Toimitus ja esipuhe: Pohja Petteri, Liikunnanohjaaja (YAMK), lehtori, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu

Artikkelien kirjoittajat:

  • Cajan Olli, Liikunnanohjaaja (AMK), yrittäjä, OC Taito Oy
  • Haapakangas Tommi, LitM, lehtori, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Kalaja Sami, LitT, erityisasiantuntija, Lapin ammattikorkeakoulu, liikunnan työelämäprofessori emeritus, Jyväskylän yliopisto
  • Karusaari Mika, KM, asiantuntija, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Koistinen Jonne, KTM, asiantuntija, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Korkatti Jens, LitK, maisteriopiskelija, Jyväskylän yliopisto
  • Lehtinen Karoliina, Liikunnanohjaaja (AMK), Lapin ammattikorkeakoulu
  • Lähitie Anuliisa, LitM, projektipäällikkö, Huippu-urheilun Instituutti KIHU
  • Mäkitervo Maaria, TtM, asiantuntija, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Niemelä Teemu, LitM, lehtori, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Niemisalo Niko, YTM, projektipäällikkö, Lapin Urheiluopisto Santasport
  • Pohja Petteri, Liikunnanohjaaja (YAMK), lehtori, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Poutiainen-Rinne Tanja, Fysioterapeutti (AMK), yrittäjä, Comeback Oy
  • Savolainen Eero, LitT, yliopettaja, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Stastny Jan, Ph.D. Assistant Professor, Brno University of Technology
  • Vänttinen Tomi, LitT, johtava asiantuntija, Huippu-urheilun Instituutti KIHU
  • Ächter Florian, LitM, väitöskirjatutkija, Techniche Universitet Munchen

Tiivistelmä

Havaintomotoriikka on läsnä kaikkialla, missä havainnot, liikkuminen ja toiminta ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tässä julkaisussa sitä tarkastellaan liikunnan ja urheilun lisäksi teknologian, yritystoiminnan ja uusien sovellusten näkökulmista. Artikkeleissa jaetaan eri näkökulmaista osaamista ja tuodaan esiin, miten havaintomotoriikkaan ja teknologioihin liittyvää tietoa voidaan hyödyntää uusien tuotteiden, palvelujen ja toimintamallien kehittämisessä. Erityistä potentiaalia liittyy kaksoiskäyttöön, jossa liikunnan ja urheilun tarpeisiin kehitetty osaaminen ja ratkaisut voivat löytää käyttökohteita myös muilta toimialoilta.

Julkaisu on suunnattu erityisesti yrityksille, elinkeinoelämälle ja asiantuntijoille. Se tekee näkyväksi havaintomotoriikan liiketoimintamahdollisuuksia sekä lappilaisen Arctic Sport -ekosysteemin ja Keski-Suomen innovaatioekosysteemin osaamista ja yhteistyötä.

Julkaisu on syntynyt SmartMotion –hankekokonaisuudessa, jonka toteuttavat Lapin ammattikorkeakoulu, Huippu-urheilun instituutti KIHU ja Lapin Urheiluopisto Santasport yhdessä yritysten kanssa. Vuosina 2026–2027 toteutettava kokonaisuus on saanut EAKR-rahoitusta Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027 -ohjelmasta.

Esipuhe

Havaintomotoriikka on käsitteenä monelle vielä vieras, vaikka ilmiönä se on läsnä lähes kaikessa ihmisen toiminnassa. Havainnoimme ympäristöä, ennakoimme tapahtumia, teemme päätöksiä ja sovitamme toimintamme kulloiseenkin tilanteeseen. Urheilussa tämä näkyy ehkä tavallista selvemmin. Pelaajan on nähtävä muutakin kuin pallo, kuljettajan muutakin kuin edessä oleva tie ja kamppailijan muutakin kuin vastustajan liike. Samat periaatteet ovat kuitenkin läsnä työssä, liikenteessä, kuntoutuksessa, turvallisuudessa ja monissa arjen tilanteissa. Havaintomotoriikka tarjoaa siksi kiinnostavan lähtökohdan paitsi ihmisen toiminnan ymmärtämiseen myös uusien ratkaisujen kehittämiseen.

Juuri nyt aihe on erityisen ajankohtainen. Tekoäly, konenäkö, sensorit, virtuaaliset ympäristöt ja liikkeen analysointiin liittyvät teknologiat kehittyvät nopeasti. Niiden avulla voidaan tehdä näkyväksi sellaista ihmisen toimintaa, jota vielä vähän aikaa sitten oli vaikea mitata tai analysoida käytännön toimintaympäristöissä. Teknologinen kehitys ei kuitenkaan itsessään ratkaise, mitä pitäisi mitata, miksi sitä mitataan tai mitä tiedolla tehdään. Tarvitaan ymmärrystä ihmisestä, toiminnasta ja ympäristöstä, jossa teknologiaa käytetään. Tässä havaintomotoriikan osaamisella voi olla nykyistä huomattavasti suurempi merkitys.

Samalla avautuu kysymys liiketoiminnasta. Suomessa on korkeatasoista tutkimusta, teknologista osaamista ja hyviä kehittämisympäristöjä, mutta osaaminen ei muutu itsestään tuotteiksi, palveluiksi tai kansainväliseksi liiketoiminnaksi. OECD on nostanut Suomen innovaatiotoiminnan yhdeksi haasteeksi tutkimuksen ja kaupallistamisen välisen kuilun. Julkisen sektorin tehtävänä on osaltaan auttaa tämän kuilun ylittämisessä, mutta innovaatioiden skaalaaminen markkinoille edellyttää yksityisen sektorin kumppanuutta. (OECD 2025) SmartMotion hankkeen lähtökohta on hyvin samankaltainen. Havaintomotoriikan osaamista on olemassa, mutta sen hyödyntäminen yrityksissä ja muuttaminen taloudellisesti kannattaviksi ratkaisuiksi on vielä vähäistä.

Yritysten rooli on tämän vuoksi keskeinen. Tutkimus- ja koulutusorganisaatiot voivat tarjota osaamista, tutkimusinfrastruktuureja ja ympäristöjä kokeiluille, mutta yritykset tuovat mukaan asiakkaan, markkinan ja kyvyn tehdä ratkaisusta liiketoimintaa. Parhaimmillaan nämä eivät seuraa toisiaan vaiheina, vaan tapahtuvat rinnakkain. Yritys ei tule mukaan vasta silloin, kun tutkimustulos on valmis, eikä tutkimusorganisaatio ainoastaan ratkaise yrityksen sille antamaa tehtävää. Kehittämisen suunta muodostuu yhdessä. Myös Business Finlandin Co-Innovation-mallissa tutkimusorganisaatioiden ja yritysten yhteistyön tavoitteeksi asetetaan tutkimustiedon hyödyntämisen lisäksi merkittävän uuden liiketoiminnan ja kansainvälisen kasvun synnyttäminen. (Business Finland 2025)

Tämä on myös ekosysteemiajattelun ytimessä. Kaikkea osaamista ei tarvitse löytyä yhdestä organisaatiosta eikä edes yhdeltä alueelta. Olennaisempaa on tunnistaa, mitä kukin osaa ja miten osaamiset saadaan palvelemaan yhteistä tavoitetta. Business Finland määrittelee ekosysteemit verkostoiksi, joissa toimijat yhdistävät osaamisensa ja resurssinsa yhteisen haasteen ratkaisemiseksi. (Business Finland 2026) Käytännössä tämä on vaikeampaa kuin määritelmä antaa ymmärtää. Organisaatioilla on omat tavoitteensa, toimintatapansa ja aikataulunsa. Yritysten tarpeet eivät aina löydä oikeaa asiantuntijaa, eikä tutkittu tieto välttämättä löydä yritystä, joka osaisi tehdä siitä liiketoimintaa. Yhteistyö tarvitsee siksi rakenteita, mutta ennen kaikkea se tarvitsee tekemistä yhdessä.

Lapin ja Keski-Suomen yhteistyössä on tästä jo pitkä kokemus. Alueilla on yhteisiä intressejä, toisiaan täydentävää asiantuntijaosaamista ja laajat verkostot. SmartMotionissa tätä pohjaa vahvistavat Lapin ammattikorkeakoulun, Huippu-urheilun instituutti KIHUn ja Santasport Lapin Urheiluopiston yhteistyö sekä yritykset ja muut kumppanit. Lapissa Arctic Sport klusteri kokoaa liikunnan, urheilun, koulutuksen, tutkimuksen ja yritystoiminnan ympärille verkostoa, jossa myös alueen erityiset olosuhteet tarjoavat mahdollisuuksia kehittämiselle ja testaamiselle. Keski-Suomen vahva urheilun, tutkimuksen ja innovaatioiden osaaminen täydentää kokonaisuutta. Yhteisjulkaisussa tätä alueiden välistä yhteistyötä kuvataan mahdollisuutena muodostaa myös kansallisesti ja kansainvälisesti kiinnostava osaamiskokonaisuus.

Yksi kiinnostavimmista mahdollisuuksista liittyy kaksoiskäyttöön. Liikunta ja urheilu ovat vaativia ympäristöjä, joissa ihmisen havainnointia, päätöksentekoa ja toimintaa voidaan tutkia ja kehittää. Samoja kysymyksiä kohdataan turvallisuudessa ja puolustuksessa, mutta myös esimerkiksi työkyvyn, kuntoutuksen ja liikenteen yhteydessä. Liikunnan ja urheilun piirissä syntynyt ratkaisu voi löytää uuden käyttötarkoituksen toiselta toimialalta. Osaamisen liike voi tapahtua yhtä hyvin myös toiseen suuntaan. SmartMotionissa tätä rajapintaa on jo lähestytty muun muassa urheilun, moottoriurheilun ja puolustussektoreiden kautta.

Kaksoiskäyttö on samalla nopeasti vahvistuva eurooppalainen innovaatiopolitiikan teema. Euroopan komissio korostaa, että monet kriittiset teknologiat, kuten tekoäly, voivat palvella sekä siviili- että turvallisuus- ja puolustustarpeita. Viime vuosien linjauksissa näkökulma on laajentunut kohti ajatusta, jossa kaksoiskäyttö huomioidaan jo teknologioiden kehittämisessä ja osaamisen siirtymistä tarkastellaan molempiin suuntiin. (European Commission 2025) Tämä avaa suomalaiselle liikunta- ja urheiluosaamiselle kiinnostavan mahdollisuuden. Markkinaa ei tarvitse rajata siihen ympäristöön, jossa ratkaisu alun perin on syntynyt.

Tätä julkaisua kootessa on vahvistunut ajatus siitä, että havaintomotoriikan suurin mahdollisuus ei ehkä löydy yhdestä tutkimuksesta, teknologiasta tai toimialasta. Se löytyy niiden välistä. Samalla juuri siinä on suurin haaste. Tarvitaan ihmisiä ja organisaatioita, jotka tunnistavat yhteyksiä ja ovat valmiita jakamaan omaa osaamistaan. Vielä tärkeämpää on saada yritykset mukaan määrittämään, millä ongelmilla on todellista merkitystä ja mistä voi syntyä kaupallista arvoa.

Tämän julkaisun rakenne etenee samasta ajatuksesta. Aluksi havaintomotoriikkaa tarkastellaan ilmiönä ja avataan sen yhteyttä liikuntaan, urheiluun, ennakointiin ja visuaaliseen havainnointiin. Tämän jälkeen näkökulma siirtyy käytäntöön. Jalkapallo, autourheilu ja judo näyttävät eri tavoin, kuinka havainto, ennakointi ja päätöksenteko kietoutuvat toimintaan. Julkaisun kolmannessa osassa katse laajenee elinkeinoelämään, teknologiaan ja innovaatioekosysteemeihin. Mukaan tulevat tekoäly, teknologiset ratkaisut, yritystoiminta, kehittämisympäristöt ja kysymykset siitä, miten osaamisesta rakennetaan uutta arvoa.

Artikkelit on koottu ennen kaikkea osaamisen jakamiseksi. Kirjoittajat katsovat samaa ilmiötä eri suunnista, eikä tarkoituksena ole antaa yhtä valmista vastausta siihen, mihin havaintomotoriikkaa pitäisi seuraavaksi soveltaa. Kiinnostavampaa on tunnistaa, mitä kaikkea voisi syntyä, kun erilainen osaaminen kohtaa. Suomessa olemme yksittäin pieniä toimijoita. Kansallisesti osaamista yhdistämällä muodostamme jo huomattavasti vahvemman kokonaisuuden. Maailmalla tätä tarvitaan vielä enemmän. Suomi-joukkue ei tässä tarkoita samanlaisuutta, vaan kykyä pelata yhteen.

Petteri Pohja

Business Finland (2025). Co-Innovation – Uutta kansainvälistä liiketoimintaa synnyttäviä innovaatioita. https://www.businessfinland.fi/palvelut/rahoitus/rahoituspalvelut/yritysten-ja-tutkimusorganisaatioiden-yhteistyo/co-innovation/. Viitattu 27.8.2026

Business Finland (2026). Ekosysteemi mahdollistaa yhteistyön yritysten ja huippu­tutkimuksen välillä. https://www.businessfinland.fi/palvelut/ohjelmat-ja-ekosysteemit/ekosysteemit/. Viitattu 27.8.2026

European Commission (2025). Dual-use technologies https://research-and-innovation.ec.europa.eu/research-area/industrial-research-and-innovation/dual-use-technologies_en. Viitattu 27.8.2026

European Commission (2025). New publications on dual use provide strategic input for future EU R&I policies. https://research-and-innovation.ec.europa.eu/news/all-research-and-innovation-news/new-publications-dual-use-provide-strategic-input-future-eu-ri-policies-2025-06-25_en. Viitattu 27.8.2026

OECD (2025). OECD Economic Surveys: Finland 2025. https://www.oecd.org/content/dam/oecd/en/publications/reports/2025/05/oecd-economic-surveys-finland-2025_121193f2/985d0555-en.pdf. Viitattu 27.8.2026

OSA 1
HAVAINTOMOTORIIKKA – ILMIÖN YMMÄRTÄMINEN

Havaintomotoriikasta liikunnassa ja urheilussa

Sami Kalaja

Huippusuoritukset urheilussa häikäisevät usein sujuvuudellaan ja kiireettömyydellään. Tuntuu kuin ekspertit kykenisivät ennustamaan tulevaisuutta ja olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Tällaisen onnistuneen liikkeen taustalla tapahtuu valtava määrä näkymätöntä, sekunnin silmänräpäyksessä tapahtuvaa tiedonkäsittelyä. Tätä aistihavaintojen ja motorisen toiminnan saumatonta yhteistyötä kutsutaan havaintomotoriikaksi.

Mitä havaintomotoriikka tarkoittaa?

Havaintomotoriikka tarkoittaa aistien kautta saadun tiedon ja liikkeiden välistä yhteistyötä. Ihminen vastaanottaa jatkuvasti tietoa omasta kehostaan ja ympäristöstään eri aistinelimiensä avulla. Aivot käsittelevät tämän tiedon ja ohjaavat sen perusteella tarkoituksenmukaisia liikkeitä. Havaintomotoriikassa yhdistyvät siis havainnointi, tiedonkäsittely ja motorinen toiminta (Klostermann ym. 2020).

Liikunnassa ja urheilussa havaintomotoriikka korostuu tilanteissa, joissa liikkujan täytyy reagoida nopeasti vastustajan liikkeisiin, pallon lentorataan tai muuttuvaan pelitilanteeseen. Esimerkiksi jalkapalloilija havainnoi kenttää, tunnistaa joukkuetovereiden ja vastustajien sijainnit sekä tekee nopeasti päätöksen syötöstä tai kuljetuksesta. Samalla hänen täytyy toteuttaa liike oikealla voimalla ja oikealla ajoituksella (Huesmann & Loffing 2024).

Havaintomotoriikkaa kuvataan usein havainto–toiminta-yhteytenä (perception-action coupling), jossa havainnointi, ennakointi, päätöksen teko ja liikkuminen muodostavat jatkuvan vuorovaikutteisen prosessin. Taitavat urheilijat kykenevät ennakoimaan tilanteita ja tekemään ratkaisuja nopeammin kuin kokemattomat liikkujat (Klostermann ym. 2020).

Havaintomotoriikan merkitys urheilussa

Huippu-urheilijoiden havaintomotoriset taidot ovat usein erittäin kehittyneet. He kykenevät tunnistamaan olennaisia vihjeitä ympäristöstä ja ennakoimaan tulevia tapahtumia ennen kuin ne näkyvät selvästi. Esimerkiksi tennispelaaja voi päätellä vastustajan lyönnin suunnan tämän vartalon asennosta ja mailan liikkeestä jo ennen pallokosketusta. Samoin koripalloilija voi arvioida heiton onnistumista pelkästään heittäjän liikeradan perusteella.

Hyvä havaintomotoriikka parantaa urheilijan:

  • reagointinopeutta
  • päätöksentekokykyä
  • tasapainoa ja kehonhallintaa
  • liikkeiden tarkkuutta
  • kykyä ennakoida tilanteita
  • suoritusvarmuutta paineen alla.

Kokeneet urheilijat hyödyntävät aistejaan tehokkaammin kuin aloittelijat. Ekspertit pystyvät kohdistamaan huomionsa olennaisiin kohteisiin ja jättämään epäolennaisen informaation vähemmälle huomiolle. Tämä auttaa heitä tekemään nopeampia ja tarkempia ratkaisuja kilpailutilanteissa (Tenenbaum & Summers 1997; Aglioti ym. 2008).

Havaintomotorisia taitoja voidaan kehittää harjoittelun avulla aivan kuten voimaa, kestävyyttä tai nopeuttakin. Harjoittelun tavoitteena on parantaa kykyä vastaanottaa, käsitellä ja hyödyntää ympäristöstä saatavaa tietoa liikkeiden ohjauksessa (Heilmann & Witte 2021).

Havaintomotoriikan merkitys arkielämässä

Vaikka havaintomotoriikka yhdistetään usein urheiluun, sitä tarvitaan jatkuvasti myös arkielämässä. Käveleminen vilkkaalla kadulla, pyöräily liikenteessä, auton ajaminen tai portaissa liikkuminen edellyttävät ympäristön havainnointia ja siihen reagoimista.

Ikääntyessä havaintomotoristen taitojen merkitys korostuu erityisesti tasapainon ja kaatumisten ehkäisyn näkökulmasta. Säännöllinen liikunta ja monipuoliset koordinaatioharjoitukset voivat auttaa ylläpitämään näitä taitoja pitkälle vanhuuteen) (Klostermann 2020).

Yhteenveto

Havaintomotoriikka tarkoittaa aistihavaintojen ja liikkeiden välistä yhteistyötä. Se on keskeinen osa urheilusuoritusta, sillä urheilijan on jatkuvasti havainnoitava ympäristöään, tehtävä päätöksiä ja toteutettava liikkeitä nopeasti sekä tarkasti. Hyvät havaintomotoriset taidot parantavat reagointikykyä, ennakointia, koordinaatiota ja suoritusvarmuutta (Lola & Tzetzis 2019).

Havaintomotoriikkaa voidaan kehittää monipuolisella harjoittelulla, kuten reaktioharjoitteilla, pelinomaisilla tilanteilla sekä tasapaino- ja koordinaatioharjoituksilla. Taitoja tarvitaan kuitenkin myös jokapäiväisessä elämässä esimerkiksi liikkumisessa, työskentelyssä ja turvallisessa toiminnassa. Siksi havaintomotoriikan kehittäminen on hyödyllistä niin urheilijoille kuin kaikille ihmisille (Hodges ym.2019).

Aglioti, S. M., Cesari, P., Romani, M. & Urgesi, C. (2008). Action anticipation and motor resonance in elite basketball players. Nature Neuroscience, 11(9), 1109–1116.

Heilmann, F. & Witte, K. (2021). Perception and Action under Different Stimulus Presentations: A Review of Eye-Tracking Studies with an Extended View on Possibilities of Virtual Reality. Applied Sciences, 11(12), 5546.

Hodges, N., & Williams,M. (toim.). (2019). Skill Acquisition in Sport: Research, Theory and Practice (3rd ed.). Routledge.

Huesmann, K. & Loffing, F. (2024). Perception-action coupling in anticipation research: a classification and its application to racket sports. Frontiers in Psychology, 15, 1396873.

Klostermann, A., Vater, C., Kredel, R. & Hossner, E.-J. (2020). Perception and Action in Sports: On the Functionality of Foveal and Peripheral Vision. Frontiers in Sports and Active Living, 1, 66.

Lola, A., & Tzetzis, C. (2021). The Development of Motor and Perceptual Skills in Young Athletes. IntechOpen.

Tenenbaum, G. & Summers, J. (1997). Perception-action relationships in strategic-type settings: covert and overt processes. Journal of Sports Sciences, 15(6), 559–572.

Ennakoiva prosessointi tekee tuloaan liikuntataitojen opettelussa ja harjoittelussa

Sami Kalaja

Johdanto

Meille kaikille on tuttu tilanne, jossa nappaamme lennosta kaapista tippuvan esineen, ennen kuin itse tajuamme tekevämme sitä. On vankkaa tutkimusnäyttöä siitä, että aivomme aktivoituvat jo ennen kuin tiedostamme toimintamme. Libetin ym. (1983) klassikkotutkimuksessa osoitettiin, että aivojen valmiuspotentiaali alkaa noin 550 millisekuntia ennen liikettä, kun taas tietoinen aie ilmaantuu vasta noin 200 millisekuntia ennen liikettä. Aivojen valmistautuminen liikkeeseen alkaa tiedostamattomasti, ja tietoisuus aikeesta tulee jälkijunassa. Eräissä tapauksissa aivojen aktiivisuus prefrontaali- ja parietaalikuoressa ennusti päätöksen tulosta jopa 10 sekuntia ennen kuin koehenkilö itse tuli tietoiseksi päätöksestään. (Fried et. al. 2011; Soon et. al. 2013; Soon et. al. 2008).

Ennakoivan prosessoinnin teoria ei ole mikään uusi keksintö, sen juuret juontavat aina 1800-luvulle Hermann von Helmholtzin tutkimuksiin visuaalisista illuusioista. Teoria on noussut viime vuosina dominanttiin asemaan kognitiivisissa neurotieteissä ja se on tulossa kovaa kyytiä myös liikuntatieteisiin. (Collins & Taylor 2025; Friston 2010).

Ennakoinnille on urheilussa kova kysyntä

Liikunta- ja urheilusuorituksiin sisältyy aina varsinaisen motorisen suorituksen lisäksi havainnointi, ennakointi ja päätöksen teko. Urheilun nopeutumisen myötä vaatimukset havainnoinnille, ennakoinnille ja päätöksen teolle ovat kasvaneet. Esimerkiksi jalkapallossa yhdeksän viimeisimmän MM-turnauksen aikana syöttötiheys on nopeutunut naisilla 26 % ja miehillä 19 %. Pallon nopeus nousi naisilla 18 % ja miehillä 7 %. Jääkiekon NHL:ssä joukkuetta kohden tehdään ottelussa n 300 vaihtoa. Jäällä oloajat ovat lyhentyneet 50 sekunnista 45 sekuntiin (Norton 2025). Vaatimukset aikaisempaa nopeammalle havainnoinnille, ennakoinnilla ja päätöksen teolle eivät rajoitu ainoastaan joukkuepeleihin; esimerkiksi tenniksessä syötön tullessa yli 200 kilometriä tunnissa, syötönpalautuksen tulee alkaa jo ennen syöttöä, muutoin ollaan myöhässä. Vastaavasti pelkästään reagoimalla normaalinopeudella (100–200 ms) huippunyrkkeilijän iskua ei ehditä väistämään. Huippunyrkkeilijä kykenee lyömään kolmesti edellä mainitun reagointiajan puitteissa. On siis pakko ennakoida (Farrow & Kemp 2003).

Aivot ennusteiden tekijänä – ennakoivan prosessoinnin teoria

Ennakoivan prosessoinnin teorian mukaan aivot eivät ole passiivisia reagoijia, vaan aktiivisia ennustajia, jotka luovat jatkuvasti hypoteeseja aistisyötteiden syistä ja päivittävät niitä. Aivot ovat aktiivinen toimija, joka jatkuvasti ennustavat sitä, mitä maailmassa seuraavaksi tapahtuu. Ennusteiden jälkeen aivot käyttävät sensorista aistitietoa tarkastaakseen ja korjatakseen näitä ennusteita. Kyse on ennakoivasta prosessista, jossa uusi informaatio kytketään ennakkokäsityksiin todennäköisyyksien päivittämiseksi. Ennakoivan prosessoinnin teoriaan liittyvä keskeinen periaate on vähentää vapaan energian muodossa olevaa epäjärjestystä. Vapaalla energialla ymmärretään nykytilan ja tavoitetilan välistä eroa. Ennustevirheiden kautta sisäistä mallia todellisuudesta päivitetään aikaisempaa tarkemmaksi. Urheilussa ja liikunnassa tämä tarkoittaa, että yksilö ei ole ainoastaan reagoimassa, vaan alati myös ennakoimassa. Perusajatus on se, että aivot ennustavat oman liikkeensä seuraukset. Liikesuoritus nähdään hierarkkisena prosessina, jossa korkeimmalla tasolla luodaan ennuste halutusta lopputuloksesta (aie), välitasolla luodaan tarkempia ennusteita tarvittavista lihasaktivaatioista ja nivelkulmista(kinematiikka) Ennusteet saavuttavat lopulta aistikuoret (aistisyöte, esim. somatosensorinen, proprioseptiivinen, visuaalinen). Tässä aivot ennustavat tarkalleen, millaisen aistipalautteen liikkeen pitäisi tuottaa. Tämän jälkeen aivot vertaavat todellista aistipalautetta (tuntemus siitä, mitä oikeasti tapahtuu) ennustettuun aistipalautteeseen. Jos ne täsmäävät, ennuste oli hyvä ja liike onnistui. Jos taas ennustettu aistipalaute poikkeaa todellisesta (ennustevirhe), aivojen on päivitettävä ennustettaan. Emme vain passiivisesti havaitse, vaan toimimme vähentääksemme ennustevirheitä. Toiminta muuttaa aistidataa vastaamaan ennusteita (esim. liikuttamalla silmiä tai kättä). (Adams et. al. 2013; Clark et. al. 2013; Clark 2016; Friston 2010).

Ennakoiva prosessointi liikunnassa ja urheilussa

Liikuntataitojen oppiminen on ennustusmallien kehitystä. Aloittelijan heikot mallit korjautuvat sensorisen virheen kautta, kun taas ekspertin vahvat mallit ohjaavat sujuvasti toimintaa. Virheen suuruus kertoo aivoille, mitä parametreja muuttaa (lihasvoimaa, ajoitusta, nivelkulmaa). Hermostossa tapahtuu synaptista plastisuutta, jolla ennustemallia hienosäädetään. Ennustemallin tarkentuessa liikesuoritus automatisoituu. Tämä näkyy subjektiivisesti vaivattomuutena. Liikettä ei tarvitse seurata tietoisesti, koska aivot luottavat ennusteeseensa. Esimerkiksi tenniksessä ekspertille vastaanoton jälkeen tuleva pallo ”tuntuu hitaammalta” – yksi syy on se, että hänen ennustuksensa ovat niin tarkkoja, ettei hänen tarvitse enää korjata niitä. Ennakoiva prosessointi korostaa prospektiivista (tulevaisuuteen katsovaa) säätelyä reaktiivisen (virheenkorjauksen) sijaan. Aivot ennakoivat tulevan tilan ja aloittavat korjausliikkeen ennen kuin virhettä edes ehtii tapahtua. Tämä on mahdollista vain, jos liikkeen dynamiikan sisäinen malli on tarkka.

Ennakoivassa prosessoinnissa ei ole kyse tarkkojen ennusteiden tekemisestä, vaan tilastollisten todennäköisyyksien laatimisesta. Epävarmuuden sietämisen kehittyminen onkin ehdottomasti yksi ennakoivan prosessoinnin vahvuustekijöistä liikunnan ja urheilun kontekstissa. (Bruineberg & Rietweld 2014; Collins & Taylor 2025; Hohwy 2013)

Adams, R. A., Shipp, S., & Friston, K. J. (2013). Predictions not commands: active inference in the motor system. Brain Structure and Function, 218, 611-643.

Bruineberg, J., & Rietveld, E. (2014). Self-organization, free energy minimization, and optimal grip on a field of affordances. Frontiers in Human Neuroscience, 8, 599.

Clark, A. (2013). Whatever next? Predictive brains, situated agents, and the future of cognitive science. Behavioral and Brain Sciences, 36(3), 181–204.

Clark, A. (2016). Surfing Uncertainty: Prediction, Action, and the Embodied Mind. Oxford University Press.

Collins, D. & Taylor, J. (2025) Sport Skill Acquisition. Integrating Theory and Practice. Human Kinetics.

Farrow, D. & Kemp, J. (2003) Run Like You Stole Something: The Science Behind the Score Line. Allen & Unvin.

Fried, I., Mukamel, R., & Kreiman, G. (2011). Internally generated preactivation of single neurons in human medial frontal cortex predicts volition. Neuron, 69(3), 548-562.

Friston, K. (2010). The free-energy principle: a unified brain theory?. Nature reviews neuroscience, 11(2), 127-138.

Hohwy, J. (2013). The Predictive Mind. Oxford University Press.

Norton, K. (2025). Update on the evolution of World Cup soccer: men and women. International Journal of Performance Analysis in Sport, 25(4), 639–652.

Libet, B., Gleason, C. A., Wright, E. W., & Pearl, D. K. (1983). Time of conscious intention to act in relation to onset of cerebral activity (readiness-potential). The unconscious initiation of a freely voluntary act. Brain, 106(3), 623-642.

Soon, C. S., Brass, M., Heinze, H. J., & Haynes, J. D. (2008). Tracking the Unconscious Generation of Free Decisions Using UItra-High Field fMRI. PLoS ONE, 6(6), e21612.

Soon, C., Brass, M., Heinze, HJ. (2008). Unconscious determinants of free decisions in the human brain. Natural Neuroscience 11, 543–545.

Visuaalisen havainnoinnin harjoittelusta

Sami Kalaja

Johdanto

Visuaalinen havainnointi urheilussa perustuu havainto–toiminta-järjestelmään, jossa havainto ja motorinen toiminta muodostavat jatkuvan vuorovaikutteisen prosessin. Urheilija ei ensin havaitse ja vasta sen jälkeen reagoi, vaan havainto ohjaa toimintaa reaaliaikaisesti. Liikunta- ja urheilusuoritukset koostuvat aina havainnoinnista, ennakoinnista, päätöksenteosta ja motorisesta toiminnasta. Nämä elementit muodostavat vuorovaikutteisen kokonaisuuden, jossa ketjun jokaisella lenkillä on oma tärkeä roolinsa (Kalaja & Kalaja 2022). Havainnointitaidot ovat taitoja siinä missä muutkin taidot, eli ne ovat seurausta kokemuksista ja/tai harjoittelusta ja ovat kehitettävissä harjoittelulla. Visuaalinen havainnointi on keskeinen osa urheilusuoritusta lähes kaikissa lajeissa. Urheilija joutuu jatkuvasti havaitsemaan ympäristön ärsykkeitä, tunnistamaan olennaisen informaation ja tekemään nopeita päätöksiä muuttuvissa tilanteissa. Näköjärjestelmä ei siis toimi pelkästään passiivisena informaation vastaanottajana, vaan aktiivisena osana motorisen toiminnan suunnittelua ja säätelyä. Visuaalisen havainnoinnin harjoittelun tavoitteena on kehittää urheilijan suorituskykyä tukevia havainto- ja tiedonkäsittelyprosesseja. Harjoittelun kohteena voivat olla esimerkiksi katseen kohdistaminen, syvyyshavainnointi, perifeerinen näkö, liikkeen ennakointi, reaktioaika sekä visuaalis-kognitiivinen päätöksenteko (Lochhead et al, 2024).

Lukuisat tutkimukset osoittavat urheilijoiden olevan ei-urheilijoita parempia visuaalisessa havainnoinnissa. Esimerkiksi baseball-ammattilaiset erottuvat edukseen näön tarkkuudessa, kontrastiherkkyydessä ja liikkuvan kohteen seuraamisessa (Laby 2024). Eliittiurheilijat ovat eteviä löytämään havainnointivihjeitä, heidän silmiensä liikkeet ovat tehokkaita ja ärsykkeiden prosessointiaika on lyhyt (Mann et al, 2007; Voss et al, 2010). Lajeissa, jotka edellyttävät horisontaalista tietoisuutta (esimerkiksi jääkiekko), urheilijoilla on laajempi horisontaalinen tarkkaavaisuus, kuin urheilijoilla vertikaalista tarkkaavaisuutta vaativissa lajeissa (esimerkiksi lentopallo) ja päinvastoin (Simmons et al, 2014).

Kehittyykö visuaalinen havainnointi, vai onko hyvä havainnointi perinnöllistä? Guo et al, (2025) meta-analyysi todistaa, että visuaalisesta havainnointiharjoittelusta on hyötyä urheilusuoritusten kehittämisessä.

