Kiertotalous ja vastuullinen tulevaisuus

Toimitus ja esipuhe:

• Katri Hendriksson, insinööri (YAMK), erityisasiantuntija, Uudistuva teollisuus, Lapin ammattikorkeakoulu
• Mari-Selina Kantanen, DI, lehtori, Uudistuva teollisuus, Lapin ammattikorkeakoulu

Artikkelien kirjoittajat:

• Päivi Alapartanen, asiantuntija, Liiketalous, Lapin ammattikorkeakoulu
• Johanna Aarnio-Keinänen, insinööri (AMK), asiantuntija, Uudistuva teollisuus, Lapin ammattikorkeakoulu
• Ieva Bruksle, Project Manager at Turiba University Project department
• Constanze Chwallek, Professor of Entrepreneurship at FH Aachen University of Applied Sciences in the Department of Business Administration
• Hannu Gyldén, varatuomari, vastuullisuusjohtaja, Lapin ammattikorkeakoulu
• Ville Eloranta, insinööri (AMK), asiantuntija, Älykäs rakennettu ympäristö, Lapin ammattikorkeakoulu
• Jaakko Etto, DI, lehtori, Uudistuva teollisuus, Lapin ammattikorkeakoulu
• Eeva Helameri, FM, asiantuntija, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
• Paula Heikkilä, FM, asiantuntija, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
• Jukka Joutsenvaara, DI, erityisasiantuntija, Uudistuva teollisuus, Lapin ammattikorkeakoulu
• Marjo Jussila, TaM, asiantuntija, Digitaaliset ratkaisut, Lapin ammattikorkeakoulu
• Mirva Juntti, FT, Lapin AMK, vastuullisuuspäällikkö, Lapin ammattikorkeakoulu
• Anzelika Krastina, M.Ed, Senior lecturer, International Business, Lapland University of Applied Sciences
• Nelly Korteniemi, TaM, lehtori, Liiketalous, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
• Marko Korkeakoski, KTM, lehtori, Liiketalouden osa-alue, Metropolia ammattikorkeakoulu
• Riikka Köngäs, TtM, lehtori, Osallisuus ja toimintakyky, Lapin ammattikorkeakoulu
• Enna Lappalainen, KM, asiantuntija, Osallisuus ja toimintakyky, Lapin ammattikorkeakoulu
• Jukka Leinonen, insinööri (YAMK), asiantuntija, Uudistuva teollisuus, Lapin ammattikorkeakoulu
• Janne Matilainen, insinööri (YAMK), lehtori, Älykäs rakennettu ympäristö
• Niina Mattila, agrologi (YAMK), asiantuntija, Tulevaisuuden biotalous, Lapin ammattikorkeakoulu
• Kristine Neimane, Ph.D, Head of Project Department, Turiba University, Latvia
• Antti Niemelä, insinööri (YAMK), erityisasiantuntija, Uudistuva teollisuus, Lapin ammattikorkeakoulu
• Sari Nisula, TaM, asiantuntija, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
• Riku Närhi, TaM, asiantuntija, Älykäs rakennettu ympäristö, Lapin ammattikorkeakoulu
• Marjo Ollila, TaM, asiantuntija, Uudistuva teollisuus, Lapin ammattikorkeakoulu
• Marko Palmgren, YTM, erityisasiantuntija, Osallisuus ja toimintakyky, Lapin ammattikorkeakoulu
• Veli-Matti Pelimanni, insinööri (AMK), asiantuntija, Uudistuva teollisuus, Lapin ammattikorkeakoulu
• Ari Pikkarainen, TkT, yliopettaja. Uudistuva teollisuus, Lapin ammattikorkeakoulu
• Raimo Pyyny, insinööri (YAMK), yhteyspäällikkö, Johtaminen ja kehittäminen, Lapin ammattikorkeakoulu
• Tapio Pyörälä, agrologi (AMK), asiantuntija, Tulevaisuuden biotalous, Lapin ammattikorkeakoulu
• Juha-Matti Raappana, insinööri (AMK), asiantuntija, Uudistuva teollisuus, Lapin ammattikorkeakoulu
• Ville Rauhala, DI, TKI-päällikkö, Johtaminen ja kehittäminen, Lapin ammattikorkeakoulu
• Sanna-Mari Renfors, FT, dosentti, yliopettaja, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
• Raimo Ruoppa, DI, asiantuntija, Uudistuva teollisuus, Lapin ammattikorkeakoulu
• Jani Sipola, DI, asiantuntija, Uudistuva teollisuus, Lapin ammattikorkeakoulu
• Mirva Tapaninen, restonomi (YAMK), asiantuntija, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
• Maria Tikanmäki, TkT, johtava tutkija, Johtaminen ja kehittäminen, Lapin ammattikorkeakoulu
• Marika Tuomela-Pyykkönen, KTM, lehtori, Metropolia ammattikorkeakoulu
• Mika Turska, insinööri (AMK), asiantuntija, Uudistuva teollisuus, Lapin ammattikorkeakoulu
• Sanna Tyni, FT, johtava tutkija, Oulun ammattikorkeakoulu
• Mikko Vatanen, insinööri (YAMK), lehtori, Älykäs rakennettu ympäristö, Lapin ammattikorkeakoulu
• Raimo Vierelä, insinööri (AMK), asiantuntija, Uudistuva teollisuus, Lapin ammattikorkeakoulu

Tiivistelmä

Tämä julkaisu kokoaa yhteen Lapin ammattikorkeakoulun ajankohtaisia artikkeleita kiertotaloudesta ja vastuullisuudesta, tarkastellen aihetta monipuolisesti ammattikorkeakoulun strategian, opetuksen, tutkimuksen ja yhteistyön näkökulmista. Kokoelma avaa kiertotalouden merkitystä yhteiskunnallisena muutosvoimana ja esittelee sen sosiaalista kädenjälkeä, joka näkyy muun muassa osallisuuden, hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen edistämisenä.

Artikkeleissa käsitellään kiertotalouden liiketoimintamahdollisuuksia eri toimialoilla, teknologisia ratkaisuja, jotka tukevat kiertotalouden toteutumista, sekä mittareita ja menetelmiä, joilla kiertotalouden vaikutuksia voidaan arvioida. Julkaisussa tuodaan myös esille hyvinvointialan potentiaaliin kiertotalouden edistämisessä.

Julkaisu korostaa ammattikorkeakoulujen roolia kiertotalouden kehittämisessä yhdessä yritysten kanssa. Yhteistyö tarjoaa mahdollisuuksia uudenlaisten liiketoimintamallien ja osaamisen rakentamiseen, tukien siirtymää kohti kestävää ja vastuullista yhteiskuntaa.

---

 Esipuhe

Katri Hendriksson, Mari-Selina Kantanen

Kiertotalous on yksi aikamme merkittävimmistä kestävän kehityksen periaatteista. Lapin ammattikorkeakoulussa kiertotalous on osa strategiaa, joka yhdistää opetuksen, tutkimuksen ja aluekehityksen. Halusimme koostaa tähän artikkelikokoelmaan poimintoja Lapin ammattikorkeakoulun tekemistä kiertotaloustoimenpiteistä ja pyysimme laajalla otannalla kollegoitamme mukaan tähän operaatioon. Tässä artikkelikokoelmassa voi nähdä sen, mitä kiertotalous voi parhaimmillaan olla – uusia ideoita, innovaatioita ja yhteistyötä alueen kehittämiseksi. Artikkelikokoelmasta löydät monipuolisesti esittelyjä Lapin AMKin kiertotaloustoimenpiteistä, hankkeista ja kehittämistyöstä, joiden kautta pohjoinen Suomi rakentaa resurssiviisasta ja vastuullista tulevaisuutta.

Kiertotalous ei ole pelkästään teknologinen tai ympäristöpoliittinen asia, vaan laaja yhteiskunnallinen muutosprosessi. Artikkelit tarkastelevat kiertotaloutta vastuullisuuden, sosiaalisen kädenjäljen, uusiutuvan energian, rakentamisen, pilotoinnin sekä digitaalisuuden näkökulmista, tuoden esiin käytännön ratkaisuja ja sovelluksia eri toimialoilta. Mukana on esimerkkejä niin materiaalitehokkuudesta kuin biotalouden ja liikenteen kehittämisestä.

Lapin AMK on toiminut kiertotalouden aktiivisena kehittäjänä yli 10 vuotta. Vuosien aikana ammattikorkeakoulu on noussut myös valtakunnallisesti merkittäväksi toimijaksi kiertotalouden integroimisessa opetukseen.  Lapin AMKissa on kehitetty erilaisia malleja, sisältöjä ja yhteistyörakenteita, joita muut ammattikorkeakoulut ovat voineet hyödyntää omassa koulutustarjonnassaan. Ammattikorkeakoulu on myös ollut vahvasti vaikuttamassa yhteistyössä Kemin Digipolis Oy:n ja Kemin kaupungin kanssa Kiertotalouskeskuksen perustamiseen, jonka toiminta edistää kiertotaloustyötä erilaisissa verkostoissa (Kiertotalouskeskus 2025).

Tulevaisuuden työelämän asiantuntijoiden ja osaajien kouluttajana ammattikorkeakoulun tulee varmistaa, että opetus sisältää ammatillisten kompetenssien lisäksi yhteisiä osaamisalueita, jotka muodostavat perustan työelämässä toimimiselle, yhteistyölle ja asiantuntijuuden kehittymiselle. Ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvosto Arene laati ammattikorkeakouluille kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelman vuonna 2020 (Arene 2023b). Arene myös päivitti tutkintojen yhteisten osaamisten suositukset vuonna 2021. Yksi uusi ammattikorkeakoulututkintojen yhteinen osaaminen on kestävä kehitys, jonka mukaan opiskelijoiden tulee tuntea kestävän kehityksen periaatteet, edistää niiden toteutumista sekä toimia vastuullisina ammattilaisina ja yhteiskunnan jäseninä (Arene 2023a). Lapin ammattikorkeakoulu puolestaan laati oman vastuullisuusohjelman pian Arenen julkaiseman ohjelman jälkeen, jonka tavoitteena on omalta osaltaan edistää kestävän tulevaisuuden rakentumista (Lapin AMK 2025).

EU pyrkii omilla toimillaan edistämään kiertotaloutta ja valmistelussa on kiertotaloussäädös, jolla tuetaan kilpailukykykompassin ja puhtaan teollisuuden ohjelman mukaisia EU:n tavoitteita kaksinkertaistaa kierrätetyn materiaalin osuus EU:n taloudessa ja saavuttaa maailmanlaajuinen johtoasema kiertotaloudessa vuoteen 2030 mennessä. (Euroopan komissio 2025.) Suomessa kiertotalouden uusimpana ja mielenkiintoisempana toimenpiteenä on Valtioneuvoston hyväksymä ja eduskuntakäsittelyyn edennyt jätelain muutosesitys. Lakiesityksen mukaan jätteestä tai tuotannon sivuvirrasta valmistettu uusiotuote voidaan sulkea jätelainsäädännön soveltamisen ulkopuolelle, mikä toivottavasti lisää jätteistä ja sivutuotteista valmistettavien uusiomateriaalien tuotteistamista ja tähän liittyvää liiketoimintaa. (Valtioneuvosto 2025.) Pk-yrityksille nopeutettu luokittelumenettely voi pudottaa hallinnollista kuormaa sekä lyhentää huomattavasti matkaa innovatiivisesta pilotista kohti kaupallisia markkinoita. Sivuvirroista tehtyjä tuotteita on vielä maltillisesti tarjolla markkinoilla ja tämä todennäköisesti johtuu lainsäädännöstä, mutta suunta on selkeästi oikea. (Materiaalitori 2025.) Lapin ammattikorkeakoulu on jo vuosien ajan edistänyt kiertotaloutta tavoitteena vahvistaa alueen pk-yritysten kehitystyötä. Tässä työssä hankkeiden ja kehittämisympäristöjen tarjoamat pilottikokeilut ovat olleet keskeisessä roolissa.

Kiertotalouden kokeilualustana toimiminen on tuonut paljon uusia näkökulmia siihen, millä tavalla kiertotalous nähdään tulevaisuudessa. Hankkeet, kuten ARTEKI, LapinKierto, XBit Tornio ja Re-Archtive North, osoittavat, miten korkeakoulun ja yritysten yhteistyö voi synnyttää resurssiviisaita, kestäviä digitaalisia ja teollisia ratkaisuja. Myös rakentamisen ja materiaalikierron teemat, kuten 3D-tulostusfilamenttien valmistus, raskaiden liikennekalustojen vaihtoehtoiset käyttövoimat ja kumijätteen uusiokäyttö TEQU-konseptilla, havainnollistavat kiertotalouden käytännön mahdollisuuksia Lapissa.

Kiertotalous Lapin AMKissa on kuitenkin muutakin kuin teknistä kehitystyötä. Artikkelit nostavat esiin sosiaalisen vastuun, koulutuksen ja yhteisöllisyyden merkityksen siirryttäessä kohti systeemistä kestävyyssiirtymää. Halusimme sisällyttää artikkelikokoelmaan mukaan myös kansainvälisen näkökulman – tulevaisuudessa kiertotalouden yhteistyön mahdollisuudet tulee ulottaa entistä enemmän yli Suomen rajojen. Kansainväliset yhteistyöhankkeet ja englanninkieliset artikkelit osoittavat, että Lapin AMK on osa laajempaa eurooppalaista ja globaalia kestävän kehityksen verkostoa. Kiertotalousosaaminen, joka syntyy arktisessa ympäristössä, tarjoaa arvokkaita oivalluksia myös muualle maailmaan.

Tämän kokoelman kirjoittamisen aikana Lapin AMKissa on käynnistynyt myös uusia kiertotaloushankkeita, joiden tuloksia ei vielä tähän julkaisuun ehditty sisällyttää. Niissä tarkastellaan muun muassa teollisen sivuvirtojen hyödyntämistä, uusia bio- ja materiaalikiertokokeiluja sekä vähähiilisiä tuotantoratkaisuja. Uusissa kiertotalousteemaisissa hankkeissa on mukana myös pitkäaikaisia kumppaneita, kuten Kemin Digipolis ja Kiertotalouskeskus, Kemijärven kaupunki sekä muut paikalliset toimijat. Näiden uusien hankekokonaisuuksien ansiosta Lapin AMKin kiertotaloustoiminta laajenee entistä kunnianhimoisemmaksi ja vastuullisemmaksi tulevaisuudessa.

Kokoelman lopussa katse kääntyy tulevaisuuteen – kaivannaisalan, porotalouden ja fysioterapian kaltaisten erilaisten alojen kautta avautuvat uudet sovellusalueet kiertotaloudelle. Lisäksi innovaatiojärjestelmien ja toimijaverkostojen tarkastelu osoittaa, miten Lapin AMK jatkaa työtään kiertotalouden mallialueena, jossa tutkimus, kokeilut ja käytännön kehittäminen tukevat toisiaan.

Tämä artikkelikokoelma on koostettu osana Lapin teollisen kiertotalouden kiihdytyskaista -hanketta, jonka tavoitteena on ollut tuoda kiertotaloustoimijat ja alueen yritykset yhteen. Kiihdytyskaista -hankkeessa on muotoiltu kiertotalouden toteuttamisen tueksi toimintamalli, jonka muotoilussa on ollut mukana hanketoimijoiden lisäksi paikalliset yritykset. Hanke on toteuttanut lupauksensa ja kasannut yhteen uusia kiertotalouden parissa toimijoita tai alalle suuntaavia. Kiertotalous on laaja teema, jossa on paljon potentiaalia. Tämä artikkelikokoelma osoittaa, että Lapin AMKissa on laaja-alaista ja monipuolista osaamista, jota voidaan hyödyntää Lapin alueen kiertotalouden kehitystyössä kohti vastuullisempaa tulevaisuutta.

Hanke on Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) hanke ja sen on rahoittanut Lapin liitto. Hanke on ryhmähanke, jossa päätoteuttajana on Kemin Digipolis Oy ja Lapin AMK toimii osatoteuttajana. Hankkeen käynnissäoloaika Lapin AMKin osalta on 1.1.2024 – 31.12.2025. Lapin AMKin osatoteuttajahankkeen kokonaisbudjetti on 133 877 €, josta EU-tuen osuus on 107 100 €.

19.11.2025

Katri Hendriksson & Mari-Selina Kantanen

Lähteet

Arene 2023a. Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. Viitattu 14.11.2025 https://arene.fi/julkaisut/suositus-ammattikorkeakoulujen-yhteisista-kompetensseista-ja-niiden-soveltamisesta-2022/

Arene 2023b. Vastuullisuusohjelma. Viitattu 14.11.2025 https://arene.fi/julkaisut/kestava-vastuullinen-ja-hiilineutraali-ammattikorkeakoulu-ammattikorkeakoulujen-kestavan-kehityksen-ja-vastuullisuuden-ohjelma/

Euroopan komissio 2025. Kiertotalouden edistämiseksi käynnistetyt keskeiset toimet. Viitattu 14.11.2025 https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/fi/ip_25_1710

Kiertotalouskeskus 2025. Paremman bisneksen puolesta. Viitattu 14.11.2025 https://www.digipolis.fi/kiertotalouskeskus/mita-teemme

Lapin AMK 2025. Vastuullisuusohjelma. Viitattu 14.11.2025 https://lapinamk.fi/lapin-amk/vastuullisuus-ja-kestava-kehitys/vastuullisuusohjelma/

Materiaalitori 2025. Uusiomateriaalien tuotteistamista helpottava jätelain muutosesitys etenee eduskuntaan. Viitattu 14.11.2025 https://info-materiaalitori.fi/uusiomateriaalien-tuotteistamista-helpottava-jatelain-muutosesitys-etenee-eduskuntaan/

Valtioneuvosto 2025. Uusiomateriaalien tuotteistamista helpottava jätelain muutosesitys etenee eduskuntaan. Viitattu 14.11.2025 https://valtioneuvosto.fi/-/1410903/uusiomateriaalien-tuotteistamista-helpottava-jatelain-muutosesitys-etenee-eduskuntaan

---

OSA I
KIERTOTALOUS OSANA STRATEGIAA

---

Kiertotalous ja vastuullisuus osana Lapin ammattikorkeakoulun strategiaa

Ville Rauhala, Raimo Pyyny

Johdanto

Tämä artikkeli tarkastelee, miten kiertotalous ja vastuullisuus on integroitu Lapin ammattikorkeakoulun strategiaan ja käytännön toimintaan. Lähtökohtana on oletus, että kiertotalous ei ole vain teollisuuden ratkaisu, vaan laaja-alainen toimintamalli, joka tukee kestävää kehitystä kaikilla koulutus- ja TKI-alueilla. Artikkeli kuvaa kehityspolun teollisuuden sivuvirtojen hyödyntämisestä kohti kokonaisvaltaista vastuullisuusohjelmaa, joka kattaa niin koulutuksen, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan kuin organisaation oman jalanjäljen. Keskeisiä löydöksiä ovat kiertotalouden rooli strategisena vahvuutena, sen kytkeytyminen Lapin älykkään erikoistumisen painopisteisiin sekä vaikutukset matkailuun, hyvinvointipalveluihin ja liiketoimintamalleihin.

Kaikki alkoi kiertotaloudesta

Lapin AMK täytti pyöreitä vuonna 2024, jolloin tuli kuluneeksi 10 vuotta sen perustamisesta. Suunnilleen samoihin aikoihin tehtiin strateginen valinta ja päätös aloittaa kiertotalouteen panostaminen. Kiertotalous teemana alkoi nostaa silloin päätään erityisesti Meri-Lapin alueen teollisuuden parissa.

Kiertotalouteen panostaminen lähti liikkeelle TKI-toiminnan ja yhteisten hankkeiden kautta alueen kehittäjien ja yritysten kanssa. Kehittämisen fokus oli aluksi teollisuuden sivuvirtojen hyödyntämisessä, mikä olikin tärkeä ja konkreettinen aihe paljon sivuvirtoja tuottavassa raskaassa prosessiteollisuudessa. Yhtä aikaa myös Lapin AMK:n henkilöstön, sekä opettajien että TKI-toimijoiden, osaamista kiertotalouden periaatteisiin alettiin systemaattisesti lisätä erilaisten hankkeiden ja koulutusten kautta.

Henkilöstön kiertotalousosaamisen lisääntyessä, kiertotalouden näkymistä eri koulutusalojen opintosuunnitelmissa alettiin myös tarkastella. Konetekniikkaan ja teollisuuteen liittyvissä opinnoissa kiertotalous löysi nopeasti paikkansa omina opintojaksoinaan, erityisesti osana materiaalitekniikan ja kunnossapidon opintojaksoja. Vaikka kiertotalouden kehittäminen alkoikin ensin eri teollisuuden toimialoilta, huomattiin nopeasti sen merkitys ja tärkeys myös muilla aloilla.

Rakennustekniikan koulutuksessa kiertotalous otettiin nopeasti osaksi koko rakennusten elinkaaren aikaisia vaiheita ja toimintoja aina suunnittelusta rakentamiseen sekä rakennusten käytön aikaisiin toimiin, ja lopulta purkamiseen asti. Materiaalien käytön ja materiaalivirtojen lisäksi tarkasteluun kuului myös erilaiset energiaratkaisut sekä energiatehokkuus rakennuksen elinkaaren vaiheissa. Myös metsä- ja maatalouden koulutuksissa materiaalivirrat ovat keskeisessä roolissa raaka-aineiden, lannoitteiden, lopputuotteiden ja energian käytön kannalta. Kiertotalouden periaatteet löysivät siten nopeasti paikkansa myös Lapin AMK:n biotalouden aloilta. (Lapin AMK 2025.)

Kiertotaloudesta kohti vastuullisuutta

Kiertotalouden periaatteiden laajentuessa Lapin AMKissa teollisuudesta myös muille toimialoille sekä koulutuksen että TKI-toiminnan osalta, tarkastelu laajeni nopeasti koskemaan myös muita kestävän kehityksen osa-alueita. Samoihin aikoihin vuonna 2020 Suomen ammattikorkeakoulut sitoutuivat yhteisesti edistämään YK:n kestävän kehityksen tavoitteita (Arene 2020).

Kiertotaloudesta kestävän kehityksen tavoitteisiin

Lapin AMK on sitoutunut muiden Suomen ammattikorkeakoulujen kanssa edistämään toiminnassaan kaikkia YK:n 17 kestävän kehityksen tavoitetta. Tavoitteita sitouduttiin edistämään ammattikorkeakoulun ydintoimintojen, eli koulutuksen ja TKI-toiminnan kautta (kädenjälki). Lisäksi tavoitteita tarkasteltiin myös ammattikorkeakoulun sisäisten toimintojen, kuten kiinteistöjen käytön, hankintojen ja matkustamisen osalta (jalanjälki). (Lapin AMK 2025a.)

Vaikka Lapin AMK sitoutui edistämään kaikkia YK:n kestävän kehityksen tavoitetta, arvioitiin niitä siinä suhteessa, missä olisimme erityisen vahvoja, mitä niistä edistämme erityisesti toteuttaessamme strategisia valintojamme, ja mitkä niistä ovat erityisen relevantteja Lapin maakunnalle. Tämän tarkastelun tuloksena syntyi valinta kuudesta SDG-tavoitteesta, joita Lapin AMK erityisesti edistää osana ydintoimintojaan (kuvio 1). (Lapin AMK 2025a.)

Kuvio 1. Lapin AMK:n valitsemat SDG-tavoitteet (Lapin AMK 2025)

Kestävän kehityksen tavoitteista kohti vastuullisuuden kokonaisvaltaista tarkastelua

Kestävän kehityksen tavoitteisiin sitoutumisen lisäksi Lapin AMK edistää myös vastuullisuutta osana toimintojaan. Vastuullisuutta tarkasteltiin kokonaisuutena osana ydintoimintoja, jossa huomioitiin sekä oman toiminnan jalanjälki että koulutuksen ja TKI-toiminnan kautta vaikuttavuus ympäröivään yhteiskuntaan kädenjäljen kautta. (Lapin AMK 2025a.)

Vastuullisuuden eri osa-alueiden haltuunottoon kokonaisuutena osana sisäisiä toimintoja ja ydintoimintoja tarvittiin vastuullisuusohjelma. Sen turvin vastuullisuuden edistämiseen, tavoitteisiin, toimenpiteisiin ja seurantaan rakennettiin selkeät suunnitelmat. Lapin AMKin vastuullisuusohjelma pitää sisällään seuraavat kokonaisuudet (kuvio 2). (Lapin AMK 2025a.)

Kuvio 2. Lapin AMK:n vastuullisuusohjelman kestävyysteemat (Lapin AMK 2025a)

Kiertotalous ja vastuullisuus integroituna kiinteästi strategian toteuttamiseen

Lapin maakunnassa useat eri toimijat ovat sitoutuneet edistämään yhteistyössä Lapin älykästä erikoistumista. Älykkään erikoistumisen tavoitteena on tunnistaa Lapille vahvoja ja tärkeitä teemoja, joihin erikoistumalla voimme tuottaa osaamista ja lisäarvoa myös muille alueille Suomessa ja Euroopassakin. Lapissa järjestettiin laaja ja osallistava työpajojen sarja, joiden tuloksena luotiin Lapin älykkään erikoistumisen strategia ja toimeenpanosuunnitelma. Strategia pitää sisällään neljä painopistettä, kuvio 3. (Lapin liitto 2025.)

Kuvio 3. Lapin älykkään erikoistumisen strategian painopisteet (Lapin liitto 2025)

Näiden painopisteiden sisältä löytyy kaikkiaan 10 tarkempaa kehittämiskokonaisuutta. Kehittämiskokonaisuuksien alle on rakennettu kaikkiaan 23 hankeperhettä, joista Lapin AMKilla on koordinoitavana 14. Lapin älykkään erikoistumisen painopisteistä kiertotalous on yksi keskeinen valinta. Kestävä kehitys ja vastuullisuus näkyy vahvasti myös muiden painopisteiden, kehittämiskokonaisuuksien ja hankeperheiden teemoissa. (Lapin liitto 2025.)

Vastuullisuus mukaan strategian teemoihin

Lapin AMK ja Lapin yliopisto ovat laatineet yhteisen strategian, joka ulottuu vuoteen 2030 saakka. Strategian yhteisenä nimittäjänä on vastuullinen arktinen korkeakouluyhteisö ja se koostuu kolmesta yhteisestä strategisesta valinnasta: Globaali arktinen vastuu, Kestävä matkailu sekä Tulevaisuuden palvelut ja etäisyyksien hallinta. Molemmat korkeakoulut ovat tehneet näiden yhteisten valintojen alle korkeakoulukohtaisia tarkempia painotuksia. Lapin ammattikorkeakoulu tarkensi valintojen alle yhteensä 6 painopistettä ja näiden alle kaikkiaan 11 osaamiskärkeä. Kaikkia painopisteitä ja osaamiskärkiä tukee 3 poikkileikkaavaa vahvuutta. (Lapin AMK 2025b.)

Lapin AMKissa kiertotalouden, kestävän kehityksen ja vastuullisuuden edistäminen integroitiin kiinteäksi osaksi painopisteiden, osaamiskärkien ja poikkileikkaavien vahvuuksien teemoja. Kantavana ajatuksena teemoja valittaessa oli miettiä miten kukin teema edistää kestävää kehitystä ja vastuullisuutta eri koulutusaloilla ja työelämärajapinnassa. Lopputuloksena tarkastelusta saatiin 11 osaamiskärkeä, joissa kestävä kehitys ja vastuullisuus oli sisäänrakennettuna. Näihin osaamiskärkiin tehtiin myös fokukset, tavoitteet ja toimintasuunnitelmat, joilla teemoja edistettiin sekä koulutuksessa että TKI-toiminnassa tiiviissä työelämäyhteydessä. Osaamiskärkien teemoissa ja toimintasuunnitelmien mukaan toimiessa kestävää kehitystä ja vastuullisuutta edistetään ikään kuin automaattisesti eikä se ole irrallinen ja erikseen mietittävä kokonaisuus strategian toteuttamisen rinnalla. (Lapin AMK 2025b.)

Kiertotalouden todettiin olevan yksi Lapin AMKin vahvuuksista ja teemana sellainen, että sitä sovellettiin lähes kaikissa osaamiskärkien teemoissa. Näistä syistä kiertotalous valittiin yhdeksi poikkileikkaavaksi vahvuudeksi, jonka tehtävänä on tukea kiertotalousosaamisessa ja sen soveltamisessa osaamiskärkiä ja niiden toimintasuunnitelmien toteuttamista. Havainnekuva Lapin AMKin yhdestä strategisesta valinnasta; Globaali arktinen vastuu (kuva 4). (Lapin AMK 2025b.)

Kuvio 4. Globaali arktinen vastuu valinnan sisältämät painopisteet, osaamiskärjet ja poikkileikkaavat vahvuudet (Lapin AMK 2025)

Kestävä matkailu: kiertotalous ja vastuullisuus Lapin AMKin strategiassa

Lapin korkeakoulukonsernin strategia (2030) nostaa kestävän matkailun yhdeksi kolmesta strategisesta valinnasta. Siinä yhdistyvät kiertotalouden periaatteet (materiaalitehokkuus, uusiutuvat energiaratkaisut, jätteiden synnyn ehkäisy) ja vastuullisuus – ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen – arktisessa ympäristössä. Lapin AMKin rooli on kehittää, pilotoida ja skaalata ratkaisuja, jotka pienentävät matkailun ympäristöjalanjälkeä ja kasvattavat kädenjälkeä yhdessä yritysten ja aluekehittäjien kanssa (Lapin AMK, Lapin korkeakoulukonserni). Havainnekuva Lapin AMKin strategisesta valinnasta Kestävä matkailu (kuvio 5). (Lapin AMK 2025b.)

Kuvio 5. Kestävä matkailun strategisen valinnan sisältämä painopiste, osaamiskärki ja poikkileikkaavat vahvuudet (Lapin AMK 2025b)

Käytännön työtä tukee Visit Finlandin Sustainable Travel Finland (STF) -ohjelma, joka tarjoaa yrityksille ja matkailualueille seitsemänvaiheisen kehittymispolun ja kriteerit kansainvälisten standardien mukaiselle vastuullisuudelle. STF-merkki edellyttää jatkuvaa parantamista, ulkopuolista auditointia ja ilmasto- ja vastuullisuustoimien todentamista. Lapissa ohjelma toimii yhteisenä viitekehyksenä, jonka avulla yritykset voivat vähentää päästöjä, tehostaa resurssien käyttöä ja vahvistaa sosiaalista kestävyyttä. (Visit Finland 2024.)

Kiertotalous matkailussa näkyy energiankäytön optimoinnissa, uusiutuvissa ratkaisuissa, materiaalivirtojen hallinnassa (hävikin minimointi, uudelleenkäyttö, kierrätys) sekä vähähiilisessä liikkumisessa ja logistiikassa. Näitä kehitetään Lapin älykkään erikoistumisen toimeenpanossa painopisteillä “Kiertotalous kestävän kasvun perustana” ja “Hyvinvointi- ja elämyspalveluita luonnosta”. (Lapin liitto 2023.)

Sosiaalinen kestävyys korostuu: matkailun tulee tukea paikallisten hyvinvointia, työllisyyttä ja osaamisen kehittämistä sekä kunnioittaa kulttuuriperintöä ja saamelaisten oikeuksia. Vastuullisuuden arvioinnissa huomioidaan vaikutukset arkeen, palvelujen saavutettavuuteen ja turvallisuuteen. (Lapland North Destinations 2024.)

Tulevaisuuden terveyspalvelut ja etäisyyksien hallinta – digitaaliset ja kiertotaloutta tukevat ratkaisut

Strateginen valinta “Tulevaisuuden palvelut ja etäisyyksien hallinta” liittyy sote-palvelujen uudistamiseen harvaan asutuilla alueilla. Pitkät välimatkat ja ammattilaispula edellyttävät digitaalisia hoito- ja palvelupolkuja, etäseurantaa ja tekoälyratkaisuja, jotka parantavat vaikuttavuutta ja resurssitehokkuutta. RemoTED-hanke (2025–2027) kokoaa osaamista, kehittää koulutussisältöjä ja pilotoi teknologiaratkaisuja etäpalveluissa (Lapin AMK 2025c). Havainnekuva Lapin AMK:n strategisesta valinnasta Tulevaisuuden palvelut ja etäisyyksien hallinta (kuvio 6) (Lapin AMK 2025b).

Kuvio 6. Tulevaisuuden palvelut ja etäisyyksien hallinta strategisen valinnan sisältämät painopisteet, osaamiskärjet ja poikkileikkaavat vahvuudet (Lapin AMK 2025b)

Digitaalisuus tukee myös kiertotaloutta: etäpalvelut vähentävät liikkumisen päästöjä ja tilatarpeita, laitteiden elinkaaren hallinta tehostuu ja resurssien käyttö optimoituu. Sosiaalisesti kestävä talous korostuu, kun yhdenvertaiset palvelut turvataan koko maakunnassa – tämä on hyvinvointitalouden ydintä (STM 2025).

Yhteenveto

Lapin ammattikorkeakoulun strateginen panostus kiertotalouteen ja vastuullisuuteen on osoittautunut pitkäjänteiseksi ja vaikuttavaksi valinnaksi. Alkuvaiheen keskittyminen teollisuuden sivuvirtoihin on laajentunut kattamaan useita muitakin toimialoja, kuten rakentamisen, matkailun ja hyvinvointipalvelut. Tämä kehitys on vahvistanut Lapin AMKin roolia alueellisena ja kansallisena edelläkävijänä kestävän kehityksen ja kiertotalouden soveltamisessa.

Keskeiset johtopäätökset ovat seuraavat:

• Integraatio strategiaan: Kiertotalous ja vastuullisuus eivät ole erillisiä teemoja, vaan ne ovat sisäänrakennettu strategisiin valintoihin, osaamiskärkiin ja poikkileikkaaviin vahvuuksiin. Tämä varmistaa, että kestävän kehityksen periaatteet ohjaavat kaikkea toimintaa.
• Kädenjäljen kasvattaminen: Lapin AMK edistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteita sekä koulutuksen että TKI-toiminnan kautta. Erityinen painotus on kuudessa SDG-tavoitteessa, jotka tukevat Lapin maakunnan tarpeita ja vahvuuksia.
• Alueellinen vaikuttavuus: Kiertotalous on yksi Lapin älykkään erikoistumisen painopisteistä, mikä vahvistaa yhteistyötä yritysten, julkisen sektorin ja tutkimustoimijoiden välillä. Tämä luo pohjaa uusille liiketoimintamalleille ja kestävälle kasvulle.
• Sosiaalinen ulottuvuus: Vastuullisuusohjelma ja sosiaalisesti kestävä talous korostavat, että siirtymä kiertotalouteen on myös ihmislähtöinen – se tukee työllisyyttä, osaamisen kehittämistä ja alueellista hyvinvointia.
• Tulevaisuuden näkymät: Digitaaliset ratkaisut, vähähiiliset innovaatiot ja vastuulliset liiketoimintamallit ovat keskeisiä työkaluja, joilla Lapin AMK vastaa arktisen toimintaympäristön haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

Lähteet

ARENE 2020. Sustainable, Responsible and Carbon-neutral Universities of Applied Sciences. Rectors’ Conference of Finnish Universities of Applied Sciences. Viitattu 3.9.2025 https://arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2020/Sustainable%2C%20responsible%20and%20carbon-neutral%20universities%20of%20applied%20sciences.pdf.

Friman, M., Asikainen, E. & Kilpeläinen, T. 2022. Sustainable Development in Higher Education: Finnish Universities of Applied Sciences. In SDGs in the European Region. Springer. Viitattu 3.9.2025 https://link.springer.com/rwe/10.1007/978-3-030-91261-1_40-1.

Lapin AMK 2024. Vastuullisuusohjelma – Kiikarissa kestävä tulevaisuus. Viitattu 3.9.2025 https://lapinamk.fi/lapin-amk/vastuullisuus-ja-kestava-kehitys/vastuullisuusohjelma/.

Lapin AMK 2025a. Vastuullisuus ja kestävä kehitys. Viitattu 27.10.2025 https://lapinamk.fi/lapin-amk/vastuullisuus-ja-kestava-kehitys/.

Lapin AMK 2025b. Lapin ammattikorkeakoulu: Strategia ja profiili. Viitattu 8.10.2025 https://lapinamk.fi/lapin-amk/strategia-ja-profiili/.

Lapin AMK 2025c. RemoTED – Digital and Technological Social and Healthcare Enhanced service delivery in Remote areas.  Viitattu 3.9.2024 https://lapinamk.fi/hanke/remoted-digital-and-technological-social-and-healthcare-education-in-remote-areas-challenges-and-opportunities/.

Lapin liitto 2023. Lapin älykkään erikoistumisen strategia 2023–2027. Lapin liitto / Arctic Smartness (julkaisusarja A63/2023). Viitattu 3.9.2025 https://arcticsmartness.fi/wp-content/uploads/2023/11/strategiaweb.pdf.

Lapin Yliopisto 2025. Lapin korkeakoulukonsernin strategia 2030. Viitattu 3.9.2025 https://ulapland.fi/yliopisto/strategia/.

Lapland North Destinations 2024. Sustainable travel in Lapland North Destinations. Viitattu 3.9.2025 https://laplandnorth.fi/en/2024/05/06/sustainable-travel-in-lapland-north-destinations/

RREUSE 2021. Achieving a fair and inclusive circular transition through the EU Social Economy Action Plan. Viitattu 3.9.2025 https://circulareconomy.europa.eu/platform/sites/default/files/seap-position-12-03-21.pdf.

STM 2025. STM-konsernin strategia – Eheä yhteiskunta ja kestävä hyvinvointi. Viitattu 3.9.2025 https://stm.fi/strategia.

Teknologiateollisuus 2024. Circular Economy Programme 2035 of Technology Industries of Finland (extended summary). Viitattu 3.9.2025  https://teknologiateollisuus.fi/wp-content/uploads/2024/09/ENG_extended-summary_Circular-Economy-Programme-2035-of-Technology-Industries-of-Finland-1.pdf.

Valtioneuvosto 2021. Government resolution on the Strategic Programme for Circular Economy. Viitattu 3.9.2025 https://faolex.fao.org/docs/pdf/fin211354.pdf.

Visit Finland 2024. Sustainable Travel Finland (STF). Viitattu 3.9.2025 https://www.visitfinland.fi/en/liiketoiminnan-kehittaminen/vastuullinen-matkailu/sustainable-travel-finland.

VTT 2021. Carbon Handprint Guide v2.0. Viitattu 3.9.2025 https://publications.vtt.fi/julkaisut/muut/2021/Carbon_handprint_guide_2021.pdf.

---

Begin Circular from the Start: Building Sustainable Business Models in International Cooperation

Anzelika Krastina, Eeva Helameri, Constanze Chwallek, Ieva Bruksle, Kristine Neimane

Tiivistelmä

Aloita kiertotaloudesta: Kestävien liiketoimintamallien rakentaminen kansainvälisessä yhteistyössä -artikkeli käsittelee sitä, miten yritystoiminta voidaan suunnitella alusta alkaen kestävien ja kiertotalouden periaatteiden mukaisesti – ei niin, että ne lisätään toimintaan vasta myöhemmin. Artikkelissa esitellään Sustainable Entrepreneurship for Climate Action (SECA) Guide -opas, joka tarjoaa käytännönläheisen, vaiheittaisen mallin kestävän ja kiertotalouteen perustuvan liiketoiminnan kehittämiseen. Opas on Lapin ammattikorkeakoulun, FH Aachenin (Saksa) ja Turiba-yliopiston (Latvia) yhteiskehittämä Erasmus+-yhteistyön tulos.

Kehitystyön taustaksi tehty tutkimus osoitti, että vaikka kestävyys ymmärretään laajalti tärkeäksi, vain harvalla on osaamista kestävien liiketoimintamallien rakentamiseen: 85 prosenttia vastaajista oli tietoisia kestävyydestä, mutta vain 9 prosenttia tiesi, miten se voidaan käytännössä toteuttaa yritystoiminnassa. SECA-opas vastaa tähän tarpeeseen tarjoamalla konkreettisia työkaluja, kuten ongelma–ratkaisu–puun ilmastohaasteiden tunnistamiseen, kestävän liikeidean mallin, muotoiluajattelun käyttäjäkeskeisten arvolupausten rakentamiseen sekä 5R-kiertotalouspohjan, joka auttaa soveltamaan kiertotalouden periaatteita tuotteiden ja palvelujen suunnittelussa.

Menetelmä on ollut vuodesta 2022 käytössä korkeakoulujen kursseilla ja Erasmus+ Blended Intensive Programme (BIP) -toteutuksissa sekä Climate Universityn solutions.now -kurssilla. Tulokset osoittavat, että osallistujien ymmärrys ja varmuus kestävän liiketoiminnan luomisesta kasvoivat merkittävästi, ja yli 80 prosenttia osallistujista kertoi harkitsevansa oman kestävän yrityksen perustamista.

Lopuksi esitetään jatkohanke AI4GreenBUS, joka vie kehitystyötä eteenpäin yhdistämällä tekoälyn, digitalisaation ja vihreän liiketoiminnan innovaation. Hankkeen tavoitteena on kehittää osaamisperusteista mikro-oppimista ja uudenlaisia oppimisympäristöjä, jotka auttavat tulevaisuuden ammattilaisia luomaan kiertotalouteen ja kestävyyteen perustuvia, teknologiaa hyödyntäviä liiketoimintamalleja.

