Yhteisöllinen taide luonnossa ja sisätiloissa 30.12.2025 Artikkelikokoelma Marja Uusitalo, Sirja Sarkkinen, Laura Jokela & Leena Seppälä (toim.) Hyvinvointi ja kulttuuri Rahoittajat Metatiedot Tyyppi: Kokoomajulkaisu Julkaisija: Lapin ammattikorkeakoulu Oy Julkaisuvuosi: 2025 Sarja: Pohjoisen tekijät – Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 33/2025 ISBN 978-952-316-573-1 ISSN 2954-1654 PDF-linkki: Pohjoisen tekijät 33 2025 Uusitalo ja muut.pdf Oikeudet: CC BY Kannen kuva: Emilia Vuori Kieli: suomi © Lapin ammattikorkeakoulu ja tekijät URN: urn:isbn:978-952-316-573-1 Kirjoittajat Marja Uusitalo, Sirja Sarkkinen, Laura Jokela & Leena Seppälä (toim.) Sisällysluettelo Näytä sisällysluettelo TiivistelmäAluksiYhteisöllinen taidelähtöinen toiminta ja luonto osallisuutta rakentamassaYhteisötaiteen ja sosiaalipedagogiikan yhtymäpinnatTaidetoiminnan toteutukset rikastuvat erilaisissa yhteistyöverkostoissaKatse tulevaisuuteen: ympäristötaidetta pajuista ja ajopuusta ammattitaiteilijan johdollaKierrätyksen merkitys yhteisötaidetoiminnassa nuorten osallistujien ryhmissäLuonnonmateriaalien käyttö ympäristötaiteessaMonikulttuurinen ohjaajatyöpari rakentamassa tasa-arvoista ja turvallista tilaa osallistavalle työskentelylleOsallistujasta toimijaksi ja vertaisohjaajaksi – asiakkaan henkilökohtainen kasvutarinaYhteisöllinen taidetyöskentely neurokirjon henkilöiden osallisuutta tukemassaPopUp-työskentely taidelähtöisessä toiminnassaRovaniemi saa yhteisöllisen näyteikkunan- opiskelijat rikastuttamassa yhteisötaide työskentelyäSROI-analyysin soveltaminen yhteisötaiteen vaikutusten arvioitiin Jaa somessa Jaa Facebookissa Jaa Facebookissa (avautuu uuteen ikkunaan) Jaa LinkedInissä Jaa LinkedInissä (avautuu uuteen ikkunaan) Jaa Blueskyssa Jaa Blueskyssa (avautuu uuteen ikkunaan) Jaa Threadsissa Jaa Threadsissa (avautuu uuteen ikkunaan) Kokeiluja yhteisöllisestä taidetyöskentelystä moninaisissa ryhmissä Toimittajat: Marja Uusitalo, YT, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus Sirja Sarkkinen, metsätalousinsinööri (AMK), Tulevaisuuden biotalous, Lapin ammattikorkeakoulu Laura Jokela, YTM, lehtori, Osallisuus ja toimintakyky, Lapin ammattikorkeakoulu Leena Seppälä, YTM, lehtori, Osallisuus ja toimintakyky, Lapin ammattikorkeakoulu Artikkelien kirjoittajat: Hanieh Ahmadi, Aino Ilola, Kukka Lindqvist, Eveliina Kumpula, Falguni Mazumder, Taiteiden tiedekunnan opiskelijat, Lapin yliopisto Outi Hedemäki- Kantola, sairaanhoitaja YAMK, toimitusjohtaja, Meriva säätiö Laura Jokela, YTM, lehtori, sosiaaliala, Lapin ammattikorkeakoulu Hanna Kakko, Koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinto, ryhmävalmentaja Monna Könönen, lähihoitaja, työvalmentaja, Meriva säätiö Seija Matero, yhteisöpedagogi, toiminnoista vastaava, monikulttuurikeskus Moninet, Rovalan Setlementti ry Miia Mäkinen, TaM, kuvataitelija Essi Ojanperä, TaM, kulttuuritoimen esihenkilö, Tornion kaupunki Vasco Sasokele, vertaisohjaaja, Pohjantähti-opisto Sirja Sarkkinen, metsätalousinsinööri (AMK), Tulevaisuuden biotalous, Lapin ammattikorkeakoulu Leena Seppälä, YTM, lehtori, sosiaaliala, Lapin ammattikorkeakoulu Marja Uusitalo, YT, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus Uchenna Unanka, sosionomi AMK, projektityöntekijä, Pohjantähti-opisto Emilia Vuori, sosionomi AMK, projektityöntekijä, Pohjantähti-opisto Tiivistelmä Tässä artikkelikokoelmassa kuvataan yhteisöllisen taidelähtöisen työskentelyn erilaisia muotoja sosiaali- ja kasvatusalan toimintaympäristöissä sekä esitellään soveltavaa SROI-analyysia yhteisötaiteen vaikutusten osoittamiseen. Julkaisu on syntynyt LuovaLumot- Luova ja monikulttuurinen hyvinvointi – Yhteisöllisesti osallistava taidetoiminta –hankkeen kokemusten ja kehittämistyön pohjalta. Erilaisissa ohjauksen ja koulutuksen ympäristöissä työskentelevät voivat saada innoitusta ja esimerkkejä artikkeleissa kuvatuista perusteluista ja koeteltujen käytäntöjen kuvauksista suunnitellessaan ja toteuttaessaan yhteisöllistä taidelähtöistä työskentelyä omissa organisaatioissaan erilaisten asiakasryhmien kanssa. Kirjoittajat ovat taiteen ja sosiaalialan ja luonnon parissa työskenteleviä asiantuntijoita, jotka ovat toteuttaneet osallistavia yhteisötaiteellisia projekteja erilaisten ryhmien kanssa. LuovaLumot-hanke oli Euroopan sosiaalirahaston tukema hanke (2023–2025). Aluksi Laura Jokela, Sirja Sarkkinen ja Leena Seppälä Yhteisöllisen ja osallistavan taidetoiminta avulla voidaan luoda turvallisia, kulttuurisesti ja sosiaalisesti moninaisia ympäristöjä erityistä tukea tarvitseville ihmisille ja heidän lähiyhteisöilleen. Toiminta tukee osallistujien sosiaalisten ja kansalaistaitojen kehittymistä sekä vahvistaa voimavaroja yksilön ja yhteisön tasolla. Taidelähtöinen työskentely kehittää osallistujan herkkyyttä, vahvistaa yhteyttä omaan luovuuteen ja tarjoaa tilaa itseilmaisulle. Yhdessä tekeminen rakentaa vuorovaikutusta ja syventää osallisuuden kokemusta. Turvallisissa ympäristöissä toteutettu taidetoiminta vahvistaa taitoja, tietoja ja itsenäistä toimijuutta sekä laajentaa osallisuuden tilaa, joka syntyy tarpeiden tunnistamisesta, resurssien lisääntymisestä ja merkityksellisistä kohtaamisista. (Jokela, Seppälä & Uusitalo ,7, 2025.) Yhteisötaide ei ole vain taidemuoto, vaan siinä on kysymys työtavoista, asenteesta ja arvoista. Se voidaan määritellä vuorovaikutteiseksi taiteeksi, joka syntyy taiteilijan aloitteesta yhteisössä ja perustuu jaettuun tekemiseen. Yhteisötaide syntyy dialogisena yhteistyönä, jonka taiteilija ja osallistujat luovat yhdessä, ryhmän tai yhteisön jäsenten kanssa ja heidän ehdoillaan – ei ulkopuolisten toimesta. (Aunola 2019, Jussilainen A. 2019 mukaan.) Luonto tarjoaa tutkitusti merkittäviä hyvinvointivaikutuksia: se rauhoittaa, vähentää stressiä ja vahvistaa psyykkistä ja fyysistä jaksamista. Kun luonto yhdistetään taidelähtöiseen ja yhteisölliseen toimintaan, syntyy voimakas keino tukea osallisuutta ja elämänhallintaa. Erityisryhmille – kuten maahanmuuttajille, kuntouttavan työtoiminnan asiakkaille ja kehitysvammaisille – luontoon tukeutuva taidetoiminta avaa mahdollisuuksia itseilmaisuun, vuorovaikutukseen ja uuden oppimiseen. Se vahvistaa toimintakykyä, lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja luo polkuja kohti koulutusta ja työelämää. Luonto ei ole vain taidetoiminnan ympäristö, vaan myös sen inspiraation ja materiaalien lähde, joka rikastuttaa kokemuksia ja tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tämä artikkelikokoelma kokoaa yhteen taidelähtöisen työskentelyn erilaisia muotoja sosiaali- ja opetusalan konteksteissa. Artikkelikokoelma on syntynyt LuovaLumot- hankkeessa toimineiden asiantuntijoiden sekä hankkeessa mukana olleiden sidosryhmien toimesta. Kirjoittajat ovat taiteen-, sosiaali- ja luonnonvara-alan sekä ohjaustyön asiantuntijoita, jotka ovat toteuttaneet yhteisötaiteellisia projekteja erilaisten ryhmien kanssa monenlaisissa ympäristöissä. Artikkelit tarjoavat käytännön esimerkkejä, kokemuksia ja pohdintoja siitä, miten yhteisöllinen taidelähtöinen työskentely voi toteutua erilaisissa sosiaali- ja opetusalan toimintaympäristöissä vahvistaen yksilöiden toimijuutta, luoden merkityksellisiä kohtaamisia ja edistäen yhteisöllisyyttä. LuovaLumot eli Luova ja monikulttuurinen hyvinvointi – Yhteisöllisesti osallistava taidetoiminta on Euroopan sosiaalirahaston tukema hanke (2023–2025). Sen päätavoitteena oli vahvistaa eri kulttuuritaustaisten ja syrjäytymisvaarassa olevien, erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden ja heidän perheidensä sekä muun lähiyhteisön itsenäistä pärjäämistä ja yhdenvertaisuutta omassa elinympäristössään. (Lapin AMK 2025.) LuovaLumot-hanke kuuluu EU:n Työllistävän, osaavan ja osallistavan toimintalinjaan neljä, jonka tavoitteena on tukea työllisyyttä, osaamista, työelämän kehittämistä, jatkuvaa oppimista ja joustavia koulutuspolkuja (Rakennerahastot 2023). Rahoittajaviranomaisena toimii Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY). LuovaLumot-hankkeessa kokeiltiin ja kehitettiin luontoon tukeutuvaa yhteisöllistä taidetoimintaa. Kehitetyt toimintamallit ja menetelmät vakiinnutettiin osaksi kuntouttavan ja kotouttavan työn käytäntöjä hankkeen toteuttajaorganisaatioissa. Osallistujien ja heidän lähiyhteisöjen toimintaedellytyksiä ja pärjäävyyttä vahvistettiin luontoon tukeutuvan yhteisöllisen taidetoiminnan avulla. Hankkeen toiminta alkoi tammikuussa 2023 ja jatkui vuoden 2025 loppuun. Hanke on toteutettu ryhmähankkeena, jonka päätoteuttaja oli Lapin Ammattikorkeakoulu ja sen osatoteuttajina olivat: Luonnonvarakeskus (LUKE), Pohjantähtiopisto, Meriva sr ja Rovalan Setlementti. Toiminta-alueena oli Merilapin alue sekä Rovaniemi. Hankkeen kohderyhmänä olivat osatoteuttajien ja kumppaneiden toiminnoissa olevat erityistä ja vahvistettua tukea tarvitsevat kuntoutuvat ja kotoutuvat asiakkaat sekä heidän perheensä ja/tai lähiyhteisönsä. Tämän julkaisun kirjoittajina ovat toimineet Lapin Ammattikorkeakoulusta lehtorit Laura Jokela ja Leena Seppälä sekä asiantuntija Sirja Sarkkinen. Luonnonvarakeskuksen erityisasiantuntija Marja Uusitalo, Pohjantähtiopiston vt. rehtori Essi Ojanperä, hanketyöntekijät Emilia Vuori ja Uchenna Unanka ja vertaisohjaaja Vasco Sasokele. Meriva sr:sta toimitusjohtaja Outi Hedemäki-Kantola sekä työvalmentajat Hanna Kakko ja Monna Könönen ja Rovalan Setlementti ry:stä (Moninet) esihenkilö Seija Matero. Kirjoittajina toimivat myös taiteilija Miia Mäkinen sekä Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnan opiskelijat Hanieh Ahmadi, Falguni Mazumder, Aino Ilola, Kukka Lindqvist ja Eveliina Kumpula. Jokela ja Seppälä pohtivat artikkelikokoelman alussa taidelähtöisen ja luontoon tukeutuvan yhteisöllisen toiminnan mahdollisuuksia asiakkaiden osallisuuden ja toimijuuden vahvistumisessa. Ojanperän yhteisötaiteen ja sosiaalipedagogiikan yhtymäpinnat- artikkelissa tarkastellaan, miten taidemaailman yhteisötaiteen käsite ja sosiaalitieteisiin kuuluva sosiaalipedagogiikka kytkeytyvät toisiinsa ja yhdessä edistävät kulttuurihyvinvointia. LuovaLumot-hankkeessa tehtiin yhteistyötä eri organisaatioiden, toimijoiden sekä ammattitaiteilijoiden kanssa. Artikkelissa Taidetoiminnan toteutukset rikastuvat erilaisissa yhteistyöverkostoissa Unanka ja Vuori tuovat konkreettisesti esille, miten osallistuttiin kansainväliseen yhteistyöhön Horizon-projektissa (Tornio-Haaparanta). Lisäksi artikkelissa esitellään tilaustyön toteutusta Kemin palloseuran kanssa. Mäkinen kertoo omassa artikkelissaan yhteisöllisen ympäristötaiteen valmistumisprosessista, jossa syntyi Kemin Ruutinpuistoon Katse tulevaisuuteen- teos. Kierrätys- ja luonnonmateriaalien hyödyntämistä taidelähtöisessä työskentelyssä esitellään Hedemäki- Kantolan sekä Materon ja Sarkkisen artikkeleissa. Kokemuksia monikulttuurisen ohjaajaparin työskentelystä käsitellään Unankan ja Vuoren artikkelissa Monikulttuurinen ohjaajatyöpari rakentamassa tasa-arvoista ja turvallista tilaa osallistavalle työskentelylle. Sasokelen, Unankan ja Vuoren Osallistujasta toimijaksi ja vertaisohjaajaksi – asiakkaan henkilökohtainen kasvutarinatyöskentelyprosessi asiakkaan näkökulmassa -artikkelissa arvioidaan monikulttuurista ohjaajaparitoimintaa erityisesti toimintaan osallistuneiden näkökulmasta. Hedemäki-Kantola esittelee artikkelissaan tekijöitä, joita on hyvä huomioida, kun toteuttaa taidelähtöistä työskentelyä neurokirjon henkilöiden kanssa. PopUp-työskentely taidelähtöisessä toiminnassa- artikkelissa Matero ja Sarkkinen kertovat matalalla kynnyksellä järjestettävästä taidetoiminnasta. Lapin Yliopiston Taiteiden tiedekunnan opiskelijat ovat osallistuneet taideprojektin suunnitteluun ja toteutukseen. Artikkelissaan Ahmad, Mazumder, Ilola, Lindqvist, Kumpula, Matero ja Sarkkinen kertovat projektin toteutuksesta opiskelijoiden näkökulmasta. SROI-analyysin tavoitteena oli auttaa PTO:ta selkeyttämään ja ymmärtämään omaa toimintaansa sekä arvontuottamisprosessiaan. Lisäksi analyysi tuotti tietoa uuden toimintamuodon rahamääräisistä hyödyistä yhteiskunnalle. Tätä käsitellään Uusitalon, Seppälän ja Jokelan SROI-analyysin soveltaminen yhteisötaiteen vaikutusten arvioitiin- artikkelissa. Toivomme, että tämä artikkelikokoelma inspiroi lukijaa ja tarjoaa uusia näkökulmia yhteisölliseen taidelähtöiseen toimintaan erilaisissa asiakastyön ja ohjauksen ympäristöissä. Kuva 1. Fiiliksiä ryhmämatkalta Kokkolasta. (Kuva: Jenna Mäkelä) Laura Jokela, Sirja Sarkkinen ja Leena Seppälä Lähteet Jokela L., Seppälä L. & Uusitalo M. 2025. LuovaLumot käsikirja- Opas yhteisölliseen taidetoimintaan. Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja. Viitattu 13.12.2025 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251028103646 Jussilainen A. 2019. Yhteisötaide – historiaa, määrittelyä ja käytäntöjä. Taideopisto. Teatterikorkeakoulu. Viitattu 9.12.2025 https://disco.teak.fi/yhteiso-ja-taide/yhteisotaide-historiaa-maarittelya-ja-kaytantoja/ Lapin ammattikorkeakoulu. 8.10.2025. LuovaLumot: Luova ja monikulttuurinen hyvinvointi – yhteisöllisesti osallistava taidetoiminta. Viitattu 1.12.2025 https://lapinamk.fi/luovalumot-hanke/ Rakennerahastot. 27.4.2023. Uudistuva ja osaava Suomi 2021−2027-ohjelma edistää alueiden elinvoimaa, työllisyyttä ja hyvinvointia Viitattu 1.12.2025 https://rakennerahastot.fi/uudistuva-ja-osaava-suomi-2021-2027 Yhteisöllinen taidelähtöinen toiminta ja luonto osallisuutta rakentamassa Leena Seppälä ja Laura Jokela Sosiaalisesti osallistava taidetoiminta on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijan Päivi Känkäsen mukaan merkittävästi yleistynyt viimeisen kahden vuosikymmenen aikana hyvinvointialoilla. Tänä aikana on kertynyt myös runsaasti tutkimuksellista näyttöä siitä, että taiteella on merkitystä kommunikaation, ilmaisun ja jäsentämisen tilana (Känkänen 2023.) Luova ja monikulttuurinen hyvinvointi – yhteisöllisesti osallistava taidetoiminta (LuovaLumot, 2.1.2023 – 31.12.2025) -hankkeen ytimenä on myös ollut luontoon tukeutuvan yhteisöllisen taidetoiminnan kokeilu ja kehittäminen. Hankkeessa on edistetty osallistujien ja heidän lähiyhteisöjen toimintaedellytyksiä ja pärjäävyyttä luontoon tukeutuvan yhteisöllisen taidetoiminnan avulla sekä vakiinnutettu kehitetyt toimintamallit ja menetelmät osaksi kuntouttavan ja kotouttavan työn käytäntöjä. Osallistava taidelähtöinen toiminta lisää hyvinvointia Taiteen ja kulttuurin ajatellaan tuottavat elämään rikastuttavia kokemuksia. Taiteen avulla luodaan uutta – ei ainoastaan konserttisaleissa ja gallerioissa, vaan myös työelämän organisaatioissa ja erilaisissa sosiaalialan asiakastyön ympäristöissä. (Ståhle, Petäjäjärvi 2017.) Kokemuksiin kiteytyykin taiteen ja kulttuurin suurin arvo. Kokemukset voivat syntyä taiteelle altistumisen ja taideteosten kautta tai osallistumisesta taiteen tekemiseen tavalla tai toisella. Olipa sitten tekijä tai kokija, taiteella ja kulttuurilla on tutkitusti vaikutuksia elämäämme laajemminkin. Taide ja taiteellinen toiminta on tutkimuksissa liitetty lukuisiin positiivisiin sosiaalisiin vaikutuksiin, kuten sosiaalisen osallistumisen ja osallisuuden lisäämiseen, syrjäytymisen vähentämiseen sekä yksinäisyyden lievittämiseen. Taiteellisen toiminnan myötä on mahdollista oppia ja kehittää sosiaalisia taitoja, saada tukea ja rakentaa verkostoja, joita voi monin tavoin hyödyntää jokapäiväisessä elämässä. (Honkala, Laitinen 2017). Kansainvälisen tutkimuksen perusteella on vahvaa näyttöä taiteen ja taiteellisen toiminnan merkityksestä fyysisen ja psyykkisen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä osana hoitoa ja paranemista (Laitinen 2017.) Taidelähtöisen toiminnan hyvinvointihyötyjen kuvaamiseen on viime vuosina syntynyt laajempi kulttuurihyvinvoinnin käsite. Kulttuurihyvinvointia syntyy, kun luovuudelle, taidetoiminnalle ja itseilmaisulle annetaan tilaa arjessa, mikä edistää yhteisöllisyyttä ja osallisuuden kokemuksia. Kun ihmisten välinen luottamus ja yhteenkuuluvuus vahvistuvat, se auttaa ehkäisemään osattomuutta ja pahoinvointia sekä rakentaa hyvinvoivaa yhteiskuntaa. Kulttuurin ja taiteen hyvinvointiulottuvuus on alettu huomioida enenevissä määrin myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja koulutusta suunniteltaessa ja toteutettaessa. Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen tarkoittaa laajassa merkityksessä, että yhteiskunnan hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä vahvistetaan lisäämällä mahdollisuuksia luovuuteen, taiteen kokemiseen ja kulttuurissa toimimiseen. Kokonaisvaltaista kulttuurista hyvinvointia voidaan tukea asiakastyössä eri aloilla. Olemassa olevaa tutkimustietoa voidaan hyödyntää niin, että ihmisten kokemuksellinen ja luova puoli sekä näiden mahdollistama hyvinvointi ja resilienssi vahvistuvat. Monitieteinen yhteiskuntaa läpileikkaava kulttuurihyvinvointiala on Suomessakin löytämässä paikkaansa Metropolia Amk:hon on syntynyt Kulttuurihyvinvoinnin tutkimuksen ja koulutuksen osaamiskeskittymä CuWeRe, jonka yhtenä tehtävänä on kouluttaa sosiaali- ja terveysalojen ammattilaisia hyödyntämään luovuutta työssään. (CuWeRe 2025) Taiteen ja kulttuurin merkitys hyvinvoinnille on Suomessa tunnistettu myös eri hallitusten politiikkaohjelmissa. Vuodesta 2007 kulttuuri otettiin mukaan terveyden edistämisen politiikkaohjelmaan. Valtion rahoittama kulttuurihanke Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia 2010–2014 jo tavoitteli sitä, että jokaisella on oikeus ja tasa-arvoinen mahdollisuus itse tehdä taidetta ja osallistua kulttuuritoimintaan ja että kulttuurin vaikutukset ihmisen hyvinvointiin tunnustetaan poliittisella, hallinnollisella ja rakenteiden tasoilla. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelmalla oli kolme keskeistä teemaa: kulttuuri osallisuuden, yhteisöllisyyden, arjen toimintojen ja ympäristön edistäjänä taide ja kulttuuri osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa työhyvinvoinnin tukeminen taiteen ja kulttuurin keinoin. (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:17,7.) Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksiin liittyvä sosiaali- ja terveysministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön välinen yhteistyö on jatkunut Taiku-yhteistyöryhmissä jo vuodesta 2010, kolmella eri hallituskaudella. Yhteistyön tavoitteena on ollut edistää kulttuuriin liittyvää hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työtä kansallisella tasolla. Järjestyksessä 4. Taiku-yhteistyöryhmä aloitti toimintansa vuonna 2023 (-2027). Työryhmän tehtävänä onkin edistää kulttuurihyvinvointitoimintaa eli kytkeä terveyttä ja hyvinvointia edistävä taide- ja kulttuuritoiminta entistä vahvemmin osaksi monialaista hyvinvoinnin edistämistä sekä sosiaali- ja terveyssektorin toimintaa. Kulttuurihyvinvointipalvelujen juurtumista vahvistetaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rakenteisiin sekä toimintaan kunnissa ja hyvinvointialueilla. (STM-OKM 2023). LuovaLumot-hankkeessa luontoon tukeutuvaa yhteisöllistä taidetoimintaa on harjoiteltu niin, että osallistujille sekä ohjaajille on syntynyt kokemuksia taiteelle altistumisesta ja osallistumisesta taiteen tekemiseen monilla eri tavoilla. Vähitellen toiminta on myös asettunut osaksi organisaatioiden kuntouttavia ja kotouttavia palveluita. Vastavuoroisuuden kokemukset rakentavat hyvinvointia Sosiaalialan ammatillisen työn tehtävä on asiakkaiden hyvinvoinnin lisääminen. Tämä edellyttää usein asiakkaan käytössä olevien resurssien lisäämistä sekä toimintaedellytysten ja hänen kykyjensä vahvistamista. Näiden pohjalta syntyvät toimintavapaudet ja mahdollisuus vastavuoroisiin suhteisiin, jotka rakentavat luottamusta yhteisössä ja henkilökohtaisessa elämässä. Henkilökohtaisilla vastavuoroisuuden kokemuksilla on yksilöille suuri merkitys, ja ne ovatkin eräitä tärkeimpiä koetun hyvinvoinnin syntyyn vaikuttavia tekijöitä. (Törrönen 2017, 49.) Taidelähtöinen toiminta tarjoaa yhden välineen tuon tavoitteen edistämiseksi. Taide- ja kulttuuritoiminta mahdollistavat vastavuoroisten suhteiden syntymistä ja ylläpitävät ja vahvistavat näin osallisuuden kokemusta. Osallisuus lisää elämän hallittavuutta ja ymmärrettävyyttä sekä kuulumisen ja merkityksellisyyden tunteita. Kokemukset osallisuuden vahvistumisesta lisäävät ihmisten hyvinvointia ja toimivat muutosvoimina elämässä. Yhteisöllisen ja osallistavan taidetoiminnan avulla voidaan luoda turvallisia, kulttuurisesti ja sosiaalisesti moninaisia toimintaympäristöjä myös erityistä tukea tarvitseville ihmisille sekä heidän perheilleen ja lähiyhteisöilleen. Yhteisöllisessä taidetyöskentelyssä on mahdollista harjaantua monipuolisesti sosiaalisissa taidoissa, luoda vastavuoroisia suhteita, oppia kansalaistaitoja sekä löytää voimavaroja ja tukea itselleen ja yhteisölleen. Taidelähtöisen toiminnan avulla on mahdollista kehittää omaa herkkyyttä ja synnyttää yhteyttä omaan luovuuteen. Taidetyöskentelyssä ilmaantuvat mielikuvat ja katsomisen uudet tavat voivat avata näköaloja, vahvistaa itsetuntemusta ja kokemusta omasta ja yhteisön arvokkuudesta. Merja Isotalo, Terveyttä kulttuurista -verkoston koordinaattori vuonna 2013 perusteli taiteen käyttö hyvinvointialalla näin ihmisillä on tarve saada äänensä kuuluville ja tulla näkyväksi omissa asioissaan – tähän taide tuo tilan taide antaa kielen sanoittaa alueita, joihin sanat eivät taivu, taiteella on suora yhteys tunteisiimme, siksi niiden tunnistaminen ja tutkiminen on niin luontevaa taiteen keinoin osallistava taide tuo dialogisen suhteen ympäröivään maailmaan – tätä kutsutaan myös sosiaaliseksi innostamiseksi taide ei ole kenenkään yksityistä omaisuutta, se kuuluu kaikille osallistava yhteisötaide merkitsee eettisyyteen kietoutunutta estetiikkaa parhaimmillaan osallistava taide jättää lähtemättömän elämysjäljen tunnemuistiimme. (Isotalo 2013, 10.) Tavoitteena osallisuuden tilan laajeneminen Luova toiminta lisää osallisuutta ja hyvinvointia monien erilaisten tekijöiden kautta. Taidelähtöinen työskentely tarjoaa monenlaisia kulkuvälineitä tutustua omaan mieleen sekä yhteisöön ja se herättelee mielikuvitusta. Isolan mukaan luovuus voi tarjota metaforisen suojan, joka sallii tarttua sellaisiin mielessä liikkuviin asioihin, jotka ovat pitkään olleet olemassa ilmaisua vailla (Känkänen & Manninen 2022). Luovan toiminnan avulla voidaan kuvitella ja myös löytää mahdollisia maailmoja ja toisin tekemisen paikkoja (Foster 2019; Huhtinen-Hildén & Isola 2019). (Isola 2022). Luovassa ja taiteellisessa toiminnassa on mahdollisuus laajentaa osallisuuden tilaa yksilöiden, perheiden sekä lähiyhteisön osalta. Tämä tila muodostuu tarpeiden tunnistamisesta, resurssien lisääntymisestä ja vuorovaikutuksessa syntyvien merkityksellisyyden kokemusten myötä. Anna-Maria Isola kuvaa tuota kuulumisena kokonaisuuteen, jossa voi liittyä merkityksellisyyttä rakentaviin vuorovaikutussuhteisiin. Siellä voi päästä kiinni omiin ja yhteisiin aineellisiin ja aineettomiin resursseihin. Osallisuus on myös prosessi, jossa ihminen pystyy liittymään yhteiseen toimintaan, saamaan äänensä kuuluville, käyttämään valtaansa ja vaikuttamaan omiin ja yhteisiin asioihin. (Isola 2022) Laura Huhtinen-Hildén ja Anna-Maria Isola kuvaavat osallisuuden tilan rakentumista suhteessa yksilön tarpeisiin, resursseihin ja vuorovaikutukseen kuviossa 1. Kuvio 1. Osallisuuden tilan rakentuminen suhteessa yksilön tarpeisiin, resursseihin ja vuorovaikutukseen kuviossa. (Huhtinen-Hildén, Isola 2018, 9). Turvallisissa ympäristöissä tapahtuva taidelähtöinen toiminta tarjoaa alustan yksilöiden ja yhteisöjen taitojen, tietojen ja itsenäisen pärjäämisen vahvistamiselle. Perheen, lähiyhteisön ja koko yhteisön toimintaedellytyksien ja osallisuuden tilan vahvistaminen lisää sosiaalista eheyttä, tasa-arvoa sekä paikallisesti että laajemmin yhteiskunnassa. Osallisuuden vahvistamisen reitit LuovaLumot-hankkeessa on yhteisöllisen taidetyöskentelyn avulla keskitytty vahvistamaan asiakkaiden kotoutumisen- ja kuntoutumisen polkuja niin, että yksittäisen asiakkaan oma kehitys osallistujasta oman elämänsä päähenkilöksi edistyy. Organisaation oma yhteisöllinen taidelähtöinen toiminta, osallistuminen laajempien yhteisötaideteosten toteutukseen sekä taidelähtöiseen työskentelyyn keskittynyt valmennus ovat ohjaajien vahvan mentoroinnin tuella tukeneet taidetoimintaan osallistuneiden kasvamista. Asiakasosallistujan roolista on avautunut reitti taidetyöskentelyn apuohjaajaksi ja vertaisohjaajaksi. Osan kohdalla osa-aikainen työsuhde ja myöhemmin palkkatyö ryhmän ohjaajana on mahdollistunut. Yhteisöllisen osallisuuden vahvistuminen on edennyt monenlaisten reittien kautta. Taidelähtöiseen toimintaan inspiraatiota ovat hanketyöntekijät sekä vertaisohjaajat saaneet kolmivaiheisen valmennusaallon kautta. Kokemuksia luontoon tukeutuvasta taidelähtöisestä työskentelystä on kertynyt satojen työpajojen ja yhteisötaideprojektien myötä. Ohjaajan rooli yksilöiden ohjauksesta yhteisöllisen päätöksenteon taitojen harjoitteluun on vahvistunut ja löytänyt muotoja. Kokemuksia lähiyhteisön ja perheen mukana olosta taidelähtöisessä työskentelyssä on myös kertynyt. Kokemukset ovat tuoneet mukanaan iloa, välittämistä ja hyväksyntää. Yhteisen päämäärän eteen on työskennelty ja yhteinen ponnistus on lähentänyt osallistujia. Omaa osaamista on voinut jakaa ja oppia muilta. Myös yhteisö on oppinut tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja hakemaan tukea ja osaamista asioihin, jotka vielä eivät suju. Hyväksyntä ja kunnioitus erilaisten osallistujien välillä on vahvistunut. Jokainen on päässyt osallistumaan toiminnan rajoitteista huolimatta ja saanut kokea onnistumista ja mukanaoloa. Osallisuuden vahvistuminen on tapahtunut useiden perättäisten ja yhtäaikaistenkin työvaiheiden kautta. Alla olevassa kaaviossa kuvataan keskeiset reitit. 1. Osallistujasta toimijaksi prosessi apuohjaaja, vertaisohjaaja, osa-aikainen työsuhde ohjaajana, palkkatyö 2. Ohjaajalähtöisestä työskentelystä yhteisöllinen päätöksentekoon osallistujat uskaltautuvat osallistumaan eri työvaiheisiin: inspiroituminen, ideointi, taustatutkimukset, suunnittelu, toteutus, palaute, kehitystyö 3. Yhteisöllisen taidelähtöisen työskentelyn muodot yhteisölliseen taidelähtöiseen toimintaan osallistuminen, LuovaLumot- valmennus, yhteisölliset ympäristötaideteokset (Katse tulevaisuuteen Kemin Ruutin puistossa ja Lentopallokenttä-teos Ljubljanassa), Puutarhakerho Louella, Purkutalo-yhteistyö, residenssimatkat; Suomessa ja Sloveniassa4. Asiakkaan perhe ja lähiyhteisö yhteisöllisessä taidetyöskentelyssä mukaan. Kuvio 2. Osallisuuden vahvistamisen reitit LuovaLumot-hankkeessa. Asiakkaasta vertais- ja apuohjaajaksi ja kasvun polkua on hankkeessa tavoiteltu ja usea asiakas on polulla edennyt niin, että koulutuspolkuja on avautunut ja määräaikaisia työsuhteita mahdollistunut. Isola toteaa artikkelissaan, että luova toiminta ylläpitää ja vahvistaa osallisuuden kokemusta silloin, kun se vastaa osallisen tarpeisiin ja kun osallinen saa itse päättää ja säädellä toimintaan osallistumista. (Isola 2022) LuovaLumot toimintaa toteutettaessa osallistujien tarpeita on kartoitettu useilla eri tavoilla (ESY-mittarit, Osallisuusindikaattori, Positiivisen mielenterveyden mittari, palautekyselyt toimintojen jälkeen.) Ammatilliset ohjaajat ovat tunteneet hyvin osallistujasta vertaisohjaajan polulle lähteneet asiakkaat ja yksilöllisesti pystyneet oman ohjauksensa sovittamaan osallistujan tarpeisiin. Kuvio 3. Ammatillinen ohjaus ja vertaisohjaajaksi kasvun polku Osallistujan polku on rakentunut eri vaiheista. Perustan on luonut osallistuminen LuovaLumot-toimintaan ja valmennukseen. Apuohjaajana toimiminen on valmentanut vertaisohjaajan rooliin ja itsenäiseen työskentelyyn ryhmänohjauksessa. Ammatillisen ohjaajan rooli on polun rakentumisessa ollut tärkeä. Hän on toiminut esimerkkinä, kumppanina, mentorina ja tarjonnut kollegiaalista tukea. Osallistujan oma mielenkiinto ja halu taitojen ja tietojen kartuttamiseen ja vertaisohjaajan tehtävään on ollut perustana kasvulle. Kasvun tueksi on tarvittu ammatillisen ohjaajan herkkyys tunnistaa osallistujan tarpeet sekä vahvuudet ja suunnata oma ohjauksensa tukemaan yksilöllisesti ohjattavaa. Asiakkaiden yksilöllisen vahvistamisen rinnalla tärkeänä toimintana on hankkeessa ollut asiakkaan osallisuuden vahvistaminen hänelle merkityksellisissä yhteisöissä ja ryhmissä. Yhdessä toimiminen parhaimmillaan on tukenut kaikkien osallistujien itseilmaisua ja -tuntemusta samalla, kun vuorovaikutus on rakentanut ja avartanut osallisuuden kokemusta. Taidelähtöinen työskentely on tarjonnut itseensä tutustumiselle sekä vuorovaikutuksen rakentamiselle monenlaisia uusia, turvallisia ympäristöjä, jotka parhaimmillaan ovat kasvattaneet suvaitsevaisuutta ja siten myös rakenteellisella tasolla vahvistaneet hyviä väestösuhteita. Yhteisöllisessä taidetoiminnassa ovat painottuneet vastavuoroiset suhteet, jotka ovat vahvistaneet osallistujien kokemusta omasta merkityksestä yhteisölle. Jokainen yhteisön jäsen on voinut toimia sekä antavana että saavana osapuolena omien toimintaedellytysten rajoissa. Vastavuoroisuus on synnyttänyt luottamusta itseen ja omaan kykyyn toimia yhteisön merkityksellisenä jäsenenä samalla kun se on lisännyt luottamusta ja arvostusta yhteisön muita jäseniä ja itse yhteisöä kohtaan. Näin on syntynyt sosiaalista pääomaa, joka on luonut perustaa myös sosiaalisesti kestävälle elämäntavalle, joka rakentuu aineettomien resurssien ja merkityksellisyyden kokemuksien varaan. Lähteet CuWeRe. Viitattu 24.11.2025 https://cuwere.fi/tutkimus-kehitys/ Honkala, N., Laitinen, L 2017. Näkökulmia taiteen ja kulttuurin tutkituista vaikutuksista. Viitattu 24.11.2025 https://www.sitra.fi/artikkelit/nakokulmia-taiteen-ja-kulttuurin-vaikutuksiin/. Huhtinen-Hildén L., Isola Anna-Maria 2018. Luovuus osallisuuden tukena – luovan ryhmätoiminnan malli. Teoksessa Huhtinen-Hildén L, Lamppu M (toim.) 2018. Odottamattomia aarteita. Ilmaisua, leikillisyyttä ja luovaa toimintaa ryhmässä. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Helsinki, 8-13. Viitattu 24.11.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-097-7. Isola, A-M 2022; Osallisuuden kokemukset kulttuurihyvinvointityön tavoitteena. Taidetutka.Viitattu 24.11.2025 https://taidetutka.fi/2022/osallisuuden-kokemukset-kulttuurihyvinvointityon-tavoitteena/. Isotalo, M 2013. Taiteen käyttö hyvinvointialalla Suomessa julkaisussa Voimaa taiteesta Malleja taiteen soveltamiseen hyvinvointialalla Tampereen yliopisto Tutkivan teatterityön keskuksen julkaisu, 10-11. Viitattu 24.11.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9004-0. Känkänen, P 2025. Kulttuurihyvinvointi ja taidelähtöiset menetelmät. Viitattu 24.11.2025 https://thl.fi/aiheet/lapset-nuoret-ja-perheet/kehittyvat-kaytannot/kulttuurihyvinvointi-ja-taidelahtoiset-menetelmat. Laitinen, N 2017. Näkökulmia taiteen ja kulttuurin terveysvaikutuksista. Viitattu 24.11.2025 https://arkisto.sitra.fi/artikkelit/nakokulmia-taiteen-ja-kulttuurin-terveysvaikutuksiin/#:~:text=Taide%2D%20ja%20kulttuuritoiminnan%20on%20havaittu,yhteis%C3%B6llisyytt%C3%A4%20sek%C3%A4%20sosiaalista%20p%C3%A4%C3%A4omaa%20ty%C3%B6paikalla. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:17 TAITEESTA JA KULTTUURISTA HYVINVOINTIA Toimintaohjelman 2010–2014 loppuraportti. Viitattu 24.11.2025 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3578-5 STM-OKM Taiku 4 –yhteistyöryhmä. Viitattu 24.11.2024 https://okm.fi/hanke?tunnus=OKM065:00/2023 Ståhle, P., Petäjäjärvi, K 2017.Taide on muutosvoima. Viitattu 24.11.2025 https://arkisto.sitra.fi/blogit/taide-on-muutosvoima/ Törrönen,M 2017. Vastavuoroisuuden yhteisöllinen luonne. Teoksessa Törrönen, M., Hänninen,K., Jouttimäki,P., Lehto-Lunden,T., Salovaara,P., Veistilä, M 2017. Vastavuoroinen sosiaalityö 39–56. Gaudeamus 3.muuttamaton painos. Yhteisötaiteen ja sosiaalipedagogiikan yhtymäpinnat Essi Ojanperä Kulttuurihyvinvointi on 2010-luvulla vakiintunut termi, joka viittaa yksilöllisesti ja yhteisöllisesti jaettuun ymmärrykseen siitä, että kulttuuri ja taide lisäävät hyvinvointia ja ovat yhteydessä terveyteen. Käsite kattaa inhimillisen kokemusmaailman, tavat, tottumukset ja ihmisoikeuksiin liittyvät humanistiset ja kulttuuriset oikeudet. Turun ammattikorkeakoulun määritelmän mukaan kulttuurihyvinvointi tarkoittaa (1) yksilön kokemuksia taiteen ja kulttuurin yhteyksistä hänen omaansa tai toisten terveyteen ja hyvinvointiin, (2) ilmiötä, jossa taiteella ja kulttuurilla on yhteyksiä terveyteen ja hyvinvointiin ja (3) aloja, jotka tutkivat, kehittävät ja kouluttavat tähän liittyvää osaamista ja toimintatapoja (Houni, Turpeinen & Vuolasto 2021, 208). Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten taidemaailman käsite yhteisötaide ja sosiaalitieteen ala sosiaalipedagogiikka löytävät yhtymäpintoja ja vastaavat osaltaan kulttuurihyvinvoinnin käsitteeseen. Yhteisötaiteen ja sosiaalipedagogiikan taustat Yhteisötaide (community art) sai taiteenalana alkunsa 1960–1970-luvuilla, jolloin taiteilijat alkoivat etsiä uusia tapoja osallistua yhteiskuntaan ja näin ollen ihmisten arki ja sosiaaliset ongelmat nousivat taiteen aiheiksi. Arvopohjaksi asettui taiteen saavutettavuus ja yhteisötaiteen ajatuksena oli, että jokainen osaa ja voi tehdä taidetta. Yhteisötaiteen aineettomat, yhteisö- ja prosessimuotoiset teokset luotiin yhdessä ihmisten kanssa julkisessa tilassa, instituutioiden, kuten museoiden ja gallerioiden sekä taiteen konventionaalisten rakenteiden ulkopuolella (Heino 2022, 21). Yhteisötaide viittaa siis monenlaiseen taiteeseen, jonka materiaalina, välineenä tai toimintakenttänä ovat ihmisten väliset suhteet. Käsitteen ongelmaksi nousee se, ettei ole lainkaan selvää, mitä yhteisöllä tarkoitetaan tai millaista yhteisöllisyyttä taiteella halutaan edistää. Suomen kielessä käytetään myös termiä sosiaalinen taide, kun halutaan korostaa taiteen yhteyksiä sosiaaliseen hyvinvointiin tai sosiaalitieteisiin. Myös termi osallistava taide on käytössä puhuttaessa yhteisötaiteesta. Sana yhteisötaide on kuitenkin yleiseen tietoisuuteen levinnyt suomenkielinen käsite. (Kantonen 2010, 74–75.) Sosiaalipedagogiikka tarkastelee ihmisen kasvua sosiaalisena ilmiönä, jolloin kiinnostuksen kohteena ovat prosessit, joissa ihminen kasvaa yhteisöjen ja yhteiskunnan jäseneksi ja jäsenenä. Sosiaalipedagogisen työn ominaispiirteitä ovat yhteistoiminnallisuus ja dialogiseen työotteeseen liittyvä toimijuuden ja oman osallistumisen korostaminen ja tukeminen. Sosiaalipedagogiikan toimintakenttää ovat myös yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen, syrjimiseen ja syrjäytymiseen liittyvät haasteet, niiden ennaltaehkäiseminen ja lievittäminen. Sosiaalipedagogiikan keskeisiä teemoja ovat täysipainoisen kansalaisuuden, yksilöiden ja yhteisöjen omaehtoisen toimintakyvyn ja tasapainoisen yhteiselämän vahvistumisen edellytysten ja keinojen tarkastelu kasvun ja kasvatuksen näkökulmasta. Sosiaalipedagogiikan toimintakenttää ovat myös yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen, syrjimiseen ja syrjäytymiseen liittyvät haasteet, niiden ennaltaehkäiseminen ja lievittäminen. (Nivalainen & Ryynänen 2020, 187–189.) Yhteisötaiteen historian alussa nähtiin sen avaavan taidetta uusille yleisöryhmille ja yhteisöille. Tarkoituksena oli, että taidetta ei enää vain katsota tai kosketa vaan yleisöt voisivat osallistua niiden tekemiseen, niistä keskustelemiseen ja merkitysten rakentamiseen. Uskottiin, että vallasta osattomat ja vaiennetut ihmisryhmät voisivat löytää mielekkyyden elämäänsä, jos he pääsisivät luomaan tilateoksia ja performansseja yhdessä taiteilijoiden kanssa ja kertomaan tarinoita, joista he olivat aiemmin vaienneet (Kantonen 2010, 74). Myös sosiaalipedagogiikan uranuurtajien työssä yhteisöjen merkitys on näkyvää. Esimerkiksi sen klassikkoteoreetikoista Jane Addams mielletään yhteisösosiaalityön uranuurtajaksi ja Paulo Freire taas yhteisökasvatuksellisten lähestymistapojen kehittäjäksi. He näkivät yhteisöt merkittävinä ihmisen kasvun ympäristöinä ja tärkeinä yhteiskunnallisen muutoksen moottoreina. (Nivalainen & Ryynänen 2020, 187–189.) Sosiaalipedagogisessa työssä tärkeitä ovat yhteistoiminnalliset prosessit, joissa edetään yhteisesti tunnistetusta tarpeesta kohti yhdessä sovittuja päämääriä yhteistyössä ja hyödyntäen kaikkien osallistujien osaamista ja osallistumista. Tavoitteena on, että kaikki voivat osallistua päätöksentekoon, sitoutuvat toimintaan, kantavat vastuuta sen toteutumisesta ja myös arvioivat toimintaa. Toiminnan edellyttämässä vuorovaikutuksessa ja yhteisten onnistumisen ja epäonnistumisen kokemusten myötä osallistujien välille alkaa rakentua kokemuksellisesti merkityksellisiä suhteita. Elämykselliset ja luovat toimintamenetelmät sopivat erittäin hyvin osaksi sosiaalipedagogiikan tavoitteita. Työssä voi hyödyntää musiikkia, käsitöitä, kuvataiteita (kuva 1), draamaa, teatteria, kirjallisuutta ja niin edelleen. Ne voivat toteuttaa hyvin monenlaisia tarkoituksia sosiaalipedagogisen työn osana: auttaa rentoutumaan ja unohtamaan arkiset murheet, haastaa löytämään uusia näkökulmia tuttuihin asioihin, tukea ongelmien työstämistä, vahvistaa itsetuntoa- ja tuntemusta, kehittää itseä, omaa ajattelua ja maailmankuvaa, tukea itseilmaisun valmiuksia, auttaa löytämään uutta sisältöä ja merkityksiä elämään, herättää ihmettelyä, avata silmiä kyseenalaistamaan ja näkemään selkeämmin, edistää sosiaalista vuorovaikutusta ja ryhmäytymistä, vahvistaa johonkin kuulumisen tunnetta, lujittaa