Artikkelikokoelma YAMK-opinnäytetöiden tuloksista

Toimitus ja esipuhe:

  • Minna Murto-Unkila, KTT, HTM, yliopettaja, Vastuulliset palvelut, Lapin ammattikorkeakoulu

Artikkelien kirjoittajat:

  • Henri Ahonen, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Anniina Airaksinen, restonomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Katri Blomqvist, restonomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Linda Holm, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Niina Hyvärinen, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Päivi Ilmarinen, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Laura Karjaluoto, terveydenhoitaja, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Eva Korkiamäki, geronomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Emilia Suonperä, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Valtteri Tuppurainen, FM, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu
  • Tiia Uski, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu

Tiivistelmä

Maailman nopea ja monimutkaistuva muutos vaikuttavat kaikkiin organisaatioihin, mutta ilmiöiden ylittäessä toimialarajat ne tarjoavat uusia kehittämis- ja innovaatiomahdollisuuksia. Riskienhallinta ja vastuullinen liiketoiminta ovat keskeisiä välineitä, joiden avulla organisaatiot voivat ennakoida ilmiöiden vaikutuksia ja luoda uusia ratkaisuja.

Tämä kokoomateos koostuu seitsemään eri organisaatioon tehdyistä tutkimus- ja kehittämistöistä, joissa lähestytään riskienhallintaa ja vastuullista liiketoimintaa useista toisiaan täydentävistä näkökulmista. Artikkeleissa korostuvat liiketoiminnan ja sidosryhmien välinen yhteistyö, luottamus ja viestintä, organisaation strategia ja kulttuuri sekä arvonluonti.

Lapin ammattikorkeakoulun Riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan asiantuntija YAMK-koulutuksessa opiskelijat tuottavat opinnäytetyön monialaisissa teema- ja pienryhmissä eri toimeksiantajaorganisaatioille. Tämän kokoomateoksen seitsemän opinnäytetyöartikkelia avaavat laaja-alaisesti riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan vuorovaikutusta sekä kehittämistöiden tuloksia ja ratkaisuja, joita voidaan hyödyntää eri alojen ja organisaatioiden kehittämistyössä.

Esipuhe

Muuttuvan maailman ilmiöiden vaikutukset kohdistuvat kaikkiin organisaatioihin niiden toimialasta riippumatta. Toisaalta muutosten ja ilmiöiden vaikutusten ylittäessä toimialojen ja organisaatioiden rajat ne luovat organisaatioille mahdollisuuksia kehittää toimintojaan ja luoda uusia ratkaisuja. Tämä kehittäminen ja luominen avaa uusia vastuullisuuden ja riskienhallinnan ulottuvuuksia, mikä edellyttää erilaisia näkökulmia ja vastuita yhdistävää yhteistyötä sekä monialaista osaamista ja oivaltamista.

Riskienhallinta on vastuullisuutta ja vastuullisuus riskienhallintaa

Riskienhallinta on enemmän kuin sääntöjen noudattamista (Brinkmann 2012, 581). Se on liiketoimintaan ja yhteiskuntaan liittyvää toimijoiden ja sidosryhmien keskinäistä yhteistyöstä riskien hallitsemiseksi ja mahdollisuuksien hyödyntämiseksi (Nyberg ym. 2026, 1, 12). Vastaavasti vastuullisuus on enemmän kuin eettinen velvollisuus. Se parantaa organisaation mainetta, lisää sidosryhmien luottamusta ja vastavuoroisuutta, vähentää riskejä ja vahvistaa innovointikyvykkyyttä. (Vishwanathan ym. 2020, 332–336, 339.)

Vastuullisuuden ydintekijöitä ovat luottamus ja legitimiteetti. Sekä sisäisen että ulkoisen luottamuksen rakentaminen edellyttää vastuullista toimintaa ja selkeää vastuullisuusviestintää. Kyse on aidosta johdonmukaisuudesta, yhdenmukaisuudesta ja syvemmän ymmärryksen varmistamisesta suhteessa asiakkaisiin, työntekijöihin, rahoittajiin ja yhteisön toimijoihin. (Willness & Grypgoryeva 2026, 19, 22.) Vastuullisuuden toteutumiseen vaikuttaa olennaisesti organisaation ja sen toimintaympäristön eettinen kulttuuri ja institutionaalinen rakenne (Abbas, Khan & Syed 2025). Toisaalta vastuullisuuden sisällyttäminen organisaation strategiaan, operatiivisiin toimintoihin ja todennettavissa oleviin kehitystoimiin edistää organisaation ESG-suorituskykyä. Olennaista organisaatioille on siirtyä muodollisista käytänteistä sisältöä korostavaan toimintatapaan eli kehittää kannustimia, rakenteita ja kulttuuria, jotka tukevat ja edistävät vastuullista toimintaa. (Wang & Yang 2025, 10.)

Riskienhallinta ja vastuullisuus kytkeytyvät toisiinsa, ovat toisistaan riippuvaisia ja vahvistavat toisiaan. Kyse on riskin ja vastuun jakamisesta sekä riskin ja vastuun tasapainottamisesta. (Brinkmann 2012, 567, 581.) Yhdessä riskienhallinta ja vastuullisuus kytkeytyvät organisaation strategiaan (Vishwanathan ym. 2020, 331), arvoihin, arvonluontiin ja rooliin osana yhteiskuntaa (Brinkmann 2012, 581 viittaen Schwartz & Carroll 2008). Vaikuttavuudet ja riippuvuudet ulottuvat organisaatiota ja sen toimintaympäristöä laajemmalle organisaatioiden verkostoituneisuuden ollessa osa globaalia maailmaa (Nyberg ym. 2026.)

Lapin ammattikorkeakoulun Riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan asiantuntija YAMK-koulutuksessa riskienhallintaa ja vastuullisuutta tarkastellaan osana organisaation johtamista, pitkäjänteistä resilienssiä, varautumista ja jatkuvuudenhallintaa (Lapin amk 2026). Koulutuksen opinnäytetöissä opiskelijat kehittävät ja ratkaisevat aitoja organisaatioiden strategisesti merkityksellisiä riskienhallintaan ja vastuulliseen liiketoimintaan liittyviä käytäntöjä ja tilanteita. Tässä artikkelikokoelmassa ovat koulutuksen opinnäytetyöprosessin syksyllä 2024 aloittaneiden opiskelijoiden Vastuullinen liiketoiminta ja riskienhallinta -teemaryhmän seitsemän artikkelia. Artikkelit kytkeytyvät tiiviisti liiketoimintaan ja sidosryhmien keskinäiseen yhteistyöhön, luottamukseen ja viestintään, organisaation strategiaan ja kulttuuriin sekä arvonluontiin organisaation asiakkaille, työntekijöille ja sidosryhmille. Artikkelit osoittavat organisaatioiden riskienhallinnan ja vastuullisuuden ulottuvuuksien laajuutta sekä organisaatioiden ja niiden sidosryhmien vaikutustekijöiden merkityksellisyyttä.

Monialaisuus – yhteisiä ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin

Monimutkainen maailma ja monimutkaisten ongelmien ratkaisu edellyttävät kykyä ratkaista ja käsitellä merkityksellistä tietoa. Ilmiöiden ollessa monialaisia vaaditaan myös tutkimus- ja kehittämistyöltä monialaisuutta. (Arnold ym. 2021, 1, 7.) Muun muassa kestävän kehityksen tutkimuksessa on monitieteisen tutkimuksen katsottu tuoneen merkityksellisempiä tuloksia yksitieteisen tutkimuksen sijaan. Erilaisten tieteenalojen yhdistäminen mahdollistaa syvällisemmän ymmärryksen ja tarjoaa välineitä ilmiöihin, joihin yksittäinen tieteenala ei ulotu. (Clark & Harley 2020, 335.) Vaikka tutkimus- ja kehittämistyö vaatii useiden eri sidosryhmien aikaa ja sitoutumista, organisaatioiden yli ulottuva yhteistyö luo tuottavampia ja vaikuttavampia tuloksia. Yhteistyö monialaisissa tutkimus- ja kehittämistöissä ja tiimeissä onkin yleistynyt ja edistänyt vaativien ongelmien ratkaisua. (Arnold ym. 2021, 1, 2, viittaen Hall 2018.)

Monialaisen yhteistoiminnallisen lähestymistavan vahvuutena ovat laaja osallisuus sekä erilaiset osaamiset, kokemukset ja näkemykset, jotka täydentävät toisiaan ja edistävät ongelmanratkaisua ja innovaatioita. Monialaisessa yhteistyössä innovointi pohjautuu kunkin toimijan kykyyn ylläpitää luottamuksellista vuoropuhelua ja hyödyntää erimielisyyksiä yhteisen ratkaisun tuottamiseksi. (Torfing 2019, 5.) Muun muassa kestävään kehitykseen liittyvässä tutkimuksessa merkityksellisten ratkaisujen tavoittelun on katsottu edellyttävän yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa tapahtuvaa toimintaa. Olennaista hyödyllisen tutkimuksen aikaansaamisessa on kyky yhteensovittaa ja hyödyntää eri alojen erilaista osaamista ja tietoa. (Clark & Harley 2020, 335, 369.)

Lapin ammattikorkeakoulun Riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan asiantuntija YAMK-koulutus on poikkitieteellinen ja monialainen. Opinnot ja opinnäytetyöt toteutetaan monialaisissa teema- ja pienryhmissä, joissa yhdistyy opiskelijoiden eri tieteenalojen koulutustausta ja vahva eri alojen käytännön työelämäosaaminen. Opinnäytetyönä tehtävät tutkimus- ja kehittämistoimeksiannot toteutetaan erilaisissa organisaatioissa, jotka voivat olla opiskelijan tai toisten opiskelijoiden työyhteisöjä tai näiden ulkopuolisia organisaatioita. Opinnäytetyön toimeksiantajaorganisaatio saakin käyttöönsä ainutlaatuisen yhdistelmän osaamista, näkökulmia ja kehittämiskyvykkyyksiä. Tämän kokoomateoksen artikkelien kehittämistyöt on toteutettu monialaisissa ryhmissä seitsemässä eri toimeksiantajaorganisaatiossa.

Riskienhallinta, valvonta ja eettinen toiminta

Tämä kokoomateos koostuu seitsemästä Lapin ammattikorkeakoulun Riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan asiantuntija YAMK-koulutuksen opinnäytetyöstä. Artikkeleissa yhdistyvät riskienhallinta, valvonta ja eettinen toiminta. Toisaalta artikkeleissa nousee konkreettisesti näkyväksi erilaisten tutkimus- ja kehittämisasetelmien ja -menetelmien sekä viitekehysten monipuolinen hyödyntäminen.

Ensimmäisessä Airaksisen ja Ilmarisen artikkelissa toteutettiin aineistonkeruu kyselyillä, joiden avulla selvitettiin organisaation eri sidosryhmien vastuullisuusviestintään liittyviä odotuksia ja tarpeita sekä luotiin organisaatiolle vastuullisuusviestinnän malli. Kehittämistyössä hyödynnettiin ESG-jaottelua (ks. Global Compact 2004).

Toisessa Korkiamäen artikkelissa kerättiin aineistoa kyselyllä, jolla kartoitettiin organisaation eri sidosryhmien näkemyksiä ja odotuksia organisaation vastuullisuudesta sekä luotiin toimintasuunnitelma organisaation vastuullisuusohjelman ja kestävyysasioiden toteuttamiseen. Toteutuksessa hyödynnettiin Agenda 2030 -viitekehystä (ks. United Nations 2015).

Kolmannessa Hyvärisen ja Suonperän artikkelissa valvonta-aineiston analysoinnin pohjalta laaditulla kyselyllä selvitettiin organisaation työntekijöiden kokemuksista sisäisen valvonnan kehittämistoimenpiteiden vaikuttavuudesta ja luotiin kehittämisehdotuksia sisäisen valvonnan toiminnan edistämiseksi. Neljännessä Holmin artikkelissa kartoitettiin korruption ilmenemistä ja luotiin organisaatiolle korruptioriskikartoituksen prosessikuvaus. Luomistyössä hyödynnettiin COSO ERM -viitekehystä (ks. COSO & WBCSD 2018). Viidennessä Blomqvistin ja Uskin artikkelissa kerättiin aineistoa teemahaastatteluilla, joilla selvitettiin hiljaista tietoa ja sen tunnistamista ja näkyväksi saattamista sekä kehitettiin organisaatiolle toimintamalli hiljaisen tiedon siirtämiseen. Kehittämistyössä hyödynnettiin SECI-mallia (ks. Nonaka & Takeuchin 1995).

Kuudennessa Karjaluodon artikkelissa työpajoissa aivoriihi- ja tulevaisuuskolmioita hyödyntäen kartoitettiin organisaation työntekijöiden näkemyksiä sekä luotiin organisaation uudistavan ajattelun huoneentaulu ja työkalupakki. Kehittämistyössä hyödynnettiin ESG-luokittelua (ks. Global Compact 2004) ja uudistavan toiminnan tasoluokitusta (ks. Hahn & Tampe 2021). Seitsemännessä Ahosen ja Tuppuraisen artikkelissa sovellettiin CusTech-prosessia (ks. Kärkkäinen & Hietikko 2020), jossa kerättiin aineistoa osallistavilla työpajoilla ja määriteltiin organisaatiolle malli sovelluksen pienimmän toimivan tuotteen (MVP) kokonaisuudesta (ks. mm. Alonso, ym. 2023). Kehittämistyössä hyödynnettiin VFT-jäsennystä (ks. Keeney 1996), Kano-luokkia (ks. Kano ym. 1984), AHP-priorisointia (ks. Kärkkäinen & Hietikko 2020, 24, viittaen Saaty 1980), QFD-matriisointia (ks. mm. Chan & Wu 2002).

Kokoomateos artikkeleineen avaa laaja-alaisesti riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan keskinäistä vuorovaikutusta sekä monialaisen kehittämistyön organisaatioita laajasti hyödyntäviä tuloksia ja ratkaisuja. Artikkeleita voidaan hyödyntää eri alojen organisaatioiden kehittämistyössä.

Onnittelut opiskelijoille opinnäytetyöartikkeleista sekä kiitokset vuorovaikutteisesta ja itseohjautuvasta toteutuksesta. Toteutus on vaatinut teiltä jokaiselta vahvaa sitoutuneisuutta ja vastuullisuutta koko prosessin ajan. Kiitos toimeksiantajaorganisaatioille kehittämistöiden mahdollistamisesta ja oivalluttavasta ohjauksesta. Kiitos myös lehtori Sisko Häikiölle opinnäytetyösuunnitelmien ja -artikkeleiden kielenohjauksesta.

2.2.2026

Minna Murto-Unkila,
KTT, HTM, yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu

Tässä esipuheessa on hyödynnetty näkökulmien ideoinnissa ja käsitteellisessä selkeyttämisessä Google (2024) Gemini, Keenious ja OpenAI:n ChatGPT -kielimalli (GPT-5). Tekstin tiivistämisessä ja kielen selkeyttämisessä on hyödynnetty organisaation sisästä M365 Copilot.

Abbas, S. A., Khan, M. H. & Syed, S. H. 2025. Board members’ nationality, corruption, and corporate climate change risk in UK firms: Evidence from OECD and Non-OECD board members, Journal of Environmental Management, Volume 393, 127202, https://doi.org/10.1016/j.jenvman.2025.127202.

Alonso, S., Kalinowski, M., Ferreira, B., Barbosa, S.D.J. & Lopes, H. 2023. A systematic mapping study and practitioner insights on the use of software engineering practices to develop MVPs, Information and Software Technology, Volume 156, 107144, https://doi.org/10.1016/j.infsof.2022.107144.

Arnold, A., Cafer, A., Green, J., Haines, S., Mann, G. & Rosenthal, M. 2021. Perspective: Promoting and fostering multidisciplinary research in universities, Research Policy, Volume 50, Issue 9, 104334, https://doi.org/10.1016/j.respol.2021.104334.

Brinkmann, J. 2013. Combining Risk and Responsibility Perspectives: First Step. Journal of Business Ethics. 112, 567-483. https://doi.org/10.1007/s10551-012-1558-1.

Chan, L.K. & Wu, M-L. 2002. Quality function deployment: A literature review, European Journal of Operational Research, Volume 143, Issue 3, Pages 463-497, https://doi.org/10.1016/S0377-2217(02)00178-9.

Clark, W. C. & Harley, A. G. 2020. Sustainability Science: Toward a Synthesis. Annual Review Environment and Resources. 45:331-386. https://doi.org/10.1146/annurev-environ-012420-043621.

Committee of Sponsoring Organizations of the Treadway Commission (COSO) and World Business Council for Sustainable Development (WBCSD). 2018. Enterprise Risk Management- Applying enterprise risk management to environmental, social and governance-related risks. Executive summary. https://www.coso.org/guidance-erm.

Global Compact. 2004. Who cares wins : connecting financial markets to a changing world. World Bank Group. http://documents.worldbank.org/curated/en/280911488968799581.

Hahn, T. & T. M. 2020. Strategies for regenerative business. Strategic Organization, 19(3), 456-477. https://doi-org.ez.lapinamk.fi/10.1177/1476127020979228.

Kano, N., Seraku, N., Takahashi, F. and Tsuji, S. 1984, “Attractive quality and must-be quality”, Journal of the Japanese Society for Quality Control, Volume 92, Issue 3, 9 , Pages 537-549https://doi.org/10.20684/quality.14.2_147.

Keeney, R. L. 1996. Value-focused thinking: Identifying decision opportunities and creating alternatives. European Journal of Operational Research, Volume 92, Issue 3, Pages 537-549, https://doi.org/10.1016/0377-2217(96)00004-5.

Kärkkäinen, K. & Hietikko, E. 2020. Pohjois-Savon Pk-yritysten tuotekehitysprosessin konseptivaiheen hallinta pk-yrityksissä: soveltamisohje. Savonia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja 3/2020. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003138164.

Lapin amk. 2026. Riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan asiantuntija YAMK. https://lapinamk.fi/koulutukset/riskienhallinnan-ja-vastuullisen-liiketoiminnan-asiantuntija-yamk/.

Nonaka, I. & Takeuchi, H. 1995. The knowledge-creating company: how Japanese companies create the dynamics of innovation. Oxford University Press.

Nyberg, L., Cedergren, A., de Goër de Herve, M., Gustavsson, J. Hassel, H., Tehler, H. & Wester, M. 2026. What do we mean with integrated risk management? – A research profiling comparing DRM and other fields of risk management, International Journal of Disaster Risk Reduction, Volume 132, 105942, https://doi.org/10.1016/j.ijdrr.2025.105942.

Torfing J. 2019. Collaborative innovation in the public sector: the argument, Public Management Review, 21:1, 1-11, https://doi.org/10.1080/14719037.2018.1430248.

United Nations. 2015. Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development. A/RES/70/1. https://sdgs.un.org/2030agenda.

Vishwanathan, P., van Oosterhout, H. J., Heugens, P. P. M. A. R., Duran, P. & Essen, M. 2020. Strategic CSR: A Concept Building Meta‐Analysis. Journal of Management Studies (John Wiley & Sons, Inc.), 57(2), 314–350. https://doi.org/10.1111/joms.12514.

Wang, L. & Yang, S. 2025. The impact of green technology on corporate ESG performance: The moderating role of corporate green responsibility, Journal of Environmental Management, Volume 395, 127947, https://doi.org/10.1016/j.jenvman.2025.127947.

Yhteinen tietoperusta

Henri Ahonen, Anniina Airaksinen, Katri Blomqvist, Linda Holm, Niina Hyvärinen, Päivi Ilmarinen, Laura Karjaluoto, Eva Korkiamäki, Emilia Suonperä, Valtteri Tuppurainen, Tiia Uski

Johdanto

Riskienhallinta nähdään usein menetelmänä, jonka avulla tunnistetaan ja tarkastellaan organisaation riskejä ja myös valitaan ja toteutetaan erinäisiä toimenpiteitä, joilla pyritään ehkäisemään mahdolliset riskit (Kuusela & Ollikainen 2005, 35). Riskienhallinnan ydin on kuitenkin laajempi, sillä kyse on organisaation kyvystä toimia ennakoiden, tehdä kestäviä päätöksiä ja luoda arvoa niin omalle toiminnalleen kuin sidosryhmilleen. Kuten useissa julkishallinnon ja yritysmaailman analyyseissa korostetaan, toimiva riskienhallinta on ennen kaikkea strateginen voimavara yritykselle, ei pelkkä muodollisuus tai irrallinen velvoite. (Mustonen 2024.)

Kun riskienhallintaa kehitetään organisaatiossa järjestelmällisemmäksi, myös tapa hahmottaa riskejä yleensä muuttuu. Vahinkoriskien merkitys korostuu vähemmän, ja huomio siirtyy kohti strategisia, toiminnan suuntaa ja tavoitteita ohjaavia riskejä (Mustonen 2024). Hopkinin (2018) mukaan riskienhallinnan kokonaisuus kattaa sekä taloudelliset, operatiiviset että käyttäytymiseen liittyvät riskit, ja siksi organisaation eettiset periaatteet ja toimintatavat ovat olennainen osa tehokasta riskienhallintaa. Eettisten periaatteiden avulla puolestaan linjataan organisaatiossa näkökulma siihen, mikä on yhteinen tapa toimia (Ratsula 2021,101).

Jokaisella yrityksellä koosta riippumatta on mahdollisuus toimia vastuullisesti oman valintansa mukaan. Yleisesti vastuullisesti toimiminen tarkoittaa toimimista lainsäädännön ja muun normiston rajoissa. Organisaatioiden maailmassa puhutaan vastuullisuudesta yritysvastuuna ja yritysvastuulla on monia merkityksiä ja määritelmiä. (Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2019, 3–4.) Yritysvastuulla useimmiten tarkoitetaan vapaaehtoisia toimenpiteitä eri muodoissa, joiden avulla organisaatio voi hoitaa yhteiskuntavastuunsa sidosryhmien odotuksia noudattaen. (Harmaala & Jallinoja 2013, 16).

Tämä artikkelikokoelma tarkastelee vastuullisuutta eri näkökulmista ja riskienhallintaa sen monissa eri muodoissa. Artikkelikokoelman artikkelit kuvaavat, miten erilaiset vastuullisuuden osa-alueet tukevat organisaation kykyä hallita riskejä, tehdä parempia päätöksiä ja rakentaa sidosryhmien luottamusta. Sisäinen valvonta varmistaa organisaation toiminnan luotettavuuden, kun taas vastuullisuusviestinnällä pyritään rakentamaan läpinäkyvyyttä ja luottamusta organisaatiossa. Yritysvastuu ja hiljainen tieto teemana liittyvät organisaation arvioihin ja sen kehittämiseen sekä osaamisen jatkuvuuteen. Artikkelikokoelmassa käsitellään myös korruptiontorjuntaa, jolla pyritään ehkäisemään organisaatioissa epäeettistä toimintaa, kun taas vastapainona hyväntekeväisyysnäkökulma artikkelikokoelmassa avaa näkökulmaa yhteiskuntavastuuseen ja organisaation strategisiin valintoihin.

Kaikkia kokoomajulkaisun artikkeleita yhdistää vastuullisuuden monet kasvot, ja eri näkökulmat riskienhallintaan. Yksi yhteinen näkökulma on luottamuksen rakentaminen organisaatiossa ja miten sitä tulisi ylläpitää. Lisäksi läpinäkyvyyden lisääminen organisaatiossa on toinen vahva yhdistävä teema. Kaikki artikkelikokoelman artikkelit liittyvät tavoitteeseen tehdä organisaatioiden toiminnasta selkeämpää, avoimempaa sekä ymmärrettävämpää, joka on keskeistä vastuullisuudessa ja riskienhallinnassa.

Keskeiset käsitteet

Vastuullisuus

Vastuullisuuden perusviitekehys jaetaan yleisesti ympäristövastuuseen, taloudelliseen vastuuseen ja sosiaaliseen vastuuseen (Kurittu & Rankinen 2023, 23). Ympäristövastuuseen sisältyy lainsäädännön kautta tulevat velvoitteet ympäristöä kohtaan, ja ne toimivat lähtökohtana organisaatioiden ympäristövastuulle. Organisaatioiden ympäristövastuu on kuitenkin laajempi kokonaisuus ja siihen vaikuttavat monien sidosryhmien odotukset ja velvoitteet. Voidaan sanoa, että todellinen ympäristövastuu on niitä toimia, joita tehdään ympäristönsuojelun eteen ja jotka ylittävät lain vaatimukset. (Liappis, Pentikäinen & Vanhala 2019, 99–100.)

Taloudellisella vastuulla tarkoitetaan toiminnan kannattavuutta ja sen voi sanoa olevan perusehto, joka takaa organisaation pitkäjänteisen olemassaolon (Lämsä 2007, 44). Taloudellinen vastuu ja hyvä hallinto ovat kokonaisuus; taloudelliseen vastuuseen sisältyy myös hyvän hallinnon periaatteet. Taloudellinen kannattavuus pitkällä aikavälillä on Suomen lainsäätäjien tavoite ja siten osakeyhtiölakiin sisältyy ajatus velvollisuudesta yhteiskunnallisesti hyväksyttävien toimintatapojen noudattamisesta. Voiton tuottamisen ohella taloudelliseen vastuuseen kuuluu hyvät hallintotavat, oikeudenmukaisuus työntekijöitä ja sidosryhmiä kohtaan, vastuullinen veronmaksu ja korruptionvastaiset toimet. Hyvän hallinnon periaatteita on määritelty sijoittamisen ohjeistuksissa ja siihen sisältyy esimerkiksi hallituksen riippumattomuus, monimuotoisuus sekä johdon palkitsemismallit. (Liappis ym. 2019, 72–73.)

Yrityksen talousvastuun yhteiskunnalliset vaikutukset liittyvät työllisyyteen ja taloudelliseen toimeliaisuuteen, joilla yritys luo taloudellista hyvinvointia ympäröivään yhteiskuntaan. Taloudellinen vastuu pohjautuu lainsäädäntöön, joiden noudattaminen on yritysvastuun vähimmäistaso. Taloudellista yritysvastuuta on esimerkiksi noudattaa verotusta ja työnantajamaksuja sekä työllistää paikallisesti. (Harmaala & Jallinoja 2012, 18–23.)

Sosiaalinen vastuullisuus voidaan määritellä esimerkiksi seuraavasti: Sosiaalinen vastuullisuus on yhteiskunnalle takaisin antamista, joka voi tuottaa tai voi olla tuottamatta taloudellista hyötyä organisaatiolle. Se on sidoksissa yhteiskunnassa vallitsevaan käsitykseen vastuullisuudesta ja sosiaalisista normeista. Sosiaaliset normit vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen ja sitä myötä myös siihen, miten organisaatiot toteuttavat sosiaalista vastuullisuutta. (You 2024, 309.) Sosiaalisella vastuullisuudella tarkoitetaan sekä lakisääteisten velvoitteiden ja työehtosopimusten mukaisten toimien toteuttamista että täydentäviä vapaaehtoisia toimenpiteitä henkilöstön hyvinvoinnin tukemiseksi, työturvallisuuden kehittämiseksi sekä osaamisen vahvistamiseksi (Harmaala & Jallinoja 2012, 18–23).

Ympäristövastuullisuus on yrityksen pyrkimyksestä toimia ympäristön parhaaksi ja vastuun ottamisella oman toiminnan aiheuttamista ympäristövaikutuksista. Vastuullinen yritys ymmärtää toimintansa ympäristövaikutukset ja niitä koskevan lainsäädännön, jota noudattaa ja kehittää toimintaansa jatkuvasti. (Harmaala & Jallinoja 2012, 18–23.) Ristaniemen (2022, 25) mukaan yrityksen vastuulliseksi itsensä kutsuminen edellyttää yritykseltä lain noudattamisen lisäksi myös aktiivisia lisätoimia; sääntelyjen noudattamisen lisäksi, vaaditaan laaja ymmärrys yrityksen omista yhteiskunnallisista vaikutuksista ja pyrkimyksestä kielteisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja minimoimiseksi riippumatta oikeudellisista vaikuttimista.

Yritysvastuu ja yhteiskuntavastuu

Yritysvastuun ja yhteiskuntavastuun käsitteet ovat monitahoisia. Yritysvastuu kattaa laajasti lakien, sääntelyn ja normien noudattamisvastuun (Lautjärvi 2022, 98–99). Yhteiskuntavastuu on vapaaehtoista vastuuta yhteiskunnalle, ylittäen lain vaatimukset (Visser, Matten, Pohl & Tolhurst 2010, 106).

Yhteiskuntavastuullisuuden arviointiin ei riitä pelkästään organisaation juridinen tarkastelu. Yhteiskuntavastuun käsitys vaihtelee kulttuureissa ja myös eri ajanjaksoilla. Myös maailmanpolitiikan tilanne vaikuttaa sidosryhmien käsitykseen vastuullisesta toiminnasta. Yhteiskuntavastuullinen yhtiö tuottaa omistajille parhaan mahdollisen tuloksen pitkällä aikavälillä, tuottaen samalla lisäarvoa koko yhteiskunnalle. Yrityksen paras mahdollinen tulos määritellään kuitenkin sen omistajien toimesta ja heidän edustamiensa tahojen, sopimusten ja lain velvoitteiden mukaisesti. (Rantakari 2012, 12–14.)

Yritysvastuu ja yrityksen yhteiskuntavastuu ovat käsitteitä, joita käytetään, kun puhutaan yritysten vastuullisuustoimista. Jo vuonna 2008 Alexander Dahlsrudin (2006, 1–13) tekemässä tutkimuksessa yritysvastuulle löydettiin 37 eri määritelmää. Yritysvastuu ja yrityksen yhteiskuntavastuu ovat yhä muotoutuvia käsitteitä, jotka muuttuvat yhteiskuntien kehityksen myötä (Bruun & Rydenfelt 2023, 114). Harmaala ja Jallinoja (2012, 17) ovat määritelleet yritysvastuun vapaaehtoisilla toimilla, joilla yritykset pyrkivät toteuttamaan yhteiskuntavastuutaan perustuen sidosryhmien odotuksiin. Yritykset käyttävät käsitettä yritysvastuu, kun ne suunnittelevat, arvioivat, kehittävät ja viestivät vapaaehtoisista vastuullisuustoimistaan eli toimista, jotka eivät perustu lainsäädännön määräyksiin. Yritysvastuun toimet jaetaan yleisesti kolmeen osa-alueeseen, nimittäin ympäristövastuuseen, sosiaalinen vastuuseen ja taloudelliseen vastuuseen. (Harmaala & Jallinoja 2012, 17.)

Pk-yrityksissä yritysvastuutoimet ovat usein epävirallisempia ja vähemmän systemaattisia kuin suurissa yrityksissä, ja ne perustuvat paikallisiin tarpeisiin. Toimet ovat käytännönläheisiä ja liittyvät usein suoraan yrityksen työntekijöihin, asiakkaisiin ja yhteisöön. Pienet yritykset keskittyvät enemmän yrityksen sisäiseen vastuullisuuteen ja paikallisten yhteisöjen hyvinvointiin. Ne ovat joustavampia, mutta niiden resurssit ovat rajalliset. (Baumann-Pauly, Wickert, Spence & Scherer 2013.)

Yritysvastuu on alun perin keskittynyt pääasiassa suuriin ja monikansallisiin yrityksiin, mutta sen merkitys on huomattu myös pk-yrityksissä. Vaikka suuriin yrityksiin verrattuna pk-yrityksillä ei ole yhtä paljon resursseja sisällyttää yritysvastuuta osaksi strategiaa, vastuullisuudella ja eettisillä motiiveilla on kuitenkin painoarvoa yritysvastuun kehittämisessä. Erityisesti yrityksen johdon eettiset arvot ohjaavat pk-yritystä vastuullisuuteen ja työntekijät ovat osana yritysvastuun sisällyttämisessä strategiaan. Myös ulkoiset paineet, kuten lainsäädäntö, kuluttajat ja sidosryhmät sekä alan standardit ohjaavat pk-yrityksiä vastuullisempaan yritystoimintaan. (Ortiz-Avram, Domanovich, Kronenberg & Scholz 2018, 255, 263, 264.) Alun perin yritysvastuussa on keskitytty enemmän sosiaaliseen vastuuseen, mutta viime aikoina yritykset ovat keskittyneet vastuullisuuteen myös ympäristöasiat edellä. Yrityksen vastuulla on myös nykyään alihankinta- ja toimittajasuhteita sekä yrityksen yhteiskunnallinen rooli. Suomessa yritykset ovat kiinnostuneet vastuullisuudesta yhä enemmän, ja vastuullisuus sitoutuu voimakkaammin yrityksien arvonmuodostukseen ja kilpailukykyyn. Vastuullisuus nähdään yrityksissä siis investointina. (Hellström & Parkkonen 2022.)

Vastuullisuusviestintä

Viestinnällä on aina keskeinen rooli kestävyyttä ja vastuullisuutta tavoittelevassa strategiassa. Sisäinen viestintä mahdollistaa vastuullisuuteen ja kestävyystyöhön valittujen käytänteiden jalkauttamisen osaksi toimintaa. Ulkoinen viestintä on ensiarvoisen tärkeää todentamaan organisaation vastuullista toimintaa ulkoisille sidosryhmille (Genç 2017, 512–515). Vastuullisuusviestintä on organisaation vastuullisuustyötä ja vastuullisuustoimintaa esittelevää viestintää, ja sen välineitä ovat esimerkiksi vastuullisuusraportit, vaikutusten arviointi ja kolmoistilinpäätös, jossa taloudellisten lukujen lisäksi raportoidaan ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista. Vastuullisuusviestintää toteutetaan myös erilaisilla kannanotoilla ja julkilausumilla tai ympäristöhaittojen vähentämiseen tähtäävillä toimenpideohjelmilla. (Lehtonen 2022, 113–115.) Kestävyysviestintä on myös keskustelevaa ja yhteisymmärrystä rakentavaa viestintää, jonka tarkoituksena on edistää yhteiskunnallista muutosta kohti kestävää kehitystä (Genç 2017, 512–515).

Kestävyys- ja vastuullisuusraportointi on väline viestiä organisaation kestävän kehityksen toimista sidosryhmille. Kestävyysraporteissa käytetään tyypillisesti tekstiä ja numeerisia tietoja, mutta erityisesti organisaatioissa, joihin ei kohdistu virallisia vaateita raportoinnin suhteen, kuvien käyttäminen voi olla hyvä keino viestiä vastuullisuustoimista ja ne voivat toimia tehokkaina välineinä positiivisen mielikuvan luomisessa (Nakao, Ishino, Kokubu & Okada 2024. 3210). Nakao ym. (2024, 3211) tutkimuksen mukaan lukijoiden ymmärrystä organisaation vastuullisteoista voidaan lisätä käyttämällä kuvia tuomaan esille haluttuja vastuullisuusnäkökulmia.

Vastuullisuusraportointi

YK:n Agenda 2030 -ohjelma toimii globaalina viitekehyksenä, joka suuntaa kestävän kehityksen edistämistä. Siihen sisältyy 17 tavoitetta, joiden toteutumiseen pyritään vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteet ovat yhtenäiset kaikkialla ja ohjelmassa korostetaan tavoitteiden riippuvuutta toisistaan ja toimenpiteiden vaikutusten tarkastelua suhteessa toisiin tavoitteisiin sekä ekologiseen, sosiaalisen ja taloudelliseen kestävyyteen. (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2025.)

ISO 26000 on kansainvälisen standardoimisjärjestö ISO:n laatima vastuullisuuden ei-sertifioitava ohjeistus sosiaalisesta vastuusta. Siihen sisältyy seitsemän periaatetta ja teemaa: hallinto, ihmisoikeudet, työelämän käytännöt, ympäristö, reilu liiketoiminta, kuluttajakysymykset ja yhteisön osallistuminen ja kehittäminen. ISO 26000 ohjeistus tukee Agenda2030:n sosiaalisen vastuullisuuden tavoitteiden saavuttamista. (Gasiorowski–Denis 2016.)

GRI Global Reporting Initiative on laajasti hyödynnetty vastuullisuusraportoinnin standardi, joka antaa kehyksen kestävän kehityksen tavoitteiden raportoimiseen (Grainger-Brown & Malekpour 2019). GRI-standardit muodostavat kansainvälisesti hyväksytyn kestävän kehityksen raportointikehyksen. Ne ohjaavat organisaatioita kuvaamaan liiketoimintansa ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintoon kohdistuvia vaikutuksia avoimesti ja vastuullisesti (GRI Standards 2021). GRI:n noudattaminen voi kuitenkin olla haastavaa pk-yrityksille, koska yrityksillä voi olla rajalliset resurssit, rajallinen asiantuntemus tai yrityksillä voi olla liikaa aikarajoituksia. Haasteista huolimatta GRI:n vastuullisuusraportoinnin ohjeita noudattamalla pk-yritykset voivat osoittaa sitoutumisensa kestäviin ja vastuullisiin liiketoimintatapoihin. (Setyaningsih, Widjojo & Kelle 2024, 2, 5, 6.)

Vuoden 2023 alussa voimaan tullut Euroopan parlamentin ja neuvoston kestävyysraportointidirektiivi (2022/2464/EU) eli Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD) koskee suuryrityksiä sekä niiden toimitusketjuja. CSRD velvoittaa yritystä julkaisemaan kaikki olennaiset tiedot yrityksen myönteisistä ja kielteisistä kestävyysvaikutuksista. Direktiivin tarkoituksena on varmistaa, että yritykset raportoivat toimintansa ympäristövaikutuksista, sosiaalisista vaikutuksista ja hallintotavoistaan luotettavalla ja vertailukelpoisella tavalla. CSRD-sääntely koskee pääasiassa suuria yrityksiä, mutta sen vaikutukset heijastuvat myös pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka joutuvat osana toimitusketjuja vastaamaan kasvaviin raportointi- ja vastuullisuusvaatimuksiin. Direktiivin edellyttämästä kestävyysraportoinnista käytetään myös lyhennettä ESG (Environment, Social, Governance). (2022/2464/EU).

Suomen kirjanpitolakiin (1336/1997) lisättiin yritysten kestävyysraportointia koskeva muutos, joka tuli voimaan 2023 vuoden lopulla (Laki kirjanpitolain muuttamisesta 1249/2023). Muutos velvoittaa suuriyrityksiä raportoimaan toimintalinjoistaan koskien työntekijöitä, ympäristöä, ihmisoikeuksia, sekä korruption ja lahjonnan torjumista. Vastuullisuusraportointivelvoite koskee Suomessa kaikkia suuryrityksiä, joilla on kahden perättäisen tilikauden lopussa keskimäärin 250 henkilöä, liikevaihto ylittää 40 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma 20 miljoonaa euroa siten, että vähintään kaksi näistä kolmesta kriteereistä toteutuu. Lisäksi vastuullisuusraportointivelvoite ulottuu koskemaan myös listayhtiöitä, luottolaitoksia ja vakuutusyhtiöitä sekä laajenee vaiheittain muuhun suuryrityskenttään vuosina 2024–2026. (Kirjanpitolaki 1336/1997; Laki kirjanpitolain muuttamisesta, 1249/2023.)

VSME (Voluntary Sustainability Reporting Standard for Non-listed Small- and Medium-sized Enterprises) on Euroopan komission toimeksiannosta kehitetty vapaaehtoinen raportointikehys, jonka tarkoituksena on helpottaa listaamattomien mikro-, pienten ja keskisuurten yritysten vastuullisuusraportointia. Lyhenne ESRS tarkoittaa European Sustainability Reporting Standards -standardeja. Pk-yritykset voivat raportoida standardin mukaisesti halutessaan vapaaehtoisesti. EFRAG (European Financial Reporting Advisory Group) on laatinut tämän standardin osana EU:n pk-yrityksille suunnattua tukipakettia. Standardi koostuu kolmesta moduulista, joiden avulla yritykset voivat valita raportointitason resurssiensa ja tarpeidensa mukaan. Perusmoduuli (basic module) sisältää keskeiset ESG-ilmoitukset, kuten energiankulutus, vedenkäyttö, jätteidenhallinta, Scope 1 ja 2-päästöt, henkilöstön turvallisuus ja korruptiorikkomukset. Perusmoduulissa ei edellytetä olennaisuusanalyysia ja se sopii pienemmille yrityksille. PAT-moduuli (policies, actions, targets) ja BP-moduuli (business partners) ovat laajempia kestävyysraportteja ja vaativat yritykseltä olennaisuusanalyysin. Olennaisuusanalyysi tarkoittaa yrityksen kestävyysasioiden arviointia raportointia varten. Arvioinnissa tarkastellaan kahta näkökulmaa: ensinnäkin yrityksen ympäristö- ja yhteiskuntavaikutuksia (vaikutuksen olennaisuus) sekä toisaalta sitä, kuinka kestävyystekijät vaikuttavat yrityksen taloudelliseen tilanteeseen (taloudellinen olennaisuus). (EFRAG 2024.)

Riskienhallinta ja henkilöriskit

Riskin käsitteellä tarkoitetaan usein jotakin uhkaa tai vaaraa jostakin negatiivisesta tapahtumasta. Riskin kokemukseen liittyy epävarmuuksia ja ennalta tiedossa olemattomia odotuksia. Riskienhallinnalla puolestaan tarkoitetaan niitä toimia, joilla tunnistetaan riskejä ja torjutaan mahdollisia, oletettuja uhkia (Juvonen, Koskensyrjä, Kuhanen, Kämppi, & Talala 2023, luku “Käsitteiden määrittelyt”.) Riskienhallinta on yrityksessä koordinoitua toimintaa ja sillä pyritään sekä yrityksen arvon muodostukseen että turvaamaan toiminnan jatkuvuutta. (Juvonen ym. 2023, luku “Riskienhallinta osana johtamisjärjestelmiä”.)

Riskienhallinnan kokonaisuus koostuu eri osaprosesseista, sisältäen esimerkiksi riskien tunnistamisen ja riskien analysoinnin. Etenkin näiden kahden prosessin avulla organisaatiossa voidaan tunnistaa ja arvioida sen toimintaan kohdistuvia riskejä. On huomioitava, ettei näiden tarkoituksena ole mitigoida riskejä osaksikaan, vaan ainoastaan lisätä tietoa organisaatioon kohdistuvista riskeistä. (Juvonen ym. 2023, luku “Riskien arviointiprosessi”). Juutisen (2016, 118) mukaan riskien vaikutusta tulisi lisäksi arvioida suhteessa tarkasteltavan yrityksen keskeisimpiin sidosryhmiin.

Riskien kokonaisuus voidaan jakaa organisaatiossa eri riskilajeihin. Henkilöihin kohdistuvia riskejä voidaan tarkastella henkilöstöturvallisuusriskien, henkilöstöhallintoon liittyvien riskien, aineettomiin pääomiin kohdistuvien riskien taikka esimerkiksi hallinnolliseen rakenteeseen liittyvien riskien kautta. (Juvonen ym. 2023, luku “Organisaation riskikokonaisuus.) Durst ja Zieba (2019) korostavat, että asiantuntijaorganisaatioissa henkilöriskit ilmenevät moninaisina haasteina. Näitä ovat esimerkiksi työntekijöiden haluttomuus jakaa omaa tietämystään, tehtävien edellyttämään osaamiseen nähden riittämätön koulutus, avainhenkilön menettäminen, asiantuntijatyön resurssien epätarkoituksenmukainen mitoitus sekä henkilöstön heikko motivaatio ja vähäinen sitoutuminen organisaatioon.

Henkilöriskien tarkastelussa on olennaista huomioida niiden taloudelliset ulottuvuudet. Uuden työntekijän rekrytoinnista aiheutuvat kustannukset, työkyvyttömyystapauksen seuraukset sekä motivoitumattoman henkilöstön heikentynyt tuottavuus muodostavat organisaatiolle taloudellisia riskejä. Näiden tekijöiden kumulatiivinen vaikutus ei rajoitu pelkästään välittömiin kustannuksiin, vaan heijastuu laajemmin organisaation taloudelliseen kestävyyteen, kilpailukykyyn ja maineeseen. (Luutonen & Murtomaa 2025, 173, 271, 281.)

Strategia osana riskienhallintaa ja vastuullisuutta

Strategia antaa omistajille ja asiakkaille tietoa yrityksen arvon luomisesta. Strategian avulla yrityksen ylin johto ohjaa yrityksen toimintaa haluttuun suuntaan (Juvonen ym. 2023, luku ”Strategiset riskit). Juutisen (2016, 70) mukaan strategia on suunnannäyttäjä ja asettaa tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat linjaukset. Strategian tavoitteena on ohjata yrityksiä saavuttamaan asettamansa tavoitteet. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää strategista riskienottoa: riskeissä on positiivinen mahdollisuus ja negatiivinen uhka. Yrityksen johto vastaa strategisiin tavoitteisiin kohdistuvien uhkien ja mahdollisuuksien arvioinnista sekä niiden hallinnasta. (Suomen Riskienhallintayhdistys 2025.)

Riskienhallintapolitiikka määrittelee yrityksen riskienhallintaa. Se kytkeytyy yrityksen visioon, toiminta-ajatukseen ja arvoihin tukien strategian toteutusta. Tämän vuoksi riskienhallintapolitiikka ei voi olla ristiriidassa muiden toimintaa ohjaavien periaatteiden ja säännösten kanssa. (Kupi, Keränen & Lanne 2009, 18.) Riskien järjestelmällinen tunnistaminen ja arviointi tulisi olla osa yrityksen strategisesta suunnittelua (Juutinen 2016, 118).

Vastuullisuus jää helposti sivurooliin, jos sitä ei ole kytketty yrityksen strategiaan, riskienhallintaan ja tavoitteisiin. Ilman ennakoivaa vastuullisuustyötä yritys reagoi usein ulkoa tuleviin vaatimuksiin, kuten sääntelyn muutoksiin sekä asiakkaiden ja kilpailijoiden valintoihin, menettäen mahdollisuuden ohjata omaa kehitystään. Vastuullisuuden juurruttaminen edellyttää ylimmän johdon sitoutumista, osaamisen kehittämistä ja pitkäjänteisyyttä. Jotta vastuullisuudesta tulee strateginen voimavara yritykselle, hallituksen tehtävänä on tunnistaa vastuullisuustyön edistämiseksi merkittävät teemat, asettaa selkeät tavoitteet, huomioida vastuullisuuden tuomat reunaehdot päätöksenteossa ja luoda vastuullisuuteen kannustava kulttuuri, joka palkitsee. Hallituksen vastuulla on, että vastuullisuus ja kestävyys ovat osa strategisia tavoitteita. (Kurittu & Rankinen 2023, 69–73.)

Tutkimus ja kehittämismenetelmät

Laadullinen tutkimus

Menetelmiä valittaessa tulee kiinnittää huomiota tutkimuksen luonteeseen ja ominaispiirteisiin, jotta valitut menetelmät varmasti tukevat valittua tutkimusta (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2021, 60–61). Laadullisessa eli kvalitatiivisessa tutkimuksessa perustana on erilaisten ilmiöiden kokonaisvaltainen ymmärtäminen. Sen tavoitteena on tarkastella tutkimuskohdetta mahdollisimman monipuolisesti. Tapahtumat muokkaavat toinen toisiaan ja onkin mahdollista löytää monimuotoisia suhteita. Yleisesti ajatellaan, että laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja ymmärtää todellista elämää siten, että tutkimuskohteesta muodostuu laaja ja syvällinen kokonaiskuva. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997, 161.)

Laadullinen tutkimus on kokemusperäistä ja aineistoa tarkastellaan sekä perustellaan valitun analyysitavan mukaan. Tutkimuksen raportoinnin kannalta on huomioitava, että joissakin laadullisen tutkimuksen raporteissa esitellään analyysin tueksi lainauksia alkuperäisistä haastatteluista. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 27.) Vilkka (2021, 118.) kirjoittaa, että laadullisella tutkimuksella on mahdollista saavuttaa yksilölle merkitykselliseksi koettuja asioita tai pidemmälle ajanjaksolle sijoittuvia ilmiöitä.

Määrällinen tutkimus

Määrällinen eli kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä käsittelee tietoa lukujen avulla. Tutkimuksessa kerätty aineisto esitetään numeroina tai järjestetään numeeriseen muotoon. Kvantitatiivisen tutkimuksen erityispiirteitä ovat tiedon järjestelmällinen jäsentäminen ja mittaaminen, erilaisten mittareiden hyödyntäminen sekä aineiston käsittely ja esittäminen numeerisessa muodossa. Tutkimusprosessille ja tuloksille pyritään objektiivisuuteen, ja aineisto kerätään yleensä suurelta vastaajajoukolta. Tutkija tulkitsee numerot sanallisesti ja selittää, miten ilmiöt liittyvät toisiinsa tai eroavat toisistaan. Kvantitatiivisen tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, joka kuvaa, kartoittaa, vertailee tai ennustaa ihmisissä ilmeneviä tekijöitä tai luonnonilmiöitä. Tavoitteena on löytää aineistosta toistuvia kaavoja ja esittää ne yleisempinä teorioina. Sen avulla voidaan rakentaa, selittää, tarkentaa, uudistaa tai purkaa aiempia teorioita ja käsitteitä. (Vilkka 2007,13–18.)

Kvantitatiivisen aineiston käsittelyn keskeisiä menetelmiä ovat erilaisten tunnuslukujen käyttö. Tyypillisiä tunnuslukuja ovat esimerkiksi keskiarvo, hajontaluvut tai sijaintiluvut, joiden avulla tutkittavaa ilmiötä voidaan havainnollistaa selkeästi numeerisessa muodossa. Tunnusluvuilla voi esittää numeraalista tietoa muun muassa mielipiteistä. Kvantitatiivisen tutkimuksen tulokset voidaan tuoda esiin taulukoina, graafeina, tunnuslukuina tai sanallisina kuvauksina, ja tutkija päättää, mikä esitystapa sopii parhaiten hänen aineistolleen. (Vilkka 2007,118–119.) Tämän kokoelmateoksen artikkeleissa yhdessä käytettiin määrällistä tutkimusmenetelmää ja aineiston analyysissä käytettiin tilastollista päättelyä. Tilastollisen päättelyn avulla arvioidaan, kuinka luotettavasti otoksesta saadut havainnot kuvaavat koko perusjoukkoa. Toisin sanoen tarkastellaan, miten todennäköisesti otoksen tulokset voidaan yleistää koskemaan kaikkia tutkittavia. (Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto 2025.)

Tapaustutkimus

Osa tämän kokoelmateoksen artikkeleista hyödyntää tapaustutkimusta kehittämismenetelmänään. Tapaustutkimuksiin perustuvien kehittämistehtävien ominaiseen tapaan ne kysyvät “miten?” ja “kuinka?” kysymyksiä. Ne pyrkivät lisäämään ymmärrystä tutkittavista aiheista sekä tutkimaan syy-seuraussuhteita, ja tapaustutkimus soveltuukin erinomaisesti tilanteisiin, jossa tarkoituksena on tuottaa kehittämisehdotuksia yrityksen tarpeisiin (Ojasalo ym. 2021, 36, 52–53).

Tapaustutkimuksessa tutkija määrittelee tutkittavan tapauksen ja perustelee valintansa sekä sen hyödyllisyyden tutkimuksen näkökulmasta. Lähestymistapa on useimmiten kontekstuaalinen, mikä tarkoittaa, että tutkittava tapaus pyritään ymmärtämään osana sitä ympäröivää kokonaisuutta. (Eriksson & Koistinen 2005, 6–7.) Asetettujen kehittämistavoitteiden saavuttaminen vaatii tutkimuskohteen hyvää tuntemusta. Laitinen (1998) huomauttaa, että ilmiön tarkastelu monesta eri näkökulmasta – jotta sen syyt, seuraukset ja merkitykset tulevat paremmin esille – on tapaustutkimuksen yksi keskeisistä piirteistä.

Tutkimusprosessi on monimuotoinen, ja se etenee jatkuvana prosessina, jossa aineistoja tarkastellaan, vertaillaan sekä teoriaa ja empiiristä tietoa yhdistellään keskenään (Eriksson & Koistinen 2005, 22). Tapaustutkimuksesta on tunnistettavissa neljä vaihetta, joista ensimmäisessä määritellään alustava kehittämistehtävä, toisessa vaiheessa perehdytään kehitettävään ilmiöön käytännön tasolla samalla tutustuen aiempiin teorioihin, jonka seurauksena kehittämistehtävää täsmennetään. Tämän jälkeen aineisto kerätään ja analysoidaan valituin menetelmin ja neljännessä vaiheessa esitetään kehittämisehdotukset. (Ojasalo ym. 2021, 53–54.)

Konstruktiivinen tutkimus

Konstruktiivista tutkimusotetta on hyödynnetty tutkimusmenetelmänä osassa tämän artikkelikokoelman teoksissa. Ongelman ratkaisu esitetään yleensä tutkimuksessa konstruktiona ja ratkaisu taas perustuu olemassa olevan tietämyksen lisäksi innovatiiviseen ja heuristiseen tutkimusprosessiin. Konstruktiivisen tutkimuksen ydin on konstruktion kehittämisessä, joka muodostaa tutkimusprosessin tärkeimmän vaiheen. (Kasanen, Lukka & Siitonen 1993, 243–253, 256).

Konstruktiivisen tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa konkreettiseen haasteeseen innovatiivinen ja teoreettisesti johdonmukainen ratkaisu. Tutkimustulokset tuottavat lisäarvoa sekä liiketoiminnan kehittämiseen että tieteelliseen keskusteluun. Keskeistä konstruktiiviselle tutkimukselle on, että käytännön ongelma ja sitä varten kehitetty ratkaisu liitetään olemassa olevaan teoreettiseen tietoon. Lisäksi ratkaisun tulee osoittaa toimivuutensa, mielellään myös alkuperäisen kohdeorganisaation ulkopuolella. Konstruktiivisissa opinnäytetöissä joudutaan usein arvioimaan, millainen ja kuinka vahva näyttö kehitetyn konstruktion toimivuudesta on riittävä. (Ojasalo ym. 2021, 65.)

Lukka (2001) toteaa, että konstruktiivisessa tutkimuksessa aiheen valinta on tärkein ja ensisijainen vaihe, kuten muissakin tutkimuksissa. Tutkimusaiheen pitäisi olla sellainen, jolla on käytännön merkitystä. Tutkimuksessa on oleellista saavuttaa kysynnän ja tarjonnan tasapaino. Konstruktiivinen tutkimus tuo mukanaan useita hyödyllisiä mahdollisuuksia. Se tarjoaa tilaisuuden päästä tutustumaan kiinnostaviin tutkimuskohteisiin ja muodostaa yritykselle selkeitä käytännön etuja. (Lukka 2001.)

Laadullinen sisällönanalyysi

Osassa tämän kokoelmateoksen artikkeleja tutkimuksissa kerättyjä aineistoja analysoitiin hyödyntäen aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysin avulla pyritään tuottamaan tiivis ja jäsennelty tulkinta tarkasteltavasta ilmiöstä siten, että aineiston sisältämää informaatio säilyy (Sarajärvi & Tuomi 2017, luku ”Yleisesti sisällönanalyysin tekemisestä”; Tuomi & Sarajärvi 2018, 141; Vuori 2021). Laadullisen tutkimuksen aineistoista voi nousta esiin myös paljon sellaista mielenkiintoista materiaalia, jota tutkija ei osannut odottaa. On kuitenkin tärkeää rajata tiivistämällä aineisto vastaamaan juuri kyseisen tutkimuksen tarkoituksia ja jättää muut asiat erillisiin tutkimuksiin. (Sarajärvi & Tuomi 2017, luku ”Yleinen kuvaus analyysin toteuttamisesta”.)

Sisällönanalyysiä voidaan toteuttaa eri tavoin, riippuen perustuuko analyysi olemassa olevaan teoriaan vai käytettyyn aineistoon. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä määritellään ensin, mistä aineiston osasta etsitään toiminnan keskeisiä rakenteita ja toistuvia kuvauksia tai esimerkkitarinoita. Tämän jälkeen siirrytään pelkistämiseen, jossa tutkimusaineistosta poistetaan tutkimuksen kannalta epäolennainen informaatio. (Vilkka 2021, 163–164.) Kun aineisto on tiivistetty, se järjestetään selkeäksi kokonaisuudeksi. Ryhmittely voidaan tehdä luokittelemalla, teemoittelulla tai tyypittelemällä. Näistä yksinkertaisin menetelmä on luokittelu, jossa aineistosta muodostetaan sopivia luokkia ja lasketaan, kuinka usein kukin luokka esiintyy. Teemoittelussa puolestaan etsitään aineistosta tiettyä aihetta tai teemaa kuvaavia näkemyksiä. Tyypittelyssä samankaltaiset näkemykset kootaan yhteen ja tiivistetään yleiseksi kuvaukseksi. (Sarajärvi & Tuomi 2017, luku ”Yleinen kuvaus analyysin toteuttamisesta”.) Ryhmittelyistä johdetaan tutkimustuloksina käsitteitä, luokitteluja tai teoreettinen malli. Analyysi etenee vertaamalla tulkintaa teoreettisen viitekehyksen avulla. (Vilkka 2021, 164, 170).

Teorialähtöisessä sisällönanalyysissä analyysi sen sijaan perustuu vahvasti teoriaan, joka ohjaa sitä, kuinka keskeiset käsitteet ja luokitukset määritellään (Vilkka 2021, 170). Yläluokat voidaan tuoda valmiina teorian pohjalta, mutta alaluokat muodostetaan aineistosta. Prosessi etenee siten, että alkuperäiset ilmaukset pelkistetään ja sijoitetaan teorian mukaisiin yläluokkiin, minkä jälkeen aineistosta nostetaan esiin alaluokat. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 95–119.) Keskeinen ero aineistolähtöisen ja teorialähtöisen analyysin välillä on siinä, että teorialähtöisen analyysin tavoitteena on tarkentaa tai uudistaa teoreettista käsitystä tutkimusaiheesta tutkittavien antamien merkitysten avulla, kun taas aineistolähtöinen analyysi kuvaa tutkittavien merkitysmaailmaa (Vilkka 2021, 171).

Aineistonkeruumenetelmät

Kyselyt aineistonkeruumenetelmänä

Osassa artikkeleista on käytetty aineistonkeruuseen kyselylomakkeita. Kyselylomakkeen suunnitteluvaihe on tärkeä, jotta sillä saavutetaan tutkimuksen tavoitteita. Lisäksi jo suunnitteluvaiheessa tulee olla hyvä tuntemus tutkimuksen teoreettisesta viitekehyksestä. Teoriasta muodostettujen käsitteiden tulee olla myös kyselyyn vastaavan henkilön ymmärrettävissä, joka edellyttää vastaajaryhmän tuntemusta. (Vilkka 2021, 101–102, 105, 107.) Tutkimuksen tavoite on siten oltava hyvin tiedossa ennen kysymystenasettelua, jotta tiedetään kysyä oikeat kysymykset.

Kyselylomakkeessa voidaan käyttää avoimia kysymyksiä, monivalintakysymyksiä tai näiden yhdistelmiä. Monivalintakysymykset ovat vakioituja, eli vastausvaihtoehdot on ennalta määritelty. Avoimissa kysymyksissä sen sijaan haetaan vastaajan spontaaneja mielipiteitä sanallisessa muodossa. Sekamuotoiset kysymykset yhdistävät molempia edellä kuvattuja vastausvaihtoehtoja. (Vilkka 2021, 106.)

Haastattelu

Haastattelu on yksi yleisimmin käytetyistä tiedonkeruumenetelmistä tutkimuksessa. Sen avulla voidaan syventyä yksilöiden kokemuksiin ja käsityksiin merkityksellisistä ilmiöistä vuorovaikutuksen keinoin. (Hirsjärvi & Hurme 2010, 34, 41.) Haastattelun tavoitteena on tuottaa aineistoa, jonka pohjalta voidaan analysoida haastateltavien subjektiivisia tulkintoja ja merkityksellisiä kokemuksia tutkittavasta ilmiöstä. Käytännössä tämä tarkoittaa prosessia, jossa tutkija tulkitsee haastateltavien näkemyksiä ja muodostaa niiden perusteella tutkimuksellisia päätelmiä. On kuitenkin tärkeää erottaa haastateltavien esittämät havainnot itse ilmiöstä, sillä ne edustavat haastateltavien omia subjektiivisia tulkintoja. (Puusa 2020, luku 6 ”Haastattelutyypit ja niiden metodiset ominaisuudet”.)

Haastattelu on luonteeltaan suunnitelmallinen ja tavoitteellinen menetelmä, jonka keskeinen päämäärä on tuottaa tutkimukselle merkityksellistä tietoa (Hirsjärvi & Hurme 2010, 42). Menetelmän joustavuus tekee siitä käyttökelpoisen monissa tutkimusasetelmissa, mutta sen tilannesidonnaisuus rajoittaa tulosten yleistettävyyttä. Haastattelu soveltuu erityisen hyvin abstraktien ilmiöiden tarkasteluun, mikäli haastattelija hallitsee aiheeseen liittyvän teoreettisen viitekehyksen ja kykenee konkretisoimaan ilmiön kysymyksiksi. Haastateltavan ei kuitenkaan edellytetä tuntevan teoriaa vastatakseen kysymyksiin. (Puusa 2020, luku 6 ”Haastattelutyypit ja niiden metodiset ominaisuudet”.)

Haastattelumenetelmän valinta riippuu siitä, kuinka strukturoitu tai avoin haastattelutilanteen halutaan olevan. Haastattelumenetelmät voivat vaihdella rakenteeltaan ja toteutustavoiltaan, ja ne voidaan luokitella strukturoituihin, puolistrukturoituihin, teemahaastatteluihin, avoimiin haastatteluihin sekä syvähaastatteluihin. Toteutustapoja ovat yksilö-, pari- ja ryhmähaastattelut, jotka voidaan järjestää kasvokkain, puhelimitse tai digitaalisten viestintävälineiden avulla. (Puusa 2020, luku 6 ”Haastattelutyypit ja niiden metodiset ominaisuudet”.)

Työpajat

Työpajamenetelmä mahdollistaa yhteisen ideoinnin ja osallistavan tiedon tuottamisen. Toikko ja Rantanen (2009, 89) kuvaavat osallistavaa kehittämistä tiedonkeruumenetelmänä, jossa osallistujat ovat aktiivisia toimijoita eivätkä pelkästään tiedon kohteita. Kehittämistoiminta on ensisijaisesti sosiaalinen prosessi, joka perustuu osallistujien aktiiviseen osallistumiseen ja keskinäiseen vuorovaikutukseen (Toikko & Rantanen, 2009, 89). Tämän kokoomateoksen artikkeleissa, joissa käytetään työpajamenetelmää, tavoitteena on kehittää organisaation toimintaa ja selvittää osallistujien näkemyksiä tutkittavaan asiaan.

Ideointipajat ovat tehokas väline suunnitteluratkaisujen kehittämiseen. Työpajojen suunnittelussa on otettava huomioon haasteet, joita etä- ja hybridityöskentely saattavat tuoda mukanaan, ja työskentelyssä voidaan hyödyntää esimerkiksi Whiten, Quehlin ja Wang-Costellon (2022, 176–179) esittämiä ja mallintamia etä- tai hybridiympäristöön tarkoitettuja työkaluja ja parhaita käytäntöjä.

Ideointityöpajassa tulisi myös huomioida Kazakcin, Gillierin, Piatin ja Hatchuelin (2015, 173–174, 179–180, 186–187) tutkimuksen tulokset siitä, että pienempi määrä arvokkaita ja toteutuskelpoisia ideoita on tärkeämpää kuin pelkkä ideoiden määrä. Toteutuksessa tulisi huomioida myös ideointityöpajoihin liittyvä kritiikki, jonka mukaan yksilöllinen ideointi voi tuottaa enemmän laadukkaita ideoita kuin perinteinen ryhmätyöskentely (Weichbroth 2016, 175–176, 178–180). Tämän ratkaisemiseksi ideointipajatyöskentelyssä voidaan lähteä liikkeelle työpajoihin osallistuvien yksilöllisten ideointien tuotoksista ja niitä voidaan jatkokehittää ryhmäideointityöpajassa. Tällaiset hybridi-ideointipajat mahdollistavat tehokkaasti uusien ideoiden syntymisen (Korde & Paulus 2017, 179–181, 183–185, 187–188).

Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus

Tutkimukseen osallistujilta tulee saada selkeä suostumus, jossa heille kerrotaan tutkimuksen tarkoitus, tietojen käsittely ja mahdolliset riskit. Tutkimukseen osallistujien on kyettävä ymmärtämään tutkimuksen keskeiset tavoitteet sekä ne mahdolliset haitat ja riskit, joita osallistuminen saattaa heille aiheuttaa. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2019). Suostumuksen laajuus ja dokumentointi ovat keskeisiä, ja anonymiteetin sekä luottamuksellisuuden säilyttäminen on tärkeää. (Rodrigues 2023, 80–82; Meyer 2018, 132–133) Henkilötietojen suojaaminen, tietojen minimointi, anonymisointi, pseudonymisointi ja salaus ovat olennaisia käytäntöjä tutkimuksen eettisyyden ja luotettavuuden kannalta. Tutkimusasetelmissa tulee huomioida kansalliset ja kansainväliset tietosuojalait, kuten GDPR. (2016/679/EU; Rodrigues 2023, 82; Meyer 2018, 134–135, 141–142.)

Tutkimusprosessin ja datan käsittelyn tulee olla avointa ja läpinäkyvää. Osallistujille tulee tarjota mahdollisuus vetäytyä tutkimuksesta ja poistaa tietonsa. (Rodrigues 2023, 83, 81; Meyer 2018, 131–132, 135.) Datan keräämisessä ja säilyttämisessä ja muussa käsittelyssä tulee huomioida EU:n yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) ja datan jakaminen tulee toteuttaa vastuullisesti, huomioiden anonymisointi, osallistujien suostumus ja mahdolliset rajoitukset jatkokäytölle (2016/679/EU; Rodrigues 2023, 81–82; Meyer 2018, 135–141).

Günther ja Hasanen (2021) korostavat tutkimusprosessin raportoinnin tärkeyttä, jotta lukija saa käsityksen tutkimuksen kontekstista ja voi arvioida tutkimusta ja sen luotettavuutta. Raportoinnin avoimuus lisää tutkimuksen luotettavuutta ja tukee hyvää tieteellistä käytäntöä.

Tapaustutkimuksen luotettavuus

Laadullisessa tapaustutkimuksessa keskeistä on kontekstin yksityiskohtainen ja syvällinen kuvaus, jotta tutkittavaa ilmiötä voidaan ymmärtää kokonaisvaltaisesti ja jotta lukija voi arvioida tulosten siirrettävyyttä muihin konteksteihin. Tiheä kuvaus (Geertz 1973, 6–10) tarjoaa lukijalle mahdollisuuden “kokea” tutkimustilanne ja arvioida, missä määrin tulokset ovat sovellettavissa hänen omaan ympäristöönsä, mikä lisää tutkimuksen uskottavuutta (Baskarada 2014, 15; Baxter & Jack 2008, 14–15). Tapaustutkimuksen raportoinnin tavoitteena onkin kuvata tutkimuskohde ja sen konteksti niin kattavasti, että lukija voi muodostaa käsityksen tutkimuksen relevanssista ja luotettavuudesta (Baxter & Jack 2008, 3, 14).

Lisäksi triangulaatio on yksi tapaustutkimuksen keskeisistä laadunvarmistuskeinoista. Se tarkoittaa useiden aineistolähteiden, menetelmien tai tutkijoiden hyödyntämistä, mikä vahvistaa tutkimuksen uskottavuutta ja luotettavuutta (Baxter & Jack 2008, 13, 15; Baskarada 2014, 15). Triangulaatio ohjaa sekä aineistonkeruuta että analyysia, sillä sen avulla ilmiötä voidaan tarkastella useista näkökulmista ja varmistaa löydösten johdonmukaisuus (Baxter & Jack 2008, 13; Baskarada 2014, 15).

2023/2772/EU. Euroopan komission delegoitu asetus (EU) 2023/2772, direktiivin 2013/34/EU täydentämisestä yritysten kestävyysraportointia koskevien standardien osalta. Euroopan unionin virallinen lehti 22.12.2023. Viitattu 25.9.2025. http://data.europa.eu/eli/reg_del/2023/2772/oj.

2022/2464/EU. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2464, asetuksen (EU) N:o 537/2014, direktiivin 2004/109/EY, direktiivin 2006/43/EY ja direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta yritysten kestävän kehityksen raportoinnin osalta. Euroopan unionin virallinen lehti 16.12.2022. Viitattu 25.9.2025 http://data.europa.eu/eli/dir/2022/2464/oj.

2016/679/EU. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 2016/679/EU luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus). Euroopan unionin virallinen lehti 4.5.2016. Viitattu 10.3.2025 https://eur-lex.europa.eu/eli/reg/2016/679/oj.

Baskarada, S. 2014. Qualitative Case Study Guidelines. Qualitative report, 19(40). Viitattu 5.5.2025 https://doi.org/10.46743/2160-3715/2014.1008.

Baumann-Pauly, D., Wickert, C., Spence, L. & Scherer, A. G. 2013. Organizing Corporate Social Responsibility in Small and Large Firms: Size Matters. Journal of business ethics, 115 (4), 693–705. Viitattu 15.12.2024 https://doi.org/10.1007/s10551-013-1827-7.

Baxter, P. & Jack, S. 2008. Qualitative Case Study Methodology: Study Design and Implementation for Novice Researchers. Qualitative report, 13(4), 544–559. Viitattu 10.5.2025 https://doi.org/10.46743/2160-3715/.2008.1573.

Bruun, L. & Rydenfelt, H. 2023. Vastuullisuusviestinnän paineet ja haasteet. Media & viestintä, 46(1), 113–137. Viitattu 26.4.2025 https://doi.org/10.23983/mv.128175.

Dahlsrud, A. 2006. How corporate social responsibility is defined: an analysis of 37 definitions. Corporate Social Responsibility and Environmental Management, 15 (1), 1–13. Viitattu 26.4.2025 https://doi.org/10.1002/csr.132.

Durst, S. & Zieba, M. 2018. Mapping knowledge risks: towards a better understanding of knowledge management. Knowledge Management Reseach & Practice, 17(1), 1–13. Viitattu 18.11.2025 https://doi.org/10.1080/14778238.2018.1538603.

EFRAG 2024. Voluntary ESRS for non-listed small- and medium sized enterprises (VSME ESRS). Viitattu 5.5.2025 https://www.efrag.org/sites/default/files/sites/webpublishing/SiteAssets/VSME%20ED%20January%202024.pdf.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK. 2019. Vastuullisuuden suunnannäyttäjät: käytännön työkaluja ja esimerkkejä yritysvastuun johtamiseen. Viitattu 28.11.2025 https://ek.fi/wp-content/uploads/EK_Vastuullisuusjulkaisu_final_net_11.9.2019.pdf.

Eriksson, P. & Koistinen, K. 2005. Monenlainen tapaustutkimus. Helsinki: Kuluttajatutkimuskeskus.

Gasiorowski–Denis, E. 2016. ISO 26000 in the post-2015 development agenda. Viitattu 4.12.2025 https://www.iso.org/news/2016/01/Ref2039.html.

Geertz, C. 1973. Thick Description: Toward an Interpretive Theory of Culture. Teoksessa C Geertz (toim.) The Interpretation of Cultures: Selected Essays by Clifford Geertz. New York: Basic Books, 3–30.

Genç, R. 2017. The Importance of Communication in Sustainability & Sustainable Strategies. ScienceDirect Procedia Manufacturing, 8(2017), 511–516. Viitattu 29.10.2025 https://doi.org/10.1016/j.promfg.2017.02.065.

Grainger-Brown, J. & Malekpour, S. 2019. Implementing the Sustainable Development Goals: A Review of Strategic Tools and Frameworks Available to Organisations. Sustainability 2019, Vol.11 (5). Viitattu 4.12.2025 https://mdpi-res.com/sustainability/sustainability-11-01381/article_deploy/sustainability-11-01381.pdf?version=1551857390.

GRI Standards 2021. A Short Introduction to the GRI Standards. Viitattu 28.11.2024 https://www.globalreporting.org/media/wtaf14tw/a-short-introduction-to-the-gri-standards.pdf.

Günther, K. & Hasanen, K. 2021. Raportointi ja kirjoittaminen. Teoksessa J. Vuori (toim.) Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 24.3.2025 https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/.

Harmaala, M-M. & Jallinoja N. 2012. Yritysvastuu ja menestyvä liiketoiminta. Helsinki: Talentum Media.

Hellström, E. & Parkkonen, P. 2022. Vastuullisuuden tulevaisuus. Miten vastuullisuus kohtaa kestävyyden ja vaikuttavuuden? Sitran selvityksiä 214. Viitattu 22.11.2024 https://www.sitra.fi/app/uploads/2022/06/sitra_vastuullisuuden_tulevaisuus_fin_ 0822.pdf.

Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2010. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 1997. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.

Hopkin, P. 2018. Fundamentals of Risk Management: Understanding, evaluating, and implementing effective risk management. Kogan Page Publishers. Viitattu 23.11.2025 https://books.google.co.uk/books?hl=en&lr=&id=bzFiDwAAQBAJ&oi=fnd&pg=PP1&dq#v=onepage&q&f=falsementals%20of%20Risk%20Management.pdf?sequence=1.

Juutinen, S. 2016. Strategisen yritysvastuun käsikirja. Helsinki: Alma Talent Oy.

Juvonen, M., Koskensyrjä, M, Kuhanen, L., Kämppi, P. & Talala, T. 2023. Yrityksen riskienhallinta. 3. päivitetty laitos. Helsinki: Aalto University Executive Education Oy.

Kasanen, E., Lukka, K. & Siitonen, A. 1993. The constructive approach in management accounting research. Journal of management accounting research, 5, 243–264. Viitattu 8.10.2025 https://www.proquest.com/scholarly-journals/constructive-approach-management-accounting/docview/210177084/se-2.

Kazakci, A.O., Gillier, T., Piat, G. & Hatchuel, A. 2015. Brainstorming vs. Creative Design Reasoning: A Theory-Driven Experimental Investigation of Novelty, Feasibility and Value of Ideas. Tepksessa J. Gero & S. Hanna (toim.) Design Computing and Cognition ’14. Springer, Cham, 173–188. Viitattu 15.2.2025 https://doi.org/10.1007/978-3-319-14956-1_10.

Kirjanpitolaki 1336/1997. Finlex. Viitattu 18.10.2025 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1997/1336.

Korde, R. & Paulus, P. 2017. Alternating individual and group idea generation: Finding the elusive synergy. Journal of Experimental Social Psychology, 70, 177–190. Viitattu 16.2.2025 https://doi.org/10.1016/J.JESP.2016.11.002 .

