Riskienhallinta ja varautuminen – kolme esimerkkiä kehittämisestä 24.2.2025 Artikkelikokoelma, Opinnäyte Anssi Tarkiainen, toim. Liiketoiminta ja yrittäjyys Metatiedot Tyyppi: Kokoomajulkaisu Julkaisija: Lapin ammattikorkeakoulu Oy Julkaisuvuosi: 2025 Sarja: Pohjoisen tekijät – Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuja 3/2025 ISBN 978-952-316-537-3 ISSN 2954-1654 PDF-linkki: Pohjoisen tekijät 3 2025 Anssi Tarkiainen toim.pdf Oikeudet: CC BY 4.0 Kannen kuva: AI-kuvitus. Anssi Tarkiainen Kieli: suomi © Lapin ammattikorkeakoulu ja tekijät URN: urn:isbn:978-952-316-537-3 Kirjoittajat Anssi Tarkiainen, toim. KTT. johtava tutkija, Lapin AMK Sisällysluettelo Näytä sisällysluettelo TiivistelmäEsipuheYhteinen tietoperustaAjoneuvovakuutuspetosten tunnistaminen ja ennaltaehkäisy muuttuvassa toimintaympäristössäEtätyön aikakausi: vaikutukset työhyvinvointiin, yhteisöllisyyteen ja osaamisen kehittymiseenHybridivaikuttaminen ja -uhat pelastustoimen toimintakentässä Liitetiedostot Artikkeli 1 Kuosmanen Pulkkinen Sorvali Liite 1 Artikkeli 1 Kuosmanen Pulkkinen Sorvali Liite 2 Artikkeli 1 Kuosmanen Pulkkinen Sorvali Liite 3 Artikkeli 2 Hella Keltti Kuivanen Rajala Liite 1 Artikkeli 2 Hella Keltti Kuivanen Rajala Liite 2 Artikkeli 3 Finnila, Lahteenmaki, Niskanen, Sairanen Liite 1 Artikkeli 3 Finnila, Lahteenmaki, Niskanen, Sairanen Liite 2 Artikkeli 3 Finnila, Lahteenmaki, Niskanen, Sairanen Liite 3 Sisältöön liittyvät linkit Riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan asiantuntija -YAMK-koulutus Jaa somessa Jaa Facebookissa Jaa Facebookissa (avautuu uuteen ikkunaan) Jaa LinkedInissä Jaa LinkedInissä (avautuu uuteen ikkunaan) Jaa X:ssä Jaa X:ssä (avautuu uuteen ikkunaan) Artikkelikokoelma YAMK-opinnäytetöiden tuloksista Toimittaja: Anssi Tarkiainen, KTT, johtava tutkija, Lapin ammattikorkeakoulu Artikkelien kirjoittajat: Ville Finnilä, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu Riitta Hella, insinööri, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu Laura Keltti, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu Miisa Kuivanen, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu Pasi Kuosmanen, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu Heikki Lähteenmäki, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu Piret Niskanen, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu Jenni Pulkkinen, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu Tarja Rajala, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu Sami Sairanen, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu Tia Sorvali, tradenomi, yamk-opiskelija, Lapin ammattikorkeakoulu Esipuhe: Anssi Tarkiainen, KTT, johtava tutkija, Lapin ammattikorkeakoulu Tiivistelmä Monialainen opinnäytetyö eli MONT on keskeinen osa Riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan monialaista ja työelämälähtöistä opiskelua. Tämä kokoomateos koostuu kolmesta opinnäytetyöartikkelista, sekä opiskelijoiden laatimasta yhteisestä tietoperustasta. Sisällöllisesti artikkeleissa käsitellään ajankohtaisia ja työelämälle relevantteja riskejä, kuten hybridivaikuttamiseen ja -uhkiin liittyviä riskejä, henkilöstöriskejä, sekä vakuutuspetosriskejä. Opiskelijat työskentelivät monialaisissa pienryhmissä, joissa he syventyivät omiin työelämälähtöisesti toimeksiantona määritettyihin aiheisiin. Toimeksiantajina opinnäytetöissä toimivat LähiTapiola Pääkaupunkiseutu, Pohjola Vakuutus Oy, ja Helsingin kaupungin pelastuslaitos. Tämä kokoomateos tarjoaa mielenkiintoisen ja ajankohtaisen lukupaketin riskienhallinnasta ja siinä erityisesti korostuvat hybridiuhkiin ja vakuutuksiin liittyvät teemat. Esipuhe Riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan asiantuntija YAMK-koulutus vastaa ajankohtaisiin työelämän osaamistarpeisiin. Organisaatioiden toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa ja myös erilaiset riskit, niin turvallisuuteen kuin yleisesti liiketoimintaan liittyvät, muuttuvat ajassa. Tästä syystä riskienhallinnan kehittämiselle on työelämässä jatkuva tarve. Tähän tarpeeseen vastaa omalta osaltaan Riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan asiantuntija YAMK-koulutus. Koulutuksen ydinopinnot käsittelevät riskienhallintaa ja vastuullista liiketoimintaa, sekä niiden roolia strategisessa suunnittelussa. Tämän lisäksi ydinopinnoissa korostuu myös työelämän kehittämismenetelmät ja ennakointi. Tätä osaamista opiskelijat kehittävät myös opinnäytetyöprosessissa ja samalla vievät tätä osaamista työelämään, sillä opinnäytetyöt tehdään aitoina työelämän kehittämiseen liittyvinä toimeksiantoina. Syksyllä 2023 ensimmäinen Riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan asiantuntija -YAMK koulutuksen ryhmä aloitti sekä opintonsa että myös opinnäytetyöprosessin, joka toteutettiin monialaisena opinnäytetyönä (MONT). Nämä monialaiset opinnäytetyöt tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden syventää TKI-osaamistaan monialaisessa työryhmässä ja hyödyntää vertaispalautetta työskentelyssään. Opinnäytetyöprosessissa jakauduttiin kolmeen teemaryhmään, ja tämä kokoomajulkaisu kokoaa yhteen ”Turvallisuus, vakuutukset ja työhyvinvointi” -työnimellä aloittaneen teemaryhmän artikkelimuotoiset opinnäytetyöt, sekä niitä pohjustavan yhteisen tietoperustan. Riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan asiantuntija -YAMK-koulutuksessa tarkastellaan riskienhallintaa kokonaisvaltaisesta näkökulmasta. Riskienhallinta alana on kehittynyt eräänlaisissa siiloissa, kun yritykset ovat käsitelleet erilaisia riskejä erikseen, yrityksen eri funktioihin liittyen (esim. talouden osalta valuutta- ja korkoriskit, vakuutusten osalta luonnonkatastrofit ym., ja operaatioiden osalta laatu- ja turvallisuusriskit). Nykyisin kokonaisvaltaisessa riskienhallinnassa riskejä ja niiden hallintaa käsitellään kokonaisuutena (Anton & Nucu, 2020; Bromiley ym., 2015). Samalla on hyvä tiedostaa, että riskienhallinta on vahvasti kontekstisidonnaista (Hopkin, 2018). Tämä kontekstisidonnaisuus näkyy myös tässä kokoomateoksessa, joissa opinnäytetyöartikkelit käsittelevät ajankohtaisia ja työelämälle relevantteja riskejä, kuten hybridivaikuttamiseen ja -uhkiin liittyviä riskejä, henkilöstöriskejä, sekä vakuutuspetosriskejä. Näiden riskien hallinta ja sen kehittäminen tulee sovittaa omaan kontekstiinsa ja tätä asiantuntijatyötä teemaryhmän opiskelijat ovat ansiokkaasti toteuttaneet opinnäytetöissään. Konteksteina tämän kokoomajulkaisun opinnäytetyöartikkeleissa ovat vakuutusyhtiöt ja pelastuslaitos. Omien opinnäytetyöartikkeliensa ohella opiskelijat ovat yhdessä laatineet teemaryhmän yhteisen tietoperustan. Yhteisessä tietoperustassa avataan riskienhallinnan käsitteistöä, kuten riskienhallinnan prosessia. Tarkemmin artikkeleihin liittyvää käsitteistöä avataan vakuutusyhtiön toiminnan, henkilö- ja henkilöstöriskien, sekä varautumisen osalta. Tietoperustassa esitellään myös käytettyjä tutkimus- ja kehittämismenetelmiä. Tämä yhteinen tietoperusta toimii erinomaisena johdantona artikkelimuotoisille opinnäytetöille, joista tämän kokoomajulkaisun loppuosa koostuu. Opinnäytetyöartikkeleita tässä kokoomajulkaisussa on kolme, jotka liittyvät riskienhallintaan toimeksiantajaorganisaation työelämälähtöisen tarpeen näkökulmasta. Toimeksiantajina kehittämistyössä olivat LähiTapiola Pääkaupunkiseutu, Pohjola Vakuutus Oy, ja Helsingin kaupungin pelastuslaitos. Työskentely teemaryhmässä synnytti runsaasti keskustelua ja ajatustenvaihtoa. Monialaisessa teemaryhmässä ovat työskennelleet Ville Finnilä, Riitta Hella, Laura Keltti, Miisa Kuivanen, Pasi Kuosmanen, Heikki Lähteenmäki, Piret Niskanen, Jenni Pulkkinen, Tarja Rajala, Sami Sairanen, ja Tia Sorvali. Ryhmän opiskelijoiden pohjakoulutukset ovat insinööri (AMK) ja tradenomi (AMK). Opiskelijat työskentelevät erilaisissa asiantuntija- ja kehittämistehtävissä, erilaisissa organisaatioissa niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Teemaryhmä on edennyt aikataulussa puolentoista vuoden ajan muiden opintojen rinnalla. Opiskelijat osallistuivat aktiivisesti yhteisiin ryhmätapaamisiin, antaen toisilleen tärkeää vertaispalautetta ja -tukea. Ensimmäinen artikkeli (Kuosmanen, Pulkkinen, & Sorvali) tarkasteli ajoneuvojen kaskovakuutuksiin liittyviä vakuutuspetosriskejä ja niiden tunnistamista ja ehkäisemistä. Toinen artikkeli (Rajala, Kuivanen, Keltti, & Hella) tarkasteli vakuutusyhtiön henkilöstöriskejä keskittyen etätyön lisääntymisen tuomaan työn muutokseen ja henkilöstön hyvinvoinnin, yhteisöllisyyden ja osaamisen kehittymiseen. Kolmas artikkeli (Lähteenmäki, Niskanen, Finnilä, & Sairanen) kartoitti hybridivaikuttamisen ja -uhkien tuomaa riskiä palo- ja pelastusviranomaisen koulutuksen ja varautumisen näkökulmasta. Kokonaisuutena tämä kokoomateos tarjoaa kattavan tietoperustan ennakoinnin käsitteistä ja siinä hyödynnettävistä menetelmistä, ja mielenkiintoisia artikkelimuotoisina opinnäytteinä esitettyjä työelämälähtöisiä ennakoinnin kehittämistöitä. Lämmin kiitos koko ryhmälle antoisasta ja opettavaisesta prosessista, sekä ahkerasta työskentelystä. Suuret kiitokset kuuluvat myös toimeksiantoja antaneille organisaatioille ja töiden ohjauksesta toimeksiantajaorganisaatiossa vastanneille henkilöille. Ja kiitokset viestinnän opettaja Sisko Häikiölle kirjoittamisprosessin ohjaamisesta. Rovaniemellä 13.2.2025 KTT Anssi Tarkiainenjohtava tutkija, Lapin ammattikorkeakoulu. Lähteet Anton, S. G., & Nucu, A. E. A. 2020. Enterprise risk management: A literature review and agenda for future research. Journal of Risk and Financial Management, 13(11), 281. Bromiley, P., McShane, M., Nair, A., & Rustambekov, E. 2015. Enterprise risk management: Review, critique, and research directions. Long range planning, 48(4), 265-276. Hopkin, P. 2018. Fundamentals of risk management: understanding, evaluating and implementing effective risk management. Kogan Page Publishers. Yhteinen tietoperusta Ville Finnilä, Riitta Hella, Laura Keltti, Miisa Kuivanen, Pasi Kuosmanen, Heikki Lähteenmäki, Piret Niskanen, Jenni Pulkkinen, Tarja Rajala, Sami Sairanen & Tia Sorvali Johdanto Liiketoimintaan liittyy positiivisia ja negatiivisia riskejä, ja riskienhallinta on kiinteä osa menestyksekästä liiketoimintaa. Positiiviset riskit liittyvät yrityksen ansaintamahdollisuuksiin, kun taas negatiivisia riskejä pyritään analysoimaan ja käsittelemään riskikohtaisesti, jotta varmistetaan yrityksen kannattavuus ja toiminnan jatkuvuus. (Juvonen, Koskensyrjä, Kuhanen, Kämppi & Talala 2023.) Teknologian kehittyminen, talouden suhdannevaihtelut ja geopoliittiset muutokset vaikuttavat jatkuvasti toimintaympäristöön ja yritysten riskeihin. Riskienhallinnan ja riskien arvioinnin on oltava jatkuvaa ja ennakoivaa. Riskit voidaan jakaa strategisiin, taloudellisiin, operatiivisiin ja vahinkoriskeihin. (Ilmonen, Kallio, Koskinen & Rajamäki 2016, 76–77, 82.) Tunnistetut riskit käsitellään hallitusti sopivalla menetelmällä niiden todennäköisyys ja suuruus huomioiden. Riskejä voidaan käsitellä poistamalla, välttämällä, pienentämällä, siirtämällä tai hyväksymällä riskit. (Ilmonen ym. 2016, 130.) Tämän artikkelikokoelman tietoperustassa käsitellään negatiivisia riskejä, jotka muodostavat uhkia liiketoiminnalle ja yhteiskunnalle. Keskeisiä käsitteitä ovat riskienhallinta, vakuuttaminen, henkilö- ja henkilöstöriskit, operatiiviset riskit, hybridivaikuttaminen ja varautuminen. Riskienhallintaa voidaan toteuttaa monin eri tavoin, ja valittu menetelmä riippuu riskin luonteesta, organisaation resursseista sekä tavoitteista. Riskin välttäminen tarkoittaa riskialttiista liiketoiminnasta luopumista tai toiminnan muuttamista niin, että riski ei enää toteudu. Riskiä voidaan pienentää vähentämällä riskin todennäköisyyttä tai sen aiheuttamia vaikutuksia esimerkiksi kouluttamalla henkilöstöä tai lisäämällä turvallisuusjärjestelyitä. Riskin siirtäminen tarkoittaa riskin ulkoistamista toisen osapuolen, kuten vakuutusyhtiön kannettavaksi. Siirto ei poista riskiä kokonaan, mutta sen taloudellisia vaikutuksia voidaan pienentää. Riskin siirtämiseen voidaan käyttää esimerkiksi alihankintasopimuksia tai vakuuttamista. Riski voidaan myös hyväksyä. Tällöin organisaatio tekee tietoisen päätöksen riskin kantamisesta. Yleensä syynä riskin kantamiseen ovat korkeat hallintakustannukset tai riskin pieni merkitys liiketoiminnalle. (Juvonen ym. 2023.) Kaikkia kokoomajulkaisun artikkeleita yhdistää jatkuvat toimintaympäristön muutokset, jotka on huomioitava riskienhallinnassa. Prosessien kehittämiseksi on kerättävä ja analysoitava jatkuvasti uutta tietoa. Teknologian kehittyessä tietojohtamisen tärkeys on korostunut. Yrityksillä on käytössään valtava määrä dataa, jota on onnistuttava keräämään vastuullisesti ja käsittelemään tehokkaasti. Liiketoimintaa ja toimintaympäristöä koskevasta datasta on kyettävä muodostamaan tietoa, jolla tunnistetaan olennaisia riskejä ja löydetään keinot niiden käsittelemiseksi. Organisaatioissa on muodostettava kuva tulevaisuuden kehityskuluista ja tunnistettava trendejä ja muutosvaikutuksia, jotka luovat uhkia ja myös mahdollisuuksia liiketoiminnalle. Riskienhallintaa on tehtävä läpi organisaation kaikilla liiketoiminnan tasoilla. Koska riskienhallinta kuuluu kaikille, on myös viestinnässä onnistuttava. Kaikki toimintaympäristöä koskevat muutokset voivat vaikuttaa yritysten riskeihin, ja viestintä on järjestettävä niin, että jokainen organisaatiossa tietää, miten asioista voi viestiä eteenpäin. Analysointiin on otettava mukaan kaikki yrityksen toiminnot ja riskejä on osattava käsitellä yksitellen, niiden ominaisuudet, todennäköisyys, suuruus ja keskinäiset riippuvuudet huomioiden. Tehtyjen johtopäätösten perusteella voidaan ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin, joilla varmistetaan toiminnan jatkuvuus ja tehokkuus muuttuvassa toimintaympäristössä. Riskienhallintaprosessi Riskienhallintaprosessi on määritettävissä neljään vaiheeseen (kuvio 1). Ensimmäisessä vaiheessa riskit tunnistetaan ja niitä arvioidaan niiden vakavuuden perusteella, jonka jälkeen tehdään päätökset jatkotoimenpiteistä. Toisessa vaiheessa valitaan jokaiselle riskille sopivimmat riskienhallintakeinot. (Suomen riskienhallintayhdistys 2024.) Yrityksen toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi on tehtävä riskianalyysi, jossa määritetään yrityksen toiminnan kannalta keskeisimmät riskit ja valitaan riskikohtaisesti sopivat riskienhallintakeinot. Juvonen ym. (2014, 23) ovat listanneet keskeisiksi riskien käsittelytavoiksi riskin pienentämisen, välttämisen, jakamisen, siirtämisen ja riskin pitämisen omalla vastuulla. Hallintakeinojen kartoittamisen jälkeisessä varautumisvaiheessa päätetään, kuinka eri tilanteissa toimitaan ja kuinka riskeistä toivutaan. Viimeisenä vaiheena prosessia tapahtuu riskien seuranta ja niistä oppiminen. (Suomen riskienhallintayhdistys 2024.) Kuvio 1. Riskienhallinnan prosessikaavio Riskien luokittelu on tehokas keino riskien tunnistamiseen. Luokittelu auttaa hahmottamaan ja konkretisoimaan riskit etukäteen. Yleinen tapa riskien luokitteluun on jakaa erilaiset riskit neljään luokkaan. Neljään luokkaan luokiteltaessa luokat ovat strategiset, taloudelliset, operatiiviset ja vahinkoriskit. Riskit voidaan luokitella lisäksi esimerkiksi tietoisiin ja tiedostamattomiin riskeihin, tai riskien vakuuttamiskelpoisuuden tai tiedostettavuuden mukaan. (Ilmonen ym. 2016, 76–77, 82.) Riskienhallintakeinoina voidaan käyttää riskien välttämistä, pienentämistä, siirtämistä tai hyväksymistä. Riskin välttäminen tarkoittaa riskialttiista toiminnasta luopumista tai sen muuttamista niin, että riski ei enää toteudu. Riskin välttämisellä voi kuitenkin olla negatiivisia vaikutuksia yrityksen tehokkuuteen ja se saattaa pienentää ansaintamahdollisuuksia. Toinen keino on riskin pienentäminen, jossa pyritään vähentämään riskin todennäköisyyttä tai sen aiheuttamia vaikutuksia. Riskejä voidaan tiettyyn rajaan asti pienentää, ja tavoitteena on löytää tasapaino saavutettavien hyötyjen ja kustannusten välillä. Kustannusten kasvaessa liian suuriksi saavutettaviin hyötyihin nähden, ei riskien pienennys ole enää kannattavaa. Kolmas tapa on riskin siirtäminen, mikä tarkoittaa vastuun antamista toiselle osapuolelle. Siirto ei poista riskiä, mutta sen taloudelliset vaikutukset kohdistuvat toisaalle. Riskejä jakamalla voidaan suojata osaa toiminnasta vahingon sattuessa. Jakamista voidaan toteuttaa esimerkiksi sopimuksilla, kuten vakuuttamisella. Neljäs vaihtoehto on riskin hyväksyminen, jossa organisaatio ottaa tietoisen päätöksen kantaa riski, koska sen hallinnan kustannukset ovat liian korkeat tai riski arvioidaan merkitykseltään pieneksi. (Juvonen ym. 2023.) Riskin pitämistä joudutaan arvioimaan usein myös liiketoiminnan mahdollistamisen näkökulmasta. Keskeistä on riskin realisoituessa ottaa tilanteista opiksi. (Koipijärvi & Kuvaja 2020, 93.) Vakuutusyhtiö riskienhallinnan kumppanina Vakuutusala on tarkkaan säänneltyä ja finanssialan toimijoiden on tehtävä yhteistyötä eri viranomaisten kanssa arkisten toimintojen ylläpitämiseksi sekä varautumisen ja häiriötilanteiden varalta. Vakuutustoimintaan liittyy paljon riskejä ja riskienhallintaa, joilla voi olla vaikutuksia valtiollisella tai kansainvälisellä tasolla. (Kaaresvirta-Huhta 2023.) Riskin siirtäminen on keskeinen riskienhallintamenetelmä, jossa riski ulkoistetaan yrityksestä toisten kannettavaksi. Yleensä vakavat riskit kannattaa vakuuttaa vakuutusyhtiön myöntämällä vakuutuksella. (Juvonen ym. 2014, 23; Ilmonen ym. 2016, 144.) Riskiä voidaan siirtää myös esimerkiksi siirtämällä omaisuutta tai toimintoja sopimusteitse alihankkijan nimiin tai vuokraamalla yrityksen toimitilat tai koneet, jolloin vahinkoriskit siirtyvät vuokranantajalle (Juvonen ym. 2014, 27). Vakuuttaminen ei kokonaan poista vahinkoriskiä, jonka vuoksi muutkin riskienhallintatoimenpiteet ovat yrityksessä tarpeellisia. Yleensä kaikkea riskiä ei edes voida siirtää vakuutuksilla. Varsinkin omaisuusvakuutuksiin liittyy yleensä vakuutuskohtainen omavastuu, joka jää yrityksen kannettavaksi. Omavastuun lisäksi vahingoista aiheutuu yritykselle ylimääräistä selvittelytyötä ja myös mahdollisesti mainehaittoja vahinkojen saaman julkisuuden vuoksi. (Ilmonen ym. 2016, 144–145.) Yrityksen riskinkantokyky vaikuttaa toivotun omavastuun suuruuteen ja omavastuun määrittämisessä myös yrityksen vahinkotilastoilla on vakuutusyhtiön hinnoittelupolitiikan kannalta iso merkitys (Ilmonen ym. 2016, 148). Yritystoimintaan liittyy lakisääteisiä vakuutuksia ja vapaaehtoisia vakuutuksia. Lakisääteisiä vakuutuksia ovat esimerkiksi eläke-, tapaturma- ja liikennevakuutukset. Vapaaehtoisiin omaisuusvakuutuksiin kuuluvat esimerkiksi omaisuus-, projekti- ja autovakuutukset. (Ilmonen ym. 2016, 145.) Lakisääteiset ja vapaaehtoiset vakuutukset ovat merkittävä osa yhteiskuntarakennetta ja niiden avulla pyritään varmistamaan kansalaisten hyvinvointi. (Kivisaari & Rantala 2020, 53–55). Vakuuttamisen tavoitteena on saavuttaa yritykselle mahdollisimman yhtenäinen ja kattava turva. Yhdessä vakuutusyhtiön kanssa pyritään analysoimaan yrityksen liiketoimintaan liittyviä riskejä ja suojautumaan niiltä mahdollisimman aukottomasti. (Ilmonen ym. 2016, 148.) Jotta riski olisi mahdollista vakuuttaa, on siihen liityttävä joitakin perusominaisuuksia ja ominaispiirteitä. Vakuutusyhtiön näkökulmasta on keskeistä, että usean asiakkaan on oltava alttiina samalle riskille ja vahingosta aiheutuvat kustannukset on mahdollista jakaa muiden vakuutuksenottajien kesken. Tämän lisäksi korvattavien vahinkojen tulee olla sellaisia, ettei ennalta voida tietää, kenelle vahinko tapahtuu. Jokaisen vakuutettavan riskin ja siihen liittyvän vakuutuksenottajaryhmän on oltava vakuutusyhtiölle kannattavia. Kultakin vakuutuksenottajaryhmältä kerätyillä vakuutusmaksuilla on siis pystyttävä kattamaan kunkin ryhmän vahingoista aiheutuvat kustannukset. Riskin toteutumisen todennäköisyys ja vahinkotaajuus tulee olla laskettavissa ja vahinkojen euromääräinen suuruus ennakoitavissa. (Juvonen ym. 2014, 27.) Arvioidun maksimivahingon (EML= Estimated maximum loss) määrittäminen on tärkeää, jotta vakuutusyhtiö pystyy arvioimaan oman riskinkantokykynsä riittävyyttä ja jälleenvakuutustarpeita (WTW 2024). Vapaaehtoisilla vakuutuksilla suojaudutaan äkillisiltä ja yllättäviltä vahingoilta. Päätös yrityksen riskinkantokyvystä ja sen ylittävien riskien vakuuttamisesta vapaaehtoisilla vakuutuksilla tehdään yrityksen sisällä. Yrityksen riskinkantokyky vaikuttaa myös toivotun omavastuun suuruuteen. (Ilmonen ym. 2016, 148.) Juvonen ym. (2014, 27) esittelevätkin omavastuun rajan asettamisen keinona säädellä haluttua riskitasoa. Omavastuun avulla yritys voi etsiä kustannustehokkaimman ratkaisun, jossa riskin pitäminen omalla vastuulla vaikuttaa alentavasti vakuutusmaksuun, mutta kuitenkin vakuutusmäärä on asetettu sen mukaan, että toiminnan kannalta kestämättömiltä riskeiltä suojaudutaan. Pohdittaessa yritystoimintaan liittyviä riskejä, ehkä ilmeisimpinä konkreettisina riskeinä voidaan nimetä omaisuusriskit. (Juvonen ym. 2014, 86–102). Vakuutettavat omaisuusriskit liittyvät käyttöomaisuuteen, vaihto-omaisuuteen tai varallisuuteen. Käyttöomaisuusriskit liittyvät esimerkiksi rakennuksiin, koneisiin ja kalustoon, autoihin ja kuljetettavana olevaan omaisuuteen. Vakuutettava vaihto-omaisuus voi olla esimerkiksi raaka-aineita, tai keskeneräistä tai valmista tuotantoa. Muuta vakuutettavaa varallisuutta ovat muun muassa rahat ja arvopaperit. (Ilmonen ym. 2016, 150.) Omaisuusvakuutuksiin liittyy keskeisesti suojeluohjeita, jotka velvoittavat vakuutuksenottajaa asianmukaisesti suojaamaan ja pitämään huolta vakuutettavasta omaisuudesta. Suojeluohjeiden noudattamatta jättäminen voi johtaa korvauksen alentamiseen tai epäämiseen vahinkotilanteessa. (Ilmonen ym. 2016, 145.) Vaikka taloudellinen riski vahingosta siirtyy omavastuuta ja piilokustannuksia lukuun ottamatta vakuutusyhtiön kannettavaksi, jäävät vahingon ennaltaehkäisemiseksi tehtävät riskienhallintatoimenpiteet vakuutuksenottajan vastuulle. (Juvonen ym. 2014, 27). Vakuutusyhtiö toimii yritysten riskienhallintakumppanina, jonka kanssa mahdollistetaan yritystoiminnan jatkuvuus myös poikkeavissa tilanteissa. Kumppanuudella pyritään saavuttamaan yhteistoiminnalla hyötyjä kaikille osapuolille. Vakuutusyhtiöt vaativat yrityksiltä omia riskienhallintatoimenpiteitä ja myös itse tarjoavat vahingontorjunta- ja riskienhallintapalveluita asiakkailleen. Palvelut ovat vastiketta asiakkaalle heiltä perityistä vakuutusmaksuista. Lisäksi niillä on mahdollisuus ennaltaehkäistä vahinkoja, jolla on positiivisia vaikutuksia molemmille osapuolille. Vahingon sattuessa ei ole voittajia, mutta niistä selviämisessä ollaan vahvempia yhdessä kumppanien kanssa. Henkilö- ja henkilöstöriskit Henkilöstöriskeillä tarkoitetaan sekä henkilöstön aiheuttamia riskejä yrityksen liiketoiminnalle, että henkilöstölle aiheutuvia riskejä. Henkilöstön aiheuttamat riskit voivat olla joko tahattomia tai tarkoituksellisia. Tahattomia riskejä ovat esimerkiksi tilanteet, joissa työntekijä lataa sähköpostin kautta haittaohjelman tietokoneelleen tietämättään. Tarkoitukselliset riskit puolestaan syntyvät, kun työntekijä asentaa vastaavan ohjelman tietoisesti. (Juvonen 2014, 60.) Henkilöstölle aiheutuneet riskit voivat aiheutua kolmesta eri tekijästä; yrityksen toiminnasta, työntekijän omasta toiminnasta tai ulkopuolisista tekijöistä. Yrityksen toiminnasta johtuva riski syntyy esimerkiksi silloin, kun johto ei ole huolehtinut lakisääteisistä turvatoimenpiteistä, kuten tarvittavien tarkastusten tekemisestä. Työntekijän omasta toiminnasta aiheutunut riski voi syntyä tilanteessa, jossa työntekijä havaitsee turvallisuuspuutteen, mutta jatkaa työskentelyä. Ulkopuolisen tekijän aiheuttama riski on esimerkiksi tilanne, jossa kolmannen osapuolen tarkastuspalvelu on suorittanut työnsä väärillä tarkastusarvoilla lisäten riskin todennäköisyyttä. Henkilöstöriskeiksi luokitellaan myös sellaiset tapahtumat, jotka tapahtuvat varsinaisen työpaikan ulkopuolella, kuten työmatkalla, etätöissä tai matkatyössä. (Juvonen, 2014, 60.) Henkilöstöriskit liittyvät henkilöstön hyvinvointiin ja sitoutumiseen, ja ne voivat ilmetä muun muassa sairauspoissaoloina tai vaihtuvuutena. Organisaation menestys riippuu suurelta osin sen työntekijöiden hyvinvoinnista ja osaamisesta. Henkilöstöriskit voivat muodostaa merkittävän uhan, jos työhyvinvointiin ja osaamisen kehittämiseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Nämä tekijät vaikuttavat suoraan niin organisaation, kuin yksilöönkin. Yhteisöllisyyden puuttuminen voi heikentää työntekijöiden työhyvinvointia. Kun työntekijät tuntevat olonsa eristyneiksi tai irrallisiksi työyhteisöstä, heidän sitoutumisensa ja motivaationsa laskevat. Tämä voi johtaa vähentyneeseen tuottavuuteen ja työntekijöiden korkeampaan vaihtuvuuteen. Yhteisöllisyyden puute voi myös lisätä stressiä ja ahdistusta, mikä heijastuu negatiivisesti työilmapiiriin ja työntekijöiden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. (Työterveyslaitos 2024.) Osaamisen kehittäminen on välttämätöntä organisaation kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Osaamisen puute ja puutteellinen koulutus voivat heikentää työntekijöiden työkykyä ja motivaatiota. Vähäinen työpaikalla oppiminen ja epävarmat työolosuhteet voivat rajoittaa työntekijöiden mahdollisuuksia kehittää osaamistaan ja edetä urallaan (Työterveyslaitos 2023, 42–43). Henkilöstöriskien hallitsemattomuus voi vaikuttaa merkittävästi yrityksen toimintaan. Työntekijöiden hyvinvoinnin ja osaamisen puutteet heijastuvat suoraan organisaation suorituskykyyn ja taloudelliseen tulokseen. Hyvinvoiva ja osaava henkilöstö parantaa yrityksen mainetta ja houkuttelevuutta työpaikkana, mikä auttaa houkuttelemaan ja pitämään osaavia työntekijöitä. (Kehusmaa 2011, 222, 227.) Henkilöstöriskit etätyössä Pyöriä (2009, 34–40) on artikkelissaan tunnistanut etätyöhön liittyviä riskejä. Etätyön tarjoama joustavuus työntekopaikan ja -ajan valinnassa voi johtaa tilanteisiin, joissa työntekijä ei pidä riittäviä palauttavia taukoja. Tilanne voi pitkällä aikavälillä aiheuttaa vakavia henkilöriskejä, kuten väsymystä ja uupumusta. Pyöriä viittaa myös tutkimuksiin, joissa etätyön on havaittu heikentävän sosiaalisia suhteita ja lisäävän työyhteisöstä vieraantumisen riskiä. Tällä voi olla vaikutusta negatiivisesti työntekijän urakehitykseen ja aiheuttaa riskin henkilöstön menettämisestä. (Pyöriä 2009, 34–40.) Yksilön persoonallisuuspiirteet vaikuttavat merkittävästi siihen, miten hän kokee etätyöhön liittyvät tunteet. Etätyön emotionaalinen kokemus ei ole kaikille sama. Esimerkiksi kotitilanne voi lisätä uupumusta erityisesti henkilöillä, joilla on vaikeuksia erottaa työ- ja vapaa-aika toisistaan. Tällaiset henkilöt ovat alttiimpia kokemaan negatiivisia tunteita ja väsymystä etätyössä. (Charalampous, Grant, Tramontano & Michailidis, 2019, 64.) Charalampousin ym. (2019) tutkimuksessa tarkasteltiin työntekijöiden välisten suhteiden muutoksia etätyössä, ja havaittiin, että sosiaalinen eristyneisyys on merkittävä huolenaihe. Etätyöntekijät saattavat jäädä paitsi toimiston spontaanista vuorovaikutuksesta, mikä voi vahvistaa tunnetta ”poissa silmistä, poissa mielestä.” Toisaalta organisaatioissa, jotka tukivat etätyöhön siirtymistä esimerkiksi koulutuksen avulla, etätyöntekijät kokivat suhteensa esimiehiin paremmaksi ja olivat tyytyväisempiä etätyökokemukseen. (Charalampous ym. 2019, 64–65.) Etätyön riskinä voidaan nähdä myös ammatillinen eristäytyminen. Yksilöt kaipaavat ihmisten välistä verkostoitumista muiden työtovereiden kanssa, epävirallista oppimista, joka kehittää työhön liittyviä taitoja ja tiedon jakamista sekä kollegoiden ja esimiesten mentorointia. (Charalampous ym. 2019, 65–66.) Yksi näkökulma etätyön riskeihin on johdon osaamattomuus johtaa etänä toimivaa henkilöstöä. Työelämän lait ja organisaatiossa laaditut toimintamallit tukevat esihenkilön työskentelyä, mutta haasteena on varmistaa fyysisesti ja psyykkisesti turvalliset olosuhteet vaikkapa työntekijän kodissa tai havainnoida työntekijän kuormittuminen. (Ruohomäki, Vuorento, Kaila-Kangas, Laitinen, Joensuu & Soikkanen 2023, 16–17, 61.) Varautumisella yhteiskunnallisia vaikutuksia Turvallisuuskomitean (2024) mukaan varautuminen tarkoittaa toimia, joilla pyritään varmistamaan erilaisten tehtävien mahdollisimman häiriötön hoitaminen ja tarvittaessa tavanomaisesta poikkeavien keinojen käyttö normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Suomalaisen yhteiskunnan turvallisuusuhkien laaja-alaisuuden vuoksi varautuminen edellyttää eri toimijoiden yhteistyötä, jotta välttämättömät tehtävät voidaan hoitaa tehokkaasti. Turvallisuuskomitea korostaa, että kriisitilanteissa on tärkeää hyödyntää kaikkien toimijoiden resurssit yhteiskunnan turvallisuuden ylläpitämiseksi. Tätä tukee Suomessa käytössä oleva kokonaisturvallisuusmalli, jonka keskeisenä tavoitteena on turvata yhteiskunnan toimivuus, kansalaisten hyvinvointi ja Suomen itsenäisyys myös poikkeusoloissa. Hybridivaikuttaminen ja resilienssi Termi ”hybridivaikuttaminen” esiintyy usein mediassa, strategioissa ja poliittisissa keskusteluissa, mutta sille ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Valtioneuvoston kanslian (2023) mukaan hybridivaikuttamisella tarkoitetaan valtiollisten tai ei-valtiollisten toimijoiden toimintaa, jonka tavoitteena on heikentää liberaalien demokratioiden kykyä tehdä päätöksiä, vaarantaa niiden suvereniteetti sekä kuormittaa niiden kykyä ylläpitää tilannekuvaa ja toimintavalmiutta. Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus (Hybrid CoE 2024) kuvaa hybridiuhkia tarkoin suunnitelluksi ja koordinoiduksi toiminnaksi, joka hyödyntää demokraattisten valtioiden ja instituutioiden haavoittuvuuksia. Hybridivaikuttamisella pyritään vaikuttamaan päätöksentekoprosesseihin niin alueellisella, valtiollisella kuin institutionaalisella tasolla, ja sen tavoitteena on edistää toimijan omia strategisia päämääriä. Valtioneuvoston kanslian julkaisussa (2023, 7) todetaan, että hybridivaikuttamisen onnistumiseen vaikuttavat osaltaan kohteen psykologiset ominaisuudet, sekä ympäristön erilaiset olosuhteet. Ennen COVID-19-pandemiaa Valtioneuvosto piti tärkeänä kehittää sekä yksilöiden että yhteiskunnan resilienssiä, eli kykyä kestää kriisejä ja häiriötilanteita sekä sopeutua niitä seuraaviin olosuhteisiin (Valtioneuvosto 2019, 2). Tutkimusraportissa resilienssi kuvattiin kolmivaiheisena käsitteenä, joka sisältää vastustuskyvyn, toimintakyvyn ylläpitämisen ja oppimiseen perustuvan sopeutumisen. Resilienssille keskeistä on yksilön tai organisaation kyky hyödyntää omia voimavarojaan ja vahvuuksiaan, joko tietoisesti tai huomaamattaan. Nämä ominaisuudet tukevat sekä kuormittavien tilanteiden sietämistä että niistä toipumista (Saarelainen 2021, 43.) Aineistonkeruumenetelmät ja aineiston analyysi Kehittämismenetelmänä tapaustutkimus Tapaustutkimus on laaja ja monimuotoinen tutkimusmenetelmä, jonka avulla pyritään syvällisesti ymmärtämään erityisiä, merkittäviä tai kiinnostavia tapauksia (Laine, Bamberg & Jokinen 2007). Artikkelikokoelman kaikissa artikkeleissa käytettiin tutkimusmenetelmänä tapaustutkimusta. Piekkarin ja Welchin (2020) mukaan tapaustutkimus on joustava ja muuntautumiskykyinen tutkimusstrategia, jossa ilmiötä tarkastellaan sen luonnollisessa kontekstissa käyttäen monia eri tietolähteitä. Tapaustutkimuksen tavoitteena on yhdistää teoria empiiriseen maailmaan, ja se soveltuu erityisesti kehittämismenetelmäksi, kun tarkoituksena on tuottaa erilaisia kehittämisehdotuksia ja -ideoita (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2015). Ojasalo ym. (2015) mukaan tapaustutkimus etenee vaiheittain. Ensimmäisessä vaiheessa lähdetään liikkeelle casesta, eli tutkittavasta tapauksesta, sen alustavasta kehittämistehtävästä tai kehittämisongelmasta. Tutkittava tapaus voi olla esimerkiksi yritys, yrityksen osa, tuote tai palvelu. Toisessa vaiheessa tutkittavaan tapaukseen perehdytään käytännössä ja teoriassa, kehittämistehtävä saattaa muuttaa muotoaan ja täsmentyä vielä projektin edetessä. Kolmas vaihe on tutkimusaineiston kerääminen valituilla menetelmillä ja aineiston analyysi. Viimeisessä vaiheessa esitetään saatujen tuloksien pohjalta kehittämisideat ja -ehdotukset. Tapaustutkimukselle on tyypillistä, että aineistonkeräykseen voidaan käyttää erilaisia menetelmiä, jotka voivat olla laadullisia tai määrällisiä tai jopa niiden yhdistelmiä. (Ojasalo ym. 2015.) Haastattelu Artikkelikokoelman kaikissa artikkeleissa käytettiin tutkimushaastattelua yhtenä aineistonkeruumenetelmänä. Haastattelu sopii aineistonkeruumenetelmäksi, kun halutaan korostaa yksilöä tutkimustilanteen subjektina (Ojasalo ym. 2015). Haastattelulla on helppo kysyä kohdehenkilöiden mielipiteitä (Tuomi & Sarajärvi 2018). Haastattelussa tutkijan tehtävä on välittää haastateltavan ajatusmaailmaa, kokemuksia ja tunteita. Tutkimushaastattelun lajeja on useita, laji valitaan tutkimuksen tavoitteiden ja lähestymistavan mukaan (Hirsjärvi & Hurme 2022). Tämän artikkelikokoelman kahdessa artikkelissa käytettiin aineistonkeruu menetelmänä puolistrukturoitua haastattelua ja yhdessä teemahaastattelua. Puolistrukturoitu haastattelu on tutkimushaastattelun muoto, jossa kysymykset ovat osittain etukäteen suunniteltuja, mutta haastattelija voi joustavasti mukauttaa kysymyksiä haastattelun aikana. Puolistrukturoitu haastattelu antaa haastattelijalle mahdollisuuden tutkia tiettyjä teemoja tai aiheita samalla, kun se sallii spontaanit ja syventävät keskustelut aiheiden ympärillä. Menetelmä soveltuu hyvin esimerkiksi silloin, kun tutkitaan ihmisten kokemuksia, näkemyksiä tai asenteita. Puolistrukturoidun haastattelun etuna on sen joustavuus, sillä se mahdollistaa sekä määrällisesti että laadullisesti rikkaan aineiston keräämisen. (Hirsjärvi & Hurme 2022.) Teemahaastattelu rakentuu ennalta määriteltyjen teemojen ympärille, sen tavoitteena on syventää ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä avoimella tavalla. Haastattelu ei perustu tiukkaan kysymyslistaan, vaan keskustelua ohjaavat tutkimuskysymysten pohjalta valitut aihealueet. Haastattelijan roolina on varmistaa, että kaikki tärkeät teemat käsitellään, mutta samalla antaa haastateltavalle vapaus ilmaista ajatuksiaan ja näkemyksiään. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 87–88.) Teemahaastattelun vahvuutena on sen joustavuus, joka mahdollistaa tilanteen mukaan muotoutuvan keskustelun, mutta samalla sen avulla voidaan varmistaa, että tutkimuksen tavoitteet säilyvät fokuksessa (Hirsjärvi & Hurme 2022). Kysely Artikkelikokoelman kahdessa kehittämistyössä käytettiin kyselyä aineistonkeruumenetelmänä haastattelujen lisäksi. Kysely on aineistonkeruumenetelmä, joka sopii erityisen hyvin tilanteisiin, joissa tarvitaan suuren otoksen keräämistä tai halutaan selvittää yksilöiden asenteita, mielipiteitä, tietoja tai käyttäytymistä. Kyselyiden avulla voidaan kerätä sekä määrällistä eli kvantitatiivista, että laadullista eli kvalitatiivista dataa, riippuen kysymysten muotoilusta ja toteutustavasta. Määrällisessä kyselytutkimuksessa kysymykset tai väittämät esitetään sanallisesti, ja niihin vastataan numeroiden avulla. Laadullisessa kyselytutkimuksessa puolestaan käytetään avoimia kysymyksiä, joihin ei ole ennalta määriteltyjä vastausvaihtoehtoja. Kyselytutkimuksen mittarit rakentuvat tutkimuksen kysymysten ja väitteiden pohjalta. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2008, 181; Heikkilä 2014.) Hirsjärven ym. (2008, 190–191) mukaan hyvin laadittu kysely helpottaa aineiston analyysia, sillä sen tulokset soveltuvat usein olemassa oleviin tilastollisiin analyysimenetelmiin ja raportointimuotoihin. Kyselytutkimuksella on kuitenkin myös heikkouksia, kuten aineiston pintapuolisuus. Tutkija ei voi olla varma vastausten rehellisyydestä tai siitä, kuinka hyvin vastaajat ymmärtävät kysymykset. Aineiston analysointi Sisällönanalyysissä analysoidaan laadullista aineistoa, kuten litteroituja haastatteluja ja muuta tutkimuksessa kerättyä tekstimuotoista tietoa. Analyysin tavoitteena on tunnistaa, luokitella ja tulkita keskeisiä teemoja ja merkityksiä. Olennaista on systemaattisesti tiivistää laajoja tekstikokonaisuuksia ja löytää niistä olennaisia tietoja ja näkemyksiä. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 86–87.) Tämän julkaisun artikkeleissa on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Kyselyissä hyödynnettiin Lapin AMK:n tarjoamaa Webpropol-alustaa. Suurimmassa osassa kysymyksiä käytettiin Likertin 5-portaista asteikkoa (erimieltä…samaa mieltä), joilla vastaajia pyydettiin kertomaan mielipiteensä väittämän paikkansapitävyydestä omalla kohdallaan. Saatuja numeerisia vastauksia pystyttiin kvantifioimaan ja luokittamaan vaikuttavuusjärjestykseen. Haastattelut litteroitiin ja niitä analysoitiin käyttäen samoja tekniikoita kuin avoimiin vastauksiin. Kyselyn väittämien välisiä korrelaatiota tutkittiin ja löydettyjä positiivisia ja negatiivisia korrelaatioita voitiin käyttää vahvistamaan tutkimustulosten loogisuutta ja luotettavuutta. Induktiivinen sisällönanalyysi Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti, jossa lähtökohtana on ajatus, että analyysiyksiköt eivät ole ennalta määriteltyjä. Aineistolähtöisessä analyysissä pyritään luomaan teoreettista kokonaisuutta. Aineiston analysoinnissa painotettiin päättelyn logiikkaa, jonka perusteella sitä voidaan kutsua induktiiviseksi sisällönanalyysiksi. Aikaisempi tieto kuitenkin vaikuttaa analyysin taustalla ja ohjaa saadun aineiston sisältöä, vaikka tutkimuksessa pyritään objektiivisuuteen. Tämä johtuu tutkimuksen asettelusta ja valmiiksi laadituista tutkimuskysymyksistä. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 108–109.) Aineistolähtöinen sisällönanalyysi tehtiin karkeasti kolmivaiheisen metodin kautta, aineisto pelkistettiin ja luokiteltiin, jonka jälkeen siitä luotiin teoreettisia käsitteitä (Tuomi & Sarajärvi 2018, 122–123). Skenaariotyöskentely Aalto, Heikkilä, Keski-Pulkkila, Mäki ja Pöllänen (2022, 314–315) toteavat, että skenaariotyöskentely toimii systemaattisena menetelmänä tulevaisuusajattelun tueksi. Skenaariotyöskentelyn avulla voidaan rakentaa erilaisia kertomuksia mahdollisista tulevaisuuksista. Skenaariot ovat kuvauksia tulevista tilanteista ja niiden taustalla olevista tapahtumaketjuista, joiden avulla voidaan hahmottaa nykyhetkestä tulevaisuuteen johtavia syy-seuraussuhteita ja muodostaa tarinallinen esitys siitä, miten asiat voivat kehittyä ja mitkä tekijät tai toimijat vaikuttavat tähän kehitykseen. Skenaarioiden avulla voidaan siis tutkia, miten tapahtumat voivat edetä tietyllä tavalla ja miksi ne voisivat toteutua ennakoidulla tavalla. Skenaariotyöskentelyssä luodaan aikajana, joka kuvaa mahdollisia tulevaisuuden tapahtumia, niiden etenemisen mekanismeja ja syitä. Tämä prosessi auttaa ymmärtämään päätöksenteon ja tapahtumien taustalla olevia syy-seuraussuhteita sekä organisaation roolia osana näitä tapahtumia. Aalto ym. korostavat, että skenaarioiden suurin arvo on niiden kyvyssä laajentaa näkökulmia ja hahmottaa mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita. Näin syntyy tietoa, jota voidaan hyödyntää nykyhetken päätöksenteossa ja toiminnassa. Parhaimmillaan skenaarioita voidaan käyttää ymmärtämään, ohjaamaan, muuttamaan tai pysäyttämään erilaisia tulevaisuuden kehityskulkuja. Korrelaatio Korrelaatiokertoimena käytettiin Pearsonin kaavaa, joka on yksi yleisimmin käytetyistä menetelmistä tilastotieteissä, kun halutaan mitata kahden muuttujan välistä lineaarista yhteyttä. Pearsonin korrelaatiokertoimen arvo kertoo suoraan, millainen yhteys muuttujien välillä vallitsee. Positiivinen arvo (välillä 0 ja 1) viittaa siihen, että kun toisen muuttujan arvot kasvavat, myös toisen muuttujan arvot kasvavat. Tällöin muuttujien välillä on positiivinen lineaarinen yhteys, mikä tarkoittaa, että ilmiöillä on samansuuntaisia kehityksiä. Vastaavasti negatiivinen arvo (välillä -1 ja 0) kertoo, että toisen muuttujan arvon kasvaessa toisen muuttujan arvot pienenevät. Korrelaatiokertoimen ollessa lähellä nollaa, muuttujien välillä ei ole lineaarista yhteyttä, jolloin ne eivät juuri vaikuta toisiinsa. Korrelaatiokertoimen suuruus kuvaa yhteyden voimakkuutta – mitä lähempänä itseisarvo on arvoa yksi, sitä vahvempi ja selkeämpi yhteys muuttujien välillä on. Tällöin suuret muutokset toisessa muuttujassa ennustavat suuria muutoksia toisessa muuttujassa, kun taas arvo, joka on lähempänä nollaa, osoittaa, että muuttujilla on vain vähän yhteistä vaihtelua. (Nummenmaa, Holopainen & Pulkkinen 2019.) Eettiset lähtökohdat ja luotettavuus Eurooppalaisen tutkimuseettisen ohjeistuksen mukaan luotettavuus, rehellisyys, arvostus ja vastuunkanto ovat hyvän tieteellisen käytännön perusperiaatteita. Hyvät tieteelliset menettelytavat ulottuvat myös tutkimuksen eettisyyteen ja tutkimusaineiston käsittelyyn ja hallintaan. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023, 11.) Luotettavuudella tarkoitetaan lukijan vakuuttamista tutkijan toimesta hänen ammattitaidostaan, oikeiden ja perusteltujen menetelmien valinnasta sekä niiden käyttämisestä tutkimusongelman ratkaisemiseen. Eettisyydellä tarkoitetaan sitä, kun tutkija on koko tutkimuksen ajan noudattanut eettisiä periaatteita. (Aaltio & Puusa 2020.) Tutkimusmenetelmien valinta vaikuttaa tutkimusasetelmaan ja tutkimuskysymyksiin. Luotettavuuden arviointia on pohdittava jo valittaessa soveltuvia menetelmiä suhteessa tutkittavaan tietoon ja tutkimuksen tavoitteisiin. (Aaltio & Puusa 2020.) Tieteellinen työ tulee suunnitella, toteuttaa ja dokumentoida huolellisesti ja avoimen tieteen periaatteiden mukaisesti. Ennen tutkimusaineiston keruuta on huolehdittava luvista ja suostumuksista sekä tarvittaessa tehtävä eettinen ennakkoarviointi. Edellä mainittujen vaiheiden lisäksi tulee sopia aineistojen ja tutkimustulosten omistus- ja käyttöoikeuksista, käsittelystä, säilyttämisestä tai tuhoamisesta sekä mahdollisesta myöhemmästä avaamisesta kaikkien osapuolten kesken. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023, 13.) Hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu myös, että tutkimus tuottaa uutta tietoa tai esittää vanhan tiedon hyödyntämistä uudessa valossa. (Vilkka 2021, 37–38.) Kvalitatiivisessa tutkimuksessa kokonaisluotettavuuden arviointi koostuu mittarin kyvystä mitata tutkimuksen kohdetta ja tulosten tarkkuutta: tulokset eivät saa olla sattumanvaraisia ja tulokset on oltava toistettavissa. (Vilkka 2021, 154.) Tutkimuksen eettisyys, luotettavuus ja aineistonhallinta liittyvät hyvin kiinteästi yhteen. Tutkimuskysymysten laadinnassa tulee ottaa huomioon, että kysymykset eivät paljasta vastaajaa, ja että aineisto voidaan tarvittaessa tallettaa sellaisenaan uusien tutkimuksien lähteeksi. Hirsjärvi & Hurme (2022) pohtivat kirjassaan “Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö” tapoja korvata perinteisiä reliaabeliuden ja validiuden määrittämistapoja. Tutkijan on dokumentoitava, miten on päätynyt luokittamaan ja kuvaamaan tietoa valitsemallaan tavalla ja esitettävä perustelu menettelytavoilleen. Tämä on perinteisesti nähty rakennevalidiutena. Reliaabelius viittaa aineiston laatuun ja ennen kaikkea tutkijan tapaan käsitellä aineistoa; onko kaikki aineisto otettu huomioon, onko tiedot ja haastattelut talletettu oikein. Validiuden toteamiseen voidaan käyttää myös triangulaatiota, jossa yhdestä lähteestä saatuja tietoja verrataan toisen lähteen tietoihin. Tämä kuitenkin edellyttää kaikkien lähteiden luotettavuutta. Tutkimuksen luotettavuutta lisää myös avoimuus; tutkijan on ilmaistava kantansa ja tuotava ilmi, jos vaihtoehtoisia tulkintoja on jätetty pois. Tuloksia raportoitaessa tietoja voidaan validoida myös viittaamalla kirjallisuuteen. (Hirsjärvi & Hurme 2022, 194–195.) Lähteet Aaltio, I. & Puusa, A. 2020. Mitä laadullisen tutkimuksen arvioinnissa tulisi ottaa huomioon? Teoksessa A. Puusa & P. Juuti (toim.) Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Helsinki: Gaudeamus. Aalto H., Heikkilä K., Keski-Pukkila P., Mäki M. & Pöllänen M. 2022. Tulevaisuuden tutkimus tutuksi – perusteita ja menetelmiä. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Turun yliopisto. Viitattu 24.11.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-249-563-1. Charalampous, M., Grant, C. Tramontano, C., & Michailidis, E. 2019. Systematically reviewing remote e-workers’ well-being at work: a multidimensional approach. European Journal of Work and Organizational Psychology, 28:1, 51-73. Viitattu 09.11.2024 DOI: 10.1080/1359432X.2018.1541886. Heikkilä, T. 2014. Tilastollinen tutkimus. Helsinki: Edita. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2008. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi. Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2022. Tutkimushaastattelu – Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus. Hybrid CoE. 2024. Hybrid threats as a concept. Viitattu 23.11.2024 https://www.hybridcoe.fi/hybrid-threats-as-a-phenomenon/. Ilmonen, I., Kallio, J., Koskinen, J. & Rajamäki, M. 2016. Johda Riskejä. Käytännön opas yrityksen riskienhallintaan. Turenki: Hansaprint Oy. Juvonen, M., Koskensyrjä, M., Kuhanen, L., Ojala, V., Pentti, A., Porvari, P. & Talala, T. 2014. Yrityksen riskienhallinta. Helsinki: Finanssi- ja vakuutuskustan-nus Oy. Juvonen, M., Koskensyrjä, M., Kuhanen, L., Kämppi, P. & Talala, T. 2023. Yrityksen riskienhallinta. Helsinki: Aalto University Executive Education. Kaaresvirta-Huhta 2023. Vakuutusala ja viranomaiset vahvistavat varautumistaan harjoituksessa – tavoitteena kriisinkestävä toimiala. Viitattu 24.11.2024 https://www.finanssiala.fi/uutiset/vakuutusala-ja-viranomaiset-vahvistavat-varautumistaan-harjoituksessa-tavoitteena-kriisinkestava-toimiala/. Kehusmaa, K. 2011. Työhyvinvointi kilpailuetuna. Hämeenlinna: Kariston Kirjapaino Oy. Kivisaari, E. & Rantala, J. 2020. Vakuutusoppi. Helsinki: FINVA. Koipijärvi, T. & Kuvaja, S. 2020. Yritysvastuu 2.0. Johtamisen uusi normaali. Helsinki: Kauppakamari. Laine, M., Bamberg, J. & Jokinen, P. 2007. Tapaustutkimuksen taito. Helsinki: Gaudeamus. Nummenmaa, L., Holopainen, M. & Pulkkinen, P. 2019. Tilastollisten menetelmien perusteet. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2015. Kehittämistyön menetelmät. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Piekkari, R. & Welch, C. 2020. Oodi yksittäistapaustutkimukselle ja vertailun moninaiset mahdollisuudet. Teoksessa A. Puusa & P. Juuti (toim.) Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Helsinki: Gaudeamus. Pyöriä, P. 2009. Riskit, pelot ja pelisäännöt etätyössä. Työpoliittinen aikakauskirja,2/2009.35–45. Viitattu 09.11.2024 https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023021026783. Ruohomäki, V., Vuorento, M., Kaila-Kangas, L., Laitinen, J., Joensuu, M. & Soikkanen, A. 2023. Työn uudet muodot ja työkyvystä huolehtiminen – terveyskäyttäytyminen etätyössä. Tutkimushankkeen loppuraportti. Helsinki. Työterveyslaitos. Saarelainen, E. 2021. Resilienssi. Organisaation selviytymistaidot. Helsinki: Books on Demand. Suomen riskienhallintayhdistys. 2024. PK-RH-riskienhallinta. Viitattu 09.11.2024 https://pk-rh.fi/riskienhallintaprosessi.html. Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi. Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 2/2023. Helsinki: Tutkimuseettinen neuvottelukunta, 2023. ISBN 978-952-5995-82-4. Turvallisuuskomitea 2024. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia. Ennakointi ja varautuminen. Viitattu 14.09.2024 https://turvallisuuskomitea.fi/yhteiskunnan-turvallisuusstrategia/ennakointi-ja-varautuminen/. Työterveyslaitos 2023. Työhyvinvointi ja osaaminen palvelualoilla. Viitattu 10.11.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-391-064-5. Työterveyslaitos 2024. Työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät – työhyvinvoinnin johtamisen kohteet. Viitattu 10.11.2024 https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/tyohyvinvoinnin-tiedolla-johtaminen-sote-alalla/osa-3-tieto-strategisen-tyohyvinvointijohtamisen-kulmakivena/32-tyohyvinvointiin-vaikuttavat-tekijat-tyohyvinvoinnin-johtamisen-kohteet. Valtioneuvosto 2019. Mahdollisuudet Suomelle. Valtioneuvoston julkaisuja 1/2019. Valtioneuvosto, Helsinki. Viitattu 09.03.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161329/01_19_Mahdollisuudet_Suomelle_VALTOON.pdf?sequence=4&isAllowed=y. Valtioneuvoston kanslia. 2023. Keskustelupaperi: Kognitiivinen intruusio. Miksi hybridivaikuttaminen toimii. Viitattu 09.03.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165102/VNK_2023_14.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Valtioneuvosto 2024. Tulevaisuustyö ja ennakointi. Viitattu 09.11.2024 https://valtioneuvosto.fi/tulevaisuustyo-ja-ennakointi. Vilkka, H. 2021. Tutki ja Kehitä. Jyväskylä: PS-kustannus. WTW 2024. Estimated Maximum Loss (EML). Viitattu 13.9.2024 https://www.wtwco.com/en-se/insights/2022/03/the-great-confusion-in-loss-estimation. Ajoneuvovakuutuspetosten tunnistaminen ja ennaltaehkäisy muuttuvassa toimintaympäristössä Pasi Kuosmanen, Jenni Pulkkinen ja Tia Sorvali The identification and prevention of motor vehicle insurance frauds in a changing operating environment The financial sector plays a key role as a society stabilizer which demands companies in the sector to take actions to prevent and stop criminal activities. In Finland the total worth in euros related to suspicious motor vehicle insurance claims is hundreds of thousands yearly, and the statistics show that the number of claims is about to rise. The development of motor vehicle technics, artificial intelligence, the economic challenges of society and people, internationalization and increased organized crime are factors that affect and create new ways to commit motor vehicle insurance frauds. The aim for this thesis was to find ways for insurance companies to identify suspicious motor vehicle insurance claims and point out ways to control and prevent frauds related to motor vehicle insurance claims. The research was conducted commissioned as a case study and the research materials were gathered through theme interviews. The researchers formed practical development suggestions regarding communication, the education of personnel, insurance terms and conditions, the regulation of insurance industry and claim processing automation. Insurance companies must find a way to form a compact and efficient service chain where many internal and external stakeholders have their place and duties. When there are many stakeholders, the need for proper communication becomes even more vital. Through this research the roles and importance of different functions considering the identification and prevention of motor vehicle insurance frauds were successfully visualized. By using the new information created through this study the client company can continue the development actions to ensure the company’s profitability and social responsibility. Motor vehicle insurance frauds have negative impacts besides for the clients of the insurance company, also for the whole society. Keywords: fraud, insurance, insurance fraud, deceit, non-life insurance, insurance company Johdanto Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa vakuutusyhtiön keinoja tunnistaa, hallita ja ennaltaehkäistä ajoneuvovakuutuksiin kohdistuvia petoksia. Tavoitteena oli tunnistaa erityiskäsittelyä vaativien korvaushakemusten yhteneväisyyksiä ja tunnusmerkistöjä, sekä petosten tekotapoihin ja toimintaympäristöön liittyviä muutosvaikutuksia. Aihe on ajankohtainen, koska vakuutusyhtiön toimintaympäristö ja yhtiöön kohdistuvat petokset muuttuvat jatkuvasti. Finanssiala ry:n (2024) julkaisun mukaan myös petosten määrät ovat nousussa. Vakuutusyhtiöt toimivat finanssialalla, jonka tehtävänä on vakauttaa yhteiskuntaa. Tästä syystä rikollisen toiminnan ehkäiseminen ja estäminen ovat yhtiöiden liiketoiminnassa avainasemassa. Rikollisuuden torjunnalla varmistetaan yhtiön yhteiskuntavastuun toteutumista ja turvataan asiakkaiden etuja. Saatuja tutkimustuloksia voidaan hyödyntää vakuutusyhtiöissä liiketoiminnan kehittämiseen. Vakuutuspetoksista on julkaistu aikaisempia tutkimuksia, joissa aihetta on käsitelty vakuutusyhtiön vastuunvalinnan merkityksen, vakuutuspetosten hallintaan liittyvien oikeudellisen keinojen ja vakuutustutkinnan tehtävien näkökulmasta. Aikaisemmissa tutkimuksissa tutkimusmenetelmänä on käytetty usein lainopillista menetelmää. Vakuuttamiseen liittyvät tapaustutkimukset ovat käsitelleet pääasiassa asiakaskokemuksen kehittämistä. Selvitysten perusteella yhteen vakuutuslajiin keskittyvää kehittämistyöhön tähtäävää tapaustutkimusta ei ole aiemmin tehty. Erityisesti petosanalytiikan hyödyntäminen ja kehittäminen on esitetty tarpeellisena aiheena jatkotutkimukselle. Tämän opinnäytetyön toimeksiantaja on LähiTapiola Pääkaupunkiseutu Keskinäinen Vakuutusyhtiö. LähiTapiolassa on tutkittu ajoneuvojen lunastusvahinkoja keskittyen autojen vakuuttamiseen ja korvauskäsittelyyn liittyviin ongelmiin sekä vilppiin ja rahanpesuun. Tutkimuksessa on pyritty selvittämään petosten syitä ja taustatapahtumia motiivien ja riskitekijöiden tunnistamiseksi. (LähiTapiola 2023a.) Opinnäytetyön tutkimustuloksia on verrattu aikaisemman tutkimuksen tuloksiin ja niiden yhteneväisyyksiä on esitetty tutkimuksen yhteenvedossa. Toimintaympäristön kuvaus LähiTapiola Pääkaupunkiseutu Keskinäinen Vakuutusyhtiö on yksi valtakunnallisesti toimivan LähiTapiola-ryhmän 19:stä alueyhtiöstä, joka toimii nimensä mukaisesti pääkaupunkiseudun alueella ja on asiakkaidensa omistama (LähiTapiola 2024c). Yhtiön asiakasryhmiä ovat henkilö-, yritys-, maatalous- ja yhteisöasiakkaat. Muita ryhmään alueyhtiöiden lisäksi kuuluvia yhtiöitä ovat emoyhtiö LähiTapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiö, Henkivakuutusyhtiö, Varainhoito Oy, Kiinteistövarainhoito Oy ja Vaihtoehtorahasto Oy (LähiTapiola 2023b). Vuonna 2023 LähiTapiola-ryhmän markkinajohtajuuteen oikeuttava osuus liikennevakuutuksista oli 36 % (LähiTapiola 2024b, 2). Vakuutusyhtiöt eivät tuota itse asiakkailleen kaikkia korvausprosessiin liittyviä tarvittavia palveluja, minkä vuoksi yhteistyökumppaneilla ja sidosryhmillä on niiden liiketoiminnassa keskeinen rooli (Korpijärvi & Kuvaja 2020, 165). Tiiviillä yhteistyöllä on mahdollisuus parantaa asiakaskokemusta, tehostaa korvauskäsittelyä ja pienentää kustannuksia. Yhteistyökumppaneina toimivilla korjaamoilla, autoliikkeillä, rahoitusyhtiöillä ja katsastusasemilla on keskeinen rooli kaskovakuutusten myöntämiseen ja korvauskäsittelyyn liittyvissä prosesseissa. Erityisesti korostuvat autokorjaamot, hinausyritykset sekä vahinkotarkastus. Yhteistyö perustuu sopimuksiin, joissa asiakkaat ohjataan ensisijaisesti yhteistyökumppaneiden palveluiden piiriin. Vakuutusyhtiöt tekevät tiivistä yhteistyötä myös viranomaisten kanssa. Kaskovakuutuspetosten estämiseen ja tutkintaan liittyviä viranomaisia ovat muun muassa Traficom, Poliisi ja Tulli. Traficom ylläpitää rekisteriä Suomeen rekisteröidyistä ajoneuvoista ja sen alaisista katsastuskonttoreista luovutetaan Suomeen rekisteröitävien autojen rekisterikilvet. Luovutus tapahtuu pääasiassa autoveron maksun jälkeen, mutta rekisteröidyiltä autoveroilmoittajilta ei velvoiteta etukäteismaksua. (Verohallinto 2021.) Poliisi on viranomaistaho, joka tutkii petoksia ja pyrkii ennaltaehkäisemään rikollista toimintaa. Poliisi hyödyntää petosten torjunnassa myös kansainvälisiä yhteistyötahoja. (Poliisi 2024.) Tulli toimii rajaviranomaisena, jonka toimialueeseen kuuluu muun muassa ajoneuvojen valvonta rajalla ja satamissa (Tulli 2024). Tuontiautoihin liittyy edellä mainittujen viranomaisten lisäksi Verohallinto. Suomeen tuotavista autoverolain määritelmän mukaisista uusista ja käytetystä Suomeen ensimmäistä kertaa rekisteröitävistä sekä Suomessa valmistetuista ajoneuvoista tulee maksaa Verohallinnolle autovero. Maksu suoritetaan pääasiassa ennen ajoneuvon rekisteröintiä Suomeen. Verohallinto voi myös hyväksyä yrityksiä rekisteröidyiksi autoveroilmoittajiksi, jolloin ajoneuvo voidaan rekisteröidä ennen autoveron maksua. (Verohallinto 2021.) Kaikista Suomessa liikenteessä olevista autoista ei tarvitse maksaa autoveroa, mikäli ajoneuvo täyttää jonkin autoverolain 5. luvun 23–25 §:n tai 6. luvun 33–41 §:n (Autoverolaki 13.11.2020/777 § 23–25:6, 33–41:6). Kaikissa Suomessa liikenteessä olevissa ajoneuvoissa tulee olla voimassa oleva liikennevakuutus (Liikennevakuutuskeskus 2024). Vuonna 2023 Suomeen tuotiin käytettynä yhteensä noin 38 000 henkilöajoneuvoa, joista bensiinikäyttöisiä oli noin 20 % ja dieselkäyttöisiä noin 14 %. Eniten autoja tuodaan Suomeen Saksasta ja Ruotsista, ja yleisimmät henkilöautomerkit ovat Mercedes Benz, BMW ja Audi. (Traficom 2024.) Tuontiajoneuvoihin saattaa kohdistua rikollista toimintaa. LähiTapiolan tutkimuksen perusteella tuontiajoneuvojen osuus ajoneuvovakuutuksista ei ole merkittävä, mutta niiden osuus lunastusvahingoissa on korostunut. Tuontiautoihin liittyvistä lunastusvahingoista yli puolet on siirretty tutkintaan. (LähiTapiola 2023a.) Ajoneuvojen vakuuttaminen Ajoneuvoihin kohdistuvia vahinkoja korvataan lakisääteisestä liikennevakuutuksesta ja vapaaehtoisesta kaskovakuutuksesta. Kaskovakuutuksesta korvataan vakuutusehtojen mukaisesti vakuutuksen kohteena olevalle ajoneuvolle aiheutuneita esinevahinkoja, joita liikennevakuutus ei kata. (LähiTapiola 2024a.) Korvausta voidaan alentaa tai evätä esimerkiksi suojeluohjeiden noudattamatta jättämisen tai asiakkaan tahallisen toiminnan vuoksi. Tiettyjen edellytysten täyttyessä vakuutusyhtiö voi olla myöntämättä asiakkaalle vapaaehtoisia vakuutuksia, kuten kaskovakuutusta. (Fine 2018.) Vapaaehtoisilla ajoneuvovakuutuksilla vakuutetaan riskejä, joille vakuutuksen kohteena oleva moottoriajoneuvo altistuu sekä myös joitakin ajoneuvon käyttöön liittyviä varallisuusriskejä. Ajoneuvovakuutustuotteet poikkeavat rakenteeltaan vakuutusyhtiöiden välillä ja myös sisällöissä voi olla merkittäviä eroja. Joillakin vakuutusyhtiöillä yksi vakuutus kattaa useita erilaisia tapahtumia ja vakuutustuotteet on ryhmitelty kokonaisuuksiksi laajuuksien mukaan. Erilaisia vakuutusmuotojen nimityksiä ovat esimerkiksi superkasko, isokasko, osakasko ja minikasko. (Eskuri & Patala 2012, 11.) Esinevakuutukset antavat turvaa vahinkotapahtumille, joissa ajoneuvo vaurioituu tai se menetetään. Esinevakuutuksia ovat kolarivakuutus, törmäysvakuutus, vaunuvahinkovakuutus, palovakuutus, varkausvakuutus, hirvivahinkovakuutus, lasivakuutus, osamaksu- ja leasingvakuutus (rahoitusvakuutus) sekä vuokrattavien ajoneuvojen petos- ja kavallusvakuutus. Varallisuusvakuutukset kattavat ajoneuvon rikkoutumisesta tai käytöstä aiheutuvia taloudellisia riskejä. Ajoneuvovakuutuksen varallisuusvakuutuksia ovat autopalveluvakuutus, keskeytysvakuutus, oikeusturvavakuutus ja moottoriajoneuvon vastuuvakuutus. (Eskuri & Patala 2012, 11–12.) Lunastusturvasta voidaan maksaa tiettyjen edellytysten täyttyessä ajoneuvon käypää arvoa suurempi korvaus. Tällöin myös käytetyn ajoneuvon omistaja voi saada paremman korvauksen, kun edellytykset uuden vastaavan ajoneuvon arvon mukaiseen korvaukseen eivät täyty. (Patala 2022, 24.) Rahoitusvakuutuksesta voidaan maksaa korvausta rahoituslaitokselle ajoneuvon kiinnityksenhaltijana, vaikka vahinkotapahtuma olisi rajattu korvauspiirin ulkopuolelle. Korvauksen määrä ei kuitenkaan ole välttämättä koko vahingon suuruinen. (Patala 2022, 22, 111.) LähiTapiolan tutkimuksen perusteella vahinkotapahtuma päätyy todennäköisemmin vakuutustutkintaan, jos ajoneuvo on hankittu isolla rahoituksella. Alhaisemman hintaluokan ajoneuvoissa rahoituksella ei vaikuta olevan yhteyttä tutkinnan tarpeen todennäköisyyteen. (LähiTapiola 2023a.) Vakuutuspetos ja vilppi Vakuutusyhtiöihin ilmoitetaan vuosittain paljon epäselviä vahinkoja, joihin kohdistuu petoksia ja petosten yrityksiä. Esimerkiksi LähiTapiola Pääkaupunkiseudulla vahinkotapauksissa, joissa epäiltiin vilppiä, haettiin vuoden 2022 ja vuoden 2023 ensimmäisen kvartaalin välillä korvauksia lähes 700 000 € arvosta. Tutkintavahingot ovat työmäärältään ja kokonaiskustannuksiltaan moninkertaisia normaaliin korvauskäsittelyyn verrattuna. Lisäkustannuksia aiheutuu myös teknisistä tutkimuksista ja lausunnoista. (LähiTapiola 2023a.) Petokselle, vakuutuspetokselle ja vilpille on lainsäädännössä eri määritelmiä. Rikoslain 36 luvun 1–3 § käsittää petoksen, törkeän petoksen ja lievän petoksen, eli oikeudettoman taloudellisen hyödyn hankinnan tai taloudellisen vahingon aiheuttamisen. Vakuutuspetos on petosrikollisuutta ja rangaistava teko. (Rikoslaki 19.12.1889/39 § 36:1–3.) Petos on tietoista harhaanjohtamista, jonka tavoitteena on saavuttaa merkittävää oikeudetonta taloudellista hyötyä. Petoksista aiheutuu kuitenkin yhteiskunnallisia seuraamuksia (Cascarino 2013, 2, 4.) Kaskovakuutuksen kannalta on hyvä huomioida sen sisältämä palovakuutus. Rikoslain 4 §:n mukaisella vakuutuspetoksella tarkoitetaan oikeudettoman vakuutuskorvauksen saamista sytyttämällä tuleen palovakuutettua omaisuutta. (Rikoslaki 19.12.1889/39 § 36:4.) Vakuutussopimuslain määritelmän mukaan vakuutuksenottaja tai vakuutettu syyllistyy vilpilliseen menettelyyn antaessaan tahallisesti vääriä tai puutteellisia tietoja, laiminlyö ilmoitusvelvollisuuttaan tai vaikuttaa muuten menettelyllään vakuutusyhtiön vastuun arviointiin (Vakuutussopimuslaki 1994/543 § 4:22, 4:23). Vakuutuksenantajan tuleekin kysyä vastuun arvioinnin kannalta riittävän täsmällisiä tietoja vakuutuksen hakijalta (Norio-Timonen 2018, 129–133). Vakuutusyhtiön vastuunvalinta Vakuuttamisessa vastuunvalinta on osa riskienhallintaa ja sillä voidaan osin ennaltaehkäistä vakuutuspetoksia. Yleisesti ottaen vakuutuksia myönnettäessä ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan muihin nähden. Tiettyjen edellytysten täyttyessä vakuutettavien erilainen kohtelu on kuitenkin sallittua. Vakuutuksiin voidaan asettaa rajoitusehtoja, joilla rajoitetaan vakuutuksen korvauspiiriä ja vakuutus voidaan jättää myös kokonaan myöntämättä. Vakuutuksen myöntämättä jättämisen perusteena voi olla asiakkaaseen kohdistuva luottamuspula, liian suuri asiakkaaseen kohdistuva riski tai asiakkaan maksuhäiriömerkinnät. Vakuutusyhtiöiden on toiminnallaan tunnistettava, ennaltaehkäistävä ja estettävä rahanpesua ja vakuutusrikollisuutta, jossa vastuunvalinta on keskeinen vaihe. (Finanssiala 2019.) Vakuutusyhtiön on noudatettava vastuunvalinnassa hyvää vakuutustapaa, joka on käsitteenä vakiintunut alalla. Hyvän vakuutustavan mukaan harjoitettavan toiminnan on oltava paitsi ammattitaitoista ja lainmukaista, myös eettisesti kestävää, kohtuullista, tasapuolista ja oikeudenmukaista. (Luukkonen, Mäntyniemi, Pekonen-Ranta, Raulos & Santavirta 2019, 161.) Hyvään vakuutustapaan viitataan myös vakuutussopimuslaissa, jonka mukaan vakuutushakemuksen hylkäysperuste on ilmoitettava ja hylkäyksen on perustuttava lakiin tai hyvän vakuutustavan mukaiseen syyhyn. (Luukkonen ym. 2019, 165–166.) Vakuutussopimuslaki on vakuutuksenottajaa suojaava laki ja samalla se on pakottavaa lainsäädäntöä, jonka tarkoitus on suojata vakuutuksenottajapuolta (Norio-Timonen 2018, 19–20). Itsesääntely on ollut perinteisesti vakuutusalalla vahvaa. Finanssialan keskusliitto on hyväksynyt alaa koskevat vastuunvalinnan yleiset periaatteet, joiden mukaan vakuutusyhtiöt noudattavat vapaaehtoisten vakuutusten sopimusten tekemisessä ja irtisanomisessa lain ja hyvän vakuutustavan asettamia vaatimuksia. Vastuunvalintaperiaatteissa määritellään vakuutettavat riskit ja käytettävät vakuutusehdot. Vastuunvalinnan yleisten periaatteiden mukaan erilaisia henkilöryhmiä ei aseteta ilman hyväksyttävää syytä eriarvoiseen asemaan esimerkiksi sukupuolen, etnisen alkuperän, vammaisuuden tai iän perusteella. Vakuutuksen myöntämiseen vaikuttavat muun muassa henkilön pysyvä asuinpaikka, vakuutusturvan laajuus ja vakuutusmäärä, vakuutettava kohde ja sen sijainti sekä käyttötarkoitus ja vakuutusten lukumäärä. (Luukkonen ym. 2019, 163.) Koska vastuunvalintaperiaatteiden mukaan vakuutussopimus perustuu luottamukseen, voi yhtiö tietyissä tilanteissa kieltäytyä sopimuksen tekemisestä asiakkaaseen liittyvästä syystä. Yhtiöllä on oikeus kieltäytyä tilanteissa, joissa perustellusti epäillään asiakkaan toimivan toisen henkilön lukuun, jonka kanssa yhtiö ei tekisi sopimuksia. Sopimuksen tekemisestä voidaan kieltäytyä myös silloin, jos asiakas on syyllistynyt vakuutusyhtiöön kohdistuvaan petokseen. Myös asiakkaan epäasiallinen tai uhkaava käytös yhtiön edustajaa kohtaan, vakuutussopimuksen tai vakuutussopimuslain mukaisten velvoitteiden tai tiedonannon aikaisempi olennainen laiminlyönti, erääntyneet velat vakuutusyhtiölle tai vakuutusmaksujen toistuva laiminlyönti ovat perusteita, joilla vakuutusyhtiö voi kieltäytyä tarjoamasta vakuutussopimusta. (Luukkonen ym. 2019, 163–164.) Bulvaanilla tarkoitetaan henkilöä, joka esiintyy vakuutuksenottajana tai ajoneuvon haltijana, kun tosiasiallisen omistajan tai käyttäjän ei ole mahdollisuutta saada ajoneuvolle vakuutusta tai rahoitusta, esimerkiksi luottohäiriön takia (Patala 2022, 53). Luottotietorekisterin maksuhäiriömerkintä ei kaikissa tilanteissa sellaisenaan riitä perusteeksi kieltäytyä vakuutuksen tarjoamisesta (Norio-Timonen 2018, 131–132), mutta vakuutusyhtiö voi vaatia vakuutuksenottajalta vakuutusmaksujen maksamista ennakkoon. Vakuutusyhtiö voi kieltäytyä maksuhäiriömerkintöjen perusteella tarjoamasta vakuutusta, jos niiden perusteella voidaan objektiivisesti arvioida, että asiakas laiminlyö tulevaisuudessa vakuutusmaksujensa suorittamisen. (Luukkonen ym. 2019, 164.) Vahinkorekisteri ja väärinkäytösrekisteri ovat vakuutusalalla käytössä olevia alan yhteisiä rekistereitä, joihin ilmoitetaan tietoja vahingoista sekä rikoksista ja rikosepäilyistä, jotka kohdistuvat vakuutusyhtiöihin. Rekistereiden avulla pyritään torjumaan, ennaltaehkäisemään ja paljastamaan väärinkäytöksiä ja rikollisuutta. Vakuutusyhtiöt jakavat rekistereiden tietoja keskenään ja käyttävät niitä korvaus- ja vakuutuskäsittelyssä, jolloin voidaan estää korvauksen hakeminen useasta yhtiöstä väärin perustein. (LähiTapiola 2024d.) Vakuutuspetosten tunnistaminen Vakuutusyhtiöiden kohtaamat petoksen yritykset ja petokset ovat yleensä liioittelua tai vääristelyä vahinkomenoissa, mihin on johtanut joko korvaushakemuksen yhteydessä avautunut mahdollisuus tai jopa tietämättömyys (Lohiniva & Muttilainen 2009, 30–31). Kaikkien pienten epärehellisyyksien jäljittäminen ja kitkeminen kokonaan ei ole kustannustehokasta. Vakuutusyhtiöiden intresseissä on havaita merkittävät vahinkomenojen vääristelyt ja vahinkotapahtumien lavastukset, joista tekijöille tulee myös rikosseuraamuksia. (Lohiniva & Muttilainen 2009, 48–51.) Dionne (2013, 349) korostaa vakuutuspetosten olevan monimuotoisia. Petoksen tekijöiden profilointi on vaikeaa, koska onnistuneet vakuutuspetokset eivät paljastu, eikä niistä ole saatavilla tyhjentävää tilastoa. LähiTapiolan (2023a) tutkimuksen mukaan petosta tai vilppiä yrittävä on todennäköisemmin asiakas, jolla ei ole yhtiöissä muita kuin ajoneuvovakuutuksia. Lisäksi ajoneuvon tiheät omistajanvaihdokset sekä vakuutusyhtiön vaihtaminen viittaavat korostuneeseen petosriskiin. Vakuutustutkinnan tarkoitus on selvittää vahinkotapahtuman objektiivinen totuus. Toiminnalla pyritään myös torjumaan vakuutusyhtiöihin kohdistuvaa petosrikollisuutta tekemällä siitä vähemmän houkuttelevaa ja saattamaan mahdollinen rikoksentekijä rikosoikeudelliseen vastuuseen. Tutkinnalla huolehditaan myös yhteiskuntavastuun toteutumisesta. Vakuutuspetosten torjunnasta vastaavat tutkijoiden lisäksi kaikki muutkin vakuutusyhtiön työntekijät, kuten esimerkiksi myyjät, vahinkokäsittelijät sekä asiantuntijat. (Finanssiala ry 2022.) Warrenin ja Schweizerin (2018) mukaan vakuutustutkijoiden tekemät korvauksenhakijan haastattelut ja muut tutkinnan yhteydessä tapahtuvat vuorovaikutustilanteet ovat tärkeä osa petosten havaitsemista. Viitteitä epärehellisestä toiminnasta antavat esimerkiksi korvauksenhakijan pyrkimykset vältellä haastattelutilanteita. (Warrenin & Schweizer 2018, 711, 742.) Järjestäytynyt rikollisuus käyttää vakuutuspetoksia osana varainhankintaa (Hymes & Wells 2013, 47–55, 121–129, 191–198). Rikollisen taustan omaaville henkilöille voidaan vastuunvalinnalla kieltäytyä tarjoamasta vapaaehtoisia ajoneuvovakuutuksia. Vakuutuksenottajana saatetaan kuitenkin käyttää bulvaaneja, joiden avulla saadaan otettua vapaaehtoinen ajoneuvovakuutus jonkun toisen nimiin niin, että tosiallisena käyttäjänä toimii henkilö, jolle vakuutusyhtiöt eivät myönnä vakuutusta. (Hymes & Wells 2013, 103–111; Rönnbacka 2017, 56–65, 74.) Rönnbacka (2017) korostaa, että rikollinen tausta ei yksinään ole petoksia selittävä tekijä. Kiinni jääneistä tekijöistä voidaan kuitenkin tehdä muutamia yleisiä huomioita. Usein petoksen tekijä jää kiinni leuhkittuaan onnistuneella petoksella muille, ja toisinaan hyvin tarkasti vakuutusehtoja mukaileva vahinkokuvaus herättää vakuutusyhtiön epäilykset. (Rönnbacka 2017, 47–49, 118.) On merkille pantavaa, että usein vakuutuspetoksiin liittyy useampia osallisia (Hymes & Wells 2013, 21–28, 39–46, 47–55, 67–74, 121–129; Rönnbacka 2017, 27–36, 54–56, 73–77). Vakuutuspetokset ovat moninaisia ja ne voidaan karkeasti luokitella sisäisiin petoksiin, joihin voivat syyllistyä yhtiössä työskentelevät sekä ulkoisiin petoksiin, jossa petoksentekijä on vakuutuksenottaja tai edunsaaja (Cascarino 2013, 313). Myös vakuutusyhtiön edustajat ja kumppaneina toimivat palveluntarjoajat voivat olla osallisina petoksissa (Hymes & Wells 2013, 1–9). Macedo ym. (2021, 13) tutkimuksessa havaittiin, että autokorjaamo voi mahdollistaa vakuutuspetoksen jättämällä ilmoittamatta petolliseksi havaitusta toiminnasta tai toimimalla aktiivisesti yhteistyössä ajoneuvon omistajan kanssa. Vakuutusyhtiölain 6 luvun 14 §:n ja 15 §:n mukaan vakuutusyhtiöillä on lakiin perustuva velvollisuus järjestää omaa sisäistä tarkastusta ja valvontaa, jolla pyritään paljastamaan vakuutusyhtiön sisällä tapahtuvia petoksia ja väärinkäytöksiä. (Vakuutusyhtiölaki 2008/521 § 6:14, 6:15.) Petosten tekijöiden motivaattorit ovat yksilöllisiä, mutta pääasiallisesti motivaatio syntyy paineesta tai havaitusta mahdollisuudesta (Cascarino 2013, 5–9). Paineen taustalla on usein heikko taloudellinen tilanne, nopea likviditeetin tarve tai muuttunut elämäntilanne. (Hymes & Wells 2013, 39–46, 83–92; Lohiniva & Muttilainen 2009, 32; Rönnbacka 2017, 99.) Havaittu mahdollisuus perustuu kuvitelmaan siitä, ettei petoksesta voi jäädä kiinni. Kuvitelma saattaa herättää ahneuden päivittää ajoneuvo tekaistulla vahingolla vakuutusyhtiöltä saatavilla lunastuskorvauksilla uudempaan. (Rönnbacka 2017, 233.) Petoksellisten lunastusvahinkojen syynä ovat usein osamaksujen maksuvaikeudet ja teknisten vikojen kalliit korjaukset. Vahinkoihin liittyy usein ylinopeutta ja tahallista ilkivaltaa. (LähiTapiola 2023a.) Lavastettu palovahinko, törmäys toiseen ajoneuvoon tai hirveen sekä tekaistu ulosajo ovat tyypillisiä ajoneuvovakuutuksesta lavastettuja vahinkoja. Myös ajoneuvon varastaminen saatetaan lavastaa ja vakuutuksen kohde tuhota tai hävittää. (Cascarino 2013, 78; Hymes & Wells 2013, 93–102; Rönnbacka 2017, 65–73, 79–94, 96–97.) Joskus vakuutuspetosten taustalla on oikea vahinkotapahtuma, mutta vahingon tapahtuessa vakuutuksenottajalla ei ole ollut vakuutusmaksujen säästämiseksi vakuutusturvaa, joka olisi kattanut vahingon. Tällöin saatetaan vakuutusturvaa muokata vahinkotapahtuman jälkeen ja viivytellä vahinkoilmoituksen kanssa. (Rönnbacka 2017, 116–117; Hymes & Wells 2013, 39–46.) Vakuutusyhtiön onkin syytä tarkastella kriittisesti vakuutusturvan muutoksia, jotka ovat tapahtuneet lähellä vahinkotapahtumaa. Kehitystyö vakuutuspetosten ennaltaehkäisemiseksi Vakuutusalalla vallitsee kova kilpailu, jossa asiakkaiden keskeisiä valintakriteereitä ovat hinnan ohella palvelun laatu ja nopeus. Iso osa asiakaskokemuksesta koostuu myös korvausprosessin nopeudesta ja vaivattomuudesta. (Lohiniva & Muttilainen 2009, 51.) Petoksen tekijän heikko taloudellinen tilanne tai nopea likviditeetin tarve ajaa etsimään nopeita ratkaisuja ahdinkoon ja käyttämään myös painostusta vakuutusyhtiötä kohtaan korvausasiansa edistämiseksi (Hymes & Wells 2013, 39–46, 83–92). Vakuutusyhtiöiden jatkuva pyrkimys korvausprosessien nopeuttamiseen ja tehostamiseen luo haasteita petostapauksien tunnistamiseen ja nopeaan reagointiin. Lohiniva ja Muttilainen (2009) korostavat hyvän viestinnän merkitystä. Automatiikkaa tukevien järjestelmien lisäksi petostapausten tutkijat on pidettävä lähellä korvausprosessia, jotta tapauksiin voidaan reagoida tehokkaasti. (Lohiniva & Muttilainen 2009, 51.) Tilastojen mukaan Suomessa oli vuonna 2023 liikennekäytössä yli kolme miljoonaa ajoneuvoa (Autoalan tiedotuskeskus 2024). Tästä syystä ajoneuvovakuutuksiin liittyvän datan määrä on valtava. Vakuutusalan kilpailu on ajanut yhtiöt tarkastelemaan kulurakennetta ja tehostamaan toimintaa. Tutkimusten mukaan (Aslam, Hunjra, Ftiti, Louhichi & Shams 2022; Bankrate 2024; Rukhsar, Bangyal, Nisar & Nisar 2022) vakuutuspetoksista aiheutuu vakuutusyhtiöille merkittäviä kustannuksia vuosittain. Petosten perusteella maksettavilla korvauksilla on suoria vaikutuksia vakuutusten hintaan ja viime kädessä petosten vaikutukset siirtyvät vakuutuksenottajien maksettavaksi. Petosten lisääntyvien määrien ja kehittyneiden tekotapojen vuoksi vakuutusala hyödyntää erilaisia analyysiohjelmistoja pyrkimyksenä tunnistaa tehokkaasti petosyrityksiä (Cascarino 2013, 317). Suuren datan käsittely manuaalisesti ei ole kustannustehokasta ja petosten muuttuessa ihmisten kouluttaminen ja toimintatapojen muuttaminen on hidasta, jolloin petoksiin ei pystytä reagoimaan nopeasti. Tästä syystä vakuutusyhtiöt käyttävät koneoppimista ja erilaisia tietolouhinnan menetelmiä petosten tunnistamiseen. Tehokkaita autovakuutuksessa hyödynnettyjä koneoppimisen menetelmiä ovat esimerkiksi logistinen regressio, tukivektorikone ja Naiivi Bayesin luokittelija. (Aslam ym. 2022.) Bendekin, Ciumasin ja Nagyn (2022) mukaan 90-luvulta lähtien on pyritty tunnistamaan keskeisimpiä petosindikaattoreita ja malleja, joiden avulla voidaan osoittaa ja tunnistaa vilpillisiä korvaushakemuksia. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole olemassa laajalti hyväksyttyä luetteloa petosindikaattoreista tai tietoa petosten osuudesta vahinkotapauksissa. Ajoneuvovakuutuksiin kohdistuvat petoksen keinot muuttuvat, ja perinteisiin tilastotietoihin perustuneet havainnointimenetelmät tulevat korvautumaan tiedonlouhintaan ja tekoälyyn perustuvilla työkaluilla ja lähestymistavoilla. Vakuutusalan yleisenä haasteena petosten tunnistamisessa on kustannusherkkien lähestymistapojen puute sekä luotettavan tietojoukon puuttuminen. (Bendek, Ciumas & Nagy 2022, 503–504.) Tutkimusprosessin kuvaus Tutkimuksen päätutkimuskysymykseksi määritettiin ”Mitä erityisiä ilmiöitä kaskovakuutuksiin kohdistuvissa vakuutuspetoksissa on huomattavissa?”, jota tukivat lisäkysymykset ”Kuinka väärinkäytöksiä voidaan tunnistaa ja ennaltaehkäistä?” ja ”Miten petosten tunnistamisen ja ennaltaehkäisemisen prosesseja tulisi kehittää?”. Tutkimuskysymyksiä tarkasteltiin vakuutusyhtiön näkökulmasta ja tutkimus rajattiin koskemaan ajoneuvon omistajan ja todellisen edunsaajan intressiä yrittää vilppiä tai vakuutuspetosta. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimuksessa pyrittiin löytämään tutkittavasta ilmiöstä havaintoja, joilla sitä voidaan ymmärtää syvällisesti ja luoda teoreettisia tulkintoja (Tuomi & Sarajärvi 2018, 33–34, 98). Tiedonkeruumenetelmänä tutkimuksessa käytettiin teemahaastatteluja. Haastattelujen avulla pyrittiin selvittämään ajoneuvovakuutuksen epäselviin vahinkotapauksiin liittyviä ilmiöitä ja niiden kehityssuuntia sekä löytämään kehitysehdotuksia petosten ennaltaehkäisyn työkaluihin ja käytänteisiin. Haastateltaviksi valittiin toimeksiantajan opinnäytetyöohjaajan avustuksella alan aihepiiristä monipuolista kokemusta ja tietämystä omaavia asiantuntijoita. Yhteensä haastateltiin seitsemää LähiTapiola-ryhmässä työskentelevää henkilöä, jotka työskentelevät vakuutustutkijoina, vahinkotarkastajina, korvausasiantuntijoina ja juristeina. Haastatteluissa kartoitettiin heidän näkemyksiään ja kokemuksiaan tutkittavasta aiheesta. Haastatteluiden analysoinnissa sovellettiin hermeneuttista kehää, jossa haastateltavan puhe ajatellaan keskustelukumppanina. Ymmärtäminen tapahtuu tulkinnan ja tutkijan oman ymmärryksen välillä. (Vilkka 2021, 180.) Haastatteluista kerätyn aineiston sekä ajoneuvojen vakuuttamista ja epäselviä vakuutustapahtumia käsittelevän teoriatiedon välillä käytiin vuoropuhelua. Tarkoituksena oli luoda todellisesta elämästä saadun tiedon syvällisemmällä analysoinnilla yleistettäviä tutkimustuloksia. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 107–113.) Haastattelujen lisäksi tutkimuksessa analysoitiin toimeksiantajalta saatua aikaisempaan tutkimukseen perustuvaa tilastotietoa. Tutkimuksen perusteella oli mahdollista tunnistaa uusia trendejä petosten tekotavoissa. Aiemman tutkimuksen dataa peilattiin haastattelujen tuloksiin, joista voitiin löytää yhtäläisyyksiä ja syy-seuraussuhteita. Analyysiprosessin tarkoituksena oli löytää tutkimuksen kannalta olennaista tietoa, jonka avulla voitiin vastata kehittämistehtävään ja ymmärtää ilmiötä syvällisesti. Analyysivaiheessa saatiin vastauksia tutkimusongelmaan. Haastattelun teemat sekä kysymykset muodostettiin tutustumalla tutkittavaan aiheeseen liittyvään teoriaan ja käsitteisiin sekä keskustelemalla toimeksiantajan kanssa. Etukäteen laadituista teemoista ja niihin liittyvistä kysymyksistä muodostettiin teemahaastattelun runko, jossa kysymyksiä tarkasteltiin vakuutusyhtiön näkökulmasta. Haastatteluteemoiksi valikoitui toimintaympäristö, petostyypit, petoksen tekijä, vakuutettu kohde, sidosryhmät ja yhteistyökumppanit, järjestelmät ja petosanalytiikka, strategia ja prosessit sekä lainsäädäntö ja ehdot. Teemat ja kysymykset on esitetty tarkemmin liitteessä 1. Haastateltaville lähetettiin touko-kesäkuussa 2024 sähköpostitse tiedustelu haastatteluun osallistumisesta ja samalla taustoitettiin tutkimuksen tarkoitusta ja tavoitetta. Tiedustelu haastatteluun osallistumisesta on esitetty liitteessä 2. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina, jotta kysymyksiä voitiin kohdentaa ja painottaa eri työtehtävissä työskenteleville haastateltaville, ja saada tutkittavaan aiheeseen mahdollisimman kattavaa ja monipuolista näkökulmaa. Haastattelut toteutettiin pääasiassa etänä nauhoitettuina neuvottelupuheluina. Tallenteet litteroitiin ja kirjallista aineistoa muodostui yhteensä 39 sivua. Osa haastateltavista halusi järjestää haastattelutapaamisen. Haastattelut pidettiin kesä-heinäkuussa 2024 ja niiden keskimääräinen kesto oli noin tunti. Jokaisen haastattelun tallentamiseen saatiin haastateltavan suostumus. Haastateltavat on muutettu anonyymiin muotoon nimeämällä ja numeroimalla heidät työtehtävän mukaisesti. Taulukossa 1 on esitetty haastateltavien työtehtävät, lyhenteet kuinka tutkimuksessa viitataan vastaajien näkemyksiin ja haastattelujen kesto. Taulukko 1. Haastateltavat ja haastatteluiden kesto. Haastatteluissa esitettiin valmiin kysymysrungon lisäksi tarvittaessa myös tarkentavia lisäkysymyksiä keskustelun etenemisen mukaan, jotta voitiin varmistaa syvällisempi ymmärrys tutkittavaan tietoon. Haastattelujen edetessä vastaukset saturoituivat, joten haastateltavien määrää voidaan pitää riittävänä tutkimuksen validoimiseksi (Tuomi & Sarajärvi 2018, 99). Haastatteluissa saadut vastaukset antoivat kattavasti vastauksia ennalta suunniteltuihin tutkimuskysymyksiin ja kehittämistehtävään. Aineiston analysointivaiheessa haastatteluista nousi selkeästi yhteneviä ja toistuvia teemoja. Tulokset Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä painottaen päättelyn logiikkaa. Aineistolähtöisellä analyysimallilla pyrittiin luomaan teoreettinen kokonaisuus. Analysoinnissa hyödynnettiin aineiston pelkistämistä, ryhmittelyä ja yhdistävien kategorioiden luomista. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 107–108, 114–115.) Tutkimuskysymyksiin sopivia alkuperäisilmaisuja listattiin litteroidusta aineistosta koostettuihin taulukoihin, joiden pohjalta tehtiin induktiivinen sisällönanalyysi. Taulukoista etsittiin yhteneviä vastauksia ja toistuvuuksia. Aineistoon pohjautuvat alkuperäiset ilmaisut, pelkistetyt ilmaisut ja alaluokat koottiin yhteen taulukkoon. Analyysiprosessia havainnoiva kaavio on esitetty liitteessä 3. Tarkempaa analysointia varten koostettiin lisäksi erillinen tekstitiedosto, johon listattiin yhteneviä alkuperäisilmaisuja ja karkean tason luokittelua tutkimuskysymyksiin pohjautuen. Taulukon ja tekstitiedoston pohjalta muodostettiin ylä- ja pääluokat sisältävä, Excel-muotoinen tiedosto. Tiedoston pohjalta aineistoa analysoitiin ja lopulliset tulokset esitettiin erillisessä kaaviossa (kuvio 1), joka havainnollistettuna alla. Kuvio 1. Aineiston analysoinnin tulokset esitetty pää- ja yläluokkina. Aineistosta tunnistettiin kolme pääluokkaa, joita olivat petosriskin tunnistaminen, toimintaympäristön muutosvaikutukset ja prosessin kehittäminen. Kaikkien kolmen pääluokan alle muodostui useampi yläluokka ja niiden alle alaluokkia, jotka muodostettiin alkuperäisilmauksista pelkistettyjen ilmaisujen perusteella. Kolmen pääluokan sisälle sijoittuvien aiheiden ja yhdistävien luokkien perusteella teimme visuaalisen taulukon lisäksi kirjallisen yhteenvedon saaduista tuloksista toimeksiantajalle. Tulokset esitettiin toimeksiantajalle kirjallisena raporttina. Petosriskin tunnistaminen Petosriskin tunnistaminen on oleellista oikea-aikaisen ja asianmukaisen reagoinnin kannalta. Useat haastateltavat tunnistivat petosriskiä indikoivia tekijöitä, joita olivat petoksen tekijään ja motiiviin sekä vakuutetun kohteen ominaisuuksiin sekä vahinkotapahtumaan liittyvät tunnusmerkit. Haastatteluissa toistui yhtenevästi merkittävien vakuutuspetosten yhteydessä tyypillisin ajoneuvotyyppi ja asiakaskunta, mutta pienimuotoisissa petoksissa ei pystytty profiloimaan yhdistäviä tekijöitä tai ajoneuvotyyppiä. Petoksen tekijät voitiin jakaa asiakkaisiin ja muihin osapuoliin, joita ovat autoliikkeet, korjaamot ja bulvaanit. Haastatteluiden perusteella pelkästään ajoneuvoja vakuuttaneella asiakkaalla petosriski on kohonnut ja keskittävillä asiakkailla petosriski on alentunut. Verkosta ostetut ajoneuvovakuutukset todettiin riskialttiimmiksi kuin myyjän välityksellä ostetut vakuutukset, koska verkosta ostettujen vakuutusten yhteydessä asiakasta ei kyetä yhtä hyvin tunnistamaan (K1). Myös tietyt asiakkaaseen ja vakuutettavaan kohteeseen liittyvät yhdistelmät voidaan katsoa vakuutusriskiä lisääviksi tekijöiksi. Haastatteluiden perusteella asiakkaan nuori ikä, asuinpaikka ja tietyn tyyppinen ajoneuvo voi viitata kohonneeseen vakuutusriskiin. Haastatteluista ilmeni, että osa korjaamoista saattaa toimia vilpillisesti ja mahdollistaa toiminnallaan vakuutuspetoksia. Korjaamot ja niiden henkilöstö voivat syyllistyä vahinkojen tehtailuun tai mahdollistaa vakuutetusta kohteesta annettujen, lähinnä todelliseen kuntoon liittyvien tietojen vääristelyyn. Myös autoliikkeet saattavat olla osallisina vakuutuspetoksissa. Haastattelujen perusteella on ilmennyt myös tapauksia, joissa autoliikkeen myyjä kehottaa asiakasta hakemaan jonkin ajoneuvossa jo olemassa olevan vanhan vian korjauskustannuksista korvausta kaskovakuutuksesta keksityn vahinkotapahtuman perusteella. Bulvaanien käyttö kaskovakuutuspetoksissa on yleistä. Bulvaanien käytöstä seuraa monimutkaisia omistuskuvioita, joilla pyritään häivyttämään ja salaamaan tieto ajoneuvon todellisesta omistajasta (T1). Bulvaanien käytön motiivina on usein todellisen käyttäjän maksuhäiriömerkinnät, joiden perusteella ajoneuvoon ei saada rahoitusta tai vakuutusyhtiöstä ei myönnetä haltijalle kaskovakuutusta. Bulvaania käyttämällä voidaan onnistua vakuuttamaan ajoneuvo ja myöhemmin tehtailemaan kaskovakuutuspetos. Bulvaaneja ja muita vilpillisiä keinoja käytetään niin vakuutussopimusten kuin rahoitussopimusten tekemiseen. Vakuutuksenottajan ajoneuvon täysiomistajuus vähentää vakuutusriskiä (E1). Pääasiallisina petoksen motiiveina esiintyivät taloudellinen ahdinko ja ajoneuvon liian kallis rahoitus. Ajoneuvo voidaan haastattelujen perusteella nähdä tärkeänä osana imagoa, jolloin saatetaan elää yli varojen (T1). Varojen yli elämisen taustalla on usein ajoneuvon kautta tavoiteltu status, jossa ostetaan isolla rahoituksella hieno ja kallis, hieman vanhempi urheilullinen auto, johon tulee käyttäessä vikaa. Petoksiin syyllistyy usein nuori henkilö, joka on yliarvioinut oman maksukykynsä (E1). Myös ajoneuvon tekninen vikaantuminen ja kallis korjaus ovat keskeisiä motiiveja tekaistuissa lunastusvahingoissa, jotka tyypillisimmin aiheutetaan tahallisesti kolaroimalla. Aikaisemmin onnistuneesti suoritettu petos saattaa lisätä motiivia yrittää petosta uudelleen, koska kiinni jäämisen riskiä pidetään olemattomana (J1). Vakuutettu kohde, johon kohdistuu kohonnut petosriski, oli haastattelujen perusteella usein noin kymmenen vuotta vanha premium-merkkinen, urheilullinen ja tehokas auto. Urheilullisia autoja suosivat kuskit ovat usein myös ajotavaltaan riski- ja vahinkoalttiimpia (V1). Haastattelujen perusteella ylisuuri ja raskas rahoitus sekä bulvaanien käyttö lisäävät vakuutusriskiä. Tuontiautoihin liittyvissä petoksellisissa lunastusvahingoissa motiivina on usein ajoneuvon kallis ja korjausta vaativa, piilevä vika (J1). Tavallisin tapa tehdä vakuutuspetos on hakea vanhasta ja pienestä vauriosta, kuten tuulilasin halkeamasta tai puskurin vaurioista korvausta (J1). Pienemmissä petoksissa on yleistä, että vahingot ovat lähinnä kosmeettisia ja ne ovat tosiasiallisesti sattuneet ennen vakuutuksen ottamista (V1). Auto on voitu hankkia vaurioineen autoliikkeestä, jossa on kehotettu hakemaan korvausta vauriosta vakuutuksen kautta (J1). Tällaisten pienten vilpillisten korvaushakemusten tekemistä ei välttämättä nähdä lain vastaisena ja ilmiö sekä siihen liittyvät riskit ovat vakuutusyhtiöiden tiedossa (E2). Tyypillistä on myös, että korvausta haetaan useammasta vahinkotapahtumasta yhdellä vahinkoilmoituksella (J1). Myös pysäköintiturvaan ilmoitetaan paljon vahinkoja, vaikka ajoneuvolla olisikin itse kolaroitu, jotta vältytään bonusmenetykseltä (K2). Yleisimpiä haastatteluissa tunnistettuja merkittäviä kaskovakuutuspetoksen tekotapoja olivat tahallinen ilkivalta, tahalliset palovahingot ja järjestetyt kolarit. Petosvahingoissa on yleistä, että vahinko tapahtuu lavastamisen helpottamiseksi syrjässä ja ilman silminnäkijöitä. Kolarin tahallisuus ilmenee usein tiettyyn ajoneuvon kohtaan syntyneistä vaurioista. Tekaistuille kolareille on yleistä, että ajoneuvosta on vaurioitunut kuskista nähden etäisin etukulma (V1), koska ajoneuvoon kohdistuvassa petosyrityksessä pyritään välttämään henkilövahinkoja (J1). Petostapauksissa syntyneet vauriot eivät usein täsmää kerrottuihin olosuhteisiin tai tapahtumien kulkuun (V1). Toimintaympäristön muutosvaikutukset Toimintaympäristön muutokset vaikuttavat vakuutuspetosten määriin ja tekotapoihin. Haastatteluiden perusteella vakuutuspetoksiin liittyvien ilmiöiden kannalta merkittävimpiä vaikuttavia tekijöitä ovat yhteiskunnan tila ja siihen liittyvät ilmiöt kuten taloudellinen ahdinko ja rikollisuuden lisääntyminen sekä muuttuva lainsäädäntö, kansainvälistyminen ja teknologian kehittyminen. Ajoneuvojen kehittyvä teknologia sekä tekoälyn hyödyntäminen näyttäytyvät uusina petosilmiöinä. Usea haastateltava totesi, että suhdannevaihtelu, inflaatio, ihmisten ja yritysten heikentynyt taloustilanne sekä työttömyys ovat lisänneet vakuutuspetoksia. Vaikutuksia tuo myös muuttunut ajoneuvomarkkina, jossa autoa on aiempaa vaikeampi myydä (E2). Haastavan markkinan ja joustamattomien rahoitussopimusten yhteisvaikutuksen haastateltu tiivistää: Suhdannevaihtelu ja ihmisten heikko taloudellinen tilanne näkyy. Ajoneuvojen arvo on tippunut, mutta rahoitussopimukset ovat pysyneet ennallaan. Velkaa on enemmän, kuin mitä ajoneuvon arvo on. Kalliisiin korjauksiin ei ole varaa, mikä näkyy myös motivaationa petosten tekemiselle. Viime aikoina on ollut paljon moottoririkkoisia autoja, joissa on rahoitus taustalla, joihin on tekaistu ilkivaltaa tai palovahinko. (J1) Vakuutustutkijoiden mukaan ajoneuvojen tekniikan kehittyminen on helpottanut petostapausten selvittämistä ja samalla muuttanut petosten tekotapoja (T2). Varsinkin järjestetyt kolarit, jossa on osallisena useampi auto, ovat yleistyneet. Järjestettyjen kolareiden avulla petoksentekijät pyrkivät todistelemaan vaurioiden ja vahinkotapahtuman välistä syy-yhteyttä. Ajoneuvojen tekniikan kehittyminen tekee korvaushakemuksen, annettujen lisäselvitysten ja ajoneuvosta saatavan datan välisten ristiriitojen osoittamisesta helpompaa. Vahinkotarkastaja mainitsee keskeiseksi todistelun apuvälineeksi ajoneuvon EDR-tiedot. Sähköautojen lisääntynyt määrä ei ole korostunut vahinkotarkastuksessa eivätkä ne korostu petostilastoissa, koska autokanta on vielä melko uutta. Niiden osuuden tarkastuksessa ennustetaan tulevaisuudessa kasvavan kalliiden vikojen vuoksi. Sähköautojen erityispiirteenä on akkujen korjaukseen liittyvät puutteelliset ohjeistukset, joiden takia akkuja vaihdetaan joskus myös turhaan. Trendi on kuitenkin muuttumassa osaamisen lisääntyessä (V1). Sähköautojen suurempi teho lisää yleisesti vahinkoriskiä (E2). Ajoneuvoverotuksen uudistus on lisännyt tuontiautoja koskevaa hintakeplottelua (T1). Käytännössä ilmiö näkyy niin, että tuontiautoista ei tarvitse maksaa veroja heti, vaan auton omistajalla on vuosi maksuaikaa. Vaikka veroa ei ole maksettu, ajoneuvoon hankitaan rahoitus ajoneuvon täydestä arvosta. Tehtailemalla vakuutuspetos, on mahdollista saada lunastuskorvauksen kautta ajoneuvosta korvauksena täysi verollinen arvo, jolloin avautuu mahdollisuus tehdä petoksella taloudellista voittoa (T1). Ulkomailta tuotuja autoja on usein myös tuunattu, jolloin ajoneuvon moottori saattaa vahingoittua (J1). Erityispiirteenä korostuu päästömanipuloidut autot, jotka eivät mene katsastuksesta läpi ilman kalliita korjaustoimenpiteitä. Tuunattujen autojen petoksiin liittyy usein myös käynti ulkomaisessa korjaamossa (V1). Ulkomailla korjatuissa autoissa on havaittu halvempien osien käyttöä ja puutteellisesti asennettuja turvalaitteita, kuten kokonaan puuttuvia turvatyynyjä (T1). Tuunatuissa autoissa tietyn saksalaisen ajoneuvokonsernin autojen osuus näyttäisi olevan korostunut (J1). Tietyt petosten tekotavat ovat haastattelujen perusteella vuosien saatossa toistuneet vakuutustutkinnassa. Tahalliset kolarit, kuten puuhun tai toiseen ajoneuvoon törmäämiset ja eläinten väistämisestä aiheutuneet ulosajot näkyvät edelleen tyypillisinä tekotapoina. Haastattelujen perusteella tahallinen ilkivalta ja vanhoista vahingoista vilpillisesti haettujen korvausten määrä ovat lisääntyneet. Lunastusvahingot, joissa viallisia autoja on ensin korjattu päällisin puolin kuntoon, jonka jälkeen ne on siirretty autokaupan nimiin ja myyty rahoitussopimuksilla, ovat lisääntyneet (T1). Tarkastukseen tulee ajoneuvoja, jotka on ostettu ulkomailta ja joita viedään Baltian maihin korjattaviksi, jossa korjataan näennäisesti ja aiheutetaan itse lunastusvahinko. Tähän vyyhtiin kytkeytyy myös korjaamoita. Petosten tekotapa on usein törmäys puuhun tai tolppaan niin, että apukuljettajan puoli vaurioituu. Usein väitetään, että auto on lähtenyt hallinnasta 40 km/h vauhdissa, mikä ei ole mahdollista. (V1) Tutkinnassa selvitetään usein vahinkoja, joissa ajoneuvoissa on ollut isoja ja kalliita teknisiä vikoja, joita on yritetty häivyttää tekemällä selittämätöntä ilkivaltaa (J1). Muita yleisiä tutkinnassa olevia vahinkoja ovat tekaistut palovahingot, tahalliset ulosajot ja kolarit, jotka ovat lisääntyneet merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana (T1). Ennen tekaistut autovarkaudet olivat yleisempiä ja tutkinnassa keskityttiin osoittamaan, ettei varkauksia ole teknisesti voitu suorittaa tietyllä tavalla. Erityisesti käynnistyksen eston kehittyminen on vähentänyt tekaistuja autovarkauksia. Nykyään autoa on tutkijoiden mukaan käytännössä mahdotonta saada käyntiin ilman avainta, eikä suomalaisilla rikollisilla ole tähän teknisiä keinoja käytössä. Tekniikan kehittyminen auttaa myös törmäysvahinkojen selvittelyssä. Haastattelujen perusteella lavastetut ajoneuvovarkaudet painottuvat nykyään ulkomaille. Taustalla on usein ennalta suunniteltu vahinkotapahtuma (T1). Ulkomailla sattuvia vahinkotapahtumia on yleisesti vaikeampaa selvittää, oli kyseessä sitten ajoneuvon katoaminen tai korjausta vaativat toimenpiteet. Tietyissä maissa vahinkoriski on korostuneesti suurempi (K1) ja erityisen haasteelliseksi selvittää nähdään Turkissa sattuvat epäselvät vahingot, joiden määrä on korostunut tutkinnassa. Kansainvälistyminen näyttäytyy uusina ilmiöinä epäselvissä ajoneuvovahingoissa ja petoksissa (T1). Kielimuurista aiheutuu jonkin verran turhia tapauksia tutkintaan, kun puutteellisen kielitaidon vuoksi ei asioita osata kertoa kerralla tarpeeksi kattavasti ja oikein (J1, K1). Myös kulttuurien eroavaisuus voi tuoda haasteita asiointiin (K1). Kansainvälistymisellä on olemassa myös yhteys järjestäytyneen rikollisuuden vaiheittaiseen lisääntymiseen, ilmiö on havaittu erityisesti vakuutustutkinnassa. Petoksista voi todeta tulleen kansainvälisempiä ja hivenen järjestäytyneempiä (E1). Tutkinnassa on ollut selvitettävänä tapauksia, joissa taustalla on ryhmä, joka on keskittynyt nimenomaan ajoneuvovakuutuspetoksiin (T1). Korvauskäsittelijän arjessa tämä ilmiö ei kuitenkaan varsinaisesti näyttäydy (K1, E2). Haastateltavat näkivät petosanalytiikan kehittymisen hyvänä asiana. Haasteen petosanalytiikan kehittämistyöhön tuo prosessien pituus ja käytännön toimivuuden varmistaminen (J1). Haitallisena ilmiönä on havaittu, että tekoälyä hyödynnetään myös rikollisiin tarkoitusperiin. Rikolliset ovat jo hyödyntäneet tekoälyä kuittiväärennöksissä ja arvioiden mukaan sitä tullaan tulevaisuudessa hyödyntämään myös korvaushakemusten tekemisessä. Tekaistuja kuitteja tulee tällä hetkellä vastaan eniten liittyen lähinnä operaattoreihin, kelloihin ja koruihin (E1). Itärajan sulkeminen on vaikuttanut ajoneuvoihin kohdistuviin petosilmiöihin. Aikaisemmin tutkinnassa on selvitetty tyypillisesti tapauksia, joissa Itärajan takaa on tuotu Suomeen pahasti vikainen arvoauto, johon on törmätty Suomesta hankitulla vuokra-autolla (T3). Venäjän rajan sulkeminen on poistanut tämän tyyppiset tahalliset kolarit, mutta tahallisten vahinkojen taustalla on edelleen myös järjestäytynyttä rikollisuutta. Rikollisten tekemät petokset ovat hyvin suunniteltuja ja niistä aiheutuu isoja vahinkoja. Järjestäytyneeseen rikollisuuteen linkittyneissä petoksissa toistuu parin sadan rikollisen joukko, jolla on omistuksessaan myös yrityksiä. Yritykset muodostavat keskittymiä, joissa harjoitetaan hinaus-, katsastus- ja korjaamotoimintaa, joka yhdistyy rahoitusyhtiöön. Rikolliset tekaisevat erityisesti yrityksen elinkaaren alku- tai loppupäässä vahinkoja, joista saaduilla varoilla rahoitetaan huumekauppaa ja hankintamatkoja. Järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyy usein myös rahanpesua (T1). Rikolliset muokkaavat ajoneuvorahoitussopimuksia vilpillisten autoliikkeiden kanssa, jolloin koron osuus sisällytetään ajoneuvon pääoma-arvoon, joka nostaa motiivia petoksen tekemiselle, kun lunastusturvasta on mahdollisuus saada korvausta ajoneuvon arvon perusteella. Vakuutuksen ottamiseen käytetään myös järjestäytyneessä rikollisuudessa usein bulvaaneja. Haastattelujen perusteella järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvät, sarjoissa toteutettavat katalysaattori- ja sisäelektroniikkavarkaudet ovat lisääntyneet (E2) ja niiden kohteena ovat olleet erityisesti saksalaisvalmisteiset premium-merkit (K1). Sisäelektroniikkavarkaudet ovat kohdistuneet ohjauspaneeleihin, ratteihin ja turvatyynyihin. Varkauksiin liittyvät korjaukset ja osien vaihtaminen on kallista ja varastetut osat päätyvät todennäköisesti ulkomaille (V1). Jengirikollisten toiminnassa tyypillisiä ovat järjestetyt kolarit. Uutena ilmiönä esiintyy myös henkilövahinkojen lavastaminen ajoneuvovahinkojen yhteydessä. Kolaripaikalla saatetaan istuttaa ajoneuvoon henkilö, jolle on väitetysti tullut kolarissa erilaisia vammoja, joista haetaan samalla korvausta (T1). Luvanvaraisten autojen osuus petosvahingoissa ei ole haastattelujen perusteella merkittävä, mutta pimeiden taksien lisääntyminen nousi ilmiönä esiin. Vakuutusmaksut ovat luvanvaraisissa ajoneuvoissa suurempia, ja todellinen käyttötarkoitus jätetään usein ilmoittamatta Traficomiin, vakuutusyhtiölle ja verottajalle. Ilmoittamatta jättämiseen liittyy myös veronkiertoa. Takseihin liittyvissä petostapauksissa motiivina on usein taksien hiljainen kysyntä. Jos asiakkaita ei ole, saatetaan tekaista vahinkotapahtuma, jonka perusteella on mahdollisuus saada korvauksia keskeytysvakuutuksesta (T1). Prosessin kehittäminen Prosessien kehittäminen vakuutuspetosten torjunnan näkökulmasta nousi tärkeänä nykyisten sekä tulevaisuuden petosilmiöiden tunnistamisen ja hallinnan kannalta. Keskeisimmiksi kehityskohteiksi nousivat sisäinen ja ulkoinen viestintä sekä tiedon jakaminen ja kouluttaminen. Lisäksi vastauksissa korostuivat vastuunvalinnan keinot, automaation sääntöjen luominen sekä ehtojen ja sääntelyn merkitys prosessissa. Toimiva yhteistyö keskeisten sidosryhmien kuten viranomaisten ja kumppaneiden kanssa perustuu onnistuneeseen viestintään. Laadukkaan ja luotettavan kumppaniverkoston todettiin olevan tärkeä osa korvausprosessia. Vakuutusyhtiön keskusteluyhteyden merkitys sidosryhmiin, kuten poliisiviranomaisiin korostuu, jotta asioita voidaan tehokkaasti edistää (E1). Asioiden sujumisessa korostuu, miten hyvin asiasta onnistutaan poliisin suuntaan viestimään. (E1) Yhteistyö autokorjaamoiden kanssa koetaan haastatteluiden perusteella tärkeäksi, jotta ajoneuvon vaurioista saadaan totuudenmukaista tietoa ja laskutus korjauksista tapahtuu oikein perustein (K1, J1). Hyvän keskusteluyhteyden ylläpitäminen korjaamoiden kanssa sekä panostaminen henkilökunnan kouluttamiseen on tärkeää, jotta vahinkotilanteessa osataan toimia oikein (E1). Kuviossa 2 havainnollistetaan korvausprosessin osallisia sekä niiden rooleja viestinnässä ja kouluttamisessa. Kuvio 2. Viestintä ja kouluttaminen. Korjaamoiden, vahinkotarkastuksen ja tutkinnan yhteistyön syventäminen lisää keskinäistä ymmärrystä ja osaamista (K1). Vahinkotarkastuksen vahvaa osaamista ajoneuvotekniikasta on tärkeää hyödyntää myös korvauskäsittelyssä. Korvauskäsittelijän ymmärrys ajoneuvon tekniikasta auttaa korvauskäsittelyssä arviomaan kuvatun vahinkotapahtuman uskottavuutta ja vaurioiden syy-yhteyttä (V1). Haastateltavien näkemyksen mukaan korvauskäsittelijöiden kokemuksella ja ammattitaidolla on erittäin keskeinen merkitys petos- ja vilppiyritysten varhaisessa havaitsemisessa ja myöhemmin laadukkaiden lisäselvitysten hankkimisessa. Kokenut ja ammattitaitoinen korvauskäsittelijä osaa tunnistaa vilpin tunnusmerkit ja kysyä riittävästi oikeita kysymyksiä. Epäjohdonmukaisuuksia havaitaan parhaiten keskustelemalla korvauksenhakijan kanssa. Tarvittaessa järjestetään erillinen haastattelu, jossa vakuutusyhtiötä edustaa vakuutustutkija. Haastattelupyynnön saadessaan vakuutuksenottaja saattaa vältellä tapaamista, mikä vahvistaa entisestään epäilyksiä vilpistä. Haastateltavat nostivat myynnin vastuunvalintaprosessin tärkeäksi ja yksinkertaiseksi keinoksi vakuutuspetosten estämisessä. Vakuutuksen myyntitilanteessa on kartoitettava huolellisesti vakuutetun ajoneuvon tosiasiallinen käyttäjä ja edunsaaja. Kysymyksiä tulee kysyä riittävästi ja asiakkaan kertomus on tärkeää dokumentoida, jotta siihen voidaan tarvittaessa palata (T2). Suullisesti käyty keskustelu ilman dokumentaatiota ei ole riittävää, koska tällöin asiasta ei jää näyttöä. Myyntitilanteessa tulee herkemmin tunnistaa vakuutusriskin arvioinnin kannalta oleelliset asiat ja tarvittaessa kysyä asiakkaalta lisää (K1). Vakuutuspetoksiin ja niiden onnistuneeseen torjumiseen liittyvä julkisuus ja median hyödyntäminen nähdään myös hyvänä vaikuttamiskeinona. Ulkoisella viestinnällä on mahdollisuus vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja sillä voi olla petosten yrittämisen kannalta ennaltaehkäiseviä vaikutuksia. Haastateltujen mukaan on tärkeää lisätä yleistä tietoisuutta vakuutuspetosten yhteiskunnallisista haittavaikutuksista ja avoimella viestinnällä voidaan kertoa vakuutusyhtiön petosten torjuntakeinoista ja petoksen tekijöille aiheutuvista seuraamuksista. Vakuutusehdot ja lainsäädäntö asettavat vakuutusyhtiön toiminnalle reunaehtoja, joiden mukaan tulee toimia. Nykyinen lainsäädäntö, erityisesti EU:n tietosuoja-asetukset, tuovat haasteita vilppi- ja petosepäilyjen tutkintaan (E1). Haasteet konkretisoituvat esimerkiksi, kun pyritään varmistamaan jonkin tositteen tai dokumentin aitous (J1). Näytön työläs kerääminen vakuutusyhtiössä ja pitkät, jopa neljän vuoden käsittelyajat poliisilla (J1) voi selittää sitä, että poliisille ilmoittaminen on määrällisesti vähentynyt, mutta samanaikaisesti haettavat korvaussummat ovat nousseet (T2). Haasteena on myös ehtomuutoksille joustamaton vakuutusmarkkina, jossa kysyntä ohjaa välillisesti tuotteiden sisältöä. Vakuutusturva ei voi olla merkittävästi kilpailijan tuotetta heikompi (J1). Kattavat Kaskovakuutusturvat, kuten lunastusturva ja rahoitusvakuutus koetaan ongelmallisiksi, koska ne voivat lisätä motivaatiota vakuutuspetoksen yrittämiseen (T1). Vakuutusyhtiön sopimusehtojen kuitenkin koettiin tukevan työtä tilanteissa, joissa on olemassa näyttöä perusteettoman korvauksen hakemisesta (E2). Korvauskäsittelyn automaatio on välttämätöntä suuren vahinkomäärän takia. Automaation säännöistä ei ole mahdollista tehdä täydellisiä, jonka vuoksi osa väärin perustein haetuista korvauksista saattaa läpäistä käsittelyn (E1). Kaikkia epäselviä vahinkoja ei voida automatiikan säännöillä pysäyttää. On varmistettava kontrolli myös automaation käsittelemiin vahinkoihin, jotta yhden asiakkaan useammat vahinkotapahtumat saadaan eriteltyä automaation käsittelemistä vahingoista tarkempaan tarkasteluun (J1). Vakuutuspetosrikollisuus on yleistä. Yhtiössä on tehtävä päätöksiä, kuinka tiukoiksi korvausautomatiikan rajat voidaan resurssien puitteissa asettaa. Automatiikassa on ajettava sääntöjä ristiin, kehitettävä ja analysoitava, minkälaisilla säännöillä saadaan olennaiset vahingot nousemaan esiin. (E1) Vakuutusyhtiön intresseissä ei ole saada poimittua vahinkomassasta kaikkia epäselviä vahinkoja korvauskäsittelijän tarkasteluun. Resurssien puitteissa on pyrittävä korvausautomaation optimiratkaisuun, jossa löydetään olennaisimmat tapaukset (E1). Korvausautomaation sääntöpohjaisella käsittelyllä on todennäköisesti yhteys korvaussummien kasvuun vahinkokäsittelyssä (K1). Tietojen jakautuminen useaan paikkaan ja järjestelmään vaikeuttaa ja hidastaa haastateltavien mukaan korvauskäsittelyä (K1). Haastateltavan näkemyksen mukaan kehitystyössä unohdetaan usein tutkinnalla käytössä olevat järjestelmät, jotka tulisi integroida muihin järjestelmiin (T1). Riittävien resurssien varmistamisen todettiin olevan tärkeää, kun uusia järjestelmiä otetaan käyttöön. Automaation tekemiä ratkaisuja tulee voida tarkistaa riittäviä määriä myös manuaalisesti, jotta voidaan varmistua oikeista korvausratkaisuista (J1). Pohdinta Tutkimusaihe valikoitui toimeksiantajan tarpeen pohjalta ja rajauksessa huomioitiin tutkijoiden kiinnostus aiheeseen. Aihetta on tutkittu LähiTapiolassa, mutta ilmiön kokonaisvaltaiseksi ymmärtämiseksi oli tunnistettu tarve tarkastella vakuutuspetoksia laajemmasta näkökulmasta. Petosilmiöiden muutosten takia tutkimuksella oli mahdollisuus luoda ajankohtaista tietoa ja kehittämisehdotuksia. Toikko ja Rantanen (2009, 121–122) korostavat tutkimuksesta saatavien tulosten käyttökelpoisuutta, kun tutkimusta tehdään kehittämistyön näkökulmasta. Tutkimuksesta saatujen tulosten tulisi olla luotettavia ja hyödyllisiä. Toimeksiantaja sai tutkimuksesta ajoneuvovakuutuspetoksiin liittyen uutta tietoa ja näkökulmia, joita voidaan hyödyntää petosten tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn liittyvässä kehitystyössä. Tutkimuksesta tutkijoille karttunut syvempi tietämys tukee heidän ammatillista kasvuaan matkalla vakuutusalan ammattilaisiksi. Tutkimuksessa onnistuttiin kartoittamaan vakuutusyhtiön näkökulmasta oleellisia tekijöitä, joilla voidaan tunnistaa kaskovakuutuksiin kohdistuvia epäselviä vahinkoja. Haastatteluiden perusteella löydettiin konkreettisia keinoja vakuutuspetosten ennaltaehkäisyyn ja hallintaan. Tutkimuksella onnistuttiin vastaamaan esitettyihin tutkimuskysymyksiin ja tuloksista löydettiin useita yhtäläisyyksiä aikaisemman tutkimuksen kanssa. Yhtäläisyyksiä tunnistettiin liittyen tuontiautoihin, yhden korin asiakkuuden lisääntyneeseen petosriskiin sekä petosmotivaattorina toimivien ajoneuvojen kalliiden vikojen ja rahoitusvakuutuksen yhteydestä petosriskiin. Keskeisten tulosten tarkastelu ja johtopäätökset Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yhteiskunnan tila ja toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset ovat vaikuttaneet vakuutuspetosten tekotapoihin ja luoneet uusia aiheeseen liittyviä lieveilmiöitä. Yleisellä tasolla heikentynyt taloustilanne saattaa lisätä petosrikollisuutta ja myös yksilötasolla heikentynyt taloudellinen tilanne toimii usein teon motivaattorina. Haastatteluiden perusteella lainsäädännön muutoksilla voi olla yllättäviä vaikutuksia vakuutusyhtiöiden toimintaan ja asiakkaisiin. Autoverotukseen tehty lakimuutos (Verohallinto 2021) on luonut uuden mahdollisuuden petokselle, kun ajoneuvon rekisteröinti ja rekisteröidyn ajoneuvon myynti onnistuu rekisteröidyn autoveroilmoittaja toimesta jo ennen autoveron maksua. Haastateltavien mukaan taksiliikennelain uudistuksella ja taksiyrittäjien määrän kasvulla (Traficom 2023) ei ole ollut suoraa vaikutusta vakuutuspetosten määrien lisääntymiseen, mutta muita lieveilmiöitä on havaittavissa. Tekoälyn käytön yleistyminen ja arkipäiväistyminen näkyy myös vakuutuspetoksissa. LähiTapiolan korvauskäsittelyssä on jo havaittu tekoälyn avulla tehtyjä kuittiväärennöksiä. Kuvamanipulaatiota ja tekoälyä hyödynnetään ajoneuvovakuutuskorvauksiin liittyvissä petoksissa yhä enemmän ulkomailla. Ajoneuvosta otettuihin kuviin muokataan vaurioita ja niiden tunnistetietoja muokataan vilpillisiä korvaushakemuksia varten. Myös kuntoraportteja ja korjausarvioita väärennetään tekoälyn avulla. (Guardian 2024.) Ajoneuvovakuutukset muodostavat merkittävän osan vahinkovakuutuskannasta (LähiTapiola 2024b, 2), joten niiden kannattavuudella on tärkeä rooli vakuutusyhtiön liiketoiminnassa. Kova kilpailu asiakkaista tekee asiakasvalinnasta vakuutusyhtiön näkökulmasta haastavaa, mutta vakuutettavien kohteiden huolellisella vastuunvalinnalla voidaan kuitenkin vaikuttaa vakuutusriskiin ja kannattavuuteen (Luukkonen ym. 2019, 163; Finanssiala 2019.) Haastatteluissa vakuutettavaan ajoneuvoon liittyvä tunnistettu ilmiö lisääntyneen riskin kannalta oli hieman vanhemmat ulkomailta tuodut ja korjatut ajoneuvot sekä tuunatut autot, jotka on pääasiassa hankittu rahoituksella. Erityisen haitallinen kyseinen ilmiö on niissä tapauksissa, kun ajoneuvon turvalaitteistoa on poistettu, jolloin myös henkilövahinkojen riskit ovat merkittäviä. Kyseessä on globaalisti merkittävä ongelma (Bankrate 2024). Ajoneuvojen käyttövoiman murros etenee Suomessa ja sähköautojen osuus kasvaa jatkuvasti myös Uudellamaalla (Autoalan tiedotuskeskus 2023). Autokannan sähköistyminen ei haastatteluiden perusteella ole näkynyt muuttuneina petoksen tekemisen tapoina, mutta siitä voi seurata uusia ilmiöitä, joita ei vielä osata täysin ennustaa. Usea tähän tutkimukseen haastateltu henkilö nosti esille ajoneuvon todellisesta haltijasta saatavan tiedon merkityksen epäselvien vahinkojen selvittämisen kannalta. Vakuutuksenantajan tulee kysyä riittävästi tietoja vastuun arvioinnin kannalta ja vakuutuksenottajan tulee antaa oikeat ja täydelliset tiedot, joilla täyttää tiedonantovelvollisuutensa. Vakuutuksenottajan ei tarvitse oma-aloitteisesti kertoa vakuutusyhtiön kannalta tarvittavia tietoja. (Patala 2022, 53, 127–128.) Jotta voidaan vedota vilppiin, on vakuutuksen myyntihetkellä varmistuttava, että kaikki riskin- ja vastuunvalinnan kannalta olennaiset kysymykset kysytään. Dokumentoinnilla voidaan varmistaa asiakkaan vastanneen kysymyksiin totuudenmukaisesti. Vakuutusyhtiöllä on todistustaakka korvauksen epäämiselle, jonka vuoksi erityisesti vilppiin vetoaminen voi olla haastavaa (Norio-Timonen 2018, 246–247), jos riittävää näyttöä ei ole. Haastatteluiden perusteella tietosuojaan liittyvät säännökset haittaavat tutkintaa ja hankaloittavat vakuutusyhtiön todisteiden hankintaa, jolloin asiakkaalta kysyttävien tietojen merkitys ennen vakuutuksen myöntämistä korostuu. Todisteiden hankinta on vakuutusyhtiölle myös kallista (LähiTapiola 2023a). Kehittämisehdotukset toimeksiantajalle Haastatteluista saatujen tulosten perusteella yhtiön sisäisellä viestinnällä ja kouluttamisella on vaikutusta epäselvien vahinkojen sekä petosten tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn. Sisäisen kouluttamisen ja tiedottamisen koettiin haastattelujen perusteella olevan hyvällä tasolla, mutta yhtiössä olevaa tietopääomaa voisi hyödyntää tehokkaammin. Erityisesti korvauskäsittelijöille olisi tärkeää järjestää enemmän koulutusta liittyen ajankohtaisiin petosilmiöihin, trendeihin ja petosten tunnistamiseen. Korvauskäsittelijä on ensimmäinen kontakti korvaushakemukseen, jonka vuoksi oikea ja nopea reagointi on tärkeää. Korjaamoiden kouluttamisella oikeaoppisiin toimintamalleihin vahinkotilanteissa voidaan vähentää petoksia ja helpottaa epäselvien vahinkojen selvittämistä. Lisäksi luotettavalla kumppaniverkostolla ja erityisesti autokorjaamoilla on tärkeä rooli, jotta voidaan luottaa korjaamisen laatuun ja vakuutusyhtiölle lähetettyjen laskujen oikeellisuuteen. Macedon ym. (2021, 13) tekemä tutkimus osoittaa, että autokorjaamot voivat sekä estää että mahdollistaa petoksia. Jokaisella vakuutusyhtiön työntekijällä on tärkeä rooli vakuutuspetosten ennaltaehkäisyssä. Tietoa ja osaamista tulee jakaa läpi organisaation eri prosessien. Tarvittava osaaminen varmistetaan yhdistämällä usean asiantuntijan osaaminen ja tietotaito sekä ottamalla jo perehdytysvaiheessa useita asiantuntijoita mukaan. Korvausprosessia tukemaan tulee luoda sekä uusia toimintamalleja että työtä tukevia syötteitä järjestelmiin. Nämä sujuvoittavat ja standardoivat prosesseja epäselvissä vahinkotilanteissa. Toisena kehittämisehdotuksena haastatteluista nousi esille, että vakuutuksen myyntitilanteessa on varmistuttava ajoneuvon todellisesta haltijasta ja vastuunvalinnan keinoja tulisi hyödyntää tehokkaammin. Ajoneuvon todellisen käyttäjän ja edunsaajan selvittäminen sekä tiedon dokumentoiminen on tärkeää, jotta jälkikäteen voidaan vilppiä epäiltäessä selvittää vakuutuksenottajan kertomus. Vakuutuksenottajalle esitettävien kysymysten on oltava riittävän täsmällisiä, jotta niiden tulkinta olisi mahdollisimman yksiselitteistä (Norio-Timonen 2018, 133). Tarpeellisten tietojen keräämisellä voidaan todistaa vapaaehtoisen kaskovakuutuksen sopimuksen olevan vakuutusyhtiötä sitomaton esimerkiksi bulvaanitilanteissa (KKO 2006:79). Yhtiössä on luotava myyntitilanteeseen vakioidut asiakkaalta kysyttävät kysymykset riippumatta ostokanavasta ja säännöllisesti valvottava, että myyntitilanteeseen määriteltyjä prosesseja noudatetaan. Kolmantena kehitysehdotuksena haastatteluista nousi julkisuuden ja median tehokkaampi hyödyntäminen vakuutuspetosten ennaltaehkäisyssä. Ulkoisella viestinnällä saadaan paljastuneille vakuutuspetostapauksille, niistä aiheutuville rikosseuraamuksille ja vakuutusyhtiön onnistuneelle puuttumiselle näkyvyyttä, jolla voi olla ennaltaehkäisevä vaikutus vakuutuspetoksiin. Sisäministeriön (2018) mukaan poliisi on linjannut sosiaalisen median yhdeksi ennalta estäväksi viestintäkanavaksi etenkin nuorten kanssa toimiessa. Viestinnässä tulee keskittyä viestimään petosrikollisuudesta asiallisesti, mutta ajatuksia herättävästi. Neljäntenä kehitysehdotuksena haastateltavat esittivät konkreettisia muutoksia vakuutusehtoihin. Vakuutussopimuslaissa ei säännellä, millaista vakuutusturvaa vakuutusyhtiöt tarjoavat (Norio-Timonen 2018, 19–20). Pienillä ehtojen ja omavastuiden muutoksilla voitaisiin haastateltavien mukaan pienentää yhtiön korvausmenoja ja vähentää petosriskiä. Kaskovakuutuksen voimassaoloa ulkomailla tulisi tarkastella ja tiettyjä maita rajata korvattavuuden ulkopuolelle. Kumppaniohjaus olisi tärkeää määrittää osaksi vakuutusehtoja ja se voisi olla jopa edellytys korvattavuudelle. Korvauskäsittely ja tutkinta tulisi ottaa mukaan kehitystyöhön, jotta kaikkien näkökulmat saadaan huomioitua. Lisäksi ehtojen kehitystyössä tulisi pyrkiä ottamaan huomioon tulevaisuuden kehityspolut. Tulevaisuudessa tekoälyn hyödyntäminen petosrikollisuudessa voi tuoda yllättäviä kysymyksiä ja tilanteita ratkaistavaksi. Eettisyys ja luotettavuus Tutkimukseen liittyvistä yleisistä eettisyys- ja luotettavuusperiaatteista on kerrottu artikkelikokoelman yhteisessä tietoperustassa. Tutkimus noudattaa yleisiä eettisyyden ja luotettavuuden periaatteita. Tässä tutkimuksessa erityisesti tutkijoiden esteellisyys tuli selvittää ennen tutkimuksen aloittamista. Hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu, ettei tutkija osallistu arviointiin tai päätöksentekoon, mikäli hän on esteellinen. Esteettömyyden varmistaminen on oleellista tutkimuksen puolueettomien tulosten saamiseksi. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023.) Esteellisyystekijöiden huomioiminen varmistettiin ennen tutkimuksen aloittamista keskustelulla toimeksiantajan kanssa. Toinen tutkimuksen kannalta oleelliseksi asiaksi noussut seikka oli henkilötietojen anonymisointi. Tutkimusta varten käsiteltiin vain tutkimuksen kannalta oleellisia henkilötietoja haastateltavan suostumuksella. Tutkimuksessa henkilötiedot on käsitelty anonyymisti ja haastateltavien anonymiteetti varmistettiin tutkimuksen jokaisessa vaiheessa. Tutkimuksen teossa sopimukset ovat osa tutkimusprosessia; toteutusta varten allekirjoitettiin tutkimuslupa ja salassapitosopimus toimeksiantajan kanssa. (Lapin AMK 2024.) Tutkimuksen tulokset muodostettiin huolellisesti valittujen asiantuntijoiden teemahaastatteluista saadusta aineistosta ja teoriaosuudessa käytettiin luotettavia sekä ajantasaisia lähteitä (Tuomi & Sarajärvi 2018, 99, 182). Tutkimuskysymyksiin pyrittiin saamaan vastauksia objektiivisesta näkökulmasta, vaikka se ei ole täysin mahdollista tutkimuksen asettelun, käytettyjen menetelmien ja käsitteiden takia, joilla on vaikutusta tuloksiin (Tuomi & Sarajärvi 2018, 109). Tutkimustulosten esittämisessä vältettiin yksittäisten näkemysten liiallista korostumista. Tulosten analysointivaiheessa jokainen tutkija arvioi tuloksia itsenäisesti, jonka jälkeen tuloksista käytiin keskustelua. Keskustelua käytiin säännöllisesti myös tutkimusmenetelmistä tutkimuksen alkuvaiheessa. Aineiston luotettavuuden arvioinnin kannalta teemahaastattelujen toteutus ja saatu materiaali olivat kokonaisuudessa laadukkaita (Tuomi & Sarajärvi 2018, 99, 182). Tutkimustulosten luotettavuuden arvioinnissa hyödynnettiin LähiTapiolassa tehdyn lunastusanalyysitutkimuksen tuloksia ja näissä havaittiin yhtäläisyyksiä. Tulosten luotettavuuden arvioinnissa samankaltaisten tulosten ilmeneminen tehtyjen tutkimusten välillä luo luotettavuutta tutkimukselle. Tutkimustulosten voidaan olettaa olevan reliaabelisia, jos kaksi eri tutkijaa ovat päätyneet samaan tulokseen tai kahdella samanlaisella tutkimusmenetelmällä päädyttäisiin samaan lopputulokseen. (Hirsjärvi & Hurme 2022.) Jatkotutkimusaiheet Tekoäly on tulevaisuuden työkalu ja jopa yksi työntekijöistä, jota tullaan hyödyntämään yhä enenevissä määrin liiketoiminnassa. Tekoälyn käyttö on kuitenkin mahdollista myös petosten tekijöille, mikä tuo mukanaan haasteita. Tekoälyn käyttöön liittyy todennäköisesti tulevaisuudessa uusia riskejä, joiden tunnistaminen ja visioiminen on olennaista liiketoiminnan riskienarvioinnissa. Korvauskäsittelyn manuaalikäsittelyn ja tekoälyn tekemän käsittelyn välinen vertailu niiden hyödyistä ja haitoista on tulevaisuudessa mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe. Ajoneuvo on tärkeä tietolähde vahinkotapahtuman selvittämisessä ja ajoneuvojen tekniikan kehittyminen mahdollistaa uusia tapoja kerätä tietoa vahinkotapahtumasta. Toinen kiinnostava jatkotutkimusaihe onkin selvittää, mitä mahdollisuuksia tekoäly voi luoda vahinkotapahtuman selvittämiseen ja siihen liittyvän tiedon keräämiseen, säilyttämiseen ja turvaamiseen. LÄHTEET Aslam, F., Hunjra, A. I., Ftiti, Z., Louhichi, W., & Shams, T. 2022. Insurance fraud detection: Evidence from artificial intelligence and machine learning. Research in International Business and Finance, 62, 101744. Viitattu 9.3.2024 https://doi.org/10.1016/j.ribaf.2022.101744. Autoalan tiedotuskeskus 2024. Autokannan kehitys ja autotiheys. Viitattu 23.2.2024 https://www.aut.fi/tilastot/autokannan_kehitys/liikennekaytossa_olevat_autot. Autoalan tiedotuskeskus 2023. Automarkkinoiden vuosikatsaus 2023. Viitattu 29.8.2024. https://www.aut.fi/files/2658/Autoala_Suomessa_2022_vuositilasto_1601_2023.pdf. Autoverolaki 13.11.2020/777. Viitattu 24.11.2024. Bankrate 2024. 6 types of car insurance fraud. Viitattu 23.8.2024. https://www.bankrate.com/insurance/car/fraud/. Benedek, B., Ciumas, C., & Nagy, B. Z. 2022. Automobile insurance fraud detection in the age of big data – a systematic and comprehensive literature review. Journal of Financial Regulation and Compliance, 30(4), 503-523. Viitattu 10.3.2024 https://doi.org/10.1108/JFRC-11-2021-0102. Cascarino, R. E. 2013. Corporate Fraud and Internal Control – A Framework for Prevention. Hoboken, New Jersey: John Wiley & Sons, Inc. Dionne, G. 2013. Handbook of insurance, 2. painos, New York: Springer Science+Business Media. Eskuri, S. & Patala, R. 2012. Autovakuutus. Selitysteos. 3. uudistetun painoksen lisäpainos. Helsinki: Finanssi- ja vakuutuskustannus Oy. Finanssiala ry 2019. Hyvä vakuutustapa ja vakuutustoiminnan yleiset periaatteet. Viitattu 4.2.2024 https://www.finanssiala.fi/wp-content/uploads/2019/04/FA-ohje-05042019-Hyva-vakuutustapa-ja-vakuutustoiminnan-yleiset-periaatteet.pdf. Finanssiala ry 2022. Vakuutustutkinnalla ei haeta säästöjä vaan etsitään totuutta – hinnan petoksista maksavat rehelliset asiakkaat. Viitattu 7.9.2024 https://www.sttinfo.fi/tiedote/69934908/vakuutustutkinnalla-ei-haeta-saastoja-vaan-etsitaan-totuutta-hinnan-petoksista-maksavat-rehelliset-asiakkaat?publisherId=2060. Finanssiala ry 2024. Vakuutuspetos on rikos ja rikoksella on seuraamuksia – yhtiöiden tutkinnassa viime vuonna 2 500 epäselvää vahinkoilmoitusta. Viitattu 7.1.2024 https://www.finanssiala.fi/uutiset/vakuutuspetos-on-rikos-ja-rikoksella-on-seuraamuksia-yhtioiden-tutkinnassa-viime-vuonna-2-500-epaselvaa-vahinkoilmoitusta/. Fine 2018. Perustietoa vapaaehtoisista autovakuutuksista. Viitattu 25.1.2024 https://www.fine.fi/oppaat/julkaisu/perustietoa-vapaaehtoisista-autovakuutuksista.html. Guardian 2024. Fraudsters editing vehicle photos to add fake damage in UK insurance scam. Viitattu 23.8.2024. https://www.theguardian.com/business/article/2024/may/02/car-insurance-scam-fake-damaged-added-photos-manipulated. Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2022. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus. Hymes, L. & Wells, J.T. 2013. Insurance fraud casebook paying a premium for crime, 1. painos. Hoboken, New Jersey: John Wiley & Sons, Inc. KKO 2006:79. Viitattu 4.9.2024. https://finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2006/20060079 Korpijärvi, T. & Kuvaja, S. 2020. Yritysvastuu 2.0. Johtamisen uusi normaali. Helsinki: Kauppakamari. Lapin AMK 2024. Tietosuoja ja opinnäytetyö. Viitattu 28.1.2024 https://www.lapinamk.fi/fi/Opiskelijalle/Oppaat-ja-ohjeet/Opinnaytetyo/tietosuoja-ja-opinnaytetyo. Liikennevakuutuskeskus 2024. Velvollisuus ajoneuvon vakuuttamiseen. Viitattu 25.1.2024 https://www.lvk.fi/ajoneuvon-vakuuttaminen/ajoneuvon-vakuuttamisvelvollisuus/. Lohiniva, A. & Muttilainen, V. 2009. Vakuutusala petosten kohteena. Vakuutusyhtiöissä ja poliisissa tehtyihin haastatteluihin sekä tilasto- ja rekisteritietoihin perustuva tutkimus. Tampere: Poliisiammattikorkeakoulu. Luukkonen, I., Mäntyniemi, L., Pekonen-Ranta, M., Raulos, V. & Santavirta, P. 2019. Vakuutuslainsäädäntö. Helsinki: FINVA Finanssikoulutus Oy. LähiTapiola 2024a. Autovakuutus. Viitattu 7.1.2024 https://www.lahitapiola.fi/henkilo/vakuutukset/ajoneuvovakuutukset/autovakuutus/. LähiTapiola 2024b. LähiTapiola Pääkaupunkiseutu Keskinäinen Vakuutusyhtiö. Toimintakertomus ja tilinpäätös 2023. Viitattu 12.6.2024 https://core-public.editaprima.fi/lahitapiola/download/5498/10 . – 2024c. Tietoa LähiTapiolasta. Viitattu 7.3.2024 https://www.lahitapiola.fi/tietoa-lahitapiolasta/lahitapiola-ryhma/yhtiot/paakaupunkiseutu/. – 2024d. Tietosuoja. Viitattu 7.9.2024 https://www.lahitapiola.fi/tietoa-lahitapiolasta/tietoa-palvelusta/tietosuoja/. LähiTapiola 2023a. Ajoneuvovahinkojen lunastusanalyysi 2022. Sisäinen asiakirja. LähiTapiola 2023b. Vastuullisuusraportti 2022. Viitattu 7.3.2024 https://core-public.editaprima.fi/lahitapiola/download/6289/10. Macedo, A. M., Viana Cardoso, C., Marques Neto, J. S., & Amaral da Costa Brás da Cunha, C. 2021. Car insurance fraud: The role of vehicle repair workshops. International journal of law, crime and justice, 65, 100456. https://doi.org/10.1016/j.ijlcj.2021.100456. Norio-Timonen, J. 2018. Vakuutussopimuslain pääkohdat. Helsinki: Alma Talent. Patala, R. 2022. Autovakuutus. Finva finanssikoulutus. Poliisi 2024. Petosrikokset. Viitattu 11.3.2024 https://poliisi.fi/petosrikokset. Rikoslaki 19.12.1889/39 viitattu 7.1.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001. Rönnbacka, C. 2017. Kävikö käry? Vakuutusetsivien parhaat tarinat. Helsinki: Bazar Kustannus Oy. Sisäministeriö 2018. Enska. Poliisin ennalta estävän työn strategia 2019–2023. Viitattu 14.9.2024 https://intermin.fi/documents/1410869/4024872/Poliisin+ennalta+est%C3%A4v%C3%A4n+ty%C3%B6n+strategia+2019-2023.pdf/. Toikko, T. & Rantanen, T. 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Tampere: Tampere University Press. Tulli 2024. Tulli valvoo liikennettä. Viitattu 11.3.2024 https://tulli.fi/henkiloasiakkaat/matkailijalle/liikennevalvonta. Traficom 2024. Käytettynä maahantuotujen ajoneuvojen tilasto. Viitattu 24.9.2024 https://tieto.traficom.fi/fi/tilastot/kaytettyna-maahantuotujen-ajoneuvojen-tilasto?toggle=Tilastotietokanta. Traficom 2023. Taksimarkkinat keskittyvät – taksiajoneuvojen ja -lupien määrä kasvanut. Viitattu 20.10.2024 https://www.traficom.fi/fi/ajankohtaista/taksimarkkinat-keskittyvat-taksiajoneuvojen-ja-lupien-maara-kasvanut. Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Viitattu 22.10.2024 https://tenk.fi/fi/ohjeet-ja-aineistot/HTK-ohje-2012. Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi. Vakuutussopimuslaki 1994/548. Viitattu 1.8.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940543. Vakuutusyhtiölaki 2008/521. Viitattu 7.3.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2008/20080521. Valtioneuvosto 2021. Suomen väestö monimuotoistuu – vaihtelua on alueittain. Viitattu 28.8.2024. https://valtioneuvosto.fi/-//1410869/suomen-vaesto-monimuotoistuu-vaihtelua-on-alueittain. Verohallinto 2021. Rekisteröity autoveroilmoittaja. Viitattu 25.1.2024 https://www.vero.fi/yritykset-ja-yhteisot/verot-ja-maksut/autoverotus/rekisteroity-autoveroilmoittaja/. Vilkka, H. 2021. Tutki ja kehitä. PS-Kustannus. Warren, D. E., & Schweitzer, M. E. 2018. When Lying Does Not Pay: How Experts Detect Insurance Fraud. Journal of business ethics, 150(3), 711–726. Viitattu 11.3.2024 https://doi.org/10.1007/s10551-016-3124-8. LIITTEET Liite 1. Tutkimuskysymykset ja teemat Liite 2. Kutsu haastatteluun ja saate Liite 3. Esimerkki luokkien muodostamisesta Etätyön aikakausi: vaikutukset työhyvinvointiin, yhteisöllisyyteen ja osaamisen kehittymiseen Riitta Hella, Laura Keltti, Miisa Kuivanen ja Tarja Rajala The age of remote work: impacts on employee well-being, community and skill development Well-being at work is an essential part of the company’s responsibility and risk management. The topic of the thesis was the effects of remote work on the well-being of employees at work, the formation of a sense of community and the development of competence. The research questions were: What kind of impact remote working has had on the well-being of the personnel, how remote working has affected the formation of a sense of community, and what kind of effects remote working has had on the development of competence. The study was conducted as a survey and interviews. The survey was answered by 75 employees of the organization. A case study was used as a research method. The interviews were analyzed with content analysis and the survey data was processed statistically. The results showed that remote work improved well-being at work thanks to flexibility of working times and peaceful working environment. The challenges were the lack of social interaction and the difficulties of sharing information. The communality and competence development appeared to be twofold: remote work gave rise to virtual collaboration, but spontaneous informal interaction weakened. The conclusions highlighted the need to balance the benefits of remote and in-office work, and to develop work community communication and knowledge sharing in remote work. The results of the study confirmed the belief that remote and hybrid work is here to stay. Keywords: remote work, in-office work, hybrid work, well-being at work, sense of community, development of knowledge Johdanto Työhyvinvointi on keskeinen osa yrityksen riskienhallintaa, sillä hyvinvoivat työntekijät ovat sitoutuneempia, tuottavampia ja terveempiä. Tämä vähentää organisaation riskejä ja parantaa sen kykyä sopeutua toimintaympäristön muutoksiin. Henkilöstöriskit muodostavat olennaisen osan jokaisen yrityksen riskienhallintaa vaikuttaen suoraan liiketoiminnan menestykseen. Tyypillisiä henkilöstöriskejä ovat muun muassa avainhenkilöiden menetykset, tapaturmat, osaamisvajeet ja työvoiman vaihtuvuus. (Juvonen ym. 2014, 60.) Merkittävä osa henkilöstöriskien hallintaa perustuu velvoittavaan toimintaan, joka on määrätty lainsäädännöllä (Teperi 2023, 23). Henkilöstöriskien realisoituessa yritys voi kohdata merkittäviä haasteita tai jopa joutua kohtaamaan liiketoiminnan loppumisen. Siksi on olennaista tunnistaa, ennakoida ja varautua henkilöstöriskeihin liiketoiminnan kestävyyden ja menestyksen turvaamiseksi. Organisaatio on riippuvainen hyvinvoivista, motivoituneista ja osaavista työntekijöistä (Kehusmaa 2011, 81; Juvonen ym. 2014, 64). Henkilöstöriskit, kuten osaamisvajeet ja työvoiman vaihtuvuus, voivat haitata sen toimintaa. Ennakoiva henkilöstöriskien tunnistaminen ja hallinta on organisaation tehtävä, jotta voidaan rakentaa vahvaa ja vastuullista työkulttuuria sekä houkuttelevaa työnantajabrändiä (Juvonen ym. 2014, 67; Koipijärvi & Kuvaja 2020, 170–171). Työhyvinvoinnin lisääminen korostaa ihmisläheistä lähestymistapaa ehkäisten henkilöstöriskien negatiivisia vaikutuksia ja vahvistaen organisaation kilpailukykyä. On havaittu viitteitä siitä, että etätyön tekemisellä voi olla vaikutusta työntekijän kokemaan yhteisöllisyyteen ja sitä kautta hänen työhyvinvointiinsa (Nousiainen 2022,47; Virtanen, Kaltiainen & Hakanen 2022, 40–43). Tutkimalla syvemmin etätyön ja työhyvinvoinnin välistä suhdetta voimme paremmin ymmärtää näitä vaikutuksia ja sitten tukea työntekijöitä ja organisaatioita parhaalla mahdollisella tavalla. Etätyön vaikutuksia työhyvinvointiin on tutkittu eri tutkimuksissa (Misukka-Kinnunen 2022; Roiha 2022). Työterveyslaitoksen teettämässä tutkimuksessa Ranki (2023, 5–26) heijastelee työelämää muutosten (SOTE), kriisien (koronapandemia) ja megatrendien (esim. digitalisaatio) kourissa. Korhonen (2022) on puolestaan tutkinut tietotyöläisten kokemuksia koronaepidemian jälkeisen laajan etätyön aikana työyhteisöviestinnän ja työyhteisön yhteisöllisyyden kannalta. Kallio, Miettunen, Orädd ja Saarikoski (2022) ovat miettineet toimintatapoja työhyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden lisääntymiseen hybridityön aikana. Heidän mukaansa yhteisöllisyyttä voitaisiin lisätä muun muassa yhteisillä työpajoilla tai teemapäivillä, jolloin koko tiimi kokoontuisi yhteen. Lisäksi heidän mukaansa tulisi kiinnittää erityistä huomiota viestinnän ja tiedottamisen selkeyttämiseen hybridityöskentelyssä. Sampat, Raj, Behl ja Schöbel (2022) viittaavat artikkelissaan tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan etätyökulttuuri on johtanut työntekijöiden henkiseen ja fyysiseen kuormitukseen. Heidän mukaansa etätyöllä on ollut vaikutusta myös työntekijöiden kokeman yhteisöllisyyden vähenemiseen, joskin samassa yhteydessä työntekijöiden kokema tuottavuus on lisääntynyt. Yhteisöllisyyden puutteen on todettu sairastuttavan yhteiskuntaamme ja aiheuttavan yksinäisyyttä (Lindfors 2007). Helsinki mission (2024) Työelämän yksinäisyys 2024-barometrin mukaan joka viides suomalainen kokee yksinäisyyttä työelämässä ja joka kymmenes kokee ulkopuolisuutta työyhteisössään. Hakasen, Kaltiaisen ja Suutalan (2023) Miten Suomi voi? – tutkimus osoittaa, että etätyön tekeminen lisää yksinäisyyden riskiä. Tämä tutkimus liittyy riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan asiantuntijan koulutusohjelmaan ja osaamisalaan (Lapin ammattikorkeakoulu 2024). Riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan asiantuntijan tulee ymmärtää, miten muuttuneet työskentelyolosuhteet, kuten etätyö, voivat vaikuttaa työntekijöiden työhyvinvointiin, yhteisöllisyyteen ja osaamisen kehittymiseen. Henkilöstöriskienhallinta on keskeinen osa riskienhallinnan asiantuntijan roolia ja tutkimuksesta saatu tieto on tarpeen riskien ennakoimiseksi ja hallitsemiseksi, erityisesti kun otetaan huomioon, että organisaatiot ovat riippuvaisia hyvinvoivista ja osaavista työntekijöistä. Riskienhallinnan ja vastuullisen liiketoiminnan asiantuntijalla tulee olla tietoa ja taitoja, jotka mahdollistavat monimutkaisten vuorovaikutusten ymmärtämisen ja hallitsemisen, kuten etätyön vaikutukset työhyvinvointiin, yhteisöllisyyteen ja työntekijöiden osaamiseen. Opinnäytetyössä tutkimme, miten etätyön tekeminen on vaikuttanut työntekijöiden työhyvinvointiin, yhteisöllisyyden muodostumiseen ja osaamisen kehittymiseen. Työn kannalta keskeisiä käsitteitä ovat etä-, lähi- ja hybridityö, työhyvinvointi, yhteisöllisyys ja osaamisen kehittyminen. Toimeksiantaja Opinnäytetyön toimeksiantajana on Pohjola Vakuutus Oy (myöh. Pohjola Vakuutus), joka on yksi Suomen johtavista vahinkovakuutusyhtiöistä. Se tarjoaa henkilö- sekä yritys- ja yhteisöasiakkailleen monipuolisia vakuutuspalveluja. Pohjola Vakuutuksen tavoitteena on varmistaa asiakkailleen monipuolinen ja kattava vakuutusturva, lisäksi se toimii yritysasiakkaidensa riskienhallinnan kumppanina auttamalla hallitsemaan ja ennakoimaan riskejä. Pohjola Vakuutus on osa OP Ryhmää. Pohjola Vakuutuksessa työskentelee yhteensä noin 2500 alansa ammattilaista. Työntekijät ovat vakuuttamisen asiantuntijoita ja työtehtävät vaihtelevat tuote- ja palvelukehityksestä myyntiin sekä asiakas- ja korvauspalveluihin. (OP Ryhmä 2024a.) Pohjola Vakuutuksessa työskentely tapahtuu pääosin hybridimallin mukaisesti, jolloin työntekijät voivat tehdä työtä joustavasti joko toimistolla tai etänä kotona etäyhteyksiä hyödyntäen. Pohjola Vakuutuksen yrityskulttuurin perustana ovat arvot: ihmisläheisyys, vastuullisuus ja yhdessä menestyminen. Yrityksessä on parhaillaan käynnissä merkittävä muutos ajattelu- ja toimintatavoissa. Muutoksen tavoitteena on kehittää sekä työntekijä- että asiakaskokemusta ja tehostaa toimintaa.Työskentely tapahtuu ketterän toimintamallin mukaisesti tiimeissä, joissa ihmiset, osaaminen, valta ja vastuut ovat vuorovaikutuksessa päivittäin. Itseohjautuvassa organisaatiossa vastuut ovat selkeästi määriteltyjä, ja päätöksentekoa on virtaviivaistettu. Johtaminen keskittyy valmentavaan otteeseen, suunnan näyttämiseen ja tiimien menestyksen tukemiseen. (OP Ryhmä 2024b.) Tutkimuksen tarkoitus, tavoite ja tutkimuskysymykset Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tuottaa selvitys, onko etätyöskentelyllä ollut vaikutusta työntekijöiden työhyvinvointiin, yhteisöllisyyden muodostumiseen ja osaamisen kehittymiseen. Selvityksen pohjalta tavoitteena on tarjota Pohjola Vakuutukselle kehittämisehdotuksia ja ideoita etätyön tukemiseksi työhyvinvoinnin, yhteisöllisyyden ja osaamisen kehittymisen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksiksi muodostui: Minkälainen vaikutus etätyön tekemisellä on ollut henkilöstön työhyvinvointiin, miten etätyön tekeminen on vaikuttanut yhteisöllisyyden muodostumiseen ja millaisia vaikutuksia etätyöskentelyllä on ollut osaamisen kehittymiseen. Tietoperusta Etätyö, lähityö ja hybridityö Etätyöllä tarkoitetaan ansiotyötä, jota suoritetaan varsinaisen työpaikan ulkopuolella, kuten esimerkiksi kotona, kesämökillä tai ulkomailla (Tilastokeskus 2024; Työterveyslaitos 2024a). Vilkman (2016, 13) huomauttaa, että etätyö on yleensä luonteeltaan sellaista, että sitä voisi tehdä myös työpaikalla. Kohtakangas, Kopakka ja Koskitalo (2023, 13) toteavat, että etätyö on tapa tehdä työtä hyödyntäen sähköisiä tieto- ja viestintätekniikoita. Työsuojeluhallinnon verkkopalvelun (2023) mukaan sujuva etätyö edellyttää molemminpuolista luottamusta esihenkilön ja alaisen välillä. Kumarin ja Yelkarin (2022) tutkimuksen mukaan yrityksen johtajilla ja esihenkilöillä on merkittävä rooli onnistuneen etätyön tekemiseen. Esihenkilöiden tulisi onnistua kohtelemaan alaisiaan tasapuolisesti ja saada heidän ideansa kuulluksi. Yrityksen tulisi onnistua rakentamaan myös yhteys esihenkilön ja työntekijöiden välille keskenään, niin virallisiin kuin epävirallisiinkin keskusteluihin. (Kumari & Yelkar 2022.) Lähityöllä tarkoitetaanperinteistä työskentelytapaa, jossa työtä tehdään fyysisesti läsnä työnantajan osoittamissa tiloissa samanaikaisesti kollegoiden kanssa (Makkonen – Craig 2021). Tässä opinnäytetyössä lähityöllä tarkoitetaan työn tekemistä toimistolla työnantajan tiloissa, ja siitä käytetään myös termiä toimistolla työskentely. Hybridityöllä puolestaan tarkoitetaan sellaista ansiotyön vapaaehtoista organisointitapaa, jossa yhdistyy etätyö ja varsinaisella työpaikalla tehtävä lähityö (Kohtakangas, Kopakka & Koskitalo 2023, 14). Työntekijä voi siis tehdä osan viikosta tai kuukaudesta etänä kotona ja osan työpaikalla. Tarkkaa määrää töiden jakautumiselle etätyön ja lähityön välillä ei ole määritetty (Työterveyslaitos 2024a). Lainsäädännön puolesta työntekijä ja työnantaja voivat keskenään sopia hybridityöskentelystä, mutta suositeltavaa on, että hybridityöskentelystä tehdään kirjallinen ohjeistus, sillä ennalta sovitut raamit ja molemminpuolinen ymmärrys vastuista sekä velvollisuuksista edistää sujuvaa hybridityöskentelyä (Kohtakangas ym. 2023, 14, 27). Hybridityöllä voidaan siis tarkoittaa vaihtelevaa kirjoa tehdä työtä itselle mieluisassa ympäristössä ja sovittujen raamien puitteissa itse määrätyllä rytmityksellä. Aiempien tutkimusten mukaan hybridityön mahdollistaman kollegoiden kasvokkain tapaamisen on todettu lisäävän työntekijöiden kokemaa yhteisöllisyyttä (Sampat ym. 2022, 9.) Työhyvinvointi Työhyvinvointi on laaja käsite, jonka perusta muodostuu lainsäädännön määrittelemistä periaatteista. Yksinkertaisuudessaan työhyvinvointi tarkoittaa työntekijän kokonaisvaltaista hyvinvointia työympäristössä, kattaen fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset ulottuvuudet. Fyysinen ympäristö ja ergonomiset ratkaisut vaikuttavat merkittävästi työntekijöiden hyvinvointiin, sillä turvalliset työvälineet ja säädettävät kalusteet vähentävät kuormitusta sekä tapaturmariskiä. Hyvin suunnitellut työtilat edistävät vuorovaikutusta ja vähentävät melua sekä muita häiriöitä. Huolellisesti suunniteltu valaistus, hyvä sisäilma ja työtilojen siisteys tukevat työntekijän jaksamista ja terveydentilaa. On olennaista, että työolosuhteet täyttävät lain asettamat terveys- ja turvallisuusvaatimukset, sillä tämä on merkittävä osa työhyvinvointia. (Mannermaa 2022, 162–171.) Hyvä johtaminen ja kannustava esimiestyö ovat keskeisiä tekijöitä työhyvinvoinnissa. Esihenkilön tehtävänä on luoda oikeudenmukainen ja työntekijöitä innostava ilmapiiri, joka lisää työmotivaatiota ja vahvistaa työntekijöiden omistautumista (Rauramo 2012, 128–129.) Työpaikan ilmapiirissä selkeä viestintä, vuorovaikutus ja yhteisön tuki ovat tärkeitä, sillä ne edistävät yhteisöllisyyden kehittymistä (Kehusmaa 2011, 102; Manka 2016, 132–134). Työhyvinvointia edistävät myös mahdollisuudet koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen, jotka vahvistavat itseluottamusta ja ammattitaitoa sekä lisäävät motivaatiota (Rauramo 2012, 146). Työterveyshuollon ennakoiva rooli tukee hyvinvointia havaitsemalla terveysongelmia varhaisessa vaiheessa (Rauramo 2012, 39–40). Työn ja vapaa-ajan tasapaino on avain palautumiseen ja uupumuksen ehkäisyyn. Psykologisen hyvinvoinnin kannalta olennaista ovat mielekkäät ja hallittavissa olevat työtehtävät. Tavoitteellisuus ja mahdollisuus kehittää omia taitoja ovat motivoivia tekijöitä, jotka edistävät psyykkistä jaksamista. Työpaikan turvallinen ja avoin ilmapiiri, joka kannustaa yhteistyöhön ja edistää psykologista turvallisuutta, on keskeinen osa työhyvinvointia. Työyhteisön yhteenkuuluvuuden tunne parantaa työntekijöiden hyvinvointia ja edistää samalla työn iloa ja tuottavuutta. (Manka 2016, 68–73; Rauramo 2012, 104–105; Aro 2018, 126–128; Paasivaara & Nikkilä 2010, 147–149.) Yhteisöllisyys Yhteisöllisyydelle ei ole olemassa yhtä ainoaa ja tarkkaa määritelmää. Sanastokeskus (2024b) määrittelee yhteisöllisyyden yksilöistä koostuvaksi ihmisryhmäksi, jota yhdistää jokin yhteinen tekijä. Lindforsin (2007) mielestä yhteisöllisyydellä tarkoitetaan pysyvää tai pitkäkestoista kuulumista ihmissuhdeverkostoon, joka koostuu esim. työ-, perhe-, harrastus- tai uskonnollisesta yhteisöstä. Pessi ja Seppänen (2015) taas mieltävät yhteisöllisyyden sosiaaliseksi ja emotionaaliseksi ilmiöksi, jossa yksilöt ovat vuorovaikutuksessa ja tuntevat yhteenkuuluvuutta. Sanastokeskus (2024b) ja Kielitoimiston (2024) sanakirjan mukaan suomen kielessä sanat ”yhteisö” ja ”yhdistää” kulkevat käsikädessä, sillä sana yhteisö on johdettu sanasta yhdistää ja se tarkoittaa ihmisryhmää, joka muodostuu yhdistävän tekijän perusteella. Yhdistävä tekijä voi olla esimerkiksi perhe, suku, kansa, ammattikunta tai urheiluseura. Ilman yhteisöä ei voi olla yhteisöllisyyttä, vaikka kaikki yhteisöt eivät välttämättä olekaan yhteisöllisiä (Jaakkola 2015). Ihminen viettää työssään kolmanneksen elämästään (Tilastokeskus 2012), siksi yhteisöllisyyteen on alettu kiinnittää huomiota myös työelämässä. Yhteisöllisyyttä työelämässä pidetään tekijänä, joka edistää terveyttä, hyvinvointia, oppimista ja tehokkuutta (Paasivaara & Nikkilä 2010, 9). Työyhteisö koostuu ihmisistä, joiden kanssa teemme töitä. Toimivassa työyhteisössä on avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri ja ihmiset voivat keskustella avoimesti ja rehellisesti vaikeistakin asioista. Hyvä työyhteisö rakentuu yhteistyölle ja ongelmiin keskittymisen sijaan työyhteisössä ponnistellaan ratkaisujen löytämiseksi. (Juuti & Vuorela 2015.) Osaamisen kehittyminen Osaamisen kehittyminen eli oppiminen on Otalan ja Meklin mielestä (2021, 15) ehkä tärkein prosessi työelämässä ja koko yhteiskunnassa. Otala (2018, 17) viittaa Boston Consulting Groupin tekemään tutkimukseen, jossa maailma on nykyään 35 kertaa monimutkaisempi kuin 1960-luvulla. Tämä on kasvattanut myös työntekijöille asetettuja vaatimuksia, jotka ovat nekin moninkertaistuneet. Otalan (2018, 22) mukaan työntekijät tulisi osallistaa työpaikan tulevaisuuden suunnitteluun ja oman työn haasteiden ratkomiseen. Tällöin työntekijät itse voisivat miettiä oman työnsä mahdollisia muutoksia sekä etsiä ja hyödyntää itse niihin sellaista tietoa, jota he kokevat tarvitsevansa muutoksessa ja muuttuneissa tilanteissa. Aalto Yliopisto ja Työsuojelurahasto olivat rahoittamassa vuonna 2018 tutkimusta, jonka tulokset osoittivat, että työntekijöiden osaaminen edistää työhyvinvointia ja näin parantaa myös tuottavuutta. (Kallonen & Kuhmonen 2021, 71). Varsinkin asiantuntijatyössä osaamisen kehittymiseen eli oppimiseen kuuluu tiedon käyttäminen oikeassa yhteydessä (Virta 2011). Tämän lisäksi Poikela (2005, 22–23) toteaa työssä oppimista tutkivassa artikkelissaan, että aikuisen oppiminen ei ole ainoastaan olemassa olevien asioiden ja toiminnan opettelua, vaan tarkoituksena on myös uuden tiedon tuottaminen. Tieto käsitteenä on laaja ja vaatii määrittelyä (Rowley 2006, 170–174). Sanastokeskuksen termipankin (2024) mukaan tieto on pohjimmiltaan yhteisöllistä ja syntyy vuorovaikutuksessa muiden yksilöiden kanssa. Tiedon yhteisöllisyyttä tukee myös viittaukset tutkimuksiin, joissa organisaatioiden tiedonhallinnan on todettu olevan riippuvaista yksilöiden välisistä yhteyksistä ja joissa tiedon jakamista on pidetty luonnollisena toimintana, joka tapahtuu automaattisesti. Kun yksilöt jakavat tietojansa ja lisäävät toistensa tietämystä, tietoa on hyödynnetty ja osaaminen on lisääntynyt organisaatiossa. Tietojen jakamiseen perustuva osaamisen kehittäminen riippuu useista tekijöistä: tiedon laadusta, halukkuudesta jakaa tietoa, jakamiselle tarjoutuvista mahdollisuuksista (kohtaamiset) sekä työympäristön kulttuurista. (Ipe 2003). Vastaavia seikkoja on pohdittu myös artikkelissa, jossa tiedonjaon esteitä ja kohentajia on tutkittu virtuaalitiimien kontekstissa. (Davidavičienė, Al Majzoub, Meidute-Kavaliauskiene 2020). Tiedon jakamisen kannalta tieto voidaan jakaa kahteen merkittävään luokkaan: eksplisiittisen tietoon ja hiljaiseen (implisiittiseen) tietoon (Nonaka & Konno 1998, 42). Eksplisiittinen tieto tarkoittaa virallistettua tietoa ja tietämystä, joka on yleisesti saatavilla kodifioidussa, kirjallisessa muodossa. Hiljainen tieto määritellään intuitiiviseksi ja määrittelemättömäksi tiedoksi, joka perustuu henkilökohtaisiin taitoihin, osaamiseen, kokemukseen ja asiantuntijuuteen. Hiljainen tieto liittyy vahvemmin yksilöiden innovatiiviseen käyttäytymiseen. Voidaan sanoa, että hiljainen tieto on strategisesti tärkeämpää organisaatioiden olemassaololle, tehokkuudelle ja kilpailukyvylle kuin eksplisiittinen tieto, koska se on pohjimmiltaan henkilökohtaista oivaltamista, luonteeltaan aineetonta ja sen jakaminen tapahtuu lähinnä vertaisten välillä organisaatiossa. (Iqbal, Nazir, Ahmad 2022, 275.) Onkin arvioitava, mikä on fyysisen työpaikan ja kohtaamisen merkitys ja onko hiljaisen tiedon jakaminen mahdollista tehtäessä etä- tai hybridityötä. Buunk, Smith, & Hall (2019) käsittelevät artikkelissaan hiljaisen tiedon jakamisen konteksteja. He nostavat esiin tutkijaparin Nonaka ja Konnon (1998, 40–41) Ba-käsitteen, jossa on tärkeää ihmisten välinen, kasvokkain tapahtuva sosialisaatioprosessi. Tässä prosessissa yksilöt jakavat kokemuksia, tunteita ja ideoita. Tarkoituksena on vähentää esteitä yksilöiden välillä ja välittää organisaatiokulttuuria implisiittisesti. (Buunk, Smith & Hall 2019.) Buunk ym. (2019) haluavat haastaa fyysisesti tapahtuvan sosialisaatioprosessiin ja viittaavat muun muassa Jalosen (2014, 561) tutkimukseen, jossa virtuaalinen ympäristö vertaistetaan Ba’han. Virtuaalinen ympäristö voidaan nähdä Ba’na, kun viitataan tiedon jakamisen, luomisen ja hyödyntämisen kontekstiin, joka ei rajoitu fyysisiin tiloihin vaan sisältää myös virtuaaliset ja henkiset tilat. Castellanin, Rossaton, Giarettan ja Daviden (2019) tutkimuksessa todetaan vastaavasti, että tietoa jaetaan ihmiskontaktin kautta. He eivät kuitenkaan rajaa kontaktia ainoastaan fyysiseen, vaan mahdollisia työvälineitä ovat tapaamisten lisäksi tiedotteet, puhelin, sähköposti ja videoneuvottelut. Toisaalta myös satunnaiset kohtaamiset epävirallisissa paikoissa, kuten kahvihuoneissa, saattavat edistää tiedonvaihtoa. (Castellani ym. 2019, 130.) Tiedon jakaminen ei-formaalisti työntekijöiden kesken tukee myös yksilöiden työhyvinvointia; jatkuvasti etätöitä tekevät yksilöt kokevat jäävänsä paitsi mentoroinnista ja osaamisensa kehittymisestä verrattuna toimistossa työskenteleviin, mikä saa heidät tuntemaan eristyneisyyttä ja tyytymättömyyttä (Charalampous, Grant, Tramontano & Michailidis 2019, 65–66). Eri tiedonvaihtomenetelmät eivät kuitenkaan kilpaile keskenään, vaan vahvistavat toisiaan. Olennaista on, että organisaatiokulttuuri luo kannustavan oppimisympäristön ja antaa oppimiselle aikaa. (Castellani ym. 2019, 130). Tutkimuksen toteutus ja aineiston analysointi Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tuottaa selvitys, onko etätyön tekemisellä ollut vaikutusta työntekijöiden työhyvinvointiin, yhteisöllisyyden muodostumiseen ja osaamisen kehittymiseen. Valitsimme tutkimuksen lähestymistavaksi tapaustutkimuksen, koska se soveltuu ilmiön tarkasteluun sen luonnollisessa kontekstissa, ja sen avulla voidaan tuottaa kehittämisehdotuksia ja -ideoita. (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2015; Piekkari & Welch 2020). Tapaustutkimuksen laajempi määrittely löytyy artikkelikokoelman yhteisestä tietoperustasta. Tutkimuksen aineisto kerättiin Webropol -kyselyllä ja puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Webropol -kysely lähetettiin 519 henkilölle ja kysely oli vastattavissa 22.05.–31.05.2024 välisenä aikana. Kysely (Liite 1) koostui neljästä osa-alueesta: taustatiedot, työhyvinvointi, yhteisöllisyys ja osaamisen kehittyminen. Kyselyyn vastasi 75 henkilöä eli vastausprosentti oli 14,4 %. Kyselyn lopussa oli vapaaehtoinen ilmoittautumiskenttä mahdollista tarkempaa haastattelua varten. Haastatteluun ilmoittautuneita oli 21 henkilöä, joista satunnaisotannalla haastatteluun valittiin 8 henkilöä. Haastattelut toteutettiin Teams -sovelluksen välityksellä aikavälillä 11.06.–18.06.2024 puolistrukturoituna haastatteluina. Puolistrukturoidussa haastattelussa kaikille esitetään samat kysymykset, mutta haastateltavat saavat vastata vapaasti omilla sanoillaan (Hirsjärvi & Hurme 2022). Haastattelu (Liite 2) koostui kuudesta kysymyksestä, joista viides kysymys oli moniosainen. Haastattelun viimeisessä kysymyksessä haastateltaville annettiin vapaa sana, jossa he saivat ilmaista ajatuksiaan tai kehitysideoitaan haastattelussa käytyihin teemoihin. Jokaiselle haastateltavalle varattiin vastausajaksi 15 minuuttia, haastattelut kestivät 8–21 minuuttia. Webropol -kyselyaineiston määrälliset vastauksen koottiin suoraan Webropol- palvelun raportointiominaisuudella. Kyselyn avoimet kysymykset ja haastatteluista litteroitu aineisto analysoitiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysina. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä analyysi rakentuu aineiston pohjalta. Aineistosta tuodaan esiin keskeiset asiat riippumatta siitä, mitä ne ovat tai miten ne liittyvät aiempiin tutkimuksiin. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006.) Kyselytutkimuksen vastausten analysoinnissa hyödynsimme myös korrelaatioanalyysia, jotta voisimme selvittää muuttujien välisiä yhteyksiä ja varmistaa, että aineistosta olisi mahdollisimman paljon hyötyä Pohjola Vakuutukselle. Korrelaation avulla tarkastelimme, miten eri vastausmuuttujat suhteutuvat toisiinsa ja millaisia yhteyksiä niiden välillä voitiin havaita. Korrelaation laskemiseen käytettiin Pearsonin kaavaa, joka soveltuu erityisesti jatkuvien ja normaalisti jakautuneiden muuttujien analysointiin. Pearsonin korrelaatiokerroin kuvaa, kuinka lineaarinen yhteys on kahden muuttujan välillä ja sen arvo vaihtelee -1 ja 1 välillä. (Kestilä-Kekkonen 2024.) Tulokset Kyselyssä käytettiin kolmea taustakysymystä (Liite 1). Taustakysymyksillä haluttiin selvittää, tuoko työuran pituus, työsuhteen pituus nykyisen työnantajan palveluksessa tai talouden koko vaikutusta vastaajien kokemuksiin. Kysymykseen ”Arvioi, montako päivää viikossa keskimäärin teit/teet etätöitä” (Kuvio 1) Suurin osa vastanneista, eli 65 %, teki ennen koronaa vain lähityötä. Toiseksi yleisin tapa oli hybridityö, jolloin etätöitä tehtiin kahtena päivänä ja lähityötä kolmena päivänä viikossa. Tulokset osoittivat, että yhden hengen talouksissa asuvat tekivät vähemmän etätöitä kuin useamman hengen talouksissa asuvat; vain neljännes yhden hengen talouksissa teki 2–3 päivää etätöitä, kun taas useamman hengen talouksissa vastaava osuus oli 34 %. Kuvio 1. Etätöiden tekeminen eri ajankohtina Koronan aiheuttaman poikkeustilan aikana 55 % vastaajista työskenteli kokonaan etänä. Yllättävää on, että 17 % vastaajista kertoo työskennelleensä kokoaikaisesti lähityössä myös poikkeustilan aikana. Kyselyn tekohetkellä vähemmistö vastaajista, 7 %, työskenteli vain lähityössä. Yleisin yhdistelmä oli työskennellä neljä päivää viikossa etätyössä ja yksi toimistolla, näin toimi 44 % vastaajista. Täysin etätyötä teki 17 % vastaajista. Taustakysymysryhmittelyn mukaan yksittäinen muutos on tapahtunut yhden hengen talouksien etätyökäytänteissä: Ennen koronaa 75 % teki vain lähityötä, kyselyntekohetkellä prosenttiosuus oli pudonnut 6 %:iin. työskennellä toimistolla lainkaan ja 32 % vastaajista olisi tyytyväinen yhteen toimistopäivään viikossa. Vastaajista 8 % haluaisi tehdä yksinomaan lähityötä. Kuvio 2. Toimistotyön haluttavuus Tämän kysymyksen kohdalla tietoa kerättiin myös vapaiden vastausten avulla. Avoimien vastausten sisältöanalyysissä tunnistettiin 15 käsitettä, jotka voitiin ryhmitellä viiden yläkäsitteen alle: ajankäyttö, tehokkuus, työn luonne, arvot ja ulkoiset tekijät (Taulukko 1). Arvoihin liittyvistä käsitteistä korostui sosiaalisuus, jonka esiintymistiheys oli 17,0 % perusteluna tulla toimistolle. Toisaalta ajankäytön yläkäsitteen alle kuuluva työmatka mainittiin 11,1 % tapauksista syynä tehdä etätöitä. Ajankäytön yläkäsitteeseen ryhmiteltiin myös ajankäytön joustavuus sekä perhe tai elämäntilanne. Perhe tai elämäntilanne -käsitteeseen sisältyvät muun muassa lastenhoitoon liittyvät haasteet ja harrastukset, kuten koiran hankkiminen. Arvojen alle kuuluvista käsitteistä valinnanvapaus toimistolle tulemisesta (9,2 %) ja henkinen hyvinvointi (7,8 %) nousivat myös esille vastauksissa. Osa vastaajista koki, että etätyöskentely parantaa henkistä työhyvinvointia, kun taas toiset nauttivat toimiston ilmapiiristä. Tehokkuuden yläkäsite jakautui kahteen näkökulmaan: etätyötä arvostavat vastaajat korostivat parempaa keskittymistä, tuottavuutta ja työrauhaa kotona, kun taas toimistolle tuleminen sai kannatusta siitä syystä, että tiedonjako tapahtuu kasvotusten. Taulukko 1. Vapaiden vastausten analysointi. Yläkäsite työnluonne sisältää kaksi alakäsitettä, hajautettu työyhteisö ja tehtävänkuva, joilla molemmilla perusteltiin tarpeettomuutta saapua toimistolle. Yläkäsitteen ulkoiset tekijät alle koottiin toimistoympäristöä koskevat käsitteet, toimistolla paremmat työskentelyolosuhteet ja toimistoympäristön tarpeettomuus tai sen soveltumattomuus. Toimiston paremmat työskentelyolosuhteet mainittiin vain 2 % vastauksissa, mutta vastaavasti 3,9 % koki toimisto-olosuhteet sietämättömiksi tai jopa turhiksi oman työnteon kannalta. Kysyttäessä kuinka usein vastaajat olivat vuorovaikutuksessa kollegojensa kanssa (Kuvio 3), jopa 61,3 % vastasi olevansa viikon aikana useammin kuin kuusi kertaa. Kyselyä tehtäessä 71,6 % vastaajista teki etätyötä 3–5 päivää, joten kollegojen välinen kanssakäyminen on mahdollista, vaikka yhteistä fyysistä tilaa ei jaettaisikaan. Kuvio 3: Vuorovaikutuksen tiheys kollegojen kanssa. Työhyvinvointi Työhyvinvointiin keskittyvässä kysymysosuudessa esitettiin väittämiä, joihin vastaajien piti arvioida Likertin asteikolla väittämien omakohtaista paikkansapitävyyttä (Taulukko 2). Tuloksista on tulkittavissa, että vastaajat kokivat mahdollisuuden tehdä etätyötä työhyvinvointia parantavaksi. Virtuaaliyhteyden ei koettu estävän vaikeiden asioiden käsittelemistä ja vastaajat kokivat työhyvinvointinsa verrattain hyväksi. Vaikka selkeästi etätyöskentely on vastaajien suosiossa, kollegoiden läsnäolo koettiin mielen hyvinvointia parantavaksi. Tässä kyselyssä ei eritelty, riittääkö läsnäoloksi kameran käyttö virtuaalitapaamisissa. Vastaajat kokijat olevansa etätöissä tehokkaampia kuin toimistotyöskentelyssä. Etätyöpäivän jälkeen koettiin myös tyytyväisyyttä saavutuksiin ja melko moni koki työstään myös iloa. Taulukko 2. Työhyvinvoinnin kokeminen. Työhyvinvointiosiossa on havaittavissa valinnanvapauden tärkeys. Mahdollisuutta etätyöhön arvostetaan, mutta vastaajat eivät selkeästi halua sulkea pois toimistotyöskentelynkään mahdollisuutta. Ylipäätään työhyvinvointi koettiin paremmaksi etätöissä, mutta vastaajilla ei ollut tästä kovin jyrkkää näkemystä, vastauksien keskiarvo on 3,5. Kysyttäessä turvallisuuden tunteesta etätyössä verrattuna toimistotyöhön, vastaukset jakautuivat asteikon kumpaankin suuntaan. Kysymyksessä ei eritelty, tarkoitetaanko turvallisuudella henkistä, fyysistä tai esimerkiksi tietoturvallisuutta, joten tämä on saattanut vaikuttaa vastaamiseen. Viimeisenä väittämänä tässä osiossa haettiin eroja etä- ja toimistotyön kuormittavuuteen; vain 5,3 % vastaajista koki etätyön kuormittavampana kuin toimistotyön. Haastattelujen perusteella etätyön työhyvinvointia edistävinä tekijöinä mainittiin parempi jaksaminen ja työskentelymotivaatio sekä sitä kautta merkityksellisyyden kokeminen omassa työssä. Positiivisiksi tekijöiksi nostettiin myös työn ja arjen yhteensovittaminen, työskentelyrauha ja työmatkoihin käytetyn ajan poisjääminen. Työhyvinvoinnin näkökulmasta haastatellut kokivat etätyön huonoina puolina kollegoiden vertaistuen puuttumisen sekä vuorovaikutukselle sopivan ajankohdan löytämisen: Kun olet etänä niin sulla ei ole semmoista samanlaista ”Voisinpa nyt valittaa tästä jollekin työkaverille saman tien” Tavallaan sellainen asioiden purkaminen on jäänyt ehkä vähäisemmälle ja mitä ehkä itsekin kaipaa tietyllä tavalla. Toimistolla, se on helpompaa ja toimistolla on helpompi saada apua, että se nyt on jäänyt oikeastaan tän etätyön kanssa hyvin vähäiselle. Teamsissa voi olla helposti yhteydessä ja näin, mutta sä et koskaan tavallaan nää, että onko se toinen kiireinen? Voit joutua odottamaan vastausta tai vastakaikua sieltä. – Haastateltava 6 Haastattelun viidennessä moniosaisessa kysymyksessä esitettiin skenaario, jossa haastateltavan tuli pohtia etätyön poistamisen ja lähityöhön palaamisen vaikutuksia oman työhyvinvointinsa kannalta. Seitsemän kahdeksasta haastateltavasta oli sitä mieltä, että esitetyllä skenaariolla olisi negatiivinen vaikutus heidän työhyvinvointinsa kannalta. Lähityöhön palaaminen vaikuttaisi haastateltavien mukaan keskittymiskykyyn, tehokkuuteen ja lisääntyneeseen sosiaalisuuteen. No kyllä se varmaan tuota kestäisi hetken ennen kuin taas tottuisi siihen, että sä oot siellä hälinän keskellä ja pystyt keskittymään niihin tekemisiin, että se vie kuitenkin aina oman aikansa. Niin tuota… Kyllä mä varmaan aika stressaavana sen kokisin siinä alkuun ennen kuin siihen sitten tottuisi. Niin kyllä se semmoisen pienen stressin aiheuttaisi. – Haastateltava 5 Kyllähän sitä olisi varmaan väsyneempi joka työpäivän jälkeen, jos tulisi käytyä toimistolla joka päivä. Se nyt on varmaan se isoin muutos. Syy miksi olisi väsyneempi kuin sitten joutuu olemaan niin paljon sosiaalisempi ja vuorovaikutuksessa paljon enemmän sitten toimistolla. – Haastateltava 1 Erittäin negatiivisesti. Mä en pysty keskittymään toimistolla. Se on avokonttori. Siellä on semmoinen tasainen kakofoniaa koko ajan. Jos mun pitäisi palata täysipäiväisesti toimistolle, niin mä vaihtaisin työpaikkaa. – Haastateltava 8 Työhyvinvointiosiossa vastaajilla oli mahdollisuus antaa avoimia kehitysehdotuksia työhyvinvoinnin lisäämiseksi. Yhteensä 44 vastaajaa ilmaisi näkemyksensä ja mielipiteensä siitä, miten työhyvinvointia voitaisiin parantaa. Vastaajien avoimet vastaukset nostivat esiin useita huomioita, jotka tarjoavat selkeitä kehityskohteita. Ajankäytön hallinta nousi vastauksissa merkittäväksi keinoksi vaikuttaa työhyvinvointiin. Peräti 12 vastaajaa korosti työn paremman tauotuksen merkitystä. Heidän mukaansa työn säännöllinen tauottaminen auttaa jaksamaan paremmin ja vähentää työn kuormittavuutta. Tämä ehdotus osoittaa, että työn rytmittäminen ja tauotuksen huomioiminen ovat keskeisiä tekijöitä työhyvinvoinnin kannalta. Toinen tärkeä esiin noussut teema oli työn tekemisen paikan joustavuus. Yhdeksän vastaajaa korosti fyysisen työympäristön merkitystä ja esiin nousi toive mahdollisuudesta tehdä työtä myös ulkomailta käsin. Joustavuutta pidettiin työtyytyväisyyttä parantavana, sillä sen avulla työn ja vapaa-ajan tasapaino on helpompi saavuttaa. Sosiaalinen kanssakäyminen ja tiimihenki nousivat esiin saaduissa vastauksissa ja ne koettiin keskeisiksi tekijöiksi työhyvinvoinnin parantamisessa. Yhdeksän vastaajaa korosti sosiaalisuuden merkitystä työyhteisössä ja kahdeksan vastaajaa toivoi enemmän fyysisiä tapaamisia oman tiimin kanssa. Tämä osoittaa sen, että vaikka etätyö tarjoaa monia etuja, fyysiset tapaamiset ja sosiaalinen vuorovaikutus ovat edelleen tärkeitä työyhteisön toimivuuden ja tiimihengen kannalta. Työn kuormitus nousi esiin vastauksissa ja kahdeksan vastaajaa nosti esiin työn kuormittavuuden, toivoen kohtuullisempia työmääriä ja aikatauluja. Liian tiukat aikataulut ja ylikuormittavat työmäärät lisäävät stressiä ja heikentävät työhyvinvointia. Yhteisöllisyys Tutkimuksessa esitettiin myös väittämiä yhteisöllisyyden tunteen muodostumisen kokemuksesta (Taulukko 3). Asteikkona oli sama viisiportainen Likert, jossa 1=Täysin eri mieltä ja 5=Täysin samaa mieltä. Muutamassa väittämässä haluttiin mitata etätyöskentelyn mukanaan tuomaa virtuaalikanssakäymisen kokemusta. Vastaajat kokivat, että kahdenkeskinen sosiaalinen kanssakäyminen virtuaalikontakteissa oli heille helppoa, keskiarvo vastauksissa oli 4,6. Samanlaista varmuutta puhumiseen useamman hengen virtuaalitapaamisissa ei löytynyt vastausten keskiarvon jäädessä 3,9. Taulukko 3. Yhteisöllisyyden kokeminen. Vastaajat kokivat vahvaa yhteenkuuluvuutta lähityöyhteisöönsä, keskiarvo vastauksissa oli 4,4. Kokemukset avun saamisesta ja antamisesta virtuaaliyhteydessä koettiin helppona ja mielekkäänä. Uusiin kollegoihin tutustuminen virtuaaliyhteyden kautta koettiin myös mahdollisena tehtävänä ja jopa ”me” -hengen kokeminen onnistuu virtuaalisesti. Vastaajat kokivat myös yhteenkuuluvuutta työnantajaansa, keskiarvo 3,8. Väittämän ”Tarpeeni olla vuorovaikutuksessa kollegoideni kanssa päivittäin täyttyy virtuaaliympäristössä” keskiarvo vastauksissa oli 3,9. Tässä pitää ottaa huomioon, että jopa 16,2 % vastaajista koki olevansa tämän väittämän kanssa jokseenkin eri mieltä. Sosiaalisen kanssakäymisen tärkeys on tämän tutkimuksen muissa osioissa noussut esiin, ja kahvihetki kollegojen kanssa motivoisi jopa 38,6 % vastaajista suuntamaan toimistolle. Vastauksissa väittämään ” Koen tärkeäksi esihenkilöni järjestämät tiimin yhteiset vapaamuotoiset virtuaalitapaamiset” ei ole selkeää trendiä, vastaukset vaihtelevat ääripäästä toiseen. Tässä tutkimuksessa ei selvitetty toimeksiantajan käytäntöjä tämän asian suhteen. Jää epäselväksi, onko kaikilla tiimeillä lainkaan vapaamuotoisia virtuaalitapahtumia, tai onko mahdollisesti järjestelyissä eriäväisyyksiä. Viimeiset osion väittämät koskevat etätöissä eristäytyneisyyttä ja ulkopuolelle jäämistä, jos ei ole riittävästi toimistolla: 16 % kokee etätöissä jonkin asteista eristäytyneisyyttä tai jäävänsä ulkopuolelle. Haastattelujen perusteella yhteisöllisyyden muodostuminen koettiin yleisesti etätyössä hyväksi. Yhteydenpito työhön liittyvistä asioista virtuaalisesti koettiin helppona ja haastatellut kokevat yhteenkuuluvuutta omaan tiimiinsä etätyöstä huolimatta. ”Näin suhteellisen uutena työntekijänä huomaa, että on hirveän hyvin päässyt porukkaan mukaan ja aluksi tietysti tuntuikin, että voinkohan minä nyt olla etänä, että jäänköhän minä jostakin paitsi justiinsa sen porukan muodostumisen näkökulmasta. Mutta olen huomannut, että ei sillä ole ollut minkään näköistä hidastavaa vaikutusta.” – Haastateltava 4 Vapaamuotoiset keskustelut arjen asioista puolestaan on koettu etätöiden seurauksena vähentyvän. “Sä et näe toista kasvotusten siinä niin sitten semmoinen kontaktin saaminen tai ehkä semmoisten työystävien saaminen on vaikeampaa. Siitä on tullut korkeampi kynnys soittaa jollekin teamsillä, kun sitten taas se, että olisi toimistolla kasvotusten niin olisi sitten matalampi kynnys jutella ja tavallaan ottaa yhteyttäkin.” – Haastateltava 6 “Sellainen vapaamuotoinen keskustelu niistä arjen asioista, ei siis työasioita, niin ne ehkä jää siitä sitten vähän vähemmälle, että sitä kaipaan.” – Haastateltava 2 Haastattelun viimeisen kysymyksen toisessa osassa esitettiin skenaario, jossa haastateltavan tuli pohtia etätyön poistamisen ja lähityöhön palaamisen vaikutuksia yhteisöllisyyden kannalta. Seitsemän kahdeksasta haastateltavasta oli sitä mieltä, että lähityöhön palaamisella olisi yhteisöllisyyttä lisäävä vaikutus. Vuorovaikutus kollegoiden kanssa lähityössä olisi luonnollisempaa ja jouhevampaa. ”No siis kyllähän siellä olisi positiivisia vaikutuksia siihen, että näkisi toisia työkavereita, voisi niitten kanssa jutella helpommin asioista. Tietyllä tavalla myös parantaisi sitä omaa mielialaa myös siinä mielessä, että voisi jutella ihan muustakin, kun vaan työasioista. Ei tarvitsisi aina laittaa sitä teamsia ja oottaa että kun se toinen näkee sen, vaan että voi kysyä suoraan siinä, että ne ovat ehkä semmoisia asioita jotka helpottuisi myös tietyllä tavalla. Jos siellä olisi sitten paikan päällä ja just se, että jos toimistolle menee niin sitten, muidenkin kollegoiden kanssa kommunikointi olisi helpompaa, kun nyt sitten taas se ehkä on jäänyt vähän toiseen tiimiin ja sellaiseksi pinnalliseksi.” – Haastateltava 6 Kyselyssä vastaajille annettiin avoimella kysymyksellä mahdollisuus esittää ehdotuksia oman tiimin yhteisöllisyyden parantamiseksi. Kyselyn vastaajista 40 antoi sanallisen vastauksen kysymykseen, ”miten kehittäisit työhyvinvointiasi?” Kyselyn tulosten perusteella tiimiyhteisöllisyys on aihe, joka herättää monenlaisia tarpeita ja näkemyksiä. Kyselyssä vastaajat esittivät kehitysehdotuksia tiiminsä yhteisöllisyyden lisäämiseksi, ja vastauksissa nousi esiin kolme merkittävintä teemaa. Vastauksissa korostui kasvokkain kohtaamiset, joita 15 vastaajaa nosti esiin vastauksessaan. Vastaajat korostivat säännöllisten kohtaamisten merkitystä, vaikka tiimit toimisivat hajautetusti eri paikkakunnilla. Fyysiset kohtaamiset koettiin tärkeiksi yhteenkuuluvuuden tunteen lisäämiseksi ja keskustelukulttuurin parantamiseksi. Useat vastaajat mainitsivat, että fyysiset kohtaamiset ovat tehokkaampia yhteenkuuluvuuden tunteen ja sisäisen motivaation kasvattamisessa, kuin pelkät virtuaaliyhteydet. Konkreettisina ehdotuksina esitettiin tapaamisia 3–4 kertaa vuodessa sekä toimistopäiviä, jolloin koko tiimi kokoontuisi yhteen. Vastaajista 10 toivoi lisää vapaamuotoisia virtuaalitapaamisia, kuten virtuaalisia kahvihetkiä ja yhteisiä rentoja tilaisuuksia, jotta tiimin jäsenet voivat keskustella vapaasti ja tutustua toisiinsa paremmin. Moni vastaaja mainitsi, että pakollisten työpalaverien lisäksi olisi hyödyllistä järjestää myös vapaamuotoisia tilaisuuksia, joissa voisi keskustella muista kuin työasioista. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi päivittäisten virtuaalikahvitaukojen muodossa, joissa ei käsiteltäisi työasioita. Yhteiset ulkopuoliset aktiviteetit ja tapahtumat nousivat esiin seitsemän vastaajan vastauksissa. Vastaajat ehdottivat enemmän työpaikan ulkopuolisia yhteisiä tapahtumia ja toimintaa, kuten after work -tilaisuuksia ja virkistysiltoja, joiden avulla tiimiläiset voivat luoda ja vahvistaa keskinäisiä suhteitaan. Nämä tapahtumat voisivat olla esimerkiksi neljännesvuosittain järjestettäviä tilaisuuksia, joissa yhdistettäisiin sekä työasiaa että vapaamuotoista yhdessäoloa. Vastauksissa nousi esiin myös joitakin yksittäisiä teemoja, jotka on hyvä nostaa esiin. Jotkut vastaajat toivat esiin, että tiimissä esiintyy kuppikuntaisuutta, joka heikentää yhteisöllisyyttä. Lisäksi esihenkilöiden esimerkillä ja aktiivisemmalla osallistumisella voisi olla merkittävä rooli yhteishengen parantamisessa. Kameran käytön lisääminen virtuaalikokouksissa koettiin tärkeäksi yhteyden vahvistamiseksi. Maantieteelliset haasteet ja niiden huomioiminen tapaamisissa olivat myös esillä. Työyhteisön monimuotoisuuden sekä tasa-arvon huomioiminen nähtiin tärkeänä yhteisöllisyyden edistämisessä. On huomionarvoista myös, että kuusi vastaajaa koki tiiminsä yhteisöllisyyden jo olevan hyvällä tasolla. Osaamisen kehittyminen Viimeinen osio väittämistä liittyi osaamisen kehittymiseen (Taulukko 4). Osaamisen kehittymisellä tarkoitettiin tässä tutkimuksessa työpaikan sisäisiä käytänteitä, niksejä, hiljaista tietoa, tiivistetysti kaikkea epäformaalin osaamisen kehittymisen oppia, jota ei voi lukea kirjasta tai oppaasta. Työhön kuin työhön tarvitaan perehdytys, etä- ja hybridityö on tuonut tähän omat uudet haasteensa. Vastaajien keskuudessa koettiin vahvasti, että kollegoilta saa apua myös virtuaalisesti, kollegoilta opitaan uusia asioita ja kollegojen neuvot auttoivat ratkaisemaan yllättäviä työhaasteita. Vastaajien kokemukset hiljaisen tiedon siirtymisestä vaihtelevat: osa kokee etätyöskentelyn estävän tiedonsaannin, kun taas toiset kokevat saavansa tietoa yhtä paljon kuin lähityössä. Vastaavaa kaksijakoisuutta kokemuksissa on löydettävissä kysyttäessä kasvokkain olemisen hyödyllisyydestä: vastaajista 36 % kokee tämän hyödylliseksi, mutta 44 % vastaajista on sitä mieltä, että saadakseen kollegalta tietoa, heidän ei tarvitse olla kasvokkain. Valtaosa vastaajista kuitenkin kokee, että etätyössäkin kollegan apua on riittävästi saatavilla, eivätkä asiat tästä syystä jää tekemättä. Tarkasteltaessa omien kykyjen esiintuomista ja niiden oikeudenmukaista arvioimista virtuaalisesti, 8 % vastaajista koki, että näin ei tapahdu. Hieman suurempi osuus, 9,3 %, koki, ettei oma osaaminen kehity hyvin. Positiivista on, että 73,3 % vastaajista kokee, että omassa tiimissä kyetään jakamaan mokat oppimistarkoituksessa ja 69,3 % kokee saavansa esihenkilöltä tarvittavaa ohjausta myös etätyössä. Tästä huolimatta, jopa 24 % ei koe päässeensä työhön ”sisään”. Vastaajista 4 % kokee jäävänsä huomioimatta kehityssuunnitelmissa, jos ei tule toimistolle. Positiivisena asiana voi pitää sitä, että vastaajille ei jäänyt etätyöpäivän jälkeen epävarmuutta asioista siitä syystä, etteikö olisi voinut kysyä asiaa kollegalta virtuaalisesti. Taulukko 4. Osaamisen kehittymisen kokeminen. Haastatellut kokivat, että etätyön tekemisellä ei ole juurikaan vaikutusta osaamisen kehittymisen kannalta. Etätyön yleistymisen myötä erilaiset kanavat tiedon jakamiseen ja kouluttautumiseen on koettu kehittyvän. Ainoastaan hiljaisen tiedon osalta haastatellut kokivat etätyön tekemisen vaikuttavan negatiivisesti. “Eihän se hiljainen tieto samalla tavalla siirry, että se vaatii niitä kohtaamisia ja kommunikointia, että ei samalla tavalla siirry tässä etätyössä. Oikeastaan sekin, että mä itse vielä olen oppijana semmoinen, että mä opin toisia kuuntelemalla ja seuraamalla ennemmin, kun lukisin ohjeita intrasta tai jostain, niin kyllä mä sen omalta osaltani koen haasteena, että kun en näe kollegoja niin usein, niin se vaatii itseltä tietynlaista kyvykkyyttä hakea sitä tietoa ja oppia ja kyllä sitten valitettavasti vaan paljon jää sitten pois.” – Haastateltava 2 Haastattelun viimeisen kysymyksen viimeisessä osassa esitettiin skenaario, jossa haastateltavan tuli pohtia etätyön poistamisen ja lähityöhön palaamisen vaikutuksia osaamisen kehittymisen kannalta. Haastatelluista viiden mielestä lähityöhön palaaminen lisäisi osaamisen kehittymistä hiljaisen tiedon osalta. Haastateltavat kokivat hiljaisen tiedon jakamisen lisääntyvän ja helpottuvan lähityössä. ”Joo no siinä mielessä osaaminen voisi vähän enemmän kehittyä, kun saisi enemmän hiljaista tietoa ja sitä kollega tukea ehkä enemmän tai helpommin.” – Haastateltava 1 Haastatelluista kolme ei kokenut eroa osaamisen kehittymisen kannalta ollessaan etätyössä. ”No osaamisen kannalta mä luulen, että en mä koe, että siinä olisi niinku kauheasti eroa.” – Haastateltava 5 Kyselyyn vastanneet toivat esiin monia ehdotuksia ja näkemyksiä, joilla heidän osaamistaan voitaisiin kehittää ja tukea paremmin. Vastaajista 23 antoi kyselyssä kehitysehdotuksensa vastaamalla kysymykseen ”kehitysehdotukset osaamiseni kehittymiseksi”. Vastauksista nousi esille joitakin keskeisiä teemoja, kuten tarve selkeämmille ja systemaattisemmille oppimis- ja kehityssuunnitelmille, enemmän mahdollisuuksia käytännön oppimiseen ja esihenkilöiden tuen lisääminen. Vastaajista kolme mainitsi kaikkien olevan hyvin osaamisen kehittämisen suhteen. Vastaajista kuusi toivoi selkeämpää ja yksityiskohtaisempaa materiaalia sekä enemmän aikaa koulutuksille. Vastaajat nostivat esiin tarvetta selkeille suunnitelmille ja systemaattiselle lähestymistavalle osaamisen kehittämisessä. Yksi vastaaja mainitsi kaipaavansa selkeää ”opetussuunnitelmaa”, joka antaisi johdonmukaisen rakenteen kehitykselle. Vastauksissa toivottiin selkeyttä ja yhdenmukaisuutta toimintatapojen ja tietojen saatavuudesta niin, että ne olisivat keskitetysti saatavilla yhdellä alustalla. Toinen vastaaja toivoi rautalankamallin käyttöä materiaalien käsittelyssä omissa tiimin palavereissa, jotta keskittyminen olisi helpompaa. Esiin nousi myös tarve sellaiselle ajalle, joka mahdollistaa oppimisen ja asioiden sisäistämisen. Viisi vastaajaa painotti käytännön oppimisen merkitystä. Perehdytyksessä toivottiin enemmän käytännön tekemistä heti alusta alkaen, jotta uudet tiedot ja taidot jäisivät paremmin mieleen. Eräs vastaaja mainitsi esimerkiksi, että järjestelmien oppiminen ja sisäistäminen olisi ollut helpompaa käytännön kautta kuin nyt verkossa toteutettujen pitkien teoriakurssien myötä. Myös muiden tekemisten seuraaminen ja keskustelut todettiin tärkeäksi oppimisen muodoksi, vaikka sen koettiin olevan välillä haastavaa etäyhteyksien kautta. Esihenkilöiden rooli ja tuki nousivat esille neljässä vastauksessa. Vastaajat toivoivat enemmän palautetta ja tukea esihenkilöiltään. Eräs vastaaja mainitsi, ettei esihenkilö anna tarpeeksi palautetta, mikä estää hänen kehittymistään. Toinen vastaaja korosti systemaattista osaamisen kehittymisen seurantaa esihenkilön kanssa käytävissä keskusteluissa ja mainitsi, että heillä on jo suunnitelma tehty tätä varten. Esihenkilön aktiivinen osallistuminen osaamisen kehittämiseen koettiin tärkeäksi. Korrelaatioanalyysi Väittämien välillä suoritettiin korrelaatioanalyysit, joissa käytettiin Webropolin Analytics-osioon kuuluvaa Professional Statistics -datalouhintatyökalua. Korrelaatiot laskettiin Pearsonin kaavalla. Koska väittämäpareja on useita, esiin nostetaan vain ne tapaukset, joissa korrelaatiokerroin on ≥ 0,5 tai ≤ -0,5, mikä osoittaa kohtalaista korrelaatiota, ja samalla p-arvo oli ≤ 0,005, mikä tekee tuloksista tilastollisesti merkittäviä. Tutkittaessa työhyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden väittämien välisiä korrelaatioita (Taulukko 5), useiden väittämäparien välillä on havaittavissa tilastollisesti merkittäviä positiivisia korrelaatioita. Esimerkiksi työhyvinvointiväittämä ”Olen tyytyväinen suorituksiini etätyöpäivän jälkeen” korreloi positiivisesti yhteisöllisyyden väittämien kanssa, joissa korostuu etätyön sosiaalinen ulottuvuus. Näitä ovat muun muassa epäviralliset keskustelut virtuaalisesti, avun saaminen kollegoilta, kahdenkeskisen virtuaalikontaktin helppous, työkavereiden auttaminen etäyhteydellä sekä ”me”-hengen kokeminen. Työhyvinvointiväittämä ”Voin ottaa vaikeitakin asioita esille, vaikka en olisi toimistolla” korreloi positiivisesti yhteisöllisyysväittämien kanssa, jotka liittyvät avun saamiseen kollegoilta virtuaalisesti ja virtuaalisen sosiaalisen kanssakäymisen helppouteen. Myös ”me”-hengen tunteminen virtuaalisesti oli yhteydessä sekä työhyvinvointiin että luottamukseen kollegoita kohtaan. Taulukko 5. Korrelaatiot yhteisöllisyys- ja työhyvinvointiväittämien välillä. Kohtalaista positiivista korrelaatiota on laskettavissa väittämien ”Koen työhyvinvointini hyväksi” (Työhyvinvointi) ja yhteisöllisyysväittämien ”Tunnen yhteenkuuluvuutta lähityöyhteisööni” ja ”Tunnen yhteenkuuluvuutta Pohjola Vakuutuksen kanssa” välillä. Nämä samaiset yhteisöllisyysväittämät korreloivat positiivisesti myös työhyvinvoinnin väittämän ”Koen työssäni työniloa” kanssa. Väittämäryhmien osaamisen kehittyminen ja työhyvinvointi välillä ei sen sijaan ole löydettävissä yhtä vahvoja korrelaatioita (Taulukko 6). Asetettujen raja-arvojen sisään jää vain viisi väittämäparia. Näistä yksi on työhyvinvoinnin alle luokiteltu kokemus paremmasta tehokkuudesta etätöissä, joka korreloi positiivisesti kokemukseen riittävästä hiljaisen tiedon saamisesta etätöissä. Lisäksi väittämä ”Koen tuovani kykyni esille myös etänä, ja luotan, että ne arvioidaan oikein” korreloi positiivisesti kahden muun väittämän kanssa: etätyöskentelyn mahdollisuus parantaa työhyvinvointia sekä vaikeiden asioiden esille ottaminen virtuaalisesti. Taulukko 6. Korrelaatiot Osaamisen kehittyminen- ja Työhyvinvointi- väittämien välillä. Väittämäpari ”Koen saavani yhtä paljon hiljaista tietoa etänä kuin toimistollakin” ja ”Koen mahdollisuuden tehdä toimistotyötä työhyvinvointiani parantavana” korreloivat negatiivisesti. Tämä tulos on tässä aineistossa täysin odotettu. Samoin väittämäparin ”Minun on helpompaa kysyä asioita kollegoiltani kasvokkain” ja ”Koen työhyvinvointini paremmaksi etätyössä kuin toimistolla” negatiivinen korrelaatio on looginen. Näistä tuloksista voi päätellä, että vastaajat eivät näyttäisi tarvitsevan lähityötä tärkeisiinkään kanssakäymisiin, vaan voivat luottaa kollegoiden apuun etänäkin. Korrelaatiota tutkittiin myös yhteisöllisyydestä ja osaamisen kehittymisestä esitettyjen väittämien tulosten välillä (Taulukko 7). Taulukko 7. Korrelaatiot Yhteisöllisyyden ja osaamisen kehittymisen väittämien välillä. Osaamisen kehittymisen alle kuuluva väittämä ”saan kollegoiltani apua ja neuvoa työhöni virtuaalisesti” korreloi positiivisesti seuraavien yhteisöllisyyden väittämien kanssa: ”Ollessani poissa toimistolta, saan kollegoiltani helposti tukea virtuaalisesti”, ”Tunnen yhteenkuuluvuutta lähityöyhteisööni”, ”Työkavereideni auttaminen virtuaalisesti on mielekästä” sekä ”Koen ”me”-henkeä virtuaaliyhteyden avulla”. Positiiviset korrelaatiot tukevat vastausten loogisuutta ja vahvistavat tutkimuksen luotettavuutta. Odotetusti havaittiin positiivinen korrelaatio väittämien ”Minun on helpompaa kysyä asioita kollegoiltani kasvokkain” ja ”Pelkään jääväni ulkopuolelle, jos työskentelen liikaa kotitoimistolla” välillä. Lisäksi väittämän ”Koen tuovani kykyni esille myös etänä, ja luotan, että ne arvioidaan oikein” positiivinen korrelaatio väittämien ”Ollessani poissa toimistolta, saan helposti tukea kollegoiltani virtuaalisesti” sekä ”Muu sosiaalinen kanssakäyminen kahdenkeskisissä virtuaalikontakteissa on minulle helppoa” kanssa osoittaa, että työyhteisön etätyöskentelyssä on onnistuttu luomaan kannustava ilmapiiri. Eettiset lähtökohdat ja luotettavuus Tutkimuksessamme noudatettiin Tutkimuseettisen neuvottelukunnan määrittelemiä hyvän tieteellisen käytännön periaatteita (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023). Eettisyyden toteutuminen edellyttää, että tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa noudatetaan vastuullisia ja läpinäkyviä toimintatapoja, jotka turvaavat tutkimuksen luotettavuuden ja tulosten paikkansapitävyyden (Tuomi & Sarajärvi 2018; Aaltio & Puusa 2020). Ilman sitoutumista eettisiin periaatteisiin ei voida saavuttaa tieteellisen tutkimuksen laatua, uskottavuutta eikä luotettavuutta (Hallamaa 2002, 1–4). Tutkimuksen luotettavuudella tarkoitetaan sitä, että tutkimusprosessissa käytettyjen menetelmien ja saatujen tulosten voidaan katsoa olevan tarkkoja, johdonmukaisia ja perusteltuja. Luotettavuus tarkoittaa myös sitä, että tutkimuksen tulokset ovat toistettavissa ja sovellettavissa eri tilanteissa. (Tuomi & Sarajärvi 2018; Aaltio & Puusa 2020.) Tutkimuksemme luotettavuutta vahvistettiin hyödyntämällä kahta erilaista aineistonkeruumenetelmää. Tietoa kerättiin Webropol-kyselyllä ja puolistrukturoidulla haastattelulla. Vastaajille kerrottiin kyselyn saatteessa ja ennen haastattelujen aloittamista tutkimuksen tarkoituksesta sekä siitä mihin heidän vastauksiaan tullaan hyödyntämään. Lisäksi korostettiin, että kyselyyn ja haastatteluun vastaaminen on täysin anonyymia ja vapaaehtoista ja, että vastaukset tuhotaan asianmukaisesti, kun opinnäytetyö on hyväksytty. Kyselyn saatteeseen avattiin käsitteiden etätyö, hybridityö, lähityö, yhteisöllisyys, ja osaamisen kehittyminen, jotta vastaajat saisivat käsityksen käytettyjen käsitteiden merkityksestä samalla tavoin kuin tutkimusryhmä. Teoreettiseen viitekehykseen on käytetty monipuolisesti kotimaisia ja kansainvälisiä luotettavia lähteitä. Pohdinta ja johtopäätökset Etätyön vaikutus työhyvinvointiin, yhteisöllisyyteen ja osaamisen kehittymiseen Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tuottaa selvitys, onko etätyön tekemisellä ollut vaikutusta työntekijöiden työhyvinvointiin, yhteisöllisyyden muodostumiseen ja osaamisen kehittymiseen. Selvityksen pohjalta tavoitteena oli tarjota Pohjola Vakuutukselle kehittämisehdotuksia ja ideoita etätyön tukemiseksi työhyvinvoinnin, yhteisöllisyyden ja osaamisen kehittymisen näkökulmasta. Hypoteesi oli, että paljon etätyötä tekevät henkilöt kokevat yksinäisyyttä ja osaamisen kehittymisessä näkyy viitteitä, että oppiminen ei tapahdu etätyössä yhtä tehokkaasti kuin lähityössä. Kyselytutkimuksen ja haastattelujen mukaan etätyö koettiin useimmiten työhyvinvointia parantavana tekijänä. Vastaajat arvostavat etätyön tuomaa joustavuutta, parempaa ajankäyttöä ja työrauhan mahdollisuutta. Etätyön koettiin mahdollistavan paremman työn ja perhe-elämän tasapainon. Haastattelujen perusteella myös työntekijöiden oma kokemus tehokkuudesta on lisääntynyt etätyössä. Saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että etätyö on merkittävä työhyvinvointia edistävä tekijä, mikäli työntekijöillä on valinnanvapaus ja mahdollisuus päättää työskentelypaikkansa. Valinnanvapauden merkitys korostuu vahvasti saaduissa tuloksissa, sillä vastaajat eivät halunneet sulkea pois lähityöskentelyn mahdollisuutta. Lähityöskentelyn nähtiin tukevan kollegoiden läsnäolosta saatavaa mielen hyvinvointia, mikä on tärkeä sosiaalisen hyvinvoinnin osa-alue. Yhteisöllisyyden ja osaamisen kehittymisen kokemus etätyössä näyttäytyy tutkimuksessa kaksijakoisena. Toisaalta etätyö mahdollistaa tehokkaan virtuaalisen kanssakäymisen työhön liittyvissä asioissa, mutta toisaalta vapaamuotoisten, epävirallisten vuorovaikutustilanteiden puute heikentää yhteisöllisyyttä. Osa vastaajista koki myös saavansa riittävästi tukea ja tietoa kollegoilta myös etätyössä, kun taas osa koki tiedon siirtymisen ja oppimisen vaikeutuvan. Ennen tutkimusta oletuksena oli, että yksin asuvilla työntekijöillä saattaisi olla erilaiset tarpeet yhteisöllisyyden tunteen muodostumisessa, verrattuna useamman henkilön taloudessa asuviin. Tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan tukeneet tätä ennakkoajatusta. Yksin asuvat eivät kokeneet yhteisöllisyyden tunnetta tai tarvetta heikommin kuin usean henkilön taloudessa asuvat. Tämä on tärkeä huomio, sillä yksinäisyys voi vaikuttaa merkittävästi yksilön hyvinvointiin. On siis hyvä tietää, että yksin asuvat eivät koe jäävänsä vaille yhteisöllisyyden tunnetta työyhteisössään. Koetut haasteet etätyössä ja lähityöhön palaamisen vaikutukset Vaikka etätyö koettiin monin tavoin työhyvinvointia edistävänä, siihen liittyi myös haasteita erityisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Haastatteluissa nousi esiin vertaistuen puuttuminen ja vuorovaikutuksen haasteet, jotka vaikeuttavat asioiden käsittelyä spontaanisti työpäivän aikana. Virtuaalinen yhteydenpito ei täysin korvannut toimistoympäristön tarjoamia luontevia sosiaalisia kontakteja ja avun saamista kollegoilta. Vastaajat kokivat kollegoiden kahdenkeskisen sosiaalisen kanssakäymisen virtuaalisesti helpoksi, mutta suuremmissa ryhmissä virtuaalivuorovaikutus koettiin haastavammaksi. Tämä näkyy myös haastattelutuloksissa, joissa ilmeni, että epämuodollinen keskustelu kollegoiden kanssa oli vähentynyt etätyön myötä, mikä on voinut heikentää tiimien yhteisöllisyyttä. Haastattelut toivat esiin myös vahvoja tuntemuksia siitä, että täysipäiväisesti lähityöhön palaaminen heikentäisi työhyvinvointia. Useat haastateltavat kokivat, että lähityöskentely avokonttorissa lisäisi stressiä ja vähentäisi keskittymiskykyä. Tämä havainto on merkittävä, sillä se osoittaa, että työympäristöllä ja sen häiriötekijöillä on keskeinen vaikutus työhyvinvointiin. Samalla se tukee ajatusta siitä, että työntekijöille tulisi tarjota joustavat mahdollisuudet valita työympäristönsä, jotta työhyvinvointi säilyisi korkeana. Yhteisöllisyyden näkökulmasta merkittävää on, että vastaajat kokivat vahvaa yhteenkuuluvuutta omaan työyhteisöönsä ja työnantajaansa, vaikka työskentelivät pääasiassa etänä. Tämä osoittaa, että virtuaalisesti on mahdollista ylläpitää yhteenkuuluvuuden tunnetta, joskin siinä on omat haasteensa, kuten uusiin kollegoihin tutustuminen ja ryhmässä tapahtuvan keskustelun vaikeus. Yhteisöllisyyden kokemus ei ole kuitenkaan täysin katoamassa etätyön myötä, vaan esimerkiksi tiimin sisäinen viestintä ja tuki koetaan toimivaksi myös etäyhteyksien välityksellä. Etätyö tuo mukanaan uusia haasteita osaamisen kehittämiseen. Vaikka kollegojen apua ja tietoa on saatavilla virtuaalisesti, osa vastaajista kokee, että kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus on tehokkaampaa. On myös havaittavissa, että osaamisen kehittäminen etätyössä voi olla haasteellisempaa, erityisesti uusille työntekijöille tai niille, jotka kokevat jäävänsä huomiotta ilman fyysistä läsnäoloa. Hiljaisen tiedon jakaminen etätyöympäristössä osoittautui haastavaksi, mikä korostui erityisesti haastateltavien kokemuksissa. Tieto, joka perinteisesti välittyy epävirallisissa keskusteluissa ja havainnoinnin kautta, näyttää kärsivän etäyhteyksissä, joissa spontaaneja kohtaamisia ei ole. Haastatteluissa nousi esille, että etätyö voi vaikeuttaa oppimista, kun kollegojen välittömät vuorovaikutustilanteet ja epämuodollinen oppiminen jäävät vähäisemmiksi. Henkilöt, joille kuunteleminen ja muiden seuraaminen on keino omaksua tietoa, eivät etätyössä pääse oppimaan yhtä tehokkaasti. Vaikka 36 % vastaajista koki kasvokkaiset kohtaamiset hyödyllisiksi osaamisen kehittymisen kannalta, peräti 44 % oli sitä mieltä, että tiedon saamiseksi ei tarvitse olla fyysisesti läsnä. Työnantajan on tarjottava erilaisia oppimiskanavia, sillä osa työntekijöistä kykenee sopeutumaan uusiin, virtuaalisiin työskentelytapoihin, kun taas toiset kokevat tarvitsevansa perinteisempää, kasvokkaista vuorovaikutusta hiljaisen tiedon saamiseksi ja oppimisprosessin tueksi. Työhyvinvoinnin kannalta keskeistä on tarjota