Muutoskyvykkyys organisaatioiden uudistumisen mahdollistajana 18.11.2026 Poikela, Riikka & Vakkala, Hanna Hyvinvointi ja kulttuuri Yleinen Pohjoisen tekijät – Lapin AMKin asiantuntijablogi Julkaisija Lapin ammattikorkeakoulu Oy, Jokiväylä 11, 96300 Rovaniemi Lisenssi Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0) ISSN 2954-145X Yhteydenotot viestintäkoordinaattori Heli Lohi URN: urn:nbn:fi:lapinamk-2954-145X-153 Kirjoittajat Riikka Poikela Tuntiopettaja | International Business +358 40 357 6916 riikka.poikela@lapinamk.fi Hanna Vakkala HTT, dosentti, Lapin yliopisto hanna.vakkala@ulapland.fi Asiasanat Johtaminen Osallisuus HTT Riikka Poikela työskentelee tuntiopettajana Lapin ammattikorkeakoulun Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä ja HTT Hanna Vakkala on Lapin yliopiston dosentti. Muutos on noussut yhdeksi organisaatioiden pysyvimmistä olosuhteista. Erityisesti julkisissa palveluissa toimintaympäristöä muovaavat samanaikaisesti digitalisaatio, taloudelliset paineet, väestörakenteen muutokset, henkilöstön saatavuushaasteet sekä kasvavat odotukset palvelujen vaikuttavuudesta. Muutokset eivät tänä päivänä näyttäydy yksittäisinä hankkeina tai uudistuksina, vaan jatkuvana, toimintoja ja johtamista laajasti muokkaavana transformaationa, jossa organisaatioiden on kyettävä uudistumaan samalla, kun niiden on ylläpidettävä päivittäistä toimintakykyään (Dąbrowska ym. 2022; Montreuil 2024). Tällaisessa toimintaympäristössä huomio kiinnittyy yhä enemmän oppimiseen perustuvaan tai vuorovaikutuksessa tapahtuvaan muutoskyvykkyyteen, sillä pelkät strategiat, rakenteet ja teknologiat eivät toteuta muutosta. Organisaatioiden muutoskyvykkyyttä tutkitaan vuosina 2025–2027 Lapin yliopiston ja Lapin hyvinvointialueen yhteisessä tutkimushankkeessa Inhimillisesti tehokas digisote, jota rahoittaa Työsuojelurahasto. Tutkimushanke tarkastelee muutosta etenkin digitaalisen transformaation näkökulmasta ja keskittyy muutoskyvykkyyden johtamisen kysymyksiin. Tässä blogikirjoituksessa avataan muutoskyvykkyyden käsitettä sekä sen merkitystä organisaatioille. Muutoskyvykkyys on enemmän kuin valmius muutokseen Usein puhutaan organisaation valmiudesta muutokseen. Organisaatiolla voi olla käytössään resursseja, suunnitelmia, teknologiaa tai uudistuksia tukevia rakenteita. Nämä ovat kuitenkin vasta lähtökohta. (Stensaker & Meyer 2012.) Muutoskyvykkyys näkyy siinä, kuinka hyvin organisaatio pystyy viemään muutoksia käytäntöön, oppimaan niiden aikana ja rakentamaan jatkuvasti uutta toimintaa muuttuvissa olosuhteissa. Kyse ei siis ole pelkästään siis siitä, mitä organisaatiolla on, vaan siitä, mitä se pystyy tekemään. Muutosvalmiuden ja muutoskyvykkyyden välillä onkin olennainen ero, sillä valmius kuvaa muutoksen edellytyksiä, kun taas muutoskyvykkyys kuvaa kykyä hyödyntää niitä käytännön toiminnassa. (Karasvirta 2025; Montreuil 2024.) Transformaatio syntyy ihmisten ja rakenteiden vuorovaikutuksesta Muutoksista puhuttaessa huomio kohdistuu usein strategioihin, johtamiseen ja teknologisiin ratkaisuihin. Vaikka nämä ovat keskeisiä tekijöitä, eivät ne yksin selitä, miksi jotkut organisaatiot onnistuvat uudistumaan ja toiset eivät. Transformaatio tapahtuu nimittäin ihmisten arjessa. Organisaatioissa esihenkilöt rakentavat yhteyttä strategisten tavoitteiden ja käytännön toteutuksen välille. Työyhteisöt luovat yhdessä käsitystä siitä, ovatko muutokset mahdollisuus vai uhka, millaisia käytännön vaikutuksia työlle on muodostumassa, ja millä tavoin toimintaa – usein arkisia työn tekemisen tapoja – on muutettava. Samalla organisaation rakenteet, resurssit ja toimintatavat joko tukevat tai vaikeuttavat uudistumista. Muutoskyvykkyyttä ei voida sijoittaa yhteen paikkaan tai yhteen tekijään organisaatiossa. Se syntyy strategisen suunnan, johtamisen, yhteisöllisen oppimisen ja yksilöiden toiminnan välisessä vuorovaikutuksessa. Tutkimuskirjallisuudessa muutoskyvykkyyttä kuvataankin yhä useammin monitasoisena ja systeemisenä ilmiönä, joka rakentuu samanaikaisesti yksilö-, yhteisö- ja organisaatiotasoilla (Dąbrowska ym. 2022; Kokshagina 