Yhteiskehittämisestä kohtaamiseen – Näköaloja saamelaisten sosiaali- ja terveysalan koulutukseen 3.12.2025 Artikkelikokoelma Kelahaara, Mirka (toim.), Laukkonen, Kirsi (toim.), Piira, Virpi (toim.), Tapio, Tarja (toim.) Hyvinvointi ja kulttuuri Yhteiskunta Rahoittajat Metatiedot Tyyppi: Kokoomajulkaisu Julkaisija: Lapin ammattikorkeakoulu Oy Julkaisuvuosi: 2025 Sarja: Pohjoisen tekijät – Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 26/202X ISBN: 2954-1654 ISSN: 978-952-316-566-3 PDF-linkki: Pohjoisen tekijät 26 2025 Kelahaara ja muut.pdf Oikeudet: CC BY Kieli: suomi Kannen kuva: Ellen Maarit Juuso © Lapin ammattikorkeakoulu ja tekijät URN: urn:isbn:978-952-316-566-3 Kirjoittajat Kelahaara, Mirka (toim.) sosionomi YAMK, projektipäällikkö, Tulevaisuuden terveyspalvelut, Lapin ammattikorkeakoulu Laukkonen, Kirsi (toim.) TtM, kirkonalan lehtori, Diakonia-ammattikorkeakoulu Piira, Virpi (toim.) sosiaalialan lehtori, Osallisuus ja toimintakyky, Lapin ammattikorkeakoulu Tapio, Tarja (toim.) YT, erikoistutkija, liiketoiminnan kehitys, TKI-yksikkö, Oulun ammattikorkeakoulu Sisällysluettelo Näytä sisällysluettelo TiivistelmäČoahkkáigeassu ČuákánkiäsuÕʹhtteǩeässmõšSummary EsipuheKulttuurisensitiivisen koulutuksen yhteiskehittäminen saamelaisten sosiaali- ja terveyspalveluilleYhteisörakentaminen – yhdessä elämisen taitoa saamelaiskulttuurin moninaisuus huomioidenKulttuurisensitiivisyyden opintojaksojen pedagoginen prosessi – saamelaiskulttuurin ymmärryksen ja kohtaamisen merkitys sosiaali- ja terveyspalveluissa Näkökulmia mielen hyvinvoinnin rakentumiseen saamelaiskulttuurissa Luonto saamelaisen kotihoidon voimavaranaKulttuurigerontologian paikka ikääntyvien saamelaisten kanssa tehtävässä sosiaalialan työssäSaamelaisen asiakkaan palliatiivinen hoitotyö kulttuurisensitiivisyyden ja kulttuurisen turvallisuuden näkökulmastaSaamelaiskulttuurisesti turvattu asiakasprosessi sosiaalipalveluiden lapsiperhetyössä – Kulttuurienvälisen herkkyysosaamisen merkitysSaamelaisperheiden kulttuuritietoinen ohjaus neurokirjon lasten ja nuorten parissa työskentelevilleSeksuaalisuuden tukeminen saamelaisyhteisöissä – Luottamuksen rakentamista ja puheeksi ottamistaSaamelaiset työntekijät sote-alalla: työhyvinvoinnin merkitysLopuksiLiitteet Sisältöön liittyvät linkit SaamSote-hanke Jaa somessa Jaa Facebookissa Jaa Facebookissa (avautuu uuteen ikkunaan) Jaa LinkedInissä Jaa LinkedInissä (avautuu uuteen ikkunaan) Jaa Blueskyssa Jaa Blueskyssa (avautuu uuteen ikkunaan) Jaa Threadsissa Jaa Threadsissa (avautuu uuteen ikkunaan) Toimittajat Mirka Kelahaara, sosionomi YAMK, projektipäällikkö, Tulevaisuuden terveyspalvelut, Lapin ammattikorkeakoulu Kirsi Laukkonen, TtM, kirkonalan lehtori, Diakonia-ammattikorkeakoulu Virpi Piira, YTM, sosiaalialan lehtori, Osallisuus ja toimintakyky, Lapin ammattikorkeakoulu Tarja Tapio, YT, erikoistutkija, liiketoiminnan kehitys, TKI-yksikkö, Oulun ammattikorkeakoulu Artikkelien kirjoittajat Anne Kaisanlahti, sairaanhoitaja YAMK, sosiaali- ja terveysalan lehtori, Saamelaisalueen koulutuskeskus Susanna Kantola, TtM, hoitotyön lehtori, Tulevaisuuden terveyspalvelut, Lapin ammattikorkeakoulu Mirka Kelahaara, sosionomi YAMK, projektipäällikkö, Tulevaisuuden terveyspalvelut, Lapin ammattikorkeakoulu Liisa Kiviniemi, TtT, yliopettaja, Terveysala, Oulun ammattikorkeakoulu Riikka Köngäs, TtM fysioterapian lehtori, Osallisuus ja toimintakyky, Lapin ammattikorkeakoulu Elsa Laiti-Hedemäki, YTM, saamelaissosiaalityöntekijä Kirsi Laukkonen, TtM, kirkonalan lehtori, Diakonia-ammattikorkeakoulu Noora Majava, TtM hoitotyön lehtori, Tulevaisuuden terveyspalvelut, Lapin ammattikorkeakoulu Kati Mikkola, sairaanhoitaja YAMK, palveluyksikön johtaja, Tukena Oy Kaija Nevalainen, TtM, lehtori, emerita, Sosiaaliala, kuntoutus ja kulttuuri, Oulun ammattikorkeakoulu Katja Nuottila, asiantuntija, TKI, vaikuttavuus ja palveluliiketoiminta, Diakonia-ammattikorkeakoulu Niina Patronen, sairaanhoitaja YAMK, terveysalan lehtori, Diakonia ammattikorkeakoulu Virpi Piira YTM sosiaalialan lehtori, Osallisuus ja toimintakyky, Lapin ammattikorkeakoulu Mira Schroderus, YTM, sosiaalialan lehtori, Sosiaaliala, kuntoutus ja kulttuuri, Oulun ammattikorkeakoulu Raisa Similä, sairaanhoitaja YAMK, palveluvastaava, Lapin hyvinvointialue Pirjo Sipola, toimintaterapeutti YAMK, toimintaterapian lehtori, Sosiaaliala, kuntoutus ja kulttuuri, Oulun ammattikorkeakoulu Tarja Tapio, YT, erikoistutkija, Liiketoiminnan kehitys, TKI-yksikkö, Oulun ammattikorkeakoulu Leena Vuolteenaho, FT, TtM, sairaanhoitaja AMK, diakoninen hoitotyö, Oulun yliopistollinen sairaala Leena Välimaa, KM, hoitotyön lehtori, Tulevaisuuden terveyspalvelut, Lapin ammattikorkeakoulu Esipuhe Mirka Kelahaara, sosionomi YAMK, projektipäällikkö, Tulevaisuuden terveyspalvelut, Lapin ammattikorkeakoulu Tiivistelmä Tämä julkaisu on tuotettu SaamSote – kulttuurisensitiivisen koulutuksen yhteiskehittäminen saamelaisten sosiaali- ja terveyspalveluille -hankkeessa. SaamSote-hanke (2023–2025) toteutettiin Lapin, Diakonia- ja Oulun ammattikorkeakoulujen yhteistyönä Opetus- ja kulttuuriministeriön tuella. Hankkeessa kehitettiin saamelaiskulttuuriin pohjautuvia sote-alan opintojaksoja monimuotoisiin oppimisympäristöihin. Tavoitteena oli vahvistaa kulttuurisensitiivistä osaamista saamelaisasiakkaiden kohtaamisessa, erityisesti heidän kielellisten ja kulttuuristen erityispiirteidensä huomioimisessa. Ilman tätä osaamista asiakasturvallisuus voi vaarantua ja syntyä syrjinnän tai epäluottamuksen kokemuksia. Suomessa ei aiemmin ole ollut vastaavia ammattikorkeakoulutasoisia koulutuksia. Koulutukset suunniteltiin yhteiskehittämisen mallilla, jossa kulttuuriasiantuntijat ja pedagogit yhdistivät osaamisensa. Julkaisun artikkelit ovat hankkeessa toimineiden asiantuntijoiden itsenäisiä näkemyksiä saamelaiskulttuurin integroinnista koulutukseen. Čoahkkáigeassu Dát publikašuvdna lea čohkkejuvvon oassin SaamSote-fidnus, mii ollašuhttojuvvui jagiid 2023–2025 Oahpahus- ja kulturministeriija vihkkedallanvuloš doarjagiin. Fidnu ollašuhtte golmma davimus guovllu ámmátallaskuvllat – Lappi ámmátallaskuvla, Diakonia-ámmátallaskuvla ja Oulu ámmátallaskuvla – ovttas. Artihkkaliid čállit leat doaibman fidnus áššedovdin ja/dahje ollašuhttin. Artihkkalat leat iehčanas ollisvuođat, main fidnus mielde leamaš áššedovdit muitalit iežaset oainnuid sámekultuvrra integreremis iešguđet surggiid skuvlensisdoaluide ja diehtovuđđui. Fitnus gárgehedje sode-suorggi oahppooasit, mat ollašuhttojuvvojit máŋggahámat oahppanbirrasiin ja vuođđuduvvet sámi kultuvrii. Oahppoosiid bokte lea vejolaš nannet iežas máhtu dustet kultursensitiivvalaččat sápmelačča sosiála- ja dearvvašvuođabálvalusaid áššehassan. Oahppooasit nannejit erenomážit áddejumi sámiid gielalaš ja kultuvrralaš erenomášiešvuođain, maid bargi galgá vuhtiiváldit sosiála- ja dearvvašvuođabálvalusain. Dán sullasaš máhtu haga sápmelaččaid áššehasdorvvolašvuohta sáhttá leat vára vuolde. Dat sáhttá dagahit vealaheami ja eahpeluohttámuša vásáhusaid. Dasa lassin dat ásaha áššehasaid sierraárvosaš sajádahkii áššehassan. Dákkár sosiála- ja dearvvašvuođasuorggi ámmátallaskuvladási skuvlejumit eai leat ovdal leamaš oažžumis Suomas. Bargu fitnus vuođđuduvai sámevuđot, kultursensitiivvalaš skuvlejumi oktasašheiveheami doaibmamállii. Skuvlejumiid plánemis kulturáššedovdit ja ámmátallaskuvllaid pedagogalaš áššedovdit ovttastahtte iežaset máhtu ja áššedovdamuša. Kulturáššedovdit bukte mielddiset sámekultuvrra geahččanguovlluid ja pedagogalaš áššedovdit vástidedje skuvlejumiid ráhkadusas ja sisdoalu ollašuhttimis. Čuákánkiäsu Taat almostittem lii čuákkejum SaamSote-haavâ uássin, mii olášuttui iivij 2023–2025 máttááttâs- já kulttuurministeriö kuorâttâllâmmiäldásijn išeruuđáin. Haahâ lâi kuulmâ tave kuávlu áámmátollâškoovlâ – Laapi áámmátollâškoovlâ, Diakonia-áámmátollâškoovlâ já Oulu áámmátollâškoovlâ – ohtsâš olášuttem. Artikkelij čälleeh láá toimâm haavâst äššitobden já/tâi olášutten. Artikkeleh láá jiečânâs olesvuođah, main haavâst fáárust lamaš äššitobdeeh muštâleh uáinuidis sämikulttuur integristmist jieškote-uv suorgij škovlimsiskáldâssáid já tiätuvuáđun. Haavâst ovdeduvvojii maaŋgâhámásijn oppâmpirrâsijn olášuvvee, sämikulttuurân vuáđuduvvee, soti-syergi kuursah (su. opintojakso). Kursâiguin lii máhđulâšvuotâ nanodiđ jieijâs máátuid kuáhtáđ sämmilii kulttuursensitivlávt sosial- já tiervâsvuotâpalvâlusâi äššigâssân. Kuursah nanodeh eromâšávt ibárdâs sämmilij kielâlijn já kulttuurlijn sierânâsjiešvuođâin, maid pargee ferttee väldiđ huámášumán sosial- já tiervâsvuotâpalvâlusâin. Jis tággáár máttu ij lah, te sämmilij äššigâstorvolâšvuotâ sáttá šoddâđ vaarâ vuálásâžžân. Tot sáttá laiđiđ olgoštem já epiluáttámuš vuáttámuššáid. Ton lasseen tot aasât äššigâsâid eresárvusii sajadâhân äššigâssân. Tágáreh sosial- já tiervâsvuotâsyergi áámmátollâškovlâtásásiih škovliimeh iä lah ovdeláá lamaš finnimnáál Suomâst. Haavâst porgâm vuáđudui sämivuolgâlii, kulttuursensitivlii škovlim oovtâst ovdedem toimâmmaalin. Škovliimij vuáváámist kulttuuräššitobdeeh já áámmátollâškoovlâi pedagogisiih äššitobdeeh ovtâstittii mátuidis já äššitubdâmušâs. Kulttuuräššitobdeeh puohtii fáárun sämikulttuur uáinimčievâid, já pedagogisiih äššitobdeeh västidii škovliimij ráhtusist já siskáldâslii olášutmist. Õʹhtteǩeässmõš Tät čõõđtõs lij norrum vueʹssen SaamSote-haʹŋǩǩõõzz, koon viʹǩǩeš čõõđ iiʹjjin 2023–2025 Mättʼtõs- da kulttuurministeria tuʹmmjemvuâlain veäʹǩǩtieʹǧǧin. Haʹŋǩǩõs leäi koolm tâʹvv vuuʹd ämmatõllškooul – Lappi ämmatõllškooul, Diakonia-ämmatõllškooul da Oulu ämmatõllškooul – õhttsaž čõõđviikkmõš. Artikkeeʹli ǩeeʹrjteei liâ tåimmam haʹŋǩǩõõzzâst äʹšštobddjen da/leʹbe čõõđviikkjen. Artikkeeʹl liâ pååđ obbvuõđ, koin haʹŋǩǩõõzzâst mieʹldd åårram äʹšštoobdi čiõlǥte vuäinlmeez sääʹmkulttuur integrâsttmõõžžâst jeeʹres suõʹrji škooultõs-siiskõõzzid da teâttvuõđđu. Haʹŋǩǩõõzzâst viʹǩǩeš čõõđ määŋghämmsain mättjempirrõõzzin teâuddjâʹttemvuâlaid, sääʹmkulttuuʹre vuâđđeei, soti-sueʹrj mättjempõõʹjid. Mättjempõõʹji veäkka lij vueiʹtlvažvuõtt raaveed silttummšes teivvad kulttuursensitiivlânji säʹmmlaž sosiaal- da tiõrvâsvuõttkääzzkõõzzi äʹššneʹǩǩen. Mättjempââʹj raavee jeäʹrben fiʹttjummuž säʹmmlai ǩiõlʼlaž da kulttuursaž jiijjâsnallšemvuõđin, koid tuâjjlast feʹrttai väʹldded lokku sosiaal- da tiõrvâsvuõttkääzzkõõzzin. Krååʹma tänkäʒʒsaž silttummuž säʹmmlai äʹššneǩtuõrvlažvuõtt vuäitt vaarrtõõvvâd. Tõt vuäitt jååʹđted čårstummuž da pann-naʹddjõõzz toobdlmid. Lââʹssen tõt šiõttad äʹššniiʹǩǩid jeeʹresärvvsaž sâjja äʹššneʹǩǩen. Näkam sosiaal- da tiõrvâsvuõttsueʹrj ämmatõllškooultässʼsaž škooultõõzz jiâ leäkku ääiʹjab leämmaž vuäǯǯamnalla Lääʹddjânnmest. Tuâj tuejjummuš haʹŋǩǩõõzzâst vuâđđõõvi sääʹmvuâlǥaž, kulttuursensitiivla škooultõõzz õhttsažooudâsviikkmõõžž tåimmam-maʹlle. Škooultõõzzi plaanummšest kulttuuräʹšštoobdi da ämmatõllškoouli pedagooglaž äʹšštoobdi õhttee silttummšes da äʹšštobddivuõđâs. Kulttuuräʹšštoobdi puʹhtte mieʹldd sääʹmkulttuur ǩiõččâmvuõʹjjid, da pedagooglaž äʹšštoobdi vaʹsttee škooultõõzzi rajjsest da siiskõõzz seʹst õõʹnni čõõđviikkmõõžžâst. Summary This publication was compiled as part of the SaamSote project, which was implemented in 2023–2025 with discretionary assistance from the Finnish Ministry of Education and Culture. The project was jointly implemented by three universities of applied sciences in northern Finland: Lapland University of Applied Sciences, Diaconia University of Applied Sciences and Oulu University of Applied Sciences. The authors of the articles worked as experts and/or implementers in the project. The articles are independent of each other, and in them, the experts involved in the project share their views on integrating the Sámi culture into the educational contents and knowledge base of different fields. The project developed study units based on the Sámi culture for diverse learning environments in the health and social services sector. The study units allow the participants to strengthen their competence in encountering the Sámi people as clients of health and social services in a culturally sensitive manner. In particular, the study units strengthen the understanding of the special linguistic and cultural features of the Sámi, which the employee must consider in health and social services. Without this kind of expertise, the client safety of the Sámi may be compromised. In addition, it can lead to experiences of discrimination and distrust and place clients in unequal positions. Such health and social care education has not previously been available at the university of applied sciences level in Finland. The project work was based on an operating model for the co-creation of Sámi-oriented, culturally sensitive education. In planning the education, cultural experts and pedagogical experts from the universities of applied sciences combined their competence and expertise. The cultural experts highlighted the perspectives of the Sámi culture, while the pedagogical experts oversaw the structure and content of the education. Esipuhe Saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansa, jonka kielelliset ja kulttuuriset oikeudet on turvattu Suomen perustuslaissa (731/1999, 17 §). Tästä huolimatta saamelaisväestön oikeus kulttuurisesti ja kielellisesti yhdenvertaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin toteutuu usein vain sattumanvaraisesti. Sote-alan ammattilaisten koulutuksesta puuttuu systemaattinen sisältö, joka käsittelisi saamelaiskulttuurin erityispiirteitä ja alkuperäiskansan asemaa palvelujärjestelmässä. (Miettunen 2021.) SaamSote-hanke, joka toteutettiin vuosina 2023–2025 Lapin ammattikorkeakoulun, Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Oulun ammattikorkeakoulun yhteistyönä, pyrki vastaamaan tähän rakenteelliseen puutteeseen. Hankkeen tavoitteena oli kehittää kulttuurisensitiivisiä lisä- ja täydennyskoulutuksia sekä avoimen ammattikorkeakoulun opintojaksoja, jotka vahvistavat saamelaiskulttuurin osaamista sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten ja opiskelijoiden keskuudessa. Hankkeessa kehitettiin yhteensä 90 opintopisteen laajuisesti eri sote-alan opintojaksoja, jotka vahvistavat ammattilaisten kulttuurisensitiivisiä valmiuksia toimia saamelaisasiakkaiden kanssa. Koulutusten teemat perustuivat saamelaisalueen toimijoilta kerättyyn tarvekartoitukseen ja ne jaettiin toteuttajien kesken seuraavanlaisiksi 30 opintopisteen työpaketeiksi: Lapin AMK: Kulttuurisensitiivisyyden moniammatilliset taidot, Kotihoito, Lapsi- ja perhetyö DIAK: Yhteisörakentaminen, Palliatiivinen hoitotyö OAMK: Mielenterveys- ja päihdetyö, Työskentely ikääntyneiden kanssa/kulttuurigerontologinen lähestymistapa Koulutusten kehittämistä toteutettiin saamelaiskulttuurin mukaisen sote-alan koulutuksen yhteiskehittämisen toimintamallilla. Siinä ammattikorkeakoulujen pedagogiset asiantuntijat ja saamelaiskulttuuria tuntevat kulttuuriasiantuntijat yhdistivät osaamisensa opintojaksojen kehittämiseen. Saamelaiseen kulttuuriin perustuva yhteiskehittäminen on epämuodollista ja vastavuoroista vuorovaikutusta, jota toteutetaan esimerkiksi kahvittelun tai muun mieluisan toiminnan äärellä (Balto & Kuokkanen 2024, 208). Tällaiset yhteiskehittämisen tapaamiset saatiin toteutumaan koko hankkeen voimin noin kaksi kertaa vuodessa, jonka lisäksi teemakohtaiset ryhmät kokoontuivat pienemmällä porukalla. Tapaamiset olivat hankkeen kantava voima, jonka avulla kehittäminen nytkähti aina eteenpäin. Sisällöt ja suuntaviivat tarkentuivat työskentelyn edetessä kulttuuriasiantuntijoilta ja pilotoinneista saatujen palautteiden pohjalta. Lista opintojaksoista löytyy julkaisun liitteenä (liite 1). Yhteistyötä tehtiin lisäksi Saamelaiskäräjien, Lapin hyvinvointialueen, Saamelaisalueen koulutuskeskuksen, THL:n ja Kelan kanssa. muiden asiantuntijaorganisaatioiden kanssa myös valtion rajat ylittäen. Tärkeänä yhteistyökumppanina toimi Giellagas-instituutin ja Lapin yliopiston toteuttama rinnakkaishanke Somá. Opintojaksot pilotoitiin syksyn 2024 ja syksyn 2025 välillä, ja niihin osallistui yli 100 opiskelijaa. Pilotit toteutettiin pääosin monimuoto-opetuksena digitaalisissa oppimisympäristöissä (Moodle, Diakle), kuten ne tullaan toteuttamaan myös hankkeen jälkeen. Osallistujina oli ammattikorkeakouluopiskelijoita, sote-alan ammattilaisia sekä muita aiheesta kiinnostuneita. Osaan piloteista kutsuttiin saamelaisalueen toimijoita arvioimaan sisältöjen soveltuvuutta saamelaisväestön näkökulmasta erityisesti uusien ja vähän käsiteltyjen aiheiden osalta. Pilotteihin osallistujilta kerättiin palautetta opintojakson sisällöstä, laadusta, teknisestä toteutuksesta sekä pyydettiin arvioimaan omaa kulttuurisen osaamisen kehittymistä ja opintojen työelämälähtöisyyttä. Palautekyselyyn vastasi 100 opiskelijaa. Kuvio 1. Palautekyselyyn vastanneiden kokemukset oman kulttuurisen osaamisen kehittymisestä. Kyselyyn vastanneista 57 prosenttia ilmoitti kulttuurisen osaamisensa kehittyneen paljon tai erittäin paljon pilotoidun opintojakson aikana (ks. Kuvio 1). Lisäksi 72 prosenttia koki osaamisensa kohdata saamelainen asiakas parantuneen. Aikio (2010) ja Balto (2023) toteavat, että sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta vaaditaan sekä saamen kielen taitoa että kulttuurista osaamista. Tämä tarkoittaa kykyä kohdata asiakas kunnioittavasti, huomioiden hänen kulttuurinen taustansa osana vuorovaikutusta ja palvelua. Kulttuurisesti turvallinen työote edellyttää myös kykyä tarkastella omaa toimintaa kriittisesti sekä ymmärtää omaa kulttuuritaustaa suhteessa asiakkaan kulttuuriin. (Aikio 2010, 88; Balto 2023, 38–39.) Nämä ovat merkittäviä tuloksia koulutuksen vaikutuksista saamelaisväestön yhdenvertaisten palvelujen edistämisen näkökulmasta. Kuvio 2. Palautekyselyyn vastanneiden kokemukset oppimateriaalien merkityksestä osaamisen vahvistumiseen. Koska opintojaksot ovat monimuotoisissa oppimisympäristöissä, aikaan ja paikkaan sitomattomasti toteutettavia, niin oppimateriaalien sisältöjen monipuolisuuteen, laadukkuuteen ja ajankohtaisuuteen panostettiin erityisen paljon. Palautekyselyyn (Kuvio 2) vastanneista 30 prosenttia koki oppimateriaalien tukeneen erittäin hyvin osaamisen vahvistumista ja 54 prosentin mielestä hyvin ja loppujen mielestä vähintäänkin kohtalaisesti. Kysymyksen arviointi oli viisiasteikkoinen (erittäin hyvin / hyvin / kohtalaisesti / melko huonosti / huonosti). Verkkototeutuksissa järjestelmällinen, opiskelijaa monipuolisesti aktivoiva työskentelytapa on avainasemassa oppimisen tukemisessa. Osa hankkeen opintojaksoista rakennettiin suoraan Moodle- tai Diakle-alustalle, jotka etenivät modulaarisesti orientaatiosta suuntaaviin ja syventäviin osioihin ja lopuksi arviointiin. Oppimistavoitteita suunniteltaessa hyödynnettiin muun muassa Bloomin taksonomiaa ja ydinainesanalyysiä. (ks. myös Huhtanen 2019, 22–24.) Opintojaksot on mahdollisuuksien mukaan rakennettu myös Digivisio2030 laatukriteerien mukaisesti, jossa korostetaan tutkimusperustaisuutta, saavutettavuutta ja monimuotoisuutta (Digivisio2030 – Laatukriteerit). Tämän julkaisun rakenne koostuu yhdestätoista itsenäisestä artikkelista. Kolme ensimmäistä ovat orientoivia ja käsittelevät saamelaiskulttuuria, yhteiskuntaa sekä yhteiskehittämistä. Tämän jälkeen syvennytään saamelaisen asiakkaan mielen hyvinvointiin. Luonnon merkitystä pohditaan ikääntyneen kotihoidossa, samoin kuin kulttuurigerontologian roolia työssä saamelaisten ikääntyneiden kanssa. Elämän loppuvaiheen hoidon toteuttamista käsitellään palliatiivista hoitoa käsittelevässä artikkelissa. Lapsi- ja perhetyön teemassa tarkastellaan saamelaiskulttuurin mukaista lapsiperhetyötä sosiaalipalveluissa sekä neurokirjon ohjausta saamelaisten lapsi- ja perhetyössä. Lisäksi perehdytään seksuaalisuuden tukemiseen saamelaisyhteisöissä. Viimeinen artikkeli käsittelee saamelaisten työntekijöiden työhyvinvoinnin tekijöitä. Kiitos kaikille kirjoittajille asiantuntemuksenne jakamisesta sekä SaamSote-hankkeessa mukana olleille pedagogisille asiantuntijoille, kulttuuriasiantuntijoille ja muille yhteistyökumppaneille. Kiitokset myös Saamelaiskäräjien sote-lautakunnalle ja virkahenkilöstölle tuesta hankkeen eri vaiheissa. Ilman teidän panostanne näin laajaa ja monipuolista opintojaksojen kokonaisuutta ei olisi syntynyt. Rovaniemellä 20.11.2025 Mirka Kelahaara Lähteet Aikio, A. 2010. Olmmošhan gal birge – Áššit mat ovddidit birgema. Kárášjohka: Čálliid lágádus. Balto, A. (2023). Sámi bajásgeassin. Árbevierut. Ealáskahttit. Ođasmahttit. Kárášjohka: Čálliid lágádus. Balto, A. & Kuokkanen, R. 2024. Sámiid ovttastallanvierut ja daid ođasmahttin. Teoksessa R. Kuokkanen & A. Pieski (toim.) Siiddaid Sápmi 2024. DAT: Kautokeino. 207–216. Digivisio 2023. Laatukriteerit. Viitattu 10.11.2025 https://digivisio2030.fi/laatukriteerit / Huhtanen, A. 2019. Verkko-oppimisen muotoilukirja. Aalto-yliopisto. Viitattu 10.11.2025. https://fitech.io/app/uploads/2019/09/Verkko-oppimisen-muotoilukirja-v-1.4.1-web.pdf Miettunen, T. 2021. Saamenkielisen sosiaali- ja terveysalan henkilöstön koulutuksen nykytilanne ja kehittämistarpeet: Selvitys saamen kielten ja saamenkielisen opetuksen kehittämistyöryhmälle. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:18. Viitattu 10.11.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-849-6 Kulttuurisensitiivisen koulutuksen yhteiskehittäminen saamelaisten sosiaali- ja terveyspalveluille Mirka Kelahaara & Tarja Tapio Johdanto Tässä artikkelissa pohditaan saamelaiskulttuurilähtöisen ja kulttuurisensitiivisen sosiaalialan ja terveysalan koulutuksen yhteiskehittämiseen liittyviä lähtökohtia ja näkökulmia. Artikkeli perustuu kirjoittajien, hankehenkilöstön ja vapaaehtoisten kulttuuriasiantuntijoiden kokemuksiin ja huomioihin kehittämistyöstä SaamSote-hankkeen aikana. Artikkeli pyrkii muodostamaan vuoropuhelun yhteiskehittämisen keskeisistä lähtökohdista, joista tärkeimmät paikantuvat saamelaiskulttuurien elämäntavallisten piirteiden erityisyyden ja suomalaisen valtakulttuurin mukaisten virallisten koulutus- ja palveluorganisaatioiden välille. Yhteiskehittäminen suomalaisessa koulutusorganisaatiossa Ammatillisen koulutuksen koulutusorganisaatiot tuottavat koulutusta suomalaisen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmien tutkintoihin, eikä niillä pääsääntöisesti ole lakisääteistä velvoitetta tuottaa saamenkielisiä tai kulttuuria huomioivia koulutuksia. SaamSote-hanke sijoittui kulttuurien välimaastoon, jonka toisella puolella saamelaisyhteisöjen, perheiden ja yksilöiden erityistarpeet, ja toisella puolella suomalaisen hyvinvointivaltion palvelujärjestelmän koulutusvaateet, joita tutkinnot edustavat. Edellä kuvattu ympäristö tai ympäristöt, josta yhteiskehittäminen lähtee liikkeelle, on samalla myös valta-asetelma, jossa valtakulttuurin määräysvalta voi yli korostua. Yhteiskehittäminen edellyttääkin aina myös vallankäytön kriittistä arviointia. Hankkeen lähtökohtana on se, että saamelaiset sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjät kohtaavat edelleen merkittäviä haasteita palveluiden saatavuudessa ja laadussa ja ovat sen myötä epätasa-arvoisessa asemassa verrattuna valtaväestön asiakkaisiin. Saamelaiset muodostavat Suomessa asuvan alkuperäiskansan, jonka erityistarpeet sekä kulttuuriset näkökulmat tulevat puutteellisesti huomioiduksi sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä ja toteutuksessa. (ks. Miettunen 2021 & Heikkilä 2023.) Sosiaali- ja terveyspalveluiden yhdenvertaisuutta tulisi tavoitella vahvemmin muun muassa muotoilemalla ja mukauttamalla palveluja ja asiakastyötä saamelaisten kulttuurin huomioiviksi ja kulttuurinmukaisiksi. Pelkästään saamen kielien huomioiminen ei riitä tuottamaan saamelaislähtöisiä ja yhdenvertaisia palveluja. Yhdenvertaisuuden vaatimus on kirjoitettu myös lakiin (Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014, § 8). Koska varsinainen, saamelaiskulttuureista lähtevä sosiaalialan ja terveysalan koulutus puuttuu, osana tutkintokoulutusta, valtakulttuurista tulevien työntekijöiden ja asiantuntijoiden kyky ja mahdollisuus kohdata saamelaisasiakas kulttuurisensitiivisesti ja saamelaiskulttuurilähtöisesti vaihtelee. Kulttuurisensitiivinen kohtaamisosaaminen voi myös puuttua kokonaan. Joskus ihminen kohdataan asiakasrajapinnassa jopa stereotyyppisten ennakko-olettamusten valossa. Näistä esimerkkinä lapsiperheiden tukeminen tai ikääntyvään kotihoitoon liittyvät kysymykset vaikkapa vuorokausirytmin muutosten yhteydessä saamelaisissa perheissä eri vuodenaikoina. Joskus kulttuuriosaaminen kilpistyy kysymykseksi saamen kielen taidosta tai tulkkauksen käytöstä saamelaisasiakkaan kanssa. Kulttuuri ja identiteetti sekä oikeus saada saamelaiskulttuurilähtöisiä palveluja on kuitenkin monisyisempi ja syvempi kysymys kuin pelkän kielen osaaminen. Saamelaista kulttuuria huomioivan toimintamallin kehittämisessä alueelliset erot ja toimintaympäristön piirteet on hyvä huomioida, jotta sitä voidaan mukauttaa eri alueilla eri tavalla toteutettavaksi. (myös Heikkilä 2013, 69–70.) Työntekijöillä voi olla monia rooleja työyhteisössään perustyönsä ohella, kuten asiakkaiden oikeuksien toteutumisesta huolehtiminen, työyhteisön perehdyttäminen saamelaiskulttuuriin sekä saamenkielisten ja kulttuurinmukaisten palvelujen kehittäminen. (Heikkilä 2023, 69–70) Vaikka pula saamenkielisistä ja saamelaiskulttuuria tuntevista alan työntekijöistä on jo vuosien ajan ollut Miettusen (2021) ja Heikkilän (2023) selvitysten mukaan ilmeinen, näitä asioita ei ole sisällytetty alan opintoihin, vaan ovat jääneet yksittäisten työntekijöiden tai omaisten harteille. Tavoitteena saamelaislähtöinen, kulttuurisensitiivinen koulutus Edellä olevaan epäkohtaan pyrittiin vastaamaan SaamSote-hankkeella. Kulttuurisensitiivisen koulutuksen yhteiskehittäminen sosiaali- ja terveysalalle –hanke oli nimenomaan koulutuksen kehittämishanke. Hankkeessa sovellettiin yhteiskehittämisen mallia, jossa sosiaali- ja terveysalan opetussisältöjä kehitettiin ja integroitiin saamelaisyhteisöihin liittyviin ja saamelaiskulttuureista lähtöisin oleviin lähtökohtiin ja tarpeisiin. Lopputulemana hankkeessa tuotettiin saamelaiskulttuuria huomioivia, kulttuurisensitiivisiä sote-alan koulutuksia. Kehittämistä toteutettiin refleksiivistä, saamelaista asiantuntemusta integroivaa yhteiskehittämisen toimintamallia hyödyntäen. Yhteiskehittämisen tavoitteena on osallistaa kohderyhmä kehittämiseen ja painottaa heidän näkökulmaansa. Yhtenä edellytyksenä onnistuneelle yhteiskehittämiselle on luottamuksen saavuttaminen osapuolten välille, jolloin omaa osaamistaan on helpompi jakaa. (Vuokila-Oikkonen & Hyväri 2015, 72). Saamelaiskulttuuria tuntevien sote-alan kulttuuriasiantuntijoiden ja ammattikorkeakoulujen pedagogisten asiantuntijoiden osaamista yhdistämällä rakennettiin koulutusten sisällöt. Kehittämistä tehtiin eri kokoisissa teemakohtaisissa ryhmissä, sekä koko hankkeen yhteiskehittämispäivillä. Koulutusten suunnittelun ja toteuttamisen lähtökohta oli nimenomaan se, että ne vastaavat sosiaalialan ja terveysalan erityistarpeisiin silloin kun työskennellään saamelaisten asiakkaiden ja potilaiden kanssa. Hankkeessa tuotettiin saamelaislähtöisiä, kulttuurisensitiivisiä sosiaalialan ja terveysalan koulutuksia AMK- ja YAMK-tutkintoihin. Opinnot ovat avoimesti saatavilla opin.fi palvelun kautta kaikille. Lista opintojaksoista löytyy julkaisun liitteenä (liite 1). Lähtökohtia yhteistyöhön saamelaisyhteisöjen ja koulutusorganisaatioiden kanssa Yhteiskehittämisen edellytys on osallisuus ja sitoutuminen. Tähän artikkeliin sovellettiin John Heronin (1994) määritelmää osallisuudesta. Heron kuvaa osallisuutta yhteistoiminnalliseen tutkimukseen (engl. co-operative inquiry) sisältyvänä perusoikeutena, jossa voi löytää kaksi ulottuvuutta. Toisessa ulottuvuudessa osallistujalla on perustavaa laatua oleva oikeus määritellä itseään koskeva tieto. Tämä pitää sisällään sen, että osallistujalla tulee olla oikeus ja mahdollisuus valita itseään koskevat käsitteet sekä olla aktiivisesti mukana itseään koskevassa tiedonmuodostuksessa. (ks. Heron 1994, 20–22) Toiseksi osallisuuteen