yhteisöllisyyttä sekä tarjota tapoja lähteä toteuttamaan yhteistoiminnallisia muutoksia ympäristössä. Elämyksellisiä ja luovia menetelmiä voidaan siis käyttää sekä viihdyttävissä, kasvattavassa, terapeuttisessa, kuntouttavassa että yhteiskunnallista muutosta toteuttavassa merkityksessä (Nivalainen & Ryynänen 2020, 210–211). Kuva 1. Horizont Purkutalo; Taiteilija SuperFlinda (Linda Söderholm, TAM ja FM) ja hankkeen projektityöntekijät Emilia Vuori (sosionomi amk) ja Uchenna Unanka (sosionomi amk). Kuvassa yhteisötaideteokseen osallistuneita LuovaLumot-hankkeen asiakkaita (Kuva: Emilia Vuori). Yhteisötaiteen ja sosiaalipedagogiikan yhteistoiminta Yhteisötaiteessa ja sosiaalipedagogisessa toiminnassa voidaan siis nähdä ihmiseltä toiselle tapahtuvat teot yhtenevänä – ihmisten yhteistoimintana. Sosiaalipedagogiikka hakee teoreettista pohjaa tällaisen toiminnan ymmärrykselle politiikan ja toiminnan filosofina tunnetun Hannah Arendin ajattelusta. Arendtin toiminnan teoria on intersubjektiivisuutta eli ihmisten välisyyttä ja sitä, että toiminta edellyttää, ylläpitää ja rakentaa julkista tilaa. Arendt myös korostaa ihmisten moninaisuuden tärkeyttä. Toiminta on ihmisen olemassaololle ja ihmisyydelle aivan perustavanlaatuista samalla tavoin kuin biologiset prosessit, jotka pitävät ihmisen elossa ja käynnissä. Ihminen voi kyllä elää ilman työntekoa, mutta elämä ilman toimintaa, joka liittää hänet muihin ihmisiin, ”ei ole enää inhimillistä elämää, koska sitä ei eletä muiden keskuudessa”. Toiminta (action) toteutuu siis nimenomaan yhdessä toisten kanssa – se tarvitsee ja edellyttää toisia ihmisiä. Lisäksi se tarvitsee julkisen tilan, jossa toiminnan vaatima vapaus voi toteutua. Toiminta on myös itseisarvoista sen sijaan, että se olisi vain väline tai keino jonkin toisen päämäärän saavuttamiseksi. (Nivalainen & Ryynänen 2020, 95.) Kuten Arendt rohkaisee arvostamaan ja vaalimaan toimintaa ja toiminnallisuuden kokemusta sen sijaan, että kiinnostuttaisiin pelkästä toimijuuden päämäärästä (Nivalainen & Ryynänen 2020, 95). Marjo Heino kirjoittaa väitöskirjassaan yhteisötaiteesta seuraavasti: ”Yhteisötaiteen yksinkertainen määritelmä on, että se mahdollistaa yhteisön osallistumisen ja että taiteilijan on mahdotonta tehdä teoksia yksin.” Yhteisötaide on yhteisön kanssa, yhteisön ehdoilla tai yhteisölle tehtävää taidetta ja taidetta tehdään ammattitaiteilijan ja yhteisön välillä dialogissa. (Heino 2022, 21.) Yhteisötaiteessa pyritään eettisesti kestävään prosessiin ja prosessia pidetään yhtä tärkeänä kuin lopputulosta (Kantonen 2005, 33; Kantonen & Karttunen 2021). Yhteistoiminta tuodaan siis sekä yhteisötaiteessa, että sosiaalipedagogiikassa lopputuloksen rinnalle – prosessi ja toiminnallisuuden kokemus ovat itsessään arvokkaita. Taidetta, yhdessä tekemistä ja sosiaalityötä Siinä missä sosiaalipedagogiikka yhdistää kasvatuksellisen ja sosiaalisen näkökulman, määritellään yhteisötaide yksinkertaisimmillaan yhteisön osallistumiseksi ja siten, että taiteilijan on mahdotonta tehdä teosta yksin. Mietittäessä miten erotetaan yhteistoimijuus yhteisötaideteoksesta, voidaan lähtökohdaksi ottaa ammattitaiteilija. Taiteilija Johanna Lecklin (2023) rajaa väitöskirjassaan Esitettyä aitoutta – Osallistavasta taiteesta ja sen etiikasta seuraavasti: ”Omassa työssäni olen teoksen tekijä, vaikka käyttäisinkin teoksen valmistamiseen osallistujien tuottamaa materiaalia, heidän tarinoitaan ja esiintymistään. Määrittelen, millainen materiaali päätyy jatkotyöstöön, mitä tallennettuja tarinoita näytän, miten ne leikkaan, mitkä kertomukset päätyvät dramatisoinneiksi ja millaisen muodon dramatisoinnit saavat. Vaikka osallistujat eri syistä haluavat antaa työpanoksensa teokseen, tekijyys säilyy useissa tapauksissa taiteilijalla, joka on työn alullepanija ja organisoija, ja työ esitetään hänen nimissään. Mielestäni taiteilijan asema taiteen kentällä edesauttaa teoksen näkyvyyttä sekä instituutioissa että niiden ulkopuolella, vaikka teos olisikin yhteistyön tulos”. Yhteisötaiteen suomalainen pioneeri Minna Heikinaho (2017) lähtee siitä, että ”Taideteos on aina paikkasidonnainen ja kertaluonteinen teoskokonaisuus. Voi olla, että voit ostaa taiteilijalta teosidean, mutta et itse materiaalin perustuvaa teosobjektia. Näin taiteilija asettaa omat ehtonsa sille, miten teos tulisi kokea tai ymmärtää osaksi sen esittämisympäristöä. Esimerkiksi se, onko teos toiminnallinen tai miten se sitoutuu paikkaan, aikaan ja paikan politiikkaan, voi olla näihin ehtoihin vaikuttava tekijä. Teosidea saattaa lähteä paikkaan liittyvistä ongelmista tai tarpeesta nostaa niitä esiin. Teoksen toteutus voi pikemminkin olla toiminnallinen prosessi tai paikan manifesti kuin kappalemainen fyysinen teos. Taiteilija Merja Heino (Heino 2022, 23) on tutkinut yhteisötaidetta väitöskirjassaan Taiteilijana työskenteleminen osana yhteisöllistä maisemansuojelua. Heino nostaa esiin sen, että yhteisötaide on vuorovaikutuksellista ja keskustelevaa. Hän katsoo, että yhteisötaiteen prosessissa syntyvillä teoksilla on yleensä rajattu yleisö, usein osallistujat itse ovat katsojia ja tapahtumisen yleisö, ja prosessille tai teoksille ei edes välttämättä tavoitella muuta yleisöä. Osallisuus ja yhteisötaiteellinen toiminta voivat olla aineetonta, se voi olla prosessi, keskustelu tai yhdessäoloa, jossa tuotetaan uutta tietoa ja jossa osallistujien näkemykset muovautuvat ja muuttuvat yhteistoiminnan ja keskustelujen kautta. Yhteisötaide siis vaalii toimintaa ja toiminnallisuuden kokemusta itsessään. Yhteisötaiteessa oleellista on ymmärrystä lisäävä vuorovaikutus ryhmän kesken. Aidon yhteisötaiteen tunnistaa siitä, että teokset syntyvät taiteilijan ja yhteisön tasa-arvoisessa vuorovaikutussuhteessa. Ennakkoon ei ole mahdollista tietää minkälaiseen lopputulokseen päädytään, jos varsinaista lopputulosta edes tavoitellaan. Tanssitaiteen Tohtori Kirsi Törmi (Kantonen & Karttunen 2021, 467–476) avaa taiteellista prosessia paikkana, jossa on mahdollisuus harjoitella toimijuutta, tunnustella yhteyden rakentumista toiseen ja tarkastella toiseutta kunnioittavasta vuorovaikutuksesta kehkeytyvää taidetta. Lisäksi hän huomioi sen, että taiteilijan työskennellessä sosiaali- tai terveydenhuollon ympäristössä, johon ihminen hakeutuu tai ajautuu intensiivisyydeltään eriasteisen hädän tai kärsimyksen vuoksi, on tärkeää laajentaa huomio myös eettiseen ulottuvuuteen. Varsin usein, ei aina, kärsimys liittyy myös erilaisiin vuorovaikutuspulmiin, on sitten kyse vaikkapa lastensuojelun, A-klinikan, maahanmuuton, jälkihuollon, aikuissosiaalityön tai dementoituneen vanhuksen hoivaympäristöstä. Kyky asettua oman kehon tuntemusten äärelle tai vuorovaikutukseen toisen (kehon) kanssa voi olla haurasta, haavoittuvaa ja herkästi häiriintyvää. Keskeistä ja eettistä tällöin on, kuinka taiteilijana tietoisesti edistän sellaisten olosuhteiden ja työskentelyilmapiirin syntymistä, jotka eivät lisää kärsimystä. Ympäristön ja olosuhteiden turvallisuus on ensisijaista, sillä se mahdollistaa sosiaalisen liittymisen, leikin ja luovuuden viriämisen. Kokemukset turvallisesta sosiaalisesta liittymisestä, kokemukset ”omasta laumasta” lisäävät kykyä ja uskallusta osallisuuteen. Taiteilijoilta tämä edellyttää myötätuntoa, tunnetaitoja, esiymmärrystä omista vuorovaikutuksessa olemisen tavoista, kommunikaatiotyylistä sekä oman hermoston vireytymisen taipumuksista, jolloin taiteilijan oma ruumiillinen tieto voi tulla ryhmäprosessin palvelukseen. Dialogisen kohtaamisen voidaan siis katsoa tapahtuvan ammattitaiteilijan ja yhteisön välillä samoin kuin dialogi syntyy sosiaalipedagogiikan ammattilaisen ja yhteisön välillä. Kun yhteisötaidetta ja sosiaalipedagogista toimintaa pyritään tekemään, niin kummassakin toiminnan lähtökohtana ovat tasavertainen ja keskinäinen kunnioitus, luottamus, läsnäolo ja kokonaisvaltainen kohtaaminen. Osallisuutta tuetaan yhteisellä toiminnalla. Taidemaailman säännöillä taiteilija asettaa omat ehdot, tuo tekemisen osaksi taidemaailmaa omaan ammatilliseen viitekehykseen – määrittää mistä tulokulmasta toimintaa tulee tarkastella. Tulosta ei tarvitse asettaan vaan prosessi on myös itsessään taide. Sosiaalipedagogiikassa työskentelyn prosessit voivat olla monimuotoisia, mutta tavoite asettuu henkilökohtaisen osaamisen ja hyvinvoinnin lisääntymiseen yhteistoiminnassa. Yhteisötaiteessa yhteisen teoksen toteuttamisen voidaan katsoa johtavan osaamisen ja hyvinvoinnin lisääntymiseen tiedon sekä yhteisöllisyyden lisääntyessä ja sosiaalipedagogiikka käyttää elämyksellisiä ja luovia menetelmiä sekä viihdyttävissä, kasvattavassa, terapeuttisessa, kuntouttavassa että yhteiskunnallista muutosta toteuttavassa merkityksessä. Lea Kantonen ja Sari Karttunen (2021, 15) avaavat Arts Equal hankkeen taiteilija-tutkijoiden ryhmää siten, että se tekee työtään ”taide edellä”, kertoen, että tämä ei kuitenkaan tarkoita yksilöneropohjaista, itseisarvoista taiteen tekemistä vaan sitä, että taidetta ei sovelleta muiden alojen tai yhteiskunnan sektorien tarkoituksiin tai kehitetä niiden käyttöön ”taidelähtöisiä menetelmiä”. Lähtökohtana hankkeella on ollut ajatus taiteesta kaikille tasapuolisesti kuuluvana peruspalveluna, miltä pohjalta on tarkasteltu kriittisesti nykyistä julkisen vallan järjestämiä tai tukemia taidepalveluja ja tehty ehdotuksia niiden kehittämiseksi tasa-arvon ja hyvinvoinnin näkökulmista (Kantonen & Karttunen 2021, 13). Kulttuurin ja taiteen sekä sosiaalialan ja sosiaalipedagogiikan kentällä tapahtuu paljon toisiinsa risteäviä ja toisia tukevia toimintamalleja. Kulttuurihyvinvointi ja monenlainen poikkitieteellinen tutkimus avaavat tulevaisuuden sosiaalityölle monia tutkimuksen linjoja, joilla voidaan tukea terveyden- ja hyvinvoinnin karttumista sekä tarjota monipuolisempia ja laadukkaampia kuntouttavia ja kotouttavia toimenpiteitä hyvinvointityötä tukemaan (kuvio 2). Kuva 2. LuovaLumot-hankkeen ensimmäinen matka Ljubljanaan. Kuvassa hankkeen asiakkaita Suomesta ja Sloveniasta sekä hanketoimijoita ja taiteilijoita (Kuva: LuovaLumot-hanke). Lähteet Heikinaho, M. 2017. Taide on taiteilijan työ. Mustekala -kulttuurilehden artikkeli. 19.12.2017. Viitattu 17.4.2025 https://mustekala.info/teemanumerot/taide-tyo-ja-kritiikki-4-2017-vol-69/taide-on-taiteilijan-tyo/ Heino, M. 2022. Taiteilijana työskenteleminen osana yhteisöllistä maisemansuojelua. Aalto yliopisto, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu. Taiteen ja median laitos. Aalto-yliopiston julkaisusarja DOCTORAL THESES 204/2022. Aalto ARTS Books, Espoo. Viitattu 17.4.2025 https://aaltodoc.aalto.fi/server/api/core/bitstreams/8a7a2141-3a94-429d-baf2-f1df69ade22c/content Houni P., Turpeinen I. & Vuolasto J. 2021. Taidetta! Kulttuurihyvinvoinnin käsikirja. Taiteen edistämiskeskus, Helsinki. Kantonen L. & Karttunen S. 2021. Yhteisötaiteen etiikka: Tilaa toiselle, arvoa arvaamattomalle. Hansaprint, Helsinki. Kantonen L. 2010. Ankaraa ja myötätuntoista kuuntelua -Keskustelevaa kirjoitusta ja paikkasidonnaisesta taiteesta. Yliopistopaino, Helsinki. Lecklin, J. 2018. Esitettyä aitoutta: Osallistavasta taiteesta ja sen etiikasta. Kuvataiteen tohtorin opinnäyte. Kuvataiteen tohtoriohjelma, Taideyliopiston Kuvataideakatemia. Grano Oy, Vaasa. Nivalainen, E. & Ryynänen, S. 2020. Sosiaalipedagogiikka: Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus, Helsinki. Taidetoiminnan toteutukset rikastuvat erilaisissa yhteistyöverkostoissa Uchenna Unanka ja Emilia Vuori LuovaLumot-hankkeessa tehtiin monipuolista luontoperustaista taidetoimintaa hyvin erilaisilla yhteistyökuvioilla. Hankkeessa toteutettiin kaksi suurta yhteisötaideteosta julkisena taiteena yhteistyössä ammattitaiteilijoiden kanssa. Pienempiä taideprojekteja tehtiin hankepartnereiden ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Lisäksi valmistettiin yhteisötaiteellisena työskentelynä tilaustöitä, joiden toimeksiantoja saatiin alueen yhdistyksiltä sekä järjestöiltä. Yhteistyö ammattitaiteilijan kanssa Ensimmäinen suurempi yhteisötaideprojekti, johon hanke osallistui, oli HORIZONT-purkutaideprojekti – taiteen silta Tornion Haaparannan välille. Projekti toteutettiin vuonna 2023, kun korona-aika oli aiheuttanut Tornion ja Haaparannan asukkaiden välille uudenlaista etäisyyttä ja paikalliset nuorisotyön ammattilaiset miettivät keinoja. Etäisyyden umpeen kuromiseen päätettiin ryhtyä taiteen keinoin, ja rajat ylittävällä HORIZONT- yhteisötaideprojektilla alettiin käynnistää dialogia Haaparannan ja Tornion nuorten ja muiden välillä. Nuoret rajan kummallakin puolella pääsivät tekemään taidetta – kohdaten, yhdessä suunnitellen ja tehden. Symbolinen dialogi rakentui kaksiosaisesta teoksesta siten, että toinen osa luotiin Haaparannalle ja toinen osa Tornioon. (Tornio 2025.) Valtakunnan rajan ylittävänä yhteistyönä toteutettiin kaksiosainen purkutaideteos, joista yksi osateos taiteltiin Tornion purettavaan kerrostaloon ja vastinpariteos Haaparannalle purkutuomion saaneeseen koulurakennuksen lisäosaan. Purkutaideprojektissa oltiin osa suurempaa yhteisöä, kahden valtakunnan välistä yhteistyötä. LuovaLumot-hankkeen teoksen suunnitteluun palkattiin ammattitaiteilija Superflinda, joka osallistui myös teoksen aktiiviseen taideteosten rakentamisen vaiheisiin purkutalokohteissa johtaen taiteellista työskentelyä sekä ohjaten osallistujaryhmiä. Tässä projektissa toimittiin yhteistyössä Tornion kaupungin nuorisotoimen sekä Haaparannan kaupungin nuorisotoimen ja kaupunginkirjaston kanssa, jotka johtivat HORIZONT-taideprojektia. Lisäksi kohteessa työskenteli yhtäaikaisesti suuri määrä muita ammattitaiteilijoita. LuovaLumot-hankkeen purkutaideteos toteutettiin yhteisötaideteoksena, jonka toteutukseen osallistui kaikkiaan 150 henkilöä. Osallistujat työskentelivät projektin parissa puoli vuotta, joista neljä viikkoa varsinaisissa purkutaidekohteissa (kuvat 1–3). Kuva 1. Paste up -kuvien liimaussessio (Kuva: Emilia Vuori). Kuva 2. Purkutaiteessa hyödynnettiin erilaisia hävikkituotteita, vaihtolavoista valmistui kukkaseiniä, joihin istutettiin kuihtuneet ja myyntikelvottomia kesäkukkia. (Kuva: Emilia Vuori). Kuva 3. Ruoanlaittovälineiden maalausta valkoiseen keittiöön (Kuva: Emilia Vuori) Purkutaideprojekti käynnistyi tilavalinnoilla. Taiteilijan kanssa valittiin kohteista työskentelyyn soveltuvat ja mieleiset tilat. Tornion asuinkerrostalosta valikoitui toisen kerroksen siistikuntoinen kolmio ja Haaparannan koulurakennuksesta suuri luokkahuone. Valinnan jälkeen taiteilija kartoitti LuovaLumot-hankkeessa mukana olevien organisaatioiden arvoja ja toiveita, joista tärkeimmiksi muodostuivat luonto, kestävä kehitys ja kierrätys, monikulttuurisuus ja moninaisuus, yhdenvertaisuus sekä mahdollisuus valmistaa kohteeseen tulevaa taidetta ennakkoon. Näiden pohjalta taiteilija luonnosteli suunnitelman huoneisiin rakennettavista tilataideteoksista. Samanaikaisesti hanketyöntekijöille ja yhteistyökumppaneille järjestettiin valmennusta, jossa tutustuttiin mm. katutaiteeseen ja harjoiteltiin erilaisten menetelmien, välineiden sekä materiaalien käyttöä. Taitoja hyödynnettiin myöhemmin ryhmien ohjauksessa ja purkutaiteen esityöskentelyvaiheissa. Kun taiteilijan suunnitelma oli valmis, järjestettiin purkutaideprojektiin osallistuville henkilöille esittelytilaisuus, jossa taiteilija kertoi suunnitelmastaan ja osallistujat pääsivät kommentoimaan sekä vaikuttamaan ja täydentämään lopullista suunnitelmaa. Ennakkotyöskentelyyn oli aikaa kolme kuukautta. Sen aikana monikulttuuriset ryhmät työskentelivät viikoittain yhteisötaiteen parissa valmistaen purkutaideteokseen tulevia osia. Taiteilijaan pidettiin aktiivisesti yhteyttä, jotta hän pystyi ohjaamaan työskentelyä oikeaan suuntaan ja varmistamaan, että työskentely eteni kohti tavoitteita. Varsinainen työskentely purkutalokohteissa sijoittui vuoden 2023 kesään, jolloin taiteiltiin neljä viikkoa päivittäin 10–40 hengen ryhmässä. Jokaiselle päivälle tehtiin työsuunnitelma yhteistyössä taiteilijan ja hanketyötekijöiden kanssa, jotka suorittivat myös tarvittavat valmistelutehtävät sekä tavarahankinnat. Hanketyöntekijöiden tehtävänä oli koota osallistujat työskentelypäiviin sekä huomioida osallistujien tavoitteet, taidot, osaaminen sekä mahdolliset haasteet ja järjestää kohteissa työskentelyn olosuhteet näiden mukaan. Olosuhteet suunniteltiin ja järjestettiin turvalliseksi tilaksi niin, että tilaavalinnoissa, ryhmäkoon sekä ohjausresurssin määrä vastasi osallistujien tarpeita. Tärkeänä ja arvokkaana yhteistyökumppanina HORIZONT-projektissa toimi paikallinen Kemin K-Rauta. Myymälä lahjoitti projektiin myyntikelvottomia tuotteita, kuten esimerkiksi virheellisesti sävytettyjä maaleja, rikkoutuneita tasoitesäkkejä, kuihtuneita kesäkukkia ja paljon muuta hävikkiä, joita hyödynsimme taidetyöskentelyssä. Toinen ammattitaiteilijan kanssa toteutettu projekti oli Katse tulevaisuuteen –ympäristötaideteos. Kemin keskustan puistoalueen ympäristötaideteos rakennettiin vuonna 2024 kaupungin toiveita mukaillen ja käyttäen materiaaleina esimerkiksi pajua ja Laitakarin saaren ajopuuta. Ammattitaitelijaksi palkattiin Mia Mäkinen, joka järjesti hanketyöntekijöille, yhteistyökumppaneille ja vertaisohjaajille valmennusta ympäristötaiteesta. Valmennuksen aikana suunniteltiin ja keskusteltiin ideoista ympäristötaideteokseen liittyen. Mäkinen loi toiveidemme pohjalta suunnitelman sekä laati työohjeet. Suunnitelman esittelyn jälkeen valmennusryhmä harjoitteli teoksessa käytettävien materiaalien työstämistä ja suunnitellen ja toteuttaen pajusta prototyyppejä. Kaikella tällä tuettiin ohjaajien työtä taiteen kentällä. Katse tulevaisuuteen -ympäristötaideteos toteutettiin kuuden päivän työpajasarjana (kuvat 4–5). Työskentely kokosi yhteen hankeorganisaatiot ja alueen muita yhteistyökumppaneita asiakkaineen, jotka osallistuivat ennakkoon ilmoitettuna ajankohtana taiteelliseen työskentelyyn puistoalueella. Työskentelyn koordinointi keskitettiin yhdelle henkilölle, joka pystyi kokoamaan riittävästi osallistuja työskentelypäiville. Työsuunnitelman mukaan päiviin valmistauduttiin tarvittavilla välineillä, tarvikkeilla ja materiaaleilla ottaen huomioon päivän tavoite, osallistujien toimintakyky ja mahdolliset rajoitteet. Viimeinen työpajapäivä toteutettiin avoimena tapahtumana, johon myös alueen asukkaiden oli mahdollista osallistua. Vertaisohjaajat olivat mukana aktivoimassa asiakkaita ja antamassa heille tarvittaessa omakielistä työnohjausta. Kuva 4. Pajupäiden viimeistelyä (Kuva: LuovaLumot-hanke). Kuva 5. Ajopuut osana teosta (Kuva: Jenna Mäkelä). Yhteistyö yhdistysten kanssa – tilaustyöt Pienempiä yhteisötaideprojekteja toteutettiin hankeorganisaatioiden kanssa yhteistyössä ja kutsumalla toimintaan mukaan alueen muita yhteistyötahoja kuten esimerkiksi oman ja naapurikunnan