Pohjois-Suomen Hoitotiedepäivät 25. – 26.9.2025

Tiivistelmät

Esipuhe

Hyvä Pohjois-Suomen hoitotiedepäiville osallistuja

Lämpimästi tervetuloa Pohjois-Suomen hoitotiedepäiville Rovaniemelle, arktiseen ja maantieteellisesti Euroopan suurimpaan kaupunkiin. Me Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden terveyspalvelut osaamisryhmässä toivotamme osallistujat tervetulleeksi päiville länsilappilaiseen tapaan teemalla ”Rohki hyää hoitoa. Näyttöön perustuva toiminta pitkien etäisyyksien alueilla”.  

”Rohki hyää hoitoa” pohjoisen murreilmaisuna viestii hoitotyön rohkeutta, vastuullisuutta ja inhimillisyyttä. Parhaassa hoidossa yhdistyvät rohkeus uudistua, sydämellinen välittäminen ja vahva ammattitaito. Rohki hyää hoitoa yhdistää pohjoisen omaleimaisen kulttuurin, yhteisöllisyyden ja periksiantamattomuuden laadukkaan ja välittävän hoitotyön ytimeen.

”Näyttöön perustuva toiminta pitkien etäisyyksien alueilla” on monin tavoin erittäin ajankohtainen teema. Se ajoittuu hyvinvointiyhteiskuntamme sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän murrosvaiheeseen, jossa etsitään ratkaisuja väestön ikääntymisen, kasvavien palvelutarpeiden ja rajallisten resurssien haasteisiin. Pitkät välimatkat, harva asutus ja erityisolosuhteet korostavat tarvetta kehittää palveluja, jotka perustuvat tutkittuun tietoon ja vaikuttaviin käytäntöihin.  

Yhteisön ja alueen näkökulmasta toiminta näyttöön perustuen vahvistaa luottamusta palveluihin ja tuo toivoa siitä, että laadukas näyttöön perustuva hoitotyö on mahdollista myös kaukana suurista keskuksista. Digitaaliset ratkaisut palveluissa, moniammatillinen yhteistyö ja yhteisöllisyys ovat avainasemassa. Sote-organisaatioiden ja palvelujärjestelmän näkökulmasta näyttöön perustuva toiminta tukee hoidon yhdenvertaisuutta, vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta. Se auttaa suuntaamaan voimavarat sinne, missä niistä on eniten hyötyä.  

Ammattilaisen näkökulmasta näyttöön perustuva toiminta varmistaa, että oma työ on ajantasaisen tiedon ja hyvien käytäntöjen mukaista myös silloin, kun resurssit ovat niukat ja työ tapahtuu pienissä yksiköissä tai etäpalveluiden varassa. Potilaalle ja asiakkaalle yksilötasolla näyttöön perustuva toiminta lisää turvallisuutta ja luotettavuutta. Viime kädessä jokaisella on oikeus siihen, että hoitopäätökset perustuvat tutkittuun tietoon, eivät sattumaan tai etäisyyksien aiheuttamiin rajoitteisiin. 

Pohjois-Suomen hoitotiedepäivien ohjelmaa laatiessamme olemme pitäneet tärkeänä edistää näyttöön perustuvaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa, levittää näyttöä ja tietoa käytännön kehittämishankkeista sekä hyvistä toimintatavoista. Iloksemme voimme todeta, että ohjelmasta välittyy hoitotieteellisen tutkimuksen merkityksen ja moniulotteisuuden lisäksi huikea osaaminen ja erilaisten näkökulmien rikkaus.  

Uusin tutkimus ja kehittämistyö sisältyy ohjelmaan monipuolisesti. Merkittävien pääluentojen lisäksi suullisia rinnakkaisesityksiä on 32 ja posteriesityksiä 26. Niissä tarkastellaan näyttöön perustuvaa osaamista hoitotyössä ja johtamisessa, ammattilaisten kliinistä osaamista, johtamisosaamista, koulutusta ja osaamisen kehittämistä, digitaalista osaamista, ikääntyneiden toimintakyvyn tukemista, terveyden, hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämistä sekä osaamista ja palveluita hyvinvointialueilla. Yhdessä nämä antavat entistä laajemman kuvan sosiaali- ja terveysalan tutkimuksista ja käytännön kehittämishankkeista. Erikoissessiona järjestetään paneelikeskustelu, jossa osallistujat alustavat aiheesta Tekoäly ja hyvinvoinnin analytiikka sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sydämellinen kiitos kaikille esittäjille panoksesta päivien toteuttamiseksi. 

Päivien järjestelyyn liittyy monia tehtäviä, joissa tarvitaan ihmisten välistä yhteistyötä ja luottamusta. Kiitämme kaikkia päivien järjestämiseen osallistuneita henkilöitä; omaa Lapin ammattikorkeakoulun henkilökuntaa, opiskelijoita sekä yhteistyökumppaneitamme. Kaikkien työpanos ja yhteistyö ovat olleet erinomaista.  Toivomme teille päiviin antoisia ja innostavia hetkiä, uusia kohtaamisia, keskusteluja sekä ideoita näyttöön perustuvan sosiaali- ja terveydenhuollon edistämiseksi yhdessä. 

Joulupukin virallisessa kotikaupungissa Rovaniemellä syyskuussa 2025 
Outi Mattila, Tuulikki Keskitalo ja Anniina Tohmola 
tieteellinen toimikunta 

Olemme kylmiä. Olemme kuumia.
Olemme sitkeitä ja elämme kiihkeästi.
Muovaamme, teemme ja innostumme.
Annamme tiedon kulkea, sillä yhdessä olemme enemmän.
Meillä on tahto kasvaa kaikissa olosuhteissa.
Olemme pohjoista tekoa.

Järjestämiseen osallistuneet

Vastuullinen järjestäjä
Lapin ammattikorkeakoulu Oy
Tulevaisuuden terveyspalvelut osaamisryhmä, Rovaniemi

Tieteellinen toimikunta
Outi Mattila (pj.), Tuulikki Keskitalo ja Anniina Tohmola

Organisaatiotoimikunta
Jenni Pyhäjärvi (pj.), Heidi Jaakola, Susanna Kantola, Hannele Kauppila, Henna Kivipuro, Saara Koho, Tiina Kovala, Heli Lohi, Hanna Lähde, Leena Periniva ja Seija Taattola

Kiitämme yhteistyöstä

  • Laerdal Medical, Juha-Pekka Laakso
  • Lapin hyvinvointialue, Leena Karjalainen
  • Tehy ry., Anne Pelkonen
  • Elämysravintola Santamus
  • Eskelisen Lapin Linjat
  • Lapin ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijat
  • Lapin koulutuskeskus REDU
  • Lapin yliopiston harjoittelukoulun musiikkiluokan oppilaat
  • LappiLove ohjelmapalvelut

Ohjelma torstai 25.9.2025

Päivän puheenjohtajana Seija Taattola, osaamispäällikkö, Lapin AMK

Klo 8.00–9.30 Lapin AMK, Jokiväylä 11 B

Ilmoittautuminen
Kahvitarjoilu pääaulassa (Lapin hyvinvointialue ja Lapin AMK tarjoavat)
Posteriesityksiin ja näyttelyihin tutustumista pääaulassa

Klo 9.30–10.00 Borealis-Sali

Tervetuloa Pohjois-Suomen Hoitotiedepäiville
Heidi Pyyny, osaamisaluejohtaja, Lapin AMK

Valtiovallan tervehdys 
Kaisa Juuso, ministeri, Valtioneuvosto  

Klo 10.00–10.45 Borealis-Sali

Keynote: Missä mennään näyttöön perustuvassa hoitotyössä?
Heidi Parisod, tutkimusjohtaja, Hoitotyön tutkimussäätiö sr  

Klo 10.45–11.00 Tauko, smoothietarjoilu pääaulassa

Klo 11.00–12.00 Rinnakkaisesitykset (tilat JÄKÄLÄ, HUURRE, KUURA, JÄNKÄ)

JÄKÄLÄ Showroom, Teema 1: Näyttöön perustuva osaaminen hoitotyössä ja johtamisessa
HUURRE A205, Teema 2: Kliininen osaaminen 
KUURA A206, Teema 3: Johtamisosaaminen sosiaali- ja terveysalalla
JÄNKÄ A142, Teema 4: Koulutus ja osaamisen kehittäminen

Klo 12.00–13.30 Lounastarjoilu tiloissa B321 ja B302 (sisältyy osallistumismaksuun)

Posteriesityksiin ja näyttelyihin tutustumista

Klo 13.30–14.00 Borealis-Sali

Keynote: Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatio
Anu Kaihlanen, erikoistutkija, THL 

Klo 14.00–14.30 Borealis-Sali

Keynote: Hoitotieteellinen tutkimus tässä ajassa
Maria Kääriäinen, professori, Oulun yliopisto 

Klo 14.30–15.00 Tauko

Kahvitarjoilu Simulaatiokeskus Aurorassa, B-talo 3 krs. (Tehy ry. ja Lapin AMK tarjoavat)
Lapin AMKin Simulaatiokeskus Auroraan tutustuminen 
Posteriesityksiin ja näyttelyihin tutustumista

Klo 15.00–16.00 Rinnakkaisesitykset 

JÄKÄLÄ Showroom, Teema 5: Digitaalinen osaaminen
HUURRE A205, Teema 6: Ikääntyneiden toimintakyvyn tukeminen
KUURA A206, Teema 7: Terveyden, hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistäminen
JÄNKÄ A142, Teema 8: Osaaminen ja palvelut hyvinvointialueilla

Klo 19.00–22.00 Iltatilaisuus, Elämysravintola Santamus, Napapiiri, Joulupukin Pajakylä.

Ohjelma perjantai 26.9.2025

Päivän puheenjohtajana Hannele Kauppila, osaamispäällikkö, Lapin AMK

Klo 8.00–9.00 Lapin AMK, Jokiväylä 11 B
Ilmoittautuminen 
Posteriesityksiin ja näyttelyihin tutustumista pääaulassa

Klo 9.00–14.30 Borealis-Sali

Klo 9.00–9.15 Osaamisen ja yhteistyön hengessä – järjestäjän aamutervehdys
Anne-Mari Järvelin, tutkimuspäällikkö, Lapin AMK

Klo 9.15–9.45 Hoitotyön kehittäminen Lapin hyvinvointialueella
Leena Karjalainen, hoitotyön johtaja, Lapin hyvinvointialue 

Klo 9.45–10.15 Hyvinvointia edistävien kestävien ratkaisujen TKI-toiminta Lapin AMKissa
Ulla Timlin, johtava tutkija, Lapin AMK 

Klo 10.15–10.45 Tauko
Smoothietarjoilu Simulaatiokeskus Aurorassa, B-talo 3 krs.
Posteriesityksiin ja näyttelyihin tutustumista

Klo 10.45–11.45 Paneelikeskustelu teemasta: Tekoäly ja hyvinvoinnin analytiikka sosiaali- ja terveydenhuollossa
Paneelin puheenjohtaja lehtori Marko Vatanen, Lapin AMK

Panelistit:
Sari Pramila-Savukoski, koulutuspäällikkö, Lapin AMK
Milla Immonen, yliopettaja, Lapin AMK
Ilkka Virtanen, erityisasiantuntija, Lapin hyvinvointialue
Nina Viiri, IT-projektipäällikkö, Lapin hyvinvointialue

Klo 11.45–12.45 Lounas, tilat B321 ja B302 (sisältyy osallistumismaksuun)
Posteriesityksiin ja näyttelyihin tutustumista
Parhaan posterin äänestys päättyy klo 12.45

Klo 12.45–13.15 Terveys saamelaiskulttuurisena ilmiönä
Hellevi Tervo, esh, TtT, Itä-Suomen yliopisto

Klo 13.15–13.45 Saamenkieliset sote-palvelut
Mirja Laiti, palvelupäällikkö, Lapin hyvinvointialue 

Klo 13.45–14.30 Päätöspuheenvuorot
Parhaan Pohjois-Suomen Hoitotiedepäivät 2025 -posterin palkitseminen
Tervetuloa Pohjois-Suomen Hoitotiedepäiville Ouluun 2027 Kirsi Koivunen, yliopettaja, TtT, Oamk
Lähtökahvit

Pääluentojen tiivistelmät

Missä mennään näyttöön perustuvassa hoitotyössä? 

Parisod, Heidi, TtT, th/sh, tutkimusjohtaja, Hoitotyön tutkimussäätiö sr, Suomen JBI yhteistyökeskus, WHO:n hoitotyön yhteistyökeskus 

Näyttöön perustuvan hoitotyön merkitys keskeinen

Potilaan ja asiakkaan näkökulmasta on keskeistä, että hoitotyö perustuu parhaaseen saatavilla olevaan tietoon eli näyttöön. Näyttöön perustuvan toiminnan tavoitteena on edistää laadukasta hoitotyötä ja varmistaa, että käytössä olevat hoitotyön menetelmät ja toimintatavat ovat vaikuttavia ja tarkoituksenmukaisia. Sen avulla voidaan karsia turhia, merkityksettömiä ja jopa haittaa aiheuttavia käytäntöjä sekä vähentää käytäntöjen perusteetonta vaihtelua. Tämä parantaa hoidon laatua ja potilasturvallisuutta sekä lisää potilas- ja asiakastyytyväisyyttä. (Jordan ym. 2019.) 

Näyttöön perustuvalla hoitotyöllä on myös yhteiskunnallista merkitystä. Kehittämällä hoitotyötä näyttöön perustuen ja mahdollistamalla hoitotyöntekijöiden laadukkaan hoidon toteuttaminen voidaan saavuttaa myös merkittäviä kustannussäästöjä (ks. esim. Demarré ym. 2015; Leistner ym. 2014; Slawomirski & Klazinga 2022). Lisäksi hoitotyön kehittäminen ja perustaminen ajantasaiseen näyttöön vahvistaa hoitotyöntekijöiden asiantuntijuutta ja hoitotyön yhteiskunnallista asemaa, tarjoaa mahdollisuuksia jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen ja tukee ammatillista autonomiaa. Kokemus oman alan arvostuksesta on yhteydessä muun muassa sairaanhoitajien haluun pysyä alalla. Näin näyttöön perustuva toiminta edistää myös alan veto- ja pitovoimaa. (Melnyk ym. 2021.) 

Näyttöön perustuvan hoitotyön tilanne Suomessa 

Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) on seurannut näyttöön perustuvan hoitotyön tilaa Suomessa vuodesta 2017 lähtien kansallisella, 3–4 vuoden välein toteutetulla kyselyllä. Viimeisin, vuonna 2024 toteutettu kansallinen kysely osoitti, että näyttöön perustuvan hoitotyön toteutumisessa on nähtävissä positiivisia merkkejä, mutta merkittäviä puutteita on yhä. Kyselyyn vastasi 1 262 kliinisissä toimivaa hoitotyöntekijää sekä hoitotyön asiantuntija- sekä johto- ja hallintotehtävissä toimivaa henkilöä eri puolilta Suomea. (Hotus 2025.) 

Verrattaessa vuoden 2024 tuloksia edelliseen vuonna 2021 toteutettuun kyselyyn voidaan havaita, että tulosten suunta on näyttöön perustuvan hoitotyön toteutumisen osalta positiivinen. Kuitenkin edelleen vuonna 2024 keskimäärin vain 43 % vastaajista arvioi näyttöön perustuvan hoitotyön toteutuvan omassa organisaatiossaan hyvin. Oma osaaminen arvioitiin pääosin hyväksi, erityisesti hoitotyön asiantuntijoiden keskuudessa, kun taas lähi- ja perushoitajien arviot olivat matalampia. (Hotus 2025.) 

Toimivat organisaatiotason tukirakenteet – kuten johdon tuki, yhtenäisten käytäntöjen kehittämisen, seurannan ja arvioinnin resurssit sekä osaamisen varmistamisen mekanismit – ovat edellytys näyttöön perustuvan hoitotyön toteutumiselle (Hotus 2024). Vuoden 2024 kyselyn tulosten mukaan johto- ja hallintotehtävissä toimivien arviot oman organisaationsa tukirakenteista olivat heikentyneet vuoden 2021 tuloksiin verrattuna, kun taas kliinisissä ja asiantuntijatehtävissä toimivat kokivat niiden pysyneen ennallaan tai parantuneen hieman. (Hotus 2025.) 

Parhaat arviot näyttöön perustuvan hoitotyön toteutumisesta ja tukirakenteista annettiin ennaltaehkäisevän terveydenhuollon yksiköissä ja yliopistosairaaloissa, joissa korostuivat vahva organisaatiokulttuuri, osaamisen kehittämisen käytännöt ja johdon tuki. Kotihoidossa ja muissa kuin yliopistollisissa sairaaloissa arviot olivat kriittisempiä, erityisesti näytön saatavuuden, osaamisen kehittämisen ja tuen riittävyyden osalta. (Hotus 2025.) 

Kansallisessa kyselyssä on seurattu myös Hotus-hoitosuositusten ja Näyttövinkkien tunnettuutta. Hotuksen materiaalien tunnettuus on lisääntynyt vuosien 2021–2024 aikana: Hotus-hoitosuositusten tunnettuus nousi 13–15 prosenttiyksikköä ja Näyttövinkkien 2,7–9,1 prosenttiyksikköä. Myönteinen kehitys näkyi myös lähi- ja perushoitajien keskuudessa, vaikka taso on yhä muuta henkilöstöä matalampi. (Hotus 2025.) 

Suunta oikea, mutta työtä jatkettava 

Tulokset tuovat esille, että näyttöön perustuvan hoitotyön edelleen kehittäminen edellyttää vahvempaa rakenteellista tukea ja pitkäjänteistä sitoutumista. Johtamisella ja organisaatioiden toimintakulttuurilla on ratkaiseva merkitys siinä, miten näyttöön perustuvuus saadaan osaksi arjen päätöksentekoa. Sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden omien rakenteiden vahvistamisen lisäksi näyttöön perustuvan hoitotyön vahvistaminen edellyttää myös monialaista kansallista yhteistyötä ja tukea näyttöön perustuvan hoitotyön mahdollistamiseksi. Myös hoitotyön koulutuksen rooli on keskeinen, jotta näyttöön perustuvan hoitotyön osaaminen on vahvaa jo ammattiin opiskelevien keskuudessa. Tämän edistämiseksi tulee myös huomioida riittävän vahvojen tukirakenteiden kehittäminen hoitotyön koulutuksen puolella (Immonen ym. 2025).     

Lähteet: 

Demarré L, Van Lancker A, Van Hecke A, Verhaeghe S, Grypdonck M, Lemey J, Annemans L, Beeckman D. 2015. The cost of prevention and treatment of pressure ulcers: A systematic review. International Journal of Nursing Studies 52(11):1754–1774. 

Hotus. 2024. Näyttöön perustuvien yhtenäisten hoitotyön käytäntöjen kehittäminen ja käyttöönotto. Käsikirja FinYHKÄ-toimintamallin käyttöön.

Hotus-käsikirja 2/2024. Kirjoittajat: Holopainen A, Siltanen H, Parisod H. Hoitotyön tutkimussäätiö. Saatavilla: www.hotus.fi 

Hotus. 2025. Näyttöön perustuvan hoitotyön ja sen tukirakenteiden toteutuminen Suomessa vuonna 2024. Hotus-raportti 1/2025. Kirjoittajat: Nyman J, Marin K, Parisod H. Hoitotyön tutkimussäätiö. Saatavilla: www.hotus.fi 

Immonen K, Tuomikoski AM, Mikkonen K, Oikarinen A, Ylimäki S, Parisod H, Mattila O, Kääriäinen M. 2025. Evidence-based healthcare competence of social- and healthcare educators: A cross-sectional study. Journal of Advanced Nursing 81(1):300–315.  

Jordan Z, Lockwood C, Munn Z, Aromataris E. 2019. The updated Joanna Briggs Institute model of evidence-based healthcare. International Journal of Evidence-Based Healthcare 17(1):58–71. 

Leistner R, Hirsemann E, Bloch A, Gastmeier P, Geffers C. 2014. Costs and prolonged length of stay of central venous catheter-associated bloodstream infections (CVC BSI): A matched prospective cohort study. Infection 42(1):31–36. 

Melnyk BM, Tan A, Hsieh AP, Gallagher-Ford L. 2021. Evidence-based practice culture and mentorship predict EBP implementation, nurse job satisfaction, and intent to stay: Support for the ARCC(©) model. Worldviews on Evidence-Based Nursing 18(4):272–281. 

Slawomirski L, Klazinga N. 2022. The economics of patient safety: From analysis to action. OECD Health Working Papers, No. 145. Oxford Professional Practice: Handbook of Patient Safety. Paris: OECD Publishing. 

Kulttuurinen näkökulma saamelaisten terveyteen

Tervo, Hellevi, esh, TtT 

Tässä esityksessä tarkastelen saamelaiskulttuurista hyvinvointikäsitystä ja kulttuuristen erityispiirteiden merkityksiä saamelaisten hyvinvoinnille. Esitys perustuu vuonna 2024 valmistuneeseen väitöskirjatutkimukseeni (Tervo 2024). Tutkimus toteutettiin Suomen saamelaisalueella tutkimuskumppaneiden ollessa Inarissa, Utsjoella ja Enontekiöllä vakituisesti asuvia saamelaisia. Tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, mistä asioista saamelaisten päivittäinen hyvinvointi muodostuu ja minkälainen merkitys kulttuurisilla erityispiirteillä on heidän hyvinvoinnilleen. Tutkimuksen keskeinen idea oli myös vahvistaa saamelaisten omaa näkökulmaa tutkimustiedon tuottamisessa. Menetelmäksi valitsin etnografisen lähestymistavan, mikä mahdollisti perehtymisen tutkimuskumppaneiden päivittäiseen elämään ja hyvinvointiin osana elämän kokonaisuutta.  

Tutkimuksen tulosten mukaan pohjoinen luontoympäristö on monella tapaa saamelaisten päivittäisen hyvinvoinnin ydintä. Tutkimuskumppanit kuvasivat luonnon eri osa-alueita fyysiseksi, henkiseksi ja hengelliseksi hyvinvoinnin lähteeksi. Luonnossa ihminen vapautuu, voi olla oma itsensä, voi testata rajojaan ja saa levon. Päivittäinen ulkona oleminen on välttämätöntä hyvinvoinnin kannalta. Hyvinvointi muodostuu myös pävittäisistä arjen toiminnoista; työstä ja erityisesti konkreettisesta fyysisestä tekemisestä. Perhe on tärkeä hyvinvoinnin osa-alue, samoin kuin sosiaalinen kanssakäyminen yhteisön sisällä yli valtakunnan rajojen. Hyvinvointia edistää vahvasti tunne pärjäämisestä, mahdollisuus olla vapaa ja päättää omista asioistaan sekä tasapaino itsensä ja ympäristönsä kanssa. Hyvinvoinnin tasapainon järkkyessä ajatellaan, että on olemassa korkeimmat voimat, joihin ihminen voi viime kädessä luottaa. 

Tutkimuksen tulosten mukaan saamelaiskulttuuriset erityispiirteet, kuten mahdollisuus ilmaista itseään omalla kielellä, pukeutuminen saamen pukuun ja perinteinen saamelainen ruoka liittyvät vahvasti hyvinvoinnin kokemukseen vahvistaen yksilön ja yhteistön identiteettiä ja turvallisuutta sekä mahdollistaen kulttuuriperinteen säilymisen ja siirtymisen sukupolvilta seuraaville.   

Tutkimusprosessin aiheeni myötä olen pohtinut hoitotyön keskeisiä periaatteita, niin lainsäädännön kuin eettisten periaatteiden pohjalta. Olen miettinyt myös yhteiskuntamme monikultturistumista ja sen asettamia haasteita kulttuurisensitiivisen hoitotyön kehittämiselle. Millä tavalla kulttuuri tulisi ikäänkuin luonnollisesti huomioiduksi käytännössä? Saamelaisilla on kulttuurinen erityisasema yhteiskunnassamme johtuen heidän alkuperäiskansastatuksestaan. Voidaan kysyä, minkä verran tämä on tiedostettu kehittämistyössä ja otettu huomioon hyvinvointipalveluja järjestettäessä. Kehittämistyöstä tehtyjen selvitysten mukaan keskeinen haaste on kieli- ja kulttuuritaitoisten osaajien puute (Arola 2021; Hiltula 2021, Miettunen 2021). Kysymys on ajankohtainen siitäkin syystä, että maailman muuttuessa saamelaisten asuinalue rajoittuu yhä vähenevässä määrin sinne, johon lainsäätäjät ovat heidän oikeuksiaan määritelleet. 

Tämä tutkimus on tehty edistämään hyvinvointi- palvelujen ja alan koulutuksen kehittämistyötä. Aihetta on tutkittu hyvin vähän ja tarkoituksena on ollut tarjota uutta näkökulmaa saamelaisten terveyttä ja hyvinvointia koskevaan tutkimustietoon. 

Lähteet:

Arola, L. 2021. Saamebarometri 2020- selvitys saamenkielisten kielellisten oikeuksien toteutumisesta. Oikeusministeriön julkaisuja. Selvityksiä ja ohjeita 2921:1. Helsinki: Oikeusministeriö. 

Hiltula, M. 2021. Sosiaali- ja terveysalan monialaiset osaamistarpeet Lapissa. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisuja 45. Rovaniemi: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. 

Miettunen, T. 2021. Saamenkielisen sosiaali- ja terveysalan henkilöstön koulutuksen nykytilanne ja kehittämistarpeet. Selvitys saamen kielten ja saamenkielisen opetuksen kehittämistyöryhmälle. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:18. Helsinki. 

Saamelaiskäräjät. 2020. Saamelaisten sosiaali- ja terveysalan kehittämisohjelma 2020–2023. www.samediggi.fi 

Tervo H. 2024. Terveys saamelaiskulttuurisena ilmiönä- etnografinen tutkimus saamelaisten hyvinvoinnista ja sen kulttuurisista merkityksistä. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto, Hoitotieteen laitos. 2024. 

Saamenkieliset sote-palvelut 

Laiti, Mirja, palvelupäällikkö, Saamenkieliset ja kulttuurinmukaiset palvelut, Lapin hyvinvointialue 

Kansallisessa lainsäädännössä saamelaisten oikeuden ytimen muodostaa perustuslaki ja saamen kielilaki turvaa perustuslaissa säädettyä saamelaisten oikeutta ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamen kielilakia sovelletaan myös Lapin hyvinvointialueeseen.  

Kielellisiä oikeuksia turvataan saamen kielilain lisäksi myös sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä annetulla lailla. Lapin hyvinvointialueella on em. lain nojalla erityisvastuu saamenkielisten palveluiden kehittämisen tukemisesta koko maassa ja Lapin hyvinvointialueen strategiassa yhtenä vaikuttavuustavoitteena on saamenkielisen väestön kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutuminen hyvinvointialueen toiminnassa.  

Lapin hyvinvointialueen saamenkielisiin palveluihin tulee rahoitus useita eri kanavia pitkin. Perusrahoituksesta osa määräytyy alueen saamenkielisen väestön asukkaiden määrän perusteella. Lisäksi STM myöntää vuosittain valtionavustusta saamenkielisten palveluiden turvaamiseksi ja kehittämiseksi ja oikeusministeriö myöntää toistaiseksi vuosittain valtionavustusta mm. kielikoulutukseen sekä tulkkaus- ja käännöskuluihin.  

Lapin hyvinvointialueella toimii saamenkielisten palveluiden kehittämisyksikkö, jonka vastuulla ovat muun muassa materiaalipankki, digipalveluiden kehittäminen, rahoitushaut, käännös- ja tulkkaustoimintaa sekä saamen kielen lautakunnan toimintaan liittyvät asiat. Saamenkielisten palveluiden suunnittelusta, koordinoinnista ja organisoinnista vastaa saamenkielisten ja kulttuurinmukaisten palvelupäällikkö. Työ on poikkihallinnollinen ja vastuualueena ovat kaikki sotepalvelut ja kaikki asiakasryhmät. Palvelupäällikkö huolehtii yhdessä kehittämisyksikön kanssa, että Lapin hyvinvointialueen toiminnassa lainsäädännölliset vaatimukset ja strategiaan asetetut tavoitteet täyttyvät. 

Pitkän ajan tavoitteena on saamenkielisten palveluiden palvelupolku kaikissa palveluissa, joka mahdollistaisi saamenkieliset palvelut niitä haluaville.  

Tällä hetkellä Lapin hyvinvointialueen palveluksessa on noin 100 saamenkielistä työntekijää, joka on 1,25 % hyvinvointialueen henkilöstöstä. Nämä työntekijät työskentelevät hajallaan eri työyksiköissä eri puolilla Lappia. Koska erilaisissa palveluissa on vain yksittäisiä saamenkielisiä työntekijöitä, toiminta on toistaiseksi kovin haavoittuva ja palveluita pystytään järjestämään vain osittain järjestämislain ja kielilain tarkoittamalla tavalla. Koulutuskyselyn perusteella hyvinvointialueella on paljon halukkuutta saamen kielen ja kulttuurin opiskeluun, mutta niukat määrärahat mahdollistavat vuosittain vain 1–2 henkilön kouluttamisen.  

Yhteenvetona totean, että saamenkieliset palvelut ovat osa hyvinvointialueen normaalia palvelutuotantoa ja saamenkielisten palveluiden järjestäminen noudattaa samoja strategisia linjauksia kuin hyvinvointialueen toiminta muutenkin. Saamenkielistä henkilöstöä on edelleen kovin vähän ja etenkin inarin- ja koltansaamenkielisiä työntekijöitä on vain muutama. Nykyresurssein pyritään kuitenkin kustannustehokkaaseen ja vaikuttavaan työhön kohdentamalla työntekijöiden osaamista oikein. Kehittäminen on yhteistyötä ja tarvitsemme yhteisen ymmärryksen ja tahtotilan siitä, miten kussakin palvelussa palvelunkäyttäjän kielelliset ja kulttuuriset oikeudet saadaan toteutettua.  

