Kirjoittajat: Mira Koskenniska: insinööri (AMK), sairaanhoitaja (AMK), asiantuntija, Digitaaliset ratkaisut, Lapin ammattikorkeakoulu; Susanna Leskinen, lehtori, sairaanhoitaja YAMK, Tulevaisuuden terveyspalvelut, Lapin ammattikorkeakoulu; Leila Nisula, lehtori, YTT, Osallisuus ja toimintakyky, Lapin ammattikorkeakoulu ja Henri Perälä, opettaja, sairaanhoitaja YAMK, Tulevaisuuden terveyspalvelut, Lapin ammattikorkeakoulu.

Pitkät välimatkat, ikääntyvä väestö ja osaajapula Lapissa haastavat sosiaali- ja terveyspalveluiden saavutettavuutta. Alueella tapahtuvat sosiaali- ja terveyspalveluiden muutokset synnyttävät samalla kehittämistarpeita myös palveluprosesseihin ja toimintatapoihin. Digitaaliset ratkaisut ja teknologia tarjoavat mahdollisuuksia ammattilaisten tukemiseen sekä palveluiden kehittämiseen entistä asiakaslähtöisemmiksi – mikäli huolehditaan käyttäjien riittävistä digitaidoista, kuten Lapin hyvinvointialueen asukaspaneeli on tuonut esiin suosituksessaan digipalvelujen kehittämisestä (Lapin hyvinvointialue 2024).

Sosiaali- ja terveysministeriön (2023) julkaisussa Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi -Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategia 2023–2035 tunnistettiin kansallisesti yhteiset strategiset painopisteet, perustuen sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan kehittämisen tarpeisiin. Yhdeksi strategiseksi tavoitteeksi asetettiin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten digitalisaatiokyvykkyyksien kehittäminen. Kyvykkyyksien vahvistaminen edellyttää ammattilaisten osaamista toimia omassa tehtävässään digitaalisia palveluja monipuolisesti hyödyntäen asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Tavoitteeksi määriteltiin myös eriarvoistumisen ja digitaalisen syrjäytymisen vähentäminen sekä asiakkaiden ja potilaiden osallisuuden vahvistaminen omassa palvelussa ja hoidossa. (STM 2023, 25).

Lapin ammattikorkeakoulun toteuttamassa SOTETIE-hankkeessa (vuosina 2019–2021) on kehitetty sote-alan ammattilaisille suunnattu jatkuvan oppimisen tiekartta. Tiekartta kokoaa yhteen osaamistarpeita vastaavan verkko-opintotarjonnan. Hankkeessa korostettiin geneeristen osaamisten, kuten asiakaslähtöisyyden, ohjausosaamisen ja monialaisen yhteistyön, merkitystä digitalisoituvassa palveluympäristössä. Tiekartta tukee ammattilaisten osaamisen päivittämistä ja tarjoaa konkreettisia välineitä osaamisen itsearviointiin ja kehittämiseen (Lapin ammattikorkeakoulu 2021). Tämä lähestymistapa tukee RemoTED-hankkeen tavoitteita vahvistaa alueellista digiosaamista ja edistää teknologian hyödyntämistä sosiaali- ja terveyspalveluissa, erityisesti pitkien välimatkojen ja osaajapulan haasteiden keskellä.

Interreg NPA:n 25-vuotisjuhlakonferenssissa lokakuussa 2025 RemoTED- ja Tech2Heal-hankkeet nostivat esiin digitalisaation vaikutuksia sosiaali- ja terveysalan työhyvinvointiin. Hankkeiden yhteisessä paneelikeskustelussa korostettiin, että teknologian käyttöönotto voi parantaa työhyvinvointia, mutta edellyttää osaamisen vahvistamista ja kulttuurin muutosta. Keskustelu toi esiin myös tarpeen selkeälle viestinnälle ja osallistavalle suunnittelulle, jotta digitaaliset ratkaisut tukevat työn sujuvuutta ja palveluiden saavutettavuutta.

Kuva 1. Interreg NPA -konferenssi: Paneelikeskustelu digitalisaation ja teknologian vaikutukset. Vasemmalta oikealle: Karla Muñoz Esquivel, Louise McBride, Ove K Lintvedt, Niclas Forsling ja Elina Kerätär. Kuva: Mira Koskenniska, Lapin AMK, RemoTED-hanke, 2025.

