Kohti kestävää turvallisuutta – turvallisuuskulttuurin  tutkimuksellinen kehittäminen

Artikkelikokoelma YAMK-opinnäytetöiden tuloksista

Toimitus ja esipuhe:

• Anssi Tarkiainen, KTT, johtava tutkija, Lapin ammattikorkeakoulu

Artikkelien kirjoittajat:

• Emilia Heiskanen, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
• Marko Jalkanen, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
• Niko Kaikonen, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
• Mirkka Kaukanen, sairaanhoitaja yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
• Raisa Korkeamaa, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
• Marko Sonninen, sairaanhoitaja yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
• Anne Vähämäki, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu

Tiivistelmä

Riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan YAMK-koulutuksessa opiskelijat tekevät opinnäytetyönsä monialaisissa pienryhmissä. Tässä julkaisussa esitetyt tulokset ovat syntyneet opinnäytetyöprosessissa, joka käynnistyi syksyllä 2024 ja päättyi loppuvuodesta 2025. Opiskelijat työskentelivät kolmessa teemaryhmässä: 1) Turvallisuus, 2) Strategia, prosessien kehittäminen, varautuminen  ja 3) Vastuullinen liiketoiminta ja riskienhallinta. Tämä julkaisu kokoaa Turvallisuus -teemaryhmän työskentelyn tulokset. Julkaisun otsikoksi muotoutui prosessin aikana: ”Kohti kestävää turvallisuutta – turvallisuuskulttuurin tutkimuksellinen kehittäminen”.

Monialainen opinnäytetyö eli MONT on keskeinen osa Riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan monialaista ja työelämälähtöistä opiskelua. Tämä kokoomateos koostuu kolmesta opinnäytetyöartikkelista, sekä opiskelijoiden laatimasta yhteisestä tietoperustasta. Sisällöllisesti artikkelit käsittelevät turvallisuuskulttuurin kehittämistä. Opiskelijat työskentelivät monialaisissa pienryhmissä, joissa he syventyivät omiin työelämälähtöisesti toimeksiantona määritettyihin aiheisiin. Toimeksiantajina opinnäytetöissä toimivat Takana Oy, Savon koulutuskuntayhtymä ja Päijät-Hämeen keskussairaala. Tämä kokoomateos tarjoaa mielenkiintoisen ja ajankohtaisen lukupaketin turvallisuusjohtamisesta ja turvallisuuskulttuurini kehittämisestä.

---

Esipuhe

Riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan asiantuntija YAMK-koulutus vastaa ajankohtaisiin työelämän osaamistarpeisiin. Koulutuksen ydinopinnot käsittelevät riskienhallintaa ja vastuullista liiketoimintaa, sekä niiden roolia strategisessa suunnittelussa. Tämän lisäksi ydinopinnoissa korostuu myös työelämän kehittämismenetelmät ja ennakointi. Tätä osaamista opiskelijat kehittävät myös opinnäytetyöprosessissa ja samalla vievät tätä osaamista työelämään, sillä opinnäytetyöt tehdään aitoina työelämän kehittämiseen liittyvinä toimeksiantoina. Syksyllä 2024 Riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan asiantuntija -YAMK-koulutuksen ryhmä aloitti sekä opintonsa että myös opinnäytetyöprosessin, joka toteutettiin monialaisena opinnäytetyönä (MONT). Nämä monialaiset opinnäytetyöt tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden syventää TKI-osaamistaan monialaisessa työryhmässä ja hyödyntää vertaispalautetta työskentelyssään. Opinnäytetyöprosessissa jakauduttiin kolmeen teemaryhmään, ja tämä kokoomajulkaisu kokoaa yhteen ”Turvallisuus” -työnimellä aloittaneen teemaryhmän artikkelimuotoiset opinnäytetyöt, sekä niitä pohjustavan yhteisen tietoperustan.

Turvallisuuden kehittäminen on keskeinen riskienhallinnan osa-alue. Riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan asiantuntija – YAMK -koulutuksessa riskienhallinnan viitekehyksenä hyödynnetään kokonaisvaltaista riskienhallintaa (Anton & Nucu, 2020; Bromiley ym., 2015). Kokonaisvaltaisessa riskienhallinnassa ymmärretään, että riskit ja niiden hallinta on vahvasti kontekstisidonnaista (Hopkin, 2018). Tämän kokoomateoksen artikkelit käsittelevät turvallisuuskulttuurin kehittämistä. Tutkimuskirjallisuus tunnistaa organisaatiokulttuurin tärkeyden organisaatiossa, mutta kirjallisuus on sisällöllisesti vielä sirpaloitunutta (Bisbey ym., 2021). Turvallisuuskulttuurin muodostumiseen ja muokkautumiseen vaikuttavia tekijöitä on organisaatiossa monella eri tasolla (Bisbey ym., 2021): 1) organisaatiotasolla esimerkiksi johtamiseen ja käytäntöjen määrittelyyn liittyvät tekijät, 2) ryhmätasolla esimerkiksi yhteenkuuluvuus ja psykologinen turvallisuus, 3) yksilötasolla esimerkiksi tiedot ja taidot sekä sitoutuminen turvallisuuskulttuuriin. Käytännön suosituksena tutkimuskirjallisuudessa esitetäänkin, että vaikka turvallisuuskulttuuri on organisaatiotason käsite, sen kehittämisessä niin sanottu ”bottom-up” lähestymistapa, jossa kehittämistä tehdään yksilötasolta lähtien, auttaa muokkaamaan ja kehittämään turvallisuuskulttuuria (Bisbey ym., 2021). Tämän kokoomateoksen artikkelit ovatkin omaksuneet tämän lähestymistavan.   Tämän artikkelikokoomateoksen artikkeleita yhdistää turvallisuuskulttuurin teema, on niiden kontekstit hyvinkin erilaisia: yksityinen turvallisuusalan yritys, oppilaitos, ympärivuorokautinen erikoissairaanhoito. Tämän opinnäytetyöprosessin aikana opiskelijat ovat työskennelleet monialaisessa teemaryhmässä, ja työskennelleet yhdessä ylittäen oman opinnäytetyönsä kontekstin rajat. Toivoakseni tämä työskentelytapa on avartanut opiskelijoiden ymmärrystä turvallisuuteen liittyvästä kokonaisvaltaisesta riskienhallinnasta. Toivoakseni tämä kokonaisvaltaisuus ja monialaisuus välittyy myös tämän kokoomateoksen lukijalle.

Omien opinnäytetyöartikkeliensa ohella opiskelijat ovat yhdessä laatineet teemaryhmän yhteisen tietoperustan, jossa avataan riskienhallinnan käsitteistöä. Tämä yhteinen tietoperusta toimii erinomaisena johdantona artikkelimuotoisille opinnäytetöille, joista tämän kokoomajulkaisun loppuosa koostuu.

Opinnäytetyöartikkeleita tässä kokoomajulkaisussa on kolme, jotka liittyvät turvallisuuden ja riskienhallinnan kehittämiseen. Työskentely teemaryhmässä synnytti runsaasti keskustelua ja ajatustenvaihtoa. Monialaisessa teemaryhmässä ovat työskennelleet Emilia Heiskanen, Marko Jalkanen, Niko Kaikonen, Mirkka Kaukanen, Raisa Korkeamaa, Marko Sonninen, ja Anne Vähämäki. Opiskelijat työskentelevät erilaisissa asiantuntija- ja kehittämistehtävissä, erilaisissa organisaatioissa niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Teemaryhmä on edennyt aikataulussa puolentoista vuoden ajan muiden opintojen rinnalla. Opiskelijat osallistuivat aktiivisesti yhteisiin ryhmätapaamisiin, antaen toisilleen tärkeää vertaispalautetta ja -tukea.

Ensimmäinen artikkeli (Heiskanen & Sonninen) tarkasteli riskiviestinnän ja kognitiivisten vinoumien roolia päätöksen teossa. Toimeksiantajana opinnäytetyössä oli yksityinen turvallisuusalan yritys Takana Oy.

Toinen artikkeli (Jalkanen, Kaikonen, & Korkeamaa) analysoi oppilaitosturvallisuuden nykytilaa ja siinä toimeksiantajana oli Savon koulutuskuntayhtymä.

Kolmas artikkeli (Kaukanen & Vähämäki) kehitti häiriötilannehallintaa ympärivuorokautisessa erikoissairaanhoidossa. Toimeksiantajana opinnäytetyössä oli Päijät-Hämeen keskussairaala. Artikkeli keskittyy raportoimaan kehittämistyön toteuttamisen prosessin.

Kokonaisuutena tämä kokoomateos tarjoaa kattavan tietoperustan turvallisuuden ja riskienhallinnan käsitteistä ja hyödynnetyistä menetelmistä, ja mielenkiintoisia artikkelimuotoisina esitettyjä työelämälähtöisiä opinnäytetöitä.

Lämmin kiitos koko ryhmälle antoisasta ja opettavaisesta prosessista, sekä ahkerasta työskentelystä. Suuret kiitokset kuuluvat myös toimeksiantoja antaneille organisaatioille ja töiden ohjauksesta toimeksiantajaorganisaatiossa vastanneille henkilöille. Ja kiitokset viestinnän opettaja Sisko Häikiölle kirjoittamisprosessin ohjaamisesta.

Lappeenrannassa 3.12.2025

KTT Anssi Tarkiainen
johtava tutkija, Lapin ammattikorkeakoulu

Lähteet

Anton, S. G., & Nucu, A. E. A. 2020. Enterprise risk management: A literature review and agenda for future research. Journal of Risk and Financial Management, 13(11), 281.

Bisbey, T. M., Kilcullen, M. P., Thomas, E. J., Ottosen, M. J., Tsao, K., & Salas, E. (2021). Safety culture: An integration of existing models and a framework for understanding its development. Human factors, 63(1), 88-110.

Bromiley, P., McShane, M., Nair, A., & Rustambekov, E. 2015. Enterprise risk management: Review, critique, and research directions. Long range planning, 48(4), 265-276.

Hopkin, P. 2018. Fundamentals of risk management: understanding, evaluating and implementing effective risk management. Kogan Page Publishers.

---

Yhteinen tietoperusta

Emilia Heiskanen, Marko Jalkanen, Niko Kaikonen, Mirkka Kaukanen, Raisa Korkeamaa, Marko Sonninen ja Anne Vähämäki

Johdanto

Tämä artikkelikokoelma on syntynyt osana riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opintoja. Artikkelikokoelman yhteinen nimittäjä on turvallisuus, jonka äärelle rakentui kolme artikkelia. Yhteinen tietoperusta kuvaa käsitteellistä ja menetelmällistä kivijalkaa, jonka varaan erilaisten organisaatioiden turvallisuutta kehittävät kehittämistyöt ovat rakennettu. Muita yhdistäviä teemoja ovat riskienhallinta, ennakointi, varautuminen sekä turvallisuuskulttuuri. Artikkeleissa käsitellään oppilaitosturvallisuutta, häiriötilanteeseen varautumista ja sen hallintaa sekä riskiviestinnän ja kognitiivisten vinoumien vaikutusta päätöksentekoon.

Turvallisuus voidaan ymmärtää sekä käytännön toimintana että toimenpiteiden kokonaisuutena, joiden tavoitteena on hallita uhkia ja riskejä. Toisaalta se voi tarkoittaa myös tunnetta siitä, että uhkat ja riskit ovat hallinnassa. (Termipankki 2025.) Silvastin (2017, 275–276) mukaan turvallisuus ei ole yksiselitteinen tai pysyvä tila, vaan se rakentuu yhteisön arvojen ja kulttuuristen käsitysten pohjalta. Se suuntautuu uhkia vastaan, jotka eivät ole objektiivisesti mitattavissa, vaan muotoutuvat sen mukaan, mitä yhteisö kokee pelottavaksi tai haavoittavaksi. Turvallisuuden peruslähtökohta on aina jokin uhka, todellinen tai koettu, jota vastaan pyritään suojautumaan. Turvallisuus ei ole vain rakenteellinen tai poliittinen kysymys, vaan myös syvästi inhimillinen ja kulttuurinen ilmiö, joka vaatii jatkuvaa tarkastelua ja yhteistä ymmärrystä. Turvallisuuskäsitteen laajeneminen ja inhimillisen turvallisuuden korostuminen edellyttävät, että eri toimijoiden kokemukset ja näkemykset otetaan vakavasti.

Tämän lisäksi turvallisuus voidaan ymmärtää sekä yksilön kokemuksena että yhteiskunnallisena tilana. Yksilötasolla se liittyy pelon ja turvattomuuden tunteisiin, kun taas yhteiskunnan tasolla se ilmenee esimerkiksi yleisen järjestyksen ylläpitona. Turvallisuudentunne tarkoittaa yksilön tai yhteisön kokemusta siitä, että jokin uhkaa heidän identiteettiään, arvojaan tai olemassaolon perustaa. Tämä tunne korostuu erityisesti tilanteissa, joissa joudutaan määrittämään omaa suhdetta vieraisiin ilmiöihin, ryhmiin tai muutoksiin, jotka koetaan jollain tavalla uhkaaviksi tai haastaviksi. (Silvasti 2017, 275–276.)

Oppilaitosturvallisuuden nykytilan analysointi Savon koulutuskuntayhtymässä -artikkelissa tarkastellaan oppilaitosturvallisuutta Savon koulutuskuntayhtymässä kolmesta näkökulmasta. Artikkelissa tarkastellaan ja analysoidaan opiskelijoille suunnatun Turvis-ilmoituskanavan käyttöönottoon ja käytettävyyteen liittyviä käyttäjien mielipiteitä, oppilaitoksen työtapaturmatilastoja sekä opiskelijoille toteutettuja turvallisuus- ja hyvinvointikyselyiden tuloksia. Syksyllä 2024 Savon koulutuskuntayhtymässä otettiin käyttöön opiskelijoille tarkoitettu Turvis-ilmoituskanava. Ilmoituskanavan avulla opiskelijat voivat tehdä ilmoituksia oppilaitosturvallisuuteen liittyvistä havainnoistaan. Havainnot voivat liittyä esimerkiksi kiusaamiseen, häirintään tai muuhun rikolliseen toimintaan. Opiskelijat voivat laatia ilmoituksia joko omalla nimellään tai anonyymisti. Artikkelissa analysoidaan kyselyistä ja haastatteluista saadun aineiston perusteella ilmoituskanavan käyttöönottoa sekä opiskelijoiden että opettajien näkökulmasta. Lisäksi artikkelissa tuodaan esille toimeksiantajan toivomia kehitysideoita ilmoituskanavan käytön lisäämiseksi.

Artikkelissa analysoidaan myös oppilaitoksen työtapaturmatilastoja vuosilta 2023 sekä 2024. Työtapaturmatilastoja verrattiin vuosien 2023 ja 2024 osalta keskenään sekä peilattiin tuloksia myös vuoden 2023 valtakunnallisiin ammatillisen- ja lukiokoulutuksen vastaaviin tilastoihin. Tarkoituksena oli tuottaa tietoa tilastoissa esiintyneistä samankaltaisuuksista sekä eroavaisuuksista toimeksiantajalle työturvallisuuden kehittämiseksi.

Kolmantena näkökulmana oppilaitosturvallisuuteen artikkelissa oli opiskelijoille vuosina 2023 ja 2024 toteutettujen turvallisuus- ja hyvinvointikyselyiden vastausten vertaaminen ja analysointi. Kyselyiden tuloksia verrataan artikkelissa sekä kyselyvuosien että Savon koulutuskuntayhtymän eri toimipaikkojen kesken. Artikkeli nostaa esille selkeästi muutoksia kyselyn tuloksissa vuosittain ja paikkakunnittain. Esitettyjen tulosten perusteella toimeksiantaja saa tietoa, miten opiskelijoiden kokemukset oppilaitoksen turvallisuuteen ja hyvinvointiin ovat muuttuneet kyselyiden toteuttamisen välisenä aikana.

Hyvinvointialueen häiriötilannehallintaa kuvaavassa artikkelissa keskityttiin tarkastelemaan Päijät-Hämeen hyvinvointialueen varautumista häiriötilanteissa, joiden vaikutuksesta ympärivuorokautisen erikoissairaanhoidon fyysinen toimintaympäristö haavoittuu. Artikkeli painottuu kuvaamaan, miten organisaation häiriötilannehallintaa pyrittiin kehittämään sekä kehittämisen menetelmistä, nykytilan kartoituksesta ja kehittämistyöpajasta, saatua palautetta. Varsinaiseen häiriötilannehallintaan kohdentuva aineisto on salassa pidettävä kohdeorganisaation linjauksesta ja tämän osalta raportointi on luovutettu vain kohdeorganisaation käyttöön. Yleisesti voidaan todeta, että hyvinvointialueen varautumistyö edellyttää yhteistyötä, selkeitä toimintaohjeita sekä koulutusta ja harjoittelua. Tiedonkulku ja viestintämenetelmät on varmistettava ja vastuuhenkilöiden johtamisosaamisen lisäksi. Artikkelissa kannustetaan selvittämään, miten toimitaan, kun sähköt katkeavat ja monitorit piippaavat. Kuka kantaa vastuun ja miten juuri minä toimin?

Riskiviestinnän ja kognitiivisten vinoumien merkitys päätöksenteossa- artikkelissa tarkastellaan yksilön omaan turvallisuuteen liittyvää päätöksentekoa kognitiiviset vinoumat huomioiden. Tutkimuksessa pyritään löytämään keinoja, joilla kohdeyrityksen sekä heidän asiakkaiden riskiviestintää ja palveluita voidaan kehittää turvallisempaan suuntaan.  Artikkelissa analysoidaan kyselyistä saadun aineiston perusteella miten kognitiiviset vinoumat vaikuttavat päätöksentekoon sekä tehokkaan riskiviestinnän menetelmiä päätöksenteon tukena. Tulosten perusteella riskiviestinnän vastaanottamiseen vaikuttaviin tekijöihin on mahdollista vaikuttaa jo etukäteen. Hyvä koulutus, yleisön tunteminen sekä esitystyyli parantavat riskiviestinnän uskottavuutta. Esille nousee myös yksilön luontainen tarve käyttää epärationaalista ajattelua lähes kaikkiin päätöksiinsä, jolloin kognitiivisten vinoumien huomioimista ei saa väheksyä. Kehittämistoimenpiteet painottuvat riskiviestinnän kohdeyleisön tuntemiseen, riittävään koulutukseen sekä kognitiivisten vinoumien vaikutuksen minimoimiseen päätöksenteossa.

Yhteiset käsitteet

Yhteiseen tietoperustaan on valittu toisiinsa linkittyvät kuviossa 1 esitetyt keskeiset käsitteet: varautuminen, häiriötilanteet, turvallisuus, turvallisuusjohtaminen ja turvallisuuskulttuuri. Nämä käsitteet muodostavat kokonaisuuden, jonka avulla voidaan jäsentää organisaatioiden turvallisuustoimintaa sekä arjen että poikkeustilanteiden näkökulmasta. Ne eivät ole irrallisia tai yksittäisiä ilmiöitä, vaan toisiaan täydentäviä ja vuorovaikutuksessa kehittyviä osa-alueita, jotka yhdessä rakentavat turvallisuuden kokonaiskuvaa.

Kuvio 1. Turvallisuuden kokonaisuus ja käsitteiden välinen yhteys

Turvallisuus

Turvallisuus on jokaisen oikeus. Suomen perustuslaki määrittelee, että jokaisella on oikeus turvalliseen elämään, jossa jokaisen kokemattomuus ja vapaus on turvattu lailla. Lisäksi monet muut lait tuovat esille turvallisuuden näkökulmaa. Esimerkiksi työturvallisuuslaki (738/2002) määrittelee sekä työnantajalle että työntekijälle oikeuksia mutta myös velvollisuuksia turvallisuuden ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Eri toimialojen erityislaeissa on myös velvoitteita turvallisuuden ylläpitämiseksi. (Rikander 2021, 23.)

Käsitteenä turvallisuus on laaja ja sen määrittelemiseen vaikuttavat monet eri tekijät. Lisäksi näkökulma, josta turvallisuutta tarkastellaan vaikuttaa sen määrittelemiseen. Esimerkiksi yksilön näkökulmasta tarkasteltuna turvallisuus käsittää erilaisia asioita kuin organisaation tai yhteiskunnan näkökulmasta. Turvallisuus voidaan määritellä ympäristöön liittyvänä turvallisuutena, jossa uhkien arvioinnin ja riskien hallinnan avulla saavutetaan tunne, jossa tunnetaan turvattomuuden poissaolo (Lindfors 2011, 12).

Koska turvallisuuden määritteleminen on hankalaa, voidaan turvallisuus jakaa pienempiin osa-alueisiin sen hahmottamisen helpottamiseksi. Elinkeinoelämän keskusliitto jaottelee yritysturvallisuuden yhdeksään osa-alueeseen: henkilöstöturvallisuus, kiinteistö- ja toimitilaturvallisuus, pelastusturvallisuus, tuotannon ja toiminnan turvallisuus, ympäristöturvallisuus, tietoturvallisuus, väärinkäytösten ja poikkeamien hallinta, varautuminen ja kriisinhallinta sekä työturvallisuus. Jokainen osa-alue jakautuu vielä pienempiin osioihin, joiden avulla turvallisuutta voidaan tarkastella ja hahmottaa helpommin. (Elinkeinoelämän keskusliitto 2022.)

Turvallisuuden määrittämisen hankaluudesta huolimatta, turvallisuus tai sen puute on läsnä jokaisen elämässä. Turvallisuuden tunne tarkoittaa eri ihmisille eri asioita eri elämänvaiheissa. Ihminen kaipaa ja tarvitsee turvallisuuden tunnetta, oli kyse työturvallisuudesta, taloudellisesta turvallisuudesta, palveluiden turvallisuudesta tai vapaa-ajan turvallisuudesta. Turvallisuuden tunteen saavuttamisessa on tärkeää tiedostaa, että omalla toiminnalla voidaan vaikuttaa omaan ja toisten turvallisuuteen ja turvallisuuden tunteeseen.

Turvallisuusjohtaminen ja turvallisuuskulttuuri

Turvallisuusjohtaminen on tärkeä osa nykyaikaisen yrityksen toimintaa, joka sisältää niin menetelmien kuin ihmisten johtamista. Se voidaan jakaa eri osa-alueisiin kuvion 2. mukaisesti. Olennaisin turvallisuusjohtamisen lähtökohta on kehittää työntekijöiden omaa ajattelua turvallisuudesta, ja tällä tavoin parantaa yrityksen turvallisuuskulttuuria. Työpaikan johdon tehtävänä on näyttää omilla teoillaan ja sanoillaan turvallisuuskulttuurin merkitys arkisessa työympäristössä. Koska turvallisuusjohtaminen perustuu työterveyslakiin, kaiken perustana on työpaikan vaarojen arviointi sekä työolojen terveydellinen edistäminen. Näkyvä turvallisuuskulttuuri sitouttaa työntekijöitä työpaikkaan, koska turvallisuuden huomioiminen lisää positiivista kuvaa työnantajasta. (Mannermaa 2018, 69–72.)

Kuvio 2. Turvallisuusjohtaminen voidaan jakaa eri osa-alueisiin (Mannermaa 2018, 71)

Turvallisuusjohtaminen perustuu yhteiseen tietoisuuteen, jossa jokainen työntekijä tietää oman vastuualueensa sekä työtehtävänsä. Työnantajan tulee jakaa turvallisuusvastuuta henkilöstön aseman ja työtehtävän mukaan ja olennaista on saada koko henkilöstö mukaan turvallisuuden kehittämiseen. Hyvän turvallisuusjohtamisen avulla yritys pyrkii kehittämään työoloja turvallisemmaksi, jolloin se näkyy kaikkien tiedoissa, taidoissa ja asenteessa. Myös hyvän esimiehen merkitys korostuu työntekijöiden motivoinnissa ja osallistamisessa. (Mannermaa 2018, 72–74.)

Itse turvallisuustyön pitäisi olla jokaisen esimiehen ja työntekijän päivittäistä työnkuvaa. Kun koko yrityksen johto on sitoutunut turvallisuuteen, se välittyy myös henkilöstölle positiivisena ja tavoiteltavana asiana. Riskien arviointi kuuluu myös koko henkilöstölle, jotta työoloja voidaan kehittää ja turvallisuutta parantaa. Laadukas turvallisuusjohtaminen ja -kulttuuri varmistaa kaikkien työntekijöiden osallistumisen työpaikan turvallisuuteen ja sen kehittämiseen. (Työsuojeluhallinto 2010, 6.)

Päätöksenteko on usein vaikeita valintoja ja eri vaihtoehtojen puntaroimista. Turvallisuuden näkökulmasta päätökset ovat pääasiassa ennakoivia, mutta kun asiat eivät mene suunnitellusti, tehdään usein nopeita epärationaalisia päätöksiä. Työterveyslaitos on tutkinut hankkeessaan turvallisuuteen liittyvää tiedon hyödyntämistä ja päätöksentekoa. Päätökset on jaettu karkeasti kolmeen eri luokkaan; rutiinipäätökset, monimutkaiset päätökset sekä laaja-alaiset päätökset. Rutiinipäätöksissä korostuu yksittäisen työntekijän tekemä päätös, johon liittyy usein valmiit ohjeet, aiempi kokemus sekä sen vaikutusten tunteminen. Riskinä on yleensä liian nopea päätös, mikäli tiedot ja tilanne on muuttunut aiemmasta. Voidaankin puhua ns. rutiininomaisista päätöksistä. Monimutkainen päätös koskee yleensä suurempaa joukkoa, eikä sitä voi tehdä ilman tarkempaa tiedon keräystä ja sen analysointia yhdessä. Riskinä näissä on joukon kyky (tai sen puute) huomioida kaikki tekijät ja olla avoin uusille ehdotuksille. Laaja-alaiset päätökset taas kohdistuvat koko yritykseen, ja mukana on paljon ihmisiä, jotta saadaan suurempi näkökulma aiheeseen. Esimerkiksi työturvallisuuden muutokset voivat olla laaja-alaisia päätöksiä, jotta sillä saadaan huomioitua jokainen tärkeä yksityiskohta turvallisemman työpaikan puolesta. (Heiniö 2024.)

Varautuminen

Yhteiskunnan elintärkeät toiminnot voivat vaarantua erilaisten uhkien vuoksi. Uhalla tarkoitetaan mahdollista tapahtumaa tai tapahtumien sarjaa, joiden toteutuminen aiheuttaa yhteiskunnan toimintaa vaarantavia häiriötilanteita tai kriisejä. Uhat voivat aiheutua esimerkiksi ihmisen toiminnasta, teknologisesta kehityksestä tai luonnonilmiöistä. (Turvallisuuskomitea 2025, 11–12.) Kriittisen infrastruktuurin toiminnot ovat arjen sujuvuuden perusta. Kriittistä infrastruktuuria voidaan kuvata myös yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen perustaksi, joka turvaa kestävyyttä, vakautta, ennakoitavuutta ja terveyttä.  Häiriöt kriittisen infrastruktuurin toiminnoissa, kuten sähkön- tai vedenjakelussa, horjuttavat arjen vakautta. (Heino & Kalalahti 2020, 7.) Jotta elintärkeät toiminnot voitaisiin turvata kaikissa tilanteissa, tarvitaan varautumista. Varautuminen tähtää uhkien toteutumisen todennäköisyyden pienentämiseen. Varautumisella parannetaan myös valmiutta kohdata erilaisia uhkatilanteita ja kykyä toimia niissä. Vaste tarkoittaa niitä toimia, joilla toteutuneeseen uhkaan reagoidaan. Vasteen avulla pyritään minimoimaan uhan vaikutukset ja turvaamaan toiminnan palautuminen normaalitilaan.  (Turvallisuuskomitea 2025, 11–12.)

Häiriötilanteet ja niiden johtaminen

Toteutuessaan uhat voivat aiheuttaa häiriötilanteita tai kriisejä. Häiriötilanne viittaa tapahtumaan, josta ei tyypillisesti aiheudu pitkäkestoista tai merkittävää haittaa toimintaedellytyksille. Esimerkkejä häiriötilanteista ovat tilapäiset sähkökatkot tai häiriöt vedenjakelussa, joiden varalle voidaan laatia toimintasuunnitelmia. Häiriötilanteita on mahdollista ennakoida, vaikka tarkkaa ajankohtaa tai vaikutusten laajuutta ei pystykään ennustamaan. Häiriötilanteet ovat vaikutuksiltaan lyhytkestoisia ja paikallisia. Ne lamauttavat usein vain jonkin rajatun osan toiminnasta. (Turvallisuuskomitea 2025, 27.) Eri järjestelmien välisistä keskinäisriippuvuuksista johtuen rajattu häiriö voi kuitenkin vaikuttaa myös muihin toimintoihin. Esimerkiksi sähkökatko voi aiheuttaa viestiliikennehäiriön. Näin ollen häiriötilanteisiin voi liittyä aina odottamattomuutta, ennenkokemattomuutta sekä hallitsemattomuutta. (Heino & Kalalahti 2020, 7.)

Häiriötilanteiden johtamisessa korostuu tiedon ja sen käytön rooli. Tilanteisiin liittyy usein erityispiirteitä, eikä niiden johtaminen ole jokapäiväistä. Johtamiseen voi liittyä epävarmuutta siitä, voidaanko häiriötilanne ratkaista käytettävissä olevilla resursseilla, suunnitelmilla, vakiintuneilla toimintatavoilla ja toimivaltuuksilla. On tärkeä muodostaa käsitys tilanteesta ja siihen soveltuvista reagointitavoista. (Heino & Kalalahti 2020, 6.) Selkeä johtaminen on häiriötilannehallinnan perusta. Sen avulla voidaan turvata tehokas varautuminen ja vaste. Johtaminen yhdistää tilanneymmärryksen, suunnittelun, organisoinnin, päätöksenteon ja toimeenpanon johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Tehokkaan johtamisen ja tilannekuvan ylläpitämisen mahdollistamiseksi tulee varmistua johtamista tukevien järjestelmien toimivuudesta, suojauksesta ja ylläpidosta. Johtamisrakenteet tulee määrittää selkeästi ja niiden tulee olla kaikkien tiedossa. Harjoittelun avulla voidaan varmistaa teknisten järjestelmien, johtamisrakenteiden, toiminnan koordinoinnin sekä tiedonkulun toimivuutta. (Turvallisuuskomitea 2025, 16–17.)

Käsite resilienssi viittaa kykyyn ylläpitää ja sopeuttaa toimintaa muuttuvissa tilanteissa. Resilienssi kuvaa siis kriisinkestävyyttä. (Turvallisuuskomitea 2025, 13.) Jotta järjestelmä kykenisi säilyttämään toimintakykynsä erilaisissa poikkeusolosuhteissa, tulee kriisinkestävyyteen ja johtamiseen kiinnittää huomiota ennakoivasti. Johdon sitoutuminen, virheisiin suhtautumisen kulttuuri, oppimiskulttuuri, valmius, tietoisuus, joustavuus ja läpinäkyvyys ovat tunnistettu kriisinkestävyyteen yhteydessä oleviksi tekijöiksi. (Ghiyasi, Baghdadi, Hashemzadeh, Soltanzadeh 2021, 120–121.)

Aineistonkeruumenetelmät ja -analysointi

Kaikki tutkimukset toteutettiin toimintatutkimuksina. Tutkimusmenetelminä käytettiin sekä määrällistä että laadullista menetelmää. Tutkimuksissa aineiston keruu toteutettiin puolistrukturoidulla kyselyllä, teemahaastattelulla, työpajatyyppisellä työskentelyllä sekä tilastoja vertailemalla. Teemahaastattelun ja tilastojen vertailun osalta aineistonanalysointi toteutettiin vertailemalla ja ristiintaulukoinnilla. Työpajan ja puolistrukturoidun kyselyn osalta aineiston analysointi toteutettiin sisällönanalyysin avulla teemoittelua hyödyntäen.

Kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus

Määrällistä tutkimusta voidaan myös kutsua tilastolliseksi tutkimukseksi. Määrällinen tutkimusmenetelmä tulee kyseeseen sellaisissa tutkimuksissa, joissa tutkimusaineisto on muunnettavissa mitattavaan ja testattavaan muotoon. Tutkimuksen avulla voidaan selvittää prosenttiosuuksiin ja lukumääriin liittyviä kysymyksiä. (Heikkilä 2014, 15.) Tutkimusaineistosta pyritään hahmottamaan syy-seuraussuhteita, esimerkiksi selittävää yhteyttä jonkin taustamuuttujan ja vastaajan mielipiteen välillä. Tutkimusaineiston kerääminen voidaan toteuttaa kyselylomakkeella, systemaattisella havainnoilla tai valmiiden rekistereiden ja tilastojen käyttämisellä. (Vilkka 2015, 94.) Yleisimmin määrällinen tutkimusaineisto kerätään kyselylomakkeen avulla. Menetelmä edellyttää riittävän suurta ja edustavaa otosta. Kysely on yleensä standardoitu eli vakioitu (Vilkka 2015, 94). Kyselylomakkeen vakioimisella tarkoitetaan sitä, että kyselyn asiasisältö esitetään täysin samalla tavalla kaikille kyselyyn vastaaville. Aineiston keruussa käytetään standardoituja tutkimuslomakkeita, joissa on valmiina vastausvaihtoehdot. (Heikkilä 2014, 15.) Aineiston kerääminen kyselylomakkeen avulla soveltuu hyvin tilanteisiin, joissa kysely lähetetään suurelle ja hajallaan olevalle joukolle. Kukin kyselyyn vastaava lukee itse kysymyksen ja vastaa siihen kirjallisesti siten, että vastaus ei ole tunnistettavissa tai yksilöitävissä. Anonymiteetin säilyminen on kyselylomakkeen etu. Mahdollisena haittana aineistonkeruussa tällä menetelmällä on, että vastausprosentti jää alhaiseksi. (Vilkka, 2021, luku “Tutkimusaineiston keräämisen tavat”.)