2021). Osallistuminen rakentaa muutoksen legitimiteettiä Yksi keskeisimmistä muutoskyvykkyyden elementeistä on mahdollisuus osallistua muutoksen suunnittelemiseen ja toteuttamiseen. Ihmiset sitoutuvat harvoin muutoksiin siksi, että niitä käsketään toteuttamaan, vaan sitoutuminen syntyy enemmänkin ymmärryksestä ja merkityksellisyydestä. Kun muutoksen tavoitteet ovat selkeitä ja niiden yhteys sitä toteuttavien työnkuvaan näkyy arjen työssä, uudistuminen koetaan mielekkäämpänä. Vastaavasti epäselvät tavoitteet, jatkuvat päällekkäiset uudistukset ja kokemus vaikutusmahdollisuuksien puutteesta voivat heikentää sitoutumista. (Komulainen ym. 2025; Ullrich ym. 2023.) Todellinen muutos tarvitsee tilaa keskustelulle, kysymyksille ja myös kriittisille näkemyksille. Aidosti osallistavat prosessit eivät hidasta muutosta, vaan vahvistavat sen legitimiteettiä. Muutosten onnistuminen kuitenkin edellyttää riittävää psykologista turvallisuutta, luottamusta ja mahdollisuutta tuoda oma ääni kuuluviin. (Edmondson 2019). Oppiminen on muutoskyvykkyyden ydin Yhä useammin muutoksen ratkaisevaksi tekijäksi nousee kyky oppia. Muutoskyvykkäät organisaatiot kykenevät hyödyntämään aikaisempia kokemuksiaan, tunnistamaan onnistumisia ja epäonnistumisia sekä soveltamaan opittua uusiin tilanteisiin. Oppiminen ei kuitenkaan ole vain yksilöiden ominaisuus. Se on myös työyhteisöjen ja organisaatioiden yhteinen kyky rakentaa turvallista ilmapiiriä, jakaa tietoa ja etsiä ratkaisuja yhdessä. Juuri kollektiivinen oppiminen mahdollistaa sen, että organisaatio pystyy uudistumaan myös silloin, kun valmiita vastauksia ei vielä ole (Schulze & Brusoni 2022; Douglas & Haley 2024). Tulevaisuuden organisaatioiden tärkein kyvykkyys? Nykyisessä turbulentissa toimintaympäristössä, taloudellisten haasteiden ja erilaisten uhkatekijöiden ja kriisienkin heiluttamassa organisaatiotodellisuudessa tarvitaan kykyä uudistua. Inhimillisesti tehokas digisote -tutkimushankkeessa muutoskyvykkyyden aineistoa on hankittu haastatteluin ja kyselyin sekä työnohjaustilanteissa. Tulokset ovat lisänneet ymmärrystä etenkin organisaatioiden muutoskyvykkyyden monitasoisesta luonteesta. Tulosten perusteella voidaan todeta, että organisaatioiden muutoskyvykkyys rakentuu niin strategisen johtamisen, esihenkilötyön kuin työntekijöiden kokemusten kautta sekä niiden monimutkaisessa vuorovaikutuksessa. Tutkimushanke on käynnissä, joten tulosten analysointi- ja julkaisutyö jatkuu eri foorumeilla. Alustavien tulosten mukaan selvää kuitenkin on, että muutoskyvykkyys on organisaatioiden keskeistä, kriittistä osaamista, mutta monimutkaisuudessaan, -tasoisuudessaan ja lopulta systeemisesti kaikkeen toimintaan ja johtamiseen kytkeytyessään se on haastava kokonaisuus. Tästä syystä kokonaisuus avaa myös monia uusia mahdollisuuksia jatkotutkimukselle. Tutkimushankkeesta saatua tietoa hyödynnetään niin opetus- kuin TKI-toiminnassa myös Lapin ammattikorkeakoulussa etenkin toimintaympäristön muutoksiin sekä johtamistyöhön liittyvillä opintojaksoilla sekä kansainvälisessä hankesuunnittelussa. Lähteet Dąbrowska, J., Almpanopoulou, A., Brem, A., Chesbrough, H., Cucino, V., Di Minin, A., Giones, F., Hakala, H., Marullo, C., Mention, A.-L., Mortara, L., Nørskov, S., Nylund, P. A., Oddo, C. M., Radziwon, A., & Ritala, P. (2022). Digital transformation, for better or worse: A critical multi-level research agenda. R&D Management, 52(5), 930-954. https://doi.org/10.1111/radm.12531 Douglas, S. K., & Haley, G. (2024). Learning strategies for building organisational resilience. International Journal of Learning and Intellectual Capital, 21(2), 202-218. https://doi.org/10.1504/IJLIC.2024.137580 Edmondson, A. (2019). The fearless organization: Creating psychological safety in the workplace for learning, innovation, and growth. John Wiley & Sons. Karasvirta, S. (2025). Organizational change capability: Toward a conceptual and empirical definition. Strategy & Leadership. Advance online publication. https://doi.org/10.1108/SL-08-2025-0267 Kokshagina, O. (2021). Managing shifts to value-based healthcare and value digitalization as a multi-level dynamic capability development process. Technological Forecasting and Social Change, 172, 121072. https://doi.org/10.1016/j.techfore.2021.121072 Komulainen, H., Lunkka, N., Jansson, N., Meriläinen, M., Wiik, H., & Suhonen, M. (2025). Legitimizing strategies in transformative spaces: Institutional meaning-making and organizational change in health care. Journal of Health Organization and Management, 39(9), 380-397. https://doi.org/10.1108/JHOM-01-2025-0054 Montreuil, V.