perustuvassa yhteiskehittämisessä, Heronin ajatuksia seuraten, osallistujien tulee määrittelyjen ja kehittämistoimenpiteiden kohteena olemisen sijaan olla aktiivisesti osallisena itseään koskevissa päätöksissä, valinnoissa ja toiminnoissa, toimenpiteissä. Näin osallisuudessa on Heronin mukaan tiedollinen, eli määrittelyyn liittyvä osallisuuden ulottuvuus. Tiedollisen ulottuvuuden lisäksi osallisuuteen liittyy kehittämisen toimenpiteisiin ja päätöksentekoon liittyvä toiminnallinen osallisuuden ulottuvuus. (ks. Heron 1994, 20–22) Sen sijaan, että saamelaisyhteisöt ja kulttuuriset ja elämäntapaan juurtuvat erityispiirteet nostettaisiin tutkimus- ja kehittämishankehakemuksiin ikään kuin kuriositeettina, saamelaiset osapuolet on otettava mukaan hankkeiden suunnitteluvaiheesta, kirjoittamiseen, toteuttamiseen ja toimenpiteisiin sekä arviointiin saakka. Osallisuuteen perustuva, eettisesti perusteltavissa oleva kehittämistoiminta ei jätä saamelaisyhteisön jäseniä kehittämisobjekteiksi, vaan ottaa heidät mukaan aktiivisiksi toimijoiksi. Alkuperäiskansojen terveyden tutkimukseen erikoistuva väitöskirjatutkija Anna Charlotta Kihlström työskentelee saamelaisia koskevien tutkimuseettisten ohjeiden toimeenpanoa tukevan viitekehyksen parissa. Viitekehys pohjautuu alkuperäiskansojen tutkimusmenetelmiin, jotka korostavat suhteiden rakentamista, alkuperäiskansojen oikeutta oman tutkimustietonsa hallinnointiin, sekä yhteisön ohjaus- ja päätäntävaltaa koko tutkimusprosessin ajan. Tavoitteena on vahvistaa eettisesti kestävää ja saamelaisten omista lähtökohdista kumpuavaa sosiaali- ja terveysalan tutkimuskäytäntöä Suomessa. Työ toteutetaan tiiviissä yhteistyössä Saamelaiskäräjien ja Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen (THL) kanssa. (Kihlström 2025.) Tämä lähestymistapa soveltuu myös kehittämisyhteistyöhön, jonka tavoitteena on purkaa valtakulttuurin toimintamalleja ja muovata ne saamelaisyhteisölle sopiviksi. Osallisuuteen perustuva kehittäminen korostaa tiedontuottamisessa itsemäärittelyn ja osallistumisen merkitystä koko kehittämisprosessin elinajan aina alustavasta suunnittelusta arviointiin. Arviointi pitää sisällään reflektiota myös siitä, miten tulisi tehdä ja toimia toisin, jotta mukana olevien saamelaisyhteisöjen osallisuus toteutuu ja kehittäminen toteutetaan myös eettisesti kestäväksi. Saamelaisten yhteisötasoista osallisuutta sote-palveluiden kehittämiseen pilotoitiin sote-uudistusta valmistelevissa hankkeissa. Saamelainen yhteisöllinen kehittäjäasiakas -toimintamallia toteutettiin yhteisölähtöisesti, tiiviissä yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Mallin mukainen toiminta perustui kulttuurisesti luontevaan, vapaamuotoiseen vuoropuheluun, jossa pyrittiin vastavuoroisen jakamisen keinoin välttämään yhteisön tarpeetonta kuormittamista. (Riihimäki 2023.) Kehittämistoiminnan arvioinnin ei tulisi kohdistua pelkästään toimenpiteiden toteutumiseen. Tärkeää olisi arvioida myös sitä, millaisen tietoiseksi tulemisen ja oppimisien prosessin hanketoteuttajat ja osallistujat ovat käyneet osana hanketta. Tärkeää olisi myös keskustella asioista, joita hanke on tuonut tietoisuuteen ja mahdollisesti mitä on myös pystytty lausumaan ääneen osana hankkeessa tapahtunutta oivaltamista. Kysymys on yhteisöllisestä tietoiseksi tulemisesta ja oppimisesta ja oivalluksista siitä, miten tulevat kehittämishankkeet pitäisi lähteä perustamaan jo alkuvaiheessa osallisuuteen perustuviksi. Emansipatorisen arvioinnin kautta olisi mahdollista sanoittaa mistä asioista hankkeen avustuksella tultiin tietoisiksi, mitä opittiin ja miten uudet oivallukset sanoitettiin. (Toikko & Rantanen 2009, 154) Näin luotaisiin pohjaa myös tuleville kehittämishankkeille, joissa osallistujat tulevat molemmista sekä alkuperäiskulttuureista ja valtakulttuureista. Aito ja oikea-aikainen yhteistyö Saamelaiskäräjien kanssa on välttämätöntä hankkeissa, joiden toimenpiteillä voi olla vaikutuksia saamelaisten asemaan alkuperäiskansana, kuten esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan koulutusta tai palveluita kehitettäessä (Sámediggi n.d.). SaamSote-hankkeessa yhteistyöneuvotteluita Saamelaiskäräjien kanssa käytiin hankkeen eri vaiheissa ja niiden pohjalta tehtiin tarvittavia korjausliikkeitä. Yhteistyölle ja yhteisöllisen hyväksynnän saavuttamiselle ja ylläpitämiselle on varattava riittävästi aikaa. Legitimiteetin varmistaminen kehittämishankkeissa tulisikin olla jatkuvaa, refleksiivistä arviointia, joka perustuu aitoon dialogiin hanketoteuttajien ja saamelaisyhteisöjen edustajien välillä. Lisäksi kaikki hankkeen tulokset on palautettava saamelaisyhteisöille siten, että ne edistävät nimenomaan saamelaisyhteisöjen hyvää; ei pelkästään hankkeelle kirjoitettuja tulostavoitteita. Johtopäätökset Saamelaisasiantuntemusta integroiva yhteiskehittäminen on aikaa vievää, vaativaa mutta myös antoisaa. Asennoituminen saamelaisen sosiaali- ja terveysalan lähtökohtiin voi viedä paljon aikaa ja resursseja. Hankkeen aikana pedagogisten asiantuntijoiden kulttuurinen ja saamelaisiin yhteisöihin liittyvä ymmärrys vahvistui. Kulttuuriasiantuntijat puolestaan kertoivat, että heidän osaamistaan otettiin koulutusten kehittämisessä hyvin huomioon. Luottamuksen rakentuminen saamelaisyhteisön suuntaan vie aikaa ja tämä tulisi huomioida tulevissa hankkeissa hankehenkilöstön työaikaresursseissa. Kulttuuriasiantuntijoiden rooli perustui vapaaehtoisuuteen ja he olivat hankkeessa mukana pääasiallisesti päivätyönsä ohella. Tästäkin syystä kulttuuriasiantuntijoiden rekrytointi ja sitouttaminen oli ajoittain haastavaa. Suurimpana tekijänä sitoutumisessa oli vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta oman työn ja arkielämän ohessa. Joskus kulttuuriasiantuntijat myös kyseenalaistivat omaa asiantuntijuuttaan tai pohtivat ovatko riittävän saamelaisia. Tämä voi liittyä Aikion (2010) mukaan siihen, että itsensä korostaminen ei ole saamelaisille suotavaa. Nöyryyttä arvostetaan, eivätkä saamelaiset sen takia nosta omaa osaamistaan esille kovin voimakkaasti. (Aikio 2010, 154.) Yhteisölliset toimintatavat tarjoavat vaihtoehdon tehokkaalle kokouskulttuurille. Ne antavat tilaa perinteisille keskustelutavoille, jossa keskustelua käydään kahvikupin äärellä sovittelevassa ilmapiirissä, yhteisymmärrystä tavoitellen ja toisilta oppien. Niiden tavoitteena ei ole täydellinen yksimielisyys. Tällaisten perinteiden hyödyntäminen voivat rikastuttaa myös kehittämistyötä ja vahvistaa saamelaisten osallistujien kulttuurista identiteettiä ja toimia kehittämishankkeita dekolonisoivana menetelmänä, jossa kulttuurisia toimintatapoja pohditaan uudessa valossa. (Balto & Kuokkanen 2024, 211.) Saamentutkimuksen eettisten ohjeiden huomioiminen sosiaali- ja terveysalan kehittämishankkeissa edesauttaisi saamelaiskulttuurille soveltuvien toimintamallien käyttöä ja kehittämistä, vähentäisi saamelaisten sote-alan ammattilaisiin kohdistuvaa painetta ja tehostaisi hankkeiden vaikuttavuutta (ks. Heikkilä ym. 2024). Parhaassa tapauksessa saamelaiset ovat mukana hankkeiden jokaisessa vaiheessa tasavertaisina kumppaneina tuomassa esille yhteisön tarpeita ja integroimassa kulttuurisia toimintatapoja jo ennen suunnitteluvaihetta. Toimintamallien ja tapojen ollessa aidosti soveltuvia saamelaisten kanssa tai saamelaisiin liittyvään kehittämiseen, todennäköisyys tavoitteiden saavuttamiseen ilman yhteisön turhaa kuormitusta ovat hyvät. Lähteet Aikio, A. 2010. Olmmošhan gal birge – Áššit mat ovddidit birgema. Kárášjohka: Čálliid lágádus. Balto, A. & Kuokkanen, R. 2024. Sámiid ovttastallanvierut ja daid ođasmahttin. Sivut 207–216. Teoksessa: Siiddaid Sápmi 2024. Toim. R. Kuokkanen & A. Pieski. DAT: Kautokeino. Heikkilä, L., Laiti-Hedemäki, E. & Pohjola, A. 2013. Saamelaisten hyvä elämä ja hyvinvointipalvelut. Buorre eallin. Lapin yliopistokustannus. Viitattu 5.9.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-660-8 Heikkilä, L. 2023. Saamen kielten ja kulttuurin osaaminen sote-alalla – Saamenkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ammatillisen osaamisen tilanne ja koulutustarpeet – MoNiSote-hanke. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Viitattu 5.9.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-333- Heikkilä, L., Kuokkanen, R., Lehtola, V.P., Magga, P, Magga, S.-M., Näkkäläjärvi, J., Valkonen, S. & Virtanen, P. K. 2024. Saamelaisia koskevan tutkimuksen eettiset ohjeet Suomessa = Sámiide guoski dutkama ehtalaš rávvagat Suomas = Sämmilijd kyeskee tutkâmeettisiih ravvuuh Suomâst = Säʹmmlaid kuõskki tuʹtǩǩummuž eettla vuäʹppõõzz Lääʹddjânnmest = Ethical guidelines for research involving the Sámi people in Finland. Oulun yliopisto. Heikkilä, L., Laiti-Hedemäki, E. & Pohjola, A. (2013). Saamelaisten hyvä elämä ja hyvinvointipalvelut. Buorre eallin. Lapin yliopistokustannus. Viitattu 27.10.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-660-8 Heiskanen, S., Lehtineva, E., Rautio, H. & Siirto, U. 2022. Yhteisönrakentajan muistikirja (Diak Opetus 9). Diakonia ammattikorkeakoulu. Viitattu 5.9.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-412-1 Heron, J.1994. Co-operative inquiry into human condition. Sage publications. Kihlstöm, A.C. 2025. Decolonizing public health research at the Finnish Institute of Healt and Welfare (THL). Approach for Initial Community Engagement. Miettunen, T. 2021. Saamenkielisen sosiaali- ja terveysalan henkilöstön koulutuksen nykytilanne ja kehittämistarpeet: Selvitys saamen kielten ja saamenkielisen opetuksen kehittämistyöryhmälle. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:18. Viitattu 5.9.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-849-6 Riihimäki, A. 2023. Saamelainen yhteisöllinen kehittäjäasiakastoiminta. Viitattu 10.11.2025 https://innokyla.fi/fi/toimintamalli/saamelainen-yhteisollinen-kehittajaasiakastoiminta Salonen,K., Eloranta, S., Hautala, T. & Kinos, S. 2017. Kehittämistoiminta ja kehittämisen menetelmiä ammatillisessa korkeakoulutuksessa. Turun ammattikorkeakoulu. Viitattu 17.10.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-216-649-4 Sámediggi n.d. Saamelaiskäräjälain mukainen neuvotteluvelvoite. Viitattu 31.10.2025 https://samediggi.fi/paatoksenteko/neuvotteluvelvoite/ Toikko, T. & Rantanen T. 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Tampere University Press. Vuokila-Oikkonen, P. & Hyväri, S. 2015. Toimijoita osallistava kehittämisprosessi – esimerkkinä Oulun mielenterveyspalvelujen rajapintatyön mallintaminen. Teoksessa R. Gothóni, S. Hyväri, M. Kolkka ja P. Vuokila-Oikkonen (toim.) OSALLISUUTTA, OPPIMISTA JA ARVIOINTIA Diakonia-ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan vuosikirja 2015. Viitattu 25.11.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-233-2 Yhteisörakentaminen – yhdessä elämisen taitoa saamelaiskulttuurin moninaisuus huomioiden Katja Nuottila & Kirsi Laukkonen Tässä artikkelissa tarkastellaan yhdessä elämisen taitoa, joka rakentuu arjen vuorovaikutuksessa, kuuntelemisessa ja yhteisten asioiden vaalimisessa. Yhdessä elämisen taito edistää yhteisörakentamista, jonka avulla tuodaan esille yhteisön jäsenten tietoa, taitoja ja osaamista esimerkiksi yhteisön historiaa ja kulttuuria huomioiden. Yhteisörakentamisen ytimessä on yhteisön jäsenten kuulluksi ja nähdyksi tuleminen, merkityksellisyyden kokeminen ja turvallisuuden tunne. Näin vahvistetaan yhteisön jäsenten toimijuutta ja yhteisön yhteisten asioiden edistämistä. Sosiaali- ja terveysalan ammattilainen tulee työssään tunnistaa saamelaistaustaisten asiakkaiden kulttuuriset voimavarat ja edistää heidän osallisuutensa kokemusta. Yhteisörakentaminen edellyttää myös historiallista ja rakenteellista ymmärrystä siitä, miten sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin ja osallisuuteen. Yhdessä elämisen taito yhteisörakentamisen perustana Yhdessä elämisen taito ovat ollut keskeinen voimavara saamelaiskulttuurin säilymisessä: se on vahvistanut kulttuurista jatkuvuutta, tukenut kielellistä elpymistä ja mahdollistanut perinteisten elinkeinojen siirtymisen sukupolvelta toiselle. Yhdessä elämisen taito on keskeinen tavoite ja päämäärä yhteisön rakentamisessa. Se tarkoittaa, että yhteisössä olevilla ihmisillä on halukkuutta ja kykyä elää sopusoinnussa muiden kanssa sekä rakentaa ja kehittää yhteisöä ja sen ympäristöä yhteisön ja yksilön vahvuudet huomioiden. (Heiskanen 2022, 11.) Tämä taito ei synny itsestään, vaan rakentuu vuorovaikutuksessa, arjen kohtaamisissa ja yhteisissä kokemuksissa. Kun ihmiset elävät sopusoinnussa keskenään yhdessä, he luovat tilaa luottamukselle, osallisuudelle ja yhteiselle merkityksellisyydelle. Yhteisörakentaminen on prosessi, jossa vahvistetaan ihmisten yhteenkuuluvuutta ja hyvinvointia erilaisissa yhteisöissä. Se perustuu vuorovaikutuksen, yhteistyön ja yhteisön vahvuuksien tunnistamiseen. Keskeistä on jäsenten aktiivinen osallistuminen ja halu vaikuttaa yhteiseen hyvään. Yhteisörakentaminen ei ole vain rakenteiden luomista, vaan ennen kaikkea ihmisten välisten suhteiden vahvistamista. Se alkaa kuuntelemisesta ja tarpeiden tunnistamisesta, ja tavoitteena on saada yhteisön jäsenet mukaan kehittämään omaa ympäristöään – olipa kyseessä työyhteisö, kylä, kaupunginosa tai yhdistys. Myös hallinnolliset organisaatiot voivat osallistua yhteisörakentamiseen. Yhteisörakentamisen tavoitteena on luoda osallistavia ja kestäviä ympäristöjä, joissa ihmiset kokevat kuuluvansa joukkoon ja olevansa merkityksellisiä yhteisön jäseniä. Empatia, avoimuus ja dialogi ovat avaintekijöitä, kun rakennetaan ja ylläpidetään yhteisöjä, joissa jokainen voi kokea kuuluvansa joukkoon. Kylien yhteisöissä sosiaalinen pääoma on suuri rikkaus ja yhteisöjen kyvykkyys tehdä, toimia ja suunnitella yhdessä tuo elinvoimaisuutta kylien ja kuntien toimintaan (Leponiemi 2019). Monimuotoisissa yhteisöissä voi esiintyä tarvetta yhdessä elämisen taidoille ja yhteisörakentamisen prosessille. Kyky kohdata erilaisuutta rakentavasti ja arvostavasti luo pohjan yhteisölle, joka ei vain siedä erilaisuutta, vaan näkee sen voimavarana. Tällaisessa yhteisössä kulttuurinen moninaisuus, erilaiset elämäntavat ja kokemukset rikastuttavat yhteistä elämää. Kumpulaisen (2012) mukaan kulttuuriperinnöstä löytyy voimavaroja elinkeinojen kehittämiseen, asumisviihtyvyyden lisäämiseen sekä kulttuuritoimintaan (Kumpulainen 2012). Yhteisöissä on paljon hiljaista tietoa, joka syntyy erilaisten kokemusten, sukupolvelta toiselle siirtyneen tiedon avulla (Peteri 2021, 41). Suvun ja sukulaisuuden merkitys on saamelaiskulttuurissa tärkeässä roolissa. Luottamuksen syntyminen voi lähteä yhteistyössä liikkeelle esimerkiksi sukutaustojen selvittämisellä. (Faurie 2011.) Saamelaisessa yhteisössä tieto yhteisestä alkuperästä, suvun historiasta, sukulaisuudesta sekä saamelaisesta perinteestä on vahva (Lehtola 1997, 87). Saamelaisyhteisössä oma kulttuurinen tieto ja perintö siirtyvät sukupolvelta toiselle niin kirjallisena kuin suullisena tietona. Nykypäivänä saamelaiskulttuurissa on yhteisöllä edelleen suuri merkitys. Yhteisö kunnioittaa yksilöä, mutta tukee samalla yksilön pärjäämistä ja auttaa pyytämättä. Yhteisörakentaminen ei ole vain sosiaalinen prosessi, vaan myös eettinen tehtävä. Se kutsuu meitä tarkastelemaan omaa toimintaamme ja rooliamme yhteisössä: miten voimme edistää yhteistä hyvää, vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja tukea toisiamme? Yhdessä elämisen taito ei ole vain yksilön ominaisuus, vaan yhteinen harjoitus, joka muovaa yhteisöä sisältäpäin. Vaikka yhdessä elämisen taito on haastavaa erilaisten ihmisten elämäntilanteiden verkostossa, niin se voi kuitenkin parhaimmillaan olla tapa elää niiden ihmisten arjessa, jotka ovat haavoittuvassa asemassa (Raitaranta 2021.) Yhteisörakentaminen saamelaiskulttuurin kantava voima Euroopan ainoana alkuperäiskansana saamelaiset ovat säilyttäneet kulttuurinsa, alkuperäisten elinkeinojensa ja kielensä erityisyyden, historian saatossa heidän kulttuuriinsa kohdistuneesta kolonialismista huolimatta (Lehtola 2025, 22). Vahva yhteisöllisyys on ollut voimavara tässä säilymisessä: se on vahvistanut kulttuurista jatkuvuutta, tukenut kielellistä elpymistä ja mahdollistanut perinteisten elinkeinojen siirtymisen sukupolvelta toiselle. Saamelaiset kokevat kuuluvansa yhteen kansaan, riippumatta valtioiden rajoista, jotka ovat vakiintuneet 1800-luvulta lähtien (Lehtola 2025, 11). Suomessa saamelaisalueeseen kuuluvat Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Sodankylän Lapin paliskunnan alue. Yli puolet Suomen 10 000 saamelaisesta asuu saamelaisalueen ulkopuolella esimerkiksi Helsingissä, Tampereella ja Oulussa. (Tilastokeskus 2021.) Yhteisön ja yhteisörakentamisen merkitys saamelaisten historiassa näkyvät voimavarana esimerkiksi metsäsaamelaisessa siida- eli lapinkyläjärjestelmässä, joka on perinteisen saamelaisen yhteiskunnan perusmalli. Siidassa huolehdittiin ja valvottiin kylän yhteisön asioita ja mahdollistettiin yhteisön, suvun ja perheiden, käyttöoikeutta kotakäräjillä yhteisesti määriteltyyn maa-alueeseen. Maa-alueen käyttöoikeus mahdollisti yhteisölle metsästyksen, kalastuksen, marjastuksen ja keräilykulttuurin määritellyllä alueella ja perustui vuotuiskiertoon. Keskitalvea vietettiin talvikylissä. Suurporonhoito yleistyessä elinkeinona yleistyi 1500–1600-luvuilla Valtio hyväksyi alueet ja niiden rajat 1700-luvulle saakka (Oktavuohta, saamelaistietoa opetukseen n.d.) Nykypäivänä saamelaiseen saamelaisalueeseen Suomessa kuuluvat Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Sodankylän Lapin paliskunnan alue. Suomessa puhutaan kolmea eri saamen kieltä: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Yli puolet Suomen 10 000 saamelaisesta asuu saamelaisalueen ulkopuolella esimerkiksi Helsingissä, Tampereella ja Oulussa. Näistä Oulu on Suomen suurin saamelaiskylä. (Tilastokeskus 2021.) Sukulaisuussuhteissa, ystävien ja tuttavien tiiviissä kanssakäymisessä perinteiset valtakuntien rajat tiedostetaan, mutta kulttuurisesti ja henkisesti kuulutaan samaan saamenmaahan. Saamelaiskäräjät toteuttavat saamelaisten itsehallintoa ja sen tehtävänä on perustuslain mukaisesti hoitaa ja toteuttaa saamen kieliä ja kulttuuria koskevaa itsehallintoa sekä vaalia saamelaisen kulttuurin juuria ja mahdollistaa ainoan eurooppalaisen alkuperäiskansan elävä jatkuvuus. (Saamelaiskäräjät n.d.) Tiivistä yhteistyötä Saamelaiskäräjien kanssa tekevä kolttien kyläkokous on paikallinen hallintoelin saamelaisalueella, joka keskittyy kolttasaamelaisten asioihin ja päätöksentekoon. Inarinsaamelaisia koskevissa asioissa saamelaiskäräjien alaisuudessa toimii inarinsaamelaisten neuvottelukunta. (Saamelaiskäräjät n.d.). Saamelaiskulttuurissa yhteenkuuluvuutta voidaan määritellä kuuluvuutena kotipaikkaan ja sukuun, joka vahvistaa sekä kielellistä että kulttuurista kiinnittymistä. Yhteenkuuluvuutta pidetäänkin yllä eri paikkakunnilla asuvien saamelaisten välillä. (Heikkilä ym. 2019). Yhteisön ulkopuolelta tulevan, esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen, tulee olla sensitiivinen tutustuessaan saamelaistaustaiseen henkilöön ja saamelaisuuteen. Ajan kanssa syntyvä luottamus on perusta toimivalle yhteistyölle. Kulttuurinen moninaisuus ja kulttuuriperintö – yhteinen voimavaramme Kulttuurisella moninaisuudella tarkoitetaan eri kulttuurien rinnakkaiseloa ja vuorovaikutusta, jossa erilaisuus nähdään yhteisöä ja yhteiskuntaa rikastuttavana voimavarana. Kulttuurisen moninaisuuden tukeminen ja eri kulttuurien vuoropuhelun vahvistaminen ovat sekä Euroopan neuvoston että EU:n ydinarvoja. Suomi jakaa nämä arvot ja on sisällyttänyt ne strategisiin asiakirjoihinsa, kuten kulttuuriperintöstrategiaan vuosille 2023–2030. (Lähdesmäki ym. 2024, Kulttuuriperinnön merkitykset ja omistajuus liikkeessä.) Sukupolvelta toiselle siirtyvää, yhteisölle tai yksilölle merkityksellistä aineellista tai aineetonta kutsutaan kulttuuriperinnöksi. Kulttuuriperintö herättää monenlaisia tunteita – sekä myönteisiä että haastavia – ja sen merkitykset koetaan kehollisesti ja kokemuksellisesti. Se vaikuttaa syvästi siihen, miten ymmärrämme itsemme ja toiset. Empatia on keskeinen tunne kulttuuriperinnön kohtaamisessa ja vaalimisessa. Empatiataidot lisäävät välittämistä, sosiaalisuutta ja tunnetaitoja. (Lähdesmäki ym. 2024, Kulttuuriperintö empatian tuottajana.) Kun kulttuuriperintöä tarkastellaan moninaisuuden kautta, se avautuu tasa-arvoisena ja osallistavampana – ei vain yhden ryhmän tai historian tarinana, vaan kaikkien edellä mainittujen yhdistelmänä. Tämä lähestymistapa edistää empatiaa, ymmärrystä ja dialogia eri taustoista tulevien ihmisten välillä. Kulttuuriperinnön vaaliminen monimuotoisessa yhteiskunnassa tarkoittaa myös sen uudelleentulkintaa ja yhteistä rakentamista, jossa jokaisella on mahdollisuus tulla kuulluksi ja nähdyksi. Yhdessä nämä kaksi käsitettä muodostavat perustan yhteisölle, joka arvostaa sekä juuriaan että avautuu uusille vaikutteille – yhteisölle, joka rakentuu sekä historiasta ja perinteisestä että muutoksesta. Kulttuurinen moninaisuus saamelaisnäkökulmasta kytkeytyy vahvasti alkuperäiskansan oikeuksiin. Saamelaisilla on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan (Suomen perustuslaki 731/1999 §17.) Moninaisuus ei tässä yhteydessä tarkoita pelkästään erojen hyväksymistä, vaan aktiivista tilan tekemistä saamelaiskulttuurin toimijuudelle ja sen erityispiirteiden säilymiselle. Kulttuurinen moninaisuus voidaan nähdä sekä historiallisesti muotoutuneena realiteettina että normatiivisena tavoitteena: se haastaa yhdenmukaistavat yhteiskuntarakenteet ja edellyttää kulttuurisesti sensitiivistä lähestymistapaa, jossa alkuperäiskansan erityisasema tunnistetaan ja tunnustetaan. Kulttuurisen moninaisuuden huomioiminen yhteisörakentamisessa sosiaali- ja terveysalalla Aikion mukaan saamelaiset ovat historian aikana omaksuneet useita kulttuureja, sekoittamatta niitä keskenään. He ovat miltei aina yksilöinä monikulttuurisia ja he hakevat kokemuksia ja vaikutteita vieraista kulttuureista, oman kulttuurisen identiteettinsä tiedostaen. Tämä mahdollistaa elämän valintatilanteiden hallinnan. (Aikio 2025, 36.) Moniäänisyys, vuorovaikutus ja asiantuntijuus luovat Jäppisen mukaan jalustan koko yhteisöllisyydelle (Jäppinen 2012, 24). Kaikkien yksilöiden ja yhteisöjen tulee voida vaikuttaa ja esittää mielipiteitä, jotka vaikuttavat juuri niihin asioihin, jotka ovat tärkeitä oman työn ja toiminnan kannalta. Jotkin työalaan liittyvät toiminnat saattavat koskettaa kaikkia yhteisön ja yhteisön liittyvien sidosryhmien toimintoja (Jäppinen 2012, 26). Yhteisörakentaminen on kehittämisprosessi, jonka keskiössä on ihmisten yhteenkuuluvuuden ja hyvinvoinnin vahvistaminen erilaisissa yhteisöissä. Se tapa tukea ja kehittää yhteisöjä, organisaatioita tai ryhmiä huomioimalla niiden vahvuuksia ja parantamalla ihmisten välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Yhteisörakentaminen alkaa yleensä yhteisön jäsenten tarpeiden tunnistamisesta ja kuuntelemisesta. Tavoitteena on saada yhteisön jäsenet osallistumaan aktiivisesti oman ympäristönsä kehittämiseen. Ympäristönä voi toimia esim. työyhteisö, kaupunginosa, kyläyhteisö, yhdistys. Yhteisörakentamiseen voidaan osallistuttaa myös hallinnollisia organisaatioita. Yhteisörakentamisen keskiössä on yhteisön ihmisten voimavarojen tunnistaminen ja kulttuurisensitiivisyys. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset toimivat usein yhteisöjen sydämessä, tukien ihmisiä elämän eri vaiheissa ja haasteissa. Kun yhteisörakentamisen näkökulma yhdistyy kulttuuriseen ymmärrykseen, kuten saamenkulttuurin arvostukseen ja sen erityispiirteiden huomioimiseen, syntyy mahdollisuus entistä vahvempaan ja ihmisen kokonaisvaltaisesti huomioivaan hyvinvoinnin edistämiseen. Kulttuurinen ymmärrys lisää luottamusta sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen ja asiakkaan välillä sekä vahvistaa molemminpuolista hyvinvointia. Yhteisöllisyys luo myös mahdollisuuden osallisuudelle ja rakentaa yhteenkuuluvuuden tunnetta (Leponiemi 2021, 78). Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tulisikin työssään pohtia saamelaisen asiakkaan kulttuurisen viitekehyksen huomioivaa työskentelytapaa, jotta yhteistyö sekä palvelut voivat lähteä rakentumaan yhteisöstä käsin (Ylinampa & Kyrö, 2024). Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön tuntemus saamelaiskulttuuria ja sen historiaa kohtaan ovat tärkeitä, jotta he voivat tarjota asianmukaista ja kulttuuria kunnioittavaa palvelua. Tämä tarkoittaa myös palveluiden tarjoamista asiakkaan omalla äidinkielellä esimerkiksi tulkkauspalvelua apuna käyttäen. Asiakaspalvelusuhteessa tulee asiakkaalta varmistaa, kumpi on hänen äidinkielensä, saame vai suomi. Saamen kieltä on aktiivisesti elvytetty ja saamen kielen osaajien määrä on kasvussa. Historiassa saamelaiskulttuurin sulauttamisesta valtakulttuuriin saamenlaiskielten asema heikkeni. Tämän johdosta osa saamelaisista ei osaa saamen kieltä tai osaavat puhua tai kirjoittaa sitä jonkin verran. (Lehtola 2025, 259). Lopuksi Yhteisön rakentaminen ja yhteisöllisyyden edistäminen saamelaiskulttuurissa ei tule olla ulkopuolelta johdettu prosessi. Osallistuva, osallistava ja dialoginen lähestymistapa sosiaali- ja terveysalan asiakaspalvelutilanteissa on perusta palveluiden sujuvuudelle ja kehittämiselle. Sote-alan ammattilaisen rooli ei ole pelkästään ohjata ja neuvoa, vaan hänen tulee mahdollistaa monialaista ja moniammatillista palveluiden tarjontaa siten, että ne tukevat asiakkaan itsemääräämisoikeutta, saamelaiskulttuuria ja sen perinteitä ja arvoja. Saamelaiskulttuurissa yhteisöllisyys ei ole vain sosiaalinen rakenne, vaan osa identiteettiä ja elämänmuotoa, jossa yhteisö kantaa yksilöä ja kulttuurinen jatkuvuus vahvistaa hyvinvointia. Sote-ammattilaisilla on keskeinen rooli tämän yhteyden tunnistamisessa, tukemisessa ja yhteisön kulttuuristen vahvuuksien edistämisessä. Tässä artikkelissa on käytetty Copilot tekoälysovellusta tekstin kieliasun muokkaamiseen ja tekstin sujuvoittamiseen (käytetty 13.8.2025 ja 10.11.2025). Lähteet Aikio A. 2025. Saamelaisen elämänkatsomuksen mukainen usko. Teoksessa V-P. Lehtola, M. Valjakka, A-K. Inkala, K. Kopperi, T-M. Magga-Hetta & E. Niittyvuopio (toim.) Tiet, polut, risteykset. Saamelaiset kirkossa. Suomen ev.lut. kirkon julkaisuja. Kirkko ja toiminta 163. Grano Oy. Faurie, M. 2011. Saamelainen Kelan asiakkaana. Saamelaisten oikeudet ja asema alkuperäiskansana Kelan toimeenpanemassa sosiaaliturvassa. Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 75/2011. Heikkilä, L., Miettunen, T. & Laiti-Hedemäki, E. 2019. Kiinnittymiset saamelaiskulttuuriin ja paikkaan. Teoksessa L. Heikkilä, E. Laiti-Hedemäki & T. Miettunen (toim.) BUORRE EALLIN GÁVPOGIS– Saamelaisten hyvä elämä ja hyvinvointipalvelut kaupungissa. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja B. Tutkimusraportteja ja selvityksiä 68. Heiskanen, S., Lehtineva, E., Rautio, H. & Siirto, U. 2022. Yhteisörakentajan muistikirja. Diak opetus 9. PunaMusta Oy. Jäppinen, A-I. 2012. Onnistu yhdessä! työyhteisön kehittämisen 10 avainta. PS-kustannus. Kumpulainen, K. 2012. Kylätoiminta ja aktiivisen kylän tuottaminen. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 457. Akateeminen väitöskirja. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Suomen perustuslaki 17.6.1999/731. Viitattu 11.11.2025 https://www.finlex.fi/eli?uri=http://data.finlex.fi/eli/sd/1999/731/ajantasa/2018-10-05/fin Lehtola, V-P. 2025. Kenen maa, kenen ääni? Saamelaisten ja suomalaisten suhteet esihistoriasta nykypäivään. Gummerus. Lehtola, V-P. 1997. Saamelaiset – historia, yhteiskunta, taide. Gummerus. Leponiemi, U. 2021. Kollektiivinen kapasiteetti: Yhteisöllisyys pienen kunnan johtamisessa. Hallinnon tutkimus, 40(1), 78–83. Lähdesmäki T., Kähkönen, S., Paqvalén R. &Turunen J. 2024. Kenen kulttuuriperintö? tunteet, tilat ja teot. Vastapaino. Neahttadigisánit. Viitattu 20.8.2025 https://sanit.oahpa.no/sme/fin/?lookup=birget&search= Peteri, S. L. 2021. ” Eteenpäin vie elämisen taito” Lappilaisen kyläyhteisön oppimisen voimavaroja etsimässä. Lapin yliopisto. Viitattu 1.12.