Kupi, E., Keränen, J. & Lanne, M. 2009. Riskienhallinta osana pk-yritysten strategista johtamista. VTT working papers 137. Helsinki: VTT. Viitattu 1.3.2025 https://publications.vtt.fi/pdf/workingpapers/2009/W137.pdf.

Kurittu, K. & Rankinen, L. 2023. Menesty kestävästi!: Vastuullisuus johdon ja hallituksen agendalla. Helsinki: Alma Talent.

Kuusela, H. & Ollikainen, M. 2005. Riskienhallinta. Helsinki: Talentum Media

Laitinen, H. 1998. Tapaustutkimuksen perusteet. Kuopion yliopisto, sosiaalitieteiden laitos.

Laki kirjanpitolain muuttamisesta 1249/2023. Finlex. Viitattu 25.9.2025 https://finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2023/1249.

Lautjärvi, K. 2022. Yhtiön johto ja yritysvastuun oikeudellinen ulottuvuus. Teoksessa Vanhala, A. (toim.) & Ristaniemi, M. (toim.) Yritysvastuu & oikeus. Helsingin Kamari Oy ja tekijät. Helsinki: Kauppakamari, 98–122.

Lehtonen, T. 2022. Vastuullinen viestintä: eettisiä ja filosofisia huomautuksia. Teoksessa H. Katajamäki, M. Enell-Nilsson, H. Kauppinen-Räisänen & H. Limatius (toim.) Responsible Communication. VAKKI Publications 14. 105–117. Viitattu 30.11.2025 https://vakki.net/index.php/2022/12/15/responsible-communication/.

Liappis, H., Pentikäinen, M. & Vanhala, A. 2019. Menesty yritysvastuulla: käsikirja kokonaisuuteen. Helsinki: Edita Publishing Oy.

Lukka, K. 2001. Konstruktiivinen tutkimusote. Menetelmäartikkeli. Viitattu 2.12.2025 https://metodix.fi/2014/05/19/lukka-konstruktiivinen-tutkimusote/.

Luutonen, N. & Murtomaa, M. 2025. HR: Opas moderniin henkilöstöjohtamiseen. Helsinki: Alma Insights.

Lämsä, A-M. 2007. Yrityksen vastuullisuus- mitä ja miksi? Teoksessa Vauhkonen, P. (toim.) 2007. Liiketoiminnan vastuullisuus – Minkä väristä se on? Oitmäki Johtamistaidon Opisto JTO, 42–51.

Meyer, M. N. 2018. Practical Tips for Ethical Data Sharing. Advances in methods and practices in psychological science, 1(1), 131–144. Viitattu 25.2.2025 https://doi.org/10.1177/2515245917747656.

Mustonen, P. 2024. Riskienhallinta: lisäarvoa vai lisätyötä. Valtion tarkastusvirasto. Viitattu 24.11.2025 https://www.vtv.fi/muut-artikkelit/riskienhallinta-lisaarvoa-vailisatyota/.

Nakao, Y., Ishino, A., Kokubu, K. & Okada, H. 2024. Exploring visual communication in corporate sustainability reporting: Using image recognition with deep learning. Corporate social-responsibility and environmental management, 31(4), 3210–3234. Viitattu 29.10.2025 https://doi.org/10.1002/csr.2735.

Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2021. Kehittämistyön menetelmät: Uudenlaista osaamista liiketoimintaan (7. uudistettu painos). Helsinki: Sanoma Pro.

Ortiz-Avram, D., Domanovich, J., Kronenberg, C. & Scholz, M. 2018. Exploring the integration of corporate social responsibility into the strategies of small- and medium-sized enterprises: A systematic literature review. Journal of Cleaner Production, 201, 254–271. Viitattu 15.2.2025 https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2018.08.011.

Puusa, A. 2020. 6. Haastattelutyypit ja niiden metodiset ominaisuudet. Teoksessa A. Puusa ja P. Juuti (toim.) Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Helsinki: Gaudeamus.

Rantakari, H.2012. Osakeyhtiön toiminnan tarkoitus ja sen suhde yhteiskuntavastuuseen. Helsinki Law Review 2012/1, 145–172. Viitattu 4.12.2025 https://journal.fi/helsinkilawreview/article/view/74344.

Ratsula, N. 2021. Sisäinen valvonta. Käsikirja tulokselliseen organisaation ohjaukseen. Edita Publisging.

Ristaniemi, M. 2022. Mitä on yritysvastuuoikeus? Teoksessa A. Vanhala & M. Ristaniemi (toim.) Yritysvastuu & oikeus. Helsingin Kamari Oy ja tekijät. Helsinki: Kauppakamari, 21–39.

Rodrigues, L. 2023. Ethical Procedures in Scientific Research. Journal of Education, Society and Behavioural Science, 6(7), 78–84. Viitattu 20.2.2025 https://doi.org/10.9734/jesbs/2023/v36i71238.

Sarajärvi, A. & Tuomi, J. 2017. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi.

Setyaningsih, S., Widjojo, R. & Kelle, P. 2024. Challenges and opportunities in sustainability reporting: a focus on small and medium enterprises (SMEs). Cogent business & management, 11(1). Viitattu 22.2.2025 https://doi.org/10.1080/23311975.2023.2298215.

Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2025. Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma Agenda2030. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 4.12.2025 https://kestavakehitys.fi/agenda-2030

Suomen Riskienhallintayhdistys 2025. Strategiset riskit. Viitattu 1.3.2025 https://pk-rh.fi/riskien-luokittelu/strategiset-riskit.html.

Toikko, T. & Rantanen, T. 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta: näkökulmia kehittämisprosessiin, osallistamiseen ja tiedontuotantoon. Tampere University Press. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-7732-4.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018, 141. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2019. Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019. Viitattu 20.3.2025 https://tenk.fi/sites/default/files/2021-01/Ihmistieteiden_eettisen_ennakkoarvioinnin_ohje_2020.pdf.

Vilkka, H. 2021. Tutki ja kehitä. Jyväskylä: PS-kustannus.

Vilkka, H. 2007. Tutki ja mittaa: Määrällisen tutkimuksen perusteet. Helsinki: Tammi.

Visser, W., Matten, D., Pohl, M., Tolhurst, N. 2010. The A-Z of corporate social responsibility. West Sussex: John Wiley & Sons Ltd.

Vuori, J. 2021. Laadullinen sisällönanalyysi. Teoksessa J. Vuori (toim.) Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 17.3.2025 https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/.

Weichbroth, P. 2016. Facing the brainstorming theory. A case of requirements elicitation. GUT FME Working Paper Series A, No. 12/2016 (42), Gdańsk University of Technology, Faculty of Management and Economics, Gdańsk. Viitattu 16.2.2025 https://www.econstor.eu/bitstream/10419/173338/1/wp-gut-fme-a-42-Weichbroth.pdf.

White, B., Quehl, K. & Wang-Costello, J. 2022. A Workshop on Brainstorming Workshops Successful brainstorming with diverse creators in a hybrid work environment. Proceedings of the 14th Conference on Creativity and Cognition, 494–497. Viitattu 15.2.2025 https://doi.org/10.1145/3527927.3531204.

Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto (FSD). 2025. Tilastollinen päättely. Tampereen yliopisto. Viitattu 22.11.2025 https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/kvanti/paattely/paattely/#:~:text=Tilastollisen%20p%C3%A4%C3%A4ttelyn%20avulla%20voidaan%20arvioida%20kuinka%20hyvin%20otoksesta,saadut%20tulokset%20voidaan%20yleist%C3%A4%C3%A4%20koko%20perusjoukkoa%20koskeviksi%20tuloksiksi.

You, L. 2024. The Impact of Social Norms of Responsibility on Corporate Social Responsibility Short Title: The Impact of Social Norms of Responsibility on Corporate Social Responsibility. Journal of Business Ethics, 190, 309–326. Viitattu 4.12.2025 https://doi.org/10.1007/s10551-023-05417-w.

Pienen vuokrataloyhtiön vastuullisuusviestinnän nykytila ja sen kehittäminen

Anniina Airaksinen ja Päivi Ilmarinen

Johdanto

Yritysten kasvava kiinnostus vastuullisuusasioihin näkyy lisääntyneessä vastuullisuusmarkkinoinnin määrässä ja yritysten vastuullisuusraporttien julkaisuissa. Vastuullisuusviestintä on ajankohtainen ja yleisesti kiinnostava aihe (Pasanen, Konu & Koponen 2023, 29–30). Pk-yritysten vapaaehtoinen vastuullisuusviestintä osoittaa kiinnostusta vastuullisuuteen ja sen kehittämiseen. Viestimällä vastuullisesta toiminnastaan yritys voi erottautua paikallisista kilpailijoistaan edukseen ja parantaa näin myös mainettaan yrityksen sidosryhmille. (Pham & Tran 2020, 133–134.) Normien, standardien ja viranomaisohjeiden noudattaminen edellyttää lisääntyvää ympäristön huomioimista myös kiinteistönomistajilta. Esimerkiksi hallituksen esityksessä (HE 101/2024) eduskunnalle ehdotetaan rakentamislain muuttamista siten, että rakentamista ohjataan kohti vähähiilisyyttä. Esityksen tavoitteena on ottaa huomioon rakennuksen koko elinkaaren aikaiset ilmastovaikutukset sekä haitat, että hyödyt. Vastuullisuusviestintää suunniteltaessa on olennaista löytää yrityksen ja sen sidosryhmien kannalta keskeisimmät vastuullisuuden pääteemat sekä tarpeiden määrittely (Työ- ja elinkeinoministeriö 2024).

Opinnäytetyön toimeksiantaja Kiinteistö Oy Kummatti on tunnistanut ja määritellyt toiminnastaan aiheutuvia ympäristövaikutuksia Kestävän kehityksen toimenpideohjelmassaan. Erilaisia ympäristövaikutuksia syntyy niin kiinteistöjen kuin asukkaidenkin toiminnasta. Ympäristövaikutusten lisäksi energiatehokkuus on olennainen osa vastuullisuustyön painopistettä, ja toimeksiantaja on tehnyt systemaattisesti energiantehokkuus ja -säästötoimia vuodesta 2010 alkaen. (Kiinteistö Oy Kummatti 2019.) Sidosryhmien kasvaneet odotukset avoimemmasta ja läpinäkyvämmästä vastuullisuustoimien viestinnästä ovat tehneet siitä keskeisen osan yritysten strategista viestintää (Autio 2020, 69–70). Toimeksiantaja haluaa selvittää yrityksen vastuullisuusviestinnän sisältöä sen kolmen sidosryhmän eli johto, työntekijät ja asukkaat näkökulmasta. Raahen kaupungin tytäryhtiönä toimeksiantaja voi lisäksi tulevaisuudessa saada omistajaltaan vaatimuksia raportoida yhteiskuntavastuun toteutumisesta. Vastuullisuusviestintäänsä kehittämällä yritys ennakoi ja varautuu tulevaisuuden vaatimuksiin. Keväällä 2025 Kiinteistö Oy Kummatti osallistui vastuullisuusvalmennukseen, joka järjestettiin osana EU:n osarahoittamaa VATUPASSI – Vastuullinen tulevaisuus -projektia. Valmennuksen yhteydessä toteutettiin yrityksen vastuullisuustyön nykytilan kartoitus, jonka perusteella suurin kehitystarve kohdistui vastuullisuusviestintään (Kiinteistö Oy Kummatti 2024). Edellä mainitut seikat muodostavat tutkimuksemme lähtökohdan ja ovat perusteluna sille, miksi juuri vastuullisuusviestinnän kehittäminen sidosryhmien näkökulmasta on toimeksiantajalle merkityksellistä ja siten tutkimuksemme aiheena.

Tutkimuksemme tavoitteena on kehittää vastuullisuusviestintää vuokrataloyhtiö Kiinteistö Oy Kummatissa hyödyntämällä sekä aikaisempaa kirjallisuutta ja tutkimusaineistoa että kyselytutkimuksella kerättyä empiiristä aineistoa. Tutkimus toteutetaan monimenetelmällisenä lähestymistapana (mixed methods research), jossa yhdistetään laadullisia ja määrällisiä menetelmiä kehittämistyön tueksi (Vilkka 2025, 261). Tutkimuksen tulosten avulla muodostetaan käsitystä siitä, mitä toimeksiantajan kolme sidosryhmää odottavat yrityksen vastuullisuusviestinnältä. Pyrimme löytämään sidosryhmille olennaisimmat vastuullisuuden pääteemat sekä heidän tarpeensa. Näin saadaan tietoa siitä, millaisia toiveita ja odotuksia näillä sidosryhmillä on toimeksiantajan vastuullisuusviestinnän sisällölle. Tarkoituksena on toteuttaa vastuullisuusviestinnän malli, jonka avulla Kiinteistö Oy Kummatti voi viestiä tutkittujen sidosryhmien merkittävimpinä pitämiä vastuullisuustoimia. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko vastuullisuusviestinnällä merkitystä toimeksiantajan kolmelle keskeiselle sidosryhmälle, jolloin yrityksen paikalliset ja sille ominaiset olosuhteet sekä tarpeet huomioidaan.

Opinnäytetyössä hyödynnettiin Microsoft Copilot tekoälyä lähteiden etsimisessä, ideoinnissa sekä kieliasun tarkastuksessa. Tekoälyn tuottamaa tekstiä ei esiinny tutkimuksessa, vaan kaikki tutkimuksen tekstit ovat kirjoittajien itse tuottamaa ja perustuu lähteisiin, jotka ovat löydettävissä lähdeluettelosta.

Toimintaympäristö

Opinnäytetyön toimeksiantaja Kiinteistö Oy Kummatti on Raahen kaupungin lähes 100 prosenttisesti omistama pieni vuokrataloyhtiö. Yhtiön toimiala on omistamiensa kiinteistöjen asuinhuoneistojen vuokraus sekä näiden kiinteistöjen hoito ja ylläpito. Kiinteistö Oy Kummatin toiminta-ajatuksena on turvata laadukkaiden, hinnaltaan kohtuullisten ja kilpailukykyisten vuokra-asuntojen saatavuus Raahen kaupungissa. Raahessa sijaitseva yhtiö on perustettu vuonna 1987 ja se omistaa noin 900 asuntoa alueella. Yhtiö omistaa suoraan 45 asuinkiinteistöä ja lisäksi sillä on omistuksessaan 138 asunto-osakehuoneistoa. Yrityksessä on 12 työntekijää ja sen liikevaihto on noin viisi miljoonaa euroa. Osa yrityksen asuinkiinteistöistä on rakennettu valtion tukemalla rahoituksella, ja ne ovat sen vuoksi aravarajoitusten alaisia (Aravarajoituslaki 1993/1190 § 3; Kiinteistö Oy Kummatti 2023.) Yrityksen strategia korostaa kestävää kehitystä, energiatehokkuutta ja yhteiskunnallista vastuuta. Yrityksen arvoja ovat sitoutuminen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, ympäristönsuojeluun ja yhteiskunnalliseen vastuuseen. (Kiinteistö Oy Kummatti 2023.) Asuntostrategiaa ohjaa lisäksi valtakunnallinen asuntopoliittinen kehittämisohjelma 2021–2028 (Ympäristöministeriö 2021).

Kaupungin omistamaa yritystä ohjaavat lakisääteiset velvoitteet, kaupungin strategiset tavoitteet, omistajaohjaus ja toimialakohtaiset säädökset sekä eri sidosryhmien odotukset. Kaupungin vuokrataloyhtiöt ovat itsenäisiä toimijoita ja niiden yhtiömuoto voi olla osakeyhtiö tai kiinteistöosakeyhtiö. Vuokrataloyhtiöissä, kuten Kiinteistö Oy Kummatti, osa kiinteistöistä ja rakennuksista voi olla suoraan yhtiön omistuksessa, osa puolestaan itsenäisiä kiinteistöosakeyhtiöitä, joiden osakkeet vuokrataloyhtiö omistaa, sekä lisäksi itsenäisten asunto-osakeyhtiöiden asunto-osakkeita. Kun yhtiön omistajana on kaupunki, sen toiminnassa on huomioitava yhtiömuodosta johtuvat velvoitteet ja omistajan rooli ja vaikutus. (Raahe 2025.) Kaupunki kuuluu julkiseen hallintoon, mikä vaikuttaa myös kaupungin omistaman vuokrataloyhtiön toimintaan ja sille asetettuihin vaatimuksiin. (Kuntaliitto 2023.)

Vastuullisuus pk-yrityksessä

Hirsjärven (1982, 173) mukaan normit, erityisesti sosiaaliset normit, ovat käsitteellisiä ohjeita, jotka määrittävät, mitkä teot ovat hyväksyttyjä, kiellettyjä, toivottavia tai velvoittavia. Normeja on kahdenlaisia: virallisia, kuten lakiin tai kirjallisiin sääntöihin perustuvia, sekä epävirallisia, jotka perustuvat ihmisten välisestä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta (Finto.fi 2025). Yritysten on toiminnassaan noudatettava soveltuvaa lainsäädäntöä sekä toimintaansa säätelevää normistoa. Lautjärvi (2022, 110–112) korostaa että, yritysten tulisi lainsäädännön noudattamisen lisäksi huomioida vastuullisuuspyrkimyksissään eri sidosryhmät ja heidän odotuksensa.

Laki ei velvoita pk-yrityksiä kestävyysraportointiin, mutta ne voivat tehdä vapaaehtoista vastuullisuusraportointia (PRH 2025). Kansainvälisten isompien yritysten vastuullisuus tietojen raportointiin velvoittaa EU:n yritysten kestävän kehityksen raportointidirektiivi eli CSRD. GRI eli Global Reporting Initiative kehittää ja ylläpitää kestävän kehityksen raportointiin liittyviä standardeja (GRI 2025). Vastuullisuusraportointia määrittävät eri standardit kuten vapaaehtoinen kestävyysraportointistandardi pienille ja keskisuurille yrityksille (VSME) ja Euroopan kestävyysraportointistandardit (ESRS). Vastuullisuusraportointi perustuu EU:n direktiiviin (CSRD) ja kansainvälisiin ohjeistuksiin (esim. OECD:n ohjeet monikansallisille yrityksille). (Euroopan parlamentti 2024; OECD 2025.)

YK:ssa vuonna 2015 hyväksytty kestävän kehityksen kansainvälinen toimintaohjelma Agenda2030 ohjaa Kestävän kehityksen tavoitteita (Sustainable Development Goals). Agenda 2030 muodostuu 17 kestävän kehityksen tavoitteesta sekä 169 alatavoitteesta, jotka pyritään saavuttamaan kansainvälisessä yhteistyössä vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteet koskevat kaikkia maailman maita, mutta niiden toteuttaminen ja painotus riippuvat kunkin maan kehitystasoista. Tavoitteet korostavat toimenpiteiden vaikutuksia muihin tavoitteisiin ja, että ympäristöllistä, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä pitää tarkastella yhdessä. (United Nations 2025.)

Pk-yritykset ja vastuullisuustyö

Suomessa pk-yritykset koostuvat mikroyrityksistä sekä pienistä ja keskisuurista yrityksistä, joissa työskentelee alle 250 työntekijää (Suomen Yrittäjät 2025). Tilastokeskuksen (2025) mukaan pienyritykseksi määritellään organisaatio, joissa henkilöstömäärä on alle 50 ja jonka vuosittainen liikevaihto tai taseen loppusumma ei ylitä 10 miljoonaa euroa. Myös toimeksiantajayritys kuuluu tähän luokkaan. Pk-yritykset ovat keskeinen osa Euroopan taloutta, sillä ne edistävät työllisyyttä sekä tukevat vakaata taloudenkehitystä. (Euroopan komissio 2019.)

Elinkeinoelämän keskusliiton (2023) pk-sektorin vastuullisuusbarometrin mukaan vain puolet 10–250 hengen yrityksistä on määritellyt vastuullisuustavoitteita. Lähes 90 % barometriin vastanneista yrityksistä kokee vastuullisuuden merkittävänä liiketoiminnassaan. Vastuullisuutta ohjaavat ensisijaisesti organisaation omat arvot sekä asiakkaiden asettamat odotukset. Yritykset pitävät henkilöstöön kohdistuvaa vastuullisuustyötä keskeisimpänä osa-alueenaan, erityisesti työhyvinvointia, työturvallisuutta ja osaamisen kehittämistä. Ilmaston ja ympäristön hyväksi tehtävät toimet nähdään pk-yrityksissä lähes yhtä olennaisina. Pk-yritysten vastuullisuustyön merkittävimpänä haasteena nähdään resurssipula. Muita vastuullisuustyön haasteita ovat vastuullisuusdatan kerääminen ja hyödyntäminen, vastuullisuustyönviestintä ja viherpesun välttäminen, osaamisen puute ja vastuullisuustyön vaikutusten hahmottaminen yrityksen tulokseen. Yritykset tarvitsivat tukea vastuullisuusmittareiden kehitystyöhön, vastuullisuusstrategian suunnitteluun ja raportoinnin käytäntöihin. (Elinkeinoelämän keskusliitto, 2023.)

Myös kansainväliset tutkimukset tukevat pk-sektorin vastuullisuusbarometrin havaintoja. Setyaningsih ym. (2024, 12) tutkimuksessa tunnistetaan vastuullisuustyön keskeisiksi haasteiksi muun muassa taloudelliset rajoitteet, osaamishaasteet, teknologiset esteet, organisaation monimutkaisuus sekä vaikeudet vastuullisuusmittareiden kehittämisessä. Tutkimus myös korostaa johdon merkitystä vastuullisuustyön edistämisessä ja sitä, että pk-yritykset tarvitsevat selkeitä ja standardoituja politiikkatoimia sekä hallinnollista tukea vastuullisuusraportoinnin kehittämiseksi.

Kiinteistöalan 20 yritystä käynnisti keväällä 2024 hankkeen, jossa kehitetään alalle yhteinen kestävyysraportoinnin tietomalli, joka auttaa yrityksiä täyttämään raportointivelvoitteensa tehokkaammin, parantaa tietojen vertailtavuutta ja osoittaa alan sitoutumista kohti läpinäkyvämpää ja vastuullisempaa liiketoimintaa. Tavoitteena on luoda kiinteistöalan yhteinen näkemys ESG-kestävyysaiheista (Environmental, Social, and Governance). (KTI Kiinteistötieto 2024.) Rogmansin ja Ghunaimin (2016) kehittämän kiinteistöalan kestävyyttä arvioivan viitekehyksen avulla on arvioitu eri kestävyyden arviointijärjestelmien menetelmiä. Arvioinnin tuloksena havaittiin, että kestävyyden määritelmät ovat puutteellisia, sillä suorituskyvyn sijaan painotetaan kestävää suunnittelua ja paikallisia olosuhteita ei huomioida. Tutkimus korostaa tarvetta kehittää selkeämpiä ja paikallisiin olosuhteisiin mukautuvia kestävyyden arviointijärjestelmiä kiinteistöalalla. (Rogmans & Ghunaim, 2016, 603.)

Newell (2023) kirjoittaa kiinteistöalan kasvavasta S-ulottuvuuden eli sosiaalisen vastuun merkityksestä ESG:ssä. ESG:n ympäristövastuuasiat ovat saaneet maailmalla paljon huomiota, ja yritykset panostavat niihin raportoimalla omasta energiankäytöstään, kasvihuonekaasupäästöistään sekä toimenpiteistään energiatehokkuuden parantamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi. Newellin mukaan S-ulottuvuuden merkitys kasvaa useimmissa organisaatioissa ja lisäksi tarvitaan S-tietojen suorituskyvyn arviointia, kuten on ESG:n E-ulottuvuuden eli ympäristöasioiden vastuullisuustiedoista. Tässä tutkimuksessa korostuu yhteistyön merkitys eri sidosryhmien kanssa. (Newell 2023, 453–459.)

Sidosryhmätyö

Sidosryhmäajattelu on olennainen osa yritysvastuuta. Sidosryhmiä voivat olla yksilöt tai organisaatiot eli kaikki ne tahot, jotka ovat kiinnostuneita tai vaikuttavat yrityksen toimintaan. Ulkoisella vastuullisuusviestinnällä yrityksen vastuullisuusteot pyritään saamaan näkyviksi myös yrityksen ulkopuolisille sidosryhmille. Vastuulliset teot itsessään luovat yrityksestä positiivisen kuvan, mutta ilman viestintää yrityksen vastuullisuus ei tule kaikkien sidosryhmien tietoon, jolloin kilpailukykyä ajatellen yritys ei saa kerättyä hyötyjä vastuullisesta toiminnastaan. Yrityksen on siis tunnistettava toimintaan vaikuttavat sidosryhmät ja näiden sidosryhmien odotukset, jotta viestintä osataan kohdistaa ja toteuttaa oikein. (Liappis, Pentikäinen & Vanhala 2019, 9–10.)

Niemi (2024, 95) toteaa, että sidosryhmien jakaminen yrityksen sisäisiin ja ulkoisiin tai taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin ei ole pienessä ja keskisuuressa yrityksessä oleellista, vaan tulisi pyrkiä tunnistamaan sidosryhmänsä ja keskittyä yrityksen omien tavoitteidensa kannalta niistä keskeisimpiin. Tässä opinnäytetyössä tutkitaankin vastuullisuusviestinnän merkitystä yrityksen kolmelle sidosryhmälle eli työntekijöille, johdolle ja asukkaille, jotka toimeksiantaja on tunnistanut keskeisiksi sidosryhmikseen. Vuokrataloyhtiön toimintaympäristöön kuuluu myös useita muita sidosryhmiä. Toimeksiantajan sisäisiin sidosryhmiin on tunnistettu työntekijät, hallitus eli johto ja ulkoisiin asiakkaat eli asukkaat. (Kiinteistö Oy Kummatti 2023).

Niemi (2024, 95–101) pohtii, pienten ja keskisuurten yritysten sidosryhmien välistä suhdetta ja merkitystä sekä sidosryhmien vaikutusta vastuullisuustyöhön. Sidosryhmiä kuuntelemalla ja heidän kanssaan keskustelemalla yritys saa arvokasta tietoa toiveista ja odotuksista, joilla se voi kehittää vastuullisuustyötään ja -viestintäänsä oikeaan suuntaan. Myös Vanhala (2022, 354) korostaa, että yritysvastuun toteutuminen edellyttää tehokasta ja sujuvaa yhteistyötä sisäisten ja ulkoisten sidosryhmien kanssa. Vastuullisuusviestien tuottamiseen organisaation on olennaista osallistuttaa myös sidosryhmät. Dataa ja tietoa voi kerätä jo olemassa olevilta sidosryhmäalustoilta, kuten työntekijäkyselyistä, asiakaskyselyistä, yrityksen verkkosivustoilla olevista keskustelu- ja palauteforumeilta tai sosiaalisen median alustoilta. (Setyaningsih ym. 2024, 12.) Aikaisempien tutkimusten mukaan työntekijöiltä ja asiakkailta saadut palautteet tehostavat pk-yritysten liiketoimintaa ja siten myös kestävyyttä. Saadut palautteet auttavat yrityksiä parantamaan omaa toimintaansa vastaamaan markkinoiden tarpeita. (Kalogiannidis ym. 2025, 2.7.)

Vastuullisuustyön olennaisuuden analyysillä tarkastellaan yrityksen ja sen arvoketjun vastuullisuuteen liittyviä keskeisiä vaikutuksia, riskejä ja mahdollisuuksia. Analyysin avulla määritellään, mihin osa-alueisiin yritys keskittyy vastuullisuustyössään. Olennaisuusarviointi on tiiviisti sidoksissa sidosryhmien kanssa tehtävään vuorovaikutukseen. Kaksoisolennaisuuden arviointi on keskeinen osa yrityksen vastuullisuustyötä. Siinä tarkastellaan kahta näkökulmaa: ensinnäkin yrityksen toiminnan vaikutuksia ympäristöön ja yhteiskuntaan sekä kuinka merkittäviä nämä vaikutukset ovat ja toiseksi sitä, miten vastuullisuuteen liittyvät tekijät vaikuttavat yrityksen liiketoimintaan ja taloudelliseen tulokseen. Kaksoisolennaisuuden periaatteella tarkoitetaan sitä, että yrityksen kestävyysasioiden arvioinnissa on otettava huomioon sekä yrityksen vaikutukset ympäristöön ja yhteiskuntaan että kestävyysseikkojen vaikutukset yrityksen liiketoimintaan. Lisäksi on tarkasteltava, miten nämä kaksi näkökulmaa liittyvät toisiinsa ja vaikuttavat toisiinsa. (EFRAG 2024, 10; Niemi 2024, 107–109.)

Vastuullisuusviestintä

Organisaation koosta, sijainnista tai tavoitteesta riippumatta yritysviestintätaidot ovat olennaisia yrityksen menestyksen kannalta (Kalogiannidis, Kagioglou, Kalfas, & Kagioglou 2025, 1.1). Vastuullisuusviestintä tarkoittaa viestintää, jossa yritys viestii sidosryhmien ja yhteiskunnan kanssa vastuista ja velvollisuuksistaan. Viestinnällä yritys myös organisoi omaa toimintaansa vastuullisuuteen liittyen. (Penttilä & Eräranta 2021, 14.) ESG-viitekehys on keskeinen työkalu vastuullisuusviestinnässä. Se kattaa kolme keskeistä osa-aluetta: ympäristöllisen kestävyyden, sosiaalisen vastuun ja hyvän hallintotavan. ESG:n huomioiminen viestinnässä voi vahvistaa organisaatiolle merkittävää kilpailuetua, koska se vastaa kasvaviin markkinaodotuksiin vastuullisuudesta ja sitoutumisesta kestävään kehitykseen. Viestinnän kytkeytyessä ESG-tavoitteisiin, se auttaa organisaatioita määrittämään selkeitä tavoitteita ja seurattavia mittareita sekä samalla se vahvistaa läpinäkyvää ja monisuuntaista viestintää. (Casalegno, Hiaudano, Tamiazzo & Kitchenon 2024, 40.)

Niemen (2024, 170–176) mukaan vastuullisuusviestinnän keskeisimmät työkalut ovat viestintästrategia, viestintäsuunnitelma ja vastuullisuusraportti. Viestintästrategia, joka on sidottu yrityksen liiketoimintastrategiaan, kertoo yrityksen vastuullisuusviestinnän päämäärän ja suunnan. Strategiassa määritellyt ja valitut vastuullisuustoimenpiteet teemoitetaan yrityksen vastuullisuustyön painopisteiksi. Valitut teemat taas kytkeytyvät Agenda 2030 tavoitteisiin, mikä luo yhteyden kestävän kehityksen päämääriin. Viestintäsuunnitelmassa määritellään, miten strategian mukainen päämäärä saavutetaan ja vastataan keskeisiin kysymyksiin: miksi viestitään, kenelle viestitään, missä kanavissa, kuka vastaa viestinnästä, milloin se toteutetaan, mitä resursseja tarvitaan sekä miten viestintää mitataan ja seurataan. Vastuullisuusraportti on keskeinen työkalu yrityksen vastuullisuusviestinnässä ja se toimii todisteena yrityksen tekemästä vastuullisuustyöstä ja saavutetuista tuloksista. Raportti laaditaan paitsi yrityksen omista lähtökohdista myös huomioiden sidosryhmien odotukset ja tiedontarpeet. (Niemi 2024, 170–176.)

Viestintä voi olla joko sisäistä tai ulkoista. Sisäinen viestintä on organisaation sisällä tapahtuvaa tiedonvaihtoa ja ulkoinen viestintä on organisaation ulkopuolelle keskittyvää tiedonvaihtoa. Erityisesti ulkoiseen viestintään tulisi kiinnittää huomiota, koska tällä voi olla vaikutusta yrityksen maineeseen, brändiin, yrityksen tuotteisiin ja palveluihin. Epäselvällä tai huonolla viestinnällä voi aiheuttaa haittoja organisaation toimintaan tai maineeseen esimerkiksi aiheuttamalla epäselvyyksiä, väärinkäsityksiä, konflikteja tai luottamuksen menettämistä. (Juvonen, Koskensyrjä, Kuhanen, Kämppi, & Talala 2023, luku 4.3.3.)

Kimin (2017, 1156) toteuttaman tutkimuksen mukaan asiakkaat voivat nähdä vastuullisuusviestinnän negatiivisena asiana, mikäli viestintä on toteutettu myynninedistämissävyisenä. Yritysvastuusta viestiminen voi siis olla tehokkaampaa, mikäli tämä toteutetaan hienovaraisesti ilman markkinoivaa sävyä. Tutkimuksen mukaan kuitenkin myös myynninedistämissävyinen vastuullisuusviestintä tuo yrityksen vastuullisuustekoja näkyvämmiksi, joka omalta osaltaan lisää positiivista mielikuvaa yrityksestä. Aktiivinen vastuullisuusviestintä parantaa asiakkaiden vastuullisuustietoutta, joka parantaa heidän käsitystään yrityksen maineesta. Tutkimuksen mukaan vastuullisuusviestinnällä on siis selkeä positiivinen vaikutus yrityksen myönteisen maineen kehittämiseksi. (Kim 2017, 1156, 1157.) Morsingin ja Spencen (2019, 1920–1947) mukaan pk-yritykset suosivat implisiittistä eli epäsuoraa ja henkilökohtaista vastuullisuusviestintää, kun taas suuret yritykset viestivät vastuullisuudestaan selkeämmin ja eksplisiittisesti eli avoimesti mainonnassaan ja vastuullisuusraportoinnissaan. Morsing ja Spence (2019, 1920–1947) tarkastelevat artikkelissaan, miten suuret yritykset painostavat pk-yrityksiä tekemään implisiittisestä CSR- eli Corporate Social Responsibility viestinnästään eksplisiittistä. He korostavat, että CSR-raportoinnin edistäminen pk-yrityksissä ei välttämättä paranna sosiaalisesti vastuullista toimintaa. Pk-yritykset toimivat usein vastuullisesti sisäisessä toiminnassaan, mutta ne eivät usein viesti tästä toiminnastaan julkisesti. (Morsing & Spence, 2019, 1920–1947.)

Viherpesu vastuullisuusviestinnässä

Viherpesulla tarkoitetaan kuluttajien harhauttamista yrityksen ympäristökäytännöistä tai tuotteen tai palvelun ympäristöhyödyistä. Sillä voi olla merkittäviä kielteisiä vaikutuksia kuluttajien ja sijoittajien luottamukseen ympäristöystävällisiin tuotteisiin ja vastuullisesti toimiviin yrityksiin. (Delmas & Burbano 2011, 66, 84.) Euroopan Unioni hyväksyi helmikuussa 2024 EU:n Direktiivin 2024/825, joka tiukentaa merkittävästi vastuullisuuteen liittyvää markkinointia ja viestintää. Direktiivi astui voimaan maaliskuussa 2024, ja EU:n jäsenvaltioilla on aikaa soveltaa sitä syyskuuhun 2026 saakka. Direktiivi täydentää jo olemassa olevaa EU- ja kansallista sääntelyä ja uusi direktiivi koskee erityisesti vapaaehtoista viestintää ja markkinointia, jossa yritys haluaa tuoda esiin vastuullisuuttaan. (Euroopan parlamentti 2024.)

Direktiivi 2024/825 muun muassa kieltää yleiset ympäristöväittämät, kuten ”ympäristöystävällinen” tai ”kestävä”, ellei näille ole todennettavaa perustaa. Kuluttajille on annettava selkeää tietoa yrityksen vastuullisuudesta ja väitteiden on oltava tarkkoja ja todennettavia. Viherpesudirektiivi on osa laajempaa EU:n vastuullisuussääntelyä, jonka tavoitteena on tehdä vihreä siirtymä kuluttajille läpinäkyväksi ja luotettavaksi. (Euroopan parlamentti 2024.) Vastuullisuustietouden kasvaessa myös kuluttajien skeptisyys harhaanjohtavaa vastuullisuusviestintää kohtaan on lisääntynyt. Vastuullisuusviestintää on tutkittu kasvavasti, mutta viestien sisällöstä vastuullisuuden eri osa-alueiden näkökulmista ja vastuullisuusviestinnän retoriikkaa ei ole tutkittu riittävästi. Yritysten tulisi ymmärtää, kuinka vastuullisuudesta tulisi viestiä asiakkaille, jotta kuluttajien kiinnostukseen vastuullisuutta kohtaan voidaan vastata. Jotta yritykset voivat viestiä vastuullisuudestaan uskottavasti, tulee yritysten viestiä tekemästään vastuullisuustyöstä faktojen avulla sekä myös viestiä rehellisesti vastuullisuustyön hyödyistä yritykselle ja yhteiskunnalle. (Pasanen, Konu & Koponen 2023, 30–32.)

Tutkimuksen toteuttaminen

Tutkimuksen tausta

Tutkimuksen alkuvaiheessa vastuullisuusviestinnän käsite oli toimeksiantajalle vieras, eikä sitä ollut aiemmin tarkasteltu heidän organisaatiossaan. Vuoden 2025 aikana tämän tutkimuksen sivutuotoksena ja osana VATUPASSI – Vastuullinen tulevaisuus -projektia on toimeksiantajalla laadittu vastuullisuusstrategia vuoteen 2035. Agenda 2030 tavoitteiden pohjalta laadittu toimeksiantajan vastuullisuusstrategia sisältää kestävän kehityksen vastuullisuuden painopisteet yrityksen arvojen ja liiketoiminnan kannalta. Tutkimuksen sivutuotoksena on toimeksiantaja lisäksi laatinut EU:n VSME standardia noudattavan kestävyysraportin. Kestävyysraportti on laadittu ulkoisia sidosryhmiä kuten toimittajia ja rahoittajia varten. (Kiinteistö Oy Kummatti 2025.) Vastuullisuusviestinnän kehittämisen tarve kolmen sidosryhmänsä näkökulmasta on lähtöisin toimeksiantajan tarpeesta kehittää vastuullisuusviestintäänsä.

Tutkimuksen tavoitteena on kehittää toimeksiantajan yritysvastuullisuusviestintää vastuullisuuteen liittyviä normeja selvittämällä ja toimeksiantajan kolmen keskeisimmän sidosryhmän odotuksia ja tarpeita varten sekä luoda vastuullisuusviestinnän mallitoimeksiantajalle. Tutkimuksen tuloksena saatu vastuullisuusviestinnän malliperustuu sekä tutkittuun tietoperustaan että kyselytutkimuksen tuloksille.

Tutkimuksen tavoitteena on saada vastaukset seuraaviin tutkimuskysymyksiin:

  • Mitä toimeksiantajan vastuullisuusviestinnän tulisi sisältää?
  • Mikä on siitä viestimisen merkitys ja odotukset toimeksiantajan kolmelle keskeiselle sidosryhmälle?

Tutkimuksen menetelmä

Tämän työelämälähtöisen kehittämistyön tutkimuksessa käytettiin monimenetelmällistä tutkimusmenetelmää, jossa yhdistyvät sekä määrällisen ja laadullisen tutkimuksen menetelmät. Tälle tutkimusmenetelmälle on ominaista erilaisten aineistotyyppien rinnakkainen käyttö saman tutkimuksen yhteydessä. Monimenetelmällisessä tutkimuksessa voidaan hyödyntää useita aineistokokonaisuuksia, kuten haastatteluja, havainnointia, kyselyitä tai rekisteriaineistoja. Yleisesti laadullinen tutkimus keskittyy ilmiöiden syvälliseen kuvaamiseen ja tulkintaan, kontekstin huomioimiseen sekä prosessien tarkasteluun. Sen avulla voidaan vastata kysymyksiin, kuten ”miten” ja ”miksi”, ja tutkia aiheita, joista on vain vähän ennakkotietoa tai ymmärrystä. Määrällinen tutkimus puolestaan soveltuu kausaalisuhteiden, säännönmukaisuuksien ja ilmiöiden yleisyyden selvittämiseen (Åkerblad & Seppänen-Järvelä 2024, luku 1, 3.1, 3.2). Yrityksen eri sidosryhmät voivat kokea eri asioita vastuullisuusviestinnän merkityksestä yritykselle, joten monimenetelmällinen tutkimusmenetelmä valittiin tämän tutkimuksen menetelmäksi, jotta tutkittavasta aiheesta saatiin syvempi ja kokonaisvaltaisempi kuva, mitä vain yhtä tutkimusmenetelmää käyttämällä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselytutkimusta ja kyselyaineisto sisälsi sekä avoimia, että strukturoituja eli vakioituja kysymyksiä. Avoimet kysymykset analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä ja strukturoidut kysymykset analysoitiin määrällisellä päättelevällä tilastomenetelmällä. Tutkimus oli osittain myös aineistolähtöinen, eli tutkimuksessa kerättiin jo olemassa olevasta rajatusta aineistosta vastuullisuusviestinnän malliinsisältöä. (Hakala 2024, 76–78.)

Aineiston keruu ja analysointi

Kyselyiden toteutus

Kyselyt toteutettiin kyselytutkimuksena, joilla kerättiin tietoa Kummatti Oy:n sidosryhmien, eli työntekijöiden, johdon ja asukkaiden mielipiteitä vuokrataloyhtiön vastuullisuudesta ja vastuullisuusviestinnästä sekä niiden merkityksestä sidosryhmille. Kyselylomakkeiden kysymykset pohjautuvat ESG-viitekehykseen. Kyselyjen validiteetti varmistettiin ja suunniteltiin testaamalla kyselyt ennen toteuttamista verrokkiryhmään kuuluvilla testihenkilöillä, joiden perusteella kyselyt muokattiin paremmin ymmärrettäviksi. Jokaiselle kolmelle sidosryhmälle teetettiin oma kysely ja vastaukset kerättiin kyselylomakkeilla, jotka ovat liitteinä 1–3. Kyselylomakkeet lähetettiin sidosryhmille sähköpostitse ja lisäksi toimeksiantaja toimitti lomakkeet myös paperisina vuokrataloyhtiön asukkaille, jotta kysely tavoittaisi myös ne asukkaat, joiden sähköpostia ei ollut tiedossa. Näin varmistettiin kyselyjen saavutettavuus ja se, että kyselyt tavoittivat kaikkien kolmen sidosryhmien jäsenet tasapuolisesti. Kyselyt toteutettiin kokonaistutkimuksena ja toimitettiin yhteensä 667 henkilölle, joista yhdeksän oli toimeksiantajan työntekijöitä, kahdeksan johtoon kuuluvia henkilöitä ja loput vuokrataloyhtiön asukkaita. Toimeksiantaja vastasi kyselyjen rahoituksesta, ja niiden teknisestä toteutuksesta vastasi Suomen Online Tutkimus Oy. Kyselyihin oli mahdollista vastata ajalla 20.5.–13.6.2025 ja vastausajaksi asukkaiden ja työntekijöiden kyselyihin arvioitiin 5–10 minuuttia ja johdon kyselyyn arviolta 15 minuuttia.

Kyselylomakkeiden sisältö

Jokaiselle kolmelle sidosryhmälle laadittiin oma kyselylomake vastaamaan sidosryhmän roolia. Kaikkiin kyselylomakkeisiin avattiin alussa vastuullisuusteemaa yleisesti, jolla vastaajat johdatettiin kyselylomakkeen sisältöön. Kyselylomakkeiden kysymykset vastuullisuuden teemoista perustuivat ESG-viitekehykseen ja yritysvastuullisuuden käsitteisiin. Kysymysten asettelu pohjautui myös sidosryhmäkäsitteeseen, jonka avulla pyritään tunnistamaan sidosryhmien odotuksia ja varmistamaan, että ne tulevat huomioiduksi heidän tarpeidensa mukaisesti.

Kyselyt teetettiin täysin anonyymisti, eli kyselyssä ei kerätty mitään taustatietoja vastaajista. Taustatietojen puuttuminen esti myöhemmin tilastoyksiköiden vaihteluvälien välisten riippuvuuksien tutkimisen. Kysymykset suunniteltiin niin, että vastauksia ei voinut yhdistää vastaajiin. Vastaukset perustuivat sidosryhmien anonyymeihin mielipiteisiin ja siihen todellisuuteen, jossa he vastauksen hetkellä toimivat. Asukkaille teetetyssä kyselyssä oli kuusi kysymystä, joista viisi oli vakioituja monivalintakysymyksiä sisältäen 1–6 valmista vastausvaihtoehtoa. Kuudes kysymys oli avoin kysymys, jossa vastaaja sai halutessaan lisätä omia ajatuksia tai toiveita vastuullisuuteen liittyen. Työntekijöiden kyselyssä oli viisi eri kysymystä, joista neljä oli monivalintakysymyksiä sisältäen 1–6 valmista vastausvaihtoehtoa ja viimeinen oli avoin kysymys omille ajatuksille ja toiveille vastuullisuusviestinnästä. Johdolle teetetty kysely oli kokonaan avoin kysely, eli valmiita vastausvaihtoja ei ollut. Johdon kyselyssä oli kuusi eri kysymystä liittyen vuokrataloyhtiön vastuullisuuteen ja sen viestinnän sisältöön.

Aineiston analysointi

Laadullinen sisällönanalyysi

Kyselyaineiston avoimet vastaukset analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin ja johdolle suunnattuun kyselyyn saatiin vastaukset kuudelta edustajalta. Sisällönanalyysin tavoitteena on kuvata tarkasteltavaa ilmiötä ja sen keskeisiä ominaispiirteitä. Analyysin avulla pyritään tiivistämään tutkimusaineisto pelkistettyyn ja yleistettyyn muotoon. (Elo, Kajula, Tohmola & Kääriäinen 2022, 216–217.) Tutkimuksen sisällönanalyysi eteni soveltaen Tuomen ja Sarajärven (2018, 4.43) sisällönanalyysin vaiheita. Sisällönanalyysi jaettiin neljään eri vaiheeseen: aineistoon tutustuminen, aineiston pelkistäminen, aineiston ryhmittely ja teoreettisten käsitteiden muodostaminen. Sisällönanalyysin aivan ensimmäisessä vaiheessa eli valmisteluvaiheessa valittiin analyysiyksikkö, jota kartoitettiin aineistosta. Analyysiyksikkönä oli yksittäinen lause, joka valittiin opinnäytetyön tutkimuskysymysten perusteella. Aineistolähtöisessä analyysissä aineistosta valittiin kyselytutkimuksen vastauksista alkuperäiset ilmaisut ja nämä taulukoitiin omien kyselytutkimusten kysymysten alle. Tämän jälkeen ilmaisut muokattiin pelkistetyiksi kirjakielen ilmaisuiksi, huomioiden että sisältö ei kuitenkaan muuttunut (Elo ym. 2022, 219–223). Taulukossa 1 on ote aineiston pelkistämisestä.

Taulukko 1. Ote aineiston analysoinnin etenemisestä alkuperäisilmauksesta pelkistykseen kysymyksestä ”Mitä vastuullisuustoimia pidät tärkeimpinä vuokrataloyhtiön toiminnassa?”

Aineiston pelkistämisen jälkeen samankaltaiset pelkistykset värikoodattiin ja teemoitettiin uusiin taulukoihin kysymysten alle omiksi alakategorioiksi, jolloin kokonaisuus tiivistyi yleisimpiin vastuullisuutta kuvaaviin käsitteisiin. Johdon kyselyn vastausten ryhmittely on liitteenä 4.

Määrällinen analyysi

Kyselyiden strukturoidut ja standardoidut vastaukset analysoitiin määrällisellä päättelevällä tilastotieteellä, jolloin vastaukset ryhmiteltiin taulukkomuotoon Excel-taulukkolaskelmaohjelmalla, jossa tutkimusaineistoa käsiteltiin ja tuloksia esitettiin numeerisin keinoin. Määrällisessä tutkimuksessa analyysimenetelmän valinta perustuu siihen, että sen avulla voidaan tuottaa tietoa tutkittavasta ilmiöstä. (Vilkka 2025, 138–143.) Määrällisesti tutkittavia asioita ja ilmiöitä kuvataan tyypillisesti lukujen ja tilastojen avulla, jolloin tutkimusmenetelmä vastaa esimerkiksi kysymyksiin, kuinka moni ja kuinka paljon (Vilkka 2007, 14).

Vilkan mukaan määrällinen tutkimus voi selittää, kuvata, kartoittaa, vertailla tai ennustaa ihmisiin liittyviä asioita tai ilmiöitä. Aineiston keräämisen tapana toimii esimerkiksi haastattelu, jäsennelty havainnointi tai strukturoitu haastattelulomake. (Vilkka 2007, 19–20.) Määrällisen tutkimuksen avulla voidaan saada luotettavaa ja laajasti sovellettavaa tietoa (Kananen 2008, 10).

Tutkimustulokset

Johdon kyselytutkimuksen tulokset

Johdolle suunnattu kyselytutkimus toteutettiin kokonaan avoimena kyselynä. Vastauksia saatiin kuudelta henkilöltä ja kyselyn vastausprosentti oli 75 %. Kyselyssä haluttiin saada vastaus siihen, mitä vastuullisuustoimia johto pitää tärkeimpinä vuokrataloyhtiön toiminnassa. Vastausten perusteella aineistosta ryhmiteltiin taloudellinen-, sosiaalinen- ja ympäristövastuullisuus, eli kaikki vastuullisuuden teemat nousivat vastauksista esiin merkittävinä teemoina. Koska kysely toteutettiin avoimena kyselynä, ja valmiita vastausvaihtoehtoja ei ollut annettu, tuloksista voidaan havaita, että johto ei pidä merkittävämpänä vain yhtä tiettyä vastuullisuuden osa-aluetta, vaan kaikki vastuullisuuden teemat nousivat vastauksissa esiin. Ympäristövastuullisuudesta vastauksista nousi tarkemmin esiin jätehuollon ja kiinteistöjen ylläpito ja ilmaston lämpenemisen estäminen. Sosiaalisesta vastuullisuudesta korostuivat henkilöstön hyvinvointi, asiakkaiden ja henkilöstön osallistaminen, viestinnän luotettavuus ja turvallisuuteen liittyvät toimet. Taloudellisesta vastuullisuudesta koettiin merkittäviksi yleisesti kestävä taloudellinen kehitys ja taloudellinen läpinäkyvyys.

Johdolta kysyttiin, mitä vastuullisuuteen liittyvistä asioista he toivoisivat vuokrataloyhtiön viestivän. Yleisesti vastuullisuusviestintä jaetaan sisäiseen ja ulkoiseen viestintään (Niemi 2024, 153), joten johdon vastauksista muodostettiin kaksi alakategoriaa: asukaslähtöinen viestintä (ulkoinen) ja strateginen vastuullisuusviestintä (sisäinen). Asukaslähtöisessä viestinnässä viestintä sisältäisi tietoa kiinteistön ylläpidosta ja jätehuollosta, asiakaspalvelusta ja vuokralaisten vaikuttamismahdollisuudesta kuin myös velvollisuuksista. Strategisessa vastuullisuusviestinnässä viestinnän toivottiin kohdennettavan strategiaan- ja tavoitteisiin, ympäristöasioihin, päätöksiin, vastuullisuustoimiin ja ohjeistuksiin. Johdon vastausten perusteella voi havaita, että viestinnän tulisi siis tukea arjen sujuvuutta, lisätä vuokralaisten osallistumista ja tuoda näkyväksi yhtiön vastuullisuustyötä ja tavoitteita. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Vuokrataloyhtiön viestintä

Johdolta kysyttiin lisäksi, mitä vastuullisuusviestinnässä tulisi erityisesti ottaa huomioon, jotta se olisi selkeää, kiinnostavaa tai hyödyllistä. Vastaukset ryhmiteltiin kahteen alakategoriaan, jotka ovat viestinnän selkeys ja ajoitus sekä viestinnän sisällön huomioiminen. Viestintä voisi sisältää myös kuvitusta tai videoita viestin selkeyttämiseksi. Lisäksi viestinnän tulisi kohdentua oikein sidosryhmille ja sen tulisi olla läpinäkyvää ja rehellistä. Asiat myös tulisi perustella konkreettisesti, jotta viherpesun mahdollisuudet vältetään. Eräs vastaajista vaati konkreettista perustelua seuraavalla tavalla:

Läpinäkyvyys ja rehellisyys. Kerro avoimesti sekä saavutuksista että haasteista. Vältä viherpesua, älä liioittele tai kaunistele. Perustele asiat konkreettisilla todisteilla, kuten mittareilla, sertifikaateilla tai riippumattomilla arvioilla.

Kysyttäessä onko jokin vastuullisuusteema vastaajalle erityisen tärkeä, vastauksista kävi ilmi, että vastuullisuusteemat koettiin merkityksellisiksi eri näkökulmista. Kuten ensimmäisessä kysymyksessä, vastaukset teemoitettiin kolmeen vastuullisuuden osa-alueeseen. Taloudellisesta vastuullisuudesta mainittiin taloudellisten asioiden läpinäkyvä ja rehellinen viestintä. Sosiaalisesta vastuullisuudesta nousi esiin myös asukkaiden turvallisuudesta ja viihtyvyydestä huolehtiminen. Ympäristövastuussa koettiin keskeisenä rakennusten energiatehokkuuden parantaminen, jätehuollon järjestäminen ja uudet innovaatiot ja viherratkaisut.

Viimeisenä haluttiin tietää, miten vastaajan mielestä vuokrataloyhtiö varmistaisi, että vastuullisuustoimet ovat linjassa asukkaiden ja työntekijöiden odotusten kanssa. Vastaukset teemoitettiin kahteen alakategoriaan; viestintä sidosryhmien suuntaan sekä sidosryhmien osallistaminen. Viestinnästä nousi esiin toimenpiteistä tiedottaminen, mielipidekyselyt, avoin tiedottaminen, kyselyt ja palautekanavat ja viestinnän oikein kohdentaminen sidosryhmille. Sidosryhmien osallistamiseen liittyen keinoja mainittiin säännölliset palaverit, palautteiden säännöllinen käsittely, kehittämispalaverit sidosryhmien kanssa, asukas- ja keskustelutilaisuudet sekä asukkaiden ja työntekijöiden sitouttaminen vastuullisuustoimiin. Nämä ovat havainnollistettu kuvioon 2.

Kuvio 2. Kuinka vuokrataloyhtiö varmistaa, että vastuullisuustoimet ovat linjassa sidosryhmien odotusten kanssa

Asukkaiden kyselytutkimuksen tulokset

Kysely lähetettiin 650 asukkaalle, joista 76 vastasi, jolloin vastausprosentti oli 12 % kaikista toimeksiantajan asukkaista. Vastaajista 73 eli 11 % kaikista asukkaista oli sitä mieltä, että vuokrataloyhtiön vastuullinen toiminta ja siitä viestiminen on tärkeää. Keskiarvo asukkaiden kokemasta vuokrataloyhtiön vastuullisen toiminnan tärkeydestä oli 1,7, kun vaihtoehtoväli oli 1=erittäin tärkeästä 5=ei lainkaan tärkeään. Kaikista asukkaista 0,46 % eli kolme vastauksen antanutta ei pitänyt vastuullista toimintaa tai siitä viestimistä olennaisena. (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Vastanneiden (n=76) asukkaiden kokemus vuokrataloyhtiön toiminnan tärkeydestä vastuullisuusasioissa prosentteina

Asukkailta saaduissa vastauksissa 46 toivoi vastuullisuusviestinnän kanavaksi asukaslehteä/uutiskirjettä. Muita toivottuja viestinnän kanavia olivat talon ilmoitustaulu, yrityksen kotisivut ja sosiaalinen media.

Kuvio 4. Vastauksissa (n=76) prosentuaalisesti tärkeimmäksi koettu vastuullisuusteema

Tärkeimmäksi vastuullisuusteemaksi vastanneiden kesken nousi ympäristövastuullisuus. Myös taloudellinen vastuullisuus ja sosiaalinen vastuullisuus koettiin merkittäviksi teemoiksi. Osa asukkaista ei osannut kertoa itselleen olennaisinta vastuullisuusteemaa. (Kuvio 4.) Kaikista 650 asukkaasta kysymykseen vastasi 76 eli 12 %.

Kaikista asukkaista 6,3 % eli 41 vastannutta asukasta ilmoitti, että vuokrataloyhtiön vastuullisuus vaikuttaa päätökseen asua tietyssä vuokrataloyhtiössä erittäin paljon tai jonkin verran. Vastausten keskiarvo siitä, kuinka paljon vastuullisuus vaikuttaa päätökseen asua tietyssä vuokrataloyhtiössä, oli 2,7 asteikolla, jossa 3=Ei juurikaan. Vastaajista 35 eli 5,4 % kaikista asukkaista kertoi, ettei päätökseen vaikuta yhtiön vastuullisuus juurikaan tai lainkaan tai sitten eivät osanneet sanoa kantaansa.

Kyselyn avoimeen kysymykseen saatiin asukkailta 21 vastausta. Vastuullisuusviestistä toivottiin konkreettista, arkeen liittyvää viestintää teoista, arvoista ja vaikutuksista ilman monimutkaista sanastoa. Viestinnän toivottiin olevan paikallista, selkeää ja helposti ymmärrettävää. Esimerkkeinä hyvästä viestinnästä mainittiin konkreettiset teot ja saavutukset, ei abstrakteja sitoumuksia tai muoti-ilmiöiden tukemista. Terminä vastuullisuus koettiin myös laajaksi ja epäselväksi. Avoimessa kysymyksessä tuli myös konkreettisia toiveita ja huomioita asumiseen liittyen kuten selkeää tietoa vastuullisuudesta ja asumisen säännöistä, palautteen antamisen helppoutta, kierrätyksen ja energiansäästön vaivattomuutta, yhteisten tapahtumien kerrottiin lisäävän viihtyvyyttä ja yhteisöllisyyttä sekä siivouksen laadun vaikutus asumiseen.

Työntekijöiden kyselytutkimuksen tulokset

Työntekijöistä seitsemän eli 78 % kaikista työntekijöistä vastasi kyselyyn. Kaikki seitsemän vastaajaa kokivat, että vuokrataloyhtiön toiminta vastuullisuusasioissa on joko erittäin tai melko tärkeää. Vastausten keskiarvo vuokrataloyhtiön vastuullisen toiminnan tärkeydestä oli 1,4, kun vaihtoehtoväli oli 1=Erittäin tärkeästä 5=Ei lainkaan tärkeään. Vastuullisuusteemoista ympäristövastuullisuus nousi keskeisimmäksi teemaksi neljälle vastaajalle. Sosiaalisen vastuullisuuden koki olennaisimmaksi kaksi vastaajista ja yksi vastaajista piti taloudellisen vastuullisuuden teemaa merkittävimpänä. Kaikki vastaajat olivat yksimielisiä siitä, että yritysvastuullisuus näkyy heidän päivittäisessä työssään keskiarvon ollessa 1,6, kun 1=Kyllä, erittäin paljon 4=Ei lainkaan. Työntekijöiden mielestä yritys myös viestii vastuullisuustoimistaan työntekijöille. Avoimeen kysymykseen ei saatu työntekijöiltä vastauksia.

Kuviossa 5 on esitetty kyselytulosten perusteella kootut viestinnän teemat ja painopisteet, joita kolme sidosryhmää piti merkittävimpinä ja joista he toivoivat viestintää. Keskeisiksi teemoiksi nousivat taloudellinen, ympäristö- ja sosiaalinen vastuullisuus sekä kiinteistön ylläpito, osallistaminen ja strategia ja päätöksenteko. Nämä painopisteet valikoituivat keskeisimmiksi, koska ne toistuivat saaduissa vastauksissa useimmin ja eri sidosryhmien näkökulmista.

Kuvio 5. Viestinnän teemat ja painopisteet

Vastuullisuusviestinnän kehittämisen prosessi pk-yrityksessä

Vastuullisuusviestinnän kehittämistä kuvataan prosessilla (kuvio 6), joka koostuu yrityksen vastuullisuusstrategiasta, vastuullisuuden teemojen ja painopisteiden määrittämisestä, yrityksen viestintäsuunnitelmasta ja lopuksi vastuullisuusviestistä. Prosessikuvio on kehitetty tukemaan Kiinteistö Oy Kummatin vastuullisuusviestinnän kehittämistä ja se perustuu kyselytutkimuksesta saatuihin tietoihin sekä Niemen (2024, 170–176) vastuullisuusviestinnän työkaluihin.

Prosessissa vastuullisuusviestinnän kehittäminen alkaa Niemen (2024) vastuullisuusviestinnän työkalujen mukaisesti laatimalla yritykselle vastuullisuusstrategia. Strategia sidotaan osaksi yrityksen liiketoimintastrategiaa ja sen tehtävänä on määrittää yrityksen vastuullisuusviestinnän suuntaviivat ja tavoitteet. Prosessissa vastuullisuuden teemat muodostetaan huomioiden pk-yrityksen oman toiminnan kannalta keskeiset vastuullisuuden tavoitteiden mukaiset painopisteet sekä sidosryhmien odotukset. Vastuullisuuden teemojen tarkempi sisältö määritellään konkreettisilla toimenpiteillä, jotka vastaavat sidosryhmien odotuksia.

Kuvio 6. Vastuullisuusviestinnän kehittämisen prosessi

Viestintäsuunnitelma vaiheessa kuvataan: miksi, kenelle, missä kanavissa, milloin, seuranta sekä vastuu. Prosessin viimeinen vaihe käsittää vastuullisuustoimenpiteiden ja tavoitteiden onnistumisen mittaamisen sekä kohdennetun vastuullisuusviestin sisällön sidosryhmille. (Niemi 2024, 170–176.)

Vastuullisuusviestinnän malli toimeksiantajalle

Vastuullisuusviestinnän kehittämisen prosessin vaiheiden mukaisesti kehitimme toimeksiantajalle vastuullisuusviestinnän mallin (taulukko 1). Malli antaa pohjan vastuullisuusviestinnän ja -suunnitelman tueksi ja se on kehitetty perustuen kyselytutkimuksista saatuihin vastauksiin, Kiinteistö Oy Kummatin kestävyysraporttiin (Kiinteistö Oy Kummatti 2025a), yrityksen sisäiseen vastuullisuusstrategiaan (Kiinteistö Oy Kummatti 2025b) sekä kestävän kehityksen kansainvälinen toimintaohjelman Agenda 2030:n tavoitteisiin (United Nations 2015). Vastuullisuusviestinnän malli toteutettiin Excel-ohjelmalla, jolla luotiin taulukkorakenne mallille. Taulukko jaettiin artikkeliin kahteen osaan, jotta saavutettavuus pysyi hyvänä.

Taulukko 2. 1(2) Vastuullisuusviestinnän malli toimeksiantajalle

Viestintä on jaoteltu kahteen pääteemaan kuvion 1 mukaisesti: asukkaille suunnattu asukaslähtöinen viestintä ja työntekijöille sekä johdolle suunnattu strateginen vastuullisuusviestintä. Näin viestintä kattaa sekä ulkoisen ja sisäisen viestinnän. Koska yrityksen strategia ohjaa viestinnän suunnittelua ja toteutusta (Niemi 2024, 173), malliin on sisällytetty yrityksen vastuullisuusstrategian keskeiset teemat. Kunkin teeman kohdalla on tarkennettu, mitä viestinnän tulisi sisältää perustuen sekä yrityksen vastuullisuusstrategiaan että kyselytutkimuksen tuloksiin.

Taulukko 2. 2(2) Vastuullisuusviestinnän malli toimeksiantajalle

Jotta vastuullisuusviestinnän eri osa-alueet tulee huomioiduksi, malliin on lisätty viestinnän teemat ja painopisteet (kuvio 6.), jotka ohjaavat viestinnän kohdentamista kyseiseen painopisteeseen. Kyselyn tulosten perusteella suurin osa asukkaista toivoi viestintäkanavaksi asukaslehteä tai uutiskirjettä ja työntekijät ja johdon tavoittaa parhaiten sisäisistä viestintäkanavista, kuten sähköisiltä viestintä ja -ilmoitustaululta, joten malliin on määritelty kyseiset pääasialliset viestintäkanavat sidosryhmittäin.

Vaikka vastuullisuusviestinnän suunnitelmaan olisi hyvä sisällyttää myös viestinnän tulosten mittaaminen, seuranta, vastuunjako ja ajoitus, näitä ei sisällytetty kehitettyyn malliin. Yrityksen tulee pohtia ja määrittää resurssit, paljonko aikaa ja rahaa he pystyvät käyttämään vastuullisuusviestintäänsä (Niemi 2024, 175). Näistä tutkimukseen ei saatu tarvittavia tietoja, jotta nämä olisi pystytty määrittämään.

Pohdinta ja keskeiset johtopäätökset

Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää toimeksiantajan vastuullisuusviestintää ja luoda vastuullisuusviestinnän malli toimeksiantajalle. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tulosten mukaan asukkaat ja työntekijät kokevat vuokrataloyhtiön vastuullisen toiminnan merkitykselliseksi ja se vaikuttaa osaan vastaajien päätökseen asua tietyssä vuokrataloyhtiössä. Keskeisimmäksi vastuullisuusteemaksi toimeksiantajan kolmen tutkitun sidosryhmän näkökulmasta nousi esiin ympäristövastuu, joka vastaa osaksi tutkimuskysymykseen vastuullisuusviestinnän sisällön odotuksista. Johdon vastausten mukaan ympäristövastuun viestinnän keskeisiä sisältöjä ovat rakennusten energiatehokkuuden parantaminen, jätehuollon järjestäminen ja uudet innovaatiot sekä ympäristöystävälliset ratkaisut.

Johdolle suunnatun kyselyn tulosten perusteella vastuullisuustoimissa tulisi korostua taloudellinen avoimuus, ympäristön kunnioittaminen, ihmisten hyvinvointi ja osallisuus sekä avoin ja luottamuksellinen viestintä. Nämä saadut tuloksien teemat heijastavat suoraan ESG:n periaatteita: taloudellinen avoimuus liittyy hallintotapaan, ympäristön kunnioittaminen ympäristövastuuseen ja ihmisten hyvinvointi sosiaaliseen vastuuseen. Casalegno ym. (2024) korostavat, että ESG-viitekehys toimii keskeisenä työkaluna organisaation vastuullisuusviestinnässä tarjotessaan selkeän kontekstin ympäristö-, sosiaalisten ja hallinnollisten kysymysten raportointiin. Vastuullisuusviestinnän integroituessa ESG-tavoitteisiin, organisaatiot voivat määritellä selkeitä ja seurattavia tavoitteita, samalla lisätä vastuullisuusviestinnän avoimuutta ja sisällön yhdenmukaisuutta. (Casalegno, Hiaudano, Tamiazzo & Kitchenon 2024, 40). Newellin (2023, 453–459) mukaan ESG:n S-ulottuvuus olisi noussut erityiseen huomioon juuri kiinteistöalalla, sillä sosiaalinen vastuullisuus, kuten vuokralaisten hyvinvointi ja osallisuus vaikuttavat kiinteistön pitkäaikaiseen arvoon ja kannattavuuteen. Saadut tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että sosiaalinen ulottuvuus itsessään ei nouse merkittävästi esiin muiden vastuullisuusteemojen joukosta.

Tutkimuksessa mukana olleet sidosryhmät odottavat vastuullisuusviestintää, joka perustuu konkreettisiin tekoihin ja arvoihin, keskittyy todellisiin vaikutuksiin eikä anna viherpesun vaikutelmaa. Kimin (2017, 1143–1159) teettämän tutkimuksenkin mukaan yritysvastuusta viestiminen voi olla jopa tehokkaampaa, mikäli se toteutetaan ilman markkinoivaa sävyä. Tutkimuksen sidosryhmiltä saadut tulokset tukevat Rogmansin ja Ghunaimin (2016, 603–611) havaintoa siitä, että vastuullisuusviestinnän tulisi huomioida paikalliset olosuhteet. Tässä tutkimuksessa paikallisten olosuhteiden merkitys ei kuitenkaan noussut vastauksissa esiin, joka saattoi johtua kysymysten asettelusta. Tuloksista kävi ilmi, että osa vastaajista koki vastuullisuuden käsitteen epäselväksi. Asukkaiden matala vastausprosentti voi myös osaltaan kertoa vastuullisuuskäsitteen rajallisesta tunnettuudesta tai vähäisestä kiinnostuksesta asiaa kohtaan.

Tulosten mukaan yritys viestii vastuullisuustoimistaan työntekijöilleen ja he kokevat, että nämä toimet näkyvät myös heidän päivittäisessä työssään. Tämä tukee Morsingin ja Spencen (2019, 1920–1947) havaintoa, jonka mukaan pk-yritykset toimivat usein vastuullisesti sisäisesti, mutta eivät usein viesti siitä julkisesti. Heidän mukaansa pk-yritykset suosivat lisäksi implisiittistä ja henkilökohtaista vastuullisuusviestintää. Tutkimuksessa havaittiin, että työntekijöiltä ei saatu paljon tietoa tutkimuskysymyksiin, joka voi osin johtua kysymysten heikosta kohdentamisesta tälle ryhmälle.

Johdolta saadut vastaukset olivat kattavimpia ja antoivat laajasti sisältöä tutkimuskysymyksiin. Tämä saattaa selittyä sillä, että johdolla on todennäköisesti eniten tietoa ja ymmärrystä vastuullisuuskäsitteestä. Lisäksi kyselytutkimus oli heille avoin, joten vastausten sisältö oli laajempi, kuin strukturoidussa kyselyssä. Tutkimuksessa saatiin vastaukset asetettuihin tutkimuskysymyksiin ja luotiin toimeksiantajalle vastuullisuusviestinnän malli, jota voi käyttää pohjana ja tukena vastuullisuusviestinnän suunnittelussa. Lisäksi tutkimuksen edetessä ja toimeksiantajaorganisaation osaamisen kasvaessa yritys laati itselleen vastuullisuusstrategian ja kestävyysraportin. Koska tutkimus toteutettiin vuokrataloyhtiölle, jatkotutkimuksessa olisi kiinnostavaa tarkastella, miten vastuullisuusviestintä ja sen painopisteet vaihtelevat eri toimialojen pk-yrityksissä. Tutkimusta voisi laajentaa myös toimeksiantajan muihin sidosryhmiin, kuten yrityksen toimittajiin ja rahoittajiin, ja selvittää heidän toiveitaan ja odotuksiaan vastuullisuusviestinnän sisällöstä.

Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus

Tutkimus perustui Kiinteistö Oy Kummatin kolmelle sidosryhmälle, eli johdolle, henkilöstölle ja asukkaille suunnattuun kyselyyn. Tutkimuksessa noudatettiin Tutkimuseettisen neuvottelukunnan hyvän tieteellisen käytännön ohjetta ja koko tutkimusprosessin ajan varmistettiin, että opinnäytetyössä noudatetaan hyvän tieteellisen käytännön perusperiaatteita (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023, 11). Ennen kyselytutkimuksen toteuttamista tehtiin tutkimuslupahakemus ja kyselyyn vastanneille informoitiin kyselylomakkeella kyselyn vapaaehtoisuudesta, ja vastaajat saivat halutessaan keskeyttää osallistumisensa. Tutkimuksessa ei kerätty henkilötietoja ja vastaajille informoitiin tutkimuksen tietosuojalainsäädännöstä. Kysely toteutettiin täysin anonyymisti ja kysymykset muotoiltiin niin, että vastauksia ei voitu yhdistää vastaajiin. Toinen opinnäytetyön tekijä työskentelee toimeksiantajaorganisaatiossa, joten eettisten periaatteiden vuoksi hän ei vastannut kyselyyn. Kyselylomake oli sähköinen, mutta kyselylomakkeet toimitettiin myös paperisena ja näin varmistettiin, että kysely tavoittaa tasapuolisesti kaikki vastaajat. Lisäksi ainestoa säilytettiin tietoturvalainsäädännön ohjeiden mukaisesti suojatuissa ympäristöissä.

Tutkimuksessa käytettiin monimenetelmällistä tutkimusmenetelmää, eli määrällinen ja laadullinen aineisto yhdistettiin (Åkerblad & Seppänen-Järvelä 2024, 1.1). Määrällisen tutkimuksen luotettavuutta tarkasteltiin validiteetin ja reliabiliteetin osalta kyselyiden suunnittelussa ja sisällön laatimisessa. Validiteetti ilmaisee, vastaako mittaus juuri sitä, jota on tarkoitus tutkia, kun taas reliabiliteetti kertoo mittauksen tarkkuudesta. (Vehkalahti 2019, 41.) Laadullisen tutkimuksen luotettavuus voidaan perustellusti todeta, mikäli tutkittava ilmiö ja siitä kerätty sekä analysoitu aineisto muodostavat keskenään johdonmukaisen kokonaisuuden (Vilkka 2025, 7). Tutkimuksen johtopäätökset perustuivat kerättyyn aineistoon, eivätkä tutkimuksen ulkopuoliset havainnot tai epäolennaiset tekijät vaikuttaneet tuloksiin. Vastausprosentti toimii yhtenä tunnuslukuna, jolla arvioidaan tutkimuksen luotettavuutta (Vehkalahti 2019, 44). Johdolle suunnatussa kyselyssä vastausprosentti oli 75 % ja työntekijöille suunnatussa kyselyssä vastausprosentti oli 78 %, joten vastausprosenttia voidaan pitää hyvänä. Asukkaille suunnatussa kyselyssä vastausprosentti oli alhaisempi (12 %), joka saattoi osin vaikuttaa tutkimuksen luotettavuuteen. Koska otanta oli suuri, oli asukaskyselyyn vastanneita kuitenkin yhteensä 76 vastaajaa. Vastausprosenttia myös pyrittiin kasvattamaan lähettämällä muistutusilmoituksia kyselyyn vastaamisesta. Koska vastausjoukko oli suuri ja vastaukset noudattivat yhtenäistä linjaa, katsottiin, että vastauksista saatuja tuloksia voidaan katsoa luotettavina. Vastaajat mainitsivat yritysvastuullisuuden aiheen olevan useille vielä epäselvää, mikä saattoi heijastua myös vastausprosenttiin ja sitä kautta asukkailta saatuihin tuloksiin.

Aravarajoituslaki 17.12.1993/1190. Viitattu 3.5.2025 https://finlex.fi/fi/lainsaadanto/1993/1190.

Autio, M. 2020. Vastuullisuusviestintä ja tarinalliset mediasisällöt. Taiteen maisterin opinnäyte. Aalto-yliopisto. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Aalto-yliopisto. Viitattu 18.10.2025 https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-2020121356245.

Casalegno, C., Chiaudano, V., Tamiazzo, M. & Kitchen, P.J. 2024. Navigating the challenges of ESG communication on social media. Journal of Emerging Perspectives 1: 33-42. Viitattu 18.10.2025 https://doi.org/10.36253/jep-16898.

Delmas, M. & Burbano, V. 2011. The Drivers of Greenwashing. California management review, 54 (1), 64-87. Viitattu 11.5.2025 https://doi.org/10.1525/cmr.2011.54.1.64.