työntekijöille valinnanvapaus työskentelytapojen ja -ympäristön suhteen. Etätyön on todettu parantavan jaksamista, motivaatiota ja työtyytyväisyyttä, mutta samalla sosiaalisen vuorovaikutuksen ja vertaistuen merkitystä ei voida sivuuttaa. Parhaat työhyvinvointia tukevat ratkaisut löytyvät tasapainottamalla etä- ja lähityön etuja – tarjoamalla joustavia mahdollisuuksia sekä etätyöhön että toimistotyöhön tilanteen mukaan. Saadut tulokset osoittavat, että työhyvinvointi ei ole kiinni vain yhdestä työmuodosta, vaan monipuoliset vaihtoehdot ja yksilöllinen valinnanvapaus ovat avainasemassa. Samalla tulee kiinnittää huomiota työn tauottamiseen, kohtuullisiin työmääriin ja tiimien fyysisten tapaamisten mahdollistamiseen. Näin saadaan luotua toimivia työympäristöjä, joissa työntekijöiden työhyvinvointi on kestävällä pohjalla. Ero työhön liittyvän kanssakäymisen ja sosiaalisen, epävirallisen vuorovaikutuksen välillä on merkittävä. Vaikka etätyö tukee tehokasta työasioiden hoitamista, se ei täysin pysty korvaamaan toimistotyössä syntyvää vapaamuotoista kanssakäymistä, mikä näkyy erityisesti epävirallisten keskustelujen vähenemisenä. Vapaamuotoisen kanssakäymisen merkitys näkyy myös siinä, että haastateltavat toivoivat lisää vapaamuotoisia virtuaalitapaamisia ja tapaamisia kasvokkain tiimin yhteishengen vahvistamiseksi. Kehitysehdotukset ja jatkotutkimusehdotukset Kyselyn ja haastattelujen tulokset tarjoavat useita konkreettisia kehitysehdotuksia työhyvinvoinnin parantamiseksi. Avoimissa vastauksissa korostettiin erityisesti työn tauottamisen merkitystä jaksamisen kannalta. Työn rytmittäminen ja riittävä tauotus nähtiin tärkeinä keinoina vähentää työn kuormittavuutta. Tauot ovat olennaisia etä- ja hybridityössä, sillä ne tukevat työntekijöiden jaksamista ja palautumista. Säännölliset tauot auttavat ehkäisemään kuormitusta ja edistävät hyvinvointia, samalla kun ne tarjoavat mahdollisuuksia myös tärkeisiin sosiaalisiin kohtaamisiin. (Työterveyslaitos 2024b.) Tämä tukee aiempia tutkimuksia, joissa on todettu säännöllisten taukojen edistävän sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia työpäivän aikana (Työsuojelurahasto 2023). Tutkimuksessa kiinnitimme erityistä huomiota kysymykseen, joka käsitteli turvallisuuden kokemusta. Turvallisuus on olennainen osa työhyvinvointia, myös silloin, kun työntekijät työskentelevät varsinaisen työpaikan ulkopuolella. Työnantajan vastuu työntekijän terveydestä ja turvallisuudesta kattaa, myös etä- ja hybridityön, vaikka työturvallisuuslain säännökset soveltuvat näihin työmuotoihin vain rajoitetusti. On tärkeää sopia etätyön periaatteista, kuten yhteydenpidosta, raportoinnista ja työajoista, sekä arvioida etätyöhön liittyvät riskit osana työsuojelun kokonaisarviointia. Teknologian toimivuus, turvallinen työympäristö ja selkeät yhteiset säännöt ovat keskeisiä edellytyksiä onnistuneen ja turvallisen etätyön toteutumiselle. (Työturvallisuuskeskus 2024.) Psykologinen turvallisuus on erityisen tärkeää etä- ja hybridityössä, sillä työntekijöiden on tunnettava, että he voivat olla omia itsejään ja kokea luottamusta, vaikka eivät työskentele fyysisesti yhdessä muiden kanssa. Plester ja Lloyd (2023) korostavat, huumori ja nauru lisäävät psykologista turvallisuutta ja työhyvinvointia. Työyhteisön positiivinen ilmapiiri ja mahdollisuus huumoriin edistävät turvallisuuden kokemusta, sekä etä-, että toimistotyössä. Väittämässä ”Koen turvallisuutta enemmän etätyössä kuin työskennellessäni toimistolla” vastaajien mielipiteet jakautuivat merkittävästi, 21,3 % vastaajista oli täysin eri mieltä, kun taas 17,3 % vastaajista oli täysin samaa mieltä. Kolmasosan vastaajista asettui neutraalille kannalle. Tämä hajonta osoittaa, että työntekijöiden kokemukset turvallisuudesta voivat vaihdella merkittävästi. Kysymyksen asettelu ei kuitenkaan tarkenna, viittaako turvallisuus fyysiseen vai psyykkiseen turvallisuuteen, mikä tekee tulkinnasta haastavaa. Jotta ymmärrettäisiin paremmin, miten työntekijät kokevat turvallisuuden ja mitkä tekijät vaikuttavat heidän kokemuksiinsa, olisi tärkeää tutkia aihetta tarkemmin erityisesti etä- ja hybridityön näkökulmasta. Tämä voisi antaa syvällisempää tietoa siitä, miten työntekijöiden turvallisuutta voidaan parantaa näissä työmuodoissa. Tulosten perusteella yhteisöllisyyden kehittämiseen ehdotettiin konkreettisia ratkaisuja, kuten säännöllisiä yhteistapaamisia, joissa tiimit voisivat kohdata kasvotusten 3–4 kertaa vuodessa. Tämän koettiin tukevan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tiimien välistä viestintää. Vapaamuotoisten virtuaalitapaamisien lisääminen osaksi tiimien rutiineja koettiin myös hyödylliseksi tavaksi lisätä yhteisöllisyyttä etätyössä. Tämä sama näkemys on noussut esiin myös Kallio, Miettunen, Orädd ja Saarikoski (2022) tutkimuksessa. Haastatellut nostivat toiveiksi työnantajan suunnalta työkaluja tai oppaita, joiden avulla työntekijät voisivat itse edistää yhteisöllisyyttä. Työntekijät ovat aktiivisesti osallistumassa yhteisöllisyyden rakentamiseen, mutta myös työnantajan tuki ja esihenkilöiden aktiivinen osallistuminen nähtiin olennaisena osana onnistuneessa toteutuksessa. Esihenkilöiden aktiivisempi osallistuminen virtuaalitapaamisiin ja kameran käytön lisääminen nähtiin keinoina vahvistaa tiimin yhteishenkeä. Haastatteluissa kehitysideoiksi nousi työhyvinvoinnin osalta esihenkilön tai työterveyden vapaamuotoiset juttelutuokiot henkisen hyvinvoinnin tukemiseksi. ”Työhyvinvoinnin seurantaa esimiehen suunnalta. Enemmän keskustelua ja kyselyjä, että mitenkä menee ja tommoisia keskusteluja järjestää enemmän, että sitten se esimies pystyisi tavallaan vähän seuraamaan välillä, että mikä siellä on meno. Mutta just ehkä enemmän just tämmöisiä juttelua tuokioita sitten esihenkilön kanssa tai sitten jonkun työterveydestä kanssa sitten.” – Haastateltava 1 Saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että jatkuvan oppimisen ja tiedon jatkuvuuden varmistamiseksi, on tärkeää kehittää systemaattisempia tukijärjestelmiä, jotka ottavat huomioon sekä etätyön että lähityön erityispiirteet. Esihenkilöiden rooli korostuu erityisesti palautteen antamisessa ja kehityssuunnitelmien luomisessa. Lisäksi on tärkeää luoda selkeämpiä oppimismateriaaleja ja tarjota enemmän aikaa koulutuksille, jotta työntekijät voivat keskittyä oppimiseen ja uuden tiedon sisäistämiseen. Käytännön oppimista ja vuorovaikutusta tulee tukea erityisesti etätyössä olevilla, jotta osaamisen kehittyminen pysyy jatkuvana ja tehokkaana. LÄHTEET Aaltio, I. & Puusa, A. 2020. Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Helsinki: Gaudeamus. Aro, A. 2018. Työilmapiiri kuntoon. Helsinki: Alma Talent. Castellani, P., Rossato, C., Giaretta, E. & Davide, R. 2019. Tacit knowledge sharing in knowledge-intensive firms: the perceptions of team members and team leaders. Julkaisussa Review of Managerial Science, Vol 15 Nro 1 (2021), 125–155. Viitattu 24.03.2024 https://link-springer-com.ez.lapinamk.fi/content/pdf/10.1007/s11846-019-00368-x.pdf. Charalampous, M., Grant, C. A., Tramontano, C. & Michailidis, E. 2019. Systematically reviewing remote e-workers’ well-being at work: A multidimensional approach. European journal of work and organizational psychology, 28(1), pp. 51-73. Viitattu 05.05.2024 doi:10.1080/1359432X.2018.1541886. Davidavičienė, V., Al Majzoub, K., & Meidute-Kavaliauskiene, I. 2020. Factors affecting knowledge sharing in virtual teams. Sustainability. Vol. 12. No. 17, 6917. Viitattu 10.03.2024 https://doi.org/10.3390/su12176917. Hakanen, J., Kaltiainen, J., Suutala, S. 2023. Miten Suomi voi? -tutkimus: Työhyvinvoinnin kehittyminen kesästä 2021 loppuvuoteen 2023. Työterveyslaitos. Viitattu 18.08.2024 https://issuu.com/tyoterveyslaitos/docs/miten_suomi_voi_-tutkimusjulkistus_syksy_2023. Hallamaa, J. 2002. Tieteen etiikka: ei mitään sensaatioiden siveysoppia. Tieteessä tapahtuu. Vol. 20. No 4. Viitattu 01.10.2024 https://journal.fi/tt/article/view/57884/19632. Helsinki Missio. 2024. Työelämän yksinäisyys 2024- barometri. Viitattu 18.08.2024 https://www.helsinkimissio.fi/wp-content/uploads/2024/05/Work-to-Belong-Tyo%CC%88ela%CC%88ma%CC%88n-Yksina%CC%88isyys-2024-barometri_HelsinkiMissio.pdf. Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2022. Tutkimushaastattelu – Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus. Ipe, M. 2003. Knowledge sharing on organizations: A conceptual framework. Human Resource Development Review, Vol. 2. No. 4, 337-359. Viitattu 10.05.2024 https://www.proquest.com/scholarly-journals/knowledge-sharing-onorganizations-conceptual/docview/221836579/se-2?accountid=27297. Iqbal, A., Nazir, T. & Ahmad, M.S. 2023. Unraveling the relationship between workplace dignity and employees’ tacit knowledge sharing: the role of proactive motivation. Journal of Knowledge Management, Vol 27 Nro 10 (2023), 2754– 2778. Viitattu 10.03.2024 https://www-emerald-com.ez.lapinamk.fi/insight/content/doi/10.1108/JKM-10-2022-0778/full/pdf. Jalonen, H. 2014. A framework for dealing with fundamental knowledge problems through social media. Julkaisussa VINE: The journal of information and knowledge management systems Vol. 44 No. 4, 2014 pp. 558-578. Viitattu 24.03.2024 https://www-emerald-com.ez.lapinamk.fi/insight/content/doi/10.1108/VINE-07-2013-0037/full/pdf. Jaakkola, E. 2015. Yhteisöllisyys syrjäisellä maaseudulla asuvien ikääntyneiden arjessa. Väitöskirja, Lapin yliopisto. Viitattu 11.03.2024 https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/62139/Jaakkola_Eevi_ActaE_175_pdfA.pdf?sequence=2&isAllowed=y. Juuti, P. & Vuorela, A. 2015. Johtaminen ja työyhteisön hyvinvointi. Jyväskylä: PS-kustannus. Juvonen, M., Koskensyrjä, M., Kuhanen, L., Ojala, V., Pentti, A., Porvari, P. & Talala, T. 2014. Yrityksen riskienhallinta. Helsinki: Finanssi ja vakuutuskustannus. Kallio, T., Miettunen, K., Orädd, P. & Saarikoski, J. 2022. Etätyöstä hybridityöhön – toimintatapoja työhyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden vahvistamiseksi. Teoksessa T. Keskitalo (toim.) Uudistuva johtaminen. Rovaniemi: Lapin Ammattikorkeakoulu 69–111. Viitattu 01.07.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-316-464-2. Kallonen, T. & Kuhmonen, A. 2021. Jatkuva oppiminen: Työelämän tärkein taito. Helsinki: Kauppakamari. Kehusmaa, K. 2011. Työhyvinvointi kilpailuetuna. Helsinki: Kauppakamari. Kestilä-Kekkonen, E. 2024. Kovarianssi ja korrelaatio. Viitattu 01.10.2024 https://www.fsd.tuni.fi/fi/palvelut/menetelmaopetus/kvanti/korrelaatio/korrelaatio/. Kielitoimiston sanakirja 2024. Hakusanat – Yhteisö. Viitattu 11.03.2024 https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/yhteis%C3%B6?searchMode=all. Kohtakangas, K., Kopakka, I-E. & Koskitalo, I. 2023. Hybridityön käsikirja. Opas joustavaan monipaikkaiseen työhön. Lapin yliopisto. Viitattu 29.01.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-345-7. Koipijärvi, T. & Kuvaja, S. 2020. Yritysvastuu 2.0 – johtamisen uusi normaali. 2., uudistettu painos. Helsinki: Kauppakamari. Korhonen, C-J. 2022. Spontaaneista kohtaamisista kalenteroituihin kahvihetkiin – Kunta-alan tietotyöläisten kokemuksia työyhteisöviestinnästä ja yhteisöllisyydestä korona-ajan etätyössä. Pro gradu, Helsingin yliopisto. Viitattu 24.01.2024 http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202206293066. Kumari, S. & Yelkar, N. 2022. Examining the factors and employee engagement model design for a new-age hybrid work culture. Journal of strategic human resource management. Viitattu 10.03.2024 https://ssrn.com/abstract=4115416. Lapin ammattikorkeakoulu 2024. YAMK- tutkinnot. Viitattu 29.01.2024 https://www.lapinamk.fi//fi/Hakijalle/YAMK-tutkinnot/Riskienhallinnan-ja-vastuullisen-liiketoiminnan-asiantuntija. Lindfors, P. 2007. Tutkimuksia, kokemuksia ja ajatuksia yhteisöllisyyden terveysvaikutuksista. Psykoterapia Nro 1 (2007), 21–37. Viitattu 28.01.2024 /https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/lindfors107.htm. Makkonen-Craig, H. 2021. Etätyö, lähityö ja läsnätyö. Kielikello verkkolehti 4/2021. Viitattu 18.08.2024 https://kielikello.fi/et%C3%A4ty%C3%B6-l%C3%A4hity%C3%B6-ja-l%C3%A4sn%C3%A4ty%C3%B6/. Manka, M-L & Manka, M. 2016. Työhyvinvointi. Helsinki: Alma Talent. Mannermaa, K. 2022. Työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin käsikirja. Helsinki: Alma Talent. Misukka-Kinnunen, M. 2022. Etätyön vaikutukset työhyvinvointiin koronaviruspandemian aikana. Opinnäytetyö, LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 24.01.2024 https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022052511925. Nonaka, I & Konno, N. 1998. The concept of ”ba”: Building a foundation for knowledge creation. Julkaisussa California Management Review; Berkeley vol.40, Iss.3, spring 1998, 40-54. Viitattu 24.03.2024 https://www.proquest.com/scholarly-journals/concept-ba-building-foundation-knowledge-creation/docview/216149525/se-2?accountid=27297. Nousiainen, J. 2022. Etätyön vaikutus koettuun yhteisöllisyyteen tiimityön kontekstissa. Pro gradu, Itä-Suomenyliopisto. Viitattu 21.01.2024 https://erepo.uef.fi/handle/123456789/28729. Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2015. Kehittämistyön menetelmät. Helsinki: Sanoma Pro Oy. OP Ryhmä 2024a. Itseohjautuva toimintatapa. Viitattu 01.10.2024 https://www.op.fi/op-ryhma/tietoa-ryhmasta/op-lyhyesti/kettera-toimintatapa. OP Ryhmä 2024b. Rohkea työkulttuuri. Viitattu 01.10.2024 https://www.op.fi/op-ryhma/ura-oplla/toissa-meilla/rohkea-tyokulttuuri. Otala, L. 2018. Ketterä oppiminen: Keino menestyä jatkuvassa muutoksessa. Helsinki: Kauppakamari. Otala, L. & Meklin, S. 2021. Ketterä oppiminen. 2, Strategiasta käytäntöön. Helsinki: Kauppakamari. Paasivaara, L. & Nikkilä, J. 2010. Yhteisöllisyydestä työhyvinvointia. Helsinki: Nord Print Oy. Pessi, A. & Seppänen, M. 2011. Hyvinvointi – Suomalaisen yhteiskunnan perusta. Helsinki: Gaudeamus. Piekkari, R. & Welch, C. 2020. Oodi yksittäistapaustutkimukselle ja vertailun moninaiset mahdollisuudet. Teoksessa A. Puusa & P. Juuti (toim.) Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. Helsinki: Gaudeamus. Plester, B-A. & Lloyd, R. 2023. Happiness Is ‘Being Yourself’: Psychological Safety and Fun in Hybrid Work. Viitattu 16.10.2024 https://doi.org/10.3390/admsci13100218. Poikela, E. 2005. Työssäoppimisen prosessimalli. Teoksessa M. Poikela (toim.) Osaaminen ja kokemus: työ, oppiminen ja kasvatus. Tampere: Tampereen yliopistopaino Oy, 21–41. Ranki, S. 2023. Työterveyslaitos. HELP-katsaus: Työelämän muutosnäkymät. Viitattu 24.01.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-391-067-6. Rauramo, P. 2012. Työhyvinvoinnin portaat. Porvoo: Bookwell Oy. Roiha, A. 2022. Etätyön vaikutukset henkilöstön työhyvinvointiin COVID-19 pandemian aikana. Opinnäytetyö, LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 24.01.2024 https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121328319. Rowley, J. 2007. The wisdom hierarchy: representations of the DIKW hierarchy. Journal of Information Science, Vol. 33. No. 2, 163–180. Viitattu 24.03.2024 https://doi.org/10.1177/2F0165551506070706. Saaranen-Kauppinen, A. & Puusniekka, A. 2006. Aineisto- ja teorialähtöisyys. Viitattu 31.07.2024 https://www.fsd.tuni.fi/menetelmaopetus/kvali/L2_3_2_3.html. Sampat, B., Raj, S., Behl, A. & Schöbel, S. 2022. An empirical analysis of facilitators and barriers to the hybrid work model: A cross-cultural and multi-theoretical approach. Personnel review. Viitattu 24.01.2024 https://www-emerald-com.ez.lapinamk.fi/insight/content/doi/10.1108/PR-02-2022-0176/full/pdf. Teperi, A-M. 2023. Ihminen turvallisuuden tekijänä. Tallinna: Tallinna Raamatutrükikoja OÜ. Sanastokeskus 2024a. Erikoisalojen sanastojen ja sanakirjojen kokoelma. Tieto. Viitattu 10.03.2024 https://termipankki.fi/tepa/fi/haku/tieto. Sanastokeskus 2024b. Erikoisalojen sanastojen ja sanakirjojen kokoelma. Yhteisö. Viitattu 11.03.2024 https://termipankki.fi/tepa/fi/haku/yhteis%C3%B6. Tilastokeskus 2012. 30 vuotta töissä, 50 vuotta muualla. Viitattu 27.03.2024 https://tilastokeskus.fi/artikkelit/2012/art_2012-09-12_001.html. Tilastokeskus 2024. Tietoja tilastoista – Käsitteet. Viitattu 15.10.2024 https://stat.fi/meta/kas/etatyo.html. Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi. Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen Neuvottelukunnan HTK-ohje 2023. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 2/2023. Helsinki. Viitattu 20.01.2024 https://tenk.fi/sites/default/files/2023-03/HTK-ohje_2023.pdf. Työsuojeluhallinnon verkkopalvelu 2023. Etätyö. Viitattu 27.01.2024 https://tyosuojelu.fi/tyoolot/tyoymparisto/etatyo. Työterveyslaitos 2024a. Etätyö, hybridityö ja monipaikkainen työ. Viitattu 24.01.2024 https://www.ttl.fi/teemat/tyoelaman-muutos/etatyo-hybridityo-ja-monipaikkainen-tyo. Työterveyslaitos 2024b. Palautumisen edistäminen etätyössä. Viitattu 16.10.2024 https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/tyokyvyn-tukeminen-etatyossa-opas-organisaatioille/palautumisen-edistaminen-etatyossa. Työturvallisuuskeskus 2024. Etätyössä turvallisesti. Viitattu 03.10.2024 https://ttk.fi/julkaisu/etatyossa-turvallisesti/#tyoterveyden-ja–turvallisuuden-hallinta. Työsuojelurahasto 2023. Kun työ tulee kotiin – miten tukea hyvinvointia etätyössä. Viitattu 03.10.2024 https://www.tsr.fi/tietoa-meista/uutiset/kun-tyo-tulee-kotiin-miten-tukea-hyvinvointia-etatyossa/. Vilkman, U. 2016. Etäjohtaminen: Tulosta joustavalla työllä. Helsinki: Talentum Pro. Virta, M. 2011. Asiantuntijuuden siirtäminen sukupolvien välillä. Informaatiotutkimus, Vol 30, Nro 2, 2–3. Viitattu 06.07.2024 https://journal.fi/inf/article/view/4442. Virtanen, A., Kaltiainen, J. & Hakanen, J. 2022. Kimmoisat työntekijät muuttuvassa työelämässä. Viitattu 21.01.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-391-058-4. LIITTEET Liite 1. Webropol-kyselylomake Liite 2. Haastattelukysymykset Hybridivaikuttaminen ja -uhat pelastustoimen toimintakentässä Heikki Lähteenmäki, Piret Niskanen, Sami Sairanen ja Ville Finnilä Hybrid influence and threats in the operational field of rescue services Our goal is to produce a thesis for the Helsinki City Rescue Department. The purpose of our thesis is to review the current state of hybrid influence and threats both nationally and regionally within the operational environment of fire and rescue services, and to provide our commissioner of the research with valid and up-to-date data for future training and preparedness purposes. In this study, we intend to utilize existing research and other literature, conduct expert interviews, and carry out a survey among the officials of the Helsinki City Rescue Department. Although the thesis is specifically produced for the Helsinki City Rescue Department, the subject will be addressed from the perspective of the entire rescue sector. In addition to the core objectives of the assignment, another aim is to enhance the reader’s understanding of the entire rescue sector and its operational environment, as well as to present the theoretical foundation of our thesis. Based on the research findings, it is important for rescue services to prepare for hybrid threats as part of enhancing societal security. Strengthening resilience and preparedness is a key component in combating hybrid threats. It is important that rescue departments continue to collaborate with other authorities and increase training related to recognizing hybrid influence operations. Hybrid influence is an expanding threat that requires a unified effort from the entire society to counteract. Our study provides added value to the rescue services in examining preparedness measures related to hybrid influence threats. Keywords: hybrid interference, hybrid threats, preparedness, resilience, rescue services, situational awareness, foresight JOHDANTO Tavoitteenamme on laatia opinnäytetyö Helsingin kaupungin pelastuslaitokselle. Ryhmämme opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa hybridivaikuttamisen ja -uhkien nykytilaa niin valtakunnallisesti kuin alueellisestikin pelastusviranomaisten toimintaympäristössä ja tuottaa toimeksiantajalle validia ja ajankohtaista dataa myöhempään koulutus- ja varautumiskäyttöön. Kartoittamisessa on tarkoitus hyödyntää olemassa olevaa tutkimus- ja muuta kirjallisuutta, asiantuntijahaastatteluja sekä suorittaa kyselytutkimus pelastuslaitoksen viranhaltijoille. Käytämme tässä työssä myöhemminkin termiä ”pelastuslaitos”, jolla tarkoitamme toimeksiantajaamme Helsingin kaupungin pelastuslaitosta. Opinnäytetyö tuotetaan nimenomaan Helsingin kaupungin pelastuslaitokselle, mutta tilaajan toivomuksesta aihetta käsitellään koko toimialan näkökulmasta. Oppimistehtävän varsinaisen tehtävänannon lisäksi yhtenä tarkoituksena on lisätä lukijan ymmärrystä koko pelastustoimialasta ja sen toimintaympäristöstä sekä lisätä tietoisuutta hybridivaikuttamisen ilmiöstä ja siihen varautumisesta. TIETOPERUSTA JA TUTKIMUSMENETELMÄT Työmme tietoperusta käsittelee yleisellä tasolla hybridivaikuttamista, resilienssiä ja varautumiskeinoja. Tietoperustaa on kerätty perehtymällä aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen, tutkimuksiin sekä verkkolähteisiin. Tietoperusta on koostettu sillä ajatuksella, että tutkimus tuottaisi validia ja ajankohtaista dataa pelastuslaitoksen myöhempään koulutus- ja varautumiskäyttöön ja tukisi osaltaan pelastustoimen varautumista hybridivaikuttamiseen. Työn empiirinen aineisto koottiin käyttäen laadullista menetelmää eli puolistrukturoitua asiantuntijan teemahaastattelua ja kohdennettua kyselyä. YAMK-opinnäytetyöt ovat lähtökohtaisesti tilaustöitä ja tätä kautta myös usein kehittämistöitä. Tutkimuksellisen kehittämisen näkökulmaksi valikoitui tapaustutkimus. Tapaustutkimukselle ominaista on, että se tuottaa kehittämisehdotuksia ja ideoita tutkimuksen kohteelle. Lisäksi tapaustutkimuksen tarkoitus on tuottaa tietoa tässä hetkessä tapahtuvasta ilmiöstä, ilmiön todellisessa toimintaympäristössä. (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2021, 52.) Kuten aiemmin mainittiin, työn tarkoitus oli nimenomaan koostaa hybridivaikuttamisesta validia dataa myöhempää koulutus- ja varautumiskäyttöä varten. Tapaustutkimukselle on ominaista eri tutkimus- ja aineistonkeruumenetelmien käyttö, esimerkiksi haastatteluiden ja kyselyiden. Tapaustutkimuksessa on myös tyypillistä perehtyä aiheeseen laajasti eri lähteiden kautta. (Ojasalo ym. 2021, 55.) Pelastuslaitoksen henkilökunnalle kohdistuneessa kyselyssä käytettiin sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia kysymyksiä. Halusimme saada vastaajilta enemmän laadullista tietoa, jotta tuottamamme data olisi mahdollisimman käyttökelpoista, työelämälähtöistä, tarkkaa ja ohjaisi koulutusta ja tietoisuutta oikeaan suuntaan tilaajataholla. Kuten Hirsjärvi, Remes & Sajavaara toteavat (2007, 132), kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen lähestyminen nähdään toisiaan täydentäviksi suuntauksiksi. Tapaustutkimus alkaa aina alustavalla kehittämistehtävällä tai kehittämisongelmalla. Tämän jälkeen vuorossa on ilmiöön perehtyminen käytännössä sekä kehittämistehtävän täsmentyminen. (Ojasalo ym, 2021, 54.) Perehdyttyämme hybridivaikuttamiseen ilmiönä ja tarkasteltuamme sitä pelastustoimen toimintakentässä sekä keskusteltuamme toimeksiantajan kanssa, päädyimme seuraaviin aihealueisiin ja kehittämiskohteisiin: 1. hybridivaikuttamisen ja -uhkien nykytila valtakunnallisesti pelastustoimessa, 2. hybridivaikuttamisen ja -uhkien lähitulevaisuuden kehityskulku, 3. varautuminen hybridivaikuttamiseen ja -uhkiin sekä 4. kehittämisehdotukset varautumisessa hybridivaikuttamiseen ja -uhkiin. Hybridivaikuttamisesta Sanaa ”hybridivaikuttaminen” kohtaa mediassa, strategioissa ja poliittisissa keskusteluissa, mutta kyseiselle sanalle ei ole yhteisesti hyväksyttyä määritelmää. Valtioneuvoston kanslia (2023) on määritellyt, että hybridivaikuttamisessa on kyse valtiollisten tai ei-valtiollisten toimijoiden toiminnasta, jonka tavoitteena on vaikuttaa liberaalinen demokratioiden päätöksentekokykyyn, koskemattomuuteen ja kuormittaa niiden tilannetietoisuutta ja toimintavalmiuksia. Pelastustoimen rooli yhteiskunnassamme on merkittävä. Kriittiseen infraan kohdistuvat häiriöt ovat lisääntyneet sekä maailmalla että Suomessa. Valtioneuvosto (2024b) on tiedottanut, että sisäministeriö on lähettänyt lausuntokierrokselle ehdotuksen laiksi yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta. Lakihankkeella vahvistetaan yhteiskunnan kriisinkestävyyttä ja kansallista turvallisuutta. Sisäministeriön (2023b) mukaan Critical Entities Resilience (CER-direktiivi) edellyttää Suomelta uusia toiminnan järjestämistä koskevia vaatimuksia. Sisäministeriö (2023b) toteaa, että tällä hetkellä Suomessa ei ole määritelty kansallista kriittistä infrastruktuuria, kriittisiä sektoreita tai toimijoita lainsäädännön tasolla. Korauš, Krásná, Šišulák ja Veselovská (2023) korostavat, että kansainvälinen turvallisuusympäristö on kokenut suuria muutoksia ja uhat ovat muuttuneet ajan kuluessa. Hybridiuhkiin varautuminen on jatkuva prosessi, jossa ennakoinnin merkitys korostuu entisestään. (Wigell, Mikkola & Juntunen 2021.) Pohjois-Atlantin liiton (Nato) (2024) arvion mukaan hybridiuhan intensiteetti ja Kiinan kansantasavallan kiinnostus Naton jäsenmaiden kriittisen infrastruktuurin hallitsemiseen ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Myös hybridivaikuttamisen keinot muuttuvat ajassa yhä monimutkaisemmaksi. Jotta pystyisimme tuottamaan validia tutkimustietoa, pyrimme käyttämään mahdollisimman ajantasaista tietoperustaa. Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskus (2024) luonnehtii hybridiuhkia seuraavasti: – koordinoitu ja synkronoitu toiminta, joka kohdistuu tarkoituksellisesti demokraattisten valtioiden ja instituutioiden systemaattisiin haavoittuvuuksiin; – toiminta, joka hyödyntää havaitsemisen ja attribuution kynnysten lisäksi erilaisia rajapintoja; – toiminta, joka pyrkii vaikuttamaan eri päätöksentekotapoihin alueellisella, valtiollisella tai institutionaalisella tasolla ja on suunniteltu edistämään ja/tai täyttämään toimijan strategisia tavoitteita samalla kun horjutetaan ja/tai vahingoitetaan kohdetta. Valtioneuvoston kanslian julkaisussa (2023, 7) kerrotaan, että hybridivaikuttamisen tehokkuus riippuu osaltaan kohteen yksilöllisistä ja yhteisöllisistä psykologisista tekijöistä sekä erilaisista olosuhdetekijöistä. Sanz-Caballeron (2023) mukaan koulutus, ennaltaehkäisy, seuranta ja yhteiskunnallisen tietoisuuden lisääminen ovat tehokkaita työkaluja hybridiuhkien torjumiseksi. Koulutuksen ja kouluttautumisen tärkeyttä on korostettu useassa tutkimuksessa. Korauš, Gallo, Mihalčová, Pružinský, Kurilovská (2023) ovat tutkineet koulutuksen vaikutusta osana resilienssiä. He korostavat, että yhteiskunnan toimintakyvyn kannalta kriittisten toimijoiden tulisi saada riittävä koulutus disinformaation ja medialukutaidon osalta jo opiskeluaikanaan, jotta tämä tieto voisi välittyä myös heidän työkentilleen. Turvallisuustutkimuksessa resilienssipolitiikkaa on pidetty ennen kaikkea turvallisuushallinnan mallina. Tämän mallin avulla pyritään vastaamaan turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön monimutkaistumisen haasteisiin. Haasteeseen vastataan hajauttamalla turvallisuusvastuita ja -toimijuutta valtiotasolta kansalaisyhteiskunnalle, yksityiselle sektorille sekä yhteisöille. Nämä yhteisöt kohtaavat usein kompleksisten turvallisuusuhkien tuottamaa turvattomuutta omassa arjessaan. (Mikkola, Aaltola, Wigell, Juntunen & Vihma 2018.) Monialainen turvallisuustoimijoiden yhteistyö ja tiedonvaihto ovat resilienssin kannalta tärkeässä roolissa. (Jungwirth ym. 2023.) Tutkimukset ovat osoittaneet, että hybridiuhkiin liittyvä tiedotus- ja koulutus on tärkeä osa hybridiuhkiin varautumista, joten tutkimustulokset tukevat vahvasti opinnäytetyömme päätavoitetta. Sisäministeriö julkaisi vuonna 2020 pelastustoimen ja siviilivalmiuden toimintaympäristöanalyysin, jossa on käsitelty pelastustoimialan toimintaympäristöä sekä sen tulevaisuuden näkymiä. Raportissa kuvataan megatrendejä kansainvälisessä mittakaavassa sekä kansallisen tason muutosajureita ja peilataan niitä pelastustoimen toimintaympäristöön. Raportin sisällöstä saa hyvän kuvan tekijöistä, jotka toimivat oleellisina vaikuttajina pelastustoimen toimintaympäristössä. Raportissa on tunnistettu pelastustoimialaan heijastuvien megatrendien vaikutuksia. Kyseisessä raportissa on tuotu esille YK:n yleiskokouksen (UN General Assembly), sosiaalisen kehityksen tutkimuslaitoksen (UNRISD), Euroopan Unionin strategian ja politiikan analysointijärjestelmän (ESPAS) sekä Maailman talousfoorumin (WEF) globaalit riskit 2018- ja 2020-raporttien tutkimustietoa. Sisäministeriö (2020) kertoo raportissaan, että ilmastonmuutos on yksi kansainvälisissä raporteissa tunnistettu globaali megatrendi. Ilmastonmuutokseen liittyy energian ja resurssikilpailun kasvava yhteys, ympäristön pilaantuminen sekä sään eri ääri-ilmiöt ja luonnonkatastrofit. Mielestämme ympäristö on oleellinen osa pelastustoimialan toimintaympäristöä ja näillä muutoksilla on merkittäviä vaikutuksia pelastustoimialaan nyt ja tulevaisuudessa. Kansainvälisissä raporteissa on nostettu esille myös teknologian nopea kehittyminen sekä kyberhyökkäysten ja tietomurtojen ja -väärennysten lisääntyminen. Lisäksi toimintaympäristön muutoksessa korostuu väestön ikääntyminen, polarisaatio ja erilaisten kriisien lisääntyminen. (Sisäministeriö 2020). Raportti on kirjoitettu ennen kuin Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaan. Ryhmämme uskoo, että jos samanlainen analyysi tehtäisiin nyt, muutamia vuosia myöhemmin, niin muuttunut turvallisuuspoliittinen tilanne näkyisi todennäköisesti raportilla. Sisäministeriö (2020) kertoo myös kansallisen tason muutosajureista, jotka on esitetty raportissa PESTE-kehyksen mukaisena jaotteluna. Lähteinä on käytetty sisäisen turvallisuuden strategiaa (2017), Sisäministeriön tulevaisuuskatsausta (2018), Sisäisen turvallisuuden tila (2019) sekä Valtioneuvoston muutostekijät- (2019) raportteja. Havainnoissa korostuu ilmastonmuutos, ääriliikkeiden nousu ja globaalin turvallisuusympäristön muutokset, maahanmuuton turvallisuusvaikutukset, viranomaisiin luottamuksen vähentyminen, terroriuhan kasvu, julkisen talouden hidas elpyminen, aiemmin mainittu väestörakenteen muutos, polarisoituminen ja teknologiamurros sekä kaupungistuminen. Nämä ovat kaikki tekijöitä, mitkä vaikuttavat oleellisella tavalla koko pelastustoimialaan. Venäjän toiminta Ukrainassa on nähty esimerkkinä hybridisodankäynnistä, jossa on käytetty eri taktiikoiden tehokasta koordinointia hyödyntäen kohdemaan haavoittuvuuksia. Hybridivaikuttamisen käsitteessä korostetaan ei-sotilaallisia, piilotettuja vaikuttamistoimia, jotka voivat tukea toimijan agendaa ilman selkeää negatiivista vaikutusta kohdemaan näkökulmasta. Lavikaisen (2023) mukaan Venäjän käynnistämä hybridioperaatio, joka perustuu välineellistettyyn maahanmuuttoon, on ajankohtainen esimerkki näiden uhkien laajuudesta ja vakavuudesta. Tilanne on muuttunut entistä haastavammaksi Venäjän hyökätessään Ukrainaan, jolloin konflikti länsimaiden kanssa syventyi. Valtioneuvoston kanslian julkaisussa (2023) kerrotaan kybertoimintaympäristön erilaisista haavoittuvuuksista. Modernin yhteiskunnan elintärkeät toiminnot, kuten johtaminen, vesihuolto, energiahuolto, pankkijärjestelmä, terveydenhuolto ja logistiikka, ovat yhä riippuvaisempia tietoverkoista. Tämä koskee myös pelastuslaitoksia, joiden päivittäiset toiminnot – hälytysten vastaanotto, resurssien hallinta, operatiivinen johtaminen ja kenttätoiminta – ovat vahvasti sidoksissa toimiviin tietoverkkoihin ja viestintäverkkoihin. Kyberhyökkäykset, jotka häiritsevät näitä verkkoja, voivat vakavasti heikentää pelastuslaitosten toimintakykyä. Pelastuslaitosten tietojärjestelmiin kohdistuvat kybervakoilu- ja hyökkäysyritykset voivat vaarantaa kriittisten tietojen eheyden, luottamuksellisuuden ja saatavuuden. Tämä heikentää viranomaisten kykyä tehdä oikea-aikaisia ja informoituja päätöksiä hätätilanteissa. Teknologinen kehitys, kuten tekoäly ja kvanttitietokoneet, tekee kyberhyökkäyksistä entistä kehittyneempiä ja vaikeammin havaittavia. Tämä asettaa uusia haasteita pelastuslaitosten tietoturvatoimille ja edellyttää jatkuvaa valmiutta ja kehittyvien uhkien seurannassa. Valtiolliset toimijat voivat hyödyntää kybervaikuttamista osana laajempaa hybridivaikuttamista, joka voi kohdistua suoraan tai välillisesti pelastuslaitosten toimintaan. Kybervakoilu voi kohdistua pelastuslaitosten kriittiseen infrastruktuuriin ja operatiiviseen toimintaan, ja näin hankittu tieto voi mahdollistaa toimintaa häiritseviä kyberhyökkäyksiä. Lisäksi kyberrikolliset voivat aiheuttaa merkittävää haittaa pelastuslaitosten toiminnalle hyökkäämällä niiden tietojärjestelmiin esimerkiksi palvelunestohyökkäyksillä tai kiristyshaittaohjelmilla. Tällaiset hyökkäykset voivat estää pelastuslaitosten normaalin toiminnan ja heikentää kykyä reagoida hätätilanteisiin. Hybridiuhat Pelastuslaitokset kohtaavat nykyään monenlaisia hybridivaikuttamisen uhkia, jotka voivat merkittävästi vaikuttaa niiden toimintaan ja yhteiskunnan turvallisuuteen. U.S. Armyn (2017) julkaisun mukaan sosiaalinen media on tehokas vaikuttamisen väline, jonka avulla voidaan muokata yhteiskunnan ja ihmisten käyttäytymistä sekä yleistä mielipidettä. Sosiaalisen median käyttö disinformaation ja harhaanjohtavan tiedon levittämisessä voi johtaa epäluottamukseen pelastuslaitoksia kohtaan, mikä vaikeuttaa niiden toimintaa hätätilanteissa. Kybervaikutustoiminta on noussut suureksi huolenaiheeksi maailmanlaajuisesti. Se voidaan kohdistaa suurille massoille tai tietylle kohdeyleisölle. Tavoitteena voi olla epäuskoisuuden luominen hallintoa kohtaan tai tarkoituksellisen harhaanjohtavan tiedon levittäminen. Fitzgerald & Shafferin (2017) mukaan valeuutisten ja väärän informaation levittäminen voi aiheuttaa sekaannusta ja paniikkia. Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa yleisö saa virheellisiä ohjeita tai menettää luottamuksen viranomaisiin. Sosiaalisen median kampanjat voivat manipuloida ihmisten tunteita, kuten pelkoa ja vihaa, mikä voi johtaa ylireagointeihin tai jopa väkivaltaisiin tekoihin. Samalla on haastavaa erottaa laillinen vaikuttaminen haitallisesta toiminnasta, mikä tekee kybervaikutustoiminnan havaitsemisesta ja torjumisesta vaikeaa. Mikkola, Aaltola, Wigell, Juntunen & Vihma (2018) toteavat, että sosiaalisen median uutiset leviävät erittäin nopeasti, ja valeuutisten tunnistaminen reaaliajassa on haastavaa. Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa pelastuslaitokset joutuvat taistelemaan disinformaation vaikutuksia vastaan. Vaikuttamisen takana olevien tahojen tunnistaminen on vaikeaa, mikä korostaa tarvetta tehokkaalle kyberturvallisuudelle ja yhteistyölle muiden viranomaisten kanssa. Esimerkiksi Venäjä on harjoittanut laajamittaista propagandaa ja disinformaatiota vaikuttaakseen julkiseen mielipiteeseen sekä Ukrainassa että kansainvälisesti. Tämä sisältää väärien tietojen levittämisen ja totuuden hämärtämisen. Internet ja erityisesti sosiaalinen media ovat olleet keskeisiä välineitä informaatio-operaatioiden toteuttamisessa, sillä ne mahdollistavat propagandan ja disinformaation nopean ja laajan levittämisen suurelle yleisölle. Kyberoperaatiot ovat nousseet tärkeäksi osaksi Venäjän hybridivaikuttamista. Kyberhyökkäykset Ukrainan infrastruktuuria ja tietoverkkoja vastaan tarjoavat uusia taktisia vaihtoehtoja, joita on vaikea havaita ja joiden tekijää on vaikea tunnistaa (Bergman 2022). Mikkola, Aaltola, Wigell, Juntunen & Vihma (2018) korostavat, että hybridivaikuttamisen keskeisiin työkaluihin kuuluvat hämärä diplomatia, geoekonomia ja disinformaatio. Hämärä diplomatia tarkoittaa esimerkiksi salaisen tuen antamista radikaaleille poliittisille liikkeille ja separatistisille ryhmille. Geoekonomia viittaa taloudellisten keinojen, kuten energiariippuvuuden tai investointien, käyttöön strategisessa vaikuttamisessa. Disinformaatio puolestaan on tarkoituksellisesti väärän tai harhaanjohtavan tiedon levittämistä kohdeyhteisössä. Venäjä on käyttänyt näitä keinoja tehokkaasti Ukrainassa sekä muualla maailmassa. Esimerkiksi Venäjän disinformaatioekosysteemiin kuuluvat uutiskanavat ja verkkosivustot, jotka levittävät kiistanalaista uutisointia ja propagandaansa kohdeyleisöille. Venäjä on myös hyödyntänyt energiapolitiikkaansa geopoliittisena välineenä, pyrkien luomaan riippuvuutta ja vaikutusvaltaa Euroopassa (Bergman 2022). Thomasin (2004) mukaan eri toimijat voivat pyrkiä vaikuttamaan refleksiivisen kontrollin avulla. Refleksiivisen kontrollin avulla voidaan pyrkiä välittämään tietoa, joka ohjaa vastapuolen tekemään haluttuja päätöksiä. Tämä voi johtaa pelastuslaitosten johdon harhaanjohtamiseen ja strategisesti virheellisiin päätöksiin. Automatisoidut botit ja trollit voivat levittää väärää tietoa ja lisätä negatiivista sisältöä pelastuslaitoksista, mikä heikentää yleisön luottamusta. Varautumisesta Yksi oleellisimmista käsitteistä hybridiuhkien torjunnassa on varautuminen. Hybridiuhkien monimutkaisen ja arvaamattoman luonteen vuoksi on erityisen tärkeää, että niin yksityishenkilöt, organisaatiot kuin valtiollisetkin toimijat suunnittelevat toimintaansa ennakoivasti ja valmistautuvat toimimaan erilaisissa häiriötilanteissa riskienarvioinnin pohjalta luotujen toimintamallien mukaisesti. Varautumisen lähtökohta on siis ennakointi reagoinnin sijasta. Varautuminen tarkoittaa Turvallisuuskomitean (2024) mukaan toimintaa, jolla varmistetaan erilaisten tehtävien mahdollisimman häiriötön hoitaminen ja mahdollisesti tarvittavat tavanomaisesta poikkeavat toimenpiteet normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. He korostavat, että suomalaisen yhteiskunnan turvallisuusuhkat ovat laajavaikutteisia ja siksi onkin tärkeää, että uhkiin varaudutaan eri toimijoiden yhteisvoimin ja varmistetaan, että tarpeelliset tehtävät tulevat hoidetuiksi mahdollisimman kustannustehokkaasti. Heidän mukaansa on myös tärkeää, että käyttöön saadaan kaikkien toimijoiden voimavarat, kun yhteiskunnan turvallisuus on uhattuna. Suomessa käytössä oleva kokonaisturvallisuusmalli tarkoittaakin juuri tätä ja sen pääasiallisena tarkoituksena on varmistaa yhteiskunnan toimivuus, kansalaisten hyvinvointi sekä Suomen valtion itsenäisyyden turvaaminen poikkeusoloissa. Turvallisuuskomitean (2024) mukaan varautuminen perustuu valmiuslain (1552/2011), pelastuslain (379/2011) ja muun erityislainsäädännön varautumisvelvollisuuteen. Varautumisen päämääränä on huolehtia onnettomuuksien ja häiriötilanteiden ehkäisystä, valmistautumisesta toimintaan niiden uhatessa tai sattuessa ja suunnitella myös niistä toipuminen. Turvallisuuskomitean (2024) sivuilla esitetään varautumisen prosessi, jossa keskeisinä elementteinä ovat ennakointi, suunnittelu, varsinainen toiminta sekä palautteen perusteella tehtävä kehittäminen Varautumisprosessin suunnittelu alkaa elintärkeiden toimintojen tunnistamisella. Näitä halutaan luontaisesti suojata kaikissa olosuhteissa, joten niihin pohjautuvalla riskien- ja käytettävissä olevien resurssien arvioinnilla päästään suunnittelemaan käytännön toimintaa häiriötilanteissa. On tärkeää, että ennalta suunnitellut toimintamallit koulutetaan tarvittaville osapuolille ja niitä myös harjoitellaan ja testataan käytännössä. Tärkeä osa toiminnallisuutta on myös kriisijohtaminen sekä toimiva ja tehokas viestintä, jotka tulee sitoa osaksi kokonaisuutta. Häiriö- ja poikkeustilanteissa resursseja tulisi myös pystyä käyttämään mahdollisimman kustannustehokkaasti ja toipumisen tulisi olla mahdollisimman saumatonta. Harjoittelun sekä itse tilanteiden jälkeen on myös tärkeää analysoida ja oppia tapahtumista ja tämä puolestaan luo edellytykset jatkokehittämistoimille. Kuvio 1: Varautumisen prosessi. Turvallisuuskomitea 2024. Puolustusneuvosto (1999, 21) kertoo, että organisaatioiden toimintakyvyn kannalta yksi keskeisimmistä varautumisen työkaluista ovat henkilövaraukset. Puolustusvoimien (2024) mukaan henkilövaraamisesta käytetään myös lyhennettä VAP. Sen mukaan työnantaja voi varata henkilöstöään kriittisiin töihin myös poikkeusoloissa. Tällöin työntekijän sodan ajan tehtävä on toimia työnantajansa palveluksessa ja hänet varataan turvaamaan yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja. Muita oleellisia varautumisen työkaluja ovat valmiussuunnitelmat sekä toimintakortit, joilla pyritään valmistautumaan ennalta tunnistettuihin uhkiin edellä kuvatun varautumisen prosessin tapaan. Sotilaallisen maanpuolustuksen ja organisaatioiden varautumistyön lisäksi myös yksilöillä on kokonaisuudessa tärkeä rooli. Turvallisuusviranomaisten toimintaresurssien säästämiseksi onkin tärkeää, että yksittäiset kotitaloudet ovat varautuneita häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin ja pärjäävät siten myös itsenäisesti. Suomessa on käytössä hyvin tunnettu 72 tunnin varautumissuositus, jonka tarkoituksena on lisätä kotitalouksien varautumisen onnistumisen edellytyksiä. Varautumissuosituksella kotitalouksia kannustetaan järjestämään itselleen kotivarana ruokaa, vettä ja lääkkeitä vähintään kolmeksi vuorokaudeksi sekä kasvattamaan ymmärrystä esimerkiksi tietoturvasta, tartuntataudeista, informaatiovaikuttamiselta suojautumisesta sekä henkisen kriisinkestävyyden kasvattamisesta. (72 tuntia 2024.) Kansalaisten korkeaa medialukutaitoa sekä omatoimisen varautumisen merkitystä korostetaan myös valtioneuvoston (2024a, 28) ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa. Selonteossa kerrotaan, että nämä ovat keskeisiä osatekijöitä yhteiskunnan kriisinkestävyyden kannalta. Tarve teemaan liittyvälle julkiselle keskustelulle sekä konkreettiselle ohjeistukselle on mielestämme aito, sillä esimerkiksi Ylen teettämän ”Pelot ja haaveet” -kyselytutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista on huolissaan Suomeen kohdistuvasta Venäjän uhasta. (Yle 2024.) Myös Kuntaliitto (2024) korostaa sivuillaan ihmisten omatoimisen varautumisen tärkeyttä. Se kannustaa viestimään ihmisille varautumisesta ja perustelee, että turvallisuuden tunne vaikuttaa häiriötilanteiden sietokykyyn. Muita yleisesti käytettyjä termejä sille ovat kriisinsietokyky ja kriisinkestokyky. Puolustusneuvosto (1999, 7) kertoo, että siihen luetaan kaikki valtakunnan itsenäisyyden säilyttämiseen ja kansalaisten elinmahdollisuuksien turvaamisen sekä häiriöiden sietokyvyn kannalta tärkeät yhteiskunnan toiminnot. Sen mukaan kriisinkestokyky perustuu normaalioloissa luotuihin materiaalisiin, henkisiin, toiminnallisiin ja teknistaloudellisiin voimavaroihin. Kuntaliitto (2024) neuvoo, että ihmisten omatoimista varautumista voidaan tukea antamalla heille yleisiä ohjeita varautumisesta sekä toteuttamalla varautumistiedottamista sekä järjestämällä erilaisia teemaan liittyviä tilaisuuksia. Pelastustoimen näkökulmasta varautuminen on sen perustyötä. Sisäministeriö koordinoi Suomessa koko pelastustoimen varautumista. Pelastustoimen kannalta varautumisella tarkoitetaan valmistautumista ennakolta erilaisiin suuronnettomuuksiin, häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin. Tavoitteena on, että tehtävät pystyttäisiin hoitamaan mahdollisimman häiriöttömästi kaikissa olosuhteissa. (Sisäministeriö 2024.) Resilienssistä Resilienssin merkitys – niin yksilön kuin yhteiskunnankin, on kasvanut ja korostunut 2020-luvulla. Syitä tähän on lukuisia, suurimpina mainittakoon geopoliittisen turvallisuustilanteen muuttuminen aina Krimin valtauksen jälkeen 2014 ja sitä seuranneeseen Venäjän laajamittaiseen hyökkäykseen Ukrainaan 2022 kuin myös 2020 alkanut maailmanlaajuinen koronaviruspandemia. Jo ennen koronaviruspandemiaa valtioneuvosto katsoi aiheelliseksi kehittää niin yksilön kuin yhteiskunnan resilienssiä eli kykyä sietää kriisi- ja häiriötilanteita sekä mukautumista niiden jälkeiseen tilanteeseen (Valtioneuvosto 2019a, 2). Valtioneuvosto (2019b) määrittää resilienssin kolmivaiheisesti vastustuskyvyksi, toimintakyvyn säilyttämiseksi sekä oppivaksi muuntautumiseksi. Resilienssissä olennaista on nimenomaan yksilön tai organisaation kyky hyödyntää tietoisesti tai tiedostamatta voimavarojaan ja vahvuuksiaan, jotka auttavat kestämään paremmin kuormittavia tilanteita sekä auttavat myös palautumaan niistä (Saarelainen 2021, 43). Keskeistä resilientille yksilölle tai organisaatiolle on kestäminen ja palautuminen. Pelastuslaitoksen toimintakentässä kyse on niin yksittäisen pelastajan, ensihoitajan tai esimerkiksi johtajan kuin myös koko organisaation resilienssistä. Saarelainen (2021, 59) muistuttaa, että resilientille organisaatiolle on ominaista toimintakyvyn säilyttäminen kriisissä tai poikkeustilanteessa ja sitä seuraava nopea palautuminen. Lisäksi resilientti organisaatio ennakoi toimintaympäristön muutoksia ja tätä kautta jo ennakolta sopeuttaa ja hallitsee tulevia tilanteita (Saarelainen 2021, 59). Niin yksilö kuin yhteisö voi kehittää suunnitelmallisesti resilienssiä. Tällöin varaudutaan tuleviin kriiseihin ja muutoksiin. Organisaation resilienssin kehittämisessä keskiössä on toimintaympäristö. Organisaation on selvitettävä toimintaympäristöä ja sen muutoksia mahdollisimman monesta eri lähteestä, jotta pystytään varautumaan tuleviin uhkiin mahdollisimman hyvin. (Saarelainen 2021, 59-60.) Toimintaympäristön suhteen katsantokantana tulisi olla niin koko kotimaa kuin myös valikoiden rajojen ulkopuolista toimintaympäristöä. Lisäksi resienssin rakentamisessa on tärkeää avoin ja selkeä viestintä sekä työntekijöistä huolehtiminen (Saarelainen 2021, 63). Yksilön resilienssistä on tullut viime vuosina yhä suositumpi koulutusaihe. Harri Gustafsberg (2016) käsitteli resilienssiä väitöskirjassaan valtaosin poliisin näkökulmasta. Hänen mukaansa resilienssi on sitä tärkeämpää, mitä enemmän työtehtäviin liittyy vaativuutta sekä suorituskyvyn tarvetta (Gustafsberg 2016, 46). Lisäksi hänen väitöstutkimuksessaan viitataan kehomielentila- harjoitteluun osana resilienssin kehittämistä (Gustafsberg 2016, liitteet). Kehomielentila- harjoittelu on Suomessa käytössä laajasti turvallisuusviraomaisilla sekä myös maailmalla poliisien ja erityisryhmien käytössä. Harri Gustafsberg ja Helena Åhman ovat kirjoittaneet resilienssistä kirjassaan Tilannetaju – päätä paremmin (2017). Heidän mukaansa resilienssikykyä voidaan mitata, tunnistaa, ylläpitää ja kehittää yksilön kaikissa elämänvaiheissa (Gustafsberg & Åhman 2017, 26). Mitattavuus ja kehittymismahdollisuus kaikissa elämänvaiheissa tuovat varmuutta resilienssin eli selviytymiskyvykkyyden kehittämiselle. Organisaatio ja yksilö kulkevat käsi kädessä. Mikäli yksilö on resilientti, luo se paremmat edellytykset organisaation resillienssin kehittymiselle. Pelastuslaitoksen työ on jatkuvaa hälytysvalmiudessa olemista, varautumista, työ- ja pelastustehtäviä, viranomaisyhteistyötä, neuvontaa ja yhteistoimintaa alueen muiden toimijoiden ja ihmisten kanssa. Tällaisessa tehtäväkentässä sekä yksilön että organisaation resilienssi korostuu ja tulee erittäin tärkeäksi työkaluksi. Työterveyslaitos (2024) nostaa tärkeinä elementteinä esille sopeutumiskyvyn, yhteistyön, varautumisen ja jatkuvuuden hallinnan sekä ihmistä arvostavan johtamiskulttuurin (kuvio 2). Kuvio 2: Organisaation resilienssi. Työterveyslaitos 2024 Informaatiopsykologinen vaikuttaminen ja kognitiivinen turvallisuus Jyväskylän yliopiston (2023) mukaan vihamielinen informaatiovaikuttaminen on autoritääristen valtioiden keskeinen vaikuttamisväline. Tietoverkkoihin kohdistuvan teknisen vaikuttamisen ohella kohteena voi olla heidän mukaansa myös ihmismieli, jolloin kyse on informaatiopsykologisesta vaikuttamisesta. Tällä pyritään horjuttamaan henkistä kriisinkestävyyttä vaikuttamalla ihmisten päätöksentekokykyyn ja käsitykseen ympäröivästä todellisuudesta sekä yhteiskunnasta. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi disinformaation tuottamista ja levittämistä. Suojelupoliisi (2023) kertoo sivuillaan, että Venäjä käyttää tavoitteellisesti verkkoalustoja kohdistaessaan informaatiovaikuttamista länsimaihin. Toimissa hyödynnetään Suojelupoliisin mukaan aitoja uutisia ja tietoja, mutta näiden sävyä, yksityiskohtia tai kehystä muutetaan Venäjän tavoitteiden mukaisesti. Informaatiovaikuttamista ei ole aina helppo tunnistaa propagandaksi, sillä viestinnän tyyliä voidaan muuttaa kunkin median viestintäkulttuurin mukaisesti. Informaatiovaikuttamisessa voidaan hyödyntää myös palvelunestohyökkäyksiä. Jyväskylän yliopisto (2023) mainitsee sivuillaan Suojelupoliisin arvioineen, että hybridiuhkien uhka kasvaa tulevaisuudessa. Jyväskylän yliopisto (2023) kertoo sivuillaan, että kyberympäristössä informaatiovaikuttamiselta suojaudutaan teknisin keinoin. Vastaavasti informaatiopsykologiselta vaikuttamiselta puolustaudutaan kognitiivisella tasolla ja tällöin puhutaan kognitiivisesta turvallisuudesta. Sillä tarkoitetaan tilaa, jossa tavoitteiltaan negatiivinen informaatiopsykologinen vaikuttaminen pystytään torjumaan tai toimilla ei ole vaikutusta. Informaatiovaikuttamiseen liittyvä uhka on huomioitu myös eduskunnan (2024) vuoden 2024 ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa. Selonteossa kerrotaan, että vihamieliseen valtiolliseen informaatiovaikuttamiseen vastataan hyödyntämällä informaatiopuolustuksen- ja turvallisuuden sekä strategisen viestinnän ja diplomatian keinovalikoimaa. Oikea-aikaista ja kohdistettua strategista viestintää nähdään tarvetta vahvistaa. Selonteossa mainitaan myös, että Suomen kansalaisilla on korkea medialukutaito ja kyky huolehtia omatoimisesta varautumisesta. Nämä ovat selonteon mukaan suomalaisen yhteiskunnan kriisinkestävyyden keskeisiä osatekijöitä. Selonteon mukaan on myös tärkeää, että tulevaisuudessakin kiinnitetään huomiota kansalaisten medialukutaidon ja -osaamisen sekä henkisen kriisinsietokyvyn tukemiseen. Lisäksi on tärkeää huomioida informaatiovaikuttamisen tunnistamisen ja torjumisen edellytykset osana peruskoulutusta sekä medioiden luotettavan ja ajantasaisen tiedon tuottaminen. Selonteon mukaan keskeisessä roolissa informaatiovaikuttamisen torjunnassa on avoin, monikielinen ja aktiivinen viranomaisviestintä. Sillä vahvistetaan selonteon mukaan yhteiskunnallista luottamusta ja turvallisuuden tunnetta sekä osallisuutta. Selonteossa korostetaan, että yhteiskunnan vakauden kannalta on tärkeää, että tiedonsaanti kaikille suomalaisille toimii myös vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. (Eduskunta 2024, 28.) Tilannetietoisuus, tilannekuva ja tilanneymmärrys Ihmisen tekemisen ja oppimisen lähtökohta on havaitseminen. Ihminen havaitsee asioita, tekee niistä päätöksiä ja ne päätökset johtavat toimintaan. Arkielämässä havaitsemista tulee jatkuvasti, aivot vastaanottavat ja käsittelevät informaatiotulvasta ne tärkeimmät, siihen hetkeen vaikuttavat ja yksilön haluamat asiat. Työelämässä haluamme, että havaintomme ovat valideja ja oikeita, niitä, jotka johtavat oikeisiin päätöksiin ja oikeaan toimintaan. Mikäli havainto on väärä, myös lopullinen toiminta on väärää. Anssi Juutilaisen (2022, 77) mukaan havaitseminen on myös yksi keskeinen turvallisuuteen sekä työturvallisuuteen liittyvä inhimillinen tekijä. Viranomaistyössä oikea tilannetietoisuus sekä oikea tilannekuva ovat äärimmäisen tärkeitä niin suorittavalla taholla kuin myös operatiivisessa johdossa. Tilannekuva muodostuu oikean tilannetietoisuuden kautta. Pohjan tälle kaikelle luo aktiivinen turvallisuushavaintojen tekeminen, toimiva havaintojen kerääminen sekä käsittely ja oppiminen. Tällöin tilannetietoisuus rakentuu oikeanlaiselle perustalle. (Juutilainen 2022, 77.) Tilannetietoisuus on kriittinen asia minkä tahansa tilanteen ymmärtämisessä (Huhta 2023, 14). Huhta tutki väitöstutkimuksessaan tilannetietoisuutta poliisin päätöksenteossa, mutta yhtä lailla hän kirjoittaa tilannetietoisuuden tärkeydestä kaikkien keskeisten viranomaisten kohdalla. Huhta erotti tilannetietoisuudesta seitsemän keskeistä elementtiä, joista muodostuu tilannetietoisuus. Lisäksi hän kykeni todistamaan, että kyseisiä osa-alueita voidaan myös menestyksellisesti kouluttaa. Hybridivaikuttamisessa keinovalikoima on laaja, samoin vaikuttamisen mahdollisuudet. Hybridivaikuttamisen kasvaessa (Pohjoismainen yhteistyö 2024) on tärkeää, että ne viranomaiset, joihin vaikuttamista kohdistuu, osaavat myös havaita, huomioida ja varautua siihen. Tilannekuvan rakentuminen voi olla lyhyessä operatiivisessa tilanteessa muodostunutta tilannekuvaa tai sitten pidemmällä aikavälillä muodostunutta tilannekuvaa. Hybridivaikuttamisen ollessa mm. pitkäjänteistä ja hankalasti tunnistettavaakin, on tärkeää, että viranomaistoiminnassa tilannetietoisuutta ja tilannekuvaa rakennetaan myös pidemmällä aikavälillä ja harkiten. Juutilainen korostaakin pitkäjänteistä havaintojen ja tilannekuvan rakentamisen tärkeyttä. Tällöin tulisi luodun järjestelmän, termistön ja organisaatiokulttuurin olla mahdollisimman yksinkertainen, helppo, palautetta antava sekä vuorovaikutteinen, jotta tilannekuvan kannalta olennaisimmat tiedot myös välittyvät eteenpäin koostettavaksi. (Juutilainen 2022, 77-79.) Tilanneymmärrys on eräänlainen kokonaiskäsitys vallitsevasta tilanteesta sekä myös siihen johtaneista syistä ja mahdollisista seurauksista (Puolustusvoimat 2022, 90). Tehokkaassa johtamisessa tarvitaan oikeaa tilannekuvaa sekä tilanneymmärrystä, jossa korostuu näkökulma, mihin tilanne on muodostumassa tai voi muodostua ja miten erilainen toiminta vaikuttaa kehittyvään tilanteeseen (Liikenne- ja viestintäministeriö 2005, 8). Voimme todeta, että hybridivaikuttamisen keinovalikoima voi olla kaikkea aina pehmeistä disinformaatiokeinoista fyysiseen vaikuttamiseen. Laaja-alaisuudesta johtuen on äärimmäisen tärkeää, että pelastustoimi operoi mahdollisimman oikealla tilannekuvalla ja -ymmärryksellä, unohtamatta tilannetietoisuuden merkitystä edellä mainittujen muodostumisessa. Pelastustoimen toimijat, lakisääteiset tehtävät ja tehtäväkenttä Pelastustoimen lakisääteiset tehtävät perustuvat pelastuslakiin (379/2011). Pelastuslain 1§ määrittelee lain tavoitteeksi ihmisten turvallisuuden parantamisen, onnettomuuden vähentämisen, onnettomuuden uhatessa tai tapahduttua ihmisten pelastamisen, tärkeiden toimintojen turvaamisen sekä onnettomuuksien tehokkaan rajaamisen niin, että ihmisiin, omaisuuteen tai eläimiin kohdistuvat haitat jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Pelastustoimi tarkoittaa koko tehtäväalaa, joka koostuu tulipalojen sekä muiden onnettomuuksien ehkäisystä sekä pelastustoiminnasta (PelastusL 2a:1). Pelastustoimen yleisenä tarkoituksena on turvata osaltaan perusoikeuksien toteutumista, kuten oikeutta elämään, omaisuuteen ja ympäristöön. Lisäksi sen tarkoituksena on ylläpitää ja edistää turvallisuutta sekä varmistaa yhdenvertaiset, yhdenmukaiset ja kustannusvaikuttavat pelastustoimen palvelut koko maassa. (Helsingin pelastuslaitos 2022, 6.) Pelastustoimi itsessään koostuu muun muassa seuraavista toimijoista (Pelastustoimi 2024): Sisäministeriön pelastusosasto: johtaa, valvoo ja ohjaa pelastustoimea, huolehtii pelastustoimen valtakunnallisista valmisteluista ja järjestelyistä Aluehallintovirasto: valvoo pelastustoimen palvelujen ja pelastustoimen saatavuutta ja tasoa omalla toimialueellaan Hyvinvointialueet: vastaavat pelastustoimen järjestämisestä alueellaan Pelastuslaitokset: Suomessa 21 kappaletta, hoitavat pelastustoimen tehtävät alueellaan Sopimuspalokunnat: osallistuvat pelastustoimintaan alueellaan ja muodostavat poikkeusoloissa sekä väestönsuojelussa tarvittavan resurssin Pelastusopisto: antaa hätäkeskustoiminnan ja pelastustoiminnan ammatillisiin tutkintoihin johtavaa koulutusta ja pelastustoimen päällystön ammattikorkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta Helsingin Pelastuskoulu: antaa pelastusalan virkatutkintokoulutusta Pelastuslaitokset sekä osittain myös sopimuspalokunnat vastaavat pelastustoimen tehtävien tuottamisesta omalla alueellaan. Pelastuslain 4:27§ määrittelee pelastuslaitoksen tehtävät vielä tarkemmin mm. seuraavasti: Pelastuslaitos vastaa ohjauksesta, neuvonnasta ja viestinnästä, jonka tarkoitus on tulipalojen ja muiden onnettomuuksien ehkäiseminen ja varautuminen onnettomuuksien torjuntaan sekä asianmukainen toiminta onnettomuus – ja vaaratilanteissa ja onnettomuuksien seurausten rajoittamisessa Pelastustoimen valvontatehtävät Väestön varoittaminen vaara- ja onnettomuustilanteissa Muut pelastustoimintaan kuuluvat tehtävät Ensihoitopalveluiden tuottaminen Osallistuu ulkomaille annettavan avun ja pelastustoimeen kuuluvan kansainvälisen avun edellyttämän valmiuden ylläpitoon muut hyvinvointialueelle ja pelastusviranomaiselle säädetyt tehtävät Edellä mainittujen tehtävien lisäksi pelastuslain 64§ edellyttää pelastuslaitoksilta varautumista siten, että väestönsuojeluvelvoite onnistuu niin normaali- kuin poikkeusoloissa. Näin ollen pelastuslaitokset joutuvat huomioimaan mahdollista hybridivaikuttamista ja hybridiuhkia lakisääteisestikin. Varautumista ohjaa muun muassa pelastuslaitoksen valmiussuunnitelma. Valmiussuunnitelmassa selostetaan pelastuslaitoksen varautuminen vakaviin ja pitkäkestoisiin häiriötilanteisiin sekä poikkeusoloihin. Lisäksi valmiussuunnitelma selostetaan toimenpiteet jatkuvuuden turvaamiseksi. (Helsingin pelastuslaitos 2022, 1.) Helsingin pelastuslaitoksen valmiussuunnitelmassa (2022, 9) koostettiin uhka- ja riskitekijöiksi muun muassa kyber- ja hybridiuhat sekä hybridivaikuttamiseen olennaisesti liittyvät hallitsematon maahanmuutto sekä muut turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen liittyvät tekijät varsinkin Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Hybridivaikuttaminen voi kohdistua pelastustoimen kentässä muihinkin toimijoihin kuin itse pelastuslaitoksiin, mutta jo edellä luetellut tehtävät huomioon ottaen, pelastuslaitos on toimijoista eniten yhteiskunnan kannalta kriittisimmissä toiminnoissa ensimmäinen vaste. Pelastuslaitos operoi niin väestönsuojelun, vesihuollon, sähkön, kriittisen muun infran (liikenne, vesiliikenne), vaarallisten aineiden sekä ensihoidon parissa. Fyysinen vaikuttaminen on osa hybridivaikuttamista. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi iskuja tai sabotaasia kriittistä infrastruktuuria kohtaan. (Sisäministeriö 2023c, 27.) Karkeana esimerkkinä voisi toimia sabotaasi-isku vesihuoltolaitokseen tai öljynjalostamoon. Molemmissa tapauksissa pelastuslaitos toimii aktiivisena toimijana sabotaasin rajaamisessa, väestönsuojelussa sekä jälkitoimissa. Esimerkit eivät ole suoraa hybridivaikuttamista itse pelastuslaitokseen, mutta pelastuslaitos on kumminkin vaikuttamisen keskiössä. Tulevaisuuden tutkimuksesta Tulevaisuudentutkimus kuvaa, selittää ja ymmärtää laaja-alaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja niihin liittyviä eri elämänalueiden muutos- ja kehitysprosesseja. Tulevaisuudentutkimuksessa monitieteinen lähestymistapa yhdistyy tieteenalan omiin menetelmiin ja teoreettiseen näkökulmaan. Tulevaisuudentutkimus tarkastelee yhteiskuntaan vaikuttavia kehitystrendejä tulevaisuuden tietämisen näkökulmasta. Lisäksi se tarkastelee sitä, mikä on mahdollista ja etsii vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, joiden toteutumisen todennäköisyyttä tai toivottavuutta voidaan arvioida erilaisten menetelmien avulla. (Turun yliopisto 2024.) Turun yliopiston sivuilla kerrotaan lisäksi, ettei tulevaisuus ole ennustettavissa, vaan siitä voidaan muodostaa mielikuvia ja käsityksiä. Näin ollen puhutaankin useista vaihtoehtoisista tulevaisuuksista. Sitä ei ole myöskään ennalta määrätty ja siihen voidaan vaikuttaa teoilla ja valinnoilla. He lisäävät, että arvojen sekä arvokeskustelun merkitys on tulevaisuuden vaihtoehtojen pohtimisessa siten väistämätöntä. (Turun yliopisto 2024.) Skenaariotyöskentelystä Aalto ym. (2022, 314-315) mukaan skenaariotyöskentely tarjoaa tulevaisuusajatteluun systemaattisen työkalun, jonka avulla pystytään tietoisesti kertomaan tarinoita erilaisista mahdollisista tulevaisuuksista. Heidän mukaansa tulevaisuusajattelulla tarkoitetaan ihmisen kokonaisvaltaista kykyä hahmottaa erilaisia tulevaisuuksia ja näin ollen skenaariotyöskentely on täsmällinen, yksinkertainen menetelmä tietyn aiheen tulevaisuuksien tutkimiseen. He täsmentävät, että skenaariot ovat määritelmällisesti uskottavia kuvauksia jostakin tulevaisuuden tilanteesta ja siihen johtavista tapahtumien kulusta. Heidän mukaansa skenaarioiden avulla kuvataan syy-seuraussuhteiden ketju nykyhetkestä tiettyyn tulevaisuuden hetkeen tarinan muodossa. Heidän mukaansa skenaariot kuvaavat aina hypoteettisia tapahtumakulkuja, joiden kautta voidaan hahmottaa, miten tietty kehityskulku voi toteutua vaiheittain ja miten erilaisten toimijat voivat vaikuttaa tapahtumien toteutumiseen. He myös lisäävät, että skenaariotyöskentelyssä rakennetaan käytännössä aikajana siitä, mitä tulevaisuudessa voi tapahtua, miten tapahtumat voivat toteutua sekä miksi tapahtumat etenisivät jollain tietyllä tavalla. Tulevaisuuden luomisen näkökulmasta tästä on hyötyä päätösten ja tapahtumien taustalla olevien syy-seuraussuhteiden sekä organisaation oman roolin ymmärtämisessä. Aalto ym. kiteyttävät, että skenaarioiden mahdollisesti suurin arvo piilee niiden kyvyssä auttaa meitä kuvittelemaan erilaisia tulevaisuuksia ja tätä kautta tuottaa meille tulevaisuuslähtöistä tietoa nykyhetken päätöksentekoa ja toimenpiteitä varten. Skenaarioita voi parhaimmillaan käyttää erilaisten tulevaisuuden kehityskulkujen ymmärtämiseksi, muuttamiseksi, vakiinnuttamiseksi tai pysäyttämiseksi. Aallon ym. (2022, 316) mukaan skenaarioita käytetään muun muassa keräämään päätöksentekoon tarvittavaa tietoa, tunnistamaan epävarmuuksia, erottamaan mahdolliset ja mahdottomat tai pysyvät ja muuttuvat kehityskulut toisistaan, testaamaan strategioiden toimintaa eri skenaarioissa, tekemään tulevaisuutta todellisemmaksi, tukemaan tulevaisuuteen varautumista sekä haastamaan ajattelua ja paljastamaan uusia mahdollisuuksia. Skenaariotyöskentelyn avulla toimintaa voidaan ohjata tiedostaen sen mahdolliset tulevaisuusvaikutukset ja siten on mahdollista tehdä entistä merkityksellisempiä päätöksiä nykyhetkessä. Vaikka skenaariotyöskentely keskittyy tulevaisuuden tapahtumien ja kehityskulkujen kuvaamiseen, sen tavoite ja hyödyt kytkeytyvät aina nykyhetken toimintaan. Skenaarioiden ja tulevaisuusajattelun tärkein tavoite ei siis oikeastaan ole tulevaisuuden ymmärtäminen, vaan nykyhetken ymmärtäminen uudenlaisesta näkökulmasta. Tavoitteena on tuottaa tietoa pitkän aikavälin muutoksista nykyhetken päätöksenteon helpottamiseksi ja tueksi. (Aalto ym. 2022, 316.) Skenaariotyöskentelyssä luodaan tulevaisuuskuvia tulevaisuustaulukon avulla (tulevaisuustaulukko, skenaario 2). Skenaarion rakentamisessa on olemassa kuusi eri vaihetta Aallon ja kumppaneiden (2022, 313–333) mukaan: Aihe, tavoite ja tutkimuskysymykset: määritellään aihe, tavoitteet ja kysymykset sekä rajataan aikajänne, näkökulma sekä maantieteellinen fokus. Määritellään myös, millaisia skenaarioita tehdään: ennakoivia, tutkivia vai tavoitteellisia. Toimintaympäristöanalyysi: tarkastellaan aiheen ympärillä olevia ilmiöitä ja muutoksia. Eri menetelmiä, mm. haastattelut, kyselyt, kirjallisuuskatsaus. Aihe, tavoitteet ja kysymykset ohjaavat analyysiä. Kerättyä tietoa voidaan analysoida mm. PESTE- taulukkoa hyväksikäyttäen. Tulevaisuustaulukko: tulevaisuustaulukolla on tarkoitus nivottaa ja tiivistää toimintaympäristöanalyysin tulokset yhteen taulukkoon. Taulukko koostuu epävarmuustekijöistä eli muuttujista sekä kehitysvaihtoehdoista eli arvoista. Taulukko koostetaan toimintaympäristön analyysin tuloksista siten, että epävarmuustekijöistä muodostetaan 5–10 tärkeimmän listaus ja näille epävarmuuksille annetaan ainakin kolme erilaista vaihtoehtoa eli arvoa. Tulevaisuustaulukosta valitaan yksi kehitysvaihtoehto ja siitä rakennetaan yhdistellen tulevaisuuskuva. Taulukosta voidaan rakentaa useita tulevaisuuskuvia. Kehitysvaihtoehtojen valintaan on olemassa erilaisia valintaperusteita aina arpomisesta kiinnostavuuteen ja realismiin. Tulevaisuuskuva kirjoitetaan loogiseksi tarinaksi eli kehitysvaihtoehdot yhdistetään. Skenaarion luonti: Luodaan 2–5 uskottavaa skenaariota tulevaisuuskuvien pohjalta. Skenaariossa on kyse tulevaisuuskuvan ja nykyhetken yhdistämisestä. Johtopäätökset: analyysi, vertailu, yleiset johtopäätökset. Mahdollinen tulosten vieminen käytäntöön sekä lopputulosten muu hyödyntäminen. Tulevaisuustaulukko, skenaario 2 Valmiit skenaariot Skenaariotyöskentelyllä luodut skenaariot ovat aukikirjoitettuna liitteissä 1-3. Loimme kolme mahdollista kehityskulkua tulevaisuuden uhkakuvista käyttäen hyväksi edellä mainittua tulevaisuustaulukkoa, joka on johdettu toimintaympäristöanalyysista. Skenaario 2:n luomiseen käytetty tulevaisuustaulukko on esitetty esimerkkinä yllä. Tulevaisuustaulukosta muodostetaan tulevaisuuskuva käyttäen hyväksi jokaista muuttujaa (1-5). Skenaario 2:n tapauksessa kyseessä oli tulevaisuuskuvat, joka on joko tasainen tai negatiiviseen kallistuva. Näin ollen käytössä olivat arvot B-C. Tulevaisuuskuva rakennetaan muodostamalla viiden muuttujan rivi, jossa on joko arvo B tai C. Aallon ja kumppaneiden (2022, 326-327) mukaan tulevaisuuskuvaan valitaan muuttuja sekä arvo yksitellen, valintakriteerinä voi olla arpa, loogisuus, kiinnostavuus, yllättävyys tai valinta voidaan johtaa suoraan arvon (A, B, C) mukaan. Skenaario 1 – Köydenveto luottamuksesta (liite 1) Hybridivaikuttaminen on siirtynyt internetin keskustelupalstoilta organisoidummaksi ja ammattimaisemmaksi vaikutuskampanjaksi. Informaatiovaikuttamisen tarkoituksena on vaikuttaa kansalaisten mielipiteisiin ja heikentää luottamusta viranomaisiin. Pelastustoimi sekä muut viranomaiset joutuvat jatkuvasti kamppailemaan disinformaatiota vastaan oikea-aikaisella ja tehokkaalla viestinnällä. Huolimatta suomalaisten hyvästä medialukutaidosta, informaatiovaikuttaminen ja suoranainen propaganda ovat kuitenkin uskottavaa ja se leviää yllättävän tehokkaasti. Tämä on täysin uutta verrattuna aiempaan, pienimuotoiseen vaikuttamiseen. Skenaario 2 – Kaikuva kalustohalli (liite 2) Pelastustoimen resursseja kulutetaan erilaisilla tekaistuilla hälytyksillä. Kalusto – ja henkilöstöresurssit ovat jatkuvasti kuormitettuina ja tehtäviä jää jatkuvasti hoitamatta. Tilanne alkaa vaikuttamaan myös viranomaisyhteistyöhön sekä muidenkin viranomaisten arkeen. Tilanne johtaa henkilöstön uupumiseen niin fyysisesti kuin henkisesti. Huolimatta hyvästä koulutuksesta sekä uusista teknisistä järjestelmistä, on tekaistuja hälytyksiä hankala erottaa oikeista. Skenaario 3 – Rikkoutunut koskemattomuus (liite 3) Pelastustoimi joutuu kohtaamaan tarkoituksellisia ja konkreettisia sabotaasi-iskuja. Iskujen tarkoitus on heikentää pelastustoimen suorituskykyä sekä aiheuttaa epävarmuutta viranomaisissa. Koko pelastustoimi, mukaan lukien henkilöstö, ajoneuvokalusto ja toimitilat ovat jatkuvan isku-uhan alla, mikä kuormittaa ennennäkemättömän paljon ja vaikuttaa resilienssiin. Toiminta pitää sisällään niin passiivisia keinoja kuin myös aktiivisia, mahdollista väkivaltaa sisältäviä. Kaiken lisäksi toiminta on hyvin organisoitua ja hankalasti torjuttavissa. Skenaarioanalyysi Skenaariotyöskentely tarjoaa mahdollisia vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia ja kuvauksia siitä, miten niihin päädyttiin. Kuten Aalto ja kumppanit (2022, 314-315) toteavat, skenaariotyöskentely rakentaa eräänlaisen aikajanan tulevaisuuden tapahtumalle sekä sille, miten se tapahtumat voivat toteutua tai miten ne voivat edetä. Voimme analysoida saatuja tuloksia vertaamalla niitä artikkelissa jo esiteltyihin tietoihin. Lisäksi artikkelin lopun johtopäätöksissä otetaan kantaa skenaariotyöskentelyn tuloksiin. Keskuskauppakamarin (2022) kyselyssä yrityksiin kohdistunut hybridivaikuttaminen oli verrattain suurta, joka neljäs vastaajayritys oli kokenut vaikuttamista. Samoin haastattelemamme asiantuntijat sanoivat, että hybridivaikuttaminen on lisääntynyt. Suurella todennäköisyydellä trendi tullee olemaan nousujohteinen, ottaen huomioon Suomen NATO-jäsenyydenkin tuoman kiinnostavuuden. Valtioneuvoston kanslian julkaisussa (2023) kerrottiin haavoittuvuuksista kybertoimintaympäristössä. Yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ovat entistä riippuvaisempia tietoverkoista ja tätä kautta entistä alttiimpia hybridivaikuttamiselle. Myös pelastuslaitoksen kriittiset päivittäiset toiminnot mukaan lukien hätäkeskuksen toiminnot, hoidetaan tietoverkkojen kautta. Skenaarioiden kautta nousi esiin sama huoli kyberhyökkäyksistä tietoverkkoihin, jotka heikentävät pelastuslaitoksen toimintaa. Harri Gustafsberg (2016, 46) piti resilienssin kehittämistä erittäin tärkeänä, mikäli työtehtäviin liittyy vaativuutta ja suorituskyvyn tarvetta. Skenaarioissa mainittu useiden hälytystehtävien aiheuttama kuormitus tai muunkaltainen henkinen kuorma ehdottomasti vaativat hyvää resilienssiä. Varautumisvelvoite poikkeusoloihin on yksi pelastustoimen perustehtävistä ja kirjattu pelastuslain 64§:ään. Sisäministeriön mukaan (2024) tavoite on, että tehtävät pystyttäisiin hoitamaan mahdollisimman häiriöttömästi kaikissa olosuhteissa. Näin ollen voimme päätellä, että muun muassa kasvava informaatiovaikuttaminen vaatisi varautumista ja panostusta varsinkin viestintään, jotta voisimme ehkäistä tai oikoa mahdollisimman tehokkaasti disinformaatiota. Myös kyselytutkimuksessa nousi selkeästi esille huoli varautumisesta ja valmistautumisesta kasvavaan hybridi- ja informaatiovaikuttamiseen. Varautumisnäkökulmasta toivottiin koulutusta vaikuttamiskeinoista sekä niiden tunnistamisesta. Varautuminen pelastuslaitokseen kohdistuvaan fyysiseen vaikuttamiseen edellyttää panostuksia laitosten fyysiseen turvallisuuteen, mutta yhtä olennaista on tiivis viranomaisyhteistyö poliisin kanssa. Turvallisuuskomitean (2024) varautumisen kontekstissa puhuttiin myös viestinnän tärkeydestä varsinkin kriisitilanteissa, mutta ylipäänsä viestintä on keskiössä niin varauduttaessa kuin myös torjuttaessa hybridivaikuttamista. Skenaariot nostivat yhtä lailla pinnalle oikea-aikaisen ja tehokkaan viestinnän tärkeyden disinformaation torjumisessa ja pelastuslaitoksen tehtävien hoitamisessa. Viestinnän tärkeyttä korostetaan myös Suojelupoliisin (2023) sivuilla, joiden mukaan Venäjä käyttää aitoja uutisia verkkoalustoillaan, mutta uutisten sävyä tai yksityiskohtia. Tämäkin disinformaation näkökulma on huomioitava viestinnässä. Oikeanlainen tilannekuva on tärkeää niin strategisessa kuin operatiivisessa johtamisessa. Kuten aiemmin siteerattu Anssi Juutilainen (2022, 77) kirjoittaa, tilannekuva muodostuu oikean tilannetietoisuuden kautta ja pohjan tälle kaikelle luo aktiivinen turvallisuushavaintojen tekeminen, toimiva havaintojen kerääminen sekä käsittely ja oppiminen. Oikea tilannekuva ja sitä kautta oikea tilannetietoisuus on tärkeää normaaleissa olosuhteissa, mutta erittäin tärkeää, mikäli skenaarioissa havaittu hybridi- tai informaatiovaikuttaminen yleistyy ja pelastuslaitos joutuu suuren kuormituksen kohteeksi. TUTKIMUSAINEISTO Kyselytutkimus Tyypillistä tapaustutkimukselle on, että käyttämällä monenlaisia menetelmiä saadaan tutkittavasta aiheesta monipuolinen, syvällinen ja kokonaisvaltainen kuva (Ojasalo ym. 2021, 55). Koimme, että Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen henkilökunnalle kohdennettu, huolellisesti laadittu kyselytutkimus tuottaisi arvokasta tietoa opinnäytetyötämme ja kehitysideoita varten, mutta myös muuta jatkokoulutusta ajatellen. Laadimme kyselytutkimuksen käyttäen hyväksi Webropol-kyselytyökalua. Kysely piti sisällään sekä laadullisia että määrällisiä kysymyksiä. Ennen kyselytutkimuksen aloittamista tarkastutimme kyselylomakkeen toimeksiantajalla ja teimme siihen tarvittavat muutokset. Hirsjärvi ja kumppanit (2007, 193) muistuttavat, että vaikka tutkimuksen aihe on tärkein vastaamiseen vaikuttava seikka, niin silti huolellinen ja tarkka lomakkeen sekä kysymysten valmistelu vaikuttavat suurelta osin onnistuneeseen lopputulokseen. Kyselytutkimusten saatekirjeet ovat erittäin tärkeä tutkimuksen onnistumisen kannalta (Ojasalo ym. 2021, 133). Panostimme saatekirjeeseen, jossa toimme selkeästi esille opinnäytetyömme tarkoituksen sekä sen, miten kyselyn aineistoa tullaan käyttämään ja analysoimaan. Otimme alusta alkaen huomioon kysymysten laadinnassa, että kohdehenkilöt ovat viranomaisia, joiden työnkuvaan kuuluu myös salassa pidettäviä tietoja. Ojasalo ja kumppanit (2021, 49) pitävät tärkeinä, että kehittämistyön tekijät selvittävät etukäteen tutkimuksen kohteena olevan organisaation eettisiä käytänteitä, vastuitta ja velvollisuuksia sekä pyrkivät pitämään aineistonkeruun mahdollisimman huolellisena, eettisenä ja luottamuksellisena. Tätäkin taustaa vasten pidimme tärkeänä, että kyselytutkimus hyväksytetään toimeksiantajalla ennen sen lähettämistä vastaajille. Kyselyn vastauslinkki saatekirjeineen lähetetiin sähköpostitse toimeksiantajan valitsemalle vastaajajoukolle, joka koostui operatiivisista sekä muista esihenkilöistä sekä päällikkötason henkilöstöstä. Kyselyn vastauslinkki oli voimassa kahden viikon ajan. Vastaajia oli lopulta 15. Kyselyssä oli yhteensä 20 kysymystä, joista 14 kpl oli määrällisiä ja 6 kpl laadullisia kysymyksiä. Kyselytutkimuksen keskeisten tulosten tarkastelu ja analyysi Kyselytutkimuksen analysointiin on erilaisia keinoja. Koska vastaajajoukko oli verrattain pieni ja kysymysten määrä oli vain 20, on aineisto lähtökohtaisesti vielä helposti hallittavissa. Kuten Kananen (2015, 161-162) kirjoittaa, suppeiden aineistojen osalta yhteismitallistamista ei välttämättä edes tarvita, koska aineisto on hallittavissa pelkästään lukemalla. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi on myös mahdollinen, tällöin aineisto pelkistetään ja ryhmitellään (Ojasalo ym. 2021, 139). Kyselytutkimuksen analysoinnissa käytimme hyväksi osittaista aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja pyrimme analysoinnissa ja ryhmittelyssä huomioimaan samankaltaisuudet asiantuntijanhaastattelun analyysin kanssa. Osaa kyselytutkimuksen aineistosta ei käsitellä opinnäytetyön julkisessa osassa, vastauksista on karsittu arkaluontoisia tietoja pois. Kyselytutkimuksen vastaukset kokonaisuudessaan luovutetaan toimeksiantajalle mahdollista myöhempää käyttöä varten. Hybridivaikuttaminen alueellisesti Vastaajista 4 koki joutuneensa hybridivaikuttamisen kohteeksi työtehtävissä ja yksi vastaajista vapaa-ajallaan. Tämä korreloi myös muun tutkimustiedon kanssa siitä, että hybridivaikuttamista on olemassa. Ukrainan sota sekä Suomen NATO-jäsenyys nähtiin isona vaikuttajana hybridivaikuttamisen esiintymiselle Suomessa. Viranomaistoimintaan vaikuttaminen Vastaajilta kysyttiin muun muassa pelastustoimeen kohdistuvan hybridivaikuttamisen todennäköistä toteutumista seuraavan kahden vuoden sisällä. Kaikki vastaajat pitivät hybridivaikuttamisen toteutumista joko todennäköisenä tai erittäin todennäköisenä. Huoli varautumisesta vaikuttamiseen nousi kyselyssä esille; 66% vastaajista oli sitä mieltä, että pelastustoimi ei ole riittävän varautunut mahdolliseen hybridivaikuttamiseen. Valtaosa vastaajista piti kumminkin hyvänä, että hybridivaikuttamisesta puhutaan niin virallisissa kuin epävirallisissa keskusteluissa. Konkreettiset toimenpiteet 73% vastaajista koki, ettei nykyinen koulutus ole ollut riittävää ja valtaosa halusi nimenomaan lisätä koulutusta hybridivaikuttamisesta. Koulutusmuotoina kaivattiin niin verkkokoulutusta, Teams-luentoja, läsnäolopakollisia luentoja kuin myös vuorovaikutteisempia lähikoulutuksia. Tulevaisuuden trendit Vastaajien mielestä tulevaisuudessa muun muassa tiedonkulku, koulutus ja viranomaisyhteistyö korostuu ja näyttelee tärkeää roolia hybridivaikuttamiseen ja -uhkiin varautumisessa kuin myös niiden torjunnassa. Asiantuntijahaastattelu Toisena aineistonhankintamenetelmänä käytettiin asiantuntijahaastattelua. Asiantuntijahaastattelun tavoitteena oli saada relevanttia ja ajantasaista tietoa hybridivaikuttamisen nykytilanteesta ja konkreettisia keinoja ilmiön kohtaamiseen ja varautumiseen. Haastattelut toteutettiin syksyn 2024 aikana. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina, joissa kysymykset on laadittu ennakkoon. Puolistrukturoidussa haastattelussa haastattelijalla on mahdollisuus esittää haastattelun aikana lisäkysymyksiä, vaihdella kysymysten järjestystä ja muuttaa sanamuotoja (Hirsijärvi & Hurme 2022). Haastattelut järjestettiin Teams-sovelluksen välityksellä ja litteroitiin teema-alueittain. Litterointi tuotti 18 sivua haastattelumateriaalia. Haastattelutulokset analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä aineistolähtöisen sisällönanalyysin periaatteita noudattaen. Sisällönanalyysi eteni Tuomen ja Sarajärven (2018) kuvaaman prosessin mukaisesti: aineistoon perehtyminen, epäolennaisen tiedon poistaminen, samankaltaisuuksien ja erilaisuuksien etsiminen, ryhmittely/ teemoittelu, teeman kokonaiskuvan muodostaminen. Tutkimus- ja kehittämistyössä haastateltiin kahta hybridivaikuttamisen asiantuntijaa: Panu Moilasta ja Nina Järvenkylää. Panu Moilanen on Jyväskylän yliopiston lehtori ja tutkinto-ohjelmavastaava informaatioteknologian tiedekunnan Turvallisuus ja strateginen analyysi -maisteriohjelmassa. Nina Järvenkylä on työskennellyt toimittajana ja haastatteluhetkellä hän työskentelee Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen viestintäasiantuntijana, jossa jatkaa erityisesti informaatiovaikuttamisen vaikutuksista viranomaisviestintään viestimistä. Haastateltavat valikoituivat haastatteluihin vahvan asiantuntemuksen, tehtäväkuvan ja kokemuksen perusteella. Käsiteltävät teemaryhmät jakaantuivat seuraavasti: hybridivaikuttamisen tilanne Suomessa hybridivaikuttamisen tilanne Suomessa alueellisesti viranomaistoimintaan vaikuttaminen konkreettiset toimenpiteet tulevaisuuden trendit. Haastattelun alussa kartoitettiin hybridivaikuttamisen nykytilannetta Suomessa. Sekä Moilanen että Järvenkylä olivat varmoja siitä, että hybridivaikuttaminen on lisääntynyt. Moilanen totesi, että vaikuttamisen lisääntymisen taustalla on nimenomaan tämän hetken hyvin epävakaa ja monessa suhteessa myös radikaalisti muuttunut turvallisuustilanne. Moilanen korostaa, että itänaapurimme on selvästi arvaamattomampi ja selvästi epävakaampi kuin mitä me pessimistisimmissäkään kuvitelmissa olimme ajatelleet. Alueellisessa hybridivaikuttamisessa nostettiin esille Etelä-Suomi ihmispaljouden, merkittävien ja potentiaalisten kohteiden vuoksi sekä raja-alueet. Järvenkylä vahvistaa, että pelastuslaitoksiin on yritetty vaikuttaa. Kysyessämme haastateltavilta viranomaistoimintaan vaikuttamisesta, nousi esille kokonaiskuvan ja ilmiön ymmärtämisen tärkeys. Moilanen korostaa, että on tärkeää muistaa, että hybridivaikuttamisen kohteena on koko yhteiskunta ja kaikki sen jäsenet. “Jos ajatellaan vaikka Venäjän pelikirjaa, sen keskeinen kohde on yhteiskunta kokonaisuutena ja silloin se hybridivaikuttaminen kohdistuu ihan samalla tavalla viranomaisiin kuin kaikkiin muihinkin kansalaisiin” (Moilanen 2024). Järvenkylä korostaa uhkan jatkuvuutta. Haastattelujen perusteella palo- ja pelastusviranomaisten toimintaympäristössä hybridivaikuttaminen voi näyttäytyä tehtävinä, infraan kohdistuvina sabotaaseina, epämääräisinä yhteydenottoina ja epämääräisinä vierailijoina pelastuslaitoksilla/ pelastusalan oppilaitoksissa tai yleisenä vaikuttamisena. Myös kansalaisten luottamuksen ylläpitäminen on tärkeää. Moilasen mukaan hybridivaikuttamisen yksi keskeinen tavoite on rapauttaa kansalaisten luottamusta viranomaisiin. Järvenkylä nosti konkreettisena esimerkkinä pelastuslaitosten onnettomuusviestinnän; esimerkiksi twiittaamalla ensimmäisenä ja keskusteluja seuraamalla voi välttyä spekulaatioilta, minkä eteen tehdään jatkuvaa kehitystyötä. Henkilökunnan tietoisuuden lisääminen ja kouluttaminen nousi esille useamman kerran haastatteluissa; asiantuntijat korostivat, että hybridivaikuttamisesta täytyy puhua ja lisätä erilaisia koulutuksia. Moilasen mukaan konkreettiset toimenpiteet voisi olla esimerkiksi henkisen kestokyvyn, henkisen kriisinkestävyyden ja resilienssin kehittäminen, osaamisen, tietoisuuden lisääminen ja työnohjaus. Järvenkylä nosti esille selkeän viestinnän ja selkokielisyyden tärkeyden. Konkreettisia esimerkkejä ja toimintatapoja ei tässä osiossa avata aiheen arkaluonteisuuden ja tutkimuksen julkisuuden vuoksi. Analyysitulokset toimitetaan tutkimus- ja kehittämistyömme toimeksiantajalle. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Järvenkylä toteaa, että maailman tilannetta täytyy seurata tarkasti, esimerkiksi kaukaiselta tuntunut pakolaiskriisi yllätti laajuudessaan meidät kaikki. Moilasen mukaan hybridivaikuttaminen ei ole vähenemässä, joten ilmiöön tulisi kiinnittää huomiota koulutusten kautta. Asiantuntijahaastatteluissa ilmeni selkeitä yhteyksiä tietoperustasta esille nousseisiin haasteisiin ja kehityskohtiin. Asiantuntijahaastatteluilla saatiin kehitysideoita sekä luotettava ammattilaisen näkökulma osaksi tätä opinnäytetyötä. Samalla vahvistui myös tarve tiedon lisäämiselle ja hybridivaikuttamisen ilmiön avaamiselle palo- ja pelastustoimijoiden keskuudessa. Keskeisten tulosten tarkastelu Tässä osiossa tarkastellaan haastattelutuloksia teemaryhmittäin. Hybridivaikuttaminen Suomessa Huhtikuussa 2024 käsiteltiin Pohjoismaiden neuvoston teemaistunnossa turvallisuusasioita, neuvosto on yhtenä huolenaiheena nostanut esille hybridiuhkien yleistymisen Suomessa (Pohjoismainen yhteistyö 2024). Hybridivaikuttamisen tilanteen vakavuutta Suomessa kuvastaa myös se, että Suomen pääministeri Orpo on Venäjän kohdistamista toimista Suomen itärajalle puhunut hybridioperaation sijaan hybridihyökkäyksenä (Yle 2023). Samoja näkökulmia nousi esille haastattelujen tuloksissa. Vastauksissa korostettiin, että hybridivaikuttamista esiintyy, eikä asiantuntijoiden mukaan ilmiö ole vähenemässä, vaan hybridivaikuttaminen on lisääntynyt voimakkaasti ja jatkaa kasvuaan. Hallituksen esityksessä eduskunnalle (HE 53/2024 vp 4,8) todetaan, että hybridivaikuttaminen on lisääntynyt, Suomen yleistä järjestystä, kansallista turvallisuutta ja täysivaltaisuutta on pyritty loukkaamaan. Haastatteluissa ja tietoperustassa esille tulleen tiedon perusteella voimme todeta, että hybridivaikuttamista on Suomessa esiintynyt ja vaikuttamista esiintyy todennäköisesti myös tulevaisuudessa. Hybridivaikuttaminen alueellisesti Haastatteluista ilmeni, että hybridivaikuttamista esiintyy mahdollisesti enemmän raja-alueilla ja alueilla, joissa on enemmän sabotaasikohteita. Haastatteluun osallistuneet asiantuntijat korostivat, että hybridivaikuttamisen kierous ja nerous tekee vaikuttamisen todellisen tilanteen arvioinnista vaikean. Kuntaliiton varautumisen ja turvallisuuden erityisasiantuntija Ari Korhonen (2023) toteaa, että hybridivaikuttaminen on painostamistyökalu, jonka avulla yritetään vaikuttaa kuntien toimintaan; kunnat vastaavat arjen elintärkeistä toiminnoista, järjestävät peruspalveluita ja toimittavat vaalit. Toimintaympäristö on muuttunut myös raja-alueilla. Valtioneuvoston (2022) selonteossa todetaan, että Rajavartiolaitoksen merkitys alueellisen koskemattomuuden valvonnassa ja turvaamisessa sekä sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävissä korostuu entisestään. Keskuskauppakamarin (2022) toimeksiannosta toteutetussa kyselyssä on tutkittu yrityksiin kohdistuvaa hybridivaikuttamista. Yrityksiin liittyvänä tavoitteena voi olla kriittiseen infrastruktuuriin liittyvien yritysten toimintaan mukaan pääseminen tai vaikutusvallan hankkiminen, pahimmillaan estetään normaalitilanteessa käytettävissä olevien yhteiskunnan infran resurssien käyttäminen. Tutkimuksen mukaan hybridivaikuttamista on kokenut joka neljäs vastaajayritys. Voimme todeta, että haastattelujen ja tietoperustan pohjalta ei pystytä tekemään pitkälle meneviä johtopäätöksiä alueellisen hybridivaikuttamisen täysin todellisesta tilanteesta. Viranomaistoimintaan vaikuttaminen Helsingin kaupungin keskushallinnon raportin (2018) mukaan kansalaisten luottamuksella viranomaisiin on suuri merkitys. Avoimuus ja vuorovaikutus ovat keskeisessä roolissa, polarisoituminen ruokkii epäluottamusta. Haastatteluissa nousi esille avoimen, selkeän viestinnän tärkeys. Suuri rooli on myös pikaisella reagoinnilla ja saavutettavuudella, jotta vältyttäisiin spekulaatioilta ja valheellisen tiedon leviämiseltä. Haastateltavat olivat yksimielisiä siitä, että kansalaisten luottamuksella viranomaisiin on suuri merkitys, tilanteen koettiin olevan tällä hetkellä varsin hyvä. Haastatteluissa nousi esille huoli tiedonkulusta. Keskeisessä roolissa on tiedonjaon tarpeellisuuden tiedostaminen ja tiedonjaon tehostaminen viranomaisten keskuudessa. Tiedonjaon prosessia tulee selkeyttää ja kehittää. Tiedonjakaminen on tärkeässä roolissa uhka-arvion muodostamisessa ja sitä kautta myös tilannekuvan luomisessa. Uhka-arviot antavat yksityiskohtaisemman näkemyksen olemassa olevista uhkista, mukaan lukien uhkiin liittyvistä toimijoista (Zandee, van der Meer & Stoetman 2021.) Haastatteluissa nousi esille viranomaisten työllistäminen ja kuormittaminen eri tehtävien kautta. Haastateltavien tuomat käytännön esimerkit olivat sisällöltään yhtenäisiä. Giannopoulos, Smith ja Theocharidou (2021, 32) toteavat, että maan turvallisuusviranomaisten puolustuskyvyn heikentäminen voi laukaista reaktion kohdemaan taholta, mikä johtaa kasvaviin puolustuskustannuksiin ja resurssien kulumiseen. Tämä on myös epäsuora tapa käyttää taloudellista painetta. Toimenpiteen tavoite on saada kohde reagoimaan, vastaamalla toimintaan, joka nähdään vihamielisenä. Viranomaistoimintaan vaikuttavat siis esimerkiksi resurssien kuormittaminen, psyykkisen kuormituksen ja kestokyvyn koetteleminen, auktoriteetin ja luotettavuuden kyseenalaistaminen yhteiskunnassa. Konkreettiset toimenpiteet Konkreettisia toimenpiteitä ei avata tässä osiossa tarkemmin aiheen arkaluonteisuuden ja työmme julkisuuden vuoksi. Konkreettiset toimenpide-ehdotukset hybridiuhkiin varautumiseen esitetään kehittämistyömme toimeksiantajalle. Tulevaisuuden trendit Asiantuntijahaastatteluissa ilmeni, että hybridivaikuttaminen on lisääntymässä ja meidän täytyy seurata tarkasti muualla maailmassa tapahtuvia ilmiöitä. Haastatteluissa nousi esille, että suomalaisille on ominaista hyväuskoisuus, mikä saattaa näyttäytyä päätöksenteossa ja hybridiuhkien kokonaiskuvan ymmärtämisessä. Hoffman, Neumeyer & Jensen (2024) ennustavat, että tulevaisuudessa väkivaltaisten konfliktien todennäköisyys kasvaa ja niiden luonne on hyvin todennäköisesti hybridimuotoinen, koska suurvallat pyrkivät välttämään suoraa yhteenottoa. Venäjä laajentaa aktiivisia toimenpiteitään ja hybridikonfliktitaktiikoitaan kaikkialle Eurooppaan, mukaan lukien sabotaasi, tuhopoltto ja kyberhyökkäykset. Sodankäynti kehittyy jatkuvasti ja haastaa länsimaissa yleisen taipumuksen nähdä asiat mustavalkoisesti. Kehittämis- ja jatkotutkimusehdotukset Haastattelujen perusteella voisi ehdottaa jatkotutkimusta tiedonjaon tehostamisesta. Keskeistä olisi, että hybridivaikuttamisen ja informaatioympäristön tilannekuva saataisiin muodostettua nykyistä selvästi tehokkaammin. Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus Tutkimuseettinen neuvottelukunnan (2023) mukaan tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys ovat keskeisiä hyvän tieteellisen käytännön osia, ja ne määrittävät, kuinka tiedettä tehdään vastuullisesti ja rehellisesti koko tutkimusprosessin ajan. Näihin periaatteisiin liittyvät kysymykset ovat erityisen tärkeitä, koska tutkimuksen vaikutukset ulottuvat laajalle – ne voivat muuttaa tieteenalan käsityksiä ja vaikuttaa päätöksentekoon. Siksi tutkijoilta vaaditaan vastuullisuutta ja eettistä harkintaa. Tutkimuksen luotettavuudella tarkoitetaan sitä, että kaikki tutkimuksen vaiheet suunnitellaan ja toteutetaan huolellisesti ja johdonmukaisesti. Kehittämistyössämme suunnittelimme aloituksen huolella; aihe hyväksytettiin ajoissa toimeksiantajalla ja laadimme kattavan rungon tapaustutkimukselle aikatauluineen, alustavine ongelmineen sekä työnjakoineen. Luotettavuus näkyy käytännössä esimerkiksi tutkimuksen menetelmissä, aineiston käsittelyssä, analysoinnissa sekä tulosten esittämisessä. Tutkimuksen on oltava toistettavissa siten, että muut tutkijat voivat tarkistaa ja arvioida tutkimuksen tuloksia, mikä lisää tieteen avoimuutta ja varmistaa tulosten pätevyyden. Tämä edellyttää huolellista dokumentointia ja raportointia sekä kaikkien tutkimusvaiheiden yksityiskohtaista esittämistä. Koko prosessin aikana käytössämme oli Teams- alusta, jolle tallensimme kaiken kerätyn materiaalin. Koska kehittämistyön kohteena oli viranomainen, huolehdimme erityisesti materiaalin säilytyksestä ja varmistimme toimeksiantajalta sekä haastatelluilta erikseen materiaalin käytettävyyden. Tämä linkittyy olennaisesti myös työn eettisyyteen. Pyrimme esittämään tässä artikkelissa työn siten kuin se on tehty tutkimusmenetelmineen sekä tuloksineen. Tuloksista ei ole karsittu olennaisia tietoja vaan tutkimustulokset kyselytutkimuksen tarkkoja vastaustietoja sekä kehittämisehdotuksia lukuun ottamatta ovat esitetty lukijalle. Etukäteisrajaukset johtuvat pelastuslaitoksen ja pelastustoimen viranomaisroolista ja siinä esiintyvästä arkaluontoisesta tiedosta. Eettisyys tutkimuksessa on monitasoinen kokonaisuus, joka koskee niin tutkimusprosessia kuin sen vaikutuksia eri sidosryhmiin. Tutkijan on noudatettava tieteenalan eettisiä ohjeita ja otettava huomioon kaikki tutkimukseen osallistuvat henkilöt ja tahot, kuten tutkittavat, tutkimusryhmän jäsenet ja yhteistyökumppanit. Tutkimuksessa tulee kunnioittaa oikeudenmukaisuutta ja yksityisyyttä, eikä ketään saa asettaa tarpeettomaan riskiin tutkimuksen aikana. Tämä on erityisen tärkeää, kun tutkimus kohdistuu ihmisryhmiin tai esimerkiksi ympäristöön, jossa on oltava erityisen huolellinen haitallisten vaikutusten välttämiseksi. Luotettavuuden ja eettisyyden vaatimukset koskevat myös tutkimusaineiston käsittelyä. Aineiston keruussa, tallennuksessa ja analysoinnissa on noudatettava tarkkoja sääntöjä, jotka varmistavat tietosuojan ja aineiston käytön oikeudenmukaisuuden. Ennen aineiston keruuta on sovittava aineiston omistusoikeuksista ja siitä, miten aineistoa voidaan käyttää tulevissa tutkimuksissa. Erityisesti henkilötietoja sisältävien aineistojen käsittelyssä vaaditaan tarkkaa harkintaa ja lainmukaisten käytäntöjen noudattamista. Aineistojen käsittelyn läpinäkyvyys ja avoimuus edistävät tutkimuksen luotettavuutta ja mahdollistavat sen, että muut tutkijat voivat jatkokäyttää aineistoa. Meille tekijöinä oli alusta asti selvää, että työssämme tulee noudattaa tiukasti edellä mainittuja eettisiä ohjenuoria. Eettisyyttä lisätäksemme panostimme asiantuntijahaastatteluissa selventämään haastattelun tarkoitusta, materiaalin käyttöä sekä kysyimme luvan erikseen aina silloin, kun materiaalin hyödyntämisessä oli epäselvyyttä. Kyselytutkimuksen osalta eettisyyttä ja luotettavuutta lisätäksemme laadimme saatekirjeen noudattaen tutkimusalan käytänteitä ja kyselylomake esitarkastettiin toimeksiantajalla ja siihen tehtiin muutokset toimeksiantajan ohjeiden mukaan. Tutkimuksen eettisyyteen liittyy myös vastuullinen julkaisutoiminta. Kaikkeen julkaistuun on kysytty asianomaisilta tahoilta lupa ja turvaluokitellut asiat ovat varmistettu toimeksiantajalta. Viittauksilla on varmistettu tiedon alkuperäisen lähteen ansaitsema huomio. JOHTOPÄÄTÖKSET Tilastojen perusteella Suomi on maailman turvallisimpia maita, Nato-jäsenyys sekä onnistunut turvallisuuspolitiikka ovat mahdollistaneet hyvän ja vakaan aseman näinä synkkinä ja sekavina aikoina. Ukrainan sodan myötä hybridivaikuttaminen on noussut polttavaksi puheenaiheeksi, vaikka ilmiö ei itsessään ole uusi. Hybridivaikuttamisen ja -uhkien kartoitus pelastustoimen toimintaympäristössä on noussut yhä tärkeämmäksi osaksi yhteiskunnan turvallisuuden kehittämistä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hybridivaikuttamisen ilmiöitä ja niiden vaikutuksia Suomen pelastustoimen varautumis- ja koulutustoimintaan. Työssä hyödynnettiin monipuolisesti tutkimus- ja kirjallisuusaineistoa, asiantuntijahaastatteluja sekä kyselytutkimusta, jotka yhdessä muodostivat kattavan kuvan nykytilanteesta ja tarvittavista kehitystoimenpiteistä. Työn tulokset korostavat, että hybridivaikuttaminen ei ole vain valtiollisten toimijoiden ongelma, vaan se ulottuu myös alueellisiin ja paikallisiin viranomaisiin, kuten pelastuslaitoksiin. Nato-jäsenyys ja muutokset maailmantilanteessa, osana hybridivaikuttamisen toteutumisen todennäköisyyttä, nousivat esille tietoperustassa, kyselyssä ja haastatteluissa. Kyberuhat, disinformaatio ja psykologinen vaikuttaminen muodostavat vakavan haasteen viranomaisten toiminnalle ja koko yhteiskunnan turvallisuudelle. Opinnäytetyö tuo esiin, että pelastuslaitoksen resilienssin ja varautumisen kehittäminen on keskeistä hybridiuhkien torjumiseksi. On havaittu, että pelastuslaitosten valmius ei ole täysin riittävä nykyisten uhkien kohtaamiseen. Jatkuvan kehitystyön tarpeellisuus ja tärkeys nousi esille myös kyselytutkimuksessa. 66% vastaajista uskoi, että pelastustoimeen kohdistuu hybridivaikuttamista kahden seuraavan vuoden aikana. Ilmiöstä puhuminen ja tietoisuuden lisääminen koettiin tärkeänä ja tarpeellisena osana varautumisprosessia sekä kyselyyn vastanneiden että asiantuntijoiden keskuudessa. Tietoperustassa nousi esille hybridivaikuttamisen uhkiin liittyvään koulutuksen tärkeys, kun kyselyssä ja haastatteluissa korostui tärkeyden lisäksi myös tarve aiheeseen liittyville koulutuksille. Tiedon jakaminen, tilannetietoisuuden vahvistaminen ja viranomaisten välinen yhteistyö nousivat tutkimustyömme tuloksissa keskeisiksi elementeiksi. Tämän vuoksi on tärkeää panostaa erityisesti henkilöstön koulutukseen ja varautumistoimenpiteiden jatkuvaan kehittämiseen. Voimme todeta, että tietoperusta ja tulokset olivat sisällöllisesti yhtenäisiä. Asiantuntijahaastattelut ja tutkimuksen empiirinen aineisto tukevat näkemystä, että hybridivaikuttaminen on laajeneva uhka, joka edellyttää koko yhteiskunnan, ei vain viranomaisten, yhteistä panostusta. Näkisimme toimivana ratkaisuina esimerkiksi asiantuntijaluennot, joissa jaetaan tietoa ilmiön tunnistamisesta ja korostetaan tietoturvan tärkeyttä. Ehdotamme erityisesti viranomaisyhteistyön, tiedonkulun ja viestinnän kehittämistä entisestään. Tulevaisuudessa on tärkeää jatkaa tutkimusta ja kehittämistä, jotta voidaan paremmin ennakoida ja reagoida hybridivaikuttamiseen ja siihen liittyviin uhkiin. Koko yhteiskunnan ja viranomaisten on toimittava yhdessä, jotta voidaan varmistaa yhteiskunnan resilienssi ja turvallisuus myös vaikeissa kriisitilanteissa. LÄHTEET Aalto H., Heikkilä K., Keski-Pukkila P., Mäki M. & Pöllänen M. 2022. Tulevaisuuden tutkimus tutuksi – perusteita ja menetelmiä. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Turun yliopisto. Bergman, M. (2022). Propagandan paluu – Ukrainan sota kiihdytti kehitystä. Media & viestintä: kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen lehti. Cybersecurity and Infrastructure Security Agency. (2022). Cyber Risks to 911. CISA. Eduskunta 2024. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko. VNS 2/2024. Viitattu 27.9.2024 https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/VNS_3+2024.pdf. ESPAS 2015. Global Trends to 2030: Can the EU meet the challenges ahead? European Strategy and Policy Analysis System. European Union, Luxembourg. Fitzgerald, B. ja Shaffer, K. 2017. Spot a Bot: Identifying Automation and Disinformation on Social Media. Artikkeli verkkosivuilla. San Francisco, Yhdysvallat: A Medium Corporation Ltd. Viitattu 28.5.2024 https://medium.com/data-for-democracy/spot-a-bot-identifying-automation-and-disinformation-on-social-media-2966ad93a203. Giannopoulos, G., Smith, H. & Theocharidou, M. 2021. The Landscape of Hybrid Threats: A Conceptual Model Public Version. Viitattu 20.9.2024 https://publications.jrc.ec.europa.eu. France 24. 2019. A year of insurgency: How Yellow Vests left indelible mark on French politics. Viitattu 10.10.2024 https://www.france24.com/en/20191116-a-year-of-insurgency-how-yellow-vests-left-indelible-mark-on-french-politics. Gustafsberg, H. 2016. Do people get shot because some cops panic. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Gustafsberg, H. & Åhman, H. 2017. Tilannetaju. Päätä paremmin. Helsinki: Alma Talent Pro. HE 53/2024 vp. 2024. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi. Viitattu 21.9.2024 https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/HE_53+2024.pdf. Helsingin kaupunki 2024. Turvallisuus. Helsingin pelastuslaitos. Viitattu 9.3.2024 https://turvallisuus.hel.fi/helsingin-pelastuslaitos/. Helsingin kaupungin keskushallinto 2018. Helsinki yhdistelmäuhkien aikakaudella yhdistelmävaikuttaminen ja kaupunki. Viitattu 22.9.2024 https://www.hel.fi/static/kanslia/Julkaisut/2018/hybridiraportti_fin_020818_netti.pdf. Helsingin pelastuslaitos 2022. Valmiussuunnitelma. Viitattu 6.9.2024 https://pelastustoimi.fi/documents/25266713/155701668/Pelastuslaitoksen+valmiussuunnitelma+2022.pdf/995b0930-59b0-ff06-56dc-e68a12d76617/Pelastuslaitoksen+valmiussuunnitelma+2022.pdf?t=1689856642725. Hirsijärvi, S. & Hurme, H. 2022. Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2007. Tutki ja kirjoita. 13. osin uudistettu painos. Helsinki: Tammi. Hoffmann, F., Neumeyer, M. & Jensen, B. 2023. The Future of Hybrid Warfare. Center for Strategic & International Studies. Viitattu 7.11.2024 https://www.csis.org/analysis/future-hybrid-warfare. Huhta, J.-M. 2023. Situational awareness in operational police encounters. How is it formed, what factors influence it and how it can be trained. Väitöskirja, Tampereen yliopisto. Viitattu 26.10.2024 https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3015-6. Huoltovarmuuskeskus 2024. Huoltovarmuus Suomessa. Viitattu 11.3.2024 https://www.huoltovarmuuskeskus.fi/tietoa-huoltovarmuudesta/huoltovarmuus-suomessa. Hybrid CoE 2024. Hybrid threats as a concept. Viitattu 9.3.2024 https://www.hybridcoe.fi/hybrid-threats-as-a-phenomenon/. Jungwirth R., Smith H., Willkomm E., Savolainen J., Alonso Villota M., Lebrun M., Aho A. & Giannopoulos G. 2023. Hybrid threats: a comprehensive resilience ecosystem, Publications Office of the European Union, Luxembourg, 2023, doi:10.2760/37899, JRC129019. Viitattu 11.3.2024 https://publications.jrc.ec.europa.eu/repository/handle/JRC129019. Juutilainen, A. 2022. Johda ajattelua, johda työturvallisuutta. Helsinki: Santalahti. Jyväskylän Yliopisto 2023. KILPI-hankkeen mediatiedote. KILPI-hanke selvittää, miten kognitiivista turvallisuutta tulisi tutkia ja opettaa – tavoitteena lisätä suomalaisten henkistä kriisinkestävyyttä. Viitattu 20.10.2024 https://www.jyu.fi/fi/blogikirjoitus/kilpi-hankkeen-mediatiedote. Järvenkylä, N. 2024. Helsingin kaupungin pelastuslaitos. Asiantuntijahaastattelu 18.9.2024. Keskuskauppakamari. 2022 Yrityksiin kohdistuva hybridivaikuttaminen. Selvitys. Viitattu 22.9.2024 https://kauppakamari.fi/wp-content/uploads/2022/06/Yrityksiin-kohdistuva-hybridivaikuttaminen-selvitys.pdf. Korauš, A., Gallo, P., Mihalčová, B., Pružinský, M. & Kurilovská, L. 2023. The influence of education on the issue of hybrid threats. Entrepreneurship and sustainability issues, volume 11, number 2, December 2023. Viitattu 09.3.2024 https://jssidoi.org/jesi/uploads/articles/42/Koraus_The_influence_of_education_on_the_issue_of_hybrid_threats.pdf. Korauš, A., Krásná, P., Šišulák, S. & Veselovská, S. 2023. Integrated security strategies in the context of hybrid threats in the Slovak Republic. Entrepreneurship and sustainability issues, volume 11, number 1, September 2023. Viitattu 10.3.2024 https://www.proquest.com/openview/7cfe960c21f31fc4e45f598aaca44291/1?pq-origsite=gscholar&cbl=4916366. Korhonen, A. 2023. Kunnat hybridivaikuttamisen kohteina. Kuntaliitto 2023. Viitattu 22.9.2024 https://www.kuntaliitto.fi/blogi/2023/kunnat-hybridivaikuttamisen-kohteina. Kuntaliitto 2024. Kuntien varautuminen ja turvallisuus. Viitattu 14.9.2024. https://www.kuntaliitto.fi/yhdyskunnat-ja-ymparisto/varautuminen-ja-turvallisuus. Lavikainen, J. 2023. Venäjän hybridioperaatio Suomen rajalla, Ulkopoliittinen instituutti, Helsinki. Viitattu 26.5.2024 https://www.fiia.fi/wp-content/uploads/2023/11/comment12_venajan-hybridioperaatio-suomen-rajalla.pdf. Liikenne- ja viestintäministeriö 2005. Tilannekuvasta täsmäjohtamiseen. Johtamisen tietovirrat kriisin hallinnan verkostossa. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 8/2005. Viitattu 18.11.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/78700/Julkaisuja_81_2005.pdf?sequence=1. Malinen, M. 2014. Ambulanssin ryöstöyrityksestä vankeustuomiot. Savon Sanomat 29.4.2014. Mikkola, H., Aaltola, M., Wigell, M., Juntunen, T. & Vihma, A. 2018. Hybridivaikuttaminen ja demokratian resilienssi ulkoisen häirinnän mahdollisuudet ja torjuntakyky liberaaleissa demokratioissa. Ulkopoliittinen instituutti. Fiia report, Volume 55, toukokuu 2018. Viitattu 10.3.2024 https://www.fiia.fi/wp-content/uploads/2018/05/fiia_report55_web_hybrdivaikuttaminen-ja-resilienssi.pdf. Moilanen, P. 2024. Tutkija. Jyväskylän yliopisto. Asiantuntijahaastattelu 20.8.2024. Näveri, V. 2014. Hoito-opiskelija ryösti aseella uhaten ambulanssin lääkelaukun. Iltalehti 14.10.2014. North Atlantic Treaty Organization (NATO) 2024. Countering hybrid threats. Viitattu 09.3.2024 https://www.nato.int/cps/en/natohq/topics_156338.htm. Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2021. Kehittämistyön menetelmät. Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. 3-7.painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Pelastuslaki 29.4.2011/379. Viitattu 5.9.2024 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110379. Pelastustoimi. Pelastustoimi. Viitattu 5.9.2024 https://pelastustoimi.fi/pelastustoimi. Pohjoismainen yhteistyö 2024. Pohjoismaiden neuvosto keskusteli turvallisuusyhteistyöstä Tórshavnissa. Viitattu 21.9.2024 https://www.norden.org/fi/news/pohjoismaiden-neuvosto-keskusteli-turvallisuusyhteistyosta-torshavnissa. Puolustusneuvosto 1999. Varautuminen yhteiskunnan häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin. Viitattu 14.9.2024. https://www.defmin.fi/files/349/675_varautuminen.pdf Puolustusvoimat 2022. Johtajan käsikirja. Pääesikunta: PunaMusta Oy. Puolustusvoimat 2024. Henkilövaraukset. Viitattu 14.9.2024. https://puolustusvoimat.fi/asiointi/henkilovaraukset. Saarelainen, E. 2021. Resilienssi. Organisaation selviytymistaidot. Helsinki: Books on Demand. Sanz-Caballero, S. 2023. The concepts and laws applicable to hybrid threats, with a special focus on Europe. Humanities and Social Sciences Communications, Volume 10, Article number 360, June 2023. Viitattu 09.3.2024 https://www.nature.com/articles/s41599-023-01864-y Seppänen, J. 2024. Media pelastustoimen toimintaympäristön osana. Sisäministeriön julkaisuja 2020:19. Viitattu 11.3.2024 https://intermin.fi/documents/1410869/4024872/Media+pelastustoimen+toimintaymp%C3%A4rist%C3%B6n+osana.pdf/42578c7a-e974-9777-956f-f1f8db7ab907/Media+pelastustoimen+toimintaymp%C3%A4rist%C3%B6n+osana.pdf?t=1606724207945. Sisäministeriö 2017. Hyvä elämä – turvallinen arki. Valtioneuvoston periaatepäätös sisäisen turvallisuuden strategiasta. Sisäministeriön julkaisu 15/2017. Sisäministeriö, Helsinki. Viitattu 09.3.2024. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80782/sisaisen-turvallisuuden-strategia-verkko.pdf. Sisäministeriö 2019. Sisäisen turvallisuuden tila. TUOVI sisäisen turvallisuuden portaali. Sisäministeriö. Viitattu 9.3.2024. https://sisainenturvallisuus.fi/sisaisen-turvallisuuden-tila. Sisäministeriö 2020. Pelastustoimen ja siviilivalmiuden toimintaympäristöanalyysi. Viitattu 9.3.2024. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162561/SM_2020_18.pdf. Sisäministeriö. 2021. Pelastustoiminnan suorituskykyvaatimukset. Viranomaisten ja sidosryhmien tarpeita pelastustoiminnassa, Liite 6. Viitattu 11.3.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163819/Liite_6_Viranomaisyhteistyo.pdf?sequence=6&isAllowed=y. Sisäministeriö 2023a. Kansallinen riskiarvio 2023. Sisäministeriön julkaisuja 2023:4. Viitattu 5.9.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-324-602-7. Sisäministeriö. 2023b. Kriittistä infrastruktuuria koskevan sääntelyn uudistaminen. Viitattu 9.3.2024 https://intermin.fi/hankkeet/kriittinen-infrastruktuuri. Sisäministeriö 2023c. Pelastustoimen toimijat ja vastuut. Viitattu 9.3.2024. https://intermin.fi/pelastustoimi/pelastustoimen-toimijat-ja-vastuut. Sisäministeriö 2024. Varautuminen on pelastustoimen perustyötä. Viitattu 14.9.2024. https://intermin.fi/pelastustoimi/varautuminen. Suomen pelastusalan ammattilaiset 2020. Maine ja Luottamus -tutkimus: Pelastuslaitos maineeltaan paras julkisorganisaatio. Viitattu 11.3.2024 https://www.spal.fi/2020/12/16/pelastuslaitos-maineeltaan-paras-organisaatio/. Suojelupoliisi 2023. Kansallisen turvallisuuden katsaus. Suomeen kohdistuu tiedustelua ja vaikuttamista. Viitattu 20.10.2024 https://supo.fi/tiedustelu-ja-vaikuttaminen. Sutori. 2019. Hong Kong Protests 2019. Viitattu 12.9.2024 https://www.sutori.com/story/hong-kong-protests-2019. Thomas T. L. 2004. Russia’s Reflexive Control Theory and the Military. Journal of Slavic Military Studies 17 no. 2 (2004). Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta: Routledge Publishing Ltd. Viitattu 28.5.2024 https://www.rit.edu/~w-cmmc/literature/Thomas_2004.pdf. Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2023. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 2/2023. Helsinki: Tutkimuseettinen neuvottelukunta, 2023. ISBN 978-952-5995-82-4. Turun yliopisto 2024. Mitä on tulevaisuudentutkimus? Viitattu 29.9.2024. https://www.utu.fi/fi/yliopisto/turun-kauppakorkeakoulu/tulevaisuuden-tutkimuskeskus/mita-on-tutu. Turun yliopisto 2024. Topi – Tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaalit. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Viitattu 29.9.2024 https://tulevaisuus.fi. United Nations 2017. Fulfilling the promise of globalization: advancing sustainable development in an interconnected world. Report of the Secretary-General. United Nations. Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Turvallisuuskomitea 2024. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia. Ennakointi ja varautuminen. Viitattu 14.9.2024. https://turvallisuuskomitea.fi/yhteiskunnan-turvallisuusstrategia/ennakointi-ja-varautuminen. Työterveyslaitos 2024. Organisaation resilienssi. Kaavio. Viitattu 20.9.2024 https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/resilientti-organisaatio. UNRISD 2017. Global Trends. Challenges and Opportunities in the Implementation of the Sustainable Development Goals. The United Nations Research Institute for Social Development, Geneva. Valtioneuvosto 2018. Suomesta maailman turvallisin maa. Sisäministeriön tulevaisuuskatsaus. Valtioneuvoston julkaisusarja 12/2018. Valtioneuvosto, Helsinki. Viitattu 9.3.2024. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160894/12_TUKA_SM_WEB.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Valtioneuvosto 2019a. Mahdollisuudet Suomelle. Valtioneuvoston julkaisuja 1/2019. Valtioneuvosto, Helsinki. Viitattu 9.3.2024. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161329/01_19_Mahdollisuudet_Suomelle_VALTOON.pdf?sequence=4&isAllowed=y. Valtioneuvosto 2019b. Kokonaisresilienssi on vastustuskykyä, toimintakykyä ja oppimista. Viitattu 8.7.2024 https://valtioneuvosto.fi/-/kokonaisresilienssi-on-vastustuskykya-toimintakykya-ja-oppimista. Valtioneuvosto 2022. Ajankohtaisselonteko turvallisuusympäristön muutoksesta. Viitattu 22.9.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163999. Valtioneuvosto 2023. Selvitys viranomaisten toimintaedellytyksistä kyberturvallisuudessa. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:31, Viitattu 26.5.2024 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-542-9. Valtioneuvosto 2024a. Valtioneuvoston julkaisuja 2024:33. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko. Viitattu 20.10.2024. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165721/VN_2024_33.pdf?sequence=4&isAllowed=y. Valtioneuvosto 2024b. Yhteiskunnan toimintakyvyn kannalta kriittisen infrastruktuurin suojaamista parannetaan. Sisäministeriön ja oikeusministeriön tiedote. Viitattu 9.3.2024 https://valtioneuvosto.fi/-//1410869/yhteiskunnan-toimintakyvyn-kannalta-kriittisen-infrastruktuurin-suojaamista-parannetaan. Valtioneuvoston kanslia 2023. Keskustelupaperi: Kognitiivinen intruusio. Miksi hybridivaikuttaminen toimii. Viitattu 9.3.2024 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165102/VNK_2023_14.pdf?sequence=1&isAllowed=y. WEF 2018. World Economic Forum. The Global Risks Report 2018, 13th edition. World Economic Forum, Geneve. WEF 2020. World Economic Forum. The Global Risks Report 2020, 15th edition. World Economic Forum, Geneve. Wigell, M., Mikkola, H. & Juntunen, T. 2021. Best Practices in the whole-of-society approach in countering hybrid threats. Viitattu 10.3.2024 https://www.researchgate.net/profile/Mikael-Wigell/publication/351836523_Best_Practices_in_the_whole-of-society_approach_in_countering_hybrid_threats/links/6357970f6e0d367d91c4d9b8/Best-Practices-in-the-whole-of-society-approach-in-countering-hybrid-threats.pdf. Yle 2023. Miksi pääministeri Petteri Orpo käytti termiä hybridihyökkäys? Tässä vastaus. Viitattu 22.9.2024 https://yle.fi/a/74-20065412. Yle 2024. Uhka idästä. Viitattu 14.9.202 https://yle.fi/a/74-20084635. Zandee, D., van der Meer, S., & Stoetman, A. 2021. Countering hybrid threats Steps for improving EU-NATO cooperation. Netherlands Institute of International Relations ‘Clingendael’ October 2021. Viitattu 22.9.2024 https://www.clingendael.org/publication/countering-hybrid-threats. 72 tuntia – pärjäisitkö omin avuin? Viitattu 14.9.2024 https://72tuntia.fi/. LIITTEET Liite 1: Keltainen skenaariokortti: Köydenveto luottamuksesta. Liite 2: Oranssi skenaariokortti: Kaikuva kalustohalli. Liite 3: Punainen skenaariokortti: Rikkoutunut koskemattomuus.