Rinnakkaisesitysten ohjelma

Torstai 25.9.2025 klo 11.00–12.00  

klo tila aihe esittäjä(t) puheenjohtaja 
 JÄKÄLÄ  Showroom Teema 1
Näyttöön perustuva osaaminen hoitotyössä ja johtamisessa  		 Sari Arolaakso 
11.00–11.15    Kokonaisvaltaista ja näyttöön perustuvaa gerontologista hoitotyötä – uudella Gerontologisen hoitotyön oppikirjalla osaamista koulutukseen ja työelämään   Tohmola Anniina ym.  
11.15–11.30    Hoitotyön lähiesihenkilöiden näyttöön perustuvan terveydenhuollon osaaminen: scoping katsaus   Koivunen Kirsi ym.   
11.30–11.45    Työterveyslääkäreiden ja työterveyshoitajien odotukset näyttöön perustuvan toiminnan johtamiselle työterveyshuollossa   Päätalo Kati ym.   
11.45–12.00    Hoitotyön johtajien näyttöön perustuvan hoitotyön osaaminen: kyselytutkimus Lapin hyvinvointialueella   Ylimäki Saija ym.   
 HUURRE  A205 Teema 2
Kliininen osaaminen    		 Panu Huczkowski 
11.00–11.15    Aivoverenkiertohäiriöt ensihoidossa – toimintamallin kehittäminen Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella   Härkönen Henna ym.  
11.15–11.30    Kuntoutuksen ammattilaisten osaaminen Oysin kuntoutusosastolla, selkäydinvammayksikössä sekä Oysin kirurgian, sisätautien ja lasten kuntoutuksessa   Klasila Satu ym.  
11.30–11.45    Geriatrian ja yleislääketieteen osastohoitotyön ammattilaisten kliinisen osaamisen arviointi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella   Sjöman Merja ym.  
11.45–12.00    Terveydenhuollon ammattilaisten kokemukset unen tukemisen lääkkeettömien menetelmien osaamisesta – Laadullinen järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus  
 		Kaikkonen Assi ym.     
klo tila aihe esittäjä(t) puheenjohtaja 
 KUURA  A206 Teema 3
Johtamisosaaminen sosiaali- ja terveysalalla   		 Outi Mattila 
11.00–11.15    Sosiaali- ja terveysalan johtamisosaamisen kompetenssit   Päätalo Kati ym.   
11.15–11.30    Etäjohtaminen kotisairaalassa: Haastattelututkimus ammattilaisten kokemuksista   Hakkarainen Mervi ym.  Esittäjä Härkönen Henna 
11.30–11.45    Hoitotyön osaamisen kehittämisen – ja johtamisen prosessi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella   Tuomikoski Annukka ym.   
11.45–12.00    Tulevaisuuden osaamistarpeet johtamis- ja kehittämistyössä sote-alalla   Mattila Outi   
 JÄNKÄ A142 Teema 4
Koulutus ja osaamisen kehittäminen   		 Tuulikki Keskitalo 
11.00–11.15    Verkkokoulutusintervention vaikutus terveydenhuollon ammattilaisten opiskelijaohjausosaamiseen    Paaso Päivi ym.      
11.15–11.30    Yhteiskehittämisellä kestävää osaamista saamelaisalueen sote-ammattilaisille SaamSote-hankkeessa Lappalainen Pirjo ym. 
Esittäjä Kiviniemi Liisa		 
11.30–11.45    Moniammatillisen koulutuskokonaisuuden toteuttaminen OYS Teho- ja valvontahoidon muuttaessa uuteen sairaalaan Suhonen Petra   
11.45–12.00    Tulevaisuuden koulutus- ja osaamistarpeet Suomen kotisairaalapalveluissa Isakov ym.   Esittäjä Härkönen Henna  

Torstai 25.9.2025 Klo 15.00–16.00     

klo tila aiheesittäjä(t) puheenjohtaja 
 JÄKÄLÄ Showroom   Teema 5
Digitaalinen osaaminen		 Anniina Tohmola 
15.00–15.15  Terveydenhoitajien digihyvinvointiosaaminen ja siihen yhteydessä olevat tekijät: poikkileikkaustutkimusMajava Noora  
15.15–15.30    Vanhustyön digimuutosprosessien johtaminen kuntoutumista edistävässä toiminnassa -verkkokoulutusKonola Biri ym.   
15.30–15.45    GeroDigiLead- Digimuutoksen johtaminen ikäihmisten palveluissa -hankeLotvonen Sinikka ym.   
15.45–16.00    Digitaalista gerontologisen hoitotyön mikro-oppimateriaalia jatkuvan oppimisen tueksi – GeroDigi hankkeen tulokset käyttöönHonkonen Teija ym.   
 HUURRE  A205   Teema 6
Ikääntyneiden toimintakyvyn tukeminen		 Eija Jumisko 
15.00–15.15  Hoitoalan ammattilaisten iäkkäiden kuntoutumista edistävän hoitotyön itsearvioitu osaaminenLotvonen Sinikka ym.  
15.15–15.30    Kotikuntoutuksen vaikutukset kotona asuvien ikääntyneiden fyysiseen toimintakykyyn: Seurantatutkimus perusterveydenhuollossaTeerikangas Marjaana ym.  
15.30–15.45    Ennakoivilla toimilla edistetään kotona asuvien ikäihmisten hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyäArolaakso Sari  
15.45–16.00    Toimintakyvyltään rajoittuneen asiakkaan ja potilaan edustamisesta ja asioiden hoitamisesta  Mattila Keijo  
klo tila aihe esittäjä(t) puheenjohtaja 
 KUURA  A206   Teema 7
Terveyden, hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistäminen 		 Henna Kivipuro 
15.00–15.15  Vanhempien kokemukset vertaisryhmätoiminnasta ja sen merkityksestä psykososiaaliseen hyvinvointiin ja osallisuuteen   Riipi Kaisa ym.  
15.15–15.30    Lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalun kehittäminen harvaanasutun Lapin perusterveydenhuoltoon   Sova Päivi ym.  
15.30–15.45    Yhteys ensihoitajien hyvinvoinnin ja työ- sekä potilasturvallisuuden välillä ensihoidossa Suomessa ja Ruotsissa: poikkileikkaustutkimus   Tikkanen Viivi ym.   
15.45–16.00    Uuden hoitoisuusmittarin kehittäminen teho- ja valvontahoitotyössä: potilasturvallisuuden ja henkilöstöresurssien optimointi   Karjula Elina   
 JÄNKÄ A142   Teema 8
Osaaminen ja palvelut hyvinvointialueilla   		 Jenni Konttila 
15.00–15.15  Terveydenhuollossa toteutettavien hackathonien hyödyt, haasteet ja kehittämistarpeet   Konttila Jenni  
15.15–15.30    Sosiaali- ja terveysalasta kiinnostuneiden työnhakijaprofiilit: uudistuvien polkujen kautta kohti monimuotoistuvaa työelämää Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella   Päätalo Kati ym.   
15.30–15.45    Ammattilaisten geneerisen osaamisen arviointi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella   Tuomikoski Annukka ym. 
Esittäjä Sjöman Merja 		 
15.45–16.00    Hyvinvointialueet kuntoutuspalvelujen järjestäjänä -monimenetelmällinen tutkimus palvelujen organisoinnista, resursseista ja palveluiden toimivuudesta   Elo Satu ym.   

 

Rinnakkaisesitysten tiivistelmät

Teema 1: Näyttöön perustuva osaaminen hoitotyössä ja johtamisessa

Kokonaisvaltaista ja näyttöön perustuvaa gerontologista hoitotyötä – uudella Gerontologisen hoitotyön oppikirjalla osaamista koulutukseen ja työelämään

Tohmola Anniina, TtT, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu; Matilainen Irmeli, TtM, lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu; Miettinen Tanja, TtM, lehtori, Savonia ammattikorkeakoulu

Tausta

Väestön ikääntyminen edellyttää vahvaa ja yhtenäistä osaamista sekä asiantuntijuutta gerontologisessa hoitotyössä. Gerontologinen hoitotyö korostaa ikääntyneen osallisuutta, voimavaroja, eettisyyttä sekä yksilöllistä ja kokonaisvaltaista tukea sitä tarvittaessa. Kansallisissa koulutussisällöissä – ja laajuuksissa on havaittu vaihtelua. Sen vuoksi tarpeena on koulutuksen yhdenmukaistaminen ja laadun kehittäminen.

Tarkoitus ja tavoitteet

Kehittämishankkeen tarkoituksena oli kuvata gerontologista hoitotyötä näyttöön perustuen ja asiakaslähtöisesti ja tuottaa tutkimusperustainen oppikirja korkeakoulutukseen ja ammattilaisille. Tavoitteena oli lisätä tietoa kokonaisvaltaisesta gerontologisesta hoitotyöstä sekä osoittaa osaamisen kehittyminen jatkuvan oppimisen polulla (EQF 6–8).

Menetelmät

Kehittämishanke toteutettiin yhteiskehittämisen menetelmällä kolmen asiantuntijan toimesta. Sisältöjä varten koottiin systemaattisesti tietoa ajankohtaisesta tutkimusnäytöstä, minkä lisäksi laadittiin käytännön läheisiä caseja ja muita oppimista tukevia esimerkkejä. Jatkuvan oppimisen osalta peilattiin kansainvälisiä ja kansallisia osaamistasoja.

Tulokset

Gerontologinen hoitotyö -oppikirja tarjoaa systemaattisen ja yhdenmukaisen koulutussisällön gerontologisesta hoitotyöstä. Läpileikkaavana teemana on asiakas- ja voimavaralähtöinen, näyttöön perustuva hoitotyön tietoperusta. Kohderyhmänä korkeakouluopiskelijat ja -opettajat, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset sekä gerontologiasta kiinnostuneet asiantuntijat ja päättäjät. Kirja soveltuu opetuksen, työelämän perehdytyksen ja urakehityksen tueksi urapolun eri vaiheissa rakentamaan osaamista perusosaamisesta syventävään asiantuntijuuteen.

Johtopäätökset

Gerontologinen hoitotyö tarvitsee vahvempaa näkyvyyttä ja arvostusta. Tulevaisuuden gerontologinen hoitotyö rakentuu monitahoiselle yhteistyölle ja uudelle, ikääntymistä arvostavalle ajattelulle. Osaamisen kehittäminen edellyttää arvostavaa keskustelua gerontologisesta hoitotyöstä sekä selkeitä koulutus- ja urapolkuja.

Hoitotyön lähiesihenkilöiden näyttöön perustuvan terveydenhuollon osaaminen: scoping katsaus 

Koivunen Kirsi, TtT, yliopettaja, Oulun amk; Kaakinen Pirjo, TtT, dosentti, Oulun yliopisto; Päätalo Kati, TtT, yliopettaja, Oulun amk; Mattila Outi, TtT, yliopettaja, Lapin amk; Oikarinen Anne, TtT, Oulun yliopisto; Jansson Miia, TtT, Oulun yliopisto; Mikkonen Kristina, TtT, professori, Oulun yliopisto; Pölkki Tarja, TtT, professori, Oulun yliopisto; Meriläinen Merja, TtT. dosentti, johtajaylihoitaja, Pohde

Tausta

Hoitotyön lähiesihenkilöiden näyttöön perustuvan terveydenhuollon (NPTH) osaaminen on tärkeää, jotta he osaavat osaltaan luoda NPTH:a tukevaa organisaatiokulttuuria sekä mahdollistaa organisaation rakenteiden ja riittävän resurssoinnin avulla näytön käyttöönotto ja NPTH:n toteutuminen sekä seurata ja arvioida toimintaa asetettujen strategisten tavoitteiden suuntaisesti.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tutkimuksen tarkoituksena oli scoping katsauksen avulla kartoittaa hoitotyön lähiesihenkilöiden NPTH osaaminen ja sitä mittaavat mittarit. Tavoitteena on tuottaa aikaisempaa tutkimustietoa kokoava katsaus hoitotyön lähiesihenkilöiden NTPH:n osaamisesta ja sen mittaamisesta johtamistyön, koulutuksen ja opetuksen, terveydenhuollon organisaatioiden ja työyhteisöjen kehittämistoiminnan sekä jatkotutkimusten tueksi.

Menetelmät

Haku tehtiin kesäkuussa 2021 ja sitä täydennettiin kesäkuussa 2022. Hakuja tehtiin CINAHL-, ProQuest-, Medline (Ovid), Scopus-, Web of Science- ja MedNar-tietokannoista sekä suomalaisesta Medic-tietokannasta. Katsaus toteutettiin JBI:n scoping katsausta koskevan metodologian mukaisesti. Kaksi tutkijaa arvioi itsenäisesti otsikot, tiivistelmät ja kokotekstiversiot sisäänottokriteerien mukaisesti. Valitut artikkelit taulukoitiin ja aineisto analysoitiin deduktiivis-induktiivisella sisällönanalyysilla.

Tulokset

Vuosina 1997–2022 julkaistuja artikkeleita oli yhteensä 3211. Katsaukseen otettiin mukaan 16 artikkelia. Vaikka hoitotyön lähiesihenkilöt suhtautuivat myönteisesti NPTH:oon, heillä oli puutteita NPTH:n käytännön toteuttamisessa. Artikkeleista löytyi 9 mittaria, jotka mittasivat eri osia NPTH:sta ja vain yksi mittari kohdistui hoitotyön johtajiin. Mikään mittareista ei kattanut järjestelmällisesti kaikkia NPTH:n osa-alueita.

Johtopäätökset

Hoitotyön lähiesihenkilöiden NPTH:n osaamisesta on vain vähän tietoa. On tärkeää ymmärtää NPTH:n merkitys terveydenhuollossa ja panostaa sen osaamisen kehittämiseen kaikilla johtajatasoilla. Ylemmän johdon tuki on hoitotyön lähiesihenkilöille olennaisen tärkeää, jotta lähiesihenkilöt voivat käyttää NPTH:a hoidon laadun ja potilaiden saamien hyötyjen varmistamiseksi.

Työterveyslääkäreiden ja työterveyshoitajien odotukset näyttöön perustuvan toiminnan johtamiselle työterveyshuollossa 

Päätalo Kati, TtT, yliopettaja, OAMK & Koivunen Kirsi, TtT, yliopettaja, tiimipäällikkö, opintovastaava, OAMK

Tausta

Näyttöön perustuvan toiminnan johtaminen on yksi sosiaali- ja terveysalan johtajien osaamiskompetensseista. Näyttöön perustuvan terveyshuollon mallin näkökulmasta johtamisen rooli korostuu etenkin näytön levittämisen ja implementoinnin vaiheissa. Organisaatioissa tarvitaan aktiivisesti johdettuja tukirakenteita ja –prosesseja näyttöön perustuvan toiminnan varmistamiseksi. Työterveyshuollon osalta tutkimusta on vielä vähäisesti. Asenteiden on todettu olevan myönteisiä, mutta selkeille ja helposti käytettäville ohjeistuksille sekä näyttöön perustuvaa toimintaa tukeville rakenteille on tarvetta.

Tarkoitus ja tavoitteet

Kuvata työterveyslääkäreiden ja työterveyshoitajien odotuksia näyttöön perustuvan toiminnan johtamiselle työterveyshuollossa.

Menetelmät

Aineisto (n=121) on kerätty osana kansallista kyselyä Näyttöön perustuva työterveyshuolto -tutkimushankkeessa vuosina 2020–2021. Kyselyn avoimessa kysymyksessä pyydettiin vastausta kysymykseen, millaista tukea toivoisit omalta esihenkilöltäsi näyttöön perustuvassa toiminnassa? Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla.

Tulokset

Työterveyslääkäreiden ja työterveyshoitajien odotukset näyttöön perustuvan toiminnan johtamiselle jakautuivat kolmeen pääkategoriaan: 1) osaamisen johtaminen työterveyshuollossa, 2) prosessien johtaminen työterveyshuollossa ja 3) näyttöön perustuvaa toimintaa tukeva henkilöstöjohtaminen työterveyshuollossa.

Johtopäätökset / Kehittämisehdotukset

Näyttöön perustuvan toiminnan tukemiseksi työterveyshuollon esihenkilöiden tulee panostaa henkilöstön osaamisen kehittämiseen. Näyttöön perustuva toiminta edellyttää henkilökohtaista ammatillista kehittymistä, riittävää kouluttautumista ja mahdollisuuksia osallistua tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Työyhteisötasolla olennaista on osaamista jakava kulttuuri ja esihenkilöiden toiminta esimerkkinä näyttöön perustuvassa toiminnassa myös työterveyshuollon palveluiden sisällön osaajana. Organisaatiotasolla on tärkeää tukea työtä selkeiden ohjeiden sekä yhdenmukaisten prosessien avulla ja myös varmistaa niiden mukainen toiminta käytännön työssä.

Hoitotyön johtajien näyttöön perustuvan hoitotyön osaaminen: kyselytutkimus Lapin hyvinvointialueella 

Ylimäki Saija, TtT, projektitutkija, Oulun yliopisto; Kanste Outi, TtT, professori, Oulun yliopisto; Keskitalo Tuulikki, KT, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu; Mattila Outi, TtT, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu

Tausta

Sosiaali- ja terveysalan (myöh. sote-ala) organisaatioiden eri tasoilla toimivilla hoitotyön johtajilla on merkittävä rooli hoitotyön ammattilaisten näyttöön perustuvan hoitotyön (NPH:n) osaamisen edistäjinä ja mahdollistajina. Hoitotyön johtajilla tulee olla osaamista NPH:stä ja sen johtamisesta, jotta he kykenevät edistämään sen toteuttamista sekä kehittämään sitä edistäviä tukirakenteita. NPH:n toteuttamisen on todettu edistävän hoidon laatua, potilasturvallisuutta ja kustannusvaikuttavuutta.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sote-alan hoitotyön johtajien NPH:n osaamisen nykytilaa ja kehittämistarpeita Lapin hyvinvointialueella. Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa sote-alan hoitotyön johtajien NPH:n osaamisen kehittämiseksi. Tutkimuksessa vastataan kysymykseen: Millainen on sote-alan hoitotyön johtajien NPH:n osaamisen nykytila ja kehittämistarpeet?

Menetelmät

Poikkileikkaustutkimuksen aineisto kerättiin Lapin hyvinvointialueen hoitotyön johtajina työskenteleviltä (n = 49) sote-alan hoitotyön johtajilta, esihenkilöiltä ja tiimivastaavilta helmi-maaliskuussa 2025 Webropol-kyselynä. Hoitotyön johtajat arvioivat NPH:n osaamista 5-portaisella Likert-asteikollisella EBHC-Comp-Managers-mittarilla (1 = erittäin heikko osaaminen – 5 = erinomainen osaaminen), joka oli kehitetty näyttöön perustuvan terveydenhuollon mallin viitekehyksen pohjalta. Aineisto analysoitiin kuvailevilla tilastomenetelmillä.

Tulokset

Hoitotyön johtajien NPH:n kokonaisosaaminen oli lähes kohtalaista (ka [keskiarvo] 2,84; SD [keskihajonta] 2,63–3,05) ja NPH:n osaaminen vaihteli näyttöön perustuvan terveydenhuollon eri osa-alueilla kohtalaisesta (ka 3,12) heikkoon (ka 2,08). Kohtalaista osaaminen oli tiedontarpeen tunnistamisessa (ka 3,12; SD 2,91–3,33), lähes kohtalaista tutkimustiedon tuottamisessa (ka 2,98; SD 2,71–3,24), näytön käyttöönotossa (ka 2,9; SD 2,72–3,22) ja johtajien roolissa (ka 2,93; SD 2,68–3,17). Heikkoa osaaminen oli tiedon tiivistämisessä (ka 2,08; SD 1,82–2,34) ja näytön levittämisessä (ka 2,24; SD 1,99–2,50).

Johtopäätökset

Hoitotyön johtajien NPH:n osaamisen kehittämistarpeita tunnistettiin jokaiselta näyttöön perustuvan terveydenhuollon osa-alueelta, joista merkittävimmät olivat tiedon tiivistämisen ja näytön levittämisen osa-alueilla. NPH:n turvaamiseksi hoitotyön johtajien NPH:n osaamiseen ja heidän osaamistaan tukeviin tukirakenteisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä hoitotyön johtajilla on keskeinen rooli NPH:n edistämisessä sekä toteuttamisen mahdollistamisessa hyvinvointialueilla.

Teema 2: Kliininen osaaminen

Aivoverenkiertohäiriöt ensihoidossa – toimintamallin kehittäminen Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella 

Härkönen Henna, TtM, väitöskirjatutkija, Oulun yliopisto; Juntunen Heikki, sh, ensihoidon asiantuntija, Pohde; Moilanen Mari, LT, ensihoidon asiantuntijalääkäri, Pohde; Annala Mirja, TtM, palvelualuejohtaja, Pohde; Jansson Miia, professori, Oulun yliopisto

Tausta

Akuutin aivoverenkiertohäiriön (AVH) hoidossa tärkeintä on nopea hoidon aloitus ja verenkiertoa estävän tukoksen avaaminen joko liuotushoidon, mekaanisen avauksen tai näiden yhdistelmän avulla. Akuutilla hoitopolulla esiintyviin viiveisiin voidaan vaikuttaa AVH-potilaiden tunnistamista tukevilla työkaluilla sekä hoitomenetelmän ja kiireellisyyden huomioivilla ennakkoilmoitus- ja kuljetusstrategioilla.

Tarkoitus ja tavoitteet

Hankkeen tarkoituksena oli kehittää toimintamalli aivoverenkiertohäiriön ensihoitoon sekä arvioida sen käyttöönottoa ja vaikutuksia. Tavoitteena oli tehostaa AVH:n ensihoidon työnkulkua ja potilaiden tarkoituksenmukaiseen hoitoon ohjautumista ja pääsyä. Hanke tuottaa tietoa uusien ja edistyksellisten toimintamallien käyttöönotosta, käytöstä ja vaikutuksista AVH-potilaan akuutilla hoitopolulla.

Menetelmät

Kehittämishanke toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa kartoitettiin ja vakioitiin lääkärihelikopterin turvalliset laskupaikat Pohjois-Suomen yhteistyöalueella, jotka tallennettiin FinnHEMSin ja Kenttäjohtamisen tietokantoihin. Toisessa vaiheessa valmisteltiin ensihoidon asiantuntijoiden toimesta ajantasaiseen tutkimustietoon ja alueelliseen tietoon perustuva toimintamalli AVH-potilaan ensihoitoon. Tämän jälkeen toimintamallista muodostettiin konsensus yhdessä hyvinvointialueiden ensihoidon ylilääkäreiden, neurologien ja neurointerventionalistien kanssa.

Tulokset

Hankkeen tuloksena syntyi toimintamalli, jossa otettiin käyttöön ohjeistus aivoverenkiertohäiriön tunnistamisesta, kaksi validoitua mittaria suurten suonen mekaanisesta avauksesta hyötyvien potilaiden tunnistamisesta ja ohjeistus ennakkoilmoituksen tekemiseen. Alueelliseen ensi- ja sairaalahoidon järjestäytymiseen, potilaan sijaintiin ja kiireellisyyteen perustuen muodostettiin maa- ja ilmakuljetusstrategia, joka tukee lääkärihelikopteritoiminnan kustannustehokasta hyödyntämistä. Käyttöönoton edistämiseksi toimintamallista julkaistiin digitaalinen toimintaohje- ja kortti sekä kuljetusstrategiaa tukevat kartat ensihoidon toiminnanohjausjärjestelmään. Lisäksi ensihoidon ammattilaisille luotiin verkkokurssi suoritusseurannalla ja järjestettiin yhteistyöaluetasoinen koulutuspäivä.

Toimintamallin arvioinnissa kuvataan käyttöönottoon vaikuttavia tekijöitä ja selvitetään vaikutuksia toimintaan, hoidon tuloksiin ja kustannuksiin.

Johtopäätökset / Kehittämisehdotukset

Hankkeessa kerätyn alustavan arviointitiedon pohjalta huomiota on kiinnitettävä toimintamallin jatkokoulutukseen, raportointikäytänteiden vakiinnuttamiseen sekä ensi- ja päivystyshoidon eri toimijoiden välisen yhteistyön edistämiseen. Jatkossa olisi myös tärkeä tarkastella sairaalan sisäistä työnkulkua AVH:n akuutilla hoitopolulla.

Kuntoutuksen ammattilaisten osaaminen Oysin kuntoutusosastolla, selkäydinvammayksikössä sekä Oysin kirurgian, sisätautien ja lasten kuntoutuksessa 

Klasila Satu, TtM, kliinisen hoitotyön asiantuntija, Pohde; Tuomikoski Annukka, dosentti, asiantuntijaylihoitaja, Pohde; Korolainen Katri, TtM, eMBA, hoitotyön johtaja, Pohde; Putila Pauliina, TtM, vastuuyksikköpäällikkö, Pohde; Säntti Tiia, ft YAMK, vastuuyksikköpäällikkö, Pohde; Alatalo-Keskitalo Jessica, sh Yamk, vastuuyksikköpäällikkö, Pohde; Aho Ritva, erikoissairaanhoitaja, vastuuyksikköpäällikkö, Pohde

Tausta

Kuntoutuksen moniammatillisen henkilöstön osaamisen kartoittaminen on tärkeää laadukkaiden ja asiakasturvallisten kuntoutuspalveluiden ja hoitotyön varmistamiseksi. Toimintakykyosaaminen on yksi tärkeimpiä osaamisalueita kuntoutuksen näkökulmasta. Kuntoutuksen ammattilaisilta vaaditaan uudenlaista osaamista työ- ja toimintakyvyn muutosten tunnistamiseen ja tukemiseen, kuntoutustarpeen varhaiseen tunnistamiseen sekä oikea-aikaiseen palveluohjaukseen. Palvelutarve kasvaa ikääntyvän väestön lisääntyessä ja työelämän vaatimusten kasvaessa työllistymisen vaikeutuessa, minkä vuoksi myös kuntoutuspalvelujärjestelmäosaaminen on erityisen tärkeää huomioida. Tämä tutkimus on osa Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen hoitotyön osaamisen kehittämisen – ja johtamisen prosessia.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida Oulun yliopistollisen sairaalan (Oys) kuntoutusosaston ja selkäydinvammayksikön hoitotyön ammattilaisten sekä Oysin kirurgian, sisätautien ja lasten kuntoutuksen yksiköiden fysio-ja toimintaterapeuttien osaamista. Tavoitteena on tuottaa tietoa osaamisen nykytilasta ja osaamisvajeista täydennyskoulutuksen suunnittelun sekä toimintalähtöisen työvuorosuunnittelun tueksi.

Menetelmät

Aineisto kerättiin kokonaisotannalla kaikilta Oysin kuntoutusosaston ja selkäydinvammayksikön hoitotyön ammattilaisilta (N=25) sekä Kirurgian ja Sisätautien kuntoutuksen fysioterapeuteilta (N=33) ja toimintaterapeuteilta (N=7) Webropol-kyselyillä syksyllä 2024 ja talvella 2025. Aineisto kerättiin kuntoutuksen yksiköihin tehdyillä kliinisen osaamisen mittareilla. Hoitotyön ammattilaisten mittari koostui 1) kuntoutumista edistävän hoitotyön laaja-alaisesta osaamisesta 2) sairaus-/toimenpidekohtaisesta osaamisesta, 3) yleisestä kliinisestä osaamisesta 4) infektioiden torjuntaan liittyvästä osaamisesta ja 5) lääkinnällisten laitteiden ja –tarvikkeiden käytön osaamisesta. Fysio- ja toimintaterapeuttien kliinisen osaamisen mittariin sisältyivät 1) toimintakyvyn arviointiosaaminen, 2) terapiaosaaminen, 3) apuvälineosaaminen, 4) kuntoutuksen suunnittelu- ja jatkokuntoutuksen koordinointiosaaminen, 5) lääkinnällisten laitteiden ja apuvälineiden käyttöosaaminen, 6) infektioiden torjuntaan liittyvä osaaminen sekä 7) geneerinen osaaminen.

Tulokset

Tulokset esitetään Pohjois-Suomen Hoitotiedepäivillä 2025.

Johtopäätökset/kehittämisehdotukset

Kuntoutuksen ammattilaisten osaamisen kartoituksella on saatu esille osaamisen taso ja kehittämistarpeet yksilö- ja yksikkötasolla. Kartoituksissa on tunnistettu eri asiantuntijuusalueiden syväosaajia, mikä lisää mahdollisuuksia osaamisen jakamiseen aiempaa laajemmin yli yksikkörajojen. Yksiköissä esihenkilöt tulevat hyödyntämään osaamiskartoitusten tuloksia koulutussuunnitelmissa ja perehdytyksessä. Koko kuntoutuksen alueella on voitu tunnistaa yhteisiä osaamisen kehittämisen tarpeita ja hyödyntää tätä esimerkiksi moniammatillisten osaamisen kehittämisen työpajojen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Geriatrian ja yleislääketieteen osastohoitotyön ammattilaisten kliinisen osaamisen arviointi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella 

Sjöman Merja, TtM, väitöskirjatutkija, kliinisen hoitotyön asiantuntija, Pohde; Tuomikoski Annukka, dosentti, asiantuntijaylihoitaja, Pohde; Määttä Tuula, TtM, vastuuyksikköpäällikkö, Pohde; Isaksson Virpi, TtM, palvelupäällikkö, Pohde; Alatalo Minna, TtM, hoitotyön johtaja, Pohde; Lavander Päivi, TtT, hoitotyön johtaja, Pohde

Tausta

Geriatrian ja yleislääketieteen osastohoitotyön ammattilaiset (sairaanhoitajat ja lähihoitajat) työskentelevät eri alueilla ja osastoilla Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella. Heidän osaamisensa määrittäminen ja arviointi ovat tärkeitä laadukkaan ja turvallisen hoidon toteutumiseksi. Tämä tutkimus on osa Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen hoitotyön osaamisen kehittämisen – ja johtamisen prosessia.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida geriatrian ja yleislääketieteen osastohoitotyön ammattilaisten kliinistä osaamista. Tavoitteena oli tuottaa tietoa osaamisen nykytilasta sekä osaamisvajeista täydennyskoulutuksen ja toimintalähtöisen työvuorosuunnittelun tueksi.

Menetelmät

Aineisto kerättiin kokonaisotannalla kaikilta geriatrian ja yleislääketieteen osastohoitotyön ammattilaisilta (N=132) Webropol-kyselyllä syksyllä 2024. Kyselyssä vastaajat vastasivat geriatrian ja yleislääketieteen osastohoitotyön kliinisen osaamisen –mittariin, joka oli kehitetty tätä tutkimusta varten ja se perustui kirjallisuuteen, hoitotyön ammattilaisten asiantuntijuuteen ja hoitosuosituksiin. Mittarille tehtiin asiantuntija-arviot (n=11). Mittari koostui 1) yleisestä kliinisestä osaamisesta, 2) sairaus-/toimenpidekohtaisesta osaamisesta, 3) infektioiden torjuntaan liittyvästä osaamisesta ja 4) lääkinnällisten laitteiden ja –tarvikkeiden osaamisesta.

Tulokset

Tulokset esitetään Pohjois-Suomen Hoitotiedepäivillä 2025.

Johtopäätökset / Kehittämisehdotukset

Geriatrian ja yleislääketieteen osastohoitotyön ammattilaisten kliinisen osaamisen arvioinnilla tunnistetaan olemassa oleva osaaminen ja luodaan pohjaa hoitotyön ammattilaisten tasalaatuiselle osaamiselle sekä hoitotyön osaamisen johtamiselle.

Terveydenhuollon ammattilaisten kokemukset unen tukemisen lääkkeettömien menetelmien osaamisesta – Laadullinen järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus  

Kaikkonen Assi, TtM, yliopisto-opettaja, Oulun yliopisto; Suonnansalo Petra, TtM, yliopisto-opettaja, Oulun yliopisto; Rantala Arja, TtT, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu; Tuomikoski Anna-Maria, TtT, asiantuntijaylihoitaja, Pohde; Kuivila Heli, TtT, yliopistonlehtori, Oulun yliopisto ;Huotari Sini, sh/TtM-opiskelija; Oikarinen Anne, TtT, yliopistonlehtori, Oulun yliopisto

Tausta

Krooninen unettomuus aiheuttaa haasteita niin yksilön terveydelle kuin yhteiskunnallekin sairauspoissaolojen ja terveydenhuoltokustannusten muodossa. Ensisijaisena hoitomuotona tulisi olla lääkkeettömät hoitomenetelmät, etenkin kognitiivis-behavioraaliset menetelmät, jotka on todettu vaikuttaviksi ja kustannustehokkaiksi. Potilaat kuitenkaan harvoin pääsevät suositusten mukaiseen hoitoon.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa ja kuvailla terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia unen tukemisen lääkkeettömin menetelmien osaamisesta. Tavoitteena oli systemaattisen katsauksen avulla syntetisoida aiempaa tutkimustietoa, jota voidaan hyödyntää terveydenhuollon ammattilaisten koulutustarpeiden tunnistamiseen lääkkeettömien hoitomenetelmiin liittyen sekä näyttöön perustuvan toiminnan kehittämiseen. Katsauksen tutkimuskysymys oli, millaisia kokemuksia terveydenhuollon ammattilaisilla on osaamisestaan unen tukemisen lääkkeettömien menetelmien käyttöön liittyen?

Aineisto ja menetelmät

Katsauksessa noudatettiin Joanna Briggs Instituutin menetelmiä laadulliselle systemaattiselle katsaukselle. Aineiston analyysi toteutettiin meta-aggregatiivisen lähestymistavan mukaisesti.

Tulokset

Katsaukseen sisällytettiin 16 laadullista alkuperäistutkimusta, joista saatiin 101 tutkimuskysymykseen sopivaa havaintoa, ja jotka luokiteltiin 25 luokkaan ja edelleen seitsemäksi syntetisoiduksi havainnoksi: (1) terveydenhuollon ammattilaiset tarvitsevat lisää koulutusta unen tukemiseen, (2) terveydenhuollon ammattilaisten asenteet ja rooli unen ja unihäiriöiden hoidossa, (3) unen arvioinnin ja lähetteen tekemisen osaaminen, (4) lääkkeettömien menetelmien käytön osaaminen, (5) kokemukset resurssien rajallisuuden vaikutuksista unihäiriöiden hoitoon, (6) osaaminen työskennellä potilaskeskeisesti, huomioiden omat kokemukset, (7) potilaiden odotusten hallinta: vaikutus terveydenhuollon ammattilaisten itseluottamukseen lääkkeettömien menetelmien käytössä.

Johtopäätökset

Tuloksia voidaan käyttää tukemaan terveydenhuollon ammattilaisten osaamista unihäiriöiden hoidossa ja lääkkeettömien hoitomenetelmien käytössä. Lääkkeettömiä hoitomenetelmiä voidaan hyödyntää vain, jos terveydenhuollon ammattilaiset saavat asianmukaista koulutusta ja tukea sekä organisaatio tarjoaa riittävät resurssit ja selkeät hoitopolut.