RemoTED-hanke (Digital and Technological Social and Healthcare Enhanced Service Delivery in Remote Areas) tarttuu digitalisaation asettamiin haasteisiin kehittämällä käytännönläheistä jatkuvan oppimisen koulutusta ja pilotoimalla uusia digitaalisia ratkaisuja tai teknologioita sosiaali- ja terveysalalle yhteistyökumppaneiden tarpeiden mukaan. Hankkeessa vahvistetaan ammattilaisten osaamista erityisesti harvaan asutuilla alueilla Suomessa (Lappi, Pohjois-Karjala), Irlannissa ja Islannissa. Lapin AMK toimii hankkeen päätoteuttajana, ja työ pohjautuu vuonna 2024 toteutetun valmisteluhankkeen tarvekartoitusten tuloksiin.

RemoTED-hankkeessa perehdytään jatkuvan oppimisen ja osaamisen kartuttamiseen pitkien etäisyyksien alueilla. Olemme todenneet jo hanketta valmistellessa, että geneeriset, aiemmin tunnistetut osaamisvaatimukset sosiaali- ja terveysalan digitaalisten palveluiden ja teknologisten ratkaisujen osalta poikkeavat alueellisista osaamisvaatimuksista. Valmisteluhankkeen tuloksiin voit tutustua julkaisussa Digital Solutions and Technology Training for Social and Health Care in Remote Areas.

Digitalisaation haasteet

Lapin EU-hankekohtaamispäivässä Rovaniemellä 27.10.2025 RemoTED-hankkeen järjestämässä moniammatillisessa työpajassa (kuva 2.) nostettiin esiin konkreettisia haasteita ja ratkaisuja, jotka liittyvät digiratkaisujen käyttöönottoon organisaatioissa. Osallistujat tunnistivat ainakin seuraavia keskeisiä haasteita uusien teknologisten ratkaisujen käyttöönottoon liittyen:

  • Digiratkaisujen hyötyjen hahmottaminen on usein vaikeaa, eikä niiden arvo ja hyöty aina ole käyttäjien näkökulmasta selkeä.
  • Työyhteisön kulttuurissa vaikuttavat asenteet voivat hidastaa kehitystä.
  • Teknologiassa voidaan havaita puutteita, kuten yhteysongelmia tai epäselvyyttä käyttöoikeuksissa.
  • Sekä työntekijöiden että asiakkaiden osaamisen taso usein vaihtelee, ja epävarmuus omista digitaidoista on yleistä.
  • Digitalisaation johtamista tulisi kehittää. Kiire teknologisten mahdollisuuksien käyttöönottamisessa voi estää uusien taitojen haltuunottoa.

Kuva 2. Lapin AMKin RemoTED-tiimin sosiaalialan asiantuntija, lehtori Leila Nisula ohjeistaa työpajaan osallistuvia Rovaniemellä Jokiväylän kampuksella. Lokakuu 2025. Kuva: Mira Koskenniska, Lapin AMK, RemoTED-hanke, 2025.

Ratkaisuja digiosaamisen vahvistamiseen

Digitalisaatio ja uusien teknologisten työkalujen käyttöönotto muuttaa vahvasti eri ammattiryhmien työn sisältöä, kuten ammattilaisten kokemaa työmäärää, työyhteisössä tapahtuvaa kommunikaatiota ja vuorovaikutusta sekä informaation kulkua sekä tietosuojakysymyksiä. (Kaihlanen ym. 2023, 5; Virtanen ym. 2024.)

Työmäärän on havaittu kasvavan erityisesti digitaalisten menetelmien käyttöönoton alkuvaiheessa, mikäli työntekijöillä ei ole riittävästi digitaalista osaamista. Useisiin eri järjestelmiin dokumentointi kasvattaa myös työn määrää. (Kaihlanen ym. 2023, 5; Virtanen ym. 2024.) Nopeat muutokset alan työn sisällöissä edellyttävät työntekijöiltä mukautumista ja muutoksiin sisältyvien uusien digitaalisten menetelmien oppimista. Tepponen ym. (2024, 57) mukaan digipalvelujen muutokset sosiaali- ja terveysalojen henkilöstölle ja asiakkaille edellyttävät sitä, että sekä ammattilaisilla että asiakkailla on mahdollisuus opetella uusien työkalujen käyttöä.

Nämä seikat tulisi ottaa huomioon organisaation digitaalisten valmiuksien ja niiden käyttöönoton kehittämisessä. Moniammatillisessa työpajassa etsittiin ratkaisuja näihin haasteisiin.

