OTM, HTM, MMM Tia Lämsä työskentelee lehtorina Vastuulliset palvelut -osaamisryhmässä Lapin ammattikorkeakoulussa.  

Alihankintasopimuksen määrittely

Alihankintasopimukset ovat merkittävässä roolissa nykyajan liike-elämässä. Harva yritys tuottaa enää kaikki tuotteensa tai palvelunsa täysin itse, vaan toiminta rakentuu yhä useammin verkostoista, joissa eri toimijat vastaavat kokonaisuuden eri osista. Alihankinnan avulla yritykset voivat erikoistua tietylle osaamisen alueelle ja se mahdollistaa yritysten kustannustehokkuuden sekä joustavuuden. Toisaalta se hajauttaa tuotantoon ja palvelun toteuttamiseen liittyvää vastuuta useille toimijoille.

Alihankintasopimuksessa voi olla kyseessä tavaran tai palvelun hankinnasta. Alihankkija myy tilaajalle osia tiettyyn tuotteeseen tai vaihtoehtoisesti työvaiheita tai palveluita, jotka liittyvät tilaajan tuotantoon tai toimintaan.

Alihankintasopimuksiin liittyy monia erilaisia näkökohtia ja myös lainsäädännön näkökulmasta on huomioitava, miten vastuut alihankintasuhteissa jakautuvat. Esimerkkinä työoikeuden näkökulmasta työn johto- ja valvontavelvollisuus sekä työnantajavelvoitteet ovat työn tuloksesta vastaavalla sopimusosapuolella eli alihankkijalla, jonka kanssa työntekijät ovat työsopimussuhteessa. (Salli 2012, 116.)

Alihankintasopimuksia käyttävän tilaajan on muistettava kuitenkin huomioida ns. Tilaajavastuulaki, joka velvoittaa tilaajan selvittämään alihankkijansa osalta monia asioita, jotka osoittavat tämän noudattavan työoikeudellisia velvoitteitaan. (Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä 5 §.) Julkisuudessakin olleista esimerkeistä voi päätellä, että tämä ei ole aivan täysin sisäistynyt kaikissa sopimuksissa. Välttämättä kaikki eivät edelleenkään edes tiedosta kyseisen velvollisuuden olemassaoloa.

Alihankkija toimii osaltaan tilaajan myymän tuotteen, työvaiheen tai palvelun tuottajana, mutta lopullisen asiakkaan näkökulmasta sopimussuhde tehdään pääsopimuskumppanin kanssa, joka vastaa toiminnasta tämän suuntaan. Käytännössä tilanne voi olla hyvin arkinen. Yritys myy asiakkaalle kokonaisuuden, mutta toteuttaa siitä osan alihankkijan avulla, vaikkapa hankkii tuotteeseen tarvittavia rakennuskomponentteja, tilaa markkinointimateriaaleja tai ostaa asennustyötä ulkopuolelta. Alihankkija tekee työn itsenäisesti ja vastaa omista velvoitteistaan. Samalla syntyy kuitenkin asetelma, jossa työn tekeminen ja vastuu asiakkaalle jakautuvat eri toimijoiden kesken.

Alihankkijoiden käyttö

Lain mukaan myyjä tai palvelun suorittaja saa pääsääntöisesti käyttää alihankkijoita, mutta hän ei voi siirtää vastuuta suorituksestaan ostajaa kohtaan alihankkijalle. Jos ostaja haluaa kieltää alihankkijoiden käytön, on tästä otettava maininta sopimukseen. Myös jos ostaja haluaa vaikuttaa siihen, ketkä voivat toimia myyjän alihankkijana, on tämä oltava sopimuksessa. (Hemmo & Hoppu 2022, luku ”Alihankkijoiden käyttö”.)

Rationaalisesti käyttäytyvässä yrityksessä pidetään omana toimintana sellaista osaamista vaativa tekeminen, mistä yritykseen on kertynyt vahvaa osaamista. Toisaalta toiminta, mistä on markkinoilla saatavissa ostettua muilta yrityksiltä suhteellisesti järkevämmin, kannattaa ostaa ulkopuolelta. (Pajarinen 2001, 9.) Keskitytään siis tekemään sitä, mitä itse parhaiten osataan ja ostetaan ulkopuolelta palvelut tai tuotteet, joita muut yrittäjät tuottavat tehokkaammin tai laadukkaammin ja omaa osaamista ei kannata panostaa tähän.

Yritys voi esimerkiksi toimittaa asiakkaalleen kokonaispalveluna liiketilan remontin ja näin ollen vastaa projektin toteutuksesta asiakkaalle. Yritys kuitenkin ulkoistaa sähköasennukset alihankkijalle, koska yrityksellä ei ole tämän alan osaajia ja hän tuntee yrityksen, joka tarjoaa näitä palveluja.

Alihankintasopimusten haasteet

Sopimusta tehtäessä ei voida ennakoida kaikkia tulevia tapahtumia (Pajarinen 2001, 7). Varsinkaan pitkäkestoisissa sopimussuhteissa ei pystytä ennakoimaan sopimusta solmittaessa kaikkia tilanteita, joita sopimussuhteen aikana voi syntyä. Tämän vuoksi sopimuskäsityksessä kaivataan joustavuutta. (Laurikainen-Klami 2025, 221.)

Alihankintasuhteissa tämä korostuu erityisesti, koska sopimussuhde ei ole kahden toimijan välinen yksinkertainen kokonaisuus, vaan siihen kytkeytyy useita eri toimijoita, joiden toiminta vaikuttaa lopputulokseen. Mitä useampi toimija ketjussa on mukana, sitä enemmän syntyy rajapintoja, joissa virheitä, viivästyksiä ja tulkintaerimielisyyksiä voi ilmetä.