Määrällisessä tutkimuksessa havaintoyksiköllä tarkoitetaan tutkimuksen kohteena olevaa asiaa, kuten ihmistä, tekstiä tai kuvaa. Yhdessä kaikki nämä havaintoyksiköt muodostavat tutkimuksen perusjoukon. Tutkittavat havaintoyksiköt muodostavat tutkimuksen otoksen. Kun tutkimukseen valitaan mukaan kaikki perusjoukon havaintoyksiköt, käytetään tutkimuksessa kokonaisotantaa. (Vilkka, 2021, luku “Otannan suunnittelu”.) Määrällisessä tutkimuksessa kyselytutkimuksen aineistosta pyritään löytämään tilastollisia, numeroiden avulla perusteltavia yhteyksiä muuttujien ja niitä koskevien väittämien välillä (Vilkka, 2021, luku “Kyselylomakkeen taulukointi”).

Aineisto kuvataan yleensä numeeristen suureiden avulla ja tuloksia havainnollistetaan taulukoin ja kuvioin. Kyselyllä voidaan myös selvittää eri asioiden riippuvuuksia tai tutkittavassa ilmiössä tapahtuvia muutoksia. Tilastollisen päättelyn keinoin saatuja tuloksia pyritään yleistämään tutkittuja havaintoyksiköitä laajempaan joukkoon. Määrällisen tutkimuksen avulla saadaan yleensä kartoitettua olemassa oleva tilanne, mutta ei pystytä selvittämään riittävästi asioiden syitä. (Heikkilä 2014, 15.)

Määrällisen tutkimuksen reliabiliteetti eli luotettavuus tarkoittaa tulosten tarkkuutta. Tutkimuksen tulokset tulevat olla tarkkoja ja ne eivät saa olla sattumanvaraisia. Tutkijan tulee aina olla kriittinen ja tarkka, virheitä voi sattua tietoja kerättäessä, syötettäessä, käsittelyssä ja tuloksia tulkittaessa. Tutkija voi käyttää apunaan erilaisia tilasto-ohjelmia, jolloin virheiden määrä pienenee. (Heikkilä 2014, 28.)

Määrällisessä tutkimuksessa kyselyn lisäksi usein käytetään muiden keräämiä tutkimusaineistoja. Aineistoja voi hankkia erilaisista rekistereistä, tietokannoista ja toisten keräämistä tilastoista kuten Tilastokeskus, yritykset ja valtionhallinnon laitokset. Jos tutkimuksessa käyttää valmiita tilastoja tai rekistereitä, on tutkijan aina selvitettävä ensin mihin tarkoitukseen ja tutkimusongelmaan aineisto on kerätty. Tärkeää on myös selvittää, kuka tilaston tai rekisterin on tehnyt, mikä on ollut aineiston keräämistapa, perusjoukko, otantamenetelmä, luotettavuus, kato ja pätevyys. Jos tilastoja ja rekistereitä käytetään lähdeaineistona, on selvitettävä samat asiat, jotta tutkimuksen lähdeaineistoa voidaan pitää luotettavana. (Vilkka 2015, 97.)

Kyselytutkimuksessa, jos otoskoko on pieni tulokset voivat olla sattumanvaraisia. Tämä tutkijan tulee ottaa huomioon perusjoukkoa valitessaan ja suunnitellessaan, että määrittää kyselylle tarpeeksi suuren perusjoukon. Joskus nouseva poistuma eli kato voi kasvaa suureksi, jolla tarkoitetaan lomakkeen palauttamatta jättäneiden määrää. Tämä on hyvin yleistä, kun kysely toteutetaan esimerkiksi sähköpostitse. Tutkimusaineiston kerääminen kasvokkain taas toimii parhaiten, jos tutkimusongelma ei ole laaja tutkimuskysymykset- ovat tarkkaan rajattuja. (Vilkka 2015, 96; Heikkilä 2014, 28.)

Kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus

Hirsjärvi, Remeksen ja Sajavaaran (2009, 161–164) mukaan laadullisessa tutkimuksessa keskeistä on saada esiin tutkittavien omat näkemykset ja mielipiteet. Tutkimus pyrkii kuvaamaan ilmiöitä sellaisina kuin ne ilmenevät arjessa ja tavoitteena on muodostaa kokonaisvaltainen käsitys tutkimuskohteesta. Erityistä painoarvoa annetaan tutkittavien omille kokemuksille ja heidän äänensä kuulumiselle osana tutkimusprosessia.

Laadulliselle tutkimukselle on ominaista, ettei sen tavoitteena ole löytää yksiselitteistä totuutta tutkittavasta ilmiöstä. Sen sijaan pyritään tuomaan esiin tulkintoja, jotka syntyvät tutkimusprosessin aikana ja auttavat ymmärtämään esimerkiksi ihmisen toimintaa tai kulttuurisia tuotoksia tavalla, joka ei ole suoraan havaittavissa. (Vilkka 2021, luku ”menetelmän erityispiirteet”.)

Laadullisen tutkimuksen aineistoa voidaan kerätä usealla eri tavalla. Tyypillisesti aineisto koostuu puheesta, tekstistä ja/tai tutkijan havainnoista. (Metsämuuronen 2006.) Aineiston koko ei ole keskeisin tekijä, vaan tärkeämpää on, että haastateltavilla on henkilökohtaista kokemusta tutkimusaiheesta. Tyypillisesti laadullisessa tutkimuksessa tutkija on suorassa vuorovaikutuksessa tutkittavien kanssa, koska se auttaa tutkijaa muodostamaan tarkemman käsityksen tutkittavasta ilmiöstä. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 85.)

Laadullisessa tutkimuksessa validiteetti saa usein enemmän huomiota kuin reliabiliteetti. Validiteetti tarkoittaa sitä, kuinka pätevästi tutkimus on toteutettu ja vastaavatko sen tulokset sekä johtopäätökset todellisuutta. Tutkimuksessa saattaa ilmetä virheitä, esimerkiksi jos tutkija näkee suhteita tai periaatteita väärin, jättää ne huomaamatta tai esittää vääriä kysymyksiä. (Kuula 2006.) 

Heikkilän (2014, 27, 177) mukaan validiteetti, eli tutkimuksen pätevyys, on olennaista tutkimuksen onnistumisen kannalta. Validiteetti tarkoittaa tutkimuksen kykyä mitata juuri sitä, mitä on tarkoitus mitata, ja siihen sisältyvät sekä sisäinen että ulkoinen näkökulma (Toikko & Rantanen 2009, 121–122). Reliabiliteetti eli luotettavuus tarkoittaa puolestaan, että tutkimuksen tulokset ovat tarkkoja ja toistettavissa. Tutkijan on tärkeää toimia huolellisesti ja kriittisesti virheiden välttämiseksi. (Heikkilä 2014, 28.)

Kehittämismenetelmät

Toimintatutkimus

Toimintatutkimusta toteutetaan tyypillisesti vaiheittain siten, että toiminta ja sen havainnointi, reflektointi ja uudelleensuunnittelu seuraavat toisiaan muodostaen kehittämissyklin tai useita peräkkäisiä syklejä. Kehittämisen vaiheet voidaan jakaa myös suunnitteluvaiheeseen, toteutusvaiheeseen, aineistonkeruuvaiheeseen sekä arviointi- ja reflektointivaiheeseen. Toimintatutkimuksessa voidaan hyödyntää sekä laadullisia että määrällisiä tiedonhankintamuotoja. Pelkän teoriatiedon sijaan toimintatutkimus pyrkii tuottamaan käytännön hyötyä ja sellaista tietoa, jonka avulla voidaan parantaa toimintaa. (Heikkinen, Kaukko & Salo 2023, luku ”Mitä toimintatutkimus on ja miten sitä tehdään”.)

Tutkimuksen kohteena voi olla esimerkiksi käytäntö tai toimintamalli, jota lähestytään tutkimuksellisesti muutokseen pyrkivän väliintulon, eli intervention avulla. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa käytännön kehittämistä varten, toimintaa pyritään samanaikaisesti sekä tutkimaan että muuttamaan. Toimintatutkimusta voidaan luonnehtia osallistavaksi ja demokraattiseksi, sillä muutoksen aikaansaamiseen osallistuu koko yhteisö avoimen dialogin ja toiminnan reflektoinnin avulla. Reflektiossa omaa toimintaa pysähdytään arvioimaan etäämmältä ja eri näkökulmasta. Sen avulla pyritään ymmärtämään ajatteluamme ja toimintaamme jokapäiväisissä tilanteissa. (Heikkinen, Kaukko & Salo 2023, luku ”Mitä toimintatutkimus on ja miten sitä tehdään”.)

Toimintatutkimus on menetelmänä osallistava ja yhteiseen kehittämiseen perustuva. Työssä tapahtuva yhteiskehittäminen edistää sekä vaikuttamis- että oppimismahdollisuuksia organisaatiossa. Sen avulla voidaan lisätä työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä ja löytää uusia tapoja oppia työssä. Yhteiskehittäminen lisää ymmärrystä sekä omasta että muiden ammattiryhmien tehtävistä ja edistää moniammatillista yhteistyötä. (Juujärvi ym. 2019, 12.) Vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, osallisuuteen perustava johtaminen sekä verkostoitumisen hyödyntäminen tukevat sekä työntekijän että koko organisaation kehittymistä. Näillä tekijöillä on yhteys myös työhön sitoutumiseen. (Järvensivu, Isacsson, Raatikainen, Simola-Alha, & Heinilä 2021, 249.)

Osallistava kehittäminen voi edistää myös psykologista turvallisuutta. Kokemus kuulluksi tulemisesta ja osallisuudesta päätöksentekoon ovat psykologisesti turvallisen ilmapiirin tunnusmerkkejä. Avoimuuteen kannustavassa ilmapiirissä uusia ideoita rohjetaan tuoda esille. Työn merkityksellisyyden kokemus edistää työhyvinvointia ja sitoutumista. (Liukkonen 2024, 38.) Psykologinen turvallisuus edistää myös organisaatioiden luovuutta ja kilpailukykyä. Osallistavat kehittämismenetelmät voivat tukea jaettua johtajuutta ja työntekijöiden osallistumista päätöksentekoon ja auttaa näin löytämään uusia lähestymistapoja ja ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin. Monimutkaisissa ja muuttuvissa tilanteissa johtajalta edellytetään laaja-alaista osaamista. Jaetun johtajuuden käytäntöjä soveltamalla vastuita voidaan jakaa tiimin jäsenten kesken osaamiseen perustuen ja hyödyntää näin kaikkien osaaminen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. (Sharma & Mehta 2023, 2–3,10.) Jaettuun johtajuuteen liittyy käsite itseohjautuvuus, joka kuvaa tiimien vastuuta työhön liittyvästä päätöksenteosta sekä työn tavoitteista ja tuloksellisuudesta. Itseohjautuvuutta voidaan luonnehtia kehittämisen mahdollistavaksi toiminnalliseksi liikkumavaraksi, joka määrittää sekä vapaudet että vastuut. Itseohjautuvuus tukee aktiivista toimijuutta ja edistää kokemusta arvostetuksi tulemisesta, joten se tukee myös psykologista turvallisuutta. (Aura, Ahonen, Hussi, & Ilmarinen 2021,2,34.)

Luotettavuus ja eettisyys

Osana opinnäytetyöprosessia, opinnäytetyön tekijöiden toimintaa ohjaavat eettiset ja työn luotettavuuteen liittyvät linjaukset. Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden eettiset suositukset (2025) tavoittelevat hyvien tieteellisten käytäntöjen edistämistä, tieteellisen epärehellisyyden ehkäisemistä ja opinnäytetöiden laadun nostamista (Arene 2025a, 21). Suositukset noudattavat Suomen tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisemaa ohjeistusta Suomessa noudatettavasta hyvästä tieteellisestä käytännöstä sekä sen loukkausepäilyjen käsittelystä. Suomen hyvä tieteellinen käytäntö puolestaan pohjautuu eurooppalaiseen tutkimuseettiseen ohjeistukseen, jonka perusperiaatteita ovat luotettavuus, rehellisyys, arvostus ja vastuunkanto. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023, 11.)

Hyvien tieteellisten menettelytapojen mukaisesti toteutettu tutkimus suunnitellaan, toteutetaan ja dokumentoidaan huolellisesti avoimen tieteen periaatteita noudattaen ja aiempi tutkimustieto huomioiden. Ennen tutkimuksen aloittamista tulee huolehtia mahdollisesti tarvittavista luvista, suostumuksista sekä eettisestä ennakkoarvioinnista. Tieteellistä toimintaa toteutettaessa tulee noudattaa oman tieteenalan sääntöjä ja ohjeita sekä huolehtia, ettei tutkittavien tai tutkijoiden terveys ja turvallisuus vaarannu. Kollegoihin sekä tieteellisen toiminnan osapuoliin suhtaudutaan kunnioittaen ja arvostaen. Mikäli tutkimukseen liittyy rahoituksen hakeminen, tulee rahoitusta hakea totuudenmukaisesti ja käyttää rahoitus sovitulla tavalla. Rahoituslähteet ja mahdolliset sidonnaisuudet tulee ilmoittaa avoimesti. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023, 13.)

Hyvät tieteellisen menettelytavat ohjaavat myös tutkimusaineiston käsittelyä ja hallintaa sekä yhteistyöstä, tekijyydestä ja julkaisemisesta sopimista. Yhteistyötahojen kesken sovitaan tutkimukseen liittyvistä tavoitteista sekä oikeuksista ja velvollisuuksista. Ennen tutkimusaineiston keräämistä tulee määritellä aineiston omistus- ja käyttöoikeudet sekä sopia aineiston käsittelystä, säilyttämisestä ja mahdollisesta avaamisesta. Tutkimusta tehtäessä tulee huomioida voimassa oleva tietosuojalainsäädäntö sekä tutkijan vastuut liittyen salassapitoon, luottamuksellisuuteen ja vaitioloon. Yhteistyötahoja tulee informoida aina, kun tieteellisestä toiminnasta aiotaan julkaista materiaalia. Toiminnasta viestitään rehellisesti ja avoimesti. Luotettavuutta, rehellisyyttä, arvostusta ja vastuunkantoa ilmentää myös toisten työn kunnioittaminen siten, että muiden julkaisuihin viitataan aina asianmukaisella tavalla. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023, 13–14.)

Opinnäytetyöprosessissa hyvien tieteellisten menettelytapojen toteutuminen varmistetaan huolellisella valmistautumisella, joka kattaa koko prosessin elinkaaren. Opinnäytetyön suunnitteluvaiheessa solmitaan yhteistyösopimus toimeksiantajan kanssa, jotta vastuut, velvollisuudet ja oikeudet tulee selkeästi määritellyiksi. Opinnäytetyösopimuksen lisäksi huolehditaan myös mahdollisista toimeksiantajan- tai kohdeorganisaation lupaprosesseista. Opinnäytetyön aineistonhallintasuunnitelma ohjaa aineiston käsittelyä opinnäytetyöprosessin aikana ja sen jälkeen ja varmistaa, että tutkimus toteutetaan eettisyys, tietosuoja ja tietoturva huomioiden (Arene 2025b, 3).

Aineiston keräämistä suunniteltaessa tulee pohtia henkilö- ja tunnistetietojen keräämisen tarpeellisuutta. Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden eettisten ohjeiden mukaan henkilötiedoilla tarkoitetaan tietoja, joilla henkilö voidaan tunnistaa suoraan tai välillisesti ja opinnäytetyöprosessissa voi käsitellä vain käsittelyn kannalta tarpeellisia henkilötietoja. Käsittelyn perusteena on aina tutkittavan suostumus, ellei opinnäytetyötä toteuteta osana ammattikorkeakoulun hallinnoimaa tutkimushanketta, jolloin käsittelyperuste voi olla tieteellinen tutkimus. Erityisiksi henkilötietoryhmiksi on määritelty esimerkiksi rotua tai etnistä alkuperää, terveyttä, poliittista mielipidettä tai uskonnollista vakaumusta ilmentävät tiedot, joiden käsittely on lähtökohtaisesti kielletty. Tutkimusta suunniteltaessa laaditaan tietosuojaseloste, jossa kerrotaan selkeästi, miten henkilötietoja käsitellään opinnäytetyöprosessin aikana ja mitä tiedoille tapahtuu opinnäytetyön valmistuttua. Tutkittavia tulee informoida, mikäli tutkimusaineiston käsittelyssä hyödynnetään tekoälyä. Tekoälysovellukset yhdistelevät laajasti eri lähteistä peräisin olevaa materiaalia, joten ne voivat tuottaa tunnistetietoja myös sellaisesta materiaalista, joka ei sellaisenaan sisällä henkilötietoja. (Arene2025a, 10–11.)

Lähteet

Arene. 2025a. Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden eettiset suositukset. Viitattu 3.10.2025 https://arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2025/AMMATTIKORKEAKOULUJEN%20OPINN%C3%84YTET%C3%96IDEN%20EETTISET%20SUOSITUKSET%202025.pdf?_t=1739803988.

Arene. 2025b. Aineistonhallintasuunnitelman ohjeet. Viitattu 3.10.2025 https://arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2025/Aineistonhallintasuunnitelman%20ohjeet_Arene_2025.pdf?_t=1738935064.

Aura, O., Ahonen, G., Hussi, T., Ilmarinen, J. 2021. Itseohjautuvuuden johtaminen – tutkimusraportti. Viitattu 17.6.2025 https://www.imafi.fi/IOJ2020.pdf.

Elinkeinoelämän keskusliitto 2022. Yritysturvallisuus. Viitattu 14.10.2025 https://ek.fi/hyotytietoa-yrityksille/yritysturvallisuus/.

Ghiyasi, S., Baghdadi, F.V., Hashemzadeh, F., Soltanzadeh, A. 2021. Resilience Analysis of Crisis in Medical Environments: A Structural Equation Modeling based on Crisis Management Components. International Journal of Occupational Hygiene. 13 (2), 120-126. https://doi.org/10.18502/ijoh.v13i2.8367.

Heikkilä, T. 2014. Tilastollinen tutkimus. 9. uudistettu painos. Helsinki: Edita.

Heikkinen, H.L.T., Kaukko, M., Salo, P. 2023. Mitä toimintatutkimus on ja miten sitä tehdään. Teoksessa H.L.T Heikkinen & M. Kaukko (toim.) Toimintatutkimus – käytännön opas. Tampere: Vastapaino.

Heiniö, M. 2024. Työterveyslaitos. Resilientin organisaation päätöksenteko – ResData. Mitä vaikeampi päätös, sitä enemmän ihmisiä kannattaa ottaa mukaan. Blogi 12.9.2024.  Viitattu 5.10.2025 https://www.ttl.fi/ajankohtaista/blogi/mita-vaikeampi-paatos-sita-enemman-ihmisia-kannattaa-ottaa-mukaan.

Heino, O., Kalalahti, J. 2020. Miten asiantuntija merkityksellistää poikkeuksellisen? Tiedonkäytöstä kriittisen infrastruktuurin häiriötilanteessa.  Focus Localis 48 (3), 5-21. https://journal.fi/focuslocalis/issue/view/7896/1239.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.

Juujärvi, S., Sinervo, T., Laulainen, S., Niiranen, V., Kujala, S., Heponiemi, T. & Keskimäki, I. 2019. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. Päätösten tueksi 3. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 17.6.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-338-0.

Järvensivu, A., Isacsson, A., Raatikainen, E., Simola-Alha., N. & Heinilä H. 2021. Organisaatiositoutuminen työurien kaaosteorian valossa. Hallinnon tutkimus. 39 (4), 245–254. Viitattu 17.6.2025 https://journal.fi/hallinnontutkimus/article/view/102248.

Kuula, A. 2006. Toimintatutkimus. Luku 5.4 kokonaisuudesta Anita Saaranen-Kauppinen & Anna Puusniekka. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto, verkkojulkaisu. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 16.12.2024 https://www.fsd.tuni.fi/menetelmaopetus/kvali/L5_4.html.

Lindfors, E. 2011. Turvallinen oppimisympäristö, oppilaitoksen turvallisuuskulttuuri ja turvallisuuskasvatus – käsitteellistä pohdintaa ja tutkimushaasteita. Teoksessa E. Lindfors (toim.) Kohti turvallisempaa oppilaitosta! Oppilaitoksen turvallisuuden ja turvallisuuskasvatuksen tutkimus- ja kehittämishaasteita, 12-28. Viitattu 14.10.2025  https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/65529/kohti_turvallisempaa_oppilaitosta_2012.pdf?seq#page=12.

Liukkonen, J. 2024. Psykologinen turvallisuus tukee etä- ja monipaikkaista työtä sekä innovatiivisuutta. Työn tuuli 2024 (2), 32-38. Viitattu 17.6.2025 https://www.henry.fi/media/ajankohtaista/tyon-tuuli/tyontuuli_022024_final_.pdf.

Mannermaa, K. 2018. Työsuojelupäällikön käsikirja. Helsinki: Alma Talent.

Rikander, H. 2021. Oppilaitosturvallisuus. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Sharma, S., Mehta, S. 2023. Psychological Safety and Creativity in Teams: A Mediated Moderation Model of Shared Leadership and Team Diversity. 1-14. DOI: 10.1177/22779752231163356.

Silvasti, M. (2017). Turvuus – kohti uutta turvallisuusymmärrystä. Tiede ja ase, 74. Viitattu 6.10.2025 https://journal.fi/ta/article/view/60628.

Termipankki. (2025). Turvallisuus. Suomen kansallinen termipankki. Viitattu 6.10.2025 https://termipankki.fi/tepa/fi/haku/turvallisuus.

Toikko, T. & Rantanen, T. 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Näkökulmia kehittämisprosessiin, osallistamiseen ja tiedontuotantoon. Tampere: University Press. Viitattu 18.1.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-7732-4.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.

Turvallisuuskomitea. 2025. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia. Valtioneuvoston periaatepäätös. Valtioneuvoston julkaisuja 2025: 1.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 2/2023. Viitattu 2.10.2025 https://tenk.fi/sites/default/files/2023-03/HTK-ohje_2023.pdf.

Työsuojeluhallinto 2010. Työsuojeluoppaita ja -ohjeita 35. Turvallisuusjohtaminen. Viitattu 23.1.2025 https://tyosuojelu.fi/documents/154017715/168016298/Turvallisuusjohtaminen_TSO_35.pdf/ef0c3554-4593-49d6-9530-64c28f404cb0/Turvallisuusjohtaminen_TSO_35.pdf?t=1716445560228.

Työturvallisuuslaki 23.8.2022/738. Viitattu 14.10.2025 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2002/738.

Vilkka, H. 2015. Tutki ja kehitä. 4., uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus.

Vilkka, H. 2021. Tutki ja kehitä. PS-kustannus. Jyväskylä.

Vilkka, H. 2021. Tutki ja kehitä. 5., päivitetty painos. Jyväskylä: PS. Kustannus.

Riskiviestinnän ja kognitiivisten vinoumien merkitys päätöksenteossa

Emilia Heiskanen ja Marko Sonninen

Johdanto

Riskiviestintä on ennakoivaa ja ehkäisevää toimintaa, jolla esimerkiksi yritykset voivat tunnistaa, kehittää ja poistaa liiketoimintaansa vaikuttavia riskejä. Pahimmassa tapauksessa huomioimattomat riskit voivat kaataa koko liiketoiminnan. (Sundelin 2022.) Ihminen tekee päivittäin tuhansia päätöksiä, usein rajoitetulla ajalla, pienellä faktatiedolla ja oman muistinsa tuella. Suurin osa päätöksistämme on epärationaalisen ajattelun tulosta, jossa samalla hyödynnämme kognitiivisia vinoumia. (Gigerenzer & Goldstein 2011, 43.) Kun riskiviestintä, kognitiiviset vinoumat ja oma turvallisuus yhdistetään yksilön päätöksentekoon, lopputuloksen tarkka ennustaminen voi olla mahdotonta.

Opinnäytetyön tarkoituksena on kehittää tehokkaan riskiviestinnän menetelmiä ja pyrkiä tukemaan yksilön omaan turvallisuuteen liittyvää päätöksentekoa kognitiiviset vinoumat huomioiden. Tutkimus toteutetaan laadullisena toimintatutkimuksena ja aineisto kerätään puolistrukturoidulla kyselyllä. Tuloksilla pyritään selvittämään tehokkaan riskiviestinnän elementit sekä huomioimaan kognitiivisten vinoumien vaikutus yksilön päätöksenteossa.

Opinnäytetyömme kohdeyritys on kotimainen Takana Oy, joka toimii yksityisellä turvallisuussektorilla. Se tarjoaa turvallisuus- sekä riskienhallintapalveluita niin kotimaassa kuin ulkomailla, ja asiakkaat koostuvat pääosin kansainvälisellä kentällä toimivista yrityksistä ja organisaatioista. Tutkimuksessa on pyritty löytämään keinoja, joilla kohdeyrityksen sekä heidän asiakkaidensa riskiviestintää ja päätöksentekokykyä voidaan kehittää turvallisempaan suuntaan.

Opinnäytetyön kieliasun tarkistamisessa ja osassa englannin kielen käännöksiä on hyödynnetty Microsoft Copilot tekoälyä. Olemme tarkastaneet ja muokanneet työkalun laatimaa sisältöä ja otamme täyden vastuun tekstin sisällöstä.

Toimintaympäristön kuvaus

Toimeksiantajaorganisaatiomme on suomalainen yksityinen turvallisuusalan ja riskienhallinnan palveluita tarjoava yritys Takana Oy. Se on perustettu vuonna 2018 tarkoituksenaan tarjota laadukkaita, joustavia ja kattavia turvallisuus- ja riskienhallintapalveluita tuomalla varmuutta arkeen sekä tukemalla turvallisuusjohtamisen hallittavuutta. (Takana Oy 2025.) Takana Oy toimii yksityisellä turvallisuussektorilla ja sen pääpaino on tarjota asiakkailleen turvallisuus- sekä riskienhallintapalveluja niin kotimaassa kuin ulkomailla. Takana Oy:n keskeisiä sidosryhmiä ovat yritys- ja yksityisasiakkaat sekä järjestöt, eri viranomaiset kuten Poliisi, pelastuslaitokset sekä rakennusvalvonta ja lisäksi suurissa tapahtumissa oleva oma sijaishenkilöstö. Länsi-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Luksia on myös tärkeässä roolissa tarjoamalla työntekijöille turvallisuusalan koulutusta sekä lakisääteisiä kertauskursseja. (Österberg 2025.)

Suomen, EU:n sekä kohdemaiden lainsäädäntö ohjaavat Takana Oy:n toimintaa. Näiden lisäksi erityisesti Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista (1085/2015) velvoittaa yrityksen hakemaan toimialalupaa Poliisihallitukselta. Näiden lakien lisäksi toimintaa ohjaavat ISO 9001- ja ISO 18788-standardit sekä yrityksen omat ohjeet ja säädökset. Yritys noudattaa toimiessaan myös yleisiä eettisiä (Code of Conduct) sekä yrityksen omia vastuullisuuden, luotettavuuden ja kestävän kehityksen periaatteita. Näiden lakien, standardien ja periaatteiden noudattaminen on välttämätöntä, jotta yritys voi toimia nyky-yritysten ja maailmankuvan vaatimalla tavalla. (Österberg 2025.)

Riskiviestinnän ja kognitiivisen ajattelun merkitys päätöksenteossa

Turvallisuusjohtamisen lähtökohta on kehittää työntekijöiden omaa ajattelua turvallisuudesta, ja tällä tavoin parantaa yritysten turvallisuuskulttuuria, jossa tiedonkulku ja riskiviestintä ovat tärkeä osa kokonaisuutta (Mannermaa 2018, 69–72). Riskiviestinnän käytännön toteutus luo omat haasteensa, vaikka tehtävät ja tavoitteet olisivat selkeästi määriteltyjä (Lehtonen 2009, 36). Päätöksenteko on usein vaikeita valintoja ja eri vaihtoehtojen puntaroimista. Turvallisuuden näkökulmasta päätökset ovat pääasiassa ennakoivia, mutta kun asiat eivät mene suunnitellusti, tehdään usein nopeita epärationaalisia päätöksiä, jolloin kognitiivisen ajattelun vaikutus korostuu yksilöiden valinnoissa. (Heiniö 2024.)

Riskiviestinnän (engl. ‘risk communication’) päämääränä on auttaa yleisöä tunnistamaan luotettavan ja epäluotettavan informaation erot. Se perustuu vuorovaikutteiseen tiedon ja mielipiteiden vaihtoon vaaroista, uhista, riskitekijöistä sekä riskien tunnistamisesta ja ehkäisystä. Tämä viestintäprosessi tapahtuu riskianalyytikoiden, organisaatioiden ja yhteiskunnan johtohenkilöiden, vastuuhenkilöiden, kuluttajien ja kaikkien muiden osallisten välillä. (Lehtonen 2009, 31.)

Turvallisuusjohtaminen (engl. ‘safety management’) on keskeinen osa yrityksen turvallisuutta ja sen jatkuvaa kehittämistä. Perusperiaatteina käytetään turvallisuuspolitiikan luomista, vastuualueiden määrittämistä ja organisointia, riskien arviointia, toiminnan seurantaa sekä tiedonkulkua. Turvallisuusjohtamisen tavoitteena on parantaa työntekijöiden turvallisuuskulttuuria, osaamista, sitoutumista sekä tapaturmien torjuntaa. (Työsuojeluhallinto 2010, 6–8, 14.) Turvallisuuskulttuuri (engl. ‘safety culture’) voidaan määritellä esimerkiksi yrityksen henkilöstön toimintatapojen ja sitoutumisen suhdetta turvallisuusjohtamiseen. Yksinkertaistettuna työntekijöiden suhtautuminen turvallisuuteen sekä turvallisuusohjeiden noudattamiseen kuvastaa yrityksen turvallisuuskulttuuria. (Mannermaa 2018, 70–72.)

Kognitio (engl. ‘cognition’) on ihmisen mielen toimintojen kokonaisuus, johon liitetään mm. havaitsevuus, päätöksenteko, päättelykyky, muisti, tarkkaavaisuus ja kieli (Duodecim Terveyskirjasto 2021). Kognitiiviset vinoumat (engl. ‘cognitive biases’) ovat psykologinen ilmiö, joka vääristää ajatteluamme erilaisin tavoin. Ne tulevat tiedostamattomista heuristiikoista, joita ihminen hyödyntää ajattelussa päätöksenteon tukena. Kognitiivista vinoumaa ei yleensä itse huomaa omassa ajattelussaan. (Tversky & Kahneman, 1974.) Heuristiikka (engl. ‘heuristics’) voidaan määritellä ymmärryksenä uusiin oivalluksiin ja tietoon johtavista menetelmistä. Esimerkiksi ihminen voi käyttää aiemmin tuntemaansa tai oppimaansa ratkaisumallia ajattelun tukena havainnoinnissa, ongelmanratkaisussa tai päätöksenteossa. (Tieteen termipankki 2016.)

Riskiviestinnän merkitys ja tavoitteet

Lehtosen (2009, 36) mukaan, vaikka riskiviestinnän tehtävät ja tavoitteet olisivat selkeästi määriteltyjä, käytännön toteutuksessa törmätään usein ristiriitaisuuksiin. Yksi haasteista liittyy riskitiedon laajuuteen ja sen jakamiseen. Mitä laajemmalle riskiviestintää levitetään varsinaisen vaara-alueen ulkopuolelle, sitä enemmän sen paikallinen vaikuttavuus saattaa heikentyä. Toisaalta, jos tietoa ei jaeta laajemmalle yleisölle, voi syntyä epäilyksiä siitä, että organisaatio pyrkii salaamaan totuuden.

Renn (2020, 81) korostaa, että riskiviestinnän tavoitteena on auttaa sidosryhmiä ja yleisöä ymmärtämään riskipohjaisten päätösten perusteet ja tekemään tasapainoiset arviot, jotka heijastavat tosiasiallista tietoa suhteessa heidän omiin etuihinsa ja arvoihinsa. Toisin sanoen, hyvät käytännöt riskiviestinnässä tukevat kaikkia osapuolia tekemään tietoon perustuvia valintoja heitä koskevissa asioissa. Riskiviestinnän tarkoituksena ei kuitenkaan ole vakuuttaa ihmisiä, esimerkiksi kemikaalituotteen kuluttajia siitä, että viestijän roolissa oleva viranomainen on tehnyt oikein. Sen sijaan riskiviestinnän tarkoituksena on antaa ihmisille kaikki tarvittavat tiedot, jotta he voivat tehdä päätöksiä tai arvioita, jotka pohjautuvat parhaaseen saatavilla olevaan tietoon ja heidän omiin mieltymyksiinsä. Riskiviestintä jäi aiemmin usein kriisiviestinnän varjoon, mutta nykyään sen merkitys on tunnistettu sekä julkisella sektorilla että yritysten tiedotus- ja suhdetoiminnassa (Lehtonen 2009, 31).