Käyttäjillä voi olla haasteita ymmärtää, miksi uusia digitaalisia ratkaisuja otetaan käyttöön.  Jäykkä digitaalisten ja teknisten ratkaisujen toteutus samalla tavalla kaikkiin palvelutarpeisiin ei mahdollista hyvää palvelua ja asiakastyötä. Tärkeäksi koettiinkin, että organisaatiossa pyritään aluksi tunnistamaan ne tarpeet, mihin digitalisaatiolla voidaan vastata ja mihin ei. Tarvitaan perusteluita digitaalisten välineiden käyttöönottamiseksi ja nämä perustelut tulisi nousta tarpeista. Lisäksi tarvitaan selkeää viestintää, jossatulee huomioida ja perustella digitaalisten ja teknologisten ratkaisujen tarve, merkitys ja hyödyt.  Muutokset tulisi markkinoida loppukäyttäjille (eli ammattilaisille sekä asiakkaille) siten, että käyttäjät pystyvät näkemään uusien työkalujen merkityksen omassa työssään.

Asenteet, psykologinen turvallisuus ja vertaismentoroinnin merkitys

Organisaatiossa asenteet digitaalisuutta kohtaan voivat vaihdella. Negatiiviset asenteet voivat johtaa motivaation ja kiinnostuksen puutteeseen sekä jumiutumiseen vanhoihin toiminta- ja työtapoihin. Asennekulttuurin johtaminen koettiin tärkeäksi.  Rakenteellisina ehdotuksina esitettiin mm. mahdollisuutta vertaisohjauksen kehittämiseen, jolloin tukea voisi saada organisaatiosta myös vertaisilta. Tämä tukisi uusien prosessien tai työskentelytapojen kehittämistä. Lisäksi organisaatiossa tulisi hyväksyä osaamisen eri vaiheisuus ja osaamisen erilaiset tasot. Tämä mahdollistaisi myös epäonnistumisen hyväksymisen, joka osaltaan vahvistaisi psykologista turvallisuutta ja kokeilukulttuurin kehittymistä työyhteisössä.

Työpajassa havaittiin teknologian osalta useita puutteita. Teknologian osalta koettiin, että erilaiset ohjelmat eivät ole riittävän käyttäjälähtöisiä. Teknologiaan liittyvien puutteiden korjaaminen edellyttää vahvaa IT-tukea ja IT-tuen sekä käyttäjien välisen yhteistyön lisäämistä. Haasteina nähtiin mm. se, että erilaiset järjestelmät ja ohjelmat eivät ole riittävän laadukkaita ja käyttäjälähtöisiä. Käytössä olevia ohjelmia päivitetään usein, jolloin muutokset kuormittavat työntekijöitä. Puutteita havaittiin myös eri käyttäjien oikeuksissa päästä ohjelmiin tai erilaisiin digitaalisiin ratkaisuihin. Tämä oikeuksien puute voi estää kokeilun ja harjoittelun.

Järjestelmät ja ohjelmat voivat olla myös päällekkäisiä tai niitä voi olla liikaa, jolloin käyttäjää uhkaa “digiähky”. Erilaisten ohjelmien käyttöönotossa olevat ohjeistukset koettiin vanhanaikaisiksi, eikä käyttäjää ole aina huomioitu riittävästi ohjeistusten laatimisessa. Esimerkiksi pitkät ohjeistusten tekstimassat kuormittavat turhaan käyttäjiä. Ohjeistusten selkiyttäminen olisi ratkaistavissa riittävällä suunnittelulla ja ohjeistusten rakentamisella pedagogisesti mielekkäiksi. Jotta riittävä käyttäjälähtöisyys teknologisten ratkaisujen kohdalla toteutuisi, tulisi käyttäjiä osallistaa ja ottaa mukaan digitaalisten työkalujen suunnitteluun ja kehittämiseen. Ratkaisevana tekijänä nähtiin IT-tuki, joka voisi enemmän hyödyntää käyttäjien näkökulmia erilaisten ratkaisujen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Työyhteisössä työntekijät ovat osaamisensa suhteen erilaisia, ja heillä on erilaisia valmiuksia hyödyntää ja ottaa uusia ratkaisuja käyttöönsä. Uusia työkaluja hyödynnettäessä tärkeää on kartoittaa henkilöiden osaamisen taso. Vertaismentorointia kehitettäessä tärkeää on myös tunnistaa osaaminen. Tällöin pidemmällä olevien työntekijöiden työpanosta voitaisiin paremmin hyödyntää vertaistukijoina.

