. Ajantasainen tiedonsiirto tuli esille useissa vastauksissa. Vastaajien mukaan mobiilisovelluksen tulisi mahdollistaa etäseurantaa hoitohenkilökunnan ja diabetesta sairastavan välillä, esimerkiksi glukoosi ja verensokeriarvojen seurannassa. Vastaajat esittivät, että diabetesta sairastavalle tulisi voida antaa palautetta mobiilisovelluksen kautta. Vastaajat esittivät, että diabetesta sairastavan käyttäjän tulisi voida päivittää tietojaan itsenäisesti, mutta sovelluksen tulisi toimia myös vähemmän aktiivisille käyttäjille. Vastaajat toivoivat, että käyttäjä voisi tallentaa mobiilisovellukseen myös muita tietoja, kuten ruokavalio ja liikuntatietoja. Mobiilisovelluksen haasteiden hallinta ja käytön edistäminen Vastaajat nostivat esille useita tekijöitä liittyen mobiilisovelluksen tuomiin haasteisiin. Erityisesti iäkkäät potilaat ja ne, joilla ei ole tarvittavia laitteita tai osaamista, kohtaavat vaikeuksia. Lisäksi kielimuuri ja potilaiden kiinnostuksen puute voivat estää sovellusten tehokasta käyttöä. Vastaajien mukaan koulutuksen ja tukitoimien tarve korostui, erityisesti sijaisjärjestelyissä. Sovellusten käyttöönotossa on myös huomioitava kustannukset ja resurssien riittävyys. Myös kiinnostuksen ja motivaation puute sekä puutteelliset käyttömahdollisuudet tulivat vastauksissa esiin mahdollisina käyttöhaasteina. ”Potilaiden digiosaaminen. Eri ikäiset potilaat, ei samanlaista digiosaamista. Digiohjaus, kenen toimesta. Hoitajien digiosaamisen haasteet.” (Vastaaja 14, Webropol-kysely) Haasteiden ratkaisuehdotuksina vastaajat ehdottivat sovelluksen riittävää kehittämistä ja testaamista, asiantuntijoiden osallistamista sekä tietoturvan ja vahvan tunnistautumisen varmistamista. He korostivat mobiilisovelluksen päivityksiä, ajantasaisuutta, laitteiden ja sovellusten yhdistämistä sekä reaaliaikaista tiedonsiirtoa potilastietojärjestelmään, jotta diabetesta sairastavan tiedot voitaisiin integroida terveydenhoitoon ja tukea hoitosuunnitelman toteutusta. Tulosten tarkastelu ja pohdinta Tässä tutkimuksessa syvennyttiin hoitohenkilökunnan näkemyksiin mobiilisovelluksen käytöstä diabetesta sairastavien hoitosuunnitelmissa. Tavoitteena oli selvittää, millainen mobiilisovellus voisi parhaiten palvella sekä diabetesta sairastavia henkilöitä että heidän hoitohenkilökuntaansa. Tulosten ja johtopäätösten tarkastelu tarjoaa arvokasta tietoa sovelluksen kehittämiseksi ja käyttömahdollisuuksien optimoimiseksi. Tutkimuksen keskeiset havainnot korostavat sovelluksen käyttäjäystävällisyyden merkitystä tehokkaan käytön ja hyväksynnän kannalta osana hoitoa. Yksinkertaiset, selkokieliset ja teknisesti helppokäyttöiset sovellukset parantavat käyttäjäkokemusta, mikä on erityisen tärkeää, kun kohderyhmään kuuluu iäkkäitä henkilöitä ja potilaita, joilla on rajalliset digitaaliset taidot. Käyttäjäryhmän motivointi sovellusten käyttöön on haaste, mutta se on elintärkeää sovelluksen tehokkuuden kannalta. Sovelluksen tulisi olla houkutteleva ja motivoiva, tarjoten käyttäjilleen arvoa henkilökohtaisen palautteen ja mukautettavien tavoitteiden avulla. Näiden tekijöiden huomioiminen on ratkaisevaa sovelluksen onnistumiselle diabeteksen hoidossa. Tajudeen ym. 2022 tekemän tutkimuksen mukaan erityisesti sovelluksen tehokkuus, mieleenpainuvuus, opittavuus sekä tyydyttävyys ovat tärkeässä roolissa. Mobiilisovellusta kehittäessä tulisi kiinnittää huomiota sovelluksen visuaaliseen ilmeeseen ja sen helppokäyttöisyyteen sovelluksen navigoinnissa. Tutkimuksissa on myös todettu, että äänentunnistusteknologia voi auttaa ikäihmisiä löytämään oleellista tietoa helpommin ja nopeammin. Tämän tutkimuksen tuloksissa nousi vahvasti esiin diabetesta sairastavan henkilön omahoito ja osallisuuden vahvistaminen hoidossa. Seppäsen ym. 2020 mukaan osallisuus diabeteksen hoidossa parantaa hoitoon sitoutuvuutta ja näin hoidon onnistumista. Osallisuutta vahvistaa se, että pystyy itse osallistumaan hoitonsa suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. On tärkeää, että henkilö kokee tulleensa kuulluksi sairautensa hoidon suhteen. Riittävä tiedonsaanti sairaudesta ja sen hoidosta ovat osana vahvistamassa sairastuneen osallisuutta omassa hoidossaan. Pitkäaikaissairauksien hoidossa ja elintapamuutosten toteuttamisessa potilas on keskeisessä roolissa. Terveyshyötymallilla pyritään varmistamaan potilaan omahoidon valmiudet, mikä korostaa hänen aktiivista osallistumistaan hoitoprosessiin ja elintapojen muutokseen (Ilanne-Parikka 2019, 41). Sovelluksen onnistunut käyttöönotto ja pitkäaikainen käyttö edellyttävät kattavaa koulutusta niin potilaille kuin hoitohenkilökunnalle. Koulutuksen tulee olla käytännönläheistä ja helposti saatavilla. Kolmannen sektorin organisaatiot, kuten diabetesyhdistykset, voivat olla arvokkaita kumppaneita potilaiden koulutuksessa, mikä vapauttaa ammattilaisten aikaa muuhun työhön. Terveydenhuollon työntekijöiden näkökulmasta mobiilisovellusten käyttöön vaikuttavat tekijät ovat sitoutuminen ja rahoitus, infrastruktuuri, koulutus ja tekninen tuki, terveydenhuollon ammattilaisten mobiililaitteiden kustannukset ja omistus, järjestelmän hyödyllisyys, motivaatio ja henkilöstöresurssit, sekä potilaiden mobiililaitteiden kustannukset ja omistus (Addotey-Delove, Scott, & Mars 2023, 1244). Sovellusten tulee integroitua sujuvasti olemassa oleviin potilastietojärjestelmiin ja muihin laitteisiin, kuten insuliinipumppuihin ja glukoosisensoreihin. Tietoturva on kriittinen, ja sen tulee olla vahva, esimerkiksi vahvalla tunnistautumisella ja tietojen reaaliaikaisella siirrolla, jotta potilastiedot ovat suojattuja ja helposti saatavilla. Al-Muhtadin ym. 2019 mukaan erityisesti sosiaaliseen mediaan yhdistetyt mobiilisovellukset mahdollistavat tiedon nopean leviämisen ja näin voivat vaarantaa yksityisyydensuojan ja tietoturvan. Näiden sovellusten nopean kasvun vuoksi olisi erityisen tärkeää myös varmistaa niiden tietoturvallisuuden riittävyys. Mobiilisovellusten tulee olla kustannustehokkaita pitkällä aikavälillä. Sovellusten ja laitteiden kehittäminen, koulutus ja ylläpito voivat olla kalliita, mutta säästöt voivat realisoitua hoidon optimoinnin ja hoitohenkilökunnan resurssien vahvistumisena. Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio ja teknologinen kehitys mahdollistavat uudet palvelumallit ja parantavat toiminnan tehokkuutta, mikä tukee kustannusten hallintaa. (Saranto, Kinnunen, Jylhä & Kivekäs 2020, 200.) Hoitohenkilökunnan resurssit ovat rajalliset, joten sovellusten ja niiden käytön tulisi olla sellaisia, että ne eivät kuormita henkilöstöä liikaa. Jatkuva tuki ja selkeä ohjeistus ovat avainasemassa, jotta sovellukset voidaan ottaa pysyvästi käyttöön ilman kohtuuttomia lisäresursseja. Hoitoprosessit tulee suunnitella uudelleen, kun otetaan käyttöön digitaalisia ratkaisuja osaksi hoitoa, tämä vaatii tiivistä yhteistyötä teknologiatoimijoiden ja hoitohenkilöstön kanssa toimivien ja tehokkaiden ratkaisuiden löytämiseksi (Koivuluoma, Haverinen & Reponen 2022, 294–295). Eettisyys ja luotettavuus Koko opinnäytetyöprosessin ajan tutkimuksen edetessä tukena toimi tutkimuseettisen neuvottelukunnan vuonna 2023 antama ohjeistus. Tämän ohjeen mukaisesti työssä noudatettiin luotettavuuden, rehellisyyden, arvostuksen ja vastuunkannon perusperiaatteita (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023, 11–12). Opinnäytetyössä korostettiin vastaajien oikeutta yksityisyydensuojaan. Webropol-kysely toteutettiin anonyymisti, eikä tutkimuksessa kerätty tai käsitelty vastaajien henkilötietoja. Myöskään potilastietoja ei käsitelty tutkimuksessa. Vastaajille tarjottiin vapaaehtoinen kenttä, johon he saattoivat jättää sähköpostiosoitteensa mahdollisen jatkokyselyhaastattelun varalta. Alkuperäisestä kyselytutkimuksesta saadut vastaukset kuitenkin osoittautuivat riittäviksi, joten haastattelua ei toteutettu. Tutkimukseen liittyviä häiriötekijöitä on arvioitu tulosten luotettavuutta arvioitaessa. (Hirsjärvi, Remes, Sajavaara 2014, 231–233). Yksi häiriötekijä tutkimuksessa on analyysin subjektiivisuus, laadullisessa tutkimuksessa aineiston analysointi perustuu tulkintoihin. Tulkintoja tehdessä on aina riski, että tulkinta perustuu tutkijan omaan näkökulmaan. Vuoropuhelu tutkimustuloksia analysoitaessa parantaa tutkimuksen luotettavuutta. Vuoropuhelu ja kriittinen aineiston tarkastelu tutkijoiden sekä ohjaajan kanssa on osa tutkimuksen luotettavuuden arvioimista. (Elo, Kajula, Tohmola, Kääriäinen 2022, 224.) Tästä syystä analysoimme vastaukset yhdessä molempien tutkijoiden kesken ja kävimme keskustelua ohjaavan opettajan kanssa sisällönanalyysia tehtäessä. Tutkimuksen vastausaineisto oli ainoastaan tutkijoiden käytettävissä, eikä sitä jaettu muille osapuolille tutkimuksen aikana. Kyselytutkimuksen vastaukset säilytettiin tutkimusraportin kirjoitusprosessin ajan, jonka jälkeen ne hävitettiin asianmukaisesti. Kyselytutkimus esitestattiin sairaanhoitajalla, joka on työskennellyt diabetesta sairastavan henkilön hoitotyössä. Tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon kyselyn vastausprosentti. Saadut vastaukset antoivat kuitenkin laadukkaan kuvauksen siitä, mitä hoitohenkilökunta toivoo mobiilisovellukselta osana diabetesta sairastavan hoitosuunnitelmaa ja sen hyödyntämistä hoidon eri vaiheissa. Aineiston keruussa saavutettiin saturaatio, kun uudet vastaukset eivät enää tuoneet esiin uusia teemoja tai näkökulmia. Aineisto alkoi toistaa samoja havaintoja, mikä osoitti, että tutkimuksen keskeiset kysymykset oli käsitelty riittävän kattavasti. Kehittämis- ja jatkotutkimusehdotukset Diabeteksen hoitoon liittyvien mobiilisovellusten kehityksessä tulee priorisoida käyttäjäystävällisyys, koulutus ja integraatio. Tavoitteena on luoda mobiilisovelluksia, jotka ovat helppokäyttöisiä, tarjoavat tukea käyttäjille ja integroituvat sujuvasti olemassa oleviin järjestelmiin. Laadukas koulutus ja tuki ovat olennaisia, jotta sovellusta voidaan käyttää tehokkaasti. Kolmannen sektorin rooli käyttäjien koulutuksessa voi helpottaa ammattilaisten työtaakkaa ja parantaa käyttäjien sitoutumista. Mobiilisovelluksen käyttäjien motivointiin tulee panostaa, ja sovelluksen tulisi tarjota arvoa ja hyötyä yksilö tasolla. Tämä voi sisältää esimerkiksi henkilökohtaisia tavoitteita, muistutuksia ja palautetta. Mobiilisovellusten tietoturvaan on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota. Vahva tunnistautuminen ja tietojen reaaliaikainen siirto ovat välttämättömiä tietosuojaa ajatellen. Pitkän aikavälin kustannustehokkuus ja mobiilisovellusten jatkuva kehittäminen ovat keskeisiä tekijöitä käyttäjäystävällisen mobiilisovelluksen luomiseksi. Sovellusten ja laitteiden markkinoille saattamisen tulee tapahtua huolellisen testauksen jälkeen, ja kustannustehokkuuden arviointi tulee olla osa kehitystyötä. Mobiilisovelluksia on käytössä diabetesta sairastavien henkilöiden hoidossa, mutta tutkimustietoa aiheesta löytyy vähäisesti. Hoitosuunnitelma on tärkeä osa diabetesta sairastavan henkilön yksilöllistä hoitoa ja mobiilisovellus voi mahdollistaa sen laadukkaamman ja monipuolisemman toteutuksen. Tulevaisuudessa käyttäjän näkökulman tutkiminen mobiilisovellusten hyödyntämisestä osana diabetesta sairastavan hoitoa antaisi hoitohenkilöstölle tietoa siitä, miten diabetesta sairastava itse kokee mobiilisovellusten käytön ja missä sen käytöstä olisi eniten hyötyä osana hoitoa. Näiden tulosten pohjalta mobiilisovellusta voitaisiin myös kehittää paremmin käyttäjäkuntaansa palvelevaksi. Tutkimustieto siitä onko mobiilisovelluksen käyttö tehostanut potilaiden omahoitoa ja hoitoon osallistumista, kuvaisi mobiilisovelluksen vaikutuksia diabeteksen hoidon tuloksiin. Lähteet Addotey-Delove, M., Scott, R. E. & Mars, M. 2023. Healthcare Workers’ Perspectives of mHealth Adoption Factors in the Developing World: Scoping Review. International journal of environmental research and public health, 20(2), 1244. Viitattu 16.09.2024 doi:10.3390/ijerph20021244. Alanzi, T. 2018. “mHealth for diabetes self-management in the Kingdom of Saudi Arabia: barriers and solutions”. Journal of Multidisciplinary Healthcare 11:535. Viitattu 20.9.2023 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6183657/. Al-Muhtadi, J., Shahzad, B., Saleem, K., Jameel, W. & Orgun, M. A. 2019. Cybersecurity and privacy issues for socially integrated mobile healthcare applications operating in a multi-cloud environment. Health informatics journal, 25(2), 315–329. Viitattu 15.09.2024 doi:10.1177/1460458217706184. Brzan, P.P., Rotman, E., Pajnkihar, M. & Klanjsek, P. 2016. Mobile Ap-plications for Control and Self Management of Diabetes: A Systematic Review. J Med Syst, 40(9):210. Viitattu 06.04.2023 doi: 10.1007/s10916-016-0564-8. Del Valle, K. L. & McDonnell, M. E. 2018. Chronic Care Management Services for Complex Diabetes Management: A Practical Overview. Current diabetes reports, 18(20), 135-138. Viitattu 30.09.2023 doi:10.1007/s11892-018-1118-x. Elo, S., Kajula, O., Tohmola, A., & Kääriäinen, M. 2022. Laadullisen sisällönanalyysin vaiheet ja eteneminen. Hoitotiede, 34(4), 215–225. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P 2014. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Holopainen, A. 2015. Mobiiliteknologia ja terveyssovellukset, mitä ne ovat? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim,131(13):1285–90. Viitattu 06.04.2023 https://www.duodecimlehti.fi/duo12334. International Diabetes Federation 2022. IDF Diabetes Atlas 10th edition. Viitattu 13.10.2024 https://diabetesatlas.org/. Ilanne-Parikka, P. 2019. Hoidon ohjaus ja omahoidon tuki. Teoksessa P. Ilanne-Parikka, L. Niskanen , T. Rönnemaa & M. Saha (toim.) Diabetes. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 40–53. Ilanne-Parikka, P., Niskanen, L. 2019. Diabetes sairautena ja hoitoperiaatteet. Teoksessa P. Ilanne-Parikka, L. Niskanen, T. Rönnemaa & M. Saha (toim.) Diabetes. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 10–37. Kagen, S. & Garland, A. 2019. Asthma and Allergy Mobile Apps in 2018. Current Allergy and Asthma Reports Vol19: 6 (2019). Viitattu 30.10.2023 https://doi.org/10.1007/s11882-019-0840-z Kananen, J. 2015. Opinnäytetyön kirjoittajan opas. Näin kirjoitan opin-näytetyön tai pro gradun alusta loppuun. Jyväskylä: Jyväskylän ammat-tikorkeakoulu. Koivuluoma, M., Haverinen, J. & Reponen, J. 2022. Digital health services as part of care processes. Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 14(3), 284–298. Viitattu 16.9.2024 https://doi.org/10.23996/fjhw.111788. Koski, S. 2019. Diabetesbarometri 2019. Suomen diabetesliitto ry. Viitattu 5.4.2023 https://www.diabetes.fi/files/11454/Diabetesbarometri_2019_web.pdf. Kyngäs, H., Elo, S., Pölkki, T., Kääriäinen, M. & Kanste, O. 2011. Sisäl-lönanalyysi suomalaisessa hoitotieteellisessä tutkimuksessa. Hoitotiede 23 (2) (2011), 138–148. Käypä hoito -suositus 2020. Tyypin 2 diabetes. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin, Suomen sisätautilääkäreiden yhdistyksen ja Diabetesliiton lääkärineuvoston asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 3.4.2023 https://www.kaypahoito.fi/hoi50056. Lahtela, J., Koski, S., Ruotsalainen, J., Prami, T., Pölkki, M., Aalto, A. & Stenman, L. 2023. Tyypin 2 diabeteksen hoitosuunnitelmissa ja hoidon kohdentamisessa on parantamisen varaa. Suomen lääkärilehti 2023;78. Viitattu 5.4.2023 https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/alkuperaistutkimukset/tyypin-2-diabeteksen-hoitosuunnitelmissa-ja-hoidon-kohdentamisessa-on-parantamisen-varaa/. Laivuori, T. & Ilanne-Parikka, P. 2018. Digiajan diabetesvastaanotto. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 134(22): 2273–2279. Viitattu 08.04.2023 https://www.duodecimlehti.fi/duo14610. Leino-Kilpi, H. & Välimäki, M. 2015. Etiikka hoitotyössä. 8.-10. painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Mikkola, O & Petäjä, S. 2023. Digitaaliset valmiudet terveydenhuollon etäpalveluita tarjoavissa organisaatiossa. Teoksessa: O.Mikkola & S. Petäjä (toim.) Asiakaslähtöisen etäpalvelun kehittäminen terveydenhuollossa. Pohjoisen tekijät- Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 24/2023. Rovaniemi: Lapin ammattikorkeakoulu Oy. Viitattu 5.9.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-488-8. Niskanen, L. 2019. Tyypin 2 diabetes Teoksessa: P. Ilanne-Parikka, L. Niskanen, T. Rönnemaa & M-T. Saha (toim.) Diabetes. Helsinki: Kustannut Oy Duodecim. Viitattu 25.9.2024 Nguyen, A.D., Frensham, L.J., Baysari, M.T., Carland, J.E. & Day, R.O. 2019. Patients’ use of mobile health applications: what general practitioners think. Fam Pract, 20;36(2):214-218. Viitattu 07.04.2023 doi: 10.1093/fampra/cmy052. Raghavan, A., Nanditha, A., Satheesh, K., Susairaj, P., Vinitha, R., Nair, D. R., . . . Ramachandran, A. 2022. Improvement in glycaemic control in patients with type 2 diabetes with treatment using an interactive mobile application – A pilot study from India. Primary care diabetes, 16(6), 844-848. Viitattu 04.04.2024 doi:10.1016/j.pcd.2022.10.008. Saranto, K., Kinnunen, U-M., Jylhä,V. & Kivekäs, E. 2020. Digitalisaatio ja sähköiset palvelut uudistuvassa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Teoksessa: A. Hujala & H. Taskinen (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere: Tampere University Press, 179–212. Viitattu 15.9.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-022-9. Seppänen, H., Kyngäs, H., & Kajula, O. 2020. Hoitoon osallisuuden rnerkitys sekä osallisuutta vahvistavat ja heikentävät tekijät tyypin 1 diabetesta sairastavien nuorten kokemina. Hoitotiede 2020, 32 (1), 3–15. Viitattu 28.8.2024 https://journal.fi/hoitotiede/article/view/128458/77581?acceptCookies=1. Shan, R., Sarkar, S. & S.Martin, S. 2019. Digital health technology and mobile devices for the management of diabetes mellitus: state of the art. Diabetologia Vol 62 (2019), 877–887. Viitattu 30.10.2023 https://doi.org/10.1007/s00125-019-4864-7. Tajudeen, F. P., Bahar, N., Tan, M. P., Peer Mustafa, M. B., Saedon, N. I. & Jesudass, J. 2022. Understanding User Requirements for a Senior-Friendly Mobile Health Application. Geriatrics (Basel), 7(5), 110. Viitattu 15.09.2024 doi:10.3390/geriatrics7050110. Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällön analyysi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Viitattu 18.8.2024. https://tenk.fi/sites/default/files/2023-03/HTK-ohje_2023.pdf. WHO 2023. Diabetes. World Health Organization. Viitattu 26.7.2023 https://www.who.int/health-topics/diabetes#tab=tab_3 Zhang, Y., Li, X., Luo, S., Liu, C., Liu, F., & Zhou, Z. 2018. Exploration of users’ perspectives and needs and design of a type 1 diabetes management Mobile app: mixed-methods study. JMIR mHealth and uHealth, 6(9), e11400. Viitattu 2.10.2023 https://mhealth.jmir.org/2018/9/e11400/ Årsand, E., Frøisland, D.H., Skrøvseth, S.O., Chomutare, T., Tatara, N., Hartvigsen, G. & Tufano, J.T. 2012. Mobile health applications to assist patients with diabetes: lessons learned and design implications. J Diabe-tes Sci Technol, 1;6(5):1197–206. Viitattu 07.04.2023 doi: 10.1177/193229681200600525. LIITTEET Liite 1. Kyselyn saatekirje Liite 2. Kyselytutkimus diabeteshoitajille mobiilisovelluksen hyödyntämismahdollisuuksista osana diabeteksen hoitosuunnitelmaa.Liite 3. Esimerkki sisällönanalyysista Puettavan teknologian datan hyödyntäminen äitiysneuvolan ohjaustyössä Milla Suokanerva, Mari Vuorjoki Johdanto Äitiysneuvolassa tavoitteena on turvata odottajan ja sikiön hyvinvointi ja terveys. Tavoitteena on edistää koko perheen terveyttä ja hyvinvointia samalla parantaen kansanterveyttä. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023.) Äitiysneuvolatoiminnan keskiössä on terveyden edistäminen, joka toteutuu esimerkiksi kannustamalla terveellisiin elämäntapoihin, joista yksi osa on liikunta (Hakulinen & Koivumäki 2022.) Pyrkimyksenä on mahdollistaa raskaana olevan osallistuminen omaan hoitoonsa sekä hyvinvointinsa ylläpitämiseen ja edistämiseen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023). Tutkimusten mukaan liikunnasta raskausaikana on hyötyä sekä sikiölle, että raskaana olevalle. Säännöllinen liikunta vähentää raskauskomplikaatioiden, kuten pre-eklampsian, kohonneen verenpaineen ja raskausdiabeteksen riskiä. Liikkumisen esteenä voi olla huoli omasta ja sikiön terveydestä sekä painonnousuun ja epämukavuuteen liittyvät tekijät. Itsevarmuus liikkujana ja motivaation puute ovat myös riskejä liikunnan vähäisyydelle. (Hamari ym. 2023, 9–13.) Hyvinvointiteknologia kasvattaa suosiotaan ja yhä useampi ihminen hyödyntää sitä arjessaan. Yksi hyvinvointiteknologian alalajeista on puettava teknologia, johon lukeutuvat muun muassa aktiivisuusranneke, sykevyö ja älyvaatteet. (Nylund & Ruokoniemi 2018, 6, 8.) Puettava teknologia soveltuu terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen sekä itsehoidon tueksi (Kaasalainen ym. 2018, 25). Grymin ym. (2019, 6) julkaiseman tutkimuksen mukaan odottajat kokivat puettavan teknologian lisäävän motivaatiota fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen ja sen avulla he seurasivat, ettei syke nouse liian korkealle liikunnan aikana. Myös Hamari ym. (2023, 13) toteaa tutkimuksessaan aktiivisuusmittareiden voivan toimia liikuntaan motivoivana asiana. Oma mielenkiintomme puettavan teknologian keräämän datan hyödyntämisestä johti yhteistyöhön kotimaisen langattoman puettavan urheiluteknologian valmistajan Polar Electron oy:n kanssa, joka on kiinnostunut oman tuotteensa käyttökokemuksista raskaana olevien hoidossa. Halusimme kartoittaa terveydenhoitajien käyttökokemuksia puettavan teknologian hyödyistä raskaana olevien ohjaustyössä. Aiheesta ei ole löydettävissä juurikaan aiemmin tutkittua tietoa. Mielestämme sitä on hyödyllistä tutkia, koska puettavan teknologian dataa ei juurikaan hyödynnetä tällä hetkellä terveydenhuollossa. Suomessa vuonna 2020 alkaneen koronapandemian myötä digitalisaation merkitys on kasvanut sosiaali- ja terveysalalla ja jatkossa tarvitaan entistä digitaitoisempia työntekijöitä (Jalo, Lund & Pohjasniemi 2020, 121). Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kartoittaa kahden Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen hyvinvointikeskuksen äitiysneuvolan terveydenhoitajien kokemuksia asiakkaan puettavan teknologian aktiivisuus- ja liikuntadatan hyödyntämisestä ohjaustyössä. Työn tavoitteena oli selvittää, voidaanko asiakkaan käyttämän puettavan teknologian dataa hyödyntää ohjaustyössä ja voidaanko sen avulla edistää asiakkaan hyvinvointia. Tutkimuksessa käytettävät Ignite 1 -fitnesskellot tarjosi yhteistyökumppani Polar Electro Oy, joka lahjoitti ne Lapin ammattikorkeakoululle tutkimuskäyttöön. Fitnesskellot annettiin käyttöön neljälle terveydenhoitajalle sekä kahdeksalle raskaana olevalle. Raskaana olevat henkilöt ovat tutkimuksessa mukana välillisinä osallistujina ja heihin viitataan tässä työssä myös asiakkaina. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla terveydenhoitajia. Puettava teknologia Terveysteknologia ja hyvinvointiteknologia ovat käsitteitä, jotka liittyvät läheisesti nykypäiväiseen terveydenhuoltoon. Terveysteknologialla tarkoitetaan laitteita, joiden laatua sekä vaatimuksia valvoo viranomainen ja joilla on CE-merkintä. Ne ovat käytössä pääosin terveydenhuollossa. Hyvinvointiteknologian laitteet on suunnattu kuluttajille oman kehon toimintojen tarkkailuun eikä laitteilla vaadita olevan CE-merkintää. Näihin laitteisiin kuuluu puettava teknologia, kuten aktiivisuutta mittaavat rannekkeet. Hyvinvointilaitteiden data voi hyödyttää kuluttajaa edistämään terveellistä elämäntapaa, mutta terveydenhuollon työntekijät eivät voi niiden perusteella tehdä hoitoon vaikuttavia päätöksiä. (Nylund & Ruokoniemi 2018, 6,8) Puettava teknologia on nimensä mukaisesti henkilön päälle asetettavaa mittauslaitteistoa, kuten älykello, sensoreita sisältävät jalkineet tai älylasit (Vähäkainu & Neittaanmäki 2018, 44). Laitteistot voivat mitata muun muassa käyttäjänsä sydämen sykettä, hengitystaajuutta, liikkeitä ja unta. Tuotteiden valmistajien mukaan teknologian avulla voidaan tarkastella käyttäjän fyysistä aktiivisuutta ja rasitusta, henkistä kuormitusta ja kehon palautumista. (Härkönen ym. 2022, 506.) Saadakseen hyödyllistä dataa tulee puettavaa teknologiaa käyttää usein tai jopa jatkuvasti (Rauttola ym. 2019, 3, 23–24). Puettavien laitteiden käyttö voi johtaa positiivisiin käyttäytymisen muutoksiin. Syinä voi olla esimerkiksi tavoitteiden asettamisen mahdollisuus, motivoivien muistutusten saaminen ja edistymisen seuraaminen. Puettavan laitteen käyttö voi voimaannuttaa yksilöä antamalla positiivista tukea onnistumisista ja kannus-tusta, kun tavoitteita ei saavuteta. (Kang & Exworthy 2022.) Fergusonin ym. (2022) tekemän järjestelmällisen katsaustutkimuksen mukaan aktiivisuusrannekkeiden käyttäjien askelmäärä lisääntyi päivässä noin 1800 askeleen verran, kävelyaika noin 40 minuutin verran ja kohtalainen tai voimakkaan fyysisen aktiivisuuden määrä 46 minuuttia päivässä. Fysiologisten muutoksien suhteen vahvinta näyttöä todettiin ruumiinpainon ja vyötärönympäryksen alenemisesta (0,5–1,5 kg ja 0,7–1,5 cm). Tutkimusten perusteella ei saatu merkittävää näyttöä aktiivisuusrannekkeiden vaikutuksesta käyttäjän elämänlaatuun. (Ferguson ym. 2022.) Aktiivisuusrannekkeiden käyttö lisää fyysistä aktiivisuutta, lukuun ottamatta vanhempia aikuisia (Longhini ym.2024). Kuluttajalaitteiden hyötyjä ovat esimerkiksi edullinen hinta ja helppo saatavuus, palautteen saaminen reaaliajassa sekä käyttäjän tiedon lisääntyminen esimerkiksi unen tärkeydestä. Laitteista voi koitua myös haittaa, sillä tietojen seuraaminen voi aiheuttaa stressiä eikä niiden luotettavuus ole tiedossa. (Rauttola ym. 2019, 3, 23–24; Kang & Exworthy 2022). Scheid, Reed & West (2023) tekemän katsauksen mukaan liiallinen riippuvuus puettavista laitteista voi olla haitallista. Terveys- ja hyvinvointitietojen seuraaminen voi johtaa kielteisiin vaikutuksiin, jos tavoitteiden seuraaminen muuttuu äärimmäiseksi. Energian kulutuksen seuraaminen voi pahentaa syömishäiriöitä ja paino-ongelmia. Lisäksi puettavan teknologian käyttäjillä esiintyy enemmän pakonomaista liikkumista verrattuna ei käyttäjiin. Fullerin ym. (2020) tutkimuksen laaja kirjallisuuskatsaus keskittyi vertailemaan kaupallisten puettavien laitteiden mittausten luotettavuutta. Sen mukaan niiden mittauksia kuten askeleiden, sykkeen ja energiankulutuksen mittauksien luotettavuus ja validiteetti eivät yllä lääkinnällisten laitteiden tasolle ja ne vaihtelevat tutkimuksittain. Kuitenkin tutkimuksesta selviää, että kaupalliset laitteet olivat tarkkoja sykkeen ja askelmäärien mittauksessa. Äitiysneuvola ja liikunta Äitiysneuvolan tavoitteena on turvata raskaana olevan sekä sikiön hyvinvointi ja terveys. Se edistää myös koko perheen terveyttä ja hyvinvointia, samalla edistäen kansanterveyttä. Lisäksi tavoitteena on ehkäistä raskaudenaikaisia häiriöitä. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023.) Äitiysneuvolan keskeistä toimintaa on terveyden edistäminen, joka tapahtuu tukemalla muun muassa terveellisiä elämäntapoja, joista yksi osa on liikunta (Hakulinen & Koivumäki 2022). Raskaana olevien liikuntasuosituksissa painotuksena on oman kehon ja tuntemusten kuuntelu (UKK-instituutti 2021). Raskaana olevat kaipaavat kuitenkin konkreettisempia suosituksia ja tarkempaa ohjeistusta (Hamari ym. 2022). Liikunta voi ehkäistä raskauteen liittyviä häiriöitä, kuten raskausdiabetesta, pre-eklampsiaa ja raskaudenaikaista korkeaa verenpainetta (Ribeiro, Andrade & Nunes 2021, 14). Raskausdiabetes lisääntyy maailmanlaajuisella tasolla ja siihen yhdistyy raskaudenaikaisia haittoja odottajalle sekä synnytyksen jälkeisiä komplikaatioita vastasyntyneelle. Myös sikiökauden komplikaatioita voi ilmetä. Liikkumattomuus ja epäterveelliset elämäntavat voivat lisätä myös riskiä kohonneelle verenpaineelle raskausaikana, joka taas lisää kuolleisuutta niin sikiöissä kuin äideissäkin. Niin raskaudenaikainen kohonnut verenpaine kuin raskausdiabeteskin lisäävät riskiä sydän- ja verisuonisairauksille, kohonneelle kolesterolille sekä diabetekselle. (Barakat & Refoyo 2022; Käypä hoito -suositus 2022.) Gascoignen ynnä muiden (2023) tekemästä laajasta kirjallisuuskatsauksesta selviää, että fyysisen aktiivisuuden eduista huolimatta useat raskaana olevat ovat huolissaan liikunnan haitallisista vaikutuksista raskauteen. Yhdessä lähes 1300 asiakkaan tutkimuksessa 55 % osallistujista lopetti tavanomaisen liikunnan raskauden vuoksi ja vain 20,1 % ilmoitti harrastavansa liikuntaa raskauden aikana. Katsauksen laadullisten tutkimusten mukaan raskauden aikaisen liikunnan esteitä ovat liikuntamahdollisuuksien huono saatavuus, koulutustaso, joka selittää väärinkäsitykset liikunnan turvallisuudesta sekä sosiokulttuuriset, sosioekonomiset ja yksilölliset tekijät. (Gascoigne ym. 2023) Liikunnasta on hyötyä keholle ja mielelle. Terveen raskaana olevan ei tarvitse välttää liikuntaa, vaan päinvastoin liikunnasta on hyötyä odottajalle ja se ehkäisee monenlaisia raskauteen liittyviä vaivoja. (UKK-instituutti 2023.) Vaikka liikunnan hyödyt kasvavat sen harrastamisen määrän mukaan, suhteellisen pienikin aktiivisuuden lisääntyminen on hyödyllistä, vaikka liikuntasuositusten tavoitemääriä ei saavutettaisi (Gascoigne ym. 2023). Liikunta voi ehkäistä raskauteen liittyviä häiriöitä esimerkiksi raskausdiabetesta, pre-eklampsiaa ja raskaudenaikaista korkeaa verenpainetta (Ribeiro, Andrade & Nunes 2021, 14; Gascoigne ym. 2023). Lisäksi fyysinen aktiivisuus pienentää ylipainon ja lihavuuden sekä niihin liittyvien liitännäissairauksien riskiä (Gascoigne ym. 2023). Raskausdiabetes lisääntyy maailmanlaajuisella tasolla ja siihen yhdistyy raskaudenaikaisia haittoja odottajalle sekä synnytyksen jälkeisiä komplikaatioita vastasyntyneelle. Myös sikiökauden komplikaatioita voi ilmetä. Liikkumattomuus ja epäterveelliset elämäntavat voivat lisätä myös riskiä kohonneelle verenpaineelle raskausaikana, joka taas lisää kuolleisuutta niin sikiöissä kuin äideissäkin. Raskaudenaikainen kohonnut verenpaine ja raskausdiabetes lisäävät riskiä sydän- ja verisuonisairauksille, kohonneelle kolesterolille sekä diabetekselle. (Barakat & Refoyo 2022; Käypä hoito -suositus 2022.) Liikuntaneuvonnan mahdollisuudet neuvolassa Neuvola-asiakkuus voi parhaimmillaan kestää raskausajasta siihen saakka, kun lapsi aloittaa koulun. Työntekijän pysyvyys neuvolassa tukee luottamusta ja tuttuutta ammattilaiseen, helpottaen elämäntavoista ja arkaluontoisista asioista keskustelua. (Hakulinen & Koivumäki 2022.) Raskausaikana on hyvä aloittaa liikunta, sillä se yhdistetään kohonneeseen motivaatioon aloittaa sekä ylläpitää terveellisiä elämäntapoja (Ribeiro ym. 2021, 4). Grym ym. (2019, 6) julkaiseman tutkimuksen mukaan odottajat kokivat puettavan teknologian lisäävän motivaatiota fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen ja sen avulla he seurasivat, ettei syke nouse liian korkealle liikunnan aikana. Liikuntaneuvonnalla pyritään vaikuttamaan asiakkaan liikuntakäyttäytymiseen terveyttä edistävällä tavalla (UKK-instituutti 2020). On tärkeää selvittää raskaana olevien tietotasoa liikunnan harrastamisesta ja sen hyödyistä raskauden eri vaiheissa. Kun ammattilaisella on ymmärrys tästä tasosta, on mahdollista kehittää oikeanlaisia terveyden edistämisen keinoja ja aktiviteetteja. (Dudoniene & Kuisma 2023). Väärinkäsityksiin raskauden aikaisen fyysisen aktiivisuuden turvallisuudesta tulee puuttua ja liikunnan etuja korostaa aktiivisesti osana raskausajan neuvontaa (Gascoigne ym. 2023). Neuvonta on parhaimmillaan tasapuolista asiakkaan ja ammattilaisen välistä neuvottelua, jonka lähtökohtana ovat yksilön tarpeet (Aittasalo 2021). Ammattilaisia kouluttaessa tuleekin huomioida asiakaskeskeisyys kaiken toiminnan lähtökohtana (Dudoniene & Kuisma 2023). Tarkoituksena on vahvistaa yksilön kykyä tehdä omaa terveyttään edistäviä ratkaisuja. Tunnuspiirteinä neuvonnassa ovat asiakaslähtöisyys, vuorovaikutuksellisuus, vastavuoroisuus ja tavoitteellisuus. (Aittasalo 2021.) Terveydenhuollon ammattilaiset voivat lisäksi hyödyntää esimerkiksi viiden A:n motivointimallia (Ask, Advise, Assess, Assist, Arrange), jonka avulla arvioidaan asiakkaan liikkumista, asetetaan tavoitteita ja arvioidaan niiden toteutumista. Motivointimallilla on saatu hyviä tuloksia liikunta ja ravitsemusohjauksessa. (American College of Obstetricians and Gynecologists 2020; Hamari 2023, 12.) Terveydenhuollosta saadut yksiselitteiset ohjeet edistävät liikuntaa raskausaikana, kun taas ristiriitaiset ohjeet tai ohjauksen puute voivat olla esteenä liikunnalle (Hamari ym. 2022). On tarpeen tutkia raskaana olevien naisten riittävän fyysisen aktiivisuuden motivoimiskeinoja. (Gascoigne ym. 2023). Potilasohjaus ja digitalisaatio Yhteiskunnan palvelurakenteille digitalisaatio on merkittävä asia. Siitä on saatu suurta hyötyä mm. potilastietojärjestelmien, etävastaanottojen, erilaisten mittarien ja kyselyiden muodossa. Potilasohjauksen tueksi on luotu materiaalipankkeja ja erilaisia digitaalisia hoitopolkuja. (Virtanen 2022, 20.) Erilaisia materiaaleja, joita voidaan hyödyntää myös raskaana olevan hoidossa, ovat videot, kuvitetut artikkelit ja erilaiset nettisivut. Tutkimusten mukaan merkittävimpiä ohjausmateriaaleja raskaana olevien ohjauksessa ovat erilaiset videot. Digitaalisia interventioita hyödynnettäessä niiden formaatti ei ole tärkein yksittäinen tekijä, vaan niiden laatuun, kohderyhmään ja oikea-aikaisuuteen tulee panostaa. (Schnitman ym. 2022). Interventioiden ja materiaalien tulee perustua laadukkaan potilasohjauksen kriteereihin ja potilaan kokonaisvaltaiseen huomiointiin. (Virtanen 2022, 20). Sähköisiä terveydenhuollon palveluita kannattaakin kehittää yhdessä potilaiden kanssa, tällöin varmistetaan niiden helppokäyttöisyys ja sopivuus tarpeisiin (Kunnari & Koivula 2018, 330). Potilaan kokeman hyvinvoinnin ja kokonaisterveyden kannalta potilas tulisi asettaa oman terveytensä keskiöön tukien omahoitoon motivoitumista. Samalla potilaalle annetaan valtaa ja vastuuta omaan hoitoonsa osallistumiseen. Laadukkaan potilasohjauksen on osoitettu tukevan näitä näkökulmia ja tuovan mukanaan monenlaisia positiivisia vaikutuksia. Se edistää potilaiden toimintakykyä, parantaa mielialaa sekä elämänlaatua, lisää hoitomyöntyvyyttä, sitoutumista omahoitoon ja vahvistaa asioiden muistamista. (Virtanen 2022, 22.) Digitalisaation vaikutukset potilas-ammattilaissuhteeseen ovat ristiriitaisia. Positiivisina asioina koetaan potilaan tahtinen kommunikaatio. Haasteena potilaat kokevat vuorovaikutuksen etäisyyden, jonka ajateltiin liittyvän ammattilaisen verbaalisten ja fyysisten eleiden rajoittumiseen. Digitaaliset palvelut koetaan tavallisia palveluita täydentävinä. Monimutkaisissa ongelmissa potilaat kokevat kasvokkain kohtaamisen vastaanotolla parempana vaihtoehtona. Onnistunut vuorovaikutus ei olekaan pelkkää tiedonvaihtoa, vaan potilaan on tärkeä kokea tulleensa kuulluksi ja saada hyvää hoitoa. (Kunnari & Koivula 2018, 330). Terveydenhuollon henkilöstön näkökulmasta digitaaliset ratkaisut tuovat etenkin helpotusta työn kuormittavuuteen, kun niukat resurssit pystytään kohdentamaan potilasta hyödyttävällä tavalla. Organisaation kannalta yksilöohjaus paikan päällä vie runsaasti resursseja ja digitaalisilla ratkaisuilla voidaan luoda kustannustehokkaita vaihtoehtoja. Tarkoituksena ei ole luoda toisiaan poissulkevia malleja, vaan luoda toisiaan täydentäviä kokonaisuuksia. (Virtanen 2022,23.) Puettavan teknologian hyödyntäminen terveydenhuollon potilasohjauksessa Digitaalisilla ratkaisuilla, kuten puettavalla teknologialla on tunnistettavia potentiaalisia hyötyjä. Näitä ovat muun muassa olemassa olevien resurssien taloudellisempi käyttö, työn kustannustehokkuuden ja kommunikaation paraneminen. Näiden myötä mahdollistuu asiakkaiden oikea-aikainen ja parempi palvelu. (Kaasalainen ym. 2018, 25.) Puettavan teknologian laitteista saatavat tiedot voivat auttaa luomaan kokonaisvaltaisemman käsityksen asiakkaan terveydentilasta, mikä auttaa henkilökohtaisten neuvojen antamista (Kang & Exworthy 2022). Puettava teknologia soveltuu terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen sekä itsehoidon tueksi (Kaasalainen ym. 2018, 25). Aineistohaun perusteella koemme, että puettavan teknologian datan käytöstä potilasohjauksessa on tehty vähäisesti tutkimusta. Suomalaisen äitiysneuvolan terveydenhoitajan kokemuksia potilaan fitnesskellolla keräämän datan hyödyllisyydestä potilasohjauksessa ei löytynyt. Hoitohenkilöstön kokemuksia sairauksien hoidon seurannasta puettavan teknologian avulla on tutkittu jonkin verran enemmän. Wilden ynnä muiden (2023) tekemässä tutkimuksessa kartoitettiin terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia aktiivisuusmittareita käyttävien keuhkoahtaumatautia sairastavien potilaiden tukemisesta. Tulosten mukaan terveydenhuollon ammattilaiset kokivat aktiivisuusmittarit hyödyllisiksi potilaille, sillä ne motivoivat heitä olemaan aktiivisia ja auttavat hoitamaan sairauttaan itse. Tutkimuksessa terveydenhuollon ammattilaisen antama tuki pohjautuu itsehankittuun tietämykseen sekä henkilökohtaisiin kokemuksiin teknologiasta ja tällaiseen perustuvaa ohjausta pidetään kyseenalaista. Tutkijat pitävät yhteneväistä tietoutta, ohjeita ja koulutusta aktiivisuusmittareista ammattilaisille välttämättömänä. Siten voidaan lisätä heidän minäpystyvyytensä tunnetta, luottoa teknologian hyödyntämiseen ja vähentää mahdollisia riskejä ja haittavaikutuksia. Savolainen (2021, 19, 48) on tutkinut Oura-älysormuksen avulla odottajien sitoutumista hyvinvoinnin edistämiseen osana äitiysneuvolan ohjausta. Tulosten mukaan odottajat kokevat tarvetta terveydenhoitajan tuelle ja arvojen tulkinnalle kasvokkain tapahtuvilla äitiysneuvolakäynneillä. Savolaisen (2021, 48) tutkimuksen mukaan älysormuksen käytöllä voidaan sitouttaa raskaana olevia oman hyvinvointinsa edistämiseen osana äitiysneuvolan ohjausta. Runkle ym. (2019) ovat tehneet tutkimuksen puettavien teknologioiden käytöstä raskauden ajan seurannassa. Tutkimukseen osallistuneiden lääkäreiden mukaan useimmat heistä eivät käyttäneet puettavaa teknologiaa hoidossaan, mutta puolet suhtautui myönteisesti ajatukseen, että tulevaisuudessa puettavaa teknologiaa tullaan käyttämään entistä useammin potilaan hoidon seurannassa. Mahdollisina hyötyinä nähtiin reaaliaikainen kroonisten sairauksien seuranta, potilaskommunikaation ja hoidon koordinoinnin parantuminen ja etämonitorointi ja kliinisten päätösten tekeminen välittömästi saatavilla olevan datan johdosta. Estävinä tekijöinä he mainitsevat uuden laitteen ja lisääntyvän datan tuottaman lisätyön muutenkin hektiseen työhön, sekä väärien hälytysten mahdollisuudet. Myös potilaiden stressin lisääntyminen, yksityisyydensuojasta huolehtiminen ja datan luotettavuus koettiin ongelmallisina asioina. Myös Lin ym. (2021) tutkimuksessa terveydenhuollon ammattilaiset kokivat puettavan teknologian potentiaalisena raskaudenajan pitkäaikaisessa seurannassa. Fyysisen aktiivisuuden seuranta koettiin hyödylliseksi erityisesti ylipainoisten henkilöiden ja diabetesta sairastavien hoidossa. Toivottavina asioina he pitivät muun muassa datan arviointia ammattilaisen portaalin kautta, käyttämisen helppoutta, hälytysten mahdollisuutta ja niiden muokattavuutta. Tutkimuksen tarkoitus, tavoitteet ja tutkimuskysymykset Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kartoittaa äitiysneuvolan terveydenhoitajien kokemuksia asiakkaan puettavan teknologian keräämän aktiivisuus- ja liikuntadatan hyödyntämisestä ohjaustyössä. Työn tavoitteena oli selvittää, voidaanko asiakkaan käyttämän puettavan teknologian dataa hyödyntää ohjaustyössä ja voidaanko sen avulla edistää asiakkaan hyvinvointia. Tässä tutkimuksessa haettiin vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Minkälaisia kokemuksia äitiysneuvolan terveydenhoitajat saivat asiakkaan puettavan teknologian aktiivisuus- ja liikuntadatan hyödyntämisestä ohjaustyössä? 2. Millä tavalla terveydenhoitajat hyödynsivät asiakkaan keräämää aktiivisuus- ja liikuntadataa ohjaustyössä? 3. Miten puettavan teknologian käyttö sekä aktiivisuus- ja liikuntadatan tarkastelu vaikuttaa asiakkaan hyvinvointiin terveydenhoitajan näkökulmasta? Tutkimuksen toteutus Yhteistyökumppanin ja tutkimuksessa käytettävän laitteen kuvaus Yhteistyökumppanimme on suomalainen osakeyhtiö Polar Electro Oy, joka on langattoman puettavan urheiluteknologian edelläkävijä. Polarin fitnesskellojen kautta saatavan datan avulla yksilön on mahdollista tehdä hyvinvointiin positiivisesti vaikuttavia valintoja. (Polar Electro 2023.) Toimeksiantosopimus Polarin kanssa tehtiin marraskuussa 2023. Tutkimuksessa käytettävä fitnesskello on Polar Ignite 1. Polar Ignite – fitnesskelloa. Kellossa on monipuoliset ominaisuudet tutkimustamme ja aktiivisuuden seurantaa ajatellen. Se mittaa sykkeen ranteesta tarkasti Polar Precision Prime™ ‑yhdistelmäsensoriteknologialla ja seuraa käyttäjän liikkuessa matkaa, reittiä sekä nopeutta. Polar Igniten parhaimman hyödyn saavuttaakseen henkilö voi käyttää Polar Flow-sovellusta, josta näkee käyttäjän aktiivisuustason ja miten treeneistä on palauduttu. (Polar Electro Oy 2023.) Fitnesskellot tarjosi yhteistyökumppani Polar Electro Oy, joka lahjoitti ne Lapin ammattikorkeakoululle tutkimuskäyttöön. Tutkimuksen tiedonantajat Opinnäytetyömme tiedonantajina olivat kahden Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen neuvolan vapaaehtoiset terveydenhoitajat. Haasteltavien rekrytointi aloitettiin helmikuussa 2024. Tavoitteena oli rekrytoida kymmenen tiedonantajaa yhdestä neuvolasta, jonka takia järjestimme siellä työskenteleville terveydenhoitajille tapaamisen. Siinä kerroimme tutkimuksen kulusta, aikataulusta ja käytettävästä puettavasta laitteesta. Saimme tästä neuvolasta vain kaksi vapaaehtoista osallistujaa, joten laajensimme tutkimuksen rekrytoinnin kahteen muuhun neuvolaan. Se toteutettiin sähköisesti, lähettämällä heille informaatio tutkimukseen liittyen sähköpostitse. Toisesta näistä neuvoloista saimme kaksi vapaaehtoista osallistujaa lisää. He saivat ennakkoon tiedotteen tutkimuksesta (liite 1) ja allekirjoittivat suostumuslomakkeen (liite 2). Käytettävään puettavaan laitteeseen terveydenhoitajat tutustuivat pääsääntöisesti itse heille annetun käyttöohjeen avulla. Osallistujat olivat yhteydessä tutkijoihin tarvittaessa. Tutkimukseen osallistui neljä eri ikäistä terveydenhoitajaa tiedonantajina, joiden työkokemus vaihteli muutamasta vuodesta useisiin vuosiin. He rekrytoivat vapaaehtoisia raskaana olevia osallistumaan tutkimukseen ja heitä osallistui kahdeksan, kaksi jokaisella terveydenhoitajalla. Raskaana olevat saivat tiedotteen tutkimuksesta ja he antoivat suullisen suostumuksensa terveydenhoitajalle. Tutkijoilla ei ole tietoa, kuinka monta raskaana olevaa terveydenhoitajat olivat kysyneet mukaan tutkimukseen. Terveydenhoitajat pyydettiin opastamaan asiakkaat alkuun kellon käytössä. He tapasivat asiakkaita kolmesta neljään kertaa tutkimuksen aikana. Tutkimukseen osallistumisen kriteerit täyttivät ne uudelleensynnyttäjät, joilla ei ollut todettuja kroonisia sairauksia, joiden äidinkieli oli suomi ja jotka olivat tutkimuksen ajankohtana raskauden viimeisellä kolmanneksella. Halusimme tutkimukseen uudelleensynnyttäjiä, koska heille raskausaika on kokemuksena tuttu asia. Valitsimme tutkimukseen äidinkielenään suomea puhuvat, jotta terveydenhoitajille ei tule kielihaasteita ohjaustilanteissa. Ajallisesti raskauden viimeinen kolmannes sopii tutkimukseen, koska tuolloin raskaana olevat käyvät tyypillisesti aiempaa useammin neuvolaseurannassa. Ohjasimme terveydenhoitajia kannustamaan raskaana olevia käyttämään fitnesskelloa osana normaalia arkea mahdollisimman paljon. Lisäksi ohjasimme keskustelemaan asiakkaiden kanssa heidän voinnistaan sekä fitnesskellon käytöstä saaduista kokemuksista ja asiakkaan aktiivisuus- ja liikuntadatasta. Terveydenhoitajia rohkaistiin käyttämään dataa omalla tavallaan ja heille kerrottiin esimerkein, kuinka dataa voi tarkastella. Myös he itse käyttivät fitnesskelloa, jotta pystyivät tutustumaan sen käyttöön ja ominaisuuksiin ohjauksen tukena. Tutkimusmenetelmänä laadullinen tapaustutkimus Tutkimusmenetelmäksemme soveltui hyvin laadullinen tutkimus, sillä se tutkii ihmisen toimintaa, hänen elinympäristöään ja niihin liittyviä merkityksiä (Kylmä & Juvakka 2007, 16). Sen avulla pyritään etsimään ilmiön kontekstisidonnaista ymmärtämistä, selittää käytöstä ja uskomuksia sekä tunnistaa prosesseja ja ymmärtää niiden asiayhteyttä (Hennink, M., Hutter, I. & Bailey, A. 2020, 17). Laadullinen tutkimus liittyy ihmisten näkemysten kuvauksiin, asenteisiin ja uskomuksiin (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 66). Kvalitatiivisessa tutkimuksessa ihmisen asema ja osallisuus on tärkeää tutkimuksen tekijän kannalta sekä tutkimukseen osallistuvien ihmisten kannalta. Eettinen painotus korostaa sitä, että ihmisistä puhutaan osallistujina, eikä kohteina. Kyseessä ovat kanssaihmisemme, joiden kanssa tutkimusta toteutetaan. (Kylmä & Juvakka 2007, 20.) Tutkimusstrategiaksi valitsimme tapaustutkimuksen, eli case studyn. Siinä tutkimuksen osallistujia tarkastellaan heidän toimintaympäristössään. Se on joustava tutkimusstrategia ja sopii monenlaisiin tilanteisiin. Tapaustutkimuksen keinoin pystytään luomaan uutta teoriaa. Case study korostaa tutkittavan asian kokonaisvaltaista selittämistä, eikä pyri erittelemään sitä osiin. (Piekkari & Welch 2020, 197–199.) Ilmiötä toimintaympäristössään tarkasteltaessa tapaustutkimus pyrkii vastaamaan kysymyksiin mitä, miten, mistä on kyse, sekä miksi (Vilkka, Saarela & Eskola 2018, 162). Aineistonkeruumenetelmänä puolistrukturoitu haastattelu Terveydenhoitajien kokemuksien selvittämiseksi tiedonkeruumenetelmäksi soveltui hyvin teemahaastattelu, jota kutsutaan myös puolistrukturoiduksi haastatteluksi. Siinä poimitaan tutkimusongelmasta ydinteemat, joista haastateltava antaa oman näkemyksensä (Vilkka 2015, 124). Vilkan (2015, 135) mukaan teemahaastattelun kysymykset rajaavat haastateltavien vastauksia ja mielestämme tässä tapauksessa se tuki tutkimustamme, koska pyrimme saamaan haastateltavilta näkemyksiä juuri meidän tutkimuskysymyksistämme kumpuavista ydinaiheista. Yksilöhaastattelun valintaa esimerkiksi ryhmähaastattelun sijaan puolsi sen luonteen mukainen tarkemman ja luotettavamman tiedon tuottaminen (Kananen 2012, 100). Yksilöhaastattelun etuja ovat syvän tiedon saaminen haastateltavalta, yksilön kokemusten esiintuonti ja se on hyvä metodi arkaluontoisissa asioissa (Hennink ym. 2020, 41). Haastattelut toteutettiin terveydenhoitajien työpaikoilla huhti-toukokuussa 2024 ja tallennettiin Microsoft Word ohjelmalla. Haastatteluiden kesto vaihteli 14–19 minuutin välillä. Haastattelukysymykset on esitetty liitteessä (liite 3). Aineiston analysointi induktiivisella sisällönanalyysillä Haastatteluja kuunneltiin useaan otteeseen ja ne litteroitiin tutkijoiden toimesta käyttäen siinä apuna äänen tekstiksi muuntavaa Microsoft Wordin litterointityökalua. Litterointi tarkastettiin huolellisesti ja kirjoitettiin tekstimuotoon yleiskielelle. Jos tutkija itse kirjoittaa haastattelut tekstiksi, alkaa aineiston analyysi jo siinä vaiheessa ja tutkija saa muodostettua kokonaiskuvaa aineistosta (Kylmä & Juvakka 2007, 65,111). Aineiston analyysimenetelmäksi valitsimme induktiivisen sisällönanalyysin. Sillä tavoitellaan tutkittavan ilmiön laajaa, mutta tiivistä yksinkertaistettua kuvausta ja sen avulla voidaan etsiä merkityksiä, sisältöjä ja seurauksia. Induktiivisen eli aineistolähtöisen analyysin mukaan aineisto luokitellaan sanojen teoreettisen merkityksen perusteella. Sen etuja ovat myös aineistosisältöjen herkkyys ja joustava tutkimusasetelma. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 166–167.) Elo, Kajula, Tohmola & Kääriäinen (2022, 219) ovat kuvanneet artikkelissaan sisällönanalyysin etenemisen sisältävän valmistelu-, analyysi- ja raportointivaiheet. Tämä tutkimus on tehty näitä vaiheita mukaillen. Kun aineisto oli kirjattu auki, luimme tekstiä useaan otteeseen. Etsimme tekstistä tutkimuskysymyksiin vastaavia ilmaisuja ja koodasimme ne eri värein. Poimimme alkuperäisilmaisut taulukkoon ja teimme niistä pelkistyksiä. Etsimme pelkistyksistä samankaltaisuuksia ja ryhmittelimme ne niiden perusteella alaluokiksi. Alaluokkien valmistuttua muodostimme niihin sopivat yläluokat, joita kertyi yhteensä 18. Aineiston niukkuuden ja tutkimuskysymysten perusteella koimme luokittelun olevan riittävä yläluokkien muodostamisen jälkeen. Esimerkki analyysitaulukosta on liitteessä 4. Keskeiset tulokset Tutkimuskysymysten osalta olemme havainnollistaneet sisällönanalyysistä nousseet yläkategoriat lihavoinnin avulla. Tämä ratkaisu helpottaa tekstin lukemista, sillä terveydenhoitajien kokemuksia kertyi runsaasti. Terveydenhoitajien kokemuksia puettavan teknologian aktiivisuus- ja liikuntadatan hyödyntämisestä ohjaustyössä Puettavan teknologian datan tarkastelu neuvolakäynneillä vaihteli. Puolet haastateltavista oli katsonut dataa sovelluksesta tai kellosta yhdessä asiakkaan kanssa, kun taas puolet ei katsonut dataa. Terveydenhoitajat, jotka katsoivat dataa, tekivät sitä yhdessä asiakkaiden kanssa. Yksi tutkittava kertoi kysyneensä asiakkaan aktiivisuudesta sen sijaan, että olisi tarkastellut varsinaista dataa. Kaksi terveydenhoitajaa koki voivansa hyödyntää puettavan teknologian dataa neuvolakäynneillä. He pitivät sen hyödyntämistä hyvänä asiana, ja dataa pystyi hyödyntämään tehokkaasti ja monipuolisesti. Toiset kaksi taas kokivat, etteivät saaneet hyötyä datasta, tai eivät osanneet hyödyntää sitä. Tutkittavat, jotka eivät osanneet hyödyntää dataa, miettivät, olisivatko voineet hyödyntää dataa paremmin. Terveydenhoitaja, jolla ei ollut aiemmin omaa fitnesskelloa koki sen vaikuttavan siihen, ettei osannut hyödyntää dataa. Kaikkien mielestä datan tarkastelu ehdittiin sisällyttää normaalien neuvolakäyntien yhteyteen eikä keskustelu vienyt liikaa aikaa. Lisäaikaa käynneille ei ollut varattuna, vaikka siihen oli mahdollisuus. Samoin kaikki kokivat, että keskustelu liikunta- ja aktiivisuusdatasta sujui luontevasti käyntien yhteydessä ja liikunnasta keskusteltiin joka käynnillä. Keskustelu sujui käynnillä muiden läpikäytävien asioiden kanssa. Puolet terveydenhoitajista koki, että datan tarkastelulla ei ollut suurta vaikutusta liikuntaneuvonnan antamiseen tai asiakkaan hyvinvointiin. Terveydenhoitajien omakohtainen kokemus fitnesskellon käytöstä oli tärkeää kolmen haastateltavan mielestä. Omakohtainen kokemus helpotti ohjauksen antamista asiakkaille. Terveydenhoitajat kokivat fitnesskellon käytön motivoivan heitä perehtymään datan tulkintaan ja sen hyödyntämiseen. Terveydenhoitajat toivat myös ilmi, että tiedon löytäminen fitnesskellosta olisi hankalampaa, jos sitä ei olisi itsellä. Samanlaisen fitnesskellon käyttäminen auttoi oppimaan datan tarkastelua nopeasti. ”Jos sitä ei olisi ollut itsellä, niin sitten se olisi ehkä se sovelluksen käyttö tässä käynneillä ollut tosi vaikeaa, että no miten täältä löytää mitäkin tietoa ja miten näitä kaikkia käyriä ja palkkeja ja systeemejä tässä luetaan. niin koin sen kyllä niin hyväksi.” (Haastateltava 2) Sovelluksen käytettävyydestä kolme terveydenhoitajaa oli sitä mieltä, että sovellus oli selkeä. Kaksi kertoi, että sovellusta olisi hankala käyttää ilman omaa käyttökokemusta ja tiedon löytämisessä ja tulkinnassa olisi ollut haasteita. Puolet terveydenhoitajista koki perehtymisen sovelluksen toimintaan tärkeänä ennen käyttöä. Etenkin alussa perehtyminen koettiin tärkeänä, varsinkin jos omakohtaista kokemusta käytöstä ei ole. Keskustelu liikunnasta ja aktiivisuudesta neuvolakäynneillä nousi esille haastattelussa. Kolme terveydenhoitajaa koki, että liikunnasta puhutaan liian vähän neuvolassa sekä keskustelu vähenee neuvolakäyntien yhteydessä. Terveydenhoitajat tunnistivat, että liikunnasta ei välttämättä tule keskusteltua normaalien neuvolakäyntien yhteydessä ja liikunta tulee otettua puheeksi liian harvoin. Kaksi terveydenhoitajaa tunnisti tarpeen keskustella enemmän liikunnasta. Terveydenhoitajat kokivat myös liikuntaneuvonnan tärkeänä, mutta se jää herkästi käyntien edetessä. Kaikki haastateltavat kokivat, että asiakkaiden kellon käyttö lisäsi liikunnasta ja aktiivisuudesta käytävää keskustelua. Liikuntaneuvontaa tuli annettua enemmän käyntien yhteydessä fitnesskellon avulla ja liikunnasta tuli käytyä keskustelua joka käynnillä. ”Että oikeasti jatkossa vähän paremmin keskustelisin näistä liikunta asioista meidän asiakkaiden kanssa, sillä onhan se ennaltaehkäisynä ihan hirveän tärkeä osa-alue meille, mihin todellakin pitäs kiinnittää huomiota.” (Haastateltava 3) Terveydenhoitajat toivat esiin raskausajan voinnin vaikutuksen asiakkaiden liikkumiseen. Kolme tutkittavaa kertoi raskausajan vaivojen rajoittavan asiakkaan liikkumista. Asiakkaalla tuli liikuttua vain niin sanotut pakolliset liikkumiset tai liikunta väheni yleisesti. Sama määrä vastaajia kertoi, että asiakas liikkui oman voinnin mukaan, huomioimatta kellon herätteitä. Kellosta huolimatta loppuraskaudessa asiakas ei jaksanut liikkua yhtään ylimääräistä ja raskausajan vaivojen takia kellolla ei ollut suurta merkitystä liikunnan määrään. Raskaana oleva ei voi hyödyntää kelloa täysipainoisesti raskausajan vaivojen takia. ”Joo eli enempi se oli varmaan se vointi, joka vaikutti kuin mitä se ranneke, eli voinnin mukaan se liikkuminen.” (Haastateltava 4) Fitnesskello terveyden edistämisessä nousi esiin vastauksissa. Puolet vastaajista koki kellon hyvänä apuna puheeksi ottamisessa, kannustajana liikuntaan sekä kokivat voivansa hyödyntää sitä ennaltaehkäisyssä. Yksi vastaajista koki, että kello voi kannustaa vähän liikkuvia. Liikuntaneuvonnan merkitys raskausaikana tunnistettiin neuvolan terveydenhoitajien vastauksissa. Puolet vastaajista koki, että liikuntaneuvonta on tärkeää ja terveydenhoitaja tunnisti sen tärkeyden kautta raskauden. Terveydenhoitajat kokivat oikeanlaisen liikuntaneuvonnan tärkeäksi raskaana oleville ja halusivat antaa asiakasta hyödyttävää ohjausta. Puolessa vastauksista kävi ilmi, että terveydenhoitajan omalla tietämyksellä liikuntasuosituksista raskausaikana on vaikutusta ohjaukseen ja neuvontaan. Terveydenhoitaja koki tarvetta tarkemmille ohjeille esimerkiksi raskaana olevan liikunnan määrästä, jolloin saisi niistä tukea omalle liikuntaneuvonnalle. Asennetta kellon käyttöä ja tutkimusta kohtaan tarkasteltiin sekä terveydenhoitajan, että asiakkaan näkökulmasta. Kolme terveydenhoitajaa toi esiin positiivisen asenteen kelloa ja tutkimusta kohtaan. Terveydenhoitajat vastasivat, että tutkimuksesta jäi hyvä kokemus sekä olivat innostuneita tutkimuksesta. Asiakkaat suhtautuivat positiivisesti kellon käyttöä kohtaan kaikkien tutkittavien kohdalla. Yksi raskaana oleva oli alkuun innoton kellon käyttöä kohtaan, mutta tutkimuksen edetessä innostui kellon käytöstä. Puolet terveydenhoitajista kertoi, että asiakkaat lähtivät mielellään mukaan tutkimukseen ja olivat innostuneita tutkimuksen aiheesta. Terveydenhoitajien mielestä asiakkaiden oli helppo lähteä mukaan tutkimukseen. Fitnesskellon käyttökokemukset olivat hyviä. Terveydenhoitajista kaikki kokivat kellon käytön helppona ja haasteita ei tullut esille. Kenenkään vastanneiden asiakkailla ei ollut haasteita kellon käytössä. Kellon käyttö oli asiakkaille luontevaa liikunnan yhteydessä, ja sovelluksen kanssa ei ollut haasteita. Aktiivisuusdatan tarkkuuden haasteita havaittiin jonkin verran. Kahdella terveydenhoitajalla oli kokemus, että raskausajan vaivoista johtuva korkeasykkeisyys nostaa aktiivisuutta virheellisesti. Aktiivisuusprosentti oli korkea, vaikka asiakas oli vain makoillut. Raskausajan vaivan takia asiakkaan syke oli ollut korkea, vaikka asiakas ei ollut harrastanut raskasta liikuntaa. Myös asiakkaat olivat tehneet havaintoja näissä tapauksissa ristiriidasta kellon ilmoittaman aktiivisuuden ja oman havainnon välillä. Terveydenhoitajien tavat hyödyntää asiakkaan keräämää aktiivisuus- ja liikuntadataa ohjaustyössä Terveydenhoitajien tavat hyödyntää asiakkaan aktiivisuus- ja liikuntadataa neuvolakäynneillä olivat keskustelu aktiivisuudesta ja liikunnasta, yksilöllinen liikuntaneuvonta sekä motivointi ja neuvonta aktiivisuus- ja liikuntadatan perusteella. Kaikki terveydenhoitajat keskustelivat asiakkaan kanssa hänen päivittäisestä aktiivisuudestansa ja liikunnasta sekä datasta ja passiivisuudesta. Kolme tutkittavaa keskusteli asiakkaan liikkumisen lisäämisestä ja sen harjoittamisesta myös vähemmän aktiivisina aikoina. Keskustelua käytiin asiakkaan kokemista aktiivisuudessa tapahtuneista muutoksista ja fitnesskellon käytön vaikutuksista siihen. ”Että ihan keskustelemalla käytiin niitä asioita läpi, että miten onko ne itse huomannut, että onko se vaikuttanut siihen aktiivisuuteen ja että miten on itse kokenut sen.” (Haastateltava 4) Yksilöllistä liikuntaneuvontaa antoi puolet terveydenhoitajista. Keskustelua liikunnasta käytiin asiakkaan lähtökohdat huomioiden ja pientenkin liikuntasuoritusten tärkeyttä korostettiin. Asiakkaan kanssa käytiin läpi yksilöllisesti raskauden vaiheeseen sopivia liikuntamuotoja – ja määriä. Aktiivisuus- ja liikuntadatan perusteella terveydenhoitaja koki tietävänsä paremmin mistä keskustellaja miten ohjata asiakasta. ”Pystytty keskustelemaan siitä, ettei tarvitse olla aina iso liikuntasuoritus. Voi pienillä vartin kävely, vartin kehonhuolto, jonku pikku liikuntamuodon ottaa käyttöön.” (Haastateltava 3) Terveydenhoitajat käyttivät aktiivisuus- ja liikuntadataa asiakkaan motivointiin ja neuvontaan. Kolme tutkittavaa koki aktiivisuus- ja liikuntadatan hyödyntämisen ja asiakkaan fitnesskellon käytön auttaneen heitä kannustamaan asiakkaita liikkumaan. Puolet haastateltavista antoi henkilökohtaista neuvontaa datan avulla. Tämä sisälsi muun muassa neuvontaa sykettä nostattavammasta liikunnasta. Yksi terveydenhoitaja toi ilmi, että aktiivisuus- ja liikuntadataa hyödyntämällä neuvonta on asiakas- eikä hoitajalähtöistä. Fitnesskellon käytön ja datan tarkastelun vaikutukset asiakkaan hyvinvointiin terveydenhoitajien näkökulmasta Terveydenhoitajien näkökulmasta asiakkaiden hyvinvointiin vaikuttaa raskaana olevan tyytyväisyys kellon käyttöön, motivoituminen liikuntaan ja osallisuus oman hyvinvointinsa edistämiseen. Terveydenhoitajien vastauksista nousi esiin myös terveyden edistämisen näkökulma. Kaikkien neljän terveydenhoitajan mukaan asiakkaat olivat tyytyväisiä fitnesskellon käyttöön ja pitivät sitä mukavana asiana. Asiakkaat olivat innostuneita ja heidän asenteensa oli positiivinen. Kaksi raskaana olevaa aikoivat hankkia itselleen jatkossa oman fitnesskellon. Kaksi terveydenhoitajaa mainitsi, etteivät asiakkaat tuoneet ilmi haitallisia kokemuksia tutkimuksen aikana. ”Hän oli kauhean innostunut tästä, kun hänellä ei ollut itsellä ollut kyllä kans kelloa.” (Haastateltava 1) Motivoituminen liikuntaan nousi esiin hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä. Eräs asiakas oli ilmaissut yllättyneensä fitnesskellon käytön tuomasta liikuntamotivaatiosta. Aktiivisuus- ja liikuntadatan käyttäminen ohjauksessa keskustelun ja datan tarkastelun avulla oli myös toiminut motivoivana tekijänä kaikkien tutkittavien mielestä. Puolet heistä kertoi raskauden aikaisten fyysisten haasteiden vaikuttavan kellon käytön tuomaan motivaatioon negatiivisesti. Yksi asiakas oli tuonut ilmi, että kellon käyttö aiemmin raskauden aikana voisi motivoida liikkumaan enemmän, koska loppuraskaudessa alkoi supistelemaan ja tuli muuta vaivaa. Toisaalta fitnesskelloa käyttäessä asiakas oli motivoitunut liikkumaan kiireestä ja vaikeuksista huolimatta ainakin jonkin verran. Kaksi terveydenhoitajaa mainitsi, että kellon käyttö oli kannustanut asiakasta kävelemään ja osalle vajaa aktiivisuustavoite oli toiminut tässä kannustajana. ”Asiakas koki, että motivoi ihan eri tavalla se kellon käyttö liikkumaan, kun on pystynyt sieltä seuraamaan… Oli iloinen, että sai dataa liikunnan kertymisestä päivän aikana.” (Haastateltava 3) Asiakkaan osallisuus oman hyvinvointinsa edistämisessä ilmeni kolmen terveydenhoitajan mukaan asiakkaan itsenäisenä datan havainnointina ja sen hyödyntämisenä. Kellon avulla asiakas sai tietoa aktiivisuudestaan. Sitä oli helpompaa hyödyntää kotona, kun sitä oli läpikäyty neuvolassa. Asiakkaat olivat huomanneet liikuntasuoritusten positiivisen vaikutuksen hyvinvointiinsa. Säännöllinen liikunta koettiin hyväksi raskauden edetessä ja siitä sai kokonaisvaltaista hyvinvointia. Yksi oli kertonut pientenkin aktiviteettien, kuten iltakävelyjen vaikuttaneen positiivisesti hyvinvointiin sekä yöuniin. Paremmat yöunet olivat vaikuttaneet päivän aikaiseen jaksamiseen myönteisesti. Kellon käyttö ja omatoiminen datan tarkastelu mahdollisti asiakkaille huomioiden tekemisen aktiivisuudestaan. Asiakas oli kokenut oman aktiivisuusdatan tarkastelun mukavaksi asiaksi ja oli kokenut siitä positiivisia tunteita. Datan tulkinta oli innostanut asiakasta lähtemään kävelylle, jotta aktiivisuustavoite tulisi täyteen. Asiakas oli tehnyt omia havaintoja datasta ja huomannut olevansa aktiivisempi kuin luulikaan ”Kyllä siitä semmoinen positiivinen kierrepallo lähti käyntiin. Kun liikkuu, nukkuu paremmin ja sitten taas jaksaa paremmin. ” (Haastateltava 2) Terveyden edistäminen ilmenikaikkien terveydenhoitajien kokemuksena siitä, että kellon käyttö on lisännyt asiakkaan aktiivisuutta. Kello motivoi asiakkaita liikkumaan neuvolakäyntien ulkopuolella. Asiakkaan mukaan kellon käyttö on vaikuttanut myönteisesti raskausajan liikuntaan. Kaksi terveydenhoitajaa kertoi kellon käytön kannustaneen asiakkaita liikkumaan ja tunnisti fitnesskellon roolin kannustamisessa ja ennaltaehkäisyssä. Raskaana oleva oli lähtenyt pienelle kävelylle sairaslomasta huolimatta, koska oli kokenut sen hyväksi. Terveydenhoitaja toi esiin asiakkaan kellon käytön olevan osa ennaltaehkäisyä ja hyvä kannustin vähän liikkuville ja raskausdiabeetikoille. ”Jotenkin mä ajattelin, että se voisi olla just semmoisille tosi hyödyksi, jotka ei liiku paljon, justiin vaikka just raskausdiabeetikoille.” (Haastateltava 1) Pohdinta Keskeisten tulosten tarkastelu Tässä tutkimuksessa on selvitetty terveydenhoitajien kokemuksia puettavan teknologian käytöstä neuvolan ohjaustyössä. Työn tavoitteena oli selvittää, voidaanko asiakkaan puettavan teknologian dataa hyödyntää ohjaustyössä ja voidaanko sen avulla edistää asiakkaan hyvinvointia. Äitiysneuvolan tavoitteena on edistää koko perheen hyvinvointia, mutta myös kansanterveyttä. Keskeisenä toimintana on terveyden edistäminen ja terveellisiin elämäntapoihin ohjaaminen, joista yksi osuus on liikunta. (THL 2023; Hakulinen & Koivumäki 2022.) Tutkimustuloksistamme kävi ilmi, että äitiysneuvolassa puhutaan liian vähän liikunnasta ja keskustelu siitä lisääntyi asiakkaan käyttäessä puettavaa teknologiaa. Fitnesskello on hyvä puheeksioton väline ja voi olla osa terveyden edistämistä. Gascoignen ym. (2023) mukaan suhteellisen pienikin aktiivisuuden lisääntyminen on hyödyllistä, vaikka liikuntasuositusten tavoitemääriä ei saavutettaisi. Tätä ajatellen liikunnasta keskustelua on tärkeää ylläpitää neuvolakäyntien edetessä. Selkeät ohjeet ja materiaalit raskausajan liikunnasta ovat tärkeitä terveydenhuollon ammattilaisen liikuntaneuvonnan tukena. Runkle ym. (2019) tutkivat puettavan teknologian hyödyntämistä raskausaikana ja käyttöä estävinä tekijöinä he mainitsivat terveydenhuollon ammattilaiselle kertyvän lisätyön ja väärien hälytysten mahdollisuudet. Tässä opinnäytetyössä puettavan teknologian käyttö sujui hyvin osana normaalia äitiysneuvolakäyntiä. Virheellisiä tulkintoja asiakkaan aktiivisuudesta tuli ilmi jonkin verran. Raskausajan vaivojen vaikutukset asiakkaan sykkeeseen nostivat joissain tapauksissa aktiivisuustasoa virheellisesti. Gascoignen ynnä muiden (2023) tekemästä laajasta kirjallisuuskatsauksesta selviää, että fyysisen aktiivisuuden eduista huolimatta useat raskaana olevat ovat huolissaan liikunnan haitallisista vaikutuksista raskauteen. Gascoignen ym. tutkimuksessa hieman yli puolet lopetti tavanomaisen liikunnan raskauden takia ja vain neljäsosa harrasti liikuntaa raskausaikana. Tutkimustuloksista ei käynyt ilmi, että raskaana olevat olisivat huolissaan liikunnan vaikutuksesta raskauden kulkuun, mutta raskausajan vaivat vaikuttivat asiakkaan liikkumiseen. Tällöin fitnesskellon käytöllä ei ollut suurta vaikutusta liikuntaan. Virtanen (2022) toteaa, että potilaan kokonaisvaltainen huomiointi ja laadukkaat potilasohjauksen kriteerit ovat interventioiden ja erilaisten materiaalien perusta. Tutkimuksen aikana asiakkaat huomioitiin kokonaisvaltaisesti käyttäen dataa apuna, mutta kuunnellen myös asiakasta ja hänen vointiaan. Terveydenhuollon ammattilaisia kouluttaessa tuleekin huomioida asiakaskeskeisyys kaiken toiminnan lähtökohtana. Terveydenhuollosta saadut yksiselitteiset ohjeet edistävät liikuntaa raskausaikana, kun taas ristiriitaiset ohjeet tai ohjauksen puute voivat olla esteenä liikunnalle (Hamari ym. 2022; Dudoniene & Kuisma 2023). Tutkimuksemme mukaan terveydenhuollon ammattilaiset haluavat antaa oikeaoppista, oikea-aikaista ja yksilöllistä liikuntaneuvontaa asiakkaille. Aittasalon (2021) mukaan neuvonta on parhaimmillaan yksilön tarpeista lähtevää asiakkaan ja terveydenhuollon ammattilaisen neuvottelua. Tutkimuksen aikana asiakkaat saivat yksilöllistä liikuntaneuvontaa, jolla UKK-instituutin (2020) mukaan pyritään vaikuttamaan asiakkaan liikkumiskäyttäytymiseen terveyttä edistävästi. Hamari ym. (2021) tuovat esiin, että raskaana olevat kaipaavat terveydenhuollosta käytännönläheisiä ohjeistuksia. Neuvolan pitkien asiakassuhteiden ja käynneillä käytyjen keskustelujen perusteella terveydenhoitajalle muodostuu käsitys asiakkaan tietotasosta. Kun tämä ymmärrys on saavutettu, Dudonienen ja Kuisman (2023) mukaan on mahdollista kehittää keinoja terveyden edistämiseksi. Kang ja Exworthy (2022) nostavat esiin, että puettavan teknologian data voi auttaa luomaan kokonaisvaltaisemman käsityksen asiakkaan terveydentilasta, mikä auttaa henkilökohtaisten neuvojen antamista. Tutkimuksessa keskusteltiin liikunnasta asiakkaan lähtökohdista käsin ja käytettiin apuna aktiivisuus- ja liikuntadataa yhdessä asiakkaan kanssa. Datan tulkinta yhdessä asiakkaan kanssa on yhteneväinen Savolaisen (2021, 19, 48) havainnon kanssa, jonka mukaan raskaana olevat tarvitsevat puettavan teknologian käytössä terveydenhoitajan tukea ja ohjausta arvojen tulkinnassa. Ribeiro ym. (2021, 4) ovat tehneet huomion, että raskaana olevalla on kohonnut motivaatio liikkumiseen ja terveellisten elämäntapojen ylläpitämiseen. Tähän liittyen Gascoignen ym. (2023) tekemä havainto, jonka mukaan liikunnan etuja tulee aktiivisesti tuoda esiin osana raskausajan neuvontaa, on tärkeä. Virtanen (2022) korostaa, että laadukas potilasohjaus tukee potilaan vastuuta ja motivaatiota oman terveyteensä ja hoitoonsa osallistumiseen. Nämä huomioiden tuloksista noussut terveydenhuollon ammattilaisen antama kannustus ja neuvonta ovat tärkeitä asioita liikkumisen edistämisessä ja positiivisen asenteen ruokkimisessa. Se on voinut myötävaikuttaa siihen, että kaikkien raskaana olevien liikkuminen lisääntyi tutkimuksen aikana. Mahdollisesti tähän voi osaltaan vaikuttaa myös puettavan teknologian käyttö, joka voi Kangin ja Exworthyn (2022) mukaan johtaa myönteisiin käyttäytymisen muutoksiin. Tutkimustulostemme mukaan puettavan teknologian käyttö motivoi asiakkaita liikkumaan. Tämäkin voi liittyä Ribeiro ym. (2021, 4) havaintoon, jonka mukaan liikkumismotivaatio lisääntyy raskauden aikana. Raskaus voikin olla otollinen aika terveysneuvonnan antamiseen. Puettavan laitteen aktiivisuustavoite toimii kannustajana. Tätä tukee Kangin ja Exworthyn (2022) havainto, jonka mukaan puettavan laitteen käyttö voi voimaannuttaa yksilöä antamalla positiivista tukea onnistumisista ja kannustusta, kun tavoitteita ei saavuteta. Lisäksi Grymin ym. (2019, 6) julkaiseman tutkimuksen mukaan odottajat kokivat puettavan teknologian lisäävän motivaatiota fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen. Tutkimuksessa liikunnan määrä lisääntyi fitnesskelloa käyttäessä. Liikunnasta on hyötyä keholle ja mielelle (UKK-instituutti 2023). Liikunta raskauden aikana voi ehkäistä raskauden aikaisia vaivoja ja sairauksia (UKK-instituutti 2023, Ribeiro, Andrade & Nunes 2021, 14; Gascoigne ym. 2023).) Raskausvaivoista ja kiireestä huolimatta raskaana olevat lähtivät liikkumaan arjessaan. Tämä havainto on linjassa Savolaisen (2021, 48) tutkimustulosten kanssa, jonka mukaan puettavan teknologian käytöllä voidaan sitouttaa raskaana olevia oman hyvinvointinsa edistämiseen osana äitiysneuvolan ohjausta. Raskaana olevat ottivat osaa omaan hoitoonsa tekemällä havaintoja ja toimia puettavan laitteen datan avulla. Kaasalaisen ym. (2018, 25) mukaan puettava teknologia soveltuukin terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen sekä itsehoidon tueksi. Datan itsenäinen hyödyntäminen on helpompaa, kun sitä on käyty läpi terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Tämä tukee Aittasalon (2021) havaintoa, jonka mukaan yksilön kykyä tehdä omaa terveyttään tukevia ratkaisuja tulee vahvistaa asiakaslähtöisesti ja vuorovaikutuksellisesti. Raskaana olevat tekivät huomioita liikunnan, myös pienten liikuntasuoritusten positiivisista vaikutuksista hyvinvointiinsa. Tämä huomio on yhteneväinen Gascoigne ym. (2023) havainnon kanssa, että vaikka liikunnan hyödyt kasvavat sen harrastamisen määrän mukaan, suhteellisen pienikin aktiivisuuden lisääntyminen on hyödyllistä, vaikka liikuntasuositusten tavoitemääriä ei saavutettaisi. Puettavista laitteista voi mahdollisesti myös olla haittaa käyttäjilleen, sillä tietojen seuraaminen voi aiheuttaa stressiä eikä niiden luotettavuus ole tiedossa (Rauttola ym. 2019, 3, 23–24; Kang & Exworthy 2022). Tässä tutkimuksessa raskaana olevat eivät tuoneet esiin negatiivisia psyykkisiä tuntemuksia. Päinvastoin raskaana olevat kokivat innostumisen tunteita ja olivat olleet tyytyväisiä kellon käyttöön. Kang ja Exworthy (2022) toteavatkin, että puettavan laitteen käyttö voi voimaannuttaa yksilöä antamalla positiivista tukea. Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus Suomessa tieteellisessä tutkimuksessa tulee noudattaa hyvää tieteellistä käytäntöä ja sen perusperiaatteita, jotka ovat luotettavuus, rehellisyys, arvostus ja vastuunkanto (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023, 12). Lisäksi ihmiseen kohdistuva tutkimus edellyttää siihen liittyvien eettisten periaatteiden noudattamista. Tutkimuksesta ei saa aiheutua haittaa tai riskejä ihmisille ja tutkimuksen tulee kunnioittaa tutkittavien itsemääräämisoikeutta ja ihmisarvoa. (Kohonen, Kuula & Spoof 2019, 7.) Koko opinnäytetyöprosessi on toteutettu noudattaen näitä periaatteita. Tässä tutkimuksessa on otettu huomioon se, että terveydenhoitajien antama yksilöllinen neuvonta asiakkaan aktiivisuus ja liikuntadataa apuna käyttäen ei kajoa asiakkaan hoitoon sen enempää, kuin terveydenhoitajan antama terveysneuvonta muutoinkaan. Tutkijat eivät ole käsitelleet fitnesskellojen dataa. Tutkimusta varten on haettu asianmukainen tutkimuslupa Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelta sekä kirjalliset ja suulliset suostumukset tutkimukseen osallisilta. Varmistimme Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealta, että tutkimuksemme ei ole MD-asetuksen artiklan 2(45) määritelmän mukainen kliininen tutkimus. Näin ollen se ei vaatinut Fimean käsittelyä. Ihmiseen kohdistuvassa tutkimuksessa tulee käydä läpi eettisen ennakkoarvioinnin vaativat tutkimusasetelmat ja tarvittaessa pyytää eettinen ennakkoarviointilausunto Tutkimuseettiseltä neuvottelukunnalta (Kohonen, I., Kuula, A. & Spoof, S. K. 2019, 16–18). Olemme käyneet kriteeri läpi yhdessä opinnäytettä ohjaavan opettajan kanssa ja tutkimuksemme ei täytä sitä vaativia kriteerejä. Haastateltavat saivat edeltävästi tietoa ja kirjallisen tiedotteen tutkimuksesta. Myös välillisesti osallistuvat saivat tiedotteen tutkimuksesta ja tietoa siitä terveydenhoitajalta. Osallistuminen oli vapaaehtoista ja tutkimuksen sai keskeyttää missä vaiheessa tahansa. Otannasta tuli pieni, joten haastateltavat ovat mahdollisesti tunnistettavissa työyhteisönsä sisällä. Tämä tuotiin ilmi tutkimukseen osallistujille. Tutkimushaastattelut suoritettiin ja analysoitiin anonyymisti. Haastattelut nauhoitettiin Microsoft Word -sovelluksella. Tutkimuksen valmistumisen jälkeen haastattelujen ääniaineisto hävitetään vastuullisella tavalla. Litteroitu haastatteluaineisto säilytetään asianmukaisesti vuoden ajan tutkimuksen valmistumisen jälkeen. Tutkimuksessa kerättiin vain pakollista henkilötietoja suostumuslomakkeiden muodossa ja niitä on säilytetty aineistohallintasuunnitelman mukaisesti. Tutkimustoiminnan, tieteellisen tiedon tuottamisen ja tiedon hyödynnettävyyden vuoksi tutkimuksen luotettavuuden arviointi on hyvin tärkeää. Kananen (2012, 173–176) ehdottaa tutkimuksen luotettavuuden kriteereiksi arvioitavuutta ja dokumentaatiota. Kylmän ja Juvakan (2007, 127–128) mukaan sitä voidaan arvioida uskottavuuden, vahvistettavuuden, refleksiivisyyden ja siirrettävyyden kriteerien kautta. Uskottavuudella tarkoitetaan sitä, että tutkija varmistaa tutkimuksen tulosten olevan yhteneväiset tutkimukseen osallistujien näkemysten kanssa. Tutkijan pitämä päiväkirja tutkimuksen tekemisen eri vaiheista ja tehtyjen valintojen perusteluista auttaa luotettavuuden vahvistamisessa. Kaikki tutkimuksen vaiheet on suoritettu yhdessä. Tutkijaparin kanssa käyty reflektoiva keskustelu koko prosessin aikana ja tutkijoiden pitämät päiväkirjat ovat auttaneet lisäämään tutkimuksen luotettavuutta ja uskottavuutta. Kaikki tutkimuksessa tehdyt ratkaisut ovat toistettavissa. Tavoiteltu otanta oli suunnitelman mukaan kymmenen terveydenhoitajaa, mutta lopulliseen tutkimukseen osallistui neljä terveydenhoitajaa. Osallistumishalukkuuteen vaikuttavina asioina keskusteluista terveydenhoitajien kanssa ilmeni heidän työnsä kiireisyys ja useat samanaikaiset tutkimukset. Lisäksi organisaatiosta johtuvista syistä rekrytointitilaisuudelle järjestetty aika jäi tutkijoiden mielestä liian lyhyeksi. Mahdollisesti myös tieto siitä, että fitnesskellot tuli palauttaa tutkimuksen loputtua, vaikutti terveydenhoitajien innostukseen lähteä mukaan tutkimukseen. Rekrytointitilaisuuden jälkeen keskustelimme tästä yhteistyökumppani Polarin kanssa ja yritys lahjoitti tutkimukseen osallistuneille omat fitnesskellot. Tällä ei kuitenkaan ollut otantaa nostavaa vaikutusta toiveistamme huolimatta. Osa tutkimuksen tuloksista yleisen terveysneuvonnan ja asiakasohjauksen osalta oli yhtenevää aiemman tutkimustiedon kanssa, joka lisää tutkimuksen luotettavuutta. Varsinaisesta aiheestamme koskien terveydenhoitajien kokemuksia puettavan teknologian hyödyntämisestä neuvolassa ei löytynyt juurikaan muuta tutkimustietoa Savolaisen (2021) tutkimuksen lisäksi. Siltä osin tutkimuksemme tuottaa uutta tietoa kyseessä olevasta asiasta. Tutkimuksen suoritti kaksi tutkijaa, joilla ei ollut aiempaa kokemusta laadullisen tapaustutkimuksen ja sisällönanalyysin tekemisestä. Tukea tutkimuksen tekoon on haettu kirjallisuudesta, ohjaavalta opettajalta ja tutkimuksen opponenteilta. Kahden tutkijan osallistuminen tutkimukseen lisää tutkimuksen luotettavuutta, koska näkökulmia ja ajatuksia on mahdollista pallotella toisen kanssa. Toinen tutkijoista työskentelee samassa työpaikassa terveydenhoitajana, kuin osa tutkimukseen osallistujista. Sen vuoksi otimme anonymiteetin erityisesti huomioon ja painotimme, että tarkoituksena oli kerätä terveydenhoitajien omakohtaisia kokemuksia, eikä esimerkiksi arvioida työntekijän kompetenssia. Työpaikalla tutkittavien kanssa käydyistä keskusteluista kävi ilmi, että he eivät kokeneet toisen tutkijan läsnäoloa haittaavana tekijänä. Tutkimuskysymysten määrä pysyi samana, mutta ne tarkentuivat hieman sisällönanalyysin aikana vastaamaan paremmin haastatteluista nousseita asioita. Kylmä ja Juvakka (2007, 112–113) mukaan kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkimuskysymykset voivat tarkentua aineiston keruun ja analyysin aikana. Tutkimuksen tietoperustassa on käytetty mahdollisimman tuoreita lähteitä. Ne on merkitty tekstiin ja lähdeluetteloon Lapin ammattikorkeakoulun ohjeiden mukaisesti. Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet Tutkimuksemme osoittaa, että puettava teknologia voi tukea äitiysneuvolatyötä parantamalla raskaana olevien yksilöllistä liikuntaneuvontaa ja heidän motivaatiotaan liikkua. Puettava teknologia voi olla hyödyllinen työväline, mutta sen tehokas käyttö edellyttää riittävää teknistä osaamista. Fitnesskellon käyttö lisäsi raskaana olevien aktiivisuutta ja osallisuutta hyvinvointinsa edistämiseen, mikä tuotti heille hyvän mielen ja innostumisen kokemuksia. Säännöllinen liikunta raskausaikana voi vähentää riskiä pre-eklampsiaan, raskausdiabetekseen ja kohonneeseen verenpaineeseen (Hamari ym. 2023, 9). Kaikki vaikuttavat toimet liikunnan lisäämiseksi sekä näiden komplikaatioiden ehkäisemiseksi ovat tärkeitä. Tämä korostaa terveydenhoitajien tärkeää roolia ennaltaehkäisevässä työssä kansanterveyden näkökulmasta. Äitiysneuvoloissa annettavan ohjauksen laatuun vaikuttaviin tekijöihin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Saimme tutkimuksen perusteella vastauksia tutkimuskysymyksiimme terveydenhoitajien kokemuksista ja heidän kauttaan välillisesti myös raskaana olevien kokemuksista. Tuloksista hyötyvät äitiysneuvoloissa toimivat terveydenhoitajat, jotka voivat hyödyntää tuloksia ohjaustyössään, esimerkiksi asiakkaiden motivoimisessa ja yksilöllisessä ohjauksessa. Terveydenhoitajat saavat myös käytännön esimerkkejä siitä, miten tulkita ja käyttää aktiivisuus- ja liikuntadataa osana neuvolakäyntejä. He saavat tietoa siitä, miten herättää asiakkaita huomioimaan oman liikkumisensa vaikutukset, vaikka raskausajan vaivat asettaisivatkin rajoituksia liikunnalle. Tutkimustuloksista voivat hyötyä myös hyvinvointialueet, jotka tuottavat neuvolapalveluita. Myös yhteistyökumppani saa tietoa terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksista heidän laitteensa soveltuvuudesta raskaana olevien neuvonnassa. Jatkossa tutkimuksen aihepiiriä on hyvä syventää, esimerkiksi laajentamalla otantaa sekä pidentämällä tutkimuksen kestoa. Jatkotutkimuksissa voisi selvittää raskaana olevien kokemuksia puettavasta teknologian käytöstä. Puettavan teknologian hyödyntämistä ja käyttöönottoa olisi kiinnostavaa tutkia laajemmassa mittakaavassa terveydenhuollon eri yksiköissä. Kohderyhminä voisi olla esimerkiksi tyypin 2 diabeetikot. Puettavan teknologian hyödyntämisen tutkiminen kansalaisten liikkumattomuuden ehkäisemisessä olisi tärkeää. Kiinnostavaa olisi myös tutkia, miten sitä voitaisiin hyödyntää terveydenhuollossa annettavassa elintapaohjauksessa. Lähteet American College of Obstetricians and Gynecologists. 2020.Physical Activity and Exercise during Pregnancy and the Postpartum Period: ACOG Committee Opinion, Number 804. Viitattu 12.3.2023 https://www.acog.org/clinical/clinical-guidance/committee-opinion/articles/2020/04/physical-activity-and-exercise-during-pregnancy-and-the-postpartum-period. Aittasalo, M. 2021. Liikuntaneuvonta terminä ja prosessina. UKK-instituutti. Viitattu 12.3.2023 https://ukkinstituutti.fi/elintapaohjaus/liikuntaneuvonta/liikuntaneuvonta-termina-ja-prosessina/. Barakat, R. & Refoyo, I. 2022. Special Issue: “Exercise Intervention during Pregnancy and Maternal Health”. Journal of Clinical Medicine,11:3108. Viitattu 19.9.2023 https://doi.org/10.3390/jcm11113108. Dudoniene, V. & Kuisma, R. 2023. Women’s Knowledge and Perceptions of the Effect of Exercise during Pregnancy: A Cross-Sectional Study. Viitattu 19.9.2023 https://doi.org/10.3390/ijerph20031822. Elo, S., Kajula, O., Tohmola, A. & Kääriäinen, M. 2022. Laadullisen sisällönanalyysin vaiheet ja eteneminen. Hoitotiede. 