Yksi riskiviestinnän haasteista on yhdistää viestijän halu saada viesti perille ja ihmisten huolenaiheet ja käsitykset riskeistä. Asiantuntijat pyrkivät usein viestimään asiantuntemuksensa laajuuden, kun taas useimmat ihmiset ovat vähemmän kiinnostuneita yksityiskohdista ja haluavat tietää, miten riski vaikuttaa heidän terveyteensä ja hyvinvointiinsa. Viestinnän ensimmäinen askel on löytää yhteinen kieli, jonka avulla viestintä voi edetä ja kehittyä. Yhteisen kielen löytäminen vaatii ymmärrystä yleisön tarpeista. (Renn 2020, 82–84.) Haasteena on auttaa yleisöä ymmärtämään riskien suhteellisuus ja vähentää epävarmuutta, pelkoa tai jopa paniikkia. Tämä voidaan saavuttaa tarjoamalla asianmukaista tietoa ja mahdollisuutta tiedonvaihtoon. (Lehtonen 2009, 33.)

Renn (2020, 82) toteaa, että yleisön tarpeiden ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää yhteisen pohjan tai yhteisen aallonpituuden löytämiseksi.  Monenlaisia yleisöjä ja kysymyksiä tarkasteltaessa heidän tutkimuksensa on johtanut tyypillisten viestintätasojen luokitteluun, joita käsitellään yleensä riskikeskustelujen aikana. Tämä luokittelu perustuu Funtowiczin ja Ravetzin (1985), Raynerin ja Cantorin (1987) sekä Rennin ja Levinen (1991) julkaisuihin. Renn tarkensi luokittelua vuonna 2001, ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD käsitteli sitä vuonna 2002.

Riskikeskustelujen aikana käsiteltävät tyypilliset viestintätasot voidaan luokitella kolmeen eri tasoon. Ensimmäinen taso käsittelee tosiasioita ja todennäköisyyksiä, altistumistasoja, annosvastesuhteita ja mahdollisten vahinkojen laajuutta. Viestinnän tehtävänä on antaa mahdollisimman tarkka kuva tosiasioista, mukaan lukien epävarmuuksien ja epäselvyyksien käsittely. Toinen taso keskittyy institutionaaliseen pätevyyteen riskien hallinnassa. Keskustelu koskee riskien ja hyötyjen jakautumista sekä riskienhallintainstituutioiden luotettavuutta. Tämä taso vaatii jatkuvaa vuoropuhelua riskienhallinnan, sidosryhmien ja yleisön välillä luottamuksen saavuttamiseksi. Kolmas taso käsittelee sosiaalisia arvoja, kulttuurisia elämäntapoja ja niiden vaikutusta riskienhallintaan. Tämä taso vaatii perustavanlaatuista yhteisymmärrystä riskikeskustelun taustalla olevista asioista. Tarvitaan uusia, epätavanomaisia sidosryhmien osallistumismuotoja, kuten sovittelua, kansalaispaneeleja ja avoimia foorumeita. (Renn 2020, 83–84.)

Kognitiivinen psykologia päätöksenteossa

Oma ajattelu on usein hyvin kaukana harkitusta, vaikka yleisesti luullaan toisin. Tavat, joilla ajatellaan epärationaalisesti ovat usein kuitenkin hyvinkin ennustettavissa olevia. Tilastolliset tutkimukset osoittavat, että nämä tyypilliset ajattelutavat jakautuvat erilaisiin kognitiivisiin vinoumiin, joiden ymmärtäminen on merkittävä osa ihmismielen ymmärtämistä. (Pietiläinen 2016.) 

Ihminen ei kykene tekemään täydellisiä järkiperäisiä päätöksiä. Jotta tämä täydellinen rationaalisuus toteutuisi, vaadittaisiin siihen kaikki tarpeellinen tieto päätöksentekoon liittyvistä tosiasioista sekä riittävästi aikaa. Samalla pitäisi myös pystyä prosessoimaan tietoa ilman minkäänlaisia rajoituksia ja poistaa tunteiden vaikutus päätöksissä ja valinnoissa. (Honkanen 2016, 43.) Ihmiset tekevät heuristiikan eli valmiiksi opittujen tai hankittujen mallien vuoksi ennalta arvattavia erheitä, joita kutsutaan vinoumiksi. Tähän liitetyllä heuristiikalla tarkoitetaan samaa kuin muistisäännöillä, eli erheet ovat ennalta arvattavissa usein, mutta eivät kuitenkaan aina. Herbert A. Simon on aiemmin lanseerannut rajoittuneen rationaalisuuden käsitteen, jossa teoria pohjautuu ihmisen kognitiivisen kyvyn puutteeseen ratkottaessa haastavampia ongelmia. (Thaler 2015, 36–37.)

Gigerenzerin ja Goldsteinin (2011) mukaan tietoista harkintaa käytetään siis vain murto-osaan päivittäisistä päätöksistä. Tutkimuksissa myös osoitettiin, että ihmiset valitsevat lähes aina nopean päätöksenteoksen rationaalisen päättelyn sijaan. Suurin osa päätöksistämme siis on epärationaalisen ajattelun tulosta, hyödyntäen tunnettuja kognitiivisia vinoumia sekä heuristiikkaa. Koska kognitiivisia vinoumia (tai ajatusharhoja, riippuen tutkimuksesta, tutkijasta ja näkökulmasta) on lukematon määrä, tulemme käsittelemään tässä opinnäytetyössä tutkimuskysymystemme kannalta kuutta (6) mielestämme merkittävää epärationaalisen ajattelun toimintatapaa.

Saatavuusharhassa (engl ‘availability heuristic’) omasta mielestä yritetään etsiä jokin tietty tieto tai muisto kuitenkaan siinä onnistumatta. Tilalle etsitään jokin samankaltainen asia, johon uskotaan ja jonka pohjalta lopullinen päätös luodaan. (Ohukainen 2016.) Konsensusvaikutus eli konformismi (engl ‘conformity’) tarkoittaa yhdenmukaisuutta ja yksilön taipumusta pyrkiä muuttamaan omaa käytöstä vastaamaan muiden käytöstä. Ihmisten käytös todennäköisemmin muuttuu kasvokkain olevassa vuorovaikutuksessa helpommin kuin esimerkiksi verkossa tapahtuvassa. Yhdenkin ihmisen käytös voi muuttaa omaa käytöstä, mikäli kyseessä on yksilön haluama käytösmalli. (Cialdini & Goldstein 2004.) Vahvistusharha (engl ‘confirmation bias’) on vinouma, jossa yksilö etsii ja omaksuu vain omia ennakko-olettamuksiaan tukevaa tietoa. Vastakkaisia näkemyksiä ei välttämättä suostuta kuuntelemaan, ja ainoastaan oman ajatusmaailmaan sopivat asiat hyväksytään. (Toivanen 2022.)

Empatiakuilussa (engl ‘empathy gap’) yksilö aliarvioi tunteiden vaikutusta ja niiden voimakkuutta omissa tai muiden ihmisten päätöksissä. Ihminen luulee, että muut ajattelevat samalla tavalla, eikä pysty asettumaan toisten asemaan tunnetasolla. (Newman 2016.) Rajausefektillä (engl ‘framing effect’) tarkoitetaan vinoumaa, jossa yksilön reagointi tiettyyn päätökseen perustuu siihen, onko asia esitetty positiivisessa vai negatiivisessa valossa. Sama tieto voidaan esittää eri tavoin, jolloin se saattaa muuttaa saman yksilön reaktiota päätöksenteossa. (Perera 2023.) Normaaliusvinoumassa (engl ‘normalcy bias’) yksilö aliarvioi olemassa olevan uhan tai vaaran mahdollisuutta. Ihminen vaistomaisesti vähättelee riskejä, koska sellaista ei ole koskaan sattunut omalle kohdalle. (McColl ym. 2022.)

Protective Action Decision Model -päätöksentekomalli

Protective Action Decision Model (PADM) on päätöksentekomalli, joka selittää, kuinka yksilöt tekevät päätöksiä suojautumistoimista ympäristöuhkien ja katastrofien yhteydessä. Malli on kehitetty Lindellin ja Perryn (2004) tutkimusten pohjalta, ja se yhdistää useita sosiaalipsykologisia ja päätöksenteon teorioita. PADM kuvaa prosessin, jonka kautta yksilöt arvioivat uhkaa, etsivät suojautumisvaihtoehtoja ja toteuttavat suojautumistoimia. Mallin ymmärtäminen on keskeistä tehokkaan riskiviestinnän ja katastrofivalmiuden kehittämisessä. (Libretexts 2025.)

Kuvio 1. Protective Action Decision Model (PADM) – Informaatiovirta ja Päätöksentekoprosessi (Lindell & Perry 2004, 47)

Malli koostuu useista vaiheista, jotka on kuvattu kuviossa 1. Ensimmäinen vaihe on riskin tunnistaminen, jossa yksilö tunnistaa ympäristöstään uhkaavia merkkejä tai vastaanottaa viranomaisten, median tai muiden ihmisten antamia varoituksia. On tärkeää, että uhka koetaan todelliseksi, sillä muuten suojautumistoimenpiteisiin ei ryhdytä. Seuraava vaihe on riskinarviointi, jossa yksilö arvioi, kuinka suuri henkilökohtainen riski tilanteessa on. Tämä prosessi sisältää kysymyksen: ”Tarvitseeko minun suojautua?” Jos henkilö kokee, että riski on merkittävä, hän motivoituu ryhtymään toimiin. Tässä vaiheessa päätökseen vaikuttavat monet tekijät, kuten aiemmat kokemukset, tiedotusvälineiden ja viranomaisten viestintä sekä sosiaaliset vaikutteet. (Lindell & Perry 2004, 50–51.)

Lindellin ja Perryn (2004, 55–56) mukaan seuraava vaihe riskin tunnistamisen ja arvioinnin jälkeen on suojautumistoimenpiteiden etsintä. Vaihtoehtoisia tapoja voidaan etsiä joko muistista, aiemmista kokemuksista tai tarkkailemalla muiden toimia. Tämän jälkeen suojautumistoimenpiteitä arvioidaan punnitsemalla eri vaihtoehtojen tehokkuutta, saavutettavuutta ja niihin liittyviä riskejä. Tärkeä kysymys on: ”Mikä on paras tapa suojautua?” Päätöksenteossa huomioidaan muun muassa toimenpiteiden toteuttamiskelpoisuus, resurssit ja mahdolliset esteet.

Viimeisenä vaiheena on suojautumistoimenpiteiden toteuttaminen. Tämä tapahtuu, kun yksilö on päättänyt suojautumisen tarpeellisuudesta ja valittu vaihtoehto on mahdollinen toteuttaa. Tässä vaiheessa kriittinen kysymys on: ”Täytyykö minun toimia heti?” Jos suojautumispäätös viivästyy tai sitä ei toteuteta ajoissa, se voi johtaa vaarallisiin seurauksiin, kuten myöhästyneisiin evakuointeihin tai epäasianmukaisiin toimiin hätätilanteessa. (Lindell & Perry 2012, 622–623.)

PADM-malli korostaa, että päätöksentekoprosessi ei ole aina suoraviivainen. Monet ihmiset eivät käy läpi kaikkia vaiheita järjestyksessä, ja päätöksenteon voi keskeyttää epävarmuus tai lisätiedon tarve. Tässä tilanteessa ihmiset usein etsivät lisäinformaatiota, jolloin he arvioivat, millaista tietoa he tarvitsevat ja mistä voivat saada tämän tiedon. Jos epävarmuus on liian suuri tai viestintä epäselvää, suojautumistoimet voivat viivästyä tai jäädä kokonaan toteuttamatta. (Libretexts 2025.)

Protection Motivation Theory -motivaatioteoria

Protection Motivation Theory (PMT) on vuonna 1975 R.W. Rogersin kehittämä teoria, jonka alkuperäinen tarkoitus oli selittää yksilön taipumusta reagoida erilaisiin terveyteen liittyviin uhkakuviin. Myöhemmin vuonna 1983 Rogers laajensi teorian koskemaan vakuuttavan viestinnän vaikutusta käyttäytymiseen painottaen kognitiivisia arviointimekanismeja, joiden tarkoitus on tukea perusteluja joko noudattaa tai olla noudattamatta annettuja suosituksia. Teoriassa keskitytään ihmisen asenteen ja käyttäytymiseen liittyvään ns. suojamotivaatioon, joka pohjautuu ihmisen tarpeeseen suojella itseään. Teoriassa yritettiin erottaa terveyttä vaarantavan sekä terveyttä edistävän käyttäytymisen tekijät. (Rogers 1983, 157–159.)

Kuvio 2. Suojauksen motivaatioteoria (Rogers 1983)

PMT-teorian mukaan suositellun käyttäytymisen sisäistäminen on motivaatio- ja asennetilanne, johon vaikuttavat kognitiiviset prosessit sekä uhkakuviin liittyvä pelko. Kuviossa 2 on esitetty, kuinka ihminen suojelee itseään joko uhkia tai riskejä arvioimalla. Tähän kuuluu kolme erilaista ärsykettä; kuvatun tapahtuman haitallisuus, tapahtuman todennäköisyys ja oman suojavasteen tehokkuus. Jokainen näistä muuttujista käynnistää kognitiiviset arviointiprosessit, jotka vaikuttavat asenteeseen ja lopputulokseen. Nämä ärsykkeet ovat voimakkuudeltaan yhtä suuria. Jotta kognitiiviset prosessit aiheuttaisivat suojaavaa käytöstä, kaikkien ärsykkeiden täytyy toteutua. Yksilön täytyy uskoa, että uhka on vakava, altistumisriski on suuri sekä ehdotettu toimenpide auttaa suojautumaan uhkaa vastaan. Minkä tahansa ärsykkeen toteutumatta jääminen johtaa nollamotivaatioon, jolloin suojaavaa käytösmuutosta ei tapahdu. Kun kaikki ärsykkeet toteutuvat, aiheuttaa se positiivista muutosta omaksua suositeltuja toimenpiteitä. (Rogers 1983, 157–159.)

Vaikka PMT-teoria on yksiselitteinen viitekehys, ei sekään tarjoa täydellistä ratkaisua mukautuvan käyttäytymisen ymmärtämiseksi. Tutkijat ovat todenneet, että ympäristötekijät sekä kognitiiviset prosessit voivat vaihdella yksilöiden välillä huomattavasti. Vuonna 1983 malliin lisättiin myös vastekustannus sekä itsetehokkuus, jolla teoriasta saatiin entistä vahvempi. (Marikyan & Papagiadinnis 2023.) PMT olettaa, että kognitiiviset prosessit ovat muuttumattomia yksilöillä, joilla on erilaisia ominaisuuksia ja persoonallisuuden piirteitä (Floyd, Prentice Dunn & Rogers 2000) Myös ikä ja sukupuoli vaikuttivat motivaation muuttumisessa; naiset ja vanhukset arvioivat uhkatekijöitä, kun taas miehet ja nuoret arvioivat selviytymistekijöitä enemmän. Huolimatta muutamista yrityksistä, psykologisten ominaisuuksien ja persoonallisuuspiirteiden tarkka rooli on jäänyt enimmäkseen hämärän peittoon. (Guo, Han, Zhang, Dang & Chen 2015, 666.)

Päätöksentekomallin, motivaatioteorian ja vinoumien yhteisvaikutus

Sekä Protective Action Decision Model (PADM) että Protection Motivation Theory (PMT) tarjoavat selityksiä yksilön päätöksenteolle tilanteissa, joissa ympäristöuhka, riski tai kriisitilanne vaativat suojaavia toimenpiteitä. PADM kuvaa päätöksentekoprosessin vaiheita, kun taas PMT selittää motivaatiotekijöitä ja kognitiivisia arviointeja, jotka vaikuttavat päätöksentekoon. (Lindell & Perry 2004, 47; Rogers 1983, 157–159.) Molemmissa malleissa keskeisessä roolissa ovat kognitiiviset prosessit, joiden kautta yksilö havaitsee uhan, arvioi sen merkityksen ja päättää suojautumiskeinoista (Rogers 1983, 173–174; Lindell & Perry 2012, 622–623). Kuvio 3 havainnollistaa PADM- ja PMT-mallien vaiheita sekä niihin liittyviä kognitiivisia vinoumia päätöksenteon eri vaiheissa. Päätöksentekoprosessi ei kuitenkaan tapahdu tyhjiössä, vaan siihen vaikuttavat yksilön aiemmat kokemukset, sosiaaliset tekijät sekä kognitiiviset vinoumat (Cialdini & Goldstein 2004; Ohukainen 2016; Toivanen 2022). Näiden tekijöiden ymmärtäminen auttaa syventämään käsitystä siitä, miksi suojautumistoimet toteutuvat tai jäävät toteutumatta (Libretexts 2025; McColl ym. 2022).

Kuvio 3. Päätöksentekomallin, motivaatioteorian ja vinoumien yhteisvaikutus

PADM-mallissa keskeisiä ovat niin sanotut päätöstä edeltävät prosessit, joihin kuuluvat uhan tunnistaminen, riskin arviointi sekä tiedonhaku (Lindell & Perry 2004, 50–56; 2012, 622–623). Tässä vaiheessa yksilö voi kohdata useita vinoumia. Esimerkiksi normaaliusvinouma voi johtaa siihen, että uhkaa vähätellään, koska vastaavaa ei ole aikaisemmin tapahtunut (McColl ym. 2022). Samoin saatavuusharha voi vääristää riskin arviointia, jos mielessä ei ole tuoreita esimerkkejä vastaavista tapahtumista, riski voidaan kokea pienempänä kuin se todellisuudessa on (Ohukainen 2016).

PMT-teoria puolestaan korostaa kognitiivisten prosessien vaihetta, jossa yksilö arvioi uhan vakavuutta, todennäköisyyttä sekä omien suojautumiskeinojen tehokkuutta (Rogers 1983, 157–159). Tässä vaiheessa kognitiiviset vinoumat vaikuttavat siihen, kuinka suosituksia omaksutaan. Vahvistusharha voi estää uuden tiedon hyväksymisen, mikäli se on ristiriidassa yksilön omien ennakkokäsitysten kanssa (Toivanen 2022). Samoin rajausefekti voi muuttaa suhtautumista suojaaviin toimenpiteisiin sen mukaan, esitelläänkö ne positiivisessa vai negatiivisessa valossa. Näin ollen riskiviestinnän muotoilu ja esitystyyli vaikuttavat suoraan käyttäytymiseen. (Perera 2023.)

Sosiaalisten vaikutteiden merkitys on huomioitu sekä PADM- että PMT-malleissa. Tässä kontekstissa konsensusvaikutus eli konformismi saa yksilön mukautumaan muiden käyttäytymiseen, mikä voi joko edistää tai estää suojautumistoimia riippuen siitä, miten yhteisö reagoi tilanteeseen (Cialdini & Goldstein 2004). Lisäksi empatiakuilu voi vaikeuttaa muiden kokemusten ja tunteiden ymmärtämistä, jolloin yksilö ei kykene arvioimaan tilanteen vakavuutta laajemmin kuin oman kokemuspohjansa kautta (Newman 2016).

Yhteenvetona voidaan todeta, että PADM ja PMT tarjoavat teoreettiset kehykset päätöksentekoprosessin ymmärtämiseksi, mutta kognitiiviset vinoumat selittävät miksi todellinen käyttäytyminen voi poiketa mallien suoraviivaisista oletuksista. Vinoumat voivat estää uhan tunnistamista, vääristää riskin arviointia, heikentää suojautumisvaihtoehtojen arviointia tai viivästyttää päätösten toimeenpanoa. Näin ollen tehokas riskiviestintä edellyttää sekä rationaalisten päätöksentekomallien että vinoumien huomioimista. Yhdistämällä nämä näkökulmat voidaan kehittää viestintästrategioita, jotka eivät ainoastaan välitä tietoa uhasta, vaan myös tukevat yksilöiden motivaatiota ja kykyä toimia tarkoituksenmukaisesti kriisitilanteissa. (Rogers 1983, 173–174; Lindell & Perry 2004; 2012; Libretexts 2025.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimusaihe määritettiin koskemaan kahta pääkysymystä:

1. Mitkä ovat tehokkaan ja vaikuttavan riskiviestinnän keskeiset elementit?
2. Miten yksilön kognitiivinen ajattelu tulee esille päätöksenteossa?

Tutkimuskysymyksiä tarkasteltiin yksityisen turvallispalveluja välittävän yrityksen näkökulmasta ja tutkimus rajattiin yksilöiden päätöksentekoa ja turvallisuutta edistäviin käytösmalleihin kognitiiviset vinoumat huomioiden. Tutkimuksen suunnittelu eteni vaiheittain. Aluksi määriteltiin tutkimuskysymykset ja rajattiin ilmiö, jonka jälkeen valittiin tiedonkeruumenetelmä, laadittiin kyselylomake ja toteutettiin aineistonkeruu yhteistyössä toimeksiantajan kanssa. Tämä vaiheittainen eteneminen mahdollisti toimintatutkimukselle ominaisen pohdiskelevan ja osallistavan lähestymistavan, jossa kehittämistyö ja tutkimus kulkivat rinnakkain.

Tutkimusmenetelmät

Tutkimus toteutettiin laadullisena toimintatutkimuksena. Tutkimuksessa pyrittiin tulkitsemaan tutkittavaa tietoa sanallisilla tiedoilla. Laadullisen tutkimuksen aineistoa voidaan kerätä usealla eri tavalla. Tyypillisesti aineisto koostuu puheesta, tekstistä ja/tai tutkijan havainnoista. (Metsämuuronen 2006.) Tiedonkeruumenetelmäksi muodostui puolistrukturoitu kysely ja aineisto kerättiin laadulliselle tutkimukselle ominaisin piirtein suosimalla ihmistä tiedonhankinnan välineenä (Juhila 2021).

Puolistrukturoitu kysely tukee toimintatutkimuksen periaatteita, sillä se mahdollistaa sekä systemaattisen tiedonkeruun että vastaajien omien kokemusten esiin tuomisen (Jyrkämä 2021). Kysymysten suunnittelu toimeksiantajan kanssa vahvisti osallistavaa otetta ja tutkimuksen tarkoituksenmukaisuutta käytännön näkökulmasta. Kyselyn avulla pyrittiin saamaan uusia näkökulmia tehokkaaseen riskiviestintään sekä ymmärrystä siitä, miten kognitiiviset vinoumat vaikuttavat yksilön tapaan tulkita riskiviestinnän sisältöä.

Kysymykset laadittiin perehtymällä aiheeseen liittyvään teoriaan ja käsitteisiin sekä tarkentamalla tutkimuksen tavoitteita yhteistyössä toimeksiantajan kanssa. Puolistrukturoitu kysely koostui seuraavista kolmesta osa-alueesta: taustatieto, riskiviestintä ja kognitiiviset vinoumat. Osa-alueet ja kysymykset on esitetty tarkemmin liitteessä 1. Kyselyn sisältö suunnattiin tarkastelemaan aihetta yksityisen turvallisuuspalveluja tarjoavan yrityksen näkökulmasta.

Kyselylomake laadittiin Microsoft Forms -verkkotyökalun avulla. Kysely sisälsi suljettuja sekä avoimia kysymyksiä. Hirsjärvi, Remes & Sajavaara (2007, 193) korostavat, että huolellisesti laadittu lomake ja tarkasti muotoillut kysymykset ovat ratkaisevassa roolissa tutkimuksen onnistumisen kannalta. Ennen kyselytutkimuksen aloittamista tarkastutimme kyselylomakkeen toimeksiantajan yhteyshenkilöllä ja teimme siihen tarvittavat muutokset.

Teimme kyselyyn osallistujille saatekirjeen, jossa kerroimme selkeästi opinnäytetyömme tarkoituksen ja tavoitteen sekä mihin tulemme kyselyn aineistoa hyödyntämään. Ojasalon, Moilasen & Ritalahden (2021, 133) mukaan saatekirjeet ovat tärkeitä tutkimuksen onnistumisen kannalta. Kyselyn vastauslinkki saatekirjeineen lähetetiin sähköpostitse toimeksiantajan yhteyshenkilölle, joka toimitti sen edelleen koko yrityksen henkilökunnalle.

Lopulta vastaajia oli yhteensä 16 ja vastausprosentti 54 %. Kyselyn vastauslinkki oli voimassa noin kolme viikkoa. Kyselyssä oli yhteensä 21 kysymystä. Kaikilla vastaajilla oli usean vuoden kokemus riskienhallinta- sekä turvallisuusalalta. Kyselyssä tarkasteltiin vastaajien aiempia kokemuksia turvallisuuskulttuurista, riskiviestinnän toteuttamisesta sen eri muodoissa sekä kognitiivisten vinoumien esiintymistä päätöksenteossa.

Aineiston analysointi

Laadullisen analyysin voi käytännössä määritellä aineiston työstämisen ja tiivistämisen käsitteellisempään ja teoreettisempaan muotoon, toisin sanoen muotoon, jolla tutkimustuloksista saadaan helpommin ymmärrettävämpiä (Juhila 2021). Roolimme tutkimuksessa oli aktiivinen sekä aineistonkeruussa että analyysissa. Arvioimme jatkuvasti omia lähtöoletuksiamme ja huolehdimme siitä, että kysymysten muotoilu ja analyysin suuntaus tukivat tutkimuskysymysten tavoittelua. Tämä pohdiskeleva ja itsetarkasteleva työskentelytapa oli keskeinen osa toimintatutkimusta.

Tutkimusaineiston analysointiin valittiin laadullinen sisällönanalyysi, joka soveltuu hyvin toimintatutkimukseen ja puolistrukturoidun kyselyn tuottaman aineiston käsittelyyn. Laadullisessa tutkimuksessa aineiston analyysin tarkoituksena on selkeyttää ja tiivistää aineistoa. Tarkoitus on aluksi etsiä tärkeimmät ja kiinnostavimmat seikat, jonka jälkeen aloitetaan aineiston teemoittelu, tyypittely tai luokittelu. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 104–107.) Menetelmän avulla pyrittiin jäsentämään vastaajien näkemyksiä ja kokemuksia siten, että aineistosta voitiin tunnistaa keskeisiä teemoja ja ilmiöitä, jotka auttoivat vastaamaan tutkimuskysymyksiin.

Kyselyvastaukset käytiin läpi useaan kertaan, jotta aineiston kokonaiskuva hahmottui ja merkitykselliset sisällöt erottuivat. Aineistosta poistettiin tutkimuskysymysten kannalta epäolennaiset tai toistuvat tiedot, jotta analyysi voitiin kohdentaa olennaisiin teemoihin. Aineisto jaoteltiin tutkimuskysymysten mukaisiin teemoihin: riskiviestinnän keskeiset elementit ja yksilön kognitiivinen ajattelu päätöksenteossa. Näiden teemojen sisällä etsittiin toistuvia käsityksiä, ilmiöitä ja havaintoja. Nämä havainnollistetaan liitteessä 3. Kaikki tutkimuksen toteutukseen liittyvät valinnat pohjautuivat tutkimuskysymyksiin, jotka ohjasivat aineistonkeruuta ja tulkintaa. Näin varmistettiin, että tutkimus tuottaa mahdollisimman hyödyllistä ja käyttökelpoista tietoa toimeksiantajalle.

Teemoiteltu aineisto tulkittiin suhteessa tutkimuskysymyksiin ja muodostettiin synteesi, joka auttoi hahmottamaan kokonaiskuvaa tutkittavasta ilmiöstä. Hirsjärven ja Hurmeen (2011, 137–145) mukaan synteesivaiheessa luodaan kokonaiskuva tutkittavasta asiasta sekä muodostetaan sen kautta uusi näkökulma tutkimuskysymyksiin peilaten. Tavoitteena oli tuottaa uutta ymmärrystä yksityisen turvallisuuspalveluja tarjoavan yrityksen näkökulmasta sekä saavuttaa laadullisen tutkimuksen periaatteiden mukaisesti syvällisempi käsitys ilmiöstä, johon tutkimusaineisto pohjautuu.

Tulokset

Kyselytutkimuksen tulokset tukevat tietoperustassa esiin nostettuja näkemyksiä riskiviestinnän keskeisistä elementeistä sekä kognitiivisten vinoumien vaikutuksesta päätöksentekoon. Vastaajien kokemukset ja toiveet heijastavat Rennin (2020) ja Lehtosen (2019) esiin nostamia haasteita ja tavoitteita riskiviestinnässä. Vastaajat on nimetty anonyymisti tunnisteilla A1–A16, jotka viittaavat yksittäisiin kyselyvastauksiin.

Koulutuksen merkitys riskiviestinnän ymmärtämisessä

Suurin osa vastaajista ilmoitti saaneensa koulutusta tai ohjeistusta riskienhallintaan liittyen ja suurin osa piti sitä erittäin hyödyllisenä. Vastauksissa korostui koulutuksen rooli kokonaiskuvan hahmottamisessa, päätöksenteon tukemisessa ja riskien monipuolisessa tarkastelussa:

Pidän saamaani koulutusta ja oheistusta todella hyödyllisenä. Se on auttanut hahmottamaan laajempia kokonaisuuksia, jotka liittyvät korkeintaan epäsuorasti omaan työhöni (A2).

Yleisesti ottaen hyödyllistä koulutusta, joka opettaa ajattelemaan riskejä useammasta näkökulmasta ja oman näkemyksen ulkopuolelta. Riskiviestintä nostaa usein esiin myös sellaisia riskejä, jotka voisivat jäädä itseltä huomioimatta kokonaiskuvassa. Myös käytetyn termistön ymmärtäminen ja määritelmät ovat usein koulutusten keskeisintä antia (A8).

Tulokset tukevat Lehtosen (2009) näkemystä siitä, että riskiviestinnän tarkoituksena on antaa ihmisille tarvittavat tiedot päätöksenteon tueksi, jotta he voivat tehdä päätöksiä tai arvioita, jotka pohjautuvat parhaaseen saatavilla olevaan tietoon ja heidän omiin mieltymyksiinsä.

Sisäisen viestinnän selkeys poikkeustilanteissa ja viestintäkanavat

Lähes kaikki vastaajista kokivat organisaation sisäisen riskiviestinnän riittäväksi ja selkeäksi hätä- tai poikkeustilanteissa. Tämä viittaa siihen, että organisaatioissa on onnistuttu luomaan toimivia viestintäkäytäntöjä, jotka vastaavat Rennin (2020) korostamaa tarvetta yhteisen kielen löytämiseen ja yleisön tarpeiden ymmärtämiseen. Kuitenkin yksittäisissä vastauksissa nousi esiin viestinnän hitaus ja kankeus, mikä osoittaa, että viestinnän nopeus ja joustavuus ovat edelleen kehityskohteita.

Vastaajat käyttivät monipuolisesti eri viestintäkanavia, kuten WhatsAppia, sähköpostia, Teamsia/Slackia ja palavereja. Toimivimpina kanavina pidettiin WhatsAppia ja palavereja. Nopeus oli keskeinen tekijä riskiviestinnässä. Vastaajista lähes jokainen arvioi saavansa riskiviestin joko välittömästi tai muutamassa tunnissa. Tämä tukee Rennin (2020) ajatusta siitä, että tosiasioiden ja todennäköisyyksien viestintä vaatii ajankohtaista ja tarkkaa tietoa. Viestintäkanavien toimivuus vaikuttaa suoraan riskiviestinnän vaikuttavuuteen.

Tiedon sisältö ja toivottu viestintätapa poikkeusoloissa

Vastaajat toivoivat poikkeustilanteissa selkeää tietoa tapahtuman ajankohdasta, sijainnista, vaarallisuudesta sekä viranomais- ja organisaatiokohtaisista ohjeista. Tämä osoittaa, että riskiviestinnän tulee kattaa kaikki kolme Rennin (2020) määrittelemää viestintätasoa: tosiasiat, institutionaalinen suorituskyky ja arvomaailmat. Erityisesti viranomaisen ja organisaation antamat jatkotoimintaohjeet korostuivat, mikä viittaa luottamuksen merkitykseen viestin lähettäjää kohtaan.

Tietoa toivottiin saavan nopeasti syntyvistä poikkeustilanteista ensisijaisesti puhelun, tekstiviestin tai muun viestisovelluksen sekä viranomaisen kautta. Vastausten perusteella voidaan todeta, että välitön, henkilökohtainen ja luotettava viestintäkanava on keskeinen osa vaikuttavaa riskiviestintää. Tämä havainto tukee Rennin (2020) korostamaa tarvetta ymmärtää yleisön tarpeita ja valita viestintätapa, joka vastaa heidän odotuksiaan ja luottamustaan viestin lähettäjää kohtaan.

Riskiviestin lähettäjän ja omien kokemusten vaikutus riskin tulkintaan

Suurin osa vastaajista koki, että viestin lähettäjä vaikuttaa heidän tulkintaansa riskin vakavuudesta. Toivotuimpia viestijöitä olivat esihenkilöt, organisaation turvallisuusvastaavat ja viranomaiset. Myös Rennin (2020) mukaan institutionaalinen luotettavuus ja asiantuntemus ovat keskeisiä tekijöitä riskiviestinnän vaikuttavuudessa. Sama määrä vastaajista oli myös sitä mieltä, että heidän aiemmat kokemuksensa ja ennakkoluulonsa vaikuttavat viestin tulkintatapaan. Lehtosen (2009) mukaan riskiviestinnän tarkoituksena on antaa ihmisille kaikki tarvittava tieto, jotta he voivat tehdä päätöksiä tai arvioita, jotka pohjautuvat saatavilla olevaan tietoon ja heidän omiin mieltymyksiinsä. Myös Renn (2020) kertoo viestinnässä olevista haasteista, joissa ihmisille korostuvat heidän omaan terveyteensä ja hyvinvointiinsa vaikuttavat asiat, eikä niinkään yksityiskohtaiset asiantuntijatiedot. Yhteisen kielen löytäminen vaatii paljon ymmärrystä yleisön tarpeista.