Erilaiset katsekäyttäytymiset

Eri urheilulajeissa korostuvat erilaiset katsekäyttäytymiset lajin luonteen mukaisesti. Vater et al, (2020) esittelee kolme yleisintä katsekäyttäytymisen muotoa urheilussa, joka ovat katseen lukitseminen kohteeseen, katseankkuri ja visuaalinen pivot. Katsestrategian hyödyllisyys riippuu tilanteen asettamista rajoitteista ja vaatimuksista. Esimerkiksi katseen lukitseminen informaatiorikkaaseen pisteeseen, on toimiva silloin, kun tietoa täytyy käsitellä korkealla resoluutiolla. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi yksi vastaan yksi -asetelmat jalkapallossa tai tähtääminen ammunnassa tai dartsissa. Aina kun ihminen liikuttaa silmiään nopeasti (sakkadit), tiedon kerääminen on mahdotonta. Tämä nk. sakkadinen suppressio keskeyttää tiedonkäsittelyn hetkeksi. Ankkuroimalla katseen urheilija välttää näitä ”katvealueita” ja voi prosessoida tietoa jatkuvasti. Aikapaineisten päätösten vaatiessa huomion jakamista samanaikaisesti useisiin paikkoihin, kuten kamppailulajeissa, katseankkuri relevanttien alueiden välillä voi parantaa suorituskykyä. Kolmas katsestrategia on visuaalinen pivot, joka on hyödyllinen esimerkiksi koripallon puolustustilanteissa. Tässä perifeeristä havaintoa käytetään seuraavan sakkadin sijainnin määrittämiseen, ja se ohjataan pisteeseen, josta olennaista tietoa voidaan kerätä tarkan (foveaalisen) näön avulla. Visuaalisessa pivotissa katse on aluksi kohdassa, josta se on nopea siirtää haluttuun paikkaan. (Vater et al, 2020; Klostermann et al, 2020).

Mitä harjoitellaan?

Silmänliikeharjoittelu: Silmänliikeharjoittelun tavoitteena on kehittää okulomotorista kontrollia eli kykyä kohdistaa ja liikuttaa katsetta tehokkaasti. Harjoittelu sisältää yleensä: sakkadisia liikkeitä (nopeat katseen siirrot), pursuit-liikkeitä (liikkuvan kohteen seuraaminen) ja fiksaatiokontrollia (katseen vakauttaminen). Esimerkiksi pallopeleissä pelaajan täytyy siirtää katsetta nopeasti eri kohteiden välillä säilyttäen samalla tilannetietoisuus. Baseballissa ja tenniksessä korostuu liikkuvan kohteen tarkka seuraaminen.

Perifeerisen näön harjoittelu: Perifeerinen näkö mahdollistaa ympäristön laaja-alaisen havainnoinnin ilman suoraa katsekohdistusta. Joukkuelajeissa se on tärkeää esimerkiksi: syöttösuuntien tunnistamisessa, vastustajien liikkeiden ennakoinnissa ja pelitilan hahmottamisessa. Harjoittelussa urheilija keskittää katseen yhteen pisteeseen samalla kun hänen tulee havaita reuna-alueella tapahtuvia ärsykkeitä.

Syvyyshavainnon ja stereonäön harjoittaminen: Syvyyshavainto (stereopsis) tarkoittaa kykyä arvioida kohteiden etäisyyksiä ja kolmiulotteista sijaintia. Tämä on erityisen tärkeää lajeissa, joissa kohteen nopeus ja lentorata muuttuvat nopeasti, kuten: baseball, tennis, jääkiekko ja lentopallo. Urheilijan tulee yhdistää havaittu nopeus ja aika ennakoidakseen kohteen sijainnin. Syvyyshavainnon harjoittelussa käytetään kolmiulotteisia ärsykkeitä, pallokoneharjoittelua, VR-ympäristöjä, reaktiovaloja ja sensorijärjestelmiä.

Ennakointikyvyn harjoittaminen: Huippu-urheilijat kykenevät ennakoimaan vastustajan toimintaa jo ennen varsinaisen liikkeen toteutumista. Tämä perustuu biologisen liikkeen havaitsemiseen, kehon asennon tulkintaan ja tilannesidonnaisen informaation hyödyntämiseen. Ennakointiharjoittelu toteutetaan usein videoanalyysin avulla. Urheilijalle näytetään esimerkiksi pelitilanne, joka katkaistaan juuri ennen ratkaisevaa tapahtumaa. Tämän jälkeen hänen tulee ennustaa syötön suunta, lyönnin kohde ja vastustajan liike. Menetelmä kehittää havainto–päätöksenteko-järjestelmää ekologisesti validissa ympäristössä.

Reaktio- ja päätöksentekoharjoittelu: Visuaalinen reaktioharjoittelu perustuu ärsyke–vaste-järjestelmään. Urheilijan tulee havaita visuaalinen signaali ja tuottaa siihen mahdollisimman nopea ja tarkoituksenmukainen vaste. Harjoittelussa käytetään valoreaktiolaitteita, satunnaisia ärsykkeitä, audiovisuaalisia vihjeitä ja duaalitehtäviä.

Virtuaalitodellisuus (VR) ja lisätty todellisuus (AR): Virtuaalitodellisuus ja lisätty todellisuus ovat nousseet merkittäviksi urheilun havainnointiharjoittelun välineiksi. Niiden etuna on kontrolloitu harjoitusympäristö, tilanteiden toistettavuus ja turvallinen altistaminen nopeille pelitilanteille. VR-harjoittelua käytetään erityisesti: maalivahtiharjoittelussa, lyöntipelien ennakointiharjoittelussa ja taktisen päätöksenteon kehittämisessä. Lisätyn todellisuuden järjestelmät voivat antaa urheilijalle reaaliaikaista visuaalista palautetta esimerkiksi heittokulmasta tai liikeradasta. (Hadlow 2018; Appelbaum & Erickson 2016; Witte et al,2025).

Quiet eye – rauhallinen katse

Quiet eye-ilmiö tarkoittaa katseen kiinnittymistä paikalleen suorituksen kriittisellä hetkellä (Vickers 2007; Pomeroy 2026). Ilmiön esitteli ensimmäisen kerran Joan Vickers 1996 koripallotutkimuksessaan. Quiet eye-ilmiötä on sittemmin tutkittu lukuisissa eri urheilulajeissa, mm. koripallossa (Mitzusaki et al, 2025), golfissa (Walters-Simons et al, 2025), jalkapallossa (Wood et al 2017). Teoreettisesti QE ilmiötä selitetään kahdella päällekkäisellä hypoteesilla: Ohjelmointihypoteesi / Pidempi kiinnittyminen antaa aivoille tarvittavan ajan motorisen ohjelman hienosäätöön ja valmisteluun ennen liikkeen aloitusta.

Inhibitiohypoteesi / Pysyvä katse auttaa vaimentamaan (inhibitoimaan) sekä ulkoisia häiriötekijöitä että sisäisiä, suoritusta haittaavia ajatuksia, mahdollistaen optimaalisen motorisen ratkaisun valinnan laajasta vaihtoehtojen joukosta. (Pomeroy 2026; Walters-Symons 2025; Vickers 2007).

QE-harjoittelun on osoitettu olevan tehokas harjoitusmenetelmä. Li & Li (2026) toteavat meta-analyysissään, että urheilijat, joihin kohdistettiin quiet eye -interventioita, osoittivat pidempiä QE kestoja ja parempia urheilusuorituksia kontrolliryhmään verrattuna. QE-keston paranemisen ja urheilusuorituksen tuloksen välillä havaittiin positiivinen korrelaatio. Huolimatta QE harjoittelun suhteellisen rajallisesta vaikutuksesta urheilijoiden ahdistuksen säätelyyn, se on edelleen erittäin merkittävä suorituskyvyn parantamisessa paineen alla (Wilson et al, 2015).

Visuaalisen harjoittelun yhdistäminen auditiiviseen harjoitteluun

Wang et al, (2025) esittelee mielenkiintoisen näkökulman havaintomotoristen taitojen harjoitteluun. Aloittelijoiden sulkapalloharjoittelussa visuaalista havainnointia harjoitellut ryhmä kehittyi enemmän kuin sulkapallovideoita katsellut kontrolliryhmä. Ryhmä, joka harjoitteli samanaikaisesti sekä visuaalista että auditiivista harjoittelua kehittyi kaikista eniten. Näyttäisi siltä, että eri aistikanavien yhdistäminen harjoitteluun on tuloksekkain menetelmä.

Visuaalisen havainnoinnin testaaminen

Harjoittelu ilman testaamista jää helposti arvailujen ja oletusten varaan. Laby (2024) luokittelee urheilijan näköön liittyvän testauksen näkötarkkuuden ja kontrastisensitiivisyyden mittaamiseen, stereonäön ja etäisyyksien arvioinnin testaamiseen, päätöksenteon arviointiin sekä lajikohtaisen suorituksen mittaamiseen. Zoe Wimshurst (2025) kytkee oivallisesti yhteen aidot urheilusuoritukset ja visuaalisen havainnoinnin analysoinnin; etäisyyksien arviointi – syöttöjen etäisyys / lentolyöntien onnistuminen, perifeerinen tietoisuus – skannaamisen puute, reaktioaika – liikkeiden alkaminen ja sakkadiset silmän liikkeet – päätöksen teko. Eri urheilulajeissa korostuvat eri ominaisuudet ja usein kyse on riittävän tason saavuttamisesta, ei niinkään poikkeukselliselle huipputasolle yltämisestä.

Lisää tutkimusta tarvitaan

Urheilussa tarvittavien visuaalisten taitojen harjoittelusta on saatu lupaavia tuloksia. Terve kriittisyys on silti paikallaan. Lochhead et al, (2021) meta-analyysi visuaalisesta harjoittelusta eri urheilulajeissa osoittaa ristiriitaisia tuloksia havaintomotorisen harjoittelun vaikutuksista urheilusuorituksiin. Erityisen mielenkiintoinen on kysymys siirtovaikutuksesta, toisin sanoen kuinka hyvin visuaaliset taidot siirtyvät harjoituksista kilpailutilanteisiin. Labyn (2024) mukaan puutteita näköasioissa voidaan paikata visuaalisella harjoittelulla, mutta jo entuudestaan hyvällä tasolla olevien ominaisuuksien edelleen parantaminen on vaikeaa.

Nykyinen tutkimus tukee siis ajatusta siitä, että visuaalisia taitoja voidaan kehittää systemaattisesti harjoittelemalla. Tehokkaimmat menetelmät näyttävät olevan sellaisia, jotka säilyttävät vahvan yhteyden todelliseen lajisuoritukseen ja yhdistävät havainnoinnin motoriseen toimintaan. Teknologinen kehitys, erityisesti VR- ja AR-ratkaisut, tulee todennäköisesti muuttamaan visuaalisen harjoittelun menetelmiä entistä immersiivisemmiksi ja yksilöllisemmiksi tulevaisuudessa.

Visuaalisen havainnoinnin keskeinen haaste liittyy ekologiseen validiteettiin: harjoittelun tulisi muistuttaa mahdollisimman paljon todellista lajisuoritusta. Mitä irrallisempi harjoite on lajikontekstista, sitä heikommaksi siirtovaikutus yleensä jää. Tästä syystä nykyiset tutkimussuuntaukset korostavat pelinomaisia harjoitteita, havainto–toiminta -yhteyden säilyttämistä, moniaistista harjoittelua ja lajispesifisiä ärsykkeitä. (Yang et al, 2026; Appelbaum & Erickson 2016 ; Laby & Appelbaum 2021).

Appelbaum, L. G. & Erickson, G. (2016). Sports vision training: A review of the state-of-the-art in digital training techniques. International Review of Sport and Exercise Psychology.

Guo, Y., Chen, C. Peng, J., Deng, L. & Yuan, T. (2025). Does Visual Training Enhance Athletes’ Decision-Making Skills and Sport-Specific Performance? A Systematic Review and Meta-Analysis. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports35, no. 10: e70140.

Hadlow, S. M. ym. (2018). Modified perceptual training in sport: A new classification framework. Journal of Science and Medicine in Sport.

Klostermann, A., Vater, C., Kredel, R. & Hossner, E.-J. (2020). Perception and action in Sports. On the functionality of foveal and peripheral Vision. Frontiers in Sports and Active Living, 1:66.

Laby, D. (2024). Eye of the champion. MD/Champion Edge LLC.

Laby, D. & Appelbaum, L. (2021). Review: Vision and On-field Performance: A Critical Review of Visual Assessment and Training Studies with Athletes. Optometry and Vision Science.

Lochhead, L., Feng, J., Laby, D. M., & Appelbaum, L. G. (2024). Training vision in athletes to improve sports performance: a systematic review of the literature. International Review of Sport and Exercise Psychology, 1–23.

Li, Q & Li, D. (2026) The Impact of Quiet Eye Training on Sport Performance: A Systematic Review. International Journal of Physical Activity and Health: Vol. 5: Iss. 1, Article 8

Mann, D., Williams, M., Ward, P. & Janelle C. (2007). Perceptual-cognitive expertise in sport: a meta-analysis. Journal of Sport Exercise Psychology 29(4):457-78.

Mizusaki, Y., Kamei, M., Ikudome, S., Murata, M., Mann, D, &Nakamoto, H. (2025). Success in basketball shooting is better explained by less variability in quiet eye duration than the average quiet eye duration itself. Psychology of Sport and Exercise, 79,102853.

Laby, D. M. & Appelbaum, L. G. (2021). Review: Vision and On-field Performance: A Critical Review of Visual Assessment and Training Studies with Athletes. Optometry and Vision Science. 98: 723-731.

Pashabadi, A., Farsi, A., Bahram, A. & Daneshfar, A. (2019). The Effect of Quiet Eye Training on Gaze Behaviors and Anticipation of Soccer Penalty Kick in Expert Goalkeepers. Journal of Sports and Motor Development and Learning, 11(1), 35–51.

Pomeroy, R. (2026). How training your gaze could help you master sports — and your own attention https://bigthink.com/neuropsych/quiet-eye-training/ viitattu 22.5.2026.

Simons, D., Memmert, D., & Hüttermann, S. (2014). The Size and Shape of the Attentional “Spotlight” Varies With Differences in Sports Expertise. Journal of Experimental Psychology: Applied, 20(2), 147–157.

Vater, C., Williams, A. M., & Hossner, E.-J. (2020). What do we see out of the corner of our eye? The role of visual pivots and gaze anchors in sport. International Review of Sport and Exercise Psychology, 13(1), 81–103.

Vickers, J. (2007). Perception, Cognition, and Decision Training: The Quiet Eye in Action. Human Kinetics.

Walters-Symons, R., Wilson, R. & Vine, S. (2025). The quiet eye supports error recovery in golf putting. Psychology of Sport and Exercise, 31, 21-27.

Wang X, Ren P, Miao X, Chi L. (2025). Multisensory training enhances anticipation skills in badminton novices. Sci Rep. Mar 21;15(1):9862.

Wilson, M., Causer, J. & Vickers, J. (2015). Aiming for Excellence. The quiet eye as a characteristic of expertise. Teoksessa: J. Baker & D. Farrow (2015). Routledge Handbook of Sport Expertise. Routledge.

Wimshurst, Z. (2025). Visual Performance in Elite Sports: Learning from Case Studies. Luento Pelisilmä 2 seminaarissa 31.10.2025. Santasport. Rovaniemi.

Witte, K., Bürger, D. & Pastel, S. (2025). Sports training in virtual reality with a focus on visual perception: a systematic review. Frontiers in Sports and Active Living. 2025, 1530498.

Wood, G., Vine, S., Parr; J. & Wilson, M. (2017). Aiming to Deceive: Examining the Role of the Quiet Eye During Deceptive Aiming Actions. Journal of sport and Exercise Psychology 39 (5).

Yang M, Guo Y, Yang F, Zhao K. (2026). Exploring the association between visual skills and sport-specific performance in team athletes: a systematic review and meta-analysis. Front Physiol. 2026 Mar 30;17:1797347.

OSA 2
HAVAINTOMOTORIIKKAA KÄYTÄNNÖSSÄ

Näköhavainnointi jalkapallossa: mitä, miksi ja miten?

Eero Savolainen

Messi, Maradona, Zidane ja Xavi. Tässä vain muutama nimi jalkapallohistorian suurimmista pelaajista, joita yhdistää yksi tekijä: taito tehdä kentällä suorituksia, joita peliä seuraava katsoja ei osannut lainkaan odottaa. Helppo selitys tälle taidokkuudelle olisi pelaajan synnynnäinen lahjakkuus tai poikkeuksellisen hyvä näkö, jotka mahdollistaisivat usein mahdottomilta vaikuttavat ratkaisut. Tutkimus sanoo kuitenkin toista: selittävä tekijä pelillisten oivallusten takana ei ole pelaajan silmissä vaan siinä, mihin ja milloin hän katseensa suuntaa. Mikä parasta, tätä voi oppia.

Mitä on näköhavainnointi jalkapallossa?

Jalkapalloilija kerää tietoa ympäristöstään useaa aistikanavaa hyödyntäen: näköä, kuuloa, tuntoaistia ja proprioseptiikkaa (asentotunto). Koska näköhavainnointi on näistä eniten tutkittu ja usein jalkapallon tärkeimmäksi esitetty aistikanava, tämä teksti keskittyy vain siihen. Näköhavainnointi ei ole passiivista katselua vaan aktiivista tekemistä. Pelaaja liikuttaa silmiä, päätä ja kehoa hakeakseen juuri sen informaation, jota seuraava ratkaisu vaatii (Vaeyens ym. 2007; Roca ym. 2013). Jalkapallossa tätä tapahtuu kolmella tavalla, jotka vastaavat Vickersin (2007) katseenohjauksen viitekehyksen kolmea tehtävätyyppiä. Ensimmäinen on taktinen informaation keräys: pelaajan tulee kerätä informaatiota useasta kohteesta yhtäaikaisesti, esimrkiksi pallon, joukkuekavereiden ja vastustajien sijainnista sekä kentällä olevista tiloista oman päätöksenteon tueksi. Tästä nopeasta informaation keräämisestä käytetään usein termiä skannaus: nopeat pään käännökset ja/tai silmien liikkeet, joilla pelaaja kerää tilanteen kannalta oleelliseksi kokevansa informaation (Jordet ym. 2020). Toinen jalkapallon näköhavainnoinnin tehtävätyyppi on tähtääminen: pelaajan tulee pitää katse vakaana kohteessa, kun viimeistellään, syötetään tarkasti tai potkaistaan rangaistuspotku (Wood & Wilson 2011). Kolmas tehtävätyyppi on pallon liikeradan seuraaminen, jota tapahtuu esimerkiksi pallon haltuunotossa ja puskutilanteissa. Näissä tilanteissa katse yhdistää liikeradan seurantaa ja ennakoivia sakkadeja (katseen siirtymiä) pallon osuma- tai pomppukohtaan (Vickers 2007; Land & McLeod 2000).

Ymmärtääksemme jalkapalloilijan näköhavainnointia vielä paremmin on syytä tarkastella, mistä se rakentuu. Ihmisellä on kahdenlaista näköä. Tarkka keskeisnäkö erottaa yksityiskohdat mutta vain kapealta alueelta, kun taas ääreisnäkö on sumeaa mutta seuraa montaa kohdetta samaan aikaan (Klostermann ym. 2020). Jalkapalloilija tarvitsee molempia tilanteen mukaan. Huomionarvoista on, että jalkapallotutkimus on painottunut vahvasti tarkan näön tarkasteluun, vaikka ääreisnäön merkitys pelissä on suuri (Klostermann ym. 2020). Tätä havainnollistaa hyvin yksi tulos: kun neljän huippukeskikenttäpelaajan katseenkohdistamista seurattiin ottelussa, varsinaisia katseen pysähdyksiä eli fiksaatioita löytyi vain 2,3 prosentista skannauksista (Aksum ym. 2021). Pelaaja ei siis juurikaan lukitse katsettaan pelikaveriin tai vastustajaan, vaan pyyhkäisee katseen ympäristön yli, poimii olennaisen informaation ääreisnäöllä ja tuo katseen takaisin palloon (Aksum ym. 2021).

Miksi näköhavainnoinnilla on merkitystä jalkapallossa?

Eroavatko huippupelaajan silmät muiden silmistä? Ward ja Williams (2003) testasivat tätä jo yli 20 vuotta sitten 9–17-vuotiailla eliitti- ja ei-eliittipelaajilla. Näön perustoiminnot mm. näön tarkkuus, syvyysnäkö ja ääreisnäkö eivät erotelleet taitotasoja. Sen sijaan tilanteiden ennakointikyky ja tilanneteiden ennustarkkuus erottelivat taitotasoja jo yhdeksänvuotiailla. Sama havainto toistuu, kun katsotaan kaikkia joukkueurheilijoita kerralla: laajassa tuoreessa meta-analyysissä syvyysnäön yhteys lajisuoritukseen oli olematon (r = 0.09), mutta tarkkaavaisuus, visuaalinen haku ja moniobjektiseuranta olivat yhteydessä lajisuoritukseen (r = 0.36–0.54) (Yang ym. 2026). Huippu-urheilijan ja harrastajan silmät ovat siis jokseenkin samat. Ero on siinä, miten katsetta käytetään ja miten sen avulla kerättyä informaatiota hyödynnetään.

Kerätäkseen mahdollisimman paljon oleellista informaatiota ottelun tapahtumista pelaajan tulee kyetä havainnoimaan kohteita eri puolilta kenttää. Skannaus (jolla useimmissa tutkimuksissa tarkoitetaan vain havaittavaa pään kääntämistä) on pelinaikaisessa näköhavainnoinnissa se osa, joka näkyy ja jonka voi laskea videokuvasta. Valioliigassa 27 pelaajan ja lähes 10 000 pallonkosketuksen aineistossa runsaampi skannaus (pään kääntely) ennen pallon saamista oli yhteydessä syöttöjen onnistumisprosenttiin, joskin yhteys oli pieni (Jordet ym. 2020). Skannaamisessa ajoitus ratkaisee: pään käännökset jopa kymmenisen sekuntia ennen pallon saamista paransivat onnistumisen todennäköisyyttä (McGuckian ym. 2018a). Sama positiivinen yhteys löytyy nuorten maajoukkueaineistosta (Pokolm ym. 2022) ja eliittitason naispelaajilta EM-kisoissa, joissa skannaustiheys ennusti toiminnan lopputulosta (Feist ym. 2024).

Päätään kääntelemällä pelaaja mahdollistaa itselleen informaation keräämisen eri puolilta kenttää, mutta tämän lisäksi pelaajan tulee kohdistaa katseensa tilanteen kannalta oleellisiin kohteisiin. Miten taitavan jalkapalloilijan sitten tulisi katsettaan kohdistaa? Monilajisessa meta-analyysissä parempitasoiset urheilijat käyttivät keskimäärin vähemmän mutta pidempiä fiksaatioita ja pidempää quiet eye -vaihetta kuin heikompitasoiset, mutta laji ja koeasetelma vaikuttivat tulokseen suuresti (Mann ym. 2007). Sen sijaan vain jalkapalloilijoilla tehdyissä tutkimuksissa Roca ym. (2011; 2013) havaitsivat, että parempitasoiset pelaajat kiinnittivät katseensa useampaan kohteeseen ja lyhyemmäksi aikaa. Tässä ei kuitenkaan ole ristiriitaa. Tähtääminen vaatii katseen vakauttamista yhteen pisteeseen, muuttuvan kentän lukeminen taas nopeaa silmäilyä monesta lähteestä, myös ääreisnäköä hyödyntäen. Yhtä yleistä ja oikeaa näköhavainnoinnin tapaa ei siis ole, vaan ainoastaan tavoitteeseen sopiva tapa, kuten Vickersin (2007) katseenohjauksen viitekehys havainnollistaa.

Erottaako näköhavainnointi sitten noviisin huippupelaajasta? Laajasta tieteellisestä näkökulmasta katsoen asia on osittain epäselvä, sillä joukkueurheilun meta-analyysissä eliittiurheilijan ja noviisin näköhavainnoinnin erot olivat epäsystemaattisia (Silva ym. 2022). Jalkapallotutkimuksissa eroja taitotasojen välillä on kuitenkin löytynyt systemaattisemmin. Taitavammat pelaajat hakevat informaatiota suunnitelmallisemmin (Vaeyens ym. 2007), taitavat jakavat katseen useampaan kohteeseen ja vähemmän taitavat jäävät ”pallon tuijottamiseen” (Roca ym. 2013), ja kaikkein luovimmat pelaajat poimivat tietoa laajimmalta alalta (Roca ym. 2021). Kokeneet pelaajat irrottavat katseen pallosta aiemmin ja havainnoivat muita oleellista informaatiota sisältäviä kohteita kuin vähemmän kokeneet (Williams & Davids 1998), ja huippumaalivahdit ennakoivat rangaistuspotkun suunnan tarkemmin kuin heitä heikommalla tasolla pelaavat maalivahdit (Savelsbergh ym. 2002).

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, sillä näköhavainnointia on hankala mitata oikeassa pelissä. Lähes kaikki tutkimukset on tehty videoita hyödyntäen tai laboratoriossa, ja systemaattisen katsauksen aikaan vuonna 2018 yksikään jalkapalloilijan katseen kohdistamisen tutkimus ei ollut tarkastellut sitä aidossa pelitilanteessa (McGuckian ym. 2018b). On esitetty, että mitä kauempana tutkimustilanne on oikeasta pelistä, sitä pienemmäksi ero taitotasojen välillä kutistuu (McGuckian ym. 2018b), eivätkä laboratoriotestit suoraan ennusta pelisuoritusta (van Maarseveen ym. 2018). Lisäksi tuoreessa tutkimuksessa osoitettiin, että aivan huipputasolla ero näköhavainnoinnissa katoaa kokonaan. Mestarien liigan kauden joukkueseen valittujen pelaajien ja heidän valitsematta jääneiden joukkuekavereidensa skannauksesta ei löytynyt eroa, kun otteludynamiikka (mm. oman joukkueen ja vastustajan taso, pelin tempo ja vastustajan prässääminen) vakioitiin (Caso ym. 2025). Vaikuttaakin siltä, että taitotason kasvaessa marginaalit myös näköhavainnoinnissa pienenevät, ja erottelevaksi tekijäksi muodostuu se, miten pelaaja kykenee hyödyntämään keräämäänsä informaatiota pelitilanteen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

Miten jalkapalloilija voi kehittää näköhavainnointia?

Tavoitteellista pelaajaa ja valmentajaa kiinnostaa todennäköisesti jo tässä vaiheessa se, miten näköhavainnointia voi harjoittaa niin, että se heijastuu kehittyneenä pelisuorituksena? Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää seuraavaa: mitä lähempänä harjoite on pelin oikeaa näköhavaintovaatimusta, sitä todennäköisemmin se siirtyy harjoitteesta peliin. Esimerkiksi tehtäväkohtainen quiet eye -harjoittelu, jossa pelaajia ohjattiin viemään katse maalin kulmiin, paransi rangaistuspotkujen tarkkuutta niin, että maalivahti torjui niitä puolet vähemmän kuin verrokkiryhmältä (Wood & Wilson 2011). Myös yleinen havainnointiharjoittelu eli ruudulla tehtävä moniobjektiseuranta näytti aluksi lupaavalta ja paransi syöttöpäätösten tarkkuutta noin 15 prosentilla (Romeas ym. 2016). Tulosta ei kuitenkaan ole saatu toistettua jalkapallossa (mm. Harenberg ym. 2022; Scharfen & Memmert 2021), todennäköisesti siksi, että harjoite oli liian kaukana itse pelistä. Sama logiikka näkyy tuoreessa meta-analyysissä: lajisuoritukseen ovat vahvimmin kytköksissä ne havainnointitaidot, joiden testi muistuttaa lajin omia tilanteita (Yang ym. 2026).

Pienpelit ovat yleisesti käytetty tapa harjoitella jalkapalloa pelinomaisesti. Vaikka pelaajan tulee pienpeleissäkin havainnoida pelinomaisesti esimerkiksi palloa, vastustajia ja joukkuekavereitaan, valmentajan kannattaa pohtia pienpelien näköhavaintovaatimuksia tarkemmin. Smith ja Conway (2025) osoittivat, että peliä pienennettäessä skannausta tulee enemmän, mutta skannaustilanteet ovat erilaisia kuin virallisessa 11v11-pelissä. Valmentajan on siis syytä varmistaa, että pelaaja saa riittävästi harjoitusärsykettä juuri niihin pelinomaisiin suorituksiin, jotka ovat hänen pelipaikalleen kaikkein oleellisimpia.

Näköhavainnointia voi harjoittaa myös suoraan. Viiden viikon jalkapallospesifeihin näköhavainnointiharjoitteisiin keskittyvä jakso nosti nuorten pelaajien skannausmäärää selvästi 4v4-pienpeleissä, ja vaikutus säilyi toistotestissä vielä kolme viikkoa myöhemmin – tosin vain korkeamman tason pelaajilla (Hintermann ym. 2025). On kuitenkin syytä huomioida, että vaikka harjoitusjakso lisäsi skannauksen määrää, se ei näkynyt parempana pelisuorituksena: skannausta seuraavien onnistuneiden jatkotoimintojen osuus ei noussut ennen–jälkeen-vertailussa (Hintermann ym. 2025).

Yksi mahdollinen keino on seurata normaalia harjoitusohjelmaa, mutta suorittaa harjoitteet näköhavainnointia haastaen. Vuonna 2025 uutisoitiin Italian alle 21-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajasta Silvio Baldinista, jonka harjoituksissa pelaajat pelasivat silmälappu toisen silmän päällä. Hänen tavoitteena oli tällä menetelmällä ohjata pelaajia havainnoimaan kenttää silmien lisäksi muita aistikanavia hyödyntäen sekä kehittää pelaajien keskittymistä ja koordinaatiota (Campanale 2025). Tällaiset näköä rajoittavat tehtävät, esimerkiksi toisen silmän peittäminen pienpelissä, ovat yksi mahdollisuus tuoda uutta harjoitusärsykettä näköhavainnointiin, vaikka tieteellinen näyttö niiden toimivuudesta on vielä ohutta (Esposito 2024).

Yhteenveto

Jos jalkapallo-ottelua katsoessasi ajattelet, että pelaajalla on synnynnäinen lahja tehdä ratkaisuja, joita kukaan muu ei nähnyt, kyse on nykytiedon valossa ennemminkin opitusta taidosta kerätä tilanteen kannalta oleellista informaatiota tehokkaasti ja toteuttaa sen pohjalta onnistuneita ratkaisuja. Ero huippupelaajan ja harrastajan välillä ei ole silmissä vaan siinä, miten niitä käyttää, ja mikä parasta, tätä voi harjoittaa. Näköhavainnoinnin harjoittelussa on oleellista muistaa spesifisyyden periaate: kehityt siinä, mitä harjoittelet. Oleellisen informaation keräämistä oppii harjoittelemalla ympäristössä, joka sisältää sen näköhavaintovaatimuksen, jota tavoitellaan. Pelinomainen näköhavainnoinnin harjoittelu ei tarkoita mitä tahansa pienpeliä, vaan harjoitetta, jossa pelaajan on pakko havainnoida pelitilanteen kannalta oleellisia kohteita oikea-aikaisesti saadakseen informaatiota päätöksenteon tueksi. Pelipaikkakohtaista harjoittelua kannattaakin toteuttaa myös näköhavainnoinnin näkökulmasta: Messin saadessa pallon jalkaansa puolustuslinjan taakse juoksuaan tekevän joukkuekaverin on havainnoitava osin eri kohteita kuin samassa tilanteessa puolustavan vastustajan.

Aksum, K. M., Brotangen, L., Bjørndal, C. T., Magnaguagno, L., & Jordet, G. (2021). Scanning activity of elite football players in 11 vs. 11 match play: An eye-tracking analysis on the duration and visual information of scanning. PLoS ONE, 16(8), e0244118.

Campanale, S. (2025). Why Italy Under 21 team trained wearing eyepatches. Football Italia. https://football-italia.net/why-italy-under-21-team-wearing-eyepatches/

Caso, S., McGuckian, T. B., & van der Kamp, J. (2025). No evidence that visual exploratory activity distinguishes the super elite from elite football players. Science and Medicine in Football, 9(2), 172–180.

Esposito, G. (2024). The impact of visual occlusion during small-sided games on youth football players. Journal of Human Sport and Exercise, 19(3), 882–890.

Feist, J., Datson, N., Runswick, O. R., Harkness-Armstrong, A., & Pocock, C. (2024). Visual exploratory activity in elite women’s soccer: An analysis of the UEFA Women’s European Championship 2022. International Journal of Sport and Exercise Psychology, 23(2), 281–303.

Harenberg, S., McCarver, Z., Worley, J., Murr, D., Vosloo, J., Kakar, R. S., McCaffrey, R., Dorsch, K., & Höner, O. (2022). The effectiveness of 3D multiple object tracking training on decision-making in soccer. Science and Medicine in Football, 6(3), 355–362.

Hintermann, M., Romann, M., Born, D.-P., Taube, W., & Fuchslocher, J. (2025). ”Heads up girls!” A training intervention to improve scanning behavior in youth female football. Frontiers in Sports and Active Living, 7, 1602099.

Jordet, G., Aksum, K. M., Pedersen, D. N., Walvekar, A., Trivedi, A., McCall, A., Ivarsson, A., & Priestley, D. (2020). Scanning, contextual factors, and association with performance in English Premier League footballers: An investigation across a season. Frontiers in Psychology, 11, 553813.

Klostermann, A., Vater, C., Kredel, R., & Hossner, E.-J. (2020). Perception and action in sports: On the functionality of foveal and peripheral vision. Frontiers in Sports and Active Living, 1, 66.

Land, M. F., & McLeod, P. (2000). From eye movements to actions: How batsmen hit the ball. Nature Neuroscience, 3(12), 1340–1345.

Mann, D. T. Y., Williams, A. M., Ward, P., & Janelle, C. M. (2007). Perceptual-cognitive expertise in sport: A meta-analysis. Journal of Sport & Exercise Psychology, 29(4), 457–478.

McGuckian, T. B., Cole, M. H., Jordet, G., Chalkley, D., & Pepping, G.-J. (2018a). Don’t turn blind! The relationship between exploration before ball possession and on-ball performance in association football. Frontiers in Psychology, 9, 2520.

McGuckian, T. B., Cole, M. H., & Pepping, G.-J. (2018b). A systematic review of the technology-based assessment of visual perception and exploration behaviour in association football. Journal of Sports Sciences, 36(8), 861–880.

