Metsätalousinsinööri, asiantuntija Sirja Sarkkinen ja MMM, lehtori/asiantuntija Maarit Timonen työskentelevät Lapin ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden biotalous -osaamisryhmässä ja metsätalousinsinööri Anna Dunderfelt TKI-asiantuntijana Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Materiaalien ja ympäristöturvallisuuden tutkimusyksikössä.

Ilmasto lämpenee ja se on jo nyt aiheuttanut ongelmia – tulvat, metsäpalot, rankkasateet ja niitä seuranneet maanvyöryt, kuivuus – eri puolilla maapalloa. On oletettavaa, että ongelmat tulevat jatkossa lisääntymään ja pahenemaan, mikäli mitään ei tehdä. Vuodet 2015–2024 olivat mittaushistorian tähän mennessä lämpimin vuosikymmen, ja vuonna 2024 maapallon keskilämpötila nousi 1,55 °C esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna. Ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen kiihtyy tällä hetkellä 0,25 °C vuosikymmenessä. (Euroopan komissio 2026.)

Ilmastonmuutokseen pyritään vaikuttamaan kahdenlaisilla toimenpiteillä eli sopeuttamalla ja hillitsemällä. Sopeuttamistoimenpiteissä valitaan toimenpiteitä, jotka parhaiten sopivat muuttuvaan ilmastoon kuten metsänhoitomenetelmät. Ilmastonmuutoksen hillintä on taas pääosin erilaisten hiilinielujen ylläpitämistä ja kasvattamista kuten hiilensidonta kasvavaan puustoon tai puisiin materiaaleihin. Molemmissa ilmastonsuojelun mekanismeissa metsätaloudella on merkittävä rooli, ja sen takia myös metsätalouden ammattilaisten ja metsänomistajien ilmasto-osaamisella on merkitystä.

Lisäksi jo tapahtuneisiin muutoksiin metsissä haetaan soveltuvia, parhaita ratkaisuja ja toimenpiteitä nykytietämyksen valossa unohtamatta monikäyttöä, luonnonhoitoa tai suojelullisia tarpeita metsissämme.

Ilmastonmuutokseen vastaaminen metsänhoidossa

Ilmastonmuutokseen voidaan vastata kahdella tavalla: sopeutumalla ja hillitsemällä. Sopeutuminen tarkoittaa metsänhoidon keinoja, joilla vähennetään riskejä. Tällaisia ovat esimerkiksi puulajivalinnat, sekametsien suosiminen ja metsän rakenteen monipuolistaminen. Hillintä liittyy hiilinielujen vahvistamiseen. Puuston kasvu, pitkäikäiset puutuotteet ja maaperän hiilivaraston säilyttäminen ovat keskeisiä tekijöitä.

Metsätaloudessa nämä kaksi näkökulmaa kulkevat rinnakkain. Hyvä metsänhoito tukee samanaikaisesti sekä metsän tuottokykyä että ilmastotavoitteita. Lapin ja Kaakkois-Suomen (Xamk) ammattikorkeakoulujen yhteishanke Metsät murroksessa-metsiköiden alueelliset erityispiirteet (MURME) rakentuu ajankohtaisen ja käytännönläheisen kysymyksen ympärille: miten metsiä hoidetaan niin, että ne säilyvät elinvoimaisina muuttuvassa ilmastossa ja samalla tukevat hiilinieluja, luonnon monimuotoisuutta ja metsätalouden kestävyyttä.

Asiaa metsätuhoista / Metsätuhoriskit muuttuvassa ilmastossa

Hankkeen ensimmäinen tapahtuma oli toukokuussa. Kaikille avoimessa tilaisuudessa kuultiin mielenkiintoinen asiantuntijapuheenvuoro metsätalouden lehtori Kirsi Itkosen pitämänä metsätuhoista aamukahvien merkeissä tiivistetyllä aikataululla eli puolessa tunnissa. Näitä tietoiskumaisia tilaisuuksia eri teemoista järjestetään vastaisuudessakin.

Ilmastonmuutos lisää metsätuhojen riskiä ja se saattaa huolettaa monia metsänomistajia. Niiden tunnistaminen ja tuhoihin varautuminen metsänhoidollisin keinoin pienentää taloudellisia riskejä. Metsäalan ammattilaisten neuvonta ja tuki asiasta metsänomistajille on tärkeää.  Mihin kannattaa kiinnittää huomiota omia metsiä tarkastellessa ja kuinka erottaa tuhot ja aiheuttajat toisistaan.