EFRAG 2024. Materiality Assessment Implementation Guidance (IG 1). Viitattu 4.10.2025 https://www.efrag.org/sites/default/files/sites/webpublishing/SiteAssets/IG%201%20Materiality%20Assessment_final.pdf.

Elinkeinoelämän keskusliitto 2023. Pk-vastuullisuusbarometri 2023: Vastuullisuus korostuu vienti- ja kasvuyritysten kilpailukeinona. Viitattu 3.5.2025 https://ek.fi/ajankohtaista/tiedotteet/pk-vastuullisuusbarometri-2023-vastuullisuus-korostuu-vienti-ja-kasvuyritysten-kilpailukeinona/.

Elo S., Kajula O., Tohmola A. & Kääriäinen M. 2022. Laadullisen sisällönanalyysin vaiheet ja eteneminen. Hoitotiede 34(4), 215–225. Viitattu 22.02.2025 https://journal.fi/hoitotiede/article/view/128987/78028.

Euroopan parlamentti 2024. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/825 direktiivien 2005/29/EY ja 2011/83/EU muuttamisesta kuluttajien vihreään siirtymään liittyvien vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi paremman suojan avulla sopimattomilta käytännöiltä ja paremman tiedottamisen avulla. Viitattu 11.5.2025 http://data.europa.eu/eli/dir/2024/825/oj.

Euroopan komissio 2019. Käyttöopas. Pk-yrityksen määritelmä. Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto. Viitattu 3.5.2025 https://op.europa.eu/fi/publication-detail/-/publication/756d9260-ee54-11ea-991b-01aa75ed71a1.

Finto.fi 2025. Suomalainen asiasanasto- ja ontologiapalvelu. Viitattu 3.6.2025 https://finto.fi/afo/fi/page/?uri=http%3A%2F%2Fwww.yso.fi%2Fonto%2Fyso%2Fp7138.

GRI 2025. The global leader for sustainability reporting. Viitattu 16.11.2025. https://www.globalreporting.org/.

Hakala, J. 2024. Laadullisen tutkimuksen ABC. Menetelmäopas opinnäytteen tekijälle. Helsinki: Gaudeamus oy.

Juvonen, M., Koskensyrjä, M., Kuhanen, L., Kämppi., P & Talala, T. 2023. Yrityksen riskienhallinta. Helsinki: Aalto University Executive Education.

Kananen, J. 2008. Kvantti. Kvantitatiivinen tutkimus alusta loppuun. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.

Kalogiannidis, S., Kagioglou, F., Kalfas, D. & Kagioglou, A. 2025. Business communication strategies as an internal locus of sustainability in SMEs. A case study of Greece. Discover sustainability, Vol 6(91) Viitattu 15.2.2025 https://doi.org/10.1007/s43621-025-00894-7.

Kim, S. 2019. The Process Model of Corporate Social Responsibility (CSR) Communication: CSR Communication and its Relationship with Consumers’ CSR Knowledge, Trust, and Corporate Reputation Perception. Journal of business ethics, Vol 154(4), 1143-1159. Viitattu 15.2.2025 https://doi.org/10.1007/s10551-017-3433-6.

Kiinteistö Oy Kummatti 2019. Kestävän kehityksen toimenpideohjelma 2019–2021. Vain henkilöstölle, edellyttää kirjautumisen.

Kiinteistö Oy Kummatti 2023. Strategia, toimintaperiaatteet ja päämäärät 2023–2027. Vain henkilöstölle, edellyttää kirjautumisen.

Kiinteistö Oy Kummatti 2024. Vastuullisuus-Tulokset 25.11.2024. Vain johdolle, edellyttää kirjautumisen.

Kiinteistö Oy Kummatti 2025a. Kestävyysraportti. Viitattu 1.10.2025 https://www.kummatti.fi/wp-content/uploads/VSME_Kestavyysraportti_Kiinteisto-Oy-Kummatti_2024.pdf.

Kiinteistö Oy Kummatti 2025b. Vastuullisuusstrategia vuoteen 2035. Vain henkilöstölle, edellyttää kirjautumisen.

KTI Kiinteistötieto 2024. KTI Vastuullinen kiinteistöliiketoiminta 2024-katsaus. Viitattu 23.12.2024 https://view.taiqa.com/kti/kti-vastuullinen-kiinteistoliiketoiminta-2024#/page=1.

Kuntaliitto 2023. Toimielimet ja johtaminen. Viitattu 15.2.2025 https://www.kuntaliitto.fi/laki/toimielimet-ja-johtaminen.

Lautjärvi, K. 2022. Yhtiön johto ja yritysvastuun oikeudellinen ulottuvuus. Teoksessa Vanhala, A. (toim.) & Ristaniemi, M. (toim.) Yritysvastuu & oikeus. Helsingin Kamari Oy ja tekijät. Helsinki: Kauppakamari, 98–122.

Liappis, H., Pentikäinen, M. & Vanhala, A. 2019. Menesty yritysvastuulla: käsikirja kokonaisuuteen. Helsinki: Edita Publishing Oy.

Morsing, M. & Spence L. 2019. Corporate social responsibility (CSR) communication and small and medium sized enterprises: The governmentality dilemma of explicit and implicit CSR communication. Volume 72, Issue 12, 1920–1947. Viitattu 21.1.2025 https://doi.org/10.1177/0018726718804306.

Niemi, J. K. 2024. Vastuullisuustyö pk-yrityksissä. Kauppakamari. Helsinki: Helsingin seudun kauppakamari, 93–101, 170–176.

Newell, G. 2023. The increasing importance of the “S” dimension in ESG. Journal of Property Investment & Finance; Bradford Vol. 41, Iss. 4, 453–459. Viitattu 16.2.2025 https://doi.org/10.1108/JPIF-01-2023-0003.

Pasanen, K., Konu, H. & Koponen, J. 2023. Matkailuyrityksen vakuuttava vastuullisuusviestintä – millaiset retoriset keinot ja vastuullisuussisällöt vetoavat suomalaisiin kuluttajiin? Matkailututkimus 19:1/2023. Viitattu 12.2.2025. https://doi.org/10.33351/mt.125275.

Pham, H. S. T. & Tran, H. T. 2020. CSR disclosure and firm performance: The mediating role of corporate reputation and moderating role of CEO integrity. Journal of business research, 120, 127–136. Viitattu 25.9.2025 https://doi.org/10.1016/j.jbusres.2020.08.002.

Penttilä, V. & Eräranta, K. 2021. Vastuullisuusviestintä – Vastuullista viestintää? Teoksessa K. Eräranta & V. Penttilä (toim.) Vastuullinen viestintä. Procomma Academic 2021, 12–27. Viitattu 15.2.2025 https://doi.org/10.31885/2021.00001.

PRH 2025. Mitä yrityksiä kestävyysraportointi koskee? Viitattu 22.11.2025 https://www.prh.fi/fi/yrityksetjayhteisot/tilinpaatokset/osakeyhtio_ja_osuuskunta_tilinpaatos_kaupparekisteriin/osakeyhtion_sahkoinen_tilinpaatos/kestavyysraportointi/yritykset.html.

Raahe 2025. Raahen kaupunki. Päätöksenteko. Kaupunkistrategia. Viitattu 15.2.2025 https://raahe.fi/paatoksenteko/raahen-kaupungin-strategia-2023-2027-jalkautetaan-tekoina.

Rogmans, T. & Ghunaim, M. 2016. A framework for evaluating sustainability indicators in the real estate industry. Ecological indicators, 66, 603–611. Viitattu 16.2.2025 https://doi.org/10.1016/j.ecolind.2016.01.058.

Setyaningsih, S., Widjojo, R. & Kelle, P. 2024. Challenges and opportunities in sustainability reporting: a focus on small and medium enterprises (SMEs). Cogent business & management, Vol 11(1). Viitattu 22.2.2025 https://doi.org/10.1080/23311975.2023.2298215.

Suomen Yrittäjät 2025. Yrittäjyys Suomessa. Viitattu 3.5.2025 https://www.yrittajat.fi/tietoa-meista/tietoa-yrittajajarjestosta/yrittajyys-suomessa/.

Tilastokeskus 2025. Käsitteet. Pienet ja keskisuuret yritykset. Viitattu 3.5.2025 https://stat.fi/meta/kas/pienet_ja_keski.html.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Uudistettu laitos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan HTK-ohje 2023. Viitattu 23.8.2025 https://tenk.fi/sites/default/files/2023-03/HTK-ohje_2023.pdf.

Työ- ja elinkeinoministeriö 2024. Vastuullisuusraportointi. Viitattu 26.11.2024 https://tem.fi/vastuullisuusraportointi.

United Nations 2015. Transforming our world. the 2030 agenda for sustainable development A/RES/70/1. Viitattu 6.5.2025 https://sdgs.un.org/publications/transforming-our-world-2030-agenda-sustainable-development-17981.

Vanhala, A. 2022. Miten vastuullisuus näkyy käytännössä yritysjuristin työssä. Teoksessa Vanhala, A. (toim.) & Ristaniemi, M. (toim.) Yritysvastuu & oikeus. Helsingin Kamari Oy ja tekijät. Helsinki: Kauppakamari, 351–419.

Vehkalahti, K. 2019. Kyselytutkimuksen mittarit ja menetelmät. Helsingin yliopisto. Viitattu 23.8.2025 https://doi.org/10.31885/97895.

Vilkka, H. 2007. Tutki ja mittaa: Määrällisen tutkimuksen perusteet. Helsinki: Tammi.

Vilkka, H. 2025. Tutki ja kehitä. 6., uudistettu painos. Jyväskylä: Santalahti-kustannus.

Ympäristöministeriö 2021. Hyvää ja kohtuuhintaista asumista kaikille. Viitattu 15.2.2025 https://ym.fi/-/hyvaa-ja-kohtuuhintaista-asumista-kaikille.

Åkerblad, L. & Seppänen-Järvelä, R. 2024. Monimenetelmällinen tutkimus: Opas suunnitteluun ja toteutukseen. Helsinki: Gaudeamus.

Liitteet

Liite 1. Kyselylomake asukkaille
Liite 2. Kyselylomake johdolle
Liite 3. Kyselylomake työntekijöille
Liite 4. Kyselyaineiston ryhmittely

Liitteet saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120633177

Vastuullisuus Vanhustyön keskusliitossa

Eva Korkiamäki

Johdanto

Kestävä kehitys on Suomessa tärkeä yhteiskunnallinen ja poliittinen tavoite, jota valtakunnallisesti ohjataan YK:n Agenda 2030-ohjelmalla (Hellström & Parkkonen 2022, 18). Yrityksissä vastuullisuus on jo muuttunut kilpailukykyä vahvistavasta toiminnasta yritysten elinehdoksi ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus on jatkossa toiminnan edellytys, ja kilpailuetua tuottava elementti (Hellström & Parkkonen 2022, 27). Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen ja lakisääteisiä palveluita tuottavien organisaatioiden on lähtökohtaisesti ajateltu toimivan vastuullisesti. Tämä ei kuitenkaan enää nykyään riitä, vaan niiltäkin vaaditaan yhä enemmän oman toiminnan ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten huomioimista (Hellström & Parkkonen 2022, 20).

Organisaation toiminnasta aiheutuvia negatiivisia vaikutuksia kutsutaan jalanjäljeksi. Positiivisten vaikutusten lisäämistä ja sitä, miten toiminta edistää kestävää kehitystä, kutsutaan kädenjäljeksi. (Norris, Norris, Azuero & Pflueger 2019, 176.) Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toiminnan lähtökohtana on ihmisten hyvinvoinnin tukeminen ja niiden rooli suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa on ollut merkittävä (Nahkuri 2020). Ilmastonmuutoksella ja sen hillitsemiseksi tehtävillä toimenpiteillä on sekä suoria että välillisiä vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt voivatkin olla avainasemassa edistämässä ilmastonmuutokseen sopeutumista, niin oman esimerkkinsä kuin toiminnankin kautta, kasvattaen ihmisten tietoisuutta ja kyvykkyyksiä sopeutua muutokseen. (Kiukas, 2020, 3–4.)

Tämän kehittämistyön tarkoituksena oli tutkia sitä, minkälainen vastuullisuusohjelma tukee VTKL:n, Vanhustyön keskusliiton, strategisia tavoitteita ja vaikuttavaa toimintaa, sekä mitä näkemyksiä ja odotuksia liiton sidosryhmillä on vastuullisuudelle. Tavoitteena oli tuottaa vastuullisuusohjelman sisältöehdotus ja antaa suosituksia sen toteuttamiseen ja jatkokehittämiseksi. Vastuullisuusohjelman päämääränä on auttaa liittoa pienentämään sen toiminnan aiheuttamaa jalanjälkeä sekä todentamaan toiminnan yhteiskunnallista vastuullisuutta ja vaikuttavuutta.

Tutkimuksessa sovellettiin kehittämistutkimuksellista otetta, jonka tukena käytettiin tapaustutkimuksellista näkökulmaa. Selvitys tehtiin tutustumalla teoriaan, vastuullisuuden määritelmään sosiaali- ja terveysalan toimintaympäristössä ja liiton sidosryhmille suunnatulla kyselyllä. Teoreettisessa tietoperustassa käsiteltiin sidosryhmiä, vastuullisuuden, kestävyyden ja vaikuttavuuden suhdetta, strategisen johtamisen merkitystä, sekä vastuullisuusohjelmaa liiton toimintaympäristössä. Kehittämistutkimus soveltuu tutkimuksiin, jossa tarkoituksena on tuottaa käytännönläheisiä ratkaisuja työelämän tarpeisiin hyödyntäen tutkimuksellista lähestymistapaa (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2015, 19), ja soveltui siten hyvin tähän työhön. Tapaustutkimus puolestaan tukee kehittämistyötä, koska sen avulla voidaan syvällisesti tarkastella ja ymmärtää kehittämisprosessia sekä sen erityispiirteitä (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006).

Kestävä kehitys vanhustyön keskusliitossa

Vanhustyön keskusliitto on Suomen laajin voittoa tavoittelematon, valtakunnallinen vanhuusalan järjestö, joka tavoittaa toimintansa ja jäsenistönsä kautta yli kaksi miljoonaa ihmistä. Liiton pääasiallisena tehtävänä on edistää ikääntyneiden ja ikääntyvien asemaa ja hyvinvointia Suomessa, sekä tuoda heidän äänensä kuuluviksi päätöksenteossa ja yhteiskunnassa. (VTKL 2025.)

Sosiaalinen vastuullisuus on kiinteä osa liiton toimintaa. Se on mukana sääntöjen tarkoituspykälässä, arvoissa ja strategiassa ohjaamassa toimintaa. (VTKL 2024.) Vanhustyön keskusliiton hallitus on antanut tehtäväksi liiton johtoryhmälle vastuullisuusohjelman tekemisen. Vastuullisuusohjelma on tärkeä liitolle ohjaamaan päätöksentekoa, tekemään näkyväksi vastuullisuus keskeisenä liiton toimintaa ohjaavana arvona, sekä todentamaan sidosryhmille toiminnan laadukkuutta, kestävyyttä ja eettisyyttä. (Lausvaara 2024.)

Toimintaympäristön analyysi, kestävää kehitystä ohjaavat tekijät

Vanhustyön keskusliiton pääasiallinen rahoittaja on STEA (VTKL 2024). Se toimii sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa ja rahoittaa alan järjestöjen hankkeita ministeriön linjausten mukaisesti (STEA 2025c). Sosiaali- ja terveysministeriön strategiassa vastuullisuus, kestävyys ja vaikuttavuus liittyvät läheisesti toisiinsa. Kestävyystyötä tehdään edistämällä hyvinvointitaloutta ja huomioimalla sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen kestävyys päätöksenteossa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2025a.) STEA on antanut suosituksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, kannustaen avustuksen saajia viestimään omista kestävän kehityksen toimistaan (STEA 2025a).

Kestävä kehitys on julkisella sektorilla tärkeä tavoite ja Suomi on sitoutunut edistämään globaalia YK:ssa sovittua Agenda 2030-toimintaohjelmaa. Se sisältää 17 tavoitetta, jotka tulisi saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteiden saavuttamisen edellytys on koko yhteiskunnan, mukaan lukien järjestöjen, osallistuminen niiden edistämiseen. (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2025a.) Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteet kytkeytyvät tiiviisti hyvinvointitalouteen, jossa haetaan tasapainoa talouden sekä sosiaalisen ja ympäristön kestävyyden suhteen. Hyvinvointitalous on näkökulma, periaate ja toimintamalli, jonka tavoitteena on yhdistää kestävä talouskasvu ja lisätä hyvinvointia. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2025c.) Suomen hyvinvointitalouden toimintaohjelman tarkoitus on levittää hyvinvointitalouden näkökulma laajasti osaksi kaikkea toimintaa yhteiskunnassa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2025b).

Organisaation jalanjäljellä tarkoitetaan sen toiminnasta aiheutuvaa negatiivista vaikutusta ympäristölle, ihmisille sekä taloudelle, ja kädenjäljellä tarkoitetaan sitä, miten toiminta edistää kestävää kehitystä tuottaen yhteiskunnallista hyvää (Norris ym. 2019, 176). Vaikuttavuuden seurantaan on Valtiohallinnossa otettu käyttöön yhteinen kestävyysraportoinnin ohjeistus, jonka tavoitteena on edistää kestävää kehitystä ja toimia yhtenäisenä työvälineenä vaikuttavuuden seurantaan ja kehittämiseen valtiohallinnossa sekä sen sidosryhmissä (Valtiokonttori 2025).

SOSTE on Suomen sosiaali- ja terveysalan valtakunnallinen kattojärjestö, jonka jäsen Vanhustyön keskusliitto on. Soste korostaa toiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arvioinnin merkitystä, taloudellisen vastuullisuuden osoittamista sekä ilmastotekojen tärkeyttä. SOSTE julkaisee ohjeistuksia ilmastotoimiin sekä toiminnan luotettavuuden ja vaikuttavuuden varmistamiseen, tarjoten konkreettisia periaatteita ja työkaluja hyvään hallintoon, läpinäkyvyyteen sekä eettisyyteen. (SOSTE 2025a, SOSTE 2025b, SOSTE 2025c.)

YK:n Global Compact ohjaa yrityksien vastuullisuustyötä. Se on maailman suurin yritysvastuualoite, joka haastaa yrityksiä vastuullisuuteen ja kestävään kehitykseen. Sen lähtökohtana on tehdä YK:n Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteet yrityksille helposti lähestyttäviksi. (Global Compact Network Finland 2025.)

Megatrendeillä kuvataan useista ilmiöistä muodostuvia tulevaisuuden kehityssuuntia, jotka tapahtuvat globaalisti ja joiden uskotaan jatkuvan. Sitran 2023 julkaisemissa megatrendeissä todetaan, että ekologinen kestävyyskriisi ei ole tulevaisuutta, vaan se on jo osa nykyistä todellisuutta. (Dufva & Rekola 2023, 6–38.) Sitran 2025 tekemässä toimintaympäristökatsauksessa nostetaan esiin luonnon kantokyvyn mureneminen sekä hyvinvoinnin kasvavat haasteet ikääntyneen väestön kasvun myötä (Ylikoski & Poussa 2025, 4–17).

Lyytimäki ym. julkaistussa artikkelissa väitetään, että vaikka Suomi on kestävän kehityksen kärkimaita, ovat kestävän kehityksen tavoitteet politiikassa toissijaisia hyvinvointivaltion perustana olevan jatkuvan taloudellisen kasvun tavoitteisiin nähden. Hyvinvoinnin saavuttaminen on rasittanut merkittävästi ympäristöä, ja Suomi on menestynyt huonosti ympäristöllisen kestävyyden osalta. Ukrainan sota on nostanut tarvetta lisätä merkittävästi puolustusmenoja ja yhdessä jatkuvan talouskasvun tavoitteen kanssa, ne muodostavat merkittävän haasteen kestävyyden tavoitteiden saavuttamiseen. Suomen tulisi raportin mukaan vahvistaa kestävän kehityksen toimia. Tällä hetkellä kansallista politiikkaa ohjaa talous ja turvallisuus, mutta artikkelin mukaan tulisi kestävyysasiat ottaa vahvemmin mukaan päätöksentekoon. (Lyytimäki ym. 2025,1–2, 8–9.)

Väestön ikääntyessä ollaan siirtymässä uuteen demograafiseen vaiheeseen, jossa ikääntyvästä yhteiskunnasta siirrytään pitkäikäisten yhteiskuntaan. Ikääntyvä yhteiskunta keskittyy väestörakenteen muuttumiseen ja sen tuomiin muutoksiin reagoimiseen, mutta pitkäikäisten yhteiskunnassa haetaan keinoja hyötyä pidemmästä eliniästä. Pitkäikäisten yhteiskunta vaatii laajaa muutosta yhteiskunnassa ja ikääntymiseen liittyvien syvälle juurtuneiden käsitysten uudistamista. Yhteiskunnan menestymisen edellytyksenä on, että ne onnistuvat muuttamaan pitkäikäisyyden yhteiskunnan hyödyksi. Tähän muutokseen liittyy merkittäviä uhkia ja mahdollisuuksia. (Scott 2021, 1.)

Tietoperusta

Vastuullisuus, kestävyys ja vaikuttavuus

Vastuullisuus ja kestävyys liittyvät läheisesti toisiinsa, vastuullisuuden ollessa tekoja ja toimintaa, kun kestävyys puolestaan on pitkäaikainen seuraus näistä toiminnoista. Vastuullisuus on organisaation velvollisuutta ja halua toimia oikeudenmukaisesti ja eettisesti. Kaikella organisaation toiminnalla on seurauksia, jotka voivat olla hyviä tai huonoja. Vastuullisella toiminnalla pyritään minimoimaan huonoja vaikutuksia ja maksimoimaan hyviä. Vastuullisuus vaatii aktiivisia päätöksiä, tekoja ja seurantaa. (Kurittu & Rankinen 2023, 22–23.)

Vastuullisuus, kestävyys ja vaikuttavuus ovat toisiinsa liittyviä käsitteitä, joita voidaan käsitellä täysin erillisinä tai syvällisesti toisiinsa liittyvinä. Vastuullisuus voidaan nähdä myös kattokäsitteenä, koska sen toteutuminen edellyttää kestävyyttä ja vaikuttavuutta. Kestävän kehityksen mukainen arvopohja ja vastuulliset toimintatavat ovat yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edellytyksiä. Toisaalta vastuullisuuden, kestävyyden ja vaikuttavuuden suhdetta voidaan tarkastella hierarkkisena kuviona, jossa lainmukaisuus on lähtökohta ja vastuullisuus sen yllä olevaa yhteiskunnan odotusten mukaista toimintaa. Näiden vastuullisuusvaatimusten päälle rakentuu kestävyys, jota voidaan ohjata huomioimalla pidemmän aikavälin yhteiskunnalliset tavoitteet esimerkiksi YK:n Agenda 2030 mukaisesti. (Hellström & Parkkonen 2022, 34–35.)

Kestävä kehitys voidaan nähdä yläkäsitteenä, joka kattaa julkishallinnon, yritysten ja järjestöjen toimet, tarkoittaen sellaista toimintaa ja kehittämistä, joka täyttää sekä nykyiset tarpeet, että huomioi tulevien sukupolvien elinmahdollisuudet (Juutinen 2016, 24). Kestävällä kehityksellä tavoitellaan ihmisten hyvinvointia, joka toteutetaan huomioiden maapallon kantokyvyn rajat. Kestävään kehitykseen liitetään usein kolme ulottuvuutta, sosiaalinen, ympäristöllinen ja taloudellinen kestävyys. Sosiaalinen kestävyys, kestävän kehityksen kontekstissa tarkoittaa esimerkiksi työhön, koulutukseen ja terveyteen liittyviä näkökulmia. Koska ihmisten hyvinvointi on kestävän kehityksen keskiössä, ovat sosiaalisen kestävyyden asiat oleellisia, sillä ne ovat edellytys hyvinvoinnille. (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2025b.)

Ekologisella kestävyydellä eli ympäristöllisellä kestävyydellä tarkoitetaan maapallon kantokykyyn liittyviä asioita, kuten luonnon monimuotoisuutta, merien tilaa tai kasvihuonepäästöjä, joilla on merkittävä ja moninainen vaikutus ihmisten hyvinvointiin. Taloudellinen kestävyys tarkoittaa sitä, että talous nähdään toiminnan mahdollistajana, mutta talouden rinnalla huomioidaan myös toiminnan ympäristökuormituksen minimoiminen (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2025b).

Kestävyydestä puhuttaessa jalanjäljellä tarkoitetaan toiminnan negatiivisia vaikutuksia ympäristöön ja yhteiskuntaan. Organisaation kädenjälki puolestaan kuvaa kaikkea sitä hyvää, mitä toiminta tuottaa. Jalanjälki keskittyy toiminnan suoriin tuotoksiin ja niiden vaikutukseen. Kädenjälki huomioi laajemmin syy-seuraussuhteita ja muutosta yhteiskunnassa. Kädenjäljen käsite on merkittävä erityisesti sosiaalisissa yhteyksissä, koska se huomioi muutoksen kokonaisvaikutuksen, oman toiminnan lisäksi se huomioi sen aikaansaaman muutoksen muiden toiminnassa. Kädenjäljet eivät rajoitu vain toimijan oman toiminnan jalanjäljen pienentämiseen, vaan ne kattavat myös toiminnan tuottamat uudenlaiset hyödyt kestävyyden edistämiseksi. (Guillaume ym. 2020, 1–4.)

Vaikuttavuudella tarkoitetaan yrityksissä yleisesti toiminnan tuloksellisuutta. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus puolestaan on laajempaa, pidemmällä aikavälillä toiminnan yhteiskunnalle tuottamaa arvoa. Sillä tarkoitetaan yhteiskunnassa tapahtuvaa muutosta, joka toiminnasta seuraa. Muutos voi olla positiivista tai negatiivista ja se voi olla hyvin monenlaista, esimerkiksi käyttäytymisen, ajattelutapojen tai yhteiskunnan rakenteiden muuttumista. (Hellström & Parkkonen 2022, 7, 27.)

Koska julkisen sektorin ja järjestöjen toiminnan ajatellaan lähtökohtaisesti olevan yhteiskunnallista hyötyä tavoittelevaa, on yhteiskunnallinen vaikuttavuus niiden kiinteä vastuullisuuden osa-alue. Yrityksille puolestaan yhteiskunnallinen vaikuttavuus voi jatkossa olla kilpailuetua tuottava elementti, kun perinteinen yritysvastuu muuttuu kilpailukykyä vahvistavasta toiminnasta yritysten elinehdoksi. (Hellström & Parkkonen 2022, 27.)

Sitran tuottamassa selvityksessä, Vastuullisuuden tulevaisuus, vastuullisuuden, kestävyyden ja vaikuttavuuden suhdetta kuvataan näin: Kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi tarvitaan vastuullisuuskäsitystä, jossa yhteiskunnalle tärkeitä tavoitteita, kuten kestävää kehitystä, tavoitellaan sekä pitkäjänteisesti että vaikuttavasti (Hellström & Parkkonen 2022, 33).

Valtionavustustoiminnan määritelmän mukaan vaikutus on toiminnasta aiheutuvaa muutosta, ja vaikuttavuus on sitä, millaisia muutoksia tapahtuu suhteessa valittuun vertailukohtaan. Läpinäkyvyys puolestaan on sitä, että toiminnat ja prosessit ovat mahdollisimman läpinäkyviä, tuotetut raportit tai ohjeistukset helposti ymmärrettäviä sekä päätöksenteko voidaan todentaa jälkikäteen. Ilmiölähtöinen suunnittelu on yksi mainittu keino, jonka avulla voidaan ymmärtää yhteiskunnallisia kokonaisuuksia ja luoda yhteistä ymmärrystä ja mittareita toiminnan vaikuttavuuden arviointiin. (Valtiovarainministeriö 2024, 20,33–34.)

Hyvinvointioikeus ja lainsäädäntö vastuullisuuden perustana

Hyvinvointioikeus korostaa yhteiskunnallisten toimijoiden velvollisuutta edistää ihmisten yhdenvertaisuutta, perusoikeuksia turvaamista ja syrjinnän ehkäisemistä. Se ei siten ole yksittäinen laki tai säädös, vaan käsittää laaja-alaisesti lainsäädännön, joka liittyy ihmisten taloudelliseen, sosiaaliseen ja fyysiseen sekä psyykkiseen terveyteen. (Toivonen, Mäki-Petäjä-Leinonen & Nykänen 2022.) Hyvinvointioikeudellinen ajattelu liittyy tiiviisti sosiaali- ja terveysalan järjestöjen vastuullisuuteen, joiden toiminnan lähtökohtana on hyvinvoinnin, ihmisarvoisen elämän, yksilön osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen (SOSTE 2025d). Suomen lainsäädäntö asettaa hyvin moninaisia vaatimuksia sosiaali- ja terveysalan järjestöille. Liitteeseen 1 on koottu esimerkkejä keskeisestä lainsäädännöstä ja asetuksista vanhuusalan järjestöjen vastuullisuuden näkökulmasta.

Vastuullisuusohjelma

Vastuullisuusohjelma selkiyttää organisaation tavoitteet ja painopisteet suhteessa vastuullisuuteen ja kestävään kehitykseen. Ohjelman teemoiksi valitaan ne vastuullisuuden teemat, jotka organisaatio ja sen sidosryhmät kokevat tärkeimmiksi. (Kruk 2023, 24.) Vastuullisuusohjelma voi parantaa yhdistyksen mainetta, lisätä luottamusta sidosryhmien keskuudessa ja edistää pitkäjänteistä toimintaa ohjaten strategista toiminnan suunnittelua (Lämsä 2007, 49).

Hristov & Searcy 2025, 6–12) ehdottavat, kestävän kehityksen ja vastuullisuustavoitteiden sekä raportoinnin integroimista osaksi organisaation strategiaa ja johtamisjärjestelmää, koska niillä on keskeinen rooli varmistamaan kestävän kehityksen huomioiminen yrityksen toiminnassa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Viitekehys sisältää neljä kohtaa vastuullisuuden ja kestävän kehityksen tavoitteiden integroimiseksi organisaation toimintaan. Ensimmäinen kohta on tunnistaa organisaatiolle ja sen sidosryhmille merkitykselliset vastuullisuuden teemat. Toisena kohtana on nykytilan arviointi. Kolmantena kestävyystavoitteiden suunnittelu ja niiden integrointi strategiaan sekä ohjausjärjestelmään. Neljäs kohta käsittää vastuullisuusraportoinnin ja viestinnän. Kestävän kehityksen tavoitteiden ja strategian yhdenmukaistamisen edellytyksenä on tavoitteiden asettaminen siten, että ne katsotaan merkityksellisiksi yrityksen mission ja vision näkökulmasta.

Olennaisuustarkastelun tavoitteena osana vastuullisuustyötä on tunnistaa mitkä vastuullisuuden teemat ovat tärkeitä ja olennaisia yrityksen toiminnalle. Sen avulla voidaan priorisoida ja keskittyä oleellisiin vastuullisuuden teemoihin. Huolellisesti tehty olennaisuusarviointi antaa uskottavuutta ja sitouttaa henkilöstöä vastuullisuustyöhön. (Kurittu & Rankinen 2023, 53–56.)

Sidosryhmät

Sidosryhmiä ovat kaikki ne joihin organisaation toiminta vaikuttaa tai jotka voivat vaikuttaa organisaation toimintaan. Vaikutus voi olla positiivista tai negatiivista. Organisaatiolla on yleisesti hyvin monenlaisia sidosryhmiä, joiden odotukset organisaation vastuullisuutta kohtaan voivat olla hyvinkin erilaisia. Avainsidosryhmiä ovat ne, joilla on suurin vaikutusmahdollisuus yhdistettynä suurimpaan kiinnostukseen organisaatiota kohtaan. (Juutinen 2016, 124–129.) Sidosryhmänäkökulma yhdistää kaikkien organisaatioiden, yritysten, julkishallinnon sekä järjestöjen yritysvastuutyötä. Vastuullisuutta katsotaan avainsidosryhmien odotusten näkökulmasta ja tasapainon löytäminen vastuullisuustoiminnan ja sidosryhmien odotusten välille on tärkeää. (Juutinen 2016, 30.)

Garvaren ja Johanssonin artikkelissa korostetaan sidosryhmien tunnistamisen ja ymmärtämisen tärkeyttä, sekä niiden hallinnan merkitystä. Sen mukaan organisaation menestys sekä kestävyyden tavoite saavutetaan, kun organisaatiot ottavat huomioon sekä asiakkaiden, että ei-asiakassidosryhmien tarpeet ja odotukset. Avainsidosryhmiä ovat ne toimijat, joilla on valtaa organisaatioon. Niiden tuki on olennaista ja ne voivat luopua tuesta, mikäli heidän odotuksiinsa ei vastata. Muut sidosryhmät ovat ”kiinnostuneita osapuolia”, heillä on kiinnostusta organisaatiota kohtaan, mutta ei valtaa vaikuttaa organisaation. Organisaatio menestymisen kannalta onkin oleellista tunnistaa ja ymmärtää sidosryhmät ja niiden roolit, jotta osataan valita olennaiset toimet siten, että ne vastaavat avainsidosryhmien odotuksia. (Garvare & Johansson 2010, 747–742.)

Kestävä kehitys ja strateginen johtaminen

Strateginen johtaminen on organisaation strategian kehittämistä ja toteuttamista, jonka avulla autetaan organisaatiota tekemään oikeita valintoja ja rajaamaan tekemistä lukemattomien mahdollisuuksien joukosta pitkän aikavälin menestyksen takaamiseksi. Sen tavoitteena on kohdistaa resurssit tulevaisuuden menestyksen kannalta tärkeimpiin toimintoihin. Strategisen johtamisen prosessia voidaan käyttää työkaluna jalkauttamaan kestävän kehityksen tavoitteet ja toimenpiteet kiinteästi osaksi organisaation toimintaa. (Grainger-Brown & Malekpour 2019, 4–6.)

Taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristövastuun ulottuvuuksien rinnalle kestävyysajatteluun on esitetty myös organisaation kulttuurista ulottuvuutta. Kulttuurisella ulottuvuudella tarkoitetaan organisaation sisäistä kulttuuria. Organisaatiokulttuuriin sisältyy monia konkreettisia ja aineettomia asioita, kuten sidosryhmäyhteistyö ja työntekijöiden sitoutuminen. Organisaation kulttuuri voi edistää tai hidastaa kestävyystavoitteiden toteutumista ja siksi niiden huomioiminen ja integroiminen osaksi johtamis- ja ohjausjärjestelmää on tärkeää. (Hristov & Searcy 2025, 5–6.)

Viestinnän rooli kestävän kehityksen strategian suunnittelussa, toteuttamisessa ja kehittämisessä on äärimmäisen tärkeä. Kestävän kehityksen viestintä käsittää kolme ulottuvuutta. Ensimmäinen on viestintä kestävyydestä, eli kestävyys kysymyksiin liittyvistä mielipiteistä ja tulkinnoista on tärkeä keskustella yhteisymmärryksen luomiseksi. Kestävyysviestintä puolestaan on vastuullisuusviestintää ja raportointia ulkoisille sidosryhmille. Kestävyyttä edistävä viestintä on vaikuttamisviestintää kestävän kehityksen edistämiseksi. (Genç 2017, 2–6.)

Tutkimuksen kuvaus

Tarkoitus, tavoite ja tutkimuskysymykset

Kehittämistyön tarkoituksena oli tutkia, mitä näkemyksiä ja odotuksia sidosryhmillä on vastuullisuudesta. Tavoitteena oli tuottaa sisältöehdotus vastuullisuusohjelmaan ja antaa suosituksia sen jatkokehittämiseksi. Vastuullisuusohjelman päämääränä on auttaa liittoa pienentämään sen toiminnan aiheuttamaa jalanjälkeä, sekä todentamaan toiminnan yhteiskunnallista vastuullisuutta ja vaikuttavuutta.

Työssä tarkasteltiin mitä vastuullisuuden osa-alueita sidosryhmät pitävät tärkeimpinä organisaation toiminnassa ja minkälainen vastuullisuusohjelma tukee yhdistyksen strategisia tavoitteita. Tutkimuskysymykseen, miten Vanhustyön keskusliiton vastuullisuusohjelma tulisi rakentaa kestävää kehitystä ja strategisia tavoitteita tukevaksi, vastattiin avainsidosryhmille toteutetulla kyselyllä. Tutkimuskysymykseen, millaisia konkreettisia toimenpiteitä tai tavoitteita vastuullisuusohjelmaan tulisi sisällyttää, vastattiin kyselyn lisäksi kokoamalla teoriasta hyviä käytänteitä, jotka tukevat liiton kestävää kehitystä ja strategisia tavoitteita. sekä analysoimalla toimintaympäristön ohjausta vastuullisuudelle ja kestävälle kehitykselle.

Kehittämismenetelmät ja aineistonkeruu

Tutkimuksessa sovellettiin kehittämistutkimusta, jota täydennettiin tapaustutkimuksella. Kehittämistutkimus tarjoaa rakenteen käytännön ratkaisujen tuottamiseen (Ojasalo ym. 2015, 19) ja tapaustutkimus auttoi syventymään liiton toimintaympäristöön ja vastuullisuusohjelman kehittämisprosessin erityispiirteisiin.

Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin laadullista kyselyä, jonka avulla kerättiin sidosryhmien näkemyksiä ja kokemuksia vastuullisuudesta. Kysymysten huolellisella suunnittelulla ja lomakkeen selkeällä rakenteella on suuri merkitys tutkimuksen onnistumiseen (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997, 198–200). Kysymysten suunnittelu perustui teoreettiseen tietoperustaan, joka ohjasi kysymysten muotoilua ja varmisti, että ne liittyivät olennaisiin vastuullisuuden osa-alueisiin. Kysely sisälsi avoimia kysymyksiä ja yhden suljetun monivalintakysymyksen. Kysymysten suunnittelu perustui teoreettiseen tietoperustaan, joka ohjasi kysymysten muotoilua ja varmisti, että ne liittyivät olennaisiin vastuullisuuden osa-alueisiin.

Kyselyn testattiin neljällä henkilöllä ennen lopullista käyttöönottoa ja tällä varmistettiin, että kysymykset olivat ymmärrettäviä ja että ne tuottivat tutkimustavoitteiden mukaisia vastauksia. Toimeksiantaja lähetti kutsun kyselyyn sidosryhmille. Kutsuja lähetettiin 176 kpl ja vastauksia saatiin 36, jolloin vastausprosentti oli 21. Vaikka kysely oli suunniteltu anonyymiksi, avoimissa vastauksissa esiintyi välillisesti tunnistettavia henkilötietoja, ja ensimmäisessä vaiheessa suoritettiin aineiston anonymisointi, muuntamalla kaikki suorat ja epäsuorat tunnisteet anonyymiin muotoon, siten että yksittäistä vastaajaa ei voi tunnistaa. Tämän jälkeen alkuperäinen aineisto, mukaan lukien Webropol järjestelmässä ollut kysely ja sähköpostit, joilla kysely lähetettiin, hävitettiin.

Aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla, jossa ensimmäisenä tehtiin analyysin runko. Tutkimuksen tavoite, tarkoitus ja tutkimuskysymykset ohjasivat sekä kyselyyn, että analyysiin mukaan otettavan tiedon valitsemista. Yläluokiksi valittiin vastuullisuuden kolme ulottuvuutta, sosiaalinen-, ympäristö- ja taloudellinen vastuu. Taulukkoon luotiin sarakkeet alkuperäisille ilmauksille, pelkistetyille ilmauksille ja alaluokille, sekä aineistorungon ulkopuolelle jääville asioille. Aineisto analysoitiin etsimällä yläluokkien mukaisia ilmiöitä, sekä vastauksia tutkimuskysymyksiin liittyen sidosryhmäyhteistyöhön, ideoihin, kehitystarpeisiin ja konkreettisiin toimenpiteisiin. Koodauksessa käytettiin sanojen ja lauseiden lihavointia sekä värikoodeja. Lihavoidusta aineistosta muodostettiin pelkistetyt ilmaisut, sekä käytiin vielä läpi koko alkuperäinen aineisto, tarkistaen, että lihavoituna on kaikki tutkimuksen kannalta oleellinen tieto. Pelkistetyt ilmaisut luokiteltiin aineistorunkoon yläluokittain ja aineistorungon ulkopuolelle jäävään aineistoon. Tämän jälkeen pelkistetyistä ilmaisuista muodostettiin alaluokat, värikoodausta hyödyntäen, jolloin Excel-taulukossa oli selkeästi yhdistettävissä jokainen pelkistetty ilmaisu tiettyyn ylä- ja alaluokkaan, joista muodostui vastuullisuuden osa-alueet. Aineistorungon ulkopuolelle jäänyt tutkimuksen näkökulmasta relevantista aineistosta muodostettiin osa-alueet aineistolähtöisesti. Aineisto analysoitiin samoin periaattein kuin aineistorunkoon sisältyvä aineisto. Esimerkki aineiston analysointirungosta on esitetty liitteessä 2.

Strukturoidussa kysymyksessä pyydettiin osallistujia valitsemaan kolme tärkeintä YK:n Agenda 2030-ohjelman 17 tavoitteesta, jotka tulisi huomioida liiton vastuullisuustyössä. Aineisto vietiin Exceliin ja laskettiin vastausten määrät kuhunkin 17 tavoitteeseen. Kolme eniten vastauksia saanutta tavoitetta tuotiin mukaan analyysirunkoon. Kaikkien äänten jakautuminen prosenteissa on esitetty liitteessä 3. Jokainen aiemmasta analyysista muodostettu vastuullisuuden osa-alue merkittiin siihen Agenda 2030 tavoitteeseen, johon se kohdistui. Mikäli osa-alue kohdistui useampaan tavoitteeseen, merkittiin se kaikkiin, joihin se kohdistui.

Kyselyn tulokset

Vanhustyön keskusliiton toiminta on lähtökohtaisesti sosiaalista vastuullisuutta edistävää, ja tämän toi kyselyssä esille 22 % vastaajista. Iäkkäiden oman äänen ja tarpeiden esiin tuominen, sekä iäkkäiden näkökulman tuominen keskiöön kaikessa toiminnassa ja vaikuttamistyössä nähtiin tärkeänä. Useissa kyselyvastauksissa toivottiin liiton toimivan edelläkävijänä, viestimässä ja kouluttamassa ympäristöasioista jäsenjärjestöille ja ikäihmisille.

Taulukossa 1 on esitetty vastaajien näkemykset siitä, mitä he pitävät oleellisina vastuullisuuden eri osa-alueissa, sekä sidosryhmäyhteistyössä ja konkreettisina toimenpiteinä. Taulukossa vastaukset on esitetty ylätason yhteenvetona, ja ne on selitetty auki liitteessä 4. Konkreettiset toimenpide-ehdotukset on esitetty tarkemmin liitteessä 5.

Taulukko 1. Sidosryhmien näkemys vastuullisuuden osa-alueisiin ja teemoihin

Kyselyssä pyydettiin vastaajia valitsemaan kolme tärkeintä Agenda 2030:n tavoitetta, jotka liiton tulisi huomioida. Nämä yhdistettiin vastuullisuuden osa-alueisiin, joka on esitetty taulukossa 2.

Taulukko 2. Agenda 2030 ja vastuullisuuden osa-alueet

Kolme tavoitetta, jotka saivat eniten kannatusta, olivat: taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille, jota kannatti 94 %, eriarvoisuuden vähentäminen, 64 % kannatuksella ja kolmantena rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto, 33 % kannatuksella.

Tulokset

Valtiohallinnon kestävyysraportoinnin mallin (Valtiokonttori 2025), tutkimuksen teorian sekä kyselyn vastauksissa esiin tulleiden näkökulmien perusteella, tutkimuksessa kehitettiin vastuullisuuden ja kestävän kehityksen viitekehys. Sen tarkoitus on tarjota systemaattinen ja käytännönlähtöinen tapa, jonka avulla liitto voi suunnitella, toteuttaa ja arvioida vastuullisuustyötä. Sen avulla voidaan toteuttaa vastuullisuusohjelma, joka huomioi toiminnan negatiivisten vaikutusten minimoimiseen tähtäävät toimet, sekä positiivisten vaikutusten kehittämisen ja kestävyyttä edistävän toiminnan ottamisen mukaan kaikkeen liiton toimintaan. Viitekehys on esitetty kuviossa 1.

Kuvio 1. Kestävän kehityksen ja vastuullisuuden viitekehys

Liitteessä 6 on esitetty suunnitelma liiton vastuullisuusohjelman ja kestävyystyöhön toteuttamiseen. Suunnitelmassa ehdotetaan vastuuhenkilön nimeämistä ohjelman suunnitteluun, toteuttamiseen ja seurantaan. Vastuullisuusohjelmassa ehdotetaan huomioitavan sekä toiminnan negatiivisten vaikutusten pienentämiseen tähtäävät tavoitteet ja toimenpiteet, sekä positiivisten vaikutusten kasvattamiseksi kestävyysasioiden jalkauttamista osaksi liiton kaikkea toimintaa. Kyselyssä esiin nousseiden teemojen lisäksi suunnitelmassa ehdotetaan huomioitavan STEAn ja (STEA 2025a) SOSTEn (SOSTE 2025a, SOSTE 2025b, SOSTE 2025c) suositukset.

Pohdinta

Johtopäätökset

Kestävä kehitys on julkisella sektorilla perustunut YK Agenda 2030-ohjelmaan ja se on jalkautunut laajasti myös yritysten vastuullisen liiketoiminnan strategioihin (Hellström & Parkkonen 2022, 6). Vaikka Suomi on kestävän kehityksen kärkimaita, on hyvinvoinnin saavuttaminen rasittanut ympäristöä. Muuttunut maailmantilanne yhdessä puolustusmenojen kasvun kanssa on merkittävä uhka kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiselle. (Lyytimäki ym. 2023, 1–2, 8–9.) Liitolla on lisääntyvässä määrin yritysyhteistyökumppaneita (Lausvaara, 2024). Liiton vastuullisuusohjelman toteuttaminen ja kestävän kehityksen edistäminen Agenda 2030-ohjelmaan tukeutuen auttaa edistämään yhteiskunnallista kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista sekä tukee yritysyhteistyötä ja on siten hyvin perusteltua.

Valtiohallinnon kestävyysraportointi antaa selkeän mallin, jota soveltaen voi toteuttaa ja raportoida lähtökohdiltaan yhteiskuntavastuullisen toimijan kestävän kehityksen ja vastuullisuuden toimet (Valtiokonttori 2025). Vastuullisuusohjelman toteuttaminen huomioiden organisaation kokonaisvaikutukset yhteiskuntaan ja ympäristöön toteutuu, kun huomioidaan sekä organisaation negatiivisten vaikutusten pienentäminen, eli jalanjälki että positiivisten vaikutusten kasvattaminen, eli kädenjälki. Toiminnan positiivisiin vaikutuksiin keskittyminen on enenevässä määrin nostettu vaikuttavan vastuullisuustyön keskiöön. (Guillaume 2020, 1.)

Sidosryhmäkyselyn vastauksissa korostui toive liitolle viestiä ja kouluttaa sen jäsenyhteisöitä ja ikäihmisiä vastuullisuusasioista. Ikäihmisten näkökulman huomioimista ja ympäristövastuun asioiden mukaan ottamista vaikuttamistyöhön korostettiin. Liiton oman toiminnan ympäristövaikutusten pienentämiseen ehdotettiin konkreettisia toimenpiteitä ja taloudellisen vastuullisuuden osalta nähtiin tärkeänä avoimuus sekä läpinäkyvyys. Vastausten perusteella liiton uskotaan toimivan taloudellisesti vastuullisesti. Kaiken kaikkiaan vastauksissa korostui liiton toiminnan sosiaalista vastuullisuutta edistävä toiminta. Tämä tukee vastuullisuusohjelman ja kestävyystyön rakentamista siten, että se huomioi kokonaisuudessaan liiton toiminnan negatiiviset ja positiiviset vaikutukset yhteiskuntaan sekä kestävään kehitykseen, luoden mallin, joka on toteutettavissa käytettävissä olevat resurssit huomioiden

Tulosten vertailu tietoperustaan

Organisaation sitoutuminen kestävän kehityksen tavoitteisiin vaatii suunnittelua ja strategiaa niiden toteuttamiseen. Kestävän kehityksen tavoitteiden määrittely ja raportointi ovat hyviä ensimmäisiä toimenpiteitä, mutta pitkäjänteisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kestävän kehityksen integroimista strategiaprosessiin ja laaja-alaisia muutostoimia sen toteuttamiseksi, jolla varmistetaan kestävyystavoitteiden pitkäjänteinen toteutuminen ja vaikuttavuus. (Grainger-Brown & Malekpour 2019, 4–14.)

Organisaation kädenjälkiin keskittymällä voidaan parantaa kestävyystoimien vaikuttavuutta, sen sijaan, että keskitytään vain negatiivisten vaikutusten pienentämiseen (Guillaume ym. 2020, 16). Kehittämällä vastuullisuusohjelma, joka huomioi liiton toiminnan vastuullisuuden kokonaisvaltaisesti voidaan luoda aidosti vaikuttava malli, joka sisältää kestävyyden kannalta vaikuttavia tavoitteita ja on toteutettavissa käytettävissä olevilla resursseilla. Jalkauttamalla kestävyystavoitteet osaksi toimintojen suunnittelua ja tavoitteita sekä liittämällä vastuullisuusraportointi osaksi liiton toimintakertomusta, saadaan kestävyysnäkökulmat mukaan monipuolisesti ja luodaan arvoa kehittämällä mittarit toiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden todentamiseksi sekä niistä viestimiseksi.

Viestintä, avoimuus ja läpinäkyvyys ovat oleellisia keinoja sekä toteuttaa että todistaa toiminnan vastuullisuutta ja vaikuttavuutta. Kestävyyttä edistävä viestintä on kestävän kehityksen edistämistä (Genç 2017, 2–6). Tämä näkökulma korostui kyselyssä ja liiton vastuullisuusohjelmassa on hyvä ottaa vahvasti mukaan myös kestävän kehityksen edistäjän rooli. Kuvien käyttämiseen vastuullisuuden ja kestävyyden näkökulmien esiin tuomiseksi on suositeltavaa. Kuvien käyttäminen vastuullisuusraportoinnissa lisää lukijoiden ymmärrystä organisaation vastuullisteoista (Nakao ym. 2023, 1, 15). Kestävyys- ja vastuullisuusohjelmasta viestiminen voidaan toteuttaa osana toimintakertomusta sekä luomalla www-sivuille osio, joissa ne tuodaan esille.

Yhteiskunnallinen muutos siirryttäessä ikääntyvästä väestöstä pitkäikäisten yhteiskuntaan, vaatii laajaa muutosta ja pitkäikäisyyden muuttamista taakasta hyödyksi (Scott 2021, 1). Liitolla on luontainen rooli toimia edelläkävijänä ja suunnannäyttäjänä huomioimalla ikääntyneet voimavarana sekä luomalla toiminnallaan positiivisia innovatiivisia toimintamalleja ja esimerkkejä, joiden kautta edistetään ikääntyneiden osallisuutta yhteiskunnassa sekä maapallon kestävyyttä tuleville sukupolville.

Eettisyys ja luotettavuus

Tutkimusmenetelmien valinnalla ja tutkimuksen osallistujien huolellisella valinnalla taattiin, että kehittämistyössä saatiin riittävä ja oikea tieto. Tietojen käsittelyn näkökulmasta huomioitiin minimointiperiaate ja tietoa kerättiin vain tutkimuksen kannalta välttämätön määrä. Tutkimus toteutettiin toimeksiantajan johdon suostumuksella, ja kyselyn osallistujille tiedotettiin tutkimuksen tarkoituksesta, kulusta, vapaaehtoisuudesta sekä tietosuojasta. Kyselyssä kerätyt tiedot analysoitiin anonyymisti. Työssä käytettiin organisaation Co-pilot ja Chat GPT tekoälyä etsimään hakusanoja tieteellisten artikkeleiden haun pohjaksi.

Jatkotutkimusaiheet

Tutkimus antaa viitekehyksen, jonka avulla voidaan toteuttaa kokonaisvaltainen vastuullisuusohjelma lähtökohdiltaan yhteiskunnallista vastuullisuutta toteuttavalle organisaatiolle. Tutkimuksessa korostui toive siitä, että liitto toimisi aktiivisesti ajatusjohtajana kouluttaen ja viestien vastuullisuusasioista kohderyhmälleen. Jatkossa olisi hyvä tuottaa tutkimusta siitä, millä tavoin eri ikäryhmät suhtautuvat vastuullisuuteen ja kestävään kehitykseen, mitä asioita arvostetaan ikäryhmäkohtaisesti, sekä onko ikäryhmäkohtaisella viestinnällä saavutettavissa vaikutusta kansalaisten osallistumisaktiivisuuteen ja kestävän kehityksen edistämiseen.

Dufva, M. & Rekola, S. 2023. Megatrendit 2023. Sitran selvityksiä 224. Sitra. Viitattu 28.9.2025 https://www.sitra.fi/wp/wp-content/uploads/2023/01/sitra_megatrendit-2023_ymmarrysta-yllatysten-aikaan.pdf.

Garvare, R. & Johansson, P. 2010. Management for sustainability – A stakeholder theory. Total quality management & business excellence 2010, Vol.21 (7), 737-744. Viitattu 26.11.2025https://doi.org/10.1080/14783363.2010.483095

Genç, R. 2017. The Importance of Communication in Sustainability & Sustainable Strategies. ScienceDirect Procedia Manufacturing 8 (2017), 511 – 516. Viitattu 29.10.2025 doi: 10.1016/j.promfg.2017.02.065.

Global Compact Network Finland 2025. Kohti kestävämpää liiketoimintaa. Viitattu 28.9.2025 https://www.globalcompact.fi/.

Grainger-Brown, J. & Malekpour, S. 2019. Implementing the Sustainable Development Goals: A Review of Strategic Tools and Frameworks Available to Organisations. Sustainability 2019, Vol.11 (5), 1381–1399 Viitattu 29.10.2025 https://doi.org/10.3390/su11051381

Guillaume, J.H.A., Sojamo, S., Porkka, M., Gerten, D., Jalava, M., Lankoski, L., Lehikoinen, E., Lettenmeier, M., Pfister, S., Usva, K., Wada, Y. & Kummu, M. 2020. Giving Legs to Handprint Thinking: Foundations for Evaluating the Good We Do. Earth’s, Vol.8. Viitattu 26.11.2025 https://doi.org/10.1002/sd.2469.

Hellström, E. & Parkkonen, P. 2022. Vastuullisuuden tulevaisuus. Miten vastuullisuus kohtaa kestävyyden ja vaikuttavuuden? Sitran selvityksiä 214. Viitattu 26.9.2025 https://www.sitra.fi/julkaisut/vastuullisuuden-tulevaisuus/.

Hristov, I, & Searcy, C. 2025. Integrating sustainability with corporate governance: a framework to implement the corporate sustainability reporting directive through a balanced scorecard. Management decision 2025, Vol.63 (2), 443–467 Viitattu 29.10.2025 https://www.emerald.com/insight/0025-1747.htm.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, p. 1997. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Juutinen, S. 2016. Strategisen yritysvastuun käsikirja. Helsinki: Talentum Pro.

Kiukas, V. 2020. Esipuhe. Teoksessa M. Mayer, S. Manu, K, Siltanen, M. Nurminen, J. Talvitie, S. Haanpää, & C. Smith. Ilmastonmuutos ja sosiaali- ja terveyssektori. Helsinki: SOSTE Suomen Sosiaali- ja terveys ry, 3–4. Viitattu 25.11.2025 https://www.soste.fi/vaikuttaminen/ilmastonmuutos/.

Kruk, S. 2023. Pienyrittäjän vastuullisuusopas. Mitä minun tulee ottaa huomioon? Savonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja 14/2023. Viitattu 21.2.2025 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230904117096.

Kurittu, K., Rankinen, L. 2023. Menesty kestävästi! Vastuullisuus johdon ja hallituksen agendalla 2022. Helsinki: Alma Talent.

Lausvaara, A. 2024. Vanhustyön keskusliitto. Opinnäytetyön toimeksiantokeskustelu 30.8.2024.

Lyytimäki, J., Kentala-Lehtonen, J., Halme, M., Linnanen, L., Mönkkönen, M., Ratinen, I., Salonen, A.O., Soini, K., Soininen, N., Teper, A-M. & Toivanen, R. 2025. Assessing the effectiveness of Finland`s sustainable development policy to facilitate a sustainability transition. Discover Sustainability 2025 6:751. Viitattu 28.9.2025 https://doi.org/10.1007/s43621-025-01658-z.

Lämsä, A-M. 2007. Yrityksen vastuullisuus- mitä ja miksi? Teoksessa Vauhkonen, P. (toim.) 2007. Liiketoiminnan vastuullisuus – Minkä väristä se on? Oitmäki Johtamistaidon Opisto JTO, 42–51.

Nahkuri, M. 2020. Mitä sote-järjestöt tekevät. SOSTE 11.9.2020. Viitattu 25.11.2025 https://www.soste.fi/mita-sote-jarjestot-tekevat/.

Nakao, Y., Ishino, A., Kokubu, K. & Okada, H. 2023. Exploring visual communication in corporate sustainability reporting: Using image recognition with deep learning. Corporate social-responsibility and environmental management 2024, Vol.31 (4), p.3210-3234. Viitattu 29.10.2025 DOI: 10.1002/csr.2735.

Norris, C.B., Norris, G., A., Azuero, L. & Pflueger, J. 2019. Creating Social Handprints: Method and Case Study. Resources (Basel), Vol.8 (4), 176. Viitattu 25.11.2025 http://dx.doi.org/10.3390/resources8040176.

Ojasalo, K., Moilanen, T., Ritalahti, J. 2015. Kehittämistyön menetelmät. Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki Sanoma Pro Oy.

Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto (verkkojulkaisu). Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto https://www.fsd.tuni.fi/menetelmaopetus/ Viitattu 16.4.2025.

Scott, A.J, 2021. The longevity society. Lontoo: Lancet Healthy Longev 2021;2: e820–27. Viitattu 28.9.2025 doi: 10.1016/S2666-7568(21)00247–6. PMID: 36098038.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2025a. STM-konsernin strategia Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 26.9.2025 https://stm.fi/strategia.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2025b. Hyvinvointitalous. Viitattu 27.9.2025 https://stm.fi/hyvinvointitalous.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2025c. Viitattu 27.9.2025 https://stm.fi/-/toimintaohjelma-hyvinvointitalous-osaksi-paatoksentekoa-ja-kestavyyden-tarkastelua.

SOSTE 2025a. Ilmastonmuutos. Viitattu 28.9.2025 https://www.soste.fi/vaikuttaminen/ilmastonmuutos/

SOSTE 2025b. Vaikuttavuus järjestössä. Viitattu 27.9.2025 https://www.soste.fi/jasenjarjestoille/vaikuttavuus-jarjestoissa/

SOSTE 2025c. Järjestön hyvä hallinto. Viitattu 27.9.2025 https://www.soste.fi/jasenjarjestoille/jarjeston-hyva-hallinto/.

SOSTE 2025d. Hyvinvointitalous. Viitattu 18.9.2025 https://www.soste.fi/vaikuttaminen/hyvinvointitalous/.

STEA 2025a.  Kohti hiilineutraalia toimintaa. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja kestävän kehityksen suositukset. Viitattu 26.9.2025   https://www.stea.fi/avustusten-hakeminen/kestava-kehitys-ja-stea-avustukset/.

STEA 2025b. Avustusopas 2026. Viitattu 26.9.2025 https://www.stea.fi/wp-content/uploads/2022/03/STEA-avustusopas-2026-1.pdf.

STEA 2025c. Tietoa STEAsta. Viitattu 27.9.2025 https://www.stea.fi/tietoa-steasta/.

Suomen kestävän kehityksen toimikunta. 2025a. Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma Agenda 2030. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 26.9.2025 https://kestavakehitys.fi/agenda-2030.

Suomen kestävän kehityksen toimikunta. 2025b. Mitä on kestävä kehitys? Viitattu 27.9.2025 https://kestavakehitys.fi/kestava-kehitys-ja-agenda2030.

Suomen YK-liitto. 2025. Kestävä kehitys. Kestävän kehityksen tavoitteet. Viitattu 21.2.2025 https://www.ykliitto.fi/kestava-kehitys.

Toivonen, V., Mäki-Petäjä-Leinonen, A. & Nykänen, E. 2022. Johdanto. Toivonen, V. (toim.), Mäki-Petäjä-Leinonen, A. & Nykänen, E. Teoksessa Hyvinvointioikeus – kirjoituksia oikeudesta ja hyvinvoinnista. Kauppakaari. Helsinki 2022, 218–248.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.

Valtiokonttori 2025. Kestävyysraportointi valtionhallinnossa. Viitattu 28.9.2025 https://www.valtiokonttori.fi/maaraykset-ja-ohjeet/kestavyysraportointi-valtionhallinnossa/.

Valtiovarainministeriö 2024. Valtionavustustoiminnan tietojohtaminen ja vaikuttavuus. Toimintamalliopas valtionapuviranomaisten tueksi. Hallintopolitiikka. Valtiovarainministeriön julkaisuja–2024:6. Viitattu 28.9.2025 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-480-6.

VTKL 2024. Vanhustyön keskusliiton toimintakertomus 2023.

VTKL 2025. Vanhustyön keskusliitto. Viitattu 26.9.2025 https://vtkl.fi/liitto.

Ylikoski, T. & Poussa, L. 2025. Katsaus toimintaympäristöön. Tarkastelujakso touko-syyskuu 2025. Sitra. Viitattu 28.9.2025 https://www.sitra.fi/artikkelit/toimintaymparistokatsaus-touko-syyskuu-2025/.

Liitteet

Liite 1. Keskeinen lainsäädäntö ja vastuualueet vanhuusalan järjestön vastuullisuuden näkökulmasta sosiaali- ja terveys toimialalla.
Liite 2. Esimerkki aineiston analyysirungosta
Liite 3. Kyselyn äänten jakautuminen Agenda 2030 tavoitteisiin
Liite 4. Sidosryhmien näkemys vastuullisuuden osa-alueisiin ja teemoihin
Liite 5. Kyselyssä esiin tulleet konkreettiset toimenpide-ehdotukset
Liite 6. Ehdotus liiton kestävyystyöhön ja vastuullisuusohjelman toteuttamiseen

Liitteet saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120933917

Sisäisen valvonnan vaikuttavuus OP Pohjolassa

Niina Hyvärinen, Emilia Suonperä

Johdanto

Inflaatio ja sen aiheuttamat korkeat korot ovat osasyynä suomalaisten pankkien luottoriskien hienoiselle kohoamiselle. Merkittävä osa suomalaispankkien luottokannasta on vaihtuvakorkoista ja sen myötä niin kotitaloudet kuin yrityksetkin ovat alttiimpia korkotason nousun vaikutuksille kuin muualla Euroopassa. (Groschup, Heino, Laine & Savio 2023, 2.) Finanssivalvonnan (2018, 10) mukaan luottoriskienhallinnan järjestäminen on osa luottolaitoksen sisäistä valvontaa ja tässä tutkimuksessa tarkasteltiin luottoriskienhallintaa sisäisen valvonnan vaikuttavuuden näkökulmasta.

Tässä opinnäytetyössä tavoitteena oli kehittää ja tehostaa toimeksiantajana toimivan OP Pohjolan sisäisen valvonnan vaikuttavuutta etenkin esihenkilövalvonnassa kirjattujen kehittämistoimenpiteiden näkökulmasta. Opinnäytetyössä tutkittiin, kuinka vaikuttavaa sisäiseen valvontaan lukeutuva esihenkilövalvonta on, kun tarkastelussa oli henkilöasiakkaiden rahoitusprosessin valvonta. Tarkastelussa olleen prosessin sisäistä valvontaa ohjaa muun ohessa esimerkiksi Euroopan pankkiviranomaisen 29.5.2020 antama ohje koskien luotonantoa ja -valvontaa. Ohjeistuksen mukaan sisäisellä valvonnalla tulee varmistaa sisäisten ja ulkoisten vaatimusten noudattamista (Euroopan pankkiviranomainen 2020, 21).

Tavoitteeksi asetettiin tuottaa tuloksia siitä, millaiset sisäisen valvonnan kehitystoimenpiteet ovat tehokkaita ja toimivia. Tutkimuskohde rajattiin koskemaan ainoastaan henkilöasiakkaiden rahoitusprosessia, mutta pyrkimyksenä oli samalla löytää tuloksista yleistettävyyttä laajemminkin OP Pohjolan eri sisäisen valvonnan osa-alueisiin, kuten yritysasiakasrahoituksen tai sijoituspalveluiden valvontaan, koska osa-alueissa on paljon yhtäläisyyksiä. Vastauksia asetettuihin tutkimuskysymyksiin selvitettiin kartoittamalla tietoperustaa, analysoimalla valmista toimeksiantajan toimittamaa aineistoa, jota kutsutaan tutkimuksessa OP:n valvonta-aineistoksi, sekä toteuttamalla kyselytutkimus.

OP Pohjola

OP Pohjola ja sen riskienhallinnan strategia sekä puolustuslinjat

OP Pohjola on osuustoiminnallinen, omistaja-asiakkaidensa omistama Suomen suurin finanssiryhmä, joka on toiminut vuodesta 1902 alkaen edistäen omistaja-asiakkaidensa kestävää taloudellista menestystä ja hyvinvointia. OP Pohjolassa työskentelee noin 13 000 henkilöä ja omistaja-asiakkaita sillä on jo yli 2,1 miljoonaa (OP Ryhmä 2023a). Sillä on näin olleen suuri vaikutus suomalaisiin henkilöihin palvelun tarjoajana ja yhteiskunnassamme työnantajana. Organisaatio jakautuu kolmeen eri segmenttiin: vähittäispankkitoimintaan, yrityspankkitoimintaan ja vakuutustoimintaan. (OP Ryhmä 2025b.) Tässä opinnäytetyössä tarkastelussa on OP Pohjolan vähittäispankkitoiminta, joka käsittää pankkitoiminnan henkilö- ja pk-yritysasiakkaat (OP Ryhmä 2025b), ja erityisesti henkilöasiakkaiden pankkitoiminta.

OP Pohjolan toiminnassa kaiken perustana on vahva riskienhallinta- ja compliance-kulttuuri. (OP Ryhmä 2025a, 13.) Laadukkaan riskienhallinnan merkitys on viime vuosina korostunut pankkisektorilla etenkin geopoliittisten riskien, kuten Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan ja Lähi-Idän tilanteen myötä (Kurenmaa 2024). OP Pohjolan strategisessa suunnittelussa ja johtamisessa riskienhallinnan merkittävyys on noussut esiin 2000-luvun alusta alkaen. Ensimmäisenä kehitykselle antoi vauhtia finanssialaa koskevien vakavaraisuussäädösten kiristyminen Baselin sopimuksissa ja toisena merkittävänä tekijänä oli vuonna 2008 käynnistynyt finanssikriisi. (OP Ryhmä 2022a.)

OP Pohjolan riskinoton ja riskienhallinnan perusteet koskevat kaikkia sen yhtiöitä ja tarkennuksia tehdään eri ansaintalogiikoittain. Toimivan johdon tekemät strategiset valinnat perustuvat riskinoton suhteen OP Ryhmän riskinoton periaatteet nimiseen ohjeeseen, jonka keskusyhteisön hallintoneuvosto on vahvistanut. Riskienhallintaan liittyvissä tehtävissä tärkeimpänä päätöksentekoelimenä on keskusyhteisön hallitus ja hallituksen päätökset riskinottohalukkuudesta vahvistaa keskusyhteisön hallintoneuvosto. (OP Ryhmä 2023b, 2, 7.)

OP Pohjolan työn- ja vastuunjako riskienhallinnan ja sisäisen valvonnan osalta eri puolustuslinjojen välillä noudattaa niin Euroopan pankkiviranomaisen (2021, osasto V) ohjeita kuin esimerkiksi Finanssivalvonnan antamia määräyksiä ja ohjeita puolustuslinjoista. Vastaavasti muutkin pankit, kuten Säästöpankki (2025) ja Euroopan keskuspankki (2025), noudattavat kolmen puolustuslinjan mallia omassa toiminnassaan. Finanssivalvonta on kuvannut kolmen puolustuslinjan malleja esimerkiksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevissa määräyksissä ja ohjeissa (2023a, 20–21) sekä pakotesääntelyn ja kansallisten jäädyttämispäätösten noudattamiseen liittyvä asiakkaan tuntemista koskevissa määräyksissä ja ohjeissa (2023b, 13–14). Finanssivalvonnan määräysten ja ohjeiden (2023a 20–21; 2023b 13–14) mukaan ensimmäisen puolustuslinjan muodostavat operatiiviset liiketoiminnan yksiköt, toinen puolustuslinja kattaa esimerkiksi compliance-toiminnot ja kolmannen puolustuslinjan muodostaa sisäinen tarkastus.

OP Pohjolan ensimmäisen puolustuslinjan muodostavat liiketoiminnot. Ylin ja toimiva johto sekä esihenkilöt ovat vastuussa sääntelyn noudattamisesta ja noudattamisen valvonnasta sekä compliance-riskien hallinnasta. Tämän lisäksi jokainen työntekijä vastaa sääntelyn ja sisäisten ohjeiden noudattamisesta omalta osaltaan. Toisen puolustuslinjan muodostaa compliance- ja riskienhallintatoiminnot. Compliance-toiminto vastaa ryhmätasolla sääntelyn noudattamisen periaatteista, kehittämisestä ja compliance-riskien arvioinnista. Riskienhallintatoiminnolla sen sijaan on päävastuu varmistaa, että esimerkiksi vakavaraisuussääntelyä noudatetaan. Nämä toisen puolustuslinjan toiminnot tuottavat valvontasuunnitelman arvioimiensa riskien perusteella. Kolmannen puolustuslinjan muodostaa riippumaton sisäinen tarkastus (OP Ryhmä 2023b, 4, 31–32.)

Opinnäytetyöntekijät työskentelevät kumpikin OP Pohjolaan kuuluvissa osuuspankeissa, jotka ovat liiketoimintana riskinomistajia ja vastuussa vahvistetun riskienhallinnan viitekehyksen sekä sisäisen valvonnan periaatteiden noudattamisesta. Sisäisen valvonnan ohjeistus ja prosessin omistajuus sekä kehitys puolestaan organisatorisesti kuuluvat OP Pohjolan keskusyhteisölle. (OP Ryhmä 2024.)

Merkittävimmiksi riskeiksi toiminnalleen OP Pohjola kuvaa muun muassa luotto-, likviditeetti-, korko-, maine- ja compliance-riskit sekä kaikkeen liiketoimintaan liittyvät operatiiviset riskit (OP Ryhmä 2023b, 11–12). Riskienhallinnan näkökulmasta sisäinen valvonta kuuluu osaksi compliance-riskejä, joilla tarkoitetaan sääntelyn ja ohjeistusten noudattamattomuuteen liittyviä riskejä (OP Ryhmä 2023b, 11, 31).

OP Pohjolan sisäinen valvonta

OP Pohjolassa sisäinen valvonta kattaa kaiken sen ohjauksen, menettelytavat ja toimenpiteet, joilla varmistetaan asetettujen tavoitteiden saavuttaminen. Sisäinen valvonta kuuluu osaksi OP Pohjolan riskienhallintaa, ja sillä varmennetaan esimerkiksi sääntelyn ja ohjeiden noudattamista sekä toiminnan luotettavuutta. Kuten riskienhallinnan, vastaavasti myös sisäisen valvonnan tehtävät on OP Pohjolassa kuvattu kolmen puolustuslinjan malliin. Jokainen puolustuslinja vastaa oman toimintansa sisäisen valvonnan organisoinnista sekä riittävyydestä. (OP Ryhmä 2024.) Myös Euroopan keskuspankki (2024) odottaa pankilta toimivaa ja objektiivisesti järjestettyä sisäistä valvontaa.

Ensimmäisessä puolustuslinjassa toimiva liiketoiminta vastaa ensisijaisesti sisäisen valvonnan toteuttamisesta ja omistaa siihen liittyvät riskit. Liiketoiminta vastaa myös esimerkiksi tietojen oikeellisuudesta. Toinen puolustuslinja puolestaan vastaa sisäisen valvonnan viitekehyksestä ja siihen liittyvien menettelyiden toteutuksen seurannasta sekä raportoinnista. Sisäinen tarkastus edustaa kolmatta puolustuslinjaa ja suorittaa valvontaprosesseihin kohdistuvaa riippumatonta tarkastusta. (OP Ryhmä 2024.) Opinnäytetyössä tutkittu sisäisen valvonnan vaikuttavuus kohdistuu ensisijaisesti ensimmäiseen puolustuslinjaan eli OP Pohjolan liiketoimintoihin. Myös opinnäytetyön osana toteutettuun kyselyyn vastanneet toimihenkilöt työskentelevät tässä puolustuslinjassa.

Sisäinen valvonta organisaatioissa

Sisäisen valvonnan prosesseilla ja toimintatavoilla pyritään hallitsemaan organisaation tavoitteiden toteutumista uhkaavia riskejä. Sisäisen valvonnan tavoitteena on varmistaa, että toiminta on lain ja organisaation omien ohjeiden mukaista ja että sen raportoima tieto on luotettavaa. Lisäksi sisäinen valvonta ehkäisee väärinkäytöksiä ja edesauttaa yritystä suojaamaan mainettaan. (Ratsula 2021, 2). Heikko sisäinen valvonta tai sen puuttuminen voi johtaa jopa liiketoiminnan lakkaamiseen (Boulhaga, Bouri, Elamer & Ibrahim 2023, 142.) Euroopan keskuspankki (2024) onkin lausunut, että sisäiset valvontatoiminnot ovat pankkien viitekehysten vartijoita.

Sisäiselle valvonnalle ei kuitenkaan ole olemassa täysin yksiselitteistä määritelmää. Yleisesti sillä tarkoitetaan organisaation eri tasoille rakennettuja toimenpiteitä ja tapoja, joilla pyritään ehkäisemään ja paljastamaan virheitä, erehdyksiä ja väärinkäytöksiä. (Ahokas 2012, 11.) Ratsulan (2021,3–4) mukaan sisäisellä valvonnalla tarkoitetaan niitä keinoja ja kontrolleja, joilla organisaatio varmistaa, että sen toiminta on haluttujen periaatteiden mukaista. Sisäisen valvonnan avulla voidaan havaita puutteita toiminnassa ja ohjata organisaation toimintaa haluttuun suuntaan ja hallitsemaan riskejä. Yhdysvaltalaisen The Committee of Sponsoring Organizations of the Treadway Commission (COSO) mukaan (2013, 1) sisäinen valvonta auttaa organisaatioita saavuttamaan tavoitteensa.