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-267-2 Samediggi, Saamelaiskäräjät 2025. Viitattu 13.8.2025 https://samediggi.fi/tietoa-meista/saamelaiskarajat/ Tilastokeskus 2021. Oulusta tullut Suomen suurin saamelaiskeskus – Helsinki on viides. Viitattu 13.8.2025https://samediggi.fi/tietoa-meista/saamelaiskarajat/ Raitaranta, A.2021. Diakoniset yhteisöutopiat ja yhdessä elämisen taito.Viitattu 21.8.2025 https://doi.org/10.37448/dt.103107 Ylinampa, L. & Kyrö, T.2024. ”Kulttuuri oli niin kuin näkymättömäksi tehty”. Saamelaisen asiakkaan kokemus kulttuurisesta turvallisuudesta ja luottamuksesta sosiaalityössä. Pro gradu tutkielma. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Viitattu 11.11.2025. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024092574814 Kulttuurisensitiivisyyden opintojaksojen pedagoginen prosessi – saamelaiskulttuurin ymmärryksen ja kohtaamisen merkitys sosiaali- ja terveyspalveluissa Susanna Kantola & Riikka Köngäs Johdanto Kulttuurisensitiivinen työskentely sosiaali- ja terveysalalla on keskeistä, jotta palvelut ovat yhdenvertaisia ja huomioivat eri väestöryhmien tarpeet. Saamelaisten ja suomalaisen valtaväestön välillä on historiallisia ja kulttuurisia eroja, jotka voivat aiheuttaa haasteita sosiaali- ja terveysalan palveluissa. Saamelaiset ovat historiallisesti kokeneet pakkosuomalaistamista, kulttuurinsa vähättelyä ja oikeuksiensa rajoittamista. Tämä historiallinen tausta on jättänyt jälkensä luottamukseen viranomaisia ja palvelujärjestelmää kohtaan. Sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden on oltava tietoisia tästä taustasta ja rakennettava luottamusta asiakkaiden kanssa hienovaraisesti ja kunnioittavasti. (Heikkilä 2023; Miettunen 2021.) Aiemmat selvitykset (esim. Arola 2021; Pasanen 2016; Lehtola & Ruotsala 2017; Heikkilä ym. 2013) osoittavat, että saamenkielistä sosiaali- ja terveysalan henkilöstöä on huomattavan vähän. Tämän vuoksi saamelaisten oikeus saada palvelua omalla kielellään ei toteudu. Pahimmillaan henkilöstön puute voi vaarantaa potilasturvallisuuden, jos hoitohenkilökunta ja saamenkielinen potilas eivät pysty kommunikoimaan keskenään. (Miettunen 2021.) Kulttuurisensitiivisyys alkaa itsetuntemuksesta ja halusta oppia asiakkaan taustasta ilman ennakko-oletuksia (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024; Laiti 2024). Miettusen (2021) mukaan monilla sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla ei ole riittävästi tietoa saamelaiskulttuurista ja -kielistä, mikä voi johtaa stereotyyppisiin käsityksiin ja tiedostamattomaan syrjintään. Tämä voi ilmetä esimerkiksi siinä, ettei saamelaisten erityistarpeita huomioida palveluissa tai heidän kulttuuriaan pidetään marginaalisena. Koulutuksen lisääminen ja saamelaisyhteisöjen kanssa tehtävä yhteistyö voivat auttaa parantamaan kulttuurisensitiivistä työskentelyä. Kulttuurisensitiivinen sekä kulttuurisesti turvattu työskentely sosiaali- ja terveysalalla edellyttää historiallisen kontekstin ymmärtämistä, kieli- ja kulttuuritietoisuutta sekä palvelujen kehittämistä saamelaisten tarpeisiin sopiviksi. Luottamuksen rakentaminen, yhteisön kuunteleminen ja monimuotoisuuden tunnustaminen ovat avainasemassa, jotta sosiaali- ja terveysalan palvelut olisivat aidosti yhdenvertaisia ja saavutettavia kaikille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2024) mukaan kulttuurinen kompetenssi eli osaaminen syntyy kulttuurisensitiivisyyden kautta ja vaatii toteutuakseen kohtaamisia kulttuurien kanssa sekä ammattilaisen vahvaa omaa reflektiota liittyen omaan kulttuuriin sekä ennakkoluuloihin. Kompetenssin kehittyminen on pitkä, vuorovaikutteinen ja usein elämänmittainen prosessi (Heikkilä 2023, 27–30). Kulttuurisesti turvattu on käsite, joka tuo vielä paremmin esille saamelaisten sekä muiden alkuperäiskansojen näkökulmia, joissa huomion kohteena on asiakkaan kokemus siitä, ettei hänen kulttuuriaan tai identiteettiään ole vähätelty, kyseenalaistettu tai jätetty huomiotta (Heikkilä 2023, 29–30). Opettajan pedagoginen itsereflektio, opintojaksojen suunnittelua kulttuurisen herkkyyden äärellä Kulttuurisensitiivisyys ei tarkoita kaikkien kulttuurien täydellistä tuntemista, vaan halua oppia, kohdata asiakas aidosti ja mukauttaa toimintaa hänen tarpeidensa mukaisesti (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024; Laiti 2024; Heikkilä 2023). Aiheen korkeakoulutasoisten opintojaksojen suunnittelu on vaatinut Lapin ammattikorkeakoulun ei-saamelaisilta pedagogisilta asiantuntijoilta runsaasti aikaa, sekä oman osaamisen ja toimintatapojen kriittistä reflektointia. Aihe on syvällinen, monitasoinen ja kulttuurisesti herkkä, mikä vaatii pedagogisten menetelmien osalta myös reflektiivistä otetta, ja opettamisen tulee olla muutakin kuin pelkkää tiedon jakamista. Oppimisen on perustuttava dialogisuuteen, reflektiivisyyteen ja sensitiiviseen lähestymistapaan myös digitaalisessa ympäristössä. Opiskelijan oman ajattelun ja ymmärryksen kehittyminen nousevat keskiöön, ja samalla myös opettajan rooli muuttuu tiedon jakajasta oppimisprosessin mahdollistajaksi ja saattajaksi. Kuvio 1. Kehittämisprosessi kulttuurisensitiivisyyden ja saamelaiskulttuurin opintojaksojen pedagogisesta yhteiskehittämisestä SaamSote-hankkeessa, mukaillen spiraalimallia. (Kantola & Köngäs 2025) Oheisessa kuviossa (kuvio 1) havainnollistetaan mukaillun spiraalimallin (Salonen 2013; Toikko ja Rantanen 2009) kautta kulttuurisensitiivisyyden ja saamelaiskulttuurin ja -kielten opintojaksojen pedagogisen kehittämisen ja kehittymisen vuorovaikutteista ja reflektiivistä yhteiskehittämisen prosessia. Mallin avulla haluttiin havainnollistaa pedagogista prosessia teemassa, jossa opettajat eivät itse olleet saamelaiskulttuurin sisällön asiantuntijoita. Opintojaksojen suunnittelu aloitettiin pedagogisten asiantuntijoiden omalla perehtymisellä saamelaiskulttuuriin, ja osaamista kehitettiin tiiviissä yhteistyössä kulttuuriasiantuntijoiden kanssa. Saamelaisista on olemassa valtavasti tutkimustietoa, mutta tämän tiedon kokoaminen ja asianmukaisuuden tarkastelu oli vaativaa. Pedagogisten asiantuntijoiden omana oppimisprosessina oli oman ymmärryksen rajojen tunnistaminen sekä kulttuurisasiantuntijoiden liian kuormituksen välttäminen – vilpitön tiedonhalu johti usein tahattomaan tungettelevuuteen. Reflektointia tehtiin opintojaksoihin liittyen sekä koko hanketiimin, Lapin ammattikorkeakoulun tiimin, sekä kulttuuriasiantuntijoiden kanssa jatkuvana prosessina, jossa uudet havainnot aiheesta johtivat paranneltuun suunnitelmaan ja opintojaksojen toteutukseen. Tätä kuvataan kuviossa nuolina. Jatkossa haasteena tulee olemaan opintojaksojen sisällön pitäminen ajantasaisena ja kulttuurisesti turvattuna. Kulttuurisensitiivisyyttä hoitotyöhön – SaamSote-hankkeen opintojaksot vahvistamassa sote-opiskelijoiden osaamista SaamSote-hanke on pyrkinyt tuomaan kulttuurisensitiivistä kohtaamista ja saamelaiskulttuuria käsittelevää sisältöä kaikkien hankkeeseen osallistuvien ammattikorkeakoulujen tarjontaan. Esimerkkinä Lapin ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutuksen perusopintoihin on pystytty sisällyttämään osioita SaamSote-hankkeen opintojaksoista, vahvistaen näin opiskelijoiden tulevaa osaamista saamelaiskulttuurin ymmärtämisessä ja huomioimisessa. Hankkeen tavoitteena on ollut kehittää ammattikorkeakoulutason koulutuksia, jotka sisältävät saamelaiskulttuurin osaamista ja edistävät saamelaisyhteisön sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeisiin vastaamista asiakkaan kulttuuritausta huomioiden. Lapin ammattikorkeakoulu, maamme pohjoisimpana ammattikorkeakouluna, on huomioinut koulutuksessaan sen, että valmistuvien hoitotyön ammattilaisten tulee saada valmiuksia kulttuurisensitiiviseen kohtaamiseen sekä tietoa saamelaiskulttuurista. Tavoitteena on, että sosiaali- ja terveysalan opiskelijat ja ammattilaiset omaavat valmiudet kohdata asiakkaat kulttuurisensitiivisesti, ymmärtäen paremmin esimerkiksi heidän arvonsa, tapansa, perinteensä, luontosuhteensa sekä yhteisöllisyyden merkityksen. Sosiaali- ja terveyspalveluja tekevien ammattilaisten on tärkeää omata riittävä herkkyys, teoreettinen tieto, käytännön taidot sekä oikeanlainen asenne, jotta he voivat huomioida asiakkaan yksilöllisesti ja kunnioittavasti työssään. Näreen (2008) mukaan vuorovaikutukseen pyrkiminen on keskeinen osa tätä prosessia. Pelkkä monikulttuurisuuden tiedostaminen ei riitä kulttuurisensitiivisyyteen, ellei siihen sisälly aitoa halua kohdata asiakas vuorovaikutteisesti ja tasavertaisesti (Heikkilä 2023). Hankkeessa tuotettujen opintojaksojen kautta opiskelijoille ja sosiaali- ja terveysalan työntekijöille avautuu konkreettisia keinoja toimia tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti moninaisten asiakkaiden kanssa. Samalla he oppivat ymmärtämään, miksi kulttuurinen sensitiivisyys on tärkeää koko palvelujärjestelmän oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden kannalta. Opintojaksoihin on sisältynyt myös oman osaamisen ja asenteiden reflektointia – esimerkiksi millaisia oletuksia meillä on asiakkaista ja miten omat taustamme vaikuttavat asiakaskohtaamisiin. Tällainen oppiminen vahvistaa sekä ammatillista että eettistä osaamista, jotka ovat hoitotyön keskeisiä osa-alueita. Saamelaisosaamista vahvistamassa – koulutuspilottien palaute kertoo tarpeesta ja vaikutuksesta SaamSote-hankkeen koulutuspilotit ovat olleet tärkeä askel kohti kulttuurisesti sensitiivisempää sosiaali- ja terveysalan osaamista. Pilotit, jotka keskittyivät saamelaiskulttuurin ja -kielten huomioimiseen hoitotyössä, saivat opiskelijoilta laajasti myönteistä palautetta. Arviointiraporttien perusteella opintojaksot eivät vain lisänneet tietoa, vaan myös herättivät syvällistä pohdintaa omasta ammatillisesta identiteetistä ja kohtaamisen etiikasta. SaamSote-hankkeen koulutuspilottien arvioinneista nousi esiin vahva opiskelijoiden kokemus opintojaksojen merkityksellisyydestä ja ajankohtaisuudesta. Suurin osa vastaajista koki opintojaksot työelämää ajatellen hyödyllisiksi, käyttökelpoisiksi ja kulttuurisesti tärkeiksi. Erityisesti kulttuurisensitiivisyyden ja saamelaiskulttuurin käsittely sai kiitosta, opiskelijat kokivat osaamisensa saamelaisasiakkaiden kohtaamisessa parantuneen merkittävästi. Palautteissa korostui myös se, että koulutus oli ajankohtainen – saamelaisväestön asema ja oikeudet ovat nousseet yhä enemmän julkiseen keskusteluun, ja ammattilaisilta odotetaan osaamista kulttuurisesti sensitiivisessä työotteessa. ”Opin paljon siitä, miten saamelaisasiakkaat kokevat palvelujärjestelmän. Tämä auttaa minua kohtaamaan heidät kunnioittavasti ja ymmärtävästi.” Oppimateriaalit ja tehtävät tukivat osaamista hyvin, mutta palautteissa toivottiin lisää konkreettisia esimerkkejä ja käytännön vinkkejä hoitotyöhön. Erityisesti videohaastattelut ja keskustelualueet koettiin antoisiksi, mutta osa opiskelijoista koki luentomateriaalin raskaaksi ja terminologian vaikeaksi. Lisäksi esiin nousi toiveita saamelaiskulttuurin syvällisemmästä käsittelystä ja eri saamelaisryhmien erojen huomioimisesta. Teknisen toteutuksen osalta Moodle-ympäristö sai pääosin positiivista palautetta, mutta sen selkeydessä ja linkkien toimivuudessa havaittiin kehitystarpeita. Opiskelijat toivoivat myös enemmän vuorovaikutteisuutta ja mahdollisuuksia reflektoida oppimaansa yhdessä. “Olisi ollut hienoa, jos olisi ollut mahdollisuus keskustella kouluttajan kanssa livenä tai osallistua yhteiseen webinaariin.” Yhteenveto Hankkeen tuottamat koulutuskokonaisuudet avaavat uusia mahdollisuuksia vahvistaa osaamista myös kansallisesti. Avoimen ammattikorkeakoulun tarjonnan ansiosta koulutus ei rajoitu vain pohjoiseen, vaan tavoittaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia ja opiskelijoita eri puolilta Suomea. Suomessa asuvista saamelaisista yli puolet asuu nykyään saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella (Saamelaiskäräjät 2019). Pilotit osoittivat, että kulttuurinen osaaminen ei ole vain lisäosa ammatillisessa korkeakoulutuksessa – se on olennainen osa laadukasta hoitoa ja yhdenvertaista kohtaamista. Saamelaisväestön kohtaaminen vaatii ammattilaiselta tietoa, herkkyyttä ja kykyä reflektoida omaa toimintaa. Palautteet osoittavat, että koulutuksilla on ollut vaikutusta – ne ovat lisänneet osaamista, herättäneet keskustelua ja tarjonneet välineitä kulttuurisesti sensitiiviseen työotteeseen. Kirjoittajat haluavat osoittaa vilpittömät kiitokset hankkeen saamelaisille kulttuuriasiantuntijoille tiedon tuottamisesta, jakamisesta, ja itsensä alttiiksi laittamisesta. Ilman tätä opintojaksojen luonti ei olisi ollut mahdollista. Pedagogiset asiantuntijat ovat päässeet kehittämään omaa saamelaiskulttuurista osaamistaan, ymmärrystään sekä luottaneet yhteiskehittämisen prosessiin. Lähteet Heikkilä, L. 2023. Saamen kielten ja kulttuurin osaaminen sote-alalla : Saamenkielisen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ammatillisen osaamisen tilanne ja koulutustarpeet – MoniSoTe-hanke. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja B: tutkimusraportteja ja selvityksiä 70. Viitattu 21.11.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-333-4 Laiti, M. 2024. Kulttuurisensitiivisyys sosiaali- ja terveysalalla saamelaisten kohtaamisessa – opintojakson luentomateriaali, SaamSote-hanke 2023–2025. Miettunen, T. 2021. Saamenkielisen sosiaali- ja terveysalan henkilöstön koulutuksen nykytilanne ja kehittämistarpeet. Selvitys saamen kielten ja saamenkielisen opetuksen kehittämistyöryhmälle. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021: 18. Viitattu 10.11.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-849-6 Näre, S. 2008. Sukupuoli- ja kulttuurisensitiivinen tyttötyö. Nuorisotyötä on tehtävä: Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Teoksessa T. Hoikkala & A. Sell (toim.) Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto, 541–547. Saamelaiskäräjät 2019. Kielelliset oikeudet saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Viitattu 17.9.2025 https://samediggi.fi/vastuualueet/saamen-kielet/viranomaisille-saamelaisten-kielellisista-oikeuksista/kielelliset-oikeudet-ovat-perusoikeuksia/kenelle-kielelliset-oikeudet-kuuluvat/kielelliset-oikeudet-saamelaisten-kotiseutualueen-ulkopuolella/ Salonen, K. 2013. Näkökulmia tutkimukselliseen ja toiminnalliseen opinnäytetyöhön – Opas opiskelijoille, opettajille ja TKI-henkilöstölle. Turun ammattikorkeakoulu. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024. Kulttuurisensitiivinen työote. Viitattu 17.9.2025 https://thl.fi/aiheet/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/tyon-tueksi/hyvia-kaytantoja/kulttuurisensitiivinen-tyoote Toikko, T. ja Rantanen, T. 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta – Näkökulmia kehittämisprosessiin, osallistamiseen ja tiedontuotantoon. Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print. Näkökulmia mielen hyvinvoinnin rakentumiseen saamelaiskulttuurissa Mira Schroderus & Liisa Kiviniemi Artikkelissa tarkastellaan mielen hyvinvointia ja siihen läheisesti liittyviä ilmiöitä suhteessa alkuperäiskansojen, erityisesti saamelaisten kulttuuriin. Sisältö rakentuu pääosin olemassa olevasta asiantuntijatiedosta, mutta artikkelissa hyödynnetään myös SaamSote-hankkeen aikana kulttuuriasiantuntijoiden välittämää kokemusta ja tietoa. Mielen hyvinvointi hyvinvoinnin keskeisenä ulottuvuutena Mielen hyvinvointi muodostaa yhden keskeisen ulottuvuuden ihmisen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Hyvinvoinnin tila saavutetaan, kun yksilön keskeiset tarpeet, kuten tarve sosiaaliseen yhteyteen ja mahdollisuus henkilökohtaiseen kasvuun, ovat saavuttaneet riittävän täyttymyksen (ks. Allardt 1976; Merikukka 2020; Uusitalo & Simpura 2020). Näiden tarpeiden toteutuminen muodostaa perustan yksilön kokemalle hyvinvoinnille ja kytkeytyy olennaisesti sekä fyysisen että psyykkisen terveyden tilaan (Huttunen 2020). Hyvinvointi ei ole yksiselitteinen ilmiö, vaan sen merkitys rakentuu yhteiskunnallisessa kontekstissa (Uotinen ym. 2020). Monissa tutkimuksellisissa lähestymistavoissa hyvinvointia lähestytään epäsuorasti sen puutteen, kuten huono-osaisuus perusteella (Ks. Merikukka 2021). Hyvinvoinnin arviointi perustuu usein ulkoisiin mittareihin, jotka on määritelty asiantuntijalähtöisesti. Tällaiset indikaattorit voivat sisältää esimerkiksi terveyteen, taloudelliseen tilanteeseen tai sosiaalisiin suhteisiin liittyviä tekijöitä. Toisaalta hyvinvointia voidaan lähestyä myös yksilön omien kokemusten ja näkemysten kautta, jolloin korostuvat subjektiiviset arviot elämänlaadusta ja tyytyväisyydestä. (Martela 2022.) Yksilötasolla mielen hyvinvointi ilmenee psyykkisinä voimavaroina, kuten kyvykkyytenä kohdata elämän haasteita, ylläpitää myönteistä minäkuvaa ja uskoa omiin mahdollisuuksiin kehittyä. Tähän liittyy myös kokemus elämänhallinnasta, toiveikkuudesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa omaan elämäänsä. Sosiaaliset suhteet, jotka tuottavat merkityksellisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, ovat olennainen osa mielen hyvinvointia. (THL 2025 Positiivinen mielenterveys eli mielen hyvinvointi; Tamminen, Kasila, Tähkävuori, Wallin & Kilkku 2025.) Lisäksi siihen sisältyy kyky tunnistaa omat vahvuudet, toimia joustavasti muuttuvissa tilanteissa ja osallistua mielekkääseen toimintaan. Mielen hyvinvointi voidaan näin ymmärtää tilana, jossa yksilö kokee elämänsä mielekkääksi, hallittavaksi ja tulevaisuuden suhteen toiveikkaaksi. Mielen hyvinvoinnin tarkastelussa keskeiseksi käsitteeksi on noussut resilienssi, joka viittaa yksilön kykyyn säilyttää psyykkinen toimintakyky haastavien ja kuormittavien kokemusten keskellä (Ojanperä-Rimpisalo 2021). Resilienssiä voidaan lähestyä useista näkökulmista: se ilmenee muun muassa psyykkisenä joustavuutena, kestävyytenä sekä palautumisen taitona. Resilienssin kehittyminen alkaa varhaisessa elämänvaiheessa muun muassa myönteisten vuorovaikutuskokemusten kautta. Mielen hyvinvointi ei kehity tyhjiössä, vaan se muotoutuu vuorovaikutuksessa ihmisten välisten suhteiden ja kulttuurisen ympäristön kanssa. Tämän vuoksi sen tarkastelu edellyttää yksilöllisten kokemusten lisäksi yhteisöllistä ja yhteiskunnallista näkökulmaa (European Commission 2024; WHO 2022). Hyvinvoinnin tarkastelussa yksilölähtöisen lähestymistavan rinnalle nousee yhteisön merkitys. Yksilön hyvinvointi ei ole irrallinen ilmiö, vaan se kytkeytyy tiiviisti ympäröivän yhteisön tilaan. Yhteisön toimivuus, osallisuuden kokemukset ja kulttuurinen elinvoimaisuus muodostavat keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat yksilön hyvinvointiin. (Ks. Heikkilä, Miettunen & Laiti-Hedemäki 2019.) Luottamuksen ja turvallisuuden kokemukset muodostavat yhteisöllisyyden perustan. Kokemukset muodostuvat sekä lähiyhteisössä että laajemmin kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa yhteisöissä. (Haapavirta, Kaisanlahti, Hoffren & Kiviniemi 2023). Arktisten alkuperäiskansojen mielen hyvinvoinnin käsityksissä painottuvat erityisesti luontosuhde, yhteisön ja yksilön mahdollisuudet vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa sekä kiinnittyminen vahvaan paikalliseen kulttuuriyhteisöön. (Ks. Heikkilä ym. 2019.) Alkuperäiskansojen kulttuuri ei rajoitu esimerkiksi esteettisiin ilmiöihin tai musiikkiin, vaan se toimii kokonaisvaltaisena viitekehyksenä, joka ohjaa yksilön identiteettiä, elämänkäsitystä ja sosiaalista vuorovaikutusta. Kulttuurinen yhteys, eli kokemus kuulumisesta omaan kulttuuriperintöön, on yhteydessä parempaan mielen hyvinvointiin. Se vahvistaa toiveikkuutta, elämänhallintaa ja vähentää riskiä mielenterveyden ongelmiin, kuten masennukseen ja päihteiden käyttöön. Kulttuuri toimii näin merkittävänä suojaavana tekijänä ja terveyden sosiaalisena määrääjänä. (Masotti ym. 2023.) Toisaalta yhteisökeskeisissä rakenteissa voi ilmetä haasteita yksilöllisyyden huomioimisessa. Yksilöiden erilaiset tarpeet ja elämäntilanteet saattavat jäädä vähemmälle huomiolle, mikä voi rajoittaa yksilön kokemusta autonomiasta ja henkilökohtaisesta tilasta. Perheen ja yhteisön mielen hyvinvoinnin rakentumisessa Perhe -käsitteenä voi tarkoittaa eri asioita riippuen kulttuurisesta, yhteiskunnallisesta, historiallisesta ja henkilökohtaisesta näkökulmasta. Yleisesti ottaen perhe viittaa ihmisten muodostamaan ryhmään, jota yhdistää sukulaisuus, yhteinen koti, hoiva ja/tai tunnesiteet. Perhe kertoo usein yksilön alkuperästä ja voi merkitä yhteenkuuluvuutta, mutta myös velvollisuuksia ja ristiriitoja (Humboldt Forum 2026). Perhe sosiaalistaa yksilön yhteisön sääntöihin ja normeihin muovaten hänen toiveitaan, pelkojaan ja päämääriään (Humboldt Forum 2026). Perheellä on merkittävä rooli mielen hyvinvoinnin perustan rakentumisessa ja sen suojaamisessa. Turvallinen ja toimiva perhearki auttaa lapsia kehittymään niin psyykkisesti kuin sosiaalisesti, ja vahvistaa näin resilienssiä. Parhaimmillaan perhe toimii ennaltaehkäisevänä tekijänä mielenhyvinvoinnin haasteille. Pahimmillaan turvaton perhe, vanhempien mielenhyvinvoinnin haasteet ja ongelmien käsittelemättömyys vaikuttavat koko perheen ja tulevien sukupolvien hyvinvointiin. Perhettä voidaan lähestyä useista eri näkökulmista, kuten juridisesta, biologisesta, toiminnallisesta, psykologisesta tai sukulinjaan perustuvasta (genealogisesta) näkökulmasta (Biesel & Schär 2020). Esimerkiksi lapsiperhe näyttäytyy tällöin moniulotteisena järjestelmänä, jossa eri sukupolvien jäsenet – olivatpa he biologisia, sosiaalisia, sijais-, puoli- tai adoptiovanhempia – muodostavat yhdessä lasten kanssa perheyksikön, joka pohjautuu niin sanottuun klassisen ydinperheen rakenteeseen. Ydinperhe on suhteellisen uusi käsite, joka vakiintui 1900-luvulla. Sitä alettiin pitämään biologian kautta muovautumana “luonnollisena perheenä” (ks. Yesilova 2009). Aiemmin suomalaisissa maalaisyhteisöissä lapsista huolehtiminen oli yhteisöllisempää, eikä lasten kasvatus ei ollut pelkästään työikäisten (vanhempien) vastuulla. Työikäinen väestö on pystynyt historiallisessa perspektiivistä katsottuna vasta lyhyen aikaa olemaan poissa niin sanotusti tuottavasta työstä lastenhoidon jäädessä vähemmän tuottavien yksilöiden, kuten isompien lapsien ja vanhuksien, harteilla. Alkuperäiskansojen keskuudessa perhe ymmärretään usein laajempana yhteisönä, johon kuuluu vanhempien lisäksi isovanhemmat, sedät, tädit, serkut, yhteisön vanhimmat ja jopa luonto. Esimerkiksi Amazonian alkuperäiskansojen keskuudessa sukulaisuutta tuotetaan, sillä sitä ei pidetä pelkästään biologisena tai sosiaalisena faktana, vaan prosessina, jossa ihmisistä tulee sukulaisia sosiaalisten tekojen, kuten yhdessä asumisen, ruokailun ja hoivan kautta (Vilaca 2002). Perhe toimii kulttuurin, kielen ja arvojen siirtäjänä, mikä tukee identiteettiä ja henkistä hyvinvointia. Perinteinen tieto ja hengellisyys voivat toimia hoivan ja toipumisen välineinä. Yhteisöllisyys ja rituaalit voivat tarjota tukea kriiseissä ja tukevat näin mielen hyvinvointia. Saamelaisten kuuluvuutta saamelaiskulttuuriin ja yhteisöön pitävät yllä perinteiset elinkeinot ja saamen kielet. Saamelaiskulttuurissa ihmisen identiteettiä määrittelee paikka- ja sukukuuluvuus enemmän kuin henkilökohtaiset ansiot. Saamelaisten ja heidän perheidensä arjen järjestäminen vaikuttaa siihen, miten he kokevat kuuluvansa yhteisöön ja miten heidän hyvinvointinsa rakentuu. (Heikkilä ym. 2019.) Euroopan länsimaiset valtaväestöt kärsivät yhteisöllisyyden puutteesta ja esimerkiksi tämänhetkisten tutkimusten mukaan perheitä haastaakin ennen kaikkea yhteiskunnan yksilökeskeisyys. Vanhemmat uupuvat yksilökeskeisissä hyvinvointiyhteiskunnissa yhteiskunnallisista toimenpiteistä huolimatta (Jyväskylän yliopisto 2020). Yksilökeskeisyydellä oli suurempi merkitys uupumuksen selittäjänä kuin muilla kulttuurisilla seikoilla, maiden välisillä taloudellisilla eroilla tai yksilöön ja perheeseen liittyvillä taustatekijöillä. (Jyväskylän yliopisto 2020.) Lapsen hoito ja kasvatus toteutuvat eri kulttuureissa vaihtelevin tavoin, ja monissa yhteisöissä ne rakentuvat vahvasti yhteisölliselle perustalle. Vaikka länsimaisissa yhteiskunnissa vanhempien lisäksi myös muut läheiset voivat osallistua lapsen hoivaan, yhteisöllisissä kulttuureissa vastuu lapsen kasvusta jakautuu usein laajemmalle – esimerkiksi suvun tai koko paikallisyhteisön kesken. Tällainen kollektiivinen tukirakenne voi olla erityisen merkityksellinen tilanteissa, joissa vanhemmat kohtaavat mielenterveyteen tai päihteisiin liittyviä haasteita. Ympärivuorokautinen yhteisön tuki voi tarjota lapselle jatkuvuutta, turvaa ja kehityksellisiä resursseja. Saamelaisyhteisöjen toimintamalleissa tämä yhteisöllinen tuki näyttäytyy vahvuutena. Mielen hyvinvoinnin rakentumisen pohdintaa saamelaiskulttuurissa Mielen hyvinvointi rakentuu saamelaiskulttuurissa monikerroksisesti ja se on sidoksissa erityisesti luontoon, kieleen, perinteisiin ja historiallisiin kokemuksiin. Näitä yhteyksiä vahvistivat SaamSote-hankkeeseen käydyt keskustelut saamelaiskulttuurin asiantuntijoiden kanssa. Keskustelut vahvistivat myös käsitystä, että saamelaisten mielen hyvinvoinnin rakentumisessa korostuvat yksilöllisten piirteiden lisäksi lähiyhteisön ja suvun merkitys. Ylisukupolvisuus tulee esiin sekä taakkojen että voimavarojen näkökulmasta. Saamelaisessa kulttuurissa yhteisö ja perhe ovat keskeisiä. Sukupolvien välinen tiedon ja kokemusten siirto – esimerkiksi tarinankerronnan, käsityöperinteen (duodji) tai joikujen kautta – luo jatkuvuuden tunnetta ja vahvistaa kuulumisen kokemusta. Mielen hyvinvoinnin rakentumisessa saamelaiskulttuurissa on huomioitava myös kulttuuriset siirtymät, joissa korostuu oman kulttuurin vaalimisen merkitys tai toisaalta myös etääntyminen saamelaiskulttuurista. Siirtymissä korostuvat perheen ja yhteisön merkitys, koska siirtymät sisältävät yleensä oman elämän valintoja suhteessa ympäröiviin yhteisöihin ja kulttuuriin. Mielen hyvinvoinnin näkökulmasta keskeistä on voimavarojen syntyminen, niiden vahvistuminen ja toisaalta myös mielen hyvinvointia heikentävät taakat. Keskusteluissa kulttuuriasiantuntijoiden kanssa tulivat esiin myös saamelaisuuden historiassa tunnistetut taakat ja traumat. Saamelaiset ovat kokeneet syrjintää, assimilaatiopolitiikkaa ja kulttuurista marginalisointia. Nämä kokemukset voivat vaikuttaa mielen hyvinvointiin sukupolvien yli Kokemukset kielen ja kulttuurin menettämisestä on yhdistetty mielen hyvinvoinnin haasteisiin. Yhteisön tuki ja kulttuurinen vahvistaminen ovat keskeisiä mielen hyvinvoinnin edistämisessä. Saamen kieli on olennainen osa mielen hyvinvointia, koska se ilmentää arvoja ja yhteisöllisyyttä. Kielen säilyminen ja sen käyttö arjessa tukevat kulttuurista jatkuvuutta ja vahvistavat identiteettiä. Samalla saamelaisyhteisöissä on vahvaa kulttuurista resilienssiä – kykyä selviytyä ja vahvistua vaikeuksista huolimatta Globalisaatio, ilmastonmuutos ja digitalisaatio vaikuttavat myös saamelaisyhteisöihin. Ne voivat tuoda uusia haasteita, mutta myös mahdollisuuksia kulttuurin näkyväksi tekemiseen ja vahvistamiseen. Lähteet Allardt, E. 1976. Hyvinvoinnin ulottuuksia. Juva: WSOY. Biesel, K. & Schär, C. 2020. Familie: Zwischen Elternrechten und Kindeswohl. Teoksessa J. Ecurius & A. Schierbaum (toim.) Handbuch Familie. Wiesbaden: Springer Fachmedien Wiesbaden GmbH, 1-20. European Commission 2024. A comprehensive approach to Mental Health: Progress so far. A comprehensive approach to mental health – European Commission. Heikkilä, L. & Miettunen, T. & Laiti-Hedemäki, E. 2019. Saamelaisten hyvinvointi ja sosiaalinen osallisuus. Teoksessa L. Heikkilä & E. Laiti-Hedemäki & T. Miettunen (toim.) Buorre eallin gávpogis – Saamelaisten hyvä elämä ja hyvinvointipalvelut kaupungissa. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja B. Tutkimusraportteja ja selvityksiä. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Humboldt Forum 2025. Ringvorlesung Beziehungsweise Familie. https://www.humboldtforum.org/de/programm/event-reihe/wissenschaft/ringvorlesung-beziehungsweise-familie-139802/ Martela, F. 2022. Hyvinvoinnin mittaus edellyttää hyvinvoinnin teoriaa. Erik Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuudet päivitettynä nykyaikaan. Yhteiskuntapolitiikka 87, 5–6. Masotti, P., Dennem, J., Bañuelos, K., Seneca, C., & V-L. Gloryanna, Tlatilpa I. C. & King, J. 2023. The Culture Is Prevention Project: Measuring Cultural Connectedness and Providing Evidence That Culture Is a Social Determinant of Health for Native Americans. BMC Public Health 23, no. 1 (2023-04-21): 741-10. https://doi.org/10.1186/s12889-023-15587-x. Haapavirta, M., Kaisanlahti, A., Hoffren, J. & Kiviniemi, L. 2023. Yhteisöllisyys syntyy hyvin johdetussa, vuorovaikutteisessa työyhteisössä. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023082199096 Merikukka, M. 2021. Lapsuuden elinolojen yhteydet aikuisuuden hyvinvointiin. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 58 (1), 101–105. Merikukka, M. 2020. Lapsuuden elinolojen yhteydet aikuisuuden hyvinvointiin: kansallinen syntymäkohortti 1987-rekisteritutkimus. Oulu: Oulun ylipoisto. Tamminen, N., Kasila, K., Tähkävuori, J., Wallin, O. & Kilkku, N. 2025. Asukkaiden mielen hyvinvoinnin vahvistaminen kunnissa ja hyvinvointialueilla (2025). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Päätösten tueksi. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-491-8 THL 2025. Positiivinen mielenterveys eli mielen hyvinvointi. Viitattu 10.9. 2025 https://thl.fi/aiheet/mielenterveys/mielenterveyden-edistaminen/positiivinen-mielenterveys-eli-mielen-hyvinvointi Uusitalo, H. & Simpura, J. 2020. Erik Allardt hyvinvoinnin tutkijana. Yhteiskuntapolitiikka 85 (5–6), 579–587. Vilaça, A. 2002. Making Kin out of Others in Amazonia. The Journal of the Royal Anthropological Institute, Vol. 8, No. 2 (Jun., 2002). Wiley on behalf of Royal Anthropological Institute of Great Britain and Ireland Stable. 347 – 365. Viitattu 21.8.2025 URL: https://www.jstor.org/stable/3134479 Yesilova, K. 2009. Ydinperheen politiikka. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press. WHO 2022. World mental health report: transforming mental health for all. Geneva: World Health Organization. Luonto saamelaisen kotihoidon voimavarana Leena Välimaa Johdanto Saamelaiset ovat Euroopan unionin ainoa alkuperäiskansa. Saamelainen kulttuuri on myös Pohjois-Euroopan alkuperäiskulttuureista ainoa, joka on säilynyt arjen toiminnassa ja käytännöissä tähän päivään saakka. Kokonaisvaltainen ja syvällinen luontosuhde on saamelaisen kulttuurin keskiössä ja se on hyvin vahvasti sidoksissa myös yhteisön arvoihin, identiteettiin ja maailmankuvaan (Harkoma, Heinämäki, Heiskanen, & Olsen 2017, 21–24). Alkuperäiskansojen hyvinvoinnille luonnolla, ympäristöllä ja yhteisöillä on erityisiä merkityksiä (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2024). Sosiaali- ja terveysalalla kulttuurisensitiivisesti työskenneltäessä on tärkeätä tunnistaa ja kunnioittaa asiakkaan kulttuuritaustaan liittyviä arvoja ja kokemuksia. Saamenkulttuurin kontekstissa tämä tarkoittaa muun muassa luontosuhteen huomioimista osana hoitoa ja arjen tukemista. Luonto ei ole saamelaisille pelkästään fyysinen ympäristö, vaan se on vahva henkinen ja sosiaalinen voimavara, joka tukee yhteisöllistä osallisuutta ja yksilön kokonaisvaltaista jaksamista (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2024). Luonnon hyvinvointivaikutuksista on paljon tutkimustietoa ja on tärkeätä, että sitä hyödynnetään sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisessä sekä alan asiantuntijoiden osaamisen vahvistamisessa. Saamelaisten vahva kulttuurinen side luontoon on ainutlaatuinen, joka on kiinteä osa arkea ja näyttäytyy myös kotihoidossa. Saamelaisalueella kotihoidossa työskentelevältä sosiaali- ja terveysalan asiantuntijalta tämä edellyttää herkkyyttä ymmärtää, miten luonto voi toimia osana hoito- tai kuntoutusprosessia, esimerkiksi luonnossa liikkumisen, ympäristön tai maisemien merkityksellisyyden kautta. Lisäksi se edellyttää työntekijältä ymmärrystä luontosuhteesta sekä perustiedot luonnon hyvinvointivaikutuksista. Tässä artikkelissa käsitellään saamelaisen luontosuhteen merkitystä, kahdeksan vuodenajan heijastusta kotihoitoon sekä sitä, miten luonto voi toimia elämänlaadun ja toimintakyvyn ylläpitäjänä kotihoidon asiakkaalla. Lisäksi artikkelissa tuodaan esille näkemyksiä, miten luonnon elementtejä voidaan vastuullisesti käyttää ja ottaa osaksi kotihoitoa. Saamelaisen luontosuhteen kulttuurinen merkitys Luontoympäristö on saamelaiselle enemmän kuin pelkkä ympäristö. Luonto toimii henkisenä ja kulttuurisena perustana ja se on hyvin vahvasti läsnä kaikissa arjen käytänteissä. Se määrittää myös saamelaisten maailmankuvaa, jossa ihminen on osa luonnon kokonaisuutta. (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2025.) Saamelaisessa kulttuurissa vuodenaikojen rytmi vaikuttaa hyvin vahvasti elämään ja työntekoon. Poronhoito, kalastus ja marjastus eivät ole ainoastaan elinkeinoja, vaan niihin liittyy merkittäviä kulttuurisia ja sosiaalisia tapahtumia. Ne ovat ikään kuin kulttuurisia jatkumoita, joissa luonnon kanssa eläminen ja sen kunnioittaminen ovat keskeisiä arvoja. Luontosuhde toimii identiteetin ankkurina, ilman luontoyhteyttä monet voivat menettävää osan itsestään. (Ness & Munkejord 2021.) Myös saamelaisnuoret kertoivat, että luontoa on vaikea erottaa omasta itsestään (Luontoa 2025). Tervo (2025, 63–64) on väitöskirjassaan todennut, että saamelaisilla hyvinvointi kytkeytyy vahvasti luontosidonnaiseen elämäntapaan, itsenäisyyden ja vapauden kokemukseen, vuodenkiertoon ja perinteisiin elinkeinoihin, kuten kalastukseen ja poronhoitoon. Nämä tekijät ovat tärkeitä huomioida myös kotihoidossa, jossa asiakkaan kulttuurinen tausta ja luontosuhde voivat toimia voimavarana hoito- ja kuntoutusprosesseissa. Kahdeksan vuodenajan heijastus kotihoitoon Saamelaisessa kulttuurissa vuodenkierto ei jakaudu neljään, vaan kahdeksaan vuodenaikaan, jotka heijastavat luonnon rytmiä ja perinteisten elinkeinojen, kuten poronhoidon, kalastuksen ja keräilyn, vaiheita. Nämä vuodenajat – kesä, syyskesä, syksy, syystalvi, talvi, kevättalvi, kevät ja kevätkesä – eivät ole vain säätiloja, vaan ne ovat syvästi sidoksissa saamelaisen yhteisön arkeen, identiteettiin ja luonnon kanssa elämiseen. Vuodenaikojen vaihtelu ohjaa elämänrytmiä, juhlia, työtä ja hengellisiä käytäntöjä, ja ne muodostavat kulttuurisen aikakäsityksen, jossa luonnon tapahtumat määrittävät ihmisen toiminnan. (SaKaste 2024, 57–64; Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2024.) Kotihoidossa kahdeksan vuodenajan ymmärtäminen voi tarjota arvokkaan näkökulman kulttuurisesti sensitiiviseen hoitotyöhön. Ikääntyneiden saamelaisasiakkaiden hoitosuunnitelmissa voidaan huomioida vuodenkierron merkitys esimerkiksi luonnossa liikkumisen, ruokailun, levon ja sosiaalisen osallistumisen näkökulmasta. Kevättalvella voi olla tärkeää päästä ulos seuraamaan porojen kevätmuuttoa, kun taas syksyllä ruskan aikaan luonnon havainnointi voi tuoda lohtua ja virkistystä. Hoitotyössä tämä tarkoittaa herkkyyttä tunnistaa, miten eri vuodenajat vaikuttavat asiakkaan mielialaan, toimintakykyyn ja kulttuuriseen osallisuuteen – ja miten hoito voidaan sovittaa luonnon rytmiin tukemaan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Luonto elämänlaadun ja toimintakyvyn ylläpitäjänä Luonnossa liikkuminen ja oleskelu lisäävät tutkitusti terveyttä ja hyvinvointia. Tutkimusten mukaan luontoympäristössä vietetty aika laskee verenpainetta, hengitystiheyttä ja sykettä, vähentää stressihormoneita ja siten vähentää esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien riskiä. Luonnossa liikkuminen edistää fyysistä aktiivisuutta, mikä on keskeinen tekijä esimerkiksi sydänterveyden ylläpidossa. (Tyrväinen 2023; Tyrväinen, Halonen, Pasanen, Ojala, Täubel, Kivelä, Leskelä, Pennanen, Manninen, Sinkkonen, Haahtela, Haveri, Grotenfelt-Enegren, Lankila & Neuvonen 2024.) Ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden kohdalla sydänterveyden ylläpito on yksi keskeisiä hoidon tavoitteita. Edellä kuvattujen terveysvaikutusten lisäksi luonnossa liikkuminen, toimiminen ja luonnon havainnointi voi tukea ihmisen hyvinvointia myös auttamalla ihmisiä löytämään uusia asioita itsestään sekä ylläpitämään ja vahvistamaan voimavaroja, taitoja ja osaamista. Luonnossa oleminen auttaa rentoutumaan ja löytämään sisäistä rauhaa. Luontoympäristössä toimiminen tarjoaa luontevalla tavalla mahdollisuuden omatoimisuuteen ja luovuuden kehittämiseen. Se voi auttaa ihmisiä löytämään myös ratkaisuja omiin ongelmiin. Ikääntyneiden kohdalla, joita usein kotihoidon asiakkaat ovat, luonto voi toimia myös moniaistisena ja toiminnallisena ympäristönä, joka tukee niin fyysistä, psyykkistä kuin sosiaalistakin hyvinvointia. Suomessa Green Care toiminta, kuten esimerkiksi puutarhaterapia ja virtuaaliset luontokokemukset ikääntyneiden kohdalla ovat tukeneet ikääntyneiden hyvinvointia myös silloin, kun luontoon ei ole ollut mahdollisuus fyysisesti päästä. (Green Care Finland, 2025.) Luonnon vaikutus hyvinvointiin on saamelaisyhteisöissä monitasoinen. Psyykkisesti luonto tukee identiteettiä, antaa mielenrauhaa ja vähentää stressiä. Fyysisesti se ylläpitää terveyttä muun muassa liikkumisen, luonnon raaka-aineiden ja perinteisten elämäntapojen kautta. Perinteiset elinkeinot, kuten poronhoito ja kalastus, sisältävät liikuntaa ja luonnossa olemista, mikä tukee toimintakykyä ikääntyessäkin. Sosiaalisesti luonto toimii yhteisön kokoajana: retket, talkoot ja vuodenkiertoon liittyvät työt vahvistavat yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. (Ness & Munkejord 2021.) Luonnon elementtejä vastuullisesti kotihoidossa Luonnon hyvinvointivaikutusten tunnistamien ja niiden hyödyntäminen kotihoidossakin tulee olla suunnitelmallista, tavoitteellista ja yksilöllisesti merkityksellistä. Luonnon elementtejä voidaan hyödyntää monin tavoin. Asiakkaalle voidaan järjestää mahdollisuuksia ulkoilla luonnossa tai tuoda luonto sisätiloihin esimerkiksi kasvien, luonnonmateriaalien tai maisemakuvien avulla. Kotihoidossa luontosuhteen huomioimisella voidaan tukea asiakkaan hyvinvointia, toimintakykyä ja elämänlaatua. Vastuullinen ja ammattieettinen työskentely kotihoidossa edellyttää ymmärrystä saamelaisen luontosuhteen keskeisistä piirteistä, luonnon hyvinvointivaikutuksista sekä luonnon elementtien käyttämisestä ammatillisesti ja tavoitteellisesti. Luonnossa oleminen ja luonnon elementtien havainnointi voi lisätä mielenrauhaa, vähentää stressiä ja tukea identiteettiä. Asiakkaan arkeen luontoa voi tuoda esimerkiksi katselemalla luontomaisemia ikkunasta eri vuodenaikoina, kuunnella luonnon ääniä tai hoitamalla kasveja. Luonto herättää usein muistoja ja tunteita, jotka vahvistavat yhteyttä omaan elämänhistoriaan ja kulttuuriseen taustaan. Liikkuminen luontoympäristössä, esimerkiksi lyhyet kävelylenkit omassa tutussa pihapiirissä tukee ikääntyneen fyysistä kuntoa. Luontoympäristön vaihteleva maasto aktivoi monipuolisemmin kehoa kuin sisätiloissa tapahtuva liikkuminen. Lisäksi luonnonmateriaalien tai -raaka-aineiden, vaikkapa marjojen poiminta pensaasta, käyttäminen pienissä toimintakykyä edistävissä harjoitteissa on luontevaa ja mielekästä tekemistä. Osallisuuden ja luovuuden vahvistamista voidaan myös edistää erilaisella luontoon liittyvällä toiminnalla, esimerkiksi muistojen jakamisessa tai yhteisissä keskusteluissa säähän tai vuodenaikojen tapahtumiin liittyen. Muistelutuokiot tukevat muistia ja vahvistavat myös turvallisuuden tunnetta. Kulttuurisesti merkityksellinen luontoyhteys voidaan säilyttää myös pienin keinoin, kuten tuomalla kotiin tuoreita luonnonantimia. Myös eläinkontaktit, kuten porojen ja koirien läsnäolo voivat tuottaa iloa ja aktivoida muistoja (Ness & Munkejord 2021). Lopuksi Tutkimustieto luonnon hyvinvointivaikutuksista on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Tämä auttaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoita kehittämään työmenetelmiä, niin että luonnon hyvinvointivaikutuksia otettaisiin paremmin huomioon käytännön asiakas- ja potilastyössä. Tavallisimmin vaikutuksia saadaan asuin- ja työympäristöjen lähiluonnosta, sekä luontoretkiltä ja vapaa-ajan asumisen yhteyksistä. Saamelaiset asuvat perinteisesti enemmän maaseutumaisessa ympäristössä, lukuun ottamatta Suomessa pääkaupunkiseudulla tai muissa kaupungeissa asuvia saamelaisia. Näin ollen voidaan ajatella, että saamelaisten asuinalue tarjoaa jo luonnostaan kytköksen luonnon hyvinvointivaikutuksille. Luontosuhteen huomioiminen kotihoidossa voi monella tapaa parantaa saamelaisen asiakkaan hyvinvointia. Se voi vaikuttaa mielialaa kohentavasti, vahvistaa uskoa omiin voimavaroihin ja pärjäämiseen sekä vahvistaa osallisuuden kokemusta. Olisikin tärkeätä, että hoito- ja kuntoutussuunnitelmiin sisällytettäisiin asiakaslähtöisiä, yksilöllisiä luonto- ja kulttuurielementtejä, jotka ovat mietitty kunkin asiakkaan tarpeiden ja kiinnostuksen mukaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö, jotka työskentelevät kotihoidossa tulee ymmärtää ja tietää saamelaiskulttuurista ja sen erityispiirteistä, jotta osaa työskennellä ammatillisesti ja vahvalla eettisellä työotteella. Ymmärrys luontosuhteesta ja myös selkeä tietous omasta työntekijän luontosuhteesta luo perustan hyödyntää luonnon hyvinvointivaikutuksia asiakkaiden kohtaamisessa. Luontosuhteet ovat yksilöllisiä ja oman luontosuhteen ymmärrys toimii lähtökohtana ymmärtää ylipäätänsä luontosuhdetta. Tässä artikkelissa on kerrottu saamelaisesta luontosuhteesta ja sen piirteistä, mutta on tärkeä muistaa, että jokaisella on myös aina oma yksilöllinen suhde luontoon. Tämä tekee siitä ainutlaatuisen ja merkityksellisen – erityisesti jo pitemmän iän saavuttaneelle henkilölle, joita usein kotihoidon asiakkaat ovat. Lähteet Green Care Finland 2025. Viitattu 11.9.2025 https://www.gcfinland.fi/green-care-/menetelmat/puutarhan-kaytto/ Harkoma, A., Heinämäki, L., Heiskanen, H. & Olsén, L. 2017. Saamelaisten perinnetiedon huomioiminen ympäristöpäätöksenteossa–Sámiid árbedieđu vuhtii váldin birasmearrádusaid dahkamis. Rovaniemi: Lapin yliopistopaino. Viitattu 12.9.2025 https://arcticcentre.ulapland.fi/docs/Saamel_perinnetiedon_Olsen_ym_2017_web_final.pdf Luontoa- blogi 2025. Viitattu 12.9.2025 https://luontoaconsulting.fi/saamelaisnuoret-haluavat-elaa-osana-luontoa-mutta-heidan-tulevaisuutensa-on-uhattuna/ Ness, T. M., Munkejord, M. C. 2021. Being connected to nature, reindeer, and family: findings from a photovoice study on well-being among older South Sámi people. International Journal of circumpolar Health, vol.80. Viitattu 11.9.2025 Being connected to nature, reindeer, and family: findings from a photovoice study on well-being among older South Sámi people Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. 2024. Viitattu 11.9.2025 https://blogi.thl.fi/saamelaista-elamaa-kehystaa-kahdeksan-vuodenaikaa-ja-suullinen-perima-joka-siirtaa-kulttuurin-sukupolvelta-toiselle/ Tervo, H. 2024. Terveys saamelaiskulttuurisena ilmiönä. Etnografinen tutkimus saamelaisten hyvinvoinnista ja sen kulttuurisista merkityksistä. Itä-Suomen Yliopisto. Viitattu 11.9.2025 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-5120-5 Tyrväinen, L. 2023. Luonnosta mielenterveyttä, kuntoa ja elämänlaatua. Viitattu 12.9.2025 https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01347 Tyrväinen, L., Halonen, J.I., Pasanen, T., Ojala, A., Täubel, M., Kivelä, S., Leskelä, A.-R., Pennanen, P., Manninen, J., Sinkkonen, A., Haahtela, T., Haveri, H., Grotenfelt-Enegren, M., Lankia, T. & Neuvonen, M. 2024. Luontoympäristön terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen merkitys. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 76/2024. Luonnonvarakeskus. Viitattu 12.9.2025 https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/555356/luke-luobio_76_2024.pdf?sequence=1&isAllowed=y. SaKaste. Saamelaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämishanke. Saamelaisen vanhustyön työkalupakki 2014. Viitattu 12.9.2025 https://vahvike.fi/wp-content/uploads/sites/3/2025/09/saamelainen_tyokalupakki.pdf Kulttuurigerontologian paikka ikääntyvien saamelaisten kanssa tehtävässä sosiaalialan työssä Tarja Tapio & Elsa Laiti-Hedemäki Tässä artikkelissa käsitellään kulttuurigerontologisen näkökulman paikkaa ikääntyvien saamelaisten kanssa tehtävässä sosiaalialan työssä. Kulttuurigerontologisella näkökulmalla tarkoitetaan ikääntyvien ja heidän elämänkulkunsa, elinyhteisöjensä elämäntapaan ja kulttuuriin sekä etniseen taustaan juurtuvien, mutta tavalliseen arkeen vaikuttavien seikkojen huomioimista sosiaalialan työssä. Tässä tarkastelu kohdistetaan erityisesti ikääntyvien saamelaisten kanssa tehtävään sosiaalialan työhön. Kulttuurigerontologia kuuluu sosiologiaan perustuvan sosiaaligerontologian näkökulmiin. Sosiaaligerontologissa tarkastellaan ikääntymistä yhteiskunnallisten suhteiden näkökulmasta, kun kulttuurigerontologia tarkentuu puolestaan ikääntymiseen elämäntavan yhteydessä. Kulttuurigerontologian ohella artikkelissa hyödynnetään gerontologisen sosiaalityön tutkimusta sekä kansainvälisen sosiaalityöntutkimuksen näkökulmia. Artikkeli perustuu kirjoittajien aikaisempaan, SaamSote-hankkeessa (Kulttuurisensitiivisen koulutuksen yhteiskehittäminen saamelaisten sosiaali- ja terveyspalveluille, OKM) kirjoittamaan, hieman laajempaan artikkeliin, joka on toimitettu julkaisuprosessiin gerontologisen sosiaalityön oppikirjaa varten keväällä 2025 (Tapio & Laiti-Hedemäki 2026). Kulttuurigerontologian näkökulmasta hyötyy erityisesti silloin, kun sosiaalialan työtä toteutetaan eri kulttuureista tai elämäntavoista lähtöisin olevien ikääntyvien asiakkaiden, asiakasryhmien ja yhteisöjen kanssa. Näitä asiakasryhmiä voivat olla niin kutsutut alkuperäisyhteisöt kuten suomessa asuvat saamelaiset, jotka katsotaan kuuluvan arktisiin alkuperäiskansoihin. Kulttuurigerontologian näkökulmasta voi hyötyä myös pienempien etnisten ja kulttuuristen yhteisöjen ja kansallisten ja alueellisten vähemmistöjen kanssa tehtävässä gerontologisessa sosiaalityössä. Näkökulma tuottaa lisäosaamista myös maahan muuttaneiden ikääntyvien kanssa tehtävään asiakastyöhön. Gerontologisen sosiaalialan työn yhteydessä kulttuurigerontologinen näkökulma liittyy vahvan ammatillisen, professionaalisen, näkökulman lisäksi laajempaan, mahdollistamisen näkökulmaan. Kun asiakkaiden elämäntapaan juurtuvat kulttuuriset lähtökohdat huomioidaan gerontologisen sosiaalityön ja sosiaalialan työ yhteydessä, mahdollistetaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, tasavertaisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumisen kunnioittamista ja toteutumista. Edelleen mahdollistetaan myös sosiaalisesti kestävien palvelujen suunnittelu ja toteuttaminen. Näkökulma liitetään usein kansainväliseen sosiaalityöhön (mm. Cox & Pawar 2013, 26, 35, 38), jossa pyrkimykset edistää ihmisoikeuksia ja tasavertaisuutta asettuvat aina myös sosiaalityön asiakastyön tavoitteiksi. Mahdollistamisen näkökulman merkitys korostuu erityisesti gerontologisessa sosiaalityössä ikääntyvien saamelaisten kanssa. He kamppailevat edelleen oikeudesta alkuperäiskansastatukseen sekä tasavertaisuuteen pääsyssä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Lisäksi näkökulmaa voidaan hyödyntää muissa kansallisissa ja kulttuurisissa yhteisöissä ja perheissä tehtävässä gerontologisessa sosiaalialan työssä. Kulttuurisuuden mukaan ottaminen asiakastyöhön edellyttää kulttuurista herkkyyttä, eli niin kutsuttua kulttuurisensitiivistä työotetta. Tällä tarkoitetaan herkkyyttä, jonka kautta sosiaalialan työntekijä kykenee pysähtymään asiakastilanteissa ja herkkyyttään hyödyntäen kykenee antamaan tilaa ja aikaa kohdissa, joissa ennakoi olevan kulttuurisia tekijöitä. Se on eräänlaista kulttuurista valmiutta suunnata huomio näkyvän tilanteen ja kommunikoinnin näkymättömissä oleviin kohtiin, jossa voi olla kysymyksessä kulttuuriset erityispiirteet. Kulttuurinen osaaminen ja kulttuurinen kompetenssi viittaavat puolestaan sosiaalialan asiantuntijan osaamisen huomioida asiakkaan ja asiakasyhteisöjen kulttuuriset erityispiirteet sosiaalialan työsää. Kulttuuri, elämäntapa ja ikääntyminen: hyvinvoinnin laaja-alaisuus Gerontologisen sosiaalityön yleisenä tavoitteena on ikääntyvän hyvinvoinnin vahvistaminen, itsenäisenä arjesta selviytymisen tukeminen ja syrjäytymisen ehkäisy. Kulttuurigerontologisessa lähestymistavassa hyvinvointia tarkastellaan kuitenkin laajempana kokonaisuutena. Tällöin tarkastelu laajenee elämäntilanteista niiden taustalla vaikuttavaan elämäntapaan ja kulttuuriin, maailmankatsomisen tapoihin sekä etnisiin erityispiirteisiin. Elämäntapa tarkoittaa tässä yleensäkin tapaa, jolla ihminen elää elämäänsä, ja se kattaa kulttuuristen erityispiirteiden lisäksi esimerkiksi sosiaaliset suhteet, työn, vapaa-ajan sekä arvo- ja normijärjestelmät. Sosiaali- ja kulttuurigerontologiassa etnisyys ja kulttuurisuus määritellään pitkälle samoin, perinteiseen elämäntapaan juurtuvin perustein. Niillä viitataan muun muassa yhteisön alkuperään, kieleen ja eriteltävissä oleviin kulttuurisiin erityispiirteisiin ja symbolien järjestelmään, tapoihin ja tottumuksiin, uskontoon ja uskomuksiin sekä käsitykseen ”meistä” ja ”muista”. Kulttuurigerontologisessa kirjallisuudessa etninen ja kulttuurinen on määritelty synonyymeinä. (Sokolovsky 1990, 201; Holmes & Holmes 1995, 184; Boneham 2002, 200; ks. myös Tapio 2010, 37–38.) Elämäntapaa voi lähestyä myös sosiaaliseksi rakenteeksi vakiintuneena arvo- ja normijärjestelmänä, joka muotoutuu elämänkulun yhteydessä omintakeiseksi kunkin maantieteellisen alueen ja historiallisen ajanjakson aikana (ks. esim. Settersten 2006.). Elämänkulun aikana kokemussisältö muotoutuu samantyyppisten olosuhteiden vaikutuksesta samoilla alueilla samanaikaisesti eläville samankaltaiseksi ja muodostaa omaleimaisia paikallissukupolvia (Jyrkämä 1995, 211; myös Tapio 2010; ks. myös Tapio & Laiti, 2026). Kulttuurigerontologinen lähestymistapa nostaa esiin erityisesti elämäntavalliset ja elinympäristöön juurtuvat arvo- ja normijärjestelmät ja maailmankatsomisen tavat. Ne asettuvat osaksi ikääntyvän hyvinvointia ja sen näkymistä asiakastyössä. Erityisesti saamelaissosiaalityössä on sovellettu arktisia alkuperäiskansoja koskevaa laajennettua hyvinvointikäsitettä. Saamelaissosiaalityössä laajentuneeseen hyvinvointikäsitykseen kuuluu esimerkiksi birgen (ks. Heikkilä ym. 2013, 49–51) tai birgejubmi, joka kääntyy suomeksi parhaiten pärjäämiseksi. Sosiaaligerontologisessa tutkimuksessa parhaiten soveltuva teoreettinen käsite vois olla toimijuus, agency. (Wray 2003; 2004.) Birgen muotoutuu yksilöllisten kykyjen, yhteisöllisen avun ja julkisten palvelujen yhteisvaikutuksessa ja se toteutuu paikallisesti ja kulttuurisesti erityisin tavoin. Keskeisessä asemassa ovat ihmisen ja kulttuurisen yhteisön erityistarpeet sekä kulttuurinen taustaymmärrys palvelujen roolista, palvelutarpeen syntymisestä ja olosuhteista, asenteista sekä normeista, jotka vaikuttavat niiden käyttöön. Lisäksi kielellinen ja kulttuurinen vähemmistöasema puitteistaa kohderyhmän palvelutarpeita ja kokemuksia.” (Heikkilä ym. 2013, 18–19) Sosiaalialan työn ikääntyvien saamelaisten kanssa: jatkuvuuden ja katkojen välimaastossa Kun ikääntyvän saamelaisen hyvinvointia tarkastellaan laajentuneen hyvinvointikäsityksen kautta, on tärkeää huomioida asuin- ja elinympäristön, yhteisön ja luonnon nopea muutos ja sen vaikutukset. Lyhyessä ajassa tapahtuneet muutokset voivat lisätä ontologista turvattomuutta ja kaventaa hyvinvointia. Tällaiset muutokset ovat saattaneet aiheuttaa neuvottomuutta erityisesti saamelaisten kotiseutualueella, jossa ikääntyvät ovat kohdanneet merkittäviä sosiaalisia ja kulttuurisia murroksia, ja niiden myötä uudenlaisia tuen ja avun tarpeita. Näihin muutoksiin kuuluvat muun muassa luonto- ja asuinympäristön sekä väestörakenteen ja elinkeinojen muutokset. Modernisaatio ja kolonialismi ovat keskeisiä käsitteitä näiden ilmiöiden ymmärtämisessä. Modernisaatio viittaa laajoihin elämäntapamuutoksiin, kun taas kolonialismi tarkoittaa prosessia, jossa saamelaisten maita, kulttuuria ja oikeuksia on alistettu valtaväestön hallintaan – myös tutkimuksen ja tiedontuotannon kautta. Sukuyhteisö, elämäntapa ja kulttuuriset erityispiirteet, tavat ja tottumukset voivat toimia voimavaroina, jotka tukevat toimijuutta ja tarjoavat strategioita muutosten kohtaamiseen. Ikääntyvät yhteisön jäsenet toimivat puolestaan usein kulttuurin ja elämäntavan kantajina ja siirtäjinä. Ikäihmisten asema alkuperäisyhteisöissä voikin olla erityinen. Heitä arvostetaan usein kulttuurin vaalijoina ja jatkuvuuden ylläpitäjinä, erityisesti silloin kun yhteiskunta muuttuu nopeasti. Nämä kysymykset korostuvat myös silloin, kun ikääntyvän elinympäristö muuttuu esimerkiksi muuton seurauksena. Myös maahanmuuttajataustaisissa yhteisöissä ikääntyvät voivat toimia kulttuurisen jatkuvuuden kantajina uudessa elinympäristössä. Toisaalta on tärkeää tiedostaa, että yhteisön kyky vastata ikääntyvien tarpeisiin voi olla rajallinen, ja avun tarve voi ilmetä kulttuurille ominaisin, epäsuorin tavoin. Toisaalta alkuperäisyhteisöihin liittyvä romantisointi – kuten epävirallisen avun ylikorostaminen – voi johtaa siihen, että ikääntyvien konkreettiset tuen tarpeet jäävät huomiotta. Tämä voi ilmetä esimerkiksi palvelutarpeen arvioinnissa, jossa painotetaan liikaa yhteisön oletettua kykyä vastata avuntarpeeseen. Kulttuuriset erityispiirteet voivat myös eri elämänvaiheissa olla hallitsevampia tai sulautua osaksi muita hyvinvointitekijöitä. Ihminen ei kuitenkaan ikääntyessäänkään kuulu kategorisesti vain yhteen kulttuuriryhmään. Sen sijaan kulttuurinen identiteetti tai identiteetit, voi olla hybridinen kokonaisuus. Tällöin kulttuurisuus pitää sisällään useita erilaisia etnisiä ja kulttuurisia identiteettitekijöitä yhtäaikaisesti ja niitä erottelematta. Alkuperäiskansojen kanssa tehtävässä, sosiaalialan työssä yhteisöllisyys on keskeinen lähtökohta, ja ikääntyvää asiakasta tulisi lähestyä suhteessa hänen perheeseensä ja yhteisöönsä. Laajentunut hyvinvointikäsitys alkuperäiskansoilla perustuu yhteisöllisyyden lisäksi perinteisiin elinkeinoihin, kulttuuriseen integriteettiin ja mahdollisuuteen vaikuttaa tulevaisuuteen (Heikkilä ym. 2019). Kulttuurinen integriteetti tarkoittaa oikeutta säilyttää kulttuuri sen omista lähtökohdista käsin, ilman ulkopuolelta tulevaa muutospakkoa. Kulttuurigerontologisen sosiaalityön ja sosiaalialan työn tarve on noussut esiin myös yhteiskunnallisessa keskustelussa kulttuurisista vähemmistöistä. Tämä velvoittaa kehittämään sosiaalialan koulutusta ja tutkimusta. Esimerkkinä tästä on Kulttuurisensitiivinen yhteiskehittäminen saamelaisten sosiaali- ja terveyspalveluille -hanke, jossa tehtyyn yhteiskehittämiseen tämäkin artikkeli pohjautuu. Kulttuurinen herkkyys on osaamisen edellytys Kulttuurigerontologinen näkökulma sosiaalityöhön tarkoittaa asiakkaan kulttuurilähtöisten erityispiirteiden huomioimista asiakastyössä. Se edellyttää herkkyyttä havaita tilanteita, joissa kulttuuriset tekijät vaikuttavat muun muassa vuorovaikutukseen ja asiakkaan elämäntilanteeseen. Tällöin työntekijän on tärkeää antaa tilaa ja aikaa näiden tekijöiden esiin nousemiselle ja tarvittaessa myös sanoittaa niitä. Kulttuurinen herkkyys – eli kulttuurisensitiivisyys – on keskeinen osa suhdeperustaista sosiaalityötä. Tällöin sosiaalialan työn perusta rakentuu luottamukselliseen suhteeseen asiakastilanteissa. Sitä edeltävä, luottamukseen perustuva vuorovaikutus asiakastilanteessa on kaiken sosiaalialan työn perusta. Kulttuurinen herkkyys tarkoittaa työntekijän kykyä pysähtyä asiakastilanteissa ja tunnistaa kohdat, joissa kulttuuriset tekijät voivat vaikuttaa kohtaamiseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL 2024) määrittelee kulttuurisensitiivisyyden kulttuurisesti kunnioittaviksi vuorovaikutustaidoiksi ja arvostavaksi viestinnäksi, jossa molemmilla osapuolilla on oikeus ilmaista omaa kulttuuriaan ja tulla kuulluksi. Kulttuurigerontologinen sosiaalialan työ edellyttää työntekijältä kulttuurisia taitoja ja valmiuksia niiden kehittämiseen. Kulttuurinen osaaminen ja kompetenssi rakentuvat edellä mainitulle herkkyydelle, jonka avulla työntekijä tunnistaa tilanteet, joissa kulttuurinen näkökulma on merkityksellinen. Kulttuurisensitiivisyys ei vaadi omaa kulttuurista tai etnistä taustaa, vaan se on lähestymistapa, jota voi kehittää. Refleksiivisyys on keskeinen osa kulttuurista osaamista. Se tarkoittaa kykyä hyödyntää asiakkaalta saatua palautetta – usein epäsuoraa – ja tarkastella omaa toimintaa, asenteita ja asennoitumista sen valossa. Kulttuurinen palaute voi ilmetä ilmein, elein tai hiljaisina hetkinä, ja sen tunnistaminen vaatii läsnäoloa ja aktiivista kuuntelua. Aktiivinen, läsnä oleva kuuntelu on tietoinen menetelmä, jossa työntekijä pidättäytyy ennakko-oletuksista ja kuuntelee asiakasta tämän omista lähtökohdista käsin. Tämä on erityisen tärkeää ikääntyvien asiakkaiden kanssa, jotka tulevat erilaisista kulttuurisista tai etnisistä taustoista. Ennakkoluulojen ja stereotypioiden huomaaminen ja tiedostaminen omassa ajattelussa on osa aktiivista kuuntelua ja edellytys kulttuuriselle osaamiselle. Kulttuurinen osaaminen liittyy läheisesti rakentaviin myös yleisempiin vuorovaikutustaitoihin, joissa lähtökohtana on toisen huomioiminen ainutkertaisena ja arvokkaana. Luottamukseen perustuva vuorovaikutus ja edelleen vuorovaikutuksen vahvistama luottamus, jossa huomioidaan myös kulttuuriset erityspiirteet, on asiakassuhteen edellytys. Ikääntyvien saamelaisten kanssa tehtävään kulttuurisensitiiviseen sosiaalityöhön kuuluu myös pohjoismaiseen yhteistyöhön osallistuminen, tieteelliseen ja sosiaalialan ammatilliseen kirjallisuuteen perehtyminen. Yleisemmin monikulttuurisesta lähestymistavasta on saatavilla runsaasti materiaalia. Esimerkiksi THL on julkaissut monikulttuurisuus asiakastyössä verkkokoulutusmateriaalin, joka on avoimesti saatavilla. (THL 2025) Lähteet Boneham, M. 2002. Researching ageing in different cultures. Teoksessa A. Jamieson & C.R. Victor (toim.) Researching Ageing and Later Life. Buckingham, Philadelphia: Open University Press, 199–210. Cox, D. & Pawar, M. 2013. International social work: Issues, Strategies, Programs. Sage Publications. Heikkilä, L. 2015. Meahcceterapiija – Mettäterapia: sosiaalisesti kuntouttavaa pienryhmätoimintaa saamelaisista lähtökohdista. Teoksessa S. Väyrynen, K. Kostamo-Pääkkö & P. Ojaniemi (toim.) Sosiaalityön yhteisöllisyyttä etsimässä. United Press, 263–280. Heikkilä, L., Laiti-Hedemäki, E. & Miettunen, T. 2019. Buorre Eallin Gávpogis – Saamelaisten hyvä elämä ja hyvinvointipalvelut kaupungissa. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja B tutkimusraportteja ja selvityksiä 68. Lapin yliopisto. Heikkilä, L., Pohjola, A. & Laiti-Hedemäki, E. 2013. Saamelaisten hyvä elämä ja hyvinvointipalvelut. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus. Viitattu 13.10.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-660-8 Holmes, E – R. & Lowell, D. 1995. Other cultures, elder years. Thousand Oaks, London, New Delhi: Sage publications. Jyrkämä, J. 1995. ’Rauhaisesti alas illan lepoon’?: tutkimus vanhenemisen sosiaalisuudesta neljässä paikallissukupolvessa. Tampere: Tampereen yliopisto, Acta Universitatis Tamperensis ser. A 499. Järvensivu, L. 2014. Saamelaissosiaalityötä paikantamassa diskurssianalyysin keinoin. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Pro gradu tutkielma. Viitattu 7.4.2025 https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201406051238 Järvensivu, L., Pohjola, A. & Romakkaniemi, M. K. 2016. Locating Sámi social work in Finland: Meanings produced by social workers in working with Sámi people. International Social Work, Vol. 59 / Issue 5. Sage Journals 600-613. Viitattu 7.4.2025 https://doi.org/10.1177/0020872816646817 Keith, J., Fry, C.L., Glascock, A. P., Ikels, C., Dickerson-Putman, J., Harpending, H. C. & Draper, P. 1994. The Aging Experience. Diversity and commonality across cultures. Sage publications Inc. Kilpeläinen, T. 1999. Vanhuus Lapin kulttuurisessa marginaalissa. Vanhustyön keskusliitto: Vanhustyö 4/1999. Kilpeläinen, T. 1998a. Omaishoito, vapaaehtoistyö ja kotiapu yhdistämällä vastaus saamelaisten vanhusten erityistarpeisiin muuttuneessa ympäristössä. Vanhustyön uudet tuulet 3/1998. Helsinki: Vanhus- ja lähimmäispalveluliitto VALLI ry. Kilpeläinen, T. 1998b. Ikääntyvien saamelaisten asumisolot ja elämäntyytyväisyys. Pro gradu tutkielma. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Lehtola, V.-P. 2015. Saamelaiset: historia, yhteiskunta, taide. Inari: Kustannus Puntsi. Miettunen, T. 2021. Saamenkielisen sosiaali- ja terveysalan henkilöstön koulutuksen nykytilanne ja kehittämistarpeet. Selvitys saamen kielten ja saamenkielisen opetuksen kehittämisen työryhmälle. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja: 2021:18. Viitattu 21.11.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-849-6 SaamSote-hanke 2025. Rovaniemi: Lapin ammattikorkeakoulu. Viitattu 8.5.2025 https://blogi.eoppimispalvelut.fi/saamsote/ Settersten, R. A. 2006. Aging and the life course. Teoksessa R.H. Binstok, L. K. George, S. J. Cutler, J.Hendricks & J.H. Schultz (toim.) Handbook of ageing and social sciences. Elsevier. Academic Press, 3-19. Sokolovsky, J. 1990. Bringing culture back home: Aging, ethnicity and family support. Teoksessa J. Sokolovsky (toim.) The cultural context of aging. World wide perspectives. Pergin & Gavery Publishers. 201–228. Tapio, T. (2010) ”Meilä on kaikila samanlaiset tarinat – tarinankerrontatutkimus tornionlaaksolaisuudesta vanhimman aapualaisen paikallissukupolven arjessa ja tulevaisuudessa” väitöskirja. Jyväskylä: Jyväskylä studies in education, psychology and social research 395. Jyväskylän yliopisto. Tapio, T. 2019. Ikääntyminen, koti ja arki maaseutuympäristössä toimijuuden ja jatkuvuuden näkökulmasta. Teoksessa S. Päällysaho, A. Haasio, S. Saarikoski & S. Uusimäki (toim.) Seinäjoki: Seinäjoen ammattikorkeakoulun julkaisusarja A. Tutkimuksia 32, 476–483 Tapio, T. 2016. “Our forest”, Ageing, agency and connection with nature in rural Tornedalen, Northern Sweden. Teoksessa P. Naskali, M. Seppänen & S. Begum (toim.) Ageing, wellbeing and Climate Change in the Arctic: the interdisciplinary analyses. London: Routledge. 196–212. Tapio, T. 2006. ”Saamelaisvanhukselle luonnonrytmi on arjenrytmi”. Vanhustyön uudet tuulet 2/ 2006. Helsinki: Vanhus- ja lähimmäispalveluliitto VALLI ry. Tapio, T. & Laiti, E. 2026 (forth coming) Kulttuurigerontologian paikka gerontologisessa sosiaalialan työssä – paikannuksia ja perusteluja. Teoksessa Gunter & Kaskiharju (toim.) Vanhuus kotona, elämä ympärillä. Vastapaino THL 2024. Kulttuurisensitiivinen työote. Viitattu 15.5.2025 https://thl.fi/aiheet/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/tyon-tueksi/hyvia-kaytantoja/kulttuurisensitiivinen-tyoote THL 2025. Monikulttuurisuus asiakastyössä -verkkokoulu. Viitattu 15.5.2025 https://thl.fi/web/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus. Torres, S. 2012. International migration: patterns and implications for exclusion in old age. Teoksessa T. Scarf & N. Keating (toim.) From exclusion to inclusion in old age. A global challenge. The Policy Press, 33 – 50. Wray, S. 2007. “To what extent do ethnicity & cultural diversity influence women’s experiences of growing older.” Teoksessa A.Tiihonen & I. Syrén Ikääntyminen ja sukupuoli. Oraita 1/2007. Helsinki: Ikäinstituutti, 1–13. Wray, S. 2004. ” What constitutes agency and empowerment for women in later life?” The sociological review. 522. (1), 22-38. Wray, S. 2003. “Women growing older: Agency, ethnicity and culture”. Sociology, 37 (3), 511–527. Ylinen, S. & Rissanen, S. 2007. Tiedonmuodostus gerontologisessa sosiaalityössä. Teoksessa M. Seppänen, A. Karisto & T.Gröger (toim.) Vanhuus ja sosiaalityö. Sosiaalityö avuttomuuden ja toimijuuden välissä. Jyväskylä: PS-kustannus, 33–52. Zubair, M. 2023. Reframing ‘ethnicity’ in dementia research Reflections on current whiteness of research and the need for an anti-racist approach. Teoksessa R.Ward & L. Sanberg (toim.) Critical dementia studies an introduction. Viitattu 8.5.2025 https://www.taylorfrancis.com/chapters/oa-edit/10.4324/9781003221982-11/reframing-ethnicity-dementia-research-maria-zubair Ylinampa, L & Kyrö, T., 2024. ”Kulttuuri oli niin kuin näkymättömäksi tehty”: saamelaisen asiakkaan kokemus kulttuurisesta turvallisuudesta ja luottamuksesta sosiaalityössä. Pro gradu tutkielma. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Viitattu 19.2.2025 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024092574814 Saamelaisen asiakkaan palliatiivinen hoitotyö kulttuurisensitiivisyyden ja kulttuurisen turvallisuuden näkökulmasta Leena Vuolteenaho, Kirsi Laukkonen, Raisa Similä, Anne Kaisanlahti & Niina Patronen Artikkelissa korostetaan saamelaisen asiakkaan kielellisten ja kulttuuristen tarpeiden tunnistamisen merkitystä laadukkaassa palliatiivisessa hoitotyössä. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta edellytetään riittävää osaamista kohdata eri kulttuuritaustoista tulevat asiakkaat ja heidän läheistensä. Pohjois-Suomessa on erityinen tarve saamelaiskulttuurin huomioivalle koulutukselle, ja hankkeessa tuotetun materiaalin avulla pyritään vahvistamaan ammattilaisten osaamista saamelaisen asiakkaan ja hänen läheistensä näkökulmasta. Johdanto Palliatiivisella eli oireita lievittävällä hoidolla tarkoitetaan parantumattomasti sairaan potilaan ja hänen läheistensä aktiivista ja kokonaisvaltaista hoitoa (WHO 2020.) Hoidon tavoitteena on lievittää ja ehkäistä kärsimystä, joka voi olla fyysistä, psyykkistä, sosiaalista, henkistä tai hengellistä. Tähän voi kuulua esimerkiksi kivun, hengenahdistuksen tai psyykkisten oireiden, kuten masennuksen tai toimintakyvyn heikkenemisen, hoitaminen ja ennaltaehkäisy. Usein potilas ja hänen läheisensä tarvitsevat myös sosiaalista tukea palliatiivisen hoidon aikana, sillä sairaus vaikuttaa usein ihmissuhteisiin ja elämän rooleihin. Henkisen ja hengellisen hoidon tuen tarve voi myös korostua palliatiivisessa hoidossa, jolloin hoitohenkilökunnan tehtävänä on tarjota tukea näissä tilanteissa (Saarto ym. 2022). Suomessa palliatiivisen hoidon tarve koskee laajaa ihmisjoukkoa erilaisten kroonisten sairauksien lisääntyessä ja väestön ikärakenteen muuttuessa. Palliatiivisen hoidon tulevaisuuden osaamistarpeiden joukossa on tunnistettu moninaistuvan palliatiivisen hoidon osaaminen, johon luetaan esimerkiksi monikulttuurisuuden ja vieraskielisten potilaiden huomioiminen (Tohmola, Suikkala, Lehto & Hökkä 2023). Kielellisten ja kulttuuristen tarpeiden tunnistamista ja huomiointia lähestytään usein ensisijaisesti kansainvälistymisen näkökulmasta. Kansainvälinen maahanmuutto on tunnistettu tekijänä, joka erityisesti lisää tarvetta huomioida etniset vähemmistöt palliatiivisessa hoidossa (Aker ym., 2024), ja myös Tohmola ym. (2023) toteavat monikulttuurisuusosaamisen tarpeen lisääntyvän Suomessa toteutettavassa palliatiivisessa hoidossa, kun ulkomaalaistaustaisten ja vieraskielisten potilaiden osuus kasvaa. On kuitenkin syytä tiedostaa, että maahanmuuttajien lisäksi Suomessa on useita muitakin kieli- ja kulttuurivähemmistöjä, joiden erityistarpeet tulee ottaa sosiaali- ja terveyspalveluissa huomioon. Tällaisiin ryhmiin kuuluvat myös saamelaiset, joiden kielellisten ja kulttuuristen tarpeiden huomioinnin on todettu kaipaavan huomattavasti kehittämistä. Saamelaisen asiakkaan huomioiminen palliatiivisessa hoidossa: kulttuurisensitiivisyys ja kulttuurinen turvallisuus ammattilaisen osaamisena Palliatiivisessa hoidossa ohjaus on potilaan, läheisen ja terveydenhuollon ammattilaisen vastavuoroista kohtaamista, jossa myös kieleen ja kulttuuriin liittyvät osaamistaidot ovat merkityksellisiä. Kulttuurisensitiivinen työote tarkoittaa ammattilaisen taitoa tunnistaa eri kulttuurista tulevan asiakkaan taustoja, jolloin kohtaamisessa korostuvat avoimuus, kiinnostus sekä uskallus kysyä eri kulttuureihin liittyvistä asioista, jotka vaikuttavat asiakkaan hoitoon. (Weber, Semlali, Gamondi & Singy 2021.) Kulttuurisensitiivisyys tarkoittaa myös terveydenhuollon ammattilaisen kulttuurisesti kunnioittavia vuorovaikutustaitoja sekä arvostavaa sanallista ja sanatonta kohtaamista (THL 2024). Kulttuurisensitiivisyyden kattokäsitteenä voidaan pitää kulttuurista turvallisuutta, joka pitää sisällään sekä kulttuurisensitiivisyyden, että omaan kulttuuriseen asemaan ja yhteiskunnallisiin valta-asetelmiin liittyvän tiedostamisen ja itsereflektion (Engnes, Sivertsen, Bongo & Mehus 2021). Terveydenhuollon palvelujärjestelmien kehittämisessä on kiinnitettävä huomiota hoitoa tarjottaessa monimuotoisten väestöryhmien viestintään, kulttuurieroihin sekä tulkkipalveluihin. Kulttuuri määrittelee esimerkiksi ihmisen omaa asemaa perheessä, roolia perheenjäsenenä, mutta erilaisten etnisten kulttuurien sisällä on muitakin ryhmän sisällä vaikuttavia kulttuurisia normeja (Sharma & Dy 2011). Sukupolvien väliset ominaisuudet säätelevät kulttuuria ja näin ollen saman etnisen ryhmänkään sisällä ei välttämättä ole samoja tapoja tai uskonnollisia vakaumuksia. Tämän vuoksi terveydenhuollon ammattilaisilla voi olla haasteita hoitaa saman perheen useita jäseniä, jotka tulevat eri sukupolvista. (Young & Guo 2020.) Kulttuuritietoisuus on arvokas kansalaistaito monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa. Kulttuurilähtöisten hyvinvointipalvelujen kehittämisessä keskeistä on kulttuurinkokijoiden oma käsitys siitä, mistä heidän hyvinvointinsa muodostuu osana arkielämää. Tarvitaan vahvaa, monialaista ja verkostomaista yhteistyötä, jossa saamelaiset itse asetetaan keskiöön. Kaikki kehittämistyö tulisi rakentaa vankalle tietoperustalle eri kulttuureista, mukaan lukien saamelaiskulttuuri. (Tervo 2024. Saamelaiset sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaina Suomessa Saamelaiset ovat Suomessa ja Suomen naapurimaissa asuva Euroopan ainoa alkuperäiskansa; saamelaisilla on oma kulttuurinsa ja omat kielensä, joista kolmea puhutaan Suomessa (Oikeusministeriö, n.d.; Valtioneuvosto, 2021, 94). Suomessa saamelaisia asuu noin 10 000 (Valtioneuvosto 2021, 94), ja saamelaiset luetaan Suomen kansalliseksi vähemmistöksi (Ulkoministeriö, 2010). Saamelaisista terveyspalveluiden käyttäjinä on havaittu olevan puutteellisesti tietoa; on myös todettu, että käsitykset saamelaisista tai näiden tarpeista terveyspalveluissa saattavat perustua stereotypioihin ja ennakko-oletuksiin (Blix & Hamran 2017). Diakonia-ammattikorkeakoulu on vuosina 2015–2018 järjestänyt sairaanhoitajantutkintoon sekä diakonissan evankelisluterilaisen kirkon diakonian virkaan kelpuuttavaa koulutusta hankkeessa ”Sairaanhoitaja-diakonissakoulutus saamelaisalueella”. Hanke ja koulutus toteutettiin Diakin silloisen sairaanhoitaja-diakonissakoulutuksen opetussuunnitelman mukaan integroiden koulutukseen 5 opintopistettä saamelaiskulttuurituntemista ja osaamista. Tämän lisäksi integroitiin 11 opintopistettä opiskelijan itse valitsemaa saamen kieltä (koltta-, inarin- tai pohjoissaame), jossa kielen opintojen sisältönä oli hoito- ja diakoniatyö. Hanke ja koulutus on ollut vaikuttavaa: se on lisännyt oppijoiden saamen kielitaitoa ja heidän osaamistaan kulttuurisensitiivisessä työskentelyssä saamelaisen asiakkaan kanssa. (Ervelius, Mertaniemi & Näkkäläjärvi 2018.) Sosiaali- ja terveydenhuollossa on tunnistettu tarve kehittää alan koulutusta huomioimaan saamelaisuuden tarpeita nykyistä paremmin (Miettunen 2021). SaamSote-hankkeen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta tuottamalla saamelaiskulttuurin huomioivia verkkokoulutuksia. Saamenkielisiä palveluita käytetään eniten Suomen pohjoisosissa, minkä vuoksi saamelaiskulttuurin huomioiville sosiaali- ja terveysalan koulutuksille on erityistä tarvetta juuri Pohjois-Suomessa; on kuitenkin muistettava, että nykyään enemmän kuin puolet Suomen saamenkielisistä asuu muualla maassa kuin saamelaisten kotiseutualueella (Heikkilä 2022, 17–18). SaamSote-hanke vastaa kansalliseen tarpeeseen lisätä kieli- ja kulttuurisensitiivistä sosiaali- ja terveysalan koulutusta. Tervon (2024) väitöstutkimus osoittaa, että saamelaisille terveys ei ole pelkästään fyysistä hyvinvointia, vaan siihen liittyvät vahvasti luonto, vapaus ja itsemääräämisoikeus. Luonto ja siihen sidoksissa oleva elämäntapa, kuten poronhoidon vuodenkierto, muodostavat merkittäviä hyvinvoinnin lähteitä asiakkaalle. Myös oma kieli, perinteinen vaatetus, ruokakulttuuri ja ulkona oleminen koetaan tärkeiksi. Kulttuurinen ymmärrys ei tarkoita oletusten tekemistä, vaan herkkyyttä huomioida asiakkaan toiveet. Luottamuksen rakentaminen on keskeistä: saamelaisessa kulttuurissa on tavallista varata aikaa tutustumiselle ennen luottamuksellisen suhteen syntymistä. Vasta kun asiakas kokee olonsa turvalliseksi, voidaan keskustella sairauksista ja hoitoon liittyvistä asioista. Tämä edellyttää hoitohenkilöstöltä kärsivällisyyttä, ymmärrystä ja tilan antamista asiakkaalle. Heikkilän (2024) mukaan ajantasaista tutkimustietoa saamelaisten terveydestä ei ole Suomessa saatavilla, ja aihetta käsittelevä tutkimus on ylipäätään niukkaa ja hajanaista. Muualla Pohjoismaissa saamelaisten terveyttä ja hyvinvointia on tutkittu huomattavasti enemmän. Vaikka Heikkilä toteaa, että Ruotsissa ja Norjassa tehtyjen tutkimusten tuloksia voidaan tietyin varauksin soveltaa myös Suomeen, on myös tärkeää muistaa, että saamelaiset eivät yhdistävistä kulttuurisista lähtökohdistaan huolimatta ole homogeeninen ryhmä (Kroik ym., 2022). Suomessa toteutettavia saamelaisuuteen keskittyviä koulutuksia kehitettäessä onkin tärkeää paitsi hyödyntää kansainvälistä tutkimustietoa myös kuunnella Suomessa asuvia kulttuuriasiantuntijoita, jotta koulutukset todella vastaavat sosiaali- ja terveyspalveluita juuri Suomessa käyttävien saamelaisten tarpeita. SaamSote-hankkeessa tämä näkökohta on huomioitu ottamalla hankkeeseen mukaan runsaasti eri alojen ja aihepiirien kulttuuriasiantuntijoita. Saamelaisuus palliatiivisessa hoidossa Elämän loppuvaihetta on tutkittu saamelaisuuden näkökulmasta erittäin rajallisesti, mutta olemassa oleva tutkimus on tuonut esille muun muassa erilaisten saamelaisuuteen liittyvien tapojen ja perinteiden, perheen, hengellisyyden sekä perinteisen lääkityksen ja ruoan tärkeyttä, kuten myös kielen (käytännöllistä ja symbolista) merkitystä (Kroik ym., 2022). Lisäksi tutkimuksissa saamelaisten tarpeista ja kokemuksista terveyspalveluissa on korostettu muun muassa kielen ja kulttuurin, kulttuurisen turvallisuuden, sekä toisaalta myös kulttuurisensitiivisen otteen ja muidenkin yksilöllisten ominaisuuksien kuin kulttuurin huomioimisen tärkeyttä (Mehus ym., 2019; Ness ym., 2020). Laadukas palliatiivinen hoito edellyttää kielen ja kulttuuristen erityispiirteiden huomioimista, myös saamelaisten asiakkaiden kohdalla (Saarto ym., 2019). Ruotsissa elävien saamelaisten elämän loppuvaiheen hoitoon liittyviä arvoja ja mieltymyksiä käsittelevässä tutkimuksessa (Kroik, Eneslätt, Tishelman, Stoor & Edin-Liljegren 2022) tutkittavat nostivat esille erityisesti saamelaisuuteen liittyviä elementtejä, kuten oman kielen ja kulttuurin, erityisesti joiun, sekä ruokakulttuurin ja tietyt ruoat kuten poronlihan; lisäksi muun muassa hengellisyys (kristinusko, kuten luterilaisuus ja ortodoksisuus sekä perinteiset uskomukset ja niiden rinnakkaiselo) ja luonto mainittiin tärkeinä, samoin perhe (jonka sanottiin olevan saamelaisille laajempi kuin ydinperhe). Tutkimuksen haastattelut osoittivat, että juuri nämä asiat olivat haastatelluille henkilöille erityisen merkityksellisiä, ja jokaisen asiakkaan mieltymykset sekä niiden tärkeysjärjestys ovat yksilöllisiä. Esimerkeissä nousee esille monia seikkoja, jotka ovat saamelaiskulttuurissa keskeisiä, mutta joita ei-saamelainen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen ei välttämättä huomioi ilman lisäkoulutusta. Moninkertainen vähemmistöasema Kieli- ja kulttuurivähemmistöjen lisäksi sosiaali- ja terveyspalveluissa on huomioitava muidenkin erityisryhmien tarpeet. Mäkitalon (2021) tutkimuksessa nousee esille saamelaisyhteisön lasten, nuorten ja heidän perheiden erityisen vaativan tuen tarpeet. Erityisen laaja-alaista osaamista ja ymmärrystä vaaditaan tilanteissa, joissa potilas tai asiakas kuuluu moninkertaiseen vähemmistöön eli edustaa samanaikaisesti useita erityisryhmiä. Tällainen tilanne voi tulla vastaan esimerkiksi silloin, kun potilas tai asiakas on sekä saamelainen että vammainen. Moninkertaiseen vähemmistöön kuuluminen altistaa henkilön monenlaiselle syrjinnälle sekä eri syrjinnän muotojen yhteisvaikutuksille, mikä tekee hänen kokemuksestaan ainutlaatuisen (Hayvon 2024). Suomi on hyväksynyt Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista, jonka mukaan vammaisilla henkilöillä on oikeus mahdollisimman hyvään terveyteen sekä samanlaatuiseen hoitoon kuin muulla väestöllä ilman vammaisuuteen perustuvaa syrjintää (Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista, 27/2016, 25. artikla). Koska vammaisen henkilön toimintakyky ja hoidon tarpeet ovat joiltakin osin erilaisia kuin muulla väestöllä, laadultaan vastaavan hoidon toteuttaminen vaatii myös hoitohenkilöstöltä erilaista, henkilön tarpeisiin sovitettua toimintaa. Saamelaisen vammaisen henkilön palliatiivisessa hoidossa on siis huomioitava sekä henkilön kielelliset ja kulttuuriset, että terveydentilaan ja toimintakykyyn liittyvät erityispiirteet ja tarpeet – ja samalla tietysti myös hänen yksilölliset tarpeensa ja toiveensa, kuten kaikkien palliatiivista hoitoa saavien potilaiden kohdalla. Tietoa ja käytännöllisiä neuvoja palliatiivisen hoidon erityiskysymyksistä vammaisten henkilöiden kohdalla on koottu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) aihetta koskevan hankkeen loppuraporttiin (McLellan, Hömppi & Nurmi-Koikkalainen 2021). Palliatiivisen hoidon yhteydessä – niin saamelaisten kuin muidenkin asiakkaiden kohdalla – tulee myös pitää mielessä, että elämän loppuvaihe ja kuolemaan liittyvät kysymykset saatetaan kokea vaikeiksi puheenaiheiksi. Kroik ym. (2022) toteavat tutkimuksessaan, että jotkut saamelaisista tutkittavista pitivät elämän loppuvaiheeseen liittyviä kysymyksiä kulttuurisesti kiellettyinä aiheina, mutta toisaalta osa suhtautui elämän loppuvaiheesta puhumiseen positiivisesti. Tämänkin asian suhteen on siis hyvä muistaa, että vaikka eri kulttuureille ominaisia arvoja ja ajattelutapoja on erittäin tärkeää tuntea, tärkeintä on kuunnella kunkin potilaan tai asiakkaan yksilöllisiä tarpeita ja toiveita sekä toimia niiden mukaisesti. Lähteet Aker, N., Griffiths, S., Kupeli, N., Frost, R., Nair, P., Walters, K., Melo, L. J., & Davies, N. 2024. Experiences and access of palliative and end of life care for older people from minority ethnic groups: A scoping review. BMC palliative care, 23(1), 228. Viitattu 21.3.2025 https://doi.org/10.1186/s12904-024-01555-8 Blix, B. H., & Hamran, T. 2017. “They take care of their own”: Healthcare professionals’ constructions of Sami persons with dementia and their families’ reluctance to seek and accept help through attributions to multiple contexts. International journal of circumpolar health, 76(1), 1328962–12. Viitattu 21.3.2025 https://doi.org/10.1080/22423982.2017.1328962 Ervelius, T., Mertaniemi, E., & Näkkäläjärvi, T-M. 2018. Malli saamelaiskulttuurisensitiivisen hoito- ja diakoniatyön opetuksesta. Teoksessa T. Ervelius (toim.), Sairaanhoitaja-diakonissakoulutus saamelaisalueella. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Viitattu 20.8.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-312-4 Engnes, J. I., Sivertsen, N., Bongo, B. A., & Mehus, G. 2021. Sámi and Norwegian nurses’ perspectives on nursing care of Sámi patients: A focus group study on culturally safe nursing. International journal of circumpolar health, 80(1), 1948246. Viitattu 20.8.2025 https://doi.org/10.1080/22423982.2021.1948246 Hayvon, J. C. 2024. Systematic synthesis of intersectional best practices: Knowledge translation for circumpolar indigenous disability. International journal of circumpolar health, 83(1), 2333075. Viitattu 20.8.2025 https://doi.org/10.1080/22423982.2024.2333075 Heikkilä, L. 2022. Saamen kielten ja kulttuurin osaaminen sote-alalla. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja B. Tutkimusraportteja ja selvityksiä 70. Viitattu 18.5.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-333-4 Heikkilä, L. 2024. Saamelaiset sote-palvelujen asiakkaina. Katsaus saamelaisten sosiaali- ja terveyspalveluja koskevaan tutkimukseen Suomessa. Valtioneuvoston julkaisuja 2024:12. Valtioneuvosto. Viitattu 19.5.2025 http://www.urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-830-7 Kroik, L., Eneslätt, M., Tishelman, C., Stoor, K., & Edin‐Liljegren, A. 2022. Values and preferences for future end‐of‐life care among the indigenous Sámi. Scandinavian journal of caring sciences, 36(2), 504–514. Viitattu 17.8.2025 https://doi.org/10.1111/scs.13047 McLellan, S., Hömppi, P., & Nurmi-Koikkalainen, P. 2021. Vammaisuuteen liittyviä erityiskysymyksiä palliatiivisessa hoidossa: Projektin loppuraportti. Työpaperi nro 24/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 3.3.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-749-4 Mehus, G., Bongo, B. A., Engnes, J. I., & Moffitt, P. M. 2019. Exploring why and how encounters with the Norwegian health-care system can be considered culturally unsafe by North Sami-speaking patients and relatives: A qualitative study based on 11 interviews. International journal of circumpolar health, 78(1), 1612703. Viitattu 3.3.2025 https://doi.org/10.1080/22423982.2019.1612703 Miettunen, T. 2021. Saamenkielisen sosiaali- ja terveysalan henkilöstön koulutuksen nykytilanne ja kehittämistarpeet: Selvitys saamen kielten ja saamenkielisen opetuksen kehittämistyöryhmälle. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:18. Viitattu 13.5.2025 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-849-6 Mäkitalo, M. 2021. Saamelaisten lasten, nuorten ja perheiden erityisen vaativan tuen tarve. Pohjoinen osaamis- ja tukikeskus, tarvekartoitus. Julkaisija: Pohde. Pohjois-Suomen hyvinvointialue. Viitattu 3.11.2025 https://pohde.fi/wp-content/uploads/2023/01/OT-raportti-saamelaiserityiskysymys.pdf Ness, T. M., Söderberg, S. & Hellzèn, O. 2020. ‘Contradictions in having care providers with a South Sami background who speak South Sami’: Older South Sami People in Sweden’s expectations of home nursing care. Scandinavian journal of caring sciences, 34(2), 436–445. Viitattu 5.4.2025 https://doi.org/10.1111/scs.12747 Oikeusministeriö (n.d.). Saamelaisten oikeudet. Viitattu 15.10.2024 https://oikeusministerio.fi/saamelaisasiat SaamSote (n.d.). Kulttuurisensitiivisen koulutuksen yhteiskehittäminen saamelaisten sosiaali- ja terveyspalveluille [Hankkeen esite]. Lapin ammattikorkeakoulu / Oulun ammattikorkeakoulu / Diakonia-ammattikorkeakoulu / Opetus- ja kulttuuriministeriö. Saarto, T., Finne-Soveri, H., & asiantuntijatyöryhmä. 2019. Suositus palliatiivisen hoidon palveluiden tuottamisesta ja laadun parantamisesta Suomessa: Palliatiivisen hoidon asiantuntijaryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:68, Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 15.10.2025 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4126-7 Saarto, T., Lyytikäinen, M., Ahtiluoto, S., Junttila, K., Lehto, J., Finne-Soveri, H., Hammar, T. & Forsius, P. 2022. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kansallinen laatusuositus. Ohjaus 4/2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 15.10.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-824-8 Sharma, R. K., & Dy, S. M. 2011. Cross-cultural communication and use of the family meeting in palliative care. American journal of hospice & palliative medicine, 28(6), 437–444. Viitattu 4.5.2025 https://doi.org/10.1177/1049909110394158 Tervo, H. 2024. Terveys saamelaiskulttuurisena ilmiönä: etnografinen tutkimus saamelaisten hyvinvoinnista ja sen kulttuurisista merkityksistä. Itä-Suomen yliopisto / University of Eastern Finland. Viitattu 15.9.2025 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-5120-5 Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, THL 2024. Maahanmuutto ja kulttuurinen moninaisuus. 