kotouttamispalvelut, paikalliset monikulttuuriset kohtaamispaikat sekä alueen oppilaitokset. Usein nämä yhteisötaideprojektit toteutettiin tilaustyönä. Yhteistyössä toteutetut taideprojektit ja -työpajat houkuttelivat paljon osallistujia, jolloin syntyi uusia asiakkaiden ja työntekijöiden kohtaamisia. Yhteistyön hyötyihin kuuluivat myös osallistujaryhmän moninaistuminen, näin voitiin rikastuttaa esimerkiksi pienemmän kunnan maahanmuuttajaryhmää, jossa on yleensä niukasti eri kulttuurien edustajia. Pyrimmekin yhdistämään eri organisaatioiden asiakkaita pienryhmiin mahdollisuuksien mukaan. Organisaatioiden omilla ohjaajilla on tärkeä rooli osallistujien ja heidän mahdollisten henkilökohtaisten erityistarpeiden huomioimisessa uudessa ryhmässä. Näissä yhteisötaideprojekteissa keskityttiin aluksi osallistujien ryhmäytymiseen, joka aloitettiin yleensä yhteissuunnittelulla, kokeiluilla ja prototyyppien valmistamisella, sillä koimme tärkeäksi saada osallistujien ääni kuuluviin sekä henkilökohtainen osaaminen ja taidot näkyviksi. Uusi paikka, uudet ihmiset ja uudet työskentelytavat tarjosivat hyviä harjoittelutilanteita erilaisten sosiaalisten haasteiden kanssa kamppaileville, NEPSY-henkilöille sekä suomen kieltä opiskeleville. Vertaisohjaajien mukana ololla tuettiin omakielistä ohjausta, jolla voitiin varmistaa, että ennakkoon määritellyt tehtävät ja tavoitteet – mitä, miten ja miksi tehdään– tulivat yhdenvertaisesti osallistujien tietoon. Tilaustöissä järjestettiin yhteistyöpalavereita, joissa kuultiin tilaajatahon toiveita lopputuotoksesta, sovittiin tiettyjä reunaehtoja projektille ja määritettiin yhteyshenkilö, joka ohjasi ja antoi lisätietoja tarvittaessa. Yksi tilaustöistä saatiin Kemin Palloseuralta, joka antoi tehtäväksi suunnitella ja toteuttaa asuste seuramaskotille (kuvat 6–7). Palloseuran toiveet liittyivät kestävään kehitykseen ja kierrätysmateriaalien käyttöön, SAUKKI-nimeen, joka tulee jalkapalloseuran kotikentän lempinimestä, ja kolmen kuukauden työskentelyaika. Tavoitteena oli saada maskotti jalkapalloseuran seuraavaan suureen yleisötapahtumaan. Muutoin SAUKKI-maskotin toteutukseen saatiin vapaat kädet, joten osallistujille voitiin antaa tavallista enemmän vaikutusvaltaa. Maskotteihin perehtymisen ja suunnittelun jälkeen valittiin yhteinen luonnos maskottiasusta, joka esiteltiin jalkapalloseuralle. Maskotin asun osat ja asusteet valmistuivat pienryhmissä työskennellen tiiviissä yhteistyössä tilaajan kanssa ja asuste valmistui reilusti sille asetetun ajan sisällä. Kuva 6. Saukkimaskotin valmistelua (Kuva: Emilia Vuori). Kuva 7. Saukkimaskotti Green Care -päivillä 2024 (Kuva: Emilia Vuori) Tällaisen julkisessa projektissa tarvittiin monipuolista osaamista ja taitoja, ammattilaisten käyttämiä laitteita ja välineitä sekä monenlaisia materiaaleja, minkä yhteistyö mahdollisti. Yhdellä hankepartnerilla on kierrätysmyymälä, josta saatiin tarvittavat materiaalit, laitteet ja välineet maskotin valmistukseen. Pienryhmissä voitiin tehdä valmistelevia töitä maskotin asusteeseen ja hyödyntää ihmisten erilaista osaamista ja taitoja sekä opetella yhdessä uutta. Mitä opimme HORIZONT-purkutaideteos toteutettiin laajan verkoston voimin. Tällaisessa projektissa mukana oleminen opetti paljon ennakkotyöskentelyn, osallistujien innostamisen ja aktivoimisen merkityksestä. Kommunikointi yhteistyökumppaneiden kanssa, työskentelyn suunnittelu, valmistelut sekä muu koordinointi vaativat paljon aikaa, mutta helpottavat ja sujuvoittavat varsinaista työskentelyä kohteissa varsinkin silloin, kun yhdessä työskentelee monen organisaation asiakasryhmiä. Purkutaideprojektin suurimmaksi haasteeksi osoittautui logistiikkaa, koska kohteet sijaitsivat eri paikkakunnalla kuin hankeorganisaatiot, joten osallistujat, materiaalit ja tarvikkeet oli kuljetettava päivittäin pitkiä matkoja kohteisiin. Pystyimme hyödyntämään HORIZONT-projektin oppeja Katse tulevaisuuteen -ympäristötaideteoksen suunnitteluissa. Paikaksi valittiin helposti saavutettava kohde, jotta vältettäisiin HORIZONT-projektissa esiintyneet logistiset haasteet ja säästettäisiin resursseja. LuovaLumot-hanke oli anonut kaupungilta käyttöluvan yleiselle puistoalueelle, joka sijaitsi lähellä kemiläisten organisaatioiden toimipisteitä. Kun ammattitaiteilija vastaa kokonaisuudessaan projektin taiteellisen sisällön suunnittelusta, mentoroinnista sekä paikan päällä tapahtuvasta ohjauksesta, erityistä huomioita kannatta kiinnittää ammattitaitelijan valmiuksiin ja osaamiseen erityistä tukea ja ohjausta tarvitsevien osallistujien ohjaamisessa. Tällainen osaaminen helpottaa huomattavasti kohteissa työskentelyä, kun taiteilija pystyy osallistumaan aktiivisesti myös ryhmien ohjaukseen. Ammattitaiteilijan ja sosiaalialan ammattilaisen yhteistyö sujuvoittaa työskentelyä, mutta se edellyttää aktiivista vuorovaikutusta ja suunnittelua. Pitää pystyä yhdessä laatimaan useita vaihtoehtoisia toteuttamistapoja ja ympäristöjä, jolloin kaikilla asiakkailla on mahdollisuus osallistua ja onnistua. Saimme molempiin projekteihin loistavat, ammattitaitoiset taiteilijat, joiden kanssa kommunikointi oli sujuvaa ja yhteinen päämäärä löytyi helposti. Molemmilla taiteilijoilla oli kokemusta erilaisten – myös tehostettua tukea tarvitsevien – ryhmien ohjauksesta. Monimuotoiset mahdollisuudet osallistua suurempaan yhteisötaideprojektiin kannattaa suunnitella huolellisesti ja hyödyntää ennakkoon valmistettavia teoksen osia. Paljon aikaa vaativien teosten valmistumista voidaan nopeuttaa työskentelemällä tutuissa ja turvallisissa ympäristöissä. Tällä tavoin teoksen valmistamiseen pystyy osallistumaan suurempi joukko ihmisiä – myös he, jotka eivät pysty työskentelemään teoksen sijoituspaikassa esimerkiksi ajankohdan tai henkilökohtaisten haasteiden, kuten sosiaalisten tilanteiden pelkojen, vuoksi. Samalla säästetään aikaa ja pystytään aikataulupaineettomaan työskentelyyn. Toisin sanoen taideprojektin koordinointiin on syytä varata riittävästi resursseja – niin henkilöitä kuin aikaakin – jotta itse taiteen tekeminen olisi sujuvaa. Näiden taideprojektien kokemukset ja opit rikastuttivat sosiaaliohjauksen ammattilaisten osaamista ja toivat esiin luovien menetelmien mahdollisuudet osana sosiaalista ohjausta ja tukea. Kokemukset taiteellisen työskentelyn menetelmistä antoivat rohkeutta toteuttaa vastaavanlaisia projekteja myös itsenäisesti omissa organisaatioissa. Tällaiset projektit vaativat paljon aikaa ja työtä, mutta ovat sen arvoista! Ennen muuta suuret taideprojektit tarjosivat asiakkaille mahdollisuuden osallistua ammattitaiteilijan ohjauksessa julkisen ja näyttävän yhteisötaiteen tekemiseen, joka edellyttää myös taiteellista kokonaisnäkemystä ja teknistä osaamista. Osallistujille tarjoutui ainutlaatuisia tilaisuuksia olla osallisena, vaikuttajana ja tekijänä! Lähde Tornio 2025. Horizont-purkutaiteilua. Viitattu 17.10.2025 https://www.tornio.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/nuorisotyo/nuorisotilat/nuorisotiedotuspiste-aaltonen/horizont-purkutaiteilua/ Katse tulevaisuuteen: ympäristötaidetta pajuista ja ajopuusta ammattitaiteilijan johdolla Miia Mäkinen Katse tulevaisuuteen on yhteisöllinen ympäristötaideteos, joka toteutettiin Kemin Ruutinpuistoon 20.–25.5.2024. Taideteos koostuu useista paju- ja ajopuu elementeistä. Keskiössä on suuri pajupää kasvoineen, jota reunustavat pienemmät pajupäät ja luonnonväreillä maalatut ajopuut (kuva 1). Taideteoksen inspiraationa toimi Kemi ja tuuli, joka on iso osa kemiläisten elämää. Merelle päin suunnatut kasvot kuvastavat kulkijaa, kaipuuta, lohtua, sisua, voittoa vastoinkäymisistä ja sisäistä voimaa. Taideteos on kuitenkin monitulkintainen, jonka merkityksen luo jokainen tekijä ja katsoja itse. Kuva 1. Ajopuiden soittoa pajupäiden ja apilapellon keskellä heinäkuussa 2024 (Kuva: Miia Mäkinen). Tulin mukaan nopealla aikataululla taiteilijakollegani pyydettyä minut korvaamaan hänet, kun Kemiin toteutetaan LuovaLumot-hankkeen yhteisöllinen ympäristötaideteos. Onnekseni sain tämän yllättävän pyynnön sopimaan aikatauluihini ja pääsin nopeasti mukaan osaksi lämminhenkistä osaajatiimiä. Nopealla aikataululla järjestetyt etäkokoukset, itsenäinen suunnittelutyö ja materiaalitestaukset huipentuivat lopulta kaikille avoimeen yhdessäoloon valmiiden taideteosten parissa toukokuussa 2024. Kulttuurinen ja ekologinen kestävyys on tärkeä osa taiteilijuuttani, joten luonnonmateriaalit valikoituivat ympäristötaideteoksen materiaaliksi. Paju, ajopuu ja marjat ovat alueella luonnostaan esiintyviä, edullisesti ja kaikille saatavilla olevia materiaaleja, joten niiden käyttö on perusteltua. Luonnonmateriaalien haurastuminen, rikkoutuminen ja haalistuminen ajan ja sää olosuhteinen aikana ei tarkoita niiden käytön välttämistä, vaan niiden käyttö on jopa suositeltavaa ekologisen kestävyyden kannalta (kuva 2). Korjaaminen ja uudistaminen vaatii vaivannäköä, mutta synnyttää myös jatkumoa yhteisölliselle taiteen tekemiselle. Yhteisöllinen taide voi tukea kokonaisvaltaista hyvinvointia ja samalla edistää ekologisia arvoja. Kuva 2. Tehtäessä ympäristötaidetta ulkotilassa on huomioitava sää ja sopeuduttava siihen sekä pyrittävä käyttämään kestäviä materiaaleja, koska luonnonvoimat koettelevat valmiita teoksia (Kuva: Miia Mäkinen). Kuuden päivän mittainen työpajaviikko sisälsi useita erilaisia työpisteitä, joihin jokainen pystyi osallistumaan omien taitojen ja kiinnostuksen mukaan ikään katsomatta. Työpisteinä oli pajupäiden punominen (kuva 3) ja pajukorien teko (kuva 4) sekä ajopuiden maalaaminen luonnonväreillä (kuva 5) ja kaivertaminen. Kaikkiin osa-alueisiin tarvittiin monenlaisia kädentaitoja, kuten porakoneen tai maalaussiveltimien käyttöä, joten osallistuminen oli mahdollista matalalla kynnyksellä. Paju, ajopuu ja marjavärit materiaaleina virittivät tekijänsä luontoyhteyteen, perinteisten tekniikoiden aistimaailmaan sekä lempeään työskentelyyn ulkotiloissa. Työpajojen ohjauksessa puhuttiin suomea, mutta elekieli, englanti ja tulkkaus tukivat yhteistä kommunikointia. Kuva 3. Keväinen Ruutinpuisto loi upeat puitteet yhteiselle tekemiselle. Ympäristötaide sitoutuu paikkaan ja keskustelee ympäröivän luonnon kanssa (Kuva: Miia Mäkinen). Kuva 4. Ympäristötaidekokonaisuuteen kuuluu pajusta punottu suppilokori vuoden 2024 käsityötekniikan kunniaksi (Kuva: Miia Mäkinen). Kuva 5. Ajopuita sai kaivertaa ja/tai maalata luonnonväreillä. Puolukkaan, mustaherukkaan ja mustikkaan sekoitettiin mm. soodaa, sokeria ja kurkumaa lisäsävyjen saamiseksi. Luonnonvärit haalistuvat ajan myötä aivan kuten kaunis ajopuu meressä. Värejä on helppo valmistaa itse ja ne ovat myrkyttömiä (Kuva: Miia Mäkinen). Valitsin pajupäiden tukirakenteeksi aitatolpat alueella olevien vaativien sääolosuhteiden vuoksi. Ensimmäisen päivän aamupäivällä aitatolpat iskettiin rautakangella tukevasti maahan avustajan kanssa. Osa tolpista lyhennettiin ja myös ylijääneitä paloja käytettiin materiaalihukan välttämäksi. Iltapäivällä joukkoon liittyi LuovaLumot-hankkeen työntekijöitä, ohjaajia ja muita osallistujia, jolloin puistoalueella pystytettiin teltta, tarkistettiin työkalut sekä aloitettiin pajukehikoiden punominen tolppien ympärille. Seuraavina päivinä jatkettiin pajutöitä sekä aloitettiin ajopuiden kaivertaminen ja maalaaminen luonnonväreillä. Ryhmätyöskentelyn vastuuohjaajan roolissa on oltava hereillä eri valmistumisvaiheissa sekä huomioitava työ- ja käyttöturvallisuus. Tekoprosessin aikana voi ilmetä muutoksia tai viivästyksiä, jotka vaativat nopeaa ratkaisukykyä. Tehdessään ratkaisuja tulevan teoksen käyttäjäturvallisuudesta vastuuohjaajan on myös säilytettävä teoksen henki ja kokonaiskuva. Vastuuohjaajana oli ilo seurata ja tukea erilaisten ihmisten työskentelyä. Suurin osa kokeili itselleen uusia asioita samalla, kun toiset halusivat tehdä itselleen tutumpia asioita. Osa innostui rakentamaan uutta sisältöä kokonaisuuteen. Kohtaamiset, joissa tuemme toisiamme kilpailemisen sijaan, luovat yhteisöllisyyden, arvostuksen ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kaikkien osallistuminen oli tärkeää teoksen loppuunsaattamisessa. Pajuteosten kokonaisuus puistoon syntyi samalla kertaa sekä moniammatillisena että osallistujien yhteistyönä. Yhteistyönä rakennetut teokset kuljettivat ensin tekijänsä ja sitten katsojansa kosketusetäisyydelle lähiluonnon kanssa. Yhdessäolo ja yhteinen tekeminen synnytti lopulta konkreettisen asian, oman ympäristötaidepuiston, jonne voi myöhemmin palata itsekseen tai yhdessä. Osalle osallistujille Ruutinpuisto paikkana oli uusi ja todennäköisesti ohimenevä kohtaaminen elämänvirrassa, mutta lyhyetkin paikka- ja ihmiskohtaamiset voivat tuottaa hedelmää tulevaisuudessa. Taiteen keinoin on mahdollista luoda uudenlaisia siirtymäriittejä, jotka tukevat ihmistä elämän eri vaiheissa. Taiteilijan tehtävä on kohdata, houkutella, kuunnella, ohjeistaa, auttaa ja antaa tilaa luovaan tekemiseen. Yleisölle ympäristötaidepuisto tarjoaa paikkaan sidottua taidetta ja on vetovoimatekijä (kuviot 6–7). Kuva 6. Paju- ja ajopuuteokset toimivat tilallisena kokonaisuutena ja samalla mielenkiintoisina itsenäisinä taideteoksina puistoalueella (Kuva: Miia Mäkinen). Kuva 7. Yhteisöllinen Katse tulevaisuuteen -ympäristötaideteos Kemin Ruutinpuistossa kesällä 2024 (Kuva: Miia Mäkinen). Kierrätyksen merkitys yhteisötaidetoiminnassa nuorten osallistujien ryhmissä Outi Hedemäki-Kantola Uudelleenkäyttö valtavirtaistuu ja näkyvissä on vahvana trendinä yritysten vastuullisuustyö, jätekuorman vähentämisen eteen tehtävä työ sekä ympäristötyöhön panostaminen. Meriva säätiön työ- ja toimintaympäristössä ollaan hyvin ympäristötietoisia. Säätiön työ- ja oppimisympäristöjen poikkileikkaava teema on kestävä kehitys ja kiertotalous. Säätiössä tehdään laajasti eri materiaalien käsittely- ja lajittelutehtäviä, joilla tähdätään tuotteiden elinkaarten pidentämiseen ja vähentyneeseen ympäristökuormitukseen. Toisaalta säätiö toteuttaa toiminnassaan myös sosiaalisen kestävyyden ydintä tukien asiakkaiden sosiaalista vahvistumista ja osallisuutta. Vastuulliset valinnat ovat nykypäivää, joten kiertotalous ja ekologisuus olivat keskiössä myös säätiön toteuttamassa LuovaLumot-hankkeen yhteisötaiteessa. Nuorten ympäristötietoisuus LuovaLumot-hankkeessa Meriva säätiön keskeisenä kohderyhmänä olivat erityistä ja vahvistettua tukea tarvitsevat, heikossa työmarkkina-asemassa olevat nuoret, joilla on neuropsykiatrisia oireita. Nuoret ovat yhä enemmän kiinnostuneita ympäristöteemoihin kohdistuvasta vaikuttamisesta, osallistumisesta ja toiminnasta. Nuoret ovat huolestuneita maapallon tilasta ja globaalista ympäristökriisistä. Nuorten kanssa toimiva joutuu yhä useammin kohtaamaan nuoren ympäristökriisiin ja tulevaisuuteen liittyviä tunteita monella tasolla. Ympäristöahdistus on ahdistava olotila, johon voi sisältyä monia tunteita ympäristökriisiin liittyen (esim. syyllisyyttä, avuttomuutta ja pelkoa). Kyseessä on realistinen ja ymmärrettävä reaktio tietoon planeetan tilasta. Tieto ja uutiset ympäristökriisistä kuormittavat mielenterveyttä. (Mieli ry 2022) Ympäristöahdistuksen kohdalla huomataan, että usein tunteiden käsittelyä ei osata monestakaan syystä yhdistää ympäristökysymyksiin tai selviytymiseen ympäristökriisin aikakaudella. Ympäristöahdistuksen käsittelyn tai tunnetaitojen vahvistamisen tarpeita ei tunnisteta vielä kovinkaan hyvin. Tunteiden käsittelyyn saatetaan paneutua vasta silloin, kun omat voimavarat ovat ehtineet huveta, ja uupumus on alkanut vaikuttaa jaksamiseen. Nyyti ry:n mukaan ympäristöahdistus voi kuormittaa pitkään jatkuessaan, ja siksi tunnetyöskentely on tärkeä osa hyvinvoinnin ylläpitämistä. (Nyyti ry 2023) Taide voi toimia vahvana ahdistavien tunteiden käsittelyn välineenä ja tunteiden ilmaisukanavana. Luova tekeminen voimaannuttaa, antaa tunteen hallinnasta ja kyvystä vaikuttaa. Työskennellessämme ympäristöahdistuksen, kuten minkä tahansa muunkin kuormittavan tai ahdistavan asian parissa painivan nuoren kanssa on hyvä huomioida se, että tarjoamme arvojamme vastaavaa toimintaa ja nuoren tunteiden kohtaamista ja käsittelyä. Toiminnallisten harjoitusten tarkoitus on madaltaa kynnystä puhua ympäristötunteista, tehdä tutustumismatkaa erilaisten tunteiden kirjoon ja sanoittaa niitä. (Mieli ry 2022) Kierrätystaidetta nuorten ehdoilla Koska vastuulliset valinnat ja ekologisuus ovat keskiössä säätiön toteuttamassa osallistavassa taidetoiminnassa, jota toteutetaan yhteisön ehdoilla, yhteisön jäsenten kanssa ja heitä varten, nuoria osallistavaa taidetoimintaa keskityttiin toteuttamaan pääasiassa kierrätystaiteena, jossa käytettiin niin luonnonmateriaaleja kuin kierrätysmateriaaleja. Usein kierrätyksellä käsitetään jätteiden hyötykäyttöä uusien tuotteiden valmistuksessa. Euroopan Unionin jätedirektiivissä kierrätys määritellään hyödyntämistoimeksi, jossa jätemateriaalit käsitellään uudelleen tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi joko alkuperäiseen tarkoitukseen tai muihin tarkoituksiin. Direktiivin ensisijaisena tavoitteena on jätteen synnyn ehkäisy, toiseksi materiaalien uudelleenkäyttö ja vasta kolmanneksi materiaalien kierrätys uusien tuotteiden raaka-aineiksi. Jätteiden päätymistä energiahyödynnykseen tai loppusijoitukseen pidetään viimeisenä vaihtoehtona. Toteutetuissa yhteisötaideprojekteissa on nähtävissä muun muassa poistotekstiilejä, kierrätyspaperia ja cd-levyjä. Materiaalit ovat pääasiassa ilmaisia. Esimerkkejä yhteisöllisestä kierrätystaiteesta Paperikuitu voidaan kierrättää 3–5 kertaa. Keräyspaperista valmistetaan mm. sanomalehti- ja luettelopaperia, wc-paperia ja talouspaperia. Säätiön yhteisöllisessä taidetoiminnassa hyödynnettiin lahjoituksena saatuja poistokirjoja, joista valmistettiin mm. himmeleitä. Vaatteiden uusiokäyttö on helppo ja luova tapa vähentää kaatopaikalle joutuvan materiaalin määrää. Säätiön toteuttamassa yhteisötaiteessa poistotekstiilit, puretut villapaidat ja poistolangat ovat saaneet uuden elämän mm. virkattuina korvakoruina ja lapasina. Säätiöllä on pitkään valmistettu Lumiukon kotikaupungiksi julistautuneelle Kemin kaupungille eri tarkoituksia varten lumiukkofiguureja, joiden valmistus on perustunut täysin kierrätysmateriaalien käyttöön. LuovaLumot-hankkeen asiakkaat halusivat valmistaa omat ”LUMO-hahmot”, joissa kierrätysmateriaaleja käytettiin monipuolisesti (kuva 1). Esimerkkinä hahmojen sisus on poistoon menevistä tyynyistä purettua vanua. Jalustana toimii käyttöön kelpaamaton CD/DVD levy. Hahmojen nappisilmiä ja vaatteita varten osat purettiin poistoon menevistä tekstiileistä. Kuva 1. LUMO-hahmot (Kuva: Monna Könönen). Kierrätystaide saattoi olla myös osa suurempaa kokonaisuutta, esimerkkinä mosaiikkitaideprojekti, joka toteutettiin lahjoituksena säätiölle saaduista poistoon menevistä posliini- ja keramiikasta-astioista, jotka lopulta tulivat osaksi Ruutinpuistossa toteutettua yhteisötaidekokonaisuutta. Mosaiikkitaiteessa kuva tai kuvio rakennetaan yhteen liitetyistä pienistä paloista, jotka upotetaan sementtiin, jotta saadaan säänkestävä lopputulos (kuva 2). Palat voivat olla symmetrisiä tai epäsymmetrisiä. Mosaiikkitaide sopii hyvin osallistavaan ja yhteisölliseen taidetoimintaan, johon jokainen voi tehdä oman pienen osansa. Kuva 2. Mosaiikkitaideteos (Kuva: Monna Könönen) Yhteisöllisessä taidetoiminnassa syntyneitä tuotoksia oli nähtävillä Viikinkisaaressa Kemin Laitakarissa 27.