Pokolm, M., Rein, R., Müller, D., Nopp, S., Kirchhain, M., Aksum, K. M., Jordet, G., & Memmert, D. (2022). Modeling players’ scanning activity in football. Journal of Sport & Exercise Psychology, 44(4), 263–271.

Roca, A., Ford, P. R., McRobert, A. P., & Williams, A. M. (2011). Identifying the processes underpinning anticipation and decision-making in a dynamic time-constrained task. Cognitive Processing, 12(3), 301–310.

Roca, A., Ford, P. R., McRobert, A. P., & Williams, A. M. (2013). Perceptual-cognitive skills and their interaction as a function of task constraints in soccer. Journal of Sport & Exercise Psychology, 35(2), 144–155.

Roca, A., Ford, P. R., & Memmert, D. (2021). Perceptual-cognitive processes underlying creative expert performance in soccer. Psychological Research, 85(3), 1146–1155.

Romeas, T., Guldner, A., & Faubert, J. (2016). 3D-Multiple object tracking training task improves passing decision-making accuracy in soccer players. Psychology of Sport and Exercise, 22, 1–9.

Savelsbergh, G. J. P., Williams, A. M., van der Kamp, J., & Ward, P. (2002). Visual search, anticipation and expertise in soccer goalkeepers. Journal of Sports Sciences, 20(3), 279–287.

Scharfen, H.-E., & Memmert, D. (2021). Cognitive training in elite soccer players: Evidence of narrow, but not broad transfer to visual and executive function. German Journal of Exercise and Sport Research, 51(2), 135–145.

Silva, A. F., Afonso, J., Sampaio, A., Pimenta, N., Lima, R. F., Castro, H. O., Ramirez-Campillo, R., Teoldo, I., Sarmento, H., González Fernández, F., Kaczmarek, A., Oniszczuk, A., & Murawska-Ciałowicz, E. (2022). Differences in visual search behavior between expert and novice team sports athletes: A systematic review with meta-analysis. Frontiers in Psychology, 13, 1001066.

Smith, S. M., & Conway, K. (2025). Scanning differences between small-sided and full-sized games in elite youth footballers. International Journal of Physical Education, Fitness and Sports, 14(1), 10–20.

Vaeyens, R., Lenoir, M., Williams, A. M., & Philippaerts, R. M. (2007). Mechanisms underpinning successful decision making in skilled youth soccer players: An analysis of visual search behaviors. Journal of Motor Behavior, 39(5), 395–408.

van Maarseveen, M. J. J., Oudejans, R. R. D., Mann, D. L., & Savelsbergh, G. J. P. (2018). Perceptual-cognitive skill and the in situ performance of soccer players. Quarterly Journal of Experimental Psychology, 71(2), 455–470.

Vickers, J. N. (2007). Perception, cognition, and decision training: The quiet eye in action. Human Kinetics.

Ward, P., & Williams, A. M. (2003). Perceptual and cognitive skill development in soccer: The multidimensional nature of expert performance. Journal of Sport & Exercise Psychology, 25(1), 93–111.

Williams, A. M., & Davids, K. (1998). Visual search strategy, selective attention, and expertise in soccer. Research Quarterly for Exercise and Sport, 69(2), 111–128.

Wood, G., & Wilson, M. R. (2011). Quiet-eye training for soccer penalty kicks. Cognitive Processing, 12(3), 257–266.

Yang, M., Guo, Y., Yang, F., & Zhao, K. (2026). Exploring the association between visual skills and sport-specific performance in team athletes: A systematic review and meta-analysis. Frontiers in Physiology, 17, 1797347.

Nopeammin kuin vastustaja – havaitseminen, ennakointi ja päätöksenteko jalkapallossa

Florian Ächter (suom. Anuliisa Lähitie)

Pallo keskitetään rangaistusalueelle. Hetkellä, jolloin pallo irtoaa keskittäjän jalasta, halli pimennetään kokonaan. Rangaistusalueella oleva pelaaja ei näe pallon lentorataa eikä sen putoamiskohtaa. Silti hän liikkuu oikeaan paikkaan ja ohjaa pallon kehollaan maaliin. Pelaaja on Cristiano Ronaldo. Tilanne on dokumentista “Cristiano Ronaldo: Tested to the Limit”. Ensi silmäyksellä suoritus vaikuttaa lähes yli-inhimilliseltä, mutta Ronaldo ei tietenkään näe pimeässä. Ratkaisevaa on se, mitä hän ehtii havaita ennen valojen sammumista: keskittäjän vauhdinotto, kehon ja jalan asento, liikkeen nopeus sekä pallon liikkeellelähdön alku. Näistä vihjeistä hän pystyy päättelemään, minne pallo suuntautuu. Koe osoittaa miten nopeus jalkapallossa on paljon muutakin kuin juoksunopeutta. Nopeutta tässä tilanteessa edusti tilanteen varhainen tunnistaminen, taitava ennakointi ja toiminnan valmistelu ennen kuin kaikki informaatio oli näkyvissä.

Nopeus alkaa ennen liikettä

Jalkapallossa nopeutta testataan usein sprinttiajoilla tai maksimijuoksunopeudella. Pelaaja voi kuitenkin olla fyysisesti nopea ja silti reagoida toistuvasti liian myöhään. Toisaalta vähemmän räjähtävä pelaaja voi saada etua tunnistamalla tilanteen aiemmin. Nopeus jalkapallossa koostuu useista toisiinsa liittyvistä osa-alueista. Havainnointinopeus tarkoittaa, kuinka nopeasti pelaaja poimii ympäristöstä olennaista tietoa. Ennakointinopeus viittaa kykyyn päätellä todennäköinen tapahtumien kulku saadun tiedon perusteella. Päätöksentekonopeus määrittää, kuinka nopeasti sopiva ratkaisu valitaan. Tämän jälkeen seuraavat reaktionopeus, liikkumisnopeus ja suorituksen nopeus.

Yksinkertaistettuna prosessi etenee näin: Havaitse – arvioi – ennakoi – päätä – toteuta. Näkyvä liike on siis prosessin viimeinen vaihe. Toiminnan nopeus on siis yhdistelmä toimintaa, joka liittyy sekä havaintoon, kognitioon, että motoriseen toimintaan

Havaitseminen on muutakin kuin näkemistä

Jalkapalloilijoiden on jatkuvasti hahmotettava pallon, joukkuetoverien, vastustajien ja tyhjien tilojen sijainnit. Samalla tämä tieto on jatkuvassa muutoksessa. Jalkapalloilijan havainnoinnin kannalta tärkeää on se, miten hän suuntaa tarkkaavaisuutensa ja mitä tietoa hän käsittelee.
Kokeneet pelaajat eivät lukitse tarkkaavaisuuttaan vain palloon tai pallolliseen pelaajaan, vaan havainnoivat ympäristöstään aktiivisesti erilaisia toimintamahdollisuuksia. Havainnointi on siis aktiivista etsimistä.

Keskeinen osa jalkapalloilijan havainnointia on ennakko-orientoituminen, jota kutsutaan myös skannaamiseksi. Tämä tarkoittaa pään tai vartalon liikkeitä, joilla pelaaja irrottaa hetkeksi huomionsa pallosta saadakseen tietoa joukkuetovereista, vastustajista ja tiloista. Pokolm määrittelee ennakko-orientoitumisen prosessiksi, joka tapahtuu ennen pallollista toimintaa ja valmistaa sen onnistumista (Pokolm 2023).

Tutkimukset UEFA:n nuorisoturnauksissa osoittivat, että pelaajat, jotka skannaavat tiheämmin syöttivät onnistuneemmin ja vastaanottivat pallon useammin avoimessa tai puoliavoimessa asennossa. Keskikenttäpelaajilla ja toppareilla arvot olivat erityisen korkeita. Toimintaan vaikuttivat myös vastustajan paine, sijainti kentällä, ikä sekä viimeisen päänliikkeen suunta. Viimeinen ennakko-orientaatio tapahtui keskimäärin noin 1,7 sekuntia ennen ensimmäistä kosketusta palloon (Aksum et al. 2021; Pokolm et al. 2022; Pokolm et al. 2023). Ennakko-orientoituminen vaikuttaa suoraan seuraavaan toimintaan. Jos pelaaja havaitsee ajoissa paineen tulevan oikealta, hän voi säätää kehon asentoa, valmistella ensimmäisen kosketuksen tai pelata pallon heti eteenpäin. Skannaamisen lisäksi jalkapalloilijat käyttävät havainnointiin erilaisia katsestrategioita, kuten tarkkaa näköä liikkeen ennakoinnissa, ääreisnäön hyödyntämistä nopeassa liikkeen havaitsemisessa ja katseankkureita tärkeiden informaatiopisteiden välillä.

Erling Haaland: palloton pelinlukeminen

Erling Haaland yhdistetään usein voimaan, nopeuteen ja viimeistelyyn. Merkittävä osa hänen laadustaan näkyy kuitenkin jo ennen pallokosketusta.
Havaintotutkija Geir Jordetin analyysien mukaan Haaland skannaa kenttää hyökkäjäksi poikkeuksellisen usein. Tarkastelluissa tilanteissa hän teki keskimäärin noin 0,5 katseen siirtoa sekunnissa, mikä lähentelee keskikenttäpelaajille tyypillisiä tasoja.

Ennen keskityksiä ja pystysyöttöjä Haaland tarkistaa toistuvasti topparien sijainnin, puolustuslinjan ja maalivahdin välisen tilan sekä syöttäjän liikkeen. Hänen liikkeellelähtönsä perustuvat tähän informaatioon, ja sen avulla hän voi aloittaa juoksun rangaistusalueelle hyvissä ajoin ennen pallon liikettä.

Ajoitus on ratkaisevaa

Skaannaamisessa myös ajoitus on tärkeää. Caso kollegoineen tutki 72 huipputason jalkapalloilijaa ja erotti analyysissaan toisistaan viimeisen syötön aikaisen suuntautuisen (visuaalisen orientaation) sekä sitä edeltävän syöttötilanteen aikana tapahtuneen suuntautumisen. Vaikka pelaajat skannasivat ympäristöään useammin juuri syötön aikana, syötön laadun kannalta merkityksellisempää oli suuntautuminen aiemmassa tilanteessa. Viimeisen syötön aikana tapahtunut skannaus ei lisännyt syötön onnistumisen todennäköisyyttä (Caso et al., 2023).

Huipputason pelaajat keräävät paljon informaatiota jo ennen kuin pallo saavuttaa lopullisen vastaanottajan. Viimeinen vilkaisu päivittää tilannekuvan, joka on muodostettu aiemmin. Toiminnan nopeus alkaa siis pelin edeltävän kehityksen lukemisesta ja tulevien tapahtumien ennakoinnista.

Aitana Bonmati: havainnosta liikkeeksi

Aitana Bonmatin pelaaminen on hyvä esimerkki siitä, kuinka ennakko-orientaatio, kehon asento ja tekninen toteutus yhdistyvät. FIFA Training Centren analyysissä hänen toimintaansa tarkasteltiin kolmessa vaiheessa: ennen syöttöä, pallon vastaanoton valmistelussa ja ensimmäisen kosketuksen jälkeen. Ennen syöttöä Bonmati katsoo useita kertoja olkansa yli tarkistaakseen vastustajien, joukkuetovereiden ja vapaiden tilojen sijainnin. Tämän jälkeen hän suuntaa vartalonsa, valitsee sopivan jalan ja ottaa pallon haltuun tavalla, joka mahdollistaa seuraavan toiminnon heti.

Olennaista on, että havaittu tieto siirtyy toimintaan, eikä jää pelkästään olan yli vilkuilun tasolle. Bonmatin ensimmäinen kosketus on eteenpäin vievä ja tilaa hyödyntävä, mikä luo edellytykset seuraavalle syötölle tai kuljetukselle.

Ennakointia ja päätöksentekoa voi harjoittaa

Nimmerichter kollegoineen osoitti, että ennakointia ja päätöksentekoa voidaan kehittää systemaattisella harjoittelulla myös eristetysti. Tutkimuksessa mukana oli 34 nuorta pelaajaa jalkapalloakatemiasta. Kuuden viikon ajan harjoitusryhmä teki kahdesti viikossa noin kuuden minuutin videopohjaisen havaintoharjoituksen. Harjoitteissa esitettiin 1 vastaan 1- tilanteita hyökkääjän näkökulmasta. Videot pysäytettiin puolustajan puolustusliikkeen alussa. Pelaajien tuli päättää varhaisten liikevihjeiden perusteella, ohittavatko he puolustajan vasemmalta vai oikealta. Harjoitusjakson jälkeen päätöksentekoaika lyheni 0,41 sekunnista 0,31 sekuntiin. Samalla oikeiden päätösten määrä kasvoi keskimäärin 22,2:sta 29,8:aan neljästäkymmenestä tilanteesta. Myös suoritus reaktiivisessa ketteryystestissä parani (Nimmerichter et al. 2016). Pelaajat muuttuivat siis sekä nopeammiksi että tarkemmiksi, mikä johtui todennäköisesti harjoittelun myötä tehostuneesta puolustajan liikkeen ennakoinnista. Parempi ketteryystestitulos kertoo myös kehittyneestä taidosta tunnistaa oikea liikesuunta aiemmin ja aloittaa toiminta nopeammin.

Andrés Iniesta: nopea ilman näyttävää nopeutta

Andrés Iniesta ei ollut perinteisessä mielessä nopein pelaaja. Silti hän vaikutti usein vastustajien paineessa muita nopeammalta. Hänen etunsa perustui ennen kaikkea havaitsemisen ja reagoinnin nopeuteen.

Ennen pallon vastaanottoa Iniesta tarkkaili toistuvasti ympäristöään, tunnisti vastustajan paineen ja sääti kehon asentonsa ajoissa. Hänen ensimmäinen kosketuksensa vei pallon usein pois paineen alta. Koska hän oli ennakoinut jatkovaihtoehdot jo ennen syöttöä, hänen ei tarvinnut etsiä ratkaisua pallon saatuaan. Iniestan nopeus perustui siis ennen kaikkea hänen kykyynsä ennakoida.

Teknologia ja pelinomaisuus harjoittelussa

Yksi esimerkki teknologia-avusteisesta harjoittelusta on Footbonaut. Neliömäisessä tilassa pallokoneet syöttävät palloa eri suunnista. Visuaaliset näytöt ja äänimerkit kertovat maalin, johon pallo tulee pelata. Pelaajan on tunnistettava pallon suunta, asetuttava oikein, havaittava kohde ja suoritettava syöttö nopeasti ja tarkasti. Footbonaut -harjoittelu soveltuu standardoituun suuntautumisen, tiedonkäsittelyn ja suorituksen nopeuden harjoitteluun ja mittaamiseen. Siinä on kuitenkin rajoitteensa. Tällainen harjoittelu yksinkertaistaa pelitilanteen helposti ennakoitavaksi: tavoite on ennalta määrätty, vastustajia ja joukkuetovereita ei ole, eikä pelaajan tarvitse tehdä selkeitä taktisia päätöksiä.

Saal & Fiedlerin (2013) tutkimuksessa, jossa oli mukana 88 alle 16-vuotiasta pelaajaa, korkeamman tason pelaajien reaktioajat olivat lyhempiä kuin alempien sarjatasojen pelaajilla. Onnistumisprosentti ei kuitenkaan eronnut yhtä selvästi ryhmien välillä (Saal & Fiedler 2013). Footbonaut -harjoittelu soveltuu standardoituun orientaation, tiedonkäsittelyn ja suorituksen nopeuden harjoitteluun ja mittaamiseen. Siinä on kuitenkin rajoitteensa. Tällainen harjoittelu yksinkertaistaa pelitilanteen helposti ennakoitavaksi: tavoite on ennalta määrätty, vastustajia ja joukkuetovereita ei ole, eikä pelaajan tarvitse tehdä selkeitä taktisia päätöksiä. Teknologiset välineet voivat olla arvokas osa harjoittelua, mutta eivät korvaa pelinomaisia tilanteita. Pienpelit, pelipaikkaharjoitteet sekä tilaa, aikaa ja vastustajan painetta sisältävät harjoitukset yhdistävät havaitsemisen ja toiminnan kokonaisvaltaisemmin ja mahdollistavat siten paremman siirtovaikutuksen pelitilanteeseen.

Näe aiemmin, toimi aiemmin

Havaitseminen, ennakointi, päätöksenteko ja toiminnan nopeus eivät ole erillisiä taitoja. Ne muodostavat jatkuvan havaitsemisen ja toiminnan kierron.
Ronaldo-koe näyttää, miten varhainen informaatio voidaan hyödyntää. Haaland havainnollistaa, kuinka hyökkääjä seuraa puolustajia ja tiloja ilman palloa. Bonmati tuo esiin skannauksen, kehon asennon ja ensimmäisen kosketuksen yhteyden. Iniesta muistuttaa, ettei nopein pelaaja ole aina se, joka juoksee nopeimmin.

Jalkapallossa nopeus pohjustetaan jo ennen juoksuaskelia. Perinteisen nopeusharjoittelun lisäksi kehitystä tapahtuu, kun pelaaja alkaa nähdä aiemmin, ymmärtää aiemmin ja voi siksi toimia aiemmin.

Caso, S., van der Kamp, J., Morel, P. & Savelsbergh, G. (2023). The relationship between amount and timing of visual exploratory activity and performance of elite soccer players.

Chikh, S. & Chabchoub, A. (2023). Effect of presentation order and misinformation on anticipation skills in expert soccer players.

D’Elia, F., D’Isanto, T., Altavilla, G., Esposito, G. & Raiola, G. (2023). Does training with visual occlusion improve technical skills in Under-14 football players?

Nimmerichter, A., Weber, N. J. R., Wirth, K. & Haller, A. (2016). Effects of Video-Based Visual Training on Decision-Making and Reactive Agility in Adolescent Football Players.

Pokolm, M. (2023). Vororientierung als leistungsrelevanter Parameter im Sportspiel Fußball.

Saal, C. & Fiedler, H. (2013). Der Footbonaut als Mess- und Informationssystem im Fußball – Eine explorative Untersuchung.

Kaikki näkevät portit. Huiput myös ajolinjan.

Anuliisa Lähitie

Norjan Atle Lie McGrath on lähtöportilla valmiina starttaamaan pujottelun toiselle laskulle Milano–Cortinan olympialaisissa. Hänellä on alla lähes virheetön ensimmäinen lasku hankalissa olosuhteissa ja 0,59 sekunnin tukeva johto. Kädessä on surunauha, ja tahto voittaa kultaa edesmenneen isoisän muistolle on kova. McGrath starttaa jo kuluneelle radalle, josta on ehtinyt laskea 29 kilpailijaa ennen häntä.

On niin sanottu flätti valo: rinne ja taivas ovat lähes saman värisiä, minkä vuoksi lumen pinnan muotoja on vaikea erottaa. Heti ensimmäisen neulansilmän jälkeen käännökset jäävät hieman myöhään. Hän saa kuitenkin ajolinjan kuntoon ja suuntaa katseensa kohti seuraavan portin jälkeistä neulansilmää, laittaa suksen kantilleen… vain hieman liian ahnaasti. Sisäsuksi lipsahtaa juuri kepin väärälle puolelle.

Kilpailu on ohi. Pujottelun olympiavoitto matkaa ainakin neljän vuoden päähän. Mies viskaa sauvat rinteeseen ja kävelee metsään murjottamaan tv-kameroiden seuratessa perässä.

Saman kohtalon koki ensimmäisellä kierroksella myös Suomen Eduard Hallberg, joka lähti kilpailuun kovin odotuksin. ”Mutta tämähän on p*ska laji! Se on osa homman hienoutta, kun tämä on vaikeaa.” Hallbergin kommentti kuvastaa hyvin urheilijan tuntemuksia tilanteessa, jossa yksi pieni virhe erottaa mitalijuhlat syvästä pettymyksestä.

Tämän tyylisen esimerkin voisi kertoa lähes mistä tahansa urheilulajista. Useimmissa lajeissa fyysisen suorituskyvyn ja tekniikan virittämisen ohella myös havaintomotoriikan merkitys on ratkaiseva. Havaintomotoriikka tarkoittaa kykyä käyttää aisteja tarkoituksenmukaisesti. Se yhdistää ennakoinnin, havainnoinnin, päätöksenteon ja toiminnan yhdeksi kokonaisuudeksi. Myös havaintomotoriikka on harjoittelun kautta kehittyvä ominaisuus. Näköaistin merkitys on erityisen suuri, sillä useimmissa urheilulajeissa valtaosa olennaisesta informaatiosta saadaan visuaalisen havainnoinnin kautta.

Alppihiihtäjä havainnoi laskun aikana ympäristöä ja omaa toimintaansa näkö-, kuulo-, tunto-, tasapaino- sekä asento- ja liikeaistin avulla. Urheilija saa tutustua rataan etukäteen ja voi sen perusteella myös ennakoida ajolinjoja ja taktisia ratkaisuja. Kisalaskun aikana tilanteet tulevat ja menevät niin nopeasti, ettei kaikkea informaatiota ehditä käsitellä tietoisesti. Laskun aikana on vain aistittava, uskallettava ”päästää” ja vältettävä yliajattelua.

Pujottelussa havainnoitavaa on paljon, ja sitä on pystyttävä käsittelemään erittäin tiheään tahtiin. Pienikin herpaantuminen voi maksaa aikaa tai johtaa ulosajoon. Kauemmas seuraaville porteille suunnattu katse auttaa laskijaa ennakoimaan tulevaa ja säilyttämään laskuasennon vakaampana (Boraxbekk 2026). Katseen avulla myös suunnataan vartaloa ja suksia haluttuun suuntaan. Suksen päätyminen kepin väärälle puolelle on pujottelussa yleinen virhe, joka johtuu yleensä riskialttiista ajolinjasta, käännöksen ajoituksesta tai laskuasennon häiriintymisestä. Havaintomotoriikan näkökulmasta taustalla voi olla pieni virhearvio näköhavainnoinnin ja liikkeen ajoituksen yhteensovittamisessa, rytmin katkeaminen tai päätöksenteon ja toiminnan hetkellinen epäsynkronia.

Huippu-urheilijan näkö ei ole parempi – mutta hän näkee paremmin

Näkeminen on olennainen osa lähes jokaista urheilulajia. Urheilijat eivät erotu muusta väestöstä perinteisissä näöntarkkuustesteissä. Ero syntyy siitä, kuinka tehokkaasti he osaavat käyttää näköjärjestelmäänsä lajinsa vaatimusten mukaisesti.

Tutkimuskatsausten perusteella (Mann ym. 2007, Lochhead ym. 2024) parempi visuaalinen taitavuus on yhteydessä parempaan urheilusuoritukseen. Huipputason urheilijat liikuttavat katsettaan tarkoituksenmukaisemmin, poimivat ympäristöstä olennaisen informaation tehokkaammin ja pystyvät ylläpitämään tarkkaavuuttaan paremmin kuin ei-urheilijat tai alemmalla tasolla kilpailevat urheilijat.

Kyky nähdä hyvin näyttäytyy eri lajeissa eri tavoin. Ammunnassa korostuu kyky pitää katse vakaana kohteessa suorituksen kriittisellä hetkellä (Di Russo ym. 2003). Palloilulajeissa puolestaan korostuvat ääreisnäön hyödyntäminen ja ympäristön jatkuva havainnointi. Parhaat pelaajat kykenevät poimimaan ympäristöstään olennaisen informaation tehokkaammin ja muodostamaan tilanteesta kokonaiskuvan nopeasti.

Palloilulajit voidaan havainnoinnin näkökulmasta jakaa kahteen pääryhmään; lajeihin, joissa palloa vastaanotetaan ja palautetaan (esim. tennis) sekä strategisiin peleihin, joissa korostuu joukkueen pelinrakennus (esim. koripallo). Mailapelien urheilijoilla on raportoitu olevan keskimäärin parempi visuaalinen herkkyys kuin strategisten lajien urheilijoilla. Strategisten lajien pelaajat puolestaan erottuvat edukseen visuaalisen ja tilallisen informaation muistamisessa, mikä tukee pelinlukua ja päätöksentekoa nopeasti muuttuvissa tilanteissa. ( Burris ym.2020) Myös saman lajin sisällä eri pelipaikkojen vaatimukset voivat poiketa toisistaan merkittävästi.

Esimerkiksi alppilajeissa ja autourheilussa korostuvat erityisesti dynaaminen näöntarkkuus, kontrastiherkkyys ja kyky hyödyntää ääreisnäköä. Nopeissa lajeissa urheilijan on kyettävä havaitsemaan matalakontrastisia kohteita hyvin lyhyessä ajassa sekä tekemään nopeasti oikeita ratkaisuja. (Stalin ym. 2021, Wood & Owens 2005)

Tutkimustieto aiheen ympärillä on viime vuosina kasvanut voimakkaasti, ja näyttö huippusuorittajien ja aloittelijoiden eroista havainnoinnin osalta on vahva (Mann ym. 2007). Valmennuksen kannalta olennaista on ymmärtää, miten havaintomotoriikka kehittyy ja miten sitä voidaan kehittää. Valmentajat käyttävät perinteisesti paljon aikaa suorituskyvyn ja tekniikan kehittämiseen. Yhä useammin huomio kohdistuu siihen, miten urheilija hankkii lajissa tarvitsemansa informaation. Juuri havaintojen laatu voi ratkaista, toteutuuko tekninen osaaminen kilpailutilanteessa.

Miten havainnointia voidaan kehittää?

Ihmisen aivot ovat plastiset, eli ne mukautuvat ja sopeutuvat niihin haasteisiin, mihin niitä toistuvasti altistetaan (Grooms ym. 2015; Guo ym. 2025). Eri lajien urheilijoille on kehittynyt erilaisia havaintomotorisia vahvuuksia, jotka suurelta osin johtuvat kyseisen lajin harjoittelusta (Lochhead ym. 2024).

Tiedon lisääntymisen myötä urheilijat ja joukkueet ovat alkaneet entistä enemmän hyödyntää visuaalisten taitojen harjoittelua kehittyäkseen ja saadakseen kilpailuetua. Monet huippu-urheiluorganisaatiot kiinnittävät nykyään huomiota pelaajiensa näköterveyteen ja visuaalisiin taitoihin (Lochhead ym. 2024). Vaikka näköharjoittelun ja siihen liittyvän tutkimuksen kenttä on kasvanut nopeasti, se on urheilussa edelleen kehittyvä osa-alue. Kehittymisen varaa alueella on sekä tutkimuksen että käytännön näkökulmasta (Laby & Appelbaum 2021).

Urheilussa käytössä olevat harjoitusmenetelmät ovat hyvin vaihtelevia. Aidoissa lajiympäristöissä tehtävien lajiharjoitteiden lisäksi käytetään esimerkiksi vilkkuvia strobe-laseja (Wang ym. 2025; Li ym. 2025), virtuaalitodellisuutta VR- ja AR-teknologian avulla (Bernárdez-Vilaboa ym. 2026; Richlan ym. 023), harjoittelua tietokoneohjelmien avulla sekä eristettyä silmän lihasten harjoittelua. Guo ym. (2025) meta-analyysi osoittaa, että visuaalinen harjoittelu parantaa merkitsevästi lajispesifiä suorituskykyä. Stroboskooppisella harjoittelulla on pieni, mutta tilastollisesti merkitsevä vaikutus (Wang ym. 2025). Huipulla, missä marginaalit ovat pieniä, on visuaalinen harjoittelu hyvinkin perusteltu lisä suorituskyvyn optimoinnissa.

Harjoittelua suunnitellessa olennaista on valita menetelmiä, jotka kehittävät lajin kannalta olennaisimpia näkötoimintoja. Tutkimusnäyttö harjoittelumenetelmien tehokkuudesta on moniulotteista. Monessa tutkimuksessa eristetyt harjoitusmenetelmät aiheuttavat suurempia vasteita lajispesifiin suoritukseen, kuin esimerkiksi lajin omainen stroboharjoittelu (Guo ym. 2025). Hadlow ym. (2018) puolestaan esittää siirtovaikutuksen viitekehyksen, jonka mukaan harjoittelun siirtyminen kilpailutilanteeseen riippuu kolmesta tekijästä: kohdennetusta havaintotoiminnosta, ärsykevastaavuudesta ja vastevastaavuudesta. Samoin ekologisen dynamiikan näkökulmasta eristettyä havaintoharjoittelua kritisoidaan, koska sillä ei yleisestä ominaisuuksien kehittymisestä huolimatta välttämättä ole siirtovaikutusta lajisuoritukseen (Renshaw ym. 2018). Harjoittelumenetelmän valinnassa on siten punnittava sekä eristetyn harjoittelun tehokkuutta taidon vahvistamisessa että lajinomaisen harjoittelun todennäköisesti parempaa siirtovaikutusta.

Havainnoinnin harjoittelu on urheilussa kiistatta tärkeää. Myös havainnoinnin valmennus kannattaa suunnitella etukäteen ja varmistaa riittävä määrä ärsykkeitä joko lajinomaisesti tai osittain eristetysti. Erityisen otollista ja perusteltua havaintomotoriikan eristetty harjoittaminen on vammojen kuntouttamisen yhteydessä, kun lajiharjoittelu on vielä rajallista. Grooms ym. (2015).

Bernárdez-Vilaboa, R., Cedrún-Sánchez, J. E., Burgos-Postigo, S., ym. (2026). Sensor-based and VR-assisted visual training enhances visuomotor reaction metrics in youth handball players. Sensors, 26(8), 2555. https://doi.org/10.3390/s26082555

Boraxbekk, C. J., Supej, M. & Holmberg, H. C. (2026). Cognitive neuroscience in alpine skiing: Introducing computational sports medicine for performance optimization. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports, 36(1), e70041.

Burris, K., Liu, S. & Appelbaum, L. (2020). Visual-motor expertise in athletes: Insights from semiparametric modelling of 2317 athletes tested on the Nike SPARQ Sensory Station. Journal of Sports Sciences, 38(4), 351–362. https://doi.org/10.1080/02640414.2019.1696071

Decroix, M., Wazir, M. R. W. N., Zeuwts, L., ym. (2017). Expert–non-expert differences in visual behaviour during alpine slalom skiing. Human Movement Science, 55, 134–145. https://doi.org/10.1016/j.humov.2017.08.007

Di Russo, F., Pitzalis, S. & Spinelli, D. (2003). Fixation stability and saccadic latency in élite shooters. Vision Research, 43(17), 1837–1845. https://doi.org/10.1016/s0042-6989(03)00299-2

Grooms, D., Appelbaum, G. & Onate, J. (2015). Neuroplasticity following anterior cruciate ligament injury: A framework for visual-motor training approaches in rehabilitation. Journal of Orthopaedic & Sports Physical Therapy, 45(5), 381–393. https://doi.org/10.2519/jospt.2015.5549

Guo, Y., Chen, C., Peng, J., Deng, L. & Yuan, T. (2025). Does visual training enhance athletes’ decision-making skills and sport-specific performance? A systematic review and meta-analysis. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports, 35(1), e70009.

Hadlow, S. M., Panchuk, D., Mann, D. L., Portus, M. R. & Abernethy, B. (2018). Modified perceptual training in sport: A new classification framework. Journal of Science and Medicine in Sport, 21(9), 950–958. https://doi.org/10.1016/j.jsams.2018.01.011

Laby, D. M. & Appelbaum, L. G. (2021). Review: Vision and on-field performance: A critical review of visual assessment and training studies with athletes. Optometry and Vision Science, 98(7), 723–731. https://doi.org/10.1097/OPX.0000000000001729

Li, Y., Li, S., Yang, J. & Hao, Y. (2025). The effects of stroboscopic visual training on coordination, change-of-direction, and decision-making performance in collegiate basketball players. Frontiers in Psychology, 16, 1530670.

Lochhead, L., Feng, J., Laby, D. M. & Appelbaum, L. G. (2024). Visual performance and sports: A scoping review. Journal of Sport & Exercise Psychology, 46(4), 205–217. https://doi.org/10.1123/jsep.2023-0267

Mann, D. T. Y., Williams, A. M., Ward, P. & Janelle, C. M. (2007). Perceptual-cognitive expertise in sport: A meta-analysis. Journal of Sport & Exercise Psychology, 29(4), 457–478.

Renshaw, I., Davids, K., Araújo, D., ym. (2018). Evaluating weaknesses of ”perceptual-cognitive training” and ”brain training” methods in sport: An ecological dynamics critique. Frontiers in Psychology, 9, 2468. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2018.02468

Richlan, F., Weiß, M., Kastner, P. & Braid, J. (2023). Virtual training, real effects: A narrative review on sports performance enhancement through interventions in virtual reality. Frontiers in Psychology, 14, 1249516. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2023.1249516

Stalin, A., Creese, M. & Dalton, K. N. (2021). Do impairments in visual functions affect skiing performance? Frontiers in Neuroscience, 15, 648648. https://doi.org/10.3389/fnins.2021.648648

Wang, Y., Wang, Q., Bao, H., ym. (2025). A systematic review and three-level meta-analysis of the effects of stroboscopic training on sport-specific performance. Journal of Sports Sciences, 43(3), 267–280.

Wood, J. M. & Owens, D. A. (2005). Standard measures of visual acuity do not predict drivers’ recognition performance under day or night conditions. Optometry and Vision Science, 82(8), 698–705.

Autourheilijan havaintomotoriikka

Jens Korkatti

Johdanto

Autourheilu on monimutkainen suoritusympäristö, jossa kuljettaja altistuu samanaikaisesti fyysiselle ja psyykkiselle kuormitukselle. Erityisesti rata-autoilussa kuljettajan on kyettävä ylläpitämään tarkkaavaisuutta, tekemään nopeita päätöksiä ja hallitsemaan ajoneuvoa suurissa nopeuksissa ja vaihtelevissa olosuhteissa. Formula 1 -kuljettajat sekä muiden rata-autoluokkien kilpailijat kohtaavat kilpailun aikana monisuuntaisia G-voimia, korkeita lämpötiloja, aikaerorasitusta sekä pitkäkestoista fyysistä kuormitusta (Tyler ym. 2026). Kilpailusuorituksen onnistuminen perustuu kykyyn yhdistää fyysinen suorituskyky, havainnointi sekä motorinen toiminta nopeasti muuttuvassa ympäristössä.