Yhteensä yli puolet vastaajista oli joskus jättänyt riskiviestin huomioimatta. Näistä suurimpina syinä esille nousivat riskiviestin sisällön sopimattomuus vastaajalle, aiemmat kokemukset riskiviestinnästä tai puutteellinen tieto sekä tiedon tavoittamattomuus. Lehtosen (2009) mukaan riskiviestinnän käytännön toteutuksessa törmätään usein ristiriitaisuuksiin. Mitä laajemmalle riskiviestiä levitetään, sitä enemmän sen paikallinen merkitys saattaa heikentyä. Toisaalta jos tietoa ei jaeta suurelle yleisölle, voi syntyä epäilyksiä riskiviestinnän totuudesta tai riskien salailusta.

Päätöksentekoon vaikuttavat tekijät riskitilanteessa

Pietiläisen (2016) mukaan ihmisen ajattelutapa on hyvin usein kaukana harkitusta, vaikka luullaan toisin. Samalla nämä epärationaaliset ajattelutavat ovat usein hyvin ennalta arvattavia. Yksilön ajatteluun vaikuttavat useat eri tekijät, jotka on esitetty kuviossa 4. Näistä merkittävimpinä olivat sen hetkinen ympäristö, sisällön uskottavuus, ohjeistuksen puute sekä aiemmat positiiviset tai negatiiviset kokemukset. Myös päätöksenteon aikana oleva kiire sekä muiden mielipide nousivat esille muutamalla vastaajista. Tulokset tukevat Thalerin (2015) teoriaa, joka pohjautuu ihmisen kognitiivisen kyvyn ja rationaalisen ajattelutavan puutteeseen ratkottaessa haastavampia ongelmia. Honkasen (2016) mukaan ihminen tarvitsisi kaiken tarpeellisen tiedon, riittävästi aikaa sekä kyvyn prosessoida tietoa ilman minkäänlaisia rajoituksia, jotta täydellinen rationaalinen ajattelu toteutuisi.

Kuvio 4. Yksilön päätöksentekoon vaikuttavat tekijät

Vastaajista yli puolet koki luottavansa joskus ja noin neljännes usein enemmän henkilökohtaisiin tuntemuksiin kuin faktatietoon, kun kyseessä oli suurempaa päätöksentekoa vaativa tilanne. Vain muutama vastaajista koki luottavansa omiin tuntemuksiin aina. Tämä tukee Gigerenzerin ja Goldsteinin (2011) teoriaa, jossa osoitettiin, että ihmiset valitsevat lähes aina nopean epärationaalisen ajattelun hyödyntäen tunnettuja kognitiivisia vinoumia tai heuristiikkaa.

Kognitiiviset vinoumat päätöksenteossa

Kyselyssä esitettiin vastaajille neljä (4) erilaista skenaariota, joissa oli kuusi (6) erilaista vastausvaihtoehtoa. Vastauksissa täytyi arvioida omaa suhtautumistaan kyseiseen skenaarioon. Jokainen vastausvaihtoehto oli liitoksissa tiettyyn yleisesti tunnettuun kognitiiviseen vinoumaan.

Esimerkiksi automaattisen palohälytyksen sattuessa puolet vastaajista tiedosti mahdollisen tulipalon olevan vaarallinen aiempien kokemusten tai tunteiden vuoksi, jonka vuoksi päätöksenteko keskittyi annettujen ohjeiden noudattamiseen välittömästi. Toisaalta lähes puolet vastaajista noudatti annettuja ohjeita vain, koska muutkin tekivät niin. Näissä vastauksissa korostuivat ihmisen tarve mukautua muiden käytöksen mukaisesti sekä tunteiden vaikutus päätöksenteossa.

Toisessa esimerkissä vastaajia pyydettiin arvioimaan suhtautumistaan tilanteeseen, jossa uusi virustauti on leviämässä kotimaahan. Kolme neljäsosaa vastaajista halusi noudattavaa viranomaisten ohjeistusta, koska pitivät paikallista viranomaista luotettavana lähteenä. Toisaalta myös muutamalla vastaajista aiemmat positiiviset ja negatiiviset kokemukset vaikuttivat yksilön käyttäytymiseen ja päätöksentekoon. Vastauksissa korostuivat riskiviestinnän lähettäjän rooli sekä viestin sisällön vakuuttavuus.

Kolmannessa esimerkissä arvioitiin suhtautumista omalla ulkomaan lomamatkalla olevaan mahdolliseen hurrikaanin uhkaan. Kolme neljäsosaa vastaajista halusi noudattaa viranomaisten ohjeita, koska uskoivat vahvasti hurrikaanin olevan vaarallinen ilman aiempaa kokemustaustaa. Useampi vastaajista kertoi noudattavansa ohjeita, koska ajatteli asiaa enemmän tunnetasolla. Vain yksi kertoi ensin seuraavansa muiden käytöstä, jonka jälkeen tekisi omat päätöksensä. Vastauksissa korostuivat erityisesti omien mielikuvien ja tunteiden vaikutus päätöksentekoon.

Neljännessä esimerkissä täytyi arvioida omaa käytöstään työmatkalla vaarallisessa kohdemaassa, jossa joutuu liikkumaan myös pimeällä. Lähes kaikki vastaajista vastasivat hankkivansa etukäteen lisää tietoa kohdemaasta ja riskeistä, jotta vakuuttuisivat asiasta enemmän. Yksi vastaajista kertoi toimivansa turvallisesti vain, koska hän tiesi aiemmista kokemuksista alueella sattuneen ryöstöjä. Vastauksissa korostuivat erityisesti ihmisen tarve hankkia tietoa ja vahvistusta mahdollisiin uhkiin ennen lopullista päätöksentekoa.

Lindellin ja Perryn (2004) sekä Rogersin (1983) kehittämissä PADM- ja PMT-malleissa keskeisessä roolissa ovat kognitiiviset prosessit, joissa yksilö havaitsee uhan, arvioi sen merkityksen ja päättää mahdollisista suojautumiskeinoista. Nämä monimutkaiset prosessit eivät aina ole suoraviivaisia, vaan siihen vaikuttavat useat eri asiat joko suoraan tai välillisesti. Kyselyn vastausten perusteella eniten kognitiivisista vinoumista esille nousivat riskiviestin lähettäjän rooli, ihmisen tarve saada lisätietoa, muiden käytöksen ja tunteiden vaikutus omaan päätöksentekoon sekä aiemmat omat positiiviset tai negatiiviset kokemukset.

Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kehittää tehokkaan riskiviestinnän menetelmiä ja pyrkiä tukemaan yksilön omaan turvallisuuteen liittyvää päätöksentekoa kognitiiviset vinoumat huomioiden. Tutkimuskysymyksillä pyrittiin etsimään keinoja kehittää riskiviestintää sekä samalla löytämään olennaisimmat kognitiivisten vinoumien vaikutukset päätöksenteossa. Molempiin tutkimuskysymyksiin saatiin vastaukset puolistrukturoidun kyselyn avulla, joiden perusteella tehtiin johtopäätökset ja suositeltiin kehittämisehdotuksia tulevaisuuteen.

Tulosten johtopäätökset

Koulutuksen roolin katsottiin olevan merkittävä kokonaiskuvan hahmottamisen, päätöksenteon tukemisen ja riskien monipuolisen tarkastelun kannalta. Sisäinen viestintä oli selkeää poikkeustilanteissa ja toimivimpina kanavina pidettiin WhatsAppia ja palavereja. Nämä viittaavat siihen, että organisaatioissa on onnistuttu luomaan toimivia viestintäkäytäntöjä, jotka vastaavat Rennin (2020) korostamaa tarvetta yhteisen kielen löytämiseen ja yleisön tarpeiden ymmärtämiseen.  On mielenkiintoista, kuinka suuren yleisön käytössä oleva WhatsApp nousi esiin yhtenä toimivimmasta viestintäkanavasta riskiviestinnässä. Tämä kertoo siitä, että organisaatio on osannut hyödyntää joustavasti niitä välineitä, jotka ovat työntekijöille ennestään tuttuja ja helposti saatavilla.

Poikkeustilanteissa haluttiin selkeää tietoa tapahtuman ajankohdasta, sijainnista, vaarallisuudesta sekä viranomais- ja organisaatiokohtaisista ohjeista. Erityisesti viranomaisen ja organisaation antamat jatkotoimintaohjeet korostuivat, mikä viittaa luottamuksen merkitykseen viestin lähettäjää kohtaan. Välitön, henkilökohtainen ja luotettava viestintäkanava oli keskeinen osa vaikuttavaa riskiviestintää. Tämä havainto tukee Rennin (2020) korostamaa tarvetta ymmärtää yleisön tarpeita ja valita viestintätapa, joka vastaa heidän odotuksiaan ja luottamustaan viestin lähettäjää kohtaan. Voidaan todeta, että pelkkä faktatieto ei ole riittävää, vaan viestin on herätettävä myös tarpeeksi luottamusta vastaanottajassa.

Aiempien kokemusten ja ennakkoluulojen koettiin vaikuttavan riskiviestin tulkintaan. Toivotuimpina viestijöinä pidettiin esihenkilöitä, organisaation turvallisuusvastaavia sekä viranomaisia. Riskiviesti saatettiin jättää huomiotta, mikäli sen sisältö koettiin itselle sopimattomaksi, aiemmat kokemukset riskiviestinnästä olivat negatiivisia, tieto oli puutteellista tai viesti ei tavoittanut vastaanottajaa.

Yksilön kognitiivisen ajatteluun viittaavissa vastauksissa tuli selkeästi esille epärationaalisen ajattelutavan merkittävä vaikutus päätöksentekoon. Gigerenzerin ja Goldsteinin (2011) mukaan yksilö valitsee lähes aina epärationaalisen ajattelutavan hyödyntäen tunnettuja kognitiivisia vinoumia ja heuristiikkaa. Tuloksissa yli puolet vastaajista kertoi luottavansa enemmän henkilökohtaisiin tuntemuksiin kuin faktatietoon. Tämä tukee myös Thalerin (2015) teoriaa, jossa yksilön kognitiivinen kyky ja rationaalinen ajattelu on puutteellinen haastavampien päätöksien edessä. Kun kyseessä oli omaan turvallisuuteen liittyvä päätöksenteko, yleisimpiä ajattelutapaan vaikuttavia tekijöitä olivat sen hetkinen ympäristö, riskiin liittyvä sisällön uskottavuus, ohjeistuksen puute, muiden mielipide, omat aiemmat kokemukset sekä kiire.

Lindell & Perryn (2004) PADM- ja Rogersin (1983) PMT-teoriat ovat monimutkaisia prosesseja, joihin vaikuttavat useat eri tekijät joko suoraan tai välillisesti. Tuloksissa suurimpina kognitiivisina vinoumina esille nousivat riskiviestin lähettäjän rooli, yksilön tarve saada lisätietoa, muiden käytöksen ja omien tunteiden vaikutus päätöksentekoon sekä aiemmat positiiviset tai negatiiviset kokemukset. Johtopäätöksinä voidaan todeta, että yksilöllä on luontainen tarve käyttää epärationaalista ajattelua lähes kaikkiin päätöksiinsä, ja lopputuloksen täysin varma ennustaminen on käytännössä mahdotonta. Vaikka vastaajat ovat toimineet vuosia turvallisuus- ja riskienhallinta-alalla, ei sekään näyttäisi poissulkevan kognitiivisten vinoumien vaikutusta päätöksentekoon. Tästä voidaankin todeta koulutuksen merkitys sekä yleisön tuntemisen tärkeys riskiviestintää viestittäessä.

Kehittämis- ja jatkotutkimusehdotukset

Tuloksissa esiin nousseiden asioiden perusteella kehittämisehdotukset painottuvat riskiviestinnän osalta kohdeyleisön tuntemiseen sekä esitystavan täsmälliseen valintaan. Kognitiivisten vinoumien kannalta ehdotukset keskittyvät ajatusharhojen vaikutuksen minimoimiseen päätöksenteossa. Jatkotutkimusehdotukset liittyvät kognitiivisten vinoumien kollektiiviseen tarkasteluun, jossa tarkoituksena on etsiä yhteyksiä toisiaan heikentäviin ja vahvistaviin vinoumiin.

Lehtosen (2009) mukaan riskiviestinnän tarkoituksena on antaa ihmisille tarvittavat tiedot päätöksenteon tueksi, jotta he voivat tehdä päätöksiä tai arvioita, jotka pohjautuvat parhaaseen saatavilla olevaan tietoon ja heidän omiin mieltymyksiinsä. Tästä syystä kohdeyleisön tarpeiden, odotusten ja viestintapojen tunteminen muodostaa perustan toimivalla riskiviestinnälle. Riskiviestinnässä tulisi huomioida yleisön aiemmat kokemukset, luottamus viestin lähettäjään sekä käytetyn viestintäkanavan helppous ja saavutettavuus. Tämä edellyttää organisaatioilta aktiivista vuorovaikutusta, jatkuvaa palautteen keruuta ja viestintästrategian mukauttamista eri tilanteisiin.

Koska yksilö ajattelee epärationaalisesti ja kognitiiviset vinoumat vaikuttavat merkittävästi päätöksentekoon, voisi Takana Oy:n organisaatio hyötyä valmiista toimintamalleista eri tilanteissa. Havainto tukee Honkasen (2016) teoriaa, jossa yksilö tarvitsisi kaiken tarpeellisen tiedon, riittävästi aikaa sekä kyvyn prosessoida tietoa ilman minkäänlaisia rajoituksia, jotta täydellinen rationaalinen ajattelu toteutuisi. Näiden toimintamallien avulla voitaisiin minimoida yksilön oman ajattelun tuomat virheet, jolloin toiminta perustuisi valmiiksi suunniteltuihin ja turvalliseksi havaittuihin malleihin. Näitä toimintamalleja myös voisi harjoitella etukäteen, jolloin esimerkiksi sen hetkinen ympäristö, muiden mielipide tai kiire eivät vaikuttaisi päätöksentekoon.

Jatkotutkimusehdotuksena nousi esille kognitiivisten vinoumien kollektiivinen vaikutus, koska yleensä päätöksenteon aikana vinoumia esiintyi enemmän kuin yksi. Vinoumien vaikutus voi tehostua tai heikentyä, riippuen yksilön aiemmista kokemuksista, ennakkoluuloista ja muista tutkimustuloksissa esille tulleista asioista. Tällöin vinoumien kollektiivisen vaikutuksen tutkiminen olisi tarpeellista, jotta löydettäisiin yhteys toisiaan vahvistaviin ja heikentäviin vinoumiin.

Eettisyys ja luotettavuus

Opinnäytetyössämme noudatettiin Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (2023) ohjeistusta, joka varmistaa hyvän tieteellisen käytännön toteutumisen. Ohjeistukset painottavat tutkimuksen uskottavuutta ja eettistä kestävyyttä. (TENK, 2023.) Heikkilän (2014, 169) mukaan tutkimuksessa täytyy toimia hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti. Tämä tarkoitti rehellisyyttä, huolellisuutta ja tarkkuutta kaikissa tutkimuksen vaiheissa. Raportoimme tutkimustulokset siten, että yksittäisten vastaajien anonymiteetti säilyy. Lisäksi tutkimusmenetelmät ja niiden valinnan perusteet on esitetty avoimesti, jotta tutkimuksen luotettavuutta voi arvioida. Myös Kuulan (2011, 34) mukaan avoimuus on olennainen osa tutkimusta. Tutkimustulokset ja tutkimusmenetelmät ovat esitetty selkeästi ja kattavasti. Suhtauduimme kriittisesti kaikkiin lähteisiin ja varmistimme, ettei asiasisältö muuttunut viittausten yhteydessä. Tietoperusta on koottu niin suomenkielisistä kuin kansainvälisistä lähteistä, jotka olivat mahdollisimman luotettavia ja nykyaikaisia.

Tutkimuksen tarkoitus ja käyttötarkoitus on esitetty ymmärrettävästi sekä toimeksiantajalle ja kyselyn vastaajille. Heikkilän (2014, 29) mukaan tulosten ja johtopäätösten tulee olla huolellisesti perusteltuja, mikä on huomioitu jo kyselylomakkeen muotoilussa ja tulosten analysoinnissa. Lisäksi käytettyjen menetelmien ja mahdollisten epätarkkuuksien vaikutusta tulosten yleistettävyyteen on huomioitu huolellisesti perehtymällä alan kirjallisuuteen.

Tutkimuksen eettisyydestä ja luotettavuudesta on laajemmin tietoa yhteisessä tietoperustassa.

Lähteet

Cialdini, R. B. & Goldstein, N. J. 2004. Social influence: Compliance and conformity. Annual Review of Psychology, 55, 2004, 591–621. Viitattu 15.8.2025 https://doi.org/10.1146/annurev.psych.55.090902.142015.

Duodecim Terveyskirjasto 2021. Lääketieteen sanasto: Kognitio. Viitattu 23.1.2025 https://www.terveyskirjasto.fi/ltt04223.

Floyd, D.L., Prentice-Dunn, S. & Rogers, R.W. 2000. A Meta-Analysis of Research on Protection Motivation Theory. Journal of Applied Social Psychology, 30 (2), 407–429. Viitattu 3.3.2025 https://doi.org/10.1111/j.1559-1816.2000.tb02323.x.

Gigerenzer, G., & Goldstein, D. G. 2011. Reasoning the Fast and Frugal Way: Models of Bounded Rationality. Heuristics: The Foundations of Adaptive Behavior. 2011; online edn, Oxford Academic, 1 May 2011. Viitattu 23.1.2025 https://doi.org/10.1093/ACPROF:OSO/9780199744282.003.0002.

Guo, X., Han, X., Zhang, X., Dang, Y. & Chen, C. 2015. Investigating m-Health Acceptance from a Protection Motivation Theory Perspective: Gender and Age Differences. Telemedicine and e-Health, 21 (8), 661–669. Viitattu 3.3.2025 https://doi.org/10.1089/tmj.2014.0166.

Heikkilä, T. 2014. Tilastollinen tutkimus. 9. uudistettu painos. Helsinki: Edita.

Heiniö, M. 2024. Työterveyslaitos. Resilientin organisaation päätöksenteko – ResData. Mitä vaikeampi päätös, sitä enemmän ihmisiä kannattaa ottaa mukaan. Blogi 12.9.2024.  Viitattu 5.10.2025 https://www.ttl.fi/ajankohtaista/blogi/mita-vaikeampi-paatos-sita-enemman-ihmisia-kannattaa-ottaa-mukaan.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2007. Tutki ja kirjoita. 13. osin uudistettu painos. Helsinki: Tammi.

Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2011. Tutkimushaastattelu – teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Gaudeamus. Helsinki: University Press.

Honkanen, H. 2016. Vaikuttamisen psykologia: mielen muuttamisen tiede ja tai-to. Helsinki: Arena-Innovation Oy.

Juhila, K. 2021. Laadullisen tutkimuksen ominaispiirteet. Teoksessa Jaana Vuori (toim.)  Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskunta-tieteellinen tietoarkisto. Viitattu 7.9.2025 https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/kvali/mita-on-laadullinen-tutkimus/laadullisen-tutkimuksen-ominaispiirteet/.

Jyrkämä, J. 2021. Toimintatutkimus. Teoksessa Jaana Vuori (toim.)  Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskunta-tieteellinen tietoarkisto. Viitattu 22.10.2025 https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/kvali/tutkimusasetelma/toimintatutkimus/.

Kuula, A. 2011. Tutkimusetiikka: Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys (2. uud. p.). Tampere: Vastapaino.

Lehtonen, J. 2009. Ettei pahin tapahtuisi. Riski- ja kriisiviestinnän perusteet. Helsinki: Mainostajien liitto.

Libretexts 2025. 4.3: The Protective Action Decision Model. Viitattu 1.3.2025 https://workforce.libretexts.org/Bookshelves/Safety_and_Emergency_Management/Fundamentals_of_Emergency_Management/4%3A_Risk_Perception_and_Communication/4.3%3A_The_Protective_Action_Decision_Model.

Lindell, M. & Perry, R. 2004. Communicating environmental risk in multiethnic communities. California: SAGE Publications.

Lindell, M. & Perry, R. 2012. The Protective Action Decision Model: Theoretical Modifications and Additional Evidence., 622–623. Viitattu 1.3.2025 https://www.researchgate.net/publication/51234490_The_Protective_Action_Decision_Model_Theoretical_Modifications_and_Additional_Evidence#pf2.

Mannermaa, K. 2018. Työsuojelupäällikön käsikirja. Helsinki: Alma Talent.

Marikyan, D. & Papagiannidis, S. 2023. Protection Motivation Theory: A Review. Viitattu 3.3.2025 https://open.ncl.ac.uk / ISBN: 9781739604400.

McColl, K., Debin, M., Souty, C., Guerrisi, C., Turbelin, C., Falchi, A., Bonmarin, I., Paolotti, D., Obi, C., Duggan, J., Moreno, Y., Wisniak, A., Flahault, A., Blanchon, T., Colizza, V. & Raude, J. 2022. Are people optimistically biased about the riski of COVID-19 infection? Lessons from the first wave of the pandemic in Europe. Viitattu 15.8.2025 https://www.mdpi.com/1660-4601/19/1/436.

Metsämuuronen, J. 2006. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Helsinki: International Methelp.

Newman, S. 2016. Empathy. Understanding and mastering the empathy gap: 6 ways to close the empathy gap. Viitattu 15.8.2025 https://www.psychologytoday.com/us/blog/singletons/201602/understanding-and-mastering-the-empathy-gap.

Ohukainen, P. 2016. Skeptisen mielipiteen muodostaminen, osa III: omien vinoumien minimointi. Viitattu 23.1.2025 http://www.xn--tervettskeptisyytt-rtbl.net/skeptisen-mielipiteen-muodostaminen-osa-iii-omien-vinoumien-minimointi/.

Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2021. Kehittämistyön menetelmät. Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. 3–7.painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Perera, A. 2023. SimplyPsychology. Framing effect in psychology. Viitattu 15.8.2025 https://www.simplypsychology.org/framing-effect.html.

Pietiläinen, J. 2016. Ajattelun vinoumat. Terra Cognita. Viitattu 23.1.2025 https://www.terracognita.fi/jutut/ajattelun-vinoumat/.

Renn, O. 2020. Risk communication: Insights and requirements for designing successful communication programs on health and environmental hazards. Teoksessa Handbook of risk and crisis communication 80–98. Kustantajan kotipaikka Routledge.

Rogers, R.W. 1983. Cognitive and physiological processes in fear appeals and attitude change: A revised theory of protection motivation. Social Psychophysiology: A Sourcebook 153–177. Viitattu 3.3.2025 https://www.researchgate.net/publication/229068371_Cognitive_and_physiological_processes_in_fear_appeals_and_attitude_change_A_revised_theory_of_protection_motivation.

Sundelin, M. 2022. MRKTNG. Viestintä kriisien keskellä. Viitattu 14.1.2025 https://mrktng.fi/markkinointiuutiset/viestinta-kriisien-keskella/.

Takana Oy 2025. Tutustu meihin. Viitattu 3.3.2025 https://takana.fi/.

Thaler, R. H. 2015. Väärin käyttäytyminen: Käyttäytymistaloustieteen synty. Helsinki: Terra Cognita.

Tieteen termipankki 2016. Filosofia: Heuristiikka. Viitattu 23.1.2025 https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:heuristiikka.

Toivanen, J. 2022. Vahvistusharha kommunikoinnissa. Viitattu 15.8.2025 http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022022120043.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohjeet 2023. Hyvä tieteellinen käytäntö (HTK). Viitattu 18.1.2025 https://www.tenk.fi/fi/hyva-tieteellinen-kaytanto.

Tversky, A. & Kahneman D. 1974. Judgment under Uncertainty: Heuristics and Biases. Science, New Series, Vol. 185, No. 4157. (Sep. 27, 1974), 1124–1131. Viitattu 25.1.2025 https://www2.psych.ubc.ca/~schaller/Psyc590Readings/TverskyKahneman1974.pdf.

Työsuojeluhallinto 2010. Työsuojeluoppaita ja -ohjeita 35. Turvallisuusjohtaminen. Viitattu 23.1.2025 https://tyosuojelu.fi/documents/154017715/168016298/Turvallisuusjohtaminen_TSO_35.pdf/ef0c3554-4593-49d6-9530-64c28f404cb0/Turvallisuusjohtaminen_TSO_35.pdf?t=1716445560228.

Österberg, H. 2025. Takana Oy, Operations Manager, People & Culture, Partner. Puhelinkeskustelu 3.3.2025. Puhelun vastaanottaja: Marko Sonninen.

Liitteet        

Liite 1. Saateviesti ja Forms-kyselylomake
Liite 2. Kyselyn osa-alueet
Liite 3. Teemoittelutaulukko

---

Oppilaitosturvallisuuden nykytilan analysointi Savon koulutuskuntayhtymässä

Marko Jalkanen, Niko Kaikonen ja Raisa Korkeamaa

Johdanto

Oppilaitosten turvallisuus nousee esiin tasaisin väliajoin. Laajasti keskustelua käydään yleensä silloin, kun turvallisuudessa tapahtuu jokin poikkeama. Vantaalla huhtikuussa 2024 tapahtunut kouluampuminen järkytti turvallisuudentunnetta laajasti. Turvallisuuskulttuurina voidaan pitää kykyä ja tahtoa ymmärtää, minkälaisia vaaroja esimerkiksi oppilaitoksen toimintaympäristöön liittyy ja kuinka niitä voidaan ehkäistä. (Reinman, Pietikäinen & Oedewald 2008, 3.) Reinmanin ym. (2008, 3) mukaan tulisi pohtia millainen turvallinen toimintaympäristö on ja kuinka oppilaitoksessa voidaan toimia turvallisesti, ennakoiden riskejä ja vaaroja.

Oppilaitosten turvallisuutta voidaan tarkastella opiskelijoiden ja työntekijöiden näkökulmista. Laki ammatillisesta koulutuksesta (2017/531 § 9:80.1) sekä lukiolaki (2018/714 § 7:40.1) velvoittavat koulutuksen järjestäjiä huolehtimaan turvallisesta opiskeluympäristöstä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2023 toteuttamaan kouluterveyskyselyyn vastanneista ammattioppilaitoksessa opiskelevista pojista 15,6 % ja tytöistä 12,1 % oli kokenut fyysistä uhkaa vuoden aikana. Pojista 8,9 % ja tytöistä 49,1 % oli kokenut häiritsevää seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua vuoden aikana. Kyselyyn vastasi yli 21 000 ammatillisen oppilaitoksen 1. ja 2. vuoden opiskelijaa. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024a.) Työturvallisuuslaki (2002/738 § 2:8.1 ja 2:10.1) taas velvoittaa työnantajaa huolehtimaan työpaikan turvallisuudesta ja terveellisyydestä. Lisäksi laki velvoittaa työnantajan selvittämään ja arvioimaan työn vaaroja monipuolisesti.

Valtioneuvoston periaatepäätös sisäisen turvallisuuden strategiassa sisältää mainintoja oppilaitosten turvallisuuskulttuurin kehittämisestä. Turvallisuuskulttuurin kehittämisellä vastataan yhteiskunnan tarpeeseen kohdata arjen erilaiset häiriötilanteet. Lisäksi voidaan kehittää yhteiskunnan ja yksilöiden resilienssiä sekä tukemalla ja vahvistamalla lasten, nuorten ja heidän kanssaan työskentelevien turvallisuusosaamista. (Sisäministeriö 2017, 41–43.) Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n työsuojeluvaltuutetuille tekemän kyselyn mukaan lähes 80 % kunta-alalla työskentelevistä kokee opettajiin ja opetushenkilöstöön kohdistuvan väkivallan lisääntyneen viimeisen kolmen vuoden aikana (Opetusalan ammattijärjestö 2024).

Yhteiskunnan muuttumisen myötä myös oppilaitosten on kyettävä reagoimaan muutokseen myös turvallisuuden näkökulmasta. Turvallisuuden ylläpitämisen ja kehittämisen kannalta on oleellista ylläpitää turvallisuuden tilannekuvaa. Realistisen tilannekuvan perusteella voidaan suunnitella ja toteuttaa tarvittavia kehitystoimia.

Opinnäytetyön toimeksiantajana on Savon koulutuskuntayhtymä. Savon koulutuskuntayhtymä on 16 pohjoissavolaisen kunnan omistama kuntayhtymä, jonka tehtävänä on järjestää toisen asteen ammatillista- ja lukiokoulutusta sekä työelämän tarpeista lähtevää täydennyskoulutusta (Savon koulutuskuntayhtymän perussopimus 2017). Koulutuskuntayhtymän päätoimipaikka on Kuopiossa. Toimintaa on seitsemällä kampuksella: Iisalmessa, Varkaudessa, Siilinjärvellä, Toivalassa ja Rissalassa sekä Kuopiossa Kolmisopessa sekä Savilahdessa. Varkauden kampuksella toimii ammatillisen koulutuksen lisäksi myös Varkauden lukio (Savon ammattiopisto 2025a). Savon koulutuskuntayhtymä on yksi Suomen suurimmista toisen asteen ja täydennyskoulutuksia järjestävistä oppilaitoksista. Koulutuskuntayhtymä tarjoaa yli 100 tutkintoa ja vuonna 2024 koulutuskuntayhtymän kirjoilla oli noin 15 600 opiskelijaa (Savon ammattiopisto 2025b). Vuonna 2025 henkilöstömäärä oli yhteensä 699. Henkilöstö jakaantuu kuntayhtymän johdon tulosalueeseen, jossa työskenteli kahdeksan henkilöä, tukipalveluiden tulosalueella työskenteli 108 henkilöä ja oppimispalveluiden tulosalueella oli 583 henkilöä. (Savon koulutuskuntayhtymä 2025b.) 

Tutkimuksen tarkoitus, tavoite ja tutkimuskysymykset

Tutkimuksen tarkoituksena on kehittää Savon Koulutuskuntayhtymän oppilaitosturvallisuutta ja hyvinvointia sekä kartoittaa opiskelijoille suunnatun turvallisuushavaintojen ilmoittamiseen tarkoitetun Turvis-ilmoituskanavan käytettävyyttä. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa perusteltuja toimenpide-ehdotuksia turvallisuustason parantamiseksi. Lisäksi tavoitteena on tuottaa tietoa, miten opiskelijat kokevat Turvis-ilmoituskanavan käytön ja käyttöönoton. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat:

• Mikä on oppilaitosturvallisuuden nykytila Savon koulutuskuntayhtymässä?
• Miten opiskelijat kokevat oman turvallisuutensa ja hyvinvointinsa Savon koulutuskuntayhtymässä?
• Miten Turvis-ilmoituskanavan käyttöönotto on koettu?

Tutkimuksen toteutukseen osallistuu kolme ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijaa. Suoritettava tutkinto sisältää sekä riskienhallintaan että liiketoimintaan liittyviä opintoja. Turvallisuudella on suora yhteys liiketoimintaan. Turvallisuuden tavoitteena voidaan pitää mahdollisimman häiriöttömän toiminnan jatkumisen varmistamista. Liiketaloudellisesta näkökulmasta tämä tarkoittaa kustannustehokasta liiketoimintaa. Tanskasen (2023) mukaan yksi sairauslomapäivä maksaa työnantajalle keskimäärin 370 euroa.

Opinnäytetyössä kartoitetaan oppilaitosturvallisuuden nykytilaa Savon Koulutuskuntayhtymässä sekä tuotetaan kehitysideoita turvallisuustason parantamiseksi. Ensimmäisenä kartoitetaan opiskelijoiden mielipiteitä Turvis-ilmoituskanavan käytettävyydestä. Lisäksi tutkitaan oppilaitosturvallisuuden nykytilaa vuosina 2023 ja 2024 toteutettujen turvallisuus- ja hyvinvointikyselyiden tuloksien vertailuina. Viimeiseksi analysoidaan työtapaturmien esiintyvyyttä Savon Koulutuskuntayhtymässä vahinkoilmoitusten perusteella.

Teoreettinen viitekehys                   

Turvallisuus, oppilaitosturvallisuus ja turvallinen oppimisympäristö

Turvallisuus sanana on moninainen, kun se liitettään tunnetilaan ja ajattelutapaan. Tunnetilaan ja ajattelutapaan vaikuttaa niihin yhdistettävät tapahtumat, tarinat ja selitykset. Englannin kielessä sana turvallisuus jaotellaan kahteen erikantaiseen sanaan; safe ja secure. Oppilaitosturvallisuuden näkökulmasta sanoja ei jaeta ja tarkistella erikseen. Rikanderin 2021 mukaan Safety on turvallinen tila ilman vaaroja ja kykyä suojata henkilö tai asia ikäviltä tapahtumilta. Käsite securitypuolestaan tarkoittaa kovaa tai ulkoista rikoksen torjuntaa.

Oppilaitosturvallisuus koostuu Paasosen (2012, 32–37) mukaan fyysisestä ja psyykkisestä toimintaympäristöstä. Psyykkisessä toimintaympäristössä korostuu oppilaitoksen tuottamat opiskelijahuollon toimintamallit terveyden ja hyvinvoinnin, sekä turvallisuuden edistämiseksi. Fyysisen turvallisuuden osalta keskiössä on viranomaisten antamat ohjeistukset, sekä lakeihin, kuten työturvallisuuslakiin, pelastuslakiin ja rakentamismääräyksiin perustuvat velvoitteet, jotka otetaan huomioon oppilaitoksen turvallisuussuunnittelussa. (Paasonen 2012, 33–35.) Esimerkiksi Rikander (2021, 49–54) määrittelee oppilaitosturvallisuuden osa-alueet EK 2021- mallia mukaillen, keskittyen toiminnan jatkuvuuteen, turvallisuuteen ja vaatimuksenmukaisuuteen.