11.7.2024. Viitattu 21.9.2025 https://thl.fi/aiheet/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/tyon-tueksi/hyvia-kaytantoja/kulttuurisensitiivinen-tyoote Tohmola, A., Suikkala, A., Lehto, J. & Hökkä, M. 2023. Palliatiivisen hoidon osaamistarpeet tulevan kymmenen vuoden aikana. Tutkiva Hoitotyö, 21(1), 12–19. Ulkoministeriö 2010. Suomen kolmas raportti kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen täytäntöönpanosta. Ulkoministeriön raportti / helmikuu 2010. Viitattu 15.10.2025 https://um.fi/documents/35732/0/THIRD%20PERIODIC%20REPORT%20ON%20IMPLEMENTATION%20OF%20THE%20FRAMEWORK%20CONVENTION%20FI%20FINLAND.pdf/ Valtioneuvosto 2021. Nationalspråksstrategi: Statsrådets principbeslut | Kansalliskielistrategia: Valtioneuvoston periaatepäätös. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:87. Viitattu 15.10.2025 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-967-0 Weber, O., Semlali, I., Gamondi, C. & Singy, P. 2021.Cultural competency and sensitivity in the curriculum for palliative care professionals: a survey in Switzerland. BMC Medical Education, 21(1), 318. Viitattu 3.5.2025 https://doi.org/10.1186/s12909-021-02745-1 WHO 2020. Palliative Care. Viitattu 21.9.2025 https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/palliative-care Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (27/2016). https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2016/20160027/20160027_2 Young, S. & Guo, K. L. 2020. Cultural diversity training: The necessity of cultural competence for health care providers and in nursing practice. The health care manager, 39(2), 100–108. Viitattu 13.4.2025 https://doi.org/10.1097/HCM.0000000000000294 Saamelaiskulttuurisesti turvattu asiakasprosessi sosiaalipalveluiden lapsiperhetyössä – Kulttuurienvälisen herkkyysosaamisen merkitys Virpi Piira Artikkelissani tarkastelen, mitä kulttuurienvälinen herkkyysosaaminen on sosiaalialan ammattilaisen osaamisalueena hänen työskennellessään saamelaisen lapsiperheen kanssa. Kun tulin mukaan SaamSote-hankkeeseen pedagogiseksi asiantuntijaksi, tunnustin tietämättömyyteni saamelaiskulttuurista. Luotin kuitenkin pitkän sosiaalityöntekijä työkokemukseni kautta huomaavani juuri ne kohdat, joissa saamelaiskulttuurista ymmärrystä tulisi olla sosiaalipalveluiden lapsiperhetyön asiakasprosessissa. Sitä ennen oli kuitenkin herkistyttävä ymmärtämään saamelaisen lapsiperheen elämää ja arkea. Saamelaiskulttuuri-asiantuntijoiden ja saamelaiskulttuurisesti hyväksyttyjen materiaalien avulla ymmärrykseni laajentui. Samalla syventyi myös taitoni tunnistaa ne asiakasprosessin vaiheet, joissa täytyy herkistyä ymmärtämään saamelaiskulttuurin merkitys. Johdanto Sosiaalipalveluiden lapsiperhetyössä sosiaalialan ammattilainen työskentelee yksityisen perhe-elämän suojaan kuuluvissa tunneherkissä palvelutapahtumissa. Asiakasprosessin tavoitteena on vahvistaa lapsiperheen kokonaisvaltaista hyvinvointia pitäen työskentelyn keskiössä lapsen edun ohessa huoltajan oikeus kasvattaa huollossaan olevaa lasta harkitsemallaan tavalla. Lisäksi niin lapsen kuin huoltajankin perustuslaillisiin oikeuksiin kuuluvat oikeudet omaan kieleen ja kulttuuriin, mikä saamelaisen lapsiperheen kohdalla on erikseen kirjattu Suomen lainsäädäntöön. Näitä oikeuksia jokaisen sosiaalialan ammattilaisen on osattava tunnistaa ja kunnioittaa asiakasprosessin eri vaiheissa. Sosiaalialan ammattilaisen työtehtävänä lapsiperhetyössä on huoltajien toiminnan tarkastelu, mikä pitää sisällään neuvovan ja ohjaavan työskentelyn lisäksi arviointia huoltajien toiminnan riittävyydestä. Huoltajan velvollisuudet ovat lainsäädäntöön kirjattuja vaatimuksia, joita jokaisen huoltajan odotetaan toteuttavan riittävästi toiminnassaan suhteessa huollettavana olevaan lapseen. Kun riittävyyttä tarkastellaan, on sosiaalialan ammattilaisen osattava tarkastella riittävyyden toteuttamista suhteessa saamelaiseen kasvatusperinteeseen ja lapsiperheen arkeen. Saamelaisen lapsiperheen perinteet ja arki sekä toimintatavat voivat poiketa merkittävästi suomalaisen lapsiperheen valtakulttuurin mukaisesta tavasta kasvattaa lastaan. Mikäli sosiaalialan ammattilainen jättää tulkitsematta lainsäädäntöämme saamelaiskulttuurin mukaisesta näkökulmasta, voi se johtaa saamelaisen lapsiperheen kohtaamattomuuden ja turvattomuuden kokemuksiin asiakasprosessissa. On tärkeää ymmärtää, että huoltajan toiminnan riittävyys voidaan saavuttaa myös muulla tavoin kuin valtakulttuurin mukaisin tavoin. Saamelaiset eivät ole olleet saamiinsa sosiaalipalveluihin tyytyväisiä. Tyytymättömyyttä on koettu mm. seuraavissa teemoissa: henkilöstön kulttuurinen ymmärrys ja osaaminen, palvelukäytäntöjen kulttuurisensitiivisyys ja kunnioittavan kohtaaminen ja syrjimättömyys. (Heikkilä 2024, 129; Ylinampa & Kyrö 2024.) Teemat kuuluvat sosiaalialan ammattilaisen perusosaamisalueeseen, mutta niiden soveltaminen kulttuurisessa kontekstissa vaatii erityistä kulttuurienvälistä herkkyysosaamista ammattilaiselta (vrt. Bennet & Hammer 2017). Kulttuuriherkkyys on edellytys sille, että sosiaalialan ammattilainen voi kohdata ja työskennellä tavoitteenaan ideaali saamelaiskulttuurisesti turvattu asiakasprosessi. Kohtaaminen Asiakasprosessi sisältää useita kohtaamisia, jotka liittyvät monenlaisiin elämäntilanteisiin, tunteisiin ja asioihin. Eteen voi tulla kohdattavaksi yllättäviä tilanteita ja vaikeasti ratkaistavia asioita. Kohtaamisissa yhteistä jaettua tilaa tunnustellaan sanojen, ilmeiden ja eleiden avulla tavoitteena rakentaa dialogin edellytyksiä. Ammattilaisen kantaessa päävastuuta palvelutapahtumasta, on kohtaamisissa ammattilaisella merkittävä rooli siinä, millaiseksi asiakkaan kokemus kokonaistilanteesta muodostuu. Saamelaisen lapsiperheen kohtaamisia voidaan lähestyä Bennetin (Bennet & Hammer 2017) kehittämän kulttuurienvälisen herkkyyden kehityksen mallin mukaisesti. Malli pyrkii selittämään kulttuuriherkkyyden kehityksen prosessia kuusiportaisella asteikolla. Asteikko kuvailee niitä vaiheita, joita käymme läpi liikkuessamme pois oman kulttuurin ylivertaisesta ajattelusta kohti kulttuurisesti sensitiivisempää ja avoimempaa suhtautumista. Vaiheiden läpikäymisen avulla pyritään ymmärtämään ja arvostamaan erilaisia kulttuurisia näkökulmia. Kulttuurienvälisen herkkyyden käsite ja kehityksen malli on linjassa Aikion (Aikio 2010, Heikkilä 2022, 29 mukaan) kulttuuritajun käsitteiden kanssa. Kulttuuritajua kuvataan osaamiseksi, jota ei voi opettaa, vaan se täytyy syntyä ihmisen sisälle. Kulttuuritajun muodostuminen tapahtuu reflektiossa, jolloin keskustelun kautta voi päästä sisälle toisen ihmisen maailmaan. Kulttuuritaju viittaa yksilötasolla olevien erityispiirteiden ilmenemismuotojen hahmottamisen. Kulttuuritajuun liittyy vahvasti reflektointi ja kulttuuristen kokemusten vertaaminen kulttuurisissa kohtaamisissa ja vuorovaikutustilanteissa (Heikkilä 2025). Yksikulttuurisessa ja pelkästään valtaväestökulttuurikontekstissa toimiessa, ihmiselle ei useinkaan luontaisesti synny kulttuuritajua. Tämä johtuu siitä, että kulttuurien välisiä eroja ei ole kohdattu eikä niitä ole pohdittu. (Heikkilä 2025). Sosiaalipalveluiden lapsiperhetyössä kohtaamisissa ja vuorovaikutustilanteissa ammattilainen tekee oman ammatillisen taustansa vaikuttaessa useita erilaisia havaintoja perheen elämästä. Ammattilainen muodostaa havainnoista merkityksiä peilaamalla niitä oman työtehtävänsä ympäröivän lainsäädännön ja oman kokemusmaailmansa kautta sekä keskustelemalla asianosaisten kanssa. Tiedonmuodostusprosessin lopputulemana lopulta muodostuu käyttötieto havaitusta seikasta, joka lopulta valtaosassa sosiaalialan työtehtäviä päätyy myös asiakastietojärjestelmään kirjatuksi (Kääriäinen 2024, II Asiakirjojen tieto ja tekstin määrittelyvalta). Tämä ei vielä prosessina takaa sitä, että se olisi luonteeltaan toteutettu kulttuurienvälisellä herkkyydellä tai että ammattilaisella olisi käytettävissään kulttuuritajua. Ammattilaisen täytyy osata myös reflektoida havaintoja kulttuurisesta näkökulmasta. Mikäli ammattilaisella ei ole kulttuurista näkökulmaa mukana, sivuuttaa hän asianosaisten perustuslailliset oikeudet sekä palvelee asianosaisia sekä tulkitsee lainsäädäntöä ja palvelujärjestelmää pahimmillaan valtakulttuurinmukaisesti. Saamelaisen lapsiperheen kohdalla on tällöin iso riski, että tarpeet ja palvelut eivät kohtaa oikein tai oikea-aikaisesti – eikä tilanteesta voi puhua saamelaiskulttuurisesti turvattuna. Työskentely Vanhemmuus-, perhe- ja kasvatuskäsityksen määrittely sekä huolen, hyvinvoinnin, pahoinvoinnin ja ongelman arviointi ovat arkaluonteisia teemoja, joita ammattilaisen näkökulmasta on tuotava lapsiperheen kanssa käytäviin keskusteluihin. Saamelainen kulttuurihistoria, perinteiset tavat ja arvot ovat puolestaan teemoja, joita pitäisi osata liittää mukaan tähän keskusteluun, sillä ne ovat läsnä saamelaisen lapsiperheen arjessa ja vaikuttavat merkittävästi siihen, millä tavalla palveluita on mahdollista toteuttaa ja mitä työskentelyssä on otettava huomioon. Jotta ammattilaisen on mahdollista työskennellä lapsiperheiden tarpeiden mukaisesti saamelaisessa lapsiperheessä, on hänen päästävä sisälle jokaisen yksittäisen perheen saamelaiskulttuuriseen maailmankuvaan. Maailmankuva on jokaisen henkilökohtainen ja sen sisälle ei pääse pakolla vaan tarvitaan luottamuksellinen suhde työntekijän ja asiakkaan välille. Systeemistä työskentelytapaa on kuvattu lupaa pyytäväksi työotteeksi, jossa työskentelyn lähestymistavaksi otetaan vahvemmin tapa edetä perheen antamalla hyväksynnällä heille sopivassa tahdissa (Aaltio & Isokuortti 2019, 12). Systeemisessä työskentelytavassa tarkoitus on rakentaa yhdessä uutta ymmärrystä ja tietoa vastavuoroisesti dialogissa asiakkaan kanssa. Tällöin asiakas ja ammattilainen suostuvat antamaan oman ymmärryksensä, tulkintansa ja asiantuntijuutensa yhteiseen käyttöön (Hänninen & Poikela 2016). Työskentelytapa on sellainen, mikä rakentaa luottamuksellista suhdetta työntekijän ja asiakkaan välille sekä mahdollistaa kulttuurienvälisen herkkyyden huomioimisen. Saamelaisen lapsiperheen kokema kokonaisvaltainen turvallisuuden tunne asiakasprosessissa on ainoa keino, jolla voidaan lähestyä tavoitetta saamelaiskulttuurisesti turvattu asiakasprosessi. Kulttuurisesti turvattu -käsitteellä tarkoitetaan laajasti erityisesti alkuperäiskansojen erityisnäkökulmien, aseman ja tarpeiden huomioonottamista. Huomion kohteena on asiakkaan kokemus siitä, että hänen kulttuurista identiteettiään ei ole kyseenalaistettu, uhattu, vähätelty tai jätetty huomiotta (Heikkilä 2024, 74). Saamelaiskulttuurisesti turvattu kokemus ei toteudu sillä, että ammattilainen lukee pelkästään ulkokohtaisesti listoja saamelaiskulttuurista. Ulkokohtainen oppiminen kasvattaa tietoa saamelaiskulttuurista, mutta saamelaisen lapsiperheen kanssa työskentelyssä tarvittava kulttuurienvälinen herkkyys ja kulttuuritaju on ammattilaisen osaamisalueena syvempää reflektiossa syntynyttä tietoisuutta. Ammattilaisen osaamisen kehittymisen näkökulmasta syvempi tietoisuus on osaamista, jossa saavutetaan kokonaisvaltainen kosketuspinta lapsiperheen elämään. Vertaan tämän osaamisalueen kehittymistä Aikion (2019) kuvaukseen saamelaisesta kasvatuksesta, jossa hän kuvaa saamelaista kasvatusta ihmisen kokonaisvaltaiseksi kehittämiseksi. Kasvatuksen päämäärä on monipuolisesti kehittynyt ihminen, jossa tärkeä osa on emotionaalisella kehittymisellä. Vain näin voidaan saavuttaa kokonaisvaltaisesti kehittynyt ihminen eikä vain ”yhden työn ihminen”. Kasvatuksessa on kehitettävä myös sellaisia osa-alueita, joita ei voi opettaa kuten tietoisuus, erilaisuuden yhteys ja arvotietoisuus. (Aikio 2019, 52.) Sama pätee mielestäni sosiaalialan ammattilaisen osaamiseen ja sen kehittämiseen. Pelkkä teoriaopetus ei kehitä vielä riittävästi kulttuurista herkkyyttä ja kulttuuritajua. On lisäksi oltava syvempää ammatillista tietoisuusosaamista, jossa ammattilainen kehittää omaa kulttuurienvälistä herkkyyttään ja kulttuuritajua työskentelyssään. Vain näin voidaan saavuttaa kokonaisvaltaisesti kulttuurienvälisesti herkistynyt ja kulttuuritajua hallitseva sosiaalialan ammattilainen eikä vain ”suorittavassa viranomaistehtävässä työskentelevä ammattilainen”. Rajat ylittävä yhteistyö Suomea on vaadittu ihmisoikeuselinten suosituksissa tehostamaan pyrkimyksiä varmistaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja on asianmukaisesti saatavilla jokaisen ensimmäisellä kielellä (Karvonen 2022, 21). Suomessa on vain vähän eri saamen kieliä osaavia sosiaalipalveluissa, ja tulkkauspalveluiden käyttämisessä voidaan kohdata hankalia tilanteita mm. sukulaissuhteiden vuoksi (Karvonen 2022, 58; Heikkilä 2024, 119–121; Saamelaiskäräjät 2025). Oman ensimmäisen kielen käyttäminen on merkittävä identiteetin kulmakivi, joka liittyy vahvasti maailmankuvaan ja kulttuuriin (Pasanen 2025). Kieli on tunteiden ja kokemusten syvällisen käsittelyn ja sanoittamisen väline. Lapsiperhetyössä ollaan vuorovaikutustilanteissa ymmärtämässä tunteiden ja kokemusten merkitystä lapsen etuun ja hyvinvointiin. Tunteiden ja kokemusten syvyyttä ja henkilökohtaisuuden ulottuvuutta voi olla vaikeampaa saavuttaa toisella kielellä. Oman kielen käytön oikeus viranomaisessa ja tosiasiallista hallintotehtävää hoitavan kanssa asioidessa on huomioitava erityisesti lapsiperhetyössä (Heikkilä 2024, 79) ja tämän vuoksi on selvitetty Saamenmaan alueella mahdollisuuksia rajat ylittävään yhteistyöhön saamelaisten sosiaalipalveluissa (Karvonen 2022, 21). Saamen kielen käyttäminen ensimmäisenä kielenä 2020-luvun lapsiperheissä ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ja syinä ovat historialliset tapahtumat. Saamelaisten kokema kielenvaihto (saamen kieli on jouduttu vaihtamaan suomen kieleen), alkoi jo 1800-luvun loppupuolelta. Syitä kielenvaihdolle löytyy maailmaa koskettavista prosesseista kuten yhteiskunnallisesta modernisaatiosta, elinkeinorakenteen muutoksesta, väestön keskittymisestä ja kaupungistumisesta. (Pasanen 2025b, 15). Esimerkiksi Aikio (1988) on tutkinut väitöskirjatutkimuksessaan kielenvaihtoa viiden saamelaiskylän sosiaalisissa verkostoissa ja sukupolvittain vuosikymmenten 1910–1980 aikana. Muutokset olivat dramaattisia ja lyhyessä ajassa tapahtuneita, minkä seurauksena pohjoissaamen kieli oli 1980-luvulle tultaessa vaihtunut suomen kieleen lähes kokonaan. (Aikio 1988, Pasanen 2025b, 15 mukaan.) Kielenvaihto 1980-luvulle tultaessa merkitsi tilannetta, jossa lapselle siirtyvä ensimmäinen kieli oli suomi saamen kielen sijaan. Kielen siirtymistä vanhemmalta lapselle pidetään tärkeimpänä yksittäisenä kielen elinvoimaisuuden tekijänä. Tilanne monissa 2020-luvun saamelaisissa lapsiperheissä on ollut saamen kielen osalta surullinen, sillä kielenvaihdon aikakaudella saamen kielen siirtyminen edelliseltä sukupolvelta lapsiperheen vanhemmille on katkennut. Kielenvaihdon aikakauden jälkeen 1900-luvun puolivälissä aloitettiin yksittäisiä ja valtiollisia toimenpiteitä saamen kielen elvyttämiseksi ja tämä prosessi on käynnissä edelleen. Merkkejä kielitilanteen kohenemisesta on, sillä saamen kieltä on otettu käyttökieleksi takaisin moniin perheisiin. Pasasen (2025) erillisselvityksessä saamelaisten totuus- ja sovintokomissiolle pidetään tärkeänä, että uhanalaisen kielen siirtämistä ei voi jättää pelkästään perheiden yksityisasiaksi. Vanhempia tulee kannustaa ja tukea myös yhteiskunnan osalta saamen kielen puhumiseen heidän omasta kielitaustastaan riippumatta. Täten se, että lapselle puhuttaisiin vanhempien ensimmäistä kieltä ja joka tulkittaisiin ainoana ”tunnekielenä” ei ole yksiselitteinen saamelaisessa lapsiperheessä, koska toissijaisen saamen kielen vahvistuminen lapsiperheissä sisältää tunnekieltäkin vahvemman vaikutteen koetulle hyvinvoinnille. On otettava huomioon saamen kielenelvyttämisnäkökulma osana saamelaisten lapsiperheiden hyvinvointia. (Pasanen 2025b, 48–49.) Tällöin se tarkoittaa myös sitä, että kielenvaihto ja kielenelvytys on osattava ymmärtää sosiaalipalveluiden lapsiperhetyössä. Saamen kielen käyttäminen sosiaalipalveluiden lapsiperhetyössä tukee kielenelvyttämistä perheissä. Ideaalisin tilanne olisi käytännössä se, että työntekijöiden tulisi puhua saamea. Tämän vuoksi konkreettista rajayhteistyötä on tehty Norjan puolelle erityisesti erikoissairaanhoidon palveluissa jo jonkin aikaa, koska Norjassa on enemmän pohjoissaamenkielisiä sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä kuin Suomessa. Lisäksi perusteluna Norjan puolelta hankittavalle palvelulle ovat rajaseutualueen erityispiirteet; valtioiden rajojen merkitys erityisesti Pohjoismaiden välillä on monen saamelaisen kannalta pieni. Pohjoissaamen kieli, sukulaissuhteet ja elinkeinot yhdistävät ihmisiä arjessa yli valtioiden rajojen. Palveluiden joustavan ja oikea-aikaisen saatavuuden näkökulmasta tarkasteltuna, Suomen puolella lähin tarvittava sosiaalipalvelu saattaa olla paljonkin kauempana kuin vastaava Norjan puolella. Olosuhteiden ollessa toisinpäin etäisyyden suhteen, sitäkin tärkeämpää asiakkaan näkökulmasta on se, että Norjan puolella palvelua tuotetaan saamen kielellä. (Karvonen 2022, 43.) Sosiaalipalveluiden lapsiperhetyön työskentelyssä ja kehittämistyössä tarvitaan osaamista, jossa myös kielen käytön oikeuden syvempi saamelaiskulttuurinenmerkitys ymmärretään. Lopuksi Saamelaisen lapsiperheen oikeus kieleen ja kulttuuriin tulee olla automaattista ja luontevaa sosiaalipalveluiden lapsiperhetyössä (Lukkarinen 2001, 2). Saamelaisen asiakkaan ei tarvitse sitä vaatia vaan viranomaisen velvollisuus on huolehtia, että oikeus toteutuu (Pasanen 2025b, 21). THL:n tekemän lasten ja nuorten palveluiden yhdenvertainen saavutettavuus raportissa (Majlander, Vihtari, Kekkonen, Sankalahti, Turu, & Rautiainen 2023, 79) todetaan, että osa saamelaislapsista ja -nuorista kantoi huolta oman kielen katoamisesta ja päättäjien ymmärtämättömyydestä saamelaisuudesta ja suhtautumisesta saamelaisiin liittyviä asioita kohtaan. Raportissa tuli myös ilmi, että 64 % vastasi välttelevänsä saamelaisuuden esille tuomista joissakin tilanteissa. 39 % vastaajista kertoi kohdanneensa usein tai melko usein tai silloin tällöin ennakkoluuoja, häiritsevää käytöstä ja syrjintää, ja nämä tilanteet olivat osalle estäneet olemasta oma itsensä tai kertomasta omaa mielipidettä. Nuorten vastausten tilanne on yhteneväinen saamelaisten aikuisten kokemuksista sosiaali- ja terveyspalveluista (Heikkilä 2023, 129; Ylinampa & Kyrö 2024.) Liian usea vastaajista vaikuttaa saaneen kokemuksen siitä, että heidän saamelaiskulttuuriaan on kyseenalaistettu, uhattu, vähätelty tai jätetty huomiotta, mikä on saamelaiskulttuurisesti turvattu -ideaalin tavoitteen vastaista. Se, millä tavalla saamelainen lapsiperhe kokee viranomaisorganisaatiota edustavan ammattilaisen tulemisen osaksi perheen elämää, määrittää myös sen, onko asiakasprosessi vastannut kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vahvistamisen tarpeisiin. Maslow´n (1943) motivaatioteoriassa ihmisen perustarve fysiologisten tarpeiden jälkeen on turvallisuuden tarve, jonka toteutuessa ihmisellä on paremmat edellytykset tavoitella korkeampia tarpeita kuten itsensä toteuttamisen tarpeita. Korkeammiksi tarpeiksi voidaan sosiaalipalveluiden näkökulmasta asettaa kokonaisvaltainen hyvinvointi. Kun saamelaisen lapsiperheen asiakasprosessi koetaan turvallisena ja olo on turvattu ammattilaisen soveltaessa työskentelyssä kulttuurienvälisen herkkyysosaamistaan, on asiakkaana olevan lapsiperheen hyvinvoinnin edellytykset mahdollisempia hänelle saavuttaa. Lähteet Aaltio, E. & Isokuortti, N. 2019. Systeemisen lastensuojelun toimintamallin ydinelementit – Kuvaus asiakastason ydinelementeistä, tavoitteista ja toimintamekanismeista. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 33/2019. Viitattu 22.11.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-419-6 Aikio, A. 2019. Tunteet kasvatuksessa ja opetuksessa. Teoksessa M. Peltola, P. Keskitalo, R. Äärelä-Vihriälä & A. Aikio 2019. Saamelainen varhaiskasvatus nyt: Arvot, käytänteet ja osallisuus arjessa. Oulu: Oulun yliopisto. Viitattu 5.9.2025 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019062622050 Bennett, M. J. & Hammer, M. 2017. A Developmental Model of Intercultural Sensitivity. Teoksessa Kim, Y. Y. 2018. The international encyclopedia of intercultural communication: Volume 1, A-E. John Wiley & Sons. Viitattu 6.9.2025 https://www.idrinstitute.org/wp-content/uploads/2019/02/DMIS-IDRI.pdf. Heikkilä L. 2025. Lapin yliopisto. YTT. Luento 17.6.2024 Saamelaisen kulttuurin mukaisuus asiakas- ja hoitotyössä SaamSote-hankkeen opetusmateriaalina. Heikkilä, L. 2024. Saamelaiset sote-palvelujen asiakkaina. Katsaus saamelaisten sosiaali- ja terveyspalveluja koskevaan tutkimukseen. Helsinki: Valtionneuvosto. Viitattu 20.11.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-830-7 Heikkilä, L. 2022. Saamen kielten ja kulttuurin osaaminen sote-alalla: Saamenkielisen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ammatillisen osaamisen tilanne ja koulutustarpeet – MoniSoTe-hanke. Lapin yliopisto. Viitattu 22.11.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-333-4 Hänninen, K. & Poikela, R. 2016. Toimintalähtöinen, dialoginen ja kohtaava vuorovaikutus. Teoksessa M. Törrönen, K. Hänninen, P. Jouttimäki, T. Lehto-Lundén, P. Salovaara, M. Veistilä & A. Anttonen 2016. Vastavuoroinen sosiaalityö. Helsinki: Gaudeamus.148–164. Karvonen, M. 2022. Valtioiden rajat ylittävien saamenkielisten sosiaalipalveluiden järjestämismahdollisuudet. Saamenkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämisen tuen hankkeen loppuraportti. Lapin hyvinvointialue. Loppuraportti 30.12.2022. Kääriäinen, A. 2024. Tekstit sosiaalityössä: Asiakirjat, kirjoittaminen ja tiedonmuodostus. Helsinki: Gaudeamus. Lukkarinen, M. 2001: Omakielisten palveluiden turvaaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriö. STM Julkaisuja 1. Viitattu 7.9.2025 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504224165 Majlander, S., Vihtari, J., Kekkonen, M., Sankalahti, K., Turu, P. & Rautiainen S. 2023. Lasten ja nuorten palveluiden yhdenvertainen saavutettavuus. Kansallisen lapsistrategian toimenpiteen 14 raportti. THL. Viitattu 27.10.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-027-9 Maslow, A. 1943. A theory of human motivation. Psychological Review, 50(4), 370-396. Viitattu 7.9.2025 https://psychclassics.yorku.ca/Maslow/motivation.htm. Pasanen, A. 2025a. Sami University of Applien Science – Sámi Allaskuvla. Saamelaisen sosiolingvistiikan professori. Luento 29.5.2025 Saamenkieli ja kieli-identiteetti SaamSote-hankkeen opetusmateriaalina. Pasanen, A. 2025b. Saamelaisten kielellisen sulautumisen, selviytymisen ja uudistumisen prosesseja Suomessa. Erillisselvitys saamelaisten totuus- ja sovintokomissiolle. Helsinki: Valtioneuvoston julkaisuja 2025:55. Viitattu 9.9.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-928-1 Saamelaiskäräjät 2025. Saamenkielisen palvelun järjestäminen tulkkauksen avulla. Viitattu 5.9.2025. https://samediggi.fi/vastuualueet/saamen-kielet/viranomaisille-saamelaisten-kielellisista-oikeuksista/kielelliset-oikeudet-ovat-perusoikeuksia/kielellisten-oikeuksien-toteuttaminen-kaytannossa/saamenkielisen-palvelun-jarjestaminen-tulkkauksen-avulla/. Ylinampa, L. & Kyrö, T. 2024. “Kulttuuri oli niin kuin näkymättömäksi tehty”: Saamelaisen asiakkaan kokemus kulttuurisesta turvallisuudesta ja luottamuksesta sosiaalityössä. Pro gradu tutkielma. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Viitattu 5.9.2025 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024092574814 Saamelaisperheiden kulttuuritietoinen ohjaus neurokirjon lasten ja nuorten parissa työskenteleville Kaija Nevalainen & Pirjo Sipola Johdanto Artikkelissa käsitellään perhelähtöisen ohjauksen työtapaa toimintaterapian tietoperustan näkökulmasta, keskittyen erityisesti työhön saamelaisten neurokirjoon kuuluvien lasten, nuorten ja heidän perheidensä kanssa. Neurokirjolla tarkoitetaan moninaista neurokehityksellisten häiriöiden kokonaisuutta, joihin luetaan esimerkiksi autisminkirjon häiriö ja ADHD/ADD. Neurokirjoon kuuluvalla henkilöllä voi olla yksilöllisiä tuen tarpeita arjessa ja toimintaympäristöissään. Toimintaterapian tavoitteena on edistää yksilöiden kyvykkyyttä olla ja tehdä asioita, joita he pitävät arvokkaina, voidakseen elää ihmisarvoista ja inhimillistä elämää (Bailliard, Dallman, Caroll, Lee & Szendrey 2020, 151). Ammatillinen ohjaus on vaikuttava työtapa muun muassa asiakkaiden tavoitteiden saavuttamiseen, voimaantumiseen ja kyvykkyyden vahvistumiseen (King, Graham & Ziegler 2023). Ohjaus toteutuu aina suhteessa konkreettiseen yhteisöön tai yhteisöihin. Perhelähtöisessä ohjauksessa perhe nähdään laaja-alaisena, toimivana, omia valintoja sekä ratkaisuja tekevänä subjektina. Perheet eroavat arvoiltaan, odotuksiltaan, tyyliltään ja kasvatustavoiltaan (Fingerhut 2025, 441). Sosiaali- ja terveysalalla on tunnistettu saamelaiskulttuurisen osaamisen tarpeita, kuten saamelaisten kohtaamiseen sekä kulttuurisesti merkityksellisiin menetelmiin ja toimintatapoihin. Myös omien arvojen ja asenteiden tunnistamista ja kykyä toimia kunnioittavasti eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. (Heikkilä 2024, 74; 2022, 98.) Toimintaterapeuttinen näkökulma toimintaan osallistumisesta Toimintaterapian perusajatuksena on toiminnallinen oikeudenmukaisuus, jolla tarkoitetaan jokaisen oikeutta osallistua itselleen merkitykselliseen ja kulttuurinmukaiseen toimintaan toimintakyvyn rajoituksista huolimatta (Kiepek, Beagan, Patten, & Ausman 2022, 5–6). Se korostaa yksilön oikeutta osallistua monipuolisiin ja merkityksellisiin toimintoihin, jotka tukevat hänen hyvinvointiaan ja sosiaalista osallisuuttaan kulttuurin ja uskomusten mukaisesti (WFOT 2019; Townsend & Wilcock 2004, 76, 79–83). Toiminnallisen oikeudenmukaisuuden ja toimintoihin osallistumisen esteet voivat puolestaan tuottaa kokemuksia irrallisuudesta, identiteetin puutteesta ja merkityksettömyydestä. Tämä voi näyttäytyä esimerkiksi alkuperäiskansojen perinteiden ja kielen menettämisenä tai pakotettuna osallistumisena merkityksettömiin toimintoihin, kuten velvoitteena osallistua erilaisiin työpajoihin tai työtoimintaan, jotka eivät ole oman kulttuurin mukaisia. (Townsend & Wilcock 2004, 80–81.) Merkityksellinen toiminta on yksilöllinen ja kontekstiin sidottu kokemus, joka muotoutuu moniulotteisesti henkilön ja hänen ympäristönsä vuorovaikutuksessa. Toiminnan merkitykseen linkittyvät ihmisen sosiaaliset, kulttuuriset sekä elämänaikaiset kokemukset kuten esimerkiksi yhteisöön kuuluminen, yhteisön arvot, kulttuurisesti määrittyneet normit ja merkitykset samoin kuin ihmisen identiteetti ja henkilökohtainen arvomaailma. (Kiepek ym. 2022, 5–6.) Toimintaterapiassa pyritään ymmärtämään perheen uniikkia kontekstia ja käyttämään työtapoja, jotka tukevat perheen arjen rutiineja, arvoja ja kulttuurisia käytäntöjä (Fingerhut 2025, 441). Kulttuuritietoisen ohjausosaamisen lähtökohtia Ohjausta kuvataan tavoitteelliseksi ja asiakaslähtöiseksi työskentelyksi, jossa on prosessimainen luonne, ja joka vahvistaa asiakasperheen aktiivisuutta ja toimijuutta (Svinhufvud 2024, 23–27; Vehviläinen 2014, 12–14). Se on työmenetelmä, ammatillisen keskustelun muoto, jota sovelletaan monissa ammateissa. Keskustelun ohella voidaan käyttää myös toiminnallisia menetelmiä. (Onnismaa 2021, 7.) Ammatillinen ohjaus perustuu lainsäädäntöön ja ammattieettisiin arvoihin. Ohjaus kuuluu kaikille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille vaatien vahvaa oman alan ohjausosaamista, erilaisten ohjaustyylien hallintaa sekä ajantasaista tietotaitoa työmenetelmistä, teorioista ja käytänteistä. (Puusaari 2025.) On tärkeää myös ymmärtää erilaisia kulttuureja. Heikkilä (2022, 29) korostaa saamelaiskulttuurisen ymmärryksen osaamisen tarpeiden tunnistaminen välttämättömyyttä, koska ne ovat erilaisia saamelaisilla ja pääväestöön kuuluvilla