Carlson ym. (2014) osoittivat, että rata-autoilussa kilpailutilanne aiheuttaa merkittävää lämpöstressiä sekä sydän- ja verenkiertoelimistön kuormitusta. Näiden fysiologisten vasteiden on havaittu heikentävän tarkkaavaisuutta ja suorituskykyä. Myös Reid ja Lightfoot (2019) tunnistivat keskeisiksi kuormitustekijöiksi sydän- ja verenkiertoelimistön rasituksen, lämpöstressin, G-voimat, lihaskuormituksen sekä psykologisen kuormituksen. Näiden tekijöiden perusteella voidaan olettaa, että fyysinen kuormitus vaikuttaa myös kuljettajan havainnointikykyyn ja havainnointimotoriikkaan.

Vaikka havaintokykyä on tutkittu useissa palloilu- ja joukkuelajeissa, autourheilijoiden havainnointiin liittyvä tutkimus on edelleen vähäistä. Tästä syystä on tärkeää selvittää, miten havainnointikyky eroaa eri tasoisten autourheilijoiden välillä sekä miten havaintotoiminta näkyy katseen käyttäytymisessä ajosuorituksen aikana.

Autourheilijan kuormitus ja havainnointikyky

Autourheilussa kuljettaja kohtaa samanaikaisesti useita kuormitustekijöitä. Ajon aikana kuljettajan on hallittava auton ohjaus, jarruttaminen, kaasuttaminen, vaihteiden käyttö sekä ympäristön havainnointi korkeissa nopeuksissa. Potkanowicz & Mendel (2013) mukaan kilpailutilanteessa kuljettaja altistuu myös lämpöstressille, psykologiselle kuormitukselle sekä turvallisuusriskeille. Kuljettajien on säilytettävä toimintakykynsä tilanteissa, joissa kanssakilpailijat ovat vain muutamien senttimetrien päässä toisistaan jopa 150–300 km/h nopeuksilla. Tällöin liikkeiden havainnointi ja oikea-aikainen reagointi muodostuvat ratkaiseviksi suorituskyvyn kannalta. (Küçükdurmaz 2012)

Autourheilussa näköjärjestelmä on keskeisessä asemassa. Nopeissa urheilulajeissa hyvä dynaaminen näöntarkkuus on tärkeää (Rouse ym. 1988; Schneiders ym. 2010). Dynaaminen näöntarkkuus tarkoittaa kykyä erottaa kohteita tilanteissa, joissa havaitsijan ja kohteen välillä esiintyy suhteellista liikettä. Tähän vaikuttaa vestibulo-okulaarinen refleksi, jonka tehtävänä on vakauttaa verkkokalvolle muodostuva kuva pään liikkeistä huolimatta (Goebel ym. 2007; Schneiders ym. 2010). Autourheilussa G-voimat, tärinä sekä jatkuvat pään liikkeet voivat haastaa näköjärjestelmän toimintaa ja vaikeuttaa muiden ajoneuvojen tai radan yksityiskohtien havaitsemista.

Katseen käyttäytyminen autourheilussa

Katseen käyttö on keskeinen osa autourheilijan havaintotoimintaa. Leeuwen ym. (2017) tutkivat kilpakuljettajien ja tavallisten kuljettajien välisiä eroja katseen käytössä ajosimulaattorissa. Tutkimuksessa havaittiin, että kilpakuljettajien katse liikkui aktiivisemmin eri kohteiden välillä ja he käyttivät enemmän pään liikkeitä mutkissa verrattuna tavallisiin kuljettajiin. Tulokset viittaavat siihen, että kokeneet kuljettajat keräävät visuaalista informaatiota laajemmalta alueelta ja ennakoivat ajamista tehokkaammin.

Lappi ym. (2025) tutkivat huipputason kilpakuljettajan katseen käyttäytymistä suurissa nopeuksissa. Tutkimuksen mukaan kuljettaja tekee nopean katseen siirron kohti mutkan sisäosaa jo ennen varsinaista ohjausliikettä. Samanaikaisesti pään liike alkaa ennen auton kääntymistä, jolloin katse ja pään liike muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Lisäksi mutkan ulostulossa katse siirtyy ulostulopisteeseen ennen kuin kuljettaja painaa kaasun täysin pohjaan. Tulokset osoittavat, että huippukuljettajien katseen käyttö perustuu vahvasti ennakointiin eikä pelkästään välittömään reagointiin.

Aikaisempien tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että ajokokemus ja kilpailutaso vaikuttavat siihen, miten kuljettaja käyttää katsettaan. Kokeneiden kuljettajien voidaan arvioida hyödyntävän visuaalista informaatiota tehokkaammin kuin vähemmän kokeneiden kuljettajien, mikä saattaa näkyä katseen kohdistamisessa, katseen siirroissa sekä pään liikkeissä.

Johtopäätökset

Autourheilu asettaa kuljettajalle merkittäviä fyysisiä, fysiologisia ja psykologisia vaatimuksia. Lämpöstressi, sydän- ja verenkiertoelimistön kuormitus, G-voimat sekä pitkäkestoinen kilpailusuoritus voivat vaikuttaa tarkkaavaisuuteen ja havainnointikykyyn. Samanaikaisesti kilpailutilanne edellyttää erittäin tarkkaa visuaalista havainnointia sekä kykyä ennakoida tulevia tapahtumia.

Aiemmat tutkimukset osoittavat, että kokeneiden kuljettajien katseen käyttäytyminen eroaa tavallisista kuljettajista. Huipputason kuljettajat käyttävät katsettaan ennakoivasti ja keräävät informaatiota laajemmalta alueelta. Vaikka autourheilun havaintotoimintaa on tutkittu vielä melko vähän, nykyinen tutkimusnäyttö viittaa siihen, että havainnointikyvyllä ja katseen käyttäytymisellä on merkittävä rooli suorituskyvyn kannalta. Nyt on tarkoitus tutkia ja selvittää tarkemmin, miten kilpailutaso ja ajokokemus vaikuttavat autourheilijoiden havainnointikykyyn sekä katseen käyttäytymiseen ajosuorituksen aikana.

Carlson, L. A., Ferguson, D. P. & Kenefick, R. W. (2014). Physiological strain of stock car drivers during competitive racing. Journal of Thermal Biology 44 (2014) 20–26. http://dx.doi.org/10.1016/j.jtherbio.2014.06.001

Goebel, J. A., Hanson, J. M. & Fishel, D. G. (2007). Dynamic Visual Acuity Testing. Journal of Vestibular Research. Otology & Neurotology 28(1):p 68-73, January 2007. DOI: 10.1097/01.mao.0000244351.42201.a7

Küçükdurmaz, F. (2012). Motorsports Medicine. Springer. M.N. Doral et al. (eds.), Sports Injuries, DOI: 10.1007/978-3-642-15630-4_149, Springer-Verlag Berlin Heidelberg 2012

Lappi, O., Pekkanen, J., Krajnc, A., Iacono, L., Remonda, A. & Veas, E. (2025). The Racer’s Gaze: Visual Strategy in High-Speed Sports Expertise. Journal of Vision. 25(8):16, 1–21. https://doi.org/10.1167/jov.25.8.16

Leeuwen, P., van, Happee, R. & de Winter, J. C. F. (2017). Differences Between Racing and Non-Racing Drivers: A Simulator Study Using Eye-Tracking. PLoS ONE. https:// doi.org/10.1371/journal.pone.0186871

Potkanowicz, E. S. & Mendel, R. W. (2013). The Case for Driver Science in Motorsport. Sports Medicine. Sports Med (2013) 43:565–574. DOI 10.1007/s40279-013-0040-2

Reid, M. B. & Lightfoot, J. T. (2019). The Physiology of Auto Racing. Comprehensive Physiology. Medicine & Science in Sports & Exercise 51(12):p 2548-2562. DOI: 10.1249/MSS.0000000000002070

Rouse, M. W., DeLand, P. & Christian, R. (1988). Dynamic Visual Acuity in Sports. Journal of the American Optometric Association. Dec;59(12):946-50. PMID: 3209790.

Schneiders, A. G., Sullivan, S. J., Rathbone, E. J., Thayer, A. L., Wallis L. M. & Wilson A. E. (2010). Visual acuity in young elite motorsport athletes: A preliminary report. Physical Therapy in Sport 11 (2010) 47–49. doi:10.1016/j.ptsp.2010.01.001

Tyler, C. J., Felton, L., Ferrari, A., Keedle, K., Manwaring, R. & Stella, A., B. (2026). Physiological and health demands of Formula 1 motor racing: a comprehensive review with driver performance coach insight. Br J Sports Med 2026;0:1–11. doi:10.1136/bjsports-2025-110977

Ennakoiva prosessointi judossa – adaptiivisen taitoharjoittelun näkökulma

Petteri Pohja

Judossa mikään tekniikka ei tapahdu kahdesti aivan samalla tavalla. Vastustaja liikkuu, reagoi, vaihtaa otetta, muuttaa kehon asentoa ja rytmittää toimintaansa. Harjoituksissa heitto voi onnistua kymmeniä kertoja peräkkäin, mutta ottelussa sama suoritus ei onnistukaan. Judoka kyllä osaa liikkeen, mutta ei välttämättä tunnista hetkeä, jolloin sitä pitäisi käyttää.

Tässä on yksi taitoharjoittelun keskeisistä ongelmista. Tekniikan oppiminen ja tekniikan käyttäminen eivät ole aivan sama asia. Toistamalla voidaan rakentaa liikeratoja ja parantaa sen hallintaa, mutta ottelussa judokan täytyy lisäksi havaita, mitä vastustaja tekee, ennakoida tilanteen kehittymistä ja sovittaa oma toimintansa siihen. Hyväkään tekninen suoritus ei auta, jos hyökkäys lähtee väärässä hetkessä tai väärään suuntaan.

Havaintomotoriikassa havainto ja liike ymmärretään saman toiminnan osiksi. Judoka ei ensin tarkkaile vastustajaa, tee sen jälkeen päätöstä ja lopuksi suorita liikettä. Kamppailussa nämä limittyvät tiiviisti toisiinsa. Vastustaja muuttaa omaa liikettä, oma liike muuttaa vastustajan liikettä ja uusi tilanne tarjoaa taas uutta informaatiota. Kamppailu etenee tällaisena jatkuvana kehänä.

Ennakoiva prosessointi tarjoaa yhden tavan tarkastella tätä prosessia. Mallin lähtökohtana on ajatus, että aivot eivät vain vastaanota ympäristöstä tulevaa informaatiota, vaan muodostavat jatkuvasti ennusteita siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Uusi aisti-informaatio joko vahvistaa ennustetta tai pakottaa korjaamaan sitä (Clark, 2013; Friston, 2010; Hohwy, 2013).

Judossa tämä näkyy hyvin konkreettisesti. Kun vastustaja vetää, astuu tai muuttaa kehon jännitystä, kokenut judoka ei odota tilanteen valmistumista ennen toimintaansa. Aikaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, mitä hän tilanteesta odottaa ja mihin vihjeisiin hänen huomionsa suuntautuu. Kokemuksen karttuessa ennusteet tarkentuvat ja olennaiset vihjeet alkavat erottua epäolennaisista.

Tämä auttaa ymmärtämään myös taitoeroja. Aloittelijalle vastustajan liike voi näyttäytyä lähinnä sekavina muutoksina. Kokeneelle judokalle sama tilanne sisältää vihjeitä tulevasta. Kokeneempi judoka pystyy usein aloittamaan toimintansa aikaisemmin, koska hän tunnistaa paremmin, mihin tilanne on kehittymässä.

Ennakointi ei useimmiten tunnu tietoiselta päättelyltä. Ottelussa ei ehdi ajattelemaan, että vastustajan painopiste siirtyi tietyn määrän vasemmalle ja siksi jokin liike olisi seuraavaksi todennäköinen ratkaisu. Pitkän harjoittelun jälkeen tilanteet alkavat tuntua tutuilta. Aikaisemmat kokemukset ohjaavat toimintaa ennen kuin tapahtumaa ehditään pukea sanoiksi.

Tästä seuraa harjoittelulle olennainen kysymys. Mitä judoka oppii ennakoimaan harjoitteen aikana?

Jos tekniikka tehdään aina samalla tavalla, harjoittelija voi oppia itse liikkeen hyvinkin tarkasti. Samalla hän saa kuitenkin vain vähän kokemusta siitä vaihtelusta, jonka keskellä tekniikka ottelussa pitäisi suorittaa. Tekniikka kehittyy, mutta sen käyttöä ohjaava havaintomotorinen osaaminen voi jäädä jälkeen.

Motorisen oppimisen tutkimuksessa tätä ongelmaa on tarkasteltu muun muassa ekologisen dynamiikan ja constraints-led-lähestymistavan kautta. Niissä korostetaan harjoittelijan, tehtävän ja ympäristön välistä vuorovaikutusta sekä harjoitteiden tarjoaman informaation merkitystä (Davids, Button & Bennett, 2008; Renshaw ym., 2019). Ennakoiva prosessointi lähestyy havaitsemista eri teoreettisesta suunnasta, eikä näitä viitekehyksiä pidä suoraan rinnastaa toisiinsa. Valmennuksen kannalta niistä voidaan kuitenkin johtaa samansuuntaisia kysymyksiä.

Mitä urheilija pystyy tilanteesta havaitsemaan, mihin hän oppii kiinnittämään huomiota ja kuinka hyvin harjoittelun informaatio vastaa varsinaista suoritustilannetta?

Tekniikasta tilanteen ratkaisemiseen

Heittotekniikoita voidaan aluksi harjoitella vakiintuneessa tilanteessa ja olosuhteissa. Tällaisella harjoittelulla on selvä tehtävänsä. Jossain vaiheessa harjoitteen täytyy kuitenkin muuttua, jos tavoitteena on käyttää samaa tekniikkaa ottelussa. Pari voi liikkua eri suuntiin, muuttaa rytmiä tai reagoida hyökkääjän liikkeeseen. Nyt heittoa ei voi enää käynnistää samalla hetkellä joka yrityksellä. Judokan on löydettävä liikkeestä hetki, jolloin vastustajan asento ja tasapaino tekevät hyökkäyksen mahdolliseksi.

Toistoja voi tulla vähemmän ja osa yrityksistä epäonnistuu. Silti harjoittelussa tapahtuu jotain tärkeää, judoka alkaa opetella tekniikan lisäksi sen onnistumisen ehtoja. Tällaisessa harjoittelussa vaihtelulla on tarkoitus. Tarkoituksena ei ole tehdä harjoitteesta mahdollisimman sekavaa, vaan tuoda siihen niitä muutoksia, joiden perusteella judoka joutuu oikeassa ottelussakin säätelemään toimintaansa. Olennaista ei siis ole vaihtelun määrä vaan sen merkitys.

Harjoitetta suunnitellessa valmentajan kannattaakin katsoa tekniikan lisäksi sitä informaatiota, johon suoritus perustuu. Jos judokan pitäisi ottelussa tunnistaa vastustajan painonsiirto, täytyykö hänen tunnistaa sitä harjoitteessa? Jos hyökkäyksen ajoitus riippuu vastustajan liikkeestä, pääseekö vastustaja harjoitteessa liikkumaan? Jos sopiva tekniikka riippuu otetilanteesta, saako otetilanne muuttua? Näin tekniikkaharjoittelusta voidaan vähitellen rakentaa tilanteen ratkaisemista.

Kuva 1. Ennakoiva prosessointi on keskeinen osa kamppailutaitoja.

Vaihtelu ei ole itseisarvo

Havaintomotorisen harjoittelun korostaminen ei tarkoita sitä, että vakioitu tekniikkaharjoittelu pitäisi hylätä. Aloittelevalle judokalle vapaa ja jatkuvasti muuttuva tilanne voi sisältää enemmän informaatiota kuin hän pystyy hyödyntämään. Jos samalla pitäisi hallita ote, horjutus, liikesuunta, ajoitus ja uusi heittotekniikka, huomio voi hajota niin, ettei mikään niistä kehity kunnolla. Siksi harjoittelun avoimuutta täytyy säädellä.

Guadagnolin ja Leen (2004) challenge point -mallissa tehtävän oppimista edistävä vaikeustaso riippuu sekä tehtävästä että harjoittelijan taitotasosta. Sama harjoite voi olla kokeneelle liian helppo ja aloittelijalle liian vaikea. Lisääntyvä vaikeus voi kasvattaa oppimisen kannalta hyödyllisen informaation määrää vain siihen asti, kun harjoittelija pystyy sitä hyödyntämään.

Judossa tämä voi tarkoittaa hyvin pieniä muutoksia. Ensin vastustaja seisoo paikallaan. Seuraavaksi hän liikkuu ennalta määrättyyn suuntaan. Sen jälkeen hän saa vaihdella liikkeen rytmiä. Myöhemmin mukaan voidaan ottaa vaihtoehtoisia liikesuuntia, vastustamista, otetaistelua ja lopulta vapaampi kamppailutilanne. Kaikkea ei tarvitse avata yhdellä kertaa.

Harjoittelun etenemistä ei kuitenkaan kannata ajatella suorana portaikkona, jossa suljetusta harjoittelusta siirrytään kerran avoimeen harjoitteluun eikä enää palata takaisin. Kokeneellakin judokalla voi olla tarve irrottaa jokin liikkeen osa hetkeksi tarkempaan tarkasteluun. Vastaavasti aloittelija voi hyötyä jo varhain yksinkertaisista tilanteista, joissa hänen täytyy tehdä oma ratkaisu. Vakioitu ja avoin harjoittelu eivät siten ole toistensa vastakohtia. Niillä ratkaistaan eri ongelmia.

Mitä valmentaja oikeastaan säätelee?

Kun taitoharjoittelua tarkastellaan tällä tavalla, valmentajan tehtävä ei rajoitu oikean liikkeen opettamiseen. Hän rakentaa tilanteita, joissa urheilija oppii huomaamaan, milloin liike kannattaa tehdä.

Tämä muuttaa hieman myös tapaa arvioida harjoitetta. Kymmenen teknisesti onnistunutta heittoa ei välttämättä kerro kaikkea harjoittelun laadusta. Jos jokainen yritys käynnistyy valmentajan merkistä ja tarjoaa saman tilanteen, judokan ei tarvitse itse prosessoida heittopaikkaa. Toisessa harjoitteessa onnistuneita heittoja voi tulla vähemmän, mutta jokainen yritys vaatii vastustajan liikkeen lukemista ja hyökkäyshetken valintaa. Harjoitteet opettavat eri asioita.

Ennakoiva prosessointi tarjoaa tähän kiinnostavan tulkinnan. Kokemuksen karttuessa judoka muodostaa yhä tarkempia odotuksia siitä, mitä erilaisissa tilanteissa todennäköisesti seuraa. Kun odotus ei toteudu, uusi kokemus muuttaa tulevaa ennakointia. Ennakoiva prosessointi ei kuitenkaan tarkoita vain ympäristöstä tulevan informaation tulkitsemista. Judoka voi myös omalla toiminnallaan muuttaa tilannetta haluamaansa suuntaan. Tavoite voi olla saada vastustaja reagoimaan tavalla, joka avaa mahdollisuuden hyökkäykseen. Harjoittelun vaihtelu on tässä mielessä arvokasta juuri siksi, ettei maailma käyttäydy aina ennustetulla tavalla.

Mallin soveltamisessa valmennukseen on silti syytä olla tarkkana. Ennakoiva prosessointi on yleinen teoria aivojen ja havaitsemisen toiminnasta, ei suoraan judon harjoittelumenetelmä. Siitä ei voida suoraan päätellä, kuinka monta toistoa pitäisi tehdä, kuinka paljon harjoitteessa pitäisi olla vaihtelua tai missä vaiheessa kamppailuun pitäisi siirtyä. Näihin kysymyksiin tarvitaan motorisen oppimisen tutkimusta, lajiosaamista ja valmentajan harkintaa. Teorian arvo on ennemmin siinä, millaisia kysymyksiä se saa esittämään.

Taitava judoka ei ole se, joka pystyy toistamaan saman liikkeen muuttumattomana mahdollisimman monta kertaa. Hän pystyy säilyttämään tekniikan tarkoituksen samalla, kun sen toteutus mukautuu vastustajaan, tilanteeseen ja hetkeen. Tekniikka antaa keinon toimia. Taito kertoo, milloin ja miten sitä käytetään.

Clark, A. (2013). Whatever next? Predictive brains, situated agents, and the future of cognitive science. Behavioral and Brain Sciences, 36(3), 181–204.

Davids, K., Button, C., & Bennett, S. (2008). Dynamics of Skill Acquisition: A Constraints-Led Approach. Human Kinetics.

Friston, K. (2010). The free-energy principle: A unified brain theory? Nature Reviews Neuroscience, 11(2), 127–138.

Guadagnoli, M. A., & Lee, T. D. (2004). Challenge point: A framework for conceptualizing the effects of various practice conditions in motor learning. Journal of Motor Behavior, 36(2), 212–224.

Hohwy, J. (2013). The Predictive Mind. Oxford University Press.

Renshaw, I., Davids, K., Newcombe, D., & Roberts, W. (2019). The Constraints-Led Approach: Principles for Sports Coaching and Practice Design. Routledge.

Strobolaseilla harjoittelu voi parantaa tiedon käsittelyä urheilussa

Sami Kalaja

Aikapaine on lisääntynyt useissa eri urheilulajeissa. Urheilijat joutuvat ennakoimaan ja tekemään päätöksiä aikaisempaa lyhyemmässä ajassa. Esimerkiksi tenniksessä viime vuosikymmenien aikana syöttöjen nopeus on kasvanut 160 kilometristä tunnissa aina 220 kilometriin tunnissa. Tällaisissa nopeissa ympäristöissä jopa 0.02 sekunnin viive reaktioajassa voi heikentää onnistumista 10 prosenttia. Strobolasien käyttö urheilussa on yksi keino yrittää nopeuttaa urheilijoiden havainnointiin, ennakointiin ja päätöksentekoon liittyviä prosesseja (Luo ym. 2025 ; Ryepko 2026.)

Strobolasit (flikkerilasit) ovat aurinkolasien kaltainen laite, jossa linssit välkkyvät säädettävällä taajuudella siten, että läpinäkyvä ja peittävä vaihe vuorottelevat. Laseja on saatavilla useilta eri valmistajilta, tunnetuimpia brändejä ovat Senaptec ja Nike. Strobolaseja voisi verrata diskossa käytettäviin stroboskooppivaloihin. Linssien ajoittainen tummeneminen luo katkonaisen vaikutelman, joka rajoittaa lasien käyttäjän saaman visuaalisen tiedon määrää ja jatkuvuutta. Liikkeiden ohjaus tapahtuu puutteellisen tiedon varassa. Stroboskooppivaikutuksen kautta visuaalinen järjestelmä pakotetaan keräämään ja käsittelemään visuaalista informaatiota tehokkaammin. Tämä mahdollistaa sen, että urheilijat voivat suorittaa aikaisempaa korkeammalla tasolla, kun he palaavat normaaleihin visuaalisiin olosuhteisiin. Stroboharjoittelun haastavuustasoa säädellään manipuloimalla välketaajuutta (kuinka monta kertaa linssi välähtää sekunnissa (Hz)) sekä sitä, kuinka suuren osan ajasta linssi on läpinäkyvä (valosykli). Myös linssien tummenemisen määrää voidaan muuttaa. Harjoituksen vaikeustasoa voidaan kasvattaa alentamalla taajuutta, jolloin peittävät vaiheet pitenevät ja visuaalinen informaatio vähenee entisestään (Elhachemi & Issam 2024 ; Hülsdünker ym. 2021a ; Ren ym. 2025 ; Zhang & Lang 2026).

Strobolasiharjoittelun vaikutuksia on tutkittu runsaasti viime vuosina. Tutkimuskatsaukset osoittavat strobointerventioiden parantavan muun muassa lyhytkestoista muistia, ennakointia, päätöksen tekoa ja inhibitorista kontrollia, reaktionopeutta ja liiketarkkuutta. Positiivisia vaikutuksia on löydetty myös lajisuorituksiin, esimerkiksi jalkapallossa stroboharjoittelu paransi kuljetustaitoa, pallokontrollia ja maalivahtien torjuntataitoja. Tenniksessä syötön suunnan ennakointitarkkuus kehittyi. Vaikutukset kohdentuvat tarkan näön alueelle, ääreisnäön osalta stroboharjoittelulla ei ole raportoitu kehittymistä. Negatiivisina vaikutuksina on mainittu mentaalista väsymystä, sekä joissain tapauksissa kykenemättömyyttä nähdä värejä. Joissakin tutkimuksissa strobolasiharjoittelulla on havaittu olevan negatiivisia vaikutuksia fyysiseen suorituskykyyn. Strobolaseilla harjoittelu on kognitiivinen interventio, joka haastaa aivoja tehostamaan toimintaansa. Tietojen käsittelynopeus lisääntyy, kun reaktioaika paranee. Keskushermoston tehostuneen toiminnan seurauksena parannus tapahtuu liikkeen suunnitteluvaiheessa, eikä motorisessa suoritusvaiheessa. Visuaalinen tarkkaavaisuus tehostuu, urheilijat kykenevät kohdentamaan tarkkaavaisuutensa paremmin ja näin poimimaan suorituksen kannalta olennaiset vihjeet ympäristöstä. (Zhang & Lang 2026; Luo ym. 2025; Hülsdünker 2021a; Hülsdünker 2021b; Dong ym. 2026; Ren ym. 2025).

Tutkimustietoa stroboharjoittelun käytännön toteutuksesta tarvitaan lisää. Kirjallisuuden perusteella interventiojakson tulisi kestää noin 6–10 viikkoa, käsittäen 2–3 harjoitusta viikossa, 10–20 minuuttia kerrallaan. Alkuvaiheessa suositellaan korkeampia (helpompia) taajuuksia, joista asteittain siirrytään matalampiin taajuuksiin urheilijoiden edistyessä. Suositeltava taajuusalue on 5–20 Hz. Valosyklin osalta tarkkuusharjoitteluun suositellaan 50–70 % kirkasta aikaa ja nopeusharjoitteluun 10–50 % kirkasta aikaa. Alle 50 prosentin sykli tehostaa erityisesti reaktionopeuden kehittymistä, kun taas suurempi sykli sopii paremmin tarkkuutta vaativiin lajeihin. Yksilöllisen vasteen ja urheilijan kuormituksen seuranta ja huomioiminen on tärkeää. Parhaat tulokset saadaan, kun strobolasiharjoittelu integroidaan muuhun lajiharjoitteluun (Dong ym. 2026 ; Laby 2024; Luo ym. 2025 ; Wang ym. 2026).

Dong X, Gao D, Gao Y, Guo Y, Hou T, Weng C, Wang J, Zhou X and Hu Z (2026) Stroboscopic visual training and the brain: a narrative review of neural mechanisms underlying perceptual-cognitive adaptation in interceptive sports. Front. Neurosci. 20:1881779.

Elhachemi, E. & Issam, H. (2024). Effect of a stroboscopy visual training with senaptec glasses on reaction speed and ball control technique among goalkeepers for the U13 years old. International Journal of Health Sciences.8 (S1), 531–540.

Hülsdünker, T., Gunasekara, N. & Mierau, A. (2021a). Short-and long-term stroboscopic training effects on visuomotor performance in elite youth sports. Part 1: reaction and behavior. Medicine and Science in Sports and Exercise.53 (5), 960–972.

Hülsdünker, T., Gunasekara, N. & Mierau, A. (2021b). Short-and long-term stroboscopic training effects on visuomotor performance in elite youth sports. Part 2: Brain–Behavior mechanisms. Medicine and Science in Sports and Exercise.53 (5), 973–985.

Jothi, S., Dhakshinamoorthy, J. & Kothandaraman, K. (2025). Effect of stroboscopic visual training in athletes: a systematic review. Journal of Human Sport and Exercise.20 (2), 562–573.

Luo, Y., Cao, Y., Pan, X. et al. (2025). Effects of stroboscopic visual training on reaction time and movement accuracy in collegiate athletes: a systematic review and meta-analysis. Sci Rep 15, 25151.

Laby, D. (2024). Eye of the champion. Unlocking the Power of Sports Vision for Peak Performance. MD/Champions Edge LLC.

Ren, Y., Zhang, J., Sun, X., Qi, F. & Guo, F. (2025) The effects of stroboscopic visual training on human cognitive function and motor performance: a systematic review. Frontier Physiology. 16:1708783.

Ryepko, O. (2026). The effects of stroboscopic visual training on elite athletes in game sports. Kharkiv State Academy of Physical Culture.

Wang, Y., Wang, Q., Bao, H., Dong, X., Cai, K., & Chen, A. (2026). A systematic review and three-level meta-analysis of the effects of stroboscopic training on sport-specific performance. Journal of Sports Sciences, 44(4), 460–476.

Zhang, J. & Lang, J. (2026). Effects of stroboscopic visual training on motor performance and perceptual-cognitive abilities in soccer players: a systematic review. Brazilian Journal of Health Review, [S. l.], v. 9, n. 4, p. e88640.

Katsekäyttäytyminen ulkoilmalajien analysoinnissa

Teemu Niemelä & Jan Stastny

Katsekäyttäytymistä analysoimalla on tutkittu jo pitkään kaupallisten ja visuaalisten elementtien asettelua sekä kuluttajan huomion ohjautumista (Yu ym. 2018). Viime vuosien kehitys kohti kevyempiä silmälasien tyyppisiä katsekäyttäytymistä tallentavia laitteita on mahdollistanut siirtymisen laboratorioista todellisiin ympäristöihin (Zafar ym. 2023). Myös urheilijoiden katsekäyttäytymistä on tutkittu yhä enemmän, mutta suuri osa tutkimusta on keskittynyt erityisesti Quiet Eye (QE) -ilmiön tutkimiseen ennen taitosuoritusta. Quiet Eye – ilmiö tarkoittaa katseen viimeistä fiksaatiota ennen suoritusta. Daltonin (2021) mukaan Quiet Eye – ilmiön syitä ei vielä täysin ymmärretä, joten ei ole varmuutta, että voiko sitä käyttää selittävänä tekijänä yksistään kokemattomien ja kokeneiden urheilijoiden välisen katsekäyttäytymisen eroissa.

Vaikka urheilijoiden katsekäyttäytymisen tutkimukset ovat yleistyneet viimeisen vuosikymmenen aikana, niin ulkoilmalajien osalta katsekäyttäytymisen tutkimista on vielä verrattain vähän. Pääosa tutkimuksista käsittelee pallopeleissä ja taitolajeissa tapahtuvaa katsekäyttäytymistä (Kredel ym. 2023). Poikkeuksena yksittäiset tutkimukset esimerkiksi alppihiihdosta (Decroix ym. 2017) ja kiipeilystä (Seifert ym. 2017). Tämä saattaa selittyä sillä, että ulkoilmalajien osalta Queit Eye – ilmiön mittaaminen on haasteellista, erityisesti syklisissä lajeissa. Lisäksi Decroix ym. (2017) on osoittanut, että esim. alppihiihdossa Queit Eye:n kesto ei todennäköisesti eroa niin paljoa kokemattomien ja kokeneiden urheilijoiden välillä kuin taitolajeissa, vaan enemmänkin erot tulevat siinä, että kokeneet laskijat katsovat rataa kahden portin päähän ja kokemattomat katsovat seuraavaa porttia ja lumen koostumusta.

Ulkoilmalajeissa urheilijoiden katsekäyttäytymisen tutkimisen tulisikin kenties perustua enemmän fiksaatioiden ja sakkaidien määrään sekä tunnistamaan fiksaatiot eri kohteisiin, eli Areas of Interest (AOI) – alueisiin, aivan kuten Guo ym. (2024) on tehnyt tutkiessaan suunnistajien katsekäyttäytymistä. Rajoituksiakin katsekäyttäytymisen tutkimisessa ulkoilmalajeissa on, koska katsekäyttäytymiseen käytetyt lasit, kuten esimerkiksi Tobii Pro Glasses 3 ja Pupil Labs Invisible tallentavat horisontaalisesti näkökenttää (Field of view, FOV) 80-100 asteen välillä (Tobii Pro Glasses 3 = 95 astetta) verrattuna ihmisen noin 180 asteen näkökenttään. Tämä rajoittaa perifeerisen näkökentän analysointia erityisesti niissä lajeissa, joissa pitää havainnoida laajasti ympäristöä.

Kuva 1. Tobii Pro Glasses 3.

Ulkoilmalajeissa tarvittavat havainnot kuitenkin eroavat lajien välillä paljon. Kun suunnistuksessa pyritään esimerkiksi havainnoimaan kohteita laajasti sivuilta sekä jopa useiden satojen metrien päästä edestä, niin taas esimerkiksi maastohiihdossa katse kohdistuu enemmän suoraan edessä ja lähempänä olevia kohteita kuten radan kuntoa jne. Osassa ulkoilmalajeissa on tärkeää havainnoida myös muita kilpailijoita (esim. sprinttihiihdon erävaiheessa) tai mukauttaa laskulinjaa porttien väliin alppihiihdossa.

Kuva 2. Tobii Pro Glasses 3 havainnekuva suunnistuksessa.

Tulevina vuosina onkin tärkeää tutkia, että mitkä katsekäyttäytymisen osa-alueet ulkoilmalajeissa ovat ns. geneerisiä, eli kaikissa lajeissa tärkeitä, ja mitkä osa-alueet taas ovat enemmänkin lajispesifejä taitoja. Samaan aikaan tutkijoiden ja valmentajien tulee tutkia ja testata erilaisia menetelmiä näiden taitojen harjoittamiseen, jottei jäädä pelkästään sen toteamisen varaan, että toisilla urheilijoilla on parempi katsekäyttäytyminen kuin toisilla.