Turvallinen oppimisympäristövoidaan Rikanderin (2021, 117–118) mukaan jakaa neljään osa-alueeseen: pedagogiseen-, psyykkiseen-, sosiaaliseen-, ja fyysiseen turvallisuuteen. Fyysisen turvallisuuden lähtökohtana voidaan pitää sitä, että oppimisympäristö on rakennettu terveelliseksi ja turvalliseksi. Näitä ominaisuuksia tulee ylläpitää rakentamisen jälkeen. Psyykkinen turvallisuus on sidottu henkilön subjektiiviseen kokemukseen turvallisuudesta ja oppilaitoksen toiminta- tai turvallisuuskulttuurista, kuinka oppilaitoksessa suhtaudutaan esimerkiksi turvallisuuteen, häiriö- ja ongelmatilanteisiin, sekä häirintään.

Sosiaalinen turvallisuusrakentuu opiskelijan sisäisistä ja ulkoisista verkostoista. Sisäisiin verkostoihin kuuluvat opiskelija, hänen perheensä, opiskelijakaverit ja esimerkiksi opettajat. Ulkoisiin verkostoihin puolestaan kuuluvat oppimista tukevia sidosryhmiä, kuten sote-palveluiden tuottajat, mielenterveyspalvelut ja työvoimapalvelut. Edellä mainittujen verkostojen tavoitteena on mahdollistaa turvallinen ja luottamuksellinen opiskelu, ilman pelkoa nolaamisesta, vähättelystä ja epäonnistumisista.(Rikander 2025, 177.)

Pedagoginen turvallisuus muodostuu opettajan tekemistä pedagogisista valinnoista, kuten ohjauksesta, ohjeiden selkeydestä ja kannustavasta palautteesta. Pedagoginen turvallisuus muodostuu opettajan toimesta toteutettavasta turvallisuustaitojen opettamisesta, esimerkiksi työturvallisten toimintamallien opettamisesta, kuten laitteiden käytöstä, haastavien asiakaspalvelutilanteiden hoitamisesta, liikennekasvatuksesta taikka muista arjen turvallisuuteen liittyvistä seikoista. (Rikander 2021, 119–120, 122–123,128, 143–144.)

Opiskelijan kokema turvallisuus

Turvallisuuden tunne on subjektiivinen kokemus. Turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa kuinka yksilö ymmärtää mitä turvallisuudella tarkoitetaan. Rikanderin (2025, 34) mukaan turvallisuuden tunne voi olla luuloteltua. Harhainen turvallisuuden tunne voi perustua muun muassa henkilön kuvitelmiin omista kyvyistä, uhkaan liittyvästä väärästä riskiarviosta tai esimerkiksi luottamuksesta erilaisia turvajärjestelmiä kohtaan (Rikander 2025, 34). Toisaalta yksilön tuntemukset omien resurssien vähyydestä voivat lisätä tunnetta turvattomuudesta, vaikka uhkaa ei tosiasiassa olisikaan.

Northwest Nazarene yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin kouluturvallisuutta ja sen vaikutusta akateemiseen menestykseen. Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisenä tutkimuksena, jossa tarkasteltiin oppilaiden kokeman turvallisuuden vaikutusta oppimiseen (Grover 2015, ii). Tutkimuksessa Grover (2015,18) nostaa esille turvallisuuden tunteen muodostuvan muun muassa koulujen infrastruktuurista, kuten kiinteistöjen tilaratkaisut, lukitusjärjestelmät ja esimerkiksi luonnon valon määrä koulukiinteistöissä.

Sosiaalisen turvallisuuden osalta tutkimuksessa nostetaan esiin opettajan ja oppilaan välinen pedagoginen suhde, jossa monet oppilaat ovat kokeneet tulleensa kohdelluksi epätasa-arvoisesti suhteessa muihin opiskelijoihin, toisaalta opiskelijan ja opettajan välinen luottamussuhde toimii positiivisena turvallisuudentunnetta nostavana elementtinä (Grover 2015, 18–19). Côté-Lussierin & Caroline Fitzpatrickin (2015, 544) mukaan oppilaitoksen kiinteistöjen lisäksi, koulun- ja asuinalueen ympäristön siisteydellä ja järjestyksellä on vaikutusta opiskelijan kokemaan turvallisuuteen.

Opiskelijoiden välisen kiusaamisen kerrotaan olevan ongelma kaikilla kouluasteilla, ja heijastuvan vahvasti opiskelijoiden kokemaan turvallisuuden tunteeseen (Grover 2015, 19–20, Williams, Schneider, Wornell & Langhinrichsen-Rohling 2018, 4). Groverin toteuttamassa tutkimuksessa opiskelijoilta kysyttiin heidän käsityksestään turvallisuudesta ja kiusaamisesta. Tutkimuksessa Grover (2015, 72–73) selvitti, että 26 % vastaajista oli kokenut uhkailua tai kiusaamista viimeisten 30 päivän aikana, ja vain 22 % turvallisuutensa vaarantaneesta oli kertonut asiasta eteenpäin.

Williamsin ym. (2018, 4) toteuttamassa opiskelijoiden kokemuksia kouluturvallisuudesta mittaavassa tutkimuksessa 59,6 % vastanneista koki tulleensa kiusatuksi vähintään kerran kuukaudessa. Kiusatuksi tulleiden huomattavasta määrästä huolimatta Williamsin ym. (2018, 4) mukaan vain noin 25 % koki olonsa turvattomaksi. Williamsin ym. tavoin Côté-Lussierin & Caroline Fitzpatrickin (2015, 548) tekemässä turvallisuuden tunnetta koulussa mittaavassa tutkimuksessa osoitetaan, että noin 80 % tutkimukseen osallistuvista kokee olonsa oppilaitoksessa turvalliseksi.

Sekä Grover (2015, 25–26) että Williams ym. (2018,8) tuovat tutkimustuloksissaan esille yhteisöllisyyden vaikutuksen turvallisuuden tunteeseen. Oppilaitosten tulisi keskittyä luomaan yhteisöllistä oppilaitosta sekä opiskelijoiden että opiskelijoiden ja opettajien välille. Rikanderin (2025, 177–178) mukaan sosiaalinen turvallisuus muodostuu ryhmän yhteenkuuluvuudesta ja sosiaalisista suhteista sekä edellä mainituilla elementeillä rakennetusta luottamuksesta.

Kuviossa 1 Groverin (2015), Williamsin ym. (2018) sekä Côté-Lussierin & Caroline Fitzpatrickin (2015) tutkimuksien havaintojen pohjalta muodostettu kaavio opiskelijan kokeman turvallisuudentunteen muodostumisesta. Tutkimuksissa korostuivat yksilölliset kokemukset, sosiaalinen tuki, koulun ilmapiiri, kiusaaminen ja väkivalta, sekä oppilaitoksen politiikat.

Kuvio 1. Opiskelijan kokemus turvallisuudesta Groverin (2015), Williamsin ym. (2018) sekä Côté-Lussierin & Caroline Fitzpatrickin mukaan (2015) (Napkin AI, 2025)

Hyvinvointi

Hyvinvointi on tila, jossa ihmisten on mahdollista saada keskeiset tarpeet tyydytetyiksi (Allardt 1976, 21, 37–49). Hyvinvoinnin osatekijöiksi määritellään terveys, materiaalinen hyvinvointi ja koettu hyvinvointi tai elämänlaatu. Käsite hyvinvointi viittaa kielessä yksilölliseen hyvinvointiin, että yhteistason hyvinvointiin. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024b.)

Yksilölliseen hyvinvointiin terveyskäsite määritellään fyysisen, sosiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin tilana. Yhteistason hyvinvoinnin ulottuvuuksia ovat materiaalinen hyvinvointi, joka muun muassa sisältää asumisen, toimeentulon ja ympäristön. Hyvinvointi ei lisäänny, kun materiaalinen taso on saavutettu. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024b.)

Oppilaitos on tärkeä osa opiskelijalle hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimintaympäristöä. Hyvinvointi- ja turvallisuuskyselyt auttavat koulutuksenjärjestäjiä tukemaan opiskelijan yksilöllistä ja yhteistason hyvinvointia. Kyselyt auttavat myös kehittämään oppilaitoksen toimintaa kohti osallistuvaa oppilaitosta. Opiskelijoiden osallistava toiminta on lisännyt hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024b.)

Tapaturma ja työtapaturma

Tilastokeskuksen (2025) julkaiseman uutisen mukaan työtapaturmat ovat kasvussa. Vuonna 2024 sattui 115 000 työtapaturmaa, joista 24 000 tapahtui työmatkalla. Kasvua työpaikkatapaturmilla oli neljä % ja työmatkalla tapahtuneissa työtapaturmissa 10 % edellisestä vuodesta.  Työpaikkatapaturmista yli 19 000, eli 80 % aiheutui kaatumisista. Työpaikalla tapahtuneista tapaturmista suurin osa eli 23 % johtui liukastumisesta, kompastumisesta taikka horjahtamisesta. (Tilastokeskus 2025.)

Tapaturmalla tarkoitetaan ulkoisesta tekijästä johtuvaa äkillistä ja odottamatonta tapahtumaa, joka aiheuttaa henkilölle vamman tai sairauden. Työtapaturmaksi katsotaan paitsi varsinaisessa työnteossa sattuneet vahingot myös tilanteet, jotka liittyvät työntekoon tai sitä tukeviin toimintoihin, kuten työmatkat ja työnantajan hyväksymissä koulutus- ja virkistystilaisuuksissa sattuneet onnettomuudet (Työtapaturma ja ammattitautilaki 459/2015, 17 §, 20–24 §).

Työtapaturma ja ammattitautilain (459/2015, 18§) mukaan työtapaturmana pidetään myös tiettyjä vammoja ja sairauksia, vaikka ne eivät johtuisi yksittäisestä onnettomuudesta. Vammojen ja sairauksien on tällöin synnyttävä muun muassa syövyttävän aineen kosketuksesta, kaasun tai höyryn hengittämisestä, poikkeavista lämpöolosuhteista, säteilystä tai huomattavista paineenvaihteluista. Edellä mainittujen vammojen ja sairauksien työtapaturmaksi lukeutumisen edellytyksenä on, että altistuminen on tapahtunut vuorokauden sisällä vamman tai sairauden ilmenemisestä, eikä kyse ole ammattitaudista (Työtapaturma ja ammattitautilaki 459/2015 18 §). Korvattavaksi voi tulla myös aiemmin olemassa olleen vamman tai sairauden olennainen paheneminen, jos sillä on selkeä syy-yhteys tapaturmaan (Työtapaturma ja ammattitautilaki 459/2015, 19 §). Syy-yhteyttä arvioidaan muun muassa tapaturman mekanismin, vammaenergian ja ajallisen yhteyden perusteella.

Menetelmällinen toteutus

Opinnäytetyö muodostuu kolmesta erillisestä osatutkimuksesta. Tutkimuksen jakamisella osatutkimuksiin pyritään selvittämään mahdollisimman laaja-alaisesti oppilaitoksen kokonaisturvallisuuden muodostumista. Osatutkimukset käsittelevät Turvis-ilmoituskanavan käyttöönottoa, työtapaturmien ilmaantuvuusvertailua, sekä turvallisuus- ja hyvinvointikyselyiden vertailua. Jokaisesta osatutkimuksesta tuotettiin yksilölliset ja perustellut kehitysehdotukset kyseisten osa-alueiden kehittämiseksi. Kaikki kehitysehdotukset edistävät omalta osaltaan oppilaitoksen kokonaisturvallisuuden parantamista Savon koulutuskuntayhtymässä. Alla olevassa kuviossa (kuvio 2) esitetään tutkimuksen jakautuminen osatutkimuksiin, tuotettuihin kehitysehdotuksiin ja nivoutuminen osaksi kokonaisturvallisuutta.

Kuvio 2. Tutkimuksen osa-alueet ja analysoinnin tulokset

Turvis-ilmoituskanava

Osatutkimuksen tavoite

Opinnäytetyön yhtenä tavoitteena on selvittää, miten Turvis-ilmoituskanavan käyttöönotto on koettu Savon koulutuskuntayhtymässä. Turvis-ilmoituskanava on tarkoitettu ensisijaisesti opiskelijoiden tekemien turvallisuuteen liittyvien havaintojen ilmoittamiseen. Opiskelijat voivat ilmoittaa ilmoituskanavan kautta niin turvallisuutta heikentävistä ja kehitettävistä seikoista kuin myös positiivisista turvallisuushavainnoista. Ilmoituskanavan avulla opiskelijat voivat ilmoittaa esimerkiksi kiusaamisesta, häirinnästä, epäasiallisesta kohtelusta tai muusta rikollisesta toiminnasta. Ilmoituskanavan kautta tehtyjen ilmoitusten määrä on ollut laskussa ilmoituskanavan alussa tulleiden ilmoitusten jälkeen (kuvio 3). Turvis-ilmoituskanavan kautta on tehty ajanjaksolla 30.8.2024 – 4.5.2025 yhteensä 20 ilmoitusta. Ilmoitusten määrissä on nähtävillä niin sanottuja piikkejä.

Kuvio 3. Tehtyjen ilmoitusten määrä kuukausittain

Toimeksiantajan pyynnöstä opinnäytetyössä selvitetään, miten tunnettu Turvis-ilmoituskanava on sekä miten Savon koulutuskuntayhtymän opiskelijat sekä henkilöstö ovat kokeneet Turvis-ilmoituskanavan käyttöönoton.

Tutkimusmenetelmät ja aineistonkeruu

Tutkimusmenetelminä tässä opinnäytetyön osa-alueessa käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineistonkeruu menetelminä käytettiin kyselyä ja teemahaastattelua.

Opiskelijoiden kohderyhmäksi valittiin opiskelijakunnan jäsenet. Aineiston kerääminen toteutettiin opiskelijakunnan hallituksen osalta teemahaastatteluna. Teemahaastattelu toteutettiin osana opiskelijakunnan hallituksen kokousta 29.4. Teamsin välityksellä. Teemahaastattelun aluksi opinnäytetyöntekijät esittelivät tutkimuksen tarkoituksen, tavoitteen sekä informointilomakkeen. Teemahaastattelun vastaukset annettiin nimettöminä Mentimeter-alustalla. Muille opiskelijakunnan jäsenille lähetettiin linkki kyselyyn 2.5.2025 opiskelijakuntien koordinaattoreiden välityksellä. Vastausaika kyselyssä oli 2.-16.5.2025. Sekä hallituksen jäsenille että opiskelijakunnan jäsenille toteutetut teemahaastattelu ja -kysely olivat saman sisältöiset. Haastattelussa ja kyselyssä oli kuusi kysymystä, joista kolme oli strukturoituja kysymyksiä ja loput avoimia kysymyksiä.

Tutoropettajille toteutettu kysely lähetetiin sähköpostilla 4.5. Vastausaikaa oli 16.5. saakka. Kysely toteutettiin Microsoft Forms-ohjelmalla. Tutoropettajille suunnatussa kyselyssä oli kuusi strukturoitua kysymystä sekä kolme avointa kysymystä.

Tulokset ja johtopäätökset Turvis-ilmoituskanavaan liittyvistä kyselyistä

Opiskelijoille suunnattu teemahaastattelu sekä -kysely tavoitti yhteensä 23 opiskelijakunnan jäsentä. Vastauksia näihin tuli yhteensä viisi kappaletta. Vastausprosentin jäädessä vain 21,74 prosenttiin kävimme keskustelun toimeksiantajan kanssa, miten saadun aineiston kanssa toimitaan. Toimeksiantajan mukaan tuloksista saadaan suuntaa antavaa tietoa ja se tukee silti tutkimustyön kokonaisuutta (Toivonen 2025b).

Kolmessa ensimmäisessä kysymyksessä selvitettiin Turvis-ilmoituskanavan tunnettavuutta opiskelijoiden keskuudessa. Kysymyksessä kysyttiin, mikä on Turvis-ilmoituskanava. Kolme vastaajaa ilmoitti, että ”en tiedä” tai ”en ole kuullutkaan”. Yksi vastaajista vastasi ”en ole aivan varma” ja yksi vastaajista vastasi ”joku juttu”. Kysymykseen, mistä Turvis-ilmoituskanava löytyy, neljä vastaajaa ilmoitti, etteivät he tiedä. Yksi vastaaja vastasi ”linkistä”. Kahden ensimmäisen kysymyksen vastauksista voidaan tulkita, että yhdellä vastaajalla voi olla pieni aavistus Turvis-ilmoituskanavasta. Kuitenkin kysyttäessä, mistä olet saanut tietoa Turvis-ilmoituskanavasta, kaikki vastanneista ilmoittivat ”en ole saanut tietoa”.

Kahdessa seuraavassa kysymyksessä kartoitettiin vastaajien käyttökokemuksia ilmoituskanavasta sekä kokevatko he tarvitsevansa lisätietoa ilmoituskanavasta ja sen käytöstä. Kysymykseen millaisena koet Turvis-ilmoituskanavan käytön, kaikki vastasivat, ettei heillä ole siitä tietoa. Kysymykseen kokevatko vastaajat tarvitsevansa lisätietoa ja käytönopastusta ilmoituskanavan käyttöön, kaikki vastasivat kyllä.

Viimeisessä kysymyksessä selvitettiin vastaajien näkemystä kysymykseen kuinka tarpeellisena he kokevat Turvis-ilmoituskanavan. Vastausvaihtoehtoja oli neljä; tarpeeton, melko tarpeeton, tarpeellinen sekä erittäin tarpeellinen. Yksi vastaajista koki ilmoituskanavan tarpeettomana ja neljä koki ilmoituskanavan tarpeellisena.

Kyselyiden tuloksista voidaan päätellä, että ainakaan vastaajien osalta Turvis-ilmoituskanava ei ole tunnettu ja Turvis-ilmoituskanavaa tulee markkinoida opiskelijoille paremmin. Kyselyn perusteella voidaan myös todeta, että opiskelijoiden mielestä Turvis-ilmoituskanava nähdään tarpeellisena työkaluna ja siitä kaivataan lisätietoa ja opastusta sen käyttöön.

Tutoropettajille suunnattu kysely lähetettiin 85 tutoropettajalle ja siihen vastasi 18 opettajaa. Myös tutoropettajien kyselyn osalta kysyttiin toimeksiantajan mielipidettä jatkotoimenpiteistä alhaiseksi jääneen vastausprosentin vuoksi. Tutoropettajien kyselyn vastausprosentti on 21,18. Toimeksiantajan toivomuksesta tulosten analysoinnissa käytettiin saatuja vastauksia, eikä uutta kyselyä tarvitse toteuttaa (Toivonen 2025b). Kysely sisälsi yhdeksän kysymystä, joista kuusi oli strukturoituja ja kolme oli avoimia kysymyksiä.

Kahdessa ensimmäisessä kysymyksessä selvitettiin ovatko tutoropettajat saaneet riittävästi perehdytystä Turvis-ilmoituskanavaan sekä mistä he olivat saaneet tietoa ilmoituskanavasta. Kyselyyn vastanneista tutoropettajista 13 kokee saaneensa riittävän perehdytyksen Turvis-ilmoituskanavaan ja viisi kokee, etteivät ole saaneet riittävää perehdytystä (kuvio 4).

Kuvio 4. Tutoropettajien kokemuksia Turvis-ilmoituskanavan tiedottamisesta

Kysymykseen mistä tutoropettajat olivat saaneet tietoa Turvis-ilmoituskanavan käyttöönotosta, kuusi vastaajaa ilmoitti, etteivät he ole saaneet tietoa mistään. Vastauksista nousee esille kaksi kanavaa, joiden avulla osa vastaajista on saanut tietoa. Neljä vastaajista ilmoitti saaneensa tiedon sähköpostin välityksellä ja kolme ilmoitti saaneensa tietoa oman esihenkilön välityksellä joko viikkoinfoissa tai vastuualuekokouksissa. Muissa vastauksissa esille nousivat Savon koulutuskuntayhtymän intra ja sisäiset tiedotteet, kollegat sekä oma perehdytysohjelma. Yksi vastaajista ilmoitti saaneensa tietoa Turvis-ilmoituskanavasta opiskelijaltaan.

Seuraavissa kysymyksissä kartoitettiin ovatko tutoropettajat tuoneet Turvis-ilmoituskanavaa esille opiskelijoilleen sekä miten he ovat sen toteuttaneet.  Vastaajista kahdeksan oli tuonut ilmoituskanavaa esille ja 10 ei ollut. Kysymyksessä, millä tavoin Turvis-ilmoituskanavaa on tuotu esille opiskelijoille, nousee esille erilaisia mahdollisuuksia ilmoituskanavan esilletuontiin opiskelijoille (kuvio 5).

Kuvio 5. Tutoropettajien tapoja tuoda Turvis-ilmoituskanavaa esille

Vastauksista voidaan päätellä, että ilmoituskanavaa voidaan markkinoida esimerkiksi oppituntien yhteydessä, osana opetustilannetta. Vastauksista nousee esille myös tutoropettajien pitämät ryhmänohjaustunnit, jolloin tietoa ilmoituskanavasta saadaan samalla koko ryhmälle.

Seuraavilla kysymyksillä kartoitettiin tutoropettajien tuntemuksia siitä, miten opiskelijat heidän mielestään tuntuivat ymmärtävän mikä Turvis-ilmoituskanava on sekä mikä opiskelijoiden suhtautuminen ilmoituskanavaan on. Neljän vastaajan mielestä opiskelijat ymmärtävät mikä Turvis-ilmoituskanava on joko erittäin tai melko hyvin. Kolmen vastaajan mielestä opiskelijat ymmärtävät Turvis-ilmoituskanavasta jonkin verran. Yksi vastaaja ei osannut ilmaista mielipidettään asiaan. Tutoropettajien vastauksista käy ilmi, että opiskelijoiden yleinen suhtautuminen Turvis-ilmoituskanavaan on pääsääntöisesti positiivisesta (kuvio 6).

Kuvio 6. Opiskelijoiden yleinen suhtautuminen ilmoituskanavaan tutoropettajien mielestä

Vastauksista käy ilmi, että neljän vastaajan mielestä Turvis-ilmoituskanava kiinnostaa opiskelijoita. Toisaalta välinpitämättömästi suhteutuvien määrä on kolme.

Kyselyn lopuksi kartoitettiin tutoropettajien mielipiteitä siitä, millaista materiaalia tai apua he tarvitsisivat jatkossa Turvis-ilmoituskanavan markkinointiin opiskelijoille sekä millaisia kehitysideoita heillä on ilmoituskanavan tunnetuksi tekemiseksi. Tutoropettajat toivoivat selkeää materiaalipakettia, josta kävisi lyhyesti ja ytimekkäästi selville, mikä Turvis-ilmoituskanava. Lisäksi toivottiin esimerkkejä siitä, millaisia ilmoituksia ilmoituskanavan kautta on tehty sekä ilmoitusten perusteella tehtyjä toimenpiteitä. Vastaajien mielestä Turvis-ilmoituskanavaa voitaisiin tehdä tunnetummaksi markkinoimalla ilmoituskanavaa aktiivisemmin sekä perehdyttämällä henkilökuntaa paremmin Turvikseen.

Viimeisessä kysymyksessä tiedusteltiin vastaajien mielipiteitä Turvis-ilmoituskanavan tarpeellisuudesta Savon koulutuskuntayhtymässä (kuvio 7).

Kuvio 7. Tutoropettajien mielipiteet Turvis-ilmoituskanavan tarpeellisuudesta

Vastauksista voidaan nähdä, että Turvis-ilmoituskanava nähdään tarpeellisena työkaluna. Vastaajista 13:n mielestä ilmoituskanava on joko tarpeellinen tai erittäin tarpeellinen. Neljän vastaajan mielestä ilmoituskanava on joko tarpeeton tai melko tarpeeton.

Tapaturmatilastot

Osatutkimuksen tavoite

Toimeksiantajan toiveena oli, että opinnäytetyön yksi painopisteistä on työtapaturmatilastojen vertailu, ja niistä tehtävät johtopäätökset. Osatutkimuksen tavoitteena oli tutkia ja verrata toimeksiantajan työtapaturmatilastoja vuosilta 2023 ja 2024, sekä valtakunnallisia tilastoja ammatillisissa oppilaitoksissa ja lukioissa tapahtuneista työtapaturmista vuodelta 2023. Tutkimuskysymyksenä oli, kuinka toimeksiantajan työtapaturmien määrä ja luokittelu eroaa Savon koulutuskuntayhtymässä vuosien 2023 ja 2024 välillä. Lisäksi tutkittiin, ovatko toimeksiantajan tilastot vuodelta 2023 yhtenevät valtakunnallisiin tilastoihin vai nouseeko aineistosta selviä erovaisuuksia tapaturmien osalta esille. Tarkoituksena oli nostaa esille samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia, jotta työturvallisuuteen voidaan jatkossa kiinnittää tarkemmin huomiota.

Tutkimusmenetelmä ja aineiston keruu

Tämä osa-alue toteutettiin kvantitatiivisena eli määrällisenä vertailututkimuksena. Määrällisessä tutkimuksessa pyritään Ruotsalaisen, Kajulan & Rantalan (2025, 57–59) mukaan selittämään ja kuvailemaan käsiteltäviä mitattavissa olevia aineistoja, kuten tässä tutkimuksessa tapaturmien lukumääriä tapaturmaluokittain ja vuosittain.  Komparatiivisessa, eli vertailevassa tutkimuksessa tutkittavia aineistoja verrataan keskenään käyttäen tilastollisia menetelmiä. Vertailevassa tutkimuksessa lasketaan ja tutkitaan muun muassa aineistossa esiintyvien merkityksellisten muuttujien keskiarvoja, hajontaa tai korrelaatiota, joilla voidaan arvioida muuttujien välistä suhdetta. (Adiyia & Ashton 2017, 1–2.)

Tutkimuksessa kerättiin toimeksiantajan tapahtuneet työtapaturmat vakuutustilastoista sekä valtakunnalliset tiedot tilastokeskuksen internetsivuilta. Tiedoista saatiin luotua taulukot, jolloin tapaturmien esiintyvyyttä voitiin vertailla keskenään. Vuosien 2023 valtakunnallisen ja toimeksiantajan tilastojen vertailukelpoisuuden varmistamiseksi, tilastot oli luokiteltava saman sisältöisiksi vahingoittumistavan, poikkeaman, työtehtävän ja vahingoittuneen kehon osan perusteella.  Toimeksiantajan tilastot vuosien 2023 & 2024 osalta oli valmiiksi samankaltaiset. Valtakunnalliset tilastot saatiin noudettua tapaturmavakuutuskeskuksen Pakki tilastosovelluksesta. Valtakunnallisia tilastoja haettaessa hakukriteerit olivat vuosi 2023; Ammatillisen koulutuksen opettajat; Lukion ja peruskoulun yläluokkien opettajat.

Aineiston analyysi

Toteutuneiden tapaturmien lukumäärät suhteutettiin tapausten kokonaismäärään ja prosentuaalisia osuuksia vertailtiin toisiinsa (taulukko 1). Suhteellisen frekvenssiarvojen vertailu koettiin tarkoituksenmukaisemmaksi kuin korrelaatio analyysin toteuttaminen, joka oli tutkimuksen alkuperäinen suunnitelma.

Taulukko 1. Valtakunnalliset ja Savon koulutuskuntayhtymän vahinkotilastot poikkeamien osalta vuodelta 2023.

Havainnollistetaan tilastojen vertailua yllä olevan taulukon (taulukko 1) avulla, jossa esitetään valtakunnallinen vahinkotilasto vuodelta 2023 ja Savon koulutuskuntayhtymän vuoden tapaturmatilastojen tiedot luokiteltuna poikkeaman osalta. Taulukossa on kuvattu suhteellinen frekvenssi, jonka avulla voidaan esittää toimeksiantajan tapaturmatilastoja siten, että tarkat lukumäärät jäävät julkaisematta. Taulukosta muodostettiin kuvio (kuvio 8) jonka avulla voidaan havainnollisesi todeta frekvenssien toteutuminen muuttujittain.

Kuvio 8. Tapaturmatilastot jaoteltuna poikkeaman mukaan

Tulokset ja johtopäätökset tapaturmatilastojen analyysistä

Tapaturmatilastojen analyysista voidaan todeta, että Savon koulutuskuntayhtymässä raportoiduissa työtapaturmissa on havaittavissa kasvua vuodesta 2023 vuoteen 2024, yhteensä 24 %. Työpaikalla tapahtuneet työtapaturmat kasvoivat 38 % ja työmatkalla tapahtuneet tapaturmat pienenivät 175 % vuoden takaisesta. Työpaikalla tapahtuneiden tapaturmien suurimmat aiheuttajat ovat olleet Savon koulutuskuntayhtymässä materiaalit, esineet, tuotteet, sirpaleet ja koneen osat 12 prosentin ja muut luettelemattomat aiheuttajat 17 prosentin osuuksilla. Suurin muutos vuodesta 2023 on tapahtunut käsikäyttöisten konetyökalujen aiheuttamissa tapaturmissa +700 % (kuvio 8). Edellä mainitun lisäksi huomattavaa prosentuaalista nousua on tapahtunut työsuorituksen osalta koneen käyttämisestä johtuvista tapatumista +800 %, sekä vahingoittuneen kehon osan osalta, jossa sormen tai sormien vahingoittuminen on kasvanut 800 %. Työmatkalla raportoitujen tapaturmien osuus kaikista tapaturmista on vähäinen eikä niiden vertailu ole tästä syystä tarpeen.

Tapaturmatilastojen frekvenssejä vertailemalla voitiin todeta, että Savon koulutuskuntayhtymässä työpaikalla tapahtuneissa tapaturmissa tapaturmien syntyminen, vammamekanismi ja vahingoittuminen johtuivat vuosina 2023 ja 2024 samoista seikoista, kun tapaturmien jaottelu tehtiin aiheuttajan, poikkeaman, työsuorituksen, vahingoittuneen kehonosan, työtehtävän ja vamman laatujen mukaan (Liite 3).

Aiheuttajan mukaan jaoteltuna suurimmat poikkeamat aiheutuivat muiden luokittelemattomien syiden osalta vuonna 2023 20 prosentin ja vuonna 2024 15 prosentin osuuksilla kaikista tapauksista. Materiaalien, esineiden, sirpaleiden ja koneen osien aiheuttamat tapaturmat korostuivat käsityökalujen aiheuttamien tapaturmien lisäksi molempina vertailuvuosina (kuvio 9).

Kuvio 9. Tapaturmatilastot jaoteltuna aiheuttajan mukaan

Vahingoittumistavan mukaan luokiteltuna vuosien 2023 ja 2024 vahinkotilastoissa havaittiin poikkeamia. Vuonna 2023 tilastoissa (kuvio 10) korostuivat liikkuvan aiheuttajan osuma tai siihen törmääminen, iskeytyminen kiinteään pintaan tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten, sekä leikkaavan, terävän, karhean esineen aiheuttaman vahingoittuminen. Vastaavasti vuoden 2024 tilastoissa nousi esiin frekvenssien nousulla puristuminen ja ruhjoutuminen 21 prosentin osuudella sekä henkilön äkillinen fyysinen tai psyykkinen kuormittuminen 18 prosentin osuudella. Vuonna 2023 vuoden 2024 tapaan, liikkuvan aiheuttajan osuma tai siihen törmääminen oli yksi suurimmista vahingoittumistavoista.

Kuvio 10. Tapaturmatilastot jaoteltuna vahingoittumistavan mukaan

Vuoden 2023 valtakunnallisen tilastoja ja toimeksiantajan tapaturmatilastoja vertailemalla voitiin todeta, että tilastollista yhteyttä Savon koulutuskuntayhtymän ja valtakunnallisen tilaston välillä ei löytynyt, kun luokittelu tehtiin työsuorituksen, vahingoittumistavan, poikkeaman ja työtehtävän mukaisesti (Liite 4).

Valtakunnallisesti henkilön liikkuminen oli korostuneessa asemassa 58 prosentin osuudella työtapaturmista, kun luokittelu suoritettiin työsuoritus perusteisesti. Savon koulutuskuntayhtymässä vastaava luku oli 15 %. Savon koulutuskuntayhtymässä eniten tapaturmia sattui esineiden käsittelyssä ja taakan käsivoimin siirtämisessä, kummatkin 20 prosentin osuuksilla. Valtakunnallisessa tilastossa taakan käsivoimin siirtäminen aiheutti alle 10 % kaikista tapaturmista (kuvio 11).

Kuvio 11. Tapaturmatilastot jaoteltuna työsuoritteen mukaan

Valtakunnallisen ja Savon koulutuskuntayhtymän tapaturmatilastojen vertailussa yhteneväisyyksiä havaittiin ainoastaan, kun luokittelu tehtiin vahingoittuneen kehon osan perusteella (kuvio 12). Sekä yläraajat että alaraajat ovat molempien tilastojen perusteella vahingoittuneimmat kehon osat. Valtakunnallisessa tilastossa ero vahingoittuneiden ylä- ja alaraajojen välillä on vain kaksi prosenttiyksikköä. Vastaavasti Savon koulutuskuntayhtymässä yläraajojen vahinkoja tapahtuu 51 % kaikista tapauksista, alaraajojen vahinkoja 17 %. Kummassakin tilastossa päähän kohdistuneita vammoja tapahtuu 17–18 % tapaturmista.