työntekijöillä. Molemmissa kulttuurisen osaamisen edellytyksenä on reflektoiva työote. On kuitenkin eri asia syntyä tiettyyn kulttuuriin ja asua siellä, kuin sen kulttuuripiirin ulkopuolelta tuleville. Syntyessään ja kasvaessaan ihminen omaksuu kasvuympäristönsä kulttuuriset tavat, taidot, arvot sekä maailmankuvan ja toimii kyseisessä kulttuuriympäristössä niiden mukaisesti. Ihminen siis omaksuu kulttuurisen taustan kasvamalla tietyssä kulttuurissa (Boine 2007, 73). Kulttuuritietoisuus on askel kohti ymmärrystä siitä, että kulttuurisia eroja on olemassa (Ramdsen 2002, 117). Kulttuurinen sensitiivisyys tuo esiin kulttuuristen erojen legitimiteetin ja käynnistää prosessin, jossa yksilö tarkastelee omaa elämänkokemustaan ja todellisuuttaan voimavarana. Tämä itseymmärryksen kehittäminen auttaa hahmottamaan, miten oma asema ja toiminta voivat vaikuttaa toisiin ihmisiin. Kulttuurinen turvallisuus puolestaan kuvastaa tavoiteltavaa tilannetta, jossa palvelun turvallisuus määrittyy asiakkaan kokemuksen ja näkökulman kautta. (Ramdsen 2002, 117.) Kulttuurisen ymmärryksen kehittäminen vaatii oman kulttuuritaustan ja arvojen reflektointia. Asiakastyössä tätä syvennetään suunnittelemalla ja arvioimalla työskentelyä saamelaisen perheen kanssa, yhdistäen oma tausta ja ammatillinen osaaminen teoreettiseen kulttuuriseen ymmärrykseen. (Boine 2007, 73.) Hyvä ohjaus perustuu kunnioittavaan ja rakentavaan vuorovaikutukseen, jossa keskustellaan avoimesti ja kuunnellaan toisia. Ohjaaja auttaa ohjattavaa löytämään uusia näkökulmia kysymysten ja dialogin avulla, eikä asioihin ole vain yhtä oikeaa vastausta. (Kiviniemi ym. 2014, 83.) Dialoginen vuorovaikutus eri kulttuurista olevien asiakkaiden kanssa edellyttää, että ohjaajalla on osaamista ja ymmärrystä saamelaisten historiasta sekä kulttuurin ja kielen osaamista, jotta se toteutuisi tasaveroisesti ja asiakaslähtöisesti (Ylinampa & Kyrö 2024). Luottamuksen saavuttamiseen voi kulua aikaa ennen kuin saamelainen asiakas tuntee varmuutta siitä, ettei tule väärinymmärretyksi tai -tulkituiksi (Egberg 2007, 49). Yhteistyön alussa ajan antaminen on tärkeää, erityisesti saamelaiskulttuurissa, jossa ensin tutustutaan ja keskustellaan suvusta. Tuttuuden merkitys korostuu enemmän kuin ei-saamelaisten kanssa. (Ylinampa & Kyrö 2024.) Tarinankerronta liittyy olennaisesti saamelaiseen kulttuuriin. Aikion (2019, 54) mukaan saamelaisessa kulttuurissa tarinankerronta ja elämänkertomus ovat keskeisiä identiteetin rakentumisessa. Elämäntarinan jakaminen vahvistaa kokemustietoa ja sen arvoa sekä tuo yhteisön hyväksyntää, mikä syventää yksilön ymmärrystä omasta elämästään. Perhelähtöisen ohjauksen työtapa – perhe päätöksenteon ja muutoksen keskiössä Perhelähtöisessä työskentelyssä hyödynnetään yhä enemmän tavoitteellista, ohjauksellista työtapaa, jossa lapsi ja nuori, sekä hänen perheensä nähdään oman elämänsä muutoksen tekijöinä (Graham 2020, 3). Se perustuu asiakasperheen ja ammattilaisen väliseen yhteistyösuhteeseen, asiakasjohtoisen prosessiin sekä asiakkaiden itseoivallukseen perustuvaan voimaantumiseen (Fingerhut 2025, 448–449). Terveydenhuollon ammattilaisen asiantuntijuus siirtyy siitä, mitä he tietävät asiakkaasta, siihen, miten he kykenevät työskentelemään asiakkaan kanssa tavalla, joka vahvistaa asiakkaan asiantuntijuutta. Perhelähtöisessä ohjausprosessissa perheen asiantuntijuuden voidaan ajatella olevan etusijalla tavoitteiden valinnassa, tilanteiden analysoinnissa, toteutettavista käytännönläheisistä toimista päätettäessä sekä näiden onnistumisen arvioinnissa. (Graham 2020, 1–2; Novak, 2014.) Ohjauksellisen työtavan päämääränä on edistää asiakkaan osallistumista ja suoriutumista arjen tilanteissa (Graham & Ziviani 2020a, 11–12). Neurokirjoon kuuluva lapsi tai nuori tarvitsee yleensä pitkäjänteistä tukea ja ohjausta, jota aiheuttavat esimerkiksi tilanteeseen sopimaton käyttäytyminen, arjen tilanteisiin liittyvä joustamattomuus, tarkkaavaisuus ja oman toiminnan ohjaus, sosiaalinen kanssakäyminen, aistitiedon käsittely sekä ympäristön mukauttaminen (Carey & Martin 2024; Parham & Cosbey 2020; Kuypers 2024; Käypä hoito 2024 – Autismikirjon häiriö; Käypä hoito 2025 – ADHD aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Myös unettomuus on yleistä neuropsykiatrisissa häiriöissä (Käypä hoito 2023 – Unettomuus). Neurokirjoon kuuluva lapsi tai nuori käsittelee tietoa eri tavalla kuin ikätoverinsa, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi kielen, aistiärsykkeiden, tunteiden ja muutoksiin sopeutumisen eroja (Carey & Martin 2024; Kuypers 2024). Ympäristön tukitoimet ja ennakointi auttavat usein ennaltaehkäisemään ja lieventämään haasteita. On tärkeä ymmärtää, että henkilöllä itsellään ei ole välttämättä keinoja oman käyttäytymisen ja haasteiden tunnistamiseen ja tiedostamiseen (Laurent & Gorman 2018). Myös yksilöllisten voimavarojen ja vahvuuksien tunnistaminen on ensisijaista. Yleisiä vahvuuksia ei voida varmuudella todentaa, koska esimerkiksi autisminkirjon ilmenemismuodot ovat ainutlaatuisia ja monimuotoisia. (Devenish ym. 2022.) Perhelähtöisessä työtavassa keskeistä on yhteyden luominen lapseen ja nuoreen sekä hänen perheeseensä. Luottamus ja empatia ovat ohjauksen kannalta keskeisiä. (ks. Graham, Kennedy-Behr & Ziviani 2020, 42–51). Lähestymistapa ohjaa ammattilaista luomaan vahvan, myönteisen ja voimaannuttavan yhteyden asiakasperheeseen, mikä mahdollistaa luottamukseen perustuvan yhteistyösuhteen (Graham & Ziviani 2020b, 70). Ammattilaiselta edellytetään asiakasperheen tilanteen ymmärtämistä ja kuuntelua, empatian osoittamista sekä kumppanuussuhteen luomista, jotta he saavat riittävästi valtaa tehdä päätöksiä ja jakaa omaa osaamistaan (Graham ym. 2021, 42–51; Graham & Ziviani 2020a, 10). Ratkaisukeskeisen ohjauksen painopiste on asiakasperheen toivomassa tulevaisuudessa, ei nykyisessä ongelmatilanteessa. Se, että asiakasperhe itse päättää tavoitteista ja tunnistavat sekä toteuttavat muutoksia elämässään, on olennaista pitkäjänteiselle sitoutumiselle tavoitteiden saavuttamiseen. (Graham & Ziviani 2020a, 10.) Tiettyjen vaiheiden kautta etenevä struktuuri auttaa ammattilaista ohjaamaan asiakasperhettä laaja-alaisessa ongelmanratkaisuprosessissa. Perhejohtoinen prosessi alkaa kysymyksellä: Mikä on juuri nyt tärkeintä? (Graham 2020, 2; Graham ym. 2021, 54–78.) Asiakasperhettä ohjataan tavoitteita kohti, hyödynnetään heidän vahvuuksiaan ja luovuuttaan kestävien ratkaisujen löytämiseksi. Arkeen sidottujen, käytännönläheisten tavoitteiden tunnistaminen motivoi ja tavoitteen saavuttaminen konkretisoituu. (Graham 2020.) Ammattilaisella tulee olla taitoa ja herkkyyttä odottaa asiakasperheen omaa ratkaisua. Erilaisia strategioita käyttämällä vahvistetaan perheen tietoisuutta omasta osaamisestaan, ja ohjataan heitä reflektoimaan ja siten oivaltamaan, miten asioita voisi tehdä toisin. (Graham 2020, 2; Graham & Ziviani 2020b, 70–71, 102–105.) Esimerkiksi nuorella voi olla haasteena aamuherääminen ja myöhästyminen koulukuljetuksesta, jonka he perheenä tunnistavat ajankohtaisesti tärkeimmäksi asiaksi. Ammattilainen tarjoaa tukea heidän omien vahvuuksien ja luovuuden käyttöön soveltuvien ratkaisujen löytämiseksi, eikä suoraan ehdota ja suosita tietynlaista ratkaisua tilanteeseen. Oleellista vuorovaikutustilanteessa on avointen kysymysten esittäminen sekä tiedon jakaminen. (Graham ym. 2021, 78–86.) Esimerkiksi kulttuurilähtöinen vanhempien haastattelun menetelmä tukee etnisten vähemmistöjen kanssa työskentelyä. Se pohjautuu DSM-5:n kulttuuriseen jäsennykseen ja auttaa ymmärtämään perheen kulttuuritaustan vaikutuksia hoitoon. Samisk nasjonal kompetansetjeneste – psykisk helsevern og rus, SANKS (n.d.), Saamelaisten kansallinen mielenterveys- ja riippuvuussairauksien osaamiskeskus on soveltanut menetelmän saamelaiskulttuuriin soveltuvaksi. Ammattilaisen tehtävänä on säilyttää asiakasperhe päätöksenteon ja muutoksen keskiössä ohjausprosessissa. Osallistavien menetelmien hyödyntäminen sekä avoin ja utelias ajattelutapa auttaa ammattilaista. Se eroaa selvästi asiantuntijakeskeisestä ajattelutavasta, joka voi johtaa harhaan, kuten ”olen nähnyt tämän ennenkin tai ”tiedän, millaista ohjausta tässä tarvitaan.” (Graham 2020, 2; Graham & Ziviani 2020b, 70–71, 102–105.) Esimerkiksi neurokirjoon kuuluvien asiakkaiden kanssa työskenteleville ammattilaisille on työnsä tueksi tarjolla runsaasti valmista neuropsykiatrisen tuen materiaalia ja erilaisia ohjauksellisia oppaita, joita voidaan tarjota asiakasperheille osana yleistä ohjausta. Saamenkielisen ja kulttuurinmukaisten ohjausmateriaalin käytön lisäksi on tärkeä pysähtyä kuulemaan asiakasperheiden yksilöllisiä tarpeita. Yhteenveto Saamelaisten kotiseutualueella työskenteleviltä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta edellytetään laajaa osaamista, joka muodostuu tiedollisista, taidollisista ja asenteellisista lähtökohdista sekä käytännön kokemuksesta. Ammatillisessa ohjaustyössä kulttuuritietoisen ja kulttuurisensitiivisen lähestymistavan ymmärtäminen on avain kulttuurisesti turvattujen neuropsykiatristen palveluiden toteutumiseen tulevaisuudessa. Vahva sote Lapin hyvinvointialueelle -hankkeessa on edistetty kulttuurisesti turvallisten neuropsykiatristen palveluiden kehittämistä Lapin hyvinvointialueella, erityisesti saamenkielisten ja kulttuurinmukaisten ratkaisujen osalta. Hankkeessa tuotettiin muun muassa palvelupolku sekä saamenkielistä ja kulttuurinmukaista materiaalia neurokirjon henkilöiden tueksi. (Lapin hyvinvointialue 2025.) Ammattilaisen rooli ohjaajana on luoda luottamuksellinen ja kannustava ilmapiiri, jossa yhdessä asiakasperheen kanssa tarkastellaan arjen käytäntöjä, sovelletaan uusia taitoja ja etsitään ratkaisuja haasteisiin (Rush & Shelden 2020, 3). Kun ohjaus nähdään oppimisprosessina, perhe voi kasvaa ja vahvistaa osaamistaan omassa toimintaympäristössään (Vehviläinen 2014). Luottamuksellinen vuorovaikutus perheen ja eri toimijoiden välillä tukee ammattilaisen ymmärrystä neurokirjoon kuuluvien lasten, nuorten ja heidän perheidensä yksilöllisistä arjen tukitarpeista. Kasvuympäristön ja alueellisten olosuhteiden tunnistaminen auttaa hahmottamaan perheen tilannetta kokonaisvaltaisesti ja mahdollistaa luovien ratkaisujen hyödyntämisen. Saamelaisessa kontekstissa arjen merkitykselliset toimet kytkeytyvät luonnon kiertokulkuun, elinkeinoihin ja yhteisön elämäntapaan. Esimerkiksi kahdeksan vuodenajan rytmi ja siihen liittyvät arkiset työt ovat koko yhteisölle tärkeitä. Kotiseutualueen ulkopuolella elävät tai sinne muuttaneet ammattilaiset voivat kuitenkin kohdata haasteita tämän elämäntavan merkityksen ymmärtämisessä ja hyötyvät kulttuurisen osaamisen vahvistumisesta. Lähteet Aikio, A. 2019. Tunteet kasvatuksessa ja opetuksessa. Teoksessa M. Peltola, P. Keskitalo & R. Äärelä-Vihriälä (toim.) Saamelainen varhaiskasvatus nyt: arvot, käytänteet ja osallisuus arjessa. Kasvatustieteiden tiedekunta, Oulun yliopisto. Viitattu 21.11.2025 http://urn.fi/urn:isbn:9789526222752 Bailliard A.L., Dallman A.R., Carroll A., Lee B.D., Szendrey S. 2020. Doing Occupational Justice: A Central Dimension of Everyday Occupational Therapy Practice. The Canadian Journal of Occupational Therapy, 87(2), 144–152. Viitattu 21.11.2025 doi: https://doi.org/10.1177/0008417419898930 Boine, E. M. 2007. Kulttuurisen kontekstin merkitys saamelaisessa sosiaalityössä. Teoksessa H. Eidheim & V. Stordahl (toim.) Kulttuuritietoisia kohtaamisia Sosiaali- ja terapiatyöstä saamelaisalueella. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 26. Rovaniemi: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, 70–92. Carey J. & Martin C. 2024. How Schools Can Support Neurodiverse Students. Giving kids tools to thrive academically and socially. Viitattu 18.9.2025 https://childmind.org/article/how-schools-can-support-neurodiverse-students/ Egberg, G. 2007. Vähemmistökysymys ja kulttuurinen ymmärrys – Näkökulmia psykiatrisen hoidon tietoperustaan. Teoksessa H. Eidheim & V. Stordahl (toim.) Kulttuuritietoisia kohtaamisia. Sosiaali- ja terapiatyöstä saamelaisalueella. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 26. Rovaniemi: Pohjois-Suomen osaamiskeskus, 27–50. Fingerhut, P. 2025. Empowering Families. Teoksessa J. C. O`Brien & H. M. Kuhaneck (toim.) Case-Smith´s Occupational Therapy for Children and Adolescents. 9th Edition, 441-454. Graham, A. & Ziviani, J. 2020a. Theoretical and Conseptual Foundations. Teoksessa F. Graham, A, Kennedy-Behr & J. Ziviani (toim.) Occupational Performance Coaching: A Manual for Practitioners and Researchers. Abingdon: Routledge, 8-39. Graham, A. & Ziviani, J. 2020b. Implementation procedures. Teoksessa F. Graham, A, Kennedy-Behr & J. Ziviani (toim.) Occupational Performance Coaching: A Manual for Practitioners and Researchers. Abingdon: Routledge, 70-120. Graham, F., Kennedy-Behr, A. & Ziviani, J. 2021. Occupational Performance Coaching. A Manual for Practitioners and Researchers. Abingdon: Routledge. Heikkilä, L. 2022. Saamen kielten ja kulttuurin osaaminen sote-alalla. Saamenkielisen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ammatillisen osaamisen tilanne ja koulutustarpeet – MoniSoTe-hanke. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja B.Tutkimusraportteja ja selvityksiä (verkkojulkaisu), nro 70. Viitattu 21.11.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-333-4 Heikkilä, L. 2024. Saamelaiset sote-palvelujen asiakkaina. Katsaus saamelaisten sosiaali- ja terveyspalveluja koskevaan tutkimukseen. Helsinki: Valtionneuvosto. Viitattu 21.11.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-830-7 Kiepek, N., Beagan, B., Patten, S., & Ausman, C. 2022. Reflecting on conceptualisations of ‘meaning’ in occupational therapy. Cadernos Brasileiros de Terapia Ocupacional, 30, e3156. Viitattu 21.11.2025 https://doi.org/10.1590/2526-8910.ctoARF24193156 King, G., Graham, F., & Ahkbari Ziegler, S. 2023. Comparing three coaching approaches in pediatric rehabilitation: contexts, outcomes, and mechanisms. Disability and Rehabilitation, 46(12), 2708–2719. Viitattu 21.11.2025 https://doi.org/10.1080/09638288.2023.2229731 Kiviniemi, L., Läksy, M-L., Matinlauri, T., Nevalainen, K., Ruotsalainen, K., Seppänen, U-M. & Vuokila-Oikkonen, P. 2014. Minä mielenterveystyöntekijänä. Edita: Porvoo. Kuypers, L. 2024. The Zones of Regulation. Viitattu 14.09.2025 https://zonesofregulation.com/ Käypä hoito 2025. ADHD aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2025. Viitattu 11.09.2025 https://www.kaypahoito.fi/hoi50061 Käypä hoito 2024. Autisminkirjon häiriö. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2024. Viitattu 19.09.2025 https://www.kaypahoito.fi/hoi50131 Käypä hoito 2023. Unettomuus. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023. Viitattu 19.09.2025 https://www.kaypahoito.fi/hoi50067 Lapin hyvinvointialue 2025. VASA2 – Vahva sote Lapin hyvinvointialueelle. Viitattu 26.10.25 https://lapha.fi/tietoameista/vasa2-vahva-sote-lapin-hyvinvointialueelle-hanke Laurent AC, Gorman K. 2018. Development of emotion self-regulation among young children with autism spectrum disorders: The role of parents. Journal of Autism and Developmental Disorders. 48:1249–60. https://doi.org/10.1007/s10803-017-3430-8 Novak, I. 2014. Evidence to Practice Commentary New Evidence in Coaching Interventions. Physical & Occupational Therapy In Pediatrics, 34(2), 132–137. https://doi.org/10.3109/01942638.2014.903060 Onnismaa, J. 2021. Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa huomiota ja kunnioitusta. 3. uudistettu laitos. Gaudeamus: Turenki. Parham, L. D. & Cosbey, J. 2020. Sensory Integration in Everyday Life. Teoksessa A. C. Bundy & S.J. Lane (toim.) Sensory Integration. Theory and Practice. 3rd edition. Philadelphia: F. A. Davis Company, 21-39. Puusaari, A-K. 2025. Ohjaus toimintakyvyn tukemisessa. Teoksessa: R. Kerätär & L. Koskela (toim.) Toimintakyky ja työkyky. Kustannus Oy Duodecim, 260–265. Ramdsen I.M. 2002. Cultural Safety and Nursing Education in Aotearoa and Te Waipounamu. Wellington: Victoria University. Viitattu 13.09.2025. https://www.croakey.org/wp-content/uploads/2017/08/RAMSDEN-I-Cultural-Safety_Full.pdf Rush, D. & Shelden, M.L. 2020. The Early Childhood Coaching Handbook. (2nd ed.). Paul H. Brookes Publishing Co. Sámi Norwegian National Advisory Unit – Mental Health and Substance Use SANKS n.d. Interview with parents about their family’s culture and context. An assessment tool based on the Cultural Formulation Interview (CFI) in DSM-5. Sámi Clinic, Finnmark Hospital Trust, Karasjok. Viitattu 21.11.2025 https://www.finnmarkssykehuset.no/48f2f3/siteassets/dokumenter-til-sider-i-sidetre/sanks/foreldreintervju/foreldreintervju-om-familiens-kultur-og-kontekst—engelsk.pdf Svinhufvud K. 2024. Ohjauksen ydin. Ohjaajan, esihenkilön ja opettajan työkirja. Art House: Liettua. Townsend, E .& Wilcock A.A. 2004. Occupational justice and client-centred practice: a dialogue in progress. Canadian Journal of Occupational Therapy. 71(2):75-87. https://doi.org/10.1177/000841740407100203 Vehviläinen S. 2014. Ohjaustyön opas Yhteistyössä kohti toimijuutta. Gaudeamus: Helsinki. WFOT. 2019. Position Statements: Occupational Therapy and Human Rights. World Federation of Occupational Therapists. Ylinampa, L. & Kyrö, T. 2024. “Kulttuuri oli niin kuin näkymättömäksi tehty”: saamelaisen asiakkaan kokemus kulttuurisesta turvallisuudesta ja luottamuksesta sosiaalityössä. Pro gradu tutkielma. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Viitattu 21.11.2025 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024092574814 Seksuaalisuuden tukeminen saamelaisyhteisöissä – Luottamuksen rakentamista ja puheeksi ottamista Noora Majava Johdanto Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata, miten saamelaiskulttuurin erityispiirteet vaikuttavat seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä esitellä Lapin ammattikorkeakoulussa kehitetty verkkokurssi Seksuaalisuuden tukeminen saamelaisyhteisöissä. Artikkeli tarkastelee kurssin taustalla olevaa tarvetta, keskeisiä sisältöjä ja pilotoinnin kokemuksia. Saamelaisyhteisössä seksuaalisuudesta puhumista voivat vaikeuttaa kulttuuriset ja historialliset tekijät, jotka vaikuttavat siihen, miten aiheeseen voidaan tarttua. Kollektiiviset traumat assimilaatiopolitiikan seurauksena ovat jättäneet jälkensä, ja ne vaikuttavat edelleen siihen, kuinka saamelaiset suhtautuvat viranomaisiin ja julkisiin palveluihin. Syrjintää koetaan yhä, ja tämä lisää varauksellisuutta palveluiden käyttöön. Alueilla, joilla saamelaiset ovat vähemmistönä, seksuaalisuudesta puhumisen ja kulttuurin tulkkina toimimisen vastuu lankeaa usein juuri saamenkielisille tai saamelaistaustaisille työntekijöille. Tämän vuoksi palveluissa on nähty tarve vahvistaa kulttuurikompetenssia koko henkilöstön tasolla, jotta sensitiivinen kohtaaminen ei olisi vain harvojen varassa eikä kuormittaisi samoja ammattilaisia kohtuuttomasti (Øverli, Bergman & Finstad 2017). Pelkkä palvelujärjestelmän kehittäminen ei kuitenkaan riitä, jos yhteisön sisäiset käytännöt ja normit eivät mahdollista seksuaaliväkivallan näkyväksi tekemistä. Todellinen muutos syntyy vasta, kun myös yhteisö itse tarkastelee ja uudistaa omia normejaan niin, että jokaisella on mahdollisuus elää ympäristössä, jossa yksilöllistä ja kehollista koskemattomuutta puolustetaan sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta (Kuokkanen 2024a). Tällöin koulutus toimii paitsi ammattilaisten tukena myös välineenä, joka mahdollistaa tiedon ja keskustelun viemisen yhteisön sisälle – sinne, missä muutos lopulta tapahtuu. Tässä kontekstissa seksuaalisuus on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia ja ihmisyyttä, ja sen tukeminen kuuluu sosiaali- ja terveydenhuollon perustehtäviin. Käytännössä aiheesta puhuminen ei kuitenkaan ole aina helppoa – ei asiakkaalle eikä ammattilaiselle. Kun asiaan liittyy hiljaisuutta, häpeää ja vaiettuja kokemuksia, puheeksi ottamisen kynnys nousee helposti korkeaksi. Miksi kulttuurisensitiivisyys on välttämätöntä seksuaalisuudesta puhuttaessa saamelaisyhteisöissä Seuraavaksi tarkastellaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat puheeksi ottamiseen ja kulttuurisesti turvallisen kohtaamisen mahdollisuuksiin. Mikä haastaa seksuaalisuuden puheeksi ottamista saamelaisyhteisöissä Kulttuurisensitiivisen osaamisen tarve kytkeytyy siihen, että seksuaalisuuden puheeksi ottaminen ei tapahdu tyhjiössä, vaan rakentuu historiallisten, kielellisten ja yhteiskunnallisten kokemusten varaan. Assimilaatiopolitiikan seuraukset, epäluottamus viranomaisiin ja palveluissa koettu syrjintä vaikuttavat edelleen siihen, miten helposti saamelaiset hakevat apua ja miten avoimesti vaikeista kokemuksista voidaan kertoa. Saamelaisyhteisössä avun pyytämistä saatetaan myös pitää heikkoutena, mikä madaltaa kynnystä puhua seksuaalisuudesta ja väkivallasta (Øverli ym. 2017). Sukuyhteisön merkityksen ymmärtäminen on keskeistä, jotta voi nähdä, miksi väkivallasta kertominen ulkopuolisille on monelle saamelaiselle vaikeaa. Läheisen sukulaisen paljastaminen ei kosketa vain yksilöä, vaan koko perheen tai suvun asemaa, minkä vuoksi ongelmia pyritään usein ratkaisemaan yhteisön sisällä. Erityisesti perinteisissä elinkeinoissa vahvat sosiaaliset ja taloudelliset sidokset sitovat perhettä yhteen ja voivat tehdä irtautumisesta käytännössä hyvin vaikeaa. Poronhoitajaperheissä naisen asema saattaa olla tiiviisti sidoksissa puolisoon ja yhteiseen elinkeinoon, mikä voi tehdä väkivaltaisesta suhteesta irtautumisesta hyvin vaikeaa. (Øverli ym. 2017.) Joillekin naisille väkivallasta irtautuminen voi merkitä myös pelkoa identiteetin menettämisestä, jos paikkaan, kieleen ja yhteisöön kuuluminen on sidoksissa parisuhteeseen. Erityisesti äideille väkivallasta irtautuminen voi tuntua uhkaavan lasten mahdollisuutta kasvaa saamelaisessa kieli- ja kulttuuriympäristössä, mikä voi ylläpitää pysymistä suhteessa myös silloin, kun halu muutokseen on olemassa (Brandén, Nilsson, Burman, San Sebastian, Stoor 2024). Kun oma turvallisuus ja pelko kulttuurin menettämisestä joutuu tasapainoon perheen ja suvun aseman kanssa, väkivallan näkyväksi tekeminen saattaa tuntua liian riskialttiilta. Tutkimukset osoittavat, että saamelaiset kokevat seksuaaliväkivaltaa useammin kuin valtaväestö, mikä tekee ilmiön näkyväksi tekemisestä erityisen tärkeää. Ruotsissa joka seitsemäs saamelaisnainen on joutunut raiskausyrityksen kohteeksi ja joka kymmenes raiskatuksi, mikä on enemmän kuin ruotsalaisnaisilla keskimäärin. Saamelaiset, jotka kuuluvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kokevat kaikenlaista väkivaltaa enemmän kuin muut saamelaiset ja selvästi enemmän kuin valtaväestö (Brandén ym. 2024). Norjassa on havaittu, että saamelaiset hakevat apua lähisuhde- ja seksuaaliväkivallan kokemuksiin muita vähemmän, ja vaikeista asioista voidaan kertoa vasta pitkän ajan kuluttua (Øverli ym. 2017). Tämä korostaa tarvetta vahvistaa ammattilaisten osaamista seksuaalisuudesta puhumisessa ja seksuaaliväkivallan tunnistamisessa, jotta apu tavoittaisi myös ne, jotka jäävät nyt näkymättömiin. Näistä syistä ammattilaisen ymmärrys saamelaisen perhe- ja yhteisörakenteen merkityksestä on olennainen osa kulttuurisensitiivistä työotetta. Kun väkivallan taustalla vaikuttavat yhteisölliset sidokset ja identiteetti otetaan huomioon, asiakasta voidaan tukea tavalla, joka ei näyttäydy oman kulttuurisen kuulumisen tai juurten menettämisenä. Miten kieli ja viestintäkulttuuri vaikuttavat seksuaalisuudesta puhumiseen Kun puhumista säätelevät yhteisölliset rooliodotukset, myös kielellä ja viestintäkulttuurilla on keskeinen merkitys siinä, voiko kokemusta ylipäätään sanoittaa tai tuoda näkyväksi. Yhteinen kieli helpottaa luottamuksen rakentumista, mutta pelkkä kielellinen kohtaaminen ei riitä, jos viestinnän tavat eivät tunnu turvallisilta. Saamelaista viestintää luonnehtii usein epäsuoruus ja tarinallisuus, mikä voi ulkopuoliselle näyttäytyä vaikeasti tulkittavana, vaikka se on saamelaisille luonteva tapa ilmaista itseään (Järvensivu, Pohjola & Romakkaniemi 2016). Haastetta lisää se, että monille seksuaalisuuteen ja väkivaltaan liittyville kokemuksille ei ole vastineita saamen kielessä, mikä tekee asioiden sanallistamisesta entistä vaikeampaa. Tämä voi koskea myös saamelaisia ammattilaisia, jotka kuvaavat turhautumista tilanteissa, joissa oikeita sanoja ei löydy tai niitä ei ole olemassa (Øverli ym. 2017). Näiden tekijöiden vuoksi koulutus ei voinut rakentua vain tiedon lisäämiseen, vaan tarvittiin tilaa kulttuurisesti turvalliselle kohtaamiselle ja puheeksi ottamisen taitojen vahvistamiselle. Seksuaalikasvatus osana yhteisön hyvinvointia ja kasvua Seksuaalikasvatus ei saamelaisyhteisössä ole vain yksilön suojaa lisäävä taito, vaan myös tapa vahvistaa yhteisön omaa hyvinvointia ja tulevien sukupolvien kykyä puhua seksuaalisuudesta ilman häpeää. Kuokkanen (2024b) korostaa, että lapsille on tärkeää opettaa jo varhain puhumaan kehostaan sen oikeilla nimillä, sillä tämä tekee koskemattomuudesta näkyvän ja kielellisesti tunnistettavan. Kun lapsilla ja nuorilla on sanat omille kokemuksilleen, heillä on myös paremmat mahdollisuudet kertoa, jos rajoja rikotaan. Seksuaalikasvatus on samalla sekä ennaltaehkäisevää että yhteisöä uudistavaa: se vahvistaa nuorten toimijuutta ja antaa kielen, jonka avulla seksuaalisuudesta voidaan puhua ilman pelkoa ja häpeää. Sukupuolesta riippumatta kaikille on opetettava rajoista, suostumuksesta ja vastavuoroisuudesta – ei vain yksilön oman suojan vuoksi, vaan siksi, että yhteisö kantaa vastuuta siitä, millaista tilaa se tarjoaa jäsenilleen. Tämä heijastaa Kuokkasen ajatusta siitä, että normien uudistuminen lähtee yhteisön sisältä käsin ja mahdollistaa kasvun ympäristössä, jossa kehoa ja seksuaalisuutta voidaan tarkastella kunnioituksen ja omistajuuden kautta. Kurssin kehittäminen Ajatus verkkokurssista Seksuaalisuuden tukeminen saamelaisyhteisöissä syntyi tarpeesta vahvistaa ammattilaisten valmiuksia ottaa seksuaalisuus puheeksi eri-ikäisten asiakkaiden kanssa. Seksuaalikasvatus ja avoin keskustelu seksuaalisuudesta ovat keskeisiä ennaltaehkäiseviä keinoja, sillä ne lisäävät ymmärrystä, purkavat tabuja ja vahvistavat yksilön kykyä tunnistaa ja asettaa rajoja. Herkissä tilanteissa ammattilaisen rooli ei ole vain tiedon jakaminen, vaan sellaisen kohtaamistilan luominen, jossa asiakas voi turvallisesti tuoda kokemuksensa esiin myös silloin, kun sanoja on vaikea löytää. Ammattilaisella tulisi olla myös rohkeutta ottaa seksuaaliväkivalta puheeksi – vaikeista asioista kysyminen voi avata mahdollisuuden saada apua ajoissa. Seksuaalisuuden tukeminen on keskeinen työväline, mutta sitä ei ole riittävästi huomioitu ammattilaisten osaamisessa saamelaisten asiakkaiden näkökulmasta. Näiden taustatekijöiden vuoksi kurssin kehittäminen lähti liikkeelle tarpeesta vahvistaa ammattilaisten kulttuurisensitiivisiä valmiuksia ja tarjota konkreettisia keinoja puheeksi ottamiseen. Kulttuurisensitiivinen kohtaaminen alkaa ammattilaisesta itsestä Kurssin keskeisenä lähtökohtana on ajatus siitä, että kulttuurisensitiivinen kohtaaminen ei ala asiakkaasta, vaan ammattilaisen omasta ymmärryksestä ja itsereflektiosta. Ammattilainen voi kohdata ja tukea asiakasta seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä vain siinä määrin kuin on itse pysähtynyt tarkastelemaan omia kokemuksiaan, arvojaan, rajojaan ja tunteitaan. Ilman tätä pohjatyötä kohtaamisessa on riski, että ammattilaisen omat käsitykset tai kulttuurinen normisto ohittaa asiakkaan todellisuuden. Saamelaisyhteisön näkökulmasta tämä on erityisen tärkeää, koska seksuaalisuudesta puhuminen kiinnittyy kieleen, identiteettiin ja luottamukseen – ei yksittäisenä “taitona”, vaan osana luottamukseen ja yhteisöllisyyteen sidottuja suhteita. Reflektiivisyys auttaa ammattilaista tunnistamaan, milloin hänen omat käsityksensä saattavat estää sensitiivisen kuuntelun tai ohjata keskustelua liiaksi länsimaisen yksilökeskeisen mallin mukaisesti. Luottamus syntyy vasta, kun asiakkaan elämänhistoria, kulttuuritausta ja kieli tunnistetaan merkityksellisiksi osiksi hänen kokemustaan. Kurssin kehittäminen yhdessä saamelaisyhteisön kanssa Kurssi suunniteltiin alusta alkaen yhteistyössä saamelaisyhteisön kanssa, jotta sisältö perustuisi omista kokemuksista nousevaan tietoon eikä ulkopuoliseen tulkintaan. Työhön osallistettiin saamelaisia asiantuntijoita, järjestöjä ja yhteisön jäseniä, joiden näkemykset ohjasivat sitä, mitä teemoja kurssi painottaa ja millä tavoin niistä puhutaan. Yhteistyö vahvisti ymmärrystä siitä, että saamelaiset eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan kokemukset ja näkökulmat vaihtelevat esimerkiksi kielen, alueen, ikäryhmän ja elämäntilanteen mukaan. Kaikki asiakkaat eivät myöskään halua tulla palvelutilanteessa tunnistetuiksi saamelaisiksi, mikä voi juontua assimilaation jälkeisestä häpeästä tai varauksellisuudesta ulkopuolisia instituutioita kohtaan (Øverli ym. 2017). Samalla kävi näkyväksi, että luottamusta ei voida “oletuksena” olettaa, vaan sitä täytyy rakentaa pitkäjänteisesti – erityisesti tilanteissa, joissa anonymiteetti ei säily ja pelko leimautumisesta on todellinen. Siksi saamelaisyhteisön osallistaminen ei ollut kurssille lisäarvo, vaan edellytys sen uskottavuudelle ja käyttökelpoisuudelle. Kurssi ei tuo ratkaisua ulkopuolelta, vaan vahvistaa yhteisön omia voimavaroja, toimijuutta ja kulttuurista turvaa puhua seksuaalisuudesta. Yhteistyön tuloksena kurssin keskeisiksi teemoiksi muotoutuivat seuraavat osa-alueet: Seksuaalisuus ja ammatillinen itsetuntemus Seksuaaliohjaus Seksuaalikasvatus Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt Seksuaaliväkivalta Pilotoinnin kokemukset Kurssin pilotoinnin toteutti kuusi sosiaali- ja terveysalan ammattilaista sekä opiskelijaa, ja palaute oli pääosin hyvin myönteistä. Kurssi koettiin työelämän näkökulmasta tarpeelliseksi ja ajankohtaiseksi, ja erityisesti seksuaalisuuden puheeksi ottamisen mallit nähtiin käytännön työssä hyödyllisiksi. Osallistujat kiittivät kurssin kulttuurisensitiivistä otetta ja sitä, että saamelaisuus kulki punaisena lankana läpi kokonaisuuden. Monipuoliset materiaalit ja saamelaisten omat puheenvuorot vahvistivat kokemusta kurssin relevanssista. Kuten eräs palautteen antaja totesi: “Kurssi oli erittäin tarpeellinen ja ajankohtainen – sisältöä voi suoraan soveltaa työelämässä.” Toinen puolestaan kiitti sitä, että “saamelaisuus ei jäänyt irralliseksi osioksi, vaan kulki läpi koko kurssin.”