Dalton, K. (2021) Review: The Quiet Eye in Sports Performance—Is the Quiet Eye the Ultimate Explanation or Only the Beginning? Optometry and Vision Science, vol. 98, no. 7, 2021, s. 732–37.

Kredel, R., Hernandez, J., Hossner, E-J. & Zahno, S. (2023). Eye-tracking technology and the dynamics of natural gaze behavior in sports: an update 2016–2022. Frontiers in Psychology.

Decroix, M., Wazir, M. R. W. N., Zeuwts, L., Deconinck, F. J. A., Lenoir, M. & Vansteenkiste P. (2017). Expert – Non-expert differences in visual behaviour during alpine slalom skiing. Human Movement Science, Volume 44, s. 229-239.

Seifert, L., Cordier, R., Orth, D., Courtine, Y. & Croft, J.L. (2017). Role of route previewing strategies on climbing fluency and exploratory movement. PLOS ONE 12(4).

Yu, H., Yi, X. & Chen, X. (2018). Eye-Tracking Studies in Visual Marketing: Review and Prospects. Waiguo Jingji Yu Guanli, vol. 40, no. 12.

Zafar, A., Calderon, C. M., Yeboah, A. M., Dalton, K., Irving, E. & Niechwiej-Szwedo, E. (2023). Investigation of Camera-Free Eye-Tracking Glasses Compared to a Video-Based System. Sensors, 23(18), 2023.

Teknologia havaintomotoriikan työkaluna

Jonne Koistinen

Havaintomotoriikka on taito, joka jää usein huomaamatta silloin, kun se toimii hyvin. Käytännössä se tarkoittaa kykyä havaita ympäristöä, ennakoida tulevia tapahtumia ja muuntaa nämä havainnot oikea-aikaiseksi toiminnaksi. Jalkapallossa se voi esimerkiksi tarkoittaa, että puolustaja ehtii jo liikkeelle ennen kuin syöttö on edes lähtenyt. Tai golfissa se näkyy siinä, kuinka pelaaja havainnoi kentän ja olosuhteet, tekee niiden perusteella päätöksiä ja muuntaa ne tarkaksi, oikea-aikaiseksi lyöntisuoritukseksi.

Ongelmana on kuitenkin se, että havaintomotoriikka on vaikea nähdä suoraan. Voimme nähdä, mitä ihminen tekee, mutta emme välttämättä sitä, mitä hän havaitsi, mitä hän ennakoi tai miksi hän päätyi tiettyyn ratkaisuun. Sama lopputulos voi syntyä hyvin erilaisista prosesseista. Esimerkiksi jalkapalloilija voi ehtiä syötön väliin joko ennakoimalla vastustajan aikeen tai yksinkertaisesti reagoimalla nopeasti pallon lähtöön. Myös golflyönnin lopputulos kertoo vain osan tapahtumasta. Onnistunut lyönti ei yksin paljasta miten pelaaja luki kenttää, arvioi olosuhteita tai ajoitti liikkeensä. Havaintomotoriikan ymmärtämiseksi tarvitaan siis tietoa itse suorituksen lisäksi myös siitä, mitä tapahtuu ennen liikettä ja sen aikana.

Viimeaikaisen teknologian kehityksen ansiosta tähän on kuitenkin saatu uusia ratkaisuja, ja mittauksia pystytään tekemään yhä objektiivisemmin myös laboratorion ulkopuolella. Erityisesti liikkeenkaappaus, katseenseuranta ja virtuaalitodellisuus ovat teknologioita, joita voidaan hyödyntää havaintomotoriikan testaamisessa ja harjoittamisessa. Nämä teknologiat ovat ottaneet huimia kehitysaskeleita viimevuosina ja siirtyneet laboratorio-olosuhteista myös käytännön työkaluiksi. Samalla niiden ympärille rakennetut pelilliset ratkaisut tekevät mittaamisesta ja harjoittelusta motivoivampaa sekä mahdollistavat toistettavien ja kontrolloitujen tilanteiden rakentamisen.

Liike puhuu: Mitä liikkeenkaappaus paljastaa

Liikkeenkaappaus tekee näkyväksi sen osan havaintomotorisesta prosessista, joka tapahtuu kehossa. Sen avulla voidaan tarkastella esimerkiksi, milloin liike käynnistyy, kuinka nopeasti ärsykkeeseen reagoidaan ja millaiseksi liikerata muodostuu. Tämä on olennaista erityisesti ennakoinnin tutkimisessa: pelkkä liikkeen lopputulos ei kerro, valmistautuiko henkilö tilanteeseen jo ennen tapahtumaa vai reagoiko hän vasta ärsykkeen jälkeen (Botezatu ym., 2014). Kun liikkeen ajoitusta ja dynamiikkaa voidaan mitata tarkasti, havaintomotorisesta toiminnasta saadaan näkyviin piirteitä, joita paljaalla silmällä on vaikea erottaa.

Käytännössä liikkeenkaappaus teknologiat voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Markkeripohjaiset optiset järjestelmät ovat edelleen liikkeenmittauksen kultastandardi. Ne tuottavat tutkimustason tarkkuutta nivelkulmista askelrytmistä ja voimantuotosta, mutta vaativat yleensä laboratorio-olosuhteet. Markkerittomat ratkaisut tuovat saman periaatteen lähemmäs arkea. Niissä käyttäjän ei tarvitse pukea erikoisvarusteita, mikä sopii nopeisiin arviointeihin ja laji- tai kilpailuanalyyseihin, vaikka tarkkuus ei aina yllä laboratorio tasolle. Kolmas ryhmä, IMU-sensoreihin perustuvat puettavat ratkaisut, tallentavat liikettä reaaliaikaisesti ja mahdollistavat pitkäkestoisen seurannan sekä etäharjoittelun. IMU-pohjainen data on erityisen hyödyllistä tilanteissa, joissa halutaan analysoida reaktioita, rytmiä, suoritustavan muutoksia ja kuormituksen jakautumista.

Liikkeenkaappauksen merkitys ei siis rajoitu siihen, että sillä voidaan mitata miltä liike näyttää. Olennaista on myös se, milloin liike tapahtuu ja miten se muuttuu tilanteen mukaan. Esimerkiksi muuttuvassa pelitilanteessa voidaan tarkastella, kuinka nopeasti henkilö käynnistää liikkeen, muuttaako hän liikerataansa tai pystyykö hän valmistautumaan tulevaan tapahtumaan jo ennen kuin se varsinaisesti tapahtuu. Näin liikkeestä tulee mitattava osa laajempaa havainto-päätös-toiminta-ketjua.

Katse ennättää ajatusta nopeammin

Jos liike kertoo, mitä ihminen tekee, katse on usein kertonut jotain olennaista jo ennen sitä. Katseenseuranta paljastaa, mihin henkilö kiinnittää huomionsa, kuinka nopeasti hän löytää olennaisen kohteen ja miten katse siirtyy tilanteiden muuttuessa. Nämä muodostavat tärkeän osan havaintomotorista prosessia. Ilman havaintoa ei ole myöskään havaintomotoriikkaa.

Nykyajan laitteet ovat myös tehneet katseenseurannasta tarkempaa ja objektiivisempaa. Laitteisto voidaan jakaa karkeasti kahteen linjaan, puettaviin ratkaisuihin eli laitteisiin, jotka asetetaan käyttäjän päähän, sekä webkamerapohjaisiin ratkaisuihin. Puettavat ratkaisut, kuten Tobii Pro -lasit, mahdollistavat katseen seuraamisen luonnollisissa ympäristöissä. Tällöin voidaan tarkastella esimerkiksi, sitä mihin pelaaja katsoo ennen liikkeen käynnistymistä ja kuinka katse käyttäytyy tilanteen muuttuessa. Webkamera pohjaiset ratkaisut ovat yleensä hieman kevyempiä ja helpommin saavutettavia, mikä madaltaa kynnystä ottaa katseenseuranta osaksi esimerkiksi pelillisiä arviointeja. Parhaimmillaan uusi teknologia mahdollistaa sen, että katsekäyttäytymistä, kuten fiksaation kestoa, sakkadien amplitudia ja katseen kulkureittiä, voidaan analysoida jopa millisekuntitasolla (Merzon ym., 2022).

Käytännössä tämän merkitys on suuri, sillä katse voi tarjota varhaisen ikkunan havaintomotoriseen prosessiin. Ennen kuin keho ehtii liikkua, katse on saattanut jo kohdistua tulevan toiminnan kannalta olennaiseen kohteeseen. Kun katseen käyttäytymistä tarkastellaan yhdessä liikkeen kanssa, voidaan päästä lähemmäksi sitä, miten havainto muuttuu päätökseksi ja lopulta toiminnaksi.

Kun ympäristöstä tehdään peli

Liikkeenkaappaus kertoo, miten keho liikkuu, ja katseenseuranta auttaa ymmärtämään, mihin huomio kohdistuu. Virtuaalitodellisuus tuo kokonaisuuteen vielä yhden tärkeän elementin. Sen avulla voidaan luoda ympäristö, jossa havaintoja, päätöksiä ja liikettä voidaan haastaa yhtä aikaa hallitusti (vrt. Butti ym., 2025). Käyttäjä ei suorita yhtä ennalta määrättyä liikettä, vaan joutuu reagoimaan muuttuvaan tilanteeseen, esimerkiksi väistämään eri suunnista ilmestyviä esteitä (vrt. Bosch-Barceló ym., 2024). Yksi tehtävä paljastaa tällöin useita havaintomotorisen ketjun vaiheita samanaikaisesti.

Tämä toistettavuus on VR:n merkittävimpiä etuja. Todellisessa ympäristössä samaa tilannetta on lähes mahdotonta luoda kahdesti identtisenä, mutta VR-ympäristössä ärsyke voidaan esittää täsmälleen samanlaisena tai vaikeustasoa nostaa asteittain. Näin harjoittelu pysyy yksilöllisenä, mutta mittaaminen kontrolloituna ja vertailukelpoisena.

Pelillisyys puolestaan tekee tästä käyttäjälle mielekästä. Ilman sitä harjoittelu voi tuntua toistuvalta testiltä, kun taas pelissä sama tehtävä muuttuu tavoitteeksi, pisteiksi, esteiden väistämiseksi, ja reaaliaikainen palaute antaa käyttäjälle käsityksen omasta suorituksesta, samalla kun järjestelmä kerää taustalla dataa reaktioista, virheistä ja liikkeistä. Tärkeintä ei kuitenkaan ole pisteytys vaan se, että peli pakottaa tekemään jatkuvasti havaintoja ja päätöksiä. Näin pelistä tulee paitsi harjoittelun väline myös ympäristö, jossa havaintomotoriikkaa voidaan mitata toiminnan aikana.

Kuva 1. Mocappe-hankkeessa rakennettiin pelillisyyttä urheiluanalyysiin.

Näkymättömästä näkyväksi

Liikkeenkaappaus, katseenseuranta ja virtuaalitodellisuus eivät toimi parhaiten erillisinä työkaluina, vaan yhdessä. Liikkeenkaappaus tekee näkyväksi liikeradat ja liikkeeseen valmistautumisen. Katse näyttää mihin huomio kohdistuu jo ennen liikettä sekä sen aikana. Virtuaalitodellisuus ja pelillisyys puolestaan rakentavat tilanteen, jossa näitä molempia voidaan haastaa hallitusti ja toistettavasti.

Kun nämä teknologiat yhdistetään, saadaan näkyväksi havainto-päätös-toiminta-ketju vaihe vaiheelta: mitä henkilö havaitsi, kuinka nopeasti hän reagoi ja tekee päätöksensä ja miten tämä päätös ilmeni liikkeenä. Aiemmin tämän prosessin seuraaminen on ollut haastavaa. Nykyinen teknologia tekee kuitenkin prosessin näkyväksi ja mitattavaksi jo ennen suorituksen päättymistä, mikä avaa uusia mahdollisuuksia sekä havaintomotoriikan tutkimukselle että sen tavoitteelliselle harjoittamiselle.

Lähteet

Bosch-Barceló, P., et al. (2024). A gamified virtual environment intervention for gait rehabilitation in Parkinson’s Disease: Co-creation and feasibility study. Journal of neuroengineering and rehabilitation, 21(1), 107-12. https://doi.org/10.1186/s12984-024-01399-6

Botezatu, C., Andrei, C., & Hillerin, P. J. d. (2014). Neuromuscular Aspects of Anticipation in Preparing the Body for the Contact Structure in Motrice Performance. Sport Science Review (Bucureşti), 23(1), 1-22. https://doi.org/10.2478/ssr-2014-0001

Butti, N., et al. (2025). Feasibility and Efficacy of a Virtual Reality Social Prediction Training in Children and Young Adults with Congenital Cerebellar Malformations. Journal of autism and developmental disorders, 55(7), 2463-2479. https://doi.org/10.1007/s10803-024-06349-8

Merzon, L., et al. (2022). Eye movement behavior in a real-world virtual reality task reveals ADHD in children. Scientific reports, 12(1), 20308-12. https://doi.org/10.1038/s41598-022-24552-4

OSA 3
HAVAINTOMOTORIIKAN ELINKEINOLÄHTÖINEN KEHITTÄMINEN

Havaintomotoriikka alueellisen yhteistyön ja innovaatioiden rakentajana

Anuliisa Lähitie & Tomi Vänttinen

Havaintomotoriikka on keskeinen osa lähes kaikkea tavoitteellista ihmisen toimintaa. Sillä tarkoitetaan prosessia, jossa ympäristöstä saatavaa aistitietoa yhdistetään liikkeiden suunnitteluun, säätelyyn ja toteuttamiseen. Havaintomotorisia taitoja tarvitaan esimerkiksi urheilussa, musiikissa, liikenteessä, työelämässä, kuntoutuksessa ja maanpuolustuksessa. Näissä ympäristöissä sujuva toiminta edellyttää olennaisen informaation tunnistamista, tarkkaavaisuuden kohdentamista, päätöksentekoa sekä liikkeiden tarkoituksenmukaista ajoittamista ja mukauttamista. Havaintomotoristen taitojen kehittäminen voi siten tukea sekä suorituskykyä, että turvallisuutta.

Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että havaintomotorisella harjoittelulla voi olla siirtovaikutuksia tehtävien ja toimintaympäristöjen välillä. Siirtovaikutus on yleensä voimakkainta silloin, kun harjoiteltu tehtävä ja uusi toimintatilanne muistuttavat havaintojen, päätöksenteon tai liikkeiden osalta toisiaan. Urheilussa kehittyneet havaintomotoriset taidot eivät siten siirry automaattisesti kaikkiin muihin ympäristöihin, mutta ne voivat tukea suoriutumista esimerkiksi liikenteessä, työtehtävissä ja vammoista kuntoutumisessa silloin, kun tilanteissa esiintyy samankaltaisia vaatimuksia (Rosalie & Müller, 2012; Kardys ym., 2022). Havaintomotoristen kykyjen ja ennakointitaidon on esimerkiksi havaittu olevan yhteydessä kuljettajien turvalliseen toimintaan ja liikenneonnettomuuksien riskiin (Martín & Estévez, 2005; Lacherez ym., 2014).

Eri toimintaympäristöissä toimivia asiantuntijoita yhdistävät monet samankaltaiset havaintomotoriset toimintamallit. Kokeneiden kuljettajien ja palloilulajien huippu-urheilijoiden on havaittu kohdentavan tarkkaavaisuutensa tehokkaasti tehtävän kannalta olennaiseen informaatioon ja suodattavan epäolennaisia ärsykkeitä. Tätä ilmiötä kuvataan informaation vähentämisen hypoteesilla (information reduction hypothesis). Sen mukaan asiantuntijuuden kehittyessä kaikkea ympäristön informaatiota ei käsitellä yhtä voimakkaasti, vaan havaintotoiminta kohdistuu tilanteen ratkaisemisen kannalta olennaisiin asioihin (Brams ym., 2019).

Asiantuntijuuteen liittyy myös niin sanottu quiet eye -ilmiö, jolla tarkoitetaan viimeistä suhteellisen vakaata katseen kohdistamista ennen liikkeen ratkaisevaa vaihetta. Ilmiön on havaittu erottavan kokeneempia suorittajia vähemmän kokeneista esimerkiksi urheilussa, kirurgiassa ja poliisien ammuntasuorituksissa (Lebeau ym., 2016; Wilson ym., 2011; Vickers & Lewinski, 2012). Myös useista aistikanavista saatavan informaation yhdistäminen tukee toimintaa esimerkiksi musiikissa ja urheilussa (Novembre & Keller, 2014; Wang ym., 2023). Havainnot osoittavat, että eri toimintaympäristöjen taustalla vaikuttaa osittain samoja tarkkaavaisuuden, ennakoinnin, aistitiedon käsittelyn ja liikkeen säätelyn mekanismeja.

Havaintomotoriikka käytännön toimintaympäristöissä

Urheilussa havaintomotoriikka näyttäytyy esimerkiksi pelitilanteiden ennakointina, vastustajien ja joukkuetovereiden liikkeiden tulkintana, katseen tarkoituksenmukaisena suuntaamisena sekä liikkeiden ajoittamisena muuttuvissa tilanteissa. Musiikissa tarvitaan kuulohavaintojen, näköinformaation ja liikkeiden tarkkaa yhdistämistä. Liikenteessä korostuvat ympäristön jatkuva havainnointi, vaaratilanteiden ennakointi ja nopea reagointi. Työelämässä havaintomotorisia taitoja tarvitaan erityisesti tehtävissä, joissa toimitaan liikkuvien kohteiden, koneiden, ajoneuvojen tai nopeasti muuttuvan informaation kanssa.

Maanpuolustuksessa ja muissa vaativissa turvallisuusympäristöissä havaintomotorinen suorituskyky yhdistyy tarkkaavaisuuden hallintaan, päätöksentekoon ja toimintaan voimakkaan fyysisen tai psyykkisen kuormituksen alaisena. Kuntoutuksessa havaintomotorisen harjoittelun avulla voidaan puolestaan tukea esimerkiksi liikkeiden hallinnan, tasapainon, silmän ja käden yhteistyön sekä ympäristöön sopeutumisen palautumista. Näitä toimintaympäristöjä yhdistää tarve havaita olennaisia vihjeitä ja muuttaa havaittu informaatio tarkoituksenmukaiseksi toiminnaksi.

Havaintomotoriikka on luonteeltaan monitieteinen tutkimusalue, jossa yhdistyvät muun muassa liikuntatiede, neurotiede, kognitiotiede ja psykologia. Tutkimuksessa hyödynnetään esimerkiksi silmänliikelaseja ja muita sensoreita, joiden avulla voidaan arvioida katsekäyttäytymistä, liikkumista sekä aivojen ja aistijärjestelmien toimintaa. Teknologinen kehitys mahdollistaa havaintomotoristen prosessien tarkastelun entistä tarkemmin myös todellisissa toimintaympäristöissä. Suomessa aihepiiriin liittyvää osaamista on useissa tutkimus- ja kehittämisorganisaatioissa, mutta osaaminen on ollut osittain hajautunutta.

Lapin ja Keski-Suomen havaintomotoriikan innovaatioekosysteemi

Havaintomotoriikka yhdistää useita tieteenaloja ja käytännön toimintaympäristöjä, minkä vuoksi aihepiiri soveltuu hyvin monitieteisen ja monialaisen yhteistyön perustaksi. Innovaatioekosysteemiajattelun mukaisesti uusia ratkaisuja kehitetään yhä useammin tutkimusorganisaatioiden, yritysten, julkisten toimijoiden ja loppukäyttäjien yhteistyönä. Ekosysteemi mahdollistaa osaamisen yhdistämisen, tiedon siirtymisen sekä uusien tuotteiden, palvelujen ja toimintamallien kehittämisen (Granstrand & Holgersson, 2020).

Lapin ja Keski-Suomen kaltaisilla alueilla on tärkeää tunnistaa olemassa oleva osaaminen ja koota eri toimijat yhteisten kehittämisteemojen ympärille. Alueiden välinen yhteistyö voi vahvistaa tutkimuksen vaikuttavuutta, yritysten kehittämismahdollisuuksia sekä alueellista kilpailukykyä ja elinvoimaa (Oksanen & Hautamäki, 2014). Havaintomotoriikan ympärille rakennettavassa ekosysteemissä Lapin ja Keski-Suomen tutkimus-, koulutus-, urheilu- ja yritystoimijat voivat täydentää toistensa osaamista ja muodostaa yhdessä kansallisesti ja kansainvälisesti kiinnostavan kokonaisuuden.

Yhteistyön lähtökohtana on tarvelähtöinen yhteiskehittäminen. Siinä kehitettävät ratkaisut perustuvat todellisissa toimintaympäristöissä tunnistettuihin tarpeisiin, ja loppukäyttäjät osallistuvat toimintaan jo innovaatioprosessin alkuvaiheessa. Menetelmiä ja teknologioita voidaan pilotoida esimerkiksi urheilijoiden, valmentajien, kuljettajien, opiskelijoiden tai muiden käyttäjäryhmien kanssa. Samalla voidaan arvioida ratkaisujen käytettävyyttä, hyödyllisyyttä ja soveltuvuutta ennen laajempaa käyttöönottoa (Voorberg ym., 2015).

SmartMotion-hanke ekosysteemin rakentajana

SmartMotion-hankkeessa havaintomotoriikka toimii kokoavana teemana, jonka ympärille rakennetaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. Hankkeen muodostavat Lapin ammattikorkeakoulu, Huippu-urheilun Instituutti KIHU ja Santasport Lapin Urheiluopisto. Yhteistyössä yhdistyvät Lapin ja Keski-Suomen tutkimus-, kehittämis-, koulutus- ja urheiluosaaminen.

Hankkeen tavoitteena on luoda toimintaympäristö, jossa tutkimusorganisaatiot, yritykset ja loppukäyttäjät kehittävät uusia ratkaisuja yhdessä. Toiminnassa toteutetaan tarvelähtöisiä kokeiluja, pilotointeja ja tutkimusta sekä tunnistetaan havaintomotoriikan tulevaisuuden mahdollisuuksia. Kehittämistyössä tarkastellaan erityisesti tekoälyn, virtuaalitodellisuuden ja uusien mittausmenetelmien hyödyntämistä. Tavoitteena on pysyvän yhteistyöverkoston ja alueiden välisen osaamiskeskittymän rakentaminen. Tämä voi lisätä alueiden vetovoimaa tutkimuksen, yritystoiminnan ja osaamisen näkökulmasta.

Moottoriurheilun ympärille rakentunut yhteistyö havainnollistaa SmartMotion-hankkeen toimintamallia käytännössä. Seinäjoella Crazy Finn Academyn rallisimulaattorilla toteutettu tutustumiskäynti sekä silmänliikelasien ja stroboskooppisen näköharjoittelun kokeilut kuljettajien harjoittelussa johtivat yhteistyöhön Helsingin yliopiston kognitiotieteen tutkimusryhmän kanssa. Toiminta on sittemmin laajentunut opinnäytetöihin, tutkimukseen, asiantuntijatoimintaan ja yhteisiin kehittämistilaisuuksiin.

SmartMotion-hankkeen yhteiskehittämistapahtumissa tutkijat, yritykset ja käyttäjäorganisaatiot on koottu saman pöydän ääreen tunnistamaan tutkimusaiheita, pilotointikohteita ja uusia yhteistyömahdollisuuksia. Tällainen toimintamalli mahdollistaa käytännön tarpeiden, tutkimusosaamisen ja teknologisten ratkaisujen yhdistämisen jo kehittämisen alkuvaiheessa.

Vastaavalla tavalla yhteistyötä on käynnistetty Puolustusvoimien kanssa. Hävittäjälentäjien toimintaympäristössä korostuvat monet samat vaatimukset kuin nopeissa urheilulajeissa ja moottoriurheilussa. Näitä ovat nopea havainnointi, ennakointi, päätöksenteko, tarkkaavaisuuden hallinta sekä toimintakyvyn ylläpitäminen voimakkaan kuormituksen alaisena. Yhteistyössä pyritään tunnistamaan tutkimus- ja kehittämiskohteita, joissa syntyvää osaamista voidaan hyödyntää sekä urheilussa että puolustussektorilla.

Näköjärjestelmän toiminta muodostaa yhden konkreettisen rajapinnan hankkeen eri yhteistyöalueiden välille. SmartMotionissa on rakennettu yhteistyötä Silmäaseman kanssa urheilijoiden näön arvioinnin kehittämiseksi. KIHUlle perustettu näönseulontapiste mahdollistaa näöntarkkuuden ja silmien yhteistoiminnan alustavan arvioinnin sekä urheilijan ohjaamisen tarvittaessa tarkempaan urheilunäön tutkimukseen. Alustavissa kokeiluissa on tunnistettu urheilijoilla myös aiemmin havaitsemattomia näkemiseen liittyviä haasteita. Näöntarkkuus ei yksin selitä urheilusuoritusta tai menestystä, mutta näköjärjestelmän tarkoituksenmukainen toiminta muodostaa tärkeän perustan havaintomotoriselle suorituskyvylle.

Havaintomotoriikka tarjoaa yhteisen rajapinnan tutkimukselle, teknologialle, yritystoiminnalle ja erilaisille käytännön toimintaympäristöille. SmartMotion-hankkeen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa, toteuttaa käytännön kokeiluja ja rakentaa pysyvä yhteistyöverkosto, jossa ratkaisuja kehitetään yhdessä loppukäyttäjien kanssa. Lapin ja Keski-Suomen toimijoiden yhteistyöhön perustuva innovaatioekosysteemi voi vahvistaa alueellista osaamista, lisätä tutkimuksen vaikuttavuutta ja luoda edellytyksiä uusille innovaatioille myös hankkeen päättymisen jälkeen.

Brams, S., Ziv, G., Levin, O., Spitz, J., Wagemans, J., Williams, A. M., & Helsen, W. F. (2019). The relationship between gaze behavior, expertise, and performance: A systematic review. Psychological Bulletin, 145(10), 980–1027.

Granstrand, O., & Holgersson, M. (2020). Innovation ecosystems: A conceptual review and a new definition. Technovation, 90–91, 102098.

Kardys, C., Küper, K., Getzmann, S., Falkenstein, M., & Voelcker-Rehage, C. (2022). A comparison of the effects of short-term physical and combined multi-modal training on cognitive functions. International Journal of Environmental Research and Public Health, 19(12), 7506.

Lacherez, P., Wood, J. M., Anstey, K. J., & Lord, S. R. (2014). Sensorimotor and postural control factors associated with driving safety in a community-dwelling older driver population. The Journals of Gerontology: Series A, 69(2), 240–244.

Lebeau, J. C., Liu, S., Sáenz-Moncaleano, C., Sanduvete-Chaves, S., Chacón-Moscoso, S., Becker, B. J., & Tenenbaum, G. (2016). Quiet Eye and performance in sport: A meta-analysis. Journal of Sport & Exercise Psychology, 38(5), 441–457.

Martín, F. S., & Estévez, M. A. (2005). Prevention of traffic accidents: The assessment of perceptual-motor alterations before obtaining a driving license. Brain Injury, 19(3), 189–196.

Novembre, G., & Keller, P. E. (2014). A conceptual review on action-perception coupling in the musicians’ brain: What is it good for? Frontiers in Human Neuroscience, 8, 603.

Oksanen, K., & Hautamäki, A. (2014). Transforming regions into innovation ecosystems: A model for renewing local industrial structures. The Innovation Journal, 19(2), Article 5.

Rosalie, S. M., & Müller, S. (2012). A model for the transfer of perceptual-motor skill learning in human behaviors. Research Quarterly for Exercise and Sport, 83(3), 413–421.

Vickers, J. N., & Lewinski, W. (2012). Performing under pressure: Gaze control, decision making and shooting performance of elite and rookie police officers. Human Movement Science, 31(1), 101–117.

Voorberg, W. H., Bekkers, V. J. J. M., & Tummers, L. G. (2015). A systematic review of co-creation and co-production: Embarking on the social innovation journey. Public Management Review, 17(9), 1333–1357.

Wilson, M. R., McGrath, J. S., Vine, S. J., Brewer, J., Defriend, D., & Masters, R. S. (2011). Perceptual impairment and psychomotor control in virtual laparoscopic surgery. Surgical Endoscopy, 25(7), 2268–2274.

Wang, X., Ren, P., Miao, X., Zhang, X., Qian, Y., & Chi, L. (2023). Attention Load Regulates the Facilitation of Audio-Visual Information on Landing Perception in Badminton. Perceptual and Motor Skills, 130, 1687 – 1713. https://doi.org/10.1177/00315125231180893

Temaattiset kumppanuudet ja klusterit aluekehityksen vahvistajina Lapissa

Niko Niemisalo

Johdantoa

Lappi on alueena mukana useassa EU:n alueellisessa temaattisessa kumppanuudessa, jotka ovat alueiden verkostoja. Sportin kannalta ovat liikunnan ja aktiivisen elämäntavan verkosto ClusSport sekä terveysturvallisuuden verkosto Health resilience olennaisimpia. Ne ovat lähtökohtaisesti alueiden verkostoja, mutta operatiivinen toiminta jalkautuu alueen kehittäjäorganisaatioiden kautta. Mainituissa kumppanuuksisa niitä ovat Lapin ammattikorkeakoulu sekä Lapin Urheiluopisto Santasport. Klusteriyhteistyön kautta mukana on muitakin alueellisia sekä kansallisia toimijoita. Toiminnan keskiössä ovat liikunta-urheilu ja hyvinvointialan pk-yritykset, joiden kanssa tehdään päivittäistä yhteistyötä.

Klusteristatus vahvistamassa yritysrajapintaa

Yritysyhteistyön malli liikunnan, hyvinvoinnin ja kuntoutuksen sektorilla sai eurooppalaisen klusterileiman, joka on voimassa 2026–2028 (vrt. Porter 1998). Toimintaa kehitetään sekä omaehtoisesti että käyttäjiä kuunnellen (living lab). Yritykset ovat tervetulleita koska vaan juttusille, ja samalla heidän tarpeensa kartoitetaan ja ryhdytään ratkomaan ongelmia yhteistyössä. Yritykset jakavat verkostossa tietoa ja etsivät parhaat yhteistyökumppanit. Näitä ideoita hankkeistetaan kehittämisprojekteiksi nelikantamallin mukaisesti. Käytännössä tässä toteutuu päivittäisessä työssä myös entrepreneurial discovery process (Foray 2018), yrittäjämäinen löytöretkeily, jota klusterityö edelleen vauhdittaa. Se tukee Tki-työtä yritysrajapinnassa ja mahdollistaa osaltaan kasvua jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä.

Ikkunat auki Eurooppaan

Temaattiset kumppanuudet ovat aluekehittämisen työvälineitä, jotka nivovat yhteen EU:n eri alueita ja klustereja sekä heidän toteuttamiaan erilaisia projekteja pitkän tähtäimen toimintalinjoiksi. Ne luovat siltoja alueiden välille. Kumpikin verkosto, jossa Lapin amk on mukana, urheilun ja liikunnan sektoreilla, ratkaisee oleellista haastetta pitkällä tähtäimellä. Liikunnan ja terveellisen elämäntavan ClusSport-verkosto ratkoo passivoivan elämäntavan ja elämäntapasairauksien haasteita, jotka on tunnistettu kaikkien länsimaiden megatrendinä. Terveysturvallisuuden Health resilience -verkosto puolestaan tähtää yhteiskunnan toimintakykyyn häiriötilanteissa ja sen kyvykkyyden vahvistamiseen jo ennakolta. Verkostossa valmistaudutaan tuleviin kriiseihin, liittyvät ne sitten ilmastoon, väestön ikääntymiseen tai turvallisuuspolitiikkaan. Toiminnassa ei unohdeta myöskään ihan tavallista arkea, jossa tapahtunee se kaikkein oleellisin, myös ilmastovaikutukset.

Yritykset, tervetuloa

Lapin mukanaolo näissä yhteistyökuvioissa on tärkeää, koska pystymme tuomaan arktisen alueen aiheet mukaan EU:n yhteisiin pöytiin. Arctic Sport ekosysteemi on Suomen pohjoinen jalokivi, jossa erilainen testaaminen ja kokeilu on helppoa ja kynnys tekemiselle on matala. Temaattiset kumppanuudet tuovat viimeisimmät tiedot unionin kehityksestä myös tänne pohjoiseen. Verkostoissa mukana olo vahvistaa Lappia valmistauduttaessa tulevaan 2028–2034 ohjelmakauteen ja sen haasteisiin. Tekeminen vaatii aktiivista otetta, joskus on jopa otettava aloite tietämättä varmaa lopputulosta. Mutta tätä tämä on, eli kehittäminen vaatii ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta. Temaattiset kumppanuudet ovat kasvualusta ja foorumi kehittämiseen liittyvillä yhteistyöverkostoille. Arctic Sport toimii jatkossakin temaattisten kumppanuuksien kumppanina ja veturinakin äärevän maakuntamme edustajina.

Lappi Diili Jaajon johdolla, sitten eteenpäin hyvällä Pelisilmällä

Hankkeet ja näkyvä rooli EU-tasolla mahdollistaa erilaista näkyvyyttä kuin pelkkä harmaa puurtaminen arjessa. Klusteritoiminnan ja temaattisten kumppanuuksien kautta saamme aikaan näkyvää ja tuntuvaa tekemistä liikuntaan, joka säteilee muihinkin aiheisiin. Tätä kirjoitettaessa loppukesällä 2026 Lapissa harjoittelevat paitsi monet urheiluseurat leirien merkeissä, myös puolustusliitto Nato. Syksyllä 2026 on tulossa Bisnesalan tapahtuma Sporttidiili -työotsikolla, joka toteutuu 25.9.2026 Lapin Urheiluopisto Santasportilla. Vetäjänä on Diili-ohjelmasta tuttu Jaajo Linnonmaa. Pelisilmä 3 tapahtuma 23.–24. lokakuuta puolestaan tuo paikalle Max Verstappenin ja Cristiano Ronaldon valmentajan Zoe Wimshurstin Englannista, joka ohjaa urheilijoita, mutta myös myynnin ja markkinoinnin ammattilaisia kohti havaitsemisen, pelin luvun ja vuorovaikutuksen – eli havaintomotoriikan – liittymäpintoja. Kansalliset kumppanit kuten Huippu-urheilun instituutti KIHU, Jyväskylän yliopisto, Lahti ja Kainuu sekä muut suuret kaupungit katsovat nyt Lappiin ja huomaavat yhä paremmin maakunnan potentiaalin. Tämä kantaa 2030-luvulle asti ja pidemmällekin.