Kuvio 12. Tapaturmatilastot jaoteltuna vahingoittuneen kehon osan mukaan

Hyvinvointi- ja turvallisuuskyselyt

Osatutkimuksen tavoite

Toimeksiantajan toiveena oli, että opinnäytetyön toinen painopisteistä on Hyvinvointi- ja turvallisuuskyselyn tulosten vertailu, ja niistä tehtävät johtopäätökset. Osatutkimuksen tavoitteena oli tutkia ja verrata toimeksiantajan Hyvinvointi- ja turvallisuuskyselyn tuloksia vuosilta 2023 ja 2024. Päätutkimusongelma oli, kuinka toimeksiantajan Hyvinvointi- ja turvallisuuskyselyn tulokset ovat kehittyneet toimipaikkojen ja koko Savon kuntayhtymän sisällä vuosien 2023 ja 2024.

Tutkimusmenetelmä ja aineiston keruu

Tämä osa-alue toteutettiin myös kvantitatiivisena eli määrällisenä vertailututkimuksena. Tässä tutkimuksessa käytettiin Savon koulutuskuntayhtymän keräämiä tutkimusaineistoja. Saimme käyttöömme Excel tilastot, joita muokkasimme ennen kuin ne soveltuivat tutkimustavoitteiden tarkoituksiin. (Vilkka 2015, 97.) Vertailevassa tutkimuksessa lasketaan ja tutkitaan muun muassa aineistossa esiintyvien merkityksellisten muuttujien keskiarvoja, hajontaa tai korrelaatiota, joilla voidaan arvioida muuttujien välistä suhdetta. (Adiyia & Ashton 2017, 1–2.)

Tulosten vertailussa käytettiin ristiintaulukointi menetelmää. Menetelmällä voidaan tutkia kahden muuttujan välistä riippuvuutta sekä vertailla muuttujien jakaumaa eri ryhmissä. (Gustaffson, 2025, 35.) Menetelmän yksinkertaisuus tekee tuloksista selkeän ja tehokkaan. Näin tilastollisen aineiston käsittely ja tulkinta on helpompaa sekä menetelmä auttaa hahmottamaan muuttujien suhteita ja jatkoanalysointitarpeita. Aineisto esitetään ristiintaulukoinnissa frekvensseinä ja prosenttiosuuksina. Savon koulutuskuntayhtymän tuottamat tuloksissa oli laskettu valmiiksi mediaaniarvot kysymyskohtaisesti. (Tähtinen ym. 2020, 165–166.)

Tulokset hyvinvointi- ja turvallisuuskyselystä

Savon koulutuskuntayhtymässä vuosittain toteutettava Hyvinvointi- ja turvallisuuskysely opiskelijoille saavuttaa enemmän vastaajia vuosittain. Vuonna 2024 kyselyyn vastaajia oli kokonaismäärältään 1523, joka on 410 vastaajaa enemmän kuin vuonna 2023 eli kasvua on tapahtunut 27 %. Muutos voi osaksi selittyä sillä, että vuonna 2024 kyselyyn vastaaminen onnistui seitsemällä eri kielellä. Vastaajien kokonaismäärästä 20 % opiskelee ammattitutkintoa ja erikoisammattitutkintoa sekä ei tutkintoon johtavaa koulutusta.

Nostimme Hyvinvointi- ja turvallisuuskyselystä seuraavat kohdat tarkempaan tarkasteluun:

• Minut on perehdytetty oppilaitoksen turvallisuusasioihin ja järjestyssääntöihin.
• Olen osallistunut turvallisuuskävelyyn. (Liite 5. ristiintaulukko)
• Henkilökunta osoittaa omalla esimerkillä, että on sitoutunut turvalliseen toimintaan.
• Tunnen oloni turvalliseksi oppilaitoksessa. (Liite 5. ristiintaulukko)
• Mielestäni oppilaitoksessa on hyvä olla. (Liite 5. ristiintaulukko)
• Ryhmässäni on hyvä ryhmähenki.
• Anna arvosana oppilaitoksen kokonaisturvallisuudelle.

Hyvinvointi- ja turvallisuuskysely antaa vastaukset fyysiseen, sosiaaliseen, psyykkiseen ja pedagogiseen turvallisuuteen. Tilastoista selviää, että opiskelijat kokevat Savon koulutuskuntayhtymän fyysisen ja pedagogisen turvallisuuden erittäin hyväksi. Sosiaalinen- ja psyykkinen turvallisuus on haaste opiskelijoiden keskuudessa, vaikka opiskelijat kokevat koulun turvalliseksi paikaksi silti yksinäisyys niin koulussa kuin kotona lisääntyy.

Opiskelijat ovat kokeneet, että heidät on perehdytetty turvallisuusasioihin ja järjestyssääntöihin erittäin hyvin, koska kyselyn keskiarvo oli 4,3 ja mediaani 5,0 vuonna 2024. Turvallisuuskävelyä on käytetty yhtenä perehdytysmenetelmänä. Tässä osiossa on tapahtunut kasvua neljä prosenttiyksikköä vuodesta 2023 vuoteen 2024 koko koulutuskuntayhtymässä. Kokonaisvastaajien määrä oli 1504 henkilöä, joista 83 % oli osallistunut tuvallisuuskävelyyn. Kuviossa 13 voidaan verrata paikkakunnittain osallistumisaktiivisuutta. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että tämä osio turvallisuusasioihin perehdyttämisessä tarvitsee kehittämistä (Liite 5). Osaksi heikkoa osallistumista selittää ammattitutkintojen, erikoisammattitutkintojen ja ei tutkintoon johtavien koulutuksien suuri 20 prosentin osuus vastaajista. Koulutusmuodot ovat osaksi monimuoto-opintoja ja työelämässä tapahtuvaa ja tästä syystä opiskelijat eivät ole fyysisesti oppilaitoksessa paikalla. 

Kuvio 13. Turvallisuuskävelyyn osallistujat paikkakunnittain

Opiskelijat kokivat, että henkilökunta osoittaa omalla esimerkillään olevansa sitoutuneet turvalliseen toimintaan erittäin hyvin. Kyselyn keskiarvo oli 4,4 ja mediaani 5,0. Tässä kohdassa mediaani noussut 1,0 yksikköä vuodesta 2023. Tästä voidaan päätellä, että 1430 vastaajasta samaa mieltä oli suurin osa. Opiskelijat kokevat, että oppilaitoksessa on turvallista olla, kun tarkastellaan vuoden 2024 tilastoja koko kuntayhtymän tasolla. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että paikkakunnissa on eroja ja turvallisuuden tunne on laskenut kyselyssä. Iisalmi paikkakuntana on nostanut opiskelijoiden turvallisuuden tunnetta 4,2 prosenttiyksikön verran vuoden 2024 aikana, kun Varkaudessa opiskelijoiden kokema turvallisuus on laskenut 5,4, prosenttiyksikköä vuoden aikana. Kuopion opiskelijat kokivat myös turvattomuuden lisääntyneen 0,8 % (Liite 5).

Tarkasteltaessa opiskelijoiden mielipidettä siitä, onko oppilaitoksessa hyvä olla, vastaus on koko kuntayhtymätasolla erittäin hyvä, 95 % (Liite 5). Se on kuitenkin laskenut vuodesta 2023 yhden prosenttiyksikön verran. Paikkakunnittain Iisalmi, Kuopio ja Siilinjärvi ovat kehittyneet positiivisesti, kun Varkauden vastaava luku on -7,3 prosenttiyksikköä. Opiskelijoiden kokema ryhmähenki tulosten perusteella on pysynyt hyvänä, keskiarvo oli 3,9, kun vastaajia kyselyyn oli 1502. Mediaani oli 4,0, joten luvuissa ei ole tapahtunut suurta muutosta vuosina 2023–2024, vaikka vastaajia oli 411 opiskelijaa vähemmän vuonna 2023.

Oppilaitoksen kokonaisturvallisuudelle (kuvio 14) opiskelijat olivat antaneet kiitettävän arvosanan. Kiitettävä arvosana oli laskenut seitsemän prosenttiyksikköä, kun erinomainen arvosana oli kasvanut viisi prosenttiyksikköä vuoden aikana. Voidaan todeta, että Savon koulutuskuntayhtymän opiskelijat ovat erittäin tyytyväisiä kokonaisturvallisuuteen.

Kuvio 14. Oppilaitoksen kokonaisturvallisuus vuosina 2023–2024

Eettiset lähtökohdat ja luotettavuus

Tutkimus toteutettiin Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeiden mukaan. Toteutuksessa huomioitiin hyvän tieteellisen käytännön periaatteet. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023.) Laadullisen tutkimuksen periaatteet ovat eettisyys, luotettavuus ja uskottavuus. Eettisyyden tarkoituksena on, että tutkijat noudattavat eettisiä periaatteita koko tutkimuksen ajan. Luotettavuus näkyy tutkimuksessa uskottavien perusteluiden tuottamisena tutkimusongelman ja toteutuksen ratkaisuissa. Uskottavuus tutkimustulosten oikeudellisuuteen. (Puusa & Juuti 2020, 402.)

Valtakunnallisten tapaturmatilastojen ja toimeksiantajalta saatujen tapaturmatilastojen vertailussa on otettava huomioon, että tilastot eivät ole yhtä vertailukelpoisia kuin toimeksiantajan vuosien 2023 & 2024 tilastojen vertailu. Osatutkimuksen luotettavuuteen vaikuttaa muun muassa se, että valtakunnallisten tapaturmatilastojen luokittelu, ei ollut alun perin samanlainen kuin toimeksiantajalta saatu tilasto. Tutkimuksessa jouduttiin suorittamaan uudelleen luokittelua, joka voi vaikuttaa heikentävästi tulosten luotettavuuteen.

Toinen osatutkimuksen validiteettiin vaikuttava huomio liittyy tapaturmatilastojen otantaan. Valtakunnallisessa tilastossa on huomioitu ammatillisen koulutuksen opettajat, lukion ja peruskoulun yläluokkien opettajat. Toimeksiantajan tilastot puolestaan koskevat koko koulutuskuntayhtymän henkilöstöä ja opiskelijoita, joten tutkimuksen tuloksiin ja niiden luotettavuuteen on suhtauduttava kriittisesti.

Turvis-kysely toteutettiin standardoituna eli vakioituna. Tämä tarkoitti, että jokainen kyselyyn vastaava opiskelija sai samat kysymykset täsmälleen samassa muodossa. Hyvinvointi- ja turvallisuuskyselyn tilastot ovat toimeksiantajan toteuttamia ja tutkimuksesta niitä käytettiin saamassamme muodossa. Excel sovelluksessa käytettiin suodatintyökaluja apuna tulosten tutkimisessa ja tulkinnassa.

Opinnäytetyössä käytetyissä kyselytutkimuksissa ei kerätty opiskelijoiden henkilötietoja. Kyselyt toteutettiin niin, ettei kyselyyn vastaajaa pystytty tunnistamaan. Ennen kyselytutkimusta tutkimukseen osallistuville lähetettiin kyselytutkimusta koskeva tiedote, jossa kerrottiin kyselytutkimuksen toteuttamisesta, tarkoituksesta sekä tavoitteista. Lisäksi tiedotteessa esiteltiin kyselytutkimuksen tekijät sekä ilmaistiin selkeästi, että kyselytutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista eikä siinä kerätä henkilötietoja. Kaikki kerätty aineisto säilytettiin sähköisessä muodossa niin, ettei siihen ole ulkopuolisilla pääsyä. Tämän varmistimme muun muassa salasanoilla sekä sillä, että aineistoa ei säilytetty kuin tekijöiden henkilökohtaisilla tietokoneilla ja varmuuskopiointiin käytettävissä pilvipalveluissa. Pilvipalveluna käytettiin opinnäytetyöntekijöiden oppilaitoksen tarjoamaa pilvipalvelua, jossa hyödynnetään kaksivaiheista tunnistautumista. 

Pohdinta ja kehitysehdotukset

Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että Turvis-ilmoituskanavan ongelmana on, ettei se ole riittävän tunnettu opiskelijoiden eikä tutoropettajien keskuudessa. Ilmoituskanavan markkinointiin tuleekin kiinnittää jatkossa huomiota. Ilmoituskanavaa tulisi markkinoida läpi lukuvuoden. Markkinointia voisi toteuttaa säännöllisin tiedottein sekä henkilökunnalle että opiskelijoille. Tutoropettajien vastauksista nousi esille myös valmiin esittelymateriaalin laatiminen tutoropettajien käyttöön. Materiaali voisi olla joko kirjallisessa tai videomuodossa. Lisäksi koulutuskuntayhtymän omissa tapahtumissa voisi olla mainoksia tai esittelypisteitä ilmoituskanavasta. Ilmoituskanavalle tehtyjen ilmoitusten määrä sekä ilmoitusten pulssimaisuus voidaan tulkita niin, että ilmoituskanava on ilmoitusten kasvun aikana ollut esillä joko yksittäisessä ryhmässä tai tapahtumassa.

Turvis-ilmoituskanava koetaan sekä opiskelijoiden että tutoropettajien keskuudessa tarpeellisena työkaluna oppilaitosturvallisuuden parantamisessa. Ilmoituskanavan tunnettavuutta lisäämällä Turvis-ilmoituskanavan avulla saataisiin enemmän tärkeää turvallisuustietoa opiskelijoilta.

Työtapaturmatilastojen vertailusta voitiin tehdä johtopäätökset, joiden mukaan Savon koulutuskuntayhtymässä toistui vertailuvuosina samankaltaiset työtapaturmat, kun tapaturmat luokiteltiin aiheuttajan, poikkeaman, työsuorituksen, vahingoittuneen kehonosan, työtehtävän ja vamman laatujen mukaan. Valtakunnallisten tilastojen ja Savon koulutuskuntayhtymän välillä yhteneväisyyksiä ei juurikaan havaittu muuten kuin tapaturmien luokittelussa vahingoittuneen kehon osan mukaan.

Tutkimusaineistosta ei voida päätellä, miten työtapaturmat ovat Savon koulutuskuntayhtymässä jakautuneet esimerkiksi toimipaikoittain taikka ammatillisessa koulutuksessa ammattialoittain. Toimeksiantajan olisi hyvä pyrkiä selvittämään korostuuko jonkin yksittäisen toimialan taikka toimipaikan työpaikalla tapahtuneet tapaturmat selvästi muista, vai onko työtapaturmat jakautuneet tasaisesti koko koulutuskuntayhtymän kesken.

Yksi tapa puuttua työtapaturmien ilmenemiseen on kehittää organisaation omavalvontasuunnitelmaa. Omavalvontasuunnitelman tarkoituksena on Rikanderin (2025, 65) mukaan jatkuvan toiminnan ja terveyden varmistaminen, joka selkeästi ja kattavasti dokumentoimalla voi vaikuttaa positiivisesti organisaation toiminnan turvallisuuteen ja laatuun. Omavalvontasuunnitelman muotoa ei ole erikseen määritelty ja sen voi halutessaan sisällyttää esimerkiksi turvallisuussuunnitelmaan tai muihin toimintaan liittyviin dokumentteihin.

Omavalvontasuunnitelma tulisi tehdä jokaiseen yksikköön erikseen ja mielellään ammatillisessa koulutuksessa koulutusalakohtaisesti. Kohdekohtaisesti tuotetulla omavalvontasuunnitelmalla voidaan perehtyä kohteen todelliseen toimintaan, olosuhteisiin ja toimipaikkaan liittyviin riskeihin, sekä valvontavastuun toteutumiseen (kuvio 15) (Rikander 2025, 64–66), kuten esimerkiksi koneiden ja laitteiden käsittelystä aiheutuneisiin työtapaturmiin, kuka perehdytyksen laitteiden käsittelyyn on antanut, onko noudatettu työohjeita, onko käytetty suojavälineitä ja onko työvälineet olleet asiallisessa kunnossa.

Turvallisuusjohtamisen näkökulmasta omavalvontasuunnitelman ja siihen liittyvä dokumentointi ja riskien arviointi voisi perustua esimerkiksi työterveys- ja työturvallisuusjärjestelmästandardiin. Työterveys- ja työturvallisuusjärjestelmän ISO-SFS 45001-standardi pohjautuu jatkuvan kehittämisen, PDCA-malliin. (kuvio 15) Suunnittelu, Plan, käsitellään riskit ja mahdollisuudet, asetetaan tavoitteet ja luodaan prosessit. Toteutus, Do, otetaan edellisessä kohdassa luodut prosessit käyttöön. Arviointi, Check, jossa seurataan toimintojen ja prosessien toimivuutta vertaamalla niitä työterveys- ja työturvallisuusjärjestelmän tavoitteisiin ja raportoida niistä. Tämän jälkeen ryhdytään toimiin, Act, jolla pyritään jatkuvaan parantamiseen, tavoitteiden saavuttamiseksi. (SFS-ISO 45001:2018, 6.)

Kuvio 15. Omavalvontasuunnitelman rakentuminen (Mukaillen SFS-ISO 45001:2018; Rikander 2025)

Hyvinvointi- ja turvallisuuskyselyn tulosten vertailusta voitiin tehdä johtopäätökset, joiden mukaan Savon koulutuskuntayhtymän kaikki toimipaikat toimivat hyvin ja palvelevat opiskelijoiden tarpeita kiitettävästi. Uusi toimipaikka- ja tilat Kuopion Savilahdessa korjaa suurella opiskelijamäärällä tuloksia positiiviseen suuntaan. Uusi toimipaikka ja tilat nousivat sanallisissa palautteissa sekä positiivisesti että negatiivisesti esille. Opiskelijat ovat tyytyväisiä opiskelussa käytettäviin tiloihin, laitteisiin ja materiaaleihin. Käytännön työtehtäviin toivottiin enemmän ohjausta. Opiskelijoiden keskuudessa yksinäisyys on lisääntynyt ja he ovat huolissaan riittävästä levon määrästä, liikunnasta ja itsetunnosta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2024c) teettämästä tutkimuksesta Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ammatillisissa perustutkinnoissa, käy ilmi, että opiskelijoiden osallisuus on lisääntynyt, joka myös näkyy Savon koulutuskuntayhtymässä. Savon ammattiopistossa on järjestetty vuodesta 2023 AmisGaala, johon jokaisella ammattiin opiskelevalla on mahdollisuus osallistua opintonsa aikana. Tapahtuman järjestämiseen ovat osallistuneet eri alojen opiskelijat kuten hius- ja kauneudenhoitoala (kampaukset ja ehostukset), ravintola-ala (tarjoilee päivällisen), liiketalous (ohjelmalehtisen), turvallisuusala (kokonaisturvallisuus) ja perustason ensihoidon opiskelijat pitävät ensiapupistettä. Tapahtumaan osallistumista voitaisiin lisätä järjestämällä esimerkiksi linja-auto kuljetus eri toimipaikoista, jotta kaikilla opiskelijoilla olisi mahdollisuus osallistua AmisGaalaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin (2024c) tutkimuksessa tuli esille, että liikkuvuutta tulisi lisätä koulupäiviin. Valtakunnallisella tasolla liikkuvuus on hieman noussut.   Savon koulutuskuntayhtymässä järjestetään yhteisöllisyyspäiviä, esimerkiksi kampuksen kiertopäivä syksyisin. Opiskelijoilla on mahdollisuus käyttää oppilaitoksen kuntosaleja Kuopiossa ja Varkaudessa. Lisäksi koulupäiviin voi ryhmäkohtaisesti opettajan johdolla toteuttaa taukoliikuntaa. 

Savon koulutuskuntayhtymässä on paljon opiskelijoita, jotka opiskelevat monimuotokoulutuksessa. Heidän osaltaan turvallisuuden tunnetta voisi parantaa interaktiivisella turvakävelyllä ja turvallisuusohjeilla. Jokainen toimipaikka voisi toteuttaa turvallisuusohjeet visuaalisessa ja digitaalisessa muodossa. Digitaalisena sovelluksena voisi hyödyntää Thinglink-sovellusta, jonne on helppo upottaa kuvia, videoita ja tekstiä. Virtuaaliympäristössä voitaisiin havainnoida toimintaohjeet esimerkiksi evakuointi- ja suojautumistilanteisiin esittämällä esimerkiksi poistumistiet ja kokoontumispaikat. Lisäksi ohjeisiin voisi kuvata ensiapukaappien, defibrillaattorien ja alkusammutusvälineiden sijainnit ja ohjeet edellä mainittujen välineiden käyttöön. Ohjeet olisivat saatavilla sakky.fi- sivulta opiskelijoille ja huoltajille, QR-koodilla ja Wilmassa.

Lähteet

Adiyia, M. & Ashton, W. 2017. Comparative research. Viitattu 12.8.2025 https://www.brandonu.ca/rdi/files/2017/07/RDI-Comparative-Research.pdf.

Allardt, E. 1976. Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Helsinki: WSOY.

Côté-Lussier, C. & Fitzpatrick, C. 2015. Feelings of Safety at School, Socioemotional Functioning, and Classroom Engagement. Journal of Adolescent Health, Vol 58 (2016), 543-550. Viitattu 6.10.2025. DOI: 10.1016/j.jadohealth.2016.01.003 .

Grover, A. 2015. Student perception of school safety and how it affects their academic achievement. Väitöskirja, Northwest Nazarene University. Viitattu 6.10.2025. https://www.proquest.com/dissertations-theses/student-perception-school-safety-how-affects/docview/1712984509/se-2.

Gustafsson, C. 2025. Julkaisu: tilastotieteen johdantokurssi. Vaasan yliopisto.

Laki ammatillisesta koulutuksesta 11.8.2017/531. Viitattu 17.1.2025 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2017/20170531. 

Lukiolaki 10.8.2018/714. Viitattu 17.1.2025 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2018/20180714.

Mustonen, J. 2025. Turvis-ilmoituskanava – aineistoa opinnäytetyöhön. Yksityinen sähköpostiviesti 26.5.2025. Viestin saaja: Marko Jalkanen.

Opetusalan ammattijärjestö. 2024 OAJ: Opettajiin kohdistuva väkivalta on huolestuttavalla tasolla. Tiedote 4.12.2024. Viitattu 17.1.2025 https://www.oaj.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/2024/oaj-opettajiin-kohdistuva-vakivalta-on-huolestuttavalla-tasolla/.

Opetushallitus. 2023. JERI – Nuorten jengiytymisen ja rikollisuuden ehkäiseminen sekä hyvinvointi- ja turvallisuusosaamisen vahvistaminen toisen asteen oppilaitoksissa. Viitattu 6.6.2025 https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/JERI-hankkeet_0.pdf.

Paasonen, J. 2012. Oppilaitoksen turvallisuusjohtaminen. Helsinki: Tietosanoma Oy.

Puusa, A. & Juuti. P. 2020. Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Helsinki: Gaudeamus.

Reinman, T., Pietikäinen, E. & Oedewald, P. 2008. Turvallisuuskulttuuri. Teoria ja Arviointi. Helsinki: Edita Prima Oy. Viitattu 29.04.2024 https://publicati-ons.vtt.fi/pdf/publications/2008/P700.pdf.

Rikander, H. 2021. Oppilaitosturvallisuus. Helsinki: Edita Publishing Oy.

Rikander, H. 2025. Oppilaitosturvallisuus. 2. uudistettu painos. Helsinki: Edilex Lakitieto Oy.

Ruotsalainen, H., Kajula, O. & Rantala, A. 2025. Määrällinen tutkimus ammattikorkeakoulujen opinnäytetyössä. Teoksessa R. Turunen, E. Pekonen, & S. Elo (toim.) Opinnäytetyön menestystarina. Opinnäytetyöopas sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille ja ohjaajille.  Savonia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja 1/2025. Viitattu 11.8.2025 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025021311820.

Tähtinen, J. & Laakkonen, E. & Brobeg, M. 2020. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja C: 22, 2. uudistettu painos.

Savon ammattiopisto 2025a. Kampukset. Viitattu 29.5.2025 https://sakky.fi/yhteystiedot/kampukset.

Savon ammattiopisto 2025b. Kestävän tulevaisuuden tekijä. Viitattu 29.5.2025 https://sakky.fi/tietoa-meista.

Savon koulutuskuntayhtymä 2017. Savon koulutuskuntayhtymän perussopimus. Viitattu 29.5.2025 https://sakky.fi/wp-content/uploads/2024/12/Savon-koulutuskuntayhtyman-perussopimus-alkaen-1.1.2017.pdf.

Savon koulutuskuntayhtymä 2025. Henkilöstösuunnitelma 2025. Viitattu 29.5.2025 https://sakky.fi/wp-content/uploads/2024/12/Henkilostosuunnitelma-2025.pdf.

Suomen standardoimisliitto SFS ry. 2022. ISO 45001 Työterveys- ja työturvallisuusjohtaminen. Viitattu 1.9.2025. https://sfs.fi/standardeista/tutustu-standardeihin/suositut-standardit/iso-45001-tyoterveys-ja-tyoturvallisuusjohtaminen/.

Sisäministeriö. 2017. Sisäisen turvallisuuden strategia. Viitattu 02.05.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-324-138-1. 

Tampereen yliopisto. 2025. Hypoteesien testaus. Teoksessa Kvantitatiivisen tutkimuksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 18.8.2025 https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/kvanti/hypoteesi/testaus/.

Tanskanen, A. 2023. Päivän sairauspoissaolosta aiheutuu työnantajalle keskimäärin 370 euron kustannus. Elinkeinoelämän Keskusliitto 6.2.2023. Viitattu 17.1.2025 https://ek.fi/ajankohtaista/uutiset/paivan-sairauspoissaolosta-aiheutuu-tyonantajalle-keskimaarin-370-euron-kustannus/.

Tapaturmavakuutuskeskus 2025. Työtapaturmat kasvussa: Työmatkatapaturmien määrä kasvoi 10prosenttia. Viitattu 12.8.2025 https://www.tvk.fi/uutiset-ja-blogit/uutiset/2025/tyotapaturmat-kasvussa-tyomatkatapaturmien-maara-nousi-10-/.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2024a. Kouluterveyskysely. Viitattu 17.1.2025 https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/ktk2/nuoret/fact_ktk2_nuoret?row=952513L&row=952810L&column=alue-886778.&column=vuosi-952479.&column=ka-987089&column=taustatekija-888288&column=sp-888243&fo=1#. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2024b. Keskeisiä käsitteitä. Viitattu 30.8.2025 https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/hyvinvointijohtaminen/hyvinvointi-ja-terveyserot/keskeisia-kasitteita.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2024c. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa 2024. Viitattu 11.9.2025 file:///C:/Users/rkorkeamaa/Desktop/LAPINprosenttia20AMK/MONT/Omatprosenttia20kaaviot/THL.pdf.

Toivonen, T. 2025a. Turvis-ilmoituskanava – aineistoa opinnäytetyöhön. Yksityinen sähköpostiviesti 2.6.2025. Viestin saaja: Marko Jalkanen.

Toivonen, T. 2025b. Opinnäytetyö – väliaikakuulumisia. Sähköpostiviesti 19.5.2025. Viestin saaja: Marko Jalkanen, Raisa Korkeamaa, Niko Kaikonen.

Työtapaturma ja ammattitautilaki 459/2015. Viitattu 11.8.2025 https://www.finlex.fi/eli?uri=http://data.finlex.fi/eli/sd/2015/459/ajantasa/2025-05-23/fin.

Vilkka, H. 2015. Tutki ja kehitä. 4., uudistettu panos. Jyväskylä: PS-kustannus.

Williams, S., Schneider, M., Wornell, C. & Langhinrichsen-Rohling, J. 2018. Student’s Perceptions of School Safety: It Is Not Just About Being Bullied. The Journal of School Nursing, March 2018. Viitattu 5.10.2025. https://www.researchgate.net/publication/323778734_Student’s_Perceptions_of_School_Safety_It_Is_Not_Just_About_Being_Bullied.

Liitteet

Liite 1. Turvis-ilmoituskanavan kysely opiskelijoille
Liite 2. Turvis-ilmoituskanavan kysely Tutor-opettajille
Liite 3. Savon koulutuskuntayhtymän vuosien 2023 & 2024 tapaturmatilaston frekvenssien vertailu 
Liite 4. Savon koulutuskuntayhtymän ja valtakunnallisen tapaturmatilaston frekvenssien vertailu
Liite 5. Ristiintaulukosta laskettu prosentuaalinen yhteisjakauma paikkakunnittain vuosina 2023 ja 2024

---

Ympärivuorokautisen erikoissairaanhoidon häiriötilannehallinnan kehittäminen

Mirkka Kaukanen ja Anne Vähämäki

Johdanto

Hyvinvointialueiden perustehtävä on sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen. Viime vuosina yhteiskunnan turvallisuutta horjuttaneet haasteet ovat vaikuttaneet sosiaali- ja terveydenhuollon varautumistarpeeseen. Turvallisuus ja varautuminen ovat nousseet keskeisempään rooliin toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi.

Terveydenhuollossa nopeaa reagointia vaativat potilashoidolliset tilanteet ovat arkipäivää, johon terveydenhuollon ammattilaiset ovat saaneet koulutuksen, mutta mitä tapahtuu, kun sähköt katkeavat? Tämä kehittämistyö selvittää, miten osastojen hoitotyön esihenkilöt ja työvuorojen vastuuhoitajat kokevat selviytymisensä tilanteissa, joissa fyysinen työympäristö haavoittuu. Entä miten organisaation häiriötilannehallintaa voidaan kehittää?

Kehittämistyöstä julkaistava raportointi on tehty kohdeorganisaation salassapitovelvoitetta kunnioittaen. Artikkeli käsittelee aihetta yleisellä tasolla ja raportoinnissa keskitytään kuvaamaan kehittämistyön toteuttamisesta syntynyttä kehittämisen prosessia.

Kohdeorganisaationa Päijät-Hämeen keskussairaala

Sosiaali- ja terveyshuollon järjestämisvastuu Suomessa kuuluu hyvinvointialueille. Hyvinvointialueiden on turvattava alueensa asukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelut kaikissa tilanteissa. Tämä edellyttää riittävää osaamista, toimintakykyä ja valmiutta vastata muuttuviin palvelutarpeisiin tilanteesta riippumatta. (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021 § 8:2.) Päijät-Hämeen alueella asuu n. 206 000 asukasta, joiden sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisestä vastaa Päijät-Hämeen hyvinvointialue. Suurin alueen terveydenhuollon palveluita tuottava yksikkö on Lahdessa sijaitseva Päijät-Hämeen keskussairaala. Se on Suomen keskussairaaloista toiseksi suurin ja seitsemänneksi suurin erikoissairaanhoidon tuottaja. (Päijät-Hämeen hyvinvointialue 2024, 9–13.)

Tämän kehittämistyön toteuttamisympäristöön kuuluvat Päijät-Hämeen keskussairaalan somaattiseen erikoissairaanhoitoon keskittyvät aikuisvuodeosastot ja –valvonnat, erikoissairaanhoidon päivystys, päivystysosasto, sydänvalvonta sekä teho- ja valvontaosasto. Osastoilla tutkitaan ja hoidetaan äkillisesti sairastuneita, ympärivuorokautista sairaalahoitoa tarvitsevia lääketieteen eri erikoisalojen potilaita. Yksiköiden päivittäisestä hoitotyön työnjohdosta vastaavat virka-aikana osastonhoitajat, joiden työpareina ja sijaisina toimivat apulaisosastonhoitajat. Lisäksi hoitotyön organisointiin osallistuvat tehtävään perehdytyksen saaneet vuorovastaavat, jotka ovat yksikössä työskenteleviä sairaanhoitajia. Vuorovastaavan rooli ei ole pysyvä, vaan siinä toimii vuorotyön luonteesta johtuen useita eri sairaanhoitajia. Vuorovastaavan rooli on virka-ajan ulkopuolella itsenäinen, kun esihenkilön välitöntä tukea ei ole saatavilla.

Hyvinvointialueen varautuminen

Väestön toimintakyvyn turvaaminen on Valtioneuvoston linjauksen mukaisesti yksi yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista. Hyvinvointialueiden on huolehdittava siitä, että ihmiset saavat kiireelliset ja välttämättömät sosiaali- ja terveyspalvelut. Väestön luottamus palveluiden toimivuuteen ja jatkuvuuteen on säilytettävä niin kriisitilanteissa kuin niihin varautumisessa. (Turvallisuuskomitea 2025, 22.)

Varautumisen tavoitteena on varmistaa tehtävien mahdollisimman häiriötön hoitaminen häiriö- ja poikkeustilanteissa sekä vähentää riskien toteutumisen todennäköisyyttä (Sanastokeskus 2017, 37; Turvallisuuskomitea 2025, 31). Keskeisiä varautumiseen sisältyviä toimenpiteitä ovat valmiussuunnittelu, jatkuva toimintavalmiuden ylläpitäminen, jatkuvuudenhallinta sekä henkilöstön koulutus ja harjoitukset (Laki hyvinvointialueesta 611/ 2021 150§; Papunen 2023, 1). Varautuminen perustuu ennalta määritettyihin toimintatapoihin, tavoitteisiin ja päämääriin.

Lainsäädäntö velvoittaa hyvinvointialueet varautumaan häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin yhteistyössä alueensa kuntien sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueen muiden hyvinvointialueiden kanssa (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021 50§; Valmiuslaki 1552/2011 12§). Varautumisessa huomioidaan ja yhteen sovitetaan toimintatavat, organisaatio, koulutus, materiaali, johtaminen, henkilöstö, infrastruktuuri ja tieto, yhteisellä suunnittelulla sekä harjoitustoiminnalla (Turvallisuuskomitea 2025, 22).