Introduction

The world is facing an unprecedented urgency to act on climate change. Rising emissions, resource scarcity, and environmental degradation demand that we rethink not only how we live, but also how we build the businesses of tomorrow (Rauter 2017; Rees 2021). Entrepreneurship holds enormous potential to drive climate action, but only if it starts in the right direction (Chwallek et al. 2024). In our view, too often, sustainability is treated as an add-on once a company has already grown. By then, it is harder – and more expensive – to adjust business processes that incorporate sustainability.

That is why startups must begin green from the very start. Sustainability should not be an afterthought but a part of the foundation. The question is: how can entrepreneurs embed circular and sustainable principles into their business models right from the business initiation? To address this, there is developed a methodology and a guidebook aiming to encourage sustainable entrepreneurship for climate action among young aspiring entrepreneurs. It offers a practical framework for designing business models that align profitability with environmental and social impact from day one. It helps entrepreneurs turn climate challenges into opportunities and build businesses that contribute to a regenerative and circular economy.

A collaborative effort – Digital Handbook on How to Innovate Sustainable Start-Ups and Businesses for Climate Action

The “Digital Handbook on How to Innovate Sustainable Start-Ups and Businesses for Climate Action” (commonly referred to as the SECA Guide) was developed within the Erasmus+ project “Sustainable Entrepreneurship for Climate Action” (SECA project) by three partners – Aachen University of Applied Sciences (Germany), Turiba University (Latvia) and Lapland University of Applied Sciences (Finland), which served as the lead partner (Krastina et al. 2023).

Sustainable entrepreneurship is gaining importance in education, yet until recently, there was no clear teaching methodology that offered a step-by-step roadmap for creating sustainable businesses for climate action or building sustainable start-ups. Before developing the actual methodology for sustainable business development, project partners conducted research that included a survey to gather information about the general perception of sustainability and sustainable business (Chwallek et al. 2024). In total, 224 answers were received from students, teachers, RDI staff, and entrepreneurs from Germany, Finland, Latvia, Sweden, and other countries. The research showed that there is general awareness of sustainability among respondents; however, there is almost no understanding of how to create sustainable business, and almost no understanding of sustainable business models (Figure 1) (SECA project 2024).

Figure 1. Awareness of sustainable business models (SECA project 2024)

The research shows that 85 percent of respondents are aware of sustainability, 40 percent have some knowledge of sustainable business, and only 9 percent reported knowing how to create sustainable businesses and business models. Other findings show that in the context of climate change, businesses must act greener to achieve societal impact, while sustainable business models provide competitive advantage to companies. (Bocken & Geradts 2020.)

During the SECA project the partners combined their expertise in order to develop a new methodology to help aspiring entrepreneurs and businesses to incorporate sustainability, circular economy and ESG factors in their business strategy. After three years of research, modelling, piloting, and iterating based on feedback, the result was a digital handbook. The resulting SECA Guide, enriched with videos, workbooks, and vlogs, is an approachable, interactive resource that supports aspiring and existing entrepreneurs, as well as organisations, in embedding sustainability into all aspects of business creation and practice, thereby promoting green businesses, circular economy, and climate action.

The SECA Guide has been integrated into courses such as the Sustainable Entrepreneurship course (5 ECTS) at Lapland UAS. Since 2022 up to this day it has been used as a core methodology in Erasmus+ Blended Intensive Programme (BIP) annually implemented by four partners, including FH Aachen UAS (Germany), Turiba University (Latvia), Lapland UAS (Finland) and Fontys UAS (the Netherlands). In addition, the model was implemented in the Climate University consortium course solutions.now (Climate University consortium 2024).

Step-by-step methodology to circular business design

The SECA guide offers practical tools for designing sustainable and circular businesses. The methodology provides a step-by-step approach or a roadmap for entrepreneurs and start-ups to build their business sustainable and circular from the start (Figure 2). 

Figure 2. Step-by-step roadmap to circular sustainable business idea (Krastina et al. 2023)

The keys steps include:

• Ideating a business for climate action with the problem-solution tree.  It helps to explore pressing environmental challenges and turn them into actionable solutions.
• Creating a business proposal using the sustainable business idea model. It provides a clear structure to develop viable and well-thought-out business idea.
• Designing a user-centric, sustainable value proposition with design thinking ensures that the business creates meaningful impact for both people and the environment.
• Finally, building a circular product with the 5R circularity canvas supports the creation of products and services that are fully aligned with circular economy principles, helping the company contribute to a more sustainable future.

5 R Circularity Canvas

The final stage of the sustainable business idea development, following the SECA guide roadmap, is a screening process with the circularity canvas to identify circular business processes. The 5R circularity or zero waste approach (Yüksel 2023) involves adopting principles that prioritize reducing, reusing, recycling, recovering, and re-thinking resources and products within the production and consumption cycle.

Thus, before the businesses move on with actual business implementation, product or service development, they need to carefully reconsider their circularity business models. This strategy aims to minimize waste generation, optimize resource utilization, and create a sustainable, closed-loop system where products are designed for longevity, easy disassembly, and material recovery.  The aim is to ensure that companies minimize environmental impact and foster economic viability by conserving resources and reducing waste costs (Schaltegger & Wagner 2017). The 5R circularity canvas (Figure 3) offers a structured framework to guide every stage of circular product development. It makes it easy to monitor progress and promotes a thorough approach to integrating sustainability throughout the design and creation of products or services.

Figure 3. 5R circularity canvas (Krastina et al. 2023)

The SECA Guide is primarily targeted at young people and students, many of whom have never considered starting their own business, let alone a sustainable one. Circularity is rarely considered in developing business models. This is why circularity is strongly embedded in the SECA guide methodology to ensure that the start-ups start green and circular from the beginning. Results from workshops and courses show that the SECA approach is considered helpful, as reflected in the feedback. Surveys conducted show that participants found the methodology accessible and practical, noting that it “made the process a lot easier, and made sure that every point was thought about” and that “though the initial idea is always bright, it takes a lot of attention to detail to properly develop that idea into a genuinely sustainable product using current systems and processes.” Students also recognized opportunities across different fields and business scales, noting that “almost any field has opportunities to develop a sustainable business model and to also be competitive” and “every field and every scale of business has potential to be more sustainable as well as socially invested and responsible.” (Webropol survey 2024.)

Using the SECA guide had a measurable impact on participants’ understanding and motivation. Before the event, participants’ average confidence in understanding how to create sustainable entrepreneurship that includes circularity principles for climate action was 4.5 out of 10 points (10 being the highest score). After the event, this increased significantly to 7.1 points, indicating a substantial improvement in knowledge and understanding. Participants also reported feeling highly inspired, with an average of 8.7 out of 10 for the statement, “I feel inspired and I am encouraged to consider sustainable entrepreneurship for climate action in the future.” (Webropol survey 2024.)

The guide encourages participants to view everyday problems as opportunities and reinforces the value of small, deliberate steps, with one student reflecting, “small steps make great journeys! In order for things to change, it’s important to start small.” It was praised for being simple to use and structured, with one participant noting it “is a good way to think about everything considering a start up.” Importantly, the approach inspires action: in the August 2024 workshop in Riga, Latvia, 82 percent of participants responded positively to the question, “Have you considered starting your own sustainable business in the future?” with remarks such as “I have definitely started to consider launching my own sustainable business in the future” and “I would love to start a sustainable start-up in the future together with partners.” (Webropol survey 2025.)

These results demonstrate that the SECA Guide not only provides a clear, step-by-step methodology for sustainable entrepreneurship but also effectively motivates young people to explore and engage in green business initiatives. Seeing the number of emerging green business agents grow is both encouraging and inspiring, highlighting the meaningful impact of international collaborative work.

Follow up: AI4GreenBUS

During the methodology development and work on SECA guide, the project team of international partners has identified new opportunities – the need to integrate technology, AI, and deep tech for the advancement of sustainable businesses in the future. The partnership grew from three partners in Finland, Latvia, and Germany, expanding to Sweden, Romania, and France. As a follow-up project, a new partnership plans to implement a new project, ‘Business Model Innovation with Artificial Intelligence for Urgent Green Agenda – Educate to Innovate’. The general objective is to enhance competencies in developing AI-driven, green, sustainable, and circular businesses across industries in the EU, using digitalisation as a driver for green business development. The project aims to increase the capacity of participating organisations to support the adoption of digitalisation and equip future professionals with the skills to leverage AI and emerging technologies for a greener economy while fostering their ability to create sustainable solutions through international collaboration. To achieve this, the specific objective is to develop an innovative methodology, a micro-credential education programme focused on AI-enabled Sustainable Business Model Innovation (AI-SBMI) and Sustainable Business Metaverse Incubator.

References

Chwallek, C., Nawrath, L., Krastina, A. and Bruksle, I. 2024. Supportive research on sustainable entrepreneurship and business practices.

Krastina, A., Nawrath, L. and Bruksle, I. 2023. Sustainable Entrepreneurship for Climate Action: Digital Handbook on How to Innovate Sustainable Start-Ups and Businesses for Climate Action.

Rees, W.E. 2021. Achieving sustainability: reform or transfor mation?. In The Earthscan reader in sustainable cities, 22-52. Routledge. Accessed on 12.9.2025 http://dx.doi.org/10.1016/S0160-7383(02)00105-6

Rauter, R., Jonker, J. and Baumgartner, R.J. 2017. Going one’s own way: drivers in developing business models for sustainability. Journal of Cleaner Production, 140, 144-154.

SECA project 2024. Accessed on 2.9.2025 https://sustainable.turiba.lv/.

Schaltegger, S. and Wagner, M. eds. 2017. Managing the business case for sustainability: The integration of social, environmental and economic performance. Routledge.

Yüksel, P.E. 2023. A BIM-based building circularity framework: assessment and visualization through 5R strategies. Master’s thesis, Middle East Technical University Turkey Accessed on 12.9.2025  https://hdl.handle.net/11511/102082.

Webropol survey 2024. Sustainable Mindset and Entrepreneurship summer school. webropol.lapinamk.fi 

Webropol survey 2025. Sustainable Entrepreneurship workshop with SECA guide. webropol.lapinamk.fi.

---

OSA II
KIERTOTALOUS LUONNONVARA-ALALLA

---

Kiertotalous porotaloudessa – kokeiluja ja kehittämistä

Niina Mattila

Porotalous on elinkeino, jossa kaikki on pyritty perinteisesti hyödyntämään mahdollisimman tarkoin. Lihan lisäksi porosta on saatu raaka-aineita vaatetukseen ja tarvekaluihin. Myös nykyihmiselle vähempiarvoiset osat, kuten sisäelimet, veri ja rasva, hyödynnettiin ravinnoksi. EU:n myötä porojen teurastaminen siirtyi laitosteurastamoihin, ja poron vähempiarvoisten osien hyödyntäminen väheni. (Mattila 2019, 27)

Poroteurastamot suunniteltiin aikoinaan lihantuotantoon, eli ajatuksena oli tuottaa lihaa, ja kaikki muu, taljoja lukuun ottamatta oli jätettä. Jotain kokeiluja teurasjätteiden hyödyntämiselle oli jo 1990-luvulla lähinnä turkiseläinten rehuksi. Parinkymmenen vuoden ajan porosta saatavat sivuvirrat nähtiin kustannuksia aiheuttavana jätteenä, ei niinkään myytävänä raaka-aineena. (Mattila 2019, 27)

Poronsivuvirtoja rehuihin, elintarvikkeisiin ja käsitöihin 

2010-luvulla Suomeen alkoi rantautua maailmalta lemmikkikoirien raaka-ruokinta-ajatus. Tuolloin muutamilla poroteurastamoilla herättiin ajatukseen, josko poroakin voisi hyödyntää koiranruuissa rahanarvoisella tavalla. Poron sivuvirrat todettiin lemmikkibisneksessä arvokkaaksi raaka-aineeksi, joka soveltuu usein myös allergisille koirille. Poroteurastamoiden osalta sivuvirtojen talteenotto- ja säilytysmenetelmät, logistiikka sekä sivutuotteiden käsittelyn vaatima byrokratia saatiin kehitettyä kuntoon, ja nykypäivänä poro on tärkeä raaka-aine lemmikkikoirien ja -kissojen ruuissa. (Mattila 2019, 28)

Elintarvikepuolella lähiruoka ja vastuullisuus -ajattelu on tuonut uusia mahdollisuuksia myös jo unohdetuille pororaaka-aineille. Poronveri on ravintosisällöltään arvokas raaka-aine, jota päätyy jätteeksi valitettavan paljon. Tiukat elintarvikesäädökset lopettivat aikoinaan poronveren hyödyntämismahdollisuudet pienemmiltä poroteurastamoilta. Viime vuosina on kuitenkin saatu luotua poronverelle elintarvikehyväksytty talteenottomenetelmä, mikä mahdollistaa poronveren laajemman myyntitoiminnan suoraan teurastamoilta. (Sauvala, Mattila, & Muuttoranta 2021, 50-53.) Yksityistalouksien lisäksi poronverta hyödynnetään myös joissain ravintoloissa ja kuntien järjestämissä ruokailuissa. Muun muassa Sodankylän ja Sallan kuntien ruokahuolloissa poronverituotteet on otettu osaksi lounasruokailua. Esimerkiksi Sallassa koululaisten ja päiväkotilasten ruokalistalla on säännöllisesti paikallisesta poronverestä valmistettuja verimakkaroita.

Elintarvike- ja rehukäytön lisäksi poroteurastamoilla syntyy mainioita raaka-aineita käsitöihin. Poron talja ja nahka on tunnetuin porosta saatava käsityömateriaali, mutta porossa on paljon muutakin hyödynnettävää. 2000-luvun alkupuolella poron koipinahkoja vietiin Itä-Lapista Venäjälle. Venäjän kauppa kuitenkin tyrehtyi, eikä taljanostajat katsoneet hyvällä liian ylhäältä katkaistujen koipinahkojen ottamista. Kiinnostusta lyhyempiin poron koipinahkoihin löytyi vähän kauempaa, kun poroteurastamoille saatiin vieraita Mongoliasta. Koipinahkojen talteenotto- ja käsittelymenetelmät katsottiin toimiviksi yhdessä ostajatahon kanssa, ja yhdeltä poroteurastamolta alkanut koipinahkojen vientitoiminta on jo laajentunut muillekin teurastamoille. (Kynkäänniemi & Mattila 2024.)

Hankkeet kiertotaloutta edistämässä 

Tärkeässä osassa kaikissa edellä mainittujen raaka-aineiden hyödyntämisessä ovat olleet kehittämishankkeet ja poroteurastamoilla tehty kehittämistyö. Ensimmäiset kokeilut tehtiin pienimuotoisesti, lähinnä yksittäisten poroteurastamoiden omina kokeiluina. Viimeisimmän viiden vuoden aikana Lapin ammattikorkeakoulun TKI-toiminta on tullut mukaan poron kiertotaloustoiminnan edistämiseen. EAKR-rahoitteisessa PoSiHIILI -hankkeessa kehitettiin porotalouden kiertotalousajattelua lineaarisesta, pelkkään lihanhyödyntämiseen keskittyvästä ajattelumallista, kohti poron kokonaisvaltaista hyödyntämistä (kuvio 1). PoSiHIILI-hankkeessa kehitettiin mm. koipinahkojen suolausrumpu, joka on hankkeen jälkeen levinnyt poroteurastamoille käyttöön. (Sipola 2023, 2–7.)

Kuvio 1. Porosta löytyy monenlaisia kiertotalouden mahdollisuuksia (kuva PoSiHIILI-hanke)

Porotalouden sivuvirtaraaka-aineissa on potentiaalia monenlaiseen toimintaan, ja se voi parhaillaan mahdollistaa paikallisen yritystoiminnan kehittymisen erilaisiin tuotteisiin. Teurastamoympäristössä tapahtuva eläinperäisten sivuvirtojen hyödyntäminen on kuitenkin hyvin tarkoin säädeltyä, ja nämä säädökset on tehty lähtökohtaisesti isojen toimijoiden näkökulmasta. Yksi tärkeä rooli Lapin ammattikorkeakoulun hanketoiminnalla onkin löytää toimintatapoja, joilla näiden lopputuotteissa arvokkaidenkin raaka-aineiden hyödyntämisen sääntelyä voidaan helpottaa.

Meneillään oleva ”Sarvet ja saparot kiertoon -kiertotalous käytäntöön poroteurastuksessa” on Maaseuturahastosta rahoitettu tiedonvälityshanke, joka toimii poroteurastamoiden ja porotalousyrittäjien tukena. Hankkeen tehtävänä on kehittää poronsivuvirtojen hyödyntämistä ja jakaa tieto hyödyntämisen mahdollisuuksista. Kiertotaloustoiminta ajatuksella ”toisen jäte on toisen raaka-aine”, luo jatkuvasti uusia kehittämismahdollisuuksia. Esimerkiksi hyväksi havaittu poron koipinahan talteenotto synnyttää uudenlaista sivuvirtaa: valmiiksi puhdistettua konttikuuta sekä sorkkaosan luita ja kynsiä. Näitä voidaan hyödyntää esimerkiksi koruissa tai lemmikkituotteissa. Sarvet ja saparot kiertoon -hankkeen työpajoissa opetellaan mm. näiden raaka-aineiden talteenotto, käsittelyä ja hyödyntämistä (kuvio 2).

Kuvio 2. Sarvet ja saparot kiertoon -hankkeen työpajoissa opastetaan poronsivuvirtojen hyödyntämistä (kuva Niina Mattila)

Reilun kymmenen vuoden aikana poronsivuvirtojen arvoa on alettu ymmärtämään, ja sivuvirrat ovat pikkuhiljaa muuttuneet jätteestä rahanarvoisiksi raaka-aineiksi. Ravintolat ja ruokapalvelut ovat ymmärtäneet, että porosta saa muutakin kuin käristystä, ja että erikoisemmilla raaka-aineilla ruoka-annoksiin saadaan luotua omanlaista alkuperäisyyttä. Lemmikkiruuissa poro on löytänyt paikkansa arvostettuna erikoisraaka-aineena, samoin käsityöpuolelta löytyy hyviä esimerkkejä, kuinka poronsivuvirtoja on tuotteistettu arvotuotteiksi. Perinteisten käsityömateriaalien lisäksi osataan hyödyntää myös luita ja kynsiä korumateriaaleina (kuvio 3). Tehdäänpä poronsarvista jopa silmälasikehyksiä. Myös kosmetiikan puolelta löytyy kiinnostusta poronrasvojen hyödyntämiseen. Hyödyntämättä olevia pororaaka-aineita syntyy kuitenkin vielä paljon, ja niiden käyttötarkoitusten löytäminen ja kiertotalousyritystoiminnan kasvattaminen on tulevien vuosien kehittämiskohteena. Askel askeleelta mennään kohti unelmaa, jossa kaikille pororaaka-aineille löytyy jokin käyttötarkoitus, eikä haudattavaa jätettä synny poroteurastamoilla enää ollenkaan.

Kuvio 3. Poron koipinahan talteenoton sivuvirtana syntyy koparasta saatavia uniikkeja korumateriaaleja (kuva Niina Mattila)

Lähteet

Kynkäänniemi, S-M. & Mattila, N. 2024. Poroteurastuksen sivutuotteet hyötykäyttöön -koipinahkoja viedään Mongoliaan. Viitattu 28.8.2025 https://naturpolis.fi/poroteurastuksen-sivutuotteet-hyotykayttoon-koipinahkoja-viedaan-mongoliaan/

Mattila, N. 2019. Poroteurastamon sivutuotteiden hyödyntäminen Sallan malliin. Teoksessa Poroteurastuksen kehittämisen painopisteet. Lapin Ammattikorkeakoulun julkaisuja 12/2019, 27-29.

Sauvala, M., Mattila, N. & Muuttoranta, K. 2021. Veren talteenottoa 20 vuoden tauon jälkeen Sallassa. Poromies. 90 (3), 50-53.

Sipola, R. (toim.) 2023. Koko poro kiertoon. PoSiHiili-hankkeen loppujulkaisu. Pohjoisen tekijät – Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 25/2023. Viitattu 19.9.2025 https://lapinamk.fi/wp-content/uploads/2024/08/Koko-poro-kiertoon-PoSiHIILI-hankkeen-loppujulkaisu.pdf.

---

Kiertotalous kaivannaisalalla – Lapin AMKin rooli ja kehitysnäkymät

Jukka Joutsenvaara

Yritysten ja korkeakoulujen yhteistyö kiertotalousosaamisen vahvistajana

Kiertotalous on noussut keskeiseksi teemaksi teollisuuden ja ympäristövastuullisuuden kehittämisessä. Yritysten ja korkeakoulujen välinen yhteistyö on tässä kehityksessä ratkaisevassa roolissa, erityisesti osaavan työvoiman kouluttamisessa ja käytännönläheisten innovaatioiden edistämisessä. (Santala & Vatanen 2020.)

Lapin ammattikorkeakoulu (Lapin AMK) tekee tiivistä yhteistyötä alueen yritysten ja muiden toimijoiden kanssa kartoittaakseen työelämän tarpeita kiertotalouden ja teollisuuden sivuvirtojen hyödyntämisen osalta. Tämä yhteistyö mahdollistaa koulutussisältöjen räätälöinnin siten, että ne vastaavat tulevaisuuden työtehtävien vaatimuksia ja auttavat opiskelijoita ymmärtämään kiertotalouden merkityksen omassa osaamisessaan. (Haapea, Hendriksson & Korteniemi 2023.)

Vastuullinen mineraalitalous on yksi Lapin AMKin sisäisesti valituista toimintalinjoista. Tavoitteena on edistää luonnonvarojen älykästä ja vastuullista kehittämistä koko arvoketjun osalta. Kehittämistoimia tehdään yhdessä alueen muiden organisaatioiden ja yritysten kanssa.

Kiertotalouden on integroitu laajasti eri koulutusohjelmiin ja opintojaksoihin, kuten kone- ja sähköautomaatiotekniikkaan, rakennus- ja yhdyskuntatekniikkaan sekä luonnonvara-alaoille. Opiskelijat saavat näin systemaattisesti syvenevää kiertotalousosaamista läpi opintojensa ja oppivat tarkastelemaan bio- ja kiertotalouden kytkeytymistä ammattiosaamiseensa eri näkökulmista. (Tyni, Kantanen, Hendriksson, Puotinen & Santala 2021.)

Yhteistyö näkyy myös työelämälähtöisissä projekteissa ja opinnäytetöissä. Yritykset tarjoavat opiskelijoille konkreettisia toimeksiantoja, joiden kautta he voivat soveltaa oppimaansa käytännössä ja luoda tärkeitä kontakteja työelämään jo opintojen aikana. Esimerkiksi Tapojärvi Oy ja Lapin AMK ovat uudistaneet kumppanuussopimuksensa, joka sisältää projektitöitä, kesätyö- ja harjoittelumahdollisuuksia sekä opinnäytetyötoimeksiantoja insinööriopiskelijoille (Santala & Vatanen 2020). Kiertotalousosaamisen kehittämistä tuetaan myös täydennyskoulutuksella. Avoimen ammattikorkeakoulun kautta tarjottavat opintojaksot mahdollistavat osaamisen päivittämisen työelämässä jo oleville tai alaa vaihtaville henkilöille (Lapin AMK 2023).

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta (TKI) on olennainen osa yhteistyötä. Vaikka yritykset tekevät paljon TKI-työtä itsenäisesti, korkeakoulujen kanssa tehtävä yhteistyö nähdään tärkeänä osaajien saannin turvaamiseksi ja alan kehityksen vauhdittamiseksi. Esimerkiksi Lapin arktinen teollisuus ja kiertotalous -klusteri kokoaa yritykset ja TKI-toimijat yhteen kestävän kaivannaisalan kehittämiseksi. (Hamari & Kokko 2021.)

Yhteistyön kautta levitetään myös tietoa kiertotaloudesta ja sen mahdollisuuksista eri sidosryhmille. Tämä lisää tietoisuutta ja vaikuttaa asenteisiin, mikä on tärkeää kiertotalouden laajamittaisessa käyttöönotossa. (Santala & Vatanen 2020.)

Yhteistyön tavoitteena on vastata kaivannaisalan jatkuvaan työvoimapulaan ja varmistaa riittävä osaamistaso koko arvoketjussa. Alan nopea digitalisoituminen ja kasvavat vastuullisuusvaatimukset edellyttävät uudenlaista osaamista ja innovatiivisia ratkaisuja. Vastuullinen kaivannaistoiminta yhdistää kannattavuuden ja pienemmän ympäristöjalanjäljen, mikä lisää sosiaalista hyväksyttävyyttä ja luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia. (Santala & Vatanen 2020.)

Kiertotalous muuttaa kaivosteollisuutta – kohti vastuullisempaa ja resurssiviisaampaa tulevaisuutta

Kiertotalous on noussut yhdeksi keskeisimmistä muutosvoimista teollisuudessa ja erityisesti kaivosteollisuudessa sen merkitys korostuu. Euroopan Green Deal -ohjelmassa teollisuus, mukaan lukien kaivostoiminta, on yksi viidestä kiertotalouden painopistealueesta. Tavoitteena on uudistaa tuotantoa, liiketoimintamalleja ja materiaalien käyttöä siten, että kiertotalouden ratkaisut ovat keskeinen osa teollisuuden arkea vuoteen 2035 mennessä. (Ympäristöministeriö 2023.)

Kestävä tuotesuunnittelu ja uudet liiketoimintamallit

Kiertotalouden periaatteet pyritään juurruttamaan tuotekehityksen kaikkiin vaiheisiin. Tämä tarkoittaa kestävää suunnittelua, elinkaariarviointia ja ennakointia, joiden avulla tuotteet, osat ja materiaalit voidaan käyttää uudelleen mahdollisimman tehokkaasti. Uudelleenvalmistus ja tehdaskunnostus nousevat tärkeiksi osaamisalueiksi ja niiden ympärille rakentuu uusia liiketoimintamahdollisuuksia. (Ympäristöministeriö 2023.)

Lisäksi käyttöön otetaan palvelu- ja datapohjaisia liiketoimintamalleja, kuten tuote palveluna – ratkaisuja, ennakoivaa huoltoa ja kierrätysraaka-aineiden välityspalveluita. Näiden mallien avulla voidaan jakaa resursseja tehokkaammin ja lisätä arvoa koko verkostossa.

Tuotantoprosessien uudistaminen ja sähköistyminen

Kaivosteollisuuden tuotantoprosesseja kehitetään kohti suljettuja kiertoja ja fossiilisten raaka-aineiden korvaamista. Esimerkiksi teräksentuotannossa koksin ja kivihiilen tilalle pyritään ottamaan käyttöön vetyä ja biopohjaisia ratkaisuja. Samalla energiatehokkuutta parannetaan ja tuotantoa sähköistetään, mikä mahdollistaa hukkalämmön talteenoton tehostamisen ja paremman hyödyntämisen. (Ympäristöministeriö 2023.)

Digitalisaatio, automaatio ja sähköistyminen muuttavat kaivostoimintaa nopeasti. Tämä luo uusia osaamistarpeita, joihin Lapin AMK ja muut kumppanit vastaavat kehittämällä koulutusta ja teknologiaratkaisuja yhdessä. Alueelliset teolliset symbioosit ja materiaalivirtojen ymmärrys korostuvat ja teollisuusalueille kaivataan koordinoijia, jotka edistävät resurssien tehokasta käyttöä. Lapin AMKin Kemin toimipisteen välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös Kiertotalouskeskus, joka toimii alueen yritysten tukena kiertotalouteen liittyvissä kehitystoimenpiteissä.

Esimerkiksi työkoneiden sähköistäminen on myös keskeinen toimenpide, joka tukee siirtymää vähäpäästöiseen tuotantoon ja tällä on suoraan vaikutusta esimerkiksi kaivannaisalan tuotteiden hiilijalanjälkeen. Uudet kaivosprojektit muun muassa perustuvat sähkökäyttöisten kaivoslaitteiden päästöpositiiviseen, jolla voi olla vaikutusta luvitukseen.

Sivuvirtojen ja kierrätysmateriaalien arvon kasvattaminen

Kaivosteollisuudessa syntyy merkittävä määrä sivuvirtoja ja jätteitä – jopa 75 prosenttia Suomen jätekuormasta tonneissa mitattuna. Toiselta näkökulmalta katsottuna sivuvirrat ovat valtava potentiaali, joille on mahdollista löytää uusia ja taloudellisesti kannattavia innovaatioita. Kiertotalous pyrkii minimoimaan jätteen syntyä ja maksimoimaan sen hyödyntäminen. Prosessi- ja tuotesuunnittelulla voidaan kehittää esimerkiksi vähempijätteisiä kaivoksi ja arvokkaiden aineiden talteenottoa tehostetaan. (Ympäristöministeriö 2023.) Osa toimenpiteistä on jo nyt osana uutta kaivoslakia.

Sivukivien ja rikastushiekkojen käyttöä voidaan lisätä maa- ja vesirakentamisessa, kuten patojen ja teiden rakentamisessa sekä kaivostäytöissä. Rikastushiekkaa voidaan hyödyntää myös maanparannusaineena, tiilien ja betonin täyteaineena sekä keramiikka- ja lasiteollisuudessa. Kuviossa 1 on esitettynä tuoteidea jalostetusta kuonasta.

Kuvio 1. Esimerkki tuikkutelineestä, joka on valmistettu terästeollisuuden sivuvirrasta eli kuonasta luodusta geopolymeeristä (Lapin AMK kuvapankki)

Kaivostoiminnan ja metallinjalostuksen sivuvirtoja voidaan hyödyntää myös muiden tuotteiden raaka-aineena. GTK kehittää ratkaisuja esimerkiksi keraamien valmistukseen kaivannaisjätteistä ja rikastushiekan käyttöön kovettuvissa kaivostäytöissä. GTK Mintec tarjaoa testausalustoja, joilla selvitetään materiaalien pitkäaikaiskäyttäytymistä ja peittorakenteiden toimivuutta. (GTK 2025.) Eli erilaisia tutkimuksia ja kokeiluja käynnissä eri toimijoilla.

Kiertotalousosaaminen koulutuksen ytimessä

Lapin AMK on mukana kehittämässä kiertotalousosaamista muun muassa insinööri- ja luonnonvara-alan koulutusohjelmissa. Opiskelijat ovat ymmärtämään kiertotalouden merkityksen omalla alallaan ja soveltamaan periaatteita käytännössä. Avoimen ammattikorkeakoulun kautta tarjottavat kurssit, kuten ”Kiertotalouden perusteet” ja ”Teollisen kiertotalouden tulevaisuus”, levittävät osaamista myös työelämässä oleville ja muille kiinnostuneille. (Tyni, Kantanen, Hendriksson, Puotinen & Santala 2021.)

Yhteenveto

Kiertotalous ei ole vain ympäristöteko, se on strateginen muutos, joka uudistaa myös kaivosteollisuuden toimintatapoja sekä parantaa resurssien käyttöä ja lisää sosiaalista hyväksyttävyyttä. Kun neitseellisten materiaalien käyttö vähenee, energiankulutus pienenee ja ympäristöriskit hallitaan paremmin, koko ala voi kehittyä vastuullisemmaksi ja kilpailukykyisemmäksi. (Ympäristöministeriö 2023.)

Lähteet

GTK 2025. Advancing Circularity and Responsibility in Mining: Geosciences for a Sustainable Future. Viitattu 22.9.2025 https://www.gtk.fi/app/uploads/2025/05/GTK-politiikkasuositus-mineraalien-kiertotalous-2025.pdf.

Haapea, P., Hendriksson, K. & Korteniemi, N. 2023. AMK-verkoston kiertotalouspalveluiden aktivointi. Lumen julkaisuja 1/2017. Viitattu 26.9.2025 https://lapinamk.fi/wp-content/uploads/2024/12/Artikkeli-AMK-verkoston-kiertotalouspalveluiden-aktivointi.pdf.

Hamari, A. & Kokko, S. 2021. Kiertotalouden ohjaus ja mittarit. Lapin AMKin julkaisuja B: Tutkimusraportit ja kokoomateokset 7/2021. Viitattu 22.9.2025 https://lapinamk.fi/wp-content/uploads/2024/12/Julkaisu-Kiertotalouden-ohjaus-ja-mittarit.pdf.

Lapin AMK 2023. Kiertotalous-AMK – Ammattikorkeakoulujen kiertotalouspalvelut. Viitattu 22.9.2025 https://lapinamk.fi/hanke/kiertotalous-amk-ammattikorkeakoulujen-kiertotalouspalvelut.

Santala, K. & Vatanen, M. 2020. Korkeakoulut kiertotalouden osaamistasoa nostamassa. Viitattu 22.9.2025 https://lapinamk.fi/blogiartikkeli/korkeakoulut-kiertotalouden-osaamistasoa-nostamassa.

Tyni, S., Kantanen, M-S., Hendriksson, K., Puotinen, T., Santala, K. 2021. Kiertotalouskoulutusta Lapin ammattikorkeakoulussa. Lapin AMKin julkaisuja B: 3/2021. Viitattu 19.9.2025 https://lapinamk.fi/wp-content/uploads/2024/12/B-3-2021-Tyni-et-al.pdf.

Ympäristöministeriö 2023. Kiertotalouden strategiset ohjelmat ja Green Deal -tavoitteet. Viitattu 23.9.2025 https://ym.fi/kiertotalousohjelma.

---

OSA III
MODERNIEN VALMISTUSMENETELMIEN JA MATERIAALIEN KIERTOTALOUS

---

Lisäävä valmistus vastuullisen prototypoinnin tukena

Jukka Leinonen, Antti Niemelä, Riku Närhi, Veli-Matti Pelimanni

Innovaatiotoiminnan kehittäminen Lapin pk-yrityksissä

Lapin alueen pk-yritysten aktivoimiseksi Lapin AMKissa on käynnissä innovaatiotoiminnan kehittäminen yritysverkostoja aktivoimalla (ACTIVE) -hanke. Hankkeen tavoitteena on luoda nopeita, vähähiilisiä ja hiilineutraaleja ratkaisuja digitalisaatiota edistäen sekä mahdollisuuksia uudelle yritystoiminnalle. Ratkaisut toteutetaan julkisina teknologiapilotteina, joiden toteuttamiseen liittyvät tarpeet, ideat ja ilmiöt kerätään Lapin pk-yrityksiltä. (Lapin AMK.)

Pk-yrityskontaktoinneissa nousi esille tarve suurikokoisten protokappeleiden 3D-tulostamiselle. Erityisesti yli 0,5×0,5 metrin kokoisten kappaleiden tulostamiseen on olemassa 3D-tulostimia, mutta niiden luotettavuus ja saatavuus on huono, hinta korkea ja tulostusaika pitkä. Tämän vuoksi suuret kappaleet täytyy pilkkoa pienempiin osiin, jolloin haasteeksi tulee pilkottujen osakappaleiden liitostekniikat. Liitokset vaativat ylimääräistä työtä, kuten kasaamista ja usein liimaamista. Liitokset ovat myös valmiin tulosteen heikoin kohta.

Haastateltu yrittäjä esitteli ideansa moottorisahalaatikosta, jolle hän on hakenut mallisuojaa ja toteuttanut ensimmäisen prototyypin yhdistämällä kaksi muovista säilytyslaatikkoa. Tämä yksinkertainen mutta toimiva ratkaisu mahdollisti idean konkreettisen testaamisen varhaisessa vaiheessa. Jatkokehitystä ja tuotteen kaupallistamista varten yrittäjällä on kuitenkin tarve täysikokoiselle, 3D-tulostetulle moottorisahalaatikolle. Tällainen prototyyppi mahdollistaisi tuotteen kattavamman testauksen sekä toimisi havainnollisena esittelymallina potentiaalisille asiakkaille ja yhteistyökumppaneille.

Vastuullinen muotoilu suunnittelussa

Moottorisahalaatikon konseptit toteutettiin digitaalisilla työkaluilla. Suunnittelun aluksi käytiin yrittäjän kanssa keskustelu siitä, mitä huomioita hän oli havainnut laatikon käyttöön liittyen. Yrittäjän rakentamalla ensimmäisellä prototyypillä testattiin idean toimivuutta ja käyttökokemusta todellisessa koossa ja oikeassa ympäristössä. Keskustelujen pohjalta suunniteltiin kolme erilaista moottorisahalaatikkokonseptia (kuvio 1).

Kuvio 1. Kolme erilaista moottorisahalaatikkokonseptia

Konseptit esiteltiin yrittäjälle, ja yhdistämällä eri ominaisuuksia mallinnettiin lopullinen versio 3D-tulostusta varten (kuvio 2). Ennen 3D-tulostusta moottorisahalaatikoiden pinottavuus ja visuaalisten yksityiskohtien toimivuus testattiin renderöimällä KeyShot -3D-visualisointiohjelmalla mallista realistinen kuva. Renderöinti on prosessi, jossa 3D-mallin geometria, materiaalit ja valaistus muunnetaan lopulliseksi kuvaksi.

Kuvio 2. Valittu ja pinottu moottorisahalaatikkokonsepti

Moottorisahalaatikoiden pinottavuus testattiin myös 3D-tulostamalla kaksi noin 1:7 pienoismallia. Näin voitiin varmistaa, että pinottavuus toimii myös käytännössä. Lisäksi tulostusmateriaalia myös säästettiin paljon, kun ei tulostettu täysikokoisia moottorisahalaatikoita. 3D-tulostettavan kappaleen mittasuhteita oli helppo säätää 3D-tulostimen ohjauksessa käytettävällä Bambu Studio -ohjelmalla. Kuviossa 3 pinottavuutta testattiin pienoismallien avulla.

Kuvio 3. Moottorisahalaatikoiden pinottavuuden testaus pienoismallien avulla (kuva Marjo Ollila).

Suurten kappaleiden lisäävä valmistus

Täysikoinen moottorisahalaatikko oli niin suuri, että se täytyi 3D-tulostaa osissa. Osittamisessa on osien yhteen liittämisen haasteista huolimatta myös hyötyjä. Jos tulostettaessa osan tulostaminen epäonnistuu syystä tai toisesta, niin koko kappaletta ei tarvitse tulostaa uudelleen vaan vain osa. Lisäksi tulostettua osaa tarkastelemalla voidaan siinä havaita puutteita, kuten kahvojen rakenteet ja ergonomisuus, ja kappaleen 3D-mallia voidaan muokata ennen kuin kaikki osat tulostetaan. Näin voidaan säästää tulostusmateriaalia merkittävästi.

Tulostettujen osien yhteen liittämisessä käytettiin kalanpyrstö- ja tappiliitoksia. Kalanpyrstöliitokset voitiin tehdä helposti Bambu Studion viipalointityökalulla, jossa tulostettava kappale jaettiin osiin ja osien välille tehtiin kalanpyrstöliitokset. Kun kappale täytyy jakaa useaan osaan, on kalanpyrstöliitoksien käyttäminen haastavaa. Tämän vuoksi käytettiin myös työläämpiä tappiliitoksia, jolloin kappale täytyi osittaa ja tappioliitokset mallintaa 3D CAD-suunnitteluohjelmalla. Osittamisen jälkeen viipalointityökalulla voidaan myös säätää tulosteen täyttöastetta ja -kuviota, mikä vaikuttaa sekä tulostusmateriaalin kulutukseen että tulostusaikaan. On kuitenkin huomioitava, että matala täyttöaste heikentää tulosteen mekaanisia ominaisuuksia ja joissain tapauksissa visuaalista laatua.

Moottorisahalaatikon osittamisen ja liitosten tekemisen jälkeen 3D-tulostettiin PLA-muovista täysikokoiset prototyypit. Ensimmäinen prototyyppi tulostettiin kahdesta osasta kalanpyrstöliitoksin, jonka avulla pystyttiin testaamaan, että moottorisahalaatikkoon mahtuu yleisimmät erikokoiset ja -merkkiset moottorisahat. Tällä prototyypillä pystyi myös hahmottamaan paremmin mittasuhteet sekä testaamaan kantokahvojen paikkaa ja ergonomisuutta. Prototyyppiä testattiin myös maastossa mm. vetämällä sitä kuormattuna perässä ja kerättiin someryhmässä mielipiteitä potentiaalisilta asiakkailta. Näiden kokemusten perusteella prototyyppiin tehtiin pieniä muutoksia, jonka jälkeen se tulostettiin kahdeksassa osassa Bambu Lab X1C -tulostimella. Kuviossa 4 näkyy tukimateriaalia ja tappiliitosten tekeminen tulostusfilamentilla sekä oikealla alhaalla lähes valmis kahdeksasta osasta kasattu moottorisahalaatikko.

Kuvio 4. Kahdesta ja kahdeksasta osasta 3D-tulostetut prototyypit sekä tulostuksessa tarvittavat tukimateriaalit ja osien liittäminen tappiliitoksilla (kuvat Marjo Ollila)

3D-tulostetun ja digitaalisen (3D-CAD) protomallin rooli kiertotalouden näkökulmasta

Suunnitteluprosesseissa digitaalinen malli on usein ensimmäinen vaihe. Malli tehdään 3D-CAD –ohjelmalla (esim. Fusion, IronCAD). Useimmat 3D-suunnitteluohjelmistot yhdistävät myös parametrisen suunnittelun, analyysityökalut ja STL-tuen niin, että 3D-tulosteiden suunnittelu on tarkkaa, joustavaa ja materiaalitehokasta. Digitaalisen mallin avulla voidaan nopeasti kokeilla erilaisia muotoja, rakenteita ja materiaaleja ilman, että kulutetaan fyysisiä resursseja. Mallintaminen on siten nopea ja materiaalitehokas tapa ideoida sekä testata vaihtoehtoja jo varhaisessa vaiheessa.