Teema 3: Johtamisosaaminen sosiaali- ja terveysalalla

Sosiaali- ja terveysalan johtamisosaamisen kompetenssit 

Päätalo Kati, TtT, yliopettaja, OAMK; Hipp Kirsi, TtT, tutkijayliopettaja, HAMK; Kanervisto-Jokinen Merja, HTM, tutkintovastaava, lehtori, TAMK; Koivunen Kirsi, TtT, yliopettaja, tiimipäällikkö, opintovastaava, OAMK; Mattila Outi, TtT, yliopettaja, Lapin AMK; Moisanen Kirsi, YTT, yliopettaja, KAMK; Niemistö Riku, YTL, yliopettaja, VAMK; Rouhelo Anne, KT, yliopettaja, koulutusvastaava, Turun AMK; Sinkkonen Merja, YTT, dosentti, yliopettaja, TAMK; Tikkanen Päivi, TtT, erityisasiantuntija, Savonia-AMK

Tausta

Sosiaali- ja terveysalan kompetensseja on koostettu (Mattila ym. 2023) kansallisessa SOTE-johtamisen Master -koulutusverkostossa (19 ammattikorkeakoulua). Tämä tutkimus jatkaa tätä tehtyä kehittämistyötä. Kompetensseilla viitataan ammattitaitoon ja -pätevyyteen sekä laajaan osaamiskokonaisuuteen, joka on yksilön tietojen, taitojen ja asenteiden yhdistelmä. Kompetenssien kehittäminen on tärkeää, jotta voidaan turvata työelämän tarpeisiin vastaava uudistuva johtamisosaaminen ja tätä tukeva alan johtamiskoulutus.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sosiaali- ja terveysalan johtamisosaamista kehittävissä master-koulutuksissa opiskelevien näkemyksiä sosiaali- ja terveysalan johtamisen kompetensseista. Master-opiskelijat toimivat erilaisissa työtehtävissä ja tuovat kompetenssien tarkasteluun ajankohtaista työelämän näkökulmaa.

Menetelmät

Aineistonkeruu toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa toteutettiin sähköinen kyselytutkimus. Tähän osallistui koulutusverkoston ammattikorkeakoulujen (n=17) sosiaali- ja terveysalan johtamisen ja kehittämisen master-opiskelijoita (n=336). Kyselyssä kysyttiin aiemmin määriteltyjen kompetenssien tärkeysjärjestystä. Lisäksi kyselyssä oli avoin kysymys, jossa oli mahdollisuus täydentää kompetensseja. Määrälliset tulokset analysoitiin kuvailevasti ja avoin kysymys laadullisesti. Tutkimuksen toisessa vaiheessa järjestettiin verkkotyöpaja (11/2024) sosiaali- ja terveysalan johtamista ja kehittämistä opiskeleville master-opiskelijoille (n=19) seitsemästä eri ammattikorkeakoulusta. Työpajan laadullinen aineisto kerättiin Miro-alustalle ja analysoitiin deduktiivista analyysiä soveltaen. Tuotettuun luokitteluun yhdistettiin samanaikaisesti tuotetun johtamisosaamista käsittelevän scoping-katsauksen tulokset. Tuotetut kompetenssit katselmoitiin ja niistä luotiin yhteinen asiantuntijakonsensus SOTE-johtamisen Master -koulutusverkoston teemaryhmän tapaamisessa (4/2025). Kompetenssien katselmointiin osallistui yhdeksän johtamisen master-koulutuksissa opettavaa ja ohjaavaa opettajaa seitsemästä eri ammattikorkeakoulusta.

Tulokset 

Analyysi tuotti yhdeksän kompetenssialueen mallin. Sosiaali- ja terveysalan johtamisen kompetenssialueet ovat: henkilöstöjohtamisen osaaminen, uudistava johtamisosaaminen, itsensä johtamisen osaaminen, strateginen johtamisosaaminen, yhteistyö- ja viestintäosaaminen, sosiaali- ja terveysalan asiantuntijaosaaminen, hallinnollinen osaaminen, vaikuttavuusosaaminen sekä talous- ja asiakkuusosaaminen.

Johtopäätökset / Kehittämisehdotukset 

Kompetenssit osoittavat sosiaali- ja terveysalalla vaaditun johtamisosaamisen sisällöllisen moniulotteisuuden. Henkilöstöjohtamisen osaamisen ja uudistava johtamisosaamisen tärkeys korostuivat. Tulevaisuuden osaamisvaatimusten näkökulmasta huomiota tulee kiinnittää vaikuttavuusosaamiseen sekä talous- ja asiakkuusosaamiseen. Kompetenssikuvasta voidaan hyödyntää johtamiskoulutusten arvioinnissa ja kehittämisessä.

Etäjohtaminen kotisairaalassa: Haastattelututkimus ammattilaisten kokemuksista 

Hakkarainen Mervi, TtM, palveluesihenkilö, Pohjois-Savon hyvinvointialue; Härkönen Henna, TtM, väitöskirjatutkija, Oulun yliopisto; Jansson Miia, professori, Oulun yliopisto; Kanste Outi, professori, Oulun yliopisto. 

Tausta

Kotisairaalatoiminta on Suomessa kehittyvä ja tulevaisuudessa yhä tärkeämpi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelu, jonka tavoitteena on mahdollistaa sairaalahoitoa vastaava hoito kotona. Toiminnan laajentuessa työtä tehdään yhä useammin yhden esihenkilön alaisuudessa eri paikkakunnilla, jolloin myös etäjohtaminen yleistyy. Tutkimustieto etäjohtamisesta sosiaali- ja terveyspalveluissa on vielä vähäistä ja erityisesti kotisairaaloista sitä on erittäin vähän.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ammattilaisten kokemuksia etäjohtamisen toteutumiseen vaikuttavista tekijöistä kotisairaalassa. Tavoitteena on tuottaa uutta tietoa etäjohtamisen toimintamallien ja rakenteiden kehittämiseksi kotisairaaloihin.

Menetelmät

Aineisto kerättiin syksyllä 2024 puolistrukturoituina ryhmä- ja yksilöhaastatteluina, joihin osallistui yhteensä 14 ammattilaista kahden hyvinvointialueen kotisairaaloista. Haastateltavia ryhmiä oli viisi (2–4 osallistujaa) ja lähiesihenkilöt (n=2) haastateltiin yksilöhaastatteluina. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.

Tulokset

Etäjohtamisen toteutumiseen vaikuttavia tekijöitä kotisairaalassa olivat esihenkilön ja työntekijöiden välinen dynamiikka, yhteiset ohjeet ja organisaation toimintamallit, työntekijöiden työskentelytavat ja osaaminen, tiimien itsenäisyys ja toimiva yhteistyö, esihenkilön ominaisuudet ja johtamistaidot sekä viestintä ja tiedon hallinta.

Johtopäätökset / Kehittämisehdotukset

Kotisairaalan etäjohtamisessa on olennaista kehittää yhtenäisiä rakenteita ja toimintamalleja, jotka tukevat johtamista laajoilla alueilla ja huomioivat eri työyksiköiden erityispiirteet. Tulevaisuudessa on keskeistä tutkia vuorovaikutus- ja viestintätapojen merkitystä sekä edistää menetelmiä, jotka vahvistavat työntekijöiden ja esihenkilöiden luottamusta ja yhteistyötä. Etäjohtaminen muuttaa perinteistä johtamista ja työntekoa, joten osaamisvaatimuksia ja osaamisen kehittämistä tulee myös tutkia ja edistää kotisairaalan toimintaympäristössä.

Hoitotyön osaamisen kehittämisen – ja johtamisen prosessi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella 

Tuomikoski Annukka, Dosentti, asiantuntijaylihoitaja; Sneck Sami, TtT, asiantuntijaylihoitaja; Meriläinen Merja, Dosentti, johtajaylihoitaja; Karsikas Eevi, TtT, projektipäällikkö; Erholtz Maria, TtM, kliinisen hoitotyön asiantuntija (kha); Karjula Elina, TtM, kha; Klasila Satu, TtM, kha, Komulainen Hanna, TtM, väitöskirjatutkija, kha; Sjöman Merja, TtM, väitöskirjatutkija; Hakala Mervi, TtT, kha, Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue

Tausta

Hoitotyön ammattilaisten osaamisen kehittämisen avulla voidaan edistää alan veto- ja pitovoimaa, turvata osaava työvoima, selvitä henkilöstön vaihtuvuudesta ja eläköitymistä sekä kehittää vaikuttavia uusia palvelurakenteita ja toimintaprosesseja hyvinvointialueille. Myös Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen strategian (2022) mukaan henkilöstön osaamisen tunnistamisella ja kehittämisellä tavoitellaan henkilöstön saatavuuden riittävyyttä.

Osaamisen kehittäminen on jatkuva prosessi, jonka tarkoituksena on edistää organisaation strategian mukaista osaamisen tunnistamista, määrittämistä, hankkimista, arviointia, kehittämistä, ennakointia ja hyödyntämistä tehokkaasti organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi. Osaamisen tunnistaminen sisältää henkilöstön ydinosaamisen ja olemassa olevan osaamisen selvittämisen sekä mahdollisten osaamisvajeiden tunnistamisen. Osaamiskartoitus on yksi menetelmä organisaatiossa tarvittavan osaamisen määrittelyssä ja osaamisen eri tasojen selvittämisessä.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tutkimusprojektin tarkoituksena oli kehittää Pohteelle hoitotyön osaamisen ja kehittämisen toimintamalli. Tavoitteena on tuottaa tietoa osaamisen nykytilasta ja osaamisvajeista täydennyskoulutukseen sekä toimintalähtöisen työvuorosuunnittelun tueksi.

Menetelmät

Toimintamalli on kehitetty yhteistyössä alueen koulutusorganisaatioiden ja Pohteen hoitotyön asiantuntijoiden kesken. Osaamisenmittarit kehitettiin osaamiskeskuksittain tai toimialueittain osallistaen kehittämiseen alueen hoitotyön asiantuntijoita. Jokaisen mittarin kehittämisen työryhmään nimettiin projektipäällikkö ja asetettiin ohjausryhmä ja työryhmä. Osaamismittarit kehitettiin kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa mittarien teoreettiset taustat ja väittämät muodostettiin työryhmän toimesta tutkimusnäyttöön ja kliiniseen kokemukseen perustuen. Toisessa vaiheessa asiantuntijapaneeli arvioi mittarin sisällönvaliditeettia ja kolmannessa vaiheessa mittarin reliabiliteettia ja validiteettia testattiin pilottiaineistolla. Aineisto kerättiin useassa osassa osaamiskeskuksittain tai toimialueittain kokonaisotannalta kaikilta hoitotyön ammattilaisilta Webropol-kyselyllä vuosien 2023–2024 aikana. Mittarit ovat itsearviointimittareita. Aineisto analysoitiin monimuuttaja menetelmillä.

Tulokset

Hoitotyön osaamisen kehittämisen ja johtamisen toimintamalli, joka pitää sisällään kliinisen osaamisen mittarit eri osaamis- ja toimialueille. Osaamisen arvioinnilla on saatu esille osaaminen ja osaamisen vajeet. Kehitettyjä osaamisväittämiä hyödynnetään perehdytyksessä ja opiskelijaohjauksessa sekä toimintalähtöisessä työvuorosuunnittelussa.

Johtopäätökset

Hoitotyön ammattilaisten kliinisen osaamisen arviointi on tärkeää, jotta turvataan laadukas ja turvallinen hoito sekä hoitotyön resurssit voidaan kohdentaa oikein.

Tulevaisuuden osaamistarpeet johtamis- ja kehittämistyössä sote-alalla 

 Mattila Outi, TtT, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu & Rasa Marjukka, YTT, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu

Tausta

Johtamisen ja kehittämisen osaamistarpeet sosiaali- ja terveysalalla (sote) muuttuvat jatkuvasti, erityisesti sote-uudistuksen toimeenpanon myötä. Tämä korostaa alan johtajien roolia ja osaamista palveluiden kehittäjänä. Alalla tarvitaan uudistuvaa johtamisosaamista, jatkuvaa oppimista ja sitoutumista monialaiseen yhteistyöhön. Myös koulutusorganisaatiot ovat kiinnostuneita tulevaisuuden osaamistarpeista, sillä koulutuksen uudistaminen on keskeistä osaamisen varmistamiseksi. Johtamiskoulutuksella on tärkeä rooli muutosjohtamisen kehittämisessä.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työelämän asiantuntijoiden näkemyksiä sote-alan johtamis- ja kehittämistyön keskeisten osaamistarpeiden muutoksista sekä kuvata geneeristä osaamista vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteena oli tuottaa ennakointitietoa osaamistarpeista muuttuvassa, integroitua johtamisosaamista edellyttävässä toimintaympäristössä.

Tutkimuskysymykset olivat: 1. Miten asiantuntijat arvioivat osaamistarpeiden muuttuvan johtamis- ja kehittämistyössä sote-alalla vuoteen 2030 mennessä? 2. Millaisia ovat tulevaisuuskuvat geneerisestä osaamisesta johtamis- ja kehittämistyössä sote-alalla vuonna 2030?

Menetelmät

Aineisto kerättiin huhtikuussa 2023 Webropol-kyselyllä, joka perustui kirjallisuudessa tunnistettuihin osaamistarpeisiin. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat asiantuntijat, jotka toimivat kehittämis-, lähiesihenkilö- tai johtamistehtävissä yhdellä hyvinvointialueella. Kysely lähetettiin 600 asiantuntijalle hyvinvointialueen välityksellä, ja siihen vastasi 108 henkilöä. Aineisto analysoitiin sekä määrällisellä että laadullisella sisällönanalyysillä. Ensimmäisessä vaiheessa tunnistettiin osaamistarpeet, joiden merkityksen arvioitiin kasvavan eniten vuoteen 2030 mennessä. Toisessa vaiheessa muodostettiin kolme tulevaisuuskuvaa geneerisestä osaamisesta sote-alan johtamis- ja kehittämistyössä.

Tulokset

Työelämän asiantuntijat arvioivat johdonmukaisesti, että osaamistarpeet lisääntyvät merkittävästi kaikilla arvioiduilla johtamis- ja kehittämistyön osa-alueilla vuoteen 2030 mennessä. Keskeisiä geneerisen osaamisen tulevaisuuskuvia ovat:

  • Tulevaisuusorientoitunut tiedolla johtaminen ja kehittäminen,
  • Henkilöstön veto- ja pitovoimaa edistävä johtaminen,
  • Eettisen toimintakulttuurin johtaminen ja kehittäminen

Näiden merkityksen arvioidaan kasvavan huomattavasti sosiaali- ja terveysalalla.

Johtopäätökset

Kasvavien työelämän osaamistarpeiden analysointi ja niihin vastaaminen on koulutus- ja työelämäorganisaatioiden yhteinen etu, ja sitä tulisi edistää yhteistyössä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää osaamisen ennakoinnissa ja koulutuksen kehittämisessä. Ennakointitiedon hyödyntäminen varmistaa, että koulutus vastaa tulevaisuuden työelämän tarpeita ja tukee urapolkujen rakentumista parhaalla mahdollisella tavalla.

Teema 4: Koulutus ja osaamisen kehittäminen

Verkkokoulutusintervention vaikutus terveydenhuollon ammattilaisten opiskelijaohjausosaamiseen  

Paaso Päivi, TtM-opiskelija, Oulun yliopisto; Juntunen Jonna, TtM, yliopisto-opettaja, Oulun yliopisto; Oikarainen Ashlee, TtT, post-doc tutkija, Oulun yliopisto; Tuomikoski Anna-Maria, TtT, dosentti, post-doc tutkija, asiantuntijaylihoitaja, Pohde, Oulun yliopisto; Lithovius Eevaleena, TtM, osaamiskoordinaattori, Pohde; Tähtinen Tanja, TtM, osaamiskoordinaattori, Pohde; Mikkonen Kristina, TtT, professori, Oulun yliopisto

Tausta  

Terveydenhuollon ammattilaisilla on merkittävä rooli terveysalan opiskelijoiden ammattitaitoa edistävän harjoittelun ohjauksessa. Onnistunut opiskelijaohjaus edellyttää terveydenhuollon ammattilaiselta opiskelijaohjausosaamista, johon sisältyy ohjaajan ominaisuudet, ohjaajan motivaatio, ohjauskäytännöt ja -resurssit, reflektiivinen ohjaus, tavoitteellinen ohjaus, kehittävä palaute, opiskelijalähtöinen arviointi, kulttuuriset taidot, kulttuurinen herkkyys ja tietoisuus sekä kulttuurinen vuorovaikutus ja turvallisuus. Ohjaajakoulutusinterventioilla on mahdollista vahvistaa terveydenhuollon ammattilaisten opiskelijaohjausosaamista.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida eurooppalaisen opiskelijaohjausmallin pohjalle kehitetyn verkkokoulutusintervention vaikutusta terveydenhuollon ammattilaisten opiskelijaohjausosaamiseen sekä kuvailla heidän tyytyväisyyttään ja kokemuksia intervention toteutuksesta. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää kehitettäessä opiskelijoiden ohjausta, opiskelijaohjaajien osaamista ja verkkokoulutusinterventioita.

Menetelmät

Kvasikokeellisen interventiotutkimuksen vaikuttavuutta arvioitiin ennen-jälkeen-tutkimusasetelmalla, jossa tutkittavat toimivat itsensä verrokkeina. Opiskelijaohjausosaamista arvioitiin Opiskelijaohjausosaaminen (MCI)- ja Kulttuurinen osaaminen opiskelijaohjauksessa (MCCI)-mittareilla. Tutkimusjoukko muodostui verkkokoulutusintervention suorittaneista terveydenhuollon ammattilaisista (n=56). Aineisto analysoitiin tilastollisilla menetelmillä ja avoimet kysymykset narratiivisella analyysimenetelmällä.

Tulokset

Opiskelijaohjausverkkokoulutuksella oli tilastollisesti merkitsevä positiivinen vaikutus terveydenhuollon ammattilaisten opiskelijaohjausosaamiseen lukuun ottamatta kulttuurinen herkkyys ja tietoisuus -osaamisaluetta. Vastaajista 92,8 % oli tyytyväisiä koulutukseen. He kokivat koulutuksen vahvistaneen aikaisempaa osaamista ja antaneen uusia näkökulmia. Verkko-oppimisympäristö koettiin pääosin selkeäksi ja hyväksi. Vastaajat toivoivat konkreettisia ohjeita avuksi käytännön ohjaustilanteisiin, yhdessä oppimista ja oppimista syventävää jatkokoulutusta.

Johtopäätökset

Terveydenhuollon ammattilaisten opiskelijaohjausosaamista tulisi jatkuvasti kehittää. Perustason opiskelijaohjauskoulutuksen lisäksi tarvitaan syventävää koulutusta, joka parantaa opiskelijaohjaajien kykyä arvioida ja tukea opiskelijan oppimisprosessia sekä vahvistaa kulttuurista osaamista. Jatkossa olisi tärkeää tutkia tarkemmin millaiset koulutusinterventiot parantaisivat opiskelijaohjaajien vuorovaikutustaitoja ja miten osaamisen kehittyminen ilmenee opiskelijaohjauksen toteutuksessa.

Yhteiskehittämisellä kestävää osaamista saamelaisalueen sote-ammattilaisille SaamSote-hankkeessa 

Lappalainen Pirjo, Toimintaterapeutti (yamk), Lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu; Kiviniemi Liisa, TtT, Yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu; Nevalainen Kaija, THM, Oulun ammattikorkeakoulu; Scroderus Mira, Sosiologi (Diplom-Soziologin), Lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu; Tapio Tarja, YTT, TKI-asiantuntija, Oulun ammattikorkeakoulu

Saamelaiskulttuuria tuntevista sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista on pulaa lapsiperheiden, ikäihmisten ja psykososiaalisen tuen palveluissa. Kulttuurisensitiivisen täydennyskoulutuksen yhteiskehittäminen saamelaisten sosiaali- ja terveyspalveluille (SaamSote) -hanke vastaa osaltaan tunnistettuun tarpeeseen uudenlaisella koulutustarjonnalla.

Hankkeessa suunnitellaan ja tuotetaan monimuotoisissa oppimisympäristöissä toteutettavia opintokokonaisuuksia yhdessä saamelaisia kulttuureja ja yhteisöjen erityispiirteitä tuntevien kulttuuriasiantuntijoiden ja sote -alan työntekijöiden kanssa. Oleellista opintokokonaisuuksien kehittämisessä on ollut yhteiskehittäminen, jonka perusta on uuden, yhteisen ymmärryksen rakentaminen saamelaiskulttuuriin liittyvää tietoa ja kokemuksia jakamalla.

Konferenssiesityksen tarkoitus on kuvata Saamsote hankkeessa toteutunutta yhteiskehittämistä kulttuuriasiantuntijoiden, sote-alan työntekijöiden ja Oulun ammattikorkeakoulun hanketoimijoiden kesken.

Toimiva viestintä ja avoimuus ovat tuloksellisen yhteiskehittämisen osatekijöitä. Tarvitaan luovuutta edistävää, luottamuksellista ja kulttuurisesti turvallista ilmapiiriä, jotta moniäänisyys toteutuu kehittämisessä. SaamSote-hankkeessa tutustumiseen ja yhteisiin keskusteluihin käytettiin aikaa luottamuksen ja ammattikorkeakoulutoimijoiden kulttuurituntemuksen ja -ymmärryksen rakentamiseksi.

Hankkeessa hyödynnettiin monimuotoisia ja osallistavia menetelmiä sekä dialogista lähestymistapaa. Yhteiskehittämisen menetelmiä toteutettiin ideointityöpajoissa ja tulevaisuussuuntautuneiden työtapojen avulla. Kehittämisessä huomioitiin olemassa olevat alueelliset ja paikalliset hyvät käytännöt sekä tulevaisuuden kehittämistarpeet. Tiedon rakentamisessa hyödynnettiin sekä kokemus- että tutkimustietoa. Uutta tietoa sekä ymmärrystä syntyi koko yhteiskehittämisprosessin ajan.

Yhteiskehittämisen tuloksena ovat tutkimusnäytön, kulttuurisen ymmärryksen ja pedagogisen kehittämisen tuloksena syntyneet jatkuvan oppimisen opintokokonaisuudet. Alkuperäiskansoihin ja saamelaiskulttuuriin liittyvä tutkimus ja ilmiöt linkittyvät kokonaisuuteen. Opintokokonaisuudet mahdollistavat työn ohessa opiskelun ajasta ja paikasta riippumattomasti.

Kulttuurisidonnainen yhteiskehittäminen vaatii aikaa, avoimuutta ja asettumista ei-tietämisen positioon. Keskeisiä ovat myös ammattikorkeakoulutoimijoiden vierailut saamelaisalueella, jotta ihmisten elämis-, kulttuuri ja toimintaympäristöt hahmottuvat konkreettisemmin. SaamSote-hankkeen tulosten osalta tärkeää on varmistaa kulttuurinen hyväksyntä ja tulosten kestävyys, jotta opintokokonaisuuksien ydintieto säilyy pitkällä aikavälillä vaikuttavana. Ammattikorkeakoulut ovat sitoutuneet edistämään kulttuurisensitiivistä täydennyskoulutusta sote-alan ammattilaisille ja tarjoamaan opintokokonaisuuksia osana avoimen ammattikorkeakoulun opetustarjontaa.

Moniammatillisen koulutuskokonaisuuden toteuttaminen OYS Teho- ja valvontahoidon muuttaessa uuteen sairaalaan 

Karjula Elina, sh, TtM, kliinisen hoitotyön asiantuntija, OYS, Pohde & Suhonen Petra, sh, opetushoitaja, OYS, Pohde

Tausta

OYS:n vastasyntyneiden, lasten ja aikuisten teho- ja valvontahoito muutti uuteen sairaalaan 6.11.2024. Samalla useita fyysisesti erillisiä toimipisteitä yhdistyi. Uusin tiloihin suunniteltu moduulimallinen tilaratkaisu vaati myös toimintamallin ja -kulttuurin suuren muutoksen. Teho- ja valvontaosastojen muutto on kriittinen sekä potilas-, että työturvallisuuden näkökulmasta. Potilaiden hoito ei voi keskeytyä ja hoidon on jatkuttava saumattomasti uusissa tiloissa. Henkilökunnalla täytyy olla tilat ja osaaminen hallussa uusiin tiloihin muutettaessa. Tämä loi haasteen muuttoon valmistautumiseen ja henkilökunnan kouluttamissuunnitelman laatimiseen.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tarkoituksena oli laatia kattava muuttokoulutuskokonaisuus, jossa henkilökunta koulutetaan tilojen, logistiikan ja uusien toimintaprosessien hallintaan sekä uusien laitteiden ja uuden teknologian käyttöön, jotta potilas- ja työturvallisuus varmistetaan sekä muuton aikana, että heti sen jälkeen. Tavoitteena oli sujuva siirtymä, jossa henkilökunta kokee olevansa osa muutosta ja omaavansa tarvittavat taidot tehokkaaseen ja turvalliseen työskentelyyn uusissa tiloissa.

Menetelmät

Koulutus suunniteltiin moniammatillisesti case eli tapauskoulutuksina. Aikataulun ja resurssien pohjalta suunniteltiin 4 tunnin koulutukset pienryhmissä (10–14 osallistujaa). Opetushoitajat koordinoivat koulutuksia. Kouluttamista varten rekrytoitiin 10 hengen kouluttajaryhmät ja heille pidettiin 2 päiväinen koulutus. Lisäksi he osallistuivat organisaation yhteisiin muuttokoulutuksiin. Syksyllä 2024 järjestettiin 7 viikon aikana 25–27 case-koulutusta. Koulutuksen aikana jokainen kiersi 4 eri casea pienryhmissä. Caset sisälsivät uusien tilojen ja toimintojen sekä uuden teknologian opettelua, potilassiirtoja ja kriittisiä toimintoja kuviteltujen potilastapauksien avulla. Case-koulutusten lisäksi järjestettiin tilakävelyt, Amazing Race -tyyppinen tilasuunnistus ja MET-hoitajien koulutukset.

Tulokset
Koko henkilökunta koulutettiin ennen muuttoa. Henkilökunta koki, että yksikön toiminta hahmottui koulutuksessa ja heillä oli varmempi olo tulevaa muuttoa ajatellen. Koulutuksen myötä he saivat tarvittavat taidot potilasturvalliseen työskentelyyn uusissa tiloissa. Kouluttajat toimivat keskeisinä henkilöinä tukemassa henkilökuntaa sekä muuton aikana, että sen jälkeen.

Johtopäätökset/ Kehittämisehdotukset

Koulutuskokonaisuuden huolellinen suunnittelu ja jäsentely edisti onnistunutta oppimista ja vähensi muuttoahdistusta. Koulutusmalli madalsi kynnystä omaksua uusia toimintamalleja. Vakavilta vaaratapahtumilta vältyttiin ja potilas- ja työturvallisuus säilyi sekä muuton aikana, että sen jälkeen. Case-pohjainen koulutuskokonaisuus osoittautui toimivaksi tavaksi kouluttaa iso henkilöstö omaksumaan uudet tilat ja toiminnot. Vastaavanlaista mallia voi hyödyntää muissakin muutokseen liittyvissä koulutuksissa.

Tulevaisuuden koulutus- ja osaamistarpeet Suomen kotisairaalapalveluissa 

Isakov Terhi-Maija, FT, projektitutkija, Oulun yliopisto; Härkönen Henna, TtM, väitöskirjatutkija, Oulun yliopisto; Jansson Miia, TtT, professori, Oulun yliopisto.

Tausta

Terveydenhuollon palvelut ovat ikääntymisen, kasvavien terveysongelmien sekä toisaalta digitalisaation tuomien uusien mahdollisuuksien myötä murroksessa. Palveluiden monipuolistuminen laajentaa ammattilaisten rooleja ja vastuita, lisäten tarvetta käytännön tarpeita tukevalle koulutukselle ja työvoiman kehittämiselle. Kotisairaala on kasvava ja kehittyvä kotiin annettavien palveluiden muoto Suomessa, jossa asiakkaille tarjotaan lyhytaikaista sairaalatasoista hoitoa kotiin. Asiakaslähtöisen ja korkealaatuisen palvelun turvaamiseksi on tärkeää määritellä, tukea ja arvioida tulevaisuuden kotisairaalan ammattilaisten koulutus- ja osaamistarpeita.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kotisairaalan tulevaisuuden koulutus- ja osaamistarpeita terveydenhuollon hallinnon ja johtajien näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa kattavan kotisairaalan osaamiseen perustuvan viitekehyksen määrittelemiseksi.

Menetelmät

Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisesti. Valtakunnallinen poikkileikkaus kyselytutkimus sekä puolistrukturoidut fokushaastattelut toteutettiin kaikilla Suomen hyvinvointialueilla (n=21), Helsingin kaupungissa sekä yksityisillä kotisairaalan palvelutarjoajilla (n=3) vuonna 2023. Määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisesti ja laadullinen induktiivisella sisällönanalyysilla.

Tulokset

Osaamisen taso arvioitiin riittäväksi, mutta koulutustarpeita ilmaistiin kaikilla ennalta määritellyllä 23 alueella. Osaamistarpeista muodostui 7 pää-, 18 ylä- ja 51 alaluokkaa. Pääluokkiin lukeutuivat terveydenhuollon digitaalinen osaaminen, kulttuurinen ja kielellinen osaaminen, monialaisen yhteistyön osaaminen, johtamisosaaminen, kotiympäristön laatu- ja turvallisuusosaaminen, kliininen osaaminen sekä itsenäisyys näyttöön perustuvassa toiminnassa.

Johtopäätökset / Kehittämisehdotukset

Tunnistetut osaamis- ja koulutustarpeet kuvaavat laajasti keskeisiä taitoja kotisairaalahoidossa luoden pohjaa laajemmalle osaamisperustaiselle viitekehykselle. Kotisairaala on kehittyvä ja monipuolinen palvelu, jonka tuottaminen edellyttää monialaisten ja -taitoisten ammattilaisten yhteistyötä. Tulevaisuuden osaamisen tukeminen edellyttää tutkimusta osaamistarpeiden kartoittamiseksi eri sidosryhmien näkökulmista sekä koulutuksen ja jatkuvan oppimisen ohjelmia, jotka huomioivat ja arvioivat tunnistettuja tarpeita.

Teema 5: Digitaalinen osaaminen

Terveydenhoitajien digihyvinvointiosaaminen ja siihen yhteydessä olevat tekijät: poikkileikkaustutkimus 

Majava Noora, TtM, väitöskirjatutkija, hoitotyön lehtori, Lapin amk

Tausta

Digimedian, kuten sosiaalisen median ja digitaalisen pelaamisen käytön kasvu on herättänyt huolta sen vaikutuksista hyvinvointiin, keskittymiseen, oppimiseen ja tunne-elämään. Ongelmallinen käyttö voi lisätä ylivilkkautta, käytöshäiriöitä ja epäterveellisiä elintapoja. Terveydenhuollon ammattilaisilta puuttuu usein riittävä koulutus ja välineet digihaittojen tunnistamiseen ja ohjaukseen, mikä korostaa tarvetta rakenteisille ohjeille ja näyttöön perustuvalle toiminnalle. Digihyvinvointi tarkoittaa yksilön kokemusta tasapainosta digimedian hyötyjen ja haittojen välillä, ja sen tukeminen vaatii ajankohtaista osaamista. Terveydenhoitajat ovat keskeisessä asemassa erityisesti lasten, nuorten ja perheiden tukemisessa, mutta heidän digihyvinvointiosaamisestaan on niukasti tutkimustietoa.

Tarkoitus

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata terveydenhoitajien itsearvioitua digihyvinvointiosaamista ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, joka tukee osaamisen kehittämistä ja koulutuksen suuntaamista vastaamaan nykyajan tarpeita.

Tutkimusmenetelmät

Tutkimuksessa käytettiin kuvailevaa poikkileikkausasetelmaa. Aineisto kerättiin toukokuussa 2024, ja siihen osallistui 266 terveydenhoitajaa eri puolilta Suomea. Osallistujat rekrytoitiin harkinnanvaraisesti Suomen Terveydenhoitajaliiton jäsenistä. Kyselylomake sisälsi 40 väittämää, joita arvioitiin Likert-asteikolla (1–5). Tulokset analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin.