Jokaisella organisaatiolla on omanlaisensa toimintatavat ja sisäisen valvonnan kulttuuri, jotka ovat rakentuneet organisaation tavoitteista ja organisaation tunnistamista siihen kohdistuvista riskeistä. Sisäinen valvonta on osa hyvää johtamista ja sen rooli on korostunut kilpailuetuna organisaation ulkoisiin sidosryhmiin nähden. Jokainen työntekijä on omalta osaltaan vastuussa sisäisestä valvonnasta sitoutumalla noudattamaan annettuja toimintaohjeita sekä raportoimaan havaitsemiaan epäkohtia (Ratsula 2021, 3, 13).

Sisäisen valvonnan järjestäminen ei itsessään ole riittävää, vaan on tärkeää varmistaa, että valvonta on vaikuttavaa. On huomattava, että esimerkiksi organisaation muutostila, kuten kasvu tai omistuksen muutos, vaikuttaa merkittävästi sisäisen valvonnan tarpeeseen. (Ahokas 2012, 12). Sisäisen valvonnan tehokkuutta tuleekin arvioida jatkuvasti. Arvioinnin avulla voidaan havaita muun muassa seuraavia puutteita: kontrollia ei noudateta (esimerkiksi asiakasta ei ole tunnistettu ohjeistuksen mukaisesti), kontrolli ei ole toiminut tarkoitetulla tavalla (esimerkiksi esihenkilö ei ole huomannut valvonnassaan puutteellisesti täydennettyjä asiakkaiden tuntemistietoja) tai kontrollia ei ole implementoitu täysin (esimerkiksi uusi ohjeistus, josta esihenkilöt eivät ole tietoisia).

Riskienhallinnan kannalta on keskeistä havaita prosesseihin ja riskienhallintaan liittyvät puutteet ja virheet sekä tehdä tarvittavat toimenpiteet niiden korjaamiseksi tai rajoittamiseksi (Finanssivalvonta 2014, 14, 19). On ensisijaisen tärkeää varmistaa, että tarvittavat henkilöt ovat tietoisia työtehtäviinsä liittyvistä kontrollipisteistä ja ymmärtävät näiden kontrollien merkityksen. (Ratsula 2021, 199–201.)

Roolit ja vastuut sisäisessä valvonnassa

Euroopan pankkiviranomaisen (2021, 37) sekä kansallisesti Finanssivalvonnan (2018, 12–13) mukaan ylin hallintoelin vastaa sisäisten valvontatoimien luomisesta, niiden seurannasta ja riittävyyden arvioinnista.­ Ylin johto vastaa siten sisäisen valvonnan järjestämisen asianmukaisuudesta ja riittävyydestä, eikä se voi delegoida em. vastuutaan toisaalle. Ylimmän johdon tulee lisäksi varmistaa, että sen asettamia linjauksia ja tavoitteita noudatetaan. (Ratsula 2021, 63, 71.)

Hallintoelinten jäsenten tulee lisäksi valvoa operatiivista johtoa, jotta varmistetaan organisaation sisäisen valvonnan muodostuminen sellaiseksi, joka auttaa kohtuullisella tasolla varmistamaan taloudellisen raportoinnin luotettavuuden, toimintojen tehokkuuden ja lakien ja säännösten noudattamisen (Ahokas 2012, 17). Operatiivinen johto toimii tietynlaisena linkkinä ylimmän johdon ja oman organisaationsa välissä: operatiivinen johto viestii pelisäännöt, tavoitteet ja on mukana halutun kulttuurin luomisessa sekä varmistaa osaltaan, että linjauksia noudatetaan. (Ratsula 2021, 63, 71.)

Esihenkilöiden vastuulla on valvonnan avulla saada riittävä varmuus siitä, että toiminta on organisaation määrittelemien tavoitteiden ja linjausten mukaista. Valvonta voi olla esimerkiksi tehdyn työn validointia ja varmistamista. (Ratsula 2021, 72.) Esihenkilö on siis käytännössä se taho, joka tekee ne sisäisen valvonnan toimenpiteet, jotka varmistavat, että toiminta on määriteltyjen tavoitteiden ja kulttuurin mukaista, ja raportoi nämä ketjussa ylöspäin. Tässä opinnäytetyössä esihenkilöllä tarkoitetaan sitä tahoa, joka on suorittanut valvonnan ja kirjannut siitä analysoitavan kehitystoimenpiteen.

Euroopan pankkiviranomaisen (2021, 26) antamien ohjeiden mukaan henkilöstön tulee olla tietoisia heidän riskienhallinnallisesta vastuustaan. Kyseisen ohjeen mukaan henkilöstön tulee toimia sääntelyn ja ohjeistusten mukaisesti sekä ilmoittaa rikkomuksista viipymättä. Vastaavasti Ratsulan (2021, 73–74) mukaan työntekijällä on vastuu sääntelyn ja organisaation omien ohjeiden noudattamisesta. Työntekijän tulee tunnistaa omat tietonsa ja taitonsa niin työtehtävän kuin itsensä näkökulmasta. Jokaisella työntekijällä on velvollisuus tuoda esiin havaitsemiaan epäkohtia tai puutteita organisaation toimintatavoissa tai ohjeistuksissa sekä osaltaan huolehtia riskienhallintakulttuurin edistämisestä sisäisen valvonnan osa-alueella. (Ratsula 2021, 73–74.) Edellä mainittuihin viitaten työntekijä ei siis voi välttää vastuutaan sisäisen valvonnan osa-alueella, sillä hänellä on velvollisuus oikein toimimisen saralla organisaation riskikulttuurin ja sisäisen valvonnan edistämiseksi.

COSO-mallin mukainen sisäinen valvonta ja sen merkitys liiketoiminnalle

Kansainvälinen organisaatio COSO (2013, 4–5) on kehittänyt sisäisen valvonnan viitekehyksen, jota kutsutaan COSO-malliksi. Se koostuu viidestä toisiinsa linkittyvästä osa-alueesta:

  • ohjausympäristö, joka käsittää ne standardit, prosessit ja toimintamallit, jotka toimivat perustana organisaation sisäisessä valvonnassa
  • riskien arviointi on prosessi, jossa tunnistetaan ja arvioidaan tapahtumia (riskejä), joilla voi olla vaikutusta suhteessa haluttuun tavoitteeseen
  • valvontatoimet voivat olla ennakollisia tai jälkikäteisiä. Valvontatoimenpiteet ovat niitä menettelyitä ja kontrolleja, joilla varmistetaan, että tarvittavat toimet (riskien arvioinnissa tunnistettujen) riskien hallitsemiseksi toteutetaan
  • viestinnällä varmistetaan sekä horisontaalinen että vertikaalinen tiedonkulku organisaatiossa ja luoda ymmärrys jokaisen merkityksestä sisäisen valvonnan osa-alueella
  • seuranta sisältää jatkuvat ja yksittäiset valvontatoimenpiteet, joilla saadaan tietoa sisäisen valvonnan toimivuudesta.

COSO-mallin mukaan tehokas ja tuloksellinen sisäinen valvonta edellyttää, että kaikki edellä kuvatut viisi osatekijää ovat sekä käytössä ja toimivia että kaikki osatekijät toimivat yhdessä. (COSO 2013, 8.) Opinnäytetyön tarkastelu painottuu COSO-mallin mukaisien jälkikäteisten valvontatoimien arviointiin. Näkemyksemme mukaan myös OP Pohjolan sisäinen valvonta noudattelee rakenteeltaan edellä kuvattua COSO-mallia. Ohjausympäristönä OP Pohjolan sisäisessä valvonnassa toimii tässäkin opinnäytetyössä esitetty sääntely ja velvoittavat ohjeet. OP Pohjolassa tunnistetaan ja arvioidaan riskejä osana liiketoimintaa. Lisäksi OP Pohjolassa seurataan toimenpiteiden suorittamista. (OP Ryhmä 2024.)

Sisäisen valvonnan on todettu olevan merkittävä tekijä yrityksen liiketoiminnallisten tavoitteiden saavuttamisessa. Yhden tai useamman COSO-mallin mukaisen sisäisen valvonnan osa-alueen (tiedostamaton) puuttuminen voi vaikuttaa merkittävästi yrityksen liiketoimintaan. Toisaalta sisäistä valvontaa ei voida suorittaa hinnalla millä hyvänsä, sillä liian suuret sisäisen valvonnan kustannukset vaikuttavat puolestaan sisäisen valvonnan tehokkuuteen. (Boulhaga, Bouri, Elamer & Ibrahim 2023, 142.)

Sisäisellä valvonnalla voi olla vaikutuksia myös innovatiivisuudelle. Oletettavasti liian tiukka riskienhallinta ja valvonta voi olla esteenä innovatiiviselle kehitykselle ja luovuudelle. Sen sijaan oikein järjestetyllä ja tehokkaalla sisäisellä valvonnalla voi olla myönteisiä vaikutuksia innovatiiviseen kehittämiseen. Edellä kuvatun COSO-mallin toisilla osa-alueilla on suurempi vaikutus innovatiiviseen kehittämiseen sekä luovuuteen kuin toisilla. (Chan, Chen & Liu 2021, 760.)

Sääntelyn merkitys finanssilaitosten sisäisen valvonnan ohjaajana

Finanssialaa koskeva sääntely on jatkuvassa muutostilassa ja sääntely lisääntyy jatkuvasti. Finanssialan sääntelyn onkin todettu herkästi paisuvan erittäin laajaksi ja vaikeasti hahmotettavaksi. (Wuolijoki 2022, 17–18, 22.) Pankkeja velvoittavan sääntelyn tavoitteena on vähentää pankkitoiminnalle luonteenomaisia riskejä määrittelemällä vähimmäisvaatimukset taloudelliselle asemalle, riskienhallinnalle, luotettavalle hallinnolle sekä toiminnan muulle järjestämiselle (Valtiovarainministeriö 2025). Pankkitoiminta on Suomessa luottolaitoslain (8.8.2014/610 § 4:1) mukaisesti luvanvaraista toimintaa. Luottolaitoslain yhdeksännessä luvussa säännellään luottolaitoksen riskienhallinnasta mukaan lukien sisäisestä valvonnasta. OP Ryhmän toimintaa ohjaa ja sääntelee lisäksi esimerkiksi osuuskuntalaki (14.6.2013/421), laki talletuspankkien yhteenliittymästä (24.6.2010/599) sekä laki osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista (14.6.2013/423).

Luottolaitoslain (9:2.1 §) mukaan luottolaitoksella on oltava tehokkaat ja dokumentoidut järjestelmät riskien tunnistamiseksi, hallitsemiseksi, rajoittamiseksi, seuraamiseksi ja riskeistä raportoimiseksi. Edellä mainittuihin kuuluu terveet sisäisen valvonnan prosessit. Luottolaitoksella tulee olla toiminnot riskien ja säännösten ja sisäisten toimintaperiaatteiden valvontaan. Toiminnot tulee eriyttää liiketoiminnasta. (Luottolaitoslaki § 9:8.1.)

Kansallisen sääntelyn ohella luottolaitosten sisäistä valvontaa ohjaa Euroopan pankkiviranomaisen antamat ohjeet. Euroopan pankkiviranomaisen (2021, 36–37) mukaan luottolaitosten tulee järjestää valvontaa, jonka tavoitteena on varmistaa sekä sisäisten että ulkoisten vaatimusten noudattaminen. Valvontatoiminnoilla tulee olla riittävä painoarvo ja yhteys ylimpään johtoon valvontatehtäviensä suorittamiseksi. Valvontatoimintojen tulee kattaa koko luottolaitoksen toiminta. Luottolaitoksia koskevaa sääntelyä on laajasti yhtenäistetty Euroopan Unionin tasolla ja pankkisääntely pohjautuu monilta osin Baselin standardeihin (Valtiovarainministeriö, Pankkien toiminnan ja taloudellisen aseman sääntely). Baselin standardeilla tarkoitetaan Baselin pankkivalvontakomitean pankkisääntelysopimuksia (Basel I, II ja III), joilla varmistetaan pankkien vakaus ja selviytymiskyky mahdollisissa kriiseissä. Nämä standardit eivät ole suoraan velvoittavaa lainsäädäntöä, vaan ne on sisällytetty Euroopan unionin sääntelykehykseen vakavaraisuusasetuksen ja -direktiivin muutoksilla. (Euroopan komissio 2025.)

Luottolaitoslain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista valvoo Finanssivalvonta sekä joidenkin säännösten osalta Euroopan keskuspankki (luottolaitoslaki § 1:3). Finanssivalvonta edellyttää, että valvottava finanssilaitos arvioi säännöllisesti havaitsemiensa riskien luonnetta ja niiden toteutumisen todennäköisyyttä. Lisäksi valvottavan tulee seurata toteutuneita tappioita ja niiden määrää sekä selvitettävät toteutumiseen vaikuttaneet seikat. On huomattava, että riskin aiheuttama tappio ei aina ole mitattavissa ja se voi ilmetä esimerkiksi maineen ja arvostuksen heikkenemisen kautta. (Finanssivalvonta 2014, 14, 16.) Finanssivalvonta onkin vuoden 2024 aikana tarkastellut kuuden luottolaitoksen toisen puolustuslinjan resursseja, ja sen seurauksena huomauttanut luottolaitoksia siitä, että sisäisillä valvontatoiminnoilla on oltava riittävä määrä pätevää henkilöstöä laadukkaan ja oikea-aikaisen riskienhallinnan toteuttamiseksi. (Finanssivalvonta 2025.)

Tutkimuksen kulku

Tutkimuksen tarkoitus, tavoitteet ja tutkimuskysymykset

Tutkimuksen aihe rajautui toimeksiantajan edustajan kanssa käydyn alkukeskustelun perusteella. Toimeksiantajan edustajan kanssa käydyn keskustelun perusteella oli tarpeen selvittää, ovatko sisäisessä valvonnassa kirjatut kehitystoimenpiteet nykyisellään tarpeeksi vaikuttavia. Sisäistä valvontaa suorittavat henkilöt eivät välttämättä ole motivoituneita kehitystoimenpiteiden suunnitteluun eikä kirjattujen toimenpiteiden seurantaa ja jalkautusta ole resursoitu riittävästi. Toimeksiantajalla oli siten selkeä kehittämistarve sisäisen valvonnan vaikuttavuuden parantamiseksi. Sisäisen valvonnan vaikuttavuuden ajateltiin kasvavan ainakin osittain laadukkaiden ja tehokkaiden kehitystoimenpiteiden ansiosta.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää OP Pohjolan sisäisen valvonnan vaikuttavuuden nykytila ja kehittää sitä etenkin kehitystoimenpiteiden vaikuttavuuden näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tuloksia siitä, millaiset sisäisen valvonnan kehitystoimenpiteet olivat tehokkaita ja toimivia, kun tarkastelussa oli henkilöasiakkaiden rahoitusprosessin esihenkilövalvonta. Tavoitteena oli lisäksi selvittää, millaisia elementtejä sisäisen valvonnan havaintojen perusteella laadittavat kehitystoimenpiteet sisälsivät, silloin kun toimenpiteen oli analyysin perusteella katsottu olevan vaikuttava.

Kehitystoimenpiteiden analyysi oli seuraava: 1) selvitettiin aineiston perusteella, missä on havaittu puute tai puutteita, 2) selvitettiin, millaisia kehitystoimenpiteitä aineiston perusteella on suunniteltu ja toteutettu ja 3) oliko havaittu puute tai havaitut puutteet korjaantuneet kyseisen kehitystoimenpiteen tekemisen jälkeen. Kyseisen analyysin perusteella voitiin määrittää vaikuttavan kehitystoimenpiteen sisältö ja luoda ohje tai malli, jota noudattamalla sisäisen valvonnan vaikuttavuus OP Pohjolassa oletettavasti kasvaa (tutkimuskysymyksiin 2 ja 3 vastaaminen).

Kehittämistehtävässä vastattiin seuraaviin tutkimuskysymyksiin:

  1. Millaisena sisäisen valvonnan kehitystoimenpiteiden vaikuttavuus koetaan tällä hetkellä sisäisen valvonnan prosessin omistajien näkökulmasta?
  2. Mitä elementtejä laadukas ja vaikuttava kehitystoimenpide sisältää?
  3. Miten kehitystoimenpiteitä tulisi nykyisestään kehittää, jotta valvonta olisi vaikuttavampaa?

Tutkimuskysymykset rajattiin koskemaan henkilöasiakkaiden rahoitusprosessin esihenkilövalvontaa ja erityisesti valvontahavaintojen perusteella suunniteltuja ja toteutettuja kehitystoimenpiteitä. Aiheen rajautumiseen vaikuttivat toimeksiantajan edustajan näkemys sekä tutkimusaineiston laajuus. OP Pohjolan henkilöasiakkaiden rahoitus on merkittävä tutkimuskohteena silläkin perusteella, että OP Pohjolalla on 39 prosentin markkinaosuus Suomen asuntorahoituksesta (OP Ryhmä 2025d, 4.)

Tutkimusmenetelmä ja tutkimuksen kulku

Kehittämistehtävä alkoi edellä kuvatusti keskustelulla toimeksiantajan edustajan kanssa, joka auttoi tunnistamaan kehittämiskohteen. Tämän jälkeen edettiin tietoperustan kuvaamiseen ja menetelmien valintaan. Seuraavana vuorossa oli kyselytutkimuksen toteuttaminen ja rinnakkain kyselytutkimuksella kerätyn ja toimeksiantajalta saadun valvonta-aineiston analysointi. Kyselyn kysymykset muodostettiin ennen valvonta-aineiston analyysiä, joten valvonta-aineisto ei vaikuttanut kysymysten asetteluun. Laadulliselle tutkimukselle ominaisesti aineistoa kerättiin siten rinnakkaisesti eri menetelmin ja aineistoa analysoitiin koko tutkimusprosessin ajan (Juuti & Puusa 2020, luku ”Laadullisen aineiston analyysi”). Lopulta edettiin tuloksiin ja tiivistettiin tulokset johtopäätöksiksi.

Kehittämistehtävän menetelmäksi valikoitui tapaustutkimus, jossa tutkittava asia tai kohde rajataan laajemmasta ilmiöstä ja liitetään vahvasti tapauksen kontekstiin, eli tapauksen sisäiseen ja ulkoiseen toimintaympäristöön. (Vuori 2021, luku ”Tapaustutkimus”.) Koska kehittämistehtävä rajattiin laajemmasta ilmiöstä (sisäinen valvonta finanssilaitoksissa) koskemaan yhtä osiota ja tuottamaan tietoa tästä rajatusta osiosta (henkilöasiakasrahoituksen sisäinen valvonta), oli tapaustutkimus soveltuva menetelmä kehittämistehtävän toteuttamiseksi. Kehittämistehtäväämme on tarkasteltava nimenomaisesti kontekstissaan ja osana sekä sisäistä (yrityksen sisäistä) että ulkoista (esimerkiksi lainsäädäntö) toimintaympäristöä. Tapauksena opinnäytetyössä oli OP Pohjola. Aiheesta olemassa olevan teoriataustan tunnistaminen auttoi selittämään tutkittavaa ilmiötä ja jäsentämään kehittämistehtävän kannalta olennaisia käsitteitä (Kallinen & Kinnunen 2021, luku “Tutkimuksen suunnittelu”). Tapaustutkimusta käsitteenä avattiin tarkemmin artikkelikokoelman yhteisessä tietoperustassa.

Aineistonkeruu ja analysointi

Kysely OP Pohjolan henkilöstölle

Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin Webropol-ohjelmalla toteutettua kyselylomaketta (liite 1). Kyselyllä pyrittiin keräämään tutkimusaineistoa ensisijaisesti tutkimuskohteen nykytilan selvittämiseksi ja vastaamaan sen avulla ensimmäiseen tutkimuskysymykseen siitä, millaiseksi prosessin omistajat kokevat kehittämistoimenpiteiden vaikuttavuuden. Tavoitteen saavuttamiseksi kysymykset muodostettiin siten, että osa vastausvaihtoehdoista oli numeerisia (arviointi kokonaisluvuin 1–5 välillä) ja osa vastauskentistä oli avoimia, joihin vastaajan tuli vastata kirjallisesti omin sanoin. Webropol-kyselyn numeeriset vastaukset koottiin suoraan Webropol-palvelun raportointityökalun avulla. Avoimiin kysymyksiin annetut vastaukset analysoitiin hyödyntäen aineistolähtöistä sisällönanalyysin menetelmää.

Kyselyn tarkoituksena oli selvittää, kuinka vaikuttavaksi esihenkilövalvonnassa kirjatut kehitystoimenpiteet koetaan. Kyselyn tavoitteena oli lisäksi selvittää, millaisia elementtejä vaikuttavassa kehitystoimenpiteessä koetaan olevan ja löytää vastauksista mahdollisia yhtäläisyyksiä valmiin aineiston kanssa. Kyselyn kysymykset muodostettiin siten, että vastauksista on muodostettavissa selkeästi henkilöiden subjektiivinen kokemus kehitystoimenpiteiden vaikuttavuudesta ja siihen vaikuttavista seikoista.

Kyselyn ensimmäisellä kysymyksellä (ovatko kehitystoimenpiteet nykyisellään vaikuttavia) oli liitännäisyys kehittämistehtävän tarpeellisuuden arvioinnin kanssa, ja sillä pyrittiinkin vahvistamaan aiheen valintaa ja rajausta. Kyselyn toisella kysymyksellä pyrittiin löytämään subjektiivinen kokemus siitä, mikä tekee kehitystoimenpiteestä vaikuttavan. Kolmas ja neljäs kysymys puolestaan antoivat vastauksen siihen, kuinka vaikuttavuus on muuttunut ja mitkä asiat siihen ovat vastaajien mielestä vaikuttaneet.

Toimeksiantajan edustaja jakoi kyselyyn johtavan linkin sähköpostitse valitsemilleen OP Pohjolan keskusyhteisössä sisäisen valvonnan parissa työskenteleville henkilöille. Tutkimus toteutettiin kokonaisotantana ja sen perusjoukko oli 20 henkilöä. Sähköisen kyselylomakkeen käyttö mahdollisti aineiston keruun hajallaan olevalta joukolta (Vilkka 2025, 123). Kyselyssä ei selvitetty vastaajien henkilötietoja, työnimikettä tai muutakaan yksilöivää tietoa. Näin tutkijoiden ennakkoasetelmat eivät päässeet vaikuttamaan kyselyn vastaajiksi valikoituneisiin henkilöihin. Kysely toteutettiin vakioituna eli kaikilta vastaajilta kysyttiin samat kysymykset ja se oli vastattavissa 5.6.2025–15.8.2025. Osaan kysymyksistä vastattiin viisiportaista likert-asteikkoa hyödyntämällä ja osaan sanallisesti. Vastaajien tuli vastata kyselyn kaikkiin kysymyksiin. Kyselyn numeerisen osuuden ei ollut tarkoitus kuvata tilastollisesti asioita, vaan toimia suuntaa antavana numeerisena indikaattorina.

Kyselyaineiston oli alun perin suunniteltu olevan kerättynä 30.6.2025 mennessä, mutta siihen mennessä saatiin ainoastaan kaksi vastausta. Vilkka (2025, 123) mainitseekin kyselylomakkeen käytön tyypillisimmäksi riskiksi vähäisen vastausmäärän. Tässä tutkimuksessa aikataulua haastoi organisaation lomakausi, joten vastausaikaa jatkettiin 15.8.2025 saakka. Lopulta kyselyyn saatiin yhteensä kuusi vastausta eli vastausprosentti oli 30 prosenttia.

Kyselytutkimukselle ei ole mielekästä määrittää yleispätevää riittävää vastausprosenttia, koska tällaisen luvun määrittämiseen vaikuttavat tapauskohtaisesti niin vastaajajoukko kuin tutkimuksen kohdekin (Tietoarkisto 2011). Saadut vastaukset edustavat jokseenkin pientä joukkoa, joten tämä on omiaan mahdollistamaan virheellisiä tuloksia. Toteutuneen otoksen luotettavuutta arvioitiin kyselyyn vastanneiden lukumäärän lisäksi saatujen vastausten laadun perusteella (Vilkka 2025, 129). Kaikki vastaajat olivat vastanneet asianmukaisesti esitettyihin kysymyksiin ja niiden sisältöä on avattu myöhemmin tutkimuksen tuloksissa.

OP:n valvonta-aineiston kuvaus

Tutkimuksessa hyödynnettiin valmista OP Pohjolan sisäisen valvonnan aineistoa, jota tässä tutkimuksessa kutsutaan OP:n valvonta-aineistoksi. OP:n valvonta-aineiston avulla määritetään tutkimuskohteen sisäistä toimintaympäristöä. Aineisto oli avainroolissa kehittämistehtävässä määriteltyihin tutkimuskysymyksiin 2 ja välillisesti myös kysymykseen 3 vastaamisessa. OP:n valvonta-aineisto oli sanallinen, anonymisoitu raportti OP Pohjolan toteuttamasta sisäisen valvonnasta. Aineisto sisälsi henkilöasiakasprosessin esihenkilövalvonnassa tehdyt numeeriset arvioinnit, arviointeihin liittyvät havainnot sekä puutehavaintoihin liittyvät kehitystoimenpiteet vuosilta 2022–2024. Aineistoa hyödynnettiin sellaisenaan. Toimeksiantajan edustajan kanssa käytiin etukäteen keskustelua tarvittavan aineistomäärän rajaamisesta.

Aineistoon valikoitiin toimeksiantajan tekemän satunnaisotannan perusteella eri kokoluokan pankkeja, jotta otos olisi mahdollisimman kattava kuvaus OP Pohjolasta. Aineisto koostui Excel-tiedostosta, jossa rivejä oli yhteensä hieman yli 4070. Kehitystoimenpiteitä oli kirjattu 108 riville, eli hieman alle kolmessa prosentissa. Jokainen yksittäinen rivi aineistossa tarkoittaa yhtä valvontakysymystä ja siihen kohdistuvaa arviointia. Tutkimuksessa oli mukana siis 4070 valvontakysymystä, joista 108:an oli kirjattu kehitystoimenpide.

Tutkimuksessa tarkasteltava OP:n henkilöasiakkaiden rahoitusprosessin valvonta on niin sanottu semi-automaattinen kontrolli, jossa ihminen suorittaa tarkastusta järjestelmän tuottamien tietojen avulla (Ahokas 2012, 37). Kontrolli noudattaa myös Finanssivalvonnan suositusta luoda mittari riskien havaitsemiseksi. Finanssivalvonnan mukaan sovellettavia menetelmiä voivat olla määrämuotoiset valvottavan organisaation itsearvioinnit, jollaiseksi katsomme tutkimuksen kohteena olevan valvontamenetelmän. (Finanssivalvonta 2014, 14.)

OP:n valvonta-aineiston analysointi

OP:n valvonta-aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen. Sisällönanalyysin avulla tutkimusaineistosta pelkistettiin tiivis sanallinen kuvaus tutkimuksen aineistosta (Sarajärvi & Tuomi 2017, luku ”Yleisesti sisällönanalyysin tekemisestä”). Aineistosta tehtiin analyysia sen sisällön kautta: mistä aiheista ja teemoista puhutaan, eikä niinkään miten tietyistä asioista puhutaan (Vuori 2021, luku ”Laadullinen sisällönanalyysi”). Aineiston analysointitapana sisällönanalyysi sopi opinnäytetyön tavoitteeseen sekä aineistonkeruuseen peilaten hyvin, samalla tukien tutkimustulosten esittämistä. Sisällönanalyysi on käsitteenä avattu tarkemmin artikkelikokoelman yhteisessä tietoperustassa.

Tutkimuksen analyysivaiheessa aineistoa pelkistettiin taulukon avulla muodostaen ylä- ja alaluokkia. Ensin aineistosta poimittiin kehittämistehtävien alkuperäisilmaisuja, joita oli kirjattu puutehavaintojen perusteella. Alkuperäisilmaisut pelkistettiin ja jaoteltiin alaluokkiin. Alaluokkia yhdistämällä muodostettiin edelleen yläluokkia. Alkuperäisilmiasuista pyrittiin löytämään keskenään yhtäläisyyksiä joko kehitystoimenpiteen tavoitteessa tai vaihtoehtoisesti sen sisällössä/perustassa. Analyysi perustuu tutkijoiden tulkintaan ja johtopäätöksiin tutkittavasta ilmiöstä (Juuti & Puusa 2020, luku: ”Näkökulmia laadullisen aineiston analysointiin”).

Taulukko 1. Pelkistämisessä kehitystoimenpiteistä muodostettiin seuraavat ylä- ja alaluokat.

YläluokkaAlaluokka / sisältö
PerehdytysUudet resurssit, resurssien uudelleen järjestely, uusien henkilöiden kouluttaminen
KoulutusWorkshop, luokkahuonekoulutus, tiimin/ryhmän/koko henkilöstön koulutus
ValmennusSparraus, henkilökohtainen valmennus, valmentajien koulutus
ValvontaLisävalvonta, valvonnan tehostaminen, seuranta
ToimintatapaToiminnan muutokset, henkilön tai henkilöiden vastuuttaminen
KertausMuistutus, kertaus, läpikäynti

Tutkimuksen tulokset

Kyselyn tulokset

Kyselyyn vastasi kaikkiaan kuusi henkilöä. Kysely toteutettiin anonyymisti sähköisenä kyselynä. Kyselyn kahden kysymyksen vastausasteikkona käytettiin numeerista, viisiportaista asteikkoa. Numeerisen arvioinnin oli tarkoitus toimia suuntaa antavana indikaattorina vastauksille. Kyselyssä vastaajille indikoitiin numeerista asteikkoa sanallisesti siten, että ensimmäisessä kysymyksessä arvolle yksi annettiin sanallinen vastine ”ei ollenkaan vaikuttavia” ja arvolle viisi ”erittäin vaikuttavia”. Toisessa numeroin vastattavassa kysymyksessä arvolle yksi annettiin sanallinen arvio ”vaikuttavuus on laskenut huomattavasti” ja arvolle viisi sanallinen arvio ”vaikuttavuus on kasvanut huomattavasti”. Puolet kysymyksistä oli puolestaan avoimia kysymyksiä.

Ensimmäiseen numeeriseen kysymykseen, jolla pyrittiin saamaan tietoa vaikuttavuuden nykytilasta, puolet kyselyyn vastaajista vastasi arvon kaksi ja puolet arvon kolme. Koska numerot toimivat indikaattoreina, voitiin tästä päätellä, että kehitystoimenpiteitä ei koeta kovinkaan vaikuttavaksi ja kehitettävää vaikuttavuuden osalta on, sillä yksikään vastaaja ei ollut arvioinut valvonnan olevan erittäin vaikuttavaa (5) taikka arvoa neljä. Vastaava ennakko-oletus oli toimeksiantajalla käydyn alkukeskustelun perusteella ja tämä vahvistaa kehittämistehtävän tarpeellisuutta.

Ensimmäisessä avoimessa kysymyksessä kysyttiin vähintään yhtä asiaa, joka tekee vastaajan mielestä kehitystoimenpiteestä vaikuttavan. Vastauksissa korostui etenkin prosessilähtöisyys, kehitystoimenpiteen konkreettisuus, vastuuttaminen sekä jälkikäteinen seuranta. Alla olevat lauseet ovat suoria lainauksia vastauksista:

Konkreettinen, tavoite selkeästi määritelty ja vastuutettu. Lisäksi tärkeää on kehitystoimenpiteen seuranta jälkikäteen.

Kehitystoimenpide on selkeä, konkreettinen, aikataulutettu ja sillä on vastuuhenkilö. Myös seuranta tulee olla järjestetty.

Kehitystoimenpiteen tulee kehittää prosessia.

Kehitystoimenpiteitä ei ole tehty yksittäisen puutteen vuoksi, vaan asiaan liittyvässä prosessissa ja sen suorittamisessa on kehitettävää.

Toisella avoimella kysymyksellä selvitettiin vastaajien kokemusta kehitystoimenpiteiden vaikuttavuuteen viimeisen kahden vuoden aikana vaikuttaneilla seikoilla. Vastausten mukaan viestintä, koulutus ja valvonnan määrä ovat vaikuttaneet eniten kehitystoimenpiteiden vaikuttavuuteen. Alla olevat lauseet ovat suoria lainauksia vastauksista:

Kehitystoimenpiteet ovat tarkentuneet, eivät ole enää ympäripyöreitä. Niiden toteutuksen ja vaikuttavuuden seuranta on parantunut.

Valvonnan määrän kasvu lisää vaikuttavuutta.

Säännöllinen viestintä on edistänyt asian paranemista.

Toisella numeerisella kysymyksellä pyrittiin saamaan tietoa siitä, kuinka vaikuttavuuden koetaan muuttuneen viimeisen kahden vuoden aikana. Kysymykseen rajattu muutosajanjakso määriteltiin viimeiseen kahteen vuoteen, jotta se vastasi toisena aineistona toimineen OP:n valvonta-aineiston ajanjaksoa. Kukaan vastaajista ei vastannut kysymykseen ääripäiden arvoja yksi tai viisi. Tämä indikoi sitä, että kukaan vastaajista ei koe vaikuttavuuden laskeneen. Vastaukset jakautuivat tasaisesti asteikon keskivaiheelle arvojen kahdesta neljään välille. Tästä voidaan päätellä vaikuttavuuden kasvaneen kahden vuoden aikana.

Kyselyn vastausten perusteella voitiin todeta, ettei kehitystoimenpiteitä koeta nykyisellään riittävän vaikuttaviksi, vaikkakin vaikuttavuuden koetaan kasvaneen edeltävän kahden vuoden aikana. Vaikuttavuuteen kokonaisuudessaan eniten vaikuttaneita seikkoja kyselyn perusteella olivat viestintä, koulutus sekä valvonnan määrän kasvattaminen. Itse kehitystoimenpiteen vaikuttavuuteen vaikuttavina osatekijöinä nähtiin kehitystoimenpiteen prosessilähtöisyys, seuranta ja vastuuttaminen. Myös toimeksiantajan ennakkokäsitykset kehitystoimenpiteiden vaikuttavuuden heikosta nykytilasta saivat vahvistuksen kyselyyn saaduista vastauksista. Sen sijaan toimeksiantajan edustajan ennakollisesti esiin nostamat riittävä resursointi ja valvontaa tekevien motivointi eivät suoraan tulleet esiin kyselytutkimuksen tuloksissa parantamisehdotuksina, vaikkakin kehittämistoimenpiteiden seuranta koettiin tärkeänä.

OP:n valvonta-aineiston analysoinnista johdetut tulokset

OP:n valvonta-aineistona oli excel-tiedosto, josta ilmeni sisäisessä valvonnassa kirjatut arviot kehitystoimenpiteineen. Valvonta-aineiston sisällönanalyysi aloitettiin siten, että excelistä suodatettiin kehitystoimenpiteitä sisältävät rivit erilleen. Näistä kehitystoimenpiteistä etsittiin keskenään yhteneviä seikkoja, joiden perusteella voitiin muodostaa yläluokkia. Valvonta-aineisto pelkistettiin analyysin myötä kuuteen yläluokkaan. Analysoinnin tuloksina havaittiin, että korjaantuneille asioille yhteneväistä oli pelkistyksessä käytetty yläluokka toimintatapa, jossa keskiössä on toiminnan muutokset ja henkilön tai henkilöiden vastuuttaminen. Etenkin sellaiset asiat, joissa asian korjaantuminen oli vastuutettavissa yhdelle henkilölle taikka organisaatiossa tietylle toimielimelle, korjaantuivat aineiston mukaan muita tehokkaammin.

Esimerkki: valvonnassa havaittiin puute siinä, ettei pankin toimielin a käsittele asiaa x frekvenssillä y. Kehitystoimenpiteeksi kirjattu, että jatkossa asia käsiteltävä kyseisessä toimielimessä frekvenssillä x. Asia korjaantunut.

Aineiston perusteella havaittiin, että tehokkaita olivat myös sellaiset kehitystoimenpiteet, jotka olivat selkeästi aikataulutettuja ja riittävän spesifejä toteutettaviksi. Lisäksi sellaiset kehitystoimenpiteet, jotka oli kirjattu yksiselitteiseen puutteeseen, olivat tehokkaita. Toisaalta on huomioitava, että näihin kehitystoimenpiteisiin linkittyvät puutteet olivat sellaisia, joihin on helppo puuttua toimintatapamuutoksella ja asian korjaaminen on vain yksittäisten henkilöiden vastuulla.

Sisäistä valvontaa arvioitaessa pyritään saamaan tietoa kontrollien tehokkuudesta. Kontrolliheikkoudesta on kyse esimerkiksi silloin, kun kontrolli ei ole toiminut tarkoitetulla tavalla, sitä ei ole suunniteltu kunnolla taikka kontrolli ei estä tarkoitettuja virheitä prosessissa (Ahokas 2012, 87). Analysoidun aineiston perusteella tehottomia kehitystoimenpiteitä olivat ylimalkaiset, laajat, ja epäspesifit kehitystoimenpiteet. Yläluokkina ”valmennus, kertaus, perehdytys” olivat tehottomimpia keinoja toiminnan laadun parantamiseksi. Lisäksi havaittiin, että sellaisiin puutteisiin, joita ei määritelty riittävän täsmällisesti, kohdistuvat kehitystoimenpiteet olivat tehottomia. Edellä mainittu johtunee siitä, että mikäli ei ole tarkkaan tiedossa puutetta, joka halutaan korjata, on mahdotonta kirjata täsmällistä kehitystoimenpidettä.

OP:n valvonta-aineistosta saatujen tulosten mukaan kehitystoimenpiteiden määrä ei ole itseisarvo laadun parantumiselle tai valvonnan vaikuttavuudelle. Runsaskaan määrä kehitystoimenpiteitä ei analysoinnin mukaan johtanut toiminnan korjaantumiseen. Vaikka toimintatapa- ja prosessimuutokset näyttivätkin olevan tehokkaimpia keinoja toiminnan laadun parantamiseksi, olivat näitä koskevat valvontahavainnot (eli havaitut puutteet) myös luonteeltaan sellaisia, että ne voitiin täsmällisillä toimilla korjata.

OP:n valvonta-aineiston analysoinnin perusteella vaikuttava kehitystoimenpide oli tarkka ja täsmällinen. Kehitystoimenpide tulisi kohdistaa mahdollisuuksien mukaan riittävän täsmälliseen puutehavaintoon tai ongelmaan prosessin korjaamiseksi. Kehitystoimenpiteen riittävä seuranta tulee järjestää, kuten myös vastuuhenkilöt toiminnan korjaamisen. Ensisijaisesti olisi pyrittävä löytämään toimintatapoihin liittyviä muutoksia. Kehitystoimenpiteille tulisi luoda pakotetusti riittävä laadun-, sisällön- sekä ajallinen seuranta. Kehitystoimenpiteillä pitäisi pyrkiä vaikuttamaan prosessiin toimintatapojen kautta.

Luotettavuus ja eettisyys

Pankkitoimintaan kohdistuva eri asteinen sääntely on viime vuosina lisääntynyt, muuttunut ja täsmentynyt. Jatkuvat sääntelymuutokset ovat vaikuttaneet sisäisiin ohjeistuksiin, toimintamalleihin ja prosesseihin. (Wuolijoki 2022, 17–18, 22). Tämä puolestaan on toimeksiantajan kanssa käydyn keskustelun perusteella muuttanut tutkimuskohteena olevan rahoitusprosessin sisältöä sekä valvontaa sen ajanjakson aikana, jolta aineisto on, ja tällä on heikentävä vaikutus tutkimuksen luotettavuuteen.

Tutkijan ennakkokäsitykset ohjaavat aina ilmiön tulkintaa, mutta omakohtainen tieto voi toisaalta olla tutkimuksen eduksi esimerkiksi kontekstin hahmottamisessa ja kyselyrunkojen laadinnassa (Juuti & Puusa 2020, 420). Tähän viitaten tutkijoiden tuntemus toimeksiantajan prosesseista ja toimintaympäristöstä sekä roolien mahdollistama tiivis yhteistyö toimeksiantajan kanssa ovat omiaan lisäämään tämän tutkimuksen luotettavuutta. Työn luotettavuuden kannalta on kuitenkin hyvin olennaista, että työn toteutusta sekä saatuja tuloksia arvioidaan kriittisesti (Ojasalo ym. 2015, 30–31). Työn etenemisestä sekä tehdyistä valinnoista käytiin prosessin aikana keskustelua toimeksiantajan edustajan kanssa.

Tutkimuksen luotettavuutta pyrittiin kehittämistyössä lisäämään hyödyntämällä triangulaation periaatteita. Triangulaatiolla tarkoitetaan monimetodista lähestymistapaa, jossa samassa tutkimuksessa käytetään esimerkiksi erilaisia tutkimusaineistoja (Vilkka 2025, 85). Aineistoa kerättiin sekä toimeksiantajalta saatavan kirjallisen valvonta-aineiston kautta että toteutetun kyselyn avulla. Useamman aineiston hankkiminen mahdollistaa löydösten vertaamisen keskenään, kuten tutkimuksen tulos- ja pohdintaosiossa on tehty. (Juuti & Puusa 2020, 425, 429.)

Eettisyyden kannalta on tärkeää, että opinnäytetyöhön osallistuvat henkilöt informoidaan riittävällä tasolla kehittämistyöstä ja siihen osallistumisen vapaaehtoisuudesta (Ojasalo ym. 2015, 48–49). Tämä toteutettiin tutkimuksen kyselylomakkeen saatekirjeen avulla. Lisäksi opinnäytetyössä on läpinäkyvyyden vuoksi tärkeää tuoda esiin opinnäytetyön tekijöiden yhteys toimeksiantajaan, vaikka tutkimuksessa pyritäänkin objektiivisuuteen. Sidonnaisuus tutkimuskohteeseen voi vaikuttaa tutkijan havaintojen puolueettomuuteen. (Sarajärvi & Tuomi 2017, 302.)

Puolueettomuuden turvaamiseksi aihe tutkimusongelmineen on sellainen, jonka omistajuus OP Pohjolassa on toisessa yksikössä, kuin missä opinnäytetyöntekijät työskentelevät. Näin puolueettomuutta edistää se, etteivät kyselyyn vastaajat ole saman työnantajayrityksen palveluksessa kuin opinnäytetyön tekijät, vaikkakin samassa pankkiryhmässä. Puolueettomuutta puolestaan heikentää se, että opinnäytetyössä tarkastellaan OP Pohjolassa sisäisen valvonnan vaikuttavuutta kokonaisuutena, jolloin opinnäytetyön tekijöiden työnantajayritykset ovat tutkimuksen kohteena. Opinnäytetyön tekemiseen ei liity rahoitusta.

Työelämälähtöisessä kehittämistyössä tulee huomioida sekä tieteellisen tutkimuksen että toimeksiantajayrityksen eettiset säännöt (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2015, 48). Toimeksiantajan luovuttamia tietoja käsiteltiin luottamuksellisesti ja huomioitiin toimeksiantajan asettamat salassapidon vaatimukset. Toimeksiantajan kanssa käytiin keskustelu vielä ennen tämän tutkimuksen julkaisua, jotta edellä mainitut salassapidon vaatimukset varmistettiin julkaisun osalta. Tietoja ei luovuteta kolmansille osapuolille eikä niitä muunneta, siirretä tai säilytetä muutoin kuin opinnäytetyön tekemistä varten. Toimeksiantajalta saatu OP:n valvonta-aineisto on valmiiksi anonymisoitu, eli pankit, valvonnan tehneet esihenkilöt, valvonnan kohteena olevat toimihenkilöt sekä valvontaan mahdollisesti liittyvät asiakastiedot ovat täysin anonymisoituja.

Pohdinta

Tutkimuksen mukaan kehitystoimenpiteet eivät ole nykytasollaan riittävän vaikuttavia prosessien korjaamiseksi, vaikkakin suunta on ollut varsin positiivinen. Kehitystoimenpiteitä ja sen myötä sisäistä valvontaa ei koeta riittävän vaikuttavaksi nykytasolla. Kehitystoimenpiteitä tulisi edelleen kehittää siten, että ne olisivat riittävän tarkkoja ja täsmällisiä, vastuutettuja ja aikataulutettuja. Valvonnan määrällä koetaan olevan vaikutusta prosessien parantumiseksi. Tästä voidaan yhteenvetona todeta, että valvonnan määrä vaikuttanee vaikuttavuuteen. Kyselyn vastauksissa ja OP:n valvonta-aineistolla havaittiin yhtäläisyyksiä, mikä puolestaan tukee tutkimuksen luotettavuutta: esimerkiksi kehitystoimenpiteen vastuuttaminen on sekä OP:n valvonta-aineiston että kyselyn vastausten mukaan yksi vaikuttavista seikoista.

Tutkimusaiheen valintaan vaikuttivat sekä toimeksiantajalla ilmennyt tarve että tutkijoiden kiinnostus sisäiseen valvontaan. Tutkimuksen myötä sisäisestä valvonnasta saadut syvällisemmät tiedot edistävät tutkijoiden ammatillista kehittymistä. Tutkimuksesta saadut tulokset tukevat toimeksiantajan ennakko-oletusta sekä tämän kehittämistehtävän tarvetta tarkastella kehitystoimenpiteiden vaikuttavuutta. Kehittämistehtävästä saadut tulokset ovat luonteeltaan riittävän yleisiä siihen, että niitä voidaan soveltaen hyödyntää esimerkiksi sijoituspalveluita koskevan sisäisen valvonnan kehitystoimenpiteiden laatimisessa. Tulkintaa tukee se, että tietyt toimintoja koskevat velvoitteet kulkevat horisontaalisesti läpi koko pankkiliiketoiminnan, jolloin ne kohdistuvat muihinkin liiketoimintoihin kuin rahoitusliiketoiminnan prosesseihin. Tästä esimerkkinä rahanpesulaissa kirjatut velvoitteet asiakkaan tuntemismenettelyistä (Rahanpesulaki 444/2017 § 3:1.)

Tässä tutkimuksessa käytössä ollut toimeksiantajan toimittama valvonta-aineisto oli suhteellisen lyhyeltä ajanjaksolta ja sisälsi tutkimuksen kohteena olevan rahoitusprosessin muutoksia. Vertailevaa ja muutostrendejä kuvaavaa tutkimusta voitaisiin saada toteuttamalla seurantatutkimus. Kertatutkimus ei välttämättä anna riittävän kattavaa kuvaa tutkimusaiheesta. (Vilkka 2025, 137–138.) Lisäksi kun huomioidaan ulkoisen ja sisäisen toimintaympäristön muutokset, voisi seurantatutkimus tässä tilanteessa olla tarpeellinen. Onkin tärkeää huomioida, että tutkimusajankohta vaikuttaa aina saatuihin tutkimustuloksiin (Vilkka 2025, 235).

Sääntelyn prosessiin tuomien muutosten lisäksi OP Pohjolan osuuspankkien rakenne on muuttunut merkittävästi, koska viime vuosien aikana toteutettu useita pankkiyhdistymisiä eli fuusioita. Osuuspankkeja oli vuoden 2022 alkupuolella vielä 119 itsenäistä pankkia, kun taas vuoden 2025 alkupuolella niitä on enää 79 ja yhdistymishankkeita on edelleen runsaasti vireillä (OP Ryhmä 2022b, 26, OP Ryhmä 2025c, 26,42). Erillisenä tutkimuksena voisi selvittää, tehostuuko sisäinen valvonta ja sen vaikuttavuus isommissa pankeissa verrattuna aikaisempiin pienempiin osuuspankkeihin. Pienemmissä pankeissa ei välttämättä ole ollut riittävästi kontrollipisteitä ja yksittäisen henkilön tehtävänkuva on saattanut muodostua liian laajaksi. Puutteellinen tehtävien eriyttäminen saattaisi viitata heikkoon sisäiseen valvontaan (Ahokas 2012, 23).

OP Pohjola on kansallisesti suuri työnantaja työllistäen jo lähes 15 000 työntekijää (OP Ryhmä 2025c, 42). Ison organisaation luontainen henkilöstön vaihtuvuus sekä liiketoiminnan muutokset saattavat vaikuttaa kehitystoimenpiteiden ohessa sisäisen valvonnan kohteisiin. Kontrollien suorittaminen kuuluu usein henkilöstön päivittäisiin työtehtäviin, ja inhimillisten erehdysten riski kasvaa muun muassa ohjeiden puutteellisesta jalkauttamisen tai väärinymmärrysten kautta (Ahokas 2012, 20, 28–30).

Onkin huomioitava, että sisäisen valvonnan havaintojen perusteella kirjatut kehitystoimenpiteet ovat vain yksi osa laajempaa kokonaisuutta. Vaikuttavuuteen voi siis tulla muutoksia muista syistä kuin pelkästään kehitystoimenpiteiden kautta. Lisäksi pankkitoiminta on loppupeleissä liiketoimintaa. Riskienotto tunnistetaan välttämättömäksi osaksi pankkien liiketoimintaa, mutta etenkin toimialaan liittyvän yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi riskien on oltava ammattimaisesti hallittuja (Wuolijoki 2022, 3, 10).

Sisäinen valvonta ei koskaan anna täyttä varmuutta tavoitteiden toteutumisesta. Tarkoituksenmukaista on, että sisäisen valvonnan hyödyt ovat oikeassa suhteessa aiheutuneisiin kustannuksiin nähden. (Ahokas 2012, 20.) Ei liene tarkoituksenmukaista sekään, että riskienhallinta ja kontrollit ovat sellaisia, että liiketoiminnan ydin vaarantuu, vaan olisi löydettävä kultainen keskitie riskienhallinnan ja liiketoiminnan harjoittamisen välillä.

Ahokas, N. 2012. Yrityksen sisäinen valvonta. Helsinki: Edita Publishing.

Boulhaga, M., Bouri, A., Elamer, A. A. & Ibrahim, B. A. 2023. Environmental, social and governance ratings and firm performance: The moderating role of internalcontrol quality. Corporate Social Responsibility and Environmental Management, Vol. 30 No. 1 (2023), 134–145. Viitattu 9.3.2025 https://doi.org/10.1002/csr.2343.

Chan, K., Chen, Y. & Liu, B. 2021. The Linear and Non-Linear Effects of Internal Control and Its Five Components on Corporate Innovation: Evidence from Chinese Firms Using the COSO Framework. European Accounting Review, Vol. 30 No. 4 (2021), 733-765. Viitattu 9.3.2025 https://doi.org/10.1080/09638180.2020.1776626

Euroopan keskuspankki 2024. Internal audit functions: guardians of banks’ control frameworks. Viitattu 28.10.2025 https://www.bankingsupervision.europa.eu/press/supervisory-newsletters/newsletter/2024/html/ssm.nl240515_1.en.html.

Euroopan keskuspankki 2025. Hallinto ja valvonta. Viitattu 29.10.2025 https://www.ecb.europa.eu/ecb/orga/governance/html/index.fi.html.

Euroopan komissio 2025. Pankkisääntely. Viitattu 9.11.2025. https://www.consilium.europa.eu/fi/policies/banking-regulation/

Euroopan pankkiviranomainen 2020. Luotonantoa ja -valvontaa koskevat ohjeet. 29.5.2020/06. Viitattu 5.3.2025 https://www.eba.europa.eu/sites/default/files/document_library/Publications/Guidelines/2020/Guidelines%20on%20loan%20origination%20and%20monitoring/Translations/886681/Final%20Report%20on%20GL%20on%20loan%20origination%20and%20monitoring_COR_FI.pdf.

Euroopan pankkiviranomainen 2021. Ohjeet hallinnosta ja ohjauksesta. 2.7.2021/05. Viitattu 7.3.2025 https://www.eba.europa.eu/sites/default/files/document_library/Publications/Guidelines/2021/EBA-GL-2021-05%20Guidelines%20on%20internal%20governance/translations/1021318/GL%20on%20internal%20governance%20under%20CRD_FI%20-%20updated.pdf.

Finanssivalvonta 2014. Määräykset ja ohjeet 8/2014. Operatiivisen riskin hallinta rahoitussektorin valvottavissa. Viitattu 27.10.2025 https://www.finanssivalvonta.fi/globalassets/fi/saantely/maarayskokoelma/2014/08_2014/08_2014.m6.pdf.

Finanssivalvonta 2018. Määräykset ja ohjeet 4/2018. Luottoriskien hallinta ja luottokelpoisuuden arviointi rahoitussektorin valvottavissa. Viitattu 28.10.2025 https://www.finanssivalvonta.fi/globalassets/fi/saantely/maarayskokoelma/2018/04_2018/2018_04.m3.pdf.

Finanssivalvonta 2023a. Määräykset ja ohjeet 2/2023. Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen. Viitattu 20.11.2025 https://www.finanssivalvonta.fi/globalassets/fi/pankki/rahanpesun-ja-terrorismin-estaminen/saannokset-ja-poikkeusluvan-hakeminen-maaraykset-ja-ohjeet/02_2023.m1.pdf.

Finanssivalvonta 2023b. Määräykset ja ohjeet 4/2023. Pakotesääntelyn ja kansallisten jäädyttämispäätösten noudattamiseen liittyvä asiakkaan tunteminen. Viitattu 20.11.2025 https://www.finanssivalvonta.fi/globalassets/fi/saantely/maarayskokoelma/2023/04_2023/04_2023.m2.pdf.

Finanssivalvonta 2025. Teema-arvio luottolaitosten toisen puolustuslinjan resursseista. Valvottavatiedote 11.2.2025 – 14/2025. Viitattu 6.3.2025 https://www.finanssivalvonta.fi/tiedotteet-ja-julkaisut/valvottavatiedotteet/2025/teema-arvio-luottolaitosten-toisen-puolustuslinjan-resursseista/.

Groschup, T., Heino, J., Laine, M. & Savio, L. 2023. Finanssivalvonnan artikkeli: Varhaisia merkkejä suomalaispankkien luottoriskien kasvusta – pankkien välillä eroja yhteisten velallisten luottoriskiluokitteluissa. Viitattu 28.10.2025 https://publications.bof.fi/bitstream/handle/10024/52931/Luottoriskien_teema_analyysi_06072023.pdf.

Juuti, P. & Puusa, A. 2020. Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Helsinki: Gaudeamus.

Kallinen, T. & Kinnunen, T. 2021. Etnografia. Teoksessa J. Vuori (toim.) Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 23.1.2025 https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus

Kurenmaa, T. 2024. Finanssisektorin vakavaraisuus 30.6.2024: Vaisu talouskehitys ja geopoliittiset jännitteet pitäneet finanssisektorin riskit korkeana – vakavaraisuus säilynyt vahvana. Finanssivalvonta 12.9.2024. Viitattu 1.3.2025 https://www.finanssivalvonta.fi/tiedotteet-ja-julkaisut/lehdistotiedotteet/2024/finanssisektorin-vakavaraisuus-30.6.2024-vaisu-talouskehitys-ja-geopoliittiset-jannitteet-pitaneet-finanssisektorin-riskit-korkeana–vakavaraisuus-sailynyt-vahvana/.

Laki luottolaitostoiminnasta 8.8.2014/610. Viitattu 1.3.2025 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2014/610.

Laki osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista 14.6.423/2013. Viitattu 7.3.2025 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2013/423.

Laki talletuspankkien yhteenliittymästä 24.6.2010/599. Viitattu 4.3.2025 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2010/599.

Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2015 Kehittämistyön menetelmät – Uu-denlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

OP Ryhmä 2022a. Riskienhallinnan merkitys kasvaa. Viitattu 1.3.2025 https://historia.op.fi/johtamisen-merkitys/riskienhallinnan-merkitys-kasvaa/.

OP Ryhmä 2022b. OP Ryhmän osavuosikatsaus 1.1.–31.3.2022. Viitattu 20.8.2025. https://www.op.fi/documents/485141/3816228/OP+Ryhm%C3%A4n+osavuosikatsaus+Q1+2022.pdf/009e4f0b-6430-4bc9-09e0-14853178b071?t=1651636773049

OP Ryhmä 2023a. OP Pohjola lyhyesti. Viitattu 16.2.2025 https://www.op.fi/op-ryhma/tietoa-ryhmasta/op-lyhyesti.

OP Ryhmä 2023b. Riskiraportti. Viitattu 1.3.2025 https://vuosi.op.fi/siteassets/pdf/2023/op-ryhman-riskiraportti-2023.pdf.

OP Ryhmä 2024. Sisäinen ja ulkoinen valvonta. Viitattu 17.2.2025 https://www.op.fi/op-ryhma/tietoa-ryhmasta/hallinnointi/sisainen-ja-ulkoinen-valvonta.

OP Ryhmä 2025a. OP Ryhmän tilinpäätöstiedote 1.1.2024–31.12.2024. Viitattu 4.3.2025 https://www.op.fi/documents/485141/314339757/OP-Ryhm%C3%A4n-tilinp%C3%A4%C3%A4t%C3%B6stiedote-2024.pdf/1d002b02-8280-202a-bd49-ad6d9bbfee12?t=1738820885800.

OP Ryhmä 2025b. Tietoa ryhmästä: ryhmärakenne. Viitattu 5.3.2025 https://www.op.fi/op-ryhma/tietoa-ryhmasta/hallinnointi/ryhmarakenne.

OP Ryhmä 2025c. OP Ryhmän osavuosikatsaus 1.1.2025 – 31.3.2025. Viitattu 20.8.2025. https://www.op.fi/documents/485141/518734014/OP-Ryhm%C3%A4n-osavuosikatsaus-1.1.%E2%80%9331.3.2025.pdf/d21c2667-aa01-8057-ca8a-741c5d945aeb?t=1746556510293

OP Ryhmä 2025d. OP Ryhmän puolivuotiskatsaus 1.1.2025 – 30.6.2025. Viitattu 27.10.2025. https://ml-eu.globenewswire.com/Resource/Download/7f0571f5-5c6f-456b-be5b-af21709e553a

Osuuskuntalaki 14.6.2013/421. Viitattu 4.3.2025 https://finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2001/1488.

Rahanpesulaki 28.6.2017/444. Viitattu 18.11.2025 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2017/444#chp_1.

Ratsula, N. 2021. Sisäinen valvonta. Käsikirja tulokselliseen organisaation ohjaukseen. Helsinki: Edita Publishing Oy.

Sarajärvi, A. & Tuomi, J. 2017. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.

Säästöpankki 2025. Hallinto- ja ohjausjärjestelmä. Viitattu 28.10.2025 https://www.saastopankki.fi/fi-fi/saastopankkiryhma/hallinnointi/hallinto-ja-johtaminen/hallinto-ja-ohjausjarjestelmat.

The Committee of Sponsoring Organizatios of the Treadway Commission 2013. Internal Control – Integrated Framework. Framework and appendices. Viitattu 4.3.2025 https://www.coso.org/_files/ugd/3059fc_1df7d5dd38074006bce8fdf621a942cf.pdf

Tietoarkisto 2011. Posti- ja verkkokyselyaineiston kokoaminen. Viitattu 24.9.2025 https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/kvanti/postikysely/postikysely/

Valtiovarainministeriö 2025. Pankkien toiminnan ja taloudellisen aseman sääntely. Viitattu 20.8.2025. https://stm.fi/web/vm/pankkien-toiminta.

Vilkka, H. 2025. Tutki ja kehitä. Jyväskylä: Santalahti-kustannus.

Vuori, J. 2021. Laadullinen sisällönanalyysi. Teoksessa J. Vuori (tom.) Laadulli-sen tutkimuksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 27.11.2024 https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/kvali/analyysitavan-valinta-ja-yleiset-analyysitavat/laadullinen-sisallonanalyysi/.

Vuori, J. 2021. Tapaustutkimus. Teoksessa J. Vuori (tom.) Laadullisen tutki-muksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 27.11.2024 https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/kvali/analyysitavan-valinta-ja-yleiset-analyysitavat/laadullinen-sisallonanalyysi/

Wuolijoki, S. 2022. Pankkioikeus I. Helsinki: Alma Insights.

Liitteet

Liite 1. Kyselylomake

Liitteet saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120331840

Korruptioriskikartoitus asiantuntijaorganisaatioon

Linda Holm

Johdanto

Tämä opinnäytetyö käsittelee korruption ilmenemistä Suomessa sekä sille altistavia tekijöitä. Korruptiosta yleisesti keskustellaan melko vähän Suomessa ja siihen liittyvää tutkimusta tehdään äärimmäisen vähän. Korruptio on edelleen unionin tasolla merkittävä ongelma, joka uhkaa yhteyskuntien vakautta ja turvallisuutta mahdollistamalla muun muassa järjestäytyneen rikollisuuden. Korruption tehokas ehkäiseminen ja torjunta edellyttävät monilaista ja kattavaa lähestymistapaa (Halonen 2025). Korruption taustatekijöitä on useita ja korruptio mielletään aina epäeettiseksi teoksi, joka ulottuu kaikkialle yhteiskuntaelämän aloille (Salminen 2018, 36–37).

Korruptiontorjuntaan ei ole erillistä lainsäädäntöä Suomessa, joka säätelisi nimenomaan korruptiontorjuntaa, mutta monet eri lait kuten rikoslaki, perustuslaki ja hallintolaki muodostavat korruptiotorjuntaan liittyvän lainsäädäntökokonaisuuden. Tällainen monipuolisuus katsotaan hyväksi, sillä jokainen korruptiotilanne Suomessa on omanlaisensa ja korruptiotekoihin liittyvät erilaiset olosuhteet, motiivit, edut ja osapuolet. (Oikeusministeriö 2025). Korruption torjuntaa on kuitenkin edistetty Suomessa pehmeän vallankäytön muotojen avulla, kuten luottamusta korostavien ohjelmien ja eettisten ohjeistusten kautta, joka taas puolestaan heikentänyt lahjontaan liittyvän lainsäädännön kehittämistä (Nazarenko ym. 2019, 119).

Opinnäytetyönaihe rajautuu korruptioriskeihin Suomessa, niiden hallintaan ja ehkäisemiseen asiantuntijaorganisaatiossa. Opinnäytetyössä tarkastellaan korruptioriskejä suomalaisessa kontekstissa ja kehitetään konstruktiivisen tutkimusotetta hyödyntäen prosessikuvaus, jonka avulla asiantuntijaorganisaatiot pystyvät tunnistaa ja arvioida korruptioriskejä osana omaa riskienhallintaa. Prosessiohje perustuu korruptiota koskevaan tietoperustaan sekä tapaustutkimuksen tuloksiin suomalaisista korruptiotapaukista. Näiden pohjalta on laadittu COSO-ERM-viitekehystä mukaileva korruptioriskikartoituksen prosessiohje, joka on sovellettava ohje, jota organisaatiot voivat hyödyntää oman toimintansa kehittämisessä.

Tutkimuksen tarkoitus, tavoitteet ja tutkimuskysymykset

Opinnäytetyön tarkoituksena on vahvistaa asiantuntijaorganisaatioiden valmiuksia ja ymmärrystä tunnistaa, ennaltaehkäistä ja hallita korruptioriskejä omassa toiminnassaan. Tavoitteena on laatia korruptioriskikartoituksen prosessikuvaus, jota asiantuntijaorganisaatiot voivat omassa toiminnassaan hyödyntää. Prosessiohje tarjoaa asiantuntijaorganisaatiolle yleiskelpoisen ohjeen korruptioriskien tunnistamiseen ja estämiseen. Opinnäytetyö pyrkii lisäämään tietoisuutta korruptioriskien merkityksestä asiantuntijaorganisaatioiden toiminnan luotettavuudelle ja läpinäkyvyydelle sekä tukemaan hyvän hallinnon periaatteiden toteutumista.

Kehittämiskysymyksiksi muodostui:

  1. Millaisissa tilanteissa korruptiota esiintyy Suomessa, ja mitkä tekijät altistavat sille?
  2. Millaisia korruptioriskejä asiantuntijaorganisaatioissa/yksityisellä sektorilla ilmenee Suomessa, ja millaiset mekanismit ovat tehokkaita niiden ehkäisemisessä?

Näiden kysymysten avulla pyritään kartoittamaan korruption ilmenemismuotoja ja Suomessa yksityisellä sektorilla.

Tietoperusta

Korruptio käsitteenä – Ilmiön määrittely ja esiintymismuodot

Sana korruptio tulee alkuperäisin latinalaisesta muodostaan corrumpere, ja sillä viitataan moraaliseen rappioon (Salminen & Mäntysalo 2013, 12). Korruptio on lyhykäisyydessään vaikutusvallan väärinkäyttöä edun tavoittelemiseksi, joka voi vaarantaa organisaation maineen ja toiminnan eettisyyden. Kaikki korruptio ei välttämättä täytä rikosten tunnusmerkistöä, mutta korruptio on aina epäeettistä toimintaa (Oikeusministeriö 2025). Korruptiosta puhutaan silloin, kun valtaa tai vaikutusvaltaa käytetään väärin ja pyritään tavoitella sellaisia etuja, jotka lähtökohtaisesti saavutetaan epäeettisesti tai peräti laittomasti (Salminen 2018, 36).

Oikeusministeriön (2025) mukaan korruptio määritellään yleisesti vallan väärinkäytöksi henkilökohtaisen hyödyn tavoittelemiseksi. Käsitykset siitä, millaista valtaa tässä yhteydessä käytetään väärin, vaihtelevat tilanteiden mukaan. Kansainvälisen Transparency International -sivuston (2025) mukaan korruptio määritellään oman edun tavoitteluksi käyttämällä vastuullista asemaa väärin sekä korruptio liittyy puolestaan luovutetun tai uskotun vallan (englanniksi entrusted power) väärinkäyttöön, mikä kattaa sekä julkisen että yksityisen vallan, joka on annettu henkilölle tai taholle tiettyyn tarkoitukseen. Näin ollen luovutetun vallan käsite on julkista valtaa laajempi. Ilmonen, Kallio & Koskinen (2022, 118–120) puolestaan ajattelevat korruption olevan organisaatioissa ilmenevä riski, jossa asemaa tai päätösvaltaa hyödynnetään epäasiallisesti tavalla, joka voi vääristää päätöksentekoa riittämättömien kontrollien seurauksena.

Korruption yleinen ilmenemismuoto on yleisesti lahjonta, lahjusten antaminen tai vastaanottaminen sekä sukulaisten ja tuttavien suosiminen eli nepotismi. Nepotismi on myös päätösvallan tai aseman väärinkäyttöä, jossa organisaation rekrytointi-, nimitys- tai etuuspäätöksiä ohjataan sukulais- tai lähipiirisuhteiden perusteella ansioiden tai saavutusten sijaan, mikä voi vaarantaa päätöksenteon puolueettomuuden, heikentää organisaation luottamusta ja luoda rakenteellisia korruptioriskejä. (Salminen 2015, 28.) Korruptio voi ilmetä myös pyöröovi-ilmiönä, jossa päättäjä siirtyy julkiselta sektorilta yksityiselle ja päinvastoin. Korruption ilmenemismuotoja ovat myös erilaiset eturistiriidat ja kaksoisroolit, joka tarkoittaa, että sama henkilö toimii esimerkiksi tarjouskilpailun osallistujana sekä päätöksentekijänä. (Oikeusministeriö 2025). Salminen (2015) on kuvannut tyypillisiksi korruption ilmenemismuodoiksi myös muun muassa vallan ja aseman väärinkäytön, rahanpesun, eturistiriidat ja suosimisen, nämä katsotaan olevan merkittäviä korruption toimintamuotoja. Salmisen (2015) mukaan myös välinpitämättömyys johtamisessa, lakien ja määräysten kiertäminen ja tosiasioiden vääristely kuten perättömät lausunnot ja valehtelu katsotaan merkittäväksi korruption ilmenemismuodoiksi.

Korruptiota voi ilmetä monenlaisissa epäeettisissä teoissa ja rikoksissa, kuten erilaisissa petoksissa tai kavalluksissa, rahanpesussa tai yrityssalaisuuden väärinkäytössä (Oikeusministeriö 2025). Korruptiota voi ilmetä myös sisäpiiritiedon väärinkäytössä. Sisäpiiritiedolla tarkoitetaan tietoa, joka on täsmällistä, julkistamatonta tietoja, joka liittyy liikkeenlaskijaan tai rahoitusvälineeseen ja jos se tieto julkistettaisiin sillä, olisi huomattava vaikutus rahoitusvälineen tai siihen liittyvän rahoitusjohdannaisen hintaan. Sisäpiiritiedon väärinkäytöllä tarkoitetaan tilannetta, kun henkilö, jolla on hallussaan sisäpiiritietoa, ilmaisee sitä toiselle henkilölle ilman hyväksyttävää syytä. Sisäpiiritiedon ilmaisukiellon tavoitteena on estää sisäpiiritiedon leviäminen ja mahdollinen sisäpiiritiedon hyödyntäminen arvopapereiden kaupankäynnissä. (Finanssivalvonta 2025).

Lainsäädäntö luo raamit ja perustan johtamisen etiikalle ja lainsäädännössä joko noudatetaan tai rikotaan sitä, jolloin tällaista epäeettistä toimintaa korjataan jälkikäteen rangaistuksilla. Toisin sanoen Suomessa perustuslaki ja muut lait ohjaa yleistä eettistä ohjenuoraa. (Salminen 2018, 136). Voidaankin todeta, että korruptiontorjuntaan ei ole erillistä lainsäädäntöä Suomessa, joka säätelisi nimenomaan korruptiontorjuntaa, mutta monet eri lait kuten Rikoslaki (39/1889), Perustuslaki (731/1999), Hallintolaki 434/2003) ja Rahanpesulaki (444/2017) muodostavat korruptiotorjuntaan liittyvän lainsäädäntökokonaisuuden. Tällainen monipuolisuus katsotaan hyväksi, sillä jokainen korruptiotilanne Suomessa on omanlaisensa ja korruptiotekoihin liittyvät erilaiset olosuhteet, motiivit, edut ja osapuolet (Oikeusministeriö 2025).

Tavoitteena on tällä hetkellä yhdenmukaistaa korruptiorikosten määritelmiä ja rangaistuksia koko Euroopassa, kuten mm. lahjontaa, vaikutusvallan väärinkäyttöä, varojen kavaltamista, viranomaisten toiminnan väärinkäyttöä ja vastaavia korruption ilmenemismuotoja kriminalisoitaisiin kaikissa EU jäsenmaissa. Vuonna 2023 sai alkunsa edotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi korruption torjunnasta sekä neuvoston puitepäätöksen 2003/568/YOS ja sellaisen lahjonnan torjumisesta, jossa on osallisina Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä, tehdyn yleissopimuksen korvaamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371 muuttamisesta. Direktiivin tarkoituksena on torjua korruptiota rikosoikeudellisin keinoin mahdollistamalla nykyistä parempi rajat ylittävä yhteistyö toimivaltaisten viranomaisten välillä. (Oikeusministeriö 2025; Euroopan komissio 2023).

Yksityisen sektorin yhteys

Tamminen (2020) toteaa, että lähtökohtaisesti korruptiossa ei välttämättä ole osapuolena jokin viranomainen, vaan korruptiivista toimintaa ilmenee myös yksityisellä sektorilla sekä myös kolmannella sektorilla. Lahjonta on yksi yksityisen sektorin haasteista, sillä yksityisellä sektorilla toiminta usein rikkoo lahjuksen vastaanottajan ja tämän työnantajan luottamussuhdetta (Tamminen 2020).

Korruptio on hyvin laaja-alainen ilmiö, jota voi tapahtua kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja ammattialoilla ja sen mittaaminen ja mallintaminen on lähes mahdotonta. Korruptiota tuleekin tämän takia tarkastella laaja-alaisesti ja monipuolisesti hyödyntämällä erilaisia tietolähteitä, menetelmiä ja mittareita. (Tamminen 2020, 16).

Keskeiset käsitteet

Lahjusrikkomuksella tarkoitetaan lahjan tai muun edun pyytämistä, siihen liittyvän aloitteen tekemistä taikka sellaisen edun vastaanottamista tai hyväksymistä, joka voi vaarantaa luottamuksen viranomaistoiminnan puolueettomuuteen ja tasapuolisuuteen. (Mansikka 2023,179).

Opinnäytetyössä hyödynnetään Induktiivista sisältöanalyysiä, joka tarkoittaa aineistolähteistä analyysimenetelmää, jossa analyysi rakentuu aineistosta esiin nousevien teemojen ja käsitteiden kautta ilman ennalta määriteltyjä kategorioita tai teoreettisia lähtökohtia (Kyngäs 2019).

MTAP-malli muodostuu yhdestä tavasta luokitella korruptio ja perustuu sen tyypillisten ilmenemismuotojen (M), toimintatapojen (T), ilmenemisalojen (A) ja ilmenemispaikkojen (P) luokitteluun. MTAP-mallia on hyödynnetty kuvassa 1, joka on mallinnettu julkaisun Graycar & Penzler (2013, 11) taulukkoa mukaillen. Salmisen (2015, 7) teokseen perustuu määritelmät korruptiolle tyypillisille muodoille. Riskialoja koskevat määritelmät puolestaan Peuralan ja Muttilaisen (2015) tutkimukseen.

Korruptio Suomessa ja korruption käsitteet

Suomella on yleisesti ottaen maine vähäisen korruption maana, mikä ilmenee muun muassa kansainvälisistä vertailuaineistoista kuten Transparency Internationalin (2025) Corruption Perceptions Indeksistä, jossa Suomi sijoittui vuonna 2025 toiseksi. Tämä tarkoittaa, että Suomi on toiseksi vähiten korruptoituneeksi koettu maa maailmassa tämän mittarin mukaan. Kuitenkin korruptiota ilmenee Suomessa ja muualla vertailusta huolimatta (Salminen 2018, 88). Tästä syystä korruptiota tulee tarkastella käsitteen lisäksi myös ulottuvuuksien osalta, sillä käsitteenä korruptio on melko yksiselitteinen, mutta se ulottuu moneen eri suuntaan, kuten piilokorruptioon, yritystoimikuntaan kohdistuvaa, rakenteisiin kohdistuvaa sekä se voi ilmetä yksittäistapauksellisena ja satunnaisena (Salminen 2018, 37).