CAD-ohjelmissa, voidaan tehdä myös rakenteiden lujuus- ja kuormitussimulointeja ennen kuin yhtään kappaletta tulostetaan. Näin löydetään optimaalinen materiaalipaksuus ja rakenneratkaisu, joka on riittävän vahva (optimoitu). Tämä vähentää turhaa materiaalin käyttöä ja tukee resurssitehokkuutta. Simulaation avulla voidaan arvioida myös tuotteen käyttöikää ja kestävyyttä eri olosuhteissa. Tämä tukee kiertotaloutta, koska se auttaa suunnittelemaan pidempään kestäviä tuotteita ja vähentää tarvetta uusien osien valmistamiseen. Resurssiviisauden näkökulmasta katsoen digitaalinen suunnittelu siis tukee kestävää kehitystä, sillä se vähentää turhien prototyyppien määrää. Kuviossa 5 on esitetty 3D-CAD –ohjelmalla tehty lujuussimulointi moottorisahalaatikosta.

Kuvio 5. 3D-CAD –ohjelmalla tehty moottorisahalaatikon lujuussimulointi

Digitaalinen malli ei kuitenkaan aina riitä, jos tavoitteena on valmistaa toimiva prototyyppi. Fyysinen prototyyppi paljastaa usein niitä ongelmia, joita pelkkä 3D CAD-malli ei tuo esille kuten esimerkiksi ergonomia, mittasuhteiden hahmottaminen tai kokoonpanon ja käytännön toimivuuden testaus. Kuten aiemmin tässä artikkelissa viitatiin, niin myös 3D-tulostettujen pienoismallien avulla voidaan tunnistaa suunnitteluvirheitä ennen lopullista valmistusta, mikä edistää resurssiviisautta ja säästää materiaalia sekä energiaa.

Kiertotalouden näkökulmasta fyysisillä malleilla on myös oma paikkansa. Protomallit voidaan useimmiten valmistaa kierrätetystä filamentista, ja ne voidaan käytön jälkeen sulattaa uudelleen uudeksi materiaaliksi. 3D-CAD-malli on muokattavissa ja kopioitavissa ilman materiaalihukkaa, mutta lopputuote ei aina vastaa digitaalisen mallin oletuksia, mikä voi johtaa resurssien haaskaukseen tuotannossa. Jos fyysinen todellisuus ei vastaakaan digitaalimallin avulla tuotettuja oletuksia, seurauksena voi olla huomattavaa resurssien tuhlausta tuotantovaiheessa.

Fyysinen ja digitaalinen malli eivät siis ole toistensa vastakohtia, vaan ne täydentävät toisiaan. Fyysinen malli täydentää digitaalista suunnittelua tarjoamalla konkreettisen välineen ratkaisujen testaamiseen ja varmentamiseen. Sen avulla voidaan tunnistaa mahdolliset virheet jo varhaisessa vaiheessa, vähentää materiaalihukkaa ja edistää kestävän kehityksen mukaista resurssiviisasta suunnittelua. Kun molempia hyödynnetään rinnakkain, voidaan saavuttaa prosessi, joka tukee kiertotalouden periaatteita – minimoidaan siis hukkaa, maksimoidaan resurssien käyttö ja tuotetaan ratkaisuja, jotka kestävät sekä käytön että ympäristön vaatimukset.

3D-tulosteiden kierrättäminen

Pursotustekniikalla toteutetut 3D-tulosteet on mahdollista kierrättää. Tämä tapahtuu murskaamalla tulostetut kappaleet pieniksi rakeiksi, jotka voidaan syöttää sulatuslaitteeseen ja muodostaa takaisin filamentiksi. Tämä mahdollistaa tulosteiden ja tulosteissa käytettyjen tukimateriaalien käytön uudelleen ja täten hukkamateriaalia ei tulostamisessa synny.

Tähän tarkoitukseen Lapin AMKin Kemin toimipisteelle on hankittu 3Devon kierrätyslaitteisto, joka koostuu kolmesta erillisestä laitteesta. Laitteistolla on mahdollista tuottaa noin kilon verran käyttövalmista 3D-tulostusfilamenttia tunnissa, joskin kaikkine esivalmisteluineen aikaa kuluu hieman enemmän. Laitteistolla on mahdollista tuottaa filamenttia myös esimerkiksi PET-pulloista tai filamenttirulissa käytetyistä muovihylsyistä.

Kuvio 6. 3Devo Shr3d It murskain, jonka suppilossa murskattavaa muovia ja purkissa valmiiksi murskattua muovimursketta (kuva Marjo Ollila)

Muovin uudelleenkäyttö ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta, sillä esimerkiksi PLA–muovin uudelleenkäyttö muuttaa polymeerin rakennetta, jos sitä käytetään uudelleen useita kertoja. Onkin suositeltavaa, että kierrätetyn murskeen sekaan lisätään myös neitseellisiä muovirakeita. Tällä vältetään mahdolliset hauraus ja tulostettavuusongelmat, jotka voivat esiintyä, kun tulostetaan täysin kierrätetystä polymeeristä valmistetulla filamentilla. (Hasan, Davies, Pramanik, John & Biswas 2024.)

Kyseisessä käyttötapauksessa tulostetut testilaatikot, niiden iteraatiot sekä tulostusvaiheessa tarvitut tukimateriaalit voidaan kierrättää. Osa laatikoista on kuitenkin liimattu yhteen. Tämä pitää poistaa ennen murskausta, sillä liima voi aiheuttaa ongelmia filamenttien valmistuksessa.

Tämä artikkeli on kirjoitettu ACTIVE-hankkeen toimesta. Hankkeen toteutusaika on 1.3.2024-28.2.2026 ja sen kokonaisbudjetti on 1 211 190 €, josta Euroopan Unionin ja Lapin liiton myöntämää EAKR-rahoitusta on 968 946 €. (Lapin AMK.)

Lähteet

Lapin AMK. Innovaatiotoiminnan kehittäminen yritysverkostoja aktivoimalla!. Viitattu 8.9.2025. https://www.tequ.fi/fi/project-bank/active/.

Hasan, M., Davies, I., Pramanik, A., John, M. & Biswas, W. 2024. Potential of recycled PLA in 3D printing: A review. Sustainable Manufacturing and Service Economics. Vol 3 (2024). Viitattu 12.9.2025 https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2667344424000033.

---

3D-tulostusfilamentin valmistus ja kiertotalous

Ari Pikkarainen

Johdanto

Konetekniikan koulutus käynnisti vuonna 2018 Älypaja-projektin, jonka päätarkoitus oli modernisoida koulutuksen oppimisympäristöt vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Yksi osa projektia oli uuden 3D-tulostuslaboratorion suunnitteleminen ja rakentaminen tekniikan oppimista ja soveltamista varten konetekniikan eri osa-alueilla. Taustana tässä oli myös allekirjoittaneen silloin meneillään oleva väitöstutkimus, jossa tutkittiin mm. 3D-tulostuksen oppimista teknisestä näkökulmasta. Tutkimuksen yksi lähtökohdista oli havainto siitä, että 3D-tulostuksen osaamisen ja osaajien puute oli suurin pullonkaula tekniikan laajamittaisessa leviämisessä yrityksiin. 3D-tulostusympäristön luomisen myötä konetekniikan koulutus kykenee paremmin vastaamaan tähän haasteeseen kouluttamalla koneinsinöörejä, joilla on valmiudet viedä 3D-tulostusosaamistaan yrityksiin valmistuttuaan. 

Konetekniikan 3D-tulostusympäristö pitää sisällään kolme maailman eniten käytettyä 3D-tulostustekniikkaa, jotka kaikki ovat muovien tulostamiseen tarkoitettuja. Ympäristössä on myös 3D-skannausmahdollisuus sekä laitteisto muovifilamenttien valmistukseen (filamentti = pyöreä muovilanka), jota käytetään yhdessä näistä kolmesta tekniikassa tulostusmateriaalina. Tässä artikkelissa luodaan katsaus muovimateriaalien käyttöön ja kierrätykseen Lapin AMKin konetekniikan koulutuksen 3D-tulostustoiminnassa.

3D-tulostus ja kiertotalous

3D-tulostus (virallinen termi lisäävä valmistus) on valmistustekniikka, jossa tuote valmistetaan kerros kerrokselta 3D-mallin pohjalta. Tekniikassa ei poisteta materiaalia vaan sitä lisätään mahdollistaen uudenlaisen vapauden suunnitella ja optimoida tuotteita haluttujen ominaisuuksien pohjalta. Tällä mahdollistetaan myös valmistuksen materiaali- ja energiatehokkuus optimoimalla valmistukseen kuluvaa materiaalia verrattuna perinteisiin ainetta poistaviin valmistusmenetelmiin. Maailman kolme eniten käytetyintä 3D-tulostustekniikkaa ovat muovien tulostustekniikoita, joista materiaalin pursotus (MEX= material extrusion) edustaa suurinta käyttäjäkuntaa. Tekniikkaa käytetään pääasiallisesti käyttötuotteiden, prototyyppien ja tuotannon apuvälineiden (muotit, jigit jne.) valmistukseen. (SFS-EN ISO/ASTM 52900:2021, 1, 3; Gibson, Rosen, Stucker & Khorasani 2021, 1-3, 9-12; Diegel, Nordin & Motte, 8-15; Protolabs 2024.) PLA-muovilaatu (PLA= polylactic acid) on MEX-tekniikan yksi eniten käytetyimmistä muovimateriaaleista maailmanlaajuisesti erityisesti sen monipuolisten ominaisuuksien vuoksi (Dassault Systems 2025; All3DP 2025).

Vaikka 3D-tulostus tähtää aina valmistetun tuotteen pitkäaikaiseen käyttöön, aiheuttaa tämäkin valmistustekniikka jätettä (esim. virheelliset tulosteet, poistetut tukirakenteet, käytöstä poistetut tuotteet), joka vaativat käsittelyä. Tällä hetkellä muovisia 3D-tulosteita kohdellaan pääosin kuten mitä muuta tahansa muovista jätettä. Tämä osoittaa tarpeen soveltaa erilaisia kiertotalouden mahdollisuuksia 3D-tulostustoiminnassa. Kiertotalous 3D-tulostustoiminnassa käsittääkin pääasiallisesti tulostusmateriaalien kierrättämisen ja tärkeää onkin käyttökohteiden keksiminen näille sen sijaan, että jäte poltettaisiin normaalin jätteen seassa tai vietäisiin kaatopaikalle. (Shanmugam et al. 2020.)

Kiertotalous materiaalin pursotustekniikassa käsittää 3D-tulostetun tuotteen tai osan käsittelemisen muovijätteenä, jonka jälkeen siitä voidaan muodostaa uutta raaka-ainetta uudelleen käytettäväksi kierrätysprosessin kautta (kuvio 1).

Kuvio 1. Materiaalin pursotustekniikan kiertotalous (Shanmugam et al. 2020)

Filamentin valmistus tuotannon sivuvirroista

Konetekniikan koulutuksen 3D-tulostuslaboratoriossa on käytössä laitteisto, jolla voidaan valmistaa muovista filamenttia käytettäväksi materiaalin pursotustekniikkaa hyödyntävissä tulostimissa. Käytettävät langan halkaisijat (3D-tulostintyypin mukaan) ovat 1,75 mm ja 2,85 mm, joista ensin mainittu on yleisin koko pursotustekniikassa.

3D-tulostuslaboratoriossa on käytössä hollantilaisen 3devo-yrityksen laitteisto (kuvio 2), joka koostuu kolmesta eri yksiköstä mahdollistaen filamentin valmistamisen muovigranuuleista tai murskatuista muovipartikkeleista.

Kuvio 2. 3devo filamentin valmistuslaitteisto

Valmistettu filamentti pursotetaan tyhjälle kelalle yleensä 1 kg:n verran, jota voidaan sitten käyttää pursotustulostimissa materiaalina. Laitteisto käsittää muovituotteiden murskaimen, kuivausyksikön ja filamentin valmistuslaitteiston. Murskaimessa tuote käsitellään prosessiin sopivaan partikkelikokoon, kuivaimessa materiaalin kosteuspitoisuutta pienennetään, jotta varsinainen filamentin valmistus onnistuisi. Filamentin valmistuslaitteessa materiaali prosessoidaan haluttuun halkaisijakokoon nelivaiheisessa sulatuksessa ja lopuksi pursotuksessa. Laitteisto mahdollistaa yksittäisen filamenttilaadun (esim. PLA, ABS, PA12, PEEK, PC ja PS) valmistamisen tai hybridimateriaalien (esim. PLA + hiilikuitu tai PLA + puupuru) valmistamisen (3devo 2025). Myös erilaisten muoviseoksien valmistaminen on mahdollista, erityisesti käytetyn ja käyttämättömän PLA muovin sekoittamisen.

3D-tulostuslaboratorion muovinkierrätys

3D-tulostuksessa lopputuotos ei ole aina onnistunut ja tällöin syntyy muovijätettä, joka vaatii oikeanlaisen kierrätyksen. Myös kappaleesta poistettavat tukimateriaalit (mikäli niitä tarvitaan kappaleessa) menevät kierrätykseen tai jätteeksi. Laboratoriossa on käytössä varastointi- ja kierrätysjärjestelmä, jossa muovijäte tunnistetaan, punnitaan, varastoidaan ja valmistetaan takaisin laboratoriossa käytettäväksi filamentiksi. Tämä järjestelmä kehitetty konetekniikan koulutuksen opinnäytetöissä, joista kuviossa 3 on nähtävissä yhdessä työssä luotu prosessikaavio.

Kuvio 3. 3D-tulostuslaboratorion kierrätysjärjestelmä (Giacomini 2022)

Kierrätettävät tuotteet ja osat ensin punnitaan ja sitten varastoidaan värin ja materiaalin mukaan (esim. harmaa PLA) niille varattuihin laatikoihin. Tilassa on esillä erillinen QR-koodi, jonka kautta käyttäjä voi syöttää mobiililaitteellaan tietokantaan materiaalin, värin ja painon varastoitavasta kappaleesta (kuvio 4).

Kuvio 4. Osa 3D-tulostuslaboratorion varastointijärjestelmästä sekä tietojen syöttösivu (mobiililaitteen näkymä)

Tällä tavalla tietokannasta voidaan seurata, milloin on olemassa riittävä määrä tiettyä materiaali vaihtoehtoa filamenttirullan luomiseksi. Tämä järjestelmä mahdollistaa kiertotalouden toteuttamisen, joka on yksi tärkeä osa 3D-tulostustoimintaa muovijätteen vähentämiseksi. Tämä myös havainnollistaa opiskelijoille kierrättämisen tärkeyden tekniikkaa käytettäessä ja laboratoriossa voidaan seurata ja analysoida kerääntyvää materiaalia.

Yritysten tuotannon sivuvirtojen hyödyntäminen filamentin valmistuksessa

Konetekniikan koulutuksessa on tehty opinnäytetöitä yrityksiin, jotka ovat halunneet tutkia, miten heidän tuotannon sivuvirtojaan olisi mahdollista käyttää filamentin valmistuksessa.

Vuonna 2023 konetekniikan koulutuksessa valmistui opinnäytetyö, jonka tavoitteena oli tutkia ja testata, voidaanko yrityksen tuotannon sivuvirtana syntyvää PA66-polymeeria voitaisiin hyödyntää filamentein valmistuksessa (Räty 2023). Ravelast Polymers on Oulussa sijaitseva muovialan yritys, joka on erikoistunut erilaisiin muovi-, kumi- ja silikonituotteisiin sekä pinnoitteisiin sekä muottituotteisiin (Ravelast Polymers 2025).Työssä tutkittiin kahta eri tilannetta filamentin valmistusta ajatellen. Ensimmäisessä tilanteessa käytettiin 50 prosenttia tuotannon sivuvirta PA66 materiaalia ja 50 prosenttia käyttämätöntä materiaalia. Toisessa tapauksessa käytettiin puhtaasti sata prosenttia tuotannon sivuvirta PA66 materiaalia kierrätettynä. Molemmissa tapauksissa valmistettiin joitain testieriä filamenttia, joille suoritettiin 3D-tulostustestit tiedon saamiseksi prosessin onnistumisesta. PA66 osoittautui normaalia haasteellisemmaksi materiaaliksi mutta testit osoittivat tämän olevan mahdollista filamentin tuotannossa. Työ antoi erinomaista ja uutta tutkimustietoa haasteellisemman muovilaadun hyödyntämisestä filamentin valmistuksessa ja edelleen 3D-tulostuksessa. Yritys sai työn kautta tärkeää tietoa päätöksenteon tueksi oman kierrätystoimintansa organisointiin.

Vuonna 2024 konetekniikan koulutuksessa valmistui toinen opinnäytetyö, jossa tutkittiin yrityksen tuotannon sivuvirtojen hyödyntämistä puupohjaisen PLA-filamentin valmistuksessa (Dietmeier 2024). Puupohjaisia filamentteja käytetään esimerkiksi, kun halutaan jäljitellä tuotteessa puumaista ulkonäköä ja tuntumaa. Markkinoilla onkin useita vaihtoehtoja puupohjaisille filamenteille, mahdollisuus on jopa saada tuotteeseen puumainen tuoksu tuntuman lisäksi. Vaara on Tervolassa toimiva yritys, joka valmistaa erilaisia puuraaka-aineesta tehtyjä tuotteita, kuten ulko- ja sisäverhouspaneeleja, sahatavaraa sekä hirsituotteita (Vaara 2025). Tuotannon sivuvirtana syntyy paljon mm. puupurua, jonka hyödyntämistä puupohjaisen filamentin valmistuksessa haluttiin tutkia. Opinnäytetyötutkimuksen tavoitteena oli luoda puupohjaista PLA-filamenttia kokeilemalla erilaisia parametrejä koskien puumateriaalin ominaisuuksia sekä puumateriaalin ja PLA-muovin sekoitussuhdetta. Yritykseltä saatiin kuusi- ja mäntymateriaalia kahtena eränä tutkimusta varten, materiaalin raekoko vaihteli hienojakoisesta puupölystä pieniin puulastuihin. Yksi tärkeä havainto oli puumateriaalin partikkelikoon pienentäminen monivaiheisen seulauksen kautta, jossa pienentämällä seulan kokoa saatiin lopulta aikaiseksi filamentin valmistukseen sopiva partikkelikoko. Puuainesta myös hienonnettiin mekaanisesti ennen varsinaista seulausta, jotta saatiin mahdollisimman paljon sopivaa materiaalia kokeita varten. Toinen tärkeä havainto oli puuaineksen kosteusprosentin vaikutus ja täten materiaalin kuivatuksen tärkeys ennen sen käyttämistä filamentin valmistuksessa. Näitä molempia tekijöitä säädeltiin tutkimuksen aikana ja työssä suoritettiin katsaus alan tieteellisiin julkaisuihin, joissa esiteltiin mm. partikkelikoon ja kosteuspitoisuuden vaikutusta filamentin valmistukseen ja sitä kautta 3D-tulostukseen. Puun määrää seoksessa säädeltiin sen painon ja kosteuspitoisuuden mukaan riippuen valmistettavan testierän määrästä. Työssä onnistuttiin valmistamaan puupohjaista filamenttia, josta suoritettiin myös onnistuneesti 3D-tulostustestit (kuvio 5).

Kuvio 5. 3D-tulostustestejä itse tehdystä puupohjaisesta filamentista (Dietmeier 2024)

Työ antoi tärkeää tutkimustietoa puuaineksen käyttämisestä 3D-tulostuksessa sekä ideoita jatkotutkimuksille erityisesti puuaineksen mekaanisesta hienontamisesta ennen varsinaista seulontaa. Myös koko prosessin taloudellisten vaikutusten tutkiminen on mielenkiintoinen aihe kiertotaloutta ajatellen. Vaikka markkinoilla onkin valmiina puupohjaisia PLA-filamentteja valmiina, antaa puupohjaisen filamentin valmistus mahdollisuuden toteuttaa kiertotaloutta 3D-tulostustoiminnassa sekä tutkia siihen liittyviä mahdollisuuksia.

Tulevaisuuden näkymät

Tämän artikkelin esimerkit osoittivat tuloksillaan kiertotalouden mahdollisuuden ja tärkeyden 3D-tulostuksessa. Yksi tärkeä tavoite tällä toiminnalla on lisätä insinööriopiskelijoiden tietoa muovin kierrätyksestä ja filamentin valmistuksesta 3D-tulostustoiminnassa. Tämä on yksi tärkeä ja kasvava osa myös 3D-tulostuksen tutkimusta maailmanlaajuisesti.

Lapin AMKin konetekniikan koulutus sai näiden myötä myös arvokasta tutkimustietoa filamentin valmistuksesta, joiden avulla aihetta tullaan tutkimaan lisää uusien kohteiden muodossa. Kiertotalous on läpileikkaava teema Lapin AMKin strategian Digitaalisen ja vihreän teollisuuden painopisteen osaamiskärjissä ja sen soveltaminen erityisesti moderneissa valmistusmenetelmissä antaa lukuisia tutkimusmahdollisuuksia. 3D-tulostus on yksi moderneista valmistusmenetelmistä ja tekniikka on matkalla kohti lopullista tunnistamista yhdeksi perinteisistä valmistusmenetelmistä esimerkiksi sorvauksen, jyrsinnän tai valamisen rinnalla, jota se osittain jo onkin jo tekniikan standardisoinnin edetessä.

Insinöörikoulutuksen yksi päätehtävä on kouluttaa insinöörejä työelämän tarpeisiin siten, että insinööreiksi valmistuttuaan he vievät yrityksiin tietoa esimerkiksi uusista valmistusmenetelmistä ja näiden mahdollisuuksista. Tämän avulla yritykset voivat kehittää toimintaansa tai jopa löytää uusia liiketoimintamahdollisuuksia. 3D-tulostuksen osaamisen levittäminen yrityksiin on insinöörikoulutuksen yksi tärkeä tavoite. Tavoitteena on myös lisätä yritysyhteistyötä, jotta voidaan etsiä uusia sovelluksia esimerkiksi tuotannon sivuvirtojen hyödyntämiseen filamentin valmistuksessa tai kehittää uusia sovelluksia 3D-tulostuksen hyödyntämiseen yritysten toiminnassa.

Lähteet

3devo 2025. Filament maker one. Viitattu 5.9.2025 https://www.3devo.com/filament-maker-one.

All3DP 2025. Most used polymer filaments. Viitattu 8.9.2025 https://all3dp.com/1/top-20-3d-printing-most-used-polymer-filaments/.

Dassault Systems 2025. What are the most common materials used for 3D printing? Viitattu 5.9.2025 https://www.3ds.com/make/solutions/blog/most-common-materials-3d-printing.

Diegel, O., Nordin, A., Motte, D. 2020. A Practical guide to design for additive manufacturing. Springer Nature Singapore Pte Ltd.

Dietmeier, A. 2024. Filament production and application for wood based PLA. Opinnäytetyö, Lapin AMK. Viitattu 2.9.2025 https://www.theseus.fi/handle/10024/860154.

Giacomini, F. 2022. Designing a workflow for filament production for additive manufacturing. Opinnäytetyö, Lapin AMK. Viitattu 1.9.2025 https://www.theseus.fi/handle/10024/747831.

Gibson, I., Rosen, D., Stucker, B., Khorasani, M. 2021. Additive manufacturing technologies. Springer Nature Switzerland AG.

Protolabs 2024. 3D Printing trend report 2024. Viitattu 5.9.2025 https://www.hubs.com/get/trends/.

Ravelast Polymers 2025. Yrityksen kotisivu. Viitattu 2.9.2025 https://www.ravelast.com/.

Räty, T. 2023. Sivuvirtojen hyödyntäminen muoviteollisuudessa. Opinnäytetyö, Lapin AMK. Viitattu 1.9.2025 https://www.theseus.fi/handle/10024/793099.

Shanmugam, V., Das, O., Neisiany, R.E., Babu, K., Singh, S., Hedenqvist, M.S., Berto, F., Ramakrishna, S. 2020. Polymer recycling in additive manufacturing: an opportunity for the circular economy. Materials Circular Economy (2020) 2:11. Viitattu 3.9.2025 https://doi.org/10.1007/s42824-020-00012-0.

SFS-EN ISO/ASTM 52900:2021. Lisäävä valmistus. Yleiset periaatteet. Perusteet ja sanasto. 2. painos. Suomen Standardoimisliitto SFS.

Vaara 2025. Tuotteet. Viitattu 2.9.2025 https://vaara.fi/tuotteet/.

---

Materiaalitekniikka kestävän kehityksen ytimessä

Raimo Ruoppa, Marjo Ollila

Johdanto

Kiertotalous on noussut yhdeksi keskeisistä keinoista vastata globaaleihin ympäristöhaasteisiin ja vähentää riippuvuutta neitseellisistä raaka-aineista. Se muuttaa ajattelutapaa tuotteiden ja materiaalien käytöstä: tavoitteena on pitää materiaalit kierrossa mahdollisimman pitkään, hyödyntää niitä tehokkaasti ja minimoida jätteen synty.

Kiertotalous ei ole vain kierrätystä – se on kokonaisvaltainen tapa suunnitella ja valmistaa tuotteita niin, että materiaalit pysyvät kierrossa mahdollisimman pitkään ja ympäristökuormitus minimoidaan. Materiaalitekniikassa tämä tarkoittaa, että jo suunnittelupöydällä mietitään materiaalien valintaa, tuotteiden kestävyyttä, valmistusmenetelmiä sekä sitä, miten tuote voidaan elinkaarensa lopussa purkaa ja hyödyntää uudelleen. Tämä edellyttää riittävää ymmärrystä eri materiaalien ominaisuuksista, kuten rakenteista ja koostumuksesta, joiden analysointiin voidaan käyttää esimerkiksi pyyhkäisyelektronimikroskooppia, kuvio 1. 

Kuvio 1. Pyyhkäisyelektronimikroskoopilla (FESEM) saadaan tietoa materiaalin rakenteesta ja koostumuksesta

Tavoitteena on kehittää materiaaleja ja rakenteita, jotka kestävät käytössä pitkään, mutta ovat myös elinkaarensa lopussa teknisesti ja taloudellisesti kierrätettävissä. Tämä edellyttää syvällistä ymmärrystä materiaalien ominaisuuksista ja käyttäytymisestä erilaisissa prosesseissa. Tutkimus ja kehitystyö ovat keskeisessä roolissa, jotta nämä tavoitteet voidaan saavuttaa käytännössä.

Materiaalien kestävyys ja kierrätettävyys

Erilaisten materiaalien kierrätettävyys riippuu niiden ominaisuuksista. Esimerkiksi teräs on yksi kiertotalouden kannalta merkittävimmistä materiaaleista, sillä sitä voidaan kierrättää ja lähes loputtomasti. Terästen ominaisuudet vaikuttavat sekä niiden käyttöikään että kierrätettävyyteen. Esimerkiksi kulutuskestävyys, korroosiosuojaus ja seosaineiden hallinta vaikuttavat siihen, miten terästuotteet kestävät käytössä ja miten ne voidaan elinkaaren lopussa palauttaa takaisin materiaalikiertoon. (World Steel Association 2023.)

Terästen ja muiden metallien muovattavuus on ratkaiseva tekijä, kun tavoitteena on valmistaa kevyitä, kestäviä ja vähän materiaalia kuluttavia tuotteita. Hyvä muovattavuus vähentää hukan määrää valmistuksessa ja mahdollistaa materiaalitehokkaat rakenteet. Materiaalitekniikan tutkimuksessa kehitetään menetelmiä, joilla voidaan yhdistää hyvä muovattavuus, lujuus ja pitkä käyttöikä ilman, että valmistusprosessien ympäristökuorma kasvaa. Kuviossa 2 testataan metallin vetolujuutta ja venymiskykyä.

Kuvio 2. Vetolujuuden testausta vetokoneella

Liitostekniikat ovat yhtä tärkeitä kuin itse materiaalit. Hyvin suunnitellut ja toteutetut liitokset mahdollistavat tuotteiden huollon, osien vaihdon ja uudelleenkäytön. Hitsattavuuden tutkimus pyrkii löytämään menetelmiä, jotka eivät heikennä materiaalin kierrätettävyyttä ja jotka mahdollistavat osien turvallisen irrottamisen tai korvaamisen. Samalla etsitään energiatehokkaita ja vähäpäästöisiä hitsausmenetelmiä.

Lisäävä valmistus (3D-tulostus) mahdollistaa tuotteiden ja rakenteiden joustavan optimoinnin parantaen tuotteiden materiaali- ja energiatehokkuutta. Valmistusvaiheessa raaka-aineesta ei tarvitse poistaa materiaalia, jonka ansiosta tuotteen valmistuksessa syntyy paljon vähemmän sivuvirtoja perinteisiin valmistusmenetelmiin verrattuna. Kiertotalouden kannalta 3D-tulostusmateriaalit ovat erinomaisia, koska ne voidaan kierrättää ja käyttää uudelleen.

Hiilijalanjäljen laskenta on tärkeä osa kiertotalouden mukaista tuotekehitystä. Se antaa tietoa valmistusprosessien, materiaalivalintojen ja logististen ratkaisujen ilmastovaikutuksista (Suomen Standardisoimisliitto 2018). Kun eri vaihtoehtoja voidaan vertailla jo suunnitteluvaiheessa, on helpompi tehdä valintoja, jotka vähentävät päästöjä ja tukevat kiertotalouden tavoitteita. Hiilijalanjäljen arvioinnissa hyödynnetään yhä useammin digitaalista mallinnusta ja simulointia, jotka mahdollistavat nopean ja tarkan analyysin.

Digitaaliset suunnittelu- ja mallinnusohjelmat tukevat kiertotaloutta ja kestävää kehitystä monella tavalla. Niiden avulla voidaan ennakoida materiaalien käyttäytymistä, optimoida rakenteita ja arvioida tuotteiden elinkaaren aikaisia vaikutuksia jo ennen valmistusta. Esimerkiksi simulointimallit voivat osoittaa, miten materiaalivalinnat ja valmistustavat vaikuttavat tuotteen kestävyyteen ja kierrätettävyyteen. Tämä vähentää tarvetta fyysisille prototyypeille ja säästää resursseja.

Materiaalitekniikan koulutus ja TKI-toiminta Lapin AMKilla

Lapin ammattikorkeakoulu on nostanut strategisesti esiin TKI-työn 6 painopistettä, joiden sisälle on muotoutunut useampia osaamiskärkiä. Yksi osaamiskärjistä on Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmän “Modernit valmistusmenetelmät ja fossiilivapaat materiaalit”. Osaamiskärki tukee Lapin alueen yrityksiä teollisuuden murroksessa, jossa yhdistyvät digitalisaatio ja vihreä siirtymä. Keskeisiä teemoja ovat esim. robotiikka, lisäävä valmistus ja toimitusvarmuus, joiden avulla kehitetään kilpailukykyä ja resurssitehokkuutta. Tähän kuuluu myös fossiilivapaiden materiaalien tutkimus, joka edistää kestävää kehitystä ja kiertotaloutta huomioiden muun muassa terästen käytettävyyden vetysovelluksissa sekä biopohjaiset materiaalit. (Lapin AMK 2025a.)

Tällä hetkellä terästeollisuuden kasvihuonekaasujen päästöt ovat noin 8–10 prosenttia maailman päästöistä ja noin 25 prosenttia kaikista teollisuuden kasvihuonekaasujen päästöistä. (Laatikainen 2024). Fossiilivapaiden terästen tulo markkinoille tulee jatkossa vaikuttamaan voimakkaasti terästuotteiden valmistuksen kasvihuonekaasujen päästöjä alentavasti (SSAB 2025). Uudistuvan teollisuuden osaamisryhmä tulee jatkossa olemaan vahvasti mukana fossiilivapaiden terästen kehitystyössä ja sitä kautta osallistuu kamppailuun kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Konetekniikan koulutusohjelma tukee kärjen tavoitetta ja vastuullisempi tutkimustoiminta on osa tätä kehitystyötä. Konepajakäytettävyyteen liittyvässä TKI-toiminnassa huomioidaan myös koulutuksen kestävyysnäkökulmat. Tutkimushankkeissa kerätty tieto ja kokemus kestävää kehitystä edistävistä teknologioista ja materiaalien käytöstä siirretään opiskelijoille, mikä varmistaa, että tulevaisuuden ammattilaiset ovat tietoisia vastuullisista toimintatavoista.

Materiaalien käytettävyyteen liittyviä hankkeita sekä erilaisia testauspalveluja toteutetaan Kemissä materiaalien tutkimuksen laboratoriossa. Sen laiteisiin kuuluvat esimerkiksi metallografisiin tutkimuksiin soveltuvat mikroskoopit sekä materiaalien mekaanisten ominaisuuksien testaukseen soveltuva rikkovan aineenkoetuksen laboratorio testauslaitteistoineen. Myös materiaalien hitsattavuuden tutkimukseen on olemassa oma ympäristönsä laitteineen.

Kemissä sijaitsee myös 3D-tulostusympäristö, jonka tehtävänä on muodostaa puitteet lisäävän valmistuksen opetukselle ja oppimiselle. Eräitä laboratorion laitteista nähdään kuviossa 3.

Kuvio 3. Muovien 3D-tulostukseen käytettäviä FDM (Fused Deposition Modeling) -laitteita

Lisäksi oppimisympäristöihin kuuluu nykyaikaiset digitaalisen tuotekehityksen työkalut (esim. 3D-analysointi- ja -simulointityökalut), jotka antavat uudenlaisia mahdollisuuksia tarkastella tuotteen ominaisuuksia jo suunnittelupöydällä.

Esimerkkejä kestävää kehitystä tukevista hankkeista

Käytännön esimerkki kestävän kehityksen ja kiertotalouden soveltamisesta materiaalitekniikan tutkimuksessa on FormFuture-hanke, jossa kehitetään ohutlevytuotteiden valmistusta entistä vastuullisemmaksi. Hankkeessa etsitään ratkaisuja, joilla voidaan pienentää tuotteiden ja valmistuksen hiilijalanjälkeä sekä parantaa materiaalitehokkuutta. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa Lapin AMKin osaamista ja tutkimusympäristöjä edistyneiden muovausteknologioiden käyttöönoton ja teknologiatiedon siirron vaatimalle tasolle. Tämä mahdollistaa osaamisen siirtämisen Lapin alueen metallialan yrityksiin, joissa sitä voidaan hyödyntää teräksistä tehtyjen rakenteiden ja tuotteiden suunnittelussa ja mahdollisimman hiilineutraalissa valmistuksessa käsittäen myös fossiilivapaat teräkset. (Lapin AMK 2025b.)

Hankkeen puitteissa otettiin hiljattain käyttöön muovauksen simulointi, jonka avulla Lapin AMKille saadaan täysin uutta osaamista. Kuviossa 4 nähdään ruostumattomalle teräkselle tehtyjen käytännön muovauskokeiden ja simuloinnin tulosten vertailua. Simulointi osoittautui käyttökelpoiseksi työkaluksi muovattavuuden ennustamisessa tulosten vastatessa kokeellisia mittauksia kohtuullisen hyvin. (Lapin AMK 2025b.)

Kuvio 4. Ylhäällä FormFuture-hankkeessa syvävedetyt ruostumatonta terästä olevat koekappaleet, alhaalla samojen kappaleiden simulaatioiden tulokset

Muovauksen simulointiohjelmistot mahdollistavat tarkemman ennusteen muovauksen onnistumiselle, vähentävät fyysisten prototyyppien tarvetta ja parantavat tuotantoprosessin, esim. Syvävedon, tehokkuutta vaikuttaen näin hiilijalanjälkeä alentavasti.

Lapin AMK on mukana myös uusiin valmistusmenetelmiin liittyen ASOK – Autoalan simulaatio-oppimisympäristöjen kehittäminen -hankkeessa, jossa on testattavana hitsaussimulaattori (Redu 2025). Teknologia edesauttaa hitsaamisen hiilijalanjäljen pienentämisessä, koska simulaattorin avulla hitsausta voidaan harjoitella ilman että energiaa ja raaka-aineita (perusmateriaalit ja hitsauslisäaineet) kuluu merkittävästi. Tämä pienentää hitsaukseen liittyvässä koulutuksessa syntyvää ympäristökuormitusta oleellisesti. Kuviossa 5 hitsaussimulaattori on käytössä Lapin AMKin Älypajassa Kemissä.

Kuvio 5. Hitsaussimulaattorin avulla materiaalien hitsausta voidaan harjoitella virtuaalisesti

Yhteenveto

Lapin ammattikorkeakoulu on mukana tukemassa alueen yrityksiä uusien valmistusmenetelmien käyttöönotossa hyödyntäen moderneja oppilaitoksen kehittämisympäristöjä ja edistyneitä teknologioita. Kiertotalous on juurrutettu osaksi ”modernit valmistusmenetelmät ja fossiilivapaat materiaalit”- osaamiskärjen toimintatapaa ja on luonnollinen osa sen tavoitteita. Kiertotalous kytkeytyy myös fossiilivapaiden materiaalien soveltavaan tutkimukseen, jossa painotetaan terästen kestävyyttä, hitsattavuutta ja muovattavuutta. Hiilineutraaliuden, hiilijalanjäljen laskennan ja kiertotalousstandardien huomioiminen ohjaavat kestävien ratkaisujen kehittämistä teollisuudessa.

Lähteet

Laatikainen, T. Suomessa kehitetty uusi teräslaitos korvaa yli 1000 vuotta vanhan masuunitekniikan ja voi mullistaa koko terästeollisuuden. Tekniikka ja Talous 24.9.2024. Viitattu 23.10.2025 https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/suomessa-kehitetty-uusi-teraslaitos-korvaa-yli-1000-vuotta-vanhan-masuunitekniikan-ja-voi-mullistaa-koko-terasteollisuuden/6ae2b541-8662-4f02-83c7-f4f6a1a5836b.

Redu 2025. ASOK – Autoalan simulaatio-oppimisympäristöjen kehittäminen. Viitattu 25.8.2025 https://www.redu.fi/fi/redu/hankkeet/autoalan-simulaatio-oppimisymparistojen-kehittaminen-asok.

SSAB 2025. HYBRIT®. A new revolutionary steelmaking technology. Viitattu 23.10.2025 https://www.ssab.com/en/fossil-free-steel/insights/hybrit-a-new-revolutionary-steelmaking-technology.

SFS-EN ISO 14067:2018. Kasvihuonekaasut. Tuotteiden hiilijalanjälki. Hiilijalanjäljen laskemista koskevat vaatimukset ja ohjeet. Suomen Standardisoimisliitto.

World Steel Association 2023. Steel’s contribution to a low carbon future and climate-resilient societies. https://www.acero.org.ar/wp-content/uploads/2020/02/Position_paper_climate_2020_vfinal.pdf.

Lapin AMK 2025b. Form Future. Viitattu 25.8.2025 https://lapinamk.fi/formfuture/.

Lapin AMK 2025a. Strategia ja profiili. Viitattu 23.10.2025. https://lapinamk.fi/lapin-amk/strategia-ja-profiili/.

---

OSA IV
UUSIUTUVAT ENERGIAMUODOT

---

Kiertotalouden huomiointi uusiutuvan energian ratkaisuissa

Maria Tikanmäki, Tapio Pyörälä

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja maapallon kantokyvyn säilyttäminen vaatii merkittäviä muutoksia siihen, miten yhteiskunnat järjestävät muun muassa energian- ja ruoantuotannon, asumisen, liikenteen ja jätehuollon. Vaadittavat muutokset eri osa-aluille tulee tehdä kokonaisvaltaisesti ja huomioiden erilaiset tarpeet ja ristikkäiskytkökset. Tärkeitä toimenpiteitä ovat muun muassa fossiilisesta energiasta luopuminen sekä tuotteiden ja materiaalien kierron ja elinkaaren pidentäminen. Esimerkiksi Sitran Suomen kiertotalouden tiekartta 2.0 esittää kiertotalouden strategisina tavoitteina mm. siirtymisen vähähiiliseen energiaan sekä sen, että luonnonvaroihin pitää alkaa suhtautua niukkuutena (Sitra 2019). Euroopan Unionin kiertotalouden toimintasuunnitelmassa puolestaan peräänkuulutetaan muun muassa tuotteiden energia- ja resurssitehokkuutta, kierrätysmateriaalien osuutta ja uudelleenvalmistusta ja laadukasta kierrätystä (Euroopan komissio 2020).  Nämä teemat yhdistävätkin kiertotalouden ja uusiutuvan energian tuotannon läheiseksi kokonaisuudeksi. Kiertotalouden ja uusiutuvan energian yhdistämisen ajankohtaisuudesta kertoo, että tieteellisessä kirjallisuudessa näiden yhdistävä tutkimus on kasvanut huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana (Abdirahman et al. 2025).

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tärkeä irtautua fossiilisista polttoaineista energiantuotannossa ja vähentää näin kasvihuonekaasupäästöjä. Vaadittu murros energiantuotannossa ja käytössä on laaja-alainen ja nopeatahtinen. Osa ratkaisuista on jo olemassa, mutta uusia ratkaisuja kehitetään edelleen. Lisäksi monien kestävien ratkaisujen laaja-alaiseen käyttöönottoon liittyy vielä ratkaistavia haasteita. Monet uusiutuvan energiatuotannon teknologiat ovat materiaali-intensiivisiä ja silloin onkin tärkeää, että arvokkaat materiaalit saadaan kiertoon koko laitteiden eliniän aikana. Toinen uusiutuvan energian ja kiertotalouden yhdistävä mielenkiintoinen teema on bioenergian tuotanto. Bioenergia on tärkeä uusiutuvan energian muoto, mutta sen tuotannossa on tärkeää huomioida vaikutukset esimerkiksi luontoon ja ruoantuotantoon. Kun biomassan energiakäytössä huomioidaan kestävyyden rajat ja kiertotalouden periaatteet, saadaan aikaan pitkäaikaisia ja kestäviä ratkaisuja. Lisäksi energiatehokkuus ja energian kestävä käyttö mukaan lukien hukkalämmön hyödyntäminen ovat oleellinen osa mahdollisia ratkaisuja.