Tulokset

Terveydenhoitajien digihyvinvointiosaaminen oli keskimäärin keskitasoista kaikilla osa-alueilla. Parhaimmaksi arvioitiin osaaminen haitallisen digimediasisällön tunnistamisessa, heikoimmaksi digihyvinvointia tukevissa palveluissa. Nuoremmat ja alle 10 vuoden työkokemuksen omaavat arvioivat osaamisensa paremmaksi erityisesti sisällön ja haittojen tunnistamisessa. Korkeampi koulutustaso ja digihyvinvointikoulutus olivat yhteydessä parempaan osaamiseen kaikilla osa-alueilla.

Johtopäätökset

Terveydenhoitajien digihyvinvointiosaaminen oli kokonaisuudessaan vain kohtalaista, mikä viittaa laajempaan kehittämistarpeeseen. Osaamista tulisi vahvistaa kaikilla osa-alueilla, mutta erityisesti digihyvinvointia tukevien palveluiden ja ohjauksen osalta osaamisen taso jäi muita osa-alueita matalammalle. Kohdennetut koulutusohjelmat sekä digihyvinvoinnin sisällyttäminen perus- ja täydennyskoulutuksiin ovat tarpeen osaamisen vahvistamiseksi. Jatkossa tulisi myös tutkia koulutusten vaikuttavuutta ja pitkäaikaisia vaikutuksia terveydenhoitajien käytännön työhön.

Vanhustyön digimuutosprosessien johtaminen kuntoutumista edistävässä toiminnassa -verkkokoulutus 

Konola Biri, terveystieteiden maisteriopiskelija, tutkimusavustaja, Oulun yliopisto; Siira Heidi, TtT, yliopistonlehtori, Oulun yliopisto; Lotvonen Sinikka, TtT, tutkijatohtori, Oulun yliopisto

Tausta

Digimuutosprosessin myötä digitaalisten ratkaisujen käyttö vanhuspalveluissa lisääntyy, mikä haastaa niin hoitohenkilöstöä kuin lähiesihenkilöitä. GeroDigiLead – Digimuutoksen johtaminen ikäihmisten palveluissa (ESR+) -hanke (2023–2026) vastaa tähän haasteeseen. Hankkeen päätoteuttajana toimii Lapin yliopisto ja osatoteuttajina Oulun yliopisto ja Lapin ammattikorkeakoulu. Yhteistyötahot ja samalla kohdeorganisaatiot ovat Lapha ja Pohde ja niissä työskentelevät vanhuspalveluiden lähiesihenkilöt. Hanke koostuu neljästä työpaketista, joista Oulun yliopisto vastasi Vanhustyön digimuutosprosessien johtaminen kuntoutumista edistävässä toiminnassa -verkkokoulutuksen kehittämisestä ja järjestämisestä/toteuttamisesta.

Tarkoitus ja tavoitteet

Verkkokoulutuksen tavoitteena oli vanhustyön lähiesihenkilöiden osaamisen johtamisen sekä digimuutosprosessien muutosjohtamisen valmiuksien tukeminen, kuntoutumista edistävän toiminnan kontekstissa. Tavoitteena oli myös lähiesihenkilöiden osaamisen parantaminen henkilöstön digitaitojen kehittämisessä sekä yhteisöllisyyden ja oppimisilmapiirin parantamisessa.

Menetelmät

Oulun yliopiston työpaketissa kehitimme Vanhustyön digimuutosprosessien johtaminen kuntoutumista edistävässä toiminnassa (3 op) -verkkokoulutuksen, jonka oppimateriaali tuotettiin yhdessä Lapin AMK:n asiantuntijoiden kanssa. Verkkokoulutuksesta järjestettiin kaksi toteutusta, syksyllä 2024 ja keväällä 2025. Verkkokoulutus oli suunnattu Laphan ja Pohteen vanhustyön lähiesihenkilöille ja se toteutettiin Moodle -verkko-oppimisympäristössä. Verkkokoulutukseen kuului itseopiskelumateriaalin lisäksi kolme asiantuntijaesityksiä sisältävää 1,5 tunnin webinaaria.

Tulokset

Verkkokoulutus tuotti uutta vanhustyön lähiesihenkilöiden digimuutosprosessin johtamisosaamista iäkkäiden kuntoutumista edistävän hoitotyön kontekstissa, niin teknologian hyödyntämisessä, kuin työntekijöiden osaamisen arvioinnissa ja kehittämisessä sekä oppimisilmapiirin muuttamisessa myönteisemmäksi. Lisäksi verkkokoulutus vahvisti lähiesihenkilöiden iäkkäiden henkilöiden kuntoutumista edistävän toiminnan ja siihen vaikuttavien tekijöiden osaamista ja johtamista. Verkkokoulutuksen tuottamasta osaamisesta kerrotaan tarkemmin Pohjois-Suomen Hoitotiedepäivillä.

Johtopäätökset / Kehittämisehdotukset

Verkkokoulutuksesta saadun palautteen perusteella vanhustyön digimuutosprosessin johtamisen osaamisen tuelle ja kehittämiselle iäkkäiden kuntoutumista edistävässä hoitotyössä on tarvetta ja halukkuutta myös jatkossa. Säännöllistä täydennyskoulutusta digimuutosprosessin ja osaamisen johtamisesta tarvitaan. Hyvät resurssit täydennyskouluttautumiseen tulee kuitenkin varmistaa, jotta lähiesihenkilöt sekä muu henkilöstö saavat niistä parhaan mahdollisen hyödyn sekä positiivisen oppimiskokemuksen.

GeroDigiLead- Digimuutoksen johtaminen ikäihmisten palveluissa -hanke 

Lotvonen Sinikka, TtT, tutkijatohtori, GeroNursing Centre, Oulun yliopisto; Konola Biri, ft, tutkimusavustaja, GeroNursing Centre, Oulun yliopisto; Siira Heidi, TtT, yliopistonlehtori, GeroNursing Centre, Oulun yliopisto; Vuojärvi Hanna, dosentti (UEF), yliopistonlehtori, Lapin yliopisto; Ryynänen Sanna, HTT, suunnittelija, Lapin yliopisto; Nissinen Sini-Tuulia, geronomi, asiantuntija, Lapin amk; Suhonen Marjo, professori, Lapin yliopisto

Tausta

Hyvinvointialueilla vanhuspalveluiden digitaalisten ratkaisujen kehittämistyö on ajankohtaista ja sen lähijohtamiseen on tärkeää tarjota tukea ja uusia työkaluja. Digitalisaation myötä vanhuspalveluita tarjoavissa organisaatioissa olisi mahdollista kehittää henkilöstön osaamista kuntoutumista edistävän toiminnan puitteissa ottamalla käyttöön erilaisia digitaalisia työvälineitä ja teknologisia apuvälineitä vanhusten hoitamisessa, mikä edistäisi osaavan työvoiman saatavuutta ja vanhustyön houkuttelevuutta. GeroDigiLead – Digimuutoksen johtaminen ikäihmisten palveluissa (ESR+) -hanke (2023–2026) vastaa tähän haasteeseen. Hankkeen päätoteuttajana toimii Lapin yliopisto ja osatoteuttajina Oulun yliopisto ja Lapin ammattikorkeakoulu.

Tarkoitus ja tavoitteet

Hankkeen tavoitteena on tukea vanhuspalveluorganisaatioiden lähijohtajien osaamisen johtamista ja muutosjohtamisen valmiuksia digitaalisten sovellusten hyödyntämiseen liittyvissä muutosprosesseissa, kuntoutumista edistävän toiminnan kontekstissa. Tarkoituksena on kehittää lähijohtajien osaamista työntekijöiden digitaitojen kehittämisessä sekä organisaation yhteisöllisyyden ja oppimisilmapiirin parantamisessa.

Menetelmät

Hankkeessa kehitetään uusi johtamisen työväline lähijohtajille kuvaamaan ja arvioimaan henkilöstön digitaitojen tasoa ja kehittämistarpeita ikääntyneiden kuntoutumista edistävän toiminnan kontekstissa sekä verkkokoulutus vanhustyön digimuutosprosessien johtamisesta kuntoutumista edistävässä toiminnassa. Hankkeessa tuetaan lähijohtajia oppimisilmapiirin yhteisöllisessä kehittämisessä ja uudenlaisten vertaistuellisten toimintatapojen johtamisessa sekä luodaan edellytyksiä lähijohtajien työhyvinvoinnin tueksi.

Tulokset

Tuloksena on lähijohtajien uudenlaista johtamisosaamista työntekijöiden digitaalisten sovellusten hyödyntämiseen kuntoutumista edistävän hoitotyön kontekstissa, johtamisen apuväline vanhusalan ammattilaisten digiosaamisen arviointiin ja kehittämiseen, sekä oppimisilmapiirin muuttuminen digitaalisten sovellusten hyödyntämistä edistäväksi. Pitkän aikavälin tuloksena on, että lähijohtajien muutosprosessien johtajuuden vahvistuessa heidän sekä heidän organisaatioidensa työntekijöiden digiosaaminen ja työhyvinvointi paranevat.

Kehittämisehdotukset

Vanhuspalveluissa tarvitaan lähijohtajia, jotka ymmärtävät digitaalisten ratkaisujen hyödyntämisen kuntoutumista edistävässä toiminnassa tärkeäksi, ja joilla on valmiudet edistää sote-alan ammattilaisten digitaalisten välineiden hyödyntämistä. Hyvinvointialueiden toiminnan alkuvaiheessa vanhuspalveluita organisoidaan uudelleen ja otetaan käyttöön uusia digitaalisia ratkaisuja hyödyntäviä toimintatapoja, jonka vuoksi digitaalisten ratkaisujen kehittämistyö on ajankohtaista ja erityisen tärkeää.

Digitaalista gerontologisen hoitotyön mikro-oppimateriaalia jatkuvan oppimisen tueksi – GeroDigi hankkeen tulokset käyttöön 

Honkonen Teija, TtM, lehtori, Centria-ammattikorkeakoulu; Hyvämäki Piia, TtT, lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu; Lähde Hanna, TtM, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu; Pesonen Hanna-Mari, TtT, yliopettaja, Centria-ammattikorkeakoulu; Saarnio Reetta, TtT, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu; Tohmola Anniina, TtT, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu

Tausta

Ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalvelujen kasvava kysyntä edellyttää terveydenhuollon ammattilaisilta monipuolista osaamista, jotta voidaan varmistaa laadukas ja ihmislähtöinen hoitotyö. Euroopan unionin osarahoittaman GeroDigi-hankkeen (2023–2026) tavoitteena on kehittää sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten gerontologisen hoitotyön tulevaisuuden osaamista tuottamalla avoimesti saatavilla olevia digitaalisia oppimateriaaleja ja digitaalisia osaamismerkkejä hankitun osaamisen todentamiseksi.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tarkoituksena oli tuottaa avointa digitaalista mikro-oppimisen sisältöjä, oppimateriaalia sekä niihin liittyviä digitaalisia osaamismerkkejä gerontologiseen hoitotyöhön. Tavoitteena oli vahvistaa ja yhtenäistää hoitotyöntekijöiden gerontologisen hoitotyön osaamista.

Menetelmät

Lapin ammattikorkeakoulun, Oulun ammattikorkeakoulun ja Centria-ammattikorkeakoulun toteuttamassa hankkeessa käytetään yhteiskehittämismenetelmiä mikro-oppimisen sisältöjen suunnitteluun ja oppimateriaalin tuottamiseen gerontologisen hoitotyön jatkuvaan oppimiseen. Tausta-aineisto kerättiin fokusryhmähaastatteluissa, joihin osallistui ikääntyneitä ja heidän omaisiaan (n=16), hoitotyön ammattilaisia (n=24) ja hoitotyön esihenkilöitä (n=5). Laadullinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Työpajoissa (n=3) tarkennettiin sisällönanalyysin perusteella muodostettuja sisältöalueita ja tunnistettiin digitaalisen täydennyskoulutuksen esteitä ja mahdollistajia.

Tulokset

Työpajatyöskentelyn, kansallisten ikääntyneiden hoitotyötä ohjaavien suositusten ja aiempien tutkimusten perusteella valittiin kolme keskeistä osaamisaluetta, joihin tuotetaan mikro-oppimisen sisältöjä ja digitaalista oppimateriaalia jatkuvan ammatillisen oppimisen tueksi. Sisältöalueita ovat toimintakykyosaaminen, teknologiaosaaminen ja työkykyosaaminen. Oppimateriaaleista kerätään käyttökokemuksia syksyn 2025 aikana. Kaikille avoimet ja maksuttomat materiaalit valmistuvat kevään 2026 aikana.

Johtopäätökset

Laajaan tausta-aineistoon pohjautuva oppimateriaali varmistaa monipuolisen näkemyksen ikääntyneiden hoitotyössä tarvittavasta tulevaisuuden osaamisesta. Valmista digitaalista oppimateriaalia voidaan hyödyntää työelämässä ja koulutuksessa, mikä luo mahdollisuudet ajasta ja paikasta riippumattomalle jatkuvalle oppimiselle.

Teema 6: Ikääntyneiden toimintakyvyn tukeminen

Hoitoalan ammattilaisten iäkkäiden kuntoutumista edistävän hoitotyön itsearvioitu osaaminen  

Lotvonen Sinikka, TtT, tutkijatohtori, GeroNursing Centre, Oulun yliopisto; Parkkila Mari, TtM, väitöskirjatutkija, GeroNursing Centre, Oulun yliopisto; Tuomikoski Anna-Maria, TtT, asiantuntijaylihoitaja, Pohde, OYS; Kääriäinen Maria, TtT, professori, Oulun yliopisto; Siira Heidi, TtT, ft, yliopistolehtori, GeroNursing Centre, Oulun yliopisto

Tausta

Lainsäädännöllä ja palveluiden laatusuosituksilla halutaan tukea suomalaisen ikääntyvän väestön terveyttä, hyvinvointia, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista. Hyvinvointialueiden tehtävänä on yhdessä kuntien kanssa huolehtia, että iäkkäiden toimintakykyä ylläpidetään erilaisin terveyden edistämisen ja ennaltaehkäisyn keinoin. Kuntoutumista edistävä hoitotyö tarkoittaa voimavaralähtöistä ja osallistavaa hoitotyötä, jolla tuetaan yksilöllisesti ja tavoitteellisesti iäkkään henkilön toimijuutta toimintakyvyn eri osa-alueilla. Tarkoituksena on edistää ja ylläpitää toimintakykyä sekä ennaltaehkäistä sen heikkenemistä. Hoitoalan ammattilaisten kuntoutumista edistävän hoitotyön osaamista on tutkittu vähän, vaikka aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä, joten siitä tarvitaan uutta tutkimustietoa.

Tarkoitus ja tavoite

Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa uutta tietoa hoitoalan ammattilaisten iäkkäiden kuntoutumista edistävän hoitotyön itsearvioidusta osaamisesta. Lisäksi tarkoituksena oli kehittää kuntoutumista edistävän hoitotyön toteutusta, arviointia, täydennyskoulutusta ja johtamista hyvinvointialueilla. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvailla ja selittää yhdellä hyvinvointialueella iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevien hoitoalan ammattilaisten (n=438) itsearvioitua kuntoutumista edistävän hoitotyön osaamista ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä.

Menetelmät

Tutkimus oli määrällinen kuvaileva poikittaistutkimus. Aineisto kerättiin Webropol -kyselynä iäkkäiden kuntoutumista edistävä hoitotyön osaamisen ReCCA -mittarilla (Restorative Care Competence Assessment Instrument) loka- ja marraskuun 2023 välisenä aikana yhdellä hyvinvointialueella työskenteleviltä hoitoalan ammattilaisilta. Aineisto analysoitiin SPSS for Windows 29.0 ohjelmalla käyttäen soveltuvia tilastollisia menetelmiä, kuten yksisuuntaista varianssianalyysiä.

Tulokset

Hoitoalan ammattilaisten kuntoutumista edistävän hoitotyön itsearvioitu osaaminen oli pääosin hyvällä tasolla, ja sen vaihtelu oli yhteydessä ikään, työkokemukseen ja työyksikköön. Tutkimuksen tulokset julkaistaan Pohjois-Suomen hoitotiedepäivillä.

Johtopäätökset

Hoitoyön ammattilaisten iäkkäiden kuntoutumista edistävän hoitotyön osaamista tulee entisestään vahvistaa säännöllisen itsearvioinnin ja täydennyskoulutuksen avulla. Lisäksi osaamisen vahvistamiseen tarvitaan kuntoutumista edistävän hoitotyön toimintamallin juurruttamista iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluja tuottaviin organisaatioihin sekä siihen liittyvän hoitotyön johtamisen kehittämistä.

Kotikuntoutuksen vaikutukset kotona asuvien ikääntyneiden fyysiseen toimintakykyyn: Seurantatutkimus perusterveydenhuollossa 

Teerikangas Marjaana, YTM, väitöskirjatutkija, Oulun yliopisto; Elo Satu, TtT, dosentti, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu ja Oulun yliopisto; Lotvonen Sinikka TtT, tutkijatohtori, Oulun yliopisto; Siira Heidi TtT, yliopiston lehtori, Oulun Yliopisto

Tausta

Toimintakykyinen, turvallinen ja mielekäs arki omassa kodissa on ikääntyvän väestön palveluiden ja tuen kehittämisen keskiössä ja usein myös ikääntyvän oma toive. Ikääntyneiden toimintakyvyn tukemisen ja edistämisen keinoja kotona asumisen tueksi on tunnistettu ja otettu käyttöön niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin. Yhtenä näistä keinoista on vakiintumassa käyttöön moniammatillisen kotikuntoutuksen toimintamalli. Kotikuntoutuksella tarkoitetaan kuntoutujan omassa toimintaympäristössä toteutettavaa kuntoutusjaksoa, jossa moniammatillinen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tiimi tukee kuntoutujaa hänen määrittelemiensä tavoitteiden toteutumisessa. Kotikuntoutuksessa tyypillisesti yhdistyvät kuntoutumista edistävän hoitotyön ja terapiatyön keinot esimerkiksi päivittäisten toimintojen harjoittelemisessa ja lihas- ja tasapainoharjoittelussa. Tutkimus kotikuntoutuksesta on vähäistä ja tulokset ovat osin ristiriitaisia.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata kotikuntoutukseen osallistuneiden henkilöiden ominaisuuksia sekä arvioida kotikuntoutuksen vaikutuksia heidän fyysiseen toimintakykyynsä.

Menetelmät

Tutkimus oli kvantitatiivinen pitkittäistutkimus, jossa fyysistä toimintakykyä arviointiin lähtötilanteessa, jakson lopussa sekä kuuden kuukauden seurannassa perusterveydenhuollon toimintaympäristössä. Tutkimuskohteina olivat kotona asuvat ikääntyneet (n=55), jotka saivat moniammatillista kotikuntoutusta ja täyttivät sisäänottokriteerit. Mittareina käytettiin lyhyttä fyysisen suorituskyvyn testiä (SPPB) ja käsien puristusvoiman mittausta. Aineisto kerättiin kotikuntoutuskäyntien aikana ikääntyneiden kodeissa fysioterapeuttien ja toimintaterapeuttien toimesta. Aineisto analysoitiin soveltuvin tilastollisin menetelmin.

Tulokset

Osallistujien keski-ikä oli 80.6 vuotta (vaihteluväli 65–94 vuotta) ja 60 % heistä oli naisia. Alkutilanteessa puristusvoima ja alaraajojen toimintakyky olivat heikentyneet. Kotikuntoutuksella oli positiivisia vaikutuksia toimintakykyyn kuuden kuukauden seuranta aikana. Tarkemmat tulokset esitetään konferenssiesityksessä.

Johtopäätökset

Tutkimuksen mukaan kotikuntoutuksella oli positiivisia vaikutuksia toimintakykyyn. Kotikuntoutusta voidaan suositella toimintakyvyn edistämiseksi kotona asuville ikääntyneille, joilla on heikentynyt toimintakyky. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kotikuntoutuksen kehittämisessä ja johtamisessa.

Ennakoivilla toimilla edistetään kotona asuvien ikäihmisten hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä  

Arolaakso Sari, TtM, väitöskirjatutkija, eritysasiantuntija, Lapin AMK

Tausta

Vuonna 2024 THL:n (THL 2024) toteuttaman kyselyn mukaan ikäihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimien toteuttamisessa on parannettavaa. Toimien tavoitteena on arvioida toimintakykyä ja edistää hyvinvointia ja terveyttä sekä tukea kotona asumista. Hyvinvointialueiden säästöpaineiden alla näitä toimia on supistettu. Tämä ei voi olla vaikuttamatta ikäihmisten hyvinvointiin, terveyteen ja toimintakykyyn. Ennakoi, Teknologiset ratkaisut ennakoivan tiedon keräämisessä ja ikäihmisten kotona asumisen tukemisessa –hankkeessa (Ennakoi hankkeen sivu | ) on pyritty kehittämään jo olemassa olevia hyviä ennakoivia käytäntöjä ja luomaan uusia avauksia monitoimijaiselle yhteistyölle ikäihmisten kotona asumisen tukemiseksi. Lisäksi hankkeessa pyritään osoittamaan ennakoivien toimien vaikuttavuutta. Lapin ammattikorkeakoulu toteuttaa hanketta yhteistyössä Lapin hyvinvointialueen (Laphan) kanssa. Hanketta rahoittaa Lapin liitto Euroopan aluekehitysrahasta.

Tarkoitus ja tavoitteet

Ennakoi-hankkeen tarkoituksena on edistää ennakoivien toimien tuottamista hyödyntämällä digitaalisia ja teknologisia ratkaisuja ikäihmisten kotona asumisen tukemiseksi. Yhtenä tavoitteena on lisätä eri toimijoiden tietoisuutta ja kykyä neuvoa ja ohjata ikäihmisiä hyödyntämään digitaalisia ja teknologisia ratkaisuja fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä, jotta ikäihmisiä pystyttäisiin motivoimaan entistä tehokkaammin omaehtoiseen hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseen.

Menetelmät

Hankkeessa on pilotoitu ennakoivia toimia kokeilemalla digitaalisia ja teknologisia ratkaisuja niiden toteuttamisessa. Pilotit on toteutettu tiiviissä ja monitoimijaisessa yhteistyössä Laphan ja hankekuntien kanssa.

Tulokset

Hankkeen toimilla on tavoitettu alueen, kunnan, kolmannen sektorin, seurakunnan, koulutusorganisaatioiden ja teknologiayritysten toimijoita sekä Lapin AMKin opiskelijoita eri koulutuksista. Pilotteihin ja hankkeen tapahtumiin on osallistunut yli 500 alueen ikäihmistä. Tietoisuus digitaalisista ja teknologisista ratkaisuista on lisääntynyt samoin toimijoiden valmius neuvoa ja ohjata ikäihmisiä niiden käytössä. Hankkeen toimilla on pystytty vaikuttamaan ikäihmisten aktiivisuuteen ja sitä kautta hyvinvointiin. Varautumista vanhuuteen, omasta terveydestä ja toimintakyvyn huolehtiminen, tietoa asioista sekä omasta terveydestä ja toimintakyvystä, motivoinut kiinnittämään huomiota omaan hyvinvointiin.

Johtopäätökset / Kehittämisehdotukset

Tarvitaan hankkeessa pilotoidun kaltaisia ennakoivia, matalakynnyksen neuvonta ja ohjaustoimia. Ennakoivat toimet tulee aloittaa riittävän ajoissa, jolloin siitä on mahdollisimman paljon hyötyä ikääntyville.

Toimintakyvyltään rajoittuneen asiakkaan ja potilaan edustamisesta ja asioiden hoitamisesta 

Mattila Keijo, OTL, VT

Tausta

Asiakkaan ja potilaan toimintakyky voi eri syistä olla rajoittunut tai se voi puuttua kokonaan. Täysi-ikäisenkin toimintakyky voi olla rajoittunut esim. vammaisuuden, sairauden tai vaikean riippuvuuden vuoksi. Asiakkaalla ja potilaalla on itsemääräämisoikeus, mutta em. syistä hän ei aina voi itsemääräämisoikeuttaan käyttää, vaan hän tarvitsee tukea ja suojaa. Kysymys on itsemääräämisoikeuden ja suojaamisen yhteensovittamisesta niin, että molemmat toteutuvat mahdollisimman täysimääräisesti. Tämä koskee myös sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä niihin liittyviä hallinnollisia ja oikeudellisia prosesseja.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää ideaalin ihmiskäsityksen ja perusoikeuksien valossa sitä, mikä on edunvalvonnan päämiesten – asiakkaiden ja potilaiden – asema ja miten heidän oikeutensa toteutuvat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä edunvalvonnan palvelujärjestelmissä myös henkilöä koskevissa asioissa. Lisäksi tavoitteena oli esittää, miten holhoustoimen muuttuvaa järjestelmää pitäisi kehittää tasapainotilan löytämiseksi päämiehen itsemääräämisoikeuden ja suojaamisen välillä.

Menetelmät

Tutkimuksessa on sovellettu ammatillispainotteista osallistuvan havainnoinnin metodia. Se kuuluu kriittisen lainopin alaan, ja sen metodina on lisäksi yhteiskuntamme heikoimpien ja haavoittuvimpien ihmisten erityinen suojeluntarve ja näkökulma oikeuteen. Tutkimuksen aineisto koostuu osallistuvan havainnoinnin lisäksi eri oikeudenalojen ja filosofian kirjallisuuslähteistä, lainvalmisteluasiakirjoista, oikeuskäytännöstä ja laillisuusvalvojien ratkaisuista.

Tulokset

Päämiehen hyvän elämän turvaamiseksi on useimmiten tarpeen palvelukolminaisuus terveydenhuolto, sosiaalihuolto ja edunvalvonta, jotka täydentävät toisiaan, ja että edunvalvojan kelpoisuus tarvittaessa myös henkilöä koskevien asioiden hoitamiseen on tässä kolminaisuudessa tarpeen, jotta päämiehen oikeus olla laillisesti edustettuna toteutuisi. Koska edustusvallassa kuitenkin käytännössä on puutteita, on lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä jouduttu turvautumaan luvallisen asiahuollon (negotiorum gestio) periaatteen sovelluksiin sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveydenhuollon kantelumenettelyistä ei ole olemassa tarvittavaa erityislainsäädäntöä. Sekä sosiaali- että terveydenhuollon kantelujen osalta olisi säädettävä yhdenmukaisesti ja nimenomaisesti siitä, mitä salassa pidettävää tietoa ja millä edellytyksillä elävän tai kuolleen potilaan tai asiakkaan ns. omaiskantelijat ovat oikeutettuja saamaan kantelupäätöksessä. Kantelujen lisäksi samankaltainen täsmällisen lainsäädännön puute vallitsee myös muistutusmenettelyssä.

Johtopäätökset

Johtopäätöksenä on, että ihmiskäsityksen ja perusoikeuksien toteutumisen kannalta on palvelujärjestelmässä päämiehen – asiakkaan ja potilaan – näkökulmasta kehitettävää. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää paitsi lainvalmistelussa, myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden ohjauksessa ja koulutuksessa.

Teema 7: Terveyden, hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistäminen

Vanhempien kokemukset vertaisryhmätoiminnasta ja sen merkityksestä psykososiaaliseen hyvinvointiin ja osallisuuteen 

Riipi Kaisa, TtM-opiskelija, Oulun yliopisto, osastonhoitaja, Lapin hyvinvointialue; Hylkilä Krista, TtM, yliopisto-opettaja, Oulun yliopisto; Kääriäinen Maria, TtT, professori, Oulun yliopisto

Tausta

Yhteiskunnan rakenteilla ja järjestetyillä palveluilla on tärkeä rooli vanhemmuuden ja perheiden hyvinvoinnin tukemisessa sekä osallisuuden vahvistamisessa (THL 2024a; 2024b). Vanhempien hyvinvointia tukemalla voidaan vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin ja erityisen vaikuttavaa on ensimmäistä kertaa vanhemmiksi tulleiden tukeminen (Amin, Tay & Shorin, 2018; Lähteenmäki, 2021). Vanhempien vertaistukipalveluita kehittämällä voidaan edistää vanhempien hyvinvointia ja osallisuuden kokemusta niin, että he kokevat kuuluvansa joukkoon ja ovat merkityksellisiä toimijoita, jotka päättävät itse osallistumisestaan erilaisiin toimintoihin. (THL, 2017; 2024b.) Ensimmäistä lasta odottavien tai ensimmäisen lapsen saaneiden vanhempien kokemuksia vertaistuen merkityksestä hyvinvointiin ja osallisuuteen on kuitenkin Suomessa tutkittu vähän.

Tarkoitus ja tavoite

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata vanhempien kokemuksia vertaistuesta sekä sen merkityksestä heidän psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiinsa ja osallisuuteensa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa vanhempien vertaistukiryhmien kehittämiseksi. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: 1) Millaisia kokemuksia vanhemmilla on vertaistuesta ja vertaisryhmätoiminnasta ja sen merkityksestä heidän psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiinsa? 2) Millaisia kokemuksia vanhemmilla on vertaistuesta ja vertaisryhmätoiminnasta ja sen merkityksestä osallisuuteen?

Menetelmät

Tutkimuksen lähestymistapa oli laadullinen. Tutkimuksen kohderyhmä olivat Lapin hyvinvointialueen Rovaniemen seudun äitiys- ja lastenneuvolan järjestämiin vertaisryhmiin osallistuneet vanhemmat (n=13). Tutkimukseen osallistujien sisäänottokriteerit olivat: 1) vanhemmat, joissa toiselle vanhemmalle tai molemmille oli syntymässä ensimmäinen lapsi, 2) Vanhemmat olivat osallistuneet äitiys- ja lastenneuvolan vertaisryhmätoimintaan joko tällä hetkellä tai enintään 2 vuotta aiemmin. Aineiston keruu toteutettiin joulukuussa 2024–maaliskuussa 2025 puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, jotka toteutettiin yksilöhaastatteluina. Teemahaastattelurunko laadittiin aikaisemman tutkimustiedon pohjalta ja esitestattiin yhdellä kohderyhmään kuuluvalla. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Tulokset

Tulokset esitetään Pohjois-Suomen hoitotiedepäivillä 2025.

Johtopäätökset

Alustavien tulosten mukaan vanhemmat kokevat, että vertaisryhmätoiminta voi parantaa mielialaa sekä vahvistaa pystyvyyden tunnetta. Säännölliset tapaamiset samassa elämäntilanteessa olevien kanssa, ryhmässä saatu informaatio ja kokemusten jakaminen voivat lisätä itsevarmuutta ja vähentää stressiä. Vertaisryhmään osallistuminen mahdollistaa muiden vanhempien tapaamiset ja mahdollistaa uusien kontaktien luomista arkeen ja voi näin ollen vähentää yksinäisyyttä. Osallisuuden tunnetta vahvistaa ryhmän turvallisuus ja toimivuus sekä osallistuminen itselle sopivalla tavalla. Haasteina ovat uusiin ihmisiin tutustuminen, sitoutumattomuus ja omien tunteiden ilmaiseminen.

Lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalun kehittäminen harvaanasutun Lapin perusterveydenhuoltoon 

Sova Päivi, Proviisori, Palvelujohtaja, Lapin hyvinvointialue; Celikkayalar Ercan, Farmasian tohtori, Sairaala-apteekkari, Kanta-Hämeen hyvinvointialue; Sneck Sami, TtT, Asiantuntijaylihoitaja, Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue; Holmström Anna-Riia, Farmasian tohtori, Apulaisprofessori, HOH Helsinki One Health, Helsingin yliopisto

Tausta, tarkoitus ja tavoitteet

Harvaanasuttujen alueiden perusterveydenhuollossa (pth) on useita haasteita, jotka poikkeavat kaupunkiympäristön haasteista. Yksi haasteista on farmasian ammattilaisen puuttuminen moniammatillisista tiimeistä. Kuitenkin lääkehoitoprosessi on yksi monimutkaisimmista pth-prosesseista.

Tässä tutkimuksessa kehitettiin lääkitysturvallisuuden itsearviointityökalu pth:n (PLIA) käyttöön Suomen Lapissa. Erityisesti harvaanasuttujen alueiden pth-yksiköille suunnitellulla, PLIA:lla terveydenhuollon ammattilaiset voivat tunnistaa kehitystarpeita lääkehoitoprosessissaan ja ennalta ehkäistä mahdollisia ongelmia.