-28.7.2024 toteutetussa kuvitteellisessa Viikinkiviikonloppu-tapahtumassa. Viikinkiviikonloppu on täynnä hauskaa näkemistä, kokemista ja tekemistä koko perheelle ja sen järjestää Lapinmeren Melontakeskus Oy, Lapin matkailu- ja asiakaspalvelut Oy, Kulttuurikeskus kahvila ja Merike Oy. Saaressa oli esillä Merivalla uusiotuotteista valmistettuja tuulikelloja ja aurinkosieppareita metsikössä (kuva 3). Kuva 3. Tuulikelloja ja aurinkosieppareita metsikössä (Kuva: Monna Könönen) Pääosa Merivalla toteutetusta kierrätystaidetoiminnasta oli sovitun määräajan kestäviä taideprojekteja. Etämuotoiluakatemia edustaa pidempikestoista juurtunutta toimintaa yhteistyössä Kuopion Muotoiluakatemian kanssa. Etämuotoiluakatemiassa opiskellaan etäyhteyksien kautta muotoiluun painottuvaa taiteen perusopetuksen opintoja. Aktiivisesta osallistumisesta saa todistuksen, josta voi on hyötyä esimerkiksi opintoihin hakeutumisessa. Käytännössä vain opetus toteutuu etäyhteydellä, ja itse työskentely toteutuu turvallisessa pienryhmässä, joka luo perustan sosiaaliselle vahvistumiselle. Suunnitelmallinen ja yhteisöllinen taidetoiminta tukee kasvua, luovuutta ja vuorovaikutuksen kautta lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä yksilön osallisuutta. (Kuopion muotoiluakatemia.) Etämuotoiluakatemia pohjaa aina lukukauden kestävään teemaan. Syksyn 2024 teemana oli talonpoikaisajan muotoilu ja kevään 2025 romantiikan aikakausi. Syksyn teeman mukaisesti toteutetut teokset olivat esillä Kuopion Muotoiluakatemian joulunäyttelyssä sekä kuvien että videon muodossa (kuva 4). Kuva 4. Etämuotoiluakatemian teoksia (Kuva: Monna Könönen) Lähteet Kuopion muotoiluakatemia. 2025. etäMuotoiluakatemia. Viitattu 24.4.2025. https://www.muotoiluakatemia.fi/fi/11/1/0/etamuotoiluakatemia Mieli ry 2025. Pieni opas ympäristötunteisiin. Viitattu 25.3.2025 https://www.ymparistoahdistus.fi/oppaat/pieni-opas-ymparistotunteisiin-tietopaketti-toimintaan-nuorten-ja-opiskelijoiden-kanssa/ Nyyti ry 2025. Mitä ympäristötunteet merkitsevät opiskelijoille ja miten niiden kanssa voi elää? Viitattu 25.3.2025 https://www.ymparistoahdistus.fi/blogi/mita-ymparistotunteet-merkitsevat-opiskelijoille-ja-miten-niiden-kanssa-voi-elaa/ Luonnonmateriaalien käyttö ympäristötaiteessa Seija Matero ja Sirja Sarkkinen Luonnonmateriaaleja käytetään usein ympäristötaiteessa, jossa materiaali pyritään ottamaan paikalta, missä taidetta toteutetaan. Luonnonmateriaalit ovat ekologisia ja edullisia työstää. Ne eivät vaadi tekijältään välttämättä pitkälle vietyä työstämistä, vaan esimerkiksi luonnonmateriaalin muodosta voi jo syntyä valmis taideteos. Tämä helpottaa tekijää erityisesti silloin, kun hänellä on korkea aloittamisen kynnys, ns. tyhjän paperin kammo. Tässä artikkelissa havainnollistetaan kuvin ja sanoin, miten luonnonmateriaaleja on käytetty LuovaLuomot-hankkeen kokeiluissa, joiden avulla on kehitetty luontoon tukeutuvaa yhteisöllistä taidetoimintaa. Luonnonmateriaalien käyttö on ollut luontevaa, ja materiaaleista käytetyimpiä ovat olleet paju, kivet, luonnonvärit, tuohi ja kävyt. Luonnonmateriaalin keruu on luvanvaraista toimintaa Luonnonmateriaalin keruuseen vaaditaan yleensä maanomistajan lupa. Jokaisenoikeuksilla voi poimia luonnonmarjoja, sieniä ja rauhoittamattomia kasveja. Jokaisenoikeuksilla ei saa kerätä sammalta tai jäkälää, kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita tai ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta. Luonnonsuojelualueilla on vielä erikseen sääntöjä jokaisenoikeuksista. Kasvien ja kasvinosien kerääminen on pääsääntöisesti luvanvaraista toimintaa ja sallittu vain tieteellistä tutkimusta varten. Myöskään maa-aineksia ei ole lupa ottaa tai vahingoittaa maa- tai kallioperää. (Metsähallitus 2025.) Paju taidetyöskentelyn materiaalina Pajua on käytetty monimuotoisesti eri taideteoksissa. Siitä on saatu toteutettua niin punottuja pajuveistoksia kuin värjättyjä kankaitakin. Pajun hyödyntäminen on ajoitettu kevääseen ja alkukesään, jolloin materiaali kannattaa muutenkin kerätä, koska silloin paju on taipuisaa ja sitä on helppo käsitellä. Pajua on käytetty mm. vasikkaveistoksen muotoiluun (kuvat 1-3). Vasikka on muotoiltu osana LuovaLumot-hankkeen maataideteosta Louen maaseutuyrittäjyyden osaamiskeskuksessa (Ammattiopisto Lappia) sijaitsevaan hoitavaan puutarhaan Tervolassa. Kuva 1. Lepäävän vasikan muotoilu aloitettiin tekemällä “tukiranka” (Kuva: Marja Uusitalo). Kuva 2. Vasikan muoto alkaa jo hahmottua (Kuva: Seija Matero). Kuva 3. Valmis vasikkaveistos (Kuva: Seija Matero). Pajunkuorta voidaan hyödyntää väriaineena. Tätä testattiin hankkeen aikana T-paidan värjäystyöpajassa. Tuoreet pajut kuorittiin ja kuoria keitettiin useampi tunti. Paidat upotettiin veteen ja käsiteltiin myös aluna-pureutusaineella, jotta väri ei pesun yhteydessä lähtisi pois. Värjätyt paidat kuivattiin perinteisesti pyykkinarulla (kuva 4). Kuva 4. Pajunkuorella värjätyt T-paidat. (Kuva: Sirja Sarkkinen) Pajua ja muita luonnonmateriaaleja voidaan myös yhdistellä teoksissa. Pajua, ajopuita, tuohta ja kuusen kiekkojen käytettävyyttä ja työstöominaisuuksia testattiin yhdistämällä ne Katse tulevaisuuteen -teokseen Kemin Ruutinpuistossa. Pajusta ja muusta materiaalista valmistettiin ensin pienikokoisia prototyyppejä, ennen kuin alettiin suunnitella ja toteuttaa varsinaista taideteosta (kuvio 5). Erilaisiin materiaaleihin tutustuminen on osa toteutusta, ja siinä päästään harjoittelemaan materiaalien käyttöä ja testaamaan niiden käytettävyyttä. Harjoittelun jälkeen oli hyvä lähteä soveltamaan opittuja materiaalin työstämistaitoja teokseen. Katse tulevaisuuteen -taideteos tehtiin suurimmaksi osaksi pajusta (kuvat 6–7). Lisäksi teoksessa käytettiin rannalle ajautuneita ajopuita. Kuva 5. Luonnonmateriaaleista tehty prototyyppi harjoitustyönä (Kuva: Sirja Sarkkinen). Kuva 6. Pajusta muotoiltu pään “aihio” (Kuva: Emilia Vuori). Kuva 7. Ympäristötaideteos alkaa muotoutua (Kuva: Seija Matero) Luonnonvärien käyttö ajopuun maalauksessa Rovaniemen Setlementti Ry:n Monikulttuurikeskus MoniNetin PopUp-taidetyöpajoissa on hyödynnetty merenrannalta kerättyjä ajopuun palasia. Ajopuihin maalattiin luonnonväreillä, kuten mustikalla ja kurkumalla, erilaisia kuvioita (kuva 8). Koristellut ajopuunpalat lisättiin Katse tulevaisuuteen -ympäristötaideteokseen. Samalla osallistujat saivat näkemystä ja kokemusta kierrättämisestä jokaisenoikeudella. Ajopuulla tarkoitetaan tässä veteen päätynyttä lautaa, jota vesi on muovannut ja joka on jo itsessään kaunis taide-esine. Puuta on helppo maalata, sillä siinä voi jo olla koukeroita ja muita koristeellisia kuvioita, joita luonnonväreillä voi korostaa. Kuva 8. Ajopuiden maalausta mustikalla (Kuva: Seija Matero). Kivet ja kävyt taiteessa Kiviä esiintyy luonnossa ainakin runsaslukuisena, joskaan se ei ole helposti muotoiltava luonnonmateriaali. Louen hoitavaan puutarhaan rakennettiin hiekasta, mullasta, kivistä ja oljista “pörriäishotelli”. Sen päällä kasvaa niittykukkaseos, jota hyönteiset ovat voineet hyödyntää kivenkolojen ja niihin työnnettyjen olkikimppujen ohessa (kuva 9). Erilaisiksi hahmoiksi tai abstraktilla tyylillä maalattuja kiviä on käytetty myös Katse tulevaisuuteen -teoksessa (kuva 10). Kuva 9. Pörriäishotelli hoitavassa puutarhassa ennen niittykukkien kasvamista (Kuva: Sirja Sarkkinen) Kuva 10. Ruutinpuistossa kävijöiden “katseita tulevaisuuteen” (Kuva: Emilia Vuori). Käpyjä hyödynnettiin mm. ympäristötaideteoksessa, jossa yhteisö rakensi kävyistä rauhanmerkin (kuva 11). Osallistujat saivat itse valita, osallistuuko vain käpyjen keräämisen vai myös muodon antoon. Samassa työpajassa käpyjä hyödynnettiin myös käpyeläinten tekemiseen. Kuva 11. Rauhanmerkki-teos kävyistä tehtynä (Kuva: Seija Matero). Lähde Metsähallitus 2025. Jokaisenoikeudet. Viitattu 22.5.2025 https://www.luontoon.fi/fi/lajit/retkeily-ja-ulkoilu/jokaisenoikeudet Monikulttuurinen ohjaajatyöpari rakentamassa tasa-arvoista ja turvallista tilaa osallistavalle työskentelylle Uchenna Unanka ja Emilia Vuori LuovaLumot-hankkeessa osallistujat oppivat tekemällä ja olemalla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Toiminnan tukena työskenteli usein monikulttuurinen ohjaajapari ja samalla kehitettiin ohjaajapariin perustuvaa työskentelymallia yhteisö- ja ympäristötaiteen toteuttamiseen (kuva 1). Tavoitteena oli, että ohjaajaparin avulla mahdollistuu eri kulttuuritaustaisten henkilöiden yhteinen toimijuus ja ryhmän oman näkemyksen toteutuminen sekä osallistuminen päätöksentekoon. Kun ohjaajapari tutustutti ryhmiä yhteisö- ja ympäristötaiteeseen ja ohjasi osaamisen kasvamista ja vahvistumista, samalla se pystyi edistämään tasa-arvoisuutta, yhdenvertaisuutta, saavutettavuutta ja heterogeenisyyttä – arvoja, jotka osaltaan edistävät kotoutumista ja inkluusiota. Monikulttuurisen työparin ohjatessa toimintaa siitä voi syntyä syrjimätön ja tasa-arvoinen kokemus asiakasryhmille. Kuva 1. Pohjantähti-opiston LuovaLumot-hankkeessa työskennellyt monikulttuurinen ohjaajatyöpari Uchenna Unanka ja Emilia Vuori (Kuva: Oksana Goncharuk). Kuinka onnistuimme tavoitteessa Monikulttuuristen ryhmien ohjaaminen oli tullut meille tutuksi aikaisemman KUPO, kulttuurit yhteisellä polulla -hankkeen aikana. Jo KUPO-hankkeessa toteutimme Pohjantähtiopiston (PTO) toimintaa monikulttuurisille ryhmille, joten LuovaLumot-hankkeessa halusimme keskittyä erityisesti monikulttuurisuusosaamiseen ohjaustyössä sekä selvittää, millaisia vaikutuksia sillä voidaan saavuttaa erityistä tukea ja ohjausta tarvitseville. Monikulttuurisissa ryhmissämme osallistujat kohtaavat toisiaan ja ovat vuorovaikutuksessa erilaiset ihmiset identiteettien, kielien, uskontojen, poliittisten näkemysten, elämänkatsomusten, kykyjen ja taitojen kanssa. Tällainen heterogeenisyys muuttuu parhaimmillaan koko ryhmän yhteiseksi rikkaudeksi. LuovaLumot-toiminta kutsui ja kokosi työskentelemään luovien menetelmien parissa PTO:n opintopoluilla olevia asiakkaita, jotka olivat hyvin eri vaiheissa omilla kuntoutuksen tai kotoutumisen poluilla. Lisäksi toimintaan kutsuttiin oman opintopolkunsa jo päättäneitä ns. nivelvaiheen asiakkaita. Näin pystyimme tukemaan ja rikastuttamaan myös heidän sosiaalisia kontaktejaan ja tarjoamaan yhteisön, jossa heidän on mahdollisuus olla aktiivinen toimija. Monikulttuurisen yhteisön luontoperustainen taidetoiminta, jota toteutettiin monikulttuurisen työparin ohjauksessa, mahdollisti vuorovaikutuksen kotoutujien ja kuntoutujien välillä. Kun kuntoutuksellinen työote syveni, voitiin tuottaa entistä arvokkaampia kohtaamisia ja kokemuksia ryhmille. Toiminta monipuolisti ryhmädynamiikkaa ja osallistujien roolia ryhmässä mahdollistaen myös kaksisuuntaisen kotoutumisen. Erilaiset toiminnalliset tehtävät ja harjoitteet tuovat näkyväksi osallistujien erilaisia perinteitä ja tapoja sekä kerrottuja kokemuksia, joilla mahdollistetaan kykyä omaksua, käyttää ja muuttaa kulttuuria (Opetushallitus 2025). Sekä yksilöllisempää tukea ja ohjausta tarvitsevat että suomen kieltä opettelevat hyötyivät kommunikaation lisääntymisestä. Rauhallinen rytmi keskusteluissa, oleminen osa monipuolista kieliympäristöä ja eri tavalla puhuvien ihmisten kohtaaminen tukivat kommunikaatiota ja synnyttivät onnistumisen ja merkityksellisyyden kokemuksia. Suomen kieltä äidinkielenään puhuvien vahvistumista edesauttoi erityisesti se, että he kykenivät tukemaan vierasta kieltä opettelevia. Silloin kun ryhmässä puhutaan useita kielen variantteja, on tärkeää sisällyttää sitä myös ohjaukseen. Monikulttuurinen ohjaajapari voi tarjota tähänkin toimivan ratkaisun. Aloittaessamme työskentelyn monikulttuurisena työparina keskustelimme paljon toisiimme tutustuen ja jakaen kokemuksia aikaisemmista työtehtävistä. Tulimme tietoiseksi toistemme persoonallisuuksista, mielenkiinnon kohteista, vahvuuksista ja osaamisista, joita pystyimme luontevasti huomioimaan ja hyödyntämään ohjaustyöskentelyssä. Keskityimme rakentamaan luottamuksellisen suhteen, koska se mielestämme lisäsi turvallisuutta ja rentoutta ryhmätilanteiden ohjauksessa. Pystyimme toimimaan omina itsenämme, mikä vahvisti myös osallistujien uskallusta osallistua tekemiseen. Yhteiset arvot, sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin ja rohkea heittäytyminen tilanteisiin omana persoonana yhdistivät meitä ja mahdollistivat tasavertaisen ohjaajayhteistyön, vaikka meillä oli erilainen kulttuuritausta ja edustimme eri sukupuolia. Halusimme tuoda näkyväksi suomalaisessa kulttuurissa vallitsevaa sukupuolten yhdenvertaisuutta: naiset ja miehet osallistuvat ja toimivat tasavertaisina kaikissa tilanteissa. Työparina työskennellessä pääsimme hyödyntämään omia vahvuuksiamme ja osaamisiamme ja täydentämään ohjaustyötä erityisosaamisillamme niin kuntoutuksen kuin kotoutumisen kentällä. Aloittaessamme LuovaLumot-hankkeessa jaoimme kohderyhmien ohjausvastuun vahvuuksiemme mukaan, mutta hankkeen edetessä luovuimme osin alkuperäisestä ryhmäjaosta ja toimimme joustavasti tilanteiden ja asiakkaiden mukaan. Monikulttuurisena työparina kiinnitimme erityistä huomioita keskinäiseen kommunikointiimme, jotta toiminnan tavoitteet pysyivät samansuuntaisina ja kykenimme ohjaamaan ryhmää sopivalla tavalla kohti yhteistä päämäärää. Jaoimme aktiivisesti kokemuksiamme ja tietojamme toisillemme ja keskustelimme kulttuurin ja työkulttuurin eroista, jotka näkyvät toimintatavoissamme, sekä pohdimme yhdessä ratkaisuja asiakas- ja ohjaustilanteisiin. Tällainen reflektointi auttoi meitä syventämään ymmärrystä erilaisten osallistujien tilanteista ja haasteista sekä tekemään ratkaisuja, miten niiden kanssa edetään. Toisiaan täydentävät näkökulmat rikastuttivat yhteistä suunnittelutyötä, jossa eriytimme luontoperustaista toimintaa ja yhteisöllistä taidetta ryhmien tarpeiden mukaan, osallistujien toimintakyvyt sekä valmiudet huomioiden. Ohjaajaparina pystyimme paremmin tukemaan osallistujien motivaatiota ja vahvistamaan arjenhallintataitoja. Meillä oli mahdollisuus kasvattaa myös osallistujamääriä toimintoihin toimiessamme ohjaajaparina. Rinnalla kulkevana tukena kykenimme antamaan käytännön apua ja kannustusta ohjattavillemme. Tällä tavoin yhdessä toimiessamme pystyimme huomioimaan ja palvelemaan sekä kuntoutujia että kotoutujia osana ammatillista sosiaaliohjausta, myös henkilökohtaista kokemusasiantuntijuutta hyödyntäen. Hankkeen aikana kokeilimme monikulttuurista ohjausparimallia myös vertaisohjaajille sekä ammatillisen koulutuksen työharjoittelijoille, joita projektityöntekijät ohjasivat ja tukivat tarvittaessa. Lähde Opetushallitus. 2025. Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus. Viitattu 9.10.2025 https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kulttuurinen-moninaisuus-ja-kielitietoisuus Osallistujasta toimijaksi ja vertaisohjaajaksi – asiakkaan henkilökohtainen kasvutarina Vasco Sasokele, Uchenna Unanka ja Emilia Vuori Hanketyöntekijät ja monikulttuurinen ohjaajapari Uchenna Unanka ja Emilia Vuori ovat asiakashaastattelun ja yhteisten keskustelujen avulla keränneet tietoja ja kokemuksia asiakkaiden kotoutumis- ja kehittymisprosesseista osallisesta toimijaksi. Esimerkiksi on valittu Vasco Sasokelen tähän artikkeliin sanoittama polku. Osallisesta toimijaksi 19-vuotias Vasco muutti Kongon demokraattisesta tasavallasta Suomeen vuonna 2019. Hän saapui täysin erilaiseen maahan ja kulttuuriin, jossa oli aikaisemmin elänyt. Nuori Vasco osallistui aktiivisesti kotouttamista tukeviin vapaa-ajantoimintoihin, joita alueen järjestöt ja erilaiset hankkeet toteuttivat. Muutama kuukausi Suomeen saapumisen jälkeen hän aloitti suomen kielen opinnot Pohjantähti-opistolla ja pääsi osallistumaan KUPO, kulttuurit yhteisellä polulla -hankkeen luontolähtöiseen toimintaan. KUPO-hanke tarjosi monipuolisia mahdollisuuksia tutustua Suomen luonnon tarjoamiin mahdollisuuksiin ja erilaisiin ympäristöihin, joita aktiivisesti hankkeessa hyödynnettiin. Lisäksi hanketoiminta mahdollisti järjestettyjä yhteisöllisiä kohtaamisia, jotka olivat vähentyneet koronavirusepidemian vuoksi. Hankkeessa kiinnitettiin huomiota kohtaamisten tarjoamiseen erityisesti sellaisille henkilöille, joilla oli hyvin suppea sosiaalinen verkosto. Vaikka yleisiä sisätiloja oli rajoituksista johtuen käyttökiellossa ja sallittua oli vain kuuden henkilön kokoontumiset, järjestimme mm. viiden henkilön ryhmille useamman päivän kestäviä luontoleirejä keväisen kirpeässä pakkaskelissä pelkästään ulkotiloja hyödyntämällä. Tällä toiminnalla pystyimme tukemaan myös uuteen kotimaahan kotoutujia, jolloin uuden kotiseudun luonto ja talvi tuli tutuksi sekä suomen kieltä pääsi harjoittelemaan monikulttuurisessa ryhmässä. “Kirpeässä pakkasilmassa, merijään päällä käveleminen läheiseen saareen oli ensimmäisiä luontokokemuksiani uudessa kotimaassani. Luontoleiri Inarin Vasatokkaan oli merkittävin kokemukseni KUPO-hankkeen ajalta, joka auttoi minua tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin, elämäntapaan sekä erilaisiin ihmisiin. Tämä oli ensimmäinen pidempi aika, kun olin kauempana kotoani uudessa kotimaassa. Sain kokea Pohjois-Suomea ja nähdä kuinka monipuolinen ja erilainen Suomi on eri leveysasteilla. Pääsin tutustumaan laajasti suomalaiseen kulttuuriin myös saamelaisuuteen – paljon uusia asioita sain kokea leirillä, esimerkiksi suomalainen ruoka, metsäretkeily sekä poro- ja huskytiloilla (kuva 1) vierailu. Ryhmämme suomalaiset nuoret opettivat suomalaisia tapoja. Kävin elämäni ensimmäisen kerran saunassa sekä uimassa kylmässä järvessä, josta jäät olivat juuri sulaneet. Leiri oli nopea tapa saada syvällisempiä kokemuksia suomalaisuudesta ja suomalaisista – millaisia he ovat ja miten he elävät. Pääsin tutustumaan useisiin uusiin ihmisiin ja viettämään heidän kanssa paljon yhteistä aikaa. Se oli mukava tapa minulle tutustua ja keskustella ihmisten kanssa.” Kuva 1. Vasco Inarissa Wilderness Huskies -rekikoirakennelillä. (Kuva: Emilia Vuori). Luontolähtöisen toiminnan avulla Vasco sai monipuolisia kokemuksia luonnosta ja oppi arvostamaan sekä hyödyntämään luonnonympäristöjä uudella tavalla, kuten metsässä kävely ja rauhoittuminen. Omassa kotimaassaan oli totuttu siihen, että metsään