Mikä on metsätuho?

  • Tappaa puita tai puustoa esim. kirjanpainaja tai männynjuurikääpä- Alentaa metsän kasvua esim. ytimennävertäjät
  • Alentaa puiden tai metsän laatua esim. hirvi
  • Pilaa puuaineen esim. havutikaskuoriainen
  • Vaikeuttaa metsän uudistumista esim. käpykoisa, kuusentuomiruoste
  • Pilaa maisemaa esim. myrsky, metsäpalo

(Itkonen 2026).

Puun vioittuessa siihen iskeytyvät eri lahottajasienet sekä pienet hyönteiset, jotka hyötyvät puusta asuinpaikkana sekä ravinnon lähteenä (Kuva 1). Pelkästään kuivuuskin heikentää puustoa ja esimerkiksi kirjanpainaja voi iskeä kuusiin niiden kärsiessä kuivuudesta. Puusto yrittää puolustaa itseään pihkomalla ja pihkavalumat puun rungolla voivat olla hyvä merkki metsänomistajalle alkavasta tuhosta/hyönteisongelmasta. Kaikki sienet ja hyönteiset eivät aiheuta taloudellista menetystä. Kirjanpainajallakin on omat vihollisensa ja niiden elinympäristön vaaliminen voi olla arvokasta puustolle.

Vaikka puhutaan metsätuhoista, niin samalla hyönteiset, sienet ja eläimet toteuttavat luonnon omaa kiertokulkuaan. Sienien lahottama orgaaninen aines muuttuu takaisin luonnonkiertoon.  Metsänomistajalle metsätuhot näyttäytyvät usein nimenomaan tuhoina, sillä hänellä on usein taloudellinen perusta omistaa metsää.

Puiden vaurioituneita runkoja.

Kuva 1. Toukkien aiheuttamia syönnösjälkiä sekä hevosmuurahaisten pesä. (Kuva Sirja Sarkkinen)

Pakurikääpä on koivulla esiintyvä lahottajasieni (Kuva 2). Kun koivun runkoon tulee ulkoinen vioittuma (esim. pakkashalkeama tai korjuuvaurio metsäkoneesta) iskeytyy pakurikääpä ilmassa leijalevien itiöiden avulla siihen. Vuosien saatossa pakurikääpä lahottaa koivua sisältäpäin. Puuaineksen heikentyessä koivu on altis tuuli- ja lumituhoille. Koivun elämänkaari on tiensä päässä, kun lumi- ja tuulituhojen vaikutuksesta puu kaatuu. Muut lahottajat maanpinnalla viimeistelevät lahotustyön.

Toinen yleisiä lahottajasieniämme on kantokääpä (Kuva 2). Sitä esiintyy sekä lehti- että havupuilla kuolleissa puissa, kannoissa sekä vanhassa puutavarassa. Se on yleinen sekä luonnontilaisissa että talousmetsissä. Pohjois-Suomessa se voi elää myös pystypuissa. (Luonnonvarakeskus 2026.)

Kuva 2. Kantokääpä ja pakurikääpä ulospäin näkyvissä muodoissaan. (Kuva Sirja Sarkkinen)

Tuhojen tunnistaminen on tärkeää, että pystytään reagoimaan ennen laajempaa tuhoa. Seurantaa löytyy muun muassa kirjanpainajasta ja havununnasta Luonnonvarakeskukselta ja Suomen metsäkeskukselta. Lisäksi valtakunnallisessa metsien inventoinnissa (VMI) kerätään ja seurataan tietoa metsätuhoista. Tuhojen seurannassa merkittävässä roolissa on myös tutkijoiden ja kansalaisten havainnot. Jos löydät metsästä metsätuhon, voit ilmoittaa siitä Luken sivuilla olevalla lomakkeella. (Itkonen 2026.)

Konkreettiset esimerkit apuna tiedonvälityksessä

Hankkeen toimenpiteet nojaavat vahvasti konkreettisuuteen. Keskeisessä roolissa ovat alueelliset demonstraatiokohteet, joissa voidaan havainnollistaa esimerkiksi metsätuhoihin varautumista, vesiensuojelua, lannoituskäytäntöjä, jatkuvaa kasvatusta, sekametsäratkaisuja ja muita kestävän metsänhoidon menetelmiä.