Sosiaali- ja terveysministeriö johtaa, valvoo ja yhteen sovittaa Sosiaali- ja terveydenhuollon varautumista (Turvallisuuskomitea 2025, 133.) Valtioneuvoston asettama Poikkeusolojen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta antaa toimenpide-ehdotuksia valtakunnallisen varautumisen kehittämiseen (Laki poikkeusolojen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunnasta 1554/2011). Kansallinen varautuminen sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnonalalla toteutetaan ns. viiden yhteistyöalueen mallilla. Jokaisella yhteistyöalueella toimii oma valmiuskeskus (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021 51§). Valmiuskeskuksen tehtävä on koota ja analysoida tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon häiriötilanteista sekä niiden uhista ja ylläpitää palvelujärjestelmän valmiutta koskevaa tilannekuvaa (Turvallisuuskomitea 2025, 133). Yhteistyöalueen muodostavien hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksessa sovitaan häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumisesta sekä valmiuskeskuksen toiminnan järjestämisestä. Päijät-Hämeen keskussairaala sijoittuu Etelä-Suomen yhteistyöalueelle. (Kuntaliitto 2022, 17; Turvallisuuskomitea 2025, 32.)

Varautumista lähestytään tässä työssä Päijät-Hämeen hyvinvointialueen konsernitason varautumisen näkökulmasta. Konsernitason varautumisella viitataan hyvinvointialueen sisäiseen varautumiseen ja valmiussuunnitteluun sekä näihin liittyvään yhteistyöhön esimerkiksi kuntien kanssa. Tavoitteena on varmistaa hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvat elintärkeät toiminnot ja lakisääteisten palveluiden jatkuvuus. (Kuntaliitto 2022, 19.) Hyvinvointialueen hallintosääntö määrittelee varautumiseen liittyvät vastuut ja tehtävät. (Päijät-Hämeen hyvinvointialue 2022, 9, 35.)

Edelleen varautuminen täsmentyy toimialakohtaiseen varautumiseen, joka tässä työssä on kohdeorganisaation toimiala: terveys- ja sairaanhoitopalvelut. Toimialakohtaisella varautumisella tarkoitetaan hyvinvointialueen toimialojen toteuttamaa varautumista sekä valmiussuunnittelua sekä niiden sisäistä johtamista ja ohjausta (Kuntaliitto 2022, 21). Kohdeorganisaation hallintosääntöön on erikseen kirjattu toimialajohtajan vastuu varautumisesta ja valmiussuunnittelusta (Päijät-Hämeen hyvinvointialue 2022, 35).

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen varautuminen ja valmiussuunnittelu

Varautuminen perustuu riskienhallintaan eli riskien tunnistamiseen, arviointiin ja arvioinnissa tunnistettujen toimenpiteiden toteuttamiseen (Kuntaliitto 2022, 21). Kohdeorganisaation riskit nousevat Päijät-Hämeen alueellisesta riskienarvioinnista. Todennäköisimmiksi riskeiksi Päijät-Hämeen alueellinen riskienarviointi nostaa laajamittaisen maahantulon, tieto- ja viestintäverkkojen vakavan häiriötilanteen, laajalle levinneen tartuntataudin, talvimyrskyn, vakavan maantieliikenteen onnettomuuden, sähkönsaannin suurhäiriön ja laajan pitkäkestoisen vedenjakeluhäiriön (PHTURVA 2023, 45–46). Alueelliset riskit luovat perustan Päijät-Hämeen hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon valmiussuunnitelmalle (Päijät-Hämeen hyvinvointialue 2024, 23).

Häiriötilanteen johtaminen perustuu Päijät-Hämeen hyvinvointialueen valmiussuunnitelman mukaisesti normaaliolojen toiminnan johtamisrakenteeseen. Häiriötilanteen niin edellyttäessä johtamisrakennetta, toimintavalmiutta ja resursseja voidaan muokata ja samalla muuttaa valmiuden tasoa. Valmiussuunnittelussa tunnistetaan häiriötilanteen joko kehittyvän nopeasti tai kehittyvän pitkällä aikavälillä. Molemmissa tapauksissa suunnitelma korostaa viestinnän merkitystä. Aikaisessa vaiheessa käynnistynyt häiriötilanteenhallinta eli varhainen toiminta tilanteen hallitsemiseksi, edesauttaa normaalioloihin palautumista (Sanastokeskus 2017, 62). Häiriötilanteen jälkeen arvioidaan myös toiminnan kehittämistarpeet. (Päijät-Hämeen hyvinvointialue 2024, 25.) 

Häiriötilanteena kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat riskit

Häiriötilanteita voi esiintyä sekä normaalioloissa, että poikkeustilanteissa. Häiriötilanne kuvataan uhkana tai tapahtumana, joka vaarantaa yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja tai strategisia tehtäviä (Sanastokeskus 2017, 60). Häiriötilanne voi olla niin valtakunnallinen, alueellinen kuin paikallinenkin. Vedenjakelun keskeytyminen, maksuliikenteen tilapäinen estyminen tai lyhyet sähkökatkot ovat esimerkkejä lyhytaikaisista ja rajatusti vaikuttavista häiriötilanteista. Häiriötilanteita voidaan ennakoida, vaikka ajankohta, tyyppi ja vaikutus eivät ole ennustettavissa. Tilanteiden ratkaisemiseen voidaan vaikuttaa ennalta laadittujen suunnitelmien avulla, joita noudattamalla häiriötilanne saadaan hallintaan. (Turvallisuuskomitea 2025, 27.)

Tämän työn tutkimuksellinen osuus kohdentuu selvittämään kohdeorganisaation henkilökunnan kokemusta toimintavalmiudestaan paikallisissa, normaaliolojen häiriötilanteissa ja etsii keinoja häiriötilannehallinnan kehittämiseen. Tarkastelu täsmentyy kriittiseen infrastruktuuriin kohdentuviin häiriötilanteisiin, jotka lamaannuttavat fyysisen työympäristön. Esimerkiksi energian tuotanto-, siirto- ja jakelujärjestelmät sekä vesi- ja jätehuolto kuuluvat kriittiseen infrastruktuuriin (Sanastokeskus 2017, 32). Jokainen kriittinen organisaatio vastaa itse oman infrastruktuurinsa suojaamisesta (Turvallisuuskomitea 2025, 104).

Kehittämistyössä pyritään nostamaan esille edellytyksiä kohdeorganisaation perustoiminnan jatkuvuudelle normaaliolojen häiriötilanteissa, jotka puolestaan luovat perustaa toiminnan jatkuvuudelle laajemmissa häiriötilanteissa tai jopa poikkeusoloissa. Poikkeusolojen toimintakyky rakennetaan normaalioloissa, kuten osuvasti todetaan vuonna 2024 julkaistussa laitoskiinteistöiden kriisinkestävyyttä käsittelevässä Etelä-Suomen sosiaali- ja terveydenhuolloin valmiuskeskuksen julkaisussa (Toivonen & Parhiala 2024, 7).

Toiminnan jatkuvuuden turvaaminen

Fyysisen työympäristön lamaantumiselle häiriöherkimmät toiminnot, kuten teho- ja valvontaosastot sekä leikkaussalitoiminnot, sijoittuvat hyvinvointialueilla sairaalakiinteistöihin. Sairaaloiden toimintaa uhkaavia tilanteita voi aiheutua tahallisesta kuin tahattomastakin vahingollisesta toiminnasta. Esimerkkejä sairaalan sisäisistä häiriötilanteista ovat tietoliikennekatkos, kyberhyökkäys tai sähkökatkos (Mannila & Laajalahti 2021, 37.)

Sairaalan valmiutta toimia voidaan arvioida resilienssin käsitteen kautta. Tieteen termipankin (2025) määritelmän mukaan resilienssi kuvaa kykyä ylläpitää toimintaa muuttuvissa olosuhteissa, valmiutta kohdata häiriöitä ja kriisejä sekä kykyä palautua niistä. Sairaalan valmiuteen on liitetty erilaisia ominaisuuksia ja käsitteitä kansainvälisessä tutkimuksessa. Verheul ja Dückers (2020, 14) ovat tunnistaneet yhdeksän toisiinsa yhteydessä olevaa tekijää, joiden avulla voidaan kuvata sairaalan kykyä toimia kriisi- ja häiriötilanteissa. Valmiuteen yhteydessä ovat henkilöstön tiedot ja taidot, kriisiviestinnän strategiat sekä keinot edistää sitoutumista. Valmiuteen liittyy lisäksi johtaminen, ohjaaminen ja koordinointi, suunnitelmat ja sovitut toimintatavat, henkilökunnan ja tarvikkeiden saatavuus sekä jatkuvuuden turvaaminen. Valmiuden tilaan vaikuttaa ympäröivät olosuhteet, ja sitä voidaan vahvistaa koulutuksella ja harjoituksilla.

Paulikiené (2022, 126–127) esittää, että sairaalan kyvykkyyteen kohdata häiriötilanteita ja sopeutua niihin liittyy nopeus, vahvuus, varajärjestelmät, kekseliäisyys, tietoisuus, monimuotoisuus, itsesäätely, yhtenäisyys ja sopeutumiskyky. Nopea reagointi, fyysinen ja toiminnallinen kestävyys, varautuminen sekä kyky löytää luovia ratkaisuja häiriötilanteissa tukevat sairaalan resilienssiä. Henkilöstön monipuolinen osaaminen mahdollistaa resurssien joustavan käytön. Toiminnan sopeuttamista muuttuviin tilanteisiin tukee tilannetietoisuus organisaation vahvuuksista ja heikkouksista sekä ulkoisista haasteista. Yhtenäisyys ilmenee tiiviinä yhteistyönä, selkeänä ja nopeana viestintänä sekä toiminnan tehokkaana koordinointina.

Sairaalan valmius tähtää Pauliklienén (2022, 128) mukaan toiminnan jatkuvuuden turvaamiseen erilaisissa vaikeasti ennakoitavissa tilanteissa, toiminnan nopeaan sopeuttamiseen sekä toiminnan palautumiseen normaaliin tilanteen jälkeen. Sairaaloiden valmiutta arvioitaessa kriisinsietokyky voidaan jakaa kolmeen eri kategoriaan, joita ovat konstruktiivinen, rakenteisiin liittyvä resilienssi (Constructive Resilience), infrastruktuuriin liittyvä resilienssi (Infrastructural Resilience) sekä hallinnollinen resilienssi (Administrative Resilience) (Fallah-Aliabadi, Ostadtaghizadeh, Ardalan, Fatemi, Khazai & Mirjaili. 2020, 7–8). Tämä kehittämistyö painottuu infrastruktuurin ja hallinnon näkökulmiin.

Konstruktiivinen resilienssi liittyy sairaalarakennusten suunnitteluun ja arkkitehtuuriin, joilla on vaikutus rakennusten turvallisuuteen ja potilaslogistiikkaan. Kyky sietää infrastruktuuriin liittyviä häiriöitä puolestaan viittaa sähkön-, veden-, ja lämmönjakelujärjestelmien sekä ilmastoinnin toimintavarmuuteen sekä automaattisiin varoitus- ja testausjärjestelmiin. Lääkkeellisten kaasujen käyttö ja varakaasujärjestelmien saatavuus, ovat osa infrastruktuurin varautumista. Vaarallisen jätteen säilytys ja käsittely, toimiva paloilmoitinjärjestelmä sekä huonekalujen ja varusteiden turvallisuus ja sijoittelu ovat myös olennaisia tekijöitä sairaalan varautumisen kannalta. (Fallah-Aliabadi ym. 2020, 7–8.)

Hallinnolliseen resilienssiin liittyy arvioinnit ja suunnitelmat, joiden avulla toimintavalmiutta voidaan lisätä ja riskejä minimoida. Evakuointisuunnitelmat, riskienhallintaprosessit, varautuminen suuronnettomuustilanteisiin ja vakioitujen toimintaohjeiden (SOP, standard operating procedures) käyttöönotto lisäävät sairaalan valmiutta ylläpitää toimintaa. Toiminnan koordinointiin sisältyy tilanteen johtaminen, viestintä ja yhteistyö niin sairaalan sisällä kuin paikallisten viranomaisten ja muiden lähialueiden sairaaloiden kesken. Hallinnollinen resilienssi kattaa myös ennalta määritellyn tavan arvioida hoitoa tarvitsevien potilaiden määrää ja hoidon tarvetta sekä hälytysjärjestelmän henkilökunnan töihin kutsumiseen. Tarvikkeiden riittävä varastointi, logistiikka ja toimitus ovat tärkeä osa toiminnan ylläpitämistä. Hallinnolliseen resilienssiin sisältyy myös arvio häiriötilanteen taloudellisista vaikutuksista. (Fallah-Aliabadi ym. 2020, 7–8.)

Toiminnan jatkuvuutta tukevat itseohjautuvuus, oikea-aikainen reagointi ja kyky sopeuttaa toimintaa tilanteen edellyttämällä tavalla. Häiriötilanteen jälkeistä aikaa ajatellen on tärkeä huomioida palautus- tai elpymissuunnitelma, osana jatkuvuussuunnittelua, näin helpotetaan toiminnan paluuta normaalioloihin. Lisäksi kaikista aiemmista kriisitilanteista on tärkeä ottaa opiksi ja järjestää koulutusta ja harjoituksia uusien tilanteiden varalta. (Fallah-Aliabadi ym. 2020, 7–8.)

Hoitotyön johtaminen häiriötilanteissa

Häiriötilanteet, kuten laajat sähkökatkot tai vedenjakelun häiriöt, voivat aiheuttaa sairaalassa tilanteen, jossa toimintaa joudutaan äkillisesti muuttamaan. Kriittisen infrastruktuurin häiriö voi johtaa fyysisen työympäristön lamaantumiseen, eikä potilaiden hoitoa voida jatkaa häiriön kohteena olevissa tiloissa. Erikoissairaanhoidon osastoilla hoidettavilla potilailla on välitön sairaalahoidon tarve, joten toiminta on organisoitava uudelleen nopealla aikataululla, jolloin hoitotyötä johtavilta edellytetään kriisijohtamisen taitoja. Häiriötilanteen aikana yhteistyö ja vuorovaikutus organisaation sisällä sekä keskeisten yhteistyötahojen kanssa on tärkeää, jotta resurssit saadaan kohdennettua tilanteen vaatimalla tavalla. Selkeän ja nopean viestinnän puuttuessa erilaiset huhut ja spekulaatiot voivat levittää virheellistä tietoa ja aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta. Informaation jakaminen on tilannekuvan keräämistä päätöksenteon tueksi. Määrätietoinen, rohkea, vastuullinen johtajuus tukee henkilöstön selviytymistä ja auttaa suoriutumaan ennakkoluulottomasti myös epävarmoissa olosuhteissa. Aiemman kokemuksen tuoma osaaminen tuo varmuutta kriisitilanteiden johtamiseen. (Kim 2021, 2–3)

Hoitotyön johtamista on tutkittu koronapandemian ajalta. Pandemian aikana terveydenhuollon toimintaympäristöä leimasi ennakoimattomuus, epävakaus, vaihtelevuus ja kompleksisuus. Yksittäisen tapahtuman sijaan pandemia aiheutti terveydenhuollon johtamisen näkökulmasta jatkuvan tilanteiden sarjan, joka edellytti toistuvaa ja nopeaa reagoimista ja päätöksentekoa (Lacey, Goodyear & Hanson 2020, 258.) Hoitohenkilökunnan keskuudessa, huolta herättää ohjeiden jatkuva muuttuminen ja ristiriitaisuus sekä epätietoisuus ja ennakoimattomuus. Johtajilta odotetaan läsnäoloa, tiimin rinnalla kulkemista sekä avointa ja rehellistä viestintää. (Luis & Vance 2020, 154.)

Hoitotyön johtamisesta voidaan tunnistaa osa-alueita, joiden hallinta on tärkeää häiriötilanteissa. Näitä ovat: selkeä, nopea ja suora viestintä, tiivis yhteistyö, informaation jakaminen, päätöksentekokyky ja päätösten oikeudenmukainen priorisointi sekä luottamuksen rakentaminen. Kompetenssi rakentuu tiedon, kokemuksen ja asenteiden kautta. (Kim 2021, 2.) Hoitotyön johtamisosaaminen voidaan jaotella vuorovaikutteisen viestinnän kompetenssiin, psyykkisten resurssienhallinnan kompetenssiin, systemaattisen ja proaktiivisen organisoinnin kompetenssiin ja aktiivisen verkostossa toimimisen sekä muutosjohtamisen kompetenssiin (Jääski, Talvio, Kuha & Kanste 2024, 4).

Johtamisen osa-alueita on edellä jaoteltu hieman eri tavoin, mutta niistä on löydettävissä yhteneväisiä piirteitä. Vuorovaikutteisen viestinnän kompetenssi koostuu tilannekuvan ylläpitämisestä ja jakamisesta, virheellisen tiedon oikaisemisesta sekä avoimuudesta ja rehellisyydestä. Psykologisten resurssien hallinnalla viitataan kuunteluun ja läsnäoloon, henkilökunnan psyykkisen kuormituksen huomioimiseen, tuen ja rohkaisun tarjoamiseen ja tilanteen rauhoittamiseen. Johtajalla tulee olla kokonaiskuva tilanteesta, mutta vastuuta täytyy jakaa ja tehtäviä delegoida. Johtajalta vaaditaan uskallusta tehdä muutoksia, kykyä viedä päätöksiä käytäntöön, kykyä toimia joustavasti ja taitoa priorisoida asioita. (Jääski ym. 2024,4.)

Muutoksen johtamista tarvitaan uusien ohjeiden ja uusien työskentelytapojen luomiseen ja käytäntöön viemiseen. Työtä voidaan joutua organisoimaan uudelleen, jolloin voi tulla tarve perustaa kokonaan uusia yksiköitä. Muutosten tarpeen perustelu sekä henkilöstön tukeminen liittyy myös muutosjohtamisen kompetenssiin. (Jääski ym. 2024, 5.) Häiriötilanteiden johtaminen edellyttää laajaa osaamista, sillä tilanteet ovat usein äkillisiä ja vaikeasti ennakoitavia. Häiriötilanteiden aikainen toiminta, kuten vastuualueet, sovitut toimintamallit ja ohjeistukset ovat tärkeä osa perehdytystä.

Hoitotyön esihenkilön ja vuorovastaavan tehtävät

Erikoissairaanhoidon hoitotyön johtajien tehtävät koostuvat henkilöstöjohtamisesta, toiminnan ja talouden johtamisesta, kliinisen hoitotyön johtamisesta sekä viestinnästä ja yhteistyöstä niin yksikön sisällä kuin eri ammattiryhmien ja yksiköiden välillä. Henkilöstöjohtamisen tehtäviä ovat poissaolojärjestelyt, rekrytointi, työvuoro- ja vuosilomasuunnittelu, sekä perehdytyksen ja koulutusten suunnittelu. Lähiesihenkilö tukee työn sujuvuutta käsittelemällä työyhteisön ristiriitatilanteita, organisoimalla päivittäistoimintaa ja varmistamalla prosessien toimivuutta. (Bjerregård Madsen, Kaila, Vehviläinen-Julkunen & Miettinen 2020, 79–80). Tämä kehittämistyö painottuu päivittäisen työn organisoinnin ja johtamisen näkökulmiin sekä prosessien ja toiminnan varmistamiseen.

Vuorovastaava tarvitsee tehtävässään päätöksentekokykyä hoitotyön resurssien kohdentamisesta. Resurssit vaikuttavat suoraan toiminnan tuottavuuteen, laatuun sekä turvallisuuteen. (Wolf, Delao, Simon, Clark & Burchill 2024, 523; Millard, Kester, Parker, Pena, Thompson & Granger 2024, 1.) Vuorovastaava toimii kliinisen hoitotyön ja työyhteisön tukena. Roolissa tarvitaan viestintätaitoja, päätöksentekokykyä ja kykyä potilasvirran hallintaan. Tehtävässä on huomioitava henkilökunnan osaaminen ja potilaiden hoidontarve. Käytäntöjen varmistaminen sekä tilannekuvan ylläpitäminen ovat myös keskeisiä osaamistarpeita. (Wolf ym. 2024, 525.) Vuorovastaavat toimivat uudempien työntekijöiden tukena ja mentorina. Rooliin kohdistuu odotuksia vahvan kliinisen osaamisen, vuorovaikutustaitojen, johtamisen ja ammatillisena esimerkkinä toimimisen suhteen. Vuorovastaavan rooli on hoitotyön kannalta merkittävä, sillä vuorovastaavan toiminta vaikuttaa henkilöstön työtyytyväisyyteen, hoidon laatuun ja potilastyytyväisyyteen. (Millard ym. 2024, 1.)

Toimintaympäristön erityispiirteet turvallisuuden ja sen kehittämisen näkökulmasta

Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajaa huolehtimaan työntekijän perehdytyksestä työtehtäviin, työolosuhteisiin sekä turvallisiin työtapoihin. Työnantajan on huolehdittava, että ohjausta ja opetusta annetaan myös häiriötilanteiden varalta. (Työturvallisuuslaki 738/2002 2 § 14.) Työnantajan on pyrittävä ehkäisemään työssä kuormittumista ja ryhdyttävä toimiin, mikäli terveyttä vaarantavaa kuormittumista ilmenee (Työturvallisuuslaki 738/2002 5 § 25). Covid-19-pandemian myötä on tutkittu huoltovarmuuden kannalta kriittisten toimialojen työkuormituksen hallintakeinoja. Sairaanhoitajien työssä kuormittumisen ehkäisykeinoja ovat tilanteeseen soveltuva johtaminen ja tiedonkulku, palautumista edistävät tauotus- ja työaikajärjestelyt, selkeästi määritellyt työtehtävät, roolit ja vastuut, työntekoa tukevat ohjeistukset ja tarkistuslistat sekä suunnitelma tilojen käytöstä ja potilasvirran kulusta. Työntekijöiden voimavaroja vahvistavia kuormituksen hallintakeinoja ovat esimerkiksi säännöllinen harjoittelu sekä ammatillisesta osaamisesta ja toimintakyvystä huolehtiminen. (Sallinen, Karhula, Mänttäri, Pakarinen, Pehkonen, Punakallio, Sihvola & Säynäjäkangas 2024, 4.) Äkillinen sairaalan sisäinen häiriötilanne on laajuudeltaan, kestoltaan ja vaikutuksiltaan pandemiaa merkittävästi suppeampi. Johtovastuussa oleva osastonhoitaja, apulaisosastonhoitaja tai vuorovastaava voi kuitenkin kokea tilanteen kuormittavana ja paineisena. Sallisen ym. (2024,4) osoittamin keinoin voidaan ehkäistä kuormittumista myös häiriötilanteiden aikana.

Mannilan & Laajalahden (2021, 40–41) mukaan sairaaloiden turvallisuuskulttuurin kehittämisen kulmakiviä ovat yhteinen ymmärrys turvallisuudesta, turvallisuusnäkökulman sisällyttäminen kaikkeen toimintaan sekä yhteistyön vahvistaminen. Työntekijöiden osallistamista edistää keskusteleva ja avoin organisaatiokulttuuri, jossa kehittämiseen suhtaudutaan myönteisesti ja epäkohdista on lupa puhua. Lisäksi on tärkeää, että asioiden esiin ottaminen johtaa konkreettisiin kehittämistoimiin. Johtamisella on keskeinen merkitys turvallisuuskulttuurille. Turvallisuus tulee huomioida sekä suunnitelmissa että suunnitelmien johtamisessa käytäntöön. Johdon asenne ja suhtautuminen turvallisuuteen heijastuu koko organisaation toimintaan.

Yhtenäinen ja jaettu turvallisuuden kokonaiskuva on organisaatioturvallisuuden kehittämisen perusta. Turvallisuusnäkökulman sisällyttäminen arkeen tarkoittaa vastuun jakautumista kaikkien työntekijöiden ja toimijoiden kesken. Omaa toimintaa ja ympäristöä on havainnoitava kriittisesti turvallisuus ja mahdolliset poikkeamat huomioiden. Turvallisuuteen liittyviä ohjeita voi olla runsaasti, mutta ne voivat olla toisistaan irrallisia, hajanaisia ja vaikeasti löydettävissä. Kokonaisuutta voi olla haastava ymmärtää, mikäli ohjeet eivät tue toisiaan. Yhteistyötä lisäämällä on mahdollista varmistua ohjeiden yhtenäisyydestä ja johdonmukaisuudesta. (Mannila & Laajalahti 2021, 40–41.)

Turvallisuuden kehittäminen sairaalaympäristössä edellyttää toimintaympäristön erityispiirteiden ymmärtämistä, mutta Mannilan ja Laajalahden mukaan (2021, 42) myös tasapainottelua ristiriitaisten vaatimusten välillä. Sairaalatoimintaan liittyy rutiineja ja sääntöjä, mutta kaikkiin tilanteisiin ei voida laatia ohjeita. On tasapainoiltava sääntöjen ja rutiinien sekä joustavan, tilanteisiin mukautuvan toiminnan välillä. Turvallisuuden kehittämisessä on huomioitava ennakoiva ja ennaltaehkäisevä ote, mutta toteutuneista riskeistä on opittava ja korjattava toimintaa niiden perusteella. Hierarkian ja vastuunjaon on tuettava osallistavaa ja yhteisöllistä kehittämistä, eikä estettävä sitä. Tasapainoa on haettava myös suunnitelmien ja käytännön välillä. Toimintaa ohjataan suunnitelmien avulla, mutta käytännön näkökulma on tärkeä huomioida turvallisuutta kehitettäessä. Sairaaloissa käsitellään salassa pidettäviä tietoja, mutta turvallisuuden varmistamiseen liittyvien ohjeiden osalta tulee edellyttää ohjeiden saavutettavuutta ja saatavuutta.

Kehittämistyön tavoite ja tarkoitus

Kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää ympärivuorokautisen erikoissairaanhoidon normaaliajan häiriötilannehallintaa, yksiköiden esihenkilöiden sekä vuorovastaavien näkökulmasta, organisaation sisäisten häiriötilanteiden aikana. Kehittämistyö etsi vastauksia seuraaviin tutkimusongelmiin:

• Minkälaiseksi potilashoidon jatkuvuudesta vastaavat esihenkilöt ja vuorovastaavat kokevat osaamisensa ja toimintavalmiutensa organisaatioon kohdentuvissa kriittisen infran aiheuttamassa häiriössä, joka lamaannuttaa fyysisen työympäristön?
• Miten osaamista ja toimintavalmiutta tulee kehittää?

Tavoitteena oli selvittää organisaation sisäisten häiriötilanteiden aikaisen toimintavalmiuden nykytilaa ja keinoja toiminnan jatkuvuuden turvaamiseen. Tavoitetta lähestyttiin kartoittamalla tilanteissa toimivien ja johtovastuun ottavien tahojen, esihenkilöt ja vuorovastaavat, kokemuksia häiriötilanteiden aikaisesta osaamisestaan erityisesti kriittiseen infraan kohdentuvissa häiriöissä, jotka lamaannuttavat fyysisen työympäristön.

Kehittämistyön toisena tavoitteena oli esittää nykytilan kartoituksesta saatujen tulosten avulla kehittämistoimenpiteitä normaaliajan häiriötilannehallinnan kehittämiseksi. Normaaliajan häiriötilannehallintaan kohdentuvien kehittämistoimenpiteiden avulla luodaan mahdollisuus rakentaa perustaa toiminnan jatkuvuudelle laajemmissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Kolmantena tavoitteena selvitettiin, miten nykytilan kartoitus tuki kehittämistoimenpiteiden tunnistamista ja miten kehittämiseen osallistuneet kohdeorganisaation henkilöt kokivat osallistumisensa tämänkaltaiseen kehittämisprosessiin.

Tavoitteiden saavuttamiseksi kehittäminen jaettiin kolmeen osaprojektiin:

• Työn ensimmäisessä osaprojektissa kartoitettiin esihenkilöiden ja vuorovastaavien kokemuksia omasta osaamisestaan ja valmiudestaan toimia organisaation sisäisten häiriötilanteiden aikana.
• Toisen osaprojektin avulla tunnistettiin osaprojektista yksi esiin nousevat kehittämistoimenpiteet.
• Kolmas osaprojekti arvioi miten menetelmällisesti kysely ja kehittämistyöpaja toimivat kehittämisen välineenä.

Kehittämistyön toteutus

Kehittämistyö toteutettiin toimintatutkimuksen avulla ja tutkimusaineistoa kerättiin sekä määrällisin että laadullisin menetelmin. Toimintatutkimuksessa hyödynnettiin osallistavia menetelmiä, sillä häiriötilanteiden aikaista johtamista pyrittiin samanaikaisesti sekä tutkimaan että kehittämään yhteistyössä tutkimusprosessiin osallistuvien kanssa. Kehittämistyö toteutettiin monialaisena opinnäytetyöprosessina ja sen eteneminen ja aikataulu on kuvattu kuviossa 1.

Kuvio 1. Kehittämistyön eteneminen ja aikataulu

Kehittämisen syklit

Kehittämistyön ensimmäisessä syklissä, suunnitteluvaiheessa, perehdyttiin häiriötilannejohtamiseen ja kriittiseen infrastruktuuriin liittyvään tutkimustietoon ja muodostettiin näiden avulla tietoperustaa. Tietoperustassa hyödynnettiin julkisia lähteitä ja tutkimuskirjallisuutta. Kohdeorganisaation sisäistä materiaalia ei ole käytetty. Tutkimustiedon pohjalta muotoiltiin kartoittava, määrällistä tutkimusotetta hyödyntävä strukturoitu kysely kohdeorganisaation häiriötilannehallinnan nykytilan selvittämiseksi. Toinen kehittämissykli (osaprojekti 1) oli strukturoidun kyselyn toteuttaminen ja analysointi. Tiedonkeruu toteutettiin tietoisen suostumuksen periaatteella noudattaen voimassa olevaa tietosuojalainsäädäntöä. Kyselylomakkeista pyydettiin palaute kohdeorganisaatiosta ennen kyselyn toteuttamista. Kyselyn vastaukset analysoitiin tilastollisin menetelmin ja niiden pohjalta valittiin keskeiset teemat kehittämistyöpajaan, joka oli kehittämisen kolmas, arviointiin ja reflektointiin pyrkivä sykli (osaprojekti 2). Työpajan tuotosten analysoinnissa hyödynnettiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä. Sisällönanalyysissa aineiston konkreettisista ilmauksista voidaan pyrkiä löytämään abstraktimpia, käsitteellisiä ilmauksia. Aina sisällönanalyysissa ei kuitenkaan pyritä kuvaamaan tutkittua ilmiötä abstraktimmin, vaan sen avulla voidaan kartoittaa tapoja, joilla ilmiötä aineistossa kuvataan (Kallinen & Kinnunen 2021.) Tässä opinnäytetyössä analyysi keskittyy kuvaamaan, miten osallistujat käsittelevät ja kuvaavat kehittämistyöpajassa käsiteltyjä aiheita.

Tutkimuksen toinen ja kolmas sykli toteutettiin organisaation sisäisinä, salassa pidettävinä prosesseina, joiden tuloksia ei raportoitu opinnäytetyön artikkelissa. Neljäs sykli (osaprojekti 3) toteutui palautekyselynä, joka toteutettiin kehittämistyöpajaan osallistuneille. Palautekyselyn kysymykset keskittyivät kehittämisprosessiin, eivät organisaation häiriötilannehallinnan prosesseihin. Palautekyselyn tulokset julkaistaan opinnäytetyön artikkelissa. Palautekysely kytkeytyy kohdeorganisaation henkilöstöohjelman toteutumiseen. Yksi kohdeorganisaation vuosien 2023–2025 henkilöstöohjelman painopistealueista on yhteisöllinen toimintakulttuuri. Tähän sisältyy avoin ja kattava vuorovaikutus henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia lisäämällä (Päijät-Hämeen hyvinvointialue 2023). Toimintatutkimus on tutkimusmenetelmänä osallistava ja avointa dialogia vaaliva, jolloin yhteisöllisyyttä ja vaikutusmahdollisuuksia voidaan lisätä. Palautekyselyn avulla kehittämistyöhön osallistuneet pystyivät antamaan palautetta kokemuksistaan, vaikutusmahdollisuuksistaan sekä kehittämisen toteutustavan onnistumisesta.

Opinnäytetyön julkisuus ja aineiston kerääminen

Opinnäytetyöt ovat yleensä julkisia, mutta tässä työssä kohdeorganisaation häiriötilannehallintaan liittyvät tiedot rajattiin vain organisaation käyttöön. Kyselyn tuloksia ja työpajan tuotoksia ei julkaistu raportissa, eikä tietoperustassa käytetty organisaation sisäistä materiaalia. Tämä perustui julkisuuslakiin (1999/621 § 24:7), jonka mukaan turvallisuuteen liittyvät asiakirjat voidaan määritellä salaisiksi.

Tutkimusaineisto koostui:

• Häiriötilannejohtamista kartoittavan kyselyn vastauksista
• Kehittämistyöpajan tuotoksista
• Palautekyselyn vastauksista

Kyselyt toteutettiin Webropol-ohjelmalla ja työpaja Teamsissa. Tulokset tallennettiin organisaation sisäisiin järjestelmiin. Palautekysely toteutettiin Lapin AMK:n Webropolilla, ja vastaukset käsiteltiin suojatussa OneDrive-ympäristössä. Henkilötietoja ei kyselyissä kerätty, ja vastaaminen tapahtui nimettömästi. Lomakkeet laadittiin siten, ettei vastaajien henkilöllisyyksiä voitu tunnistaa. Kaikkiin aineistonkeruuvaiheisiin osallistuminen oli vapaaehtoista, ja siitä tiedotettiin saatekirjeellä ja työpajan alussa. Tietosuoja varmistettiin erillisillä selosteilla.