Menetelmät

Itsearviointityökalu kehitettiin Delphi-konsensusmenetelmällä, jossa anonyymit asiantuntijat käyvät vuoropuhelua toistensa kanssa. Vuoropuhelussa hyödynnettiin eDelphi-ohjelmaa. Delphi-paneelissa oli 12 pth:n ja potilasturvallisuuden asiantuntijaa. Delphi-kysely suunniteltiin kolmen kansallisen ja kansainvälisen riskienhallintatyökalun pohjalta.

  • Oksa E ym. Lääkitysturvallisuuden itsearviointi sairaalassa – itsearviointityökalun päivitys. Dosis. 2021;37(1):16–54.
  • Sosiaali- ja terveysministeriö. Turvallinen lääkehoito: opas lääkehoitosuunnitelman laatimiseen. STM. 2021.
  • Agency for Healthcare Research. Hospital Survey on Patient Safety Culture Version 2.0. Agency for Healthcare Research. 2019.

Näistä koottiin 304 väitettä ensimmäiselle Delphi-kierrokselle, jossa arvioitiin väitteen soveltuvuus pth:n ympäristöön ja väitteen merkitys potilasturvallisuudelle. Väitteet hyväksyttiin työkaluun, hylättiin siitä tai siirrettiin toiselle Delphi-kierrokselle. Toisella Delphi-kierroksella arvioitiin väitteen tarpeellisuus maaseudun PLIA:ssa. Väitteet joko hyväksyttiin työkaluun, hylättiin siitä tai arvioitiin tutkimusryhmässä, jonka jälkeen tutkimusryhmä laati varsinaisen itsearviointityökalun.

Tulokset

Ensimmäisellä Delphi-kierroksella saavutettiin konsensus 39 %:ssa väitteistä, joista 86 % sisällytettiin ja 14 % hylättiin lopullisesta PLIA:sta. Toisella kierroksella 84 %:ssa väitteistä saavutettiin konsensus, joista 70 % hylättiin ja 30 % sisällytettiin lopulliseen työkaluun ja jaettiin alaryhmiin: 1. Potilastiedot, 2. Lääkitystiedot, 3. Lääkkeen määräysten ja muiden lääkitystietojen viestintä; 4. Lääkkeiden merkintä, pakkaus ja nimikkeet; 5. Lääkkeiden säilytys ja jakelu, 6. Lääkintälaitteiden hankinta ja käyttö, 7. Ympäristötekijät, työnkulku ja henkilöstöresurssit; 8. Henkilöstön osaaminen ja koulutus, 9. Potilaskoulutus, 10. Ennaltaehkäisevä riskienhallinta, 11. Oppiminen lääkitysturvallisuustapahtumista ja 12. Sähköinen potilastietojärjestelmä.

Johtopäätökset

Kehitetty PLIA on suunnattu ennakoivaan lääkitysriskien hallintaan harvaanasuttujen alueiden pth:ssa. Asiantuntijat saavuttivat konsensuksen työkalun sisällöstä, mutta työkalun soveltaminen eri maihin vaatii edelleen tutkimusta. Luotua työkalua tulisi säännöllisesti päivittää, jotta se huomioisi tulevat muutokset esim. automaation laajentuessa toimintaympäristöön.

Yhteys ensihoitajien hyvinvoinnin ja työ- sekä potilasturvallisuuden välillä ensihoidossa Suomessa ja Ruotsissa: poikkileikkaustutkimus 

Tikkanen Viivi, TtM, Väitöskirjatutkija, Oulun yliopisto; Roivainen Petri, TtT, Yliopettaja, Oulun AMK; Smekal David, LtT, FT, Ensihoidon ylilääkäri, Akademiska sjukhuset; Kääriäinen Maria, TtT, Proffessori, Oulun yliopisto

Tausta

Ensihoitajat kohtaavat usein hyvinvointihaasteita, jotka liittyvät ensihoidon vaativaan ja nopeatahtiseen luonteeseen. Koska työntekijöiden hyvinvointi vaikuttaa työtehokkuuteen ja työtehokkuus ensihoidon laatuun ja turvallisuuteen, näiden asioiden huomioiminen on kriittistä. Suomen ja Ruotsin ensihoitojärjestelmät tunnetaan korkeasta laadustaan ja turvallisuudestaan, mutta toisaalta tarkkaa tietoa työ- ja potilasturvallisuuteen kohdistuvien haittatapahtumien lukumäärästä ei ole saatavilla. Todisteet ensihoitajien hyvinvoinnin ja turvallisuusriskien välisestä yhteydestä ovat myös rajallisia.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tämä tutkimus tarkastelee ensihoitajien hyvinvoinnin ja työturvallisuuden sekä potilasturvallisuuden välistä yhteyttä suomalaisessa ja ruotsalaisessa ensihoidossa, pyrkien tunnistamaan siihen vaikuttavia tekijöitä sekä ehdottamaan keinoja turvallisuusriskien vähentämiseksi.

Menetelmät

Tähän poikkileikkaustutkimukseen osallistui 153 ensihoitajaa 19 suomalaisesta ja 10 ruotsalaisesta organisaatiosta. Osallistujat täyttivät sähköisen kyselylomakkeen, valiten yhden työ- tai potilasturvallisuuden haittatapahtuman—taikka niiden yhdistelmän—sekä arvioivat hyvinvointiaan kuukautta aiemmin kyseistä tapahtumaa. Kyselyssä käytettiin testattuja mittareita Chalder Fatigue Scale, Body Mass Index, Evaluation of Social Systems Scale, Insomnia Severity Index, My Mood Monitor M-3 Checklist, Perceived Stress Scale-10, ja International Fitness Scale. Aineisto analysoitiin tilastollisesti.

Tulokset

Alustavien tulosten mukaan hyvinvoinnin puutteet näyttävät kohdistuneen useimmiten työturvallisuuden haittatapahtumiin, seuraavaksi potilasturvallisuuden tapahtumiin. Haittatapahtumat, jossa sekä työ- että potilasturvallisuus vaarantuivat olivat harvinaisia. Useimmat tapahtumista olivat kohtalaisen vakavia. Keskeisimpiä ensihoitajien hyvinvoinnin haasteita olivat stressi, unihäiriöt ja uupumus. Työturvallisuuden haittatapahtumissa stressi aiheutti useimmiten ensihoitajien henkistä kuormitusta ja fyysisiä vammoja, sekä potilasturvallisuuden haittatapahtumissa lääkehoidon virheitä ja potilaiden kaatumisia. Unihäiriöillä oli yhteys ensihoitajien fyysisiin vammoihin työturvallisuustapahtumissa ja virheellisiin työdiagnooseihin potilasturvallisuuden haittatapahtumissa. Uupumus heikensi työturvallisuutta vaikuttamalla ambulanssiajoneuvoon vaurioitumisiin sekä virheellisiin työdiagnooseihin riskeeraten potilasturvallisuutta.

Johtopäätökset / Kehittämisehdotukset

Tulokset osoittavat selviä yhteyksiä ensihoitajien hyvinvoinnin ja työ- ja potilasturvallisuuden haittatapahtumien välillä. Erot Suomen ja Ruotsin ensihoitajien vastausten välillä viittaavat eroihin koulutuksessa, ohjeissa ja käytännöissä. Organisaatioiden roolia ensihoitajien hyvinvoinnin tukemiseksi tulisi selkeyttä ja yhtenäistää, ei vain turvallisuusnäkökulmasta vaan myös ensihoitajien työurien pidentämiseksi.

Uuden hoitoisuusmittarin kehittäminen teho- ja valvontahoitotyössä: potilasturvallisuuden ja henkilöstöresurssien optimointi 

Talus Eeva, kliinisen hoitotyön asiantuntija, sh, TtM, väitöskirjatutkija, Lasten ja vastasyntyneiden teho ja valvontahoito, OYS, Pohde; Karjula Elina, kliinisen hoitotyön asiantuntija, sh, TtM, Aikuisten teho- ja valvontahoito, OYS, Pohde; Katajala Mika, vastuuyksikköpäällikkö, teho- ja valvontahoitotyö, OYS, Pohde

Tausta

Teho- ja valvontahoitotyössä hoitotyön mitoituksen tavoitteena on varmistaa potilasturvallisuus ja hoidon laatu. On näyttöä siitä, että optimaalinen hoitajaresurssi parantaa hoitotuloksia. Hoitoisuuden arviointi on tärkeää, sillä se mahdollistaa hoitajaresurssien kohdentamisen potilaiden tarpeiden mukaisesti, ottaen huomioon sairauden vaikeusasteen ja hoidon intensiteetin. Tätä tietoa tarvitaan reaaliaikaisesti, jotta sitä voidaan hyödyntää päivittäistoiminnan ohjauksessa ja resurssien hallinnassa. Hoitoisuuden arvioinnissa tulee huomioida hoidon kuormittavuutta lääketieteellisen hoidon tarpeen arvioinnin sekä hoitotyön kuormittavuuden näkökulmasta.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tarkoituksena oli kehittää hoitoisuusmittari, joka antaa reaaliaikaista tietoa potilaan hoitoisuudesta ja hoitotyön kuormittavuudesta. Tavoitteena oli luoda työkalu parantamaan hoitajaresurssien kohdentamista ja optimointia teho- ja valvontahoitotyössä varmistaen potilasturvallisuuden ja hoidon laadun, sekä tuomaan resurssitarpeen perustelut näkyväksi.

Menetelmät

Tiedonhaku tehtiin PubMed-, CINAHL- ja Scopus-tietokantoihin. Haku rajattiin lapsipotilaisiin. Haku tuotti 12 mittaria potilaiden voinnin arviointiin sekä 9 mittaria hoitoisuuden arviointiin. Aikuispotilaille vastaavia mittareita on kehitetty yli 20. Mittareiden pohjalta tarkasteltiin, mitkä tekijät potilaan voinnissa ja hoitotyössä vaikuttavat hoitoisuuden arviointiin. Tulosten ja tehohoidon asiantuntija-arvioiden perusteella kehitettiin uusi hoitoisuusmittari, joka yhdistää potilaan hoitoisuuden tason ja hoitotyön kuormittavuuden arvioinnin.

Tulokset

Uudessa hoitoisuusmittarissa potilaan lääketieteellisen hoidon perusteella arvioidaan hoidon tasoksi luokat 1–4, jossa taso 1 tarkoittaa intensiteetiltään matalinta hoidon tasoa, ja 4 vaativinta tehohoidon tasoa. Hoitotyön kuormitusindeksi on jaettu luokkiin 1–3, jossa indeksi 1 kuvaa matalinta hoitotyön kuormitusta, ja indeksi 3 korkeinta. Kuormitusindekseihin on määritelty tasokohtainen hoitotyön resurssi (0,3–2 hoitajaa). Hoidon tason ja kuormitusindeksin perusteella muodostuu laskennallinen hoitajatarve, jota voidaan hyödyntää potilasjakoa ja hoitajaresurssia suunnitellessa. Sekä hoidon tasot, että hoitotyön kuormitusindeksit on määritelty ja avattu, ja niihin on laadittu kriteerit.

Johtopäätökset / Kehittämisehdotukset

Hoitoisuusmittaria on testattu luokittelemalla todellisia hoidossa olevia potilaita mittarin avulla, minkä jälkeen sitä on muokattu toimivammaksi. Mittarin toimivuutta ovat testanneet myös potilasjakoa ja resursseja organisoivat resurssivastaavat (AOH) ja organisaattorihoitajat (SH). Kokemusten ja arviointien perusteella mittaria kehitetään edelleen. Jatkossa resurssivastaava ja organisaattorihoitaja toteuttavat hoitoisuuden arvioinnin yhteistyössä potilasta hoitavan hoitajan kanssa. Arvioinnit kirjataan potilastietojärjestelmään, mikä mahdollistaa ajantasaisen tiedon hyödyntämisen hoitoresurssien suunnittelussa ja kohdentamisessa.

Teema 8: Osaaminen ja palvelut hyvinvointialueilla

Terveydenhuollossa toteutettavien hackathonien hyödyt, haasteet ja kehittämistarpeet 

Konttila Jenni, TtT, FM, KTM, yliopettaja, Lapin AMK

Tausta

Tarve terveydenhuollon uudistumiselle on ilmeinen, ja uudistuminen edellyttää palvelurakenteiden muutoksen lisäksi niin uusia innovaatioita kuin monialaista yhteistyötä. Organisaatiot pyrkivät innovaatiojohtamisen keinoin uudistumaan ja edistämään innovaatiotoimintaansa. Yhtenä innovaatiojohtamisen menetelmänä uusien innovaatioiden synnyttämiseen voidaan käyttää hackathoneja. Hackathonit ovat intensiiviä, aikaan ja paikkaan rajattuja innovaatiotapahtumia, joissa eri alojen osaajat ratkovat tiimeissä aitoja, käytännön haasteita. Hackathonien tavoitteena on tuottaa uusia, innovatiivisia ratkaisuja aitoihin käytännön haasteisiin.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hackathonien hyödyntämistä terveydenhuollon innovaatioiden näkökulmasta ja tunnistaa hackathonien hyödyt sekä niihin liittyvät haasteet ja kehittämistarpeet. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa suosituksia terveydenhuollon hackathonien toteuttamiseen.

Menetelmät

Tutkimusmenetelmänä käytettiin kartoittavaa kirjallisuuskatsausta (scoping literature review), jota täydennettiin vertailuanalyysillä (benchmarking) terveydenhuollossa toteutettavien hackathonien nykytilan kartoittamiseksi. Kirjallisuuskatsauksen tulokset analysoitiin temaattisen analyysin avulla.

Tulokset

Kartoittavaan kirjallisuuskatsaukseen valikoitui 41 artikkelia, ja temaattinen analyysi tuotti kolme pääteemaa: 1) terveydenhuollon hackathonien hyödyt, 2) tunnistetut haasteet, ja 3) kehittämistarpeet. Kuusi kansainvälistä terveydenhuollon hackathonia analysoitiin vertailuanalyysin avulla. Kirjallisuuskatsauksen tulosten ja vertailuanalyysin pohjalta muotoiltiin kahdeksan suositusta terveydenhuollon hackathonien järjestämiseksi.

Johtopäätökset

Terveydenhuollon hackathonien toteuttamiseen liittyy monia hyötyjä, sillä ne mahdollistavat erilaisten innovaatioiden synnyttämisen ja edistävät monialaista yhteistyötä. Hackathonit mahdollistavat uuden oppimisen sekä lisäävät valmiuksia ammatilliseen kasvuun ja kehittymiseen. Hackathonien avulla on mahdollista lisätä eri ammattiryhmien tietoisuutta niin eri teknologioista kuin terveydenhuollon haasteista. Hackathonien toteuttamiseen liittyy myös haasteita, erityisesti hackathoneissa kehitettyjen ratkaisujen edelleen työstämiseen ja liiketoiminnan kehittämiseen tulisi kiinnittää huomiota. Myös hackathonien suunnittelussa tulisi ottaa huomioon hackathoneissa innovoitujen ratkaisujen käytännön soveltuvuus ja toteutusmahdollisuus sekä vaikuttavuuden arviointi. Hackathonien järjestäminen edellyttää huolellista suunnittelua ja riittävää resurssointia. Lisäksi hackathoneissa innovoitujen ratkaisujen käyttöönottoon organisaatiotasolla tulisi terveydenhuollossa kiinnittää huomiota. Myöskin hackathonien synnyttämien ratkaisujen käytäntöön implementoinnista on saatavilla vähän tietoa. Kansainvälisesti hackathoneja hyödynnetään uusien terveydenhuollon ratkaisujen innovoinnissa hyvin erilaisiin tarpeisiin.

Sosiaali- ja terveysalasta kiinnostuneiden työnhakijaprofiilit: uudistuvien polkujen kautta kohti monimuotoistuvaa työelämää Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella 

Päätalo Kati, TtT, yliopettaja, OAMK; Ruotsalainen Heidi, TtT, yliopettaja, OAMK; Penttilä Saara, TtM, projektipäällikkö, Pohteen työllistymis- ja osaamispolut -hanke (ESR+), Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohde

Tausta

Sosiaali- ja terveysalan veto- ja pitovoiman edistämiseksi tarvitaan toimenpiteitä. Työvoimatarpeen täyttäminen edellyttää uusien väylien ja mahdollisuuksien luomista alalle työllistymiseen. Pitovoiman ylläpitämiseksi työpaikoilta vaaditaan uudenlaista asennetta esimerkiksi osatyökykyisiä työntekijöitä ja maahanmuuttajia kohtaan. Työtehtäviä on syytä tarkastella uudelleen ja kehittää työnkuvia, mikä mahdollistaa työvoimaresurssin oikean hyödyntämisen ja voi avata myös uusia mahdollisuuksia vaikeassa työmarkkina-asemassa oleville. Laatimalla työnhakijaprofiileja voidaan tunnistaa potentiaaliset työntekijät, kartoittaa heidän osaamistaan ja suunnitella heille polkuja kohti työelämää. Tämä tukee sekä työllistymistä että työelämän tarpeisiin vastaamista. Pohteen työllistymis- ja osaamispolut -hanke (2024–2027) vastaa näihin haasteisiin Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tarkoituksena oli laatia työnhakijaprofiilit, jotka kuvaavat alasta kiinnostuneiden työttömien, osatyökykyisten tai maahanmuuttajien osaamista, intressejä ja työllistymisen tuen tarpeita. Profiileita hyödynnetään geneeristen työllistymis- ja osaamispolkujen suunnittelussa ja mallinnuksessa, jotka sisältävät tarpeen mukaisia työllistymisen tuen muotoja.

Menetelmät

Menetelmänä hyödynnettiin palvelumuotoilua. Aineisto kerättiin empatiakarttojen avulla keväällä 2025 hankkeessa kootulta asiantuntijaverkostolta (N=26), joka koostuu työllistymisen tuen ja osaamisen kehittämisen asiantuntijoista Pohteen alueella. Aineistona hyödynnettiin myös työttömille (ml. maahanmuuttajat) suunnattuja haastatteluita. Empatiakarttojen pohjalta laadittuja profiileita tarkasteltiin uudelleen asiantuntijaverkoston kanssa, jonka jälkeen niitä kehitettiin edelleen paremmin vastaamaan tämänhetkistä työnhakijoiden tilannetta. Profiilit taustoitettiin tutkimus- ja tilastotiedolla.

Tulokset

Empatiakarttojen (n=12 vastaajaa) tuloksena laadittiin erilaisia työnhakijaprofiileja. Ne kuvaavat eri syistä osatyökykyisten, alalle kouluttautuneiden nuorten, alanvaihtajien ja maahanmuuttajien tilanteita alalle työllistyessä tai siitä kiinnostuessa. Profiileihin kehitettiin myös polkusuositukset yhteistyössä ammattilaisten kanssa.

Kehittämisehdotukset

Profiileissa on nähtävissä työnhakijoiden monimuotoisuus sekä erilaiset lähtökohdat ja tuen tarpeet, jotka tulee ottaa huomioon sote-alalle työllistymisen edistämisessä. Tuotettuja profiileja tullaan hyödyntämään hankkeen seuraavissa vaiheissa, joissa luodaan uudenlaisia polkuja työllistyä ja tapoja työskennellä sosiaali- ja terveysalan työtehtävissä. Profiilit ovat hyödynnettävissä myös laajemmin, kun tarvitaan ymmärrystä käytettävissä olevasta, mutta käyttämättömästä työvoimapotentiaalista. Profiilit osoittavat työkykyjohtamisen tärkeyden: erilaiset työnhakijaprofiilit, työllistymispolut ja uudistuvat työn tekemisen muodot edellyttävät esihenkilöiltä myönteistä ja ennakkoluulotonta asennetta monimuotoista työntekijyyttä kohtaan.

Ammattilaisten geneerisen osaamisen arviointi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella 

Tuomikoski Annukka, dosentti, asiantuntijaylihoitaja, Pohde; Sjöman Merja, TtM, väitöskirjatutkija, kliinisen hoitotyön asiantuntija, Pohde; Komulainen Hanna, TtM, väitöskirjatutkija, kliinisen hoitotyön asiantuntija, Pohde; Hakala Mervi, TtT, kliinisen hoitotyön asiantuntija, Pohde; Erholzt Maria, TtM, kliinisen hoitotyön asiantuntija, Pohde; Klasila Satu, TtM, kliinisen hoitotyön asiantuntija, Pohde

Tausta

Hoitotyön ammattilaiset tarvitsevat laaja-alaista osaamista laadukkaan hoitotyön toteutumiseksi. Geneerisellä osaamisella tarkoitetaan yleistä ja yhteistä osaamista sekä työelämätaitoja, jotka ovat sovellettavissa eri tilanteissa ja tehtävissä. Sen arviointi ja varmistaminen ovat tärkeitä laadukkaan ja turvallisen hoidon takaamiseksi. Tämä tutkimus on osa Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen hoitotyön osaamisen kehittämisen – ja johtamisen prosessia.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen neljän osaamiskeskuksen osastohoitotyön ammattilaisten geneeristä osaamista ja sitä selittäviä tekijöitä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa osaamisen nykytilasta ja osaamisvajeista täydennyskoulutukseen ja toimintalähtöisen työvuorosuunnittelun tueksi.

Menetelmät

Aineisto kerättiin kokonaisotannalla kaikilta osastohoitotyön ammattilaisilta (N=245) vatsa-, sydän-, geriatrian ja yleislääketieteen sekä tukielinkirurgian keskuksista Webropol-kyselyllä 2024–2025. Geneerisen osaamisen –mittari on kehitetty aiemmin OSMU-hankkeessa ja sitä on edelleen kehitetty vuoden 2025 aikana. Mittari on validoitu ja se koostuu seuraavista osaamisteemoista kuten 1) moniammatillisesta yhteistyöstä, 2) ohjaus, vuorovaikutus- ja psykoedukatiivis-emotionaalisesta tuesta, 3) kuntoutumista edistävästä toiminnasta, 4) hoidon suunnittelusta ja järjestämisestä, 5) näytön käyttöönotosta, 6) osaamisen kehittämisestä, itsensä johtamisesta ja innovaatio-osaamisesta, 7) eettisestä osaamisesta, 8) digiosaamisesta sekä 9) asiakas- ja potilasturvallisuusosaamisesta. Osaamisväittämiä on yhteensä 103 ja vastaaja arvioi osaamistaan 5-portaisella Likert-asteikolla; 1= osaan huonosti –5= osaan erinomaisesti.

Tulokset

Tulokset esitetään Pohjois-Suomen Hoitotiedepäivillä 2025.

Johtopäätökset / Kehittämisehdotukset

Hoitotyön ammattilaisten osaamisen arvioinnilla ja varmistamisella tunnistetaan olemassa oleva geneerinen osaaminen ja mahdolliset osaamisvajeet.

Hyvinvointialueet kuntoutuspalvelujen järjestäjänä -monimenetelmällinen tutkimus palvelujen organisoinnista, resursseista ja palveluiden toimivuudesta 

Elo Satu, TtT, dosentti, yliopettaja, Oamk; Jämsä Ulla, TtT, tutkija, Pohde; Aralinna Virpi, TtM, kuntoutuksen palvelupäällikkö, EKHVA; Karppinen Jaro, LT, fysiatrian professori, kuntoutusjohtaja, EKHVA, Oulun yliopisto; Kurttila Sanna, sosionomi YAMK, väitöskirjatutkija, lehtori, Oamk; Teerikangas Marjaana, YTM, palvelualuejohtaja, Pohde; Ruotsalainen Heidi, TtT, VtM, yliopettaja, Oamk

Tausta

Hyvinvointialueet ottivat vastuulleen alueensa kuntoutuspalvelujen järjestämisen muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi vuoden 2023 alusta. Hallituksen linjaaman kansallisen palvelureformin (2023–2027) tavoitteita ovat muun muassa palvelujen selkeyttäminen, integraatio, saatavuus ja jatkuvuuden parantaminen. Hyvinvointialueilla kuntoutuspalveluiden organisoituminen vaihtelee ja palvelujen organisoinnissa esiintyy vaihtelevuutta. Lisäksi kuntoutuspalveluihin ohjautumisessa on alueellisia eroja.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tämän KELA rahoitteisen tutkimushankkeen (2024–2026) tarkoituksena on kuvailla hyvinvointialueiden järjestämiä kuntoutuspalveluita, niiden organisoitumista ja resursseja, sekä palveluiden toimivuutta. Tavoitteena tuottaa kuntoutuspalvelujen nykytilasta laaja ja selkeä kuvaus palvelujen järjestämisen ja toiminnan kehittämiseksi. Tässä konferenssiesityksessä vastataan yhteen kokonaisuuteen kuuluvaan tutkimuskysymykseen: Mitä kuntoutuspalveluita (palvelukokonaisuudet ja asiakasryhmät) hyvinvointialueet järjestävät?

Menetelmät

Tutkimus toteutetaan poikkileikkaustutkimuksena vuodesta 2023 alkaen, jolloin hyvinvointialueiden toiminta käynnistyi. Aineisto muodostuu julkisesti saatavilla olevista dokumenteista ja tilastoista kaikkien hyvinvointialueiden osalta (n=21). Dokumenttianalyysin aineiston muodostavat kaikilta hyvinvointialueilta saatavilla oleva materiaali, kuten www-sivut, hyvinvointikertomukset, strategia ja palvelujen järjestämissuunnitelma. Julkisesti saatavilla oleva tilasto- ja rekisteriaineisto kerätään THL:n ylläpitämästä Avohilmo tiedonkeruu- ja raportointijärjestelmästä. Lisäksi kohdennetuilta hyvinvointialueilta (n=3) kerätään tarkennettua tilasto- ja rekisteritietoa.

Tulokset

Tarkemmat tulokset raportoidaan konferenssiesityksessä.

Johtopäätökset

Tutkimus vastaa yhteiskunnalliseen tarpeeseen koota tietoa kuntoutuspalvelujen nykytilasta ja niiden toimivuudesta. Muodostettuun tilannekuvaan liittyviä indikaattoreita voidaan jatkossa hyödyntää hyvinvointialueiden kuntoutuspalveluiden seurannassa ja vertailussa.

Posteriesitykset

Posterit olivat esillä kahtena päivänä Jokiväylä 11 B pääaulassa.

1. Moisanen Kirsi, Kemppainen Anne
INSPIS – INnovatiivisia Sote-Palveluja InnovaatioekoSysteemillä – Innovaatioiden käyttöönottoa estävät ja edistävät tekijät

2. Moisanen Kirsi, Huhtala Saija
Korkeakoulujen vaikuttavuuden johtaminen 

3. Korolainen Katri, Jyrkinen Anu, Teerikangas Marjaana, Klasila Satu
Toimintakykytiedon yhtenäistäminen Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella ICF-viitekehystä hyödyntäen

4. Kamberg Sini-Charlotta, Laitomaa Heidi, Vaahtio Jutta
Oppijan kinestetiikka passilla vaikuttavuutta hoitotyön opetukseen

5. Kärenlampi Toini, Elo Satu, Hantikainen Virpi, Lotvonen Sinikka
Hoitoalan henkilöstön kinestetiikan itsearvioitu osaaminen ikääntyneiden ympärivuorokautisessa hoidossa

6. Kelahaara Mirka
Saamelaiskulttuurin mukaisen sote-alan koulutuksen yhteiskehittämisen toimintamalli

7. Ylimäki Saija, Kanste Outi, Keskitalo Tuulikki, Mattila Outi
Hoitotyön johtajien digitaalinen osaaminen ja siihen yhteydessä olevat tekijät: kyselytutkimus Lapin hyvinvointialueella

8. Löf Johanna
Hätäensiapukoulutusmallin jalkauttaminen Lapin hyvinvointialueelle

9. Nurmi Terhikki
Verkkopalvelu auttaa vähän liikkuvia lisäämään aktiivisuuttaan 

10. Yliniemi Paula, Hakola Jukka
Linkkihenkilökoulutus hyvinvointilähete –toimintamallin mahdollistajana

11. Jussi Katja
Lapin AMK HyTe testbed

E-posteriesitykset:

12. Paananen Sanna, Xiong Essi, Elo Satu
Hoitohenkilöstön näkemyksiä asiakkaiden kuntoutustarpeen tunnistamisessa 

13. Mäkelä Piia, Pasma Anne-Maria
Turvalliset potilassiirrot ja kotiutukset projekti Lapin hyvinvointialueella 

14. Paavisto Anniina, Elo Satu, Korpi Hilkka
Sairaanhoitajien suorituksen johtamisen ja arvioinnin kehittäminen hybridityöskentelyssä 

15. Kemppainen Jaana, Lokkila Kirsi, Vuorinen Sanni
Kainuuseen terveyttä ja mielen hyvinvointia, KATE- hanke 

16. Keskitalo Tuulikki, Mattila Outi, Ylimäki Saija, Kanste Outi
Näyttöön perustuvan sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksen kehittäminen hoitotyön johtajille

17. Kejonen Sanna, Mattila Outi   
Apulaisosastonhoitajan tehtävänkuvan nykytila Päijät-Hämeen hyvinvointialueella 

18. Parkkila Mari, Elo Satu, Lotvonen Sinikka, Siira Heidi
Hoitajien kuntoutumista edistävän hoitotyön osaaminen iäkkäiden potilaiden hoitotyössä 

19. Retsu Niina, Kääriäinen Maria, Palomäki Jussi, Castrén Sari, Peltonen Aino, Hylkilä Krista
Seksuaalisen häirinnän suojaavat tekijät ja riskitekijät lukiolaisilla: poikkileikkaustutkimus 

20. Keskitalo Tuulikki, Saukkoriipi Katja, Korte Satu-Maarit, Ruokamo Heli, Reinikka Loru
Hoitotyön opiskelijoiden kokemuksia ei-immersiivisten virtuaalisimulaatioiden hyödyistä ja rajoituksista oppimisessa 

21. Seppänen Hanna, Talus Eeva, Sankilampi Ulla, Koivula Krista, Luoma Ilona, Pölkki Tarja
Vanhempien emotionaalinen tuki vastasyntyneiden teho-osastolla

22. Litendahl Maija, Kaihlaniemi Juulia, Autio Olli, Kähkönen Outi, Oikarinen Anne
Terveysalan ammattilaisten kokemuksia tunneälyn toteutumisesta etäohjauksessa – Kuvaileva laadullinen tutkimus 

23. Kaihlaniemi Juulia*, Suonnansalo Petra*, Kääriäinen Maria, Kaakinen Pirjo, Litendahl Maija, Paukkonen Leila, Laukkonen Kirsi, Oikarinen Anne * jaettu 1. kirjoittajuus
Potilaiden kokemukset terveysalan ammattilaisten digiohjausosaamisesta – Laadullinen systemaattinen kirjallisuus

24. Pieviläinen Satu, Mattila Outi
Päivittäisjohtamisen kehittäminen ikääntyneiden ja vammaisten asumispalvelun yksiköissä 

25. Immonen Milla, Konttila Jenni, Väätäjä Heli, Vatanen Marko, Jarva Erika, Mikkonen Kristina, Isomursu Minna
Terveydenhuollon digitaitoja kehittämässä (SUSA-hanke) 

26. Immonen Milla, Keskitalo Tuulikki, Puljujärvi Miika, Männikkö Niko, Vevis Kristis, Adam Graham, Kärkkäinen Mari, Jaronen Marja, Schroderus-Salo Tanja, Paalimäki-Paakki Karoliina, Mikkonen Kristina
Magneettikuvantamisympäristön turvallisuuskoulutusta virtuaalista magneettikuvantamisympäristöä hyödyntäen 

Posteriesitysten tiivistelmät

1. INSPIS – INnovatiivisia Sote-Palveluja InnovaatioekoSysteemillä – Innovaatioiden käyttöönottoa estävät ja edistävät tekijät

Moisanen Kirsi, YTT, yliopettaja, KAMK, Inspis-hanke, Kemppainen Anne, kätilö, TtM-opiskelija, Kainuun Hva, Inspis-hanke

Tausta

Sosiaali- ja terveysalan palveluiden tuottamisen haasteita ovat asiakkaiden kasvava palveluiden tarve, vähenevät taloudelliset resurssit sekä työvoiman saatavuus. Tarvitaan uudenlaisia ratkaisu- ja toimintamalleja, joissa merkittävässä roolissa on sote-palveluiden integrointi yhteistyössä hyvinvointialueen ja eri alojen toimijoiden kanssa sekä teknologian hyödyntäminen palvelujen tarjonnassa ja tuottamisessa. Keskiössä ovat toimijoiden välinen vuorovaikutus ja ekosysteemin toiminnallisuudet. Innovaatioekosysteemillä voidaan tarkoittaa sektorirajat ylittävää yhteistyötä ja kykyä luoda arvoa laajalti eri toimijoille jaetun päämäärän ja tai mission saavuttamiseksi.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tutkimuksen tarkoitus oli kuvata sotealan master-opiskelijoiden näkemyksiä innovaatioiden kehittämistä ja käyttöönottoa edistävistä ja estävistä tekijöistä organisaatioissa. Opiskelijat osallistuivat kansainväliselle smart solutions for Wellbeing Service Development and Management -opintojaksolle. Tutkimus oli osa INSPIS-hankkeen kehittämistyötä. Hankkeen tavoitteena on käynnistää Kainuun “Hyvän terveyden ja hyvinvoinnin innovaatioekosysteemin” rakentaminen vakiinnuttamaan systemaattista yhteistoimintaa Kainuun alueen eri toimijoiden kesken sote-palvelujen uudenlaiseksi järjestämiseksi, tuottamiseksi ja kehittämiseksi.