Digitalisaatiota ja sitä koskevien toimintatapojen, osaamisen ja kulttuurin edistämisen- käsikirja (2024) tukee näitä havaintoja. Käsikirjassa korostetaan digimentoreiden ja vertaisohjauksen merkitystä digikyvykkyyden vahvistamisessa. Digimentorit, joilla on sekä teknologista että substanssiosaamista, voivat toimia arjen tukena työyhteisöissä ja madaltaa kynnystä uusien ratkaisujen käyttöönottoon. Lisäksi käsikirjassa suositellaan palkitsemisjärjestelmiä, joilla kannustetaan henkilöstöä aktiiviseen kehittämiseen ja digialoitteisiin. Myös verkostomaiset toimintamallit ja yhteistyö oppilaitosten kanssa nähdään keskeisinä osaamisen kehittämisessä (Tepponen, Ahonen, Turja. 2024).

Työntekijöille tärkeää on erilaisten vaihtoehtojen kartoittaminen sekä näiden vaihtoehtojen pohtiminen sen suhteen, miten ne voisivat omaan työhön soveltua. Mikäli erilaisia vaihtoehtoja ei tunneta, ei niitä myöskään osata ottaa käyttöön tai harjoitella. Osaaminen on asiantuntijayhteisöissä, joita sote-alan organisaatiot usein edustavat, herkkä asia. Osaaminen kiinnittyy ammatti-identiteettiin ja -ylpeyteen.

Pelko omasta osaamattomuudesta voi johtaa uusien opeteltavien asioiden välttelyyn, ja pahimmillaan vahvistaa kokemusta ulkopuolisuudesta. Jotta organisaatiossa onnistutaan luomaan kokeileva ja positiivinen kulttuuri, tarvitaan psykologista turvallisuutta. Erilaisuus niin osaamisen kuin muidenkin asioiden suhteen tulisi vahvemmin huomioida uusien asioiden opettelussa, esimerkiksi iän, kielen, kokemuksen sekä tieto- ja taitotason eroissa.

Monet osaamiseen liittyvät haasteet ovat ratkaistavissa psykologisen turvallisuuden kokemuksen lisäksi myös pedagogisesti laadukkaalla perehdyttämisellä. Laadukas perehdyttäminen sisältää erilaisia oppimismenetelmiä, joissa huomioidaan myös visuaalinen laatu. Esimerkiksi videoklippien, kuvien ja autenttisten harjoitusten tekeminen auttaa erilaisia oppijoita.  Harjoitusten tekemiselle tulisi myös varata riittävästi aikaa.

Perehdytysmateriaaleissa on tärkeä huomioida erilaiset oppijat ja ohjemateriaali tulisi rakentaa “askel kerrallaan” -tyyppiseksi. Osaamisen kehittämistä tukee myös osaamisen kartoittaminen, jolloin tunnistetaan mahdolliset osaamiset sekä osaamisen puutteet.  Yhteiskehittämisessä ja vertaismentoroinnin sekä henkilökohtaisen ohjauksen avulla voidaan yhdessä pohtia, mikä on vaikeaa ja mitä asioita uusien menetelmien oppimisessa on hankala sisäistää.

Kyytsösen ym. (2024) tutkimus osoittaa, että sairaanhoitajien kokemus asiakas- ja potilastietojärjestelmien käytettävyydestä liittyy vahvasti heidän omaan osaamiseensa, kollegiaaliseen tukeen sekä organisaation tarjoamaan jatkuvaan koulutukseen. Erityisesti korostuu se, että kollegoiden tuki ja vertaistuki voivat edistää uusien järjestelmien omaksumista ja käyttöosaamista. Samalla vanhoista toimintatavoista poisoppiminen vaatii muutosjohtajuutta ja esimerkillisesti toimivia ammattilaisia, jotka suhtautuvat myönteisesti uusiin järjestelmiin.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että käyttöönoton ajankohta vaikuttaa merkittävästi arvioihin: sairaanhoitajat, jotka olivat käyttäneet uutta järjestelmää yli vuoden, antoivat sille selvästi parempia arvioita kuin ne, joille järjestelmä oli uusi. Tämä viittaa siihen, että työkulttuurin muutos on prosessi, joka vaatii aikaa, tukea ja jatkuvaa oppimista. Organisaatioiden tulisi siis panostaa pitkäjänteisesti koulutukseen ja työyhteisön ilmapiiriin, jotta digitaaliset ratkaisut voivat aidosti tukea ammattilaisen työtä ja parantaa asiakaskokemusta. (Kyytsönen 2024.)