Alihankintasopimusten riskit

Jos sopimusehdot täsmentyvät vasta sopimuskauden aikana, sopimuksen täytäntöönpanossa voi ilmetä haasteita, sillä kiistatilanteissa erimielisyyttä selvitetään ensisijaisesti sopimusasiakirjan ja sen solmimisajankohdan perusteella. Täsmentymätön ja mahdollisesti keskeneräinen sopimusasiakirja voi olla riittämätön antamaan selkeää kuvaa osapuolten yksityiskohtaisista sopimusvelvoitteista. Epätäydellinen sopimusasiakirja aiheuttaa riskejä sopimuksen tulkinnan ja täytäntöönpanon osalta. (Laurikainen-Klami 2025, 223.) Epätäydellinen sopimus voi olla puutteellinen esimerkiksi vastuun jakautumisen osalta, aikataulujen tai toimitussisällön puolesta tai siten, että suorituksen laadulle ei ole määritelty laatukriteereitä tarpeeksi selkeästi, ja niiden suhteen syntyy erimielisyyttä.

Sopimuskumppani vastaa myös yleensä myös alihankkijoidensa virheestä tai viivästyksestä johtuvasta epäonnistumisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka alihankkija vastaa omasta suorituksestaan, pääsopimuksen osapuoli vastaa kokonaisuudesta omaa asiakastaan kohtaan. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa virhe syntyy alihankkijan toiminnassa, mutta oikeudellinen ja taloudellinen vastuu realisoituu pääsopimuskumppanille.

Suojautuminen näiltä tilanteilta on mahdollista vain sopimukseen otettavalla vastuuta rajoittavalla ehdolla. Täysi vapautuminen vastuusta on todennäköisesti kohtuuton sopimusehto ja näin ollen mahdotonta toteuttaa, mutta monesti sopimukseen voidaan ottaa mukaan ehto, joka rajaa ainoastaan tietyn yksilöidyn apulaisen tai tavarantoimittajan laiminlyönnistä johtuvat vahingot vastuun ulkopuolelle.

Pääsopimuksen osapuoli voi kuitenkin kohdistaa korvausvaatimuksen omaan apulaiseensa, jos hän joutuu korvausvastuuseen tämän tekemisten johdosta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vastuuriskin minimoimiseksi sopimusketjun eri tasojen riskienhallinnan tulee olla keskenään linjassa. (Hemmo & Hoppu 2022, luku ”Vastuu alihankkijoista ja muista apulaisista”.)

Vastuunrajoitusehdot tärkeässä roolissa sopimuksissa

Aiemmin mainittuun yritysesimerkkiin viitaten liiketilaremontteja tarjoavan yrityksen ja tälle sähköasennuksia toimittavan alihankkijan sopimuksen osalta on mahdollisten virheiden varalta huomioitava, että asiakkaan näkökulmasta vastuullinen sopimuskumppani on yritys, joka liiketilan remontin toimittaa. Vaikka virhe olisi alihankkijan, ei tämä yritys vapaudu vastuustaan asiakasta kohtaan. Yritys voi kuitenkin varautua tilanteeseen sopimalla asiakkaansa kanssa vastuunrajoitusehtoja sopimukseen tai määrittelemällä vahingonkorvauksen enimmäismäärän tiettyyn summaan.

Toisaalta yritys voi periä asiakkaalle maksamiaan korvauksia alihankkijaltaan, toki tämän kanssa laaditusta sopimuksesta ja sopimusehdoista riippuen. Luonnollisesti vastuuvakuutus on yksi keino, jolla voidaan kattaa monia virheistä aiheutuneita vahinkoja ja yleisesti yritysten käytössä oleva tärkeä väline. Myös luotettavan alihankkijan valitseminen on olennainen riskienhallintakeino sopimussuhteissa. On siis tärkeää käyttää aikaa hyvän kumppanin etsimiseen! Myös sopimusehdot on syytä laatia ja lukea tarkkaan ja molempien sopimusten osapuolten on tiedostettava jo etukäteen, miten vastuu mahdollisissa sopimuksen täyttämisen puutteissa tai virheissä jakaantuu.

Sopiva -hanke apuna tiedon lisäämisessä

Olemme Sopiva–hankkeessa kouluttaneet yrittäjiä myös alihankintateemasta. Sparraustilaisuuksissa olemme käyneet keskusteluita sopimusten merkityksestä ja niihin liittyvistä haasteista. Alihankintasopimuksiin liittyvää tietoa on laadittu koulutusmateriaaliksi ja se löytyy Sopivan OpenMoodle -alustalta, mihin löydät kirjautumisohjeet esimerkiksi Sopivan verkkosivustolta. Kannattaa käydä tutustumassa.

Sopimus- ja talousosaaminen kasvuhakuisen liiketoiminnan kehityksen tukena -hanketta rahoittaa Pohjois-Suomen Elinvoimakeskus (ESR+). Hankeaika on 1.9.2024-31.8.2026.

Lähteet

Hemmo, M. & Hoppu, K. 2022. Sopimusoikeus. Alma Media Finland Oy.

Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä 1233/2006.

Laurikainen-Klami, R. 2025. Sopimusvelvoitteiden määrittely monimutkaisessa projektiallianssissa, esimerkkinä rakennusurakka. Lakimies 2/2025 s. 221-253.

Pajarinen, M. 2001. Ulkoistaa vai ei – Outsourcing teollisuudessa. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA. Taloustieto Oy. Helsinki.

Salli, M. 2012. Epätyypilliset työsuhteet käytännönläheisesti: erilaiset työn tekemisen tavat ja muodot. Kauppakamari Ammattikirjasto.