Arctic sport klusteri eurooppalaisessa viitekehyksessä, eilen, tänään, huomenna

Vuonna 2017 Inno4Sports -projektin toimenpiteenä käynnistetyn Arctic sport verkoston puitteissa mahdollistuvat monet asiat, jotka pienille toimijoille olisivat muuten täysin mahdottomia, ja temaattiset kumppanuudet avaavat lappilaisen aluekehitystyön ovia Eurooppaan. Euroopasta puolestaan saadaan klusteritoiminnan kautta vaikutteita ja uusia avauksia Lappilaiseen arkeen. Tämä konkretisoituu projekteina ja rahoituksina, jotka ovat osa syvempää aluekehitystä, vaikuttavuutta ja yhteistyötä. Arctic Sport klusteri sai eurooppalaisen Bronze Label statuksen keväällä 2026, joka on yhteinen tunnustus pitkäjänteiselle aluekehitystyölle ja verkostoitumiselle.

Kuva 1: Artic Sport -klusterille myönnettiin ESCAn pronssistatus 2026.

Foray, Dominique (2018). Smart specialisation strategies and industrial modernisation in European regions—theory and practice. Cambridge Journal of Economics 2018, 42, 1505–1520.

Porter, Michael E. (1998). Clusters and New Economics of Competition. Harward Business Review. 11.12.1998.

Arctic Sport Cluster – Havaintomotoriikasta liiketoimintaa?

Petteri Pohja

Urheilun ja liikunta-alan kehittämistoiminnassa korostuvat yhä useammin teknologiaratkaisut, datan hyödyntäminen ja ekosysteeminen yhteistyö. Samalla keskeinen kysymys jää usein vähemmälle huomiolle, mitä ilmiötä teknologialla pyritään tukemaan. Havaintomotoriikka on yksi keskeisistä tekijöistä, joka yhdistää yksilön toiminnan, oppimisen ja suorituskyvyn kehittämisen konkreettisiin toimintaympäristöihin. Sen merkitys korostuu erityisesti tilanteissa, joissa suoritus perustuu nopeaan päätöksentekoon, liikkeen säätelyyn ja ympäristön jatkuvaan tulkintaan.

Arctic Sport Cluster -tyyppisessä yhteistyörakenteessa havaintomotoriikan kehittäminen ei ole vain yksittäinen tutkimusteema, vaan voi olla myös osa laajempaa palvelu- ja kehittämisjärjestelmää. Tällöin keskeiseksi kysymykseksi muodostuu, millaisin toimintaympäristöin, teknologisin ratkaisuin ja yhteiskehittämisen käytännöin havaintomotorista osaamista voidaan systemaattisesti vahvistaa tavalla, joka tuottaa sekä tutkimuksellista että liiketoiminnallista arvoa.

Kuva 1. Arctic Sport -klusteri.

Havaintomotoriikka viittaa prosessiin, jossa aistihavainnot, päätöksenteko ja liike muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden. Kyse ei ole pelkästään motorisesta suorittamisesta tai aistitiedon käsittelystä erillisinä ilmiöinä, vaan jatkuvasta vuorovaikutuksesta yksilön ja ympäristön välillä (Gibson 1979; Shadmehr & Krakauer 2008). Suorituskyky syntyy tilanteessa, jossa yksilö kykenee havaitsemaan toiminnan kannalta olennaiset informaatiolähteet ja säätämään liikettään suhteessa niihin.

Klusteritoiminnan kannalta tarkastelu on hyvä kohdentaa keskeisiin konteksteihin, kuten tutkimus- ja kehittämisympäristöihin, teknologiapohjaisiin palveluihin sekä yritysyhteistyön mahdollistamiin sovelluksiin. Havaintomotoriikan huippuosaaminen ei tällöin tarkoita yksittäistä menetelmää tai mittaria, vaan kykyä rakentaa toimintaympäristöjä, joissa oppiminen, mittaaminen ja palvelukehitys muodostavat toisiaan vahvistavan kokonaisuuden.

Eri toimintaympäristöissä havaintomotoriikan kehittämisen painopisteet vaihtelevat. Huippu-urheilussa korostuvat suorituksen optimointi ja kilpailutilanteiden vaatimukset, kuntoutuksessa toiminnallinen palautuminen ja turvallisuus, kun taas yrityspalveluissa keskeiseksi nousee mitattavan vaikuttavuuden ja skaalautuvuuden yhdistäminen.

Käytännössä havaintomotoriikan kehittäminen tarkoittaa kykyä suunnitella harjoittelu- ja testausympäristöjä, joissa toiminnan kannalta relevantti informaatio on läsnä. Tutkimus viittaa siihen, että taitojen siirtovaikutus on rajallinen, mikäli harjoittelu irrotetaan liikaa todellisesta toimintakontekstista (Schmidt & Lee 2011). Tämä asettaa vaatimuksia myös teknologiaratkaisuille, mittaamisen ja analytiikan tulee tukea ekologisesti validia toimintaa, ei korvata sitä.

Teknologian rooli voidaan jäsentää kolmen funktion kautta. Ensinnäkin se mahdollistaa havaintomotorisen toiminnan mittaamisen tarkkuudella, joka ei ole mahdollista pelkän havainnoinnin avulla. Liikeanalyysi, silmänliiketutkimus ja sensoripohjainen data tuottavat tietoa siitä, miten yksilö suuntaa huomiotaan ja miten liike mukautuu ympäristön muutoksiin. Toiseksi teknologia mahdollistaa adaptiivisten oppimisympäristöjen rakentamisen, joissa tehtävän vaativuutta voidaan säätää systemaattisesti suhteessa yksilön osaamistasoon. Kolmanneksi digitaalinen infrastruktuuri mahdollistaa tiedon kumuloitumisen, mikä on edellytys palvelujen skaalautumiselle.

Vaikutusmekanismi perustuu siihen, että havaintomotorinen oppiminen on herkkä tehtävän rakenteelle ja palautteen laadulle (Wulf & Lewthwaite 2016). Mikäli palaute ohjaa huomiota toiminnan kannalta epäolennaisiin tekijöihin, oppiminen voi hidastua tai ohjautua väärään suuntaan. Teknologiapohjaisissa ratkaisuissa tämä riski konkretisoituu esimerkiksi tilanteissa, joissa mitattavuus alkaa ohjata kehittämistä enemmän kuin toiminnan relevanssi.

Yhteiskehittämisen näkökulmasta keskeinen kysymys onkin, miten eri toimijat kykenevät muodostamaan jaetun käsityksen kehittämisen kohteesta. Havaintomotoriikka tarjoaa käsitteellisen kehyksen, joka yhdistää esimerkiksi pelillistetyt oppimisympäristöt, kuntoutusteknologiat ja urheiluanalytiikan yhteiseen ilmiöpohjaan. Tämä mahdollistaa palvelukehityksen, jossa sama perusmekanismi saa erilaisia sovelluksia eri toimialoilla.

Yritysyhteistyön kannalta keskeiseksi nousee kyky tunnistaa, missä määrin havaintomotorinen suoritus on kriittinen osa tuotteen tai palvelun arvoa. Kaikissa konteksteissa investointi mittaus- ja harjoitteluinfrastruktuuriin ei tuota suhteessa riittävää hyötyä. Esimerkiksi tilanteissa, joissa suoritus on vahvasti automatisoitunut tai ympäristön vaihtelu vähäistä, lisäarvo voi jäädä rajalliseksi. Sen sijaan dynaamisissa ympäristöissä, joissa päätöksenteko perustuu epävarmaan informaatioon, havaintomotorisen osaamisen kehittäminen voi muodostua keskeiseksi kilpailutekijäksi.

Keskeinen väärinkäsitys liittyy oletukseen, että havaintomotoriikan kehittäminen olisi ensisijaisesti yksilön ominaisuus. Tutkimus kuitenkin korostaa ympäristön rakenteen merkitystä oppimisessa (Davids, Button & Bennett 2008). Tällöin kehittämisen kohteena ei ole pelkästään yksilön kyvykkyys, vaan myös se, millaisia tehtäviä, palautemekanismeja ja oppimispolkuja toimintaympäristö tuottaa.

Eurooppalaisessa Sport & Vitality -tematiikkaan liittyvässä TSSP-kehittämisessä korostuvat ekosysteeminen yhteistyö, datan yhteentoimivuus ja vaikuttavuuden osoittaminen. Havaintomotoriikan näkökulma tuo tähän kokonaisuuteen mekanistisen selitystason, joka yhdistää yksilön toiminnan järjestelmätason kehittämiseen.

Yksilön näkökulmasta havaintomotorinen osaaminen liittyy kykyyn sopeutua muuttuvaan ympäristöön. Tämä koskee yhtä lailla urheilijoita, kuntoutujia kuin työelämässä toimivia henkilöitä. Toimintaympäristön näkökulmasta kyse on siitä, miten tilat, välineet ja digitaaliset järjestelmät tukevat tarkoituksenmukaista toimintaa. Kehittämistyön näkökulmasta havaintomotoriikka tarjoaa yhteisen viitekehyksen, jonka avulla voidaan arvioida interventioiden vaikuttavuutta.

Pitkäjänteisen vaikuttavuuden kannalta keskeistä on tiedon kumuloituminen. Mikäli eri toimijat käyttävät yhteismitallisia mittareita ja käsitteellisiä rakenteita, syntyy edellytyksiä vertailukelpoiselle tiedolle. Tämä puolestaan tukee palvelujen kehittämistä, standardointia ja kansainvälistä yhteistyötä.

Havaintomotoriikan huippuosaaminen voidaan jäsentää Arctic Sport Clusterissa yhdistävänä tekijänä, joka linkittää tutkimuksen, teknologian ja yrityspalvelut yhteiseen kehittämislogiikkaan. Sen arvo ei perustu yksittäiseen menetelmään, vaan kykyyn rakentaa toimintaympäristöjä, joissa oppiminen, mittaaminen ja palvelukehitys tukevat toisiaan.

Klusteritoiminnan jatkokehittämisessä keskeiseksi muodostuu tarve käsitteelliselle selkeydelle. Mitä ilmiötä kehitetään ja millä mekanismilla vaikuttavuutta syntyy? Havaintomotoriikan näkökulma auttaa kohdentamaan investointeja tilanteisiin, joissa yksilön ja ympäristön vuorovaikutus on keskeinen suorituskykyä määrittävä tekijä.

Tämä edellyttää pitkäjänteistä yhteistyötä tutkimusorganisaatioiden, yritysten ja julkisten toimijoiden välillä. Samalla on tunnistettava toiminnan rajoitteet. Kaikki kehittämishaasteet eivät ratkea mittaamalla lisää tai rakentamalla uusia teknologiaratkaisuja. Vaikuttavuus syntyy vasta silloin, kun teknologia, toimintaympäristö ja pedagoginen ajattelu muodostavat toimivan kokonaisuuden.

Davids, K., Button, C. & Bennett, S. (2008). Dynamics of Skill Acquisition. Human Kinetics.

Gibson, J. J. (1979). The Ecological Approach to Visual Perception. Houghton Mifflin.

Schmidt, R. A. & Lee, T. D. (2011). Motor Control and Learning. Human Kinetics.

Shadmehr, R. & Krakauer, J. W. (2008). A computational neuroanatomy for motor control. Experimental Brain Research, 185(3), 359–381.

Wulf, G. & Lewthwaite, R. (2016). Optimizing performance through intrinsic motivation and attention for learning. Psychonomic Bulletin & Review, 23(5), 1382–1414.

SmartMotion ekosysteemikyvykkyyden vahvistajana Arctic Sport -klusterissa

Petteri Pohja

Liikunnan, hyvinvoinnin ja suorituskyvyn kehittämiseen liittyvä TKI-toiminta on viimeisen vuosikymmenen aikana laajentunut nopeasti, mutta samalla se on fragmentoitunut useisiin rinnakkaisiin kehityspolkuihin. Teknologinen kehitys, datan hyödyntäminen ja ihmisen toiminnan mallintaminen etenevät eri toimialoilla, mutta niiden yhdistäminen liiketoiminnallisesti vaikuttaviksi ratkaisuiksi on edelleen epätasaista. Erityisesti havaintomotoriikan tutkimus on tuottanut merkittävää tietoperustaa ihmisen toiminnan säätelystä, mutta sen systemaattinen integrointi yrityslähtöiseen innovaatiotoimintaan on vasta muotoutumassa.

SmartMotion-hanke asettuu tähän rakenteelliseen jännitteeseen. Se pyrkii yhdistämään havaintomotoriikan tutkimuksen, älyteknologian kehittämisen ja yrityslähtöisen TKI-toiminnan tavalla, joka tukee Arctic Sport -klusterin kehittymistä pitkäjänteiseksi innovaatioekosysteemiksi. Kysymys ei ole yksittäisestä teknologiasta tai menetelmästä, vaan toimintamallista, jossa tutkimustieto muuntuu systemaattisesti sovellettaviksi ratkaisuiksi.

Kuva 1. Arctic Sport -verkoston alueellinen viitekehys.

SmartMotion voidaan jäsentää rajapintarakenteena, jossa havaintomotoriikan tutkimus yhdistyy älyteknologisiin ratkaisuihin yrityslähtöisessä kehittämisprosessissa. Havaintomotoriikka viittaa prosesseihin, joissa sensorinen informaatio, kognitiivinen päätöksenteko ja motorinen toiminta integroituvat tarkoituksenmukaiseksi käyttäytymiseksi. Tämä integraatio muodostaa keskeisen mekanismin sekä suorituskyvyn optimoinnissa että turvallisuuden, oppimisen ja päätöksenteon kehittämisessä.

Arctic Sport klusteri puolestaan edustaa alueellista innovaatioekosysteemiä, jossa koulutusorganisaatiot, tutkimuslaitokset, yritykset ja julkiset toimijat muodostavat yhteiskehittämisen rakenteen. Klusterin logiikka perustuu älykkään erikoistumisen periaatteeseen, jossa alueellinen osaaminen fokusoidaan rajattuihin, mutta skaalautuviin kehittämisteemoihin. Tällaisessa rakenteessa yksittäinen hanke ei ole irrallinen kokonaisuus, vaan osa pidempää kehityspolkua.

SmartMotionin keskeinen rajaus liittyy siihen, että havaintomotoriikkaa tarkastellaan soveltavan tutkimuksen ja innovaatiojärjestelmän näkökulmasta. Painopiste ei ole yksittäisessä interventiossa, vaan siinä, miten tutkimusinfrastruktuurit, yritysyhteistyö ja datalähtöinen kehittäminen muodostavat toisiaan vahvistavan kokonaisuuden.

Käytännössä SmartMotion rakentaa mekanismia, jossa tutkimusperustainen tieto jalostuu yrityksille hyödynnettäväksi osaamiseksi vaiheittain. Prosessi sisältää tutkimusasetelmien suunnittelua, pilotointia, kokeiluja sekä tulosten jalkauttamista yritysverkostoihin. Tavoitteena on vähentää tutkimustiedon ja liiketoiminnan välistä siirtymäkustannusta, joka usein muodostuu keskeiseksi esteeksi uusien teknologioiden käyttöönotolle.

Ekosysteemin näkökulmasta keskeinen vaikutusmekanismi liittyy TKI-infrastruktuurien yhteiskäyttöön. Yrityksille kynnys investoida kehittyneisiin analyysiteknologioihin on usein korkea, mikä rajoittaa kokeilutoimintaa. Kun tutkimusorganisaatioiden infrastruktuurit toimivat yhteiskehittämisen alustana, riskin jakautuminen mahdollistaa nopeamman iteroinnin ja uusien sovellusten testaamisen. Tämä lisää sekä teknologian käyttöönoton todennäköisyyttä että innovaatioiden laatua.

SmartMotionin työpakettirakenne ilmentää tätä logiikkaa. Yrityslähtöiset tutkimukset, soveltavan tiedon jalkauttaminen ja yrityspalvelujen kehittäminen muodostavat ketjun, jossa tieto siirtyy tutkimusympäristöistä liiketoimintaympäristöihin hallitusti. Samalla muodostuu organisatorinen oppimisprosessi, jossa sekä yritykset että TKI-toimijat kehittävät kykyään toimia yhteisissä kehittämisprosesseissa.

Keskeinen hyöty liittyy datalähtöisen ymmärryksen lisääntymiseen ihmisen toiminnasta. Havaintomotoriikan analyysi mahdollistaa suorituskykyyn, päätöksentekoon ja käyttäytymiseen liittyvien tekijöiden tarkemman mallintamisen. Tämä voi tukea esimerkiksi kuntoutuksen, liikuntateknologian tai turvallisuusratkaisujen kehittämistä, joissa yksilöllinen vaihtelu on merkittävä tekijä.

Rajoitteet liittyvät erityisesti mittaamisen kontekstisidonnaisuuteen. Havaintomotoriset tulokset eivät siirry automaattisesti eri toimintaympäristöjen välillä, mikä edellyttää tulosten tulkinnassa varovaisuutta. Lisäksi teknologialähtöinen kehittäminen voi ohjata huomion helposti mitattaviin ilmiöihin, vaikka vaikuttavuus syntyy usein useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta.

Toinen keskeinen haaste liittyy osaamisen integraatioon. Havaintomotoriikan soveltaminen edellyttää neurotieteellisen, biomekaanisen ja teknologisen asiantuntemuksen yhdistämistä. Ekosysteemin toimivuus riippuu siitä, missä määrin nämä osaamisalueet kykenevät muodostamaan yhteisen käsitteellisen ja operatiivisen viitekehyksen.

Arctic Sport -klusterin näkökulmasta SmartMotion vahvistaa alueellista kyvykkyyttä kehittää datalähtöisiä suorituskyky- ja hyvinvointiratkaisuja. Klusterin toimijat muodostavat infrastruktuurien, tutkimusosaamisen ja yritysverkostojen kokonaisuuden, joka mahdollistaa sekä paikallisen että kansainvälisen yhteistyön. SmartMotion toimii tässä rakenteessa integraatiomekanismina, joka yhdistää aiemmin erillisiä kehittämislinjoja.

Eurooppalaisessa kontekstissa kehityssuunta kytkeytyy Sport & Vitality -teemaisiin älykkään erikoistumisen kumppanuuksiin, joissa korostuvat datan hyödyntäminen, terve elämäntapa ja suorituskyvyn optimointi. Verkostot, kuten ClusSport ja EPSI, muodostavat institutionaalisen kehyksen, jossa alueelliset innovaatiot voivat skaalautua kansainväliseen yhteistyöhön.

Ekosysteemien logiikassa keskeistä on kyky tuottaa jatkuvuutta yksittäisten hankkeiden yli. SmartMotion kytkeytyy aiempiin investointeihin, kuten liikeanalytiikan tutkimusympäristöihin ja digitaalisiin oppimisratkaisuihin, mikä vahvistaa kehittämisen kumulatiivisuutta. Pitkän aikavälin vaikuttavuus syntyy siitä, että infrastruktuurit, osaaminen ja yhteistyömallit vahvistuvat samanaikaisesti.

Samalla havaintomotoriikkaan perustuvat teknologiat tarjoavat kaksoiskäyttömahdollisuuksia, joissa sama tietoperusta voi palvella sekä hyvinvointiin että turvallisuuteen liittyviä sovelluksia. Tämä laajentaa ekosysteemin potentiaalista markkinapohjaa ja lisää sen resilienssiä toimintaympäristön muutoksissa.

SmartMotionin strateginen merkitys Arctic Sport -klusterille liittyy sen kykyyn yhdistää tutkimusperustainen osaaminen, teknologinen kehittäminen ja yrityslähtöinen innovaatio systemaattiseksi toimintamalliksi. Havaintomotoriikka toimii tässä viitekehyksessä välineenä, jonka avulla voidaan tuottaa uutta ymmärrystä ihmisen toiminnasta ja jalostaa se taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti relevantiksi osaamiseksi.

Kehittämistyön näkökulmasta keskeinen implikaatio on tarve rakentaa rakenteita, jotka mahdollistavat pitkäjänteisen yhteistyön tutkimusorganisaatioiden ja yritysten välillä. Tämä edellyttää sekä infrastruktuurien yhteiskäyttöä että toimintamalleja, jotka tukevat tiedon asteittaista jalostumista innovaatioiksi.

SmartMotion ei ratkaise kaikkia havaintomotoriikan soveltamiseen liittyviä haasteita, mutta se vahvistaa edellytyksiä sille, että tutkimustieto voidaan integroida osaksi elinkeinoelämän kehittämistä. Ekosysteemin näkökulmasta tämä merkitsee siirtymää yksittäisistä kokeiluista kohti systemaattista innovaatioympäristöä, jossa oppiminen, yhteistyö ja teknologinen kehitys muodostavat toisiaan vahvistavan kokonaisuuden.

Rahoitusrajat pysyvät, osaaminen ei – ammattikorkeakoulun tehtävä hanketyön arjessa: case SmartMotion

Eero Savolainen

Ammattikorkeakoululain (932/2014) 4 §:n ensimmäisen momentin mukaan ammattikorkeakoulun tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin perustuvaa korkeakouluopetusta ja tukea opiskelijan ammatillista kasvua. Toisen momentin mukaan sen tehtävänä on lisäksi harjoittaa ”ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa” soveltavaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI). Saman momentin mukaan ammattikorkeakoulun tulee tehtäviään hoitaessaan tarjota mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen.

Opetuksen ja hanketoiminnan kustannukset sekä työaika kohdennetaan kummankin omien rahoitusperusteiden ja hankesuunnitelman mukaisesti. Hallinnollinen erillisyys ei kuitenkaan estä hankkeessa syntyvän asiantuntijaosaamisen hyödyntämistä myöhemmissä opetustehtävissä. Osaaminen kulkee ihmisten mukana. Samat asiantuntijat, jotka tekevät hankkeessa tutkimus- ja kehitystyötä, voivat pitää seuraavalla viikolla luentoa opiskelijoille ja istua sitä seuraavalla viikolla yhteistyöyrityksen kanssa saman pöydän ääressä.

Seuraavassa hanketyötä osaamisen kehittämisen väylänä tarkastellaan neljän sidosryhmän kautta: opiskelijoiden, alueen yritysten, ammattikorkeakoulun oman henkilöstön sekä alueen verkostojen. Tapausesimerkkinä on SmartMotion – Innovaatioita havaintomotoriikan ja älyteknologian rajapinnassa, Lapin ammattikorkeakoulun koordinoima ja Euroopan aluekehitysrahaston osarahoittama kaksivuotinen (2026–2027) hanke, jonka osatoteuttajina ovat Huippu-urheilun instituutti KIHU ja Santasport Lapin urheiluopisto. Hankkeen tavoitteena on siirtää havaintomotoriikkaan liittyvää tietoa yrityksiin ja luoda siitä taloudellista arvoa. Sovellusalueina ovat urheilu ja valmennus, kuntoutus sekä arjen turvallisuuskriittiset tilanteet, kuten liikenne. (Lapin ammattikorkeakoulu, 2026; SmartMotion, 2026; Suomalaisen urheilun TKI-verkosto, päiväämätön.)

Havaintomotoriikka tarkoittaa aistimiseen, havainnointiin, ennakointiin, päätöksentekoon ja toimintaan liittyvien prosessien muodostamaa kokonaisuutta. Sen merkitys asiantuntijuuden erottelijana tunnetaan tutkimuksessa hyvin etenkin urheilun yhteydessä (Mann ym., 2007). Aihe on samanaikaisesti tutkimuksellisesti kiinnostava ja käytännössä sovellettava, mikä tekee siitä hyvän osaamisen kehittämisen alustan neljälle edellä mainitulle sidosryhmälle.

Opiskelijan osaaminen: opettaja on osaamisen välittäjä

Ensimmäinen momentti velvoittaa tukemaan opiskelijan ammatillista kasvua ja kytkee opetuksen työelämän kehittämisen vaatimuksiin. Kehittämistoiminta on tässä osaamisen lähde, mutta ei opetusresurssina. Se ei silti tarkoita, ettei kehittämistoiminta kehittäisi opiskelijan osaamista: se tekee sen välillisesti opettajan kautta.

SmartMotionissa työskentelee asiantuntijoita, jotka toimivat myös opetustehtävissä. Hanke on antanut heille tilaisuuden syventää havaintomotoriikan erityisosaamistaan: perehtyä tekoälyn hyödyntämiseen liikkeen analysoinnissa, seurata mittausteknologian kehitystä, tutustua virtuaalitodellisuuden käyttöön kuntoutuksessa ja työstää tutkimusasetelmaa aidon sovelluskysymyksen ympärillä. Kun sama henkilö palaa opetustehtäviinsä, esimerkiksi pelikäsitystä ja havaintomotoriikkaa käsittelevälle opintojaksolle, hän opettaa ajantasaisemmalla ymmärryksellä kuin ennen hanketta.

Juuri tässä on lain muotoilun ”ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa” ydin. Palvelusuhde ei synny vain siitä, että hanke tuottaa opetukseen materiaalia tai suorituksia, vaan ennen kaikkea siitä, että opettaja on itse ollut mukana TKI-toiminnassa. Osaaminen ja ammatillinen kasvu syntyvät teorian ja käytännön yhdistämisestä aitoihin työelämän ilmiöihin (Fred ym., 2021), ja ajankohtainen tutkimus- ja kehittämistieto siirtyy opetukseen (Kilpeläinen & Tallbacka, 2025). Käytännössä tuo siirtymä tapahtuu ihmisen mukana. Opiskelija ei näe opetuksessaan hanketta vaan opettajan, joka tuntee alansa aiempaa paremmin ja osaa kuvata, mitä alalla ei vielä tiedetä ja miten sitä voidaan selvittää.

Yritysten osaaminen: tarpeesta tutkimusasetelmaksi

Toinen momentti koskee työelämää edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimusta. Osaamisen näkökulmasta tämä tarkoittaa, ettei hanke tuota yritykselle vain raporttia vaan siirtää sille menetelmiä, mittareita ja käsitteitä, joita se voi käyttää itsenäisesti hankkeen päätyttyä. Arenen (2019) raportissa työelämässä tarvittavan osaamisen kehittäminen tunnistetaan yhä useammin osaksi ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaa.

SmartMotionissa tämä on näkynyt esimerkiksi työpajassa, jonka ammattikorkeakoulun hankehenkilöstö ja yhteistyöyrityksen ammattilaiset toteuttivat yhdessä Lapin ammattikorkeakoulun kehittämisympäristössä Sports Labissa. Hankkeen mahdollisuuksia havainnollistettiin lyhyillä demonstraatioilla ja samalla kartoitettiin yrityksen käytännön tarpeita. Yrityksen asiantuntijat saivat konkreettisen käsityksen siitä, mitä liikeanalyysillä ja havaintomotoriikan mittaamisella voidaan ja mitä niillä ei voida tehdä. Ammattikorkeakoulu puolestaan sai tietoa yrityksen arjen todellisista kehittämistarpeista. Esiin nousseita tarpeita on hyödynnetty tutkimusteeman rajaamisessa ja tutkimussuunnitelman luonnostelussa.

Demoja, mittalaitteita ja mittausdataa voidaan tarkastella Akkermanin ja Bakkerin (2011) kuvaamina rajaobjekteina. Niiden ympärillä tapahtuva toiminta on rajanylitystä: oppimista syntyy siellä, missä eri käytäntöyhteisöt joutuvat selittämään toimintansa toisilleen. Kysymys ”Mitä tämä mittauskäyrä tarkoittaa asiakkaamme kannalta?” haastaa tutkijan sanoittamaan menetelmänsä uudelleen ja voi samalla syventää hänen omaa ymmärrystään menetelmästä.

Henkilöstön osaaminen: hanketyö asiantuntijan täydennyskoulutuksena

Henkilöstö ei näy lain 4 §:ssä omana sidosryhmänään, mutta se on toisen momentin edellytys: opetusta palvelevaa tutkimustoimintaa ei synny, elleivät opettajat ja asiantuntijat itse ole tutkimuksen ja kehittämisen äärellä. Edellä kuvattu perehtyminen näyttää hankeraportissa työsuoritteelta: benchmarkkaus tehty, menetelmät kartoitettu, tutkimussuunnitelman luonnos laadittu. Osaamisen näkökulmasta kyse on ikään kuin täydennyskoulutuksesta, jonka sisällön määrittelee ajankohtainen kehittämistarve eikä koulutuskalenteri.

Hanketyö kehittää samanaikaisesti substanssiosaamista (havaintomotoriikka, liikeanalyysi, älyteknologia), menetelmäosaamista (tutkimusasetelma ja mittaaminen), verkosto-osaamista ja viestintäosaamista eli kykyä sanoittaa sama asia tutkijalle, yritykselle ja opiskelijalle. Harvassa täydennyskoulutuksessa nämä kehittyvät yhtä aikaa ja saman aiheen ympärillä.

Tämä osaaminen ei ole hankkeen omaisuutta. Se on henkilöiden osaamista ja seuraa heitä seuraavaan hankkeeseen, opetustehtävään ja yritysyhteistyöhön. Hanketyötä voidaan siksi pitää yhtenä ammattikorkeakoulun laajimmista jatkuvan oppimisen väylistä, vaikka sitä ei yleensä sellaiseksi nimetä eikä sellaisena mitata. Riihimaa ym. (2021) ovat esittäneet, että TKI-toiminta voisi palvella nykyistä vahvemmin myös yritysten henkilöstön jatkuvaa oppimista, jos TKI- ja opetusprosessit kytketään toisiinsa entistä tehokkaammin.

Alueen osaaminen: hanke avaa pääsyn toisten verkostoihin

Ammattikorkeakoulujen aluekehitystehtävä on osaamistehtävä myös organisaatioiden välillä. Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Lapin ammattikorkeakoulun sopimuksessa kaudelle 2025–2028 korkeakoulu profiloituu arktiseksi, TKI-intensiiviseksi toimijaksi, joka rakentaa uusia ratkaisuja tuottavaa TKI-toimintaa ekosysteemeissä (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2024). Hankkeen kiinnostava osaamisvaikutus ei tällöin ole vain se, mitä hanke itse tuottaa, vaan myös se, mihin se antaa pääsyn.

SmartMotionissa osatoteuttajien verkostot tulevat välillisesti Lapin ammattikorkeakoulun käyttöön. KIHU on koordinoinut yhdessä Jyväskylän yliopiston kanssa kansallista Suomalaisen urheilun TKI-verkostoa ja tekee yhteistyötä muun muassa Olympiakomitean ja lajiliittojen kanssa (KIHU, päiväämätön-a, päiväämätön-b). Toteuttamalla hanketta yhdessä KIHUn ja Santasportin kanssa Lapin ammattikorkeakoulu saa kosketuspinnan näihin verkostoihin. SmartMotion on kirjattu Suomalaisen urheilun TKI-verkoston hankekantaan (Suomalaisen urheilun TKI-verkosto, päiväämätön), mikä lisää hankkeen löydettävyyttä ja voi vahvistaa Lapin ammattikorkeakoulun tunnistettavuutta havaintomotoriikan toimijana. Kun hanketta esitellään kansallisissa ja kansainvälisissä tapahtumissa, esiintyminen toimii jäänmurtajana: se tekee pohjoisesta toimijasta tunnistettavan ja antaa myöhemmälle yhteydenotolle luontevan syyn.

Verkostoitumista tapahtuu myös toteuttajien ja yritysten välillä. Kun yritys osallistuu työpajaan tai vierailee kehittämisympäristössä, se kohtaa samalla muita tutkimus- ja kehittämistoimijoita. Ammattikorkeakoulu toimii tässä puolueettomana alustana: sillä ei ole kilpailuasetelmaa yritysten kanssa, mikä tekee siitä luontevan kokoojan. Myös hanke voi fasilitoida verkostoitumista. Pelisilmä 3 -seminaarin tavoitteena on koota saman aihepiirin tutkijoita, valmentajia, opettajia ja yrityksiä tunnistamaan yhteisiä intressejä.

Verkostotyö ei siis ole hankkeen sivutuote vaan sen osaamisrakenne. Niemisalo ja Pohja (2024) ovat kuvanneet Project Lab -ajattelua, jossa keskeistä on kaksisuuntainen liikenne: hanketoiminta syntyy siellä, missä toteutus ja elinkeinotoiminta ovat, mutta ideoita ja rahoitusta tuodaan myös kansainväliseltä tasolta omalle alueelle. Arctic Sport -verkoston kehittämistarpeet on jäsennetty infrastruktuurin, osaamisen kehittämisen ja koulutuksen sekä TKI- ja liiketoiminnan teemoihin (Pohja, 2024). SmartMotionin kaltainen hanke operoi näistä kaikilla kolmella teemalla.

Kolme johtopäätöstä osaamisen liikkumisesta

Ensinnäkin osaamisen kehittyminen on hankkeissa useimmiten sivutuote, ei suora tavoite. Hankesuunnitelmat kirjoitetaan tuotoksina: raportteina, pilotteina tai malleina. Osaaminen syntyy silti niiden tekemisen ohessa, ja se kannattaa tehdä näkyväksi, koska muuten se jää sanoittamatta ja hyödyntämättä.

Toiseksi osaaminen siirtyy parhaiten yhteisen tekemisen kautta. Työpaja, jossa katsotaan yhdessä samaa ilmiötä eri näkökulmista, kehittää osaamista todennäköisesti enemmän kuin loppuraportin lukeminen.