Menetelmät

Tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin Kajaanin ammattikorkeakoulun sotealan master-opiskelijoille ja Neu-Ulmin korkeakoulun Digital Health Care Management Master-opiskelijoille (n=19). Työpajan aineisto kerättiin viideltä pienryhmältä, joissa jokaisessa oli sekä suomalaisia että saksalaisia opiskelijoita. Aineisto analysoitiin induktiivista aineiston analyysiä mukaillen.

Tulokset

Tulosten mukaan innovaation jatkokehittämistä ja käyttöönottoa omassa organisaatiossa edistää toimijoiden asenne ja motivaatio, organisaatiokulttuuri, tehokkuus ja palvelujen saatavuus, tieto, digitaaliset ja teknologiset ratkaisut sekä resurssit ja roolitus. Haaste sille, etteivät innovaatiot etene omassa organisaatiossa ovat taloudelliset resurssit, järjestelmien yhteentoimivuus, muutoksen hyväksyntä, tietosuojalainsäädäntö ja säädökset, byrokratia, sukupolvien väliset erot, tieto sekä organisaatiokulttuuri.

Johtopäätökset

Organisaatiokulttuuri havaittiin sekä innovaatiota edistävänä, että haastavana tekijänä. Terveydenhuollon perinteiset organisaatiorajat ja roolitukset haastavat avointa innovointia (Torab-Miandoab, 2024) ja innovaatioekosysteemi koetaan sote-alalla uudeksi ja vieraaksi asiaksi (Nordling & Kautonen, 2023). Innovaatioita edistäviksi tekijöiksi todetaan hallintorakenteet ja roolit, joissa rajojen ylittäminen on joustavaa (Cresswell ym., 2020). Roolitus ja toimijoiden sitouttaminen tukee innovaatiota, mutta se edellyttää vahvaa johtajuutta ja korkean tason johdon tukea (Cresswell ym., 2020; Reed ym., 2025).

 2. Korkeakoulujen vaikuttavuuden johtaminen 

Moisanen Kirsi, YTT, yliopettaja, Kajaanin AMK, Huhtala Saija, TtM, väitöskirjatutkija, lehtori, Kajaanin AMK

Tausta

Vaikuttavuusperusteisuus, tiedolla johtaminen, kestävä hyvinvointi ja muutoksen johtaminen ovat hyvinvointipolitiikan keskeisiä asioita. Vaikuttavuutta voidaan tarkastella johtamisen ilmiönä, jolloin tunnistetaan vaikuttavuuden johtamisen mekanismeja ja lähtökohtia pyrkimyksenä muutos kohti vaikuttavia hyvinvointipalveluita. 4Q-hanke on ammattikorkeakoulujen (KAMK, DIAK, Arcada ja Humak) yhteishanke. Hankkeessa on viisi työpakettia. Työpaketti neljä kokoaa työpakettien vaikutustavoitteet ja -mittarit kohti vaikuttavuusperustaista johtamista.

Tavoite ja tarkoitus

Tavoite on kehittää vaikuttavuuden johtamisen seurantamalli neljän ammattikorkeakoulun muodostamalle konsortiolle. Tarkoitus on kuvata korkeakoulujen vertailukelpoiset vaikuttavuusmittarit ja kuvata vaikuttavuustavoitteen mukainen TKI-tiekartta.

Menetelmät

Hankkeen kehittämismenetelmänä hyödynnettiin vaikuttavuuskehikkoa, joka eteni viiden vaiheen kautta: tarve, tavoitteet, toimenpiteet ja resurssit, tulokset ja seurantamalli sekä vaikuttavuus. Hankkeen vaikuttavuustavoitetta työstettiin yhteisessä työpajatyöskentelyssä, jonka jälkeen jokainen työpaketti pohti vaikutus- ja vaikuttavuustavoitteita työryhmittäin. Työryhmät kuvasivat oman työpaketin seurantamallin tavoitteet ja niitä tukevat mittarit, joiden tueksi järjestettiin sparraustyöpajoja.

Tulokset

Yhteiskunnallinen tarve korkeakouluille merkitsee tuottavampaa työpanosta, työvoimapulan ratkaisemista ja vaihtuvuuden vähentämistä. Työpaketti neljän osalta vaikuttavuuskehikon tavoitteeksi asetettiin soveltamisen mallien kehittäminen ja korkeakoulujen vaikuttavuuden johtaminen, jossa toiminnanohjaus perustuu vaikutusten seurantaan ja yhteiskunnallisten hyötyjen saavuttamiseen. Nämä tukivat koko hankkeen vaikuttavuustavoitteen saavuttamista, joka oli työelämän osaamispääoma on kasvanut kestävästi. Tämä edellyttää seuraavien vaikutustavoitteiden saavuttamista 1) työn tuottavuus kehittyy korkeakoulujen aloilla ja 2) työmäärä vastaa tulevaisuuden osaamistarpeita. Työpaketti neljän vaikutustavoitteet olivat 1) vaikutusten seuranta tehostaa toimintaa ja aloille sijoittuneiden määrä on kasvanut 2) palveluiden resurssit ovat kohdentuneet kestävästi ja 3) johtamisjärjestelmä tukee osaamistarpeiden ennakointia ja tuottamista. Mittareiksi asetettiin 1) valmistuneiden ja alalle sijoittuneiden määrät, hyvinvoinnin kehitys, 2) sosiaalisen- ja ekologisen kestävyyden mittarit, kustannuskehityksenmuutos, 3) mallin seuranta.

Johtopäätökset

Hankkeessa hyödynnetään vaikuttavuuskehikkoa, jolla kerätään tietoa johtamisen vaikuttavuuden seurantamallin kehittämiseksi. Vaikuttavuusperustaisen toimintakulttuurin kehittäminen edellyttää, että vaikuttavuus otetaan järjestelmälliseksi osaksi toiminnan johtamista ja kehittämistä. Edellytyksenä vaikuttavuuden johtamisessa on voimavarojen vaikuttavuusperustainen hallinta, mittaaminen ja arviointi. Vaikuttavuuden johtamisen mekanismeja ovat tiedolla johtaminen ja vaikuttavuuden kollektiivinen merkityksellistäminen.

3. Toimintakykytiedon yhtenäistäminen Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella ICF-viitekehystä hyödyntäen

Korolainen Katri, TtM, hoitotyön johtaja, Kuntoutuspalvelut Pohde; Jyrkinen Anu, toimintaterapeutti, Kuntoutuspalvelut Pohde; Teerikangas Marjaana, YTM, palvelualuejohtaja, Kuntoutuspalvelut Pohde; Klasila Satu, TtM, kliinisen hoitotyön asiantuntija, Kuntoutuspalvelut Pohde

Tausta

Hankkeen taustalla oli tarve laajentaa toimintakyvyn yhteisen viitekehyksen käyttöä systemaattisesti Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella. ICF-luokitus (International Classification of Functioning, Disability and Health) tarjoaa laajan käsitteen toimintakyvystä, yhdenmukaistaa eri ammattiryhmien kieltä ja mahdollistaa tietojen vertailun toimintakyvyn kuvaamisessa asiakastyössä ja sähköisissä tietojärjestelmissä.

Tarkoitus ja tavoitteet

Hankkeen tarkoituksena oli vahvistaa ammattilaisten osaamista ja luoda konkreettisia työvälineitä asiakastyöhön, jotta toimintakyvyn kokonaisuus huomioitaisiin systemaattisemmin. Tavoitteena oli yhteisen keskustelun ja kehittämisen myötä edistää yhteistä toimintakulttuuria sotekeskuksissa ja luoda konkreettisia arkityötä tukevia työvälineitä.

Menetelmät

Hanke toteutettiin moniammatillisessa yhteistyössä eri alueiden ja yksiköiden kanssa. ICF-luokitusta hyödynnettiin toimintakyvyn kuvaamisessa ja tietojen vertailussa. Lisäksi ammattilaisille tarjottiin koulutusta ja konkreettisia työvälineitä toimintakyvyn arviointiin ja seurantaan.

Tulokset

Hankkeen tuloksena ammattilaisten toimintakykyosaaminen vahvistui, ja toimintakyvyn arvioimiseksi määriteltiin yhteiset ammattiryhmäkohtaiset arviointimenetelmät. Arviointimenetelmien kuvaamisessa ja jäsentämisessä hyödynnettiin RPS-lomaketta (Rehabilitation Problem-Solving). Kuntoutujan ja perheen näkökulma on huomioitu kuvaamalla käytössä olevat esitieto- ja itsearviointilomakkeet. Fysioterapiassa, toimintaterapiassa ja puheterapiassa on kuvattu yhteisesti käytettävissä olevat mittarit sekä perustason että erityistason kuntoutuspalveluissa. Kehittämistyö tukee kuntoutuspolkujen sujuvuutta ja integraatiota, koska toimintakykytieto tulee systemaattisesti näkyville. Yhtenäisillä toimintakyvyn arviointikäytännöillä vahvistetaan kuntoutujan osallisuutta, kuntoutuksen seurantaa ja arviointia sekä vähennetään päällekkäistä työtä.

Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset

Hankkeen myötä toimintakyvyn arviointi ja seuranta paranevat, mikä edistää asiakastyön laatua ja vaikuttavuutta. Jatkossa suositellaan jatkuvaa koulutusta ja yhteistyön vahvistamista eri ammattiryhmien välillä sekä ICF-luokituksen käytön laajentamista ja syventämistä. Lisäksi kansallinen kuntoutuksen kehittäminen tukee hankkeen tavoitteita tarjoamalla suuntaviivoja ja resursseja toimintakyvyn systemaattiseen arviointiin ja seurantaan koko maassa.

4. Oppijan kinestetiikkapassilla vaikuttavuutta hoitotyön opetukseen

Kamberg Sini-Charlotta, Hoitotyön kliininen asiantuntija, haavahoito (YAMK), FM, AmO, sh, kinestetiikan tutor, lehtori, Sataedu; Laitomaa Heidi ft (YAMK), AmO, kinestetiikkakouluttaja, lehtori, Sataedu; Vaahtio Jutta, ft (YAMK), AmO, kinestetiikan tutor, lehtori, Sataedu

Tausta ja tarkoitus

Kinestetiikka on näyttöön perustuva voimavaralähtöinen työmenetelmä. Kinestetiikkapassi kehitettiin vuonna 2024 Sataedussa yhteistyössä kinestetiikkayhdistyksen kanssa. Passin tarkoituksena on dokumentoida opiskelijoiden kinestetiikkaosaamista ja kehittymistä koulutuksen aikana. Passi yhdistää teorian ja käytännön ja se on saatavilla sekä paperisena, että sähköisenä versiona. Tutkimuksien mukaan kinestetiikan menetelmät lisäävät potilaan aktiivisuutta vähentäen samalla hoitajien työn fyysistä kuormitusta.

Menetelmät

Oppijan kinestetiikkapassi kehitettiin tukemaan hoito- ja kuntoutusosaamisen hankintaa. Kinestetiikkapassin kehittämisprosessi sisälsi eri vaiheita, kuten tarpeiden kartoituksen, teoreettisen taustan tutkimisen ja käytännön harjoitteiden suunnittelun. Lisäksi kehittämismenetelmänä käytettiin asiantuntijahaastatteluja, joilla kerättiin tietoa ja palautetta passin sisällön muokkaamiseksi. Passi sisältää yhdeksän osaa; vuorovaikutus, ympäristö, toiminnallinen anatomia, ihmisen liikkuminen, voima, ihmisen perustoiminnot, asentohoito, yksilöllinen ohjaaminen ja apuvälineet. Lisäksi passissa on kolme itsearvioinnin tasoa: olen harjoitellut, kehityn, osaan. Näiden avulla oppija seuraa osaamisensa kehittymistä. Oppija voi kirjoittaa passiin myös omia huomioitaan osaamisestaan. Passin toimivuutta testattiin kinestetiikan peruskurssille osallistuneilla sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla (n=16). He vastasivat määrilliseen sähköiseen kyselyyn.

Tulokset

Vastaajista 77,8 % koki kinestetiikkapassin tukevan heidän oppimistaan suurimmalta osin tai täysin. Tämä viittaa passin tehokkuuteen oppimisen tukemisessa. Kinestetiikan peruskurssi, jossa passin käyttöä pilotoitiin, koettiin käytännönläheiseksi. Passin keinoin tarjottiin kurssilaisille konkreettisia työkaluja, joita voidaan soveltaa arjen tilanteisiin. Kinestetiikan oppiminen on parantanut ohjaustaitoja ja lisännyt ymmärrystä potilaan itsenäisyyden tukemisesta. Vastaajat ovat harjaantuneet antamaan potilaille aikaa ja tilaa, mikä edistää potilaiden toimintakykyä. Lisäksi vastaajat kykenevät mukautumaan avustustilanteisiin ja löytämään luovia ratkaisuja parantaen samalla potilaiden osallisuutta. Oppiminen on siirtynyt käytännön tasolle. Avoimissa kysymyksissä korostui reflektiivinen oppiminen ja yhteistyön merkitys sekä sitoutuminen jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen, jota passi tukee.

Yhteenveto

Kinestetiikkapassin todetaan tukeneen hoitotyön reflektiivistä oppimista. Passi edisti tehokasta ammatillista kehittymistä mahdollistaen osaamisen kasvun seurannan ja dokumentoinnin. Passi on käytännön läheinen tarjoten konkreettisia työkaluja hoitotyön arjen tilanteisiin. Erityisesti passi tukee sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöiden jatkuvaa ammatillista kehittymistä, mikä puolestaan varmistaa näyttöön perustuvan hoitotyön toteutumisen. Kinestetiikan peruskurssille osallistuneet ammattihenkilöt ovat kokeneet passin tukevan ja ohjaavan kurssin jälkeen tapahtuvaa

5. Hoitoalan henkilöstön kinestetiikan itsearvioitu osaaminen ikääntyneiden ympärivuorokautisessa hoidossa

Kärenlampi, Toini, TtM, väitöskirjatutkija, GeroNursing Centre, Lääketieteen tekniikan ja terveystieteiden tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto; Elo Satu, dosentti, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu; Hantikainen Virpi, TtT, dosentti, Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos; Lotvonen Sinikka, ft, TtT, tutkijatohtori, GeroNursing Centre, Lääketieteen tekniikan ja terveystieteiden tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto

Tausta

Laadukkaan ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoitotyön tavoitteena on ikääntyneen hyvä elämänlaatu ja toimintakyvyn tukeminen. Tavoitteen saavuttamisen edellytyksenä on ikääntyneiden toimintakyvyn ja voimavarojen monipuolinen ylläpitäminen ja edistäminen. Ympärivuorokautisen hoidon toteuttamisen tavat ja henkilöstön osaaminen luovat edellytykset hyvälle hoidolle. Sosiaali- ja terveysministeriön laatusuositus (2020–2023) hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi korostaa iäkkäiden toimintakyvyn ylläpitämisen ja edistämisen tärkeyttä. Kinestetiikka® on voimavara lähtöinen kuntoutumista edistävän hoitotyön toimintamalli, joka mahdollistaa ikääntyneen ja henkilöstön voimavarojen optimaalisen hyödyntämisen hoito- ja avustamistilanteissa sekä samalla tukee henkilöstön työskentelyä. Kinestetiikan oppiminen perustuu koulutuksiin, jotka muodostuvat peruskursseista, syventävistä kursseista, tutorkoulutuksesta ja kouluttajakoulutuksesta.

Tarkoitus

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja selittää ikääntyneiden ympärivuorokautisissa palveluissa työskentelevän hoitoalan henkilöstön kinestetiikan itsearvioitua osaamista.

Menetelmät

Tutkimus on toteutettu kuvailevana ja selittävänä määrällisenä tutkimuksena. Aineisto kerättiin vuoden 2022 aikana sähköisellä kyselyllä Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä työskentelevältä hoitoalan henkilöstöltä (n=150) kinestetiikan osaamisen itsearviointimittarilla. Itsearviointimittari koostui neljästä osa-alueesta: 1) asenne liikkumisen tukemiseen, 2) toimiminen liikkumisen avustamistilanteissa, 3) tieto kinestetiikan käsitteistä ja 4) taito käyttää kinestetiikkaa. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin.

Tulokset

Hoitoalan henkilöstö itsearvioi asenteensa liikkumisen tukemiseen sekä toimimisen liikkumisen avustustilanteissa erittäin hyväksi, sekä tiedon kinestetiikan käsitteistä ja taidon käyttää kinestetiikkaa hyviksi. Kinestetiikkaa opiskelleet arvioivat osaamisensa avustustilanteessa, kinestetiikan käsitteissä ja kinestetiikan taidoissa paremmaksi kuin muut vastaajat. Lisäksi käytännön ohjauksiin osallistuneiden osaaminen avustustilanteissa oli parempaa kuin muiden vastaajien. Kinestetiikan yhdyshenkilöinä toimineet arvioivat kinestetiikan käsitteiden osaamisensa muita paremmaksi.

Johtopäätökset

Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää hoitoalan henkilöstön koulutustarpeiden tunnistamisessa, kuntouttavan hoitotyön edistämisessä ja ympärivuorokautisen hoidon laadun kehittämisessä. Kinestetiikan taitojen ylläpidossa tarvitaan jatkuvaa kertausta yksiköissä osallistumalla käytännön ohjauksiin fysioterapeutin ja /tai kinestetiikan yhdyshenkilöiden kanssa. Uutta tutkimusta tarvitaan myös kinestetiikan havainnoidusta osaamisesta ja kinestetiikan osaamisen yhteydestä työhyvinvointiin.

6. Saamelaiskulttuurin mukaisen sote-alan koulutuksen yhteiskehittämisen toimintamalli

Kelahaara Mirka, sosionomi YAMK, projektipäällikkö, Lapin AMK

Tausta

Yhdenvertaisuuden toteutuminen saamelaisten sosiaali- ja terveyspalveluissa tapahtuu palveluita mukauttamalla saamelaisen kulttuurin mukaisiksi. Saamelaiset työntekijät kohtaavat saamelaiset asiakkaansa kulttuurinmukaisesti oman intuitiivisen kulttuuritajunsa ja kokemustiedon avulla. Työntekijöillä voi olla monia rooleja työyhteisössään perustyönsä ohella, kuten asiakkaiden oikeuksien toteutumisesta huolehtiminen, työyhteisön perehdyttäminen saamelaiskulttuuriin sekä saamenkielisten ja kulttuurinmukaisten palvelujen kehittäminen. Vaikka pula saamenkielisistä ja saamelaiskulttuuria tuntevista alan työntekijöistä on jo vuosien ajan ollut Miettusen (2021) ja Heikkilän (2023) selvitysten mukaan ilmeinen, näitä asioita ei ole opetettu koulussa, vaan ovat jääneet yksittäisten työntekijöiden harteille.

Tarkoitus ja tavoitteet

SaamSote – Kulttuurisensitiivisen koulutuksen yhteiskehittäminen sosiaali- ja terveysalalle -hankkeessa (OKM 2023-2025) kehitettiin saamelaisasiantuntemusta integroivaa yhteiskehittämisen mallia ja sen mukaisesti tuotettiin saamelaiskulttuuria huomioivia sote-alan koulutuksia.

Menetelmät

Kehittämistä toteutettiin refleksiivistä, saamelaista asiantuntemusta integroivaa yhteiskehittämisen toimintamallia hyödyntäen. Käytännössä saamelaiskulttuuria tuntevien sote-alan kulttuuriasiantuntijoiden ja ammattikorkeakoulujen pedagogisten asiantuntijoiden osaamista yhdistämällä rakennettiin koulutusten sisällöt. Kehittämistä tehtiin eri kokoisissa teemakohtaisissa ryhmissä, sekä koko hankkeen yhteiskehittämispäivillä.

Tulokset

Hankkeessa saatiin tuotettua AMK-tasoisia sosiaali- ja terveysalan koulutuksia, jotka vastaavat sosiaali- ja terveysalan osaamistarpeisiin. Hankkeen pedagogisten asiantuntijoiden kulttuurinen ymmärrys saamelaiskulttuurista kasvoi. Kulttuuriasiantuntijat kokivat, että heidän osaamistaan otettiin koulutusten kehittämisessä hyvin huomioon.

Johtopäätökset / kehittämisehdotukset

Saamelaisasiantuntemusta integroiva yhteiskehittäminen on aikaa vievää, vaativaa mutta samalla antoisaa. Asennoituminen saamelaisen sosiaali- ja terveysalan lähtökohtiin voi viedä paljon työaikaa, riippuen pedagogisen asiantuntijan aiemmasta osaamisesta. Kulttuuriasiantuntijoiden rooli perustui vapaaehtoisuuteen ja he olivat hankkeessa mukana pääasiallisesti päivätyönsä ohella. Kulttuuriasiantuntijoiden rekrytointi ja sitouttaminen on ollut ajoittain haastavaa mm. edellä mainituista syistä johtuen.

Yksilölähtöisen asiantuntijuuden sijaan yhteisöllinen kehittäminen voisi olla saamelaisille luontevampi osallistumisen tapa. Saamentutkimuksen eettisten ohjeiden huomioiminen sosiaali- ja terveysalan kehittämishankkeissa edesauttaisi saamelaiskulttuurille soveltuvien toimintamallien käyttöä, vähentäisi saamelaisten sote-alan ammattilaisiin kohdistuvaa painetta ja tehostaisi hankkeiden vaikuttavuutta.

7. Hoitotyön johtajien digitaalinen osaaminen ja siihen yhteydessä olevat tekijät: kyselytutkimus Lapin hyvinvointialueella

Ylimäki Saija, TtT, projektitutkija, Oulun yliopisto; Kanste Outi, TtT, professori, Oulun yliopisto; Keskitalo Tuulikki, TtT, yliopettaja, Lapin AMK; Mattila Outi, TtT, yliopettaja, Lapin AMK

Tausta

Palveluiden digitalisoituminen ja etäjohtaminen tuovat uusia haasteita hoitotyön johtajille. Nopea teknologinen kehitys voi johtaa osaamisvajeisiin, mikä korostaa tarvetta suunnitelmalliselle osaamisen kehittämiselle. Johtajat tarvitsevat osaamista digityökalujen ja -järjestelmien käyttämiseksi sekä kykyä tukea, arvioida ja kehittää henkilöstön digitaalisia valmiuksia osana hoitotyön arkea.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää sosiaali- ja terveysalan (myöh. sote-alan) hoitotyön johtajien digitaalista osaamista ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä Lapin hyvinvointialueella. Tavoitteena oli tuottaa tietoa hoitotyön johtajien digitaalisen osaamisen kehittämiseksi.

Tutkimuskysymykset olivat: Millainen on sote-alan hoitotyön johtajina työskentelevien digitaalisen osaamisen taso? Mitkä taustatekijät ovat yhteydessä sote-alan hoitotyön johtajina työskentelevien digitaaliseen osaamiseen?

Menetelmät

Poikkileikkaustutkimuksen aineisto kerättiin Lapin hyvinvointialueen hoitotyön johtajina työskenteleviltä (n = 49) sote-alan hoitotyön johtajilta, esihenkilöiltä ja tiimivastaavilta helmi-maaliskuussa 2025 Webropol-kyselynä. Digitaalista osaamista mitattiin 5-portaisella Likert-asteikollisella (1 = osaan erittäin heikosti – 5 = osaan erinomaisesti) itsearviointimittarilla, jossa oli 13 väittämää. Aineisto analysoitiin kuvailevilla tilastollisilla menetelmillä (keskiarvo [ka], keskihajonta [SD] ja kahden riippumattoman ryhmän t-testi).

Tulokset

Hoitotyön johtajat arvioivat digitaalisen kokonaisosaamisensa melko hyväksi (ka 3,85; SD 3,71–3,99). Haastavimmiksi digitaalisen osaamisen alueiksi arvioitiin henkilöstön hyvinvoinnin tukeminen etäyhteydellä (ka 3,35; SD 3,09–3,60) ja organisaation ulkopuolisten digitaalisten järjestelmien käyttäminen (ka 3,47; SD 3,16–3,77). Väittämätasoinen tarkastelu osoitti, että terveysalan hoitotyön johtajat arvioivat osaamisensa paremmaksi organisaation ulkopuolisten järjestelmien hyödyntämisessä näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämiseksi kuin sosiaalialan johtajat (p = 0,017). Lisäksi alemman korkeakoulututkinnon suorittaneet arvioivat osaamisensa luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen luomisessa (p = 0,025) sekä henkilöstön hyvinvoinnin tukemisessa (p = 0,008) etäyhteyksin olevan vahvemmaksi kuin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet.

Johtopäätökset

Sote-alan hoitotyön johtajien digitaalisessa osaamisessa havaittiin kehittämistarpeita, jotka vaihtelivat toimialueen ja koulutustaustan mukaan. Tämä viittaa eriytyneeseen täydennyskoulutustarpeeseen, jonka tarkempi selvittäminen edellyttää lisätutkimusta.

8. Hätäensiapukoulutusmallin jalkauttaminen Lapin hyvinvointialueelle

Löf Johanna, terveydenhoitaja, YAMK-opiskelija, Uudistuvien sosiaali- ja terveyspalveluiden johtamisen asiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu

Tausta

Ensiaputaidot ovat elintärkeitä hätätilanteissa. Ensiaputaidoilla tarkoitetaan auttajan antamaa ensiapua, joka akuutin sairauden tai vamman sattuessa pelastaa ihmishenkiä tai vähentää sairastuvuutta. Jokaisella on velvollisuus auttaa ja antaa ensiapua tapahtumapaikalla. Ensiavun tavoitteena on elämän säilyttäminen, kärsimyksen lievittäminen, uusien sairauksien tai vammojen ehkäisy ja toipumisen edistäminen. Ensiavun tulee perustua tieteelliseen näyttöön ja olla lääketieteellisesti luotettavaa.

Ensiapukoulutuksen tulee olla kansainvälistä ja kaikille tulisi opettaa ensiapua. Työnantajan tulee huolehtia siitä, että työpaikoilla on olosuhteisiin nähden riittävä määrä ensiaputaitoisia henkilöitä, riittävät ensiapuvälineet ja toimintaohjeistukset hätätilanteita varten. Lapin hyvinvointialue on luonut hätäensiapukoulutusmallin, jonka tavoitteena on potilasturvallisuuden sekä työntekijöiden ensiapuvalmiuden parantaminen onnettomuus- ja sairaskohtaustilanteissa. Hätäensiapukoulutusmalli on tarkoitus jalkauttaa käyttöön vuoden 2025 aikana.

Tarkoitus ja tavoitteet

Opinnäytetyön tarkoituksena on parantaa Lapin hyvinvointialueen työntekijöiden ensiapuvalmiutta onnettomuus- ja sairaskohtaustilanteissa. Tavoitteena on sujuva, tehokas, ja alueen tarpeita vastaava hätäensiapukoulutusmallin jalkauttaminen sekä tukea hätäensiapukouluttajia koulutuksenmallin käyttöönotossa sekä toteuttamisessa.

Menetelmät

Opinnäytetyö on toiminnallinen ja kehittämispainotteinen opinnäytetyö, jonka menetelmällinen lähestymistapa perustuu spiraalimallin mukaiseen kehittämistyöhön. Tietoperusta on laadittu hätäensiapukoulutuspalautteiden, avekki- ja ergonomiakoulutusprosesseihin sekä tutkimustietoon pohjautuen. Toiminnallinen ote mahdollistaa teoreettisen tiedon soveltamisen käytäntöön joustavan ja itseään toistavan kehittämisprosessin avulla. Kehittämistyössä luodaan yhtenäinen hätäensiapukoulutusmateriaali ja tuntisuunnitelma sekä kehitetään koulutuspalautekyselyä sekä vertaistukitoimintaa yhdessä hätäensiapukouluttajien kanssa.

Tulokset

Hätäensiapukoulutusmallin jalkauttaminen alueellisesti vaatii hätäensiapukouluttajien perehdyttämistä, tukemista ja vertaistukiverkoston kehittämistä. Hätäensiapukoulutusta tulee kehittää jatkuvasti saatujen koulutuspalautteiden perusteella. Säännöllisesti toteutuvat hätäensiapukoulutukset, yhtenäiset koulutus- ja tuntisuunnitelmat sekä muut tukimateriaalit muodostavat alueellisesti laadukkaan ja yhtenäisen koulutustoiminnan, joka varmistaa työntekijöiden ensiapuosaamisen hätätilanteissa.

Johtopäätökset / Kehittämisehdotukset

Hätäensiapukouluttajien tukemiseen sekä täydennyskoulutukseen tulee panostaa tulevaisuudessa yhä enemmän, jotta alueellisesti voidaan säilyttää hyvät ensiapuvalmiudet sekä laadukas koulutustoiminta Lapin hyvinvointialueella.

9. Verkkopalvelu auttaa vähän liikkuvia lisäämään aktiivisuuttaan

 Nurmi Terhikki, yhteisöpedagogi (ylempi AMK)

Tausta

Suomalaisten liian vähäinen fyysinen aktiivisuus on viime aikoina ollut paljon julkisessa keskustelussa. Elintapojen muuttaminen on vaikeaa ja muutoksen tukemiseen käytettävät resurssit terveydenhuollossa ja muilla toimijoilla ovat rajalliset. Verkkovälitteiset omatoimimenetelmät fyysisen aktiivisuuden lisäämisen tukemiseksi voisivat tarjota helpon, matalankynnyksen avun suurelle tarvitsijoiden joukolle. Tällaiset menetelmät ovat skaalautuvia ja siksi palvelu on mahdollista toteuttaa kustannustehokkaasti. Verkkopohjaisten menetelmien etuna on myös niiden käytettävyys pitkien etäisyyksien alueilla.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tutkimuksen tarkoituksena oli koota ja analysoida tietoa liian vähän liikkuvien fyysisen aktiivisuuden lisäämisen tukemisen menetelmistä, jotka ovat itseohjautuvia ja soveltuvat käytettäväksi tietoverkossa. Tällaiset menetelmät eivät käytä henkilökohtaista ohjausta tai vaadi sovelluksen asentamista. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata menetelmät ja tekijät, jotka vaikuttavat fyysiseen aktiivisuuteen tai siihen sitoutumiseen. Tuloksia hyödynnetään Diabetesliiton verkkopalvelun kehittämisessä.

Menetelmät

Integratiivisen kirjallisuuskatsauksen aineisto muodostui 12 englanninkielisestä vertaisarvioiduista tutkimuksesta, jotka on julkaistu vuoden 2017 jälkeen. Analyysi toteutettiin induktiivisesti.

Tulokset

Katsauksen tuloksista käy ilmi, että verkkopalvelussa, jolla tuetaan liian vähän liikkuvien fyysistä aktiivisuutta, tulee olla kolme elementtiä: sen tulee hyödyntää sosiaalisia tekijöitä, mukautua yksilöön ja tukea käyttäytymisenmuutosprosessia. Sosiaalisissa tekijöissä merkittäviä ovat sosiaaliset suhteet ja sosiaaliset normit. Ensimmäiset voidaan jakaa sosiaaliseen vuorovaikutukseen palvelussa sekä palvelun ulkopuolisten suhteiden hyödyntämiseen. Yksilöön mukautuvuus rakentuu henkilökohtaisuudesta ja mukautuvista ominaisuuksista.