Uusiutuvan energian tutkimusohjelma

Lapin ammattikorkeakoulussa on aloittanut vuoden 2025 uusiutuvan energian tutkimusohjelma. Tutkimusohjelma yhdistää energiateemaisen tutkimuksen ja sen tekijät yhteen ammattikorkeakoulun eri aloilta. Tutkimusohjelma tähtää tekemään soveltavaa tutkimusta uusiutuvan energian alalta siten, että tulokset ovat merkityksellisiä alueen elinkeinoelämälle ja eri sidosryhmille.

Tutkimusohjelman tavoitteena on keskittyä ratkaisuihin, jotka ovat kokonaisuudessaan kestäviä ja siksi onkin tärkeä huomioida kiertotalouden periaatteet myös osana tutkimusohjelman toimintaa. Vuoden 2025 aikana on käynnissä tutkimusohjelman fokusalueiden määritys, joten lopulliset aihevalinnat ja kiertotalouden rooli tutkimusohjelman hankkeissa tarkentuvat vielä yhdessä sidosryhmien kanssa.

Seuraavaksi käymme esimerkinomaisesti läpi teemoja, jotka ovat Lapille ja Lapin ammattikorkeakoululle merkittäviä uusiutuvan energian ja kiertotalouden rajapinnassa. Näistä keskeisimpinä voidaan mainita biomassojen kestävä kierto osana uusiutuvan energian ratkaisuja, energiatehokkaat ratkaisut sekä hukkalämmön hyödyntäminen.

Kiertotalous ja bioenergia

Kiertotalouden periaatteiden yhdistäminen uusiutuvan energian ratkaisuihin on keskeinen askel kohti kestävää energian tuotantoa ja resurssien käytön tehostamista. Bioenergia tarjoaa mahdollisuuksia hyödyntää materiaali- ja sivuvirtoja, jotka muuten päätyisivät hukkaan. Bioenergian kestävyys ei kuitenkaan määräydy pelkästään energian tuotannon perusteella, vaan ratkaisevaa on myös se, kuin tehokkaasti ja vastuullisesti raaka-aineet otetaan kiertoon. (Järvinen ym. 2025.)

Bioenergian ja kiertotalouden yhdistäminen tuo esiin sekä mahdollisuuksia että haasteita. Esimerkiksi maatalouden, metsätalouden ja teollisuuden sivuvirrat voivat toimia arvokkaina energian lähteinä, mikä puolestaan vähentää riippuvuutta neitseellisistä luonnonvaroista. Toisaalta bioenergian tuotannon laajamittainen hyödyntäminen voi pahimmillaan kiihdyttää paikallisen ekosysteemin kuormitusta, lisätä maankäytön kilpailua ja heikentää hiilensidontapotentiaalia.

Suomessa uusiutuvien energialähteiden käyttö kattoi vuonna 2023 noin 42 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta ja puupolttoaineiden osuus siitä oli noin 66 prosenttia. Tässä yhteydessä puupolttoaineilla tarkoitetaan puun kuorta, sahanpurua, hakkuutähteitä, polttopuita, puupellettejä sekä metsäteollisuuden sivuvirtana muodostuvaa mustalipeää. (Maa- ja metsätalousministeriö 2025.)

Biokaasun tuotanto tarjoaa osittain vielä hyödyntämättömän mahdollisuuden kasvattaa uusiutuvan energian tuotantoa. Suomen Biokierto & Biokaasu ry:n (2025) mukaan maataloudessa perustettujen biokaasulaitosten määrä on kaksinkertaistunut vuosien 2020–2025 aikana. Merkittävän osan käsiteltävistä biomassoista muodostaa karjanlanta sekä peltobiomassat, mutta myös elintarviketeollisuuden sivuvirtoja hyödynnetään laitoksissa. 

Kiertotalouden näkökulmasta bioenergian etuna on resurssitehokkuuden ja jätteiden arvon maksimoinnin lisäksi paikallisen energiaomavaraisuuden sekä uusien ratkaisujen ja innovaatioiden mahdollistaminen. Uusiutuvan energian tuotannossa syntyy edelleen sivuvirtoja, joista voidaan tuottaa esimerkiksi lannoitteita, jolloin mahdollistetaan uusien luonnonvarojen kestävä kasvu. Järvinen ym. (2025) muistuttaakin, että bioenergian kestävyyden määrittävät paitsi energian tuotannon tehokkuus, myös raaka-aineiden vastuullinen käyttö ja kiertoon palauttaminen.

Hukkalämpö ja energiatehokkuus

Kiertotalouden periaatteiden mukaisesti on tärkeää pitää tuotteet mahdollisimman pitkään käytössä ja toisaalta tukea energian tehokasta käyttöä. Lapin kylmissä olosuhteissa onkin tärkeää hyödyntää hukkalämpöä tehokkaasti. Jo nyt olemassa olevissa teollisuus- ja kiinteistöratkaisuissa pyritään ottamaan hukkalämpö talteen ja hyödyntämään se uudelleen. Tulevaisuudessa tarve hukkalämmön hyödyntämiseen kasvaa, jos paljon lämpöä tuottavat vetytalouden ratkaisut sekä datakeskukset yleistyvät. Esimerkiksi uusi EU:n energiatehokkuusdirektiivi velvoittaa yli 1 MW:n datakeskukset hyödyntämään hukkalämpönsä, mikäli se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista. (Kailio & Ala-Outinen 2025.)

Hukkalämmön hyödyntämismahdollisuuksia on selvitetty muun muassa kaukolämmöntuotannossa, jäähdytyksessä, sähköntuotannossa, biomassojen kuivauksessa, biokaasun tuotannossa sekä ruoantuotannossa (Kinnunen ym. 2025). Lapin ammattikorkeakoulu selvittää parhaillaan hukkalämmön määriä ja hyödyntämispotentiaalia Lapin alueella (Lapin AMK 2025).  Myös muiden energiatehokkuusratkaisujen kehittäminen on oleellista osana kestävyysmurrosta.

Kiertotalous uusiutuvan energian soveltavassa tutkimuksessa

Soveltavalla tutkimuksella tarkoitetaan uuden käytännön ratkaisuja hyödyttävän tiedon tuottamista. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi uusien menetelmien luomista käytännön ongelman ratkaisemiseksi tieteellisillä ja systemaattisilla keinoilla.  Soveltavan tutkimuksen voidaan sanoa siis olevan silta teorian ja käytännön välillä vastaten esimerkiksi kysymyksiin, miten uusi teknologia voidaan ottaa käyttöön, saadaanko tämä menetelmä taloudellisesti kannattavaksi tai millä tavoin aikaisempi tutkimustieto voidaan muuttaa tuotteeksi, palveluksi tai ratkaisuksi. Tässä kontekstissa uusiutuvan energian tutkimusohjelma vastaa kiertotalouden näkökulmasta muun muassa siihen, miten sivuvirroista ja jätteistä saadaan enemmän energiaa ja vähemmän päästöjä taloudellisesti kannattavasti.

Uusiutuvan energian tutkimusohjelmassa energian tuotantoa ei tarkastella pelkästään teknologioiden tai tehokkuuden näkökulmasta, vaan kokonaisuutena materiaalien, energian ja sivuvirtojen elinkaari ja arvo huomioiden. Tutkimusohjelma on yksi tärkeä osa Lapin ammattikorkeakoulun kokonaisuutta, jossa soveltavan tutkimuksen avulla pyritään tuottamaan aluetta hyödyttävää uutta tietoa, lisätä innovaatioita, kehittää uusia liiketoimintamalleja, sekä edistää Lapin alueellista erikoistumista osaamista kehittämällä ja lisäarvoa tuottamalla. Tutkimusohjelma toteuttaa Lapin ammattikoulun strategiaa ja tukee vahvasti alueellisia sekä kansallisia strategioita tuottamalla tietoa päätöksentekoon ja tavoitteiden asetteluun. Tähän työhön toivomme näkemyksiä laajasti eri sidosryhmiltä, jotta tutkimusohjelmassa tehtävä työ tuottaa sellaista tietoa ja uusia ratkaisuja, jotka tukevat sidosryhmiä kestävyysmurroksen haasteiden voittamisessa.

Lähteet

Abdirahman, A. A., Asif, M., Mohsen, O. 2025. Circular economy in the renewable energy sector: A review of growth trends, gaps and future directions. Energy Nexus, Volume 17, 2025, 100395 Viitattu 18.8.2025 https://doi.org/10.1016/j.nexus.2025.100395.

Euroopan komissio 2020. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma, Puhtaamman ja kilpailukykyisemmäm Euroopan puolesta. Bryssel 11.3.2020 COM(2020) 98 final. A new Circular Economy Action Plan Viitattu 18.8.2025 https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ALL/?uri=CELEX:52020DC0098.

Järvinen, M., Paulomäki, H., Kasteren, H., Oksanen, E., Herzon, I., Forsius, M., Akujärvi, A., Holmberg, M., Junttila, V., Pekkonen, M., Schulz, T., Kujala, H., Arasto, A. 2025. Designing renewable energy systems within planetary boundaries. Springer 2025. Viitattu 13.8.2025 https://doi.org/10.1007/978-3-031-69856-9.

Kailio, A. ja Ala-Outinen, A. (toim.), 2025. Lisää virtaa – palvelevatko datakeskukset Suomea? Suomalainen tiedeakatemian tiedeisku Tiedeisku: Datakeskukset Viitattu 13.8.2025 https://acadsci.fi/wp-content/uploads/2025/08/Tiedeisku_datakeskukset_digi.pdf.

Kinnunen, J., Laajala, P., Härkönen, L.S., Ruuttunen, K., Näkkilä, J., Keränen, S., Kerttula, M., Pietarila, J., & Lappalainen, E. (toim.) 2025. Kirjallisuuskatsaus datakeskusten hukkalämmön hyödyntämisen mahdollisuuksista. Kajaanin ammattikorkeakoulun julkaisuja B 190 / 2025. Viitattu 18.8.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7522-50-9.

Lapin AMK 2025. HULAP – Hukkalämmön hyödyntäminen Lapissa Viitattu 25.8.2025 https://lapinamk.fi/hanke/hukkalammon-hyodyntaminen-lapissa-hulap/.

Maa- ja metsätalousministeriö 2025. Bioenergy – Most of renevable enery in Finland is bioenergy. Viitattu 8.9.2025 https://mmm.fi/en/bioeconomy/bioenergy.

Sitra 2019. Kriittinen siirto – kiertotalouden tiekartta 2.0., Kriittinen siirto – Suomen kiertotalouden tiekartta 2.0 – Sitra. Viitattu 18.8.2025 https://www.sitra.fi/hankkeet/kriittinen-siirto-kiertotalouden-tiekartta-2/.

Suomen Biokierto & Biokaasu ry 2025. Biokaasu ja maatilat. Viitattu 8.9.2025. https://biokierto.fi/biokaasu/biokaasu-ja-maatilat/.

---

Lapin raskaan liikenteen vaihtoehtoiset käyttövoimat

Johanna Aarnio-Keinänen, Jaakko Etto, Jani Sipola

Johdanto

Lapin ammattikorkeakoulussa toteutettiin ajanjaksolla 01/2024–06/2025 raskaan liikenteen vaihtoehtoiset käyttövoimat Lapissa -hanke (Rasva). Hanke toteutettiin, koska Lapista puuttui kokonaisvaltainen selvitys raskaan liikenteen vaihtoehtoisista käyttövoimista (sähkö, biokaasu, vety) jakeluinfran näkökulmasta. Hankkeen tavoitteena oli tuottaa tietopohja, joka tukee vähähiilisen liikenteen kehittämistä Lapissa. Sisältönä olivat AFIR-jakeluinfrasäädökset, kaavoitus, lupa- ja tila-asiat, hankintatuet sekä alan toimijoiden näkemykset. Hankkeen on rahoittanut Lapin liitto oikeudenmukaisen siirtymän rahastolla (JTF).

Lapin raskaan liikenteen vähähiilinen siirtymä on osa EU:n ja Suomen ilmastotavoitteita, joiden mukaan liikenteen päästöjä on vähennettävä merkittävästi vuoteen 2030 mennessä ja saavutettava ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä. Tausta‑ajurina ovat sekä EU‑tason ilmastotavoitteet, että Suomen kansalliset linjaukset, jotka ohjaavat vaihtoehtoisten käyttövoimien käyttöönottoa erityisesti pääväylillä ja logistisissa solmukohdissa.

Vähähiilisyys raskaassa liikenteessä

Vähähiilisyys raskaassa liikenteessä tarkoittaa siirtymistä fossiilisista polttoaineista vaihtoehtoisiin käyttövoimiin eli sähköön, biokaasuun ja vetyyn. Näiden lisäksi olisi käytettävissä mm. synteettisiä polttoaineita, mutta hankkeen aikana keskityttiin kolmeen mainittuun vaihtoehtoiseen käyttövoimaan, koska EU:n jakeluinfra AFIR-asetus keskittyy pelkästään niihin. Elämme nyt siirtymävaihetta, joka luo epävarmuutta ja kysymyksiä varsinkin kuljetusalan yrittäjille ja jakeluinfran toimittajille.

AFIR-asetus asettaa EU:n jäsenvaltioille pakollisia määritteitä / sääntelyjä vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluinfrastruktuurin käyttöönottamiseksi Euroopan laajuisella liikenneverkolla TEN-T (Trans European Transport Network). Kuviossa 1 on esitetty TEN-T tieverkon ydinverkko ja kattava verkko Lapin alueella. (Traficom 2023)

Kuvio 1. TEN-T tieverkko Lapin alueella (Traficom 2023)

Nykytila Lapissa

Lappi on pinta‑alaltaan laaja, harvaan asuttu ja ilmastoltaan vaativa, mikä heijastuu suoraan raskaan kaluston energiankulutukseen ja käyttövarmuusvaatimuksiin. Pitkät etäisyydet, rajalliset lataus‑ ja tankkausmahdollisuudet sekä kylmän ilmaston vaikutus toimintamatkoihin tekevät kehittyneestä jakeluinfrasta kriittisen tekijän. Raskaan liikenteen määrä on Lapissa kasvanut viime vuosina (kuvio 2) ja Lapin asema teollisuuden, kaivostoiminnan ja matkailun kuljetussolmuna korostaa sekä päästövähennyspaineita että huoltovarmuuden tarvetta.

Kuvio 2. Raskaan liikenteen määrän muutos (%) aikavälillä 12/2023–11/2024 verrattuna edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan (Traficom 2025)

Sääntelykehys: AFIR asetus ja TEN-T liikenneverkko

EU:n vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluinfrastruktuuriasetus (AFIR) velvoittaa jäsenvaltiot rakentamaan kattavan, teknisesti määritellyn lataus‑ ja tankkausinfrastruktuurin vaiheittain vuosien 2025–2035 aikana TEN‑T‑verkon ydin‑ ja kattavilla osuuksilla. Asetus määrittelee vähimmäiskokonaistehoja ja latauspisteiden vähimmäismääriä sekä enimmäisetäisyyksiä latausasemien välille (kuvio 3 ja kuvio 4), ja vedylle sekä metaanille määritellään kapasiteetti‑ ja kattavuutta koskevat minimitavoitteet, joskaan ei niin yksityiskohtaisesti kuin sähkölle. (Traficom 2023.)

Kuvio 3. Yhteenveto AFIR- asetuksen vaatimuksista kevyiden ja raskaiden hyötyajoneuvojen sähkölatausinfrastruktuurista TEN-T ydin- ja kattavassa verkostossa vuosina 2025–2027 (Traficom 2023)

Kuvio 4. Yhteenveto AFIR- asetuksen vaatimuksista sekä Suomen kansallisista poikkeamista kevyiden ja raskaiden hyötyajoneuvojen sähkölatausinfrastruktuurista TEN-T ydin- ja kattavassa verkostossa vuosina 2030–2035 (Traficom 2023)

Sähkö raskaan liikenteen käyttövoimana

Sähkö soveltuu Lapissa hyvin alue‑ ja kaupunkijakeluun sekä säännöllisiin runkolinjoihin, joissa voidaan yhdistää varikko‑ ja reittilataus. Tulevan megawattilatausjärjestelmän (MCS)‑tekniikan avulla pitkät etäisyydet muuttuvat myös mahdollisiksi akkuteknologian mahdollisen kehittymisen kautta, mutta verkon liityntäkapasiteetin ja huipputehon hallinta edellyttävät ennakointia, lokalisoitua akkupuskuria ja kysyntäjoustoa.

Biokaasu raskaan liikenteen käyttövoimana

Biokaasu on ympäristöystävällinen ja taloudellisesti kilpailukykyinen polttoaine raskaalle liikenteelle ja tarjoaa pitkiä toimintamatkoja. Se tarjoaa merkittäviä etuja niin päästöjen vähentämisen, energiatehokkuuden kuin polttoainekustannusten osalta. Kotimainen biokaasu on myös huoltovarmuuden näkökulmasta hyvä vaihtoehto. Biokaasua valmistetaan erilaisista eloperäisistä jäteraaka-aineista, kuten biojätteestä, jätevesilietteestä, teollisuuden ja maatalouden sivuvirroista sekä lannasta.

Vety raskaan liikenteen käyttövoimana

Vedyn etuna ovat nopea tankkaus ja hyvä energiatiheys, jotka sopivat pitkien välimatkojen runkoliikenteeseen. Suomessa vedyn tankkausinfra on kuitenkin vasta alkuvaiheessa, ja taloudellinen kestävyys vaatinee merkittävää julkista panosta sekä linkittymistä teollisuuden Power‑to‑X‑hankkeisiin ja puhtaan sähkön saatavuutta.

Vaihtoehtoisten käyttövoimien jakeluinfran nykytilanne

Julkaisun ajankohdalla Lapissa oli yhteensä kaksi nesteytetyn ja paineistetun biokaasun tankkausasemaa Keminmaalla ja Rovaniemellä. Tervolaan valmistuu loppusyksystä 2025 Lapin ensimmäinen yksityisasiakkaita ja ammattiliikennettä palveleva suurteholatauskenttä, jossa kaksi läpiajettavaa 40-metristä paikkaa raskaalle liikenteelle. Vireon suunnittelee Suomeen neljään vedyn tankkausasemaa, joista yksi tulisi sijaitsemaan Torniossa. Aseman odotetaan olevan toiminnassa vuosien 2026/2027 aikana. (Aarnio-Keinänen, Etto, Kesälahti & Sipola 2025.)

Johtopäätökset

Vihreän siirtymän käytännön etenemistä jarruttavat mm. strategisen koordinaation puutteet, rahoitusosaamisen hajanaisuus ja resurssien niukkuus kunnissa ja kehitysyhtiöissä. Voidaankin todeta roolituksen olevan yksi tärkeä tekijä: jonkun on toimittava “kapellimestarina” kokoamalla toimijat samaan pöytään, synkronoimalla hankkeet ja varmistamalla, että rahoitus‑ ja lupa‑polut etenevät samassa tahdissa verkko‑ ja maa‑aluepäätösten kanssa. Kuljetusyritykset kertovat etenevänsä, kun asiakkaat, tuet ja infra tekevät investoinneista taloudellisesti perusteltavia; sähköverkkoyhtiöt toivovat varhaista dialogia ja ennakoivia kapasiteettivarauksia; oppilaitokset rakentavat osaamispohjaa logistiikan ja energiasiirtymän tarpeisiin.

Lähteet

Aarnio-Keinänen, J., Etto, J., Kesälahti, P. & Sipola, J. 2025. Selvitys Lapin raskaan liikenteen vaihtoehtoisten käyttövoimien jakelun edistämisestä. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 11/2025. Viitattu 12.9.2025 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061871690.

Traficom 2023. Tieliikenteen vaihtoehtoisten käyttövoimien jakeluinfrastruktuuri. Viitattu 12.9.2025 https://www.traficom.fi/sites/default/files/media/file/Traficom_Muistio_Tieliikenteen_jakeluinfra_2023_12042024.pdf.

Traficom 2025. Toimintaympäristön muutosten vaikutus tieliikenteeseen. Viitattu 12.9.2025 https://tieto.traficom.fi/fi/tilastot/liikenne-ja-liikenne-ennuste-maanteilla#37288-0.

---

OSA V
LIIKETOIMINNAN INNOVAATIOT JA KIERTOTALOUDEN PILOTOINNIT

---

Toimijaverkkoteoria ja innovaatiojärjestelmät kiertotalouden viitekehyksenä

Janne Matilainen

Johdanto

Kiertotalous on vakiintunut osaksi useita keskusteluita ja sen perusajatus on yksinkertainen: siirtymä lineaarisesta ota, valmista, hävitä -mallista kohti järjestelmää, jossa materiaalit ja arvo kiertäisivät mahdollisimman pitkään. Kuten tässä julkaisussa on ansiokkaasti käsitelty, se ei tarkoita pelkästään kierrätystä nykyisten järjestelmien puitteissa, vaan kokonaisvaltaisia muutoksia tavoissamme suunnitella, valmistaa, käyttää ja uusiokäyttää tuotteita ja palveluita.

Vaikka kiertotalouden periaatteet ovat selkeitä, niiden toteuttaminen käytännössä on osoittautunut äärimmäisen monimutkaiseksi. Muutos ei tapahdu yksittäisen yrityksen, lainsäätäjän, tutkijan tai kuluttajan toiminnalla tai päätöksellä, vaan se vaatii kokonaisten arvo- ja tuotantoketjujen uudelleenrakentamista. Tämä puolestaan vaatii uudenlaisia yhteistyö- ja talousmalleja sekä uudenlaisia tekniikoita. Tämän artikkelin tarkoituksena on esitellä tiiviisti kaksi teoreettista viitekehystä, jotka voivat tarjota työkaluja kiertotalouden systeemisen luonteen hahmottamiseen: kansalliset innovaatiojärjestelmät (eng. National Systems of Innovation, NIS) ja toimijaverkkoteoria (eng. Actor-Network Theory, ANT). Viitekehykset kuulostavat kovin yleviltä, mutta ne tarjoavat käytännönläheisiä työkaluja, jotka voivat auttaa ymmärtämään ja rakentamaan kiertotalouden tavoitteiden vaatimia systeemisiä muutoksia ja kiinnittää yksittäisiä toimia osaksi kokonaisuuden hyötytavoitteita.

Kansallisten innovaatiojärjestelmien viitekehys

Innovaatiojärjestelmäajattelun (NIS) ydin on yksinkertainen: innovaatiot eivät synny ja kuole tai muutos tapahdu tai ole tapahtumatta tyhjiössä. Ne ovat tulosta jatkuvasta vuorovaikutuksesta eri toimijoiden välillä. (Chaminade, Lundvall & Haneef 2018.) Nämä toimijat ja niiden väliset suhteet muodostavat järjestelmiä, jotka tukevat ja estävät uusien ideoiden, teknologioiden ja toimintamallien syntyä ja vakiintumista. Viitekehyksen tunnetuimpiin kehittäjiin kuuluvat mm. Bengt-Åke Lundvall ja Christopher Freeman. Se rakentuu muun muassa Listin poliittisen taloustieteen, Schumpeterin innovaatioteorioiden sekä Nelsonin & Winterin evolutionaarisen taloustieteen näkemyksien ylle. Lisäksi siihen liittyy olennaisesti esimerkiksi uusklassiseen taloustieteeseen liittyvän täyden rationaalisuuden periaatteen sekä lineaaristen innovaatiomallien haastaminen. Kansalliseksi sitä kutsutaan sen vuoksi, että Lundvall ym. (2010) ovat tunnistaneet nykymuotoisten valtioiden jakavan taloudellista toimintaa esimerkiksi erilaisiin kulttuuri-, säädäntö- ja resurssitilanteisiin muodostaen luontevan analyysitason. Myöhemmin tätä rajanvetoa on viilattu myös alueellisiin ja sektoraalisiin yhteyksiin, joista viimeksi mainittua sivuaa Michael Porterin tunnetuin klustereita käsittelevä tuotanto (kts. esim. Porter 1998), jota on pitkään hyödynnetty TEQU-palvelukonseptissammekin. Pääasiallisesti alueellista tehtävää toteuttavana toimijana ammattikorkeakouluille juuri nämä analyysitasot voivat olla otollisimpia. Kansallisen innovaatiojärjestelmän käsitettä on käytetty Suomessa eritoten vuosituhanteen vaihteen julkisessa keskustelussa löyhänä ”rajakohteena” (eng. boundary object) (Miettinen 2002) eri toimijoiden, kuten tieteen, elinkeinoelämän ja politiikan välillä. Mitään formaalia innovaatiojärjestelmää ei niin sanotusti siis ole olemassa, mutta käsite auttaa eri toimijoita hahmottamaan ja keskustelemaan samasta ilmiöstä.

NIS-kehyksessä toimijat – kuten yritykset, tutkimuslaitokset, koulut, asukkaat, kuluttajat, lainsäätäjä, viranomaiset – muodostavat siis järjestelmän. Keskeinen osa tätä ajatusta on käsitys oppimistaloudesta (eng. learning economy), jossa kykyä oppia ja välittää tietoa pidetään tärkeimpänä pääomana. Ei ole kyse vain siitä, että toimijat ovat olemassa, vaan siitä, kuinka tehokkaasti ne kykenevät oppimaan toisiltaan. Tämä oppiminen voi olla muodollista tutkimus- ja kehitystyötä, mutta innovaatioiden menestymisen kannalta usein käänteentekeväksi on muodostunut kokemuspohjainen tieto, joka syntyy vuorovaikutuksessa asianomaisten ongelmien äärellä. (Lundvall 2016.) Innovaatiot myöskään harvoin etenevät lineaarisesti perustutkimuksesta soveltavaan ja sieltä tuotekehitykseen, vaan prosessin sytykkeet ja polttoaineet voivat olla kovinkin moninaisia.

Myös kehityslohkot(Dahmén 1988) (eng. development blocks) ovat hyödyllinen ajattelutapa tässä asiayhteydessä. Se kuvaa, kuinka teollisuudenalat ja teknologiat kehittyvät yhdessä toisiaan täydentävien ja toisistaan riippuvaisten (eng. complimentary) innovaatioiden kautta. Kiertotalousjärjestelmien kannalta tämä tarkoittaa ketjureaktiota, jossa yhden osa-alueen innovaatio luo paineita ja mahdollisuuksia (eng. structural tension) toisille osa-alueille. Käsitteenä se auttaa ymmärtämään kiertotaloutta dynaamisena järjestelmänä, jossa edistys ei ole lineaarista tai jokin yksittäinen tapahtuma, vaan perustuu toisiinsa kytkeytyvien ongelmien ja ratkaisujen jatkumoon.

Toimijaverkkoteoria

Toimijaverkkoteorialla (ANT) on juurensa tieteen- ja teknologiantutkimuksessa sekä sosiologiassa. Sen kehittäjinä pidetään mm. Bruno Latouria, Madeleine Akrichia, John Lawia ja Michel Callonia. ANT:n keskeisimmät ajatukset tässä asiayhteydessä liittyvät todellisuuden verkostomaiseen luonteeseen ja toimijuuteen niissä. Kaikki koostuu verkostoista – yhteiskuntakaan ei siis muodostu erillisistä yksiköistä, vaan jatkuvasti muotoutuvista ja hajoavista verkostoista (Latour 2005). Mikäli jokin verkosto muodostuu hyvin vakaaksi, hyväksytyksi ja jopa saumattomaksi, alamme pitää sitä omana yksikkönään, mustana laatikkona (eng. black box), jolla on mahdollisesti jopa selkeä input/output-luonne (Latour 1987; Law 1992). Esimerkkejä tällaisista näennäisistä yksiköistä ovat vaikkapa tietokone, auton jarru, kauppareissu, tiskikone, luento tai sinä.

Todellisuutemme loputtomissa verkostoissa myös ei-ihmiset ovat toimijoita ja niillä on toimijuutta (Law 2004; Latour 2005). Toimijoita eivät ole ainoastaan siis ihmiset tai organisaatiot, vaan myös vaikkapa teknologiat, materiaalit, standardit, säädäntö, raha ja luonnonilmiöt. Kiertotaloudessa tämä ajatus on helppo ymmärtää. Esimerkiksi metsäteollisuuden sivuvirtana syntyvä aines ei ole vain passiivinen kasa materiaalia. Sen kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet (ei-inhimillinen toimija) ja meidän ymmärryksemme niistä määrittelevät, mihin sitä voidaan käyttää. Uusi EU:n tietojärjestelmä (ei-inh. toim.) kerätyn aineksen ilmoittamiseksi ei toimi käyttäjien odottamalla tavalla ja vaikeuttaa aineksen oikea-aikaista keruuta. Konenäköä ja spektrografiaa hyödyntävä robottilajittelija (ei-inh. toim.) tekee mahdolliseksi sellaisten materiaalien erottelun, mikä aiemmin oli mahdotonta. Koko verkoston vakaus horjuu, kun metsätuhot (ei-inh. toim.) kieltävät raaka-aineen saannin, eikä sivuvirta-ainesta voi syntyä. Tämä ei tarkoita sitä, että vetolaatikossa odottava pajavasara pitäisi tästedes välttämättä kutsua johtokunnan kokoukseen. Olennainen sanoma on se, että elämme sosio-materiaalisessa todellisuudessa, jossa insinöörien ei tule sivuuttaa ensiksi mainittua, eikä tradenomien viimeksi mainittua.

Toimijaverkkoteorian tärkeimpiä työkaluja ovat käännösten (eng. translation) ja kiistojen (eng. controversies) tutkiminen (Venturini 2010, 2012). Käännös on prosessi, jossa toimija pyrkii luomaan, vakiinnuttamaan ja puhumaan koko verkoston puolesta (Callon 1986). Sen tavoitteena on saada muut (heterogeeniset, siis myös ei-inh.) toimijat toimimaan yhdenmukaisesti ja tukemaan yhteistä tavoitetta. Molempien mielenkiinnonkohteena ovat prosessit. Kiistojenkin seuraaminen on menetelmä, jossa tutkija ei keskity vakiintuneeseen verkostoon vaan tilanteisiin, joissa verkosto on muotoutumassa tai sen olemassaolo on kiistanalainen. Kiista on hetki, jolloin eri toimijat ovat eri mieltä siitä, miten asiat ovat tai miten niiden pitäisi olla. (Latour 2005). Näiden kummankin menetelmän tarkoituksena on paljastaa toimijat ja näyttää verkoston rakentuminen ilman ennakko-oletuksia siitä, mikä on totta tai tärkeää. Sen sijaan tutkija seuraa kiistan osapuolia ja/tai käännösprosessia ja antaa heidän näyttää, mitkä asiat ovat merkityksellisiä ja miten ne liittyvät toisiinsa. Menetelmän ydin on ”seurata toimijoita itseään” (Callon, Law & Rip 1986) ymmärtääksemme, kuinka sosio-materiaaliset edesottamukset etenevät, menestyvät ja kariutuvat.

Nämä prosessit ovat kuitenkin alati hauraita ja edellä mainitut esimerkit enimmäkseen onnistumisia. Jos vaikkapa lannoitteen (ei-inh. toim.) laatu vaihtelee liikaa tai säädäntö (ei-inh. toim.) muuttuu, on vakaus vaarassa. ANT:n tarkoitus on ymmärtämään tätä verkostojen jatkuvaa rakennus- ja purkutyötä. Esimerkiksi teollisuuden sivuvirran jalostaminen uudeksi tuotteeksi vaatii valtavan määrän ”kääntämistyötä” ja sisältää useita kiistoja. On saatava sivuvirran tuottaja, logistiikkayritys, jalostusteknologian toimittaja, potentiaalinen asiakas, rahoittaja ja viranomainen pelaamaan samaan maaliin. Lisäksi itse materiaali (ei-inh. toim.) on saatava käyttäytymään halutulla tavalla prosessilaitteistossa (ei-inh. toim). ANT auttaa purkamaan tämän monimutkaisen rakennusprosessin osiin ja ymmärtämään, miksi jotkut hankkeet onnistuvat ja toiset epäonnistuvat. Erityisen hedelmällisenä voidaan pitää epäonnistuneina pidettyjen edesottamusten tarkastelemista toimijaverkkoteorian keinoin.

Synteesi & johtopäätökset

Kiertotaloussiirtymän edistäminen vaatii kykyä ymmärtää ja muokata monimutkaisia järjestelmiä – hyvät ideat eivät siis yksinään riitä. NIS-viitekehyksellä voi olla annettavaa perinteiseen makro- ja mesotason analyysiin, minkä lisäksi ANT:n ontologisesti agnostinen näkemys antaa edellytyksiä luoda hyvin hienorakeisia prosessikuvauksia järjestelmien ”todellisesta toiminnasta”. Kiertotaloudessa(kin) on kyse sosio-materiaalisista verkostoista, jolloin NIS auttaa tunnistamaan, mitä pitäisi tehdä systeemisellä tasolla ja ANT antaa välineitä ymmärtää, miten se tapahtuu tai on tapahtumatta dynaamisella käytännön tasolla.

Kiertotalousmallien soveltaminen on systeeminen haaste, joka vaatii systeemisiä työkaluja. Kansallisten innovaatiojärjestelmien ja toimijaverkkoteorian viitekehykset auttavat näkemään hankemetsän puilta, ja näin kiinnittämään yksittäisten projektien tärkeät yksittäiset esim. tekniset, taloudelliset ja sosiaaliset tarkastelut ja kehitystyön osaksi tavoiteltua laajempaa muutosta. Tällöin hankkeen tulostavoitteet työskentelevät kohti sen hyötytavoitteita. Kiertotalouteen liittyvät muutokset ovat myös mittavia yhteiskunnallisia oppimisprosesseja. Meidän on esimerkiksi (uudelleen)opittava suunnittelemaan ja valmistamaan tuotteita, jotka ovat korjattavia, kierrätettäviä ja uudelleenhyödynnettäviä. Edellytyksenä tälle ovat sen mahdollistavat liiketoiminta-, talous- ja kulutusmallit. Täten yksittäisten kehitysaihion, vaikkapa valmistusmenetelmän, tarkasteleminen osana ”innovaatiojärjestelmän toimijaverkkoa” ja sen oppimissuhteita on perin hyödyllistä, jotta innovaatiolla on – ja/tai sille luodaan – edellytykset menestyä. Lapin AMKin kaltaisen toimijan rooli on toimia näiden oppimissuhteiden solmukohtana.

Nämä viitekehykset voivat auttaa näkemään siirtymän ja muutoksen jatkuvana oppimisprosessina ja tunnistamaan sen onnistumisen kannalta kriittiset vuorovaikutussuhteet. Ne antavat välineitä analysoida kiertotalouden hankkeiden kohtaamia haasteita syvällisesti tunnistaen ne sosio-materiaalisten verkostojen rakentamisen vaikeuksiksi ja kädenväännöiksi, joita on aktiivisesti pyrittävä ratkaisemaan ja ylläpitämään. Tämä on juuri sitä, mitä monissa keskusteluissa kutsumme verkostojen rakentamiseksi.

Lähteet

Callon, M. 1986. Some Elements of a Sociology of Translation: Domestication of the Scallops and the Fishermen of Saint Brieuc Bay, in J. Law (ed.) Power, Action and Belief: A New Sociology of Knowledge? London: Routledge & Kegan Paul. Sociological Review Monographs, 32, 196–233.

Callon, M., Law, J. and Rip, A. (eds) 1986. Mapping the dynamics of science and technology: sociology of science in the real world. transferred to digital printing. Houndmills: Macmillan.

Chaminade, C., Lundvall, B.-Å. and Haneef, S. 2018. Advanced introduction to national innovation systems. Cheltenham, GLOS: Edward Elgar Publishing Ltd.

Dahmén, E. 1988. “Development blocks” in industrial economics, Scandinavian Economic History Review, 36(1), 3–14. Viitattu 15.9.2025 https://doi.org/10.1080/03585522.1988.10408102.

Latour, B. 1987 Science in action: how to follow scientists and engineers through society. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press.

Latour, B. 2005 Reassembling the social: An introduction to actor-networktheory. Oxford: Oxford University Press.

Law, J. 1992. Notes on the Theory of the Actor Network: Ordering, Strategy and Heterogeneity. Viitattu 15.9.2025 https://www.lancaster.ac.uk/fass/resources/sociology-online-papers/papers/law-notes-on-ant.pdf.

Law, J. 2004. After method: mess in social science research. London; New York: Routledge (International library of sociology).

Lundvall, B.-Å. (ed.) 2010. National Systems of Innovation: Toward a Theory of Innovation and Interactive Learning. London New York, NY: Anthem Press. The Anthem Other Canon series.

Lundvall, B.-Å. (ed.) 2016. The Learning Economy and the Economics of Hope. Anthem Press. Anthem Studies in Innovation and Development.

Miettinen, R. 2002. National innovation system: scientific concept or political rhetoric. Helsinki: Edita.

Porter, M.E. 1998. Competitive Advantage: Creating and Sustaining Superior Performance: with a new introduction. 1st Free Press ed. New York: Free Press.

Venturini, T. 2010. Diving in magma: how to explore controversies with actor-network theory. Public Understanding of Science, 19(3), 258–273. Viitattu 15.9.2025 https://doi.org/10.1177/0963662509102694.

Venturini, T. 2012. Building on faults: How to represent controversies with digital methods. Public Understanding of Science, 21(7), 796–812. Viitattu 15.9.2025 https://doi.org/10.1177/0963662510387558.

---

XBit Tornio kehittämässä digitaalisia ratkaisuja

Päivi Alapartanen, Marjo Jussila

XBit Tornio on Lapin ammattikorkeakoulun innovatiivinen oppimis- ja kehittämisympäristö, joka toimii sillanrakentajana koulutuksen, tutkimuksen ja yritysmaailman välillä. Sen tavoitteena on edistää digitaalisten ratkaisujen hyödyntämistä liiketoiminnassa sekä tukea alueellista kestävää kehitystä. 

XBit Tornio on digitaalisen kokemuksen ympäristö, joka tarjoaa osaamista digitaalisten liiketoiminta-, sisältö- ja palveluratkaisujen soveltamiseen eri aloille (XBit Tornio 2025). Kehittämisympäristö voi toimia kokeilualustana, jossa yritykset voivat kokeilla uutta teknologiaa ilman suuria investointeja, mikä tukee resurssiviisautta ja riskittömämpää kehittämistä. Esimerkiksi verkkopalveluiden käytettävyystestaus auttaa varmistamaan niiden toimivuuden ja saavutettavuuden jo ennen lanseerausta, mikä vähentää turhia korjauksia ja parantaa asiakaskokemusta (SFS-EN ISO 9241-11:2018 2018).

Lapin AMKin TKI-toiminnan kautta yritykset voivat hyödyntää XBit Tornion mahdollisuuksia. Lapin alueen yrityksille suunnatut DigiBoost, Digitaalista osaamista ja teknologiaa yritysten käyttöön (2024–2026) sekä ACTIVE, Innovaatiotoiminnan kehittäminen yritysverkostoja aktivoimalla (2024–2026) -hankkeet tarjoavat konkreettisia välineitä ja toimintamalleja yritysten liiketoiminnan kehittämiseen.

DigiBoost-hankkeen keskiössä ovat XBit Tornio kehitysympäristössä toteutettavat yritystapahtumat, jotka tarjoavat mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen ja verkostoitumiseen. Lisäksi hankkeessa toteutetaan yrityskohtaisia kehittämisprojekteja, joissa pilotoidaan uusia digitaalisia ratkaisuja ja teknologioita. 

ACTIVE-hankkeessa pyritään lisäämään vähähiilisiä, energiatehokkuutta ja digitalisaatiota tukevia ratkaisuja, jotka pohjautuvat lappilaisten yritysten käytännön haasteisiin ja ideoihin. Erilaisten pilottien, demonstraatioiden ja ketterien kokeilujen avulla madalletaan yritysten kynnystä ryhtyä omiin kehittämistoimiin.

DigiBoost-hankkeessa on tehty kehittämispilotteja yksittäisille yrityksille. ACTIVE-hankkeessa puolestaan on pureuduttu yritysryppäiden yhteisiin haasteisiin ja ratkottu niitä yhteiskehittämisen periaattein eri toimijoita osallistaen. Tässä artikkelissa esittelemme sekä DigiBoost- että ACTIVE-hankkeissa tehtyjä yritysyhteistöitä.

Virtuaalinen luontokokemus tukee vastuullisuutta

DigiBoost-hankkeen yhdessä pilotissa tutkittiin, miten matkailukokemus voidaan viedä uudelle tasolle hyödyntämällä 360-videokuvausta ja -äänitystä. Tavoitteena oli tallentaa mahdollisimman aito luontokokemus, jossa metsän äänet, tunnelma ja visuaalinen kauneus tuodaan saavutettavaksi sekä videolla että VR-laseilla.