mennään vain saalistustarkoituksessa tai luontoa käytetään viljelyyn ja karjankasvatukseen. KUPO-hankkeessa mukana oleminen tuki kotoutumista uuteen kotimaahan, koska se auttoi: kohtaamaan ihmisiä ja saamaan uusia monikulttuurisia ystäviä opettelemaan suomen kieltä toiminnan parissa monikulttuurisessa ryhmässä keräämään tietoja, taitoja ja kokemuksia uudesta kotimaasta, erityisesti luontoaktiviteeteista. KUPO-hankkeen jälkeen Vasco on ollut mukana LuovaLumot-hankkeen luontoperusteisessa yhteisöllisessä taidetoiminnassa. Hän on aktiivisesti osallistunut hankkeen suuriin ja pitkäkestoisiin yhteisötaideprojekteihin, joissa ammattitaiteilijat ovat ohjanneet ryhmän taiteellista työskentelyä. Mieleenpainuvin ja merkittävin taidetoiminta on ehdottomasti ollut HORIZONT-purkutaideprojekti Torniossa ja Haaparannalla. “Tässä taideprojektissa oli paljon erilaisia tehtäviä, joista pidin tosi paljon. Tutustuin useisiin eri kulttuureista tuleviin ihmisiin ja toimimme kaikki yhdessä tehden. Innostuin tästä projektista ja houkuttelin paljon muita ihmisiä mukaan ja osallistumaan. Työskentelin purkutaloprojektissa yhdessä perheeni kanssa, kun pikkuveljeni ja äitini osallistuivat myös toimintaan. Tämän projektin aikana opin paljon uusia asioita esimerkiksi maalaamisesta. Pääsin spraymaalaamaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Oli mukavaa, kun pystyin auttamaan paljon muita teknisellä osaamisellani, vaikka tuntui ettei kielitaitoni ole vielä riittävä ottamaan suurempaa roolia ryhmässä. Koen, että pystyin ja pääsin toimimaan kuitenkin eräänlaisena avustajana tässä projektissa. Aikaisemmin ajattelin, että taidetta tekee vain ammattilaiset. Nyt tiedän, jokainen voi itse tehdä taidetta ja toteuttaa sitä omien mielikuviensa ja sydämensä kautta. Taiteen välityksellä voi ilmaista omia tuntemuksia ja ajatuksia! Lisäksi olen se musiikkimies, joka tuo musiikin, tanssin ja laulun näihin meidän yhteisiin työpajapäiviin. Huolehdin, että musiikki soi työskentelymme aikana – välillä tanssitaan ja lauletaan yhdessä. Koko kesän kestäneen purkutaloprojektin päätyttyä pääsin osallistumaan hankkeen ulkomaan taideresidenssiin Slovenian Ljubljanaan. Se on ollut minulle myös merkityksellinen kokemus! Pääsin tutustumaan Eurooppaan, uuteen maahan ja sen ihmisiin sekä taideteoksen suunnitteluun ja tekemiseen Ljubljanan Metelkovaan (kuva 2).” Kuva 2. Vasco Sloveniassa (Kuva: Emilia Vuori) Toimijasta vaikuttajaksi ja vertaisohjaajuus Luovia menetelmiä hyödyntävissä hankkeissa on monenlaisia tehtäviä ja projekteja, joissa monikulttuuristen osallistujien erilaiset sekä monipuoliset taidot ja mielenkiinnonkohteet tulevat helposti ja luontevasti näkyviksi. Ohjatessamme suuria yhteisötaideprojektejamme kohti tavoitteita olemme hyödyntäneet ryhmän sisällä olevia taitoja ja valmiuksia osallistua suunnitteluun, valmisteluun, toteutukseen kuin vastuulliseen apuohjaukseen. Tärkeässä roolissa on luottamuksellinen rinnalla kulkeva ohjaussuhde asiakkaaseen sekä reflektoivat yhteiset keskustelut, joilla voidaan tukea turvallisessa ympäristössä itsensä haastamista ja tavoitteellista etenemistä henkilökohtaisella kotoutumisen ja kuntotumisen poluilla. Näillä keinoin olemme tukeneet osallistujien vahvistumista osallisesta toimijaksi ja toimijasta vaikuttajaksi, siinä määrin kuin se on ollut mahdollista osallistujien valmiudet, haasteet sekä tavoitteet huomioiden. Monipuolisella työskentelyllä erilaisissa projekteissa olemme pystyneet tarjoamaan osallistujille monenlaisia mahdollisuuksia vahvistua. Vahvistumista on tapahtunut esimerkiksi: sosiaalisissa taidoissa ja valmiuksissa vastuunottokyvyssä tulevaisuuden tavoitteiden selkiytymisessä, kuten esimerkiksi ammatilliset haaveet sosiaalialasta sekä ohjaustyöstä. LuovaLumot-hankkessa mukana olleita henkilöitä valmennettiin ja tuettiin vertaisohjaajuuteen, muutama myös palkattiin määräaikaiseksi vertaisohjaajan tehtäviin. Vasco oli yksi heistä. Hänellä oli henkilökohtainen kiinnostus osallistua tarjottuun tehtävään, jossa projektityöntekijät toimivat tukien ja auttaen. Tehtävänä oli suunnitella, valmistella ja toteuttaa esimerkiksi ympäristötaidetyöpajoja kesän aikana yhteistyössä projektityöntekijöiden kanssa. Lisäksi tehtäviin kuului markkinoida suunniteltuja työpajoja asiakkaille. “Omaksi vastuuryhmäkseni sain juuri Kongosta saapuneet maahanmuuttajat, joita aktivoin järjestettävään toimintaan ja pystyin omakielisenä ohjaajana vähentämään kielimuuria. Pääsin osallistumaan myös vertaisohjaajavalmennukseen, joka johti myös työllistymisjaksoon hankkeen kesän taideprojekteihin. Vertaisohjaajana toimimisen jälkeen aloitin ammatilliset opinnot nuoriso- ja yhteisöohjaajakoulutuksessa. Tulevaisuuden tavoitteeni ja unelmani on saada töitä esimerkiksi Monikulttuurikeskuksesta, jossa voisi työskennellä erilaisten ihmisten kanssa ja hyödyntää omaa kotoutumisen polkuani ja kokemuksia. Voisin kuvitella työskenteleväni myös nuorisotalolla, koska olen kiinnostunut työskentelemään juuri tuon kohderyhmän kanssa. KUPO ja LuovaLumot -hankkeissa olen päässyt vaikuttamaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan aktiviteetteja yhdessä projektityöntekijöiden kanssa. Itsevarmuuteni ja kiinnostukseni ihmisten kanssa työskentelyyn heräsi näiden kokemusten kautta. Vuorovaikutustaitoni, kuten keskustelu- ja kuuntelutaidot ja avoimuuteni muita ihmisiä kohtaan ovat kehittyneet, ja olen oppinut ottamaan vastuuta niin omista kuin yhteisistä asioista (kuva 3). On voimaannuttavaa, kun voi tuoda omia ideoita esille ja muut hyväksyvät sen. Art comes from dream and inspiration of past, the present or the future.” Kuva 3. Vasco ohjaustyössä (Kuva: Emilia Vuori). Yhteisöllinen taidetyöskentely neurokirjon henkilöiden osallisuutta tukemassa Outi Hedemäki-Kantola, Hanna Kakko ja Monna Könönen Toiset ihmiset ovat erityisen haavoittuvaisia ympäristön ärsykkeille. Taustalla voivat ovat neurovähemmistöön kuuluvan henkilön erilaiset aivot, jotka vaikuttavat keskeisesti ympäröivässä maailmassa ja sen rakenteissa selviytymiseen. Erilaisuus liittyy aivojen rakenteisiin ja on synnynnäistä – kyse on erilaisesta tavasta hahmottaa maailmaa, eikä se liity kasvatukseen. (#näenepsy 2025) Neuropsykiatrisiin haasteisiin lukeutuu hyvin erilaisia piirteitä, jotka eivät näy ulospäin vaan ne tulevat esiin käyttäytymisessä, tunne-elämässä ja toiminnassa. Suomen mielenterveys ry:n mukaan kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä arvioidaan olevan Suomessa 5–10 prosentilla lapsista ja nuorista. Neurokirjo ei siis ole pieni ilmiö vaan koskettaa suoraan tai epäsuorasti suurta osaa väestöstä (#näenepsy 2025). Usein neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyy liitännäisoireita kuten oppimisvaikeuksia, puheen kehityksen häiriöitä, tic-oireita, unihäiriöitä, mielenterveyshäiriöitä ja käytöshäiriötä (Suomen mielenterveys ry 2024). Vaikka neurokirjon henkilöille on olemassa monenlaisia tukipalveluita, on niiden toteutumisessa suuria alueellisia eroja. Neurokirjoon kuuluvat henkilöt kuormittuvat usein muita helpommin niin aistikokemuksista, kuten tunto, valo, liike ja haju, liioista virikkeistä, kuin sosiaalisesta kanssakäymisestä, mikä voi näkyä ulospäin esimerkiksi sulkeutumisena ja toimintakyvyn heikkenemisenä. (#näenepsy 2025). Neurovähemmistöön kuuluvat nuoret tarvitsevat usein vahvaa tukea kuormituksen ennakointiin ja säätelyyn. Neurokirjon henkilöllä voi olla toiminnanohjauksen vaikeuksia, jotka voivat näkyä esimerkiksi toiminnan suunnittelun, aloittamisen, toiminnan ja toteuttamisen haasteina. Myös toiminnan lopettaminen tai siirtymätilanteet voivat olla vaikeita, mikä voi näyttäytyä jähmettymisenä, toiminnan pysähtymisenä tai vaikeutena orientoitua uuteen tekemiseen sekä aiheuttaa jatkuvasti myöhästelyä. (Suomen mielenterveys ry 2024.) Usein kyse voi olla vain erilaisten tarpeiden ja asioiden yhteensovittamisesta. Jos yhdessä tekeminen on tuskaa Ymmärtäminen on neurokirjon haasteiden tunnistamisessa ja tukemisessa kaiken perusta. On opittava ennakoivasti tunnistamaan mitkä ovat stressin merkit ja vähennettävä kuormitusta ja aistikuormaa (#näenepsy 2025). Monille neurokirjon henkilöille epävarmuus ja yllättävät muutokset voivat aiheuttaa stressiä. Säätiön toteuttamassa osallistavassa luonto- ja taidetoiminnassa keskiössä onkin suunnitelmallisuus, tapahtumien ja toiminnan ennakointi. Osana ennakointia on yhdessä asiakkaiden kanssa mm. vierailtu tapahtumakohteessa, jopa useita kertoja ennen varsinaista tapahtumaa, selkeytetty reitti tapahtumapaikalle ja tutustuttu ennakolta toiminnan kohteena olevaan aiheeseen. Selkokielinen kirjallinen ohjeistus ja selkeä toiminnan aikataulutus tukevat ennakointia. Kuvalliset ohjeet, aikataulut tai kartat voivat myös auttaa monia hahmottamaan suunnitellun toiminnan kokonaisuutta, ja kirjallisiin ohjeisiin voi aina palata uudelleen. Pelkän muistin varassa toimiminen voi olla neurokirjon henkilöille vaikeaa, moniosaiset ohjeet unohtuvat ja voivat olla hankalia hahmottaa ja ymmärtää. On tärkeää, että sovituista aikatauluista ja tehtävistä pidetään kiinni mahdollisuuksien mukaan, sillä neurokirjon henkilöillä voi olla haasteita hahmottaa ajankäyttöä. Tämä voi näkyä esimeriksi vaikeutena suunnitella omaa toiminta ja aiheuttaa jatkuvasti myöhästelyä. Toisaalta ajatuksiin tai toimintaan voi jumittua, eikä toiminta etene. Varsinainen toiminta on hyvä suunnitella niin, että neurokirjon henkilöille määritellään selkeät tehtävät ja roolit. Ne voivat luoda tapahtumassa luonnollisia vuorovaikutustilanteita ja tukea aktiivista osallistumista. Roolin ja tehtävän määrittely selkeyttää, mitä osallistujilta odotetaan. Tavoitteena osallistavassa toiminnassa on toteuttaa turvallisen tilan periaatteita, joiden avulla pyritään luomaan ilmapiiri, jossa jokainen voi tuntea olonsa hyväksytyksi, kuulluksi ja turvatuksi. Jotta periaatteet voivat toteutua, edellyttää se sitä, että jokaista kuunnellaan avoimesti ja kunnioitetaan kaikkien näkemyksiä, vaikka ne poikkeaisivat omista. Säätiön kaikessa toiminnassa on nollatoleranssi syrjinnälle ja häirinnälle, jotka eivät kuulu turvalliseen tilaan. Turvallisen tilan periaatteiden mukaisesti ei myöskään tehdä osallistujista oletuksia, on sitten kysymys toisen taustoista tai kokemuksista, vaan on parempi kysyä kuin olettaa. Näin jokaisen ääni tulee kuulluksi. Täytyy kuitenkin aina muistaa, että jokainen asettaa omat rajansa ja tulee niiden kanssa kuulluksi ja kunnioitetuksi. Osallistavassa taidetoiminnassa on neurokirjon henkilöiden aistiyliherkkyyden huomioiminen tärkeää. Aistiyliherkkyydestä kärsiville haittaavina aistiärsykkeinä voivat toimia mm. kirkkaat, välkkyvät tai kylmän sävyiset valot ja kovat äänet, joita tulee mahdollisuuksien mukaan välttää. Ennakoitaessa osallistumisen haasteita voidaan yhdessä henkilön kanssa miettiä, mitä tukikeinoja ja apuvälineitä henkilö tarvitsee osallistuakseen täysipainoisesti yhteiseen toimintaan. Jokaisella on oikeus omaan kokemukseen, ja jos joku tarvitsee omaa tilaa tai vetäytyy hieman taka-alalle, annetaan siihen mahdollisuus ilman painostusta. Kyseessä voi olla ennakoitu ja sovittu ns. turvapaikka, joka tarjoaa suunnitellun mahdollisuuden vetäytymiselle. Aistiyliherkkyys voidaan huomioida myös henkilökohtaisin tukikeinoin, esimerkiksi sallimalla melukuulokkeiden ja aurinkolasien käyttäminen toiminnan aikana ilman kyseenalaistamista. Yhteisöllisessä toiminnassa ryhmävalmentaja luo kulttuurin, jossa yliherkkyyttä ei tarvitse selitellä tai puolustaa. Sosiaaliset, usein kirjoittamattomat säännöt voivat olla neurokirjon henkilöille hankalia. Ne ovat normeja ja käytäntöjä, joita ihmiset noudattavat arjessa ilman, että niitä on virallisesti kirjattu tai sovittu ääneen, ja ne ohjaavat käyttäytymistä eri tilanteissa ja usein turvaavat sujuvaa vuorovaikutusta. Esimerkkeinä kirjoittamattomista sosiaalista säännöistä ovat tervehtiminen tavattaessa, jonottaminen ja oman vuoron odottaminen sekä puhuminen tilanteeseen sopivalla äänenvoimakkuudella. Toki kirjoittamattomat säännöt voivat vaihdella kulttuureittain ja yhteisöittäin, mutta niiden noudattamatta jättäminen voi aiheuttaa väärinymmärryksiä. Jos sosiaalisten tilanteiden, ilmeiden ja eleiden tulkitseminen on haastavaa, voi sosiaalisten suhteiden luominen ja ryhmässä toimiminen tuntua vaikealta. Neurokirjon nuorten itsetunto onkin usein koetuksella, jos heidän käytöksensä ei asetu tiettyihin yhteiskuntamme normeihin, ja he saavat toistuvasti negatiivista palautetta ympäristöstä. Taidetyöskentelyyn osallistuvien säätiön asiakkaiden kanssa sosiaalisia taitoja harjoitetaan turvallisissa pienryhmissä arjen keskellä. Vuorovaikutuksen vahvistumista tukee monikanavaisen viestinnän käyttö, kuten pienryhmässä käsiteltävän asian auki kirjaaminen tai kuvittaminen. Jos pienryhmä koetaan turvalliseksi, voidaan sosiaalisia tilanteita harjoittaa niitä mallintamalla. Sosiaalisten tilanteiden mallintaminen tarkoittaa sitä, että harjoitellaan ja kokeillaan erilaisia vuorovaikutustilanteita etukäteen, mikä tukee konkreettisen tekemisen kautta vahvistuvaa sosiaalisten sääntöjen ymmärtämistä ja sisäistämistä. Mallintamista toteutetaan kuitenkin enemmän yksilövalmennuksen kuin ryhmävalmennuksen keinona. Osallistavaa taidetoimintaa ohjaa vahvuusperusteisuus ja toiminnassa pyritään siihen, että jokainen saa tuoda oman, pienenkin panoksensa toimintaan. Vahvuusperusteisuus korostaa hyvien asioiden huomaamista ja sanoittamista sekä tietoista keskittymistä myönteisiin asioihin. Tavoitteena on innostaa, kannustaa ja tukea henkilön itsetuntoa sekä minäkuvaa. Vahvuusperusteinen lähestymistapa vahvistaa pidemmällä ajanjaksolla uskoa itseen ja edistää hyvinvointia. (© ES Pedagogica Oy 2025) Neurokirjon henkilöllä voi olla erityisvahvuuksia, kuten vahva visuaalinen ajattelukyky, herkkyys aistia, herkkyys havaita asioita, luovuus, yksityiskohtien huomaaminen, erityinen kiinnostus ja syväsuuntautuminen, rehellisyys sekä aitous. Erilaisuus on rikkaus Osallistujien erilaisuus voi parhaimmillaan rikastuttaa osallistavaa taidetoimintaa monella tavalla. Erilaiset kokemukset ja osallistujien taustat voivat auttaa koko ryhmää näkemään ja kokemaan asioita laajemmin ja syvemmin. Parhaimmillaan erilaiset taidot ja vahvuudet täydentävät toisiaan sekä lisäävät luovuutta. Osallisuuden tunne vahvistuu, kun huomataan, että erilaisuudesta huolimatta tai juuri sen ansiosta voidaan yhdessä toteuttaa jotain merkityksellistä. Lähteet © ES Pedagogica Oy. 2025. Positiivinen pedagogiikka painottaa lasten ja nuorten vahvuuksia. Viitattu 26.5.2025 https://erjasandberg.fi/positiivinen-pedagogiikka-painottaa-oppilaiden-vahvuuksia-2/ #näenepsy. 2025. Tietoa kaikille neurovähemmistöistä. Viitattu 26.5.2025 https://naenepsy.fi/tietoa/tietoa-kaikille-nepsyille/ Suomen mielenterveys ry. 2024. Mitä ovat neuropsykiatriset häiriöt? Viitattu 26.5.2025 https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/tietoa-mielenterveyden-vahvistamisesta/lapset-ja-nuoret/neuropsykiatriset-hairiot/neuropsykiatriset-hairiot/ PopUp-työskentely taidelähtöisessä toiminnassa Seija Matero ja Sirja Sarkkinen Yhteisöllistä taidetoimintaa voidaan toteuttaa monella eri toimintamallilla, esimerkiksi PopUp-tyylisellä työskentelyllä. Kansankielellä PopUp-käsite tarkoittaa tilapäistä ja hetkittäistä toimintaa. Hyviä esimerkkejä PopUpista ovat päivän ajan auki olevat kirpputorit tai kahvilat. Tämän tyylistä työskentelyä on kokeiltu Rovaniemellä MoniNetissä taidelähtöisissä työpajoissa LuovaLumot-hankkeessa. Osallistujat ovat voineet piipahtaa tai viipyä pidemmän aikaa työpajoissa oman aikataulunsa mukaan. PopUp-työskentely kestää yleensä noin 1–3 tuntia, joten ohjaajien laatima alustava toimintasuunnitelma on tärkeää. Matalan kynnyksen toiminta, kuten lyhytaikainen taidetoiminta, tuo osallistujalle erilaisia hyvinvointivaikutuksia. Suurimpia vaikutuksia on tunne siitä, että kuuluu johonkin, kun tehdään yhdessä. Vapaaehtoisesti osallistuvat hakeutuvat toimintaan eri syistä. Joku tulee tekemään taidetta, toinen tapaamaan uusia ihmisiä ja kolmas oppimaan uutta. Maahanmuuttajataustaiset oppivat myös kieltä, uusia taitoja ja voivat laajentaa sosiaalisia suhteitaan. Artikkelissa käsitellään esimerkkien avulla PopUp-työpajan toteuttamista ja sitä mitä se vaatii. PopUp-työpajan toteutuksessa huomioitavaa Matalan kynnyksen PopUp-työskentelymalli on soveltunut hyvin MoniNetin toimintaan, joka tukee maahanmuuttajien kotoutumista ilman pitkään yhdessä pysyviä asiakasryhmiä. Osallistujat ovat tulleet toimintaan mukaan vapaaehtoisesti, ja heistä on muodostunut toiminnan ajaksi monikulttuurinen ryhmä. Toiminnalle on valittu selkeä teema, koska työ pitää saada valmiiksi lyhyellä aikavälillä. Sopivia työpajoja voivat olla esimerkiksi tarra-, leija- ja kukkaruukun koristelutyöpajat (kuva 1). Toiminnan ollessa monikulttuurista ja taidelähtöistä on ohjaajalta vaadittu tiettyjä ominaisuuksia. Hänellä on täytynyt olla monikulttuuristen ryhmien ohjaustaitoja, muuta myös kiinnostusta ja taitoa ohjata taidelähtöistä toimintaa. Kuva 1. Peilinpaloilla ja maalaamalla koristellut saviruukut (Kuva: Seija Matero) Toiminnasta – mitä, missä, milloin – viestiminen hyvissä ajoin etukäteen ja viestien helppo tavoitettavuus ovat tärkeitä. Hyviä viestinnän keinoja ovat olleet mm. some-alustat, MoniNetin ilmoitustaulu ja suora henkilökohtainen markkinointi. Viestinnässä täytyy näkyä myös työpajan merkitys – mitä iloa tai hyötyä toiminnalla voi olla – jotta osallistujat tietävät mihin tulevat. Asiakasryhmän rajaaminen on hyvä tehdä jo mainonnan yhteydessä. Liian isoja ryhmiä on vaikeaa ohjata. Työpajoja on toteutettu Moninetin tiloissa, joissa toiminta on ollut näkyvää, avointa ja julkista, eikä ennakkoilmoittautumisia ole tarvittu. Se on madaltanut asiakkaiden kynnystä osallistua toimintaan, sillä kaikki eivät välttämättä uskalla lähteä mukaan yksityistiloissa tai suljettujen ovien takana kokoontuvaan ryhmään. Lisäksi työpajat ovat olleet toiminnassa tietyn ajan päivästä, ja niihin on saanut osallistua oman aikataulunsa mukaan. Esimerkiksi jos työpaja on kestänyt kaksi tuntia, ohjaaja on ollut paikalla tarvikkeineen koko ajan, mutta osallistuja on voinut käydä sinä aikana luomassa oman teoksensa viipyen paikalla 15–30 minuuttia. Näin toimintaan on saatu osallistumaan myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat vain piipahtaneet MoniNetin tiloissa muissa asioissa. Toimintaan osallistuville työpajat ovat voineet tarjota paljon asioita, joita he eivät ole ennen tehneet tai kokeneet. Maalien sekoittaminen, työkalujen (pihdit tai vasara) tai oman taiteellisuuden ja luovuuden käyttäminen voivat olla uusia asioita maahanmuuttajataustaisille. Samalla kun on voinut opetella uusia motorisia taitoja, on osallistujien kielitaito harjaantunut hyvin yksinkertaisin keinoin, vaikka esimerkiksi värien opettelun myötä. Osallistujille voi olla myös uutta ja vapauttavaa se, että osallistuminen toimintaan on vapaaehtoista. Erityisesti maahanmuuttajilla voi olla paljon eri tahojen ohjaamaa, velvoittavaa osallistumista kotouttamistaipaleensa aikana. Toisaalta omassa kulttuurissa ei ole välttämättä totuttu toimintaan, johon voi lähteä mukaan oman mielenkiinnon pohjalta. PopUp-teokset osana yhteisöllistä taideteosta Isompiin ja kestoltaan pidempiaikaisiin yhteisöllisiin taideprojekteihin voi osallistua myös PopUp-työskentelymallia soveltaen. Tällaisissa työpajoissa voidaan valmistaa taideteoksen osasia. MoniNetin osallistujien kanssa tehtiin ympäristötaidetta Kemin Ruutinpuistoon yhdessä Pohjantähtiopiston ja Merivan asiakkaiden kanssa kevään ja kesän 2024 aikana. PopUp-työpajassa maalattiin ajopuita eloperäisiä värejä käyttäen (mustikka, kurkuma). Valmiit maalatut ajopuunpalat (kuva 2) lisättiin ympäristötaideteokseen Katse tulevaisuuteen -teokseen Kemin Ruutinpuistossa (kuva 3). Kuva 2. Luonnonväreillä maalatut ajopuun palat (Kuva: Seija Matero) Kuva 3. Ympäristötaideteos Katse tulevaisuuteen Kemin Ruutinpuistossa. (Kuva: Seija Matero) Rovaniemi saa yhteisöllisen näyteikkunan- opiskelijat rikastuttamassa yhteisötaide työskentelyä Hanieh Ahmadi, Falguni Mazumder, Aino Ilola, Kukka Lindqvist, Eveliina Kumpula, Seija Matero ja Sirja Sarkkinen Yhteisötaiteen toteutukseen usein osallistuu eri tahoja. MoniNetissä toteutettiin kevään 2024 aikana Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnan opiskelijoiden suunnittelemana ja toteuttamana yhteisöllinen taideteos, Vuodenkierron toiveet (Annual Cycle of Wishes). Teos toteutettiin Kansalaistalon näyteikkunaan kaiken kansan nähtäville keskelle Rovaniemen kaupunkia loppuvuodesta 2024. Opiskelijat aikatauluttivat, suunnittelivat työpajojen toteutuksen sekä ohjasivat työpajat itsenäisesti. Tässä opiskelijat kertovat omin sanoin taideprojektin toteutuksen vaiheista: “Saimme pitää MoniNetillä yhteisötaidepajaa 8.10.