Käyttäytymisenmuutosprosessia voidaan tukea pyrkimällä vahvistamaan minäpystyvyyttä ja käyttäytymisen säätelyä sekä tarjoamalla monipuolista liikuntaan liittyvää tietoa. Katsaus toi esiin myös keinoja, jotka eivät tue liian vähän liikkuvien fyysistä aktiivisuutta. Tällaisia menetelmiä tai tekijöitä liittyy sosiaalisiin suhteisiin, mukautuviin ominaisuuksiin, ohjeisiin ja harjoituksiin sekä tiedon ”paketointiin”.

Johtopäätökset

Liian vähän liikkuvien fyysistä aktiivisuutta voidaan lisätä käyttäytymismuutosprosessia tukevalla palvelulla, joka kunnioittaa käyttäjän autonomiaa ja aktiivista roolia omassa elämässään. Palvelu auttaa asettamaan realistisia ja merkityksellisiä tavoitteita sekä tarjoaa tietoa, ohjeita ja vaihtoehtoja sekä monipuolisia harjoituksia liikkumisen lisäämiseksi. Palvelu mukautuu yksilöllisiin tarpeisiin ja tukee käyttäjän minäpystyvyyden rakentumista pyrkien luomaan onnistumisen kokemuksia. Käyttäjä määrittelee omat tavoitteensa ja palvelu antaa yksilöllistä palautetta ja seuraa edistymistä henkilökohtaisten indikaattoreiden avulla.

10. Linkkihenkilökoulutus hyvinvointilähete –toimintamallin mahdollistajana

Yliniemi Paula, lehtori, KM, sh, psykoterapeutti, työnohjaaja, Lapin ammattikorkeakoulu, Hakola Jukka, KM, dialogikouluttaja, Lapin ammattikorkeakoulu

Tausta

”Linkki Lappilaiseen hyvinvointiin” -hankkeessa Suomeen tuotiin vuonna 2021 Britanniassa mallinnettu ja arvioitu ”Social prescribing” –malli, joka perustuu yksilön hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä kolmannen sektorin kytkemiseen tiiviimmin ihmisen tarpeisiin ja palvelujärjestelmään yksilötasolla. ”Social prescribing” –mallilla pyritään vastaamaan ihmisten tarpeisiin, silloin kun ei tarvita lääketieteellisen ongelman ratkaisua. Toimintamallilla tuodaan väline ja väylä hyvinvoinnin tukemiseen silloin, kun asiakas ei tarvitse varsinaisia sosiaali- tai terveydenhuollon palveluita tai kun ne eivät yksin riitä. Toimintamallin ydin on linkkihenkilötoiminta, joka nykyisin on hyvin laajalle levinnyt eri puolille maailmaa.

Tarkoitus ja tavoitteet

Brittiläisen mallin pohjalta ”Linkki Lappilaiseen hyvinvointiin” -hankkeessa (2020-2022) tavoitteena oli soveltaa ja kehittää ensimmäinen ”Linkkihenkilön” koulutusmalli Suomeen. Koulutusmalli kehitettiin yhteistyössä Lapin ammattikorkeakoulun ja Itä-Lapin kuntayhtymän hankkeissa. Koulutusmallin kehittäminen on jatkunut VASA1 ja VASA2-hankkeissa (VASA2 – Vahva sote Lapin hyvinvointialueelle 2023-2025).

Menetelmät

Suomalaiseen kontekstiin sopivaa koulutusmallia ryhdyttiin kehittämään ydinteemojen pohjalta ensimmäisen koulutusryhmän kanssa. Koulutusmallia on kehitetty jokaisen koulutusprosessin yhteydessä koulutettavien kanssa. Tällä hetkellä koulutusmallin laajuus on 4 opintopistettä. Koulutus koostuu viidestä koulutuspäivästä ja koulutuspäivien välisistä oppimistehtävistä sekä jokaiseen koulutuspäivään sisältyvästä mentoroinnista. Koulutuspäivien teemoina ovat toipumisorientaatio, dialogisuus osana keskustelua, motivoiva haastattelu työnvälineenä, verkoston merkitys ihmiselle ja osallisuuden tukeminen, saamelainen kulttuuri sekä luonnon ja kulttuurin merkitys hyvinvoinnille. Koulutuksen myötä linkkihenkilöt saavat valmiuksia tukea kansalaisia ennaltaehkäisevästi tai auttaa heitä ratkaisemaan ongelmia, jotka ovat heikentäneet asiakkaan elämänlaatua.

Johtopäätökset

Linkkihenkilötoiminta liittyy kiinteänä osana hyvinvointilähete -toimintamalliin ja yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa. Linkkihenkilöt työskentelevät määräajan hyvinvointilähetteen saaneen henkilön kanssa. Lähetteensaaja nimeää omat tavoitteensa. Linkkihenkilön tehtävä on tukea tavoitteen saavuttamisessa, esimerkiksi liittymään hänelle merkittäviin verkostoihin.

Koulutuksen aikana linkkihenkilö reflektoi omaa työskentelyään mentorointiryhmässä. Säännöllinen mentorointi jatkuu koulutuksen jälkeen mentorin johdolla. Koulutuksen kehittäminen jatkuu edelleen koulutukseen osallistujien ja käytännön palautteiden pohjalta. Tällä hetkellä koulutusmallia toteutetaan myös Soiten hyvinvointialueella, jonka kanssa yhteinen koulutuksen kehittäminen jatkuu.

11. Lapin AMK HyTe testbed

Jussi Katja, Sh, asiantuntija, Tulevaisuuden terveyspalvelut, Lapin AMK

Tausta

Lapin AMKin syksyllä 2024 aloittaman testbed –hankeen tavoitteena on luoda toimintamalli, joka tukee hyvinvointi- ja terveysteknologiayritysten tuotekehitys- ja innovaatiotoimintaa. Hankkeen toteutusajankohta on vuosina 2024–2027 ja on osa Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tukemaa Uudistuva ja osaava Suomi -ohjelmaa. Hankkeen kokonaisrahoitus on 498 187 € josta EAKR-rahoitusosuus on 398 549 €

Hankkeen tausta ja tarve rakentuu Lapin erityispiirteiden ympärille. Pitkät etäisyydet, ikääntyvä väestö ja palveluiden saatavuuden haasteet luovat potentiaalisen kasvuympäristön toimivien teknologiayritysten määrän lisäämiselle. Hyvinvointi- ja terveysteknologia-alan yrityksillä ei useinkaan ole omia kehitys- ja testausympäristöjä.

Tarkoitus ja tavoite

Testbed on kokeilualusta ja testiympäristö. Testbedin tarkoitus on luoda tosielämän hoito- tai hoivatilanteita simuloivia kokeiluympäristöjä. Testbedissä voidaan kerätä palautetta ideoista ja kehitteillä olevista ratkaisuista tai saada käyttökokemuksia jo markkinoilla olevista tuotteista. Testbed mahdollistaa yrittäjälle tuen tuote- ja/tai palvelun kehittämisen aidoissa ja simuloiduissa asiakas- ja asiantuntijaympäristössä. Testbed kerää käyttäjäkokemusta ja kliinistä näyttöä suunnittelupäätöksiin ja prototyyppien valmistamiseen.

Lapin AMKin testbed -hanke aloittaa ensimmäisen Lapissa toimivan hyvinvointi- ja terveysteknologia-alan tuotekehityksen ja innovaatiotoimintaa tukevan toimintamallin. Hankkeessa hyödynnetään Lapin AMKin kehittämisympäristöjä yhtenäisenä palvelukokonaisuutena entistä enemmän ja tiiviimmässä yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Hankkeen tavoite on luoda uutta liiketoimintaa ja saada uusia hyvinvointiteknologia-alan yrityksiä Lappiin. Tämä lisää alueellista osaamista ja tukee myös sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten veto- ja pitovoimaa Lapissa.

Lapin AMKin Testbedin kohderyhmiä ovat hyvinvointi- ja terveysteknologia-alan yritykset Lapissa, mutta myös muualla Suomessa. Erityisesti Pk-yritykset, joilla on rajoitetusti mahdollisuuksia omiin kehittämisympäristöihin. Kohderyhmiä ovat myös hyvinvointialueet, sosiaali- ja terveysalan organisaatiot, yritykset ja yhdistykset. Osaamisen kehittämisessä keskiössä ovat opiskelijat ja henkilökunta.

12. Hoitohenkilöstön näkemyksiä asiakkaiden kuntoutustarpeen tunnistamisessa 

Paananen Sanna, ft AMK, Kuntoutuksen asiantuntija YAMK-tutkinto-opiskeilja, Oulun ammattikorkeakoulu; Xiong Essi, Project manager, Doctoral researcher, Senior Lecturer, MSc, Oulun ammattikorkekakoulu; Elo Satu, TtT, dosentti, PhD, Adjunct professor, Oulun ammattikorkeakoulu

Tausta 

Kuntoutustarpeen arviointi ja tarpeen mukainen kuntoutumisen tuki on turvattava ikääntyneille kaikissa toimintaympäristöissä. Kuntoutustarpeen varhainen tunnistaminen on tärkeää, jotta tarjotuilla kuntoutuspalveluilla saavutetaan niille asetettu vaikuttavuuden, merkityksellisyyden ja tuloksellisuuden tavoite. Kuntoutumistarpeen tunnistaminen perustuu asiakkaan kokonaisvaltaiseen toimintakykyarvioon. Arviointia toteutetaan haastatellen, havainnoiden, käyttäen soveltuvia kansallisia ja muita mittareita sekä arviointivälineitä. Henkilöstön osaamisesta kuntoutustarpeen tunnistamisessa tulee huolehtia.  

Tarkoitus 

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kotihoidon hoitohenkilöstön näkemyksiä asiakkaiden kuntoutustarpeen tunnistamisessa.  Tutkimuksen tavoitteena oli tukea säännöllisten kotihoidon asiakkaiden varhaista ja järjestelmällisesti toteutettua kuntoutumistarpeen tunnistamista.   

Menetelmät 

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkija keräsi aineiston yksilöllisinä puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Tutkimukseen osallistujat olivat Pohjois-Suomalaisessa kotihoidossa työskenteleviä lähi- ja sairaanhoitajia (n=10). Tutkimusaineisto analysointiin induktiivisella sisällönanalyysillä.  

Tulokset 

Haastateltavat kuvailivat asiakkaan toimintakyvyn edistämisen mahdollistaviksi tekijöiksi asiakkaan riittävän fyysinen, psyykkisen ja kognitiivisen toimintakyvyn. He kuvailivat asiakkaan sisäisen motivaation kuntoutumiseensa olevan merkittävä tekijä, mikä sai heidät uskomaan asiakkaan toimintakyvyn edistymiseen. Toimintakykyä arvioitiin haastateltavien kuvaamana RAI-arviointivälineistöä käyttäen sekä asiakkaan toimintakykyä havainnoimalla. Haastateltavat kokivat kaipaavansa asiakkaiden kuntoutumisen mahdollisuuksien tunnistamiseen tukea. Keinoiksi he toivoivat toimintakyvyn arviointiin ja tukemiseen säännöllisiä koulutuksia. Lisäksi he kokivat tarvitsevansa moniammatillisia käytännön asiakastilanteita kuntoutustarpeen tunnistamisosaamisensa edistämiseksi.   

Johtopäätökset 

Kuntoutustarvetta arvioidaan monipuolisesti, mutta arviointiosaamiseen kaivattiin lisätukea ja opastusta. Haastateltavien vastauksista tuli esille monipuolisesti toimintakyvyn osa-alueita, mitkä saivat heidät uskomaan toimintakyvyn edistymiseen. Riittävän hyvä fyysinen, psyykkinen ja kognitiivinen toimintakyky nähtiin edellytyksenä toimintakyvyn edistymiselle. Tulokset kuvaavat haastateltavien ymmärrystä siitä, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.  RAI-arviointitulosten tulkintaan kaivattiin osaamisen syventämistä. RAI-arviointivälineistön käytön oppiminen ja optimaalinen hyödyntäminen vaatii aikaa ja opiskelua, mihin hoitohenkilöstölle tuleekin järjestää mahdollisuuksia. Luotettava arviointi edellyttää toimintakyvyn arvioinnin osaamista ja siksi ammattilaisten koulutuksesta toimintakyvyn arviointiin on huolehdittava. RAI-arvioinnit hyödyttävät asiakkaita, sote-henkilöstöä ja organisaatioita.

13. Turvalliset potilassiirrot ja kotiutukset projekti Lapin hyvinvointialueella 

Mäkelä Piia, Sh (AMK); Pasma Anne-Maria, proviisori, Lapin hyvinvointialue

Lapin hyvinvointialueella on toiminnassa “Turvalliset potilassiirrot ja kotiutumiset” projekti, joka kestää vuoden 2025 ajan. Projektilla on kolme päätavoitetta:

  1. Luoda ja ottaa käyttöön Lapin hyvinvointialueelle tehostettu kotiutusprosessi, jossa on koko hyvinvointialueella yhtenäinen toimintamalli potilassiirtoihin ja kotiutumisiin,
  2. Kehittää toimintamalli vuodeosastojen paikkatietojen reaaliaikaisten käyttöasteen ylläpitämiseksi,
  3. Lääkevalikoiman, lääkelogistiikan ja lääkelistojen ajantasaistamisen kehittäminen.

Kotiutusprosesseja ei ole päivitetty sen jälkeen, kun vuodeosastopaikkoja on vähennetty Lapin hyvinvointialueella, mikä aiheuttaa epäselvyyksiä ja viivästyksiä potilaiden kotiutuksissa. Tällä hetkellä erikoissairaanhoidossa ei ole riittävästi tietoa terveyskeskusten vuodeosastojen reaaliaikaisesta määrästä eikä kotisairaalan resursseista mikä aiheuttaa useita soittokierroksia henkilökunnan etsiessä jatkohoitoon soveltuvaa paikkaa.

Lääkehoidon jatkuvuuden turvaamisessa on haasteita yksiköiden    lääkevalikoiman puutteellisuudessa, pitkien kuljetusmatkojen ja sairaala-apteekkien tai lääkekeskusten aukioloaikojen vuoksi sekä terveyspalveluiden jatkohoitoyksiköissä, että ikääntyneiden asumispalveluyksiköissä ja kotihoidossa. Myös lääkitystietojen siirtymisen käytännöt potilaan mukana jatkohoitopaikkaan vaihtelevat suuresti ja tieto ei siirry ajallaan, mikä hankaloittaa potilaan lääkityksen selvittämistä ja vie ylimääräistä työaikaa. Eri tietojärjestelmien vuoksi lääkitystietoja voi olla useammassa eri paikassa sähköisenä ja paperisena ja tiedoissa voi olla ristiriitoja keskenään.

Projektin kautta on tehty laajaa yhteistyötä muiden projektien kanssa. Lisäksi projektia varten on kerätty koko hyvinvointialueen laajuisesti eri toimialoilta potilassiirtoihin ja kotiutumisiin liittyviä onnistumisia, haasteita ja nykyisiä toimintamalleja, joita tullaan hyödyntämään toimintamallien toteutuksessa. Onnistumisia on koettu vuodeosastojen kotiutushoitajien toiminnassa, kotisairaaloiden ja muiden kanssa tehtävässä yhteistyössä. Haasteita on koettu olevan tiedon kulussa ja eriävissä toimintamalleissa, ennakoimattomat kotiutukset ja ristiriidat lääkelistoissa.

Projekti jalkautetaan 2025 vuoden syksyn aikana, jolloin tarkoituksena on ottaa käyttöön uudet toimintamallit niin lääkehoidon kuin potilassiirtojen ja kotiutumisten osalta. Lisäksi tullaan jalkauttamaan PowerBi pohjainen potilastilastointijärjestelmä ja DigiLaphan sähköiseen palveluun pohjautuva hoitajan lähete ja palaute toiminta. Lisäksi koko hyvinvointialueen hoitohenkilöstöä koulutetaan ISBAR raportointiin ja NEWS pisteytykseen.

Onnistuessaan projekti toisi Lapin hyvinvointialueelle säästöjä sekä parantaisi potilasturvallisuutta ja vähentäisi työntekijöiden työnkuormitusta. Lisäksi projektin toimintamallien avulla saadaan yhtenäistettyä ja sujuvoitettua hyvinvointialueen yksiköiden toimintaa.

14. Sairaanhoitajien suorituksen johtamisen ja arvioinnin kehittäminen hybridityöskentelyssä 

Paavisto Anniina, sairaanhoitaja (YAMK), Mehiläinen; Elo Satu, TtT, yliopettaja, dosentti, Hyvinvointi ja kulttuuri osaamisala, Oulun ammattikorkeakoulu; Hilkka Korpi, TtT, yliopettaja, Hyvinvointi ja kulttuuri osaamisala, Oulun ammattikorkeakoulu

Tausta

Suorituksen johtaminen on yksi keskeisimmistä henkilöstötyön osa-alueista, joka pitää sisällään tavoitteiden asettamisen, osaamisen varmistamisen ja valmentavan kehittämisen, vuorovaikutuksen ja palautteenannon sekä työn tulosten mittaamisen, seurannan ja arvioinnin. Työntekijän näkökulmasta on tärkeää tietää mitä häneltä odotetaan, miten sitä seurataan ja arvioidaan sekä mitä osaamista hän siihen tarvitsee. Digitalisaatio on vauhdittanut myös hoitotyön käytänteitä ja sairaanhoitajan työtäkin on mahdollista tehdä etäkontaktilla potilaaseen nähden, joka on tuonut mukanaan haasteita myös johtamistyölle.

Tarkoitus

Tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajien suoritusta parantavia johtamisen malleja kirjallisuuskatsauksen ja työpajatyöskentelyn keinoin. Tavoitteena oli tuotettuun tietoon perustuen kehittää sairaanhoitajien työhön sopivia suoritusta parantavia johtamisen toimintamalleja.

Menetelmät

Tutkimuksellinen kehittäminen perustui kartoittavaan kirjallisuuskatsaukseen ja työpajatyöskentelyyn. Aineistot analysoitiin sisällön analyysillä.

Tulokset

Tulokset teemoiteltiin neljään pääteemaan, joita ovat sairaanhoitajien työn seurantaan käytettävät menetelmät, toimivan suorituksen johtamisen ja arvioinnin mallin muodostaminen, toimivan suorituksen johtamisen ja arvioinnin mallin hyödyt sekä onnistunut työsuoritus ja esihenkilön rooli sen saavuttamisessa.

Ensimmäiset kolme teemaa käsittelevät sairaanhoitajien suorituksen johtamisen ja arvioinnin malleja ja hyötyjä. Työn seurantaan käytettävät menetelmät pitää sisällään nykyisin käytössä olevia malleja ja työkaluja, joita esihenkilöt hyödyntävät sairaanhoitajien työn johtamisessa sekä esihenkilöiltä vaadittavaa osaamista. Toimivan mallin muodostaminen ja sen tuomat hyödyt muodostavat kokonaisuuden, jossa kuvataan, millaisia asioita tulisi huomioida suorituksen johtamisessa ja arvioinnissa sekä millaisia tuloksia toimivalla mallilla on mahdollista saavuttaa. Viimeisessä neljännessä teemassa käsitellään onnistunutta työsuoritusta ja esihenkilön roolia sen saavuttamisessa, joka tuo kokonaisuuteen hybridityöskentelyn näkökulmaa.

Johtopäätökset

Keskeisimpinä havaintoina voidaan todeta, että sairaanhoitajien työsuoritusta parantavia tekijöitä ovat työn luonteen huomioivat tavoitteet ja seurantamenetelmät sekä sairaanhoitajien osallistaminen niiden kehittämisessä. Esihenkilöillä ja muilla johtamistyötä tekevillä tulisi olla riittävästi osaamista eri menetelmien hyödyntämiseen ja ymmärrystä arvioitavasta työstä. Parhaimmillaan näillä saadaan positiivisia vaikutuksia tavoitteiden ymmärtämiseen, työskentelytehokkuuteen ja organisaatioon sitoutumiseen. Oikeanlaisilla seuranta- ja arviointimenetelmillä voidaan myös helpottaa työn suunnittelua, varmistaa riittävä työn vaatima osaaminen, seurata työn sujuvuutta sekä hyödyntää kerättyä tietoa toiminnan parantamiseksi.

15. Kainuuseen terveyttä ja mielen hyvinvointia, KATE- hanke 

Kemppainen Jaana, TtM, lehtori, projektiasiantuntija; Lokkila Kirsi SH (YAMK), lehtori, projektikoodinaattori; Vuorinen Sanni SH (YAMK), projektipäällikkö, KAMK

Tausta

Kainuussa on tunnistettu hyvinvoinnin haasteita, jotka liittyvät erityisesti mielenterveyden ongelmiin, yksinäisyyteen ja yhteisöstä syrjäytymiseen. Kajaanin kaupunginvaltuustossa tehtiin aloite Kainuun mielenterveysohjelman laatimiseksi,

jonka johti maakunnalliseen mielenterveyden edistämisen hankkeeseen. Kajaanin ammattikorkeakoulu (KAMK) koordinoi hanketta ja yhteistyössä on Kainuun seitsemän kuntaa (Kajaani, Sotkamo, Kuhmo, Paltamo, Ristijärvi, Hyrynsalmi ja Suomussalmi) sekä hyvinvointialue. Yhteistyötä tehdään myös muiden paikallisten toimijoiden kanssa, kuten kolmannen sektorin edustajat, yritykset ja kuntalaiset. Osallistaminen ja yhteisöllisyys ovat hankkeen keskeisiä teemoja, joita edistämme tekemällä kehitystyötä eri tahojen kanssa. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.

Tarkoitus ja tavoitteet

KATE-hankkeen tavoitteena on edistää kainuulaisten mielen hyvinvointia ja ennaltaehkäistä mielenterveyden haasteita. Hankkeessa tuotetaan Kainuun hva:lle ja kuntiin mielen hyvinvoinnin ohjelma. Ohjelman kohderyhmät ovat lapset, nuoret, työikäiset ja ikääntyneet. Ohjelman avulla sisällytetään mielenterveyden edistäminen osaksi kuntien strategioita sekä tuetaan ohjelman arviointia kunnissa. Hankkeen aikana lisätään ammattilaisten mielenterveysosaamista alueella sekä vahvistetaan kuntalaisten osallisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Menetelmät ja tulokset

Alueen toimijoista ja kuntien asukkaista on koottu yhteistyöverkosto, jonka avulla on kehitetty mielenhyvinvoinnin ohjelman sisältöjä 2024 aikana. Hankkeenssa järjestetään ohjelman sisällön mukaisia koulutuksia (n=11) kuntien ja hyvinvointialueen ammattilaisille tukemaan ohjelman käyttöönottoa sekä lisäämään mielenterveysosaamista. Kuntalaisille järjestetään yhteisöllisiä tapahtumia jokaisessa kunnassa (n=7), joiden suunnittelussa kuntalaiset ovat mukana. Hanke toteuttaa viestintäkampanjan, jonka avulla viestitään myönteisesti mielenterveydestä ja mielen hyvinvoinnista, edistetään omahoito-ohjelmien käyttöä sekä tietoisuuden lisääntymistä oman mielenterveyden tukemisesta.

Johtopäätökset

Suurin osa mielenterveyden edistämistyöstä tehdään terveyspalvelujen ulkopuolella, jolloin poikkisektoriaalinen työskentely on välttämätöntä. Hankkeen tuottama Mielen hyvinvoinnin ohjelma (2025–2029) otetaan käyttöön Kainuun kunnissa ja hva:lla vuoden 2025 syksyllä. Ohjelman avulla pyritään edistämään systemaattisia arviointimenetelmiä mm. suosittelemalla THL:n Mielenterveyden edistämisen arviointi kunnassa -lomaketta kuntien käyttöön sekä Kainuun mielen hyvinvoinnin ohjelman liittämistä kuntien strategioihin. Ohjelman seuranta ja arviointi on suunniteltu tapahtuvan valtuustokausittain.

Mielen hyvinvoinnin vahvistamiseksi tarvitaan laajaa yhteistyötä ja ja keskustelua koko maakunnan alueella, jonka edistämiseksi hankkeessa pilotoidaan mielenterveysverkoston toimintaa Kainuun alueella, jonka avulla yhteinen keskustelu kaikkien mielenterveyden edistämiseksi toimivien tahojen välillä on mahdollista.

16. Näyttöön perustuvan sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksen kehittäminen hoitotyön johtajille

Keskitalo Tuulikki, KT, yliopettaja, Lapin amk¸Mattila Outi, TtT, yliopettaja, Lapin amk; Ylimäki Saija, TtT, projektitutkija, Oulun yliopisto; Kanste Outi, TtT, professori, Oulun yliopisto

Tausta

Hoitotyön johtajilla, esihenkilöillä ja tiimivastaavilla on merkittävä rooli näyttöön perustuvan sosiaali- ja terveydenhuollon (myöh. sote) kehittämisessä. Aikaisemman tutkimuksen mukaan (Jordan ym. 2019) näyttöön perustuvan sosiaali- ja terveydenhuollon (NPTH) toteutuminen edellyttää esihenkilöasemassa olevilta osaamista, yhteistyötä ja riittäviä tukirakenteita organisaatiossa. Erityisesti tukea ja osaamista tarvitaan näytön käyttöönoton johtamiseen, sillä uusien käytänteiden tai teknologioiden jalkauttaminen haastaa johtamista. Tämä tutkimus on osa DigiSeitti-hanketta, jossa tavoitteena on tukea Lapin hyvinvointialueen (Lapha) hoitotyön johtajien, esihenkilöiden ja tiimivastaavien tutkimusnäyttöön perustuvien käytäntöjen kehittämistä ja digitaalista osaamista.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälainen koulutus soveltuu näyttöön perustuvan toiminnan johtamisosaamisen kehittämiseen sote-alalla, miten koulutus vaikuttaa NPT-osaamiseen ja minkälaisia ovat osallistujien kokemukset koulutuksessa käytettävistä menetelmistä ja sisällöistä. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää koulutus, jonka avulla voidaan tukea sote-alan johtajien, esihenkilöiden ja tiimivastaavien näyttöön perustuvan toiminnan johtamis- ja digiosaamista. Tutkimus vastaa seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Millaista on NPTH osaaminen ennen ja jälkeen koulutuksen? 2. Minkälaisia kokemuksia sote-alan YAMK-opiskelijoilla on koulutuksessa käytetyistä menetelmistä ja sisällöistä? 3. Minkälainen koulutus vahvistaa NPTH:n johtamisosaamisen kehittymistä sote-alalla?

Menetelmät

Tutkimus toteutetaan design-perustaisella tutkimusmenetelmää (DPT) hyödyntäen. DPT koostuu neljästä vaiheesta: suunnittelu, toteutus, arviointi ja uudelleen suunnittelu. Tässä tutkimuksessa koulutuksen suunnittelua varten kerättiin tietoa kyselylomakkeella Laphan hoitotyön johtajilta, esihenkilöiltä ja tiimivastaavilta. Kyselyn tulosten perusteella kehitetään koulutus, joka pilotoidaan syksyllä 2025 Lapin amk:n sote-alan YAMK-opiskelijoilla (n = 40). Koulutusta ennen ja sen jälkeen arvioidaan opiskelijoiden NPT-osaamista tietotestin avulla. Lisäksi kerätään palautetta kokemuksista koulutukseen liittyen kyselylomakkeella. Pilotin jälkeen aineisto analysoidaan, tunnistetaan kehittämistarpeet ja kehitetään koulutusta edelleen. Tämän jälkeen koulutus toteutetaan Laphan hoitotyön johtajilla, esihenkilöillä ja tiimivastaavilla.

Tulokset

Tutkimuksen alustavat tulokset esitetään Pohjois-Suomen hoitotiedepäivillä 2025.

Johtopäätökset

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää sote-alan ammattilaisten NPTH koulutusten kehittämisessä. Laadukkaalla koulutuksella voidaan turvata riittävä ja vahva sote-alan osaaminen, joka vahvistaa hoitotyön prosessien laatua ja parantaa asiakas- ja potilasturvallisuutta.

17. Apulaisosastonhoitajan tehtävänkuvan nykytila Päijät-Hämeen hyvinvointialueella 

Kejonen Sanna, sairaanhoitaja (YAMK) -opiskelija, apulaisosastonhoitaja, Päijät-Hämeen hyvinvointialue; Mattila Outi, TtT, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu

Tausta

Apulaisosastonhoitaja toimii hoitotyön lähijohtajana, jonka työnkuvan edellyttämä osaaminen on laajaa. Apulaisosastonhoitajan työssä yhdistyy kliininen asiantuntijuus ja hallinnolliset tehtävät. Työhön sisältyy hoitotyön lähijohtaminen, toimiminen osastonhoitajan työparina ja sijaisena sekä kehittämistyö. Osastonhoitajan sijaisena apulaisosastonhoitaja vastaa myös päätöksenteosta ja toiminnan kokonaisuudesta. On tärkeää, että tehtävänkuva on selkeästi määritelty. (Mäki-Turja-Rosted, Laine & Hupli 2014, 22–24.)

Työnkuvan selkeyttäminen, tehtävärakenteiden kehittäminen ja toimintamallinen luominen lisäävät työn vaikuttavuutta, tehokkuutta sekä myös työn houkuttelevuutta. On tärkeää kohdentaa ammattihenkilöiden työ koulutusta vastaaviin työtehtäviin. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2024.) Opinnäytetyön yhteistyöorganisaationa toimii Päijät-Hämeen hyvinvointialue, jossa apulaisosastonhoitajan asema on ollut muuttuva.

Tarkoitus ja tavoitteet

Opinnäytetyön tarkoituksena on analysoida apulaisosastonhoitajan tehtävänkuvan sisältöä tulosyksiköissä laadittuihin tehtäväkuvauksiin perustuen sekä kuvailla apulaisosastonhoitajien tehtävänkuvien nykytilaa heidän itsensä arvioimana. Tavoitteena on, että opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää apulaisosastonhoitajien tehtävänkuvan yhtenäistämisessä sekä työnjaon ja tehtävärakenteen kehittämisessä Päijät-Hämeen hyvinvointialueella.

Menetelmät

Kehittämistyön lähestymistapana on tapaustutkimus, jossa hyödynnettiin monimenetelmällistä tutkimusotetta. Ensimmäisessä vaiheessa helmikuussa 2025 analysoitiin nykyiset apulaisosastonhoitajien tehtävänkuvat eri tulosyksiköistä (n=26) laadullista sisällönanalyysiä hyödyntäen. Toisessa vaiheessa huhti-toukokuussa 2025 selvitettiin Webrobol-kyselyllä apulaisosastonhoitajilta (n=51), miten heidän todelliset työtehtävänsä työyksiköissä vastaavat laadittuja tehtävänkuvauksia sekä miten apulaisosastonhoitajien tehtäväkuvat eroavat eri työaikaa noudattavien yksiköiden välillä. Aineisto analysoidaan kuvailevia tilastollisia menetelmiä hyödyntäen. Kyselyssä oli monivalintakysymyksiä sekä lisäksi kaksi avointa kysymystä.

Tulokset

Tulokset esitellään Pohjois-Suomen Hoitotiedepäivillä 2025.

Kehittämisehdotukset

Kehittämistyön tuloksia voidaan hyödyntää apulaisosastonhoitajien tehtäväkuvan kehittämisessä sekä tehtävänkuvien yhtenäistämisessä Päijät-Hämeen hyvinvointialueella.

18. Hoitajien kuntoutumista edistävän hoitotyön osaaminen iäkkäiden potilaiden hoitotyössä 

Parkkila Mari, väitöskirjatutkija, Oulun yliopisto; Elo Satu, dosentti, yliopettaja, OAMK; Lotvonen Sinikka, tutkijatohtori, Oulun yliopisto; Siira Heidi, yliopistolehtori, Oulun yliopisto

Tausta

Iäkkäiden potilaiden pyöröovi-ilmiö viittaa uusintakäynteihin terveydenhuollossa kotiutumisen jälkeen. Uusintakäynteihin vaikuttavat monet tekijät, kuten iäkkään pelot ja epävarmuudet, hoitajien osaaminen ja puutteet palveluissa. Iäkkäät potilaat viettävät sairaalahoidossa ollessaan 83–93 % ajastaan sängyssä. Hoitajien toteuttama kuntoutumista edistävä hoitotyö voi auttaa iäkästä potilasta ylläpitämään ja ehkäisemään toimintakyvyn heikkenemistä sekä tukee iäkkäiden itsenäisyyttä. Laadukkaan hoidon toteuttamiseksi hoitajien on jatkuvasti kehitettävä osaamistaan.