Kyse on matkailukokemuksen virtualisoinnista, jossa fyysiset elämykset saavat rinnalleen digitaalisia muotoja. Tämä on osa laajempaa kehitystä kohti ympäristöystävällisiä ratkaisuja, joissa huomioidaan luonnon kantokyky, matkailun vastuullisuus ja kiertotalouden periaatteet. Vastaavanlaisia kokeiluja on tehty myös mm. Virtual Nature ja Digireitit -hankkeissa (Loijas, Muittari & Sievänen 2025).

Virtuaaliset elämykset eivät korvaa oikeaa metsäretkeä, mutta niillä voidaan vähentää matkailun hiilijalanjälkeä tarjoamalla kokemuksia myös ilman fyysistä matkustamista. Samalla säästetään herkkiä luontokohteita ylikuormitukselta ohjaamalla osa kysynnästä digitaalisiin sisältöihin. Digitaalisilla ratkaisuilla voidaan luoda kestävää liiketoimintaa, jossa elämyksiä voidaan monistaa digitaalisesti ilman, että luonnonvaroja kulutetaan lisää. Lisäksi virtuaaliset luontokokemukset voivat lisätä hyvinvointia tarjoamalla luonnon rauhaa ja mindfulness-hetkiä myös niille, jotka eivät pääse metsään (Reese, Mehner, Nelke, Stahlberg & Mentzel 2022).

Pilottiyhteistyössä mukana olleen Halipuu-yrityksen kantava idea on alusta lähtien ollut elävän metsän varaan rakentuva matkailuliiketoiminta. Sen sijaan, että metsää hyödynnettäisiin kaatamalla puita ja tekemällä rahaa puutavaraa myymällä, yritys on etsinyt keinoja rakentaa liiketoimintaa elävän metsän ympärille. Halipuu tarjoaakin matkailijoille kokemuksia, joissa metsä pysyy koskemattomana ja elävänä. Palveluihin kuuluu mm. livelähetykset Levin metsästä, oman puun adoptointi, päiväunet riippumatossa sekä puiden halaaminen. (Halipuu 2025.)

Halipuun perustaja Riitta Raekallio-Wunderink puhui vastuullisesta matkailusta myös vuoden 2025 ACEF-kiertotaloustapahtumassa: “Se, mitä ihminen rakastaa, sitä hän haluaa myös suojella.” Halipuu yritys pyrkii siihen, että kansainväliset matkailijat kokevat arktisen luonnon kauneuden, rakastuvat siihen ja haluavat jatkossa suojella sitä toimien kestävästi ilmasto- ja ympäristöystävällisesti. (Raekallio-Wunderink 2025.)

Pilottiyhteistyössä jalkauduttiin Halipuun metsään Leville, halattiin puita ja rauhoituttiin riippumatossa sekä nuotion äärellä.  Luontokokemus kuvattiin 360-kameralla taltioiden mahdollisimman aito elämys VR-laseille, kuvio 1. Yhteistyön myötä syntyi digitaalinen matkailuelämys, Yhteistyön myötä syntyi digitaalinen matkailuelämys, joka parhaimmillaan voi tukea yrityksen liiketoimintaa ja edistää vastuullista ja ympäristöystävällistä matkailua. (Alapartanen 2025.)

Kuvio 1. Kuvakaappaus Halipuun 360 virtuaalisesta elämyksestä

Laitakarin saari virtuaaliseksi elämykseksi

Kemin keskustan läheisyydessä sijaitseva Laitakarin saari on monelle paikallisellekin tuntematon, mutta helposti saavutettava luontokohde niin kesällä kuin talvellakin. Vanha historiallinen sahasaari tarjoaa merellisen ympäristön, jossa yhdistyvät paikallinen historia ja luonto. ACTIVE-hankkeen pilotissa tavoitteena oli tukea Laitakarin alueen toimijoita saaren markkinoinnissa virtuaalisen esittelymateriaalin avulla.

Virtuaalinen esittelymateriaali toteutettiin tiiviissä yhteistyössä alueen ylläpidosta vastaavan yhdistyksen ja saarella toimivien yritysten kanssa. Lisäksi yhteistyöhön osallistui myös Lapin yliopiston MOCAPPE ja ProtoXR -hankkeet. Osallistamalla eri toimijoita ja sidosryhmiä, pyrimme tuomaan kehittämiseen läpinäkyvyyttä, tasavertaisuutta ja osallisuutta. Laitakari on eri toimijoiden yhteinen palvelualusta – ympäristö, jossa he kaikki tarjoavat palveluitaan omille kohderyhmilleen. Yhteiskehittämällä ja eri toimijoiden tarpeet huomioimalla luodaan kestäviä ratkaisuja ja näin luodut ratkaisut myös juurtuvat käytäntöön paremmin (Wacnik, Daly & Verma 2025). 

Pilotissa luotu virtuaalinen esittelymateriaali muotoutui valokuvista ja 360-kuvista luoduksi virtuaalikierrokseksi. Se toimii sekä tietokoneella, VR-laseilla että mobiililaitteella, kuvio 2. Virtuaalikierros tuo Laitakarin merellisen luonnon ja tarinat lähemmäs ihmisiä, jotka eivät ole vielä löytäneet saarta. Se voi toimia houkuttimena fyysiseen vierailuun – matkailija voi saada jo ennakkoon kokemuksen ja osaa paremmin valmistautua vierailuun. Saarelle matkustaessa ja siellä liikkuessa virtuaaliesittely toimii vierailijoiden mukana kulkevana oppaana.

Tuotettua virtuaaliesittelyä voidaan hyödyntää monessa eri yhteydessä niin markkinoinnissa kuin matkailupalveluissa. Luotu esittelymateriaali tukee kaikkien osallistuvien tahojen liiketoimintaa. Samalla yhteistyö myös vahvisti alueen toimijoiden yhteisöllisyyttä ja loi pohjaa matkailun kestävälle kehittämiselle myös tulevaisuudessa. 

Kuvio 2. Kuvakaappaus Laitakarin virtuaalisesta esittelymateriaalista, virtuaalikierroksesta

Ääntä ja näkyvyyttä eri osaamisille ja osaajille – Koppipod syntyi yhteistyöstä

Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminta tarjoaa yhteistyömahdollisuuksia yrityksille. Lapin AMKin XBit Tornion toiminnassa on havaittu, että erityisesti aloittavat yritykset hyötyvät yhteistyöstä liiketoiminnan kehittämisessä. Vuonna 2024 Torniossa aloitti toimintansa Hyvinvointikeskus Koppi, joka tarjoaa uudenlaisia palveluita ja osaajia Torniossa. Koppiin kuuluu tällä hetkellä 12 yrittäjää, jotka yhdessä tarjoavat moniammatillisia hyvinvointipalveluita. Koppilaiset tutustuivat XBit Tornion toimintaan syksyllä 2024, jolloin heräsi ajatus yhteistyöstä. Heillä oli tunnistettu tarve tuoda esille eri osaajien palveluita ja osaamista sekä myös lähteä rakentamaan yhteistä markkinointia yrittäjien kesken.

Yhteistyöstä muotoutui ACTIVE-hankkeen pilotti, jossa ideoitiin ja rakennettiin koppilaisten oma podcast-sarja. Suunnittelutyön myötä koppilaisten oma podcast-sarja sai nimen Koppipod, jossa heidän omien sanojensa mukaan asiantuntijuus kohtaa aitouden ja hyvinvointi sulautuu viihteeseen. XBit Tornion tuella podcast-sarja syntyi jakso kerrallaan, joista jokainen tuo esille eri ammattilaisten osaamista ja sitä kautta heidän palveluitaan tutuiksi, saavutettaviksi ja helposti lähestyttäviksi. (Jussila 2025.)

XBit kehittää alueen yritysten osaamista digitaalisesti ja vastuullisesti

XBit Tornio toimii Lapin AMKin TKI-toiminnan osana ja tarjoaa alueen yrityksille konkreettista tukea osaamisen kehittämiseen, erityisesti digitaalisuuden ja vastuullisuuden näkökulmista. XBit Tornion yhteistöissä, kuten esimerkiksi aiemmin mainitussa Koppipod-pilotissakin, keskiössä on yritysten oman osaamisen kehittäminen ja vahvistaminen. Koppipodin toteutuksessa XBit Tornio tarjosi koulutusta ja ohjausta podcast-sisällöntuotannon eri vaiheissa – ideoinnista tekniseen toteutukseen ja julkaisuprosessiin asti. Tavoitteena ei ollut tuottaa yrityksille valmiita sisältöjä, vaan vahvistaa niiden omia valmiuksia sisällöntuotantoon. Näin syntyy osaamista, kykyjä ja varmuutta, jotka jäävät yrittäjien omaan käyttöön tulevaisuutta varten. 

Tämä lähestymistapa edustaa vastuullista kehittämistä: sen sijaan, että yritykset “jäisivät riippuvaisiksi” ulkopuolisista palveluista, niille syntyykin osaamista, jota voi hyödyntää ja kehittää itsenäisesti myös tulevaisuudessa. XBit Tornion palvelut rakentuvat ajatukselle, että yrityksen oma osaaminen on kestävää pääomaa. Kun osaaminen kehittyy, syvenee ja laajenee, yritys on paremmin varautunut tulevaisuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Kehittämistyötä tehdään yhdessä, pitkäjänteisesti ja yrityksen tarpeita kuunnellen. Parhaimmillaan yhteistyö on oppimisprosessi, joka vahvistaa sekä yrittäjien kykyä viestiä, verkostoitua ja kasvaa, mutta kehittää myös XBit Tornion osaamista tulevaisuutta varten.

XBit Tornion toiminta tukee ekologista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä – ja ennen kaikkea mahdollistaa Lapin alueen yrityksille konkreettisia askelia kohti vastuullisempaa tulevaisuutta myös digitaalisessa maailmassa.

Lähteet

Alapartanen, P. 2025. Unimeditaatio – Innovatiivinen matkailuelämys HaliPuun metsässä. Viitattu 12.9.2025. https://xbit-tornio.fi/unimeditaatio-innovatiivinen-matkailuelamys-halipuun-metsassa/. 

Halipuu 2025. Halipuu-yrityksen verkkosivu. Viitattu 11.9.2025 https://www.halipuu.com/. 

Jussila, M. 2025. Koppipod – Hyvinvointikeskus Kopin podcast-sarja. Viitattu 12.9.2025. https://xbit-tornio.fi/koppipod-hyvinvointikeskus-kopin-podcast-sarja/.

Loijas, J., Muittari, J. & Sievänen, K. 2025. Immersiivinen näkökulma: 360-kuvaus yrittäjän työkaluna. eSignals Pro. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. https://esignals.fi/pro/2025/06/06/immersiivinen-nakokulma-360-kuvaus-yrittajan-tyokaluna/. 

Raekallio-Wunderink, R. 2025. “Halipuun tuote on metsän tunne”, puheenvuoro, ACEF-kiertotaloustapahtuma, Kemi 3.6.2025.

Reese, G., Mehner, M., Nelke, I., et al. 2022. Into the wild… or not: Virtual nature experiences benefit well-being regardless of human-made structures in nature. Frontiers in Virtual Reality. https://doi.org/10.3389/frvir.2022.952073. 

SFS-EN ISO 9241-11:2018 2018. Ergonomics of human-system interaction – Part 11: Usability: Definitions and concepts. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS.

Wacnik, P., Daly, S. R., & Verma, A. 2025. Participatory design: a systematic review and insights for future practice. Design Science, 11, e21. https://doi.org/10.1017/dsj.2025.10009.

XBit Tornio- Digitaalisen kokemuksen ympäristö 2025. Kehittämisympäristön verkkosivu. Viitattu 11.9.2025. https://xbit-tornio.fi/.

---

TEQU-konseptilla kumijäte kiertoon

Ville Eloranta

Sivuvirrat mukaan liiketoimintaan

Kiertotaloudessa materiaalit ja tuotteet pyritään pitämään markkinoilla mahdollisimman pitkään. Tämä tapahtuu korjaamalla niitä tai kierrättämällä ne sellaisinaan tai osina uudelleen. Tuotteiden valmistuksessa ja jalostuksessa kuitenkin syntyy aina jotain ylimääräistä, joka ei päädy tuotteeseen mukaan. Tätä ylijäämää voidaan nimittää sivuvirraksi. Se ei ole osa valmistettavaa tuotetta, mutta on materiaalina usein käyttökelpoista. Kun myös nämä ylijäämät otetaan käyttöön, voidaan säästää valtavat määrät arvokkaita luonnonvaroja.

Lapin ammattikorkeakoulun yksi vastaus kiertotalouden haasteisiin on Lapin liiton rahoittama EAKR-rahoitteinen EKOTEQU-hanke. Siinä tarkoituksena on prototypoida uusia käyttötarkoituksia lappilaisten PK-yritysten sivuvirroista, ja täten innostaa lappilaista elinkeinoelämää ottamaan kiertotaloustoimet mukaan liiketoimintaansa.

Hankkeessa saatiin käyttöön useita erilaisia sivuvirtoja Lapin PK-yrityksiltä. Näitä olivat muun muassa sahateollisuuden sivutuotteet, suksihuollon siklausjäämät sekä kumimaton leikkauksessa syntyvät hukkapalat. Tässä artikkelissa käydään läpi tarkemmin kumimaton ylijäämän hyödyntämistä.

Mitä tehdä kumipaloista?

Yhdessä hankkeen prototyypissä tarkoituksena oli ideoida ja testata uutta liiketoimintaa mahdollistavaa käyttöä vesileikkauksen ylijäämänä syntyville SBR-kumimaton palasille. Palat olivat peräisin tiivisterenkaiden leikkauksesta, jolloin ylijäämänä syntyi pyöreitä kiekkoja renkaiden keskeltä, x:n mallisia paloja renkaiden väleistä ja epäsäännöllisiä paloja kumilevyn reunoista, (kuvio 1).

Kuvio 1. SBR-kumin hukkapaloja

SBR-kumin hyviin puoliin kuuluu sen kesto mekaanista rasitusta kohtaan. Kumimaton sisällä on nailonverkko, joka estää mattoa repeämästä. Lisäksi kumi kestää hyvin iskuja laajalla alalla. Haasteita taas ovat kumin voimakas haju sekä heikko UV-valon kesto. Materiaalia ei voi käyttää sisätiloissa ilman kapselointia, koska siitä haihtuu runsaasti haitallisia VOC-yhdisteitä. Ulkotiloissa taas auringonvalo saa sen hapertumaan. (TRP Polymer Solutions 2025.)

Hankkeen yhteistyöyritys oli harkinnut kumin rouhimista murskaksi. Nykyisellään tekonurmilla käytetyt rouheet voivat sisältää samaa SBR-kumia, joten kumimurskaa olisi voinut myydä urheilukentille. Kävi kuitenkin ilmi, että kumirouhe ollaan kieltämässä kokonaan markkinoilta vuoteen 2031 mennessä. Syynä tähän on rouheen aiheuttamat mikromuovipäästöt ympäristöön. (Polo 2025.) Kiellosta johtuen on tarvetta löytää ylijäämäkumille muita käyttötapoja.

Ideoinnissa haasteena oli keksiä kumin ominaisuuksille sopiva käyttökohde, jolla olisi myös kaupallista potentiaalia. Ideoita oli paljon, kuten rengaskiila, betoniraudan koroke, ilmakivääritaulu, venerulla, kengänpohja ja rappuralli. Moni ideoista kuitenkin karsiutui lopulta pois jatkojalostukselle muodostuvien kustannusten takia. Koska kumimatto itsessään on jo edullinen valmis tuote, ei sen jatkojalostaminen kovin monimutkaisesti ole järkevää resurssien käyttöä.

Ideoinnista toteutukseen

Toteutettavaksi prototyypiksi valittiin lopulta lumiankkuri (kuvio 2). Se on talviretkeilyssä käytetty väline, jolla telttanarut pidetään kiinni lumihangessa. Nykyiset ankkurit on valmistettu muovista tai alumiinista, joten lähes ilmaiseksi syntyvissä SBR-lumiankkureissa nähtiin kaupallista potentiaalia. Lisäksi ratkaisu eliminoi materiaalin haitat, koska ankkuria käytetään ulkona eikä auringonvalo ole niin voimakasta talvella kuin kesällä.

Kuvio 2. Lumiankkureita säilytyspussissa

Prototypoinnissa lähdettiin liikkeelle alkuperäisten tiivisterenkaiden leikkuutiedostosta. Tiedostoa muutettiin siten, että renkaiden väliin jäävien teräväkärkisten hukkapalojen kärkiä pyöristettiin, jotta saatiin aikaan viimeistellympi lopputulos. Renkaiden keskeltä jäävät kiekot soveltuivat ankkureiksi melkein sellaisinaan. Lisäksi molempiin paloihin lisättiin kiinnitysreiät telttanaruille sekä narujen säilytystä helpottavat urat.

Narujen kiinnityksessä ankkureihin havaittiin kiinnitysreiän nopeaa kulumista narun hangatessa reikää. Ankkurin kestoa yritettiin parantaa lisäämällä reikiin suurikauluksiset purjerenkaat. Toimitusvaikeuksien vuoksi purjerenkaita ei kuitenkaan saatu, joten ne korvattiin 3D-tulostetuilla versioilla. Renkaat estivät tehokkaasti narua hankaamasta kumia.

Ankkureita testattiin vetokokeilla. Ne haudattiin lumihankeen, ja narun päähän laitettiin puntari, minkä jälkeen lumiankkuri yritettiin vetää irti. Ensimmäisessä testissä aurakinokseen haudattua ankkuria vedettäessä 40 kg puntarin asteikko ylittyi, ja puntariin tuli jopa fyysisiä vaurioita, kuvio 3. Toisen testin aikaan vallitsi sen verran kehnot lumiolosuhteet, että ankkurit saatiin haudattua vain noin 10 cm syvyyteen. Lisäksi lumi oli hyvin sokerimaista, mikä heikensi vetotulosta n. 5 kg:aan. Tulosten perusteella voidaan todeta, että lumen ominaisuudet ovat ankkurin pinta-alaa tärkeämpiä pitävyyden kannalta.

Kuvio 3. Lumiankkurin vetotestaus

Prototyyppiä arvioitiin myös sen perusteella, kuinka paljon kumimattoa saatiin lumiankkureiden ansiosta pelastettua jätteeksi päätymiseltä. Alkuperäisellä tiivistekumien leikkauksella kumimattoa päätyi hyötykäyttöön vain noin 61 prosenttia. Lumiankkureiden kanssa maton hyötysuhde nousi noin 82 prosenttiin. Kumista jäi edelleen paloja käyttämättä, mikä selittyy tiivistekumien muodolla. Pyöreä tiiviste jättää suorakulmaisen kumimaton reunalle epäsäännöllisiä muotoja, joita on haastavampi ottaa käyttöön.

Kiertotalous kannattaa ottaa osaksi bisnestä

Prototyyppi osoitti, että mistä vain hukkaan menevästä palasta voi luoda uuden tuotteen. Vaikka kilpailevia tuotteita on runsaasti markkinoilla, voi yritys lähteä kilpailemaan jollain tietyllä ominaisuudella. Kumisen lumiankkurin tapauksessa voittava tekijä on edullisuus. Muita kaupallisia lumiankkureita ei testattu, mutta niiden vetolujuuden voidaan olettaa olevan myös verrannollisia pinta-alaan eikä materiaaliin. Tässä tapauksessa uusi lumiankkuriprototyyppi olisi hinta–laatusuhteeltaan vanhoja parempi.

Haasteita kiertotaloustoimien käyttöönotolle voivat olla itse materiaali ja sen ominaisuudet. Jos hukkaan päätyvä materiaali on tarpeeksi edullista, ei sen monimutkaista jatkojalostusta välttämättä nähdä vaivan arvoisena. Jos materiaali on jollain tapaa ongelmallista, sille voi olla vaikea löytää sopivaa käyttökohdetta. Lisäksi säädökset voivat muuttua, jolloin materiaalin käyttö voidaan kieltää kokonaan tai sen käyttöä voidaan rajoittaa. Tämä voi johtaa aikaisempien käyttötarkoitusten kariutumiseen ja luoda tarvetta uusille ratkaisuille.

Kiertotaloudessa on nyt tärkeää lähteä rohkeasti kokeilemaan uusia käyttötarkoituksia sekä sivuvirroille että vanhoille tuotteille. Kokeilemalla sivuvirtamateriaalit voivat osoittautua rahan arvoisiksi. Vaikka ajatus tuntuisi aluksi vaikealta, kokeilemisen kautta saattaa avautua yllättäviä markkinarakoja. Hyviä rahanarvoisia materiaaleja ei kannata heittää hukkaan, vaan pyrkiä ottamaan niistä kaikki hyöty irti!

Lähteet

Polo, A. 2025. Kaupungit selvittivät, mitä tehdä käytöstä poistettaville tekonurmille – yhtään järkevää keinoa ei löytynyt. Yle 20.2.2025. Viitattu 4.8.2025 https://yle.fi/a/74-20144501.

TRP Polymer Solutions 2025. Styrene-Butadiene Rubber Material Information. Disadvantages of styrene-butadiene rubber. Viitattu 20.8.2025 https://trp.co.uk/materials/polymer-types/styrene-butadiene-rubber-material-information/.

---

Rakentamisen kiertotalous – siirtymä resurssiviisaaseen rakennettuun ympäristöön

Mikko Vatanen

Kiertotalous on talousmalli, jonka tavoitteena on edistää kestävää kehitystä ja jolla on alati kasvavaa merkitystä myös rakennusalalla. Perinteinen, lineaarinen talousmalli on lisännyt vaurautta, mutta samalla aiheuttanut luonnonvarojen kulutuksen kasvua. Kiertotalouden tavoitteena on kestävä tuotanto ja kulutus, jotka pysyvät maapallon kantokyvyn rajoissa. Suomen Kiertotalouden strateginen ohjelma (2021) tähtää siirtymään kohti hiilineutraalia kiertotaloutta vuoteen 2035 mennessä. Kansallisesti täsmennettyinä tavoitteina (kuvio 1) ovat mm. raaka-aineiden kulutuksen hillintä, siirtyminen uusiutumattomista luonnonvaroista uusiutuviin, resurssien tuottavuuden parantaminen sekä materiaalien kierrätysasteen nostaminen. (Valtioneuvosto 2021.)

Kuvio 1. Kiertotalouden strategisen ohjelman tavoitteet (Savolainen ym. 2024)

Rakennussektorilla on keskeinen rooli yhteiskunnan resurssien käytön ohjaajana tulevaisuudessa. Toimiala vastaa merkittävästä osasta luonnonvarojen kulutusta sekä yhteiskunnan kokonaispäästöjä. Kiertotalouden periaatteiden hyödyntäminen rakennusalalla tarjoaa konkreettisia ratkaisuja ympäristökuormituksen vähentämiseen ja vähähiilisen yhteiskunnan edistämiseen. Selkeästi määritellyt kiertotalousratkaisut rakentamisessa tukevat siirtymistä resurssitehokkaampaan ja ilmastoystävällisempään tulevaisuuteen. (Ympäristöministeriö 2025a.)

Ympäristöministeriön (2025a) mukaan rakentamisen kiertotaloutta pyritään edistämään erityisesti kolmessa keskeisessä teema-alueessa:

1. Olemassa olevan rakennetun ympäristön tehokas käyttö

Tilojen yhteiskäyttö, käyttötarkoituksen muutokset ja lisärakentaminen pidentävät rakennusten käyttöikää ja vähentävät uuden rakentamisen tarvetta.

2. Materiaalikiertojen edistäminen

Purkumateriaalien uudelleenkäyttö ja kierrätys toteutetaan jätehierarkian mukaisesti. Rakennushankkeissa edellytetään purkumateriaali- ja rakennusjäteselvitystä.

3. Elinkaariajattelu uudisrakentamisessa

Rakennusten elinkaariominaisuudet kuten säilyvyys, muunneltavuus ja uudelleenkäytettävyys ovat keskeisiä vähähiilisen ja kiertotaloutta tukevan rakentamisen kannalta.

Kun asia on tunnistettu tärkeäksi, on toimintaa myös hyvä pyrkiä aktiivisesti ohjaamaan oikeaan suuntaan. Ohjaaminen voi olla velvoittavaa, kuten lainsäädäntöä – tai vapaaehtoista, kuten esimerkiksi tiedollista ja taloudellista ohjaamista.

Uusi lainsäädäntö

• Rakentamislaki on tullut voimaan 2025 alusta saakka ja se velvoittaa vähähiiliseen rakentamiseen, elinkaariajatteluun sekä kiertotalouden huomioimiseen rakentamisessa ja purkamisessa (Ympäristöministeriö 2025b).
• EU:n rakennustuoteasetus (2025) on tullut voimaan 2025 alusta ja sen on tarkoitus tukea materiaalien uudelleenkäyttöä ja yhdenmukaistaa tuotestandardeja (Valtioneuvosto 2024).

Vapaaehtoiset kehittämistoimet

• Green Deal -sitoumus tarjoaa toimijoille mahdollisuuden sitoutua mm. hankkeiden suunnittelun ja valmistelun kiertotalousnäkökohtien edistämiseen, olemassa olevan rakennetun ympäristön tehokkaaseen käyttöön sekä uudelleenkäyttö- ja kierrätystuotteiden markkinoiden kasvattamiseen (Ympäristöministeriö 2024).
• Yritysten tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta on järjestelmällistä toiminnan kehittämistä kilpailukyvyn, kestävyyden ja osaamisen edistämiseksi (Tilastokeskus 2025). Osaltaan vauhtia kehittämiseen voivat tuoda myös julkiset TKI-hankkeet.

Rakentamisen kiertotalouden kehittämistä käytännössä – havaintoja ja esimerkkejä LapinKierto-hankkeesta

LapinKierto-hanke edistää kiertotalouden käytännön omaksumista lappilaisissa pk- ja mikroyrityksissä tarjoamalla konkreettisia kokeiluja, asiantuntijapalveluja sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatioympäristöjä. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa yritysten valmiuksia kehittää kiertotalousprosessejaan ja tukea vihreän siirtymän edistämistä Lapin alueella. Toteuttajina toimivat Lapin ammattikorkeakoulu, Lapin yliopisto, Lappia ja REDU. Rahoittajana toimii Lapin liitto osana Euroopan aluekehitysrahastoa. (Lapin AMK 2025.)

LapinKierto-hanke kokoaa siis yhteen useita toimijoita ja tarjoaa laajan kirjon kiertotaloutta edistäviä toimenpiteitä Lapin alueen yrityksille. Tässä artikkelissa nostetaan esiin erityisesti rakentamisen kiertotalouteen liittyviä pilotteja ja käytäntöjä, jotka havainnollistavat, miten kiertotalous voi edetä vaiheittain yritysten arjessa. Muita näkökulmia ja hankkeen ajankohtaisia sisältöjä löytyy LapinKierto-hankkeen verkkosivuilta ja julkaisuista.

Yrityksillä on yleisesti ottaen vahva tahtotila edistää vastuullisuutta, kestävyyttä ja kiertotaloutta omassa toiminnassaan. Käytännön toteutus ei kuitenkaan ole aina yksiselitteistä – monilla toimijoilla on vielä epäselvää, miten kiertotalouden periaatteita voitaisiin konkreettisesti soveltaa omassa arjessa (Pitkänen ym. 2024, 38). LapinKierto-hankkeen pilotit tarjoavat esimerkkejä eri kehitysvaiheissa oleville yrityksille, alkaen ensiaskeleista aina strategiseen kiertotalousjohtamiseen saakka. Hankkeen pilottitoimet ovat tässä artikkelissa jäsennetty kolmeen kehitysvaiheeseen alla olevan kuvion (kuvio 2) mukaisesti:

Kuvio 2. Kiertotalouden kehitysvaiheita yrityksissä (Vatanen 2025)

Aloittaja – Ensiaskeleet kiertotalouteen

LapinKierto-hankkeen alkuvaiheen piloteissa yritykset ovat lähteneet liikkeelle kiertotalouden perusasioista, joiden määrittämiseen hankkeessa muodostettiin työkaluksi kiertotalouskatselmus (Vinblad ym. 2024). Katselmuksessa tarkastellaan yrityksen toimintaa ja tunnistetaan kehittämiskohteita, jotka voivat liittyä esimerkiksi materiaalien käyttöön, kiinteistöihin, päästöihin, muihin ympäristönäkökohtiin sekä sosiaalisen kestävyyden osa-alueisiin, kuvio 3.

Kuvio 3. Esimerkkiyrityksen kiertotalouskatselmus (Vatanen 2025)

Rakentamisen kiertotalouden näkökulmasta katselmusprosesseissa ehdotetut toimenpiteet ovat sisältäneet esimerkiksi:

• Tilojen tehokkaan käytön, muunneltavuuden ja käytettävyyden varmistamista.
• Rakennusten ylläpidon ja pitkäaikaiskestävyyden varmistamista.
• Energiatehokkuuden parantamisen ja ostoenergian tarpeen vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä.
• Jätteiden tehokkaan lajittelun mahdollistamista.

Tämäntyyppisissä piloteissa korostuvat usein hyödyt, jotka syntyvät resurssien säästöstä ja toiminnan tehostumisesta. Vaikka yrityksillä on vahva tahtotila edistää kestävyyttä, kiertotalouden käytännön soveltaminen voi olla vielä hahmottumaton – juuri tähän LapinKierto-hankkeen katselmukset ja asiantuntijatuki ovat tarjonneet arvokasta apua.

Kehittäjä – Syvemmälle käytäntöihin

Askelta rajatummissa pilottitarkasteluissa yritykset ovat siirtyneet kiertotalouden käytäntöjen aktiiviseen soveltamiseen ja toiminnan vakiinnuttamiseen. Tyypillisesti tässä vaiheessa kiertotalous ei ole enää pelkkä tavoite, vaan osa arjen ratkaisuja ja työprosesseja. Hyvä esimerkki tästä on Lapin keskussairaalan korjaustyömaalla toteutettu pilotti, jossa keskityttiin kestävän purkamisen käytäntöihin, kuvio 4.  

Kuvio 4. Lapin keskussairaalan korjaustyömaan pilotti (Vatanen 2025)

Pilotissa tarkasteltiin mm. purkumateriaaliselvityksen laatimista, purkumateriaalien käsittelyä sekä kierrätyksen ja uudelleenkäytön mahdollisuuksia / jätehuollon optimointia. Samalla kehitettiin työntekijöiden osaamista ja lisättiin ymmärrystä kiertotalouden vaikutuksista rakennushankkeen kokonaisuuteen.

Kehittäjä-vaiheen piloteissa korostuvat tyypillisesti:

• Käytännön toimintatapojen kehittäminen: kuten kestävän purkamisen järjestelyt ja materiaalien lajittelu purkutyössä.
• Työntekijöiden osaamisen vahvistaminen kiertotalouden näkökulmasta.
• Yhteistyö ja verkostoituminen: kuten esimerkiksi materiaalien kierrätysohjelmien hyödyntäminen.
• Motivaatio ja ammattiylpeys, kun kiertotalouden mukaisten käytäntöjen kehittäminen vahvistaa työn merkityksellisyyttä.

Rakentamisen kiertotalouden kannalta kestävä korjaaminen ja purkaminen on kiertotalouden ytimessä. Toimenpiteet tukevat mm. olemassa olevan säilyttämistä ja tehokasta käyttöä sekä materiaalikiertojen edistämistä jätehierarkian mukaisesti. Tässä esimerkissä LapinKierto-hankkeen tuki on auttanut yrityksiä tunnistamaan kehityskohteita ja viemään kiertotalouden entistäkin kiinteämmäksi osaksi käytännön työmaatoimintaa.

Edelläkävijä – Strateginen ja systemaattinen kiertotalous

Edelläkävijäorganisaatioilla kiertotalous ei ole enää yksittäisten toimenpiteiden tasolla, vaan se on integroitu osaksi organisaation strategiaa, johtamista ja arvoja. Edelläkävijät toimivat suunnannäyttäjinä, jotka kehittävät uusia ratkaisuja ja jakavat osaamistaan myös laajemmin, kuvio 5.

Kuvio 5. Kiertotalouden edistäminen edelläkävijäyrityksessä (Vatanen 2025)

Esimerkkinä voidaan mainita LapinKierto-hankkeessa hiihtokeskuksen kanssa yhteistyössä laadittu kiertotalousohje, jossa kiertotalous kytkeytyy ympäristöjohtamiseen, vastuullisuusohjelman toteuttamiseen ja hankintakäytäntöjen uudistamiseen. Organisaatio on jo toteuttanut ’tavanomaiset’ toimenpiteet ja etsii nyt uusia avauksia mm. kiertotaloutta edistävien hankintojen parista. Työntekijöiden osaamista kehitetään edelleen, ja sidosryhmille viestitään aktiivisesti vastuullisuudesta ja ympäristöarvoista. 

Edelläkävijävaiheessa korostuvat:

• Ympäristöjohtamisen ja vastuullisuusohjelmien toteuttaminen
• Kiertotalouden sisällyttäminen oman toiminnan lisäksi myös hankintakäytäntöihin
• Hankeyhteistyön ja verkostojen hyödyntäminen uusien ratkaisujen kehittämisessä
• Osaamisen jatkuva kehittäminen ja vaikuttava viestintä

Rakentamisen kiertotalouden näkökulmasta edelläkävijät panostavat pitkäjänteisesti esimerkiksi elinkaariajatteluun, elinkaaren pidentämiseen korjaamisen ja huoltamisen keinoin, resurssien tehokkaaseen käyttöön, digitaalisten palveluiden kehittämiseen sekä materiaalikiertoja tehostavaan toimintaan. He toimivat esimerkkeinä muille ja osoittavat, miten kiertotalous voi olla osa organisaation kokonaisvaltaista kehittämistä.

Yhteenveto

Rakentamisen kiertotalous on keskeinen osa siirtymää kohti resurssiviisasta ja vähähiilistä yhteiskuntaa. Rakennussektori kuluttaa merkittävästi luonnonvaroja ja tuottaa suuren osan jätteistä ja päästöistä, minkä vuoksi kiertotalouden periaatteiden soveltaminen rakentamisessa on erityisen tärkeää. Kiertotalous tarjoaa ratkaisuja resurssien tehokkaalle käytölle, materiaalikierroille sekä elinkaariajattelun edistämiselle.

Lapin AMKin TKI-toiminnassa – kuten LapinKierto-hankkeessa – toteutettavat pilotit, selvitykset ja muut vastaavat toimet voivat auttaa konkretisoimaan, miten kiertotaloutta voidaan edistää eri vaiheissa. Kehittämistä voidaan tehdä niin uudenlaisen toimintakulttuurin aloittamisessa kuin edelläkävijän toiminnan terävöittämisessäkin. Yrityksillä on vahva tahtotila kehittää vastuullista toimintaa, mutta käytännön toteutus vaatii usein ulkopuolista tukea ja esimerkkejä. TKI-hankkeiden myötä tehtävät asiantuntijatarkastelut, osaamisen ja yhteistyöverkostojen kehittyminen sekä omat panostukset auttavat yrityksiä tunnistamaan omat lähtökohtansa ja etenemään kohti strategista kiertotalousajattelua.

Lähteet

Lapin ammattikorkeakoulu 2025. LapinKIERTO – Kiertotalousosaaminen Lapin yritysrajapinnassa. Viitattu 18.9.2025 https://lapinamk.fi/hanke/lapinkierto-kiertotalousosaaminen-lapin-yritysrajapinnassa-2/.

Savolainen, H et al. 2024. Suomen kansantalouden materiaalivirrat ja niiden vaikutukset. Valtioneuvoston julkaisuja 2024:8. Viitattu 17.9.2025 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165490/VN_2024_8.pdf?sequence=4&isAllowed=y.

Pitkänen, K. ym. 2024. Kiertotalousbarometrit 2023: Kiertotalous suomalaisten arjessa ja yritysten toiminnassa. Viitattu 17.9.2025 http://hdl.handle.net/10138/569826.

Tilastokeskus 2025. Tutkimus- ja kehittämistoiminta. Viitattu 18.9.2025  https://stat.fi/meta/kas/t_ktoiminta.html.

Valtioneuvosto 2024. EU:n rakennustuoteasetus voimaan 7. tammikuuta 2025. Viitattu 18.9.2025 https://valtioneuvosto.fi/-/1410903/eu-n-rakennustuoteasetus-voimaan-7.-tammikuuta-2025.

Valtioneuvosto 2021. Uusi suunta – Ehdotus kiertotalouden strategiseksi ohjelmaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:1. Viitattu 16.9.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-658-7.

Vinblad, S., Vatanen, M., Köngäs, R. & Kokko, S. 2024. Pieniä tekoja ja konkreettisia muutoksia – Astu kiertotalousmatkalle! Viitattu 19.9.2025 https://blogi.eoppimispalvelut.fi/lumenlehti/2024/10/31/pienia-tekoja-ja-konkreettisia-muutoksia-astu-kiertotalousmatkalle/.

Ympäristöministeriö. 2025a. Rakentamisen kiertotalous. Viitattu 19.9.2025 https://ym.fi/rakentamisen-kiertotalous.

Ympäristöministeriö. 2025a. Rakentamislaki sujuvoittaa rakentamista ja edistää päästövähennyksiä ja kiertotaloutta. Viitattu 17.9.2025 https://ym.fi/rakentamislaki.

Ympäristöministeriö 2024. Kiertotalouden green deal: pelisäännöt ja muutosalueet. Viitattu 18.9.2025 https://ym.fi/kiertotalouden-green-deal.

---

Yritysten kestävä liiketoiminta

Nelly Korteniemi

Kestävä liiketoiminta on yritysten toimintamalli, jossa ympäristö ja yhteisö huomioidaan niin yrityksen strategiassa kuin arjessakin talousajattelun rinnalla. Se on pääotsikko ratkaisuille, joilla yritys vastaa toimintaympäristön muutoksiin. Näitä ratkaisuja ovat esimerkiksi kiertotalous ja vihreä siirtymä. EU on Green Dealin myötä luonut laajan sääntelykehikon kestävyystavoitteiden vauhdittamiseksi ja vastuuta niistä on siirretty myös yrityksille. Vaikka Omnibus-asetus on nyt jarruttamassa tätä kehitystä, ovat kestävyysteemat nyt olennainen osa yrityskehittämistä.

Suomi lähti etenemään kestävyysteemassa jo varhain ja tuolloin tavoitteeksi asetettiin profiloituminen kiertotalouden kärkimaaksi. Se, mitä saavutettiin, on ehkä lähempänä kärkisijaa strategiapapereiden laadinnassa. Valtioneuvoston selonteossa onkin todettu, että kiertotalouden vaikutukset ja mahdollisuudet tunnetaan huonosti, teema ei ole valtavirtaistunut ja käytännön toteutus on jäänyt pienen joukon toiminnaksi. (Valtioneuvosto 2024, 13.)

Valtavirtaistuminen tarkoittaisi sitä, että pienetkin yritykset lähtisivät aktiivisesti kehittämään kestävää liiketoimintaa. Kansantalouden strategiset linjaukset eivät juuri puhuttele yrityskenttää, jossa 95 prosenttia y-tunnuksista kuuluu mikroyrityksille ja puolet liikevaihdosta syntyy yrityksissä, joissa työskentelee alle 250 henkeä (Suomen Yrittäjät). Valtavirtaistumista edistäisi se, jos pienten yritysten kestävyystoiminnan taloudellisista vaikutuksista olisi enemmän tietoa käytettävissä.

Kestävän liiketoiminnan suuri kuva

Kehittämisen edellytyksenä on raa’an rehellinen analyysi nykytilasta. Jos tämä epäonnistuu, kehittämistyö kohdentuu vääriin asioihin. Sitra arvioi jo vuonna 2014, että kiertotalouden vuotuinen kasvupotentiaali Suomelle olisi vuositasolla 1,5–2,5 miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä (Sitra 2014, 3). Kiertotalous tarjoaa yrityksille kustannustehokkaan tavan vastata asiakkaiden tarpeisiin sekä hallita ympäristön liittyviä riskejä ja muotoilla liiketoiminnasta kestävämpää (Sitra & Deloitte 2022, 5).

Suomessa kiertotalouteen investoidaan 0,6 prosenttia BKT:stä, mikä on hyvin lähellä EU:n keskiarvoa. Käytämme resursseja suhteellisen huolettomasti ja resurssitehokkuutemme on vain yksi, kun EU:ssa keskiarvon on 2,3. eli käytännössä siis saamme huomattavasti vähemmän tuottoja materiaalitonnista kuin muut. Kiertotalousmateriaalien käyttöaste on laskenut vuosien 2014–2023 välillä 5,5 prosentista 2,4 prosenttiin (Eurostat). Kehitys ei ihan vastaa asetettuja tavoitteita. Materiaalitehokkuuden ja kierrätysasteen piti tuplaantua vuoteen 2035 mennessä vuoden 2015 tasosta ja uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö palata tuolle tasolle (Valtioneuvosto 2024, 17). Puolivälikatsaus osoittaa, että resurssitehokkuudenmittari on jymähtänyt aloilleen ja kiertotalousmateriaalien käyttöaste suuntaa sinnikkäästi alaspäin. Onneksi uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö on vähentynyt lähes 40 prosenttia.