Suomessa korruptio ei yleensä ilmene suoranaisena lahjontana arjen tasolla, vaan se on usein huomaamatonta ja kätkeytyy rakenteisiin (Salminen & Ikola-Norrabacka 2009). Tätä ilmiötä kutsutaan rakenteelliseksi korruptioksi, jolla tarkoitetaan, että korruptio on integroitunut osaksi suurempaa kokonaisuutta (Salminen & Mäntysalo 2013). Rakenteellinen korruptio ilmenee laajasti kehittyneenä kokonaisuutena, joka nivoo toisiinsa taloudelliset, oikeudelliset, yhteiskunnalliset, hallinnolliset ja poliittiset alajärjestelmät saumattomaksi kokonaisuudeksi (Sandoval-Ballesteros 2013). Voidaan ajatella sen tarkoittavan, että organisaation päätöksentekoprosessit ja organisaatiokulttuuri voi olla myös korruptoitunut. Myös Poliisiammattikorkeakoulun vuonna 2015 julkaisema selvitys, jossa kartoitettiin korruption riskialueita 2010-luvun Suomessa, tukee tätä näkemystä. Selvityksen mukaan korruptioriskejä esiintyy erityisesti julkisissa hankinnoissa tarjouskartellien muodossa, rakennus- ja kaavoitustoiminnan laajoissa ja pitkälle viedyn suunnittelun kokonaisuuksissa sekä poliittisessa päätöksenteossa epävirallisten, vaikutusvaltaisten verkostojen kautta, jotka ajavat ensisijaisesti omia intressejään. (Salminen 2015; Mäntysalo 2019; Poliisiammattikorkeakoulu 2015).

Korruptiota voi ilmetä monessa eri epäeettisissä teoissa ja rikoksissa, kuten erilaisissa petoksissa tai kavalluksissa, rahanpesussa tai yrityssalaisuuden väärinkäytössä (Oikeusministeriö 2025; Salminen 2018). Korruptiota voi ilmetä myös sisäpiiritiedon väärinkäytössä. Sisäpiiritiedolla tarkoitetaan tietoa, joka on täsmällistä, julkistamatonta tietoja, joka liittyy liikkeenlaskijaan tai rahoitusvälineeseen ja jos se tieto julkistettaisiin sillä, olisi huomattava vaikutus rahoitusvälineen tai siihen liittyvän rahoitusjohdannaisen hintaan (Finanssivalvonta 2025).

Tutkimus – korruption ilmeneminen suomessa

Tutkimusmenetelmänä tapaustutkimus

Keskeisenä tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä käytetään tapaustutkimusta. Tapaustutkimukselle tyypillistä on yksittäisen tapauksen tai ilmiön tutkiminen intensiivisesti ja monipuolisesti (Saarela-Kinnunen & Eskola 2010). Tällaisia ilmiöitä ovat esimerkiksi korruptio, jonka takia tapaustutkimus sopii tutkimusmenetelmäksi opinnäytetyöhön. Tapaustutkimus puolestaan tukee kehittämistyötä, sillä sen avulla on mahdollista tarkastella ja ymmärtää syvällisesti korruption ilmenemistä Suomessa sekä siihen mahdollistavia tekijöitä (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006).

Korruption ilmenemistä Suomessa voidaan tutkia tapaustutkimuksen keinoin tarkastelemalla suomalaisia oikeustapauksia, joissa esiintyy korruptiota kuten lahjontaa, vaikutusvallan väärinkäyttöä tai julkisten varojen väärinkäyttöä. Näiden tapausten yksityiskohtainen analyysi auttaa ymmärtämään, miten oikeusjärjestelmä tunnistaa ja määrittelee korruptiiviset teot. Tarkastelemalla tapausten taustalla vaikuttaneita tekijöitä, kuten poliittisia ja taloudellisia intressejä tai epävirallisia verkostoja, voidaan tunnistaa korruptiolle altistavia rakenteita ja olosuhteita ja peilata niitä yksityiseen sektoriin ja asiantuntijaorganisaatioihin. Korruptiolla havaitaan usein olevan laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia, kuten luottamuksen heikentymistä julkishallintoon sekä taloudellista haittaa tai muita henkilökohtaisia intressejä. (Halonen 2025).

Konstruktiivinen tutkimus kehittämismenetelmänä

Kehittämismenetelmäksi valikoitui konstruktiivinen tutkimus, koska sen tavoitteena on ratkaista ongelma, joka tässä tutkimuksessa oli korruption ilmeneminen Suomessa yksityisellä sektorilla. Lukka (2001) mielestä, konstruktiivisessa tutkimuksessa aiheen valinta on tärkein osuus, sekä tutkimusaiheen pitäisi olla käytännön osalta merkityksellinen.

Konstruktion esittäminen on tyypillinen tapa kuvata ongelman ratkaisu. Ratkaisun muodostaminen pohjautuu sekä aiempaan tietämykseen että luovaan, heuristiikkaa hyödyntävään ja innovatiiviseen tutkimusprosessiin. Konstruktiivisessa tutkimusotteessa itse konstruktion kehittäminen toimii tutkimusprosessin keskeisenä ja ratkaisevana vaiheena. (Kasanen, Lukka & Siitonen 1991).

Konstruktiivinen tutkimusprosessi rakentuu kolmesta keskeisestä vaiheesta. Ensimmäisenä vaiheena on käytännön ongelman tunnistaminen ja määrittely, jossa havaitaan organisaation tarve tunnistaa ja hallita korruptioriskejä systemaattisesti. Toinen vaihe keskittyy teoreettisen tiedon ja käytännön tiedon yhdistämiseen, joka tarkoittaa, että olemassa olevaa tietoa, kuten aiempia tutkimuksia, kirjallisuutta ja oikeustapauksia käytetään tukemaan käytännöllisen ratkaisun rakentamista. Näin varmistetaan, että suunnitelma on sekä teoreettisesti perusteltu että käytännössä sovellettavissa oleva. Viimeinen vaihe on itse ratkaisun eli konstruktion kehittäminen. Tämän tutkimuksen konkreettisena tuotoksena on prosessikuvaus, joka kuvaa vaiheittain, miten asiantuntijaorganisaation tulisi toteuttaa korruptioriskikartoitus omassa organisaatiossaan. (Kasanen, Lukka & Siitonen 1991; Lukka 2001).

Tutkimusprosessin kuvaus

Kehittämistutkimuksessa prosessi alkaa tutkimuksellisten tavoitteiden ja kehittämiskysymysten asettamisella, jotka ohjaavat konstruktion suunnittelua ja arviointia. Tämän tutkimuksen prosessivaiheet on kuvattu alla olevassa kuviossa, jossa tutkimusprosessi alkaa reflektoinnilla, eli tunnistetaan ja määritellään tutkimusongelma ja asetetaan tutkimuskysymykset. Tämän jälkeen prosessi siirtyy havainnointiin, jossa laaditaan tietoperusta tukemaan tutkimusta, sekä toteutetaan tapaustutkimus. Tutkimus etenee seuraavaksi toimintaan, jossa tapaustutkimuksen tuloksista laaditaan yhteenveto ja sitä peilataan tietoperustan kanssa yhteen. Tutkimustuloksia reflektoidaan ja havainnoidaan uudelleen, jonka jälkeen suunnitellaan konstruktio. Tutkimustuloksia käydään asiantuntijaorganisaatiossa läpi ja sen pohjalta päätetään, miten tutkimusprosessin viimeinen vaihe eli konstruktion toteutus ja arviointi toteutetaan asiantuntijaorganisaatiossa. Prosessi eteni asiantuntijaorganisaatiossa iteratiivisesti, valmisteluvaiheen jälkeen prosessiohje käytiin läpi yhdessä vastuuhenkilöiden kanssa. Saatujen kommenttien perusteella todettiin, että prosessiohjeeseen tulee nostaa kolme yleistä riskitekijää ja tuoda esille, miksi ne ovat riskitekijöitä ja miten niitä asiantuntijaorganisaatiossa voisi tutkia. Riskien arviointivaihetta puolestaan täsmennettiin ohjauskeskusteluissa esiin nousseilla havainnoilla, minkä seurauksena lahjonnan lisäksi sisällytettiin piilossa ilmenevien eturistiriitojen tunnistuskysymyksiä. Toisen reflektiokierroksen jälkeen prosessiohjeen hankintoja koskevaan osuutta laajennettiin, koska havaittiin, että juuri valintojen perustelut ja läpinäkyvyys ovat usein korruptioriskien näkymätön syntypaikka. Jokaisen kierroksen muutokset ja niissä ilmenneet oivallukset ja epäkohdat kirjattiin muistiin ja prosessiohjetta muokattiin sen perusteella, tämä muodostaa kehittämisprosessin jäljitettävän polun ja osoittaa reflektiota, havainnointia ja päätösten perustelua osana menetelmää. Konstruktion toteutus tässä tutkimuksessa on prosessikuvaus siitä, miten asiantuntijaorganisaatiossa voidaan laatia korruptioriskikartoitus perustuen tapaustutkimuksen tuloksiin ja tietoperustaan peilaten tätä yksityisen sektoriin. Tutkimuksen konstruktiona laadittu prosessiohje pyrkii vastaamaan tunnistettuun menetelmälliseen ongelmaan.

Kuvio 1. Kuvaus kehittämisprosessista

Tutkimuksen keskeiset tulokset

Tutkimus toteutettiin laadullisen tapaustutkimuksen avulla, jossa tarkasteltiin ja analysoitiin korruptioon liittyviä oikeustapauksia Suomessa. Tutkimuksen aineisto haettiin Finlexin oikeustapaus- ja lainkäyttötietokannasta, joka on Suomessa käytössä oleva virallinen lähde tuomioistuinten julkaisemille päätöksille sekä Edilexistä, joka on lakitietopalvelu ammattilaisille, joka tarjoaa monipuolisia juridiikan sisältöjä kuten oikeustapauksia. Finlexin ja Edilexin tietokannasta haettiin korruptioon liittyviä oikeustapauksia käyttämällä korruptioon liittyviä hakusanoja, jotka olivat: Korruptio, lahjuksen ottaminen, lahjuksen antaminen, lahjusrikkomus, virkarikkomus, lahjuksen ottaminen elinkeinotoiminnassa ja virka-aseman väärinkäyttäminen.

Oikeustapauksia löytyi tietopalveluista kaikkinensa noin 30. Tämä lisäksi tapaustutkimuksen myötä esille nousi oikeustapauksia, joista ei ole saatavilla tietokannoista tarkempaa tietoa, ainoastaan pyytämällä aineiston tuomioistuimelta. Näistä oikeustapauksista on uutisoitu Suomen medioissa, ja oikeustapatuksissa on yhtymäpintaa yksityisensektorin osalta, jonka takia tapaukset on nostettu myös tutkimuksessa esille. Tapaustutkimukseen valikoitui 12 suomalaista korruptioliitännäistä oikeustapausta, 7 Finlexistä saatavilla olevaa sekä 5 sellaista oikeustapausta, josta löytyi yhtymäkohtia yksityiseen sektoriin. Tutkimuksessa uutisaineistoa hyödynnettiin rajatusti yksityisen sektorin ja asiantuntijaorganisaatioiden näkökulmasta. Vaikka osa tapauksista eivät muodosta juridista lähdettä, ne auttavat ymmärtämään korruptioon liittyviä riskejä ja eettisiä haasteita ja tämän vuoksi täydentävät oikeustapausaineistoa tuomalla esiin korruption näkyviä ja piileviä muotoja asiantuntijaorganisaatioiden toimintaympäristössä. Hyvänä esimerkkinä toimi tutkimuksen tapaus kansainvälisestä lahjonnasta, jolla pyrittiin saamaan markkinoille pääsy ja edistämään liiketoiminnan laajentumista. Tapaus on tärkeä yksityisen sektorin näkökulmasta, koska se osoittaa, että korruptio ei rajoitu vain kotimaiseen tai julkiseen sektoriin, vaan voi kytkeytyä yritysten strategisiin kasvupyrkimyksiin kansainvälisillä markkinoilla.

Tarkempaan sisältöanalyysiin valikoitui ne oikeustapaukset, joissa on selkeä yhteys korruptioon, joita pystyy peilata yksityiseen sektoriin sekä ratkaisun saatavuus Finlex-tietokannassa. Lisäksi ratkaisun informatiivisuudella ja soveltavuudella tutkimuskysymyksen kannalta oli merkitystä valintaan. Valintaa ei tehty satunnaisesti eikä tutkijan mieltymysten perusteella, vaan systemaattisesti tutkimuskysymykset huomioiden. Tutkimusaineiston tuloksia avattiin ja jäsennettiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Tuloksia ryhmiteltiin aluksi alaluokkiin eri teemojen mukaan, kuten lahjonta, väärinkäyttö ja törkeä lahjonta. Ryhmittely tapahtui oikeustapausten läpikäynnin yhteydessä muodostettujen ilmaisujen pohjalta, kuten maininnat, että yritys lahjoi, yritys vastaanotti, henkilö lahjoi tai henkilö vastaanotti, muodostui yhdeksi alaluokaksi lahjonta. Pääluokat määräytyivät sen mukaan mitä yhtenäisiä alaluokkia tutkimuksesta ilmeni, kuten lahjonta, vieraanvaraisuus ja yksityinen hyöty.

Alla olevaan taulukkoon on laadittu tapaustutkimuksessa käsitellyt oikeustapaukset sekä tapausten toimija ja korruption muoto hyödyntäen induktiivista sisältöanalyysiä ja tulosten ryhmittelyä. Tapauksen tekijä ja yritys on jätetty eettisistä syistä mainitsematta, sekä niiden esiintuominen ei ole tutkimuksen osalta relevanttia. Taulukossa mainittujen oikeustapausten korruption muodon määritelmä määriteltiin saadun tuomion perusteella tai tapauksessa käytettyjen avainsanojen avulla, joissa käytettiin yhteneväisiä termejä ja muoto pyrittiin kohdistamaan samoihin termeihin, joita hyödynnettiin oikeustapauksien etsinnässä sekä sisältöanalyysin laatimisessa.

Taulukko 1. Tapaustutkimuksen yhteenveto

TapausToimijaKorruption muoto
KKO:1996:67Tarjonnut yritysLahjonnan tarjoaminen urakkakilpailun yhteydessä
KKO:2006:37KonttorikonetoimittajaVieraanvaraisuus ja edut virkamiehelle hankintojen yhteydessä
KKO:2023:17Kunnanjohtaja ja kunnanhallituksen jäsenetVirka-aseman väärinkäyttö (tutkintapyynnön peruuttaminen rikosepäillystä)
KKO:2017:67Syyttäjä + asian osapuoletLahjuksen antaminen/ottaminen, virkavelvollisuuden rikkominen
KKO:1997:33Opetusministeriön osastopäällikköLahjuksen ottaminen (matkat urheilutapahtumiin)
KKO:2016:39Kansanedustaja ATörkeä lahjuksen ottaminen (ylihinnat tauluista, virkistysmatkat)
KKO:2002:51Poliisiosaston rikosylitarkastajaLahjusrikkomus (sponsorointi harrastustoimintaan)
TapausToimijaKorruption muoto
TeleoperaattoriYritys XKansainvälinen lahjonta – markkinoille pääsy Uzbekistanissa (331 miljoonan dollarin lahjuksia)
Marja-alan tapausMarjayrityksetEpäilty lahjonta Thaimaan viranomaisille poimijoiden rekrytoinnissa
Helsingin hovioikeus R 21/8998Yritys XLahjukset rakennushankkeisiin (n. 2,6 M€), törkeä lahjuksen ottaminen
Helsingin hovioikeus R 23/1369LVI-yrittäjäTörkeä lahjuksen antaminen
Helsingin hovioikeusR 24/4552Yritys XTörkeä lahjuksen antaminen viranomaiselle

Tilastokeskuksen mukaan vuosien 2009–2020 oikeustilastojen mukaan vuosittain vain yksittäisiä henkilöitä on tuomittu lahjusrikoksista käräjäoikeuksissa, poikkeuksena voidaan pitää vuotta 2011, jolloin yhdeksän henkilöä puolestaan sai tuomion lahjuksen ottamisesta elinkeinotoiminnassa sekä kolme henkilöä lahjomisesta elinkeinotoiminnassa Tämä selittyy sillä, että tuomion saaneet kuuluivat kaikki samaan yhdistyksen seuraan ja jokainen sai henkilökohtaisen tuomion. (Tilastokeskus 2022; Halonen ym. 2022).

Tutkimustulokset osoittivat, että vaikka paljon väitetään, että Suomessa ei ole korruptiota, kuitenkin korruptoivista teoista on annettu tuomioita henkilökohtaisella tasolla. Tutkimuksessa käsiteltyjä oikeustapauksia yhdisti korruption ilmenemismuotona lahjonta eri muodoissa, kuten suora lahjusten antaminen ja ottaminen, lahjonnan tarjoaminen sekä vieraanvaraisuus, joka katsottiin lahjonnaksi, mutta se ei tuonut esiin esimerkiksi piilokorruptiota, joka Transparency International- järjestön mukaan on tyypillistä erityisesti yksityisellä sektorilla (Transparency International 2025). Mansikka (2013) toteaa teoksessaan, että lahjuksen antamisesta, ottamisesta ja lahjusrikkomuksesta voidaan tuomita vain, jos teko on tehty tahallisesti ja tahallisuuden tulee ulottua kaikkiin teon tunnusmerkkeihin. Lahjuksen antaminen on rangaistavaa yksinomaan tahallisena tekona. Lahjusrikoksella tarkoitetaan rikoslain (39/1889) 40 luvun mukaan tilannetta, jossa virkamies esimerkiksi pyytää, ottaa vastaan tai hyväksyy lahjan virkatehtäviensä hoitamiseen liittyen.

Rikoslain (39/1889) 16 luvun 14 §, 14a § mukaan lahjukseksi voidaan katsoa myös muu oikeudeton etu tai aloite sellaisen edun saamiseksi, jolla pyritään vaikuttamaan virkamiehen toimintaan. Lahjuksen ottamisena pidetään myös tilanteita, joissa virkamies hyväksyy tarjotun lahjan, edun, lupauksen tai tarjouksen, vaikka varsinaista lahjusta ei olisi vielä annettu. Lahjusrikkomuksesta voidaan tuomita sakkoon tai enintään kahden vuoden vankeuteen.

Alla olevasta taulukosta käy ilmi korruption eri piirteitä ja ulottuvuuksia eri riskialoilla ja kuten tapaustutkimuksesta kävi ilmi, suurin osa piilokorruptiosta ilmenee muualla kuin rikokseksi rangaistavissa teoissa. Tämän takia Tammisen (2020) laatima taulukko tukee tapaustutkimuksen tuloksia siltä osin, että korruptio yksityisellä sektorilla toimii usein aloitteentekijänä tai hyötyjänä. Taloukosta nousee esille riskejä, jotka ovat olennaisia asiantuntijaorganisaatioiden kannalta.

Kuva 1. Korruption piirteiden ja ulottuvuuksien tarkastelu MTAP-mallin avulla (Tamminen 2020, 16.)

Tutkimuksessa lähes jokainen oikeustapaus liittyi korruption ilmenemismuotoon lahjontaan. Tammisen (2020) taulukon mukaan, korruption muotoja on huomattavasti enemmän ja taulukossa on hyvin tyypillisiä riskialoja, joiden kanssa moni organisaatio tekee yhteistyötä, toimii neuvonantajana tai heidän asiakkaansa tai he itse toimivat riskisellä alalla. Tutkimuksesta nousee esille riskejä, jotka ovat olennaisia asiantuntijaorganisaatioille kuten lahjonta ja vieraanvaraisuus, toimittaja ja alihantinasuhteet sekä myös Tammisen (2020) laatimasta taulukosta nousseet yhteisen varojen väärinkäyttö ja rahanpesu, eturistiriidat ja luottamuksellisten tiedon väärinkäyttö sekä vallan tai aseman väärinkäyttö. Tammisen (2020) mietteisiin peilaten, tapaustutkimusten tulosten yhteenvetona voidaan todeta että, oikeuteen päätyvät vain ne tapaukset, joissa näyttö on riittävä ja teko katsotaan Suomessa rangaistavaksi rikokseksi. Suurin osa ”harmaalla alueella” liikkuvista ilmiöistä eli piilokorruptiosta ei tule ilmi tutkimuksessa, vaikka se on Suomessa yksityisellä sektorilla suuri ongelma. Julkiset oikeustapaukset Suomessa paljastavat vain osan korruptioriskeistä, joten organisaatioiden on syytä tunnistaa myös ne ilmiöt, jotka eivät välttämättä koskaan etene oikeudelliseen prosessiin. Salmisen (2018, 96) mukaan piilokorruptiotapaukset eivät lähtökohtaisesti tilastoidu korruptiorikoksina poliisin tai muiden syyttäjien tai oikeuslaitosten käsiteltäviksi. Tästä syystä piilokorruption yksi huomattava ominaisuus on näkymättömyys, ja sitä on verrattukin jäävuoreen, sillä sen katsotaan olevan jäävuoren osa, joka jää merenpinnan alapuolelle ja sen kautta näkymättämiin ja sitä mitä ei näe on vaikeaa torjua (Salminen 2018, 97).

Kehittäminen – korruptioriskikartoituksen prosessikuvaus

Riskienhallinta kuuluu sekä julkisen että yksityisen sektorin tavanomaiseen, eettisesti kestävään toimintaan. Päätöksenteon tueksi on olennaista, että organisaatiolla on ajantasainen, oikea ja riittävän kattava ymmärrys riskeistä. Lisäksi tarvitaan selkeästi määritellyt vastuut riskien hallinnasta sekä toimiva seurantajärjestelmä, jonka avulla riskienhallinnan toteutumista voidaan valvoa ja arvioida. (Rousku 2017, 12). Yksityisen sektorin asiantuntijaorganisaatiot eivät ole korruptiota torjuvia tai valvovia viranomaisia, joissa vaadittaisiin erityisesti säännöllisesti päivitettäviä riskiarvioita korruption torjumisen osalta. Tämän takia myös (Tamminen 2022, 28) korostaa, että muiden toimijoiden olisi myös hyvä ottaa käyttöön säännöllisesti päivitettävät riskiarviot korruption ehkäisemiseksi. Asiantuntijaorganisaatioiden osalta tämä on suositeltavaa toteuttaa organisaation Compliance-ohjelman avulla (Ratsula 2024).

Ratsulan (2024) mukaan organisaatioissa tarvitaan Compliance-ohjelmia, jotta pystytään varmistamaan eettisesti kestävien ja arvojen mukaisten valintojen tekeminen organisaation liiketoiminnassa. Compliance-ohjelmien tavoitteena on varmistaa, että organisaatiot toimivat lain edellyttämällä tavalla ja vastaavat niille asetettuja vaatimuksia. On kuitenkin hyvä pohtia, mitä lainsäädännöllä missäkin tilanteessa tarkoitetaan. Compliance kytkeytyy säännellyillä toimialoilla yleensä suoraan regulaatioon, kuten asianajotoimistoissa ja finanssisektoreilla. Ratsula (2024) ilmaisee hyvin, että sillä mitä laki sanoo, ei ole yksinään merkitystä vaan organisaatioiden tulee huomioida myös omat toimintaperiaatteet ja niiden asettavat lisävaatimukset organisaation toiminnalle. Mitä korruption ehkäisemiseen tulee tältä osin, on hyvä huomioida, että globaalisti ajateltuna keskeinen compliance regulaatio on FCPA (The Foreign Corrupt Practices Act) eli Yhdysvaltain korruptionvastainen lainsäädäntö. Organisaatioiden on hyvä huomioida tämä omassa toiminnassaan, mikäli he ovat jollain tavalla kytköksissä Yhdysvaltoihin liiketoiminnallaan, asiakkaiden osalta tai muutoin. (Ratsula 2024, 40–46).

Prosessikuvaus korruptioriskikartoituksen laatimiseen asiantuntijaorganisaatiossa

Korruptioriskikartoituksen prosessikuvauksen taustalla on hyödynnetty sisäisen valvonnan COSO-mallia, joka soveltuu korruptioriskikartoituksen prosessiohjeen luomiseen, koska COSO-mallissa on yritystason riskienhallintaan sopiva viitekehys. COSO:n mukaan sisäinen valvonta auttaa organisaatioista tavoitteidensa saavuttamisessa ja yksi näistä on compliance-tavoitteet, johon korruptiontorjunta kuuluu. Yhtenä osatekijänä COSO-mallissa on riskien arviointi, joka mielletään prosessina, jonka avulla tunnistetaan ja arvioidaan uhkaavia riskejä, jotka liittyvät tavoitteiden saavuttamiseen sekä eri menettelyjä riskienhallintaan. (Committee of Sponsoring Organizations of the Treadway Commission (COSO) 1992).

COSO-viitekehys tarjoaa täten rakenteellisen ja systemaattisen tavan lähestyä organisaation sisäistä valvontaa ja riskienhallintaa. Se ei ole ainoastaan taloushallinnon työkalu, vaan soveltuu laajasti eettisten ja toiminnallisten riskien, kuten korruption arviointiin. (Ratsula 2021, 56; Committee of Sponsoring Organizations of the Treadway Commission (COSO) 1992). COSO-mallin lisäksi korruptioriskikartoituksen prosessiohjeen taustalla on hyödynnetty COSO-ERM-Mallia, joka tarjoaa COSO-malliin verrattuna vielä kokonaisvaltaisempaa viitekehystä riskienhallintaan liittyen. Molemmilla malleilla on paljon yhteistä, mutta COSO-ERM-Malli on nimenomaan fokusoitunut organisaation riskienhallinnan kehittämiseen ja tämän takia sitä on hyödynnetty prosessiohjeen laadinnassa. (Ratsula 2021, 56, (Committee of Sponsoring Organizations of the Treadway Commission (COSO) 1992).

Alla oleva prosessikuvaus korruptioriskikartoituksen tekemisiselle kuvaa menettelyn, jolla asiantuntijaorganisaatio pystyy tunnistamaan, arvioimaan sekä hallitsemaan mahdollisia korruptioriskejä COSO-ERM-viitekehykseen perustuen, koska malli soveltuu kaiken kokoisille ja muotoisille organisaatioille (COSO-ERM Framework 2017; Ratsula 2021, 59).

Prosessikuvaus korruptioriskikartoitukselle

Kuvio 1. Korruptioriskikartoituksen prosessikuvaus (mukaillen COSO ERM -viitekehystä, COSO 2017, 6).

Prosessikuvaus jaetaan viiteen eri osa-alueeseen ja se havainnollistaa, kuinka korruptioriskikartoitus etenee vaiheittain COSO-ERM-viitekehystä mukaillen. Prosessikuvauksessa käydään läpi, miten organisaatioiden tulisi prosessikuvauksen perusteella toteuttaa korruptioriskikartoitus sekä miten opinnäyteyön tavoitteeseen peilaten on toimittu asiantuntijaorganisaation osalta kussakin prosessikuvauksen vaiheessa. Prosessin alkuvaiheessa korostuvat hallinto ja kulttuuri, prosessin valmistelu ja tavoitteiden asettaminen. Keskivaiheessa riskien arviointi ja toimenpiteiden määrittely sekä lopuksi raportointi ja seuranta. Prosessikuvaus on suunniteltu toistettavaksi vuosittain tai joka toinen vuosi, jolloin se tukee organisaation riskienhallinnan jatkuvuutta ja strategista päätöksentekoa. (COSO-ERM Framework 2017).

Prosessikuvaus vaiheet 1–2 – valmistelu ja tavoitteiden asettaminen

Kuvio 2. Prosessikuvauksen vaiheet 1–2

Valmisteluvaihe eli ensimmäinen vaihe prosessikuvausta on osa organisaation hallintoa ja kulttuuria ja sen tarkoituksena on varmistaa korruptioriskikartoituksen edellytykset. Tämän vaiheen tarkoitus on varmistaa organisaation resurssit kartoitukselle sekä johdon hyväksynnän kartoituksen tekemiselle. Ratsulan (2024) julkaisussa teoksessa Tuloksellinen compliance-ohjelma hän korostaa usein johdon merkitystä compliance-ohjelman perustamisessa ja prosessien kehityksessä. Compliance-ohjelman yhtenä tavoitteena on ehkäistä organisaation riskejä ja korruptioriskit lukeutuvat näihin riskeihin. (Ratsula 2024, 33–36). Varmistaakseen johdon hyväksynnän korruptioriskikartoitukselle, asiantuntijaorganisaation johtohenkilöille laadittiin syksyllä 2025 yksityiskohtainen esitys syksyllä 2025 siitä, mitä korruptioriskikartoitus kyseisessä organisaatiossa tarkoittaa. Esityksessä tuotiin esille asiantuntijaorganisaatioon kohdistuvat riskitekijät ja ehdotus siitä, miten kyseisiä korruptioriskejä lähdettäisiin tutkimaan organisaatiossa.

Toinen vaihe pitää sisällään tavoitteiden asettamisen, joka sijoittuu organisaation strategiseen ohjaukseen ja sen myötä tavoitteiden asettamiseen. Lindroosin ja Lohiveden (2006, 29) mukaan strategia tarkoittaa selkeää suunnitelmaa siitä, millä tavoin organisaatio pyrkii saavuttamaan tavoitteensa ja päämääränsä. Ilman strategiaa ja selkeää tavoitteiden asettamista riskikartoituksen laatiminen organisaatioon voi jäädä puutteelliseksi tai irralliseksi. Karlöfin (2004, 9) toteaa, strategian oleva pitkäjänteistä kehitystyötä, joka kuvailee myös hyvin sitä, millainen korruptioriskikartoituksen laatiminen on.

Tässä vaiheessa määritellään organisaation tasolla, mitä korruptioriskikartoituksella halutaan saavuttaa ja millaisiin prosesseihin ja toimintoihin se kohdistetaan. Tavoitteiden asettaminen tulee myös johtohenkilöille laatimassa esityksessä tuoda esille, sekä lisäksi kartoituksen aikataulu, jotta pystytään varautumaan riittävään resursointiin. Kuten Tamminen (2020) toteaa, korruptio on hyvin moninainen ilmiö, jota voi tapahtua kaikilla yhteiskunnassa ja sen mittaaminen ja mallintaminen on lähes mahdotonta. Korruptiota tuleekin tämän takia tarkastella laaja-alaisesti ja monipuolisesti hyödyntämällä erilaisia tietolähteitä, menetelmiä ja mittareita (Tamminen 2020). Kattavuuden rajaaminen myös auttaa kartoituksen laatimisessa, kun on ennakkoon päätetty mihin kaikkialle kartoitus yltää. Asiantuntijaorganisaatoissa tämä voi koskea koko konsernia.

Tapaustutkimuksen tulokset yleisesti osoittavat, lahjonta on yksi merkittävin ja yleisin korruption muoto, erityisesti tilanteissa, joihin liittyy hankintoja, taloudellisia intressejä ja päätöksentekoa. Näin ollen tavoitteiden asettamisessa huomioidaan myös epäsuoran ja rakenteellisen korruption mahdollisuus, ei vain perinteinen lahjontanäkökulma. Tutkimuksessa käsitelty oikeustapaus KKO 2016:39 toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten päätöksentekijällä oli tapauksessa kaksoisrooli, jossa valta-asemaa hyödynnettiin ja se loi rakenteellisen riippuvuuden, jossa ulkopuolinen taho hyödynsi tätä saadakseen etuuksia. Tapaus KKO 2016:39 puolestaan osoittaa, miten korruptio voi rakentua vastavuoroisuuden ja hiljaisten velvoitteiden varaan, jolloin päätöksenteko ohjautuu epävirallisten suhteiden eikä organisaation intressien perusteella.

Prosessikuvaus vaihe 3 – riskien arviointi

Kuvio 3. Prosessikuvauksen vaihe 3

Riskien arviointi ja toimenpiteiden määrittely on kartoituksessa laajimmat osuudet. Ensiksi tulee ymmärtää organisaatioon kohdistuvat korruptioriskit, joita on yleisesti kuvattu tämän artikkelin tietoperustassa sekä tapaustutkimuksen tuloksissa. Kuten tämän prosessikuvauksen vaiheessa 1–2 todettiin, lahjonta on yksi merkittävin ja yleisin korruption muoto, erityisesti tilanteissa, joihin liittyy hankintoja, taloudellisia intressejä ja päätöksentekoa. Lisäksi epäsuoran ja rakenteellisen korruption mahdollisuus organisaatiossa tulee ottaa huomioon. Tapaustutkimuksen mukaan julkiset oikeustapaukset Suomessa paljastavat vain osan korruptioriskeistä, joten organisaatioiden on syytä tunnistaa myös ne ilmiöt, jotka eivät välttämättä koskaan etene oikeudelliseen prosessiin. Salminen (2018, 96) toteaa että piilokorruptiotapaukset eivät lähtökohtaisesti tilastoidu korruptiorikoksina poliisin tai muiden syyttäjien tai oikeuslaitosten käsiteltäviksi Suomessa ja tästä syystä piilokorruption yksi huomattava ominaisuus on näkymättömyys, joka tekee siitä oivallisen muodon piiloutua organisaatioiden rakenteisiin.

Riskien arvioinnin tavoitteena on tunnistaa, arvioida ja priorisoida korruptioriskit järjestelmällisesti. Riskien tunnistaminen nähdään keskeisenä osana riskienhallintaprosessia, joka muodostaa perustan myöhemmille analyysi- ja hallintatoimenpiteille (Oehmen, Guenther, Herrmann, Schulte, & Willumsen 2020, 657–658). Riskien tunnistaminen korruptioriskikartoituksen prosessiohjeen laatimisessa asiantuntijaorganisaatiolle aloitettiin kahden asiantuntijan toimesta 4.11.2025 kartoittamalla organisaation keskeiset liiketoiminnan osa-alueet ja päätöksentekopisteet, joissa harkintavaltaa käytetään tai joissa korruptioriskejä voi ilmetä, huomioiden lisäksi mahdollisen piilokorruption ilmenemisen. Kartoittaminen piti sisällään organisaation sisäiseen käyttöön tarkoitetun muistion laatimisen, johon listattiin kaikki tunnistetut korruptioriskit asiantuntijaorganisaatiossa. Riskien arviointi asiantuntijaorganisaatiossa toteutettiin syyskyyn 2025 lopussa kahden asiantuntijan toimesta arvioimalla neljän suurimman tunnistetun korruptioriskin todennäköisyyttä ja niiden vaikutusta organisaatioon. Riskien tunnistamisessa apuna voidaan hyödyntää organisaation toimintaympäristön, prosessien ja päätöksentekoketjujen systemaattista analyysiä, kuten ISO 31000:n suosituksissa kuvataan. ISO 31000 -standardi on kaupallinen kansainvälinen riskienhallinnan malli, joka soveltuu erityisesti riskienhallinnan toteuttamisen raameiksi. Tällöin tarkastellaan esimerkiksi, missä tehdään taloudellisesti merkittäviä päätöksiä, missä on harkintavaltaa ilman riittäviä kontrolleja sekä missä ulkopuoliset tahot voivat tarjota etuja tai luoda epävirallisia vaikuttamiskeinoja. Nämä näkökohdat muodostavat tunnistamisen perustan ennen riskien arviointia ja hallintaa (ISO 31000, 2018; Oehmen, Guenther, Herrmann, Schulte, & Willumsen 2020; Sääskilahti 2023).

Riskien tunnistamisella ei tarkoita sitä, että organisaatioiden tulee luetella kaikki mahdolliset riskejä aiheuttavat tekijät, vaan järjestelmällistä etenemistä liiketoiminnan rakenteen kautta. Suomen Riskienhallintayhdistyksen (2025) mukaan riskienhallinnalla yleisesti on selkeät neljä päävaihetta. Ensiksi riskit tulee tunnistaa ja arvioida, jonka jälkeen voidaan suunnitella riskien torjumiseen keinot ja tarvittavat toimenpiteet. Keskivaiheessa tulee suunnitella toimintatapa vahingon sattuessa ja miten niistä toivutaan. Riskienhallinnan viimeinen vaihe on seuranta, jossa tilanteita ja toimenpiteiden vaikutusta seurataan. Riskien tunnistamisessa organisaatio voi hyödyntää seuraavia kysymyksiä, jotka ovat laadittu Sääskilahden (2023) pohjautuvaan organisaatiotason riskienhallinnan tunnistusperiaatteisiin:

Kuva 2. 10 kysymystä riskien tunnistamiseen ja arvioimiseen (Sääskilahti 2023).

Riskien arvioimisessa asiantuntijaorganisaatiossa hyödynnettiin lisäksi suomalaisia oikeustapauksia, joissa törkeä lahjuksen antaminen on kohdistunut erityisesti viranomaisiin ja liittynyt liiketoiminnallisten etujen tavoitteluun. Näiden tapausten perusteella viranomaisrajapinnat, hankinnat ja päätöksentekoon liittyvä harkintavalta luokiteltiin korkean riskin alueiksi. Riskit, jotka liittyivät asiakassuhteisiin, edustukseen ja toimittajavalintoihin ilman suoraa viranomaisyhteyttä, luokiteltiin asiantuntijan mukaan 10.11.2025 keskitasoisiksi, kun taas satunnaiset ja hyvin kontrolloidut riskit arvioitiin matalan riskin alueiksi. Korruptioriskien arviointiprosessissa hyödynnettiin liikennevaloperiaatteeseen (punainen = korkea riski, keltainen = keskitaso, vihreä = matala) perustuvaa riskimatriisiluokitusta, joka on organisaatioissa yleisesti käytetty ilmiöperustainen riskien priorisoinnin menetelmä.

Korruptioriskien arviointi asiantuntijaorganisaatiossa ei perustu vain ilmi tulleisiin tapauksiin, vaan organisaation on tunnistettava riskit sen omista strategisista tavoitteista, päätöksentekorakenteista ja kriittisistä liiketoimintaprosesseista käsin. Riskienhallinta nähdään johdon ohjaamana ja suunnitelmallisena prosessina, jossa riskien tunnistaminen ja arviointi perustuvat organisaation toimintaympäristöön, valtasuhteisiin sekä sidosryhmäsuhteiden analysointiin (Ilmonen, Kallio & Koskinen 2022). Oikeustapaukset kuitenkin osoittavat, että, että korruptioriskien arvioinnissa keskeistä ei ole ainoastaan rikosoikeudellisten tunnusmerkkien täyttyminen, vaan myös se, onko toiminta omiaan vaarantamaan päätöksenteon riippumattomuuden tai luottamuksen organisaation toimintaan, ja että epäasiallinen etu voi olla myös aineeton esimerkiksi vieraanvaraisuus tai muu taloudellisesti arvokas etu. Tämä on organisaatioiden riskienhallinnan näkökulmasta olennainen linjaus, sillä maine- ja luottamusvaikutukset voivat olla merkittäviä, vaikka teon ja vastapalveluksen välistä yhteyttä ei voitaisi näyttää toteen oikeusprosessissa (KKO:1997:33; KKO:2016:39). Lisäksi KKO:n ratkaisu (KKO: 2006:37) osoittaa, että ajallinen ja tarkoituksellinen yhteys päätöksentekoon on keskeinen arviointikriteeri, kun tarkastellaan toiminnan moitittavuutta ja vaikutusmahdollisuuksia. Riskien arvioinnissa tämä tarkoittaa, että organisaation tulee kiinnittää huomiota erityisesti niihin etuihin ja vuorovaikutustilanteisiin, jotka ajoittuvat lähelle hankinta-, sopimus- tai viranomaispäätöksiä, koska ne voivat toimia epävirallisena vaikuttamiskanavana.

Yksityisen sektorin organisaatioissa korruptioriskit liittyvät usein lahjonnan ja epävirallisen vaikuttamisen muotoihin ja oikeuskäytännössä lahjonnan arvioinnissa painottuvat etujen toistuvuus ja systemaattisuus sekä se, vaarantaako etu puolueettoman päätöksenteon (KKO:2002:51; KKO:2017:67). Organisaation näkökulmasta tämä nostaa riskin todennäköisyyttä, sillä toistuvat edut samoille henkilöille tai samoista sidosryhmäsuhteista voivat synnyttää vastavuoroisuuden odotuksia ja suosimisen rakenteita, jotka ovat omiaan luomaan aineetonta korruptiota tai verkostokorruptiota. Siksi organisaation riskien arviointiohjeeseen on sisällytettävä myös aineettomien etujen arviointi (KKO: 1996:67).

Prosessikuvaus vaiheet 4–5 – toimenpiteet sekä raportointi ja seuranta

Kuvio 4. Prosessikuvauksen vaiheet 4–5

Viimeiset vaiheet prosessikuvauksesta varmistaa, että riskien arvioinnin jälkeen organisaatio määrittelee toimenpiteet ja seurannan korruptioriskeille ja, että kartoituksen tulokset ja havainnot raportoidaan ja viestitään oikein. Raportoinnissa on myös tärkeää, hyväksyttää organisaation johdolla tiedotettu toimintamalli ja ohjeistus, tämä myös sitouttaa organisaatiossa johdon. ISO 31000-standardissa korostetaan, että johdon sitoutuminen on riskienhallintakehyksen perusta ja keskeinen edellytys sen onnistuneelle käyttöönotolle ja toimivuudelle. Johdon sitoutuminen tarkoittaa sitä, että riskienhallinta integroidaan organisaation päätöksentekoon ja hallintorakenteisiin.

Kun organisaation korruptioriskit on arvioitu esimerkiksi asiantuntija-arvion avulla, siirrytään konstruktiivisessa tutkimuksessa olennaiseen vaiheeseen, eli toimenpiteiden määrittelyyn ja ohjeistuksen operationalisointiin organisaation käyttöön. Riskien arvioinnin tarkoitus ei ole jäädä pelkäksi luetteloinniksi, vaan sen on tuotettava organisaatiolle konkreettinen, sovellettava ja päätöksenteossa hyödynnettävä ohje, jonka avulla riskit voidaan kytkeä osaksi hallintoa, eettistä johtamista ja riskikontrolleja. Opinnäytetyön tietoperusta, joka käsittelee korruption ilmenemistä Suomessa, erityisesti lahjontaa ja sen rakenteellisia muotoja yksityisellä sektorilla toimii hyvänä viitepohjana sille, mitä ilmiöitä organisaation tulee riskikartoituksessa etsiä ja millaisin kriteerein niitä arvioidaan (Ilmonen, Kallio & Koskinen 2022; Salminen 2017).

Salmisen (2017) mukaan, toimenpiteiden määrittely on hyvä aloittaa kriittisellä tarkastelulla. Organisaatio analysoi kartoituksessa tunnistetut riskit suhteessa liiketoiminnan kriittisiin osa-alueisiin, kuten hankintoihin, toimittajasuhteisiin, organisaation edustustilanteisiin ja rekrytointiprosesseihin. Näissä yleisesti valta, raha ja luottamus kohtaavat, mikä tekee niistä korruption todennäköisimpiä riskipisteitä myös suomalaisen korruptiotutkimuksen valossa (Salminen 2017, 42–43). Toimenpiteiden laadinnassa ei saa unohtaa piilokorruption muotoja eli sellaiset epäviralliset tai arkeen sulautuneet toimintatavat, jotka eivät täytä rikoksen tunnusmerkkejä, mutta ovat omiaan vaarantamaan luottamuksen ja puolueettomuuden. Zhu, Zhang, Yu ja Hao (2025, 16) osoittavat, että yritysfilantropian kasvu voi toimia eettisesti hyväksyttynä julkisivuna johdon piilokorruptiolle, erityisesti markkinoiden laajentumiseen liittyvissä strategisissa päätöksissä. Piilokorruption muotoja ovat esimerkiksi yhden henkilön itsenäinen hyväksyntävalta taloudellisissa päätöksissä, rekrytoinneissa ilmenevä suosiminen, jota ei ole perusteltu osaamisella, vastavuoroisuuden odotukset ilman kirjattuja sopimuksia tai liiketoimintaperusteettomat edut, kuten tapahtumien järjestäminen ilman liiketoimintaperusteista tarkoitusta. Näitä riskejä ei tunnisteta lopputuloksista, vaan rakenteista ja prosessista itsestään, mikä on piilokorruption arvioinnin ydintä. (Salminen 2017; Ilmonen, Kallio & Koskinen, 2022).

Tunnistetut riskit puolestaan tulee siirtää organisaation osaksi organisaation riskienhallintaa. Riskien olennaiset muutokset ja toistuvat ilmenemispisteet kirjataan osaksi riskienhallinnanohjeistusta tai muuta organisaation hallintodokumenttia, jotta riskien tarkastelu on jatkuvaa, jäljitettävää ja kytketty organisaation päätöksentekoon (Rousku 2017; Ilmonen, Kallio & Koskinen 2022). Mikäli organisaatiolla ei ole ennestään korruption riskienhallintaan kohdistettua ohjetta, tulee sellainen laatia tunnistetun toimintaympäristön ja korruptioriskikartoituksen tulosten pohjalta.

Kasanen, Lukka & Siitonen (1991) korostavat, että konstruktion kehittäminen ja sen systemaattinen kuvaaminen ovat tutkimusprosessin avainkohtia, kun tavoitteena on tuottaa organisaatiolle työelämälähtöinen ja sovellettava malli. Tässä opinnäytetyössä konstruktion käyttöönotto tehdään näkyväksi kuvaamalla, miten ohjeistus implementoidaan yleisellä tasolla asiantuntijaorganisaation käyttöön. Yksinkertaisuudessaan laatimalla johdolle formaalisti jäsennelty esitys riskikartoituksen tarkoituksesta, tavoitteista ja toteutusmallista, mikä varmistaa johdon hyväksynnän (EK 2019; Ilmonen, Kallio & Koskinen 2022). Tämän jälkeen hyväksyttämällä riskienhallinnan vastuut ja tunnistamisprosessin vaiheet johtoryhmässä, mikä puolestaan tukee usean henkilön päätösvaltaa ja vähentää yksittäisen toimijan hyväksyntäriskiä (Rousku 2017). On myös tärkeää viestiä henkilöstölle, että kartoitus ei kohdistu yksilöiden valvontaan, vaan organisaation eettisen kulttuurin, luottamuksen ja hallinnollisen resilienssin vahvistamiseen, mikä on keskeinen osa asiantuntijaorganisaatioiden vastuullista riskienhallintaa (Salminen 2017; EK 2019).

Seuranta ja raportointi varmistavat, että korruptioriskien arviointi ei jää kertaluonteiseksi, vaan toimii jatkuvana ja läpinäkyvästi todennettavana hallintoprosessina. Korruptioriskien seuranta on tärkeää, koska se mahdollistaa riskien varhaisen havaitsemisen, kontrollien toimivuuden arvioinnin ja riskienhallinnan juurruttamisen osaksi organisaation päätöksentekoa mikä vahvistaa hyvää hallintotapaa ja ylläpitää sidosryhmien luottamusta. (Valtiovarainministeriö 2017,12). Korruptioriskien raportointi ja seuranta ovat olennaisia, koska ne muuttavat riskien tunnistamisen organisaation oppivaksi ja ennakoivaksi valvontaprosessiksi, joka ei nojaa yksittäisiin tapauksiin vaan rakenteelliseen havainnointiin. Säännöllinen raportointi organisaatiossa luo formaalin päätösketjun ja selkeän vastuun, mikä vähentää piiloon jääviä eturistiriitoja ja vahvistaa päätöksenteon riippumattomuutta. Säännöllinen seuranta mahdollistaa myös riskitasojen ajallisen vertailun ja kontrollien kriittisen uudelleenarvioinnin, mikä tukee organisaation kykyä tunnistaa uusia, myös aineettomia ja epävirallisia etuja sisältäviä piilokorruptioriskejä. Kun riskihavainnot viedään johdon käsiteltäväksi, riskienhallinnasta tulee legitimoitu ja johdon valtuuttama osa strategista ohjausta, mikä ylläpitää henkilöstön ja sidosryhmien luottamusta. Organisaation sisäinen eettinen resilienssi vahvistuu, kun riskienhallinta on jatkuvaa ja johdon tukemaa eikä vain muodollinen dokumentti. Tämä vastaa suomalaisessa organisaatiokontekstissa esitettyä näkemystä siitä, että riskienhallinta, seuranta ja raportointi ovat hyvän hallinnon ja luottamuksen edellytyksiä (Salminen & Mäntysalo 2013, 10–14; Salminen 2015, 30–33; EK 2019, 9–12).

Pohdinta

Eettisyys ja luotettavuus

Asiantuntijaorganisaatioissa päätöksenteko nojaa usein laajaan harkintavaltaan, vahvoihin asiakassuhteisiin ja keskinäiseen luottamukseen, mikä korostaa eettisten riskien ennakoivan tunnistamisen merkitystä. Tämän kehittämistyön luotettavuutta vahvistaa se, että aineisto ja havainnot johdettiin julkisista ja alkuperäisistä lähteistä, KKO-ratkaisuista, sekä korruption ilmiön määrittelystä, mikä mahdollistaa tulkinnan jäljitettävyyden ja analyysin toistettavuuden samoilla arviointiperusteilla. Luotettavuuden kannalta keskeistä oli myös se, että kehitetty prosessikuvaus rakennettiin systemaattiseksi, kontekstista riippumattomaksi ja organisaatioiden hyödynnettäväksi ilman, että se sidottiin ainoastaan yksittäiseen toimialaan.

Eettisyyden turvaamiseksi tutkimusaineistossa esiintyneitä organisaatioita tai henkilöitä ei tuotu esille, sillä tunnistetiedot eivät olisi lisänneet kehittämistuotoksen tai analyysin arvoa. Työelämälähtöisessä kehittämistyössä on tärkeää sovittaa yhteen tieteellisen tutkimuksen periaatteet sekä organisaation omat eettiset linjaukset ja toimintaa ohjaavat normit (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2015, 48). Tästä syystä COSO-mallien hyödyntäminen tässä kehittämistyössä oli perusteltua, koska se on organisaatiotason riskienhallinnan viitekehys, joka ohjaa riskien tunnistamista strategisesta, hallinnollisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta. Mallit soveltuvat erityisesti asiantuntijaorganisaatioihin, joissa päätöksenteko on usein autonomista, hajautettua ja luottamukseen perustuvaa. Tekoälyä Chat GPT hyödynnettiin opinnäytetyössä oikeinkirjoituksen tukena sekä hakusanojen ideoinnin apuvälineenä tieteellisten artikkeleiden tiedonhaussa.

Johtopäätökset

Suomessa korruptiota tutkitaan kansainvälisesti vertailtuna vähän ja erityisesti yksityisen sektorin korruptioriskien systemaattinen tarkastelu on jäänyt vähäiseksi, mikä lisää organisaatioiden vastuuta kehittää omia ennakoivia riskienhallintarakenteitaan (Salminen 2015, 14–16; EK 2019,9–11). Tämä opinnäytetyö osoittaa, että korruption tunnistaminen ei voi perustua vain juridisesti todettuihin tapauksiin, sillä merkittävä osa korruptioriskeistä on piileviä, epävirallisiin etuihin ja verkostoihin kytkeytyviä ilmiöitä, joita organisaatiot eivät aina havaitse ilman tietoista arviointikehystä (Salminen 2017, 42–45; Ilmonen, Kallio & Koskinen 2022,118–120). Piilokorruption keskeisiä haasteita ovat dokumentoinnin puute, vastavuoroisuuden odotukset, eturistiriitojen normalisoituminen sekä liiketoimintaperusteettomien etujen tulkinnanvaraisuus, mikä voi pahimmillaan vaarantaa luottamuksen, vaikka toiminta ei koskaan etenisi rikosoikeudelliseen prosessiin asti (EK 2019; Salminen 2017).

Laadullinen tapaustutkimus ja oikeustapausten teemoittelu toivat esiin, että suurin osa organisaatioita uhkaavista korruptioriskeistä ei ilmene suorina rikostuomioina, vaan piilossa olevina korruptiivisina rakenteina organisaatioissa, joiden vaikutus kohdistuu päätöksenteon riippumattomuuteen, hankinta- ja toimittajavalintojen perusteltavuuteen. Vaikka lahjonta oli tuomioissa yleisin rikosoikeudellinen nimike, aineiston ilmiöpohjainen tarkastelu paljasti kuitenkin sen, että riskien juurisyyt liittyvät useammin piilokorruptiota mahdollistaviin eturistiriitoihin kuin yksittäisiin lahjusepäilyihin, jota myös (Salminen, 2015; 2017) painottaa teoksissaan. Tapaustutkimus vahvisti myös, että korruptioriskikartoituksen arvo syntyy konstruktion kehittämisestä, jossa organisaatiolle tuotetaan sovellettava prosessiohje riskien tunnistamiseen ja seurantaan, ei vain prosessin kuvaamisesta (Kasanen, Lukka & Siitonen 1991, 305–308; Rousku 2017, 16–18). Johtopäätöksenä voidaan todeta, että asiantuntijaorganisaatioiden tulee painottaa monitoimijaista päätösvaltaa, dokumentoitua liiketoimintaperustetta, eturistiriitojen arviointia ja systemaattista seurantaa, koska nämä rakenteet ovat keskeisiä piilokorruption ehkäisyssä yksityisellä sektorilla ja luottamuksen säilyttämisessä. Tämän opinnäytetyön keskeisenä tuotoksena on asiantuntijaorganisaatioille yleisesti sovellettava, prosessipohjainen korruptioriskienhallinnan prosessikuvaus, joka osoittaa tutkimuksen työelämälähtöisen merkityksen ja käytännön sovellettavuuden. Lisäksi toimeksiantotyönä erikseen toteutettu yksityiskohtaisempi prosessikuvaus yksittäiselle asiantuntijaorganisaatiolle.

COSO (The Commitee of Sponsoring Organizations of the Treadway Comission): Internal Control – Integrated Framework. Framework and appendices 2013.

COSO-ERM Framework 2017. Viitattu 13.10.2025. https://www.coso.org/_files/ugd/3059fc_61ea5985b03c4293960642fdce408eaa.pdf

Elinkeinoelämän keskusliitto. 2019. Vastuullisuus – suomalaisen elinkeinoelämän näkökulmia. EK, Helsinki.

Euroopan komissio. 2023. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi korruption torjunnasta COM (2023) 234. 3.5.2023. Viitattu 6.8.2025 https://eurlex.europa.eu/legalcontent/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52023PC0234

Graycar, A. & Prenzler, T. 2013. Understanding and preventing corruption. Basingstoke: Palgrave Macmillan.

Halonen, K. 2025. Korruption tilanne Suomessa. Lapin Yliopisto, Sijoitusakatemian koulutus 12.3.2025, Helsinki.

Halonen, K., Kimpimäki, M., Kotiranta, K., Kärki, J., Piippo, P. & Ramezan T. 2022. Lahjonta kansainvälisessä liiketoiminnassa, Valtioneuvoston kanslia, Helsinki 2022. Viitattu 2.10.2025. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-198-8

Helsingin hovioikeus. R 23/1369. Viitattu 1.9.2025. https://yle.fi/a/74-20148273

Helsingin käräjäoikeus. R 21/8998. Viitattu 2.6.2025. https://yle.fi/a/74-20091434

Helsingin käräjäoikeus. R 24/4552. Viitattu 2.6.2025. https://yle.fi/a/74-20121274

Ilmonen, K., Kallio, J. & Koskinen, J. 2022. Riskienhallinta organisaatiossa Helsinki: Alma Talent.

Karlöf, B. 2004. Strategian rakentaminen. Sisältö ja välineet. Helsinki: Edita Prima Oy

Kasanen, E., Lukka, K. & Siitonen, A. 1991. Konstruktiivinen tutkimusote liiketaloustieteissä. Liiketaloustieteellinen aikakauskirja 3, 301–329.

Korkein oikeus 1996. KKO: 1996:67. Viitattu 2.6.2025. https://www.finlex.fi/fi/oikeuskaytanto/korkein-oikeus/ennakkopaatokset/1996/67

Korkein oikeus 1997. KKO: 1997:33. Viitattu 2.6.2025. https://www.finlex.fi/fi/oikeuskaytanto/oikeuskaytanto-kirjallisuudessa/1997/95332

Korkein oikeus 2002. KKO: 2002:51. Viitattu 2.6.2025. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/oikeuskaytanto/korkein-oikeus/ennakkopaatokset/2002/51

Korkein oikeus 2006. KKO: 2006:37. Viitattu 2.6.2025. https://www.finlex.fi/fi/oikeuskaytanto/korkein-oikeus/ennakkopaatokset/2006/37

Korkein oikeus 2016. KKO: 2016:39. Viitattu 2.6.2025. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/oikeuskaytanto/korkein-oikeus/ennakkopaatokset/2016/39

Korkein oikeus 2017. KKO: 2017:67. Viitattu 2.6.2025.: https://finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2017/20170067

Korkein oikeus 2023. KKO: 2023:17. Viitattu 2.6.2025. https://www.finlex.fi/ecli?uri=ECLI:FI:KKO:2023:17&locale=fi

Lindroos, J-E. & Lohivesi, K. 2006. Onnistu strategiassa. Helsinki: WSOYpro.

Lukka, K. 2001. Konstruktiivinen tutkimusote. Menetelmäartikkeli. Viitattu 2.10.2025 https://metodix.fi/2014/05/19/lukka-konstruktiivinen-tutkimusote/.

Mansikka, T. 2013. Suhdetoiminta harvoin lahjontaa? – Lahjusrikokset lainvalmisteluaineiston ja ennakkotapausten valossa. Defensor Legis 2/2013.

Mäntysalo, V. 2019. Tarkastelussa maan tapa: hyvä veli–verkostot ja rakenteellinen korruptio. Teoksessa: Korruptio Suomessa, toim. Salla Nazarenko & työryhmä. Helsinki: Into Kustannus Oy.

Nazarenko, S., Laukkanen, E., Niinimäki, T., Liski, J., Saarikivi, J., Saarikivi, J., Saarikivi, J., Mäntysalo, V. 2019. Korruptio Suomessa. Helsinki: Into.

Oehmen, J., Guenther, A., Herrmann, J. W., Schulte, J., & Willumsen, P. L. 2020. Risk management in product development: risk identification, assessment, and mitigation – a literature review. Proceedings of the Design Society: DESIGN Conference. https://doi.org/10.1017/dsd.2020.27

Oikeusministeriö, Korruptiontorjunta 2025. Mitä on Korruptio? Viitattu 8.2.2025 https://korruptiontorjunta.fi/mita-on-korruptio

Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2015 Kehittämistyön menetelmät – Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Ratsula, N. 2021. Sisäinen valvonta. Keuruu: Edita Publishing Oy.

Ratsula, N. 2024. Tuloksellinen Compliance-ohjelma. Miten luoda eettisesti kestävällä ­liiketoiminnalla kilpailuetua. Helsinki: Alma Insights

Rousku, K. 2017. Opas riskienhallintaan. Valtiovarainministeriön julkaisuja 22/2017. Viitattu 16.9.2025 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80013/VM_22_2017.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006. KvaliMOTV – Menetelmäopetuksen tietovaranto (verkkojulkaisu). Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 20.9.2025. https://www.fsd.tuni.fi/menetelmaopetus/kvali/viittausohje.html

Salminen, A. & Ikola-Norrabacka, R. 2009. Kuullaanko meitä? Eettinen hallinto ja kansalaiset. Vaasan yliopiston julkaisuja 2009. Viitattu 19.8.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-249-6

Salminen, A. & Mäntysalo, V. 2013. Epäeettisestä tuomittavaan: korruptio ja hyvä veli–verkostot Suomessa. Vaasan yliopisto. Vaasan yliopiston julkaisuja, selvityksiä ja raportteja. https://www.uwasa.fi/sites/default/files/midgard/links/isbn_978-952-476-740-8.pdf

Salminen, A. 2015. Rakenteellinen korruptio: Kartoitus riskitekijöistä ja niiden hallinnasta Suomessa. Vaasan yliopisto: Vaasan yliopiston julkaisuja, selvityksiä ja raportteja 203, Vaasa. Viitattu 1.11.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-619-7

Salminen, A. 2017. Piilokorruption anatomia Suomessa. Vaasan yliopisto. Viitattu 10.12.2025, https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-xxxx-x

Salminen, A. 2018. Rehellisyys maan perii. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy.

Sandoval-Ballesteros, I. E. 2013. From institutional to structural corruption (Working Paper No. 33). Edmond J. Safra Center for Ethics, Harvard University. Viitattu 1.12.2025 https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=2370576

Sääskilahti, T. 2023. Riskienhallinnan käsikirja valtionhallinnon toimijoille. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2023:54. Valtiovarainministeriö.

Tamminen, T. 2020. Menetelmiä korruption kokonaisvaltaiseen seurantaan. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:45. Valtioneuvoston kanslia. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-910-3

Tilastokeskus: Rangaistukset käräjäoikeuksittain ja rikoksittain (käräjäoikeudet ja hovioikeus ensimmäisenä oikeusasteena) Viitattu 10.10.2025 https://www.stat.fi/.

Transparency International 2025. What is Corruption? Viitattu 4.7.2025 https://www.transparency.org/en/what-is-corruption

Transparency International 2025. Corruption Perceptions Index 2024. Viitattu 6.7.2025 https://www.transparency.org/en/cpi/2024

Valtiovarainministeriö, 2022. Korruptiotorjuntaan liittyviä ohjeita valtion virastoille ja laitoksille. Viitattu 16.10.2025. https://korruptiontorjunta.fi/documents/8484225/142785239/Korruptiontorjuntaan+liittyv%C3%A4+ohje+valtionhallinnon+virastoille+ja+laitoksille.pdf/e8ff2d28-eb04-a951-5404 8935d0a435a9/Korruptiontorjuntaan+liittyv%C3%A4+ohje+valtionhallinnon+virastoille+ja+laitoksille.pdf?t=1670516945604

YLE 2017. Telian ex-johtajille lahjussyytteitä. Viitattu 2.6.2025. https://yle.fi/a/3-9845987 https://www.justice.gov/archives/opa/pr/telia-company-ab-and-its-uzbek-subsidiary-enter-global-foreign-bribery-resolution-more-965

YLE 2024. Marja-alan korruptioepäily. Viitattu 2.6.2025. https://yle.fi/a/74-20123547

Zhu, C., Zhang, L., Yu, S., & Hao, L. 2025. Research on the relationship between corporate philanthropy and executive hidden corruption. International Review of Economics & Finance. https://doi.org/10.1016/j.iref.2025.104488

Liitteet

Liite 1. Muistio riskien kartoittamisesta asiantuntijaorganisaatiossa käydyn palaverin pohjalta
Liite 2. Asiantuntijaorganisaation prosessiohje – Riskialueet ja niiden ilmenimen sekä riskiluokitus.
Liite 3. Asiantuntijaorganisaation prosessiohje – M2-kulujen tarkastelu ja lahjonnan riskisignaali

Liitteet saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601131255

Tieto liikkuu nahkakansissa – LähiTapiola Lapin hiljaisen tiedon siirtäminen työntekijän eläköityessä

Katri Blomqvist ja Tiia Uski

Johdanto

“Me tiedämme enemmän kuin osaamme kertoa.” (Polanyi 2009, 4). Kun tulee paremmaksi jonkin asian osaajana, oman tekemisen kuvaaminen muille on vaikeampaa. Ihmiset oppivat työtaidoistaan 80 % töissä olemalla ja ainoastaan 20 % ulkopuolisissa koulutuksissa. Mitä tapahtuu, kun osaaja pääsee eläkkeelle ja vie osaamisensa mukanaan? Toiminnassa syntyneen hiljaisen tiedon saaminen yrityksen käyttöön nopeuttaisi oppimista sekä kehittymistä merkittävästi (Toivonen & Asikainen 2004, 12). Kesti (2005, 15) toteaa, että jokainen haluaa kuulua ryhmään, joka tavoittelee yhteisesti yrityksen menestystä. Hän tähdentää, että tavoitteiden saavuttaminen kohentaa itsetuntoa ja on valtavan motivoivaa.

Nykysäädösten mukaan vanhuuseläkkeelle siirrytään Suomessa tavallisimmin 64-vuotiaana. Vanhuuseläkkeelle suomalaisista siirtyy vuosittain noin 40 000 henkilöä. (Suomen työeläkkeensaajat 2024.) Eläketurvakeskuksen vuonna 2024 tekemän tutkimuksen mukaan työurien pituus on kasvanut vuosittain ja on nykyään yleensä vuosikymmeniä (Järnefelt ym. 2024, 15). Tutkimuksesta voidaan päätellä, että työntekijöille on kertynyt kokemuksen tuomaa tietoa ja taitoa yrityksestä sekä sen toimintatavoista.

Kehittämistyömme käsittelee hiljaisen tiedon näkyväksi tekemistä organisaatiossa. Useampi kokenut työntekijä on jäämässä eläkkeelle lähivuosien aikana, ja heille kertynyt hiljainen tieto halutaan tunnistaa ja dokumentoida. Kehittämistyön tavoitteena on luoda toimintamalli, jonka avulla toimeksiantajaorganisaatio pystyy tunnistamaan hiljaista tietoa sekä siirtämään sitä eläköityvältä työntekijältä eteenpäin.

Opinnäytetyössä hyödynnettiin apuvälineenä ChatGPT 4o-tekoälysovellusta aiheen rajaamisen, hakusanojen muodostamisen sekä kirjoittamisen ja kääntämisen tukena.

Toimeksiantajan ja toimintaympäristön kuvaus

Kehittämistyön toimeksiantaja on LähiTapiola Lappi Keskinäinen Vakuutusyhtiö (myöhemmin LähiTapiola Lappi). Vuonna 2024 organisaatiossa työskenteli keskimäärin 47 työntekijää (LähiTapiola Lappi Keskinäinen Vakuutusyhtiö 2024). LähiTapiola Lappi kuuluu valtakunnalliseen LähiTapiola-ryhmään.

LähiTapiola-ryhmä koostuu LähiTapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiöstä, LähiTapiola Keskinäinen Henkivakuutusyhtiöstä ja 19 alueellisesta keskinäisestä vahinkovakuutusyhtiöistä. Henkilöstöä koko ryhmässä on noin 3 800, joista puolet työskentelee alueellisesti. Emoyhtiö on LähiTapiola Vahinkoyhtiö. Se vastaa LähiTapiola-ryhmän, sekä sen kaikkien yhtiöiden, luotettavan hallinnon, vakavaraisuuden valvonnan, riskienhallinnan, sisäisen valvonnan sekä niihin liittyvän viranomaisraportoinnin järjestämisestä. (LähiTapiola-ryhmä 2025a.)

LähiTapiola Lapista on lähivuosina eläköitymässä useita pitkän uran samalla työnantajalla työskennelleitä ammattilaisia. Moni heistä on toiminut samalla alalla tai samalla työnantajalla vuosikymmeniä. (Kallio, Nurminen & Saari 21.10.2025.) Toimeksiantaja on kiinnostunut työntekijöidensä hiljaisen tiedon dokumentoimisesta parantaakseen omaa operatiivisten riskien hallintaansa (LähiTapiola-ryhmä 2025b).

Organisaation tiedon ja osaamisen hallinta

Oppimista tapahtuu jatkuvasti. Tämä johtaa monesti osaamiseen – huonoon tai hyvään, epäolennaiseen tai olennaiseen. On asioita, joita opitaan tietoisesti esimerkiksi kouluttautumalla. Useat asiat opitaan ei-tietoisesti eli ilman varsinaista opiskelua. Tiedostamaton oppiminen tapahtuu työtä tekemällä, kokeilemalla, kokemalla, reagoimalla työssä tuleviin tilanteisiin, sekä kokeneempia seuraamalla. Näin hiljainen tieto (tacit knowledge) kulkeutuu suoraan eteenpäin. Hiljaista tietoa syntyy usealla eri tavalla, tapoja ovat esimerkiksi sosiaalistuminen, automatisoituminen sekä työkalun tai käsitteen käytön omaksuminen. (Toivonen & Asikainen 2004, 15–16.)

Aineeton pääoma

Aineeton pääoma muodostuu organisaatiolle merkittävistä asioista, jotka ovat tyypillisesti ei-fyysisiä sekä näkymättömiä, mutta hyvin arvokkaita. Arvonluonnin perusta ovat motivoituneet ja osaavat asiantuntijat. Lisänä on erilaisia toimintaa tukevia järjestelmiä sekä menetelmiä, joilla tuetaan asiantuntijoiden välistä tiedon jakamista, osaamisen lisääntymistä sekä suojataan liiketoiminnan kannalta kallisarvoista osaamista. (Laihonen ym. 2013, 35.) Puusa ja Reijonen (2011, 8–9) nostavat esiin, että aineettoman pääoman ominaisuus on sen tapauskohtaisuus ja muuttuvuus. Se heijastaa yrityksen suunnitelmaa sekä toimintamallia. Organisaation menestys perustuu usein sen ainutlaatuiseen toimintakulttuuriin, arvoihin sitoutuneeseen henkilöstöön, luottamuksellisiin asiakassuhteisiin ja myönteiseen ilmapiiriin. Nämä ovat tekijöitä, jotka ovat havaittavissa mutta vaikeasti jäljiteltävissä. (Puusa & Reijonen 2011, 8–9.)

Laihonen ym. (2013, 38) jäsentelevät aineettoman pääoman kolmeen eri osa-alueeseen. Inhimillinen pääoma koskee yksittäisiä työntekijöitä ja heidän osaamistansa sekä kokemuksiaan, ja nämä voidaan menettää esimerkiksi kilpailevaan yritykseen. Inhimillinen pääoma lähtee työpäivän jälkeen työntekijän mukana kotiin ja jää aikanaan hänen kanssaan eläkkeelle. Rakenteelliseen pääomaan kuuluvat asiat ovat ominaisuuksiltaan kestävämpiä, ne ovat yrityksen rakenteisiin ja toimintatapoihin kytkettyä tietoa. Pehmeät asiat, kuten yrityskulttuuri ja kovat asiat, kuten patentit, ovat osa rakenteellista pääomaa. Kolmas osa-alue on suhdepääoma, joka muodostuu yrityksen ja tämän sidosryhmien välisistä suhteista. Luonteenomaisia esimerkkejä suhdepääomasta ovat asiakassuhteet sekä maine.

Tekesin (nykyinen Business Finland) vuonna 2010 tekemässä katsauksessa perehdytään aineettomaan pääomaan. Katsauksessa todetaan, että aineettomalla pääomalla tarkoitetaan yksinkertaisuudessaan yrityksen hallinnassa olevaa aineetonta voimavaraa, joka voi tulevaisuudessa kasvattaa organisaation tulosta. Nykyisin on käsitetty, että yrityksen menestymiseen aineettomalla pääomalla on iso merkitys. (Tekes 2010.)

Hiljaisen tiedon olemus

Michael Polanyin käsityksen mukaan (2009, 4–6) ihmisen tieto perustuu suurelta osin kokemukseen ja intuitioon, mikä tekee hiljaisesta tiedosta keskeisen osan tiedon kokonaisuutta. Virtainlahti (2009, 42) toteaa tiedon luokittelun näkyvään ja hiljaiseen tietoon olevan yksi yleisimmin käytetyistä jaottelutavoista. Yksinkertaistetusti tietoa on kahdenlaista. Eksplisiittinen tieto on näkyvää, selvästi ilmaistua ja helposti kuvailtavaa tietoa. Implisiittinen tieto taas on hiljaista, tiedostamatonta ja vaikeasti selitettävää tietoa, joka koostuu oppimastamme ja kokemuksistamme. (Kuvio 1). Näkyvän ja hiljaisen tiedon rajapinta on jäänyt tutkimuskirjallisuudessa epämääräiseksi, eikä käsitteitä ole määritelty johdonmukaisesti. Tämän vuoksi tutkijat saattavat käyttää termejä näkyä ja hiljainen tieto eri merkityksissä. (Virtainlahti 2009, 42.)

Kuvio 1. Tiedon jaottelu näkyvään ja hiljaiseen tietoon (Mukaillen Listenmaa 2023, 27)

Polanyi esittää, että näkyvän ja hiljaisen tiedon luokka tulee pitää yhdessä, sillä kumpikin on oleellinen osa tietämisen kokonaisuutta. Hiljainen tieto nähdään taustatietona, joka on tarpeen näkyvän tiedon käsittelemisessä. Näkyvä tieto määrittelee hiljaisena käsiteltävän asian ja tekee sen näkyväksi. Ymmärrettyämme kummankin puolen tiedosta, hiljainen ja näkyvä tieto yhdistyvät tietoiseksi toiminnaksi. (Polanyi 2009, 9–11.) Myös organisaatioilla on hiljaista tietoa. Ammatilliset verkostot sekä sen tietäminen kenen hallussa mikäkin tieto organisaatiossa on, ohjaavat työntekijää virallisen ja epävirallisen tiedon lähteille. (Onnismaa 2008, 119–120.)

Organisaation muisti on joustava ja moniulotteinen käsite. Sillä tarkoitetaan prosessia, jossa muistaminen ja unohtaminen sekä muovaavat organisaation toimintaa että itse muotoutuvat sen rakenteiden, käytäntöjen ja kulttuurin kautta. (Onnismaa 2008, 119–120; Foroughi, Coraiola, Rintamäki, Mena & Foster 2020, 1) Organisaation muisti kattaa sekä organisaation kulttuurin ja toimintatapojen säilyttämisen että sen jäsenten yhteenlasketun osaamisen ja kokemuksen, eli osaamispääoman. Organisaation muisti ilmenee paitsi johdon ja työntekijöiden toiminnassa myös teknisissä järjestelmissä ja dokumentoiduissa prosesseissa. (Onnismaa 2008, 119–120.)

Pitkän kokemuksen omaavalle työntekijälle on kertynyt tietoa organisaation historiasta ja sen kehitysvaiheista. Ymmärrys organisaation historiassa tehdyistä ratkaisuista ja niiden seurauksista voidaan nähdä organisaation hiljaisena tietona. Organisaatiotasolla se ilmenee kulttuurissa, rutiineissa, epävirallisissa käytännöissä sekä kollektiivisessa historiassa, jotka yhdessä ohjaavat toimintaa ja vahvistavat kilpailuetua. (Kuronen-Mattila, Mäki & Järvenpää 2012, 16; Linde 2001, 161.) Hiljaisen tiedon katoaminen organisaation muistista voidaan tulkita sekä myönteisenä että kielteisenä ilmiönä. Yhtäältä se voi avata uudistumisen mahdollisuuden, joka toimii puhdistavana prosessina vanhentuneiden oppien ja vinoutuneen organisaatiokulttuurin korjaamiseksi. Toisaalta se voi muodostua merkittäväksi riskiksi, mikäli eläköityvän johtajan mukana poistuu kriittistä asiantuntemusta ja vaikeasti korvattavaa tietotaitoa. (Onnismaa 2008, 124–125).

Organisaatiossa hiljainen tieto on tilannesidonnaista ja rakentuu sosiaalisesti. Sen siirtyminen tapahtuu pääosin vuorovaikutuksen ja yhteisen toiminnan kautta. Kokemusten tarinallistaminen kannustaa hiljaisen tiedon näkyväksi tekemisessä. Tarinallistaminen tekee kokemuksista merkityksellisiä ja tukee tiedon jakamista, sillä tarinat sisältävät tilanteen, jännitteen ja ratkaisun. Hiljaisen tiedon hallinta edellyttää johtamista, joka rakentaa luottamukseen ja avoimuuteen perustuvan työympäristön, mahdollistaen tiedon jakamisen ja organisaation uudistumisen. (Linde 2001, 160–162, 165–168).