Jatkossa hanke järjestää maastopäiviä mm. näihin demonstraatiokohteisiin eri teemoilla, tuottaa itseopiskelumateriaalia avoimesti saataville metsätalouden ilmastoasioista kiinnostuneille, järjestää koulutuksia kohderyhmälle sekä edistää ilmastonsuojelutoimia useissa eri verkostoissa muiden ilmastoteemaisten hankkeiden kanssa.

Tieto käytäntöön

Pelkkä tieto ei riitä, jos se ei muutu käytännöksi. Metsänomistajien ja ammattilaisten päätökset ratkaisevat, miten metsät kestävät tulevaisuuden muutoksia. MURME:n tulokset näkyvät sekä konkreettisina tuotoksina että vahvistuvana osaamisena.

Kun metsänomistajat ja ammattilaiset tunnistavat paremmin eri alueiden metsänhoidon erityispiirteet ja ilmastonmuutoksen riskit, he voivat tehdä perustellumpia valintoja metsien hoidossa. Samalla opiskelijat saavat ajantasaista osaamista, joka siirtyy tulevaisuuden työelämään ja vahvistaa koko metsäalan uudistumiskykyä. Hankkeen vaikuttavuus rakentuu siitä, että se yhdistää lyhyen aikavälin tiedonvälityksen ja pitkän aikavälin muutoksen.

Tavoitteena on, että ilmastoon sopeutuva metsänhoito ei jää teoriaksi, vaan näkyy arjen ratkaisuina metsissä.

Olet tervetullut osallistumaan kaikkiin hankkeen tapahtumiin, ja hyödyntämään hankkeessa tuotettua materiaalia oman osaamisesi kehittämiseksi metsätalouden ilmastotoimista. Viestimme koulutustapahtumista hankkeemme verkkosivuilla sekä yhteistyökumppaniemme verkkokirjeissä. Ota sivut seurantaan: (Metsät murroksessa-metsiköiden alueelliset erityispiirteet (MURME) – Maaseutuverkosto)

Maa- ja metsätalousministeriö on perustanut Elinvoimakeskuksien yhteisen ilmastoyksikön 2023. Sen tehtävä on tukea ilmastotoimia koko Suomessa. Yhtenä uutena ilmastollisena toimenpiteenä on Juuret tiedossa- hankekokonaisuus, jossa Metsät murroksessa-metsiköiden alueelliset erityispiirteet (MURME) -hanke on yksi 13 rahoitusta saaneesta hankkeesta. MURME-hanke (2026–2027) on Lapin ja Kaakkois-Suomen (Xamk) ammattikorkeakoulujen metsätalouden yhteishanke, jossa ilmastonmuutoksen vaikutuksia tuodaan konkreettisesti esille erilaisin nykyaikaisin menetelmin.

Lähteet

Elinvoimakeskus 2026a. Elinvoimakeskusten ilmastoyksikkö. Elinvoimakeskusten ilmastoyksikkö Viitattu 15.5.2026 https://elinvoimakeskus.fi/web/ilmastoyksikko

Elinvoimakeskus 2026b. Elinvoimakeskusten ilmastoyksikkö. 15.5.2026. Juuret tiedossa- hankekokonaisuus on käynnistymässä. Viitattu 15.5.2026 https://elinvoimakeskus.fi/web/ilmastoyksikko/-/juuret-tiedossa-hankekokonaisuus-on-k%C3%A4ynnistym%C3%A4ss%C3%A4-1?redirect=%2Fweb%2Filmastoyksikko%2Fetusivu

Euroopan komissio 2026. Ilmastonmuutoksen syyt. Viitattu 15.5.2026 https://climate.ec.europa.eu/climate-change/causes-climate-change_fi

Itkonen, K. 2026. Metsätuhot pikasilmäyksellä. PowerPoint- esitys 27.5.2026. Viitattu 10.6.2026 https://www.xamk.fi/app/uploads/sites/2/2026/05/Metsatuhot-pikasilmayksella_murme.pdf

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu 2026. MURME- Metsät murroksessa- Metsiköiden alueelliset erityispiirteet. Viitattu 15.5.2026 https://www.xamk.fi/hanke/murme/

Luonnonvarakeskus 2026. Kantokääpä. Viitattu 31.5.2026 https://www.luke.fi/fi/luonnonvaratieto/tiedetta-ja-tietoa/metsatuhot/metsatuhonaiheuttajat/taudit/kantokaapa