Lapin AMKin ja Lapin yliopiston auttamisen ammattilaiset toivovat opiskelijoille yhteisöllisyyttä. Opinnot ovat muutakin kuin arvosanat.

Opintopsykologi Aino Kärpänniemi pahoittelee, että ei ole saanut hiottua työhuoneensa sisustusta loppuun. Kesäkuussa Lapin yliopiston ja Lapin ammattikorkeakoulun uutena opintopsykologina aloittaneella Kärpänniemellä on riittänyt tekemistä.

Oulusta Rovaniemelle muuttaminen ja töihin paneutuminen ovat ottaneet aikaa. Nyt lukuvuoden alussa linjat ovat kuitenkin valmiina. Kärpänniemi on innoissaan.

– Työnkuvani on monipuolinen eikä aina vastaa sitä, minkälaiseksi psykologin työ yleensä mielletään, Kärpänniemi kertoo.

Opintopsykologin päivästä vain pieni osa on yksilövastaanottoa. Kärpänniemen keskeisenä tehtävänä on järjestää erilaisia infoja ja työpajoja sekä vetää ryhmiä, joista opiskelijat voivat hakea apua esimerkiksi opinnäytetyön aloittamisen vaikeuteen. Alkusyksystä Kärpänniemi piti luennon, jossa käsiteltiin, kuinka lukivaikeuden kanssa pärjää akateemisessa maailmassa.

Lisäksi Kärpänniemi pohtii, kuinka rakenteisiin saadaan ujutettua yhä enemmän opiskelijoita tukevaa toimintaa niin, että jokainen löytää korkeakouluyhteisössä paikkansa. Tällä hetkellä tärkeitä teemoja ovat saavutettavuuden, neuromoninaisuuden ja oppimisvaikeuksien kysymykset.

– Kun panostamme näihin, rakennamme yhteisöjä, joissa kaikilla on mahdollisuus päästä eteenpäin.

Lisäksi Kärpänniemi kouluttaa henkilökuntaa, jotta he oppivat yhä paremmin ymmärtämään opiskelijoita ja heidän erilaisuuttaan.

– Opiskelijamäärämme on lähes 11 000, joten on mahdotonta auttaa jokaista henkilökohtaisesti. Näin tavoitamme useamman apua tarvitsevan, Kärpänniemi kuvailee korkeakoulujen tilannetta.

Yhteisöjä ja ystävyyssuhteita

Kärpänniemi kollegoineen panostaa myös yhteisöllisyyden parantamiseen. Opinnoista on tullut yhä useammalle projekti, jota viedään eteenpäin yksin omasta poterosta käsin. Korona-aika vahvisti tunnetta entisestään, kun kanssakulkijat olivat vain verkkoalustoilla vilkkuvia nimiä.

– Myös länsimainen individualismi ja suoritusyhteiskunta korostavat yksilön eetosta. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla.

Korkeakoulukuraattori Maija Törmänen on samaa mieltä. Myös hän on huomannut, että moni kokee opinnoissaan yksinäisyyttä.

Törmänen on toiminut korkeakoulukuraattorina seitsemän vuotta. Hän toteaa, että haasteet ovat usein suurempia ja monimutkaisempia kuin ennen.

– Toisaalta apua osataan nykyään myös hakea, eikä sitä arastella. Meihin voi ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä.

Törmänen kannustaa opiskelijoita mukaan myös ryhmiin, joita oppilaitoksissa tarjotaan. Tietoa saa esimerkiksi LUC-hyvinvointipalveluiden verkkosivuilta.

Kärpänniemi muistuttaa, että opiskeluaikaa kannattaa lisäksi jakaa yhteisöille ja ystävyyssuhteille. Jos muu elämä näkyy arvosanoissa, se ei haittaa. Kaikesta ei tarvitse saada kiitettävää.

– Opiskeluaika on merkittävä vaihe, joten olisi sääli, jos siitä jäisi käteen vain tutkinto. Tämä voi olla myös elämän parasta aikaa, psykologi ja kuraattori korostavat.

Kaksikko toivoo, että kaikenlaisten opiskelijoiden ääni tulisi tulevaisuudessa entistä paremmin kuuluviin. Kyse on arvoista. On rajua ajatella, että korkeakouluissa voisivat opiskella vain he, jotka suoriutuvat ongelmitta ja valmistuvat määräajassa. Näin ei tietenkään ole.

– Joskus opinnot vaativat erilaisia reittejä. Se on ok ja kuuluu elämään. Olemme täällä opiskelijoita varten.