Kolmanneksi osaaminen liikkuu ihmisissä, ei raporteissa. Rahoitusrajat eivät estä osaamisen kulkua silloin, kun sama henkilö toimii molemmissa rooleissa. Siksi kysymys siitä, ketkä hankkeeseen resursoidaan, on samalla kysymys siitä, minne hankkeen osaaminen jää elämään hankkeen päätyttyä. Se kannattaa ratkaista jo hankehakemusta laadittaessa.

Lopuksi

Ammattikorkeakoululain 4 § kytkee toisiinsa koulutuksen, TKI-toiminnan, työelämän kehittämisen, aluekehityksen ja jatkuvan oppimisen. Osaamisen näkökulmasta ne eivät ole toisistaan erillisiä vaan yksi kiertokulku: TKI-toiminta kartuttaa henkilöstön osaamista ja tuottaa samalla arvoa yhteistyöyrityksille, henkilöstö vie osaamistaan opetukseen, opiskelijat vievät sen työelämään ja työelämä palauttaa sieltä uusia kehittämistarpeita (Kuva 5).

Kuva 1. Osaamisen kiertokulku.

SmartMotion-hankkeen ensimmäisen puolivuotiskauden kokemukset havainnollistavat, miten kiertokulku voi rakentua käytännössä. Havaintomotoriikan asiantuntemus on karttunut hanketyössä, näkynyt yritysyhteistyössä, kulkenut sidosryhmäverkostoon ja päätynyt tähän julkaisuun. Se kulkee hankkeessa työskentelevien asiantuntijoiden mukana myös heidän opetustehtäviinsä. Rahoitusrajat pysyvät paikallaan, osaaminen ei.

Akkerman, S. F. & Bakker, A. (2011). Boundary crossing and boundary objects. Review of Educational Research, 81(2), 132–169. https://doi.org/10.3102/0034654311404435

Ammattikorkeakoululaki 932/2014. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932

Arene. (2019). Innovaatioita ja osaamista työelämään. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta ammattikorkeakouluissa. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry. https://arene.fi/julkaisut/innovaatioita-ja-osaamista-tki-raportti/

Fred, M., Helariutta, A. & Kangastie, H. (2021, 20. huhtikuuta). Avoimeen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan integroitu oppiminen. Lapin ammattikorkeakoulu. https://lapinamk.fi/blogiartikkeli/avoimeen-tutkimus-kehittamis-ja-innovaatiotoimintaan-integroitu-oppiminen/

KIHU. (päiväämätön-a). Suomalaisen urheilun TKI-verkosto. Viitattu 28.8.2026. https://kihu.fi/mita-teemme/urheilun-tutkimus-kehitys-ja-innovaatiot/tki-projektit/suomalaisen-urheilun-tki-verkosto/

KIHU. (päiväämätön-b). Verkostomme. Viitattu 28.8.2026. https://kihu.fi/keita-olemme/verkostomme/

Kilpeläinen, A. & Tallbacka, M.-B. (2025, 5. toukokuuta). TKIO-toiminnan merkitys ammattikorkeakoulun opetuksessa ja työelämävalmiuksissa. LAB Pro. https://www.labopen.fi/lab-pro/tkio-toiminnan-merkitys-ammattikorkeakoulun-opetuksessa-ja-tyoelamavalmiuksissa/

Lapin ammattikorkeakoulu. (2026). SmartMotion – Innovaatioita havaintomotoriikan ja älyteknologian rajapinnassa. https://lapinamk.fi/hanke/smartmotion-innovaatioita-havaintomotoriikan-ja-alyteknologian-rajapinnassa/

Mann, D. T. Y., Williams, A. M., Ward, P. & Janelle, C. M. (2007). Perceptual-cognitive expertise in sport: A meta-analysis. Journal of Sport and Exercise Psychology, 29(4), 457–478. https://doi.org/10.1123/jsep.29.4.457

Niemisalo, N. & Pohja, P. (2024). Project Lab -ajattelun jalkauttaminen: tapausesimerkkinä OpTe-hankekokonaisuus. Teoksessa P. Pohja (toim.), Arctic Sport -verkoston alueellinen ja paikallinen kehittäminen (s. 32–35). Pohjoisen tekijät – Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 9/2024. https://pohjoisentekijat.fi/2024/10/07/arctic-sport-verkoston-alueellinen-ja-paikallinen-kehittaminen/

Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2024). Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Lapin ammattikorkeakoulun välinen sopimus kaudelle 2025–2028. https://okm.fi/documents/1410845/3992611/Lapin+ammattikorkeakoulu+sopimus+2025-2028.pdf

Pohja, P. (2024). Arctic Sport -verkoston toiminnan kehittäminen ja vakiinnuttaminen 2024. Teoksessa P. Pohja (toim.), Arctic Sport -verkoston alueellinen ja paikallinen kehittäminen (s. 8–11). Pohjoisen tekijät – Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 9/2024.

Riihimaa, J., Päällysaho, S. & Pöytälaakso, A. (2021). Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminta väylänä jatkuvaan oppimiseen. eSignals Research, 2(1). https://esignals.fi/research/2021/06/24/ammattikorkeakoulujen-tki-toiminta-vaylana-jatkuvaan-oppimiseen/

SmartMotion. (2026). SmartMotion. https://smartmotion.fi/

Suomalaisen urheilun TKI-verkosto. (päiväämätön). SmartMotion – Innovaatioita havaintomotoriikan ja älyteknologian rajapinnassa. Viitattu 28.8.2026. https://www.tkiverkosto.fi/projektit-ja-hankkeet/smartmotion-innovaatioita-havaintomotoriikan-ja-alyteknologian-rajapinnassa/

Tekoälypohjaiset liikeanalyysit parantavat liikunta-alan toimijoiden tehokkuutta

Teemu Niemelä & Karoliina Lehtinen

Tekoälyn (AI) hyödyntäminen on viime vuosina muuttanut merkittävästi liikunta-alan toimintaympäristöjä erityisesti urheiluvalmennuksessa. Tulevina vuosina tekoälypohjaiset liikeanalyysit tulevat todennäköisesti yleistymään selvästi myös kuntoutuksessa ja liikunnanohjauksessa. Perinteisesti tarkat liikeanalyysit ovat vaatineet kalliiden laitteiden käyttöä laboratorioissa, kehoon kiinnitettäviä markkereita / sensoreita sekä asiantuntijoita analysoimaan dataa, kun taas tekoälyä hyödyntävät sovellukset mahdollistavat liikkeen analysoinnin suoraan kenttäolosuhteissa videokuvausta käyttäen (Camomilla ym. 2018). Tämä teknologian kehittyminen avaa uusia mahdollisuuksia erityisesti liikunta-alan pienyrityksille, jotka etsivät kustannustehokkaita ja käytännönläheisiä työkaluja asiakastyönsä tueksi (Cunha ym. 2025).

Markkerittomat tekoälypohjaiset sovellukset tunnistavat videokuvasta liikkumisen kannalta tärkeät avainpisteet ja rekonstruoivat liikeradat ilman fyysisiä sensoreita. Näiden sovellusten tärkeimpiä etuja ovat kustannustehokkuus, skaalautuvuus ja käytettävyys (Balci ym. 2026). Kustannustehokkuus näkyy erityisesti siinä, että useimmat sovellukset toimivat tavallisilla älypuhelimilla tai tableteilla, joka minimoi laiteinvestoinnit. Skaalautuvuuden ansiosta valmentajat voivat tuoda liikeanalyysit osaksi normaalia harjoittelua ilman monimutkaisia valmisteluja. Käytettävyys taas auttaa nopeassa palautteen annossa, koska sovellukset jalostavat raakadatan visuaalisiksi ja numeraalisiksi analyyseiksi. Tutkimustulokset osoittavat, että lääketieteellistä tarkkuutta vaativiin diagnooseihin tekoälypohjaiset markkerittomat sovellukset eivät vielä välttämättä yllä – erityisesti transversaali- ja frontaalitason dynaamisissa liikkeissä (Balci ym. 2026). Liikunta-alan toimijat kuitenkin harvoin tarvitsevat aivan niin tarkkoja diagnooseja.

Tekoälypohjaisten liikeanalyysien integroiminen osaksi liikunta-alan pienyritysten palveluprosessia tarjoaa useita konkreettisia hyötyjä. Yritykset pystyvät esimerkiksi tuotteistamaan uudenlaisia asiantuntijapalveluita ja sitä kautta erottumaan kilpailijoista. Myös asiakaskokemus paranee, kun asiakkaat näkevät palautteen visuaalisessa ja numeraalisessa muodossa, jolloin he ymmärtävät omaa liikkumistaan paremmin (Suo ym. 2024). Tekoälypohjaisten liikeanalyysien käyttöönotto parantaa mahdollisuuksia jatkuvaan ja systemaattiseen kehityksen seurantaan, joka parantaa urheilijoiden ja kuntoutusasiakkaiden toimintakyvyn objektiivista arviointia (Porciuncula ym. 2018). Ulrich ym. (2023) korostavat myös sitä, kuinka kustannustehokasta uudenlaisten liikeanalyysien tekeminen on. Tutkijat ovat pystyneet arvioimaan tuki- ja liikuntaelimistön dynamiikkaa jopa 25 kertaa nopeammin kuin perinteisissä laboratoriomittauksissa.

Karoliina Lehtinen suoritti opinnäytetyössään tiedonhakua tällä hetkellä käytössä olevista markkerittomista videopohjaisista liikeanalyysisovelluksista. Tiedonhaun jälkeen löydetyt sovellukset pisteytettiin viiden kriteerin mukaan: 1) käyttöönoton periaate: laitteiston pystyttämisen ja kalibroinnin vaativuutta, 2) analyysiulostulo: tuotetun biomekaanisen datan syvyys ja monipuolisuus, 3) kustannustaso: hankinta- ja lisenssikustannusten suuruus, 4) ydinvahvuus: järjestelmän teknologinen kilpailuetu ja vakiintunut toimivuus ja 5) kontekstisopivuus: laitteiston integroituvuus liikunta- ja valmennusalan yritysten arkeen (Lehtinen 2026). Pisteytyksen jälkeen tarkempaan vertailuun Lehtinen valitsi seitsemän (7) eri sovellusta, jotka olivat OpenCap, AiKYNETIX, Kinotek, Skinetics, QOLMT, Qolytics ja MotionMetrix. Nämä kaikki täyttivät kolme keskeistä kriteeriä, jotka olivat 1) riittävä järjestelmäkohtainen tai soveltava tutkimusnäyttö tai riittävä dokumentaatio kenttätestauksesta, 2) realistinen ja sujuva käyttöönotto liikunta-alan pienyrityksen toimitiloissa tai kenttäolosuhteissa ja 3) kyky tuottaa suoraan asiakkaalle visualisoitua ja ammatillisti hyödynnettävää liikeanalyysipalautetta (Lehtinen 2026).

Syvempään tarkasteluun valituista seitsemästä järjestelmästä pienyritysten kannalta käytännöllisimmiksi vaihtoehdoiksi nousivat kevyet yksikamerapohjaiset järjestelmät, kuten AiKYNETIX (aikynetix.com), Kinotek (kinotek.com) ja Skinetics (skinetics.fi). Nämä järjestelmät mahdollistavat nopean käyttöönoton ja sujuvan integroinnin liikunta-alan ammattilaisen työhön (Lehtinen 2026). Näiden osalta julkaistua tutkimusnäyttöä on kuitenkin vielä verrattain vähän, koska järjestelmät ovat sen verran uusia. Vahvuutena yksikamerajärjestelmissä on erityisesti se, että laiteinvestointeja ei tarvitse, vaan sovellusten käyttöön riittää matkapuhelin.

Analyysiulostulon kannalta katsoen järjestelmistä nousee esille OpenCap (opencap.ai) ja MotionMetrix (motionmetrix.se). Näiden käyttöönotto on kuitenkin hitaampaa ja tulosten analysointi haastavampaa. OpenCap-sovellus vaatii esim. kaksi kamerakulmaa ja erillisen kalibrointikuution käyttöä. Lisäksi Lima ym. (2024) korostaa, että OpenCap-sovelluksen tarkkuus vaihtelee suoritetun tehtävän ja nivelen mukaan. MotionMetrix taas perustuu yhden tai useamman 3D-syvyyskameran käyttöön juoksumattoympäristössä. Tutkimusnäyttö osoittaa, että markkerittomat syvyyskamerajärjestelmät tuottavat hyvän tai erinomaisen validiteetin ja reliabiliteetin sagittaalitasolla tehtävissä vakioiduissa juoksutesteissä (Scataglini ym. 2024).

Kamerajärjestelmien lisäksi liikeanalyysejä voidaan toteuttaa jossakin määrin myös puettaviin IMU-sensoreihin pohjautuvilla ratkaisuilla, kuten QOLMT (qolmt.com) ja Qolytics (qolytics.com). Nämä järjestelmät voivat olla käyttökelpoisia erityisesti silloin, jos kamerajärjestelmien käyttö on vaikeaa esim. näkölinjarajoitteiden takia (Camomilla ym. 2018). Myös kehityksen jatkuvan seurannan kannalta nämä järjestelmät voivat tuoda asiakkaiden sitouttamiseen hyödyntäen esim. etävalmennusmalleja. Puettavien järjestelmien luotettavuudelle asettaa kuitenkin haasteita mm. ihon ja vaatteiden liikkeet, joten näitä järjestelmiä tulee käyttää enemmänkin esitestaus- ja tukivälineinä (Porciuncula ym. 2018).

Vaikka markkerittomat kamerapohjaiset järjestelmät tarjoavat paljon etuja perinteisiin liikeanalyysijärjestelmiin verrattuna, niin haasteitakin niiden hyödyntämisessä on. Aidoissa urheilu- ja kilpailuympäristöissä ulkoiset häiriötekijät ja ympäristön vakioimattomuus haastavat datan laatua (Boey ym. 2026). Eri biomekaanisten muuttujien mittaustarkkuuksien välillä on myös eroja, jolloin monimutkaisten ja nopeiden liikesuoritusten analysointi voi vielä olla epätarkkaa. Kaupallisten sovellusten kehityssyklit ovat kuitenkin niin nopeita, että standardoitujen validointien puuttuminen vaikeuttaa järjestelmien luotettavuuden arviointia (Wade ym. 2022). On myös muistettava, että koska videopohjaiset sovellukset tallentavat tunnistettavaa kuvamateriaalia sekä terveystietoa asiakkaista pilvipalveluihin, niin asiakkaiden digitaalisen tietosuojan (GDPR) vaatimusten noudattaminen on tärkeä osa yritysten riskienhallintaa (Wade ym. 2022).

Sopivaa liikeanalyysijärjestelmää valittaessa painopistettä tulisi siirtää puhtaasta mittaustarkkuuden vertailusta enemmän yritysten palveluiden kannattavuuden laskentaan tuoteportfolion laajuuden lisäämisen ja työnkuvien ajankäytön tehostamisen kautta. Tämä edellyttää jo hankintahetkellä palveluprosessien huolellista suunnittelua sekä datanhallinnan ja tietosuojan aukotonta varmistamista (Wade ym. 2022).

Balci, I. C., Sayin, I., Salturk, S., Gursoy, R., Ozsoy, U., Dogru, H. C., Akca, G., Eraslan, A., Sahin, O., Demircali, A. A. & Uvet, H. (2026). Reliability assessment of markerless technologies in biomechanical motion analysis: a performance comparison. Frontiers in Sports and Active Living (Volume 7-2025).

Boey, D., Girard, O., Lee, M., Elliott, B. & Reid, M. (2026). Unlocking the potential of video-based markerless motion analysis to study world-class sporting performance. Journal of Sports Sciences, 44(10), 1261–1274.

Camomilla, V., Bergamini, E., Fantozzi, S. & Vannozzi, G. (2018). Trends Supporting the In-Field Use of Wearable Inertial Sensors for Sport Performance Evaluation: A Systematic Review. Sensors.

Cunha, B., Maçães, J. & Amorim, I. (2025). Smartphone-Based Markerless Motion Capture for Accessible Rehabilitation: A Computer Vision Study. Sensors.

Lehtinen, K. (2026). Älykäs liike: tekoälypohjaiset liikeanalyysijärjestelmät urheilussa – käytettävyys, mittaustarkkuus ja kehityssuunnat. Theseus. Https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026060220855.

Lopes Lima, Y., Collings, T. J., Hall, M., Bourne, M. & Diamond, L. (2024). Validity and reliability of trunk and lower-limb kinematics during squatting, hopping, jumping and side-stepping using OpenCap markerless motion capture application. Journal of Sports Sciences, 42(19), 1847–1858.

Porciuncula, F., Roto, A., Kumar, D., Davis, I., Roy, S., Walsh, C., & Awad, L. (2018). Wearable movement sensors for rehabilitation: A focused review of technological and clinical advances. PM&R, 10(9), S220–S232.

Scataglini, S., Abts, E., Van Bocxlaer, C., Bussche, M., Meletani, S. & Truijen, S. (2024). Accuracy, validity and reliability of markerless motion capture systems: systematic review. Sensors, 24(11), 3686.

Suo, X., Tang, W. & Li, Z. (2024). Motion capture technology in sports scenarios: a survey. Sensors, 24(9), 2947.

Uhlrich, S. D., Falisse, A., Kidziński, Ł., Muccini, J., Ko, M., Chaudhari, A. S., Hicks, J. L. & Delp, S. L. 2023. OpenCap: Human movement dynamics from smartphone videos. PLoS Computational Biology, 19(10).

Wade, L., Needham, L., McGuigan, P. & Bilzon, J. (2022). Applications and limitations of current markerless motion capture methods for clinical gait biomechanics. PeerJ, (2/2022).

Havaintomotoriikan kehittäminen Sports Lab -ympäristössä

Maaria Mäkitervo

Lapin AMKin Sports Lab on monipuolinen liikunnan, urheilun, hyvinvoinnin, kuntoutuksen ja testauksen ympäristö, joka toimii osana Ounasvaaran urheilu- ja osaamiskeskittymää sekä Olympic Training Center -toimintaympäristöä. Sen laitteet ja ohjelmistot mahdollistavat mittaukset, harjoittelun sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan niin oppilaitoksessa kuin sen ulkopuolella. Sports Lab tarjoaa ympäristön, jossa eri toimijat voivat kehittää suorituskykyä, kuntoutusta ja hyvinvointia tukevia ratkaisuja. (Lapin AMK, 2026.) Yrityksille Sports Lab toimii kehittämisympäristönä, jossa sen välineitä, asiantuntemusta ja fasiliteetteja voidaan hyödyntää tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä sekä käytännön kokeiluissa.

Havaintomotoriikan näkökulmasta Sports Labissa voidaan tarkastella, miten havainnot, päätöksenteko ja liike kytkeytyvät toisiinsa. Urheilussa tämä voi näkyä esimerkiksi tilanteiden ennakointina, niihin reagoimisena ja liikkeen säätelynä muuttuvassa ympäristössä (Huesmann & Loffing, 2024). Kliinisessä arvioinnissa kävelyn tarkastelu voi puolestaan tuottaa tietoa liikkumisesta sekä tukea kuntoutuksen suunnittelua ja vaikutusten seurantaa (Hulleck ym., 2022).

Kuva 1. Lapin ammattikorkeakoulun Sport Lab -liikelaboratoriossa.

Havaintomotoristen taitojen arvioinnissa ja harjoittelussa keskeistä on, että havainto ja toiminta säilyvät tarkoituksenmukaisessa yhteydessä toisiinsa. Tällöin voidaan säilyttää yhteys käytännön tilanteisiin. (Pinder ym., 2011.) Sports Labin mahdollisuuksia voidaan tarkastella esimerkiksi näiden neljän toisiaan täydentävän kokonaisuuden kautta: 1) liikkeen analysointi, 2) tasapainon ja kehonhallinnan arviointi, 3) reaktiokyvyn ja siihen liittyvien taitojen harjoittaminen sekä 4) pelilliset ja virtuaaliset harjoitusympäristöt.

Yksi Sports Labin keskeisistä mahdollisuuksista liittyy liikkumisen kokonaisvaltaiseen analysointiin sekä harjoitteluun. Motek GRAIL -kokonaisuudessa yhdistyvät liikeanalyysi, reaaliaikainen palaute sekä virtuaaliset ja pelilliset harjoitteluympäristöt. Sen avulla voidaan tarkastella esimerkiksi kävelyn biomekaniikkaa, tasapainoa, kävelyn mukautumista ja voimantuottoa. (Lapin AMK, 2026.) Havaintomotoriikan näkökulmasta kiinnostavaa on, että sen avulla voidaan rakentaa tilanteita, joissa liikkuja toimii suhteessa ympäristön, palautteen ja tehtävän muutoksiin. Virtuaalisissa harjoitusympäristöissä ympäristön tarjoamalla informaatiolla on keskeinen merkitys toiminnan ohjautumisessa (Lindsay ym., 2023).

Toinen keskeinen kokonaisuus on tasapainon ja kehonhallinnan arviointi. Tasapainon ylläpitäminen edellyttää kehosta ja ympäristöstä saatavan tiedon hyödyntämistä liikkeen säätelyssä. Sports Labissa tasapainoa voidaan tarkastella esimerkiksi Smart EquiTest- ja Desmotec-ratkaisujen avulla sekä testauksen että harjoittelun näkökulmasta (Lapin AMK, 2026). Havaintomotoriikan näkökulmasta toimintaa voidaan tarkastella yksilön, tehtävän ja ympäristön välisenä vuorovaikutuksena ja huomioida myös harjoittelun suunnittelussa (Lindsay ym., 2023).

Seuraava havaintomotoriikan näkökulmasta kiinnostava kokonaisuus liittyy reaktiokykyyn, ketteryyteen ja ennakointiin. Kyse ei ole vain liikkeen nopeudesta, vaan siitä, miten ärsyke havaitaan, miten siihen valitaan tarkoituksenmukainen vaste ja miten liike toteutetaan (Zemková, 2022). Sports Labin reaktiovalo-, silmänliike- ja visuaalisen harjoittelun ratkaisut mahdollistavat tehtäviä, joissa voidaan tarkastella esimerkiksi ärsykkeisiin reagointia, katseen kohdistumista ja kiinnittymistä, ajoitusta, keskittymistä ja nopeutta (Lapin AMK, 2026). Tällaiset tehtävät tuovat näkyväksi havainnon, päätöksenteon ja toiminnan yhteyden muuttuvissa tilanteissa.

Pelillisiä, virtuaalisia ja kognitiivisia tehtäviä hyödyntäviä harjoitusasetelmia voidaan käyttää tilanteissa, joissa liikkujan on havainnoitava ympäristöä, tehtävä ratkaisuja ja mukautettava toimintaansa. Liikkumiseen voidaan yhdistää esimerkiksi tarkkaavaisuutta tai päätöksentekoa kuormittavia tehtäviä, jolloin tarkasteluun tulee motorisen suorituksen lisäksi tiedonkäsittelyn osuus. Tällaisissa toteutuksissa olennaista on arvioida, kuinka hyvin harjoite vastaa tavoiteltua toimintaympäristöä ja säilyttää havainto-toiminta-yhteyden. (Pinder ym., 2011; Lindsay ym., 2023.) Virtuaaliset harjoitusympäristöt voivat tarjota mahdollisuuksia myös havainto- ja päätöksentekotaitojen harjoitteluun sekä toiminnan mukauttamiseen muuttuvissa tilanteissa. Virtuaalisen harjoittelun yhteydessä on raportoitu myös oppimismotivaation paranemista (Lindsay ym., 2023). Pelillisyys voi avata mahdollisuuksia uusien valmennuksen, kuntoutuksen ja hyvinvointiteknologian sovellusten kehittämiseen. Sports Lab voi toimia tässä yrityksiä, tutkijoita, opiskelijoita ja liikunta-alan asiantuntijoita yhdistävänä kehittämis- ja kokeiluympäristönä, jossa uusia ratkaisuja voidaan testata, arvioida ja kehittää.

Sports Labin kaltaisessa ympäristössä mittaaminen, harjoittelu ja kehittäminen voivat muodostaa kokonaisuuden, jossa havaintomotorisia taitoja tarkastellaan suhteessa tehtävään, ympäristöön ja palautteeseen. Tällöin huomio kohdistuu liikkeen lisäksi siihen, miten tehtävän rakenne, ympäristön tarjoama informaatio ja palaute ohjaavat toimintaa ja miten harjoiteltu tai mitattu taito suhteutuu käytännön tilanteisiin. Yrityksille Sports Lab tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää laboratorion välineitä, fasiliteetteja ja asiantuntemusta erilaisissa mittaus- sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotarpeissa (Lapin AMK, 2026). Samalla erilaisia ratkaisuja voidaan tarkastella suhteessa niiden todellisiin käyttötilanteisiin ja käyttäjien tarpeisiin.

Kuva 2. Lapin urheiluopisto Santasport Testing & Training.

Lapin AMK. (3.3.2026). Lapin AMK Sports Lab.  Haettu 22.6.2026 osoitteesta https://lapinamk.fi/palvelut/kehittamisymparistot/lapin-amk-sports-lab/

Huesmann, K. & Loffing, F. (2024). Perception-action coupling in anticipation research: a classification and its application to racket sports. Frontiers in Psychology, 15, 1396873. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2024.1396873

Hulleck, A. A., Menoth Mohan, D., Abdallah, N., El Rich, M. & Khalaf, K. (2022). Present and future of gait assessment in clinical practice: Towards the application of novel trends and technologies. Frontiers in Medical Technology, 4, 901331. https://doi.org/10.3389/fmedt.2022.901331

Lindsay, R., Spittle, S. & Spittle, M. (2023). Skill adaption in sport and movement: Practice design considerations for 360° VR. Frontiers in Psychology, 14, 1124530. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2023.1124530

Pinder, R. A., Davids, K., Renshaw, I. & Araújo, D. (2011). Representative Learning Design and Functionality of Research and Practice in Sport. Journal of Sport & Exercise Psychology, 33(1), 146-155. https://doi.org/10.1123/jsep.33.1.146

Zemková, E. (2022). Cognition and Motion: Sensory Processing and Motor Skill Performance in Athletic Training and Rehabilitation. Applied Sciences, 12(20), 10345. https://doi.org/10.3390/app122010345

Havaintomotorinen harjoittelu ACL-leikkauksen jälkeisessä kuntoutuksessa: kohti turvallisempaa paluuta urheiluun

Teemu Niemelä, Tanja Poutiainen-Rinne & Sami Kalaja

Polven eturistisidevamma (ACL-vamma) on yksi yleisimmistä urheilijoiden vakavista polvivammoista. Vaikka nykyaikainen kirurgia ja fysioterapia ovat kehittyneet huomattavasti, uusintavammojen määrä on edelleen huolestuttavan korkea. Tutkimusten mukaan jopa noin 30 prosenttia urheilijoista kokee uuden ACL-vamman palattuaan vaativaan urheiluun (Brinlee ym. 2022). Lisäksi vain vähän yli puolet ACL-vamman kärsineistä urheilijoista saavuttaa vammaa edeltäneen suorituskykynsä. Tämä onkin herättänyt kysymyksiä, että riittääkö pelkästään perinteinen lihasvoimaan, liikkuvuuteen ja tasapainoon painottuva kuntoutus vastaamaan urheilun todellisia vaatimuksia, koska suljettuja ja ennustettavia motorisia taitoja vaativat harjoitteet eivät vastaa dynaamisissa urheilusuorituksissa vaadittavia neurokognitiivisia toimintoja (Piskin ym. 2021).

Groomsin ym. (2017) mukaan ACL-vamma ja sitä seuraava leikkaus aiheuttavat kivun, liikkumisen pelon ja mekaanisen instabiliteetin lisäksi myös akuutteja ja pitkäaikaisia neuroplastisia muutoksia aivoissa, jolloin hermoston kyky muokkautua kokemusten ja harjoittelun seurauksena heikkenee. ACL-vamman leikkauksen jälkeen aivojen toiminta muuttuu siten, että liikkeen ohjaamisessa korostuu aiempaa enemmän näköaistin käyttö, jolloin motorisen päätöksenteon prosessit voivat muuttua vähemmän tehokkaiksi. Tämä johtuu pitkälti siitä, että eturistisiteessä (ACL) sijaitsee runsaasti proprioseptisia reseptoreita, jotka välittävät keskushermostolle tietoa nivelen asennosta ja liikkeistä. Eturistisiteen vaurioituessa tämä sensorinen informaatio vähenee merkittävästi (Grooms ym. 2017). Olisikin tärkeää, että muiden neurologisten häiriöiden kuntoutuksen tavoin myös ACL-vammasta kuntoutuessa käytettäisiin havaintomotorista eli neurokognitiivista harjoittelua, jossa yhdistyvät motorista taitoa vaativat liikkeet samanaikaisesti suoritettavan kognitiivisen tehtävän kanssa (Fritz ym. 2015). Myös ”return-to-sport” testien tulisi perustua nykyistä enemmän suljettujen ja ennalta ennustettavien tehtävien (hypyt, voimaliikkeet) lisäksi neurokognitiivisten toimintojen mittaamiseen (Piskin ym. 2021).

Urheilusuoritusten ympäristö on lähes aina dynaaminen ja jatkuvasti muuttuva. Urheilijoiden täytyy havaita vastustajien liikkeitä, ennakoida tilanteita, tehdä päätöksiä nopeasti ja samalla hallita kehoaan. Puutteellisen tarkkaavaisuuden, myöhästyneen reagoinnin tai virheellisen päätöksenteon on todettu olevan riskitekijöitä ACL-vammojen syntymiseen urheilussa (Gokeler ym. 2021). Urheilijat pystyvät harjoittelemaan dynaamisessa ympäristössä toimimista hyödyntämällä monipuolista havaintomotorista harjoittelua. Havaintomotorisen harjoittelun on todettu kehittävän muun muassa tarkkaavaisuutta, reaktionopeutta, työmuistia, päätöksentekokykyä, inhibitorista kontrollia sekä kykyä toimia häiriötekijöiden keskellä (Wollesen ym. 2020).

Erityisen hyödyllisiä havaintomotorisia harjoitteita ovat niin sanotut kaksoistehtävät (dual-task training), joissa henkilön on samanaikaisesti ratkaistava kognitiivinen tehtävä ja suoritettava motorinen liike (Grooms ym. 2017). Dual-task training pakottaa urheilijan kohdistamaan huomio oman kehon liikkeistä ympäristöön tai liikkeen vaikutuksiin ympäristössä, jolloin motorinen oppiminen on tehokkaampaa (Gokeler ym. 2019). Huomion siirtyessä ulkoiseen ympäristöön, liikkeestä tulee sujuvampaa, taloudellisempaa ja automaattisempaa. Tämä vähentää niin sanottua ”paralysis by analysis”-ilmiötä, jossa liiallinen tietoinen kontrolli heikentää suoritusta (Singh ym. 2021).

Rovaniemeläisen Comeback Centerin kehittämä ACL-kuntoutusmalli perustuu ekologisen dynamiikan teoriaan, jossa liikkumisen ei ajatella syntyvän pelkästään lihasten ja aivojen toimintana, vaan yksilön, tehtävän ja ympäristön jatkuvana vuorovaikutuksena (Button ym. 2021). Ekologinen dynamiikka korostaa havainnon ja toiminnan välistä yhteyttä, jolloin urheilijan tulee oppia tunnistamaan ympäristöstään tilanteeseen sopiva informaatio ja mukauttamaan toimintaansa sen mukaisesti. Harjoittelussa pyritään luomaan tilanteita, jotka muistuttavat mahdollisimman hyvin urheilun todellisia vaatimuksia. Yksi keskeisistä menetelmistä on niin sanottu constraints-led approach eli rajoitteisiin perustuva lähestymistapa, jossa harjoittelua ohjataan muokkaamalla tehtävää tai ympäristöä siten, että haluttu käyttäytyminen syntyy luonnostaan. Rajoitteet eivät siis ole esteitä vaan oppimista ohjaavia tekijöitä (Richardson ym. 2024).

Comeback Center on osallistunut Flagship-yrityksen roolissa kansainväliseen InShape-hankkeeseen. Hankkeen verkostojen kautta Comeback Center päätyi tekemään yhteistyötä hollantilaisen yrityksen, Embedded Fitnessin kanssa. Embedded Fitness on valmistanut SmartClips-reaktiovaloja, joita pystyy ohjelmoimaan tuottamaan visuaalista ja tarvittaessa myös auditiivista ärsykettä harjoittelun / testaamisen aikana (Poutiainen-Rinne 2025). InShape-hankkeen aikana Comeback Center on tuottanut yhteistyössä Lapin ammattikorkeakoulun asiantuntijoiden (tämän artikkelin kirjoittajat) kanssa 5-portaisen havaintomotoriikan eri osa-alueisiin perustuvan kuntoutusmallin ACL-leikkauksen jälkeisille viikoille ja kuukausille. Tämä malli ei korvaa Comeback Centerillä voima-, liikkuvuus- ja taitoharjoittelua, vaan se toimii tärkeänä osana kokonaisharjoittelussa.

5-portaisen ohjelman ensimmäiset portaat (6–9 viikkoa leikkauksen jälkeen) keskittyvät siihen, että SmartClips-valot toimivat liikkeen laadun ohjaajina. Esimerkiksi askelkyykkyharjoituksessa valo antaa palautteen sopivasta liikesyvyydestä. Kuntoutuksen myöhemmissä vaiheissa (vähintään 12 viikkoa leikkauksesta) SmartClips-valojen avulla mukaan lisätään yhä enemmän neurokognitiivisia elementtejä. Urheilijan on esimerkiksi reagoitava eri värisiin valoihin, muistettava valojen syttymisjärjestys, tehtävä suunnanmuutoksia tai muutettava liikemalliaan nopeasti vaihtuvien ärsykkeiden perusteella. Näiden harjoitteiden tavoitteena on valmistaa kuntoutuja kohtaamaan paremmin lajissaan eteen tulevia haasteita. SmartClips-valojen avulla voidaan myös testata ”return-to-sport” valmiutta neurokognitiivisten toimintojen osalta.