. Kaikki palautteet eivät kuitenkaan olleet yksimielisiä. Yksi osallistujista koki, että kurssilla olisi voinut olla vielä enemmän saamelaisuutta painottavia näkökulmia ja esimerkkejä: “Jäin kaipaamaan enemmän saamelaisnäkökulmaa.” Tämä kertoo siitä, että tarve aiheeseen pureutumiselle on suuri ja että sisältöjä on syytä jatkossa syventää entisestään. Kehittämiskohteina toivottiin myös lisää konkreettisia case-esimerkkejä sekä vuorovaikutteisia elementtejä, kuten keskustelufoorumeita. Myös materiaalin määrää ja saavutettavuutta voisi hioa. Yksi opiskelija kiteytti: “Materiaali oli monipuolista, mutta ajoittain runsasta – toivoisin enemmän käytännön esimerkkejä ja harjoituksia.” Kokonaisuutena kurssi tarjosi osallistujille hyödyllisen ja tarpeellisen työvälineen, jonka jatkokehittämiselle on hyvät lähtökohdat. Merkitys ja tulevaisuus Kurssi on esimerkki siitä, miten kulttuurisensitiivisyys voidaan tuoda käytännön koulutukseen. Se tukee saamelaisten oikeutta turvallisiin ja saavutettaviin sosiaali- ja terveyspalveluihin, joissa heidän oma kielensä ja kulttuurinsa otetaan huomioon. Seksuaalisuuden puheeksi ottaminen on pieni teko, jolla voi olla suuri merkitys. Kun puheeksi ottamisen kynnys madaltuu, voidaan ehkäistä väkivaltaa, vahvistaa osallisuutta ja rakentaa palveluita, joissa jokainen saa tulla kohdatuksi kokonaisena ihmisenä. Samalla se tukee saamelaisten omia pyrkimyksiä vahvistaa turvallista ja häpeätöntä tilaa puhua seksuaalisuudesta myös yhteisön sisällä. Lähteet Brandén, J., Nilsson, L. M., Burman, M., San Sebastian, M. & Stoor, J. P. A. 2024. Våld mot samiska kvinnor. Umeå: Ubmejen Universitiähta. https://urn.kb.se/resolve?urn=urn%3Anbn%3Ase%3Aumu%3Adiva-221871 Järvensivu, L., Pohjola, A. & Romakkaniemi, M. 2016. Locating Sámi social work in Finland: Meanings produced by social workers in working with Sámi people. International Social Work, 59(5), 600–613. https://doi.org/10.1177/0020872816646817 Kuokkanen, R. 2024a. Iešmearrideapmi álgá mis. Teoksessa R. Kuokkanen & A-M.Pieski (toim.) Siiddaid Sápmi, DAT: Guovdageaidnu, 168–172 Kuokkanen, R. 2024b. Mo gaskalduhttit ja eastadit illástemiid. Teoksessa R. Kuokkanen & A. Pieski (toim.) Siiddaid Sápmi, DAT: Guovdageaidnu, 185–186. Øverli, I. T., Bergman, S. & Finstad, A.-K. 2017. «Om du tør å spørre, tør folk å svare» Hjelpeapparatets og politiets erfaringer med vold i nære relasjoner i samiske samfunn. NKVTS Rapport 2/2017. https://www.nkvts.no/content/uploads/2017/03/NKVTS_Rapport_2_2017_samiske_samfunn.pdf Saamelaiset työntekijät sote-alalla: työhyvinvoinnin merkitys Mirka Kelahaara & Kati Mikkola Johdanto ”Jos en minä, niin kuka sitten?” Tällaisilla saatesanoilla saamelaiset työntekijät saattavat lähteä mukaan työtehtäviin tai kehittämishankkeisiin, jotka vaativat saamen kielen ja kulttuurin osaamista. Halu edistää saamelaisten asiakkaiden yhdenvertaisuutta ja kulttuurinmukaisia palveluja on eteenpäin vievä voima, mutta kääntöpuolena voi olla oman jaksamisen vieminen äärirajoille. Saamelaiset ammattilaiset ovat haluttuja asiantuntijoita heidän kulttuuritaustansa ja -tuntemuksensa ansiosta. On kuitenkin tärkeää tunnistaa, että asiantuntijarooliin samaistuminen voi olla vaikeaa varsinkin niissä tapauksissa, kun työtä ei voi aidosti tehdä kulttuurin mukaisesti. Saamelaisen ammattilaisen kulttuurinen osaaminen kumpuaa usein omakohtaisista kokemuksista, kulttuurisesta identiteetistä ja henkilökohtaisesta elämänhistoriasta. Saamenkielisiä ja -kulttuurisia sote-palveluita kehittäessä painopiste on useimmiten asiakasnäkökulmassa ja ammattilaisen tavassa kohdata saamelainen asiakas. Saamelaisten työntekijöiden tarpeista ja työhyvinvoinnista on tehty vain vähän tutkimuksia ja selvityksiä, ja nekin ovat vain harvoin edenneet toimeenpanon tasolle. Tämän artikkelin tarkoituksena on tuoda esiin, miten saamelaisten työntekijöiden työhyvinvointi ja kulttuurisen osaamisen johtaminen kietoutuvat yhteen, ja miksi niiden vahvistaminen on välttämätöntä laadukkaiden ja yhdenvertaisten sote-palvelujen kehittämisessä. Saamen kieli ja kulttuuri osaksi strategista henkilöstöjohtamista Kulttuurien johtaminen ei nyky-yhteiskunnassa ole enää valinnaista – se on välttämätöntä, mikäli organisaatiot haluavat vastata tulevaisuuden työelämän ja asiakaskunnan tarpeisiin. Se on yksi keskeinen osa kokonaisvaltaista työyhteisöjen johtamista, joka liittyy suoraan organisaation eettiseen vastuuseen, arjen sujuvuuteen ja ihmisten väliseen kohtaamiseen. Eri kulttuurien kohtaaminen ei ole irrallinen osa organisaatiota, vaan on aina osa rakenteita, vallankäyttöä ja työyhteisön ilmapiiriä. (Balto 2019.) Strateginen, kulttuurisen monimuotoisen työyhteisön johtaminen tarkoittaa tiedostavaa, tavoitteellista ja arvopohjaista toimintaa, jossa jokainen työntekijä kokee kuuluvansa yhteisöön ja voi kehittyä työssään. Esimerkiksi Lapin hyvinvointialueen lakisääteisenä tehtävänä on tuottaa saamen kielilain (1086/2003 § 3) mukaisia palveluita saamen kielillä kaikilla vastuualueilla. Hyvinvointialueella tunnistetaan tarve vahvistaa osaamista saamen kielten ja kulttuurin osalta, sekä kehittää menetelmäosaamista, jotta palvelut voivat entistä paremmin vastata saamelaisväestön tarpeisiin. (Lapha 2024, 23, 41.) Saamelaiskulttuuria huomioiva henkilöstöstrategia tukee ajatusta osaavasta, hyvinvoivasta ja yhdenvertaisesta työyhteisöstä. Siinä huomioidaan rekrytointi- ja perehdytyskäytännöt siten, että kielen ja kulttuurin osaajat huomioidaan vahvemmin ja perehdytysprosessi tukisi kielellistä osaamista ja kulttuurierojen huomioimista. Strategiaan perustuva, pitkäjänteinen työ saamelaisten palveluiden kehittämiseen tapahtuu kieltä ja kulttuuria osaavien työntekijöiden osaamisen vahvistamisen ja rekrytoinnin kautta. Tällainen linjaus haastaa organisaatiota tarkastelemaan, miten kulttuurisesti monimuotoista työyhteisöä johdetaan osana koko työyhteisön strategiaa. (Työterveyslaitos 2023, 13.) Saamen kielten ja kulttuurin huomioiminen lisää työn merkityksellisyyden kokemusta ja palvelee asiakkaiden tarpeita. Sen sijaan työn kuormittavuus voi lisääntyä, jos työyhteisössä ei ole selkeitä toimintatapoja kulttuurin huomioimiseksi (Heikkilä 2023, 75.) Kulttuurisesti monimuotoisen työyhteisön johtaminen Suomessa työskentelee yhä enemmän eri kieli- ja kulttuuritaustoista tulevia ammattilaisia. Tämä monimuotoisuus voi olla voimavara, kun sitä johdetaan viisaasti. Kulttuurisesti monimuotoinen työyhteisö tuo uusia näkökulmia, osaamista ja kokemuksia, mutta samanaikaisesti myös haasteita, kuten: haasteet työyhteisöviestinnässä perehdytysprosessien monimutkaisuus erilaisten toimintatapojen yhteensovittaminen kieli- ja kulttuuri sekä arvokäsitysten erot ennakkoluulot ja ulkopuolisuuden kokemukset Laadukas johtaminen voi lieventää näitä haasteita ja vahvistaa työhyvinvointia rakentamalla luottamukseen ja arvostukseen perustuvan ilmapiirin (Nurmi & Kokkonen 2025, 73, 84–86). Kulttuurisesti tietoisella johtamisella voidaan vahvistaa työyhteisön kulttuurista osaamista, mikä puolestaan voi parantaa suvaitsevaisuuden ilmapiiriä ja suhtautumista erilaisuuteen. Kokemustemme mukaan mitä paremmin työyhteisö tuntee saamelaisuuden ja saamelaiskulttuurin, sitä todennäköisemmin saamelainen työntekijä kohdataan omasta kulttuuristaan käsin ja omana itsenään. Kun omaa identiteettiä tai työn tekemisen tapaa ei tarvitse jatkuvasti perustella, voi ammattilainen keskittyä täysipainoisesti työn kannalta olennaisiin asioihin. Omalla kielellä puhuminen – olipa kyse sanallisesta äidinkielestä tai sanattomasta, kulttuuriin pohjautuvasta viestinnästä, vahvistaa se yhtä lailla kuulluksi tulemisen tunnetta työntekijälle, kuin asiakkaalle. On myös hyvä tiedostaa saamelaisten puhetavassa luonnollisesti esiintyvä tietoinen monimerkityksellisyys, joka voi hämmentää tähän tottumatonta kuulijaa (Aikio 2010, 150). Johtamisessa kulttuurista tietoisuutta voisi kehittää hyödyntämällä kulttuuriin soveltuvia toimintamalleja. Saamelaisille luontainen vuorovaikutuksen ja sovittelun tapa on ”ovttastallan” (pohj.saamea). Ovttastallan tarkoittaa saamelaiseen maailmankuvaan perustuvaa, yhdessä toteutettavaa relationaalista kommunikointitapaa. Siinä pyritään vahvistamaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja edistää yhteisymmärrykseen pääsemistä. Parhaimmillaan se toimii epävirallisissa ympäristöissä, kuten kahvittelun tai tulistelun äärellä, jossa osapuolet ovat tasavertaisessa asemassa. (Balto & Kuokkanen 2024, 208.) Työhyvinvointi laadukkaan saamelaisen sote-palvelun perustana Sosiaali- ja terveysalalla työhyvinvoinnin johtaminen on laadukkaan ja turvallisen palvelutuotannon perusta. Monissa työyhteisöissä työntekijöiden tyytymättömyys on kuitenkin noussut merkittäväksi haasteeksi, mikä näkyy muun muassa jatkuvana hoitohenkilöstön työvoimapulana. Työhyvinvoinnin johtaminen tarkoittaa työntekijöiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin systemaattista tukemista, jonka tavoitteena on vahvistaa jaksamista, viihtymistä ja sitoutumista työhön. Se on olennainen osa päivittäistä johtamista, ja siksi esihenkilöillä on keskeinen rooli sen toteuttamisessa. Kulttuurisesti monimuotoisissa työyhteisöissä työhyvinvointi rakentuu erityisesti arvostavasta kohtaamisesta, hyväksytyksi tulemisen kokemuksesta sekä osaamisen jatkuvasta kehittämisestä. (Tuikka 2024, 2; Mettinen 2019, 2.) Esihenkilöiden rooli työhyvinvoinnin johtamisessa korostuu erityisesti kulttuurisesti monimuotoisissa työyhteisöissä. Koska saamelaisten työhyvinvoinnin tekijöistä on varsin vähän tutkittua tietoa, sen johtaminen voi olla kulttuuria tuntemattomalle haastavaa. Saamelaisten hyvinvointiin voivat vaikuttaa laajan ja vastuullisen työnkuvan lisäksi työyhteisössä esiintyvä disinformaatio ja stereotypiat, erityisesti silloin, kun ne kohdistuvat työntekijän kulttuuriseen identiteettiin. Lisäksi esimerkiksi yhteiskunnalliset jännitteet, vihapuhe ja rasismi, perinteisiin elinkeinoihin liittyvät huolet tai yhteisön sisäiset ristiriidat voivat lisätä kuormitusta. Näitä ilmenee yhä enenevissä määrin netissä ja sosiaalisen median alustoilla, mutta myös työpaikoilla ja kouluissa. (Wallin & Huuva 2024; myös Eriksen, Arola & Aikio 2025, 89.) Saamebarometri 2024 -kyselyn mukaan lähes puolet saamelaisista sote-alan työntekijöistä kokee saavansa puutteellista tukea työhönsä ja lähes 80 % on tyytymättömiä kielellisten oikeuksien johtamiseen. Kyselyn tulosten pohjalta laadittiin ”Laadukkaita saamenkielisiä palveluita tuottavan organisaation toimintamalli” (kuva 1.), jonka tavoitteena on tukea palveluiden kehittämistä ja tuotantoa. (Eriksen ym. 2025, 57, 65.) Malli nostaa esiin useita henkilöstöjohtamiseen ja työhyvinvointiin liittyviä teemoja, jotka osoittavat tarpeen suunnitelmalliselle ja johdonmukaiselle kulttuurien johtamisen kehittämiselle. Kuva 1. Laadukkaita saamenkielisiä palveluita tuottavan organisaation toimintamalli (Eriksen ym. 2025, 90–94). Saamelaisille työntekijöille soveltuvia työssä jaksamisen ja työhyvinvoinnin malleja on kehitetty vasta vähän. Työhyvinvointia saamelaisalueella -hankkeessa (Tärkeissä töissä 2024) kehitettiin saamelaisalueella työskentelevien työhyvinvointia tukevaa toimintamallia, jossa yhtenä toimenpiteenä oli työnohjaus. Työnohjaus tarjoaa mahdollisuuden käsitellä omia kokemuksia ja tunteita, sekä niiden säätelyä ja tulkintaa (Ruutu & Salomies 2015, 15). Työnohjauksessa voidaan yhdessä käsitellä kulttuurien kohtaamiseen liittyviä yhteentörmäyksiä, mutta myös tarjota saamelaisille työntekijöille mahdollisuus yhteiseen keskusteluun ja vertaistukeen. Kulttuurisen osaamisen merkitys työhyvinvoinnille Kulttuurien tuntemus ja kulttuurisen ymmärryksen rooli on merkityksellinen työelämässä ja koulutuksessa. Saamelaisten hyvinvointi työelämässä koostuu muun muassa kulttuurisesti tietoisesta johtamisesta ja psykologisesti turvallisesta ilmapiiristä (Työhyvinvointia saamelaisalueella 2021). Kulttuurisen osaamisen vahvistaminen on ammatillisten taitojen kehittämistä, mutta myös esimerkiksi omien juurien tunnistamista, perhearvojen ja luonnon merkityksen hahmottamista. Tätä osaamista ei kuitenkaan osata arvostaa riittävästi, vaikka näitä ominaisuuksia tarvitaan saamelaisten kanssa tehtävässä työssä. Huomionarvoista on myös se, että jos omaa puutteelliset ja virheelliset tiedot saamelaisista, voivat ne ylläpitää stereotyyppisiä mielikuvia, joista ei ole helppoa luopua ilman todenmukaista tietoa. (Engnes, Sivertsen, Bongo & Mehus 2021, 9; Mattila, Lindén & Annala 2024.) Kulttuurisen osaamisen vahvistaminen edistää myös saamelaisten työntekijöiden ammattitaidon kehittymistä. Saamelaiset tekevät työtään usein intuitioon ja omaan kulttuuritaustaansa tukeutuen, minkä vuoksi tutkittu tieto voi syventää ymmärrystä esimerkiksi siitä, mitkä työtehtävien osa-alueet perustuvat kulttuuriin ja mitkä puolestaan henkilökohtaiseen persoonallisuuteen. Myöskään historiallisiin tapahtumiin liittyvät yksityiskohdat ja niiden vaikutukset nykyhetkeen eivät välttämättä ole kaikille tuttuja. Erityisesti sote-alalla on tärkeää varmistaa, että ammattilaiset ymmärtävät assimilaation ja siihen liittyvien traumojen merkityksen saamelaisten terveyteen. Kulttuurinen osaaminen auttaa tunnistamaan miten valta jakautuu yhteiskunnassa, miten syrjintä ilmenee rakenteissa ja miten kolonialismin juurtuneet toimintatavat vaikuttavat edelleen. Kulttuurisen osaamisen johtamisen avulla voidaan tukea saamelaisten työntekijöiden mahdollisuuksia osallistua oman kansaansa liittyvien toimintamallien, ohjeiden ja järjestelmien kehittämiseen siten, että ne palvelevat saamelaisia parhaalla mahdollisella tavalla. (Balto 2023, 39–40; Engnes ym. 2021.) Koko työyhteisön kulttuurisen osaamisen vahvistaminen on tärkeä työhyvinvointia tukevana toimenpiteenä. Samankaltaista työyhteisön kulttuurisen osaamisen vahvistamista toteutetaan myös Saamelaisten kansallisessa mielenterveyden ja riippuvuussairauksen osaamiskeskuksessa Norjassa (SANKS/SÁNAG), jossa kaikki työntekijät velvoitetaan suorittamaan saamelaiskulttuuriin liittyvä perehdytyskurssi (Finnmarkssykehuset 2025). SaamSote-hankkeessa tämä kulttuurisen osaamisen periaate on konkretisoitunut siten, että saamelaiset ja saamelaiskulttuuria tuntevat sote-alan ammattilaiset ovat olleet keskeisessä asemassa kulttuurinmukaisten sisältöjen suunnittelussa ja tuottamisessa, mikä vahvistaa palveluiden osuvuutta ja vaikuttavuutta saamelaisyhteisöissä. Lopuksi Artikkelissamme olemme käsitelleet monimuotoisten työyhteisöjen työhyvinvointia ja johtamista, painottaen organisaatioita, jossa työskentelee saamelaisia. Organisaatioiden ja erityisesti lähiesihenkilöiden on tärkeää tunnistaa eri kulttuurien tuomat myönteiset mahdollisuudet työyhteisössä. Tämä vaatii avointa, tietoista ja oikeudenmukaista johtamista, jonka ansiosta jokainen työntekijä kokee kuuluvansa joukkoon ja pystyy hyödyntää osaamistaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kulttuuristen toimintatapojen omaksuminen osana johtamista vaikuttaa olevan vielä melko harvinaista, mutta perusteltua. Saamelaiset työntekijät tulisi nähdä vahvana osana organisaatioiden henkilöstöä ja arvokkaana voimavarana palveluketjujen toiminnassa ja palveluiden kehittämisessä. Omakielisen ja kulttuurisen kohtaamisen merkitys koskee myös saamelaisia työntekijöinä. Sen vuoksi johtamisessa ja työn tukemisessa, esimerkiksi työnohjauksessa tulisi kiinnittää tähän huomiota. Saamelaiset sote-alan työntekijät kaipaavat työhönsä tukea samalla tavalla kuin muutkin työntekijät. Tuen tarve on vain monimuotoisempi, koska saamelaiskulttuuriin liittyviä johtamisen ja työn tukemisen malleja on vain vähän, jos ollenkaan. Ilman saamelaista työyhteisöä saamelaiset työntekijät ovat melko yksin, vailla vertaistukea ja yhteisöllisyyden kokemusta. He saattavat joutua muita useammin kohtaamaan väheksyntää, syrjintää ja epäasiallista käytöstä työtehtäviensä hoitamisen seurauksena. Työturvallisuuslain (738/2002) § 8 mukaan työnantajan on huolehdittava työntekijän turvallisuudesta ja terveydestä työssään. Työyhteisön sisällä on hyvä tehdä ennakoivia toimia epäasiallisen kohtelun estämiseksi, psykologisen turvallisuuden edistämiseksi ja kulttuurisen osaamisen lisäämiseksi. Kulttuuria tuntevan työnohjaajan tuella yhdessä reflektoiminen ja yhteinen ajattelu edistävät työyhteisön kulttuurin rakentumista ja yhteisen ajattelun edistämistä. SaamSote-hankkeen koulutukset vastaavat osaltaan tämänhetkisiin työelämän kulttuurisen osaamisen tiedontarpeisiin ja sote-ammattilaisten ammattitaidon kehittymiseen. Saamelaisten sote-alan ammattilaisten aseman ja työhyvinvoinnin tutkimus on vielä alkuvaiheessa. Mielestämme aihe kaipaa lisää näkyvyyttä sekä konkreettisia kehittämistoimia, jotta saamelaiset ammattilaiset voivat työskennellä yhdenvertaisina ja hyvinvoivina osana sote-palveluiden henkilöstöä. Lähteet Aikio, A. 2010. Olmmošhan gal birge – Áššit mat ovddidit birgema. Kárášjohka: Čálliid lágádus. Balto, A. 2023. Sámi bajásgeassin. Árbevierut. Ealáskahttit. Ođasmahttit. Čálliid lágádus: Kárášjohka. Balto, A. & Kuokkanen, R. 2024. Sámiid ovttastallanvierut ja daid ođasmahttin. Teoksessa R. Kuokkanen, & A. Pieski (toim.) Siiddaid Sápmi 2024. DAT: Guovdageaidnu, 207–216. Engnes, J., Sivertsen, N., Bongo, B. A. & Mehus, G. 2021. Sámi and Norwegian nurses’ perspectives on nursing care of Sámi patients: a focus group study on culturally safe nursing. International Journal of Circumpolar Health vol. 80. Viitattu 7.8.2025 https://doi.org/10.1080/22423982.2021.1948246 Eriksen, K., Arola, L. & Aikio, A. 2025. Saamebarometri 2024. Selvitys saamen kielilain piiriin kuuluvien viranomaisten näkemyksistä saamelaisten kielellisten oikeuksien toteutumisesta. Oikeusministeriön julkaisuja 2025:9. Viitattu 25.6.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-400-186-1 Mattila, E., Lindén, J. & Annala, J. 2024. Reviewing educational conceptualisations of transnational settler ignorance. Educational Review, 1–25. Viitattu 25.6.2025 https://doi.org/10.1080/00131911.2024.2437405 Finnmarkssykehuset 2025. SANKS kompetansetjeneste 19.2.2025. Viitattu 7.8.2025 https://www.finnmarkssykehuset.no/fag-og-forskning/sanks/undervisning-og-formidling/ Heikkilä, L. 2023. Saamen kielten ja kulttuurin osaaminen sote-alalla : Saamenkielisen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ammatillisen osaamisen tilanne ja koulutustarpeet – MoniSoTe-hanke. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja B: tutkimusraportteja ja selvityksiä 70. Viitattu 25.6.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-333-4 Lapha 2023. Lapin hyvinvointialuestrategia 6.2.2023. Viitattu 25.6.2025 https://lapha.fi/documents/594637/766960/Lapin-hyvinvointialuestrategia.pdf/ Mettinen, T. 2019. Työhyvinvoinnin tuloksellinen johtaminen: Työhyvinvoinnin vaikutus julkisen organisaation tuloksellisuuteen. Tampereen yliopisto. Pro gradu -tutkielma. Nurmi, H. & Kokkonen, L. 2025. Turvallista työtä -työsuojelu teknologian, ilmaston ja väestörakenteen muuttuessa. Viitattu 18.5.2025 https://tpry.fi/wp-content/uploads/2025/05/DIGI_Raportti_no7_Tyosuojelu_2025.pdf Ruutu, S. & Salmimies, R. 2015. Työnohjaajan opas. Talentum. Tuikka, J. 2024. Johtamisen yhteys työntekijöiden työhyvinvointiin: Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen keskussairaalan päivystyspoliklinikan työntekijöiden kokemuksia. Vaasan yliopisto. Pro gradu -tutkielma. Tärkeissä töissä 2024. Perehdytysmateriaali saamelaiskulttuuriin ja saamen kieliin. Viitattu 7.8.2025 https://tarkeissatoissa.fi/katso/perehdytysmateriaali-saamelaiskulttuuriin-ja-saamen-kieliin Työhyvinvointia saamelaisalueella hanke kuvaus 2021. Viitattu 7.8.2025 https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S22376 Työterveyslaitos 2023. Työterveyslaitoksen toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma 2023–2025. Viitattu 12.7.2025 https://www.ttl.fi/sites/default/files/2023-09/Ty%C3%B6terveyslaitoksen%20toiminnallinen%20tasa-arvo-%20ja%20yhdenvertaisuussuunnitelma%202023-25.pdf Wallin, L. & Huuva, L. 2024. Hatbrott mot samer. Rapport 2024:5. Brå – Brottsförebyggande rådet. Lopuksi Mirka Kelahaara & Tarja Tapio & Niina Patronen SaamSote-hankkeessa tehtiin merkittävää ja uraauurtavaa työtä saamelaisen sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kehittämiseksi. Hankkeessa kehitettiin 90 opintopisteen verran 19 yksittäistä, kokonaan verkossa tai monimuotoisissa verkkoympäristöissä toteutettavia täydennyskoulutuksia ja avoimen ammattikorkeakoulun opintojaksoja (liite 1.). Opintojaksojen pilotointeihin osallistui yli 100 henkilöä ja hankkeen aikana avoimen ammattikorkeakoulun tarjonnassa olleita opintojaksoja (yht. 28 op) suoritti noin 30 opiskelijaa. Hankkeen toteuttajina toimivat pohjoisen Suomen ammattikorkeakoulut, joissa sosiaali- ja terveysalan tutkintojen pedagogista ja tietoperustaista asiantuntemusta tarkasteltiin yhdessä saamelaisyhteisöistä tulevien kulttuuriasiantuntijoiden kanssa. Tavoitteena oli yhdistää alkuperäiskansaan liittyvät kulttuuriset näkökulmat sosiaali- ja terveysalan koulutuksen tietopohjaan, luoden näin kokonaisvaltaisempaa ja kulttuurisesti sensitiivistä osaamista. Polku oli ajoittain kivikkoinen, eikä oikeaa suuntaa ollut helppo aina valita, mutta määränpää saavutettiin kunnialla. Lähtökohtana asetelma oli ongelmallinen, sillä korkeakoulut edustivat suomalaista korkeakoulutusjärjestelmää, jossa koulutus perustuu nimenomaisesti suomalaisen hyvinvointivaltion lainsäädäntöön sekä sosiaali- ja terveysalan ammattitutkintojen vaatimuksiin. Tämän vuoksi kaikki saamelainen näkökulma oli tuotava suunnitteluun ulkopuolelta – saamelaisyhteisöistä, sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoilta ja työntekijöiltä. Tällainen asetelma edellytti hidasta etenemistä, jota hankesuunnitelmassa tai henkilöstöresursseissa ei alun alkaen oltu huomioitu. Työaikaresurssien vähyys ja niiden eriaikaisuus haastoi yhteiskehittämistä. Päällekkäistä työtä ja ajoittain siiloutunutta työskentelyä olisi voitu ehkä välttää, jos hankehenkilöstö ja kulttuuriasiantuntijat olisivat päässeet työskentelemään enemmän yhdessä. Siiloutumisella tarkoitetaan tässä yhteydessä pieniin opintojaksokohtaisiin ryhmiin, painottunutta työskentelyä. Saamelaiset sote-alan ammattilaiset ovat moniosaajia – se on välttämätöntä pärjäämisen kannalta, kun ammattilaisia on vain vähän. Sen vuoksi hankkeen yhteiset teams- ja livetapaamiset olivat oivallisia mahdollisuuksia saada monipuolista näkökulmaa opintojaksojen sisältöjen kehittämiseen. Saamelaisessa vuorovaikutuskulttuurissa on luontevaa käsitellä monitahoisia kysymyksiä yhteisöllisesti, keskustelun ja kokemusten jakamisen kautta. Tämä edellyttää kehittämisprosesseilta kuitenkin riittävästi työaikaa myös pysähtymiselle, dialogille ja yhteisen ymmärryksen rakentamiselle. Samalla korostuu molemminpuolinen resilienssi – kyky kohdata epävarmuutta ja epätietoisuutta sekä tiedostaa kulttuurien väliset eroavaisuudet ja käsitellä niistä mahdollisesti aiheutuvia jännitteitä rakentavasti. Monia kehittämistoimenpiteitä tehtäisiinkin tällä tietämyksellä toisin – saamelaisen yhteiskunnan ehdoilla toteutettuna, tasavertaisina kumppaneina. Suhteiden luomiseen ja luottamuksen rakentamiseen annettaisiin riittävästi aikaa jo hankkeen alkuvaiheessa, ja tämä kirjattaisiin hankesuunnitelmaan yhtenä keskeisistä onnistumisen edellytyksistä. Valtion rajat ylittävällä yhteistyöllä on merkittävä rooli saamelaisia koskevassa kehittämisessä ja tiedontuotannossa, erityisesti saamelaisen yhteiskunnan tutkimuskuorman keventämiseksi ja päällekkäisen työn välttämiseksi. Nämä opintojaksot ovat ensimmäinen askel tietoisuuden lisäämisessä saamelaisista ja saamelaiskulttuurista sote-alan koulutuksessa. Koska uutta tietoa syntyy jatkuvasti ja palvelut kehittyvät, koulutuksen on pysyttävä ajantasaisena. Saamelaisiin kohdistuvat kehittämistoimenpiteet ovat valitettavan usein määräaikaisia hankkeita, joille ei löydy resursseja pysyvyyden tai jatkokehittämisen varmistamiseksi. Saamelaisten yhdenvertaisuus voi toteutua vasta, kun kulttuuri huomioidaan organisaatioiden rakenteissa. Liitteet Liite 1. SaamSote-hankkeessa kehitetyt opintojaksot Lapin ammattikorkeakoulu: Kulttuurisensitiivisyys sosiaali- ja terveysalalla saamelaisten kohtaamisessa 2 op Saamelainen asiakas kulttuurisensitiivisessä vuorovaikutuksessa ja kohtaamisessa sosiaali- ja terveysalalla 3 op Saamelaiskulttuuri, kielet ja asiakas sosiaali- ja terveyspalveluissa 5 op Saamelaisen ikäihminen, ja ikääntyneen kohtaaminen ja vuorovaikutus 3 op Saamelaisen ikäihmisen terveyden, toimintakyvyn ja hyvinvoinnin tukeminen 3 op Näkökulmia muistisairaan saamelaisen kohtaamiseen, hoitoon ja kuntoutukseen 2 op Saamelaiskulttuurin mukainen kohtaaminen sosiaalipalveluiden lapsiperhetyössä 2 op Saamelaiskulttuurin mukainen työskentely sosiaalipalveluiden lapsiperhetyössä 2 op Rajat ylittävä yhteistyö saamelaiskulttuurin mukaisessa sosiaalipalveluiden lapsiperhetyössä 1 op Seksuaalisuuden tukeminen saamelaisyhteisöissä 5 op Luonto saamelaisen kotihoidon voimavarana 2 op Diakonia ammattikorkeakoulu Kulttuurinen osaaminen saamelaisen asiakkaan palliatiivisessa hoidossa 15 op Yhteisörakentaminen saamelaiskulttuuria huomioiden 15 op Oulun ammattikorkeakoulu Kulttuurin yhteys mielen hyvinvoinnin rakentumiseen 5 op Asiakkaan ja ammattilaisen välinen kohtaaminen mielen hyvinvoinnin tukemisessa 5 op Kulttuuriorientoitunut ohjaus neurokirjon lasten ja nuorten kanssa saamelaisyhteisössä 5 op Neurokirjon perheiden ohjaus – tietoa, taitoa ja ymmärrystä 5 op Kulttuurisensitiivinen palveluohjaus ikääntyvien kanssa tehtävässä työssä 5 op Kulttuurisensitiivinen sosiaalialan työ ikääntyvien kanssa 5 op