–22.11.2024 huikean MoniNetin henkilökunnan ja innokkaiden osallistujien kanssa. Pajaan osallistuneet koostuivat eri maista Rovaniemelle muuttaneista, ja työpajan teema – yhteisötaide – kiteytyi porukassamme mitä parhaiten. Kaikki eivät osanneet englantia tai suomea, mutta erilaiset kulttuurit ja kielet fuusioituivat taideprojektin edetessä, ja taide toimi yhteisenä kielenämme. Käsillä tekeminen ja rento yhdessä suunnittelu sekä toteuttaminen loi leppoisaa ilmapiiriä uusien kielien harjoittelulle ja erilaisiin kulttuurisiin tapoihin tutustumiselle yhteisen taideprojektin lomassa. Tavoitteenamme oli tehdä näyttävä taideteos MoniNetin tilojen ikkunaan ja tietysti oppia yhteisötaiteesta, samalla saaden osallistujat innostumaan ja tutustumaan taiteen tekemiseen. Monet pajaan osallistuneista olivat kuvataiteen ja käsitöiden kanssa entuudestaan tuttuja ja suunnitteluprosessi lähti lennokkaasti vauhtiin. Päädyimme yhdistelemään monia ideoita ja päätimme teoksemme kattoteemaksi Lapin luonnon revontulineen ja eläinasukkaineen. Yhdistimme teokseen myös viestejä ja toiveita, joita kirjoitimme revontuliin. Teimme teoksen käyttämällä Lapin yliopistolta kierrätettyä pahvia, jota koristelimme maalaamalla. Teoksessa käytetyt materiaalit, teema ja tekniikat mahdollistivat matalan kynnyksen osallistumisen kaiken tasoisille osallistujille. Ryhmä oli suurimmaksi osaksi entuudestaan tuttuja keskenään ja yhteishenki ryhmässämme oli mainio. Kommunikaatio, ajatustenvaihto sekä ideointi sujui mutkitta. Kyselimme projektin päätteeksi pajaan osallistuneiden ajatuksia prosessista ja sen kulusta, ja oli ilo huomata, että osallistujat kokivat tulleensa kuulluiksi sekä saaneensa vaikuttaa päätöksentekoon, suunnitteluun ja itse tekemiseen koko projektin ajan. Sen lisäksi, että projektin positiivinen yhteisöllinen vaikutus saavutettiin, sai ryhmämme myös aikaan teoksen, jossa Lappi, vuodenaikojen jatkumo sekä toiveet ja haaveet yhdistyvät visuaalisesti kauniilla tavalla paikkaan, jossa teos on kaikkien nähtävissä (kuvio 1).” Kuva 1. Valmis taideteos Kansalaistalon näyteikkunassa. (Kuva: Lapin yliopiston opiskelijat) SROI-analyysin soveltaminen yhteisötaiteen vaikutusten arvioitiin Marja Uusitalo, Leena Seppälä ja Laura Jokela Tutkiva työote ja Social Return on Investment Sosiaalityössä sekä sosiaalialan työkentällä tähdätään asiakkaiden hyvinvoinnin ja toimintakyvyn tukemiseen yleensä erilaisten interventioiden avulla. Taidelähtöinen ryhmätoiminta kuuluu interventiomenetelmien laajaan valikkoon. Interventio on tutkivalla ja kehittävällä työotteella toteutettava prosessi, jota monitoroidaan ja analysoidaan. Prosessissa syntyy monenlaista tietoa intervention vaikutuksista auttaen valitsemaan tehokkaimmat menetelmät ja räätälöimään niitä asiakkaiden tarpeiden mukaan (Ronad, 2024). Ryhmätoimintaan perustuvan intervention tarvetta voidaan tarkastella esimerkiksi psykometrisilla itsearvioinneilla, kuten Keyesin sosiaalisen hyvinvoinnin asteikolla (Keyes, 1998) tai osallisuusindikaattorilla (Experiences of Social Inclusion Scale, ESIS, Leemann ym., 2021). Psykometrisissa itsearvioinneissa asiakas arvioi muun muassa sosiaalista toimintakykyään valmiiden väittämien avulla, kuten ”Kuulun itselleni tärkeään ryhmään tai yhteisöön”. Intervention tarvetta mielen hyvinvointiin voidaan puolestaan arvioida esimerkiksi positiivisen mielenterveyden mittarilla (Mental Health Inventory-16), joka mittaa sekä positiivista mielenterveyttä että psyykkistä kuormittuneisuutta valmiiden väittämien avulla, kuten ”Olen tuntenut itseni rentoutuneeksi” ja ”Olen käsitellyt ongelmia hyvin” (Veit & Ware, 1983). Näiden mittareiden välittämiä asiakas arvioi yleensä viisi- tai kuusiportaisella asteikolla, 1 (täysin eri mieltä) —5 (täysin samaa mieltä) tai 1 (en lainkaan) — 6 (koko ajan). Intervention tarvetta voidaan arvioida myös elämäntilanteen selvittämisen ympyrän (ESY) avulla. Se on työväline, jota käytetään asiakkaan elämäntilanteen kokonaisvaltaiseen arviointiin sosiaali- ja terveysalalla. ESY ei ole standardoitu mittari kuten edelliset, vaan keskusteleva ja visuaalinen menetelmä, jossa asiakas yhdessä ammattilaisen kanssa arvioi useita asiakkaan elämän osa-alueita, kuten taloutta, terveyttä ja sosiaalisia suhteita. Edelleen asiakkaalle esitetään väitteitä, joiden paikkansapitävyyttä omassa elämäntilanteessaan hän arvioi 10-portaisella asteikolla, kuten ”Rahani riittävät kuukausittaisiin menoihin”. (Into, 2016). Standardoituja psykososiaalisia mittareita voidaan käyttää myös intervention vaikutusten mittaamiseen. Ts. osallistujille esitetään samat väittämät ennen interventiota ja sen jälkeen, mikä mahdollistaa ennen–jälkeen-vertailun. Tietoa intervention vaikutuksista asiakkaaseen kannatta kerätä myös haastattelemalla asiakasta ja hänen lähiyhteisöään erityisesti silloin, kun asiakkaita on vähän. Haastattelut tuottavat mittareita syvällisempää tietoa vaikutuksista ja niiden taustalla olevista motivaatiotekijöistä (Rai ym. 2025). Intervention vaikuttavuutta voidaan tarkastella yksilöiden ja lähiyhteisöjen näkökulmien lisäksi myös yhteiskunnan tasolla. Social Return on Investment (SROI) on tähän tehtävään suunniteltu työkalu, jonka nimi voidaan kääntää pääoman sosiaaliseksi tuotoksi. Siinä intervention asiakkaan saamat hyödyt ilmaistaan rahana ja suhteutetaan interventiosta aiheutuneisiin kustannuksiin. (Klemelä, 2016). Kustannus-hyötyanalyysin, sosiaalisen tilinpidon ja arviointitutkimuksen elementtejä yhdistävässä SROI-analyysissä on yleensä neljä päävaihetta (kuvio 1). Tässä artikkelissa avataan SROI-menetelmää ja sen käyttöä sosiaalityön tutkivassa ja kehittävässä työotteessa, ja käydään läpi sen kolme ensimmäistä vaihetta: (1) analyysin kohteen ja tarkoituksen määrittely, (2) vaikutusprosessin mallintaminen ja tiedonkeruu sekä (3) arvon laskeminen. Esimerkkinä interventiosta (palvelu) käytetään Pohjantähti-opiston (PTO) yhteisöllistä taidetoimintaa, jota organisaatio toteutti ja kehitti osana LuovaLumot-hanketta. Yhteisötaidetoiminnan hyötyjä tarkastelevan SROI-analyysin ensisijainen tavoite oli auttaa PTO:ta selventämään ja ymmärtämään omaa toimintaansa ja arvontuottamisprosessiaan. Lisäksi haluttiin tuottaa tietoa uuden toimintamuodon rahamääräistetyistä hyödyistä yhteiskunnalle. PTO on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton vapaan sivistystyön kansanopisto. Se järjestää opinnoissaan ja urapolullaan tukea tarvitseville ihmisille koulutusta, joka kehittää elämänhallintataitoja, työelämä- ja opiskeluvalmiuksia, yhteiskuntatietoa ja –taitoja sekä suomen kielen osaamista (https://www.pto.fi/pohjantahti-opisto). Kuvio 1. SROI-analyysin päävaiheet (mukaillen Klemelä, 2016). Palvelupolku vaikutusprosessin mallintamisen apuna Analyysi alkoi pohtimalla yhdessä PTO:n ohjaajien ja johdon kanssa sitä, mihin analyysin kohteeksi valitulla palvelulla eli kuntouttavalla työllä tähdätään, kun asiakkaana ovat työvoiman ulkopuolella olevat nuoret. Pohdinta synnytti luonnoksen palvelulupauksesta. Tunnistetaan nuoren yksilöllisen tuen tarpeet ja tuetaan hänen matkaansa kohti opinto- tai työllistymispolkua toiminnalla, joka hyödyntää luontoa, taidetta ja monikulttuurisen ryhmän synnyttämää yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Seuraavaksi pohdittiin, keitä kuuluu nuoren sidosryhmiin, joilta voidaan kerätä tietoa analyysin tueksi (Klemelä, 2016). Näistä tahoista tärkeimmiksi SROI-analyysin kannalta tunnistettiin nuoren kanssa säännöllisesti vuorovaikutuksessa olevat PTO:n ohjaajat ja päivätoiminnan yhteisö, ydinperhe ja kaveripiiri sekä kunnan työllisyysyksikön ja hyvinvointialueen palvelupäälliköt ja -ohjaajat. Ohjaajilta, nuorilta ja heidän lähiyhteisöltään päätettiin pyytää arvioita siitä, miten palvelu on vaikuttanut nuoreen. Julkisen ostajan roolissa toimivia viranhoitajia ja palveluverkoston muita asiantuntijoita puolestaan konsultoitiin sijais- eli korvikemuuttujien tai proxyjen valinnassa. Proxyja tarvitaan tulosten muuttamisessa euroiksi (Klemelä, 2016). Ennen vaikuttavuuden arviointia tulee tunnistaa indikaattorit, joilla palvelun prosessi ja sen vaikutukset voidaan osoittaa. Sitä varten kiteytetään ensin organisaation toimintaperiaate ja logiikka, joilla haluttuja muutoksia kohderyhmässä tai ympäristössä voidaan saada aikaan (Klemelä, 2016). Tässä esimerkissä prosessin mallintaminen ja logiikan avaaminen aloitettiin purkamalla palvelu yhdessä PTO:n kanssa vaihe vaiheelta eteneväksi asiakkaan palvelupoluksi hyödyntäen palvelumuotoilua (Katajamäki ym., 2023). Palvelu voitiin nyt eritellä organisaation perustoimintaan ja kehitettävään uuteen palveluun eli yhteisötaidetoimintaan ja tarkastella vaiheittain mm. nuorten (ja ohjaajien) rooleja, tavoitteita, kykyjä ja haasteita toimia ryhmissä ja laajemmin yhteiskunnassa — mutta myös palvelun ostajan asettamia odotuksia kuntouttavan työn palveluille (kuvio 2). Kuvio 2. Palvelun vaiheet ja tavoitteet (kuvakaappaus palvelupolusta). Palvelupolun avulla voitiin myös tunnistaa, missä vaiheissa ja miten nuoren luottamus ohjaajaan syntyy ja hänen kykynsä toimia yhteiskunnassa ja yhteisöissä vahvistuu. Lisäksi voitiin määritellä ne vaiheet, joissa nuoren yhteisötaideprojektissa kokemia haasteita ja onnistumisia reflektoidaan. Tätä perustietoa nuoren ”yhteiskuntataidoista” tarvitaan oman ”urapolun” suunnitteluun. Palvelupolun avulla hahmottuivat myös palvelun tuottamisen periaatteet, joihin sisältyy yhtäältä ryhmätoiminnan suunnittelu nuoren kiinnostuksen mukaan, toisaalta nuoren hienovarainen houkuttelu mukavuusalueen ulkopuolelle, mikä auttaa häntä tunnistamaan omia kyvykkyyksiään ja potentiaalejaan. Vaikutusten mittaaminen indikaattoreiden avulla Palveluprosessin tarkastelun yhteydessä tunnistettiin useita yhteisön, taidetyöskentelyn ja luonnon yhteisvaikutuksia nuoreen. Niitä ovat voimavarojen, resurssien, hyvinvoinnin ja luovuuden lisääntyminen. Lisäksi toiminta vahvistaa osallistujien luontosuhdetta, millä voi olla tutkimusten mukaan positiivien yhteys terveyttä ylläpitävien luontokäyntien määrään (Uusitalo ym., 2025). Nämä yhteisvaikutukset, joiden nähtiin tukevan nuoren yhteiskunnallista toimintakykyä, koottiin viideksi mitattaviksi tulokseksi tai vaikutusalueeksi. Niille määriteltiin indikaattorit sekä tiedonkeruumenetelmät (Taulukko 1). Sosiaalinen toimintakyky: Paranee, kun nuori uskaltaa ottaa uusia tehtäviä, osallistuu enemmän keskusteluihin ja ryhmätoimintaan sekä alkaa tehdä omia ehdotuksia. Elämänhallinta ja kognitiivinen toimintakyky: Vahvistuvat, kun nuori kiinnostuu uusista asioista, toimii luovasti ja hallitsee arkeaan aiempaa paremmin. Fyysinen terveys ja hyvinvointi: Kohenee, kun nuori nukkuu ja syö säännöllisemmin sekä ulkoilee ja liikkuu luonnossa enemmän. Psyykkinen terveys ja hyvinvointi: Vahvistuu mielialan kohentuessa. Ammatillinen suuntautuminen: Nuoren kasvava kiinnostus tilaustöitä kohtaan voi kertoa siitä, että hän pitää työntekoa aiempaa merkityksellisempänä. Taulukko 1. Indikaattorit ja tiedonlähteet (osa ns. SROI:n vaikutuskarttaa eli esitystä vaikutusketjusta) Tulos IndikaattoriTiedonlähdeSosiaalisen toimintakyvyn vahvistuminenTehtävät, joihin nuori tarttuu, monipuolistuvatNuorten ja ohjaajien haastattelut, osallisuusindikaattori (ESIS), elämäntilanteen selvittämisen ympyrä (ESY)Vuorovaikutus monipuolistuu (mm. kaveriavun tarjoaminen)Aloitteellisuus kasvaa (mm. ehdotusten esittäminen ja osallistuminen yhteiseen päätöksentekoon)Psyykkisen terveyden ja hyvinvoinnin vahvistuminenMieliala koheneeNuorten ja ohjaajien haastattelut, positiivisen mielenterveyden mittari (MHI), ESYElämänhallinnan ja kognitiivisen toimintakyvyn vahvistuminenNuorella on uusia mielenkiinnon kohteitaNuorten ja ohjaajien haastattelut, ESYMyönteiset muutokset arjenhallinnassa (mm. siisteydessä)Luovuus lisääntyyFyysisen terveyden ja hyvinvoinnin vahvistuminenUnen ja ravitsemuksen laatu paraneeNuorten ja ohjaajien haastattelut, ESYUlkoilu ja luontoliikunta lisääntyyTyön kokeminen merkitykselliseksiKiinnostus työtehtävistä (esim. tilaustyöt) lisääntyyNuorten ja ohjaajien haastattelut, ESY Tässä esimerkissä arvioitiin nuorten mahdollisia hyötyä yhteisöllisestä taidetoiminnasta. Seitsemälle nuorelle esitettiin heidän elämäntilannettaan kartoittavia kysymyksiä psykometristen mittareiden avulla: osallisuusindikaattori (ESIS), positiivisen mielenterveyden mittari (MHI) ja elämäntilanteen selvittämisen ympyrä (ESY). Lisäksi mukana oli muutama lisäkysymys, joilla selvitettiin esimerkiksi yksinäisyyden kokemusta ja ystävien määrää. Yhteisötaideprojektien jälkeen toiminnan vaikutuksia kartoitettiin kolmen nuoren ja neljän ohjaajan haastatteluissa. Psykometrisiä mittareita ei voitu käyttää vaikutusten mittaamiseen, sillä nuoret vastasivat niihin vain kerran — joko ennen toimintaan osallistumista tai sen alettua. Mittareiden tuottamaa tietoa nuoren elämäntilanteesta hyödynnettiin kuitenkin myös proxy-arvojen laskennassa. Psykososiaaliset mittarit osoittivat, että jokaisen esimerkkilaskelmaan sisällytetyn nuoren elämäntilanne oli ennen yhteisötaidetoimintaan osallistumista jollain tavoin kuormittava.ESY:n tulosten mukaan neljä seitsemästä nuoresta koki yhdestä kahteen haastetta arjessaan. Haasteet liittyivät arjen sujumiseen, toimeentuloon ja rahankäyttöön, opiskeluun ja työhön, ihmissuhteisiin, sosiaalisiin tilanteisiin sekä terveyteen ja elinvoimaan. Kaikki nuoret kokivat psyykkistä kuormitusta joko jatkuvasti tai ajoittain. Lähes kaikki kokivat myös osattomuutta. Lisäksi kolme nuorta kertoi kokevansa melko usein yksinäisyyttä, ja heidän ystäväpiirinsä koostui parhaimmillaan yhdestä läheisestä ystävästä. Nämä tulokset osoittivat, että kaikki esimerkkilaskelman nuoret voivat hyötyä yhteisöllisestä taidetoiminnasta. Nuorten ja ohjaajien haastattelujen perusteella yhteisöllinen taidetoiminta tuotti monia myönteisiä vaikutuksia nuorten kokemiin elämän haasteisiin. Sosiaalinen toimintakyky vahvistui: uusien asioiden kokeileminen lisäsi kiinnostusta harrastuksiin ja opintoihin. Nettikontakteihin ja -yhteisöihin tottuneet nuoret kokivat taidetoiminnassa syntyvän aitoa vuorovaikutusta erilaisten ihmisten kanssa. Aluksi moni saattoi seurata sivusta, mutta myöhemmin rohkaistui osallistumaan ja toimimaan yhdessä muiden kanssa. Palvelun myönteiset vaikutukset nuorten sosiaaliseen toimintakykyyn kiteytyivät hyvin yhden nuoren kokemuksessa: ”Kun ympäristö on turvallinen, uskaltaa olla tekemisissä kenen vain kanssa.” Ohjaajat havaitsivat nuorten kasvutarinoita ja muutoksia heidän ryhmässä toimimisen taidoissaan, kun nuoret alkoivat heittäytyä rohkeasti uusiin tilanteisiin, esittää muille ratkaisuvaihtoehtoja ja ottaa vastuuta. Osa nuorista myös auttoi ja ohjasi toisia. Joidenkin sosiaalisessa toimintakyvyssä näkyi merkittäviä muutoksia myös yhteisötaidetoiminnan ulkopuolella, esimerkiksi silloin kun he rohkaistuivat ruokailemaan muun ryhmän kanssa. Muutoksia tapahtui myös elämänhallinnassa ja kognitiivisessa toimintakyvyssä. Nuoret löysivät itsestään uusia puolia, kuten luovuutta, ja taitojen karttuessa heille syntyi halu opetella lisää, kokeilla uusia ratkaisuja, nähdä ja tehdä uusia asioita sekä tavata uusia ihmisiä. Arkeen ja elämään tuli myös enemmän rytmiä. Yksi haastateltu tiivisti kokemuksensa näin: ”En tiedä mitä tekisin, jos en olisi tänne päässyt. Olisin varmaan vähän edelleen hukassa.” Ohjaajat havaitsivat samansuuntaisia muutoksia, mutta kuvasivat niitä nuoren aloitteellisuuden ja suunnitelmallisuuden vahvistumisena sekä vastuun ottamisena omasta elämästä, mitä sai harjoitella vertaisryhmässä. Yksi nuorista kertoi, että hänen näkemyksensä erilaisista ihmisistä sekä ymmärryksensä monikulttuurisuudesta, yhdenvertaisuudesta ja erityistä tukea tarvitsevista olivat avartuneet. Yhteisötaidetoiminta muutti myös nuorten suhtautumista työhön ja sen merkitykseen. Sen lisäksi että toiminta oli herättänyt kiinnostusta harrastuksia ja opiskelua kohtaan, nuoret kokivat olleensa hyödyksi muille ja oppineensa toisiltaan. Työtehtävissä koettiin yhdenvertaisuutta, eikä tilaustöihin tarttuminen tuntunut enää pelottavalta onnistumisen kokemusten jälkeen. Ohjaajien mukaan taideprojekti teki toiminnan ja tekijät näkyviksi. Monikulttuurisuus puolestaan vahvisti sosiaalista vuorovaikutusta: kun maahanmuuttajat ottivat rohkeasti kontaktia muihin ryhmäläisiin, he rohkaisivat samalla kaikkia osallistumaan ryhmätyöhön. Sekä ohjaajat että nuoret totesivat toiminnan myös piristäneen ja kohentaneen mielialaa. Yksi nuori kuvasi lähtötilannettaan näin: ”Ennen ei jaksanut tehdä juuri mitään.” Ohjaajien mukaan piristyminen auttoi nuoria hoitamaan omia asioitaan, mikä nähtiin merkkinä kuntoutumisprosessin käynnistymisestä. Toiminta