Johtaminen digimuutoksen ytimessä

Muutosten johtaminenon aina haastavaa. Sosiaali- ja terveysala on yksi voimakkaasti digitalisoituvista toimialoista. Digitalisaation merkitys asiakas- ja potilastyössä kasvaa erityisesti harvaan asutuilla seuduilla. Kehittyvän digitalisaation taustalla on toisaalta sosiaali- ja terveysalan kustannusten vähentäminen, toisaalta palvelujen tasavertaisuuden saavutettavuuden vahvistaminen. Hyvinvointialueiden haasteena on edelleen digitaalisten menetelmien ja sovellusten, kuten mm. etähoito, etäseuranta, etäohjaus ja -neuvonta, digitaaliset sovellukset, tekoälyn ja teknologioiden hyödyt, tietosuoja ja yksityisyydensuoja sekä niiden käyttöönottamiseen liittyvä vaihtelevuus (Tepponen, ym. 2024, 26; RemoTed-hankesuunnitelma 2024.).

Digitaalisten menetelmien ja teknologisten ratkaisujen käyttöönottaminen on siten yksi keskeisistä tähän aikakauteen liittyvistä muutostarpeista. Johtamiselle tämä asettaa paljon haasteita. Työpajassa johtamista tarkasteltiin organisaation prosessien selkiyttämisen ja yhtenäistämisen näkökulmasta. Prosessien selkiyttäminen digitalisaation kehittämisessä edellyttää tietysti kaikkien edellä mainittujen osa-alueiden huomioimista.

Työpajaan osallistuvat tunnistivat monenlaisia haasteita, kuten yhteisten toimintatapojen ja ohjeistusten puutteet, jatkuvasti muuttuvan toimintaympäristön ja siihen liittyvät yt-neuvottelut, jotka tuottavat epävarmuutta. Lisäksi hallitsemattomuus digialustoihin siirtymisessä koettiin vaativana työntekijän näkökulmasta. Uudet ratkaisut tulevat usein ylhäältä päin, jolloin työntekijältä vaaditaan niiden käyttöön ottamista, mutta ei mahdollisteta osallistumista niiden kehittämiseen. Usein ongelmana on myös rajallinen määrä käytettävissä olevaa aikaa.

Lähiesihenkilö on keskeisin tuki digitaalisten menetelmien käyttöönottamisessa. Lähiesihenkilöltä odotettiin digitaalisten menetelmien käyttöönoton johtamista, jolloin hänellä itsellään tulee olla selvä kuva menetelmien merkityksestä, tarpeesta ja hyödyistä, ja hänen tulee pystyä perustelemaan nämä viestinnässään. Erityisen tärkeää on organisaation asiakkaiden näkökulmasta digitaalisen palvelupolun miettiminen, joka voisi tapahtua yhdessä käyttäjien eli työntekijöiden ja asiakkaiden kanssa.

Digitalisaation positiivisia seurauksia ovat mm. nopeutuneet asiakaspalveluprosessit, jotka ovat osin korvautuneet sähköisillä palveluilla tai sovelluksilla. Asiakastietojen saaminen on digitalisaation myötä helpottunut, ja asiakkaiden aktiivinen rooli on vahvistunut oman palvelunsa suhteen. Tietojärjestelmät voivat tukea myös asiakkaiden osallisuutta ja toimijuutta, sekä palveluprosessien ja päätöksenteon nopeutumista. (Saukkonen & Salovaara 2024). Näistä näkökulmista tarkastellen palveluprosessien ja palvelupolkujen hahmottuminen näyttäytyy entistä tärkeämmältä.

Lopuksi

Digitalisaation vaikutukset sosiaali- ja terveysalan työhön ovat merkittäviä, sillä ne koskettavat työn sisältöä, vuorovaikutusta, tiedonkulkua ja tietosuojaa. Paneelikeskustelussa Interreg NPA:n 25-vuotisjuhlakonferenssissa (RemoTED & Tech2Heal, 2025) korostettiin, että teknologian käyttöönotto voi parantaa työhyvinvointia, mutta edellyttää osaamisen vahvistamista ja kulttuurin muutosta. Lapin EU-hankekohtaamispäivän moniammatillinen työpaja nosti esiin keskeisiä haasteita, kuten ammattilaisten ilmaisema hyötyjen hahmottamisen vaikeus, asenteet, tekniset ongelmat ja osaamisen vaihtelu.