Toinen kestävyysteema on vihreä siirtymä, jolla viitataan muutokseen kohti ekologisesti kestävää taloutta hyödyntämällä vähähiilisiä ja kiertotaloutta tukevia ratkaisuja (Lapin liitto). Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan vihreän siirtymän 308 miljardin investointipotentiaalista pelkästään tuulivoiman rakentaminen on 193 miljardia ja datakeskukset 20 miljardia. Kiertotalouden edustaa vain 1,7 miljardin pottia (EK). Näyttääkin siltä, että EK:n tulkinnan mukaan vihreä siirtymä on valtava rakennusprojekti. Toki tämä osaltaan voi olla askel kohti vihreää siirtymää, mutta uudistumisen sijaan nojaamme rakennusalaan, jonka vaikutus kansantalouden tuottavuuteen on tällä hetkellä negatiivinen (Pohjola 2025, 43–45).

Suuresta kuvasta käytännön toimiin

Kestävyysteemat näkyvät nyt selvästi Pohjoismaisten pörssiyritysten strategioissa ja kiertotalous nousee esiin lähes kaikilla.  Eniten suunnitelmia on laadittu kierrätyksen, korjaamisen ja resurssitehokkuuden parantamiseen. Nämä keinot kyllä lisäävät yrityksen kustannustehokkuutta, mutta edellyttävät vain harvoin liiketoimintamallin uudistamista. Suurimman kasvupotentiaalin tuottaisivat kestävyysmuotoilun keinot, kuten uudelleensuunnittelu (redesign) ja toiminnan uudelleenajattelu (rethink). Näitä kuitenkin hyödyntää vain 24 prosenttia yrityksistä. (Bajuk & Linder 2024, 10–15.)

Vaikka kiertotaloutta on edistetty melko maltillisilla strategioilla, vaikuttaa siltä, että nyt yrityksissä on huomattu tarve reagoida toiminnan kestävyyteen myös liiketoimintamalleja muotoilemalla. Fibsin selvitykseen vastanneista yrityksistä iso osa muotoilee jo toimintaansa (73 %) ja tuote- ja palveluvalikoimaansa (87 %) kestävämpään suuntaan (Fibs ry 2025, 37).  Yritykset myös arvelevat, että kilpailijat hyötyvät merkittävästi kestävyysmuotoilusta liiketoimintamalleista. Kilpailijoiden rohkeutta ihaillessa yritykset kuitenkin toteavat, että kysyntä ei ole kehittynyt odotusten mukaisesti ja riippuvuus nykyisestä toimintamallista estää osaa (30 %) uudistamasta toimintaansa. (Bajuk & Linder 2024, 21.)

Usko kestävän liiketoiminnan potentiaaliin on laskussa. Vuonna 2021 siihen luotti vielä 85 prosenttia Fibsin kyselyyn vastanneista ja tänä vuonna luku oli enää 51 prosenttia. Vaikka usko horjuu, investoinnit jatkuvat. Lähes 80 prosenttia Fibsin tavoittamista yrityksistä investoi ja innovoi kestävään kehitykseen (Fibs ry 2025, 20, 77–79). Ehkä tämä ei ole uskon asia vaan vaatii hieman kärsivällisyyttä. Kestävyysinvestoinnit näkyvät ajan pitkällä aikajänteellä yrityksen resilienssin paranemisena ja arvon kasvuna. Panostaminen sosiaalisiin teemoihin, kuten johtamiseen, työntekijäkokemukseen ja asiakastyytyväisyyteen näkyy suoraa yrityksen tuloksessa. (Yahya 2024, 15.)

Pienten yritysten kestävä talous

Isot yritykset ovat se pieni joukko, joka nyt hyödyntää kiertotalouden potentiaalia ja niistä on myös jo olemassa tutkimustietoa.  Pienten yritysten osalta puhutaan usein kilpailukyvystä ja uusista markkinoista, mutta melko vähän on tarjolla konkreettista tietoa talousvaikutuksista. Tähän tietoon voi ehkä päästä käsiksi Sitran Kiertotalouden kiinnostavimmat 2.0 listan avulla (Sitra 2021). Listalla on 41 yritystä, jotka tarjoavat ratkaisuja globaaliin kestävyyskriisiin. Poimin yritysten itse ilmoittamat kiertotalousasteet netistä ja määrittelin tekoälyn avulla niiden ensisijaisen kiertotalousstrategian. Käsittelin yrityksiä kahtena ryhmänä: ennen ja jälkeen vuoden 2000 perustetut yritykset. Tein myös vertailuryhmän niille kiertotalouden kiinnostavimmat yrityksille, jotka on perustettu vuoden 2000 jälkeen ja jotka ilmoittavat kiertotalousasteekseen sata prosenttia. Vertailuryhmään poimin Taloustutkan tietokannasta yrityksiä koon, toimialan ja keskimääräisen perustamisvuoden (2015) mukaan. Tarkistin näiden kolmen ryhmän nettovelkaantumisen, maksuvalmiuden ja käyttökatteen kehityksen kolmen viimeisen tilikauden aikana. Vertailussa käytän keskiarvoja.

Kiertotalouden kiinnostavimmat laistalla (Sitra 2021) on 41 yritystä. Näistä 15 yritystä on perustettu ennen vuotta 2000. Nämä jo pitempään toimineet yritykset ovat uudistaneet toimintaansa kestävyysmuotoilulla hyödyntäen melko varovaisia strategioita. Kiertotalousaste on reilusti alle sata prosenttia eli alkuperäinen toimintamalli on talouden tukijalkana. Näiden yritysten nettovelkaantumisaste ja maksuvalmius ovat vahvoja ja kannattavuus kohtuullista. 11 yritystä tekee positiivista tulosta. Maltillinen kehittäminen vähentää liiketoimintariskejä ja pitää taloudellisen suorituskyvyn kohtuullisella tasolla.

Vuoden 2000 jälkeen perustettuja yrityksiä on 26. Nämä ovat aloituksesta asti toteuttaneet pääasiassa liiketoimintaa uudistavia strategioita. Innovaatio- ja kasvupotentiaalia on normaalia enemmän, mutta myös riskejä. Riskit ovatkin tässä ryhmässä realisoituneet, sillä viisi yrityksistä on konkurssissa ja vain viisi tekee positiivista tulosta. Googlettamalla selviää, että konkurssien taustalla ei ole kestävyystoiminta vaan normaaliin liiketoimintasuunnitteluun ja ennakointiin liittyvät vaikeudet: Uusi tuote etsii riittävää kysyntää, asiakastarpeen kartoitus on ollut puutteellinen, liiketoimintamalli ei käy järkeen tai markkinapotentiaali on arvioitu yltiöoptimistisesti.

Poimin 2000 -luvun puolella perustetuista yrityksistä ne, jotka ovat ilmoittaneet kiertotalousasteeksi sata prosenttia ja ovat yhä toiminnassa. Jäljelle jää 16 yritystä. Yritysten nettovelkaantumisasteen perusteella rahoitusrakenne on vahva, joskin hajonta on todella suurta. Yritysten maksuvalmius hyvä ja käyttökate on kolmen viimeisen tilikauden aikana noussut negatiivisesta heikoksi. Kehitystä siis tapahtuu, mutta todella hitaasti. Vaikka näiden yritysten kannattavuus on kiikun kaakun, löytyy tästä ryhmästä ainakin yksi kestävää liiketoimintaa puoltava seikka. Startup-yrityksistä yleensä noin puolet pysyy toiminnassa yli viisi vuotta ja vain 10 prosenttia selviytyy kymmenen vuoden yli. (Faloppa 2025.) Kiinnostavien listan yritykset ovat sinnitelleet tuon 5–10 vuotta ja vain 20 prosenttia on lopettanut toimintansa.

Vertailuryhmässä 15/16 yritystä tekee positiivista tulosta. Nettovelkaantumisen perusteella näiden yritysten rahoitusrakenne on vahva, maksuvalmius hyvä ja käyttökate on pysynyt kohtuullisena. Taloudellinen tilanne on siis parempi kuin kiertotalousyrityksillä. Valmiit markkinat ja perinteiset toimintatavat toimivat ainakin vielä, mutta nopeasti muuttuva toimintaympäristö ja se, että tähän ei ole reagoitu, muodostaa liiketoimintariskin tulevaisuudessa (kuvio 1).

Kuvio 1. ChatGBT analyysin perusteella

Kestävät konstit pienemmille yrityksille

Samat kestävän liiketoiminnan konstit eivät toimi isoissa ja pienissä yrityksissä. Kun isot yritykset panostavat pääsääntöisesti kierrätykseen ja resurssitehokkuuteen, pienten kannattaa keskittyä liiketoimintamalleja uudistaviin strategioihin. Isoissa yrityksissä sivuvirrat ovat tarpeeksi suuria, ennustettavia ja niistä voikin syntyä jollekin toiselle taloudellinen mahdollisuus ja niiden hallinnasta kustannushyötyjä. Pienissä yrityksissä törmätään mittakaava- ja logistiikkaongelmiin. Pienten yritysten kannattaakin keskittää resurssit liiketoimintamalleja uudistaviin strategioihin. Niissä on suurin kasvupotentiaali, mutta myös suurimmat riskit. Kestävä liiketoiminta on alkanut kiinnostaa myös pieniä yrityksiä täällä Lapissa. Lapin ammattikorkeakoulun Kestävyysraportointi ja kestävä kehitys liiketoiminnassa -hankkeen toimenpiteisiin osallistuneista yrityksistä valtaosa on mukana, koska ne haluavat toimia kestävästi ja viestiä siitä. Jotta taloudelliset riskit eivät realisoituisi, prosessissa kannattaa edetä pienin askelin. Kestävyysteemojen vaikutukset yrityksen liiketoimintamalliin ja yrityksen vaikutukset niihin kannattaa analysoida ja poimia kestävyysmuotoiltavaksi ne, joissa yrityksen vaikutukset ovat negatiivisia ja taloudellinen riski suurin. Lapin ammattikorkeakoulun hankkeessa Kestävyysraportointi ja kestävä kehitys liiketoiminnassa näitä pienten yritysten kestävyystoimia ja niihin liittyvä haasteita työstetään parhaillaan.

Lähteet

Bajuk & Linder 2024. Circula Economy Outlook Nordics. Viitattu 15.8.2025 https://www.cradlenet.se/download-circular-economy-outlook-2024-nordics.

EK 2022. Vihreän siirtymän investoinnit. Viitattu 7.9.2025 https://ek.fi/tutkittua-tietoa/vihreat-investoinnit/.

Eurostat 2025. Circular economy monitoring framework. Viitattu 31.8.2025  https://ec.europa.eu/eurostat/web/circular-economy/monitoring-framework.

Faloppa D 2025. Startup survival rates: Risk Factor in Valuation You Should Think More About. Viitattu 5.9.2025 https://www.equidam.com/startup-survival-rates-risk-factor-valuation-startups-investment/?utm_source=chatgpt.com.

Fibs ry 2025. Yritysvastuu 2025. Viitattu 18.8.2025 https://fibsry.fi/wp-content/uploads/2025/05/FIBS_Yritysvastuu2025_Raportti.pdf.

Pohjola M. 2025. Miksi Suomen talous ei kasva?. Viitattu 7.9.2025 https://www.sitra.fi/wp/wp-content/uploads/2025/02/sitra-miksi-suomen-talous-ei-kasva.pdf.

Sitra 2014. Kiertotalous Suomelle jopa 25 miljardin euron mahdollisuus. Viitattu 31.8.2025 https://www.sitra.fi/uutiset/kiertotalous-suomelle-jopa-25-miljardin-euron-mahdollisuus/.

Sitra 2021. Kiertotalouden kiinnostavimmat. Viitattu 15.8.2025 https://www.sitra.fi/hankkeet/kiertotalouden-kiinnostavimmat/#kiertotalouden-kiinnostavimmat-2-1-lista.

Sitra & Deloitte 2022. Kestävää kasvua kiertotalouden liiketoimintamalleista. Viitattu 7.9.2025 https://www.sitra.fi/wp/wp-content/uploads/2022/02/kestavaa-kasvua-kiertotalouden-liiketoimintamalleista-2-1.pdf.

Suomen Yrittäjät ry 2025. Yrittäjyys Suomessa. Viitattu 20.8.2025 https://www.yrittajat.fi/tietoa-meista/tietoa-yrittajajarjestosta/yrittajyys-suomessa/.

Valtioneuvosta 2024. Suomen kansantalouden materiaalivirrat ja niiden vaikutukset Toteutunut kehitys ja kiertotalouden skenaariot vuodelle 2035. Viitattu 5.9.2025 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165490/VN_2024_8.pdf.

Yahya, H. 2024. ESG and financial performance of firms: Nordic Evidence. Viitattu 8.9.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9693-3.

---

OSA VI
SOSIAALINEN VASTUULLISUUS JA KESTÄVÄ KEHITYS

---

Kiertotalouden sosiaalinen kädenjälki

Marko Palmgren, Enna Lappalainen

Johdanto

Voidaanko kiertotaloudella edistää puhtaan siirtymän lisäksi myös oikeudenmukaista siirtymää sekä sosiaalista kestävyyttä? Mitä mahdollisuuksia kiertotalouteen siirtyminen voi tuoda yhteiskuntiin, joissa eriarvoisuuden kasvu ja sen tuomat haasteet ovat ajankohtaisia? Pitäisikö meidän keskittyä myös tarkemmin muutoksessa syntyviin yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin haasteisiin?

Kiertotalous nähdään tulevaisuuden talousmallina, joka tuottaa taloudellista hyvinvointia maapallon resurssien kantokyvyn rajoissa. Perinteisen talousajattelun sijaan luonnonvarojen ylikäyttö korvataan kiertotaloudessa materiaalien tehokkaalla uudelleenkäytöllä, sekä pitkäikäisyydellä. Tuotteita pyritään mahdollisuuksien mukaan korjaamaan, kierrättämään, jakamaan ja vuokraamaan. (Matschoss ym. 2023; Euroopan Parlamentti 2022.)

Kiertotalouteen siirtymistä on kuitenkin tarkasteltu enemmän ympäristö- ja talousulottuvuuksien näkökulmasta. Sosiaaliset näkökulmat, kuten työvoimakäytännöt, työllisyysvaikutukset, ihmisoikeudet sekä yhteisöjen ja yksilöjen hyvinvointi ovat jääneet vähemmälle tarkastelulle, vaikkakin niiden olennaisuus tunnistetaan. Jotta saavutettaisiin nykyisen järjestelmän sijaan aidosti kestävä ja oikeudenmukainen talousjärjestelmä, sosiaalisesti kestävän ulottuvuuden vahvempi integroiminen on välttämätöntä. (Mies & Gold 2023.)

Sosiaalisella kestävyydellä tarkoitetaan ihmisten kokonaisvaltaisia hyvän elämän mahdollisuuksia sekä niistä huolehtimista (Motiva, 2020). Kunta on yksi esimerkki sosiaalisen kestävyyden toimijoista, jonka tehtävänä on edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla (Kuntalaki 410/2015; Kuntaliitto 2024). Merenheimo ym. (2020) mukaan reilulla kiertotaloudella tarkoitetaan asukkaiden ja ympäristön hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävää toimintaa, jossa kiertotalouden periaatteita edistetään ja vahvistetaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Kiertotalouteen siirtyminen ei automaattisesti takaa oikeudenmukaisen siirtymän ja sosiaalisen kestävyyden toteutumista, mutta kiertotalous tarjoaa hyvän alustan edistää näitä periaatteita (Merenheimo ym. 2020; Sitra 2021). Oikeudenmukaisen siirtymän ja sosiaalisen kestävyyden toteutumisen näkökulmasta erityisen tärkeää on, että kiertotalous tarjoaa laadukkaita työpaikkoja ja työllistymismahdollisuuksia paikallisille ihmisille huomioiden erityisesti heikommassa työmarkkina-asemassa olevat.

Esimerkkejä kiertotaloudesta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäjänä

Suomessa kierrätys- ja uudelleenkäyttöala on yksi merkittävimmistä tukityöllistämisen kohteista. Alan merkitys on kasvanut viime vuosina, ja Suomen ympäristökeskuksen mukaan noin 3 000 henkilöä työllistyy vuosittain kierrätystyöhön tukityöllistämisen avulla. Työllistyneiden joukossa on erityisesti pitkäaikaistyöttömiä, yli 50-vuotiaita sekä maahanmuuttajataustaisia henkilöitä. (Kiertotaloussuomi 2022.) Kiertotalous voi näin olla paitsi ympäristöteko, myös ideologinen valinta, joka tukee kokonaisvaltaisesti kestävää kasvua edistäen yhtä aikaa ekologista, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä.

Marchesi & Tweed (2021) tutkivat sosiaalisen asuntotuotannon yhteisöjen roolia kaupunkien siirtymisessä kohti kiertotaloutta. Heidän havaintojensa mukaan nämä yhteisöt tukevat kiertotalouden tavoitteita muun muassa jakamisen, vuokraamisen ja jätteen vähentämisen avulla. Lisäksi yhteisöt edistävät taloudellista kestävyyttä säästämällä resursseja, vahvistamalla yhteisöllisyyttä sekä kehittämällä asukkaiden osaamista. Tämä osaamisen kasvu puolestaan lisää sitoutumista ja helpottaa kiertotalouteen siirtymistä. Tutkimus korostaa, että kiertotalouden strategioissa tulisi painottaa sosiaalisen kestävyyden aspektia, kuten osallistamista ja toimijuutta, perinteisen ekologisen kestävyyden näkökulman rinnalla.

Ruotsin Bodenista löytyy konkreettinen malliesimerkki kiertotalouden sekä sosiaalisen kestävyyden yhteensovittamisesta yhteiskunnalliseksi innovaatioksi asti. Alueelle rakennetun datakeskuksen hukkalämpöä käytetään keskuksen viereen rakennutetun kasvihuoneen lämmittämisessä. Hukkalämmön lisäksi kasvihuone toimii sosiaalisena oppimis- ja työskentely-ympäristönä pitkäaikaistyöttömille. Innovaation tavoitteena on tukea ihmisarvoisten työpaikkojen syntymistä siten, että jokainen voi työllistyä omien kykyjensä mukaan. Innovaation kehittäjät korostavat yhteisöllisyyden merkitystä kokonaisuuden onnistumisessa. Kehittämistyössä on ollut Bodenin kunnan lisäksi mukana lukuisia yrityksiä, Ruotsin energiayhtiö, Luulajan yliopisto, sekä Ruotsin valtiollinen tutkimuslaitos (RISE). He korostavat, että ajattelutavan muutos on keskeisessä roolissa yhteiskunnallisen innovaation onnistumisessa: ”Meidän tulee miettiä mitä ihmiset osaavat tehdä sen sijaan mitä he eivät osaa”.

Edellä kuvatuissa esimerkeissä keskeistä on ihmisten osallistaminen ja yhteisöjen vahva rooli. Käyttäytymistutkimus korostaa yhteisöjen keskeistä roolia elämäntapojen muuttamisessa ja ympäristönsuojelun edistämisessä. Tämä johtuu siitä, että ihmiset ovat motivoituneempia muuttamaan käytäntöjään, kun he toimivat osana yhteisöjä, jotka pyrkivät yhteisiin tavoitteisiin. (Doman ym. 2017; Marchesi & Tweed 2021.)

Yhä voimakkaampi siirtymä kohti kiertotalouspainotteista tulevaisuuden talousmallia edellyttää ihmisten ja yhteisöjen sitoutumista muutokseen. Eikä vain sitoutumista ulkoapäin tapahtuvaan muutokseen, vaan ihmisten ja yhteisöjen aktiivista roolia muutoksen ajureina ja toteuttajina. Ruotsin Bodenin malli on hyvä esimerkki siitä, kuinka yhteisöllistä toimintaa tukeva kiertotaloustoiminta laajenee yhteiskunnalliseksi innovaatioksi, joka vastaa kansalaisten ja yhteisöjen haasteisiin. Näin yhteiskunnalliset innovaatiot vahvistavat yksilöjen ja yhteisöjen osallisuutta yhteiskuntaan ja kykyä edistää kestäviä elämäntapoja kuten reilua kiertotaloutta ympäristön ja yhteisön hyväksi.

Reilu kiertotalous vahvistaa kestävää yritystoimintaa ja yhteiskuntaa

Jotta kiertotaloudessa, sekä yleisemmin koko talousjärjestelmässä, saavutettaisiin kestävä tasapaino lyhyellä, keskipitkällä sekä pitkällä aikavälillä, tulisi totuttua laajempi yhteiskuntapoliittinen näkökulma ottaa paremmin huomioon. Kiertotalouteen siirtyminen tulee nähdä ainutlaatuisena mahdollisuutena yhteiskuntien historiassa toteuttaa yhteiskunnallinen muutos ekologisella ja taloudellisella, mutta ennen kaikkea oikeudenmukaista siirtymää vahvistavalla tavalla.

“No one left behind” on oikeudenmukaista siirtymää kuvaava globaali slogan, joka painottaa sitä, että mikään ihmisryhmä ei saa syrjäytyä välttämättömän puhtaan siirtymän toteutuksen vaikutuksesta. Reilu kiertotalous edistää monia YK:n kestävän kehityksen tavoitteita (Agenda 2030), kuten ihmisarvoista työtä ja talouskasvua (SDG 8) sekä eriarvoisuuden vähentäminen (SDG 10) (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2025). Näiden kestävän kehityksen tavoitteiden toteutuminen näkyisi muun muassa paikallisen työllisyyden ja hyvinvoinnin edistämisenä sekä heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymismahdollisuuksien lisääntymisenä.

Sosiaalisen kestävyyden yhdistäminen kiertotalouteen voi lisätä myös kiertotalousyritysten mahdollisuuksia menestyä kestävyyttä ja vastuullisuutta korostavilla markkinoilla. Suurten yritysten alihankintaketjuissa kiertotalousyritysten tulee raportoida kestävän kehityksen ESG-normien mukainen toiminta. Kuluttajat huomioivat valinnoissaan yhä enemmän kestävän kehityksen näkökulmat. Lisäksi sosiaalisen kestävyyden huomioiminen voi varmistaa työvoiman saatavuuden nyt ja tulevaisuudessa. Nykyinen väestön ikärakenne ja eläköitymiskehitys tiedostaen voidaan ennakoida, että osaavasta työvoimasta on myös tulevaisuudessa pulaa niin Lapissa kuin laajemmin Suomessa ja Euroopassa.

Reilun kiertotalouden sosiaalinen kädenjälki ja tulevaisuus

Lapin ammattikorkeakoulun lakisääteinen tehtävä on aluekehittäminen, jota tehdään strategisessa kumppanuudessa lappilaisten toimijoiden kanssa (Ammattikorkeakoululaki 932/2014). Sosiaalisesti kestävän talouden ja kiertotalouden kehittäminen ovat sekä ammattikorkeakoulun että Lapin maakunnan yhteisiä strategisia tavoitteita. Näiden tavoitteiden yhdistäminen mahdollistaa innovaatioita, jotka tukevat samanaikaisesti sosiaalista kestävyyttä ja kiertotaloutta. Lapin AMKilla on Lapin liiton mandaatti koordinoida näissä teemoissa niin maakunnallista kuin kansainvälistä kehittämistyötä. (Lapin liitto 2024; Lapin ammattikorkeakoulu 2025.)

Lapin sosiaalinen kädenjälki -mallia (Palmgren ym. 2023) on alettu kehittää, koska Lapissa on noin 8 000 työtöntä työnhakijaa ja samaan aikaan tuhansia avoimia työpaikkoja. Lapin sosiaalinen kädenjälki -verkostossa ja hankeperheessä haetaan ratkaisuja työvoiman kohtaanto-ongelmaan. Lapin sosiaalinen kädenjälki -verkostosta ja hankeperheestä tarkemmin seuraavassa kuviossa (kuvio 1).

Kuvio 1. Lapin sosiaalinen kädenjälki -hankeperhe (Palmgren 2025)

Lapin sosiaalinen kädenjälki -toiminnassa kehitetään yhtä aikaa työvoimapotentiaalin osaamista ja työllistymisvalmiuksia sekä sosiaalisesti kestävää liiketoimintaa ja työvoiman vastaanottokyvykkyyttä. Esimerkiksi heikossa työmarkkina-asemassa olevan työllistymisvalmiuksia ja osaamista ei voi kehittää loputtomasti, vaan samalla on kehitettävä myös työelämän vastaanottokyvykkyyttä ja monimuotoisuutta, jotta työllistyminen onnistuu.

Reilu kiertotalous tarjoaisikin, esimerkiksi Ruotsin Bodenin esimerkin mukaisesti, laajaa kasvupotentiaalia kiertotalouden saralle.  Kiertotalouden jo ennestään positiivista imagoa voitaisiin kirkastaa entisestään korostamalla laadukkaita työpaikkoja sekä paikallistaloutta ja asukkaiden hyvinvointia vahvistavia työllisyysvaikutuksia. Kiertotalousyritysten sosiaalinen toimilupa alueella niin ikään vahvistuisi, mikä loisi kestävän perustan toimintojen laajenemiselle ja yritysten kestävälle kasvulle. ESG-tematiikassa S-kirjaimen eli sosiaalisen kestävyyden aiempaa vahvempi toteuttaminen vahvistaisi paikallisten ja alueellisten kiertotalousyritysten mahdollisuuksia menestyä suuryritysten arvoketjuissa.

Ekologista, sosiaalista ja taloudellista kestävää kasvua vahvistavat reilut kiertotalousyritykset voisivat hakea Suomalaisen työn liitolta Yhteiskunnallinen Yritys -merkin ja profiloitua yhteiskunnallisesti vastuullisena ja vaikuttavana toimijana. Yhteiskunnallinen yritys harjoittaa kestävää liiketoimintaa ja käyttää voitostaan puolet toimintansa kehittämiseen tai määrittämäänsä hyvään tarkoitukseen. Reilujen kiertotalousyritysten tapauksessa tämä ehto täyttyisi esimerkiksi kehittämällä ekologisia ratkaisuja kiertotalouteen sekä sosiaalisesti kestäviä malleja työllistämiseen ja työhyvinvointiin. Yhteiskuntavastuuta voi lisätä myös esimerkiksi tukemalla paikallisia ennallistamiskohteita tai urheiluseuroja.

Euroopan unionin alueella yhteiskunnalliset yritykset ovatkin tärkeä osa taloutta, ja työllistävät noin 6,2 prosenttia kaikista työntekijöistä. Niissä työskentelee myös paljon vapaaehtoisia. Useimmat näistä yrityksistä ovat pieniä tai keskisuuria. EU on tukenut sosiaalitaloutta (Social Economy) pitkään, esimerkiksi vuonna 2011 hyväksytyn yhteiskunnallisen yrittäjyyden aloitteen avulla, jonka tavoitteena on luoda parempi toimintaympäristö yhteiskunnallisille yrityksille (Euroopan komissio 2022). Nykyiset yhteiskunnalliset yritykset ovat paikallisia, sekä pienten ryhmien hallinnoimia, jonka lisäksi niitä rajoittavat sääntely, poliittiset päätökset, sekä infrastruktuurin puute. (Prendeville ym. 2018.)

Olisiko reilu kiertotalous tulevaisuuden kestävä talousmalli ja Lappi siinä edelläkävijä? Olisiko reilu kiertotalous juuri sitä, mitä älykkään erikoistumisen ohjelmissa tavoitellaan eli alueen elinvoimaisuuden ja kilpailukyvyn vahvistumista uusilla innovaatioilla? Tässä olisi mahdollisuus yhdistää sekä kiertotalouden että sosiaalisesti kestävän liiketoiminnan kehittäminen ja löytää uusia yhteiskunnallisia innovaatioita, sekä vahvistaa kokonaiskestävää paikallistaloutta. Reilu kiertotalous edistäisi ekologisten ja taloudellisten vaikutusten lisäksi myös paikallista työllisyyttä ja yhteisöjen hyvinvointia. Esimerkiksi työllistymiseen tähtäävät toimet luovat paitsi yksilöille uusia mahdollisuuksia, myös vahvistavat sosiaalista koheesiota ja yhteiskunnallista tasapainoa. Tämänkaltaiset toimet olisivat erityisen tärkeitä Lapin kaltaisilla alueilla, joissa väestön ikärakenne ja työllisyysmahdollisuudet kaipaavat juuri tällaisia innovatiivisia ja kokonaisvaltaisia ratkaisuja.

Lähteet

Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932. Viitattu 7.8.2025. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2014/932.

Berg, A., Matschoss, K. & Heiskanen, E. 2023. Kuluttajat kiertotaloudessa – Kohti kiertotaloutta ja korjaamista edistävää yhteiskuntaa. Ympäristö ministeriö. Helsinki. Viitattu 25.6.2025. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164630/YM_2023_5.pdf.

BodenXT. 2022. A unique greenhouse powered by waste heat. Viitattu 25.6.2025  https://bodenxt.se/en/a-unique-greenhouse-powered-by-waste-heat/.

Euroopan komissio 2022a. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma. Viitattu 25.6.2025 https://ec.europa.eu/info/strategy/priorities-2019-2024/europeangreen-deal_fi.

Euroopan Parlamentti 2022b. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Kestäviä ja kiertotalouteen perustuvia tekstiilejä koskeva EU:n strategia. Viitattu 25.6.2025 https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:52022DC0141&from=FI.

Kiertotalous-Suomi 2021. Kiertotalous ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Viitattu 7.8.2025.  https://kiertotaloussuomi.fi/tieto/hyodyt/sosiaaliset-hyodyt/.

Kuntalaki 410/2015. Viitattu 7.8.2025. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2015/410.

Kuntaliitto 2024. Sosiaalinen kestävyys. Viitattu 17.7.2025 Sosiaalinen kestävyys | Kuntaliitto.fi.

Lapin ammattikorkeakoulu 2025. Strategia ja profiili. Viitattu 7.8.2025. https://lapinamk.fi/lapin-amk/strategia-ja-profiili/.

Lapin liitto 2024. Lapin älykkään erikoistumisen toimeenpanosuunnitelmat. Lapin älykkään erikoistumisen strategian 2023–2027 toimeenpanosuunnitelma. Viitattu 7.8.2025. https://arcticsmartness.fi/wp-content/uploads/2025/01/finalalykkaan-erikoistumisen-toimeenpanosuunnitelma-2025.pdf.

Marchesi, L. & Tweed, C. 2021. Social innovation for a circular economy in social housing. Sustainable Cities and Society, 75, 103199. https://doi.org/10.1016/j.scs.2021.102925.

Meriheimo, T. 2020. Sosiaalinen kestävyys on erottamaton osa kiertotaloutta. Motiva. Viitattu 25.6.2025 https://kestavakaupunki.fi/-/sosiaalinen-kestavyys-on-erottamaton-osa-kiertotaloutta.

Mies, A. & Gold, S. 2021. Mapping the social dimension of the circular economy. Journal of Cleaner Production, 322, 129074. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2021.128960.

Motiva 2020. Reilu kiertotalous – käsikirja. Viitattu 5.8.2025 https://kestavakaupunki.fi/documents/100251420/110674893/reilu-kiertotalous-kasikirja.pdf.

Palmgren, M., Ainonen, M., Hirvonen, J. & Puisto, I. 2023. Lapin sosiaalinen kädenjälki: yhteinen toimintamalli työn ja tekijöiden kohtaamiseen. Pohjoisen tekijät. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 35/2023. Viitattu 5.8.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-501-4.

Palmgren, M. 2025. Lapin sosiaalinen kädenjälki -verkosto ja hankeperhe. Diaesitys 8.9.2025. Viitattu 8.9.2025

Sitra 2021. Kiertotalouden vaikutukset työhön ja osaamiseen. Osaamista kehittämällä kohti reilua siirtymää. Viitattu 5.8.2025 https://www.sitra.fi/app/uploads/2021/03/sitra-kiertotalouden-vaikutukset-tyohon-ja-osaamiseen-v3.pdf.

Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2025. Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma Agenda 2030. Viitattu 7.8.2025 https://kestavakehitys.fi/agenda-2030.

---

Vastuullisuus, kestävä kehitys ja kiertotalous fysioterapiassa

Riikka Köngäs

Johdanto

Kestävän kehityksen ja erityisesti kiertotalouden näkökulmien tarkastelu on fysioterapiassa vielä verrattain uutta.  Lapin ammattikorkeakoulussa kiertotalouden teemaa on ensimmäisiä kertoja alettu yhdistämään terveydenhuollon ja fysioterapian kentälle LapinKIERTO-hankkeessa, jossa on tehty useita kiertotalouteen liittyviä pilotointeja yhdessä Lapin alueen pienyrittäjien kanssa monialaisen asiantuntijatiimin kanssa (Lapin ammattikorkeakoulu 2024).

Hankkeessa nousseen kokemuksen ja selvitysten mukaan erityisesti alan toimintaan liittyviä kiertotalouden ja kestävän kehityksen toimintaperiaatteita tunnistetaan ja sanoitetaan sosiaali- ja terveydenhuollossa vielä heikohkosti, erityisesti PK-yrityksissä, mutta tahtotila toiminnalle ja kehittämiselle on ilmaistu (Nykänen, Salonen, Louhiala & Sarnikorpi 2025; Swärdh & Maric 2024; Palstam, Andersson, Lange & Grenholm 2021). Useat toiminnot terveydenhuollossa ja fysioterapiassa ovat kestävän kehityksen ja kiertotalouden perusperiaatteiden mukaista toimintaa (Swärdh & Maric 2024), mutta niitä sanoitetaan vielä heikosti osaksi kiertotaloutta, tai tarkastelu tai toiminta niiden mukaan ei ole vielä systemaattista tai ohjattua. Tässäkin tekstissä kiertotaloutta käsitellään laajana kestävään kehitykseen ja vastuullisuuteen liittyvänä käsitteenä tarkkarajaisuuden sijasta.

Terveydenhuollossa näkyvät kestävän kehityksen ja kiertotalouden näkökulmat

Suomessa hyvinvointialueiden välillä on eroja siinä miten paljon hiilineutraaliuteen, vastuullisuuteen ja kestävään kehitykseen sekä kiertotalouteen on systemaattisesti paneuduttu. HUS:n alueella on käytössä jo selkeä tiekartta hiilineutraaliutta kohti (HUS 2022), mutta esimerkiksi LAPHAN alueella kestävää kehitystä käsitellään vielä dokumenttien valossa lähinnä käsitteenä ja tulevaisuuden aiheena (Lapin hyvinvointialue 2023).

Ihmisen ja ympäristön terveyden välisten yhteyksien ymmärtämiseksi ja kuvaamiseksi on luotu erilaisia monitieteisiä viitekehyksiä kuten yhteinen terveys (One Health), ekoterveys (EcoHealth) ja planetaarinen terveys. Viitekehykset lähestyvät kestävyyskriisiä ja sen vaikutuksia ihmisen terveyteen eri näkökulmista, mutta yhteistä on ajatus siitä, että ihmisten terveys on kriittisesti sidoksissa ympäristöön ja luonnon terveyteen (Grotenfelt-Enegren, Holmström & Laisi 2023). THL (2025) painottaa, että myös terveydenhuollon tulee tunnustaa planeetan kantokyvyn rajat ja systeemisen muutoksen tarve.

Terveydenhuollon ammattilaisilla on lakisääteinen velvollisuus kehittää tietojaan ja taitojaan vastaamaan kestävyyskriisin ongelmiin kestävien ja terveiden tulevaisuuksien puolesta. Planetaarisen terveyden puolustaminen on taito, joka yhdistää terveyden, ympäristön ja yhteiskunnan. (HCWH 2025; Swärdh & Maric 2024; EPTA 2020). Planetaarisen terveyden käsite ja osin muitakin kestävän kehityksen ja vastuullisuuden näkökulmia on nostettu Lapin ammattikorkeakoulun fysioterapiakoulutuksen uuteen opetussuunnitelmaan (Lapin ammattikorkeakoulu 2025).

Fysioterapia alana työskentelee ihmisen toimintakyvyn tukemisen ja terveyden edistämisen ja ennaltaehkäisyn kanssa, ja tavoitteena on usein raskaampien terveydenhuollon palveluiden tarpeen vähentäminen. Alalla työskennellään käyttäytymisen muutoksen sekä ihmisten toimijuuden vahvistamisen kanssa. Fysioterapia on vähän materiaaleja käyttävä toimiala. Näin ollen voidaan tulkita fysioterapian olevan kestävän kehityksen mukaista toimintaa. (Nykänen, Salonen, Louhiala & Sarnikorpi 2025; Salonen & Sarnikorpi 2024; Swärdh & Maric 2024; Palstam, Andersson, Lange & Grenholm 2021).

Kiertotalous voi näkyä fysioterapiassa useilla eri tasoilla; käytännön tekoina, organisaatio- ja yhteiskuntatasolla sekä viestinnän ja vaikuttamisen tasolla (Swärdh & Maric 2024). Käytännön tekoina nähdään esimerkiksi jätteen ja kertakäyttötuotteiden vähentäminen, asianmukainen kierrätys, vähäpäästöiset kulkutavat, sekä hyötyliikunnan ja kasvispainotteisen ruokavalion edistäminen. Samoin laitteiden ja apuvälineiden elinkaaren tarkastelu sekä esimerkiksi alueelliset apuvälinelainaamot ovat osa kiertotaloutta. Viheralueita ja luontolähtöisiä terapioita tulisi hyödyntää enemmän, samoin järjestö- ja yhteisöllistä toimintaa ja tarkoituksen mukaista etäkuntoutusta ja digitaalisia menetelmiä. Organisaatiotasolla tekoina nähdään esim. energian säästötoimenpiteet, jätteiden vähentämispolitiikka ja uusiutuvan energian käyttö terveydenhuollon organisaatioissa. Yhteiskunnallisina toimina nähdään kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien hiilijalanjäljen pienentäminen sekä kestävämmän terveydenhuollon rakenteiden edistäminen, sekäarkiaktiivisuutta tukeva kaupunkisuunnittelu ja muu yhteiskunnallinen vaikuttaminen (Nykänen, Salonen, Louhiala & Sarnikorpi 2025; Swärdh & Maric 2024; IPCC 2023; EPTA 2020).

Ilmastonmuutoksella sekä luontokadolla on merkittäviä vaikutuksia ihmisen terveyteen. Fysioterapeutit, kuten muut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat luotettuja ammattilaisia, joiden sanalla on painoarvoa myös kestävyyskriisiin liittyen (Swärdh & Maric 2024; Tiitta, Cubelo, McDermott-Levy, Jaakkola & Kuosmanen 2024; McDermott-Levy, Jacman-Murphy, Leffers & Jordan 2019).

Esimerkkejä LapinKIERTO-hankkeen terveysnäkökulmaisista yrityspiloteista, case Onnela

LapinKIERTO – hankkeessa fysioterapeuttista näkökulmaa on päässyt haastamaan ja kehittämään. Hankkeessa kehitetyssä kiertotalouskatselmuksessa on perinteisempien kiertotalousnäkökulmien, kuten päästöjen, resurssien ja energiankäytön ynnä muun lisäksi tarkasteltu myös esimerkiksi yritysten tilannetta esteettömyyden ja saavutettavuuden suhteen, sekä pohdittu kiertotalouden toimenpiteiden vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin. Tässä tarkastelussa fysioterapeuttisella osaamisella on ollut lisäarvoa. Samoin sosiaalisen kestävyyden osa-alueita on tarkasteltu osana kiertotalouskatselmusta, esim. työhyvinvoinnin, toiminnan yleisen hyväksyttävyyden, yhteisöllisyyden tukemisen ja asiakaskunnan osallistamisen näkökulmista, ja tässä on voitu hyödyntää uudella tavalla myös fysioterapiaosaamista.  Samoin esimerkiksi rakennusten ja tilojen muunneltavuus ja modulaarisuus ovat osa kiertotalousajattelua, mutta tärkeitä myös esteettömyyden ja saavutettavuuden näkökulmista.

LapinKIERTO-hankkeessa tehtiin yhteistyötä Yhteisökoti Onnelan kanssa, joka on Kolarissa toimiva kodinomaista yhteisöasumista tarjoava yksikkö, jossa toiminimellä toimivat hoiva-alan yrittäjät tuottavat ihmisläheisiä ja osallisuutta ja ikääntyneiden itsemääräämistä kunnioittavia ikääntyneiden ja muistisairaiden hoivapalveluita. Keskusteluyhteys erittäin positiivisesti ja pro-aktiivisesti kiertotalouteen ja kestävään kehitykseen suhtautuvan yrittäjäperheen kanssa on ollut erittäin hedelmällistä hanketyön näkökulmasta. Sekä hanketyöntekijät, että sanojensa mukaan myös yrittäjät ovat saaneet arvokasta tukea ajattelulleen yhteisten keskustelu- ja ideointipalavereiden myötä, sekä kohdekäyntien ja toimintamallien tarkasteluiden kautta. Onnelaan on tehty kiertotalouskatselmus LapinKIERTO-hankkeen toimesta, ja kartoituksessa esiin tulleet asiat ovat johtaneet uusiin pilotteihin ja toimintamallien kokeiluihin sekä aukikirjoitukseen.