Kuva 1. Comeback Oy:n ja Embedded Fitnessin yhteiskehittäminen käynnissä.

Brinlee, A. W., Dickenson, S. B., Hunter-Giordano, A. & Snyder-Mackler, L. (2022). ACL Reconstruction Rehabilitation: Clinical Data, Biologic Healing and Criterion-Based Milestones to Inform a Return-to-Sport Guideline. Sports Health Vol 14 nro 5 (2022), 770-779.

Button, C., Seifert, L., Chow, J., Araujo, D., Davids, K. 2021. Dynamics of skill acquisition: an Ecological Dynamics Approach. Human Kinetics, Champaign IL 2021.

Fritz, N. E., Cheek, F.M. & Nichols-Larsen, D. S. (2015). Motor-Cognitive Dual-TaskTraining in Persons with Neurologic Disorders: A Systematic Review. Journal of Neurologic Physical Therapy 39(3): 142-153.

Gokeler, A., Neuhaus, D., Benjaminse, A., Grooms, D.R. & Baumeister, J. 2019. Principles of Motor Learning to Support Neuroplasticity After ACL Injury: Implications for Optimizing Performance and Reducing Risk of Second ACL Injury. Sports Medicine, Vol 49 (2019), 853–865.

Gokeler, A., Benjaminse, A., Della Villa, F., Tosarelli, F., Verhagen, E. & Baumeister, J. (2021). Anterior cruciate ligament injury mechanisms through a neurocognition lens: implications for injury screening. BMJ Open Sport & Exercise Medicine.

Grooms, D.R., Page, S.J., Nichols-Larsen, D.S., Chaudhari, A.M.W., White, S.E. & Onate, J.A. (2017). Neuroplasticity Associated with Anterior Cruciate Ligament Reconstruction. Journal of Orthopaedic & Sports Physical Therapy Vol 47 Nro 3 (2017), 180-189.

Piskin, D., Benjaminse, A., Dimitrakis, P. & Gokeler, A. (2021). Neurocognitive and Neurophysiological Functions Related to ACL Injury: A Framework for Neurocognitive Approaches in Rehabilitation and Return-to-Sports Tests. Sports Health Vol 14 nro 4 (2021), 549-555.

Poutiainen-Rinne, T. (2025). Neurokognitiivinen harjoittelu polven eturistisideleikkauksen jälkeen: Liikepankki Smartclips-reaktiovaloja hyödyntäen. Opinnäytetyö, Lapin ammattikorkeakoulu. Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112730214.

Richardson, S. J., McRobert, A. P., Vinson, D., Cronin, C. J., Lee, C., & Roberts, S. J. (2024). Systematic Review of Sport Coaches’ and Teachers’ Perceptions and Application of Game-Based and Constraints-Led Pedagogy: A Qualitative Meta-Study. Quest, 76(1), 113–134.

Singh, H. & Wulf, G. (2021). Mind over body: Creating an external focus for sport skills. EUROPEAN JOURNAL OF SPORT SCIENCE.

Wollesen, B., Wildbredt, A., van Schooten, K.S., Lim, M. L. & Delbaere, K. (2020) The effects of cognitive-motor training interventions on executive functions in older people: a systematic review and meta-analysis. European Review of Aging and Physical Activity Volume 17, article 9.

Katsekäyttäytyminen golf -puttauksessa – havaintomotoriikan näkökulma ja FitGolf-tutkimuspilotin tulokset

Mika Karusaari

Havaintomotoriikka on keskeinen osa urheilusuoritusta: liikkeen ohjaus perustuu jatkuvaan aistihavaintojen, tarkkaavaisuuden ja motorisen toiminnan vuorovaikutukseen. Golfissa tämä korostuu erityisesti puttauksessa, jossa visuaalinen tarkkuus, katseen kohdistaminen ja ennakointi vaikuttavat suorituksen onnistumiseen. Jyväskylän yliopiston havaintomotoriikan tutkimuksessa todetaan, että urheilijan on “kyettävä suuntaamaan tarkkaavuutensa olennaisiin ärsykkeisiin ja ylläpitämään sitä riittävän pitkään” (Sarig 2017, 12). Tämä liittyy suoraan quiet eye -ilmiöön, joka tarkoittaa yli 100 ms kestävää vakaata katsetta juuri ennen kriittistä liikettä. Vickersin (2012) mukaan paremmat pelaajat kykenevät tuottamaan pidempiä quiet eye -jaksoja kuin heikommat.

Näitä teoreettisia lähtökohtia vasten Lapin ammattikorkeakoulun Digital Sport -hankkeessa toteutettu FitGolf-tutkimuspilotti tarjosi arvokasta käytännön tietoa eri tasoisten golfaajien katseenkäyttäytymisestä puttauksessa. Tutkimuksessa yhdeksän harrastajaa suoritti puttauksia Tobii Pro Glasses 3 -katseenseurantalaseilla, ja heidän suorituksiaan tarkasteltiin ennen (10 puttausta) ja jälkeen (10 puttausta) lyhyen valmennusintervention. Tutkimuksessa analysoitiin muun muassa lyöntilinjan piirtämistä katseella, katseen säilymistä linjalla sekä katseen kohdistumisen kestoa ennen lyöntiä ja lyönnin alkaessa.

Tulokset osoittivat, että parempien pelaajien katsekäyttäytymisessä näkyi selkeämpiä muutoksia valmennuksen jälkeen. Molemmat alle 10 tasoituksen pelaajat alkoivat piirtää lyöntilinjaa katseellaan ohjeistuksen jälkeen, kun taas keskitasoisista pelaajista vain osa omaksui tämän taidon. Heikoimman tasoitusryhmän pelaajilla muutosta ei havaittu. Tämä tukee aiempaa tutkimusta, jonka mukaan kokeneemmat urheilijat kykenevät hyödyntämään visuaalista informaatiota tehokkaammin ja muokkaamaan toimintaansa nopeammin (Lin ym. 2022, 3–4). FitGolf-pilotin tulosten mukaan “kumpikin parhaimman tasoituksen omaavista pelaajista alkoi piirtää katseella lyöntilinjaa ohjeistuksen saamisen jälkeen”.

Katseen kohdistumisen kestossa havaittiin myös eroja. Alhaisimman tasoituksen pelaajilla quiet eye -jakso jäi alle 100 ms, kun taas muilla pelaajilla katseen kohdistukset kestivät pääsääntöisesti yli 100 ms. Tämä on linjassa Vickersin (2012) havaintojen kanssa, joiden mukaan quiet eye -kesto on yhteydessä suorituksen laatuun. Lisäksi osa pelaajista ei tuottanut kahta erillistä katseen kohdistusta ennen lyöntiä ja lyönnin alkaessa, vaan katse pysyi yhtäjaksoisesti samassa pisteessä. Tämä voi viitata siihen, että pelaaja ei vielä hyödynnä visuaalista ennakointia optimaalisesti.

Kuva 1. FitGolf-tutkimuspilotti toteutettiin yritysyhteistyössä.

Valmennuksen vaikutus katseen säilymiseen lyöntilinjalla oli yksilöllistä, eikä selkeitä tasoitukseen liittyviä trendejä havaittu. Tämä on ymmärrettävää, sillä visuaalinen tarkkaavaisuus on monimutkainen taito, johon vaikuttavat sekä motorinen rutiini että psykologiset tekijät. Linin ym. (2022) tutkimus osoittaa, että visuaalisen havainnoinnin ja motorisen mielikuvan yhdistäminen voi parantaa puttaussuoritusta, mikä tukee ajatusta siitä, että katseen ohjausta voidaan kehittää harjoittelulla.

Digital Sport -hankkeen tutkimuspilotin merkitys ulottuu yksittäisiä tuloksia laajemmalle. Se osoittaa, että katseenseurantateknologia tarjoaa konkreettista ja helposti hyödynnettävää dataa valmennukseen. Pilotin mukaan teknologia madaltaa yritysten kynnystä hyödyntää katseenseurantaa osana valmennusta ja mahdollistaa uusien palveluiden kehittämisen alueen pk-yrityksille. Lisäksi teknologia soveltuu moniin liikunta- ja urheilulajeihin sekä kuntoutuksen tarpeisiin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että FitGolf-tutkimuspilotti vahvistaa aiempaa tutkimusnäyttöä katseen merkityksestä puttauksessa ja osoittaa, että lyhytkin valmennusinterventio voi vaikuttaa pelaajien visuaaliseen käyttäytymiseen. Tulokset ovat suuntaa antavia, mutta ne tarjoavat arvokkaan pohjan jatkotutkimukselle ja teknologian laajemmalle hyödyntämiselle valmennuksessa.

Lapin ammattikorkeakoulu. 2026. FitGolf-tutkimuspilotti ja tulokset 2025–2026. Digital Sport and Healthy Active Lifestyle Ecosystem -hanke. Lapin ammattikorkeakoulu. Viitattu 7.5.2026 https://lapinamk.fi/digital-sport-hanke/

Lin, C-H., Lu, F., Gill, D., Huang, K., Wu, S-C. & Chiu, Y-H. 2022. Effects of action observation and motor imagery combinations on golf putting performance. Frontiers in Psychology, 13. Viitattu 12.5.2026 https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC9107300/

Sarig, Y. 2017. Havaintomotoriikka urheilussa ja liikunnassa. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 10.5.2026 URN:NBN:fi:jyu-201706012626.pdf

Vickers, J. 2012. Neuroscience of the Quiet Eye in Golf Putting. International Journal of Golf Science, 1(1).

Havaintomotoriikka tapahtumajärjestäjän työkaluna

Mika Karusaari

LEP – Lapland Event Project -hanke on Lapin ammattikorkeakoulun ja Santasport Lapin urheiluopiston toteuttama kehittämishanke, jonka tavoitteena on vahvistaa Lapin tapahtuma-alan osaamista, elinvoimaa ja yhteistyörakenteita (Lapin AMK 2026). Hankkeen keskiössä on tapahtumien laadun ja vaikuttavuuden parantaminen hyödyntämällä tutkimustietoa, palvelumuotoilua, teknologiaa sekä alueellista verkostoyhteistyötä. Käytännössä hanke tuottaa tapahtumajärjestäjille työkaluja, koulutuksia ja toimintamalleja, jotka tukevat tapahtumien suunnittelua, turvallisuutta, asiakaskokemusta ja taloudellista kestävyyttä. Yksi hankkeen keskeisenä tavoitteena on tapahtuma-alan verkostojen vahvistuminen, missä toimijat löytävät uusia yhteistyökumppaneita tapahtumien toteuttamiseen, jakavat osaamista ja kehittävät yhteisiä toimintatapoja, jotka parantavat Lapin alueen tapahtumatarjontaa. Lisäksi hanke tuottaa tietoa ja käytännön ratkaisuja esimerkiksi osallistujakokemuksen kehittämiseen. LEP-hanke toimii siten merkittävänä alueellisena moottorina, joka auttaa tapahtumajärjestäjiä rakentamaan laadukkaita ja elämyksellisiä tapahtumia Lapissa.

Havaintomotoriikka tarkoittaa kykyä yhdistää näkeminen ja päätöksenteko. Tämä on yksi keskeisimmistä, mutta usein aliarvioitu tekijä liikunta-, urheilu- ja hyvinvointitapahtumien onnistumisessa. Tapahtumajärjestäjän näkökulmasta havaintomotoriikan ymmärtäminen ei ole vain urheilijoiden suorituskyvyn tukemista, vaan ennen kaikkea kokonaisvaltaisen tapahtumakokemuksen rakentamista kaikille osallistujille, kuten urheilijoille, liikkujille, katsojille ja talkoolaisille.

Havaintomotoriikan tutkimus tapahtumatoiminnassa

Tutkimus osoittaa, että fyysinen aktiivisuus vaikuttaa suoraan aivojen toimintaan ja kognitiivisiin prosesseihin, jotka ohjaavat havaintomotoriikkaa (Genç ym. 2024). Tämä tarkoittaa, että tapahtumaympäristön selkeys ja ärsykkeiden määrä vaikuttavat siihen, miten sujuvasti osallistuja pystyy liikkumaan, reagoimaan ja kokemaan tapahtuman. Esimerkiksi selkeä reittimerkintä, visuaalisesti rauhalliset alueet ja ennakoitavat siirtymät vähentävät kuormitusta ja parantavat koettua kokemusta.

Myös yleisön käyttäytyminen vaikuttaa tapahtuman dynamiikkaan. Joukkokäyttäytymisen tutkimus korostaa, että ihmiset peilaavat toistensa liikkeitä ja reaktioita, mikä voi lisätä yhteisöllisyyttä, mutta myös kuormittaa havainnointia, jos ympäristö on kaoottinen (Mills 2023). Tapahtumajärjestäjän kannalta tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tapahtuma-alueen sijoittelut suorituspaikkojen ja oheisohjelmien osalta vaikuttavat suoraan siihen, tuntuuko tapahtuma sujuvalta vai epämiellyttävältä.

Havaintomotoriikan näkökulma on tärkeä myös talkoolaisille, jotka toimivat usein havainnointia kuormittavissa tilanteissa. Laadukkaat ohjeet, selkeä työalue ja ennakoitavat toimintamallit tukevat heidän kykyään tehdä nopeita ja turvallisia päätöksiä. Tutkimus osoittaa, että monipuoliset kognitiivisia ja motorisia ärsykkeitä yhdistävät harjoitteet parantavat tarkkaavaisuutta ja koordinaatiota (PMC 2023), mitä voidaan soveltaa esimerkiksi talkoolaisten perehdytykseen.

Lapin ammattikorkeakoulun LEP – Lapland Event Project -hankkeessa havaintomotoriikkaa tarkastellaan osana tapahtumien kehittämistä ja alueellista osaamista. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa tapahtuma-alan toimijoiden kykyä hyödyntää tutkimustietoa, teknologiaa ja käyttäjäymmärrystä tapahtumien suunnittelussa ja toteutuksessa (Lapin AMK 2026). Havaintomotoriikan näkökulma tarjoaa hankkeelle konkreettisia työkaluja: miten tila koetaan, miten liike ohjautuu ja miten osallistujien huomio saadaan kohdistumaan oikeisiin asioihin oikeaan aikaan.

Tapahtumajärjestäjän kannalta havaintomotoriikka on parhaimmillaan käytännön suunnittelun tärkeimpiä työkaluja. Kun ymmärrät, miten ihmiset havainnoivat ja reagoivat, voit rakentaa tapahtuman, joka tuntuu turvalliselta ja elämykselliseltä. Se on yksi keskeinen tekijä, joka erottaa hyvän tapahtuman erinomaisesta.

Kuva 1. Arctic Sport Fest on uusi lappilainen liikunnan ja hyvinvoinnin tapahtumakonsepti.

Lapland Event Project -hankkeen kumppanina

Hankkeessa toteutettiin kumppanikysely, jonka syvempi analysointi valmistuu kesän 2026 aikana. Kumppanikysely tarjoaa arvokkaan näkymän millaisia tarpeita ja haasteita Lapin tapahtumatoimijoilla on, ja miten tapahtumakoulutus voi vastata niihin. Kyselyn perusteella keskeisimmät haasteet liittyvät resursseihin, joka nousi esiin kaikissa vastauksissa (13/13). Tärkeimpinä resurssivajeena nousi esille talkoolaiset ja työntekijät tapahtumissa. Lisäksi markkinointi (43 %), osaavan työvoiman puute (29 %) ja tapahtumakonseptien kehittäminen (29 %) korostuivat. Näitä tarpeita voidaan tukea havaintomotoriikan näkökulmasta vahvistamalla osallistujien, katsojien ja talkoolaisten kykyä hahmottaa tapahtuma-aluetta, liikkua sujuvasti ja toimia kuormittavissa ympäristöissä. Havaintomotoriikka tarjoaa konkreettisia työkaluja esimerkiksi selkeämpään tapahtumaviestintään, visuaaliseen ohjaukseen, reittien ja toimintapisteiden suunnitteluun sekä ennakoitavien toimintamallien rakentamiseen. Kun tapahtumajärjestäjät ymmärtävät paremmin ihmisten havainnointia ja reagointia tapahtumaympäristöissä, he voivat suunnitella tapahtumia, jotka parantavat toteutusta ja tukevat vapaaehtoisten sekä osallistujien toimintakykyä.

Kun seuraavan kerran suunnittelet tapahtumaa, pysähdy hetkeksi pohtimaan, miten osallistujasi todella näkevät, hahmottavat ja kokevat ympäristön, jonka rakennat heille? Havaintomotoriikka ei ole vain tutkijoiden termi, vaan tapahtumajärjestäjän työkalu ja keino luoda sujuvampia reittejä, selkeämpiä viestejä, turvallisempia tilanteita ja elämyksiä, jotka jäävät mieleen. Tapahtumatoiminnan kilpailu on kovaa, ja juuri ne tapahtumat, jotka ymmärtävät ihmisen tavan havainnoida ja liikkua, nousevat esiin. Uskallatko haastaa oman suunnittelusi ja rakentaa tapahtuman, joka toimii myös ihmisen aivojen logiikalla?

Mikäli haluat osaksi LEP-hankkeen verkostoa, vieraile sivuilla ja ota yhteyttä: https://lapinamk.fi/hanke/lep-lapland-event-project/

Galily, Y., Pack, S. & Tamir, I. 2024. Spectator sport and fan behavior: a sequel. Frontiers in Public Health. Viitattu 12.5.2026 https://www.frontiersin.org/journals/public-health/articles/10.3389/fpubh.2024.1414407/full

Lapin ammattikorkeakoulu 2026. LEP – Lapland Event Project. Viitattu 12.5.2026 https://lapinamk.fi/hanke/lep-lapland-event-project/

PMC. 2023. Article PMC9930470. Viitattu 12.5.2026 https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC9930470/

Mills, K. 2023. Speaking of Psychology: Crowds, obedience, and the psychology of group behavior. American psychological association. Viitattu 12.5.2026: https://www.apa.org/news/podcasts/speaking-of-psychology/group-behavior

Havaintomotoriikasta yritystoimintaa

Olli Cajan & Petteri Pohja

Taitoc -konsepti

Taitoc -konseptin ydintehtävänä on liikunnallisuuden ja urheilullisuuden kehittäminen eri käyttäjäryhmät huomioiden. Taitoc-konsepti rakentuu eri kokonaisuuksista, jotka huomioivat eri käyttäjäryhmien tarpeet. Perus- ja hallintataitokokonaisuudet on suunnattu lasten ja nuorten liikunnallisuuden sekä urheilullisuuden kehittämiseen. Taitoc Pro -kokonaisuudet tukevat huippu-urheilun tarpeita spesifimmässä taitoharjoittelussa. Taitoc For Life -kokonaisuus tukee aikuisten ja ikääntyvien toimintakykyä sekä vahvistaa taidollista osaamista toimia eri aktiviteettien parissa.

Kuva 1. Taitoc-konseptin idea.

Taitoc-konseptin toimintaperiaate rakentuu kolmen keskeisen osa-alueen ympärille. Ensimmäinen osa-alue keskittyy koulutukseen ja osaamisen levittämiseen. Taitoc-koulutukset avaavat eri kohderyhmille suunnattujen kokonaisuuksien teoriataustat ja opettavat soveltamaan teoriaa taitovalmennuksen taustalla. Toinen osa-alue kohdentuu laadukkaan taitovalmennuksen toteutukseen. Taitoc-konseptin järjestelmä sisältää progressiivisen opetussuunnitelman, joka mahdollistaa taitovalmennuksen ohjelmoinnin yksilöiden tarpeiden mukaan. Kolmas osa-alue painottaa oppimisen tunnistamista ja kehittymisen seurantaa. Taitoc-konseptin jokaiseen kokonaisuuteen on integroitu kehittymisen seurantatyökaluja, joiden kautta voidaan hahmottaa kyseisen kokonaisuuden oppimistavoitteita sekä tunnistaa oppijoiden vahvuuksia ja kehittymisen kohteita.

Havaintomotoriikan rooli Taitoc-konseptin taustalla

Havaintomotoriikan eri osa-alueet näkyvät vahvasti Taitoc-konseptin eri kokonaisuuksissa sekä niiden teoriataustoissa. Perustaito-, Hallintataito- sekä Taitoc For Life -kokonaisuudet sisältävät havaintomotoriikan osalta painotuksia kehontuntemukseen, avaruudelliseen hahmottamiseen sekä suunnan- ja ajanhahmottamiseen. Lisäksi eri aistijärjestelmien merkitystä korostetaan taitoharjoittelun toteutuksessa.

Huippu-urheilun vaatimuksiin kehitetyt Pro-kokonaisuudet huomioivat havaintomotoriikan lajispesifien tarpeiden kautta. Pro-kokonaisuuksia varten on pyritty tunnistamaan, mitkä havaintomotoriikan osa-alueet ovat merkityksellisessä roolissa eri lajien kannalta. Esimerkiksi mitkä aistit ovat keskeisessä roolissa lajisuorituksessa, mistä lähteistä aistitietoa kerätään ja mitä tieto merkitsee suorituksen kannalta. Näiden kysymysten kautta Pro-kokonaisuuksiin on kehitetty havaintomotorisia painotuksia.

Havaintomotoriikan tulevaisuuden suuntaukset

Havaintomotoriikka on jo integroitunut Taitoc-konseptin eri kokonaisuuksien sisään tukemaan kokonaisvaltaista taidon oppimista, mutta sen roolia tulevaisuudessa voisi vahvistaa entisestään. Osaamista ja ymmärrystä havaintomotoriikan merkityksestä liikkeen säätelyyn ja oppimiseen olisi hyvä painottaa voimakkaammin. Tätä varten oman kokonaisuuden kehittäminen havaintomotoriikan ympärille olisi perusteltua.

Kattavan tietoperustan ja koulutuksen kautta eri toimijoiden ymmärrys havaintomotoriikan osa-alueista vahvistuisi ja se mahdollistaisi havaintomotorisen harjoittelun integroimisen vahvemmin mukaan taitoharjoittelun sisältöihin. Havaintomotoriikan harjoitteluun olisi tärkeää kehittää opetussuunnitelma, joka etenisi perusteista kohti eri aktiviteettien sekä lajien spesifimpiä vaatimuksia. Tällä tavoin rakentuisivat myös yksilölliset oppimistavoitteet havaintomotoriikan ympärille.

Teoriaosaaminen ja konkreettinen harjoittelu ovat suuressa roolissa havaintomotoriikan kehittämisessä, mutta taustalle tarvitaan vielä oppimisen ja kehittymisen arviointityökaluja. Kehittymisen arviointia tulisi mahdollisesti tehdä kahdella eri tasolla.

Arvioinnin ensimmäisellä tasolla voitaisiin tunnistaa perusedellytyksiä havaintojen tekemiseen. Havaintomotoriikan taustalla vaikuttaa vahvasti aistijärjestelmämme, jonka kautta ympäröivästä tilasta sekä kehon sisältä saadaan arvokasta tietoa liikkeen säätelyn tueksi. Tärkeää onkin tunnistaa, toimivatko eri aistijärjestelmät optimaalisella tavalla. Onko esimerkiksi näköaisti tasolla, joka mahdollistaa tiedon keräämisen erilaisissa olosuhteissa? Tätä arviointia varten tarvitaan tulevaisuudessa uusia työkaluja ja toimintamalleja.

Toisen tason arviointi voisi painottua enemmän koko havaintoprosessin ympärille. Kuinka oppija tunnistaa liikkeen kannalta tärkeimmät tietolähteet ympäristöstä ja kuinka tiedon käsittely konkretisoituu tarkoituksenmukaisiksi päätöksiksi sekä laadukkaan liikkeen toteutukseksi?

Näiden ratkaisujen kehittäminen ei kuitenkaan ole vain yksittäisen yrityksen tehtävä. Havaintomotoriikka yhdistää tutkimustietoa, teknologiaa, käytännön toimintaympäristöjä ja erilaisia käyttäjäryhmiä, minkä vuoksi se tarjoaa luontevan kohteen yritysten ja julkisten tutkimus-, koulutus- ja kehittämisorganisaatioiden yhteistyölle. Yritys voi tunnistaa käytännön asiakastarpeen ja rakentaa sen ympärille palvelua tai tuotetta, kun taas tutkimus- ja kehittämisorganisaatiot voivat tuoda yhteistyöhön tutkimustietoa, mittausosaamista, teknologiaa ja ympäristöjä ratkaisujen testaamiseen.

Tällainen kaksoiskehittäminen hyödyttää molempia osapuolia. Yritykselle yhteistyö voi tarjota mahdollisuuden kokeilla ja validoida uusia ratkaisuja ennen niiden laajempaa kaupallistamista. Julkisille TKI-toimijoille yritysyhteistyö puolestaan tuo käytännön kehittämistarpeita, aineistoja ja ympäristöjä, joissa tutkimustietoa voidaan soveltaa ja sen vaikuttavuutta arvioida. Käyttäjät voidaan ottaa mukaan kehittämiseen jo varhaisessa vaiheessa, jolloin ratkaisuja voidaan kokeilla esimerkiksi urheilussa, liikunnassa, kuntoutuksessa tai muissa havaintomotorista suorituskykyä edellyttävissä toimintaympäristöissä. Tämä vastaa hyvin yhteisjulkaisussa kuvattua tarvelähtöisen yhteiskehittämisen mallia, jossa ratkaisuja pilotoidaan todellisten käyttäjäryhmien kanssa ennen laajempaa käyttöönottoa.

Edellä mainitut tulevaisuuden suuntaukset luovat näkymää yritystoiminnan kehittämiselle. Havaintomotoriikan ympärille on mahdollista luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia koulutukseen, ohjaamiseen ja valmentamiseen sekä testaamiseen ja arviointiin. Samalla havaintomotoriikan ympärille voi rakentua laajempi kehittämisen ekosysteemi, jossa yritysten tuotteet ja palvelut, tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden osaaminen sekä käytännön toimintaympäristöt tukevat toisiaan. Yritystoiminta ei tällöin ole ekosysteemistä erillinen lopputulos, vaan yksi sen keskeisistä toimijoista ja samalla väylä, jonka kautta syntynyt osaaminen voidaan muuttaa käytännössä hyödynnettäviksi ratkaisuiksi.

Havaintomotoriikan merkitys näkyy niin arjessa kuin liikunnan ja urheilun parissa. Toisin sanoen se koskettaa meitä kaikkia. Tämä mahdollistaa palveluiden ja asiantuntijuuden levittämisen laajalle kohderyhmälle. Havaintomotoriikan koulutuksista, harjoittelusta sekä testaamisen ja arvioinnin palveluista hyötyisivät monet eri sektorit, kuten koulut, urheiluseurat, urheiluverkosto, yksityiset liikuntapalvelut sekä aikuisten ja ikääntyvien liikuntapalvelut. Sama osaaminen voi lisäksi avata kehittämismahdollisuuksia liikunnan ja urheilun ulkopuolelle sellaisiin toimintaympäristöihin, joissa havainnointi, päätöksenteko ja tarkoituksenmukainen toiminta ovat keskeisiä suorituskyvyn osatekijöitä.

Arctic Sport Cluster (2026). https://santasport.fi/en/olympic-training-center/arctic-sports-cluster/. Viitattu 27.8.2026

Lapin ammattikorkeakoulu (2026). https://lapinamk.fi/lapin-amk-mukana-vahvistamassa-rovaniemen-liikunnan-hyvinvoinnin-ja-urheilun-innovaatioyhteistyota/. Viitattu 27.8.2026

Lapin urheiluopisto Santasport (2026). https://santasport.fi/urheilu/asiantuntijatoiminta/. Viitattu 27.8.2026

Taitoc taitovalmennuskonsepti (2026). https://www.taitoc.fi/.  Viitattu 27.8.2026

Lopuksi

Havaintomotoriikkaa on tässä julkaisussa tarkasteltu monesta suunnasta. Urheilu tekee ilmiön näkyväksi, mutta samalla käy selväksi, ettei kyse ole vain urheilusta. Havainnon, päätöksenteon ja toiminnan yhteys on läsnä hyvin erilaisissa ympäristöissä. Teknologian kehittyminen avaa tähän uusia mahdollisuuksia. Samalla se haastaa pohtimaan, missä havaintomotoriikan osaamisesta on todellista hyötyä ja miten siitä voidaan rakentaa myös uutta liiketoimintaa.

Mahdollisuuksia on paljon, mutta niiden olemassaolo ei vielä riitä. Suomessa havaintomotoriikkaan liittyvää osaamista on useissa organisaatioissa ja eri puolilla maata. Osaaminen on osin hajallaan, eikä tutkimuksen, teknologian, käytännön tarpeiden ja yritysten välinen yhteys synny itsestään. Juuri tässä yhteistyön merkitys korostuu. Yritysten on oltava tekemisen keskiössä, koska niiden kautta osaaminen kohtaa asiakkaan ja markkinan. Julkisten toimijoiden tehtävänä on puolestaan huolehtia siitä, että yritysten käytettävissä on korkeatasoista asiantuntemusta, tutkimusta, kehittämisympäristöjä ja verkostoja. Onnistumista ei lopulta mitata hankkeiden, tapahtumien tai verkostojen määrällä, vaan sillä, syntyykö niiden avulla kasvavaa liiketoimintaa ja uutta osaamista.

Lapin ja Keski-Suomen yhteistyö osoittaa, ettei kaikkea tarvitse eikä kannata rakentaa itse. Alueilla on pitkä yhteinen historia, toisiaan täydentävää osaamista ja laajat verkostot. SmartMotionissa tätä perustaa on käytetty havaintomotoriikan ympärille rakentuvan yhteistyön vahvistamiseen. Lapin ammattikorkeakoulun, Huippu-urheilun Instituutti KIHUn ja Lapin Urheiluopisto Santasportin osaaminen yhdistyy yritysten ja muiden kumppaneiden osaamiseen. Yhteiskehittämistä on viety käytäntöön kokeiluissa ja piloteissa, joissa tutkimus, teknologia ja todelliset käyttöympäristöt kohtaavat.

Tässä on myös resurssiviisauden ydin. Pienessä maassa samoja rakenteita, laitteistoja, asiantuntijaryhmiä ja verkostoja ei ole järkevää rakentaa moneen kertaan. Yhteistyö mahdollistaa erikoistumisen siihen, missä kukin on hyvä, ja samalla muiden osaamisen hyödyntämisen. Kansainvälisessä kilpailussa tämä korostuu entisestään. Kilpailu on kovaa, eikä siinä pärjätä pelkästään hyvällä yhteistyöllä. Tarvitaan erityisosaamista, jonka tasoa kehitetään jatkuvasti. Avoimuus ja osaamisen jakaminen eivät vähennä erityisosaamisen merkitystä. Parhaimmillaan ne tekevät siitä vahvempaa.

Sama ajattelu avaa mahdollisuuksia myös toimialojen välillä. Urheilussa kehitetty osaaminen tai teknologia voi soveltua aivan toiseen ympäristöön, ja muilla toimialoilla kehitetty ratkaisu voi puolestaan palvella liikuntaa ja urheilua. Julkaisussa tämä näkyy esimerkiksi moottoriurheilun, teknologian ja puolustussektorin rajapinnoilla. Kaikkien mahdollisuuksien perässä ei kuitenkaan kannata juosta. Olennaisempaa on tunnistaa ne alueet, joissa oma erityisosaaminen, yrityksen tarve ja riittävän suuri markkina kohtaavat.

Pitkäjänteinen kehittäminen vaatii myös pysyvyyttä. Yhteistyön pitäisi kestää yksittäisiä hankkeita pidempään ja samalla uudistua niiden mukana. Se edellyttää avoimuutta, vuorovaikutusta ja osaamisen jakamista, mutta myös rohkeutta kokeilla sellaista, jonka lopputulosta ei vielä tiedetä. Asiantuntijuuskaan ei ole ikinä valmis. Sen täytyy kehittyä samalla, kun teknologia, yritysten tarpeet ja kansainvälinen toimintaympäristö muuttuvat.

SmartMotion on yksi lenkki tässä ketjussa. Se ei yksin ratkaise havaintomotoriikan kaupallistamista eikä rakenna valmista innovaatioekosysteemiä. Sen tehtävä on viedä tekemistä seuraavalle tasolle, vahvistaa jo olemassa olevaa yhteistyötä ja rakentaa parempia lähtökohtia seuraaville vaiheille. Yhteisjulkaisussa kuvattu tavoite pysyvästä yhteistyöverkostosta ulottuu tästä syystä myös hankkeen jälkeiseen aikaan.

Suomessa on paljon osaamista, mutta kansainvälisesti olemme pieni toimija. Siksi yhteistyö on sekä mahdollisuus että käytännön välttämättömyys. Kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä, mutta meidän pitäisi tietää nykyistä paremmin, mitä muut osaavat ja missä voimme täydentää toisiamme. Kun tähän yhdistetään yritysten markkinatuntemus ja julkisten toimijoiden kyky tukea elinkeinoelämän uudistumista, lähtökohdat ovat hyvät. Seuraava askel on muuttaa yhteistyö entistä useammin pysyväksi tekemiseksi ja tekeminen kasvavaksi liiketoiminnaksi.

Petteri Pohja

Julkaisu on tuotettu osana SmartMotion – Innovaatioita havaintomotoriikan ja älyteknologian rajapinnassa -hankekokonaisuutta (2026–2027), jonka toteuttavat Lapin ammattikorkeakoulu, Lapin Urheiluopisto Santasport ja Huippu-urheilun Instituutti KIHU.

EAKR, Innovaatio- ja osaamisverkostot valtakunnallisen teeman tutkimushankehaku 2/2024, Itä-Suomen elinvoimakeskus.

https://smartmotion.fi/