Ratkaisuksi ehdotettiin selkeää viestintää, kohtaamista, perustelujen avaamista ja osallistavaa suunnittelua, jossa työntekijät ja asiakkaat ovat mukana digitaalisten palvelupolkujen kehittämisessä.

STM:n käsikirja (Tepponen ym., 2024) tukee näitä havaintoja: digitalisaatio ei ole pelkkää teknologiaa, vaan muutos, joka vaatii johtamista, yhteisöllisyyttä ja osaamisen jatkuvaa kehittämistä. Kun digitaaliset ratkaisut perustellaan käyttäjien tarpeista käsin ja niiden hyödyt tehdään näkyviksi, voidaan vahvistaa ammattilaisten motivaatiota ja varmistaa, että teknologia tukee sekä työn sujuvuutta että palveluiden saavutettavuutta – myös harvaan asutuilla alueilla.

Logokokoelma.

Digital and Technological Social and Healthcare Enhanced service delivery in Remote areas (RemoTED) on Interreg Northern Periphery and Arctic -ohjelman rahoittama hanke ajalla 1.2.2025 – 31.01.2028. Sen toteuttavat Lapin ammattikorkeakoulu, Karelia-ammattikorkeakoulu, Atlantic Technological University Irlannista ja University of Iceland Islannista. Hankkeen kokonaisbudjetti on 1.496.662,20 €, josta NPA-rahoitusta on 972.830,42 €. Lapin liitto vastaa Suomen partnereiden kansallisesta vastinrahoituksesta. 

Tämän artikkelin rakenteen luomiseen on hyödynnetty tekoälyä (M365 Copilot).

Lähteet

Kaihlanen, A-M., Laukka, E., Nadav, J., Närvänen, J., Saukkonen, P. Koivisto, J. & Heponiemi, T. 2023. The effects of digitalisation on health and social care work: a qualitative descriptive study of the perceptions of professionals and managers. Viitattu 9.11.2025 https://bmchealthservres.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12913-023-09730-y

Kyytsönen, M., Kinnunen, U-M., Saranto, K., Kaihlanen, A-M. & Vehko, T. 2024. Käyttöönoton ajankohdan sekä osaamiseen ja koulutukseen liittyvien tekijöiden yhteys sairaanhoitajien antamaan arvioon asiakas- ja potilastietojärjestelmästä. Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 16(1), 81–94. Haettu 10.11.2025, osoitteesta https://doi.org/10.23996/fjhw.137700

Lapin hyvinvointialue 2024. Asukaspaneelin suositus: Ikääntyneiden tukeminen digipalveluissa. Haettu 10.11 2025, osoitteesta https://lapha.fi/asukaspaneeli-suositus-ik%C3%A4%C3%A4ntyneiden-tukeminen

Lapin ammattikorkeakoulu 2025. Sote-ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta. Haettu 10.11.2025, osoitteesta https://lapinamk.fi/hanke/sote-ammattilaisen-jatkuvan-oppimisen-tiekartta/

Saukkonen, P. & Salovaara, S. 2024. Digitalisaatio muuttaa sosiaalityötä – mutta millä tavalla? Sosiaalialan digitalisaatio. Blogisivusto. Haettu 25.3.2025, osoitteesta https://sosdigi.weebly.com/blogi/category/digitaalinen-transformaatio

Sosiaali- ja terveysministeriö 2023. Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategia 2023–2035. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:32. Sosiaali- ja terveysministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5404-5

Tepponen, M., Ahonen, O. & Turja, T. 2024. Digitalisaatiota ja sitä koskevien toimintatapojen, osaamisen ja kulttuurin edistäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:37. Haettu 10.11.2025, osoitteesta https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8657-2   

Virtanen, L., Kaihlanen, A-M., Kainiemi, E., Saukkonen, P., Valtokari, M., Väre, A., Nurmi-Koikkalainen, P. ja Heponiemi, T. 2024. Digitalisaation tavoitteiden toteutuminen vammaistyössä: Analyysi työympäristön ja ammattilaisten koulutustaustan merkityksestä. Finnish journal of eHealth and Welfare. FinJeHeW 2024;16(4). Haettu 1.12.2025, osoitteesta https://journal.fi/finjehew/article/view/141124