Suomi on maailman kärkeä aikuisten inkontinenssituotteiden kulutuksessa, käytämme niitä kolmanneksi eniten. Syitä tähän voidaan olettaa olevan useita, esimerkiksi synnytysten jälkeinen jälkihoito ja -ohjaus, tai sen puutteellisuus sekä aiheen stigmatisointi. Inkontinenssituotteet muodostavat yhdessä muiden vaippa- ja kuukautistuotteiden kanssa merkittävän osan sekajätteestä. (Mäkinen 2024; Vaittinen, Koljonen, Asikainen & Laatikainen 2024). Onnelassa havahduttiin siihen, että useilla ikääntyneillä muistisairailla, jotka muuttivat heidän tiloihinsa asumaan, oli vaippoja käytössä tarpeeseen nähden liikaa, ja muita toimenpiteitä inkontinenssiongelmien hoitamiseksi oli tehty vain vähän.Onnelassa on otettu systemaattisesti tavoitteeksi, että ikäihmiset ulkoilevat kuntonsa mukaan päivittäin, vatsan toiminnasta huolehditaan ravitsemuksella ja lääkkeitä tarkistetaan säännöllisesti hoitavan lääkärin kanssa, ja muutoinkin muistisairaiden toimintakyvyn vahvistamiseen panostetaan kuntouttavan hoitotyön ja verkostojen avulla erittäin paljon. Tällä on havaittu selkeästi vaippojen tarpeen vähentymistä, kun esimerkiksi yöllistä sekavuutta tai kaatumisriskiä on pystytty vähentämään, jolloin myös omatoimiset WC-asioinnit ovat onnistuneet turvallisesti. Vaippojen määrän vähentymistä on pystytty seuraamaan konkreettisesti esimerkiksi jäteastioiden tyhjennysvälien pidentymisellä, pyykin määrän sekä vaippatilausten määrän, ja virtsatietulehdusten vähentymisellä. Onnelan hoivayrittäjien kanssa on LapinKIERTO-hankkeessa aukikirjoitettu tätä toimintamallia (kuvio 1).

Kuvio 1. Versio Onnelan inkontinenssisuojien käytön vähentämisen toimintamallista

Tulee huomioida, että vastuu kestävämpien ratkaisujen kehittämisestä on yhteiskunnalla ja teollisuudella, ei inkontinenssisuojia käyttävillä yksilöillä, tai hoivayrittäjillä. Kestävä inkontinenssihoito edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa yhdistetään infrastruktuuri, teknologia ja hoitokäytännöt. Inkontinenssinhoidon tulevaisuus vaatii rakenteellisia muutoksia terveydenhuollossa, jätehuollossa ja tuotekehityksessä. Kestävä hoito perustuu ennaltaehkäisyyn, tehokkaisiin hoitomuotoihin ja ympäristöystävällisiin teknologioihin, jotta kertakäyttöisten suojien tarve vähenisi (Vaittinen, Koljonen, Asikainen & Laatikainen 2024). Kuitenkin ihmislähtöisten toimintamallien ruohonjuuritason tarkastelu voi tuoda asiaa laajemminkin ihmisten ja fysioterapian ammattilaisten tietoisuuteen.

Onnelan asumisyksikössä on lisäksi haluttu panostaa ja kohdentaa huomiota asukkaiden osallistamiseen arjen tasolla moniin kodin askareisiin, kuten ruokahuoltoon, leivinuunin lämmitykseen sekä kodin yleiseen siisteyteen ja toiminnallisuuteen. Tästä inspiroituneena LapinKIERTO-hankkeessa on myös keskustelu ja pilotoitu yksikön tiloissa esteettömiä ja saavutettavia kierrätysratkaisuja, joissa asukkailla ja henkilökunnalla on ollut mahdollisuus osallistua työpajan muodossa aiheen käsittelyyn. Työpajassa pohdittiin esimerkiksi, miten kävelyn apuvälinein pystyy liikkumaan turvallisesti ja esteettömästi kierrätyspisteille. Ohjeita ja kuvakkeita mietittiin, mutta haluttiin myös mahdollistaa osallistuminen ohjattuna jätteiden lajitteluun asianmukaisesti aseteltujen ja opastettujen jäteastioiden avulla (kuvio 2).

Kuvio 2. LapinKIERTO-hankkeen esteetön ja saavutettavakierrätys – työpaja Yhteisökoti Onnelan tiloissa

Tulevaisuudessa Lapin ammattikorkeakoulussa on hyvä jatkaa kiertotalouden käsittelyä myös sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmista monialaisissa hanke- ja opetustiimeissä, ja osallistaa toimijoita yhä enemmän kestävien ratkaisujen luomiseksi. Fysioterapian tulisi olla sekä vaikuttavaa, että vastuullista ja kestävää.

Lähteet

EPTA 2020. Environmental Physiotherapy Agenda 2023. Viitattu 4.8.2025 https://environmentalphysio.com/education/ept-agenda-2023/.

Grotenfelt-Enegren, M., Holmström, C. & Laisi, J. 2023. Planetaarinen terveys toimii siltana ihmisen terveyden ja kestävyyden edistämisen välillä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2023;139(10):835-42. Viitattu 12.8.2025 https://www.duodecimlehti.fi/duo17695.

HCWH 2025. Health Care Without Harm (HCWH) Europe. Viitattu 5.9.2025 https://europe.noharm.org/.

HUS 2022. Ilmastotiekartta kohti hiilineutraaliutta 2030. Viitattu 16.8.2025 https://www.hus.fi/sites/default/files/2022-08/HUS_ilmastotiekartta_6_2022.pdf.

IPCC 2023. CLIMATE CHANGE 2023, Synthesis Report, Summary for Policymakers. Viitattu 13.9.2025 https://www.ipcc.ch/report/ar6/syr/downloads/report/IPCC_AR6_SYR_SPM.pdf.

Lapin ammattikorkeakoulu 2025. Opetussuunnitelma, fysioterapeuttikoulutus. Viitattu 5.9.2025 https://opinto-opas-amk.peppi4.lapit.csc.fi/708/fi/93/3991.

Lapin ammattikorkeakoulu 2024. LapinKIERTO-hanke Kiertotalousosaaminen Lapin yritysrajapinnassa. Viitattu 13.9.2025 https://lapinamk.fi/lapinkierto-hanke-kiertotalousosaaminen-lapin-yritysrajapinnassa/.

Lapin hyvinvointialue 2023. Lapin hyvinvointialuestrategia. Viitattu 1.9.2025 https://lapha.fi/documents/594637/766960/Lapin-hyvinvointialuestrategia.pdf.

Lappia 2023. Läsnäoleva kohtaaminen – Yhteisöasumisesta vetovoimaa yrittäjyyteen -hanke. Viitattu 14.8.2025 https://www.lappia.fi/hanke/lasnaoleva-kohtaaminen-yhteisoasumisesta-vetovoimaa-yrittajyyteen/.

McDermott-Levy, R., Jackman-Murphy, K., Leffers, J. M., & Jordan, L., 2019. Integrating Climate Change Into Nursing Curricula. Nurse Educator, 44(1), 43–47. Viitattu 12.8.2025 https://doi.org/10.1097/NNE.0000000000000525.

Mäkinen, T. 2024. Turhan paksua. Tehty-lehti 11/2024. Viitattu 12.8.2025 https://www.tehylehti.fi/fi/toissa/turhan-paksua.

Nykänen, K., Salonen, E., Louhiala, P. & Sarnikorpi, E. 2025. Kestävä kehitys. Miten fysioterapialla voidaan tukea YK:n tavoitteita? Kestävä kehitys fysioterapiassa. Fysioterapia 4, 2025.

Palstam, A., Andersson, M., Lange, E., ja Grenholm, A. 2021. A Call to Include a Perspective of Sustainable Development in Physical Therapy Research. PTJ: Physical Therapy & Rehabilitation Journal | Physical Therapy, 2021;101:1–4. DOI: 10.1093/ptj/pzaa228.

Pulkki, J., Wulff, P., Iivonen, S., Alanko, L., Alhola, K., Frilander, O., Hiilamo, H., Meriläinen, P., Nissinen, A., Savolainen, H. & Suomalainen, E. 2023. Ekologisesti kestävä sosiaali- ja terveydenhuolto: Selvitys kansallisesta tavoitteesta ja ohjausmekanismeista. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:49 Viitattu 17.8.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-491-0.

Salonen, E. & Sarnikorpi, E. 2024. Kestävä kehitys fysioterapiassa – kirjallisuuskatsaus Laurea-ammattikorkeakoulun fysioterapeuttikoulutukselle Viitattu 4.9.2025 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/870423/Sarnikorpi_Salonen.pdf?sequence=2&isAllowed=y.

Swärdh, E. & Maric, F 2024. From knowledge to action: fostering advocacy skills for planetary health in physical therapy. PTJ: Physical Therapy & Rehabilitation Journal 104 (11), 130 Viitattu 16.8.2025 https://doi.org/10.1093/ptj/pzae130.

THL 2025. Planetaarinen terveys ja hyvinvointi.  Viitattu 12.9.2025 https://thl.fi/aiheet/ymparistoterveys/ajankohtaista/planetaarinen-terveys-ja-hyvinvointi.

Tiitta, I., Cubelo, F., McDermott-Levy, R., Jaakkola, J. & Kuosmanen, L., 2024. Climate change integration in nursing education: A scoping review. Nurse Education Today, 139, 106210. Viitattu 12.8.2025 https://doi.org/10.1016/j.nedt.2024.106210.

Vaittinen, T., Koljonen, K., Tella, S., Asikainen, E. & Laatikainen, K. 2024. Holistically sustainable continence care: A working definition, the case of single-used absorbent hygiene products (AHPs) and the need for ecosystems thinking. Proceedings of the Institution of Mechanical Engineers, Part H: Journal of Engineering in Medicine, 238(6), 667-681.

WHO 2025. Climate Change and Health. Viitattu 13.8.2025 https://www.who.int/teams/environment-climate-change-and-health/climate-change-and-health.

World physiotherapy 2023. Climate change and health – policy statement. Viitattu 3.9.2025 https://world.physio/sites/default/files/2024-01/PS-2023-Climate-change.pdf.

---

Rakennusten uusiokäyttö matkailuliiketoiminnassa

Sari Nisula, Sanna-Mari Renfors, Mirva Tapaninen

Johdanto

Matkailuala on riippuvainen erilaisista resurssivirroista. Se hyödyntää toiminnassaan suuria määriä uusiutumattomia luonnonvaroja, kuluttaa runsaasti energiaa ja vettä sekä tuottaa jätettä. Ala on erittäin monimuotoinen ja monimutkainen erilaisten toimijoiden ekosysteemi, ja siten vahvasti kytköksissä monenlaisiin arvoketjuihin ja niiden toimijoihin. Tämän vuoksi matkailualan ja sen arvoketjujen toimijoilla on merkittävä rooli kiertotalouteen siirtymisessä ja sen edistämisessä. Kiertotalous nähdäänkin työkaluna matkailualan kestävyyden ja vastuullisuuden edistämiseksi sekä mahdollisuutena vastata alan aiheuttamiin negatiivisiin vaikutuksiin. Se rajoittaa matkailuun liittyvän tuotannon ja kulutuksen ympäristövaikutuksia ja tukee toimijoita vastuullisen lähestymistavan omaksumisessa. Kiertotalous on näin ollen edellytys matkailualan kestävälle kehitykselle, sillä on merkittävä rooli alan uudistumisessa ja se voi toimia kiertotalouden edistäjänä ja mahdollistajana sen arvoketjuille. (Renfors 2025.)

Matkailualan yritykset voivat edistää kestävää kehitystä hyödyntämällä kiertotalouden periaatteita monin eri tavoin. Erityisesti yritysten tulee osata analysoida, optimoida ja uudistaa resurssien käyttöä sen arvoketjun ja yrityksen tasolla. Yleisesti alan yritykset, kuten hotellit ja ravintolat, soveltavat kiertotaloutta vähentämällä, kierrättämällä tai uudelleenkäyttämällä resursseja. Kiertotaloudessa kyse on kuitenkin myös kulttuuriperinnön säilyttämisestä, rakennusten uusiokäytöstä ja uuden elämän antamisesta niille hyödyntämällä rakennuksia uusiin käyttötarkoituksiin. Olemassa olevat rakennukset ovat siten merkittävä mahdollisuus ja resurssi matkailulle sekä sen tuotteistamiselle, sillä rakennettu matkailuympäristö on olennainen osa matkailukokemusta.

Rakennuksen uusiokäytöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä sen toiminnan tarkoituksen muuttamista ja/tai laajentamista toiseen tarkoitukseen, jolloin vältytään rakennuksen elinkaaren päättymiseltä. Monet matkailukäytössä toimivat rakennukset ovat aikaisemmin toimineet esimerkiksi erilaisina toimitiloina niin yksityisessä liiketoiminnassa kuin julkisen sektorin toiminnoissa. Näiden potentiaali on onneksi huomattu myös matkailutarkoituksessa ja lähdetty muuttamaan rakennusten toiminnan tarkoitusta. Vastuullisen matkailurakentamisen näkökulmasta tärkeät päätökset liittyvätkin olemassa olevan rakennetun ympäristön käyttöön. (Aarras 2023.)

Esimerkkejä rakennusten uusiokäytöstä matkailuliiketoiminnassa

Entisiä toimitiloja

Hotelli Metsähirvas Rovaniemellä toimii 1930-rakennetussa entisessä metsävartijakoulussa. Paikan historia ulottuu jo 1900-luvun alkuun saakka, jolloin Tsaari Nikolai II antoi käskyn perustaa tilalle kyseisen koulun. Rakennus kuitenkin paloi ja vuonna 1931 rakennettu uusi rakennus on toiminut tämän jälkeen eri käyttötarkoituksissa kuten sotasairaalana ja metsäalan oppilaitoksena. Hotellitoiminta rakennuksessa alkoi vuonna 2018. Hotellissa on huoneita ja huoneisto, sekä ravintolapalveluja. Hotellissa on myös kokoustiloja ja tarjolla erilaisia aktiviteetteja. (Metsähirvas 2025.)

Paimion parantola on vuonna 1933 tuberkuloosisairaalaksi valmistunut Aino ja Alvar Aallon suunnittelema parantolakokonaisuus. Aluetta on laajennettu leikkaussiivellä ja hoitajien asuinrakennuksella 50- ja 60-luvuilla, ja 60-luvulla sairaalan käyttötarkoitus alkoi muuttua yleissairaalaksi. Sairaalatoiminta tiloissa loppui 2010-luvun puolivälissä, ja tilojen jatkokäytöstä on keskusteltu siitä lähtien. Aluetta on pidetty ainutlaatuisena kokonaistaideteoksena, joka on nykyään avoinna yleisölle tutustumista ja opastettuja kierroksia varten, ja alueella järjestetään myös tapahtumia. (Paimion parantola 2025.)

Cafe Hostel Koti on matkailukäyttöön remontoitu entinen pankki. Cafe Hostel Kodissa on tarjolla matkailijoille majoitusta aamiaisineen mutta myös paikallisille se on tuttu kahvila, jossa kohdataan monesti ystäviä lounaan merkeissä tai pidetään kokouksia. Cafe Hostel Kotiin on jätetty näkyville pankin tuntua ja erilaisia elementtejä, esimerkiksi alakerrassa näkyy vielä pankkiholvin ovi. Paikka huokuu näin ollen rakennuksen historiaa. Cafe Hostel Kodissa tuntee olevansa kuin kotona, sillä paikassa huokuu aitous ja kodinomaisuus. Omistajat halusivat paikan olevan helposti lähestyttävä ja sellainen, että sinne tuntevat olonsa tervetulleiksi niin matkailijat kuin paikallisetkin. (Cafe Hostel Koti 2025.)

Vanhoja vankiloita

Helsingissä ja Turussa on puolestaan remontoitu Katajanokan ja Kakolan vankilat matkailukäyttöön. Home Hotel Katajanokka on rakennettu vuonna 1837 vankilaksi ja vuonna 2007 saneerattu hotellikäyttöön. Myös siellä näkyy rakennuksen historia ja tarinat, esimerkiksi rakennuksen keskikäytävä, punatiilinen ulkoseinä sekä puistoa ympäröivä korkea muuri on säästetty viestimään rakennuksen pitkästä ja värikkäästä historiasta Museoviraston kansallisperintölautakunnan suojeluksen vuoksi. Hotellihuoneet ovat entisiä sellejä – luohan se ihan erilaisen tunnelman kuin ihan perinteinen hotelli. (Home Hotel Katajanokka 2025.) Hotel Kakolan tunnuslause “Ennen tänne jouduttiin, nyt tänne päästään”, kuvaa hyvin hotellin historiaa. Ennen pahamaineinen vankila on nykyisin elämyksiä tarjoava moderni hotelli, josta löytyy niin majoitusta, ruokaa, kokous- ja juhlatiloja kuin kylpyläpalvelujakin. (Hotel Kakola 2025a.) Kakolanmäen historia alkaa jopa 1700-luvulta lähtien ja ensimmäinen rakennus sinne on tehty v. 1853. Hotellina rakennus aloitti vuonna 2020. (Hotel Kakola 2025b).

Merenkulkuun liittyviä vanhoja rakennuksia

Paikallista merellistä kulttuuriperintöä hyödynnetään usein matkailuliiketoiminnassa, erityisesti majoitustarkoituksessa. Esimerkiksi 1950-luvun alussa Rauman edustan uloimmalle luodolle rakennettu Kylmäpihlajan majakka ja luotsiasema toimivat nykyään merellisenä majakkahotellina. Kotkassa ja Torniossa puolestaan voi majoittua rakennuksissa, jotka toimivat aikanaan Rajavartiolaitoksen merivartioasemina ja -tukikohtina. Suomenlinnan historiallisessa merilinnoituksessa tarjotaan hostellimajoitusta vuonna 1908 rakennetussa rakennuksessa, joka toimi pitkään saaren kansakouluna (Hostel Suomenlinna 2025). Turun satamassa sijaitseva vuonna 1899 valmistunut makasiini, johon varastoitiin ulkomailta saapuvia tavaroita niiden tullikäsittelyä varten, on toiminut hotellina vuodesta 1986 lähtien (Tuominen 2025).

Museot kulttuuriperinnön ylläpitäjinä

Paikallista tai alueellista historiaa on säilytetty kotiseutumuseotyppisiin käyntikohteisiin. Rovaniemellä on Kotiseutumuseo sekä Metsämuseo, joissa vierailijoilla on mahdollisuus tutustua paikalliseen historiaan rakennusten ja miljöön kautta. Metsämuseo esittelee tukkijätkäkulttuuria ja tämän kautta myös osaltaan Lapin alueen vaurastumisen historiaa rakennuksilla, joita on siirretty museoalueelle eri puolilta Lappia 1960-luvulta alkaen. Museovierailija tutustuu aiheeseen tutustumalla museon alueelle sijoitettuihin vanhoihin rakennuksiin, ja rakennuksissa esillä oleviin esineisiin ja esittelyihin. Alueella on tukkikämppiä, tallirakennus, pirtti, talli, ja makasiineja. Näiden lisäksi on esillä myös metsätyöhön ja sen muutoksiin liittyviä työkaluja ja laitteita. (Lapin metsämuseo 2025) Toinen alueen historiaa esittelevä kohde Rovaniemellä on kotiseutumuseo, jonka alueella on neljä alkuperäistä ja 13 muualta siirrettyä rakennusta. (Totto ry 2025) Näissä kohteissa on museotoiminnan lisäksi mahdollisuuksia tilojen vuokraamiseen eri tarkoituksia varten, mutta majoitustoimintaa ei ole tarjolla kummassakaan kohteessa.

Yhteenveto

Uudelleenkäytetty rakennus tuo kestävää lisäarvoa matkailulle. Rakennusten uusiokäyttö matkailutarkoituksessa saa aikaan runsaasti positiivisia ympäristövaikutuksia vähentäen rakentamisesta ja uusien rakennusmateriaalien valmistuksesta koituvaa energian kulutusta ja hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi taloudellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta vajaakäytössä olevien rakennusten innovatiivinen uudelleenkäyttö lisää alueiden vetovoimaa ja parantaa asukkaiden elämänlaatua. Uusiokäytön avulla voidaan ylläpitää alueen monimuotoisuutta ja aitoutta erityisesti harvaan asutuilla alueilla säilyttäen ne elinvoimaisina, asuttuina ja jopa houkutellen alueelle uusia asukkaita. (Lappi-sopimus 2022–2025, 23.)

Samalla yhteistä esimerkeille on, että ne ovat keino suojella kulttuurihistoriallisia kohteita sekä ylläpitää ja säilyttää paikallisia perinteitä. Monet näistä rakennuksista ovatkin suojeltuja tai niiden saneeraajat haluavat kunnioittaa vanhaa rakennusperinnettä. Näin ollen rakennusten uusiokäyttö matkailussa tuo esille paikan historiaa ja tarinaa lisäten tietoisuutta paikallisesta kulttuuriperinnöstä. Elämyksellisen matkailukokemuksen lisäksi tämä vahvistaa asukkaiden identiteettiä sekä säilyttää rakennukset seuraaville sukupolville. Voidaankin todeta, että erityisesti maaseudulla moni rakennus olisi autioitunut ja lopulta rapistunut, jos niille ei olisi löydetty uutta käyttöä.

Teeman ympärille on syntynyt Lapin ammattikorkeakoulussa myös kehittämishankkeita. Lapin ammattikorkeakoulu on mukana Euroopan Unionin Interreg Aurora -rahoitusohjelman Re-Archtive North (ReNo) -hankkeessa, joka tukee rakennusten kestävää uusiokäyttöä matkailun, kulttuurin, asumisen, liiketoiminnan ja sosiaalisten innovaatioiden tarpeisiin, edistäen alueiden vetovoimaa ja kestävää kasvua. Hankkeessa kerätään hyviä käytänteitä ja menestystarinoita sekä kehitetään työkaluja ja menetelmiä historiallisten, tyhjillään tai vajaakäytöllä olevien rakennusten kestävään uusiokäyttöön.  Vaikka nämä rakennukset koetaan usein rasitteiksi, ReNo –hankkeessa haasteet käännetään mahdollisuuksiksi. Hankkeen slogan onkin ”Breathing new life into old walls”.

Lisäksi Euroopan Unionin COSME-rahoitusohjelman Inspires-hankkeessa kehitetään ja tuetaan pienten sekä keskisuurten matkailuyritysten kaksoissiirtymää. Hankkeessa kiertotalous nähdään yhdeksi kestävän matkailun työkaluksi ja yrityksiä rohkaistaan kehittämään erilaisia kiertotalouskäytänteitään hankkeessa myönnettävällä yritysrahoituksella. Rakennusten uusiokäyttö on yksi mahdollisista teemoista, joiden hyödyntämiseen eri tavoin matkailuyritykset voivat hakea yritysrahoitusta. Lisäksi matkailualan toimijoita koulutetaan hankkeessa kiertotalouden mahdollisuuksista matkailussa.

Kiertotaloutta voi siis ajatella hyvin laajasti ja innovatiivisesti myös matkailussa, vaikka kiertotalouden mahdollisuuksia alalla on harvemmin huomioitu. Tämä ei ole ainoastaan aurinkopaneelien asentamista yritysten katolle tai ruokahävikin vähentämistä ravintolassa, vaan mahdollisuuksia tehdä kiertotaloustekoja löytyy monenlaisia. Uusien ratkaisujen löytäminen edellyttää kuitenkin onnistuakseen monialaista yhteistyötä ja osaamisen hyödyntämistä sekä kykyä katsoa toimintaympäristöä uusin silmin. 

Artikkeli on kirjoitettu osana Re-Archtive North – Innovative strategies for the re-use and re-activation of the architectural heritage in Northern peripheral areas (Interreg Aurora, Euroopan unionin osarahoittama) ja Inspires – Initiatives for Sustainable Innovative Practices, Resilience, and Empowerment in Tourism SMEs (COSME, Euroopan unionin osarahoittama) – hankkeita, kuvio 1).

Kuvio 1. Artikkelin kirjoituksen tukena toimivien hankkeiden logot

Lähteet

Aarras, N. 2023. Kiertotalous matkailurakentamisen suunnittelussa. Teoksessa Veijola S. (toim.) Matkailunkestävä Suomi? Vastuullinen suunnittelu kulttuuri- ja luontoympäristöissä. Tietolipas; Nro 283, 347–380. Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Cafe Hostel Koti 2025. Viitattu 1.9.2025 https://hostelcafekoti.fi/.

Home Hotel Katajanokka 2025. Viitattu 1.9.2025 https://www.strawberry.fi/hotellit/suomi/helsinki/home-hotel-katajanokka/

Hostel Suomenlinna 2025. Viitattu 1.9.2025 https://www.hostelhelsinki.fi/.

Hotel Kakola 2025a. Viitattu 1.9.2025 https://www.hotelkakola.fi/.

Hotel Kakola 2025b. Viitattu 1.9.2025 https://www.hotelkakola.fi/historia/.

Lapin liitto 2025. Lappi-sopimus 2022–2025, 23, 26. Viitattu 4.9.2025 https://www.lapinliitto.fi/wp-content/uploads/2022/02/Lappi-sopimus-2022-1.pdf.

Lapin metsämuseo 2025. Viitattu 3.9.2025 https://www.lapinmetsamuseo.fi/rakennukset-ja-kohteet.

Metsähirvas 2025. Viitattu 3.9.2025 https://www.metsahirvas.fi/huoneet/historia.

Paimion parantola 2025. Viitattu 3.9.2025. https://paimiosanatorium.com/fi/parantola/historia/.

Renfors, S-M. 2025. Educating for Circular Economy: The Key Competencies of Future Tourism Professionals. Teoksessa Ramazanova, M., Marques, J. & Albuquerque, H. (toim.) Tourism and Climate Change: Research on Global Challenges and Opportunities.  Springer. Ilmestyy syyskuussa 2025.

Totto ry 2025. Viitattu 3.9.2025 https://www.totto.fi/museo/.

Tuominen, H. 2025. Koristeellinen warranttimakasiini, nykyinen hotelli Seaport, on Turun sataman komein rakennus. Nostalginen Turku. Viitattu 1.9.2025 osoitteessa: https://www.jalkipeli.net/koristeellinen-warranttimakasiini-nykyinen-hotelli-seaport-on-turun-sataman-komein-rakennus/.

---

OSA VII
HIILIJALANJÄLKI JA KIERTOTALOUDEN MITTAAMINEN

---

ARTEKI-hanke, teräsrakentamisen kiertotalous ja hiilijalanjälki

Johanna Aarnio-Keinänen, Juha-Matti Raappana, Mika Turska, Raimo Vierelä

Teräsrakentamisen kiertotalouspotentiaali ja hiilijalanjälki

Teräsrakentamisella on merkittävä potentiaali hyödyntää kiertotalouden periaatteita tulevaisuudessa. Näihin kuuluvat muun muassa kierrätetyn teräksen käyttö, modulaarinen rakentaminen, rakennusten purkaminen ja materiaalien uudelleenkäyttö, digitaaliset innovaatiot ja suunnittelun optimointi sekä palvelupohjaiset liiketoimintamallit. Kiertotalouden periaatteiden integroiminen teräsrakentamiseen voi tehokkaasti vähentää rakennusalan ympäristövaikutuksia ja edistää kestävää kehitystä.

Teräsrakentamisen hiilijalanjälki vaihtelee riippuen monista tekijöistä, kuten käytetyistä materiaaleista, tuotantoprosesseista, kuljetuksista ja rakennusmenetelmistä. Teräksen valmistusprosessi, erityisesti raaka-aineiden louhinta ja valmistus, voivat olla hiilidioksidipäästöjen kannalta merkittäviä, mutta toisaalta teräksen kierrätysaste ja rakennusten pitkäikäisyys voivat vaikuttaa merkittävän pienentävästi hiilijalanjälkeen.

Hiilijalanjälki kattaa kaikki ilmastopäästöt, jotka syntyvät rakennuksen elinkaaren eri vaiheissa, mukaan lukien materiaalien valmistus, kuljetus, rakentaminen, käyttö, ylläpito ja lopulta hävittäminen tai kierrätys. Teräsrakentaminen voi olla suhteellisten hiilidioksidipäästöjen näkökulmasta tehokas ratkaisu useista syistä. Vaikka teräksen valmistus on energiavaltaista ja aiheuttaa merkittäviä päästöjä, sen käyttöön liittyvät ominaisuudet voivat pienentää rakennuksen tai rakenteen kokonaispäästöjä koko elinkaaren aikana. On kuitenkin tärkeää huomata, että teräksen hiilijalanjälki vaihtelee merkittävästi eri rakennusten ja hankkeiden välillä riippuen monista tekijöistä. Siksi kestävän kehityksen periaatteiden noudattaminen ja rakennustoiminnan ympäristövaikutusten jatkuva vähentäminen ovat keskeisiä tavoitteita. (Teräsrakenneyhdistys 2024a.)

Keskeisiä tekijöitä, jotka tukevat teräsrakentamisen tehokkuutta suhteessa hiilidioksidipäästöihin, ovat:

• Pitkä käyttöikä: Teräsrakenteet ovat kestäviä ja säilyttävät ominaisuutensa pitkään, mikä vähentää uusimisen ja korjaamisen tarvetta.
• Kierrätettävyys: Teräs voidaan lähes kokonaan kierrättää ilman laadun heikkenemistä, mikä pienentää uusien raaka-aineiden tarvetta ja vähentää päästöjä.
• Materiaalitehokkuus: Teräs mahdollistaa kevyiden, mutta vahvojen rakenteiden toteuttamisen, jolloin tarvittavan materiaalin määrä voi jäädä vähäisemmäksi kuin vaihtoehtoisilla ratkaisuilla.
• Rakentamisen tehokkuus: Teollisesti esivalmistetut teräsrakenteet nopeuttavat työmaavaihetta ja voivat pienentää rakentamisen aikaisia päästöjä.

Näiden ominaisuuksien ansiosta teräsrakentaminen voi tietyissä tapauksissa olla ympäristönäkökulmasta perusteltu ja tehokas ratkaisu, erityisesti silloin, kun rakennusten suunnittelussa hyödynnetään kiertotalouden periaatteita ja pyritään minimoimaan koko elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset.

Teräsrakentamisen hiilijalanjälkeä voidaan pienentää hyödyntämällä kiertotalouden liiketoimintamalleja. Käytännön esimerkkejä ovat teräksen kierrätettävyys, joka vähentää neitseellisten raaka-aineiden käyttöä, sekä kevyet rakenteet, jotka pienentävät kuljetusten aiheuttamia päästöjä. Teräksen pitkäikäisyys ja kestävyys puolestaan vähentävät korjausten ja uusimisten tarvetta. Modulaarinen rakentaminen säästää materiaaleja ja vähentää rakentamisen aikaisia päästöjä. Lisäksi teräsrakenteet voidaan purkaa ja ottaa uudelleen käyttöön, mikä edelleen pienentää uusien materiaalien tarvetta. Kiertotalous tarjoaa monipuolisia käytäntöjä ja strategioita, joiden avulla voidaan vähentää rakennusten ympäristökuormitusta ja edistää resurssien tehokkaampaa hyödyntämistä. (Teräsrakenneyhdistys 2024b.)

Hiilijalanjälkilaskuri tukemassa vastuullista teräsrakentamista

ARTEKI-hankkeen yhtenä konkreettisena tuloksena on kehitetty uusi hiilijalanjälkilaskentatyökalu (kuvio 1), joka vastaa erityisesti teräsrakentamisen tarpeisiin. Laskuri on toteutettu tiiviissä yhteistyössä Ilmastoapu Oy:n ja hankkeeseen osallistuneiden yritysten kanssa, joiden avulla työkalua testattiin käytännön olosuhteissa.  Laskentatyökalun laskentaperiaatteet pohjautuvat cradle-to-gate-malliin, eli modulit A1-A3. Laskennassa huomioidut päästölähteet sisältävät tuotannossa käytettävien raaka-aineiden valmistuksen ja kuljetuksen, pakkausmateriaalit ja muut apuaineet, tuotantoprosesseissa kulutetut polttoaineet ja energian, sekä tuotantoprosesseissa syntyvän jätteen käsittelyn ja materiaalihäviöt. Työkalu keskittyy tuotteen valmistusvaiheen ilmastovaikutuksiin, mutta sen joustavuus mahdollistaa myös muiden materiaalien arvioinnin.

Kuvio 1. ARTEKI-hiilijalanjälkilaskuri

Laskuri on ladattavissa ARTEKI-hankkeen verkkosivuilta. Laskuri on tehty käyttäjäystävälliseksi ja selkeäksi. Toimintaa ja käyttöä helpottaa infopainike (kuvio 2), joka opastaa käyttäjää eri tilanteissa. Laskenta etenee vaiheittain: ensin kartoitetaan kaikki päästöjä aiheuttavat toiminnot, kuten materiaalien käyttö, energiankulutus ja logistiikka. Tämän jälkeen päästöt lasketaan todennettujen menetelmien ja kansainvälisten päästökerrointen avulla. Tulokset muunnetaan hiilidioksidiekvivalentiksi (CO₂e). Lopuksi laskennan tulokset raportoidaan joko sisäisesti kehittämisen tueksi tai ulkoisesti osana vastuullisuusviestintää.

Kuvio 2. ARTEKI-laskurin infopainikenäkymä

Laskurin kehitystyö pohjautui käytännönläheiseen lähestymistapaan, jossa yritysten tarpeet ja osaaminen otettiin huomioon. Hankkeen aikana järjestettiin työpajoja, joissa osallistujat perehtyivät hiilijalanjäljen laskennan perusteisiin, kiertotalouden liiketoimintamalleihin ja vastuullisuuden merkitykseen osana teollista toimintaa. Yritykset oppivat tunnistamaan oman   kolmeen luokkaan: suorat päästöt (scope 1), ostoenergiasta syntyvät epäsuorat päästöt (scope 2) ja muut epäsuorat päästöt (scope 3), joihin kuuluvat esimerkiksi hankinnat, matkustaminen ja jätteet. Scope 3 -luokan laajuus korostaa laskennan merkitystä koko arvoketjun näkökulmasta, sillä suurin osa yritysten päästöistä syntyy usein juuri välillisistä lähteistä. (WWF 2022.)

Hitsausrailogeometria ja materiaalivalinnat terästuotteen hiilijalanjäljen optimoinnissa

ARTEKI-hankkeen hitsausdemonstraatiot toteutettiin Lapin ammattikorkeakoulun Älypajassa. Demonstraatiot tarjoavat konkreettisia esimerkkejä siitä, miten teräsrakentamisen prosesseja voidaan kehittää kohti vähähiilisempää tuotantoa ja niissä keskityttiin erityisesti hitsausprosessien ilmastovaikutuksiin, vertaillen eri teräslaatuja ja hitsausrailogeometrioita.

Ensimmäisessä demonstraatiossa vertailtiin kahden eri paksuisen, mutta laskennallisesti lujuusominaisuuksiltaan vastaavien teräslaatujen, S355K2 ja Strenx 700MC Plus, hiilijalanjälkeä (kuvio 3). Tulokset osoittivat, että ohuemman Strenx-suurlujuusteräksen käyttö vähensi merkittävästi kokonaispäästöjä vertailtaessa paksumpaan S355K2 rakenneteräkseen. Suurin ero syntyi teräksen valmistuksesta, kun taas hitsaussähkön ja kuljetuksen vaikutus hiilijalanjälkeen jäi vähäiseksi. Paksumman S355K2:n hitsauksessa kului enemmän lisäainetta, mikä kasvatti sen hiilijalanjälkeä. Tämä korostaa materiaalivalintojen merkitystä ja prosessien optimoinnin potentiaalia.

Kuvio 3. Näytteiden hitsausta mekaanisella hitsausradalla Lapin AMK:n Älypajassa

Toisessa demonstraatiossa tarkasteltiin hitsausrailogeometrioiden vaikutusta hiilijalanjälkeen vertailemalla V- ja X-railoja. V-railo on yleinen ratkaisu yli 4 mm paksuissa levyissä, mutta sen suurempi tilavuus lisää lisäaineen ja energian kulutusta. X-railo (kuvio 4), joka soveltuu erityisesti yli 12 mm levyihin, tarjoten pienemmän hitsitilavuuden ja symmetrisen rakenteen, mikä vähentää muodonmuutoksia ja jälkikäsittelyn tarvetta. Näin saavutetaan sekä laadullisia että ympäristöllisiä etuja.

Kuvio 4. X-railoviisteet

Hitsaukset suoritettiin Lapin ammattikorkeakoulun Älypajassa mekaanisella hitsausradalla, ja prosessin aikana mitattiin sähkönkulutus, hitsauskaasun ja lisäaineen käyttö sekä hitsausaika. Tulokset syötettiin ARTEKI-hiilijalanjälkilaskuriin, jolloin demonstraatioista saatiin laskennalliset tulokset.

Vertailujen perusteella ympäristön kannalta suotuisin vaihtoehto oli suurlujuusteräksen käyttö. Ohuemman teräslevyn pienempi hiilijalanjälki yhdistettynä pienempään hitsauslisäaineen kulutukseen johti vertailun pienimpään hiilijalanjälkeen.

Railogeometrioita vertailtaessa X-railo osoittautui paremmaksi kuin V-railo. Pienempi hitsitilavuus johti vähäisempään materiaalikulutukseen ja lyhyempään hitsausaikaan, mikä näkyi suoraan pienempänä hiilijalanjälkenä. Lisäksi X-railon rakenne mahdollisti tasaisemman hitsin ja vähensi levyjen taipumista, mikä paransi lopputuloksen laatua ja vähensi korjaavien toimenpiteiden tarvetta.

ARTEKI-hankkeen demonstraatiot osoittavat, että oikeilla materiaalivalinnoilla ja hitsausgeometrioilla voidaan saavuttaa merkittäviä ympäristöhyötyjä ilman, että rakenteellinen laatu kärsii. Jatkokehityksessä voidaan tarkastella kehittyneempien hitsausmenetelmien vaikutuksia energiankulutukseen sekä vertailla hitsauksen ja muiden liitostekniikoiden, kuten särmäyksen, hiilijalanjälkeä. Näin voidaan edelleen vahvistaa teollisuuden siirtymää kohti vähähiilistä ja resurssiviisasta toimintaa.

Yhteenveto

Teräsrakentaminen tukee kiertotaloutta kierrätyksen, modulaarisuuden, materiaalien uudelleenkäytön, digitaalisen suunnittelun ja palvelumallien avulla, mikä vähentää ympäristövaikutuksia. Vaikka teräksen valmistus on energiavaltaista, sen pitkäikäisyys, kierrätettävyys, materiaalitehokkuus ja rakentamisen nopeus pienentävät elinkaaren aikaisia päästöjä. ARTEKI-hankkeessa kehitetty hiilijalanjälkilaskentatyökalu auttaa arvioimaan tuotantovaiheen päästöjä ja tukee vastuullisia päätöksiä. Hankkeessa toteutetut demonstraatiot ovat osoittaneet, että materiaalivalinnoilla, hitsausmenetelmillä ja liitostekniikoiden kehittämisellä voidaan edelleen vähentää päästöjä ja vahvistaa siirtymää kohti vähähiilistä teollisuutta.

Lapin ammattikorkeakoulun hanke ”ARTEKI – Arktinen teollinen kiertotalous” toteutetaan ajalla 1.6.2023-31.5.2026. ARTEKI-hanke avaa yrityksille mahdollisuuksia edistää kiertotaloutta Lapin alueella erityisesti teräsrakentamisen näkökulmasta. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on kehittää pk-yritysten toimintaa kiertotalouden periaatteiden mukaisesti, mikä tuo mukanaan useita etuja, kuten materiaalien tehokkaamman käytön ja kestävämmän liiketoiminnan rakentamisen. Yhteistyössä teräsrakentamiseen erikoistuneiden yritysten kanssa kehitetään hiilijalanjäljen laskentaprosessia, joka vahvistaa yritysten valmiuksia arvioida ja hallita ympäristövaikutuksia. Hankkeessa on mukana seitsemän Lapin alueella toimivaa teollisuuden pk-yritystä.  Hankkeen aikana on luotu Excel-pohjainen, teräsrakentamisen tarpeisiin räätälöity hiilijalanjälkilaskentatyökalu, joka huomioi kiertotalouden periaatteet ja tukee alan kestävän kehityksen tavoitteita. (Lapin ammattikorkeakoulu 2025)

Lähteet

ARTEKI – Arktinen teollinen kiertotalous -hanke. Lapin ammattikorkeakoulu. Hankkeet. Viitattu 25.8.2025. https://www.lapinamk.fi/fi/Yrityksille-ja-yhteisoille/Lapin-AMKin-hankkeet?RepoProject=4206000256.

Teräsrakenneyhdistys 2024a. Teräsrakennekatsaus 4/2024. Teräksen hiilijalan- ja hiilikädenjälki. Teräsrakenneyhdistys ry. Viitattu 19.8.2025 https://www.terasrakenneyhdistys.fi/document/1/1349/2a8342c/Teraksen_hiilijalan_ja_hiilikadenjalki.pdf.

Teräsrakenneyhdistys 2024b. Teräs materiaalina. Teräsrakenneyhdistys ry. Viitattu 19.8.2025. https://www.terasrakenneyhdistys.fi/fin/teras/teras-materiaalina/.

WWF, 2022. Viitattu 21.8.2025. https://wwf.fi/greenoffice/tarina/greenhouse-gas-protokolla-auttaa-organisaatioita-merkittavimpien-paastolahteiden-tunnistamisessa-wwf-green-officen-tyokaluilla-lasket-ja-seuraat-paastoja%E2%80%AF/. 

---

Raportointikehyksistä mittaamiseen – kiertotalousstandardit kiertotalouden edistämisen tukena

Paula Heikkilä

Eurooppalainen yritysten kestävyystyön raportointia ohjaava direktiivi CSDR (Corporate Social Responsibility Directive) tuli voimaan 2023 ja yritysten sovellettavaksi 2024. Direktiivin tavoitteena on ollut yhdenmukaistaa yritysten kestävyysraportoinnin käytänteitä velvoittamalla yrityksiä raportoimaan kestävyyteen liittyvät tietonsa eurooppalaisten ESRS (European Sustainability Reporting Standards) -standardien mukaisesti. Suuryrityksiä koskeva raportointidirektiivi velvoittaa yrityksiä raportoiminaan vaikutuksistaan ympäristöön, ihmisiin sekä hallintotavastaan.

