RESTO-kisat 2026 järjestettiin Mikkelissä, ja sain mahdollisuuden osallistua kilpailuun osana nelihenkistä Revontulikollektiivi-tiimiä, joka edusti Lapin ammattikorkeakoulua. Kilpailu kesti vain muutaman päivän, mutta siihen johtanut matka alkoi jo paljon aiemmin. Lopulta kyse ei ollut vain kilpailusta, vaan oppimisesta, yhteistyöstä, paineensietokyvystä ja itsensä ylittämisestä.

Matka alkoi jo syksyllä

Valmistautuminen RESTO-kisoihin alkoi syksyllä ja jatkui aina maaliskuuhun asti. Työskentelimme pääosin Teamsin kautta, sillä tiimimme jäsenet olivat eri kaupungeissa ja jopa eri maissa. Jo tämä teki kokemuksesta erityisen. Oli mielenkiintoista huomata, miten hyvin yhteistyö voi toimia myös etänä, kun yhteinen tavoite on selkeä.

Minulle vahvistui prosessin aikana ajatus siitä, että hyvä ryhmätyö on todella arvokasta. Kun jokainen saa tehdä oman panoksensa, tehtäviä voidaan jakaa osaamisen mukaan ja tiimissä on luottamusta, työ etenee sujuvasti eikä kuormita ketään liikaa. Silloin ryhmässä voi päästä paljon pidemmälle kuin yksin.

Kun ennakkotehtävä julkaistiin, etenimme rauhallisesti mutta varmasti. Jaoimme ideoita, annoimme toisillemme neuvoja ja sparrasimme toisiamme, mutta samalla jokainen sai myös tehdä asioita omalla tavallaan. Juuri tällainen työskentelytapa tekee tekemisestä aidosti yhteistä ja antaa jokaiselle tunteen siitä, että oma panos on tärkeä.

Oikeat valmentajat tekevät suuren eron

Meillä oli kolme valmentajaa: Jenni Pyhäjärvi, Outi Kugapi ja Susanna Ollila. Jokainen toi prosessiin oman osaamisensa ja näkökulmansa. Arvostin erityisesti sitä, että he eivät rakentaneet vastauksia puolestamme. Sen sijaan he haastoivat meitä ajattelemaan syvemmin, perustelemaan valintojamme ja katsomaan asioita laajemmin.

Heidän kanssaan opin tarkastelemaan konsepteja myös liiketoiminnan näkökulmasta. Kenelle idea on suunnattu? Miksi se toimii? Miten se näyttäytyy asiakkaalle tai toimeksiantajalle? Tällainen ajattelu oli yksi tärkeimmistä opeista koko kilpailuprosessin aikana.

Samalla ymmärsin jälleen kerran, että Lapin ammattikorkeakoulu antaa vahvan osaamispohjan. Kilpailun aikana tuli tunne, että meitä todella koulutetaan korkealla tasolla ja tavoitteena on valmistaa alalle oikeita ammattilaisia.

Mikkelissä kaikki muuttui todeksi

Kilpailuissa tunnelma vaihteli innostuksesta jännitykseen. Välillä tuntui melkein siltä kuin olisi ollut olympialaisissa. Ensimmäisenä iltana esittelimme ennakkotehtävämme, minkä jälkeen seuraavina päivinä saimme joka aamu uuden tehtävän ratkaistavaksi.

Sen jälkeen meille annettiin aikaa ja tila tehtävän toteuttamiseen sekä palautukseen. Päivien ohjelmaan kuului myös lounasta, kulttuuriohjelmaa ja tehtävien pitchaus. Pitchaukseen panostimme erityisesti, koska tiesimme, että ratkaisevaa ei ole vain itse idea, vaan myös se, miten idea esitellään yleisölle.

Pidimme kiinni omasta toimintatavastamme: tehtävän suorittamisen lisäksi piti aina ehtiä harjoitella pitchausta. Se toi varmuutta ja auttoi paineen keskellä.

Oli hienoa huomata, miten hyvin Revontulikollektiivi toimi myös kilpailutilanteessa. Vaikka tapasimme kasvotusten vasta paikan päällä, yhteistyö tuntui luontevalta. Jokainen osoittautui vahvaksi esiintyjäksi ja toi tilanteisiin omaa osaamistaan.

Yksi tiimin jäsen kuvasi kokemusta hienosti: “Tiimityö tuntui upealta ja juuri siltä, että jokaisen panosta ja osaamista tarvittiin.”

Valmentajien tuki merkitsi paljon erityisesti silloin, kun etenimme ilman tietoa välituloksista. Epävarmuus kuului tilanteeseen, mutta samalla se teki kokemuksesta arvokkaan.

Mitä minä sain tästä kokemuksesta?

RESTO-kisat antoi minulle paljon myös henkilökohtaisesti. Yksi tärkeimmistä asioista oli se, että voitin omia esiintymiseen liittyviä pelkojani. Jännitys, vapina tai tunne siitä, ettei pysty puhumaan, eivät enää määritä minua samalla tavalla. Huomasin, että pystyn toimimaan paineen alla ja esiintymään selkeästi.

Opin myös katsomaan ideoita uudella tavalla. Ei riitä, että idea on hyvä omasta mielestä. On tärkeää miettiä, miltä se näyttää asiakkaan, toimeksiantajan ja yrityksen näkökulmasta. Tämä ajattelutapa on arvokas myös tulevaisuuden työelämässä.

Yksi tärkeä oivallus oli lisäksi se, että hyvät ideat eivät aina voita. Silti ne voivat olla edelleen erinomaisia ideoita. Kaikki onnistuminen ei aina näy sijoituksissa.

Kisaperhe

On melkein huvittavaa ajatella, kuinka paljon vain muutama kilpailupäivä voi antaa ihmiselle. Uusia näkökulmia, uusia taitoja, itseluottamusta ja kokemuksia, joita ei voi oppia pelkästään luokkahuoneessa.

Kilpailun loppuvaiheessa emme enää olleet vain tiimi tai korkeakoulun edustajia. Meistä tuli kisaperhe. Kuten tiimin jäsen kiteytti: “Yhdessä olemme enemmän.”

Olga Pokareeva, restonomiopiskelija