-L. (2023). Organizational change capability: A scoping literature review and agenda for future research. Management Decision, 61(5), 1183-1206. https://doi.org/10.1108/MD-01-2022-0051 Montreuil, V.-L. (2024). Developing organizational change capability: Towards a dynamic, multifaceted and multi-temporal model. Journal of Organizational Change Management, 37(2), 423-438. https://doi.org/10.1108/JOCM-01-2023-0010 Morrison, E. W., & Milliken, F. J. (2000). Organizational silence: A barrier to change and development in a pluralistic world. Academy of Management Review, 25(4), 706-725. Schulze, A., & Brusoni, S. (2022). How dynamic capabilities change ordinary capabilities: Reconnecting attention control and problem-solving. Strategic Management Journal, 43(12), 2447-2477. https://doi.org/10.1002/smj.3413 Stensaker, I.G. & Meyer, C.B. (2012). Change experience and employee reactions: Developing capabilities for change. Personnel Review, 41(1), 106–124. https://doi.org/10.1108/00483481211189974. Supriharyanti, E., & Sukoco, B. M. (2023). Organizational change capability: A systematic review and future research directions. Management Research Review, 46(1), 46-81. https://doi.org/10.1108/MRR-01-2021-0039 Supriharyanti, E., Sukoco, B. M., Widianto, S., & Soparnot, R. (2024). Leader’s paradox mindset, organisational change capability, and performance: A multi-level analysis. Journal of Asia Business Studies, 18(2), 476-497. https://doi.org/10.1108/JABS-04-2023-0154 Ullrich, A., Reissig, M., Niehoff, S., & Beier, G. (2023). Employee involvement and participation in digital transformation: A combined analysis of literature and practitioners’ expertise. Journal of Change Management, 36(8), 29-48. Lue lisää Kaikki blogikirjoitukset 16.11.2026 Pohjoisen tekijät – Lapin AMKin asiantuntijablogi Juntti, Mirva Ulkopuolinen arviointi kirkasti Lapin AMKin vastuullisuustyön seuraavat askeleet FT Mirva Juntti on Lapin ammattikorkeakoulun vastuullisuuspäällikkö. Yleinen 2.11.2026 Pohjoisen tekijät – Lapin AMKin asiantuntijablogi Majala, Johanna & Kataja, Inka Ajatuksia jälkihuollon kehittämispäivästä YTM, väitöskirjatutkija Johanna Majala työskentelee lehtorina ja hankeasiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun Osallisuus ja toimintakyky -osaamisryhmässä ja Inka Kataja on… Hyvinvointi ja kulttuuri 27.10.2026 Opiskelijablogi Metsänhoitoa ja vastuuta – Tarina kesästä, joka antoi uskoa omiin kykyihin Kesän asiantuntijaharjoittelu Metsähallituksella tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden nähdä, miten metsänhoitoa suunnitellaan ja toteutetaan laajassa mittakaavassa. Monipuoliset työtehtävät, kasvava vastuu… Yleinen
16.11.2026 Pohjoisen tekijät – Lapin AMKin asiantuntijablogi Juntti, Mirva Ulkopuolinen arviointi kirkasti Lapin AMKin vastuullisuustyön seuraavat askeleet FT Mirva Juntti on Lapin ammattikorkeakoulun vastuullisuuspäällikkö. Yleinen
2.11.2026 Pohjoisen tekijät – Lapin AMKin asiantuntijablogi Majala, Johanna & Kataja, Inka Ajatuksia jälkihuollon kehittämispäivästä YTM, väitöskirjatutkija Johanna Majala työskentelee lehtorina ja hankeasiantuntijana Lapin ammattikorkeakoulun Osallisuus ja toimintakyky -osaamisryhmässä ja Inka Kataja on… Hyvinvointi ja kulttuuri
27.10.2026 Opiskelijablogi Metsänhoitoa ja vastuuta – Tarina kesästä, joka antoi uskoa omiin kykyihin Kesän asiantuntijaharjoittelu Metsähallituksella tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden nähdä, miten metsänhoitoa suunnitellaan ja toteutetaan laajassa mittakaavassa. Monipuoliset työtehtävät, kasvava vastuu… Yleinen