Kiertotalous on yksi viidestä ekologisen kestävyyden teemasta, joista yritykset raportoivat olennaisuusarvioinnin perusteella. ESRS-kiertotalousstandardi sisältää yrityksille 68 raportoitavaa tietokohtaa, joista 14 on numeerisia mittareita ja loput niin sanottuja narratiivisia kuvauksia. Yritysten odotetaan esimerkiksi kuvaavan tavoitteensa, toimenpiteensä ja resurssinsa, joilla ne edistävät siirtymää kohti kiertotaloutta. (Euroopan komissio 2024.)

Lapin ammattikorkeakoulu käynnisti Kestävyysraportointi ja kestävä kehitys liiketoiminnassa -hankkeen keväällä 2024, sillä eurooppalaisen sääntelyn vaikutukset alkoivat näkyä myös pk-sektorilla. Kestävyysraportoinnin vaatimukset heijastuivat suuryritysten alihankintaverkostoihin, mikä loi tarvetta tukea pk-yrityksiä kestävyysraportoinnissa. Euroopan komissio julkaisi joulukuussa 2024 VSME (Voluntary Reporting Standard for non-listed SMEs) -standardin, joka tarjoaa mikro- ja pk-yrityksille vapaaehtoisen, yhtenäisen viitekehyksen kestävyysraportointiin myös Lapissa.

Kiertotalouden osalta vapaaehtoinen standardi edellyttää yrityksiä raportoimaan vuotuisen kokonaisjätemääränsä, kierrätetyn tai uudelleenkäytetyn jätteen määrä sekä käytettyjen raaka-aineiden määrä, jos yritys toimii alalla, jossa käytetään merkittäviä materiaalivirtoja (kuten valmistus tai rakentaminen.) Lisäksi raportointistandardin täydentävässä osiossa yrityksiä pyydetään raportoimaan kiertotalouteen liittyvistä tavoitteista sekä suunnitelmista. (EFRAG 2024.)

Kiertotalouden mittaaminen haastaa

Raportointistandardit, kuten ESRS ja VSME, määrittelevät, mitä tietoja yritysten tulee kiertotaloudesta raportoida. Ne eivät kuitenkaan yksityiskohtaisesti ohjaa, miten tiedot tuotetaan tai millaisia mittausmenetelmiä tulisi käyttää. Kiertotaloudenkin edistämisessä on kuitenkin keskeistä, että sen toteutumista voidaan mitata ja seurata luotettavasti.

Kiertotalouden mittaristo on ollut kehitysvaiheessa pitkään. Kiertotalous toimii kolmella systeemitasolla: mikro (tuotteet, yritykset), meso (ekoteollisuuspuistot) ja makro (alueet, valtiot), minkä vuoksi kullekin tasolle tarvitaan erilliset mittarit. Erityisesti mikrotason mittaamiseen liittyvänä haasteena on ollut yhtenäisten ja standardoitujen menetelmien puuttuminen. (Kristensen & Mosgaard 2020, 2–3.) Kansainvälinen standardointijärjestö ISO julkaisi toukokuussa 2024 59000 -sarjan kiertotalousstandardit, tarjoten näin paljon kaivatun viitekehyksen yrityksille kiertotalouden mittaamiseen. ISO-stan­dar­dit muodostavat en­sim­mäi­set kier­to­ta­loutta kos­ke­vat yh­tei­set kan­sain­vä­li­set mää­ri­tel­mät. (SFS Suomen standardit 2024.)  

ISO 59000 -sarja kiertotalouden edistämisen tueksi

Kansainvälinen standardointijärjestö ISO julkaisi ensimmäiset kiertotalousstandardit toukokuussa 2024. Standardien tavoitteena on tukea organisaatioita kiertotaloustyössä sekä lisätä ymmärrystä kiertotaloudesta. 59000-sarjan standardeista julkaistiin ensin kolme osaa, ISO 59004 standardi, joka keskittyy kiertotalouden sanastoon, periaatteisiin ja toteutusohjeisiin, ISO 59010 standardi, joka sisältää ohjeita kiertotalouden liiketoimintamalleihin ja arvoverkostoihin sekä ISO 59020, jossa kuvataan kiertotalouden suoristuskyvyn mittaamista ja arviointia. ISO 59000 standardisarjaa tullaan vielä täydentämään muun muassa uusiomateriaalien jäljitettävyyteen sekä tuotteen kiertotalousastetta koskevan tietoaineiston määrittelyyn liittyen. (SFS-ISO 59004, 5.)

Kiertotalouden mittaamisessa on tärkeää kiinnittää huomiota mittaamisen johdonmukaisuuteen sekä käytettyjen menetelmien ja tietoaineistojen läpinäkyvyyteen. Mittauksessa tulee pyrkiä kattamaan kaikki olennaiset materiaalivirrat. Mittaustuloksia esitettäessä voi tuloksia verrata vastaaviin muiden organisaatioiden tuloksiin. Mittaamisessa olisi lisäksi hyvä pyrkiä jatkuvuuteen, jotta esimerkiksi muutoksia resurssien ulos- tai sisäänvirtauksissa voidaan havaita ja tulkita. (SFS-ISO 59004, 13–14.)

Kiertotalouden mittaamisen viitekehys muodostuu kolmesta vaiheesta. Ensin määritellään mitattavan järjestelmän rajat; tarkastellaanko esimerkiksi koko organisaatiota vai esimerkiksi tuotetta? Maantieteeseen, ajanjaksoon ja elinkaaren liittyvät rajaukset olisi myös hyvä huomioida.  Seuraavassa vaiheessa valitaan kiertotaloudelle indikaattorit ja kerätään tarvittava data. Viimeisessä vaiheessa arvioidaan mittaustulokset kokonaisuutena ja raportoidaan tuloksista läpinäkyvästi. (SFS-EN ISO 59020, 15.)

ISO standardissa indikaattorien valintaa ohjaa taksonomia, joka luokittelee indikaattorit viiteen kategoriaan; resurssien sisäänvirtaus, resurssien ulosvirtaus, energia, vesi ja talous. Resurssien sisäänvirtauksen osalta, yritys voi tarkastella esimerkiksi neitseellisten raaka-aineiden tai kierrätettyjen materiaalien osuutta tuotteessa. Tällöin mitataan kierrätetyn tai neitseellisen raaka-aineen prosenttiosuutta kokonaismassasta. Valmistavan teollisuuden yrityksen osalta tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yritys seuraa kuinka suuri prosenttiosuus tuotannossa käytetystä teräksestä on neitseellistä ja kuinka suuri osa kierrätetystä raaka-aineesta. Ulosvirtauksen osalta yritysten tulisi tarkastella muun muassa kierrätykseen päätyvien materiaalien osuutta sekä uudelleenkäyttöön joutuvien tuotteiden ja komponenttien osuutta.  Elintarvikeyrityksen osalta tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yritys raportoi, kuinka monta prosenttia pakkausmateriaalista kierrätetään. Energian käytön osalta yrityksessä tulisi tarkastella uusiutuvan energian osuutta kokonaisenergiankulutuksessa ja veden käytön osalta voidaan seurata esimerkiksi kokonaisvedenkulutusta sekä prosesseissa kierrätetyn veden määrä. Talouteen liittyvien indikaattoreiden osalta yritys voi raportoida esimerkiksi, kuinka monta prosenttia liikevaihdosta syntyy kiertotalousliiketoiminnasta. Minimissään tulisi kiertotalouden mittaamisessa hyödyntää resurssien sisään- ja ulosvirtaukseen liittyviä indikaattoreita. (SFS-EN ISO 59020, 22–23.)

Standardit strategisen johtamisen välineinä

Kiertotalouden standardit kuten myös kestävyysraportoinnin standardit tarjoavat yrityksille työkaluja oman toiminnan kehittämiseen sekä kiertotaloustyön johtamiseen.  Kun yritys mittaa ja seuraa materiaalivirtoja, resursseja ja tavoitteiden toteutumista, se saa paremman näkyvyyden omaan toimintaansa, tunnistaa olennaiset säästö- sekä kehittämiskohteet ja pystyy vakuuttavasti viestimään sidosryhmilleen kiertotaloustyönsä vaikutuksista. Vain mittaamalla voidaan saavuttaa tuloksia ja varmistaa, että kiertotalouden periaatteet muuttuvat tavoitteista käytännön teoiksi.

Lapin ammattikorkeakoulun Kestävyysraportointi ja kestävä kehitys liiketoiminnassa -hankkeessa tuemme yrityksiä kestävyysmuutoksessa tarjoamalla tietoa, työkaluja ja neuvontaa kestävyysraportointiin liittyen. Samalla vahvistamme alueen yritysten strategista osaamista ja kykyä hyödyntää kestävyysstandardeja liiketoiminnan kehittämisen ja kilpailukyvyn välineinä. Kiertotalouden ja kestävyysraportoinnin standardit, kun eivät ole ainoastaan raportointivälineitä, vaan strategisen kehittämisen moottoreita.

Artikkeli on kirjoitettu osana Kestävyysraportointi ja kestävä kehitys liiketoiminnassa -hanketta, joka on Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) hanke. Hankkeen on rahoittanut Lapin liitto. Hankkeen käynnissäoloaika on 15.4.2024-15.4.2026. Hankkeen kokonaisubudjetti on 236 333 €, josta EU-tuen osuus on 189 066 €.

Lähteet

EFRAG 2024. Voluntary Sustainability Reporting Standard for Non-listed SMEs (VSME). Viitattu 26.8.2025. https://www.efrag.org/sites/default/files/sites/webpublishing/SiteAssets/VSME%20Standard.pdf.

Euroopan komissio 2024. Liite 1. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU täydentämisestä kestävyysraportointistandardien osalta. eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=PI_COM:C(2023)5303.

Kristensen, H. S. & Mosgaard, M. A. 2020. A review of micro level indicators for a circular economy: Moving away from the three dimensions of sustainability? Journal of Cleaner Production, 243, 118531. Viitattu 18.9.2025 https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2019.118531. 26.8.2025. 

SFS Suomen standardit 2024.  Ensimmäiset kiertotalouden ISO-standardit julkaistu. Viitattu 29.8.2025. https://sfs.fi/sfs-ry-standardointityo/ensimmaiset-kiertotalouden-iso-standardit-julkaistu/.

SFS-EN ISO 59004 2024. Circular economy — Vocabulary, principles and guidance for implementation. Helsinki: Finnish Standards Association SFS. 

SFS-EN ISO 59020 2024. Circular economy — Measuring and assessing circularity performance. Helsinki: Finnish Standards Association SFS. 

---

OSA VIII
VASTUULLINEN TULEVAISUUS

---

Circular economy for sustainable transition – empowering future leaders through higher education

Anzelika Krastina, Marika Tuomela-Pyykkönen, Sanna Tyni, Marko Korkeakoski

Tiivistelmä

Artikkeli käsittelee kiertotalousopetuksen merkitystä kestävän kehityksen edistämisessä ja tulevaisuuden johtajien valmentamisessa systeemiseen muutokseen. Lapin ammattikorkeakoulun vuonna 2023 käynnistetty Managing Sustainability and Systems Change (MaSS) -maisteriohjelma sisältää Circular Economy for Sustainability Transformation -opintojakson, joka antaa opiskelijoille kokonaisvaltaisen käsityksen kiertotalouden periaatteista ja käytännöistä. Opintojaksolla hyödynnetään teoreettista opetusta, asiantuntijaluentoja ja projektityöskentelyä, ajankohtaisten ilmiöiden (kuten elektroniikkajätteet, tekstiilien kiertotalous, aurinkopaneelien elinkaaren loppu) sekä näihin kytkeytyviä EU:n rahoitusinstrumentteja.

Tulokset osoittavat, että kiertotalous ei ole vielä täysin integroitunut yritysten liiketoimintamalleihin, mutta kasvava vastuullisuustietoisuus ja innovatiiviset ratkaisut ovat lisääntymässä. Opiskelijoiden toteuttamissa selvityksissä havaittiin sekä rakenteellisia haasteita että lupaavia kehityssuuntia kohti kestävämpää tulevaisuutta. Korkeakoulujen rooli kiertotalousosaamisen vahvistamisessa on ratkaiseva, sillä ne tarjoavat oppimisympäristön, jossa opiskelijat voivat kehittää valmiuksiaan johtaa kestävän kehityksen mukaista muutosta ja tuottaa yhteiskunnallisesti merkittäviä vaikutuksia.

Introduction

Education plays a key role in advancing the circular economy (CE), equipping the next generation with the skills and knowledge to create sustainable solutions for organisations, and for the society. Understanding circular economy matters more than ever – it provides the tools to use resources efficiently and drives systemic change towards a resilient and sustainable future (Suárez-Eiroa et al. 2019). In a world where the global circularity rate has declined from 9.1 percent in 2018 to just 7.2 percent in 2023, and where over 90 percent of materials are still wasted (Fraser et al. 2024), we cannot go on with the business as usual and therefore, the education about circular economy and sustainability is more critical than ever. This ‘business-not-as-usual’ perspective has recently been also called for especially in purchasing and supply management (PSM) field (Knight et al. 2022) as our interconnected world requires planetary thinking (e.g. Lindberg 2025) including environmental, economic, and social aspects across the borders. Circular economy is recommended as an approach to economic growth that is in line with sustainable environmental and economic development. (Korhonen et al. 2018)

Circular Economy for Sustainability Transformation – course overview

The development work to integrate circular economy in Lapland UAS education programme has been ongoing and studied since 2017. (Haapea et.al. 2020; Kantanen & Tyni 2020; Krastina et. al. n.d.; Tuomela-Pyykkönen & Tyni 2023; Tyni & Tuomela-Pyykkönen 2023). The development work of circular economy education at Lapland UAS was continued with the launch of Managing Sustainability and Systems Change Master’s (MaSS) programme in 2023 including the course Circular Economy for Sustainability Transformation. The MaSS degree programme aimed to provide students with a comprehensive and engaging understanding to the principles and practices of the circular economy.

The course Circular Economy for Sustainability Transformation was included into MaSS degree programme but also offered to other International and Finnish Master’s degree programmes across various disciplines. The course offered an international prospective and context while delivered by a team of international and national circular economy experts. The course was designed to explore how circularity can drive sustainability transitions combining theoretical insights, practical applications, and expert perspectives to give master students a deep understanding of this evolving field.

Today, the course learning journey is structured into three progressive phases, guiding students from foundational concepts to practical applications. In the first phase, students explore core circular economy concepts, policies, and frameworks, including teamwork exercises using the Cynefin framework, a tool that helps people make sense of complex situations and choose the best approach to solve problems (Mark & Snowden 2017). The second phase focuses on financial mechanisms and regional examples, covering EU funding models and circular economy projects. In the final phase, students apply their learning to design circular business models and synthesize knowledge through team projects, essays, and presentations. This combination of independent study, expert-led sessions, and collaborative work enables students to acquire theoretical knowledge with practical skills to contribute effectively to sustainable transformation efforts, regardless of industry sector.

Circular economy research projects – Results and insights

As part of the course, students undertake a research project focused on a circular economy phenomenon of their choice, allowing them to apply and develop their core competencies in the field. Each team identifies a key problem and a core research question. The study is based on reviews relevant literature to build a solid understanding on the phenomena and empirical study that includes the collection of real-world insights through interviews with stakeholders or surveys, analyzing their findings, and synthesizing the research results into an/a essay/final report. 

The circular economy research projects undertaken by students during module arranged in fall 2024 covered a wide range of topics, reflecting both current challenges and innovative approaches in sustainable development. Among others, the following subjects were explored in the research projects:

• Utilization of the circular economy of clothes from the consumer perspective
• Public perception of consumer-to-consumer second hand marketplace
• Frequent upgrades of electronic devices: increased e-waste and consumer preference
• Permaculture as a crucial element of the implementation of circular economy
• Solar power plant – end of life challenges
• Circular economy in the scope of EU’s Interreg funding instrument in the period of 2021-2027
• Rethinking our approach to the circular economy
• Business advisors’ perspectives on circular economy business models in business planning when starting or developing a business
• Bio-waste recycling: a consumer perspective

Across the projects, the research revealed both alarming signals — such as unsustainable practices or structural challenges — and positive signs, including growing responsibility among consumers, rising awareness, and emerging solutions.

For example, the research on the visibility of circular economy in company business models showed that CE principles are still rarely integrated into business plans at the start-up stage of new established companies (Figure 1). Many of the surveyed companies admitted that circular economy was not a core part of their initial strategy. However, as businesses grow and develop, the picture drastically changes: nearly half of respondents reported seeing CE models included fairly or very often in the plans of expanding companies – about twice as frequently as in start-ups (Ajanko et al. 2024).

Figure 1. The visibility of CE business models in companies’ business plans when starting or developing business (Ajanko et al. 2024)

Another group conducted a study to explore behaviour and attitudes toward electronic waste recycling in Finland. The survey results showed that most participants were aware of existing recycling programmes in Finland, but many admitted that lack of time was a barrier to proper e-waste disposal. One reason may be the limited availability of collection points, which often require extra travel. Although Finland is considered a pioneer in e-waste recycling, the study shows there is still room for improvement – both in raising consumer awareness of repair and recycling options and in making collection points more accessible. The research also highlights the need to strengthen consumer motivation and engagement in recycling practices. (Koivistoinen et al. 2024.)

The student group exploring permaculture argued that in the face of highly commercialized agriculture and the growing impacts of climate change, permaculture holds valuable potential for advancing the circular economy. Yet, research and expert interviews revealed that permaculture alone cannot provide food at the necessary scale, as it is labour-intensive and less cost-efficient. Instead, it can serve as a complement to industrial farming. Building a sustainable global food system will require a mix of approaches—such as regenerative farming, permaculture, and other circularity-supportive methods tailored to local conditions—with the long-term goal of gradually moving away from conventional industrial agriculture. (Kania et al. 2024.)

One group focused on the challenge that Finland currently lacks a clear system for recycling solar panels, as the number of decommissioned panels remains low and investments in recycling processes are not yet economically viable (Rantaruoko 2022, 8). At present, manufacturers, operators, and energy producers in the solar industry appear unprepared for the eventual decommissioning of industrial-scale solar power plants. Manufacturers tend to prioritize affordability and efficiency of panels over recyclability, while operators and energy producers are relying on future recycling technologies rather than taking immediate action (Karjalainen et al. 2024).

There are also observed positive trends in the context of sustainability and CE in the project “Utilization of the Circular Economy of Clothes from the Consumer Perspective”. Finnish women aged 30–50 seem to be generally showing responsible behaviour with their personal clothing purchases. They buy fewer clothes than average Finn, use them longer, and actively recycle or donate the clothes forward. (Kettunen et al. 2024.)

Analysis of EU funding (EU Interreg funding 2024) showed that only about 10 percent of Interreg funding is dedicated to circular economy (CE) projects, suggesting that they represent a small part of the overall funding landscape and may be insufficient to fully meet EU climate and sustainability goals. It was seen in the research that there is a need of funding to implement CE strategies. CE projects primarily focus on waste and pollution, SMEs and entrepreneurship, and green technologies, while climate change and biodiversity are rarely addressed directly. Transport-related projects remain underrepresented, likely due to the scale of Interreg funding compared with other EU instruments. (Ahtiainen 2024.)

One student group suggested there is a need to rethink our approach to the circular economy, as changing people’s attitudes and behaviours is a slow and complex process shaped by early education, family values, social environment, and daily routines. While young adults may recognize concepts like recycling, fully adopting circular practices requires time, supportive societal structures, and creative, engaging methods. Busy work lives, limited access to recycling facilities, and the influence of technology and social media all affect everyday choices, emphasizing the importance of voluntary, informed action. Despite these challenges, fostering awareness and providing supportive systems remain essential, as circular economy thinking will play a key role in shaping a sustainable future. (Gerdt et al. 2024.)

Conclusion

The aim of the Master’s programme in Managing Sustainability and Systems Change (MaSS) was to educate Master level experts to lead the systemic change in companies as well as enhance their skills to work with challenging development cases and open their perspectives towards transformative learning and working (Tuomela-Pyykkönen & Tyni 2023; Tyni & Tuomela-Pyykkönen 2023). The course Circular Economy for Sustainability Transformation clearly illustrated choosing pedagogical approach of collaborative working with fellow students, and teachers acting as consultative mentors proved effective. Further, students shared their appreciative feedback for this method.

The research projects conducted by the different student groups produced substantial results. It was inspiring to see students select relevant and engaging topics reflecting the challenges of sustainable development, and to observe how, with great motivation, they dive into their research, uncovering meaningful insights. This truly demonstrates the great value and impact of this learning experience as this reflects also the societal significance of the course – and of the MaSS degree programme.

While none of the research projects can provide a straightforward answer to the key challenges of the circular economy, the core findings reveal important insights into the issues at hand and point to possible solutions. This further underlines why courses and degree programmes like these are valuable: they not only deepen the understanding of complex sustainability challenges but also empower students to experiment, question, and contribute fresh perspectives that can inspire real change.

References

Ajanko, S., Hydén, Karin., Mäenpuro, P., Posti, M. 2024. Business Advisors’ Perspectives on Circular Economy Business Models in Business Planning When Starting or Developing a Business.

Ahtiainen, H., Hietanen, S., Ritola, R., Salminen, J. 2024. Circular economy in the scope of EU’s Interreg funding instrument in the period of 2021-2027.

EU Interreg Funding. Accessed on 3.9.2025 https://interreg.eu/.

Fraser, M., Conde, Á. and Haigh, L., 2024. Circularity gap report 2024. Accessed on 12.9.2025 https://circulars.iclei.org/resource/circularity-gap-report-2024/?gad_source=1&gad_campaignid=12345188790&gclid=EAIaIQobChMInJ7ZhLTLkAMVFmWRBR0LtTViEAAYASAAEgKdj_D_BwE.

Gerdt, M., Huhtanen, J., Malinen, J., Minkkinen, H., Töysä, T. 2024. Rethinking Our Approach to the Circular Economy.

Haapea, P., Laasasenaho, K., Tyni, S., Rosendahl, A. 2022. Development of Circular Economy Education in Collaboration of Finnish Universities of Applied Sciences, LAB Sustainability Annual Review 2020 (Ed. Ria Gynther), The Publication Series of LAB University of Applied Sciences, part 10, pp. 80-88. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/355283/LAB_2020_10.pdf?sequence=2&isAllowed=y.

Kania, A., Koivisto, L., Lehtiniemi, O., Sajedur Rahman, Md., Räsänen, S. 2024. Permaculture as a crucial element of the implementation of circular economy.

Karjalainen, V-P., Miettinen P., Mustaniemi, T., Ruuska,T., Sandberg, S. 2024. Solar Power Plant – end of life challenges.

Kettunen, T., Knuutila,J., Lääperi,E., Ritvanen,E., Tähtinen,K. 2024. Utilization of the circular economy of clothes from the consumer perspective.

Knight, L. Tate, W, Carnovale, S. Di Mauro, C., Bals, L., Caniato, F., Gualandris, J.,  Johnsen, T., Matopoulos, A., Meehan, J., Miemczyk, J., Patrucco, A. S., Schoenherr, T., Selviaridis, K., Touboulic, A., Wagner, S. M. 2022. Future business and the role of purchasing and supply management: Opportunities for ‘business-not-as-usual’ PSM research, Journal of Purchasing and Supply Management, Volume 28, Issue 1, 100753, ISSN 1478-4092, https://doi.org/10.1016/j.pursup.2022.100753.

Krastina, A., Tuomela-Pyykkönen, M, Tyni. S. n.d. Finnish Master of Business Administration Education Programmes Facing the Era of Changes in the Universities of Applied Sciences, Responsible Management Education with Impact: A Blueprint for Transformative Leadership Beyond 2030, Routledge, n.d. In print.

Koivistoinen, L., Savola, R., Szymańska, K., Koskela, A., Erkinjuntti, E. 2024. Frequent upgrades of electronic devices: increased e-waste and consumer preference.

Korhonen, J., Honkasalo, A. and Seppälä, J. 2018. Circular economy: the concept and its limitations. Ecological economics, 143, 37-46.

Lindberg, S. 2025. Planetary thinking in the era of global warming, Journal of Global Ethics, 21:1, 11-24, Accessed on 12.9.2025  https://doi.org/10.1080/17449626.2025.2482728.

Mark, A. and Snowden, D. 2017. 15 Cynefin: situating the problem in sense-making framework. Applied Systems Thinking for Health Systems Research: a Methodological Handbook, 76.

Rantaruoko, T. 2022. Aurinkopaneelien kierrättämisen mahdollisuudet Suomessa. Bachelor’s thesis, Häme University of Applied Sciences. Accessed on 5.9.2025 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/747336/Rantaruoko_Taru.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Suárez-Eiroa, B., Fernández, E., Méndez-Martínez, G. and Soto-Oñate, D. 2019. Operational principles of circular economy for sustainable development: Linking theory and practice. Journal of cleaner production, 214, 952-961.

Tuomela-Pyykkönen, M. & Tyni, S. Developing interdisciplinary higher education to support sustainable and systemic change in the Arctic area, IPSERA Conference Proceedings 2023, IPSERA International Purchasing and Supply Education and Research Association, April 2023, Barcelona, Paper 7264.

Tyni, S. & Tuomela-Pyykkönen, M. 2023. Educating Sustainable change experts, Pohjoisen tekijät, Lapland University of Applied Science Publications- Accessed on 12.9.2025 https://www.lapinamk.fi/blogs/Educating-sustainable-change-experts/0q5cunco/bd54c900-71f9-432b-a892-694275ca2847.

---

Kiertotalous vastuullisuuden näkökulmasta – kohti systeemistä kestävyysmurrosta Lapin AMKissa

Hannu Gyldén, Mirva Juntti

Johdanto

Suomen yhdyskuntajätteen kierrätysaste on viime vuosina pysynyt noin 37 prosentin tasolla, mikä on selvästi EU:n keskiarvon (48 %) alapuolella (Karppinen & Pitkänen 2023; Tilastokeskus 2023). Suomi ei ole vielä kiertotalouden mallimaa, vaikka se usein sellaisena nähdäänkin (Tilastokeskus 2022). Kansallisena tavoitteena on saavuttaa 55 prosentin kierrätysaste vuoteen 2025 mennessä (Tilastokeskus 2023). Kiertotalouden edistäminen vaatii vielä paljon strategisen tason ratkaisuja, vaikka kestävää siirtymää tukevat lainsäädäntö ja rahoitusinstrumentit ovatkin kehittyneet.

Kiertotalous on paljon enemmän kuin kierrätystä: se on yhteiskunnan uudelleenjäsennystä, jossa resurssiviisaus nostetaan taloudellisen hyödyn rinnalle. Resurssit pidetään kierrossa mahdollisimman pitkään, mikä edellyttää tuotteiden suunnittelua uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen sekä kulutuksen suuntaamista omistamisesta jakamiseen ja palveluihin.

Kiertotalousajattelu edellyttää toimintatapojen muutosta kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Se ei synny yksittäisistä ratkaisuista, vaan vaatii laajempaa systeemistä kestävyysmurrosta. Systeemisellä murroksella tarkoitetaan kokonaisvaltaista muutosta, jossa ympäristöön, talouteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvät näkökulmat huomioidaan yhtäaikaisesti. Murrosta kuvaillaan usein siirtymänä lineaarisesta talousjärjestelmästä kestävämpiin ja kiertotalouden mukaisiin toimintamalleihin (Geels 2002; Loorbach 2007; Markard ym. 2012). Kiertotalous asettuukin tässä viitekehyksessä osaksi laajaa yhteiskunnallista transformaatiota, jossa uusi tieto tuottaa uusia käytänteitä, ja teknologia muovaa edelleen koko arvoverkkoa ja yhteiskuntaa (Geels 2002; Loorbach 2007; Markard et al. 2012).

Kiertotalous tukee ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä. Se vähentää ympäristökuormitusta, tuo kustannussäästöjä, luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja auttaa pienentämään hiilijalanjälkeä sekä vahvistamaan sidosryhmien luottamusta.

Organisaatiot voivat edistää kiertotaloutta esimerkiksi huomioimalla hankinnoissa tuotteiden elinkaaren, valitsemalla palvelupohjaisia ratkaisuja omistamisen sijaan, ottamalla käyttöön materiaalien kierrätys- ja uudelleenkäyttöjärjestelmiä sekä hyödyntämällä sivuvirtoja uusissa tuotteissa tai palveluissa. Yksilötasolla kiertotalous voi tarkoittaa muun muassa kulutuspäätösten kriittistä tarkastelua, tavaroiden huoltamista ja korjaamista, osallistumista jakamis- ja kierrätysverkostoihin sekä kestävien liikkumisratkaisujen suosimista.

Ammattikorkeakoulun toiminnassa kiertotalousajattelu tulee kytkeä kaikkiin kolmeen perustehtävään: opetukseen, TKI-työhön ja aluekehitykseen. Opetuksessa se tarkoittaa sitä, että opiskelijat saavat valmiudet tunnistaa ja soveltaa kiertotalouden periaatteita omalla alallaan. TKI-toiminnassa kiertotalous näkyy tutkimus- ja kehityshankkeissa, jotka etsivät konkreettisia ratkaisuja yritysten ja julkisten toimijoiden tarpeisiin. Aluekehityksen näkökulmasta ammattikorkeakoulu voi toimia sillanrakentajana eri toimijoiden välillä ja vauhdittaa siirtymää kiertotalouteen koko toimintaympäristössään.

Systeeminen murros edellyttää kykyä oppia, kokeilla ja rakentaa uutta yhdessä eri toimijoiden kesken. Organisaation tasolla muutos edellyttää strategista sitoutumista ja kykyä kokeilla ja arvioida uuden toimintamallin vaikutuksia pidemmällä aikajänteellä (Argyris & Schön 1978; Lozano 2014).

Vastuullisuus strategisena valintana

Lapin AMKin tavoitteena on olla vuonna 2030 vastuullisuuden edelläkävijä. Vastuullisuusohjelma (2024–2030) nivoutuu Suomen ammattikorkeakoulujen yhteisesti sopimiin kestävän kehityksen periaatteisiin, hiilineutraaliustavoitteisiin sekä kansallisiin ja alueellisiin ohjelmiin, kuten Lapin Green Deal -tiekarttaan. Vastuullisuusohjelma ottaa osaltaan kantaa myös globaaleihin viitekehyksiin, kuten YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin.

Ohjelman tavoitteena on kehittää vastuullisuusajattelusta rakenteellinen osa korkeakoulun kaikkea toimintaa. Strategisella tasolla vastuullisuutta lähestytään kokonaisvaltaisena viisivaiheisena muutosprosessina, jossa yhdistyvät koulutuksen ja TKI-työn alueelliset tavoitteet, hiilijalanjäljen pienentäminen, kampusten ja resurssien tehokas hyödyntäminen sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus, hyvä hallinto, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus.

Vastuullisuusohjelman laadinnan voi nähdä toimineen lähtölaukauksena uudenlaiselle ajattelulle, joka tuo yhteen oppimisen, kehittämisen ja kokeilun. Ohjelman valmisteluprosessin aikana toteutettiin mittava kuulemiskierros, jossa kartoitettiin henkilöstön, opiskelijoiden ja sidosryhmien näkemyksiä siitä, mitä vastuullisuus Lapin AMKissa tarkoittaa. Tavoitteena oli alusta alkaen rakentaa ohjelma, joka ei jäisi vain ohjaavaksi asiakirjaksi, vaan toimisi aidosti jatkuvan kehittämisen työkaluna. Valmisteluvaiheen pitkäjänteinen prosessi osoitti, että vastuullisuuden integrointi korkeakoulun toimintaan vaatii paitsi vision, myös joukon osallistavia rakenteita ja riittävästi aikaa, jotta yhteinen ymmärrys ja sitoutuminen ehtii rakentua riittävällä tasolla.

Vastuullisuusohjelman toteutus on ohjelmakautensa puolessa välissä vuoteen 2030 asti ulottuvaa toimintakautta. Strategiatasolla ohjelma näkyy nyt mm. johtamisen vuosikellossa, operatiivisissa valinnoissa, toimintaa ohjaavissa säännöissä ja ohjeissa, sekä eri yksiköiden arjen toiminnassa (mm. hankinnat, matkustaminen). Ohjelmalla on myös tuettu alueen kyvykkyyttä koulutusten, TKI-toiminnan ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kautta. Toteutus on edellyttänyt monitieteistä ajattelua, organisaatiorajat ylittävää yhteistyötä sekä jatkuvaa vuoropuhelua sisäisten ja ulkoisten sidosryhmien kanssa.

Kiertotalouden kiinnittyminen vastuullisuusajatteluun

Lapin AMKissa kiertotalouden kehityspolku on rakentunut osana organisaation strategista oppimista ja alueellisia TKI-hankkeita. Vuonna 2016 käynnistyneet bio- ja teollisen mittakaavan hankkeet loivat pohjan materiaalivirtojen hallinnalle ja sivuvirtojen hyödyntämiselle, mikä puolestaan vahvisti kiertotalouden asemaa strategisena painopisteenä. Näistä syntyi myös pohjaa myöhemmälle strategiselle kehittämistyölle sekä sille, että kiertotalous nousi yhdeksi Lapin AMKin poikkileikkaavista vahvuuksista.

Kiertotalouden periaatteet ovat myös merkittävä osa Lapin ammattikorkeakoulun omaa toimintaa. Kampuksilla se näkyy jätteiden lajitteluna, tilojen joustavana käyttönä, kestävinä kalusteratkaisuina sekä kiinteistö- ja energiaratkaisujen optimointina. Nämä arjen valinnat pitäisi saada viestittyä vielä selkeämmin, jotta käyttäjät tunnistavat ratkaisujen edistävän nimenomaan vastuullisuutta ja kiertotalousajattelua.

Kiertotalous on Lapin AMKissa myös opetuksen, TKI-toiminnan ja aluekehityksen läpileikkaava teema. Opetuksessa kiertotalousosaaminen sisällytetään yhä useampien tutkinto-ohjelmien opintojaksoihin, ja opiskelijoita ohjataan soveltamaan kiertotalouden periaatteita käytännön projekteissa omalla alallaan. Tämä tarkoittaa vaikkapa esimerkiksi materiaalien elinkaaren arviointia rakennustekniikassa, palvelupohjaisten liiketoimintamallien kehittämistä tradenomikoulutuksessa tai resurssiviisaita palveluinnovaatioita sosiaali- ja terveysalalla.

TKI-toiminnassa kiertotalous näkyy kehittämisavauksina, joissa haetaan ratkaisuja yritysten, kuntien ja kolmannen sektorin kestävän kehityksen tarpeisiin. Näissä hankkeissa testataan esimerkiksi uusia tapoja hyödyntää teollisuuden sivuvirtoja, kehitetään digitaalista materiaalien jäljitettävyyttä ja pilotoidaan kiertotalouden liiketoimintamalleja yhdessä alueen toimijoiden kanssa.

Lapin AMK toimii aktiivisena toimijana kiertotalouden verkosto- ja innovaatioalustoissa omalla alueellaan. Kiertotalouskeskus kokoaa yhteen eri alojen asiantuntijat, päättäjät ja yritykset, välittää tietoa ja ratkaisuja sekä tukee sellaisten käytäntöjen leviämistä, jotka vahvistavat alueen kestävää kilpailukykyä. Tavoitteena ei ole ainoastaan parantaa mukana olevien organisaatioiden kestävyyttä, vaan synnyttää pysyviä ja laaja-alaisia muutoksia koko yhteiskunnassa.

Kuten mihin tahansa kehittämistyöhön, myös kiertotalouteen liittyy haasteita. Keskeisimpinä näistä on se, että alat kehittyvät jatkuvasti eikä kiertotalouden tai vastuullisuuden terminologia tai menettelytavat ole ehtineet harmonisoitua. Tämä luo tarpeen kehittää yhteistä käsitteistöä ja pedagogisia ratkaisuja, joilla kiertotalouden sisältö tulee ymmärrettäväksi ja sovellettavaksi kaikilla koulutusaloilla, hankkeissa ja yhteistyömuodoissa alueen yritysten ja organisaatioiden kanssa.

Oppiminen, haasteet ja organisaatiokulttuurin muutos

Systeeminen muutos vaatii, että yksittäisistä teoista siirrytään kohti kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Kun vastuullisuus on ovat näkyvä osa niin strategista päätöksentekoa kuin arjen käytäntöjäkin, voidaan varmistaa, että opetus, TKI-toiminta ja aluekehitystyö tukevat toisiaan ja vievät muutosta johdonmukaisesti eteenpäin. 

Kiertotalousajattelun kehitys vaatii pitkäjänteisyyttä, riittäviä resursseja ja osaamisen ylläpitoa. Johdonmukainen viestintä, osallistavat työpajat ja selkeät yhteydet perustehtäviin tukevat sitoutumista. Vaikuttavuuden mittaaminen ehkäisee toimenpiteiden hajanaisuutta.

Lapin AMK on nostanut kiertotalouden yhdeksi poikkileikkaavista vahvuuksista. Valittujen vahvuuksien tavoitteena on rakentaa kestävää ja vaikuttavaa TKI-toimintaa, joka palvelee niin opiskelijoiden osaamisen kehittämistä kuin alueellisten toimijoiden kilpailukykyäkin yli yksittäisten hankkeiden, yksiöiden tai osaamisalueiden. Oppiminen tapahtuu monella tasolla: opiskelijoille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää kiertotalousosaamistaan autenttisissa tilanteissa, henkilöstölle puolestaan järjestetään koulutuksia, ja johtamisjärjestelmän tasolla kehitetään mittareita ja indikaattoreita toiminnan vaikuttavuuden seuraamiseen.

Kiertotalouden ajattelu- ja toimintamallin käyttöönotto korkeakoulukontekstissa on vaatinut ja vaatii edelleen sekä teknisiä että kulttuurisia muutoksia. Kestävä muutos syntyy pitkäjänteisestä yhteistyöstä, rohkeista valinnoista ja yhteisestä sitoutumisesta.

Johtopäätökset

Kiertotalouden edistäminen on pitkäkestoinen muutosprosessi, joka vaatii koko organisaation sitoutumista ja sinnikkyyttä. Systeeminen muutos syntyy, kun uudet arvot, toimintamallit ja käytännöt integroituvat hiljalleen osaksi organisaation kulttuuria ja päätöksentekoa. Muutos on mahdollinen vain, jos se perustuu jaettuun ymmärrykseen, rohkeaan johtamiseen ja jatkuvaan oppimiseen.

Lapin AMKissa kiertotalous on edennyt asteittain strategisista linjauksista kohti operatiivista arkea, jossa yhdistyvät opetuksen, tutkimuksen ja hallinnon näkökulmat. Muutosprosessi osoittaa, että korkeakoulu voi toimia suunnannäyttäjänä ja muutosvoimana alueella, jossa resurssien niukkuus ja pitkät etäisyydet korostavat kestävän kehityksen merkitystä.

Kiertotalousteema on tarjonnut Lapin AMKille vahvuuden kytkeä yhteen strateginen vaikuttavuus, aluekehitys ja globaali vastuullisuus vahvuudeksi, jossa tulevaisuuden osaajat voivat harjoitella kestävää toimintaa käytännössä.

On perusteltua sanoa, että kiertotalous on keskeinen osa Lapin AMKin identiteettiä. Olemme ylpeitä toimiessamme vastuullisuuden suunnannäyttäjänä omalla alueellamme ja laajemminkin koko suomalaisessa yhteiskunnassa.

Lähteet

Argyris, C. & Schön, D. A. 1978. Organizational Learning: A Theory of Action Perspective. Addison-Wesley.

Geels, F. W. 2002. Technological transitions as evolutionary reconfiguration processes: a multi-level perspective and a case-study. Research Policy, 31 (8–9), 1257–1274.

Karppinen, T., & Pitkänen, K. 2023. Kiertotalouden indikaattorit ristiriitaiset – Kiertotalous-Suomi. Kiertotaloussuomi. Viitattu 8.8.2025 https://kiertotaloussuomi.fi/blogit/2023/02/07/varovaisia-edistysaskelia-vai-takapakkia-kiertotalouden-indikaattorit-kertovat-osin-ristiriitaisesta-kehityksesta/.

Loorbach, D. 2007. Transition Management: New Mode of Governance for Sustainable Development. International Books.

Lozano, R. 2014. A holistic perspective on corporate sustainability drivers. Corporate Social Responsibility and Environmental Management, 22(1), 32–44.

Markard, J., Raven, R., & Truffer, B. 2012. Sustainability transitions: An emerging field of research and its prospects. Research Policy, 41(6), 955–967.

Tilastokeskus 2022. Kiertotalouden edistyminen vaatii tuekseen tietoa jätemäärien kehityksestä – mutta edistäminen edellyttää aktiivista toimintaa. Viitattu 8.8.2025 https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/kiertotalous-edistyy-suomessa-hitaasti-merkittavimmat-askeleet-kohti-asetettuja-tavoitteita-ovat-viela-ottamatta.

Tilastokeskus 2023. Kiertotalouden edistyminen vaatii tuekseen tietoa jätemäärien kehityksestä – mutta edistäminen edellyttää aktiivista toimintaa. Tietotrendit. Viitattu 8.8.2025 https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2023/kiertotalouden-edistyminen-vaatii-tuekseen-tietoa-jatemaarien-kehityksesta-mutta-edistaminen-edellyttaa-aktiivista-toimintaa.