34 (4), 215–225. Viitattu 29.2.2024 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301203939. Ferguson T., Olds T., Curtis R., Blake H., Crozier A.J., Dankiw K., Dumuid D., Kasai D., O’Connor E., Virgara R. & Maher C. 2022. Effectiveness of wearable activity trackers to increase physical activity and improve health: a systematic review of systematic reviews and meta-analyses. The Lancet Digital Health, Volume 4, Issue 8, 615 – 626. Viitattu 17.4.2024 doi: 10.1016/S2589-7500(22)00111-X. Fuller D., Colwell E., Low J., Orychock K., Tobin M.A., Simango B., Buote R., Van Heerden D., Luan H., Cullen K., Slade L. & Taylor N.G.A. 2020. Reliability and Validity of Commercially Available Wearable Devices for Measuring Steps, Energy Expenditure, and Heart Rate: Systematic Review. Viitattu 18.9.2023 doi:10.2196/18694. Gascoigne, E. L., Webster, C. M., Honart, A. W., Wang, P., Smith-Ryan, A., & Manuck, T. A. 2023. Physical activity and pregnancy outcomes: an expert review. American journal of obstetrics & gynecology MFM, Volume 5, Issue 1. Viitattu 11.10.2023 https://doi.org/10.1016/j.ajogmf.2022.100758. Grym, K., Niela-Vilén, H., Ekholm, E., Hamari, L., Azimi, I., Rahmani, A., Liljeberg, P., Löyttyniemi, E., & Axelin, A. 2019. Feasibility of smart wristbands for continuous monitoring during pregnancy and one month after birth. BMC Pregnancy and Childbirth 19, 34. Viitattu 24.8.2023 https://bmcpregnancychildbirth.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12884-019-2187-9#Sec9. Hakulinen, T. & Koivumäki, T. 2022. Elämäntavoista keskustelu ja terveysneuvonta. Duodecim Terveysportti, NEUKO-tietokanta. Viitattu 11.3.2023 https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/nko/article/nla00087?toc=1112236. Hamari, L., Grym, K., Harsunen, H., Niela-Vilén, HK., Ryhtä, I., Saarikko, J. & Sinisalo, M. 2022. Raskaana olevat ja synnyttäneet terveydenhuollossa: liikunnan perustelut ja liikuntaan ohjaaminen. Hotus-hoitosuositus. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö. Viitattu 13.3.2023 https://hotus.fi/wp-content/uploads/2022/09/suositus.pdf. Härkönen, H., Hokka, J., Parviainen, H., Vänskä, A. & Alvesalo-Kuusi, A. 2022. Puettava teknologia ja yksityisyydensuoja työelämässä. Viitattu 12.3.2023 https://acris.aalto.fi/ws/portalfiles/portal/85053224/Puettava_teknologia_ja_yksityisyydensuoja_tyoelamassa_Harkonen_Hokka_Parviainen_Vanska_Alvesalo_Kuusi_2022.pd. Kaasalainen, K., & Neittaanmäki, P. 2018. Digitaalisten interventioiden vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus kansansairauksien ennaltaehkäisyssä ja omahoidossa. Jyväskylän yliopisto. Informaatioteknologian tiedekunnan julkaisuja, nro 70. Viitattu 19.3.2023 http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7656-9. Kang, H. S. & Exworthy, M. 2022. Wearing the Future – Wearables to Empower Users to Take Greater Responsibility for Their Health and Care: Scoping Review. Viitattu 18.9.2023 doi:10.2196/35684. Kohonen, I., Kuula, A. & Spoof, S. K. 2019. Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa: Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019. Viitattu 17.8.2023, https://tenk.fi/sites/default/files/2021-01/Ihmistieteiden_eettisen_ennakkoarvioinnin_ohje_2020.pdf. Kunnari, M. & Koivula, M. 2018. eHealth-palvelut perusterveydenhuollon vastaanottotoiminnan tukena – kirjallisuuskatsaus potilaiden kokemuksista. Hoitotiede 2018, 30 (4), 323-333. Viitattu 14.3.2023 https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201912026485. Kylmä, J. & Juvakka, T. 2007. Laadullinen terveystutkimus. Helsinki: Edita Publishing Oy. Käypä hoito -suositus. 2022. Raskausdiabetes. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Diabetesliiton lääkärineuvoston ja Suomen Gynekologiyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 19.9.2023 https://www.kaypahoito.fi/hoi50068#s26. Li, J., Silvera-Tawil, D., Varnfield, M., Hussain, M. S. & Math, V. 2021. Users’ Perceptions Toward mHealth Technologies for Health and Well-being Monitoring in Pregnancy Care: Qualitative Interview Study. JMIR formative research. Vol. 5 (12):e28628. Viitattu 12.3.2023 DOI:10.2196/28628. Longhini, J.,Marzano, C., Bargeri, S., Palese, A., Dell’Isola, A., Turolla, A., Pillastrini, P., Marzano, C., Battista, S., Castellini, G., Cook, C., Gianola, A. & Rossettini, G. 2024. Wearable Devices to Improve Physical Activity and Reduce Sedentary Behaviour: An Umbrella Review. Sports Medicine – Open 10, 9. Viitattu 17.4.2024 https://doi.org/10.1186/s40798-024-00678-9. Nylund, P. & Ruokoniemi, P. 2018. Tunne terveysteknologia – käyttöönotto vaatii valvontaa. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. Viitattu 11.3.2023 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018091835975. Piekkari, R. & Welch, K. 2020. Oodi yksittäistapaustutkimukselle ja vertailun moninaiset mahdollisuudet. Teoksessa A. Puusa & P. Juuti (toim.) Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Helsinki: Gaudeamus. Rauttola, A., Halonen, J., Lukander. K., Passi, T., Uusitalo, A., Rauhamaa, S. & Virkkala. J. 2019. Puettavan teknologian hyödyntäminen työterveyshuolloissa ja työpaikoilla. Helsinki: Työterveyslaitos. Viitattu 12.3.2023 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/139009/TTL-978-952-261-911-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Ribeiro, M., Andrade, A. & Nunes, I. 2021 Physical exercise in pregnancy: benefits, risks and prescription. Journal of Perinatal Medicine, vol 50, nro 1, 4-17. Viitattu 12.3.2023 https://www.degruyter.com/document/doi/10.1515/jpm-2021-0315/html. Runkle, J., Sugg, M., Boase, D., Galvin, S. & Coulson, C. 2019. Use of wearable sensors for pregnancy health and environmental monitoring: Descriptive findings from the perspective of patients and providers. North Carolina Institute for Climate Studies, North Carolina State University, USA. Viitattu 12.3.2023 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6376550/. Savolainen, K. 2021. Odottajien sitoutuminen stressinhallinnan ja hyvinvoinnin edistämiseen Oura -älysormuksen avulla osana äitiysneuvolan ohjausta – laadullinen toteutettavuustutkimus. Pro gradu, Turun yliopisto. Viitattu 16.4.2023 https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/152954/Savolainen_Kaisu_opinnaytetyo.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Scheid, J. L., Reed, J. L. & West, S. L. 2023. Commentary: Is Wearable Fit-ness Technology a Medically Approved Device? Yes and No. International Journal of Environmental Research and Public Health. 20, nro 13. Viitattu 18.9.2023 doi:10.3390/ijerph20136230. Schnitman, G., Wang, T. Kundu S., Turkdogan, S., Gotlieb, R., How, J. & Gotlieb, W. 2022. The role of digital patient education in maternal health: A systematic review. Viitattu 18.9.2023 https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0738399121004183?via%3Dihub. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023. Äitiysneuvola. Viitattu 11.3.2023 https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/sote-palvelut/aitiys-ja-lastenneuvola/aitiysneuvola#mita_tietoa. Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Viitattu 2.11.2024 https://tenk.fi/sites/default/files/2023-03/HTK-ohje_2023.pdf. UKK-instituutti 2020. Liikuntaneuvonta. Viitattu 12.3.2023 https://ukkinstituutti.fi/elintapaohjaus/liikuntaneuvonta/. UKK-instituutti, 2021. Hyvää oloa odotusaikaan. Viikoittainen liikkumisen suositus raskaana oleville (normaali raskaus). Viitattu 11.3.2023 https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-suositukset/liikkumisen-suositus-raskauden-aikana/. Virtanen, M. 2022. Digitaalisen potilasohjauksen mahdollisuudet. Teoksessa M. Elomaa-Krapu & A. Vuorijärvi (toim.) Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Helsinki 2022, 19–25. Viitattu 14.3.2023 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/752859/2022%20Taito%2095%20Osallistavia%20ratkaisuja.pdf?sequence=2&isAllowed=y. Vähäkainu, P. & Neittaanmäki, P. 2018. Digitaalinen terveys ja älykäs terveydenhuollon teknologia. Informaatioteknologian tiedekunnan julkaisuja No. 43. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 12.3.2023 http://www.urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7356-8. Wilde, L., Percy, C., Clark, C., Ward, G., Wark, P. & Sewell, L. 2023. Views and experiences of healthcare practitioners supporting people with COPD who have used activity monitors: “More than just steps”. Respiratory Medicine, volume 218. Viitattu 18.9.2023 doi:10.1016/j.rmed.2023.107395. LIITTEET Liite 1. Tutkittavan tiedoteLiite 2. Suostumuslomake tutkimukseen osallistumisestaLiite 3. HaastattelukysymyksetLiite 4. Esimerkki analyysitaulukosta Ikääntyneiden arvioita digitaalisista terveyden edistämisen palveluista Jenni Saarelainen Johdanto Digitaaliset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat yleistyneet viime vuosina ja ovat jo merkittävä osa palveluvalikoimaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoimaan kuuluvat sähköinen ajanvaraus, chat-palvelut ja etävastaanotot. Näiden lisäksi on mahdollista ottaa käyttöön erilaisia digitaalisia terveyden, hyvinvoinnin ja toimintakyvyn heikkenemistä ehkäiseviä palveluita, kuten terveystarkastukset ja sähköiset arvioinnit. Tietoa terveydestä on mahdollista lisätä verkkoluentojen ja tietopakettien avulla. Digitaaliset laitteet, kuten urheilukellot, yhdistettynä verkkopalveluihin ja sovelluksiin tuovat mahdollisuuksia omien tottumusten seurantaan. Digitaaliset palvelut tuovat paljon mahdollisuuksia, mutta eri ikäryhmissä palveluiden kehittämisessä ja käytettävyydessä on kiinnitettävä huomio eri asioihin (Rosenlund & Kinnunen 2018, 273–274). Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, minkälaiset digitaaliset palvelut vastaavat ikääntyneiden terveyden edistämisen tarpeisiin. Tavoitteena oli tuoda toimeksiantajalle ajantasaista tietoa ikääntyneiden digitaalisten terveyttä edistävien palveluiden käytöstä. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, mitä digitaalisilta palveluilta odotetaan ja miten niitä voitaisiin kehittää. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää palveluiden kehittämisen tukena. Tämän määrällisen opinnäytetyön aineisto kerättiin verkkokyselytutkimuksena. Kysely suunnattiin Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella (myöhemmin Keusote) asuville yli 65-vuotaille henkilöille. Kyselyaineiston tueksi tässä työssä tehtiin kirjallisuushaku, jotta ilmiöön saatiin kattavampi ymmärrys. Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Keusoten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ryhmän kanssa. Toimeksiantajan toiveena oli selvittää mitä digitaalisia terveyden edistämisen palveluita alueen ikääntyneet henkilöt käyttävät. Keusoten strategiassa ja palvelustrategiassa vuosille 2023–2025 korostetaan palveluiden asiakaslähtöisyyttä, laatua ja vaikuttavuutta, saavutettavuutta ja kustannustehokuutta. Lisäksi painotetaan matalan kynnyksen sekä ennaltaehkäisevän ja varhaisen tuen palveluita. (Strategia ja arvot 2023.) Ikääntyneiden terveyden edistäminen Tässä opinnäytetyössä ikääntyneiksi käsitetään 65 vuotta täyttäneet henkilöt. Samalla tavoin ikääntyneet määritellään Suomen lainsäädännössä, jossa ikääntyneellä tarkoitetaan vanhuuseläkkeeseen oikeutetussa iässä olevia, yli 65-vuotiaita henkilöitä (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 2012/980 § 1:3). Ravitsemus, liikunta sekä mielen hyvinvointi ovat kaikki tärkeitä tekijöitä ikääntyneiden terveyden kokonaisuudessa. Niillä voidaan vaikuttaa ikääntyneiden toimintakykyä yleisimmin heikentäviin tekijöihin, joita ovat sydän- ja verisuonitaudit, kaatumiset ja murtumat, liikkumiskyvyn ja kognition heikentyminen, fyysinen hauraus (gerastenia) sekä masennus ja yksinäisyys (Stenholm ym. 2019, 1070). Hyvällä, terveyttä edistävällä ravitsemuksella voidaan ehkäistä sairauksia ja parantaa vireyttä ja elämänlaatua (Schwab 2020) sekä ylläpitää toimintakykyä ja suojata muistitoimintoja heikentymiseltä (THL 2020, 15). Toisaalta hyvän ravitsemuksen avulla voidaan ehkäistä liiallista painonpudotusta, ja siitä aiheutuvaa lihaskatoa ja gerasteniaa, jotka voivat johtaa kaatumisiin ja murtumiin sekä infektioihin (Pitkälä & Strandberg 2018). Säännöllisellä ja monipuolisella liikunnalla voidaan parantaa fyysistä toimintakykyä (Jyväkorpi ym. 2020, 341) ja sen avulla voidaan ehkäistä ja lykätä toimintarajoituksia ja -vajeita ikääntyneellä (Pitkällä & Stradberg 2018). Lisäksi liikunta voi vähentää kroonisiin sairauksiin liittyvää matala-asteista tulehdusta (Jyväkorpi ym. 2020, 341). Liikunnalla on mahdollisesti vaikutusta myös kognitioon ja mielialaan (Pitkälä & Stradberg 2018; Jyväkorpi ym. 2020, 341). Fyysisen terveyden heikkeneminen tai liikuntarajoitteet voivat olla ikääntyneen yksinäisyyden kokemusta lisäävä tekijä (Kaskela ym. 2017, 6). Aktiivinen, sosiaalista kanssakäymistä edistävä tekeminen tukee mielen hyvinvointia (Pitkälä & Stradberg 2018; Stenholm, Leskinen & Viskari 2019). Olennaista on ikääntyneen henkilön mielen hyvinvoinnin vahvistaminen osana muuta terveyden ja toimintakyvyn edistämistä (Jyväkorpi ym. 2020, 343), sillä mielen hyvinvointi on yhteydessä parempaan fyysiseen terveyteen, terveyskäyttäytymiseen ja pidempään elinikään sekä parempaan elämänlaadun, elämänilon ja myönteisen olon kokemukseen (Solin, Heimonen & Lukkarinen 2023, 23, 343). Ikääntyneiden kokemuksia digitaalisista terveyden edistämisen keinoista Ikääntyneiden halukkuutta käyttää digitaalisia palveluita ja palveluiden käyttöön vaikuttavia tekijöitä on tutkittu viime vuosina. Rosenlundin ja Kinnusen (2018, 269) mukaan valtaosa ikääntyneistä on valmiita käyttämään sähköisiä palveluita jatkossa tai käyttivät niitä mielellään, mutta ikääntyneiden henkilöiden digitaalisten palveluiden käytön tottumuksissa on kuitenkin eroja. Tilastokeskuksen (2022) mukaan internetin käyttö on lisääntynyt yli 65-vuotiaiden keskuudessa siten, että 52 % 65–74-vuotiaista käyttää internetiä päivittäin, tätä vanhemmassa ikäluokassa kuitenkin vain joka viides (Suomen virallinen tilasto 2022). Halukkuuteen käyttää digitaalisia palveluita vaikuttavat esimerkiksi koulutustausta, ikä, asuinpaikka, etninen tausta sekä muut sosiaalista asemaa kuvaavat tekijät (Rosenlund & Kinnunen 2018, 269–270). Hirvosen ynnä muiden (2020) mukaan digitaalisten palveluiden käyttöön liittyvissä tutkimuksissa on noussut esiin myös negatiivisia kokemuksia, mutta ne ovat joissain tutkimuksissa jääneet vähemmälle huomiolle. Niin myös Huvila, Edward, Eriksson-Backa & Hirvonen (2021, 332) toteavat, että erityisesti määrällisissä kyselytutkimuksissa on raportoitu positiivisia tuloksia, kun tutkittavina teemoina ovat olleet esimerkiksi palveluiden käyttötavat, käyttöä helpottavat ja haittaavat tekijät tai käyttöön liittyvät myönteiset ja kielteiset seuraukset. Laadullisissa tutkimuksissa on kuitenkin huomattu digitaalisiin terveyspalveluiden käyttöön liittyvät negatiiviset kokemukset. Ikääntyneet kokevat muun muassa ahdistuksen ja stressin tunteita (Vaahtera, Koskinen & Himanen 2018, 191; Hirvonen ym. 2020), eristyneisyyttä ja myös huolta yksityisyydestä (Vaahtera ym. 2018, 191; Hirvonen ym. 2020, Huvila ym. 2021, 332) sekä ärsyyntyneisyyttä (Korjonen-Kuusipuro & Saari 2021, 378) digitaalisten palveluiden käyttöön liittyen. Siirilän, Rantasen ja Palosen (2023, 174) tekemässä haastattelututkimuksessa iäkkäät kokivat usein ulkopuolisuuden tunnetta, mikäli eivät käyttäneet sähköisiä terveyspalveluita ja kokivat, että ulkopuolelle sulkeminen on tarkoituksellista. Myös ihmiskontaktin puute on yksi näiden palveluiden negatiivisista puolista (Korjonen-Kuusipuro & Saari 2021, 377). Digitaalisten palveluiden käyttöön liittyy epävarmuutta ja pelkoa siitä, että tekee jonkin virheen (Hirvonen ym. 2020) tai että palveluita ei osata käyttää (Vaahtera ym. 2018, 191). Epäonnistumiset digitaalisten palveluiden käytössä voivat saada ihmisen tuntemaan itsensä huonoksi digioppijaksi (Digi- ja väestötietovirasto 2022, 16). Jos palvelun käyttö johtaa negatiivisiin tuntemuksiin, se voi johtaa palveluiden käyttämättömyyteen (Hirvonen ym. 2020). Sen sijaan positiivisten kokemusten kautta usko omiin kykyihin kasvaa (Wilson ym. 2021, Digi- ja väestötietovirasto 2022, 16). Digitaalisten palveluiden käytön edellytyksiä ikääntyneiden näkökulmasta Usein ikääntyneet tarvitsevat opastusta digitaalisten palveluiden käyttöön. Tietoteknisten taitojen puute estää digitaalisten palveluiden käyttöä (Wilson ym. 2021). Useimmille ikääntyneille onkin tärkeää digitaalista tukea antavan yhteyshenkilön olemassaolo (Rosenlund & Kinnunen 2018, 269, Olsson & Viscovi 2018, 335). Työelämän ulkopuolella olevilla ikääntyneillä se on usein oma lapsi tai muu nuorempi läheinen, joskus myös oma puoliso. Läheisten keskeisen roolin vuoksi perheettömät tai muuten yksinäiset ovat vaarassa jäädä vaille tukea digitaalisten palveluiden käytössä. (Olsson & Viscovi 2018, 336; Rasi & Taipale 2020, 330; Digi- ja väestötietovirasto 2022, 16.) Lähellä ja saatavilla olevia tukihenkilöitä tarvitaan paitsi laitteiden ostoon ja asennukseen myös niiden jatkuvaan ylläpitoon: olemaan apuna päivityksissä, latauksissa ja ongelmatilanteissa (Olsson & Viscovi 2018, 337) sekä olemaan tukena digitaalisten palveluiden käytössä (Vaahtera ym. 2018, 192; Wilson ym. 2021). Tarvitaan siis tukea ja osaamista, mutta myös tarvittavat laitteet ja tietoisuus palvelun olemassaolosta (Hirvonen ym. 2020). Näiden lisäksi palveluiden tulisi olla ihmislähtöisiä, toimivia (Digi- ja väestötietovirasto 2022, 16) ja käyttäjäystävällisiä (Janssen ym. 2023, 282; Wilson, Heinsch, Betts, Booth & Kay-Lambkin 2021). Ikääntyneillä voi olla haasteita verkkosivuilla navigoimisessa (Rosenlund & Kinnunen 2018, 273) ja he hyötyvät usein suuremmasta fontista, värien suuresta kontrastista ja selkeistä kuvista ja symboleista (Rosenlund & Kinnunen 2018, 273; Wilson ym. 2021; Janssen ym. 2023, 282). Toimivuuden huomioimisen lisäksi palveluiden tulisi olla aidosti tarvelähtöisiä (Hirvonen ym. 2020) ja niissä tulisi huomioida ikääntyneiden toiveet ja tavoitteet (Rasi & Taipale 2020, 330). Koettu hyöty ja palvelun vastaaminen omiin kiinnostuksiin ja tarpeisiin vaikuttaa positiivisesti digitaalisen palvelun käyttöhalukkuuteen (Hirvonen ym. 2020). Opinnäytetyön tarkoitus, tavoitteet ja tutkimuskysymykset Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, minkälaiset digitaaliset palvelut vastaavat ikääntyneiden terveyden edistämisen tarpeisiin. Tavoitteena oli tuoda toimeksiantajalle ajantasaista tietoa ikääntyneiden digitaalisten terveyttä edistävien palveluiden käytöstä. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, mitä digitaalisilta palveluilta odotetaan ja miten niitä voitaisiin kehittää. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää palveluiden kehittämisen tukena. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: 1. Mitä digitaalisia palveluita ikääntyneet käyttävät terveyden edistämiseen? 2. Miten ikääntyneet arvioivat käyttämiään digitaalisia terveyden edistämisen palveluita? 3. Mitä ikääntyneet odottavat digitaalisilta terveyden edistämisen palveluilta? Menetelmälliset valinnat Tähän opinnäytetyöhön valittiin määrällinen, eli kvantitatiivinen tutkimusote, sillä sen avulla voidaan kartoittaa nykytilannetta (Heikkilä 2014, 14). Määrällista tutkimusotetta hyödyntäen voidaan selvittää millä tavoin eri muuttujat ovat yhteydessä ilmiöön. Toisin kuin laadullisessa, määrällisessä tutkimuksessa tutkittava ilmiö tunnetaan jo. (Kananen 2014, 133.) Ikääntyneiden digitaalisten palveluiden käyttöön vaikuttavista tekijöistä on aiempaa tutkimustietoa, ja lisäksi on todettu, että palveluiden tulisi olla käyttäjä- ja tarvelähtöisiä (Hirvonen ym. 2020). Tutkimuskysymykset muodostettiin taustalla olevien teorioiden pohjalta (Heikkilä 2014, 17) ja tässä opinnäytetyössä kolmeen tutkimuskysymykseen haettiin vastauksia kyselyn avulla. Määrällistä kyselytutkimusta kutsutaan survey-tutkimukseksi (Heikkilä 2014, 17; Vehkalahti 2014, 13). Määrällisen tutkimuksen valintaa tuki tavoite arvioida määrällisesti sitä, kuinka iso osa ikääntyneistä on hyödyntänyt digitaalisia terveyden edistämisen palveluita. Avoimet kysymykset edustivat kyselyn laadullista osiota. Niiden avulla haluttiin selvittää eritellymmin, mitä palveluilta odotetaan ja miten ikääntyneet arvioivat käyttämiään palveluita. Työn edetessä päädyttiin tekemään lisäksi kirjallisuuskatsaus, jonka aineiston analyysi edustaa laadullista otetta. Kyselylomakkeen valmistelu Tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi opinnäytetyössä laadittiin Webropol-kyselylomake (liite 1), sillä aiempaa, tarpeisiin vastaavaa mittaria ei ollut saatavilla. Ennen kyselyn laatimista keskeiset käsitteet, kuten digitaaliset palvelut ja terveyden edistäminen, operationaalistettiin eli muutettiin mitattavaan muotoon ja saatiin näin tutkittaville ymmärrettävälle tasolle (Hirsjärvi ym. 2009, 155; Vilkka 2015, 102). Kyselyn laatimisvaiheessa terveyden edistäminen purettiin käsitteisiin, eli määriteltiin se, mitä osa-alueita terveyteen ja sen edistämiseen kuuluu. Lisäksi mietittiin, millaisia digitaalisia palveluita ja teknologioita on saatavilla näihin terveyden edistämisen osa-alueisiin liittyen. Kyselyssä painotettiin terveyden edistämisen osa-alueista liikuntaa, ravitsemusta ja mielen hyvinvointia. Terveyden edistäminen on laaja kokonaisuus, mutta nämä osa-alueet nähtiin ikääntyneiden terveyden edistämisen kannalta keskeisimpinä fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn kannalta. Näiden pohjalta muodostettiin kyselyn kysymykset. Kyselyä varten määritettiin ilmiöön liittyvät ominaisuudet. Muuttujien määrittelyyn vaikuttaa aikaisempi tutkimustieto ilmiöstä (Kananen 2014, 136; Vilkka 2015, 101). Vastaajien taustatiedoista kysyttiin sukupuolta, ikää ja asuinpaikkakuntaa. Taustatietoja oli tarkoitus hyödyntää ristiintaulukoinnissa ja kun aiemmissa tutkimuksissa internetin vähäiseen käyttöön on nähty vaikuttavan taloudellinen tilanne ja terveydentila, myös tässä kyselyssä vastaajan arviota näistä kysyttiin. Lisäksi selvitettiin, asuuko vastaaja yksin vai yhdessä muiden kanssa, sillä kirjallisuuden perusteella yksinasuvat voivat jäädä ilman tarvittavaa tukea, mikä voi estää palveluiden käyttöä. Vastaajia pyydettiin arvioimaan, pärjäävätkö he itsenäisesti digitaalisten laitteiden käytössä, saavatko tarvittaessa apua ja onko heillä päivittäin käytössä laite, jossa on internet-yhteys. Ikääntyneiden käyttämiä digitaalisia terveyden edistämisen palveluita kartoitettiin monivalintakysymyksillä. Niissä vastaajille annetaan useampi vastausvaihtoehto, joiden tulee olla toistensa poissulkevia ja mielekkäitä. Vaihtoehtoja ei tule olla liikaa. (Heikkilä 2014, 49.) Vaihtoehtona oli lisäksi avoin vastauskenttä tai vaihtoehto ei mikään näistä. Arvioita kokemuksista, odotuksista ja toiveista kartoitettiin Likertin 5-portaisella asteikolla, jossa vastaaja pystyi valitsemaan, kuinka samaa mieltä väittämän kanssa on. Vaihtoehdoksi annettiin myös en osaa sanoa. Strukturoidun kyselyn ulkopuolelle jääviä näkökulmia pyrittiin löytämään avoimien kysymysten avulla. Vilkan (2015, 106) mukaan avoimet kysymykset sopivat tilanteeseen, jossa vaihtoehtoja ei vielä tarkkaan tunneta. Kyselylomake hyväksyttiin toimeksiantajan edustajan puolesta, jonka jälkeen se esitestattiin neljällä kohderyhmän edustajalla. Esitestauksen jälkeen taustatiedoista ikänne tarkennettiin muotoon ikänne numeroina, sen aiheuttaman epäselvyyden vuoksi. Digitaalisten palveluiden käyttöä kartoittavissa kysymyksissä vastausvaihtoehtoja tarkennettiin ja päällekkäisyydet poistettiin. Esitestauksen myötä kävi ilmi, että yksi kyselyn kysymyksistä ei näkynyt vastaajille. Tämä korjattiin. Lisäksi kyselyn etenemisen seuraamisen helpottamiseksi sen väliotsikoiden fonttia lihavoitiin. Tämän jälkeen kysely esitestattiin vielä kahdella henkilöllä, jotka kokivat sen selkeänä ja toimivana. Esitestaajien vastaamiseen käytetyn ajan pohjalta arvioitiin, että kyselyn vastaamiseen kuluu aikaa noin 15–20 minuuttia. Tämä ilmoitettiin saatekirjeessä (liite 2). Esitestausten vastauksia ei hyödynnetty opinnäytetyössä. Kyselyn toteutus Aineistonkeruu Opinnäytetyön kohderyhmä, eli perusjoukko, on Keusoten alueella asuvat yli 65-vuotiaat henkilöt. Keusoten alueella asuu hieman alle 42 000 yli 65-vuotiasta henkilöä (Alueellinen hyvinvointikertomus 2023). Kun verkkokyselyä välitettiin sähköpostin välityksellä, kohderyhmäksi rajautuivat ne ikääntyneet, jotka jo käyttävät sähköisiä palveluita. Tilastokeskuksen vuoden 2023 lukujen mukaan, 65–74-vuotiaista 78 % oli käyttänyt sähköpostia viimeisen kolmen kuukauden aikana, 75–89-vuotiaista osuus oli 45 % (Suomen virallinen tilasto 2024). Kanasen (2014, 168–169) mukaan verkkotutkimukseen kannattaa ottaa mukaan kaikki mahdolliset ilmiöön liittyvät havaintoyksiköt. Perusjoukon määrittely olisi edellyttänyt luetteloa kohderyhmästä, jotta otanta olisi voitu tehdä tilastollisin menetelmin. Harkinnanvaraista otantaa mukaillen, tässä opinnäytetyössä kyselyn saajien uskottiin parhaiten edustavan perusjoukkoa (Kananen 2014, 177), eli jo ainakin jonkin verran digitaalisia palveluita käyttäviä ikääntyneitä. Kyselylinkkiä välitettiin sähköpostitse Keski-Uudenmaan yhdistysverkoston kautta yhdistystoimijoille, jotka välittivät sähköpostin yli 65-vuotiaille jäsenilleen. Myös opinnäytetyön työelämän yhteyshenkilö välitti kyselyä hyte-verkoston yhteydenpitokanavissa ja verkostoissa. Kysely oli avoinna kaksi viikkoa, ja ennen vastausajan päättymistä lähetettiin muistutusviestit. Vähäisen vastaajamäärän vuoksi kyselyn aukioloa jatkettiin vielä viikolla, ja tästä lähetettiin erikseen tiedote samoja kanavia pitkin. Lisäksi kysely välitettiin Keusoten vanhusneuvoston jäsenille ja pyydettiin heitä välittämään kyselyä eteenpäin. Aineiston analyysi Jo kyselyä laadittaessa huomioitiin, millä mitta-asteikolla saatuja vastauksia halutaan analyysivaiheessa tarkastella (Heikkilä 2014, 45; Kananen 2014, 140). Tarkoituksena oli tutkia ristiintaulukoinnin avulla vastausten asettumista eri taustamuuttujiin nähden. Aineiston pienen koon vuoksi tällaista ei voitu kuitenkaan tehdä. Tämän opinnäytetyön numeerinen tarkastelu käsittää prosenttiosuuksien tarkastelun. Se on Vehkalahden (2014, 54) mukaan yksi keskeisimmistä tunnusluvuista, jonka tarkastelu riittää usein käytännön tarpeisiin. Määrällinen aineisto Aineiston analyysi aloitettiin tutustumalla aineistoon. Kyselyyn vastanneista 28 henkilöstä yksi oli keskeyttänyt vastaamisen ensimmäisten taustatietoja kartoittavan kysymysten jälkeen. Tämän vastaajan vastaukset poistettiin, eikä niitä huomioitu analyysissä. Näin varmistuttiin, ettei keskeyttäneen vastaajan antamat taustatiedot vääristä tuloksia. Loput vastaajat olivat jatkaneet kyselyn loppuun asti. Yksi vastaajista oli huomattavasti alle 65-vuotias, joten myöskään tämän antamia vastauksia ei otettu mukaan analyysiin. Lopulta analyysin otettiin mukaan 26:n vastaajan antamat vastaukset. Webropol-ohjelmaan sisältyvien raportointityökalujen avulla voitiin tarkastella prosenttiosuuksia saadusta aineistosta. Aineistoon tutustumisen jälkeen aineisto siirrettiin Microsoft Exceliin havaintomatriisiin, jossa saatuja vastauksia voitiin tarkastella. Kyselyyn vastanneet jaoteltiin ikäluokkiin vastaamansa iän perusteella. Webropolin analyysityökalulla sekä Excelin ryhmittelyominaisuudella saatuja vastauksia luokiteltiin isompiin luokkiin, sillä aineiston pienen koon vuoksi analyysissa luokat jäivät pieniksi. Tehdyt luokittelut on kuvattu tulososiossa kunkin kysymyksen yhteydessä. Laadullinen aineisto Avoimien kysymyksien avulla selvitettiin, mitkä tekijät estävät tai vaikeuttavat ja mitkä tekijät lisäävät tai voisivat lisätä digitaalisten palveluiden käyttöä. Vastauksia tuli ensimmäiseen kysymykseen 19 ja toiseen 18 kappaletta. Laadullinen aineisto analysoitiin laadullista sisällönanalyysia mukaillen. Näin voitiin vankistaa määrällisiä tuloksia. Vastaukset luettiin huolellisesti läpi useampaan kertaan eri ajankohtina. Vastauksista poimittiin kysymys kerrallaan kyseiseen kysymykseen vastaavat vastaukset, jotka merkattiin värikoodeilla, poimittiin ja pelkistettiin. Pelkistysten jälkeen saatuja vastauksia luokiteltiin alaluokkiin ja siitä edelleen yläluokkiin. Esimerkki avointen vastausten luokittelusta on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Avointen vastausten luokittelua PELKISTETTY ILMAUSALALUOKKAYLÄLUOKKAei ole käyttäjäystävällisiä huono näkö hankaloittaapalvelut eivät ole käyttäjäystävällisiäpalveluiden huono käytettävyyspalveluiden epäselvyys palvelujen epäloogisuus hakutoimintojen monimutkaisuus ja epäselvyys tiedot ei helposti saatavilla tekstien ymmärrettävyys palveluiden monimutkaisuus, liikaa selityksiäpalveluiden epäselvyys ja monimutkaisuus Kirjallisuuskatsauksen aineistonhaku Lopuksi tutkimustuloksia täydennettiin vielä kirjallisuudella, jotta ilmiöön saatiin kattava ymmärrys ja näkemys. Aineistohaku tehtiin sekä suomen- että englanninkielisillä hakusanoilla. Käytössä olevat tietokannat olivat EBSCO, Medic, PubMed ja Google Scholar. Myös Lapin AMK:n kirjastopalvelun tietokantahakua hyödynnettiin. Lisäksi tarkasteltiin tutkimusten lähdeluetteloita. Haku rajattiin viimeiselle viidelle vuodelle teknologian nopean kehittymisen vuoksi. Mukaan otettiin vain alkuperäistutkimuksia. Pilottitutkimuksia, joissa testattiin rajatun ajan yhtä sovellusta, tarkasteltiin kriittisesti tutkimuskysymykset mielessä pitäen. Hakusanoja muokattiin hakuprosessin aikana hakutulosten tarkentamiseksi, sillä laajat haut eivät antaneet tutkimuskysymyksiin vastaavaa tietoa. Hakutuloksista valittiin sopivimmat otsikon ja asiasanojen perusteella. Tämän jälkeen julkaisuista otettiin mukaan tiivistelmän perusteella sopivat. Julkaisua ei otettu mukaan, mikäli tiivistelmän perusteella julkaisu ei vastannut tutkimuskysymykseen, tutkimus oli toteutettu esimerkiksi sairaalaolosuhteissa tai tutkimuksessa ei käsitelty ikääntyneiden omia näkemyksiä tai kokemuksia. Sisäänottokriteerinä oli, että ikääntyneiden omat kokemukset ovat erikseen raportoitu. Kokotekstit luettiin, jonka jälkeen vielä tutkimuskysymykseen vastaamattomat julkaisut rajautuivat pois. Lopulta yhdeksän artikkelia valikoitui mukaan kirjallisuuskatsaukseen (liite 3). Tutkimuksia tarkasteltiin aineistolähtöisesti ja aineisto todettiin riittäväksi, kun se alkoi kyllääntyä. Kuvailevasta kirjallisuuskatsauksesta poiketen tähän opinnäytetyöhön kirjoitettiin tiivis kuvaus kirjallisuuden pohjalta, ja sitä tarkasteltiin suhteessa kyselyn tuloksiin. Tulokset Vastaajien taustatiedot Kaikki kyselyyn vastanneet ikäihmiset asuivat Keski-Uudellamaalla. Aineiston pienen koon vuoksi vastaajien asuinpaikat jaoteltiin pohjoiseen ja eteläiseen siten, että Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen pohjoisosaan ajateltiin kuuluvan Hyvinkää ja Mäntsälä, eteläosaan Järvenpää, Nurmijärvi, Pornainen ja Tuusula. Vastaajat olivat iältään 66–82-vuotiaita. Ikäluokkia muodostui kaksi: 65–74-vuotiaat ja 75–84-vuotiaat. Vastaajat olivat keskimäärin 72,42-vuotiaita. Vastaajien taustatiedot on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Vastaajien taustatiedot AsuinpaikkaSukupuoliIkä vuosinaAsuminenInternet-yhteydellisen laitteen käyttöPohjoinen 38 % (n=10)Nainen 73 % (n=19)65-74 69% (n=18)Puolison kanssa 69% (n=18)Päivittäin 92 % (n=24)Etelä 62 % (n=16)Mies 27 % (n=7)75-84 31 % (n=8)Yksin 27 % (n=7)Viikottain 4 % (n=1) En halua vastata 4 % (n=1)Joitain kertoja kuukaudessa 4 % (n=1) Koettua terveydentilaa ja taloudellista toimeentuloa kartoitettiin Likertin asteikolla. Taulukossa 3 vastausvaihtoehdot huono ja kohtalainen sekä hyvä ja erinomainen on yhdistetty, ja taulukosta on jätetty pois koettun toimeentulon vastausvaihtoehto en halua vastata (n=1). Kukaan vastaajista ei kokenut terveyttään tai toimeentuloaan erittäin huonoksi. Taulukko 3. Koettu terveydentila ja toimeentulo Huono tai kohtalainenHyvä tai erinomainenKoettu terveydentila54 % (n=14)46 % (n=12)Koettu taloudellinen toimeentulo38 % (n=10)58 % (n=15) Ikääntyneiden hyödyntämät digitaaliset palvelut Ikääntyneiden digitaalisten palveluiden käyttöä kartoitettiin monivalintakysymyksillä, joiden vastausvaihtoehdot luokiteltiin uudelleen taulukkoon 4. Taulukossa etäohjelmat, videot ja luennot tarkoittaa vaihtoehdoissa olleita verkkoluentoja- ja videoita, itsehoito-ohjelmia, etäjumppia ja muita etäyhteyttä hyödyntäviä liikuntamuotoja. Aktiivisuuden edistämisessä vastausvaihtoehdot aktiivisuutta seuraavat sovellukset älypuhelimessa, askelmittari sekä aktiivisuusranneke tai älykello yhdistettiin yläluokkaan aktiivisuutta seuraavat teknologiat tai sovellukset. Taulukko 4. Terveyden edistämisen tukena hyödynnetyt digitaaliset palvelut Liikunta ja aktiivisuusHyvän ravitsemuksen edistäminenMielen hyvinvoinnin edistäminenInternetin hyödyntäminen tiedon hakuun ja tottumusten tai oireiden arviointiin80,8 % (n=21)61,5 % (n=16)65,4 % (n=17)Teknologia ja sovellukset80,8 % (n=21)19,2 % (n=5)19,2 % (n=5)Etäohjelmat, videot ja luennot19,2 % (n=5)11,5 % (n=3)15,4 % (n=4)En mitään näistä11,5 5 (n=4)34,6 % (n=9)38,5 % (n=10) Digitaalisten palveluiden hyödyntäminen tiedonhaussa ja sairauksien ennaltaehkäisyssä Internetin hyödyntäminen tiedon hakuun ja tottumusten tai oireiden arviointiin oli eniten hyödynnetty digitaalinen palvelu kaikilla kolmella terveyden edistämisen osa-alueella. Myös oireisiin liittyvää tietoa oli hakenut yli puolet (57,7 %, n= 15) ja suun terveyteen, seksuaaliterveyteen ja päihteiden käyttöön liittyen noin kolmannes (30,7 %, n= 8). Keusoten internet-sivujen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonaisuuteen oli tutustunut 73,1 % vastaajista ja yhteensä yli puolet (53,9 %, n= 14) oli tehnyt sähköisen terveystarkastuksen tai vienyt kotimittaustuloksia sähköiseen palveluun. Digitaaliset palvelut aktiivisuuden seurannassa Iso osa (80,8 %) vastaajista oli hyödyntänyt aktiivisuutta seuraavia teknologioita tai sovelluksia, eli aktiivisuuranneketta, älykelloa, askelmittaria tai puhelimen sovelluksia. Vastaajista 15,4 % (n=4) kertoi seuranneensa unta ja palautumista digitaalisesti. Digitaalisia pelejä terveyden edistämiseksi ei ollut pelannut 50 % (n=13) vastaajista ja vain 7,7 % oli pelannut liikuntaa edistäviä pelejä älypuhelimella, tietokoneella tai pelikonsolilla. Sen sijaan digitaalisessa muodossa olevia muistipelejä, ristikoita, sudokuja tai muita vastavia oli pelattu yleisimmin (46,2 %, n= 12). Arviot käytetyistä digitaalisista palveluista Vastaajia pyydettiin vastaamaan digitaalisten terveyden edistämisen palveluiden käyttöön liittyviin mielipideväittämiin kokemuksiensa pohjalta. Arvioiden jakaantumista kuvaavassa taulukossa 5 sekä vastausvaihtoehdot, että väittämät on uudelleen luokiteltu. Suurin osa vastaajista (67 %, n= 35) arvioi käyttämänsä palvelut luotettaviksi ja lähes puolet (47 %, n= 37) hyödyllisiksi. Vastaajia pyydettiin arvioimaan palveluiden vaikutuksia ja eniten niiden koettiin lisänneen tietoa digitaalisista mahdollisuuksista (58 %, n= 15), ja puolet (50 %, n= 13) arvioi niiden lisänneen terveydestä huolehtimista. Taulukko 5. Vastaajien arvioita käyttämistään digitaalisista palveluista Alkuperäinen väittämäDigitaalisten palveluiden käyttö on ollutEn osaa sanoaTäysin/ jokseenkin eri mieltäTäysin/ jokseenkin samaa mieltäYhteensäpalvelun käyttö on ollut helppoa palveluun hakeutuminen on ollut helppoahelppoa14 % (n=7)40 % (n=21)46 % (n=24)100 % (n=52)koin oloni turvalliseksi koin saamani tiedon luotettavaksiturvallista21 % (n=11)12 % (n=6)67 % (n=35)100 % (n=52)palvelu on ollut hyödyllistä olen saanut keinoja terveyden edistämiseen palvelu on lisännyt motivaatiota terveellisiin elämäntapoihinhyödyllistä21 % (n=16)32 % (n=25)47 % (n=37)100 % (n=78) Digitaaliset palvelut ovat lisänneet fyysistä aktiivisuuttani27 % (n=7)35 % (n=9)38 % (n=10)100 % (n=26) terveydestä huolehtimista15 % (n=4)35 % (n=9)50 % (n=13)100 % (n=26) sairauden hallintaa23 % (n=6)31 % (n=8)46 % (n=12)100 % (n=26) sosiaalista kanssakäymistä15 % (n=4)58 % (n=15)27 % (n=7)100 % (n=26) tietoa digitaalisista mahdollisuuksista8 % (n=2)34 % (n=9)58 % (n=15)100 % (n=26) Kyselyyn vastanneet ikääntyneet arvioivat pääosin pärjäävänsä itsenäisesti digitaalisten palveluiden käytössä (taulukko 6). Vastaajista 46 % arvioi saavansa apua palveluiden käyttöön hyvin harvoin tai silloin tällöin. Taulukko 6. Arviot avun tarpeesta ja avun saamisesta. En osaa sanoaHyvin harvoin / silloin tällöinYleensä / ainaKoen pärjääväni digitaalisten palveluiden käytössä itsenäisesti4 % (n=1)8 % (n=2)88 % (n=23)Tarvittaessa saan apua digitaalisten palveluiden käyttöön12 % (n=3)46 % (n=12)42 % (n=11) Odotukset digitaalisia terveyden edistämisen palveluita kohtaan Kyselyssä selvitettiin vastaajien odotuksia digitaalisten palveluiden käytölle (kuvio 1). Vastaajista moni (61 %, n=16) oli jokseenkin samaa tai täysin samaa mieltä siitä, että toivoisi tulevaisuudessa enemmän tukea digitaalisten palveluiden tai laitteiden käyttöön. Lisäksi enemmistö (65 %, n= 15) toivoi saavansa tulevaisuudessa enemmän tietoa digitaalisista mahdollisuuksista tai voivansa tulevaisuudessa hyödyntää nykyistä enemmän digitaalisia palveluja (69 %, n= 18). Kuvio 1. Vastaajien toiveet koskien digitaalisia palveluita. Lisäksi vastaajat vastasivat siihen, millaisia toivoisivat palveluiden tulevaisuudessa olevan. Digitaalisilta terveyden edistämisen palveluilta odotettiin tulevaisuudessa erityisesti monipuolisuutta (kuvio 2) ja helpompaa saatavuutta. Kuvio 2. Vastaajien odotuksia palveluita kohtaan Laadulliset tulokset Arviot digitaalisista palveluista Avoimen kysymyksen avulla selvitettiin vastaajien näkemyksiä siitä, mitkä tekijät estävät tai vaikeuttavat digitaalisten palveluiden käyttöä. Vastaajat kokivat, että digitaalisten palveluiden käyttöä estävinä ja vaikeuttavina tekijöinä on etenkin palveluiden huono käytettävyys. Palvelut koettiin epäselvinä ja monimutkaisina. ”Kun pitää tietoa hakea monen mutkan takaa, pitäisi olla yksinkertaista ja selkeää.” Digitaalisten palveluiden käyttöä esti tai palveluissa asiointia vaikeutti niiden huono löydettävyys tai niiden toimimattomuus. Toimimattomuutta kuvattiin muun muassa siten, etteivät järjestelmät toimi tai etäpalvelut toimivat kankeasti. ”En voi käyttää ajanvaraustoimintoa lääkärille tai terveydenhoitajalle, koska sellaista ei ole — miksen voi varata puolisolle rokotukseen aikaa, vaikka hän on antanut minulle valtuuden?” Muita mainittuja yksittäisiä tekijöitä olivat palveluiden käytön hidas oppiminen ja epävarmuus niiden käytössä sekä tietoturvaan liittyvät huolet. Toisaalta vastaajat kertoivat, ettei palveluiden käytölle ole laitteisiin tai osaamiseen liittyviä esteitä, mutta palveluiden käyttöön ei ole ollut tarvetta tai motivaatiota. Odotukset digitaalisia palveluita kohtaan Vastaajia pyydettiin kuvaamaan, mitkä tekijät lisäävät tai voisivat lisätä digitaalisten palveluiden käyttöä. Palveluiden käyttöä voisi lisätä palveluiden helppokäyttöisyys, eli että ne olisivat selkeämpiä, yksinkertaisempia ja helpompia käyttää. Lisäksi kaivattiin selkeää ohjeistusta palveluiden käyttöön, mikä tarkoitti esimerkiksi lyhenteiden avaamista ymmärrettävään muotoon. Eräs vastaaja näki, että digitaalisten palveluiden käyttö voisi käydä helpommaksi harjoittelun myötä. ”Yksinkertaista, selkeää, arkikielellä ei it ihmisten, lyhennyksien selitykset, tieto ei olisi monen välilehden takana, kaikki sujuisi, ei monimutkaista tekemistä” ”Kyllä palveluihin tulisi saada koulutusta tai testiversio, jossa voisi harjoitella palvelun käyttöä. Palvelu tulisi tutummaksi ja olisi helpompi käyttää.” Kyselyn lopussa olevaan avoimeen vastauskenttään huomautettiin, ettei digitaalisilla palveluilla voida kokonaan korvata kasvokkain tapahtuvaa asiointia. Digitaaliset palvelut nähtiin hyvänä lisänä. ”Omahoitaja olisi hyvä jonka kanssa voisi nopeasti keskustella digitaalisesti.” ”On hyvä, että digitaalisia palveluja kehitetään. Mutta niitä pitäisi kehittää maltilla ja testata niiden käytön toimivuus etukäteen. Mutta digitaaliset palvelut eivät koskaan voi korvata kokonaan kasvotusten tapahtuvaa vastaanottoa. Pitkäaikaissairauksien seurantaan ne soveltuvat hyvin, ja vakiintuneen lääkäri-potilas-suhteen keskinäiseen kommunikointiin.” Kirjallisuuskatsauksen tulokset Tässä osiossa tarkastellaan kyselyn tuloksia suhteessa kirjallisuuskatsaukseen. Kuvio 3 on aineiston ja kirjallisuuden pohjalta luotu havainnollistava kuvio ilmiöstä. Kuvio 3. Digitaalisten palveluiden käyttöön vaikuttavia tekijöitä. Ikääntyneiden käyttämät digitaaliset palvelut Internetin monipuoliset mahdollisuudet ovat niin kirjallisuuden, kuin tämän kyselynkin perusteella ikääntyneiden yleisimmin hyödyntämä digitaalinen palvelu terveyden edistämisen tukena. Ikääntyneet hakevat internetistä tietoa erityisesti sairauksista, niiden oireista tai hoidosta (Mielonen, Kuusisto, Kinnunen, Kemppi & Saranto 2021, 7; VALLI ry 2023, 12) tai liikunnasta, mutta myös terveyden edistämisestä ja ravitsemuksesta (Mielonen ym. 2021, 7). Tiedon haun lisäksi internetiä hyödynnetään itsearvioiden tekemiseen ja sähköiseen asiointiin. Kansallinen Omakanta on yleisesti käytetty palvelu (Vapaavuori, Ekholm & Tuokkola 2021, 6; VALLI ry 2023, 10). Kuten tässäkin kyselyssä, myös VALLI ry:n selvityksen (2023, 12) mukaan riskitestejä ja oirearvioita tehdään ja omia mittaustuloksia sekä muita asiakkuuteen liittyviä tietoja viedään ammattilaiselle sähköiseen palveluun. Tämän opinnäytetyön kyselyyn vastanneet hyödynsivät myös teknologiaa, erityisesti liikunnan ja aktiivisuuden seurannassa. Digitaalisten palveluiden käyttökokemukset Tähän kyselyyn vastanneet ikääntyneet arvioivat pääsääntöisesti pärjäävänsä itsenäisesti digitaalisten palveluiden käytössä, mutta toisaalta tulevaisuudessa toivottiin enemmän tukea. Opastuksen ja tuen tarve on todettu aiemmissa tutkimuksissa (Airola ym. 2020, 267; Rasi, Lindberg & Airola 2021, 29, 32–33; VALLI ry 2023, 16). Ikääntyneillä on kuitenkin halu oppia itsenäiseen teknologian käyttöön (Rasi ym. 2021, 31). Niin myös tämän opinnäytetyön aineistossa ikääntyneet toivoivat voivansa hyödyntää digitaalisia palveluita enemmän tulevaisuudessa. Tässä opinnäytetyön kyselyssä vastaajat arvioivat käyttämänsä digitaaliset terveyden edistämisen palvelut luotettaviksi ja turvallisiksi. Kirjallisuuden perusteella kuitenkin osa ikääntyneistä kokee pelkoa teknologiaa kohtaan (Mielonen ym. 2021, 9). Suurimpana pelon aiheuttajana on tietoturvan puute ja verkkorikollisuus (Vapaavuori 2021, 8; Moyle ym. 2022, 2562; VALLI ry 2023, 8), mutta myös virheiden tekemisen tai huijatuksi tulemisen pelko (Vapaavuori ym. 2021, 8). Vastaajat arvioivat digitaalisten terveyden edistämisen palveluiden käytön lisänneen tietoa digitaalisista palveluista. On todettu, että digitaalisten palveluiden käyttöä edistää aiempi kokemus teknologiasta (Airola ym. 2020, 263) ja työelämässään tietotekniikkaa käyttäneet ikääntyneet suhtautuvat digitaalisiin laitteisiin positiivisemmin ja he käyttävät niitä monipuolisemmin (Vapaavuori ym. 2021, 8). Digitaalisten palveluiden mahdolliset hyödyt voidaan saavuttaa niitä käyttämällä. Ahosola, Tuominen, Tiainen, Jylhä ja Jolanki (2021, 350–351) tutkivat korona-aikana ilmenneitä yksinäisyyden kokemuksia, sosiaalisiin suhteita sekä digitaalisten laitteiden käyttöä ja niiden hyötyjä. Ne ikääntyneet, joille digitaalisten laitteiden käyttö oli ennestään tuttua, kokivat, että etäryhmät ja muut uudet mahdollisuudet ylläpitivät sosiaalisia suhteita ja toivat uutta sisältöä elämään. Kyselyn perusteella digitaaliset terveyspalvelut nähdään hyödyllisinä ja ne voivat toimia tukena terveyden edistämisessä. Samanlaisia päätelmiä tekivät myös Mielonen ym. (2021, 8) joiden mukaan ikääntyneet käyttävät sähköisiä sote-palveluita mielellään. Vapaavuori ja muut (2021, 6) kartoittivat ikääntyneiden kokemuksia digitaalisista palveluista yleisesti, ja palveluiden suurin hyöty nähtiin olevan asioiden hoitaminen ajasta ja paikasta riippumatta. Samat syyt kannustavat myös sähköisten sote-palveluiden käyttöönottoon (Mielonen ym. 2021, 8; VALLI ry 2023, 8). Tämän opinnäytetyön aineistosta ei voitu tehdä vertailuja siitä, kuinka arviot digitaalisten palveluiden käytön kokemuksista vaikuttavat palveluiden käyttöön, mutta Airolan, Rasin ja Outilan (2020, 267) mukaan myönteinen asenne uutta teknologiaa kohtaan on yksi tärkeimpiä käyttöä edistäviä tekijöitä. Digitaalisten palveluiden saavutettavuus Joskus digitaalisten palveluiden käytössä on haasteita, kuten palveluiden monimutkaisuus tai epäselvyys. Myös kirjallisuuden mukaan haasteena on palveluiden koetun monimutkaisuuden lisäksi niiden muutokset ja jatkuvat päivitykset (Vapaavuori ym. 2021, 9). Osa ikääntyneistä kokee fyysisiä (Ahosola ym. 2021, 349; Mielonen ym. 2021, 9) tai kognitiivisia (Mielonen ym. 2021, 9) esteitä palveluiden käytössä. Tässäkin kyselyssä vastaajat nostivat esiin samoja esteitä. Lisäksi joskus haasteeksi koettiin sähköisten palveluiden vaikea navigoitavuus tai ohjeita niiden käyttöön voi olla vaikea löytää. Palveluissa käytetty epäselvä kieli tai kokemus siitä, että palveluiden ja laitteiden käyttö on hankalaa, voi estää palveluiden käytön kokonaan (Airola ym. 2020, 267; VALLI ry 2023, 16). Toisaalta esteenä saattaa toimia myös se, ettei palveluista olla tietoisia (Moyle ym. 2022, 2562), kuten myös digitaitojen puute tai negatiiviset asenteet teknologiaa kohtaan (Airola ym. 2020, 267). Teknologian käyttöönotossa esteenä voivat toimia omat tai jonkun toisen esittämät epäilyt omasta oppimisesta (Ahosola ym. 2021, 349) ja ikääntyneet saattavat perustella teknologian muotoilun epäsopivuutta iällään (Köttl, Gallistl, Rohner & Ayalon 2023, 4–5). Sisäistetyt ikääntymiseen liittyvät stereotypiat voivat olla digitaalisten laitteiden tai palveluiden käyttämättömyyden taustalla (Köttl ym. 2023, 5; Valkama, Raitala & Tiainen 2023, 164). Yhteenveto Ikääntyneet käyttävät erilaisia sähköisiä palveluita terveyden edistämisen tukena etsimällä tietoa ja arvioimalla tottumuksiaan. Kyselyyn vastanneet olivat hyödyntäneet myös älykelloja, aktiivisuusrannekkeita, askelmittareita tai aktiivisuutta seuraavia sovelluksia oman aktiivisuuden seurannassa. Ikääntyneet kokevat digitaaliset palvelut hyödyllisinä ja käyttävät niitä mielellään. Toisaalta palvelut koetaan joskus monimutkaisina ja lisäksi kyselyyn vastanneet arvioivat, ettei kaikista digitaalisista mahdollisuuksista olla tietoisia. Tulevaisuudessa digitaalisilta terveyden edistämisen palveluilta odotetaan monipuolisuutta, innostavuutta ja luotettavuutta. Palveluiden tulisi olla helposti saatavilla, ja niiden käyttöä voisi lisätä helppokäyttöisyys, selkeys ja yksinkertaisuus. Nämä kyselyssä ilmenneet odotukset ovat yhteneviä aiemmin esitettyihin kokemuksiin digitaalisista palveluista verrattuna. Lisäksi vastaajat arvioivat, ettei kaikkia asiointia voi eikä tule korvata digitaalisilla palveluilla, vaikka niillä paikkansa olisikin. Tulevaisuuden digitaalisissa palveluissa huomioitavat asiat on koottu kuvioon 4. Kuvio 4. Odotukset tulevaisuuden digitaalisille terveyden edistämisen palveluille Pohdinta Aiemmissa tutkimuksissa ikääntyneet on usein jaettu digitaalisten palveluiden käyttäjiin (users) ja ei-käyttäjiin (non-users) tai palveluiden käyttöä on tarkasteltu estävien ja edistävien tekijöiden kautta. Vaikka tämän opinnäytetyön kyselyyn vastanneet kuuluvat digitaalisia palveluita käyttävien ryhmään, eikä huomioi niitä ikääntyneitä, jotka eivät syystä tai toisesta ole digitaalisten palveluiden käyttäjiä, nämä tarkastelutavat voivat auttaa palveluiden kehittämisessä tulevaisuudessa. Palveluiden käyttöön saatavilla oleva riittävä tuki sekä palveluiden turvallisuus, helppokäyttöisyys ja yksinkertaisuus ovat tekijöitä, jotka auttavat kaikkia ikääntyneitä digitaalisten terveyspalveluiden käyttäjiä, ja voi mahdollistaa entistä monipuolisemman ja itsenäisen palveluiden käytön. Opinnäytetyö tuo toimeksiantajalle tietoa siitä, minkälaisia palveluita ikääntyneet hyödyntävät terveyden edistämisessä. Erityisesti sähköiset palvelut ovat ikääntyneillä käytössä. Myös aiemmissa tutkimuksissa ikääntyneiden on raportoitu hyödyntävän digitaalisia palveluita terveyden hallintaan, kuten oman käyttäytymisen tai oireiden seurantaan ja tiedon hakuun (Hirvonen ym. 2020). Internetin mahdollisuudet ovat monipuoliset, mutta aina palveluista ei olla tietoisia. Tietoisuus palveluista ja palveluiden käyttö näyttää johtavan positiiviseen kierteeseen, jossa tietoisuus eri palveluista lisääntyy, niitä myös hyödynnetään monipuolisemmin ja sitä kautta myös mahdolliset hyödyt voidaan saavuttaa. Sen vuoksi olisi oleellista tukea ikääntyneitä löytämään luotettavien palveluiden pariin, esimerkiksi muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteydessä. Myös Mielonen ym. (2022) ovat nostaneet esiin, että terveydenhuollon ammattilaiset olisi syytä kouluttaa sähköisten palveluiden käyttöön, jotta väestön ohjaaminen palveluiden piiriin helpottuu. Ikääntyneiden henkilöiden digitaalisten palveluiden käyttöä vaikeuttaviksi tekijöiksi on tunnistettu myös aiemmassa kirjallisuudessa verkkosivuilla navigoimisen vaikeudet ja sivustojen ulkoasuun liittyvät seikat, kuten fonttien koko ja painikkeiden symbolit (Rosenlund & Kinnunen 2018, 273). Niillä ikääntyneillä, jotka kokevat palvelut epäselviksi ja tarvitsevat palveluiden käyttöön tukea, voi digitaalisten terveyspalveluiden käyttö rajoittua vain välttämättömiin palveluihin, kuten sähköisiin ajanvarauksiin. Selkeät, hyvin toimivat digitaaliset palvelut ja kokemuksen kautta karttuva varmuus niiden käytössä voivat mahdollistaa palveluiden itsenäisemmän käytön. Näin myös terveyden edistämisen palveluiden pariin löytäminen ja niiden hyödyntäminen voi helpottua. Opinnäytetyö tuo ymmärrystä siitä, mitä asioita digitaalisten terveyden edistämisen palveluiden kehittämisessä tulisi huomioida. Ikääntyneet digitaalisten palveluiden käyttäjät ovat moninainen käyttäjäryhmä ja saavutettavuutta tulisi tarkastella eri näkökulmista ja palveluiden tulisi vastata tarpeeseen. Tulevaisuuden digitaalista palveluvalikoimaa tulisi kehittää yhdessä ikääntyneiden kanssa, jotta voidaan huomioida tämän käyttäjäryhmän tarpeet. Johtopäätökset Tulevaisuudessa on tarve selvittää, miten ikääntyneet kokevat terveyden ja sen edistämisen, jotta voidaan tarjota sellaisia palveluita, jotka ikääntyneet kokevat hyödyllisiksi terveyden edistämisen tukena. Vaikka tässä opinnäytetyössä pyrittiin selvittämään erityisesti ikääntyneiden digitaalisten terveyden edistämisen palveluiden käyttöä, avoimien vastausten perusteella terveyden edistämisen palveluiksi nähtiin myös sähköiset sote-palvelut yleensä. Tämä voi johtua kysymystenasettelusta, mutta lisäksi terveyden edistäminen on kokonaisuutena laaja, eikä sen erottaminen sairauden hoidosta ole yksinkertaista. Tulokset antavat kuitenkin suuntaa siitä, mitä digitaalisilta palveluilta edellytetään ja odotetaan. Palveluilta odotettiin monipuolisuutta, mutta avoimeksi jäivät tarkemmat odotukset siitä, minkälaiset terveyden edistämisen palvelut olisivat hyödyllisiä niin, että ne tulisivat käyttöön. Tarpeen olisikin selvittää, miten ikääntyneet kokevat terveyden ja sen edistämisen, ja sitä kautta tarkastella minkälainen rooli digitaalisilla palveluilla voisi olla sen tukena. Luotettavuus Vääristymien välttämiseksi validiutta arvioitiin opinnäytetyön eri vaiheissa: käsitteiden, perusjoukon ja muuttujien määrittelyssä, kyselylomakkeen suunnittelussa ja sen kysymysten vastaamisessa tutkimusongelmiin. Validius on mittarin tai tutkimusmenetelmän kykyä mitata sitä mitä oli tarkoituskin. (Hirsjärvi ym. 2009, 232; Vilkka 2015, 193.) Kysely laadittiin huolellisesti ja vastausvaihtoehdoissa huolehdittiin, että jokaiselle vastaajalle on löydettävissä sopiva vaihtoehto. Tämä on olennaista luotettavuuden kannalta, sillä kyselyn kysymyksistä kaikki, paitsi avoimet kysymykset olivat pakollisia, jotta kyselyssä pääsi etenemään. Sopivan vastausvaihtoehdon puuttuminen asettaa vastaajan tilanteeseen, jossa hän joutuu valitsemaan kyselyn keskeytyksen tai väärän vastauksen antamisen väliltä. Mittarin tarkkuutta mitata arvioita juuri terveyden edistämisessä hyödynnetyistä digitaalisista palveluista olisi voinut lisätä aiheen tarkempi rajaus tai avoimien vastauskenttien sijoittaminen heti käytettyjä palveluita kartoittavien kysymysten perään kyselyn loppuosan sijaan. Kysely esitestattiin ikäryhmän edustajilla ennen sen käyttöönottoa, ja siihen tehtiin tarvittavat muutokset. Esitestausvaiheessa kyselyn aihe oli estää testaajaa vastaamasta, sillä tämä koki, että ei tiedä tarpeeksi digitaalisista palveluista. Tämä olisi ollut syytä huomioida saatekirjeessä mainitsemalla, että kyselyyn vastaaminen ei edellytä tietämystä digitaalisista palveluista tai vaihtoehtoisesti nimetä kysely uudelleen. Tässä opinnäytetyössä perusjoukosta ei tehty todennäköisyyteen perustuvaa otantaa. Kohderyhmä sai vastauslinkin kyselyyn järjestötoimijoiden tai toimeksiantajan lähettämänä. Opinnäytetyön tekijällä ei ole tietoa kyselyn tavoittaneiden määrästä tai siitä, onko esimerkiksi jonkun yksittäisen järjestön kautta linkin saaneita ja kyselyyn vastanneita määrällisesti enemmän kuin muita. Aineiston pienen koon vuoksi siitä ei päästy tekemään suunniteltua ristiintaulukointia. Järjestelmällisesti tehty avoimien vastauksien analyysi toi luotettavuutta muuten suppean aineiston tarkasteluun. Kyselyn tuloksia tarkasteltiin suhteessa huolellisesti tehtyyn kirjallisuuskatsaukseen. Näin voitiin vahvistaa ymmärrystä ilmiöstä ja tarkastella, miltä osin kyselyn tulokset ovat yhteneviä kirjallisuuden kanssa ja näin lisätä tulosten luotettavuutta. Eettisyys Tämä opinnäytetyö ei edellyttänyt eettisen ennakkoarvioinnin tekemistä (Lapin AMK 2023). Kyselyn yhteydessä välitetyssä saatekirjeessä (liite 2) kerrottiin anonymiteetista huolehtimisesta ja muistutettiin osallistumisen vapaaehtoisuudesta. Opinnäytetyössä sitouduttiin hyviin eettisiin käytäntöihin tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeiden mukaisesti. Opinnäytetyön vaiheet tehtiin ja raportoitiin rehellisesti, huolellisesti ja tarkasti. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2024.) Lapin ammattikorkeakoulun tietosuojailmoitus, joka sisälsi linkin Lapin AMK Webropolin tietosuojaselosteeseen välitettiin vastaajille takautuvasti kiitoskirjeen kanssa (liite 4). Tutkimusluvat haettiin Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen omalla tutkimuslupahakemuksella, johon liitteeksi laitettiin kyselylomake. Näin toimeksiantajankin puolelta voitiin varmistua siitä, ettei kyselyllä selvitetä henkilötietoja. Lisäksi kyselylomake annettiin nähtäväksi myös toimeksiantajan yhteyshenkilölle, jotta heidän tarpeensa kyselyssä tulivat huomioiduksi. Kyselyn taustatiedoista kysyttiin vain opinnäytetyön kannalta tarpeellisia tietoja. Yksilöä ei voida niistä opinnäytetyön raportista tunnistaa. Yksittäisten vastaajien tiedot häivyttyivät uudelleenluokittelun yhteydessä. Kaikki tässä työssä kerätyt tiedot hävitetään heti tämän opinnäytetyön valmistumisen jälkeen. Lähteet Ahosola, P., Tuominen, K., Tiainen, K., Jylhä, M. & Jolanki, O. 2021. Mikä muuttui vai muuttuiko mikään? Yli 65-vuotiaiden arki korona-aikana. Gerontologia 35(4), 342–355. Viitattu 13.10.2024 https://doi.org/10.23989/gerontologia.103376 Airola, E., Rasi, P. & Outila, M. 2020. Older people as users and non-users of a video-conferencing service for promoting social connectedness and well-being – a case study from Finnish Lapland. Educational Gerontology 46(5), 258–269. Viitattu 13.10.2024 https://doi.org/10.1080/03601277.2020.1743008 Alueellinen hyvinvointikertomus 2023. Liitemateriaali. Keski-Uudenmaan hyvinvointialue. Viitattu 30.8.2024 https://www.keusote.fi/wp-content/uploads/2024/06/Alueellinen-hyvinvointikertomus-2023-liitemateriaali.pdf De Santis, K.K., Mergenthal, L., Christianson, L., Busskamp, A., Vonstein, C. & Zeeb, H. 2023. Digital technologies for health promotion and disease prevention in older people: Scoping review. Journal of Medical Internet Research 2023, Vol. 25. Viitattu 16.11.2023 doi: 10.2196/43542 Digi- ja väestötietovirasto 2022. Digirohkea luottaa tulevaan. Digitaitoraportti. Viitattu 10.2.2023 https://dvv.fi/documents/16079645/141915645/Digitaitoraportti+2022.pdf/4aef7918-6acd-b08b-12fb-f61739b2c8c7/Digitaitoraportti+2022.pdf?t=1669817591546 Hirvonen, N., Enwald, H., Känsäkoski, H., Eriksson-Backa, K., Nguyen, H., Huhta, A. & Huvila, I. 2020. Older adults’ views on eHealth services: A systematic review of scientific journal articles. International Journal of Medical Informatics. Vol 135. Viitattu 7.11.2024 http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe202001223025 Huvila, I., Enwald, H., Eriksson-Backa, K. & Hirvonen, N. 2021. Ikääntyvien terveystietokäyttäytyminen ja hyödylliseksi koetut digitaaliset terveyspalvelut. Informaatiotutkimus 40(3), 326–345. Viitattu 16.11.2023 https://doi.org/10.23978/inf.109124 Janssen, J.H.M., Kremers, E.M., Nieuwboer, M.S., Châtel, B.D.L., Corten, R, Olde, R., Marcel, G.M. & Peeters, G.M.E.E. 2023. Older adults’ views on social interactions and online socializing games – a qualitative study. Journal of Gerontological Social Work, 2023, VOL. 66, NO. 2, 274–290. Viitattu 2.1.2024 https://doi.org/10.1080/01634372.2022.2100548 Kettunen, E., Kari, T. & Frank, L. 2022. Digital Coaching Motivating Young Elderly People towards Physical Activity. Sustainability, 14(13), 7718. Viitattu 29.3.2023 https://doi.org/10.3390/su14137718 Korjonen-Kuusipuro, K. & Saari, E. 2021. Huolta, ärsyyntymistä, pelkoa ja ahdistusta. Ikääntyvien kielteiset tunteet digitalisaatiossa. Yhteiskuntapolitiikka 86(2021):4. Viitattu 16.11.2023 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021091546268 Köttl, H., Gallistl, V., Rohner, R. & Ayalon, L. 2021. “But at the age of 85? Forget it!”: Internalized ageism, a barrier to technology use. Journal of Aging studies 59. Viitattu 13.10.2024 https://doi.org/10.1016/j.jaging.2021.100971 Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 2012/980. Viitattu 12.2.2023 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980#L1P3 Mielonen, J., Saranto, K., Kuusisto, H., Kemppi, A. & Kinnunen, U.-M. 2021. Ikääntyvien näkemyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisistä palveluista. Gerontologia 35(1), 3–12. Viitattu 13.10.2024 https://doi.org/10.23989/gerontologia.89447 Moyle, W., Lihui, P., Murfield, J., Sung, B., Sriram, D., Liddle, J., Estai, M. & Lion, K. 2022. Consumer and provider perspectiveson technologies used within aged care: An Australian Quallitative Needs Assessment Survey. Journal of Applied Gerontology 41(12) 2557–2565. Viitattu 13.10.2024 https://doi.org/10.1177/07334648221120082 Olsson, T. & Viscovi, D. 2018. Warm experts for elderly users: who are they and what do they do? Human technology 14(3) 2018, 324–342. Viitattu 16.11.2023 https://doi.org/10.17011/ht/urn.201811224836 Pyae, A., Liukkonen, T.N., Luimula, M., Kattimeri, C., Cauberghe, V. & Smed, J. 2017. Investigating the Finnish elderly people’s attitudes and motivation towards digital game-based physical exercises. Finnish Journal of eHealth and eWelware 9(4), 265–283. Viitattu 16.11.2023 https://doi.org/10.23996/fjhw.60518 Rasi, P., Lindberg, J. & Airola, E. 2021. Older service users’ experiences of learning to use eHealth applications in sparsely populated healthcare settings in Northern Finland and Sweden. Educational Gerontology 47(1), 25–35. Viitattu 13.10.2024 https://doi.org/10.1080/03601277.2020.1851861 Rasi, P. & Taipale, S. 2020. Tuki, ohjaus ja koulutus – ikääntyneet digitalisoituvassa mediayhteiskunnassa. Gerontologia 34(4), 328–332. Viitattu 16.11.2023 https://journal.fi/gerontologia/article/view/99601 Rosenlund, M. & Kinnunen, U.-M. 2018. Ikäihmisten kokemukset terveydenhuollon sähköisten palvelujen käytöstä ja kokemuksen hyödyntäminen palvelujen kehittämisessä – kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Finnish Journal of eHealth and eWellfare: terveys- ja sosiaalialan sähköisen tiedonhallinnan erikoislehti, 10(2), 264–284. Viitattu 7.11.2024 10.23996/fjhw.69136. Siirilä, K., Rantanen, A. & Palonen, M. 2023. Haja-asutusalueella ilman säännöllistä kotihoitoa asuvien iäkkäiden kokemuksia terveydenhuollon palveluista. Gerontologia 37 (2), 165–180. Viitattu 16.11.2023 https://doi.org/10.23989/gerontologia.121998 Suomen virallinen tilasto (SVT) 2022. Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu 10.2.2023 https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__sutivi/ Suomen virallinen tilasto (SVT) 2024. Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö muuttujina. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu 30.8.2024 https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__sutivi/statfin_sutivi_pxt_13ud.px/table/tableViewLayout1/ Tilles-Tirkkonen, T., Lappi, J., Karhunen, L., Harjumaa, M., Absetz, P. & Pihlajamäki, J. 2018. Sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevien kiinnostus ja mahdollisuudet digitaalisten terveyspalveluiden käyttöön. Yhteiskuntapolitiikka 83(2018):3, 317–323. Viitattu 16.11.2023 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018081433654 Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2024. Hyvä tieteellinen käytäntö (HTK).Viitattu 11.11.2024 https://tenk.fi/fi/hyva-tieteellinen-kaytanto-htk Vaahtera, A.-S., Koskinen, A. & Himanen, S. 2018. Sähköiset omahoitopalvelut ovat mahdollisuus myös ikääntyville. Gerontologia 32(3), 2018, 180–196. Viitattu 16.11.2023 https://doi.org/10.23989/gerontologia.70274 Valkama, O., Raitanen, J. & Tiainen, K. 2024. Ikäkäsitysten yhteys internetin käyttöön 65–84-vuotiailla suomalaisilla. Gerontologia 38(2). Viitattu 13.10.2024 https://doi.org/10.23989/gerontologia.130716 VALLI ry 2023. ”Toivon, että minua ei jätetä pulaan, vaikka en hallitsisi digiä”. Yli 75-vuotiaiden kokemukset digitaalisista sosiaali- ja terveyspalveluista. VALLI ry, Ikäteknologiakeskus sekä Helsingin yliopisto. Viitattu 13.10.2024 https://www.valli.fi/wp-content/uploads/2023/10/Yli-75-vuotiaiden-kokemukset-digitaalisista-sosiaali-ja-terveyspalveluista.pdf Vapaavuori, S., Ekholm, E. & Tuokkola, K. 2021. ”Olisipa joku jolle voisi soittaa” . Ikäihmisten kokemuksia digitaalisista palveluista. VALLI ry ja Ikäteknologiakeskus. Viitattu 13.10.2024 https://www.valli.fi/wp-content/uploads/2022/02/Ikateknologiakeskus_Ikaihmisten-kokemuksia-digitaalisista-palveluista-2021.pdf Wilson, J., Heinsch, M., Betts, D., Booth, D. & Kay-Lambkin, F. 2021. Barriers and facilitators to the use of e-health by older adults: a scoping review. BMC Public Health (2021) 21:1556. Viitattu 16.11.2023 https://doi.org/10.1186/s12889-021-11623-w LIITTEET Liite 1. Kysely ikääntyneille digitaalisista terveyden edistämisen palveluista Liite 2. SaatekirjeLiite 3. Kirjallisuuskatsaukseen valikoituneet julkaisutLiite 4. Kiitoskirje kyselyyn vastanneille OSA 2 Asiakaskeskeinen hoidon ja palveluiden kehittäminen Elämäntavoite ja vanhenemisen kokemukset finger-tutkittavilla Sari Koivisto, Pia Turunen Johdanto Elinajan pitenemisen seurauksena väestörakenne muuttuu ja ikääntyneiden määrä väestössä kasvaa. Yhteiskunnan tasolla tämä tarkoittaa lisääntynyttä sosiaali- terveyspalveluiden käyttöä, mikä aiheuttaa kustannusten nousua. (Puro 2010.) Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on laatinut Ikäohjelman 2030, jonka keskeisinä vaikuttavuustavoitteina on suunnata ennaltaehkäiseviä ja toimintakykyä parantavia toimia iäkkäälle väestölle (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja, 2020:31). Tällä tarkoitetaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä pyrkimyksenä kaventaa väestöryhmien välisiä terveyseroja, lisätä osallisuutta ja ennaltaehkäistä sairauksia, syrjäytymistä ja osattomuutta. Ikääntyneiden kohdalla keskeisiä painopisteitä ovat osallistumisen edistäminen, oman terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitäminen sekä osallistuminen palveluiden kehittämiseen. (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja, 2020:31). Suomessa toteutettiin vuosina 2009–2014 Finnish Geriatric Intervention Study to Prevent Cognitive Impairment and Disability (FINGER), maailman ensimmäinen laaja interventiotutkimus monimuotoisen elintapaohjelman vaikutuksista vanhusten muisti- ja ajattelutoimintojen ylläpitämiseen. Tulokset osoittivat, että kahden vuoden aikana sekä tehostettuun elintapaohjelmaan osallistuneiden että vertailuryhmässä olleiden ikääntyvien henkilöiden muisti- ja ajattelutoiminnot olivat parantuneet. Vaikka parannusta oli tapahtunut molemmissa ryhmissä, oli parannus elintapaohjelmaan osallistuneiden joukossa huomattavasti suurempaa. Ero näkyi toiminnanohjauksessa, tiedonkäsittelyn nopeudessa ja vaativissa muistitehtävissä. Muisti- ja ajattelutoimintoihin liittyvien positiivisten tulosten lisäksi FINGER-interventio osoittautui tehokkaaksi myös elämänlaadun säilymisen kannalta, ja se myös ehkäisi muiden kroonisten sairauksien ilmaantumista. (Kivipelto ym. 2019.) Ikääntyneiden palveluiden kehittämiseen tarvitaan monitieteellistä ja -ammatillista vuoropuhelua. Ikääntyneiden hyvinvointia edistettäessä tulee huomiota kiinnittää yksilöllisiin tarpeisiin ja voimavaroihin (Kariniemi ym. 2020). Puhuttaessa voimavaralähtöisestä toiminnasta, tarkoitetaan sillä iäkkään oman äänen kuulemista. Tällöin keskiöön nousee iäkkään oma näkökulma, jotka liittyvät esimerkiksi toiveisiin tulevaisuudesta tai siitä, miten ikääntyminen koetaan. (Heimonen 2007.) Raportoimalla ikääntyneiden omia kokemuksia voidaan lisätä ymmärrystä ikääntymisen eri ulottuvuuksista ja auttaa palveluiden kehittämisessä sekä suunnittelemaan ikääntyneiden tarpeita vastaavia strategioita. (de Freitas, Queiroz & Vieira de Sousa 2010). Ikääntyneen elämänhistorian tunteminen on keskeinen osa yksilöllisten tarpeiden ymmärtämistä. Tutkimusten mukaan voidaan osoittaa, että yksilöllisten vahvuuksien, voimavarojen ja toiveiden huomioiminen mahdollistaa tehokkaan ja räätälöidyn tuen tarjoamisen. (Kariniemi ym. 2020.) Tämä lähestymistapa vahvistaa ikääntyneiden omia resursseja ja edistää heidän riippumattomuuttaan ja autonomiaansa. (de Freitas, Queiroz & Vieira de Sousa 2010; Kariniemi ym. 2020.) Kokemustiedon avulla autetaan tavoittamaan sellaisia tekijöitä, jotka ovat olennaisen tärkeitä toimintakyvyn tukemisessa ja arjessa selviytymisessä (Heimonen 2007) ja siten voidaan kehittää paremmin subjektiivisen hyvinvoinnin tähtääviä interventioita (Steverink, Westerhof, Bode & Dittmann-Kohli, 2001). Tämä opinnäytetyö kuvailee ikääntyneiden ajatuksia ja heidän kokemuksiaan vanhenemisesta ja elämäntavoitteistaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) alan ammattilaiset voivat hyödyntää tuloksia ikääntyneiden henkilöiden hyvinvoinnin edistämiseksi ja ylläpitämiseksi sekä tukea ikääntyneitä erilaisissa interventioissa mahdollistamalla tavoitteisiin pääsemisen erilaisin menetelmin. Tutkimus oli kvalitatiivinen, ja siinä käytettiin induktiivista sisällönanalyysimenetelmää. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). FINGER-tutkimus, jota koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), verrattiin kaksi vuotta kestäneen monimuotoisen elintapaintervention vaikutuksia verrattuna tavanomaiseen terveysneuvontaan. Tutkimus alkoi vuonna 2009 ja interventiotutkimus kesti yhteensä kaksi vuotta. Tämän jälkeen FINGER-tutkimukseen osallistuneille on toteutettu seurantamittauksia viiden, seitsemän ja 11 vuoden kuluttua tutkimuksen alkamisesta. 11-vuotisseurantatutkimus toteutettiin vuosina 2021–2022. Seurantatutkimuksen lisäksi toteutettiin 16 osallistujalle (8 naista ja 8 miestä) yksilöhaastattelu loppuvuodesta 2022. Tutkittavien ikä oli 70–90 vuotta. (Ngandu ym. 2022.) Tutkimusaineistomme koostui näiden haastatteluiden kautta kerätystä aineistosta. Tutkimusaineistomme oli Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta saatu valmis litteroitu haastatteluaineisto. Tutkimuskysymys, tarkoitus ja tavoitteet Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ja kuvailla FINGER-tutkimukseen osallistuneiden iäkkäiden henkilöiden elämäntavoitteita ja kokemuksia vanhenemisesta. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, miten ikääntyneet ihmiset kokivat vanhenemisen ja millaisia tavoitteita he tulevalle elämälleen asettivat. Tuloksia voidaan hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollossa palveluiden kehittämisessä, erilaisten tarpeiden kuten hyvinvointia edistävän toiminnan tunnistamisessa sekä niitä edistävien toimenpiteiden suunnittelussa. Opinnäytetyö vastasi seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Millaisia ajatuksia vanheneminen herättää? 2. Millaisista asioista ikääntyneet ihmiset haluavat pitää elämässään kiinni tai vielä saavuttaa? Ikääntyminen, ikääntyminen kokemuksena ja elämäntavoite Ikääntyneillä on merkittävä rooli yhteiskunnan resilienssin vahvistamisessa. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi kykyä selviytyä muutoksista tai vaikeuksista. Väestön ikääntymiskehitystä on perinteisesti tarkasteltu negatiivisesta näkökulmasta, mutta tämän kaltainen tarkastelu ei tunnista ikääntyneiden potentiaalia ja voimavaroja. Tästä syystä on tärkeää ottaa vahvasti huomioon ihmiskeskeinen näkökulma, joka korostaa ikääntyneiden voimavaroja, tunnistaa ja torjuu ikään liittyvää syrjintää, sekä ottaa käyttöön voimavarakeskeinen ja ratkaisukeskeinen lähestymistapa iäkkäille suunnatuissa palveluissa. (Solin, Heimonen, Luoma, Tamminen, Lukkarinen & Viertiö 2023.) Ikääntymistä tulisi tarkastella laajempana ja moniulotteisempana ilmiönä, joka ulottuu yksilöiden henkilökohtaisesta kokemuksesta aina sosiaalisiin ja kulttuurisiin konteksteihin. Se ei ole pelkästään joukko monimutkaisia muutoksia, vaan se on universaali ja inhimillinen prosessi, joka koskettaa meitä jokaista. Esimerkiksi ikääntyneen oman kodin voi nähdä mikrososiaalisena universumina, jossa vallitsevat omat sääntönsä ja norminsa. Tällainen tarkastelutapa avaa ikääntymisen monimuotoisuutta ja sen merkitystä yksilöiden elämässä. (Zeeman & Zeeman 2015.) Vanhuutta saatetaan usein pitää ei-toivottuna ja epämiellyttävänä elämänvaiheena, jossa korostuvat luopuminen ja menettäminen. Vanhenemista kuvataan myös prosessina, joka näyttäisi sisältävän tabuja, pelkoa, ennakkoluuloja sekä stereotypioita. Siinä, missä nuoruus nähdään voiman ja vahvuuden aikana, vanhuus puolestaan näiden vastakohtana. (Zeman & Zeman 2015.) Fyysisen terveyden ja hyvinvoinnin merkitys kasvaa ikääntyessä ja niiden katsotaan liittyvän vahvasti toisiinsa sekä edistävän onnistunutta vanhenemista. (Halaweh, Dahlin-Ivanoff, Svantensson & Willén 2018.) Ikääntyminen nähdään yleensä biologisesti määräytyvänä prosessina, mutta myös psykologisten tekijöiden, kuten kognitiivisen ajattelun merkityksen korostumisena. Nämä näkökulmat heijastavat erilaisia käsityksiä ikääntymisprosessista ja voivat vaikuttaa merkittävästi terveyteen ja elämäntyytyväisyyteen. (Pagnini ym. 2019.) Vanhuudesta ei Zeman ja Zeman (2015) mukaan muodostunut yksimielistä käsitystä. Sen sijaan havaittiin, että suhde vanhuuteen oli sidoksissa elämänkokemuksiin, jotka ulottuivat paitsi yksilön omaan henkilökohtaiseen elämään, myös muiden ihmisten elämään ja kohtaloihin sekä niiden käsittelyyn. Koska vanheneminen ja siihen liittyvät muutokset ovat henkilön subjektiivisia kokemuksia, lähestymme vanhenemisen kokemuksia eri ulottuvuuksien näkökulmista. Käytämme myös ikääntymisen ja vanhenemisen käsitteitä rinnakkain ja ikääntyneillä tarkoitamme yli 65–vuotiaita. Tässä osassa määrittelemme opinnäytetyömme keskeisiä käsitteitä. Ikääntymisen tuomat muutokset Ikääntymistä voidaan tarkastella biologisena prosessina, johon liittyy kehossa tapahtuvia muutoksia. Lisäksi ikääntymiseen vaikuttavat usein myös muut elämänmuutokset, kuten eläkkeelle siirtyminen, puolison tai läheisen kuolema sekä muut elämäntapahtumat, joilla on merkitystä ikääntyneen elämänkululle ja arjen hallinnalle (World Health Organization 2022). Ikääntymiseen liittyvät biologiset prosessit heikentävät fyysistä kuntoa. Tästä seuraa vaiheittain etenevä toimintakyvyn heikkeneminen. Toisaalta aktiivisuus vähenee iän myötä ja erilaiset sairaudet lisääntyvät, jotka vaikuttavat negatiivisesti esimerkiksi lihasvoimaan ja kehon rakenteeseen ja toimintaan. Siksi ikääntyville tulisi tarjota tehokkaita interventioita aktiivisen elämäntavan ylläpitämiseksi. (Milanović ym. 2013.) Vaikka fyysinen toimintakyky heikkenee ikääntyessä, tutkimukset osoittavat, että vanhimmilla ikäryhmillä tapahtuu jatkuvaa identiteetin kehittymistä ja oppimista. Ikääntyessä avautuukin mahdollisuus uudenlaiseen elämänkatsomukseen ja syvempään ymmärrykseen. Gerotranssendenssi on käsite, joka viittaa teoriaan, jossa korostetaan henkilön ikääntymisen myötä tapahtuvaa kehittymistä kohti viisautta. Samalla se kuvaa tätä kehitysprosessia, jossa yksilö siirtyy pois arkipäiväisestä, materiaalisesta ja rationaalisesta maailmankuvasta kohti laajempaa, kosmista ja transsendenttista näkökulmaa. Tämä muutos sisältää syvemmän oivalluksen elämän merkityksistä ja rikkaista kokemuksista menneisyydestä. (Tornstam 2011.) Gerotranssendenssin saavuttamiseksi tarvitaan elämänkokemuksen kertymistä vuosien varrella ja sen ytimessä on myös lisääntynyt tarve syventyä ajatuksiin ja reflektioon, myönteinen suhtautuminen yksinäisyyteen sekä merkityksellisiin ihmissuhteisiin. Lisäksi ikääntyneet saattavat käsitellä syvällisesti eksistentiaalisia teemoja, kuten kuolevaisuutta ja elämän jälkeistä olemassaoloa. Näiden piirteiden yhteisvaikutuksesta usein seuraa elämäntyytyväisyyden kokemuksen voimistuminen. (van Rhyn, Barwick, & Donelly,2022; Tornstam 2011.) Huomioitavaa on se, että ikääntyessä arvot, kiinnostuksen kohteet ja aktiviteetit eivät ole pysyviä tai jatkumoa keski-iälle. (Tornstam 2011). de Freitas, Queiroz & de Sousa (2010) ovatkin tutkimuksessaan todenneet, että vanhenemista tulisi ymmärtää laajemmin moniulotteisena kokonaisuutena, sillä vanhenemisen biologisen prosessin lisäksi siihen liittyvät sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus. Tästä syystä ikääntymistä tulisi lähestyä ikääntyvien omista näkökulmista, jotta vanhuuteen liittyvät muutokset ja niiden merkitykset voidaan huomioida sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa paremmin ja ikääntyneiden tarpeisiin voidaan vastata. Ikääntyminen kokemuksena Väestössä ikääntyneet ovat heterogeenisia terveyden, talouden ja elämäntapojen suhteen, mikä johtaa erilaisiin kokemuksiin ikääntymisestä. Ikääntymisprosessissa tulisi huomioida ikääntyvän subjektiiviset kokemukset kronologisen iän sijaan. (Giuliani ym. 2015.) Bae, Jeon & Walker (2023) tutkimuksessaan totesivat, että ne iäkkäät, jotka kokivat subjektiivisen ikänsä kronologista ikää vanhemmaksi, ilmoittivat ystäväverkostonsa pienemmäksi ja riittämättömäksi, kuin mitä he olisivat halunneet. Näillä ikääntyneillä todettiin esiintyvän muita enemmän masennusta, vähentynyttä optimismia ja heillä todettiin olevan heikompi sosiaalinen vuorovaikutuksen hallinta kuin itsensä kronologista ikää nuoremmaksi kokevat ikääntyneet (Bae, Jeon & Walker 2023). Ikääntymisen kokemuksiin näyttävät vaikuttavan koettu terveys ja kokemus kyvykkyydestä sekä laajemmassa kontekstissa ympäristöön liittyvät tekijät, kuten palveluiden saatavuus ja ikääntyneiden asema yhteiskunnassa. (Escourrou, Laurent, Leroux, Oustric & Gardette, 2022.) Toisaalta vanhenemisen kokemukset näyttävät vaikuttavan myös terveyskäyttäytymiseen. Ne ikääntyneet, jotka olettivat fyysisen ja henkisen heikkenemisen kuuluvan vanhuuteen, saattoivat olla sitä mieltä, että terveyteen ei voida vaikuttaa ennaltaehkäisevästi, esimerkiksi elintapaohjauksilla. (Kim, Moored, Giasson & Smith, 2014.) Ikääntymiskokemuksen ulottuvuuksiksi ovatkin nousseet terveys, sosiaaliset suhteet sekä taloudellinen vakaus. Sopeutuminen ikääntymisen tuomiin muutoksiin on katsottu olevan helpompaa silloin, kun taustalla ei ole taloudellisia huolia. (Steverink, Westerhof, Bode & Dittmann-Kohli, 2001.) Korkeampi ikääntymistyytyväisyys näyttäisi puolestaan liittyvän parempaan terveyden ja hyvinvoinnin kokemukseen (Nakamura ym. 2022). Ikääntymiskokemuksiin liittyvässä tutkimuksessa Steverink ym. (2001) ovat todenneet, ettei ikä itsessään ole mittari jäljellä olevasta eliniästä, eikä kerro jäljellä olevista voimavaroista. Ikääntyneet, joilla on enemmän henkilökohtaisia voimavaroja, kykenevät paremmin sopeutumaan ikääntymisen tuomiin muutoksiin verrattuna niihin, joilla näitä voimavaroja on vähemmän tai rajallisemmin. Voimavarojen lähteinä pidetään perhettä, läheisiä, ja ystäviä sekä usko omaan kyvykkyyteen ja itsenäisyyden tunne. Kariniemi ym. (2020) korostavat, että ikääntyneiden elämänkokemus on merkittävä voimavara, mielenterveyden perusta ja selviytymisen tuki muutoksissa. Mielenterveyden edistämistoimenpiteet auttavatkin ikääntyneitä elämään aktiivista, miellyttävää ja terveellistä elämää (Tamminen & Solin 2013, 19). Vaikka vanhenemisen kokemuksellisuutta suhteessa ympäristöön on tutkittu vain jonkin verran ovat Orr ym. (2016) katsauksessaan todenneet, että esimerkiksi ikääntyneiden aistikokemukset ulkona olosta koettiin vaikuttavan positiivisesti mielialaan, hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Ikääntyneet kokivat olevansa yhteydessä luontoon riippumatta siitä, onko luonnossa oleminen katselua vai tekemistä. Arjen mielekkyyden kokemukset syntyvätkin usein vaihtelevista ja kokemuksellisista tapahtumista, mukana olosta sekä mielenkiintoisilta tuntuvien tehtävien tai toimintojen tekemisestä. (Koivunen 2019.) Weiss & Lang (2012) ovat tutkimuksessaan puolestaan todenneet, että negatiiviset stereotypiat vanhenemisesta saattavat vaikuttaa ikääntyneen kokemuksiin tuntea itsensä nuoremmaksi, kuin oma ikäryhmä, ja ovat ikään kuin henkisesti irtaantuneet omasta ikäryhmästään. Nämä ikääntyneet kokivat tulevaisuutensa optimistisimmaksi ja samalla suojelevat itseään ikästereotypioiden haitallisilta vaikutuksilta. Myös kokemukset elämän rajallisuudesta saattaa nostaa esille kuolemantoiveen, vaikka kyse ei olisi sairaudesta tai psykiatrisesta häiriöstä. Taustalla saattavatkin vaikuttaa voimakkaat tunnekokemukset yksinäisyydestä, uupumuksesta, pelko olla riippuvainen toisista tai elämänhallinnan menettäminen. Toisaalta tunne elämästä luopumiseen voivat vaikuttaa kyvyttömyys tai haluttomuus käsitellä ikääntymisen tuomaa heikkenemisen prosessia tai kokemus siitä, että elämä on tullut ikään kuin valmiiksi. (van Wijngaarden, Leget & Goossensen, 2015.) Pirhonen ym. (2021) ovat tuoneet esiin SoWell tutkimuksessa, että ikääntyneiden puheissa nousi yhdeksi käsitteeksi sosiaalinen kuolema. Tällä tarkoitetaan sitä, miten ikääntyneet kokivat esimerkiksi tulevaisuutensa tai vanhojen ihmisten yhteiskunnallisen aseman ja arvostuksen ikääntyneistä puhuttaessa. Ikääntyneiden omassa elämässä sosiaalinen kuolema näkyi pelkona liittyen toimintakyvyn laskuun sekä itsenäisen selviytymisen haasteina tulevaisuudessa. Kotona asuvat ikääntyvät korostivat sosiaalista kuolemaa laitoshoitoon päätymisestä tai toisten armoille joutumisesta. Sosiaalinen identiteetti ja sen menettäminen koettiin lähinnä silloin, kun iäkäs muuttuu toisten silmissä yhdentekeväksi. (Pirhonen ym. 2021.) Vanheneminen ei ole pelkästään yksilöitä koskettava biologinen ja fysiologinen ilmiö, vaan yhteiskunnassa tapahtuva sosiaalinen prosessi (Tamminen & Pirhonen 2020). Ikääntyneiden elämänlaadun ja aktiivisen ikääntymisen kannalta sosiaalisen osallistumisen merkitys nähdäänkin entistä tärkeämpänä (Levasseur ym. 2022). Sosiaalinen osallistuminen on henkilön aktiivista osallistumista yhteisöllisiin toimiin, joissa vuorovaikutus ja resurssien jakaminen ovat keskeisiä. Se luo merkityksellisyyttä ja siihen vaikuttavat ympäristölliset, sosiaaliset ja henkilökohtaiset tekijät. (Levasseur ym. 2022; Aroogh & Shahboulaghi 2020.) Toisaalta van Rhyn, Barwick & Donelly (2022) ovat tutkimuksessaan tuoneet esiin, että ikääntyneet suosivat pienempiä läheisten sosiaalisia verkostoja ja viettävät enemmän aikaa yksin. Tämä heijastaa sosiaalisen sitoutumisen muuttuvaa dynamiikkaa. Tutkimuksessa olleet ikääntyneet toivat esiin ajoittaisen tunteen yksinäisyyden kokemuksesta, mutta ilmaisivat tarvetta positiiviselle yksinäisyydelle. Tämä näyttäisi osoittavan, että yksinäisyyden halu voi olla myöhemmän elämän ainutlaatuinen piirre. Tutkimuksessa todettiin myös, että ikääntyneiden halu ajatella syvällisesti, pohtia eksistentiaalisia kysymyksiä identiteetistä ja kuolevaisuudesta, tutkia omaa henkisyyttä, menneitä tapahtumia ja suhteita sekä jakaa elämänkokemuksia, näyttävät olevan ominaista 85 ikävuoden jälkeen. Ikääntyminen ja elämäntavoite Väestön ikääntyessä saattaa nousta esiin käsite onnistuneesta ikääntymisestä, joka voi kuvata esimerkiksi hyvää terveydentilaa, elinvoimaisuutta tai kykyä toimia itsenäisesti ilman merkittäviä sairauksia tai vammoja. Vaikka onnistuneen ikääntymisen merkkejä voidaan jo havaita väestössä, kaikkia siihen vaikuttavia tekijöitä ei vielä täysin ymmärretä. (Bowling & Liffe, 2011.) Positiivisen ikääntymisen kannalta merkittävää on elämäntavoitteiden olemassaolo, sillä ne tarjoavat mahdollisuuden sitoutua aktiiviseen elämään. Elämäntavoitteet kietoutuvat vahvasti henkilökohtaiseen tunne-elämään ja hyvinvoinnin lisäämiseen liittyviin kokemuksiin, kuten vapaa-ajan käyttöön ja perhesuhteisiin. (Giuliani, Soliverez & Perez, 2015.)Lomakkeen yläreuna Henkilökohtaisten tavoitteiden on katsottu antavan elinvoimaa, ohjaavan käyttäytymistä läpi elämän ja ovat kuvauksia siitä, mitä haluamme saavuttaa, ylläpitää tai välttää tulevaisuudessa. Elämäntavoitteet ovat olennaisia kaikissa elämänvaiheissa, koska ne antavat merkityksen elämämme kehitykselle ja ohjaavat meitä haluttuun suuntaan. Ymmärtäminen siitä, miten tavoitteet ovat osa ihmisen elämää myös vanhuudessa, auttaa hahmottaman, miten ne vaikuttavat ja ohjaavat elämäämme vielä eteenpäinkin. (Bühler, Weidmann, Nikitin, & Grob, 2019; Giuliani ym. 2015.) Elämäntavoitteet katsotaan olevan pitkän aikavälin tavoitteita ja ne nähdään opittuina, kuten erilaisten tarpeiden täyttämisenä. Tavoitteet voivat olla sisäisiä, kuten yhteenkuuluvuus ja henkilökohtainen kehittyminen sekä ulkoisia, kuten maine ja varallisuus. Sisäiset tavoitteet nähdäänkin olevan yhteydessä korkeampaan hyvinvointiin ja parempaan terveyteen. (Deci & Ryan, 2008.) Toisaalta Anderson, Fields, Cassidy & Peters-Beumer (2022) ovat todenneet, että lyhyen ja saavutettavissa olevien aikavälin tavoitteita pidettiin lähes yhtä tärkeinä kuin pitkän aikavälin tavoitteita. Vaikka lyhyen aikavälin tavoitteet eivät näyttäydy yhtä kunniainhimoisilta kuin esimerkiksi matkustaminen tai uuden taidon oppiminen, se voi tuottaa iäkkäälle arvoa ja merkitystä hänen elämässään. Liian pitkän aikavälin suunnitelmat ja tavoitteet saattoivat puolestaan tuottaa pettymyksen, mikäli niitä ei saavuteta. Iäkkään elämässä tavoitteet saattoivat vaihdella myös päivän aikana, kuten osallistuminen tiettyyn tapahtumaan tai muuhun toimintaan. Myös Bailly, Joulain, Herve & Alaphilippe (2012) ovat todenneet, että ikääntyneen kyky muuttaa tavoitteita joustavasti on osoittautunut keskeiseksi voimavaraksi erityisesti negatiivisissa elämäntapahtumissa, kuten läheisen kuolema ja niistä johtuvien masennusoireiden syntymisen ehkäisyssä. Bühler ym. (2019) totesivat tutkimuksessaan, että ihmiset asettavat merkityksellisiä ja saavutettavissa olevia tavoitteita, jotka auttavat heitä hallitsemaan elämässä eteen tulevia tehtäviä. Samalla he sovittavat tavoitteensa omiin kykyihinsä. Tutkimuksen mukaan nämä tavoitteet ennustavat heidän subjektiivista hyvinvointiaan jopa kahden ja neljän vuoden kuluttua. Omaan asemaan ja työhön liittyvät tavoitteet ja niiden tärkeys vähenivät iän myötä, kun taas prososiaalisessa toiminnassa, kuten toisen henkilön auttamisessa, tavoitteet nousivat tai säilyivät tärkeinä iän myötä (Bühler ym. 2019). Elämäntavoitteet ja elämän tarkoituksen tunne näyttävät tukevan onnistunutta vanhenemista. Positiivisen asenteen katsotaan puolestaan edistävän toteuttaa itselle mielenkiintoisia ja tärkeitä asioita. (Halaweh ym. 2018.) Saajanaho ym. (2016) ovat tutkimuksessaan todenneet, että ikääntyessä korostuvat terveyteen liittyvät tavoitteet. Terveyden ylläpitotavoitteita kannattivat erityisesti ne ikääntyneet, joilla oli hyvät terveysresurssit, kun taas terveydelliset tavoitteet painottivat palautumistavoitteita. Bühler ym. (2019) tutkimuksessa havaittiin myös, että tavoitteen saavutettavuus oli merkittävämpi ennustaja hyvinvointiin verrattuna tavoitteen merkitykseen. Tämän katsotaan viittavan siihen, että kyky saavuttaa asetetut tavoitteet olivat keskeisempi tekijä yksilön myöhempään hyvinvointiin vaikuttamisessa, kuin pelkän tavoitteen merkitys sinänsä. Tulokset osoittivat myös, kuinka iän ja tavoitteiden suhde on monimutkainen ja miten se vaikuttaa henkilön myöhempään elämänlaatuun. Tutkimusmenetelmät Opinnäytetyössämme valitsimme tutkimusmenetelmäksi laadullisen lähestymistavan, jotta voimme tuoda esiin ikääntyneiden omat näkökulmat ja perehtyä heidän subjektiivisiin kokemuksiinsa ja näkemyksiinsä vanhenemisesta sekä heidän elämäntavoitteistaan. Keskeistä laadulliselle tutkimukselle on saada tutkittavan oma yksilöllinen kokemus esille. Laadullinen lähestymistapa pyrkii ymmärtämään tutkittavaa ilmiötä mahdollisimman tarkasti ja kokonaisvaltaisesti haastateltavien kokemusten, käsitysten ja kuvausten kautta. (Hirsijärvi, Remes & Sajavaara 2015, 136.) Laadullisen aineiston analyysissä aineistosta muodostetaan kokonaisuus, joka mahdollistaa johtopäätösten sekä perusteltujen ja monipuolisten tulkintojen tekemisen (Hirsijärvi, Remes & Sajavaara 2015, 136). Aluksi sisällönanalyysissä suoritetaan redusointi, mikä tarkoittaa aineiston pelkistämistä ja tutkimuskysymykseen liittyvien ilmaisujen etsimistä. Klusterointi on analyysin toinen vaihe, jossa pyritään löytämään samankaltaisuuksia ja niitä kuvaavia piirteitä aineistosta. Abstrahointi puolestaan edustaa analyysin kolmatta vaihetta, jossa keskitytään erottamaan tutkimusaineiston kannalta olennaiset asiat ja muodostamaan vastauksia tutkimuskysymyksiin. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 123–125.) Sisällönanalyysi on prosessi, jossa aineistoa järjestetään erojen ja yhtäläisyyksien perusteella. Lisäksi aineistosta pyritään löytämään tutkimusongelman kannalta keskeiset asiat ja tehdä niiden pohjalta mielekkäät johtopäätökset. (Tuomi & Sarajärvi 2018: 117, 121.) FINGER-tutkimuksen yhdentoista vuoden seurannassa joukolle vapaaehtoisia interventioryhmään kuuluneita toteutettiin yksilöhaastatteluita Covid- pandemian aikana, marraskuussa 2021 ja helmikuussa 2022. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja anonymisoitiin. Tutkimuksemme aineiston analyysi aloitettiin keräämällä litteroidusta haastatteluaineistosta tutkimuskysymyksiimme liittyvät vastaukset. Tämän jälkeen vastaukset pelkistettiin ja tutkimuskysymyksiin liittyvät ilmaisut teemoitettiin. Tämän jälkeen teemoille pyrittiin löytämään niitä kuvaava ja yhdistävä yläluokka. Kaikki aineistosta esiin nousseet aihepiirit käsiteltiin kattavasti ja systemaattisesti ilman, että mitään jätettiin huomiotta. Teemojen tunnistaminen ja niiden huolellinen käsittely olivat keskeisiä tutkimuksen lähestymistavassa, mikä tuki tutkimuksen objektiivisuutta ja luotettavuutta sekä tuki monipuolisen ymmärryksen kehittymistä tutkittavasta aiheesta. Esimerkki sisällönanalyysin prosessista on kuvattu kuviossa 1. Tutkimustulokset Haastateltavien kokemuksia vanhenemisesta ja heidän elämäntavoitteistaan tutkimusta varten oli haastateltu 16 osallistujaa (kahdeksan naista ja kahdeksan miestä), jotka osallistuivat FINGER-tutkimuksen 11-vuotis seurantaohjelmaan. Haastattelussa kysytyt kysymykset FINGER-tutkimuksessa mukana olleille henkilöille olivat samat kuin opinnäytetyön tutkimuskysymykset. Vanhenemisen kokemuksista muodostui kaksi pääluokkaa ja elämäntavoitteista kolme pääluokkaa. Finger-tutkimukseen osallistuneiden kokemuksia vanhenemisesta Opinnäytetyön ensimmäisenä kysymyksenä oli, ”Millaisia ajatuksia vanheneminen herättää?” Aineiston pohjalta muodostui kaksi pääluokkaa, joita olivat kokemus elämän rajallisuudesta sekä sopeutuminen vanhenemiseen. Kokemus elämän rajallisuudesta Vanhenemisen kokemuksen yksi keskeinen tekijä oli kokemus elämän rajallisuudesta, joka koostui neljästä kategoriasta, joita olivat elämän merkityksellisyyden väheneminen, vanhenemisen aiheuttamat vaivat, elämä nykyhetkessä sekä kyvykkyyden menetys. Elämän merkityksellisyyden väheneminen haastateltavien mukaan liittyi moniin tekijöihin. Näitä olivat esimerkiksi yhteiskunnallinen asema, arvot, sosiaalinen identiteetti ja yhteisölliset suhteet. Ikääntyessään henkilö saattaa kohdata tilanteita, jotka haastavat hänen kokemustaan itsestään ja elämästään. Näitä tuntemuksia haastateltavat kuvasivat muun muassa kokemuksistaan syrjinnästä tai leimautumisesta iän perusteella. Nämä voivat vaikuttaa negatiivisesti heidän sosiaaliseen identiteettiinsä ja itsetuntoonsa. ”–kun aukasee silmänsä ensimmäisen kerran niin niin tota, onko kiire vessaan, mistä kohti kolottaa, käännänkö kylkeä vai makaanko vielä selälläni vähän aikaa” (M2) ”–niin kun tässä on niin sanotusti menny töllöttämiseksi tämä elämä niin herättää semmosia ajatuksia, että mitä on tapahtunut” (N4) ”–tämä näkymättömäksi tuleminen, sellainen aivan ettei niinkun olisikaan, onkohan se vaan luulo, paitsi tietysti oma väki tietysti huomaa, mutta niinkun tuolla ihmisten joukossa kun kulkee niinkun minä en olisikaan… sellanen ajatus että toden totta ei me vanhat olla mitään… kyllä mä oon huomioinu että on sellanen välinpitämättömyys että ei ton nyt niin väliä, aivan niinkun toden totta kun mua ei olisikaan, on ollu joskus sellanen tunne” (M13) Elämä nykyhetkessä ja kokemus siitä, että elämä on tullut ikään kuin valmiiksi voi ilmetä erilaisina tuntemuksina. Esimerkiksi päivät toistavat itseään samojen rutiinien mukaan ilman tavoitteita tai elämä saattaa tuntua tyhjältä. ”Turha, tuntuu turhalta. Päivä kerrallaan mennähän tässä, ja sillä selvä” (N14) ”Jaa-a, en ossoo sanoo, tota sitäkään…mitähän sitä, sitä on tässä jo niin kauan eläny– mä menen päivä kerrallaan” (M9) Monille elämän päättyminen, kuolema ja sen läheisyys voivat herättää tunteita ja pohdintoja elämän tarkoituksesta, kuoleman merkityksestä ja siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen. ”–kuoleman läheisyys kuitenkin aina tulee lähemmäs ja lähemmäs se on se oma arvoituksensa, mutta kyllä mä vanhenemisen kuitenkin hyväksyn sillä tavalla kokonaisuutena…, mä niinkun hyväksyn juuri sen, että näin se tulee juuri menemään, vaikkakin pakko myöntää, että tää maailma sinä aikana kun mä oon eläny niin tota täähän on muuttunu totaalisesti” (N12) Kyvykkyyden menetys, joka konkretisoi elämän rajallisuuden kokemusta, ilmaistiin toiveena pysyä kunnossa ja itsenäisenä. Samalla nousi esiin huoli siitä, että joutuu tulevaisuudessa olemaan riippuvainen toisista ihmisistä ja ulkopuolisesta avusta. ”– ei muuta kun toivoa vaan että pysyy tuota niin kunnossa, eikä tartteis olla tuolla laitoksessa kenenkään hoitajien käänneltävänä, se on kamalaa, se on kamalaa, –kun muisti pysyis, että ei tarttis kenenkään vahtia että mihinkähän se on nyt lähteny” (N15) ”Noh, se tulee joka tapauksessa — sen takia mä yritän pärjätä niin kauan itte ja yksin etten mä tarvi mitään ylimäärästä apua kunhan mä hiukankin pystyn, kun mä tiedän et se aika tulee et mä jonain päivänä tarvin sitä apua” (M8) Nämä neljä luokkaa yhdessä muodostavat kokemuksen elämän rajallisuudesta. Sitä voidaan kuvata moniulotteisena ilmiönä, joka heijastaa yksilön fyysisiä ja psyykkisiä reaktioita vanhenemiseen. Näissä yhdistyvät menneisyyden merkityksellisyyden katoaminen ja nykyhetken erilaiset vaivat sekä toisaalta tulevaisuuden epävarmuus ja kyvyttömyyteen liittyvät huolet. Sopeutuminen vanhenemiseen Haastateltavien kokemukset sopeutumisesta vanhenemiseen avautuivat näkemyksinä, jotka voitiin jaotella kolmeen pääluokkaan. Ensimmäinen luokka korostui selvästi toiveesta pysyä terveenä, toinen sisälsi kokemuksia itse vanhenemisprosessista ja kolmas käsitteli vanhuuden ja vanhenemisen hyväksymistä. Toive pysyä terveenä sekä fyysisesti, henkisesti että kognitiivisesti koettiin merkittävänä tekijänä. Monet ilmaisivat vahvan halunsa välttää vakavia sairauksia ja säilyttää hyvinvointinsa, kuten kyvyn havainnoida ympäröivää maailmaa mahdollisimman pitkään. ”–että ei tulis mittään kauheita vakavia sairauksia, kun mullahan todettiin sepelvaltimotauti jonka perin äidiltäni” (N3) ”–että mieli nuorekkaana edelleenkin että, se fyysinen vanheneminen on semmonen asia, että jolla kukaan ei mahda mitään, mutta mieli pysyy herkkänä ja ehjänä toivottavasti, niin pitkään kun se pysyy” (N7) Ikääntymisprosessiin liittyvät kokemukset olivat monimuotoisia ja herättivät erilaisia toiveita. Erityisesti sosiaalisissa tilanteissa käydyt keskustelut antoivat haastatelluille mahdollisuuden jakaa ajatuksia ja kokemuksia vanhenemiseen liittyvistä prosesseista. ”–ystävien kanssa tossa tapailee ja jutellaan niin tota ruvetaan, se on aika jännä jokainen ensin siinä alkaa näitä omia vaivoja, sairauksia ja kipuja puhumaan ja voin että ei tää oo kivaa, ei tää oo kivaa, mutta kun on jo tän ikänen niin tää vähän niinkun kuuluu, että jos ei aamulla jossain kolota niin tota [naurua] niin sitten ei sitten on jo vähän paha” (N16) ”–toivoo tietenkin sitten että mahdollisimman monta hyvää vuotta ois edessä, mutta eihän sitä koskaan tiedä sitten että, mutta yrittää kaikinpuolin itsekin sitä sitten ajatella että sitten riittäis niitä elon vuosia” (N16) Vanhuuden ja vanhenemisen hyväksymistä haastateltavat pitivät osana elämän luonnollista kulkua ja ihmisen kehitystä. Ikääntymisen tuomat muutokset kehossa ja mielessä voivat vaihdella yksilöiden välillä. Tämä voi vaatia aikaa ja itsensä tutkiskelua, koska se saattaa koskettaa syvällisemmin tunnetasolla sekä muuttaa elämänarvoja. ”–vanheneminen on luonnollista–En pidä vanhenemista mitenkään erikoisena tai huonona asiana, se ja sen on tätä ja toivottavasti jatkuu hyvänä ja tasaisena on normaalia ihmisen elämää” (M1) ”–se on nyt ainakin pakon sanelema juttu sille ei mitään voi, mutta kun ei sitä ajattele niin ei se kauheesti, ei se mua pelota mutta en mä viittis vanheta jos ei olis pakko” (M6) Haastatelluissa korostuivat terveyden ylläpitäminen, sairauksien välttäminen ja itsenäisyyden säilyttäminen ikääntymisen keskeisinä tavoitteina. Vaikka monet hyväksyivätkin vanhenemisen osaksi elämää luonnollisena prosessina, siihen liittyi myös kielteisiä tunteita ja haasteita. Finger- tutkimukseen osallistuneiden elämäntavoitteet Opinnäytetyön toisena kysymyksenä oli ”Millaisista asioista haluat pitää elämässä kiinni tai vielä saavuttaa?” Aineiston pohjalta löytyi kolme pääluokkaa: itsensä toteuttaminen, sosiaaliset suhteet ja elämä on valmis. Itsensä toteuttaminen Itsensä toteuttamista kuvattiin muun muassa matkusteluna, jonka voidaan ajatella symboloivan toivetta terveenä ja elinvoimaisena pysymisenä, hyvinvoinnin säilymisenä, harrastusten jatkamisena ja aktiivisena toimintana elämässä. Matkustelun kontekstissa nämä tavoitteet heijastivat konkreettisia ja realistisia toiveita. ”Ei oo mittään haavetta edes, että etelään lähtis tai mitään, kun oli semmonen että kerran vuodessa piti päästä, mutta ei oo minkäännäköstä hinkuu mihinkään, se riittää kun pääsee taas tonne Airistoon, se riittää” (N5) ”No sen verran tää matkailu meiltä jää, joitakin sellaisia kotimaan sellaisia kohteita vielä haluais jossa on toisaalta käyny viettäny pidempiä aikoja että käydä kattomassa mitä niille paikoille alueille kuuluu, no jotain sellasia, tuolla pohjosessa Lapissa Inarissa” (M12) Toiseksi nousivat toiveet terveyden ja hyvinvoinnin säilymisestä, kuten halusta säilyttää itsenäisyytensä ja olla yhteydessä ympäröivään maailmaan: ”Itsenäisesti saa asua” (M10) ”No se minulla on haave, että jos niin kauan kun minä elän niin minä saisin olla jonkunlaisessa kunnossa edes, etten eläsi ihan omaa maailmaa, että pystyisin jollakin lailla pysysin tässä elämässä kiinni” (N4) Toiminnan ja harrastusten tarkastelussa korostuivat ihmisen sisäiset motivaatiot ja konkreettiset yksityiskohdat. Ulkoisissa tekijöissä painottuivat enemmän osallistuminen ja yksilön aktiivisuus. On kuitenkin tärkeää huomioida näiden tekijöiden välinen vuorovaikutus, koska ne voivat vaikuttaa merkittävästi yksilön motivaatioon ja sitoutumiseen omiin harrastuksiinsa. ”No kyl mä varmaan matkalle, vielä kun nyt pystyy hyvin liikkumaan, niin ne on varmaan, että pääsee vähän matkustamaan, että se on varmaan mulla sitten niinkun ulos, sanotaan elokuvat, teatterit, tällaset, konsertit, noh ens kesänä on tiedossa yks konsertti” (N16) ”No se minulla on haave, että jos niin kauan kun minä elän niin minä saisin olla jonkunlaisessa kunnossa edes, etten eläsi ihan omaa maailmaa, että pystyisin jollakin lailla pysysin tässä elämässä kiinni” (N4) Haastateltavat ikäihmiset havainnollistivat itsensä toteuttamista moniulotteisena prosessina, joka sisälsi sekä fyysisiä että psyykkisiä osatekijöitä ja tavoitteita ylläpitää aktiivista ja mielekästä elämää ikääntyessä. Elämäntavoitteet, elämän merkityksellisyys ja nautinto eivät näyttäneet päättyvän vanhetessa. Haastatellut toivat esille konkreettisia toiveita ja tavoitteita elämässään. Sosiaaliset suhteet Haastateltavien kuvaukset vahvistivat sosiaalisten suhteiden keskeistä roolia yksilön elämässä. Erityisesti perhesuhteiden merkitys korostui vastauksissa, kun painotettiin perheen tärkeyttä ja hyviä välejä perheenjäsenten kesken. Myös suhteet muihin ihmisiin, kuten ystäviin ja tuttaviin nousivat haastateltaville tärkeiksi. ”No nämä on nämä omaiset, lapset ja lapsenlapset ja tämä perheyhteisö” (N13) ”–että niin minä niin että tosiaakin pystyy jotakin tekemään ja sitten seuraamaan maailmaa ja maailman tapahtumia ja olla ihmisten kanssa tekemisissä tai että se nyt säilyis ainakin, niin kyllä mä oon sitten tuota, lasten kanssa välit on erittäin hyvät niin tuota pysys kaikki samanlaisina” (N4) ”–ettei sitä riitaa tuu ainakaan sisarusten kanssa mistään turhasta” ja ”ystävyys ja sisarussuhteiden säilymine” (N15) Elämä on valmis Yksilön elämässä voi olla vaiheita, jotka voivat merkitä uutta muutosta ja tavoitteita tai niiden puuttumista, tyytyväisyyttä eletystä elämästä ja elämästä tässä hetkessä. Tällöin henkilö voi tunnistaa itsessään tietyn vaiheen elämässään päättyneeksi. ”Sen jälkeen, kun toi poika lähti, niin on tullu sen jälkeen pantua järjestykseen nää asiat ettei oo sitä sellasta ylittämistä ja suunnittelemista– Ei oo enää mitään sellasta kauaskantosta suunnitelmaa” (N4) ”–parikymmentä vuotta sitten, niin minä rupesin silloin kirjoittamaan, olen kirjoittanut muistelmani– minä koin, että minä olen jättänyt jäljen sillä keinolla mikä minulla on ollu käytettävissä tähän elämään, että ei mulla ole mitään niinkun niinkun, semmosta niinkun toteutumatonta haavetta tässä suhteessa” (M7) Johtopäätökset Ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa, mikä lisää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tarvetta (Puro 2010). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia ja kuvata FINGER-tutkimukseen osallistuneiden ikääntyneiden kokemuksia vanhenemisesta ja heidän elämäntavoitteistaan. Tutkimus vastaa nykyajan haasteisiin tarkastelemalla näitä edellä mainittuja näkökulmia. Tutkimus vahvisti käsitystä ikääntyneiden ryhmän heterogeenisyydestä. Palveluiden kehittämisessä onkin olennaista ottaa huomioon monitieteinen lähestymistapa (Kariniemi ym. 2020) ja ihmiskeskeinen näkökulma (Solin ym. 2023). Tämä auttaa ymmärtämään ikääntyvien tarpeita kokonaisvaltaisesti ja korostamaan heidän voimavarojaan (Solin ym. 2023). Haastateltavien ikääntymisen kokemuksissa elämän rajallisuus ilmeni muun muassa elämän merkityksellisyyden vähenemisenä ja kyvykkyyden menettämisenä. Näitä kokemuksia kuvattiin usein tuntemuksina näkymättömäksi tulemisesta tai välinpitämättömyydestä yhteiskunnassa. Ikääntyvät saattoivat kokea, että heidän panoksensa ja merkityksensä yhteiskunnassa olivat vähäisiä, mikä aiheutti turhautumista. Lisäksi ikääntyneet kokivat elämän rajallisuuden tunteen konkreettisena huolena toimintakyvyn menettämisestä ja tarpeesta joutua myöhemmin toisten armoille ja huolehdittavaksi. Tämä saattoi osaltaan johtaa epävarmuuteen tulevaisuudesta, kun henkilöt joutuivat kohtaamaan omat rajoituksensa ja haavoittuvuutensa. Nämä kokemukset ovat yhteneväisiä Pirhosen ym. (2021) tutkimuksen kanssa, jossa sosiaalinen kuolema määritellään aseman ja arvostuksen puutteesta yhteiskunnassa sekä pelko toimintakyvyn menettämisestä ja toisten armoille joutumisesta kuten laitoshoitoon siirtymisestä. Myös sosiaalisen identiteetin ja sen menettämisen kokemus oli yhteneväinen Pirhosen ym. (2021) tutkimuksen kanssa, kun iäkäs henkilö muuttuu toisen silmissä yhdentekeväksi. Näiden kokemusten ymmärtäminen on tärkeää, jotta on mahdollista kehittää parempia tukijärjestelmiä ja palveluita ikääntyville ihmisille. Näiden ikääntyneiden kokemusten huomioiminen auttaa ammattilaisia tarjoamaan kohdennettua tukea ja hoitoa, joka vastaa heidän yksilöllisiä tarpeitansa, edistää heidän hyvinvointiaan ja itsenäisyyttään mahdollisimman pitkään. Toisena keskeisenä tuloksena vanhenemisen kokemuksesta oli sopeutuminen vanhenemiseen, jossa ikääntymiseen liittyviä prosesseja pidettiin pääosin luonnollisina. Haastateltujen esiin tuomat toiveet terveyden säilymisestä konkretisoituivat käytännön esimerkeissä, kuten toiveessa välttää vakavia sairauksia ja säilyttää itsenäisyys ilman ulkopuolista apua. Ikääntymisprosessin monisyinen luonne tuli ilmi vastauksissa, joissa vaihtelivat pitkäaikaisen elämänkokemuksen tuomat näkemykset ja ristiriitaiset tunteet lähestyvästä kuolemasta. Vaikka vanhenemisen hyväksyminen nähtiin osittain luonnollisena elämänvaiheena, osa koki sen pakollisena asiana, mikä herätti myös kielteisiä tunteita. Keskeistä oli myös terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäminen merkityksellisenä elämän edellytyksenä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että henkilökohtaisilla voimavaroilla on merkittävä rooli siinä, miten ikääntyneet kykenevät sopeutumaan ikääntymisen tuomiin muutoksiin. Ne, joilla on vahva sosiaalinen verkosto, usko omiin kykyihinsä ja itsenäisyyteensä, voivat selviytyä paremmin ikääntymisen haasteista. Ikääntyneiden elämänkokemus on myös arvokas voimavara, joka toimii perustana mielenterveydelle ja auttaa heitä selviytymään elämän muutoksista. (Steverink ym. 2001; Kariniemi ym. 2020). Huomioitavaa on myös se, että osa ikääntyneistä voi kokea vaikeuksia käsitellä ikääntymisen mukanaan tuomia muutoksia ja saattaa kokea menetyksen tunteita. He saattavat kokea, että elämä on tullut ikään kuin valmiiksi, mikä voi vaikuttaa heidän kykyynsä nauttia elämästä ja ylläpitää terveyttään. (van Wijngaarden, Leget & Goossensen, 2015.) Elämäntavoitteissa yhdeksi keskeiseksi teemaksi nousi itsensä toteuttaminen. Giuliani, Soliverez & Perez (2015) ovat todenneet, että elämässä tavoitteet ikään kuin sitouttavat henkilön aktiiviseen elämään. Itsensä toteuttamisen vastauksissa tämä näkyi toiveena matkustella. Tämän katsotaan olevan mahdollisuus kokea muun muassa uusia kulttuureita, kohtaamisia ja maisemia, mikä laajentaa maailmankuvaa ja edistää henkistä kasvua. Harrastuksista kiinni pitäminen tarjoaa puolestaan tilaisuuksia ilmaista itseään luovasti ja nauttia tekemisestä, mikä lisäsi elämän mielekkyyttä ja onnellisuutta. Elämässä sosiaalinen vuorovaikutus, osallistuminen ja merkityksellisyyden kokeminen nähdäänkin tärkeänä henkilön elämänlaadun edistäjinä (Levasseur ym. 2022). Itsenäinen elämä antaa mahdollisuuden ottaa vastuuta omasta elämästä ja tehdä päätöksiä omien arvojen ja tavoitteiden pohjalta, mikä vahvistaa itsenäisyyttä ja itsetuntoa. Aktiivinen toiminta ja tekeminen katsotaan olevan myös mielenterveyttä ja hyvinvointia edistävä tekijä (Tamminen & Solin 2013). Halun pysyä elämässä kiinni voidaan nähdä pyrkimyksenä ylläpitää aktiivista ja merkityksellistä elämää myös ikääntyessä. Elämäntavoitteet eivät rajoitu vain nuoruuteen tai keski-ikään, vaan ihmisillä voi olla realistisia toiveita ja tavoitteita myös vanhemmalla iällä. Merkityksen ja nautinnon löytäminen elämässä on jatkuva ja muuttuva prosessi, joka ei pääty vanhetessa. (van Rhyn, Barwick, & Donelly 2022; Tornstam 2011.) Ikääntyneiden elämänlaadun ja aktiivisen ikääntymisen kannalta sosiaalisen osallistumisen merkitys nähtiin entistä tärkeämpänä (Levasseur ym. 2022). Haastattelujen perusteella sosiaaliset suhteet olivat merkittävä osa yksilön elämää vanhenemisen kontekstissa ja vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa ja muuttuva käsitys omasta paikasta maailmassa olivat keskeisiä näissä kokemuksissa. Haastateltavat korostivat perheen, lasten, sisarusten ja ystävien välisiä suhteita tärkeinä ja antoisina. Perheenjäsenten kanssa koetut hyvät välit sekä ystävien kanssa vietetty aika nähtiin arvokkaana osana elämää. Erityisesti vanhuuden lähestyessä ja elämän muuttuessa haastateltavat kokivat sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen entistä merkityksellisemmäksi. Sosiaalinen verkosto ja ihmisten kanssa vietetty aika koettiin voimavaraksi ja tärkeäksi tekijäksi hyvinvoinnin kannalta. Myös aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ikääntyneille sosiaaliset suhteet ja sen muuttuva dynamiikka ovat hyvinvoinnin kannalta olennaisia. Zeeman & Zeeman (2015) sekä van Rhyn, Barwick & Donelly (2022) korostavat, että vanhetessa sosiaalisten verkostojen laatu ja määrä vaikuttavat merkittävästi ikääntyneiden tuntemaan yhteenkuuluvuuteen ja elämänlaatuun. Tuloksista kävi ilmi, että haastatelluille tuli vaiheita elämässään, joissa he kokivat tiettyjä tavoitteita jo saavutetuiksi ja tietyn elämänvaiheen päättyneeksi. Tätä vaihetta kuvailtiin usein tyytyväisyytenä ja sisältönä eletystä elämästä. Samalla haastatellut ilmaisivat, että heillä ei ollut enää suuria haaveita tai kauaskantoisia suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, että elämä olisi menettänyt merkityksensä, vaan pikemminkin se merkitsi tyytyväisyyttä siihen, mitä oli jo saavutettu ja koettu. Tyytyväisyys elämään ilmeni myös kykynä hyväksyä menneisyyden tapahtumat ja elää tässä hetkessä ilman suuria odotuksia tulevaisuudesta. Tämä näkemys on linjassa gerotransendenssin käsitteen kanssa, joka viittaa ikääntymisen myötä tapahtuvaan kehittymiseen kohti viisautta ja syvempää ymmärrystä elämästä (van Rhyn, Barwick & Donelly, 2022). Tuloksista ilmeni, että monet haastatelluista ilmaisivat tyytyväisyyttä elettyyn elämään ja sen eri vaiheisiin. Heidän kuvauksensa osoittivat, että elämässä koetaan jonkinlainen valmius tai päättyneisyys tiettyjen elämänvaiheiden kohdalla. Tämä korostaa tarvetta ymmärtää ikääntyneiden kokemuksia ja tarjota heille tukea elämänvaiheiden hyväksymisessä ja tyytyväisyyden kokemuksessa. Tutkimuksen tulokset, yhdessä aiemman teoriatiedon kanssa, korostavat tutkimuksen merkitystä ikääntyneiden hyvinvoinnin ymmärtämisessä ja tukemisessa. Pohdinta Ikääntyneiden kanssa toimivien ammattilaisten tulisi huomioida se, että mielenkiinnon kohteet voivat vaihtua. (Tornstam 2011). Ikääntyneiden omakohtaiset kokemukset ikääntymisestä ja elämään liittyvät pohdinnat syventävät ymmärrystämme heidän elämänkulustaan. Heidän kokemuksensa osoittavat, että elämän merkityksen pohtiminen, kuten menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus, ovat tyypillisiä elämänkulun piirteitä. Vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa ja muuttuva käsitys omasta paikasta maailmassa ovat keskeisiä näissä kokemuksissa. Nämä tiedot voivat auttaa omaisia ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia tarjoamaan parempia palveluita ja hoivaa, jotka vastaavat tehokkaammin ikääntyvien tarpeisiin ja toiveisiin. Ikääntymisen kokemusten ymmärtäminen voi auttaa meitä haastamaan ikääntymiseen liittyviä ennakkoluuloja ja tarjoamaan tasapainoisempia ja myönteisempiä näkökulmia meille kaikille ikääntyessämme. Ikääntyneiden henkilöiden kannustaminen ja tukeminen aktiiviseen ja sosiaaliseen elämään (Levasseur ym. 2022) sekä elintapaohjauksen tarjoaminen myös niille, joilla on jo havaittu fyysistä ja psyykkistä heikentymistä (Steverink ym. 2001). Lisäksi ikääntyneiden aseman vahvistaminen, kuten Pirhonen ym. (2021) tutkimuksessaan käsittelivät, ovat olennainen tekijä varmistettaessa ikääntyneiden oikeudenmukaista ja tasavertaista kohtelua yhteiskunnassamme. Nämä toimenpiteet auttavat luomaan ympäristön, jossa ikääntyneet voivat tuntea itsensä arvostetuiksi ja osallisiksi, ja jossa heidän tarpeensa ja toiveensa otetaan huomioon asianmukaisesti. Haastattelut tehtiin aikana, jolloin Covid-19 rajoitti liikkumista ja sosiaalista kanssakäymistä Suomessa. Tämä ei kuitenkaan selvästi noussut esille vastauksissa esimerkiksi yksinäisyyden korostumisena negatiivisena tai positiivisena kokemuksena. Tutkimuskysymysten analyysin perusteella havaittiin samankaltaisuuksia sekä vanhenemisen kokemuksissa että elämäntavoitteissa. Vaikka vastaukset ilmaistiin eri sanoin ja ilmaisuin eri osallistujien välillä, samankaltaiset teemat toistuivat. Tutkimuksessa ei tavoiteltu yleistettävyyttä, mutta samanlaiset havainnot antoivat viitteitä, jotka voidaan tulkita aiempien tutkimusten kanssa johdonmukaisiksi tai ei-johdonmukaisiksi. Tutkimuksessa havaittiin, että tutkimuskysymykset ikään kuin kietoutuivat keskenään. Vanhenemisen kokemuksissa korostuivat toiveet elää hyvää elämää, mikä nähtiin myös keskeisenä elämäntavoitteena. Sosiaaliset suhteet kuten perheen merkitys, korostuivat elämäntavoitteissa ja nähtiin olevan yhteydessä myös vanhenemisen kokemuksiin. Haastateltavien vastauksissa vanhenemiseen sopeutuminen ja kokemukset erilaisista muutoksista korostuivat enemmän fyysisinä menetyksinä ja toiveina terveenä pysymisestä. Taloudellinen tilanne tai rahan merkitys ei noussut haastattelussa esille, vaikka Steverink ym. (2001) ovat todenneet ikääntymisen tuomien muutosten olevan helpompaa, kun taustalla ei ole taloudellisia huolia. Tutkimustuloksissa on huomioitava, että haastateltavat ovat olleet pitkään mukana FINGER- tutkimuksessa. Tutkimuksessa haastateltavien osalta on syytä huomioida, että he eivät kattavasti edustaneet ikääntyneitä, vaan kyseessä oli tiettyyn ryhmään valikoitunut vastaajakunta. Tuloksia voidaan kuitenkin pitää suuntaa antavina. Opinnäytetyössämme toteutettiin ja sovellettiin Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (2012) tieteellisen tutkimuksen kriteereitä. Noudatimme eettisiä suosituksia, hyvää tieteellistä käytäntöä ja tutkimusetiikkaa. Työssämme otimme vastuun tieteellisestä käytännöstä ja pyrimme tieteelliseen avoimuuteen. Noudatimme huolellisuutta ja tarkkuutta tiedonhakuprosessissa, tulosten esittämisessä ja arvioinnissa. Kunnioitimme muiden tutkijoiden työtä ja saavutuksia. Opinnäytetyössämme hyödynnettiin lähteitä asianmukaisesti ja viittaukset tehtiin huolellisesti. Lainaukset erotettiin tekstistä sisennyksellä alkuperäisestä aineistosta ja haastateltavat olivat nimettyjä, esimerkiksi M1, N2, jotta oli mahdollista yhdistää vastaus ja haastateltava. Eettisesti hyvin toteutettu tutkimus edellyttää hyvän tieteellisen käytännön noudattamista koko tutkimusprosessin ajan ja tutkimuksen lähtökohtana tulee olla ihmisarvon kunnioittaminen (Hirsjärvi, Remes & Rajavaara 2013, 23–25). Tässä opinnäytetyössä ei ole mahdollista tunnistaa yksittäisiä henkilöitä, eikä tutkielman tekijöillä ole hallussaan tutkimuksessa olleiden henkilöllisyyteen viittaavia tietoja. Aihetta tulisi tutkia jatkossa enemmän ja syventää ikääntymisen tutkimusta ottamalla huomioon haastateltavien taustatekijät, kuten sosioekonominen asema, koettu terveys, sairauksien esiintyvyys ja ympäristötekijät. Näiden tekijöiden ymmärtäminen ja niiden yhteyden tunnistaminen ikääntymisen kokemuksiin ja elämäntavoitteisiin auttaa kehittämään kattavampia ja kohdennetumpia strategioita ja palveluita ikääntyvien tarpeisiin vastaten. Tämä voi sisältää terveyspalveluiden ja sosiaalisten tukiverkostojen vahvistamista, rakennetun ympäristön ergonomisuuden ja esteettömyyden parantamista sekä sosiaalisen osallisuuden edistämistä ottamalla ikääntyneet mukaan palveluiden suunnitteluun ja päätöksentekoon. On tärkeää huomioida ikääntymiseen liittyvät yksilölliset tekijät ja monitahoiset ilmiöt jo sosiaali- ja terveysalan peruskoulutuksessa. Tällä tavoin voimme kehittää paremmin yksilöllisiä palvelukokonaisuuksia edistäen ikääntyneiden terveyttä ja mielenhyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Lähteet Aroogh, MD. & Shahboulaghi MF. 2020. Social Participation of Older Adults: A Concept Analysis. IJCBNM January 2020; Vol 8, No 1. Viitattu 7.10.2023 doi: 10.30476/IJCBNM.2019.82222.1055. Amarya, S., Singh, K. & Sabharwal, M. 2018. Ageing Process and Physiological Changes. Gerontology 2018. Viitattu 6.3.2023 DOI: 10.5772/intechopen.76249. Bae, M., Jeon, S. & Walker, K. 2023. Future Time Perspective, Priority of Social Goals, and Friend. Networks in Old Age: Evidence for Socioemotional Selectivity. Healthcare 2023,11,22. Viitattu 24.9.2023 DOI: 10.3390/healthcare11010022 Bowling, A. & Liffe, S. 2011. Psychological approach to successful ageing predicts future quality of life in older adults. Health Qual Life Outcomes. 2011 Mar 9; 9:13. Viitattu 6.3.2023 doi: 10.1186/1477–7525-9-13. Bühler, A.L., Weidmann, R., Nikitin, J. & Grob, A. 2019. A Closer Look at Life Goals Across Adulthood: Applying a Developmental Perspective to Content, Dynamics, and Outcomes of Goal Importance and Goal Attainability. European Journal of Personality, Eur. J. Pers. (2019) Viitattu 1.2.2024 DOI: 10.1002/per.2194 de Freitas, M.C., Queiroz, T.A. & de Sousa, J.A. 2010. The meaning of old age and the aging experience of in the elderly. Rev Esc Enferm USP 2010; 44(2):403-8. Viitattu 20.1.2024 https://www.scielo.br/j/reeusp/a/pVX7LsgkVwcD9p8gkLkdhbT/?format=pdf&lang=en Davodi, SR., Zendehtalab, HR., Zare, M. & Vashani, HB. 2023. Effect of Health Promotion Interventions in Active Aging in the Elderly: A Randomized Controlled Trial. IJCBNM. 2023;11(1):34–43. Viitattu 7.3.2023 doi: 10.30476/IJCBNM.2022.96246.2117. Deci, E. L., & Ryan, R. M. 2008. Self-determination theory: A macrotheory of human motivation, development, and health. Canadian Psychology / Psychologie canadienne, 49(3), 182–185. Viitattu 6.3.2023 https://doi.org/10.1037/a0012801 Escourrou, E., Laurent,S., Leroux, J., Oustric, S. & Gardette,V. 2022. The shift from old age to very old age: an analysis of the perception of aging among older people. BMC Primary Care (2022) 23:3. Viitattu 8.3.2023. https://doi.org/10.1186/s12875-021-01616-4 Giuliana, M.F., Soliverez, C. & Perez, L. 2015. The Role of life goals in successful aging. Kairós Gerontology Journal, 18(N. Special 20, ”Aspectos positivos en la vejez. Cuestiones teóricas”), pp.121-132. ISSNe 2176-901X. Sao Paulo (SP), Brazil: FACHS/NEPE/PEPGG/PUC-SP Halaweh, H., Dahlin-Ivanoff, S., Svantensson U. & Willén. C. 2018. Perspectives of Older Adults on Aging Well: A Focus Group Study. J Aging Res. 2018; 2018: 9858252. Published online 2018 Nov 4. Viitattu 8.3.2023 doi: 10.1155/2018/9858252 Heimonen, S. 2007. Vanhusten äänen ja kokemusten tavoittaminen avaimena arkiselviytymisen tukemiselle. Teoksessa: Heimonen, S., Rajaniemi, J., Pohjolainen, P., Sarvimäki, A., Ponsi, V. & Karvinen, E. 2007. Ikääntyneiden arki. Näkökulmia ikäihmisten arjen kysymyksiin. Ikäinstituutti 2007, 6–9. Viitattu 7.10.2023 https://www.ikainstituutti.fi/content/uploads/2020/08/Oraita-2-2007-PDF.pdf Hirsjärvi, S., Remes, P.& Sajavaara, P. 2013. Tutki ja kirjoita. Hämeenlinna: Kirjapaino Oy. Kariniemi, K. S., Siira, H., Kyngäs, H., & Kaakinen, P. 2020. ”Vanhakin on ihminen” Ikääntyneiden kokemuksia vahvuuksistaan, voimavaroistaan ja kotihoidosta. Gerontologia, 34(1), 25–42. Viitattu 8.3.2023 https://doi.org/10.23989/gerontologia.80436 Kim, ES., Moored, KD., Giasson, HL. & Smith, J. 2014. Satisfaction with Aging and Use of Preventive Health Services. Prev Med. 2014 December; 69: 176–180. Viitattu 6.3.2023 doi: 10.1016/j.ypmed.2014.09.008. Kivipelto, M., Kulmala, J., Lehtisalo, J., Solomon, A., Lindström, J., Rauramaa, R., Peltonen, M., Laatikainen, T., Havulinna, S., Soininen, H., Tuomilehto, J., Hänninen, T., Paajanen, T., Antikainen, R., Strandberg, T., Ngandu, T. 2019. FINGER-elintapaohjelma – toimintamalli kognitiivisen toimintakyvyn tukemiseen. Lääkärilehti 4/2019 vsk 73. Koivunen, A. 2019. Arvokas vanhuus. Teoksessa: Kivelä, S.L., Pahlman, I., Pajunen T., Koivunen A. 2019. Vanhuusko arvokasta? Gerocon Oy, 1. painos, 114. T-print Hyvinkää 2019. Levasseur, M., Lussier-Therrien, M., Lee Biron, M., Raymond, E., Castonquay, J., Naud, D., Fortier, M., Sévigny, A., Houde, S. & Tremblay, L. 2022. Scoping study of definitions of social participation: update and co-construction of an interdisciplinary consensual definition. SYSTEMATIC REVIEW. Age and Ageing 2022; 51: 1–13 Viitattu 7.10.2023 https://doi.org/10.1093/ageing/afab215 Milanović, Z., Pantelić, S., Trajković, N., Sporiš, G., Kostić, R. & James, N. 2013. Age-related decrease in physical activity and functional fitness among elderly men and women. Clin Interv Aging. 2013; 8: 549–556. Published online 2013 May 21. Musich, S., Wang, S.S., Kraemer, S., Hawkins, K. & Wicker, E. 2018. Purpose in Life and Positive Outcomes Among Older Adults. Population health management Volume 21, Number 2, 2018 Mary Ann Liebert, Inc. Viitattu 8.3.2023 Doi: 10.1089/pop.2017.0063 Ngandu, T., Lehtisalo, J., Korkki, S., Solomon, A., Antikainen, R., Bäckman, L., Hänninen, T.,Lindström, J., Laatikainen, T., Paajanen, T., Havulinna, S., Peltonen, M., Stigsdotter-Neely, A., Strandberg, T., Tuomilehto, J., Soininen, H., & Kivipelto, M. 2022. The effect of adherence on cognition in a multidomain lifestyle intervention (FINGER). Alzheimer´s & dementia, 18(7), 1325–1334. https://doi.org/10.1002/alz.12492 Ngandu, T., Lehtisalo, J. & Hemiö K. FINGER-tutkimushanke. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 2.8.2023 https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/finger-tutkimushanke Pagnini, F., Cavalera, C., Volpato, E., Comazzi, B., Vailati, R.F., Valota, C., Bercovitz, K., Molinari, E., Banfi, P., Phillips, D. & Langer, E. 2019. Ageing as a mindset: a study protocol to rejuvenate older adults with a counterclockwise psychological intervention. Viitattu 16.4.2023. BMJ Open 2019;9:e030411. doi:10.1136/bmjopen-2019–030411 Pirhonen, J., Seppänen, M., Pietilä, I., Tuominen, K. & Jylhä, M. 2021. Vanhuus ja sosiaalinen kuolema Sosiaalisen kuoleman käsite vanhojen ihmisten haastattelupuheessa. Yhteiskuntapolitiikka 86 (2021):1 Viitattu 7.10.2023 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140990/YP2101_Pirhonenym.pdf?sequence=1 Puro, K. 2010. Ikääntymisen haasteet yhteiskunnalle. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. 2010; 126 (13): 1523–4. Viitattu 5.3.2023. https://www.duodecimlehti.fi/duo98919 van Rhyn, B., Barwick, A. & Donelly, M. 2022. Embodied experiences and existential reflections of the oldest old. Journal of Aging Studies 61 (2022) 101028 Viitattu 20.2.2024 https://doi.org/10.1016/j.jaging.2022.101028 Saajanaho, M., Rantakokko, M., Portegijs, E., Törmäkangas, T., Eronen, J., Tsai, LT., Jylhä, M. & Rantanen, T. 2016. Life resources and personal goals in old age. Eur J Ageing. 2016 Sep; 13(3): 195–208. Published online 2016 Jun 1. Viitattu 7.3.2023 doi: 10.1007/s10433-016-0382–3 Sosiaali- ja terveysministeriö. 2020. Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030: Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja, 2020:31. Viitattu 7.3.2023 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-6865-3 Steverink, N., Westerhof, G.J., Bode, C. & Dittmann-Kohli, F. 2001. The Personal Experience of Aging, Individual Resources, and Subjective Well-Being. Journal of Gerontology: Psychological sciences Copyright 2001 by The Gerontological Society of America 2001, Vol. 56B, No. 6, P364–P373 P364 Strandberg, T.E., Levälahti, E., Ngandu, T., Solomon, A. Kivipelto, M., FINGER Study Group. Health-related quality of life in a multidomain intervention trial to prevent cognitive decline (FINGER). European Geriatric Medicine Volume 8, Issue 2, April 2017, Pages 164–167. Viitattu 2.8.2023 doi.org/10.1016/j.eurger.2016.12.005 Tamminen, O. & Pirhonen, J. 2021. Puheita ja tekoja – osallisuuden haasteet vanhuudessa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2021: 58: 384–395. Viitattu 7.10.2023. https://doi.org/10.23990/sa.95177 Tamminen, N. & Solin, P. (toim.) 2013. Mielenterveyden edistäminen ikääntyneiden asumis- ja hoivapalveluissa. THL Opas 27/2013. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy. Viitattu 1.3.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-913-8. Tornstam, L. 2011. Maturing into gerotranscendence. The Journal of Transpersonal Psychology, 2011, Vol. 43, No. 2. Viitattu 20.2.2024. https://www.atpweb.org/jtparchive/trps-43-11-02-166.pdf Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Uudistettu laitos. Helsinki: Kustannus-osakeyhtiö Tammi. Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK). 2012. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2012. Viitattu 5.3.2023 https://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf van Wijngaarden, E., Leget, C. & Goossensen. 2015. Ready to give up on life: The lived experience of elderly people who feel life is completed and no longer worth living. Social Science & Medicine Volume 138, August 2015, Pages 257-264. Viitattu 7.10.2023 http://dx.doi.org/10.1016/j.socscimed.2015.05.015 World Health Oraganization (WHO) 2022. Ageing and health. Viitattu 6.3.2023 https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/ageing-and-health. Zeman, Z. & Zeman M.G. 2015. Young” heart in “old” body. Experiences of Ageing from Older Persons’ Perspective. Institute of Social Sciences Ivo Pilar, Zagreb. Etnoloska Tribina; Zagreb Voi. 45, Iss. 38, (2015): 72-85,199-200. Viitattu 7.10.2023 DOI: 10.15378/1848–9540.2015.38.03 Kuvaileva kirjallisuuskatsaus pään ja kaulan alueen syöpäpotilaan kivun arvioinnista ja kirjaamisesta sädehoidossa Auli Nurmela Johdanto Pään ja kaulan alueen syövissä hoitoalue voi sijaita suuontelossa, suunielussa, kurkunpäässä, nenänielussa, nenän sivuonteloissa, kaulalla ja sylkirauhasissa (Suomen pään ja kaulan onkologia ry 2024). Suomessa suu- ja nielusyöpään sairastui vuosittain keskimäärin 468 miestä ja 288 naista vuosina 2018–2022. Riski sairastua suu- ja nielusyöpään oli suurimmillaan 70–74-vuotiailla miehillä. (Suomen syöpärekisteri 2024.) Syöpähoidoista aiheutuu potilaalle akuutteja sekä myöhäisiä haittavaikutuksia. Sädehoito ja solunsalpaajat vaikuttavat syöpäsolujen lisäksi koko elimistöön ja haittavaikutukset riippuvat hoidon annoksen suuruudesta. (Leppä & Tenhunen 2023.) Pään ja kaulan alueen syöpää sairastavalla potilaalla kipu on pahin ahdistava tekijä hoitojen aikana. Kipu lisää riskiä sairastua masennukseen, kognitiivisten toimintojen heikkenemiseen ja väsymykseen. (Bossi, Ghiani, Argenone & Depenni 2020.) Kivun aktiivinen mittaaminen, kivun hoito ja hoidon tulosten seuranta ovat tärkeä osa syöpähoitoa (Anttonen & Heiskanen 2023). Kivun arviointi ja kirjaaminen ovat tärkeitä, koska ne edistävät laadukasta kivunhoitoa. Lisäksi kipua arvioimalla voidaan vaikuttaa ihmisen mielialaan ja elämänlaatuun, ihmissuhteisiin sekä työ- ja toimintakykyyn, koska kipu voi pahimmillaan hallita koko elämää. (Heiskanen, Hamunen & Hirvonen 2013, 385, 391.) Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana toimii yksi Suomessa sijaitsevan keskussairaalan sädehoitoyksikkö. Opinnäytetyön aihe nousi toimeksiantajalta, sillä sädehoitoyksikössä oli tarve oppaalle, joka käsittelee kivun arviointia ja kirjaamista. Kipua arvioidaan sädehoidon aikana, mutta sen kirjaaminen on ollut vähäistä. Opinnäytetyö toteutetaan kaksi vaiheisena työnä, jossa ensimmäinen vaihe koostuu tutkimuksellisesta näkökulmasta ja toinen vaihe kehittämistyöstä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti pään ja kaulan alueen syöpää sairastavaa potilasryhmää, koska sekä sairaudesta että hoidosta johtuva kipu vaikuttaa merkittävästi potilaan toimintakykyyn ja elämänlaatuun hoidon aikana. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää kuvailevaan kirjallisuuskatsaukseen pohjautuen pään ja kaulan alueen syöpää sairastavien potilaiden kipukokemuksia sekä selvittää kuinka kivun voimakkuutta voidaan arvioida sädehoidon aikana. Samalla selvitetään, kuinka kipu kirjataan rakenteisesti potilastietoihin. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella kivun arviointiin ja kirjaamiseen liittyvä opas, jonka avulla yhtenäistetään kivun arviointitavat sekä kivun kirjaamismenetelmät sädehoitoyksikössä. Kivun arviointi ja kirjaaminen eivät koske ainoastaan pään ja kaulan alueen syöpäpotilaita sädehoidossa, jonka vuoksi opasta voidaan hyödyntää kaikkien syöpäpotilaiden kohdalla sädehoidon aikana. Oppaan avulla työntekijät saavat varmuutta kivun arviointiin, kipumittarit tulevat tutuksi, kivun mittaustulokset ovat vertailukelpoisia ja jatkossa kipu kirjataan rakenteisesti potilastietojärjestelmään. Potilaiden kohdalla oppaan hyöty näkyy kivun kartoittamisena koko hoidon ajan, jolloin lääkehoidon seuranta tapahtuu säännöllisemmin ja kipulääkityksen tehostukseen voidaan reagoida aiemmin. Tällä mahdollistetaan potilaan toimintakyvyn sekä elämänlaadun pysyminen mahdollisimman hyvänä sädehoidon aikana. Pään ja kaulan alueen syöpä Pään ja kaulan alueen syöpää esiintyy nielussa, kurkunpäässä, kielessä, suussa, nenässä, nenän sivuonteloissa, huulissa ja sylkirauhasissa. Nämä syövät ovat yleensä limakalvoilta lähtöisin olevia levyepiteelisyöpiä. Sivuonteloiden sekä etummaisen kallonpohjan alueella noin puolet on levyepiteelisyöpiä, mutta näillä alueilla esiintyy myös adenokarsinomaa ja melanomaa. Sylkirauhasen syövissä histologia on monimuotoinen ja monet niistä ovat hidaskasvuisia. (Saarilahti & Koivunen 2023.) Pään ja kaulan alueen syövän yleisimpiä oireita ovat dysfagia eli nielemisvaikeus, äänenkäheys, suun ja nielun kipu, haavaumat suun limakalvoilla sekä painonlasku (Mody, Rocco, Yom, Haddad & Saba, 2021). Hoidon aiheuttama toiminnallinen haitta on vähäisempi ja taudin ennuste parempi, jos pään ja kaulan alueen syöpä todetaan varhain (Ilmarinen, Nieminen, Mäkitie & Atula 2019). Pään ja kaulan alueen syöpiä todetaan Suomessa noin 900 vuodessa, miehillä enemmän kuin naisilla. Kurkunpään syövistä yli 80% todetaan miehillä. Tällä hetkellä yleisin pään ja kaulan alueen syöpä on suuontelon syöpä. Pään ja kaulan alueen syöpään sairastuneet ovat keskimäärin 60–70-vuotiaita, huulisyöpään sairastuneet 75-vuotiaita. (Saarilahti & Koivunen 2023.) Syöpäpotilaiden ennuste on hyvin vaihteleva pään ja kaulan alueen syövissä. Levinneisyysasteen I–II taudeissa elossaoloennuste on noin 70–95 %, kun taas levinneisyysasteen III–IV taudeissa elossaoloennuste on 40–75 %. Alanielun syövät ja subglottiset kurkunpääsyövät ovat hyvin huonon ennusteen syöpiä. Erittäin hyvä ennuste on pienten äänihuulien syövät sekä pienet huulisyövät. (Koivunen 2023.) Suun ja nielun alueen syöpään sairastuneista viiden vuoden kuluttua diagnoosista, elossa on 64 % miehistä ja 77 % naisista. Suurin osa huulisyöpään sairastuneista paranee. (Saarilahti & Koivunen 2023.) Pään ja kaulan alueen syövän riskitekijät Pään ja kaulan alueen syövän merkittävimmät riskitekijät ovat ikä, runsas alkoholinkäyttö ja tupakointi (Ilmarinen ym. 2019). Varsinkin tupakan ja alkoholin yhteiskäyttö, ovat suuontelon ja nielun syöpien riskitekijöitä (Mody ym. 2021; Saarilahti & Koivunen 2023). Alkoholin käyttö lisää riskiä sairastua ruoansulatuskanavan syöpiin ja samanaikainen tupakointi lisää riskiä entisestään (Käypä hoito -suositus 2018). Alkoholinkäyttöön liittyy useita eri haittoja ja se vaikuttaa myös erilaisten syöpäsairauksien kehittymiseen, kuten suu- ja kurkkusyöpä sekä kurkunpään ja ruokatorven syövät. (Mäkelä & Niemelä, 2022.) Myös huono suuhygienia on suusyövän riskitekijä (Ilmarinen ym. 2019). HPV:n eli papilloomavirusten aiheuttamat pään ja kaulan syvät ovat viime vuosina lisääntyneet huomattavasti. Tupakoimattomilla ja keskimääräistä nuoremmilla pään ja kaulan alueen syöpiä sairastavilla esiintyy usein HPV:n aiheuttamia suunielun syöpiä. (Saarilahti & Koivunen 2023.) Erityisesti nielurisoissa ja kielen tyvessä todetaan HPV-infektioon liittyviä syöpiä, myös tupakoimattomilla potilailla. Suuri seksikumppaneiden määrä lisää suunielun HPV-infektioon liittyvien syöpien riskiä. (Ilmarinen ym. 2019.) Krooniset suun haavaumat ja tulehdukset sekä limakalvojen muutokset lisäävät syöpävaaraa. Leukoplakia- ja erytroplakiamuutokset suun limakalvoilla ovat myös riskitekijöitä. (Aro & Kainulainen 2023; Saarilahti & Koivunen 2023.) Ultraviolettisäteily, jota saadaan ulkotöitä tehdessä, lisää huulisyövän vaaraa. Jos suun limakalvoilla tai huulessa esiintyy huonosti parantuva haava, rupinen alue, toistuvaa verenvuotoa tai pitkään jatkunutta kipua, kyse voi olla syövän oireista, jotka vaativat aina tutkimuksia. Jos suusyöpä on edennyt pitkälle, etäpesäke voi muodostaa kyhmyn kaulalle. Varhaisvaiheessa todetun suusyövän ennuste on hyvä. Sen vuoksi on tärkeää käydä säännöllisesti hammaslääkärin tarkastuksessa. (Aro & Kainulainen, 2023.) Syövän yleisimmät hoitomuodot Syövän yleisimmät hoitomuodot ovat sädehoito, kirurgia, lääkehoito, palliatiivinen hoito, tukihoidot sekä syövän hoitomuotojen yhdistäminen. Kirurgisesti voidaan hoitaa paikallinen syöpä, syövän etäpesäkkeet ja levinneen syövän hankalia ongelmia. (Tarkkanen 2023.) Sädehoito on syövän paikallishoito, jolla tähdätään syövän paranemiseen. Sädehoito on turvallinen, täsmällinen ja kustannustehokas hoitokeino. Yli puolet syöpäpotilaista saa parantavaa tai oireenmukaista sädehoitoa. Sädehoidossa käytetään ionisoivaa säteilyä. Ionisoiva säteily syntyy sähkömagneettisista aalloista tai varatuista hiukkaisista. Sädehoidolla tuhotaan soluja, joka perustuu säteilyn aiheuttamaan DNA-vaurioon. (Minn & Tenhunen 2023a.) Pään ja kaulan alueen syövissä sädehoitoa annetaan joka arkipäivä 6–7 viikon ajan (Saarilahti 2023). Syövän lääkehoitona käytetään solunsalpaajia, biologisia lääkkeitä ja hormonaalisia lääkkeitä (Tarkkanen 2023). Lääkehoidon pyrkimyksenä on estää pahanlaatuisten solujen kasvua ja tuhota ne. Jotta hoitotuloksesta saadaan onnistunut, usein yhdistellään useita eri hoitomuotoja. Joissakin syöpäsairauksissa parantavaan hoitoon riittää pelkkä lääkehoito. (Tenhunen 2023.) Palliatiivinen eli oireenmukainen hoito tarkoittaa kuolemaan johtavaa tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavan potilaan sekä hänen läheistensä aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa, jonka pyrkimyksenä on ehkäistä ja lievittää kärsimystä sekä vaalia elämänlaatua. Palliatiivisen hoidon tarve lisääntyy elämän loppuvaiheessa sairauden ollessa siinä vaiheessa, että taudin etenemiseen ei voida juurikaan enää vaikuttaa. Palliatiiviseen hoitoon siirryttäessä syöpä aiheuttaa potilaalle suorituskyvyn heikkenemistä ja onkologisten hoitojen vaste on huono. (Käypä hoito -suositus 2019.) Syövän tukihoitoja ovat solunsalpaajahoidon aikana käytettävät pahoinvointilääkkeet ja kortisoni, syöpäkivun hoito, valkosolukasvutekijän käyttö sekä suun, nielun ja ruoansulatuskanavan limakalvovaurioiden huuhtelu. Tukihoidoilla pyritään lievittämään hoidoista aiheutuvia haittavaikutuksia ja syövästä johtuvia oireita. (Tarkkanen 2023.) Hoitajan tehtävänä on ohjata potilaalle oireenmukainen lääkehoito ja vastata potilaan esittämiin lääkehoitoon liittyviin kysymyksiin. Suullisen ohjauksen lisäksi potilaalle annetaan kirjallinen ohjeistus, josta potilas voi tarkistaa lääkehoitonsa keskeiset asiat. Hoitaja selvittää ja huomioi potilaan aiemmat lääkehoito kokemukset. Potilaan läheinen voi olla mukana lääkehoidon ohjaustilanteessa. Ennen lääkkeen antamista hoitaja tarkistaa potilaan henkilöllisyyden ja, että lääke, lääkkeen annostus, antotapa ja antoaika ovat oikeita. Lopuksi lääkkeen anto dokumentoidaan potilastietoihin. (Rautava-Nurmi, Westergård, Henttonen, Ojala & Vuorinen 2020, 140; 169.) Sädehoidon haittavaikutukset Syövän hoitomuotoja voidaan käyttää yksinään tai yhdistellä niitä. Paikallisen syövän hoito voidaan aloittaa leikkauksella, neoadjuvanttihoidolla eli lääkehoidolla tai sädehoidolla ennen leikkausta tai kemosädehoidolla eli yhdistämällä solunsalpaajat ja sädehoito. Leikkauksen jälkeen toteutettavia liitännäishoitoja kutsutaan adjuvanttihoidoiksi. (Tarkkanen 2023.) Sädehoidosta aiheutuu varhaisia, viivästyneitä ja myöhäisiä haittavaikutuksia. Varhaisia eli akuutteja haittavaikutuksia esiintyy hoidon aikana, viivästyneitä eli muutamia viikkoja hoidon jälkeen esiintyviä sekä myöhäisiä, jotka tulevat esille kuukausien, jopa vuosien kuluttua hoidosta. Varhaiset haittavaikutukset yleensä häviävät hoidon jälkeen, myöhäiset ovat pysyviä. Haittavaikutusten riskiin ja voimakkuuteen vaikuttavat säteilyannos sekä altistuvan kudoksen tilavuus ja annosnopeus. (Minn & Tenhunen 2023b.) Haittavaikutukset ovat aina yksilöllisiä. Varhaiset haittavaikutukset alkavat 1–2 viikkoa sädehoidon aloituksesta ja häviävät 1–3 viikon aikana sädehoidon päättymisen jälkeen. (Heikkinen & Frilander 2021.) Tupakointi lisää sädehoidon hankalia haittavaikutuksia pään ja kaulan alueen syöpää sairastavilla potilailla. Lisäksi tupakointi heikentää sädehoidon vastetta ja vaikuttaa syöpälääkkeiden metaboliaan, joka voi heikentää syöpälääkkeiden tehoa. Siksi syöpäpotilaiden kanssa on tärkeää keskustella tupakoinnin lopettamisesta, kertoa lopettamisen hyödyistä sekä auttaa tupakasta vieroittumisessa. (Käypä hoito -suositus 2024.) Syöpäpotilaan kipu Syöpäpotilaan kipu voi johtua syövästä tai sen hoidosta ja se voidaan jakaa akuuttiin tai krooniseen kipuun (Evenepoel ym. 2022; Fink & Gallagher 2019; Kalso & Heiskanen 2018). Lääkehoito valitaan sen mukaan, millaista kipua potilaalla esiintyy (Kalso & Heiskanen 2018). Kiputiloja pyritään ehkäisemään, tunnistamaan sekä hoitamaan aktiivisesti (Sario 2021). Tietyissä olosuhteissa kivun esiintymistä voidaan ennustaa, jolloin kipulääkettä voidaan ottaa ennen toimintaa. Esimerkiksi jos potilaalla on kipua ruokailun aikana, kipulääke voidaan ottaa 30 minuuttia ennen ruokailun aloitusta, jolloin syöminen on miellyttävämpää. (Fink & Gallagher 2019.) Sairauden aiheuttama kokonaiskärsimys koostuu fyysisestä kivusta ja kärsimyksestä, masennuksesta ja ahdistuneisuudesta, pelosta, vihasta ja katkeruudesta sekä elämän merkityksettömyydestä, jotka voimistavat kivun kokemista. (Evenepoel ym. 2022; Pöyhiä & Heiskanen 2020). Kipu heikentää potilaan päivittäisiä toimintoja ja vaikuttaa samalla heikentävästi potilaan elämänlaatuun (Evenepoel ym. 2022). Hoitaja ymmärtää paremmin potilaan kiputuntemuksia, kun hänellä on tiedossa tekijät, jotka aiheuttavat potilaalle kipua. Lisäksi hoitajan tulee ymmärtää kivun syntymekanismit ja erottaa erilaiset kiputyypit, jotka toimivat kivun mittaamisen ja kirjaamisen edellytyksinä. (Rautava-Nurmi ym. 2020, 95.) Kivun arviointi Hyvä kivunhoito on jokaisen potilaan oikeus ja se edellyttää luottamuksellista hoitosuhdetta. Tehokkaalla kivunhoidolla parannetaan potilaan elämänlaatua, toimintakykyä sekä jäljellä olevaa yhteistä aikaa läheisten kanssa. (Sario 2021.) Syöpään liittyvän kivun arviointi on haastavaa, koska kipu on luonteeltaan subjektiivista ja kivun taustalla on vaikea sairaus (Fink & Gallagher 2019). Kipua on arvioitava säännöllisesti, jolloin saadaan selville, onko kipulääkkeen tai muun kivunhoitomenetelmän vaste riittävä. Tarvittaessa kivunhoitoa voidaan tehostaa. (Heiskanen 2023.) Hoitajan tehtävänä on selvittää, milloin potilaan kipu on alkanut, missä ja kuinka usein kipua esiintyy, onko kipu ajoittaista vai jatkuvaa, kauanko kipu kestää, mikä pahentaa ja lievittää kipua sekä miten potilas on hoitanut kipua ja onko hoito auttanut kivun voimakkuuden lieventymiseen (Fink & Gallagher 2019). Hoitaja toteuttaa säännöllistä hoidon vaikuttavuuden seurantaa ja kirjaa seurantatulokset potilastietoihin (Sario 2021). Hyvää kivunhoitoa toteuttava hoitaja tunnistaa potilaan tarpeet ja kohtaa ne. Potilaalla on oikeus riittävään kivunhoitoon, mutta sen lisäksi hoitajan tulee kunnioittaa potilaan itsemääräämisoikeutta kivunhoitoa koskevassa päätöksenteossa. (Rautava-Nurmi ym. 2020, 101.) Kivun arvioinnin apuvälineiden hyödyntäminen auttavat tekemään kivun näkyväksi ja kirjattavaksi (Iivanainen & Syväoja 2012, 78). Potilas voi arvioida kipua muun muassa numeerisen (numeric rating scale, NRS) mittarin avulla, jossa kivun voimakkuus kuvataan numeroin 0–10 asteikon avulla. Lisäksi voidaan käyttää kuvallista ilmeasteikkoa, joka sisältää viisi kasvokuvaa sekä sanallista asteikkoa (verbal rating scale, VRS), joka sisältää viisi sanallista kuvausta kivun voimakkuudesta. (Fink & Gallagher 2019.) Kivun voimakkuuden lisäksi arvioidaan kivun luonnetta, sijaintia ja esiintymisaikaa sekä vaikutusta potilaan toimintakykyyn, mielialaan, liikkumiseen ja nukkumiseen (Käypä hoito -suositus 2019). Kivun rakenteinen kirjaaminen Hyvän hoidon perusedellytys on kivun säännöllinen arviointi ja kirjaaminen (Käypä hoito -suositus 2019). Rakenteisella kirjaamisella tarkoitetaan potilastiedon kirjaamista ja tallentamista yhtenäisellä tavalla potilaskertomukseen. Apuna käytetään kansallisesti sovittuja otsikoita, jotka sisältyvät Suomalaisen hoitotyön luokituskokonaisuuteen. Rakenteista kirjaamista helpottavat luokittelut, jotka sisältävät pää- ja alaluokkia. Hoitaja voi kirjata lisätietoja vapaalla tekstillä. Rakenteisesti kirjattu tieto on nopeammin löydettävissä potilaskertomuksesta, kuin pelkästään vapaalla tekstillä kirjattu tieto. (Blomqvist ym. 2022, 71.) Hoitotyön periaatteiden mukaan kirjaamisen tulee olla yksilöllistä, potilaslähtöistä, kunnioittavaa, jatkuvaa ja turvallista. Potilaan hoitoon osallistuvat hoitotyöntekijät ovat vastuussa kirjaamistaan potilastiedoista, joiden tulee olla asiallisesti sekä totuudenmukaisesti kirjattu. (Rautava-Nurmi ym. 2020, 49.) Sähköinen potilaskertomus sisältää hoitokertomus (HOKE) osion, johon voidaan kirjata rakenteisesti. Se on tarkoitettu hoitajien toteuttamalle päivittäiskirjauksille potilaan hoitotyössä. (Mäkelä-Bengs & Vuokko 2014, 24.) Potilastietoihin kirjatessa on tärkeää muistaa, että potilaan ja ammattilaisen välillä tulee olla hoitosuhde. Potilaan hoitoon liittyvät asiat sekä potilaan voinnissa tapahtuvat muutokset kirjataan selkeästi ja napakasti. Jos potilas kieltäytyy hoidosta, myös se kirjataan. (Blomqvist ym. 2022, 70.) Kivunhoitoon liittyen hoitajan tehtävänä on kirjata kivunhoitomenetelmä, kivun voimakkuus ja laatu sekä kivunhoitomenetelmän haittavaikutukset (Hoikka, Raitio & Englund 2024). Kirjaamiseen liittyvä lainsäädäntö Kaikkia terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskee hoitotyön kirjaamista ohjaava lainsäädäntö, säännökset sekä ohjeistukset (Rautava-Nurmi 2020, 49). Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä (784/2021) edistää asiakastietojen tietoturvallista sähköistä käsittelyä. Lakia sovelletaan julkisiin sekä yksityisiin sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palvelujen antajiin. Saatavuus ja käytettävyys ovat asiakastietojen sähköisen käsittelyn yleisiä vaatimuksia. (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä 2021/784 § 3:7; 4:15.) Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista (94/2022) esittää ohjeistukset potilasasiakirjojen laatimisesta sekä asiakirjojen säilytysajat ja säilytystavat. Asetus vahvistaa sen, että potilasasiakirjoihin tulee sisällyttää tarpeellisia sekä virheettömiä tietoja, jotka liittyvät potilaan hoidon järjestämiseen ja toteuttamiseen sekä sen, että tietoja tulee käsitellä tietoturvallisesti. Potilasasiakirjoja saavat käsitellä sekä tehdä kirjauksia potilaan hoitoon liittyvät terveydenhuollon ammattihenkilöt huomioiden sen, että tietoja saa käsitellä vain niin laajasti kuin työtehtävä ja vastuu edellyttävät. (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista 2022/94 § 1:1; 1:2; 1:4; 1:6; 1:9). Asiakastietolain mukaan kirjaamisessa käytetty kieli on ymmärrettävää sekä selkeää ja vain yleisesti tunnetut ja hyväksytyt käsitteet ja lyhenteet saa olla käytössä (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä 2023/703 § 4:19). Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) määrittää terveydenhuollon ammattihenkilön ja kunkin terveydenhuollon toimintayksikön laatimaan sekä säilyttämään potilasasiakirjat lakien säätämällä tavalla. Hoitotyön ja kirjaamisen on perustuttava näyttöön. Hoitotyön kirjauksista on tultava esille millaiseen tietoon potilaan hoitoon liittyvät päätökset perustuvat sekä mitä hoitotyön keinoilla on saatu aikaan. Kirjaus tulee tehdä siten, että potilaat saavat luotettavaa tietoa omasta terveydentilastaan. (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 1994/559 § 3:15; 3:16; Rautava-Nurmi 2020, 53.) Toimintaympäristön kuvaus Toimeksiantajana toimii yksi Suomessa sijaitsevan keskussairaalan sädehoitoyksikkö. Sädehoidossa annetaan ulkoista sädehoitoa erilaisiin syöpämuotoihin aikuispotilaille. Yksikössä toteutuu noin 15 500 hoitokäyntiä vuodessa ja sen henkilökunta on saanut erikoiskoulutuksen syövänhoitoon sädehoidolla. Yksikössä työskentelee lääkäreitä, fyysikoita, röntgenhoitajia, sairaanhoitaja sekä lähihoitaja. Sädehoitoyksikössä on käytössä kolme sädehoitokiihdytintä, TT-simulaattorilaitteisto ja automaattinen hoidon varmennusjärjestelmä. Opinnäytetyön tarkoitus, tavoitteet ja kysymystenasettelu Tämä opinnäytetyö toteutetaan kaksivaiheisena opinnäytetyönä. Ensimmäisessä vaiheessa tarkoituksena on selvittää kirjallisuuskatsaukseen pohjautuen pään ja kaulan alueen syöpää sairastavien potilaiden kipukokemuksia sekä selvittää kuinka kivun voimakkuutta voidaan arvioida sädehoidon aikana. Samalla selvitetään, kuinka kipu kirjataan rakenteisesti potilastietoihin. Toisessa vaiheessa tavoitteena on tuottaa kirjallisuuskatsauksen tuloksiin pohjautuen kivun arviointiin ja kirjaamiseen liittyvä opas, jonka avulla yhtenäistetään kivun arviointitavat sekä kivun kirjaamismenetelmät sädehoitoyksikössä. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaista kipua pään ja kaulan alueen syöpää sairastavalla potilaalla esiintyy sädehoidon aikana? 2. Miten pään ja kaulan alueen syöpää sairastavan potilaan kivun voimakkuutta voidaan arvioida? 3. Miten hoitotyön rakenteista kirjaamista voidaan hyödyntää kivun kirjaamisessa sädehoidossa? Opinnäytetyön toteutus Kuvaileva kirjallisuuskatsaus Kirjallisuuskatsausten käyttö hoitotieteellisissä tutkimuksissa on viime vuosikymmeninä vakiintunut sekä monipuolistunut. Erilaisia kirjallisuuskatsauksia on laaja kirjo. Kirjallisuuskatsauksen perustyypit ovat kuvaileva kirjallisuuskatsaus, systemaattinen kirjallisuuskatsaus sekä meta-analyysi. (Kangasniemi ym. 2013, 291; Salminen 2023, 7.) Useimmiten käytetty kirjallisuuskatsauksen tyyppi on kuvaileva kirjallisuuskatsaus (Salminen 2023, 7; Sulosaari & Kajander-Unkuri 2016, 110). Aikaisemman tiedon kokoaminen, kuvailu ja jäsentynyt tarkastelu sisältyvät kirjallisuuskatsauksen tutkimusmenetelmään. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus on yleiskatsaus, jossa aineisto on laaja ja metodiset säännöt eivät rajaa aineiston valintaa. Tutkittava ilmiö kuvataan laajasti ja sen ominaisuudet luokitellaan tarvittaessa. (Kangasniemi ym. 2013, 291; Salminen 2023, 7–8.) Kuvailevaan kirjallisuuskatsaukseen sisältyvät tutkimuskysymykset ovat väljempiä systemaattiseen katsaukseen tai meta-analyysiin verrattuna (Salminen 2023, 8). Tutkimuskysymyksen muodostaminen, aineiston haku ja valinta, kuvailun rakentaminen sekä tulosten tarkastelu ovat kuvailevan kirjallisuuskatsauksen neljä eri vaihetta (Kangasniemi ym. 2013, 294). Kuvailevasta kirjallisuuskatsauksesta on kolme erilaista muotoa, narratiivinen, kartoittava ja integroiva katsaus. Metodisesti kevyin kirjallisuuskatsauksen muoto on narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Sen avulla käsiteltävästä aiheesta saadaan laaja kuva ja ajantasaista tutkimustietoa, mutta varsinaista analyyttistä tulosta sillä ei saada aikaan. Kartoittavassa kirjallisuuskatsauksessa käydään läpi erityyppisiä laajoja tutkimusaineistoja, siksi katsaus on aineistolähtöinen. Teoreettisessa kehikossa on väljyyttä ja tutkimusaineisto kootaan tutkimuksista, mutta myös muista lähteistä. Integroiva kirjallisuuskatsaus kuvaa mahdollisimman monipuolisesti tutkittavaa ilmiötä ja sen avulla tuotetaan uutta tietoa jo tutkitusta aiheesta. (Salminen 2023, 8–10.) Narratiivinen katsaus voidaan toteuttaa yleiskatsauksena, jonka tarkoituksena on aiemmin tehtyjen tutkimusten tiivistäminen (Salminen 2023, 8–9). Tämä opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka metodina käytettiin narratiivista yleiskatsausta. Aineiston haku ja toteutus Opinnäytetyöprosessi alkoi tutkimussuunnitelman laatimisella keväällä 2023. Aihevalinnan ja tutkimussuunnitelman hyväksymisen jälkeen suunniteltiin hakusanoja, joilla tehtiin koehakuja eri tietokannoista. Testihakujen aikana hakusanoja muutettiin useaan kertaan, sillä tietyillä sanoilla ei tullut haluttuja tuloksia tai tuloksia tuli liikaa. Hakusanojen valinnassa hyödynnettiin Lapin ammattikorkeakoulun kirjaston informaatikon ohjausta. Varsinainen tietokantahaku tehtiin elokuussa 2024. Kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa aineistolähtöisiä ovat aineiston valinta ja analyysi. Aineistoa haettaessa haut kohdennetaan niihin tietolähteisiin, joista löydetään olennaiset tutkimukset vastaamaan asetettuihin tutkimuskysymyksiin. (Kangasniemi ym. 2013, 295.) Aineiston valinta jaetaan kahteen prosessiin eli implisiittiseen valintaan ja eksplisiittiseen valintaan. Tässä opinnäytetyössä aineisto on valittu eksplisiittisesti, millä tarkoitetaan aineiston valintaprosessin vaiheiden raportointia. Siinä hyödynnetään aineiston rajauksia. Aineistoa hakiessa hakusanat eivät rajoitu tiettyihin hakusanoihin, vaan aineistoa voidaan hakea tietokannoista eri hakusanoilla. (Kangasniemi ym. 2013, 295–296.) Tässä opinnäytetyössä hakusanat poikkesivat tietokannasta riippuen, jolloin tutkielmaan löytyi sisällöltään sopivat aineistot. Aineistovalinnassa tärkeintä on valita sisällöltään sopivia aineistoja. Huomio ei saa kiinnittyä pelkästään hakukriteereiden täyttymiseen. (Kangasniemi ym. 2013, 296.) Tutkimusaineiston rajauksessa käytettiin määriteltyjä sisäänotto- ja poissulkukriteereitä, jotka on esitetty taulukossa 1. Kriteerien avulla on tarkoitus löytää aineistot, jotka vastaavat tutkimuskysymyksiin mahdollisimman hyvin. Taulukko 1. Opinnäytetyössä käytetyt sisäänotto- ja poissulkukriteerit Laadukas aineisto saavutetaan olemalla kriittinen kirjallisuuskatsauksen aineistovalinnassa (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 93). Artikkeleita haettaessa hakusanat yhdistettiin AND-rajauksella. Tarkempia vastauksia tutkimuskysymyksiin haettiin käyttämällä OR-rajausta. Lisäksi perehdyttiin hoitotyön rakenteiseen kirjaamiseen kipuun liittyen, jossa hyödynnettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kirjaamiseen liittyviä oppaita. Hakulausekkeet tuloksineen kuvattuna taulukossa 2. Taulukko 2. Opinnäytetyössä toteutuneet hakulausekkeet Tietokannoista saatu aineisto seulottiin järjestyksessä eli otsikkotasolla, tiivistelmätasolla sekä kokoteksteinä. Aineiston hakuprosessi kuvattuna kuviossa 1 PRISMA-kaaviota mukaillen. PRISMA-kaavio on suunniteltu systemaattisiin katsauksiin, jotka sisältävät synteesin (Page ym. 2021). Jokaisessa vaiheissa arvioitiin vastaavatko tutkimukset tutkimuskysymyksiin. Lisäksi eri vaiheissa tutkimuksia karsiutui pois tähän katsaukseen sopimattomuuden vuoksi, koska niissä keskityttiin esimerkiksi potilaan kokemaan kipuun sädehoidon jälkeen. Otsikkotasolla eri tietokannoista löytyneet päällekkäiset tutkimukset poistettiin. Lopullinen aineisto koostui 10 artikkelista sekä 3 oppaasta. Artikkelit ovat kolmesta eri tietokannasta. Valikoiduista tutkimuksista kolme on toteutettu Italiassa, yksi Brasiliassa, Suomessa, Liettuassa, Pakistanissa, Kiinassa ja Koreassa sekä yksi seitsemässä eri Aasian maassa. Katsaukseen valikoiduista tutkimuksista kolme oli kliinisiä tutkimuksia, viisi kirjallisuuskatsausta, yksi kuvaileva retrospektiivinen poikkileikkaustutkimus, yksi kuvaileva poikkileikkaustutkimus ja kolme opasta. Oppaat haettiin Terveyden ja hyvinvointi laitoksen verkkosivuilta hakua hyödyntäen. Kaikki 3 opasta löytyivät samalla hakusanalla. Kirjallisuuskatsaukseen sisältyvä aineisto on kuvattu liitteessä 1. Kuvio 1. Hakustrategia PRISMA-kuviona (mukaillen PRISMA 2020) Aineiston analyysi Narratiivisessa yleiskatsauksessa analyysin muoto on kuvaileva synteesi, jonka yhteenveto on johdonmukainen sekä ytimekäs. Katsaukseen sisällytetty tutkimusaineisto ei ole käynyt läpi erityisen systemaattista seulaa. Siitä huolimatta on mahdollista päätyä johtopäätöksiin, joka luonnehtii kirjallisuuskatsausten mukaista synteesiä. Tutkimustekniikka on kuvaileva, joten narratiivisen katsauksen avulla voidaan ajantasaistaa tutkimustietoa, muttei tarjota analyyttistä tulosta. (Salminen 2023, 8–9.) Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen analyysissa ei referoida, tiivistetä, siteerata tai raportoida katsaukseen valittua aineistoa. Tavoitteena on vertailla aineistoa sisäisesti, tiedon vahvuuksien ja heikkouksien analysoiminen sekä tehdä laajoja päätelmiä aineistosta. Keskeistä on synteesin luominen. (Kangasniemi ym. 2013, 296–297.) Luin alkuperäisaineistot useaan kertaan läpi kokonaiskuvan muodostamiseksi. Tutkimukseen valitut englanninkieliset artikkelit käänsin huolellisesti suomen kielelle. Yksi artikkeli oli suomenkielinen. Kirjaamiseen liittyvä aineisto oli suomen kielellä. Analyysiosio aloitetaan toteuttamalla taulukko, jonka avulla pystytään muodostamaan kokonaiskuva katsaukseen valituista tutkimuksista. (Niela-Vilén & Hamari 2016, 30). Opinnäytetyön analyysissä käytettiin taulukkoa kuvaamaan oleellisia asioita. Taulukosta käy esille tutkimuksen kirjoittajat, julkaisuvuosi, tutkimuksen nimi, maa, tietokanta sekä tutkimuksen tarkoitus, kohdejoukko, aineistonkeruumenetelmät ja keskeiset tulokset. Tutkimusten yhteenveto toteutetaan taulukkomuodossa, jonka avulla lukija pystyy luomaan kokonaiskuvan ja ymmärryksen aineistosta. (Niela-Vilén & Hamari 2016, 30–31.) Kirjallisuuskatsauksen aineiston analyysi ja synteesi tapahtuvat yhtä aikaa. Sen tarkoituksena on järjestellä ja tehdä kooste katsaukseen valittujen tutkimusartikkeleiden tuloksista (Kangasniemi ym. 2013, 295; Niela-Vilén & Hamari 2016, 30). Valittujen artikkeleiden pohjalta muodostettiin yhteenveto tuloksista toteuttamalla samanaikaisesti aineiston analyysi ja synteesi. Tulokset Potilaalla esiintyvä kipu sädehoidon aikana Kipua esiintyy yleisimmin päässä, kasvoissa, kaulalla ja suussa. Lisäksi potilailla esiintyy myofaskiaalista eli lihasjuostekipua purentalihaksissa sekä kaularangan lihaksissa. (Khawaja, Bavarian, Rehman & Hafeez 2023.) Kipua aiheuttavat primaarisen kasvaimen leviämisen ja leikkaushoidon lisäksi suun mukosiitti, joka on syöpähoitojen aiheuttama limakalvovaurio suun ja nielun limakalvoilla, dysfagia eli nielemisvaikeus ja neuropatia, joka ilmenee hermoston toimintahäiriönä käsissä ja jaloissa. Nämä ovat sädehoidon sekä kemosädehoidon sivuvaikutuksia. (Bossi ym. 2019.) Ye, Cardoso, Kayahara & Bernabé (2023) toteavat ainoina tutkimuksessaan, että sädehoidosta johtuen pään ja kaulan alueen syövän hoidossa oleville potilaille kehittyy ihon dermatiitti eli ihotulehdus, koska kaulan ja kasvojen iho sekä ihopoimut ovat herkkiä säteilylle. Aluksi iho kuivaa, sen jälkeen voi muuttua kosteaksi, hilseileväksi tai jopa haavautua sädehoidon aikana. Nämä ihon oireet aiheuttavat potilaalle kipua, kutinaa ja mahdollistavat infektion synnyn. (Ye, Cardoso, Kayahara & Bernabé 2023.) Solunsalpaajahoitoon liittyy neuropaattista kipua, joka esiintyy polttavana, pistelevänä ja sähköiskun kaltaisena kipuna ääreishermostossa. Lisäksi voi tuntua puutuneisuutta ja kutinaa. (Yoon & Oh 2018, 1067.) Neuropaattinen kipu voi johtua myöskin kasvaimesta tai hoidon aiheuttamasta polyneuropatiasta (Mirabile ym. 2016). Yen ym. (2023) tutkimukseen osallistuvilla potilailla kasvainkohdan kipu oli voimakkain kipukohta lähes 90 % tutkimukseen osallistuneista. Neuropaattisen kivun lisäksi potilailla voi esiintyä nosiseptiivistä kipua eli kudosvaurio kipua sädehoidon aikana (Mirabile ym. 2016). Khawaja ym. (2023) tuovat esille tutkimuksessaan, että yleisin kipuun liittyvä oire oli dysfagia ja lähes kaikilla potilailla kipu oli jatkuvaa. Kivulias dysfagia, joka syntyy nielemisen yhteydessä, luokitellaan läpilyöntikivuksi. Läpilyöntikivulla tarkoitetaan lyhytkestoista kivun pahenemista, jota esiintyy siedettävän jatkuvan taustakivun ylitse. Nielemiskipu voi olla niin voimakasta, että potilaat välttelevät nielemistä. (Bossi ym. 2019.) Mirabile ym. (2016) tuovat esille tutkimuksessaan, että suun mukosiitin aiheuttama kipu ilmenee läpilyöntikipuna, kivun pahenemisena ja jatkuvana taustakipuna. Syövän läpilyöntikipu kemosädehoidon aikana määritellään kivun pahenemiseksi, joka on ohimenevää. Läpilyöntikipu ilmenee vakaan kivun taustalla, jota hoidetaan opioidilääkityksellä. (Bossi ym. 2019.) Pään ja kaulan alueen syöpää sairastavalla potilaalla esiintyy polttavaa, terävää, sykkivää, pistävää ja tylppää kipua (Khawaja ym. 2023; Ye ym. 2023). Ruokaan liittyvät aistimuutokset ovat yleisiä. Happamat, mausteiset ja kuumat ruoat sekä juomat ja karkea ruoan koostumus aiheuttavat potilaalle kipua. Joillekin potilaille kylmä ruoka tai juoma ja suolainen ruoka aiheuttivat kipua. (Ye ym. 2023.) Suussa esiintyvät turvotus ja tulehdukset aiheuttavat kipua (Mirabile ym. 2016). Zhang, Tian, Liu, Jiang ja Wang (2024) ovat osoittaneet, että sädehoito aiheuttaa suun mukosiittia, joka tuottaa kipua potilaalle hoidon aikana. Kanagalingam ym. (2018) tutkimuksessa suurimmalla osalla potilaista esiintyi suun haavaumia, suun kuivumista ja nielemisvaikeuksia. Suurin osa tutkimukseen osallistuvista potilaista ymmärsi tarkasti suun mukosiitin oireiden vakavuuden WHO:n luokitusasteikon määrittämänä. (Kanagalingam ym. 2018.) Suun mukosiitin luokitusasteikko kuvattuna taulukossa 3. Taulukko 3. Suun mukosiitin asteikko WHO:n mukaan (mukaillen Kusiak ym. 2020) Kusiak, Jereczek-Fossa, Cichońska & Alterio (2020) havaitsevat tutkimuksessaan, että suun muukosiitti näyttäytyy kliinisesti limakalvon punoituksesta pieniin leesioihin ja haavaumiin. Kipua alkaa esiintyä heti suun mukosiitin alkuvaiheessa, jolloin limakalvoilla on nähtävillä vain punoitusta. Suurimmalle osalle potilaista kehittyy kuitenkin suun mukosiitin vaikeampia muotoja, jotka ilmenevät suun limakalvon syvinä ja kivuliaina haavaumina. Tämä estää potilaan ruokailun suun kautta ja vaikeuttaa nielemistä kivun vuoksi. (Kusiak ym. 2020.) Tämän vuoksi joillekin potilaille asennetaan profylaktisesti gastrostomialetku (PEG) (Khawaja ym. 2023; Kusiak ym. 2020). Suun mukosiitissa punoitusta ja haavaumia voi esiintyä kaikkialla suun limakalvoilla, mutta yleisimmin sitä esiintyy posken limakalvoilla, suun pohjassa, pehmeässä kitalaessa ja kielen reunoilla. Kipua esiintyy pehmeässä kitalaessa, nielussa, suun pohjassa ja kielen reunoilla. (Kusiak ym. 2020; Mirabile 2016.) Suun mukosiittiin liittyvä kipu voi johtaa kemosädehoidon keskeytykseen tai solunsalpaajahoidon annoksen pienentämiseen (Bossi ym. 2019). Suun oireet aiheuttavat potilaalle kivun lisäksi makuaistin muutoksia, verenvuotoa, dysfagiaa, infektioita ja suun toimintakyvyttömyyttä (Daugėlaitė, Užkuraitytė, Jagelavičienė & Filipauskas 2019; Kanagalingam ym. 2018). Sen myötä ruokahalu heikkenee ja potilas laihtuu (Kanagalingam ym. 2018). Khawaja ym. (2023) havaitsevat tutkimuksessaan, että kipu voi aiheuttaa edellisten lisäksi myös leukalukon. Kipu heikentää suun toimintaa, kuten suun avautumista, pureskelua, syömistä, juomista sekä puhumista (Ye ym. 2023). Kivun arviointimenetelmät hoitotyössä Kivun arvioinnin tulee olla perusteellista ja kipu tulee hoitaa nopeasti. Kipua pyritään vähentämään tai lievittämään. Vaikka puhuminen saattaa olla vaikeaa kemosädehoidossa olevalla pään ja kaulan alueen syöpäpotilaalla, ei se heikennä potilaan kykyä arvioida kipua. (Bossi ym. 2019.) Potilaan haastattelun lisäksi potilaalle tehdään kliininen tutkimus (Kauvo, Virkkunen & Ålander 2024, 41; Kinnunen ym. 2023, 16). Kivun voimakkuuden arvioinnissa hyödynnetään kipumittareita, kuten visuaalista mittaria (VAS), numeerista mittaria (NRS) ja verbaalista mittaria (VRS) (Kinnunen ym. 2023, 22; Mirabile ym. 2016, 103). Numeerisen kipumittarin (NRS) avulla kipua arvioidaan numeroin, jolloin 0 tarkoittaa ei kipua ja 10 tarkoittaa pahinta mahdollista kipua. Verbaalinen kipumittari (VRS) sisältää sanallisen asteikon, joka on jaettu viiteen eri kohtaan. Nämä ovat ei kipua, lievä kipu, kohtalainen kipu, kova kipu ja sietämätön kipu. (Bossi ym. 2019.) Khawaja ym. (2023) sekä Zhang ym. (2024) ja Ye ym. (2023) toteavat tutkimuksissaan, että pään ja kaulan alueen syöpähoidossa olevien potilaiden suun kipua tulee arvioida säännöllisesti numeraalisella mittarilla. Paavola ym. (2024) toteavat artikkelissaan, että kivun arviointiin ei riitä pelkästään kipumittari, vaan potilaan ja hoitotyöntekijän keskustelu kivusta on tärkeää. Tällöin potilas saa kuvata hoitajalle kipukokemustaan. (Paavola ym. 2024, 27.) Kuviossa 2 kuvioituna kipumittareita. Kuvio 2. Kipumittarit (mukaillen Kalso 2018) Bossi ym. (2019) nostavat ainoina artikkelissaan esille kaksi mittaria, joilla saadaan monimuotoisempi kuva kivusta. Brief Pain Inventory (BPI) -mittari ja sen lyhyt muoto (BPI-SF), soveltuvat pitkäaikaisen kivun arviointiin. Mittaria hyödynnetään kivun vaikeuden arvioimiseen sekä arvioon kivun vaikutuksesta päivittäiseen toimintaan. BPI-SF sisältää kuvat etu- ja takavartalosta, joiden avulla potilas merkitsee kivun paikan. Samalla potilas arvioi kivun intensiteettiä lievimmillään, pahimmillaan ja keskimääräisesti viimeisen vuorokauden aikana sekä juuri sillä hetkellä. NRS-mittaria hyödynnetään arvioidessa kivun aiheuttamaa haittaa kävelyyn, työhön, yleiseen aktiivisuuteen, mielialaan, ihmissuhteisiin, uneen sekä elämästä nauttimiseen. BPI-mittaria hyödynnettäessä saadaan selville kivun vaikutus potilaan toimintakykyyn, psyykkiseen vointiin ja elämänlaatuun. (Bossi ym. 2019.) McGill Pain Questionnaire (MPQ) ja sen lyhyt muoto (MPQ-SF) ovat moniulotteiset kipukyselylomakkeet, joita hyödynnetään myös syöpään liittyvissä kivun arvioinneissa. Lyhyempi versio koostuu 15 kuvauksesta, joista 11 kuvaa kivun aistimista: sykkivä – ampuva – pistävä – terävä – kouristava – kalvava – polttava – kipeä – painava – arka – halkeileva. Loput neljä kuvaavat affektiivisia asioita: väsyttävää ja uuvuttavaa – sairasta – pelottavaa ja rankaisevaa – julmaa. Jokainen kohta luokitellaan VRS-mittaria hyödyntäen. VAS-mittaria hyödynnetään kivun intensiteetin arviointiin ja VRS-mittaria nykyisen kivun voimakkuuden arviointiin. (Bossi ym. 2019.) Kivun kirjaaminen hoitokertomukseen Potilastietojärjestelmän yksi osa on hoitokertomus, joka on ammatillinen näkymä ja siihen kirjataan potilaan hoitotyön päivittäismerkintöjä. Kirjauksissa hyödynnetään Suomalaisen hoitotyön luokituskokonaisuuksia. (Hassinen, Kinnunen & Härkönen 2023,12; Kauvo ym. 2023, 29.) Suomalainen hoitotyön luokituskokonaisuus eli Finnish Care Classification (FinCC) muodostuu kolmesta luokituskokonaisuudesta. Luokituskokonaisuudet ovat hoidon tarveluokitus (SHTaL), toimintoluokitus (SHToL) ja tulosluokitus (SHTuL). (Kinnunen ym. 2023, 15.) Taulukosta 4 käy esille Suomalaisen hoidon tarveluokituksen (SHTaL) kipuun liittyvät komponentit sekä niiden pääluokat. Tähän ei sisälly alaluokkia. Taulukko 4. Suomalainen hoidon tarveluokitus (SHTaL) (Kinnunen ym. 2023, 13) Hoidon tarpeeseen kuvataan potilaan sen hetkiseen terveydentilaan liittyviä ongelmia, joita pyritään ennaltaehkäisemään, poistamaan tai lievittämään hoitotoimien avulla (Hassinen ym. 2023,12; Kauvo ym. 2023, 42; Kinnunen ym. 2023, 9). Samalla kartoitetaan potilaan hoitoon tai elämäntilanteeseen liittyvät ongelmat. Potilas kertoo omat oireensa hoitajalle ja hoitaja havainnoi potilasta sekä suorittaa tarvittaessa mittauksia. Tulosten perusteella hoitaja ja potilas määrittävät hoidon tarpeen. (Hassinen ym. 2023, 12; Kinnunen ym. 2023, 9.) Hoitaja kirjaa tiedot ja havainnot hoitotyön tarveluokitusta (SHTaL) hyödyntäen, jotka on esitetty taulukossa 4. Hoidon tarve kirjataan komponenttiin sidottuun pää- tai alaluokkaan, jota voidaan täydentää vapaalla tekstillä. Lisämääreenä käytettävä varmuusaste voidaan kirjata tarvittaessa. Varmuusaste-koodisto sisältää Epäily (EP) ja Todennäköinen ja varma (TOD). (Hassinen ym. 2023, 13; Kinnunen ym. 2023, 9.) Hoidon tavoite kirjataan siten, että huomioidaan aikaisemmin kuvailtu potilaan hoidon tarve (Hassinen ym. 2023, 13). Kirjaus voidaan tehdä vapaamuotoisella tekstillä (Kauvo ym. 2023, 127). Tavoitteeseen voidaan kirjata potilaan hoidossa käytettävät mittarit sekä tavoiteltavat mittaustulokset tai viitearvot. Tavoitteen tulee olla konkreettinen, jotta toteutusta on mahdollista arvioida. (Hassinen ym. 2023, 13; Kauvo ym. 2023, 128.) Hoitotyön tavoite kirjataan komponentin ja sitä tarkentavan otsikkotason hoidon tarpeen (SHTaL) pää- tai alaluokka. Tällöin tavoite kohdistuu tiettyyn hoidon tarpeeseen. (Hassinen ym. 2023, 13.) Khawaja ym. (2023) Mirabile ym. (2016), Ye ym. (2023) ja Yoon & Oh (2018) tutkimuksista kävi ilmi millaista kipua pään ja kaulan alueen syöpään sairastavilla potilailla esiintyy sädehoidon aikana. Taulukosta 5 käy esille Suomalaisen hoidon toimintoluokituksen (SHToL) kipuun liittyvät komponentit sekä niiden pääluokat ja alaluokat, joiden mukaan voidaan kirjata kipuun liittyvät asiat rakenteisesti. Taulukko 5. Suomalainen hoidon toimintoluokitus (SHToL) (Kinnunen ym. 2023, 13) Suunnitellut hoitotoimet hoitotyössä tarkoittavat konkreettisia auttamismenetelmiä tai keinoja, joilla hoidetaan, helpotetaan ja autetaan hoidon tarpeeseen kuvattuja potilaan oireita tai vaivaa (Hassinen ym. 2023, 13). Suunnitellut hoitotoimet kirjataan hoitotyön toimintoluokituksen (SHToL) komponenttien pää- tai alaluokkiin, jotka on esitetty taulukossa 5. Näitä voidaan täydentää vapaalla tekstillä (Hassinen ym. 2023, 13; Kauvo ym. 2023, 128). Hoidon toteutus vaihe sisältää kirjauksia keinoihin ja menetelmiin, joita käytetään hoidon tavoitteiden saavuttamiseen. Näitä ovat esimerkiksi tehdyt mittaukset ja tutkimukset, hoitotoimenpiteet, annettu lääkehoito, luovutetut hoitotarvikkeet sekä terveydenhuollon ammattihenkilön antama ohjaus. (Hassinen ym. 2023, 14; Kauvo ym. 2024, 43.) Hoitotyön auttamismenetelmät, jotka ovat potilaan kannalta merkittäviä, kirjataan hoitotoimet otsikon alle. Tämän kirjaamiseen käytetään hoitotyön toimintoluokitusta (SHToL). Hoitotoimien kirjaamisessa hyödynnetään toimintoluokituksen komponentteihin sidottuja pää- ja alaluokkia. Vapaalla tekstillä, fysiologisten mittalaitteiden mittaustuloksilla tai mittareiden tuottamilla indeksiluvuilla voidaan täydentää eri otsikkotasojen tietoja. (Hassinen ym. 2023, 14; Kinnunen ym. 2023, 16.) Fysiologiset mittaukset voidaan kirjata rakenteisesti hyödyntäen FinLOINC-luokitusta, joka sisältää potilaan tilaa kuvaavia kliinisiä mittaustuloksia ja löydöksiä. Luokitusta käytetään kuvaamaan fysiologisia mittaustuloksia potilaskertomuksessa. Fysiologisten mittausten pakollisiin tietosisältöihin kuuluvat ajankohta, jolloin mittaus on tehty, mittauksen nimi ja koodi sekä mittauksen tulos. Kivun voimakkuus kuvataan rakenteisesti VAS 0–10 asteikolla. (Hassinen ym. 2023, 17; Kauvo ym. 2024, 83.) Hoidon arviointi kirjataan FinCC-luokituksen komponenttitasolle hoitokertomukseen. Kirjaus sisältää potilaan voinnissa tapahtuvat muutokset ja arviointi toteutuneesta hoidosta suhteessa tavoitteisiin, jotka on asetettu hoidon suunnittelu vaiheessa. Arvioidaan esimerkiksi potilaan yleistilassa tapahtuvia muutoksia, mittausten perusteella tapahtuvia muutoksia ja toteutettuihin hoitoihin, kuten lääkehoitoon liittyviä muutoksia. (Hassinen ym. 2023, 15; Kauvo ym. 2024, 36.) Hoidon tulos kuvaa potilaan tarpeen arvioinnissa tapahtunutta muutosta tai hoitotoimen perusteella tapahtunutta muutosta. Hoidon tulos kirjataan hoidon tulosluokitus (SHTuL) avulla. Sitä voidaan täydentää tarvittaessa vapaalla tekstillä. (Hassinen ym. 2018, 15; Kinnunen ym. 2023, 9.) Taulukossa 6 on kuvattu Suomalaisen hoidon tulosluokituksen asteikkoa. Taulukko 6. Suomalainen hoidon tulosluokitus (SHTuL) (mukaillen Hassinen ym. 2018, 15) Yhteenveto tuloksista Kirjallisuuskatsaukseen valittujen tutkimusten tuloksista nousi esille erilaisia kivun piirteitä, jotka ovat ainutlaatuisia pään ja kaulan alueen syöpähoitoa saaville potilaille. Kipu ei rajoitu ainoastaan hoitoalueelle vaan sädehoitoon yhdistetystä solunsalpaajahoidosta johtuen potilaalla saattaa esiintyä myös neuropaattista kipua ääreishermostossa (Yoon & Oh 2018; Mirabile ym. 2016). Potilailla esiintyy erimuotoisia kipuja, kuten esimerkiksi polttavaa, terävää, sykkivää ja pistävää kipua (Khawaja ym. 2023; Ye ym. 2023). Monista tutkimuksista nousi esille myös dysfagiasta aiheutuva kipu (Bossi ym. 2019; Khawaja ym. 2023; Kanagalingam 2018; Mirabile ym. 2016), joka vaikutti olevan ensimmäiseksi ilmaantunut haittavaikutus sädehoidon aikana. Kivun arviointi on keskeisessä asemassa koko sädehoidon ajan. Tuloksista käy ilmi yleisimmät kipumittarit, joita on tärkeää hyödyntää potilaan kivun arvioinnissa potilaan haastattelun lisäksi. Syöpäkivun hallinnassa olennaista on kivun arviointi pätevien ja luotettavien kipumittareiden avulla (Bossi ym. 2019). Kipua arvioidessa hoitajan tulee haastatella potilasta kliinisen tutkimuksen lisäksi (Kauvo ym. 2024; Kinnunen ym. 2023; Paavola ym. 2024). Potilastietojen kirjaamiseen liittyvistä oppaista nousi esille se, että kipuun liittyviä asioita voidaan kirjata kahden komponentin alle. Toinen komponenteista sisältää pääluokat ja toisessa on pää- sekä alaluokat. Lisäksi kipumittarin käyttö ja kivun arviointi tulos voidaan kirjata rakenteisesti potilaskertomukseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen oppaat ohjaavat terveydenhuollon ammattihenkilöitä rakenteisiin kirjaamiskäytänteihin, joita käytetään kansallisesti potilastiedon yhdenmukaiseen kirjaamiseen. Hoitokertomusta käytetään potilaan päivittäisten tietojen kirjaamiseen, jossa voidaan kirjata kipu myös rakenteisesti (Hassinen ym. 2023, 4). Kivun arviointiin ja kirjaamiseen liittyvä opas Opas sädehoidon henkilökunnalle kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella Tämän opinnäytetyön toisessa vaiheessa tuotettiin kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella kivun arviointiin ja kirjaamiseen liittyvä opas, johon sisällytettiin lyhyt ohjeistus kivun arviointiin sekä kirjaamiseen. Oppaan luominen on osa tutkimuksellista kehittämistyötä, jossa kehittämisen tueksi kerätään teoriatietoa systemaattisesti ja kriittisesti. Tutkimuksellisella kehittämisellä pyritään ratkaisemaan esimerkiksi käytännöstä noussut ongelma (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2015, 18.) Tässä opinnäytetyössä oppaan avulla pyrittiin yhtenäistämään kivun arviointitavat sekä kivun kirjaamismenetelmät sädehoitoyksikössä. Kirjallinen ohjausmateriaali voi olla monisivuinen opas tai yhden sivun mittainen ohjeistus. Ohjausmateriaalin kieliasun tulee olla ymmärrettävää sekä sopiva juuri sille asiakaskunnalle, joka opasta tai ohjetta käyttää. (Kyngäs ym. 2007, 125.) Näyttöön perustuva toiminta tarkoittaa prosessia, jossa käytännön työssä hyödynnetään luotettavaksi arvioitua näyttöä (Korhonen, Hahtela, Siltanen & Holopainen 2018, 10). Kehittäminen etenee järjestelmällisesti, analyyttisesti ja kriittisesti, jolloin tutkimuksellisuus on osa kehittämistyötä (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2015, 19). Kirjallisuuskatsaukseen valittujen artikkeleiden ja raporttien pohjalta saatua teoriatietoa käytettiin oppaan luomisessa. Teoriatietoa hyödyntämällä luotiin uutta tietoa, jonka avulla työstettiin kivun arviointiin ja kirjaamiseen liittyvä opas. Opasta laadittaessa lähdekritiikkiin on kiinnitettävä huomiota siten, että hankittu tieto kerätään luotettavista lähteistä ja tieto on oikeaa sekä luotettavaa (Vilkka & Airaksinen 2003, 53). Kirjallisen ohjeen ulkonäkö tulee olla helppolukuinen, jonka kirjasintyyppi on tarpeeksi iso, teksti selkeästi aseteltu ja jaoteltu. Kuviot, kuvat ja taulukot lisäävät ymmärrettävyyttä sekä herättää mielenkiintoa. (Kyngäs ym. 2007, 126.) Ensimmäiseksi tuloksista nostettiin esille tulleet asiat oppaalle tekstin ja kuvioiden muodossa. Sen jälkeen aloitettiin oppaan ulkoasun suunnittelu, johon sisällytettiin aiemmin kerätyt tekstit ja kuviot. Valmis opas on tiivis, A4 tuloste, josta löytyvät kivun arviointiin ja kirjaamiseen liittyvät ohjeistukset lyhyesti ja selkeästi. Opas esiteltynä liitteessä 2. Vuorovaikutus toimeksiantajan kanssa korostuu työn edetessä. Oppaan esittäminen kohderyhmälle vie kehitystyötä eteenpäin. (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2015, 18.) Opas esitettiin yksikössä työskenteleville röntgenhoitajille sekä toimeksiantajalle osastokokouksessa lokakuussa 2024. Esityksen jälkeen poistuin hetkeksi kokoustilasta, jolloin kokoukseen osallistujat saivat pohtia oppaan ulkomuotoon, sisältöön sekä käyttöön liittyviä asioita. Kokouksen lopussa palasin takaisin kuulemaan palautteen oppaasta. Oppaan värikkyys ja helppolukuisuus saivat kiitosta. Lisäksi koettiin, että oppaasta pystyi nopeasti tarkastamaan kivun kirjaukseen liittyvät sisällöt komponenteittain. Esitettävässä oppaassa oli ainoastaan kivunhoitokomponentti ja sen pää- ja alaluokat tuotu esille. Röntgenhoitajat toivoivat myös hoidon ja jatkohoidon koordinointi komponenttia, josta löytyvät pääluokat kipuun liittyvä tiedon tarve ja kipuun liittyvä ohjaus. Tämän palautteen perusteella oppaaseen tehtiin vielä muutoksia ennen opinnäytetyön esitarkastukseen jättöä. Pohdinta Johtopäätökset Tutkimustuloksia tarkasteltaessa voidaan todeta, että kipu heikentää potilaiden yleistä hyvinvointia, päivittäisiä toimintoja, elämänlaatua sekä hoitomyöntyvyyttä. Eniten kipua aiheuttaa suun mukosiitti. Suun mukosiitti on sädehoidon ja kemosädehoidon vakava sivuvaikutus (Kusiak ym. 2020). Suun mukosiitti aiheuttaa potilaille kipua, jonka voimakkuus vaihtelee. Lisäksi se heikentää potilaiden elämänlaatua. Kivulla on vaikutus myös potilaiden fysiologisiin perustarpeisiin, koska se aiheuttaa nielemisen ja syömisen ongelmia. (Kusiak ym. 2020; Kanagalingam ym. 2018; Mirabile ym. 2016; Zhang ym. 2024.) Kuten Khawaja ym. (2023) tutkimuksesta kävi ilmi, lähes kaikilla pään ja kaulan alueen syöpää sairastavilla potilailla sädehoidon aikana esiintyi jatkuvaa kipua. Vaikuttaa siltä, että kipua esiintyy useimmilla potilailla, mutta kivun voimakkuus vaihtelee hoidon aikana. Myös ruoan pureskelu aiheuttaa potilaalle suun kipua. Ruoan koostumuksella sekä lämpötilalla on vaikutusta suun kipuun. Kipu esiintyy muun muassa tylppänä, polttavana ja terävänä. (Bossi ym. 2019; Kanagalingam ym. 2018; Khawaja ym. 2023; Mirabile ym. 2016.) Suun kipu vaikeuttaa puhumista ja nielemistä, jolloin ruoan ja lääkkeiden nauttiminen suun kautta rajoittuvat ja potilaan sosiaalinen toiminta vähenee. Suun mukosiitista johtuen potilaiden kipuherkkyys on lisääntynyt happamalle, mausteiselle ja kuumalle ruoalle sekä ruoalle, jolla on karkea tai kova koostumus (Bossi ym. 2019; Kanagalingam ym. 2018; Kusiak ym. 2020; Mirabile ym. 2016; Zhang ym. 2024). Makuaistin sekä suun toimintojen heikentyessä potilaiden ruokahalu heikkenee ja tapahtuu laihtumista (Kanagalingam ym. 2018; Kusiak ym. 2020; Ye ym. 2023). Tämän vuoksi potilaiden syöpähoitoon voi tulla viivästyksiä ja keskeytyksiä hoidon aikana. Kivun arvioinnissa tulee hyödyntää yleisiä kipumittareita. Pelkkään kipumittarin lukemaan ei tule keskittyä vaan hoitajan tulee ottaa huomioon myös potilaan oma kuvaus kivustaan. Haastattelun lisäksi kliininen tutkimus on tärkeää arvioidessa kipua (Kauvo ym. 2024; Kinnunen ym. 2023). Pitkäaikaisen kivun arvioinnissa voidaan hyödyntää Brief Pain Inventory (BPI) -mittaria yhdessä NRS-mittarin kanssa, jolla voidaan selvittää kivun vaikutus potilaan toimintakykyyn, psyykkiseen vointiin ja elämänlaatuun. Moniulotteisia kipukyselylomakkeita sisältävä McGill Pain Questionnaire (MPQ) kyselyjä voidaan hyödyntää syöpään liittyvissä kivun arvioimisessa yhdessä VAS- ja VRS-kipumittareiden kanssa. (Bossi ym. 2019.) Paavola ym. (2024) tutkimuksesta käy ilmi, että kivunarvioinnin ja -hoidon kirjaaminen on riittämätöntä ja potilaiden hoidossa käytetään kipumittareita hyvin vähän. Potilaiden osallisuus kivunarvioinnissa oli vähäistä. (Paavola ym. 2024, 26–27.) Pään ja kaulan alueen syöpää sairastavilla potilailla esiintyy kipua sädehoidon aikana. Kivun säännöllinen arviointi on tärkeää koko sädehoidon ajan, koska kipu vaikuttaa monin tavoin potilaan elämänlaatuun. Tämä opinnäytetyö nostaa esille pään ja kaulan alueen syöpää sairastavan potilaan kipukokemuksia, kivun arviointimenetelmiä sekä kivun rakenteisen kirjaamisen mallin, joihin on keskitytty oppaassa. Oppaasta hoitajat voivat tarkistaa kuinka kipua arvioidaan ja miten kipu kirjataan rakenteisesti potilastietojärjestelmään. Vaikka opinnäytetyössä on keskitytty pään ja kaulan alueen syöpää sairastaviin potilaisiin, oppaan tietoa voidaan hyödyntää kaikkien syöpäpotilaiden kivun arvioimisessa ja kirjaamisessa sädehoitoyksikössä. Kivun rakenteinen kirjaaminen on tärkeää, sillä sen avulla pystytään saamaan nopeasti tietoon potilaan aiemmat tulokset esimerkiksi kivun voimakkuuteen liittyen hoidon aikana. Rakenteiseen kirjaamiseen liittyvien luokitusten avulla voidaan kirjata siten, että aina ei vapaata tekstiä tarvita. Luokitusten avulla voidaan ilmaista käytännön toimia sekä kuvailla potilaan saamaa hoitoa. Tämä mahdollistaa tietojen yhdistämisen ja tiedon uudelleen käytön. Kivunhoito komponentin pääluokkaan sisältyvät kivun voimakkuuden arviointi, kivun sijainnin määrittäminen, kivun laadun arviointi, kivun keston arviointi sekä kivun ajallisuuden arviointi. Näitä voidaan täydentää alakomponenteilla kivun laadun ja ajallisuuden arviointiin liittyen (Kinnunen ym. 2023). Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys Tutkimuksen luotettavuudella tarkoitetaan tulosten tarkkuutta, jolloin tulokset ovat toistettavissa eivätkä ne ole sattumanvaraisia (Vilkka 2021). Tutkimuksen kohde ja tarkoitus, tutkijan omat sitoumukset, aineiston keruu, tutkimuksen kesto, aineiston analyysi, tutkimuksen luotettavuus sekä raportointi ovat asioita, joita tulee huomioida tutkimuksien luotettavuudessa ja niiden tulee olla tasapainossa toisiinsa nähden (Tuomi & Sarajärvi 2018, 163–164). Tässä kirjallisuuskatsauksessa on huomioitu edellä esitetyt asiat koko tutkimusprosessin ajan. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus on kohdannut arvostelua puolueellisuuteen ja sattumanvaraisuuteen liittyen. Sen vahvuutena pidetään katsauksen argumentoivuutta sekä mahdollisuutta tarkastella erityiskysymyksiä. Opinnäytetyön luotettavuus ja eettisyys lisääntyvät, kun työssä täsmennetään kirjallisuuskatsauksen kaikki eri vaiheet sekä erityispiirteet. (Kangasniemi ym. 2013, 292–297.) Tässä opinnäytetyssä on esitelty tarkasti tutkimuksen eri vaiheet, joilla pyritään lisäämään läpinäkyvyyttä, luotettavuutta ja eettisyyttä. Hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu huolellisesti toteutettu tutkimussuunnitelma (Vilkka 2021). Tässä opinnäytetyössä tutkimussuunnitelma ohjasi koko opinnäytetyöprosessia. Tämän kirjallisuuskatsauksen luotettavuutta on lisätty käyttämällä sisäänotto- ja poissulkukriteereitä sekä hakusanoja, jotka ovat tarkoin määritelty sekä kuvattu tarkasti tähän tutkimukseen. Tähän kirjallisuuskatsaukseen sisällytettyjen tutkimusten yleiskieli on englanti sen tavoitettavuuden sekä kansainvälisyyden vuoksi. Tutkimusaineiston haussa pyrin käyttämään sekä suomalaisia että kansainvälisiä tietokantoja ja varsinaiseen hakuun hyväksyin kansainvälisten tietokantojen lisäksi suomalaisen Finna-hakupalvelun. Kirjallisuuskatsauksen aineistoon hyväksytyistä tutkimuksista yksi oli suomenkielinen ja loput englanninkielisiä. Katsaukseen valittujen tutkimusten tutkimusmetodit olivat erilaisia. Kirjallisuuskatsauksia olivat suurin osa tutkimuksista, mutta mukana oli myös poikkileikkaustutkimuksia sekä pilottitutkimus. Tutkimuksissa keskityttiin kivun arviointiin, havainnointiin, hoitoon ja kirjaamiseen, suun mukosiitin hoitoon ja ehkäisyyn sekä suun mukosiitin vaikutukseen potilaiden jokapäiväiseen elämään syövänhoidon aikana. Näiden lisäksi kirjaamiseen liittyvissä oppaissa tuotiin esille rakenteista kirjaamista yleisellä tasolla sekä esiteltiin hoitokertomuksen rakenteinen kirjaus. Yhdessä kirjallisuuskatsauksessa (Yoon & Oh 2018) ei tuotu esille katsauksessa käytettyä tutkimusmenetelmää. Tutkimus valittiin kuitenkin osaksi tämän opinnäytetyön aineistoa, sen sopivan aiheen vuoksi. Laadun arviointia ei sisällytetty tähän opinnäytetyöhön, koska tutkimusaineistoon sisältyy oppaita, joita ei voi arvioida. Kirjaamiseen liittyvät oppaat olivat kaikki suomenkielisiä, jotka oli tuottanut Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimusetiikan tulee olla mukana koko opinnäytetyöprosessin ajan, joka alkaa jo ideointivaiheesta ja päättyy tulosten tiedottamiseen (Vilkka 2021). Aiheen valinta on opinnäytetyöprosessin ensimmäinen eettinen ratkaisu (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 24). Tässä opinnäytetyössä oli toimeksiantaja, joka esitti ehdotelman aiheesta. Aiheen valintaan vaikutti myös tekijän oma kiinnostus aihetta kohtaan. Hyvä tieteellinen käytäntö on huomioitava tehtäessä opinnäytetyötä. Eettisesti hyväksyttävä, luotettava ja uskottavat tulokset sisältävä tutkimus on Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (2023) mukaan tutkimus, joka on suoritettu hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen. Hyvän tieteellisen käytännön perusperiaatteet ovat luotettavuus, rehellisyys, arvostus ja vastuunkanto, jota on noudatettu myös tässä opinnäytetyössä. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023, 11–12.) Tutkimuksen eri vaiheissa on vältelty harhaanjohtavaa raportointia, plagiointia sekä kritiikitöntä tulosten yleistämistä (Hirsjärvi ym. 2009, 26–27). Opas luotiin internetistä löytyvällä ilmaisella Canva-ohjelmalla, joka sisältää kuvia ja pohjia, jotka ovat vapaasti käytettävissä ja muokattavissa, eivätkä ne riko tekijänoikeuksia. Oppaan avulla tuodaan tutuksi sekä nopeutetaan kivun arviointia ja rakenteista kirjaamista sädehoitoyksikössä. Opasta voidaan hyödyntää päivittäisessä potilastyössä. Jatkotutkimusaiheet Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin enimmäkseen kansainvälisiä tutkimuksia kipuun ja sen arviointiin liittyen, koska kotimaisten tutkimusartikkeleiden saatavuus oli huono. Jatkossa olisi mielenkiintoista saada tutkimustuloksia siitä, kuinka suun mukosiittia hoidetaan Suomessa. Suun mukosiitin hoitoa toteutetaan useilla eri menetelmillä, mutta erityiset ohjeet sen hoitoon puuttuvat. Pään ja kaulan alueen syövän riskiryhmiin kuuluvien potilaiden tietoisuutta syövän oireista tulisi lisätä työterveyshuollon ja perusterveydenhuollon käynneillä. Työikäisiä potilaita olisi tärkeää muistuttaa säännöllisistä hammaslääkärikäynneistä, jolloin on mahdollista tunnistaa myös suun ja nielun oireettomat muutokset. Jatkossa voitaisiin kehittää opas työterveyshuollon ja perusterveydenhuollon potilaille, josta löytyy tietoa pään ja kaulan alueen syövän riskitekijöistä sekä oireista. Lähteet Anttonen, A. & Heiskanen, T. 2023. Syöpäpotilaan kivun hoito. Teoksessa Leppä, S., Jyrkkiö, S., Pasanen, A., Pitkäniemi, J., Puolakkainen, P., Tenhunen, O., Vaalavirta, L. & Akrén, O. 2023. Syöpäsairaudet. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Aro, K. & Kainulainen, S. 2023. Tietoa potilaalle: Suusyöpä (kielisyöpä, huulisyöpä ja suuontelon syöpä). Helsinki: Suomalainen Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 9.9.2024. https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/shk/article/dlk00762/search/alkoholi?db=207 Bossi, P., Ghiani, M., Argenone, A. & Depenni, R. 2020. Is pain part of a systemic syndrome in head and neck cancer? Support Care in Cancer, 28(2), 451–459. Viitattu 12.3.2023. https://doi.org/10.1007/s00520-019-05147-8. Bossi, P., Giusti, R., Tarsitano, A., Airoldi, M., De Sanctis, V., Caspiani, O., Alte-rio, D., Tartaro, T., Alfieri, S. & Siano, M. 2019. The point of pain in head and neck cancer. Critical reviews in oncology/hematology, 138, 51–59. Viitattu 14.8.2024. doi:10.1016/j.critrevonc.2019.04.001. Blomqvist, M., Rummukainen, T., Sainio, T., Simola, T., Tyrisevä-Ryösö, M. & Kimpimäki, K. 2022. Hoitotyön perusosaaminen. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Daugėlaitė, G., Užkuraitytė, K., Jagelavičienė, E. & Filipauskas, A. 2019. Prevention and Treatment of Chemotherapy and Radiotherapy Induced Oral Mucositis. Medicina, 55(2), 25–38. Viitattu 22.8.2024. doi:10.3390/medicina55020025. Evenepoel, M., Haenen, V., De Baerdemaecker, T., Meeus, M., Devoogdt, N., Dams, L., Van Dijck, S., Van der Gucht, E. & De Groef, A. 2022. Pain Prevalence During Cancer Treatment: A Systematic Review and Meta-Analysis. Journal of pain and symptom management, 63(3), e317–e335. Viitattu 20.9.2024. doi:10.1016/j.jpainsymman.2021.09.011. Fink, R. & Gallagher, E. 2019. Cancer Pain Assessment and Measurement. Seminars in oncology nursing, 35(3), 229–234. Viitattu 23.9.2024. doi:10.1016/j.soncn.2019.04.003. Hassinen, T., Kinnunen, U. & Härkönen, M. 2023. Kirjaamisopas: Hoitokertomus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.7.2024. https://yhteistyotilat.fi/wiki08/display/JULRKHK?preview=/89835972/124065642/Kirjaamisopas_Hoitokertomus20230606.pdf. Heikkinen, J. & Frilander T. 2021. Sädehoidon haittavaikutusten hoito. Sairaanhoitajan käsikirja. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 9.9.2024. https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/shk/article/shk01606. Heiskanen, T. 2023. Syöpäkipupotilaan tutkiminen ja kivun arviointi. Teoksessa Leppä, S., Jyrkkiö, S., Pasanen, A., Pitkäniemi, J., Puolakkainen, P., Tenhunen, O., Vaalavirta, L. & Akrén, O. 2023. Syöpäsairaudet. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Heiskanen, T., Hamunen, K. & Hirvonen, O. 2013. Kipu palliatiivisessa hoidossa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 129(4),385-392. Viitattu 24.11.2023. https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo10822.pdf. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi. Hoikka, A., Raitio, N. & Englund, T. 2024. Kivunhoidon kirjaaminen. Teoksessa Ahlmén-Laiho, U., Katomaa, J., Kalliomäki, M., Laine, H., Olkkola, K., Soljanlahti, S., Tiala, T., Väyrynen, M. & Aaltonen, P. 2024. Anestesiakäsikirja. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Iivanainen, A. & Syväoja, P. 2012. Hoida ja kirjaa. 7. uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro. Ilmarinen, T., Nieminen, M., Mäkitie, A. & Atula, T. 2019. Pään ja kaulan alueen syöpien varhainen tunnistaminen. Helsinki: Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 135(5), 447–453. Viitattu 24.8.2024. https://www.duodecimlehti.fi/duo14796. Kalso, E. 2018. Voiko kipua mitata? Teoksessa Kalso, E., Haanpää, M., Hamunen, K., Kontinen, V., Vainio, A. & Aho, H. 2018. Kipu. 4. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Kalso, E. & Heiskanen, T. 2018. Syöpätauteihin liittyvä kipu. Teoksessa Kalso, E., Haanpää, M., Hamunen, K., Kontinen, V., Vainio, A. & Aho, H. 2018. Kipu. 4. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Kanagalingam, J., Wahid, M., Lin, J., Cupino, N., Liu, E., Kang, J., Bazarbashi, S., Moreira, N., Arumugam, H., Mueller S. & Moon, H. 2018. Patient and oncologist perceptions regarding symptoms and impact on quality-of-life of oral mucositis in cancer treatment: Results from the Awareness Drives Oral Mucositis PercepTion (ADOPT) study. Supportive Care in Cancer, 26(7), 2191–2200. Viitattu 15.8.2024. doi:10.1007/s00520-018-4050-3. Kangasniemi, M., Utriainen, K., Ahonen, S., Pietilä, A., Jääskeläinen, P. & Liikanen, E. 2013. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus: Eteneminen tutkimuskysymyksestä jäsennettyyn tietoon. Hoitotiede, 25(4), 291–301. Kankkunen, P. & Vehviläinen-Julkunen, K. 2013. Tutkimus hoitotieteessä. 3. uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Kauvo, T., Virkkunen, H. & Ålander, A. (toim.) 2024. Potilastiedon kirjaamisen yleisopas. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.7.2024. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/149372/Potilastiedon%20kirjaamisen%20yleisopas_20240626.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Khawaja, S., Bavarian, R., Rehman, S. A. & Hafeez, H. 2023. Head and Neck Cancer-Related Pain: A Descriptive Analysis of the Pain Phenotypes. Journal of pain research, 16, 2919–2927. Viitattu 23.8.2024. doi:10.2147/JPR.S411285. Kinnunen, U., Liljamo, P., Härkönen, M., Ukkola, T., Kuusisto, A., Hassinen, T. & Moilanen, K. 2023. FinCC-luokituskokonaisuuden käyttäjäopas. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.7.2024. https://yhteistyotilat.fi/wiki08/display/FLKJ1?preview=/56886406/139796212/FinCC%204.0%20-luokituskokonaisuuden%20k%C3%A4ytt%C3%A4j%C3%A4opas%20v1.4%2020231031.pdf. Koivunen, P. 2023. Pään ja kaulan alueen syöpien seuranta ja ennuste. Teoksessa Leppä, S., Jyrkkiö, S., Pasanen, A., Pitkäniemi, J., Puolakkainen, P., Tenhunen, O., Vaalavirta, L. & Akrén, O. 2023. Syöpäsairaudet. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Korhonen, T., Hahtela, N., Siltanen, H. & Holopainen, A. 2018. Toteutuuko näyttöön perustuva toiminta Suomessa? Raportti nykytilasta hoitotyön edustajien kuvaamana. Hoitotyön tutkimussäätiö ja Sairaanhoitajaliitto. Viitattu 30.9.2024. https://hotus.fi/wp-content/uploads/2019/04/npt-raportti-digi-26-2-2018.pdf. Kusiak, A., Jereczek-Fossa, B., Cichońska, D. & Alterio, D. 2020. Oncological-Therapy Related Oral Mucositis as an Interdisciplinary Problem-Literature Review. International journal of environmental research and public health, 17(7), 2464–2476. Viitattu 18.8.2024. doi:10.3390/ijerph17072464. Kyngäs, H., Kääriäinen, M., Poskiparta, M., Johansson, K., Hirvonen, E. & Renfors, T. 2007. Ohjaaminen hoitotyössä. Helsinki: WSOY. Käypä hoito -suositus 2018. Alkoholiongelmat. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 9.9.2024. https://www.kaypahoito.fi/hoi50028. Käypä hoito -suositus 2019. Palliatiivinen hoito ja saattohoito. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Palliatiivisen Lääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Viitattu 8.11.2024. https://www.kaypahoito.fi/hoi50063. Käypä hoito -suositus 2024. Tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden ehkäisy ja hoito. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 9.9.2024. https://www.kaypahoito.fi/hoi40020#K1. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä 14.4.2023/703. Viitattu 12.8.2024. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2023/20230703. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä 27.8.2021/784. Viitattu 12.8.2024. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2021/20210784. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1994/559. Viitattu 12.8.2024. https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940559#L3P16. Leppä, S. & Tenhunen, O. 2023. Syövän hoidosta aiheutuvien haittojen arviointi. Teoksessa Leppä, S., Jyrkkiö, S., Pasanen, A., Pitkäniemi, J., Puolakkainen, P., Tenhunen, O., Vaalavirta, L. & Akrén, O. 2023. Syöpäsairaudet. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Minn, H. & Tenhunen, M. 2023a. Syövän sädehoidon vaikutukset ja merkitys. Teoksessa Leppä, S., Jyrkkiö, S., Pasanen, A., Pitkäniemi, J., Puolakkainen, P., Tenhunen, O., Vaalavirta, L. & Akrén, O. 2023. Syöpäsairaudet. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Minn, H. & Tenhunen, M. 2023b. Sädehoidon haittavaikutukset. Teoksessa Leppä, S., Jyrkkiö, S., Pasanen, A., Pitkäniemi, J., Puolakkainen, P., Tenhunen, O., Vaalavirta, L. & Akrén, O. 2023. Syöpäsairaudet. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Mirabile, A., Airoldi, M., Ripamonti, C., Bolner, A., Murphy, B., Russi, E., Numico, G., Licitra, L. & Bossi, P. 2016. Pain management in head and neck cancer patients undergoing chemo-radiotherapy: Clinical practical recommendations. Critical reviews in oncology/hematology, 99, 100-106. Viitattu 28.8.2024. doi:10.1016/j.critrevonc.2015.11.010. Mody, M., Rocco, J., Yom, S., Haddad, R. & Saba, N. 2021. Head and neck cancer. The Lancet, 398(10318), 2289-2299. Viitattu 26.8.2024. doi:10.1016/S0140-6736(21)01550-6. Mäkelä-Bengs, P. & Vuokko, R. 2014. Raportin rakenne. Teoksessa Hyppönen, H., Vuokko, R., Doupi, P. & Mäkelä-Bengs, P. (toim.) 2014. Sähköisen potilaskertomuksen rakenteistaminen. Menetelmät, arviointikäytännöt ja vaikutukset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 31/2014. Viitattu 14.10.2024. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-381-9. Mäkelä, P. & Niemelä, S. 2022. Tietoa potilaalle: Alkoholi ja terveys. Helsinki: Suomalainen Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 9.9.2024. https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/shk/article/dlk01120/search/alkoholi?db=207. Niela-Vilén, H. & Hamari, L. 2016. Kirjallisuuskatsauksen vaiheet. Teoksessa Stolt, M., Axelin, A. & Suhonen, R. (toim.) 2016. Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä. 2. korjattu painos. Turku: Turun yliopisto. Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2015. Kehittämistyön menetelmät: Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. 3. uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Paavola, L., Palomaa, A., Hakala, M., Mäki-Asiala, M., Kerimaa, H. & Pölkki, T. 2024. Kivunarvioinnin ja -hoidon kirjaaminen erikoissairaanhoidon somaattisilla osastoilla – poikkileikkaustutkimus potilasasiakirjoista. Tutkiva hoitotyö, 22(1), 21-29. Page, M., McKenzie, J., Bossuyt, P., Boutron, I., Hoffmann, T., Mulrow, C., Shamseer, L., Tetzlaff, J., Akl, E., Brennan, S., Chou, R., Glanville, J., Grimshaw, J., Hróbjartsson, A., Lalu, M., Li, T., Loder, E., Mayo-Wilson, E., McDonald, S., McQuinness, L., Stewart, L, Thomas, J., Tricco, A., Welch, V., Whiting, P. & Moher, D. 2020. The PRISMA 2020 statement: an updated guideline for reporting systematic reviews. BMJ 2021;372:n71. Viitattu 8.9.2024. doi: 10.1136/bmj.n71. PRISMA 2020. Viitattu 8.9.2024. https://www.eshackathon.org/software/PRISMA2020.html. Pöyhiä, R. & Heiskanen, T. 2020. Yleistä syöpäkivun esiintyvyydestä, patofysiologiasta, diagnosoinnista ja mittaamisesta. Teoksessa Kiviluoma, K., Saari, T., Tallgren, M., Uusaro, A., Yli-Hankala, A., Olkkola, K. & Aaltonen, P. 2020. Anestesiologia, teho-, ensi- ja kivunhoito. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Rautava-Nurmi, H., Westergård, A., Henttonen, T., Ojala, M. & Vuorinen, S. 2020. Hoitotyön taidot ja toiminnot. 7. uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Saarilahti, K. 2023. Pään ja kaulan alueen syöpien sädehoito ja kemosädehoito. Teoksessa Leppä, S., Jyrkkiö, S., Pasanen, A., Pitkäniemi, J., Puolakkainen, P., Tenhunen, O., Vaalavirta, L. & Akrén, O. 2023. Syöpäsairaudet. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Saarilahti, K. & Koivunen, P. 2023. Pään ja kaulan syöpä: epidemiologia, patologia, seuranta ja ennuste. Teoksessa Leppä, S., Jyrkkiö, S., Pasanen, A., Pitkäniemi, J., Puolakkainen, P., Tenhunen, O., Vaalavirta, L. & Akrén, O. 2023. Syöpäsairaudet. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Salminen, A. 2023. Mikä kirjallisuuskatsaus? Johdatus kirjallisuuskatsauksen tyyppeihin ja joihinkin hallintotieteellisiin sovelluksiin. Vaasa: Vaasan Yliopiston raportteja 40. Viitattu 2.9.2023. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-395-081-8. Sario, S. 2021. Syöpäkivun kokonaishoito. Sairaanhoitajan käsikirja. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 10.9.2024. https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/shk/article/shk01650. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista 24.1.2022/94. Viitattu 12.8.2024. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2022/20220094. Sulosaari, V. & Kajander-Unkuri, S. 2016. Integroitu kirjallisuuskatsaus. Teoksessa Stolt, M., Axelin, A. & Suhonen, R. (toim.) 2016. Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä. 2. korjattu painos. Turku: Turun yliopisto. Suomen pään ja kaulan onkologia ry 2024. Pään ja kaulan alueen syövän kansallinen hoitosuositus. Viitattu 19.8.2024. www.fshno.fi/Hoitosuositus. Suomen syöpärekisteri 2024. Syöpätilastot: Suu ja nielu. Viitattu 9.11.2024. https://syoparekisteri.fi/assets/themes/ssy3/factsheets/syopien-tietolaatikot/1fi_Suu.html. Tarkkanen, M. 2023. Syövän yleisimmät hoitomuodot. Teoksessa Leppä, S., Jyrkkiö, S., Pasanen, A., Pitkäniemi, J., Puolakkainen, P., Tenhunen, O., Vaalavirta, L. & Akrén, O. 2023. Syöpäsairaudet. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Tenhunen, O. 2023. Syövän lääkehoidon yleiset periaatteet. Teoksessa Leppä, S., Jyrkkiö, S., Pasanen, A., Pitkäniemi, J., Puolakkainen, P., Tenhunen, O., Vaalavirta, L. & Akrén, O. 2023. Syöpäsairaudet. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Uudistettu laitos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäiltyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 2/2023. Helsinki: Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Viitattu 18.10.2024. https://tenk.fi/sites/default/files/2023-03/HTK-ohje_2023.pdf. Vilkka, H. 2021. Tutki ja kehitä. 5. päivitetty painos. Jyväskylä: PS. kustannus. Vilkka, H. & Airaksinen, T. 2003. Toiminnallinen opinnäytetyö. Helsinki: Tammi. Ye, Y., Cardoso, D., Kayahara, G. & Bernabé, D. 2023. A pilot study to improve pain phenotyping in head and neck cancer patients. Frontiers in pain research, 4, 01–07. Viitattu 23.8.2024. doi:10.3389/fpain.2023.1146667. Yoon, S. & Oh, J. 2018. Neuropathic cancer pain: Prevalence, pathophysiology, and management. The Korean journal of internal medicine, 33(6), 1058-1069. Viitattu 15.8.2024. doi:10.3904/kjim.2018.162. Zhang, Z., Tian, L., Liu, J., Jiang, H. & Wang, P. 2024. Evidence summary on managing radiotherapy-induced oral mucositis in patients with head and neck cancer. Asia-Pacific journal of oncology nursing, 11(3), 1–8. Viitattu 2.9.2024. doi:10.1016/j.apjon.2024.100386. LIITTEET Liite 1. Taulukko katsaukseen valituista artikkeleista ja oppaistaLiite 2. Opas kivun arvioinnista ja kirjaamisesta Aivotalo.fi-palvelun aivoverenkiertohäiriösisällön hyödyntäminen potilaiden ohjauksessa neurologisella vuodeosastolla Julia Tiitinen Johdanto Sähköisten palveluiden käyttö lisääntyy ja digitalisaation vaikutukset näkyvät sosiaali- ja terveydenhuollossa (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2021). Terveydenhuollossa digitaalisilla palveluilla on esimerkiksi korvattu perinteisiä vastaanottokäyntejä sekä puheluita (Pennanen, Jansson, Torkki, Harjumaa, Pajari, Laukka, Lakoma, Härkönen, Verho, Martikainen, Kouvonen & Leskelä 2023, 10). Terveydenhuollon digitalisoituminen edellyttää myös ammattilaisilla digitaalista osaamista, jotta he voivat tarjota laadukasta terveydenhuoltoa (Kulju, Jarva, Oikarinen, Hammarén, Kanste & Mikkonen 2024). Tämä tutkimus liittyy sähköisten terveyspalveluiden hyödyntämiseen potilasohjauksessa. Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää ja sen aineisto kerättiin teemahaastattelujen, kyselyiden ja osastolla pidetyn työpajan avulla. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia vaikutuksia Aivotalo.fi-palvelun aivoverenkiertohäiriösisällön käytöllä oli potilasohjaukseen hoitajien näkökulmasta sekä miten hoitajat kokivat palvelun käytön. Aivotalo.fi on palvelu, joka on suunnattu aivosairauksia sairastaville potilaille sekä heidän läheisilleen (Terveyskylä 2023). Tutkimuksen tuloksia hyödynnettiin hoitotyön kehittämisessä neurologisella osastolla luomalla tulosten pohjalta ohjausrunko potilasohjauksen tueksi. Toimeksiantajana toimi Uudenmaan erikoissairaanhoidosta vastaavan HUS-yhtymän Neurokeskus, josta saatiin myös aihe-ehdotus. Lisäksi tutkija toivoi, että opinnäytetyön tuloksia olisi mahdollista hyödyntää hänen omalla osastollaan. Aiheen valintaan vaikutti sen ajankohtaisuus sekä tarve luoda ohjausrunko neurologiselle vuodeosastolle, jossa tutkija työskenteli. Terveydenhuollossa ohjaus on keskeinen osa hoitotyötä (Ahonen, Blek-Vehkaluoto, Buure, Ekola, Partamies & Sulosaari 2020, 34). Myös aivoverenkiertohäiriöiden hoitosuosituksiin kuuluu potilaiden ohjaaminen (Finch, Coleman, Cameron & Moro, 2022). Potilaiden ohjauksen toteuttamiseen liittyy kuitenkin haasteita, kuten väestön vanheneminen, lisääntyvä monikulttuurisuus, hoitoprosessien nopeatahtisuus sekä avohoitopalveluiden korostuminen (Tervo-Heikkinen, Saaranen, Miettinen & Vaajoki 2018). Haasteet voivat liittyä myös tarvittavan ajan antamiseen, opetusmateriaalien laatuun ja saatavuuteen sekä niiden käytettävyyteen (Schooley, Akanksha, Nikmet, Brookshire & Patel 2020). Erilaiset digitaaliset teknologiat kuten etäseurantalaiteet ja mobiilisovellukset ovat muuttaneet hoitotyön käytäntöjä. Hoitajien on esimerkiksi mahdollista käyttää erilaisia digitaalisia työkaluja potilaan hoidon, ohjauksen ja osallistamisen parantamiseksi. (Pradhan 2023.) Ohjausta on mahdollista tarjota potilaille kirjallisen materiaalin lisäksi esimerkiksi erilaisten äänitteiden, videoiden ja interaktiivisten pelien muodossa (Kuwabara, Su & Krauss 2019). Lisäksi aivoverenkierohäiriöpotilaille on kehitetty myös uusia ja tehokkaita työkaluja ohjaamiseen (Flinch, Coleman, Cameron & Moro 2023). Onkin tärkeää tutkia erilaisten mobiililaitteiden ja muiden sähköisten menetelmien käyttöä potilasohjauksessa (Schooley ym. 2020). Lisäksi on olemassa tutkimustietoa siitä, että potilaat eivät muista isoa osaa terveydenhuollon ammattilaisten heille kertomista asioista (Laws, Lee, Taubin, Rogers & Wilson 2018). Sähköisten terveyspalveluiden käyttö mahdollistaa, että terveydenhuollon ammattilaisten antamia tietoja ei tarvitse muistaa ulkoa ja sisältöihin on mahdollista palata aina uudelleen (Terveyskylä 2022). Tutkimuksen tarkoitus ja tavoite ja tutkimuskysymykset Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia vaikutuksia Aivotalo.fi-palvelun aivoverenkiertohäiriösisällön käytöllä potilasohjauksessa on hoitajien näkökulmasta ja miten hoitajat kokivat palvelun käytön. Tarkoituksena oli hyödyntää tutkimuksen tuloksia ohjauksen kehittämiseen osastolla. Tulosten pohjalta luotiin ohjausrunko potilasohjauksen tueksi neurologiselle vuodeosastolle. Tutkimuskysymykset olivat: Millaisia vaikutuksia Terveyskylän Aivotalo.fi-palvelun käytöllä oli potilaiden saamaan ohjaukseen hoitajien näkökulmasta? Minkälaiseksi hoitajat kokivat Aivotalo.fi-palvelun käytön potilasohjauksessa? Aivoverenkiertöhäiriötä sairastavan potilaan ohjaus Aivoverenkiertohäiriöt Aivoverenkiertohäiriöllä (AVH) tarkoitetaan aivoverisuonten tai -verenkierron sairauksia. Erilaisia aivoverenkiertohäiriöitä ovat esimerkiksi aivoinfarkti, aivojensisäinen verenvuoto (ICH) sekä lukinkalvonalainen verenvuoto (SAV). (Käypä hoito -suositus 2024.) Aivoinfarktit ja aivoverenvuodot ovat merkittäviä kuolemansyyn ja vammautumisen aiheuttajia aiheuttaen myös pitkäaikaistyökyvyttömyyttä maailmanlaajuisesti (Caprio & Sorond 2019; Finch ym. 2022). Aivoverenkiertohäiriöiden merkittävimmät riskitekijät ovat kohonnut verenpaine, liikunnan vähäisyys, keskivartalolihavuus, haitalliset rasva-arvot, diabetes, tupakointi, ruokavalion epäterveellisyys, alkoholin liikakäyttö, psykososiaalinen stressi sekä masennus (Terveyskylä 2017). Lisäksi yleisin altistava tekijä sydänperäiselle aivoinfarktille ja ohimenevälle aivoverenkiertohäiriölle (TIA) on sydämen rytmihäiriö eteisvärinä (Ijäs, Curtze & Kantanen 2020). Eteisvärinä voi aiheuttaa sydämen vasempaan eteiseen verihyytymän. Liikkeelle lähtiessään hyytymä voi kulkeutua valtimoveren mukana aivovaltimoihin ja aiheuttaa aivoinfarktin. (Kettunen 2023.) Aivoinfarktissa aivovaltimo tukkeutuu, jolloin aivokudosta tuhoutuu verisuonen suonitusalueelle aiheutuneen hapenpuutteen seurauksena. Oireet vaihtelevat sen mukaan, missä kohdassa aivoja infarkti sijaitsee. Oireita voivat olla esimerkiksi toisen yläraajan heikkous, suupielen roikkuminen, puutumisoireet sekä puheentuoton häiriöt. (Atula 2023.) Ohimenevästä aivoverenkiertohäiriöstä käytetään lyhennettä TIA (transient ischemic attack). Siinä oireet ovat aivoinfarktin kaltaiset, mutta korjaantuvat eivätkä aiheuta pysyvää vaurioita. Kohtaus voi kuitenkin enteillä varsinaista aivoinfarktia ja siksi siihen täytyy suhtautua vakavasti. (Tarnanen, Putaala, Sairanen & Tuunainen 2024.) Aivoverenvuodossa aivovaltimo repeää aiheuttaen verenvuotoa aivokudokseen. Vuotanut veri aiheuttaa painetta ympäröivään aivoalueeseen häiriten alueen hermokudosten toimintaa ja vähentäen verenkiertoa vuotavan suonen alueella. (Atula 2023.) Aivoverenkiertohäiriön vaikutukset sairastuneen toimintakykyyn riippuvat vaurion sijainnista ja koosta. Kuntoutus on tärkeää potilaan toimintakyvylle ja se tulisi aloittaa varhain parhaiden tulosten saavuttamiseksi (Aivoliitto 2023a). Aktiivinen kuntoutus alkaakin heti potilaan voinnin salliessa (Tarnanen ym. 2024). Noin 40 % aivoverenkiertohäiriöpotilaista tarvitsee pitkäaikaista kuntoutusta, ja osalle oireet voivat jäädä pysyvästi (Aivoliitto 2023b). Aivoverenkiertohäiriöiden ennaltaehkäisy ja riskitekijät Iso osa, jopa 90 % aivoverenkiertohäiriöistä voisi olla ennaltaehkäistävissä (Terveyskylä 2017; Diener & Hankey 2020). Sen vuoksi niin primaaristen aivoverenkiertohäiriöiden kuin sekundaaristen aivoverenkiertohäiriöidenkin ehkäisy ovat erittäin tärkeässä asemassa (Diener & Hankey 2020). Uusiutumisriski aivoinfarktissa sekä TIA-kohtauksessa on suuri. Mikäli sairautta ei hoideta, 10 % potilaista sairastuu aivoinfarktiin seuraavien kolmen kuukauden kuluessa ja jopa 40 % seuraavan kymmenen vuoden aikana. Nämä potilaat ovat myös suuremmassa riskissä sairastua esimerkiksi spontaaniin aivoverenvuotoon ja sydäninfarktiin. Uusiutumisriskiin vaikuttaa esimerkiksi se, kuinka paljon erilaisia verisuoniriskitekijöitä potilaalla on, sekä se, mistä aivoverenkiertohäiriö on johtunut. Riski sairastua uudelleen on korkeampi, mikäli verisuoniriskitekijöitä on paljon. (Ijäs ym. 2020.) Hyvällä riskitekijöiden hoidolla voidaan pienentää aivoverenkiertohäiriöiden sairastumisriskiä (Terveyskylä 2017; Aivoliitto 2024a). Aivoverenkiertohäiriöiden riskitekijöiden tunnistamisessa on kaksi keskeistä näkökohtaa. Ensimmäinen on tunnistaa elämäntapoihin liittyvät riskitekijät, joihin voitaisiin puuttua yksilöllisesti räätälöidyllä tavalla. Toinen on tunnistaa sellaiset lääketieteelliset riskitekijät, joita varten on olemassa hoitosuositukset. (Norrving, Barrick, Davalos, Dichgans, Cardonne, Guekht, Kutluk, Mikulik, Wardlaw, Richard, Nabavi, Molina, Bath, Stibrant Sunnerhagen, Rudd, Drummond, Planas & Caso 2018.) Yksi tärkeimmistä riskitekijöistä, johon voidaan vaikuttaa, on korkea verenpaine (Diener & Hankey 2020). Yli 60 %:lla aivoverenkiertohäiriöön sairastuneista potilaista on korkea verenpaine. Korkean verenpaineen tunnistaminen riskitekijänä aivoverenkiertohäiriölle voisi esimerkiksi parantaa sairauden varhaista havaitsemista ja nopeuttaa hoidon aloittamista. (Norrving ym. 2018.) Aivoverenkiertohäiriöiden riskitekijöiden hyvä hoito tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kohonnutta verenpainetta ja korkeita rasva-arvoja sekä verensokeria hoidetaan niin lääkkeellisesti kuin lääkkeettömästikin siten, että niiden arvot saataisiin normaalilukemiin. Tästä syystä aloitettu lääkitys jatkuu yleensä läpi elämän. Verisuonitukoksia ehkäisevä lääkehoito aloitetaan myös ohimenevän aivoverenkiertohäiriön eli TIA-kohtauksen jälkeen. Lisäksi terveillä elämäntavoilla voi vaikuttaa riskiin sairastua aivoverenkiertohäiriöön. Riskitekijöiden hoidon lisäksi suositellaan joka vuotista lääkärin seurantaa, jossa käydään läpi riskitekijöiden hoito sekä lääkitys ja arvioidaan lisäksi kuntoutuksen tarvetta. (Aivoliitto 2024a.) Aivoverenkiertohäiriöpotilaan ohjaus Siinä missä aivoverenkiertohäiriöiden tehokas hoito ja ennaltaehkäisy ovat keskeisessä asemassa terveydenhuollossa, lukeutuu sen hoitosuosituksiin myös potilaiden ohjaaminen (Finch ym. 2022). Ohjauksessa potilaalle annetaan tietoa, jota hän arvioi ja soveltaa omiin tarpeisiinsa perustuen (Ahonen ym. 2020, 34). Potilaan oikeus saada riittävästi ja ymmärrettävällä tavalla kerrottuna hoitoonsa liittyvää tietoa on säädetty laissa (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992 5§). Aivoverenkiertohäiriöpotilaiden on tärkeää esimerkiksi tunnistaa aivoverenkiertohäiriön riskitekijät, jotta sairauden uusiutumisriskiä voidaan vähentää (Kang, Shen, Lin, Elwyn, Huang, Wu & Hou, 2019). Tietoisuus aivoverenkiertohäiriöistä edistää myös potilaiden varhaista sairaalaan hakeutumista, mikä puolestaan vähentää sairauden pitkäaikaisia komplikaatioita. Syy sille, miksi aivoverenkiertohäiriöpotilaat hakeutuvat liian myöhään sairaalaan saattaa olla seurausta potilaiden kyvyttömyydestä tunnistaa aivoverenkiertohäiriön oireita. Potilaat saattavat esimerkiksi odottaa, että oireet menevät itsestään ohi, tai he eivät ole tietoisia varhain aloitetun hoidon hyödyistä. (Melak, Wondimsigegn & Kifle 2021). Vaikka on osoitettu, että aivoverenkiertohäiriöpotilaiden ohjaaminen on tärkeää sekä tehokasta, on useiden aivoverenkiertohäiriön sairastaneiden potilaiden sekä heidän omaistensa kokemus, että saatavilla oleva tieto ei vastaa heidän tarpeitaan. Kasvava näyttö tukee esimerkiksi aivoverenkiertohäiriön sairastaneiden henkilöiden tarpeita saada sairauteen liittyvää tietoa ja koulutusta ennen sairaalasta kotiutumista. (Finch, Minchell, Cameron, Jaques, Lethlean, Shah & Moro 2022.) Faiz, Labberton, Thommessen, Rønning ja Barra (2019) tutkivat aivoverenkiertohäiriöistä toipuneiden potilaiden elämäntapakäyttäytymistä sekä tietämystä sairaudesta. Tutkimuksen mukaan vain kaksi kolmesta potilaasta tunnisti oikein oman aivoverisuonisairautensa alatyypin, mikä viittaa siihen, että erityisesti aivoverenkiertohäiriöstä toipuneille potilaille tulisi antaa paremmin tietoa heidän diagnoosistaan. Vaikka tiedon antaminen on keskeinen osa aivoverenkiertohäiriöpotilaiden hoitoa, ovat tiedontarpeet usein huonosti tunnistettuja (Eames, Hoffmann, Worrall, Read & Wong 2013). Varsinkin ne potilaat, jotka ovat sairastaneet lievän tai ohimenevän aivoverenkiertohäiriön kotiutetaan usein rajoitetulla seurannalla, vaikka lähes puolella näistä potilaista ilmenee kognitiivisia haasteita. Esimerkiksi pelkkä tupakoinnin välttämiseen, fyysiseen aktiivisuuteen ja ehkäisevään lääkitykseen liittyvät kannustukset eivät usein riitä varmistamaan hoitoon sitoutumista, vaan tarvittaisiin kattavampia toimenpiteitä, joilla tuetaan potilaiden sopeutumista terveellisiin elämäntapoihin. (Liljehult, Molsted, Møller, Overgaard & Christensen 2024.) On myös tiedossa, että vaikka sairaalassa aloitetaan monilla potilailla kolesterolin hoitoon tarkoitettuja statiini-lääkityksiä, on niiden pitkäaikaisen käytön noudattaminen kuitenkin alhaista (Norrving ym. 2018). Yleisimmät syyt sille, miksi aivoverenkiertohäiriöpotilaat eivät sitoudu lääkehoitoon, ovat tiedon puute sekä lääkityksen monimutkaisuus. Muita syitä ovat esimerkiksi unohdukset, lääkkeiden sivuvaikutusten pelko, lääkkeisiin liittyvät uskomukset, lääkkeiden kustannukset sekä lääkärin ja potilaan välisen yhteydenpidon puute. (Rajahthurai, Farrukh, Makmor-Bakry, Tan, Fatokun, Saffian & Ramatillah 2022.) Terveydenhuollon ammattilaisten tulisi tunnistaa potilaiden lääkityksiin liittyvät huolenaiheet ja korostaa niiden hyötyä sekundaaristen aivoverenkiertohäiriöiden ehkäisemiseksi (Cheiloudaki & Alexopoulos 2019). On myös huomioitava, että aivoverenkiertohäiriöpotilaat suhtautuvat sairastumiseensa eri tavoin ja tiedontarpeet vaihtelevat eri potilaiden välillä (Eames ym. 2013; Kaila 2014, 59). Edellä mainitun lisäksi sairastuneiden tiedon ja tuen tarve muuttuu myös ajan kuluessa. Aivoverenkiertohäiriöön sairastunut potilas ja hänen läheisensä tarvitsevat tietoa ja tukea myös akuutin sairastumistilanteen jälkeen. Lisäksi sairastuneen kokonaisvaltaisen elämäntilanteen ja siihen vaikuttavien tekijöiden huomioiminen on tärkeää. (Virtanen, 2014.) Terveyskäyttäytymiseen liittyvien muutosten käynnistäminen sekä ylläpitäminen ovat myös haaste aivoverenkiertohäiriöiden hoidossa. On kuitenkin näyttöä siitä, että hyvälaatuisella elämäntapaohjauksella voidaan auttaa aivoverenkiertohäiriöpotilaita sitoutumaan suositeltuun elämäntapamuutokseen ja potilaat hyötyvät laadukkaasta elämäntapaohjauksesta. (Oikarinen 2016.) Hyvän potilasohjauksen toteuttamiseksi hoitohenkilöstö tarvitsee sairauksien, niiden oireiden, hoidon ja ohjausmenetelmien lisäksi koulutusta siitä, mitä tarkoitetaan hyvällä ohjauksella. Lisäksi myös uudet työntekijät tulisi ottaa perehdyttämisen näkökulmasta huomioon. (Lipponen 2014.) Onnistunut ohjaus edellyttää jatkuvuutta, hoitohenkilökunnan aikaa sekä sitä, että potilaiden yksilölliset tarpeet sekä suhtautumistavat huomataan (Kaila 2014, 59). Lisäksi potilasohjauksen osaamisen kehittäminen on tärkeää, jotta voidaan välttyä rutiininomaiselta työskentelyltä potilaiden ohjauksessa. Potilasohjaukseen liittyvällä koulutuksella pystytään myös vastaamaan haasteisiin, joita jatkuvasti muuttuvat toimintaympäristöt ja yhteiskunta tuovat. (Tervo-Heikkinen ym. 2018.) Digitalisaation hyödyntäminen aivoverenkiertohäiriöpotilaiden ohjaamisessa On jo pitkään tiedetty, että potilaat eivät muista isoa osaa saamistaan terveyteen liittyvistä tiedoista (Laws ym. 2018). Joidenkin arvioiden mukaan vain noin viidennes saadusta tiedosta jää muistiin (Richard, Glaser & Lussier 2016). Erityisesti kotiutumisen jälkeen potilaat voivat olla epävarmoja terveydenhuollon ammattilaisten antamista tiedoista (Yen & Leasure 2019). Sähköisten terveyspalveluiden eli e-terveyspalveluiden käyttö mahdollistaa, että terveydenhuollon ammattilaisten antamia tietoja on mahdollista kerrata kotona älylaitteella kuten tietokoneella tai älypuhelimella. Näin ulkoa muistamisen tarve vähenee ja sisältöihin on mahdollista palata aina uudelleen. (Terveyskylä 2022.) Samalla potilaat etsivät myös sairauttaan koskevaa tietoa internetistä, jolloin ohjaaminen hakemaan tietoa luotettavista lähteistä korostuu (Ahonen ym. 2020, 35; Pyörälä, 2021). Yksi tutkimukseen perustuvaa tietoa tarjoava sähköinen terveyspalvelu on Terveyskylä. Sen ovat kehittäneet suomalaiset yliopistosairaalat. Terveyskylästä löytyy 33 eri virtuaalista taloa eli verkkosivustokokonaisuutta, kuten esimerkiksi Aivotalo, jotka tarjoavat luotettavaa tietoa terveydestä kansalaisille. (Terveyskylä 2023.) Terveyskylästä löytyvät myös erilaiset digihoitopolut, jotka ovat hoitosuhteessa oleville potilaille tarkoitettuja palveluja. Digihoitopolun avulla potilas pystyy olemaan yhteydessä omaan hoitavaan lääkäriinsä tai sairaanhoitajaan, ja välittämään heille tietoa voinnistaan. (Terveyskylä 2022). Digitalisaation myötä myös ohjauksen tukena on mahdollista käyttää erilaisia digitaalisia työkaluja (Pradhan 2023). Schooley ym. (2020) tutkivat digitaalisten ohjausmenetelmien ja teknisen integraation yhdistämistä kroonisesti sairaiden potilaiden hoidossa. Tutkimuksessa havaittiin, että digitaalisten menetelmien käyttö paransi potilaiden ymmärrystä ja sitoutumista ohjeisiin, lisäsi motivaatiota itsehoitoon, vahvisti luottamusta päätöksentekoon sekä paransi lääkärin ja potilaan välistä kommunikaatiota. Aivoverenkiertohäiriöpotilaiden ohjauksessa on myös tutkittu erilaisten puhelinsovellusten ja interaktiivisten tietokonejärjestelmien käyttöä vertailussa paperisten materiaalien käyttöön. Vertailuryhminä toimivat potilaat, joita ohjattiin perinteisillä paperimateriaaleilla (Chu & Choi 2020; Kang ym. 2019). Puhelinsovellusta käyttäneen ryhmän tiedot aivoverenkiertohäiriöiden riskitekijöistä paranivat, mutta ero kontrolliryhmään ei ollut tilastollisesti merkittävä (Kang ym. 2019). Interaktiivinen tietokonejärjestelmä puolestaan auttoi havainnollistamaan aivoverenkiertohäiriön aiheuttamia muutoksia kehossa, vaikka ryhmien välillä ei ollut merkittävä eroa. Tutkijat ehdottavat, että tietotekniikkaa voitaisiin hyödyntää myös omaisten ohjauksessa (Chu & Choi, 2020). Digitaalisilla terveydenhuollon interventioilla, kuten käytettävillä laitteilla ja mobiilisovelluksilla, on potentiaalia auttaa ratkaisemaan monia aivoverenkiertohäiriöiden hoitoon liittyviä haasteita. Esimerkiksi sairauden varhainen tunnistaminen ja hoito ovat kriittisiä aivoverenkiertohäiriöiden hoidossa. Nämä interventiot voivat auttaa tunnistamaan ja seuraamaan aivoverenkiertohäiriöiden riskitekijöitä, kuten kohonnutta verenpainetta ja epäsäännöllistä sykettä. Nämä interventiot voivat myös tarjota reaaliaikaista palautetta potilaille ja terveydenhuollon ammattilaisille, mahdollistaen näin aikaisemman puuttumisen ja sairauden ennaltaehkäisyn. (Silva & Andrade 2024.) Ne voivat tarjota potilaille myös helpon pääsyn erilaisiin opetusmateriaaleihin, kuten videoihin ja interaktiivisiin työkaluihin, jotka voivat auttaa potilaita ymmärtämään paremmin omaa tilaansa sekä ottamaan aktiivisemman roolin omassa hoidossaan (Bally, Cheng, van Grieken, Ferri Sanz, Zanutto, Carroll, Darley, Roozenbeek, Dippel & Raat 2023). Aivoverenkiertohäiriöpotilaiden ohjaamiseen on kehitetty myös muita innovatiivisia ja tehokkaita työkaluja. Virtuaalitodellisuuteen pohjautuva kuntoutus on esimerkiksi lupaava työkalu aivoverenkiertohäiriöpotilaan ohjauksessa. (Kim, Cho, Ku, Kim, Lee, Hwang & Paik 2020.) Tutkimusten mukaan teknologian käytöstä ohjauksessa on saatu positiivisia tuloksia, mutta lisää tutkimusta interaktiivisten teknologioiden käytöstä aivoverenkiertohäiriöpotilaiden ohjauksessa kuitenkin tarvitaan (Finch ym. 2022). Digitaalisten terveydenhuollon interventioiden käyttöönottoon liittyy kuitenkin joitain haasteita, jotka voivat estää teknologian laajempaa hyväksyntää ja käyttöä kliinisessä ympäristössä. Näitä haasteita ovat muun muassa yksityisyyteen liittyvät huolenaiheet, käytettävyyteen liittyvät ongelmat sekä ajatus siitä, että terveydenhuollon teknologialle ei olisi tarvetta. Näihin haasteisiin on kuitenkin mahdollista vastata esimerkiksi yhteissuunnittelun avulla, jossa potilaat voivat jakaa omia palvelukokemuksiaan. Tällöin palvelut voidaan räätälöidä paremmin loppukäyttäjien tarpeiden ja mieltymysten mukaisiksi sekä sisällön että käytettävyyden osalta. (Bally ym. 2023.) Menetelmällinen toteutus Toimeksiantajan kuvaus ja tutkimuksen kohderyhmä Tutkimuksen toimeksiantajana toimi HUS Helsingin yliopistollisen sairaalan Neurokeskus. HUS on merkittävä terveydenhuollonalan toimija, jonka erityisvastuualueelle kuuluu 2,2 miljoonaa asukasta. HUS vastaa erikoissairaanhoidon järjestämisestä Uudellamaalla ja sinne on keskitetty myös esimerkiksi harvinaissairauksien hoitoa. (HUS 2023). Tutkimuksen kohderyhmänä toimi neurologisen vuodeosaston potilastyöhön osallistuvat hoitajat. Tutkimukseen osallistujat valittiin vuodeosastolta. Sisäänottokriteerinä oli, että tutkimukseen osallistuva hoitaja työskentelee neurologisella vuodeosastolla ja on halukas osallistumaan tutkimukseen. Aivotalo.fi-palvelu Tutkimuksessa käytetään Terveyskylän Aivotalo.fi-palvelua potilasohjauksen tukena. Aivotalo.fi-palvelusta saavat tietoa aivosairauksista niin potilaat kuin heidän läheisensäkin. Siellä on mahdollista kerrata itse sekä jakaa läheisilleen esimerkiksi lääkärin vastaanotolla saatua tietoa. Aivotalo.fi-palvelun aivoverenkiertohäiriöt -osiosta löytyy tietoa aivoverenkiertohäiriöistä ja sen oireista, riskitekijöistä, hoidosta sekä kuntoutuksesta. Sieltä löytyy myös ohjeita aivoverenkiertohäiriötä sairastavalle sekä hänen omaisilleen. (Terveyskylä 2023.) Laadullinen tutkimus ja aineistonkeruun toteutus Tässä tutkimuksessa on käytetty laadullisen tutkimuksen menetelmää, joka on erityisesti yleinen hoitotieteessä (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 65). Koska tutkimuksen kohteena ovat hoitajien kokemukset ja näkemykset, valittiin aineiston keruuseen laadullinen lähestymistapa. Laadullisessa tutkimuksessa keskitytään tutkimuksen kohteena olevien ihmisten kokemuksiin, ajatuksiin, tunteisiin ja siihen, mitä merkityksiä henkilöt tutkittavalle asialle antavat (Puusa & Juuti 2020, 9). Laadullisessa tutkimuksessa käytetään usein monenlaisia aineistonkeruumenetelmiä, kuten haastatteluja, kyselyitä ja havainnointia. Näitä menetelmiä voidaan käyttää yhdessä tai erikseen (Tuomi & Sarajärvi 2018, 85). Tässä tutkimuksessa aineisto kerättiin teemahaastattelujen, kyselyiden ja työpajan avulla. Tutkimuskysymyksiin haettiin vastauksia sekä teemahaastattelulla että kyselytutkimuksella. Teemahaastattelun avulla selvitettiin hoitajien näkemyksiä ja kokemuksia Terveyskylän Aivotalo.fi-palvelun aivoverenkiertohäiriösisällön käytöstä potilasohjauksen tukena. Kyselytutkimuksessa hoitajat toteuttivat potilasohjauksia kahdella tavalla joko Aivotalo-fi-palvelun sisältöä hyödyntäen tai ilman sitä. Ohjaustilanteiden jälkeen hoitaja täytti kyselyn (liite 2), johon hän merkitsi potilaan kanssa läpikäydyt asiat. Kyselyn vastauksia verrattiin, ja tarkasteltiin, vaikuttiko Aivotalo.fi-palvelun käyttö ohjauksen sisältöön. Kyselyyn vastanneet hoitajat olivat samoja, jotka osallistuivat teemahaastatteluun. Tutkimus sisältää myös toimintatutkimuksen piirteitä, sillä sen tavoitteena oli tukea työyhteisön toiminnanmuutosta. Toimintatutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa käytännön muutoksen aikaansaamiseksi. Toimintatutkimuksessa yhteisöjen toimintatavat ja -tilanteet ovat kehittämisen kohteena. Tavoitteena on saada ihmiset mukaan aktiivisiksi osallistujiksi tutkimukseen sekä kehittämistyöhön. (Ojasalo ym. 2015, 58.) Tutkimuksen eteneminen Tutkimus eteni vaiheittain. Aluksi tutkija esitteli opinnäytetyösuunnitelmansa kohderyhmälle työhyvinvointipäivän yhteydessä marraskuussa 2023. Samassa tilaisuudessa HUSin eTerveyspalvelutiimin sairaanhoitaja piti luennon Terveyskylästä. Osaston hoitajat osallistuivat työhyvinvointipäivään kahdessa ryhmässä kahtena eri päivänä, joissa molemmissa oli sama sisältö. Näin varmistettiin, että mahdollisimman moni pääsi osallistumaan. Tämän jälkeen tutkija aloitti hoitajien rekrytoinnin tutkimukseen alkuvuodesta 2024. Rekrytoinnin yhteydessä tutkija esitteli opinnäytetyösuunnitelmaansa uudelleen ja lähetti tutkimukseen osallistumiskutsun osastonhoitajan välityksellä sähköpostitse. Kun hoitajat oli rekrytoitu, pidettiin huhtikuussa 2024 yhteinen työpaja heidän kanssaan. Työpajassa käytiin keskustelua hoitajien kanssa potilaan kotiutukseen liittyvistä tärkeiksi koetuista asioista. Lisäksi hoitajat perehtyivät myös Aivotalo.fi-palvelun aivoverenkiertohäiriösisältöön. Työpajan jälkeen hoitajat aloittivat potilasohjausten toteuttamisen ja vastasivat tutkijan laatimaan sähköiseen kyselyyn. Kyselyssä kysyttiin, mitä tarkistuslistan aihealueita hoitajat olivat käsitelleet potilaiden kanssa ohjaustilanteissa. Tutkija haastatteli tutkimukseen osallistuneita hoitajia kesäkuussa 2024. Alun perin haastattelututkimus oli tarkoitus tehdä vasta kyselytutkimuksen jälkeen. Kuitenkin aikataulullisten haasteiden vuoksi kyselytutkimuksen vastauksia ei ollut ehtinyt tulla riittävästi sovittuun ryhmähaastattelun päivään mennessä, joten kyselytutkimuksen vastausaikaa päätettiin pidentää vielä reilulla kuukaudella. Kaikki hoitajat olivat kuitenkin ehtineet tutustua Aivotalo.fi-palvelun sisältöön, ja osa oli jo ehtinyt ohjata potilaita sen sisältöä hyödyntäen ennen ryhmähaastattelua. Tutkimuksen eri vaiheita käsitellään tarkemmin seuraavissa kappaleissa. Kuva 2. Opinnäytetyön eteneminen Tutkimuksen tavoitteena oli saada mukaan 3–8 hoitajaa, mieluiten vähintään kuitenkin 5. Aluksi tutkimukseen osallistui 4 hoitajaa, mutta määrä väheni 3 hoitajaan tutkimuksesta riippumattomista syistä ennen tutkimuksen aloittamista. Kaikki tutkimukseen osallistuneet hoitajat olivat osastolla työskenteleviä lähi- ja sairaanhoitajia. Työpaja Huhtikuussa 2024 järjestetyssä työpajassa keskusteltiin hoitajien kanssa yhdessä siitä, mitä asioita potilaan tulisi tietää kotiutuessaan osastolta. Työpajaan osallistuivat tutkija, tutkimukseen osallistuvat hoitajat sekä HUSin eTerveyspalvelutiimin sairaanhoitaja. Ennen työpajan järjestämistä tutkija perehtyi aiheeseen liittyvään tutkimustietoon ja valmisti siitä esitelmän, jonka hän piti hoitajille työpajassa. Koska yksi hoitaja ei päässyt osallistumaan työpajaan sovittuna päivänä, tutkija järjesti saman sisällön sisältävän työpajan toisena päivänä, johon osallistuivat tutkija, yksi hoitaja ja osastonhoitaja. Työpajassa käytiin läpi Terveyskylän Aivotalon aivoverenkiertohäiriösisältöä, jotta hoitajat saisivat paremman käsityksen sivustosta ennen tutkimuksen aloittamista. Samalla katsottiin läpi yhdessä ne Aivotalon sisällöt, joita hoitajat käyttäisivät potilasohjauksessa. Työpaja oli tarpeen myös siksi, että Aivotalon sisältöä päivitettiin keväällä 2024 ja päivitys vaikutti sivuston ulkonäköön. Oli tärkeää, että hoitajat tutustuivat juuri siihen sisältöön, jota he hyödynsivät tutkimuksessa. Työpajassa sovittiin myös tarkemmin tutkimuksen etenemisestä, kuten aikatauluista. Työpajassa käydyn keskustelun ja pohdinnan pohjalta luotiin tarkistuslista (kuva 1), jota hoitajat hyödynsivät potilaan ohjauksessa. Tarkistuslista kehitettiin yhteiskehittämisen avulla. Häytiön (2017) mukaan yhteiskehittäminen on ryhmässä tapahtuvaa toimintaa, jossa syntyy vuorovaikutussuhde eri toimijoiden kesken. Sen tavoitteena on saavuttaa dialogi, jossa eri toimijat avartavat keskustelua omien kokemuksiensa esiin tuomisella. Tarkistuslista toimi myös pohjana tutkijan tekemälle sähköiselle kyselylle, jonka hoitajat täyttivät ohjaustilanteiden jälkeen. Tutkija kävi tarkistuslistan läpi myös osastonhoitajan kanssa. TarkistuslistaPotilaan diagnoosi (potilaat tietävät, mikä heidän diagnoosinsa on, kun he ovat kotiutumassa osastolta)Aivoverenkiertohäiriön syy (potilaat tietävät, mistä heidän aivoverenkiertohäiriönsä on johtunut)Riskitekijät ja niiden tunnistaminenKuinka potilaat voivat itse vaikuttaa riskitekijöihin -elintavat -lääkitysAivoverenkiertohäiriöoireiden tunnistaminen Kuva 1. Tarkistuslista Lista sisälsi ne osa-alueet, jotka katsottiin tärkeiksi hoitajan käydä potilaiden kanssa läpi ennen näiden kotiutumista, vaikka potilaat saavatkin tietoa sairaudestaan myös lääkäreiltä ja muilta hoitohenkilökunnan jäseniltä. Tarkistuslistaa hyödynnettiin myös tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa, kun luotiin ohjausrunkoa osastolle. Vaikka tutkija oli kaksoisroolissa sekä tutkijana, että työyhteisön jäsenenä, oli hänen tehtävänsä toimia myös fasilitaattorina, eli tutkija valmisteli sekä tuki työpajan toteutumista. Fasilitaattorin tehtävä on myös varmistaa, että kaikkien ryhmään kuuluvien ideat, ehdotukset, osaaminen sekä toiveet tulevat tasapuolisesti kuulluiksi. (Summa & Tuominen 2009, 9.) Lisäksi tutkija toi työpajaan mukaan oman asiantuntijuutensa sekä teoriaan perustuvaa tietoa. Hoitajat toivat työpajaan oman tietonsa käytännöstä sekä toimintatavoista. Näin teoria- ja asiantuntijatieto yhdistyvät kokemuksiin ja olemassa oleviin käytäntöihin sekä toimintatapoihin. (Kostamo, Airaksinen & Vilkka 2022, 11.) Teemahaastattelu Tässä opinnäytetyössä aineisto kerättiin haastattelun avulla, mikä on tyypillistä laadulliselle tutkimukselle (Vilkka 2015, 122). Haastattelun tavoitteena oli selvittää hoitajien kokemuksia Aivotalo.fi-palvelun sisällön hyödyntämisessä potilasohjauksessa. Haastattelussa tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon tietoa aiheesta (Tuomi & Sarajärvi 2018, 85). Haastattelukysymyksiä laadittaessa on tärkeää kiinnittää huomiota kysymysten muotoiluun ja selkeyteen, jotta haastateltavat voivat tuoda esiin omia kokemuksiaan käytännön esimerkkien avulla. Kysymyksissä tulisi keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Sanojen tulee olla yksiselitteisiä ja turhat sekä sisältöä arvottavat sanat on syytä karsia pois. Itse aineiston laajuus on tärkeämpää kuin yksittäisten haastattelujen määrä. (Vilkka 2015, 129–130). Koska kyseessä oli kolmen hoitajan ryhmähaastattelu, halusi tutkija korostaa erityisesti haastattelun sisällön merkitystä. Ennen haastattelua tutkija laati haastattelurungon (liite 3), jota hän käytti haastattelussa. Kysymykset suunniteltiin niin, että niiden avulla saataisiin vastaus mahdollisimman hyvin tutkimuskysymykseen. Haastattelurungosta pyydettiin myös palautetta sekä opinnäytetyön ohjaajalta että toimeksiantajalta. Haastattelurungosta saatiin palautetta, että se kattaa keskeiset teemat tutkimuskysymysten kannalta ja toimii haastattelun tukena. Tässä opinnäytetyössä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua eli teemahaastattelua. Teemahaastattelu on hyvä vaihtoehto silloin, kun haastateltavia ei haluta ohjailla liikaa. (Ojasalo ym. 2015, 40–42.) Väärinkäsitysten välttämiseksi teemahaastattelussa tukija voi myös tarkistaa haastateltavalta, miten hän on kysymyksen ymmärtänyt (Vilkka 2015, 127). Haastattelutavaksi valittiin ryhmähaastattelu, koska se oli tutkimukseen osallistuvien hoitajien toive. Tämä sovittiin ennen tutkimuksen alkamista työpajassa. Ryhmähaastattelu voi olla toimivampi ratkaisu silloin, kun tavoitteena on keskustelun sekä yhteisten toimintatapojen luominen (Vilkka 2015, 122). Näistä syistä tutkija katsoi ryhmähaastattelun olevan sopiva menetelmä tälle tutkimukselle, sillä tulosten perusteella luotiin ohjauksen toteuttamista tukeva runko kyseiselle neurologiselle vuodeosastolle, jossa hoitajat työskentelevät. Haastattelun kesto riippuu siitä, kuinka paljon tietoa tarvitaan ja miten avoin haastattelu on (Ojasalo ym. 2015, 107). Koska kyseessä oli ryhmämuotoinen teemahaastattelu, oli se sisällöltään avoin, vaikka tutkija käytti sen pohjana haastattelurunkoa sekä apukysymyksiä. Haastattelu eteni pääsääntöisesti haastattelussa esille tulleiden aiheiden mukaan, ei tutkijan ennalta päättämässä järjestyksessä. Haastateltavat saivat kertoa ensin omin sanoin kokemuksistaan ja näkemyksistään. Keskustelun edetessä tutkija lähti esittämään tarkentavia kysymyksiä ja lisäkysymyksiä. Haastattelurunko tuki haastattelua. Haastattelua jatkettiin niin kauan, kunnes uusia teemoja ei enää noussut esiin ja uutta tietoa ei enää syntynyt. Koska haastattelu tapahtui hoitajien työajalla, oli sillä aikaraja. Haastattelu saatiin päätökseen kuitenkin ennen aikarajan täyttymistä eikä se jäänyt kesken. Haastattelu äänitettiin. Äänittämisen avulla haastatteluun on helppo palata jälkikäteen ja haastattelun aikana tutkijan on mahdollista keskittyä seuraamaan haastateltavaa (Ojasalo ym. 2015, 107). Havainnoinnin aikana tutkija pystyy kiinnittämään huomiota esimerkiksi siihen, miten haastateltava ilmaisee asioita (Tuomi & Sarajärvi 2018, 86). Myös tässä tutkimuksessa haluttiin keskittyä seuraamaan haastateltavia haastattelun aikana. Äänittämisen etuna on myös mahdollisuus haastattelun tarkkaan raportointiin (Ojasalo ym. 2015, 107). Haastattelututkimuksessa on huomioitava, että aineistojen litterointi on aikaa vievää (Ojasalo ym. 2015,107). Vaikka litterointi on vaativaa, auttaa se lisäämään vuoropuhelua tutkijan ja tutkimusaineiston välillä sekä tekee aineiston analysoinnista helpompaa (Vilkka 2015, 137). Tässä tutkimuksessa käytettiin Microsoft Wordin automaattista litterointiohjelmaa äänitetyn haastattelun litterointiin. Kielivirheiden vuoksi tutkija kuunteli kuitenkin haastattelun uudelleen kokonaisuudessaan ja korjasi litteroituun tekstiin oikeat ilmaisut. Kyselytutkimus Kyselytutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia vaikutuksia Aivotalo.fi-palvelun aivoverenkiertohäiriösisällön käytöllä potilasohjauksessa on hoitajien näkökulmasta. Kyselytutkimuksen pohjana käytettiin huhtikuussa 2024 käydyn työpajan yhteiskehittämisen tuloksena syntyneitä ohjauksen eri osa-alueita, joita oli yhteensä kuusi. Osa-alueet olivat potilaan diagnoosi, potilaan aivoverenkiertohäiriön syy, potilaan aivoverenkiertohäiriön riskitekijät, elämäntapoihin liittyvät keinot, joilla potilas pystyy vaikuttamaan riskitekijöihinsä, lääkkeelliset keinot, jolla potilas pystyy vaikuttamaan riskitekijöihinsä ja aivoverenkiertohäiriön oireet. Tutkimuksessa hoitajat toteuttivat potilasohjauksia neurologisella osastolla kahdella eri tavalla: toisessa hyödynnettiin Aivotalo.fi-palvelua ja toisessa ohjaus toteutettiin ilman. Ohjaustilanteiden jälkeen hoitaja täytti kyselyn (liite 2), jossa merkitsi käymänsä asiat läpi potilaan kanssa. Minimitavoitteeksi asetettiin kaksi ohjausta ilman ja kaksi ohjausta Aivotalo.fi-palvelun kanssa. Hoitajille annettiin mahdollisuus toteuttaa enemmänkin potilasohjauksia, jos heillä olisi niihin aikaa ja resursseja. Kysely toteutettiin sähköisesti Webporol-ohjelmaa hyödyntäen. Kyselylomakkeen mukana vastaajat saivat saatekirjeen (liite 1), jossa oli kerrottu lyhyesti kyselyyn vastaamisesta sekä tutkimuksen taustasta. Saatekirjeen lopussa oli linkki, jonka kautta pääsi siirtymään itse sähköiselle kyselylomakkeelle. Kyselyn perustana toimi työpajassa yhdessä hoitajien kanssa kehitetty tarkistuslista (kuva 1). Kyselylomakkeen kysymyksistä käytiin keskustelu myös toimeksiantajan kanssa, jotta sen avulla saataisiin vastaus tutkimuskysymykseen parhaalla mahdollisella tavalla. Kyselylomakkeen laadinnassa on tärkeää varmistaa kysymysten selkeys sekä niiden yhteneväinen merkitys kaikille vastaajille. Kysymyksistä tulisi tehdä mahdollisimman tarkkoja sekä sopivan pituisia. Näin niihin liittyy vähemmän tulkinnanvaraisuutta sekä ymmärtämisen vaikeutta. (Hirsjärvi ym. 2007, 197.) Lisäksi kysymysten esittämisjärjestykseen tulee kiinnittää huomiota, sillä johdonmukaisuus helpottaa vastaamista. Ennen tutkimuksen aloittamista kyselylomake tulisi testata mahdollisimman edustavalta kohdejoukolta. Testaamisen avulla voidaan varmistua kysymysten selkeydestä, yksiselitteisyydestä, vastausvaihtoehtojen toimivuudesta ja siitä, onko kysely sopivan pituinen ja vastaamiseen käytetty aika kohtuullinen. (Vilkka 2015, 107–108.) Myös tässä tutkimuksessa lomake testattiin ja siitä pyydettiin palautetta ennen tutkimuksen alkamista. Saadun palautteen perusteella tutkija selkeytti kyselylomakkeen kieliasua, siten, että alkuperäiset vastausvaihtoehdot muotoiltiin tiivistetymmiksi ja selkeämmiksi, kuten esimerkiksi vastausvaihtoehto ”Mikä on potilaan diagnoosi” muutettiin muotoon ”Potilaan diagnoosi”. Lisäksi saatekirjeeseen lisättiin tieto arvioidusta ajasta, joka kyselyyn vastaamiseen menee, sillä testaamisvaiheessa vastaajia oli pyydetty ilmoittamaan, kuinka kauan kyselyyn vastaaminen heiltä vei. Kyselytutkimus oli standardoitu. Standardoidussa kyselyssä kysymykset esitetään osallistujille yhdenmukaisella tavalla (Vilkka 2015, 94). Kyselytutkimus on suhteellisen nopea ja tehokas menetelmä (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 190), jonka vuoksi se valikoitui tutkimukseen. Kyselylomakkeen huolellisella suunnittelulla voidaan vaikuttaa tutkimuksen onnistumiseen. Kysymykset voidaan muotoilla monin eri tavoin, kuten avoimilla tai monivalintakysymyksillä (Hirsjärvi ym. 2007, 193; Vilkka 2015, 106). Tässä tutkimuksessa käytettiin pelkästään valmiita vastausvaihtoehtoja kuten ”kyllä” tai ”ei”, sekä monivalintakysymyksiä. Valmiiden vastausvaihtoehtojen tarjoamisella pyritään helpottamaan vastaajaa vastauksen antamisessa. Valmiissa vastausvaihtoehdoissa on kuitenkin huomioitava, etteivät ne saa olla päällekkäisiä. (Valli 2015, 43.) Monivalintakysymyksissä tutkija laatii valmiit, numeroidut vaihtoehdot vastauksille, joista vastaaja merkkaa esimerkiksi rastittamalla vastauksensa (Hirsjärvi ym. 2007, 194–195). Monivalintakysymysten avulla haluttiin selvittää, mitä tarkistuslistan asioita hoitajat käyvät potilaiden kanssa läpi, sekä oliko Aivotalo.fi-palvelun käytöllä vaikutusta ohjauksen sisältöön. Kyselylomakkeen loppuun lisättiin osio, jossa vastaajat pystyivät kirjoittamaan vapaasti, jos he halusivat kommentoida potilasohjaukseen liittyviä asioita tarkemmin. Tarkempaa tietoa hoitajien kokemuksista ja näkemyksistä saatiin myös haastattelututkimuksen avulla. Aineiston analyysi Tutkimuksessa hyödynnettiin pääsääntöisesti laadullisen tutkimuksen analysointimenetelmiä. Kyselyssä käytetiin kuitenkin suljettuja kysymyksiä sekä monivalintakysymystä, joiden analysointiin hyödynnettiin määrällisessä tutkimuksessa käytettyä menetelmää. Hoitajien haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Menetelmänä sisällönanalyysi soveltuu käytettäväksi monentyyppisiin laadullisiin tutkimuksiin (Tuomi & Sarajärvi 2018, 103; Puusa 2020, 148). Se on myös kaikista eniten käytetty laadullisessa tutkimuksessa (Elo, Kajula, Tohmola & Kääriäinen 2022; Puusa 2020, 148). Sen voi jakaa kahteen erilaiseen ryhmään eli aineistolähtöiseen ja teorialähtöiseen lähestymistapaan (Elo ym. 2022; Tuomi & Sarajärvi 2018, 103). Tässä tutkimuksessa aineiston analysointiin käytettiin nimenomaan aineistolähtöistä sisällönanalyysia, sillä se on parempi vaihtoehto silloin, kun aiheesta on olemassa vain vähän tutkittua tietoa (Elo ym. 2022). Päävaiheet sisällönanalyysille muodostuvat valmistelusta, itse analyysista ja raportoinnista (Elo ym. 2022). Myös tässä tutkimuksessa edettiin näiden vaiheiden kautta. Tutkimuksessa aineisto edustaa tutkittavaa ilmiötä. Analyysin avulla pyritään luomaan selkeä ja ymmärrettävä kuvaus tästä ilmiöstä. Sisällönanalyysin avulla aineisto yritetään jäsentää tiiviiksi sekä selkeäksi kokonaisuudeksi, jossa säilyy sisällön tuoma tieto. (Tuomi ja Sarajärvi, 2018, 122.) Ennen analyysia tutustuttiin huolellisesti kerättyyn aineistoon, jotta sen sisältö tulisi paremmin ymmärretyksi. Tämän jälkeen siirryttiin sisällönanalyysin ensimmäiseen vaiheeseen, joka on aineiston pelkistäminen. Pelkistämisessä aineistosta etsitään pelkistettyjä ilmaisuja, jotka vastaavat tutkimuskysymykseen sekä karsitaan kaikki tutkimuksen kannalta epäolennainen pois. Tämän jälkeen pelkistetyt ilmaisut listataan ja tarkastellaan niiden samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. Samaa ilmiötä kuvaavat käsitteet yhdistellään alaluokiksi ja alaluokat edelleen yläluokiksi. Yläluokkia yhdistelemällä luodaan pääluokat ja muodostetaan kokoavat käsitteet. (Tuomi ja Sarajärvi, 2018, 123–124.) Myös tässä tutkimuksessa toimittiin edellä kuvatulla tavalla. Kyselytutkimuksen analysoinnissa hyödynnettiin ristiintaulukointia. Ristiintaulukointi on helppo tapa tarkastella kahden luokitellun muuttujan välistä yhteyttä ja selvittää, oliko niillä vaikutusta toisiinsa. Muuttujat esitetään taulukossa siten, että toinen sijoitetaan sarakkeisiin eli kyseessä on sarakemuuttuja, ja toinen riveihin, jolloin puhutaan rivimuuttujasta. (Heikkilä 2014, 144, 198.) Tässä tutkimuksessa ristiintaulukoinnin avulla tarkasteltiin Aivotalo.fi-palvelun mahdollisia vaikutuksia ohjauksen sisältöön (taulukko 1). Tutkimustulokset aivotalo.fi-palvelun käytön vaikutuksista potilasohjaukseen Teemahaastattelun tulokset Hoitajien kokemuksia Aivotalo.fi-palvelun sisällön hyödyntämisessä selvitettiin teemahaastattelujen avulla. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin perusteella muodostui viisi kokoavaa käsitettä, jotka olivat käytettävyys ja ymmärrettävyys, perustuminen tukittuun tietoon, ohjauksen tasalaatuisuus, hoitajan rooli tiedontarpeisiin vastaamisessa sekä digitaalisen ohjausmateriaalin edut ja haasteet. Työkokemusta haastateltavilla hoitajilla oli jokaisella 10–22 vuotta, joista neurologisten potilaiden hoidosta kokemusta oli 9–21 vuotta. Kaikille hoitajille Terveyskylä oli palveluna tuttu, mutta kukaan hoitajista ei ollut vielä käyttänyt Terveyskylän materiaaleja ohjauksen tukena omassa työssään. Tutkimuksen aikana hoitajat olivat ohjanneet potilaita osaston tablettitietokonetta käyttäen, mutta myös hyödyntäen potilaiden omia älypuhelimia, sillä hoitajat ajattelivat näin potilaiden osaavan kotonaan paremmin etsiä tietoa sivustolta. Käytettävyys ja ymmärrettävyys Kaikki haastateltavat kokivat Aivotalo.fi-palvelun helppokäyttöiseksi. Helppokäyttöisyys oli ensimmäinen asia, joka nousi esille, kun hoitajia pyydettiin kuvailemaan, millaiseksi he kokivat Aivotalo.fi-palvelun käytön. Erityisesti sivuston valikon kautta navigointi sekä tiedon löytäminen koettiin helpoiksi. Lisäksi hoitajat nostivat esille Aivotalo.fi-palvelussa käytettävän kielen selkeyden ja ymmärrettävyyden. ”Tavallisen ihmisen on niin kuin helppo varmaan lukea ja ymmärtää. Ettei ole semmoista hoitokieltä.” Tietoa koettiin olevan saatavilla hyvin kattavasti. Hoitajat kokivat, että sivustolla asiat oli esitetty napakasti, vaikka tietoa oli tarjolla paljon. Asiat oli kerrottu myös niin, että tavallisen ihmisen on helppo lukea ja ymmärtää kerrotut asiat. Myös kuvat koettiin hyviksi ja havainnollistaviksi. Vaikka Aivotalo.fi-palvelun aivoverenkiertohäiriösisällön kokettiin olevan pääsääntöisesti erittäin kattava, esille tuli toive siitä, että aivoverenkiertohäiriöiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa käytettävästä lääkityksestä kertovaa osuutta olisi voitu avata siellä enemmän. Perustuminen tukittuun tietoon Hoitajat nostivat haastatteluissa esille sisällön perustumisen tutkittuun tietoon. Haastateltavat kokivat, että Aivotalosta saatu luotettava tieto hyödyttää potilaita, mutta sen lisäksi hoitajat voivat helposti tarkistaa sivustolta asioita, joita he eivät muista tai joista he ovat epävarmoja. Aivotalo.fi-palvelun käyttö ohjausmateriaalina tukisi näin esimerkiksi vastavalmistunutta hoitajaa. Luotettavuutta lisää hoitajien mukaan myös se, että potilaat tietävät, mistä hoitajien heille tarjoama tieto on peräisin. Myös haastateltavat kokivat tärkeäksi ohjata potilaita luotettaville sivustoille, sillä internetistä koettiin olevan saatavilla helposti väärää tietoa. ”Sitten potilaat googlettavat kaiken mahdollisen. Niin nyt, jos hänellä on tieto siitä, että mistä löytyy niin kuin se oikea tieto, niin kyllähän se selkeyttää sitä tilannetta.” Ohjauksen tasalaatuisuus Haastattelussa ilmeni, että hoitajat kokivat ohjauksen tasalaatuisuuden paranevan, jos ohjauksen tukena käytettäisiin yhtenäistä materiaalia. Hoitajien kokemus oli, että kaikki potilaat eivät välttämättä itse osaa kysyä hoitajilta hoitoonsa tai sairauteensa liittyviä asioita. Ohjauksen määrän ja laadun koettiin olevan myös kiinni hoitajasta. ”–että kaikki saisi sitä ohjausta. Koska se on aika paljon kiinni hoitajastakin, että kuinka paljon ylipäätään antaa ohjausta.” Ohjausmateriaalin käytön ajateltiin mahdollistavan, että kaikki potilaat saisivat yhtä lailla tietoa, vaikka he eivät itse aktiivisesti osaisi sitä hoitajilta kysyä. Hoitajan rooli tiedontarpeisiin vastaamisessa Tuloksissa nousi esille hoitajan rooli potilaiden ohjauksessa. Osastolla, jossa haastatettavat työskentelivät, ei ole tällä hetkellä käytössä yhtenäistä ohjausrunkoa tai sovittua käytäntöä ohjauksen antamiseen. Haastateltavat kokivat, että potilaat saavat hoitajilta ohjausta hoitotyön ohessa, mutta kotiutusvaiheessa hoitajan rooli potilaan ohjaamisessa jää usein vähäiseksi. Potilaiden ohjaamisen painottuminen pelkästään kotiutumishetkeen ei nähty kuitenkaan olevan järkevää siksi, että usein kotiuttaminen on itsessään aikaa vievää ja hoitajat saattavat olla tämän vuoksi kiireisiä, varsinkin jos useampi potilas kotiutuu saman päivän aikana. Potilaiden ohjaamisen nähtiin siksi olevan perusteltua aloittaa jo hyvissä ajoin ennen kotiutuspäivää. Hoitajat pohtivat myös potilaiden tiedontarpeita heidän saapuessaan osastolle. Hoitajat kertoivat, että potilaat tulevat osastolle usein myös viikonloppuna päivystyksestä, mutta tapaavat osastolla hoitavan lääkärin vasta maanantaina. Haastateltavat kokivat, että potilaat saattavat kuitenkin tarvita tietoa jo ennen lääkärin tapaamista ja Aivotalo.fi -palvelun nähtiin olevan mahdollisesti yksi keino tarjota sitä potilaille. ”Ne (potilaat) voi tulla jo perjantai iltana, niin totta kai ne siinä jo tarvitsee hirveästi tietoa. Niin me voitas jo siinä vaiheessa antaa sitä.” Digitaalisen ohjausmateriaalin edut ja haasteet Haastateltavat pohtivat haastattelun aikana sitä, miten paljon potilaat pystyvät ottamaan tietoa ja ohjausta vastaan osastolla ollessaan. Osa hoitajista oli antanut potilaille ohjaustilanteen jälkeen mukaan paperisen esiteen Aivotalo.fi-palvelusta, jotta potilaat muistaisivat palata kertaamaan tietoja kotiuduttuaan osastolta. Kotona kertaamisen nähtiin olevan juuri digitaalisen ohjausmateriaalin iso etu. Hoitajat kokivat digitaalisen ohjausmateriaalin muina etuina sen saavutettavuuden ja esteettömyyden, kuten sen, että Aivotalo.fi-palvelun tekstit ovat kuunneltavissa. Verrattuna paperiseen materiaaliin, digitaalisen ohjausmateriaalin etuna pidettiin myös sen pysyvyyttä, sillä paperinen materiaali on mahdollista hukata. Keskustelussa nousi kuitenkin esille mahdollinen sivuston skaalautuvuusongelma. Sivuston ylälaidassa oleva valikko ei auennut jostain syystä osaston omalla tablettitietokoneella. Ongelmaa ei tullut esille, kun ohjauksessa hyödynnettiin älypuhelinta. Koska monet haastateltavien hoitamista potilaista ovat iäkkäitä, puheeksi tuli myös ikäihmisten teknologiaosaaminen. Hoitajat kokivat, että vaikka nykyaikana monet ikäihmiset osaavat heidän kokemuksensa mukaan käyttää älylaitteita sujuvasti, on olemassa myös niitä, jotka eivät välttämättä siihen pysty. Aivotalossa koettiin olevan paljon tietoa saatavilla ja hoitajat pohtivat, aiheuttaako navigointi esimerkiksi ongelmia niille henkilöille, joilla on haasteita älylaitteiden käytössä. ”Että jos on siinä kunnossa vielä, että osaa älypuhelinta käyttää, niin varmasti sitä Aivotaloakin sitten osaa. Mutta kaikkihan ei mitään käytä.” Haastattelussa hoitajat pohtivat myös erilaisten neurologisten ongelmien, kuten neglectin vaikutusta älylaitteiden käyttämiselle. Neglectillä tarkoitetaan huomiotta jättämistä eli sairastunut ei huomioi ollenkaan kehonsa ja ympäristönsä toista puolta (Aivoliitto 2024b). Yksi esille noussut ajatus olikin, että Aivotalo.fi-palvelun käyttöä voitaisiin ohjata myös potilaiden omaisille. Myös osastolla pidetyssä työpajassa omaisten ohjaamista Aivotalon sisältöihin pidettiin tärkeänä. Koska tämän tutkimuksen näkökulma on potilaiden ohjauksessa, jätettiin omaiset kuitenkin tutkimusasetelman ulkopuolelle. Työpajassa kuitenkin sovittiin, että omaisten ohjaamisen näkökulma huomioitasikin ohjausrungossa. Kyselytutkimuksen tulokset Kyselytutkimuksen avulla selvitettiin, millaisia vaikutuksia Aivotalo.fi-palvelun aivoverenkiertohäiriösisällön käytöllä potilasohjauksessa on hoitajien näkökulmasta. Kaikki kyselyyn vastanneet hoitajat olivat samoja, joita tutkija haastatteli. Kyselyyn tuli vastauksia yhteensä kahdeksan kappaletta. Kahdeksasta saadusta vastauksesta selvisi, että puolessa tapauksista eli neljässä ohjauksessa oli käytetty hyödyksi Aivotaloa ja puolet tapauksista oli toteutettu ilman. Lisäksi yhdessäkään ohjauskerrassa ei ollut käytetty Aivotalo.fi-palvelun lisäksi muuta ohjausmateriaalia. Yhdessäkään yksittäisessä ohjauksessa hoitaja ei käynyt potilaan kanssa läpi kaikkia 6 ohjauksen osa-aluetta. Käytettäessä Aivotalo.fi-palvelun sisältöä potilasohjauksen tukena hoitajat kävivät vastausten perusteella kuitenkin monipuolisemmin erilaisia osa-alueita potilaiden kanssa läpi, kuin ilman Aivotaloa. Ilman minkäänlaista ohjausmateriaalia toteutetussa ohjauksessa 6 osa-alueesta hoitajat kävivät potilaiden kanssa läpi 4. Kahdessa erillisessä ohjauksessa käytiin hoitajan toimesta läpi vain potilaan saama diagnoosi. Esimerkiksi elämäntapoihin liittyvät keinot, joilla potilas pystyy vaikuttamaan riskitekijöihinsä sekä aivoverenkiertohäiriön oireita ei käyty läpi yhdessäkään neljästä ohjauskerrasta, joissa ei käytetty Aivotaloa ohjauksen tukena. Kyselyn lopussa oli osio, jossa vastaajat saattoivat kirjoittaa vapaasti, jos he halusivat kommentoida potilasohjaukseen liittyviä asioita tarkemmin. Kommentteja tuli kaksi, mutta niissä mainittiin vain, että hoitaja oli antanut potilaalle paperisen Aivotalo-esitteen ohjaustilanteen päätteeksi eli tämän kautta ei saatu lisätietoa itse kyselytutkimukseen. Taulukko 1. Ohjauksen osa-alueiden toteutuminen ohjaustilanteissa Käydyt ohjauksen osa-alueetAivotalon kanssa (4 ohjausta)Ilman Aivotaloa (4 ohjausta)Potilaan diagnoosi4 kertaa3 kertaaPotilaan aivoverenkiertohäiriön syy2 kertaa3 kertaaPotilaan aivoverenkiertohäiriön riskitekijät1 kertaa2 kertaaElämäntapoihin liittyvät keinot, joilla potilas pystyy vaikuttamaan riskitekijöihinsä3 kertaa0 kertaaLääkkeelliset keinot, jolla potilas pystyy vaikuttamaan riskitekijöihinsä2 kertaa2 kertaaAivoverenkiertohäiriön oireet 2 kertaa0 kertaa Ohjausmateriaalin runko Työpajassa käydyn keskustelun sekä teemahaastattelun ja kyselyn tulosten pohjalta luotiin ohjausrunko potilasohjauksen toteuttamisen tueksi neurologiselle vuodeosastolle. Ohjausrungossa hyödynnetään Aivotalo.fi-palvelun sisältöä. Ohjattavien asioiden listan toivottiin olevan mahdollisimman pelkistetty, jotta asiat olisivat helppo kaikkien muistaa. Ohjausrunkoon tuli yhteensä kuusi eri aihealuetta, jotka olivat diagnoosi, aivoverenkertohäiriön syy, aivoverenkiertohäiriön riskitekijät, elämäntapoihin liittyvät keinot, joilla potilas pystyy vaikuttamaan riskitekijöihinsä ja lääkkeelliset keinot, joilla potilas pystyy vaikuttamaan riskitekijöihinsä sekä aivoverenkiertohäiriön oireet. Osastolle jaettavaan ohjausrunkoon liitettiin myös suorat linkit Aivotalo.fi-palveluun tiedon löytämisen helpottamiseksi. Lisäksi ohjausrunkoon lisättiin omaisten huomioiminen. Vaikka omaiset eivät olleet tämän tutkimuksen kohteena, oli se työpajassa toivottu lisäys runkoon. Kuva 2. Ohjausrunko Ohjausrungossa ensimmäisenä käydään läpi potilaan diagnoosi sekä aivoverenkiertohäiriön syy. Näiden aiheiden läpikäymisen tarkoituksena on varmistaa, että potilaat ovat tietoisia kotiutuessaan siitä, miksi he ovat olleet sairaalahoidossa ja mistä heidän aivoverenkiertohäiriönsä on johtunut. Nämä olivat teemoja, jotka nousivat esille huhtikuussa 2024 pidetyssä työpajassa. On lisäksi olemassa tutkimustietoa siitä, että diagnoositietojen antamista aivoverenkiertohäiriön sairastaneille potilaille tulisi parantaa, sillä potilaat eivät usein tunnista sitä, minkä tyyppinen heidän aivoverisuonisairautensa on (Faiz ym. 2019). Myös sillä, mistä aivoverenkiertohäiriö on johtunut, on vaikutusta sairauden uusiutumisriskiin (Ijäs ym. 2020). Seuraava työpajassa esille noussut teema oli aivoverenkiertohäiriön riskitekijät. Hoitajat kokivat, että potilaiden olisi tärkeää tunnistaa erilaisia sairauden riskitekijöitä. Riskitekijöiden tunnistaminen on merkittävää esimerkiksi sairauden uusiutumisriskin vähentämiseksi (Kang ym. 2019). Riskitekijöiden tunnistamisen lisäksi nähtiin, että potilaiden olisi hyvä olla tietoisia millaisin elintapoihin liittyvin sekä lääkkeellisiin keinoihin he voivat vaikuttaa omiin riskitekijöihinsä. Aivoverenkiertohäiriöissä on useita merkittävimmät riskitekijöitä kuten liikunnan vähäisyys, keskivartalolihavuus, haitalliset rasva-arvot, diabetes, tupakointi, ruokavalion epäterveellisyys ja alkoholin liikakäyttö (Terveyskylä 2017). Myös korkea verenpaine on yksi tärkeimmistä riskitekijöistä, johon voidaan vaikuttaa (Diener & Hankey 2020). Työpajassa käydyn keskustelun perusteella ilmeni, että sairaalassa potilailla aloitetaan usein uusia lääkkeitä, ja koettiin tärkeäksi varmistaa, että potilaat ovat kotiutuessaan tietoisia käyttämistään lääkkeistä. Potilaat saavat lääkkeistä tietoa myös lääkäreiltä, mutta nähtiin hyödylliseksi, että hoitaja vielä varmistaisi potilaan ymmärryksen lääkityksestä ennen kotiutusta. Tiedetään, että potilaat saattavat olla sitoutumatta lääkehoitoonsa esimerkiksi tiedon puutteen, lääkityksen monimutkaisuuden, sivuvaikutusten pelon tai lääkkeisiin liittyvien uskomusten vuoksi (Rajahthurai ym. 2022). Työpajassa tärkeäksi koettiin myös, että potilaille tulisi ohjata aivoverenkiertohäiriön oireista, jotta potilaat tunnistaisivat niitä paremmin ja osaisivat hakeutua tarvittaessa hoitoon. Esimerkiksi aivoinfarktissa hoidosta saatu hyöty on sitä suurempi, mitä aikaisemmassa vaiheessa hoito aloitetaan (Tarnanen ym. 2024). Lisäksi sairauden pitkäaikaisia komplikaatioita on mahdollista vähentää sillä, että potilaat hakeutuvat sairaalaan jo varhaisessa vaiheessa (Melak ym. 2021). Eri aihealueiden lisäksi työpajassa nähtiin tärkeänä, että ohjauksen tulisi olla potilaslähtöistä sekä räätälöityä. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi tupakointia tai alkoholinkäyttöä käsittelevää sisältöä ei olisi tarpeen käsitellä potilaiden kanssa, jotka eivät tupakoi tai käytä alkoholia. Hoitajan yhtenä tehtävänä onkin arvioida, mitkä tiedot ovat potilaalle tärkeitä (Ahonen ym. 2020, 36).sten Lisäksi koettiin, että olisi hyvä antaa potilaille mukaan Aivotalo.fi-palvelun paperinen esite ohjauksen yhteydessä, jotta he muistaisivat kotiutuessaan hakeutua oikealle sivustolle. Hoitajat kokivat Aivotalo.fi-palvelussa olevan paljon tietoa, eikä tästä syystä ohjausrunkoon pystytty sisällyttämään kaikkea saatavilla olevaa materiaalia. Myös tiedontarpeet vaihtelevat eri potilaiden välillä (Eames ym. 2013; Kaila 2014) ja tiedon sekä tuen tarve saattaa muuttua ajan kuluessa (Virtanen, 2014). Potilaita on siis mahdollista ohjata etsimään itse tarvitsemaansa tietoa lisää palvelun sivuilta. Tärkeäksi koettiin myös tiedon tarjoaminen ja potilaiden ohjaaminen oikea-aikaisesti eli potilaiden jo saapuessa osastolle, ei pelkästään siinä vaiheessa, kuin potilaat ovat kotiutumassa. Tätä perusteltiin hoitajien haastattelussa sillä, että potilailla saattaa olla tiedontarpeita jo heti heidän saapuessaan osastolle. Lisäksi kotiutushetken koettiin olevan ajoittain kiireinen, jolloin rauhalliselle ohjaustilanteelle ei välttämättä löydy aikaa. Tutkijan oma ehdotus ohjausrungon hyödyntämiseksi on, että potilaiden hoitosuunnitelmaan merkittäisiin eri ohjauksen osa-alueet ja niiden perään esimerkiksi päivämäärä, milloin kyseinen aihealue on potilaan kanssa käyty hoitajan toimesta läpi. Näin voitaisiin seurata, mitkä asiat on jo ohjattu kullekin potilaalle ja mitä on vielä ohjaamatta, koska potilasta hoitaa yleensä useampi hoitaja. Myös omaiset on mahdollista huomioida ohjauksessa. Potilaiden lisäksi omaisilla on usein kokemus siitä, että he eivät saa tarpeeksi tietoa (Finch ym. 2022). Omaisen rooli voi myös korostua esimerkiksi aivoinfarktin uusiutuessa, sillä sairastunut ei aina itse tunnista aivoinfarktin oireita. Omainen voi esimerkiksi pyytää sairastunutta nostamaan kättään tai toistamaan jonkun lauseen, jolloin hän voi huomata, että sairastunut ei pysty jotakin toimintoa suorittamaan. (Tarnanen ym. 2024.) Lisäksi Terveyskylästä löytyy myös oma sivusto, joka tarjoaa tietoa aivoverenkiertohäiriön saaneen läheiselle (Terveyskylä.fi 2024). Tulosten pohdinta ja johtopäätökset Tutkimuksessa hoitajien kokemuksissa Aivotalo.fi-palvelun käytöstä potilasohjauksen tukena korostui erityisesti sen helppous. Helppoudesta kertoi hoitajien kokemus siitä, että Aivotalo.fi -palvelun käyttö ja sieltä tiedon löytäminen koettiin vaivattomiksi. Samankaltaisia tuloksia saatiin myös Schooleyn ym. (2020) tutkimuksessa, jossa sairaanhoitajat pitivät digitaalista opetussisältöä helppokäyttöisenä. Lisäksi heidän tutkimuksessaan hoitajat kokivat, että digitaalinen opetussisältö oli vaivatonta integroida käytännön työnkulkuun ja ohjausta oli helppo räätälöidä potilaskohtaisesti. Tiedetään, myös että potilaiden ohjaamiseen saattaa liittyä haasteita, kuten ohjaukseen annettavan ajan riittämättömyys sekä opetusmateriaaleihin liittyvät ongelmat (Schooley ym. 2020). Edellä mainituista syistä on materiaalin helppokäyttöisyys todennäköisesti keskeinen ominaisuus, sillä vaikeakäyttöinen ja hankalaksi koettu ohjausmateriaali saattaisi kuormittaa hoitajien työtä ja hankaloittaa ohjaustilanteita. Haastattelututkimuksessa nousi esille hoitajan rooli potilaan tiedontarpeisiin vastaamisessa, ja Aivotalo.fi-palvelun nähtiin mahdollisena keinona tukea tätä. Koska tutkimuksessa ei haastateltu potilaita, ei voida tietää, kasvoivatko potilaiden tiedot heidän sairaudestaan, kun ohjauksen tukena käytettiin Aivotalo.fi-palvelua. On kuitenkin olemassa tutkimuksia siitä, että aivoverenkiertohäiriöpotilaiden sairauteen liittyvä tietämys saattaa olla puutteellista (Faiz ym. 2019; Melak, Wondimsigegn & Kifle 2021; Finch ym. 2022). Potilaat voivat hyötyä tutkimusten mukaan erilaisista digitaalisista terveydenhuollon interventioista, sillä niillä on potentiaalia auttaa aivoverenkiertohäiriöpotilaita osallistumaan paremmin hoitoprosessiinsa ja edistää itsehoitoa (Bally ym. 2023; Silva & Andrade 2024). Ohjausrungon käytöllä nähtiin olevan vaikutusta potilasohjauksen tasalaatuisuuteen sekä siihen, että hoitajan rooli ohjauksen antamisessa korostuu paremmin. Työpajan merkitys ohjausrungon luomiselle oli todennäköisesti keskeinen, sillä näin saatiin kuuluviin neurologisella osastolla työskentelevien hoitajien ääni paremmin. Työpajan avulla saatiin esiin hoitajien näkemyksiä, ja heidän tietämystään sekä kokemustaan hyödynnettiin ohjausrungon kehittämisessä. Näin haluttiin varmistaa, että ohjausrungosta saatiin räätälöityä sellainen, joka vastasi osaston tarpeisiin, jossa hoitajat työskentelevät. Hoitajat kokivat, että digitaalisen ohjausmateriaalin iso etu on siinä, että potilaat voivat palata sen sisältöihin myös kotiuduttuaan. Potilaat eivät muista isoa osaa saamistaan tiedoista (Laws ym. 2018) ja epätietoisuutta terveydenhuollon ammattilaisten antamien ohjeiden suhteen ilmenee usein potilaiden kotiuduttua sairaalasta (Yen & Leasure 2019). Potilaat myös itse etsivät sairauttaan koskevaa tietoa internetistä (Ahonen ym. 2020, 35). Tämän vuoksi potilaiden ohjaaminen etsimään tietoa luotettavilta sivustoilta koettiin tärkeäksi. Tärkeäksi koettiin myös tiedon tarjoaminen ja potilaiden ohjaaminen oikea-aikaisesti eli potilaiden jo saapuessa osastolle, ei pelkästään siinä vaiheessa, kuin he ovat kotiutumassa. Muiksi digitaalisen ohjausmateriaalin eduiksi koettiin sen saavutettavuus sekä esteettömyys verrattuna esimerkiksi paperiseen materiaalin. Digitaalisella saavutettavuudella varmistetaan, että palvelut ovat suunnittelu siten, että ne ovat kaikkien käytettävissä riippumatta esimerkiksi kuulo- tai näkövammasta (Aluehallintovirasto 2020). Esimerkiksi Aivotalo.fi-palvelussa kaikki tekstit ovat myös lukijan kuunneltavissa. Asiasisällön napakkuus sekä tiedon kertominen kielellä, jota myös tavallinen kansalainen ymmärtää, koettiin palvelun hyviksi ominaisuuksiksi. Lääketieteellinen ammattikieli aiheuttaakin usein väärinymmärryksiä potilaiden keskuudessa. Tiedetään, että ihmiset usein ymmärtävät paremmin sellaisia lääketieteellisiä ilmauksia, jotka on kerrottu ilman ammattikieltä kuin sellaisia, joissa käytetään ammattikielisiä termejä. (Gotlieb, Praska, Hendrickson, Marmet, Charpentier, Hause, Allen, Lunos, & Pitt 2022.) Aiemmin tehdyissä tutkimuksissa nousi esille myös terveyslukutaidon merkitys. Sillä viitataan henkilön kykyyn hankkia, ymmärtää, arvioida ja käyttää tietoa ja palveluja tavoilla, jotka edistävät ja ylläpitävät terveyttä sekä hyvinvointia. Terveyslukutaito voi olla yhteydessä esimerkiksi henkilön ikään, koulutustasoon, lukutaitoon sekä kielitaitoon. (World Health Organization 2025.) Bernaerdtin, Moerenhoutin ja Devischinin (2020) haastattelivat tutkimuksessaan erilaissa haavoittuvassa asemassa olevia potilaita, joilla ei ollut aiempaa kokemusta sähköisen potilasportaalin käytöstä. Potilasportaaleissa potilaiden terveystiedot ovat sähköisesti tallennettuna ja liitettyinä terveydenhuollon järjestelmiin (Irizarry, DeVito Dabbs & Curran 2015). Bernaerdtin, Moerenhoutin ja Devischinin (2020) tutkimuksessa ”haavoittuvuus” määriteltiin laajasti, kattaen esimerkiksi heikon sosioekonomisen aseman, matalan digitaalisen osaamisen ja terveyslukutaidon sekä krooniset sairaudet. Tutkimuksessa ilmeni, että potilaat kokivat erityisesti lääketieteellisen ammattikielen ymmärtämisen haasteelliseksi. On tutkittu, että haavoittuvassa asemassa olevat potilaat tarvitsevat räätälöityä ja saavutettavaa koulutusta ja tukea potilasportaalien käytöstä (Tieu, Schillinger, Sarkar, Hoskote, Hahn, Ratanawongsa, Ralston & Lyles 2017). Haavoittuvassa asemassa olevat potilaat todennäköisemmin myös alkavat käyttää potilasportaaleja, mikäli heille tarjotaan lyhyttä koulutusta niiden käytöstä (Stein, Klein, Payne, Jackson, Peacock, Oster, Carpenter & Elmore 2019). Näin ollen saattaa olla mahdollista, että mikäli hoitajat käyvät Aivotalo.fi-palvelun käyttöä läpi yhdessä potilaiden kanssa, saattaa sillä olla vaikutusta siihen, alkavatko potilaat käyttää palvelua. Iäkkäiden teknologiaosaaminen herätti myös keskustelua, sillä monet aivoverenkiertohäiriöihin sairastuneet ovat usein iäkkäämpiä henkilöitä. Palvelun käytön mahdollisiksi rajoitteiksi nousi esille potilaiden teknologiaosaamisen puutteellisuus iän tai sairauden vuoksi, sekä itse aivoverenkiertohäiriön negatiiviset vaikutukset potilaan toimintakykyyn. Navarro Martínez, Igual García & Salcedo (2023) selvittivät tutkimuksessaan hoitajien näkemyksiä digitaalisista resursseista sekä niiden hyödyistä ja haasteista potilaidensa voimaannuttamisessa ja ohjaamisessa. Myös heidän tutkimuksessaan hoitajat uskoivat, että potilaiden ikä on haaste teknologian käytölle. Lisäksi heidän tutkimuksensa paljasti, että hoitajan omalla iällä on vaikutusta siihen, kuinka hän suhtautuu asiaan. Alle 40-vuotiasta hoitajista yli 80 % piti potilaan ikää haasteena, kun taas yli 40-vuotiaista hoitajista vastaava luku oli 70 %. Tutkimuksessa ilmeni myös, että vanhemmat hoitajat kokivat itse tarvitsevansa koulutusta teknologian käytöstä siinä missä nuoremmat hoitajat kokivat, että koulutusta tarvitsevat erityisesti potilaat. Tässä tutkimuksessa haastatellut hoitajat ehdottivat yhdeksi ratkaisuksi potilaiden teknologiaosaamisen haasteisiin omaisten ohjaamista Aivotalo.fi-palvelun käytöstä. Näin myös omaiset saisivat tarvittavaa tietoa sairaudesta ja pystyisivät siten olemaan paremmin sairastuneen tukena. Läheisten mukaan ottaminen potilasohjaukseen parantaa tiedonsaantia (Tervo-Heikkinen ym. 2018). Tiedontarpeisiin vastaamisella voidaan myös parantaa esimerkiksi kotiutumisen onnistumista potilaan lisäksi hänen omaistensa kannalta (Mäkelä, Hupli & Kuusisto ym. 2023). Tutkimukseen osallistuneiden hoitajien ryhmä oli verrattain yhtenäinen. Kaikilla hoitajilla oli melko pitkä (9–21 vuotta) työkokemus neurologisten potilaiden hoidosta. Mikäli tutkimukseen olisi onnistuttu rekrytoimaan myös vastavalmistuneita tai vähemmän työkokemusta omaavia hoitajia, olisi ollut mielenkiintoista nähdä, millainen vaikutus sillä olisi ollut tutkimustuloksiin. Toisaalta pitkän työuran myötä hoitajilla on varmasti paljon kokemusta sekä näkemystä aivoverenkiertohäiriöpotilaiden ohjaamisesta, joka todennäköisesti auttoi rikastuttamaan tutkimusaineistoa. Kyselytutkimuksessa työpajassa sovitut kaikki kuusi osa-aluetta eivät toteutuneet yhdessäkään yksittäisessä ohjauksessa. Tutkija pohti, onko tähän voinut vaikuttaa esimerkiksi ohjaukseen käytössä oleva aika tai potilaan omat tarpeet. Kuitenkin käytettäessä Aivotalo.fi-palvelun sisältöä potilasohjauksen tukena hoitajat kävivät vastausten perusteella monipuolisemman erilaisia osa-alueita potilaiden kanssa läpi. Ilman Aivotalo.fi-palvelua toteutetussa ohjauksessa 6 osa-alueesta hoitajat kävivät potilaiden kanssa läpi vain 4 ja kahdessa erillisessä ohjauksessa käytiin läpi ainoastaan potilaan diagnoosi. Tulokset vaikuttaisivat viittaavan siihen, että potilaat saivat monipuolisemmin ohjausta kuin ohjauksen tukena käytettiin Aivotalo.fi-palvelua, joskin otanta oli tässä tutkimuksessa rajallinen. Tässä tutkimuksessa ei myöskään vertailtu kahden erilaisen ohjausmateriaalin käyttöä kuten esimerkiksi paperisen ja digitaalisen, joten tämän tutkimuksen perusteella ei voida varmuudella sanoa, olisiko samanlaisia tuloksia saatu käyttämällä muunlaista ohjausmateriaalia. On kuitenkin olemassa tutkimustietoa siitä, että digitaalisten menetelmien hyödyntämisen on todettu esimerkiksi lisäävän potilaiden ymmärrystä ja sitoutumista liittyen annettujen ohjeiden noudattamiseen, motivaatiota itsehoitoon, luottamusta päätöksentekoon sekä lääkärin ja potilaan välistä kommunikaatiota (Schooley ym. 2020). Vertailua digitaalisen ja paperisen materiaalin käytöstä potilaiden ohjaamisessa on myös jonkin verran tutkittu (Chu & Choi 2020; Kang ym. 2019). Tuloksissa ei ollut merkittävää eroa näiden kahden materiaalin käytössä, mutta esimerkiksi puhelinsovellusta käyttäneen ryhmän tiedot aivoverenkierohäiriöiden riskitekijöistä kasvoivat jonkin verran kontrolliryhmään verrattuna (Kang ym. 2019). Haastattelussa nousi myös esille kehittämisehdotus liittyen tekoälyn käyttöön. Hoitajat pohtivat, voisiko tulevaisuudessa olla mahdollista, että Aivotalossa käyttäjät pystyisivät keskustelemaan suoraan tekoälyn kanssa. Tekoälypohjausten chattibottien käytöstä potilaiden hoidossa on olemassa jonkin verran tutkimustietoa. Chattibotilla tarkoitetaan älykkäitä tietokoneohjelmia, jotka on suunniteltu jäljittelemään ihmisten keskustelua tarjoten esimerkiksi automaattista opastusta tai tukea verkossa (Caldarini, Jaf & McGarry 2022). Talyshinskii, Naik, Hameed, Juliebø‑Jones & Somani (2023) tutkivat kirjallisuuskatsauksessaan kattavasti tekoälypohjaisten chattibottien nykytilaa urologiassa. Katsauksessa keskityttiin chattibottien mahdollisiin etuihin ja haittoihin. Katsauksessa selvisi, että chatboteilla olisi potentiaalia parantaa potilaiden hoitoa. Niiden etuna on, että ne pystyvät tarjoamaan potilaille esimerkiksi lääketieteellistä neuvontaa. Katsauksessa huomautettiin, että tekoälypohjaisten chattibottien käyttöön liittyy kuitenkin myös kysymyksiä yksityisyydestä ja potilastietojen turvallisuudesta. Myös chatbottien tarkkuus ja luotettavuus ovat huomionarvoisia asioita, sillä virheet tai epätarkkuudet voivat aiheuttaa vakavia haittoja potilaille. Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus Laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arviointiin ei ole selkeitä tai yksinkertaisia sääntöjä (Tuomi & Sarajärvi 2018, 163). Yksi tapa laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arviointiin on tiivistää se kolmeen keskeiseen käsitteeseen: luotettavuus, uskottavuus ja eettisyys. Luotettavuudella tarkoitetaan sitä, että tutkija kykenee perustelemaan käyttämänsä menetelmät sekä lähestymistavat niin, että ne ovat tutkimuksen kannalta perusteltuja. Uskottavuudella viitataan siihen, että tutkimuksen aineisto on kerätty asianmukaisesti ja analysoitu huolellisesti. Eettisyydellä tarkoitetaan sitä, että tutkija on noudattanut eettisiä periaatteita koko tutkimusprosessin ajan. (Puusa & Juuti 2020, 175.) Laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arviointiin liittyy myös haasteita, sillä se keskittyy ihmisten subjektiivisiin kokemuksiin, joita voi olla vaikea ymmärtää ja josta on vaikea tehdä päätelmiä. Laadullisessa tutkimuksessa teorian, empirian ja käytännön yhteydet ovat tarkastelun kohteena, mutta teorioita ei yleensä pystytä laatimaan samalla tavalla kuin esimerkiksi luonnontieteissä (Puusa & Juuti 2020, 59, 101). Koska laadullinen tutkimus keskittyy ihmisten subjektiivisten kokemusten ja näkemysten tarkasteluun, valittiin menetelmäksi haastattelu. Tässä tutkimuksessa käytettiin myös erilaisia menetelmiä aineiston hankkimiseksi (työpaja, haastattelu ja kysely), jolloin voidaan puhua triangulaatiosta (Tuomi & Sarajärvi 2018, 168). Koska tutkimuksen otanta jäi rekrytointiin liittyvien haasteiden vuoksi suunniteltua pienemmäksi, olisi pelkkä kyselytutkimus saattanut tuottaa liian suppean aineiston, joten toiseksi aineistonkeruumenetelmäksi valittiin haastattelu. Kysely- ja haastattelututkimus oli suunniteltu tukemaan toisiaan. Tutkimuksen luotettavuutta lisäsi myös työpajan järjestäminen, sillä sen avulla pyrittiin varmistamaan, että kaikkien tutkimukseen osallistuvien hoitajien Aivotalo.fi-palvelun avulla antama ohjaus olisi mahdollisimman tasalaatuista. Huomionarvioista luotettavuuden arvioinnissa on tutkijan kaksoisrooli tutkijana sekä työyhteisön jäsenenä. Tutkijan kaksoisrooli saattoi vaikuttaa hoitohenkilökunnan haastatteluvastauksiin, sillä tutkija on myös haastateltavien työtoveri. On mahdollista, että haastateltavat saattoivat antaa vastauksiaan tavalla, jonka he arvelivat miellyttävän tutkijaa. Lisäksi on mahdollista, että haastateltavat haluavat antaa vain sosiaalisesta näkökulmasta hyväksyttäviä vastauksia (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 201). Toisaalta tutkijan ollessa haastateltaville tuttu, saattoi se vähentää stressiä haastattelutilanteessa, jolloin vastaukset saattoivat olla avoimempia. Kaksoisroolinsa vuoksi tutkijalla oli myös ennestään ymmärrystä työyhteisön toiminnasta, mikä saattoi auttaa häntä syvällisemmin ymmärtämään tutkittavaa ilmiötä. Toisaalta on mahdollista, että tutkijan ennakkokäsitykset vaikuttivat tutkimusaineiston tulkintaan ja hän saattoi heijastaa niissä myös omia näkemyksiään. Tutkimuksessa pyrittiin kuitenkin varmistamaan, että tutkija ei ylianalysoi haastateltavien antamia vastauksia, erityisesti kun haastateltavat olivat tutkijalle henkilökohtaisesti tuttuja. On myös mahdollista, että tutkija muotoilee kysymykset siten, että ne peilaavat hänen käsityksiään asioista, jolloin vastaaja voi tunnistaa nämä ennakkokäsitykset ja vastata niitä mukaillen (Vilkka 2015, 127). Lisäksi, koska haastattelut pidettiin hoitajien työajalla, niillä oli aikaraja. Vaikka haastattelu päättyi luonnollisesti ennen aikarajan täyttymistä, mikä ei todennäköisesti vaikuttanut sisällön laajuuteen, saattoi se kuitenkin alitajuisesti vaikuttaa siihen, että haastattelu eteni melko nopeasti. Kyselytutkimuksen heikkoutena on, ettei voida varmuudella tietää tutkittavien suhtautumistapaa tutkimukseen tai vastaajien ennakkotietoja liittyen tutkittavaan ilmiöön (Hirsjärvi ym. 2007, 190; Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2015, 121). Tässä tutkimuksessa kyselyyn vastanneet hoitajat olivat samoja henkilöitä, jotka osallistuivat työpajaan ja joita tutkija myös haastatteli osana tutkimusta. Näin tutkijalla oli jonkinlainen käsitys hoitajien ennakkotiedoista. Kyselyssä luotettavuutta lisää se, että kysymykset on muotoiltu kaikille vastaajille samalla tavalla (Valli 2015, 44). Tutkimuksen kysely tehtiin sähköisessä muodossa. Sähköisessä kyselyssä etuna on, että aineisto on valmiiksi tallennettu vastaajan antamassa muodossa, eikä sitä tarvitse erikseen syöttää. Koska aineistoa ei tarvitse syöttää tai litteroida, myös lyöntivirheiden määrä vähenee. (Valli 2015, 48.) Tutkijan kokemattomuus haastattelu- ja kyselytutkimuksen tekemisestä on voinut vaikuttaa negatiivisesti tutkimuksen laatuun. Tutkija pyrki kuitenkin tutustumaan huolellisesti menetelmäkirjallisuuteen aiheesta ja noudattamaan siinä esiteltyjä ohjeita haastattelu- ja kyselytutkimuksen tekemisestä. Lisäksi haastattelurunko ja kysely annettiin opinnäytetyön ohjaajan sekä toimeksiantajan tarkasteltavaksi ja kommentoitavaksi ennen tutkimuksen aloittamista. Lisäksi kyselylomaketta testattiin ja sen kieliasua selkeytettiin palautteen pohjalta ennen sen käyttöönottoa. Aineiston analysointiin valittiin aineistolähtöinen sisällönanalyysi, sillä tutkittavasta aiheesta ei ollut olemassa paljoa tietoa. Analysoinnin alkuvaiheessa aineisto käytiin mahdollisimman huolellisesti läpi ja aineiston käsittely pyrittiin kuvaamaan mahdollisimman tarkasti. Haastattelun analysoinnissa on huomioitava sanoihin ja merkityksiin liittyvät haasteet. On esimerkiksi mahdollista, että haastateltava tulkitsee jotkin sanat eri tavalla, kuin haastattelija on tarkoittanut. Teemahaastelussa etuna on kuitenkin, että tukija voi tarkistaa haastateltavalta, miten hän on kysymyksen ymmärtänyt. (Vilkka 2015, 127.) Tässä opinnäytetyössä otanta oli melko pieni, joten tuloksia ei voida luotettavasti yleistää koskemaan suurempaa joukkoa. Tulokset voivat kuitenkin olla suuntaa antavia. Koska tutkimukseen osallistuneet hoitajat työskentelivät kaikki samalla vuodeosastolla, tutkimustuloksia on mahdollista hyödyntää kyseisen osaston hoitotyön kehittämiseen sekä mahdollisesti myös profiililtaan vastaavanlaisen toisen neurologisen osaston hoitotyön kehittämisen tueksi. Tässä tutkimuksessa eettisyys näkyy siten, että siinä noudatettiin hyvän tieteellisen käytännön (HTK) keskeisiä periaatteita. Näitä periaatteita ovat eurooppalaisen tutkimuseettisen ohjeistuksen mukaisesti luotettavuus, rehellisyys, arvostus ja vastuullisuus (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023, 11). Lisäksi tutkimuksessa kunnioitettiin tutkittavien ihmisarvoa sekä itsemääräämisoikeutta ja sekä otettiin huomioon perustuslailliset oikeudet. Edellä mainitut ovat yleisiä eettisiä periaatteita, jotka ohjaavat Suomessa tutkijoita kaikilla tieteenaloilla (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2019). Tässä tutkimuksessa tutkittavilta ei kerätty nimiä tai henkilötunnuksia. Hoitajilta kysyttiin kliinisen kokemuksen pituutta. Kaikki mahdolliset tutkimukseen tarkoituksettomasti päätyvät tunnistetiedot poistettiin litterointivaiheessa. Tutkimusta varten haettiin lupa organisaatiosta, jossa tutkimus suoritettiin. Hoitajien työpajat sekä haastattelut veivät jonkin verran resursseja hoitotyöstä, jonka vuoksi ne pyrittiin toteuttamaan sellaisina ajankohtina, että niistä olisi mahdollisimman vähän haittaa hoitotyölle. Lupa hoitajien työajan käyttämiseen pyydettiin osastonhoitajalta. Tutkimukseen osallistumisesta ei maksettu erillistä korvausta. Tutkimukseen osallistuminen oli täysin vapaaehtoista ja kieltäytymistä tutkimukseen osallistumisesta kunnioitettiin eikä tutkimukseen osallistumiseen painostettu millään tavalla. Tutkittavalle annettiin selkeä ja ymmärrettävä tiedote tutkimukseen osallistumisesta, josta ilmeni mihin tutkimukseen vastaaja osallistuu. Lisäksi tutkimuksessa noudatettiin Lapin ammattikorkeakoulun tietoturvapolitiikkaa, sääntöjä ja ohjeita ja tietoturvasta huolehdittiin koko tutkimusaineiston elinkaaren ajan. Kyselytutkimuksen sekä haastattelututkimuksen vastaukset säilytettiin vain opinnäytetyön kirjoittamisprosessin ajan, ja kerättyyn aineistoon oli pääsy vain tutkijalla itsellään. Aineisto hävitettiin kirjoittamisprosessin jälkeen asianmukaisella tavalla. Opinnäytetyönaineiston mahdollista jatkokäyttöä varten laaditaan erillinen luovutussopimus. Lapin ammattikorkeakoulu edellyttää opiskelijoilta läpinäkyvää tekoälyn käyttöä. Tekoälyn tekemät sisällöt voivat olla lähtökohdiltaan hyödyllisiä, mutta niiden kriittinen tarkastelu on kuitenkin aina tarpeellista. (Lapin ammattikorkeakoulu 2024.) Tässä tutkimuksessa on käytetty tekoäly ChatGBT:n versiota 4.0 vain tutkimuksen loppuvaiheessa tutkijan itse tuottaman tekstin kieliasun tarkastamiseen sekä tutkimuksen otsikon muotoiluun. Kehittämis- ja jatkotutkimusehdotukset Tätä opinnäytetyötä on mahdollista jatkokehittää tekemällä siitä laajemman, esimerkiksi rekrytoimalla hoitajia mukaan useammalta eri osastolta, jolloin se parantaisi tutkimustulosten luotettavuutta ja yleistettävyyttä. Toinen vaihtoehto voisi olla hyödyntää opinnäytetyön tutkimusasetelmaa, mutta suunnata kysely -ja haastattelututkimus potilaille, jolloin tutkimukseen saataisiin uusi näkökulma. Näin voitaisiin mahdollisesti syventää ymmärrystä aiheesta ja saada lisää tietoa käyttäjäkokemuksesta sekä koetusta ohjauksen laadusta. Tässä opinnäytetyössä potilaiden osallistaminen ei ollut organisaation ohjeiden mukaisesti mahdollista. Ohjausrungon toimivuudesta ja hyödyllisyydestä voitaisiin saada lisää tietoa tekemällä uusi haastattelu- tai kyselytutkimus hoitajille kyselyrungon käyttöönoton jälkeen. Tämän tutkimuksen mahdollisia hyödyntämisen kohteita ovat potilaisohjauksen kehittäminen osastolla sekä potilasohjausmallin laajentaminen osaston käyttöön. Lisäksi osasto pystyy mahdollisesti tutkimuksen myötä kehittämään omaa kehittämistoimintaansa jatkossa, sillä tämänkaltaista tutkimusta ei ole aiemmin osastolla tehty. Ohjausrunkoa voisi myös mahdollisesti hyödyntää osastolla uusien työntekijöiden perehdytyksessä. Tutkimuksen tuloksista on mahdollista valmistella osastotunti muille neurologisille vuodeosastoille, jotta muutkin osastot voivat hyödyntää mahdollisesti tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksen tuloksista on myös mahdollista viestiä laajemmin Neurokeskuksessa. Lisäksi tutkimuksen tuloksilla saattaa olla hyötyä Aivotalo.fi-palvelun sisällön päivittämiseen tarpeiden mukaisesti. Lähteet Ahonen, O., Blek-Vehkaluoto, M., Buure, T., Ekola, S., Partamies, S. & Sulosaari, V. 2020. Kliininen hoitotyö. 8–9., uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Aivoliitto 2023a. Kuntoutuminen. Viitattu 1.4.2023 https://www.aivoliitto.fi/aivoverenkiertohairio/sairastumisen-jalkeen/kuntoutuminen/#945110a9. Aivoliitto 2023b. AVH:n aiheuttamat muutokset. Viitattu 1.4.2023 https://www.aivoliitto.fi/aivoverenkiertohairio/sairastumisen-jalkeen/muutokset/#945110a9 Aivoliitto 2024a. Aivoverenkiertohäiriön uusiutumisen ehkäisy. Viitattu 8.4.2024 https://www.aivoliitto.fi/aivoverenkiertohairio/sairastumisen-jalkeen/sairastunko-uudelleen/#9510d65d. Aivoliitto 2024b. Muut toimintakyvyn neuropsykologiset häiriöt. Viitattu 6.11.2024 https://www.aivoliitto.fi/aivoverenkiertohairio/sairastumisen-jalkeen/muutokset/muut-hairiot/#neglect. Aluehallintovirasto 2020. Saavutettavat digipalvelut rakentavat yhdenvertaista Suomea. Viitattu 8.11.2024 https://www.saavutettavuusvaatimukset.fi/saavutettavat-digipalvelut-rakentavat-yhdenvertaista-suomea/. Atula, S. 2023. Aivohalvaus (aivoinfarkti ja aivoverenvuoto). Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 15.3.2023 https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00001. Bally, E.L.S., Cheng, D., van Grieken, A., Ferri Sanz, M., Zanutto, O., Carroll, A., Darley, A., Roozenbeek, B., Dippel, D.W.J. & Raat,H. 2023. Patients’ Perspectives Regarding Digital Health Technology to Support Self-management and Improve Integrated Stroke Care: Qualitative Interview Study. Journal of medical Internet research 2023–04, Vol.25 (1). Viitattu 10.12.2024 https://doi.org/10.2196/42556. Bernaerdt, J., Moerenhout, T. & Devisch, I. 2020. Vulnerable patients’ attitudes towards sharing medical data and granular control in patient portal systems: an interview study. Journal of evaluation in clinical practice 2021–04, Vol.27 (2), p.429–437. Viitattu 21.1.2025 https://doi.org/10.1111/jep.13465. Caldarini, G., Jaf, S. & McGarry, K. 2022. A Literature Survey of Recent Advances in Chatbots. Information 2022; 13(1):41. Viitattu 12.11.2024 https://doi.org/10.3390/info13010041. Caprio, F.Z. & Sorond, F.A. 2019. Cerebrovascular Disease: Primary and Secondary Stroke Prevention. Medical Clinic of North America, Vol 103, Nro 2 (2019), 295–308. Viitattu 12.3.2023 https://doi.org/10.1016/j.mcna.2018.10.001. Cheiloudaki, E. & Alexopoulos, E.C. 2019. Adherence to Treatment in Stroke Patients. International journal of environmental research and public health 2019–01, Vol.16 (2), p.196. Viitattu 8.4.2024 https://doi.org/10.3390/ijerph16020196. Chu Y.M & Choi K.S. 2020. Effectiveness of patient education in acute stroke: a comparison between a customised computer system and a pictorial information booklet. BMJ Health & Care Informatics Online 2020, 27 (3):e100144. Viitattu 13.3.2023 https://doi.org/10.1136/bmjhci-2020-100144. Diener, H.-C. & Hankey, G.J. 2020. Primary and Secondary Prevention of Ischemic Stroke and Cerebral Hemorrhage: JACC Focus Seminar. Journal of the American College of Cardiology. 2020 Apr, 75 (15) 1804–1818. Viitattu 4.4.2024 https://doi.org/10.1016/j.jacc.2019.12.072. Eames, S., Hoffmann, T., Worrall, L., Read, S. & Wong, A. 2013. Randomised controlled trial of an education and support package for stroke patients and their carers. BMJ Open. Viitattu 2.4.2023 https://doi.org/10.1136/bmjopen-2012-002538. Elo, S., Kajula, O., Tohmola, A. & Kääriäinen, M. 2022. Laadullisen sisällönanalyysin vaiheet ja eteneminen. Hoitotiede 2022, 34 (4), 215–225. Faiz, K.W, Labberton, A.S., Thommessen, B., Rønning, O.M. & Barra, M. 2019. Stroke-Related Knowledge and Lifestyle Behavior among Stroke Survivors. Journal of Stroke and Cerebrovascular Diseases, Journal of Stroke and Cerebrovascular Diseases, Vol. 28, Issue 11, 2019, 104359. Viitattu 9.11.2024 https://doi.org/10.1016/j.jstrokecerebrovasdis.2019.104359. Finch, E., Coleman, A., Cameron, A. & Moro, C. 2022. Utilising interactive technology for stroke patient education: a systematic review. Disability and Rehabilitation: Assistive Technology, Vol 9 (2023), 1-13. Viitattu 25.3.2023 https://doi.org/10.1080/17483107.2022.2161649. Finch, E., Minchell, E., Cameron, A., Jaques, K., Lethlean, J., Shah, D. & Moro, C. 2022. What do stroke survivors want in stroke education and information provision in Australia? Health and Social Care in the Community. Vol 30, Issue 6, e4846-e4872. Viitattu 4.4.2024 https://doi.org/10.1111/hsc.13896. Gotlieb, R., Praska, C., Hendrickson, M.A., Marmet, J., Charpentier, V., Hause, E., Allen, K. A., Lunos, S. & Pitt, M. B. 2022. JAMA network open 2022–11 Vol.5 (11), e2242972-e2242972. Viitattu 23.1.2025 https://doi.org/10.1001/jamanetworkopen.2022.42972. Heikkilä, T. 2014. Tilastollinen tutkimus. 9., uudistettu painos. Helsinki: Edita Publishing Oy. Hirsjärvi, Remes, & Sajavaara 2007. Tutki ja kirjoita. 13., uudistettu painos. Helsinki: KustannusosakeyhtiöTammi. HUS 2023. Tietoa meistä. Viitattu 18.5.2023 https://www.hus.fi/tietoa-meista. Häyhtiö, T. 2017. Osallisuutta sote-palveluihin palvelumuotoilemalla? Kaks – Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisuja 4/2017. Osallisuutta sote-palveluihin palvelumuotoilemalla?. Viitattu 1.3.2024 https://kaks.fi/julkaisut/osallisuutta-sote-palveluihin-palvelumuotoilemalla/. Ijäs, P., Curtze, S. & Kantanen, A.-M. 2020. Tehokas varhainen sekundaaripreventio aivoinfarktin ja ohimenevän aivoveren-kiertohäiriön jälkeen. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2020;136(4):447–54. Viitattu 8.4.2024 https://www.duodecimlehti.fi/duo15411. Irizarry, T., DeVito Dabbs, A. & Curran, C. 2015. Patient Portals and Patient Engagement: A State of the Science Review. Journal of medical Internet research 2015–06, Vol.17(6), e148-e148. Viitattu 22.1.2025 https://doi.org/10.2196/jmir.4255. Kaila, A. 2014. Aivoverenkiertohäiriöön sairastuneen potilaan ja omaisen voimavaraistava potilasohjaus. Teoksessa A. Kaila (toim.) Potilasohjaus vaikuttavammaksi. Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen ky:ssä 2008–2013. Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän julkaisuja 20/2014, 54–61. Viitattu 23.4.2023 https://www.siunsote.fi/documents/393252/5552615/PKSSK_julkaisuja_20/3d5afc7d-15cb-4147-848f-71a98311259c. Kang, Y.N., Shen, H.N., Lin, C.Y., Elwyn, G., Huang, S.C., Wu, T.F. & Hou, W.H. 2019. Does a Mobile app improve patients’ knowledge of stroke risk factors and health-related quality of life in patients with stroke? A randomized controlled trial. BMC Medical Informatics and Decision Making, Vol 9, Nro 282 (2019). Viitattu 23.3.2023 https://doi.org/10.1186/s12911-019-1000-z. Kankkunen, P. & Vehviläinen-Julkunen, K. 2013. Tutkimus hoitotieteessä. 3., uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Kettunen, R. 2023. Eteisvärinä (flimmeri) ja eteislepatus (flutteri). Lääkärikirja Duodecim. Viitattu 8.4.2024 https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00015. Kettunen, T., Pihlainen, V., Arkela, M., Hopia, H., Nurmeksela, A. ja Lumiaho, L. 2017. Moniammatillinen potilasohjaus Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä – nykytila, kehittämistyö ja kehittämistarpeet. Keskis-Suomen sairaanhoitopiirin julkaisusarja 135/2017. Jyväskylä: Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, 2017. Kim, W.-S.; Cho, S., Ku, J., Kim, Y., Lee, K., Hwang, H.J. & Paik, N.J. 2020. Clinical Application of Virtual Reality for Upper Limb Motor Rehabilitation in Stroke: Review of Technologies and Clinical Evidence.Journal of clinical medicine 2020, 9, 3369. Viitattu 8.5.2023 https://doi.org/10.3390/jcm9103369. Kulju, E., Jarva, E., Oikarinen, A., Hammarén, M., Kanste, O. & Mikkonen, K. 2024. Educational interventions and their effects on healthcare professionals’ digital competence development: A systematic review. International journal of medical informatics (Shannon, Ireland) 2024–05, Vol.185, 105396. Viitattu 21.1.2025 https://doi.org/10.1016/j.ijmedinf.2024.105396. Kostamo, P., Airaksinen, T. & Vilkka, H. 2022. Kirjoita itsesi asiantuntijaksi: opas toiminnalliseen opinnäytetyöhön. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Art House. Kuwabara, A., Su, S. & Krauss, J. 2019. Utilizing Digital Health Technologies for Patient Education in Lifestyle Medicine. American journal of lifestyle medicine 2020–03, Vol.14 (2), 137–142. Viitattu 30.1.2025 https://doi.org/10.1177%2F1559827619892547. Käypä hoito -suositus. 2024. Aivoinfarkti ja TIA. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologinen yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 15.1.2024 https://www.kaypahoito.fi/hoi50051#K1 Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785. Viitattu 11.5.2023 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785. Laws, M.B., Lee, Y., Taubin, T., Rogers, W.H. & Wilson, I.B. 2018. Factors associated with patient recall of key information in ambulatory specialty care visits: Results of an innovative methodology. PloS one 2018–02, Vol.13 (2), e0191940-e0191940. Viitattu 29.9.2023 https://doi.org/10.1371/journal.pone.0191940. Lapin ammattikorkeakoulu. 2024. Tekoäly oppimisen tukena – Ohjeistus vastuulliseen käyttöön. Viitattu 18.1.2024 https://lapinamk.fi/opiskelijalle/opiskelun-tyovalineet/tekoaly-oppimisen-tukena/. Liljehult, J., Molsted, S., Møller, T., Overgaard D. & Christensen, T. 2024. Lifestyle counselling as secondary prevention in patients with minor stroke or transient ischemic attack: a randomized controlled pilot study. Pilot and feasibility studies 2024–03, Vol.10 (1), Article 50, 50–50. Viitattu 8.4.2024 https://doi.org/10.1186/s40814-024-01478-4. Lipponen, K. 2014. Potilasohjauksen toimintaedellytykset. Väitöskirja, Oulun yliopisto. Viitattu 15.3.2023 http://urn.fi/urn:isbn:9789526203720. Melak, A.D., Wondimsigegn, D. & Kifle, Z.D. 2021. Knowledge, Prevention Practice and Associated Factors of Stroke Among Hypertensive and Diabetic Patients – A Systematic Review. Risk management and healthcare policy 2021–01, Vol.14, 3295–3310. Viitattu 1.11.2024 https://doi.org/10.2147/RMHP.S324960. Mäkelä, M., Hupli, M. & Kuusisto, A. 2023. Palliatiivisessa hoidossa olevien potilaiden ja omaisten tiedonsaanti – ja tarpeet sairaalasta kotiutuessa. Finnish Journal of eHealth and eWelfare 2023–12, Vol.15 (4). Viitattu 1.10.2024 https://journal.fi/finjehew/article/view/126953/90061. Navarro Martínez, O., Igual García, J. & Salcedo, V.T. 2023. Nurses’ view of benefits, enablers and constraints to the use of digital health tools with patients: A cross-sectional study.Digital health 2023–01, Vol.9, 20552076231197339–20552076231197339. Viitattu 23.1.2025 https://doi.org/10.1177/20552076231197339. Norrving, B., Barrick, J., Davalos, A., Dichgans, M., Cordonnier, C., Guekht, A., Kutluk, K., Mikulik, R., Wardlaw, J., Richard, E., Nabavi, D., Molina, C., Bath, P.M., Stibrant Sunnerhagen, K., Rudd, A., Drummond, A., Planas, A. & Caso, V. 2018. Action Plan for Stroke in Europe 2018–2030. European stroke journal 2018–12, Vol.3 (4), 309–336. Viitattu 15.1.2025 https://doi.org/10.1177/2396987318808719. Oikarinen A. 2016. Effects of risk factor targeted lifestyle counselling intervention on quality of lifestyle counselling and on adherence to lifestyle change in stroke patients. Väitöskirja: Oulun yliopisto. Viitattu 4.4.2024. http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526211923.pdf. Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2015. Kehittämistyön menetelmät – uudenlaista osaamista liiketoimintaan. 3.–4. painos. Helsinki: SanomaPro. Pradhan, R. 2023. The Impact of Digital Technologies on Nursing Practice: Opportunities and Challenges. International Journal of Science and Research (IJSR), Vol.12 (6), 1316–1324. Viitattu 27.1.2025 http://dx.doi.org/10.21275/SR23611215856. Pennanen, P., Jansson, M., Torkki, P., Harjumaa, M., Pajari, I., Laukka, E., Lakoma, S., Härkönen, H., Verho, A., Martikainen, S., Kouvonen, A. & Leskelä R.-L. Lomakkeen alareuna2023. Digitaalisten palvelujen vaikutukset sosiaali- ja terveydenhuollossa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:52. Viitattu 21.1.2025 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-059-2. Puusa, A. & Juuti, P. (toim.) 2020. Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Helsinki: Gaudeamus. Pyörälä, E. 2021. Potilaan näkökulmia terveydenhuollon digitaalisiin palveluihin. Suomen lääkärilehti, Vuosikerta. 76, Nro 46, 4, 2713–2716. Viitattu 12.3.2023 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/339830/SLL462021_2713.pdf?sequence=1 Rajahthurai, S.D., Farrukh, M.J., Makmor-Bakry, M., Tan, H.J., Fatokun, O., Mohd Saffian, S. & Ramatillah, D.L. 2022. Use of Complementary and Alternative Medicine and Adherence to Medication Therapy Among Stroke Patients: A Meta-analysis and Systematic Review. Frontiers in Pharmacology Vol. 13:870641. Viitattu 8.4.2024 https://doi.org/10.3389/fphar.2022.870641. Richard, C., Glaser, E. & Lussier, M.-T. 2016. Communication and patient participation influencing patient recall of treatment discussions. Health expectations: an international journal of public participation in health care and health policy 2017–08, Vol.20 (4), 760–770. Viitattu 29.92023 https://doi.org/10.1111/hex.12515. Schooley, B., Akanksha, S., Nikmet, S., Brookshire, R. & Patel, N. 2020. IntegratedDigital Patient Education at the Bedside for Patients with Chronic Conditions: Observational Study. JMIR mHealth and uHealth 2020–12, Vol.8 (12), e22947-e22947. Viitattu 20.1.2025 https://doi.org/10.2196/22947. Silva, G.S., Andrade, J.B.C. 2024. Digital health in stroke: a narrative review. Arquivos de neuro-psiquiatria 2024–08, Vol.82 (8), 001–010. Viitattu 10.12.2024 https://doi.org/10.1055/s-0044-1789201. Stein, J.N., Klein, J.W., Payne, T.H., Jackson, S.L., Peacock, S., Oster, N.V., Carpenter, T.P., Elmore, J.G. 2018. Communicating with vulnerable patient populations: a randomized intervention to teach inpatients to use the electronic patient portal. Applied clinical informatics 2018–10, Vol.9(4), 875–883. Viitattu 23.1.2025 https://doi.org/10.1055/s-0038-1676333. Summa, T. & Tuominen, K. 2009. Fasilitaattorin työkirja. Menetelmiä sujuvaan ryhmätyöskentelyyn. Kepan raporttisarja / Kehitysyhteistyön palvelukeskus, 103. Viitattu 1.3.2024 https://fingo.fi/wp-content/uploads/2020/10/Fasilitaattorin_tyokirja.pdf. Talyshinskii, A., Naik, N., Hameed, B.M.Z., Juliebø-Jones, P. & Somani, B.K. 2023. Potential of AI-Driven Chatbots in Urology: Revolutionizing Patient Care Through Artificial Intelligence. Current Urology Reports 2024–01, Vol.25 (1), 9–18. Viitattu 7.11.2024 https://doi.org/10.1007/s11934-023-01184-3. Tarnanen, K., Putaala, J., Sairanen T. & Tuunainen A. 2024. Tunnista aivoinfarkti – hoitoon ja heti! (aivoinfarkti ja TIA). Duodecim 06.02.2024. Viitattu 1.11.2024 https://www.kaypahoito.fi/khp00062. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021. Sähköisten palveluiden käyttö on lisääntynyt: joka viides asioi sähköisesti sosiaali- tai terveydenhuollossa viime vuonna. 7.6.2021. Viitattu 6.3.2023 https://thl.fi/fi/-/sahkoisten-palveluiden-kaytto-on-lisaantynyt-joka-viides-asioi-sahkoisesti-sosiaali-tai-terveydenhuollossa-viime-vuonna. Terveyskylä. 2017. Yhdeksän kymmenestä aivoverenkiertohäiriöstä voidaan estää. Viitattu 8.4.2024 https://www.terveyskyla.fi/aivotalo/sairaudet/aivoverenkiertoh%C3%A4iri%C3%B6t/riskitekij%C3%A4t/yhdeks%C3%A4n-kymmenest%C3%A4-aivoverenkiertoh%C3%A4iri%C3%B6st%C3%A4-voidaan-est%C3%A4%C3%A4. Terveyskylä. 2022. Mikä on Terveyskylä? Viitattu 29.9.2023 https://www.terveyskyla.fi/. Terveyskylä 2023. Mikä on Aivotalo? 7.3.2023. Viitattu 29.9.2023 https://www.terveyskyla.fi/aivotalo/mik%C3%A4-on-aivotalo. Terveyskylä. 2024. Tietoa aivoverenkiertohäiriön saaneen läheiselle. Viitattu 12.11.2024 https://www.terveyskyla.fi/aivotalo/aivosairaudet/aivoverenkiertohairiot/tietoa-aivoverenkiertohairion-saaneen-laheiselle. Tervo-Heikkinen, T., Saaranen, T., Miettinen, T. & Vaajoki, A. 2018. Hoitotyöntekijöiden kokemuksia potilasohjauskoulutuksen merkityksestä potilasohjaukselle. Tutkiva Hoitotyö Vol. 16(3), 27–33. Viitattu 1.4.2023 https://erepo.uef.fi/handle/123456789/7739. Tieu, L., Schillinger, D., Sarkar, U., Hoskote, M., Hahn, K.J., Ratanawongsa, N., Ralston, J.D. & Lyles, C.R. 2017. Online patient websites for electronic health record access among vulnerable populations: portals to nowhere? Journal of the American Medical Informatics Association: JAMIA 2017-04, Vol.24(e1), e47-e54. Viitattu 23.1.2025 https://doi.org/10.1093/jamia/ocw098. Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK). 2019. Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 3/2019. Viitattu 1.9.2023 https://tenk.fi/sites/default/files/2021-01/Ihmistieteiden_eettisen_ennakkoarvioinnin_ohje_2020.pdf. Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Viitattu 15.1.2025. https://tenk.fi/sites/default/files/2023-03/HTK-ohje_2023.pdf. Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Uudistettu painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Valli, R. 2015. Johdatus tilastolliseen tutkimukseen. 2., uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus. Vilkka, H. 2015. Tutki ja kehitä. 4., uudistettu painos. Juva: PS-kustannus Virtanen, P. 2014. Aivoverenkiertohäiriöpotilaan ja hänen läheisensä tiedonsaanti päivystyspoliklinikalla. Väitöskirja, Tampereen yliopisto. Viitattu 2.4.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9432-1. World Health Organization. 2024. Health literacy. Viitattu 21.1.2025 https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/health-literacy. Yen, P.H. & Leasure, A.R. 2019. Use and Effectiveness of the Teach-Back Method in Patient Education and Health Outcomes. Federal practitioner 2019–06, Vol.36 (6), 284–289 Viitattu 28.9.2023 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/pmc6590951/. Liitteet Liite 1. Kyselyn saatekirjeLiite 2. Kyselylomake hoitajilleLiite 3. HaastattelurunkoLiite 4. Tiedote tutkimuksestaLiite 5. Esimerkki sisällön analyysista Lasten ja nuorten näkemyksiä Tornion lapsiystävällisyydestä Nana Nevala Johdanto Yhteiskunnassa halutaan yhä enemmän edistää lasten osallisuutta. Unicefin lapsiystävällinen kunta –mallin myötä lasten osallisuuden nähdään lisääntyneen kunnissa. (Turja & Poikonen 2018, 36.) Unicefin lapsiystävällinen kunta –malli on työväline, joka auttaa kuntaa tekemään lasten oikeuksien kannalta oikeita ratkaisuja kunnan toiminnassa. Perustana mallille on YK:n lapsen oikeuksien sopimus. YK:n lapsen oikeuksien sopimus (60/1991) velvoittaa lapsen oikeuden tulla kuulluksi, osalliseksi sekä aktiiviseksi toimijaksi häntä koskevissa asioissa ikätasoisesti. (Unicef 2024.) Lainsäädäntö turvaa ja määrittää lapsen osallisuuden. Suomen perustuslaki (731/1999) § 6 sekä perusopetuslaki (628/1998) § 47 turvaavat ja määrittävät kouluikäisten lasten osallisuutta. Kuntalain (410/2015) § 15 mukaan kunnan tulee luoda kuntalaisille mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa toimintaan. Lasten oikeuksien sopimuksen 12 artiklan mukaan lapsella on oikeus tulla kuulluksi, ja hänen näkemyksensä on huomioitava iän ja kehitystason mukaisesti. Aikuisten tulee luoda mahdollisuus lasten osallistamiselle, jolloin lapsista tulee aktiivisia toimijoita. Näin saadaan lasten ääni kuuluviin. Hyvinvointi lisääntyy, kun lasten kokemus omien mielipiteiden arvosta lisääntyy ja lapsi oppii elämässä tarvittavia sosiaalisia taitoja. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023b.) Digitaalisilla ratkaisuilla voidaan edistää osallisuutta, luomalla turvallinen ja vuorovaikutuksellinen mahdollisuus osallistumiseen. Kunnat voivat hyödyntää erilaisia digialustoja edistääkseen lasten ja nuorten osallistumista ja vaikuttamista. Nuorten ja kunnan päättäjien välinen vuoropuhelu luo nuorelle tunteen, että hänen mielipiteellään on väliä ja näin osallisuuden kautta hyvinvointi lisääntyy. Osallisuuden edistämisessä lasten ja nuorten kohdalla on huomioitava lisäksi eri toimijoiden välinen yhteistyö. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023d, 240; Kovalainen & Fedotoff 2024, 14.) Tulevaisuudessa digitaaliset ratkaisut lisääntyvät ja nuorten osallisuus tulee kasvamaan. Osallistamismenetelmiä kehitettäessä tulee huomioida digitaalisten ratkaisujen turvallisuus, käytettävyys ja saavutettavuus, jotta nuoret saavat äänensä kuuluviin. Olemassa olevia digitaalisia alustoja osallisuuden edistämiseksi ovat esimerkiksi digiraati, discord, flinga, padlet, miro, mentimeter. (Kovalainen & Fedotoff 2024, 14, 33–34.) Tornion kaupunkistrategian 2022–2025 kehittämisen yhtenä painopisteenä on hyvinvoiva ja osallistuva kuntalainen. Lasten osalta merkittävänä toimenpiteenä kaupunki osallistuu Unicefin lapsiystävällinen kunta –malliin. (Tornion kaupunkistrategia 2022, 4, 10, 17.) Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lasten näkemyksiä Tornion lapsiystävällisyydestä. Tavoitteena oli löytää painopisteet Tornion kaupungin kehittämistyöhön kohti lapsiystävällistä kuntaa. Toimeksiantajana oli Tornion kaupunki. Opinnäytetyö toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa kohderyhmänä oli kaikki yläkouluikäiset 829 Torniossa. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset olivat: Miten lapsiystävällisyys toteutuu Torniossa? Mikä on toimivaa ja hyvää? Miten turvallinen paikka Tornio on? Miten Torniota pitäisi kehittää lapsiystävällisempään suuntaan? Opinnäytetyö toteutettiin sähköisenä kyselynä, joka sisälsi määrällisiä kysymyksiä sekä yhden avoimen kysymyksen. Kunta hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäjänä Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kuntien lakisääteinen tehtävä. Kuntalain (410/2015) 1 § mukaan kunnan on edistettävä asukkaiden hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Kuntalain 38 § mukaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyö tulee olla osa kuntastrategista suunnittelua. Terveydenhuoltolaki (1326/2010) velvoittaa seuraamaan kuntalaisten hyvinvoinnin tilaa ja tunnistamaan terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä haasteita. Kuntien on määritettävä strategiset tavoitteet, toimenpiteet ja vastuutahot hyvinvoinnin edistämiseksi. (Nurmi ym. 2018, 113.) Kuntalaisten osallisuuden vahvistaminen on keskeinen keino vastata kuntalaisten tarpeisiin ja edistää kuntalaisten vastuuta oman terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. (Lyytikäinen ym. 2017, 8.) Valtioneuvoston laatimassa “Hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen 2030” periaatepäätöksessä osallisuus on nostettu yhdeksi kehittämisen painopisteeksi. Tavoitteena on, että ihmiset pääsevät vaikuttamaan ja osallistumaan demokraattiseen päätöksentekoon. Näin he voivat kokea olevansa yhdenvertaisia ja osallisia. Edistämällä terveyttä ja hyvinvointia parannetaan kuntalaisten elämänlaatua, lisätään työllisyyttä ja tuottavuutta sekä hillitään sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia. (Hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen 2030.) Osallisuudessa on tärkeää eri toimijoiden vahva vuorovaikutus. Kunta luo alustan, jossa kuntalaiset voivat aktiivisesti tuoda näkemyksiään esille ja olla osallisina. Osallistamistapoja on useita, ja niiden avulla saadaan kuntalaiset mukaan suunnitteluun- ja päätösprosesseihin. Osallisuutta vahvistavia innovaatioita ovat esimerkiksi osallistava budjetointi ja asukasraadit. Tutkimusten mukaan osallistamisella voidaan vahvistaa kuntalaisten identiteettiä, asukkaiden me-henkeä ja paikallista elinvoimaa. (Rask & Ertiö 2019, 3–4, 6.) Lapsi- ja perhepalveluiden (LAPE) muutosohjelman tavoitteena on perheiden hyvinvoinnin ja osallisuuden vahvistaminen. Painopisteinä ovat muun muassa ennaltaehkäisevien palveluiden kehittäminen sekä lasten oikeuksiin ja tietoon perustuvan toimintakulttuurin edistäminen palveluissa ja johtamisessa. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023a.) Tornion kaupunkistrategia Tornion kaupunkistrategiassa 2021–2025 on linjattu tavoitteet ja toimenpiteet kaupungin kehittämiseksi “maailmanluokan rajakaupungiksi 2030”. Strategisia painopisteitä ovat: elinvoimainen ja vastuullinen rajakaupunki, hyvinvoiva ja osallistuva kuntalainen sekä toimiva kaupunkikonserni. Läpileikkaavana teemana on vastuullisuus ja kestävä kehitys ympäristön, talouden ja ihmisten näkökulmasta. Jokaiseen painopisteeseen on määritelty tavoitteet, toimenpiteet ja mittarit. Yksi tavoitteista on hyvinvoiva ja osallistuva kuntalainen, johon kuuluu kuntalaisten hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta sekä osallisuutta ja yhteisöllisyyttä edistäviä toimenpiteitä. Lasten kannalta merkittävämpänä toimenpiteenä on Unicefin lapsiystävällinen kunta -mallin käynnistäminen. (Tornion kaupunkistrategia 2022, 4, 10, 17.) Unicef lapsiystävällinen kunta –malli on työväline, joka auttaa kuntia tekemään lasten hyvinvoinnin kannalta oikeita ratkaisuja kunnan hallinnossa ja lasten arjen palveluissa. Toimintamallin avulla erityisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten oikeudet toteutuvat. Tornion kaupunki on otettu mukaan Unicefin lapsiystävällinen kunta- malliin joulukuussa 2023. Kunnalle voidaan myöntää Lapsiystävällinen kunta – tunnustus, mikäli kehittämistyö on edennyt tunnustuksen kriteerien mukaisesti. (Tornion kaupunki 2024.) Lapsen osallisuus Kuntalain (410/2015) § 15 mukaan kunnan tulee luoda kuntalaisille mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Lasten oikeuksien (60/1991) sopimuksen 12 artiklan mukaan lapsella on oikeus tulla kuulluksi, ja hänen näkemyksensä on huomioitava iän ja kehitystason mukaisesti. Osallisuuden kokemus vahvistaa lapsen tunnetta siitä, että pystyy vaikuttamaan ja lisää yhteisöllisyyden tunnetta. (Hipp 2018, 35). Lapsen osallistumiselle tulee luoda turvallinen ja luottamuksellinen ympäristö ja ilmapiiri. Lapsen osallisuus mahdollistuu lapsen tutuissa kasvun ja kehityksen ympäristöissä, kuten perheissä, varhaiskasvatuksessa ja kouluissa. (Kivinen ym. 2020, 281.) Tärkeää on huomioida iän- ja kehitystason mukainen huolellinen kuuleminen. Mikäli lapsi haluaa ilmaista näkemyksiään vanhemman kautta, tulee vanhemman kertoa lapsen näkemykset tarkasti. (Unicef 2024.) Lasten osallistamisessa on olennaista kuunnella aktiivisesti ja olla utelias lasten ajatuksista. Lapsi ilmaisee itseään luovasti, kun aikuinen pysähtyy kuuntelemaan. (Oranen 2021, 48.) Lasten osallisuus ei toteudu itsestään, vaan sille on luotava tilaa ja mahdollisuuksia kunnan toiminnassa ja päätöksissä. (Stenvall 2021, 18). Lasten ja nuorten ikätasoinen osallisuus mahdollistuu aikuisten ohjauksessa. Lapsilla ja nuorilla on ajatuksia ja mielipiteitä, mutta valitettavan usein ne jäävät kuulematta. (Chechoway 2010, 341–342.) Lapsen osallistamisessa tärkeää on suunnitella menetelmät, joissa lapsen ääni saadaan kuuluviin. On erilaisia menetelmiä ja malleja, joita voidaan hyödyntää. Erilaiset toiminnalliset työpajat ja digitaaliset menetelmät sopivat hyvin lapsille ja nuorille. Huomiota on kiinnitettävä lapsilähtöisyyteen, avoimuuteen ja vapaaehtoisuuteen. (Stenvall 2022, 33.) Osallisuutta voidaan edistää huomioimalla saavutettavuus. Ensinnäkin on tiedotettava osallistumisen mahdollisuudesta ja osallisuuden on oltava kohderyhmän saavutettavissa yhdenvertaisesti riippumatta yksilöiden ominaisuuksista. (Kivinen ym. 2020, 281–282; Hipp ym. 2018, 31.) Monitoimijaisella yhteistyöllä pystytään edistämään ja kehittämään osallistamisen toimintakulttuuria. (Holopainen 2022, 304). Alanko (2010) on selvittänyt lasten käsityksiä osallisuudesta ja vaikuttamisesta kouluympäristössä. Oppilaat ymmärtävät osallistumisen sosiaaliseksi toimimiseksi, yhdessä toimimiseksi. Osallistumista ja vaikuttamista he pitivät oman ajatusten ja mielipiteen jakamisena. Oppilaat ymmärsivät osallistumisen kuulumisena laajasti mukaan toimintaan ja mielipiteen ilmaisuun. (Alanko 2010, 59–60.) Menetelmällinen toteutus Tapaustutkimus pyrkii tuottamaan valitusta tapauksesta yksityiskohtaista ja intensiivistä tietoa, sekä soveltuu hyvin kehittämisehdotuksien tuottamiseen. Tapaustutkimuksessa voidaan käyttää erilaisia tutkimusmenetelmiä tai niiden yhdistelmiä sekä erilaisia analyysimenetelmiä. Tutkimuksen perusteella esitetään kehittämisehdotus. (Ojasalo ym. 2014, 52–54.) Opinnäytetyö toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa kohderyhmänä oli kaikki yläkouluikäiset Torniossa. Aineisto kerättiin nuorille suunnatun kyselytutkimuksen (liite 1) avulla, joka sisälsi määrällisiä kysymyksiä sekä yhden avoimen kysymyksen. Tornion kaupungin lapsiystävällinen kunta -työryhmän toimesta nykytilan kartoitus toteutettiin samaan aikaan varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja toisella asteella. Opinnäytetyön tutkimussuunnitelma valmistui elokuun lopulla 2024. Syyskuun alussa kirjoitettiin toimeksiantosopimus ja tutkimuslupa. Määrällinen ja laadullinen tutkimusote Kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimusote edellyttää aiempaa teoriatietoa tutkimuksen kohteesta. Teorian ymmärtämisen jälkeen tutkimuksella kerätään numeerista tietoa tutkittavasta kohteesta. (Kananen 2010, 74.) Tutkimuksen alkuvaiheessa koottiin teoriaa Unicefin lapsiystävällinen kunta –mallista, lasten oikeuksista, lasten osallisuudesta sekä kunnasta hyvinvoinnin edistäjänä. Nykytilan kartoitus toteutettiin Torniossa kaikissa ikäryhmissä, opinnäytetyöhön kohderyhmäksi valittiin yläkouluikäiset, joita oli noin 829. Määrällinen tutkimus sopi hyvin, kun isosta kohderyhmästä haluttiin saada nopeasti laaja aineista. Kokonaistutkimuksella haluttiin saada kaikkien yläkouluikäisten ääni kuuluviin. Unicefilla oli tarkat ohjeistukset mihin kysymyksiin tulee saada vastaukset nykytilan kartoituksessa. Selvitettävä oli mikä on lasten näkemysten mukaan lapsiystävällistä kunnassa, mikä on hyvää ja toimivaa sekä mahdollistaa turvallista elämää, sekä mitä kunnassa pitäisi kehittää. Tutkimuskysymykset lähtivät helposti muovautumaan näiden ohjeistusten pohjalta. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset olivat: Miten lapsiystävällisyys toteutuu Torniossa? Mikä on toimivaa ja hyvää? Miten turvallinen paikka Tornio on? Miten Torniota pitäisi kehittää lapsiystävällisempään suuntaan? Kyselylomakkeen (liite 1) koostamisessa hyödynnettiin Unicefin lapsiystävällinen kunta –materiaalipankkia, josta löytyi esimerkkikyselyjä kouluikäisille ja pienemmille lapsille. Esimerkkikyselyistä poimittiin tärkeäksi koetut kysymykset ja teemat, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin. Kyselylomakkeen väliotsikot lähtivät muovautumaan näistä kysymyksistä ja opinnäytetyön tutkimuskysymyksistä. Kyselylomakkeen laatimisessa huomioitiin kohderyhmänä Tornion yläkouluikäiset. Kyselylomake testattiin ennen käyttöä kahdella yläkouluikäisellä. Lisäksi kommentteja pyydetiin toimeksiantajalta, ohjaavalta opettajalta ja opiskelukaverilta. Kyselylomakkeesta muokattiin sanamuotoja mm. Lapset sana korvattiin nuoret sanalla, kysymysten järjestystä muutettiin, vastausvaihtoehtoihin lisättiin likert-asteikko. Palautteiden perusteella taustatietoihin lisättiin sukupuoli kohtaan “en halua vastata” ja “joku muu”. Ihan viime hetkellä toimeksiantaja välitti oppilaskunnan toiveen keskusteluavun kartoittamisesta, jolloin lisättiin kysymys 5. “Torniossa nuorille on saatavilla keskusteluapua”. Lisäksi saatekirje yhtenäistettiin vastaamaan muissa ikäryhmissä toteutuvaa kyselyä. Aineiston keruu toteutui sähköisellä kyselylomakkeella Webropol–sovelluksella. Kyselyyn sisältyi myös laadullinen avoin kysymys, jolloin mahdollistettiin vastaajien ajatusten esille tuominen tarkemmin. Tornion kaupungin tiedottaja julkaisi kyselyn oppilaitosten Wilmassa. Saatekirjeessä kerrottiin tutkimukseen osallistumisesta, anonymiteetistä ja vapaaehtoisuudesta. Katoa pyrittiin minimoimaan kattavalla saatekirjeellä. Kysely oli avoinna kaksi viikkoa 20.9.2024 asti. Aluksi vastauksia saatiin 133. Pyysin tiedottajaa laittamaan heräteviestin 18.9.2024, jotta vastauksia saataisiin enemmän. Lopulliseksi vastausmääräksi saatiin 265. Määrällinen analyysi perustuu matemaattisiin kaavoihin, lukumääriin, prosenttiosuuksiin ja tilastoihin. Avoimet kysymykset analysoidaan sisällön analyysilla. Tavoitteena on löytää aineistosta ydinkategoriat. Tutkimusongelmat ohjaavat analyysimenetelmää. Aineistosta saadut tulokset antavat perustellut vastaukset tutkimuskysymyksiin. (Kananen 2015, 130; Vilkka 2021, luku “laadullinen tutkimus”.) Aineistoa voidaan kuvata käyttämällä mm. prosenttiosuuksia. Muuttujien välistä yhteyttä voidaan kuvata ristiintaulukoinnilla. Erilaiset kuviot ja taulukot havainnollistavat tekstiä ja tuovat selkeyttä tulkintaan. Lopullisessa tulkinnassa kuvataan keskeiset tulokset tutkimuskysymysten näkökulmasta. (Kankkunen & Vehviläinen 2013, 135–137, Vilkka 2021, luku “tulosten esittäminen”.) Webropol–sovelluksesta saatiin valmiita taulukoita ja prosenttiosuuksia, joita lähdettiin purkamaan yksitellen opinnäytetyön tuloksiin. Taustamuuttujana oli ikä ja sukupuoli. Turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä ristiintaulukoitiin sukupuoli taustamuuttujana. Ikä oli luokiteltu virheellisesti kyselylomakkeeseen, joten ikää ei tarkasteltu ollenkaan taustalla. Avoimet kysymykset käytiin ensin kaikki läpi. Vastauksista poistettiin asiattomat sekä “en tiedä” vastaukset. Sen jälkeen vastauksia lähdettiin luokittelemaan. Kokonaisuudesta lähdettiin koostamaan yhteenvetoja kuvioon, josta pystyy hahmottamaan hyvin kokonaisuuden ja vastauksen tutkimuskysymyksiin. Tutkimustulosten perusteella toimeksiantajalle koostettiin nykytilan kuvaus ja kehittämisehdotukset, josta Tornion kaupunki voi valita painopisteet kehittämistyöhönsä. Tutkimustulokset Lapsiystävällinen kunta – kysely toteutettiin syyskuussa 2024. Kyselyyn vastasi 265 Torniossa asuvaa yläkouluikäistä. Torniossa yläkouluikäisiä on 829, joten vastausprosentti oli 32 %. Vastaajien ikä oli 13–16- vuotta. Vastaajista 96 % vastasi kyselyyn yksin, loput aikuisen kanssa yhdessä. Vastaajista 58 % ilmoitti olevansa tyttö. Sukupuolta taustamuuttujana tarkasteltiin turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Tulokset käydään tässä läpi, jokaisen kysymyksen kohdalta. Toimivaa ja kivaa Torniossa Ensimmäisessä osiossa tarkasteltiin mikä Torniossa on toimivaa ja kivaa. Nuoret saivat valita useista vaihtoehdoista, mikä heidän mielestään on hyvin, vastauksia sai olla useampia. Kuvioon 1 on koottu prosenttiosuudet vastauksista. Uimahalli oli 61 % mukaan hyvin Torniossa. Tämän lisäksi korkeimmat prosenttiosuudet saivat nuorisotilat 48 %, kirjasto 47 % ja urheiluhalli 44 %. Kuvio 1. Yläkouluikäisten mukaan Torniossa toimii hyvin. Vastaajista 21 % oli täysin samaa mieltä ja 42 % jokseenkin samaa mieltä, että Torniossa on monipuoliset harrastusmahdollisuudet (kuvio 2). Kuvio 2. Torniossa on monipuoliset harrastusmahdollisuudet Vapaa-aika koettiin mielekkäänä, täysin samaa mieltä oli 43 % ja jokseenkin samaa mieltä 33 % (kuvio 3). Kuvio 3. Vapaa-aika on mielekästä Yläkouluikäisistä 30 % ei osannut sanoa järjestetäänkö Torniossa monipuolisia tapahtumia lapsille ja nuorille. Täysin samaa mieltä tai jokseenkin samaa mieltä oli 52 % vastaajista (kuvio 4). Kuvio 4. Torniossa järjestetään monipuolisia tapahtumia lapsille ja nuorille Torniossa nuorille on saatavilla keskusteluapua, “täysin samaa mieltä” oli 18 %, “jokseenkin samaa mieltä” 32 %. Vastaajista 38 % ei osannut sanoa onko nuorille saatavilla keskusteluapua (kuvio 5). Kuvio 5. Torniossa nuorille on saatavilla keskusteluapua Osallistuminen ja vaikuttaminen Toisessa osiossa selvitettiin nuorten osallistumista ja vaikuttamista. Puolet vastaajista koki, että heidän mielipidettään kunnioitetaan kotona (kuvio 7). Kuvio 7. Minun mielipidettäni kunnioitetaan kotona Vastaajista 42 % koki, että he pystyvät vaikuttamaan omaan arkeensa (kuvio 8). Kuvio 8. Pystyn vaikuttamaan arkeeni Nuoret kokivat voivansa ilmaista mielipiteensä koulussa. Vastaajista “täysin samaa mieltä” oli 30 %, “jokseenkin samaa mieltä” 37 % (kuvio 9). Kuvio 9. Voin ilmaista mielipiteeni koulussa Mielipidettäni kunnioitetaan koulussa, “täysin samaa mieltä” oli 17 % ja “jokseenkin samaa mieltä” 39 % (kuvio 10). Kuvio 10. Minun mielipidettäni kunnioitetaan koulussa Nuoret kokivat, että heidän yksityisyyttään kunnioitetaan koulussa, “täysin samaa mieltä” 31 % ja “jokseenkin samaa mieltä” 33 % (kuvio 11). Kuvio 11. Yksityisyyttäni kunnioitetaan koulussa Vastaajista 61 % koki, että elämästä löytyy aikuinen, jolle pystyy kertomaan asioista. Sukupuolten välillä hienoista eroavaisuutta (kuvio 12). Kuvio 12. Elämässäni on turvallinen aikuinen, jolle voin kertoa asioita. Nuoret haluaisivat kertoa useammin mielipiteensä kouluun 46 % ja vapaa-ajan viettoon 43 % liittyviin asioihin. Vastaajista 15 % haluaisi kertoa mielipiteensä useammin kunnan yhteisiin asioihin (kuvio 13). Kuvio 13. Mihin asioihin haluaisit kertoa mielipiteesi useammin. Asuinalue Kolmannessa osioissa tarkasteltiin Torniota asuinalueena turvallisuuden ja palveluiden näkökulmasta. Osion viimeisessä kysymyksessä oli avoin vastauskenttä, johon sai vapaasti kirjoittaa, miten kehittäisin Torniota. Turvallisuuden kokemusta tarkasteltiin Torniossa, kouluympäristössä ja koulumatkoilla. Vastaajista tytöistä 60 % ja pojista 67 % koki olonsa turvalliseksi Torniossa (kuvio 14). Kuvio 14. Miten turvalliseksi koet olosi Torniossa Kouluympäristössä turvalliseksi koki olonsa tytöistä 53 % ja pojista 69 % (kuvio 15). Kuvio 15. Miten turvalliseksi koet olosi koulussa Koulumatkalla olonsa turvalliseksi koki tytöistä 74 % ja pojista 81 % (kuvio 16). Turvallisuuden kokemus oli alhaisempaa kouluympäristössä, verraten koulumatkoihin ja Tornioon asuinpaikkana. Kuvio 16. Miten turvalliseksi koet olosi koulumatkalla Monivalintakysymyksessä sai valita useamman mielestään tosi väittämän. Nuorten mielestä Torniossa löytyy läheltä kavereita ja Tornio on turvallinen paikka. Vähiten vastauksia tässä taulukossa saivat julkinen liikenne, vaarallista liikkua ulkona iltaisin, esteettömyys ja siisteys (kuvio 17). Kuvio 17. Nuorten mielipiteitä Torniosta Avoimessa kysymyksessä vastaajalta pyydettiin muutamalla sanalla kertomaan, miten kehittäisi Torniota. Vastauksia saatiin 140. Kaikki vastaukset käytiin ensin läpi, jonka jälkeen vastauksista rajattiin pois “en tiedä” sekä asiattomat vastaukset. Sisällönanalyysiin otettiin tarkasteluun 80 vastausta. Vastaukset lähdettiin luokittelemaan yläluokkiin. Näitä olivat harrastaminen ja vapaa-aika, ympäristö, koulu, palvelut sekä mielenterveys. Nuoret toivoivat enemmän harrastusmahdollisuuksia ja tekemistä vapaa-ajalle, avoimista vastauksista 35 % liittyi harrastamiseen ja vapaa-aikaan. ”Olisi hienoa, jos Tornioon saataisiin järjestettyä enemmän harrastustoimintaa. Viihtyvyyttä lisäisi esimerkiksi saman tyyppinen satama-alue kuin Kemissä. ” ”Enemmän tekemistä nuorille ja paikkoja nuorille, johon voi mennä vapaa-aikana” ”Joku iso halli missä voi harrastaa monia lajeja esim. Jalkapallo, pesäpallo, yleisurheilu ja kaikkee muuta aktiviteettiä” ”Kunnostaa frisbeegolf ratoja” ”Enemmän bileitä nuorille” ”Eteenkin talvelle joku nuorille suunnattu paikka jos voi olla kavereiden kans, ettei aina tarvi mennä vaan rajalle istumaan ku haluaa nähä kavereita.” ”Ympäristöön liittyviä vastauksia oli 33 % vastauksista. Nuoret toivoivat pyöräteiden kunnossapidosta huolehtimista ja julkisen liikenteen kehittämistä. ” ”Laitettaisiin enemmän penkkejä pyöräteille ja kauniisiin paikkoihin.” ”Parempi julkinen liikenne ja joissain paikoissa on todella huonot pyörätiet joten niitä voisi kunnostaa.” ”Julkista liikennettä pitäisi parantaa, kun välimatkat on Torniossa aika pitkiä ellei asu kaupungin keskustassa.” ”Tekisin lisää puisto- ja luontoalueita. Pitäisin parempaa huolta luonnosta ympärilläni.” ”Siis vois kyl olla enemmän penkkejä ja puistoja. Ei tätä kyl paremmaks sais ku tää on vähä tälläne paikka.” ”Talvisin olisi kiva jos pyöräteitä aurattaisiin enemmän.” Kouluun liittyviä vastauksia oli 13 % vastauksista. Nuoret toivoivat mm. kouluihin viihtyisyyttä, kouluruokiin valinnan mahdollisuutta, aktiivisuutta nuorisovaltuustoon sekä lisää koulujen välistä yhteistyötä. ”Aktiivisempi nuorisovaltuusto” ”Kouluun istumapaikkoja, välitunneilla joitain ulkona tekemistä.” ”Kunnostamiseen, koulujen pihat” ”Kouluruoka” ”Enemmän koulujen välistä työskentelyä.” Palveluihin liittyviä vastauksia oli 12 % vastauksista. Nuoret toivoivat enemmän liikkeitä ja ravintoloita kauppakeskukseen sekä huvipuistoja. ”Enemmän kauppoja ja ravintoloita, joku huvipuisto tai enemmän liikkeitä kauppakeskukseen.” ”Huvipuisto tai enemmän liikkeitä kauppakeskukseen esim. lager 157 tai Sokos.” ”Eläintarha Tornioon” Mielenterveyteen liittyviä vastauksia oli 5 % vastauksista. Nuoret toivovat tietoa ja tukea mielenterveyteen. ”Panostamalla lasten ja nuorten mielenterveys asioihin. Koulussa niistä ei välitetä, joten voisiko joku puuttua siihen. ” ”Nuorille pitäisi olla enemmän apua liittyen mt ongelmiin ja ketään ei saisi kiusata.” ”Paremmat harrastusmahdollisuudet ja enemmän tietoa nuorten mielenterveydenhoidosta.” Pohdinta ja kehittämisehdotuksia Tutkimustuloksista koottiin kehittämisehdotukset alla olevaan kuvioon 18, josta Tornion kaupunki voi hyödyntää valitsemansa painopisteet kehittämistyössään. Kuvio 18. Nykytila ja kehittämisehdotukset nuorten näkökulmasta. Yläkouluikäisten nostivat Torniossa esiin paljon hyvää ja toimivaa, kuten uimahalli, kirjasto, nuorisotilat ja urheiluhalli. Vapaa-aika koettiin mielekkäänä ja harrastusmahdollisuudet pääosin monipuolisina. Lasten- ja nuorten tapahtumia tulisi tuoda enemmän esille. Osa nuorista ei osannut sanoa, onko nuorille saatavilla keskusteluapua, tiedottaminen nousi tässäkin kohtaa esille. Tosin keskusteluavun määritelty tarkemmin kyselylomakkeessa, joten voi olla, että kysymys oli epäselvä. Puolet vastaajista koki, että heidän mielipidettään kunnioitetaan kotona ja 42 % koki pystyvänsä vaikuttamaan omaan arkeensa. Kouluympäristössä nuorista 30 % koki, että voivat ilmaista mielipiteensä koulussa. Nuoret kokivat, että heidän yksityisyyttään kunnioitetaan koulussa, “täysin samaa mieltä” oli 31 % ja “jokseenkin samaa mieltä” 33 % vastaajista. Nuoret toivoivat voivansa kertoa useammin mielipiteensä kouluun ja vapaa-ajan viettoon liittyviin asioihin. Osallisuus nähdään lapsen ja nuoren oikeutena olla aktiivisesti mukana yhteiskunnan ja oman hyvinvoinnin edistämisessä. (Pelastakaa lapset ry 2014). Lapsen kanssa toimivat aikuiset voivat edistää lapsen osallisuuden kokemusta ja näin ollen vaikuttaa lapsen hyvinvointiin. (Tulensalo ym. 2021, 17.) Kouluterveyskyselyn (2023) mukaan vain 11 % kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista koki vaikutusmahdollisuutensa koulussa hyväksi. Pojat kokivat vaikutusmahdollisuutensa paremmaksi kuin tytöt. Tärkeäksi osaksi koulu- ja luokkayhteisöä koki vain 14 % oppilaista. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023c.) Nuorten osallisuus nähdään tärkeänä osana yhteiskunnassa, nuorten ääni tulisi saada kuuluviin kaikessa päätöksenteossa. (Valtakunnallinen nuorisotyön ja -politiikan ohjelma 2020–2023, 37–38). Turvallisuuden kokemusta tarkasteltiin Torniossa, kouluympäristössä ja koulumatkoilla. Tytöistä 60 % ja pojista 67 % koki olonsa turvalliseksi Torniossa. Kouluympäristössä turvalliseksi koki olonsa tytöistä 53 % ja pojista 69 %. Koulumatkalla olonsa turvalliseksi koki tytöistä 74 % ja pojista 81 %. Turvallisuuden kokemus oli alhaisempaa kouluympäristössä, verraten koulumatkoihin ja Tornioon asuinpaikkana. Vastaajista 61 % koki, että elämästä löytyy aikuinen, jolle pystyy kertomaan asioista. Maailman terveysjärjestön koululaistutkimuksen mukaan turvallisuuden tunne kouluympäristössä on heikentynyt vuosikymmenien aikana. Yläkouluun siirryttäessä turvattomuuden tunne heikkenee verrattuna alakouluikäisiin. (Markkanen & Lyyra 2022, 53.) Zamani ym. (2022) tutkimuksessa kolmasosa nuorista koki olonsa turvattomaksi koulussa. Mielenterveysongelmista kärsivillä ja kiusatuilla nuorilla turvattomuuden tunne korostui entisestään. Turvallisessa kouluympäristössä voidaan edistää positiivista vuorovaikutusta ja luottamusta ja näin vaikuttaa merkittävästi lasten ja nuorten hyvinvointiin. Perusopetuslain 628/1998 mukaan lapsella on oikeus turvalliseen kouluympäristöön. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen mukaan 92 % vastaajista harrastaa jotain liikuntaa. Liikuntaharrastuksista pyöräily ja ulkoilu kuuluvat yleisimpiin liikkumismuotoihin. (Hakanen & Myllyniemi 2019, 16, 32–33). Kansallisessa lapsistrategiassa painotetaan lasten harrastusten lapsilähtöisyyteen. Suomen harrastamisen mallin tavoitteena on tukea kouluikäisten hyvinvointia tuomalla harrastukset koulupäivän yhteyteen. (Kansallinen lapsistrategia 2021, 21–22.) Kunnassa harrastamisen monipuolisuutta voidaan edistää tekemällä yhteistyötä nuorisotyön ja järjestöjen kanssa. (Valtakunnallinen nuorisotyön ja -politiikan ohjelma 2020–2023, 42.) Nuoret kehittäisivät Torniossa harrastusmahdollisuuksia ja vapaa-ajan viettopaikkoja. Lisäksi toivottiin pyöräteiden kunnossapidosta huolehtimista ja julkisen liikenteen kehittämistä sekä ympäristön yleisen viihtyvyyden parantamista muun muassa luonto ja puistoalueilla. Nuoret toivoivat lisää liikkeitä, ravintoloita, huvipuistoja sekä tietoa ja tukea mielenterveyteen. Opinnäytetyön aikana olen kehittänyt osaamistani erityisesti lasten osallisuuden ja osallistamisen näkökulmasta. Osallisuus liittyy vahvasti hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ja tukee näin ollen osaamistani ja kehittymistä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen asiantuntijana. Opintojen aikana olen hyödyntänyt digitaalisia ratkaisuja osana terveyden edistämistä. Tulen hyödyntämään oppimaani jatkossa edistäessä lasten ja nuorten hyvinvointia ja osallisuutta. Opinnäytetyön jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista tutkia tarkemmin mitkä tekijät heikentävät turvallisuuden tunnetta yläkoulussa. Oleellista on saada nuorten ääni kuuluviin, jotta turvallisuuden tunnetta voidaan parantaa. Digitaaliset alustat tuovat meille merkittäviä mahdollisuuksia saada lasten ja nuorten ääni kuuluviin. Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus Tutkimuksen eettisyys kulkee läpi tutkimusprosessin. Keskeisiä noudatettavia eettisiä periaatteita ovat loukkaamattomuus, itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, yksityisyys ja luottamuksellisuus. Lasten kohdalla eettisissä ratkaisuissa painottuu yksityisyyden suoja ja vahingon välttäminen. (Kiili, J. 2021, 44.) Lapset saavat osallistua itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Alle 15-vuotiaan tutkimukseen osallistumisesta päättää lähtökohtaisesti huoltaja. Mikäli kyseessä on suuri joukko vastaajia vähintään 400, riittää huoltajan informointi tutkimuksesta, jolloin he voivat halutessaan kieltäytyä tutkimuksesta. (Kohonen ym. 2019, 9–10.) Opinnäytetyön tutkimuslupa haettiin elokuussa 2024 Tornion kaupungilta, kun tutkimussuunnitelma oli hyväksytty. Kysely oli saatavilla Wilmassa vanhemmille ja nuorille, jolloin nuori pystyi tekemään tietoisen päätöksen osallistumisesta tutkimukseen. Kyselyyn vastaaminen tapahtui nimettömästi. Yksityisyyden suojasta huolehdittiin siten, ettei yksittäisestä vastauksesta voi tunnistaa vastaajaa. Tutkimuseettisellä neuvottelulautakunnalla on ohjeet tutkimuksen eettiseen ennakkoarviointiin. Ennakkoarvioinnin arvioidaan mahdollisia tutkimuksesta tai tuloksista aiheutuvia haittoja tutkittavalle. (Kohonen ym. 2019, 14–15.) Tutkimuksessa ei tarvinnut tehdä eettistä ennakkoarviointia. Opinnäytetyöntekijä on valtapositiossa tutkittavaan kohteeseen ja kehittämiseen nähden. On tärkeä pohtia omaa suhdetta tutkittavaan kohteeseen, jottei oma rooli tai tausta lähde vaikuttamaan tutkimuksen tulkintaan. (Vilkka 2021, luku “eettinen herkkyys”.) Opinnäytetyötä tehdessä en työskennellyt Tornion kaupungilla. Näin ollen en ollut läheisessä suhteessa taustani tai työsuhteeni vuoksi tutkittavaan joukkoon. Tutkimuksen luotettavuutta tulee arvioida pitkin prosessia. Määrällisessä tutkimuksessa luotettavuutta voidaan arvioida reliabiliteetin ja validiteetin näkökulmasta. Validiteettia tarkasteltaessa pohditaan, onko keskeiset käsitteet pystytty muuttamaan mitattavaan muotoon luotettavasti, jolloin tulokset vastaavat tutkimuskysymyksiin. Ulkoisella validiteetilla pohditaan, voidaanko tulokset yleistää koskemaan koko perusjoukkoa. Reliabiliteetilla viitataan tulosten pysyvyyteen. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 189; Vilkka 2021, luku “kokonaisluotettavuus”.) Analyysivaiheessa huomasin virheen taustakysymyksessä ikä 13–15 v tai 16–18 v. Yläkouluikäiset ovat kaikki 13–16 –vuotiaita, jolloin ikää ei tarkasteltu tuloksissa taustamuuttujana. Määrällisestä aineistosta saatiin hyvin vastauksia nykytilaan liittyen, mutta kehittämiskohteet tulivat selkeämmin esille avoimesta kysymyksestä. Jalkautuminen kouluille ja työpajatyöskentely nuorten kanssa olisi voinut tuoda lisää kehittämistarpeita esille. Aineiston suunnitelmallinen läpi käyminen tutkimuksessa lisää luotettavuutta, uskottavuutta ja todennettavuutta. (Vilkka 2021, luku “Arviointi ilman reseptiä”). Aineisto säilyi läpi tutkimuksen Webropol ohjelmassa, johon vaaditaan salasana. Aineisto hävitettiin siinä vaiheessa, kun opinnäytetyö julkaistiin. Lähteinä käytettiin tuoreita lähteitä. Kyseessä oli kokonaistutkimus yläkouluikäisten kohderyhmään. Vastausprosentti oli 32 %, joten luotettavuuden näkökulmasta tutkimustulokset eivät ole yleistettäviä koko kohderyhmään. Lähteet Alanko, A. 2010. Osallisuuden paikat koulussa. Teoksessa Kallio K. P., RitalaKoskinen, A. & Rutanen, N. (toim.) Missä lapsuutta tehdään? Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura. Verkkojulkaisuja 106. Viitattu 5.8.2024 https://doi.org/10.57049/nts.332 Checkoway, B. 2010. What is youth participation? Children and Youth Services Review, 33, 340-345. Viitattu 5.8.2024 https://doi.org/10.1016/j.childyouth.2010.09.017 Hakanen, T & Myllyniemi, S. 2019. Oikeus liikkua. Teoksessa: Hakanen, T. Myllyniemi, S & Salasuo, M. (toim.) Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2018. https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2019/02/Lasten-ja-nuorten-vapaa-aikatutkimus-Oikeus-liikkua.-Verkkojulkaisu.pdfaikatutkimus-Oikeus-liikkua.-Verkkojulkaisu.pdf Hipp. T, Pollari. K & Luoma. S. Nuorten äänen pitää kuulua! Nuorten osallisuus päätöksenteossa. Lastensuojelun Keskusliitto. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu, 6/2018. Viitattu 3.6.2024 https://www.lskl.fi/wphttps://www.lskl.fi/wp-content/uploads/Nuorten-aanen-pitaa-kuulua-final.pdfcontent/uploads/Nuorten-aanen-pitaa-kuulua-final.pdf Hirsjärvi, S., Remes, P., Sajavaara, P. & Sinivuori, E. 2007. Tutki ja kirjoita. 13. osin uudistettu laitos. Helsinki: Tammi. Holopainen. L. Kirjoittaja 2022. Osallisuus syntyy yhteistyöstä. Kasvatus, 53(3), p. 3. Viitattu 4.6.2024 https://journal.fi/kasvatus…/view/120233 Hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen 2030. Valtioneuvoston periaatepäätös. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:14. Verkkojulkaisu. Viitattu 20.5.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978–952–383–670–9 Jokivuori, P. & Hietala, R. 2007. Määrällisiä tarinoita: Monimuuttujamenetelmien käyttö ja tulkinta. Helsinki: WSOY. Kananen, J. 2010. Opinnäytetyön kirjoittamisen käytännön opas. Jyväskylä: Juvenes Print. Kananen, J. 2015. Opinnäytetyön kirjoittajan opas: Näin kirjoitan opinnäytetyön tai pro gradun alusta loppuun. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Kankkunen, P & Vehviläinen-Julkunen, K, 2013. Tutkimus hoitotieteessä. 3., uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Kansallisen lapsistrategian parlamentaarinen komitea 2021. Kansallinen lapsistrategia. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:8. Helsinki: Valtioneuvosto. Viitattu 4.11.2024 https://lapsistrategia.fi/wp-content/uploads/2024/10/Toimeenpanosuunnitelma_Orpo.pdfcontent/uploads/2024/10/Toimeenpanosuunnitelma_Orpo.pdf Kuntalaki 10.4.2015/410 Viitattu 13.5.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150410#O3L7P37 Kiili, J. 2021. Lasten osallisuus tutkimustoiminnassa. Teoksessa: Paasivirta. J & Väistö. M (toim.) Pienten lasten turvallinen osallisuus. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 6/2021, 43–46. Viitattu 17.5.2024 https://www.lskl.fi/wp-content/uploads/2021/05/lskl-Pienten-lasten-turvallinen-osallisuus.pdfosallisuus.pdf Kivinen, T., Vanjusov, H., Vornanen, R. 2020 Asiakkaan ääni -osallisuus ja vaikuttamisen mahdollisuudet. Teoksessa: Hujala, A. & Taskinen, H. (toim.) 2020. Uudistuva sosiaali- ja terveysala. 267–293.Tampere, Suomi: Tampere University Press. Kohonen, I., Kuula, A. & Spoof, S. K. (toim.) 2019. Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa: Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019. Helsinki: Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Viitattu 10.6.2024 https://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/Ihmistieteiden_eettisen_ennakkoarvioinnin_ ohje_2019.pdf Kovalainen, P & Fedotoff, J. 2024. Kohti nuorten digitaalista osallisuutta. Osallisuuden osaamiskeskus. Koordinaatti, Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelut. Viitattu 9.12.2024 https://nuoretjaosallisuus.fi/wp-content/uploads/2024/04/OPAS_Kohti-nuorten-digitaalista-osallisuutta_2024_Koordinaatti.pdfosallisuutta_2024_Koordinaatti.pdf Lyytikäinen, M., Koivisto, J., Savolainen, N. & Rotko, T. 2017. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen keinoja: Innokylän innovaatiokatsaus. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 16.5.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-840-1952–302–840–1 Markkanen, I. & Lyyra, N. 2023. Koulukokemukset. Teoksessa. Ojala, K. & Kulmala, M. (toim.) Koululaisten terveys ja muuttuva haasteet 2022: WHO Koululaistutkimus 40 vuotta. Jyväskylän yliopisto. 48-57. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/91381 Nurmi, H. Syväjärvi, A. Leinonen, J. Osallistava toimintaote hyvinvoinnin edistämistyössä. 2018 Teoksessa: Lammintakanen, J., Laulainen, S. (toim.) V. 2018. Kohti vaikuttavaa päätöksentekoa ja johtamista hyvinvointipalveluissa. Kuopio: University of Eastern Finland, 113–126. Viitattu 16.5.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978–952–61–2906–8 Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2014. Kehittämistyön menetelmät: Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. 3. uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro. Oranen. M, 2021. Tee turvallinen TAIKA. Teoksessa: Paasivirta. A, Väistö. M, (toim.) Pienten lasten turvallinen osallisuus. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 6/2021, 46–48. Viitattu 20.5.2024 https://www.lskl.fi/wp-content/uploads/2021/05/lskl-Pienten-lasten-turvallinen-osallisuus.pdf Pelastakaa lapset ry. Lapsilta opittua. Materiaalipankki. Viitattu 3.6.2024 https://www.pelastakaalapset.fi/lapsilta-opittua/lapsilta-opittua/materiaalipankki/ Perusopetuslaki 628/1998. Viitattu 28.7.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628#L8P47a Rask. M & Ertiö.T. 2019. Yhteisluomisen tutka: malli osallisuustoiminnan kokonaisvaltaiseen arviointiin. Helsingin yliopiston tutkimusartikkelit. Kansalaisuuden kuilut ja kuplat = BIBU policy paper 2/2019. Viitattu 20.5.2024 http://hdl.handle.net/10138/304554 Stenvall, E. 2021. Tutkimusta tarvitaan lasten ja nuorten osallisuudesta päätöksentekoon. Kasvun tuki -aikakauslehti, 1(1),. Viitattu 4.6.2024 https://journal.fi/kasvuntu…/view/126967 Stenvall. E. 2022. Osallisuutta ja osallistumista – Osa 1. Osallisuuden lähtökohdat kansallisessa lapsistrategiassa. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisusarja. Helsinki Viitattu 3.6.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978–952–00–7160http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7160-88 Terveydenhuoltolaki 1326/2010 Viitattu 16.5.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023a. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma. Visuaalinen toimintakertomus. Viitattu 17.5.2024 https://thl.fi/documents/155392151/190160337/LAPE_2015-2023.pdf/03249673-8bd4-6e1c-ab23-afe482469181/LAPE_2015-2023.pdf?t=16988413229382023.pdf?t=1698841322938 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023b. Lapsen osallisuus. Viitattu 28.7.2024 hhttps://thl.fi/julkaisut/kasikirjat/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lapsen-osallisuus Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023c. Nuorten hyvinvointi. Viitattu 6.11.2024 https://thl.fi/aiheet/lapset-nuoret-ja-perheet/hyvinvointi-ja-terveys/nuorten-hyvinvointihyvinvointi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023d. Osallisuuden edistäjän opas. Viitattu 9.12.2024. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146717/URN_ISBN_978-952-408-088-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y088-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y Tornion kaupunkistrategia 2021–2025 – Maailmanluokan rajakaupunki 2030. Viitattu 4.6.2024 https://www.tornio.fi/wp-content/uploads/2022/09/tornion-kaupunkistrategia-2021-2025.pdfkaupunkistrategia-2021-2025.pdf Tornion kaupunki 2024. Lapsiystävällinen kunta. Viitattu 13.5.2024 https://www.tornio.fi/kaupunki-ja-hallinto/talous-ja-strategia/lapsiystavallinen-kunta/kunta/ Tulensalo, H, Kalliomeri, R, Laimio, J. 2021. Pelastakaa Lapset ry. Kohti lapsen näköistä osallisuutta. Turja, L. & Poikonen, P-L. 2018. Lasten oikeudet, toimijuus ja osallisuus oppimisessa, 36–55. Teoksessa: Koivula. M, Siippainen. A & Eerola-Pennanen. P (toim.) Valloittava varhaiskasvatus. Oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia. Tallinna: Vastapaino Oy. Unicef 2024. Lapsen oikeudet kunnassa. Viitattu 17.5.2024 https://www.lapsiystavallinenkunta.fi/lapsen-oikeuksien-teemapaketit/aluksi-meidan-kunnassa-jokainen-lapsi-on-tarkeameidan-kunnassa-jokainen-lapsi-on-tarkea Valtakunnallinen nuorisotyön ja -politiikan ohjelma 2020–2023. Tavoitteena nuoren merkityksellinen elämä ja osallisuus yhteiskunnassa. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2020:2. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 4.11.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165597/OKM_2024_21 .pdf?sequence=4&isAllowed=y Vilkka, H. 2021. Näin onnistut opinnäytetyössä: Ratkaisut tutkimuksen umpikujiin. Jyväskylä: PS-kustannus. Zamani. Z, Wiguna. T, Lesinskiene. S, Sillanmäki. L, Klomek Anat. B, Kyrrestad. H, Sourander. A; the EACMHS Study Group; Lempinen. L, Mori. Y, Kolaitis. G, Li. Liping, Huong Mai. N, Kaneko. H, Praharaj Samir Kumar, Slobodskaya. H R: Ong Say How; Srabstein. J S, Tiiri. E. 2022. Feeling unsafe at school among adolescents in 13 Asian and European countries: occurrence and associated factors. 57 Frontiers in Psychiatry. Viitattu 4.11.2024 https://www.frontiersin.org/journals/psychiatry/articles/10.3389/fpsyt.2022.82360 9/full Yleissopimus lasten oikeuksista 60/1991. Viitattu 17.5.2024 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1991/19910060/19910060_2#idm4 6111191885136 Liitteet Liite 1 kyselylomake Nuorten interventionavigaattori – ammattilaisten arvioimana Minna Vehmanen Johdanto Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä on Suomessa läpikäynyt merkittävän rakenteellisen uudistuksen, jonka keskeisenä tavoitteena on yhdenvertaistaa ja parantaa palveluiden saatavuutta, turvata ammattitaitoisen työvoiman riittävyys sekä optimoida kustannustehokkuutta (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 2021; Laki hyvinvointialueesta 2021; Sosiaali- ja terveysministeriö 2023). Tämä tilanne edellyttää palveluiden tuottamista entistä tehokkaammin ja rajallisemmilla resursseilla, mikä korostaa innovatiivisten ratkaisujen merkitystä. Digitalisaatio mielletään keskeiseksi strategiseksi keinoksi kehittää väestön palveluita, edistää autonomiaa, yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia. Vaikka digitaalisten ratkaisujen kehitys on ollut nopeasti kasvavaa, niiden vaikuttavuuden tieteellinen näyttö on vielä niukkaa ja tulee viiveellä (Koskela & Kunnamo 2021; Peltonen & Valkeapää 2022). Maailman terveysjärjestö (WHO 2022) painottaa asiakaslähtöisten digitaalisten terveyspalveluiden kehittämisen tärkeyttä. Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatiostrategia korostaa digitaalisen asioinnin ensisijaisuutta tietyissä palveluissa ja asiakasryhmissä, mikä mahdollistaa palveluiden kehittämisen sekä väestön terveyden ja hyvinvoinnin ennakoivan edistämisen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2023; Listenmaa 2023.) Nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuus on jatkuva yhteiskunnallinen haaste, jota leimaavat palveluiden pirstaleisuus ja pitkät hoitoon pääsyn odotusajat. Nuorten itse raportoimat mielenterveysongelmat ovat kasvaneet, mikä osittain voi heijastaa oireiden herkemmän tunnistamisen ja avun hakemisen lisääntymistä. (Appelqvist-Schmidlechner, Tuisku, Tamminen, Nordling & Solin 2016; Aalto-Setälä, Suvisaari, Appelqvist-Schmidlechner, & Kiviruusu 2021.) Nuorten hyvinvointiin ja mielenterveyteen panostaminen on kuitenkin strateginen investointi perheiden ja koko yhteiskunnan hyvinvointiin (Mielenterveyslaki 2022). Optimaalisessa tilanteessa nuoren psyykkisen voinnin arvioinnin suorittaisi ensikontaktin ammattilainen (Pitkänen ym. 2022). Käytännössä nuoret kohtaavat usein toistuvia arviointeja eri ammattilaisten toimesta, mikä viivästyttää tarvittavan psykososiaalisen tuen saamista (McGorry ym. 2022, 61). Tutkimusnäyttö korostaa tuen varhaisen tarjoamisen merkitystä sen vaikuttavuuden kannalta (Clark 2018). Hallitusohjelma ”Vahva ja välittävä Suomi” (2023) linjaa että nuorilla on oltava yhdenvertainen pääsy vaikuttavaan ja kustannustehokkaaseen psykososiaaliseen tukeen perustasolla. Lisäksi se korostaa perustason ja erityistason mielenterveyspalveluiden yhteistyön vahvistamista. Lasten ja nuorten mielenterveys on keskeinen painopiste kansallisessa mielenterveysstrategiassa 2020–2030 (Vorma, Rotko, Larivaara & Kosloff 2020). Laki lasten ja nuorten terapiatakuusta (Eduskunta 2025) tulee voimaan toukokuussa 2025. Osana kansallista mielenterveysstrategiaa on Terapiat etulinjaan -toimintamallin implementointi, jonka tavoitteena on parantaa perustason mielenterveyspalveluiden saatavuutta ja vaikuttavuutta. Tämä pyritään saavuttamaan alueellisen palveluvalikoiman porrastamisella digitaalisten ratkaisujen edistämisellä ja valtakunnallisella yhteiskehittämisellä (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista; 1992; Mielenterveystalo 2025). Kansallinen yhteistyö on välttämätöntä digitaalisten palveluiden ylläpidossa ja kehittämisessä erityisesti kustannustehokkuuden ja teknologian nopean kehityksen näkökulmasta (Vorma ym. 2020; Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 2021, Terapiat etulinjaan 2025). Nuorten Interventionavigaattori on digitaalinen arviointityökalu, joka on kehitetty tukemaan erityisesti opiskeluhuollon ammattilaisia nuorten psykososiaalisen tuen tarpeen arvioinnissa osana Terapiat etulinjaan -toimintamallia. Työkalu korvaa aiemman manuaalisen oirekyselylomakkeiden käytön. Tässä opinnäytetyössä tutkitaan ammattilaisten kokemuksia Nuorten Interventionavigaattorin käytöstä nuorten perustason mielenterveyspalveluiden tarpeen arvioinnissa ja psykososiaalisen tuen piiriin ohjaamisessa. Aiheen valintaan vaikutti pitkä urani hoitajana nuorten perustason mielenterveystyössä sekä henkilökohtainen kiinnostukseni hoitotyön kehittämiseen teknologian avulla. Tutkimus tarkastelee digitaalisen arviointityökalun käyttöönottoa osana laajempaa pyrkimystä kehittää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita teknologian avulla luoden entistä saavutettavampia, tehokkaampia ja asiakaslähtöisempiä palvelukokonaisuuksia. Nuorten mielenterveys ja siihen vaikuttavat tekijät Suomessa Suomi on kansainvälisesti tunnustettu hyvinvointiyhteiskunta, joka on toistuvasti sijoittunut kärkisijoille The World Happiness Report -julkaisussa (Helliwell ym. 2025). Tämä herättää kysymyksiä, erityisesti nuorten mielenterveyden näkökulmasta, sillä tilastot osoittavat samanaikaisesti sekä kansallista onnellisuutta että nuorten psyykkisen hyvinvoinnin haasteita (Helenius & Kivimäki 2023). Onnellisuus ja hyvinvointi ovat moniulotteisia käsitteitä, joiden juuret ulottuvat syvälle yhteiskunnan rakenteisiin ja yksilöllisiin kokemuksiin. Maailman terveysjärjestön (WHO 2022) määritelmän mukaan terveys rakentuu yhteiskuntarauhan, koulutuksen, elintason ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden peruspilareille. Terveys ymmärretään kokonaisvaltaisena hyvinvoinnin tilana, johon vaikuttavat fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset, emotionaaliset ja hengelliset tekijät. Tämä tila on dynaaminen ja muuttuu elämän eri vaiheissa, korostaen yksilön oman kokemuksen merkitystä pärjäämiselle kulloisessakin elämäntilanteessa. Mielenterveys nuorten hyvinvoinnin strategisena tekijänä Mielenterveys on keskeinen osa kokonaisvaltaista terveyttä, ja sen edistäminen on yhteinen vastuumme. Mielenterveyden tukemisen keinoja tulee integroida kaikille yhteiskunnan tasoille ja toimialoille (Vorma ym. 2020). Mielenterveys voidaan määritellä psyykkisen hyvinvoinnin tilana, joka kattaa ihmisen elämän kaikki ulottuvuudet. Se on terveyden, toimintakyvyn ja elämäntyytyväisyyden perusta (Vorma ym. 2020). Tutkimusnäyttö osoittaa, että elämään tyytymättömyys altistaa yksilön monille terveysriskeille (Kosola & Relas 2021; Kekkonen, Gissler, Känkänen & Isola 2022.) Saarinen, Salmenniemi ja Keränen (2014) toteavat että elämäntyytyväisyys on puolestaan hyvinvoivan yhteiskunnan perusta. Mielenterveyden perusta luodaan lapsuudessa ja nuoruudessa, mikä korostaa nuorten mielenterveystyön merkitystä (Aalto-Setälä ym. 2020). On kuitenkin olennaista tunnistaa, että vaikka Suomi menestyy kansainvälisissä vertailuissa, nuorten pahoinvointi on kasvava huolenaihe (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2022). Nuorten mielenterveyden haasteet ja niiden moninaiset taustatekijät Positiivinen mielenterveys edistää sekä somaattista terveyttä että elämänlaatua. FinTerveys 2017 -seurantatutkimuksen tulokset osoittavat, että vaikka suomalaisten positiivinen mielenterveys on pysynyt suhteellisen vakaana, nuorten mielenterveys on heikentynyt (Suvisaari ym. 2021). Tähän ilmiöön vaikuttavat moninaiset tekijät, kuten globaalit kriisit, sosiaalinen media ja yksilölliset haasteet. Forsellin (2022) mukaan nuorten mielenterveyteen liittyvät terveydenhuollon käynnit ovat lisääntyneet merkittävästi. Aalto-Setälä ym. (2021) puolestaan raportoivat, että joka neljäs nuori kokee mielenterveyden haasteita viikoittain. Mielenterveysongelmista johtuvat sairauspäivärahakustannukset ovat kasvaneet, mikä korostaa mielenterveyden taloudellista ulottuvuutta (Blomgren & Perhoniemi 2022). Kelan vuoden 2022 tilastojen mukaan mielenterveyden häiriöihin liittyvät kustannukset ylittävät 11 miljardia euroa vuodessa. Sosiaaliturvamenojen kokonaisuus ja sen suhde bruttokansantuotteeseen korostavat mielenterveyden yhteiskunnallista merkitystä (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2023). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastoraportin 11/2025 (julkaistu 26.3.2025) mukaan perusterveydenhuollon asiakas- ja käyntimäärät ovat kasvaneet merkittävästi vuodesta 2015 lähtien. Erityisesti mielenterveysperusteisten käyntien määrä on kasvanut huomattavasti: vuodesta 2020 alkaen tutkimus- ja hoitokäyntien määrä on lisääntynyt 18 prosenttia ja asiakkaiden määrä peräti 44 prosenttia. Vuonna 2023 julkisessa terveydenhuollossa raportoitiin noin 1,5 miljoonaa mielenterveysperusteista tutkimus- ja hoitokäyntiä 7–22-vuotiailla, joista noin 175 000 kohdistui lapsiin ja nuoriin. Tämä merkittävä käyntimäärien kasvu on havainnollistettu kuviossa 1. Nämä tiedot korostavat nuorten mielenterveyden haasteiden kasvavaa kuormitusta perusterveydenhuollossa. Kuvio 1. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastoraportti 11/2025 Strategiset lähestymistavat mielenterveyden tukemiseen Suomessa Lasten ja nuorten mielenterveys on keskeinen painopiste kansallisessa mielenterveysstrategiassa 2020–2030 (Vorma ym. 2020). Strategian tavoitteena on turvata väestön mielenterveyden pitkäjänteinen ja kokonaisvaltainen tukeminen yhteiskunnan eri tasoilla. Mielenterveyden rakentuminen arjessa on vahvasti yhteydessä kasvuolosuhteisiin, mikä korostaa turvallisten kasvuympäristöjen, tasa-arvoisten mahdollisuuksien ja syrjäytymisen ehkäisyn merkitystä. (Appelqvist-Schmidlechner ym. 2016; Paananen, Surakka, Kainulainen, Ristikari & Gissler 2019; Pitkänen ym. 2022.) Strategiassa korostetaan mielenterveyspalveluiden saatavuuden parantamista, koulujen ja oppilaitosten mielenterveystyön vahvistamista sekä mielenterveystietoisuuden lisäämistä. Vorma ym. (2020) toteavat, että yhteiskunnan velvollisuus on tarjota riittävät palvelut oikea-aikaisesti yksilön tarpeiden mukaan. Terveyden edistäminen on osa yhteiskuntapolitiikkaa, ja sen tavoitteena on parantaa kansalaisten hyvinvointia. (Mielenterveyslaki 2022; Saarinen, Salmenniemi & Keränen 2014.) Arkisen elinympäristön tulee tukea mielenterveyttä ja ehkäistä mahdollisia riskejä. Isola ym. (2017) tuovat esiin, että yhteiskunnan rakenteiden lisäksi yksilön oma kyky, ymmärrys ja motivaatio ovat tärkeitä mielenterveyden ylläpitämisessä. Tutkimusten mukaan osallisuuden kokemus ja mielen hyvinvointi ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa (Isola, Kaartinen, Leemann, Lääperi, Schneir, Valtari & Keto-Tokoi 2017; Anaby, Law,Feldman, Majnemer & Avery 2018; Isola & Leemann 2021). Hyvinvoiva mieli on merkittävä osa elämänlaatua ja kestävän kehityksen tavoitteita (Valtioneuvosto 2022). Digitalisaatio sosiaali- ja terveydenhuollossa Maailman terveysjärjestön (WHO) globaali digitaalisen terveyden strategia (2022) asettaa digitaalisten terveyspalveluiden kehittämisen ja käyttöönoton keskeiseksi tavoitteeksi. Strategiassa korostetaan näiden palveluiden roolia terveydenhuoltojärjestelmien vahvistamisessa ja terveyden sekä hyvinvoinnin edistämisessä maailmanlaajuisesti. Suomen sosiaali- ja terveysministeriön (STM) strategia ”Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi” (2023) linjaa digitaalisten palveluiden ensisijaisuuden hyvinvointialueilla sekä kansalaisten omatoimisen terveyden ja hyvinvoinnin ylläpidon tukemisen digitaalisin keinoin. Strategian päämääränä on palveluiden saatavuuden ja tehokkuuden parantaminen digitaalisten ratkaisujen integroinnilla olemassa olevaan palvelurakenteeseen. Digitalisaatio määritellään toimintatapojen strategiseksi uudelleenmuotoiluksi ja kehittämiseksi uuden teknologian avulla (Sosiaali- ja terveysministeriö 2023). Tämä prosessi kattaa organisaation prosessien uudelleenarvioinnin ja palveluiden sähköistämisen tietotekniikan kehittyessä. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalisilla palveluilla pyritään tukemaan kansalaisten aktiivista roolia terveyden ja hyvinvoinnin ylläpidossa. Digitaalisten palveluiden avulla yksilöt voivat tuottaa ja jakaa terveystietoaan sekä ammattilaisille että omaan käyttöönsä, mikä edistää palveluiden tasa-arvoista saatavuutta. Näin ollen datan laajempi hyödyntäminen mahdollistaa väestön hyvinvoinnin seurannan ja palveluiden kehittämisen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2022; Listenmaa 2023). Pennanen ym. (2023) mukaan digitalisaatio tarjoaa monia etuja, kuten avun hakemisen helpottamisen ja tiedonkeruun tehostamisen. Erilaiset digitaaliset teknologiat mahdollistavat mielenterveyspalveluiden kehittämisen ja tehostamisen (Kane ym. 2022). Digitalisaation avulla avun hakeminen ei ole sidottu tiettyihin aikatauluihin tai odotustiloihin, ja se mahdollistaa tiedonkeruun lähellä arkielämää (Johnson, Sanghvi & Mehrotra 2022). On kuitenkin tärkeää tunnistaa digitalisaation haasteet, kuten palveluiden saavutettavuus (Greenhalgh 2017). Apua hakevilla nuorilla voi olla lisähaasteita, kuten keskittymisvaikeuksia tai sosiaalista ahdistusta, jotka voivat vaikeuttaa digitaalisten palveluiden käyttöä (Pennanen ym. 2023). Lisäksi kaikilla ei ole tarvittavia teknisiä taitoja, verkkoyhteyksiä tai laitteita. Palveluiden digitalisointi on aina käyttäjälähtöistä, ja sen strategisena tavoitteena on tuottaa lisäarvoa käyttäjille (Vuokko ym. 2022). Käyttäjät määritellään laajasti, kattaen asiakkaat, potilaat, ammattilaiset, johtoporras ja koko yhteiskunta (Akusti 2020, 9). Käyttäjälähtöisellä kehittämisellä pyritään lisäämään hoidon vaikuttavuutta, kustannustehokkuutta ja käyttäjätyytyväisyyttä, sekä parantamaan käyttäjien motivaatiota ja sitoutumista palveluprosessiin (Virtanen, Suoheimo, Lamminmäki, Ahonen & Suokas ym. 2011, 8, 21). Tämän vuoksi palveluiden kehittämisen lähtökohtana on ymmärtää, mihin tarpeeseen palvelua tuotetaan, kenelle ja miksi. Tämä edellyttää tasavertaista vuorovaikutusta käyttäjien kanssa (Aranko ym. 2022, 9). Palveluiden kehittämisessä korostuvat asiakkaiden näkemykset, tarpeet ja palaute. Asiakkaiden osallistaminen palveluiden kehittämiseen varmistaa, että palvelut vastaavat heidän tarpeitaan (Virtanen ym. 2011, 11, 17–18). Palveluiden käyttöönottoa edistävät positiivinen asenne, palvelua tukeva toimintaympäristö, myönteiset käyttökokemukset ja todellinen hyödynnettävyys. Onnistuneen palvelun mittarina pidetään tyytyväiset käyttäjät, jotka ottavat palvelun aktiivisesti käyttöön (Koivisto, Säynäkangas & Forsberg 2019, 33, 41). Nuorten interventionavigaattori Nuorten Interventionavigaattori (Nuorten navi) edustaa digitaalisen terveydenhuollon edistynyttä sovellusta, joka on suunniteltu tukemaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten työskentelyä 13–19-vuotiaiden nuorten psykososiaalisen tuen tarpeen arvioinnissa. Sen keskeisenä tavoitteena on tehostaa nuorten ohjaamista oikea-aikaiseen ja -tasoisen tukeen. Tavoitteena on minimoida arviointiprosessiin kuluvaa aikaa ja mekaanista työtä sekä standardoida raportointia läpi palveluketjun (Mielenterveystalo 2025). Lisäksi se mahdollistaa kerätyn tiedon toisiokäytön, mikä tukee palveluiden jatkuvaa kehittämistä ja vaikuttavuuden systemaattista seurantaa (Terapiat etulinjaan 2025; Laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä 552/2019; Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2024). Nuorten Interventionavigaattori on osa kansallista Terapiat etulinjaan -toimintamallia, joka käynnistettiin Etelä-Suomen yhteistyöalueella vuonna 2020 ja laajeni valtakunnalliseksi vuonna 2022. Toimintamallin strategisena päämääränä on kehittää ja implementoida näyttöön perustuva malli sekä kattavat tukipalvelut perustason psykososiaalisten hoitojen tarjoamiseksi, vastaten näin nuorten mielenterveyspalveluiden kasvavaan kysyntään (Terapiat etulinjaan 2025). Nuorten Interventionavigaattori toimii verkkopohjaisena työkaluna, jonka nuori voi täyttää joko itsenäisesti tai ammattilaisen ohjauksessa. Sen avulla kerätään laajasti tietoa nuoren elämäntilanteesta, kattaen psyykkiset oireet, toimintakyvyn, päihteiden käytön, opiskelun ja kasvuympäristön (Terapiat etulinjaan 2025). Huoltajien osallistaminen prosessiin mahdollistaa perheen kokonaisvaltaisen näkemyksen huomioimisen, mikä rikastuttaa arviointia ja tukee perhekeskeistä työskentelytapaa (Mielenterveystalo 2025). Nuorten Interventionavigaattori ei ole lääkinnällinen laite, se ei suorita diagnooseja tai anna hoitosuosituksia. Sen rooli on tukea ammattilaisen kliinistä päätöksentekoa ja ensijäsennystä. Ensijäsennyksessä ammattilainen ja nuori sekä usein nuoren läheinen, käyvät yhdessä läpi nuoren tilanteen ja laativat hoitosuunnitelman (Terapiat etulinjaan 2025). Rakenteinen ja yhdenmukaistettu kirjaaminen edistää luotettavan ja vertailukelpoisen tiedon tuottamista, mikä tukee sekä yksittäisten nuorten palveluohjausta että laajempaa palveluiden kehittämistä ja vaikuttavuuden arviointia (Listenmaa 2023, Kauvo & Virkkunen 2022, 13–14). Tiedon toisiokäyttö mahdollistaa resurssien kohdentamisen tarkemmin, esimerkiksi tehokkaimpien hoitokäytäntöjen tunnistamisen ja soveltamisen avulla sekä ennakoimaan väestötasolla palvelurakenteen muutostarpeita (Laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä 552/2019; Dufva, Rekola & Vataja 2023, 9). Tutkimuksen tarkoitus, tavoitteet ja tutkimuskysymykset Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ammattilaisten kokemuksia Nuorten Interventionavigaattorin käytöstä Länsi-Suomen yhteistyöalueella. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Satakunnan hyvinvointialueen opiskeluhuollon terveydenhoitajat ja kuraattorit, jotka olivat ottaneet Nuorten Interventionavigaattorin käyttöön osana työtään. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, joka tukee Nuorten Interventionavigaattorin jatkokehittämistä sekä sen käyttöönoton laajentamista muille hyvinvointialueille. Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Miten ammattilaiset kokevat Nuorten Interventionavigaattorin käytön? Mitä mahdollisuuksia Nuorten Interventionavigaattorin käyttöön liittyy? Mitä haasteita Nuorten Interventionavigaattorin käyttöön liittyy? Tutkimuksen kulku Laadullinen tutkimusote Tässä tutkimuksessa tarkastellaan opiskeluhuollon ammattilaisten kokemuksia Nuorten Interventionavigaattorin käytöstä laadullisella tutkimusotteella. Tutkimuksen tavoitteena oli saada syvällinen käsitys näiden ammattilaisten kokemuksista kyseisen työkalun käytössä heidän luonnollisessa työympäristössään. Laadullinen tutkimusote mahdollistaa ilmiön tarkastelun sen luonnollisessa kontekstissa ja osallistujien kokemusten ja merkitysten ymmärtämisen heidän omasta näkökulmastaan (Nurkkala 2018). Tämä lähestymistapa on linjassa konstruktivistisen viitekehyksen kanssa, joka korostaa tiedon ja merkitysten rakentumista yksilöllisten kokemusten ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta (Tuomi & Sarajärvi 2018, 98). Fokusryhmähaastattelut Tutkimuksen aineisto kerättiin fokusryhmähaastatteluilla. Fokusryhmähaastattelu on laadullinen menetelmä, joka soveltuu erityisesti sellaisten ilmiöiden tutkimiseen, joista vain harvoilla on omakohtaista kokemusta (Hirsijärvi & Hurme 2019, 161). Menetelmä mahdollistaa osallistujien välisen vuorovaikutuksen ja dialogin, mikä voi tuoda esiin uusia näkökulmia ja syventää ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä (Mäntyranta & Kaila 2008; Pietilä 2017; Morgan 2010; Rinkus, Donovan, Hall & O’Rourke 2021, 10). Tämä tukee hyvin tutkimuksen konstruktivistista lähestymistapaa, jossa merkitykset rakentuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Fokusryhmähaastattelurunko muodostettiin tutkimuskysymyksien pohjalta (liite 3). Tavoitteena oli luoda avoin ja keskusteleva ilmapiiri, jossa osallistujat voisivat vapaasti jakaa kokemuksiaan Nuorten Interventionavigaattorista. (Rinkus ym. 2021.) Haastattelunko oli hyvä keskustelun sisällön ohjaajana ja sitä ei haastatteluiden aikana tarvinnut muokata. Fokusryhmähaastattelut etenivät toivotusti rennosti ja kaikki osallistujat olivat keskustelussa aktiivisia sekä vastavuoroisia. Laadullinen tutkimusote ja fokusryhmähaastattelut valikoituivat, koska ne mahdollistavat Nuorten Interventionavigaattorin käytön syvällisemmän ymmärtämisen ammattilaisten näkökulmasta ja tukivat siten tutkimuksen tavoitetta. Tutkimuksella pyrittiin löytämään sellaisia huomioita, jotka eivät välttämättä olisi tulleet esiin määrällisessä tutkimuksessa (Hirsijärvi, Remes & Sajavaara 2008, 161–164; Vilkka 2021, 94). Tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää ja tulkita Nuorten Interventionavigaattorin käyttöön liittyviä ilmiöitä aidossa toimintaympäristössä, eikä niinkään tavoitella tilastollista yleistettävyyttä (Tuomi & Sarajärvi 2018, 98). Tutkimuksen toimintaympäristö ja kohderyhmä Tutkimus toteutettiin Satakunnan hyvinvointialueella, jossa perhekeskukset muodostavat palveluverkoston lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin tukemiseksi. Perhekeskukset yhdistävät eri palveluita kokonaisuudeksi ja toimivat neljällä alueella. Elon, Kääriäisen, Kansteen, Pölkin, Utriaisen ja Kyngään (2014) mukaan tutkimuksen luotettavuus paranee, kun tiedonkeruu tapahtuu siellä missä on paras tieto saatavilla. Tämän tutkimuksen kohderyhmänä olivat erään perhekeskuksen alueella työskentelevät opiskeluhuollon terveydenhoitajat sekä kuraattorit, jotka osallistuivat Nuorten Interventionavigaattorin pilotointiin Länsi-Suomen yhteistoiminta-alueella. Aineistonkeruu toteutettiin kahdessa fokusryhmähaastattelussa, joihin osallistui yhteensä kuusi ammattilaista. Otanta oli tarkoituksenmukainen, kohdistuen niihin ammattilaisiin, jotka olivat aloittaneet Nuorten Interventionavigaattorin käytön tammikuusta 2024 alkaen. Tutkija toimi keskusteluiden moderaattorina, eikä hänellä ollut aiempaa tuttavuutta kohderyhmän henkilöihin. Ammattiryhmiä (terveydenhoitajat ja kuraattorit) ei tutkimuksessa eritelty, sillä Smithsonin (2000) mukaan heterogeeninen ryhmä voi tuoda monipuolisempia näkökulmia ilmiöön. Aineiston analyysi Tutkimuksen aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Litteroidun aineiston alustava tarkastelu antoi heti vaikutelman, että haastateltavilla oli selkeä ja monipuolinen näkemys Nuorten Interventionavigaattorista. Keskustelua käytiin viitteellisen haastattelurungon (liite 3) ohjaamana, mikä mahdollisti vilkkaan ja spontaanin dialogin syntymisen. Haastattelut äänitettiin, ja ne litteroitiin sanasta sanaan tutkijan toimesta. Koska tutkimuksen kohteena oli aineiston asiasisältö, litteroinnissa huomioitiin vain ilmeinen sisältö. Tämä perusteellinen litterointiprosessi auttoi tutkijaa perehtymään aineistoon syvällisesti ja ymmärtämään asiayhteyksiä, mikä oli olennaista analyysin luotettavuuden kannalta. Aineiston analyysin päämääränä oli selkeyttää ja tiivistää tietoa säilyttäen sen olennainen informaatio. Tavoitteena oli muuntaa hajanainen aineisto yhtenäiseksi ja mielekkääksi kokonaisuudeksi, josta voidaan tehdä luotettavia johtopäätöksiä. Laadullinen analyysi perustuu loogiseen päättelyyn ja tulkintaan, jossa aineisto pilkotaan osiin, käsitteellistetään ja kootaan uudelleen (Tuomi & Sarajärvi 2018, 121). Hirsijärvi ym. (2008) toteavat, että tutkimusprosessia voidaan pitää onnistuneena, kun tutkijan ymmärrys tutkittavasta ilmiöstä on syventynyt tutkimuksen alusta. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin prosessi Sisällönanalyysissä edettiin empiirisestä aineistosta tulkinnan ja päättelyn kautta kohti käsitteellisempää näkemystä tutkittavasta ilmiöstä. Tutkimuksen analyysiprosessissa noudatettiin Elon Kajulan, Tohmolan ja Kääriäisen (2022) kuvaamaa analyysivaiheen etenemistä, joka jakautuu valmistelu-, analyysi- ja raportointivaiheisiin. Kuvio 2. havainnollistaa aineistolähtöisen sisällönanalyysin prosessin (Elon ym. 2022). Kuvio 2. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin prosessi (mukaillen Elo ym. 2022) Analyysiprosessi eteni vaiheittain. Tutkimuskysymykset viitoittavat analyysin kulkua ja niiden kautta aineistosta haettiin vastauksia tutkimuskysymyksiin (Elo ym. 2022, 217). Ensin aineisto pelkistettiin (liite 4), jolloin siitä poistettiin epäolennainen tieto. Analyysiyksikköinä toimivat pääosin lauseet ja lyhyet tekstin osiot, jotka ilmensivät haastateltavien kokemuksia Nuorten Interventionavigaattorista. Tämän jälkeen pelkistetty aineisto jaettiin alaluokkiin, jotka yhdistettiin edelleen yläluokiksi (liite 5). Aineistolähtöisen sisällönanalyysin edetessä aineistosta syntyi neljä yläluokkaa: käytön helppous ja omaksuminen, työkalun hyödyllisyys ja arkeen juurtuminen, käytön sujuvuus ja tehokkuus, käytön mahdollisuudet, mahdollisuus nuorelle sekä haasteet. Nämä yläluokat muodostuivat useista alaluokista, jotka kuvaavat työkalun eri puolia, kuten helppokäyttöisyyttä, hyödyllisyyttä, tehokkuutta, monipuolisia mahdollisuuksia, nuorten kokemuksia ja haasteita. Tulokset Ammattilaisten kokemuksia Nuorten Interventionavigaattorista Tässä luvussa esitellään Satakunnan hyvinvointialueen opiskeluhuollon terveydenhoitajien ja kuraattoreiden kokemuksia Nuorten Interventionavigaattorin käytöstä. Fokusryhmähaastatteluihin osallistui kuusi ammattilaista, joiden kokemukset olivat pääosin hyvin positiivisia. Analyysissä nousi esiin neljä yläluokkaa, jotka kuvaavat ammattilaisten kokemuksia käytöstä. Luvussa tuodaan esiin näitä luokkia haastateltavien omilla sanoilla ja kuvataan heidän näkökulmiaan Nuorten Interventionavigaattorin käytöstä. Helppokäyttöisyys, hyödyllisyys ja tehokkuus ammattilaisten arjessa Ammattilaisten kokemusten mukaan Nuorten Interventionavigaattori vakiinnutti nopeasti asemansa heidän arkityössään. Työkalu koettiin luontevaksi ja hyödylliseksi osana päivittäistä työtä, ja sen käyttöä kuvattiin sujuvaksi. Käyttöönotto oli helppoa, eikä se edellyttänyt erityisiä tietoteknisiä taitoja, mikä mahdollisti nopean käyttöönoton. Eräs haastateltava (V3) kuvaili asiaa näin: ”Mä tykkään käyttää sitä. Ja mä en ole mikään tietokoneihminen.” Nuorten Interventionavigaattorin käyttö ei rajoittunut ainoastaan uusien nuorten kohtaamiseen, vaan sitä hyödynnettiin myös olemassa olevissa hoitosuhteissa, mikä osoittaa työkalun monipuolisuutta ja soveltuvuutta erilaisiin tilanteisiin. Lisäksi Nuorten Interventionavigaattori koettiin hyödylliseksi työkaluksi, joka toimi ammattilaisten tukena ja muistina. Eräs haastateltava (V2) totesi: ”Auttaa kysymään oikeat kysymykset…” Työkalun selkeä ja strukturoitu rakenne mahdollisti systemaattisen lähestymistavan nuoren tilannetta selvitettäessä. Se auttoi ammattilaisia jäsentämään tietoa ja varmistamaan, että kaikki olennaiset osa-alueet tulivat huomioiduiksi, edistäen johdonmukaisuutta ja tehokkuutta työssä, erityisesti monimutkaisissa asiakastapauksissa. Käytössä arvostettiin sitä, että se tarjosi ammattilaisille yhteisen rakenteen, joka varmisti, että kaikki nuoren tilanteen osa-alueet käsiteltiin kattavasti ja perusteellisesti. Tämä auttoi kartoittamaan nuorten tilanteita laajasti ja syvällisesti, mahdollistaen kattavan tiedon saamisen jo ensimmäisellä tapaamisella. Haastateltava (V5) kertoi: ”Navista saan niin kattavasti poimittua asioita ja sitten sen pohjalta on helpompi, lähtee sitä keskustelua niin kuin käymään.” Haastateltujen kokemuksen mukaan Nuorten Interventionavigaattori nopeutti asioihin pääsemistä ja nuoren tilanteen selvittelyä, auttaen keskustelun jäsentämisessä ja tärkeiden asioiden esiin nostamisessa. Sen käyttö mahdollisti tehokkaan ja systemaattisen työskentelyn, mikä koettiin erityisen arvokkaaksi kiireisessä arjessa. Nuorten Interventionavigaattori kattavana ja keskustelua tukevana työkaluna Haastateltavien mielestä Nuorten Interventionavigaattori osoittautui monipuoliseksi työkaluksi, joka tuki nuorten kohtaamisessa ja hoidon suunnittelussa. Se rakensi keskustelun rungon, auttaen ammattilaisia kysymään oikeat kysymykset ja helpottaen vaikeidenkin asioiden puheeksi ottamista. Lisäksi se mahdollisti nuorelta kerätyn tiedon tehokkaan siirron ammattilaisten välillä, mikä edistää moniammatillista yhteistyötä. Vastaajien mukaan raportti oli mahdollista liittää suoraan kirjauksiin ja potilastietojärjestelmään, mikä säästi aikaa ja vähensi päällekkäistä työtä. Haastateltava (V2) mainitsi: ”Se on hyvä kun saa sen raportin liitettyä suoraan ja helposti sinne kirjaukseen.” Työkalu kattoi myös lääkärin tarpeet oirekyselyiden osalta, mikä teki siitä kokonaisvaltaisen avun nuorten hoidossa. Tämä tukee aiemmin esiin noussutta teemaa työkalun hyödyllisyydestä ja arkeen juurtumisesta. Nuorten Interventionavigaattori digitaalisena dialogina nuoren kohtaamisessa Ammattilaiset kokivat Nuorten Interventionavigaattorin tarjoavan uudenlaisen tavan kohdata nuoret. Haastateltavat kertoivat sen lisäävän nuorten osallistumista ja oman äänensä esiin tuomista. He havaitsivat, että nuoret kokivat itsensä tärkeiksi ja kuulluiksi, kun saivat täyttää kyselyn omalla älypuhelimellaan. Tämän uskottiin luovan nuorelle turvallisen ja luontevan ympäristön. Digitaalinen kysely konkretisoi nuoren tilanteen ammattilaisten näkökulmasta ja auttoi heitä hahmottamaan nuorten tuntemuksia paremmin. Ammattilaiset kokivat, että nuoret suhtautuivat myönteisesti Nuorten Interventionavigaattorin käyttöön. Haastateltava (V3) kuvasi: ”Nuoret täyttää niinkö aina jotenkin niin innoissaan ja tosissaan sitä.” Nuorten oli helpompi avata tuntemuksiaan digitaalisessa ympäristössä, ja vapaa tekstikohta mahdollisti avoimen ja rehellisen kuvauksen nuoren omin sanoin. Vastaukset koettiin todenmukaisemmiksi kuin perinteisissä menetelmissä ammattilaisten näkökulmasta. Tämä näkökulma tukee työkalun hyödyllisyyden ja nuorten osallisuuden teemaa. Nuorten Interventionavigaattorin kehittämiskohteet ja haasteet Vaikka Nuorten Interventionavigaattori koettiin pääosin positiiviseksi ja haluttavaksi käyttää, nousi esiin myös joitakin kehittämiskohteita ja haasteita. Yksi keskeisimmistä haasteista liittyi tunnistuskoodin syöttämiseen. Haastateltavat kertoivat, että koodissa esiintyvät nollat ja O-kirjaimet menivät helposti sekaisin, mikä aiheutti ajoittain ongelmia vastausten avaamisessa ja hidasti työskentelyä. Lisäksi oirekyselyiden mittaristokoodien automaattista siirtymistä kirjauksiin toivottiin tilastointia helpottamaan. Haastateltavien mukaan huoltajille suunnatuista kysymyksistä ei aina saatu riittävästi lisäarvoa nuoren tilanteen arviointiin. Eräs ammattilainen (V4) totesi: ”huoltajien osuus on jotenkin höttöinen siitä saa aika vähän sisältöä. Ei oikein tule mitään lisäinfoa. Pelkääkö ne vanhemmat vastata rehellisesti.” Tämä viittaa siihen, että huoltajille suunnattua osiota tulisi kehittää, jotta se tukisi paremmin nuoren tilanteen kokonaisvaltaista arviointia. Haastatteluissa ei noussut esiin konkreettisia ehdotuksia siitä, miten tätä osa-aluetta tulisi kehittää, mutta ammattilaisten kommentit viittaavat tarpeeseen selkeyttää kysymysten asettelua ja mahdollisesti konkretisoida niitä, jotta ne tuottaisivat enemmän relevanttia tietoa nuoren tilanteesta myös huoltajien näkökulmasta. Pohdinta Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Nuorten Interventionavigaattori on otettu myönteisesti vastaan ja se on koettu hyödylliseksi osana ammattilaisten työtä nuorten psykososiaalisen tuen tarpeen arvioinnissa. Tämä tukee yleistä käsitystä siitä, että digitaaliset työkalut yleisesti nähdään potentiaalisina apuvälineinä terveydenhuollossa (Kane ym. 2022; Johnson ym. 2022; Peltonen ym. 2022). Haastateltavien kokemukset tukevat ajatusta, että hyvin suunniteltu digitaalinen työkalu voi vastata käytännön tarpeisiin vähentämällä manuaalista työtä ja nopeuttamalla keskeisiä työprosesseja, kuten nuoren tilanteen selvittämistä ja palveluihin ohjaamista. Tulokset vahvistavat myös aiempaa ymmärrystä digitaalisten ratkaisujen kyvystä parantaa palveluiden saavutettavuutta ja tehostaa toimintaa (Kane ym. 2022; Johnson ym. 2022; Greenhalgh ym. 2019). Ammattilaisten näkökulmasta Nuorten Interventionavigaattori näyttäisi edistävän nuorten mielenterveyspalveluiden oikea-aikaisuutta, mikä on kriittistä nuorten hyvinvoinnin kannalta (Clark 2018; Pitkänen ym. 2022). Työkalun sujuva käyttöönotto ja nopea integroituminen arkeen (Vuokko ym. 2022) viittaavat siihen, että se on onnistuneesti vastannut käyttäjien tarpeisiin. Tämä on keskeinen tekijä palveluiden kehittämisessä (Aranko, Ketola & Hassinen 2022; Koivisto ym. 2019). Nuorten Interventionavigaattorin selkeä ja strukturoitu rakenne tukee systemaattista arviointiprosessia, mikä on tärkeää palveluiden tasavertaisuuden, raportoinnin laadun ja johdonmukaisuuden kannalta. Tämä rakenteellisuus auttaa ammattilaisia varmistamaan, että kaikki olennaiset osa-alueet tulevat huomioiduiksi, mikä on erityisen arvokasta monimutkaisissa asiakastapauksissa. Lisäksi yhdenmukaisen tiedonkeruun mahdollistama parantunut datan laatu tukee tiedolla johtamista (Vuokko ym. 2022). Vaikka Nuorten Interventionavigaattori on saanut pääosin positiivista palautetta, haastatteluissa nousi esiin tärkeitä kehittämiskohteita, kuten vastauskoodin käytettävyys ja huoltajille suunnatun osion kehittämistarve. Nämä havainnot ovat linjassa WHO:n (2021) digitaalisen terveyden strategiaa, joka korostaa asiakaslähtöisyyttä ja saavutettavuutta. Tekniset haasteet ja puutteet tietyissä toiminnoissa voivat heikentää käyttäjäkokemusta ja siten työkalun potentiaalia. Huoltajien vastauksista saatavan tiedon vähäinen informaatioarvo voi heijastaa monimutkaisempia haasteita tiedon keräämisessä eri osapuolilta. Tulevaisuudessa on tärkeää tutkia, miten huoltajien osallistumista ja heiltä saatavan tiedon laatua voitaisiin parantaa. Johtopäätökset Tämän tutkimuksen päätulos on, että Nuorten Interventionavigaattori on osoittautunut lupaavaksi ja hyödylliseksi työkaluksi koulu- ja opiskeluhuollon ammattilaisten työssä nuorten psykososiaalisen tuen tarpeen arvioinnissa. Työkalu vastaa tarpeeseen tukea ammattilaisia systemaattisessa tiedonkeruussa, nopeuttaa nuorten ohjaamista oikeisiin palveluihin ja parantaa palveluiden saavutettavuutta. Tutkimus osoittaa, että digitaalisella työkalulla on potentiaalia tehostaa ammattilaisten työtä, tuoda rakennetta arviointiprosessiin ja edistää moniammatillista yhteistyötä. Lisäksi se voi lisätä nuorten omaa osallisuutta palveluissa. Vaikka Nuorten Interventionavigaattori on pääosin saanut positiivista palautetta, tutkimus nosti esiin tärkeitä kehittämiskohteita, erityisesti työkalun teknisessä käytettävyydessä ja huoltajilta saatavan tiedon laadussa. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan suositella Nuorten Interventionavigaattorin laajempaa käyttöönottoa eri hyvinvointialueilla. On kuitenkin tärkeää panostaa tunnistettujen kehittämiskohteiden ratkaisemiseen, jotta työkalun potentiaali voidaan hyödyntää täysimääräisesti. Tulevaisuudessa olisi suositeltavaa tutkia työkalun vaikuttavuutta nuorten ohjautumista psykososiaalisen tuen piiriin pitkällä aikavälillä sekä kehittää strategioita huoltajien osallistumisen ja heiltä saatavan tiedon laadun parantamiseksi digitaalisten ratkaisujen avulla. Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus Eettisyys ja luotettavuus varmistettiin koko tutkimusprosessin ajan noudattaen Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) 2023 ohjeistusta. Tutkimusetiikalla tarkoitetaan hyvän tieteellisen käytännön noudattamista tutkimuksen kaikissa vaiheissa (Vilkka 2021, 41; TENK 2023). Tutkimuksen pätevyys koostuu monista osatekijöistä, kuten uskottavuudesta, luotettavuudesta, mukautettavuudesta, siirrettävyydestä ja aitoudesta (Elo ym. 2014). Prosessi eteni tutkimussuunnitelman mukaisesti, ja tutkimuksen tarkoitus ja tavoitteet määriteltiin selkeästi. Tutkimuslupa haettiin Satakunnan hyvinvointialueen tutkimuslupaprotokollan mukaisesti. Tutkimuksen luotettavuutta lisää myös se, että kaikki tutkimuksen vaiheet ovat tarkasti ja rehellisesti raportoitu (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2008, 227). Avoimesti raportoitu prosessi mahdollistaa tutkimusasetelman toistettavuuden. Tutkimustulosten raportoinnissa käytettävät alkuperäiset lainaukset sekä analyysin vaiheita kuvaavat taulukot (liitteet 4 ja 5) auttavat seuraamaan tutkimusprosessin kulkua (Elo ym. 2022). Tutkimuksen rajoitukset Tämän laadullisen tutkimuksen otos oli tyypillisesti pieni, mutta se edustaa hyvin tutkittavaa ilmiötä, sillä osallistujilla on kokemusperäistä tietoa ja ymmärrystä Nuorten Interventionavigaattorin käytöstä. Vaikka laadullisten tutkimusten tuloksia ei voida suoraan yleistää, on todennäköistä, että tulosten sovellettavuus muihin vastaaviin konteksteihin on hyvä Fokusryhmähaastattelut toivat mukanaan laadulliselle tutkimukselle tyypillisiä rajoituksia, kuten ryhmädynamiikan vaikutukset. Tutkija pyrki minimoimaan näitä vaikutuksia ohjaamalla keskustelua tasapuolisesti. Jälkikäteen arvioituna aineistonkeruu useammalta hyvinvointialueelta olisi voinut tuoda monipuolisempia näkökulmia tutkittavaan ilmiöön. Rajoituksista huolimatta tutkimus tarjoaa tuoretta ja luotettavaa tietoa Nuorten Interventionavigaattorin käytöstä ammattilaisten arvioimana. Lähteet Aalto-Setälä, T., Suvisaari, J., Appelqvist-Schmidlechner, K.& Kiviruusu, O. 2021. Pandemia ja nuorten mielenterveys: Kouluterveyskysely 2021. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 27.12.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-738-8. Akusti 2020. Alueiden ja kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallintoyhteistyöfoorumi. Kehityskompassi. Työkalu sosiaali- ja terveysalan kehittäjille käyttäjäkeskeiseen palvelusuunnitteluun, Kuntaliitto. Viitattu 27.1.2024 https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/Kehityskompassi-tyokalun-kayttopas.pdf. Anaby, D., Law,M., Feldman, D., Majnemer, A. & Avery, l: 2018. The effectiveness of the Pathways and Resources for Engagement and Participation (PREP) intervention: improving participation of adolescents with physical disabilities. Dev Med Child Neurol. 2018. Viitattu 27.2.2024 https://doi.org/10.1111/dmcn.13682. Appelqvist-Schmidlechner, K., Tuisku, K., Tamminen, N., Nordling, E. & Solin, P. 2016. Mitä on positiivinen mielenterveys ja kuinka sitä mitataan? Suomen lääkärilehti, 24,1759–1763. Viitattu 24.3.2024 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/230006/SLL24216_1759.pdf?sequence=1. Aranko, A., Ketola, T. & Hassinen, M. 2022. Kuntien systeeminen muutos ja suhde asiakaskeskeisyyteen. Kuntaliitto. Viitattu 20.1.2024 https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/2022/2186-kuntien-systeeminen-muutos-ja-suhde-asiakaskeskeisyyteen. Greenhalgh,T. , Wherton, J. , Papoutsi, C. , Lynch, J. , Hughes, G. , A’Court, C. , Hinder, S. , Fahy, N. , Procter, R. & Shaw, S. 2017. Beyond Adoption: A New Framework for theorizing and evaluating of nonadoption, Abandonment, and Evalue of the Adoption, Abandonment and Evaluades to the, Top of the Health and Succese Care Technologies. J Med Internet Res 2017;19(11) e367. https://doi.org/10.2196/jmir.8775. Blomgren, J. & Perhoniemi, R. 2022. Mielenterveyden häiriöihin perustuvien sairauspäivärahapäivien määrä kasvaa taas. Viitattu 18.5.2023 https://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/6636. Clark, D. 2018. Realizing the Mass Public Benefit of Evidence-Based Psychological Therapies: The IAPT Program. AnnuRevClinPsychol. 2018;14(Journal Article):159–83. Viitattu 10.1.2024 https://doi.org/10.1146/annurev-clinpsy-050817-084833. Dufva, M., Rekola, S. & Vataja, K. 2023. Megatrendit 2023: Ymmärrystä yllätysten aikaan. Sitra selvityksiä 224. Helsinki. Viitattu: 27.1.2024 https://media.sitra.fi/app/uploads/2023/01/sitra_megatrendit-2023_ymmarrysta-yllatysten-aikaan.pdf. Eduskunta 2025. Asian käsittelytiedot HE 131/2024 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle lasten ja nuorten terapiatakuuta koskevaksi lainsäädännöksi. Viitattu 27.2.2025 https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/HE_131+2024.aspx. Elo, S., Kajula, O., Tohmola, A. & Kääriäinen, M. 2022. Laadullisen sisällönanalyysin vaiheet ja eteneminen. Hoitotiede. 34 (4), 215–225. Viitattu 24.3.2024 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301203939. Elo, S., Kääriäinen, M., Kanste, O., Pölkki, T., Utriainen, K., & Kyngäs, H. (2014). Qualitative Content Analysis: A Focus on Trustworthiness. Sage Open, 4(1). https://doi.org/10.1177/2158244014522633. Forsell, M. 2022. Mielenterveysperusteinen tutkimus- ja hoitokäynti terveydenhuollossa 2020. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos Tilastoraportti 21/2022. Viitattu 24.3.3035 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060342738. Helenius, J.& Kivimäki, H. 2023. Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2023: Tytöistä yli kolmannes ja pojista joka viides kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tilastoraportti. Viitattu 25.3.2025 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230913124224. Helliwell, J. F., Layard, R., Sachs, J. D., De Neve, J.-E., Aknin, L. B. & Wang, S. 2025. World Happiness Report 2025. University of Oxford: Wellbeing Research Centre. Viitattu 26.3.2025 https://happiness-report.s3.us-east-1.amazonaws.com/2025/WHR+25.pdf. Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2019. Tutkimushaastattelu, Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Turenki.Hansaprint Oy. Isola, A.-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. THL https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-917-0. Isola, A.-M., & Leemann, L. 2021. Osallisuuden kokemus on hyvinvoinnin ja terveyden tekijä. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 58(4). Viitattu 23.3.2024. https://doi.org/10.23990/sa.112402. Johnson, J., Sanghvi, P. & Mehrotra, S. 2022. Technology-Based Interventions to Improve Help-Seeking for Mental Health Concerns: A Systematic Review. Indian Journal of Psychological Medicine. 2022;44(4):332–340. Viitattu 7.1.2024 https://doi.org/10.1177/02537176211034578. Kane, H., Gourret Baumgart,J., El-Hage ,W., Deloyer, J. Maes, C., Lebas, M., Marazziti,D., Thome, J., Fond-Harmant,L. & Denis, F. 2022. Opportunities and Challenges for Professionals in Psychiatry and Mental Health Care Using Digital Technologies During the COVID-19 Pandemic: Systematic Review. JMIR Hum Factors 2022;9(1). Viitattu 9.1.2024 https://doi.org/10.2196/30359. Kauvo, T. & Virkkunen, H. 2022. Potilastiedon kirjaamisen yleisopas. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 06/2024 Viitattu 22.2.2025. https://thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/kirjaaminen. Kekkonen, M., Gissler, M., Känkänen & Isola, A-M. 2022. Poikkeuksellinen nuoruus korona-aikaan. Nuorten elinolot – vuosikirja 2022. Helsinki. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Koivisto, M., Säynäjäkangas, J. & Forsberg, S. 2019. Palvelumuotoilun bisneskirja.Helsinki Alma Talent. Koskela, T. & Kunnamo, I. 2021. Digitaaliset työkalut yleislääkärin tukena. Suomen Lääkärilehti, 76(46), 2709–2712. Viitattu 16.5.2024 https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202201171354. Kosola S. & Relas H. 2021. Patients with psychiatric diagnoses have lower quality of life than other patients with juvenile rheumatic disease: a prospective study. Rheumatology (Oxford) 60(12), 5560–5566. https://doi.org/10.1093/rheumatology/keab150. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785. Viitattu 9.5.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 29.6.2021/612. Viitattu 9.5.2024 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2021/612. Laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä 552/2019. Viitattu 13.3.2025 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2019/552. Listenmaa, J. 2023. Laita tieto töihin: Tiedolla johtamisen käsikirja. Helsinki. Alma Talent. McGorry, P., Mei, C., Chanen, A., Hodges, C., Alvarez-Jimenez, M. & Killackey, E. 2022. Designing and scaling up integrated youth mental health care. World psychiatry: official journal of the World Psychiatric Association (WPA), 21(1), 61–76. Viitattu 18.2.2024: https://doi.org/10.1002/wps.20938. Mielenterveyslaki 6.6.2014/438. Viitattu 16.5.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19901116#a6.6.2014-438. Mielenterveyslaki 8.7.2022/583. Viitattu 16.5.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19901116#a8.7.2022-583. Mielenterveystalon koulutusjärjestelmä 2024. Rajattu pääsy: https://koulutus.mielenterveystalo.fi/ Morgan, D. 2010. Reconsidering the role of interaction in analyzing and reporting focus groups. Qualitative Health Research, 20(5), 718–722. Viitattu 13.2.2024: https://doi.org/10.1177/1049732310364627. Mäntyranta, T & Kaila, M. 2008. Fokusryhmähaastattelu laadullisen tutkimuksen menetelmänä lääketieteessä. Duodecim 2008;124(13): 1507–1513. Nurkkala, R. 2018. Psykologiset sopimukset akateemisessa johtamisessa. Tapausesimerkkinä yliopiston keskijohto. Acta Universitatis Lapponiensis, 365. Paananen, R., Surakka, A., Kainulainen, S., Ristikari, T., & Gissler, M. 2019. Nuorten aikuisten syrjäytymiseen liittyvät tekijät ja sosiaali- ja terveyspalveluiden ajoittuminen. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 56(2). https://doi.org/10.23990/sa.73002. Peltonen, L. & Valkeapää, E. 2022. Terveydenhuollon digitaalisten tietojärjestelmien vaikutus hoitohenkilöstöön ja potilastuloksiin: kartoittava kirjallisuuskatsaus hoitotyön näkökulmasta. Finnish Social and Health Informatics Association and the Finnish Society of Telemedicine and eHealth. Viitattu 29.3.2025 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022081154891. Pennanen, P., Jansson, M., Torkki, P., Harjumaa, M., Pajari, I., Laukka, E., Lakoma, S., Härkönen, H., Verho, A., Martikainen, S., Kouvonen, A & Leskelä, R-L. 2023. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:52. Digipalvelujen vaikutukset sosiaali- ja terveydenhuollossa. Viitattu 2.4.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165147/VNTEAS_2023_52.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Pietilä. I. 2017. Ryhmäkeskustelu. M. Hyvärinen, P. Nikander, & J. Ruusuvuori (toim.), Tutkimushaastattelun käsikirja (111–130). Vastapaino. Pitkänen, T.,Tourunen, J.,Huhta, H., Kaskela, T., Takala, J., Helfer, A., Jurvanen, S. , Laine, R., Larivaara, M. & Suurpää, L. 2022. Nuorten mielenterveyden tukeminen sosiaalihuollossa ja matalan kynnyksen toiminnassa: Työntekijöiden ja nuorten näkemyksiä tarpeista ja toimintatavoista. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:65. Viitattu 18.10.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-169-8. Rinkus, M.A., Donovan, M., Hall, T. & O’Rourke, M. 2021. Using a survey to initiate and sustain productive group dialogue in focus groups, International Journal of Social Research Methodology, 24:3, 327-340. Viitattu 15.2.2024. https://doi.org/10.1080/13645579.2020.1786240. Saarinen, A., Salmenniemi, S. & Keränen, H. 2014. Hyvinvointivaltiosta hyvinvoivaan valtioon. Hyvinvointi ja kansalaisuus suomalaisessa poliittisessa diskurssissa. Yhteiskuntapolitiikka-lehti, 614-615. http://www.julkari.fi/handle/10024/125354. Smithson, J. 2000. Using and analysing focus groups: Limitations and possibilities. International Journal of Social Research Methodology, 3(2), 103–119. Viitattu 24.3.2024. https://doi.org/10.1080/136455700405172. Sosiaali- ja terveysministeriö 2022. Toivo-ohjelmassa kehitetään hyvinvointialueiden ja kansallisten viranomaisten tietojohtamista. Viitattu 25.1.2024 https://soteuudistus.fi/toivo-ohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriö 2023. Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategia 2023–2035. Sosiaali- ja terveysministeriö Helsinki. Viitattu 17.2.2025. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-9889-6. Suvisaari, J., Appelqvist-Schmidlechner, K., Solin, P., Ristiluoma, N., Pietilä.A., Koskinen, S. & Koponen, P. 2021. Psyykkisen kuormittuneisuuden ja positiivisen mielenterveyden muutokset suomalaisessa aikuisväestössä vuosina 2017–2021 – FinTerveys 2017 seurantatutkimuksen tuloksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 18.5.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-691-6. Terapiat etulinjaan-toimintamallin käsikirja. 2025. Viitattu 20.3.2025 https://terapiatetulinjaan.fi/wp-content/uploads/2025/03/Terapiat-etulinjaan-kasikirja_FINAL_julkaistu_2025_03_19.pdf. Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326. Viitattu 5.12.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022. Kouluterveyskyselyn tulokset. Viitattu19.2.2024 https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely/kouluterveyskyselyn-tulokset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2025. Perusterveydenhuollon mielenterveyspalveluiden asiakas- ja käyntimäärät 2015–2023 (Tilastoraportti 11/2025). Viitattu 28.3.2025 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032521229 Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Valtioneuvosto 2022. Kestävän kehityksen toimikunnan strategia 2022–2030: Luonnon kantokyvyn turvaava, hyvinvoiva ja globaalisti vastuullinen Suomi. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2022:6. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-496-5. Valtioneuvosto 2023. Vahva ja välittävä Suomi. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma. Valtioneuvoston kansilian julkaisuja 2023:58. Viitattu 26.3.2025 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-763-8. Varantola, K., Launis, V., Helin, M., Spoof, S. K. & Jäppinen, S. 2012. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohje 2012. Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Viitattu 2.11.2023 https://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf. Vilkka, H. 2021. Tutki ja kehitä. 5., päivitetty painos. Jyväskylä: PS Kustannus. Virtanen, P., Suoheimo, M., Lamminmäki, S., Ahonen, P. & Suokas, M. 2011. Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Tekesin katsaus 281/2011. Helsinki: Tekes. World Health Organization 2022. World mental health report: tranforming mental health for all. Geneva: World Health Organization; 2022. Viitattu 24.2.2025 https://iris.who.int/bitstream/handle/10665/356119/9789240049338-eng.pdf?sequence=1. Vorma, H., Rotko, T., Larivaara, M. & Kosloff, A. 2020. Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020–2030.Sosiaali- ja terveysministeriönjulkaisuja 2020:6 Viitattu 18.2.2025 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4139-7. Vuokko, R.,Huovila, M.,Pentikäinen, M.,Mykkänen , J.;Siira, T. & Jalonen, M. 2022. Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisarkkitehtuuri: tiedonhallinnan yhteiset periaatteet ja kuvaukset. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 3.2.2025 https://yhteistyotilat.fi/wiki08/display/THLSTAP. LIITTEET Liite 1. Tiedote tutkimukseen osallistujalleLiite 2. Tutkittavan suostumuslomakeLiite 3. Fokusryhmähaastattelun runkoLiite 4. Esimerkki aineiston pelkistämisestäLiite 5. Esimerkki aineiston purkamisesta alaluokkiin ja pääluokkiin OSA 3 Työhyvinvointi ja työympäristö Valtakunnallisen digivarahenkilöstön mahdolliset hyödyt terveydenhoitajien työn tukena Leena Periniva, Maija-Liisa Rautio & Hanna-Mari Smale Johdanto Sähköisten terveyspalveluiden käyttö on lisääntynyt sosiaali- ja terveydenhuollossa. Vuosien 2020–2021 aikana puolet väestöstä oli käyttänyt sähköisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita kokien ne hyödyllisiksi. Joka viides suomalainen asioi vuonna 2021 sosiaali- ja terveydenhuollossa esimerkiksi videoyhteyden tai chatin välityksellä. (Kyytsönen, Aalto & Vehko 2021a, 4–5, 55.) Valtioneuvosto onkin asettanut tavoitteeksi, että suomalaisten digitaaliset perustaidot ovat maailman huippua ja Suomi on digitaalisesti sivistynyt maa (Valtioneuvosto 2022b, 4, 8, 30). Euroopan tasolla tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä 80 prosenttia sen väestöstä omaa digitaaliset perustaidot, joka mahdollistaisi ihmislähtöisen, kestävän, hiilineutraalin ja vauraamman digitaalisen tulevaisuuden. (European Commission 2021). Digitaalisten terveyspalveluiden lisääntyminen, vuonna 2023 tiukentunut hoitotakuu sekä hoitohenkilökunnan riittävyys- ja aikaresurssiongelmat luovat organisaatioille haasteita pitää yllä toimivia palveluita (Sosiaali- ja terveysministeriö 2023b). Nämä haasteet koskevat myös opiskeluterveydenhuoltoa, joiden palvelut on järjestettävä tasavertaisesti ja saavutettavasti (Sosiaali- ja terveysministeriö 2021). Opinnäytetyön toimeksiantaja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö eli YTHS vastaa korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon palveluista, ja sen tulee huomioida toiminnassaan resursointi, henkilöstön riittävyys ja kehittäminen (Laki korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollosta 2019/695 § 1:9). Toimivat palvelut on varmistettava alueellisesti laajasti, koska monimuoto-opiskelun myötä asiakaskunta ei enää keskity vain kampuspaikkakunnille. YTHS:llä on jo laajasti käytössä digitaaliset palvelut. Digitalisaation tuomat muutokset koskevat paitsi asiakkaita myös työntekijöitä. Edellä mainitut haasteet on huomioitava myös työhyvinvoinnissa. Terveydenhoitajista yli puolet kokee viimeisimmän Terveydenhoitajaliiton kyselyn mukaan henkilökohtaisen työmäärän olevan liian suuri työaikaan nähden (Terveydenhoitajaliitto 2023). Terveydenhuollossa on siis suunniteltava erilaisia keinoja henkilöstöpulan helpottamiseksi ja työhyvinvoinnin tukemiseksi ottaen huomioon erilaiset toimintaympäristöt sekä välimatkat. Tähän digitaaliset ratkaisut voivat olla apuna. Etäyhteyden välityksellä toimivasta vakituisessa työsuhteessa olevasta varahenkilöstöstä käytetään tässä opinnäytetyössä nimeä digivarahenkilöstö, jolle ei löydy suoranaista tieteellistä määritelmää kirjallisuudesta suomeksi tai englanniksi. Digivarahenkilöstö toimii organisaation sijaisresurssina eri tiimeissä tarpeen mukaan äkillisten poissaolojen varalta. Varahenkilöstö voi olla hyödyksi sijaistamalla organisaation äkillisissä poissaoloissa tai työyksiköiden kuormittavuuden säätelyssä (Riekkinen, Suominen & Roos 2020, 27). Opinnäytetyön kohteena on YTHS:n alueellisten vastuutiimien terveydenhoitajat. Tavoitteena on tuottaa tietoa työtehtävistä, joita digivarahenkilöstö voisi tehdä YTHS:n alueellisissa vastuutiimeissä, ja joilla voitaisiin varmistaa toimivat palvelut poissaolojen aikana. Tarkoituksena on selvittää digivarahenkilöstön mahdollisuuksia tukea YTHS:n vastuutiimien toimintaa. Opinnäytetyön tarkoituksena ei ole luoda valmista digitaalista varahenkilöstömallia vaan tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää jatkossa digivarahenkilöstön kehittämisessä. Digitaalisiin terveyspalveluihin erikoistuneesta varahenkilöstöstä ei ole juuri lainkaan tutkimustietoa. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisia haasteita alueellisten vastuutiimien terveydenhoitajien poissaoloista seuraa? 2. Miten digivarahenkilöstö vaikuttaisi tiimin terveydenhoitajan työhön? 3. Millainen olisi digivarahenkilön tehtävänkuva? Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö Toimeksiantajana opinnäytetyössä toimii Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö eli YTHS. YTHS tarjoaa korkeakouluopiskelijoille terveydenhuoltolain määrittämät valtakunnalliset opiskeluterveydenhuollon palvelut (Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö 2023). Kela vastaa korkeakoulujen opiskeluterveydenhuollon laadun, vaikuttavuuden, kustannusten, tuottavuuden ja taloudellisuuden seurannasta ja arvioinnista. Seuranta toteutuu yhteistyössä YTHS:n kanssa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2021, 31.) Opiskeluterveydenhuollon palveluihin sisältyvät suun-, yleis- ja mielenterveyden palvelut. YTHS:n palveluvalikoimaan kuuluu lähivastaanotot ja kattavat digitaaliset asiointi- ja etäpalvelut. YTHS:llä oli vuonna 2023 etäyhteyksin tapahtuvaa vastaanottoa 62 prosenttia kaikesta vastaanottotyöstä (Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö 2024). Lisäksi YTHS vastaa oppilaitosten opiskeluympäristön sekä -yhteisön hyvinvoinnin edistämisestä ja seurannasta. Opiskeluterveydenhuollon palvelut ovat lähtökohtaisesti perusterveydenhuollon tasoisia. (Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö 2023.) Opiskelijoiden liikkuvuus ja muuttuvat tarpeet ovat lisänneet YTHS:n tarvetta kehittää digitaalisia palveluitaan (Pernaa 2020, 144). Opinnäytetyömme kohteena on YTHS:n alueellisten vastuutiimien terveydenhoitajat. Tässä opinnäytetyössä alueellisesta tiimistä käytetään jatkossa nimitystä vastuutiimi. Eri korkeakoulujen opiskelijoiden yleisterveyden palvelut on jaettu valtakunnallisesti omiin vastuutiimeihin, joissa työskentelee monialainen tiimi sisältäen yleislääkärit, terveydenhoitajat, psykiatriset sairaanhoitajat ja fysioterapeutit. Terveyden- ja sairaanhoitajia työskentelee vastuutiimien lisäksi valtakunnallisesti keskitettyjen digipalveluiden yksikössä etäyhteyksin, palvelupisteillä sekä näiden yhdistelmänä. Opinnäytetyön tekohetkellä digitaalisissa palveluissa toimi 140 ammattilaista. Ajanvaraus ja palveluohjaus vastuutiimeihin tehdään digiyksikössä hoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä. Lisäksi digipalveluiden yksikössä on ehkäisy-, matkailu-, iho- ja allergia, mielenterveyden ja seksuaalineuvonnan tiimit. Digipalveluissa työskentely on YTHS:lle tuttu toimintamalli. (Schrey 2024.) Digitaalinen terveydenhuolto Digitaaliset terveyspalvelut Digitaalisista terveyspalveluista puhuttaessa käytetään kansainvälisesti käsitteitä eHealth, mHealth, telehealth ja telemedicine. Digitaalinen terveys yläkäsitteenä kattaa laajasti terveyttä edistävän teknologian kehittämisen ja käytön, johon eHealth sisältyy. Tarkemmin eHealth terminä tarkoittaa turvallista kustannustehokasta tieto- ja viestintätekniikkaa terveyden tukemisessa, joka sisältää muun muassa terveydenhuollon palvelut, terveydentilan valvonnan ja terveyskasvatuksen. (World Health Organisation 2021, 39–40.) Käsitteellä telehealth viitataan teknologiaan, jonka avulla tuetaan ja edistetään terveydenhuoltoa esimerkiksi etävastaanottojen avulla. Niillä voidaan erityisesti turvata palveluita pitkien etäisyyksien haja-asutusalueilla. (Kearly, Oputa & Harper-Hardy 2020, 87.) Bradfordin, Cafferyn ja Smithin (2016) mukaan telehealth on kommunikaatioteknologiaa, jota voidaan hyödyntää monipuolisesti diagnoosien tekemiseen, hoitoon, sairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoidon arviointiin liittyvässä tiedonvaihdossa. Digitaalinen teknologia on yksi keino siirtymisessä kohti kestävää, oikeudenmukaista ja osallistavaa vihreää taloutta (Muench ym. 2022, 17). Parhaimmillaan digitalisaatio sekä ekologinen kestävyys tukevat toisiaan ja ne ovat keskeisiä tekijöitä myös terveydenhuollon muutoksissa tehostaen sähköisiä terveyspalveluita (Eurooppa-neuvosto 2024). Digitaaliseen teknologiaan liittyy myös ilmaston saastumisen riskejä, jotka on otettava huomioon sähköisiä palveluita kehittäessä. Tieto- ja viestintätekniikan energian kulutus on 5–9 prosenttia maailmanlaajuisesti kaikesta tuotetusta sähköstä, joten digitaalisen teknologian tulee jatkossa panostaa energiatehokkuuteen (Euroopan komissio 2022). Digitaaliset terveyspalvelut Suomessa Suomi on yksi kärkimaa julkisissa digitaalisissa terveyspalveluissa ja suomalaisilla on EU-maiden paras digiosaaminen (Valtioneuvosto 2022a). Terveyspalveluiden kehittämistyötä on tehty Suomessa vuosien ajan (Hämäläinen & Reponen 2019, 26). Sosiaali- ja terveysministeriön Digitalisaatiolinjauksissa sekä Sote-tieto hyötykäyttöön 2020 –strategiassa on määritelty digitaalisten palveluiden kehittämistä ja uudistamista Suomessa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016). Strategian keskiössä on muun muassa digitaalisten palveluiden lisääminen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2014, 5; Hyppönen ym. 2016, 49–50). Digitalisoituminen on otettu huomioon nykyisessä hallitusohjelmassa. Vuosina 2020–2023 oli käynnissä digitalisaation edistämisen ohjelma, jonka avulla saatiin hyödyllisiä toimintamalleja ja työkaluja digitalisaation kehittämiseen. (Saarijärvi, Kuusisto, Lokka-Lepistö & Anttila 2023, 7–10: Valtiovarainministeriö 2023.) Hallitusohjelman yhtenä tavoitteena onkin laatia digitaalisen sosiaali- ja terveydenhuollon ohjelma. Lisäksi on nostettu esille digitaalisten sote-keskus-mallien palveluiden saatavuuden laajentaminen, digitalisaation kustannusvaikuttavuuden parantaminen, sekä digisyrjäytymisen ehkäiseminen. (Valtioneuvosto 2023b, 41). Digitaalisten palveluiden tarjoamista ohjaa laki, jonka tarkoituksena on edistää niiden saatavuutta, luotettavuutta ja sisällön saavutettavuutta sekä yhdenvertaisuutta (Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 306/2019 § 1:1). Terveydenhuollon digipalveluita voidaan käyttää terveyden edistämisessä sekä sairauksien ennaltaehkäisyssä, diagnosoinnissa ja hoidossa (Reponen 2015, 1275–1276; Euroopan komissio 2023; Pennanen ym. 2023, 22–26). Digitaaliset välineet mahdollistavat sähköisen asioinnin ajasta ja paikasta riippumatta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016, 8; Valtioneuvosto 2023a) sekä ajantasaisen tutkitun tiedon jakamisen kansalaisille (Euroopan komissio 2018, 12–14). Lisäksi niiden avulla voidaan tehostaa palvelun saajan ja ammattilaisen ajankäyttöä (Pennanen ym. 2023, 27). Suomessa käytettäviä digitaalisia terveyspalveluita, ovat esimerkiksi Omakanta, Omaolo, Terveyskylä sekä yksityissektorien omaterveyssovellukset. Yleisimmin hyödynnettäviä digitaalisia palveluita ovat esimerkiksi tutkimustulosten vastaanottaminen, terveystietojen tarkastelu ja ajanvaraukset. (Reponen 2015, 1275; Kyytsönen ym. 2021a, 23, 34.) Varahenkilöstö Varahenkilöstön hyödyt ja haasteet Kansainvälisesti käytetyimmät käsitteet varahenkilöstöstä ovat float nursing pool, float nursing staff, agency nursing, bank nursing ja resource team. Varahenkilöstöllä tarkoitetaan työnantajan vakituisessa työsuhteessa olevaa henkilökuntaa, joka toimii organisaation sijaisresurssina eri yksiköissä tarpeen mukaan äkillisten poissaolojen varalta (O’Connor & Dugan 2017, 57). Varahenkilöstö voi olla yksi tapa ennakoida joustavuutta ja ketteryyttä työntekijäsaatavuuden ollessa epävarmaa (Viitala 2021, 87). Vastaavia toimintamalleja tutkittaessa on käytetty myös termejä sijaiset ja lainatyöntekijät (Riekkinen ym. 2020, 26–27). Hyvin organisoitu varahenkilöstö lisää hoidon laatua ja potilasturvallisuutta (Kilpeläinen ym. 2020, 34). Riittävän osaavan henkilöstön varmistaminen on yksi tärkeä riskienhallinnan keino (Koivula, Brotkin & Saarsalmi 2018, 8). Tutkimuksissa korostuu selkeiden käytänteiden ja toimintamallien merkitys varahenkilöstön suunnittelussa. Kattava perehdytys, työntekijöiden omat vaikuttamismahdollisuudet ja osaamisen varmistaminen ovat olennaisia asioita toimivan varahenkilöstön luomisessa. (Riekkinen ym. 2020, 26–30.) Taloudellisesta näkökulmasta varahenkilöstön on todettu tuovan organisaatioissa kustannussäästöjä rahallisesti ja ajallisesti. Varahenkilöstö voi tuottaa myös tärkeää tietoa johtamiseen ja kehittämistyöhön havaitessaan eri yksiköiden käytänteitä. (Straw 2018, 31–32.) Tutkimusten mukaan työntekijät kokevat varahenkilöstötyön hyviksi puoliksi monipuolisuuden, itsensä kehittämisen mahdollisuuden sekä vaihtelun (Kilpeläinen ym. 2020, 34–35; Riekkinen ym. 2020, 26–30). Varahenkilöstömallin haasteita voivat olla palkkakilpailu ja yhteisöllisyyden rakentuminen. Rekrytointihaasteita voivat tuoda riittävän osaamisen varmistaminen ja varahenkilöstötyön vetovoimatekijöiden määrittely kuten erillislisät (Fagefors, Lantz, Rosén & Siljemyr 2022, 1, 12–13.) Aikaisemmissa lainatyötä koskevissa tutkimuksissa on selvinnyt, että työntekijät voivat tuntea ulkopuolisuuden tunnetta uudessa työyhteisössä, joten työyhteisökysymyksiin on kiinnitettävä huomiota. Lisäksi riittävän ammattitaidon, ajantasaisen koulutuksen ja osaamisen varmistaminen vaativat työantajalta selvää toimintamallia sekä toimivia järjestelmiä henkilöstövoimavarojen hallinnassa. (Kilpeläinen ym. 2020, 25–26; Riekkinen ym. 2020, 29.) Digitaalinen varahenkilöstö Digitaalisesta varahenkilöstöstä löytyy vähän tutkimustietoa hoitotyön alalta. Etänä työskentelevästä organisaation ulkopuolisesta tukihenkilöstöstä löytyy tutkimuksia muilta aloilta kuten henkilöstöhallinnosta ja kirjanpidosta jaettujen palvelukeskusten eli Shared service center muodossa (Rothwell, Herbert & Seal 2011, 241, 247). Jaettujen palvelukeskusten yhdeksi eduksi on katsottu henkilöstökulujen vähentyminen (Mateášová & Meluchová 2016, luku 3). Richterin ja Brühlinin (2017, 34) tutkimuskatsauksessa ei kuitenkaan tullut selkeästi esiin etuja jaettujen palvelukeskusten kustannustehokkuudesta. Koska työ ei ole sidottu fyysisesti mihinkään paikkaan, tukikeskuksen sijainti voi olla missä vain. Tämä fyysinen ja psyykkinenkin etäisyys organisaatiosta on todettu lisäävän työllisyyden joustavuutta. (Rothwell ym. 2011, 243.) Etätyötä tekevien hoitajien määrä on noussut hoitoalalla (Leskinen 2022). Tästä ei ole riittävästi tutkimustietoa. Cannedyn ym. (2022, 1–10) tutkimuksessa kuitenkin tutkittiin keskitettyä digitaalisten palveluiden varahenkilöstöä COVID-19-pandemian aikana. Tulosten mukaan varahenkilöstö lisää terveydenhuollon resilienssiä. Kriisin aikana lähivastaanottoa vaativien töiden resurssien riittävyyttä pystyttiin tukemaan etävastaanotoilla. Tutkimustulokset osoittivat etähenkilöstöllä olevan positiivisia vaikutuksia henkilökunnan hyvinvointiin, joten resilienssiin katsottiin myös sisältyvän työntekijöiden hyvinvointi. Tutkimuksen mukaan virtuaalinen henkilöstöratkaisu voisi olla mallina vastaaville terveydenhuollon organisaatioille resurssipulan yhtenä ratkaisuna. Cannedy ym. (2022) tutkimus vahvistaa opinnäytetyömme tarvetta. Varahenkilöstön vaikutus työhyvinvointiin Putuksen, Vilénin, Suomisen ja Atosuon (2023, luku ”Päätulokset”) mukaan hoitoalan työntekijöiden kokeman stressin määrä on lähes kaksinkertaistunut viime vuosina. Yleisimmin stressi liitettiin kiireeseen, ylikuormitukseen, riittämättömiin henkilöstöresursseihin ja sijaispulaan. Kuormituksen aiheuttaman stressin havaittiin olevan yhteydessä sekä työntekijöiden mielenterveyshaasteiden että lisääntyvien somaattisten oireiden kanssa. Suuren työmäärän on todettu nostavan työuupumuksen riskiä (Assaye, Wiechula, Schultzi & Feo 2021, 762–763). Työhyvinvointi on yhteydessä työn kuormittavuuden määrään. Henkilöstömitoituksen ollessa riittävä, kuormituksen ja työuupumuksen riski vähenee työmäärien pysyessä tasaisempana. Tämä turvaa työhyvinvointia. (Assaye ym. 2021, 763; Shaw ym. 2024, 2.) Työllä taas on havaittu olevan vaikutusta positiiviseen mielenterveyteen, joka liittyy organisaation tuloskyvykkyyteen (Jarden ym. 2021, 2). Toisaalta kiire ja työvoimapula lisäävät työntekijöiden eettistä taakkaa. Asiakkaan ollessa keskiössä oma hyvinvointi voi jäädä taka-alalle. Hyvinvointi onkin liitoksissa niin työntekijään kuin tiimiin. Tiimin turvallinen psyykkinen ilmapiiri nostaa työtyytyväisyyttä. (Shaw ym. 2024, 4–5.) Toimivalla sijaisjärjestelmällä on merkitystä työhyvinvointiin liiallisen kuormituksen ennaltaehkäisyssä. Organisaatiot voivat varautua poissaoloihin erilaisilla toimintamalleilla. Fagefors, Lantz & Rosén (2020, 10–13) tutkimuksen mukaan yllättävissä poissaoloissa työkaluja työvoimavajeeseen ovat muun muassa ylitöiden tekeminen, henkilökunnan siirtäminen organisaation sisällä, jonojen lisääminen aikoja siirtämällä, henkilöstövuokraus tai sisäinen varahenkilöstö. Näistä ylitöiden tekemisen koettiin olevan helpoin ja nopein ratkaisu akuuttiin henkilöstövajeeseen, ollen samalla kuitenkin kallista sekä lisäävän työntekijöiden kuormitusta. Ylitöiden on todettu myös heikentävän potilasturvallisuutta. Fagefors ym. (2020, 10–13) selvityksen mukaan henkilöstön siirtäminen yksiköstä toiseen akuuteissa vajetilanteissa toi joustavuutta, mutta samalla myös haastetta riittävään perehdytykseen, koska eri yksiköissä työskentely ei ollut säännöllistä. Sisäisen varahenkilöstöjärjestelmän työntekijöiden perehdyttämiseen ei liittynyt samanlaista haastetta, koska eri yksiköissä sijaistaminen oli säännöllistä. Täten käytännön kokemusta ja tietoa muutoksista tuli tasaisemmin tiedon pysyessä tuoreempana. Varahenkilöstön todettiin vähentävän ylitöiden aiheuttamia kustannuksia sekä edistävän työympäristöä ja –hyvinvointia. (Straw 2018, 21; Fagefors ym. 2020, 10–13.) Vakituisen varahenkilöstön käyttö lisää tutkitusti myös hoitotyön laatua (Rainess, Archer, Hofmann & Nottingham 2015, 18–19). Kehittämistehtävän tutkimuksellinen osuus Tutkimusaineiston keruu ja analysointi Tutkimusmenetelmäksi valittiin tapaustutkimus kehittämiskohteen syvällisemmän näkemyksen saamiseksi. Sitä käytetään tutkimusmenetelmänä, kun halutaan selvittää yksilöihin, ryhmiin ja organisaatioihin liittyviä ilmiöitä (Yin 2003, 1). Tapaustutkimukset voivat yhdistää eri tutkimustapoja ja -aineistoja, mahdollistaen kokonaisvaltaisen kuvan tutkittavasta tapauksesta (Korhonen 2009, 66; Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2015, 55). Tutkittavassa organisaatiossa ei ole käytössä digivarahenkilöstöä, joten ilmiö on uusi ja laadullinen tutkimus sopi menetelmäksi. Tapaustutkimuksella saatiin monipuolinen näkökulma yhdistämällä aiempaa ja uutta tietoa. (Kananen 2012, 29; Juuti & Puusa 2020, 11, 206.) Vastaajien esitietoja kerättiin monivalintakysymyksillä. Koetun kuormituksen määrää sekä poissaolojen vaikutusta työhyvinvointiin kartoitettiin Likert-asteikon avulla. Näistä saatiin suorat vastausprosentit Webropol-järjestelmästä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin Webropol-kyselyä, (liite 3) joka tuotti laajan tutkimusaineiston (Ojasalo ym. 2015, 121–122). Kohderyhmänä olivat Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön vastuutiimien terveydenhoitajat, jotka käyttivät digitaalisia työvälineitä päivittäin. Tutkimukseen ei sisältynyt arkaluontoisia tietoja. Kysely sisälsi pääosin avoimia kysymyksiä mahdollistaen vastaajien eri näkökulmien esiin tuomisen omin sanoin (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2010, 199–201). Kysely testattiin neljällä eri henkilöllä, jonka jälkeen tutkimukseen kutsuttiin mukaan 106 terveydenhoitajaa. Edeltävästi tiimikoordinaattoreille lähetettiin infokirje (liite 1) kyselyyn osallistumisesta. Webropol-kyselylomake oli avoinna 28.8–8.9.2023. Se lähetettiin terveydenhoitajien sähköpostiin saatekirjeellä (liite 2) ja vastaamiseen sai käyttää työaikaa. Saatekirjeessä informoitiin opinnäytetyön tutkimukseen osallistumisen olevan vapaaehtoista ja anonyymia. Webropol-kyselyn alussa pyydettiin vastaajilta suostumus tutkimukseen osallistumisesta, tietojen käsittelystä ja tallentamisesta. Kyselystä lähetettiin muistutusviesti mahdollisimman korkean osallistujamäärän saamiseksi. Webropol-kyselyyn vastasi 48 terveydenhoitajaa, jolloin kyselyn vastausprosentti oli 45. Kyselyvastaukset käsiteltiin luottamuksellisesti. Kyselyllä saatu laadullinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tavoitteena oli löytää aineistosta keskeiset asiat ja muodostaa siitä tiivistetty kuvaus (Kylmä & Juvakka 2007, 112; Kananen 2012, 116). Opinnäytetyössä käytettiin aineistolähtöistä lähestymistapaa. Aineistolähtöinen analyysi sopi tutkimukseen, koska tutkittavasta aiheesta ei ollut riittävästi aiempaa tietoa ja se on ilmiönä uusi. Sen tavoitteena on luoda teoreettinen kokonaisuus, niin etteivät aiemmat tutkimukset ja havainnot vaikuta analyysin muodostumiseen. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 167–168.) Tutkijan tulee siis olla avoin kerätylle aineistoille ja pyrkiä välttämään oletuksia käydessään aineistoa läpi (Puusa 2020, 151–152). Sisällönanalyysin vaiheet ovat valmistautuminen, analyysi ja luokittelu sekä raportointi (Elo, Kajula, Tohmola & Kääriäinen 2022, 218–221). Opinnäytetyön tulosten analyysi eteni edellä mainittujen vaiheiden mukaisesti aineistolähtöisesti. Aluksi vastaukset pelkistettiin. Pelkistämisvaiheessa huomioitiin vastaajan ääni ja vältettiin olettamuksia objektiivisuuden säilyttämiseksi. Pelkistyksen jälkeen vastaukset ryhmiteltiin saman sisältöisiin aiheisiin, jonka jälkeen ryhmittelystä muodostettiin alakategoriat. Seuraavassa vaiheessa alakategoriat yhdistettiin yläkategorioiksi, joista muodostettiin pääkategoriat ja lopuksi pääkategorioista kaksi yhdistävää luokkaa. Tämän jälkeen laajemman ymmärryksen saamiseksi aineisto purettiin vielä yhdistävistä luokista alakategoriatasolle. Ohessa kuvaus sisällönanalyysin etenemisestä (taulukko 1). Taulukko 1. Esimerkki tutkimustulosten analysointivaiheista Keskeiset tutkimustulokset Tutkimukseen osallistuneiden taustatiedot Verkkokyselyyn vastasi yhteensä 48 YTHS:n vastuutiimien terveydenhoitajaa. Vastaajista lähes puolet (n = 21) oli työskennellyt terveydenhoitajana yli 10 vuotta. Terveydenhoitajien työkokemus YTHS:llä oli alle vuodesta yli kymmeneen vuoteen. Liki puolet (n = 21) vastaajista oli työskennellyt YTHS:llä 1–3 vuotta ja yli kymmenen vuotta työskennelleitä oli 11. Poissaoloilla on vaikutusta hoidon laatuun ja hoitotakuun toteutumiseen Terveydenhoitajien mukaan poissaoloilla oli vaikutusta vastuutiimien toimintaan aiheuttaen asiakkaalle harmia. Poissaolojen vuoksi asiakkaiden aikoja saatettiin siirtää päivien jopa viikkojen päähän, minkä vuoksi hoitotakuun toteutuminen saattoi vaarantua ja asiakkaan hoitoon pääsy viivästyä. Terveydenhoitajat priorisoivat vastaanottoaikoja ja pyrkivät hoitamaan kiireelliset vastaanotot töissä olevien terveydenhoitajien kesken. ”Ruuhka-aikaan vastaanottoaikaa harvoin saadaan vain siirrettyä kollegalle, sillä useimmiten kaikkien listat on täynnä. Näin ollen aika siirtyy eteenpäin 1-3vkoa. 60min keskusteluajat usein pisimmälle. Asiakkaan toiveiden mukainen viikonpäivä tai kellonaika ei välttämättä toteudu. Pahimmassa tapauksessa aika siirtyy myöhemmin uudelleen, mikäli poissaolijan sairasloma jatkuu pidempään.” (Terveydenhoitaja 10, Webropol-kysely) Terveydenhoitajat olivat huolissaan oma-asiakkaiden hoidon jatkuvuudesta terveydenhoitajan poissa ollessa. Pitkissä poissaoloissa oma-asiakkaiden uusi vastaanottoaika saattoi siirtyä viikkojen päähän. Poissa olevan terveydenhoitajan asiakkaan hoitamista toisen terveydenhoitajan toimesta ei koettu optimaaliseksi ratkaisuksi. Asiakkaalle tarjottiin kuitenkin ajan siirtoa toiselle terveydenhoitajalle. Poissaolojen vaikutus terveydenhoitajien työhyvinvointiin Poissaolojen koettiin aiheuttaneen kuormitusta (kuvio 1). Kyselyyn vastanneista 70 prosenttia (n = 33) koki terveydenhoitajien poissaolojen kuormittaneen työtä viimeisen vuoden aikana. Vastaajista 15 prosenttia (n = 7) oli osittain eri mieltä ja alle kymmenes (n = 4) vastaajista ei kokenut terveydenhoitajien poissaolojen aiheuttaneen kuormitusta viimeisen vuoden aikana. Kuvio 1. Terveydenhoitajien poissaolojen aiheuttama kuormitus (n = 47) Vastaajat kuvasivat kuormittavaksi tekijäksi poissaolojen aiheuttamat muutokset työpäivään. Poissaolojen aikana samat työtehtävät pyrittiin tekemään pienemmällä resurssilla, jolloin asiakasmäärät lisääntyivät töissä olevilla terveydenhoitajilla. Haasteena oli saada asiakkaille aika jo täysiin ajanvarauskalentereihin. Poissaolevan terveydenhoitajan työtehtävien hoitamisen, aikojen perumisen ja siirtämisen koettiin vievän aikaa. Työmäärän kasvaessa kiire lisääntyi, jonka vuoksi työn tauottaminen vaikeutui ja työpäivät pitenivät. Tarpeen mukaan terveydenhoitajan muut työtehtävät kuten koulutuksiin tai kokouksiin osallistuminen peruttiin. Toistuvien poissaolojen todettiin vähentävän oman työn hallintaa. ”Tällä hetkellä sijaisia ei ole ja apua saa heikosti muista tiimeistä, joten sama työmäärä tehdään jäljellä olevalla henkilökunnalla. Esimerkkejä muutoksista poissaolojen vuoksi: etätyöpäiviä on jouduttu vaihtamaan lähipäiviksi, omaan kalenteriin ilmestyy potilasaikoja, joita ei suunnitellusti ole ollut (esim. koulutusajalle), työn hallittavuus kärsii. Poissaoloista johtuen ylitöitä tulee jatkuvasti.” (Terveydenhoitaja 4, Webropol-kysely) Tiimin terveydenhoitajien poissaoloilla oli vaikutusta työhyvinvointiin. Vastaajista 65 prosenttia (n = 31) koki poissaolojen vaikuttavan omaan työhyvinvointiin haitallisesti. Useassa vastauksessa kävi ilmi, että poissaolot aiheuttivat työntekijälle ahdistusta, stressiä, väsymystä ja riittämättömyyden tunnetta. Työntekijät olivat huolissaan poissaolevan terveydenhoitajan jaksamisesta sekä työn tasaisesta jakautumisesta. Poissaoloilla oli vaikutusta työilmapiiriin ja työssä viihtymiseen. ”Jos poissaoloja on paljon samanaikaisesti tai toistuvasti, haittaa sen oman työn hallintaa. Työstä tulee ennakoimatonta, ”tulipalojen sammuttelua, kiireistä ja stressaavaa. Tauot jää minimiin.” (Terveydenhoitaja 10, Webropol-kysely) Toistuvien terveydenhoitajien poissaolojen koettiin rasittavan tiimiä. Osa vastaajista koki, että terveydenhoitajien poissaoloja oli paljon ja työmäärä ei jakautunut tasaisesti poissaolojen vuoksi. ”Tiimin työtä joudutaan järjestelemään ja jotkin työtehtävät priorisoituvat muiden edelle. Muiden poissaolot aiheuttavat muille tiimiläisille aina lisäkuormaa, ja varsinkin jatkuvat poissaolot rasittavat tiimiä vahvasti.” (Terveydenhoitaja 9, Webropol-kysely) Terveydenhoitajat olivat epätietoisia poissaolon kestosta ja siihen liittyvästä työtehtävien järjestelemisestä. Poissaoloista johtuvan työmäärän kasvun ja kuormituksen koettiin lisäävän tiimin haavoittuvuutta ja yllättäviin poissaoloihin varautuminen oli haastavaa. Vastuutiimien terveydenhoitajien poissaoloilla oli vaikutusta asiakkaan hoidon toteutumiseen, työntekijän hyvinvointiin ja koko tiimin toimivuuteen, koska sijaisjärjestelyä ei ollut saatavilla. Tämä aiheutti joustamattomuutta sekä saatavuusongelmia asiakkaiden aikojen järjestelyyn. Lisäksi sijaisjärjestelyn puuttumisella oli vaikutusta työntekijöiden työn joustavuuteen, koska ajanvarauskirjojen ollessa täysiä, ne joko yli täyttyivät tai ajat siirtyivät eteenpäin. Digivarahenkilöstö voisi tuoda joustavuutta ja lisätä palveluiden saatavuutta Opinnäytetyön tulosten mukaan mahdollinen digivarahenkilöstö koettiin pääosin tarpeelliseksi ja tiimin työtä tukevaksi. Digivarahenkilöstöllä arvioitiin olevan mahdollisuuksia keventää tiimin ja terveydenhoitajien kuormitusta edistäen samalla työhyvinvointia. Digivarahenkilöstön arvioitiin turvaavan toimintaa ja toimivien palveluiden järjestämistä. Sen katsottiin pystyvän hoitamaan terveydenhoitajan etänä tehtäviä töitä poissaolojen aikana, jolloin lähivastaanotot pystyttäisiin keskittämään tiimin terveydenhoitajalle ilman kuormittavia lisä- tai ylitöitä. Digivarahenkilöstö nähtiin vastaajien taholta tärkeänä hoitotakuun mukaisen hoidon toteuttamisessa. Terveydenhoitajat kuvasivat digivarahenkilöstön mahdollisia myönteisiä vaikutuksia palvelujen toimivuuteen ja kuormituksen keventämiseen (taulukko 2). Vastauksissa nostettiin esille asiakaslähtöisyyttä hoidon oikea-aikaisuuden turvaamisen näkökulmasta, johon digivarahenkilöstö toisi lisäresurssia. ”Poissaolojen tapahtuessa töitä ei tarvitsisi yrittää siirtää muille. Näin ollen tiimin terveydenhoitajat eivät kuormittuisi poissaoloista ja myös asiakas saa korvaavan ajan nopeammin. Varahenkilöstöä voisi myös hyödyntää tilanteissa, jossa vapaat ajat menevät pitkälle.” (Terveydenhoitaja 1, Webropol-kysely) Opinnäytetyössä selvitettiin myös mahdollisia haasteita valtakunnalliseen digivarahenkilöstöön liittyen. Terveydenhoitajat korostivat vastauksissaan riittävän perehdytyksen tarvetta ja selkeää tehtävänkuvaa. Yhtenäisten käytänteiden puute sekä alue- ja tiimikohtaiset eroavaisuudet nähtiin haasteena valtakunnallisen varahenkilöstön perehdytyksessä. Terveydenhoitajat ilmaisivat myös huolensa hoidon jatkuvuudesta ja asioiden loppuun saattamisesta. ”Varahenkilön työstä tekee raskasta se, että hänen pitäisi tuntea useiden eri alueiden tapoja toimia. Myös pitkät jonot esim. lääkärillä johtavat tilanteeseen, ettei varahenkilö saa hoidettua potilaan hoitopolkua loppuun, vaan asiat jäävät roikkumaan ja oman tiimin pitää hoitaa asiat loppuun.” (Terveydenhoitaja 7, Webropol-kysely) Terveydenhoitajat toivat esille digivarahenkilöstön tehtävänkuvan riittävän suunnittelun ja organisoimisen tärkeyttä. Huolta nousi tasapuolisesta digivarahenkilöstön tarjoaman avun jakautumisesta eri alueille sekä käytännön toimintatavoista. Muutama vastaaja pohti digivarahenkilöstön mahdollisia vaikutuksia tiimin terveydenhoitajan työnkuvaan esimerkiksi etätyömahdollisuuksien säilymisen kannalta. Etenkin isommilla toimipisteillä työskentelevät terveydenhoitajat kokivat paikan päällä tai alueellisesti toimivan varahenkilöstön tarpeellisempana vaihtoehtona. Digivarahenkilöstön mahdolliset vaikutukset nähtiin pääosin myönteisinä. Valtakunnallisesti toimiva digivarahenkilöstö toisi eri kokoisille tiimeille joustavuutta palvelujen järjestämiseen poissaolotilanteissa. Lähivastaanotot voitaisiin poissaoloissa keskittää tiimin terveydenhoitajalle digivarahenkilöstön tehdessä etävastaanottoja. Tämä vähentäisi tiimien liiallista kuormitusta, tehtävien kasautumista, aikojen peruuntumista ja siirtymistä sekä tukisi hoitotakuun mukaisten ajanvarausten toteuttamista. Digivarahenkilöstö tuntisi potilastietojärjestelmät sekä työnantajan käytänteet mikä helpottaisi perehdytystä, vaikkakin alueelliset erot toimintatavoissa voivat tuoda haastetta. Taulukko 2. Vastuutiimien terveydenhoitajien näkemyksiä digivarahenkilöstön mahdollisista vaikutuksista tiimin terveydenhoitajan työhön Digivarahenkilöstön hyödytDigivarahenkilöstöön liittyvät haasteetTurvaa tiimin toiminnan ja palveluiden saatavuudenHoidon jatkuvuuden varmistaminen ja toteuttaminenMahdollistaa asiakkaiden vastaanottoaikojen oikea-aikaisuudenAlueelliset erot toimintatavoissa ja perehdyttäminenLisää työhyvinvointia kuormitusta vähentämälläSuunnittelun riittävä organisointi Mahdollistaa resurssien kohdentamisen oikeinHuoli terveydenhoitajan työnkuvan muuttumisestaAntaa uusia näkökulmia, jotka edistävät palveluiden kehittämistä Digivarahenkilöstön mahdolliset työtehtävät Opinnäytetyön kyselyyn vastanneet antoivat ehdotuksia digivarahenkilöstön mahdollisista työtehtävistä suoraan ja välilliseen vastaanottotyöhön (taulukko 3). Valtaosa kyselyyn vastaajista toi esiin, että digivarahenkilöstön työnkuvaan voisi kuulua kaikki etäyhteyksin tapahtuva vastaanotto. Taulukko 3. Vastuutiimien terveydenhoitajien näkemyksiä digivarahenkilöstön mahdollisista työtehtävistä Suora asiakastyöVälillinen asiakastyöEtävastaanotot, jotka kestävät 30–60 minuuttiaMuut asiakkaan hoitoon liittyvät työtehtävätTerveyden edistäminenAjanvarausten hallinnointi Somaattisten oireiden arviointi ja hoito Mielenterveyden ja riippuvuusongelmien hoito Asiakaspuheluiden hoitaminen Useimmat vastaajat mainitsivat terveyden edistämisen vastaanottojen onnistuvan etäyhteyksin. Terveyden edistäminen piti sisällään terveystarkastukset ja -neuvonnan sekä perhesuunnittelun ja ehkäisyneuvonnan. Useissa vastauksissa todettiin myös somaattisten oireiden arvioinnin ja hoidon olevan mahdollista tehtävän digivarahenkilöstön toimesta. Näitä työtehtäviä olivat väsymys-, vatsa- ja uniongelmien kartoitus sekä astman hoito. Asiakaspuheluiden hoitamisen katsottiin olevan olennainen osa digivarahenkilön mahdollista työnkuvaa. Lisäksi moni vastaajista näki mielenterveyden- ja riippuvuusongelmien kartoituksen sekä neuvonnan onnistuvan digivarahenkilöstön vastaanotolla. Osa vastanneista ilmaisi huolensa asiakkaiden hoidon jatkuvuudesta ja asiakkaan tuntemisesta jatkohoidon kannalta. Mielenterveyskäynnit esimerkiksi harvoin jäävät vain yhteen käyntikertaan, jolloin jatkohoito asiakkaalle on tarpeen. Terveydenhoitajien mukaan asiakkaan hoidon jatkuvuuden tulisi olla turvattu ja haasteeksi koettiin digivarahenkilöstön mahdollisuus hoitaa asiakkaan asia loppuun asti. Muita asiakkaan hoitoon liittyviä työtehtäviä olivat sähköisten terveyskyselyiden läpikäynti, laboratoriolähetteiden tekeminen sekä sähköiset työtehtävät, kuten digitaalisten yhteydenottopyyntöjen käsittely. Työtehtäviin sisältyi myös ajanvarausten hallinnointia, johon kuului poissa olevan terveydenhoitajan aikojen siirtäminen tai peruminen sekä hoitotakuujonon tarkistaminen. Lisäksi yksittäisiä vastauksia tuli digivarahenkilöstön osallistumisesta chat-palvelutyöhön. Digivarahenkilöstön koettiin lisäävän työvoiman sekä palveluiden saatavuutta ja joustavuutta. Erityisesti vastauksissa tuli näkökulmia suoran ja välillisen asiakastyön kohdentamisesta. Tiimin terveydenhoitajan poissa ollessa, etänä tehtävät työtehtävät keskitettäisiin digivarahenkilölle ja tiimin terveydenhoitaja voisi keskittyä lähivastaanottoa edellyttäviin tehtäviin. Digivarahenkilöstö työnkuvana kiinnosti myös vastaajia. ”Jos taas itse työskentelisin digivarahenkilöstössä, tekisi se työstä hyvin monipuolista ja mahdollistaisi kokoaikaisen etätyön.” (Terveydenhoitaja 29, Webropol-kysely) Yhteenveto Digivarahenkilöstö voisi tukea palveluiden saatavuutta Opinnäytetyön tuloksissa terveydenhoitajat kiinnittivät huomiota asiakkaiden oikea-aikaiseen hoitoon pääsyyn ja hoidon laatuun. Poissaoloista johtuva aikojen siirtäminen vaikutti hoitotakuun toteutumiseen ja hoitoon pääsy saattoi viivästyä. Kyselyyn vastanneet terveydenhoitajat arvioivat, että digivarahenkilöstö mahdollistaisi tasavertaisen ja paikkariippumattoman sijaisjärjestelyn valtakunnallisesti. Digitaalisten ratkaisujen on todettu tasa-arvoistavan palveluiden saatavuutta (Weiste, Rydman & Kurki 2022, 304). Suomi on sitoutunut maailmanlaajuisen kestävän kehityksen tavoitteisiin. Yhtenä tavoitteena on kehittää laadullista alueiden ja rajojen ylittävää toimintaympäristöä ihmisten hyvinvoinnin tueksi. (Valtioneuvoston kanslia 2024.) Pernaa (2020, 144) selvitti Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön asiakkaiden näkemyksiä tulevaisuuden opiskeluterveydenhuollosta. Asiakkaat kokivat digitaalisten ratkaisujen takaavan tasa-arvoisemmat palvelut. Teknologian avulla voidaan vähentää hiilijalanjälkeä panostamalla etätyöskentelyyn (Pulkki ym. 2023, 138). Etävastaanottotyö on olennainen osa korkeakouluopiskelijoiden terveydenhuoltoa. Sen on todettu olevan hyvä tapa vastata palveluiden kysyntään (Vehko ym. 2022, 319). Esimerkiksi mielenterveyden hoidossa digitaalisten palveluiden osuus on kasvanut viime vuosina (Kihlström ym. 2021, 5; Kyytsönen ym. 2021b, 5). Suurin huoli opinnäytetyömme vastauksista liittyi asiakkaan hoidon jatkuvuuteen ja hoidon loppuun viemiseen. Tutkimusten mukaan virtuaaliset ratkaisut lisäävät oikea-aikaisten palveluiden saatavuutta, mutta ne eivät kuitenkaan täysin korvaa kasvotusten tehtävää työtä ja asiakaslähtöisyyteen on tärkeää kiinnittää huomiota (Martinez, Rastogi, Lipold & Rothberg 2020, 351; Pernaa 2020, 145; Lindberg, Mueller, Haas & Jones 2022, 551; Weiste ym. 2022, 305). Opinnäytetyössä terveydenhoitajat nostivat esille erilaisia etäyhteyksin hoidettavia vastaanottoja kuten terveystapaamiset ja perhesuunnittelu. Digitaaliset palvelut ovat toimiva ratkaisu raskaudenehkäisyn hoidossa (Martinez ym. 2020, 351; Lindberg ym. 2022, 551). Cannedy ym. (2022, 1–10) mukaan etänä työskentelevä varahenkilöstö toimi hyvin myös mielenterveystyössä. Tämä tulee esille myös opinnäytetyön tuloksissa, jossa mielenterveys- ja päihdetyö koettiin soveltuvan yhdeksi digivarahenkilöstön mahdolliseksi työnkuvaksi. Digivarahenkilöstön työnkuvaan katsottiin lisäksi voivan kuulua erilaiset somaattisten sairauksien, kuten astman vastaanotot. Erityisesti astman hoidossa digitaalisten palveluiden on todettu mahdollistavan kattavan ja helposti virtuaalisesti tapahtuvan hoidon (Guarnieri, ym. 2022, 4; Persaud 2022, 49). Digivarahenkilöstö voisi edistää työhyvinvointia tuomalla joustavuutta työhön Tutkimuksessamme todettiin, että poissaolot toivat muutoksia terveydenhoitajien suunniteltuun työpäivään muuttaen työtehtävien sisältöä ja kasvattamalla työmäärää. Poissaolevan terveydenhoitajan työtehtävien hoitaminen sekä poissaoloista johtuvien aikojen peruminen ja siirtäminen veivät työaikaa. Työmäärän kasvaessa kiire lisääntyi, minkä vuoksi tauottaminen vaikeutui ja työpäivät pitenivät. Toistuvien poissaolojen koettiin vähentävän oman työn hallintaa. Näiden poissaolojen aiheuttamien haittojen koettiin lisäävän tiimin ja työntekijän kuormitusta. Myös Putus ym. (2023, luku “Päätulokset”) toteavat hoitoalan työntekijöiden kokeman stressin liittyvän yleisimmin ylikuormitukseen, kiireeseen, riittämättömiin henkilöstöresursseihin ja sijaispulaan. Opinnäytetyömme mukaan poissaoloista johtuva henkilöstöresurssin puute vaikutti työhyvinvointiin haitallisesti aiheuttaen väsymystä, ahdistusta, stressiä ja riittämättömyyden tunnetta. Terveydenhuollon työntekijöillä merkittävä kuormittava tekijä on todettu olevan eettinen kuormitus. Eettinen kuormitus lisääntyy, jos työmäärä on pitkäaikaisesti korkealla eikä työtä voi tehdä riittävän laadukkaasti. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2022, 30.) Ylikuormituksen aiheuttaman stressin on havaittu olevan yhteydessä työntekijöiden mielenterveyshaasteisiin ja lisääntyviin somaattisiin oireisiin (Yu, Raphael, Mackay, Smith & King 2019, 136–137; Putus, ym. 2023, luku ”Päätulokset”). Vastauksista ilmeni huoli kollegan jaksamisesta ja työn tasaisesta jakautumisesta. Toistuvat poissaolot rasittivat tiimiä, heikensivät työilmapiiriä ja työssä viihtymistä. Poissaolot tekivät tiimeistä haavoittuvaisempia vaikuttaen palveluiden saatavuuteen ja työvoiman joustavuuteen. Hoitotyön varahenkilöstöllä voidaan vähentää henkilöstöpulaa ja tuoda organisaation toimintaan joustavuutta. Päivittäisen työn uudelleen järjestämiseen käytetty työaika vähenee sisäisen varahenkilöstön avulla ja se tukee vakituisen henkilöstön työssä jaksamista. (Piirainen, Piirainen, Kuha, Ylisirniö & Kanste 2023, 366, 377–379.) Varahenkilöstön käytön on todettu myös vähentävän työvoimakustannuksia (Mendez de Leon & Stroot 2013, 76; Straw 2017, 31–32). Digivarahenkilöstö toisi joustavuutta työhön ja helpottaisi tiimissä työskentelevien terveydenhoitajien työkuormaa työajan kohdentuessa asiakastyöhön. Selkeä työnkuva voisi lisätä digivarahenkilöstötyön vetovoimaa Terveydenhuollon henkilöstön saatavuusongelmat ja kiristyneet hoitotakuuvaatimukset edellyttävät henkilöstöresurssien toimivuuden, oikeanlaisen kohdentumisen sekä joustavuuden huomioimisen ennakoivasti (Sosiaali- ja terveysministeriö 2022, 27). Varahenkilöstö lisää joustavuutta organisaation toiminnassa vaikuttamalla henkilöstöpulaan (Piirainen ym. 2023, 366). Organisaation vakituisella sisäisellä varahenkilöstöllä voidaan lisätä asiakas- ja potilasturvallisuutta varmistamalla riittävä osaaminen, ajantasainen tieto sekä yhtenäiset toimintatavat. Ulkoinen vaihtuva vuokratyövoima puolestaan voi lisätä riskejä turvallisen hoidon toteuttamisessa. (Kilpeläinen 2020 ym. 34; Sosiaali- ja terveysministeriö 2022, 27.) Digivarahenkilöstö olisi hyödynnettävissä valtakunnallisesti tuoden eri alueille tasavertaisuutta resurssien ja palveluiden saatavuudessa. Varahenkilöstöratkaisut ovat viime aikoina laajenneet isommiksi kokonaisuuksiksi vastaten jopa useampien sairaaloiden henkilöstöpulaan. Työvoimapula sosiaali- ja terveysalalla on vaihtelevaa ja vaikuttaa organisaation joustavuuteen (Fagefors ym. 2020, 12–13). Joustavan varahenkilöstön on todettu vastaavan äkilliseen työvoimapulaan, vaikka sen hyödyntämiseen todetaan liittyvän mahdollisia haasteita, kuten yhteisöllisyyden puuttuminen ja eri yksiköiden käytänteiden erot (Fagefors ym. 2022, 35–39; Gaffney 2022, 15). Hyvinä puolina varahenkilöstötyössä koettiin työn monipuolisuus ja itsensä kehittämisen mahdollisuus (O´Connor & Dugan 2017, 57; Riekkinen ym. 2020, 30). Lisäksi varahenkilöstössä työskentely on koettu kevyemmäksi vähäisemmän vastuun vuoksi (Riekkinen ym. 2020, 30). Tutkimuksessamme vastaajat kokivat vetovoimaisiksi tekijöiksi digivarahenkilöstötyön monipuolisuuden ja etätyön mahdollisuuden. Laajempana hyötynä digivarahenkilöstö voisi tukea organisaation kestävää kehitystä, kun etäyhteyksien välityksellä työmatkat ja asiakassiirtymät vähenevät. Etätyö voi myös kokonaan poistaa tiettyjen työskentelytilojen tarpeen ja vaikuttaa täten vihreään siirtymiseen. (Muench ym. 2022, 5, 45.) Vastauksista nousi esille digivarahenkilöstötyön organisoinnin ja riittävän perehdytyksen tärkeys. Turvallinen työskentely edellyttää riittävää perehdytystä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2022, 28). Selkeä varahenkilöstömalli on tarpeen työskenneltäessä uudessa ympäristössä, sillä vieraassa työympäristössä työskentely on aikaa vievää ja lisää epäjärjestelmällisyyttä (O’Connor & Dugan 2017, 57–58). Lisäksi toimipistekohtaiset erovaisuudet käytänteissä luovat huolta osaamisen riittävyydestä ja työssä pärjäämisestä (Riekkinen ym. 2020, 30). Osa vastaajista toi esille alueellisten ja tiimikohtaisten eroavaisuuksien huomioon ottamisen merkityksen. Haasteena nähtiin yhtenäisten käytänteiden puute valtakunnallisen varahenkilöstön perehdytyksessä. Myös Riekkinen ym. (2020, 30) tutkimuksessaan toi esille varahenkilöstön työssä viihtymistä lisäävänä tekijänä tutun työympäristön. Digivarahenkilöstön toiminnan suunnittelussa olisi otettava huomioon alueelliset eroavaisuudet. Tutkimuksen vastauksista oli havaittavissa, että digivarahenkilöstön työnkuva herätti kiinnostusta Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tiimin terveydenhoitajien joukossa. Viimeisin Työelämägallup osoittaa, että reilusti yli puolet työntekijöistä haluaisi tehdä etätöitä jossain muodossa (Hyry 2022, 6). Etätyöskentelyn ollessa paikkariippumatonta voi työntekijän palkata koko maan alueelta (Saad & Wigert 2021, 4). Etätyön suosio on kasvanut viime vuosina. Sen on koettu tuovan joustavuutta työnhallintaan lisäämällä työtyytyväisyyttä sekä vähentävän stressiä ja sairauspoissaoloja. (Hyry 2022, 6; Leskinen 2022.) Tutkimuksemme tulokset ja työelämän selvitykset etätyöskentelystä tukevat varahenkilöstön mahdollisuuksia toimia digitaalisin ratkaisuin. Kehittämis- ja jatkotutkimusehdotukset Digitaalisten terveyspalveluiden jatkuvalla kehityksellä on ratkaiseva rooli sote-palveluiden kehittämisessä. Organisaatioilta vaaditaan rohkeaa ja kriittistä tarkastelua digitaalisessa muutoksessa (Pernaa 2020, 145). Digitaalisuuden avulla voidaan lisätä myös palveluiden saatavuutta (Pennanen ym. 2023, 27). Sen nopea kehitys vaatii terveyspalveluiden toimintamallien uudelleen suunnittelua ja arviointia sekä osaamisen vahvistamista (Sosiaali- ja terveysministeriö 2023a, 11). Nykyinen hallitusohjelma tukee digitalisaation kehitystä (Valtioneuvosto 2023b, 40–41). Tutkimuksemme mukaan digivarahenkilöstö voisi olla osa digitaalisten palveluiden modernia kehittämistä. Yksityisellä ja julkisella sektorilla työskentelee hoitohenkilökuntaa etäyhteyksin valtakunnallisesti, mutta kuitenkin laajan selvittelyn perusteella hoitoalan digivarahenkilöstöstä ei ole juuri lainkaan tehty tutkimuksia Cannedyn ym. (2022) tutkimusta lukuun ottamatta. Digivarahenkilöstö on siis hoitoalalla käsitteenä uusi ja sen toimivuudesta kaivataan lisää tutkimustietoa jatkossa. Henkilöstövajeen on todettu vaikuttavan työhyvinvointiin heikentävästi. Riittävät sijaisjärjestelyt voivat siis olla yksi keino edistää työhyvinvointia. (Assaye ym. 2021, 762–763; Shaw ym. 2024, 2.) Digivarahenkilöstön hyödyistä ei ole tutkimuksia liittyen työhyvinvointiin. Digivarahenkilöstö voisi toimia siltana yhteistyön sekä yhteisöllisyyden lisäämisessä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön digi- ja vastuutiimien välillä. Yhteisöllisyydellä on todettu olevan vaikutusta työhyvinvointiin (Rajamäki & Mikkola 2017, 250; Lindeberg ym. 2023, 6). Jos digivarahenkilöstö tulisi käyttöön, olisi sen vaikutus yhteisöllisyyteen kiinnostava jatkotutkimuskohde. Hoitajien etävastaanotot ovat mahdollisia, mutta suurin osa kansainvälisistä tutkimuksista keskittyy lääkäreiden etävastaanottoihin. Opinnäytetyössämme opiskeluterveydenhuollon terveydenhoitajat listasivat työtehtäviä, jotka olisi mahdollista toteuttaa etävastaanotolla. Jatkossa etävastaanottojen mahdollisuutta olisi kiinnostavaa selvittää julkisella sektorilla, jossa asiakkaiden ikäjakauma on laajempi. Digitaalisten ratkaisujen kehittäminen tukisi myös hyvinvointialueiden ekologisen kestävyyden tavoitetta hiilijalanjäljen hillitsemisestä. Sosiaali- ja terveydenhuollon ympäristövaikutukset ovat merkittäviä vaikuttaen ilmastonmuutokseen suorilla ja epäsuorilla hiilidioksidipäästöillä. (Pulkki ym. 2023, 10, 63.) Digivarahenkilöstöön liittyen jatkotutkimusaiheita nousi esille useampia. Selkein seuraava jatkokehityskohde olisi digivarahenkilöstön palvelumallin tarkka suunnittelu, jotta sen käyttöönotto olisi mahdollista. Kehittämistyössä olisi suunnitteluvaiheesta lähtien hyvä osallistaa työntekijöitä ja asiakkaita todellisten tarpeiden selvittämiseksi. Myös tutkimuksessa esiin noussut huoli digivarahenkilöstön perehdytyksen tarpeesta on mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe erityisesti alueelliset erot huomioiden. Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus Tutkimuksen eettisyyden tukena oli koko opinnäytetyöprosessin ajan tutkimuseettisen neuvottelukunnan 2023 ohjeistus. Koska opinnäytetyön tekijät työskentelivät tutkittavassa organisaatiossa, oli oleellista huomioida omien ennakko-oletusten mahdolliset vaikutukset tutkimuksen eettisyyteen ja luotettavuuteen. Laine, Bamberg & Jokinen (2007, 54) mainitsevat teoksessaan, että ulkopuolinen tutkija voi ymmärtää tapausta eri tavoin kuin tutkija, joka itse osallistuu tutkittavaan prosessiin. Eettisyyteen kuuluu työn tekeminen rehellisesti ja huolellisesti (Ojasalo ym. 2015, 48). Eettisyyteen panostettiin koko tutkimusprosessin ajan. Opinnäytetyön tutkimus toteutettiin vapaaehtoisella ja anonyymillä kyselytutkimuksella. Luotettavuuden lisäämiseksi kysely esitestattiin. Saatekirjeessä tutkimukseen osallistujille kerrottiin opinnäytetyön tarkoitus. Tutkimukseen ei sisältynyt arkaluontoisia tietoja ja vastaajat olivat täysi-ikäisiä. Tutkimuksen vastausprosentti oli 45. Kyselyvastaukset käsiteltiin luottamuksellisesti ja ne tuhotaan opinnäytetyön valmistumisen jälkeen. Tulosten analyysissä panostimme luokitteluiden auki kirjoittamiseen kyselyn vastauksista aina tulosten tulkintaan asti. Useampi tutkimuksen tekijä aineistonkeruussa, analysoinnissa ja tulkintojen muodostamisessa lisäsi tutkimuksen luotettavuutta (Hirsjärvi ym. 2010, 233). Kaikki opinnäytetyön tekijät osallistuivat analysointivaiheeseen yhdessä. Opettajan ohjaus ja ryhmätapaamiset lisäsivät tutkimuksen luotettavuutta. Tiedonkeruu- ja analyysimenetelmillä saadut johdonmukaiset tulokset ja tutkimuksen toistettavuus myös muiden tutkijoiden tekemänä lisää tutkimuksen luotettavuutta (Saunders & Lewis 2012, 128). Tutkimusprosessi liitteineen on kuvattu opinnäytetyössä selkeästi, joten kyselytutkimus olisi toistettavissa. Saimme vastaukset tutkimuskysymyksiimme ja aikaisemmat tutkimukset tukivat näitä tuloksia. Tutkimusta voidaan siis pitää kokonaisluotettavana (Vilkka 2007, 159). Kokonaisluotettavuutta parantaa myös kohderyhmän rajaaminen tutkimuksen tavoitteen mukaisesti vain vastuutiimien terveydenhoitajiin. Tutkimuksen on osoitettava, miten tutkimustuloksiin on päädytty (Saunders & Lewis 2012, 128). Tätä tukee selkeästi avattu sisällön analyysi. Tutkimustuloksia ja luotettavuutta tarkasteltaessa nämä yksityiskohdat on otettava huomioon. Johtopäätökset Opinnäytetyön tulosten perusteella terveydenhoitajien poissaoloilla oli vaikutusta asiakkaisiin, työntekijöihin ja koko tiimin toimintaan. Asiakkaiden ajat siirtyivät, hoitoon pääsy saattoi viivästyä ja hoitotakuussa pysyminen vaarantua. Terveydenhoitajien poissaolot lisäsivät työntekijöiden kuormitusta, jolla oli vaikutusta työhyvinvointiin. Poissaoloista johtuvat muutokset suunniteltuun työaikaan aiheuttivat lisätyötä. Opinnäytetyössä selvitettiin digivarahenkilöstön mahdollisuuksia tukea Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) alueellisten vastuutiimien toimintaa. Tutkimuksen mukaan digivarahenkilöstö voisi vastata sijaisresurssien saatavuuteen ja oikein kohdentumiseen turvaten toimivat palvelut sekä vaikuttaen terveydenhoitajien työhyvinvointiin. Opinnäytetyön tavoite tuottaa tietoa digivarahenkilöstön työtehtävistä vastuutiimeissä toteutui. Tuloksista nousi esiin etävastaanottojen monipuoliset mahdollisuudet. Tulokset ovat myös hyödynnettävissä julkisen ja yksityisen sektorin sosiaali- ja terveyspalveluissa esimerkiksi mielenterveyden ja terveyden edistämisen osalta. Opinnäytetyössä esille nousseet digivarahenkilöstön mahdolliset etäyhteyksin hoidettavat työtehtävät ovat sovellettavissa muissakin terveydenhuollon organisaatioissa hoitohenkilökunnan työnkuvien suunnittelussa. Tuloksia voidaan hyödyntää myös hyvinvointialueilla perustettavien digisotekeskusten toimintamallien kehittämisessä. Pitkien välimatkojen hyvinvointialueilla tarvitaan kestäviä digitaalisia ratkaisuja sosiaali- ja terveyspalveluiden tueksi huomioiden myös henkilöstön saatavuushaasteet. Digivarahenkilöstö voisi tuoda ratkaisuja tähän haasteeseen, koska työntekijöiden rekrytointi ei etänä tehtävissä töissä rajoitu tietylle paikkakunnalle. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöllä ei ole tällä hetkellä käytössä varahenkilöstöjärjestelmää äkillisiin poissaoloihin. Sen nykyinen palvelumalli mahdollistaisi digivarahenkilöstön valtakunnallisen käytön ja YTHS voisi olla työelämän innovatiivinen edelläkävijä etänä toimivan varahenkilöstöjärjestelmän kehittäjänä. On kuitenkin tärkeää ottaa huomioon, että etävastaanotto ei voi korvata täysin kasvokkain tapahtuvaa lähivastaanottoa. Digitaalisten palveluiden kehittämisessä tulee huomioida asiakas- ja tarvelähtöisyys. Palveluita ei voida kehittää teknologia edellä. Lähteet Assaye, A., Wiechula, R., Schultz, T. & Feo, R. 2021. Impact of nurse staffing on patient and nurse workforce outcomes in acute care settings in low- and middle-income countries: a systematic review. JBI Evidence Synthesis, Vol 19 Nro 4 (2021), 751–793. Viitattu 7.2.2024 https://doi.org/10.11124/JBISRIR-D-19-00426. Bradford, N., Caffery, L. & Smith, A. 2016. Telehealth services in rural and remote Australia: a systematic review of models of care and factors influencing success and sustainability. Rural and Remote Health, Vol 16 Nro 4 (2016), 1–24. Viitattu 7.3.2023 https://doi.org/10.22605/RRH4268. Cannedy, S., Bergman, A., Medich, M., Rose, D. & Stockdale, S. 2022.Health System Resiliency and the COVID-19 Pandemic: A Case Study of a New Nationwide Contingency Staffing Program. Healthcare, Vol 10 Nro 2 (2022), 1–10. Viitattu 6.3.2023 https://doi.org/10.3390/healthcare10020244. Dziuba-Ellis, J. 2006. Float Pools and Resource Teams: A Review of the Literature. Journal of Nursing Care Quality, Vol 21 Nro 4 (2006), 352–359. Viitattu 6.5.2023 https://doi.org/10.1097/00001786-200610000-00013. Elo, S., Kajula, O., Tohmola, A. & Kääriäinen M. 2022. Laadullisen sisällönanalyysin vaiheet ja eteneminen. Hoitotiede, 34(4), 215–225. Viitattu 25.4.2023 https://journal.fi/hoitotiede/article/view/128987. Euroopan komissio 2018. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Terveys- ja hoitoalan digitaalimurroksen edellytyksistä digitaalisilla sisämarkkinoilla: kansalaisten voimaannuttaminen ja terveemmän yhteiskunnan rakentaminen. Viitattu 22.3.2023 https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52018DC0233&from=FI. Euroopan Komissio 2022. Strateginen ennakointiraportti 2022. Viitattu 22.4.2024 https://commission.europa.eu/strategy-and-policy/strategic-planning/strategic-foresight/2022-strategic-foresight-report_fi. Euroopan komissio 2023. Sähköiset terveyspalvelut: terveys- ja digitaaliset ratkaisut. Perustietoa. Viitattu 22.3.2023 https://health.ec.europa.eu/ehealth-digital-health-and-care/overview_fi. Eurooppa-neuvosto 2024. Euroopan digitaalinen tulevaisuus. Viitattu 17.4.2024 https://www.consilium.europa.eu/fi/policies/a-digital-future-for-europe/. European Commission 2021. Europe’s Digital Decade: digital targets for 2030. Viitattu 8.3.2023 https://commission.europa.eu/strategy-and-policy/priorities-2019-2024/europe-fit-digital-age/europes-digital-decade-digital-targets-2030_en. Fagefors, C., Lantz, B. & Rosén, P. 2020. Creating Short –Term Volume Flexibility in Healthcare Capacity Management. International Journal of Environmental Research and Public Health, 17(22). Viitattu 11.2.2024 https://doi.org/10.3390/ijerph17228514. Fagefors, C., Lantz, B., Rosén, P. & Siljemyr, L. 2022. Staff pooling in healthcare systems – results from a mixed-methods study. Health systems, Vol 13 Nro 1 (2024), 31–47. Viitattu 7.3.2023 https://doi.org/10.1080/20476965.2022.2108729. Gaffney, T. 2022. Retaining nurses to mitigate shortages. American Nurse Journal, 17(1), 14–17. Viitattu 18.2.2024 https://www.myamericannurse.com/wp-content/uploads/2022/01/an1-Beyond-Retention-1213.pdf. Guarnieri, G., Caminati, M., Achille, A., Vaia, R., Chieco Bianchi, F., Senna, G., & Vianello, A. 2022. Severe Asthma, Telemedicine, and Self-Administered Therapy: Listening First to the Patient. Journal of clinical medicine, 11(4), 1–5. Viitattu 14.2.2024 https://doi.org/10.3390/jcm11040960. Hirsjärvi, S. Remes, P. & Sajavaara P. 2010. Tutki ja kirjoita. Hämeenlinna: Tammi. Hyppönen, H., Aalto, A.-M., Doupi, P., Hämäläinen, P., Kangas, M., Keränen, N., Kärki, J., Lääveri, T., Reponen, J. & Ryhänen, M. 2016. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatio. Seurantamittarit ja tuloksia Sote-tieto hyötykäyttöön – strategian näkökulmasta. Raportti 7/2016. Viitattu 9.4.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-667-4. Hyry, J. 2022. Kysely suomalaisille työllisille. Etätyö. Kantar. Yrittäjät. Viitattu 1.2.2024 https://www.yrittajat.fi/wp-content/uploads/2022/02/Tyoelamagallup-tammikuu-2022-Etatyo.pdf. Hämäläinen, P. & Reponen, J. 2019. Finnish healthcare and social care system and ICT-policies. Teoksessa T. Vehko, S. Ruotsalainen & H. Hyppönen (toim.) E-health and e-welfare of Finland Check Point 2018. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, 18–44. Viitattu 7.3.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-326-7. Jarden, R., Jarden, A., Weiland, T., Taylor, G., Bujalka, H., Brockenshire, N., & Gerdtz, M. 2021. New graduate nurse wellbeing, work wellbeing and mental health: A quantitative systematic review. International journal of nursing studies, 121, 103997. Viitattu 5.2.2024 https://doi.org/10.1016/j.ijnurstu.2021.103997. Juuti, P. & Puusa A. 2020. Laadullisen tutkimuksen lähestymistavat. Teoksessa A. Puusa & P.Juuti (toim.) Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Tallinna: Gaudeamus. Kananen, J. 2012. Kehittämistutkimus opinnäytetyönä. Kehittämistutkimuksen kirjottamisen käytännön opas. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Kankkunen P. & Vehviläinen-Julkunen, K. 2013. Tutkimus hoitotieteessä. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Kearly, A., Oputa & J. Harper-Hardy, P. 2020. Telehealth: An Opportunity for State and Territorial Health Agencies to Improve Access to Needed Health Services. Journal of Public Health management and Practice, 26(1), 86–90. Viitattu 7.3.2023 https://doi.org/10.1097/PHH.0000000000001115. Kihlström, L., Huhtakangas, M., Karreinen, S., Viita-aho, M., Jormanainen, V., Keskimäki, I. & Tynkkynen, L-K. 2021. Globaali pandemia ja paikalliset ratkaisut – COVID-19 pandemian paikallinen hallinta ja johtaminen Suomessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 2.2.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-731-9. Kilpeläinen, M., Fordell, M., Hirsikangas S., Hulkko T., Paakki-Tiainen, K., Rauhala T., Repo, P. & Simula, M. 2020. Sijaisten käytön uudelleenorganisointi Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Pilottihankkeen loppuraportti. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 1/2020. Oulun yliopistollinen sairaala. Viitattu 5.2.2024 https://www.ppshp.fi/dokumentit/Kehitys%20ja%20tutkimus%20sislttyyppi/Sijaisten%20k%C3%A4yt%C3%B6n%20uudelleenorganisointi%201%202020.pdf. Koivula, R., Brotkin, H. & Saarsalmi, O. 2018. Turvallisia sote-palveluja: opas sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Viitattu 7.3.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-089-1. Korhonen, V. 2009. Tapauksena tapaustutkimus. Aikuiskasvatus Vol 29 Nro. 1 (2009). S. 66–67. Viitattu 30.3.2023 https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/view/94173/52851. Kylmä, J. & Juvakka, T. 2007. Laadullinen terveystutkimus. Helsinki: Edita Prima Oy. Kyytsönen, M., Aalto A-M. & Vehko, T. 2021a. Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköinen asiointi 2020–2021. Väestön kokemukset. Raportti 7/2021. Viitattu 6.3.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-680-0. Kyytsönen, M., Vehko, T., Jormanainen, J., Aalto, A-M & Möllär, K. 2021b. Terveydenhuollon etäasioinnin trendit vuosien 2013–2020 Avohilmon aineistossa. Viitattu 2.2.2024 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/141162/URN_ISBN_978-952-343-639-8.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Laine, M., Bamberg, J. & Jokinen, P. 2007. Tapaustutkimuksen taito. Helsinki: Gaudeamus. Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 15.3.2019/306. Viitattu 7.3.2023 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190306. Laki korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollosta 17.9.2019/695. Viitattu 7.5.2023 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2019/20190695. Leskinen, T. 2022. Etätyö lisääntyi useimmilla toimialoilla, maakunnissa palattiin lähityöhön. Tilastokeskus. Viitattu 22.3.2024 https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/etatyo-lisaantyi-useimmilla-toimialoilla-maakunnissa-palattiin-lahityohon/. Lindberg, L., Mueller, J., Haas, M. & Jones, R. 2022. Telehealth for Contraceptive Care During the COVID-19 Pandemic: Results of a 2021 National Survey. American journal of public health, Vol 112 Nro 5 (2022), S545–S554. Viitattu 14.2.2024 https://doi:10.2105/AJPH.2022.306886. Lindeberg, P., Saunila, M., Lappalainen, P., Ukko, J., & Rantanen, H. 2023. The relationship between various social work environment elements and hybrid worker well-being. Facilities: Emerald Publishing, Vol 42 Nro 15/16, 1–16. Viitattu 21.2.2024 https://doi.org/10.1108/F-03-2023-0019. Martinez, K., Rastogi, R., Lipold, L. & Rothberg, M. 2020. Response to requests for contraception in one direct-to-consumer telemedicine service. An international reproductive health journal contraception,101(5), 350–352.Viitattu 14.2.2024 https://doi.org/10.1016/j.contraception.2020.01.017. Mateášová, M. & Meluchová, J. 2016. Benefits and risks of shared services centers as part of corporate financial management. Marketing Management, Trade, Financial and Social Aspects of Business. Viitattu 13.2.2024 https://www.researchgate.net/profile/Katarzyna-Chudy-Laskowska/publication/315831280_The_issue_of_innovation_implementation_on_the_example_of_RFID_technology/links/58ea2052aca2729d8cd4cf5e/The-issue-of-innovation-implementation-on-the-example-of-RFID-technology.pdf#page=136. Mendez de Leon, D. & Stroot, J. 2013. Using nursing resource teams to improve quality of care. Healthcare Financial Management, 67(8), 76–83. Viitattu 5.2.2024 https://www.proquest.com/docview/1429384086/fulltextPDF/240E8EF622E2493EPQ/1?accountid=27297&sourcetype=Trade%20Journals. Muench, S., Stoermer, E., Jensen, K., Asikainen, T., Salvi, M. & Scapolo, F. 2022. Towards a green and digital future. Publications Office of the European Union: Luxembourg. Viitattu 17.4.2024 https://doi.org/10.2760/54. O´Connor, K. & Dugan, J. 2017. Addressing floating and patient safety. Nursing, 47(2), 57–58. Viitattu 5.2.2024 https://doi.org/10.1097/01.NURSE.0000511820.95903.78. Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2015. Kehittämistyön menetelmät – Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Pennanen, P., Jansson, M., Torkki, P., Harjumaa, M., Pajari, I., Laukka, E., Lakoma, S., Härkönen, H., Verho, A., Martikainen, S., Kouvonen, A. & Leskelä, R.-L. 2023. Digitaalisten palvelujen vaikutukset sosiaali- ja terveydenhuollossa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:52. Viitattu 11.2.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-059-2. Pernaa, H.-K. 2020. Hyvinvoinnin toivottu tulevaisuus. Tarkastelussa kompleksisuus, antisipaatio ja osallisuus. Väitöskirja, Vaasan yliopisto. Viitattu 15.2.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-910-5. Persaud, Y. 2022. Using Telemedicine to Care for the Asthma Patient.Current Allergy and Asthma Reports, Vol 22. 43–52. Viitattu 14.2.2024 https://doi.org/10.1007/s11882-022-01030-5. Piirainen, K., Piirainen, S., Kuha, S., Ylisirniö, M. & Kanste, O. 2023. Sosiaali- ja terveysalan lähiesihenkilöiden kokemuksia hoitotyön varahenkilöstöstä henkilöstövoimavarojen johtamisen näkökulmasta. Hoitotiede, 35(4), 365–381. Pulkki, J., Wulff, P., Iivonen, S., Alanko, L., Alhola, K., Frilander, O., Hiilamo, H., Meriläinen, P., Nissinen, A., Savolainen, H., Suomalainen, E. & Setälä, L. 2023. Ekologisesti kestävä sosiaali- ja terveydenhuolto. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:49. Viitattu 22.4.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-491-0. Puusa A. 2020. Näkökulmia laadullisen aineiston analysointiin. Teoksessa A. Puusa & P.Juuti (toim.) Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Tallinna: Gaudeamus. Putus,T., Vilén, L., Suominen, E. & Atosuo, J. 2023. Loppuraportti Työsuojelurahaston projektiin #210375. Turun yliopisto. Viitattu 11.2.2024 https://www.utu.fi/sites/default/files/media/Trossi/Loppuraportti_TSRstressitutkimus_yhteenveto_2023.pdf. Rajamäki, S. & Mikkola, L. 2017. Työyhteisön vuorovaikutus ja työyhteisöön kuuluminen: Hoitohenkilökunnan käsityksiä. Työelämän tutkimus, Vol 15 Nro 3 (2017), 250–265. Viitattu 21.2.2024 https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/85277. Rainess, M., Archer, W., Hofmann, L. & Nottingham, E. 2015. Empowering float nurses. Nursing management, 46(2), 15–19. Viitattu 11.2.2024 https://doi.org/10.1097/01.NUMA.0000460046.94309.d0. Reponen, J. 2015. Terveydenhuollon sähköiset palvelut murroksessa. Duodecim, 2015; 13, 1275–1246. Viitattu 2.4.2023 https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo12323.pdf. Richter, P., & Brühl, R. 2017. Shared service center research: A review of the past, present, and future. European management journal, 35(1), 26–38. Viitattu 13.2.2024 https://doi.org/10.1016/j.emj.2016.08.004. Riekkinen, V., Suominen, T. & Roos, M. 2020. Sairaanhoitajien kokemuksia lainavuoroista – laadullinen kyselytutkimus. Tutkiva Hoitotyö, 18(3), 26–33. Viitattu 7.3.2023 https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202012108708. Rothwell, A., Herbert, I. & Seal, W. 2011. Shared service centers and professional employability. Journal of Vocational Behavior, Vol 79 Nro 1 (2011), 241–252. Viitattu 13.2.2024 https://doi.org/10.1016/j.jvb.2011.01.001. Saad, L. & Wigert. B. 2021. Remote Work Persisting and Trending Permanent. Gallup World Headquarters. Viitattu 1.2.2024 https://www.illinoisworknet.com/WIOA/Documents/Gallup%20-%20Remote%20Work%20Persisting%20and%20Trending%20Permanent.pdf. Saarijärvi, M., Kuusisto, O., Lokka-Lepistö, T. & Anttila, P. 2023. Digitalisaation edistämisen ohjelman loppuraportti. Julkisen hallinnon ICT. Valtiovarainministeriön julkaisuja – 2023:37. Viitattu 23.9.2023 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-262-8. Saunders, M. & Lewis, P. 2012. Doing Research in Business & Management. An Essential Guide to Planning Your Project. Harlow, England: Pearson Education Limited. Schrey, A. 2024. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö. Digitaalisten palveluiden ylilääkäri. Organisaation sisäinen intranet. Digipalveluiden esittely. Viitattu 15.2.2024. Shaw, R., Morrison, R., Webb, S., Balogun, O., Duncan, H. & Butcher, I. 2024. Challenges to well-being in critical care. Nursing in critical care 2024 Jan 17. 1–11. Viitattu 5.2.2024 https://doi.org/10.1111/nicc.13030. Sosiaali- ja terveysministeriö 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. Viitattu 6.3.2023 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/70321/URN_ISBN_978-952-00-3548-8.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Sosiaali- ja terveysministeriö 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:5. Viitattu 24.3.2023 https://verkkojulkaisut.valtioneuvosto.fi/stm/zine/2/toc. Sosiaali- ja terveysministeriö 2021. Opiskeluterveydenhuollon opas 2021. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2021:14. Viitattu 13.4.2023 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-9695-3. Sosiaali- ja terveysministeriö 2022. Asiakas- ja potilasturvallisuusstrategia ja toimeenpanosuunnitelma 2022–2026. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:2. Viitattu 19.2.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8464-6. Sosiaali- ja terveysministeriö 2023a. Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategia 2023–2035. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:32. Viitattu 19.2.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-9889-6. Sosiaali- ja terveysministeriö 2023b. Hoitoon pääsy (hoitotakuu). Viitattu 6.5.2023 https://stm.fi/hoitotakuu. Straw, C. 2017. Investing in the Float Pool: A Cost Effective Alternative for Staffing Shortages. University of San Francisco. Viitattu 11.2.2024 https://repository.usfca.edu/capstone/618. Straw, C. 2018. Engagement and retention in float pools. Keeping the team above water. Nursing Management, 49(10), 30–36. Viitattu 7.3.2023 https://journals.lww.com/nursingmanagement/fulltext/2018/10000/engagement_and_retention_in_float_pools__keeping.7.aspx. Terveydenhoitajaliitto 2023. Terveydenhoitajaliiton kysely: Terveydenhoitajat eivät pysty tekemään työtään lain edellyttämällä tavalla. Viitattu 7.5.2023 https://www.terveydenhoitajaliitto.fi/ajankohtaista/terveydenhoitajaliiton-kysely-terveydenhoitajat-eivat-pysty-tekemaan-tyotaan-lain-edellyttamalla-tavalla/. Valtioneuvosto 2022a. Suomi EU:n digivertailun ykkössijalle. Viitattu 5.2.2024 https://valtioneuvosto.fi/-//10623/suomi-eu-n-digivertailun-ykkossijalle. Valtioneuvosto 2022b. Valtioneuvoston selonteko: Suomen digitaalinen kompassi. Valtioneuvoston julkaisuja 2022:65. Viitattu 6.5.2023 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-906-9. Valtioneuvosto 2023a. Uudet digitaaliset palvelut edistävät sote-palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta. Viitattu 24.3.2023 https://valtioneuvosto.fi/-/1271139/uudet-digitaaliset-palvelut-edistavat-sote-palvelujen-saatavuutta-ja-saavutettavuutta. Valtioneuvosto 2023b. Vahva ja välittävä Suomi. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58. Viitattu 23.9.2023 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-763-8. Valtioneuvoston kanslia 2024. Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma Agenda2030. Viitattu 22.4.2024 https://kestavakehitys.fi/agenda-2030. Valtiovarainministeriö 2023. Digitalisaation edistäminen. Viitattu 23.9.2023 https://vm.fi/digitalisaation-edistamisen-ohjelma. Vehko, T., Kyytsönen, M., Ikonen, J., Koskela, T., Kainiemi, E. & Parikka, S. 2022. Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten vastaanottopalveluiden käyttö kaupunki – maaseutu alueluokituksen mukaan Suomessa. Viitattu 2.2.2024 https://doi.org/10.23996/fjhw.114017. Viitala, R. 2021. Henkilöstöjohtaminen. Keskeiset käsitteet, teoriat ja trendit. Helsinki: Edita. Vilkka, H. 2007. Tutki ja kehitä. Vaajakoski: Gummerus Kirjapaino Oy. Weiste, E., Rydman, V. & Kurki A.-L. 2022. Osallisuutta vai eriarvoisuutta? Sote-toimijoiden käsityksiä asiakasosallisuudesta digitalisoituvissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Finnish Journal of eHealth and eWelfare, Vol 14 Nro 3 (2022), 299–308. Viitattu 19.2.2024 https://doi.org/10.23996/fjhw.112893. World Health Organisation 2021. Global strategy on digital health 2020–2025. Viitattu 7.3.2023 https://www.who.int/docs/default-source/documents/gs4dhdaa2a9f352b0445bafbc79ca799dce4d.pdf. Yin, R. 2003. Case Study Research. Design and Methods. Third Edition. Thousand Oaks, California: Sage Publications, Inc. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö 2023. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS. Viitattu 4.3.2023 https://www.yths.fi/yths/ylioppilaiden-terveydenhoitosaatio/. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö 2024. Power BI. Organisaation sisäinen intranet. Viitattu 5.2.2024. Yu F., Raphael, D., Mackay, L., Smith, M. & King, A. 2019. Personal and work-related factors associated with nurse resilience: A systematic review. International Journal of Nursing Studies, Volume 93, May 2019, 129–140. Viitattu 11.2.2024 https://doi.org.10.1016/j.ijnurstu.2019.02.014. LIITTEET Liite 1. Infokirje tiimikoordinaattoreille kyselyyn osallistumisestaLiite 2. Webropol- kyselytutkimuksen saatekirjeLiite 3. Webropol-kyselytutkimus Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön terveydenhoitajilla Hybridityön vaikutukset esihenkilöiden työhyvinvointiin Paula Romppanen, Sanna Sadinmaa Johdanto Hybridityö muodostui Covid-19-pandemian myötä aiempaa yleisemmäksi työnteon muodoksi ja vaikuttaa tulleen jäädäkseen (Ranki 2023, 6). Hybridityöllä tarkoitetaan työn organisointitapaa, jossa lähityö ja etätyö yhdistyvät (Työterveyslaitos 2023a). Suomessa hybridityön tekijöiden määrä on lisääntynyt viimeisen kahden vuoden aikana kolmanneksella (Suutala, Kaltiainen & Hakanen 2023, 4). Työterveyslaitos on tutkinut työelämän muutosta, ja tutkimuksista on noussut tarve laajemmalle selvitykselle hybridityön seurauksista tuottavuudelle ja työhyvinvoinnille (Ranki & Koivula 2023). Työ ja työympäristö liittyvätkin olennaisina osina työhyvinvointiin työntekijän omien voimavarojen ja asenteiden, organisaation toimintakulttuurin sekä johtamisen ja työyhteisön ohella (Manka & Manka 2016, 75–76). Tämä opinnäytetyö kirjoitettiin osana ylempää terveydenhoitajan ammattikorkeakoulututkintoa Digitaalisten terveyspalveluiden ja terveyden edistämisen koulutusohjelmassa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hybridityön vaikutuksia esihenkilöiden työhyvinvointiin. Opinnäytetyön tavoitteena oli tunnistaa, millaiset tekijät vaikuttavat esihenkilöiden työhyvinvointiin hybridityössä. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset olivat mitkä tekijät vaikuttavat positiivisesti esihenkilöiden työhyvinvointiin hybridityössä ja mitkä tekijät vaikuttavat negatiivisesti esihenkilöiden työhyvinvointiin hybridityössä. Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä kyselytutkimuksena, jonka tutkimuskohteena oli joukko yksityisen terveyspalveluita tuottavan yrityksen hybridityötä tekeviä esihenkilöitä. Toimeksiantajanamme on yksityinen Suomessa ja Ruotsissa terveyspalveluita tuottava yritys. Esihenkilötyö ja työhyvinvointi hybridityössä Lähityön ja etätyön yhdistävää työn organisointitapaa kutsutaan hybridityöksi (Työterveyslaitos 2023a). Lähityöllä tarkoitetaan työpaikalla toteutettavaa ansiotyötä (Ranki 2023, 6) ja etätyöllä pääasiallisen työpaikan ulkopuolella toteutettavaa ansiotyötä (Bonetti, Gabaglio, Jacobs & Plassman 2002; Työterveyslaitos 2023a). Lähityöstä käytetään yleisesti myös termiä läsnätyö. Hybridityö on hajautettua, kokonaan tai osin tieto- ja viestintätekniikan välityksellä, organisaation eri toimipisteissä ja osin kotoa käsin, tehtävää työtä (Vilkman 2016, 13). Hybridityön käsite on toistaiseksi vakiintumaton. Ajan jakaantuminen etä- ja lähityön välillä vaihtelee, esimerkiksi osan viikosta tai kuukaudesta työntekijä on etätöissä kotona ja osan lähitöissä työpaikalla. Hybridityö on muodostunut aiempaa yleisemmäksi työnteon muodoksi ja Työterveyslaitoksen tekemässä tutkimuksessa syksyllä 2021 vähintään kymmenen henkilöä työllistävistä yrityksistä 70 prosentissa tehtiin hybridityötä. (Ranki 2023, 6.) Vuoden 2022 Suomen Työolobarometrin mukaan palkansaajista 45 % teki etätyötä päivittäin, viikoittain, kuukausittain tai satunnaisesti. Palkansaajista 75 % koki voivansa riittävästi vaikuttaa siihen, kuinka usein he etätyötä tekevät (Lyly-Yrjänäinen 2023, 48–49). Kesällä 2023 tehdyssä Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi -tutkimuksessa hybridityötä tekevien osuus oli lisääntynyt kahden vuoden takaiseen verraten, kun vuonna 2023 vastaajista 31 % vastasi tekevänsä hybridityötä vuoden 2021 vastaava osuus oli 20 % (Suutala, Kaltiainen & Hakanen 2023, 4). Esihenkilötyö hybridityössä Johtajuus pohjautuu vuorovaikutukselliseen vaikuttamiseen. Johtajuuden prosessissa ihmiset hyväksyvät yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi johtajakseen jonkun määritellyssä kontekstissa. (Silva 2016, 1–4.) Johtajuus vaatii toteutuakseen seuraajia ja sen, että ihmiset tunnistavat johtajansa. Johtajuus perustuu ihmissuhteisiin ja sosiaaliseen vaikuttamiseen. Auktoriteetin lisäksi tehokkaalla johtajalla on kyky vaikuttaa työntekijöihin niin, että nämä tekevät parhaansa organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi. (Contreras, Baykal & Abid ym. 2020, 4.) Työorganisaation johtaminen on ihmisten ja muiden resurssien, kuten järjestelmien, tilojen, teknologian, valtasuhteiden, käytäntöjen sekä organisaation rakenteen avulla tehtävää tavoitteellista toimintaa. Johtajuuden keskeisiä elementtejä ovat luottamukseen perustuvat lähiesihenkilöiden ja alaisten väliset suhteet sekä niihin liittyvä vuorovaikutus. (Eriksson & Lehtimäki 2018, 217–222.) Johdon tukea toivotaan päätöksentekoon ja työnsuunnitteluun (Korhonen, Holopainen, Kanerva, Petman & Haavisto 2020, 57). Tuen lisäksi esihenkilöltä odotetaan ohjausosaamista, tiedottamista, osallistamista, valvontaa ja käytäntöjen arviointia, vastuunottoa sekä työn mahdollistamista tarjoamalla riittävät resurssit ja tarvittavat välineet. Johdon tuen vaikutuksen työhön sitoutumiseen on tutkittu olevan lähityössä suurempi kuin etä- ja hybridityössä. (Wontorczyk & Rożnowski 2022, 17.) Covid-19-pandemian myötä johtamista lähdettiin tarkastelemaan uuden muotoutuvan hybridityötavan näkökulmasta. Hybridityön johtamisessa tärkeää on hyvä vuorovaikutus ja selkeä viestintä, yhdenmukaisten prosessien määritteleminen, roolien ja vastuiden jakaminen sekä työn näkyväksi tekeminen erilaisten työkalujen, dokumentoinnin ja yhteydenpidon keinoin (Casey 2021). Menestyminen etätyöympäristöissä ja organisaatioiden tavoitteiden saavuttaminen vaatii johtajilta toimia mukauttaa yrityksen rakenteita vähemmän hierarkkisiksi, sekä kykyä yhdistää ja johtaa virtuaalitiimejä tehokkaasti. Johtajien on kehitettävä uusia toimintatapoja luodakseen vahvan ja luotettavan suhteen työntekijöidensä kanssa, ylläpitääkseen heidän osaamistansa ja huolehtiakseen heidän hyvinvoinnistaan. (Contreras ym. 2020, 4–7.) Ravelinin, Laukan, Heponiemen, Kaihlasen ja Kansten (2021, 229–230) tutkimuksessa havaittiin digitaalisen työkulttuurin johtamisen muuttuneen perusterveydenhuollon johtajien näkökulmasta Covid-19-pandemian myötä. Muutokset liittyivät johtajien muutosvalmiuteen, muutosjohtamiseen, sekä työn luonteen muutokseen, joiden lisäksi työssä tapahtuneet kanssakäymisen muutokset digitaalisten työvälineiden kautta vaativat johtajilta erityistä huomiota, jotta suhteet työntekijöihin pysyivät yllä. Esihenkilön työhyvinvointi hybridityössä Sosiaali- ja terveysministeriö määrittelee työhyvinvoinnin kokonaisuutena, jonka muodostavat itse työ ja sen mielekkyys, terveys, turvallisuus sekä hyvinvointi. Työhyvinvointiin positiivisesti vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa hyvä johtaminen ja työyhteisön ilmapiiri sekä työntekijöiden ammattitaito. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2023.) Työterveyslaitos taas korostaa työhyvinvoinnin määrittelyssään työntekijän myönteistä kokemusta omien voimavarojen sekä työn fyysisten ja psyykkisten vaatimusten yhteensopivuudesta (Työterveyslaitos 2023b). Esihenkilö toimii yleensä organisaationsa toimintakyvylle ratkaisevassa asemassa. Hän työskentelee usein henkisesti kuormittavissa tilanteissa, joissa voi muodostua ristiriita ylemmän johdon ja alaisten sekä organisaation ja sen asiakkaiden erilaisista odotuksista ja jännitteistä. Esihenkilön asema organisaatiossa edellyttää häneltä poikkeuksellisen suurta vastuuta huolehtia omasta fyysisestä ja henkisestä kunnostaan. (Järvinen 2014, 25–26.) Kun esihenkilö voi hyvin, hänellä riittää voimavaroja myös tukea työntekijöitään (Nummelin 2008, 26–27). Työhyvinvoinnin kokonaisuuteen hybridityössä liittyy olennaisina osina käsitteet fyysinen, kognitiivinen ja organisatorinen ergonomia. Tämä on Suomessa ja kansainvälisesti tyypillisesti käytetty jaottelu ergonomiasta. Fyysiseen ergonomiaan liittyy työympäristön, työmenetelmien ja -välineiden suunnittelu sekä fyysisen toiminnan sopeuttaminen ihmisen fysiologisten ominaisuuksien mukaisiksi. Kognitiivisella ergonomialla tuetaan tietoa työstävän, tuottavan ja käsittelevän ihmisen kykyä työskennellä hyvin keskittyen. Organisatorinen ergonomia taas viittaa henkilöstön, työprosessien ja työaikajärjestelyjen suunnitteluun. Organisatorinen ergonomia on myös toiminnan laadun ja yhteistyön kehittämistä työprosessien ja teknisten ratkaisujen näkökulmasta. (Launis & Lehtelä 2011, 20–21; Suomen ergonomiayhdistys 2019; Työterveyslaitos 2023c.) Lisäksi hybridityötä tekevän henkilön työhyvinvointiin vaikuttavat muut sosiaaliset ulottuvuudet kuten yhteisöllisyys ja vuorovaikutus sekä perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen (Ruohomäki & Laitinen 2023; Työterveyslaitos 2023d; Virtanen, Kaltiainen & Hakanen 2022, 40). Zyznawska ja Bartecka (2021) tarkastelivat tutkimuksessaan fyysistä kuormitusta etätyöhön siirtyneillä työntekijöillä ja totesivat selkäoireiden lisääntyneen merkittävästi. Etätyössä hankalat asennot, toistuvat liikkeet ja pitkät keskeytyksettömät paikallaan olot ei-ergonomisten työpisteiden äärellä lisäävät tuki ja liikuntaelinsairauksien, erityisesti selkäkipujen, sekä ylä- ja alaraajojen sairauksien riskiä (Buomprisco, Ricci, Perri & De Sio 2021, 3). Condrowati, Bachtiar, Maharani ja Utari (2020, 158) tutkivat Covid-19-pandemian aikana etätyötä tehneiden tuki- ja liikuntaelinsairauksien esiintyvyyttä. Selkäkipujen lisäksi etätyöntekijät kärsivät niska- ja hartiaseudun oireista. Kognitiivinen ergonomia liittyy tiedolla työskentelyyn ja siksi voidaankin puhua myös informaatioergonomiasta. Informaatioergonomiaan liittyvät kuormitustekijät ovat nousseet keskeisiksi työhyvinvoinnin huolenaiheiksi tietotyössä. (Franssila 2014, 8–9; Työterveyslaitos 2023e.) Etätyön tekijöillä on todettu työajan venymistä ja haasteita tauotuksen sekä palautumisen suhteen (Ruohomäki & Laitinen 2023). Kognitiivisella kuormituksella on todettu olevan yhteys uupumusoireiluun ja matalaan tuottavuuteen työssä (Kalakoski ym. 2022, 3). Suomen Työolobarometrin 2021 mukaan etätyötä tekevistä 73 % koki pystyvänsä keskittymään etätyössä paremmin kuin toimistolla työskennellessään (Työ- ja elinkeinoministeriö 2022). Tosin lapsiperheellisillä kodin vaatimukset saattavat häiritä etätyön onnistumista (Virtanen, Kaltiainen ja Hakanen 2022, 28). Juchnowicz ja Kinowska (2021, 8) selvittivät tutkimuksessaan, että etätyötä tekevillä työntekijöillä mahdollisuus työ- ja perhe-elämän tasapainoiseen hyvinvointiin oli vähäisempi kuin toimistolla työskentelevien. Myös organisaatiokulttuurilla on vaikutuksia hybridityössä koettuun työhyvinvointiin. Organisaatiolta saatu tuki etätyössä on vahvasti yhteydessä koettuun työn imuun ja työkykyyn. (Sjöblom ym. 2021, 24.) Työn imu on työhön liittyvää innostusta ja merkityksellisyyden kokemusta, jolla on positiivinen vaikutus työntekijän kokonaisvaltaiseen työhyvinvointiin (Työterveyslaitos 2023f). Yhteenkuuluvuuden tunne omaan organisaatioon nousi Virtasen ym. (2022, 25) tutkimuksessa merkittävämmäksi paremman työn imun ja vähäisemmän työuupumuksen selittäjäksi. Juchnowicz ja Kinowska (2021, 9) havaitsivat tutkimuksessaan, ettei hybridityön tekijöillä todettu haasteita työpaikan ihmissuhteissa, toisin kuin jatkuvan etätyön tekijöillä. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan työhyvinvoinnissa tapahtui lievää heikentymistä Covid-19-pandemian pitkittyessä, mutta tutkijat tulkitsevat tuloksistaan kuitenkin, että Suomen työntekijät ja työnantajat ovat selvinneet ilman merkittävää työhyvinvoinnin heikentymää (Virtanen, Kaltiainen & Hakanen 2022, 12, 40). Myös Sjöblom, Mäkiniemi, Juutinen, Oksanen ja Mäkikangas (2021, 35–36) osoittivat etätyön työhyvinvointivaikutuksia selvittävässä tutkimushankkeessaan, ettei valtaosan työhyvinvointi muuttunut työn tekemisen paikan ja olosuhteiden merkittävästä muutoksesta huolimatta. Kuitenkin tutkituista noin viidenneksellä työhyvinvointi oli joko matalaa tai laski pitkään jatkuneen etätyön aikana ja koko tutkimusaineistossa uupumusasteisen väsymyksen taso oli korkea. Työterveyslaitoksen tutkimuksissa koronapandemian aikana myös johtajien työuupumusoireilu lisääntyi lievästi (Kaltiainen & Hakanen 2021). Suomalaisten työhyvinvointi ei ole palautunut Covid-19-pandemiaa edeltävälle tasolle. Erityisesti työuupumusoireilu on lisääntynyt jokaisella koulutusasteella ja kognitiiviset häiriöt ovat yleistyneet hybridityössä. Myös työn imun kokemukset hybridityössä ovat laskeneet vuosina 2021–2023 samalle tasolle kuin pääsääntöisesti etätyötä tekevien kokemukset. Lisäksi pääasiassa etätyötä tekevillä yksinäisyyden tunteet ovat lisääntyneet. (Hakanen & Kaltiainen 2023; Suutala, Kaltiainen & Hakanen 2023, 25, 37–38, 43.) Hybridityön työhyvinvointivaikutuksien selvittäminen kyselytutkimuksen avulla Opinnäytetyön tutkimusmenetelmäksi valittiin määrällinen eli kvantitatiivinen menetelmä. Määrällisellä tutkimuksella voidaan tutkia ennestään vähän tunnettuja asioita tai tehdä jo tutkittua asiaa aiempaa selvemmäksi (Vilkka 2007, 19–20). Tässä opinnäytetyössä tutkittiin melko uutta hybridityön ilmiötä, jonka vuoksi määrällinen tutkimusmenetelmä soveltuukin käytettäväksi tässä tutkimuksessa. Opinnäytetyölle sopiva lähestymistapa oli kyselytutkimus eli survey-tutkimus, joka on tehokas ja taloudellinen tapa kerätä tietoa suurestakin tutkimusjoukosta. Kyselytutkimuksella voi kerätä ja tarkastella tietoa muun muassa erilaisista ilmiöistä, ihmisten toiminnasta, mielipiteistä sekä asenteista ja arvoista. (Heikkilä 2008, 19; Vehkalahti 2008, 11.) Toimeksiantajanamme on yksityinen Suomessa ja Ruotsissa terveyspalveluita tuottava yritys. Opinnäytetyön tutkimuskohteena oli joukko yksityisen terveyspalveluita tuottavan yrityksen hybridityötä tekeviä esihenkilöitä. Tutkimusjoukko koostui 77 vastaavasta työterveyshoitajasta, jotka toimivat esihenkilöinä ja työskentelivät pääasiassa hallinnollisissa tehtävissä. Aineiston keruu ja analysointi Vilkan (2021, 76) mukaan kyselylomake on tavallisin määrällisen tutkimusmenetelmän aineistonkeruussa käytetty menetelmä. Muuttujien valinta tutkimuksessa ja kyselylomakkeella perustellaan teoreettiseen viitekehykseen ja tutkimuksen tavoitteisiin pohjautuen (Vilkka 2021, 83). Kyselylomakkeen suunnittelussa määritetään mitä taustatekijöitä selvitetään, sekä millaista muotoa kysymyksissä käytetään: avoimia, monivalinta- vai sekamuotoisia kysymyksiä (Vilkka 2021, 85–86). Kyselylomaketutkimus soveltuu suurelle hajallaan olevalle joukolle ihmisiä ja sopii käytettäväksi arkaluontoisempienkin kysymysten esittämiseen, sillä vastaaja jää tuntemattomaksi (Sarracino, Riillo & Mikucka 2017, 141–144; Vilkka 2021, 76). Kyselytutkimuksen haasteita voivat olla alhaiset vastausprosentit, sekä palautusten viiveet. Lisäksi täytyy varmistaa, että tutkimukseen osallistujilla on käytettävissään yhtenäiset tietotekniset resurssit, mikäli kysely toteutetaan sähköpostitse (Vilkka 2021, 76). Sarracinon, Riillon ja Mikuckan (2017, 154) tutkimuksessa verkkokyselyiden katsottiin olevan toimivia ja luotettavia hyvinvoinnin tietojen keräämiseen. Verkkokyselyn etuna on halpa toteutus, sekä mahdollisuus tietojen tallentamiseen suoraan sähköiseen muotoon, joka nopeuttaa tiedon valmistelua ja analysointia. Verkkokysely mahdollistaa vastaamisen itselle sopivana ajankohtana, joka vaikuttaa tutkimuksen luotettavuuteen myönteisesti (Sarracino ym. 2017, 141, 154). Opinnäytetyön aineistonkeruun menetelmäksi valittiin verkkokysely, sillä se sopii toteutettavaksi tutkittaville esihenkilöille, jotka työskentelevät hajallaan ympäri Suomen. Esihenkilöiden tiedettiin olevan kiireisiä, jonka vuoksi valittiin nopeasti vastattavissa oleva strukturoitu verkkokysely, johon jokainen voi vastata itselleen sopivana ajankohtana. Lapin ammattikorkeakoulu tarjosi käyttöön Webropol-ohjelman, jonka avulla verkkokysely laadittiin. Esihenkilöille suunnattu kyselylomake muodostui strukturoiduista monivalintakysymyksistä ja vastausvaihtoehdot oli merkitty Likert-asteikolle (kuvio 1). Kyselyn alussa oli vastaajille osoitettu saateviesti (liite 1). Hybridityön vaikutuksia esihenkilöiden työhyvinvointiin kartoitettiin 24 kysymyksen avulla (liite 2). Kysely sisälsi kaksi taustakysymystä liittyen etätyöpäivien määrään ja kokemukseen omasta työhyvinvoinnista. Kuvio 1. Likert-asteikon vastausvaihtoehdot Kyselyn vastauslinkki lähetettiin toimeksiantajayrityksen edustajan toimesta 77 esihenkilölle sähköpostitse. Kyselyn vastausaika oli kolme viikkoa. Toimeksiantajayrityksen edustaja muistutti kyselystä yrityksen sisäisen viestintäkanavan kautta ensimmäisellä vastausviikolla, sekä sähköpostitse kahden viikon kuluttua vastausajan alusta. Kyselyyn vastasi 34 esihenkilöä. Kyselyssä havaittujen asioiden päättelemisen tueksi voidaan saada tietoa ristiintaulukoinnin ja korrelaatiokertoimen avulla (Vilkka 2007, 120). Tämän opinnäytetyön kyselyn tuloksien analysoinnissa hyödynnettiin Webropol-ohjelman analyysityökalua. Aineistoa tarkasteltiin määrällisesti ja korrelaatiokertoimien (r) avulla tuloksista tarkasteltiin niitä, jotka olivat tilastollisesti merkitseviä (p<0.05) (Liite 3; Liite 4). Tutkimustulokset Kysely hybridityön vaikutuksista esihenkilöiden työhyvinvointiin lähetettiin 77 yksityisen terveydenhuollon palveluita tuottavan yrityksen vastaavalle työterveyshoitajalle. Kyselyyn vastasi 34 esihenkilöä, jolloin vastausprosentti oli 44,16 %. Kaikki vastanneet esihenkilöt vastasivat lähes kaikkiin kysymyksiin, vain neljässä kysymyksessä oli 33 vastaajaa (Liite 2). Kaikki kyselyn vastaajat tekivät hybridityötä ja heistä yli puolet (59 %) teki etätyötä 1–3 päivänä viikossa. Vain yksi esihenkilöistä ilmoitti tekevänsä etätyötä 4–5 päivänä viikossa ja satunnaisesti etätyötä teki reilu kolmasosa vastaajista (38 %). Suurin osa vastaajista (88 %) pystyi vaikuttamaan etä- ja lähityöpäivien määrään. Yli puolet esihenkilöistä vastasi voivansa melko hyvin, mutta kokevansa työhyvinvointinsa hieman alentuneena (kuvio 2). Kokemus hybridityön mielekkyydestä oli yhteydessä hyväksi koetun työhyvinvoinnin kanssa (r=0.38, p<0.05). Hyväksi koetun työhyvinvoinnin todettiin olevan yhteydessä selkeän tiedonkulun ja viestinnän (r=0.58, p<0.001) sekä selkeiden roolien ja vastuiden kanssa (r=0.4, p<0.05) (Liite 4). Kuvio 2. Esihenkilöiden kokemus työhyvinvoinnistaan hybridityössä Esihenkilöitä pyydettiin arvioimaan ovatko työn vaatimukset lisääntyneet hybridityön myötä ja onko se vaikuttanut negatiivisesti työssä jaksamiseen. Vastaajien kokemukset vaihtelivat (kuvio 3). Kuvio 3. Työn vaatimusten ja jaksamisen muutos hybridityön myötä Riittävästi tukea esihenkilötyöhön omalta esihenkilöltään koki saavansa yli puolet vastaajista (73%). Tulos oli yhteydessä kokemukseen selkeistä rooleista ja vastuista (r=0.67, p<0.001) sekä sujuvasta tiedonkulusta ja viestinnästä (r=0.62, p<0.001). Organisaation tiedonkulku ja viestintä hybridityössä koettiin yleisesti sujuvaksi (85 %). Lähes kaikki vastaajat (91 %) kokivat oman esihenkilönsä luottavan siihen, että he hoitavat oman työnsä yhtä tehokkaasti kotona kuin toimistolla. Lisäksi suurin osa vastaajista (88 %) luotti omien alaistensa tekevän työnsä yhtä tehokkaasti kotona kuin toimistolla. Myös roolit ja vastuut organisaatiossa olivat selkeät suurimmalle osalle vastaajista (83 %). Puolet vastaajista ei kokenut esihenkilötyötä haastavammaksi hybridityössä verrattuna perinteiseen toimistotyöhön. Kuitenkin noin kolmasosa vastaajista koki esihenkilötyön haastavammaksi hybridityön myötä (kuvio 4). Kokemuksen esihenkilötyön haastavuudesta havaittiin olevan yhteydessä pidemmiksi venyneisiin työpäiviin (r=0.56, p<0.001) ja vähentyneeseen tauotukseen hybridityössä (r=0.48, p<0.01). Kuvio 4. Kokemus esihenkilötyön haastavuudesta hybridityön myötä Esihenkilöiltä kysyttiin osaavatko he käyttää organisaatiossa käytössä olevia digitaalisten laitteita ja ohjelmia. Suurin osa vastaajista (79%) oli täysin samaa mieltä ja loput 21 % jokseenkin samaa mieltä. Valtaosa vastaajista (88%) koki myös saaneensa mahdollisuuden tarvittavaan koulutukseen digitaalisten laitteiden ja ohjelmien käyttöön. Esihenkilöiden kokemukset työnantajaorganisaation tarjoamista työvälineistä sujuvan työskentelyn mahdollistamiseksi etätyössä vaihtelivat (kuvio 5). Kuvio 5. Kokemukset työvälineistä etätyössä Tässä tutkimuksessa lähes kaikki esihenkilöt (97 %) kokivat hybridityön tekemisen mielekkääksi. Työn imua koettiin pääsääntöisesti enemmän hybridityössä kuin perinteisessä toimistotyössä (kuvio 6). Työn imun kokemus oli yhteydessä kokemukseen hybridityön mielekkyydestä (r=0.58, p<0.001). Taukojen vähentymisestä kotona työskennellessä ilmoitti 61 % vastaajista ja hieman yli puolet (56 %) ilmoitti myös työpäivän venyvän pidemmäksi kotona työskennellessä. Taukojen väheneminen ja työpäivien venyminen olivat yhteydessä toisiinsa (r=0.66, p<0.001). Vastaajista 91 % koki vapaa-ajan ja hybridityön yhteensovittamisen vaivattomaksi. Kuvio 6. Kokemukset työn imusta Noin kolmasosa (32 %) tutkimuksen vastaajista koki tuki- ja liikuntaelinoireiden lisääntyneen hybridityön myötä. Kyselyyn vastanneista esihenkilöistä hieman alle puolet ilmoitti työskentelevänsä fyysisen ergonomian osalta toimivassa työpisteessä kotona (kuvio 7). Yli puolet vastaajista (61 %) ei kokenut hybridityöhön siirtymisen vähentäneen liikunnan määrää. Kuvio 7. Kokemukset työpisteen fyysisestä ergonomiasta kotona Lähes kaikilla vastaajilla (94 %) oli mahdollisuus häiriöttömään ja rauhalliseen työskentelytilaan kotona ja suurin osa esihenkilöistä (85 %) kokikin työhön keskittymisen paremmaksi kotona kuin toimistolla työskennellessä. Tulokset olivat yhteydessä positiiviseen kokemukseen hybridityön mielekkyydestä ja työn imusta (Liite 4). Tässä tutkimuksessa kokemukset yksinäisyydestä hybridityössä jakautuivat, mutta pääsääntöisesti hybridityön ei koettu vaikuttavan yksinäisyyden kokemukseen työssä (kuvio 8). Lähes kaikki vastaajat (97 %) kokivat sosiaalisen vuorovaikutuksen digitaalisilla alustoilla itselleen luontevaksi. Esihenkilöistä 94 % koki työyhteisön yhteishengen hyvänä, vaikkeivat olisikaan toimistolla aina samaan aikaan. Kuvio 8. Kokemus yksinäisyydestä hybridityössä Johtopäätökset ja pohdinta Tämän opinnäytetyön kohderyhmänä olivat vastaavat työterveyshoitajat, jotka toimivat esihenkilötehtävissä yksityisessä terveyspalveluita tarjoavassa yrityksessä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää mitkä tekijät vaikuttavat esihenkilöiden työhyvinvointiin. Vastauksia saatiin kolmen viikon vastausajalle sattuneista loma-ajoista huolimatta kohtuullisesti, sillä lähes puolet esihenkilöistä vastasi kyselyyn. Tutkimustuloksista tunnistettiin esihenkilöiden työhyvinvointiin sekä positiivisesti, että negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä. Tutkimustulokset vastasivat tutkimuskysymyksiin ja kertovat toimeksiantajaorganisaation yhden työntekijäryhmän esihenkilöiden työhyvinvoinnista hybridityössä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suuntaa antavina hybridityön työhyvinvoinnin kehittämisessä myös muun alan organisaatioissa. Työhyvinvointiin positiivisesti vaikuttavat tekijät hybridityössä Tässä tutkimuksessa työhyvinvointiin hybridityössä positiivisesti vaikuttavia tekijöitä tunnistettiin useita. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet hybridityön tukevan työhyvinvointia paremmin pelkän etätyön tekemisen sijaan. Kuitenkin uusimmassa Miten Suomi voi? -tutkimuksessa työn imun kokemukset hybridityössä ovat laskeneet samalle tasolle kuin pääsääntöisesti etätyötä tekevien kokemukset. (Hakanen & Kaltiainen 2023.) Tämän opinnäytetyön tutkimuksessa esihenkilöt kokivat hybridityön pääsääntöisesti mielekkääksi ja työn imua koettiin enemmän hybridityössä kuin perinteisessä toimistotyössä. Näiden tekijöiden välillä havaittiin myös tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys. Yleisimmin esihenkilöt ilmoittivat tekevänsä etätyötä 1–3 päivänä viikossa. Kyselyyn vastanneista esihenkilöistä 88 % koki, että voivat itse vaikuttaa etä- ja lähityöpäivien määrään. Tulokset ovat yhteneviä vuoden 2022 Työolobarometrin kanssa, jossa palkansaajista 75 % koki voivansa riittävästi vaikuttaa siihen, kuinka usein he etätyötä tekevät (Lyly-Yrjänäinen 2023, 48–49). Tämän opinnäytetyön tutkimuksessa lähes kaikilla esihenkilöillä oli mahdollisuus häiriöttömään ja rauhalliseen työskentelytilaan kotona ja työhön keskittyminen koettiinkin paremmaksi kotona kuin toimistolla työskennellessä. Myös vuoden 2021 Suomen Työolobarometrissa suurin osa koki kykenevänsä keskittymään paremmin etänä työskennellessään, vaikka tuoreen tutkimustiedon mukaan kognitiiviset häiriöt ovatkin yleistyneet hybridityössä (Työ- ja elinkeinoministeriö 2022; Suutala, Kaltiainen & Hakanen 2023, 37). Tämän opinnäytetyön tutkimuksessa esihenkilöt kuitenkin kokivat vapaa-ajan ja hybridityön yhteensovittamisen vaivattomaksi. Tulokset eroavat aiemmista tutkimustuloksista, joissa on todettu perhe-elämän ja etätyön yhdistämisen voivan olla haasteellista (Juchnowicz ja Kinowska 2021, 8; Virtanen, Kaltiainen ja Hakanen 2022, 28). Aiemmissa tutkimuksissa hybridityön tekijöillä ei ole todettu olevan haasteita työpaikan ihmissuhteissa, mutta pääasiassa etätyötä tekevillä yksinäisyyden kokemukset ovat kuitenkin lisääntyneet (Juchnowicz ja Kinowska 2021, 9; Hakanen & Kaltiainen 2023; Suutala, Kaltiainen & Hakanen 2023, 43). Tämän opinnäytetyön tutkimuksessa esihenkilöt eivät pääsääntöisesti kokeneet hybridityön vaikuttaneen yksinäisyyden kokemukseen. Työyhteisön yhteishenki hybridityössä koettiin hyvänä ja sosiaalinen vuorovaikutus digitaalisilla alustoilla luontevana. Aiemman tutkimustiedon mukaan yhteenkuuluvuuden tunteen on todettu olevan yhteydessä koettuun työn imuun ja työhyvinvointiin etätyössä (Sjöblom ym. 2021, 24; Virtanen ym. 2022, 25). Contrerasin ym. (2020, 4–7) mukaan johtajuus vaikuttaa olennaisesti työntekijöiden hyvinvointiin. Johdon tuella on tutkittu olevan vaikutusta työhön sitoutumiseen ja tukea toivotaan erityisesti päätöksentekoon sekä työnsuunnitteluun (Korhonen ym. 2020, 57; Wontorczyk & Rożnowski 2022, 17). Myös Caseyn (2021) mukaan tärkeänä hybridityön johtamisessa nähdään hyvä vuorovaikutus ja viestintä, sekä selkeät prosessit, roolit ja vastuut. Tämän opinnäytetyön tutkimuksessa esihenkilöltä saatu tuki koettiin pääsääntöisesti riittäväksi ja sillä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys kokemukseen selkeistä rooleista ja vastuista sekä sujuvasta tiedonkulusta ja viestinnästä. Esihenkilöt kokivat organisaation tiedonkulun ja viestinnän toimivaksi sekä roolit ja vastuut selkeiksi hybridityössä. Näillä havaittiin olevan tilastollinen yhteys koettuun työhyvinvointiin. Myös luottamus esihenkilöiden ja alaisten välillä koettiin hyväksi. Erikssonin ja Lehtimäen mukaan (2018, 217–222) johtajuus vaatii onnistuakseen luottamukseen perustuvan suhteen lähiesihenkilöiden ja alaisten välillä. Työhyvinvointiin negatiivisesti vaikuttavat tekijät hybridityössä Esihenkilöistä kaksi kolmasosaa koki työhyvinvointinsa alentuneen, mutta vain kolmannes vastaajista koki hybridityön vaikuttaneen negatiivisesti työssä jaksamiseen. Yli puolet esihenkilöistä kertoi taukojen vähentymisestä ja työpäivien venymisestä kotona työskennellessä, joiden välillä havaittiin tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys. Aiemmissa tutkimuksissa etätyöntekijöillä on todettu kognitiivista kuormitusta työaikojen venymisen, tauottamisen haasteiden ja heikentyneen palautumisen vuoksi. (Ruohomäki & Laitinen 2023). Kognitiivisen kuormituksen onkin todettu olevan yhteydessä uupumusoireiluun ja matalaan tuottavuuteen työssä (Kalakoski ym. 2022, 3). Etätyöllä on aiemmissa tutkimuksissa todettu olevan yhteys lisääntyneisiin tuki- ja liikuntaelin oireisiin (Condrowati ym. 2020, 158; Buomprisco ym. 2021, 3; Zyznawska & Bartecka 2021). Hybridityön myötä lisääntyneitä tuki- ja liikuntaelinoireita havaittiin myös tässä opinnäytetyön tutkimuksessa. Lisäksi yli puolet esihenkilöistä koki, ettei kotona oleva työpiste ollut toimiva fyysisen ergonomian osalta. Lisäksi esihenkilöiden kokemukset työnantajan tarjoamista työvälineistä etätyössä vaihtelivat. Kolmannes vastaajista ei kokenut tarjottujen työvälineiden mahdollistavan sujuvaa työskentelyä etätyössä. Eettisyys ja luotettavuus Opinnäytetyössä huomioitiin kohderyhmän oikeus yksityisyyden suojaan. Webropol-kysely toteutettiin anonyyminä, eikä vastaajien henkilötietoja kerätty tai käsitelty. Kohderyhmälle kerrottiin saateviestissä tutkimuksessa noudatettavasta tietosuojasta ja yksityisyyden suojasta (Liite 1). Vastaajat eivät tulleet tunnistetuksi vastauksistaan. Kyselytutkimustulokset säilytettiin tutkimusraportin kirjoittamisen ajan, jonka jälkeen ne hävitettiin asianmukaisesti. Määrällisen tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida validiteetin ja reliabiliteetin avulla. Validiteetti tarkastelee, onko tutkimuksessa mitattu sitä mitä oli tarkoitus mitata. Reliabiliteetti tarkastelee sitä, miten tarkasti mitataan ja miten tulokset korreloivat keskenään. (Toikko & Rantanen 2009, 121–122.) Tutkimuksen reliabiliteettia lisää tutkijan kriittisyys ja tarkkuus koko tutkimuksen ajan, sillä virheitä voi sattua tutkimuksen monessa eri vaiheessa (Heikkilä 2008, 30). Opinnäytetyön validiteettia lisää se, että tutkimuksen tulokset vastaavat esitettyihin tutkimuskysymyksiin. Myös kyselytutkimuksen haasteet, kuten mahdollisesti alhaiset vastausprosentit tai erot tietoteknisissä resursseissa, tunnistettiin jo opinnäytetyön suunnitelmavaiheessa. Niitä huomioitiin kyselyn aikataulua ja toteutusta suunniteltaessa, muun muassa selvittämällä esihenkilöiden mahdollisuus osallistua verkkokyselyyn vastausajan puitteissa. Luotettavuuden kannalta pyrittiin keräämään tietoa laadukkaista lähteistä, käyttäen myös kansainvälisiä lähteitä. Tulosten luotettavuutta lisää se, että kysely lähetettiin kaikille vastaavan työterveyshoitajan tehtävissä työskenteleville esihenkilöille toimeksiantajayrityksessä. Mahdollisimman korkean vastausprosentin saamiseksi yhteyshenkilöä pyydettiin muistuttamaan kohderyhmää kyselyyn vastaamisesta kahdesti. Vastaajat olivat työterveyshuoltoalan koulutuksen omaavia esihenkilöitä. Kyselyä laatiessa tehtiin esitiedon perusteella olettamuksia heidän tietotasostaan, jolloin esimerkiksi työn imun käsitettä ei avattu. Esihenkilöiden oletettiin tietävän mitä työpisteen fyysisellä ergonomialla tarkoitetaan. Kyselyä toistettaessa muun alan tutkimusjoukolle, tulisi edellä mainitut käsitteet avata vastaajille. Jatkotutkimusaiheet ja kehittämisehdotukset Hybridityö on ilmiönä melko uusi, joten sen pidemmän aikavälin vaikutuksia työhyvinvointiin ei vielä tiedetä. Tässä tutkimuksessa ilmeni taukojen vähentymistä sekä työpäivien venymistä kotona työskenneltäessä ja näiden havaittiin myös olevan yhteydessä toisiinsa. Vaikka tiedetäänkin taukojen vähentymisen ja työpäivien venymisen vaikuttavan negatiivisesti työhyvinvointiin, valtaosa tämän tutkimuksen vastaajista koki kuitenkin hybridityön ja vapaa-ajan yhteensovittamisen vaivattomaksi. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia, mitkä tekijät voivat vaikuttaa hybridityön ja vapaa-ajan yhteensovittamisen vaivattomuuden kokemukseen. Tässä tutkimuksessa esihenkilöt kokivat työn imua enemmän hybridityössä kuin perinteisessä toimistotyössä. Mielenkiintoista olisi tietää, voiko työn imulla olla negatiivisia vaikutuksia työhyvinvointiin hybridityössä ja vaikuttaako työn imun kokemus taukojen vähentymiseen tai työpäivien venymiseen, vaikka tässä tutkimuksessa näiden yhteyttä ei havaittu. Laadullisen tutkimuksen avulla voitaisiin syvällisemmin selvittää myös yksilöllisten ominaisuuksien, kuten persoonallisuustekijöiden sekä aiemman kokemuksen esihenkilö- ja hybridityöstä, vaikutuksia työhyvinvointiin hybridityössä. Tämä tutkimus tehtiin terveysalalla toimiville esihenkilöille. Tutkimuksessa ei painotettu esihenkilöiden työtä ja hyvinvointia terveysalalla, vaan keskityttiin tutkimaan yleisesti hybridityön työhyvinvointivaikutuksia esihenkilöillä. Olisikin mielenkiintoista selvittää, olisivatko tutkimustulokset samansuuntaisia, jos tutkimus toistettaisiin toisen alan esihenkilöille. Työhyvinvointiin hybridityössä negatiivisesti vaikuttaviksi tekijöiksi tunnistettiin haasteet työpisteen fyysisessä ergonomiassa ja käytössä olevien työvälineiden toimivuudessa. Sen sijaan mahdollisuus rauhalliseen ja häiriöttömään työskentelytilaan kotona työskennellessä oli yhteydessä lisääntyneeseen työn mielekkyyden ja työn imun kokemukseen. Esihenkilöiden työhyvinvointia hybridityössä voitaisiinkin edistää panostamalla työpisteen fyysiseen ergonomiaan, työvälineisiin sekä rauhalliseen ja häiriöttömään työskentelytilaan. Työn mielekkyys, toimiva tiedonkulku ja viestintä sekä selkeät roolit ja vastuut nousivat suurimmiksi esihenkilöiden työhyvinvoinnin kokemuksen tekijöiksi. Tiedonkulku ja viestintä sekä roolien ja vastuiden selkeys olivat yhteydessä kokemukseen riittävästä tuesta omalta esihenkilöltä. Nämä tekijät ovat usein johdon vastuulla, joten esihenkilöllä on siis merkittävä rooli työntekijän työhyvinvoinnin rakentumisessa hybridityössä. Panostamalla toimivaan työyhteisöviestintään sekä riittävään tuen tarjoamiseen voidaan lisätä esihenkilöiden työhyvinvointia hybridityössä. Kokemus esihenkilötyön haastavuudesta hybridityössä oli yhteydessä työajanhallinnan haasteisiin, joilla on todettu olevan negatiivisia vaikutuksia työhyvinvointiin. Kouluttamalla esihenkilöitä itsensä johtamisen ja työajanhallinnan taidoissa, voitaisiin vaikuttaa työpäivien venymisestä ja taukojen vähentymisestä aiheutuviin työhyvinvointivaikutuksiin. Lähteet Bonetti, A. & Gabaglio, E. & Jacobs, R. & Plassman, R. 2002. Etätyötä koskeva puitesopimus. Viitattu 1.3.2023 https://www.kt.fi/sites/default/files/media/document/etatyo-puitesopimus.pdf. Buomprisco, G., Ricci, S., Perri, R. & De Sio, S. 2021. Health and Telework: New Challenges after COVID-19 Pandemic. European Journal of Environment and Public Health, Vol 5, Issue 2, Article No: em00735. Viitattu 30.10.2023 https://doi.org/10.21601/ejeph/9705. Casey, K. 2021. Hybrid work: 7 best practices to manage teams. The Enterprisers project. Viitattu 8.3.2023 https://enterprisersproject.com/article/2021/8/hybrid-work-7-best-practices-manage-teams?page=0%2C0. Condrowati, Bachtiar, F., Maharani, F. & Utari, D. 2020. Musculoskeletal Disorder of Workers During Work From Home on Covid-19 Pandemic: A Descriptive Study. Advances in Health Sciences Research, Vol 30, 153-160. Viitattu 30.10.2023 https://doi.org/10.2991/ahsr.k.201125.025. Contreras, F., Baykal, E. & Abid, G. 2020. E-Leadership and Teleworking in Times of COVID-19 and Beyond: What We Know and Where Do We Go. Front Psychol. Vol 1, 1–11. Viitattu 13.3.2023 https://doi: 10.3389/fpsyg.2020.590271. Eriksson, P. & Lehtimäki, H. 2018. Johtaminen ja työelämä. Teoksessa T. Michelsen, K. Reijula, L. Ala-Mursula, K. Räsänen & J. Utti (toim.) Työelämän perustietoa. Helsinki: Kustannus Oy Duodecium, 217–227. Franssila, H., Okkonen, J., & Savolainen, R. 2014. Tietotyön informaatioergonomian arviointi- ja kehittämismenetelmä. TRIM Research Reports 15. Tampereen yliopisto. Viitattu 30.10.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9700-1. Hakanen, J. & Kaltiainen, J. 2023. Suomalaisten työhyvinvointi jämähti koronan heikentämälle tasolle. Työterveyslaitos. Viitattu 30.10.2023 https://www.ttl.fi/ajankohtaista/tiedote/suomalaisten-tyohyvinvointi-jamahti-koronan-heikentamalle-tasolle. Heikkilä, T. 2008. Tilastollinen tutkimus. Helsinki: Edita Prima Oy. Juchnowicz, M. & Kinowska, H. 2021. Employee Well-Being and Digital Work during the COVID-19 Pandemic. Information 2021, Vol 12, Issue 8, 293. Viitattu 27.2.2023 https://doi.org/10.3390/info12080293. Järvinen, P. 2014. Esimiestyö ongelmatilanteissa. Helsinki: Talentum Media. Kaltiainen, J. & Hakanen, J. 2021. Työhyvinvoinnin kehittyminen loppuvuodesta 2019 loppuvuoteen 2020. Työterveyslaitos. Viitattu 28.2.2023 https://www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/miten-suomi-voi. Kalakoski, V., Lahti, H., Paajanen, T., Valtonen, T., Ahtinen, S., Kauppi, M., Turunen, J., Ojajärvi, A. & Luokkala, K. 2022. Viisi avausta aivotyöhön – Viisikko. Tutkimushankkeen loppuraportti. Helsinki: Työterveyslaitos. Viitattu 30.10.2023 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/145177/TTL-978-952-391-044-7.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Korhonen, T., Holopainen, A., Kanerva, A.-M., Petman, S. & Haavisto, E. 2020. The role of ward managers when developing consistent evidence-based practices in long-term care facility: A qualitative study. The Malaysian Journal of Nursing Vol 11(4), 54–62. Viitattu 13.3.2023 https://ejournal.lucp.net/index.php/mjn/article/view/994/1118. Launis, M. & Lehtelä, J. 2011. Ergonomia. Työterveyslaitos. Tampere: Tammerprint Oy. Viitattu 6.3.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-261-059-1. Lyly-Yrjänäinen, M. 2023. Työolobarometri 2022. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 31.10.2023 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164723/TEM_2023_13.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Manka, M-L. & Manka, M. 2016. Työhyvinvointi. Helsinki: Talentum Media. Mäkikangas, A., Juutinen, S., Mäkiniemi, J.-P., Sjöblom, K. & Oksanen, A. 2022. Work engagement and its antecedents in remote work: A person-centered view. Work & Stress, Vol 36, Issue 4, 392–416. Viitattu 11.3.2023 https://doi.org/10.1080/02678373.2022.2080777. Nummelin, T. 2008. Stressi haastaa työkyvyn: varhainen puuttuminen esimiehen työkaluna. Helsinki: Talentum Media. Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2015. Kehittämistyön menetelmät – Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Ranki, S. 2023. HELP-katsaus: Työelämän muutosnäkymät. Helsinki: Työterveyslaitos. Viitattu 8.3.2023 https://www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/hybridityo-etatyo-ja-lahityo-help. Ranki, S. & Koivula, A. 2023. Hybridityössä piilee tuottavuuskasvun mahdollisuus, johon on tartuttava. Työterveyslaitos. Viitattu 5.9.2023 https://www.ttl.fi/ajankohtaista/uutinen/hybridityossa-piilee-tuottavuuskasvun-mahdollisuus-johon-on-tartuttava. Ravelin, A., Laukka, E., Heponiemi, T., Kaihlanen, A. & Kanste, O. 2021. Perusterveydenhuollon johtajien kokemuksia koronaviruspandemian vaikutuksista digitaaliseen työkulttuuriin ja sen johtamiseen. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti, Vol 58, Nro 3, 220–234. Viitattu 7.11.2023 https://doi.org/10.23990/sa.103248. Ruohomäki, V. & Laitinen, J. 2023. Työntekijän oma vastuu työkyvyn ja terveyden ylläpitämisestä lisääntyy etätyössä – tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä ja esihenkilön tukea. Viitattu 22.1.2024. https://www.ttl.fi/ajankohtaista/tiedote/tyontekijan-oma-vastuu-tyokyvyn-ja-terveyden-yllapitamisesta-lisaantyy-etatyossa-tarvitaan-yhteisia. Sarracino, F., Riillo, C. & Mikucka, M. 2017. Comparability of web and telephone survey modes for the measurement of subjective well-being. Survey Research Methods. Vol 11, Number 2, 141–169. Viitattu 21.8.2023 https://doi.org/10.18148/srm/2017.v11i2.6740. Silva, A. 2016. What is Leadership? Journal of Business Studies Quarterly, Vol 8, Number 1, September 2016, 1–4. Viitattu 8.3.2023 https://www.proquest.com/docview/1831706711/fulltextPDF/10B73F417EAC474CPQ/1?accountid=27297. Sjöblom, K., Mäkiniemi, J-P., Juutinen, S., Oksanen, A. & Mäkikangas, A. 2022. Turvallisesti etänä – työhyvinvointi ja sen johtaminen etätyössä. Työraportteja 115/2022 Working Papers. Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Työelämän tutkimuskeskus. Viitattu 27.2.2023. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2690-6. Sosiaali- ja terveysministeriö 2023. Työhyvinvointi. Viitattu 27.2.2023 https://stm.fi/tyohyvinvointi. Suomen ergonomiayhdistys 2019. Mitä on ergonomia?. Viitattu 6.3.2023 https://www.ergonomiayhdistys.fi/ergonomia/mita-ergonomia-on/. Suutala, S., Kaltiainen, J. & Hakanen, J. 2023. Työhyvinvoinnin kehittyminen loppuvuoden 2019 ja kesän 2023 välillä. Työterveyslaitos. Viitattu 30.10.2023 https://www.ttl.fi/ajankohtaista/tiedote/suomalaisten-tyohyvinvointi-jamahti-koronan-heikentamalle-tasolle. Toikko, T. & Rantanen, T. 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Tampere: Juvenes Print. Työ- ja elinkeinoministeriö 2022. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja-Työelämä-2022:46. Työolobarometri 2021. Helsinki. Viitattu 27.2.2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-692-5. Työterveyslaitos 2023a. Etätyö, hybridityö ja monipaikkainen työ. Viitattu 1.3.2023 https://www.ttl.fi/teemat/tyoelaman-muutos/etatyo-hybridityo-ja-monipaikkainen-tyo. Työterveyslaitos 2023b. 1.1 Työhyvinvointi. Viitattu 27.2.2023 https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/tyohyvinvoinnin-tiedolla-johtaminen-sote-alalla/osa-1-strateginen-tyohyvinvoinnin-johtaminen-ja-kasitteet/11-tyohyvinvointi. Työterveyslaitos 2023c. Kokonaisvaltainen ergonomia. Viitattu 6.3.2023 https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/kokonaisvaltainen-ergonomia. Työterveyslaitos 2023d. Työn ja muun elämän yhteensovittaminen. Viitattu 6.3.2023 https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyoura/tyon-ja-muun-elaman-yhteensovittaminen. Työterveyslaitos 2023e. Aivotyö sujuvaksi. Viitattu 30.10.2023 https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/aivotyo-sujuvaksi. Työterveyslaitos 2023f. Työn imu. Viitattu 22.12.2023 https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyon-imu. Vehkalahti, K. 2008. Kyselytutkimuksen mittarit ja menetelmät. Helsinki: Tammi. Vilkka, H. 2007. Tutki ja mittaa: määrällisen tutkimuksen perusteet. Helsinki: Tammi. Vilkka, H. 2021. Tutki ja kehitä. Jyväskylä: PS- kustannus. Vilkman, U. 2016. Etäjohtaminen. Tulosta joustavalla työllä. Helsinki: Talentum Pro. Virtanen, A., Kaltiainen, J. & Hakanen, J. 2022. Kimmoisat työntekijät muuttuvassa työelämässä. Tutkimushankkeen loppuraportti. Helsinki: Työterveyslaitos. Wontorczyk, A. & Rożnowski, B. 2022. Remote, Hybrid, and On-Site Work during the SARS-CoV-2 Pandemic and the Consequences for Stress and Work Engagement. Int J Environ Res Public Health. Vol 19, Issue 4, 2400. Viitattu 13.3.2023 https://doi.org/10.3390/ijerph19042400. Zyznawska, J. & Bartecka, W. 2021. Remote working forced by COVID-19 pandemic and its influence on neck pain and low back pain among teachers. Medycna Pracy Vol 72(6), 677–684. Viitattu 4.3.2023 https://doi.org/10.13075/mp.5893.01189. LIITTEET Liite 1. Kyselyn saateviestiLiite 2. Kyselyn kysymykset tuloksineenLiite 3. Tutkimuksen tilastoarvotLiite 4. Korrelaatiomatriisi Työikäisille kohdennetun poikkihallinnollisen liikuntaneuvonnan palveluketjun vakiintumiseen vaikuttavat tekijät Lapin kunnissa Maaret Pitkänen Johdanto Liikunnalla on paljon positiivisia vaikutuksia yksilön terveyteen ja hyvinvointiin. Riittävä fyysinen aktiivisuus parantaa elämänlaatua useiden sairauksien riskin vähenemisen ja paremman toimintakyvyn kautta. Se pienentää ennenaikaisen kuoleman riskiä ja sen avulla voidaan ennaltaehkäistä, hoitaa ja kuntouttaa monia sairauksia, kuten tyypin 2 diabetesta, sydän- ja verisuoni- sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia ja joitakin syöpätyyppejä. Liikkumisella on myönteisiä vaikutuksia myös muun muassa mielenterveyteen, aivojen hyvinvointiin ja unenlaatuun. (World Health Organization 2020, 32–42; Piercy ym. 2022; UKK-instituutti 2024.) Suomalaisista työikäisistä vain hieman yli neljäsosa saavuttaa liikkumisen suosituksen sekä kestävyysliikunnan että lihaskunto- ja liikehallinnan osalta. Passiivista paikallaanoloa kertyy runsaasti. (Husu, Tokola, Vähä-Ypyä & Vasankari 2022, 8, 24.) Yhtäjaksoinen ja pitkäkestoinen paikallaanolo lisää kroonisten sairauksien riskiä riippumatta siitä, täyttyvätkö fyysisen aktiivisuuden suositukset vai eivät (Biswas ym. 2015; Helajärvi, Lindholm, Vasankari & Heinonen 2015; Farrahi ym. 2022). Runsaan istumisen riskit ovat kuitenkin pienemmät aktiivisesti liikkuvilla (Biswas ym. 2015; Ekelund ym. 2020; Farrahi ym. 2022). Liikkumattomuus on maailmanlaajuinen haaste, joka aiheuttaa huomattavia kustannuksia terveydenhuollolle (Ding ym. 2016; Guthold, Stevens, Riley & Bull 2018; Katzmarzyk, Friedenreich, Shiroma & Lee 2022; Santos, Willumsen, Meheus, Ilbawi & Bull 2022). Suomessa liikkumattomuuden yhteiskunnallisten kustannusten on osoitettu vuositasolla olevan vähintään 3,2 miljardia euroa ja summa todennäköisesti kasvaa väestön ikääntymisen ja sairastavuuden kasvun myötä (Kolu ym. 2022). Maailman terveysjärjestö (WHO) on linjannut poliittisia toimia fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi. Tavoitteena on vähentää liikkumattomuutta 15 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. (World Health Organization 2018, 20–45.) Suomessa kansalaisten fyysisen aktiivisuuden kasvu on linjattu 2020-luvun tärkeimmäksi liikuntapoliittiseksi tavoitteeksi (Valtioneuvosto 2018, 45). Liikkumattomuuden seurausten ennaltaehkäisyä tukee myös uusin, vuoden 2023, hallitusohjelma. Sen Suomi liikkeelle-ohjelman tavoitteena on kääntää väestön liikkuminen kasvuun. (Valtioneuvosto 2023, 209–211.) Liikuntaneuvonta on keino lisätä liikkumista. Se on ennaltaehkäisevä hyvinvointipalvelu, jonka avulla pyritään tavoittamaan etenkin terveyden ja toimintakyvyn kannalta liian vähän liikkuvat henkilöt. Poikkihallinnollinen liikuntaneuvonnan palveluketju on hyvinvointialueen ja kuntien eri toimijatahojen yhteistyötä. Palveluketjussa asiakas ohjautuu eri vaiheiden kautta liikuntaneuvontaa antavalle ammattilaiselle. (Ahonen-Walker ym. 2021, 16–17; Opetus- ja kulttuuriministeriö 2022, 4, 9.) Liikuntaneuvonnan ympärille muodostuva palveluketju erottaa sen muista liikkumisen lisäämiseen tähtäävistä palveluista. Sen vakiinnuttaminen kaikkiin Suomen kuntiin on asetettu liikuntaneuvonnan valtakunnalliseksi tavoitteeksi. (Ahonen-Walker ym. 2021, 7, 16.) Liikkuva aikuinen -ohjelman selvityksen mukaan työikäisille kohdennettu liikuntaneuvonta toteutui vuonna 2022 poikkihallinnollisena yli puolessa Manner-Suomen kunnista. Lapissa kaksi kuntaa oli vakiinnuttanut työikäisten liikuntaneuvontapalvelun ja kuudessa kunnassa oli käynnissä poikkihallinnollinen liikuntaneuvonnan hanke. (Kivimäki, Tuunanen & Kukko 2023, 6.) Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat työikäisille kohdennetun poikkihallinnollisen liikuntaneuvonnan palveluketjun vakiintumiseen Lapin kunnissa. Opinnäytetyön toimeksiantajana on Lapin hyvinvointialue ja aihe on lähtenyt hyvinvointialueen tarpeesta selvittää liikuntaneuvonnan nykytilannetta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena ja aineisto kerättiin haastattelemalla kuntien liikuntapalveluiden henkilöstöä. Lapin hyvinvointialueella käynnistyy keväällä 2024 sosiaali- ja terveysministeriön terveyden edistämisen määrärahaa saanut hanke: Tukea jaksamiseen elintapaohjauksen keinoilla – ravitsemuksen ja liikunnan edistämisen koordinaatio- ja yhdyspintarakenteen kehittäminen Lapissa. Sen tavoitteena on luoda elintapaohjauksen koordinaatio- ja yhdyspintarakenne edistämään liikuntaa ja hyvää ravitsemusta. (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2024a.) Liikuntaneuvonnan ollessa osa kokonaisvaltaista elintapaohjausta antaa tämä tutkimus osaltaan taustatietoa hankkeen nykytilaselvitykseen. Opinnäytetyön aihe on myös erittäin ajankohtainen johtuen liikkumattomuuden kasvavasta haasteesta, sen seurauksista yksilö- ja yhteiskuntatasolla, sekä keinoista vastata tähän haasteeseen. Liikuntaneuvonta liikkumattomuuden seurausten ennaltaehkäisyssä Työikäisten liikkumisen suositus ja fyysinen aktiivisuus Suomessa Saavuttaakseen valtaosan liikunnan positiivisista terveysvaikutuksista aikuisten (18–65-vuotiaat) tulisi harrastaa viikoittain kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa vähintään 2,5 tuntia, tai raskasta kestävyysliikunta 1 tunti 15 minuuttia. Kohtuukuormitteista ja raskasta liikuntaa voi myös yhdistellä ja liikkumisen voi, ja kannattaakin, jakaa koko viikolle. Lihaskuntoa ja liikehallintaa ylläpitävää liikuntaa suositellaan harjoitettavan vähintään kahdesti viikossa. Vuonna 2019 uusitun liikkumisen suosituksen mukaan lyhyetkin liikkumisjaksot voivat tuottaa terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Suositus huomioi aikaisempaa paremmin kevyen liikuskelun, paikallaan olon tauottamisen sekä riittävän unen. Tutkimusnäytön mukaan arkiliikunta ja kevytkin fyysinen aktiivisuus on hyödyksi ja pitkäkestoista paikallaan oloa, kuten istumista, tulisi tauottaa mahdollisimman paljon. (UKK-instituutti 2019; Piercy ym. 2022.) Istumisen korvaaminen kevyellä fyysisellä aktiivisuudella on todennäköisesti hyödyllisintä silloin kun liikkumisen suositukset eivät täyty (Garthwait ym. 2022). Jo pelkällä istumisajan vähentämisellä tai ennaltaehkäisemällä istumisajan lisääntymistä voidaan saavuttaa positiivisia terveysvaikutuksia (Pesola ym. 2017), mutta parhaat terveyshyödyt saadaan harrastamalla lisäksi kohtuukuormitteista liikuntaa (Juutinen Finni & Pesola 2017). Huomioitavaa kuitenkin on, että istumisen lisääntymisen ehkäisy sekä runsaan istumisajan korvaaminen arkiaktiivisuudella voi olla helpommin saavutettavissa oleva keino kuin kohtuu- tai raskaskuormitteisen fyysisen aktiivisuuden lisääminen (Pesola ym. 2017; Farrahi ym. 2022). Tuoreimman Liikuntaraportin kyselytutkimukseen perustuen työikäisistä 26 prosenttia saavutti vuosina 2021–2022 liikkumisen suosituksen sekä kestävyysliikunnan että lihaskunto- ja liikehallinnan osalta. Liikemittariaineiston mukaan kestävyysliikunnan suosituksen täytti keskimäärin 58 prosenttia työikäisistä. Suurin osa valveillaoloajasta vietettiin paikallaan istuen tai makoillen ja paikallaan olo lisääntyi iän myötä. (Husu ym. 2022, 8, 24, 29, 36.) Myös vuosien 2022 ja 2023 aikana toteutetun väestötutkimuksen kyselytutkimusaineiston mukaan alle puolet 20–64-vuotiaista liikkuu liikuntasuositusten mukaisesti. Miesten suositusten mukainen liikkuminen on lisääntynyt ja naisilla puolestaan pysynyt ennallaan. Lähes puolet miehistä ja kolmannes naisista istuu vapaa-ajalla päivässä yli kolme tuntia ruudun äärellä. (Lahti & Borodulin 2023.) Liikkumattomuuden kustannukset Liikkumattomuus on maailmanlaajuinen haaste ja siitä aiheutuvat kustannukset terveydenhuollolle ovat huomattavat (Ding ym. 2016; Guthold ym. 2018; Katzmarzyk ym. 2022; Santos ym. 2022). Liikkumattomuuden kustannusten todentaminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä niiden avulla perustellaan yhteiskunnallisia toimenpiteitä fyysisen aktiivisuuden lisäämiselle (Ding. ym 2016; Santos ym. 2022). Suomessa liikkumattomuuden kokonaiskustannukset olivat vuonna 2017 noin 3,2 miljardia euroa. Laskelmissa on huomioitu sekä välittömät että välilliset kustannukset, jotka liittyvät merkittäviin tarttumattomiin sairauksiin. Välilliset kustannukset olivat yli kolminkertaiset välittömiin kustannuksiin verrattuna. Liiasta istumisesta aiheutuneet kustannukset olivat yhteensä noin 1,5 miljardia euroa. Todennäköistä siis on, että toimenpiteet, joilla pyritään lisäämään liikkumista ja vähentämään runsasta istumista koko väestössä vaikuttavat positiivisesti yksilöiden terveyteen ja tuottavat huomattavia säästöjä yhteiskunnalle. (Kolu ym. 2022.) Vasankarin & Kolun (2018, 60) mukaan vaikuttavia ja kustannusvaikuttavia toimenpiteitä tulisi kohdentaa huomattavasti enemmän niihin riskiryhmiin, joiden vaikutus liikkumattomuuden yhteiskunnallisiin kustannuksiin on suurin. Kestävyyskunnon heikentymisestä ja fyysisesti huonokuntoisten määrän kasvusta seuraa tuleville vuosikymmenille valtavia terveyden- sekä työ- ja toimintakyvyn haasteita. Tällä on negatiivisia vaikutuksia myös muun muassa työurien pidentymisen tavoitteeseen. (Husu ym. 2022, 104.) Koska enemmistö Suomen aikuisväestöstä liikkuu terveyden kannalta liian vähän, tulisi fyysisen aktiivisuuden olla keskeisesti mukana terveyden edistämistyössä (Lahti & Borodulin 2023). Maailman terveysjärjestö (WHO) on asettanut tavoitteen vähentää liikkumattomuutta 15 prosenttia vuoteen 2030 mennessä (World Health Organization 2018, 21). Gutholdin ynnä muiden (2018) mukaan toimet liikkumattomuuden ennaltaehkäisemiseksi ovat olleet vielä liian hitaita. Tavoitteeseen pääseminen vaatisi rohkeita poliittisia päätöksiä ja vahvaa sitoutumista väestön liikkumisen lisäämiseksi (Guthold ym. 2018). Myös Santos ynnä muut (2022) painottavat tutkimuksessaan, että kohdistamalla investointeja ja poliittisia päätöksiä liikkumattomuuden ehkäisyyn, sen aiheuttama terveydellinen ja taloudellinen taakka on vältettävissä. Suomessa kansalaisten fyysisen aktiivisuuden kasvu kaikissa ikä- ja väestöryhmissä on linjattu valtioneuvoston liikuntapoliittisessa selonteossa 2020-luvun tärkeimmäksi liikuntapoliittiseksi tavoitteeksi (Valtioneuvosto 2018, 45). Myös vuoden 2023 hallitusohjelmaan on kirjattu Suomi liikkeelle -ohjelma, jonka tavoitteena on kääntää väestön liikkuminen kasvuun. Ohjelma sisältää eri ikäryhmiin kohdistuvia toimenpiteitä liikkumisen lisäämiseksi. Yhtenä toimenpiteenä huomioidaan liikunnan ja terveyden edistäminen poikkihallinnollisesti kuntien ja hyvinvointialueiden strategioissa. Elintapaohjausta ja liikuntaneuvontaa vahvistetaan hyödyntäen samalla myös terveysteknologian mahdollisuuksia. (Valtioneuvosto 2023, 209–211.) Liikuntaneuvonta Liikuntaneuvonta on ennaltaehkäisevä hyvinvointipalvelu ja osa kokonaisvaltaista elintapaohjausta. Se on yksilöön kohdistuva, liikunnalliseen elämäntapaan motivoiva prosessi, joka toteutuu tavoitteellisessa ohjauksessa ammattilaisen kanssa. Liikuntaneuvontaan ohjataan etenkin terveyden ja toimintakyvyn kannalta liian vähän liikkuvat henkilöt. Tavoitteena on motivoida heitä liikkumisen lisäämiseen sekä muihin terveellistä elämäntapaa tukeviin tapoihin. (Ahonen-Walker ym. 2021, 17; Opetus- ja kulttuuriministeriö 2022, 4, 9.) Liikkuva aikuinen -ohjelma on osa opetus- ja kulttuuriministeriön Liikkuvat-kokonaisuutta ja sen tehtävänä on koordinoida ja kehittää liikuntaneuvontaa valtakunnallisesti (Kivimäki ym. 2023, 1). Liikkuva aikuinen -ohjelman koordinoima Liikuntaneuvonnan asiantuntijafoorumi on laatinut liikuntaneuvonnan valtakunnalliset suositukset ohjaamaan palveluketjun rakentumista ja yhtenäistämään neuvontaprosessin sisällön laatua. Suositusten mukaan laadukas liikuntaneuvonta on määritelty prosessi, joka sisältää useita tapaamisia asiakkaan ja ammattilaisen kesken. (Ahonen-Walker ym. 2021, 5–7, 11–12, 25.) Liikuntaneuvonta on aina asiakaslähtöistä, vuorovaikutteista ja tavoitteellista. Neuvonnan keskiössä on pyrkiä vaikuttamaan etenkin käyttäytymistä selittäviin tekijöihin ja tukemaan sitä kautta asiakkaan kyvykkyyttä ja motivaatiota tehdä pysyviä muutoksia toimintatavoissaan. Liikuntaneuvonnan pitkäaikaisena tavoitteena on yksilön parempi terveys ja elämänlaatu. (Ahonen-Walker ym. 2021, 12; Opetus- ja kulttuuriministeriö 2022, 9.) Liikuntaneuvonnan prosessissa voidaan käyttää myös etäneuvontaa teknologiaa hyödyntäen. Se voidaan jakaa reaaliaikaisiin, ajasta riippumattomiin ja näitä yhdisteleviin menetelmiin, joissa hyödynnetään esimerkiksi videokuvaa reaaliajassa tai tallenteina, erilaisia sovelluksia ja viestialustoja. Liikuntaneuvonnan prosessissa etäneuvonta soveltuu hyvin esimerkiksi alku- ja tavoitekeskusteluun, intervention suunnitteluun, osaan toteutuksesta sekä konsultointiin ja seurantaan. (Siekkinen 2020, 2.) Asiakkaan näkökulmasta etäneuvonnan hyötyjä ovat esimerkiksi saavutettavuus, joustavuus sekä ajansäästö matkustamisen vähentymisen myötä. Välimatkojen aiheuttamien kustannusten poistuminen lisää myös kansalaisten tasavertaisuutta. Tämä korostuu etenkin pitkien välimatkojen kunnissa, joissa yleisesti etäpalveluiden käyttöönotto on välttämätöntä toimintaympäristöjen muuttuessa. (Valtiovarainministeriö 2015, 18, 37.) Etenkin ne ihmiset, jotka istuvat paljon eivätkä täytä fyysisen aktiivisuuden suosituksia, hyötyvät eniten ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä sekä yksilön, että yhteiskunnan kannalta (Loyen ym. 2017; Kolu ym. 2022). Martiskaisen ynnä muiden (2022) mukaan perusterveydenhuollossa toteutetulla yksilöllisellä liikuntaneuvonnalla saavutettiin merkittävää hyötyä tyypin 2 diabeteksen hoidossa. Liikuntaneuvontaan ohjattiin erityisesti hyvin vähän liikkuvat asiakkaat. (Martiskainen, Lamidi, Venojärvi, Tikkanen & Laatikainen 2022.) Myös Pesolan ynnä muiden (2017) vuoden mittainen istumatyötä tekevien pienten lasten vanhempiin kohdennettu interventio osoitti, että istuma-ajan vähentämiseen ja kevyen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen tähtäävällä käyttäytymisneuvonnalla voidaan saada aikaan positiivisia terveysvaikutuksia. Liikuntaneuvonnan palveluketju Liikuntaneuvonnan palveluketju on kunnassa ja hyvinvointialueella eri toimijatahojen rajat ylittävää poikkihallinnollista yhteistyötä. Näitä toimijoita ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimi, liikuntapalvelut, paikalliset yhdistykset, työterveyshuolto ja kansalaisopistot. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2022, 3–4.) Vuoden 2018 valtioneuvoston liikuntapoliittisessa selonteossa linjataan kuntien ja maakuntien yhteisestä vastuusta huolehtia liikuntaneuvontapalvelun saatavuudesta. Toimiva yhteistyö on välttämätöntä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. (Valtioneuvosto 2018, 17.) Myös opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntaneuvonta yhdyspinnoilla -ohjeistus (2022, 10–12) korostaa kuntien ja hyvinvointialueen välistä yhteistyötä liikuntaneuvontapalvelussa. Palveluketjussa asiakas ohjautuu eri vaiheiden kautta liikuntaneuvontaa antavalle ammattilaiselle (kuvio 1). Palveluketju on vaikuttava ainoastaan sen toimiessa saumattomasti eri toimijoiden välillä. (Ahonen-Walker ym. 2021, 16.) Kuvio 1. Liikuntaneuvonnan palveluketju (Ahonen-Walker ym. 2021, 16) Terveydenhuollolla on terveytensä kannalta liian vähän liikkuvan kohderyhmän tavoittamisessa, tunnistamisessa, liikunnan puheeksi ottamisessa ja tarvittaessa liikuntaneuvontaan ohjaamisessa merkittävä rooli. Asiakkaat ohjataan kunnan liikuntapalveluiden toteuttamaan liikuntaneuvontaan, mutta myös terveydenhuollossa voi olla liikuntaneuvoja tai elintapaohjaaja. (Ahonen-Walker ym. 2021, 8, 17.) Liikuntaneuvonta maailmalla -selvityksen mukaan muissa maissa terveydenhuollon rooli liikuntaneuvonnan toteuttajana on vahvempi kuin Suomessa. Liikuntaneuvonta toteutuu useassa maassa terveydenhuollossa itsenäisenä käyntinä tai osana muuta vastaanottoa. Suomessa liikuntaneuvonnan palveluketju on moniammatillinen ja siinä on useita toimijoita. Se on laajempi kuin maailmalla, missä useassa maassa urheiluseurat toimivat keskiössä olevan terveydenhuollon yhteistyökumppaneina. Myös liikuntaneuvonnan prosessi on Suomessa lähtökohtaisesti pidempi kuin muualla. (Rajavaara, Kivimäki & Tuunanen 2021, 24–25.) Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto linjaa ravitsemukseen ja liikuntaan liittyvien myönteisten elintapamuutosten tukemisessa vaikuttaviksi todettujen menetelmien kuuluvan terveydenhuollon palveluvalikoimaan. Käytettyjen menetelmien tulee olla vaikuttavia, asiakaslähtöisiä ja yhdenvertaisesti saatavilla. (Palveluvalikoima 2020, 3.) Kolu & Vasankari (2018, 41–44) tuovat raportissaan esille kansansairauksien riskiryhmään kohdennettuja ja kustannusvaikuttavia terveydenhuollon toimintatapoja. Esimerkkeinä ennaltaehkäisevästä perusterveydenhuollon toiminnasta ovat naishoitajien selkäkivun ennaltaehkäisytutkimus (NURSE-RCT) sekä liikuntaneuvonnan palveluketjuhanke (LiPaKe). Perusterveydenhuollossa tulisikin panostaa aikaisempaa enemmän tutkimusnäytön perusteella kustannusvaikuttaviksi todettuihin, yleisiin sairauksien riskiryhmiin suunnattuihin, terveydenedistämisen toimenpiteisiin. (Kolu & Vasankari 2018, 41–44.) Fyysisen aktiivisuuden puheeksi ottaminen on Kolun (2018) mukaan luontevaa etenkin tilanteissa, joissa keskustellaan sairauksista, joiden ehkäisyssä tai hoidossa liikunta on merkittävässä roolissa. Valtakunnallisena tavoitteena on, että Suomen jokaisessa kunnassa on mahdollisuus saada tukea liikunnallisen elämäntavan löytämiseen suositusten mukaisen liikuntaneuvontaprosessin avulla (Ahonen-Walker ym. 2021, 7). Vuonna 2022 työikäisille kohdennettua poikkihallinnollista liikuntaneuvontaa toteutti 179 (61 %) Manner-Suomen kuntaa, joista 146 oli vakiinnuttanut palvelun ja 33 kuntaa käynnisti toimintaa hankeavustuksella. Maakuntien välillä on isoja eroja ja eniten tukea poikkihallinnollisen liikuntaneuvonnan aloittamiseen tarvitaan Pohjois-Savossa, Pohjanmaalla sekä Lapissa. Lapissa kahdessa kunnassa oli vakiintunut poikkihallinnollinen liikuntaneuvonnan palveluketju vuonna 2022. Lisäksi Lapissa oli käynnissä kuusi poikkihallinnollista liikuntaneuvonnan hanketta. (Kivimäki ym. 2023, 6–7.) Kivimäki ynnä muut (2018) ovat tehneet selvityksen liikuntaneuvonnan onnistumisen edellytyksistä poikkihallinnollista liikuntaneuvontaa toteuttavista kunnista. Edellytyksiä liikuntaneuvonnan vakiintumiselle olivat muun muassa riittävät henkilöresurssit, matalan kynnyksen liikuntatarjonta, yhteistyö eri toimijoiden välillä ja toimijaverkoston yhteinen tahtotila, palvelun markkinointi sekä kunnan rakenteiden joustavuus. Yli puolella kyselyyn vastanneista kunnista oli ollut vakiintumisen taustalla jokin hanke. Tarve hanketuen ja hankeohjaamisen jatkuvuudelle nousi erityisesti esille. Myös muun muassa liikuntaneuvonnan palveluketjun vahvistaminen poikkihallinnollisena hyvinvointitoimenpiteenä sekä yhtenäiset toimintamallit olivat kuntien kaipaamia asioita. Haasteita olivat esimerkiksi toimijoiden puutteelliset tiedot liikuntaneuvontapalvelusta, yhteisen kirjaus- ja tiedonsiirtojärjestelmän puuttuminen, liikuntaneuvonnan ja liikunnan tärkeyden tunnistaminen sekä resurssien puute. (Kivimäki, Turunen & Ansaharju 2018, 3, 24, 28, 33, 39.) Tutkimuksen tarkoitus, tavoitteet ja tutkimuskysymykset Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää työikäisille kohdennetun poikkihallinnollisen liikuntaneuvonnan palveluketjun vakiintumiseen vaikuttavia tekijöitä Lapin kunnissa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat työikäisille kohdennetun poikkihallinnollisen liikuntaneuvonnan palveluketjun vakiintumiseen sekä koota yhteen tärkeimmät kehityskohteet vakiintumisen edistämiseksi. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset olivat: 1. Mitkä tekijät vaikuttavat työikäisille kohdennetun poikkihallinnollisen liikuntaneuvonnan palveluketjun vakiintumiseen Lapin kunnissa? 2. Mitkä ovat keskeisimmät kehityskohteet työikäisille kohdennetun poikkihallinnollisen liikuntaneuvonnan palveluketjun vakiinnuttamisen edistämisessä Lapin kunnissa? Tutkimuksen toteutus Toimeksiantajan kuvaus Opinnäytetyön toimeksiantajana on Lapin hyvinvointialue. Lapin hyvinvointialue toimii 17 kunnan ja neljän kaupungin alueella, jotka jakaantuvat neljään organisointia ja johtamista varten muodostettuun palvelualueeseen. Toiminta koostuu viidestä eri toimialasta: sosiaalipalvelut, terveyspalvelut, pelastuspalvelut, hallinto- ja tukipalvelut sekä kehittämis- ja strategiapalvelut. Lapin hyvinvointialueella työskentelee lähes 8000 sote- ja pelastusalan ammattilaista ja toimintaa johtaa hyvinvointialuejohtaja. (Lapin hyvinvointialue 2024.) Tutkimusmenetelmänä laadullinen tapaustutkimus Tutkimuksen lähestymistavaksi valikoitui laadullinen tapaustutkimus, koska siinä pyritään tuottamaan syvällistä, intensiivistä ja yksityiskohtaista tietoa tutkittavasta kohteesta. Sen avulla on mahdollista ymmärtää tutkittavaa kohdetta sen oman luonnollisen toimintaympäristön näkökulmasta sekä tuottaa tietoa nykyhetkestä. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 134–135; Ojasalo, Moilanen & Ritala 2015, 52–55.) Tapaustutkimuksessa tutkitaan tutkittavaa ilmiötä sen omassa toimintaympäristössä ottaen huomioon paikalliset, ajalliset sekä sosiaaliset tilanteet ja yhteydet. Tutkittavia kohteita on yleensä vähän ja oleellista on ymmärtää tutkittava kohde tiettynä kokonaisuutena. Tutkimuksen kohde valitaan aina käytännön tarpeen ja kehittämistyölle asetettujen tavoitteiden ohjaamana. (Kananen 2012, 34–35; Ojasalo ym. 2015, 52–55.) Edellä esitetyn perusteella lähestymistapa sopii liikuntaneuvonnan palveluketjun tarkasteluun Lapin kunnissa. Yhdessä toimeksiantajan kanssa aihetta tarkennettiin poikkihallinnollisen liikuntaneuvonnan palveluketjun vakiintumiseen vaikuttaviin tekijöihin sekä keskeisiin kehityskohteisiin vakiintumisen edistämiseksi. Tutkittavaksi osa-alueeksi valittiin työikäisille kohdennettu liikuntaneuvonta. Tutkimuksen kohderyhmäksi rajattiin ne Lapin kunnat, joissa oli vuonna 2023 vakiintunut poikkihallinnollinen liikuntaneuvonnan palveluketju sekä kunnat, joissa oli käynnissä aluehallintoviraston (AVI) liikunnallisen elämäntavan paikallisen kehittämisavustuksen saanut hanke. Tällaisia kuntia oli yhteensä kymmenen. Aineistonkeruumenetelmänä tutkimushaastattelu Laadullisessa tutkimuksessa on tärkeää kerätä tietoa niiltä henkilöiltä ketkä tietävät tutkittavasta ilmiöstä mahdollisimman paljon tai heillä on kokemusta asiasta (Kylmä & Juvakka 2007, 58; Tuomi & Sarajärvi 2018, 98–99), joten tietoa kerättiin haastattelemalla kuntien liikuntapalveluiden henkilöstöä. Aineiston hankinnassa suositaan metodeja, joissa tutkittavan kohderyhmän näkökulmat ja ”ääni” pääsevät esille (Hirsjärvi ym. 2009, 164). Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla. Tämä on kvalitatiivisen tutkimuksen yleisin tiedonkeruumenetelmä ja sille on tyypillistä, että haastattelun aihepiirit ovat tiedossa, mutta kysymysten tarkka muoto ja järjestys eivät ole ennalta määrättyjä (Hirsjärvi ym. 2009, 208; Kananen 2012, 100). Ennen varsinaisia tutkimushaastatteluja tehtiin koehaastattelu henkilölle, joka on tehnyt työkseen liikuntaneuvontaa ja pystyi tältä osin arvioimaan haastattelun teemoja ja aihepiiriä, antaen huomioita ja palautetta näiden toimivuudesta. Toimeksiantosopimus Lapin hyvinvointialueen kanssa tehtiin marraskuussa 2023, minkä jälkeen tutkimukseen rajatuilta kunnilta kysyttiin mahdollisuutta osallistua tutkimukseen. Lopullinen kuntien määrä tutkimuksessa oli kuusi Lapin kuntaa. Tutkimushaastatteluista oltiin kuntien liikuntapalveluiden henkilöstöön yhteydessä sähköpostitse. Haastatteluihin kutsuttiin mukaan kaikki liikuntapalveluiden työntekijät, jotka tietävät kunnan liikuntaneuvontapalvelusta. Liikuntapalveluiden henkilöstö sai itse päättää haastatteluihin osallistuvat henkilöt. Haastateltavien määrä toteutuneissa haastatteluissa oli yksi tai kaksi henkilöä per kunta. Yhteensä haastateltavia oli seitsemän. He saivat ennakkoon tiedotteen tutkimuksesta (liite 1.), suostumuslomakkeen (liite 2.) sekä haastattelun pääteemat. Haastateltavista kolme toimi kunnan liikuntapalveluissa esihenkilönä ja neljä työntekijänä. Haastattelut tehtiin ja tallennettiin joulukuussa 2023 etäyhteydellä Microsoft Teams -sovelluksella. Haastatteluiden kesto oli keskimäärin 20 minuuttia (15–26 minuuttia). Teemahaastattelun runko apukysymyksineen on esitetty liitteessä 3. Digitaaliset palvelut otettiin mukaan haastatteluteemoihin koska ne ovat tärkeässä roolissa osana sosiaali- ja terveyspalveluita ja uusia tapoja hyödyntää digitaalisuutta kehitetään jatkuvasti (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2024b). Aineiston analysointi aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä Haastattelut litteroitiin, eli kirjoitettiin tekstimuodoksi, yleiskielisellä tasolla. Litteroinnin apuvälineenä käytettiin äänitallenteen tekstiksi muuntavaa Microsoft Wordin litterointityökalua. Automaattinen litterointi tarkastettiin huolellisesti ja sen tekemät virheet, esimerkiksi väärin käännetyt sanat, korjattiin. Litteroinnin jälkeen aineistoa luettiin läpi useaan kertaan. Aineiston tulkintaa ohjasi aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Sisällönanalyysissä edetään empiirisestä aineistosta tulkinnan ja päättelyn kautta kohti käsitteellisempää näkemystä tutkittavasta ilmiöstä (Tuomi & Sarajärvi 2018, 122–127). Elo ynnä muut (2022) kuvaavat analyysiprosessin jakautuvan valmistelu-, analyysi- ja raportointivaiheisiin (Elo, Kajula, Tohmola & Kääriäinen 2022, 219). Heidän kuvaama analyysivaiheen eteneminen ohjasi tämän tutkimuksen analyysin tekoa. Alkuvaiheessa aineistosta etsittiin kaikki alkuperäisilmaisut, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin sekä kuvasivat kuntien liikuntaneuvonnan nykytilaa. Alkuperäisilmaisut taulukoitiin ja pelkistettiin ja näin aineisto saatiin tiiviimpään muotoon. Pelkistyksistä etsittiin samankaltaisuuksia, joiden mukaan ne ryhmiteltiin ja niistä muodostettiin alaluokkia. Alaluokkien ryhmittelyn pohjalta muodostui niitä kuvaavat yläluokat, joita oli yhteensä 27 kappaletta. Yläluokista 4 kuvasi liikuntaneuvonnan nykytilannetta, mikä kerrotaan lyhyesti tulosten alussa. Loput yläluokat yhdistyivät neljäksi pääluokaksi. Keskeiset tulokset esitetään näiden pääluokkien mukaisesti. Elon ynnä muiden (2022, 220) mukaan luokittelua tehdään niin pitkälle kuin se on tutkimuskysymysten ja tutkimuksen tarkoituksen osalta oleellista. Liitteenä esimerkki aineistoanalyysitaulukosta. (Liite 4.) Kuntien liikuntapalveluiden henkilöstön käsityksiä liikuntaneuvonnan palveluketjun vakiintumisesta Liikuntapalveluiden henkilöstön haastatteluista kävi ilmi, että työikäisten liikuntaneuvonnan nykytilanne vaihteli kunnittain. Osassa kuntia oli alkuvaiheessa oleva liikuntaneuvonnan palvelu, ja osassa palvelu ei vielä toteutunut tai se oli vasta kehitysasteella. Haastatteluissa mainittiin myös ryhmämuotoisen liikuntaneuvonnan toteuttaminen sekä tapahtumat ja liikuntaryhmät osana kuntalaisten liikuntaan kannustamista. Osa haastateltavista koki liikuntaneuvonnan asiakkaiden määrän olevan hyvällä tasolla ja osa puolestaan työikäisten asiakkaiden määrän vielä vähäiseksi. Liikuntaneuvontaan ohjauduttiin omatoimisesti tai jonkun ohjaamana. Ohjaavana tahona olivat etenkin fysioterapeutit. Muita tahoja olivat läheiset ja omaiset, terveydenhoitaja, työterveyshoitaja sekä lääkäri. Liikuntaneuvonnan prosessissa korostui yksilöllinen ja henkilökohtainen toteutus, jota ohjasivat asiakkaiden nykytilanne ja tavoitteet. Liikuntaneuvonta sisälsi pääasiassa ohjausta liikkumisen lisäämiseen, lisäksi myös ravitsemusneuvontaa sekä ohjausta palautumiseen ja uneen. Haastatteluissa tulivat esille myös painon ja vyötärönympäryksen mittaus sekä vapaaehtoiset kuntotestit. Poikkihallinnollisen liikuntaneuvonnan palveluketjun vakiintumiseen vaikuttavat tekijät Yhteistyö ja tuki paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti Liikuntaneuvonnan nostaminen osaksi kunnan strategiaa ja paikallinen yhteistyö sosiaali- ja terveyspuolen toimijoiden kanssa koettiin tärkeänä palvelun vakiintumiselle. Liikuntaneuvonta tulisi nähdä oleellisena palveluna ja sen edistämiseen tarvitaan tuki kunnan päätöksenteon tasolta. ”… että nähdään kyllä hyvin oleellisena ihan tuolla ylemmälläki tasolla ja poliittisella päätöksenteon tasolla, että kyllä se sinällään ihan mukava kuulla, me tiedetään, mutta että muutkin ymmärtää sen, että mikä merkitys sillä ennaltaehkäisevällä työllä on.” (Haastateltava 1) Haastateltavien mukaan yhteistyön kehittäminen kunnan liikuntapalveluiden ja sosiaali- ja terveyspuolen toimijoiden kesken on edellytys toimivalle palveluketjulle. Osassa kunnista yhteistyötä fysioterapeuttien kanssa oli kehitetty onnistuneesti. Moniammatillisuuden hyödyntäminen liikuntaneuvontapalvelussa sekä sen kehittämisessä nähtiin etuna sekä asiakkaille että itse toimijoille. Osa haastateltavista kertoi lisäresurssin tarpeesta etenkin ravitsemustiedon ja -ohjauksen osalta. ”… koko ajan on paikkoja auki ja suurin osa tulee fysioterapian kautta. Ollaan niitten kanssa käyty läpi sitä, että ne (fysioterapeutit) laittaa mulle joko sähköpostilla salattuina postina tietoja … tai sitten soittavat mulle ja antavat puhelinnumeroa ja muuta ja sitten mä oon yhteydessä. Elikkä ollaan ajateltu, että se on kaikista helpoin, että mä saan ne tiedot ja oon yhteydessä, että monesti sitten jää niillä asiakkailla itse sitten ottamatta yhteyttä. ” (Haastateltava 4) Poikkihallinnolliseen yhteistyöhön sitoutuminen ja sen kehittäminen kunnan ja hyvinvointialueen toimesta nähtiin edellytyksenä palvelun vakiintumiselle. Tällä hetkellä yhteistyö kunnan ja hyvinvointialueen välillä oli vähäistä tai sitä ei ollut ollenkaan. Yhteyshenkilön tai vastinparin saaminen hyvinvointialueen ja kunnan välille koettiin yhteistyötä ja palvelun vakiintumista edistävänä asiana. Poikkihallinnollisen tiedonsiirron ja tiedottamisen, ajanvarauksen ja yhteisen potilastietojärjestelmän kehittäminen koettiin tarpeelliseksi. Tällä hetkellä tiedonsiirto ja tiedottaminen koettiin haasteelliseksi, mutta oleelliseksi asiaksi palvelun vakiintumisen kannalta. Haastateltavat kokivat erityisesti henkilöstön vaihtuvuuden vaikuttaneen heikentävästi tiedonsiirtoon ja toimintamallien vakiintumiseen. Asiakastietojen kirjaamiseen ja ajanvaraukseen kaivattiin toimivia ratkaisuja, ne osaltaan edistäisivät myös tiedonsiirtoa ammattilaisten välillä. ”… sitten se toimintamallin nimenomaan vakiinnuttaminen, se, että saadaan niinku tietyt toimintamallit, koska vaihtuvuutta tulee aina ihmisissä. Niin se, että se toimintamalli pysyy ja jatkuu vaikka ihminen vaihtuu, niin se on varmasti niinku olennainen. Ja että saatais johonkin kirjoihin ja kansiin, että näin täällä toimitaan.” (Haastateltava 2) Lapin kuntien välinen yhteistyö edistäisi myös liikuntaneuvontapalvelun kehittymistä. Ideoiden, ajatuksien ja toimintamallien jakaminen sekä verkostoituminen Lapin kuntien liikuntaneuvontapalvelua toteuttavien kesken nähtiin mahdollisuutena kehittää palvelua sekä saada tukea toisilta. Osa haastateltavista kertoi osallistuneensa esimerkiksi yhteisiin liikuntaneuvonnan verkostotapaamisiin ja kokeneensa ne hyödyllisiksi. Osa myös koki, että lähikuntien välisellä yhteistyöllä voitaisiin vahvistaa liikuntaneuvonnan resursseja. Tutkimuksessa ilmeni tarve yhteneväiselle liikuntaneuvonnan palveluketjun toimintamallille Lapissa. Alueellisen tason tuella ja koordinoinnilla voitaisiin edistää kuntien välistä yhteistyötä, yhtenevää toimintamallia ja koko liikuntaneuvontapalvelua. Koordinoivaksi tahoksi haastatteluissa ehdotettuja olivat hyvinvointialue ja liikunnan aluejärjestö Lapin Liikunta ry. Kuntien liikuntaneuvontapalvelua oli pääsääntöisesti kehitetty valtakunnallisten suositusten pohjalta. Valtakunnalliset suositukset ja Liikkuva aikuinen -ohjelma tukivat liikuntaneuvonnan prosessia. ”Ja sitten se menisi sillä samalla sabluunalla kaikilla niin minusta se varmaan loisi semmoista yhtenäisyyttä ja justiin sitten se, että meillä olisi niinku samanlaiset tavat … mitä on liikuntaneuvontaa ollut Liikkuva aikuisen hankkeen mukaan, niin minusta siellä on niin hyvät pohjat, että jos niitä kaikki noudattaisi ja jatkaisi että niitä kirjataan ylös ja se näkyisi jossakin, niin varmaan se vaikuttavuus tulisi paljon paremmin sitten esille sitä kautta, että kun ne kirjataan oikeasti ylös ja pidetään niistä tilastoja. ”(Haastateltava 7) Riittävät resurssit Haastateltavien mukaan kuntien liikuntapalvelut tarvitsevat riittävästi resursseja henkilökohtaisen liikuntaneuvonnan toteuttamiseen. Kunnissa liikuntaneuvontaa toteutti pääasiassa yksi henkilö. Henkilöstön aikatauluresurssit liikuntaneuvontaan olivat joissakin kunnissa niukat. ”… toki sillä olisi varmaan siitä apua, että pystyisi niin kun tekemään enemmän myös tätä liikuntaneuvontaa. Että kun tällä hetkellä se ei ole kuitenkaan se mun pääjuttu, niinku jos miettii mun ajankäyttöä.” (Haastateltava 5) Osassa kuntia hankerahoitus oli mahdollistanut liikuntaneuvontapalvelun käynnistämisen liikuntaneuvojan palkkaamisen myötä. Hanketyön haasteena nähtiin hankkeiden väliaikaisuus, hanketyöntekijöiden vaihtuvuus sekä epävarmuus hankkeen ja palvelun jatkuvuudesta sen päättymisen jälkeen. Pysyvien toimintamallien ja yhteistyön rakentaminen oli haastavaa. ”Ja tietenkin se, että meillä olisi varaa pitää työntekijöitä tekemässä sitä. Kyllähän meillä on vaatinut sen, että me saatiin palkattua X töihin, että en mä olisi omalla työajalla kerennyt kaiken muun lisäksi toteuttamaan läheskään tällä tasolla tätä hommaa, että kyllähän se niinku vaatii työntekijöitä ja resursseja sitä kautta sitten.” (Haastateltava 3) ”… kyllä kaikessa näkyy se, että kun mennään hankepohjaisesti, niin jos ne ihmiset vaihtuu ja tuota muuten, niin ei se toiminto pysy, koska se ihminen rakentaa sen omalla maineellaan aina sen hyvän tuloksen siinä.” (Haastateltava 6) Myös hyvinvointialueelle tarvitaan henkilöstöresursseja, jotta yhteistyö kuntien kanssa mahdollistuisi. Osa haastateltavista koki hyvinvointialueen vähäisten henkilöstö- ja aikatauluresurssien olevan yhtenä syynä yhteistyön puuttumiselle. Liikuntaneuvontapalvelun näkyvyys Liikuntaneuvonta koettiin kuntalaisille tärkeänä ennaltaehkäisevänä, toimintakykyä tukevana ja elämänlaatua parantavana palveluna. Liikuntapalveluiden henkilökunnan aktiivisuutta liikuntaneuvonnan näkyvyyden edistämisessä sekä kunnan henkilöstölle että kuntalaisille pidettiin tärkeänä. Koettiin että näkyvyyden lisäämistä olisi hyvä tehdä entistä enemmän ja oma aktiivisuus on oleellista. Liikuntaneuvontapalvelusta tiedottamisen nähtiin olevan keskeistä. Osa haastateltavista koki, ettei kunnan sosiaali- ja terveyspalveluissa välttämättä olla tietoisia palvelusta tai asiakkaita ei osattu ohjata liikuntaneuvontaan. Koettiin myös, etteivät kuntalaiset olleet tietoisia palvelusta. ”… ihmisten kommunikaatio, että eihän se ole sen kummempaa … pitää olla aktiivisesti yhteyksissä ja just se, miten se on oikeastaan meidän omasta aktiivisuudesta kiinni aika paljon … Sähköpostit on aika huono juttu, mutta parempi kuin ei mitään, mutta paras kun pääsee näkemään ihmisiä suoraan … tietää keneen ottaa yhteyttä ja se, että tavallaan se kynnys ottaa yhteyttä olisi mahdollisimman pieni … tulee vähän ns. työkavereita sieltä muualtakin.” (Haastateltava 3) Digitaalisuuden mahdollisuudet Digitaalisuutta hyödynnettiin kuntien liikuntaneuvonnassa vähän tai ei ollenkaan. Käytössä olivat sovellukset, joita käytettiin esimerkiksi kuntosaliohjelmien tekoon tai ravitsemusneuvonnan apuna, sekä ryhmämuotoinen etäliikunnanohjaus. Digitaaliset palvelut koettiin mahdollisuutena kehittää liikuntaneuvontapalvelua. Etäohjaus, etäjumpat ja erilaiset sovellukset nähtiin yhtenä mahdollisena osana liikuntaneuvonnan prosessia sekä keinona liikkumiseen motivoimisessa. Myös kirjaamisen kehittämisessä ja markkinoinnissa koettiin voivan hyödyntää digitaalisuutta. ”… kyllähän pelkästään jo niitä asiakastapaamisia niin varmasti voisi myös osittain tehdä etänä, pitkät välimatkat ja näin ja välttämättä ei asiakas pääse liikkeelle ja sitten jos onkin työntekijä sidottuna tiukalla aikataululla, ettei kerkeä ajamaan viittäkymmentä kilometriä suuntaansa, niin sitten se kuitenkin mahdollistuisi ne asiakastapaamiset niissä asioissa missä ei välttämättä tarvitse sitä fyysistä läsnäoloa.” (Haastateltava 2) Osa haastateltavista kertoi, ettei kokenut digitaalisia palveluita tarpeellisiksi ja kasvotusten tapaaminen oli etäohjausta mielekkäämpi vaihtoehto. Myös digitaalisten palveluiden hyödyn ja kustannusten suhde sekä kaikkien asiakkaiden mahdollisuudet käyttää digitaalisia palveluita tulivat ilmi. Keskeisimmät kehityskohteet Työikäisille kohdennetun poikkihallinnollisen liikuntaneuvonnan palveluketjun vakiinnuttamisen edistämisessä keskeisimmiksi kehityskohteiksi nousevat poikkihallinnollisen yhteistyön ja toimintamallien vahvistaminen, erityisesti tiedonsiirron ja tiedottamisen kehittäminen sekä hyvinvointialueen ja kuntien välisestä yhteistyöstä sopiminen. Lisäksi keskeisiä kehityskohteita ovat riittävien resurssien varmistaminen, liikuntaneuvontapalvelun näkyvyyden lisääminen paikallisesti eri toimijoille sekä kuntalaisille ja digitaalisten palveluiden mahdollisuuksien kartoittaminen osana liikuntaneuvontapalvelua. Tulosten tarkastelu ja pohdinta Keskeisimpien tulosten tarkastelu Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu työikäisille kohdennettua poikkihallinnollista liikuntaneuvonnan palveluketjua Lapin kunnissa. Tarkoituksena oli selvittää palveluketjun vakiintumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa niistä tekijöistä ja koota yhteen tärkeimpiä kehityskohteita vakiintumisen edistämiseksi. Toimiva poikkihallinnollinen yhteistyö on edellytys liikuntaneuvonnan palveluketjulle (Valtioneuvosto 2018, 17; Ahonen-Walker ym. 2021, 8; Opetus- ja kulttuuriministeriö 2022, 10–12) ja tarve sen vahvistamiselle tutkimukseen osallistuneissa kunnissa nousi vahvasti esille. Liikuntaneuvonnan palveluketjussa asiakas ohjautuu eri vaiheiden kautta liikuntaneuvontaa antavalle ammattilaiselle terveydenhuollon ollessa merkittävässä roolissa kohderyhmän tavoittamisessa. Liikuntaneuvontaa tulisi kohdentaa etenkin henkilöille, jotka liikkuvat terveyden ja toimintakyvyn kannalta liian vähän ja joille liikunnan lisäämisestä on merkittäviä terveyshyötyjä (Ahonen-Walker 2021, 7–8, 17). Liikuntapalveluiden henkilöstön haastatteluista tuli ilmi, että Lapin kunnissa tulee kehittää ja luoda toimintamalleja ja -tapoja sosiaali- ja terveyspalveluista liikuntaneuvontaan ohjautumiselle, jotta oikea kohderyhmä saadaan palvelun pariin. Tämä on palveluketjun toimivuuden, vakiintumisen ja vaikuttavuuden kannalta oleellista. Toimintamallit tulisi saada vakiinnutettua niin, ettei henkilöstön vaihtuvuus heikennä palvelun toteutumista. Poikkihallinnollisella yhteistyöllä lisätään liikuntaneuvonnan näkyvyyttä myös kuntalaisille. Yhteistyön merkitys eri toimijatahojen välillä korostuu myös Kivimäen ynnä muiden (2018, 28) Liikuntaneuvonnan onnistumisen edellytykset kunnissa -kyselyn tuloksissa. Heidän tutkimuksessaan merkittävimpien liikuntaneuvonnan vakiintumisen edellytyksien joukkoon nousevat verkostoituminen, poikkihallinnollinen ja moniammatillinen tiimi, selkeät ja realistiset tavoitteet liikuntaneuvonnan kehittämiseksi, yhteiset tavoitteet ja yhdessä sovitut käytännöt eri toimijoiden välillä sekä johdon tuki ja sitoutuminen (Kivimäki ym. 2018, 28). Kehittämällä Lapin kunnissa poikkihallinnollista tiedonsiirtoa ja tiedottamista, ajanvarausta sekä yhteistä potilastietojärjestelmää vahvistetaan myös yhteistyötä. Lindeman ynnä muut (2021) ovat tehneet nykytilaselvityksen liikuntaneuvonnan kirjaamis- ja tilastointikäytännöistä poikkihallinnollisen palvelun vakiinnuttaneisiin kuntiin. Myös heidän selvityksessään toimivien kirjaamis- ja tilastointikäytänteiden jakaminen muiden kuntien kesken, liikuntaneuvonnan näkyvyyden ja yhteistyön tehostaminen terveydenhuollon toimijoiden kanssa, ohjeistukset liikuntaneuvonnan kirjaamis- ja tilastointikäytäntöihin sekä vinkkien ja koulutuksen tarve kirjaamiseen, tilastointiin ja vaikuttavuuden seurantaan ilmenivät toivottuina asioina. (Lindeman, Kivimäki, Tuunanen & Juuma 2021, 7, 30.) Liikuntaneuvonnan valtakunnalliset suositukset suosittelevat potilastietojärjestelmän käyttöä liikuntaneuvonnan kirjaamisessa ja tilastoinnissa tai jos se ei ole mahdollista, tulisi kunnassa sopia yhteisesti systemaattisista käytännöistä kirjaamisen ja tilastoinnin toteuttamiseen (Ahonen-Walker ym. 2021, 23). Lapin kunnissa yhteisten ratkaisujen löytäminen kirjaamiseen ja tilastointiin ovat keskeisessä roolissa tiedonsiirron kehittämisessä. Kuntien ja hyvinvointialueen välinen yhteistyö toimivan liikuntaneuvontapalvelun varmistamiseksi korostuu Opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntaneuvonta yhdyspinnoilla -ohjeistuksessa (2022, 10–12). Ohjeistuksessa mainitaan muun muassa kuntien ja hyvinvointialueen vastaavan liikuntaneuvonnan palveluketjusta ja sopivan sen rakenteesta, prosessin sisällöstä ja tavoitteista. Toimijoiden roolien tulee olla kuvattuna ja kaikkien toimijoiden tiedossa. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2022, 12.) Yhteistyö Lapin kuntien ja hyvinvointialueen välillä oli haastateltavien mukaan vielä vähäistä tai sitä ei ollut. Organisaatiomuutoksen ollessa vielä melko tuore, on yhteistyökäytäntöjen sopiminen ja luominen todennäköisesti vasta alkuvaiheessa. Keväällä 2024 käynnistyvä elintapaohjauksen koordinaatio- ja yhdyspintarakenteeseen liikunnan ja hyvän ravitsemuksen osalta liittyvä hanke (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2024a) vastaa myös yhteistyön kehittämisen tarpeeseen. Lapin kuntien välisellä yhteistyöllä voitaisiin vahvistaa koko alueen osaamista ja toimintaa liikuntaneuvonnassa. Yhteiset verkostotapaamiset on koettu hyödyllisiksi. Ideoiden, vinkkien ja hyvien toimintatapojen jakamista kuntien kesken kaivattiin. Myös yhteneväisen liikuntaneuvonnan toimintamallin tarve ilmeni tutkimuksessa. Kunnissa oltiin tietoisia liikuntaneuvonnan valtakunnallisista suosituksista, joiden pohjalta liikuntaneuvonnan prosessia oltiin kunnissa kehitetty. Valtakunnalliset suositukset linjaavat liikuntaneuvontaprosessin sisältöä ja auttavat rakentamaan palveluketjua (Ahonen-Walker ym. 2021, 7), joten niiden pohjalta Lapin kuntiin voitaisiin rakentaa yhteneväinen toimintamalli. Alueellisen tason koordinointi voisi tuoda suosituksia ja muita Liikkuva aikuinen -ohjelman työkaluja vielä konkreettisemmin kuntien käyttöön huomioiden juuri Lapin kuntien haasteet ja mahdollisuudet palvelun toteutuksessa. Kuntien liikuntapalveluiden henkilöstön mukaan riittävien henkilöstöresurssien varmistaminen on yksi keskeinen liikuntaneuvonnan palveluketjun vakiintumiseen vaikuttava tekijä. Tämä käy ilmi myös Kivimäen ynnä muiden (2018, 28) tutkimuksessa missä yli puolet vastaajista valitsi riittävät henkilöresurssit merkittävimmäksi tekijäksi liikuntaneuvonnan vakiintumisen edellytyksenä. Kyselyyn vastanneista kunnista yli puolella oli ollut vakiintumisen taustalla jokin hanke ja kuntien toiveissa ja tarpeissa nousi esille erityisesti hanketuen ja hankeohjaamisen jatkuvuus. (Kivimäki 2018, 22.) Hankerahoitus korostui myös tässä Lapin kuntiin kohdistuneessa tutkimuksessa liikuntaneuvontaa mahdollistavana tekijänä. Toisaalta tutkimuksessa nousi vahvasti esille myös hanketyön haasteet erityisesti sen epävarman jatkuvuuden ja hanketyöntekijöiden vaihtuvuuden osalta. Hankepohjaisessa työssä ei välttämättä saada luotua riittävän vahvaa pohjaa liikuntaneuvonnalle. Kivimäen ynnä muiden (2018, 30) kyselyssä puolestaan todetaan, että hanketuki nähtiin riittävän kattavana toiminnan juurruttamisen näkökulmasta. Kivimäen ynnä muiden (2018, 28) tutkimuksessa kolmen tärkeimmän onnistumisen edellytyksen joukossa ollut matalan kynnyksen liikuntatarjonta ei noussut ryhmämuotoisena tässä tutkimuksessa esille. Tämä voi johtua siitä, että tutkimukseen osallistuneissa kunnissa liikuntaneuvontapalvelu oli vielä parhaimmillaankin vasta alkuvaiheessa, joten asiakkaiden ohjautuminen esimerkiksi ryhmämuotoiseen liikuntatoimintaan ei ollut vielä ajankohtaista. Haastattelutilanteessa ei myöskään kysytty kuntien ryhmämuotoisista palveluista erikseen. Haastatteluissa kuitenkin ilmeni, että liikuntaneuvonta prosessin päättymisen jälkeen tulisi varmistaa asiakkaan motivoituminen omatoimiseen tekemiseen. Digitaaliset palvelut osana liikuntaneuvonnan prosessia ovat kehityskohde Lapin kunnissa. Niiden käyttö oli vielä vähäistä. Haastateltavat näkivät digitaalisuudessa mahdollisuuksia mutta osa koki, ettei digitaalisille ratkaisuille ole välttämättä tarvetta. Digitaaliset palvelut lisääntyvä sosiaali- ja terveyspalveluissa kovaa vauhtia ja palveluja tarjotaan runsaasti erilaisia digitaalisia ratkaisuja hyödyntäen. Digitaalisuudella voidaan tukea ja täydentää tai korvata kokonaan perinteisiä palveluita tai toimintatapoja. (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2024b.) Liikuntaneuvonnassa lähi- ja etäneuvonta eivät sulje toisiaan pois (Siekkinen 2020, 2) ja niitä yhdistelevillä elintapainterventioilla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia asiakkaiden terveyskäyttäytymiseen (Yang, Duang, Liang, Peiris & Baker 2023). Lapin kunnissa liikuntaneuvonnan prosessia voidaan täydentää digitaalisilla ratkaisuilla. Liikuntaneuvonnan tapaamisten osittainen toteuttaminen etäyhteydellä lisäisi palvelun saavutettavuutta pitkien välimatkojen kunnissa sekä voisi lisätä myös liikuntaneuvojan aikatauluresursseja. Sen avulla voitaisiin vahvistaa lähikuntien resursseja, jos liikuntaneuvontapalvelua toteutettaisiin yhteistyössä ja osa tapaamisista olisi etäyhteydellä. Etäohjaus ja -neuvonta voisivat mahdollistaa myös moniammatillisuuden lisäämisen osana asiakkaan ohjausprosessia. Liikuntaneuvonnan ollessa yksilöllinen ja henkilökohtainen prosessi, tulisi etäneuvonnan käyttö suunnitella aina asiakaslähtöisesti. Sen mahdollisuus voisi myös madaltaa asiakkaan kynnystä sitoutua liikuntaneuvonnan prosessiin. Fyysiseen aktiivisuuteen ja muihin terveellisiin elämäntapoihin kannustavat ja motivoivat sovellukset ovat myös yksi mahdollisuus täydentää liikuntaneuvonnan prosessia. Oleellista on palveluiden asiakas- ja käyttäjälähtöisyys. Digitaalisten palveluiden käytön tulisi tukea liikuntaneuvonnan prosessia sekä asiakkaiden että ammattilaisten näkökulmasta. Johtopäätökset Lapin kunnissa ja hyvinvointialueella poikkihallinnollisen yhteistyön vahvistaminen on tärkeässä roolissa liikuntaneuvonnan palveluketjun vakiinnuttamiseksi. Toimintamallien muodostaminen ja vahvistaminen sekä tiedonsiirron ja tiedottamisen kehittäminen ovat oleellisia toimia, jotka lisäävät osaltaan myös liikuntaneuvonnan näkyvyyttä. Lisäksi riittävien resurssien varmistaminen kunnassa ja hyvinvointialueella tukevat yhteistyön mahdollistumista ja palvelun toteuttamista. Digitaalisten palveluiden mahdollisuuksien kartoittaminen osana liikuntaneuvonnan prosessia on myös oleellista. Digitaaliset palvelut voisivat osaltaan lisätä palvelun saavutettavuutta, resursseja sekä muun muassa tuoda uusia työkaluja fyysiseen aktiivisuuteen motivoimiseen ja kannustamiseen. Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus Tutkimuseettinen neuvottelukunta TENK linjaa hyvän tieteellisen käytännön perusperiaatteiksi eurooppalaisen tutkimuseettisen ohjeistuksen mukaan luotettavuuden, rehellisyyden, arvostuksen ja vastuunkannon (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023, 12). Hirsjärven ynnä muiden (2009, 24) sekä Tuomen ja Sarajärven (2018, 153–154) mukaan jo aiheen valinta on eettinen ratkaisu, jonka yhteydessä on hyvä selventää, mitkä syyt ohjaavat tutkimusaiheen valintaa ja miksi tutkimukseen ryhdytään. Edellä mainitut tekijät on huomioitu tutkimuksen kaikissa vaiheissa. Tutkimusluvat haettiin jokaisen kunnan tutkimuslupaprotokollan mukaisesti. Haastateltavat saivat etukäteen tiedotteen tutkimuksesta, suostumuslomakkeen sekä haastattelun pääteemat. He osallistuivat tutkimukseen täysin vapaaehtoisesti. Huomioitavaa oli, että otannan pienuuden ja kohdentamisen vuoksi haastateltavat ovat kohderyhmänä yleisellä tasolla tunnistettavissa. Tutkimuksessa ei kerätty tai käsitelty henkilötietoja. Tulosten analyysivaiheessa ja raportoinnissa aineisto anonymisoitiin niin, ettei vastaajia voitu tunnistaa. Haastattelut tehtiin ja tallennettiin etäyhteydellä Microsoft Wordin Teams-sovelluksella. Tulosten analysoinnin jälkeen haastatteluiden videotallenteet hävitettiin ja litteroitu tutkimusaineisto säilytetään tietoturvallisesti vuoden verran opinnäytetyön valmistumisen jälkeen. Kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuuden arvioinnista ei ole olemassa yksiselitteisiä ohjeita. Tutkimusta arvioidaan kokonaisuutena sen sisäistä johdonmukaisuutta painottaen. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 163.) Kanasen (2012, 173–176) mukaan laadullisen tutkimuksen luotettavuuskriteereiksi voidaan katsoa tutkimuksen arvioitavuus ja dokumentaatio. Kylmän ja Juvakan (2007, 127) useiden eri tutkijoiden näkemyksistä yhteen kokoamat kriteerit laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arvioimiseksi ovat uskottavuus, vahvistettavuus, refleksiivisyys ja siirrettävyys. Sekä uskottavuudessa että vahvistettavuudessa korostuvat dokumentaatio ja tarkka selostus tutkimuksen eri vaiheista läpi koko tutkimusprosessin. (Kylmä & Juvakka 2007, 127.) Tutkimuksessa on perusteltu kaikki tehdyt ratkaisut ja valinnat tutkimus-, tiedonkeruu-, analysointi- sekä tulkintamenetelmille ja tutkimusasetelma on toistettavissa. Tutkimuksen otannan rajauksella on pyritty varmistamaan, että haastateltavilla on hyvin tietoa tutkittavasta aiheesta. Tutkimukseen pyydettiin kymmenen kuntaa, joista kuusi osallistui. Useammasta kunnasta oli osallistumassa kaksi haastateltavaa, mutta estymisien vuoksi tämä toteutui lopulta vain yhdestä kunnasta. Tavoiteltua haastateltavien määrää ei näin ollen täysin saavutettu ja otannan ollessa melko pieni, voi pohtia olisiko suuremmalla otannalla saatu vielä erilaisia näkökulmia. Toisaalta haastatteluissa tuli esille samoja asioita, vaikka kaksi alaluokkaa jäi yhdistymättä yläluokkiin. Ne kuvasivat enemmän taustatietoja ja liikuntaneuvonnan nykyistä prosessia, kuin vastasivat tutkimuskysymyksiin. Tutkimuksessa saadut keskeisimmät tulokset ovat yhteneväisiä aikaisempiin liikuntaneuvonnan palveluketjun vakiintumista tai siihen liittyviä tekijöitä kartoittaneisiin selvityksiin. Tämä lisää tutkimuksen luotettavuutta. Tutkimuksen on toteuttanut yksi henkilö. Aikaisempaa kokemusta laadullisen tapaustutkimuksen tekemisestä ei ollut. Kuntien rajausperusteen pohdinnassa sekä haastattelun teemojen suunnittelussa on saatu tukea liikuntaneuvonnan kehittämisen parissa työskenteleviltä asiantuntijoilta. Koehaastattelulla testattiin teemoja ja haastattelun toteuttamista. Se tehtiin henkilölle, joka on tehnyt työkseen liikuntaneuvontaa ja pystyi vastaamaan kysymyksiin sen pohjalta. Koehaastattelun jälkeen haastattelurunkoon lisättiin apukysymyksiä. Siitä saatiin myös arvio haastattelun kestolle. Litteroinnissa käytettiin apuna Microsoft Wordin litterointityökalua ja sen kääntämä teksti käytiin huolellisesti läpi tarkistaen mahdolliset väärin käännetyt sanat. Analyysivaihe aloitettiin lähes heti litteroinnin jälkeen ja aineistoon perehdyttiin huolellisesti. Tutkimuskysymyksiä oli aluksi kolme. Aineiston analyysivaiheessa ensimmäinen tutkimuskysymys, mitkä tekijät edistävät, ja toinen tutkimuskysymys, mitkä tekijät estävät palvelun vakiintumista, yhdistettiin yhdeksi kysymykseksi palvelun vakiintumiseen vaikuttavista tekijöistä. Elon ynnä muiden (2022, 219) mukaan analyysin valmisteluvaiheessa aineistoon perehtyessä on hyvä tarkistaa tutkimuskysymykset. Myös Kylmä & Juvakka (2007, 112–113) toteavat että laadullisessa tutkimuksessa tutkimuskysymyksiä voidaan tarkentaa aineiston keruun ja analyysin aikana. Haastatteluissa ja erityisesti analyysivaiheessa olisi kaivannut toisen tutkijan näkökulmia ja ajatuksia sekä yhteistä pohdintaa aineistoa tulkitessa. Ensimmäistä kertaa aineistolähtöistä sisällönanalyysia tehdessä olisi toinen tutkija voinut tuoda varmuutta tekemiseen. Ohjaava opettaja antoi tukea analyysivaiheeseen ja varmisti sen etenemistä oikeaan suuntaan. Opinnäytetyön etenemistä käsiteltiin myös yhteisissä pienryhmäohjauksissa. Tutkimuksen tietoperustassa on käytetty tuoreita lähteitä mukaan lukien kansainväliset lähteet. Lähdeviitteet ja lähdeluettelo on merkitty huolellisesti Lapin ammattikorkeakoulun ohjeiden mukaisesti. Pohdinta opinnäytetyön merkityksestä Opinnäytetyön aihe on ajankohtainen liikkumattomuuden määrän ja sen aiheuttamien kustannusten kasvaessa yhteiskunnassamme kaikissa ikäluokissa. Aihe on tärkeä sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta. Ennaltaehkäisevän työn merkitys on suuri ja kaikki vaikuttavat keinot liikkumattomuuden vähentämiseksi ovat oleellisia. Oma mielenkiintoni painottuu myös ennaltaehkäisevään työhön, joten aiheen valinta oli siltäkin osin itselleni merkityksellinen. Toimiva liikuntaneuvonnan palveluketju on kuntalaisille tärkeä terveyteen, toimintakykyyn ja elämänlaatuun vaikuttava palvelu. Liikkuva aikuinen -ohjelman selvityksen mukaan Lapissa tarvitaan tukea poikkihallinnollisen liikuntaneuvonnan palveluketjun vakiintumisessa, joten siihen vaikuttavien tekijöiden kartoittaminen on oleellista. Tutkimuksessa selvitettiin näitä tekijöitä kuntien liikuntapalveluiden henkilöstön näkökulmasta ja asetettuihin tutkimuskysymyksiin saatiin vastauksia. Vakiintumiseen vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen ja niiden pohjalta keskeisimpien kehityskohteiden kokoaminen yhteen tukevat palveluketjun kehittämistä Lapin kunnissa. Opinnäytetyöprosessin aikana Lapin hyvinvointialueelle myönnettiin terveyden edistämisen määrärahaa hankkeeseen, jonka tavoitteena on luoda elintapaohjauksen koordinaatio- ja yhdyspintarakenne edistämään liikuntaa ja hyvää ravitsemusta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää hankkeessa. Tutkimuksen tuloksista hyötyvät myös muut liikuntaneuvonnan kehittämistyötä tekevät tahot, paikallisesti erityisesti liikunnan aluejärjestö Lapin Liikunta ry sekä valtakunnallisesti Liikkuva aikuinen -ohjelma. Liikuntaneuvonta on kaikille ikäryhmille kohdentuva palvelu. Tämä tutkimus rajattiin koskemaan työikäisiä, mutta haastatteluista mainittiin muitakin kohderyhmiä liikuntaneuvonnan asiakkaissa. Tutkimuksessa olisikin voinut huomioida kaikki ikäryhmät, koska liikuntaneuvontapalvelu oli kunnissa vielä alkuvaiheessa. Lisäksi nykytilannetta sekä toteutuvan liikuntaneuvonnan prosessin kulkua olisi voinut selvittää vielä tarkemmin tutkimuksen keskittyessä nyt palvelun vakiintumiseen vaikuttaviin tekijöihin. Jatkotutkimusaiheet Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin työikäisille suunnattuja liikuntaneuvontapalveluita. Jatkossa olisi tärkeää selvittää liikuntaneuvontapalvelun toteutumista Lapin kunnissa huomioiden kaikki ikä- ja kohderyhmät ja kartoittaa erityisesti toimivat toimintamallit. Kiinnostavaa olisi lisäksi tutkia liikuntaneuvontapalvelun näkyvyyttä ja tunnettavuutta sosiaali- ja terveyspalveluiden henkilökunnan tai kuntalaisten näkökulmasta. Liikuntaneuvonnan prosessia tukevien digitaalisten ratkaisuiden kartoittaminen sekä mahdollinen pilotointi Lapin kuntiin olisi myös ajankohtainen jatkotutkimusaihe ja kehittämistyö. Lähteet Ahonen-Walker, M., Aittasalo, M., Alapappila, A., Harmokivi-Saloranta, P., Kettunen, O., Kivimäki, S., Komulainen, J., Kuronen, R., Laine, K., Lainio-Peltola, M., Miettinen, M., Pekkala, T., Rautio, A., Salo, M.-B., Säpyskä-Nordberg, M. & Tuunanen, K. 2021. Toim. Tuunanen K., Kivimäki S. Liikuntaneuvonnan valtakunnalliset suositukset – toteuttaminen, yhteistyö ja arviointi. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 389. Viitattu 1.4.2023 https://liikkuvaaikuinen.fi/wp-content/uploads/2021/03/Liikuntaneuvonnan_suositukset_FINAL.pdf. Biswas, A., Oh, P. I., Faulkner, G. E., Bajaj, R. R., Silver, M. A., Mitchell, M.S. & Alter, D.A. 2015. Sedentary time and its association with risk for disease incidence, mortality, and hospitalization in adults: a systematic review and meta-analysis. Ann Intern Med 2015; 162(2):123–32. Viitattu 13.4.2023 https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/25599350/. Ding, D., Lawson, K.D., Kolbe-Alexander, T.L., Finkelstein, E.A., Katzmarzyk, P.T., van Mechelen, W. & Pratt, M. 2016. The economic burden of physical inactivity: global analysis of major non-communicable diseases. Lancet 2016; 388: 1311–1324. Viitattu 5.4.2023 https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/27475266/. Ekelund, U., Tarp, J., Fagerland, M.W., Johannessen, J.S., Hansen, B.H., Jefferis, B.J., Whincup, P.H., Diaz, K.M., Hooker, S., Howard, V.J., Chernofsky, A., Larson, M.G., Spartano, N., Vasan, R.S., Dohrn, I-M., Hagströmer, M., Edwardson, C., Yates, T., Shiroma, E.J., Dempsey, P., Wijndaele, K., Anderssen, S.A & Lee, I-M. 2020. Joint associations of accelerometer-measured physical activity and sedentary time with all-cause mortality: a harmonised meta-analysis in more than 44 000 middle-aged and older individuals. Br J Sports Med 2020; 54: 1499–1507. Viitattu 15.4.2024 https://bjsm.bmj.com/content/54/24/1499. Elo, S., Kajula, O., Tohmola, A. & Kääriäinen, M. 2022. Laadullisen sisällönanalyysin vaiheet ja eteneminen. Hoitotiede. 34 (4), 215–225. Viitattu 29.2.2024 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301203939. Farrahi, V., Rostami, M., Dumuid, D., Chastin, S. F. M., Niemelä, M., Korpelainen, R., Jämsä, T. & Oussalah, M. 2022. Joint Profiles of Sedentary Time and Physical Activity in Adults and Their Associations with Cardiometabolic Health. Medicine & Science in Sports & Exercise 2022; 54, 12: 2118–2128. Viitattu 23.9.2023 https://journals.lww.com/acsm-msse/fulltext/2022/12000/joint_profiles_of_sedentary_time_and_physical.14.aspx#. Garthwaite, T., Sjöros, T., Laine, S., Vähä-Ypyä, H., Löyttyniemi, E., Sievänen, H., Houttu, N., Laitinen, K., Kalliokoski, K., Vasankari, T., Knuuti, J. & Heinonen, I. 2022. Effects of reduced sedentary time on cardiometabolic health in adults with metabolic syndrome: A three-month randomized controlled trial. Journal of Science and Medicine in Sport 2022; 25: 579–585. Viitattu 8.2.2024 https://doi.org/10.1016/j.jsams.2022.04.002. Guthold, R., Stevens, G., Riley, L. & Bull, F. 2018. Worlwide trends in insufficient physical activity from 2001 to 2016: a pooled analysis of 358 population-based surveys with 1,9 million participants. Lancet Glob Health 2018; 6:1077–1086. Viitattu 5.4.2023 https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/30193830/. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. 15. uudistettu painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helajärvi, H., Lindholm, H., Vasankari, T. & Heinonen, O. 2015. Vähäisen liikkumisen terveyshaitat. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 2015;131(18):1713–8. Viitattu 10.4.2023 https://www.duodecimlehti.fi/duo12430. Husu, P., Tokola, K., Vähä-Ypyä, H. & Vasankari, T. 2022. Liikuntaraportti. Suomalaisten mitattu liikkuminen, paikallaanolo ja fyysinen kunto 2018–2022. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2022:33. Viitattu 6.4.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-808-3. Juutinen Finni, T. & Pesola, A. 2017. Liikunta ja liikkumattomuus vaikuttavat terveyteesi – yhdessä ja erikseen. Liikunta ja tiede, 2017;54(5): 32–37. Viitattu 25.9.2023 https://www.lts.fi/media/liikunta-tiede-lehden-artikkelit/5_2017/lt-5-17_32-37_lowres.pdf. Kananen, J. 2012. Kehittämistutkimus opinnäytetyönä. Kehittämistutkimuksen kirjoittamisen käytännön opas. Jyväskylä: Jyväskylän Ammattikorkeakoulu. Katzmarzyk, P.T., Friedenreich, C., Shiroma, E.J. & Lee, I.-M. 2022. Physical inactivity and non-communicable disease burden in low-income, middle-income and high-income countries. Br J Sports Med 2022; 56: 101–06. Viitattu 6.4.2023 https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33782046/. Kivimäki, S., Turunen, M. & Ansaharju, A. 2018. Liikuntaneuvonnan onnistumisen edellytykset kunnissa-kyselyn tulokset. Kunnossa kaiken ikää (KKI) -ohjelma. Viitattu 19.8.2023 https://liikuntaneuvonta.fi/wp-content/uploads/sites/3/2020/11/Liikuntaneuvonnan-onnistumisen-edellytykset-kunnissa-raportti.pdf. Kivimäki, S., Tuunanen, K. & Kukko, T. 2023. Liikkuva aikuinen. Työikäisten liikuntaneuvonnantila 2022. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Viitattu 26.9.2023 https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-830-694-1. Kolu, P. 2018. Liikkumattomuus käy kalliiksi. Liikunta & Tiede 55, 5/2018, 38–40. Viitattu 15.4.2023 https://www.lts.fi/media/liikunta-tiede-lehden-artikkelit/5_2018/lt-5-18_38-40_lowres.pdf. Kolu, P. & Vasankari, T. 2018. Kansansairauksien riskiryhmään kohdennetut kustannusvaikuttavat terveydenhuollon toimintatavat. Teoksessa Vasankari, T. & Kolu, P (toim.) Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31/2018. Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 8.4.2023 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-535-8. Kolu, P., Kari, J.T., Raitanen, J., Sievänen, H., Tokola, K., Havas, E., Pehkonen J., Tammelin, T.J., Pahkala, K., Hutri-Kähönen, N., Raitakari, O.T. & Vasankari, T. 2022. Economic burden of low physical activity and high sedentary behaviour in Finland. Epidemiol Community Health 2022; 76: 677–684. Viitattu 1.4.2023 https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/35473717/. Kylmä, J. & Juvakka, T. 2007. Laadullinen terveystutkimus. Helsinki: Edita. Lahti, J. & Borodulin, K. 2023. Terve Suomi. Fyysinen aktiivisuus ja istuminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 31.1.2024 https://repo.thl.fi/sites/tervesuomi/ilmioraportit_2023/fyysinen_aktiivisuus_ja_istuminen.html. Lapin hyvinvointialue 2024. Tietoa hyvinvointialueesta. Viitattu 8.1.2024 https://lapha.fi/tietoameista/tietoa-hyvinvointialueesta. Lindeman, K., Kivimäki, S., Tuunanen, K. & Juuma, M. 2021. Liikkuva aikuinen. Kirjaamis- ja tilastointikäytännöt kuntien liikuntaneuvonnassa. Liikkuva aikuinen -ohjelma. Jyväskylä. Viitattu 14.2.2024 https://liikkuvaaikuinen.fi/wp-content/uploads/2021/06/Kirjaaminen_ja_tilastointi_liikuntaneuvonnassa_raportti.pdf. Loyen, A., Clarke-Cornwell, A.M., Anderssen, S.A., Hagströmer, M., Sardinha, L.B., Sundquist, K., Ekelund, U., Steene-Johannessen, J., Baptista, F., Hansen, BH., Wijndaele, K., Brage, S., Lakerveld, J., Brug, J. & van der Ploeg, H. 2017. Sedentary Time and Physical Activity Surveillance Through Accelerometer Pooling in Four European Countries. Sports Medicine 2017; 47: 1421–1435. Viitattu 1.4.2023 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5488150/. Martiskainen, T.M., Lamidi, M.-L., Venojärvi, M., Tikkanen, H. & Laatikainen, T. 2022. Effectiveness of physical activity counselling provided for people with type 2 diabetes mellitus in primary healthcare in North Karelia, Finland: a register-based evaluation study. BMJ Open 2022; 12: e058546. Viitattu 31.1.2024 https://bmjopen.bmj.com/content/12/7/e058546. Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritala, J. 2015. Kehittämistyön menetelmät – Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. 3.–4. painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2022. Liikuntaneuvonnan palveluketjut osana elintapaohjausta uusissa sote-rakenteissa-työryhmä. Liikuntaneuvonta yhdyspinnoilla – ohjeistus sote-uudistuksen valmisteluun ja toimeenpanoon. Viitattu 1.4.2023 https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/27b7289a-592d-4fa5-9393-9347fe280685/ddf24850-b3b3-4dc6-a467-909ef44646ef/JULKAISU_20220616071802.pdf. Palveluvalikoima 2020. Elintapamuutosta tukevat tekijät elintapaohjauksen ja omahoidon tuen menetelmissä epäterveellisen ravitsemuksen ja vähäisen liikkumisen aiheuttaman sairastumisriskin pienentämiseksi. Palveluvalikoimaneuvoston suositus. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän muistio. Viitattu 8.2.2024 https://palveluvalikoima.fi/Elintapaohjaus%20ravitsemus%20ja%20liikunta. Pesola, A.J., Laukkanen, A., Heikkinen, R., Sipilä, S., Sääkslahti, A. & Finni, T. 2017. Accelerometer-assessed sedentary work, leisure time and cardio-metabolic biomarkers during one year: Effectiveness of a cluster randomized controlled trial in parents with a sedentary occupation and young children. Plos One 2017; 8. Viitattu 12.9.2023 https://doi.org/10.1371/journal.pone.0183299. Piercy, K.L., Troiano, R.P., Ballard, R.M., Carlson, S.A., Fulton, J.E., Galuska, D.A., George, S.M & Olson, R.D. 2022. The Physical Activity Guidelines for Americans. JAMA 2018; 320: 2020–2028. Viitattu 6.4.2023 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9582631/. Rajavaara, J., Kivimäki, S. & Tuunanen, K. 2021. Liikkuva aikuinen. Liikuntaneuvonta maailmalla. Liikkuva aikuinen -ohjelma. Jyväskylä. Viitattu 30.3.2024 https://liikkuvaaikuinen.fi/wp-content/uploads/2022/02/Liikuntaneuvonta_maailmalla_FINAL.pdf. Santos, A.C., Willumsen J., Meheus, F., Ilbawi, A. & Bull, F.C. 2022. The cost of inaction on physical inactivity to public health-care systems: a population-attributable fraction analysis. Lancet Glob Health 2023; 11: 32–39. Viitattu 5.4.2023 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9748301/. Siekkinen, K. 2020. Liikunta- ja hyvinvointineuvonta etänä. Liikkuva opiskelu -ohjelma. Viitattu 27.3.2024 https://bin.yhdistysavain.fi/1592618/j6Uhl7T44vaXkiDVs1vw0UXKzO/Et%C3%A4neuvonta%20ja%20-valmennus.pdf. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2024a. Terveyden edistämisen määrärahaa kuudelle hankkeelle. Tiedotteet ja uutiset. Viitattu 18.2.2024 https://thl.fi/-/terveyden-edistamisen-maararahaa-kuudelle-hankkeelle. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2024b. Digitaaliset palvelut. Viitattu 18.2.2024 https://thl.fi/aiheet/sote-palvelujen-johtaminen/kehittyva-palvelujarjestelma/digitaaliset-palvelut. Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Uudistettu laitos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Viitattu 22.2.2024 https://tenk.fi/sites/default/files/2023-03/HTK-ohje_2023.pdf. UKK-instituutti 2019. Liikkumalla terveyttä – askel kerrallaan. Viikoittainen liikkumisen suositus 18–64-vuotiaille. Viitattu 9.4.2023 https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-suositukset/aikuisten-liikkumisen-suositus/. UKK-instituutti 2024. Liikkumisen vaikutukset. Viitattu 6.4.2024 https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-vaikutukset/. Valtioneuvosto 2018. Valtioneuvoston selonteko liikuntapolitiikasta 2018. Viitattu 8.2.2024 https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/VNS_6+2018.pdf. Valtioneuvosto 2023. Vahva ja välittävä Suomi. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58. Viitattu 8.2.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-763-8. Valtiovarainministeriö 2015. Etäpalvelujen käyttöönoton käsikirja. Etäpalveluhanke. Valtiovarainministeriön julkaisuja 44/2015. Viitattu 27.3.2024 https://vm.fi/documents/10623/360844/Et%C3%A4palvelujen+k%C3%A4ytt%C3%B6%C3%B6noton+k%C3%A4sikirja/6644b47c-3b1f-4d80-9629-12d0e0a2b394. Vasankari, T. & Kolu, P. 2018. Yhteenveto ja johtopäätökset. Teoksessa Vasankari, T. & Kolu, P (toim.) Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31/2018. Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 8.4.2023 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-535-8. World Health Organization 2018. Global action plan on physical activity 2018–2030: More active people for a healthier world. Geneva: World Health Organization 2018. Viitattu 6.4.2023 https://www.who.int/publications/i/item/9789241514187. World Health Organization 2020. Guidelines on physical activity and sedentary behaviour. Geneva: World Health Organization 2020. Viitattu 6.4.2023 https://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/336656/9789240015128-eng.pdf. Yang, M., Duan, Y., Liang, W., Peiris, D.L.I.H.K. & Baker, J.S. 2023 Effects of Face-to-Face and eHealth Blended Interventions on Physical Activity, Diet, and Weight-Related Outcomes among Adults: A Systematic Review and Meta-Analysis. International Journal of Environmental Research and Public Health 2023; 20(2): 1560. Viitattu 27.3.2024 https://doi.org/10.3390/ijerph20021560. LIITTEET Liite 1. Tiedote tutkimukseen osallistuville Liite 2. Suostumus tutkimukseen osallistumisestaLiite 3. Teemahaastattelun runkoLiite 4. Esimerkki aineistoanalyysitaulukosta