tuki myös fyysistä terveyttä: nuoret kokivat unirytminsä parantuneen, ja ryhmässä tapahtunut ulkoilu ja kuntoilu koettiin miellyttäväksi. Ohjaajien havaintojen mukaan osallistuminen toi helpotusta myös univaikeuksiin, joita nuorilla esiintyy usein. Toiminnan vaikutusalueita vertaillessaan ohjaajat arvioivat, että suurin hyöty kohdistui nuorten sosiaaliseen toimintakykyyn. Yhteisötaidetoiminnalla nähtiin olevan lisäksi myönteinen vaikutus psyykkiseen terveyteen ja hyvinvointiin sekä elämänhallintaan ja kognitiiviseen toimintakykyyn (kuvio 3). Parhaimmillaan yhteisölliseen taidetoimintaan osallistuminen tuotti kokonaisvaltaisia muutoksia nuoren elämässä: se laajensi hänen elämänpiiriään, lisäsi osallisuutta ja vahvisti työllistymismahdollisuuksia. Tämä heijastuu hyvin yhden nuoren kuvaamasta muutoksesta: ”Jos en olisi ollut täällä – olisin kämpillä ja työkkäri olisi patistanut jonnekin. Yhdenlainen lottovoitto, kun pääsi tänne PTO:lle ja on vielä työllistynyt. En olisi päässyt näin hyvään paikkaan.” Kuva 1. Lumiveistokset kuuluivat LuovaLumot-hankkeen yhteisötaiteen muotoihin (Kuva: Emilia Vuori). Hyötyjen rahamääräistäminen proxy-arvojen avulla Seuraavaksi arvioitiin yhteisötaidetoiminnan kustannuksia sekä palvelua tuottaneelle organisaatiolle, että yhteiskunnalle. PTO:n kustannuksiin sisällytettiin sekä yleiskustannukset — kiinteistön ylläpito, hallinto ja henkilöstön kiinteät kulut — että taidetoiminnasta syntyneet erilliset kulut. Näitä olivat ammattitaitelijan palkkio, materiaalit, kuljetukset ja ruokailut. Kaikki kustannukset jyvitettiin seitsemälle taidetoimintaan osallistuneelle nuorelle ja kolmen kuukauden ajanjaksolle, jonka aikana taidetoiminta toteutettiin. Yhteiskunnan kustannukseksi katsottiin valtion kuntouttavaan työtoimintaan osoittama korvaus. Tämän jälkeen hahmoteltiin kunnan ja hyvinvointialueen sosiaalijohtajien ja asiantuntijoiden avustuksella polku, joka voi johtaa nuoren elämän kriisiytymiseen. Sen avulla tunnistettiin sijais/korvikemuuttujia (Klemelä, 2016), eli korvaavia yhteiskunnan tuottamia palveluja, joita nuori todennäköisesti tarvitsisi, ellei hän olisi osallistunut PTO:n toimintaan, ja joille on määritettävissä hinta. Suurimpana riskinä nähtiin täydellinen sosiaalinen eristäytyminen kotiin, toimintakyvyn ja työkyvyn menettäminen, koulutuspalvelujen ulkopuolelle jääminen, eripituiset työttömyysjaksot ja lopulta pitkäaikaistyöttömyys. Lisäksi nuoren toimintakykyä voivat vähentää erilaiset henkiset ja fyysiset terveyshaasteet — jopa peliriippuvuus. Mikäli nuori etenee kuvatulla riskipolulla, etsivä nuorisotyö voi tavoittaa hänet ja ohjata ammattilaisten arvioitavaksi. Sosiaalityöntekijöistä ja muista asiantuntijoista muodostuva moniammatillinen tiimi ja tarvittaessa lääkäri arvioivat nuoren toimintakyvyn ja palvelutarpeen. Arvion perusteella nuori voidaan ohjata mielenterveyden riippuvuuksien poliklinikkakäynneille, kuntouttavaan työtoimintaan tai Nuotti-valmennukseen. Psykometristen mittausten pohjalta arvioitiin, että kuusi nuorta voisi tarvita etsivää nuorisotyötä ja moniammatillista sote-asiantuntijatiimin arvioita toimintakyvystä ja palvelutarpeesta. Lisäksi kahden nuoren arvioitiin tarvitsevan lääkärin arviota ja mielenterveyden riippuvuuksien poliklinikkakäyntejä, ja kolmen nuoren muuta kuntouttavaa työtoimintaa sekä Nuotti-valmennusta. Näille asiantuntijapalveluille löytyi asiakaskohtaiset tuntihinnat, jotka vaihtelivat 70–90 euron välillä (Akava, 2025). Neuropsykologisen kuntoutuksen poliklinikkakäynnin hintana käytettiin 60 euroa (Kela, 2025), kuntouttavan työtoiminnan asiakaskotaisena päivähintana 50 euroa (Pohjois-Savon hyvinvointialue, 2024) ja Nuotti-valmennuksen tuntihintana 120 euroa (Kuhmonen ym., 2024). Ohjaajien haastattelujen perusteella yhteisöllinen taidetoiminta koettiin mielekkääksi työmenetelmäksi, joka tukee myös työntekijöiden työssäjaksamista. Tälle hyödylle valittiin sijaismuuttujaksi taidesukelluksen tyhy-päivän hinta, noin 125 euroa työntekijää kohden (https://www.taidesukellus.fi/taidesukellus). Ennen suhdeluvun laskemista määriteltiin, mikä osa tuloksista voitiin katsoa organisaation omaksi ansioksi. Tunnistetusta vaikuttavuudesta vähennettiin se osuus, jonka arvioitiin johtuvan muista seikoista tai muiden toimijoiden vaikutuksesta (Klemelä, 2016). Yhden nuoren kohdalla palvelu arvioitiin turhaksi panostukseksi, sillä muita nuoria parempien lähtökohtien ansiosta hänen sosiaalinen toimintakykynsä olisi voinut kohentua ilman interventiota. Alueella toimii muita kuntouttavaa työtoimintaa ja valmennusta järjestäviä tahoja, jotka olivat mukana LuovaLumot-hankkeessa ja joiden asiakkaita osallistui yhteisötaidetoimintaan. Niinpä arvioitiin, että puolet esimerkin nuorista olisi voinut ohjautua näiden palveluntuottajien asiakkaiksi. Myös tämä muiden toimijoiden osuus vähensi laskelmassa PTO:n omia ansioita. Lopuksi laskettiin SROI-suhdeluku eli saavutettujen hyötyjen suhde kustannuksiin jakamalla proxy-arvotetut ja vaimennetut hyödyt palvelun kustannuksilla. Tulokseksi saatiin, että PTO tuottaa noin 3,6 euroa jokaista palveluun sijoitettua euroa kohti. Koska suhdeluku perustui useisiin harkinnanvaraisiin oletuksiin, tehtiin herkkyysanalyysi. Siinä laskelmasta poistettiin sosiaalisen kuntoutuksen laajat palvelut — lääkärin arviokäynnit, mielenterveyden riippuvuuksien poliklinikkakäynnit sekä erilaiset valmennukset — olettaen, että kuuden nuoren kohdalla pelkät sosiaalityöntekijöiden arviointitapaamiset riittäisivät ohjaamaan nuoren toivottuun suuntaan. Tällöin SROI-arvoksi saatiin 2,2, jolloin suhdeluvun luottamusväliksi voidaan arvioida karkeasti 2–4. Koska yhteisötaiteeseen perustuva ryhmätoiminta PTO:ssa tuottaa vähintään kaksi euroa jokaista sijoitettua euroa kohti, voidaan sitä pitää yhteiskunnalle ja hyvinvointialueelle kustannustehokkaana palveluna. Pohdinta ja johtopäätökset Suomessa SROI-menetelmää on hyödynnetty pääasiassa järjestöjen tuottamien sosiaali- ja terveysalan palvelujen taloudellisten, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten hyötyjen arvottamisessa (mm. Klemelä, 2016, 2018; Mielenterveysyhdistys Hyvis, 2019; Liikonen, 2022). Menetelmä tarjoaa järjestöille konkreettisen välineen osoittaa rahoittajille ja päättäjille, mihin toiminnan vaikuttavuus perustuu. Yksi menetelmän suurimmista haasteista liittyy vaikuttavuuden mittaamisen ja arvottamisen vaikeuteen. Korvikemuuttujat täytyy valita laajasta yhteiskunnan palvelujen kirjosta, koska valmiita proxy-kirjastoja SROI-analyyseihin ei ole. Siksi valinnat riippuvat vahvasti arvioitavan palvelun luonteesta ja sen tuntevista sidosryhmistä, jolloin arvoja on haastavaa määrittää uskottavasti ja vertailukelpoisesti. Siksi kahdella eri palveluilla voi olla samansuuntainen vaikutus asiakkaaseen, mutta vaikutuksen rahamääräinen arvo vaihtelee palveluittain sen mukaan, mikä lähde on valittu korvikemuuttujaksi. Esimerkiksi vuorovaikutuksen lisääntymistä on yhdessä analyysissä mitattu ravintola-aterian hinnalla ja toisessa lounassetelin tai hävikkiruoan arvolla (Taulukko 2). Vastaavasti mielialan kohenemista on arvotettu joko terapiakäynnin tai osastohoidon kustannuksen perusteella. On kuitenkin huomattava, että palvelua voivat käyttää hyvin erilaisista lähtökohdista tulevat henkilöt, joille voidaan valita toisistaan poikkeavia korvikemuuttujia saman palvelun sisällä. Näin on toimittu myös yhteisötaidetoiminnan SROI-analyysissä. Sen sijaan proxy-arvojen valinta yhteisötaidetoiminnalle poikkesi jonkun verran siitä logiikasta, jota SROI-analyyseissä tavallisesti käytetään. Nuorten työkuntoutumispalveluissa korvikemuuttujiksi valitaan usein kustannukset, joita syntyy nuoren täydellisestä syrjäytymisestä. Suomessa syrjäytymisen hinnaksi on arvioitu keskimäärin noin 1,2 miljoonaa euroa per nuori, kun kokonaisuuteen lasketaan verotulojen menetykset sekä toimeentulotuesta ja työttömyyskorvauksista muodostuvat tulonsiirrot sekä korjaavien palveluiden kustannukset, joihin sisältyvät esimerkiksi mielenterveyspalvelut, oikeusprosessit ja rikosseuraamukset (Hilli ym., 2017). Yhteisötaiteen SROI-työpajassa sote-alan asiantuntijat kuitenkin havaitsivat, että ennen kuin syrjäytymisvaarassa olevista nuorista aiheutuu merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle esimerkiksi rikosseuraamusten tai pitkäaikaistyöttömyyden muodossa, he päätyvät todennäköisesti ennaltaehkäisevien ja korjaavien palvelujen, kuten kuntouttavan työtoiminnan tai Nuotti-valmennuksen, piiriin. Toisin sanoen nuoret eivät todennäköisesti jää kokonaan lähipalvelujen ulkopuolelle, mutta heidän auttamisensa näiden palvelujen kautta muodostuu yhteiskunnalle usein kalliimmaksi. Tästä syystä yhteisötaidetoiminnan korvikemuuttujat valittiin hyvinvointialueella tarjolla olevista, syrjäytymistä ennaltaehkäisevistä ja korjaavista julkisen ja kolmannen sektorin palveluista. Taulukko 2. Esimerkkejä erilaisten työllistämis- ja mielenterveyspalvelujen tuloksista ja niille valituista korvikemuuttujista. PalveluTuloksetKorvikemuuttujatVammaisten työllistämispalvelu (Klemelä, 2018)Toiminnan mielekkyyden kasvuYhden hengen talouksien kulttuuriin ja vapaa-aikaan sijoittama summaSosiaalisuuden lisääntyminenKohtuullinen ravintola-aterian hinta juomineenMielialan koheneminenTerapiakäynnin hintaItsevarmuuden ja toimintakyvyn lisääntyminenItsevarmuuden ja rohkeuden lisäämiseen tähtäävän koulutuksen hintaUudet taidotTietokone- ja työyhteisötaitokurssien hintaNuorten työpaja (Liikonen, 2022)Koulunkeskeytymisen ehkäisyKuraattorilla käynnin hintaPäihteiden käytön ehkäisyA-klinikalla, nuorisoasemalla, tai päihdepsykiatrian lääkärillä käynnin hintaRikosten ja rötöstelyn ehkäisyVankilavuorokauden hintaTerveyshaasteiden ehkäisyKouluterveydenhoitajalla käynnin, psykiatrian poliklinikkakäynnin tai nuorisopsykiatrian osastohoidon hintaMatalan kynnyksen mielenterveyspalvelu (Mielenterveysyhdistys Hyvis, 2019)Aktivoituminen ja ahdistuksen ja masennuksen lieventyminen (vertaistuki)Omakustanteisen ryhmäterapian hintaSosiaaliset suhteet, yksinäisyyden väheneminenKansalaisopiston harrastusryhmien hintaLiikunnan tuomat hyödytKaupungin liikuntamaksutSosiaalinen osallisuusRetken tai tapahtuman hintaRuoka ja seuraLounassetelit, kouluruoan tai hävikkibrunssin hinta Vaikka tieteellinen kiinnostus SROI-menetelmää kohtaan on kasvanut 2010-luvulta lähtien, Klemelä (2019) on todennut, että SROI-menetelmä on edelleen arvioinnin ja kehitystyön kohteena eikä varsinainen tutkimustyökalu. Tunnusluvun laskenta edellyttää monia harkinnanvaraisia päätöksiä arvojen ja kertoimien valinnasta, ja SROI-suhdeluku voi jopa mahdollistaa tuloksen ”manipuloinnin”, jos vaikutuskartan hyötypuolella käytetään mahdollisimman suuriarvoisia proxy-arvoja. Arviot ovat siksi aina tapauskohtaisia ja useimmiten organisaatioiden sisäisiä selvityksiä, joiden tarkoituksena on auttaa ymmärtämään omaa toimintaprosessia (Ilomäki & Salakka, 2020). Ilomäen ja Salakan (2020) kirjallisuusselvityksen mukaan realistisimmat SROI-luvut sijoittuvat lähelle arvoa yksi. Tämän perusteella yhteisötaidetoiminnan analyysissä on todennäköisesti yliarvioitu toiminnan vaikuttavuus. Kustannuspuoli kasvaisi, jos huomioon otettaisiin myös ne kulut, joita on syntynyt kunnan sosiaaliohjaajan työstä nuorten ohjaamisessa PTO:n palveluun. Vaikuttavuutta on kuitenkin pyritty tasapainottamaan huomioimalla muiden kolmannen sektorin toimijoiden panos sekä käyttämällä herkkyysanalyysiä, jossa vertailukohtana oli toiminta, jossa painopiste ei ole yhtä vahvasti asiakkaiden sosiaalisen toimintakyvyn ja mielenterveyden vahvistamisessa. Laskennan perusteisiin voidaan kohdistaa kritiikkiä myös siksi, että haastatteluihin osallistui vain kolme seitsemästä nuoresta. On mahdollista, että haastatteluihin valikoituivat ne henkilöt, jotka olivat saaneet toiminnasta eniten hyötyä. Tuloksia voidaan siksi pitää suuntaa antavina. Samansuuntaisia viitteitä sosiaalisen toimintakyvyn vahvistumisesta yhteisötaidetoiminnassa on kuitenkin saatu myös SROI-analyysiin ulkopuolisista nuorten haastatteluista, joissa hyödynnettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Pienet onnistumistarinat -työkalua. Tunnistettujen 31 onnistumistarinan perusteella yhteisötaidetoiminta tasavertaisessa ilmapiirissä on tuottanut osallistujille ilon lisäksi itseluottamusta, rohkeutta sekä kokemuksia yhteisöön kuulumisesta ja toimijuudesta. Erityisen merkittävää oli, että osa haastatelluista eteni osallistujasta vastuun ottajaksi ja jopa vertaisohjaajaksi. Lisäksi toiminta synnytti uusia ystävyyssuhteita ja vahvisti kielitaitoa. (Quisbert, 2025) Joka tapauksessa SROI tulisi nähdä ensisijaisesti viestinnän työkaluna, jonka avulla tehdään näkyväksi koko vaikutusketju valintoineen ja laskelmineen. Klemelän (2019) mukaan työkalu on tehokas silloin, kun se vakiinnutetaan osaksi järjestön toimintakulttuuria ja sitä käytetään toiminnan jatkuvaan seuraamiseen ja kehittämiseen. SROI on hyvä esimerkki keinosta hankkia työn tekemisen yhteydessä tietoa ja kokemusta systemaattisesti ja arvioida kriittisesti omia työkäytäntöjä ja työn vaikutuksia. Tämä on tunnusomaista tutkivalle työotteelle, jonka tavoitteena on työn ja toimintatapojen kehittäminen (Toikko & Rantanen 2009). Seuraava SROI-analyysin työvaihe olisi uuden toimintamuodon ja sen vaikuttavuuden esiin tuominen sekä sisäisessä viestinnässä että rahoittajan kanssa käytävässä neuvottelussa. Koska SROI-prosessi on aikaa vievä, tarvitaan organisaation sisältä tutkivaan työotteeseen sitoutunut tiimi, joka ottaa ennakkoluulottomasti käyttöön uusia tapoja arvioida työn laatua ja vaikuttavuutta objektiivisesti. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi psykometristen mittareiden ja haastattelujen laajempaa hyödyntämistä vaikutusten arvioimisessa, jolloin myös toiminnan jälkeiseen reflektointiin varataan riittävästi aikaa (Rai ym. 2025). Analyysin koordinointiin voidaan lisäksi palkata asiantuntija, jolla on kokemusta menetelmän käytöstä. Lähteet Akava 2025. Akavan palkkiosuositukset. Viitattu 10.12.2025 https://akava.fi/tietoa-tyosta/palkka/palkkiosuositukset/ Hilli, P., Ståhl, T., Merikukka, M. & Ristikari, T. 2017. Syrjäytymisen hinta – case investoinnin kannattavuuslaskelmasta. Yhteiskuntapolitiikka 82(6): 663–675. https://www.julkari.fi/items/c4fff023-ece4-4233-80e6-8972b00d7810 Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry 2016. Elämäntilanteen selvittämisen ympyrä – menetelmän käsikirja. Virta II -hanke. Viitattu 10.12.2025 https://www.intory.fi/app/uploads/2021/12/virta_ii-hanke_esy_ka_sikirja-1.pdf Ilomäki, T., & Salakka, I. 2020. SROI – investoinnin sosiaalinen tuotto, kuntoutuksen kontekstissa. Kirjallisuuskatsaus. Kuntoutussäätiön työselosteita 64/2020. Helsinki: Kuntoutussäätiö. Viitattu 12.12.2025 https://www.kuntoutussaatio.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/julkaisut/sroi-investoinnin-sosiaalinen-tuotto-kuntoutuksen-kontekstissa Kela 2025. Neuropsykologinen kuntoutus. Korvauksen määrä. Viitattu 12.12.2025 https://www.kela.fi/neuropsykologinen-kuntoutus-korvauksen-maara Klemelä, J. 2016. Järjestöt, vaikuttavuus & raha: SROI-arviointimenetelmä. SOSTEn julkaisuja 1/2016. Vaasa: SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry. Viitattu 9.12.2025 https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2018/12/sroi-arviointimenetelma-soste.pdf Klemelä, J. 2019. SROI käytössä – Social Return on Investment -arviointimetodin soveltajan muistiinpanoja. Janus, 27(2): 202–210. Viitattu 9.12.2025 https://doi.org/10.30668/janus.76566 Keyes, C. L. M. 1998. Social well-being. Social Psychology Quarterly, 61(2), 121–140. Viitattu 9.12.2025 https://www.jstor.org/stable/2787065 Klemelä, J. 2018. Vaikuttavuutta työn muotoilulla. Ratko-mallin analyysi Social Return on Investment -menetelmällä. Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö (Vamlas) 11/2018. Viitattu 9.12.2025 file:///C:/Users/03081049/Downloads/sroi-raportti_a4_taitto_final.pdf Kuhmonen, S.& Seppänen-Järvelä, R. 2024. Kiinteä hinnoittelu osoittautui haasteelliseksi uudessa Oma väylä -kuntoutuspalvelussa. Kela Tietotarjotin 9.2.2024. Viitattu 8.12.2025 https://tietotarjotin.fi/tutkimusblogi/925669/kiintea-hinnoittelu-osoittautui-haasteelliseksi-uudessa-oma-vayla-kuntoutuspalvelussa Leemann, L., Martelin, T., Koskinen, S., Härkänen, T., & Isola, A. M. 2021. Development and psychometric evaluation of the Experiences of Social Inclusion Scale. Journal of Human Development and Capabilities, 23(3), 400–424. Viitattu 12.12.2025 https://doi.org/10.1080/19452829.2021.1985440 Liikonen, K. 2022. Yhteiskunnallisesta yhdistyksestä markkinalähtöiseksi toimijaksi. Sote-järjestön johtaminen murroksessa – Hämeen Setlementti ry:n ennaltaehkäisevän työn taloudellisen vaikuttavuuden osoittaminen. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö. Visamäki, liiketalouden kehittäminen. Hämeen ammattikorkeakoulu. Mielenterveysyhdistys Hyvis 2019. Hyvis-SROI. Mielenterveysyhdistys Hyvis ry:n sosiaalinen tuotto. Viitattu 12.12.2025 https://julkaisut.kuntoutussaatio.fi/wp-content/uploads/Hyvis-SROI.pdf Pohjois-Savon hyvinvointialue 2024. Työikäisten sosiaalipalvelut. Kuntouttava työtoiminta. Liite 2. Kuntouttavan työtoiminnan palveluseteleiden hinnat 1.1.2024 alkaen. Viitattu 12.12.2025 https://pshyvinvointialue.fi/documents/594193/718146/Kuntouttavan+ty%C3%B6toiminnan+setelihinnat+1.1.2024.pdf/462bfbdf-7e92-1794-8e2b-075d311c56d2?t=1694425333820 Rai, S., Uusitalo, M., Turtiainen, K., Stamm, I. & Tolvanen, A. (2025). Assessing Nature-Based Interventions in Social Work with Migrants: Methodological Challenges in Temporal Impact Evaluation. Käsikirjoitus submittoitu Journal of Social Work Practice -lehteen. Ronad, I. 2024. Perspective Chapter: Interventional Base for Social Work Profession – Methods, Practices, Roles, and Approaches. IntechOpen. Viitattu 12.12.2025 doi: 10.5772/intechopen.1004174 Quisbert, E. 2025. Pieniä onnistumistarinoita taide- ja luontolähtöisestä yhteisötoiminnasta: Luovalumot-hanke. Sosiaalialan opinnäytetyö. Lapin ammattikorkeakoulu. Viitattu 12.12.2025 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/904380/Quisbert_Erica.pdf?sequence=2&isAllowed=y Toikko, T. & Rantanen, T. 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print. Uusitalo, M., Rai, S., Tarvainen, O., Stamm, I., Turtiainen, K., Tolvanen, A. & Kangas, K. 2025. The Role of Nature and Nature Relatedness in Promoting Social Inclusion of Migrants. Käsikirjoitus submittoitu Urban Forestry & Urban Greening-lehteen. Veit, C. T., & Ware, J. E. 1983. Mental Health Inventory (MHI). In Measuring Health: A Guide to Rating Scales and Questionnaires (pp. 120–125). Boston, MA: RAND Corporation. Viitattu 12.12.2025 https://doi.org/10.1037/t02354-000