Kehittämistyön tulokset

Kehittämistyön tulokset jakaantuivat kolmeen osaprojektiin. Osaprojektit 1 ja 2 kohdentuivat varsinaisen opinnäytetyön aiheen mukaiseen kehittämiseen. Osaprojekti 3 painottui osaprojektien 1 ja 2 arviointiin ja menetelmälliseen pohdintaan siitä, miten nykytilankartoitukseen käytetyn kyselytutkimuksen ja kartoituksen perustuvan kehittämistyöpajan avulla voitiin kehittää organisaation toimintaa, tässä tapauksessa häiriötilanteiden hallintaa.

Osaprojektien 1 ja 2 varsinaiset tutkimustulokset ovat salassa pidettäviä kohdeorganisaation linjauksen perusteella. Tässä artikkelissa raportoidaan varsinaisen häiriötilanteen aikaisen kehittämistyön tuloksista vain ne osiot, joita voidaan pitää julkisina. Julkiseksi jää osaprojektin 3 tulokset ja sen sisältämät kehittämisehdotukset siitä miten häiriötilannehallintaa voidaan menetelmällisesti kehittää ja henkilöstöä sitouttaa kehittämistyöhön.

Nykytilan kartoitus (osaprojekti 1)

Kehittämistyön ensimmäisessä vaiheessa, kerättiin kyselyn avulla tietoa kohderyhmään valittujen yksiköiden vuorovastaavilta ja esihenkilöiltä (apulaisosastonhoitajat ja osastonhoitajat). Kysely lähetettiin 197 henkilölle ja heistä kyselyyn vastasi 53. Vastausprosentiksi saatiin 26.9%. Kyselyrunko liitteenä 1. Tutkimuksen luotettavuuden kannalta korkeampi vastausprosentti olisi lisäännyt tutkimuksen luotettavuutta, mutta tällä vastausprosentilla saatiin tuotettua riittävä materiaali osaprojektia 2 varten. Kyselyn vastaukset yksinäänkin antava kohdeorganisaatiolle arvokasta taustatietoa, jonka avulla kohdentaa mahdollisia jatkotutkimuksia tai kehittämiskohteita.

Vastaajista 76% oli vuorovastaavia ja loput esihenkilöitä. Työkokemus hoitoalalta vaihteli alle viidestä vuodesta yli 15 vuoteen, kuitenkin niin että yli 15 vuoden työkokemus oli 43% vastaajista. Vuorovastaavan tai esihenkilön tehtävässä suuri osa oli toiminut alle viisi vuotta (55%). Työkokemusvuodet jakaantuivat tasaisesti kaikkien vastausvaihtoehtojen välille, niin että kohdeorganisaatiosta työkokemusta oli kertynyt alle viidestä vuodesta yli 15 vuoteen. Taustamuuttujia ei kyselyn tulosten analyysissa vertailtu vastauksiin.

Kysely jaettiin neljään teema-alueeseen, joihin etsittiin vastauksia yksittäisten kysymysten avulla. Kysymyksiin vastaamiseen annettiin viisi eri vaihtoehtoa, jotka olivat täysin eri mieltä, jokseenkin eri mieltä, ei samaa eikä eri mieltä, jokseenkin samaa mieltä tai täysin samaa mieltä. Kyselyn teema alueet nousivat tietoperustasta ja kohdentuivat:

1. häiriötilanteiden aikaiseen johtamiseen,
2. viestintään ja yhteistyöhön häiriötilanteissa,
3. toimintatapojen ja ohjeiden tuntemukseen sekä
4. häiriötilanteisiin liittyvään perehdytykseen ja koulutukseen.

Ensimmäisen teeman avulla selvitettiin häiriötilanteiden aikaisen johtamisen nykytilaa. Häiriötilanteissa toiminta vaatii johtamis- ja päätöksentekokykyä sekä tietoa siitä mistä päätöksenteolle saadaan tukea. Teema-alueessa kaksi selvitettiin viestintää ja yhteistyötä häiriötilanteissa. Häiriötilanteissa viestintä ja sujuva yhteistyö ovat edellytyksiä organisaation toimintakyvyn säilyttämiselle. Kyselyn avulla etsittiin tietoa siitä, miten henkilöstö kokee viestinnän ja yhteistyön toimivuuden erityisesti lisähenkilöstön hälyttämisen, tilannekuvan jakamisen sekä yksiköiden välisen yhteistyön osalta.

Teema-alue kolme selvitti häiriötilanteisiin liittyvien toimintatapojen ja ohjeiden tuntemusta. Ennakolta tiedossa olevien toimintatapojen ja ohjeiden avulla selkiytetään häiriötilanteiden aikaista toimintaa, ylläpidetään toimintavalmiutta ja kehitetään tilanteiden ennakointia. Kyselyn viimeinen, neljäs teema-alue kohdentui häiriötilanteiden johtamisesta saatuun perehdytykseen ja koulutukseen. Ilman riittävää perehdytystä ja koulutusta häiriötilanteen johtaminen on haasteellista ja herättää epävarmuutta. Koulutuksen avulla johtamiseen liittyviä taitoja voidaan kehittää ja ylläpitää. Samojen teema-alueiden kanssa (liite 2) jatkettiin osaprojektiin 2, jossa kehittämistyöpajan avulla lähdettiin kehittämään häiriötilanteiden hallintaa.

Häiriötilannehallinnan kehittäminen (osaprojekti 2)

Kehittämistyön toisessa vaiheessa toteutettiin kehittämistyöpaja teams-kokouksena. Aikaa kehittämistyöpajaan oli varattu 2 tuntia. Kehittämistyöpajaan osallistui enimmillään 9 osallistujaa, joista yksi pystyi osallistumaan vain pieneen osaan työpajasta. Osallistujina oli osastonhoitajia, apulaisosastonhoitajia, vuorovastaavia, riskienhallinnan- ja turvallisuuden edustajia sekä kliinisen hoitotyön asiantuntijoita.

Toinen opinnäytetyön laatija toimi kehittämistyöpajan vetäjänä ja toinen huolehti aineiston tallentamisesta ja avainkohtien kirjaamisesta. Aineisto auki kirjattiin verkkoneuvotteluun liittyvän litteroinnin avulla. Tekstimuotoista aineistoa analysoimalla muodostettiin teema-alueiden mukaisesti kehittämistyöpajan tulosten analyysi, josta nostettiin esille kehittämistoimenpide-ehdotukset kohdeorganisaation käyttöön.

Kehittämistyöpajassa kunkin teema-alueen alussa käytiin läpi nykytilan kartoituksessa kyseiseen teema-alueeseen kohdennetut kysymykset ja niihin saadut vastaukset. Osa työpajaan osallistuneista oli vastannut kyselyyn vastuuhoitajan tai esihenkilön ominaisuudessa, mutta työpajaan osallistui myös asiantuntijatahoja, joilla ei omakohtaista kokemusta vastaamisesta ollut. Kyselyn vastaukset eivät olleet ennakolta työpajaan osallistuneiden tiedossa, vaan kyselyn tulokset esitettiin heille työpajassa ensimmäistä kertaa organisaation toiveesta.

Kehittämismenetelmän arviointi (osaprojekti 3)

Kehittämistyön menetelmällinen valinta, joka hyödynsi toimintatutkimuksen periaatteita, osoittautui tämän kehittämistyön rakenteen ja sisällön kannalta oikeaksi valinnaksi kehittämistyöpajasta kerätyn palautteen perusteella. Toimintatutkimus pyrkii kehittämään toimintaa yhdessä reflektoiden, osallistaen ja avointa dialogia vaalien (Heikkinen, Kaukko & Salo 2023, luku ”Mitä toimintatutkimus on ja miten sitä tehdään”). Turvallisuuskulttuurin kehittämisen näkökulmasta henkilökunnan osallistaminen on tärkeää, jotta turvallisuus omaksuttaisiin organisaatiossa kaikkien yhteiseksi asiaksi. Avoin, keskusteluun kannustava ilmapiiri edistää osallistumista ja uskallusta ottaa myös epäkohtia esiin (Mannila & Laajalahti 2021, 41). Osallistavan kehittämistyöpajan valinta yhdeksi kehittämisen menetelmäksi tukee osaltaan yhteistyön lisäämistä ja asiantuntemuksen sekä kokemuksien jakamista sekä avointa keskustelua.

Osallistavia kehittämismenetelmiä voidaan soveltaa organisaatioiden tutkimiseen ja kehittämiseen. Menetelmien avulla on mahdollista saada syvällisempi kuva tutkittavista asioista niiden ihmisten näkökulmasta, joita tutkittava asia koskee. Kehittämistä ei voi tapahtua, elleivät asianosaiset osallistu siihen. (Keskitalo 2020, 32.) Tässä työssä toteutetun osallistavan kehittämistyöpajan tavoitteena oli löytää kehityskohteita normaaliajan häiriötilannehallinnan kehittämiseksi ja antaa herätteitä jatkotyöskentelyyn. Osallistavan menetelmän käyttäminen oli perusteltua ja organisaation kehittämistyötä palvelevaa, sillä kehittämistyöpajan aikana löydettiin keskeisiä kehittämistarpeita ja jatkotyöskentelyn aiheita. Myös verkostoitumista tapahtui ja yhteisiä kehittämissuunnitelmia syntyi.

Palautetta kehittämistyöpajasta kerättiin strukturoidun kyselylomakkeen avulla (liite 3). Avointen kysymysten ja vapaan tekstikentän lisäämistä kyselylomakkeeseen pohdittiin, mutta tästä luovuttiin kohdeorganisaation palautteen perusteella. Riskinä vapaamuotoisessa palautteessa koettiin olevan, että palautteen joukossa olisi tullut esille salassa pidettävää materiaalia organisaation häiriötilannehallintaan liittyen. Strukturoitu kysely valittiin aineistonkeräyksen menetelmäksi, jotta palautekyselyn tulokset oli mahdollista julkistaa opinnäytetyön artikkelissa. Palautekyselyyn vastasi kuusi henkilöä.

Kyselyn vastausten perusteella yleinen kokemus kehittämistyöpajaan osallistumisesta oli myönteinen. Vastaukset jakautuivat erittäin positiivisen ja positiivisen kokemuksen välille siten, että 67 % vastaajista arvioi kokemuksen erittäin positiiviseksi ja loput positiiviseksi. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että verkkototeutuksena järjestetty kehittämistyöpaja oli osallistujien kokemuksen mukaan onnistunut.

Kehittämistyöpaja pyrittiin toteuttamaan keskustelevana ja osallistavana tilaisuutena. Osallistujilta pyydettiin palautetta siitä, miten aktiivisesti he kokivat voivansa osallistua työpajan keskusteluihin. Kokemus osallistumisaktiivisuudesta jakautui tasan kohtalaisen, aktiivisen ja erittäin aktiivisen välillä. Kokemukseen voivat vaikuttaa esimerkiksi keskustelijan aiemmat tiedot, taidot ja kokemukset kehittämistyöpajan aihepiiristä. Osallistujilla saattoi olla myös erilaiset valmiudet ja taidot toimia teams-ympäristössä, joka on voinut vaikuttaa kokemukseen osallistumismahdollisuuksista. Tunnelma keskustelussa oli avoin ja salliva, keskustelijat suhtautuivat kannustavasti toistensa esiin tuomiin näkemyksiin, ja kukin puhuja sai rauhassa esittää asiansa loppuun. Keskustelun alussa sovittiin, että puheenvuoroa ei tarvitse pyytää teams-toiminnon avulla. Osa osallistujista oli aktiivisempia ja nopeampia avaamaan keskustelua kuin toiset.

Palautekyselyssä kartoitettiin myös vastaajien kokemusta siitä, miten mielipiteet ja ideat otettiin huomioon kehittämistyöpajan aikana. Vastaajista 83% koki, että ne otettiin huomioon erittäin hyvin ja muut kokivat, että ne otettiin huomioon hyvin. Tasapuolisempaa osallistumista olisi voinut tukea se, että kysymyksiin olisi pyydetty kommenttia vuorollaan kaikilta. Kehittämistyöpajaan osallistuminen oli kuitenkin vapaaehtoisuuteen perustuvaa, joten kyselykierroksista pidättäydyttiin tutkimuseettisyyden vuoksi. Kukin osallistuja sai osallistua sen verran kuin koki luontevaksi. Voimakkaampi keskustelun ohjaaminen ja puheenvuorojen jakaminen olisi voinut myös rajoittaa keskustelussa esiin nousseiden aiheiden kirjoa.

Kokemus mahdollisuudesta osallistua keskusteluun voi olla yhteydessä kokemukseen kehittämistyöpajan taustatietojen riittävyydestä. Kartoittavan taustakyselyn tuloksia ei ollut mahdollista jakaa ennakkoon työpajaan osallistuville. Tulokset esitettiin työpajan yhteydessä, jolloin osallistujille jäi aikaa tutustua vastauksiin rajallisesti. Keskusteluun osallistumista olisi voinut tukea se, että osallistujilla olisi ollut materiaali käytettävissä ennakkoon. Keskustelun aikana ei noussut esille kehitysehdotuksia nykytilan kartoituksessa käytettyyn kyselyyn liittyen. Vastaajien kokemuksia kyselyn hyödynnettävyydestä on kuvattu kuviossa kaksi.

Kuvio 2. Nykytilan kartoituksessa käytetyn kyselyn hyödynnettävyys.

Kehittämistyöpajan alussa käytiin läpi työpajan tavoitteet. Tavoitteena oli tunnistaa kyselyn esiin tuomia häiriötilannehallinnan keskeisiä kehittämiskohteita. Pyrkimyksenä oli löytää kehittämistoimenpiteitä normaaliajan häiriötilannehallinnan kehittämiseksi ja antaa osallistujille herätteitä jatkotyöskentelyyn. Tavoitteiden saavuttamiseksi olennaista oli selvittää osallistujien sitoutuneisuutta työpajan sisältöön. Kokemus tavoitteisiin sitoutumisesta vaihteli. Suurin osa vastaajista (67 %) koki olleensa sitoutunut kehittämistyöpajan aiheeseen ja tavoitteisiin. Kokemukseen tavoitteisiin sitoutumisesta voi vaikuttaa esimerkiksi se, millaiset konkreettiset vaikutusmahdollisuudet vastaaja kokee omaavansa työpajassa esiin tulleiden asioiden kehittämiseen. Sitoutumisen varmistamiseksi osana kehittämistyöpajaa olisi ollut hyvä sopia konkreettinen eteneminen kehittämiselle, sekä kehittämistyön vastuutaho. Näin työpajan vaikuttavuutta olisi voinut lisätä.

Opinnäytetyön aiheen ajankohtaisuutta ja tarpeellisuutta tukee se, että kaikki palautekyselyn vastanneet kokivat häiriötilanteiden hallinnan kehittämisen erittäin tärkeäksi. Osallistujilta pyydettiin myös palautetta kehittämistyöpajassa esiin nousseista kehittämiskohteista. Kehittämiskohteiden tunnistamista on kuvattu kuviossa kolme.

Kuvio 3. Kokemus kartoittavan kyselyn esille tuomista kehittämiskohteista

Vastausten perusteella työpajatyöskentely tuotti organisaatiolle tietoa olennaisista kehittämiskohteista, joihin paneutumalla häiriötilannehallintaa voidaan parantaa. Osallistujilta pyydettiin palautetta myös kehittämistyöpajan merkityksellisyyteen liittyen. Tätä kysyttiin sekä osallistujan oman työn, että laajemmin koko organisaation toiminnan kannalta. Vastausten perusteella osallistujat kokivat, että kehittämistyöpajan sisällöllä on merkitystä organisaation häiriötilannehallintaan jatkossa. Puolet vastaajista koki työpajalla olevan erittäin paljon merkitystä organisaation häiriötilanteiden hallintaan, ja loputkin vastaajista näkivät merkitystä olevan paljon.

Kehittämistyöpajassa oli edustettuna turvallisuuden, kehittämisen sekä hoitotyön johtamisen näkökulma. Eri asiantuntijoiden vuorovaikutuksessa voidaan jakaa tietoa ja kokemuksia, säännöllisinä tapaamiset voivat vähentää päällekkäistä työtä ja kehittää yhteistyötä (Mannila & Laajalahti 2021, 43). Vastaajat arvioivat kehittämistyöpajaan osallistumisella olevan vaikutusta myös heidän omaan työskentelyynsä (kuvio 4).

Kuvio 4. Työpajan sisällön vaikutus omaan työskentelyyn

Työhön sitoutumista tukee mahdollisuus osallistua päätöksentekoon (Kanninen 2023, 79). Tämän kehittämistyön menetelmät, nykytilan kartoitus ja sen perusteella toteutettu kehittämistyöpaja, antoivat henkilöstölle mahdollisuuden osallistua organisaation häiriötilanteiden hallinnan kehittämiseen. Osallistaminen lisää yhteistyötä, synnyttää jaettua ymmärrystä turvallisuudesta ja ehkäisee turvallisuusajattelun pirstaloitumista. Nämä Mannila & Laajalahti (2021,40) ovat tunnistaneet tärkeiksi osa-alueiksi sairaalan turvallisuuskulttuurin kehittämisessä. Henkilöstön osallistumista ja voimaantumista voidaan tukea osallistavan johtamisen keinoin (Kanninen 2023, 79).

Kohdeorganisaatio on määrittänyt henkilöstöohjelmassa tavoitteekseen vuosille 2023–2025 saavuttaa aseman alan parhaana julkisen sektorin työpaikkana. Asemaa tavoitellaan kolmen keskeisen painopistealueen avulla, joita ovat kehittyvät osaajat, yhteisöllinen toimintakulttuuri ja reilu johtaminen. (Päijät-Hämeen hyvinvointialue 2023.) Kehittämistyöpajat tukevat tämän kyselyn perusteella osaltaan kaikkia näitä painopistealueita. Ne voivat lisätä vaikutusmahdollisuuksia oman työn kehittämiseen, mahdollistaa oman osaamisen laajemman käytön ja lisätä avointa vuoropuhelua organisaatiossa.

Pohdinta

Eettisyys ja luotettavuus

Kehittämistyön laadinnassa noudatettiin hyviä tieteellisiä käytäntöjä, työn toteutuksessa kuin kokonaisraportin kirjoittamisessa. Tieteellisen tiedon mukainen toiminta edellyttää tiedeyhteisön tunnustamien toimintatapojen, kuten rehellisyyden, yleisen huolellisuuden ja tarkkuuden noudattamista (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023, 11–13). Tässä kehittämistyössä noudatettiin Lapin ammattikorkeakoulun sekä kohdeorganisaation antamia ohjeita ja toimintatapoja. Työskentelyssä pyrittiin rehellisyyteen, huolellisuuteen ja tarkkuuteen.

Hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu myös, että työssä sovelletaan tieteellisen tutkimuksen kriteerien mukaista ja eettisesti kestäviä tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmiä ja toteutetaan tieteellisen tiedon luonteeseen kuuluvaa avoimuutta tutkimustuloksia julkaistaessa (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023, 11–13). Tämän kehittämistyön tulokset ovat kohdeorganisaation vaatimuksesta osin salassa pidettäviä. Siltä osin mitä kehittämistyöstä on voitu julkaista, on se tehty tieteellisen tiedon luonteeseen kuuluvaa avoimuutta noudattaen. Työssä käytetään eettisesti kestäviä menetelmiä. Lisäksi hyvät käytännöt edellyttävät muiden tutkijoiden työn ja saavutuksien asianmukaista huomiointia niin, että heidän töilleen annetaan niille kuuluva arvo ja merkitys omassa työssä. Tässä kehittämistyössä käytetyt lähteet merkittiin asianmukaisin viittauksin ja lähdemerkinnöin.

Kehittämistyön luotettavuuteen liittyen voidaan yhteenvetona osaprojekteista 1 ja 2 todeta, että kysely antaa joissain kohdin positiivisemman näkökulman verrattuna siihen, miten asia kehittämistyöpajassa tulkittiin. Kyselytutkimuksen vastaukset olivat kehittämistyöpajaan osallistuvien nähtävissä vasta kehittämistyöpajassa, kohdeorganisaation salassapito-ohjeistuksen mukaisesti. Tämä vaikeutti kehittämistyöpajaan osallistuvien valmistautumista pajatyöskentelyyn ja kyselyn yhteensovittamista kehittämistyöpajassa esiin nousseisiin näkökulmiin. Osaprojektit 1 ja 2 jäivät tämän takia toisistaan tavoiteltua irrallisemmaksi. Kehittämistyön lopputulokseen tällä ei tämän työn näkökulmasta ollut merkitystä, mutta itse kehittämismenetelmää arvioitaessa on syytä pohtia, olisiko tarkoituksenmukaisempaa vapauttaa nykytilaa kuvaava aineisto varsinaiseen kehittämistyöpajaan osallistuvien käyttöön ennakolta.

Johtopäätökset ja jatkotyöskentely ehdotukset

Turvatakseen asiakkaidensa sosiaali- ja terveyspalvelut tulee hyvinvointialueen varautua häiriötilanteisiin riskienhallinnan ja valmiussuunnittelun keinoin. Varautuminen vaatii oikeanlaista asennoitumista ja sen tunnustamista, että häiriötilanteet ovat yhä todennäköisempiä esimerkiksi geopoliittisen sijaintimme, yhteiskunnan muutosten ja luonnonilmiöiden takia. Tämä kehittämistyö herättelee pohtimaan hyvinvointialueiden häiriötilannehallinnan tilaa ja pyrkii muistuttamaan ennakoinnin ja varautumisen merkityksestä.

Harjoittelun ja koulutuksen merkitys hyvinvointialueen häiriötilanteisiin varautumisessa korostuu sekä tämän kehittämistyön tuloksissa että aikaisempia tutkimuksia tarkasteltaessa. Kuten Fallah-Aliabadi (2021, 8) toteaa, koulutuksia ja harjoituksia järjestämällä voidaan tukea sairaalan resilienssiä ja turvata toiminnan jatkuvuutta häiriötilanteissa. Olemassa olevat ohjeet eivät yksinään riitä varmistamaan riittävää osaamista.

Vuorovaikutuksen ja tiedonkulun merkitys korostuu niin ennakoinnin kuin kehittämistoimenpiteidenkin osalta, myös aiemmista kriiseistä ja häiriötilanteista olisi tärkeä ottaa oppia valmiuden parantamiseksi (Fallah-Aliabadi 2021, 8, Mannila & Laajalahti 2021, 43). Kriiseistä oppimista voidaan tukea tarjoamalla koulutusta, lisäämällä avoimuutta ja turvaamalla tarkoituksenmukaiset viestintäkanavat. Tilanteeseen johtaneet syyt tulisi analysoida syyllistämättömässä ilmapiirissä toiminnan kehittämistä painottaen. Kriiseistä oppimista edistää avoin ja syyllistämätön kulttuuri sekä tiedon ja kokemusten jakaminen. (Mannila & Laajalahti 2021, 43–44.)

Tämä opinnäytetyö selvitti myös esihenkilöiden ja vuorovastaavien kokemusta omasta osaamisestaan. Tulokset osoittavat, että häiriötilanteiden hallintaa liittyvässä osaamisessa on vaihtelevuutta ja nostaa esille erityisesti vuorovastaavan vastuun ympärivuorokautisen erikoissairaanhoidon toiminnan jatkuvuudesta. Valintakriteerit, osaamisvaatimukset ja soveltuvuus tehtävään tulisi määritellä tarkemmin. Tehtävä on merkittävä sekä normaalioloissa että häiriötilanteissa, sillä vuorovastaavan toiminnalla on vaikutus turvallisuuteen, laatuun ja tuottavuuteen (Wolf ym. 2024, 523, Millard ym. 2024, 1).

Vuorovastaavan tehtävässä tarvittava kompetenssi kehittyy vaiheittain. Vuorovastaaville kohdennettu koulutus- ja arviointikokonaisuus tukee osaamisen kehittymistä erillisiä koulutustapahtumia tehokkaammin. Vuorovastaavan roolin ja osaamisvaatimusten määrittelyssä sekä koulutusohjelman toteuttamisessa tarvitaan hoitotyön johdon, hoitotyöntekijöiden ja koulutusasiantuntijoiden yhteistyötä. Koulutusta tulisi järjestää viestinnästä ja vuorovaikutuksesta kompleksisissa tilanteissa, tilannetietoisuudesta ja kliinisestä päätöksenteosta, jotta turvallinen potilasvirran hallinta olisi mahdollista myös erilaisissa häiriötilanteissa. (Wolf ym. 2024, 535.)

Millard ym. (2024) esittävät, että vuorovastaavan tehtävään valittavien soveltuvuutta ja valmiutta tulisi arvioida perustuen esihenkilön puoltamaan näkemykseen työntekijän kokemuksesta, asenteesta, ammatillisesta käyttäytymisestä ja motivaatiosta sekä itsearviointiin ja vertaisarviointiin kliinisestä osaamisesta, ajanhallinnasta, tiimityöstä ja vuorovaikutustaidoista. Arviointien vertailu auttaa tunnistamaan kehittämistarpeita. Avoin ja johdonmukainen valintaprosessi lisää työhyvinvointia, sitoutumista ja tukee reilun johtamisen periaatteita. Tehtävässä tarvittavan osaamisen, kokemuksen ja ominaisuuksien määrittely siten, että ne olisivat kaikkien tiedossa tukisi myös kohdeorganisaation henkilöstöohjelmaan kirjattua tavoitetta reilusta johtamisesta (Päijät-Hämeen hyvinvointialue 2023).

Kehittämistyön viimeisessä vaiheessa arvioitiin häiriötilannehallinnan kehittämisprosessia. Opinnäytetyössä hyödynnetty osallistava yhteiskehittäminen kasvattaa samalla myös organisaation turvallisuuskulttuuria. Kun henkilöstö saa osallistua ohjeiden ja toimintamallien kehittämiseen, sitoutuminen niiden noudattamiseen vahvistuu.

Lähteet

Abualenain, J., Alhajaji, R., & Kamel Alsulimani, L. 2024. A Systematic Review of the Efficacy of Full-Scale Simulation Exercises in Enhancing Hospital Disaster Preparedness. The Journal of Medicine, Law & Public Health, 4(3), 419–446. Viitattu 5.6.2025 https://doi.org/10.52609/jmlph.v4i3.133.

Bjerregård Madsen, J., Kaila, A., Vehviläinen-Julkunen, K. & Miettinen, M. 2020. Hoitotyön johtajien ja lähijohtajien työn sisältö erikoissairaanhoidossa.  Hoitotiede 32 (2), 75–85.

Fallah-Aliabadi, S., Ostadtaghizadeh, A., Ardalan, A., Fatemi, f., Khazai, B. & Mirjaili, M. 2020. Towards developing a model for the evaluation of hospital disaster resilience: a systematic review. BMC Health Serv Res 20 (64). Viitattu 5.1.2025 https://doi.org/10.1186/s12913-020-4915-2.

Heikkinen, H.L.T., Kaukko, M. & Salo, P. 2023. Mitä toimintatutkimus on ja miten sitä tehdään. Teoksessa H.L.T Heikkinen & M. Kaukko (toim.) Toimintatutkimus – käytännön opas. Tampere: Vastapaino.

Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy 2024. Hyvinvointialueen varautuminen – opas 2.0 Varautumisen yhteistyön sisältöjä. Viitattu 12.1.2025 https://www.hyvil.fi/wp-content/uploads/2024/03/Hyvinvointialueen-varautuminen-opas-2.0-1.pdf.

Jääski, T., Talvio, H., Kuha, S., & Kanste, O. 2024. Crisis management competencies needed in a hospital setting during the COVID-19 pandemic: A qualitative study of nurse leaders. Nursing Open, 11, e2138. Viitattu 8.1.2025 https://doi.org/10.1002/nop2.2138.

Kallinen, T. & Kinnunen, T. 2021. Etnografia. Teoksessa Jaana Vuori (toim.) Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 2.9.2025 https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/.

Kanninen, T. 2023. The state of professional governance in Finland and interventions to strenghten it – perspectives of nursing staff. Viitattu 3.6.2025 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4752-9.

Keskitalo, E. 2020. Osallistavan tutkimuksen ja kehittämisen teoreettisia ja menetelmällisiä lähtökohtia. Teoksessa J. Helminen (toim.) Diakonia-ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan vuosikirja 5. 22-35. (Diak Työelämä 17). Diakonia-ammattikorkeakoulu.Viitattu 15.4.2025 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-348-3.

Kim, S. 2021. Crisis leadership: An evolutionary concept analysis. Applied nursing research, 60, p. 151454. Viitattu 10.1.2025 https://doi:10.1016/j.apnr.2021.151454.

Lacey, S. R., Goodyear, C., & Hanson, M. D. (2020). An Enduring Crisis: Nurse Leaders’ Perspectives. Nursing Economic$, 38(5), 258–266.

Laki hyvinvointialueista 29.6.2021/611. Viitattu 11.11.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2021/20210611.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 29.6.2021/612. Viitattu 12.11.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2021/20210612#Pidm46263582865120.

Luis, C., & Vance, C. (2020). On Leadership. A Pandemic Crisis: Mentoring, Leadership, and the Millennial Nurse. Nursing Economic$, 38(3), 152–163.

Mannila, E.& Laajalahti, A. 2021. Tavoitteena turvallisuus. Miten kehittää turvallisuuskulttuuria ja tukea kriiseistä oppimista sairaaloissa? Aikuiskasvatus 41 (1), 36–45. Viitattu 22.4.2025 https://doi.org/10.33336/aik.107387.

Millard, A. J., Kester, K. M., Parker, P., Pena, H., Thompson, J. & Granger, B. B. 2024. Improving Nurse Manager Decision-Making and Healthy Work Environment Through Use of a Standardized Process for Charge Nurse Selection. Nurse leader. Viitattu 8.1.2025 https://doi.org/10.1016/j.mnl.2024.05.005.

Papunen E. 2002. Valtioneuvoston asetus hyvinvointialueiden varautumisesta sosiaali- ja terveydenhuollon häriötilanteisiin. Sosiaali- ja terveysministeriön muistio. Viitattu 2.1.2025. 2023_03_02_Muistio_VN_asetus_hva_varautumisesta+(1).pdf.

Paulikienė, B. (2022). Hospital Disaster Resilience: a Conceptual Framework. Regional Formation & Development Studies, 37 (2). Viitattu 8.1.2025 : https://doi.org/10.15181/rfds.v37i2.2427.

Päijät-Hämeen alueellinen riskiarvio 2023. PH Turva. Viitattu 8.1.2025 https://sisainenturvallisuus.fi/documents/8347581/8542516/P%C3%A4ij%C3%A4t-H%C3%A4meen+alueellinen+riskiarvio+2023.pdf/858d3e79-b8ea-45c7-792a-be2fa4c48afe/P%C3%A4ij%C3%A4t-H%C3%A4meen+alueellinen+riskiarvio+2023.pdf?version=1.0&t=1683273073939.

Päijät-Hämeen hyvinvointialue 2024. Valmiussuunnitelma. Yleinen osa. Viitattu 11.11.2024 https://www.paijatha.fi/wp-content/uploads/2024/08/Paijat_Hameen-hyvinvointialueen-yleinen-valmiussuunnitelma-2024-19.8.pdf.

Päijät-Hämeen hyvinvointialue 2023. Henkilöstöohjelma 2023–2025. https://paijatha.fi/wp-content/uploads/2024/10/Henkilostoohjelma-2023-2025.pdf.

Sallinen, M., Halonen, J., Karhula, K., Mänttäri, S., Pakarinen, S., Pehkonen, I., Punakallio, A., Sihvola, M.& Säynäjäkangas. P. 2024. Työkuormituksen hallinta turvallisuuskriittisissä töissä ulkoisessa kriisissä. Työterveyslaitos. Viitattu 24.4.2025 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/149263/TTL_978-952-391-173-4.pdf?sequence=5&isAllowed=y.

Sanastokeskus 2017. Kokonaisturvallisuuden sanasto. Viitattu 10.1.2025. https://turvallisuuskomitea.fi/wp-content/uploads/2018/02/Kokonaisturvallisuuden_sanasto.pdf

Tieteen termipankki 2025. Nimitys:resilienssi. Viitattu 22.4.2025. https://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Nimitys:resilienssi.

Toivonen, A. & Parhiala, K. 2024. (toim.) Sosiaali- ja terveydenhuollon laitoskiinteistöjen kriisinkestävyys. Suosituksia toimintojen jatkuvuuden kehittämiseen ja poikkeusolojen varautumiseen. Etelä-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskeskuksen julkaisuja 1/2024. Viitattu 1.3.2025. https://www.hus.fi/sites/default/files/202409/hus_sosiaalijaterveydenhuollon_laitoskiinteistojen_kriisinkestavyys_0.pdf.

Turvallisuuskomitea 2025. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia. Valtioneuvoston periaatepäätös. Valtioneuvoston julkaisuja 2025:1. Viitattu 1.3.2025. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/166024/VN_2025_1.pdf?sequence=4.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 2/2023. Viitattu 11.12.2024  https://tenk.fi/sites/default/files/2023-03/HTK-ohje_2023.pdf.

Verheul, M.L.M.I, & Dückers, M.L.A. 2020. Defining and Operationalizing Disaster Preparedness in Hospitals: A Systematic Literature Review. Prehospital and Disaster Medicine 35 (1), 61-68. Viitattu 22.4.2025 https://doi.org/10.1017/S1049023X19005181.

Wolf, L., Delao, A., Simon, C., Clark, P.& Burchill, C N. 2024. Ensuring Throughput: Development and Validation of Charge Nurse Competencies for United States emergency Care Settings. Journal of Emergency Nursing. 50 (2), 523-536. Viitattu 8.1.2025 https://doi.org/10.1016/j.jen.2024.02.009.

Liitteet

Liite 1. Häiriötilannehallinnan nykytilannetta kartoittava kysely
Liite 2. Kehittämistyöpajan teema-alueet
Liite 3. Kehittämistyöpajan palautekysely