Vuorovaikutus ja henkilöriskit työympäristössä

Eläköityvillä henkilöillä on valtavia määriä hiljaista tietoa, joka koostuu kokemuksista ja kohtaamisista. Hiljainen tieto kumuloituu iän ja kokemuksen myötä, mikäli yksilö kykenee reflektoimaan ja omaksumaan oppeja kokemuksistaan (Moilanen 2008, 235; Siefen 2024, 120–121). On arvioitu, että asiantuntijaorganisaatioissa kaikesta tiedosta jopa 95 % on hiljaista tietoa. Näkyvän tiedon analysointiin on keskeistä hyödyntää asiantuntijoiden intuitiivista ymmärrystä syy-seuraussuhteita sekä kykyä arvioida vaihtoehtoisia ratkaisuja. (Listenmaa 2023, 34). Fossatti ja Mozzato (2022, 4–5, 11–12) toteavat, että organisaatioiden tulisi edistää sukupolvien välistä tiedonsiirtoa. Yhteistyö ja vuorovaikutus iäkkäiden ja nuorten työntekijöiden välillä edistää tiedon siirtoa ja siten hyödyttää koko organisaatiota. Työnantajan järjestämät työpajat ja luotettava ympäristö kommunikaatioon tukevat tiedonsiirtoa ja organisaation jatkuvaa oppimista.

Onnistuneessa ihmisten välisessä yhteistyössä sekä teoreettisen tiedon, käytännön taidon ja kokemuksen yhdistämisessä, pääsee parhaaseen lopputulokseen, kun on mahdollisuus oppia niissä tilanteissa, joissa kohtaamiset ja asiat syntyvät. (Sternberg ja Lubart 2001, 56; Moilasen 2008, 238 mukaan.) Sosiaalisen vuorovaikutuksen puolestapuhujia ovat myös Wikström, Eriksson Karamehmedovic ja Liff (2018, 10–11, 13). Tiedon säilyttäminen ja siirtäminen on vaikeaa, sillä arvostetuin tieto on hyvin hiljaista ja subjektiivista ja perustuu yhdessä oppimiseen, kanssakäymiseen ja luontevaan yhteistyöhön työntekijöiden välillä. Moilanen (2008, 246, 251) toteaa, että vasta kun hiljainen tieto muuttuu vuorovaikutuksessa näkyväksi, voi aiheesta keskustella toisten kanssa ja tietoa on mahdollista jakaa. Hiljaisen tiedon näkyväksi tekemisessä tulee olla tarkkana. Aina kyse ei ole hiljaisesta tiedosta, vaan pikemminkin dokumentoimatta jääneestä näkyvästä tiedosta. Myös Kestin (2005, 56) mukaan tietoa jaetaan mielellään, kun organisaatiokulttuuri on yhteistyötä korostava. Avoin oppimisen ilmapiiri, mentorointi ja matalan hierarkian organisaatiot ovat edelläkävijöitä hiljaisen tiedon siirtämisessä.

Eri alojen ammattilaiset käsittelevät hiljaista tietoa työssään tietoisesti ja kriittisesti oman toiminnan kautta. Schönin (1983, 49–51, 68–69, 139–141) mukaan reflektoimalla omaa toimintaa on mahdollista luoda toimintaympäristö, jossa osaaminen, organisaation kulttuurinen toiminta, sosiaaliset toimintatavat ja hiljainen tieto voidaan artikuloida ja siirtää eteenpäin työntekijäsukupolvelta toiselle.

Henkilöriskien arviointi ja hallinta on vaikeampaa kuin muiden operatiivisten riskien. Avainhenkilön menettäminen vaikuttaa eri toimialoilla eri tavoin organisaation toimintaan (Ilmonen, Kallio, Koskinen & Rajamäki 2022, 42, 184). Työntekijän eläköityessä organisaatio on vaarassa menettää niin kokemusta ja asiantuntijuutta kuin organisaatiokulttuurin tietoa. Tämä saattaa johtaa myös asiakkuuksien päättymiseen ja sidosryhmien muutoksiin. (Kuronen-Mattila ym. 2012, 14, 17.)

SECI-malli eli tiedon luomisen malli organisaatiossa

Japanilaiset professorit Nonaka ja Takeuchi kehittivät tiedonhallintamallin, joka sisältää neljä tiedon muuntamisen vaihetta organisaatiossa. Mallia kutsutaan SECI-malliksi. Neljä vaihetta on sosialisaatio (socialization), ulkoistaminen (externalization), yhdistäminen (combination) ja sisäistäminen (internalization). He ehdottavat, että organisaation tiedon luomisessa henkilökohtainen hiljainen tieto on ulkoistettava konkreettiseksi näkyvä tiedoksi. Eksplisiittinen eli näkyvä tieto on muodollista ja helposti siirrettävää tietoa ja se on mahdollista jakaa, yhdistää sekä muuttaa yrityksen sisällä että ulkopuolella. (Tammets 2012, 2; Farnese, Barbieri, Chirumbolo & Patriotta 2019, 3) Malli kuvaa, kuinka näkyvä ja hiljainen tieto luodaan, siirretään ja luodaan uudelleen yrityksessä (kuvio 2).

Kuvio 2. SECI-malli (Mukaillen Nonakan ja Takeuchin 1995, 71)

Sosialisaatio on ensimmäinen vaihe. Kun tietoa jaetaan työntekijöiden kesken, syntyy uutta hiljaista tietoa, monenlaisia käsityksiä, asenteita sekä toimintatapoja. Sosialisaatiossa kokemuksen jakaminen on prosessi, jonka avulla luodaan hiljaista tietoa, joka voi olla esimerkiksi teknistä taitoa tai käytännön malli. Henkilö voi saada hiljaista tietoa tarkkailemalla, jäljittelemällä sekä työssä harjoittelemalla. Kokemus on tiedon välittämisen avain. (Parkkila 2013, 21.)

Ulkoistamisessa hiljainen tieto tuodaan selkeästi esille eli se muuttuu sanoiksi ja näkyviksi käsitteiksi. Hiljainen tieto saatetaan näkyvään muotoon kielikuvien, vertausten, käsitteiden sekä mallien avulla. SECI-mallissa ulkoistaminen on tapahtuma, joka synnyttää uutta. Ulkoistamista tapahtuu yleensä kehitys-, ideointi- ja suunnittelupalavereissa. (Parkkila 2013, 21–22.)

Kolmannessa vaiheessa eli yhdistämisessä tieto dokumentoidaan näkyväksi. Yhdistämisessä vanhaan tietoon liitetään uutta tietoa. Se tapahtuu asian uudelleen rakentamisella, lisäämisellä, yhdistämisellä sekä päivittämisellä. Yhdistämisvaiheessa voidaan esimerkiksi kirjata kokouksissa sovitut asiat, pitää kehityskeskusteluita ja tehdä erilaisia ohjeita sekä kartoittaa osaamista. (Parkkila 2013, 22.)

Sisäistämisvaiheessa näkyvä tieto muuntuu jälleen hiljaiseksi tiedoksi. Uudet toimintamallit hyödynnetään ja tämän helpottamiseksi tieto on sanallisessa tai kuvallisessa muodossa tiedostoissa, ohjekirjoissa tai suullisissa kertomuksissa. Ohjekirjoissa tieto kuvataan mallien ja toimintatapojen hahmottamisen kautta. Suullisten kertomuksien avulla pystytään jakamaan erilaisia ajattelumalleja. Sisäistämisvaiheessa koottu uusi hiljainen tieto siirtyy spiraalimaisesti SECI-mallin ensimmäiseen vaiheeseen eli sosialisaatioon. (Parkkila 2013, 22.)

Organisaation tiedon muodostuminen on loputonta kehittymistä. Tiedon luonti on vuorovaikutusta hiljaisen tiedon ja näkyvän tiedon välillä. Yritys ei itse synnytä uutta tietoa, vaan pohjalla on yksilöiden henkilökohtainen tietämys. Tieto on oltava organisaation käytössä ja sitä varten on muodostettava työympäristö, joka mahdollistaa ryhmätyöskentelyn, tietoisuuden luomisen sekä keräämisen. (Parkkila 2013, 22.) Takeuchi (2006, 6–7) kirjoittaa, että SECI-mallin kautta luotu tieto käynnistää uuden tiedonluomisen spiraalin. Spiraalin läpi kulkiessa hiljaisen ja näkyvän tiedon välinen vuorovaikutus voimistuu.

Yrityksen tiedonhallinnan prosessimalli

Tiedonhallinnan prosessimalli muodostaa käsitteellisen perustan kasvavalle määrälle sekä empiirisiä että teoreettisia tutkimuksia, jotka tarkastelevat strategista tiedonhallintaa. Organisaation kilpailukyvyn keskeinen edellytys on sen kyky tuottaa, hyödyntää ja yhdistellä uutta ja jo olemassa olevaa tietoa taloudellisen hyödyn ja sosiaalisen arvon luomiseksi. Käsitteellinen tieto on luonteeltaan siirrettävää, joten se toimii merkittävänä kilpailuedun lähteenä erityisesti tilanteissa, joissa organisaatiot pyrkivät yhdenmukaistamaan toimintaympäristöjään ja kehittämään yhteisiä alustoja. (Choo & Bontis 2002, 7–9.) Laihonen ym. (2013) esittelee Choon organisaation tiedonhallinnan prosessimallin, joka on yleisesti tietojohtamisen alueella sovellettu malli (kuvio 3).

Kuvio 3. Organisaation tiedonhallinnan prosessimalli (Mukaillen Choo & Bontis 2002, 16.)

Organisaation tiedonhallinnan prosessimallissa on ajatuksena muodostaa kokonaisuuteen liittyvä muisti, jossa hankittu tieto kootaan ja varastoidaan täydentämään olemassa olevaa tietoa. Nämä uudet tiedot mahdollistavat aikaisemmin kerätyn tiedon tuloksellisen käytön. Kun tieto on hankittu, se valmistellaan käyttäjälle hyödylliseen muotoon. Tiedonhallinnan prosessimallin vaiheet ovat lomittaisia, eivätkä automaattisesti etene kuvatussa järjestyksessä (kuvio 3). Todellisuudessa prosessi voi olla monimutkaisempi, koska mukana on ihmisiä, heidän toimintaansa, koneita ja laitteita sekä alati muuttuva toimintaympäristö. (Laihonen ym. 2013, 26.)

Tiedonhallinnan prosessimallissa tunnistetaan aluksi tietotarpeet, jonka jälkeen tieto hyödynnetään ja tehdään organisaation toimintaan tarvittavat muutokset. Tietotarpeella viitataan puutteeseen nykyisen tiedon, tehtävän suorittamiseen tai päätöksentekoon vaadittavan tiedon välillä. Prosessin ensimmäinen vaihe on oleellinen ajatellen myöhempiä vaiheita, koska tietotarpeiden todentaminen ohjaa tiedon hankintaa. (Laihonen ym. 2013, 25.)

Tietotarpeiden määrittely ei ole yksinkertainen tehtävä. Tiedon kerääminen tehdään joko kertaluonteisesti tai säännöllisenä toimintana, esimerkiksi päivittäisenä uutisseurantana. Iso osa organisaation tietotarpeista voidaan toteuttaa jatkuvalla seurannalla, mutta jotakin erityistä tarvetta varten tehty tiedon kerääminen on myös merkittävää. Merkitys kertaluonteisen tiedon hankintaan korostuu, jos yrityksen toimintaympäristön muutokset ovat hektisiä. (Laihonen ym. 2013, 25.)

Sekä Nonakan ja Takeuchin SECI-malliettä Choon tiedonhallinnan prosessimalli kuvaavat tiedon hyödyntämistä organisaatiossa, niin että tieto tunnistetaan, muutetaan ja jaetaan. SECI-malli painottaa vuorovaikutusta tiedon luomisessa, kun taas tiedonhallinnan prosessimalli järjestelmien merkitystä tiedon hyödyntämisessä. Tutkimuksen suunnittelussa käytettiin molempia malleja apuna, esimerkiksi tutkimuskysymykset laadittiin niin, että saadaan selville, miten LähiTapiola Lapin organisaatiossa hiljainen tieto tehdään näkyväksi ja kirjataan ylös.

Kehittämistyön menetelmälliset ratkaisut

Kehittämistyömme on laadullinen konstruktiivinen tutkimus. Juhila (2025) kirjoittaa että laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus keskittyy tutkimaan käytetyn aineiston kautta tulkittuja käsityksiä ja merkityksiä tutkittavasta ilmiöstä. Konstruktiivinen lähestymistapa ratkaisee ongelmaa mallin, kaavion tai suunnitelman avulla ja tuottaa lopputuloksena käytännössä hyödynnettävän ratkaisun (Kasanen, Lukka & Siitonen 1993, 1).

Tutkimuksen tarkoitus, tavoite ja tutkimuskysymykset

Kehittämistyön tarkoituksena oli saada kerättyä tietoa LähiTapiola Lapin nimetyiltä työntekijöiltä hiljaisen tiedon tunnistamisesta, sen ominaisuuksista ja näkyväksi tekemisestä. Tavoitteena oli luoda LähiTapiola Lapille toimintamalli käytännön ongelman ratkaisuksi, eläköityvien työntekijöiden hiljaisen tiedon siirtämistä varten.

Tutkimuskysymykset olivat:

  1. Miten LähiTapiola Lapin organisaatiossa tunnistetaan eläköityvien työntekijöiden hiljainen tieto?
  2. Millainen tieto on oleellista siirtää LähiTapiola Lapissa eteenpäin, kun työntekijä eläköityy? Millainen tieto taas ei?
  3. Miten hiljainen tieto saadaan LähiTapiola Lapissa näkyväksi työntekijän eläköityessä?

Konstruktiivinen tutkimus

Konstruktiivisen tutkimuksen tavoite on ratkaista käytännön ongelma ja luoda konkreettinen tuotos, tässä tapauksessa toimintamalli. Tutkimuksen tuloksena syntyy ratkaisu, joka parantaa aiempia käytäntöjä ja voidaan ottaa käyttöön todellisessa toimintaympäristössä. Konstruktiivinen tutkimus keskittyy todellisten ongelmien ratkaisemiseen. Kyse on lähestymistavasta, jossa toimintatutkimuksen tavoin on tarkoituksena muuttaa organisaation toimintaa ja käytänteitä. (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2015, 66.) Lukka (2001) korostaa, että kehittämällä uusi rakenne, voidaan tuottaa innovatiivinen kehittämisen väline, joka tarjoaa uusia näkökulmia ja mahdollistaa tosielämän uudistamisen.

Prosessi konstruktiivisessa tutkimuksessa etenee tutkimusongelman, tässä työssä hiljaisen tiedon siirtämisen, ehdoilla. Hankitaan tietoa kehittämisen kohteesta, ja tämän tiedon perusteella laaditaan ratkaisu. (Ojasalo ym. 2015, 67.) Konstruktion toimivuutta koskevaa arviointia jatketaan toimeksiantajan toimesta työelämäkontekstissa.

Konstruktiivisessa tutkimuksessa voidaan hyödyntää monipuolisia menetelmiä. Havainnointi, ryhmäkeskustelut, kysely ja haastattelu ovat tyypillisiä menetelmiä. Lisäksi kehittämistyössä kannattaa painottaa vuorovaikutteista yhteistyötä. (Ojasalo ym. 2015, 68.) Lukka (2001) rohkaisee, että konstruktiivinen tutkimus antaa mahdollisuuden päästä käsiksi kiinnostaviin tutkimuskohteisiin.

Kehittämismenetelmät

Laadullinen tutkimus keskittyy pohtimaan ihmisten välisiä merkityksiä, joten myöskään lopullisen totuuden löytäminen tutkittavasta aiheesta ei ole ensisijaisena tavoitteena. Tärkeää on kuvata, kuinka kokemukset ja käsitykset auttavat tekemään tulkintoja. (Vilkka 2015, 118–120.) Kehittämistyössä on aineistonkeruuseen käytetty teemahaastattelun ja fokusryhmäkeskustelun menetelmiä.

Tieteellisessä tutkimuksessa laadullista tutkimusta on käytetty sellaisten aiheiden tutkimiseen, joista ei ole etukäteen paljon tietoa, mutta joita halutaan ymmärtää enemmän. Tavoitteena on lisätä tietoa tarkasti rajatusta aiheesta, jotta ilmiön luonne ja merkitys voidaan ymmärtää entistä syvemmin ja monipuolisemmin. Koska tavoite on tuottaa uutta tietoa, tämänhetkiset käsitykset eivät usein hallitse laadullisten menetelmien suunnittelua saman verran kuin määrällisten menetelmien suunnittelua. Tutkimuskohde on valittu huolellisesti tiedon lisäämisen tarpeen perusteella. (Ojasalo ym. 2015, 105.)

Haastattelu

Kehittämistyömme aineistonkeruussa käytettiin teemahaastattelua yhtenä aineistonkeruumenetelmänä. Haastatteleminen on vuorovaikutustilanne, jossa on tavoitteena saada luotettavaa tietoa tutkimuksen kannalta oleellisiin aiheisiin (Hirsjärvi & Hurme 2010, 43). Se on laadullisen tutkimuksen yleisin tiedonkeruumenetelmä (Kananen 2014, 88). Ojasalo ym. (2015, 106) toteaa, että haastattelu on aineistonkeruumenetelmänä erinomainen valinta, kun halutaan nostaa esiin yksilöä tutkimustilanteessa, yksilöä, jolla on tilaisuus tuoda julki itseään koskevia asioita vapaasti.

Haastattelussa ollaan kielellisessä vuoropuhelussa tutkittavan kanssa. Asiassa on sekä hyviä että huonoja puolia. Isompana hyötynä pidetään joustavuutta aineistoa koottaessa. Hyötyä on, kun haastatteluaiheiden järjestystä pystytään säätelemään. Haastattelussa on enemmän mahdollisuuksia tulkita vastauksia kuin esimerkiksi lomakekyselyssä. Haastattelujen teko kuitenkin vaatii huolellista suunnittelua sekä valmistautumista haastattelijan rooliin ja tehtäviin, ja tämä on aikaa vievää. (Hirsjärvi ym. 2009, 206.)

Ojasalo ym. (2015, 107) muistuttavat, että haastattelu on suositeltavaa äänittää. Tällöin haastattelija voi tarkkailla haastateltavaa. Jälkikäteen haastattelijan on sujuvampaa palata haastattelutilanteeseen, äänitys käy muistina sekä eri tilanteiden tulkinnan tukena. Haastattelun kuunteleminen toistamiseen sallii uusien näkökulmien tai puheen sävyjen huomioimisen. Tallentamisen avulla haastattelu voidaan kertoa erittäin tarkasti. Tallentamiseen on saatava haastateltavan lupa.

Teemahaastattelu

Puolistrukturoidun haastattelun eli teemahaastattelun ajatus on, ettei tutkija pitäydy tarkoissa haastattelukysymyksissä ja niiden järjestyksessä, vaan määrittää teemat, joita haastattelussa tulee käsitellä (Hyvärinen 2017; Vilkka 2015, 124). Teemat ovat kysymyksiä tärkeämpiä. Hirsjärvi ja Hurme (2010, 48) toteavat, että haastateltavien omat tulkinnat asioista ja niille annetut merkitykset ovat oleellisia. Näihin vaikuttaa ratkaisevasti henkilöiden keskinäinen vuorovaikutus.

Hirsjärvi ym. (2009, 208) toteavat, että teemahaastattelu on välimuoto lomakehaastattelusta ja avoimesta haastattelusta. He tähdentävät, että teemahaastattelussa tavallisesti on haastattelun aihepiirit eli teema-alueet tiedossa, mutta täsmällinen muoto ja järjestys puuttuvat. Tuomi & Sarajärvi (2018, 56) tarkentavat, että teemahaastattelussa edetään ennakkoon valittujen teemojen ja niihin sidoksissa olevien kysymysten varassa. Teemahaastattelun hyötyjä on, että haastattelussa voidaan tarkentaa ja laajentaa kysymyksiä haastateltavien vastauksiin perustuen.

Teemahaastattelussa pyritään löytämään oleellisia vastauksia tutkimuksen tarkoituksen ja ongelmanasettelun tai tutkimustehtävän mukaisesti. Ennakkoon valitut teemat perustuvat tutkimuksen viitekehykseen eli tutkittavasta ilmiöstä jo tiedossa olevaan tietoon. Teemahaastattelun avoimuuden mukaan teemojen sisältämien kysymysten suhde tutkimuksen viitekehyksessä kuitenkin vaihtelee avoimista kysymyksistä ja kokemusperäisten havaintojen sallimisesta etukäteen määriteltyihin kysymyksiin. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 57.)

Fokusryhmäkeskustelu

Haastattelu ja keskustelu muistuttavat elementeiltään toisiaan. Haastattelulla pyritään keräämään tietoa ja sen tavoite on suunniteltu ennakkoon, toisin kuin keskustelulla. (Hirsjärvi & Hurme 2010, 42) Fokusryhmäkeskustelun aluksi määritellään fokusryhmän tavoitteet sekä tiedot, jotka halutaan saada. Seuraavaksi valitaan osallistujat, jotka ovat hyödyllisiä tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämän jälkeen aloitetaan keskustelu, joka nauhoitetaan ja litteroidaan jälkikäteen. (Ojasalo ym. 2015, 112.)

Pietilän (2017) mukaan fokusryhmäkeskustelussa haastattelija johdattaa ryhmää keskustelemaan ennalta päätetystä aiheesta. Ryhmän keskinäisen vuorovaikutuksen merkitys koetaan keskustelussa suuremmaksi kuin haastattelussa. Fokusryhmäkeskustelussa ollaan kiinnostuneita osallistujien erilaisista tulkinnoista, sillä he muodostavat omista käsityksistään yhteistä ymmärrystä. Fokusryhmäkeskustelun keskiössä on osallistujien yhteinen tiedon tuottamisen prosessi, mutta se ei välttämättä tarkoita keskustelijoiden saavuttavan yksimielisyyttä aiheesta.

Aineistonkeruutilanteeseen saatiin keskusteluun motivoiva ilmapiiri ottamalla teemahaastattelun tueksi käyttöön myös fokusryhmäkeskustelun elementtejä. Tämä ratkaisu osoittautui toimivaksi. Fokusryhmäkeskustelua voi käyttää yhdessä toisen aineistonkeruutyypin kanssa. (Pietilä 2017.) Hirsjärvi ym. (2009, 210) korostavat, että ryhmäkeskustelu on toimiva tiedon keruumuoto, sillä samaan aikaan saadaan tietoja useammalta henkilöltä.

Haastattelu on keskeinen menetelmä hiljaisen tiedon esiin tuomisessa. Hiljainen tieto elää ihmisten kokemuksissa ja käytännön osaamisessa, eikä sitä ole kirjattu mihinkään ylös. Tämän takia käytimme haastattelua kehittämistyössämme. Teemahaastattelu valikoitui yhdeksi aineistonkeruumenetelmäksi, sillä sen avulla keskustelu voitiin jäsentää ennalta määriteltyjen teemojen mukaisesti. Tämä lähestymistapa mahdollisti tarkentavien kysymysten esittämisen, mikä puolestaan syvensi ymmärrystä osallistujien kokemuksista sekä heidän käytännön toimintatavoistaan. Haastattelussa ei ollut tarkoitus selvittää millaista hiljaista tietoa työntekijöillä on, vaan keinoja sen dokumentointiin.

Tutkimuksen toteutus

LähiTapiola Lappi nimesi henkilöstöstään yhdeksän henkilöä, joilla oli monipuolineni kokemus ja pitkä ura organisaatiossa. Heidän joukostaan valikoitui tutkimukseen seitsemän henkilöä, joiden yhteenlaskettu alakohtainen työkokemus oli 205 vuotta. Haastateltavista ensimmäinen eläköityy lähivuosina ja loputkin seuraavan 10 vuoden sisällä. Kaksi toimeksiantajan ehdottamaa henkilöä jätettiin haastattelematta heidän nuoren ikänsä vuoksi, sillä kyseisillä työntekijöillä on vanhuuseläkeikään vielä vuosikymmeniä. Rajaus perustui tutkimusasetelman tarkentumiseen, sillä tutkimuksen kohteena oli eläköityvien työntekijöiden hiljainen tieto. Pois jätetyt henkilöt olisivat toimineet hiljaisen tiedon vastaanottajina, mutta tämä näkökulma suljettiin tutkimuksen ulkopuolelle. Toimeksiantaja oli pyytänyt ja saanut suostumuksen osallistua tutkimukseen kaikilta nimeämiltään työntekijöiltä, ennen heidän tietojensa luovuttamista tutkijoille.

Aineiston hallinta ja hankinta

Aineiston hallintaa varten tehtiin aineistonhallintasuunnitelma, jonka hyväksyivät sekä LähiTapiola Lapin että Lapin ammattikorkeakoulun edustaja. Aineistonhallintasuunnitelmassa käytiin seikkaperäisesti läpi datan käsittely, siihen käytetyt ohjelmat sekä aineiston tallennuspaikat. Aineistoa käsittelivät vain opinnäytetyön tekijät, jotka myös anonymisoivat aineiston.

Tutkijat solmivat toimeksiantajan kanssa sopimuksen yhteisrekisterinpitäjyydestä, jonka mukaisesti he toimivat rekisteröityjen yhdyshenkilöinä. Tutkijat vastasivat rekisteröityjen henkilöiden henkilötietojen hallinnoinnista, suostumusten keräämisestä ja henkilöiden informoinnista. Tietosuojasäännöksiä noudatettiin tarkasti henkilötietoja käsitellessä. Ainoastaan tutkimuksen kannalta oleellisia henkilötietoja kerättiin, rekisteröityjen kirjallisella suostumuksella. Lisäksi solmittiin toimeksiantajan mallin mukainen opinnäytetyösopimus salassapitoliitteineen. Opinnäytetyölle haettiin tutkimuslupa toimeksiantajalta.

Tutkimuksen aineisto kerättiin kahdessa erillisessä teemahaastattelussa, joissa kummassakin käytettiin myös fokusryhmäkeskustelun ominaisuuksia. Haastattelut järjestettiin samalla viikolla syyskuussa 2025 ja ne toteutettiin Microsoft Teams-ohjelman välityksellä. Ensimmäisessä haastattelussa haastateltiin kolme LähiTapiola Lapin työntekijää ja toisessa neljä. Tilaisuuksien aluksi haastateltaville kerrottiin osallistumisen vapaaehtoisuudesta ja henkilötietojen käsittelystä, sekä esiteltiin hiljaisen tiedon ominaisuuksia (Liite 1). Kumpikin tilaisuus kesti noin 75 minuuttia. Molemmat tutkijat ottivat osaa kumpaankin haastattelutilaisuuteen toimien moderaattoreina, pitäen keskustelua yllä ja ohjaten sitä valittujen teemojen suuntaan (Liite 2).

Teams-keskustelut videoitiin ja tallennettiin. Teamsin oma tekstitysominaisuus ei ollut saatavilla haastatteluiden alkaessa, joten sitä ei käytetty. Tallenteet muutettiin ääniformaattiin suuren kokonsa vuoksi, ja litteroitiin Microsoft Word-ohjelmalla. Litteroinnin yhteydessä aineisto myös anonymisoitiin.

Aineiston analyysi

Laadullisessa tutkimuksessa analyysitapoja on paljon saatavilla eikä tarkkoja sääntöjä ole olemassa. Analyysitavan valitseminen itsessään jo tuo vastauksen ongelmaan tai tutkimustehtävään. Laadullisessa tutkimuksessa aineiston runsaus sekä ihmisläheisyys tekevät analyysivaiheesta mielenkiintoisen mutta myös haastavan. Voi olla, että tutkijalle selviää analysointivaiheessa, miten ongelmat olisi pitänyt määrittää. (Hirsjärvi ym. 2009, 224).

Sisällönanalyysi on laadullisen tutkimusaineiston jäsentämistä. Aineisto koostuu alun perin havaituista, kuulluista, nähdyistä tai kirjallisista sisällöistä, jotka on myöhemmin siirretty tekstimuotoon analyysia varten. Tarkastelun kohteeksi on valittava yksi ilmiö ja kerrottava siitä kaikki oleellinen, koska kaikkia näkökulmia ei voida käsitellä tutkimuksessa. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 76.) Elon, Kujalan, Kääriäisen & Tohmolan (2022) artikkelin mukaan sisällönanalyysi on yleisin analyysimenetelmä laadullisessa tutkimuksessa. Se voidaan toteuttaa aineistolähtöisesti eli induktiivisesti tai teorialähtöisesti eli deduktiivisesti.

Induktiivisessa analyysissä eli yksittäisestä yleiseen analyysissä pyritään luomaan tutkimusaineistosta teoreettinen kokonaisuus. Tuomi & Sarajärvi (2018) ottavat esille Miles & Hurbermanin (1994, 10) induktiivisen analyysin kolmevaiheisen prosessin (kuvio 4). Ensimmäiseksi aineisto pelkistetään niin että tutkimuksesta karsitaan kaikki ylimääräinen pois. Toisena vaiheena on ryhmittely, jossa aineistosta etsitään samankaltaisuuksia sekä eroavaisuuksia käsitteleviä käsitteitä. Käsitteet ryhmitellään ja yhdistetään eri luokiksi. Kolmantena eli viimeisenä vaiheena on käsitteellistäminen. Siinä erotetaan tutkimuksen kannalta merkityksellinen tieto ja sen perusteella luodaan teoreettisia käsitteitä. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 79–82.)

Kuvio 4. Induktiivisen analyysin kolmivaiheinen prosessi mukaillen Miles & Huberman (1994, 10).

Tässä tutkimuksessa sovellettiin induktiivista analyysia, jonka eteneminen perustui menetelmälle tyypilliseen kolmivaiheiseen prosessiin (kuvio 4). Ensimmäisessä vaiheessa litteroitiin haastatteluaineistot sanatarkasti, jotta saatiin kattava ja analysoitavissa oleva pohja-aineisto. Litteroinnin jälkeen aineistoa siistittiin analyysia varten poistamalla täytesanoja, toistoja ja muuta tutkimuskysymysten kannalta epäolennaista sisältöä. Samalla nostettiin esiin ilmaukset, havainnot ja ajatukset, joilla oli selkeä yhteys tutkimuksen tavoitteisiin.

Toisessa vaiheessa aineisto ryhmiteltiin ja luokiteltiin. Etsittiin toistuvia ilmauksia, merkityksiä ja ajatuskokonaisuuksia, jotka yhdistettiin keskenään. Näiden pohjalta muodostettiin aineiston keskeiset teemat ja niitä kuvaavat alaluokat (Liite 3).

Lopuksi keskityttiin keskeisimpien teemojen löytämiseen, ei uusien teorioiden luomiseen kuten alkuperäisessä mallissa. Tavoitteena oli nostaa esiin tutkimusongelman ratkaisemisen sekä kehitettävän toimintamallin kannalta olennaisin tieto. Tämä vaihe mahdollisti yksittäisten havaintojen tiivistämisen johtopäätöksiksi, jotka toimivat perustana kehittämistyön tuloksena syntyneelle toimintamallille.

Hirsjärvi ym. (2009, 229) nostavat esiin, että tulkinnalla tarkoitetaan tutkijan omaa pohdintaa tuloksista ja tuloksista tehdyistä johtopäätöksistä. Tulkinta aineiston analyysissa nostaa esille merkitysten selkiytymistä sekä pohdintaa. Tulokset täytyy selittää ja tulkita lukijalle.

Tulokset

Kehittämistyön tarkoituksena oli luoda LähiTapiola Lapille toimintamalli, jonka avulla se voisi valmistautua hiljaisen tiedon siirtämiseen työntekijän eläköityessä. Aineisto analysoitiin esille tulleiden teemojen avulla. Teemat olivat hiljaisen tiedon haasteellisuus, hiljaisen tiedon arvo, työkokemuksen merkitys, paikallisten olosuhteiden sekä ihmisten tunteminen, tiedonsiirtovälineet sekä toimenpiteet ennen eläköitymistä.

Teemahaastatteluita järjestettiin kaksi, joista ensimmäisessä haastattelussa oli kolme ja toisessa oli neljä osallistujaa. Haastattelutilanteet rakentuivat tutkimuskysymyksiin (Liite 2), joiden tarkoituksena ei ollut kerätä millaista hiljaista tietoa osallistujilla oli, vaan miten hiljainen tieto koetaan. Vastauksista on koottu yhteenveto eri teemojen alle (Kuvio 5).

Kuvio 5. Teemat

Hiljaisen tiedon haasteellisuus

Haastateltavien yleinen huomionkohde oli, kuinka tunnistaa, mitä hiljaista tietoa on tarkoituksenmukaista jakaa eteenpäin. Aineistosta nousi esiin, että hiljainen tieto ilmenee yleensä käytännön tekemisen yhteydessä, eikä sen olemassaoloa tai siirrettävyyttä välttämättä tiedosteta. Opittu tieto ilmenee rutiineina, jotka ovat vakiintuneet yksilöllisiksi tavoiksi toimia, ja joita on vaikea pukea sanoiksi. Tyypillisesti hiljainen tieto välittyy yhdessä tekemällä, jolloin toinen omaksuu taitoja tekemisen rinnalla. Kyseinen tieto ja osaaminen on syntynyt vuosien saatossa, mutta osa siitä voi ajan myötä menettää ajankohtaisuutensa tai vanhentua. Eräs haastateltavista sanoitti asian seuraavasti:

Hiljainen tieto ei tule sormia napsauttamalla, vaan tekemisen ja jutustelun myötä. (Haastateltava 1)

Hiljainen tieto on vaikeasti dokumentoitavaa, koska se syntyy käytännön tekemisen yhteydessä. Se on myös vaikeasti sanallistettavissa, eli sitä ei osata selittää. Haasteeksi koetaan eri osastojen väliset tiedon dokumentoinnin erot, sekä tietosuoja-asetus, koska se määrittää mitä tietoa voidaan kirjallisesti tallentaa.

Vähän hankalaahan se on tunnistaa tai alkaa selvittämään ajan kanssa syntynyttä tietoa ja taitoa. (Haastateltava 7)

Hiljaisen tiedon arvo

Hiljainen tieto on arvokasta, koska se syventää asiantuntijuutta ja tukee asiakaspalvelun laadun kehittämistä. Se on henkilökohtaista tietoa, joka karttuu ajan myötä ja erilaisten kokemusten kautta. Hiljaisen tiedon tallentaminen ja jakaminen organisaatioissa edistää tehokkaampaa riskienhallintaa ja vahvistaa yhteistä osaamispohjaa. Ammatillisen hiljaisen tiedon siirtämisen keskeisiä menetelmiä ovat esimerkiksi työpajat ja epämuodolliset kohtaamiset, joissa tieto välittyy vuorovaikutuksen kautta. Erityisen toimivaksi käytännöksi jakaa hiljaista tietoa tunnistettiin asiakastapausten läpikäyminen yhdessä. Käytäntö tarjoaa mahdollisuuden reflektoida kokemuksia ja muuttaa ne oppimisen työvälineeksi. Menetelmä tukee sekä yksilöllistä että yhteisöllistä oppimista, kuten yksi haastateltava asian ilmaisi:

Vierihoidossa pystyy todella hyvin jakamaan nippelitietoa. (Haastateltava 2)

Haastatteluaineistossa korostui, että jokaiselle työntekijälle kertyy yksilöllistä hiljaista tietoa, joka vahvistaa ammatillista osaamista ja parantaa sitä kautta asiakaspalvelun laatua. Hiljainen tieto tukee tulevaisuuden työtehtävistä suoriutumista, sillä kokemusten kautta syntynyt ja sanallistettu tieto muodostaa perustaa ammatilliselle kehitykselle. Organisaation näkökulmasta keskeistä on, että henkilöstö kykenee tunnistamaan mikä tieto on luonteeltaan hiljaista ja millä on merkitystä päivittäisen työn kannalta. Tämän prosessin kautta työntekijät oppivat erottamaan hyödyllisen tiedon ja arvioimaan sen vaikutuksia työskentelyyn. Eräs haastateltavista kiteytti hiljaisen tiedon ominaisuuksia näin:

Tiedon näkee kaikki, tiedon löytää kaikki, mutta ei tuonne päänuppiin kukaan pääse. (Haastateltava 1)

Työkokemuksen merkitys

Monipuoliset työtehtävät ja pitkä työkokemus tukevat asiakkaiden tarpeiden syvällisempää ymmärtämistä. Kokeneet työntekijät kykenevät tunnistamaan organisaation sisäiset osaajat, joiden puoleen kääntyä ongelmien ratkaisemiseksi. Tämä osaaminen perustuu pitkän työkokemuksen myötä kehittyneeseen hiljaiseen tietoon sekä organisaation sosiaalisten verkostojen tuntemukseen. Hiljainen tieto kytkeytyy usein intuitioon ja elämänkokemukseen. Se ilmenee esimerkiksi kykynä tunnistaa kasvoja tai tilanteita ilman sanallistamisen tarvetta. Tämä havainnollistaa kuinka osaaminen voi rakentua implisiittisesti ja aktivoitua käytännön toiminnassa ilman eksplisiittistä harkintaa.

Haastatteluaineistossa korostui työkokemuksen merkitys asiakassuhteiden rakentamisessa. Elämän varrella kohdatut ihmiset opettavat työntekijää kuuntelemaan, ymmärtämään, ja luomaan asiakkaaseen vuorovaikutussuhteen. Asiakaskohtaamiset eivät kuitenkaan aina ole ongelmattomia, sillä niihin voi sisältyä myös aggressiivista käyttäytymistä. Kokemuksen kautta työntekijä oppii suhtautumaan haastaviin tilanteisiin maltilla, mutta samalla jämäkästi, mikä tukee ammatillista toimintakykyä. Työkokemus kehittää lisäksi valmiuksia huomioida asiakkaiden erilaiset tunnetilat ja hyödyntää tätä ominaisuutta omassa työssään. Organisaation näkökulmasta kokeneen työntekijän kyky tunnistaa asiakaskunnan erityispiirteitä on merkittävä voimavara, joka tukee palvelun laatua ja asiakastyytyväisyyttä. Yhteenvetona voidaan todeta, että pitkän työuran tehneen työntekijän poistuessa organisaatiosta menetetään samalla huomattava määrä hiljaista tietoa ja kokemuksellista osaamista, mikä korostaa tiedon siirtämisen ja säilyttämisen tärkeyttä. Yksi haastateltava nosti esiin asiakaskohtaamisten monipuolisuutta näin:

Välillä tuntuu, että olen enemmän psykologi, kuin vakuutusalan ammattilainen. (Haastateltava 5)

Paikallisten olosuhteiden sekä ihmisten tunteminen

Haastatteluaineistosta nousi esiin paikallisten olosuhteiden merkitys erityisesti vakuutus- ja myyntialalla. Paikallisen markkina-alueen ja ihmisten tuntemus, mukaan lukien Lapin alueiden kulttuuriset erityispiirteet ja murteet, nähtiin keskeisenä kilpailuetuna. LähiTapiola Lappi toimii maantieteellisesti laajalla alueella, kattaen noin kolmanneksen Suomen pinta-alasta, mikä lisää paikallistuntemuksen arvoa asiakastyössä. Nykyisin asiakaspalvelu tapahtuu pääosin puhelimitse ja tietokoneiden välityksellä. Tietotekniikan kehitys on toisaalta helpottanut asioiden hoitamista, mutta samalla vaikeuttanut henkilökohtaista asiakaskohtaamista, sillä työntekijät eivät enää pääse yhtä usein asiakkaiden luo. Tämä muutos korostaa paikallistuntemuksen ja kulttuurisen sensitiivisyyden merkitystä asiakassuhteiden ylläpidossa ja organisaation toiminnan tehokkuudessa.

Lapin alueelle tyypilliset pitkät välimatkat korostavat paikallistuntemuksen merkitystä asiakastyössä. On hyödyllistä ymmärtää, millaisia ihmisiä eripuolella Lappia asuu, sillä tämä tieto auttaa työntekijää asennoitumaan tarkoituksenmukaisesti erilaisiin asiakastilanteisiin. Aiemmin asiakaskohtaamiset tapahtuivat useammin asiakkaan luona, mikä mahdollisti asiakkaan henkilökohtaisen tuntemisen ja suhteen rakentamisen. Nykyisin asiakastyö tapahtuu pääosin etäyhteyksien välityksellä, jolloin työntekijän on luotettava asiakkaan antamiin tietoihin, esimerkiksi tilanteissa, joissa digitaaliset karttapalvelut eivät tarjoa riittävää visuaalista aineistoa. Kokemuksen tunnistaminen ja dokumentointi ovat keskeistä, sillä vuosien varrella kertynyt hiljainen tieto muodostaa arvokkaan osaamispääoman. Paikallisten kulttuuristen erityispiirteiden ja ihmissuhteiden huomioiminen on tärkeää, sillä ne vaikuttavat työn onnistuneeseen loppuunsaattamiseen. Näin ollen aluetuntemus ja kokemuksellinen tieto tukevat sekä asiakassuhteiden rakentumista että organisaation toiminnan tehokkuutta, kuten eräskin haastateltavista asian kuvaili:

Se on just sitä riskienhallintaa. (Haastateltava 2)

Tiedonsiirtovälineet

Tiedon jakamisen edellytyksenä on vuorovaikutteinen asenne, jonka keskeisiä elementtejä ovat avoimuus ja dialogi. Perinteiset, opitut toimitavat eivät ole ainoita oikeita ratkaisuja, vaan nykyisessä työympäristössä asioita voidaan toteuttaa myös vaihtoehtoisin menetelmin. Erityisesti nuorempi sukupolvi hallitsee monipuolisesti erilaisia tietojenkäsittelyvälineitä, mikä tuo uusia mahdollisuuksia tiedon hyödyntämiseen ja siirtämiseen. Vaikka vakuutusala on vahvasti säännelty, on tärkeää, että työntekijöillä on mahdollisuus kyseenalaistaa ja haastaa vakiintuneita käytäntöjä, sillä usein samaan lopputulokseen voidaan päästä yksinkertaisemmilla ja tehokkaammilla menetelmillä.

Aineistossa nousi esille, että haastavia tapauksia kohdatessa järjestetään yhteisiä palavereja useamman työntekijän kesken. Näissä tilanteissa tapaukseen perehdytään yhdessä ja osallistujat jakavat omia näkemyksiään. Haastateltavien mukaan tämä prosessi edustaa hiljaisen tiedon siirtämistä, sillä kokemusten ja ajatusten jakaminen paitsi rikastuttaa yhteistä ymmärrystä myös lisää yksilöllistä tietämystä. Joissakin tapauksissa ratkaisun löytäminen edellyttää pitkäaikaista tiedonhakua ja oikean kanavan tunnistamista. Yksi haastateltavista kuvasi tiedon dokumentoinnin ja -siirron välineistöhaastetta näin:

Olisi kiva sellaiset mustat muistikirjat, joista heti löytäisi tietoa. (Haastateltava 4)

Nykyiset tiedonsiirtovälineet muodostavat monipuolisen kokonaisuuden, johon sisältyvät työpajat, Teams-kanavat, OneNote-muistiot, Intranet (Lapin alueen oma ja ryhmän yhteinen), tiimipalaverit sekä epämuodolliset kohtaamiset, kuten lounaat, kahvit ja illanvietot. Lisäksi sähköpostia hyödynnetään tiedon välittämisessä, esimerkiksi pääkonttorilta saatavien tietojen kysymisessä.

Toimenpiteet ennen eläköitymistä

Samanaikainen työskentely eläköityvän työntekijän kanssa ja hänen ”rinnallaan kulkeminen” luo parhaat edellytykset uuden oppimisen toteutumiselle, jos siirtymävaiheeseen on varattu riittävästi aikaa. Kohtaamisille ja kokemusten jakamiselle, sekä lähityöskentelyn että etäyhteyksien kontekstissa, on tarpeen osoittaa mahdollisimman paljon tilaa. Aineistosta nousi erityisesti esiin tarve kollegoiden kohtaamiseen seminaareissa ja muissa alan ammatillisissa tapahtumissa.

Perehdytyksen merkitys korostui haastatteluaineistossa toistuvasti. Haastateltavat viittasivat omiin kokemuksiinsa työuran alkuvaiheen perehdytyksestä, jossa oppiminen tapahtui ensisijaisesti käytännön työn kautta ja kollegan rinnalla toimien. Keskeistä oli tieto siitä, keneltä apua oli mahdollista pyytää ja saada. Lähituen rooli osoittautui keskeiseksi tiedon siirtymisessä aina uuden työntekijän liittyessä työyhteisöön. Vuosien varrella on koottu erilaisia perehdytysmateriaaleja, joiden systemaattinen läpikäynti tukee oppimisprosessia. Haastateltavat painottivat, että oppiminen edellyttää kuuntelemista, tarkkaavaisuutta sekä rohkeutta esittää kysymyksiä. Yksi haastateltavista tiivisti hiljaisen tiedon dokumentoinnin seuraavasti:

Ennen kuin jää pois täytyy kirjoittaa elämänkerta. (Haastateltava 3)

Päätelmät

Kehittämistyön tarkoituksena oli kerätä tietoa LähiTapiola Lapin eläköityviltä työntekijöiltä hiljaisen tiedon tunnistamisesta, ominaisuuksista ja näkyväksi tekemisestä. Tavoitteena oli luoda LähiTapiola Lapille toimintamalli eläköityvien työntekijöiden hiljaisen tiedon siirtämistä varten. Kehittämistyön tuloksena syntynyt toimintamalli luovutettiin LähiTapiola Lapin käyttöön, ja sen toimivuutta arvioidaan käytännön soveltamisen kautta.

Vastaukset tutkimuskysymyksiin

Kehittämistyön ensimmäinen tutkimuskysymys koski sitä, miten LähiTapiola Lapin organisaatiossa tunnistetaan eläköityvien työntekijöiden hiljainen tieto. Tulosten perusteella LähiTapiola Lapin organisaatiossa hiljaisen tiedon tunnistaminen ei perustu pelkästään dokumentointiin, vaan se ilmenee ensisijaisesti käytännön toiminnassa, vuorovaikutuksessa ja poikkeustilanteissa, joissa rutiinit eivät kanna. Aineistosta nousi esiin, että hiljaisen tiedon tunnistaminen edellyttää yksilöltä kykyä sanoittaa päätöksentekoperiaatteitaan ja itsestäänselvyyksiä sekä ymmärrystä tiedon relationaalisesta luonteesta, joka rakentuu sosiaalisissa verkostoissa ja konteksteissa. Havainto kulkee käsi kädessä Laihosen (2013, 38) ja Onnismaan (2008, 119) näkemyksistä organisaation rakenteellisen pääoman merkityksestä. Kokeneen työntekijän osaaminen on usein niin automaattista, että sen taustalla olevat ratkaisut ja harkinta jäävät näkymättömiksi. Tämä tekee hiljaisen tiedon tunnistamisesta haastavaa ja edellyttää tietoista hidastamista, reflektointia ja työn purkamista osiin. (Kuronen-Mattila ym. 2012, 16.) Työkokemus ja paikallistuntemus tukevat merkityksellisen tiedon hahmottamista, mutta työntekijät eivät aina tunnista, mikä tieto on siirrettävää ja mikä vanhentunutta. Voidaan siis todeta, että hiljaisen tiedon tunnistaminen on prosessi, joka vaatii sekä rakenteita että organisaatiokulttuuria, joka arvostaa reflektointia ja yhteistä tiedon purkamista.

Kehittämistyön toinen tutkimuskysymys oli millainen tieto on oleellista siirtää LähiTapiola Lapissa eteenpäin, kun työntekijä eläköityy ja millainen tieto taas ei. Tutkimuksessa esille nousi työntekijöiden kokemus siitä, että järjestelmät ja lainsäädännöt muuttuvat, mutta periaatteet päätöksenteossa ovat samat. Epävarmoissa tilanteissa on määriteltävä toimintajärjestys, arvioitava milloin on tarpeen poiketa valmiista ohjeista ja tunnistettava tilanteet, joissa tarvitaan toisen asiantuntijan apua. Varsinkin Lapin olosuhteissa luotetaan paikalliseen tietoon ja tiedetään miten pitkät välimatkat ja digitaaliset rajoitteet muuttavat riskien arviointia. Oleelliseksi koetaan luottamuksen rakentaminen sekä asiakkaisiin että työyhteisöön. Apuna voidaan hyödyntää Nonakan ja Takeuchin SECI-mallia, jota Farnese ym. (2019, 3) korostavat tutkimuksessaan, sillä sen avulla keskitytään kokonaisvaltaisiin prosesseihin, jossa hiljaisesta tiedosta tehdään näkyvää tietoa. SECI-mallin avulla yhdistetään erilaisia toimintamalleja ja käytäntöjä, joiden avulla saadaan uutta tietoa (Farnese ym. 2019, 3). Hiljaisen tiedon tunnistamista vahvistetaan olemassa olevilla keinoilla kuten yhteisissä palavereissa. Osa hiljaisesta tiedosta vanhenee ja tilalle on olemassa parempia tapoja. Jokin asia on voinut toimia ennen mutta ei toimi enää tänä päivänä.

Viimeisenä tutkimuskysymyksenä oli miten hiljainen tieto saadaan LähiTapiola Lapissa näkyväksi työntekijän eläköityessä. Tulosten perustella hiljaisen tiedon näkyväksi tekeminen LähiTapiola Lapissa edellyttää sekä sosiaalisia vuorovaikutusmenetelmiä että digitaalisia ratkaisuja. Keskeisiä menetelmiä ovat yhteiset työpajat, tiimipalaverit ja epämuodolliset kohtaamiset, jotka luovat tilaa kokemusten jakamiselle ja reflektoinnille. Digitaaliset välineet, kuten Teams-kanavat, muistiinpanosovellus OneNote ja Intranet, tukevat tiedon dokumentointia, kunhan niiden roolit määritellään selkeästi. Tieto tulee näkyväksi tehokkaimmin yhteisessä tekemisessä, kuten rinnakkain työskentelyssä ja asiakastapausten analysoinnissa, jossa päätöksentekoa tehdään näkyväksi ääneen ajattelun avulla. Kerronnalliset menetelmät, kuten asiakastapausten tarinallistaminen, tallentuvat muistiin paremmin kuin pelkät listat työtehtävistä. Kun käytetään organisaation tiedonhallinnan prosessimallia, saadaan tieto hyödylliseen muotoon, koska siinä hankittu tieto täydentää olemassa olevaa tietoa (Laihonen ym. 2013, 26). Hiljaisen tiedon näkyväksi tekemisen onnistuminen edellyttää psykologista turvallisuutta ja luottamusta, sillä ilman avoimuutta hiljainen tieto ei avaudu. Tietotekniikka voi vahvistaa tätä kulttuuria, mutta sen ydin on ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Lisäksi tiedon näkyväksi tekeminen vaatii aikaa, jota on syytä varata onnistuneen tiedonsiirron varmistamiseksi. Ilman riittävää ajallista resurssointia prosessi jää helposti pinnalliseksi, eikä hiljainen tieto siirry organisaation käyttöön täysimääräisesti.

Kehitysehdotukset

Kehittämistyössä laadittiin toimintamalli (Liite 4) LähiTapiola Lapille hiljaisen tiedon siirtämiseksi eläköitymistilanteessa. Mallin tarkoituksena on varmistaa, että organisaation tietopääoma säilyy ja osaamisen jatkuvuus turvataan. Toimintamalli hyödyntää hiljaisen tiedon tunnistamisessa, näkyväksi tekemisessä ja jäsentämisessä SECI-mallia, jolloin tieto integroidaan osaksi organisaation yhteistä tietopohjaa. Tarinnalliset menetelmät, kuten esimerkkitilanteet ja kokemuskertomukset, mahdollistavat hiljaisen tiedon siirtämisen selkeästi ja ymmärrettävästi.

Toimintamallin keskeinen osa on aikajana, joka käynnistyy tunnistamisvaiheella viimeistään 12 kuukautta ennen asiantuntijan eläköitymistä. Tällöin henkilöstöhallinto ja esihenkilö kartoittavat eläköityvän työntekijän roolin, työhistorian organisaatiossa ja tunnistavat mahdolliset kriittiset riskit. Tämä vaihe hyödyntää ohjattua keskustelua ja osaamiskartoitusta. Kartoituksen perusteella laaditaan tiedonsiirtosuunnitelma, jonka yhteydessä nimetään vastuuhenkilöt sekä mahdollinen seuraaja. Dokumentointivaihe alkaa 6 kuukautta ennen eläköitymistä, keskittyen SECI-mallin sosialisaatio- ja ulkoistamisvaiheisiin. Rinnakkainen työskentely, työpajat ja asiakastapausten tarinallistaminen tekevät hiljaisen tiedon näkyväksi, kun taas digitaalinen tallentaminen ja työntekijöiden yhteiset kokoontumiset sanallistavat tiedon ja johtavat ohjeiden ja prosessien luomiseen yhdistämisvaiheessa. Siirtämis- ja juurruttamisvaihe ajoittuu viimeiseen kolmeen kuukauteen ennen eläköitymistä. Perehdytys, mentorointi ja käytännön soveltaminen tukevat tiedon sisäistämistä uusille työntekijöille tai uusiin tehtäviin siirtyville. Prosessin onnistumista arvioidaan lopuksi seurantajakson ja palautteen keruun avulla, varmistaen tiedon juurtuminen osaksi organisaation toimintaa. Konstruktion toimivuutta koskevaa arviointia jatketaan toimeksiantajan toimesta työelämäkontekstissa.

Toimintamalli suosittelee käyttöön otettavaksi mentorointikäytäntöä, jossa eläköityvä työntekijä siirtää osaamistaan seuraajalle rinnakkaistyöskentelyn ja ohjatun perehdytyksen avulla. Kriittiset työprosessit ja päivittäiset toimintatavat dokumentoidaan, jotta kokemusperäinen tieto saadaan talteen yhtenäisessä ja organisaation käytäntöjä tukevassa muodossa. Toimintamalli vakiinnuttaa järjestelmällisen käytännön, jossa eläköityvien työntekijöiden hiljainen tieto kerätään jäsenneltyjen teemojen mukaisesti. Työntekijöiden välistä tiedon jakamista tuetaan työpajoilla, joissa tiimit keskustelevat ja vaihtavat kokemuksia monimutkaisina tai vaikeina pitämistään aiheista.

Eettisyys ja luotettavuus

Tutkimus on suunniteltu, toteutettu ja raportoitu tarkasti sekä tieteellisen tutkimusten vaatimusten mukaisesti. Tutkijoiden roolit, vastuut, oikeudet ja velvollisuudet sekä tutkimustulosten omistajuutta ja aineistojen säilyttämistä koskevat linjaukset on sovittu ja dokumentoitu ennakolta kaikkien osapuolten hyväksymällä tavalla. Tutkimuksen luotettavuutta vahvisti se, että kehittämistehtävän toteutti kaksi tutkijaa, joilla ei ole sidonnaisuuksia toimeksiantajaorganisaatioon, joten tulkinnat eivät perustuneet organisaation sisäisiin oletuksiin tai tavoitteisiin. Kahden tutkijan työskentely mahdollisti näkökulmien vertailun ja triangulaation, mikä vahvisti tutkimuksen luotettavuutta. Triangulaatio, eli monimenetelmäinen tutkimusasetelma, tukee sekä tutkijan ymmärryksen muodostumista tutkittavasta aiheesta että tutkimuksen luotettavuutta (Kananen 2017, 154–155).

Opinnäytetyö noudattaa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan eettisiä ohjeita, Lapin ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden ohjeita, sekä hyvää tieteellistä käytäntöä. Tiedonhankinnassa hyödynnettiin niin tieteellisiä artikkeleita, kuin saatavilla olevaa ammattikirjallisuutta. Lisäksi aineistoa kerättiin haastattelemalla pitkiä työuria tehneitä LähiTapiola Lapin työntekijöitä.

Tutkimusprosessin tarkastelu

Kehittämistehtävän prosessin aikana opiskelijat kehittyivät tutkijoina. Haastatteluihin osallistuivat kaikki kutsutut, ja ryhmätilanne ruokki keskusteluja tuloksellisiksi. Yllättävä huomio tuloksissa oli paikallistuntemuksen tärkeys. Artikkelimaisen opinnäytetyön rajallisuuden vuoksi tutkijat joutuivat suhtautumaan tekstivalintoihin kriittisemmin. Tutkijoiden yhteinen ajatusmaailma työn toteuttamisesta loi uskoa kirjoittamiseen.

Luotu toimintamalli vastaa asetettuja tavoitteita. Toimeksiantaja voi ottaa mallin käyttöönsä asiantuntijoiden eläköityessä. Malli helpottaa organisaation henkilöstöriskien hallintaa ja varmistaa osaamisen siirtymisen sujuvasti. Hiljainen tieto on menneisyyden viisaus tulevaisuuden käyttöön.

Choo, C.W. & Bontis, N. 2002. Knowledge, Intellectual Capital, and Strategy: Themes and Tensions. Teoksessa C.W. Choo & N. Bontis (toim.)  The Strategic Management of Intellectual Capital and Organizational Knowledge. Oxford: Oxford University Press. Viitattu 5.12.2025 https://doi.org/10.1093/oso/9780195138665.001.0001.

Elo, S., Kajula, O., Kääriäinen, M. & Tohmola, A. 2022. Laadullisen sisällönanalyysin vaiheet ja eteneminen. Viitattu 24.10.2025 https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202402061597.

Farnese, M.L., Barbieri, B., Chirumbolo, A. & Patriotta, G. 2019. Managing Knowledge in Organizations: A Nonaka´s SECI Model Operationalization. Frontiers in Psychology, Volume 10, 2019, 1–15. Viitattu 21.11.2025 https://doi.org/10.3389/fpsyg.2019.02730

Foroughi, H., Coraiola, D. M., Rintamäki, J., Mena, S. & Foster, W. M. 2020. Organizational Memory Studies. Organization Studies, Volume 41, Issue 12, 2020, 1725-1748. Viitattu 18.11.2025 https://doi.org/10.1177/01708406209743

Fossatti, E. C. & Mozzato, A. R. 2022. Transfer of knowledge of retirement workers in a higher education institution. Journal of Cadernos EBAPE.BR, Volume 21, April 2023. Viitattu 10.3.2025 http://dx.doi.org/10.1590/1679-395120220101.

Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2010. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. 15., uudistettu painos. Helsinki: Tammi.

Hyvärinen, M. 2017. Haastattelun maailma. Teoksessa M. Hyvärinen, P. Nikander & J. Ruusuvuori (toim.) Tutkimushaastattelun käsikirja. Tampere: Vastapaino.

Ilmonen, J., Kallio, J., Koskinen, J. & Rajamäki, M. 2022. Johda riskejä – Käytännön opas yrityksen riskienhallintaan. Helsinki: FINVA.

Juhila, K. 2025. Laadullisen tutkimuksen ominaispiirteet. Teoksessa J. Vuori (toim.) Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 17.10.2025 https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/kvali/mita-on-laadullinen-tutkimus/laadullisen-tutkimuksen-ominaispiirteet/.

Järnefelt, N., Pyrylä, A., Laaksonen, M., Pekkala, P., Kuitto, K. & Karjalainen, T. 2024. Työurien mittaaminen ja työurien pituuden kehitys eri väestöryhmissä. Eläketurvakeskuksen tutkimuksia Vol 9. Viitattu 7.6.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-691-385-1.

Kallio, H., Nurminen, H., & Saari, S. 2025. LähiTapiola Lappi Keskinäinen Vakuutusyhtiö. Aloituskeskustelu toimeksiantajan kanssa. 21.10.2025.

Kananen, J. 2014. Toimintatutkimus kehittämistutkimuksen muotona: Miten kirjoitan toimintatutkimuksen opinnäytetyönä. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu.

Kananen, J. 2017. Laadullinen tutkimus pro graduna ja opinnäytetyönä. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu.

Kasanen, E., Lukka, K. & Siitonen, A. 1993. The constructive approach in management accounting research. Journal of management accounting research, 5, 243–264. Viitattu 12.12.2025 https://www.proquest.com/scholarly-journals/constructive-approach-management-accounting/docview/210177084/se-2.

Kesti, M. 2005. Hiljaiset signaalit – Avain organisaation kehittämiseen. Helsinki: Edita.

Kuronen-Mattila, T., Mäki, E. & Järvenpää, E. 2012. Asiantuntija jää eläkkeelle – asiantuntijuus ei!: Opas tiedon ja osaamisen säilyttämiseksi. Aalto-yliopiston julkaisusarja, Tiede + teknologia No 5. Viitattu 29.9.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-60-4557-3.

Laihonen, H., Hannula, M., Helander, N., Ilvonen. I., Jussila, J., Kukko, M., Kärkkäinen, H., Lönnqvist, A., Myllärniemi, J., Pekkola, S., Virtanen, P., Vuori, V. & Yliniemi, T. 2013. Tietojohtaminen. Tampereen teknillinen yliopisto. Viitattu 2.10.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-15-3058-6.

Linde, C. 2001. Narrative and social tacit knowledge. Journal of Knowledge Management, Volume 5, Issue 2, June 2001, 160-171. Viitattu 18.11.2025 https://doi.org/10.1108/13673270110393202

Listenmaa, J. 2023. Laita tieto töihin. Tiedolla johtamisen käsikirja. Helsinki: Alma Talent.

Lukka, K. 2001. Konstruktiivinen tutkimusote. Menetelmäartikkeli. Viitattu 26.10.2025 https://metodix.fi/2014/05/19/lukka-konstruktiivinen-tutkimusote/.

LähiTapiola Lappi Keskinäinen Vakuutusyhtiö 2024. Toimintakertomus ja tilinpäätös. Viitattu 25.9.2025 https://core-public.editaprima.fi/lahitapiola/download/7160/10.

LähiTapiola-ryhmä 2025a. LähiTapiola ryhmän hallintomalli. Viitattu 7.3.2025 https://www.lahitapiola.fi/tietoa-lahitapiolasta/lahitapiola-ryhma/yhtioryhmatietoa/lahitapiola-ryhman-hallintomalli/.

LähiTapiola-ryhmä 2025b. Yrityksen riskienhallinta: Henkilöstö. Viitattu 10.10.2025 https://www.lahitapiola.fi/yritys/asiakkaalle/muut-palvelut/yrityksen-riskienhallinta/#henkilosto.

Miles M.B. & Huberman A.M. 1994. Qualitative Data Analysis: an expanded sourcebook. 2. painos. California: SAGE Publications.

Moilanen, R. 2008. Ikääntyvien asiantuntijoiden hiljaisen tiedon tunnistaminen. Teoksessa A. Toom, J. Onnismaa & Anneli Kajanto (toim.) Hiljainen tieto: tietämistä, toimimista, taitavuutta. Helsinki: Kansanvalistusseura, Aikuiskasvatuksen tutkimusseura, 235–254.

Nonaka, I. & Takeuchi, H. 1995. The knowledge-creating company: how Japanese companies create the dynamics of innovation. Oxford: Oxford University Press.

Ojasalo, K, Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2015. Kehittämistyön menetelmät: uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: Sanoma Pro.

Onnismaa, J. 2008. Hiljainen tieto organisaation rakenteissa. Vauhtisokeutta, muistikatkoksia ja uudelleen muistamista. Teoksessa A. Toom, J. Onnismaa & A. Kajanto (toim.) Hiljainen tieto: tietämistä, toimimista, taitavuutta. Helsinki: Kansanvalistusseura, Aikuiskasvatuksen tutkimusseura, 119–132.

Parkkila, L. 2013. Hiljaisen tiedon keräämisen ja konkretisoinnin toimintamallit. Kirjallisuustutkimus. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja 16/2013. Viitattu 1.10.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5897-82-1.

Pietilä, I. 2017. 4. Ryhmäkeskustelu. Teoksessa M. Hyvärinen, P. Nikander & J. Ruusuvuori (toim.) Tutkimushaastattelun käsikirja. Tampere: Vastapaino.

Polanyi, M. & Sen, A. 2009. The Tacit Dimension. Chicago: University of Chicago Press.

Puusa, A & Reijonen, H. 2011. Aineeton pääoma ja sen merkitys organisaatiokontektissa. Teoksessa A. Puusa ja H. Reijonen (toim.) Aineeton pääoma organisaation voimavarana. Kuopio: Unipress, 8–16.

Suomen työeläkkeensaajat 2024. Eläketurvakeskuksen tilastoja 05/2024. Viitattu 10.10.2025 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061367963.

Siefen, H. 2024. Tiedä mitä osaat. Osaamisen tunnistamisen psykologia. Jyväskylä: Tuuma.

Schön, D. A. 1983. Implications for the Professions and their place in Society. Teoksessa The Reflective Practitioner: How Professionals Think in Action. New York: Basic Books.

Takeuchi, H. 2006. The New Dynamism of the Knowledge-Creating Company. Teoksessa H. Takeuchi & T. Shibata (toim.) Japan, Moving towards a more advanced knowledge economy, 2: Advanced Knowledge-Creating Companies.  Washington D.C.:The World Bank Publications. 1–10. Viitattu 5.12.2025 https://doi.org/10.1596/978-0-8213-6674-5.

Tammets, K. 2012. Meta-Analysis of Nonaka & Takeuchi’s knowledge management model in the context of lifelong learning. Journal of Knowledge Management Practice, Volume 13 No 4, 2012, 1-15. Viitattu 10.3.2025 https://journals.klalliance.org/index.php/JKMP/article/view/98/95.

Tekes 2010. Aineeton pääoma ja tuotto-odotukset. Tekesin katsaus 270/ 2010, 15–20. Viitattu 3.10.2025 https://www.yumpu.com/fi/document/read/28897019/270-2010-aineeton-paaoma-ja-tuotto-odotukset-tekes.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 3. painos. Helsinki: Tammi.

Toivonen, V-M. & Asikainen, R. 2004. Yrityksen hiljainen osaaminen. Helsinki: Mielikirjat.

Vilkka, H. 2015. Tutki ja Kehitä. 4., uudistettu painos. Jyväskylä: PS-kustannus.

Virtainlahti, S. 2009. Hiljaisen tietämyksen johtaminen. Helsinki: Talentum.

Wikström, E., Eriksson, E., Karamehmedovic, L. & Liff, R. 2018. Knowledge retention and age management – senior employees’ experiences in a Swedish multinational company. Journal of Knowledge management, Volume 4, September 2018. Viitattu 10.3.2025 https://doi.org/10.1108/JKM-09-2017-0442.

Liitteet

Liite 1. Keskustelun herättely: Hiljainen tieto voi olla
Liite 2. Fokusryhmäkeskustelun runko ja tukikysymykset
Liite 3. Tutkimusaineiston teemoittelu
Liite 4. Toimintamalli pääpiirteittäin

Liitteet saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601191517

Ajattele uudella tavalla: Uudistava ajattelu vaikuttavan tulevaisuuden viitoittajana

Laura Karjaluoto

Johdanto

Kestämättömään kulutukseen ja tuotantotapoihin tulee etsiä uusia ratkaisuja, sillä ilmastonmuutos, luonnonvarojen riittävyys ja luonnon köyhtyminen ovat todellisuutta. Toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan niin valtiolta ja kunnilta kuin yrityksiltä ja kansalaisilta. (Suomen ympäristökeskus 2025.) Nykyinen kestävyysajattelu huomioi ekosysteemit, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja sosioekonomiset järjestelmät, mutta ylläpitää vallitsevaa tilannetta. Regeneratiivinen eli uudistava kestävyys ylittää nykyisen kestävyysajattelun (Gibbons 2020, 3) perustuen luonnon ja sosiaalisten järjestelmien kokonaisvaltaiseen ajatteluun, ennallistamiseen ja elvyttämiseen (Drupsteen, & Wakkee, 2024, 1–3,16).

Kehittämistyö käsittelee uudistavaa ajattelua, jota tarkastellaan uudistavan toiminnan kontekstissa. Työn tarkoituksena on tarkastella Diakonissalaitoksen konsernin toimintaa uudistavan ajattelun viitekehyksessä ja tunnistaa uudistavan toiminnan mahdollisuuksia. Tavoitteena on vahvistaa ymmärrystä uudistavasta ajattelusta ja toiminnasta sekä luoda työkalu toiminnan uudistavuuden arvioinnin tueksi toimeksiantajalle. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka tutkimusaineisto kerätään työpajoista.

Kehittämistyössä vastataan tutkimuskysymykseen: Miten uudistavaa ajattelua voi edistää ja millaista uudistava toiminta voi olla Diakonissalaitoksen konsernissa?

Kehittämistyön toimeksiantajana on Diakonissalaitoksen säätiö sr. (Diakonissalaitoksen konserni), yleishyödyllinen säätiökonserni, jolla on pitkä ja merkittävä historia vuodesta 1867 alkaen. Konserni rakentuu Diakonissalaitoksen säätiöstä, jonka diakonia ja sosiaalinen vastuu toimiala toteuttaa yleishyödyllistä toimintaa tukien haavoittuvassa asemassa olevia ja tehden merkityksellistä vaikuttamistyötä, sekä Rinnekodit Oy:sta, joka on Diakonissalaitoksen omistama yhteiskunnallinen sosiaali- ja terveyspalveluntuottaja. Sekä Diakonissalaitoksella että Rinnekodeilla on Yhteiskunnallinen yritys -merkki, joka kertoo yhteiskunnallisten tavoitteiden edistämisestä ja liiketoiminnan voiton kohdistamisesta yhteiskunnalliseen hyvään. (Diakonissalaitos 2025a.)

Diakonissalaitoksen strategia rakentuu kolmesta painopisteestä: vieraanvarainen yhteisö, erityisryhmien osaaja sekä rohkea uudistaja. Strategia pohjautuu konsernin arvopohjaan ja visioon jokaisella ihmisarvoinen elämä. Siitä välittyy yhdessä tekemisen kulttuuri, yhteiskunnallinen toimijuus ja halu reagoida muuttuvaan toimintaympäristöön. Diakonissalaitoksen missiona on vahvistaa luottamusta, osallisuutta ja toimijuutta. (Diakonissalaitos 2025b.) Diakonissalaitoksella uudistavan liiketoiminnan toimintamalliin perehtyminen ja nykyisen toiminnan arvioiminen uudistavan toiminnan näkökulmasta konsernissa on yksi strategiaohjelman strategisen painopisteen ”rohkea uudistaja” vastuullisuuden tavoitteista strategiakaudella 2025–2027. Vastuullisuusohjelman edistymistä seurataan konsernin strategiassa. (Diakonissalaitos 2025c.)

Diakonissalaitoksen vastuullisuusohjelmassa on neljä painopistettä, joilla edistetään yhdeksää YK:n kestävän kehityksen tavoitetta. Painopisteet ovat: yhteiskunnallisen luottamuksen lisääminen, henkilöstön hyvinvointi ja osaaminen, asiakkaiden osallisuus ja toimijuus sekä vastuu ympäristöstä. Vastuullisuusraportissa 2024 on kerrottu, mitä vastuullisuus tarkoittaa konsernin toiminnassa, vastuullisuusohjelmasta sekä toteutuneista toimista vastuullisuuden saralla. Vaikuttavan toiminnan puolesta puhuvat avainluvut, kuten yleishyödyllisen toiminnan kohtaamiset nuorten kanssa tai katutyössä sekä lausuntojen ja kannanottojen määrät. (Diakonissalaitos 2024, 19–21.)

Diakonissalaitoksen konsernin oli tarkoitus raportoida kestävyysraportti ensi kerran vuodelta 2025. Kestävyysraportointivelvoite koskee Rinnekoteja, mutta Diakonissalaitoksen konserni on ottanut mukaan koko toimintansa raportoinnin. Konsernissa on valmistauduttu raportointiin muun muassa määrittelemällä kaksinkertaisen olennaisuuden arvioinnilla kestävyysraportointiin merkittävimmät vastuullisuusaiheet.(Diakonissalaitos 2024, 15–20.) EU:n Omnibus-paketin myötä raportointivelvoite tulee todennäköisesti lykkääntymään ja koskemaan vuotta 2027 (Työ- ja elinkeinoministeriö 2025).

Kehittämistyön valmisteluvaiheessa hyödynnettiin tekoälytyökalua (ChatGPT, versio 4) tietoperustan aiheisiin perehtymisen ja asiayhteyksien ymmärtämisen tukena sekä englanninkielisten aineistojen käännöksissä, tutkimusartikkelin otsikoinnissa ja abstraktissa. Tekoälytyökalu ei ole laatinut sisältöä kehittämistyöhön ja työn kirjoittaja vastaa tekstin sisällöstä. Tekoälyn käytössä on huomioitu Lapin ammattikorkeakoulun ohjeistus tekoälyn vastuullisesta käytöstä.

Ilmastonmuutokseen vastaaminen uudistavalla toiminnalla

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ilmastopolitiikalla

Ympäristöministeriön (2025) mukaan Euroopan Unioni ohjaa ilmastopolitiikalla EU-alueiden yhteisiä ja jäsenmaidensa toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ilmastopolitiikka pohjautuu YK:n ilmastosopimukseen. Ilmastonmuutos ja ympäristön heikentyminen ovat tunnistettuja uhkia, joita vastaan on aloitettu esimerkiksi EU:n Vihreän kehityksen ohjelma. Ohjelman tavoitteena on Euroopan ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää toimia puhtaan energian käytön lisäämiseksi sekä luonnon ekosysteemien suojelua ja ennallistamista sekä luonnonvarojen kestävää käyttöä. (Euroopan komissio 2019.) EU:n kestävän rahoituksen toimintasuunnitelmalla puolestaan tavoitellaan vihreää siirtymää ohjaamalla rahoitusta kestäviin investointeihin. Tavoitetta pyritään edistämään erilaisin toimenpitein, kuten taksonomialuokituksella ja lisäämällä yrityksille raportointivelvoitteita. (Silvola, Peill, Aspholm & Kaisanlahti, 2024, 35–36.)

Suomen kansallisen ilmastopolitiikan keskiössä on ilmastolaki (423/2022). Myös EU:n ilmastovelvoitteet ja -päätökset sitovat Suomea (Ympäristöministeriö 2025). Ilmastolaissa (423/2022 § 1) säädetään tavoitteet ja puitteet ilmastopolitiikan suunnittelulle ja toteutumisen seurannalle. Lain (423/2022 § 2) tavoitteena on varmistaa ihmisen toiminnasta aiheutuvien päästöjen vähentyminen ja kansallisin toimin sopeutuminen ilmastonmuutokseen ilmastoriskienhallinnan ja ilmastokestävyyden keinoin.

YK:n jäsenmaiden Agenda 2030 -toimintaohjelma ohjaa kestävän kehityksen edistämistä talouden, ihmisten ja ympäristön kannalta. Ohjelma rakentuu 17 kestävän kehityksen tavoitteesta sekä suunnitelmista tavoitteiden toteuttamiseksi ja mittareista niiden seuraamiseksi. Suomi on muiden jäsenmaiden tavoin sitoutunut edistämään ohjelman tavoitteita. (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2025.)

Kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen on vaakalaudalla, mikäli kehitys jatkuu samanlaisena, kun tähän saakka. YK:n arviointiraportin mukaan kestävän kehityksen tavoitteista vain 15 % on edistynyt suunnitellusti. (Global Compact 2025.) Suomen Agenda 2030 -maaraportissa on kerrottu kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanosta ja edistymisestä. Raportissa on nostettu onnistumisia esimerkiksi sukupuolten välisessä tasa-arvossa ja Suomen merialueiden suojelussa. Kestävän talouskasvun edistäminen nähdään edellytyksenä puhtaalle siirtymälle. Raportissa Suomen todetaan olevan vielä kaukana ekologisesta kestävyydestä metsien ja maaekosysteemien osalta. (Valtioneuvosto 2025, 8–9.)

Yritysvastuu

Yritysvastuuta säännellään kansallisesti ja Euroopan Unionin tasolla yrityksiä sitovilla normeilla ja yli lainsäädännön vaatimuksia olevilla suosituksilla. Suomessa yritysvastuusta säädetään useissa laissa, jotka määrittävät yritysvastuun taloudellisesta-, sosiaalisesta- ja ympäristövastuun näkökulmista. (Liappis, Pentikäinen & Vanhala 2019, 42, 232–237.) Yritysvastuuta ovat kansallisten lakien noudattaminen ja vastuullinen liiketoiminta, joka ylittää laissa säädetyt vaatimukset yhteiskunnan, ympäristön ja ihmisten hyväksi. Liappis, Pentikäinen ja Vanhala (2019, 7–10) kuvaavat yritysvastuuta talokuviona, jossa arvot, yrityskulttuuri, toimintatavat ja päätöksenteko ovat perustana yritysvastuulle eli yrityksen taloudelliseen, ympäristö ja sosiaaliseen vastuuseen. Talon kattona on viestintä, sillä se konkretisoi yritysvastuun toteuttaen sen organisaation sisällä, viestii vastuullisuudesta asiakkaille ja sidosryhmille vaikuttaen positiivisesti maineeseen ja kilpailukykyyn.

Visio 2050: Muutoksen aika -raportissa visioidaan elinkeinoista maailmaa vuonna 2050 ja toimenpiteitä sen saavuttamiseksi. Raportti ottaa kantaa ilmastonmuutokseen, luontokatoon ja sosioekonomiseen eriarvoistumiseen. Muutos yritysten nykyiseen toimintaan nähdään välttämättömänä. Raportin tavoitteena on tukea yrityksiä muutoksessa ja vastuullisuustyössä. (WBCSD 2021, 1–4.)

Kestävyysraportointi

Euroopan parlamentin ja neuvoston kestävyysraportointidirektiivissä (2022/2464 EN) säädetään yritysten kestävyysraportointivelvoitteesta ja yhtenäisistä kestävyysraportointistandardeista (ESRS). Raportointistandardit varmistavat ympäristövastuun, sosiaalisen vastuullisuuden ja hyvän hallintotavan (Environmental, Social and Governance, ESG) mukaisen systemaattisen ja vertailukelpoisen raportoinnin. (Direktiivi – 2022/2464 EN, artikla 29 b.) Kestävyysraportointivelvoite on tullut voimaan vaiheittain ja ensimmäiseksi se on koskenut suuria pörssilistattuja yrityksiä sekä suuria yleisen edun kannalta merkittäviä yrityksiä (PIE-yhteisöt). Raportointivelvollisuus laajenee muihin henkilöstömäärältään tai liikevaihdoltaan suuriin yrityksiin ja suurten konsernien emoyrityksiin vuonna 2025 sekä muun muassa pieniin ja keskisuuriin pörssiyrityksiin vuonna 2026. (Direktiivi – 2022/2464 EN, artikla 5.)

Kestävyysraportissa yritysten tulee raportoida toiminnalleen olennaisista tunnistamistaan vastuullisuuden riskeistä, mahdollisuuksista ja niiden vaikutuksista (Silvola ym. 2024, 21). Kaksoisolennaisuusarviointia käytetään yritysten vastuullisuustyön ja kestävyysraportoinnin olennaisuusarviointiin. Arvioinnissa tunnistetaan yrityksen kannalta olennaisimmat kestävyyden aiheet, riskit ja mahdollisuudet eli millaisia vaikutuksia yrityksen toiminnalla on ympäristöön ja yhteiskuntaan sekä, miten muutokset ympäristössä ja yhteiskunnassa vaikuttavat yritykseen. Analyysi tulee tehdä ennen ensimmäistä kestävyysraportointia ja ajantasaisuutta arvioida vuosittain. (Silvola ym. 2024, 126–127.)

Kestävyysajattelusta uudistavaan ajatteluun

Kestävyyden näkökulmat ovat muuttuneet vuosisatojen ja -kymmenten aikana. Perinteinen ihmislähtöinen kestävyysajattelu on muuttunut nykyajan kestävyysajatteluun, jossa huomioidaan ekosysteemit, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja sosioekonomiset järjestelmät. Kuitenkin nykyajan kestävyysajattelu keskittyy nykytilan ylläpitämiseen ja haittojen vähentämiseen. Regeneratiivinen eli uudistava kestävyys ylittää käsityksen perinteisestä ja nykyaikaisesta kestävyysajattelusta (Gibbons, 2020, 3) perustuen luonnon ja sosiaalisten järjestelmien kokonaisvaltaiseen ajatteluun, ennallistamiseen ja elvyttämiseen (Drupsteen, & Wakkee, 2024, 1–3,16). Gibbonsin (2020, 15) mukaan siirtyminen nykyajan kestävyysajattelusta uudistavaan ajatteluun edellyttää muun muassa uudenlaista tietoisuutta, osaamista ja koulutusta, jatkuvaa kehittämistä sekä ennakoivaa johtajuutta. Drupsteen ja Wakkee (2024, 1–2) korostavat ymmärrystä toiminnan vaikutuksista ja riippuvuuksista luonnon, ihmisten ja yhteiskunnan välillä, siten, että ihmiset ja luonto muodostavat toisiinsa kytkeytyvän kokonaisuuden, eivät erillisiä elementtejä.

Visio 2050: Muutoksen aika -raportissa kuvataan kaaviolla kehityskulku kohti uudistavaa ajattelua. Kaaviossa on neljä sisäkkäin olevaa kehää. Pienin kehä on ensimmäisessä vaiheessa, jossa tunnistetaan tarve riskejä vähentäville toimille, joissa tavoitellaan tehokkuutta mahdollisimman pienillä vahingoilla. Toinen kehä on hieman suurempi ja kuvaa tilannetta, jossa ylläpidetään nykytilannetta vahinkoja aiheuttamatta. Kolmannella kehällä, joka on edellisiä kehiä suurempi, tavoitellaan toimintaa, jossa korjataan aiemmin aiheutettuja haittoja. Neljäs kehä on suurin ja se kuvaa uudistavuutta. Toiminnassa lisätään kapasiteettia elämää ylläpitävään toimintaan. (WBCSD 2021, 86.)

Uudistava ajattelu edellyttää yritykseltä ymmärrystä yhteyksistä, joihin se on kytköksissä ja järjestelmistä, jotka muodostuvat näistä yhteyksistä (WBCSD 2021, 87). Systeemiajattelussa maailmaa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti (Uusikylä & Jalonen 2023, 12). Ajattelussa on keskeistä ymmärtää, miten kokonaisuus toimii, millaisia osia siinä on ja miten osat ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa ja nähdä oma toiminta osana kokonaisuutta (Suomi 2022, 80).

Uudistava ajattelu

Ihmisen toiminnan tulee suhteutua luonnon kestokykyyn ja maapallon luonnonvaroihin (Suomen YK-liitto, 2025). Donitsitalous määrittää reunaehdot kestävälle taloudelle planetaaristen rajojen viitekehyksessä. Donitsimalli kuvataan kahden renkaan avulla, joista sisempi on sosiaalinen perusta ja ulompi ekologinen katto. Sosiaalinen perusta käsittää elämän välttämättömät asiat ja ekologinen katto kuvaa luonnonrajoja. Donitsitalouden mallissa kestävyys rakentuu kahden rajan välille: varmistetaan sosiaalinen hyvinvointi toimien maapallon kantokyvyn rajoissa. (Jyväskylän yliopisto 2022; Järvensivu, Ahokas & Toivanen 2022, 18–19.)

Ramm-Schmidtin (2025) mukaan uudistava ajattelu lähtee yksilöstä ja yksilön ajattelutavan muutoksesta, ja vasta uudenlaisen ajattelun myötä on mahdollista edistää toimia uudistavasti. Uudistava ajattelu muodostaa perustan uudistavalle toiminnalle. Uudistavan ajattelun tavoitteena on luoda positiivisia ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia. Uudistavassa toiminnassa luovutaan haittoja vähentävästä -ajattelutavasta ja tavoitellaan ympäristön ennallistamista. (Hahn & Tampe 2021, 459; WBCSD 2021, 86.) Hahn ja Tampe (2021, 460–469) määrittelevät uudistavuuden kolmelle tasolle: palauttavalle, säilyttävälle ja parantavalle. Kullekin tasolle on määritelty periaatteet ja kriteeristö.Toiminnan keskeisimpiä vaikutusalueita ovat luonnon monimuotoisuus, luonto, ympäristö, yhteisöt, sosioekologiset järjestelmät ja ihmiset. (Drupsteen & Wakkee 2024, 9.)

Jotta voidaan tarkastella asioita uudistavan ajattelun näkökulmasta, on hyvä ymmärtää erilaisia ilmiöitä ja niiden välisiä yhteyksiä systeemiajattelun avulla. Jäävuorimallia voidaan käyttää systeemiajatteluun, ymmärtäen yksittäisen tapahtuman sijaan tapahtuman taustalla olevat käyttäytymismallit, rakenteet ja ajattelumallit. Jäävuorimalli soveltuukin hyvin systeemisen ajattelun työkaluksi ja sen avulla on mahdollista kehittää kestäviä ratkaisuja, jotka huomioivat koko järjestelmän, sen sijaan, että ne perustuisivat lyhyen aikavälin nopeisiin ratkaisuihin. (Academy for Systems Change, 2025.) Jakosen (2023, 242–245) mukaan systeemiajattelua voidaan tarkastella systeemisen muutoksen kerrostalomallin avulla, joka auttaa ymmärtämään erilaisten näkökulmien moniulotteisuutta ja järjestelmän kompleksisuutta.

Uudistava liiketoiminta on yritysten toimintaa, joka perustuu planetaaristen rajojen sisällä toimimiseen käsittäen myös sosiaalisen uudistumisen, kuten sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, monimuotoisuuden ja osallisuuden lisäämisen (Aoustin, 2023, 95). Uudistavaa liiketoimintaa ohjaavat tarkoitus, arvot, visio, strategia, voitto ja kasvu, kulttuuri, hallinto sekä ekosysteeminen yhteistyö. Kaikki nämä liiketoiminnan osa-alueet ovat yhteydessä toisiinsa, ja muutoksessa jossain osa-alueista on vaikutusta myös muihin osa-alueisiin. Muutos edellyttää tarkastelua kaikissa liiketoiminnan osa-alueissa. (Aoustin, 2023, 93, 95.) Uudistava liiketoiminta ulottuu paitsi yritysten toimintaan ympäristön ja sosiaalisten järjestelmien elvyttämiseksi, myös yhteisöihin ja arvoketjuihin (Drupsteen & Wakkee, 2024, 9).

Uudistavuus strategiassa ja päätöksenteossa

Strategian tavoitteena on ohjata yrityksiä saavuttamaan halutut tavoitteet. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää strategista riskienottoa, jolloin riskeissä on positiivinen mahdollisuus ja negatiivinen uhka. Yrityksen johto vastaa strategisiin tavoitteisiin kohdistuvien uhkien ja mahdollisuuksien arvioinnista sekä niiden hallinnasta. (Suomen Riskienhallintayhdistys 2025.) Riskienhallintapolitiikka määrittelee yrityksen riskienhallintaa. Se kytkeytyy yrityksen visioon, toiminta-ajatukseen ja arvoihin tukien strategian toteutusta, minkä vuoksi riskienhallintapolitiikka ei voi olla ristiriidassa muiden toimintaa ohjaavien periaatteiden ja säännösten kanssa. (Kupi, Keränen & Lanne 2009, 18.)

Uudistavuutta voidaan tarkastella myös yritysten strategisesta näkökulmasta, joka vastaa yritysten paineisiin vastata globalisaatioon, ilmastonmuutokseen ja kasvavaan eriarvoisuuteen. Strategiassa uudistavuus tarkoittaa merkittävää muutosta aiemmin totutun haitan minimoimisen ajatusmallista ekosysteemien ennallistamiseen ja yhteisöjen resilienssin edistämiseen. Uudistavuudella voi olla positiivisia vaikutuksia yritysten asiakastyytyväisyyteen, markkinatehokkuuteen ja odotettuun kannattavuuteen (Fischer-Kreer ym. 2025, 10).

Fischer-Kreer ym. (2025, 4–9, 11) ovat kehittäneet työkalun yritysten uudistavan suuntautumisen mittaamiseksi. Työkalussa on 12 väittämää, joihin vastataan 7-portaisella Likert-asteikolla. Mittari huomioi sekä sosiaaliset että ekologiset näkökohdat, auttaen tunnistamaan vahvuuksia ja kehityskohteita. Työkalua voidaan käyttää myös uudistavien toimintojen arvioimiseen ja edistämiseen johdon päätöksen teon tukena.

Systeemisen muutoksen vaikuttavuutta arvioidessa on oleellista huomioida muutoksen pitkä aikajänne. Ei ole yksiselitteistä ajankohtaa, jolloin vaikuttavuus olisi arvioitavissa. Kompleksisessa ympäristössä, jossa syy-seuraussuhde ei ole selkeä, on tiedolla johtaminen ja kehittävä arviointi rinnalla kulkevia menetelmiä. Arviointikohteen kompleksisuus edellyttää arvioinnilta monensuuntaisten vaikutussuhteiden arviointia, kontekstisidonnaisuutta ja epävarmuutta kontekstin kehityksestä. Standardoidut ratkaisut eivät yleensä sovellu käytettäviksi kompleksisten asioiden arviointiin. Vataja nimeää soveltuviksi menetelmiksi muun muassa laadullisen vertailuanalyysin, kontribuutioanalyysin ja systeemimallinnuksen. (Vataja, 2023, 95, 99–100.)

Tutkimusmenetelmät ja toteutus

Kvalitatiivinen tapaustutkimus

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, jonka tavoitteena oli selvittää uudistavan toiminnan nykytilaa ja mahdollisuuksia Diakonissalaitoksella. Tapaustutkimus soveltui lähestymistavaksi, koska se mahdollistaa tiedon saamisen tutkittavan yrityksen toiminnasta tai prosesseista (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 134; Vuori 2021a) ja menetelmää käytetäänkin usein tutkimuksissa, joissa on tarkoitus luoda kehittämisehdotuksia ja -ideoita, sillä se auttaa toiminnan, erilaisten prosessien ja niihin liittyvien suhteiden ymmärtämisessä (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2015, 52).

Tutkimusprosessi eteni tapaustutkimuksen neljän vaiheen mukaisesti (kuvio 1). Ensimmäiseksi määriteltiin alustava kehittämistehtävä yhdessä toimeksiantajan kanssa, tarve tutkimukselle tuli Diakonissalaitoksen strategiatavoitteesta perehtyä uudistavan liiketoiminnan toimintamalliin ja arvioida toimintaa uudistavan ajattelun näkökulmasta. Määrittelyn jälkeen perehdyttiin kehitettävään kohteeseen tutustuen toimeksiantajaorganisaation toimintakertomukseen, vastuullisuusraporttiin, uudistavan toiminnan projektisuunnitelmaan ja keskusteltiin toimeksiantajan kanssa, ja näiden avulla muodostettiin kuvaa konsernin toiminnasta ja strategisista tavoitteista. Tietoperustaa rakennettiin kartoittaen aiempia tutkimuksia tutkittavasta ilmiöstä sekä täsmennettiin kehittämistehtävää tietoperustaan perehtymisen ja toimeksiantajan kanssa käydyn keskustelun pohjalta. Tutkimusaineisto kerättiin työpajamenetelmällä, joka mahdollisti tutkimukseen osallistuneiden osallistamisen ja yhteisen ideoinnin (Toikko & Rantanen 2009, 89–91). Työpajojen tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla, ja analyysin pohjalta muodostettiin kuva Diakonissalaitoksen konsernin nykytilasta ja toiminnan mahdollisuuksista uudistavan ajattelun viitekehyksessä. Uudistavan ajattelun tueksi työstettiin huoneentaulu ja työkalupakki.

Kuvio 1: Kehittämistyöprosessi tapaustutkimuksen menetelmää mukaillen

Työpajojen suunnittelu ja toteutus

Tutkimuksen osallistujat valikoituivat toimeksiantajan kanssa keskustellen ja projektivastuullisten kanssa sopien, tutkimukseen haluttiin kutsua mahdollisimman laajasti Diakonissalaitoksen yleishyödyllisen toiminnan johtoa ja Rinnekotien yhteistenpalveluiden päälliköitä ja asiantuntijoita. Monipuolinen osallistujajoukko mahdollisti eri näkökulmien esiin tuomisen, mikä tukee tapaustutkimuksen tavoitetta ymmärtää tutkittavaa ilmiötä. Työpajoissa käytettävät menetelmät valittiin, työpajat suunniteltiin ja suunnittelussa huomioitiin tutkimuksen tarkoitus ja tavoite sekä työpajoihin varattu aika. Työpajojen runko suunniteltiin ja aikataulutettiin, ja suunnittelun aikana käytiin keskustelua toimeksiantajan edustajan kanssa, jolla on kokemusta fasilitaattorina toimimisesta, saaden vinkkejä työpajan rakenteeseen. Työpajojen Padlet-alusta (liite 1) rakennettiin, alustalle työstettiin kysymyksiä ja apukysymyksiä käyttäen tietoperustaa sekä konsernin dokumentteihin perehtymistä viitekehyksenä.

Tutkimuksen aineisto kerättiin kahdesta samansisältöisestä työpajasta, jotka olivat kestoltaan kaksi tuntia. Ensimmäiseen työpajaan osallistui konsernin yleishyödyllisestä toiminnasta 12 osallistujaa, joista yksi oli etänä. Toisessa työpajassa oli kahdeksan osallistujaa Rinnekodeilta, ja osallistujista viisi oli läsnä ja kolme etänä. Tutkija toimi työpajojen fasilitaattorina ohjaten työpajojen kulkua jakamalla Padlet-alustan työpohjaa, ohjeistamalla työskentelyyn ja jakamalla puheenvuoroja. Fasilitaattorina tutkija johdatti osallistujia käsiteltäviin aiheisiin, kuitenkaan vaikuttamatta keskustelujen sisältöön.

Työpajoissa käytettiin yhteisöllisiä ideointimenetelmiä, jotka rohkaisivat osallistujia uusien ajatusten tuottamiseen korostaen yhdessä kehittämistä ja näkökulmien luomista (Ojasalo ym. 2015, 44). Käytettäviksi menetelmiksi valittiin aivoriihi ja mukaillen tulevaisuuskolmio-menetelmä, jotka mahdollistivat osallistujien näkemysten esilletuomisen ja ideoinnin vastaten tutkimuskysymyksiin.

Aivoriihessä osallistujat tuovat esille näkemyksiään ja ideoitaan tarkasteltavasta aiheesta. Menetelmässä on tarkoitus saada mahdollisimman paljon näkökulmia. Ideointia voi tehdä yksin tai ryhmässä, ja esille tulleet ideat kirjoitetaan ylös muiden nähtäville, minkä jälkeen näkemyksiä jaetaan ryhmässä ääneen. (Tevere 2025.) Aivoriihimenetelmän tavoitteena oli tunnistaa konsernin toiminnasta osa-alueita, joissa on uudistavia piirteitä, sekä toimintaa, jota on potentiaalista kehittää uudistavampaan suuntaan.

Tulevaisuuskolmio on Sohail Inayatullahin (2008, 1–4) kehittämä analyysikehikko, jossa tutkittavaa ilmiötä tarkastellaan kolmen ulottuvuuden kautta luoden tulevaisuuskuvia ja ymmärtäen, mitkä tekijät vaikuttavat tulevaisuuteen. Menetelmässä edetään tulevaisuudesta menneeseen nimeämällä ensin toivotun tulevaisuuden, jonka jälkeen tarkastellaan nykyhetken työntöä ja menneisyyden painoa. Kompleksisten järjestelmien analysointiin menetelmään saattaa tarvita täydentäviä menetelmiä, sillä tarkasteltavat ulottuvuudet eivät huomioi kaikkia vaikuttavia tekijöitä ja niiden välisiä suhteita. (Inayatullah 2023, 1–4.) Kehittämistyössä uudistavaa ajattelua oli tarkoitus kartoittaa ja luoda osallistujille uudesta ilmiöstä yhteistä ymmärrystä, minkä vuoksi menetelmä soveltui tutkimuksessa käytettäväksi auttaen osallistujia jäsentämään ilmiötä eri näkökulmista ja aikatasoilla.

Tulevaisuuskolmio-menetelmää sovellettiin tarkastelemalla ilmiötä menneisyydestä tulevaisuuteen, sillä haluttiin edetä kronologisesti tutkittavan ilmiön ollessa osallistujille uusi. Tällainen etenemisjärjestys auttoi osallistujia tunnistamaan ajattelumallien ja toimintatapojen juuria sekä meneillään olevia muutosprosesseja ennen tulevaisuuden mahdollisuuksien ideointia. Osallistujat visioivat pienryhmissä Tulevaisuuskolmio-menetelmän avulla, millaista uudistava toiminta voisi olla konsernissa, mitkä toimivat muutoksen ajureina sekä tunnistivat tekijöitä, jotka koetaan muutosta rajoittavina. Lisäksi ryhmät pohtivat, millaisia ominaisuuksia on organisaatiolla, joka tukee uudistavuutta. Työpajoissa syntyneiden aineistojen pohjalta vastattiin tutkimuskysymyksin: Miten uudistavaa ajattelua voi edistää ja millaista uudistava toiminta voi olla Diakonissalaitoksen konsernissa?

Induktiivinen sisällönanalyysi

Analyysitapa tulee valita, siten että se vastaa määriteltyyn tutkimusongelmaan (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 224).Työpajojen aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla, koska se mahdollisti työpajojen aineiston tarkastelun aineistolähtöisesti, jolloin teemat nousivat suoraan aineistosta. Sisällönanalyysilla luotiin käsitys tutkimusaineistosta tunnistamalla aineistosta nousseita asioita ja niiden välisiä suhteita (Tuomi & Sarajärvi 2018, 141; Vuori 2021b).

Induktiivinen sisällönanalyysi on kolmivaiheinen prosessi, jossa tutkimusaineisto pelkistetään, aineistoa ryhmitellään ja siitä muodostetaan teoreettisia käsitteitä (Tuomi & Sarajärvi 2018, luku 4.4.3). Työpajojen aineisto oli Padlet-alustalla, josta se kopioitiin Exceliin, jonka jälkeen analyysi toteutettiin vaiheittain, aluksi aineistoon tutustuttiin käyden se läpi useampaan kertaan, samalla hahmottaen siitä keskeisiä teemoja. Teemoittelun jälkeen aineistosta poistettiin epäolennainen tieto, joka ei vastannut tutkimuskysymyksiin suorasti tai epäsuorasti (Tuomi & Sarajärvi 2018, luku 4.4.3), esimerkiksi asiayhteydestä irralliset kommentit, jotka eivät tuoneet lisäarvoa analyysiin. Jäljelle jäänyttä aineistoa pelkistettiin lyhyemmiksi ilmauksiksi, siten että aineiston alkuperäiset merkitykset säilyivät.

Pelkistetyt ilmaukset ryhmiteltiin sisältöjensä perusteella muodostaen keskenään samankaltaisista ilmauksista alaluokkia, joita ryhmiteltiin laajemmiksi kokonaisuuksiksi eli yläluokiksi ja ne nimettiin sisältöjä kuvaavasti. Edelleen yläluokista muodostettiin pääluokkia, jotka kuvasivat aineistosta nousseita keskeisiä teemoja. Aineiston ryhmittelyn jälkeen aineisto käsitteellistettiin eli muodostettiin tutkimuksen näkökulmasta oleellisen tiedon pohjalta teoreettisia käsitteitä ja johtopäätöksiä, saaden vastaukset tutkimuskysymykseen (Tuomi & Sarajärvi 2018, luku 4.4.3). Liitteissä 2, 3 ja 4 on kuvattu sisällönanalyysissa muodostunut jaottelu.

Aineiston analyysista esitettiin toimeksiantajalle yhteenveto ja tunnistetiin, että aineistossa painottuu sosiaalinen vastuullisuus ympäristötekijöiden jäädessä vähemmälle. Keskustelun pohjalta sovittiin, että aineiston pääluokkia ryhmitellään vielä kestävyysraportoinnin mukaisesti: ympäristövastuu, sosiaalinen vastuullisuus ja hyvä hallintotapa. Vaikka kestävyysraportointi ei itsessään vastaa uudistavaa toimintaa, ESG-jaottelua hyödynnettiin aineiston jäsentämisessä, sillä sen ajateltiin lisäävän kokonaisuuden ymmärtämistä konsernissa.

Keskeiset tulokset ja kehittämistuotokset

Artikkelissa keskeisimmän tutkimustulokset käsitellään sisällönanalyysissa tunnistettujen pääluokkien kautta ja tuloksissa painotetaan esiin nousseita potentiaaleja ja visioita. Kokonaisuudessaan sisällönanalyysin mukainen jaottelu pää-, ylä- ja alaluokkien mukaisesti tarkasteltaviin kokonaisuuksiin: nykytila, tulevaisuuskolmio-työskentelyn mukaiset ulottuvuudet sekä uudistavuutta tukeva organisaatio ovat kuvattuina liitteillä 2, 3 ja 4.

Nykytilan kartoitus työpajojen aivoriihessä

Työpajojen aivoriihessä nykytilaa kartoitettiin tunnistamalla, millaista uudistavaa toimintaa konsernissa on. Aihetta lähestyttiin Padlet-alustalla neljän apukysymyksen avulla, joilla pyrittiin tukemaan osallistujien ymmärrystä aiheesta. Työpajojen nykytilan aineistossa painottui sosiaalinen vastuullisuus, mikä on luontevaa Diakonissalaitoksen yleishyödylliselle toiminnalle ja Rinnekodeille sosiaalipalvelujentuottajana. Diakonissalaitoksen arvopohjainen toiminta näyttäytyi eettisenä ja ihmisarvoisena toimintana, jossa korostuvat arvoperustaisuus, haavoittuvassa asemassa olevien tukeminen, mitkä näkyvät myös konsernin strategiassa ja ohjaavat sen toimintaa. Sosiaalisessa vastuullisuudessa korostui osallisuus ja toimijuus, joka rakentui asiakkaiden osallisuuden ja toimijuuden vahvistamisesta esimerkiksi edellytyksiä luomalla ja asiakkaiden äänen ja näkökulmien arvostamisella.

Keskeisenä näyttäytyi myös rooli yhteisöjen rakentajana, mikä ilmenee yhteisöllisyyden rakentamisena ja vahvistamisena, paikallisena toimijuutena sekä esteettömän suunnittelun ja saavutettavuuden edistämisenä. Etenkin Diakonissalaitoksen yleishyödyllisessä toiminnassa merkittävänä oli vaikuttamistyö, joka ilmeni yhteiskunnallisena vaikuttamisena. Muita aineistosta tunnistettuja pääluokkia olivat ammatillinen kehittyminen ja asiantuntijuuden jakaminen, toiminnan ja palveluiden kehittäminen, työhyvinvoinnin ja työolosuhteiden tukeminen sekä ympäristövastuu.

Ympäristön näkökulma uudistavan ajattelun kontekstissa oli vähemmän tunnistettu ja miellettiin lähinnä kestävän kehityksen mukaisiin toimiin ja yritysvastuun velvoitteisiin, kuten kierrätykseen, vastuullisiin hankintaprosesseihin, kestävyysraportointiin ja toiminnan vaikutusten arviointiin. Liitteessä 2 on nykytilan sisällönanalyysin mukainen luokkakohtainen jaottelu, jossa aineisto on luokiteltu yhdeksään pääluokkaan, ja edelleen ESG-standardien mukaisesti: sosiaalinen vastuullisuus 87,5 %, ympäristövastuu 12,5 % ja hallintotapa 0 % (kuvio 2).

Kuvio 2. Nykytilan sisällönanalyysi jaoteltuna ESG:n mukaisiin luokituksiin

Työpajojen tulevaisuuskolmio-työskentelyn havainnot

Tulevaisuuskolmio-työskentelyä varten osallistujat jaettiin neljän tai viiden hengen pienryhmiin. Konsernin uudistavaa toimintaa visioitiin työpajoissa tulevaisuuskolmio-menetelmällä, jossa tarkasteltiin aihetta kolmen ulottuvuuden näkökulmista: menneisyyden paino, nykyhetken työntö ja tulevaisuuden imu. Ideoinnin tueksi Padet-alustalle oli työstetty apukysymyksiä (liite 1). Menetelmän avulla tunnistettiin muutoksen esteitä, meneillään olevia muutosprosesseja sekä unelmia ja toiveita uudistavasta toiminnasta konsernin tulevaisuudessa. Liitteessä 3 on tulevaisuuskolmio-työskentelyn mukainen sisällönanalyysi.

Menneisyyden paino

Menneisyyteen liittyvinä tekijöinä, jotka hidastavat tai estävät saavuttamasta toivottua muutosta, koettiin organisaation rakenteeseen sekä strategiseen ohjautuvuuteen ja muutosvalmiuteen sekä tiedonkulkuun liittyviä tekijöitä, toisaalta tunnistettiin konsernin tunnettuuteen liittyviä mielikuvia. Myös yhteiskunnallisilla muutoksilla ja kriiseillä koettiin olevan vaikutusta uudistavuutta hidastavina epävarmuutta ja kuormitusta aiheuttavina.

Nykyhetken työntö

Menetelmän toisessa ulottuvuudessa tarkasteltiin, millaisia muutosprosesseja on käynnissä ja mitkä asiat puskevat kohti muutosta. Aineistosta tunnistettiin kolme pääluokkaa: organisaation kehitys- ja muutosvalmius, ympäristön tila sekä yhteiskunnalliset muutokset ja kriisit. Yhteiskunnan muutokset ja kriisit voivat toimia kaksijakoisina ilmiöinä organisaation näkökulmasta, ja aineiston perusteella ne näyttäytyivät toisaalta menneisyyden painona, toisaalta muutoksen ajureina.

Tulevaisuuden imu

Lopuksi visioitiin, millaista uudistava toiminta voisi olla konsernissa tulevaisuudessa. Tulevaisuuskuvissa konserni visioitiin ympäristövastuulliseksi, vaikuttavaksi ja ammattitaitoiseksi toimijaksi, joka on ketterä ja kehityksen aallonharjalla. Visioissa korostuivat arvot, toimintatavat ja ominaisuudet, joiden nähdään vievän konsernia kohti toivottua tulevaisuutta. Aineisto oli jaettavissa neljään pääluokkaan: organisaation strateginen ohjautuvuus ja muutosvalmius, yhteiskunnallinen rooli ja vaikuttavuus, organisaation tunnettuus sekä ympäristövastuu. Strateginen ohjautuvuus ja muutosvalmius jaettiin edelleen neljään yläluokkaan, jotka kuvaavat tarkemmin aineistoista nousseita sisältöjä: päätöksenteon tuki, organisaatiokulttuuri, muutosvalmius sekä riskienhallinta ja varautuminen. Visioita on mahdollista käyttää uuden potentiaalin tunnistamiseksi uudistavan ajattelun viitekehyksessä.

Organisaation uudistavuutta tukevat tekijät pienryhmäkeskustelussa

Tulevaisuuskolmio-työskentelyn jälkeen pienryhmät keskustelivat ja kirjasivat ylös uudistavuutta tukevan organisaation ominaisuuksia kolmen apukysymyksen avulla. Aineistosta tunnistettiin analyysissa kolme pääluokkaa, joihin uudistavuutta edistävän organisaation ominaisuudet jaoteltiin: organisaatiokulttuuri ja monimuotisuus, organisaation päätöksenteko ja toiminta sekä asiakaslähtöisyys. Liitteessä 4 on kuvattu uudistavuutta edistävän organisaation sisällönanalyysin mukainen luokkajaottelu.

Organisaatiokulttuurista ja monimuotoisuudesta on havaittavissa kolme kokonaisuutta eli yläluokkaa, jotka tukevat henkilöstön hyvinvointia ja organisaation muutoskykyä. Hyvinvointia ja osallisuutta tukeva organisaatio rakentuu turvallisesta ja välittävästä ilmapiiristä. Kokeileva kulttuuri ja innovatiivisuus puolestaan edellyttävät luovuutta tukevaa ilmapiiriä, jossa myös epäonnistumisille on tilaa, lisäksi organisaation monimuotoisuus koettiin tärkeäksi ja toivottiin sen huomioimista rekrytoinneissa. Toisena pääluokkana aineistosta nousi organisaation päätöksentekoon ja toimintaan liittyvät asiat, tiedolla johtaminen päätöksen teon tukena sekä teknologian hyödyntäminen organisaatiossa. Kolmantena kokonaisuutena uudistavuutta tukevaksi tunnistettiin asiakaslähtöisyys, jolla vastataan asiakkaiden tarpeisiin ja kuullaan asiakkaita osallistamalla.

Huoneentaulu ja työkalupakki uudistavan ajattelun tueksi

Diakonissalaitoksen arvopohja ja tahtotila tukevat strategista tavoitetta edistää vastuullisuutta ja perehtyä uudistavaan ajatteluun. Työpajatyöskentelyissä syntyneestä tutkimusaineistosta tunnistettiin sisällönanalyysilla ja toimeksiantajan kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta konsernin halu kehittää toimintaa uudistavaan suuntaan ja potentiaalia, mutta uudistavan ajattelun tueksi tarvitaan vielä yhteisiä tavoitteita ja rakenteita. Tunnistetut tarpeet liittyivät ajattelun laajentamiseen, systeemiseen ymmärtämiseen ja uusien näkökulmien löytämiseen, ja näiden tarpeiden pohjalta työstettiin huoneentaulu ja työkalupakki. Huoneentauluun (liite 5) on koottu uudistavan ajattelun periaatteita, jotka voivat toimia arvolupauksena ohjaten ajattelua, toimintaa ja päätöksentekoa. Työkalupakki rakentui tunnistettujen tarpeiden ja tietoperustan pohjalta määrittelemällä, millaisia asioita uudistava ajattelu edellyttää yksilöltä ja organisaatiolta. Työkalupakki on PowerPoint-tiedosto, johon on koostettu materiaalia uudistavan ajattelun ymmärtämiseksi ja syventämiseksi tukien reflektiota ja tunnistetun potentiaalin kehittämistä, lisäksi se antaa välineitä yhteisten visioiden luomiseksi. Työkalua ei ole liitetty tutkimusartikkeliin, vaan se on sovittu konsernin sisäiseen käyttöön.

Huoneentaulua eikä työkalupakkia ollut mahdollista testata käytännössä kehittämistyöprosessin aikataulun puitteissa. Molemmat kehittämistuotokset luovutettiin organisaation käyttöön, ja niiden käyttöönotto toteutetaan myöhemmin konsernin omana prosessina kehittämistyön valmistumisen jälkeen.

Johtopäätökset ja pohdinta

Tulokset suhteessa teoreettiseen viitekehykseen

Tutkimusaineiston sisällönanalyysin pohjalta muodostettiin kuva Diakonissalaitoksen konsernin nykytilasta ja sen mahdollisuuksista uudistavan ajattelun viitekehyksessä. Konsernin toiminnasta tunnistettiin uudistavaa ajattelua tukevia elementtejä sekä mahdollisuuksia ja potentiaalia, joita voidaan kehittää ja tavoitella. Tuloksista on nähtävissä yhdenmukaisuutta Diakonissalaitoksen vastuullisuusohjelman painopisteiden kanssa (Diakonissalaitos 2025c), ja tulokset heijastavat konsernin strategian ja vastuullisuusohjelman onnistunutta toteutusta.

Uudistava ajattelu tavoittelee positiivisia ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia (Hahn & Tampe 2021, 459) mahdollistavaa planeetan rajoissa olevaa toimintaa (Aoustin, 2023, 95). Uudistavuutta voidaan tarkastella kolmen tason kautta: säilyttävä, palauttava ja parantava, jotka kuvaavat toiminnan uudistavuuden vaikutuksia (Hahn & Tampe 2021, 460–469). Tutkimustuloksista voidaan tunnistaa elementtejä uudistavasta ajattelusta lähinnä sosiaalisen vastuullisuuden osalta, joka näyttäytyi konsernissa keskeisenä, arvopohjaisen ja eettisen toiminnan muodostaessa perustaa vastuullisuudelle. Arvoperustaisuus ohjaa konsernin toimintaa ja vastuullisuus nähdään laajemmalti kuin vain konsernin sisäisenä tavoitteena, sosiaalisen vastuullisuuden ulottuessa yksilöstä, organisaatioon ja yhteiskuntaan. Sosiaalisesti vastuullinen toiminta rakentuu myös osallisuuden ja toimijuuden vahvistamisesta, jotka ovat sidoksissa Diakonissalaitoksen arjen käytäntöihin ja vuorovaikutukseen, lisäksi konsernin rooli yhteisöllisyyden edistäjänä, yhteisöjen rakentajana ja paikallisena toimijana välittyivät tuloksista.

Tutkimuksessa tunnistettiin Diakonissalaitoksen työntekijöiden ajattelumalleista ja toiminnasta elementtejä, jotka tukevat uudistavuutta. Tutkimuksessa ei kuitenkaan arvioitu, onko konsernin ajattelumalli ja toiminta uudistavaa, sillä voidakseen toimia uudistavasti, täytyy ensin ymmärtää uudistava ajattelu suhteessa kontekstiin, ja tällainen arviointi edellyttäisi laajempaa ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä. Tutkimustuloksia voi kuitenkin tarkastella uudistavuuden kolmen tason kautta, jolloin konsernin toiminnasta sosiaalisen vastuullisuuden osalta on tunnistettavissa palauttavan, ja jossain määrin, parantavan tason toimia. Konsernissa ihminen kohdataan yksilönä, kokonaisena ja haavoittuvana, ei järjestelmän rakennuspalikkana.

Konsernin osallisuutta ja toimijuutta vahvistava toiminta tukevat yksilön hyvinvointia sekä mahdollisuuksia olla aktiivinen toimija ja vaikuttaa. Hahn ja Tampen (2021, 463–465) mukaan palauttavalla tasolla toimitaan pyrkien palauttamaan tai korjaamaan järjestelmiä, ja tällainen toiminta edellyttää organisaatiolta kykyä ongelmakohtien tunnistamiseen, systeemistä ajattelua, suunnitelmallisuutta, pitkäjänteisyyttä sekä vaikuttavia toimia. Parantavalla tasolla pyritään aktiivisella toiminnalla lisäämään järjestelmien resilienssiä ja elinvoimaa, mitkä edellyttävät vahvaa systeemistä ymmärrystä, luovaa innovaatiota, pitkän aikavälin strategista sitoutumista sekä tiivistä sidosryhmätyöskentelyä (Hahn & Tampe 2021, 467–469). Etenkin Diakonissalaitoksen yleishyödyllinen toiminta pohjautuu paikalliseen tuntemukseen ja palveluihin, tukien yhteisöllisyyttä, palveluiden saatavuutta sekä yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointia. Toiminnassa ei pyritä ylläpitämään olemassa olevia rakenteita, vaan toimintaa kehitetään yhdessä asiakkaiden kanssa paikallisiin tarpeisiin vastaten.

Uudistavassa ajattelussa prosesseja tarkastellaan systeemisesti useista näkökulmista ymmärtäen ilmiöitä ja niiden välisiä ajattelumalleja, käyttäytymismalleja ja rakenteita (Academy for Systems Change, 2025). Tutkimustuloksissa esimerkiksi asiakkaiden osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen edesauttavat konsernissa erilaisten näkökulmien ymmärtämistä ja yhdessä kehittämistä. Myös vaikuttamistyössä voidaan nähdä yhtäläisyyksiä uudistavan ajattelun systeemisyyteen; Diakonissalaitoksen yleishyödyllinen toiminta yhteiskunnallisena vaikuttajana ja muutosten edistäjänä rakentaa mahdollisuuksia yhdenvertaisempaan yhteiskuntaan.

Siinä missä sosiaalinen vastuullisuus koettiin keskeiseksi Diakonissalaitoksen konsernin toimintaa ohjaavaksi, oli ympäristön näkökulma uudistavan ajattelun kontekstissa haastavaa tunnistaa, millaista toiminta on, ja mitä se voisi konsernille merkitä tulevaisuudessa. Ympäristöön liittyvinä toimina tunnistettiin yritysvastuun velvoitteita ja kestävän kehityksen mukaisia toimia, kuten kierrätykseen, vastuullisiin hankintaprosesseihin ja kestävyysraportointiin sekä toiminnan vaikutusten arviointiin.

Uudistava ajattelu pohjautuu planetaaristen rajojen sisällä toimimiseen (Aoustin, 2023, 95), jolle donitsitalous määrittää reunaehdot varmistaen sosiaalisen hyvinvoinnin maapallon kantokyvyn rajoissa. (Jyväskylän yliopisto 2022; Järvensivu ym. 2022, 18–19.) Toiminnan arviointi suhteessa planetaarisiin rajoihin sekä positiivisiin ja ympäristöä ennallistaviin toimiin edellyttää konsernissa ajattelun syventämistä ja monipuolista tarkastelua.

Ympäristönäkökulman tunnistamiseksi voitaisiin pohtia, miten ilmastonmuutos vaikuttaa nyt ja tulevaisuudessa konsernin toimintaan esimerkiksi riskienhallinnan näkökulmasta, sekä millainen merkitys ilmastonmuutoksella on asiakkaiden hyvinvointiin. Diakonissalaitoksen ja Rinnekotien tulevaisuustyöpajoissa asiakkaat ilmaisivat huolensa ilmastonmuutoksesta ja ympäristön tilanteesta (Rinnekodit 2025).

Tulokset osoittivat, että Diakonissalaitoksen arvot, visio, strategia ja toiminta sisältävät sosiaalisen vastuullisuuden osalta sekä uudistavaa ajattelua tukevia elementtejä että potentiaalia, mahdollistaen erinomaiset olosuhteet ajattelun ja myöhemmin toiminnan kehittymiselle. Tuloksista nousseet osaamisen kehittämiseen, asiantuntijuuden jakamiseen, palveluiden kehittämiseen ja työhyvinvoinnin tukemiseen liittyvät teemat osoittavat sosiaalisen vastuullisuuden kytkeytymistä myös konsernin kykyyn kehittyä sekä kestävään henkilöstöjohtamiseen. Uudistava ajattelu vaatii rakenteita, jotka mahdollistavat kokeilemisen ja luottamuksen.

Tutkimustulokset, keskustelut toimeksiantajan kanssa tämän tutkimuksen tiimoilta sekä vastuullisuuden tilaisuudessa, toivat esiin tarpeen syventää ymmärrystä uudistavasta ajattelusta ja määritellä tavoitteet uudistavalle toiminnalle, jonka jälkeen toimintaa voidaan johdonmukaisesti arvioida uudistavan ajattelun näkökulmasta. Strategisen tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää, että johdolla on yhteinen visio toivotusta tulevaisuudesta ja suunnitelma on onnistuneesti toteutettu. Suunnitelma tavoitteeseen pääsemiseksi on tärkeää, sillä ilman yhteistä päämäärää tavoitteen eteen tehtävä systemaattinen työskentely on puutteellista.

Uudistava ajattelu ja toiminta ovat kompleksisia, eikä niiden vaikuttavuus ole mittaroitavissa standardoiduilla mittareilla, vaan arviointi edellyttää monensuuntaisten vaikutussuhteiden arviointia, kontekstisidonnaisuutta ja epävarmuutta kontekstin kehityksestä (Vataja 2023, 94–100). Uudistavuus edellyttääkin ajattelutavan muutosta ja strategisen tason valintaa (Fischer-Kreerin ym. 2025, 1).

Jatkotutkimusaiheet

Tutkimustulosten perusteella voidaan suunnitella erilaisia jatkotutkimusaiheita. Tulokset antoivat viitteitä siitä, millaisia uudistavaa ajattelua tukevia elementtejä toiminnassa jo on ja visioita tulevasta. Uudistavan ajattelun ajatusprosessin syventämisen ja yhteisen ymmärryksen luomisen jälkeen, olisi vastaisuudessa tarpeen selvittää erilaisin tutkimusmenetelmin toiminnan nykytilaa sekä rakentamaan niiden pohjalta tavoitteita, joita voidaan edelleen tutkia ja mitata.

Tutkimukselle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen ja ammatillinen kehittyminen

Kehittämistyön tarkoituksena oli selvittää uudistavan toiminnan nykytilaa ja toiminnan mahdollisuuksia Diakonissalaitoksen konsernissa. Tavoitteena oli vahvistaa ymmärrystä uudistavasta toiminnasta sekä luoda työkalu toiminnan uudistavuuden arvioinnin tueksi konsernille. Tulosten avulla oli tarkoitus lisätä tietoa Diakonissalaitoksen konsernille uudistavasta toiminnasta ja mitä uudistava ajattelu edellyttää organisaatiokulttuurilta sekä antaa keinoja toiminnan uudistavuuden tueksi konsernissa.

Konsernissa ei ole vielä määritelty, mitä uudistava ajattelu on ja mitä uudistava toiminta tarkoittaa konsernille, jonka vuoksi kehittämistyössä toimintaa voitiin arvioida rajatusti perustuen tietoperustaan ja tämä on osaltaan voinut vaikuttaa arvioinnin yleisluonteisuuteen. Arviointi kohdistui tutkimuksessa esille tulleisiin konsernin nykyisiin toimintamalleihin ja niissä havaittuihin uudistavan ajattelun piirteisiin sekä valmiuksiin.

Kehittämistyön tutkimusaineisto kerättiin työpajoista, joihin osallistui Diakonissalaitoksen yleishyödyllisen toiminnan ja Rinnekotien asiantuntijoita ja johtoa. Työpajoissa kartoitettiin uudistavan toiminnan nykytilaa ja innovoitiin tulevaisuustyöskentelyllä visiota. Aineistoa analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla ja siitä tunnistettiin uudistavan ajattelun potentiaalia sekä tarve ajatteluun perehtymiseksi ja syventämiseksi. Tunnistettujen tarpeiden pohjalta työstettiin työkalupakki Diakonissalaitoksen konsernille. Työkalupakkia voi käyttää uudistavan ajattelun ymmärtämisen ja tiedon syventämisen tukena sekä jatkotyöskentelyn välineenä. Pakki ei tarjoa valmiita vastauksia siihen, onko toiminta uudistavaa, kuten WBCSD (2021, 87) raportissaan toteaa, uudistavuus on kontekstisidonnaista ja sen arvioimiseksi tarvitaan laajaa ymmärrystä organisaatiosta ja sen yhteyksistä ympäröivään maailmaan eli systeemiin.

Kehittämistyössä vastattiin sille määriteltyihin tutkimuskysymyksiin: Miten uudistavaa ajattelua voi edistää ja millaista uudistava toiminta voi olla Diakonissalaitoksen konsernissa? Tutkimusaineistosta tunnistetuista nykytilan toiminnasta ja tulevaisuuden visioista on löydettävissä potentiaalia uudistavaan toimintaan. Tulokset osoittavat, että konsernin olisi perusteltua tarkastella uudistavan ajattelun potentiaalia ja siihen liittyviä mahdollisuuksia osana strategiatyötä ja tulevaa kehittämistä.

Yhtenä aineistonkeruumenetelmänä käytettiin tulevaisuuskolmiota, joka ei välttämättä sovellu kompleksisten ilmiöiden syvälliseen analysointiin, mutta tarjoaa yksinkertaisen ja osallistavan välineen ilmiön alustavaan jäsentämiseen (Inayatullah 2023, 3–4). Menetelmää käytettiin kehittämistyössä, koska uudistava ajattelu oli tutkimukseen osallistuville uusi ja osin abstrakti ilmiö. Tulevaisuuskolmion avulla osallistujat pystyivät tarkastelemaan ajatteluaan menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden näkökulmista, mikä auttoi avaamaan keskustelua ja luomaan yhteistä ymmärrystä ilmiöstä. Menetelmä toimi sekä ideointiin että reflektiota tukevana.

Kehittämistyö opetti hallitsemaan uusia menetelmiä aineistonkeruuseen ja analysointiin, sekä prosessinhallintaitoja ja fasilitointia. Työ toteutettiin toimeksiantajan tarpeiden pohjalta, ja tutkimussuunnitelmaa, artikkelia sekä kehittämistuotoksia mukautettiin vastaamaan näitä tarpeita. Kehittämisprosessi syvensi asiantuntijuuttani vastuullisuudesta ja riskienhallinasta. Työskentelyn aikana opin, miten uudistavan ajattelun kontekstisidonnaisuus asettaa haasteita, ja tämän vuoksi toimintaympäristön ja sen toimintojen hyvä tuntemus ovat keskiössä.

Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys

Opinnäytetyöprosessissa on noudatettu hyvän tieteellisen käytännön (HTK) periaatteita (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023) sekä ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen yleisiä eettisiä periaatteita (Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 3/2019). Diakonissalaitoksen tutkimuseettinen toimikunta on myöntänyt tutkimusluvan ennen aineistonkeruuta (Diakonissalaitos 2025d). Tutkimukseen osallistuvilta on pyydetty kirjallinen suostumus henkilötietojen käsittelylle ja tutkimukseen osallistumiselle, sekä tiedotettu henkilötietojen käsittelystä ja tutkittavien oikeuksista. (Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 3/2019.) Suostumuslomakkeet ja tutkimusaineisto säilytettiin tietoturvallisesti, tietosuoja huomioiden.

Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida tutkijan tekojen, valintojen ja ratkaisujen näkökulmista sekä tutkijan puolueettomuusnäkökulmasta (Vilkka 2025, luku 5). Aineistonkeruu ja analysointi on tehty systemaattisesti ja prosessin vaiheet on dokumentoitu. Aineiston analyysissa huomioitiin, että työpajojen alkuperäisaineisto oli saatavilla ja siihen pystyi tarvittaessa palaamaan (Tuomi & Sarajärvi 2018, luku 4.4.3). Tutkimusprosessi on kuvattu opinnäytetyöartikkeliin ja tehdyt menetelmävalinnat, rajaukset, analyysitapa sekä tulokset ja johtopäätökset on kuvattu ja perusteltu artikkelissa.

Työstin opinnäytetyön omaan työpaikkaani, tutkijana noudatin tutkimuseettistä objektiivisuutta ja puolueettomuutta. Universaaliuus, yhteisöllisyys, puolueettomuus ja järjestelmällisen epäilyn periaate ovat tieteellisen toiminnan yleisiä sääntöjä (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 21).

Tekoälytyökalua (ChatGPT, versio 4) käytettiin kehittämistyön valmisteluvaiheessa aiheeseen perehtymisen tukena sekä englanninkielisten aineistojen käännöksissä, tutkimusartikkelin otsikoinnissa ja abstraktissa. Tekoäly ei ole tuottanut kehittämistyön sisältöä, ja kirjoittaja vastaa tekstistä kokonaisuudessaan. Tekoälyn käyttö on toteutettu Lapin ammattikorkeakoulun tekoälyn vastuullisen käytön ohjeiden mukaisesti.

Direktiivi – 2022/2464 EN. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2464, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022, asetuksen (EU) N:o 537/2014, direktiivin 2004/109/EY, direktiivin 2006/43/EY ja direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta yritysten kestävyysraportoinnin osalta. Viitattu 28.9.2025 https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:32022L2464.

Academy for Systems Change 2025. Systems Thinking Resources. Viitattu 4.10.2025 https://donellameadows.org/systems-thinking-resources/.

Aoustin, E. 2023. Regenerative leadership: what it takes to transform business into a force for good. Field actions science reports 2023-11, Vol.25, 92-97. Viitattu 19.5.2025 https://journals.openedition.org/factsreports/7359.

Diakonissalaitos 2024. Vastuullisuusraportti 2024. Viitattu 21.9.2025 https://www.hdl.fi/wp-content/uploads/2025/05/Diakonissalaitos-Vastuullisuusraportti-2024-FINAL.pdf.

Diakonissalaitos 2025a. Meistä. Viitattu 1.3.2025 https://www.hdl.fi/meista/.

Diakonissalaitos 2025b. Arvot, visio ja strategia. Viitattu 20.2.2025 https://www.hdl.fi/meista/strategia-ja-arvot/.

Diakonissalaitos 2025c. Vastuullisuus Diakonissalaitoksella. Viitattu 18.3.2025 https://www.hdl.fi/meista/vastuullisuus/.

Diakonissalaitos 2025d. Tutkimusluvan hakeminen – lue tämä ennen kuin etenet. Viitattu 26.2.2025 https://www.hdl.fi/blog/lupaprosessi-lue-tama-ennen-kuin-etenet/.

Drupsteen, L. & Wakkee, I. 2024. Exploring Characteristics of Regenerative Business Models through a Delphi-Inspired Approach. Sustainability 2024-04, Vol.16 (7), 1–20. Viitattu 20.5.2025 https://doi.org/10.3390/su16073062.

Euroopan komissio 2019. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppaneuvostolle, Neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja Alueiden komitealle. Viitattu 3.3.2025 https://eur-lex.europa.eu/resource.html?uri=cellar:b828d165-1c22-11ea-8c1f-01aa75ed71a1.0003.02/DOC_1&format=PDF.

Euroopan unioni 2022. Yleinen tietosuoja-asetus (GDPR). Viitattu 6.5.2025 https://eur-lex.europa.eu/FI/legal-content/summary/general-data-protection-regulation-gdpr.html.

Fischer-Kreer, D., Greven, A., Desel, L. & Brettel, M. 2025. Measuring regenerative orientation: A new scale for firms’ net-positive impact beyond sustainability. European management journal 2025-04. Viitattu 25.5.2025 https://doi.org/10.1016/j.emj.2025.04.008.

Gibbons L. V. 2020. Regenerative—The New Sustainable? Sustainability 2020-07, Vol.12 (13), 5483. Viitattu 24.5.2025 https://doi.org/10.3390/su12135483.

Global Compact 2025. Agenda 2030 ja kestävän kehityksen tavoitteet (SDG). Viitattu 14.10.2025 https://www.globalcompact.fi/agenda-2030.

Hahn, T. & Tampe, M. 2021. Strategies for regenerative business. Strategic organization 2021-08, Vol.19 (3), 456-477. Viitattu 19.5.2025 https://doi.org/10.1177/1476127020979228.

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. 15., uudistettu painos. Helsinki: Tammi.

Ilmastolaki 423/2022. Viitattu 15.3.2025 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2022/423.

Inayatullah, S. 2023. The Futures Triangle: Origins and Iterations. World Futures Review 2023, Vol. 15, 1–10. Viitattu 3.11.2025 https://doi.org/10.1177/19467567231203162.

Jakonen, JP. 2023. Konsensustodellisuuden harha: Kerrostalomalli systeemisen muutoksen pohjana. Teoksessa p. Uusikylä & H. Jalonen (toim.) Epävarmuuden aika. Kuinka ymmärtää systeemistä muutosta? Helsinki: Into Kustannus Oy.

Jyväskylän yliopisto 2022. Johdatus donitsitalouteen. Viitattu 14.10.2025 https://www.jyu.fi/fi/tutkimus/wisdom/donitsitalous/johdatus-donitsitalouteen.

Järvensivu, P., Ahokas, J. & Toivanen, T. 2022. Tavoitteena reilu ja kestävä talous: Siirtymään tähtäävät aloitteet suomalaisessa keskustelussa ja politiikassa. Sitra muistio. Viitattu 14.10.2025 https://www.sitra.fi/wp/wp-content/uploads/2022/06/sitra_muistio_tavoitteena_reilu_ja_kestava_talous_170622-2.pdf.

Kupi, E., Keränen, J. & Lanne, M. 2009. Riskienhallinta osana pk-yritysten strategista johtamista. VTT working papers 137. Helsinki: VTT. Viitattu 1.3.2025 https://publications.vtt.fi/pdf/workingpapers/2009/W137.pdf.

Liappis, H., Pentikäinen, M. & Vanhala, A. 2019. Menesty yritysvastuulla. Helsinki: Edita.

Ojasalo, K., Moilanen, M. & Ritalahti, J. 2015. Kehittämistyön menetelmät. Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Ramm-Schmidt, M. 2025. Mitä on uudistava toiminta ja liiketoiminta? Diakonissalaitoksen webinaari 18.6.2025.

Rinnekodit 2025. Tulevaisuuskeskusteluiden raportti julki: enemmän yhteisöllisyyttä, vähemmän armottomuutta. Viitattu 11.11.2025 https://www.rinnekodit.fi/ajankohtaista/tulevaisuuskeskusteluiden-raportti-julki/.

Silvola, H., Peill, E., Aspholm, I. & Kaisanlahti T. 2024. ESG Kestävyysraportointi – Yritysjohdon vastuu ja mahdollisuus. 1. painos. Helsinki: ST-Akatemia Oy.

Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2025. Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma Agenda2030. Viitattu 7.12.2025. https://kestavakehitys.fi/agenda-2030.

Suomen Riskienhallintayhdistys 2025. Strategiset riskit. Viitattu 1.3.2025 https://pk-rh.fi/riskien-luokittelu/strategiset-riskit.html.

Suomen YK-liitto 2025. Planeetan rajat. Viitattu 13.9.2025 https://www.ykliitto.fi/kestava-kehitys/planeetan-rajat.

Suomen ympäristökeskus 2025. Ilmastotyö. Viitattu 24.3.2025 https://www.hiilineutraalisuomi.fi/fi-FI/Ilmastotyo.

Suomi, R. 2022. Systeemiajattelu – erottamaton osa tulevaisuudentutkimusta. Teoksessa H.-K. Aalto, K. Heikkilä, P. Keski-Pukkila, M. Mäki & M. Pöllänen (toim.) Tulevaisuudentutkimus tutuksi. Perusteita ja menetelmiä. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022. Turku: Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Viitattu 22.3.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-249-563-1.

Tevere 2025. Aivoriihi. Viitattu 2.12.2025. https://tevere.fi/aivoriihi/.

Toikko, T. & Rantanen, T. 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Tampere: Tampereen yliopistopaino. Viitattu 20.10.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-7732-4.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2019. Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019. Viitattu 20.3.2025 https://tenk.fi/sites/default/files/2021-01/Ihmistieteiden_eettisen_ennakkoarvioinnin_ohje_2020.pdf.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan HTK-ohje 2023. Viitattu 22.3.2025 https://tenk.fi/sites/default/files/2023-03/HTK-ohje_2023.pdf.

Työ- ja elinkeinoministeriö 2025. Hallitus esittää: pörssilistaamattomien suuryritysten velvollisuus kestävyysraportointiin lykkääntyisi vuoteen 2027. Viitattu 5.11.2025. https://tem.fi/-/hallitus-esittaa-porssilistaamattomien-suuryritysten-velvollisuus-kestavyysraportointiin-lykkaantyisi-vuoteen-2027.

Uusikylä, P. & Jalonen, H. 2023. Systeemiajattelun alkeet ilmiölähtöistä ymmärrystä varten. Teoksessa P. Uusikylä & H. Jalonen (toim.) Epävarmuuden aika. Kuinka ymmärtää systeemistä muutosta? Helsinki: Into Kustannus Oy.

Valtioneuvosto 2025. Progress towards shared wellbeing of people and planet Voluntary National Review 2025 FINLAND, Report on the Implementation of the 2030 Agenda for Sustainable Development. Valtioneuvoston julkaisuja 2025:71. Viitattu 14.10.2025 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-243-5.

Vataja, K. 2023. Systeemisen muutoksen arviointi ja vaikuttavuus. Teoksessa P. Uusikylä & H. Jalonen (toim.) Epävarmuuden aika. Kuinka ymmärtää systeemistä muutosta? Helsinki: Into Kustannus Oy.

Vilkka, H. 2025. Tutki ja kehitä. Jyväskylä: Santalahti-kustannus.

Vuori, J. 2021a. Tapaustutkimus. Teoksessa J. Vuori (toim.) Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 24.3.2025 https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/.

Vuori, J. 2021b. Laadullinen sisällönanalyysi. Teoksessa  J. Vuori (toim.) Laadullisen tutkimuksen verkkokäsikirja. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Viitattu 17.3.2025 https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/.

WBCSD 2021. Visio 2050: Muutoksen aika. Viitattu 20.3.2025 https://fibsry.fi/wp-content/uploads/2022/03/Visio-2050_Muutoksen-aika_WBCSD.pdf.

Ympäristöministeriö, 2025. Euroopan unionin ilmastopolitiikka. Viitattu 2.3.2025 https://ym.fi/euroopan-unionin-ilmastopolitiikka.

Liitteet

Liite 1. Padlet-alustan työpajapohjan kuvakaappaus
Liite 2. Nykytilan sisällönanalyysin mukainen jaottelu
Liite 3. Tulevaisuustyöskentelyn sisällönanalyysin mukainen jaottelu
Liite 4. Uudistavuutta edistävän organisaation ominaisuudet sisällönanalyysin mukaisella jaottelulla
Liite 5. Uudistavan ajattelun huoneentaulu

Liitteet saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601111185

Asiakaslähtöinen menetelmä tuotekehityksen alkuvaiheessa. Tapaustutkimus CusTech-menetelmän käytöstä Cordeé-sovelluksessa

Henri Ahonen ja Valtteri Tuppurainen

Johdanto

Yritysvastuun kenttä on murroksessa. Vastuullisuusstrategiat ovat siirtyneet perinteisestä hyväntekeväisyydestä kohti laajempaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja sidosryhmien osallistamista (Fatima & Elbanna 2023, 105–107, 110–116; Amaeshi ym. 2016, 385–386, 391–398; Kargbo, Terrence & Palmer 2025, 1–4, 8–12, 16–19). Hyväntekeväisyys on muuttunut satunnaisista lahjoituksista strategiseksi työkaluksi, joka vahvistaa mainetta, sidosryhmäsuhteita ja kestävän kehityksen tavoitteita (Yu & Kuo 2021, 1–4, 8; Mataruka, Činčalová, Mapokotera, Muzurura & Mkumbuzi 2023, 6–7, 9). Yritykset kohtaavat haasteita työntekijöiden sitouttamisessa vastuullisuusstrategioihin. Tutkimukset osoittavat, että sidosryhmien osallistaminen ja viestinnän avoimuus lisäävät hyväntekeväisyyden vaikuttavuutta ja luottamusta (Arco-Castro, López‐Pérez, Rodriguez-Gomeza & Garde-Sánchez 2021, 16–17; Arco-Castro, López-Pérez, Pérez-López & Rodríguez‐Ariza 2020, 710–711). Digitalisaatio tarjoaa uusia keinoja mitata, viestiä ja kohdentaa vastuullisuustoimia sekä integroida hyväntekeväisyys osaksi työntekijöiden arkea ja yrityskulttuuria (Hu, Du, Lin & Liang 2024, 2451–2452, 2457–2458).

Hyväntekeväisyyshankkeet ovat edelleen olennainen osa yritysvastuuta (Brammer & Millington 2005, 29, 37–40; Mataruka ym. 2023, 4–6). Niiden tarkastelu digitaalisessa ympäristössä avaa mahdollisuuksia yhdistää strateginen vastuullisuus, sidosryhmien osallistaminen ja riskienhallinnan periaatteet.

Kehittämistyön tarkoituksena on tuottaa toimeksiantajalle priorisoitu lista mobiilisovelluksen tuoteominaisuuksista ja keinoista pienimmän toimivan tuotteen (Minimum Viable Product, MVP) kehittämiseksi. Tavoitteena on arvioida CusTech-menetelmän toimivuutta vastuullisen liiketoiminnan kontekstissa. Tämän vuoksi käytettävyyden yksityiskohtainen suunnittelu ja testaus rajataan kehittämistyön ulkopuolelle. MVP määritellään Lenarduzzin ja Taibin (2016, 119) tapaan tuoteversiona, jossa on vain välttämättömät tuoteominaisuudet liiketoimintahypoteesien testaamiseen ja varhaisen käyttäjäpalautteen keräämiseen. CusTech on asiakaslähtöinen tuotekehitysmenetelmä, joka jäsentää asiakkaiden tarpeet arvoista tuoteominaisuuksiin ja keinoihin sekä priorisoi ne systemaattisesti (Kärkkäinen & Hietikko 2020).

Tässä kehittämistyössä vastataan neljään tutkimuskysymykseen:

  1. Miten CusTech-menetelmä soveltuu sovelluskehityksen alkuvaiheeseen Cordeé-mobiilisovelluksen kontekstissa?
  2. Mitkä vahvuudet ja rajoitteet CusTech-menetelmässä ilmenevät tämän kehittämistyön kontekstissa vastuullisen liiketoiminnan näkökulmasta?
  3. Mitkä tuoteominaisuudet ja toiminnallisuudet tukevat käyttäjälähtöisyyttä tässä kehittämistyössä?
  4. Miten vastuullisuus ja riskienhallinta linkittyvät CusTech-menetelmään ja sen soveltamiseen tässä kehittämistyössä?

Kehittämistyön toimeksiantajana on Social Terrain, kansainvälinen asiantuntijaorganisaatio, joka edistää yhteiskuntavastuuta ja kestävää kehitystä sekä kehittää konfliktien seurantamenetelmiä (Social Terrain 2025). Organisaatio kehittää Cordeé-mobiilisovellusta, jonka tarkoituksena on yhdistää lahjoittajat ja hyväntekeväisyyskohteet läpinäkyvästi ja tehokkaasti (Brusset 2024; Cordeé 2025). Social Terrain tunnistaa sosiaalisia ja ympäristöriskejä ja kehittää ratkaisuja yhteistyössä asiakkaiden ja yhteisöjen kanssa tarjoten työkaluja seuranta- ja arviointiosaamiseen (Monitoring and Evaluation, M&E, ks. Crawford & Bryce 2003, 366–368) läpinäkyvyyden ja tietoon perustuvan päätöksenteon vahvistamiseksi (Social Terrain 2025). Organisaation vahvuudet tiedolla johtamisessa, dataintegraatioissa ja käyttäjäkeskeisessä suunnittelussa tukevat sovelluskehitystä ja tarjoavat kontekstin CusTech-menetelmän arvioinnille (Brusset 2025).

Työssä hyödynnetään tekoälyä (Copilot, GPT-5), jonka käyttö kuvataan menetelmä- ja pohdintaosioissa sekä liitteessä 1. Keskeiset käsitteet ja lyhenteet on koottu liitteeseen 2.

Tuotekehityksen alkuvaiheen tekijät ja vastuullisuus

Tuotekehityksen alkuvaihe ja prosessikuri

Tuotekehityksen onnistuminen perustuu systemaattiseen etenemiseen, selkeisiin päätöspisteisiin ja tiiviiseen yhteistyöhön eri osastojen ja asiantuntijoiden välillä (Guzik 2023, 32). Perinteiset mallit, kuten vaiheporttimalli (Stage–Gate), jakavat kehityksen vaiheisiin (stages) ja päätöspisteisiin (gates), joissa arvioidaan hankkeen jatkoa. Malli korostaa läpinäkyvyyttä, riskienhallintaa ja huolellista päätöksentekoa. Ketterät menetelmät, kuten Scrum-menetelmä, painottavat lyhyitä sprinttejä, itseohjautuvuutta ja jatkuvaa parantamista. Hybridimallit yhdistävät näiden vahvuudet tuoden sekä ketteryyttä että hallittavuutta. (Guzik 2023, 26–27.)

Tutkimukset osoittavat, että uuden tuotteen menestys liittyy vahvasti vaiheiden laatuun ja huolelliseen toteutukseen (Martínez-Lobatón, Riva-Zaferson & Seclen-Luna 2025, 54, 56, 62). Falahatin, Chongin ja Liewin (2024, 1–3, 7–9) mukaan kriittisiä tekijöitä ovat ylimmän johdon sitoutuminen, selkeä konsepti, asiakaslähtöisyys, kurinalainen mutta joustava prosessi sekä vahva hankehallinta. Asiakkaiden ymmärtäminen on lähtökohta, ja heidän osallistumisensa edistää vastuullisuutta (Huang, Hu & Wang 2023, 2, 4, 6–7, 13). Asiakasnäkökulma (Voice of the Customer, VoC) tuo asiakkaiden äänen kehityshankkeisiin, parantaa innovaatioita ja markkinoillepääsyä sekä vahvistaa asiakassuhteita (Morgan, Obal & Anokhin 2018, 489–504).

Varhaisen vaiheen tuotekehitystä (Fuzzy Front End, FFE) leimaa epävarmuus ja epämuodollinen tieto (Bashir 2023, 1093). Päätöksenteon tueksi käytetään menetelmiä, jotka jäsentävät tätä epävarmuutta ja tukevat priorisointia. Organisaatiotasolla prosessikuria vahvistavat esimerkiksi Design for Six Sigma -mallin vaiheittainen lähestymistapa (määrittele, mittaa, analysoi, suunnittele, varmista) sekä asiakaslähtöinen laadun suunnittelu (Quality Function Deployment, QFD, ks. Ginting, Ishak, Fauzi Malik & Satrio 2020) (Frizziero, Leon-Cardenas, Galiè & Liverani 2023, 2417–2428). QFD-matriisi auttaa tunnistamaan ja visualisoimaan kriittiset ominaisuudet, ristiriidat ja kehityskohteet (Ginting ym. 2020, 2–4, 6).

Asiakaslähtöisyyttä voidaan syventää dataohjautuvilla menetelmillä, kuten Outcome-Driven Innovation -lähestymistavalla yhdistettynä tekstilouhintaan (Joung, Jung, Ko & Kim 2019, 4–10), aihemallinnukseen ja selitettävään priorisointiin (Wang, Guo & Chen 2023, 6–15, 18–21) tai neuroverkkopohjaiseen siirto-oppimiseen (Wang, Luo & Liu 2022, 1624–1633). Lisäksi QFD on integroitu vastuullisuus- ja riskienhallintatyökaluihin (Lee, Tsang, Chong, Au & Liang 2024; Efe & Efe 2023).

CusTech sopii varhaisen vaiheen tuotekehitykseen, jossa dataa on vähän ja tarvitaan selkeä ja jäljitettävä etenemispolku (Kärkkäinen & Hietikko 2020, 5–6, 8–12, 24–33). Menetelmän vaiheet ovat helposti toistettavissa, ja se toimii paremmin pienten tiimien aikataulu- ja resurssiraameissa kuin raskaat portfoliomallit tai laajaa datankäsittelyä vaativat analyysit. CusTech tuottaa suoraan MVP-konseptin, jonka perusteet voidaan läpinäkyvästi jäljittää menetelmän vaiheista ilman lisätyökaluja. (Kärkkäinen & Hietikko 2020, 30–34.)

Keskeiset haasteet osallistumisessa, viestinnässä ja raportoinnissa

Työntekijöiden odotukset yritysten vastuullisuudesta ovat kasvaneet ja kytkeytyvät yhä tiiviimmin työtyytyväisyyteen ja sitoutumiseen (Schaefer, Cunningham, Diehl & Terlutter 2024, 2582–2583; Khan, Benhamed, Soliman & Khalifa 2024, 79). Deloitten (2024, 3) mukaan erityisesti Z- ja Y-sukupolvet tekevät urapäätöksiä arvojensa pohjalta, mikä lisää painetta yrityksille tarjota uskottavia osallistumisen väyliä ja läpinäkyvää viestintää. Lisäksi Euroopan unionin kestävän kehityksen raportointidirektiivi (2022/2464/EU) ja sen kansallinen toimeenpano edellyttävät Euroopassa toimivilta yrityksiltä tarkempaa vastuullisuusraportointia, mukaan lukien vaikutusten mittaamista, luotettavaa dataa ja selkeää raportointitapaa. Hyväntekeväisyydestä on raportoitava, jos se liittyy merkittäviin vaikutuksiin ihmisiin tai ympäristöön tai sisältää poliittisia lahjoituksia (2023/2772/EU).

Dalpicolo ja Terra (2023, 30–33, 35–36, 41–43) toteavat, että yritysten sisäinen viestintä on siirtynyt yhä enemmän alustapohjaisiin sovelluksiin, joissa nopeus, kohdennettavuus ja vuorovaikutteisuus tehostavat viestintää. Lisäksi rahoitusalustoilla sitoutuminen vahvistuu, kun operatiivinen läpinäkyvyys korostuu ja hankkeen taustatyö tehdään käyttäjille näkyväksi. Tämä lisää koettua arvoa, luottamusta ja sitoutumista. (Buell & Norton 2011, 1565–1566; Buell, Porter & Norton 2020, 31–32.) Mejian, Urrean ja Pedraza-Martínezin (2019, 1773, 1787) tutkimus tukee havaintoa, että operatiivinen läpinäkyvyys sitouttaa tehokkaammin kuin pelkkä juridistaloudellinen läpinäkyvyys.

Vastuullisuuden ja yrityshyväntekeväisyyden kenttä

Tässä tutkimuksessa yritysten hyväntekeväisyydellä tarkoitetaan lahjoituksia ja muita panostuksia yhteiskunnallisiin tarkoituksiin (ks. Wang, Choi & Li 2008, 144). Ne voivat kohdistua paikallisesti tai globaalisti (Juholin 2004, 110; Rohweder 2004, 103). Bruch ja Walter (2005) erottavat yritysten hyväntekeväisyydestä neljä lähestymistapaa: perifeerisen, rajoitetun, hajautetun ja strategisen. Näistä strateginen hyväntekeväisyys yhdistää yrityksen ydinosaamisen ja sidosryhmäodotukset, tuottaen kestävää arvoa (Bruch & Walter 2005, 51–54), ja on viitekehys, jossa kehitettävällä mobiilisovelluksella on nähdäksemme eniten käyttöarvoa.