Tarkoitus ja tavoite

Tarkoituksena on kuvata ja selvittää Pohjos-Suomessa erään hyvinvointialueen sairaaloiden ja terveyskeskuksen osastojen hoitajien kuntoutumista edistävän hoitotyön osaamista iäkkäiden potilaiden hoitotyössä. Tavoitteena on tuottaa uutta tietoa iäkkäiden potilaiden kuntoutumista edistävän hoitotyön kehittämiseen osastoilla.

Menetelmät

Hyvinvointialueen sairaaloiden ja terveyskeskuksen osastojen hoitajien (n=915) osaaminen iäkkäiden potilaiden kuntoutumista edistävän hoitotyössä mitataan ReCCA (Restoratice Care Competence Assessment) -mittarilla. Aineisto analysoidaan tilastollisilla menetelmillä.

Tulokset

Alustavat tulokset ReCCA mittarilla kerätystä aineistosta esitetään Pohjois-Suomen hoitotiedepäivillä 2025.

Johtopäätökset

Tutkimus tuottaa uutta tietoa hoitajien kuntoutumista edistävän hoitotyön osaamisesta iäkkäiden potilaiden hoitotyössä.

19. Seksuaalisen häirinnän suojaavat tekijät ja riskitekijät lukiolaisilla: poikkileikkaustutkimus 

Retsu Niina, TtM, hankeasiantuntija, Oulun yliopisto; Kääriäinen Maria, TtT, professori, Oulun yliopisto; Palomäki Jussi, FT, dosentti, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; Castrén Sari, FT, dosentti, tutkimuspäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; Peltonen Aino, TtM, väitöskirjatutkija, Oulun yliopisto; Hylkilä Krista, TtM, väitöskirjatutkija, Oulun yliopisto

Tausta

Kouluterveyskyselyn mukaan suomalaiset nuoret kohtaavat aiempaa enemmän seksuaalista häirintää verkossa: vuonna 2019 16 % ja vuonna 2021 jo 27 % lukion opiskelijoista oli kokenut seksuaalista häirintää puhelimessa tai internetissä. Seksuaalisella häirinnällä voi olla monenlaisia negatiivisia vaikutuksia nuorten psyykkiseen hyvinvointiin ja terveyskäyttäytymiseen. Kokemukset seksuaalisesta häirinnästä voivat olla haitallisempia nuorten mielenterveydelle kuin kokemukset muun tyyppisestä häirinnästä.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää puhelimessa tai internetissä sekä niiden ulkopuolella koettuun seksuaaliseen häirintään yhteydessä olevia suojaavia tekijöitä ja riskitekijöitä suomalaisilla lukiolaisilla. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisyn ja sosiaali- ja terveysalan perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämiseen.

Menetelmät

Tämä valtakunnallisesti edustava tutkimus toteutettiin poikkileikkaustutkimuksena. Tutkimusaineistona käytettiin Kouluterveyskyselyn aineistoa, joka kerättiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toimesta huhti-toukokuussa 2023 sähköisellä kyselyllä lukion 1. ja 2. vuoden 14-22-vuotiailta opiskelijoilta (n= 44 431, M = 17.30, 58.8 % naisia) Suomessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin koettua seksuaalista häirintää puhelimessa, internetissä sekä niiden ulkopuolella, ja tutkittiin näiden ilmiöiden yhteyksiä erilaisiin sosiodemografisiin taustatekijöihin, ahdistuneisuuteen sekä liialliseen internetin ja päihteiden käyttöön. Taustatekijöitä kuvattiin frekvensseillä ja prosenteilla, ja muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin logistisilla regressiomalleilla.

Tulokset

Koettu seksuaalinen häirintä puhelimessa tai internetissä sekä niiden ulkopuolella oli yleisempää naisilla kuin miehillä. Ikä oli yhteydessä vain puhelimessa tai internetissä koettuun seksuaaliseen häirintään, ja nuoremmilla oli suurempi riski joutua häirinnän kohteeksi. Nuoren alhaisempi sosioekonominen tausta, ahdistuneisuusoireet ja riskikäyttäytyminen, kuten päihteiden käyttö, liittyivät koettuun seksuaaliseen häirintään puhelimessa tai internetissä sekä niiden ulkopuolella, tai jommassakummassa näistä ympäristöistä.

Johtopäätökset

Tutkimuksessa saadut tulokset voivat auttaa tunnistamaan nuoria, joilla on suurempi riski kokea seksuaalista häirintää. Niitä voidaan käyttää myös seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisyn ja sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten kouluttamisen kehittämiseen.

20. Hoitotyön opiskelijoiden kokemuksia ei-immersiivisten virtuaalisimulaatioiden hyödyistä ja rajoituksista oppimisessa 

Keskitalo Tuulikki, KT, yliopettaja, Lapin AMK; Saukkoriipi Katja, lehtori;

Korte Satu-Maarit, KT, yliopistonlehtori, Ruokamo Heli, professori, Reinikka Loru, asiantuntija, Lapin AMK

Tausta ja tarkoitus

Virtuaalisimulaatioiden hyödyntäminen on yhä tärkeämpää hoitotyön koulutuksessa, jossa resurssit ovat rajallisia. Myös teknologian kehitys on mahdollistanut uudenlaisten, kokemuksellisten ratkaisujen hyödyntämisen opetuksessa. Tämä tutkimus tarkastelee ei-immersiivisten virtuaalisimulaatioiden koettuja hyötyjä ja rajoituksia hoitotyön opiskelijoiden opetuksessa.

Menetelmät

Tutkimukseen osallistui 15 ensimmäisen vuoden hoitotyön opiskelijaa. Kukin osallistui kahteen erilaiseen skenaarioon: 1) vuorovaikutusosaaminen potilaan kotiutustilanteessa ja 2) infuusiopumpun käyttökuntoon saattaminen. Varsinainen opetustuokio sisälsi viisi toisiaan seuraavaa vaihetta: johdanto, teknologia- ja skenaario-opastus, skenaariot ja oppimiskeskus-telut. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella (7-portainen Likert-asteikko) opiskelijoiden kokemuksista opetuksen jälkeen. Aineisto analysoitiin määrällisesti.

Tulokset

Vuorovaikutusosaamiseen potilaan kotiutustilanteessa tarkoitetun ei-immersiivisen virtuaalisimulaation opiskelijat kokivat käytettävyyden (KA 5.5, KH 1.6) ja interaktiivisuuden (KA 5.2, KH 1.4) osalta erittäin hyväksi. Visuaalisuus (KA 4.8, KH 1.7) sekä oppimisympäristön kyky tukea motivaatiota (KA 4.6, KH 1.7), opiskelijoiden toimijuutta (KA 4.6, KH 1.7) ja oppimista (KA 4.4; KH 1.0) koettiin hyviksi. Mahdollisuus itseilmaisuun (KA 3.7, KH 1.4), palautteen selkeys (KA 3.7, KH 1.5) ja vaikuttaminen virtuaalisimulaation kulkuun (KA 2.4, KH 1.1) saivat kaikkein heikompia tuloksia. Infuusiopumppuharjoitteen osalta opiskeli-joiden kokemukset visuaalisuudesta (KA 5.9, KH  1.0) sekä ympäristön kyvystä motivoida (KA 5.9, KH 1.1) ja tukea oppimista (KA 5.9, KH 1.0) olivat erittäin hyviä. Kommunikointiin (KA 3.3, KH 1.0) ja oppimisalustan tarjoaman palautteen selkeyteen (KA 2.4, KH 1.3) liittyvät kokemukset olivat kaikkein heikoimpia.

Johtopäätökset

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että molemmat ei-immersiiviset virtuaalisimulaatiot tehostivat hoitotyön opiskelijoiden itsearvioitua motivaatiota opittavaa asiaa kohtaan sekä oppimista. Myös ympäristön visuaalisuus koettiin hyväksi. Oppimisalustan palautteen selkeys vaatii kehittämistä molempien virtuaalisimulaatioiden perusteella, sillä se on keskeistä oppimisen edistämiseksi. Kommunikaation kehittämiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota infuusiopumppuharjoittelussa. Tämän tutkimuksen tulokset olivat kuvailevia luonteeltaan, jolloin opiskelijoiden kokemuksia on tärkeää tutkia jatkossa isommalla kohderyhmällä, jotta virtuaalisimulaatiota voidaan edelleen kehittää tukemaan ammatillista osaamista.

21. Vanhempien emotionaalinen tuki vastasyntyneiden teho-osastolla

Seppänen Hanna, sh, TtM, väitöskirjatutkija, lehtori, Oulun yliopisto ja Savonia AMK; Talus Eeva, sh, TtM, väitöskirjatutkija, kliinisen hoitotyön asiantuntija, Oulun yliopisto ja Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue; Sankilampi Ulla, neonatologi, osastonylilääkäri, LT professori, KYS ja Itä-Suomen yliopisto; Koivula Krista, PsT, psyko- ja perheterapeutti, KYS; Luoma Ilona, LT, professori, KYS, Itä-Suomen yliopisto; Pölkki Tarja, TtT, professori, Oulun yliopisto

Tausta

Vauvan tehohoito on vanhempia psyykkisesti kuormittavaa, koska 40–50 % vanhemmista kokee merkittävää ahdistusta, masennusta tai traumaoireita. Tämä voi vaikuttaa negatiivisesti itsestä, vauvasta ja perheen muista lapsista huolehtimiseen. Tukemalla vanhempia erilaisin keinoin voidaan vähentää traumaattisten tapahtumien vaikutuksia vauvan tehohoidon aikana. Suomessa äitien ja isien on todettu kokevan myös stressi-, masennus, ja ahdistusoireita vauvan ollessa hoidossa vastasyntyneiden teho-osastolla, mutta aihetta on tutkittu vähän.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata vanhempien saamaa emotionaalista tukea vastasyntyneiden teho-osastolla. Tavoitteena on tuottaa tietoa vanhempien emotionaalisen tuen kehittämiseksi vastasyntyneiden teho-osastolla.

Menetelmät

Aineisto kerättiin vanhempien (N = 15) avoimilla haastatteluilla. Haastateltavat vanhemmat rekrytoitiin Kevyt-yhdistyksen internetsivuilla ja sosiaalisessa mediassa julkaistavan tutkimustiedotteen kautta joulukuun 2022- helmikuun 2023 välisenä aikana. Tutkimukseen osallistuminen ei edellyttänyt Kevyt-yhdistyksen jäsenyyttä. Sisäänottokriteereinä olivat vastasyntyneiden teho-osastolla hoidossa olleen vauvan vanhemmuus, vauvan tehohoidon päättymisestä oli alle 2 vuotta ja vanhemmilla oli hyvä suomenkielentaito. Poissulkukriteereinä olivat vauvan tehohoidon jatkuminen edelleen sekä vanhemman alle 18 vuoden ikä. Haastattelut nauhoitettiin haastateltavien luvalla. Aineistot aukikirjoitettiin ja litteroidut aineistot analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla tutkittavien ainutlaatuisten kokemusten kuvaamiseksi. Aineistosta etsittiin alkuperäisilmauksia tutkimuskysymykseen: millaisin keinoin voidaan tukea vanhempia vauvan ollessa vastasyntyneiden teho-osastolla? Tämän jälkeen ilmaisut pelkistettiin ja pelkistetyt ilmaisut ryhmiteltiin ala-, ylä-, ja pääluokiksi ja lopulta yhdistäväksi luokaksi.

Tulokset

Vanhemmat kuvailivat emotionaalisen tuen olevan yksi keskeinen osa psykososiaalista tukea vauvan ollessa vastasyntyneiden teho-osastolla. Emotionaalinen tuki koostui terveydenhuollon ammattihenkilöiden vuorovaikutustaidoista, riittävästä ajasta vanhemmille, hoitajien läsnäolosta ja tuesta vanhemmille, puolison emotionaalisesta tuesta, sekä vanhempien turvallisuuden tunteen vahvistamisesta tehohoidon aikana.

Johtopäätökset

Emotionaalisen tuen keinoin voidaan edistää vanhempien selviytymistä vauvan ollessa vastasyntyneiden teho-osastolla. Emotionaalisen tuen toteutumiseen ja sen vahvistamiseen tulee kiinnittää huomiota vastasyntyneiden teho-osastoilla vanhempia kohdatessa ja vanhempien tukea kehitettäessä.

22. Terveysalan ammattilaisten kokemuksia tunneälyn toteutumisesta etäohjauksessa – Kuvaileva laadullinen tutkimus 

Litendahl Maija, TtM, väitöskirjatutkija, Oulun yliopisto, Palveluasiantuntija Pohde; Kaihlaniemi Juulia, TtM, väitöskirjatutkija, Oulun yliopisto; Autio Olli, TtM, Oulun yliopisto; Kähkönen Outi TtT, Itä-Suomen yliopisto; Oikarinen Anne TtT, Oulun yliopisto

Tausta

Vuorovaikutuksen dynaamisuus ja ohjauksen sisältö vaikuttavat keskeisesti etäohjauksen onnistumiseen ja terveyspalveluiden kuormittumiseen. Terveysalan ammattilaiset kokevat haasteita vastavuoroisen ohjaustilanteen rakentamisessa etäohjausympäristöissä. Tunneäly on olennainen osa ammattilaisen osaamista, sillä se auttaa tunnistamaan ja säätelemään tunteita sekä itsessä että potilaissa edistäen myönteisten terveystulosten saavuttamista. Tunneälyä on aiemmin tutkittu erityisesti psykologian ja hoitotieteen aloilla, ja sen on todettu tukevan potilasohjausta sekä vahvistavan terveysalan ammattilaisten työhyvinvointia. Sen sijaan tunneälyn roolia etäohjauksessa terveysalan ammattilaisten näkökulmasta ei ole toistaiseksi tutkittu.

Tutkimuksen tarkoitus ja tavoitteet

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia terveysalan ammattilaisten kokemuksia tunneälyn toteutumisesta etäohjauksessa terveysalalla. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa tutkimusaiheesta. Tutkimuskysymys oli: Millaisia kokemuksia terveysalan ammattilaisilla on tunneälyn toteutumisesta etäohjauksessa terveysalalla?

Menetelmät

Tutkimukseen soveltuvia haastateltavia rekrytoitiin lumipallomenetelmällä terveydenhuollon organisaatioista Pohjois-Pohjanmaan alueelta. Aineisto kerättiin kuuden puolistrukturoidun fokusryhmähaastattelun avulla. Haastatteluihin osallistui yhteensä 16 terveydenhuollon ammattilaista. Aineiston analysoinnissa käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä.

Tulokset

Koska tutkimusaihe on uusi, tutkimus tuotti uutta tieteellistä tietoa tunneälyn toteutumisesta ja sen merkityksestä etäohjauksessa terveysalalla. Tutkimuksessa tunnistettiin kaksi pääluokkaa: 1) Terveydenhuollon ammattilaiset kuvasivat, että tunneäly toteutui dialogisuutena etäohjauksen aikana. Tunneälyä edistivät vastavuoroisuuden toteutuminen sekä tunneälytaitojen tietoinen käyttö etäohjaustilanteessa. 2) Tutkimuksessa tunnistettiin tekijöitä, jotka muokkasivat tunneälyn käyttöä etäohjauksessa. Näihin kuuluivat yksilölliset erot tunneälyn hyödyntämisessä, etäohjauksen erityispiirteet sekä osaaminen, joka tukee tunneälytaitojen kehittymistä.

Johtopäätökset

Terveydenhuollon ammattilaiset kokivat, että dialoginen vuorovaikutus potilaiden kanssa mahdollistaa tunneälyn hyödyntämisen etäohjauksessa. Potilaiden tunteiden tulkitseminen ja emotionaalisen tuen tarjoaminen koettiin kuitenkin haastavaksi etäohjauksen kontekstissa. Nämä haasteet voivat johtaa väärinymmärryksiin tai heikentää ohjauksen laatua. Etäpalveluiden nopeasti laajentuessa ja kehittyessä tunneälyosaaminen tulisi tunnustaa keskeiseksi ammatilliseksi osaamiseksi terveydenhuoltoalalla. Siksi tunneälyyn liittyvää koulutusta tulisi mahdollisesti sisällyttää esimerkiksi eri terveydenhuollon laitosten opetussuunnitelmiin. Uusien näkökulmien tutkiminen vaatii lisätutkimusta, jotta ymmärretään niiden mahdollinen vaikutus sekä hoidon antamiseen että vastaanottamiseen.

23. Potilaiden kokemukset terveysalan ammattilaisten digiohjausosaamisesta – Laadullinen systemaattinen kirjallisuus

Kaihlaniemi Juulia*, TtM; Suonnansalo Petra*, TtM; Kääriäinen Maria, TtT; Kaakinen Pirjo, TtT; Litendahl Maija, TtM; Paukkonen Leila, TtT; Laukkonen Kirsi, TtM; Oikarinen Anne, TtT, dosentti, Lääketieteen tekniikan ja terveystieteiden tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto; MRC Oulu

* jaettu 1. kirjoittajuus

Tausta

Digitaalisessa ohjausympäristössä työskentely haastaa terveydenhuollon ammattilaisten perinteistä ohjausosaamista. Aiempien tutkimusten mukaan ammattilaiset ovat itse raportoineet puutteita osaamisessaan erityisesti digitaalisen ympäristön vuorovaikutustilanteissa. Terveysalan ammattilaisten digiosaamisesta on julkaistu kirjallisuuskatsauksia muun muassa digiohjauksen tehokkuudesta eri potilasryhmissä kuten sydämen vajaatoimintaa sairastavilla, polven nivelrikkoa sairastavilla ja kroonisesti sairailla potilailla. Potilaiden kokemuksista terveysalan ammattilaisten digiohjausosaamisesta ei kuitenkaan ole vastaavanlaisia tutkimuksia saatavilla.

Tutkimuksen tarkoitus

Yhdistää aiempaa laadullista tutkimusnäyttöä potilaiden kokemuksista terveydenhuollon ammattilaisten digiohjausosaamisesta terveydenhuollon toimintaympäristöissä.

Menetelmät

Laadullinen systemaattinen kirjallisuuskatsaus toteutettiin JBI:n ja PRISMA- ohjeiden mukaisesti. Tiedonhaku toteutettiin kahdeksaan tietokantaan (Web of Science, CINAHL, Scopus, PsycArticles, Medic, Medline (Ovid), EBSCO Open Dissertations ja MedNar) syyskuussa 2023 ilman aikarajauksia. Katsaukseen otettiin mukaan tutkimuksia, jotka käsittelivät potilaiden kokemuksia terveydenhuollon ammattilaisten digiohjausosaamisesta ja jotka oli julkaistu englanniksi, suomeksi tai ruotsiksi. Tutkimusten valinnan ja laadunarvioinnin suoritti itsenäisesti kaksi tutkijaa. Mukaan otettujen tutkimusten tulokset syntetisoitiin meta-aggregaatiolla.

Tulokset

Katsaukseen otettiin mukaan16 laadullista tutkimusta (julkaistu vuosina 2009–2023), joista poimittiin 42 havaintoa. Havainnot järjestettiin kahdeksaan luokkaan niiden sisältöjen merkityksen ja yhteneväisyyden perusteella. Syntetisoituja havaintoja muodostui kolme: 1) Osaamista vaikuttavaan digiohjaukseen 2) Osaamista omahoidon tukemiseen digiohjauksen aikana, ja 3) Osaamista vastavuoroinen suhteen rakentamiseen digiohjaustilanteessa.

Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset

Katsauksen tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollon ammattilaisten digiohjausosaamisen kehittämisessä. Tutkimuksessa todettiin, että digiohjausosaamiseen kuuluu vaikuttavan ohjauksen toteuttaminen, potilaiden omahoidon tukeminen ja vastavuoroisen ohjaussuhteen rakentaminen digitaalisessa ympäristössä. Terveydenhuollon ammattilaisten digiohjausosaamisen kehittämienvoi lisätä ammattilaisten motivaatiota ja tukea heidän ammatillista kasvuaan, mikä voi parantaa palvelujen laatua ja edistää potilaiden terveyttä. Tuloksia voidaan hyödyntää koulutuksen kehittämisessä, edistäessä osaavampien terveydenhuollon ammattilaisten koulutusta ja osaamista.

24. Päivittäisjohtamisen kehittäminen ikääntyneiden ja vammaisten asumispalvelun yksiköissä

Pieviläinen Satu, sosionomi (YAMK) -opiskelija, Kymenlaakson hyvinvointialue, Mattila Outi, TtT, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu

Tausta

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus (sote-uudistus) on muuttanut johtamisrakenteita ja johtamisen käytäntöjä sekä vaatinut toimintatapojen ja rakenteiden uudistamista. Hyvinvointialueiden strategisissa tavoitteissa painottuvat henkilöstön pitovoimaa ja vetovoimaa vahvistavat toimet ja sen takia lähijohtamisessa onkin tärkeää kiinnittää huomiota työyhteisöjen yhteistyön sujuvuuteen, päätöksenteon oikeudenmukaisuuden lisäämiseen ja valmentavan johtajuuden vahvistamiseen, mutta myös työyhteisön toimintatapoihin. Päivittäisjohtaminen eli operatiivinen johtaminen kuuluu esihenkilöille ja lähijohtajille. Päivittäisjohtaminen keskittyy työn johtamiseen arjessa ja kaikessa päivittäisessä toiminnassa yhdessä työntekijöiden kanssa ja sillä varmistetaan työn sujuminen.

Tämä kehittämistyö on Uudistuvien sosiaali- ja terveyspalveluiden johtaminen ja kehittäminen -koulutuksen YAMK-opinnäytetyö, joka kohdistuu sosiaali- ja terveydenhuollon päivittäisjohtamiseen yhdistäen Lean johtamisfilosofiaa päivittäisjohtamiseen. Lean -johtamisfilosofia on johtamis- ja ajattelumalli ja jatkuvan kehittämisen menetelmä, ja joka sisältää erilaisia päivittäisjohtamisen ja kehittämisen työkaluja. Hyvinvointialueiden aloittamisen jälkeen on vielä vähänlaisesti tietoa johtamisen käytänteistä varsinkin sosiaalihuollon johtamisen näkökulmasta.

Tarkoitus ja tavoitteet

Tarkoituksena on kuvailla päivittäisjohtamisen nykytilaa ja kehittämiskohteita ikääntyneiden ja vammaisten asumispalvelun yksiköissä palveluesihenkilön ja hoitohenkilöstön näkökulmista. Tavoitteena on kehittää päivittäisjohtamista vastaamaan työelämästä nouseviin tarpeisiin. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miltä päivittäisjohtamisen nykytila näyttäytyy ikääntyneiden ja vammaisten asumispalveluyksiköissä palveluesihenkilöiden ja hoitohenkilöstön näkökulmista? 2) Millaisia kehittämiskohteita on päivittäisjohtamisessa ikääntyneiden ja vammaisten asumispalvelun yksiköissä?

Menetelmät

Kehittämistyön lähestymistapa on tapaustutkimus, jossa hyödynnetään käyttäen monimenetelmällistä tutkimusotetta. Opinnäytetyössä hyödynnetään sekä määrällistä että laadullista lähestymistapaa. Aineisto kerätään Kymenlaakson hyvinvointialueen sosiaalipalvelujen ikääntyneiden ja vammaisten pitkäaikaisen asumisen asumispalveluyksiköiden palveluesihenkilöiltä teemahaastatteluilla ja hoitohenkilöstöltä sähköisellä Webropol-kyselyllä kesä-syyskuussa 2025. Hoitohenkilöstöä on 115 henkilöä ja palveluesihenkilöitä on viisi. Haastattelut analysoidaan laadullisella sisällön analyysillä teemoittelulla. Kysely analysointiin hyödynnetään Webropol-ohjelman työkaluja kuvailevin analyysimenetelmin.

Pohjois-Suomen hoitotiedepäivillä esitellään kehittämistyön ajankohtainen tilanne.

Tavoitteena on, että opinnäytetyö on kokonaisuudessaan valmis keväällä 2026.

25. Terveydenhuollon digitaitoja kehittämässä (SUSA-hanke) 

Immonen Milla, FT, yliopettaja, LapinAMK; Konttila Jenni, TtT, yliopettaja, LapinAMK; Väätäjä Heli, FT, yliopettaja, LapinAMK; Vatanen Marko, Sh (YAMK), lehtori, LapinAMK; Jarva Erika, TtT, tutkijatohtori, Oulun yliopisto; Mikkonen Kristina, TtT, professori, Oulun yliopisto; Isomursu Minna, FT, professori, Oulun yliopisto

Tausta

Terveydenhuollon digitalisaatio etenee nopeasti, aiheuttaen muutostarpeita toimitavoissa, prosesseissa ja potilaskokemuksissa. Muutosten edetessä on varmistettava myös terveydenhuollon henkilökunnan digiosaamisen kehittyminen riittävälle tasolle. Alan ammattilaisten on osattava toimia digitalisoituvassa työympäristössä ja omaksua työtä helpottavat ratkaisut. Edistyneempi digiosaaminen mahdollistaa myös uusien ja kehittyneiden ratkaisujen sujuvan kehittämisen. Kun ammattilaiset ymmärtävät tiedon ja tekoälyn hyödyntämisen laajat mahdollisuudet ja osallistuvat ratkaisujen kehittämiseen, voimme varmistaa, että kehitettävät ratkaisut ovat mahdollisimman hyödyllisiä ja käytettäviä kaikille osapuolille.

Tarkoitus ja tavoitteet

Sustainable Healthcare with Digital Health Data Competence (SUSA) -hankkeen tarkoituksena on kehittää digitalisiin taitoihin ja dataan liittyviä koulutussisältöjä tuleville ja terveydenhuollossa toimiville ammattilaisille. Hankkeen tavoitteena on vastata alalla ilmeneviin koulutustarpeisiin ja varmistaa se, että digitalisaation edistyminen ei pysähdy henkilöstön osaamisvajeeseen digitaalisten taitojen ja datan hyödyntämisen osalta.

Menetelmät

SUSA-hankkeessa toimii yhteistyössä 12 korkeakoulua yhdeksästä Euroopan maasta. Hankkeen koordinaattorina toimii Oulun yliopisto ja rahoitus tulee osittain Digital Europe –ohjelmasta. Hanketta valmisteltaessa tunnistettiin oppimistavoitteita, joihin hankkeessa pyritään vastaamaan kansainvälisessä yhteistyössä luotavilla koulutussisällöillä. Koulutussisällöillä täydennetään olemassa olevien tutkinto-ohjelmien ja opintojaksojen sisältöjä. Oppimistavoitteiden täydentämiseksi puolestaan toteutetaan muun muassa eri sidosryhmien haastatteluja. Tähän liittyen Lapin ammattikorkeakoulu selvittää työelämän osaamistarpeita haastattelemalla hyvinvointialueen, terveysalan yritysten sekä teknologian kehittäjien edustajia. LapinAMK suunnittelee myös täydennyskoulutuskokonaisuuden tarjoamista aiheeseen liittyen. Uuteen koulutuskokonaisuuteen sisällytetään aiheita datasta, tekoälystä, kyberturvallisuudesta, esineiden internetistä (IoT), kestävyydestä ja sääntelystä.

Tulokset

Hankkeen tuloksena syntyy erilaisia ajantasaisia pieniä oppimiskokonaisuuksia ja -sisältöjä, joita voidaan hyödyntää terveydenhuollon ammattilaisten ja muiden terveydenhuollon alalle ratkaisuja kehittävien ammattilaisten koulutuksessa. Hankkeen tuloksena koulutamme ammattilaisia, jotka ovat valmiita hyödyntämään digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia ammatissa toimiessaan.

Johtopäätökset

Hanke on käynnistynyt tammikuussa 2025 ja koulutussisältöjen yhteinen suunnittelu on meneillään. Lapin ammattikorkeakoulu selvittää parhaillaan myös alan tarpeita haastattelemalla alan toimijoita. Ensimmäiset hankkeen tuloksena syntyvät koulutussisällöt otetaan käyttöön vuonna 2026.

26. Magneettikuvantamisympäristön turvallisuuskoulutusta virtuaalista magneettikuvantamisympäristöä hyödyntäen 

Immonen Milla, FT, yliopettaja, Lapin AMK; Keskitalo Tuulikki, KT, yliopettaja, Lapin AMK; Puljujärvi Miika, asiantuntija, Lapin AMK; Männikkö Niko, FT, johtava tutkija, OAMK; Vevis Kristis, PhD, R&I Director, German Oncology Center;  Adam Graham, MSc, tutkija, Oulun yliopisto; Kärkkäinen Mari, MSc, CEO, NearReal Oy, Jaronen Marja, TtL, tutkija, Oulun yliopisto; Schroderus-Salo Tanja, TtM, tiiminvetäjä, OAMK; Paalimäki-Paakki Karoliina, FT, yliopettaja, OAMK, Mikkonen Kristina, TtT, professori, Oulun yliopisto

Tausta

Magneettikuvantamisympäristöjen (myöh. MRI, magnetic resonance imaging) turvallisuusnäkökulmien huomioiminen on tärkeää ja kaikkien MRI-tiloja käyttävien henkilöiden olisi osattava toimia tiloissa turvallisesti. MRI-tiloissa voi asioida terveydenhuollon eri ammattiryhmien lisäksi muitakin ammattiryhmiä, kuten siistijöitä ja ylläpidon henkilöstöä. Kaikkien tiloissa toimivien henkilöiden tulisi saada riittävä perehdytys magneettikuvantamishuoneessa toimimiseen, jotta vaaratilanteilta vältyttäisiin.

Tarkoitus ja tavoitteet

Horisontti Euroopparahoitteisen DTRIP4H (Decentralized Health Digital Twin Ecosystem Consisting of Research Infrastructures) projektin (2025–2028) tavoitteena on kehittää digitaalisia kaksosia terveydenhuollon tarpeisiin. Projektin yhtenä tavoitteena on kehittää virtuaalinen MRI-ympäristö, jota voidaan käyttää turvallisuusnäkökulmien kouluttamiseen eri ammatti- ja opiskelijaryhmille. Tavoitteena on kehittää mahdollisimman todenmukainen ympäristö, jossa turvallisuusnäkökulmien opiskelu ja harjoittelu on havainnollistavaa, sujuvaa ja turvallista paikasta ja ajasta riippumatta. Tavoitteena on parantaa terveydenhuollon työ- ja potilasturvallisuutta. Lisäksi hanke tuottaa tietoa siitä, miten monialainen yhteistyö tulisi toteuttaa, jotta se tukee käyttäjäystävällisten terveydenhuollon digitaalisten ratkaisujen kehittämistä.

Menetelmät

Kehittämistyö käynnistyy eri sidosryhmien (mm. Terveydenhuollon ammattilaiset, opettat, opiskelijat ja teknologiayritykset) näkökulmien sekä vaaratilanteiden ja erilaisten käyttötapausten selvittämisellä. Sidosryhmien näkökulmia kerätään järjestämällä työpajoja ja haastatteluja. Tämän jälkeen MRI-ympäristö kehitetään projektin monialaisessa yhteistyössä ja pilotoidaan terveydenhuollon opiskelijoilla ja ammattilaisilla. Pilotin aikana arvioidaan virtuaalisen MRI-ympäristön pedagogista vaikuttavuutta opiskelijoiden ja terveydenhuollon henkilökunnan turvallisuuteen liittyvien taitojen oppimisessa. Virtuaalista MRI-kuvantamisympäristöä, sen toiminnallisuuksia ja pedagogisia menetelmiä suunnittelee yhteistyössä Lapin ammattikorkeakoulu, Oulun ammattikorkeakoulu, Oulun yliopisto ja German Oncology Center Kyprokselta.

Tulokset

Hankkeen tuloksena syntyy virtuaalinen MRI-kuvantamisympäristö, jota voidaan hyödyntää opetuksessa ja koulutuksissa. MRI-ympäristöihin liittyvää turvallisuuskoulutusta voidaan kehitettävän ratkaisun avulla järjestää turvallisesti ja kustannustehokkaasti ilman, että varsinaista MRI-kuvantamisympäristöä varataan koulutuksen järjestämiseen, eikä potilaiden kuvantaminen viivästy koulutuksen vuoksi.

Johtopäätökset

Projekti on käynnistynyt ja virtuaaliympäristöä hyödyntävän MRI-kuvantamisympäristön digitaalisen kaksosen määrittelyvaihe on meneillään. Tekninen kehitys käynnistyy vuoden 2025 aikana ja ratkaisu on valmiina validointitutkimusta varten vuoden 2027 alussa.