Tutkimusten mukaan työntekijöiden osallistuminen lahjoituksiin ja vapaaehtoistyöhön vahvistaa organisaatioidentiteettiä ja voi lisätä motivaatiota edistää yrityksen mainetta (Chong 2009, 115; Raub 2017, 846). Sitoutuminen kasvaa, kun osallistuminen koetaan henkilökohtaisesti hyödylliseksi, esimerkiksi merkityksellisyyden, kehittymisen tai yhteisöllisyyden kautta (Koch, Bekmeier-Feuerhahn, Bögel & Adam 2019, 306). Tietoisuus työnantajan toimista ja niiden vaikutuksista tukee myös sitoutumista (Raman & Zboja 2006, 54; Heist, Shaker & Christensen 2023, 10–12, 20–24). Tehokas sisäinen yritysvastuuviestintä vahvistaa yrityksen identiteettiä ja vaikuttaa myönteisesti henkilöstön asenteisiin ja käyttäytymiseen (Theron, Cant & Wiid 2024, 298; Chong 2009, 115–116).

Epäjohdonmukainen tai läpinäkymätön viestintä voi synnyttää epäluuloa ja heikentää sitoutumista (Kim & Rim 2019, 211–213). Yritysvastuu- ja hyväntekeväisyystoimet voivat lisäksi vahvistaa eriarvoisuutta, ellei niiden sosiaalisia vaikutuksia arvioida kriittisesti ja ohjata tietoon perustuvilla ratkaisuilla (Boodoo, Henriques & Husted 2021, 417, 426). Sidosryhmäteorian mukaan työntekijät ovat keskeinen intressiryhmä, joka tulee ottaa mukaan vastuullisuusohjelmien suunnitteluun ja toteutukseen (De Roeck, Marique, Stinglhamber & Swaen 2014, 93).

Perinteinen läpinäkyvyys tarkoittaa oikeudellisten ja taloudellisten tietojen julkaisemista (Hale 2008, 73–74). Operatiivinen läpinäkyvyys puolestaan paljastaa hankkeen taustatyön ja etenemisen, mikä lisää luottamusta ja koettua arvoa (Buell & Norton 2011, 1565–1566; Buell ym. 2020, 31–32).

Vastuullisuus ja hyväntekeväisyys voivat vahvistaa työntekijäkokemusta ja yrityksen identiteettiä, mutta ne edellyttävät selkeitä arvoja, avointa toimintaa ja järjestelmällistä raportointia. Tässä kontekstissa Social Terrain pyrkii kehittämään ratkaisun, joka helpottaa henkilöstön osallistumista, lisää reaaliaikaista läpinäkyvyyttä hankkeisiin ja tukee raportointia sekä vaikutusten arviointia. Toimeksiantajaorganisaatiolta puuttuu kuitenkin työkalu tuotekehityksen alkuvaiheen hallintaan ja tuoteominaisuuksien priorisointiin MVP-konseptia varten.

Tutkimuksen menetelmät ja toteutus

Menetelmävalinnan perustelut ja vaihtoehtojen kriittinen vertailu

CusTech valittiin tutkimuksen viitekehykseksi, koska se tarjoaa systemaattisen ja läpinäkyvän tavan muuntaa asiakastarpeet priorisoiduiksi tuoteominaisuuksiksi ja keinoiksi. Menetelmä yhdistää arvoperustaisen jäsennyksen ja kvantitatiiviset työkalut, mikä varmistaa päätöksenteon jäljitettävyyden ja perusteltavuuden. Lisäksi sen soveltuvuus pienelle tiimille ilman suoria asiakaskontakteja vahvisti valinnan. (ks. Kärkkäinen & Hietikko 2020, 30–33.)

Vaiheporttimalli tarjoaa selkeän vaiheistuksen ja päätöspisteet, mikä tukee riskienhallintaa, mutta se voi olla hidas nopeasti muuttuvissa ympäristöissä ja tarjoaa vain vähän ohjausta päätöksenteon ja toteutuksen hallinnan keinoihin. Ketterät menetelmät, kuten Scrum-menetelmä, painottavat iteratiivisuutta ja nopeaa palautetta, mutta soveltuvat parhaiten toteutusvaiheeseen, eivätkä varhaisen vaiheen hallintaan. (Guzik 2023, 26–27.) Muotoiluajattelu (Design Thinking) korostaa empatiaa ja ideointia, mutta sen tulokset jäävät usein kvalitatiivisiksi ilman systemaattista priorisointia (Martínez Casanovas 2025, 9–12, 14, 16).

CusTechin etuna on arvolähtöinen jäsennys ja kvantitatiivinen priorisointi. Se ei kuitenkaan sisällä yhtä vahvaa iteratiivista sykliä kuin ketterät mallit eikä hyödynnä laajaa data-analytiikkaa, kuten aihemallinnusta ja koneoppimista asiakastarpeiden tunnistamiseen ja keinojen optimointiin (ks. Wang, Guo ym. 2023, 6–15, 18–21). Sen käyttöä voidaan täydentää iteratiivisilla tarkennuksilla ja dataohjautuvilla menetelmillä, kun konteksti ja resurssit sen sallivat. Näin yhdistyvät menetelmän läpinäkyvyys ja käytännön sovellettavuus muiden mallien vahvuuksiin, kuten epävarmuuden hallintaan ja asiakastarpeiden automaattiseen tunnistamiseen.

CusTech on ollut perustana Savonian BisTech-hankkeessa, jossa menetelmää laajennettiin strategisen linkityksen, valmistettavuus- ja ostettavuusanalyysin sekä taloudellisen optimoinnin yhteyteen, sekä Specsoft-hankkeessa, jossa painopiste siirtyi digitaalisiin työkaluihin ja matemaattiseen optimointiin (Savonia 2024; Savonia 2025). Tämä jatkumo vahvistaa CusTechin arvolähtöistä ja systemaattista lähestymistapaa, mutta tuo siihen uusia elementtejä, kuten spesifikaatioiden optimoinnin ja laskennallisen päätöksenteon tuen (Savonia 2024). Specsoftin optimointiominaisuudet olisivat vaatineet laajempaa dataa ja pidempää kehityssykliä kuin mitä tämän tutkimuksen aikarajat sallivat. Rahallisten hyötyjen ja kustannusten vertailu rajattiin tämän tutkimuksen ulkopuolelle.

Tutkimusasetelma ja kehittämisprosessin kuvaus

Tutkimusasetelmana toimii kehittämisorientoitunut tapaustutkimus, jossa arvioidaan CusTech-menetelmän soveltuvuutta Social Terrainin mobiilisovelluskehityksen alkuvaiheen hallintaan. Laajempi viitekehys perustuu suunnittelututkimuksen metodologiaan (Design Research Methodology, DRM), joka yhdistää kehittämisen ja tutkimuksen iteratiiviseksi kokonaisuudeksi. Tutkimuksessa noudatetaan DRM-prosessin neljää vaihetta (ks. Blessing & Chakrabarti 2009, 15):

  1. Tutkimuksen lähtökohtien määrittely – ongelman ja tavoitteiden määrittely yhteistyössä Social Terrainin kanssa.
  2. Ensimmäinen kuvaileva tutkimus – teoreettisen viitekehyksen rakentaminen ja nykytilan analyysi.
  3. Ohjeistava tutkimus – ratkaisun kehittäminen CusTech-menetelmällä.
  4. Toinen kuvaileva tutkimus – ratkaisun vaikutusten arviointi (vaihe rajattiin pois tästä tutkimuksesta).

CusTech toimii ohjeistavan tutkimusvaiheen konkreettisena toteutuksena ja tarjoaa työkalut aineiston keruuseen ja analysointiin. Aineisto kerätään työpajoissa ja jälkikyselyllä. Analyysissä hyödynnetään Kano-mallia, analyyttistä hierarkiaprosessia (Analytic Hierarchy Process, AHP) sekä QFD-matriisia. Kano-luokittelu auttaa ymmärtämään asiakkaiden odotuksia ja reaktioita, ja sen perusteella voidaan suositella tuotekehityksen painopisteitä (Joung & Kim 2022, 7053–7054, 7067–7068). AHP on monikriteerinen päätöksentekomenetelmä, jota käytetään tuotekehityksen alkuvaiheessa tuoteominaisuuksien painoarvojen arviointiin ja priorisointiin (Ma, Chen, Tan & Wei 2024, 3–7, 10–11, 14–15).

DRM-menetelmä tarjoaa tutkimusprosessille rakenteen, mutta ei määritä tarkasti, mitä menetelmiä tai työkaluja tulisi käyttää esimerkiksi nykytilan analyysissä tai ratkaisun kehittämisessä. Tämä voi olla erityisen haastavaa monitieteisissä tutkimuksissa, joissa eri alojen odotukset ja käytännöt vaihtelevat. (Blessing & Chakrabarti 2009, 102–103, 21–22, 231–237; Ebneyamini 2022, 1–4, 6.) Näitä haasteita hallitaan tässä tutkimuksessa selkeillä vaihekohtaisilla ohjeilla, järjestelmällisellä dokumentoinnilla ja tarkasti jäljitettävällä lokilla.

Laadullisen tapaustutkimuksen periaatteet, kuten kontekstin tiheä kuvaus (thick description, ks. Geertz 1973, 6–10) ja triangulaatio, ohjaavat aineistonkeruuta ja raportointia (ks. Baxter & Jack 2008, 557–558; Baskarada 2014, 3, 15). Menetelmäanalyysillä arvioidaan, kuinka hyvin CusTech huomioi vastuullisuuden ja missä tarvitaan jatkokehitystä. Arvioinnissa pyritään tasapainottamaan vastuullisuuden läpinäkyvyys ja prosessin keveys, jotta ratkaisu olisi sekä eettisesti perusteltu että operatiivisesti tehokas.

CusTech-prosessi alkaa valmisteluvaiheella, jossa asiakkaan näkemykset kerätään työpajoista, haastatteluista ja dokumenteista. Näiden pohjalta muodostetaan ”pitkä lista” ideoista, vaatimuksista ja havaituista ongelmista. Aineisto jäsennetään syy-seurauskartoituksella, jotta olennaiset teemat ja käännekohdat saadaan näkyviin. Seuraavaksi hyödynnetään arvokeskeistä lähestymistapaa (Value Focused Thinking, VFT), jossa tavoitteet jaetaan asiakkaan keskeisiin tarpeisiin, konkreettisiin tuoteominaisuuksiin ja niitä toteuttaviin keinoihin. Tämän jäsennyksen etuna on, että ”miksi”-kysymykset johdattavat arvoista ”mitä” – ja edelleen ”miten”‑tasoille loogisesti ja perustellusti. (Methling ym. 2022, 340–342; Kärkkäinen & Hietikko 2020, 11–12.)

Kun tuoteominaisuudet on tunnistettu, niitä tarkastellaan asiakkaiden odotusten perusteella Kano‑mallin avulla. Tuoteominaisuudet luokitellaan kolmeen ryhmään: 1) välttämättömiin perusominaisuuksiin, joiden puuttuminen romahduttaa tyytyväisyyden; 2) tehokkuutta mittaaviin suorituskykyominaisuuksiin, joiden parantuminen lisää tyytyväisyyttä lineaarisesti; sekä 3) ilahduttaviin ominaisuuksiin, jotka mahdollistavat kilpailullisen erottautumisen. Luokittelu voidaan tehdä yksinkertaisina luokkina tai tarkempana lukuarvoihin perustuvana analyysinä. Lisäksi voidaan lisätä tyytyväisyys- ja tyytymättömyysarvoja, jotta erot eri vastaajaryhmien välillä näkyvät selkeämmin. (Joung & Kim 2022, 7053–7054, 7057–7063; Kärkkäinen & Hietikko 2020,16–23.)

Luokittelun jälkeen tuoteominaisuudet priorisoidaan AHP‑menetelmällä, jossa parivertailujen avulla lasketaan globaalit painot ominaisvektorimenetelmällä (Eigenvector Method, EVM, ks. Saaty 1991, 6–7). Painot kuvaavat kunkin tuoteominaisuuden suhteellista merkitystä valitussa asiakassegmentissä. Samalla tarkistetaan johdonmukaisuus (Consistency Ratio, CR), jotta priorisointi on menetelmällisesti kestävä ja vertailulogiikka läpinäkyvä. Painotettujen tulosten etuna on, että ne tukevat resurssien kohdentamista ja kompromissien arviointia eksplisiittisinä arvovalintoina. (Ma ym. 2024, 6–8; Kärkkäinen & Hietikko 2020, 24–29.)

EVM-painotetut tuoteominaisuudet siirretään lopuksi QFD‑matriisiin, jossa ne yhdistetään keinoihin. Relaatiot arvioidaan kolmiporrastetulla asteikolla (1/3/9), mikä tekee vaikutusketjuista vertailukelpoisia ja kvantifioitavia. Matriisi tuottaa keinoprioriteetit, joiden avulla tunnistetaan tekniset ratkaisut, jotka tuottavat suurimman arvon asiakasvaatimuksiin nähden, sekä kattavuusluvut, joilla paljastetaan mahdolliset aukot toteutusrepertuaarissa. (Apichonbancha, Lin & Chuang 2024, 3–4; Wang, Kang, Wang & Shi 2023, 50–51.) Näiden tulosten perusteella kootaan selitettävä ja jäljitettävä konsepti, jonka suhde alkuperäisiin arvo‑ ja tuoteominaisuusmäärittelyihin on läpinäkyvä (Kärkkäinen & Hietikko 2020, 30–33). CusTech-prosessin kulku on kuvattu kuviossa 1.

Kuvio 1. CusTech-prosessin vaiheet ja eteneminen

Tekoälyn hyödyntäminen kehittämisprosessissa

Copilot GPT-5 kielimallia käytettiin CusTechin valmisteluvaiheessa tekstien muotoiluun VFT-viitekehyksessä, asiakkaiden keskeisten tarpeiden nimeämiseen ja tuotehierarkian tarkistamiseen sekä myöhemmin MVP:n tuoteominaisuuksien arviointiin. Copilot tuotti myös Kano- ja AHP-simulointeja, mutta niiden heikon laadun vuoksi niitä ei käytetty tutkimuksessa. Kaikista muutoksista laadittiin raportit Social Terrainille. Lisäksi Copilot avusti artikkelin tekstin jäsentelyssä, oikoluvussa ja käännöksissä. Tekijät ovat tarkastaneet ja muokanneet Copilotin tuottamat sisällöt ja ottavat niistä täyden vastuun. Tekoälyn käytön tarkempi kuvaus on liitteessä 1.

Tutkimusprosessi arvolähtöisen MVP-konseptin suunnittelussa

Tutkimus aloitettiin lähtökohtien määrittelyllä, jossa täsmennettiin toimeksiantajan toimintalogiikka ja kehittämistarve. Yhteisestä määrittelystä hahmottui kaksijakoinen tutkimushaaste: 1) suunnitella digitaalinen ratkaisu, joka lisää läpinäkyvyyttä ja madaltaa osallistumiskynnystä; sekä 2) varmistaa asiakasodotusten täyttyminen. Lisäksi tunnistettiin kontekstitekijät, asetettiin tutkimuskysymykset ja määriteltiin tutkimuksen kontribuutio.

Ensimmäisessä kuvailevassa tutkimuksessa koottiin viitekehys, joka yhdisti kolme näkökulmaa: varhaisen vaiheen tuotekehityksen haasteet, sääntely‑ ja viestintäympäristön sekä vastuullisuuden ja yrityshyväntekeväisyyden tutkimusperusta. Nykytilan analyysi osoitti, että Social Terrainilla on vahva M&E‑ ja dataintegraatio‑osaaminen, mutta siltä puuttuu työkalu, joka muuntaa arvolähtöiset tarpeet priorisoiduiksi tuoteominaisuuksiksi ja keinoiksi. Tämä loi perustan menetelmävalinnalle ja ohjasi analyysin kohti MVP‑konseptia.

Varsinainen ohjeistava tutkimus toteutettiin kolmena työpajana, joita edelsi itsenäinen valmisteluvaihe ”pitkän listan” tuottamiseksi. Työpajojen jälkeen tehtiin jälkikysely. Työpajoissa muodostettiin yhteiset arvot ja huomioitiin kaikkien segmenttien näkökulmat. Päätös tuottaa yhteiset arvot Kano-, AHP- ja QFD-taulukkoihin mahdollisti tiukan aikataulun ja jätti tilaa kriittiselle pohdinnalle. Koska tarkoituksena oli luoda yksi tuote työntekijöille, johdolle ja järjestöille, tutkijat katsoivat perustelluksi tarkastella työpajoissa kaikkia segmenttejä samanaikaisesti (ks. Kärkkäinen & Hietikko 2020, 8).

Työpajojen suunnittelu, rakenne ja toteutus

Työpajat järjestettiin kolmena puolentoistatunnin osiona Microsoft Teamsissa saman viikon aikana. Kolmeen työpajaan päädyttiin käytännön syistä. Osallistujina oli neljä Social Terrainin kehitystiimin jäsentä, yksi järjestöedustaja ja liiketoimintakonsultti. Tutkijat toimivat fasilitaattorina ja havainnoijana. He ohjasivat työpajoja näytönjaon avulla, tukivat keskustelua ja kirjasivat havaintoja, mutta välttivät vaikuttamasta sisältöön, jotta tulokset pysyivät osallistujalähtöisinä. Työpajat pidettiin englanniksi. Tutkijoiden kesken sovittiin rooleista ja menetelmistä, kuten havaintojen dokumentoinnista.

Ennen ensimmäistä työpajaa osallistujat täydensivät yhteiseen taulukkoon tunnistetut ongelmat ja kehitysideat, niiden syyt ja seuraukset sekä niistä johdetut alustavat tuoteominaisuudet, keinot ja asiakkaiden keskeiset tarpeet. Näin muodostui alustava syy-seurauskartoitus, joka kattoi kaikki asiakassegmentit (Liite 3). Taulukon pohjalta laadittiin jäsennelty asiakastarpeiden hierarkia jatkokehityksen perustaksi (Liite 4). Hierarkian laadinta vaati asiantuntemusta ja huolellisuutta. Prosessissa hyödynnettiin tekoälyä (Copilot, GPT-5) sanamuotojen tarkentamiseen CusTech-kielelle sekä varmistamaan, että hierarkia kattaa tunnistetut ongelmat ja ideat.

Ensimmäinen työpaja keskittyi asiakkaiden reaktioiden kirjaamiseen mobiilisovelluksen ominaisuuksista sekä niiden puuttumisesta. Vastausten perusteella Kano-työkalu luokitteli tuoteominaisuudet kuuteen Kano-luokaan (Liite 5). Toinen työpaja käsitteli tuoteominaisuuksien parivertailua AHP-menetelmällä, jonka tuloksena saatiin EVM-painoarvot (Liite 6). Lisäksi kirjattiin tuoteominaisuuksien ja keinojen väliset korrelaatiot QFD-matriisiin (Liite 7). Kolmannessa työpajassa viimeisteltiin QFD-matriisi ja tarkastettiin AHP-priorisoinnin johdonmukaisuus. Kunkin työpajan lopuksi tarkasteltiin lyhyesti, kuinka menetelmät jäsensivät niihin syötettyä dataa, ja hyväksyttiin tuotettu aineisto.

Työpajojen jälkeen osallistujille lähetettiin lyhyt avoimiin vastauksiin perustuva kysely (Liite 8), jonka tavoitteena oli kerätä näkemyksiä CusTechin hyödyistä, haasteista ja kehitystarpeista sekä vahvistaa tulosten validointia. Vastaukset käsiteltiin luottamuksellisesti ja raportoitiin koontimuodossa. Niitä hyödynnettiin suositusten laadinnassa ja tulosten tulkinnan tarkentamisessa suhteessa tutkimuskirjallisuuteen.

Keskeiset tulokset ja havainnot

Asiakkaan ääni, syy-seurausjäsennys ja arvohierarkia

Ennen työpajoja asiantuntijoiden kokoama “pitkä lista” jäsennettiin ensin syy-seurausketjuiksi (Liite 3), minkä jälkeen siitä rakennettiin arvoperustainen runko VFT‑viitekehyksen avulla. Runko yhdisti asiakkaiden keskeiset tarpeet, niistä johdetut tuoteominaisuudet ja alustavat keinot segmenttikohtaisesti (Liite 4). Aineiston analyysi ja uudelleensanoitus paljasti kolme toistuvaa tarvetta: 1) vaikutusten seuranta; 2) helppo osallistuminen; sekä 3) tietoturvallinen läpinäkyvyys.

Vaikutusten seuranta perustui työntekijöiden ja järjestökumppaneiden tarpeeseen nähdä yrityksen hyväntekeväisyys reaaliaikaisesti, ei pelkästään vuosikoosteina. Osallistumisen kitkan poistaminen korostui työntekijäsegmentissä toistuvana esteenä: “hyvä aikomus ei muutu teoksi, jos polku on hidas”. Luottamusta tukeva tietosuojan ja sääntelynmukaisuuden (compliance) perusta muodostui kahdesta rinnakkaisesta juonteesta. Näissä huomioitiin, että näkyvyyden lisääminen edellyttää henkilötietojen parempaa suojaa, ja että kasvava sääntely vaatii helppokäyttöisiä compliance-työkaluja. Kolme keskeistä tarvetta on esitetty kuviossa 2.

Kuvio 2. Kolme keskeistä tarvetta valmisteluvaiheen aineistosta

CusTechin ensimmäinen vaihe tuotti läpinäkyvän, segmenttikohtaisesti perustellun tuoteominaisuuksien ja keinojen jäsennyksen. Jäsennyksessä tunnistettiin kolme keskeistä vaadetta, määriteltiin niitä vastaavat tuoteominaisuudet ja täsmennettiin kullekin tuoteominaisuudelle tarkoituksenmukaiset toteutustavat. Kokonaisuus toimii suoraan syötteenä odotusrakenteen luokittelulle, priorisoinnille ja myöhemmälle kvantifioinnille.

Kano-luokittelu ja odotusrakenteen keskeiset periaatteet

Kanon odotusrakenne jäsensi ensimmäisessä vaiheessa tunnistetut tuoteominaisuudet kuuteen luokkaan. Seitsemän tuoteominaisuutta määritettiin perusominaisuuksiksi, joiden puuttuminen aiheuttaa käyttäjälle välitöntä tyytymättömyyttä. Vain yksi tuoteominaisuus tulkittiin suorituskykyominaisuudeksi, joka lisää tyytyväisyyttä lineaarisesti; mitä parempi ominaisuus, sitä tyytyväisempi käyttäjä. Neljä tuoteominaisuutta luokiteltiin ilahduttaviksi, sillä ne eivät ole välttämättömiä, mutta niiden mukanaolo parantaa käyttäjäkokemusta merkittävästi. Lisäksi neljä tuoteominaisuutta nähtiin merkityksettömiksi, koska ne eivät vaikuta tyytyväisyyteen, kun taas yksi tuoteominaisuus luokiteltiin käänteiseksi ja yksi kyseenalaiseksi. Luokat ja niihin kuuluvat tuoteominaisuudet on esitetty tarkemmin taulukossa 1. Luokittelu toimi suoraan syötteenä seuraavalle vaiheelle, jossa perusominaisuudet, suorituskykyominaisuudet ja ilahduttavat ominaisuudet asetettiin pareittaisvertailun avulla tärkeysjärjestykseen.

Taulukko 1. Tuoteominaisuudet Kano-luokittain

PerusominaisuusSuorituskykyominaisuusIlahduttava ominaisuus
Vaikutusten seurantaHelppo osallistuminenJoustavat osallistumistavatTietoturvallinen läpinäkyvyysVastuullisuusraportointiRaportointikannustimetTavoite- ja prioriteettimerkinnätSääntelyn tukiOsallistumisen tunnustaminenTaitoperustainen vapaaehtoistyöOsaajapörssiRahoitus- ja kumppanialusta
Merkityksetön ominaisuusKyseenalainen ominaisuusKäänteinen ominaisuus
Personoitu kohdevalintaVastuullisuuskampanjoiden uutisvirtaPikapäivityksetOhjattu käyttöönottoJohdon sitoutuminenJärjestöjen vaatimustenmukaisuustuki

Kano-luokittelu osoitti, että tietosuojaan, läpinäkyvyyteen ja käytön helppouteen liittyvät tuoteominaisuudet muodostavat mobiilisovelluksen perusominaisuudet, joiden puuttuminen aiheuttaa käyttäjälle tyytymättömyyttä. Sen sijaan erottuvuutta luovat niin sanotut ilahduttajat, kuten taitoperustainen vapaaehtoistyö sekä rahoitus- ja kumppanialusta, tuottavat käyttäjille merkittävää lisäarvoa. Luokittelun keskeinen havainto oli myös se, että osa mukavuusominaisuuksista, esimerkiksi uutisvirta ja tiivistetty sisäinen viestintä, jäi merkityksettömiksi, eivätkä ne sellaisenaan vaikuta tuoteominaisuuksien priorisointiin. Merkillepantavaa on lisäksi, että vain yksi tuoteominaisuus sijoittui suorituskykyominaisuuksien luokkaan, ja mahdollinen kilpailijavertailu keskittyy yksinomaan vaatimustenmukaisuuden ja raportointivalmiuden tasoon.

Keskeiset tuoteominaisuudet ja priorisointiperusteet

AHP-priorisoinnissa ominaisuudet jaoteltiin kolmeen luokkaan: perusominaisuudet, suorituskykyominaisuudet ja ilahduttavat ominaisuudet. Jokaiselle luokalle annettiin yhtäläinen globaali paino, 33,3 %. Ryhmän yhteinen arvio muodostettiin konsensusmenettelyllä työpajassa (Liite 6). Tulosten mukaan sääntelyn tuki oli tärkein yksittäinen ominaisuus 33,3 %:n painolla. Perusominaisuuksissa merkittävimmät olivat joustavat osallistumistavat (10,6 %), helppo osallistuminen (8,2 %) ja vaikutusten seuranta (5,6 %). Ilahduttavien ominaisuuksien paino jakautui osaamisperusteiseen yhdistämiseen (11,0 %), rahoitus- ja kumppanialustaan (10,5 %) ja osaajapörssiin (10,1 %). Kaikkien tuoteominaisuuksien tulokset on esitetty kuviossa 3. Johdonmukaisuustarkastelussa perusominaisuuksien CR oli 0,25, mikä ylittää suositusrajan (< 0,10), kun taas ilahduttavien ominaisuuksien CR oli 0, mikä osoittaa, että osallistujilla oli selkeä ja ristiriidaton käsitys näiden ominaisuuksien tärkeysjärjestyksestä. Suorituskykyominaisuuksille CR‑arvio ei sovellu, koska luokassa on vain yksi rivi. Nämä tulokset toimivat lähtöarvoina QFD‑vaiheelle.

Kuvio 3. Tuoteominaisuuksien painokertoimet AHP-analyysin perusteella

Prioriteetit ja kattavuusanalyysi keinoille

QFD‑vaiheessa yhdistettiin priorisoidut tuoteominaisuudet toteutuskeinoihin, joille annettiin korrelaatioarvot 1/3/9. Näin saatiin keinojen painotetut kokonaisprioriteetit ja tuoteominaisuuksien kattavuusluvut. Tulosten perusteella vaikutusviestintään sekä rahoitus- ja kumppanialustaan liittyvät keinot nousivat kärkeen; jaettavat tarinat vaikutuksista olivat koko matriisin painavin keino (8,0 %), ja niitä seurasivat mikroavustuksen työnkulku (7,6 %), missiolinkki (7,0 %) ja ladattavat raportit (6,9 %). Tietosuojaan ja vaatimustenmukaisuuteen liittyvistä keinoista GDPR-yhteensopiva käsittely (6,1 %), EU-yhteensopivat mallipohjat (5,8 %) ja automaattiset tarkistukset (5,7 %) sijoittuivat kärkipäähän. Kaikkien luokkien kymmenen tärkeintä keinoa on esitetty taulukossa 2. Anonymisointi- ja yhdistämistilat nähtiin tärkeinä tietosuojakerroksen vahvistamiseksi, vaikka niiden suhteellinen prioriteetti jäi matalaksi (1,3 %). Osallistamisen kitkaa poistavat keinot, kuten osaamisperustainen vapaaehtoisuus (5,5 %), pienlahjoitukset (3,1 %), esitäytetyt lomakkeet (1,5 %) ja kertakirjautuminen (0,9 %) asettuivat keskikorkealle ja osoittivat laajaa kontribuutiota useille tuoteominaisuuksille (Liite 7).

Taulukko 2. Kaikkien luokkien kymmenen tärkeintä keinoa yhdistettynä

KeinoYhteispisteetSuhteellinen
Jaettavat tarinat vaikutuksista1066,508,0 %
Mikroavustuksen työnkulku1006,027,6 %
Missiolinkki931,287,0 %
Ladattavat raportit916,476,9 %
GDPR-yhteensopiva käsittely815,926,1 %
EU-yhteensopivat mallipohjat774,725,8 %
Automaattiset tarkistukset751,295,7 %
Osaamisperustainen vapaaehtoisuus729,895,5 %
Henkilökohtaiset suositukset665,165,0 %
Vaikutusperusteinen yhdistäminen ja mikroavustukset631,124,8 %

Kattavuuslukujen perusteella osa perusominaisuuksista oli jo hyvin tuettu, erityisesti tietoturvallinen läpinäkyvyys (34,8 %) ja raportointikannustimet (32,8 %). Sen sijaan käyttäjäkokemuksen kannalta keskeiset tuoteominaisuudet jäivät huomattavasti heikommin katetuiksi, kuten vastuullisuusraportointi (6,6 %), helppo osallistuminen (6,2 %), vaikutusten seuranta (4,6 %) ja joustavat osallistumistavat (4,4 %) (Taulukko 3).

Taulukko 3. Perusominaisuuksien kattavuusluvut

TuoteominaisuusSuhteellinen
Tietoturvallinen läpinäkyvyys34,8 %
Raportointikannustimet32,8 %
Tavoite- ja prioriteettimerkinnät10,7 %
Vastuullisuusraportointi6,6 %
Helppo osallistuminen6,2 %
Vaikutusten seuranta4,6 %
Joustavat osallistumistavat4,4 %

Suorituskykyominaisuuksien ainoa rivi (sääntelyn tuki) oli matriisissa täysin katettu (100 %), sillä siihen kohdistettiin suorat ja vahvat keinot, kuten EU-yhteensopivat mallipohjat ja automaattiset tarkistukset. Myös ilahduttavien ominaisuuksien rivit olivat hyvin katettuja, erityisesti osallistumisen tunnustaminen, joka sai kattavuusluvuksi 60,7 % (Taulukko 4). Nämä tulokset ovat suoria QFD‑laskennan tuotoksia ja muodostavat kvantitatiivisen perustan MVP‑kokoonpanon suunnittelulle seuraavassa vaiheessa.

Taulukko 4. Ilahduttavien ominaisuuksien kattavuusluvut

TuoteominaisuusSuhteellinen
Osallistumisen tunnustaminen60,7 %
Rahoitus- ja kumppanialusta16,7 %
Osaajapörssi11,8 %
Taitoperustainen vapaaehtoistyö10,9 %

MVP-konseptin muodostaminen ja valintaperusteet

MVP koottiin AHP-painojen ja QFD-matriisin perusteella hyödyntämällä painotettujen keskiarvojen summia sekä kriittisyysanalyysiä, jossa yhdistettiin AHP-paino ja QFD-kattavuus (AHP × (1 − kattavuus)) perusominaisuuksien katvealueiden paikkaamiseksi (Liite 9). Ensisijaisiksi korjauskohteiksi nousivat joustavat osallistumistavat (10,2), helppo osallistuminen (7,7) ja vaikutusten seuranta (5,4). Näitä täydennettiin QFD:n vahvoilla keinoilla, jotka kohdistuivat kolmeen pääalueeseen: 1) joustaviin osallistumistapoihin (pienlahjoitukset, osaamisperustainen vapaaehtoisuus); 2) helppoon osallistumiseen (kertakirjautuminen, esitäytetyt lomakkeet); sekä 3) vaikutusten seurantaan (jaettavat tarinat, ladattavat raportit, reaaliaikaiset näkymät, järjestörajapinnan integraatio).

Lisäksi tietosuoja ja vaatimustenmukaisuus (kuten GDPR-yhteensopiva käsittely, roolipohjainen käyttöoikeus sekä anonymisointi- ja yhdistämistilat) sisällytettiin sääntely- ja riskiperusteisina vaatimuksina, vaikka niiden kriittisyys oli matala. Näin varmistettiin pakollisten odotusten täyttyminen ennen erotteluominaisuuksien lisäämistä.

MVP rakentuu kolmesta kokonaisuudesta: perusominaisuuspaketista, suorituskykyominaisuusytimestä ja ilahduttavista lisäominaisuuksista. Perusominaisuuspaketti sisältää vaikutus- ja viestintäpolun, osallistumisen esteiden poistamisen, tietosuojan sekä kevyet ja kustannustehokkaat elementit, kuten raportointikannustimet, missiolinkin ja prioriteettimerkin. Suorituskykyominaisuudet tukevat sääntelyä EU-yhteensopivien mallipohjien ja automaattisten tarkistusten avulla. Ilahduttavat ominaisuudet, kuten taitoperustainen vapaaehtoistyö sekä rahoitus- ja kumppanialusta, toteutetaan osaamisperustaisen vapaaehtoisuuden, henkilökohtaisten suositusten, yritysyhdistämisalgoritmin ja mikroavustuksen työnkulun avulla sitoutumisen vahvistamiseksi.

Lopputulos on pienin mahdollinen, mutta riittävän vahva kokonaisuus (Liite 10). Se täyttää asiantuntijatyöpajoissa määritellyt asiakkaiden odotukset, tuottaa lisäarvoa vaarantamatta peruspakettia ja on sääntelyvalmis. Tuoteominaisuudet, joilla oli alhainen painoarvo ja joiden toteutus olisi vaatinut merkittävästi enemmän resursseja ilman vastaavaa hyötyä, jätettiin pois MVP:sta (Liite 11).

Vastuullisuus-, riski- ja tietosuojanäkökulmat CusTech-prosessissa

CusTechin kehittämistyössä vastuullisuus, riskit ja tietosuoja integroitiin kolmen periaatteen mukaisesti. Ensinnäkin ne säilytettiin tuoteominaisuuksina ja keinoina alusta alkaen, jotta ne pysyivät läpinäkyvinä. Toiseksi Kano-luokittelu määritti niille odotusstatuksen, jossa tietosuoja ja läpinäkyvyys luokiteltiin perusominaisuuksiksi, ja vaatimustenmukaisuus suorituskykyominaisuuksien ajuriksi. Kolmanneksi AHP ja QFD toivat kvantitatiivisen perustelun; AHP osoitti vastuullisuuden suurimman painoarvon, ja QFD tunnisti tehokkaimmat kontrollikeinot sekä katvealueet, jotka tulee kattaa MVP:ssa. Näin vastuullisuus, riskit ja tietosuoja muuttuivat mitattaviksi ja priorisoiduiksi ratkaisuiksi, joiden jäljitettävyys säilyi koko kehitysketjussa.

Työpajojen kulku ja keskeiset havainnot

Ensimmäisessä työpajassa fasilitaattori esitteli CusTech-menetelmän ja havainnollisti, miten vastaukset vaikuttavat lopputuloksiin sekä mitä eri menetelmissä tulisi vastata annetun skaalan perusteella. Työpajan tavoitteena oli selvittää, miten käyttäjät reagoivat mobiilisovelluksen tuoteominaisuuksien olemassaoloon tai puuttumiseen ja muodostaa Kano-luokat (Taulukko 1). Alussa osallistujat epäröivät arvojen asettamista, mutta fasilitaattorin esimerkit ja ohjaus auttoivat, minkä jälkeen keskustelu ja arvottaminen etenivät sujuvasti. Osallistujat olivat innostuneita ja kiinnostuneita hyödyntämään työkaluja omassa työssään.

Toisessa työpajassa laadittiin AHP-priorisoinnit (Liite 6) vertailemalla tuoteominaisuuksia pareittain Kano-luokittain. Tämän jälkeen siirryttiin QFD-matriisiin arvioimaan tuoteominaisuuksien ja keinojen välisiä korrelaatioita (Liite 7). Työpaja eteni sujuvasti valmistautumisen ansiosta, vaikka osa korrelaatioista vaati perusteellista keskustelua, mikä hidasti prosessia. Keskustelu oli kuitenkin tärkeää tuoteominaisuuksien ja keinojen tarkentamiseksi.

Kolmannessa työpajassa viimeisteltiin QFD-matriisi (Liite 7) ja tarkistettiin perusominaisuuksien AHP-parivertailut, sillä kyseisen luokan johdonmukaisuus ylitti selvästi asetetun tavoitteen. Yhtä parivertailun vastausta muutettiin yhteisen pohdinnan perusteella. Lopulliset valinnat hyväksyttiin yksimielisesti, vaikka johdonmukaisuus jäi edelleen tavoiterajan yläpuolelle.

Palautteet työpajaprosessista ja kehitysehdotukset

Työpajoihin osallistuneilta kerättiin palautetta prosessista (Liite 8). Vastauksissa (n = 2) CusTechin hyötyinä korostuivat asiakkaalle tärkeiden valintojen näkyväksi tekeminen ja tulosten kokoaminen selkeiksi kokonaisuuksiksi. Haasteiksi mainittiin subjektiiviset ennakkoasenteet ja työpajojen kuormittavuus. Suuremmat ryhmät voisivat vähentää subjektiivisuutta ja tuottaa tarkempia tuloksia pienemmällä hajonnalla. Työpajat nähtiin kuitenkin välttämättömänä ensiaskeleena varhaisen kehitysvaiheen tukemisessa. Tärkeimpänä kehityskohteena pidettiin työpajojen muotoa; jatkossa ne voitaisiin järjestää useammassa ryhmässä, jolloin vältettäisiin ryhmäajattelu ja saataisiin enemmän vertailukelpoisia vastauksia.

Pohdinta

Tulosten tulkinta suhteessa teoreettiseen viitekehykseen

Dalpicolo ja Terra (2023, 33–34, 41–44, 48) korostavat, että alustapohjainen, nopea ja vuorovaikutteinen sisäinen viestintä lisää tehokkuutta. Vielä merkittävämpänä tutkimuskirjallisuudessa nousee operatiivinen läpinäkyvyys, jonka on osoitettu vahvistavan koettua arvoa ja sitoutumista (Buell & Norton 2011, 1565–1566; Buell ym. 2020, 31–32; Mejia ym. 2019, 1773, 1787). Sama havainto toistuu myös tuloksissamme; vaikutusten seuranta luokiteltiin perusominaisuudeksi, ja QFD‑matriisissa kärkeen nousivat jaettavat tarinat vaikutuksista (8,0 %) sekä ladattavat raportit (6,9 %), jotka MVP:ssa yhdistetään reaaliaikaisiin näkymiin ja järjestörajapinnan integraatioon. Operatiivisen läpinäkyvyyden keinot täydentävät toisiaan siten, että tarinat konkretisoivat vaikutuksen ja mittaristot mahdollistavat todennettavuuden.

Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että työntekijöiden vastuullisuusodotukset työtyytyväisyyteen ja sitoutumiseen (Schaefer ym. 2024, 2582–2583; Khan ym. 2024, 79), ja nuoremmat ikäluokat kertovat tekevänsä uraratkaisuja yhä vahvemmin arvojensa perusteella (Deloitte 2024, 3). Osallistuminen vahvistaa organisaatioidentiteettiä (Chong 2009, 115; Raub 2017, 846), erityisesti kun se tuottaa henkilökohtaista hyötyä (Koch ym. 2019, 306). Nämä näkökulmat heijastuvat tuloksissamme; helppo osallistuminen ja joustavat osallistumistavat nousivat perusominaisuuksiksi, ja QFD-matriisissa priorisoitiin keinot, kuten kertakirjautuminen, esitäytetyt lomakkeet, pienlahjoitukset ja osaamisperustainen vapaaehtoisuus. MVP kokoaa nämä peruspolkuun, joka madaltaa kynnystä muuttaa hyvät aikomukset teoiksi.

Yritysvastuullisuusdirektiivi ja ESRS‑standardit velvoittavat yrityksiä mittaamaan vaikutuksia ja raportoimaan läpinäkyvästi (2022/2464/EU; 2023/2772/EU). Teoriassa erotetaan perinteinen läpinäkyvyys ja laajempi operatiivinen läpinäkyvyys (Hale 2008, 73–74). Tuloksissa sääntelyn tuki nousi painavimmaksi suorituskykyominaisuudeksi (AHP 33,3 %), ja se katettiin QFD:ssa täysimääräisesti EU-yhteensopivien mallipohjien ja automaattisten tarkistusten avulla. Samalla tietoturvallinen läpinäkyvyys määritettiin perusominaisuudeksi, ja MVP sisältää GDPR-yhteensopivan käsittelyn, roolipohjaisen käyttöoikeuden sekä anonymisointi- ja yhdistämistilat – malli, jossa sääntelyn ja luottamuksen vaatimukset on koodattu konkreettisiksi keinoiksi.

Sidosryhmäteoriassa työntekijät nähdään oikeutettuna intressiryhmänä, joka tulee ottaa mukaan vastuullisuusohjelmien suunnitteluun ja toteutukseen (De Roeck ym. 2014, 93). Tehokas sisäinen vastuullisuusviestintä vahvistaa yritysidentiteettiä ja heijastuu positiivisesti asenteisiin ja käyttäytymiseen (Theron ym. 2024, 298; Chong 2009, 115–116). Tämä näkyy myös tuloksissamme; tavoite- ja prioriteettimerkinnät määritettiin perusominaisuudeksi ja toteutetaan MVP:ssa missiolinkin (QFD 7,0 %) ja prioriteettimerkin (3,8 %) avulla – kevyet mutta vaikuttavat keinot tehdä organisaation intentio ja painopiste näkyväksi.

Vaiheistettu prosessikuri korostuu varhaisen vaiheen tuotekehityksessä (Guzik 2023, 26–27; 32), ja tutkimukset osoittavat, että uuden tuotteen menestys korreloi vahvasti prosessin laadun kanssa (Martínez-Lobatón ym. 2025, 54, 56, 62). Asiakkaiden osallistuminen on keskeistä vastuullisuuden edistämisessä (Huang ym. 2023, 2, 4, 6–7, 13), ja kriittisiä menestystekijöitä ovat johdon sitoutuminen, selkeä konsepti sekä kurinalainen mutta joustava prosessi (Falahat ym. 2024, 1–3, 7–9). Tässä tutkimuksessa käytetty CusTech-prosessi jäsentää polun asiakaslähtöisistä arvoista keinoihin hyödyntäen VFT‑jäsennystä, Kanon odotusrakennetta, AHP‑priorisointia ja johdonmukaisuustarkistusta sekä QFD‑matrisointia. MVP koottiin täsmällisesti näiden vaiheiden tuottamista painoista ja kattavuuksista. Huomionarvoista kuitenkin on, että perusominaisuuksien CR ylitti suositusrajan, mikä viittaa tarpeeseen tarkentaa painotuksia iteratiivisesti (ks. Bashir 2023, 1093).

Merkillepantavaa on myös, että vaikka Dalpicolo ja Terra (2023, 40–45, 48) painottavat alustapohjaisen, kohdennettavan ja tiiviin sisäisen viestinnän tehokkuutta, tuloksissa vastuullisuuskampanjoiden uutisvirta ja pikapäivitykset luokittuivat merkityksettömiksi ominaisuuksiksi. Tämä viittaa segmentti‑ ja kontekstisidonnaisuuteen; työpajoissa arvo keskittyy toiminnan todisteisiin ja toiminnan mahdollistajiin, ei uutisvirtaan.

Vaikka tuotekehityskirjallisuus korostaa ylimmän johdon sitoutumista menestystekijänä (Falahat ym. 2024, 2–3, 7–8), Kano-työskentelyn tuloksena johdon sitoutuminen sai kyseenalaisen ominaisuuden merkinnän eikä sisälly MVP:hen. Suosittelemme tehtäväksi myöhemmin kevyitä pilotteja johdon sitouttamisen vaikutusten mittaamiseksi.

Vaikka tietoturvallinen läpinäkyvyys on tuloksissa perusominaisuus ja GDPR/ESRS‑kehikko (ks. 2022/2464/EU; 2023/2772/EU; Hale 2008, 73–74) korostaa sen merkitystä, sen AHP‑paino jäi vain 0,9 prosenttiin. Tämä voi johtua siitä, että tietosuoja koetaan itsestään selväksi perusvaatimukseksi; sen olemassaolo lisää koettua arvoa, mutta puuttuminen aiheuttaa välittömästi tyytymättömyyttä. Lisäksi tulos voi olla tasapainotetun 33/33/33‑globaalipainotuksen sivuvaikutus, joka tasoittaa rivikohtaisia eroja.

Kano-prosessissa suorituskykyominaisuudeksi luokiteltiin yksi tuoteominaisuus. Menetelmäkirjallisuus varoittaa, että yksikanavainen suorituskykylohko voi ohjata keinot liiaksi yhteen teemaan ja heikentää tuotteen kokonaiskyvykkyyttä (Fürst, Pecornik & Hoyer 2024, 340–342). Vavpotič, Robnik-Šikonja ja Hovelja (2020, 357) puolestaan osoittavat, että suorituskykyominaisuudet liittyvät suoraan hankkeiden onnistumiseen ja nettopositiivisiin hyötyihin, ja niiden jatkuva kehittäminen voi tuottaa lisäarvoa, erityisesti silloin, kun perustaso on kunnossa.

Järjestöjen vaatimustenmukaisuustuki luokiteltiin käänteiseksi ominaisuudeksi, mikä on yllättävää sääntelyn monimutkaisuuden vuoksi. Tämä kuitenkin tukee havaintoa, että raskas viestintä voi heikentää luottamusta (Kim & Rim 2019, 211–213) ja että vastuullisuustoimet voivat johtaa ei-toivottuihin seurauksiin (Boodoo ym. 2021, 417, 426). MVP ratkaisee ongelman keskittämällä sääntelyyn liittyvän tuen yrityksille ja pitämällä järjestöpuolen avun kevyenä. Järjestöiltä pyydetään lisätietoja vain, jos riskisignaalit tai jakautumavaikutuksen riski ylittää sovitun kynnysarvon. Kevyt, riskiperustainen ja datan uudelleenkäyttöön nojaava tuki voi tuottaa nettohyötyjä, kun se ei tarkoita uutta raportointikierrosta ja velvoitteet sekä järjestelmät pysyvät yrityspuolella.

Keskeiset johtopäätökset CusTech-menetelmästä

Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida CusTech-menetelmän soveltuvuutta sovelluskehityksen alkuvaiheessa vastuullisen liiketoiminnan kontekstissa sekä tuottaa priorisoitu lista tuoteominaisuuksista ja keinoista Cordeé-mobiilisovelluksen MVP-konseptia varten. Tutkimuskysymykset käsittelivät menetelmän käyttökelpoisuutta, sen vahvuuksia ja rajoitteita, vastuullisuus- ja riskinäkökulmien huomioimista sekä tuoteominaisuuksien priorisointia MVP:n muodostamiseksi. Tulokset osoittavat, että CusTech tarjoaa käyttökelpoisen ja läpinäkyvän viitekehyksen varhaisen vaiheen tuotekehityksen päätöksenteolle, mutta monisegmenttinen soveltaminen edellyttää tarkennuksia.

CusTechin vahvuutena on arvolähtöisten tarpeiden systemaattinen jäsentäminen tuoteominaisuuksiksi ja keinoiksi, mikä mahdollistaa MVP:n jäljitettävän kokoamisen ja tarjoaa kvantitatiivisen perustan päätöksenteolle. Rajoitteena havaittiin AHP-priorisoinnin johdonmukaisuusongelma (CR yli suositustason) sekä haaste asiakassegmenttien äänen huomioimisessa samanaikaisesti. Tämä korostaa tarvetta menetelmän segmenttikohtaiseen iterointiin ja painotusten empiiriseen tarkentamiseen.

Analyysi tunnisti kolme keskeistä käyttäjävaadetta: vaikutusten seurannan, helpon osallistumisen ja tietoturvallisen läpinäkyvyyden. Näiden pohjalta rakennettiin MVP, joka sisältää perusominaisuudet (edellä mainitut vaateet), EU-yhteensopivan sääntelyosion sekä kaksi ilahduttavaa ominaisuutta: osaamisperusteisen yhdistämisen ja rahoitus- ja kumppanialustan. QFD-analyysi paljasti katveita erityisesti vaikutusten seurannan ja helpon osallistumisen osalta, mikä ohjaa jatkokehitystä.

Tutkimus osoitti, että vastuullisuus ja riskienhallinta voidaan integroida CusTech-prosessiin konkreettisesti; tietosuoja- ja sääntelyvaatimukset koodattiin MVP:n tuoteominaisuuksiksi ja keinoiksi, ja niiden priorisointi perustui AHP- ja QFD-laskentaan. Tämä lisäsi päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja vähensi riskiä kriittisten vastuullisuustekijöiden unohtumisesta.

CusTechin laajentaminen sovelluskehitykseen ja käytännön suositukset

Tutkimus laajentaa CusTechin teoreettista soveltamisalaa sovelluskehitykseen. Menetelmästä ei löytynyt vertaisarvioitua tutkimusta, vaan ainoastaan Kärkkäisen ja Hietikon (2020) laatima soveltamisohje. Tutkimus tuo menetelmälle tieteellisen sovelluksen uudessa kontekstissa ja luo perustan sen jatkokehitykselle.

Käytännössä tutkimus tuotti Social Terrainille jäljitettävän MVP-kokoonpanon ja keinoprioriteetit, jotka tukevat sääntelyvalmiutta ja käyttäjälähtöisyyttä. CusTech tarjoaa heille menetelmän hallita tuotekehityksen alkuvaihetta ja hyödyntää sitä MVP:n seuraavissa iteraatioissa. Tutkimus toimii myös mallina muille organisaatioille, jotka haluavat yhdistää asiakaslähtöisyyden, vastuullisuuden ja riskienhallinnan jo kehityksen alkuvaiheessa.

Tutkimuslöydösten perusteella Social Terrainille voidaan esittää neljä suositusta. CusTech-vaiheet tulisi iteroida segmenttikohtaisesti ja AHP-parivertailuissa tavoitella alle 0,10 johdonmukaisuusindeksiä. Jatkokehityksessä kannattaa ensin vahvistaa perusominaisuuksia ennen uusien ilahduttavien tuoteominaisuuksien lisäämistä. Uutisvirtatuoteominaisuuksien relevanssia tulisi arvioida lisäotannalla ja pilotoida johtotason elementtejä ennen niiden hylkäämistä tai laajempaa käyttöönottoa. Lisäksi olisi syytä tarkastella taloudellisia hyötyjä suhteessa kustannuksiin, jotta päätöksenteko perustuisi sekä arvo- että kustannusperusteisiin näkökulmiin.

CusTechin vahvuudet, tulosten luotettavuus ja eettiset periaatteet

CusTech osoittautui tehokkaaksi viitekehykseksi varhaisen vaiheen tuotekehityksessä. Sen vahvuutena on kyky jäsentää eteneminen arvoista tuoteominaisuuksiin ja keinoihin VFT–Kano–AHP–QFD-ketjun avulla, mikä loi läpinäkyvän ja jäljitettävän perustan MVP:n kokoamiselle ja mahdollisti päätösten kvantitatiivisen perustelun. Menetelmä toimi hyvin pienen tiimin aikarajoitteissa, ja vastuullisuusnäkökulmat saatiin muunnettua konkreettisiksi MVP-vaatimuksiksi. Onnistuminen edellyttää, että tiimi ymmärtää asiakassegmenttien tarpeet. Jos ymmärrys puuttuu, asiakkaat kannattaa ottaa mukaan jo prosessin alkuvaiheessa.

Tulosten luotettavuutta heikensivät pieni, toimeksiantajapainotteinen otos ja asiakaskyselyjen puuttuminen Kano-luokittelussa ja AHP-parivertailussa. Lisäksi perusominaisuuksien johdonmukaisuus ylitti suositustason, mikä heikensi painotusten luotettavuutta. Etäfasilitointi saattoi vaikuttaa keskustelun laatuun, mutta riskiä hallittiin ohjeistuksella, vaiheiden dokumentoinnilla ja osallistujapalautteella.

Tutkimuksessa noudatettiin tietosuoja- ja tutkimuseettisiä periaatteita (TENK 2023; Rodrigues 2023, 80–83; Meyer 2018, 131–142). Aineisto säilytettiin tietoturvallisesti roolipohjaisin käyttöoikeuksin. Koska data ei sisältänyt erityisiä henkilötietoryhmiä tai sensitiivisiä tietoja, tietosuojaa koskevaa vaikutustenarviointia (DPIA) ei tarvittu. Tekoälyä käytettiin vain kielenhuollossa ja valmisteluvaiheessa, ja kaikki tekoälyavusteiset tekstit tarkistettiin manuaalisesti.

Oppimisprosessi ja ammatillisen osaaminen kehittäminen

Kehittämistyön aikana opimme hallitsemaan epävarmuutta ja jäsentämään monimutkaisia vaatimuksia systemaattisesti. Tutkimussuunnitelmaa mukautettiin toimeksiantajan tarpeisiin ja kentän realiteetteihin, esimerkiksi aikataulujen estäessä asiakasdatan keruun. Tämä vaati joustavia työtapoja, kuten vaihtoehtoisten aineistojen käyttöä ja työpajojen sisällön uudelleenpriorisointia.

Vastuullisuus ja tietosuoja sisällytettiin eksplisiittisinä MVP-vaatimuksina, mikä teki niistä mitattavia ratkaisuja. Riskienhallinta ja vaatimustenmukaisuus voitiin näin liittää alkuvaiheeseen ketteryyden säilyessä. Opimme myös hyödyntämään kvantitatiivisia menetelmiä laadulliseen aineistoon ja arvioimaan niiden rajoitteita, kuten johdonmukaisuustarkastelun merkitystä ja painotusten herkkyyttä.

Kehittämistyö vahvisti hankehallintaa ja fasilitoinnin taitoja, erityisesti etätyöpajojen toteutuksessa. Työskentely syvensi asiantuntijuutta vastuullisessa liiketoiminnassa yhdistämällä strategisen ajattelun, menetelmällisen kurinalaisuuden ja selkeän viestinnän.

Jatkotutkimus ja CusTechin kehitysehdotukset

Tulokset avaavat useita jatkotutkimuspolkuja. Erityisesti tarvitaan lisätutkimusta segmenttikohtaisen päätöksenteon eroista sekä konsensusmenetelmien toimivuudesta tilanteissa, joissa eri segmenteille kehitetään yksi tuote. Painopisteen tulisi olla käytännön menetelmissä, joilla asiakasnäkökulmat voidaan integroida joustavasti, vähäisin resurssein ja iteratiivisesti. CusTechin vertailu muihin varhaisen tuotekehityksen lähestymistapoihin voisi paljastaa sen vahvuudet ja rajoitteet. Lisäksi tulisi tutkia operatiivisen läpinäkyvyyden, luottamuksen ja osallistumisen välisiä suhteita. CusTechin pätevyyden ja yleistettävyyden osoittaminen edellyttää eri toimialoja koskevia tutkimuksia ja avointa dataa.

2022/2464/EU. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2022/2464/EU asetuksen (EU) N:o 537/2014, direktiivin 2004/109/EY, direktiivin 2006/43/EY ja direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta yritysten kestävyysraportoinnin osalta. Euroopan unionin virallinen lehti 16.12.2022. Viitattu 10.3.2025 https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:32022L2464.

2023/2772/EU. Komission delegoitu asetus (EU) 2023/2772, annettu 31 päivänä heinäkuuta 2023, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU täydentämisestä kestävyysraportointistandardien osalta. Euroopan unionin virallinen lehti 22.12.2023. Viitattu 10.3.2025 https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=OJ:L_202302772.

Amaeshi, K., Adegbite, E., Ogbechie, C., Idemudia, U., Kan, K. A. S., Issa, M. & Anakwue, O. I. J. 2016. Corporate Social Responsibility in SMEs: A Shift from Philanthropy to Institutional Works? Journal of business ethics, 138(2), 385–400. Viitattu 20.9.2025 https://doi.org/10.1007/s10551-015-2633-1.

Apichonbancha, P., Lin, R. & Chuang, C. 2024. Integration of Principal Component Analysis with AHP-QFD for Improved Product Design Decision-Making. Applied Sciences, 14(5976). Viitattu 16.7.2025 https://doi.org/10.3390/app14145976.

Arco-Castro, L., López-Pérez, M., Pérez-López, M. & Rodríguez‐Ariza, L. 2020. Corporate philanthropy and employee engagement. Review of Managerial Science, 14, 705–725. Viitattu 15.2.2025 https://doi.org/10.1007/s11846-018-0312-1.

Arco-Castro, M., López‐Pérez, M., Rodriguez-Gomeza, S. & Garde-Sánchez, R. 2021. Does Corporate Philanthropy Respond to Stakeholder’s Demands? Corporate Philanthropy as a Signalling Strategy. Prime Archives in Sustainability. Teoksessa M. H. Henriques (toim.) Prime Archives in Sustainability. Hyderabad, India: Vide Leaf. Viitattu 14.2.2025 https://doi.org/10.37247/PAS.1.2021.28.

Bashir, N. 2023. Exploring the role of potential knowledge sources for the fuzzy-front end of the new product development (NPD) – bridging the knowledge gaps. Business process management journal, 29(4), 1092–1115. Viitattu 10.8.2025 https://doi.org/10.1108/BPMJ-12-2022-0634.

Baskarada, S. 2014. Qualitative Case Study Guidelines. The Qualitative Report, 19(40), 1–18. Viitattu 5.5.2025 https://doi.org/10.46743/2160-3715/2014.1008.

Baxter, P. & Jack, S. 2008. Qualitative Case Study Methodology: Study Design and Implementation for Novice Researchers. The Qualitative Report, 13(4), 544–559. Viitattu 10.5.2025 https://doi.org/10.46743/2160-3715/2008.1573.

Blessing, L. & Chakrabarti, A. 2009. DRM, a Design Research Methodology. Springer. Viitattu 15.6.2025 https://doi.org/10.1007/978-1-84882-587-1.

Boodoo, M.U., Henriques, I. & Husted, B.W. 2021. Putting the “Love of Humanity” Back in Corporate Philanthropy: The Case of Health Grants by Corporate Foundations. Journal of business ethics, 178(2), 415–428. Viitattu 14.2.2025 http://doi.org/10.1007/s10551-021-04807-2.

Brammer, S. & Millington, A. 2005. Corporate Reputation and Philanthropy: An Empirical Analysis. Journal of Business Ethics, 61(1), 29–44. Viitattu 11.3.2025 https://doi.org/10.1007/s10551-005-7443-4.

Bruch, H. & Walter, F. 2005. The Keys to Rethinking Corporate Philanthropy. MIT Sloan Management Review, 47(1), 49–55. Viitattu 6.3.2025.

Brusset, E. 2024. Research Project. Yksityinen sähköpostiviesti 16.12.2024. Viestin saajat: Henri Ahonen ja Valtteri Tuppurainen.

Brusset, E. 2025. Social Terrain. Keskustelu toimitusjohtajan kanssa 10.1.2025.

Buell, R. W. & Norton, M. I. 2011. The Labor Illusion: How Operational Transparency Increases Perceived Value. Management Science, 57(9), 1564–1579. Viitattu 9.1.2025 https://doi.org/10.1287/mnsc.1110.1376.

Buell, R. W., Porter, E. & Norton, M. I. 2020. Surfacing the Submerged State: Operational Transparency Increases Trust in and Engagement with Government. Harvard Business School Working Papers 14–034. Viitattu 9.1.2025 https://papers.ssrn.com/sol3/Delivery.cfm?abstractid=2349801.

Chong, M. 2009. Employee Participation in CSR and Corporate Identity: Insights from a Disaster-Response Program in the Asia-Pacific. Corporate Reputation Review, 12(2), 106–119. Viitattu 26.1.2025 https://doi.org/10.1057/crr.2009.8.

Cordeé 2025. Our App. Viitattu 9.10.2025 https://www.cordee.io/.

Crawford, P. & Bryce, P. 2003. Project monitoring and evaluation: A method for enhancing the efficiency and effectiveness of aid project implementation. International Journal of Project Management, 21(5), 363–373. Viitattu 1.10.2025 https://doi.org/10.1016/S0263-7863(02)00060-1.

Dalpicolo, S. & Terra, C. 2023. The platformization of internal communication: an analysis of the use of Slack. Revista Memorare, 10(2), 29–51. Viitattu 28.2.2025 https://doi.org/10.59306/memorare.v10e2202329-51.

De Roeck, K., Marique, G., Stinglhamber, F. & Swaen, V. 2014. Understanding employees’ responses to corporate social responsibility: mediating roles of overall justice and organisational identification. The International Journal of Human Resource Management, 25(1), 91–112. Viitattu 6.3.2025 https://doi.org/10.1080/09585192.2013.781528.

Deloitte 2024. 2024 Gen Z and Millennial Survey: Living and working with purpose in a transforming world. Viitattu 14.2.2025 https://www.deloitte.com/content/dam/assets-shared/docs/campaigns/2024/deloitte-2024-genz-millennial-survey.pdf?dlva=1.

Ebneyamini, S. 2022. Towards Developing a Framework for Conducting Management Studies Using Design Research Methodology. International Journal of Qualitative Methods, 21, 1–7. Viitattu 15.7.2025 https://doi.org/10.1177/16094069221112245.

Efe, B. & Efe, Ö. F. 2023. Fine-Kinney method based on fuzzy logic for natural gas pipeline project risk assessment. Soft computing, 27(22), 16465–16482. Viitattu 21.8.2025 https://doi.org/10.1007/s00500-023-09108-6.

Falahat, M., Chong, S. C. & Liew, C. 2024. Navigating new product development: Uncovering factors and overcoming challenges for success. Heliyon, 10(1) e23763. Viitattu 14.9.2025 https://doi.org/10.1016/j.heliyon.2023.e23763.

Fatima, T. & Elbanna, S. 2023. Corporate Social Responsibility (CSR) Implementation: A Review and a Research Agenda Towards an Integrative Framework. Journal of Business Ethics, 183(1), 105–121. Viitattu 22.9.2025 https://doi.org/10.1007/s10551-022-05047-8.

Frizziero, L., Leon-Cardenas, C., Galiè, G. & Liverani, A. 2023. Industrial Design Structure: A straightforward organizational integration of DFSS and QFD in a new industry and market reality. The TQM Journal, 35(8), 2413–2435. Viitattu 11.8.2025 https://doi.org/10.1108/TQM-11-2021-0314.

Fürst, A., Pecornik, N. & Hoyer, W. D. 2024. How product complexity affects consumer adoption of new products: The role of feature heterogeneity and interrelatedness. Journal of the Academy of Marketing Science, 52(2), 329–348. Viitattu 15.9.2025 https://doi.org/10.1007/s11747-023-00933-7.

Geertz, C. 1973. Thick Description: Toward an Interpretive Theory of Culture. Teoksessa C Geertz (toim.) The Interpretation of Cultures: Selected Essays by Clifford Geertz. New York: Basic Books, 3–30.

Ginting, R., Ishak, A., Fauzi Malik, A. & Satrio, M. R. 2020. Product Development with Quality Function Deployment (QFD): A Literature Review. IOP conference series. Materials Science and Engineering, 1003(1). Viitattu 29.7.2025 https://doi.org/10.1088/1757-899X/1003/1/012022.

Guzik, A. 2023. Overview of new product development strategies and models. Catallaxy, 8(1), 21–34. Viitattu 25.9.2025 https://doi.org/10.24136/cxy.2023.002.

Hale, T. N. 2008. Transparency, Accountability, and Global Governance. Global governance, 14(1), 73–94. Viitattu 9.1.2025 https://doi.org/10.1163/19426720-01401006.

Heist, D., Shaker, G. & Christensen, R. 2023. Familiarity matters: corporate philanthropy and employee workplace giving and volunteering. Voluntary Sector Review. Viitattu 15.2.2025 https://doi.org/10.1332/204080521×16731696032770.

Hu, W., Du, R., Lin, Y. & Liang, B. 2024. Leading to Common Prosperity: Does Digital Transformation Help Promote Corporate Philanthropy? Emerging Markets Finance & Trade, 60(11), 2447–2461. Viitattu 20.9.2025 https://doi.org/10.1080/1540496X.2024.2324186.

Huang, J., Hu, H. & Wang, Y. 2023. Fuzzy Front-End Vertical External Involvement, Corporate Social Responsibility and Firms’ New Product Development Performance in the VUCA Age: From an Organizational Learning Perspective. Sustainability, 15(1) 280.Viitattu 21.7.2025 https://doi.org/10.3390/su15010280.

Joung, J. & Kim, H. M. 2022. Explainable neural network-based approach to Kano categorisation of product features from online reviews. International journal of production research, 60(23), 7053–7073. Viitattu 11.8.2025 https://doi.org/10.1080/00207543.2021.2000656.

Joung, J., Jung, K., Ko, S. & Kim, K. 2019. Customer Complaints Analysis Using Text Mining and Outcome-Driven Innovation Method for Market-Oriented Product Development. Sustainability, 11(1) 40. Viitattu 11.8.2025 https://doi.org/10.3390/su11010040.

Juholin, E. 2004. Cosmopolis: Yhteiskuntavastuusta yrityskansalaisuuteen. Helsinki: Inforviestintä.

Kargbo, U., Terrence, B. & Palmer, T. B. 2025. Redefining Corporate Social Responsibility: The Role of Strategic Communication Practices. Sustainability, 17(9) 4226. Viitattu 19.9.2025 https://doi.org/10.3390/su17094226.

Khan, S. K., Benhamed, A., Soliman, M. & Khalifa, G. S. A. 2024. Understanding corporate social responsibility’s influence on brand reputation, employer branding, and performance. Tourism & Management Studies, 20(4), 73–84. Viitattu 7.3.2025 https://doi.org/10.18089/tms.20240406.

Kim, S. & Rim, H. 2019. The Role of Public Skepticism and Distrust in the Process of CSR Communication. International Journal of Business Communication, 61(2), 198–218. Viitattu 20.1.2025 https://doi.org/10.1177/2329488419866888.

Koch, C., Bekmeier-Feuerhahn, S., Bögel, P. & Adam, U. 2019. Employees’ perceived benefits from participating in CSR activities and implications for increasing employees engagement in CSR. Corporate Communications: An International Journal, 24(2), 303–317. Viitattu 6.3.2025 https://doi.org/10.1108/CCIJ-12-2017-0123.

Kärkkäinen, K. & Hietikko, E. 2020. Pohjois-Savon Pk-yritysten tuotekehitysprosessin konseptivaiheen hallinta pk-yrityksissä: soveltamisohje. Savonia-ammattikorkeakoulun julkaisusarja 3/2020. Viitattu 15.7.2025 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003138164.

Lee, C. K. M., Tsang, Y. P., Chong, W. W., Au, Y. S. & Liang, J. Y. 2024. Achieving eco-innovative smart glass design with the integration of opinion mining, QFD and TRIZ. Scientific Reports, 14(1) 9822. Viitattu 11.8.2025 https://doi.org/10.1038/s41598-024-58867-1.

Lenarduzzi, V. & Taibi, D. 2016. MVP Explained: A Systematic Mapping Study on the Definitions of Minimal Viable Product. IEEE. Viitattu 30.9.2025 https://doi.org/10.1109/SEAA.2016.56.

Ma, Q., Chen, Z., Tan, Y. & Wei, J. 2024. An integrated design concept evaluation model based on interval valued picture fuzzy set and improved GRP method. Scientific Reports, 14(1) 8433. Viitattu 3.8.2025 https://doi.org/10.1038/s41598-024-57960-9.

Martínez Casanovas, M. 2025. Exploring Design Thinking Methodologies: A Comprehensive Analysis of the Literature, Outstanding Practices, and Their Linkage to Sustainable Development Goals. Sustainability, 17(15) 7142. Viitattu 19.8.2025 https://doi.org/10.3390/su17157142.

Martínez-Lobatón, J., Riva-Zaferson, F. & Seclen-Luna, J. 2025. The influence of market orientation and new product development processes on new product success. Tec Empresarial, 19(2), 53–69. Viitattu 14.9.2025 https://doi.org/10.18845/te.v19i2.7905.

Mataruka, L., Činčalová, S., Mapokotera, C., Muzurura, J. & Mkumbuzi, W. 2023. Philanthropy’s role in mediating the relationship between corporate social responsibility (CSR) and sustainable corporate performance (SCP) in Zimbabwe’s service sector: Evidence from managerial cognitions. African Journal of Commercial Studies, 4(1), 1–16. Viitattu 21.2.2025 https://doi.org/10.59413/ajocs/v4.i1.1.

Mejia, J., Urrea, G. & Pedraza‐Martinez, A. J. 2019. Operational Transparency on Crowdfunding Platforms: Effect on Donations for Emergency Response. Production and Operations Management, 28(7), 1773–1791. Viitattu 9.1.2025 https://doi.org/10.1111/poms.13014.

Methling, F., Borden, S. A., Veeraraghavan, D., Sommer, I., Siebert, J. U., von Nitzsch, R. & Seidler, M. 2022. Supporting Innovation in Early-Stage Pharmaceutical Development Decisions. Decision analysis, 19(4), 337–353. Viitattu 14.7.2025 https://doi.org/10.1287/deca.2022.0452.

Meyer, M. N. 2018. Practical Tips for Ethical Data Sharing. Advances in methods and practices in psychological science, 1(1), 131–144. Viitattu 25.2.2025 https://doi.org/10.1177/2515245917747656.

Morgan, T., Obal, M. & Anokhin, S. 2018. Customer participation and new product performance: Towards the understanding of the mechanisms and key contingencies. Research Policy, 47(2), 498–510. Viitattu 15.9.2025 https://doi.org/10.1016/j.respol.2018.01.005.

Raman, P. & Zboja, J. 2006. The Effects of Employee Attitudes on Workplace Charitable Donations. Journal of Nonprofit & Public Sector Marketing, 16(1–2), 41–60. Viitattu 16.2.2025 https://doi.org/10.1300/J054v16n01_03.

Raub, S. 2017. When Employees Walk the Company Talk: The Importance of Employee Involvement in Corporate Philanthropy. Human Resource Management, 56(5), 837–850. Viitattu 28.1.2025 https://doi.org/10.1002/HRM.21806.

Rodrigues, L. 2023. Ethical Procedures in Scientific Research. Journal of Education, Society and Behavioural Science, 36(7), 78–84. Viitattu 20.2.2025 https://doi.org/10.9734/jesbs/2023/v36i71238.

Rohweder, L. 2004. Yritysvastuu: kestävä kehitystä organisaatiotasolla. Helsinki: WSOY.

Saaty, T.L. 1991. Some Mathematical Concepts of the Analytic Hierarchy Process. Behaviormetrika, 18(29), 1–9. Viitattu 3.7.2025 https://doi.org/10.2333/bhmk.18.29_1.

Savonia 2024. Savonia-artikkeli Pro: Teknisten suunnittelutavoitteiden määrittäminen Specsoft-sovelluksella. Viitattu 15.6.2025 https://www.savonia.fi/tki/teknisten-suunnittelutavoitteiden-maarittaminen-specsoft-sovelluksella/.

Savonia 2025. Savonia Stage: Teknisten suunnittelutavoitteiden määrittäminen Specsoft-sovelluksella. Viitattu 22.7.2025 https://www.savonia.fi/savonia-stage/savonia-stage-teknisten-suunnittelutavoitteiden-maarittaminen-specsoft-sovelluksella/.

Schaefer, S. D., Cunningham, P., Diehl, S. & Terlutter, R. 2024. Employees’ positive perceptions of corporate social responsibility create beneficial outcomes for firms and their employees: Organizational pride as a mediator. Corporate social-responsibility and environmental management, 31(3), 2574–2587. Viitattu 7.3.2025 https://doi.org/10.1002/csr.2699.

Social Terrain 2025. What we do? Viitattu 28.2.2025 https://social-terrain.com/.

TENK 2023. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa: Tutkimuseettisen neuvottelukunnan HTK-ohje 2023. Helsinki: Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Viitattu 14.2.2025 https://tenk.fi/sites/default/files/2023-03/HTK-ohje_2023.pdf.

Theron, M., Cant, M. & Wiid, J. 2024. CSR communication and internal stakeholders: The overlooked market. International Journal of Research in Business and Social Science, 13(4), 292–301. Viitattu 28.2.2025 https://doi.org/10.20525/ijrbs.v13i4.3160.

Vavpotič, D., Robnik-Šikonja, M. & Hovelja, T. 2020. Exploring the Relations Between Net Benefits of IT Projects and CIOs’ Perception of Quality of Software Development Disciplines. Business & information systems engineering, 62(4), 347–360. Viitattu 1.9.2025 https://doi.org/10.1007/s12599-019-00612-4.

Wang, H., Choi, J. & Li, J. 2008. Too Little or Too Much? Untangling the Relationship Between Corporate Philanthropy and Firm Financial Performance. Organization science, 19(1), 143–159. Viitattu 26.1.2025 https://doi.org/10.1287/orsc.1070.0271.

Wang, N., Kang, X., Wang, Q. & Shi, C. 2023. Using grey-quality function deployment to construct an aesthetic product design matrix. Concurrent engineering, research and applications, 31(1–2), 49–63. Viitattu 19.8.2025 https://doi.org/10.1177/1063293X221142289.

Wang, T., Guo, R. & Chen, C. 2023. An Integrated Data-Driven Procedure for Product Specification Recommendation Optimization with LDA-LightGBM and QFD. Sustainability, 15(18) 13642. Viitattu 11.8.2025 https://doi.org/10.3390/su151813642.

Wang, Y., Luo, L. & Liu, H. 2022. Bridging the Semantic Gap Between Customer Needs and Design Specifications Using User-Generated Content. IEEE transactions on engineering management, 69(4), 1622–1634. Viitattu 10.8.2025 https://doi.org/10.1109/TEM.2020.3021698.

Yu, H. & Kuo, L. 2021. Corporate Philanthropy Strategy and Sustainable Development Goals. Sustainability, 13(10) 5655. Viitattu 21.9.2025 https://doi.org/10.3390/su13105655.

Liitteet

Liite 1. Copilotin käyttö CusTech‑menetelmässä
Liite 2. Termistöluettelo
Liite 3. Kirjatut mahdollisuudet (Syy-seurauskartoitus)
Liite 4. Tuotehierarkia
Liite 5. Kano-luokittelu
Liite 6. Tuoteominaisuuksien painokertoimet
Liite 7. QFD-matriisi
Liite 8. Palautekysely työpajan osallistujille
Liite 9. Tuoteominaisuuksien kriittisyyden laskenta
Liite 10. MVP-päätöksentekomatriisi
Liite 11. MVP:n ulkopuolelle jääneet tuoteominaisuudet ja keinot

Liitteet saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120733267